Kävin kirjastossa, porno-osastossa.

Jesajan kirjasto

Lao Rui: Lainasin kirjastosta Jari Pervon omaelämäkerrallisen teoxen. Nyt otan kiinni nenästä ja koitan lukea ekan pervokirjani.
ellauri061.html on line 1046: Mitä on tapahtunut, mihin aika on kadonnut? Vielä vasta aivan äskettäin kirjastonhoitaja Kati Tervo piteli käsissään sitä ihmeellistä kapinetta, johon vuosien odotuksen päätteeksi oli alkanut piirtyä yxi jos toinenkin hailakansininen viiva. Nyttemmin se kapine on jo aika hervoton.
ellauri061.html on line 1577: Seijan Ansu-siskolla on lapset Kalle ja Kati. Kalle on Seijan kummipoika. Se on vähän Jari Tervon näköinen mutta black of hair kuten 7 valtakunnan kuningas, ei mikään blondi Tyrion Lannister vaikka lyhkönen ja kiltin oloinen kuten se knääpiö tosin ei yhtä rääväsuu. Yhteistä Jarin kanssa sillä on toi lapsettomuusongelma. Satu ei ole kyllä mikään pervo. Kalle on lennonjohtotehtävissä. Kallen sisko Kati on menestyvä pankki-ihminen. Kalle Pervon äiti Kati hoitaa Jarin kirjastoa ja kotoa jo lennähtänyttä blondia poikaansa.
ellauri062.html on line 69: Masters ja Johnson kirjassa Raportti ihmisen sexuaalisista reaktioista (Human sexual response) jatkavat siitä mihin Kinsey kumppaneineen pääsivät. Tuhnuisexi selattu kirjapaha löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Sen oli ostanut ilmestymisvuonna 1967 Teresa (?) Jauhiainen. Ansarijauhiainen. Äiti Teresa.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri062.html on line 1004: Myös pornografia, etenkin päivälehtiemme häirizevät alusvaatemainokset, tulisi kriminalisoida. Kouluissa olisi aloitettava uudenlainen asennekasvatus, jotta kukaan tyttö ei vain ajautuisi tuollaiseen naista halventavaan ja miestä seksuaalisesti häiritsevään ammattiin. (Helmi pelkäsi, että humanistina voisi ajautua professorixi.) Ihmisiä, jotka viettävät elämätöntä elämää lehtisalissa, loukkaa syvästi, kun he näkevät, että juuri paheellisuus saa julkisuutta ja pääsee esiintymään lehtikuvissa. On ihan pakko mennä kirjaston vessaan rapistamaan vessapaperia.
ellauri063.html on line 436: Burtonin Melancholia oli aika samantapainen. Puu kasvoi Brooklynissa tyttö luki kirjaston kirjoja läpi aakkosjärjestyxessä ja oli päässyt Burtoniin kunnes kiltti kirjastonhoitaja lainasi sille jotain tyttökirjoja. Alcottin ja Austenin se oli ehtinyt jo lukea.
ellauri065.html on line 357: Jatkosota-extra piti nyt sitten napata kirjastosta mukaan. Valinta Finlandia-ehdokkaaksi nosti kirjan lopulta lukulistalle, sille kun ilmaantui kummasti varauksia ja eräpäivä alkoi hönkiä niskaan.
ellauri066.html on line 65: Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, isäni Toni Erdmann ja muumiääni Samuli Edelmann. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies. Juhani Pohjanmiehen (1893 -1952) vuonna 1921 säveltämä "Multian laulu", jonka sanat ovat Einarin Vuorelan käsialaa, löytyy nuottijulkaisuna Lahden ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen musiikkiosastoilta. Voit tiedustella omasta lähikirjastostasi mahdollisuutta tilata nuotti kaukolainaan. Muualta laulun sanoja ei valitettavasti näytä löytyvän. Sic transit multiaisen kunnia.
ellauri067.html on line 38: Sain koronan sulkemasta kirjastosta herätelainana jäljittelemättömän Tommi Kinnusen lukuromaanin Pintti. Plintti oli käsineidon tapainen apupoika Marjatta Kurenniemen teoxessa Puuhiset. Se paljastui (Hui! juonipaljastus!) loppupeleissä puuhisten kuninkaan pojaxi, joka ei osannut sanoa ärrää eikä ässää. Plintti < kr. plinthos 'tiiliskivi' voisi tarkoittaa myös jalustaa.
ellauri072.html on line 139: Thomas Mann oli siitä innostunut, sanoi sitä ihan hulluxi. (Nää sisäpiirin tiedot tulee ro-ro-ro kustantamon takakannettomasta pokkarista Rowohlts indiskrete Liste, joka löytyi kirjastomme poistohyllystä.) Sellainen siis oli Bernd von Kleist.
ellauri073.html on line 456: Sasha Chapin oli näppyläinen ruma teini joka kompensoi esiintymällä älykkönä ja lukemalla 14-vuotiaana MLA:n 100 parhaan romskun listaa läpi aakkosissa kuin Jorma Oxanen Otavan isoa tietosanakirjaa ja Puu kasvaa Brooklynissä tyttö joka pääsi kaupunginkirjastossa A:sta Burtonin Melankoliaan. Mä luin samassa mielessä Rikhardinkadun kirjastossa EA Tunkelon Vepsän kielen äännehistorian. Se oli äsken divarissa myynnissä merkinnällä (lukematon). Vaikkei mulla teininä ollut juuri näppylöitäkään. Muuten kyllä olin nörtti väpelö. En sentään pilannut elämääni shakilla, kuten Sasha Chapin. Sasha huomas lopulta että sen paikka IQ-toteemipaalussa oli lähempänä paalun jalustaa. Se alkoi haista. Niin minäkin.
ellauri080.html on line 42: Teofrastos (m.kreik. Θεόφραστος, n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulun filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas ja seuraaja. Aristoteles testamenttasi Teofrastokselle paitsi lyseon, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.
ellauri082.html on line 214: Runoilijaveli Jönsy lähetti mulle runon Robert Frostilta. Frostin nimi on vilahtanut ohi ehkä jossakin, mutta emmä siitä oikeestaan tiennyt tuon taivaallista, vaikka Aale Tynnin 1000 laulujen vuottakin olin muka lukenut. Tätä lumista runoa ei meidän enkun tunnilla kyllä tullut vastaan, ei tullut kyllä muistaaxeni mitään muitakaan. Meidän enkun maikka ei ollut mikään romantikko, vaan täti aika tyrnävä, kuuluisan Eeva Riikosen enkku-suomi sanakirjan tekijä. Jöns oli opetellut tämän runon ulkoa Kabulissa kirjastossa. Se on jo exoottista se. Olikohan siellä lunta ollenkaan. No tänä vuonna ainakin on tullut lujasti. Mutta nyt on säät sekaisin koko pallolla.
ellauri082.html on line 521: OBS! Hikikirjastossa on aiheeseen perehtyneiden kansalaisten sekä tohtorismiesten yhteistyönä kokoama läjä huumeiden teko- ja veto-ohjeita!
ellauri088.html on line 314: Mä lueskelin sitä Rikhardinkadun kirjaston lastenosastossa.
ellauri092.html on line 393: Vasemmistoradikaali Armaxesta Heikelit muikenee kuin vaarit kai yhteisestä sopimuxesta. Se oli mätämuna, jokaisessa suvussa on sellainen, ellei useita. Tai hei, löytyy siitä jotain sukusomesta. Se on O. I:n vaasalaisen pappisveljen Joel August Heikelin tuhlaajapojan Gunnar Gabrielin poka, joka (siis Gunnar) kuoli Helsingissä 38-vuotiaana espanjantautiin 1919. Jostain syystä se (siis Armas) on syntynyt jenkeissä. Ei kai Gunnar saanut tartuntaa työväenaattesta rapakon takana? Senkö tautta Armaxesta tuli punikki? Sen äiti, urkurintytär Hanna Victoria Gullstrand Skånesta kuoli varmaan samaan espanjantautiin 1919, mutta Vaasassa. Armas ressukka jäi täysorvoxi 12-vuotiaana. Se syö miestä kyllä, mixei naistakin. Armaxesta voisi olla lisää työväenkirjastossa. Se oli kemisti.
ellauri093.html on line 524: Kukas kirjaston aulasta kenkäparin?
ellauri095.html on line 587: (Jönsyltä:) Kerran sanoin Heikki Räisäselle kirjaston eteisessä että mitäs jos evankelistat oli Jeesuksen lihallisia poikia. Se sai kuin sähköiskun. Mistä sä ton olet saanut? Itse keksin. No siitä ei voi saada mitään tietoa. Matteus asiallinen lätisijä, Markus autisti, vähän, Luukas lääkäriksi opiskellut ja Johannes, Patmoksen kotka ehkä Maria Magdalenan vähän isänsä tapaan sekopäinen, avioton poika.
ellauri096.html on line 403: Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2. Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.
ellauri097.html on line 564: Näistä kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, saa tavallisesti suomenkielisestä kirjasta kylläkseen, kun sitä on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enintään puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysyntää riittää jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti (esim painosten kuningatar Hilja Haahti). Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riittävästi. Jokin kirja ei saa yhtään. Lisää tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa – niin pitkään kuin tulee uusia ihmisiä – koska tässä maassa edelleen on tiettyjä kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki.
ellauri097.html on line 566: Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lisää kirjoja. Yksi kirjaa kestää kymmeniä lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä. Silti suurinta osaa painettuja kirjoja ei lueta kertaa enempää, eikä kaikkia edes sitä, kuten Patrick White huomasi petymyxexeen, kirjaston kappaleista oli koirankorvilla vain ensimmäisiä kymmeniä sivuja, loput iskemättömiä. Varsinaista mezätuhoa.
ellauri097.html on line 571: Kirjallisuuden ympärille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla säädettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonvälityksen arvokkainta ydinvirtaa – kirjaa – tukee nyt hämärää, epäselvää ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta väristen aamukahdeksalta. Nykyään ilmaishyllyistä ja kirjanvaihtopisteistä saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteitä, jotka eivät, räikeästi toisin kuin vielä 1990-luvulla, ole Valittujen palojen lyhennelmälukemistoja eivätkä bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eihän kirjakerhojakaan enää ole. Ne menevät samaa tietä kuin boomerit, joiden ylitäydet lundiat tyhjenevät kirjastojen vaihtopenkille odottamaan turhaan peliaikoja. Buumerit on jättäneet ne tänne alas orvoixi ja liihottaneet ize taivaaseen.)
ellauri110.html on line 157: Kaupunginkirjasto muistuttaa: Hannu Mäkelän juoppomuistelmat on palautettava. Kiireesti nyt: mitä Hannu Mäkelä muistaa Otavaa seuranneista vuosista?
ellauri110.html on line 163: Piret Saluri on kääntänyt useita lastenkirjojani. Piret on älykäs, viehättävä ja paljon lukenut. Anaalinen Antti kehii köydet kehille siististi. Loppiaisaattona 2022 löytyi Handen v1997 pikkupoikakirja pikkupekasta ja jättipekasta Väinölänkadun kirjaston poistohyllystä. Se on aika imelä. Se on kai poistettu koska pikkupekan käyttämä viihdeteknologia on täysin vanhentunutta. On kuin kazoisi vanhoja Montalbanoja.
ellauri110.html on line 226: Vezikko on varmaan juuri niin pitkästyttävä kuin tuosta kuulostaa. En ole lukenut, kirjaston poistohyllyt ovat olleet kiinni epidemian johdosta.
ellauri110.html on line 272: Juoxeva dieetti laihduttaa Hannun nuoruuden mittoihin. Lassi ja Pirkko Nummi ihan huudahtavat. Bipolaarista touhua. Kun Sven Gösta Ågrenin Jär voittaa Finlandian 1988 Handen Vezikolta, Hande sanoo kuin Jöns: hyvä hyvä, tarkoittaen päinvastaista. Pienesti Hande vittuilee Sven-vainajalle (k. 2020) että voittanutta kirjaa ei tahdo mistään löytyä, kun taas Vezikkoa on kirjastojen poistohyllyt väärällään.
ellauri115.html on line 50: Jönsyltä pääsi hukkumaan sen Sälinkään kirjaston lainahyllystä lainaamat JJ Rousseaun postuumixi jääneet unelmat (Yxinäisen kävelijän haaveilut). Korvattuaan kirjastolle vahingon se löysi sen. Nyze on kirjaston kirjan onnellinen omistaja. Mäkin lainasin kirjan kirjastosta ihan uteliaisuutta. Muistankohan palauttaa.
ellauri115.html on line 158: Nainen nimeltä Tuija Välipakka sanoo että meitä narsisteja on 2 tyyppiä, overt ja covert, mikä muistuttaa vähän mun jakoa onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin narsisteihin. V-pakan miälestä ensimmäiset on saaneet lapsosina liikaa ihailua ja jälkimmäiset liian vähän. Kummassakin tapauxessa puuttuu kiintymys ilman ehtoja. Niinkuin kiltit kristityt sanovat, jumala joka rakastaa sinua vaikka olet paska, tai siis oikeasti ei ota siihen edes kantaa, rakastaa vaan sua koska sä olet sä. Ei sen pitäisi olla niin vaikeata, mutta silti 10% porukoista on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Samainen Tuija Välipakka kirjoitti 2011 runkunhajuisen novellin nimellisesti pettämistä kuvailevaan pehmopornokirjaan valhe & viettelys, joka löytyi Käpylän kirjastosta porno-osastosta, ei vaan poistohyllystä.
ellauri115.html on line 305: kirjasto_ekukka-350x525.jpg" height="100px" />
ellauri117.html on line 659: What an idiot. Locke ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia. Se oli aivan vissinvarmasti kaappipetteri, asexuaali tahi ei. Se oli anaalinen pedantti, kirjoitti aivan vimmatusti muistikirjoja. Sen kirjastossa oli 3000 kirjaa, eniten uskonnollisia.
ellauri133.html on line 98: Vittu näitäkin on kirjastot väärällään. Äskettäinkin on tullut luetuxi monia, viimexi Nabokov ja Philip Roth. Harry Potter ja Käsineito on puhdasta rasistista white anglo supremacya, vaikka leffoissa on tätä peitelty tavanomaisilla token "vähemmistön" edustajilla (esim 1 kiinalaisella naisella)..
ellauri133.html on line 341: Nuhjuisessa novellissa Neljä jälkeen puolenyön, kirjastopoliisi seuraa vakuutusmyyskentelijää nimeltä (omaperäisesti) Sam kun se putoaa yllättäen ansaan jonka pirullinen kirjastonhoitaja oli virittänyt poliisin påän menoxi tekeytyäxeen skoudexi ja jatkaaxeen uraa lastenmurhaajana. Nojoo, eihän tää ole kovin syvällistä, selkeesti heikoin tarina kokoelmassa joka sukettaa aika lailla muutenkin, lukuunottamatta briljanttia Ernestomaista kielenkäyttöä.
ellauri133.html on line 343: Sam vihaa kirjastoja, ja kun se etenee kohti kirjan denouementia demonin kaa me nähdään mixi Samin torjumasta unesta jossain lentokoneessa. Kun Sam oli poikanen, se palautti jotain erääntyneitä kirjoja kun joku äijä pysäytti sen kirjaston ulkopuolella. Mies väitti olevansa poliisi, ja käskee Samin tulla kanssaan maxamaan sakot kirjoista. Sakko on Tepon pitkäkkestoinen anaalinen raiskaus, ja kun sanon pitkäkestoinen tarkoitan sitä. Aikamies tunkee massiivisen penixensä Samin pyllynreikään seinää vasten ajettuna, ja kaikki kerrotaan pikkutarkasti jokaista työnnällystä myöten 4 vaivaannuttavaa sivua.
ellauri133.html on line 512: Derryn kirjastossa on IBM:n pallokirjoituskone, jollaisesta haaveilin 70-luvulla.
ellauri141.html on line 624: Klubi-iltaa varten hankin Helsingin kaupunginkirjastosta "kansakoulun lukukirja supistettuja kansakouluja varten".
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri144.html on line 52: Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjanhoitaja, cunnofiili ja Suomen 1700-luvun humoristisen kulttuurin merkittävin pelihahmo. Eine-täti oli kotoisin Viitasaarelta ja kirjastonhoitaja! Ehkä tässä on joku juttu takana!
ellauri144.html on line 257: Kuuban kansalliskirjasto on omistettu José Martílle (esp. Biblioteca Nacional de Cuba José Martí). Martín kirjoittamia säkeitä kokoelmasta Versos sencillos esitetään usein Guantanamera-laulun sävelin. Ne eivät kuitenkaan ole laulun alkuperäiset sanat, koska laulua on aina esitetty improvisoituina versioina.
ellauri145.html on line 58: Lainasin ihan vaan vittuilumielessä Kaisa-kirjastosta André Bretonin keräämän Puisevan huumorin herbaarion. Esipuhe on haukotuttavan ikävystyttävä. Olikohan tää André Breton oikein terve? Ei siltä vaikuta. Päivääkään rehellistä työtä se ei tehnyt, ja vielä kehuskeli sillä. Riiteli vähän joka iikan kanssa, piha-antero.
ellauri151.html on line 1125: André Gides Den trånga porten (La porte étroite, 1909) löytyi Pasilan repsahtaneen varastokirjaston vaihtohyllystä. Den handlar om kärleken mellan Jérôme och Alissa, kusiner som har älskat varandra sedan barndomen. De är båda två starkt religiösa och delar föreställningen om att deras kärlek fullkomnas i att de delar samma hängivenhet för Gud. Ingenting att göra med att tränga penisen genom den trånga porten mellan skinkorna. Genom att älska Guda högst av allt kan de mötas på ett högre plan än i underbyxorna. Kaikki tällänen skizoilu peräreijistä on mennyt totaalisesi pois muodista kiitos toimivan naisten profylaxian ja abortin laillistamisen. Kenties se palaa nyt kun silverbäkit huolestuvat tykinruuan riittävyydestä.
ellauri160.html on line 84: Kari Kalervo Aronpuro (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere) on kalkittu suomalainen runoilija. Hän työskenteli kirjastoalalla yli 40 vuotta.
ellauri160.html on line 86: Aronpuro kirjoitti ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Hän oli kirjastonhoitajana Tampereen yliopiston kurssikirjastossa vuosina 1964–1971, Rääkkylän kunnankirjastossa 1972, Kemin Syväkankaan kirjastossa 1972–1981 ja Tampereen Lamminpään kirjastossa 1981–2003.
ellauri160.html on line 88: Kari Aronpuro löysi epähuomiossa hukkaamansa Poundin uudelleen ollessaan kirjastonhoitajana Kemissä. Vuonna 1974 häneltä oli ilmestynyt kokoelma Moskovan ikävä.
ellauri160.html on line 324: Ensimmäiseksi valikoitui Pekka Parkkinen (1940-1992), jonka Valitut runot (Weilin & Göös, 1975) pelastin äsken kirjaston poistohyllystä hintaan 20 senttiä. Parkkinen aloitti romaanikirjailijana ja julkaisi niitä myöhemminkin, mutta nyt luetaan runoja, tosin vain muutamista kokoelmista. Mainitsemassani Parnasson numerossa oli myös valikoima Pekka Parkkisen absurdeja proosarunoja.
ellauri162.html on line 72: Mun kielitieteen kirjat oli makkaratalossa LC in memoriam kirjastossa kunnes Göran käski kuskata ne pois. Sitten ne kastuivat ulkovarastossa Osmontien mäellä. Nyt ne kastuvat Ilmattarentien vinnillä. Niillä ei ole tulevaisuutta, eikä menneisyyttäkään kuin sukupolven ikä. Ne ovat varsinaisia erikoisuuxia.
ellauri162.html on line 726: Huysmannikin oli pääasiassa runkmanni, mutta sitä ilmeisesti sentään vielä halutti, kerta sillä oli kirjastossa Forbergin klassillisen erotomanian käsikirja, jonka kuvitusta alla mallixi.
ellauri163.html on line 55: Viereeni tuolille olin sijoittanut filosofian historian ja joukon muita kirjoja joiden avulla voisin saada häiriintyneen henkeni järjestyxeen. Olin lainannut Breslerin kirjastosta Tolstoin moraaliset novellit ja esseet, Spinozan Etiikan, Kantin Käytännöllisen järjen kritiikin, Schopenhauerin Maailman tahtona ja ajatuksena, Nietzschen teoksen Näin puhui Zarathustra ja pasifisti Forsterin teoksen (jonka nimeä en muista, oisko ollut Maurice?), Payot'n Tahdon kasvattamisen ja useita teoksia hypnoosista, itsesuggestiosta (Coué, Charles Baudoin), ja ties mitä muuta kaikki teoksia jotka sivusivat olennaista. Peräti ostanut olin Rabbi Moshe Haim Luzzatton kirjan Oikeamielisen vaellus ja viidennen Mooseksen kirjan, joka oli mielestäni viisain teos mitä ihminen on koskaan kirjoittanut.
ellauri172.html on line 104: Runoilijan oman kertomuksen mukaan hän osasi latinaa, kreikkaa ja hepreaa kuuden vuoden iässä, ja hän oli kääntänyt Platonin Kritonin kirjastosta alle 11-vuotiaana. Runoilijan poika petti isän asian katollisille ja jäi siitä perinnöttömäxi. Nobelisti Szymborska on puolantanut Agrippaa.
ellauri196.html on line 294:

Työväenkirjaston poistohyllystä

Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
ellauri353.html on line 72: Marko Tapion kirja Korttipelisatu löytyi kirjaston vaihtorottahyllystä. Se on yhtä ohkanen kuin Russian Booker Prizen voittaja.
ellauri355.html on line 188: Sosiaalialaan kiinnitettiin paljon huomiota. Tehdastilojen laajentamisen myötä rakennettiin asuntoja, sosiaaliset tilat - ruokasalit, lepotalot, kirjasto, lasten luovuuspiirit ja urheiluosastot alkoivat toimia.
ellauri362.html on line 100: Darcy alkaa torjua Caroline Bingleyn jatkuvaa kritiikkiä Elizabethista, koska se ei ole houkutteleva. Kun Janen ja Elizabethin oleskelu Netherfieldissä on loppumassa, Darcy ja Elizabeth sattuvat jakamaan kirjastoa jonkin aikaa, ja Elizabethin lähdön jälkeen Darcyn uteliaisuus saa hänestä parhaansa ja hän löytää kirjan, jota Elizabeth luki, Miltonin kadonnut paratiisi. ja ryöstää kirjontalankakirjan merkkinsä muistoksi.
ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
ellauri362.html on line 191: Abbeyn tavallinen elämä keskeytyy hetkeksi, kun ihmisvihainen runoilija herra Cypress tekee jäähyväisvierailun ennen maanpakoon menoa. Hänen lähdön jälkeen on kerrottu haamusta, joka vainoaa rakennusta, ja kauhistuttavan hahmon ilmestyminen kirjastoon saa vieraat järkyttymään. Vasta myöhemmin ilmestys paljastetaan olleen herra Glowryn unelias taloudenhoitaja Crow.
ellauri362.html on line 328: Lainasin kirjastosta David Sedariin päiväkirjan osa I. Sedariista on aikaisempi paasaus albumissa 268. Davea ei oikeastaan pitäisi näin kamalasti sättiä, sillä sen homo päiväkirja on samaa genreä kuin nämä takaa maistuvat muistelmani. David Sedaris on vuotta nuorempi kuin Petteri. Suuri osa Sedariin huumorista on näennäisesti omaelämäkerrallista ja itseään halventavaa, ja se koskee usein hänen perhe-elämäänsä, hänen keskiluokan kasvatusta Raleighin esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa, hänen kreikkalaista perintöään, homoseksuaalisuutta, työpaikkoja, koulutusta, huumeiden käyttöä ja pakkomielteistä käyttäytymistä sekä hänen elämäänsä Ranskassa, Lontoossa, New Yorkissa ja South Downsissa Englannissa. Hän on näyttelijätär Amy Sedariin veli ja kirjoitusyhteistyökumppani.
ellauri362.html on line 412: Zvi Lothane otti naftaliinista Niederlandin ja Schatzmannin välisen keskustelun työssään Schreberin kuntouttamisesta niteessä Zvi Lothane: Fuck sielunmurha yes psykiatria. Schreberin kuntoutuksesta, Psykoanalyysin kirjasto, Psychosocial Publishing Giessen 2004, tässä luku. 8: Kuinka muut Schreberit tulkitsivat, s. 457–536.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri364.html on line 577: Edward Francis Diener (25. heinäkuuta 1946 – 27. huhtikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija. Diener oli psykologian professori Utahin ja Virginian yliopistossa ja Joseph R. Smiley arvostettu emeritusprofessori Illinoisin yliopistossa sekä vanhempi tutkija Gallup- organisaatiossa. Hänet tunnetaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tehdystä onnellisuuden tutkimuksesta, mukaan lukien työtemperamentin ja persoonallisuuden vaikutuksista hyvinvointiin, teorioita hyvinvoinnista, tuloista ja hyvinvoinnista sekä kulttuurisista vaikutuksista hyvinvointia ja hyvinvoinnin mittaamista. Kuten Google Scholarista näkyy huhtikuussa 2021, Dienerin julkaisuja on lainattu kirjastoista yli 257 000 kertaa.
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
ellauri369.html on line 309: Carlylen varhaiskasvatus tuli hänen äidiltään, joka opetti hänelle lukemista (huolimatta siitä, että hiän oli tuskin lukutaitoinen), ja hänen isänsä opetti hänelle laskennan (huolimatta siitä että käytti siihen sekä sormia että varpaita). Tämän jälkeen hän meni Annan Akatemiaan ( n.  1806–1809 ), jossa hän opiskeli alkeellista kreikkaa, luki sujuvasti latinaa ja ranskaa ja opiskeli aritmetiikkaa "aivan hyvin". Häntä kiinnosti matematiikka ja geometria ja osoitti suurta lahjakkuutta näissä aiheissa, Carlyle-ympyrän keksimisen ansiosta. Yliopiston kirjastossa hän luki monia tärkeitä teoksia 1700-luvun ja nykyajan historiasta, filosofiasta ja kauniista kirjeistä. Carlyle aloitti opettamisen Annan Academyssa kesäkuussa 1814. Hän piti ensimmäiset koesaarnansa joulukuussa 1814 ja joulukuussa 1815, jotka molemmat ovat kadonneet.
ellauri371.html on line 336: kuningas. Palataanpa painamisen tulevaisuuteen. Kaikki net joka halusi julkaisijaksi, kirjastonhoitajaksi tai tulostimeksi, sellisen työntekijän on hankittava lupa tähän tehtävään uusi tutkintotodistus, joka väärinkäytösten sattuessa viedään heti pois.
ellauri372.html on line 314: Leonhard Rost kirjoittaa: "Varhaiskristilliset kanonisten kirjojen luettelot sisälsivät joskus kahdeksantoista psalmia, jotka Salomolle lueteltiin apokryfien joukossa, ja toisinaan ne sisälsivät ne Antilegomena-kirjoihin. 1600-luvulle asti niitä pidettiin kuitenkin kadoneina. Augsburgin kirjastonhoitaja David löysi ne siivotessaan kirjaston ullakolta uudelleen. Hän pani Hoeschelixi, ja ne julkaisi ensimmäisen kerran jesuiitta John Louis de la Cerda vuonna 1626. Nykyään tiedämme kahdeksan kreikkalaista käsikirjoitusta 1100-1500-luvuilta ja kolme syyrialaista käsikirjoitusta, joista yksikään ei ole täysin täydellinen. Kreikankielinen versio on suora käännös; syyrialainen, kuten KG Kuhn on osoittanut, pohjautui kreikkalaiseen versioon, joka puolestaan ​​on peräisin heprealaisesta tekstistä." ( Judaism Outside the Hebrew Canon , s. 118)
ellauri377.html on line 81: Vuosisatojen ajan suurin osa tieteellisestä tiedosta gnostilaisuudesta rajoittui varhaiskristittyjen henkilöiden, kuten Lyonin Irenaeuksen ja Rooman Hippolytuksen, antiharhaeettisiin kirjoituksiin. Kiinnostus gnostilaisuuteen lisääntyi sen jälkeen, kun vuonna 1945 löydettiin Egyptin Nag Hammadi -kirjasto, kokoelma harvinaisia varhaiskristillisiä ja gnostisia tekstejä, mukaan lukien Tuomaan evankeliumi ja Johanneksen salainen ilmestys.
ellauri377.html on line 392: Gnostilaisen seuran kirjasto

ellauri378.html on line 70: Kongressin kirjasto valitsi vuonna 2013 Nürnbergin tuomion säilytettäväksi Yhdysvaltain kansallisessa elokuvarekisterissä "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Tuotannon esittäminen historiallisista tapahtumista on herättänyt kiinnostusta vuosikymmeniä ennen ja sen jälkeen, koska se on sijoittunut holokaustin kerronnalliseen kuvaamiseen elokuvassa.
ellauri381.html on line 491: "Maaliskuussa 1947", kirjoitti Natalja Aleksejevna, "Sanya siirrettiin Zagorskiin." Zagorskissa oli myös "sharashka". Siinä A.I. Solženitsyn viipyi siellä noin kolme kuukautta. Tänä aikana hän onnistui olemaan matemaatikko, kirjastonhoitaja, kääntäjä ja jopa tieteellisten ja teknisten keksintöjen asiantuntija. Henkilölle, joka ei osannut vierasta kieltä hyvin ja jolla ei ollut lainkaan tieteellistä ja teknistä kokemusta, tämä on vähintäänkin outoa.
ellauri381.html on line 497: Aluksi tekninen kirjasto uskottiin A.I. Solzhenitsynille, mutta "talvella 48-49 sharashka siirrettiin uudelle omistajalle - MGB:lle. Henkilöstömuutoksia tapahtui ja vasta sen jälkeen Alexander Isaevich siirrettiin kirjastosta akustiseen prikaatiin. Hieman myöhemmin ryhmä otettiin mukaan vastaperustettuun akustiseen laboratorioon."
ellauri386.html on line 159:
ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891.  Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri392.html on line 677: Hartmannista (n.h.) Harry sanoo ilkeästi että se muistuttaa klovnia joka uhkaa yleisöä pyssyllä. Kun se painaa liipasinta piipusta tulee lippu jossa lukee BANG! Kriitikot on huonoja filosofeja ja runoilijoita, ja sama pätee kaikin päin kääntäen. Geoffrey H. Hartman (11. elokuuta 1929 – 14. maaliskuuta 2016) oli saksanjuutalaissyntyinen amerikkalainen kirjallisuuden teoreetikko, joka joskus tunnistettiin Yalen dekonstruktioon, vaikka häntä ei voida luokitella yhden koulukunnan tai menetelmän mukaan. Hartman vietti suurimman osan urastaan ​​Yalen yliopiston vertailevan kirjaston porno-osastossa, missä hän myös perusti Fortunoffin videoarkiston holokaustitodistuksia varten.
ellauri392.html on line 846: FW Waiblinger, Phaëthon , Zwey Theile (Stuttgart, 1823), jäljempänä Ph . Olen käyttänyt kopiosta mikrofilmiä Yalen kirjastossa. "In lieblicher Bläue" - kuten tekstiä yleensä kutsutaan - esiintyy II, 153 ja sen jälkeen. Romaani julkaistiin kerran (Dresden, 1920) Arthur Schurigin toimituksella, mutta teksti ei ole luotettava. "In lieblicher Bläue" löytyy julkaisusta Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Friedrich Beissner, Voi. II (Stuttgart, 1951), osa 1, s. 372 ja sen jälkeen, ja julkaisussa Hölderlin, Sämtliche Werke , toim. Norbert von Hellingrath, Friedrich Seebass ja Ludwig von Pigenot, VI (Berliini, 1923), 24 ff. Jälkimmäisessä paikassa pyritään jakamaan jakeisiin. Molemmissa paikoissa (vaikka Beissner sijoittaa sen kohtaan "Zweifelhaftes") kirjoitusasu on muutettu vastaamaan Hölderlinin ortografiaa.
ellauri392.html on line 950: Rauhixen kulmahuoneen arkuista löytyi Wilhon ja Olkkarin Helluntai-kerhon jälkeenjääneitä papereita. Vainajien jälkeenjättämät zetteleitä pursuavat laatikot on aina samanlaisia, aika säälittäviä. Seuraavassa kaustisen Harry Hirschin laatikoista löytynyttä Brownin kirjastossa.
xxx/ellauri010.html on line 483: (fi-sv-de-en)-kirjasto "hyvään kotii pääsyn hinnalla" /

xxx/ellauri010.html on line 740: Sen visio on sälästä aseptisen tyhjä persoonaton himbe, mis sukat paidat farkutkin ym makaa järjestyksen kourissa, kyljillään laatikoissa tiukilla rullilla vierekkäin kuin hiroshiman uhrit. Omistaja keventyneenä rojuista endlösungin jälkeen on kylillä shoppailemassa uutta sievää esinettä tilalle. Nyt mahtuu uutta kivaa kun roskat on pantu riviin. Ei järin kierrätyshenkistä, kulutuksen verenkierto tästä senkun vilkastuu. Konmarin omakin parim enne päivä meni jo. Ei se muuten olis kirjaston poistohyllyssä.
xxx/ellauri027.html on line 402: Avainteemoja ovat: "pehmeitten" teemojen kova, ratkaiseva voima - positiivisuuden positivisuus - käytännön ensisijaisuus - kasvun ihme - se hengen ankara laulu, mistä on kyse. Kirja on fyysesti ostettavissa Akateemisesta kirjakaupasta ja Aalto-yliopiston Tuotantotalouden laitoksen kirjastosta, jonka sivuilta teos on myös ladattavissa digitaalisesti (ilmaiseksi). Hinta vain (en nyt muista, muttei se kovin kallis oo). Et tukka putkella nyt vaan ihan fyysisest tänne Tuotantotalouden laitoxeen! Luvassa on hellän dynaamisia ja innostavia, räjähdysvoimaisia hetkiä... ja vähän tietoakin!
xxx/ellauri027.html on line 1300: ”Vaasan paras paikka oli kalaranta, josta pääsin veneellä merelle kalaan. Sitten oli kirjaston puisto ja pari keskustakorttelia, joissa kävin kavereiden kanssa pussikaljalla”, Airaxinen toteaa. Nyttemmin juon vaan hyvää punaviiniä.
xxx/ellauri027.html on line 1348: Timon izehoitotrilogian kolmas osa löytyi Etelä-Haagan kirjaston poistokirjoista. Vuodelta 2008. Samoihin aikoihin kuin mä pääsin kullin orjuudesta siis Kouvolan.
xxx/ellauri044.html on line 137: paikalliskirjastoissa pitämässä esitelmiä. Sympaattista.

xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri044.html on line 346: Stalinismin ajan äkkiväärä kirjastonhoitaja, "Käpy selän alla" Marja-Leena Mikkola, os.Pirinen, ent. Salmi, joka on suomentanut Anna Ahmatovan, Osip Mandelštamin, Boris Pasternakin, Sylvia Plathin, Dylan Thomasin ja William Shakespearen runoja sekä muun muassa italialaista proosaa, ei liene ihan lähisukua. Se on varmaan väkivaltainen, alkukantaisten vaistojen ohjaama. Se ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, toisin kuin Aulikki Oxanen, joka on kuin ilmetty Liisa Koistinen.
xxx/ellauri044.html on line 418: Kyllä Hermann näyttää olleen äidin poika, isän kanssa tuli sitten riitoja. Ukki Gündertillä oli iso kirjasto. Hermanni pantiin seminaariin, mutta se ei tykännyt, "Dichter oder nichts", sanoi jääräpäisesti. Tuli molemmat. 14-vuotiaana sillä oli depis: "ich möchte hingehen wie das Abendbrot". Izemurha jäi yrityxexi. Seurasi sarja kasvatuslaitoxia ja amixia. Kirjakauppa-apulaisena vaihtoi vanhempien etiikan estetiikkaan. Käänteinen Kierkegaard. Ei kuitenkaan kyttyrävazainen, pikemminkin laiha poika. Likinäköisenä pääsi C-miehexi. Maailmansodan vapaaehtoisena Saxan armeijassa oli kirjastoapulaisena. Avioliitto Bernouillin Marian, freelance-valokuvaajan kanssa meni kehnosti ja Hermanni lähti maailmanympärimatkalle Intiaan. Nelikymppisenä maailmansodan aikana tuli takaiskuja (isä kuoli, Mia läksi), ja Hermanni tuli pöpixi. Pääsi tutustumaan zygoanalyysiin läheltä. Perheestä päästyä sillä alkoi oikein mukavat ja tuotteliaat ajat Luganossa. Vaihtoi sakemannista takasin schweizarixi. Ei se oikein kunnon saku koskaan ollutkaan, tollainen kosmopoliitti ja pasifisti. 2 muuta vaimoa seurasi. Asui Luganossa ökytalossa Ninonin kanssa eri kerroxissa ja maalasi akvarelleja luppoaikoina. Hermanni oli myös kova musiikkimies. Vieraina Schweizissä kävivät Bertolt Brecht ja Thomas Mann. Ei Hermanni siis ollut mikään nazi. 1946 päsähti siitä hyvästä Noobeli. Niiku osotettiin sakuille etteime teitä vihata kunhan pysytte kyykyssä ja ajattelette niiku me, tai edes niiku schweiziläiset.
xxx/ellauri044.html on line 784: Voltairen sydän ja aivot irrotettiin ruumiista. Sydän talletettiin kirjastoon, aivot päätyivät todennäköisesti lipastoon, joka huutokaupattiin muun irtaimen ohessa tuntemattomalle ostajalle. Voltairetuoli meni siinä mukana. Ja aivot narikassa. Olikohan se se sama lipasto jonka Söören 1830-luvulla osti divarista? Jonka se hajotti raivarissa kuin Jankon betoni? Josta löytyi A- ja B-miehen paperit?
xxx/ellauri056.html on line 119: Kuolema Ylioppilastalolla päättyy repliikkiin: ”Aleksis Stenvall on kuollut Tuusulassa! Kuulin sen juuri Ylioppilastalolla!” Johannes herää krapulaisena juhlasalin taffelipianon alta irrallista irrallista tuolinjalkaa puristaen. Vieressä makaa Westman mustalla silkkisukalla kuristettuna. Valitettavasti moni ihminen on illalla todistanut Westmanin ja Johanneksen riitelyä. Mutta kuka heistä on ilotyttöjen pelkäämä Pukki? Tällä kertaa Matilda kirjaimellisesti pelastaa Johanneksen hengen ja paljastuu, kuinka surkeassa kunnossa onkaan yliopiston komea kirjasto.
xxx/ellauri056.html on line 504: Vuonna 1766 Kant nimitettiin kuninkaallisen linnan kirjaston apulaiskirjastonhoitajaksi, jossa virassa hän toimi melkein viisikymppisexi vuoteen 1772.
xxx/ellauri057.html on line 63: Otin kirjaston poistohyllystä niteen, jossa on Juhani Siljon runot ja aforismit. Näyttää olevan tää laitos ensipainos 1947. En tiiä luenko. Ahneuttani otin.
xxx/ellauri068.html on line 199: Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy hyvin hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat mielellään älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai teologisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borgesin tuotannossa tärkein kirjallisuudenlaji oli novelli. Hän suosi sellaisia novelleja, joiden raja esseeseen tai artikkeliin oli häilyvä. Borges julkaisikin mielellään tarkemmin määrittelemättömiä lyhyiden tekstien kokoelmia.
xxx/ellauri068.html on line 207: Borges toimi muun muassa englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Airesin yliopistossa sekä kansalliskirjaston johtajana. Borges oli oikeistopaskiainen oikeesti. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa, ja on arveltu sen vieneen häneltä mahdollisuudet Nobelin palkintoon. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet (55v eteenpäin) hän oli sokea.
xxx/ellauri068.html on line 209: Se oli niillä suvussa. Isälläkin oli silmävaivoja. Famun nimi oli Haslam. Se on tavallinen brittinimi. Ne oli varakkaita ja valkoisia. Isäkin olis halunnut kirjailijaxi. Sillä oli tuhannen kirjan kirjasto jossa Jorge hääräsi. Borges tykkäsi eräistä epäilyttävistä hepuista, kuten Arthur Schopenhauer, Wilt Whatman, ja Oscar Wilde. Olikohan se homo?
xxx/ellauri085.html on line 142: Pemulixen hurraamista kuuluisista matemaatikoista englantilaista George Greeniä en tunnistanut. Se oli izeoppinut mylläri 1793-1841 Nottinghamin sheriffikunnasta, joka kävi Cambridgen vasta lähes nelikymppisenä ja kehitti aaltofunktioita samizdattina Maxwellin yhtälöihin ja kvanttifysiikkaan myllyn jauhaessa jyviä. Matikankirjoja se lainasi kirjastosta pikkurahalla. Rikastui mylläämällä vapaaherraxi ja teki Smithin tytön kanssa seitsemän lasta avoliitossa siinä ohessa. Kuoli ehkä viinaan alle viisikymppisenä.
xxx/ellauri086.html on line 520: Taisi Vitaxen pilkka sattua omaan nilkkaan. Continue reading the main story. Gatin on tehtävä mitä gattien on tehtävä, pyydystää jyrsijöitä. "Mun odotetaan tappavan hiiriä ja rottia, se on mun elinkeinoni." Tärkeä todiste: Nino on hra. Starnonen kuzumanimi perheessä. Mutta raha on silti tärkein motiivi. Rajan kääntäjän työ on surkeasti maxettua, ei sillä päästä noihin tuloihin. Ms. Raja oli kirjastonjohtajana Roomassa, mutta eläkkeellä siitä hommasta. Raja oli ostanut Roomasta 2M dollarin kämpän 11 huoneella. No on se aika hulppea kääntäjien palkoilla.
xxx/ellauri086.html on line 602: Sivusto ei toiminut. Tulevaisuuden kirjeet menneisyydestä tilttasi. Ook, tapasi sanoa Terry Pratchettin Ankh-Morporkin tiedeinstituutin kirjastonhoitaja, joka oli rodultaan orangutangi.
xxx/ellauri091.html on line 257: Tuomiot ovat sittemin väljentyneet, kuten keppostelevan pensionaattitytön omatunto, ja Hra Mottin kuulijoiden vyötärökuminauhat. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sama kirja ilmestyi toisen kustantajan suomennuttamana (jollain huonommalla) nimellä "Uhmapää" (der Trotzkopf). Hymyilytti sekin että joku kristillismielinen arvostelija sitä sitten lehdessä suositteli raikkaana nuortenkirjana. Hehe, tässä exkursuxessa puhuu jo oikea hapahko Hilja Teodoliina eikä joku pelle. Myöhemmin Hilja joutui opinnoissa lukemaan useitakin "huonoja kirjoja", mm. Heine, Uhland, Geibel, Zola, Daudet, Chateubriand. Ahon "Papin rouva" on (tai oli) Hiljan shame-listalla. Joku kaveri oli kertonut sen sisällyxestä sellasta, että Hilja päätteli: -- Sitä kirjaa en lue, olkoon kuinka etevä tahansa. Minusta tuntuu, että sen siveellisyys on huono, ja siveetön avionrikkojahan se Jussi on (tai oli) izekin. Ja sellaisia olen aina karttanut. Paizi vasta nyt, prof. Aspelinin luennon jälkeen, olin kirjastosta lainannut "Papin rouvan". Ennen Mr. Mottin esitelmäiltaa olin päässyt kirjan melkein loppuun, vain 4 lehteä oli jäljellä. Se oli minua kiinnostanut, mutta käsityxeni sen repivästä hengestä ei ollut parantunut. Voi ei! Mullahan on huono kirja kotona (tosin lainastosta). Mun täytyi päästä hänen puheillensa. Onko jeesuxesta ihan jepa että mä luen näitä vaan opiskelumielessä?
xxx/ellauri114.html on line 487: Siitä tuli vapaa kirjailija oltuaan teologian laitoxen kirjastonhoitaja. Oliko assyriologi ja babilogi Armas Salonen siellä silloin professorina? Onko se mainittu jossain paasauxessa? Mulla on sen kirja Kaxoisvirran maa, löysin sen Elna mummin laudakosta.
xxx/ellauri116.html on line 337: Luis Vargas Llosan ekoja töitä olivat novellit Los Jefes ja Los Cachorros. Löysin ne pääkirjaston kierrätyxestä alkukielellä. Juonipaljastuxia ei löytynyt suomexi, joten tässä ruozixi:
xxx/ellauri120.html on line 364: Käpylän kirjaston poistohyllystä löytyi Viljo Kajavan myöhäiskokoelma Rannat, rannat. Siitä näytteexi seuraava kiva tunnelmapläjäys:
xxx/ellauri123.html on line 364: Sysmän kirjaston uutuushyllystä löytyi jonkun pelle-Hermannin, kiteeläisen sakumamun, omaa pikku wellness-kirkkoa ylläpitävän puolisekopään kyhäilemä kabbalistinen omakustanne, jonka esikuvana on ollut reb Freek Weinrebin, valkovenäläisen jutkumytomaanin ja huijarin joku 900-sivunen pläjäys. Rebin molemman isoisät oli hasidioppineita, Reb ize sotarikollinen ja parantumaton satusetä. Ei helkatti, kyllä totuus on paljon uskomattomampaa tarinaa. Hermanni kyllä mainizee että Rebillä oli vähän vaikeuxia sodanaikaisten jutkuvedätysten kaa ja niistä se joutui lukemaan tiilenpäitäkin, mutta se olikin sen ihan parasta aikaa, pääsi rauhassa planeeraamaan uusia jäyniä. Niinkuin laittomia lääkärileikkejä ja tätä kabbalistipaskaa.
xxx/ellauri123.html on line 411: Dostojevskin pikkunovellin ”NAURETAVAN IHMISEN UNI”. Saksankielisenä vain 48 sivua taskukirjana. Se kosketti minua heti syvästi, itkin. Luin tämän unikertomuksen melkein joka vuosi uudestaan ja aina se kosketti minua, itkin taas. Naurettava ihminen löytää toisen samankaltaisen veljen ja ehkä siksi uskon ymmärtäväni tämän tarinan myös sydämellä. Annoin tarinan luettavaksi ystävilleni, ei kukaan huomannut tarinassa mitään erikoista. He eivät kuitenkaan haukkuneet tarinaa, koska olivat sitä mieltä, että Dostojevski on suuri kirjailija, jota ei saa kritisoida negatiivisesti. Muuten, tästä tulee mieleen, että ennen kun luette eteenpäin tätä lyhyttä kirjoitusta, lukekaa ensiksi tämä Dostojevskin pikkunovelli. Suomessa löydätte sen kirjasta ”Valkeat yöt”, viimeisenä tarinana. Löydätte sen melko varmasti Sysmän kirjastosta.
xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
xxx/ellauri128.html on line 215: Joku Joseph Müller kirjoittaa kuulemma Nordisk familjebokissa, jonka Jönsy sai Tutun kirjastosta, kun en ize viizinyt: "Mutta se ansio hänellä on, että hän aikana, jolloin pilkka ja iva, itsekkyys ja epäusko olivat vallalla kaikkialla, rohkeni muistuttaa ihmisiä heidän moraalisista velvollisuuksistaan ja vaatia heitä kunnioittamaan kaikkia uskonnollisia vakaumuksia." Kuulostaa posetiivarilta. Ainoa häneltä painettuna ilmestynyt teos (1746) sisältää laajahkon kirjoitelman Introduction à la connaissance de l'esprit humain sekä pienempiä, kuten Réflexions sur divers sujets, Conseils à un jeune homme, Méditation sur la foi ja Paradoxes mêlés de réflexions et de maximes.
xxx/ellauri128.html on line 409: Osallistuttuaan ensimmäiseen maailmansotaan Reik työskenteli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen kirjastonhoitajana ja piti psykoanalyyttista vastaanottoa. Koska hänellä ei ollut lääkärinkoulutusta, häneltä kiellettiin potilaiden hoitaminen vuonna 1925 Itävallan "puoskarointilain" nojalla. Reik valitti päätöksestä ja jatkoi vastaanottoaan. Vuoden 1926 keväällä häntä vastaan nostettiin rikossyyte puoskaroinnista eli oikeudettomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Freud asettui tukemaan Reikia ja maallikkoanalyysia (ei-lääkäreiden harjoittamaa psykoanalyysia) ja julkaisi kirjan Maallikkoanalyysin kysymys. Freudin myötämielinen kanta jäi kuitenkin vähemmistöön, sillä monet lääkäri-psykoanalyytikot vastustivat maallikoiden analyysitoimintaa. Vuoden 1927 keväällä syytteet hylättiin.
xxx/ellauri128.html on line 464: Käpylän kirjastossa kokoontui 1950-luvulla Urania-piiri, jossa keskusteltiin filosofiasta ja kirjallisuudesta. Kirjailija Lassi Nummi, sinäkin osallistuit siihen. Miten se kaikki sai alkunsa?
xxx/ellauri128.html on line 466: Lassi Nummi: Käsittääkseni se alkoi siinä heti sodan jälkeen 1947-48. Urania-piiri kokoontui monessakin paikassa. Helsingin kaupungin kirjaston johtaja, dosentti Uuno Saarnio, halusi kirjastoihin vireää toimintaa, esitelmätilaisuuksia, opintopiirejä ja keskustelukerhoja. Nimi Urania tuli kuuluisasta tiedekeskuksesta, joka oli perustettu Berliiniin v. 1888. Aluksi uranialaiset kokoontuivat Rikhardinkadun kirjastossa ja sitten myös Kallion ja Käpylän sivukirjastoissa. Usein tavattiin myös jonkun piirin jäsenen kotona. Touko Voutilainenkin oli uraniaani.
xxx/ellauri128.html on line 468: Uuno Saarnio (sukunimi vuoteen 1919 Bredström; 5. tammikuuta 1896 Turku – 14. huhtikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen kirjastonjohtaja ja filosofi.
xxx/ellauri128.html on line 470: Saarnio keskeytti oppikoulun kolmannelta luokalta ja työskenteli sitten Kansallis-Osake-Pankin konttoristina Turussa 1912–1920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana 1920–1921. Hän valmistui ylioppilaaksi yksityisesti Forssan yhteislyseosta 1921. Saarnio opiskeli tämän jälkeen filosofiaa ja matematiikkaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1927. Opintojen ohella Saarnio oli työssä Turun yliopiston kirjastossa amanuenssina 1921–1928. Valmistuttuaan hän oli Turun kaupunginkirjaston palveluksessa varakirjastonhoitajana 1928–1939.
xxx/ellauri128.html on line 472: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri128.html on line 474: Kirjastonjohtajana Saarnio kehitti muun muassa sairaala- ja varakirjastotoimintaa ja aloitti vuonna 1942 kirjastokerhotoiminnan Helsingin kaupunginkirjastossa. Filosofian alueella hän tutki sanateoriaa, etiikkaa ja arvoteoriaa sekä matemaattisen logiikan alueella transfiniittisia järjestyslukuja ja kontinuumihypoteesia. Saarnio uskoi itse todistaneensa matemaatikko Georg Cantorin kontinuumihypoteesin oikeaksi mutta hänen naiiviin joukko-oppiin perustuva ratkaisuehdotuksensa ei ole saanut matemaatikkojen hyväksyntää. Kontinuumihypoteesin mukaan ei ole olemassa sellaista joukkoa, joka on kooltaan kokonaislukujen joukon ja reaalilukujen joukon välissä. Olikohan Uuno Saarnio homopetteri?
xxx/ellauri128.html on line 478: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri128.html on line 568: Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta. Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa. Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista. Wiffin vaimon nimi oli Rasa. Muttei Risto. Risto Alapuro on julkaissut jonkun neuvostovastaisen muistelman vaihtarivuodelta 1990-1991.
xxx/ellauri128.html on line 570: Risto Rasan vanhemmat ovat diplomi-insinööri Raimo Rasa ja yo-merkonomi Liisa o.s. Marjanen. Rasa on syntynyt Helsingissä mutta viettänyt pääosan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Vaasassa. Hän on toiminut kirjastonhoitajana eri paikkakunnilla, muun muassa Varkaudessa ja vuodesta 1989 Somerolla. Hän valmistui kirjastonhoitajaksi Tampereelta 1987. Rasa on ollut naimisissa vuodesta 1974. Sotilasarvoltaan Rasa on korpraali. Vuonna 2019 Rasalle myönnettiin siitä hyvästä taiteilijaeläke.
xxx/ellauri129.html on line 208: Ostin 10v vanhan sleazyn novellikokoelman Viehe ja viettelys (2011) 50 sentillä Käpylän kirjaston poistohyllystä. Hinnassa oli ilmaa noin puoli egeä. Kirjan takana on X-sukupolven ex-nuorten novellistien varmaan ize kirjoittamia esittelyblurbeja.
xxx/ellauri129.html on line 437: Pitäskö lukea se kirjastonhoitaja Nodierin fantasiaromaani? No ei se vaikuttaa vielä kehnommalta.
xxx/ellauri129.html on line 607: Tän ansiosta Voltairella oli kiva linna ja kirjasto, jossa ne istuskeli lueskelemassa ja kirjoittamassa sulkakynät sauhuten kuin Olli ja Riitta Jalonen. Toinen mumisi ja toinen ryöpsähteli. Ei Emilia oikeasti ollut ruma, fixun näköinen.
xxx/ellauri129.html on line 721: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri129.html on line 723: Nodier oli luonnontutkija, nuorgrammaatikko. historioitsija, politikoitsija, runoilijoitsija ja romaanikirjastonhoitaja. Oivallinen, yksinkertainen, kuultavan selkeä tyyli kannattaa hänen runsasta tuotantoaan. Nodierin värikkäistä ja jännittävistä totaalisesti unohtuneista romaaneista merkittäviä ovat muun muassa Jean Sbogar, Thérèse Aubert, Smarra, ou les démons de la nuit. Le roi de Bohème et ses sept châteaux, La fée aux miettes, Mademoiselle de Marsan (1832–1834, Œuvres de Nodier), historiallisista teoksista Le dernier banquet des Girondins (1833).
xxx/ellauri136.html on line 155: Ei tätä viizi edes kommentoida. Näyttää kirjaston poistohyllyltä. Jeesusko on yxin vetänyt koko raamatun?
xxx/ellauri137.html on line 50: Opiskeluaikoinaan Rantala innostui Turun yliopiston kirjastosta löytämistään yhdysvaltalaisen tutkijan Taavi Pussin teoksista, ja alkoi jo fuksi-vuonna soveltaa tämän evoluutiopsykologistisia ajatuksia koulubileissä.
xxx/ellauri139.html on line 154: Bataillen lapsuutta painosti hänen isänsä vakava sairaus, kupan aiheuttama halvaantuminen ja mielenterveyden järkkyminen. Bataille harkitsi ensin papin uraa, mutta kupan saatuaan vieraantui katolisuudesta nopeasti. Hän työskenteli vuodesta 1922 kirjastonhoitajana kansalliskirjastossa Pariisissa.
xxx/ellauri139.html on line 1055: Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina. Hegesippoxen niteet lienevät hukkuneet kirjastosta 1600-luvulla. Kuka lie lainannut eikä palauttanut eräpäivään mennessä.
xxx/ellauri165.html on line 127: Avainsanat – Nyckelord Luther, Maria, ekumeniikka, mariologia, pyhimys, usko, nöyryys, esimerkki, esikuva, ristin teologia, Luther-tutkimus Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia
xxx/ellauri167.html on line 369: Itzhak ezi edelleen keinoa jolla se pääsisi puhtaan järjen kategorioiden läpi ymmärtämään mikä oli Ding an sich ja löytämään etiikalle perustan. Hän penkoi kirjastoja ja kirjakauppoja toivoen löytävänsä jonkin todistuxen sielun olemassaolosta tai astraaliruumiin tai jonkin jäännöxen joka jatkoi elämää senkin jälkeen kun sydän oli lakannut toimimasta ja sydän lyömästä.
xxx/ellauri187.html on line 267: Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Mistä se Saramago nimi tuli? Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona. Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa työskennellen päivisin autokorjaamossa.
xxx/ellauri193.html on line 144: Kurkin vähän Gordimerin kirjan loppua et niinkö kuka oli murhaaja. Ilmeisesti kyse oli multirasiaalisesta crime passionellistä, josta sekarotuisuuden takia lankeaa joka tapauxessa pyttytuomio. Duncan kermaperseenä pääsee duuniin posen kirjastoon. Siellä ei kyllä ole saatavilla laatukirjoja kuten Gordimeriä ja Dostojevskia, josta konnat oppisivat tuntemaan omat vikansa. Hyvä jos on Teräsmiestä ja Nick Carteria.
xxx/ellauri200.html on line 524: Annaleena-Aino lainaa kirjastosta kirjoja ja diagnosoi Riku-Eeroa. Narsistinen persoonallisuushäiriö. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hypomaanikko. Ykköstyypin alkoholisti. Epävakaa. Huomiohakuinen. Joka kuukausi löytyy uutta, ja kuitenkin niin tuttua. Leikkiköön psykiatria jos on onneton saatana. Mutmua häirizee kun se levittelee tuloxia toreille ja turuille.
xxx/ellauri202.html on line 113: Lainasin kirjastosta tämän niteen ja tämä oli niin loistelias kuvatus, että päätin haalia käsiini enemmän sarjasta, ostin Huuto.netistä neljä kirjaa eli kaikki kuusi suomennettua osaa.
xxx/ellauri208.html on line 432: Kärkkäisen magneettimedia peukuttaa distributismia, oik. korporatismia. Distributismia mukailevaa talouspolitiikkaa alettiin noudattamaan 30-luvulla niin fasistisessa Italiassa kuin kansallissosialistisessa Saksassakin. Lopputuloksena Saksassa koettiin ihmiskunnan merkittävin taloudellinen nousu ja hyvinvoinnin lisääntyminen uskomattoman lyhyessä ajassa. Tämän yksityispankkien kahleista irtautumisen seurauksena kansainvälinen juutalaisyhteisö julisti Saksalle sodan vuonna 1933, mikä lopulta johti myöhemmin toisen maailmansodan syttymiseen. Distributismin kohtalon koki myös englantilaisen insinöörin Clifford Hugh ”C. H.” Douglasin talousteoriat ja kansanluottomalli (Social Credit). Douglasin mallissa tyrmättiin yksityinen pankkitoiminta ja todettiin rahan olevan tuotantoa ohjaava informaation väline eikä pelkkä vaihdonväline. Sysmän Osuuspankki näkyy lopettelevan, tiesi Sysmän tyrnävä blondi kirjastonhoitaja kertoa. Social Credit –mallia muun muassa USA:ssa, Englannissa ja Italiassa kamppanjoineet Douglas ja hänen yhteistyökumppaninsa runoilija ja filosofi Ezra Pound leimattiin sodan jälkeen antisemitisteiksi ja jopa mielenvikaisiksi.
xxx/ellauri208.html on line 649: Viimexi mainitun lainasin Pasilan kirjaston runohuoneesta. Se ainakin oli ihan kakka. Ei yhtään ymmärrettävää sepustusta, pelkkää sanasalaattia. Sanamaxalaatikkoa rusinoilla. Joku (toinen?) Olsson Svenska dagbladetissa kehuu dadaistin ihan kuplixi. Ei mitään syytä. Kehut ovat onnexi maxumuurin takana. Em. Hagar Olsson teki Gunnarista raakaa pilaa. Kirjallisuutta:
xxx/ellauri208.html on line 664: Björling asui Helsingin Kaivopuistossa vaatimattomassa saunasta kunnostetussa asunnossa. Asunto tuhoutui jatkosodan lopulla pommituksissa, ja samalla tuhoutui kaikki Björlingin kirjallinen aineisto ja arkisto. Myöhempi aineisto on taltioituna Åbo Akademin kirjastossa.
xxx/ellauri208.html on line 676: Peter Sandelinin veli on kirjailija Carl Fredrik Sandelin. Peter Sandelin avioitui vuonna 1967 Oscar Parlandin tyttären kirjastonhoitaja Nina Parlandin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, joista Annika Sandelin (s. 1972) on kirjailija. Ankat räpistelee lammessa. Kaikki saavat työtä joka vastaa koulutusta.
xxx/ellauri234.html on line 111: Kirjan alkuperäiskappaleita ei ole enää kovinkaan montaa tallessa. Yksityisomistuksessa lienee muutamia kappaleita, ja yksi kirja löytyy myös Hangon kaupunginkirjastosta. Sitä ei voi kuitenkaan lainata kotiin.
xxx/ellauri235.html on line 33:

Kävin kirjastossa
Suklaaosastossa

Seiloriaiheista

xxx/ellauri235.html on line 41: Kävin kirjastossa
xxx/ellauri235.html on line 43: Kirjat ne kuuluu kirjastoon
xxx/ellauri239.html on line 116: Laotsen elämänvaiheita ei tarkoin tunneta. Hänestä tiedetään parhaasta päästä vain, että hän myöhemmässä iässään oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja Kaossa. Tämän virkansa hän kuitenkin jätti muiden kirjastonhoitajien piereskeltyä koko ajan (kuka huusi ulkona kovalla äänellä Kau? Älä tule tänne koppiin kun olet juuri käynyt vessassa!), vetäytyäkseen yksinäisyyteen mietiskelemään. Loppuikänsä hän sitten vietti Hsien-Kun solassa Ling-Paon piirikunnassa. Hän elää vieläkin onnellisena solassa ellei ole kuollut.
xxx/ellauri253.html on line 185: Pekka Ervastilla oli Jaakko Liukkonen -niminen kasvattipoika, joka oli syntynyt Hankasalmella 1895. Ervasti ja Liukkonen hankkivat Lopen Pilpalasta pienen maatilan, jossa he asuivat vuodesta 1924 lähtien Liukkosen hoitaessa tilaa. Liukkonen jatkoi tilan viljelyä Ervastin kuoltua. Liukkosen vaimon kuoltua hänen raha-asiansa alkoivat kuitenkin mennä hunningolle. Liukkonen ja hänen 9- ja 5-vuotiaat tyttärensä kuolivat helatorstaina 1939 tulipalossa joka tuhosi Liukkosen Lopen Terävännenänkylässä sijainneen Saarenmaa-nimisen huvilan. Liukkonen oli sytyttänyt huvilan palamaan ja ampunut sitten tyttärensä ja itsensä. Tulipalossa tuhoutui myös Ervastin laaja pseudotieteellinen kirjasto ja useita keskinkertaisia taideteoksia.
xxx/ellauri261.html on line 67: Liisa Mäntymies Neitsyt Marian kuva-albumi. Kirjaneliö 1995, 1.painos. 131 sivua. Kovakantinen ja hyväkuntoinen kirjaston poistokirja, kannet on muovitettu ja poistomerkintä on takakannen tarrassa.
xxx/ellauri265.html on line 51: Tämä on Kommunikaation kompstuskiviä -podcast-sarjan ensimmäisen tuotantokauden päätösjakso. Toinen tuotantokausi alkaa näillä näkymin ensi vuoden helmikuussa. Tehdyt jaksot muodostavat kirjaston, josta niitä voi käydä kuuntelemassa milloin vain. Jaksot ovat ilmestymisjärjestyksessä Spotifyssa. Jos haluat taustatietoa podcastista, kannattaa aloittaa sen kotisivulta. Olen itse oppinut valtavasti esiintymiskikkoja podcastissa olleilta vierailta. Saadun palautteen perusteella monet kuulijat ovat kokeneet samaa. Esittelen tässä loppusoitossa vielä kaikki vieraat ja poimin herkkupaloja heidän kanssaan käydystä keskustelusta.
xxx/ellauri268.html on line 439: Lakien muurien läpi, joiden tarkoitus on haitata tai tuhota, kirjastojen yli
xxx/ellauri281.html on line 743: Palkinnon perustivat vuonna 2013 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Václav Havelin kirjasto, IBM Oy: n kirjahylly ja Charta 77 -säätiö, ja se myönnetään Tšekkoslovakian ja Tšekin tasavallan entisen presidentin Václav Havelin muistoksi. Se korvaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ihmisoikeuspalkinnon, joka perustettiin vuonna 2009 ja jaetaan joka toinen vuosi, jonka hankaluutena olivat parlamentin toisinajattelijat. Palkinto on yksi monista Euroopan neuvoston eri toimielinten myöntämistä palkinnoista , eikä sitä pidä sekoittaa Václav Havelin luovan erimielisyyden palkintoon, johon sillä ei ole yhteyttä. Václav Havel Prize for Creative Dissent on New Yorkissa toimivan Human Rights Foundationin (HRF) vuonna 2012 perustama palkinto. HRF:n presidentin Thor Halvorssenin mukaan palkinto myönnetään henkilöille, "jotka harjoittavat luovaa erimielisyyttä, osoittavat rohkeutta ja luovuutta haastaakseen epäoikeudenmukaisuuden ja elävät totuudessa". Joulukuussa 2011 kuolleen tšekkiläisen toisinajattelevan näytelmäkirjailijan ja poliitikon Václav Havelin kunniaksi nimetty palkinto perustettiin hänen lesken Dagmar Havlovan avulla. Googlen perustaja Sergei Brin ja PayPalin perustaja Peter Thiel myönsivät osan palkinnon rahoituksesta. Palkinnon saajissa on monenlaisia länkkärimielisiä koomikkoja ja ja pellejä.
xxx/ellauri286.html on line 133: Neuvostoaikana Suomi oli Neuvostoliiton näyteikkuna: maa, jonka avulla voitiin osoittaa, että Neuvostoliitto kykenee elämään rauhallista rinnakkaiseloa itsenäisen naapurinsa kanssa. Tosielämässä suomalaisiin koulukirjoihin vaadittiin Moskovan hyväksyntä ja Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja meillä oli saatavilla. Se vaikutti siihen, millaisia kirjoja kirjastoissa oli. Se vaikutti siihen, millaista tietoa meillä oli saatavilla ja millaista tietoa meitä rohkaistiin hankkimaan.
xxx/ellauri286.html on line 134: Oli toki myös kaikenlaista ruohonjuuritason kapinaa: esimerkiksi eräs kirjastonhoitaja poisti vaaditut kirjat hyllyistä, mutta ei tuhonnut niitä, vaan varastoi ne kotiinsa – ja kirjoista pidettiin juuri vastikään näyttely.
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri287.html on line 610: Athenodoros Cordylion (Αθηνόδωρος Κορδυλίων ; fl. 1. vuosisadan puoliväli eKr.) oli Tarsoksessa syntynyt stoalainen filosofi. Hän oli Pergamonin kirjaston pitäjä, jossa hänen tiedettiin leikkaavan pois kohtia stoalaisen filosofian kirjoista, jos hän oli eri mieltä niiden kanssa. Vittu mikä pelle
xxx/ellauri292.html on line 355: Vuodet kuluvat. Hulda opiskelee jo Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja lukee kandidaatin tutkinnon lopputentteihin. Pariisista palaava tuomari löytää Huldan nukahtaneena kirjaston nojatuoliin. Mies tarjoaa viiniä ja toivottaa Huldan tervetulleeksi sivistyneistön joukkoon, mistä Hulda saa aiheen soimata miehen asetta. Tuomari on vuosien saatossa kylästynyt tyhjänpäiväisiin seurapiirineiteihin ja oppinut arvostamaan älykästä naista jolla on muodot kohillaan. Hän tunnustaa ollvansa sokea ja yrittää tunnustella Huldaa, mutta tämä irtautuu syleilystä ja ilmoittaa lähtevänsä takaisin kadulle. Tuomari kuitenkin pitää kiinni kahden viikon irtisanomisajasta.
xxx/ellauri295.html on line 463: ”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan sensijaan Karistolla Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää myös Anun siis Liinan miesrintamalla alkaa tapahtua, kun Liina tutustuu nuoreen talonisäntään Janneen ja kirjaston yläkerrassa asuvaan inseliin Jyriin.
xxx/ellauri298.html on line 453: Aftikalaismiesten mielestä naisten ympärileikkauxen tarkoitus on pitää naiset kurissa: eipä tee mieli vieraisiin kun on mennyt tunto, selitti viriili neekeri nauraen mahan pohjasta. Patti laittoi kähäriä karvoja kirjaston kirjan väliin. Haki sillä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Terveisiä koko perseisiä.
xxx/ellauri306.html on line 57: Oikeistolaisten ällösanoja. Erivapaus, etuoikeus. Yxilönvapaus, omistusoikeus. Verovapaus, vahvemman oikeus. Oman käden oikeus, yrittäjän sananvapaus. Oikeustoimi, vapaussota. Palkaton kikytyö, norminpurku. Juha Sipilä tiukkana kiky-leikkausten soveltamisesta – "Lipsuminen kaataisi koko rakennelman". Saatuani Oulunkylän kirjaston poistohyllystä hyvää lisämazkua tästä aiheesta aion iloisesti toistaa izeäni ja mätkiä hieman lisää näitä oikeistopaskiaisia.
xxx/ellauri307.html on line 362: Pariisin natsien miehityksen aikana Rue Lourmel -kadulla sijaitsevasta nunna Marian asuntolasta tuli yksi vastarintaliikkeen päämajasta. Vuonna 1940 hän avaa täysihoitolaansa nakkikioskin, jossa hän myy halpoja tuotteita. Kun saksalaiset tuhosivat Venäjän julkisen Turgenev-kirjaston, I. A. Buninin arkisto siirrettiin nunna Marian asuntolaan. Arkisto pelastettiin, ja Bunin palautti sen vuonna 1945. Vuonna 1941 nunna Maria järjesti jotain Lurmel kadulla.
xxx/ellauri307.html on line 444: kirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Cover/Show?source=Solr&author=Lintinen%2C+Sakari%2C+1952-&callnumber=&size=large&title=Ensimm%C3%A4inen+rukouskirjani&recordid=fikka.4159252&isbns%5B0%5D=9524755394&invisbn=9789524755399&index=0" width="100%" />
xxx/ellauri307.html on line 763: löytyi Sysmän kirjaston poistohyllystä. Kirjailijoiden esikoiset tuppaa olemaan omaelämänkerrallisia. Don Rosa ei vaan Brown (ei siis etu- vaan takapuolen värisävy) omisti esikoiskirjansa Digital Fortress 1998 [silloin(kin) olisi Suomen pitänyt hakea Naton jäsenexi hemmetti! Nyt kun Suomi on vihdoin länsiliitossa on Danin kirja jo Sysmän kirjastosta poistettu] iskälle ja äiskylle. Dan oli silloin 34-vuotias. Se alkaa näillä kuvilla ja tunnelmilla [Just a tip: Don't ever take anything from a Dan Brown novel to be based in fact. Digital Fortress is perhaps the stupidest compilation of nonsense ever published]:
xxx/ellauri320.html on line 283: Tuottoisimmat genret on kaikki tuotettu raitaperseisille paviaaneille. Ne on suoraan Darwinin pelikirjan pääluvuista EAT! FUCK! KILL! . Paljon paalua voi saada vain valtavilta kädellisten massoilta. Apinat muodostavat pyramidin, jonka huipulla on menestyneet ilkimyxet, vähän alempana ahneet wannabet, niiden alla puoliaan pitelevät keskiluokan apinat ja persut, alimpana kädestä suuhun ääliöt ja köyhät mamutolvanat. Kynäilijöiden best bet on pyramidin puolivälissä, jossa porukoilla on riittävästi hynää ostaa oma kappale eikä jonottaa tolvanoiden kanssa kirjastossa.
xxx/ellauri329.html on line 325: Kirjasampo saa alkusyksyksi uuden avustajan, kun Lukuneuvojana tunnettu kirjallisuuskouluttaja ja kirjabloggaaja Marika esittelee palvelussa kiinnostavaa kirjallisuutta kahdeksan artikkelin verran. Tarkoituksena on auttaa ihmisiä niin kirjastoissa kuin muuallakin löytämään innostavaa luettavaa mielenkiintoisista aiheista.
xxx/ellauri376.html on line 59: Hassesta on alustavaa paasausta albumeissa 58 ja 238 ja seikkaperäisemmin albumissa 252. Nyt kun löytyi Jag, Olle och Pensé ihan alkukielisenä kirjaston paskalaarista, palaan koirana oxennuxelle. Hasse ei nähtävästi ole kuollut vieläkään, vaikka maxa oli sanoa kasarilla pox. Se on nyt Sepun ikäinen.
xxx/ellauri379.html on line 64: Useat kriitikot pitivät Coppolaa antiklimaattisena ja älyllisesti pettymyksenä. Elokuvakriitikko Kyle Smith kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi sotaelokuvaksi", kun taas The Guardian kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi toiminta- ja sotaelokuvaksi". Vuonna 2000 Yhdysvaltain kongressin kirjasto valitsi elokuvan kansalliseen elokuvarekisteriin " kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi".
xxx/ellauri379.html on line 163: Pelle Yli-Juonikkaan heppakirjoista kolmas löytyi Viikin sivukirjastosta. Painopaikka Livonia Print, Latvia 2020. Kiitos taiteen edistämiskeskus. Sen saattoi arvata että molo polakki Witold Gombrowiz dissaa razastamista. Mixei sitten tökerö pienipäinen Yli-Juotikas perässä. Iso ylläri.
xxx/ellauri380.html on line 200: The Thief of Bagdad on vuonna 1924 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäsisäinen elokuva, jonka on ohjannut Raoul Walsh ja pääosassa Douglas Fairbanks. Käsikirjoittajat ovat Achmed Abdullah ja Lotta Woods. Se on vapaasti sovitettu Tuhat ja yksi yöstä, ja se kertoo tarinan varkaasta, joka rakastuu Bagdadin kalifin tyttäreen. Vuonna 1996 kongressin kirjasto valitsi elokuvan säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Eipä sattumalta oli Bush vanhempi juuri nitistänyt irakilaiset 1991 Aavikkomyrskyssä. Toinen erä päättyi sitten kellarista löydetyn Saddamin hirttämiseen "Camp Justicessa" 2006 Bush Juniorin toimesta. Ei tainnut Husseinia järin naurattaa. Eikä muitakaan rättipäitä paljon enempää. Hollywoodin juutalaiset hohottivat täyttä kurkkua.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri385.html on line 264: Ainoana järkimiehenä Laurence Sterne pilkkasi Burtonin juhlallista sävyä ja hänen pyrkimyksiään todistaa ilmiselvät tosiasiat painavilla lainauksilla Tristram Shandyssa. Sterne pilkkasi myös Burtonin jakautumista lukujensa otsikoissa ja parodioi hänen vakavaa ja raitishenkistä kertomustaan ​​Ciceron surusta tyttärensä Tullian kuoleman johdosta. Puu kasvoi Brooklynissa tyttö luki kirjastoa läpi A:sta alkaen kuin Jorma Oxanen Otavan tietosanakirjaa, ja oli päässyt Burtoniin ennenkuin kirjastonhoitaja suositteli sille jotain tyttökirjoja.
306