ellauri004.html on line 1859: Saatuani väitöskirjani päätökseen

ellauri012.html on line 46: Tietovuotavan haavan lähteeksi julistautui nimimerkki "Jape -52" joka nimitti kanteluaan "kalavelkojen kuittaamiseksi siitä kolmannen luokan ensimmäisen lukujakson alussa koulun ruokalan jonossa heittämäsi tomaattisen lihapullan tahrimista pianoperustekirjani sivuista, joidenka suttaantumisen johdosta en koskaan oppinut F-duurin ja mollin eroa enkä siten jatkanut yläasteen jälkeen Sibelius-Akademiaan".
ellauri037.html on line 508: Samasta lähteestä voidaan johtaa, että naiset osoittavat enemmän myötätuntoa ja enemmän ihmisrakkautta ja osanottoa onnettomille kuin miekkoset; sitävastoin mukiloinnissa, kostonhimossa, vanhurskaudessa, rehvakkuudessa, tunnottomuudessa ja koiramaisessa tottelevaisuudessa ne jäävät miekkosten jalkoihin. Sillä heikon järjen hämärässä valossa tempaa tämänhetkinen, havainnollinen, välitön todellisuus ne mukaansa, ja meidän miekkosten tanakkana seisoviin maksim-konekivääreihin, lukkoon lyödyihin ja kiinni naulattuihin päättömiin päätöxiin, ylipäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden, olemattoman ja etäisen vatvomiseen niillä on vähän kärsivällisyyttä. Niillähän on äijyyteen vaan vähin vaadittava, puuttuu varsinaiset ratkaisevat vehkeet siihen. Niitä voi tässä suhteessa verrata eliöön, jolla on maxa, muttei sappea. Kun miehet purkaa sappeaan, maxaa nainen laskun. Ks. väitöskirjani pykälää 17, missä määrittelen moraalin perustan, nimittäin maxan sekä sapen. - Sitä myöden huomataan että naisluonteen perusvirhe on epäreiluus. (Äiskäkin oli tosi epäreilu kun antoi siskolle koko pikku perintönsä, mulle jäi vaan pääpotti isältä.) Se syntyy ensinnäkin jo esitellystä järjen ja harkinnan puutteesta, mutta sitä tukee vielä se, että ne voimiltaan luonnostaan heikompina ei voi turvautua väkivaltaan niinkuin me, vaan juonittelee. Akka on kuin kuttukin, ellei se pahhoo tie, niin ajattelloo kumminnii.
ellauri037.html on line 510: (Mä sivuutan nyt sen näennäisen ristiriidan, et miten noi järjettömät luontokappaleet onnistuu joka kerta kusettamaan meitä verrattomasti fixumpia luomakunnan herroja. Käsittelen sitä väitöskirjani tukijatkeessa, jahka saan sen valmiixi.)
ellauri043.html on line 49: Flaubert (1821-1880) väsäsi tätä magnum opusta kolmeen otteeseen, aloitti 28-vuotiaana 1849, jatkoi 1856 (35v, otteita julkaistiin; seuraavana vuonna ilmestyi Emma Bovary) and 1872 (53v). Lopullinen versio tuli ulos 1874. Kuus vuotta ennen maalilippua. Ei se vanhaxi elänyt, ei edes kuusikymppisexi. Kai tää Anttoni oli sille henk.kohtaisesti tärkein juttu. Flaubertille tärkein kirjailija oli Spinoza, nähtävästi. Spinozaan mun täytyy vielä palata, kuin HK Riikonen mielirunoilijansa Horatiuxen pariin, saatuani valmiixi tän 3:nen väitöskirjani.
ellauri049.html on line 973: L’air immense ouvre et referme mon livre, Valtava ilmavirta avaa ja sulkee kirjani,
ellauri054.html on line 187: Riikonen even found his wife-to-be, Salme Marjatta, at the University. They both studied Latin and attended the same lectures. The couldn’t marry until 11.5 years after their first meeting, however, as H. K. Riikonen wanted to follow scholar Valentin Kiparsky’s advice to not marry until his dissertation was complete. "Saatuani väitöskirjani valmiixi aion palata mielirunoilijani Horatiuxen pariin." Julkaistuaan kirjeet Tarastin kanssa kirjana Eero ja Hannu (vai oliko se toisinpäin) se sanoi myhisten partaansa: "seuraavaxi aion julkaista rakkauskirjeeni."
ellauri061.html on line 983:

Lao Rui: Lainasin kirjastosta Jari Pervon omaelämäkerrallisen teoxen. Nyt otan kiinni nenästä ja koitan lukea ekan pervokirjani.
ellauri064.html on line 493: Vaikka liike sanoo peräänkuuluttavansa väkivallatonta kansalaisvastarintaa, niin vihreän politiikan kriitikkona tunnettu lääketieteen tohtori ja epidemiologian dosentti Mikko Paunio huomioi äsken hänen FB-seinällään (kenen? Hemmetti opettele suomea): ”Tietääköhän Antti Rinne, että Greta on sitoutunut Extinction Rebellionin (XR) tavoitteisiin, joihin kuuluu mobilisoida 3,5 % väestöstä ja muuttaa yhteiskuntajärjestys näiden ihmisten avulla. XR kertoo olevansa sitoutunut väkivallattomuuteen, mutta miten 3,5 %:lla voidaan yhteiskuntajärjestys muuttaa ilman väkivaltaa?” Paunio julkaisee muuten lokakuun lopussa humorisesti nimetyn uuden kirjansa Hourulan väen ilmastovallankumous, johon sain kunnian jakaa hieman myös omaa tietämystäni. Annoin Mikolle ilmaisen näytteen omasta eskatologisesta kirjastani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? ja hän kertoi lisänneen kirjani 10. luvun innoittamana jotain oman kirjansa esipuheeseen (Mikon kirjan voit ennakkotilata täältä ja oman kirjani voit tilata täältä).
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri162.html on line 49:

Rakkaat kirjani


ellauri172.html on line 798: Jaakko Hintikka sanoi että "mun kirjani on mun lapseni". Kotka luuli odottavansa nelikymppisenä mutta kesken meni. Kenenkähän kanssa se oli sillä kertaa ollut.
ellauri211.html on line 216: Seuraavaksi otat kämmenkuoppaasi mun mielikirjani ja paasat siitä. Kaikki mikä voidaan nylkeä nyljetään.
ellauri266.html on line 219: Aina kirjoittaessani ajattelen tekeväni jotain paljon suurempaa. Kun sitten luen kirjani valmiina, petyn aina. Että koetin tehdä takkia, mutta tulikin tuluskukkaro. Erityiskiitos lähes ylelliseltä tuntuneesta kirjanmerkkinauhasta, jota kovin harvoin enää kirjoissa käytetään.
ellauri272.html on line 726: "Toinen kohta on kaksi kolmasosaa tai kolme neljäsosaa romaanin matkasta, kun melkein kaikki kirjoittajat saavat sen, mitä kutsun "kolmen neljäsosan romaaniksi", kun ainoa asia, josta pidät vähemmän siinä, mitä olet kirjoittanut tähän mennessä on ideoita, joita sinulla on kirjan viimeistelemiseen. Omat kirjani kirjoitetaan melko nopeasti, joten se kestää vain viikon tai kaksi, mutta ihmisillä, jotka käyttävät kirjoittamiseen kaksi vuotta, se voi viedä kuukausia."
ellauri272.html on line 807: – Ei minulla ollut minkäänlaisia vaikeuksia sen jälkeen, kun kirjani ilmestyi.
ellauri272.html on line 823: – Nyt minusta tuntuu, ettei kukaan välitä kirjoistanikaan. Se on vähän turhauttavaa. Luulin, että kirjani elävät ja vain minä vietän yksityiselämää. Olisi pitänyt jaxaa heilua julkkisremmissä, ei ne kirjat muuten myy.
ellauri272.html on line 846: – Mitä teille muille tapahtuu kuolemani jälkeen, on aivan vailla mielenkiintoa. Tietysti toivon, että kirjani muistetaan, mutta ilmeisesti, kun henkilö kuolee, kaikki häneen liittyvä kuolee nykyään. Toisin oli vielä Goethen aikana.
ellauri309.html on line 247: Joten jos en ole valloittanut aika/avaruusjatkumoa, kirjani oli itse
ellauri328.html on line 143: Snow, yksi Stanislaw Lemin scifi-romaanin Solaris hahmoista, käyttää ilmausta keskustelussa Kevinin kanssa. Lembergissä syntynyt Stanisław Herman Lem ( 12. september 1921 Lviv - 27. märts 2006 Kraków) oli juudi päritolu Poola kirjanik, filosoof ja satiirik.
ellauri345.html on line 283: Sitten viimeisen ja vaikeimman alistuman jälkeen, jonka hän pystyi tekemään, yli kolmekymmentä vuotta kestäneessä avioliitonvastaisessa taistelussaan antautumisen jälkeen, joka näytti hänestä myyttisen virzanpidätyksen symbolina, tämä yritys romahti ja vuosi avioliittonsa jälkeen, joka oli pakotettu häneen kohtalokkaiden painostuksen päivinä, hän aloitti valinnaiset affiniteetit, joilla hän esitti yhä voimakkaamman protestin, joka kehittyi hänen myöhemmässä työssään maailmaa vastaan, jonka kanssa hänen miehyytensä oli tehnyt sopimuksen. Valinnaiset affiniteetit ovat käännekohta tässä työssä. Heillä alkaa hänen tuotantonsa viimeinen sarja, joista hän ei päässyt täysin irti, koska heidän sydämensä pysyi hänessä elossa loppuun asti. Joten koskettava asia vuodelta 1820 annetussa päiväkirjamerkinnässä on se, että hän "alkoi lukea valinnaisia affiniteettia", samoin kuin Heinrich Lauben raportoiman kohtauksen sanaton ironia: "Eräs nainen sanoi Goethea vastaan valinnaisista suhteista: En osaa lukea, mutta tuskin hyväksyn tämän kirjan ollenkaan, herra von Goethe; Se on todella moraalitonta, enkä suosittele sitä kenellekään naiselle. - Sitten Goethe oli hetken erittäin vakavasti hiljaa ja sanoi lopulta vilpittömästi: Anteeksi, se on minun paras kirjani. Muut ovat vielä paljon kehnompia."
ellauri401.html on line 85: Carl Louis von Grasshoff syntyi Århusissa , Tanskassa von Grasshoffin aatelissukuun, joka liittyi Saksan hoviin prinssi Bismarckin elinaikana. Hänen isänsä Francois L. von Grasshoff muutti Kööpenhaminaan nuorena miehenä ja meni naimisiin tanskalaisen jalosyntyisen naisen kanssa. Heillä oli kaksi poikaa ja yksi tytär. Heidän vanhempi poikansa oli Carl Louis von Grasshoff, joka myöhemmin otti kirjanimen Max Heindel. Kun hän oli kuusivuotias, hänen isänsä kuoli jättäen äitinsä kolmen pienen lapsen kanssa vaikeisiin oloihin. Max Heindelin lapsenkengät eli siistissä köyhyydessä. Hänen äitinsä pienet tulot omistettiin poikiensa ja tyttärensä yksityisopettajille, jotta he saisivat lopulta paikkansa yhteiskunnassa aateliluokkien jäseninä.
ellauri408.html on line 127: Vaakku Koskenniemi laitti Rusoota päiväkirjanikkarina Amieliin verrattuna siitä että Zeizei suorastaan leveili luonteenvioilla, Heikki ei.
ellauri408.html on line 208: Veli Unelias (alias Henri Amiel) muistuttaa henkisest aika lailla Hilja Haahtea. Hilja Haahden koko tuotanto oli näytillä Pasilan mamukirjaston mainostornissa, paizi "Seija-tyttösen tarina". Mixi ihmeessä se oli jäänyt pois framilta? Epistä. Se on mielikirjani.

Minä en uskalla toimia, en rakastaa enkä tuottaa, ellei osaxi tule yleinen tunnustus. DSM5 diagnoosi: NPD eli narsistinen luonnehäiriö. Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan.
ellauri424.html on line 264: Seuraavana päivänä tuli jo muutto. Ne tulivat yoll "Akkiä, äkkiä nyt! Saatte asua toisessa paikassa sen aikaa kun me etsimme teille taloa." Ne toivat tullessaan maalipurkkeja ja tapetteja, aikoivat jo aloittaa remontis "Liikettä nyt, liikettä!" Äiti otti pelästyksissään mukaan vain henkilöpaperit, rakkaimman puolalaisen hajuvetensä nimeltä "Kenties", jonka oli saanut syntymäpäivälahjaka ja muutaman lempikirjansa, minä taas koulukirjani ja yhden leningin. Meidät tyrkättiin autoon... Vietiin, niin voi sanoa, tyhjän päälle: asunnossa oli kaksi isoa sänkyä, pöytä ja tuolit. Meitä kiellettiin ankarasti lähtemästä mihinkään, avaamasta ikkunoita ja puhumasta kovalla äänellä. Etteivät naapurit vain herran tähden kuulisi. Siinä asunnossa ilmeisesti vaihtui väki koko ajan.. Ja miten likaista siellä oli! Me pestiin siellä monen päivän ajan, kuurattiin.
ellauri429.html on line 257: Terhi Naukkarinen: Mulla on tuo oma kirjani juuri tuo Loisto-pokkari, joten jaan Peonyn fiiliksen.
xxx/ellauri123.html on line 309: Kaikki kirjani sekä kirjahyllyni. Olen luultavasti käyttänyt ainakin miljoona jeniä (noin 8 000 €) kirjoihin, mutta myin ne 20 000:lla jenillä (noin 160 €). Tästäkin jo näkee että ostan paskakirjoja, pääasiassa izehoito-oppaita.
xxx/ellauri128.html on line 627: Ellen Niit (sünninimi Ellen Hiob, kodanikunimi 1949–1958 Ellen Niit, 1958. aastast Ellen Kross; 13. juuli 1928 – 30. mai 2016) oli eesti kirjanik ja tõlkija. Ellen Niit sündis Tallinnas. Ta õppis Tallinnas, Tapal 1938–1943, Tallinna 4. Keskkoolis 1943–1947, Tartu Ülikooli keeleteaduskonnas eesti keelt ja kirjandust 1947–1952 ja Tartu Ülikooli aspirantuuris eesti lastekirjanduse alal 1952–1956. Ta töötas Tallinna Kirjanike Liidu luulekonsultandina 1956–1961, Eesti Televisiooni mittekoosseisulise toimetajana 1961–1963. Alates aastast 1963 oli Ellen Niit vabakutseline kirjanik.
xxx/ellauri129.html on line 374: Se, että aikuinen, kaksimetrinen mies ostaa niitä pokkareita, on aiheuttanut katseita, joista voi aistia kummeksuntaa. Varmaan ihmiset on aatelleet, että ostan niitä vaimolle lahjaksi. Ainakin mä sanon aina niin. Valitettavasti mua ei aina tunnisteta. Aion kyllä hakea Kirjailijaliiton jäsenyyttä kolmannen kirjani ilmestyttyä, mutta en ymmärrä miksei esimerkiksi Kata Kärkkäistä ole vielä hyväksytty liiton jäseneksi.
xxx/ellauri137.html on line 108: Rantalan ohikusexitulla vessan seinällä retriitin ohjelmaa on kiitelty vuolaasti. Mukaan mahtui yksi kriittinenkin kommentti. Siihen Rantala vastasi:”Ei kenenkään olekkaan pakko osallistua. Jokainen voi valita kenen taskuun tuikkaa rahansa, omaansa vaiko mun. Se tässä on hyvä puoli :) Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjani Masennuxen biologia. :) ja sen jatko-osan "Biologin masennusta" :(.” Haista, haista haista, seinää vessan... Haista home, Markus Rantala, sanois Pirkko Hiekkala. Ellei suorastaan haista pee.
xxx/ellauri148.html on line 548: Seisoin pelästyneenä nurkassa käymälän vieressä ja puristin rintaani vasten nyyttiäni jossa oli melkein pelkästään omia käsikirjoituksia ja vähät kirjani. Piru nauroi sisälläni omia kuvitelmiani. Tiesin aivan hyvin että näin edessäni apinalauman historian olemuksen. Tänään puolalaiset rääkkäsivät juutalaisia, eilen venäläiset ja saksalaiset olivat rääkänneet puolalaisia, huomenna sakemannit rääkkäsivät jutkuja, ylihuomenna jenkit ja jutkut rääkkäävät miehissä rättipäitä. Jokainen historian kirja oli kertomus murhista, kidutuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jokainen sanomalehti ja klikkiuutinen ui veressä ja häpeässä. Lukemistani filosofeista pessimistisimmät, Schopenhauer ja Von Hartman molemmat tuomitsivat izemurhan (unohtaen läpän "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi"), mutta sillä hetkellä minä tiesin että on vain yksi pitävä tapa esittää vastalauseensa elämän kauhuille ja se on lingota Jumalalle hänen huonosti valittu lahjansa takaisin kuin Kristina-täti. Oli täysin mahdollista että jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut pistooli tai vyöpommi, olisin tappanut itseni listittyäni ensin summanmutikassa kasan huligaaneja.
xxx/ellauri252.html on line 55: Kun pikkuvihkoja oli luonteva määrä täynnä, kirjoitin tekstin koneella puhtaaksi, sitä sen kummemmin korjailematta tai toimittamatta, toimitti Pena. Mitenkö kirjani syntyivät? No kirjoittamalla, viisasteli Hande.
xxx/ellauri286.html on line 149: Kun Viro oli uudelleenitsenäistymisen myötä alkanut käyttää myös itsenäisen valtion kieltä tietoisesti, Suomessa ei tällaista muutosta tapahtunut. Siksi vuonna 2003 törmäsin yhä ihmisiin Suomessa, jotka pohtivat, oliko kirjani “neuvostovastainen” tai “provokatiivinen”.
xxx/ellauri286.html on line 150: Vastaaviin, tavallisten ihmisten käyttämiin ilmaisuihin ei Virossa törmännyt eikä muuallakaan Itä-Euroopassa – maissa joissa miehityksen ja propagandan kieli osattiin tunnistaa ja sellaiseksi myös määritellä. Eli kirjani olivat silkkaa propagandaa, ei epäilystäkään.
xxx/ellauri286.html on line 272: Myös muiden maiden toimittajat voivat lainata tekstiä ja mikäli he eivät tarkista vaikkapa tekstissä mainittuja muka- sitaatteja kirjasta, he jakavat eteenpäin valheellista ja vääristynyttä tietoa. Esim monessa lehdessä on väitetty että kirjani oivat aivan paskoja. Se on disinformaatiota, sillä oikeasti ne ovat erinomaisia!
xxx/ellauri295.html on line 384: Niin enhän minä enää voi kirjoittaa kuin valtaa vailla. Miksi minä enää naiseksi rupeaisin, onteloksı, kun voin koiraskieltä kirjoittaa kuin Erno Paasilinna, naputtaa suurella sukunuijalla. Ei minun kirjani ole mikaan kätkyt. Ei sinne kenenkään tarvi tulla makailemaan. (Aänettömyys.)
xxx/ellauri307.html on line 446: kirjani&recordid=fikka.4159252&isbns%5B0%5D=9524755394&invisbn=9789524755399&index=0" width="100%" />
xxx/ellauri312.html on line 577: Lunastava suhde täyttää elämämme merkityksellisesti ja merkityksellisesti, inspiroi riskejä ja uhrauksia ja johtaa siittimemme laajentumiseen ja transuiluun. Kukin lunastuu kuka mitenkin. Lunastus on demokraattinen ja privaattiasia. Mutta miksi Rortyn on käytettävä lunastusta, ensisijaisesti kaupallista ja toissijaisesti uskonnollista kieltä hänen työssään? Väitöskirjani on, että lunastus lainaa uskonnolta pelastavan voiman, joka on välttämätön, jotta ihmiset viizivät työskennellä maallisen hyväksi ja toivoa liberaalia utopiaa. Kirjallisuus ja "demokratia" (laissez-faire kapitalismi siis) ovat petikavereita. In terms of fostering flourishing, happiness and middle-class cohesion, Rorty thinks that "just ordinary" liberal democracy is all the ideology anybody needs.
xxx/ellauri357.html on line 88: Minua on kuluneina vuosina houkuteltu takaisin tutkijaksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olen pitänyt mielessäni Jukka Kekkosen. Politiikan ytimessä työstin kaunokirjallisia projektejani eteenpäin. Esikoisrunokokoelmani Vuosikirja ilmestyi Otavan kustantamana keväällä 2006 ja sai kiittävän vastaanoton. Sen kannustamana jättäydyin pois virkatöistä. Seuraavan kirjani, romaanin Luokkakokous myötä vakuutuin, että päätös oli oikea.
39