ellauri002.html on line 1085: Olin löytänyt koulun kirjastosta siitä kirjan.
ellauri002.html on line 1620:
ellauri003.html on line 1229: tai kirjaston tyypit, ja useimmat
ellauri006.html on line 1343: Jopin kirjassa on paljolti samoja matskuja kuin sananlaskuissa ja psalttarissa. Onkohan ne kirjoitettu samoihin aikoihin. Ainaskin samaa Ketuvim osastoa. Fiktiota. Jahwen kirjaston wiisausosastoa, itseapua. Vähänkun Paolo Coelho, pykälää vähemmän sitovaa kuin virallinen ilmoitus.
ellauri006.html on line 1737: Sain tän banaanikirjaston pokkarin isosiskolta. Kirjan juoni ja moraali on seuraava. Läpimätä mutta sentimentaalinen lakimies Charlie huijaa kaverinsa kanssa mafiosoa, ansaitsee hirmu läjän massia sen selän takana. Tarkoitus on lähtä karkuun jouluaattona. Suunnitelma komplisoituu, Charlie "joutuu" tappamaan lähes kaikki muut juonessa olijat, paitsi tyhmää pornoklubin pokea, joka katuu katkottuaan ilkeeltä juipilta kaikki sormet. Poke joutui lapsenvahdix kun sen äiti ja isäpuoli lähti matkailuautolla katolisten jouluhuvipuistoretkelle.
ellauri007.html on line 1375: Kävin kirjastossa
ellauri007.html on line 1378: Kirjat ne kuuluu kirjastoon
ellauri008.html on line 185: opetti ranskaa, oli opiston kirjastossa töissä.
ellauri012.html on line 31: Kävin kirjastossa, porno-osastossa.
ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri014.html on line 348: Julie ja pröö on kuin 2 dinosaurusta. Niillä on toinen sydän takapuolessa ja pienet kakkosaivot vieressä, jotka aika izenäisesti tekee päätökset peräpuolen puolesta. Siitä sydämestä tai sen puutteesta ne jaksaa japittaa kuusisataa sivua. Siis Rusakko jaksaa saarnata eri naamareista. Vaikee uskoa et tätä opusta lainattiin kirjastoista tuntitaksalla. Varmaan panokohdat oli helppo tunnistaa kirjan reunasta. Tuhansien peukaloiden mustaamat. Niit on kaks (2).
ellauri014.html on line 862: Rusoo sanoo alaviitteessä tunteneensa vaan yhen suuren filosofin, geneveläisen (ei, se ei ollut Voltaire, näähän jäbät ei voineet sietää toisiaan): tuiki tuntematon Geneven kirjastonhoitaja Firmin Abauzit, 9. vuosisadan mamu, abu Zaid tms alunperin, vaikka kahexan vuosisadan aikana kai joltistenkin kotoutunut.
ellauri014.html on line 1289: Köxät lainaa julkisesta kirjastosta Lady Chatterleyn epsanjaxi v 1930. Tushkinpa. Kirja oli kielletty vielä 60-luvulla. Löysin sen teinipoikana vanhempien kirjahyllystä piilotettuna hyllyn taakse. Muistan että talonmiehen fallos oli pikkuinen ja ruttuinen ruiskahduxen jälkeen. Veripenis, sanoisi Herr Kuckelmann.
ellauri017.html on line 771: Jesajan kirjasto
ellauri022.html on line 703: Emerson julisti jenkit älyllisesti izenäisixi Euroopasta 1837. Lowell, jonka kirjastosta Harvardissa me 80-luvulla löydettiin vanhoja Outsidereitä, piti sitä ennenkuulumattomana. Jonkun pastori Piercen mielestä se oli puhdasta sekoilua.
ellauri023.html on line 27: Ruozinnoxesta Den moderlöse Olavi on painos loppu. Se kuitenkin muistuttaa, että Olavi oli vaan puolixi orpo, olihan sillä isä elossa. Ja paha äitipuoli. Wilho Pylkkäsen tarina sukupuolenvaihdoxella. Alkuperäisteosta on 1 kpl SKS:n kirjaston varastossa. Ei ihan Ivana Trump-luokan bestselleri, tai Raamatun. Niiden sankarien koettelemuxet kiinnostaa laajempaa yleisöä. Orpo Olavi on huutavan ääni korvessa. Korvessa harva kuuntelee huutoa. Jos puu kaatuu korvessa ja korppikaan ei kuule, tuleeko siitä ääntä ollenkaan? Ehkä jumala kuulee julkkista jota kukaan muu ei nää.
ellauri023.html on line 36: Se Orpo Ollin ainut kappale löytyi sitten SKS:n kirjaston varastosta, haalistunut pikku kirjanen. SKS:n hieno kirjasto oli remontissa, kirjastonhoitajat vilistivät karussa ikkunattomassa kellarissa kuin pienet rotat. Vanha mummu jolla ei ollut juuri ketään enää ullakolla kulki jonkun käsikynkässä kohti ovea. Suupielessä sylkivana. Vähemmän oli väkeä kuin Salpausselällä.
ellauri023.html on line 45: Kuinka tämä kirja syntyi? Unto Kunnas istui Kaarlo Syvännön kodissa Israelin kuuman auringon alla 1957. Olin silloin viisivuotias, osasin jo lukea. En muista lukeneeni Ollin kurjuus -nimistä nidettä, sitä ei varmaan ollut pääkirjaston lastenosastolla.
ellauri024.html on line 588: Hmm, tuo sianhoito-opas pitää lukea. Sitäkään en nähnyt aikanaan. Mä taisin olla tosi ulkona Suomen kähinöistä 90-luvulla. Lainasin sen kirjastosta. Siinähän haukuskellaan muitakin tuttuja, hyvinkin osuvasti molempia Esoja. Mutta keskitytään tässä Punaposken tapauxeen.
ellauri024.html on line 1100: Tässä pätkässä on paljon samaa kuin Rousseaun idyllisessä Jullen huushollissa. Pamelakin menee kirjastohuoneeseen polvistumaan. Plagiaatin makua. Isäntä raotti ovea ja näki Pamin pyllistämässä: mikä näky!
ellauri025.html on line 811: No ei oo yxinomaan homo ainakaan, netistä löytyy kuva siitä häämekossa. Jonkun vanhan miehen käsikynkässä. Onkohan se sen isä? Tuskin sittenkään. Stashattu se on joka tapauxessa. Voi olla isän korvike. Olikohan sen isä Nisse juoppo? Äiti ainakin joi sen kanssa isän kuolemaa. Sen äiti oli töissä pääkirjaston lasten osastossa Rikhardinkadulla. Olikohan mun aikana? Ehkä mä oon tavannutkin sen. Monika on aika jyreä, silmät viirulla kuin kissapedolla.
ellauri025.html on line 882: Monika Fagerholm asui lapsuutensa Helsingin Puotilassa. Mäkin kävin siellä Hannu-Pekan kotona. Aika keskiluokkasta. Olihan siinä hienommat Marjaniemi ja Kallvik lähellä, niitä lienee kirjan muisteluissa mukana. Hänen isänsä oli koneenrakennuxen professori Nils-Erik Fagerholm (1928)ja äitinsä kirjastoamanuenssi Kristina Herrgård (1933). Nisseä 5v nuorempi, Botby gårdin kaunis Kristiina. Monika oli perheen kuopus ja kiltti tyttö. Isosisko Pia Annika (1959) on stashattu. Isän professorimatrikkelissa Monika on psykolog, isosiskosta ei ole mitään. Hän kirjoitti päiväkirjoja ja myöhemmin nuortenkirjoja. Muuna aikana hän juoksi lähimetsissä ja tapasi kavereitaan ympäri Itä-Helsinkiä.
ellauri025.html on line 903: Monika oli pitkään yrittänyt vastustaa lukemista ja kirjoittamista. Hän ei halunnut olla kiinnostunut samoista asioista kuin äitinsä, joka toimi lastenosaston päällikkönä Rikhardinkadun kirjastossa. Se taisi olla isän tyttö, mutta äiti oli vahvempi. Sitkeämpi ainakin. Monikaa häiritsi myös se, että kirjoittaessa koko maailma pyörii helposti oman navan ympärillä. (Ei se sitä sittemmin liikaa ole häirinnyt.)
ellauri032.html on line 414: Aarne Kinnunen diggaa mustaa huumoria. Lainaan kirjastosta Balzacin Contes drolatiques, leikkisiä tarinoita ja Kleistin der zerbrochene Krug. Ne on Aarnen lemppareja. Lehtosen, Kiven ja Zapen lisäxi.
ellauri032.html on line 419: Yx Aarne Kinnusen mieli vizikirjoista näytti olleen Kleistin huvinäytelmä Rikottu ruukku 1811. Lainasin sen kirjastosta. Kääntänyt Juhani Siljo. Ihankun mä olisin Siljostakin joskus jotain lukenut. Oliko se Ain-Elisabet Pennasen poikaystävä? Sillä oli tylsiä runoja. Joo niin se oli:
ellauri032.html on line 505: Ei mitään sanottavaa, ei pienen pihahduxen vertaa. Mitä merkizee yxi vuosi nykyään? Samaa kuin kitkerä mälli, jota joutuu jatkuvasti märehtimään. (Tauko.) Hekumoin sanalla kela. (Nautiskellen.) Kela! Yxi elämäni onnellisimmista hetkistä. (Tauko.) Myyty 17 kappaletta, niistä 11 1/2 hinnalla kiertäviin kirjastoihin merentakaisiin maihin. Alan tulla tunnetuxi. (Tauko.) 1£ 6s, taisi olla vallan 8. Istuin puistossa, kahlasin unelmissa ja toivoin palavasti että olisin poissa.
ellauri033.html on line 749: Seku luki pienenä M.M.Kayen dekkarin Kuolema kulki Kashmirissa. Sekin asui Intiassa pienenä. Pienenä siirtomaissa asuneista naiskirjailijoista sais jo Wikipedialuettelon. Onkohan siellä jo sellainen? Ois kiva lukea toikin, mut nyt on kirjastot kiinni, pandemia eeku pahenee.
ellauri034.html on line 39: Niin siitä kirjan nimestä. Työväenkirjastosta löytyi Falladan kirjan eka suomennos vuodelta 1949, asiallisesti Kukin kuolee izexeen. Vaikkei välttämättä yxin izeänsä varten. Otto ajatteli Annaa vielä viime hetkeen asti. Irtopää jatkoi ajatusta varmaan lattialla. Kansikuva on sikäli väärin piirretty, että Anna oli pyylevä.
ellauri034.html on line 43: Ekasta painoxesta vastasi Mantere (Kaarlo, ei Eeki, nyt jo menehtynyt viidemuusikko, joka esiintyi nimillä Viktor Kalborrek ja Kari Grandi, ovatkohan sukua), joka kustansi viihdekirjallisuutta (ilkeämpi sanoisi kioski-), mm. Marton Taigaa, Outsideria, ja suspekteja lehtiä kuten Me Naiset ja Kalle, sekä mm. Jussi Talven paskaromaaneja. Ei siis varmastikaan työväenkustantaja, vaikka kirja löytyi työväenliikkeen kirjastosta. Mut ei myöskään vanhastaan fasistihenkisempi Gummerus.
ellauri035.html on line 1111: Se Balthasarista. Nyt Karseaan. Lääkärinpoika Balthasar Gracián y Morales (äidin nimi Morales ei tarkoita moraalia, vaan mauria) asui sedän tai enon luona joka oli, pappi. Sillä oli 4 veljeäkin, joista kaikista tuli niinikään pappeja. Kumma ettei kukaan ruvennut lääkärixi. Harmittikohan se isukkia. No Balden iskä oli aika köyhä kaiketi, varmaan puoskari. Sen kaveri Lastanosa oli äveriäs ja sillä oli iso kirjasto.
ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri040.html on line 367: postomodernistinen kirjasto Jos talviyönä matkamies
ellauri040.html on line 409: että olen kirjoittamassa kokonaista kirjastoa, tunnen oloni yhtäkkiä
ellauri041.html on line 290: Luen oikeastaan vaan yhtä kirjaa, koska kaikki lukemani muodostaa toisiaan täydentävän kirjaston josta rakennan maailmankuvaa kuin muurahainen tai hämähäkki. Kaikki liittyy kaikkeen. (Joo on mulla paljon tätäkin. Kaikki kelpaa, sillä kaikki on tätä samaa. It's turtles all the way, kaikissa rorschach läikissä riisuuntuu vähäpukeisia naisia (l. termiittiapinoita). Ajatus askartaa. Oma vika, mix näytätte niin rumia kuvia.)
ellauri043.html on line 642: Tässä kohtaa tuli mieleen se Alexandrian kirjaston tuhopoltto näiden samaisten takkupartaisten vuohenhajuisten kristipersujen toimesta. Eikös se ollut suunnilleen näihin aikoihin? Tää on yx kuuluisista kristikuntaa vastaan heitetyistä syytöxistä, vaikk kilpailu tässä lajissa on kyllä kova. Saa nähdä mainizeeko Flaubert sitä. Siitä on hirmu paljon kiukkusia puolivillasia paasauxia netissä. Ainakaan se ei liity Hypatian murhaan, joka tapahtui 200v myöhemmin. Paizi että siinäkin oli takkupartaiset rättipäät kristipersut asialla.
ellauri046.html on line 184: Tähän tuli aika laaja Kierkegaard osasto, kun lainasin kaupunginkirjastosta Enten Ellerin. Se osoittautui aarreaitaxi narsistisessa kazannossa. Kyttyrä oli mitä ilmeisimmin ihan mallinarsisti.
ellauri046.html on line 305: Vaakun suosituxesta lainasin Pasilan kirjastosta Söören Kirkkomaan 2-osaisen niteen Enten-Eller. Wikipedian tanskankielisten sivujen mukaan se on hienointa erotiikkaa mitä tanskaxi on tehty. Ja tää on sentään maa, joka on tuottanut sellasia helmiä kuin Sexiä Syltillä ja Riemua WC-reijällä.
ellauri047.html on line 101: Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788, kun W. oli 39 ja C. 23. Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830). C:n isoveli Christian pääs kirjastonhoitajax Weimariin ja kirjotti el Zorromaisen romskun Rinaldo Rinaldini. Mullon se suomexi.
ellauri047.html on line 188: Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774
ellauri047.html on line 190: Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.
ellauri047.html on line 954: Kaksikko vietti kesät Bohuslänin saaristossa omistamassaan kutterissa "sini ja mini" (vi 2). Kapulla oli mukanaan iso kirjasto. Perähenkilö Eva Sparre otti milloin pikakirjoitusta, milloin naputteli sivut puhtaaxi. Tämä selittää Carlin mahtavan tuottavuuden. Liitto oli kaikin puolin onnellinen, tuli 2 tyttöäkin, tyttäret Puppi ja Ka.
ellauri049.html on line 173: Vuosina 1909-1913 Uuno kävi kansakoulun Kuivajärvellä, lähellä Honkapäätä. Uuno osoittautui eteväksi ja tiedonjanoiseksi oppilaaksi. Koululla sijaitsevan piirikirjaston hän luki käytännössä lävitse. Opintien jatkamista tuki myös Uunon sopeutumattomuus fyysiseen talonpoikaistyöhön. Näistä syistä isovanhemmat katsoivat pojan tulevaisuuden olevan akateemisella uralla, ensimmäisenä omasta suvustaan. Syksyllä 1913 Uuno Salonen aloitti oppikoulun Heinolassa. Maalaispojan kömpelyys karisi Uunosta nopeasti. Hän osasi asennoitua uuden koulun vaatimuksiin niin opetuksen kuin käytöksen ja itseilmaisun tasolla. Kouluvuosien aikana Uuno luki vapaa-ajallaan suunnattomat määrät suomalaista ja kansainvälistä kirjallisuutta sekä lyriikkaa.20 Uuno oli luokkatoveriensa joukossa arvostettu ja pidetty oppilas. Hän auttoi koulutehtävissä ystäviään pienestä maxusta ja käytti Honkapäästä saamaansa varallisuutta heidän kestitsemiseensä. Kuitenkin Uunon kiivaus ja ailahteleva luonne pääsi välillä esille myös heidän seurassaan. Uuno oli kaiken kaikkiaan aika kusipää.
ellauri049.html on line 277: Siljon vanhemmat olivat merimies Alexander Sjögren ja Maria Josefina Harjapää. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Runoilijan työnsä ohessa Siljo toimi mm. Helsingin Sanomien avustajana, Jyväskylän tieteellisen kirjaston apulaisena 1915–1918 ja Valvoja-lehden toimitussihteerinä. Sisällisodassa valkoisten puolella taistellut kirjailija Juhani Siljo oli toinen sisällissodan vaatimista kirjailijauhreista. Punaisten puolella kaatui Maiju Lassila (Algoth Untola). Siljo kuoli sodassa saamiinsa vammoihin Tampereella sodan loppuvaiheessa. Juhani Siljo toimi myös aktiivisesti kirjallisuusarvostelijana. Elämänsä aikana hän ehti julkaista lähes 200 kirjallisuusarvostelua. Kaikki nää senttarit on olleet HS:n avustajia. Ylläri.
ellauri049.html on line 1104: Lundin kirjastonhoitajana ja estetiikan dosenttina 24v nai rouva Tegnerin, teini-iän kiltsikaverin Anna Myhrmanin. Anna Myhrman verkar ha varit en duktig professorsfru med stort ansvar för hus och familj. Ei siitä sen enempää. Ehti siis hyvinkin kylästyä Annaan ja bylsiskeli nuorempia myöhemmin. Eski luki liikaa Kanttia (Khäänt) ja ihaili Napsua. Sai pelkkiä kunniamainintoja runoista kunnes Larska veli kuoli, siitä valitusvirrestä napsahti eka palkinto.
ellauri050.html on line 48: Tultuaan pappilaan hän meni kirjastoon ja ezi käsiinsä paxun teoxen kazoaxeen kumpi oli oikeassa, hän vai Ellen. Ellen erehdy. Hän jäi mietteisiinsä aamun koittoon asti, poikkesi uudelle ajatusladulle ja seurasi sitä kokonaisen viikon ollenkaan muistamatta maailmaa, seurakuntaansa ja perhettään. Hän luki yöt ja päivät ja olisi unohtanut ateriat, jollei Una olisi kiskonut häntä kirjan äärestä.
ellauri050.html on line 168: No ei sentään. On liikuttaviakin yxityiskohtia: 11-vuotiaana Ransu lähetettii katoliseen seminaariin lähellä Durhamia. Se oli hento herkkä hirmu ujo poika, kaverit sanoi sitä hulluxi. Sen näki jo kaukaa käytävässä hiipimässä lammasmaisesti takinkaulus ylhäällä. Näitä piisas Norssissa, mun luokalla oli useampia. Hyppytunneilla se hipsi koulun kirjastoon ja luki historiaa ja runoja. Vaikka kirjastossa oli kaamee mekkala ja käytiin rizasotia, Ransu sulki izensä pois ja keskittyi kirjoihin kuin Sateenkaarinotkon pastori Meredith. Siitä tuli ihan hikipinko ainekirjoituxessa. Kerran se sai jälkkäriä oltuaan hitain jumppatunnilla. Kazokaa Lallia, kolme, neljä. Huono matikassa, mutta aika hyvä käsipallossa. Kriketissä ykkösluokan penkkiurheilija. Koulu pyysi siltä juhlarunon 1908 kuin kuningatar Kristiinalta Suomen Akatemia, mutta ehti kuolla ensin, 1907. Kristiinalla on tässäkin käynyt parempi pulla.
ellauri050.html on line 638: Kirjassa Hangossa kuin ulkomailla konsanaan II (Birgitta Ekström Söderlund, Marketta Wall) on artikkeli (s. 210-227) Koskenniemestä. Kirjan saa lainaan Helmet-kirjastoista.
ellauri051.html on line 1819: 1206 I lead no man to a dinner-table, library, exchange, 1206 En johda ketään päivällispöytään, kirjastoon, vaihtoon,
ellauri052.html on line 130: Saul Bellow on keltaisen kirjaston inhokkikirjailijoitani. Kyyninen, raskalla kädellä kirjoittava mastodontti. Hidas ja seisahtunut kuin samea sisäjärvi tuulettomana syyspäivänä. No en tunne Bellowia, tietenkään, mutta sellaiselta miehen kirjojen lukeminen nyt vain tuntuu!
ellauri052.html on line 1002: Onnexi on netti ettei tarvi enää juosta kirjastoissa kirjakaupoissa, näyttelyissä ja konserteissa ollaxeen intellektuelli. Sepä salemaisia kyldyyripellejä varsin vituttaa.
ellauri053.html on line 181: Sevverra kiinnosti et lainasin Viikin kirjastosta Puovon paxut ja Aarnen laihemman tulkintapokkarin. Se on olevinaan Puovon runollusten ensyklopedia. Anssi Yli-Jyrä sano 50v-päivänään, et pipliakonkordanssit on paxumpia kuin ize piplia. No tää ei kyllä oo. Aarne on keskittynyt nähtävästi vain tähdellisimpään sisältöön. Jättänyt mielestään paskemmat pukerruxet vaille mainintaa. Raamatun kanssa sellainen peli ei vetele, kun koko kirja on samaa inspiroitua jumalan sanaa. (Italo Calvino kertoo tapauxen, jossa Muhammed torkahtaa kesken sanelun ja lause jää puolitiehen. Kirjuri jatkoi lausetta omasta päästä. Se meni Muhammediin täydestä. Kirjuri menetti uskonsa kirjaimelliseen ilmoituxeen.)
ellauri053.html on line 205: Usean karanteeniviikon kuluttua yöpöydän kirjakasasta kuoriutui tää A. Kinnusen kimalteleva pokkari Morskea konisielu, jonka ehdin lainata Viikin kaupunginkirjastosta ennen karanteenia. Koska en ole sitä vieläkään saanut luetuxi, kerronkin ensin muuta Puovoon liittyvää.
ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
ellauri054.html on line 120: Löysin Käpykylän kirjaston poistoblyysistä Hannu Riikosen respiittityön Mikä on essee? Que sais-je? 30 vuoden takaa. Oliko Hannu essessään saatuaan sen julki? Tai edes täpinöissään? No ei luulee eunukki, se on pikemminkin cool and dry. Kuin hyvin tuuletettu skafferi.
ellauri054.html on line 191: Kuinka sattuukaan Hannun vaimo on kirjastonhoitaja. Salme Marjatta Riikonen made her career as a librarian at the Faculty of Arts library. She has been retired for years. The Riikonen’s two children have followed in their parents’ footsteps. One of them holds a Master's degree in Swedish, and the other in Spanish.
ellauri055.html on line 966: Pakkalat pakkas tavarat Paikkalan torpasta ja muutti Hesaan 1894. Teuvo hankki leivän kääntäjänä ja kustannustoimittajana. Palkintorahoilla kävi Pariisissa, ei viihtynyt. Raha-asiat oli rempallaan. Teukka lähti Kokkolaan opexi. Sieltä Samulipojan niskoille Liminkaan (missä se luennoi, ohjasi näytelmiä ja johti torvisoittokuntaa Samulin kansanopistossa) ja Samulipojan perässä Kuopion kansanopistoon ja kirjastoon, jossa kuoli muttei haudattu, vaan Ouluun. Oulussa on Teuvo Pakkalan katu, ja Kangasniemellä Otto Mannisen.
ellauri055.html on line 1254: Työväenliikkeen kirjaston punanurkasta löytyi ympärileikkaamaton kappale belginobelisti Maurice Maeterlinckin prujausta nimeltä Haudattu temppeli. Maeterlinck oli 20. vuosisadanvaihteen muotifilosofi, dekadentti symbalisti ja ateisti moniste. Hyvin paha mies. Halvatun tomppeli. Luuli olevansa jotakin. Ollaan vain ollaxeen, aina diivaillaan, sehän meillä belgeillä on vika ainainen. Yhteen jos vain tullaan, aina diivaillaan.
ellauri058.html on line 192: Toivo Rikhard Pekkanen syntyi 1902 Kotkassa kivityömiehen poikana. Terveisiä Kotkasta, pyllyyn käskivätten potkasta. Käytyään 2v kansista ja ammattikoulun se alko hakata 13 vuotiaana kiviä. Läpi harmaan kiven se löysi kirjojen salaperäisen maailman kirjastosta. Etenkin Jack Londonin. Kurjalistosta se nousi kirjalistoon.
ellauri058.html on line 220: Tervon proosa on perinteistä juonipohjaista proosaa, jota Tervo mielellään puolustaakin. Arkielämän huumori on Tervon keskeinen tyylipiirre. Kainalosta tehtäviä tekopieruja. Tervon kirjat ovat menestyneet myös taloudellisesti erinomaisesti. Lisäksi Tervo on saanut suomalaisista kirjailijoista eniten kirjastoapurahoja vuosina 2004–2010.
ellauri058.html on line 454: Äidinkielen opettajat ja kirjastoalan työntekijät ovat yleisimpiä kirjablogin kirjoittajia. (Jalkanen & Pudas 2013: 56–58, 67–88.) Teetin itsekin blogisteille pienemmässä kaavassa olevan kyselyn, jossa kysyin heidän ikäänsä, sukupuoltaan, ammattiaan, koulutustaan ja asuinpaikkakuntaansa. Tämän avulla pystyn luomaan heistä lukijakuvaa. Lähetin kyselyn kaikille 43 kirjoittajalle ja sain vastauksen 24 kirjoittajalta, jolloin vastausprosentti on 56 %. Saamani tulokset vastasivat pitkälti Jalkasen ja Pudaksen saamia vastauksia. Yleisesti luonnehdittuna tyypillinen kirjablogisti on eteläsuomalainen korkeakoulutettu 38-vuotias nainen, joka on ammatiltaan opettaja. Tarkemmin analysoituna ikähaarukka on 20–65 ikävälillä. Kaikkein eniten vastaajia oli 20–29 ja 30–39-vuotiaiden ikähaarukasta. Heitä on yhteensä 14 kappaletta. Yllättävintä oli havaita, että aineistossani oli muutama eläkeikäinenkin. (Katso tarkemmin Taulukko 1.)
ellauri060.html on line 322: Lainasin kirjastosta Pahani Julmusen eli J. Peltosen romaanin Iloisin suru. Ihan vaan ku Michelinmies eli Timo Airaxinen sattui kehasemaan sitä. Arvasin siitä eze vois olla aika puhasveristä setämiesjorinaa. Ainaskin sekin taas näyttää aika vähän peitellen puhuvan izestään ja perheestään.
ellauri060.html on line 456: Kyllä. Jänis Vemmelsäären seikkailut oli eka lainaamani kirja #Keitele'en #kunnankirjasto'sta, jonne luvatta hilppasin kirkkometsän poikki. Kotona ei moitittu. Ennen oli kunnollista näiltäkin osin.
ellauri060.html on line 970: - Voinko minä nukkua tässä sohvalla? - Voit voit, mutta älä nyt vielä tuuperru! Minä muutoin tilasin izelleni italiankielisen Baabelin kirjaston. Luen teoxia sanakirjan kanssa. Se on semmoista puuhaa, että toiset ajatuxet väistyvät väkisinkin, jäävät tietenkin nurkalle kyttäämään ja iskevät heti kun ote hiemankin herpaantuu... Baabelin kirjastossa on sekä tuttuja että outoja kynäilijöitä ja niteitä. Esim.
ellauri061.html on line 970: Nytpä uhraudun yhteisexi hyväxi ja luen kaupunginkirjastosta lainaamani Jari Pervon sukuelimen tarinaa nimeltä Minun sukuelimeni tarina. Ensimmäisillä kymmenillä sivuilla on sukuelimestä esitelty vasta sen kuuluisa ripustin, julkkumulkku Juri Pervo. Kustantaja Aarne Puupään näreän tapaamisen jälkeen se kaipaa lipomista. Ehkä bussissa joku kansalainen tunnistaa sen ja kuiskaa vaimolleen, että tossa menee se, nose, mikäsenniminyt on, joku turha julkero.
ellauri061.html on line 983: Lao Rui: Lainasin kirjastosta Jari Pervon omaelämäkerrallisen teoxen. Nyt otan kiinni nenästä ja koitan lukea ekan pervokirjani.
ellauri061.html on line 1046: Mitä on tapahtunut, mihin aika on kadonnut? Vielä vasta aivan äskettäin kirjastonhoitaja Kati Tervo piteli käsissään sitä ihmeellistä kapinetta, johon vuosien odotuksen päätteeksi oli alkanut piirtyä yxi jos toinenkin hailakansininen viiva. Nyttemmin se kapine on jo aika hervoton.
ellauri061.html on line 1577: Seijan Ansu-siskolla on lapset Kalle ja Kati. Kalle on Seijan kummipoika. Se on vähän Jari Tervon näköinen mutta black of hair kuten 7 valtakunnan kuningas, ei mikään blondi Tyrion Lannister vaikka lyhkönen ja kiltin oloinen kuten se knääpiö tosin ei yhtä rääväsuu. Yhteistä Jarin kanssa sillä on toi lapsettomuusongelma. Satu ei ole kyllä mikään pervo. Kalle on lennonjohtotehtävissä. Kallen sisko Kati on menestyvä pankki-ihminen. Kalle Pervon äiti Kati hoitaa Jarin kirjastoa ja kotoa jo lennähtänyttä blondia poikaansa.
ellauri062.html on line 69: Masters ja Johnson kirjassa Raportti ihmisen sexuaalisista reaktioista (Human sexual response) jatkavat siitä mihin Kinsey kumppaneineen pääsivät. Tuhnuisexi selattu kirjapaha löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Sen oli ostanut ilmestymisvuonna 1967 Teresa (?) Jauhiainen. Ansarijauhiainen. Äiti Teresa.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri062.html on line 1005: Myös pornografia, etenkin päivälehtiemme häirizevät alusvaatemainokset, tulisi kriminalisoida. Kouluissa olisi aloitettava uudenlainen asennekasvatus, jotta kukaan tyttö ei vain ajautuisi tuollaiseen naista halventavaan ja miestä seksuaalisesti häiritsevään ammattiin. (Helmi pelkäsi, että humanistina voisi ajautua professorixi.) Ihmisiä, jotka viettävät elämätöntä elämää lehtisalissa, loukkaa syvästi, kun he näkevät, että juuri paheellisuus saa julkisuutta ja pääsee esiintymään lehtikuvissa. On ihan pakko mennä kirjaston vessaan rapistamaan vessapaperia.
ellauri063.html on line 436: Burtonin Melancholia oli aika samantapainen. Puu kasvoi Brooklynissa tyttö luki kirjaston kirjoja läpi aakkosjärjestyxessä ja oli päässyt Burtoniin kunnes kiltti kirjastonhoitaja lainasi sille jotain tyttökirjoja. Alcottin ja Austenin se oli ehtinyt jo lukea.
ellauri065.html on line 357: Jatkosota-extra piti nyt sitten napata kirjastosta mukaan. Valinta Finlandia-ehdokkaaksi nosti kirjan lopulta lukulistalle, sille kun ilmaantui kummasti varauksia ja eräpäivä alkoi hönkiä niskaan.
ellauri066.html on line 65: Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, isäni Toni Erdmann ja muumiääni Samuli Edelmann. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies. Juhani Pohjanmiehen (1893 -1952) vuonna 1921 säveltämä "Multian laulu", jonka sanat ovat Einarin Vuorelan käsialaa, löytyy nuottijulkaisuna Lahden ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen musiikkiosastoilta. Voit tiedustella omasta lähikirjastostasi mahdollisuutta tilata nuotti kaukolainaan. Muualta laulun sanoja ei valitettavasti näytä löytyvän. Sic transit multiaisen kunnia.
ellauri067.html on line 38: Sain koronan sulkemasta kirjastosta herätelainana jäljittelemättömän Tommi Kinnusen lukuromaanin Pintti. Plintti oli käsineidon tapainen apupoika Marjatta Kurenniemen teoxessa Puuhiset. Se paljastui (Hui! juonipaljastus!) loppupeleissä puuhisten kuninkaan pojaxi, joka ei osannut sanoa ärrää eikä ässää. Plintti < kr. plinthos 'tiiliskivi' voisi tarkoittaa myös jalustaa.
ellauri072.html on line 139: Thomas Mann oli siitä innostunut, sanoi sitä ihan hulluxi. (Nää sisäpiirin tiedot tulee ro-ro-ro kustantamon takakannettomasta pokkarista Rowohlts indiskrete Liste, joka löytyi kirjastomme poistohyllystä.) Sellainen siis oli Bernd von Kleist.
ellauri073.html on line 456: Sasha Chapin oli näppyläinen ruma teini joka kompensoi esiintymällä älykkönä ja lukemalla 14-vuotiaana MLA:n 100 parhaan romskun listaa läpi aakkosissa kuin Jorma Oxanen Otavan isoa tietosanakirjaa ja Puu kasvaa Brooklynissä tyttö joka pääsi kaupunginkirjastossa A:sta Burtonin Melankoliaan. Mä luin samassa mielessä Rikhardinkadun kirjastossa EA Tunkelon Vepsän kielen äännehistorian. Se oli äsken divarissa myynnissä merkinnällä (lukematon). Vaikkei mulla teininä ollut juuri näppylöitäkään. Muuten kyllä olin nörtti väpelö. En sentään pilannut elämääni shakilla, kuten Sasha Chapin. Sasha huomas lopulta että sen paikka IQ-toteemipaalussa oli lähempänä paalun jalustaa. Se alkoi haista. Niin minäkin.
ellauri074.html on line 287: Malmin kirjastoauto: 3 romania Ladassa. Cioran, Ionesco ja Eliade.
ellauri080.html on line 42: Teofrastos (m.kreik. Θεόφραστος, n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulun filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas ja seuraaja. Aristoteles testamenttasi Teofrastokselle paitsi lyseon, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.
ellauri082.html on line 214: Runoilijaveli Jönsy lähetti mulle runon Robert Frostilta. Frostin nimi on vilahtanut ohi ehkä jossakin, mutta emmä siitä oikeestaan tiennyt tuon taivaallista, vaikka Aale Tynnin 1000 laulujen vuottakin olin muka lukenut. Tätä lumista runoa ei meidän enkun tunnilla kyllä tullut vastaan, ei tullut kyllä muistaaxeni mitään muitakaan. Meidän enkun maikka ei ollut mikään romantikko, vaan täti aika tyrnävä, kuuluisan Eeva Riikosen enkku-suomi sanakirjan tekijä. Jöns oli opetellut tämän runon ulkoa Kabulissa kirjastossa. Se on jo exoottista se. Olikohan siellä lunta ollenkaan. No tänä vuonna ainakin on tullut lujasti. Mutta nyt on säät sekaisin koko pallolla.
ellauri082.html on line 521: OBS! Hikikirjastossa on aiheeseen perehtyneiden kansalaisten sekä tohtorismiesten yhteistyönä kokoama läjä huumeiden teko- ja veto-ohjeita!
ellauri088.html on line 314: Mä lueskelin sitä Rikhardinkadun kirjaston lastenosastossa.
ellauri092.html on line 393: Vasemmistoradikaali Armaxesta Heikelit muikenee kuin vaarit kai yhteisestä sopimuxesta. Se oli mätämuna, jokaisessa suvussa on sellainen, ellei useita. Tai hei, löytyy siitä jotain sukusomesta. Se on O. I:n vaasalaisen pappisveljen Joel August Heikelin tuhlaajapojan Gunnar Gabrielin poka, joka (siis Gunnar) kuoli Helsingissä 38-vuotiaana espanjantautiin 1919. Jostain syystä se (siis Armas) on syntynyt jenkeissä. Ei kai Gunnar saanut tartuntaa työväenaattesta rapakon takana? Senkö tautta Armaxesta tuli punikki? Sen äiti, urkurintytär Hanna Victoria Gullstrand Skånesta kuoli varmaan samaan espanjantautiin 1919, mutta Vaasassa. Armas ressukka jäi täysorvoxi 12-vuotiaana. Se syö miestä kyllä, mixei naistakin. Armaxesta voisi olla lisää työväenkirjastossa. Se oli kemisti.
ellauri093.html on line 524: Kukas kirjaston aulasta kenkäparin?
ellauri095.html on line 587: (Jönsyltä:) Kerran sanoin Heikki Räisäselle kirjaston eteisessä että mitäs jos evankelistat oli Jeesuksen lihallisia poikia. Se sai kuin sähköiskun. Mistä sä ton olet saanut? Itse keksin. No siitä ei voi saada mitään tietoa. Matteus asiallinen lätisijä, Markus autisti, vähän, Luukas lääkäriksi opiskellut ja Johannes, Patmoksen kotka ehkä Maria Magdalenan vähän isänsä tapaan sekopäinen, avioton poika.
ellauri096.html on line 403: Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2. Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.
ellauri096.html on line 829: Valvontakomissio määräsi vuonna 1944 kaikki Pullan Ryhmy ja Romppainen -kirjat poistettaviksi kirjakaupoista ja kirjastoista. Vahinkoa ei siitä juuri koitunut.
ellauri097.html on line 564: Näistä kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, saa tavallisesti suomenkielisestä kirjasta kylläkseen, kun sitä on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enintään puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysyntää riittää jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti (esim painosten kuningatar Hilja Haahti). Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riittävästi. Jokin kirja ei saa yhtään. Lisää tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa – niin pitkään kuin tulee uusia ihmisiä – koska tässä maassa edelleen on tiettyjä kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki.
ellauri097.html on line 566: Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lisää kirjoja. Yksi kirjaa kestää kymmeniä lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä. Silti suurinta osaa painettuja kirjoja ei lueta kertaa enempää, eikä kaikkia edes sitä, kuten Patrick White huomasi petymyxexeen, kirjaston kappaleista oli koirankorvilla vain ensimmäisiä kymmeniä sivuja, loput iskemättömiä. Varsinaista mezätuhoa.
ellauri097.html on line 571: Kirjallisuuden ympärille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla säädettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonvälityksen arvokkainta ydinvirtaa – kirjaa – tukee nyt hämärää, epäselvää ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta väristen aamukahdeksalta. Nykyään ilmaishyllyistä ja kirjanvaihtopisteistä saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteitä, jotka eivät, räikeästi toisin kuin vielä 1990-luvulla, ole Valittujen palojen lyhennelmälukemistoja eivätkä bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eihän kirjakerhojakaan enää ole. Ne menevät samaa tietä kuin boomerit, joiden ylitäydet lundiat tyhjenevät kirjastojen vaihtopenkille odottamaan turhaan peliaikoja. Buumerit on jättäneet ne tänne alas orvoixi ja liihottaneet ize taivaaseen.)
ellauri110.html on line 157: Kaupunginkirjasto muistuttaa: Hannu Mäkelän juoppomuistelmat on palautettava. Kiireesti nyt: mitä Hannu Mäkelä muistaa Otavaa seuranneista vuosista?
ellauri110.html on line 163: Piret Saluri on kääntänyt useita lastenkirjojani. Piret on älykäs, viehättävä ja paljon lukenut. Anaalinen Antti kehii köydet kehille siististi. Loppiaisaattona 2022 löytyi Handen v1997 pikkupoikakirja pikkupekasta ja jättipekasta Väinölänkadun kirjaston poistohyllystä. Se on aika imelä. Se on kai poistettu koska pikkupekan käyttämä viihdeteknologia on täysin vanhentunutta. On kuin kazoisi vanhoja Montalbanoja.
ellauri110.html on line 226: Vezikko on varmaan juuri niin pitkästyttävä kuin tuosta kuulostaa. En ole lukenut, kirjaston poistohyllyt ovat olleet kiinni epidemian johdosta.
ellauri110.html on line 272: Juoxeva dieetti laihduttaa Hannun nuoruuden mittoihin. Lassi ja Pirkko Nummi ihan huudahtavat. Bipolaarista touhua. Kun Sven Gösta Ågrenin Jär voittaa Finlandian 1988 Handen Vezikolta, Hande sanoo kuin Jöns: hyvä hyvä, tarkoittaen päinvastaista. Pienesti Hande vittuilee Sven-vainajalle (k. 2020) että voittanutta kirjaa ei tahdo mistään löytyä, kun taas Vezikkoa on kirjastojen poistohyllyt väärällään.
ellauri115.html on line 50: Jönsyltä pääsi hukkumaan sen Sälinkään kirjaston lainahyllystä lainaamat JJ Rousseaun postuumixi jääneet unelmat (Yxinäisen kävelijän haaveilut). Korvattuaan kirjastolle vahingon se löysi sen. Nyze on kirjaston kirjan onnellinen omistaja. Mäkin lainasin kirjan kirjastosta ihan uteliaisuutta. Muistankohan palauttaa.
ellauri115.html on line 158: Nainen nimeltä Tuija Välipakka sanoo että meitä narsisteja on 2 tyyppiä, overt ja covert, mikä muistuttaa vähän mun jakoa onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin narsisteihin. V-pakan miälestä ensimmäiset on saaneet lapsosina liikaa ihailua ja jälkimmäiset liian vähän. Kummassakin tapauxessa puuttuu kiintymys ilman ehtoja. Niinkuin kiltit kristityt sanovat, jumala joka rakastaa sinua vaikka olet paska, tai siis oikeasti ei ota siihen edes kantaa, rakastaa vaan sua koska sä olet sä. Ei sen pitäisi olla niin vaikeata, mutta silti 10% porukoista on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Samainen Tuija Välipakka kirjoitti 2011 runkunhajuisen novellin nimellisesti pettämistä kuvailevaan pehmopornokirjaan valhe & viettelys, joka löytyi Käpylän kirjastosta porno-osastosta, ei vaan poistohyllystä.
ellauri115.html on line 305: 
kirjasto_ekukka-350x525.jpg" height="100px" />
ellauri117.html on line 659: What an idiot. Locke ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia. Se oli aivan vissinvarmasti kaappipetteri, asexuaali tahi ei. Se oli anaalinen pedantti, kirjoitti aivan vimmatusti muistikirjoja. Sen kirjastossa oli 3000 kirjaa, eniten uskonnollisia.
ellauri133.html on line 98: Vittu näitäkin on kirjastot väärällään. Äskettäinkin on tullut luetuxi monia, viimexi Nabokov ja Philip Roth. Harry Potter ja Käsineito on puhdasta rasistista white anglo supremacya, vaikka leffoissa on tätä peitelty tavanomaisilla token "vähemmistön" edustajilla (esim 1 kiinalaisella naisella)..
ellauri133.html on line 341: Nuhjuisessa novellissa Neljä jälkeen puolenyön, kirjastopoliisi seuraa vakuutusmyyskentelijää nimeltä (omaperäisesti) Sam kun se putoaa yllättäen ansaan jonka pirullinen kirjastonhoitaja oli virittänyt poliisin påän menoxi tekeytyäxeen skoudexi ja jatkaaxeen uraa lastenmurhaajana. Nojoo, eihän tää ole kovin syvällistä, selkeesti heikoin tarina kokoelmassa joka sukettaa aika lailla muutenkin, lukuunottamatta briljanttia Ernestomaista kielenkäyttöä.
ellauri133.html on line 343: Sam vihaa kirjastoja, ja kun se etenee kohti kirjan denouementia demonin kaa me nähdään mixi Samin torjumasta unesta jossain lentokoneessa. Kun Sam oli poikanen, se palautti jotain erääntyneitä kirjoja kun joku äijä pysäytti sen kirjaston ulkopuolella. Mies väitti olevansa poliisi, ja käskee Samin tulla kanssaan maxamaan sakot kirjoista. Sakko on Tepon pitkäkkestoinen anaalinen raiskaus, ja kun sanon pitkäkestoinen tarkoitan sitä. Aikamies tunkee massiivisen penixensä Samin pyllynreikään seinää vasten ajettuna, ja kaikki kerrotaan pikkutarkasti jokaista työnnällystä myöten 4 vaivaannuttavaa sivua.
ellauri133.html on line 512: Derryn kirjastossa on IBM:n pallokirjoituskone, jollaisesta haaveilin 70-luvulla.
ellauri141.html on line 624: Klubi-iltaa varten hankin Helsingin kaupunginkirjastosta "kansakoulun lukukirja supistettuja kansakouluja varten".
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri144.html on line 52: Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjanhoitaja, cunnofiili ja Suomen 1700-luvun humoristisen kulttuurin merkittävin pelihahmo. Eine-täti oli kotoisin Viitasaarelta ja kirjastonhoitaja! Ehkä tässä on joku juttu takana!
ellauri144.html on line 286: Kuuban kansalliskirjasto on omistettu José Martílle (esp. Biblioteca Nacional de Cuba José Martí). Martín kirjoittamia säkeitä kokoelmasta Versos sencillos esitetään usein Guantanamera-laulun sävelin. Ne eivät kuitenkaan ole laulun alkuperäiset sanat, koska laulua on aina esitetty improvisoituina versioina.
ellauri145.html on line 58: Lainasin ihan vaan vittuilumielessä Kaisa-kirjastosta André Bretonin keräämän Puisevan huumorin herbaarion. Esipuhe on haukotuttavan ikävystyttävä. Olikohan tää André Breton oikein terve? Ei siltä vaikuta. Päivääkään rehellistä työtä se ei tehnyt, ja vielä kehuskeli sillä. Riiteli vähän joka iikan kanssa, piha-antero.
ellauri151.html on line 1126: André Gides Den trånga porten (La porte étroite, 1909) löytyi Pasilan repsahtaneen varastokirjaston vaihtohyllystä. Den handlar om kärleken mellan Jérôme och Alissa, kusiner som har älskat varandra sedan barndomen. De är båda två starkt religiösa och delar föreställningen om att deras kärlek fullkomnas i att de delar samma hängivenhet för Gud. Ingenting att göra med att tränga penisen genom den trånga porten mellan skinkorna. Genom att älska Guda högst av allt kan de mötas på ett högre plan än i underbyxorna. Kaikki tällänen skizoilu peräreijistä on mennyt totaalisesi pois muodista kiitos toimivan naisten profylaxian ja abortin laillistamisen. Kenties se palaa nyt kun silverbäkit huolestuvat tykinruuan riittävyydestä.
ellauri160.html on line 85: Ezra Pound-bändäri Kari Kalervo Aronpuro (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere) on kalkittu suomalainen runoilija. Hän työskenteli kirjastoalalla yli 40 vuotta.
ellauri160.html on line 87: Aronpuro kirjoitti ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Hän oli kirjastonhoitajana Tampereen yliopiston kurssikirjastossa vuosina 1964–1971, Rääkkylän kunnankirjastossa 1972, Kemin Syväkankaan kirjastossa 1972–1981 ja Tampereen Lamminpään kirjastossa 1981–2003.
ellauri160.html on line 89: Kari Aronpuro löysi epähuomiossa hukkaamansa Poundin uudelleen ollessaan kirjastonhoitajana Kemissä. Vuonna 1974 häneltä oli ilmestynyt kokoelma Moskovan ikävä.
ellauri160.html on line 325: Ensimmäiseksi valikoitui Pekka Parkkinen (1940-1992), jonka Valitut runot (Weilin & Göös, 1975) pelastin äsken kirjaston poistohyllystä hintaan 20 senttiä. Parkkinen aloitti romaanikirjailijana ja julkaisi niitä myöhemminkin, mutta nyt luetaan runoja, tosin vain muutamista kokoelmista. Mainitsemassani Parnasson numerossa oli myös valikoima Pekka Parkkisen absurdeja proosarunoja.
ellauri162.html on line 73: Mun kielitieteen kirjat oli makkaratalossa LC in memoriam kirjastossa kunnes Göran käski kuskata ne pois. Sitten ne kastuivat ulkovarastossa Osmontien mäellä. Nyt ne kastuvat Ilmattarentien vinnillä. Niillä ei ole tulevaisuutta, eikä menneisyyttäkään kuin sukupolven ikä. Ne ovat varsinaisia erikoisuuxia.
ellauri162.html on line 727: Huysmannikin oli pääasiassa runkmanni, mutta sitä ilmeisesti sentään vielä halutti, kerta sillä oli kirjastossa Forbergin klassillisen erotomanian käsikirja, jonka kuvitusta alla mallixi.
ellauri163.html on line 55: Viereeni tuolille olin sijoittanut filosofian historian ja joukon muita kirjoja joiden avulla voisin saada häiriintyneen henkeni järjestyxeen. Olin lainannut Breslerin kirjastosta Tolstoin moraaliset novellit ja esseet, Spinozan Etiikan, Kantin Käytännöllisen järjen kritiikin, Schopenhauerin Maailman tahtona ja ajatuksena, Nietzschen teoksen Näin puhui Zarathustra ja pasifisti Forsterin teoksen (jonka nimeä en muista, oisko ollut Maurice?), Payot'n Tahdon kasvattamisen ja useita teoksia hypnoosista, itsesuggestiosta (Coué, Charles Baudoin), ja ties mitä muuta kaikki teoksia jotka sivusivat olennaista. Peräti ostanut olin Rabbi Moshe Haim Luzzatton kirjan Oikeamielisen vaellus ja viidennen Mooseksen kirjan, joka oli mielestäni viisain teos mitä ihminen on koskaan kirjoittanut.
ellauri172.html on line 104: Runoilijan oman kertomuksen mukaan hän osasi latinaa, kreikkaa ja hepreaa kuuden vuoden iässä, ja hän oli kääntänyt Platonin Kritonin kirjastosta alle 11-vuotiaana. Runoilijan poika petti isän asian katollisille ja jäi siitä perinnöttömäxi. Nobelisti Szymborska on puolantanut Agrippaa.
ellauri196.html on line 296: Työväenkirjaston poistohyllystä
ellauri196.html on line 298: Kun työväki vähenee, kirjastokin tekee poistoja. Nyt saavat mennä 1900-luvun idealistisosialistit ja niiden häntyrit, kuten Joel Lehtonen. Joel käänteli monenlaisia radikaalejakin kirjoja, niiden joukossa sellainenkin klerikaali antiradikaali kuin Jeremias Gotthelf.
ellauri196.html on line 330: Miten Uli-renki tulee onnelliseksi (Wie Uli, der Knecht, glücklich ward), suomentanut Joel Lehtonen. Otava, 1908 (Otavan helppohintainen kirjasto, n:o 143-144.) Just tää büchlein löytyi poistohyllystä.
ellauri206.html on line 121: Lainasin Oulunkylän kirjastosta Riku Rinkulan Lääkäriromaanin. Se alkaa hyvin, onkohan musta tulossa Riku-fän?
ellauri206.html on line 241: Wellbeck Sysmän kirjastosta
ellauri206.html on line 243: Sysmän kirjastossa on uusi vaatimaton mutta viehättävä kirjastonjohtaja, jonka kanssa tuli puhetta Houellebecqistä. Se oli lukenut vähän matkaa Michelin kirjaa Alkeishiukkaset mutta alkoi tympäsemään, jätti kesken. Tolkun ihminen siitä päätellen. Se on ollut Sysmässä kohta vuoden ja pitää työstä, pitäneekö Sysmästä? En huomannut kazoa onko sillä sormusta. Lainasin siltä Wellbeckin 6. romaanin Alistuminen eli Islam. Lisää islamofobiaa ihan takuulla.
ellauri211.html on line 225: Mulla ei. Yritin löytää divareista (haluan suomeksi), ei löydy. Nyt on kirjaston kirja. Markku Envallilla olis (tavattiin perjantaina). Älyäispä antaa sen mulle.
ellauri214.html on line 631: Haluaisin ryhtyä munkixi koska en vesipäänä saa naistakaan. Piirikirjaston porno-osasto on huonosti varustettu, teologisesta puhumattakaan. Ei ei olet väärässä. Autot, sputnikit. Jumala on reformoitava. En pitänyt, sanoi hydrokefali. Eniten häntä häirizi jumalan sukupuolielin. Mitäpä jos jumala olis nainen, valtavan suuri kosteana höyryävä pimppiloora? Sehän tekis eetvarttia. Eikun jumala on muu. Se on täynnä rakkautta ja iloa mutta julman pelottava. Haleja ja vizaa samalle paljaalle pyllylle.
ellauri216.html on line 238: Tulipalo kirjastossa. Tero rahjustaa poispäin ziljoonan arvoinen postilla sylissä. Todnäk se sytytti sen ize. Serafim luotti Teroon kuin talousliberaali toiseen. Varattomat veljet tuijottivat kirjastonsa paloa ja varmaan tunsivat menettäneensä jotakin. Vaikka siellä oli vain kirjoja. Kaikilla oli kännyt tallessa, ei siis huolen häivää. Terolla oli nyt ainoana hallussaan Dionysioxen postillan ykköspainos. Se itki vaikkei ollut ketään nussittavaa lähellä. Tero ja Suzän kiitää tähtitaivaan alla eri suuntiin. Suzänilla on kapeet kasvot ja laaja perse. Modiglianin naisihanne.
ellauri216.html on line 769: Jumalanpalvelusten ja hengellisten kilvoitusten lisäksi Feofanin ajan täytti kirjallinen työ. Vaikka hän ei tavannut ihmisiä, hän oli monipuolisesti kiinnostunut kirkon ja isänmaansa elämästä. Hän tilasi useita aikakauslehtiä ja hänellä oli suuri kirjasto. Feofanin laaja kirjallinen työ sisältää kristillistä etiikkaa ja hengellistä elämää käsitteleviä teoksia, raamatunselityksiä ja käännöksiä. Käännöksistä merkittävin on Filokalia, jonka hän käänsi kirkkoslaavista venäjäksi. Lisäksi hänellä oli laaja kirjeenvaihto hengellistä ohjausta kaipaavien uskovien maallikoiden kanssa.
ellauri216.html on line 909: Uusi sota katkaisi uudelleen luostarin toiminnan v. 1939. Kaikki komennettiin pois saarelta ja arvokkain omaisuus evakuoitiin samalla. Talvisodassa luostarin rakennukset säilyivät hyvin pommituksilta. Munkit olivat palanneet luostariin ja kokoontuivat pommituksien aikoina kirkkoon rukoilemaan. Välirauha pakotti veljestön kuitenkin jättämään luostarin maaliskuussa 1940. Hieman kaoottisessa tilassa tapahtuneessa muutossa jäi saarelle muun muassa suuri kirjasto, ikonostaasi ja kirkonkellot suurimmaksi osaksi.
ellauri216.html on line 951: Aleksanteri I vieraili luostarissa vuonna 1819 ja avusti kirvesmieshommissa. 1830-luvulla luostarin sairaalaa ja kirjastoa laajennettiin.
ellauri216.html on line 972: Vaikka Talvisota oli alkanut jo 30.11., alkoi luostariin kohdistua ilmahyökkäyksiä ja pommituksia vasta 6.1.1940 alkaen. Tuhoisimmat pommitukset tapahtuivat 2.2. ja 4.2.1940. Jälkimmäisen päivän iltana luostari oli yhtenä suurena tulimerenä. Luostarin arvokkaan, 29,000 nidettä käsittäneen kirjaston arveltiin tuhoutuvan, sillä pelastustoiminta piti keskittää muualle, ja siinäkin oli suuria ongelmia, sillä luostarin vesipumppurakennus oli tuhoutunut jo aikaisemmassa vaiheessa. Kirjastosta joku tiesi kertoa, että igumeni Damaskin oli suunnitellut sen palonkestäväksi, ja tulipalojen laannuttua saatiin todeta, että se oli säilynyt vahingoittumattomana, vaikka yläpuolella ollut huoneisto olikin palanut.
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri216.html on line 1109: Tietoa luostarin hylätyistä rakennuksista maaliskuusta 1940 kesäkuuhun 1941 on vähän. Tiedetään, että luostarin rakennuksiin sijoitettiin lähes välittömästi venemiehien koulu ja porukka mökkipoikia. Historioitsija Sergei Miljaev. uskonnollisten selviytymistastoa koskevien painettujen julkaisujen kirjoittaja, lähetettiin Valaamaan valitsemaan käsikirjoituksia ja kirjoja luostarin kirjastosta ja arkistosta. Vuonna 1941 Miljajevin kaksisivuinen julkaisu luostarista ilmestyi Bezbozhnik-lehdessä otsikolla "Entinen obskurantismin ja vakoilun pesä". Miljajev esitti luostarin arkistosta löytämiensä asiakirjojen perusteella (tarkkojen lainausten kanssa) useita syytöksiä luostarin veljiä vastaan. Kaikki Miljajevin käyttämät asiakirjat on säilytetty. Vuonna 1940 Miljajev julkaisi artikkelin luostarista At the Turn -lehdessä, jossa kerrottiin seuraavaa:
ellauri216.html on line 1111: Vuoteen 1940 asti Valaam oli pieni "munkkien valtio" - obskurantisteja, riistäjiä, pankkiireja, sitten - vakoojia ja sabotöörejä, kansainvälisen vastavallankumouksen etuvartio Neuvostoliiton rajalla. Tämä "valtio" oli pinta-alaltaan 30 kertaa suurempi kuin Vatikaani - paavin "valtio", kaksi kertaa suurempi kuin Monacon ruhtinaskunta - osa feodaalista Eurooppaa. Ja Valaam munkkien tulot olivat neljä kertaa suuremmat kuin Monacon ruhtinaskunnan tulot. Miljajev totesi, että "koko Valaamin historia 1918-1940. on tarina Neuvostoliiton vastaisesta etuvartiosta Neuvostoliiton luoteisrajoilla". Miljajev valitsi luostarin kirjastosta 1 191 kirjaa vientiin Neuvostoliittoon, mutta ennen Suuren isänmaallisen sodan alkua kaikkia ei viety.
ellauri217.html on line 639: Eri uskontojen käskykanta vaihtelee kuin viime vuosituhannen lopun tietokoneissa ihan muutamasta kokonaisiin kirjastoihin. Hippi baristoilla lähdettiin standardista "jokainen pesee oman lautasensa" ja päädyttiin sataan ennenkuin koko lahko 90-luvulla nyykähti. Usein on joku skeleton crew joka opetetaan proselyyteille jolla pääsee hyvästi alkuun ainakin.
ellauri221.html on line 41: Kävin kirjastossa
ellauri221.html on line 44: Kirjat ne kuuluu kirjastoon
ellauri221.html on line 153: En enää muista mistä sain vinkin lainata kirjastosta Nosovin kirjan Neznaikan seikkailut (1954). Englannixi se on Dunno. Muistaaxeni joku anglosaxi jotain siitä vittuili, mutten enää muista kuka. Nosov nyysi idean kanadalaiselta Palmer Coxilta, joka rikastui törkeästi Brownie-kirjoilla.
ellauri226.html on line 179: Tää ruåzalainen merkkiteos olis ollut tarjolla kirjaston poistohyllyssä. Samaan hintaan (0e) olis saanut Horace Engdahlin esseeläpyskän Den sista grisen, muttei napannut. Ei ize asiassa kumpikaan, kunhan selasin.
ellauri236.html on line 143: Chasen kirjojen nimet ovat korutonta E-F-K kertomaa. Ne on lähes kaikki suomennettu. Chase on 1 kaikkien aikojen myydyimpiä kirjailijoita. Eli kuten sanottu, mixi vaivautua kynäilemään mitään muuta? No noobelia ei näillä kyllä saa. Nobelkirjojen sivut kirjastossa on harvemmin tarttuneet tahmaisina toisiinsa. Sixi epäilen että myös tuntemattoman suomalaisen taiteilijan työ "Isokukko Uljas" (alla) on jäävä dynamiittipalkinnotta.
ellauri238.html on line 277: Pena Saarikoski, Jomppa Ojaharju ja Hannu Salama, näiden Hansa-jengin hampparien avainromaanit on vielä lukematta, täytyypä lainata kirjaston porno-osastosta. Jompan Amok ja Salaman Tapausten kulku molemmat vittulevat Penalle, mutta vain Amokista Pena repi pelihousunsa. Jompan piti olla Penan nöyrä haba. Jomppa ja Pena lahjoittivat mainostemppuna Penan pesemättömiä rytkyjä rantojen miehille. Siitä teki laulun Juha "Watt" Vainio.
ellauri244.html on line 55: Puusta tehty kirkkoveneen näköinen kirjasto on kaikille. Siellä on vähän kaikkea, vain 100K kirjaa väljästi aseteltuna tarjoiluehdotuxina. Kaikki taattuja menestyxiä. 4 hyllyä jännitystä ja 1 kauhua (K), 2 hyllyä viihdettä (F), loput fiktiota (E). Läckbergin naisen kosto oli jännärihyllyssä. Esa Sariolalta oli 1 viisikymppisenä kynäilty myöhäisteos. Taattua Sariolaa. 2001 suikahtaneen Harri Sirolan 1. ja viimeinen nide löytyivät fiktiohyllystä. Hizi etten älynnyt ottaa samalla Anja Kaurasnellmanin Syysprinssiä. Camillan 1. luku on perinteistä pornoa. Raastepöydästä soppii aloittaa.
ellauri244.html on line 271: Kauramummon naiseus ja mielipiteet saivat Harrin näkemään punaista loppupeleissä. Ämmäpaha oli kirinyt niin paljon edelle. Sama kokemus oli mulla Anna-Kaisa Päkkilästä, ja samasta syystä, sekin oli mua iäkkäämpi. Se ei ole mukavaa. Harri menee urheasti syylänpoistoon ilman nukutusta tai edes kokovartalopuudutusta. Vizi että tää on pelleä. Harri Sirola Kuusankosken kirjastossa on huomattavasti naisellisemman näköinen kuin pallinaamainen Anja Kauranen. Syysprinssillä oli vaimo ja tyttäriä, ei sunkaan Harrilla? Niistä ei wikipediassa ole mitään puhetta.
ellauri246.html on line 56: Agnon kuoli Jerusalemissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan onkin julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.
ellauri246.html on line 531: Mit vit? Nazi-Hydegger! Niinpä tietysti. Brodski havaitsi ajatuksen kielestä, joka on talon takana, joka kertoo meille runoilijoiden kautta, mitä on olla historiallinen ymmärrys. Runori omistaa intuitiiviset ja transsendenttiset tavat tietämään. Runojen riippuvuus kielestä, Brodsky tähdentää, ehdottomasti ja samanaikaisesti kirjastossa. "Kielellä on valtava keskipakopotentiaali. Runko on kielen olemassaolo. Ironia välinpitämättömyydelle, joka ilmenee tehtäessä runoutta valtiolle, usein politiikkaan on liittynyt tulevaisuuden välinpitämättömyys, joka aina edustaa runoja menneisyyteen. "Valtion filosofia, hänen etiikansa, puhumattakaan estetiikasta, on aina eilen." Kielen kautta runoilija luo kauniin luokan, joka "ei pure, haukkuu vaan, se on itsestään säilytys ihmisen vaistosta." Brodsky omistaa elämänsä luomaan kehittyneempiä muotoja, ennen kaikkea hengellistä olemassaoloa, jotta historiallinen prosessi ei häiritse ja mies ei häirinnyt.
ellauri246.html on line 572: Mielestäni Brodsky Paradox on se, että vaikse on mies ilman peruskoulutusta, hän pääsi valtavaan korkeuteen toimintaansa. Kokonaisvuosi koko maahanmuutoksesta hänellä oli professori-asema yhteensä kuudessa amerikkalaisessa ja brittiläisessä yliopistossa, mukaan lukien Kolumbian ja New Yorkin. Brodsky opetti tarinan venäläisestä kirjallisuudesta, venäläisestä ja maailman runoutta, jakelun teoriaa, puhui luennoilla ja lukemalla runoja kansainvälisissä kirjallisilla festivaaleilla ja foorumeilla, kirjastoissa ja yliopistoissa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Irlannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Italiassa. Oikea länkkärin märkä uni.
ellauri248.html on line 216: Gestapo tuhosi hänen kirjastonsa hänen kuolemansa aikoihin. Syyksi esitettiin kytkökset Freudiin, ”juutalaisen tieteen” harjoittaminen sekä monien juutalaisten kirjoittajien teokset kirjahyllyssä.
ellauri254.html on line 1075: Nikolai Aleksejevitš Ostrovski (ven. Никола́й Алексе́евич Остро́вский, ukr. Мико́ла Олексі́йович Остро́вський, Mykola Oleksijovytš Ostrovskyi; 29. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1904 Vilija, Ukraina – 22. joulukuuta 1936 Moskova) oli neuvostoliittolainen realistinen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Venäjän sisällissotaa ja Neuvostoliiton syntyaikoja kuvaava Kuinka teräs karaistui (ven. Как закалялась сталь, 1934). Teos perustui kirjailijan omiin kokemuksiin. Että tällänenkin ukrainalainen, ei taitaisi mennä enää Kievissä kaupaxi. Mullon tää nyt, löytyi kirjaston poistohyllystä SKP:n 40-vuotishistoriikin vierestä. Historiikissa mainittiin Mary Moorhouse Pekkala, uusseelantilainen neljännesmaori, merkittävä naishenkilö sisällissodan karmeiden jälkipyykkien pesussa. Se käytti koko miljoonaomaisuutensa parantamaan keskitysleirivankien oloa, ja joutui sitten vanhana katkeroituneena kansaneläkeläisenä pyytämään SKP:ltä vippejä. Semmosia ne kommunistit ovat, kiittämättömiä. Ja antisemiittejä. Tämä pätkä on Ostrovskin kirjasta:
ellauri256.html on line 80: Aleksanteri Belousenkon kirjasto -- http://www.belousenko.com/wr_Lunts.htm
ellauri258.html on line 238: Ajattelin, että kirjalle olisi sopiva paikka kotikirjaston salatiedeosastolla. Nykyarvokin oli kohdillaan: kaksi euroa. Ostin. Typerys, sen sai yhdellä egellä Itixen kierrätyskeskuxesta.
ellauri263.html on line 581: Teosofian mukaan kaikkien uskontojen taustalla on esoteerinen oppi, joka oli muinoin levinnyt ympäri maailman. Nykyisin se on löydettävissä täydellisenä vain muutamissa maanalaisissa kirjastoissa (esim. Kaisa-kirjasto), jotka ovat liberaalishenkisen veljeskunnan hallinnassa. Tästä opista osa on esitetty muinaisessa Dzyanin kirjassa, jonka runoista Blavatsky selitti osan teoksissaan Onneton hosis ja Iloinen sappi.
ellauri270.html on line 177: Kwai-joen silta on nykyään laajalti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvista, vaikka se on aivan säälittävä. Se oli vuoden 1957 tuottoisin elokuva, ja se sai ylivoimaisesti myönteisiä arvosteluja kriitikoilta. Elokuva voitti seitsemän Oscar-palkintoa (mukaan lukien kaikkien aikojen paras elokuva) 30 eri Oscar-gaalassa. Vuonna 1997 elokuvaa pidettiin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä", ja Yhdysvaltain kongressin kirjasto vei sen kansalliseen elokuvarekisteriin säilytettäväksi . Se on sisällytetty American Film Instituten kaikkien aikojen parhaiden amerikkalaisten elokuvien luetteloon. Vuonna 1999 British Film Institute äänesti Kwai-joen sillan 11. vuosisadan suurimmaksi brittiläiseksi elokuvaksi. Tämän kaiken voi voi hyvin uskoa.
ellauri270.html on line 220: Huomasin, että Jeff on kirjoittanut kirjan englanninkielisen runouden lingvistiikasta, jonka sain Kaisa-kirjaston viidennestä kerroxesta lainaxi. Tämä paasaus sai alkunsa tästä Leech King/Jeff Leech -intertextuaalisuudesta.
ellauri271.html on line 134: Joku Sari Leukkunen (n.h.) louskutti leukoja Zhivagosta Kiiltomadossa 2005, USAn Irakin ryöstöretken aikana, ennen 2008 pörssiromahdusta. Kirja oli ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa uudestaan 2005. Kääntäjä(t): Juhani Konkka Kesäklassikko: Tohtori Živago ja venäläisen älymystön tie. Sari Leukkunen | 31.8.2005
Boris Pasternak (1890–1960), eräs suurimmista venäläisistä runoilijoista, tunnetaan lännessä ennen muuta Tohtori Živagon kirjoittajana. Tämä eeppinen rakkaus- ja aateromaani salakuljetettiin Neuvostoliitosta Italiaan, julkaistiin siellä vuonna 1957 ja käännettiin pian lukuisille kielille. Romaanista tuli lännessä menestys: siinä oli selkeä juoni, joka taipui myös elokuvaksi; se oli helppo tulkita romanttiseksi rakkaustarinaksi, jossa oli surullinen loppu. Elokuvassa hehkutettiin (Suomessa Kolilla kuvattuja) Siperian lumikinoksia ja ulvovia susia, karvahattuisia runoilijoita, kynttilöitä ja kauniita naisia. Pasternakista tuli lännessä tunnettu toisinajattelija ja romanttisen slaavilaisuuden inkarnaatio.
ellauri275.html on line 536: Tamminiemen pesänjakajat-kirjasta (kirj. "Loka" Laitinen) on jo maininta paasauxessa 259. Se löytyi resuisena Emmauxen kirjastosta 0.50 sentin hinnalla. Kiinnosti että ketä olivat ne pesänlikaajat. Ko aikana 1982 ei voinut vähempää kiinnostaa. Silti vittu, Tamminiemen pesänjakajat olivat "Loka" Laitisen perusteella seuraavat:
ellauri276.html on line 154: Hän on kirjoittanut runoja lapsuudesta asti. Ensimmäinen runo julkaistiin vuonna 1825. Hänet julkaistiin säännöllisesti aikakauslehdissä vuosina 1830-1850 ("Lukemiskirjasto", "Pääskynen", "Kirjallislehti", "Pantheon", "Isänmaan muistiinpanot", "Viihde", "Moskvityanin "), runojen pääteema oli tekijän tunteita luontokuvien aiheuttamana.
ellauri283.html on line 179: Upseerit kommunikoivat keskenään lähes yksinomaan huutaen, karjumalla kovaan ääneen ja usein vieläpä täysin väärässä paikassa, kuten kirjastossa tai kalastaessaan järven rannalla. Tavallisesti heidän keskustelunsa etenee tervehtimisestä kuulumisten kertomiseen ja yleensä he sopivat tapaamisesta "kerholla".
ellauri284.html on line 439: Toimiessaan Carmelin pormestarina hän auttoi saamaan jäätelön lailliseksi kaupungin kaduilla, lisäsi yleiset vessat yleiselle uimarannalle, ja kaupungin kirjaston lisärakennus rakennettiin. Hän palveli kaksi vuotta ja kieltäytyi aseista toiselle kaudelle. Vuonna 2001 kuvernööri Gray Davis nimitti hänet Kalifornian osavaltion puisto- ja virkistyskomission jäseneksi.
ellauri285.html on line 611: Helsingin kaupungin uusi pääkirjasto avattiin Pasilassa.
ellauri294.html on line 588: Katolisen kirjastomaailman arvostelija piti sitä "muistoisena ja ihastuttavana lukukokemuksena", jonka oli kirjoittanut "mies, joka tuntee kettujen tavat".
ellauri300.html on line 913: Koulupiiri Utahin osavaltiossa on poistanut Raamatun peruskoulujensa ja keskiasteen koulujensa kirjastoista ”vulgaarin tai väkivaltaisen” sisällön takia.
ellauri300.html on line 920: Raamatut poistetaan kirjastoista välittömästi, vaikka koulupiirin päätöksestä on tehty valitus. Se käsitellään kesälomien jälkeen.
ellauri301.html on line 78: Pakko kai Henningiäkin on plärätä jos haluaa tutustua ruåzalaisiin menekkikirjailijoihin, se on kai Sjövall Wahlööstä seuraava. (Vaikka mihkä se Guillou sijoittuu? Ei kyllä Guillou on kasari ja Mankell ysäri. Sit tulee Stieg ja sit nää ämmät.) Mankeli kirjoitti menestysdekkarinsa 90-luvulla tunaroituaan 2 edellistä vuosikymmentä seilorina ja lattiamanuna. Sen eka Wallenberg-prujaus on Mördare utan ansikte 1991, joka löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Alempana sätitään vielä sen eteläafrikkalaiskyhhäystä nimeltä den vita lejoninnan.
ellauri301.html on line 498: Grein haaveilee rutiköyhästä elämästä jeshivaopiskelijana: 1 paita, 1 housut, 2 kenkää, 2 hattua, kirjastokortti, 2000 kcal leipää maitoa ja perunaa päivässä, joskus vihannexia. Saa lueskella mitä huvittaa ilman paineita. Täähän on kuin meillä vanhuxina!
ellauri302.html on line 56: Löytyi Bostonin kaupunginkirjastosta way back machinella. New York City, April 1918.
ellauri308.html on line 323: Jostain parhaiten varustetuista (varastetuista) kirjastoista saattaa vielä löytyä Arvo Poika Tuomisen harvinainen pamfletti Kirjeeni suomalaiselle työläistoverille ja Georg Dimitroville (1940). Divareissa sitä liikkuu kohtalaisen harvoin.
ellauri308.html on line 537: Hänet siirrettiin Rozhdestvensky Boulevardille, jota hän kutsui nimellä rotan navetta. Hän kertoi runoilija Osip Mandelstamille, että hänet oli ilmiantanut sihteeri, joka oli kuullut hänen valittavan, että Stalin jätti likaisia sormenjälkiä Bednyn yksityisestä kirjastosta lainattuihin kirjoihin. Mutta näyttää siltä, että Bednyn todellinen moka oli se, että hänen kirjoituksensa kritisoivat Venäjän imperialistista menneisyyttä, kun taas Stalin, vaikka hän ei ollutkaan [etninen] venäläinen, "tajusi kuitenkin Venäjän nationalismin olevan liima, joka piti Neuvostoliiton koossa." Lipevästä pyllynnuolennasta huolimatta Bednyltä poistettiin vuonna 1938 jäsenyys kommunistisessa puolueessa ja Neuvostoliiton kirjailijaliitossa, ja vuonna 1941 Stalin huomautti Georgi Dimitroville : "Demyan Bednyn koottujen 10 runo-osaa eivät ole yhden Majakovskin runon arvoisia."
ellauri310.html on line 625: Look Homeward aiheutti kohua kirjailijan kotikaupungissa, sillä romaanin yli 200 hahmoa oli helposti tunnistettavissa olevia Ashevillen kansalaisia. Kirja kiellettiin julkisesta kirjastosta ja ihmisiä kehotettiin olemaan lukematta sitä. Wolfelle lähetettiin jopa tappouhkauksia, ja vasta vuonna 1937 hän tunsi olonsa riittävän turvalliseksi palatakseen kaupunkiin.
ellauri321.html on line 28: 
kirjastot.fi/images/kirjasampo/DfDBh68tEdpiM7dY_17pRss5-csPpziYUkI60GKYllc.jpg?itok=bnGPqvmF" width="100%" />
ellauri321.html on line 491: Lainaa kirjastosta vitsikirja tai etsi vitsejä verkosta!
ellauri323.html on line 202: Kun The Dial lopetti julkaisemisen vuonna 1929, hän muutti osoitteeseen 260 Cumberland Street Brooklynin Fort Greenen naapurustossa, jossa hän asui kirjastonhoitajana kolmekymmentäkuusi vuotta. Hän jatkoi kirjoittamista hoitaessaan sairasta äitiään, joka kuoli vuonna 1947. Hän ei päässyt koskaan naimisiin, eikä ihme kun kazoo kuvia ja lukee tätä suollosta:
ellauri325.html on line 715: Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana. Hän kuului nuorten uraniaanien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa. Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista. Tätä kautta hän tutustui roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana oli hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio. Viimeiset ö mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
ellauri326.html on line 76: Presidentti Masaryk kannatti avoimesti sionismia, ts. ideologista suuntausta, jossa hänen tavoitteenaan oli juutalaisten vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen Israelin maahan sekä juutalaisen valtion rakentaminen ja ylläpitäminen. Vuonna 1927 hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili silloisessa Palestiinassa, eli nykyisen Israelin alueella. Näin hän ilmaisi tukensa sionistiselle liikkeelle. Jerusalemissa hän tapasi Prahasta kotoisin olevan filosofin Hugo Bergmannin, joka on siellä kansallis- ja yliopistokirjaston johtaja. Hugo perusti Brit Shalom-liikkeen, joka tuki kaksikansallisen valtion luomista, jossa juutalaiset ja arabit eläisivät tasa-arvoisesti. Tom vieraili myös useissa kibbutseissa, mukaan lukien tunnetussa Beit Alfassa. Presidentin Palestiina-vierailun muistaa edelleen Masaryk Café silloisessa Tel Avivissa. Hugon tärkeimpiä teoksia ovat Jumala ja ihminen modernissa ajattelussa ja Usko ja järki: johdatus nykyaikaiseen juutalaiseen ajatuxeen.
ellauri327.html on line 355: Venäjän presidentti Vladimir Putin (C) puhuu Schneerson-kirjaston luovutusseremoniassa Jewish Museum and Tolerance Centerissä Moskovassa 13.6.2013.
ellauri327.html on line 472: Samaan aikaan toisaalla Maunulan kirjaston poistohyllystä löytyi Ilmari Kiannon vähän tunnettu tendenssiromaani Avioliitto. (Se löytyy netistä. Aiheet: avioliitto, mustasukkaisuus, naisen asema, uskottomuus.) Jo ensimmäisten rivien perusteella epäilen että Ilmari Kianto on samanlainen jätöskasa. Mutta tämä väite on vielä perusteltava. Ja onnistuuhan se! Pelkästäänn Wikipedian perustiedoilla Imi osoittautuu kansainvälisten mittojen sovinistikyrväxi!
ellauri330.html on line 278: Rafael Koskimies on mainittu siellä täällä paasauxissa. Se on samoja Kyrön Forsmanneja kuin lyhyenläntä Aarne-setä, tai nimensä Sillinpääxi muuttanut Taata os. Koskinen. Rafu piti sille etukäteen tilatun nekrologin. Rafun oppilas Aarne Kinnumen ei pitänyt Rafua paljon minään, ei liioin pikku Make Eskelinen. Nytkun Pasilan sivukirjaston Kirjavan keskiviikon kierrätyskirjoista löytyi Rafun muistelmateos ,"Helsinki ja härjänvaza", on ehkä aika tutustua Rafun elämään ja teoxiin.
ellauri334.html on line 147: Vizikästä oli miten kaikki 2014 Krimin jälkeiset propaganda-aihelmat oli saatu siiretyxi Amerikan törkeälle 50-luvulle. Siellä oli Odesa yhdellä ässällä ja kaxoisagentteja jotka puolustivat lännen asiaa venäjää murtavien venäläisagenttien ollessa aika tuhmia tukkansa amerikkalaisittain alas laskeneelle kirjastonmyyjälle. Pöyhkeästä Camillasta oli tullut rasvainen tarjoilija. No pääasiahan on että on unelma, samantekevää että se toteutuu vain rikkaille. Sillä ehkäpä rikas tuleekin juuri minusta!
ellauri335.html on line 447: Keskeytyminen saattaa viivästyttää myös maahanmuuttajien suosiman kirjaston ja köyhille vanhuxille kaupallisia palveluita tarjoavan palvelukorttelin toteutusta. Alueen asujaimisto on tällä hetkellä lapsiperhevoittoista, joten palveluiden viivästyminen on erityisen harmillista ja vaikuttaa alueen houkuttelevuuteen aikana, jolloin asuntomarkkinoilla on muutenkin haasteita, Pudas kirjoittaa sähköpostivastauksessaan. Ylihinnoitellut kaninkopit eivät tahdo millään käydä kaupaxi isoille mamuperheile nykykoroilla.
ellauri338.html on line 85: Martin Gilbert oli piirrellyt kirjan täyden juutalaismielisiä karttoja Arab-Israel konfliktista 1973. Kirja oli tarjon Pasilan sivukirjaston ajankohtaista hyllyssä. Kappas Martin on kuin onkin anglosexisesta nimestä huolimatta juutalainen! Hänen isänsä oli kultaseppä Goldberg ja äiti Miriam. Kaikki hänen isovanhempansa olivat syntyneet juutalaisten aitauxessa Tsaari-Venäjällä (nykyinen Puola ja Liettua). Yhdeksän kuukautta toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen hänet evakuoitiin Kanadaan osana Britannian pyrkimyksiä suojella lapsia. Vanha tautien vaivaama mies, pieni kuin pyhänä kasvanut. Martinin tarkoitus oli puolustella Israelin vuoden 1973 hyökkäyssotaa jossa GT-sählämit etenivät Suezin kanavalle asti, missä ne sitten pysäytti länkkäreiden huoli kanavan läpikulkuliikenteestä. Ei hitto sentään ruveta maxamaan juutalaisille siitä tulleja.
ellauri340.html on line 502: Hedelmävaras: Tai yksisuuntainen matka sisätiloihin: romaani. KIRJAILIJA: PETER HANDKE. Osta tämä kirja, tai lainaa kirjastosta.
ellauri341.html on line 82: Markus Leikola on yhtä paxu kuin sen teos Teidän edestänne annettu. Lainasin sen kirjastosta kun sen kannessa oli apina.
ellauri341.html on line 259: Hän kävi lukion Bukarestissa, minkä ansiosta hän pääsi pääkaupungin suuriin kirjastoihin. Hän opiskeli siellä suurella huomiolla, monta tuntia peräkkäin, päivästä toiseen, kirjoja joogasta, alkemiasta, parapsykologiasta, seksologiasta, esoterismista, erotiikasta. Perusjoogaperinteen löytäminen oli suuri ilmestys. Hän ymmärsi heti, että jooga tarjoaa erittäin tehokkaita käytännön menetelmiä, jotka johtavat hilloviivan lopulliseen löytämiseen. Joka ilta hän harjoitteli joogatekniikoita sinnikkäästi, jopa 8-9 tuntia, kädet ruvella. Hän saavutti pian merkittäviä tuloksia ja syvällisiä sisäisiä muutoksia, jotka saivat hänet jakamaan muiden kanssa muinaisen joogaperinteen mysteereitä. Mutta hänen hengelliset intressinsä toivat hänet nopeasti kommunististen viranomaisten tietoon. Nicolae Ceaușescun diktatuurin alainen kommunistinen hallinto ei hyväksynyt muuta filosofiaa kuin dialectinen materialismi. Jokainen, joka osoitti kiinnostusta hengellisyyteen, oli Salaisen poliisin (supermaineisen "Securitaten") "mustalla listalla" ja häntä valvottiin ja valvottiin sitten järjestelmällisesti, koska oli mahdollista synnyttää kommunistisen ideologian vastaisia mielipidevirtoja. Näin oli Gregorian Bivolarun tapauksessa.
ellauri342.html on line 68: "Löydät tämän vain Cigalesin kirjastosta", vanha mies kertoi minulle nauraen.
ellauri342.html on line 69: --Löydät sen Cicadan avoimesta kirjastosta, vanha piippusoitin kertoi minulle naurun kanssa.
ellauri342.html on line 71: Ajatus tuntui minusta hyvältä, ja koska Cigalesin kirjasto on aivan oven takana, menin lukitsemaan itseni sinne kahdeksaksi päiväksi.
ellauri342.html on line 72: Se vaikutti minusta hyvältä ajatukselta, ja Cicadan kirjasto oli oikea oveni ulkopuolella päätin sulkea itseni viikoksi.
ellauri342.html on line 74: Se on upea kirjasto, joka on ihailtavan hyvin perustettu, avoinna runoilijoille päivin ja öin, ja sitä palvelevat pienet symbaalikirjastonhoitajat, jotka soittavat sinulle musiikkia koko ajan. Vietin siellä muutaman ilahduttavan päivän, ja viikon tutkimuksen jälkeen – selässäni – päädyin löytämään mitä halusin, toisin sanoen tarinan muulistani ja tästä kuuluisasta potkusta, jota säilytettiin seitsemän vuotta. Tarina on kaunis, vaikkakin hieman naiivi, ja yritän kertoa sen sinulle, kun luin sen eilen aamulla ajan värisestä käsikirjoituksesta, joka tuoksui hyvälle kuivalta laventelilta ja jossa oli suuria Neitsyen lankoja kirjanmerkkeihin.
ellauri342.html on line 75: Se on upea kirjasto, hyvin varusteltu ja avoinna 24 tuntia päivä runoilijoille, ja sitä palvelevat nuo pienet symbaalitotokset kirjastonhoitajat, jotka tekevät musiikkia sinulle koko ajan. Minä jäin sinne useita ilahduttavia päiviä ja viikon etsinnän jälkeen -- makaa minun päälläni takaisin -- Keksin juuri sen, mitä etsin: oman versioni muuli, jolla on kuuluisa seitsemän vuoden kauna. Tarina on viehättävä ja yksinkertainen, ja kerron sen sinulle, kun luin sen eilen alkaen a käsikirjoitus, jossa oli ihana kuivatun laventelin tuoksu, ja pitkä neiton hiukset saniainen kirjanmerkkeihin.
ellauri343.html on line 73: Paikallisista työnantajista tärkeimpiä ovat julkiset palvelut, varuskunta ja tielaitos. Kunnassa toimii metsänhoitoalue. Maataloutta edustaa yksi yksityistila ja 26 asukkaiden palstaviljelmää, jotka tuottavat maitoa, lihaa, munia, perunaa ja vihanneksia. 48 % työikäisistä on työttöminä luovan tuhon ansiosta ja 13 % työvoimasta työskentelee kunnan ulkopuolella. Keskuskylän palveluihin kuuluvat keskikoulu, lasten harrastuskeskus, kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus, kirjasto, pieni poliklinikka, hoitokoti, posti ja joukko kauppoja.
ellauri344.html on line 246: Laineen suolistus tästä Nekrasovin runosta löytyy Lastu-kirjastosta Lahdesta.
ellauri345.html on line 165: Tarkastelematta asiaa tarkemmin, polvihousujen jo pahasti ahistaessa sepaluxen kohalta, herra von Reva-avanne suostutteli kauniin muukalaisen antamaan itsensä johdattaa linnaan. Hiän ei tee vaikeuksia, hiän kulkee mukana ja näyttää olevansa henkilö, joka on kiertänyt muutakin kuin tahkoa. Virvokkeita (tavanomaisia tyrmäystippoja) tuodaan, jotka hiän ottaa vastaan, ilman väärää kohteliaisuutta ja mitä armollisimmilla kiitoksilla. Lounasta odotellessa hiänelle näytetään talo. Hiän huomaa vain sen, mikä ansaitsee erottelun, oli se sitten huonekaluja, maalauksia tai makuutilojen asianmukaista pohjaratkaisua. Hiän löytää kirjaston, hiän tuntee hyvät kirjat ja puhuu niistä maulla ja vaatimattomasti. Ei puhetta, ei noloa. Pöydässä yhtä jalo ja luonnollinen käytös ja ystävällisin keskustelusävy kuin pehkuissa. Toistaiseksi kaikki hiänen keskustelussaan on järkevää, ja hiänen luonteensa vaikuttaa yhtä ystävälliseltä kuin hiänen henkilönsä.
ellauri347.html on line 220: Satu Rämö (s. 7. tammikuuta 1980 Tammela) on suomalainen kirjailija ja viestintäalan yrittäjä. Satu Rämön uusinta jonottaa tuhat tyhmää ämmää kirjaston jonossa. Dekkarikirjailija Satu Rämön tyypit syövät Islannissa koko ajan pizzaa. Ompa exoottista. Helvatti se on väsyttävän alempikeskiluokkasta. Dekkarikirjailija lahjoitti charitynä 20Ke lahtelaiselle pariskunnalle, jotka kexasevat nettiin karuja juttuja koulukiusatuista. Kaikki kexittyä. Helvatti toisenkin kerran. Rämö oli vuoden 2023 eniten myynyt suomalainen kirjailija. Suomen vuoden 2024 myydyin kirja oli Rakel. Hittiteosta myytiin 119 300 kappaletta, kun mukaan lasketaan teoksen kaikki versiot. Vielä on matkaa kv kärkeen, missä myyntiluvut ovat kymmenissä miljoonissa. Ylen keskusteluohjelma Satu Rämöstä on henkilökuva · lämminhenkinen · inspiroiva.
ellauri349.html on line 458: Eskin hulppea Bulevardin koti ei tosiaankaan ole mikään keppihyypiöiden kolo ja latistuxen mankeli. Kelpaa siellä oljennella yliluonnollisen kokoisen Spidermanin sylissä. Ja millähän pätäkällä tämäkin kirjasto on ostettu? Kaikkien niiden tomppelien rahoilla jotka tykkää kuunnella juuri tämmöstä menestysjulkkisten leveilyä. Kardashianeilla on vielä enemmän pätäkkää ja peukuttajia.
ellauri350.html on line 292: Muuten hän ansaizi runoilijaxi aika kivasti. Hän omisti kaksi kotia Winston-Salemissa Pohjois-Carolinassa ja "herrallisen brownstonen" Harlemissa , joka ostettiin vuonna 2004 ja joka oli kuin Eskin Bulevardin asunto täynnä hänen "kasvavaa kirjastoaan" kirjoja, joita hän keräsi kautta elämän, vuosikymmenien ajalta kerättyjä taideteoxia ja hyvin varustetut keittiöt. The Guardian -lehden kirjoittaja Gary Younge kertoi, että Angeloun Harlemin kodissa oli useita afrikkalaisia seinävaatteita ja hänen maalauskokoelmansa, mukaan lukien useiden jazztrumpetistien maalaukset, Rosa Parksin akvarelli ja Faith Ringgoldin teos nimeltä "Maya's Quilt Of Life".
ellauri351.html on line 285: Tunnettu: sovellettu epistemologia, antihauraus, musta joutsenteoria, naurettava harha, antikirjasto
ellauri352.html on line 37: Carlo Collodin Pinocchio löytyi saxaxi kirjaston poistohyllystä. Omistuskirjoitus oli seuraava:
ellauri352.html on line 587:
Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
ellauri353.html on line 72: Marko Tapion kirja Korttipelisatu löytyi kirjaston vaihtorottahyllystä. Se on yhtä ohkanen kuin Russian Booker Prizen voittaja.
ellauri355.html on line 188: Sosiaalialaan kiinnitettiin paljon huomiota. Tehdastilojen laajentamisen myötä rakennettiin asuntoja, sosiaaliset tilat - ruokasalit, lepotalot, kirjasto, lasten luovuuspiirit ja urheiluosastot alkoivat toimia.
ellauri362.html on line 100: Darcy alkaa torjua Caroline Bingleyn jatkuvaa kritiikkiä Elizabethista, koska se ei ole houkutteleva. Kun Janen ja Elizabethin oleskelu Netherfieldissä on loppumassa, Darcy ja Elizabeth sattuvat jakamaan kirjastoa jonkin aikaa, ja Elizabethin lähdön jälkeen Darcyn uteliaisuus saa hänestä parhaansa ja hän löytää kirjan, jota Elizabeth luki, Miltonin kadonnut paratiisi. ja ryöstää kirjontalankakirjan merkkinsä muistoksi.
ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
ellauri362.html on line 191: Abbeyn tavallinen elämä keskeytyy hetkeksi, kun ihmisvihainen runoilija herra Cypress tekee jäähyväisvierailun ennen maanpakoon menoa. Hänen lähdön jälkeen on kerrottu haamusta, joka vainoaa rakennusta, ja kauhistuttavan hahmon ilmestyminen kirjastoon saa vieraat järkyttymään. Vasta myöhemmin ilmestys paljastetaan olleen herra Glowryn unelias taloudenhoitaja Crow.
ellauri362.html on line 328: Lainasin kirjastosta David Sedariin päiväkirjan osa I. Sedariista on aikaisempi paasaus albumissa 268. Davea ei oikeastaan pitäisi näin kamalasti sättiä, sillä sen homo päiväkirja on samaa genreä kuin nämä takaa maistuvat muistelmani. David Sedaris on vuotta nuorempi kuin Petteri. Suuri osa Sedariin huumorista on näennäisesti omaelämäkerrallista ja itseään halventavaa, ja se koskee usein hänen perhe-elämäänsä, hänen keskiluokan kasvatusta Raleighin esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa, hänen kreikkalaista perintöään, homoseksuaalisuutta, työpaikkoja, koulutusta, huumeiden käyttöä ja pakkomielteistä käyttäytymistä sekä hänen elämäänsä Ranskassa, Lontoossa, New Yorkissa ja South Downsissa Englannissa. Hän on näyttelijätär Amy Sedariin veli ja kirjoitusyhteistyökumppani.
ellauri362.html on line 412: Zvi Lothane otti naftaliinista Niederlandin ja Schatzmannin välisen keskustelun työssään Schreberin kuntouttamisesta niteessä Zvi Lothane: Fuck sielunmurha yes psykiatria. Schreberin kuntoutuksesta, Psykoanalyysin kirjasto, Psychosocial Publishing Giessen 2004, tässä luku. 8: Kuinka muut Schreberit tulkitsivat, s. 457–536.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri364.html on line 577: Edward Francis Diener (25. heinäkuuta 1946 – 27. huhtikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija. Diener oli psykologian professori Utahin ja Virginian yliopistossa ja Joseph R. Smiley arvostettu emeritusprofessori Illinoisin yliopistossa sekä vanhempi tutkija Gallup- organisaatiossa. Hänet tunnetaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tehdystä onnellisuuden tutkimuksesta, mukaan lukien työtemperamentin ja persoonallisuuden vaikutuksista hyvinvointiin, teorioita hyvinvoinnista, tuloista ja hyvinvoinnista sekä kulttuurisista vaikutuksista hyvinvointia ja hyvinvoinnin mittaamista. Kuten Google Scholarista näkyy huhtikuussa 2021, Dienerin julkaisuja on lainattu kirjastoista yli 257 000 kertaa.
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
ellauri369.html on line 310: Carlylen varhaiskasvatus tuli hänen äidiltään, joka opetti hänelle lukemista (huolimatta siitä, että hiän oli tuskin lukutaitoinen), ja hänen isänsä opetti hänelle laskennan (huolimatta siitä että käytti siihen sekä sormia että varpaita). Tämän jälkeen hän meni Annan Akatemiaan ( n. 1806–1809 ), jossa hän opiskeli alkeellista kreikkaa, luki sujuvasti latinaa ja ranskaa ja opiskeli aritmetiikkaa "aivan hyvin". Häntä kiinnosti matematiikka ja geometria ja osoitti suurta lahjakkuutta näissä aiheissa, Carlyle-ympyrän keksimisen ansiosta. Yliopiston kirjastossa hän luki monia tärkeitä teoksia 1700-luvun ja nykyajan historiasta, filosofiasta ja kauniista kirjeistä. Carlyle aloitti opettamisen Annan Academyssa kesäkuussa 1814. Hän piti ensimmäiset koesaarnansa joulukuussa 1814 ja joulukuussa 1815, jotka molemmat ovat kadonneet.
ellauri371.html on line 336: kuningas. Palataanpa painamisen tulevaisuuteen. Kaikki net joka halusi julkaisijaksi, kirjastonhoitajaksi tai tulostimeksi, sellisen työntekijän on hankittava lupa tähän tehtävään uusi tutkintotodistus, joka väärinkäytösten sattuessa viedään heti pois.
ellauri372.html on line 314: Leonhard Rost kirjoittaa: "Varhaiskristilliset kanonisten kirjojen luettelot sisälsivät joskus kahdeksantoista psalmia, jotka Salomolle lueteltiin apokryfien joukossa, ja toisinaan ne sisälsivät ne Antilegomena-kirjoihin. 1600-luvulle asti niitä pidettiin kuitenkin kadoneina. Augsburgin kirjastonhoitaja David löysi ne siivotessaan kirjaston ullakolta uudelleen. Hän pani Hoeschelixi, ja ne julkaisi ensimmäisen kerran jesuiitta John Louis de la Cerda vuonna 1626. Nykyään tiedämme kahdeksan kreikkalaista käsikirjoitusta 1100-1500-luvuilta ja kolme syyrialaista käsikirjoitusta, joista yksikään ei ole täysin täydellinen. Kreikankielinen versio on suora käännös; syyrialainen, kuten KG Kuhn on osoittanut, pohjautui kreikkalaiseen versioon, joka puolestaan on peräisin heprealaisesta tekstistä." ( Judaism Outside the Hebrew Canon , s. 118)
ellauri377.html on line 81: Vuosisatojen ajan suurin osa tieteellisestä tiedosta gnostilaisuudesta rajoittui varhaiskristittyjen henkilöiden, kuten Lyonin Irenaeuksen ja Rooman Hippolytuksen, antiharhaeettisiin kirjoituksiin. Kiinnostus gnostilaisuuteen lisääntyi sen jälkeen, kun vuonna 1945 löydettiin Egyptin Nag Hammadi -kirjasto, kokoelma harvinaisia varhaiskristillisiä ja gnostisia tekstejä, mukaan lukien Tuomaan evankeliumi ja Johanneksen salainen ilmestys.
ellauri377.html on line 392: Gnostilaisen seuran kirjasto
ellauri378.html on line 70: Kongressin kirjasto valitsi vuonna 2013 Nürnbergin tuomion säilytettäväksi Yhdysvaltain kansallisessa elokuvarekisterissä "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Tuotannon esittäminen historiallisista tapahtumista on herättänyt kiinnostusta vuosikymmeniä ennen ja sen jälkeen, koska se on sijoittunut holokaustin kerronnalliseen kuvaamiseen elokuvassa.
ellauri381.html on line 491: "Maaliskuussa 1947", kirjoitti Natalja Aleksejevna, "Sanya siirrettiin Zagorskiin." Zagorskissa oli myös "sharashka". Siinä A.I. Solženitsyn viipyi siellä noin kolme kuukautta. Tänä aikana hän onnistui olemaan matemaatikko, kirjastonhoitaja, kääntäjä ja jopa tieteellisten ja teknisten keksintöjen asiantuntija. Henkilölle, joka ei osannut vierasta kieltä hyvin ja jolla ei ollut lainkaan tieteellistä ja teknistä kokemusta, tämä on vähintäänkin outoa.
ellauri381.html on line 497: Aluksi tekninen kirjasto uskottiin A.I. Solzhenitsynille, mutta "talvella 48-49 sharashka siirrettiin uudelle omistajalle - MGB:lle. Henkilöstömuutoksia tapahtui ja vasta sen jälkeen Alexander Isaevich siirrettiin kirjastosta akustiseen prikaatiin. Hieman myöhemmin ryhmä otettiin mukaan vastaperustettuun akustiseen laboratorioon."
ellauri386.html on line 159: Seija ja Lauri matkalla lastukirjastoon.
ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891. Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri392.html on line 677: Hartmannista (n.h.) Harry sanoo ilkeästi että se muistuttaa klovnia joka uhkaa yleisöä pyssyllä. Kun se painaa liipasinta piipusta tulee lippu jossa lukee BANG! Kriitikot on huonoja filosofeja ja runoilijoita, ja sama pätee kaikin päin kääntäen. Geoffrey H. Hartman (11. elokuuta 1929 – 14. maaliskuuta 2016) oli saksanjuutalaissyntyinen amerikkalainen kirjallisuuden teoreetikko, joka joskus tunnistettiin Yalen dekonstruktioon, vaikka häntä ei voida luokitella yhden koulukunnan tai menetelmän mukaan. Hartman vietti suurimman osan urastaan Yalen yliopiston vertailevan kirjaston porno-osastossa, missä hän myös perusti Fortunoffin videoarkiston holokaustitodistuksia varten.
ellauri392.html on line 846: FW Waiblinger, Phaëthon , Zwey Theile (Stuttgart, 1823), jäljempänä Ph . Olen käyttänyt kopiosta mikrofilmiä Yalen kirjastossa. "In lieblicher Bläue" - kuten tekstiä yleensä kutsutaan - esiintyy II, 153 ja sen jälkeen. Romaani julkaistiin kerran (Dresden, 1920) Arthur Schurigin toimituksella, mutta teksti ei ole luotettava. "In lieblicher Bläue" löytyy julkaisusta Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Friedrich Beissner, Voi. II (Stuttgart, 1951), osa 1, s. 372 ja sen jälkeen, ja julkaisussa Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Norbert von Hellingrath, Friedrich Seebass ja Ludwig von Pigenot, VI (Berliini, 1923), 24 ff. Jälkimmäisessä paikassa pyritään jakamaan jakeisiin. Molemmissa paikoissa (vaikka Beissner sijoittaa sen kohtaan "Zweifelhaftes") kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Hölderlinin ortografiaa.
ellauri392.html on line 950: Rauhixen kulmahuoneen arkuista löytyi Wilhon ja Olkkarin Helluntai-kerhon jälkeenjääneitä papereita. Vainajien jälkeenjättämät zetteleitä pursuavat laatikot on aina samanlaisia, aika säälittäviä. Seuraavassa kaustisen Harry Hirschin laatikoista löytynyttä Brownin kirjastossa.
ellauri398.html on line 281: Tämä vielä: Malakoxen käännökset sisältävät "miesprostituoidut", "naispuoliset ", "katamiitti" (pederastisten suhteiden vuoksi pidetty murrosikäinen poika), "homoseksuaalit", "seksuaaliset perverssit" ja "ne, jotka tekevät naisia itsestään". Mutta kreikaksi malakos tarkoittaa "pehmeää". Se merkitsee passiivista aktiivisuutta, ja se voi ehdottaa miehiä, jotka viettävät liian paljon aikaa itsensä hemmotteluun eivätkä tarpeeksi aikaa kurinalaiseen fyysiseen harjoitteluun. Se voi myös tarkoittaa urosta, johon toinen uros on tunkeutunut. Nykyajan termein voisimme kuvitella miehen, joka viettää enemmän aikaa kirjastossa tai laboratoriossa kuin kuntosalilla tai jalkapallokentällä missä tälläinen tunkeutuminen on vain luonnollista. Olen kunnossa sen kanssa. BUAHAHAHA stop Jill, you're killing me.
ellauri398.html on line 568: vaiheessa al-Kindia hakattiin ja hänen kirjastonsa takavarikoitiin väliaikaisesti.
ellauri398.html on line 570: mongolit tuhosivat lukemattomia kirjastoja hyökkäyksensä aikana Persiaan ja
ellauri401.html on line 226: Teosofia tuli tunnetuksi Suomen lehdistössä 1880-luvun puolivälin tienoilla Pekan ollessa kymmenvuotias, ja 10.2.1889 tapahtunut Teosofiska Samfundets Svenska avdelningin perustaminen huomioitiin Suomenkin lehdistössä, ja sen yhteydessä julkaistu laaja kirjallisuus tavoitti suomalaistakin lukijakuntaa Minna Cuntia myöten, joka hankki kotikirjastoonsa miltei kaiken ruotsinkielellä julkaistun teosofisen kirjallisuuden. Yhtenä päänavauksena oli Nya Pressenin keväällä 1891 julkaisema Alexander Fullertonin kirjoitus ”Hvad är teosofin?” (The Wilkesbarre Letters on Theosophy).
ellauri401.html on line 228: Kuultuaan opiskelukaverilta teosofiasta Pekka säntäsi kirjastoon ja lainasi A.P. Sinnettin niteen Den dolda världen. Kotona hän avasi heti Den dolda världen -teoksen ja luki muutamia lauseita sen ensimmäisestä luvusta. Niissä ”puhuttiin adeptien* veljeskunnasta ja selitettiin, kuinka on ollut ja yhä on ihmisiä, joilla on syvempi tieto luonnon ja elämän salaisuuksista kuin yhdelläkään tiedemiehellä.” Pekka ei voinut lukea sen enempää, sillä hänet ”valtasi niin suuri riemun väristys”, että hän oli pakotettu heittäytymään pitkäkseen sohvalleen ja koko hänen olemuksensa ”soi kuin yhdellä äänellä: tämä on totta, tämä on totta!” Luetun vaikutus oli niin valtava, ettei Pekka voinut ”lukea mitään sinä päivänä”, eikä ”ajatella enää mitään muuta”. Aivan kuin ilmestyksessä hän oli ”saanut varmuuden, että tietäjä-ihmisiä on, hän ize yhtenä, ja että hänen kaltaisensa vetelä ihminen voi päästä oikotietä jumalalliseen tietoon”. * Adeptilla tarkoitetaan okkultismissa sellaista ihmistä, joka on saavuttanut vihkimyksen asteen ja tullut esoteerisen filosofian tieteen mestariksi kammattuaan tukan niskaan päin.
ellauri401.html on line 230: Pekka sai käsiinsä myös ryssänamerikkalaisen ämmän H. P. Blavatskyn (1831–1891) Teosofian avaimen vuonna 1890 julkaistun ruotsinkielisen käännöksen Nyckeln till teosofien (kz. mm. albumia 142. ”Luonnollista oli, että minä ensin ahmimalla ahmin, sitten tarkasti luin ja vihdoin uudestaan ja uudestaan luin näitä harvoja kirjoja.” Timeo hominem unius libri. Pekka haki yliopiston kirjastosta kaikki mystiikkaa, teosofiaa ja okkultismia käsittelevät kirjat, mitä oli saatavissa. Hän perehtyi tarkoin eri aikojen viisauteen ja luki Platonia, Jakob Böhmeä, Giordano Brunoa, Paracelsusta, Agrippa von Nettesheimia, Mestari Eckhartia, Johannes Tauleria, Heinrich Susoa, tärisevää Swedenborgia ynnä muuta. Papus’n (Gérard Encausse) kirjojen kautta Pekka tutustui länsimaalaiseen salatieteeseen. ”Hänen teoksensa osoittivat tavatonta oppineisuutta, aineeseensa perehtyneisyyttä ja gallialaista selväjärkisyyttä."
ellauri401.html on line 337: Matkan jälkeen 23-vuotias Ervast oli täynnä intoa ja pyhää uskoa izeensä ja Suomen tehtävään teosofian luvattuna maana. Hän piti joulukuussa kirjastolla esitelmän, jossa sanoi seuraavaan tapaan: ”Suomen henkinen karma on meidän teosofein käsissä, Suomen henkisen elämän edistys tai taantumus riippuu meistä teosofeista. Sentähden olkaamme valoja, esimerkkejä muille.” Yleisön joukossa istuneen Anto Södermanin mielestä Ervastin puhe sai aikaan epämiellyttävän vaikutelman. Hänestä tuntui, että Ervast aivan liian suurella varmuudella väitti asioita, joista hänellä kuitenkaan ”ei ole, eikä saata olla epäilemätöntä tietoa”. Söderman piti Ervastin puhetta teoretisointina ja olisi mielinyt nähdä hänessä ”enemmän resigneerattua etsijää, kuin kanaa, joka luulee löytäneensä jyvän."
ellauri402.html on line 105: Yorkissa. Hänen isänsä oli kaupungin kirjastonhoitaja ja
ellauri402.html on line 406: Dracula on mainittu paasauxissa passim, muttei "Bram" Stokeria. Stoker vieraili Englannin rannikkokaupungissa Whitbyssä vuonna 1890, ja tämän vierailun sanottiin saaneen inspiraation Draculalle, joka yöpyi guesthousessa West Cliffissä osoitteessa 6 Royal Crescent ja teki tutkimustaan julkisessa kirjastossa osoitteessa 7 Pier Road (nyt Laiturilla Fish and Chips). Kreivi Dracula tulee maihin Whitbyssä ja juoksee mustan koiran muodossa 199 porrasta St Mary's Churchin hautausmaalle Whitby Abbeyn raunioiden varjossa.
ellauri402.html on line 410: Dracula on Bram Stokerin goottilainen kauhuromaani, joka julkaistiin 26. toukokuuta 1897. Epistolaarinen romaani, kertomus liittyy kirjeisiin, päiväkirjamerkintöihin ja sanomalehtiartikkeleihin. Siinä ei ole yhtä päähenkilöä, ja se alkaa asianajajan Jonathan Harkerin kanssa, joka lähtee liikematkalle transilvanialaisen aatelismiehen, kreivi Draculan linnaan. Harker pakenee linnasta saatuaan tietää, että Dracula on vampyyri, ja kreivi muuttaa Englantiin ja vaivaa Whitbyn merenrantakaupunkia. Pieni ryhmä, jota johtaa Abraham Van Helsing, tutkii, metsästää ja tappaa Draculaa, lyövät hänen sydämensä, mestaavat hänen päänsä ja täyttävät hänen suunsa valkosipulilla. Hän löysi nimen Dracula Whitbyn julkisesta kirjastosta lomallaan, koska hän ajatteli sen tarkoittavan paholaista romaniaksi. Christopher Craft kirjoittaa, että kreivi Draculan aiheuttama ensisijainen seksuaalinen uhka on, että hän "viettelee, tunkeutuu ja [ja] tyhjentää toisen miehen" Jonathan Harkerin innostuessa siitä, että kolme naamiona ja edustajana toimivaa vampyyrinaista tunkeutuu häneen hänen homoseksuaalisen halunsa vuoksi.
ellauri403.html on line 314: Hän oli jo 1970-luvulla todennut, että terrorismin määritelmä oli mahdoton, koska termi on puhtaasti propagandistinen. Hän julkaisi tutkimuksen Terrorismin historia ja sissit - ne olivat vuosia toisella sijalla eniten lainattujen kirjojen joukossa kirjastossa. Lakeri olisi halunnut mieluummin elää 19. vuosisadalla.
ellauri408.html on line 52: Seppo "Ihan sama mulle" Kemivirta istui vessassa ja kuunteli Kalervo Jankon tavoin tyynenä kun Ritva Riski huusi eteisessä sille nämä sanat. Pasilan mamukirjaston poistopöydältä löytyi paperbakkina Henri F. Amielin Unexijan päiväkirja, josta näissä muistelmissa on mainintoja koska se oli eräs Kristina tädin mielikirjoista. V.A. Koskenniemi joka ei muuton ize vätystellyt nussiessaan nubiileja runotyttöjä maineen poluilla, kirjoitti osuvasti Amielista:
ellauri408.html on line 208: Veli Unelias (alias Henri Amiel) muistuttaa henkisest aika lailla Hilja Haahtea. Hilja Haahden koko tuotanto oli näytillä Pasilan mamukirjaston mainostornissa, paizi "Seija-tyttösen tarina". Mixi ihmeessä se oli jäänyt pois framilta? Epistä. Se on mielikirjani. Minä en uskalla toimia, en rakastaa enkä tuottaa, ellei osaxi tule yleinen tunnustus. DSM5 diagnoosi: NPD eli narsistinen luonnehäiriö. Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan.
ellauri408.html on line 1016: Lisäisivätkö aivot, joihin sisältyisivät kirjastojen kaikkien teosten kaikki sivut, ihmiskunnan henkistä ja moraalista pääomaa? Se nähdään pian, kun The Cloud mahdollistaa pääkoppaa isompia tekoälyjä. Kuinka voitaisiinkaan säilyttää sisäinen vapistus, synnintunto, anteexisaamisen tarve, pyhyyden kaipuu, jos poistetaan sadut ja tarinat? Eikö silmänkääntö ole kasvatuxen kaizeva menetelmä? No pilvet on nytkin täynnä meemejä, tule ja valize omasi.
ellauri411.html on line 360: Katoliset/ortodoksiset ovat keittäneet sulamattoman keiton evankeliumeista ja Paavalista. Vaikka muutamissa kohdissa on yhtäläisyyksiä (mainitsemme osan niistä viitteissä), erot ovat vakavia ja ylitsepääsemättömiä. Koko kristinusko on oikeastaan tän fariseuxen kexintöä. Tässä meidän on tunnustettava, että kristinuskon ja useimpien uskontojen ja lahkojen vakuuttavin argumentti on väkivalta, murhat, kauhea kidutus ja lopulta tuhoaminen. Lista kristittyjen polttamista kirjastoista on valtava...
ellauri413.html on line 118: Odottamaton lentomatka: Seikkailukertomus neuvokkaista pojista, rohkeasta lentäjästä ja Suomenlahden salakuljettajista. Poikien seikkailukirjasto 46. Otava 1934. (Nimimerkillä Heikki Taura.)
ellauri418.html on line 244: Françoise-Louise de la Tour oli lahjakas opiskelija, ja kahdeksanvuotiaana hän sai luettua kaikki perheen kirjaston kirjat. Hän on erityisen kiinnostunut uskonnollisista kirjoista. Isä kuolee vesipöhöön kun Maman on 9. Kun hänen tätinsä Louise, rikas perillinen, kuolee, hänet lähetetään sisäoppilaitokseen saamaan huolellista koulutusta. Hän on soveltuvampi numeroihin kuin kirjaimiin, ja hänellä on vaikeuksia oppia ranskan kielen sääntöjä. Rusakolla aivan töisinpäin.
ellauri419.html on line 156: Mieleen tuli Brueghelin Ikaros, josta edelleen Auden ja Cioran jonka turahduxia löytyi instituutin kirjastossa, ja näistä koko soppa albumeissa 196 ja 74. Tässä niistä kertaus ala toisto tyylikeinona.
ellauri419.html on line 346: Vuonna 1684 hän pääsi Jacques Bénigne Bossuet'n välityksellä Bourbonin herttuan kotiopettajaksi. Tehtävä on kiittämätön ja opiskelija epileptinen ja toimeton, käy joskus läpi kauheita kriisejä. Herttuan isoisän Louis II Condén kuoltua vuonna 1685 La Bruyèren opetustoiminta lakkasi, mutta hän jäi edelleen oppilaansa isän taloon ja toimitti muun muassa jossain määrin kirjastonhoitajan ja sihteerin tehtäviä.
ellauri424.html on line 127: Serhi Lukijanenkon fantasiaromaanit ovat kirjoittajan mielestä tyyliltään potkufantasiaa. Piippumiehen pokkari Nochnyj dozor (Yövartio) löytyi suomennettuna kirjaston poistohyllystä. Täytyypä tutustua lähemmin. Voisin vaikka verrata Serhin fantasiaa post-sovjet ryssistä Svetlana Aleksijevitshin luisumiseen länkkärien puolelle.
ellauri425.html on line 51: Mormonin kirja löytyi kirjaston poistohyllystä. Tässä siitä valittuja sanoja:
ellauri428.html on line 72: Sain kirjastosta varaamani Perecin La vie: mode d'emploi (1978). Georges Perec était un écrivain français né le 7 mars 1936 à Paris 19e et mort le 3 mars 1982 à Ivry-sur-Seine (Val-de-Marne). Membre de l'Oulipo à partir de 1967, il fondait ses œuvres sur l'utilisation de contraintes formelles, littéraires ou mathématiques.
ellauri429.html on line 226: Lukuhaastemielessä tämä sopii siis ainakin Popsugar-haasteen kohtaan "banned book" ja Seinäjoen kirjaston 1980-luvun kirjaksi.
ellauri429.html on line 242: Lumissa: Minä olen jumittunut jonnekin 60 sivun paikkeille. Tällä hetkellä se johtuu pääosin siitä, että työn alla on ollut pari sellaista kirjastolainaa, joissa koittaa eräpäivä ihan kohtsillään. Ei sillä, sen verran polveilevaa menoa Saatanallisissa säkeissä on, että ei se varsinaisesti kutsu tarttumaan itseensä. Lisäksi löytyy aika massiivinen määrä ihan suoria lyöntivirheitä, oikolukijalla on jäänyt homma vähän puolitiehen.
ellauri429.html on line 248: Peony: Minä sain tämän vasta tänään kirjastosta. Kestipä yllättävän pitkään saada varauksesta! Noin vanha kirja, mutta ei niitä oikein ollutkaan hyllyssä makaamassa..tai sitten matka kesti Rikun kirjastoon tosi kauan.
ellauri429.html on line 252: Lainasin tän Loisto-pokkariversion (2002) ja kirjastossa heti avasin kirjan ja melkein teki mieli kiljaista "EEEEEEEEEeeei!!" kun näin heti, että fonttikoko on taas sitä itikansilmää jonkin verran suurempaa. Eäääh..tätä ei väsyneenä lueta. Mieluummin tosi pirteänä ja suurennuslasin kanssa. >D
ellauri429.html on line 263: Terhi Naukkarinen: Mä siirryin kirjastonkirjoihin, kun eräpäivät lähestyi uhkaavasti. Nyt pitäisi kohta tarttua tähän, mutta hirvittää jo valmiiksi.
ellauri429.html on line 282: Peony: Jep, tuntuu, että tämä ois pitänyt lukea englanniksi. Mä olen vasta hintsua vaille puolivälissä..on taas ollut kauhea lukutauko kun piti lukea kaikki kirjastosta ottamani sarjakuva-jutut, kun nille oli varauksia, eikä voinut uusia lainaa.
ellauri435.html on line 234: Satu Rämö (s. 7. tammikuuta 1980 Tammela) on suomalainen kirjailija ja viestintäalan yrittäjä. Satu Rämön uusinta jonottaa tuhat tyhmää ämmää kirjaston jonossa. Dekkarikirjailija Satu Rämön tyypit syövät Islannissa koko ajan pizzaa. Ompa exoottista. Helvatti se on väsyttävän alempikeskiluokkasta. Dekkarikirjailija lahjoitti charitynä 20Ke lahtelaiselle pariskunnalle, jotka kexasevat nettiin karuja juttuja koulukiusatuista. Kaikki kexittyä. Helvatti toisenkin kerran. Rämö oli vuoden 2023 eniten myynyt suomalainen kirjailija. Suomen vuoden 2024 myydyin kirja oli Rakel. Hittiteosta myytiin 119 300 kappaletta, kun mukaan lasketaan teoksen kaikki versiot. Vielä on matkaa kv kärkeen, missä myyntiluvut ovat kymmenissä miljoonissa. Ylen keskusteluohjelma Satu Rämöstä on henkilökuva · lämminhenkinen · inspiroiva.
ellauri437.html on line 412: 
kirjasto.fi/image/cache/catalog/Tuotekuvat/tisdagsklubben%20dvd%20v5-228x228.jpg" width="70%" />
ellauri443.html on line 54: Tämän albumin päähenkilö on NOT Philomena Cunk vaan brittiläinen kirjailijatähti Rachel Cusk, joka on noussut maineeseen romanitaiteen uudistajana. Näitähän piisaa Malmin kirjastoautoja, 6 romania Ladassa. Hän on saanut siitä ylistystä mutta myös kritiikkiä. Rachel nimestä huolimatta ei ole juutalainen, vaan Kanadassa nussittu britti, pesunkestävä anglosaxi. Eikä mikään eilisen teeren poika, 58 vee.
ellauri443.html on line 230: Nykyajan palaute romaanista on pääosin myönteinen. "Kaiken kaikkiaan se on hienoin amerikkalainen romaani moneen vuoteen kuin mitä haluaisi muistaa." Huolimatta myönteisistä arvosteluista, All the King's Men kiellettiin vuonna 1974 Dallasissa, Teksasissa, Independent School Districtin lukion kirjastoissa, koska se kuvasi "masentavaa näkemystä elämästä" ja "moraalittomia tilanteita".
ellauri443.html on line 355: Tästä kaikesta tehtiin sittemmin kiitetty telefilmi. Ezellasta. Sagan on esiintynyt jo albumissa 348, jossa luin Töölön kirjaston omahoitokirjoja. Kaikki järjestyy, sanoi Francoise siellä toiveikkaasti.
xxx/ellauri010.html on line 483: (fi-sv-de-en)-kirjasto "hyvään kotii pääsyn hinnalla" /
xxx/ellauri010.html on line 740: Sen visio on sälästä aseptisen tyhjä persoonaton himbe, mis sukat paidat farkutkin ym makaa järjestyksen kourissa, kyljillään laatikoissa tiukilla rullilla vierekkäin kuin hiroshiman uhrit. Omistaja keventyneenä rojuista endlösungin jälkeen on kylillä shoppailemassa uutta sievää esinettä tilalle. Nyt mahtuu uutta kivaa kun roskat on pantu riviin. Ei järin kierrätyshenkistä, kulutuksen verenkierto tästä senkun vilkastuu. Konmarin omakin parim enne päivä meni jo. Ei se muuten olis kirjaston poistohyllyssä.
xxx/ellauri027.html on line 402: Avainteemoja ovat: "pehmeitten" teemojen kova, ratkaiseva voima - positiivisuuden positivisuus - käytännön ensisijaisuus - kasvun ihme - se hengen ankara laulu, mistä on kyse. Kirja on fyysesti ostettavissa Akateemisesta kirjakaupasta ja Aalto-yliopiston Tuotantotalouden laitoksen kirjastosta, jonka sivuilta teos on myös ladattavissa digitaalisesti (ilmaiseksi). Hinta vain (en nyt muista, muttei se kovin kallis oo). Et tukka putkella nyt vaan ihan fyysisest tänne Tuotantotalouden laitoxeen! Luvassa on hellän dynaamisia ja innostavia, räjähdysvoimaisia hetkiä... ja vähän tietoakin!
xxx/ellauri027.html on line 1300: ”Vaasan paras paikka oli kalaranta, josta pääsin veneellä merelle kalaan. Sitten oli kirjaston puisto ja pari keskustakorttelia, joissa kävin kavereiden kanssa pussikaljalla”, Airaxinen toteaa. Nyttemmin juon vaan hyvää punaviiniä.
xxx/ellauri027.html on line 1348: Timon izehoitotrilogian kolmas osa löytyi Etelä-Haagan kirjaston poistokirjoista. Vuodelta 2008. Samoihin aikoihin kuin mä pääsin kullin orjuudesta siis Kouvolan.
xxx/ellauri044.html on line 137: paikalliskirjastoissa pitämässä esitelmiä. Sympaattista.
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri044.html on line 346: Stalinismin ajan äkkiväärä kirjastonhoitaja, "Käpy selän alla" Marja-Leena Mikkola, os.Pirinen, ent. Salmi, joka on suomentanut Anna Ahmatovan, Osip Mandelštamin, Boris Pasternakin, Sylvia Plathin, Dylan Thomasin ja William Shakespearen runoja sekä muun muassa italialaista proosaa, ei liene ihan lähisukua. Se on varmaan väkivaltainen, alkukantaisten vaistojen ohjaama. Se ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, toisin kuin Aulikki Oxanen, joka on kuin ilmetty Liisa Koistinen.
xxx/ellauri044.html on line 418: Kyllä Hermann näyttää olleen äidin poika, isän kanssa tuli sitten riitoja. Ukki Gündertillä oli iso kirjasto. Hermanni pantiin seminaariin, mutta se ei tykännyt, "Dichter oder nichts", sanoi jääräpäisesti. Tuli molemmat. 14-vuotiaana sillä oli depis: "ich möchte hingehen wie das Abendbrot". Izemurha jäi yrityxexi. Seurasi sarja kasvatuslaitoxia ja amixia. Kirjakauppa-apulaisena vaihtoi vanhempien etiikan estetiikkaan. Käänteinen Kierkegaard. Ei kuitenkaan kyttyrävazainen, pikemminkin laiha poika. Likinäköisenä pääsi C-miehexi. Maailmansodan vapaaehtoisena Saxan armeijassa oli kirjastoapulaisena. Avioliitto Bernouillin Marian, freelance-valokuvaajan kanssa meni kehnosti ja Hermanni lähti maailmanympärimatkalle Intiaan. Nelikymppisenä maailmansodan aikana tuli takaiskuja (isä kuoli, Mia läksi), ja Hermanni tuli pöpixi. Pääsi tutustumaan zygoanalyysiin läheltä. Perheestä päästyä sillä alkoi oikein mukavat ja tuotteliaat ajat Luganossa. Vaihtoi sakemannista takasin schweizarixi. Ei se oikein kunnon saku koskaan ollutkaan, tollainen kosmopoliitti ja pasifisti. 2 muuta vaimoa seurasi. Asui Luganossa ökytalossa Ninonin kanssa eri kerroxissa ja maalasi akvarelleja luppoaikoina. Hermanni oli myös kova musiikkimies. Vieraina Schweizissä kävivät Bertolt Brecht ja Thomas Mann. Ei Hermanni siis ollut mikään nazi. 1946 päsähti siitä hyvästä Noobeli. Niiku osotettiin sakuille etteime teitä vihata kunhan pysytte kyykyssä ja ajattelette niiku me, tai edes niiku schweiziläiset.
xxx/ellauri044.html on line 784: Voltairen sydän ja aivot irrotettiin ruumiista. Sydän talletettiin kirjastoon, aivot päätyivät todennäköisesti lipastoon, joka huutokaupattiin muun irtaimen ohessa tuntemattomalle ostajalle. Voltairetuoli meni siinä mukana. Ja aivot narikassa. Olikohan se se sama lipasto jonka Söören 1830-luvulla osti divarista? Jonka se hajotti raivarissa kuin Jankon betoni? Josta löytyi A- ja B-miehen paperit?
xxx/ellauri056.html on line 119: Kuolema Ylioppilastalolla päättyy repliikkiin: ”Aleksis Stenvall on kuollut Tuusulassa! Kuulin sen juuri Ylioppilastalolla!” Johannes herää krapulaisena juhlasalin taffelipianon alta irrallista irrallista tuolinjalkaa puristaen. Vieressä makaa Westman mustalla silkkisukalla kuristettuna. Valitettavasti moni ihminen on illalla todistanut Westmanin ja Johanneksen riitelyä. Mutta kuka heistä on ilotyttöjen pelkäämä Pukki? Tällä kertaa Matilda kirjaimellisesti pelastaa Johanneksen hengen ja paljastuu, kuinka surkeassa kunnossa onkaan yliopiston komea kirjasto.
xxx/ellauri056.html on line 503: Vuonna 1766 Kant nimitettiin kuninkaallisen linnan kirjaston apulaiskirjastonhoitajaksi, jossa virassa hän toimi melkein viisikymppisexi vuoteen 1772.
xxx/ellauri057.html on line 63: Otin kirjaston poistohyllystä niteen, jossa on Juhani Siljon runot ja aforismit. Näyttää olevan tää laitos ensipainos 1947. En tiiä luenko. Ahneuttani otin.
xxx/ellauri068.html on line 199: Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy hyvin hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat mielellään älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai teologisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borgesin tuotannossa tärkein kirjallisuudenlaji oli novelli. Hän suosi sellaisia novelleja, joiden raja esseeseen tai artikkeliin oli häilyvä. Borges julkaisikin mielellään tarkemmin määrittelemättömiä lyhyiden tekstien kokoelmia.
xxx/ellauri068.html on line 207: Borges toimi muun muassa englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Airesin yliopistossa sekä kansalliskirjaston johtajana. Borges oli oikeistopaskiainen oikeesti. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa, ja on arveltu sen vieneen häneltä mahdollisuudet Nobelin palkintoon. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet (55v eteenpäin) hän oli sokea.
xxx/ellauri068.html on line 209: Se oli niillä suvussa. Isälläkin oli silmävaivoja. Famun nimi oli Haslam. Se on tavallinen brittinimi. Ne oli varakkaita ja valkoisia. Isäkin olis halunnut kirjailijaxi. Sillä oli tuhannen kirjan kirjasto jossa Jorge hääräsi. Borges tykkäsi eräistä epäilyttävistä hepuista, kuten Arthur Schopenhauer, Wilt Whatman, ja Oscar Wilde. Olikohan se homo?
xxx/ellauri085.html on line 142: Pemulixen hurraamista kuuluisista matemaatikoista englantilaista George Greeniä en tunnistanut. Se oli izeoppinut mylläri 1793-1841 Nottinghamin sheriffikunnasta, joka kävi Cambridgen vasta lähes nelikymppisenä ja kehitti aaltofunktioita samizdattina Maxwellin yhtälöihin ja kvanttifysiikkaan myllyn jauhaessa jyviä. Matikankirjoja se lainasi kirjastosta pikkurahalla. Rikastui mylläämällä vapaaherraxi ja teki Smithin tytön kanssa seitsemän lasta avoliitossa siinä ohessa. Kuoli ehkä viinaan alle viisikymppisenä.
xxx/ellauri086.html on line 507: Taisi Vitaxen pilkka sattua omaan nilkkaan. Continue reading the main story. Gatin on tehtävä mitä gattien on tehtävä, pyydystää jyrsijöitä. "Mun odotetaan tappavan hiiriä ja rottia, se on mun elinkeinoni." Tärkeä todiste: Nino on hra. Starnonen kuzumanimi perheessä. Mutta raha on silti tärkein motiivi. Rajan kääntäjän työ on surkeasti maxettua, ei sillä päästä noihin tuloihin. Ms. Raja oli kirjastonjohtajana Roomassa, mutta eläkkeellä siitä hommasta. Raja oli ostanut Roomasta 2M dollarin kämpän 11 huoneella. No on se aika hulppea kääntäjien palkoilla.
xxx/ellauri086.html on line 589: Sivusto ei toiminut. Tulevaisuuden kirjeet menneisyydestä tilttasi. Ook, tapasi sanoa Terry Pratchettin Ankh-Morporkin tiedeinstituutin kirjastonhoitaja, joka oli rodultaan orangutangi.
xxx/ellauri091.html on line 257: Tuomiot ovat sittemin väljentyneet, kuten keppostelevan pensionaattitytön omatunto, ja Hra Mottin kuulijoiden vyötärökuminauhat. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sama kirja ilmestyi toisen kustantajan suomennuttamana (jollain huonommalla) nimellä "Uhmapää" (der Trotzkopf). Hymyilytti sekin että joku kristillismielinen arvostelija sitä sitten lehdessä suositteli raikkaana nuortenkirjana. Hehe, tässä exkursuxessa puhuu jo oikea hapahko Hilja Teodoliina eikä joku pelle. Myöhemmin Hilja joutui opinnoissa lukemaan useitakin "huonoja kirjoja", mm. Heine, Uhland, Geibel, Zola, Daudet, Chateubriand. Ahon "Papin rouva" on (tai oli) Hiljan shame-listalla. Joku kaveri oli kertonut sen sisällyxestä sellasta, että Hilja päätteli: -- Sitä kirjaa en lue, olkoon kuinka etevä tahansa. Minusta tuntuu, että sen siveellisyys on huono, ja siveetön avionrikkojahan se Jussi on (tai oli) izekin. Ja sellaisia olen aina karttanut. Paizi vasta nyt, prof. Aspelinin luennon jälkeen, olin kirjastosta lainannut "Papin rouvan". Ennen Mr. Mottin esitelmäiltaa olin päässyt kirjan melkein loppuun, vain 4 lehteä oli jäljellä. Se oli minua kiinnostanut, mutta käsityxeni sen repivästä hengestä ei ollut parantunut. Voi ei! Mullahan on huono kirja kotona (tosin lainastosta). Mun täytyi päästä hänen puheillensa. Onko jeesuxesta ihan jepa että mä luen näitä vaan opiskelumielessä?
xxx/ellauri114.html on line 487: Siitä tuli vapaa kirjailija oltuaan teologian laitoxen kirjastonhoitaja. Oliko assyriologi ja babilogi Armas Salonen siellä silloin professorina? Onko se mainittu jossain paasauxessa? Mulla on sen kirja Kaxoisvirran maa, löysin sen Elna mummin laudakosta.
xxx/ellauri116.html on line 337: Luis Vargas Llosan ekoja töitä olivat novellit Los Jefes ja Los Cachorros. Löysin ne pääkirjaston kierrätyxestä alkukielellä. Juonipaljastuxia ei löytynyt suomexi, joten tässä ruozixi:
xxx/ellauri116.html on line 414: Hän herätti myös kiistaa Neuvostoliiton politiikan ihailua ja oikeuttamista koskevien huomautustensa jälkeen : "Neuvostoliiton vastustaja käyttää sofismia, kun korostaessaan stalinistin politiikkaa rikollisen väkivallan osuutta hän laiminlyö sen kohtaamisen tavoitelluilla päämäärillä . […] Emme voi arvioida keinoa ilman päämäärää, joka antaa sille merkityksen. Lynkkaus on ehdoton paha, se edustaa vanhentuneen sivilisaation selviytymistä. Se on virhe ilman perusteita, ilman tekosyitä. Sadan oppositiomiehen tukahduttaminen on varmasti skandaali, mutta voi olla, että sillä on merkitys, syy... ehkä se edustaa vain sitä välttämätöntä epäonnistumisen osaa, johon kaikki positiivinen rakentaminen liittyy”; tai taas "Vuoteen 1936 asti siellä oli todella uudelleenkoulutuskeskuksia, maltillista työtä, liberaalia hallintoa, teattereita, kirjastoja, keskusteluja, tutut, melkein ystävälliset suhteet vastuuhenkilöiden ja vankien välillä" (noin gulageissa, joissa hän vieraili vuonna 1963).
xxx/ellauri120.html on line 364: Käpylän kirjaston poistohyllystä löytyi Viljo Kajavan myöhäiskokoelma Rannat, rannat. Siitä näytteexi seuraava kiva tunnelmapläjäys:
xxx/ellauri123.html on line 364: Sysmän kirjaston uutuushyllystä löytyi jonkun pelle-Hermannin, kiteeläisen sakumamun, omaa pikku wellness-kirkkoa ylläpitävän puolisekopään kyhäilemä kabbalistinen omakustanne, jonka esikuvana on ollut reb Freek Weinrebin, valkovenäläisen jutkumytomaanin ja huijarin joku 900-sivunen pläjäys. Rebin molemman isoisät oli hasidioppineita, Reb ize sotarikollinen ja parantumaton satusetä. Ei helkatti, kyllä totuus on paljon uskomattomampaa tarinaa. Hermanni kyllä mainizee että Rebillä oli vähän vaikeuxia sodanaikaisten jutkuvedätysten kaa ja niistä se joutui lukemaan tiilenpäitäkin, mutta se olikin sen ihan parasta aikaa, pääsi rauhassa planeeraamaan uusia jäyniä. Niinkuin laittomia lääkärileikkejä ja tätä kabbalistipaskaa.
xxx/ellauri123.html on line 411: Dostojevskin pikkunovellin ”NAURETAVAN IHMISEN UNI”. Saksankielisenä vain 48 sivua taskukirjana. Se kosketti minua heti syvästi, itkin. Luin tämän unikertomuksen melkein joka vuosi uudestaan ja aina se kosketti minua, itkin taas. Naurettava ihminen löytää toisen samankaltaisen veljen ja ehkä siksi uskon ymmärtäväni tämän tarinan myös sydämellä. Annoin tarinan luettavaksi ystävilleni, ei kukaan huomannut tarinassa mitään erikoista. He eivät kuitenkaan haukkuneet tarinaa, koska olivat sitä mieltä, että Dostojevski on suuri kirjailija, jota ei saa kritisoida negatiivisesti. Muuten, tästä tulee mieleen, että ennen kun luette eteenpäin tätä lyhyttä kirjoitusta, lukekaa ensiksi tämä Dostojevskin pikkunovelli. Suomessa löydätte sen kirjasta ”Valkeat yöt”, viimeisenä tarinana. Löydätte sen melko varmasti Sysmän kirjastosta.
xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
xxx/ellauri128.html on line 219: Joku Joseph Müller kirjoittaa kuulemma Nordisk familjebokissa, jonka Jönsy sai Tutun kirjastosta, kun en ize viizinyt: "Mutta se ansio hänellä on, että hän aikana, jolloin pilkka ja iva, itsekkyys ja epäusko olivat vallalla kaikkialla, rohkeni muistuttaa ihmisiä heidän moraalisista velvollisuuksistaan ja vaatia heitä kunnioittamaan kaikkia uskonnollisia vakaumuksia." Kuulostaa posetiivarilta. Ainoa häneltä painettuna ilmestynyt teos (1746) sisältää laajahkon kirjoitelman Introduction à la connaissance de l'esprit humain sekä pienempiä, kuten Réflexions sur divers sujets, Conseils à un jeune homme (vältä tippuria), Méditation sur la foi ja Paradoxes mêlés de réflexions et de maximes.
xxx/ellauri128.html on line 413: Osallistuttuaan ensimmäiseen maailmansotaan Reik työskenteli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen kirjastonhoitajana ja piti psykoanalyyttista vastaanottoa. Koska hänellä ei ollut lääkärinkoulutusta, häneltä kiellettiin potilaiden hoitaminen vuonna 1925 Itävallan "puoskarointilain" nojalla. Reik valitti päätöksestä ja jatkoi vastaanottoaan. Vuoden 1926 keväällä häntä vastaan nostettiin rikossyyte puoskaroinnista eli oikeudettomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Freud asettui tukemaan Reikia ja maallikkoanalyysia (ei-lääkäreiden harjoittamaa psykoanalyysia) ja julkaisi kirjan Maallikkoanalyysin kysymys. Freudin myötämielinen kanta jäi kuitenkin vähemmistöön, sillä monet lääkäri-psykoanalyytikot vastustivat maallikoiden analyysitoimintaa. Vuoden 1927 keväällä syytteet hylättiin.
xxx/ellauri128.html on line 468: Käpylän kirjastossa kokoontui 1950-luvulla Urania-piiri, jossa keskusteltiin filosofiasta ja kirjallisuudesta. Kirjailija Lassi Nummi, sinäkin osallistuit siihen. Miten se kaikki sai alkunsa?
xxx/ellauri128.html on line 470: Lassi Nummi: Käsittääkseni se alkoi siinä heti sodan jälkeen 1947-48. Urania-piiri kokoontui monessakin paikassa. Helsingin kaupungin kirjaston johtaja, dosentti Uuno Saarnio, halusi kirjastoihin vireää toimintaa, esitelmätilaisuuksia, opintopiirejä ja keskustelukerhoja. Nimi Urania tuli kuuluisasta tiedekeskuksesta, joka oli perustettu Berliiniin v. 1888. Aluksi uranialaiset kokoontuivat Rikhardinkadun kirjastossa ja sitten myös Kallion ja Käpylän sivukirjastoissa. Usein tavattiin myös jonkun piirin jäsenen kotona. Touko Voutilainenkin oli uraniaani.
xxx/ellauri128.html on line 472: Uuno Saarnio (sukunimi vuoteen 1919 Bredström; 5. tammikuuta 1896 Turku – 14. huhtikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen kirjastonjohtaja ja filosofi.
xxx/ellauri128.html on line 474: Saarnio keskeytti oppikoulun kolmannelta luokalta ja työskenteli sitten Kansallis-Osake-Pankin konttoristina Turussa 1912–1920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana 1920–1921. Hän valmistui ylioppilaaksi yksityisesti Forssan yhteislyseosta 1921. Saarnio opiskeli tämän jälkeen filosofiaa ja matematiikkaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1927. Opintojen ohella Saarnio oli työssä Turun yliopiston kirjastossa amanuenssina 1921–1928. Valmistuttuaan hän oli Turun kaupunginkirjaston palveluksessa varakirjastonhoitajana 1928–1939.
xxx/ellauri128.html on line 476: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri128.html on line 478: Kirjastonjohtajana Saarnio kehitti muun muassa sairaala- ja varakirjastotoimintaa ja aloitti vuonna 1942 kirjastokerhotoiminnan Helsingin kaupunginkirjastossa. Filosofian alueella hän tutki sanateoriaa, etiikkaa ja arvoteoriaa sekä matemaattisen logiikan alueella transfiniittisia järjestyslukuja ja kontinuumihypoteesia. Saarnio uskoi itse todistaneensa matemaatikko Georg Cantorin kontinuumihypoteesin oikeaksi mutta hänen naiiviin joukko-oppiin perustuva ratkaisuehdotuksensa ei ole saanut matemaatikkojen hyväksyntää. Kontinuumihypoteesin mukaan ei ole olemassa sellaista joukkoa, joka on kooltaan kokonaislukujen joukon ja reaalilukujen joukon välissä. Olikohan Uuno Saarnio homopetteri?
xxx/ellauri128.html on line 482: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri128.html on line 574: Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta. Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa. Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista. Wiffin vaimon nimi oli Rasa. Muttei Risto. Risto Alapuro on julkaissut jonkun neuvostovastaisen muistelman vaihtarivuodelta 1990-1991.
xxx/ellauri128.html on line 576: Risto Rasan vanhemmat ovat diplomi-insinööri Raimo Rasa ja yo-merkonomi Liisa o.s. Marjanen. Rasa on syntynyt Helsingissä mutta viettänyt pääosan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Vaasassa. Hän on toiminut kirjastonhoitajana eri paikkakunnilla, muun muassa Varkaudessa ja vuodesta 1989 Somerolla. Hän valmistui kirjastonhoitajaksi Tampereelta 1987. Rasa on ollut naimisissa vuodesta 1974. Sotilasarvoltaan Rasa on korpraali. Vuonna 2019 Rasalle myönnettiin siitä hyvästä taiteilijaeläke.
xxx/ellauri129.html on line 208: Ostin 10v vanhan sleazyn novellikokoelman Viehe ja viettelys (2011) 50 sentillä Käpylän kirjaston poistohyllystä. Hinnassa oli ilmaa noin puoli egeä. Kirjan takana on X-sukupolven ex-nuorten novellistien varmaan ize kirjoittamia esittelyblurbeja.
xxx/ellauri129.html on line 437: Pitäskö lukea se kirjastonhoitaja Nodierin fantasiaromaani? No ei se vaikuttaa vielä kehnommalta.
xxx/ellauri129.html on line 607: Tän ansiosta Voltairella oli kiva linna ja kirjasto, jossa ne istuskeli lueskelemassa ja kirjoittamassa sulkakynät sauhuten kuin Olli ja Riitta Jalonen. Toinen mumisi ja toinen ryöpsähteli. Ei Emilia oikeasti ollut ruma, fixun näköinen.
xxx/ellauri129.html on line 721: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri129.html on line 723: Nodier oli luonnontutkija, nuorgrammaatikko. historioitsija, politikoitsija, runoilijoitsija ja romaanikirjastonhoitaja. Oivallinen, yksinkertainen, kuultavan selkeä tyyli kannattaa hänen runsasta tuotantoaan. Nodierin värikkäistä ja jännittävistä totaalisesti unohtuneista romaaneista merkittäviä ovat muun muassa Jean Sbogar, Thérèse Aubert, Smarra, ou les démons de la nuit. Le roi de Bohème et ses sept châteaux, La fée aux miettes, Mademoiselle de Marsan (1832–1834, Œuvres de Nodier), historiallisista teoksista Le dernier banquet des Girondins (1833).
xxx/ellauri136.html on line 155: Ei tätä viizi edes kommentoida. Näyttää kirjaston poistohyllyltä. Jeesusko on yxin vetänyt koko raamatun?
xxx/ellauri137.html on line 50: Opiskeluaikoinaan Rantala innostui Turun yliopiston kirjastosta löytämistään yhdysvaltalaisen tutkijan Taavi Pussin teoksista, ja alkoi jo fuksi-vuonna soveltaa tämän evoluutiopsykologistisia ajatuksia koulubileissä.
xxx/ellauri139.html on line 154: Bataillen lapsuutta painosti hänen isänsä vakava sairaus, kupan aiheuttama halvaantuminen ja mielenterveyden järkkyminen. Bataille harkitsi ensin papin uraa, mutta kupan saatuaan vieraantui katolisuudesta nopeasti. Hän työskenteli vuodesta 1922 kirjastonhoitajana kansalliskirjastossa Pariisissa.
xxx/ellauri139.html on line 1056: Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina. Hegesippoxen niteet lienevät hukkuneet kirjastosta 1600-luvulla. Kuka lie lainannut eikä palauttanut eräpäivään mennessä.
xxx/ellauri165.html on line 127: Avainsanat – Nyckelord Luther, Maria, ekumeniikka, mariologia, pyhimys, usko, nöyryys, esimerkki, esikuva, ristin teologia, Luther-tutkimus Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia
xxx/ellauri167.html on line 369: Itzhak ezi edelleen keinoa jolla se pääsisi puhtaan järjen kategorioiden läpi ymmärtämään mikä oli Ding an sich ja löytämään etiikalle perustan. Hän penkoi kirjastoja ja kirjakauppoja toivoen löytävänsä jonkin todistuxen sielun olemassaolosta tai astraaliruumiin tai jonkin jäännöxen joka jatkoi elämää senkin jälkeen kun sydän oli lakannut toimimasta ja sydän lyömästä.
xxx/ellauri187.html on line 267: Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Mistä se Saramago nimi tuli? Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona. Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa työskennellen päivisin autokorjaamossa.
xxx/ellauri193.html on line 144: Kurkin vähän Gordimerin kirjan loppua et niinkö kuka oli murhaaja. Ilmeisesti kyse oli multirasiaalisesta crime passionellistä, josta sekarotuisuuden takia lankeaa joka tapauxessa pyttytuomio. Duncan kermaperseenä pääsee duuniin posen kirjastoon. Siellä ei kyllä ole saatavilla laatukirjoja kuten Gordimeriä ja Dostojevskia, josta konnat oppisivat tuntemaan omat vikansa. Hyvä jos on Teräsmiestä ja Nick Carteria.
xxx/ellauri200.html on line 524: Annaleena-Aino lainaa kirjastosta kirjoja ja diagnosoi Riku-Eeroa. Narsistinen persoonallisuushäiriö. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hypomaanikko. Ykköstyypin alkoholisti. Epävakaa. Huomiohakuinen. Joka kuukausi löytyy uutta, ja kuitenkin niin tuttua. Leikkiköön psykiatria jos on onneton saatana. Mutmua häirizee kun se levittelee tuloxia toreille ja turuille.
xxx/ellauri202.html on line 113: Lainasin kirjastosta tämän niteen ja tämä oli niin loistelias kuvatus, että päätin haalia käsiini enemmän sarjasta, ostin Huuto.netistä neljä kirjaa eli kaikki kuusi suomennettua osaa.
xxx/ellauri208.html on line 432: Kärkkäisen magneettimedia peukuttaa distributismia, oik. korporatismia. Distributismia mukailevaa talouspolitiikkaa alettiin noudattamaan 30-luvulla niin fasistisessa Italiassa kuin kansallissosialistisessa Saksassakin. Lopputuloksena Saksassa koettiin ihmiskunnan merkittävin taloudellinen nousu ja hyvinvoinnin lisääntyminen uskomattoman lyhyessä ajassa. Tämän yksityispankkien kahleista irtautumisen seurauksena kansainvälinen juutalaisyhteisö julisti Saksalle sodan vuonna 1933, mikä lopulta johti myöhemmin toisen maailmansodan syttymiseen. Distributismin kohtalon koki myös englantilaisen insinöörin Clifford Hugh ”C. H.” Douglasin talousteoriat ja kansanluottomalli (Social Credit). Douglasin mallissa tyrmättiin yksityinen pankkitoiminta ja todettiin rahan olevan tuotantoa ohjaava informaation väline eikä pelkkä vaihdonväline. Sysmän Osuuspankki näkyy lopettelevan, tiesi Sysmän tyrnävä blondi kirjastonhoitaja kertoa. Social Credit –mallia muun muassa USA:ssa, Englannissa ja Italiassa kamppanjoineet Douglas ja hänen yhteistyökumppaninsa runoilija ja filosofi Ezra Pound leimattiin sodan jälkeen antisemitisteiksi ja jopa mielenvikaisiksi.
xxx/ellauri208.html on line 649: Viimexi mainitun lainasin Pasilan kirjaston runohuoneesta. Se ainakin oli ihan kakka. Ei yhtään ymmärrettävää sepustusta, pelkkää sanasalaattia. Sanamaxalaatikkoa rusinoilla. Joku (toinen?) Olsson Svenska dagbladetissa kehuu dadaistin ihan kuplixi. Ei mitään syytä. Kehut ovat onnexi maxumuurin takana. Em. Hagar Olsson teki Gunnarista raakaa pilaa. Kirjallisuutta:
xxx/ellauri208.html on line 664: Björling asui Helsingin Kaivopuistossa vaatimattomassa saunasta kunnostetussa asunnossa. Asunto tuhoutui jatkosodan lopulla pommituksissa, ja samalla tuhoutui kaikki Björlingin kirjallinen aineisto ja arkisto. Myöhempi aineisto on taltioituna Åbo Akademin kirjastossa.
xxx/ellauri208.html on line 676: Peter Sandelinin veli on kirjailija Carl Fredrik Sandelin. Peter Sandelin avioitui vuonna 1967 Oscar Parlandin tyttären kirjastonhoitaja Nina Parlandin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, joista Annika Sandelin (s. 1972) on kirjailija. Ankat räpistelee lammessa. Kaikki saavat työtä joka vastaa koulutusta.
xxx/ellauri234.html on line 110: Kirjan alkuperäiskappaleita ei ole enää kovinkaan montaa tallessa. Yksityisomistuksessa lienee muutamia kappaleita, ja yksi kirja löytyy myös Hangon kaupunginkirjastosta. Sitä ei voi kuitenkaan lainata kotiin.
xxx/ellauri235.html on line 33:
Kävin kirjastossa
Suklaaosastossa
Seiloriaiheista
xxx/ellauri235.html on line 41: Kävin kirjastossa
xxx/ellauri235.html on line 43: Kirjat ne kuuluu kirjastoon
xxx/ellauri239.html on line 116: Laotsen elämänvaiheita ei tarkoin tunneta. Hänestä tiedetään parhaasta päästä vain, että hän myöhemmässä iässään oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja Kaossa. Tämän virkansa hän kuitenkin jätti muiden kirjastonhoitajien piereskeltyä koko ajan (kuka huusi ulkona kovalla äänellä Kau? Älä tule tänne koppiin kun olet juuri käynyt vessassa!), vetäytyäkseen yksinäisyyteen mietiskelemään. Loppuikänsä hän sitten vietti Hsien-Kun solassa Ling-Paon piirikunnassa. Hän elää vieläkin onnellisena solassa ellei ole kuollut.
xxx/ellauri252.html on line 402: Arabian kirjaston poistohyllystä löytyi Ed McBainin 1962 Ilvessarjassa ilmestynyt nide The Mugger suomennettuna nimelle Tyttö astuu tyhjään. Tyttö potkaisee tyhjää olisi oikeampi ilmaus. Tytön ikä oli 17 ja rintaliivikoko 38C. Sitä ei nähtäväst ehditä vetää wiixeen kirjan aikana. What a waste. Kansikuvan tissitädin suu on kehnosti piirretty, naaman perusteella se voisi olla 70 eikä 17.
xxx/ellauri253.html on line 185: Pekka Ervastilla oli Jaakko Liukkonen -niminen kasvattipoika, joka oli syntynyt Hankasalmella 1895. Ervasti ja Liukkonen hankkivat Lopen Pilpalasta pienen maatilan, jossa he asuivat vuodesta 1924 lähtien Liukkosen hoitaessa tilaa. Liukkonen jatkoi tilan viljelyä Ervastin kuoltua. Liukkosen vaimon kuoltua hänen raha-asiansa alkoivat kuitenkin mennä hunningolle. Liukkonen ja hänen 9- ja 5-vuotiaat tyttärensä kuolivat helatorstaina 1939 tulipalossa joka tuhosi Liukkosen Lopen Terävännenänkylässä sijainneen Saarenmaa-nimisen huvilan. Liukkonen oli sytyttänyt huvilan palamaan ja ampunut sitten tyttärensä ja itsensä. Tulipalossa tuhoutui myös Ervastin laaja pseudotieteellinen kirjasto ja useita keskinkertaisia taideteoksia.
xxx/ellauri261.html on line 67: Liisa Mäntymies Neitsyt Marian kuva-albumi. Kirjaneliö 1995, 1.painos. 131 sivua. Kovakantinen ja hyväkuntoinen kirjaston poistokirja, kannet on muovitettu ja poistomerkintä on takakannen tarrassa.
xxx/ellauri265.html on line 51: Tämä on Kommunikaation kompstuskiviä -podcast-sarjan ensimmäisen tuotantokauden päätösjakso. Toinen tuotantokausi alkaa näillä näkymin ensi vuoden helmikuussa. Tehdyt jaksot muodostavat kirjaston, josta niitä voi käydä kuuntelemassa milloin vain. Jaksot ovat ilmestymisjärjestyksessä Spotifyssa. Jos haluat taustatietoa podcastista, kannattaa aloittaa sen kotisivulta. Olen itse oppinut valtavasti esiintymiskikkoja podcastissa olleilta vierailta. Saadun palautteen perusteella monet kuulijat ovat kokeneet samaa. Esittelen tässä loppusoitossa vielä kaikki vieraat ja poimin herkkupaloja heidän kanssaan käydystä keskustelusta.
xxx/ellauri268.html on line 439: Lakien muurien läpi, joiden tarkoitus on haitata tai tuhota, kirjastojen yli
xxx/ellauri281.html on line 743: Palkinnon perustivat vuonna 2013 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Václav Havelin kirjasto, IBM Oy: n kirjahylly ja Charta 77 -säätiö, ja se myönnetään Tšekkoslovakian ja Tšekin tasavallan entisen presidentin Václav Havelin muistoksi. Se korvaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ihmisoikeuspalkinnon, joka perustettiin vuonna 2009 ja jaetaan joka toinen vuosi, jonka hankaluutena olivat parlamentin toisinajattelijat. Palkinto on yksi monista Euroopan neuvoston eri toimielinten myöntämistä palkinnoista , eikä sitä pidä sekoittaa Václav Havelin luovan erimielisyyden palkintoon, johon sillä ei ole yhteyttä. Václav Havel Prize for Creative Dissent on New Yorkissa toimivan Human Rights Foundationin (HRF) vuonna 2012 perustama palkinto. HRF:n presidentin Thor Halvorssenin mukaan palkinto myönnetään henkilöille, "jotka harjoittavat luovaa erimielisyyttä, osoittavat rohkeutta ja luovuutta haastaakseen epäoikeudenmukaisuuden ja elävät totuudessa". Joulukuussa 2011 kuolleen tšekkiläisen toisinajattelevan näytelmäkirjailijan ja poliitikon Václav Havelin kunniaksi nimetty palkinto perustettiin hänen lesken Dagmar Havlovan avulla. Googlen perustaja Sergei Brin ja PayPalin perustaja Peter Thiel myönsivät osan palkinnon rahoituksesta. Palkinnon saajissa on monenlaisia länkkärimielisiä koomikkoja ja ja pellejä.
xxx/ellauri286.html on line 135: Neuvostoaikana Suomi oli Neuvostoliiton näyteikkuna: maa, jonka avulla voitiin osoittaa, että Neuvostoliitto kykenee elämään rauhallista rinnakkaiseloa itsenäisen naapurinsa kanssa. Tosielämässä suomalaisiin koulukirjoihin vaadittiin Moskovan hyväksyntä ja Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja meillä oli saatavilla. Se vaikutti siihen, millaisia kirjoja kirjastoissa oli. Se vaikutti siihen, millaista tietoa meillä oli saatavilla ja millaista tietoa meitä rohkaistiin hankkimaan.
xxx/ellauri286.html on line 136: Oli toki myös kaikenlaista ruohonjuuritason kapinaa: esimerkiksi eräs kirjastonhoitaja poisti vaaditut kirjat hyllyistä, mutta ei tuhonnut niitä, vaan varastoi ne kotiinsa – ja kirjoista pidettiin juuri vastikään näyttely.
xxx/ellauri286.html on line 140: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 225: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri287.html on line 610: Athenodoros Cordylion (Αθηνόδωρος Κορδυλίων ; fl. 1. vuosisadan puoliväli eKr.) oli Tarsoksessa syntynyt stoalainen filosofi. Hän oli Pergamonin kirjaston pitäjä, jossa hänen tiedettiin leikkaavan pois kohtia stoalaisen filosofian kirjoista, jos hän oli eri mieltä niiden kanssa. Vittu mikä pelle
xxx/ellauri292.html on line 356: Vuodet kuluvat. Hulda opiskelee jo Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja lukee kandidaatin tutkinnon lopputentteihin. Pariisista palaava tuomari löytää Huldan nukahtaneena kirjaston nojatuoliin. Mies tarjoaa viiniä ja toivottaa Huldan tervetulleeksi sivistyneistön joukkoon, mistä Hulda saa aiheen soimata miehen asetta. Tuomari on vuosien saatossa kylästynyt tyhjänpäiväisiin seurapiirineiteihin ja oppinut arvostamaan älykästä naista jolla on muodot kohillaan. Hän tunnustaa ollvansa sokea ja yrittää tunnustella Huldaa, mutta tämä irtautuu syleilystä ja ilmoittaa lähtevänsä takaisin kadulle. Tuomari kuitenkin pitää kiinni kahden viikon irtisanomisajasta.
xxx/ellauri295.html on line 463: ”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan sensijaan Karistolla Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää myös Anun siis Liinan miesrintamalla alkaa tapahtua, kun Liina tutustuu nuoreen talonisäntään Janneen ja kirjaston yläkerrassa asuvaan inseliin Jyriin.
xxx/ellauri298.html on line 453: Aftikalaismiesten mielestä naisten ympärileikkauxen tarkoitus on pitää naiset kurissa: eipä tee mieli vieraisiin kun on mennyt tunto, selitti viriili neekeri nauraen mahan pohjasta. Patti laittoi kähäriä karvoja kirjaston kirjan väliin. Haki sillä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Terveisiä koko perseisiä.
xxx/ellauri306.html on line 57: Oikeistolaisten ällösanoja. Erivapaus, etuoikeus. Yxilönvapaus, omistusoikeus. Verovapaus, vahvemman oikeus. Oman käden oikeus, yrittäjän sananvapaus. Oikeustoimi, vapaussota. Palkaton kikytyö, norminpurku. Juha Sipilä tiukkana kiky-leikkausten soveltamisesta – "Lipsuminen kaataisi koko rakennelman". Saatuani Oulunkylän kirjaston poistohyllystä hyvää lisämazkua tästä aiheesta aion iloisesti toistaa izeäni ja mätkiä hieman lisää näitä oikeistopaskiaisia.
xxx/ellauri307.html on line 364: Pariisin natsien miehityksen aikana Rue Lourmel -kadulla sijaitsevasta nunna Marian asuntolasta tuli yksi vastarintaliikkeen päämajasta. Vuonna 1940 hän avaa täysihoitolaansa nakkikioskin, jossa hän myy halpoja tuotteita. Kun saksalaiset tuhosivat Venäjän julkisen Turgenev-kirjaston, I. A. Buninin arkisto siirrettiin nunna Marian asuntolaan. Arkisto pelastettiin, ja Bunin palautti sen vuonna 1945. Vuonna 1941 nunna Maria järjesti jotain Lurmel kadulla.
xxx/ellauri307.html on line 446: 
kirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Cover/Show?source=Solr&author=Lintinen%2C+Sakari%2C+1952-&callnumber=&size=large&title=Ensimm%C3%A4inen+rukouskirjani&recordid=fikka.4159252&isbns%5B0%5D=9524755394&invisbn=9789524755399&index=0" width="100%" />
xxx/ellauri307.html on line 767: löytyi Sysmän kirjaston poistohyllystä. Kirjailijoiden esikoiset tuppaa olemaan omaelämänkerrallisia. Don Rosa ei vaan Brown (ei siis etu- vaan takapuolen värisävy) omisti esikoiskirjansa Digital Fortress 1998 [silloin(kin) olisi Suomen pitänyt hakea Naton jäsenexi hemmetti! Nyt kun Suomi on vihdoin länsiliitossa on Danin kirja jo Sysmän kirjastosta poistettu] iskälle ja äiskylle. Dan oli silloin 34-vuotias. Se alkaa näillä kuvilla ja tunnelmilla [Just a tip: Don't ever take anything from a Dan Brown novel to be based in fact. Digital Fortress is perhaps the stupidest compilation of nonsense ever published]:
xxx/ellauri320.html on line 283: Tuottoisimmat genret on kaikki tuotettu raitaperseisille paviaaneille. Ne on suoraan Darwinin pelikirjan pääluvuista EAT! FUCK! KILL! . Paljon paalua voi saada vain valtavilta kädellisten massoilta. Apinat muodostavat pyramidin, jonka huipulla on menestyneet ilkimyxet, vähän alempana ahneet wannabet, niiden alla puoliaan pitelevät keskiluokan apinat ja persut, alimpana kädestä suuhun ääliöt ja köyhät mamutolvanat. Kynäilijöiden best bet on pyramidin puolivälissä, jossa porukoilla on riittävästi hynää ostaa oma kappale eikä jonottaa tolvanoiden kanssa kirjastossa.
xxx/ellauri329.html on line 325: Kirjasampo saa alkusyksyksi uuden avustajan, kun Lukuneuvojana tunnettu kirjallisuuskouluttaja ja kirjabloggaaja Marika esittelee palvelussa kiinnostavaa kirjallisuutta kahdeksan artikkelin verran. Tarkoituksena on auttaa ihmisiä niin kirjastoissa kuin muuallakin löytämään innostavaa luettavaa mielenkiintoisista aiheista.
xxx/ellauri376.html on line 59: Hassesta on alustavaa paasausta albumeissa 58 ja 238 ja seikkaperäisemmin albumissa 252. Nyt kun löytyi Jag, Olle och Pensé ihan alkukielisenä kirjaston paskalaarista, palaan koirana oxennuxelle. Hasse ei nähtävästi ole kuollut vieläkään, vaikka maxa oli sanoa kasarilla pox. Se on nyt Sepun ikäinen.
xxx/ellauri379.html on line 64: Useat kriitikot pitivät Coppolaa antiklimaattisena ja älyllisesti pettymyksenä. Elokuvakriitikko Kyle Smith kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi sotaelokuvaksi", kun taas The Guardian kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi toiminta- ja sotaelokuvaksi". Vuonna 2000 Yhdysvaltain kongressin kirjasto valitsi elokuvan kansalliseen elokuvarekisteriin " kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi".
xxx/ellauri379.html on line 167: Pelle Yli-Juonikkaan heppakirjoista kolmas löytyi Viikin sivukirjastosta. Painopaikka Livonia Print, Latvia 2020. Kiitos taiteen edistämiskeskus. Sen saattoi arvata että molo polakki Witold Gombrowiz dissaa razastamista. Mixei sitten tökerö pienipäinen Yli-Juotikas perässä. Iso ylläri.
xxx/ellauri380.html on line 200: The Thief of Bagdad on vuonna 1924 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäsisäinen elokuva, jonka on ohjannut Raoul Walsh ja pääosassa Douglas Fairbanks. Käsikirjoittajat ovat Achmed Abdullah ja Lotta Woods. Se on vapaasti sovitettu Tuhat ja yksi yöstä, ja se kertoo tarinan varkaasta, joka rakastuu Bagdadin kalifin tyttäreen. Vuonna 1996 kongressin kirjasto valitsi elokuvan säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Eipä sattumalta oli Bush vanhempi juuri nitistänyt irakilaiset 1991 Aavikkomyrskyssä. Toinen erä päättyi sitten kellarista löydetyn Saddamin hirttämiseen "Camp Justicessa" 2006 Bush Juniorin toimesta. Ei tainnut Husseinia järin naurattaa. Eikä muitakaan rättipäitä paljon enempää. Hollywoodin juutalaiset hohottivat täyttä kurkkua.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri385.html on line 264: Ainoana järkimiehenä Laurence Sterne pilkkasi Burtonin juhlallista sävyä ja hänen pyrkimyksiään todistaa ilmiselvät tosiasiat painavilla lainauksilla Tristram Shandyssa. Sterne pilkkasi myös Burtonin jakautumista lukujensa otsikoissa ja parodioi hänen vakavaa ja raitishenkistä kertomustaan Ciceron surusta tyttärensä Tullian kuoleman johdosta. Puu kasvoi Brooklynissa tyttö luki kirjastoa läpi A:sta alkaen kuin Jorma Oxanen Otavan tietosanakirjaa, ja oli päässyt Burtoniin ennenkuin kirjastonhoitaja suositteli sille jotain tyttökirjoja.
xxx/ellauri400.html on line 343: Kun muutin aikoinaan etelän Suurelle Kirkolle, eli Helsinkiin, suuri osa kirjastostani katosi muuttojen myrskyissä, mukana myös iso osa Erkki-Mikaelin pakinakokoelmista. Minulla oli melkein kaikki teokset, joihin oli koottu Apu-lehdissä aikanaan olleet pakinat. Näissä pakinoissa pääosissa seikkailivat mainitut veijarit Isaskar Keturi ja Samuel Väsy.
xxx/ellauri438.html on line 159: Peruskorkovirhe on se jos joku esimerkiksi kuulee ystävänsä olevan hyvin ujo ja hiljainen, hän saattaa ajatella, että ystävä on todennäköisemmin kirjastonhoitaja kuin myyjä. Myyjiä on kuitenkin paljon enemmän kuin kirjastonhoitajia, joten on todennäköisempää, että heidän ystävänsä on itse asiassa huono myyjä, vaikka suurempi osa kirjastonhoitajista sopiikin kuvaukseen ujoista ja hiljaisista kuin myyjistä. No jaa, hiljaiset myyjät on todennäköisesti tuilla. Taaskin ajatellaan selityxiä eli ehdollisia todennköisyyxiä: P(ujo/kirjastonhoitaja) > P(ujo/myyjä). Helvatti nää kaverit on hölmöjä.
342