ellauri009.html on line 1443: Mut asiaan. To business! Eläköön se pieni ero! Mikä on se ero jota tässä haetaan, apart from the obvious? Mikä malli on uhanalaisena? Vielä kysyt, siitähän on valtava kirjallisuus. Miehet ovat perseestä, naiset anuksesta. Miehet metästää, naiset hoivaa. Miehet istuu tupakalla miesten talossa, ottaa neuvoa antavia neuvostossa. Naiset kuokkii peltoa lapset selässä, käy kaupat, tekee perheelle hyvää mättöä, siivoilee. Odottaa miestä kotiin ohkasessa nailonnegligeessä. Mies pesee auton ja vaihtaa lamput.
ellauri014.html on line 26: Täs on mun kaunokirjallisuusopintoja, nousten puuhun perse edellä: luen jotain ja sitten otan selvää kirjailijasta ja ajankohdasta. Tai kääntäen, eli tullen alas puusta kovempi pää edellä.
ellauri018.html on line 709: Koraani oli kirjana julkaistu 800-luvun alussa, mutta se on vaan Muhammed-meemien jäävuoren huippu. Koraanin ohella sharian toisena lähteenä oleva hadith-kirjallisuus sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä lausumia. Esimerkiksi Sahih al-Bukharin 2. kirjan 5. hadith kuuluu: Anas kertoi: Profeetta sanoi 'Kenelläkään teistä ei ole uskoa ennen kuin hän toivoo muslimiveljelleen samaa kuin itselleen'. Sisarista ei ole mainintaa. Vääräuskoisista dhimwiteistä tosi vähän väliä.
ellauri018.html on line 746: Juutalaisuudessa Mooseksella on Muhammedia vastaava asema Jumalan sanan (Toora) vastaanottajana sekä henkilökohtaisen esikuvan antajana (halakha-kirjallisuus). Vanhassa testamentissakin on piirustuskieltoja, muttei niin jyrkästi otettuja kuin islamissa. Länsipellejen ja islamistien välit on Muhammedin pilakuvista turhan päiten kuumenneet, ja päitäkin on putoillut.
ellauri023.html on line 1195: Ei tietenkään. Riita on tulossa. - Kuka ratkaisee mikä kirjallisuus on tärkeää? - Rakkaani, sen saa ize ratkaista. - Mistä tiedät et tää kirja on ei ole tärkeä, kun et ole lukenut? - Koska siinä ei puhuta Määlärin seudun saastumisesta, rotuongelmista eikä nälästä. Nää on tärkeitä ja keskeisiä ongelmia. - Eikö ihmisen yxinäisyys ja rakkaudentarve ole tärkeitä? - Tietenkin, kultaseni, mixi olet niin hyökkäävä! - Koska tuputat vaan sun omia juttuja, tästä sinun tulee pitää ja tämä tehdä ja se sinun on luettava ja se on tyhmää ja se on taantumuxellista ja tuo on kapitalismia ja tuo on sosialismia... - Kuulee että Agnes on ollut asialla, sanoo Jacob jäätävästi. Agnes on porvarillinen lukion opettaja, kukkahattutäti, peukuttaa historiallista näkemystä ja väljähtynyttä vanhaa liberalismia.
ellauri024.html on line 314: Arskan puolustuxexi: ei se niitä alas paina, se vaan kertoo tapauxia, joista ilmenee, millaisia kusipäitä ne on olleet sille joskus. Tai paskiaisia. Ja niitä se muistaa hyvällä jotka kiitti sitä. Ihan tavallista narsismia. Nää on muistelmat, ei mikään kirjallisuusarvostelu. Ylös ystävät ja alas vihulaiset, se on homman nimi. Ei tarvi teeskennellä mitään objektiivista. Näin se on paljon hauskempaa. Kun horiseva "v---a kosken, Niemi" kiitti Arskaa kirjeessä, se sai Kinnulta ikuisen kunnian. Poliittisestikin ne sopi yhteen. Haavikko taas erehtyi sanomaan että Arskan aforismit oli alisuoritus, ja sai siitä vastineexi muistelmiin: "hyviä kirjoja, mutta typerä ihminen". Älä hemmetissä tölvi Arskaa, se muistaa sen. Jonkun tovin vielä ainakin. Puovo kyllä olikin sietämätön besserwisseri, koleerinen kakka. Luuli olevansa jotakin.
ellauri024.html on line 425: Lehmänkäännöxen takana oli analyytikkojen linguistic turn. Aarnelle kuten Beardsleylle estetiikka on kritiikkiä, terävän kielen käyttöä, siis löpinää. Se on esteetikon ammatti, mut sitä löpinääkö siellä tutkitaan? Ois luullut että taidetta, kaunista ja rumaa. Mut ei, kirjallisuustiede on löpinää löpinästä, todistusaineistona vaan lisää löpinää. Se on kai sitä intertextuaalisuutta. Ei pistetä päätä ulos textin hämähäkinverkosta.
ellauri025.html on line 217: Jotakin siihen tyyliin et kirjallisuuskaan ei johda mihkään,
ellauri025.html on line 695: paskaa kuten Kolhon Alkemisten. Kohta seuraa muuta vastaavaa kirjallisuusknoppailua, kuten montako osaa on Proustissa. Kinsellan Becky ei edes tiennyt miten Proust
ellauri025.html on line 807: Monika Fagerholm (1961) täyttää ensi vuonna kuusikymmentä. Se on pikku Matin ikäinen, tai Kristiina Jokisen. Jotain samaa niissä on, kuten Cheekissä ja James Bondissa. Sekin on vapaaehtoisesti lapseton. (Tuskin enää tossa iässä.) Kantaa jotain kaunaa miehille. Ei sunkaan se ole homo? Miehiä ei se mainize ollenkaan Wikipediassa, vaikka muut palkinnot luetellaan hintalapun kaa. Sen isä on tai oli professori, ize se on hukki. Vanhemmat arvostivat titteleitä. Psykologia ja kirjallisuus aineina. Se on kertonut julkisuudessa alkoholismista. Siis omasta. Onhan se täyttä elämää kun pullon tyhjentää, täydestä päästä on hyvä kirjailijan ammentaa.
ellauri025.html on line 903: Monika aloitti kuitenkin kirjallisuustieteen opinnot. Yliopistolla kului kymmenen vuotta. Tuona aikana hän vietti aikaa taiteilijoiden kanssa ravintola Kosmoksessa, kirjoitti kirjallisuuslehtiä ja tutustui kirjallisuusjärjestö Nuoren Voiman jäseniin.
ellauri025.html on line 908: Monika teki ystäviensä, muun muassa kirjailija Kjell Westön kanssa ruotsinkielistä kirjallisuuslehteä, mutta lähti sitten puoleksi vuodeksi Tukholmaan opiskelemaan kirjoittamista. Siellä Monika oppi kysymään itseltään: Mikä ajaa minut kirjoittamaan? Hän ymmärsi, että piti kirjoittaa juuri siitä.
ellauri025.html on line 971: Monika palkittiin huhtikuussa Ruotsissa akatemian kirjallisuuspalkinnolla. Tilaisuus oli juhlava, ja Monika piti siellä puheen. Vaikka juhlissa oli kivaa, Monikasta on taas mukavaa olla kotona omassa arjessaan.
ellauri025.html on line 1007: kirjallisuus
ellauri026.html on line 346: | Italia | kirjallisuus |
ellauri028.html on line 62: Oi sukupolvi! oi nuoruuteni! Oi ajat, jolloin pääministeri heitteli ukrainalaisessa kirjopaidassaan väkijoukkoon piirakoita, konvehteja ja kuparirahoja! Oi vuodet, oi ajat, kun kauppasin perunaa, työskentelin puimuritehtaalla, kävin koulua, yliopistoa, kävin istunnoissa "Eteenpäin"-lehden kirjallisuuspiiri "Petäjikössä", lensin Murmanskiin, join vodkaa, kunnioitin tyttöjä, laskin logaritmitikulla, luin "Junostia", poltin mezässä nuotioita ja vannoin Nikolaitshukin kanssa kalliorotkon yllä "säilyttäväni kaiken tämän"! Oi nuoruuteni! Oi nuoruutemme! Sen sankarillisen ajan lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset!
ellauri028.html on line 849: Tapio Vinhaperä on yleisen kirjallisuustieteen yritysprofessori erityisalanaan grillituotteet. Viran lahjoitti Yrjön Grilli Taavetista. - Kyllä minä en näe tässä mitään eturistiriitaa. Yritys ja tiedemaailmalla on paljon yhteisiä intressejä, kuten saunaillat, pitkät kokousmatkat ulkomaille ja nuoret opiskelijatytöt. Joko muuten mainizin, että Ykän grillissä saa takaa maistuvaisia ja sinne kannattaa tulla kauempaakin?
ellauri032.html on line 514: Eunukki: Luin Philip Teirin autofiktiivisen romsun Neizytpolku. Heppoista viihdettä. Ei mitään Knasua. Teinimäinen. Tämmöinen on suomenruåzalaisten kirjallisuustoivo. Vänrikki Nappula.
ellauri033.html on line 53: Paul senttaa kirjallisuuslehtiin kuin Ball-sack uran alussa. Voittaa oikeusjutun kustantajaa vastaan 1886, mistä Zola innostuu, vaikka sittemmin ovat eri mieltä kolmijalka Dreyfusin jutusta. Polle hylkää kirkon 1867 mut pyörtää takasin 1901.
ellauri033.html on line 77: Georges Pellissier niminen aikalaishäiskä haukkuu Pollea ja muita symbolisteja kuin vierasta sikaa. Samanikänen kuin Paul, kirjailija ja kirjallisuustieteilijä, ei niin kuuluisa, varmaan kade kolleega. Siltä löytyi netistä sattumalta pätkä OCR:ttyä TEI-tiedostoa, josta pelastin seuraavan jorinan. Hizi tää Pellissier on vielä taantumuxellisempi kuin Hra Bourget.
ellauri035.html on line 1030: Vuonna 1999 kirjallisuuslehti The New Criterion listasi Butlerin yhdeksi huonoimmin ja absurdeimmin kirjoittavista menestyskirjailijoista.
ellauri038.html on line 291: Nietzschen hännystelykirjallisuus koittaa pestä tätä kusipäätä puhtaaxi sen tolkuttomuuxista. Turha vaiva, siellähän ne on alkutextissä. Ja jollei niitä olisi, niin eihän se olisi puolixikaan niin suosittu. Se "uskaltaa sanoa asiat poikki", se sanoo pataa padaxi, se kelpaa sellaisenaan keulijoiden roolimallixi ja vihapuhepalstoille supertrollixi.
ellauri039.html on line 726: Camus´n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1942), Rutto (1948) ja Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957. Hän oli Rudyard Kiplingin jälkeen nuorin palkinnon vastaanottaja. Right on!
ellauri040.html on line 174: Maken ja Jykän omat kirjallisuus- terrorismi- ym pläjäyxet siantappoaseessa on aika päättömiä ja hyvinkin nenäkkäitä piipunrassilällätyxiä. Niihin ei kannata tuhlata aikaa eikä tupakkaa. Kumpakin on mulla plakkarissa aika hinzusti.
ellauri040.html on line 178: Ernu Paasilinna saarnasi: hyvä kirjallisuus on aina ihmisen puolella, se on ettisesti korkeatasoista. Se sisältyy välttämättömänä ainesosana hyvään kirjallisuuteen. Eettisesti arveluttava kirjallisuus ei säily, se on ihmistä vastaan, laadullisesti puolinaista. Maailmankirjallisuus ei tunne sellaisia teoxia.
ellauri041.html on line 36: Isän jätettyä perheen Kornei Tšukovski vietti lapsuutensa äitinsä luona Odessassa. Hän opiskeli Odessan ja Nikolajevin lukioissa ja työskenteli vuodesta 1901 lähtien Odesskije novosti -lehdessä. Vuosina 1903–1905 hän oli lehden kirjeenvaihtajana Lontoossa ja opiskeli englantilaista kirjallisuutta. Palattuaan Pietariin vuonna 1905 Tšukovski toimi kirjallisuuskriitikkona ja julkaisi satiirista viikkolehteä Signal, jonka viranomaiset pian kielsivät. Vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien jälkeen hän työskenteli liberaalissa lehdistössä ja kirjoitti tarkkapiirteisiä ja teräväsanaisia kirjailija-arvioita, jotka sittemmin ilmestyivät erillisinä kirjoina.
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri046.html on line 146: Talous- ja kirjallisuushistoriaa
ellauri046.html on line 855: Nikke väitti et kaikki kirjallisuus (paizi ehkä Jane Austen) on krimiä. On se surkeaa. Niken vaimo oli hollantilainen Rene. Nikke ei kuitenkaan ole kovin kiinnostunut rikoxista eikä edes juonista, se on sen saving grace. Siinä se muistuttaa esikuvansa Simenonia.
ellauri047.html on line 97: Maisemanvaihdoxeenpa hyvinkin. Mmm, mitkä maisemat. Stein oli Wokun lähtiessä 39, sen parasta ennen päiväys meni. Oma nenä ratkaisee. Charlotte oli vaatimaton, nokkela, siro ja tunnollinen kuin äitinsä. Sillä oli 4 harrastusta: seuraelämä (sen ammatti), kylpylät (se oli huonokuntoinen), kirjallisuus/teatteri/taide (kirjotti izekin), ja lemmikit (kissat, koirat, kyyhkyset). Goethe varmaan kylästy noihin kilpaileviin sylikoiriin. Musta Charlotte kuulosti aika kivalta tyypiltä. Woku ei. Charlotte ei ehkä koko 10v aikana antanut Wokulle, siinä vika.
ellauri048.html on line 117: Syksyllä 1947 perustettu Eino Leinon Seura alkoi seuraavan vuoden lopussa julkaista yhdessä Otavan kanssa ja Sanoma Osakeyhtiön tukemana aikakauslehteä Ajan Kirja. Sen päätoimittaja oli Vilho Suomi ja toimitussihteeri Eino S. Repo, molemmat Uuden Suomen kirjallisuustoimittajia. WSOY:n vastine Ajan Kirjalle oli niinikään neljästi vuodessa ilmestynyt aikakauskirja Näköala.*
ellauri048.html on line 121: Koskenniemi halusi vaikuttaa entiseen tapaan myös Uuden Suomen kirjallisuusosaston hoitajaan. Hän kirjoitti 24.9.1949 Aholle: "Mainitsemistasi ehdokkaista haluaisin … ehdottomasti karsia … Tuomas Anhavan, … hän on Hellaakosken kiltti apuri "Näköalassa" … Mainitsemaasi (Eino S.) Repoa en henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen kirjoituksensahan ovat … U.S:ssa olleet täysiä mitättömyyksiä … Unto Kupiainen, jota aikoinani Sinulle suosittelin, on tehnyt itsensä monella tavoin mahdottomaksi."*
ellauri048.html on line 142: Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906 Forsnäs; 8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920–1930-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä ”valkoisen Suomen hovirunoilija”. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 294: Paloheimo toimi elokuva-arvostelijana Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 1972–1992 ja Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1975–1992. Hän oli Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija vuosina 1977–1987. Vuosina 1979–1981 hän oli Vartija-lehden toinen päätoimittaja. Paloheimo on myös kirjoittanut artikkeleita muiden muassa Kanava-lehteen ja Parnassoon sekä eri teoksiin. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982 teoksesta Hengenmies ja vuonna 1985 teoksesta Levoton Lippi.
ellauri048.html on line 446: Wexi piti 50-luvun alussa lupaavina loppusointurunoilijoina hullua Lauri Viitaa Tampereelta (joka neuvoi Arska Kinnusta) ja Hilja Hiiskua, joka oli 1/3 turkulaisesta Hiiskun sisaruxesta. Kaikki 3 teki Wexin kanssa maisterin (varmaan myös spagaatin) ja kuului sen kirjallisuuspiiriin. Niistä ei ole sen koommin hiiskuttu. Hilja julkaisi 3 kokoelmaa riimejä ja käänti sitten isä Camillo-kirjoja. Pysyi taantumuxen riveissä.
ellauri049.html on line 277: Siljon vanhemmat olivat merimies Alexander Sjögren ja Maria Josefina Harjapää. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Runoilijan työnsä ohessa Siljo toimi mm. Helsingin Sanomien avustajana, Jyväskylän tieteellisen kirjaston apulaisena 1915–1918 ja Valvoja-lehden toimitussihteerinä. Sisällisodassa valkoisten puolella taistellut kirjailija Juhani Siljo oli toinen sisällissodan vaatimista kirjailijauhreista. Punaisten puolella kaatui Maiju Lassila (Algoth Untola). Siljo kuoli sodassa saamiinsa vammoihin Tampereella sodan loppuvaiheessa. Juhani Siljo toimi myös aktiivisesti kirjallisuusarvostelijana. Elämänsä aikana hän ehti julkaista lähes 200 kirjallisuusarvostelua. Kaikki nää senttarit on olleet HS:n avustajia. Ylläri.
ellauri051.html on line 301: Luin äskettäin jostakin, että Herlinin Sanomien ex-kriitikko Kasa Veronen arvosti kun ex-vasemmistolainen Anssi Sinnemäki näki Koskenniemessä muutakin kuin vanhan nazin. Anssi Sinnemäen juhlakirja Trifonovin jotakin avaa kirjallisuushistorian suljettuja ovia. Sinnemäki on pitkän linjan kriitikko ja vanhan koulukunnan vasemmistolainen toimittaja, tunnettu muun muassa Kulttuurivihkojen päätoimittajana ja oman pienkustantamon, Tamara Pressin pyörittäjänä. Tästä Sinnemäestä on ollut jo useitakin havaintoja, sehän on se nimekäs vasemmiston takinkääntäjä. Repostelijaa repostelee vuorostaan Markku Soikkeli, josta mulla ei ole mitään havaintoa ennen alla lainattavaa Kiiltomadon prujausta.
ellauri051.html on line 328: Spekulatiivinen fiktio on kuvitteellisia maailmoja ja tapahtumia kuvaavaa kirjallisuutta. Termi on kattokäsite, joka käsittää alalajit tieteiskirjallisuus, fantasiakirjallisuus ja kauhukirjallisuus. Näiden piiristä voidaan erottaa lisäksi utopiakirjallisuus, steampunk, vaihtoehtoinen historia ja maaginen realismi. Termin käyttö yleistyi 2000-luvulla. Osa kirjailijoista on käyttänyt termiä erottamaan teoksiaan viihteellisestä tai lajityyppisidonnaisesta fantasiasta ja scifistä.
ellauri051.html on line 3184: 76-vuotias Mäkelä on menestynyt kirjailija ja hänet on palkittu urallaan muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnolla, Finlandia-palkinnolla sekä Eino Leino palkinnolla. Mäkelällä on aikuinen yli 50-vuotias poika Lauri ensimmäisestä avioliitostaan lastenkirjailija Maikki Harjanteen kanssa ja 15-vuotias pojantytär Sade.
ellauri052.html on line 313: Samuel Taylor Coleridge (21. lokakuuta 1772 Ottery St. Mary, Devon, Englanti – 25. heinäkuuta 1834 Highgate, Englanti) oli englantilainen runoilija, kirjallisuuskriitikko ja filosofi, joka oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Lisäksi hän oli yksi niin kutsutuista Englannin järvialueen runoilijoista. Hänet tunnetaan parhaiten runoistaan Kublai-kaani sekä Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä merkittävimmästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri052.html on line 937: Luikero Sale alkaa komennella porukoita heti kun sillä on pätäkkää. Se oli kuin Joosef Ebyktissä. Vassarimamusta tuli menestyxen mukana siirtomaasotien kova jenkkihaukka. Tabletin kriitikko Kreitner, jutku sekin, on joku salebändäri joka ei pidä vanhasta vassarista Gregistä. Ei Salekaan, psykoanalyytikko Greg on ikävä jäänne Salen köyhistä vuosista. Greg sanoo Salea kirjallisuussalonkileijonaxi, mistä kriitikkobändäri pahastuu. Vaan sitähän se oli mitä suurimmassa määrin.
ellauri053.html on line 1153: William Butler Yeats (13. kesäkuuta 1865 Sandymount, Irlanti – 28. tammikuuta 1939 Menton, Ranska) oli irlantilainen runoilija. Yeats oli merkittävä voima perinteisen irlantilaisen kulttuurin elvyttämisessä ja yksi Irlannin kansallisteatterin perustajista. Yeats sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1923.
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri054.html on line 242: Mannin Tompalla on kokonainen nide Goethea koskevia esseitä. Maksim Gorkillakin on kirjallisuusesseitä, varmaan Romain Rollandista. Tuglas-seuran Tuglas esseili eestin kielellä. Nää on kyl jo Hannulla keräilyeriä.
ellauri055.html on line 709: Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
ellauri055.html on line 747: Viimeisinä vuosina tärkeäksi harrastukseksi tuli Hämeenkylän kirkolla kokoontunut miesten kirjallisuuspiiri, jonne Antti tuli myös Kuivaniemeltä, junalla tai lentokoneella. Enimmäxeen luettiin Antin kirjottama kirja. Aitta tai Uuni. Tai Leveitä lautoja.
ellauri055.html on line 914: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 922: Sillinpäätä oli jo pitkään pidetty varteenotettavana Nobel-ehdokkaana ja syksyllä 1939 hän voittikin Nobel-komitean äänestyksessä palkinnosta kilpailleet sveitsiläisen Hermann Hessen ja alankomaalaisen Johan Huizingan. Myöhemmin Sillinpää luovutti kultaisen Nobel-mitalinsa Suomessa sotaponnistelujen hyväksi järjestettyyn jalometallikeräykseen, mahdollisesti ruotsalaisen kirjallisuusnobelisti Selma Lagerlöfin esimerkin pakottamana.
ellauri055.html on line 940: Suomen kielen tutkija Pertti Virtaranta nauhoitti Sillinpään puhetta kolmesti, ensin Hämeenkyrössä vuonna 1948, toisen kerran Harjavallassa kotiseutuyhdistys Harjulan Killan järjestämän kirjallisuusmatinean yhteydessä vuonna 1955 ja vielä kirjailijan kotona Helsingin Herttoniemessä vuonna 1960.
ellauri055.html on line 1141: Maurice Polydore Marie Bernard Maeterlinck oli belgialainen frankofooni kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911. Maeterlinckin katsottiin edustavan dekadenssia parhaimmillaan tai pahimmillaan. Hänestä tehtiin kreivi vuonna 1932.
ellauri058.html on line 276: Hotakaisen vuonna 2002 ilmestynyt romaani Juoksuhaudantie sai Finlandia-palkinnon, ja kirjasta tehtiin myös samanniminen elokuva. Hotakainen sai romaanista Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Kirjan päähenkilö haluaa keskitasoisen, järkihintaisen omakotitalon, mutta Helsingin asuntomarkkinoilla se on melkein mahdotonta. Kun valtaosa suomalaisista haluaisi asua omassa talossa, romaani osuu suureen unelmaan. Kirja on käännetty yli kymmenelle kielelle. Sitä olisi opettavaista verrata toisen kodinrakentajan tuotantoon, nimittäin Antti Hyryn.
ellauri058.html on line 402: Esteettisten arvioiden siirron mahdottomuuteen tukeutuen kysynkin, että voiko kuka tahansa esittää arvion objektista. Tällöinhän tavallisella lukijalla on aivan yhtäläinen oikeus esittää arvio. Toki voidaan kyseenalaistaa arvion mielekkyys tai totuudenmukaisuus. Vaarana myös on pluralismi. Blogistit perustavat enemmän makumieltymyksiin omat arvionsa kuin mihinkään kirjallisuustieteelliseen metodiin.
ellauri058.html on line 406: Kriitikoilla on yleensä tutkijan, toimittajan tai taiteilijan (tässä tapauksessa kirjailijan) tausta (Soikkeli 2007: 148). He luonnehtivat izeään mieluusti yhdeksi modernin yhteiskunnan eliitiksi. Ylevyyden portinvartijoina toimivat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Kriitikoiden arvot määräytyvät mieluummin kirjallisuusinstituution sisältä kuin laajemmasta sosiaalisesta ympäristöstä. (Niemi 1991b: 148.)
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
ellauri058.html on line 452: Graduntekijä on huomaavinaan, että kirjallisuuskritiikkikin on lipsumassa nettiteeveen perässä kohti Rotten Tomatoes -tyyppistä yksiliitistä mutustelua tyyliin yhdestä viiteen tomaattia. Ja tottahan se onkin, että 200M kärpästä tietää paremmin kuin 3 kriitikkoa millä tulee olemaan rahallista menekkiä.
ellauri061.html on line 746: Haavio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Kirjeessään nuorelle kirjallisuusarvostelija Kai Laitiselle hän tähdensi, että moderni runo ei ole elämäkerrallista keskuslyriikkaa vaan vapaata fabulointia.
ellauri062.html on line 305: Juotikas sai kuin saikin 3v kirjallisuusapurahaa 2014 . Oliko lautakunnan puhis Mies Hissi Kone? (Mies Hssi Masheen palaa kuvaan s.557. Onxe niiku Pekka ja Zinda niiku Ilona? Pallinaama ja pallinaamempi.) Ei tullut tällä tiiliskivellä ihan Finlandiaa, kun se meni sille toiselle tiilelle, Jussi Valtosen kakaramaiselle kirjalle jonka nimikin oli lainaus Jeesuxelta. Kävikö Juotikas edes sykkiä? Se taitaa olla aika epäluotettava kertoja. Pikkusuinen Juotikas on Loimaalta. Siellä oltiin kerran lasten kanssa hiihtolomalla. Ei yhtään mäkiä. Juotikkaan kanssa pitää olla varovaisempi, ettei suxet exy samalle ladulle ja tule noloja akkoja.
ellauri062.html on line 437: Kansallissosialismin ja okkultismin väliset väitetyt yhteydet ovat olleet keskustelun kohteena erityisesti 1960-luvun alusta lähtien, tosin ensimmäiset aihetta käsittelevät kirjoitukset julkaistiin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo 1940-luvun alussa. Useiden dokumenttielokuvien ohella aiheesta on julkaistu lukuisia kirjoja, joista tunnetuimpia ovat Le Matin des Magiciens (1960) ja Trevor Ravenscroftin Pyhä keihäs (1972). Tätä kirjallisuutta on tutkinut historioitsija Nicholas Goodrick-Clarke teoksissaan The Modern Mythology of Nazi Occultism ja The Nazi Mysteries. Kansallissosialistien ja okkultismin yhteyttä korostava kirjallisuus muodostaa oman lajityyppinsä. Lajityypin toistuva piirre on väite, jonka mukaan natsit toimivat jonkinlaisen okkultistisen voiman tai salaseuran ohjauksessa.
ellauri062.html on line 456: Loimaalla syntynyt Yli-Juonikas valmistui kirjallisuustieteen maisteriksi Turun yliopistossa. Gradun aihe oli julkisuutta kaihtava postmoderni amerikkalaiskirjailija Thomas Pynchon.
ellauri063.html on line 394: Ensyklopedian, asiasanaston, muistion ynnä muiden romaanikerronnalle vieraiden tekstilajien kautta risteileviä episodejaan kuljettava proosamosaiikki vastaa ideamäärältään kymmentä hieman tavanomaista nokkelampaa suomalaista romaania, joten akateemisiin opinnäytteisiin ja kotimaiseen kirjallisuushistoriaan teos tarjoilee itseään auliisti.
ellauri065.html on line 266: Abroboo hoboilu oletko jo tutustunut digivallila.com kirjallisuussivustoon?
ellauri066.html on line 36: Kun syksyllä 1970 kirjoittauduin Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa (se oli juuri vaihtanut nimensä estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta) sekä sanskritia ja vertailevaa indoeurooppalaista kielitiedettä, saavuin keskelle vallankumousta. Päärakennuksen savuisessa ja hälisevässä ruokalassa (tupakointi oli vielä sallittu koko kahvilassa) istui radikaaliryhmiä rintamerkkeineen suunnittelemassa opetuksen uudistamista ja koko yliopiston suistamista elitistiseltä jalustaltaan palvelemaan kansan syvien rivien yhteiskunnallisia ja sivistystarpeita. Pitkätukkaisia, parrakkaita tai viiksekkäitä ja virttyneisiin villapaitoihin, samettitakkeihin tai liehuviin kauhtanoihin ja farkkuihin sonnustautuneita nuoria miehiä sekä ”let it all hang out” -tyyliin pukeutuneita naisia tuijottelivat hämmästyksen ja väliin kauhunkin vallassa minun kaltaiseni perinteiset opiskelijat, jotka koettivat sovitella lautasiaan pöydille monenmoisten lentolehtisten ja muiden painotuotteiden sekä kolhiintuneiden peltisten tuhkakuppien keskelle.
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri067.html on line 65: Äänikirjat, kaunokirjallisuus
ellauri067.html on line 67: Kaunokirjallisuus
ellauri067.html on line 70: PLUS: Äänikirjat - muu kaunokirjallisuus
ellauri067.html on line 222: 1974 National Book Award (puoliksi Isaac Bashevis Singerin kanssa) 1974. Mahtoi molempia nolottaa. tuomariston yksimielinen valinta Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta asiantuntijalautakunta hylkäsi sen1975 American Academy of Arts and Lettersin William Dean Howells -mitali (kieltäytyi).
ellauri067.html on line 245: Harold oli saman ikäinen kuin Allan mutta kitkutteli viittä vaille ysikymppisex. Väsäs yli 50 kirjaa ja toimitti satoja, 20 kirjallisuuskritisismistä. Bloom puolusti perinteistä läntistä kaanonia kun kirjallisuusosastot keskittyivät "kaunaisuuden kouluihin" (monikulttuuriset, feministit, marxistit, uuskonservatiivit ym ym). Sen vaimo Jeanne sanoi 2005 "me ollaan molemmat ateisteja". Harold toppuutteli: "En mä ole ateisti, tuo ei ole meistä enää kivaa". Naomi Wolf (jutku sekin) sanoi että Harold oli perusopiskelijana sivellyt sitä reiden sisäpuolelta. (Siis Naomi oli se opiskelija, Harold opettaja.) Harold kielsi tämänkin kiivaasti ja kolmasti. Harold poistettiin loppuviimein luokkahuoneesta isossa mustassa ruumissäkissä.
ellauri071.html on line 438: Gabriel Mazneff on teeveestä tuttu ja kuuluisa. Se bylsi alaikäistä pikkutyttöä äidin suostumuxella. Ei voi kieltäytyä, kun se kerta on niin julkero. Jos siitä vaikka oisi jotain etua. Ihan niinkun Thomas Pynchon, Karl Ove Knausgård, Vladimir Nabokov, Woody Allen tai profeetta Muhammed. Näitä piisaa joka junaan, tekevät siemensyöxyjä pikku tunneleihin ja kehuskelee vielä julkisesti sillä. Saavat siitä kirjallisuuspalkintoja jopa 2013. Kylläpä käy kateexi. Osa Mazneffin teoista on käytössä pedofilian opaskirjoina.
ellauri071.html on line 641: Johdatusta yleiseen kirjallisuustieteeseen, syksy 2020 ... Outi Alanko & Tiina Käkelä-Puumala (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä . S. 40¬-63, 163-183 ja 290-309 (huom! muutos luettavissa sivuissa)
ellauri071.html on line 643: Ihan hyvä pointti kirjallisuustieteen dosentilla Tiina Käkelällä-Puumalalla. Tohon James Woodin kritiikkiin "hysteerisestä realismista" pitää ehkä perehtyä lähemmin. Zadie Smith, Don DeLillo, Salman Rushdie ja David Foster Wallace mainitaan esimerkkeinä. Ja onhan siinäkin perää että tämmöisiä liimauxista pursuavia kirjoja tehtiin Menippoxen aikana, ja onhan Rabelaiskin hyvin samantapainen. Sitonse tshekki Hasekin sotaromaani (Svejk etc), josta en tykännyt. Ize asiassa en mä ole tykännyt näistä muistakaan. Mä en ilmeisesti ole mikään hysteerinen realismifän, en siedä karnevalismia. Se on liian hulvatonta pikku minulle. Siitä innostuvat on jotenkin salanazeja.
ellauri072.html on line 314: Neljännen seinän rikkominen tarkoittaa näiden illuusioiden korvaamista toisilla. Elokuvassa päähenkilö saattaa yhtäkkiä puhutella suoraan kameraa (eli siis "muka" yleisöä, siis sinua NIIN! TARKOITAN JUURI SINUA! ÄLÄ YRITÄ PIILESKELLÄ! SINUT ON NÄHTY! joka löhööt sohvalla ja luet tätä paasausta just kännystä) tai kirjassa kirjailija ize tai jopa joku kirjan henkilö saattaa alkaa kommentoida juonenkulun epäloogisuutta. Tää on kyllä täynnä fiktiota koko paska, koska se "kirjailija"kin voi olla vaan joku "otaxuttu tekijä" tms viiden eri käärepaperin sisässä, tämmöisille kusetuxille on kirjallisuustieteessä silmittömästi eri nimiä. (Videopeleistä en viizi sanoa yhtään mitään, ne on niin lopen syvältä. "Olen pahoillani, mutta olen tallentanut videota siitä kun sä vedät käteen kazellessasi pornokuvia. Maxa X bitcoinia tälle tilille tai lähetän sen nauhoituxen sun soittolistalle. Terveisin Ahmed Ahne Bangla Deshistä." )
ellauri072.html on line 394: Olen kollegani Rachel Margolisin kanssa tutkinut vaihtoehtoista selitysmallia, joka yksinkertaisuudessaan perustuu siihen, että lasten ja onnellisuuden välinen yhteys muuttuu elämänkaaren myötä. Tämän muutoksen ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään, miksi harva lopulta jää vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Seuraavassa referoidaan tutkimustuloksiamme; tarkemmat analyysit ovat saatavilla kirjallisuusluettelon artikkelista.
ellauri074.html on line 274: Cioran eli vaatimattomissa oloissa Pariisin latinalaiskorttelissa elämänsä loppuun saakka ja pysytteli Pariisin yliopisto- ja kirjallisuuspiirien ulkopuolella. Elantonsa hän ansaitsi lähinnä käännöksillä ja toimimalla kustantajien lukijana. Hänellä oli kuitenkin älymystössä joitakin läheisiä ystäviä: Mircea Eliade, Eugène Ionesco, Samuel Beckett, Gabriel Matzneff, Frédérick Tristan, Henri Michaux, Gabriel Marcel ja Roland Jaccard. Vuonna 1942 hän tapasi englanninopettaja Simone Bouén, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.
ellauri074.html on line 287: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri074.html on line 434: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri077.html on line 75: Viisikymmentäkuusivuotias amerikkalainen Nobel-palkittu runoilija, kohtalaisen ylipainoinen mies, joka amerikkalaisissa kirjallisuuspiireissä tunnettiin "runoilijoiden runoilijana" tai toisinaan pelkästään "Runoilijana", istui rinta paljaana aurinkoisella terassilla puolittain makuuasentoon käännetyssä aurinkotuoliissa kohtalaisessa määrin mutta ei vakavasti ylipainoisena, mies joka oli voittanut Kansallisen Kirja Palkinnon (2x), Kansallisen Kirja-arvostelijoiden Piiri Palkinnnon ja Lamont-palkinnon, saanut 2 apurahaa Kansalliselta Taidesäätiöltä, Rooman palkinnon, Lannan-säätiön stipendin, MacDowell-mitalin ja Mildred ja Harold Straussin Elämispalkinto -palkinnon Amerikan Taiteiden ja Kirjeiden Akatemialta ja Instituutilta sekä tullut valituxi KYNÄ-klubin pen palixi, runoilija jota 2kin sukupolvea oli julistant sukupolvensa äänexi ja joka nyt oli siis 56 vuotias ja loikoili kuivat Speedo-merkkiset XL-kokoiset uimahousut jalassa markiisikankaisessa, portaittain säädettävässä kansituolissa laatoitetulla terassilla kotinsa uima-altaan ääressä, runoilija joka ensimmäisten amerikkalaisten joukossa sai arvovaltaisen John D. ja Catherine T. MacArthur säätiöltä "Nero-palkinnon", joka oli vain 1/3 elossa olevasta amerikkalaisesta kirjallisuuden nobelistista, oli 172 senttiä pitkä, painoi 82 kiloa, oli ruskeatukkainen ja oli aina välillä huolinut/torjunut erilaisia Hius Lisäys Järjestelmä -merkkisiä hiussiirrännäisiä niin, että hänen hiusrajansa oli epätasaisesti vetäytynyt, ja nyt hän siis istui - tai kukaties tarkemmin sanottuna vain "lojui" - mustissa Speedoissa kotinsa munuaisen-
ellauri077.html on line 456: Filosofia, kirjallisuus ja filmi. Bad to worse.
ellauri082.html on line 176: Tero lukee paitsi työnsä puolesta myös vapaa-ajallaan ja mieluiten tietokirjallisuutta: historiaa, elämäkertoja ja maallikoille suunnattuja tiedekirjoja esimerkiksi fysiikasta. – Aikaisemmin luin paljon kaunokirjallisuutta, mutta nyt kiinnostaa tietokirjallisuus. Haluan oppia enemmän maailmasta. Hän luonnehtii itseään paneutuvaksi lukijaksi. – Jos innostun jostakin kirjasta, perehdyn yleensä tekijän koko tuotantoon.
ellauri090.html on line 82: [14.3. 10.29] paul: Ei ollut innostunut kapitalismista. Hän oli enemmänkin journalisti kuin kirjailija eläessään. Perusti Brasilian academy of letters kirjallisuusakatemian. 2002 Paolo Coelho valittiin sinne myös mikä ärsytti monia 😂
ellauri096.html on line 723: 2 esimerkin nojalla "Anusta" alkaa näyttää että kirjallisuus on sairasta. Onko kirjailijat sairaita vai tekeekö kirjat niistä niistä kipeitä? No mulla on kohta satoja esimerkkejä siitä että ne tuppaa olemaan aivan sairaan julkisuudenkipeitä ja yllättävän monet luonnevikaisia narsisteja. Niille on yleisö hirmu tärkeä ja ne janoaa läpyjä ja kiitosta. Ne haluis elää ikuisesti ellei muuten niin kirjoissa ja näköispazaina. Oma katukin ois kiva, niinkuin Alexis Kivellä Loimaalla ja Frantz Fanonilla Algerissa. Että siinä toivelistaa joulupukille.
ellauri096.html on line 813: Tää kuulostaa joltain kirjallisuustieteeltä. Varmaan hirmu juonikas Jaska tarkoittaa nyt sanoa että sen kirjoista on juoni hukassa, juoni kuorsaa kännipäisenä Anterona jossain mezämaalla tai konemezässä. Joo selvästi olen oikeilla jäljillä, tossa typerässä Kansa taisteli - miehet kertovat intermezzossa esiintyy nimi Panofart, joka on dead giveaway, se viittaa arzy farzy Erwin Panofskyyn, joka esiintyi Arskan estetiikan oppikirjassa minkä Jaska on ehkä "lukaissut". Nordensvahn oli eversti myös heppakirjassa. Pulla on varmaan Ryhmyn ja Romppaisen kirjoittaja Armas J. Pulla, armoitettu fasisti.
ellauri096.html on line 927: Salmenniemellä sen sijaan sakkaa yhä. Hän jopa luettelee kymmenet sairautensa ja ilmoittaa kiikkuvansa kuilun reunalla: ”Tapaan tytärtäni enää vain kaksi viikonloppua kuussa. Omistusasuntoni tulen menettämään vuoden lopussa, ellei joku kirjallisuuspalkinto löystytä hirttosilmukkaani.”
ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri097.html on line 556: Me tahdottaisiin ajatella, että kirja ja kirjallisuus ovat yhä sitä mitä ne ennenkin olivat: tärkeitä – tiedon ja ymmärryksen tiivistymiä ja takaajia, ajattelun työkaluja.
ellauri097.html on line 557: Kustannusala, kuten kaikki muukin, on ”kriisissä”. Kirjoja ei enää osteta eikä niitä juuri arvostella julkisesti. Kahdessakymmenessä vuodessa kirjallisuuskritiikki on menettänyt tilansa päivälehtien sivuilta. Tämä alkoi tapahtua, kun kirjallisuusarvostelut alettiin kulttuuritoimituksissa rinnastaa uutisiin. Kukapa nyt uutisoisi kaikista kirjoista! Ei kaikista tapahtumistakaan uutisoida. Riittää kun kerrotaan muutamasta kiinnostavasta.
ellauri097.html on line 599: Kirja-aktivismi näkee muutakin kuin kirjallisuuden. Ei romaani ole ainoa kirja – kirja on enemmän kuin kirjallisuus.
ellauri097.html on line 604: Puhuminen kirjallisuudesta jonakin aineettomana, kuten ”tarinoina” tai ”ajatteluna”, pettää kirjallisuuden. (Vitut se mitään pettää, vanhat kirjat voi hyvin lukea vaikka Gutenbergistä. Se pettää kirjailijat, joille ei tipu entiseen tahtiin pätäkkää.) Se kirjallisuus, jonka me olemme oppineet tuntemaan ja joka on tehnyt meistä sellaisia kuin me olemme, on kohtalokkaasti sidottu kirjahyllyihin, yleensä pieniin paperisiin esineisiin, jotka sisältävät paljon riveihin järjestettyjä mustia kuvioita.
ellauri097.html on line 608: Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan ”kertojaksi” tai runoilijaa ”laulajaksi” (ehkei tätä tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) – houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiriä ei enää ole. Aukio metsänreunassa on autio, hiillos sammunut ja märkä. (Äänikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtymättömiksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton.
ellauri097.html on line 613: Viimeisten noin kuuden vuosisadan ajan kirjallisuus on ollut visuaalista, kuten sanotaan graafista taidetta.
ellauri098.html on line 436: Aika monet kirjailijat ja fiktiiviset hahmot löytyy esiluokiteltuna, mikä helpottaa bibliografista kirjallisuustutkimusta ja tekee siitä entistä objektiivisempaa. Nyt siis kehiin tyyppejä! Anna mennä Jung!
ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.
ellauri100.html on line 1290: Strukturalistista kirjallisuustiedettä
ellauri100.html on line 1294: Algirdas Julien Greimas (French: [alɡiʁdas ʒyljɛ̃ gʁɛmas]; born Algirdas Julius Greimas; 9 March 1917 – 27 February 1992), oli liettualainen kirjallisuustiedemies joka kirjoitti liettualaisittain ranskaxi. Se tunnetaan mm. Greimaxen aukileesta (Greimas Square, le carré sémiotique, ks. alempaa). Se on ex-kaverinsa Roland Barthesin ohella kuuluisin ranskalainen semiootikko, vaikka onkin Liettuasta. Sillä oli strukturaalikielitiedemiehen paperit, kuten mullakin. Sen parhaita äkkäyxiä ovat ton nelkkarin lisäxi plastiikkisemiotiikka, isotoopit, narrausohjelma (kai Fred Karlssonin pupppugeneraattoria muistuttava, vaik tää on vaan arvaus), ja luonnonmaailman semiotiikka (whatever that may be). Se tutkin eka Liettuan mytologiaa ja indoeurooppalaista uskontoa, ja ennen kaikkea se oli vaikutusvaltainen semioottinen kirjallisuuskriitikko, kuten mä.
ellauri100.html on line 1338: Roland Gérard Barthes (/bɑːrt/; French: [ʁɔlɑ̃ baʁt]; 12 November 1915 – 26 March 1980) oli Algirdasta 2v vanhempi ranskalainen kirjallisuusteoreetikko, esseisti, filosofi, kriitikko ja mikä pahinta, semiootikko. Semiotiikka on tollasta oppimattomien taidepellejen semantiikkaa, jossa ei enimmäxeen ole päätä sen enempää kuin häntää. Oireellista on, että Kouvolan ruozin kääntämisen määräaikainen proffa Pirjo Kukkonen on semiootikko. Ja se höhelö Eero Tarasti joka kulki Norssin pihalla kädet ristissä selän takana vielä hömelömmän oloisen baskeripäisen Hannu Riikosen parina. Ei siltä, mukavia miehiä ne oli molemmat, vaikk´eivät kummempia ruudinkexijöitä. Milloinkahan nekin saa postimerkit mieheen?
ellauri100.html on line 1353: 60-luvulla Barthes kirjoitteli kirjallisuuskritiikkiä ja vittuili aikalaisille merkkimiehille. Tuli kärhämää erit. Raymond Picardin kaa, joka inhos uutta ranskalaista kritiikkiä ja sen ällöä vasuriporukkaa. Barthes vastasi samalla mitalla.
ellauri105.html on line 397: Joku voi kysyä, miksi Raamatun Jumalaan uskovan ja Jeesusta seuraavan kristityn pitäisi ylipäätään perehtyä ei-kristilliseen (saati sitten antikristilliseen) kirjallisuuteen. Itse vierastan ajatusta, että tietämättömyys inhimillisestä kulttuurista (johon kirjallisuuskin kuuluu) olisi kristitylle hyve. Paavali ei olisi osannut viitata sopivassa kohdassa pakanafilosofien teoksiin ateenalaisille puhuessaan eikä C.S. Lewis olisi osannut analysoida osuvasti Raamatun ja muiden tarinoiden eroja sivistyneille lukijoille kirjoittaessaan, jos he olisivat jättäneet ”jumalattoman” kirjallisuuden huomiotta. Toki on olennaista, että oman uskon perusta on tukevasti Jumalan omassa ilmoituksessa – oltiinpa sitten lukemassa maallista kirjallisuutta tai keskustelemassa maailmankuvien eroista ei-uskovan ystävän kanssa. Muuten ne sanovat kuin anhelitohtori: "timeo hominem unius libri."
ellauri106.html on line 304: Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen.
ellauri106.html on line 372: Marcuse opiskeli germanistiikkaa ja kirjallisuushistoriaa pääaineinaan, filosofiaa ja kansantaloustiedettä sivuaineinaan, aluksi kaksi vuotta Berliinissä, sitten kaksi vuotta Freiburg im Breisgaussa. Hän väitteli kirjallisuuden alalta tohtoriksi 1922.
ellauri106.html on line 628: “Roth’s misogyny infuses everything that he writes,” according to Meg Elison, a novelist recently described by the Times as “re-examining Roth”. This is typical of the all-or-nothing approach that is popular today, where if you don’t like everything about a public figure, then you can’t like anything. (Uskokaa tai älkää tää mielipide tulee naiselta. Se oli varmaan käynyt modernin kirjallisuuskritiikin koulua.)
ellauri109.html on line 223: Peter Ackroyd (s. 5. lokakuuta 1949 Lontoo) on brittiläinen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuusarvostelija. Mulla on sen elämäkerta T. S. Eliotista.
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri110.html on line 1083: George Pattison on ilmeisesti uskovainen kirjallisuus tms. proffa ja Dosto-fani joka on tapailevinaan kuolleista hetkexi hereille hätkähtänyttä Dostoa ruokapöydän ääressä. Nää kexustelut on pitkiä kuin Elvixen muna, niitä pitää vähän tiivistää. Ne on siitä hyviä että niistä näkyy hyvin minkäläistä porukkaa Doston kirjat keräävät. Se on kanssa yhden tyypin narsisti, joka haluis ehkä olla vähemmän izekeskeinen ja sosiaalisempi, muttei millään pysty. Sen pitää tehdä siitäkin joku iso numero, pohtia ja vaikeroida, mikä on vaan sitä samaa paskaa toisenvärisessä paperissa. Eikun tikulla pihalle. George onkin teologi, olishan se pitänyt heti arvata:
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri118.html on line 456: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Niinkuin olikin. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri118.html on line 582: Lähdemerkinnän puuttuminen on kirjallisen tulkinnan kannalta ikuisesti produktiivinen keino. Kertomakirjallisuus – litteydessään – vastustaa mielen teoriaan sisältyvää rekursiivisuuden periaatetta samalla kun se vie luonnollista alkuperää olevan mieltenlukemisen äärimmilleen.
ellauri132.html on line 667: Booker Group Limited on nyttemmin elintarvikkeiden tukkumyyntiyritys, joka tarjoaa merkkituotteita ja tuotemerkkejä yli 400 000 asiakkaalle, mukaan lukien itsenäiset lähikaupat, ruokakaupat, pubit ja ravintolat. Yhtiö perusti myös vuonna 1968 perustetun kirjallisuuskirjallisuuden Booker-palkinnon ja oli aiemmin sen sponsori. Sen katto-organisaatio on tietysti Tesco, brittien Kesko.
ellauri140.html on line 50: Tämä lyhyt kirjallisuuskazaus selkokielellä on tynkä. Voit auttaa El Lauria tekemään siitä pitemmän venyttämällä sitä kädellä sanoen Pee-pii-taa! Helppoa kuin heinänteko!
ellauri141.html on line 71: Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten Maecenaalle. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia esseitä, joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.
ellauri141.html on line 462: Kipling sai ensimmäisenä englanninkielisenä kirjailijana Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1907. Hän on yhä edelleen nuorin palkinnon koskaan saanut kirjailija (42v). Mikähän poliittinen tilanne oli siinä takana?
ellauri141.html on line 746: a) Koska Nobelin kirjallisuuspalkinto on poliittinen propagandateko. Ruozin Akatemia on Amerikan hegemoniaa ja länkkäreiden talousliberaalien setämiesten asiaa ajava PR-toimisto. Sen rahoitti räjähdysaineilla rikastunut porho, joka edellytti palkinnon saajilta, että niiden tuotanto on toivotulla lailla "positiivista".
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri147.html on line 628: Teorian historiassa karkea analyysi voi erottaa kolme narsismiteorian perinteen riviä, jotka dokumentoivat metapsykologisen sekaannuksen. Ensimmäinen koskee kiistaa sielun elämän alkuperästä, joka on kytenyt 30-luvulta lähtien: ensisijainen narsismi vaiko kohdesuhde on kiistanalainen kysymys täällä. Toisella rivillä voidaan ottaa huomioon yritykset kaapata narsismin käsite viettiteorian avulla. – Toisaalta kolmas perinnelinja muodostuu kaikista niistä lähestymistavoista, jotka yhdistävät narsismin libidon ulkopuoliseen itsetuntoon (onko sitä?) ja ymmärtävät sen eräänlaisena henkisen sääntelyn periaatteena. Siitä lähtevä rönsyilevä kirjallisuus on pirstaloitunut (ja suoraan sanoen aivan hanurista).
ellauri150.html on line 432: Savinien de Cyrano de Bergerac (6. maaliskuuta 1619 Pariisi – 28. heinäkuuta 1655 Sannois) oli kolmikymmenvuotisen sodan veteraani ja monipuolinen kirjailija, jonka elämä ja kirjallisuus innoittivat Edmond Rostandia kirjoittamaan näytelmänsä Cyrano de Bergerac: Comedie héroïque en cinq actes.
ellauri172.html on line 808: Alexis kivi kuoli perheettä ja hulluna. August Ahlqvist tunnetaan vaikutusvaltaisena kirjallisuuskriitikkona, joka nilkin humanisti-hall of famen mukaan "uskalsi" lytätä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen. Olipa rohkea. Taistelevaa humanismia. Lyön vetoa että nilkki on ollut tässä ize astialla. Nilkillä on paljon lastenlapsia. Akun perheestä ei löydy tietoa.
ellauri180.html on line 169: Esinahka - etu vai haitta? Kuten saattaa arvata, tästä aiheesta on jenkeillä laaja kiistakirjallisuus. Onko esinahkaisilla enemmän vai vähemmän sexitauteja kuin esinahattomilla? V. 1949 paperin kirjoittaja on osuvasti nimeltään Eugene M. Hand. (Liekö Mike Handin huonetta ja sukua?) Maxumuurin takaa ehtii kirjoittaja huikata että 790 gentiilin, 525 kiken ja 25 negron aineisto on vino koska oli vaikeaa löytää asevelvollisia neekereitä ilman tippuria. Goyimeistä oli 34% nahattomia, juutalaisista oli nahka tallella vain 1 unorthodoxilla, joka yllättäen sanoi olevansa siitä ylpeä.
ellauri181.html on line 87: Toissijainen kirjallisuus: Joachim Unseld: Franz Kafka. Kirjailijan elämä. Hanser, München 1982, ISBN 3-446-13568-5 . Eberhard Rohse : Hominisointi inhimillistämisenä? Apinan hahmo antropologisena provokaationa kirjallisuuden teoxissa Charles Darwinin jälkeen - Wilhelm Raabe, Wilhelm Busch, Franz Kafka, Aldous Huxley. Julkaisussa: Talvinen lukukausi 1987/88 (= General Studies. University of Veterinary Medicine Hannover: Luennot ihmisistä ja eläimistä. Vuosikerta 6). Schaper, Alfeld / Hannover 1989, ISBN 3-7944-0158-1 , s. 22–56 (tässä erityisesti: evoluution ja koulurazastuxen välillä: hominointi ”eteenpäin kehitettynä kehityxenä” - Franz Kafka, s. 47–50).
ellauri181.html on line 96: Tulette huomaamaan (ja kaikki teistä eivät tule sitä hyväxymään) että minä en yhdy eräisiin kollegoihini, jotka väittävät että kirjallisuus arvokkaimmillaan ja kiinnostavimmillaan on olennaisesti ei-referenttiä. Minä voin tulla teidän eteenne pikkutakissa ja solmiossa, voin herroitella ja neiditellä teitä, mutta yhtä kaikki minä vaadin teitä pidättymään sellaisten termien kuin »struktuuri-, muoto ja symboli- käyttämisestä minun läsnäollessani. Minä luulen että monet teistä on riittävästi pelästytetty ensimmäisenä opiskeluvuotenanne, niin että nyt teidän on sallittava löytää jälleen ja nostaa arvoonsa se harrastus, joka teidät alun perin kaunokirjallisuuden pariin veti, ja jota teidän nyt ei pidä hävetä. Kokeexi voisimme tämän kurssin ajaxi suorastaan luopua kokonaan luentosaliterminologiasta, hyljätä juonen- ja luonteen samoin kuin ne ylevät sanat joilla monet teistä haluavat juhlistaa havaintojaan, sellaiset sanat kuin epifania -, henkilö - ja tietenkin - existentiaalinen», kaiken sen määreenä mikä existeeraa auringon alla. Teen tämän ehdotuxeni siinä toivossa, että jos te puhutte Rouva Bovarysta enemmän tai vähemmän samalla kielellä jota käytätte puhuessanne ruokatavarakaupassa, tai rakastettunne kanssa, te voitte löytää paljon läheisemmän, mielenkiintoisemman, ja niin sanoaxemme referentimmän suhteen Flaubertiin ja hänen sankarittareensa.
ellauri182.html on line 64: Hän valmistui Nihon Yliopiston taidelinjalta pääaineenaan kirjallisuus. Noihin aikoihin hän otti taiteilijanimekseen ”Banana”, koska hän piti banaaneista. Yoshimoto aloitti uransa työskennellessään rolf-kerhon ravintolassa tarjoilijana vuonna 1987. Hänen innoittajiaan olivat Stephen Kingin muut kuin kauhuteokset (2kpl). Myöhemmin hän on nimennyt esikuvikseen kirjailijat Truman Capoten sekä Isaac Bashevis Singerin.
ellauri182.html on line 153: 1996 tää heppu melkein kuoli uimareissulla ja kirjoitti siitä lähin vain kylmiä paloja alakulttuureista kuten manga, kirjallisuus, politiikka, yhteiskunta ja uskonto. (Hindut, bambut, banaanit ja uusi testamentti. Mitähän se viirusilmä siitäkin ymmärsi, varmaan vähemmän kuin Malamudin simpanssi.) Yashimoto oli sodanjälkeisen Japanin ajattelun pikku jättiläinen joka veljeili entisen vihulaisen kaa. Näytti Tokiota tyypeille kuten Michel Foucault, Félix Guattari, Ivan Illich, and Jean Baudrillard.
ellauri191.html on line 48: Sen lisäxi kulttuuriprofiilit miettivät joka vuosi tarkkaan palkinnon poliittisen sanoman. Ihan seuraamalla kirjallisuus- ja rauhanpalkintojen maa- ja kielijakaumaa voi aika lailla nähdä missä päin on (Amerikkaa kyllä aika johdonmukaisesti hännystellen) ruozalaisten sympatiat olleet kulloinkin. Nobel-palkinto maan A toisinajattelijoille on kiva tapa päästä puun takaa vittuilemaan maan A vallanpitäjille. Hinoa John!
ellauri192.html on line 880: Lydia Janovskajan mukaan tekijöiden tekemät korjaukset ja lyhenteet lehden julkaisun jälkeen johtuivat halusta eliminoida monisanaisuus, temaattiset risteytykset ja semanttiset toistot. Yksittäisten juonensiirtojen kehityksen logiikan menetys, joka tapahtuu, kun joitain jaksoja poistetaan ei häirinnyt heitä - kirjallisuuskriitikko koitti selitellä tätä nuorten kirjoittajien asennetta tekstin "muokkaukseen", joille "luovat mahdollisuudet näyttivät loputtomalta".
ellauri194.html on line 209: Ranskalainen 1800-luvun kirjallisuus sai Viiva Luomen kiinnostumaan katolisesta kirkosta. Sehän trendasi, kz. esim Antti Nyöleniä. Aiemmin jonkin sortin vasemmistoradikaaliksi ja hipiksi identifioituneen teinin arvomaailma alkoi muuttua konservatiivisempaan ja kansallismielisempään suuntaan.
ellauri203.html on line 296: Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998. Czesław sai 1978 Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970.
ellauri203.html on line 298: Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan. Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa siltä varalta ettei viihtyisikään Puolassa. Miłosz heitti Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Varattomien veljien kryptaan.
ellauri203.html on line 393: Puolan kansantasavallassa hänestä tuli kirjailija, joka julkaisi monia kommunismin ihanteita tukevia teoksia, ja poliitikko. Hänestä tuli kahden kirjallisuuslehden toimittaja ( Miesięcznik Literacki 1966-1971 ja Literatura 1955-1968), ja sellaisena hänellä oli merkittävä vaikutus Puolan kulttuuripolitiikkaan. Hän oli suurlähettiläs Sveitsissä 1945-1947, suurlähettiläs Ranskassa 1947-1950, Puolan parlamentin varajäsen vuosina 1952-1961, ja lopulta Sveitsin jäsen.Puolan Yhdistyneen työväenpuolueen keskuskomitea vuosina 1964–1981.
ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei.
ellauri203.html on line 509: Kukolnik vetäytyi kirjallisuuselämästä 1840-luvun lopulla. Hän työskenteli vuodesta 1847 lähtien sotaministeri Aleksandr Tšernyšovin kansliapäällikkönä ja matkusteli paljon eri puolilla Venäjää. Kukolnik tuli tunnetuksi tehokkaana virkamiehenä, jonka tunnuslause oli ”jos tsaari käskee, ryhdyn vaikka kätilöksi”. Kirjailijan kootut teokset ilmestyivät vuosina 1851–1852, ja myöhemmin hän julkaisi joukon yltiöisänmaallisia kertomuksia ja näytelmiä.
ellauri204.html on line 560: Suomalaisen kirjallisuuskenen Luke Skywalker Make Eskelinen joutuu pahan kerran Herlinin kuolontähden tulituxeen uskallettuaan pommittamaan jälleen pysähtyneisyyden linnaketta jälkipolttoisella pikku esseelennokilla.
ellauri206.html on line 287: Samassa hengenvedossa voisi kuitata Juhani Branderin. Juhani Brander (s. 1978) on turkulainen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kolme runokirjaa ja kaksi proosateosta. Brander pääsi ainoana suomalaisena Best European Fiction 2010 -julkaisuun. Brander on Satakunnan Kansan ja Turun Sanomien kolumnisti ja kriitikko. Hän harrastaa urheilua, filosofiaa, elokuvia ja naisia. Nyttemmin Juhana on Suomen ehkä säälittävin miesasiamies. Mikähän siinä on että pölhöt miehet keskittyvät Turun kirjallisuustieteen laitoxelle?
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri211.html on line 96: Koita arvata mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta toteutuu. Oikein. Rei on yhä vaan osapuilleen 30v. ”Kimono päälle ja Shimura käteen, mars mars!” – komentaa kirjallisuustoimittaja Juha Roiha, Radio Suomi.
ellauri214.html on line 586: Olga Tokarczuk puhuu harvoin yksityiselämästään. Tällä kertaa hänen miehensä, joka oli kuusi vuotta nuorempi, otti puheenvuoron. Grzegorz Zygadło puhui Zwierciadło-lehden haastattelussa suhteensa alkamisesta rakkaansa kanssa. "Voisi sanoa, että meitä yhdisti kirjallisuus", hän sanoi. Mitä muuta hän sanoi?
ellauri214.html on line 588: Olga Tokarczuk on yksi Puolan suosituimmista ihmisistä. Luultavasti kukaan ei ole kuullut siitä, että kirjailija voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Vimma pyyhkäisi paitsi koko Puolan myös maailman. Toistaiseksi erittäin vaatimaton Olga Tokarczuk on tullut fanien ja toimittajien kysynnäksi. Vaikka hän antaa itse paljon haastatteluja, hän puhuu harvoin yksityiselämästään. Tiedetään, että hän on Grzegorz Zygadłan onnellinen vaimo, kuusi vuotta nuorempi kuin hän, koulutukseltaan filologi. Olga Tokarczukilla on myös poika Zbigniew, joka on hänen ensimmäisen avioliitonsa hedelmä kustantaja Roman Fingasin kanssa. Olgan kirjassa ovat naiset hyvixiä ja/tai fixuja, miehet pahixia ja/tai tyhmiä. Nii oikke, maxellaan vähän kalavelkoja. Näytetään niille pillua muttei anneta. Koko kirja on aikuisten satua. Eikä edes niin kovinkaan aikusten.
ellauri217.html on line 84: Apostolisiin isiin luettujen henkilöiden lista on vaihdellut jonkin verran. Se perustuu vahvasti kirkon perinteisiin, vaikka kirjallisuuskriittinen tutkimus onkin todistanut, etteivät kaikki heidän nimiinsä pannut kirjoitukset ole peräisin heiltä saati toiselta vuosisadalta. Toisaalta uudemmista löydöistä 1880-luvulla löydetty Didakhe on ajoitettu apostolisten isien aikaan. Didakhe on varhaisin tunnettu kirkkojärjestys. Se koostuu kolmesta pääosasta, jotka käsittelevät kristillisiä oppeja, toimituksia, kuten kastetta ja ehtoollista, sekä kirkon organisaatiota. Siitä ei Wilho todennäköisesti perustanut.
ellauri217.html on line 137: Toinen Muhammedia koskeva lähde ovat 800-luvulta alkaen kootut lyhyet suullisesta perinteestä kootut tarinat, joissa kerrotaan, mitä Muhammed jossakin tilanteessa sanoi tai teki. Tämä hadith-kirjallisuus muodostaa yhdessä Koraanin kanssa islamilaisen lain eli šarian perustan. Sen luotettavimpana pidetty osa on niin sanotut "kuusi kirjaa" eli kutub al-sittah. Hadith-kertomukset ovat yhteydestä irrotettuja anekdootteja, jotka eivät kerro mitään Muhammedin elämänvaiheista, mutta kertovat mikä on sunna, eli Muhammedin antama ihanteellinen esikuva Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Jumalan lain sisältyminen Pyhään kirjaan ja profeetan esikuvaan muistuttaa juutalaisuutta, missä vastaavasti Mooseksen sunna oli perusta Mišnalle, joka yhdessä Tooran kanssa muodosti halakha-lain.
ellauri217.html on line 390: Marina ei muka ollut ymmärtänyt mixi lemmenpesä piti puzata käytetyistä korzuista. Onxtää kaveri aivan vähälahjainen? Onhan se, taisiis oli. Spedelläkin oli enempi päässä älliä, olihan se diplomi-insinööri eikä humanistiretku kuten Jörnykkä. Donner itse valmistui vuonna 1958 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaan yleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus sekä sivuaineina psykologia ja filosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa. Tais tulla sevverta heikot paperit.
ellauri238.html on line 113: Kämpin baarissa istuessamme mukavan tunnelman vallitessa minulle kävi ilmiselväksi, että Uuden Suomen kirjallisuuskriitikon, runoilija Polkusen, ja Apu-lehden toimittajan, maisteri Revon, välillä oli säpinää. Se oli sikäli odottamatonta, että runoilija Mirjam Polkunen eli jo vakiintuneesti runoilija Mirkka Rekolan kanssa. Jätin nämä kaksi Kämppiin säpisemään ja lähdin taksilla takaisin Kirjalle katsomaan miten runoilija Saarikoski voi.
ellauri238.html on line 231: Kirsch opiskeli aluksi vuosina 1954–1958 biologiaa Hallessa. Vuosina 1963–1965 hän suoritti kirjallisuusopintoja Leipzigissa Johannes R. Becherin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa (nyk. Deutsches Literaturinstitut Leipzig). Hän oli vuosina 1960–1968 naimisissa runoilijakollegansa Rainer Kirschin kanss.a Kirschit tekivätkin yhteistyönä muun muassa runokokoelman Gespräch mit dem Saurier (1965). Hän kirjoitti luontoon liittyvistä aiheista mutta painokkaasti myös politiikan kysymyksistä, kuten demokratiasta ja ihmisoikeuksista, ja joutui lähtemään länteen osallistuttuaan protesteihin Wolf Biermannin karkotuksesta. Kirsch oli DDR:n runouden merkittäviä nimiä. Hän sai lännessä lukuisia palkintoja, kuten Peter-Huchel-palkinnon 1993 ja Georg-Büchner-palkinnon 1996. Saarikosken Penasta ei ole mitään mainintaa. Ingrid oli Ilmaria 2v vanhempi, Tuula-Liina 4v nuorempi.
ellauri238.html on line 566: Turun kirjallisuusmatinean esiintyjiä vuonna 1962: punkkitohtori Armo Hormia (vas.), kynäilijä Paavo Rintala, kynäilijä Antti Hyry (tasku pullottaa taskubiljardista kai), runoilija Selvä Pyy, tyhjäntoimittaja Pekka Tarkka ja kynäilijä Kaarlo Isotalo. Pekka Tarkan selfiekokoelmat.
ellauri244.html on line 152: Punkki kaihtoi kaikkia entisiä ismejä. Omaperäistä. Aate oli korvautunut tavaroilla. Takaisiin siis ruutuun 1. Nää oli kyllä erittäinkin typeriä perseitä. Edellisen sodan opetuxet on nyt täysin unohtuneet. Kirjallisuus elää vain jos kirjailijat elävät täysillä. Ryyppäävät, köyrivät, nappailevat huumeita. Sillä kirjallisuus syntyy matelijanaivoissa. Vitun rivo raiskaaja tarkoitti tosi hyvää tyyppiä. Gud var kåt. Onkohan Pedo-Petteri lukenut antamaani 2 egen lahjakirjaa? Veikkaan että ei. E. Saarinen luki Kiiman manifestia pikkukaupungin (Hyvinkää?) lavalla salintäydelle yleisöä. Punkkimanifesti on samoilla linjoilla kuin piispa Butler, Eski uhoaa.
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 56: Agnon kuoli Jerusalemissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan onkin julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 69: Vuonna 1966, yhdessä israelilaisen kirjailijan Samuel Josef Agnonin kanssa Nelly pokkasi Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sachs oli vuoteen 2009 asti ainoa saksalais-ruåzalainen naiskirjailija, joka on saanut tämän palkinnon. 2009 sen sai Herta Müller, Celanin maanmies ja samanlainen antikommunisti Ceausescu-survivori.
ellauri246.html on line 87: Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968. A-ha! Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman ja Alepan päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren. Muikean näköinen Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu 1/2nobelisti Harry Martinsonin runoelmaan Aniara (a-ha!).
ellauri246.html on line 189: Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 362: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri246.html on line 633: "Mitä minä haluan henkilökohtaisesti, joten näin jäin yksin itseni kanssa ja mitä voin tehdä. Ja tämän vuoksi olen äärettömän kiitollinen olosuhteista ja maalle. Olin aina houkutteli yksilöllisen vastuun henkeä ja yksityisen aloitteen periaate. Kuulet koko ajan täällä: Yritän nähdä, mitä tapahtuu. Yleensä elää muukalaisessa maassa, sinun täytyy rakastaa jotain hyvin paljon: lakien tai liiketoimintamahdollisuuksien henki tai kirjallisuus tai historia. Rakastan erityisesti kaksi asiaa: amerikkalainen runous ja [amerikkalaisen] lakien henki. Minun sukupolvi, joukko ihmisiä, joiden kanssa olin lähellä, kun olin kaksikymmentä, olimme kaikki individualisteja. Ja ihanteellinen tässä mielessä oli Yhdysvallat: täsmällisesti yksilöllisen hengen vuoksi. Siksi, kun jotkut meistä osoittautuivat täällä, meillä oli tunne, että he tulivat kotiin: osoittautuimme olemaan enemmän amerikkalaisia kuin paikallisia. "
ellauri246.html on line 876: Luettelo käytetyistä lähteistä ja kirjallisuudesta runoilija Brodsky-kirjallisuus
ellauri246.html on line 890: Korkean lukemisen rooli henkisen kasvun prosessissa on vaikea yliarvioida. Tällainen lukeminen on kuitenkin kevyt, viihde-kirjallisuus vaatii vaivaa. Suuri kulttuuri, kuten huippupisteiden korkein puoli, ei anneta liikkeellä mihin tahansa jalankulkijaan - sen pitäisi olla hihoitettavasti valmistettu. Tietenkin kaikki on aika ja paikka: tietyssä tilanteessa ja "minun karjani, pudonnut" putoaa sieluun, mutta koko saali on, että tämä ei vaadi erityisiä ponnisteluja osallistujalta, yksi esteettinen muodostuminen! Joten henkisen kulttuurin hallitsemisen prosessissa emme voi tehdä yhden weseltisen ilon kanssa; Esillä, toisin sanoen Ymmärtäminen, lukeminen on "työvoima ja luovuutta" (V. Asmus), "sielu on velvollinen!" (N. Zabolotsky), "INI, joka kynnet" (V. Mayakovsky).
ellauri246.html on line 914: Nämä aika, länsi alkaa julkaista I. Brodskin kirjoja vuodesta 1965: "runo ja runot", "pysäkki autiomaassa". I. BrodSky tulee epävirallisen kirjallisuuden ensimmäinen runollinen hahmo. Jokainen uusi tuote havaitaan kattavalla tapahtumalla, se ulottuu välittömästi suulliseen lähetykseen, SamizDat-uusintapainoksi lähetetään Venäjän ulkomaisille versioille. Kokoelman ja vastaavanlaisen ystävällisen kirjallisuuden lisäksi kaikki itsenäinen nuori kirjallisuus ja taide ulottuu arvovaltaiseen.
ellauri247.html on line 218: pícaro subst. (kirjallisuustiede) konna
ellauri248.html on line 303: Tammen ja WSOY:n Nobel-sarjassa ilmestyi kolmekymmentä kirjaa vuosien 1976 ja 1977 aikana. Lyriikka-antologiaa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa lukuunottamatta kaikki sarjan nimekkeet olivat uusintapainoksia aiemmin julkaistuista kirjoista. Sarjaan sisältyvät kahden teoksen yhteisniteet ilmestyivät tässä asussa yleensä ensimmäistä kertaa, mutta nämäkin koostuivat aikaisemmin erillisinä ilmestyneistä nimekkeistä. Kaikesta päätellen Nobel-sarjaa ei tarkoitettukaan jatkuvaksi, vaan enemmänkin kertaluonteiseksi paketiksi. Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -valikoimaan laatimassaan esipuheessa sen koonnut Aale Tynni viittaa kirjallisuuspalkinnon lähestyvään 75-vuotispäivään (ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 1901), joten arvelisin tämän merkkipaalun innoittaneen Tammea ja WSOY:ta ottamaan nobelistiensa teoksista uusia painoksia niiden Nobel-statusta korostaen.
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 107: Saksalaisen romantikon E. T. A. Hoffmannin teoksen mukaan nimetty ryhmä sai alkunsa Vsemirnaja literatura -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat Lev Lunts, Nikolai Nikitin, Mihail Slonimski, Ilja Gruzdev, Konstantin Fedin, Vsevolod Ivanov, Mihail Zoštšenko, Veniamin Kaverin, Jelizaveta Polonskaja ja Nikolai Tihonov sekä joukko ”ulkojäseniä”. Toimintaa ohjasivat muun muassa Maksim Gorki ja Viktor Šklovski.
ellauri254.html on line 132: Kuten tiedätte, Vsevolod Ivanov tapasi yhdessä muiden kirjailijoiden kanssa Stalinin, Voroshilovin, Kaganovichin, Molotovin ja Postyshevin Gorkin asunnossa 26. lokakuuta 1932. Kokouksessa - viinin ja välipalojen kanssa - keskusteltiin kirjailijaliiton perustamisesta, Stalin selitti puolueen politiikkaa kirjallisuutta kohtaan, lupasi kaiken mahdollisen tuen. Vuonna 1934 perustettiin Neuvostoliiton kirjailijoiden liitto, sen ensimmäinen kongressi pidettiin. Yksi liiton hallituksen sihteereistä oli Vs. Ivanov. Hänet valittiin kirjallisuusrahaston hallituksen puheenjohtajaksi.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 554: Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimellä Vladimir Lenin) kanssa 1902. Hänet valittiin 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta Nikolai II perui päätöksen. Protestina Anton Tšehov ja Vladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
ellauri254.html on line 1006: Nikitin oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja Zvezda-kirjallisuuslehden toimituskunnan jäsen sekä Leningradin kaupunkineuvoston edustaja. Hänet palkittiin Työn punaisen lipun kunniamerkillä. Kirjailijan kotitalon seinässä (Mohovaja 28, Pietari) on Nykyttimen omatoimisesti heittämä muistolaatta.
ellauri254.html on line 1067: Fedin ko-ko-ko-ko-kommentoi: Nuo sanat kahden alkuperusteen, realismin ja romantismin, yhdistämisestä kuulostivat minusta kaiken sen arviolta, mitä neuvostokirjailijat olivat saaneet kuluneina vuosina aikaan, johtopäätökseltä Venäjän kirjallisuustoimintaa koskeneista loputtomista mietiskelyistä. Minusta tuntui, että noiden alkuperusteiden yhdistäminen luonnehtii parhaiten Gorkia itseään, hänen unelmoimansa kansamme suuren tulevaisuuden romanttisuutta ja tuon tulevaisuuden rakentamisen reaalisuutta. Se on sosialistinen realismi pähkinänkuoressa. Reaalisosialismista muodostui sitten kova kuori siihen pähkinään.
ellauri256.html on line 211: Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimellä Vladimir Lenin) kanssa 1902. Hänet valittiin 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta Nikolai II perui päätöksen. Protestina Anton Tšehov ja Vladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
ellauri257.html on line 341: Hän oli vuonna 1966 ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta ei kuitenkaan saanut palkintoa. Actually he was nominated for the Nobel Prize in Literature four times, from 1966 to 1969. Eise sentään ollut Puolan juutalaisia vaikka painui Argentiinaan karkuroimaan 1939. Actually he was considered unfit for military duties. No jotain vikaa siinä piti olla, ja olikin: Gombrowicz had affairs with both men and women.
ellauri257.html on line 491: Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. יצחק באַשעװיס זינגער, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan (joita en ole lukenut, vaan sen romskuja).
ellauri262.html on line 268: Tolkienin tunnetuimpana tieteellisenä työnä pidetään myöhemmin artikkelina julkaistua luentoa Beowulf: the Monsters and the Critics (1936). Luennossaan Tolkien arvosteli tutkijoita, jotka olivat pyrkineet mitätöimään muinaisenglantilaisen Beowulf-eepoksen kirjalliset ansiot ja käyttämään sitä vain Skandinavian muinaishistoriasta kertovana lähteenä. Hänen mukaansa eeposta tulisi lukea ensisijaisesti taideteoksena. Tolkienin luento oli ilmestyttyään merkittävä käännekohta Beowulfin kirjallisuustieteellisessä tutkimuksessa.
ellauri262.html on line 282: Taru sormusten herrasta sai ilmestyessään ristiriitaisia arvosteluja, mutta suosio kasvoi vähitellen. C. S. Lewis ehdotti vuonna 1961 Tolkienia Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Ei tärpännyt. Viisikymmentä vuotta myöhemmin julkistetun arkistomateriaalin mukaan palkintolautakunta ei pitänyt Tolkienin proosaa tarpeeksi korkeatasoisena. Eihän siinä paljon kehumista olekaan, eikä juonessakaan, se on varsin klisheinen. Koko juju on hauskoissa fantasiahahmoissa.
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri266.html on line 200: Virpi Hämeen-Anttila (s. 15.10.1958 Espoossa) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996. Hän teki väitöskirjan vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hämeen-Anttila on toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria.
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 387: Vuonna 2001 ohjaaja Tim Burton johti Planet of the Apes -elokuvan uudelleenkäynnistystä , joka oli suurelta osin kriittinen ja kaupallinen epäonnistuminen. Mutta viime aikoina sarjan uudet remake-sarjat, Rise of the Planet of the Apes (ohjaaja Rupert Wyatt vuonna 2011) ja Dawn of the Planet of the Apes (ohjaaja Matt Reaves vuonna 2014), ovat saavuttaneet suurta menestystä. Kolmas jatko-osa on parhaillaan suunnitteluvaiheessa, ja franchising-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri272.html on line 762: Christer Kihlman tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisenä ns. izensäpaljastajana. Se on ilmeisesti vielä rumempss kuin ns. tunnustuskirjallisuus, jonka isäxi itäisessä isänmaassamme ehättäytyi 6v iäkkäämpi Henrik Tikkanen. Kovia kilpailijoita olivat 60-luvulla Hansan porukat.
ellauri274.html on line 742: | 2:30:54 гуманитарным наукам прежде всего история обществознанию литературе географии чтобы молодежь могла как можно больше | 2:30:54 humanistiset tieteet, ennen kaikkea historia, yhteiskuntaoppi, kirjallisuus, maantiede, jotta nuoret voivat tehdä mahdollisimman paljon |
ellauri275.html on line 202: Venäläinen kirjallisuuskriitikko V. Goltsev totesi, että "ei vain Gruusian, vaan myös sen ajan venäläisessä runoudessa ei ole toista runoa, joka ylistäisi Pariisin kommuunin 1871 taistelijoita sellaisella voimalla ja ajatuksen selkeydellä:"
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 476: Vuonna 1942 hän julkaisi pitkän runonsa Suuri nälkä, joka kuvaa hänen tuntemansa maaseutuelämän puutteita ja vaikeuksia. Vaikka tuolloin huhuttiin, että Garda Síochána takavarikoi Horizonin, kirjallisuuslehden, jossa se julkaistiin, kopiot, Kavanagh kiisti tämän tapahtuneen ja sanoi myöhemmin, että kaksi Gardía vain vieraili hänen kotonaan (luultavasti erityisvaltuuksia koskevan lain mukaisen Horizon- tutkimuksen yhteydessä). Yksittäisen talonpojan näkökulmasta historiallisen nälänhädän ja emotionaalisen epätoivon taustalla kirjoitettu runo on kriitikoiden mielestä usein Kavanaghin hienoin teos. Se pyrki vastustamaan irlantilaisen kirjallisen laitoksen sakarimaista romantisointia sen näkemyksessä talonpoikien elämästä. Richard Murphy The New York Times Book Review -lehdessä kuvaili sitä "suureksi teokseksi" ja Robin Skelton Poetryssa ylisti sitä "näkemykseksi myyttisestä intensiivisyydestä".
ellauri276.html on line 486: Vuonna 1952 Kavanagh julkaisi oman aikakauslehtensä, Kavanagh´s Weekly: A Journal of Literature and Politics, yhdessä veljensä Peterin kanssa ja hänen rahoittamana. Se ilmestyi noin 13 numeroa 12. huhtikuuta 5. heinäkuuta 1952. Vuonna 1954 kaksi suurta tapahtumaa muutti Kavanaghin elämän. Ensin hän aloitti kunnianloukkausoikeudenkäynnin The Leader -nimistä lehteä vastaan, koska se julkaisi nimettömästi kirjoitetun profiilin hänestä alkoholisienenä. Kavanagh oli tehnyt lukuisia vihollisia elokuva- ja kirjallisuuskritiikissaan ja kirjoittanut puheita virkamieskuntaa, taideneuvostoa ja irlantilaista kielen liikettä vastaan, joten teoksen mahdollisia tekijöitä oli monia. Aiemman kunnianloukkauskokemuksensa perusteella hän uskoi saavansa tuomioistuimen ulkopuolisen sovinnon. Lehti palkkasi kuitenkin entisen (ja tulevan) taoiseachin ja oikeusministerin (1926–1932)John A. Costello heidän asianajajakseen, joka voitti tapauksen, kun se tuli oikeudenkäyntiin.
ellauri276.html on line 490: Vuonna 1955 Macmillan hylkäsi Kavanaghin runojen konekirjoituksen, mikä sai runoilijan hyvin masentuneeksi. Patrick Swift vieraili Dublinissa vuonna 1956, ja Kavanagh kutsui hänet katsomaan konekirjoitusta. Sitten Swift järjesti runojen julkaisemisen englantilaisessa kirjallisuuslehdessä Nimbus (19 runoa julkaistiin). Tämä osoittautui käännekohtaksi ja Kavanagh alkoi saada suosiota, jonka hän oli aina tuntenut ansaitsevansa. Hänen seuraava kokoelmansa, Come Dance with Kitty Stobling, liittyi suoraan Nimbuksen minikokoelmaan.
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri279.html on line 66: Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto
ellauri279.html on line 71: Löydät lisää ja parempiakin kirjailijoita kirjallisuuden teemasivulta. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Se on paljon nobelistixi. Jääprinsessan huudeilla. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Jonka se otti vastaan 1974 saatuaan lemput Neuvostolasta.
ellauri279.html on line 85: Hänelle myönnettiin vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinto "eettisestä voimasta, jolla hän on harjoittanut venäläisen kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä", ja Gulagin saaristo oli erittäin vaikutusvaltainen teos, joka "merkitsi haastetta Neuvostoliiton valtiolle" ja myi kymmeniä miljoonia kopioita.
ellauri279.html on line 324: Karkotuksen jälkeen Solženitsynin onnistui hiljakseen hankkiutua takaisin Moskovaan ja päästä lopulta Lev Kopelevin ansiosta kosketuksiin kirjallisten piirien, erityisesti Novyi mir -kirjallisuuslehteä päätoimittaneen rintamarunoilija Aleksandr Tvardovskin kanssa. Tvardovski oli kiltti maalaismies ja ihanteellinen kommunisti, joka kaikesta sydämestään tuki Nikita Hruštšovin uudistuslinjaa uskoessaan auttavansa uudistuksia julkaisemalla Solženitsynin ensimmäisen leiriaiheisen kertomuksen Ivan Denisovitšin päivä. Julkaisuluvan antoi itse Hruštšov. 1960-luvun alussa ja erityisesti 22. puoluekokouksen jälkeen jatkuva Stalin-kritiikki tulkittiin olojen vapautumiseksi, ja Ivan Denisovitšin päivän julkaisemista pidettiin lopullisena liberalismin voittona.
ellauri279.html on line 357: Solženitsyn valittiin vuonna 1997 Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi. Hän perusti nimeään kantavan kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 2007 Solženitsyn sai valtionpalkinnon humanitaarisesta työstään. Palkinnon luovutti presidentti Vladimir Putin Solženitsynin kotona Moskovassa. Vittu mitä nuoleskelua, hyi Voldemar.
ellauri279.html on line 404: 1970 - Nobelin kirjallisuuspalkinto "moraalisesta voimasta, jolla hän seurasi venäläisen kirjallisuuden muuttumattomia perinteitä" (tarjoaja François Mauriac ; muiden lähteiden mukaan - Yakov Malkiel). Hän sai diplomin ja palkinnon rahallisen osan 10. joulukuuta 1974 Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen.
ellauri279.html on line 416: Keväällä 1995 myönnettiin italialaisen satiiristin Vitaliano Brancatin mukaan nimetty kirjallisuuspalkinto, (italialainen) Rus.
ellauri286.html on line 190: Se ei ollut julkisesti merkittävän taiteen aihe, ja kirjallisuus on aina julkista ja kirjailijaksi minä halusin.
ellauri286.html on line 376: Šiškin (kirjoitetaan usein Shishkin) on ainoana venäläiskirjailijana voittanut kaikki maansa arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot, mm. Vuoden esikoisen 1993, Venäjän Bookerin 2000, Valtakunnallisen bestsellerin 2005 ja Suuri kirja -palkinnon 2006.
ellauri286.html on line 410: Kirjailija Sofi Oksanen piti tämän toisteisen ja pitkästyttävän "luennon" ”Millaista on kirjoittaa Venäjästä? Ihan kivaa, tuskin malttaa lopettaa” Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleilla nonstoppina Norjassa to-su 26-29.5.2016.
ellauri286.html on line 517: Teini-ikäisestä 22-vuotiaaseen Sofi puri oxennustaan wc:ssä. Oli turhauttavaa opiskella kirjallisuustiedettä. Piti tutkia asiaa, mitä itse halusi tehdä. Kesken jäi sekin rojekti.
ellauri288.html on line 230: Puhdistus on ollut myös varsinainen palkintorohmu. Vuonna 2008 Oksanen sai teoksestaan sekä 30 000 euron arvoisen Finlandia-palkinnon että 8 000 euron arvoisen Waltari-palkinnon. Vuonna 2009 hän sai romaanillaan 10 000 euron suuruisen Runeberg-palkinnon. 2010 Oksanen kartutti palkintopottiaan 47 000 euron suuruisella Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Oksanen on siis rikastunut jo pelkästään palkintojen myötä 95 000 eurolla.
ellauri294.html on line 452: On tärkeää tuntea Korinton epäsiveellisyys, jos tahtoo ymmärtää Paavon kirjeenvaihtoa. Korintissa oli kaikenlaista, oli kaxikin Laista joiden sanottiin olevan aikansa kaunein nainen. Holbeinin Lais oli kyllä aika kirvespää. Korinthiazesthai (elää korinttilaisittain) tarkoitti varakasta, humalaista irstailua. Siellä ilmestyi myös rivo kirjallisuuslehti Parnasso. Muulikuski lauloi HV:lle kiihottavia lauluja koko matkan Korinttoon. Pan suolaa! tarjosi HV:lle irstaannäköinen kreikkalainen läski pikkumies.
ellauri294.html on line 560: Romaani voitti Dutton Animal Book Award -palkinnon vuonna 1967, minkä seurauksena EP Dutton julkaisi sen 11. syyskuuta samana vuonna. Se oli vuoden 1967 Reader´s Digest Book Club -valinta ja voitti Athenaeum-kirjallisuuspalkinnon. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka ylistivät sen yksityiskohtia ja Mannixin kirjoitustyyliä. Walt Disney Productions osti romaanin elokuvaoikeudet, kun se voitti Dutton-palkinnon, mutta aloitti tuotannon mukautuksena vasta 1977. Lähdemateriaalista voimakkaasti muokattu Disneyn The Fox and the Hound julkaistiin teattereissa heinäkuussa 1981 ja siitä tuli taloudellinen menestys.
ellauri297.html on line 59: ”Elämän herrat kertoo vihasta ja rakkaudesta, luovista ihmisistä ja lähimmäisistä, elämän koko prosessista. Se kertoo enemmästäkin, ajasta jonka olemme sikiönä kohdussa viettäneet ja jolla on ratkaiseva vaikutus myöhempään elämäämme. Lukija ei ehkä ole samaa mieltä, mutta lukematta ja kantaa ottamatta ei voi olla kukaan. Kuten suuri kirjallisuus aina Elämän herrat jättää lähtemättömän jäljen, tämä kirja voi muuttaa maailman koko kuvan!” Eli siis mitä? Onko tää se kirja jonka Pekka Tarkka väitti olevan Putkinotko-coveri? Goodreads antaa sille arvion 3,75 8:lla ratingilla, paizi ettei niitä ole yhtäkään. Goodreads on iso kusettaja.
ellauri297.html on line 547: Melkein kaikki kirjallisuus julkaistaan englanniksi. Tunnetuimpia runoilijoita ovat Frank Chipasula ja Steve Chimombo. Legson Kayira on kirjoittanut puoliomaelämäkerrallisia teoksia matkoista Afrikassa jo 1970-luvulla. Nykyisin Yhdysvalloissa työskentelevä Paul Tiyambe Zeleza on kirjoittanut parikymmentä tietokirjaa ja kolme kaunokirjallista teosta.
ellauri302.html on line 614: Musar-kirjallisuus on didaktista juutalaista eettistä kirjallisuutta, joka kuvaa hyveitä ja paheita sekä polkua luonteen parantamiseen. Tämä kirjallisuus antaa nimen Musar-liikkeelle 1800-luvun Liettuassa, mutta tällaista kirjallisuutta löytyy laajemminkin.
ellauri302.html on line 671: Reshit Chochmah on tärkeä kirja Kabbalasta (juutalainen mystiikka), etiikasta ja moraalista (musakorner-kirjallisuus), jonka on kirjoittanut 1500-luvun oppinut rabbi Eliyahu The Viisas. Se perustuu suurelta osin Zohariin.
ellauri308.html on line 466: Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
ellauri308.html on line 481: Ukraina on täynnä Henrykin pazaita, varsinkin Lwiw. Hänen teoksiaan myös moitittiin liian pelkistetyiksi. 20. vuosisadan puolalainen kirjailija ja dramaturgi Witold Gombrowicz kuvasi Sienkiewiczia ensiluokkaiseksi toisen luokan kirjailijaksi. Vasily Rozanov kuvaili Quo Vadista, ettei se ole taideteos, vaan kuin karkea tehdastekoinen maalaus. Anton Tšehov kutsui Sienkiewiczin kirjoitelmia oksettavan äiteliksi ja tökeröiksi. Kuitenkin Puolan kirjallisuushistorioitsija Henryk Markiewicz kirjoitti Polski słownik biograficznyssä (Puolalaisten elämäkertojen sanakirjassa) artikkelin Sienkiewiczista (1997). Markiewicz kuvaa Sienkiewiczia puolalaisen proosan mestariksi ja puolalaisen historiallisen fiktion eturivin kirjailijaksi ja samalla kansainvälisesti parhaiten tunnetuksi puolalaiseksi kirjailijaksi. Haha LOL, kiitos Hollywoodin.
ellauri308.html on line 483: Sienkiewicz nimitettiin moniin kansainvälisiin organisaatioihin ja yhdistyksiin, kuten Puolan oppimisakatemiaan, Venäjän tiedeakatemiaan, Serbian tiede- ja taideakatemiaan, Kuninkaalliseen Tšekin tiedeyhdistykseen sekä Italian Arkadian akatemiaan. Hän sai Ranskan Kunnialegionan kunniamerkin 1904, Jagellon yliopiston kunniatohtorin (1900) ja Lvivin yliopiston kunniatohtorin arvot sekä Lvivin kunniakansalaisen arvon 1902. Ruotsin akatemian jäsenen Hans Hildebrandin ehdotuksesta hän sai 1905 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
ellauri311.html on line 535: Angloamerikkalainen kirjallisuus, muu kirjallisuus, kerronnan tutkimus,
ellauri315.html on line 450: Shuulman on 45-vuotias. Hän on naimisissa Mikhail Schulmannin, pedofiili Vladimir Nabokovin asiantuntijan ja kirjallisuuskriitikon kanssa, jonka hän tapasi Internetissä LiveJournal.ru:n kautta. Schulmanneilla on kolme netissä tehtyä yhteistä lasta (kaksi tytärtä ja poika).
ellauri316.html on line 350: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Mihail Gus kommentoi Vasilievin työtä seuraavasti: "Arkady Vasilievin kirjojen keskipisteessä ei yleensä ole fiktiivisiä hahmoja, vaan ihmisiä, joilla on rikkaat, autenttiset elämäkerrat. Täten kirjailija loi toistuvasti kuvan Mihail Vasilyevich Frunzesta - upeasta leninististä, taipumattomasta, rohkeasta maanalaisesta taistelijasta, puna-armeijan legendaarisesta komentajasta. Historiatieteiden tohtori, toisen maailmansodan yhteistyön vääristelijä Boris Kovalev kuitenkin huomauttaa, että "kirjailija vääristi monia tosiasioita". Tämä lause täpärästi läpäisi suomalaisen sensuurin.
ellauri316.html on line 370: Zasursky oli merkittävä kirjallisuuskriitikko, Dreiserin asiantuntija ja matkusti usein Yhdysvaltoihin. Isän kirja haluttiin jostain syystä painaa lännessä.
ellauri317.html on line 360: Sodan jälkeen Tšekkoslovakian kommunistihallinto hieman vastahakoisesti hyväksyi Čapekin tuotannon, koska häntä sentään pidettiin vähän enempi vielä kansallissosialismin vastustajana. Čapek ei kelvannut sotapalvelukseen selkärankareuman takia. Hän työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana museossa. Čapekille ehdotettiin Nobelin kirjallisuuspalkintoa 7 kertaa 1930-luvulla. Ei napannut.
ellauri321.html on line 412: Keskustelu laajeni, kun I. A. Richards, englantilainen kirjallisuuskriitikko, joka analysoi Keatsin runoja vuonna 1929, nojautui "Oodi kreikkalaiselle urnille" viimeisiin riveihin keskustellakseen "pseudolauseista" runoudessa.
ellauri322.html on line 277: Jöötepori on hollantilaisten rakentama, sixi siellä on kanavat. Pyylevät jööteporilaiset skottikauppiaat syövät liian pitkiä kosteita lounaita eivätkä tiedä mitään kirjallisuusjuoruja.
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri325.html on line 710: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri326.html on line 91: Sota newtsien kanssa (alkuperäisessä tšekin kielessä Válka s Mloky), käännettynä myös Salamander Wars -kirjalla, on tšekkiläisen Karel Čapekin satiirinen tieteiskirjallisuusfiktio vuodelta 1936. Se koskee meressä asuvan rodun löytämistä Intian valtamerestä, älykästä vesikkorotua, joka alun perin orjuutetaan ja käytetään hyväksi. He hankkivat ihmistietoa ja kapinoivat, mikä johtaa maailmanlaajuiseen sotaan apinoiden ylivallan puolesta. On ilmeisiä yhtäläisyyksiä Čapekin aikaisempaan RUR:iin , mutta myös joitakin alkuperäisiä teemoja.
ellauri326.html on line 233: Miksi koulun kirjallisuustunnit eivät voineet estää aggressiota? Missä on venäläisen kulttuurin paikka viime aikojen loputtomissa keskusteluissa syyllisyydestä ja vastuusta? Mikä kohtalo odottaa venäjän kieltä sodan päättymisen jälkeen? Kielletäänkö se? Korvautuuko se ukrainalla vaiko enkulla?
ellauri326.html on line 237: Viimeiset 18 vuotta Mihail Shishkin, yksi aikamme arvovaltaisimmista venäläisistä kirjailijoista, kolmen suuren länkyttäjien kirjallisuuspalkinnon voittaja, on asunut Sveitsissä. Hän vastustaa aktiivisesti Putinin hallintoa ja tunnetaan sodanvastaisista puheistaan. Tapaamiseen saapuneiden lukijoiden - virolaisten, venäläisten ja ukrainalaisten - kanssa Mihail Shishkin puhui siitä, mitä hän ajattelee Venäjällä vallitsevasta ihmispersoonallisuuden tukahduttamisjärjestelmästä, Ukrainan voitosta ja siitä, onko mahdollista palauttaa menetetty ihmisarvo venäläiseen kirjallisuuteen. Julkaisemme joitakin katkelmia tästä dialogista.
ellauri326.html on line 239: Q: Olen Ukrainasta, ukrainan kielen ja kirjallisuuden opettaja. Kun sota alkoi, kirjallisuustuntien opettaminen oli erittäin vaikeaa. Kun Buchasta ja muusta barbaarisuudesta tuli tunnetuksi, sanoin lapsilleni, etten voi kuvitella, millainen kirjallisuuden opettaja oli niillä, jotka sallivat sen tehdä. En tiedä, minkälaiseen moraaliin nämä sotilaat, upseerit, korkeimman sotilasluokan edustajat kasvatettiin. Millä moraalilla ja kulttuurilla kasvatti maani nuorempi sukupolvi, joka kykeni pommittamaan maatani?
ellauri326.html on line 251: Tätä hiljaisuutta voi vastustaa vain sanalla. Vain kirjallisuus, vain kulttuuri - se, joka pystyi ja protestoi tätä järjestelmää vastaan. Siksi kouluissa ei koskaan ollut sananvapautta, ei koskaan ollut lainausta Tolstoilta, että isänmaallisuus on orjuutta. Siellä oli vain muotokuvia tämän isänmaan puolesta kuolleista pioneerisankareista. Koulun ydin ei ollut selittää, auttaa ihmisiä ajattelemaan vapaasti - muuten he alkaisivat ajatella vapaasti ja ihmetellä, mitä me täällä, orjien maassa, teemme? Koulun tehtävänä on aina ollut selittää lapsille, että heidän on kuoltava tämän isänmaan puolesta. Pojat ovat sotilaita, tytöt sairaanhoitajia. Tämä on koulu, josta nämä ihmiset tulivat. Ja tämän nämä opettajat opettivat heille.
ellauri326.html on line 265: Mutta näiden sadan vuoden aikana olemme kehittäneet huipputeknologiaa, mikä erottaa meidät ensimmäisestä siirtolaisuudesta! Jos heillä oli silloin kirjallisuuspiiri Harbinissa, ja he tunsivat olevansa eksyksissä, koska venäläisen kulttuurin pääkaupunki Berliini ja Pariisi olivat toisella planeetalla, nyt jos olet junassa jossain Afrikassa ja sinulla on Wi-Fi, olet venäläisen kulttuurin keskus. On venäläisen kulttuurin kantajia, kuluttajia ja luojia. Yhtäkkiä tämä venäläisen kulttuurin maa ilmestyi. Tuli tunne, että haluan olla tämän maan, venäläisen kulttuurin kansalainen, jossa ei ole Putinia eikä Malyuta Skuratovia, mutta tulee olemaan Tšaikovski ja Rahmaninov. Ja yhtäkkiä oli mahdollisuus elää tässä maassa, joka ei riipu alueen kirouksesta. Se on virtuaalinen, mutta ei virtuaalinen; se ei todennäköisesti koskaan ole offline-tilassa.
ellauri326.html on line 273: Q: Mistä ilmaus "suuri venäläinen kirjallisuus" on peräisin?
ellauri326.html on line 275: A: Tämäkin oli Stalinin idea. Sodan jälkeen antisemitismin ja lännenvastaisuuden voimistuessa yhtäkkiä "paljastui", että venäläiset olivat keksineet radion, venäläiset höyryveturin ja venäläinen kirjallisuus oli "hienoa". Sanomme tämän ajattelematta. Ehkä nyt on aika miettiä sitä? Ehkä ukrainalainen kirjallisuus onkin hienoa? Ehkä Belinski oli täysin pihalla, arolla kuin lintulauta.
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri332.html on line 104: Lauri Törhösen mukaan taiteena elokuvaa voi ajatella maalauksen vastakohtana: se herättää ajan eloon ja asettaa teot peräkkäin antamalla merkityksiä ja omien keinojensa avulla poimii ja korostaa tekojen dramaturgista arvoa kokonaisuuden osina. Elokuvalle antaa luonteen mahdollisuus muotoilla aikaa, pilkkoa tai venyttää sitä, kuvata yläkulmasta tai alakulmasta, viedä katsojalle lähikuvia ja erikoislähikuvia, piirtää yksittäistä suuta, kättä tai silmää. Taiteilla on mahdollisuus pysäyttää aika, leikata siitä viipale, mutta vain elokuva voi muotoilla aikaa. No entäs kirjallisuus saatana?
ellauri334.html on line 251: Herzog-Hauck, Real-Encyc. (jossa aiheen moderni kirjallisuus annetaan);
ellauri338.html on line 94: Juutalaiset olivat peräisin historiallisen Israelin ja Juudan israelilaisista ja heprealaisista, kahdesta toisiinsa liittyvästä valtakunnasta, jotka syntyivät Levantissa rautakaudella. Vaikka varhaisin maininta Israelista on kaiverrettu Merneptah Steleen noin 1213–1203 eaa., heppulien oma uskonnollinen kirjallisuus kertoo tarinan israelilaisista, jotka ulottuvat ainakin n. 1500 eaa. Israelin kuningaskunta lankesi uusassyrialaiselle valtakunnalle noin vuonna 720 eaa ja Juudan kuningaskunta uusbabylonialaiselle valtakunnalle vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin. Assyrialaisten ja babylonialaisten vankeuksien katsotaan edustavan juutalaisen diasporan alkua. Entäs Ebykti? Punaisen meren kuivatus?
ellauri340.html on line 72: Mimeettisen teorian ehdotti ranskalais-amerikkalainen antropologi, sosiologi ja kirjallisuusteoreetikko René Girard. Siis koko nimi René Noël Théophile Girard; 25. joulukuuta 1923, Avignon, Ranska - 4. marraskuuta 2015). Se on yleinen teoria ihmissuhteista, yhteiskunnan ja kulttuurin syntymisestä. Käsite on yleistynyt Euroopan maissa, pääasiassa Ranskassa ja Itävallassa, sekä Yhdysvalloissa. Jotain talousliberaalipaskaa siis sekin on. Ollaan myöhäiskapitalisteja joilla ei ole muuta tehtävää kuin ostaa juttuja. Panollakaan ei ole mitään virkaa, kuka nyt enää haluaa perustaa perhettä.
ellauri340.html on line 469: Peter Handke (saksa ääntäminen: [ˈpeːtɐ ˈhantkə]; syntynyt 6. joulukuuta 1942 eli jälkeen Stalingradin tappion) on itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija, kääntäjä, runoilija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle myönnettiin vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinto "vaikuttavasta työstä, joka kielellisellä kekseliäisyydellä on tutkinut apinallisen kokemuksen reuna-alueita ja erityispiirteitä". Handkea pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista ja omaperäisimmistä saksankielisistä kirjailijoista 1900-luvun jälkipuoliskolla.
ellauri340.html on line 478: Vuonna 1973 hän voitti Georg Büchner -palkinnon, joka on tärkein saksankielisen kirjallisuuden kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1999 Handke palautti palkintorahat Saksan kieli- ja kirjallisuusakatemialle protestina Naton Jugoslavian pommituksia vastaan. Noobelrahoja ei sentään palauttanut, niitä oli sevverran enemmän.
ellauri340.html on line 508: Vaikka Handke nousi ensimmäisen kerran esiin näytelmäkirjailijana ja kirjailijana, jolla on tuottelias tuotanto (hän on kymmenien teosten kirjoittaja), hän on tullut paljon tunnetummaksi politiikastaan. Hänen tukensa Serbialle 1990-luvun Balkanin sodissa, erityisesti hänen lausuntonsa Bosnian muslimeihin kohdistuvasta kansanmurhaväkivallasta, on tehnyt hänestä paarian, like Ritu Gagra. Tottunut vastustaja Handke hyväksyi syrjäytyneen asemansa ja tarjosi outoa kiistaa sodan tosiseikoista, jotka vaikuttivat monilta harhaluuloilta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hänellä oli vain välähtävä henkilökohtainen kiinnostus Balkanin politiikkaan – hänen äitinsä oli slovenialainen, josta hän piti kiinni kasvavalla intensiteetillä. Seuraavina vuosina Handke on kaivautunut entistä syvemmälle. Kun Slobodan Milošević kuoli vuonna 2006 sotarikosten oikeudenkäynnissä, Handke puhui hänen hautajaisissaan. Vuosia myöhemmin Serbian hallitus ruokkii ja koristeli hänet. Huolimatta korkean profiilin kirjailijoiden, kuten Elfriede Jelinekin ja Karl Ove Knausgaardin, tuesta, hänen maineensa on kärsinyt. Kun hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019, protesti oli laajalle levinnyttä ja yksi Nobel-komitean jäsen erosi välittömästi, osittain hänen politiikkansa takia. Olisivat saaneet erota koko porukka, kuten pian nähtiin.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri341.html on line 129: Vittu miten kirjallisuuskriitikot, etenkin kotimaiset on sitten tolvanoita! Niiden arvostelut 1000-sivuisesta kirjasta perustuu noin 10 ensimmäiseen sivuun. Joku typerä heesusapina askarruttaa niitä niin ettei ne laisinkaan ole tajuavinaan mistä kirjassa on ehkä puhe. Todennäköisesti ne on jo urvahtaneetkin, kun ei heti alkanut joku hjuuman interest juoni pyörimään, eli jonkun oikeneva kyrpä ala lähestyä jotakin lupaavanhajuista vittua.
ellauri344.html on line 233: Nikolai Aleksejevitš Nekrasov (ven. Николай Алексеевич Некрасов), (10. joulukuuta (J: 28. marraskuuta) 1821 Nemirov, Vinnytsjan alue, Podolian kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 8. tammikuuta 1878 (J: 27. joulukuuta 1877) Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen runoilija ja kirjallisuuslehti Sovremennikin (ven. Современник, ”Aikalainen”) kustantaja ja toimittaja.
ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
ellauri348.html on line 1040: Vuonna 2022 tehdyssä kirjallisuuskatsauksessa havaittiin useita kritiikkiä aluetta kohtaan, mukaan lukien käsitteellisen ajattelun puute, ongelmalliset mittaukset, tulosten huono replikaatio, eristäytyminen valtavirran psykologiasta, kontekstualisointi ja käyttö kapitalismin hyväksi.
ellauri350.html on line 279: Angelou ymmärsi, että vaikka "Aamun pulssissa" oli paremminkin "julkinen runo" kuin suuri runo, hänen tavoitteensa välittää viesti yhtenäisyydestä saavutettiin. Runoilija David Lehman oli samaa mieltä ja totesi, että vaikka se täytti teatterin ja poliittisen tavoitteensa, runo ei ollut kovin mieleenpainuva. Runoilija Sterling D. Plumpp piti Angeloun esitystä "loistava", mutta "ei ollut niin innostunut ekstistä". Burr totesi, että kaipparien Angeloun runon negatiiviset arvostelut, kuten useimmat hänen muuta runoaan koskevista arvosteluista, johtuivat heidän elitismistä ja kapeista näkemyksistä runoudesta, jotka rajoittuivat kirjoitettuihin muotoihin eikä puhuttuihin, kuten "Pykeellä of Morning", joka oli kirjoitettu lausuttavaxi ääneen ja esitettäväxi mahtipontisesti. Burr vertasi kirjallisuuskriitikkojen vastausta Angeloun runoon Frostin runon kriitikoiden kanssa: "Frostin voimakas lukeminen täydensi runoa siinä mielessä, että se vahvisti sitä, kun taas Angeloun runonsa voimakas lukeminen täydensi sitä siinä mielessä, että hän teki ilmeiseksi sen riittämättömyyden ja puutteet."
ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.
ellauri352.html on line 595: Venäläinen kirjallisuuspalkinto nimeltä Venäjän Booker-palkinto (ven. Русский Букер, Russki Buker, aiemmin ven. Букер — Открытая Россия, Buker – Otkrutaja Rossija, ’avoin Venäjä’) oli venäläinen kirjallisuuspalkinto, joka oli perustettu Booker-palkinnon mallin mukaan 1992. Se oli merkittävin venäläinen kirjallisuuspalkinto ja myönnettiin vuosittain parhaalle venäjäksi kirjoitetulle kaunokirjalliselle teokselle kirjoittajan kansallisuudesta riippumatta. Palkinto oli ensimmäinen Venäjällä jaettu valtiosta riippumaton lue yritysrahoitteinen kirjallisuuspalkinto vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen.
ellauri352.html on line 668: Pennsylvanian hallitus avasi hänen nimelleen taidemuseon ja pakotti kirjallisuusseuran kunnioittamaan hänen kirjallisia teoksiaan, joihin lukeutuvat seuraavat:
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri360.html on line 367: Liikkeessä ilmeni 1870-luvulla hajaannuksen oireita. Siitä erosi vasemmisto, joka osittain Georg Brandesin vaikutuksen alaisena kehittyi radikaaliin suuntaan. Brandes on kai tullut mainituxi jo? Juu siitä on paasaus albumissa 330, se oli juutalaistaustainen kirjallisuuskriitikko.
ellauri364.html on line 98: Kynäilijöiden sairaskertomuxet eli patografiat ovat herättäneet paljon pahaa verta, varsinkin eräiden kirjallisuushistorioitsijoiden keskuudessa, kun on ollut kysymys runoilijoista. On puhuttu psykologisista kamaripalvelijoista yms. Mitään objektiivista, asian luonteen mukaista muistutusta aihetta vastaan ei ole kuitenkaan voitu esittää.
ellauri368.html on line 43: Heprealaisia kirjoituksia on tutkittu harvoin huumoripuolelta. Tämä on totta myös niiden niteiden kohdalla, jotka muodostivat Vanhan testamentin kaanonin. Se ei ole yllättävää, että mitään ei ole yritetty. Nämä rivit ovat ekoja Raamatun jälkeisen heprealaisen kirjallisuuden alalla. Tohtori L Davidson on ottanut huomioon yhden näkökohdan aiheesta ja on tehnyt kattavan tutkimuksen parodioista aiheesta heprealainen kirjallisuus. Ahkerasti ja kirjallisesti Hän on seurannut parodian kehitystä tässä kirjallisuutta sen alkeista talmudisessa kirjallisuudessa ml sen erilaiset seuraukset sen nykyiseen jatkettuun viimeiseen käyttöpäivään. Hän on myös määrittänyt ratkaisun useisiin siihen liittyviä kirjallisiin ongelmiin käyttämällä tähän tarkoitukseen ei vain painettuja teoksia vaan mitä tahansa käsikirjoituslähteitä ollut hänen käytössään. Tähän Hän on lisännyt täydellisen bibliofilian lähtien kirjoitetuista parodioista viime vuosisadalla, joka sisältää myös teoksia, joita ei ole kirjoitettu hepreaksi mutta se liittyy kyllä osaltaan käsiteltyihin asioihin.
ellauri368.html on line 87: LEBENSOHN, MICAH JOSEPH (tunnetaan myös nimellä Mikhal; 1828–1852), yksi *Haskalahin merkittävimmistä heprealaisista runoilijoista. Vilnassa syntyneen Abraham Dov *Lebensohnin (Adam ha-Kohen), joka oli aikansa johtava intellektuelli ja yksi sen merkittävimmistä runoilijoista, poika Micah Lebensohn sai perusteellisen heprealaisen koulutuksen, mukaan lukien intensiivisen Raamatun tutkimisen. Toisin kuin muut hänen aikansa nuoret, jotka joutuivat kamppailemaan voidakseen opiskella maallisia aineita, Lebensohn oli yksityisopetuksessa saksaa, puolaa, venäjää ja ranskaa. Hän osoitti jo varhaislapsuudessa suurta kiinnostusta kirjallisuuteen ja aloitti kirjallisen toiminnan hepreantamalla saksalaista runoutta. Hänen 19-vuotiaana käännettyä suurimman osan Vergilin Aeneidin toisesta kirjasta Schillerin saksankielisestä versiosta (97 säkeistöä) vahvisti Lebensohnin maineen Vilnan kirjallisuusmaailmassa. Vuotta myöhemmin hän käänsi Vittorio Alfierin näytelmän Saul nimellä Aḥarit Sha'ul. (Kaikista säilyneistä kopioista osia käännöksestä puuttuu.) 17-vuotiaana Lebensohn sairastui vakavasti tuberkuloosiin ja hänet lähetettiin Berliiniin sairaanhoitoon. Lääkäreiden neuvosta hän kokeili Salzbrunnin kylpylää vuonna 1849, mutta palasi Berliiniin talvella. Seuraavan kesän hän vietti Reinerzin kylpylässä, jossa hänen tilansa parani, ja siellä hän kirjoitti parhaan teoksensa. Talven tullessa hän sai shuubin ja palasi isänsä kotiin Vilnaan, missä hän kuoli 24-vuotiaana.
ellauri368.html on line 160: Tyyny, joka tunnetaan myös nimellä Pielustarina (The Pillow Book), on yhdysvaltalainen tieteiskirjallisuusmediasarja, joka sai alkunsa Frank Herbertin vuoden 1965 romaanista Dune ja joka on jatkanut yhä uusien anodyynien julkaisujen lisäämistä. Dunea kuvataan usein historian myydyimmäksi tieteisromaaniksi. Se voitti ensimmäisen Nebula-palkinnon parhaasta romaanista ja Hugo-palkinnon vuonna 1966, ja myöhemmin se sovitettiin vuoden 1984 elokuvaksi, vuoden 2000 tv-minisarjaksi ja kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi, jonka ensimmäinen elokuva vuonna 2021 ja jatko-osa vuonna 2024. Herbert kirjoitti viisi jatko-osaa, joista kaksi ensimmäistä mukautettiin samanaikaisesti vuoden 2003 minisarjaksi. Päänalunen on myös inspiroinut pöytäpelejä ja videopelejä. Vuodesta 2009 lähtien Dyyni-romaanien planeettojen nimet on otettu käyttöön Saturnuksen kuun Titanin tasangojen ja muiden ominaisuuksien todellisessa nimikkeistössä.
ellauri369.html on line 285: Jansenin mukaan ensimmäinen jumala al-Lat tarkoittaa "jumalatarta". Toinen jumaluus, Manat, tarkoittaa kohtalotarta ja löytyy myös Raamatusta muodossa Meni jo (Jesaja 65:11). Kolmas nimi Al-Uzza tarkoittaa "mahtavin" ja on nähtävästi myös Venus-planeetan nimitys. Islamilainen kirjallisuus ei valitettavasti kerro enempää näistä jumalista ja siitä, miten heitä palvottiin, kun Mekassa vielä vallitsi jahiliyyah. Jahiliyyah (Arab. جَاهِلِيَّة dzāhilīyyah, "tietämättömyys", "barbaria") eli tietämättömyyden aika on islamilainen käsite, joka tarkoittaa oloja, jotka vallitsivat Arabian niemimaalla ennen kuin Koraani alkoi laskeutua profeetta Muhammedille vuodesta 610 lähtien, ja ennen kuin hän aloitti julkisen valistustyönsä kolme vuotta myöhemmin. "Jahiliyyah" esiintyy Koraanissa muutaman kerran, ja tällöin se on suomennettu "pakanuudeksi" (33:33 5:50; 48:26). Sanaa käytetään nykyisin myös tarkoittamaan modernia tietämättömyyttä tai luopumista Allahista (esim. Salman Rushdie)..
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri373.html on line 426: "Jewish Encyclopediasta" ja muista lähteistä saamme tietää, että Ginsberg opiskeli Talmudia paikallisessa chederissä (juutalainen koulu). Kahdeksalta meni nukkumaan salaa vanhemmilta, useiden ikäisensä kanssa, hän oppi lukemaan venäjää ja Saksan kieliopin. Vuonna 1868 Ginsbergin perhe muutti Gopisgitsaan, jossa hänen isänsä sai taksityön Roarer-firmassa (paikallinen Uber): koko perhe asui autossa 1886 asti. Asher Ginsberg jatkoi opiskelua, kuin Talmudin lisäksi hän opiskeli ja sen tärkeyttä yleistiedon alat sekä kirjallisuus. Hän tuli niin vahva ja pätevä erikoistiedossa niyah niyah rabbiinien "oppimisesta", että ympäröivät rabbit tuli neuvottelemaan hänen kanssaan.
ellauri377.html on line 252: Valentiniinen kirjallisuus kuvaili alkuperäistä olentoa, nimeltään Bythos, kaiken alkuna. Aikojen hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen Bythos synnytti muita olentoja emanaatioprosessin kautta. Ensimmäiset olentojen sarjat, aeonit, olivat lukumäärältään kolmekymmentä, ja ne edustivat viittätoista syzygiaa tai sukupuolisesti toisiaan täydentävää paria. Sofian, yhden alhaisimmista eoneista, erehdyksen ja Saklan* tietämättömyyden kautta alempi maailma syntyy aineelle alistettuna. Ihminen, alemman maailman korkein olento, osallistuu sekä psyykkiseen että hyliseen (aineelliseen) luontoon, ja lunastustyö koostuu korkeamman, hengellisen, vapauttamisesta sen orjuudesta alempaan. Tämä oli Jeesuksen ja pyhän hengen sana ja tehtävä. Valentinuksen kristologia saattoi olettaa kolmen lunastavan olennon olemassaolon, mutta Jeesuksella oli maan päällä yliluonnollinen ruumis, joka esimerkiksi "ei kokenut turmeltumista" ulostamalla, Klemensin mukaan. Valentinin järjestelmä oli kattava, ja se kehitettiin kattamaan kaikki ajatuksen ja suolen toiminnan vaiheet.
ellauri378.html on line 171: Rasul Gamzatovitš Gamzatov (ven. Расу́л Гамза́тович Гамза́тов, avaariksi Расул XIамзатов, Rasul Hamzatov; 8. syyskuuta 1923 Dagestanin Hunzahin piirin Tsadan kylä – 3. marraskuuta 2003 Moskova) oli avaarilainen runoilija. Ensimmäinen runokokoelma Hasratab rokigi borkarab tstsingi (”Palava rakkaus ja polttava viha”) ilmestyi toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Gamzatovin kaksi vanhempaa veljeä kaatui sodassa kuin 2 nostokurkea. Hänelle on myönnetty Dagestanin kansanrunoilijan ja sosialistisen työn sankarin arvonimet, neljä Leninin ja useita muita kunniamerkkejä sekä neuvostoliittolaisia ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Runoilija on haudattu Mahatškalaan vaimonsa Patimatin viereen. He saivat siellä kolme tytärtä. Mahatškalan lentoasema on lentokentistä merkittävin.
ellauri381.html on line 412: Simonov kävi huolellisesti läpi valmiin käsikirjoituksen nähdäkseen, oliko siellä leiri"vihjeitä", tarpeettomia psykologisia assosiaatioita jne.; ja Vasili Azhaev, hiljainen, sairas vanki-"vapautettu", sai kiitosta vaikenemisestaan. Hiljaisuuden ja arkuuden vuoksi he määräsivät hänet vetämään näytelmälehteä "Neuvostoliiton kirjallisuus vieraalla kielellä", jossa, kuten tiedätte, päällikkö ei päättänyt mitään. Hän oli onnellinen, Vasily Azhaev, mutta hän ei voinut enää elää: hän kuoli aivohalvaukseen ja muihin kovan työn aikana saatuihin sairauksiin. Azhaevin Gulagin saaristosta tuli Konstantin Simonovin ansiosta maailmankuulu vapaan työn apoteoosi vapaassa maassa - sensaatiomainen romaani "Kaukana Moskovasta", jolle myönnettiin ensimmäisen asteen Stalin-palkinto. Tämä oli kenties ennätys valheellisuudessa veristen väärennösten aikakaudella."
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu uoli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa. Hänet tunnetaan parhaiten Kublai-kaanista sekä Aku Ankan kuuluisaxi tekemästä vollotuxesta Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä vähemmän merkittävästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri390.html on line 202: Vuonna 1857 hän julkaisi ensimmäiset teoksensa. Hänen kommunikointitaitonsa erottui, hän oli lahjakas puhuja; harjoitti musiikkia ja maalausta; hänestä tuli kirjallisuuspiirien säännöllinen jäsen, tapasi D. I. Pisarevin, A. A. Grigorjevin, F. M. Dostojevskin, M. M. Dostojevskin y.m. kirjailijoita. Osallistunut erilaisten aikakauslehtien julkaisemiseen. Vuonna 1861 hän meni naimisiin näyttelijätär V. D. Hrynyovan kanssa. Vuosina 1865-1866 hän oli Varsovan vankityrmien tutkimuskomission kirjallinen jäsen. Vuonna 1867 hän matkusti Volgaa pitkin.
xxx/ellauri013.html on line 28: Nää ei ole runoja, nää on kirjallisuuskritiikkiä.
xxx/ellauri044.html on line 952: Gripenberg toimi Finlands Svenska författarföreningin puheenjohtajana 1919–1920 ja sai valtion kirjallisuuspalkinnon yhdeksän kertaa. Hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 1931 ja sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon vuonna 1932. Niin aina. Kusipäät palkizee toisiaan, paukuttaa nahkahousuja ja selkään toisiansa.
xxx/ellauri056.html on line 95: Kaarina Helakisa -kirjallisuuspalkinto 2009.
xxx/ellauri056.html on line 318: Luc kirjoitti muutamia Luonteita a La Bruyère, ei kovin hauskoja, jossa se kaiveli myös oman elämänsä virheitä. Sen virhe oli kurkottaa kuuseen upseerixi kun lahjat viittas enempi katajaan eli kirjallisuuskriitikkoon.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri057.html on line 808: Paha: Mitä kirjallisuus ja taide paljastavat pahuuden olemuksesta. Jyväskylä: Atena, 2008.
xxx/ellauri057.html on line 824: Knut Hamsun (Born: Knud Pedersen, August 4, 1859, Lom, Gudbrandsdalen, United Kingdoms of Sweden and Norway, (present-day Lom, Norway) Died:February 19, 1952, Nørholm, Grimstad, Norway1859-1952) oli norjalainen kirjailija, joka lukeutuu tunnetuimpiin hahmoihin maansa kirjallisuuden historiassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1920. Hamsun oli köyhän perheen poika, eikä hän käynyt koulua kuin runsaat 250 päivää. Sen kyllä huomaa.
xxx/ellauri057.html on line 1063: Wang Wei: En tiedä; siitä Holger Lybäck teki monografian 50-luvulla (väitöskirja). Itse tiivistin Tatun merkityksen yhteen Kuvalehden jutun kuvatekstiin. Oli sovittava tekijä 30-luvun kirjallisuuskiistoissa (vasemmisto-oikeisto, Kiila ja Koskenniemen henkiset). Tatu ei ollu poliittinen, vaan "puolueeton humanisti".
xxx/ellauri057.html on line 1296: Outoa ettei tätä kirjailijaa tuoda kunnolla esiin edes naiskirjallisuushistoriassa, jonne kelpaa tuhnummatkin kyhäyxet. Kuitenkin juuri kielen musiikillisuus on yksi naiskirjoituksen (écriture féminine) tunnusmerkkejä. Elimen tarkastelu feminiinisen kirjoituksen viitekehyksessä vaatii retostelua.
xxx/ellauri057.html on line 1406: Kirkas ja yxinkertainen tunnus kuuluu, että taideteos on ennen kaikkea aina otettava taideteoxena, lähteköönpä romaani tai runokokoelma miltä elämänkazomuxelliselta pohjalta tahansa, kuha kirjailija seuraa omaa geniustaan, se on ihan huippua. Ja on huomattava, että tuolle tasolle noussut kirjallisuus ei koskaan voi olla eetillisesti alhaista, sillä taide, jolle me annamme mainesanan suuri, on syvimmältä olemuxeltansa puhdasta (paskaa). Eetillisyys on säteilyä, jonka vain matala kireästi asennoitunut vajaamittainen sielu voi olla havaizematta.
xxx/ellauri068.html on line 52: Postmoderni kirjallisuus on seurausta teeveestä ja netistä. Ennen kirjailija joutui näkemään hemmetisti vaivaa taustatutkimuxissa, esim joku Flaubert kirjottaessaan pylväspyhimyxistä, nyt eiku leikkaamaan ja liimaamaan suoraan netistä. Ei ihme että kirjoista tulee 1000-sivuisia tiiliskiviä, joita kukaan ei enää jaxa kannesta kanteen lukea, mitä vähän surffailevat sieltä täältä kuin teeveekanavia. Näihin on ihan turha enää tuhrata puita ja paperia, ne voi laittaa suoraan nettiin niinkuin nää mun paasauxet. Noniinhän nyt jo tehdäänkin, kuunnellaan äänikirjana. Eihän putoo kipeästi ozalle kun nukahtaa.
xxx/ellauri068.html on line 199: Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy hyvin hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat mielellään älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai teologisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borgesin tuotannossa tärkein kirjallisuudenlaji oli novelli. Hän suosi sellaisia novelleja, joiden raja esseeseen tai artikkeliin oli häilyvä. Borges julkaisikin mielellään tarkemmin määrittelemättömiä lyhyiden tekstien kokoelmia.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri081.html on line 204: Kirjan ystävät eivät menetä mitään, päinvastoin. Nyt vasta dekkarit maistuvat ja painavampikin kirjallisuus. Puran jo alustavasti rästejä, Knausgårdin neljännen osankin viimein luin, ja olipa pitkästyttävä romaani. Se että kertoo kaiken mikä mieleen juolahtaa ei sittenkään ole tehokas taiteellinen menetelmä. Ellei takana ole Päätalon jyräävää elämänkokemusta. Mutta kai se viideskin on luettava, ja kuudeskin kuulemma ilmestyi. Selvästi ylimitoitettu eepos, ja silti vain neljäsosa Päätalon Iijoki-sarjasta, joka oli mitoitettu jezulleen, Päätalohan oli rakennusmestari.
xxx/ellauri086.html on line 625: Alone together, the narrator asks Dupin how he found the letter. Dupin explains the Paris police are competent within their limitations, but have underestimated with whom they are dealing. The prefect mistakes the Minister D— for a fool because he is a poet. (Siis kumpi on? Perfekti vai ministeri Dee? No Poe on ainakin, senhän sanoo nimikin, Poe-t. Ja hölmökin se on.) For example, Dupin explains how an eight-year-old boy made a small fortune from his friends at a game called Odds and Evens. The boy had determined the intelligence of his opponents and played upon that to interpret their next move. Tästä aiheesta on valtava amer. kirjallisuus, koskien vangin dilemman toistoja. He explains that D— knew the police detectives would have assumed that the blackmailer would have concealed the letter in an elaborate hiding place, and thus hid it in plain sight.
xxx/ellauri086.html on line 717: Poen tuotannon teemoja olivat esimerkiksi mysteeri, makaaberi, kauhu, suru, kuolema, pahuus ja rikollisuus. Aika sama setti kuin Anders Garderoodilla. Hän kiinnitti tarinoissaan paljon huomiota yksityiskohtiin ja logiikkaan. Poe oli myös kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko, joka muistetaan esimerkiksi novellille laatimistaan säännöistä.
xxx/ellauri086.html on line 726: Poe muutti takaisin Richmondiin vuonna 1835. Hän työskenteli seuraavina vuosina toimittajana useissa kirjallisuuslehdissä. Richmondissa hän työskenteli kuukausittain ilmestyneessä Southern Literary Messengerissä vuosina 1835–1836. Aluksi Poe hoiti lehden kirjeenvaihdon ja oikoluvun sekä kirjoitti kirjallisuusarvostelut.
xxx/ellauri086.html on line 738: Poe oli haaveillut vuodesta 1834 alkaen oman kirjallisuuslehden perustamisesta. Lehden nimeksi olisi tullut Penn Magazine, ja se olisi ollut sisällöltään, paperiltaan ja painojäljeltään korkealaatuinen sekä vuositilausmaksultaan suhteellisen kallis. Tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut, kuten ei myöskään vuonna 1843 suunniteltu Stylus. Poesta tuli Broadway Journalin ainoa päätoimittaja ja omistaja syksyllä 1845. Hän ei kuitenkaan kyennyt pitämään lehteä hengissä kahta kuukautta kauempaa.
xxx/ellauri091.html on line 149: Hilja Haahden vanhemmat korostivat suomen kielen asemaa sekä kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessä kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arjen asioihin. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut herätyksen vapaakirkollisten piirissä. Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. (No ei yxinomaan, kyllä toi Tiila-tätikin sitä kärytti.) Liikkeen henkilökohtaista uskonratkaisua korostava sanoma sekä sen ajatus naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta vaikutti Haahden elämään ja tuotantoon.
xxx/ellauri091.html on line 172: Hilja Haahti sai Valtion kirjallisuuspalkinnon 1926. Haahden syntymäkodin paikalla (Kasarmikatu 1) olleen talon muistolaatta paljastettiin 1957. Iäkäs kirjailija oli itsekin paikalla vaikka puolisoineena. Myöhemmin hänet on tunnettu lisänimillä Haukotuttava Hymistelijä ja Suomen Kuivin Lehti.
xxx/ellauri091.html on line 279: Kaiken kokemansa perusteella H.H. piti pitkään esitelmiä aiheesta "Kristityn suhteesta kirjallisuuteen." Yhden kirjan kirjallisuustiedettä. Vähän tämän jälkeen Hilja pääsi vanhempien kanssa Herran pöytään syömään. Ruoka ei ollut kummosta ja pienet annoxet. Viini oli maittavaa vaikka lasit pieniä, ja pootooria ei tarjottu. Eikä jälkiruokaa. Mr. Mottillakin oli saanut jäätelöä. Toukok. 6 1889 olen päiväkirjaan kirjoittanut: Olen antanut jeesuxelle sydämmeni. Tänään herran palvelija julisti, että syntini ovat anteexi annetut. Huomenna jeesus ize antaa ruumiinsa ja verensä pantixi siitä. Iäxi ja kokonaan tahdon olla hänen omansa. Kunpa olisin tyhjä astia jonka hän saisi äärillensä täyttää! Valitettavasti Hilja oli (on) vajaa astia. Kovasta yrittämisestä huolimatta ei vaan tule hekuman huippua. Se jäi pienexi ja köyhäxi, mutta sentään hiljeni. Kauan siinä meni.
xxx/ellauri103.html on line 120: Aino-triptyykin paikka Ateneumin seinällä on #metoo-liikkeen hengessä kyseenalaistettu (siirretty toiseen palveluun), koska teoksessa vanhempi mies lähentelee nuorempaa naista. Kirjailija Lionel Shriver heivattiin ulos (siirrettiin toiseen palveluun) naiskirjailijoille suunnatun Mslexia-julkaisun järjestämän kirjallisuuspalkinnon tuomaristosta vain siksi, että hän erehtyi sanomaan poliittisen korrektiuden olevan kirjallisuudelle vahingollista.
xxx/ellauri103.html on line 400: Kaksitoista kustantajaa hylkäsi sen ennen kuin vastikään lastenkirjallisuusosaston perustanut Bloomsbury Publishing kiinnostui siitä. Se tarjosi käsikirjoituksesta 1 500 puntaa, jonka Rowling hyväksyi, sillä hänelle se oli iso raha. Ei taida olla enää. Kustantamo halusi kirjaan kirjailijan nimikirjaimet, jotta myynti olisi mahdollisimman hyvä: siellä uskottiin, etteivät pojat lukisi naiskirjailijan kirjoja. Turha vaiva kyllä Potterit on voittopuolisesti tyttöjen.
xxx/ellauri116.html on line 324: Gabriel José de la Concordia García Márquez (6. maaliskuuta 1927 Aracataca, Kolumbia– 17. huhtikuuta 2014 México, Meksiko) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
xxx/ellauri116.html on line 347: Jälkimmäisestä luin että sen sankari kärsi jonkun onnettomuuden poikasena joki teki siitä erilaisen kuin muut. Siihen sattui. Arvasin heti että siltä lähti pippeli ja/tai munat. Ja niinhän tietysti. Näitäkin liikenee maailmankirjallisuudessa, no vaikka tää, plus Erneston Kake, Henry James ja eräs pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokas.
xxx/ellauri121.html on line 276: Margaret Eleanor ”Peggy” Atwood (s. 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Ontario, Kanada), CC, on kanadalainen kirjailija, runoilija, feministi ja kirjallisuuskriitikko. Hän on saanut useita palkintoja ja ollut ehdolla monien kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän on saanut Booker-palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2000 kirjalla Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin)ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit.
xxx/ellauri121.html on line 433: Hannu Veikko Olervo Tarmio (4. syyskuuta 1932 Haapajärvi – 4. marraskuuta 2015 Espoo) oli WSOY:n pitkäaikainen pääjohtaja ja kirjallisuusalan moniosaaja.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri128.html on line 404: Theodor Reik (12. toukokuuta 1888 Wien — 31. joulukuuta 1969 New York) oli itävaltalais-saksalainen kirjallisuustieteilijä ja psykoanalyytikko, niin kutsutun maallikkoanalyysin uranuurtaja.
xxx/ellauri128.html on line 405: Theodor Reik syntyi Wienissä juutalaiseen virkamiesperheeseen. Hän opiskeli Wienin yliopistossa psykologiaa ja kirjallisuustiedettä. Opiskeluaikanaan hän tutustui Sigmund Freudin teokseen Unien tulkinta ja kiinnostui psykoanalyysista niin paljon, että päätti soveltaa sitä väitöskirjassaan erääseen Gustave Flaubertin kertomukseen. Väitöskirja kohtasi tiettyä vastustusta, ja se hyväksyttiin vasta vuonna 1912; kyseessä on ensimmäinen psykoanalyyttinen väitöskirja. Reik tutki myös Arthur Schnitzlerin ja Richard Beer-Hoffmannin tuotantoa. (Ketähän nekin on. Ei jaxa.)
xxx/ellauri128.html on line 484: Ranskan akatemia myönsi hänelle 1921 suuren kirjallisuuspalkinnon (Grand prix de littérature). Hänestä tuli 1922 Académie royale de langue et de littérature françaises de Belgiquen jäsen. Kunnialegioonan komentajan arvon hän sai 1931.
xxx/ellauri128.html on line 506: Bukowski syntyi Andernachissa, Saksassa ja muutti jo kaksivuotiaana perheensä kanssa Los Angelesiin, Yhdysvaltoihin, missä hän asui suurimman osan elämästään. Hänen äitinsä oli saksalainen ja isä yhdysvaltalainen sotilas. Lapsuudessaan Bukowski oli syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Teini-iässä hänelle tuli vielä äärimmäisen paha akne, mikä vaikeutti sosiaalista elämää entisestään. Nuoruudessaan hän vietti kiertelevää elämää asuen muun muassa Philadelphiassa ja New Orleansissa. Hän teki satunnaisia pätkätöitä ja kirjoitti novelleja, joita lähetti moniin kirjallisuuslehtiin julkaisun toivossa.
xxx/ellauri129.html on line 230: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
xxx/ellauri129.html on line 715: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri129.html on line 723: Nodier julkaisi vuonna 1830 fantasiakirjallisuuden manifestin Du fantastique en littérature. Sen mukaan tarut alkavat siitä, mihin sovinnaisuuksien ja totuuksien maailma loppuu. Fantasiakirjallisuus on olennaisin kirjallisuuden laji dekadenssin ja muutoksen aikoina kuten nytten. Nodier kehitti fantasiaromaaniinsa Smarra, ou les démons de la nuit (1821) tunteisiin vetoavan kirjoitustyylin, jota hän kutsui nimellä roman frénétique.
xxx/ellauri136.html on line 291: 1. Ensinnäkin runon nimi ja sen kirjoittaja on merkitty, ja sitten on tarpeen kertoa työn syntymisajankohdasta, sen luomisen historiasta, missä se on kirjoitettu, missä olosuhteissa ja kenelle se on omistettu. Mikä tahansa kirjallisuus, myös lyriikka, liittyy väistämättä historialliseen aikaan, tämän yhteiskunnan kehityksen ajan erityispiirteisiin. Järjestelmän toinen kohta on siksi luonnollinen.
xxx/ellauri137.html on line 165: Juutalaisia kirjallisuusnobelisteja on yhtä monta kuin on kirjallisuusnobelistinaisia (16/117 eli runsas prosentti). Maailman väestöstä on enemmistö naisia. Juutalaista verta väestössä on 2 promillea. Sillä ei saisi enää ajaa autoa.
xxx/ellauri139.html on line 1239: Dostojevskin ja kirjallisuushistorian onneksi tulevan Venäjän kirjallisuuden kykloopin asuintoverina oli tuolloin aloitteleva kynäniekka Dmitri Grigorovitš, joka käsikirjoituksen luettuaan riensi näyttämään sitä muotirunoilija Nikolai Nekrasoville. Nekrasov itki ääneen. Hän ja Grigorovitš palasivat Dostojevskin luo neljältä aamuyöllä. Vielä samana aamuna Nekrasov koikkelehti käsikirjoitus kainalossaan aikakauden kirjallisen majakan, kriitikko Vissarion Belinskin luo karjuen: ”Uusi Gogol on syntynyt!”.
xxx/ellauri157.html on line 356: Jukka Martti Kemppinen (s. 23. joulukuuta 1944 Kauhava) on suomalainen varaprofessori, varadosetti, filosofian varatohtori, varatuomari, Marja Kemppais-vainaan varamies, varakirjailija ja varasuomentaja. Jukka Kemppinen oli Antti Tuurin varaluokkatoveri Kauhavalla. Jukkis hääri vaimo Marjan kanssa Otavalla kunnes Paavo Haavikko sarvetti sen Marjan suostumuxella. Se on sählännyt vallan hirveästi sekä oikeussalitekniikassa että käännöxessä. Sen suomentamat Singerit on huomattavasti kehnommin käännettyjä kuin Liisa Ryömän. Kemppinen on saanut kirkon kirjallisuuspalkinnon, sillä Jukkis on kääntänyt Raamatun yli 10 kielestä.
xxx/ellauri176.html on line 556: Onko tämä tiedettä vain täysin huuhaata? No tieteexi sen ennustamiskyky on aika heikko, mutta post festum sillä on kiva selitellä asioita parhain päin. Siis ainakin se on mainiota kirjallisuustiedettä! Ettei tule tehdyxi väkivaltaa monipuolisille kirjailijoille, tehdään tästä monivalinta. Homo käsittää myös latentit jotka viihtyy parhaiten hyväveliseurassa. Runkkari käsittää myös fallistit, eli omaa moloansa yli kaiken rakastavat narsistit, sekä sublimoituneet, jotka runkkaa kazomatta käsiinsä. Hypoteesi: tässä on joku korrelaatio GAL-TAN asteikkoon. Oikeistotaantumusta löytyy etupiästä junan takapiästä, vasemmistoa ja ateisteja enempi etupepun kimpusta. Freud oli ehkä oikeassa tässä asiassa: ne jotka on eniten huolissaan rahanmenosta, tykkäävät muutenkin puuhastella peppureijän kimpussa.
xxx/ellauri187.html on line 255: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on Saramagon seitsemäs romaani, ja se aiheutti ilmestyessään alkukielellä 1991 suoranaisen skandaalin, kun Portugalin varapääministeri kieltäytyi esittämästä sitä Euroopan kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Saramagon tulkinta evankeliumien tapahtumista onkin hävytöntä rienausta.
xxx/ellauri187.html on line 264: José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Hän on (tai siis oli) Portugalin tunnetuin nykykirjailija. Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
xxx/ellauri187.html on line 273: Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen. Portugalin valtio veti teoksen pois eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle. Hän sairasti leukemiaa ja kuoli Lanzarotella perheensä läsnä ollessa. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella Portugaliin. Nobelistista oli tullut vaaraton, Jumala oli vaientanut hänet.
xxx/ellauri193.html on line 98: Nadine Gordimer (20. marraskuuta 1923 Springs, Gauteng, Etelä-Afrikan unioni – 13. heinäkuuta 2014 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli eteläafrikkalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1991 ja Booker-palkinto (kirjasta The Conservationist) vuonna 1974.
xxx/ellauri202.html on line 38: Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1905 – 21. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tää liittyi Rutsevin aikaiseen suojasäähän, ja oli eräänlainen Rutseville suunnattu "Hinoa John", jatka tähän tapaan, vapauta ainakin pikkukapitalistit suunnittelutalouden ikeestä.
xxx/ellauri202.html on line 52: Roger Martin du Gard (23. maaliskuuta 1881 Neuilly-sur-Seine, Ranska – 22. elokuuta 1958 Sérigny, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1937.
xxx/ellauri202.html on line 60: Mielenliikutusten ja tunteiden myrskyn silmässä. Roger Martin du Gard oli ranskalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1937. Vaikka hän on kirjoittanut suuren määrän sivuja, voidaan kuitenkin tärkeimpänä saavutuksena pitää Thibault'n suku (Les Thibault) kehitysromaanisarjaa, johon sisältyy ranskankielisenä yhteensä kahdeksan osaa. Näistä löytyy suomennettuna kuusi ensimmäistä osaa, jotka on sisällytettynä neljään kirjaan. Sain ne 6 egellä Tammiston Kontista. Päätin tällä kertaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta.
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri208.html on line 471: Naguib Mahfouz (arab. نجيب محفوظ, Naġīb Maḥfūẓ; 11. joulukuuta 1911 Kairo – 30. elokuuta 2006 Kairo) oli egyptiläinen kirjailija. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Hän toimi muun muassa Egyptin valtion elokuvasäätiön ja taikaministeriön palveluksessa.
xxx/ellauri208.html on line 498: Tiivistäen: aivan vitun TYYYLSÄÄÄÄ. H. K. Riikonen on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen emeritusprofessori. HK Riikonen on mies paikallaan ja sanoo tämän vain rivien välistä. Mitä vetoa että aussihomon tuotanto on aivan yhtä vetämättömissä.
xxx/ellauri208.html on line 745: Dramaturgin koulutuksen saanut Idström kirjoitti kuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja kaikkiaan viisi romaania. Arvostetuimmat teokset Veljeni Sebastian (1985) ja Kirjeitä Trinidadiin (1989) olivat Finlandia-ehdokkaita. Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai 1985.
xxx/ellauri208.html on line 841: 80-luvulla kirjallisuuskritiikeissä elänyt ”pahan koulukunta” oli hatusta vedetty termi, jolla ajan taideprosaisteja, joilla oli etäisesti samanlaiset kiinnostuksen kohteet, saatiin sidottua siistiin kimppuun.
xxx/ellauri208.html on line 881: Olen Mikko Lamberg, kriitikko ja esseisti Kulttuuritoimituksessa ja satunnaisesti muuallakin. Päätoimitin elokuvalehti Laajakuvaa vuosina 2013–18 ja kirjallisuuslehti Lumoojaa 2020–2021 sen toisena päätoimittajana. Olen edelleen mukana Lumoojan teossa toimittajana ja kirjoittajayhdistys Kapustarinnan varapuheenjohtajana. Mikko seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta.
xxx/ellauri209.html on line 45: Sillä onhan niin, että koko suomalainen kirjallisuus on totaalisen, tai ei nyt ehkä ihan koko suomalainen kirjallisuus, eikä nyt sentään ihan totaalisenkaan, mutta suuri osa kirjallisuudestamme on melkoisen, tai ainakin osa kirjallisuudestamme on jonkin verran - eikä tätä pidä ymmärtää kirjaimellisesti vaan vertauskuvallisesti - sellaista ei-ihan-niin-täydellistä. Vaikka monia poikkeuksiakin toki on.
xxx/ellauri209.html on line 49: Näillä tolilla siis ovat sekä suomalainen kirjallisuus että koko kulttuurielämä. Siitä on ehkä mahdollisesti jossain vaiheessa jollain lailla luultavasti tehtänevä loppu. Vai? Tehdään sitten niin, sanomme uhkaavassti.
xxx/ellauri209.html on line 120: ”Kimono päälle ja Shimura käteen, mars mars!” – komentaa kirjallisuustoimittaja Juha Roiha, Radio Suomi
xxx/ellauri224.html on line 258: Orvoksi jäänyt Dostojevski onnistui valmistumaan sotaakatemiasta ja ryhtymään armeijan insinööriksi ("ei kovin hyväxi", Christofi sanoo), mutta hän todella halusi kirjoittaa kirjallisen sankarinsa Nikolai Gogolin tavoin. Niinpä hän kirjoitti käsikirjoituksen siitä, mistä tulee "köyhä kansa", ja ystävänsä sai sen suuren nimisen kirjallisuuskriitikon Vissarion Belinskyn käsiin, joka piti sitä nerokkaana työnä.
xxx/ellauri227.html on line 89: Läckberg on ollut perustamassa Nobel-palkinnolle kilpailijaa, jonka jakaa Uusi akatemia, Den Nya Akademien, johon on liittynyt noin sata kulttuurialojen edustajaa. Ne eivät kyllä jaa yhtä paljon rahaa. Palkinto jaetaan 10. joulukuuta, kuten Nobelin kirjallisuuspalkintokin on jaettu. Varjopalkinnon nettiosoite https://dennyaakademien.com/ vie sivulle "Hello world": Welcome to Wordpress. This is your first post. Edit or delete it, then start writing! With any luck you may be our next Shadow Nobel Prize winner!
xxx/ellauri228.html on line 233: Lem on kirjoittanut filosofisen perusteoksen "Summa Technologiae", jossa hän ennakoi virtuaalitodellisuuden ja, tekoälyn luomista ja kehitti myös ihmisen autoevoluution ideoita, keinotekoisten maailmojen luomista ja monia muita. Lemin tieteiskirjallisuusteokset tutkivat filosofisia teemoja spekulaatioiden kautta tekniikasta, älykkyyden luonteesta, kommunikoinnin mahdottomuudesta ja vieraan älykkyyden ymmärtämisestä, epätoivosta inhimillisistä rajoituksista ja ihmiskunnan paikasta maailmankaikkeudessa (tyyliin koiran paikka on lattialla). Hänen esseensä ja filosofiset kirjansa käsittelevät näitä ja monia muita aiheita.
xxx/ellauri231.html on line 371: Ivan Alekseyevich Bunin ( / ˈ B uː n iː n / [2] tai / ˈ b uː n ɪ n / ; venäjä: ива́н аеке́евич бнин, iPa : [ ɪˈvan ɐlʲɪˈksʲejɪvʲɪtɕ ˈbunʲɪn] ( kuuntele ) ; – 8. marraskuuta 1953) oli ensimmäinen venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto.
xxx/ellauri231.html on line 399: Суходол, hänen toinen pääteoksensa. osittain omaelämäkerrallinen fiktio, joka koskee Venäjän maaseutuyhteisön surkeaa tilaa. Jälleen se jätti kirjallisuuskriitikot jakautuneiksi: sosiaalidemokraatit ylistivät sen jyrkkää rehellisyyttä, monet muut olivat kauhuissaan kirjailijan negatiivisuudesta. Vuonna 1915 julkaistiin The Gentleman from San Francisco (Господин из Сан-Франциско), luultavasti tunnetuin Buninin novelleista, jonka DH Lawrence käänsi englanniksi. Bunin ize venäjänsi Hiawathan.
xxx/ellauri237.html on line 181: Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin Johann Arndtin Totisesta kristillisyydestä sekä englantilainen hartauskirjallisuus mukaan lukien Lewis Baylyn Praxis pietatis ja Emanuel Sonthomin Güldenes Kleinod (Kultainen aarre). Englantilaisen hartauskirjallisuuden tuonpuoleisuuteen suuntautunut mystiikka herätti hänessä 13-vuotiaana voimakkaan kuolemankaipuun, kun hänen kummitätinsä, kreivitär Agatha von Rappolstein, kuoli. Vanhempana hän kuitenkin loittoni tästä mystiikasta, mutta suositteli silti aina englantilaista hartauskirjallisuutta, sillä se ohjasi mietiskelyyn, itsensä tutkiskelemiseen ja sunnuntain ikävystyttämiseen.
xxx/ellauri237.html on line 674: Neruda sai 1971 myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Ennen Nerudaa Nobelin kirjallisuuspalkinto oli myönnetty viidelle espanjankieliselle ja kahdelle latinalaisamerikkalaiselle kirjailijalle. Mutta monelleko kommarille? Jukka-Pekka Sartrekin kieltäytyi, no se nyt olikin pelkkä ex-kommari. Mä veikkaan että tää oli lohtupalkinto Solzhenizynistä suuttuneille punikeille.
xxx/ellauri250.html on line 140: Mo Yanin teosten ruotsintaja Göran Malmqvist kuuluu Nobelin kirjallisuuspalkinnon valintakomiteaan, mitä paheksuttiin monissa ruotsalaisviestimissä. Hänen esitettiin olleen jäävi, mistä hän tuohtui. Mutta tuohta tuli silti ihan kivasti.
xxx/ellauri255.html on line 225: Nikolai Aleksejevitš Nekrasov (ven. Николай Алексеевич Некрасов, 10. joulukuuta (J: 28. marraskuuta) 1821 Nemirov, Podolia – 8. tammikuuta 1878 (J: 27. joulukuuta 1877) Pietari) oli venäläinen runoilija ja kirjallisuuslehti Aikalaisen kustantaja ja toimittaja. Hän kuvaili tuotannossaan talonpoikien elämää, tapoja ja kärsimyksiä.
xxx/ellauri255.html on line 229: Ironista kyllä Nekrasov pääsi 1840-luvun alussa työhön Belinskin alaiseksi kirjallisuuslehteen Isänmaallisia sepustuxia ja ystävystyi kriitikkonsa kanssa. Vuoden 1846 lopussa hän hankki Aikalainen -aikakausjulkaisun Pjotr Pletnjovilta, ja suurin osa Isänmaallisen sepustusten toimituskuntaa, myös Belinski, lähti hänen mukaansa.
xxx/ellauri255.html on line 559: Ei ole kahta henkilöä, jotka olisivat niin kaukana toisistaan kuin Gabriel Marques ja Jorma Ojaharju. Marques syntyi kultalusikka suussa, asui äitinsä kartanossa, opiskeli lakia ja alkoi toimittajana seikkailla Euroopassa, vietti aikaa Fidel Castron sohvamopsina Havannassa ja sai ylimääräisen kuhmun nenäänsä ällöttävän Mario Vargas Llosan nyrkistä. Ainostaan tuo kirjallisuushistorian kuuluisin nyrkkitappelu yhdistää nämä kaksi ihmistä toisiinsa. Ojaharju sai vain nyrkiniskuja enemmän, mutta ei fellow nobelisteilta.
xxx/ellauri259.html on line 544: Ballen ensimmäinen romaani 27 vuoteen julkaistiin vuonna 2020. Om utregning av romfang I on tarkoitus olla ensimmäinen osa seitsemänosaiseksi kaavailtua sarjaa. Kirjan päähenkilö on Tara Salter, joka elää uudestaan ja uudestaan marraskuun 18. päivän. Kahdessa ensimmäisessä niteessä Tara kokee päivien toiston yksinään, mutta kolmannessa niteessä mukaan tulee toinen samassa päivässä jumissa oleva henkilö, Henry Dalen. Kirja on ollut menestys, ja Balle palkittiin kolmesta ensimmäisestä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Toivottavasti ne eivät ala köyriä, se olisi pitkästyttävä toisto tyylikeinona joka hemmetin marraskuun 18.päivänä..
xxx/ellauri261.html on line 59: Ylioppilas, Hyvinkään Uusi Yhteiskoulu 1965. Hum.kand., Helsingin yliopisto 1970. aineet: yleinen kirjallisuustiede ja estetiikka, sosiaalipsykologia, sosiologia, kansatiede, kansanrunous, pohjoismainen filologia, osia: taidehistoria, arkeologia.
xxx/ellauri261.html on line 563: Kirjailijan uransa alkuvaiheessa Andersonin tukijoihin kuuluivat muiden muassa Chicagon kirjallisuusliikkeen johtohahmot Theodore Dreiser, Carl Sandburg ja Ben Hecht, jotka kannustivat häntä julkaisemaan tekstejään eri lehdissä ja auttoivat myös kahden ensimmäisen teoksen julkaisussa.
xxx/ellauri273.html on line 329: Miguel Ángel Asturias Rosales (19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974) oli guatemalalainen diplomaatti ja kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1967. Samainen Asturias sai Leninin kv. rauhanpalkinnon edellisenä vuonna! Mistäspäin nyt tuuli? Aivan tavatonta. Oliko Vietnamin sota tässä takana? No Nerudakin pokkasi molemmat, joskaan ei peräkkäisinä vuosina. Ja Linus Pauling, kerrankin aiheesta, hyvästä Paula-kahvista! Sean McBridelle paukahti myös 2 prenikkaa. Ynnä Nelson Mandelalle. Martti Ahtishaarikin sai molemmat mutta näyttää vetäneen Lenin-palkinnon alas vessanpöntöstä. Kahden palkinnon saaneista on ilmeisesti tullut kinaa maailman kahden navan välillä, kumman leiriin kaveri on laskettava. Voi että kaipaankin noita 2-napaisia aikoja, jospa saisin ne takaisin!
xxx/ellauri280.html on line 407: Abdulrazak Gurnah (s. 20. joulukuuta 1948 Sansibar, Sansibarin sulttaanikunta) on tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja yliopisto-opettaja (emeritusprofessori), joka kirjoittaa englanniksi (ei suahilixi eikä arabiaxi). Gurnah asuu Canterburyssä. Hän opiskeli alemman yliopistotutkinnon (B.A.) Christ Church Collegessa Canterburyssä (tutkintojen myöntäjänä jostain syystä kuitenkin Lontoon yliopisto).
xxx/ellauri280.html on line 426: Niinpä Ruotsin akatemia myönsi Gurnahille Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2021.
xxx/ellauri286.html on line 190: Se ei ollut julkisesti merkittävän taiteen aihe, ja kirjallisuus on aina julkista ja kirjailijaksi minä halusin.
xxx/ellauri286.html on line 376: Šiškin (kirjoitetaan usein Shishkin) on ainoana venäläiskirjailijana voittanut kaikki maansa arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot, mm. Vuoden esikoisen 1993, Venäjän Bookerin 2000, Valtakunnallisen bestsellerin 2005 ja Suuri kirja -palkinnon 2006.
xxx/ellauri286.html on line 410: Kirjailija Sofi Oksanen piti tämän toisteisen ja pitkästyttävän "luennon" ”Millaista on kirjoittaa Venäjästä? Ihan kivaa, tuskin malttaa lopettaa” Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleilla nonstoppina Norjassa to-su 26-29.5.2016.
xxx/ellauri286.html on line 518: Teini-ikäisestä 22-vuotiaaseen Sofi puri oxennustaan wc:ssä. Oli turhauttavaa opiskella kirjallisuustiedettä. Piti tutkia asiaa, mitä itse halusi tehdä. Kesken jäi sekin rojekti.
xxx/ellauri289.html on line 209: Jehovan todistajille opetetaan, että on elintärkeää pysyä "erillään maailmasta". Todistajien kirjallisuus määrittelee "maailman" "ihmiskunnan joukoksi, lukuun ottamatta Jehovan hyväksymiä palvelijoita", ja opettaa, että se on moraalisesti saastuttama ja Saatanan hallitsema.
xxx/ellauri296.html on line 399: Seura on Otavamedian julkaisema 52 kertaa vuodessa ilmestyvä suomalainen aikakauslehti. Lehden päätoimittaja on Erkki Meriluoto. Aihealue tutkiva journalismi, ajankohtaisaiheet, terveys, kulttuuri, matkailu, henkilökuvat, viihde, ruoka, luonto. Alkujaan Seura oli Minna Craucherin perustama Kustannusosakeyhtiö Päivän 1926–1928 julkaisema suurelle yleisölle suunnattu kirjallisuus- ja ajanvietelehti, jonka päätoimittajina olivat muun muassa Lauri Viljanen ja Mika Waltari. Avustajina toimivat muun muassa Pentti Haanpää ja Olavi Paavolainen.
xxx/ellauri303.html on line 459: Juutalaisuus on usein korostanut tiukkaa monoteismia ja "jumaluuden yksinoikeutta" ja rukousta suoraan Jumalalle; viittauksia enkeleihin tai muihin välittäjiin kuten Neizyt Maariaan ei tyypillisesti nähdä juutalaisessa liturgiassa tai siddureissa (rukouskirjoissa). Maimonidesin viides uskon periaate sanoo: "Uskon täydellisellä uskolla, että on vain oikein rukoilla Jumalaa", ja tämä nähdään usein sanovana, että "ei saa rukoilla ketään tai mitään muuta. Tämä periaate opettaa, että Jumala on ainoa, jota voimme palvella ja ylistää... Siksi ei ole sopivaa palvella (enkeleitä, tähtiä tai muita elementtejä) tai tehdä niistä välittäjiä tuomaan meidät lähemmäksi Jumalaa." Talmudikirjallisuus osoittaa, että joitain todisteita siitä, että enkeleitä ja muita välittäjiä kutsuvia juutalaisia rukouksia oli olemassa 1. vuosisadalla jKr., ja useita esimerkkejä talmudin jälkeisistä rukouksista on olemassa, mukaan lukien tuttu piyyut (liturginen laulu), jonka otsikkona on "Armon tuojat", lausuttu ennen ja jälkeen. Rosh Hashanah Selichotissa (juutalaisten katumusrukoukset).
xxx/ellauri304.html on line 535: Herman Melville, titled Moby Duck, is the greatest novel ever written by an American author. Hahhaa, jos se on niin onpa Amerikan kirjallisuus huonoissa kantimissa. Niinkuin se kai onkin. Kuuntele nyt sen tiivistelmää:
xxx/ellauri305.html on line 44: Pete Mencken defended Dreiser despite freely admitting his faults, stating forthrightly that Dreiser often wrote badly and was a gullible man. Dreiser oli Chicagon kirjallisuusliikkeen veteraani ja antisemiitti.
xxx/ellauri307.html on line 114: Kanadalainen Bombardier-lentokonedynastiaan kuulunut Denise kuoli nopeasti edenneeseen syöpään tänään, ainoa joka uskalsi väittää vastaan Gabia hyllaavalle ranskis kirjallisuuskermalle. Denise kuoli, Penise senkun porskuttaa 86 vuotiaana edelleen.
xxx/ellauri307.html on line 122: Miki Liukkosen myötä suomalainen kirjallisuus menetti suuren kirjailijan ja merkittävän äänen
xxx/ellauri307.html on line 123: Miki Liukkosen myötä suomalainen kirjallisuus menetti merkittävän kirjailijan ja suuren äänen. Vahvan äänen oikealta kuin Ben Zyskowiczin ja keinoelinministeri pedofiilinpoika pedofiili kaxois-Wille Rydmanin.
xxx/ellauri307.html on line 677: Christopher Little "Christopher Little Literary Agency" on Lontoossa sijaitseva kirjallisuusagenttien yritys. Virasto on johtanut Harry Potter -kirjailijaa JK Rowlingia vuosina 1996–2011. Häntä on kuvattu "kaikkien aikojen onnekkaimmaksi agentiksi", joka oli puolet "kirjallisuuden historian kaupallisesti menestyneimmistä suhteista".
xxx/ellauri307.html on line 702: Dean Koontz on amerikkalainen kirjailija, jota on verrattu kirjoitustyylinsä perusteella Stephen Kingin kaltaisiin. Koontzin jännitystrillerit, tieteiskirjallisuus ja kauhuromaanit ovat saaneet hänet katsomaan miljoonia faneja kaikkialla maailmassa.
xxx/ellauri314.html on line 128: Neillin elinaikana erityisesti ruotsalaiset olivat jostain syystä ihastuneet hänen tuotantoonsa, josta syystä hän saikin Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1936. Niinpä näytelmän maailmanensi-ilta tapahtui 2. helmikuuta 1956 Tukholman Dramatenissa, ruotsiksi nimellä Lång dags färd mot natt. Sen ohjasi Bengt Morot, ja rooleissa nähtiin Carl Larsson (James Tyrone), Inga Dagblad (Mary Tyrone), Olof Palme (James Tyrone, Jr.), Jali Kulli (Edmund Tyrone) ja Hanna Westerlund (Cathleen). Vuonna 1988 näytelmä tuli uudelleen Dramatenin ohjelmistoon Ingmar Bergmanin ohjaamana; Jali Kulli oli nyt siiltynyt nuolemman pojan loolista isän looliin, painoi jallua ja haki auton lattialta mulkkua.
xxx/ellauri319.html on line 262: Vissarion Hryhorovych ( s . 30. ( 11. kesäkuuta ) 1811, Sveaborg - 26. toukokuuta ( 7. kesäkuuta ) 1848, Pietari ) oli venäläinen vallankumouksellinen demokraatti, kirjallisuuskriitikko ja publicisti, filosofi - materialisti. Olisiko tästä paasattu Doston yhteydessä? Juu kz.albumia 203.
xxx/ellauri319.html on line 266: Hän työskenteli "Telescope"- ja "Molva"-sanomalehdessä (1833-1836), joissa hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin - "Kirjalliset unelmat" (1834), "Venäläisestä romaanista ja herra Gogolin tarinoista" (1835). ). Hän toimitti "Moscow Observer" -lehteä (1838-1839). Vuonna 1839 hän muutti Pietariin, johti "Otechestvennye zapisky" -lehden kirjallisuus- ja kriittistä osastoa.
xxx/ellauri319.html on line 282: Hänen Ukrainan vastaiset näkemyksensä ilmaistiin erityisen ankarasti kirjallisuuskriitikko Pavlo Annenkoville vuonna 1847 lähettämässään kirjeessä, jossa hän puhui loukkaavasti ukrainalaisista kirjailijoista Taras Shevchenkosta ja Panteleimon Kulishista . Erityisesti Belinsky kirjoitti:
xxx/ellauri319.html on line 289: Neuvostoliiton kirjallisuustutkimus ei mainostanut tällaista kriitikon asennetta ukrainalaisiin runoilijoihin, vaan se puhui "kunnioittavasti" asenteesta sekä "edistyksellisten suuntausten tukemisesta", totesi myös "innostuksen Ukrainan kansan sankarillista historiaa kohtaan".
xxx/ellauri320.html on line 121: Adleriin vaikuttivat filosofi Hans Vaihingerin ikään kuin filosofia ja Dostojevskin ikään kuin kirjallisuus. Vielä Wienin psykoanalyyttisen seuran jäsenenä hän kehitti teorian orgaanisesta alemmuus- ja kompensaatiosta, joka oli prototyyppi hänen myöhemmälle kääntymiselleen kristinuskosta fenomenologiaan ja hänen kuuluisan käsitteensä, alemmuuskompleksin, kehitykselle.
xxx/ellauri329.html on line 325: Kirjasampo saa alkusyksyksi uuden avustajan, kun Lukuneuvojana tunnettu kirjallisuuskouluttaja ja kirjabloggaaja Marika esittelee palvelussa kiinnostavaa kirjallisuutta kahdeksan artikkelin verran. Tarkoituksena on auttaa ihmisiä niin kirjastoissa kuin muuallakin löytämään innostavaa luettavaa mielenkiintoisista aiheista.
xxx/ellauri329.html on line 331: Akatemiatutkija Sanna Turoman mukaan on jokaisen itse ajateltavissa, oliko valinnan taustalla poliittisia motiiveja. – Svetlana Aleksijevitšin voittoon on vaikea uskoa, koska hän on juuri tällä hetkellä ehkä liian poliittisesti tulenarka valinta, Seppo Puttonen ja Nadja Novak kirjoittivat artikkelissaan aiemmin tällä viikolla. Aleksijevitšille palkinto kuitenkikn meni, ja Kultakuumeen haastattelussa akatemiatutkija Sanna Turoma kehottaa jokaista itse miettimään, oliko taustalla poliittisia motiiveja. Hän on erikoistunut venäjänkieliseen kirjallisuuteen. – Aiemmin on puhuttu venäläisestä kirjallisuudesta, nyt ehkä pitäisi käyttää termiä venäjänkielinen kirjallisuus, Turoma sanoo.
xxx/ellauri329.html on line 333: Nainen on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon vain 13 kertaa, eikä venäläinen nainen kertaakaan, ei edes isovenäläinen nainen. Jos haluttaisiin päästä tasoihin, olisi naisen vuoro voittaa seuraavat 98 vuotta ja sitten tulisi venäläisten vuoro. Näin ollen tänäkin vuonna voisi todeta, että nyt olisi taas naisen vuoro. Edellisen kerran nainen palkittiin toissavuonna 2013, kun kanadalainen novellisti Alice Munro nousi Tukholman konserttitalon lavalle vastaanottamaan oman mitalinsa ja sitä edellisen kerran joulukuisesta juhlaseremoniasta sai nauttia saksalainen Herta Müller vuonna 2009.
xxx/ellauri329.html on line 335: Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš on noussut parin viime vuoden aikana vedonlyöntitilastojen kärkikahinoihin ja mainitsipa jopa Yleisradion pitkäaikainen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonenkin viime vuonna juuri Aleksijevitsin suosikikseen. Onko aika nyt otollinen Aleksijevitšille? Nostaako Ruotsin akatemia lokakuussa tämän pasifistin ja ihmisoikeuksien puolestapuhujan palkintokorokkeelle ja ottaa samalla vaivihkaa kantaa maailman kiristyvään poliittiseen tilanteeseen? Svetlana ei varmaan älähtäisi jos Putin demilitarisoisi Itä-Ukrainan?
xxx/ellauri329.html on line 339: Aleksijevitš on Suomessa melko tuntematon kirjailija. Käännöskirjallisuus painottuu maassamme vahvasti angloamerikkalaiseen kirjallisuuteen ja siksi Aleksijevitšinkin teoksista on suomennettu vain kaksi: Sodalla ei ole naisen kasvoja (1985, suomennettu 1988) ja Tsernobylista nousee rukous (1997, suomennettu 2000). Tosin Aleksijevitšin tuotantokaan ei ole niin laaja kuin esimerkiksi veikkauslistojen kärkimiehillä, angloamerikkalaisilla Philip Rothilla tai Haruki Murakamilla ja osasyynä kirjojen vähäisempään määrään on kirjailijan perin erikoinen tyylilaji.
xxx/ellauri329.html on line 345: Molemmat Aleksijevitšin suomennetut teokset ovat valtavan hienoja lukuelämyksiä. Ne järkyttävät ja koskettavat, vaikkei niissä kauheuksilla mässäilläkään. Tarinallinen tietokirjallisuus, jota Aleksijevitškin osittain edustaa, on kovassa nosteessa nykyään, eikä mikään ihme, sillä yksilöiden kertomuksiin kiedotut historian tapahtumat tulevat lähemmäs lukijaa: ne tuovat historian samalla kertaa ymmärrettävämmiksi ja kauhistuttavammiksi.
xxx/ellauri329.html on line 524: ARBATIN LAPSET. 1930-luvulla hanattomia baikalhaulikoita, harjaterästä, keinokuituvatteita, uusia junanvaunuja ym ym.uutta! Kauttaaltaan halvalla tehdyn näköistä. Näyttelijätyökin venäläiseksi kehnoa. Sarja tuli uusintana, eikä läheskään vetänyt vertoja muille Yle:n Teemalla nähdyille tuoreille venäläisille kirjallisuusfilmatisoinneille, jotka olivat oikeasti hyviä!
xxx/ellauri337.html on line 45: Heinrich Böll sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972 suurelta osin tämän romaanin ansiosta. Romaanin päähenkilö Leni Riefenstahl on 48-vuotias, hänen miehensä on kaatunut sodassa, poika istuu vankilassa. Elämä on kohdellut Leniniä alun pitäen kovakouraisesti, mutta kaikista kolhuista huolimatta Lenin uskoo yhä elämään, sen myönteisiin voimiin, rakkauteen (Fig 1). (Kirjasampo)
xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
xxx/ellauri354.html on line 290: Giosuè Carducci (27. heinäkuuta 1835 – 16. helmikuuta 1907) oli italialainen runoilija ja prosaisti, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1906. Häntä pidetään modernin Italian epävirallisena kansallisrunoilijana. Hän toimi myös opettajana ja kääntäjänä ja käänsi Vergiliuksen teoksia ja osia Iliaasta italiaksi. Carducci toimi aktiivisesti myös kulttuuripolitiikassa ja oli muun muassa koulutusta ja kulttuuririentoja järjestävän Società Dante Alighierin perustajajäsen. Hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan. Hän ei pitänyt paavilaisuudesta. Hänet äänestettiin Senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri356.html on line 45: Eeva tahtoo laajentaa Irigarayn poinzit kirjallisuustieteeseen. Sen mielestä tollaset Platon Faidrostyyppiset reikäleipä ja sen reikä samastumisjutut on patriarkaalista sumutusta. Varmaan ovatkin! Platon oli perseestä.
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 166: Saatuaan kirjeen tutkinnon Pariisin kirjallisuustieteellisessä tiedekunnassa hän lähti Husserlin arkistoon Louvainiin vuosina 1953-1954. Hän suoritti filosofian tutkinnon väitöskirjalla aiheesta Genesis-ongelma Husserlin filosofiassa Jean Hyppoliten, Tran Duc Thaon ja Jean Cavaillèsin teosten vaikutuksesta. Hän seurasi Michel Foucault'n kursseja.
xxx/ellauri356.html on line 218: 2000-luvulle asti Derridan sepustuxet säilyttivät suuren akateemisen vaikutuksen kaikkialla Yhdysvalloissa, Manner-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja kaikissa maissa, joissa mannermainen filosofia on ollut hallitseva. Anglosfäärissä siiheen viittaavat enää naistutkijat ja kirjallisuustieteilijät.
xxx/ellauri356.html on line 220: Derrida ja dekonstruktio vaikuttivat estetiikkaan, kirjallisuuskritiikkaan, arkkitehtuuriin, elokuvateoriaan, antropologiaan, sosiologiaan, historiografiaan, lakiin, psykoanalyysiin, teologiaan, feminismiin, homo- ja lesbotutkimukseen ja politiikan teoriaan. Jean-Luc Nancy, Richard Rorty, Geoffrey Hartman, Harold Bloom, Rosalind Krauss, Hélène Cixous, Julia Kristeva, Duncan Kennedy, Gary Peller, Drucilla Cornell, Alan Hunt, Hayden White, Mario Kopić ja Alun Munslowin kirjailijat ovat saaneet vaikutteita dekonstruktiosta.
xxx/ellauri356.html on line 424: Vuoden 1910 lopulla Moskovassa Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kirjallisuuskriitikon Maximilian Voloshinin. Seuraavana vuonna hän vierailee kuuluisassa Voloshinin " runoilijoiden talossa " Krimillä. Siellä Koktebelissä toukokuussa 1911 Tsvetaeva tapasi Sergei Efronin; 29. tammikuuta 1912 he menivät naimisiin Kristuksen syntymän kirkossa Maly Palashevsky Lanella. Saman vuoden syyskuussa Marinalla ja Sergeillä oli tytär Ariadna (Alya). Seuraavina vuosina, vallankumoukseen asti, perhe vietti toistuvasti kesiä Krimillä Voloshinin dachassa. Myöhemmin siirtolaisuudessa Tsvetaeva muisteli, että tämä oli hänen elämänsä onnellisin aika.
xxx/ellauri357.html on line 439: Percy Bysshe Shelley ( / b ɪ ʃ / ⓘ BISH ;4. elokuuta 1792 – 8. heinäkuuta 1822) oli brittiläinen kirjailija, jota pidetään yhtenä suurimmistaenglantilaisista romanttisista runoilijoista. Runoudessaan sekä poliittisissa ja sosiaalisissa näkemyksissään radikaali Shelley ei saavuttanut mainetta elämänsä aikana, mutta tunnustus hänen saavutuksistaan runoudessa kasvoi tasaisesti hänen kuolemansa jälkeen, ja hänestä tuli tärkeä vaikuttaja seuraavien sukupolvien runoilijoille, mukaan lukien Robert Browning, Algernon Charles Swinburne, Thomas Hardy ja WB Yeats. Amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, rasvainen Harold Bloom kuvailee häntä "erinomaiseksi käsityöihmiseksi, lyyriseksi runoilijaksi ilman kilpailijaa ja varmasti yhdeksi kehittyneimmistä skeptisistä älyistä, joka on koskaan kirjoittanut runon."
xxx/ellauri361.html on line 225: Suomen-vierailunsa muistoksi maailmankuulu tieteiskirjailija Brian Aldiss sijoittaa uuden romaaninsa kehykset maahamme. Hän oli SF-kirjallisuustapahtuman kunniavieraana Helsingissä vuonna 1986.
xxx/ellauri376.html on line 57: Romaanikirjallisuus käsittelee ihmisten ja vähän eläintenkin tunteita. Aiemmissa albumeissa on tutustuttu jo mm. Martha Nussbaumin, Rane Juntumaan ja Anttonin välityxellä James-Langen tunneteorioihin. Tässä nummerossa tutustumme kasvien tunne-elämään Hannu Salaman, Albert Liliuxen ja vähän Fjodor Dostojevskin teoxen "Kasvuikäinen" opastuxella. Apuun rientää myös amerikkalainen G. Stanley Hall. Stan oli Jamexen oppipoika. Stanin 1. vaimo tukehtui vahingossa ja toisen se laittoi hourulaan diagnoosilla aivoskleroosi.
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri376.html on line 372: Venäjän kirjallisuus kautta aikojen
xxx/ellauri376.html on line 393: Sukulaisten mukaan Aleksandr oli lapsuudessa erittäin hyvä keskittymään asioihin ja epätavallisen varhaiskypsä. 6-vuotiaana hän puhui sujuvasti kolmea vierasta kieltä, nuoruudessaan jo kuutta kieltä: erityisesti natiivitasoista englantia kuten Jaakko Yli-Juotikkaan bronikaveri herra X, mutta myös ranskaa, saksaa ja italiaa. Hän ymmärsi myös latinaa ja kreikkaa erittäin hyvin. Hän läpäisi kirjallisuustieteen kandidaatin tutkintoon vaadittavat kokeet 13-vuotiaana ja valmistui juristiksi 17-vuotiaana. Äiti lähetti hänet Pietarista vastoin hänen omaa tahtoaan vuonna 1818 lähetystösihteeriksi Persiaan. Dekabristina Sasha joutui tovixi Tbilisissä vankilaan mutta käänsi takkinsa ja hankki zaarille mainiot edut Persialta kolonialistisodassa.
xxx/ellauri379.html on line 111: Heart of Darkness alkoi saada akateemista huomiota ensimmäisen kerran 1940- ja 50-luvuilla, jolloin kirjallisuustutkimusta hallitsi psykologinen lähestymistapa kirjallisuuden tulkintaan. Pimeyden sydän ymmärrettiin sen mukaisesti universaalisti ihmisen sisäisyyden tutkimiseksi – sen turmeltuvuudesta, saavuttamattomuudesta ja sille luontaisesta pimeydestä. Näistä kritiikistä tietysti puuttui jotain oleellista: kaikenlainen novellin kolonialismin sanoman tarkastelu tai sen Afrikan ja sen ihmisten käyttö epäselvänä taustana, jota vasten tutkia valkoisen psyyken "monimutkaisuutta.'
xxx/ellauri380.html on line 116: Kirjamakuni vaihtelee yhtä paljon kuin musiikkimakuni. Venäläinen kirjallisuus on kiinnostanut minua aina ja olen aikoinani lukenut useammankin kirjan tästä kategoriasta!
xxx/ellauri385.html on line 100: Vasily Vasilyevich Rozanov (20. huhtikuuta [2. toukokuuta] 1856, Vetluga, Kostroman maakunta -5. helmikuuta 1919, Sergiev Posad) - venäläinen uskonnollinen filosofi, kirjallisuuskriitikko, takinkääntäjä, publicisti ja kirjailija. Yhdessä P.D. Pervovin kanssa hän teki ensimmäisen käännöksen Aristoteleen "metafysiikasta" Venäjällä. Vaikka Rozanov ei kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia, hänen teoksensa erottuu ainutlaatuisesta ja takkia tiuhaan kääntävästä taiteellisesta tyylistään.
xxx/ellauri385.html on line 477: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
xxx/ellauri385.html on line 490: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri385.html on line 492: 2Stanley Fish (1938) on amerikanjuutalainen kirjallisuusteoreetikko, oikeustutkija, kirjailija ja maxullinen intellektuelli. Hän on tällä hetkellä Floersheimer Distinguished Vieraileva oikeustieteen professori Yeshivan yliopiston Benjamin N. Gonzo School of Lawssa New Yorkissa. Fish on aiemmin toiminut Davidson-Kahn Distinguished Universityn humanististen tieteiden professorina ja oikeustieteen professorina Floridan kansainvälisessä yliopistossa Jaakko Hintikan seurana ja on Chicagon Illinoisin yliopiston Liberal Arts and Sciences -tiedekunnan hallijärjestäjä evp. Hänen katsotaan myös vaikuttaneen lukijavasteteorian nousuun ja tuhoon.
xxx/ellauri385.html on line 506: Lamb, joka ystävystyi sellaisten kirjallisuuden huipputekijöiden kuin Samuel Taylor Coleridgen, Robert Southeyn, William ja Dorothy Wordsworthin ja William Hazlittin kanssa, oli Englannin suuren kirjallisuuspiirin keskipiste. Hänen tärkein elämäkerturinsa Sir Lucas ("Capital! Capital!) on kutsunut häntä "englanninkielisen kirjallisuuden rakastettavimmaksi hahmoksi".
xxx/ellauri385.html on line 537: Myöhemmin onni palasi, ja sekä hän että hänen sisarensa nauttivat aktiivisesta ja rikkaasta sosiaalisesta elämästä. Heidän Lontoon asunnoistaan tuli eräänlainen viikoittainen salonki monille tämän päivän miellyttävimmistä teatteri- ja kirjallisuushahmoista. Lontoossa Lamb hypisteli ryhmää nuoria kirjailijoita, jotka suosivat poliittista uudistusta, mukaan lukien Percy Bysshe Shelley, William Hazlitt, Leigh Hunt ja William Hone.
xxx/ellauri388.html on line 285: Tässä ei oikeastaan voisi puhua mistään yhtenäisestä ihanteesta eli elämänohjeesta, koska "kaunokirjallisuus" on jokaisen itsekohtainen käsite, joka riippuu siitä, mitä kirjoja kukin on lukenut. Yleensä voinee sanoa, ettei romaanien sankarit selvittele elämänohjeita, vaan uskovat niihin, jotka ovat yleisössä vallalla ja "rakkaus" vaan synnyttää erilaisia draamallisia tai psykoloogisia sattumia, joutuessaan ristiriitaan kylmän, vaativan yleisen mielipiteen kanssa.
xxx/ellauri388.html on line 287: Juurtunut mielipide siitä, että vietti on miehellä vastustamaton luonnonvoima, piti tai pitää naista tämän voiman palvelijana ja siis sukupuolielämässäkin tekee hänet tahdottomaksi ja ala-arvoiseksi. Tämä kirjallisuus, jonka elävä voima oli naisvapautuksen aatteessa, käänsi koko kärkensä olevien olojen arvostelemiseen, joiden suuri turmelus sen mielestä muka syntyi siitä, että toisen ihmiskunnan puoliskon, naisen tahto oli pakon alainen eikä saanut ilmaista itseänsä. Runoilijain ominaisuus on nähdä asiain ydin, ja tämä kirjallisuus näkikin ydinsyyn pahennukseen olevan siinä, että miehen vietti käsitettiin vastustamattomaksi luonnonvoimaksi, Sentähden tämän ennakkoluulon hävittäminen oli sen ensimäinen ja päätehtävä. "Mieheltä on vaadittava samaa puhtautta kuin naiselta." "Prostitutsioonilaitos on yhteiskunnan suurin häpeä."
384