ellauri002.html on line 1499: El Laurin pingiskavereina oli yks norssin klassikko alemmalta luokalta ja sen puoliso, hyvin miehiin meneväksi tunnettu (sanokaamme) dona Helena, molemmat Rooman kirjallisuuden opiskelijoita. Dona Helena piti don Jaimea omana tonttinaan, ja koitti dona Caritaa tarmokkaasti syrjään puukkia. Turha vaiva, kohta Lauri istuu donnan ja sen pikkusiskon pöydässä. Dona Rita on jotenkin epäluuloinen ja haastava, don Jaime miettii: tuosta voi vielä tulla harmia. No ehkä tulikin, ehkä oltiin kaikki mustasukkaisia.
ellauri015.html on line 1176: Lauri Levola (s. 1981 Pori) on turkulainen kirjailija ja toimittaja. Hän on kirjailija Kari Levolan poika. Kari Levola (s. 1957 Pori) voitti pari nuorisopalkintoa ja on sittemmin ollut mm Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Turun ja Porin läänin kirjallisuuden läänintaiteilija. Mutta riittäköön tämä Karista, sehän on asian vierestä. Lauri Levola aloitti säännöllisen kirjoittamisen jo ala-asteella voitettuaan kuudennen luokan runokilpailun. Nuori runotyttö. Yläasteella panopiste siirtyi novelleihin. Lukioikäisenä hän kävi kaksi kesää Kokemäen kirjoittajalukiota, jossa hänen isänsä oli rehtorina. Ei vähän nepotismia. Levola opiskelee viestintää, ja on tukenut myös sanataidetta Turun avoimessa yliopistossa ja draamakäsikirjoitusta Taideakatemiassa.
ellauri015.html on line 1178: Työkseen Levola on lopettanut kirjoittamista ja toiminut freelancetoimittajana Lukufiilis- ja Satakunnan työ -lehtiin. Hän kuuluu turkulaisen runokustantamo Savukeitaan hallitukseen. Ennen ensimmäistä omaa novellikokoelmaansa hänen kirjoituksiaan on julkaistu Nuoressa Voimassa sekä antologioissa Reviiri 98, Ryhmä 99 ja Arpi. Levola työskenteli toimittajana Turun Sanomien Treffi-liitteessä syksyyn 2009 asti. Levola harrastaa kirjallisuuden lisäksi kuvataiteita ja pinnoitteita.
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri022.html on line 933: Nizami Ganjavi ( persia: نظامی گنجوی, latinoitu: Niẓāmī Ganjavī, l. 'Niẓāmī of Ganja ' ; n. 1141–1209), Nizami Ganje'i, muodollinen, Jami, jonka nimi oli Nezami, Nizami -Dīn Abū Muḥammad Ilyās ibn-Yūsuf ibn-Zakkī oli 1100-luvun muslimirunoilija. Nezāmia pidetään persialaisen kirjallisuuden suurimpana romanttisena eeppisenä runoilijana, joka toi persialaiseen eepoxeen puhekielen ja realistisen tyylin. Hänen perintöään arvostavat ja jakavat laajalti Afganistan, Azerbaidžanin tasavalta, Iran, Kurdistanin alue ja Tadzikistan.
ellauri023.html on line 547: Lauluja, sketsejä ja sarjixia on, Mr. Bean tuli jo mainituxi tavallaan. Mutta onko kirjallisuudenlajia? Murroskäisille on jotain noloja ruottalaisten kirjasarjoja, niinkuin se mitä Rothin pojat luki aikanaan. Mutta klassikoita ei tule mieleen. Knasu rehvastelee noloilla tilanteilla tai pikemminkin häpeällisillä, narsistisen ryppyotsaisena, ei naurata.
ellauri029.html on line 34: Idioottikin pystyy pilkkaamaan punktohtoria (ks albumi 27). Punk-rockin vesittämisestä sekä paikoin hyvin alkeellisesta a) mielikuvituxesta b) sanavarastosta ja c) kirjallisuuden tuntemuxesta johtuen S:n Suomessa propagoima gonzo-journalismi sai välittömästi epäilyttävän maineen: mikäli punk-tohtorillemme jokin oli "hillittömän rankkaa poweria", oli juostava lujaa pakoon ja ezittävä hillittömämämpää ja rankempaa poweria vaikka tuhansien järvien haiden mezästyxestä. Hunter S Thompsonin lukeminen alkuperäisenä täsmentää Saariskuvaa: useimmiten Esa on vain hyvinkääläinen radanvarren pikkusielu, jonka kirjoituxet päätyy aina siihen, että se todistelee kaikille yxilöllisyyttään ja rankkuuttaan. Joku vielä pienempi sielu voi toki lukea sen höperyyxiä alleviivaten ja kirjoittaen sivuun "Rankkaa!" Sen katu-uskottavuus on samaa luokkaa kuin kädettömällä miehellä, joka uhoaa taukoamattomalla runkkaamisella. Nykyinen seppoilu oli jo idulla, vaikka Sartrella siveltynä: ihmisen täytyy ylpeänä omaxua valizemansa situaatio. Osaansa tyytymätön tarjoilija on roolinsa vanki, ja huonossa uskossa. Loppuelämänsä Eski omistautui sit jakamaan parempaa uskoa. Sitä Peukaloliisan pääskyn sanomaa: Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAN! Eskin kumipää rikkoo betoniseinää. Mieluummin silti vaivaannuttava ja poikamaisen humoristinen existentialisti kuin ikävystyttävän autistinen elitisti. Ikävä vaan että Eskistä tuli iän mukana ikävystyttävän populistinen viihdyttäjä.
ellauri029.html on line 166: Yksilöesseet ovat henkilökohtaisia tuotoksia, jotka teet kirjallisuuden tai muiden lähteiden innoittamana. Yksilöessee on 2 esseepisteen arvoinen.
ellauri029.html on line 174: Lähdekirjallisuuden tulee olla tasoltaan sellaista, että se kelpaisi opinnäytetyöhönkin – ellei sitten lähde ole aiheuttanut merkittävää yhteiskunnallista keskustelua. (Esim. Tuomas Embusken blogi Iltalehdessä saattaisi niin tehdä ja Iltalehdestä huolimatta silloin kelvata lähteeksi. Aamulehden kolumni on toki paljon parempi.)
ellauri031.html on line 267: Älyllisen työn ja taiteen edustajat sekä virkamiesyhdistyxet ottavat osaa taiteen, tieteen ja kirjallisuuden valvontaan, tuotannon edistämiseen ja korporatiivisen yhteiskuntajärjestyxen moraalisten päämäärien edistämiseen. Vapaa-ajan yhdistysten kansalliseen laitoxeenkuuluvat urheilu- musiikki- ja ompeluseurat, lukupiirit, keskustelukerhot. Naisjaostot järjestevät fasistiryhmien naisjaostojen kanssa kursseja lapsenhoidossa, räuuanlaitossa, ompelussa ja kotitaloudessa. Laitoxen jaoxet ovat yhteistyössä korporatiivisten kulttuurikeskusten kanssa. Varsinaisenn kulttuuri- ja valistustyön ohessa nämä järjestöt tekevät propagandaa fasistisen syndikalismin ja korporatiivisen yhteiskuntajärjestyxen puolesta. Niistä kaavaillaan eräänlaista kansanyliopistoa.
ellauri031.html on line 585: Esa Sariolasta leivottiin 80-luvun kirjallisuuden uudistajaa ja kokeilijaa. On totta, että hänen teoxissaan rikotaan rajoja: ikävystyttäviin ja lukijaa aliarvioiviin viihdeklisheisiin yhdistetään kömpelöä esseetä ja psykologian alkeisoppikirjaa. Sariolan pääteoxet, Rakas ystävä ja Kuolemaani saakka ovat äärimmäisen yxinkertaisia ja selkokielisiä saippuaoopperoita. Niiden juonena on rikostarina, jossa menestyvä päähenkilö raivaa kilpailijansa tieltään. Päähenkilö ja hänen vastustajansa eivät kuitenkaan ole tasavahvoja, joten heidän välisissään konflikteissa ei juuri ole jännitettä. Kissa ja hiiri -leikin ainoaxi kysymyxexi jää, millä tavalla päähenkilö nujertaa uhkaajansa.
ellauri031.html on line 595: Sariolan texteissä mitään ei osata jättää avoimexi tai lukijan pääteltäväxi. Kertojat tulkizevat textin lukijan puolesta eikä sijaistekijä mitenkään ironisoi tai kyseenalaista kertojien tyrkyttämiä "totuuxia". Sariolan teoxet ovat siis vain katkismuskirjallisuuden eräs muoto, paizi moraalinen opetus on korvattu tsygologisella propagandalla. Kaiken lisäxi tämä propaganda on Glorian halpojen tunne izesi -testien tapaista rasti ruutuun -psykologiaa, kertoja on asettautunut heikkolahjaisimman ekonomilukijansa tasolle.
ellauri031.html on line 610: Olli Jalosen kiitetyimmät romaanit, Ilo ja häpeä sekä Hotelli eläville, kuuluvat teoxiin, jotka jokaisen lukihäiriöisen hasbeenin mielestä puhuvat tärkeistä asioista. Jalosen romaaneja onkin viisainta yrittää puolustella moraalisin perustein, vaikka se moraalikin on alkeellista ja rajottunutta. Se on mitä tyypillisin suomalaisen autistisen insinöörikirjallisuuden (Hyry, Tuuri) edustaja aina uskonnollista pohjavirettä ja arkielämän pahimpiin banaliteetteihin tarttumista myöten. Tiedättehän: "Vielä joskus imiessään äidin kaurapuurolla täyttämää villasukkaa hän muisti isänsä sanoneen, että ulkona on kylmä." Jalosen tekeleet on jonkinlaisia aikuisen kirjoittamia syyspörriäisiä, joissa ollaan peruskoulumaisen huolissaan maailman tilasta. Niissä pohditaan tutkimuxen ja tiedotusvälineiden moraalia ja kuvataan maailmanpolitiikan arkiryskettä: kidutuxia, kansanmurhia ja kiristyvää kontrollia. Jalonen jää kuvailun ja moraalisen tuomion asteelle, perinteiseen humanistiseen tapaan se ei analysoi pahaa vaan sanoo sille hyi. Viimeistään tällä tavalla käsiteltynä asiat lakkaavat olemasta tärkeitä ja muuttuvat säälittäväxi partiolaisproosaxi. Samoja ajatuxia ja julituxia kykenee jokainen kolmannen luokan poliitikko laskettelemaan ulkomuistista.
ellauri033.html on line 460: Hippolyte Taine mainitaan pahisten joukossa. Taine oli ranskalainen kirjallisuuden ja muunkin vehkeilyn historioizija, taantumuxellinen kyllä mutta maallinen, jota piispa Dupanloup vainosi kuin susi. Zola ei tykännyt kun Taine johtii kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Kyllä taiteilijankin pitää jotain saada vaivan palkaxi. Tätähän mä oon tässä koittanut korjata, kun käytän tätä henkilö ja elämä metodia. Taine tais olla äidin poika, ainakin sen isä kuoli sen pienenä ollessa. Jeesuxen elämänkerturi Renan on jo tuttu sapajou-apinoista. Tainea haukuskelee kaikki, kun se ei osannut olla selkeästi sitä eikä tätä. Sellanen kentiesmies. Hippolyte Taine. Tintissä oli professori Hippolyte Bergamotte. Mutta Taine on enemmän luihun Aristide Filosellen näköinen. Ihan on samixet.
ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
ellauri039.html on line 296: Effi Briest on Theodor Fontanen sankaritar. Riku luki Fontanea graduunsa, joka koski Gründerzeitin kuuluisinta naistenlehteä, Garten-Laubea. Siinä julkaisivat runoja ja juttuja monet tämän paasaelman julkkixet. Effi Briest-romsku ilmestyi följetongina Deutsche Rundschaussa kuutena episodina 1895-5 ja yxissä kansissa 1896. Runollis-asialinjaisen saxalaisen kirjallisuuden merkkiteos, jonka malliin Mann kirjoitti menestyneemmät Buddenbrookit; senniminen heppu esiintyy jo Effi Briestissä. Merikadulla oli faffalta peritty biedermeier-tuoli kirjoituspöydän edessä. Kirjoituspöytä on airbnbssä, tuoli Eurajoella.
ellauri040.html on line 101: Enkö todellakaan murhaisi 12-vuotiasta tyttöä, jos videoiden kazelun sijasta olisin lukenut "parasta maailmankirjallisuutta"? Tälläisiä latteuxia voi esittää vaan kirjallisuuden intohimoinen ystävä, jolle suurin onnettomuus ja seikkailu on myöhästynyt lainakirja.
ellauri040.html on line 147: Anglosaxisten analyytikoiden syyte kontinenttikonnille on että ne kehittelee Hegelin neuvojen mukaisesti sisäisesti ristiriitaisia järjestelmiä. Siitä oli huolissaan jo Parmenides. Hikoilevan Don Niiniluodon perässä järjen umpikujaan laukkaa runkkaamaan joukko muitakin järkijaakkoja: esseistejä, kirjallisuudentutkijoita ja tiedotusopin proffia.
ellauri040.html on line 209: Raukoilla rajoilla -kirjan ja 60-vuotispäivän jälkeen on toinen lapinlahden linnuista vaiennut, tai ainakin sen samanniminen ploki. Viimeinen merkintä on v 2017. Hannu Riikonen antoi Maken magnum opuxelle ansiosta myönteistä arvostelua, haukkuuhan se etevästi ison nipun suomalaisia kirjallisuuden suurmiehiä ja nostaa esiin unohdettuja kuten se ize, joitakin naisiakin. Memento mori. Nix nax.
ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
ellauri040.html on line 213: Mulla on Terry Eagletonin kirja, jonka Helmi lainas mulle luettuaan sitä kirjallisuuden tenttikirjana, josta se luonnontieteilijänä ei ymmärtänyt pätkääkään. Ja varsin vaikeatajuinen se olikin, kehnohko ja keekoileva, vaikka nojas vasemmalle nojatuolista.
ellauri040.html on line 215: Eskelisen kritiikki ei kohdistu vain kirjallisuudentutkijoihin. Arvostelun kohteena ovat etenkin Kaarle Krohnin ja Jalmari Jaakkolan kaltaiset tiedemiehet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saa moitteet liiallisesta ja yksipuolisesta keskittymisestä kansanrunouteen."
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri040.html on line 275: Jos tarkastelemme kirjallisuuden historiaa (ja mitäs muuta me tässä juuri teemme), niin kaikki viittaa mieheen, hänen ahistuxeensa, hänen haluunsa olla naisen perseessä. Kirjallisuuden ja kullisentrismin välillä on sisäinen side (tampooni).
(Helene Cicciolino)
ellauri040.html on line 344: Postmodernismin jälkeen ei oikeen ole tullut enää uusia kirjallisuuden aaltoja. Jengi selaa vaan nettiä ja kyylää videoita. Kirja on kuollut, mesos jo Deleuze & co. Nyt se työntää jo koiranputkea. Hautakivikin on kallellaan.
ellauri041.html on line 34: Kornei Ivanovitš Tšukovski (ven. Корне́й Ива́нович Чуко́вский, oikealta nimeltään Nikolai Vasiljevitš Korneitšukov, Никола́й Васильевич Корнейчуко́в; 31. maaliskuuta 1882 Pietari – 28. lokakuuta 1969 Kuntsevon huvilakaupunki Moskovassa) oli neuvostovenäläinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.
ellauri041.html on line 40: Vuodesta 1916 lähtien Tšukovski töskenteli Maksim Gorkin perustaman Parus-kustantamon lastenkirjallisuuden osaston johtajana ja kirjoitti myös itse lastenrunoja. Kirjailijan runomuotoisista saduista tunnetuimpia ovat Krokodil (1916), Pesujehu (Moidodyr, 1923), Torakka (Tarakaništše, 1923), Nupipäinen kärpäsläinen (Muha-tsokotuha, 1924), Barmalei (1925) ja Tohtori Kivuton (Aibolit, 1929). Venäläisestä ja englantilaisesta perinteestä vaikutteita ammentaneet terävä-älyiset, vitsikkäät ja mielikuvitusrikkaat runot ovat edelleen hyvin suosittuja, vaikka aikanaan ne saivat osakseen jyrkkää kritiikkiä ideologisesti suuntautuneiden proletaarikirjailijoiden ja pedologien taholta. Näkemyksensä lastenkirjallisuudesta Tšukovski on esittänyt kirjassaan Ot dvuh do pjati, joka ensimmäisen kerran ilmestyi nimellä Malenkije deti vuonna 1928.
ellauri041.html on line 42: Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän venäjänsi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968). Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).
ellauri041.html on line 44: Tšukovski sai filologian tohtorin oppiarvon vuonna 1957 ja Oxfordin yliopiston kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimen vuonna 1962. Hänen teoksiaan on julkaistu miljoonien kappaleiden painoksina ja käännetty monille vieraille kielille. Tšukovskin lapsia olivat kirjailijat Lidija Tšukovskaja ja Nikolai Tšukovski.
ellauri041.html on line 1821: Flaubert on aina vaikuttanut musta jotenkin säälittävältä. Se yritti liian kovasti, stilisoi ihan vimpan päälle, eikä siitä kuitenkaan tullut yhtään parempaa. Pölhö-kustaa oli oikeasti vähän tyhmä, minkä se tiesi izekin. Se sanoi ize izeään vanhaxi romanttisexi liberaalixi pönttöpääxi, vieille ganache romantique et libérale. Sen kuuluisin kirja on se Emma Bovary, jonka ansiosta sitä sanotaan kirjallisuuden suurimmaxi realistixi. Oikeasti se tykkäs romanttisista jutuista, ja sellaisia se koitti kovasti kirjoittaakkin, niistä vaan tuli floppeja toinen toisensa perästä. Käytyään Ebyktissä ja Turkissa ym. levantin maissa (missä se muuten sai nipun sukupuolitauteja, mm. kupan ja sankkerin), se kirjoitti Salammbön. Koitin lukea sen portugalixi, kun satuin löytämään sen Lissabonista 50-luvun pokkarina el Zorromainen kuva kannessa. Se oli vitun tylsä jopa portugalixi, en jaxanut. Sen toinen parempi kirja taitaa olla se postuumi keskenjäänyt teos Kaxi ludetta, joka kertoo kahdesta torakkamaisesta kaveruxesta, Bouvard & Pécuchet. Sekin mulla on, mutten ole saanut luetuxi loppuun. Se nuoruudenmuistelu, Education sentimentale, oli kyllä kiva, jos oikein muistan.
ellauri042.html on line 864: Klemensin kirjallinen tuotanto on laaja. Hänen koulutuksensa laatu näkyy siinä, että kuinka siteeraa toistuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoituksissaan yli 1 500:aan Vanhan testamentin ja liki 2 000:een Uuden testamentin kohtaan. Stromateis-teoksessaan hän yritti yhdistää toisiinsa kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Protreptikos-teos oli kreikkalaiselle yleisölle suunnattu kehotus kääntyä kristinuskoon. Paidagogos-niminen teos käsittelee kristillistä moraalia.
ellauri046.html on line 862: oli runoileva leipäpappi Stuttgartista 1804-1875. Nuorena diggas vanhaa hullua Hölderliniä ja jotain Krüdicken piikaa. Hautas äitinsä Schillerin äidin unohtuneen haudan viereen. Sit siitä tuli kirjallisuuden proffa Stuttgartiin, kunniatohtori ja se sai palkintoja. Nai jälkeenjääneen katolisen tytön jonka kanssa sai 2 tytärtä. Tää oli sukulaisille ainainen kivi kengässä. Vaimkon kanssa tuli lopulta känää tyttären sulhasesta ja asumusero. Sopu tehtiin kuolinvuoteella.
ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
ellauri047.html on line 74: Valmistuttuaan lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1771 Goethe toimi jonkin aikaa asianajajana Frankfurtissa. No ize asiassa se hoiti ekat keissinsä niin surkeesti, et se sai käytännössä porttikiellon baarista. Iskä huomas ettei Wokusta ollut tuomarix ja antoi sen tästä lähin höpsästellä kirjallisuuden parissa.
ellauri047.html on line 76: Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle. Eli Goethe apinoi siinä Klopstockia. Riku lainas meille kirjaa, jossa oli Klopstockin vaimon kirjeitä. Tuntui silloin tylsältä. Nyt voiskin jo kiinnostaa.
ellauri047.html on line 168: Gotthold Ephraim Lessing (22. tammikuuta 1729 Kamenz – 15. helmikuuta 1781 Braunschweig[1]) oli valistusajan tärkein saksalainen runoilija. Hänen draamansa ja teoreettiset kirjoituksensa vaikuttivat olennaisesti Saksan kirjallisuuden kehittymiseen.
ellauri047.html on line 1018: Kaarle Laurentius (Kalle) Sorainen (sukunimi vuoteen 1936 Sandelin; 14. toukokuuta 1893 Pori – 14. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen opettaja, filosofi ja kirjallisuuden tutkija.
ellauri048.html on line 250: Se on kuin kirjallisuuden Kummelien Musakorneri:
ellauri048.html on line 253: Lapsena rakastin Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -sarjoja. Otso-herra oli myös kova nimi. Ehkä rakkain lastenkirjallisuuden klassikko oli kuitenkin Oiva Paloheimon Tirlittan, jota minulle luettiin ensin ääneen ja jota luin vanhemmalla iällä itse. Tirlittanin tarinassa oli jotain maagista ja jopa pelottavaa. Romaanissa Tirlittanin koti hajoaa salamaniskussa niin, että vanhemmat ja sisarukset lentävät kaikki eri ilmansuuntiin ja Tirlittan jää yksin selviämään maailmassa pyjama päällään. Hän lähtee kulkemaan okariina kädessään ja etsii vanhempiaan. Muistan, että lapsena ei ymmärtänyt monia kirjan asioita - esimerkiksi erään tädin sairastama luuvalo kuulosti nimen perusteella kummalliselta sairaudelta.
ellauri049.html on line 34: Lyriikka on Unski Kupiaisen (mts. 25) mukaan runouden päälajeista (muut: epiikka ja dramatiikka) subjektiivisin, ja se edustaa kirjallisuuden piirissä välittömintä itsetilitystä ja -tunnustusta. Missään muussa runouden lajissa ei itse ilmaisu ole niin tärkeää kuin lyriikassa. Lyyrinen runo lähentyy musiikkia. Se lähenee musiikkia kahdella tavalla: runon kokonaisuudessa keskeinen osuus on rytmillä, ja tähän liittyy kiinteästi sointuisuus.
ellauri049.html on line 231: Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Sarkia menestyi koulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Tyrvään yhteiskoulusta. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Helsingin ja Turun yliopistoissa. Turussa opiskellessaan hän tutustui vastaperustetun yliopiston (selvennä) kirjallisuuden professoriin V. A. Koskenniemeen, jonka kirjalliseen piiriin hän liittyi. Tällöin muodostuneet henkilösuhteet olivat myöhemmälle runoilijankutsumukselle hyvin tärkeitä. Rakastukohan se opeen? Sellaista on sattunut, mä tiedän. lähde?). Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931. Kukaan ei ole runoilija omalla maallaan, ei varsinkaan homo Kiikassa. Kiikka on Satakunnassa, nyttemmin yhdistetty Äetsään.
ellauri049.html on line 761: Valéryn isä oli alkuperältään korsikalainen ja äiti yhdistyneen Italian Genovasta. Perusopetuksensa Paul Valéry sai dominikaanien veljien opetuksessa Sètessä ja kävi lyseon Montpellier’ssa. Siellä hän myös aloitti oikeustieteen opintonsa vuonna 1889. Samoihin aikoihin hän julkaisi ensimmäiset runonsa Revue maritime de Marseille -lehdessä. Nuo ensimmäiset kirjalliset saavutukset voidaan luokitella symbolistiseen kirjallisuuden suuntaukseen. Hizi että näitä oikislaisia on runoilijoissa kuin Vilkkilässä kissoja! Jönsinkin piti jatkaa Pojun saappaissa, mutta perse ei kestänyt istumista lakikirjan ääressä.
ellauri049.html on line 779: Saksalaismiehityksen aikana Valéry kieltäytyi järjestelmällisesti yhteistyöstä miehittäjän kanssa. Siksi hän menetti Nizzan yliopiston kanslerin viran, mutta säilytti akateemikon arvon ja aseman. Esseistinä Valéryn kirjoitukset kertovat siitä huolesta, mitä hän tunsi länsimaisen sivilisaation ja oikeudenmukaisuuden hengen säilymisestä sekä kirjallisuuden roolista kasvatuksessa, ihmisyksilön taantuvassa kehityksessä. Selvä pyy! Koskenniemi-Mustajoki kaliiperin nilkki!
ellauri049.html on line 1046: Runoilija oli turhaan yrittänyt saada virkaa Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta. Lopulta hän haki Rooman kirjallisuuden ja kaunopuheisuuden lehtorin virkaa Porvoon kymnaasissa.
ellauri049.html on line 1052: Nämä 50v lähenevän runoilijan rakkauskirjeet nuorelle naiselle, josta hänet erotti paizi 20v myös katkaisemattomat yhteiskunnalliset siteet ja velvollisuudet, kuuluvat maailmankirjallisuuden klassillisiin rakkaudentunnustuxiin.
ellauri050.html on line 755: Harmaja aloitti syksyllä 1932 kielten ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Hänen opiskelunsa eteni hitaasti, ja syksyn 1933 hän opiskeli Tarton yliopistossa.
ellauri051.html on line 315: Markku Soikkeli (kirjailijanimi M. G. Soikkeli, s. 1963) on suomalainen kirjallisuudentutkija, kriitikko ja tieteiskirjailija. Koulutukseltaan Soikkeli on filosofian tohtori ja hän on työskennellyt Tampereen yliopistossa Suomen kirjallisuuden assistenttina ja lehtorina. Lisäksi Soikkeli on toiminut Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden lehtorina ja myös vastaavana professorina. Soikkeli toimii myös kriitikkona ja arvostelee elokuvia sekä kirjallisuutta. Soikkeli oli mukana Yle TV1:n ohjelmassa Kirja A & Ö vuoteen 2000 asti.
ellauri051.html on line 317: Kaunokirjailijana Soikkeli käyttää nimeä M. G. Soikkeli. Soikkeli on julkaissut useita novelleja, erityisesti Portti-lehdessä. Hänen novellikokoelmansa Marsin ikävä ja muita kertomuksia ilmestyi 2007 Turbator-kustantamon julkaisemana. Esseekokoelmassaan Hyvästä on helppo pitää (2007) Markku Soikkeli pohtii erilaisia nykyajan yhteiskunnan ja kirjallisuuden uusia ilmiöitä. Hänen ensimmäinen romaaninsa oli Vaskikirjat-kustantamon 2010 julkaisema Kuninkaantekijät.
ellauri051.html on line 333: Elävän kirjallisuuden festivaalissa runoilijat esiintyivät lähinnä toisilleen
ellauri052.html on line 33: Malamud Bellow ja Roth oli am. kirjallisuuden Hart Schaffner ja Marx, chicagolainen univormutehdas ja miestenvaatehtimo joka kuoli 2009. Halvat ja mauttomat Marxin veljexet. Bellow suhtautui suopeasti 2v vanhempaan Malamudiin, ison Paulin ikätveriin. Se oli vielä maalaisempi, kotosin Oregonista. Samanlaisia kujakatteja kaikki 3, nahattomia ja karvattomia kullikissoja. PST Bellowin maneeri on laittaa rinnastuxia ilman välimerkkejä niinkuin tän kappaleen alussa. Isaac Bashevis Singer ei kuulunut tähän poppooseen, se oli 1. sukupolven maahanmuuttaja.
ellauri053.html on line 118: Bergson oli jutku. Huono matemaatikko josta tuli salonkien muotifilosofi. Peukutti biologiaa mekanismin sijasta. Sai kirjallisuuden noobelin 1927 vaikka ei pystynyt laahautumaan paikalle. Lipilaarit herrasväet ja jenkit tykkäsivät bergsonismeista:
ellauri053.html on line 142: Emile Zola dissas kanssa Hippolyte Tainea kun tää johti kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Tää on mun ja eunukin keskinen ikuinen riidankappale.
ellauri054.html on line 348: Swiftin hevosen nimi oli Houyhnhnm. Heppahullussa hepat hirnuu Hirn. Yrjö Hirn oli estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori. Sittemmin virat erotettiin. Aarne hoiti estetiikan ja Hannu nykyiskansain kirjallisuuden pallia. Hannun palli ainakin on uhanalainen. Hirn oli armoitettu esseisti. Punaposken kamu Göran Schildt (hönö purjehtija) vähän kritisoikin Hirniä. Hirn oli oman aikansa punaposki. Mulla taitaa olla myös jotain läpysköitä Emil ja Henrik Zilliacuxilta Callen peruja. Niitä ei ole suomennettu valittaa HK:n sininen.
ellauri055.html on line 620: Jean de La Bruyère s. elokuu 1645, Pariisi, Ranska - 10. toukokuuta 1696, Versailles oli ranskalainen kirjailija, moralisti ja satiirikko, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan Les Caractères de Théophraste traduits du grec avec Les Caractères ou les moeurs de ce siècle, jota pidetään yhtenä Ranskan kirjallisuuden mestariteoksista. Ei se ollut aatelinen vaan tavallinen rotinkainen.
ellauri055.html on line 783: Kylmä oon sit hyvä kirjallisuuden tutkija: mulla on teorioita ja hypoteeseja, iso aineisto, taulukoita ja tilastoja. Vähän ryhtiä tähän hommeliin.
ellauri055.html on line 1119: Sotavalta toimi Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettajana 1924–1950, foneettisen laitoksen amanuenssina 1928–1950 sekä fonetiikan dosenttina 1940–1950. Hän oli myös Suomalaisen kirjallisuuden edistämirahaston sihteerinä 1922–1933, Helsingin suomalaisen lyseon tunti- ja sijaisopettajana 1924–1929 ja kauppakorkeakoulun opettajana 1929–1931.
ellauri058.html on line 164: Tähän vois repostella työlästyttäviä työläiskirjailijoita kuten Toivo Pekkanen ja Väinö Linna. Vertauxen vuoxi vois ottaa pitkästyttävän rakennusmestarikirjailijan Kaarlo Alvar Päätalo. Sit kertauxen vuoxi ikävystyttävät insinöörikirjailijat Hyryn ja Tuurin Antit. Hännänhuippuna tympäsevät teeveestä tutut mainostoimittaja-julkkishaamukirjailijat Jari Pervo ja Kari Kotivalo. Kai Hirvasnoro (2002, K) käskee unohtamaan ”samaa levyä loputtomiin vyöryttävän” Jari Tervon, sillä suomalaisen nykykirjallisuuden johtavahumoristi on Kari Hotakainen. Pah, ikäviä perusssuomalaisia setämiehiä koko lössi.
ellauri058.html on line 272: jestelmiä kohtaan. Hotakainen ei kuitenkaan esitä yhteiskuntakritiikkiään realismin normaaliromaanin puitteissa, vaan on valinnut lajityypikseen fantasian ja tieteiskirjallisuuden sekamuodon. Hotakainen sai vuonna 1993 myös Suomi-palkinnon.
ellauri058.html on line 382: Hotakaisen prujausten vastaanotosta kyhätyssä Itä-Suomen yliopiston kirjallisuuden gradussa todetaan mm. seuraavaa:
ellauri058.html on line 414: Esteettistä kriitikkoa kuvaa se, että hän voi olla lehtimiehen sijaan myös kirjailija. Tämän ajan kriitikoita luonnehditaan asiantuntijakriitikoiksi, ja he kirjoittavat ensisijaisesti esteettisistä lähtökohdista. Kirjallisuuden ymmärtämistä lisäsi se, että kriitikko oli sisällä kirjallisuuden kentässä.
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
ellauri058.html on line 485: Mitä voi tulla melkein mykkyyteen saakka sulkeutuneesta ja estoisesta Helsingin yliopiston kirjallisuudenopiskelijasta? No Hotakainen. Ostoskeskus-Suomen Väinö Linna. Tuulipukumaan kronikoitsija.
ellauri058.html on line 499: "Professori" Lasse Pöysti antoi "maisteri" Hotakaiselle kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Gradu pakinoitsija Aapelin tyylistä jäi vaille ensimmäistäkään riviä.
ellauri058.html on line 500: Hotakainen muistaa yrittäneensä puhua WSOY:n silloista kotimaisen kirjallisuuden päällikköä Vilho Viksteniä puhelimessa ympäri. Hän halusi Helsinkiin neuvottelemaan runoistaan. “Ei se murukahvin juominen täällä niitä paskoja miksikään muuta”, töksäytti Viksten.
ellauri058.html on line 603: Kasa Veronen siteeraa lisäksi väärin, sanoo Leena Kirstinä os. Horppu, kirjallisuuden professori ja Väinö Kirstinän jälkimmäinen puoliso. "Hän luottaa liiaksi ulkomuistiinsa niin kuin taannoin Päätalon punahongan palan tapauksessa." Mikähän tapaus sekin oli? Nimeä ei löydy.
ellauri061.html on line 968: Jari Pervo on 1 nilkin 375 humanistista. Jari Pervolla on Alibin, Poliisiuutisten ja Seiska-lehden reportterin sielunelämä ja Ilta-Pulun toimittajatyön muovaama maailmankazomus. Kotimaisen kirjallisuuden hukkiopinnoista ei takkiin paljon tarttunut. Se tunsi izensä usein idiootiksi Helsingin yliopistossa. Ylläri. Pian se huomasi, että sillä aineyhdistelmällä pätevöityy tutkijaksi tai kotirouvaksi. Kun kotirouvan ura ei silloin vielä napannut, se meni Sanoma Osakeyhtiön toimittajakouluun. Eikä enää taaxeen kazonut, jos ei paljon eteensäkään. Ruikki varpaille. Astu lähemmäxi, se on lyhyempi kuin luulet.
ellauri061.html on line 1127: Vizi mikä juoppohullun päiväkirja. Ei helvetti, juoppohullun päiväkirja jatko-osineen on maailmankirjallisuuden unohtumattomia klassikoita tähän verrattuna. Toinen kova haastaja samassa sarjassa on Rengon Kobran Nitrodiskon napakympit. Tai huumoriryhmä Alivaltiosihteerit.
ellauri062.html on line 71: Esipuheessa korostetaan tälläsen kirjallisuuden tarvetta. Lääkäritkin voivat tällä ansaita eivätkä vaan pornoilijat. Tietämättömyys ei enää toimi pidäkkeenä, kun on pilsuja. Typerät kirjoittajat luulevat, että tämä elämämme puoli ei ole aivan elintärkeä. Höpsistä, sukupuolielin on eläimen elimistä elintärkein. Sen takiahan yökahvilat on pidettävä avoinna koronan aikana, vaikka lisääntymiskyvyttömiä kuolisi kuin kärpäsiä. Kinsey ja hänen työkaverinsa tilastoivat jenkkien sexuaalisia elkeitä vuosina 1938-1952. Silloin oli kaikki tabut vielä voimissaan. Kinsey onnistui uskomattomin ponnistuxin työntämään keskijalkansa sexitutkimuxen sulkinaiseen rakoon. Kai se sit oli pitkän sodan ansiosta jo alkanut raottua.
ellauri062.html on line 303: Tää Superjuonikas on se pikku Markun kaveri Mahdollisen kirjallisuuden seurassa. Se on sentään maisteri vaikka Turusta. Suunnilleen Mikko Alapuron ikänen mutta lyhyttukkanen ja nappisuinen. Jatkosota-extra on vuoden kauneimman kirjan Neuromaanin rumempi jatko-osa. Neuromaania, sitä talvisotaa, joskus aloitin mutta väsähdin. Sekin oli pitkä kuin Elvixen muna vaikka talvisota oli lyhyt. Nyt pitää purra hammasta ja yrittää oikein kovasti.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri063.html on line 244: Muumilaaxon marraskuu. Tommi Liimatta, Jaakko Yli-Juonikas, Hanna Hauru, Juha Hurme, Miki Liukkonen ja Cristina Sandu kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuudessa Helsingissä 2017.
ellauri065.html on line 344: Olen tällänen yksinäinen, rasistinen nuorimies, joka perustaa maailmankuvansa Jussi Halla-ahon kirjoituksille Eurabiasta ja islamisaatiosta. Kaikessa reppanuudessaan kuitenkin ihan sympaattinen hahmo. Tällainen kirjanoppinut, halla-aholainen nettirasisti. Vähän pelokas, eikä taipuvainen väkivaltaan. Jollain tavalla nörttihahmo, sanoo kirjailija ize. ”Tänään oli ihan popcorn-päivä”, muotoili Jaakko, jonka mielestä oli huvittavaa seurata, miten "iskuja" mediassa kommentoitiin. ”Meidän uuden kirjallisuuden seuran porukkahan on aina riemuissaan, kun jotain tällaista tapahtuu ja pyrkii ottamaan kaiken hyödyn irti”, Yli-Juonikas sanoo. Vaikka rasismi on ilmiönä monella tavoin ikävä, niin näen sen myös taiteellisena mahdollisuutena”, Yli-Juonikas toteaa.
ellauri066.html on line 32: Antti Juhani Lindholm (s. 16. maaliskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjallisuuden kääntäjä. Hän on kääntänyt sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Erityisen arvostettu on hänen Vänrikki Stålin tarinoista tekemänsä uusi suomennos, josta hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009. Lindholm valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta. Vuodesta 2008 hän on ollut Eino Leinon Seuran puheenjohtaja. Hemmetti, eikö Paavo Cajanderin suomennos muka kelpaa enää! Vereni tunnen kuumemmax! Jotekin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.
ellauri066.html on line 34: Juhani Lindholm on kirjallisuuden suomentaja ja toimittaja. Opiskelijajärjestöaktiivisuus ja sopivat sivuainevalinnat johdattivat hänet aluksi journalistin uralle. Lindholm on suomentanut useita klassikkoteoksia, ja hän vaikuttaa kirjallisen kulttuurin parissa muun muassa Eino Leinon Seurassa. Hän on ollut myös toteuttamassa joka toinen vuosi järjestettävää Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta, joka toimii yhtenä Suomen kirjallisuuden kansainvälistymisen kivijalkana.
ellauri066.html on line 152: Uuskritiikki on kyseenalaistettu jo vuosikymmeniä. René Wellek ja Austin Warren esittivät Kirjallisuudenteoriassaan (Theory of Literature, 1949), että kirjallisuudentutkimuksen tarkoituksena on keskittyä teoksien tulkintaan eikä tekijöihin.
ellauri066.html on line 153: Silloiset valtalinjan koirat hyväksyi kirjallisuudentutkimuksen ja tekstikritiikin työnjaon 1980-luvulle asti. Teksti riitti, uuskriitikot vähät piittasivat tekijän elämästä tai intentioista. Kuinka toisin olikaan ennen, ja taas nyt!
ellauri066.html on line 192: Hellaakosken työtehtävät olivat monipuoliset ja hänen työskentelynsä tahti huikea. Hänet tunnetaan niin runoilijana kuin terävähavaintoisena kriitikkona ja taitavana esseistinä. Lisäksi hän toimi tiedemiehenä, luennoitsijana, opettajana ja suorasanaisen kaunokirjallisuuden kirjoittajana. Kaiken muun toimintansa ohella Hellaakoski työskenteli Suomen kirjallisuuden vuosikirjan päätoimittajana vuosina 1946-1948 sekä aikakauskirja Näköalan päätoimittajiana vuodesta 1949 vuoteen 1950. Ei mikään näköalaton mies, vaikka lyhytnäköinen.
ellauri067.html on line 79: Turmiolan Tommi. Tommi Nieminen. 15 June 1973. Also known as; English: Tommi Kinnunen. Finnish teacher and writer. place of birth: Kuusamo. Educated at: University of Turku. Award received: Thanks for the book award. Twitter followers: 15,701. Hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Luostarivuoren lukiossa ja koulussa.
ellauri067.html on line 211: Tom Pynchon kävi koulut hampaat vinossa ja aloitti insinöörinopinnot Cornellin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken liittyäkseen Yhdysvaltain laivastoon. Mä veikkaan eze halus näyttää isälle. Parin vuoden kuluttua hän palasi Cornelliin, vaihtoi alaa ja suoritti kirjallisuuden loppututkinnon. Hän työskenteli myös salaisessa tehtävässä Boeingin lentokonetehtaassa. Oppilastiedot hänen käymästään korkeakoulusta puuttuvat ja hänen laivastopalvelunsa aikainen arkisto on tuhoutunut tulipalossa.
ellauri069.html on line 275: Kurssi-Herero on nähnyt määrättömästi vaivaa piirtääxeen Nipistyxen tiiliskivestä oikein kaavion. Tällä kyllä keräät täydet pisteet äidinkielen ja kirjallisuuden tenteistä! Muista ettet saa käyttää näitä sivuja kuin omiin yxityisiin tarkoituxiisi. Vedä vaikka käteen niihin niinkuin teki Jussi Peltonen. Tai pyyhi niillä persettä.
ellauri073.html on line 193: Ize asiassa Wallun izari lopetti koko ton postmodernin höpötyxen. Sen kirjat on ihan unohdettu, ja sen katkonaisen sotkuisen tyylin on syrjäyttänyt kokonaisen aidon talentin tulvahdus. Vain jotkut Nykin kustantajaruipelot sitä julkaisikin. Internetin demokratisoitua kirjallisuuden täällä ollaan oltu mä ja mun monet kaverit luomassa ihan hienoa uutta runoutta. Eikä edes nettimeediasensorit voi suukapuloida meitä, pökäle on livahtanut ulos hammastahnatuubista! Kaikenmaailman tuhertajat pääsee nyt esiintymään nollayleisölle pilvessä. Mahtailevat konstikkaat kirjailijat on ihan hädässä. (Meidän ainoo huoli on että aika pieni osa meidän lukijoista osaa lukea. Mutta äänikirjat ja Youtube tulee onnex avuxi. Kunhan oppis kirjoittamaan vähän lyhkäsempiä juttuja. Muttei pysty, suu puhuu kuin papupata, kun sydän vuotaa yli.)
ellauri077.html on line 75: Viisikymmentäkuusivuotias amerikkalainen Nobel-palkittu runoilija, kohtalaisen ylipainoinen mies, joka amerikkalaisissa kirjallisuuspiireissä tunnettiin "runoilijoiden runoilijana" tai toisinaan pelkästään "Runoilijana", istui rinta paljaana aurinkoisella terassilla puolittain makuuasentoon käännetyssä aurinkotuoliissa kohtalaisessa määrin mutta ei vakavasti ylipainoisena, mies joka oli voittanut Kansallisen Kirja Palkinnon (2x), Kansallisen Kirja-arvostelijoiden Piiri Palkinnnon ja Lamont-palkinnon, saanut 2 apurahaa Kansalliselta Taidesäätiöltä, Rooman palkinnon, Lannan-säätiön stipendin, MacDowell-mitalin ja Mildred ja Harold Straussin Elämispalkinto -palkinnon Amerikan Taiteiden ja Kirjeiden Akatemialta ja Instituutilta sekä tullut valituxi KYNÄ-klubin pen palixi, runoilija jota 2kin sukupolvea oli julistant sukupolvensa äänexi ja joka nyt oli siis 56 vuotias ja loikoili kuivat Speedo-merkkiset XL-kokoiset uimahousut jalassa markiisikankaisessa, portaittain säädettävässä kansituolissa laatoitetulla terassilla kotinsa uima-altaan ääressä, runoilija joka ensimmäisten amerikkalaisten joukossa sai arvovaltaisen John D. ja Catherine T. MacArthur säätiöltä "Nero-palkinnon", joka oli vain 1/3 elossa olevasta amerikkalaisesta kirjallisuuden nobelistista, oli 172 senttiä pitkä, painoi 82 kiloa, oli ruskeatukkainen ja oli aina välillä huolinut/torjunut erilaisia Hius Lisäys Järjestelmä -merkkisiä hiussiirrännäisiä niin, että hänen hiusrajansa oli epätasaisesti vetäytynyt, ja nyt hän siis istui - tai kukaties tarkemmin sanottuna vain "lojui" - mustissa Speedoissa kotinsa munuaisen-
ellauri077.html on line 129: Lähdettyään Grandada Talosta Wallace muutti Syrakusaan, missä alkoi kirjoittaa 'Loputonta läppää' v. 1991. Se julkaisi 3 novellia: 'Käsin tekemätön kirkko', 'Ainiaan pään yläpuolella', ja 'Järjestystä ja mylläkkää Northamptonissa', samana vuonna. Myöhemmin samana vuonna se liittyi Emerson Collegeen Bostonissa kirjallisuuden assistenttina.
ellauri077.html on line 177: Huhtik. 15. pnä 2011 ‘Kalpea kuningas’ julkaistiin postuumisti Wallun lesken Karenin toimesta. Vaikka se oli kesken Wallun kuollesssa, romsku oli 1/3 finalistista v. 2012 kaunokirjallisuuden Pulizerin palkintoon. (Eipä voittanut, kukas tuli esaxi? Ei kukaan! jury oli erimielinen. Muut finalistit oli Denis Johnson’s Train Dreams and Karen Russell’s Swamplandia! Never heard nämäkin.
ellauri092.html on line 384: Ivar August Heikel (1861–1952) oli O. I. Heikelin veli joka teki sen latinan sanakirjan. Se kuoli 2vk ennenkuin mä synnyin. Tutustuttiin vaan kirjallisesti. Ivar oli Helsingin yliopiston klassisen kreikan kielen ja kirjallisuuden professori, joka toimi myös Helsingin yliopiston rehtorina. Ivar kirjoitti kirjan sosialismista 1906. Huu! Ivarin tiedot on Kuka Kukin On-kirjasta, jonka toimitti L.A.P. Poijärvi. Tämmösiä hyväveliseuroja: Otavan tietosanakirjan täydennysosien toimittajissa on mun sukulainen Hjalmar, Rafu Koskimies, Poizu, Heikki Waris (jonka pikkuserkku Klaus Waris hommas Callelle ensin professuurin ja sizen sinekyyrin Sitrasta), Kimmo Koskenniemen isä-Matti, ja Hellan langonpoika Jaakko. Ilmari ja Toini oli serkuxet.
ellauri096.html on line 498: ”Tietynlainen kirjallisuuden kysymysten pohdiskelu tulee jatkumaan, kuten exitentialismin ja manikealaisuuden. Kun nyt olen kirjoittanut sarjaa eteenpäin, on kirkastunut, että tämä Ikos-tapaus on vähän kuin esipuhe laajemmalle kirjallisuutta käsittelevälle kelalle. ”
ellauri096.html on line 749: SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!
ellauri096.html on line 753: TIETYLLÄ TAVALLA Yli-Juonikas myös näyttää kirjapohdintojen yhteydessä sahaavan omaa oxaansa, kun hän panee Anun päätymään pessimistiseen oletuxeen, että kirjallisuudella ei olisi tulevaisuutta. Laihana lohdutuxena tältä osin pidetään sitä, että "meneillään olevista maailmanlopuista kirjallisuuden loppu kuuluu vähäisimpään alaryhmään".
ellauri096.html on line 926: Salmenniemi marisi: ”Vastineessaan minun vastineeseeni, joka oli vastaus Jaakko Yli-Juonikkaan minulle kirjoittamaan vastineeseen, Jaakko Yli-Juonikas yrittää taikoa minut näkyvistä ja häivyttää myös yhteisen menneisyytemme.” Kaunokirjallisuuden Kauniit ja rohkeat palasivat kuitenkin seuraavalla tuotantokaudella yhteen ja menivät uudelleen vihille. Yli-Juonikkaan vaikeneminen uudessa numerossa osoittaa, että hän on jo saanut oman lääkityksensä kohdalleen.
ellauri097.html on line 54: 12 opetuspojasta harva oli lukitaitoinen. Kun Suuri Marinadi lähti läpyttelemään kuin Kalle kiihtyessään pitkin mattoja ja parketteja, mutta yli Jordanin (tiesi missä on kahlaamo, Creutzfeldin-Johannes Kastajantaudin geenimuuntelemana, sen kastelemana), meni Sugar-Dannyn luoliin, jossa kustantamonsa alkoi Messiaan-kirjallisuuden seuran perinnekeruun omassa ja yhteisessä asiassaan. Markus: Taneli Europaeus, Matteus: Gottlund, Luukas: Lönnrot ja Johannes ehkä Julius Krohn. Mitä muistatte minusta mitä minä sanoin pienenä. Ja kaikki kirjaan. Kääröjä kerääntyy, papyrus rullaantuu. Yhdet jo kopioi ensimmäisiä. Saulukselle kanssa. Ja Barnabaalle: jakelu, apostolit, ja koko hangaround. Säilytetään luolissa, pannaan yhdet Qumraniin, jos tulee virhepainamia. Joo, kreikaksi tietenkin. Ei sit tarvii heti kääntää.
ellauri097.html on line 237: Jönsykin ihmettelee mixi olen kiinnostunut kirjailijoiden taustoista ja taipumuxista. Mitä esim. kirjailijan kuvaan lisää se tieto että se on homo. Osaahan se sen izekin kertoa josse on tärkeää, ja paremmin kuin sä. Niinpä tietysti, ellei ole elämä-ja-teos linjan kirjallisuudenharrastaja. Me biografistit ei olla kiinnostuneita sitiä mitä kirjailija sanoo, vaan siitä mixi se sanoo mitä se sanoo. Ja siihen kysymyxeen voi hyvin olla osavastaus että se on hinaaja. Muita lupaavia muuttujia linear ja mixed modeliin näyttäs olevan heimo, vanhemmat ja kotiolot, ulkonäkö sekä uskonto.
ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri097.html on line 599: Kirja-aktivismi näkee muutakin kuin kirjallisuuden. Ei romaani ole ainoa kirja – kirja on enemmän kuin kirjallisuus.
ellauri097.html on line 604: Puhuminen kirjallisuudesta jonakin aineettomana, kuten ”tarinoina” tai ”ajatteluna”, pettää kirjallisuuden. (Vitut se mitään pettää, vanhat kirjat voi hyvin lukea vaikka Gutenbergistä. Se pettää kirjailijat, joille ei tipu entiseen tahtiin pätäkkää.) Se kirjallisuus, jonka me olemme oppineet tuntemaan ja joka on tehnyt meistä sellaisia kuin me olemme, on kohtalokkaasti sidottu kirjahyllyihin, yleensä pieniin paperisiin esineisiin, jotka sisältävät paljon riveihin järjestettyjä mustia kuvioita.
ellauri097.html on line 620: On syytä todeta ja toistaa, että ”kirja-alan kriisiin” ei ole ratkaisua. Internetin ja sosiaalisen median kieltäminen ei ole ratkaisu, mutta vasta silloin kirjan lukeminen alkaisi taas houkuttaa demosta kutomisen vaihtoehtona (joo youtube demosta voi hyvinkin ottaa kutomisen mallia, mut tää oli kyllä taas se p.c. laahus-sana), ja otavalainen runokokoelma ja kertomakirjallisuuden helmi pääsisivät takaisin ekosysteemiin, jossa ne hengittäisivät eivätkä makaisi matojen syötävänä, makulointia odottamassa. Eli mä Nyölénin poka tässä ihan reilusti myönnän, että kirjat on vitun paljon ikävämpiä kuin sähköiset meediat, eikä jengi palais niihen edes väkipakolla.
ellauri097.html on line 635: Tunnemme tarinan keskiaikaisesta munkista, "hänestä", joka pulpetin ääreen naulittuna jäljensi koko antiikin kirjallisuuden ja filosofian papereille ja pergamenteille ja ojensi sen meille valmiina ja kauniina. (Ei se kyllä vaan yxi jäbä ollut, vaan kokonaisia salillisia orjia.)
ellauri097.html on line 643: Nain on meidankin elamassamme! Aivan samoin meidän – jos haluamme säilyttää kirjan – eli kirjallisuuden ja kaiken muun painetun taiteen – paperisen, graafisen manifestaation tässä hermostuneisuuden ajassamme – on meidän tehtävä se myös uuden digitaalisen tekniikan avulla, uuden teknisen järjestyksen sisältä käsin – tietokoneita ja niiden käsittämätöntä tehoa, uutta digipainotekniikkaa ja internetin loputtomia fyysiseen maailmaan tunkeutuvia lonkeroita estottomasti hyväksi käyttäen – yhtä lailla kuin emme saa hylätä kohopainoa, puupiirrosta, leimasimia, letrasetiä, vahaskopiokonetta! Eliskä paperille sen on päädyttävä, siihen saa hintalapun helpommin.
ellauri098.html on line 66: Vois tehdä TV troppimaisesti tiivistelmiä mailmankirjallisuuden ja muun paskaviihteen juonista johtotähtenä EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Siis jätä pois kaikki muu paizi reviirit, lisääntyminen ja kuolemat. Montako erilaista kirjaa jää jälelle. Ja sitten sama apinoista jotka kirjoittivat ne, sekä linear/mixed model joka selittää edellisen jälkimmäisestä.
ellauri100.html on line 1379: Barthes luuli että kirjallisuuden diskurssin voisi formalisoida. Höpöhöpöä. Todennäköisempää on että jollain tekoälytekniikalla voi kirjoitella koukuttavia romaaneja. Sitäpaizi Derrida kumppaneineen oli jo raapimassa Barthesin jäykkärakenteista ovea dekonstruktionismin teräsharjalla.
ellauri105.html on line 397: Joku voi kysyä, miksi Raamatun Jumalaan uskovan ja Jeesusta seuraavan kristityn pitäisi ylipäätään perehtyä ei-kristilliseen (saati sitten antikristilliseen) kirjallisuuteen. Itse vierastan ajatusta, että tietämättömyys inhimillisestä kulttuurista (johon kirjallisuuskin kuuluu) olisi kristitylle hyve. Paavali ei olisi osannut viitata sopivassa kohdassa pakanafilosofien teoksiin ateenalaisille puhuessaan eikä C.S. Lewis olisi osannut analysoida osuvasti Raamatun ja muiden tarinoiden eroja sivistyneille lukijoille kirjoittaessaan, jos he olisivat jättäneet ”jumalattoman” kirjallisuuden huomiotta. Toki on olennaista, että oman uskon perusta on tukevasti Jumalan omassa ilmoituksessa – oltiinpa sitten lukemassa maallista kirjallisuutta tai keskustelemassa maailmankuvien eroista ei-uskovan ystävän kanssa. Muuten ne sanovat kuin anhelitohtori: "timeo hominem unius libri."
ellauri106.html on line 372: Marcuse opiskeli germanistiikkaa ja kirjallisuushistoriaa pääaineinaan, filosofiaa ja kansantaloustiedettä sivuaineinaan, aluksi kaksi vuotta Berliinissä, sitten kaksi vuotta Freiburg im Breisgaussa. Hän väitteli kirjallisuuden alalta tohtoriksi 1922.
ellauri106.html on line 576: Hölmäytetty Sharon vaihtaa kirjallisuuden pääaineexi, se "hivelee". Sharonilla on pettämätön (Phillun) eroottisten tarpeiden taju.
ellauri109.html on line 228: Aragon oli mukana dada-liikkeessä vuosina 1919–1924, ja hänestä tuli yksi kirjallisuuden surrealismin perustajia yhdessä André Bretonin ja Philippe Soupaultin kanssa. Monien muiden surrealistien tavoin Aragonkin liittyi kommunistiseen puolueeseen ja kirjoitti poliittissävyisiä runoja koko uransa ajan. Hän kuitenkin myös arvosteli Neuvostoliittoa, varsinkin 1950-luvulla. Mulla on sen kirja kauniista kortteleista.
ellauri111.html on line 56: TLDR. Tää tulee osin täytteestä, mut myös ryssäkirjallisuuden perinteestä: mitä pitempi on texti sitä syvempi. Yläluokan twiteillä ja twerpeillä oli paljon aikaa käsissä, eikä niitä häirinnyt lukea yxityiskohtaisia kuvauxia jutuista jotka nykyisin kuitattaisiin onelinerilla.
ellauri115.html on line 54: Rousseau kirosi kirjat ja kirjallisuuden elämässään moneen kertaan, mutta ei koskaan päässyt niistä eroon. Julistuksistaan huolimatta hän kirjoitti viimeiseen asti. Viimeinen eli kymmenes kävelyteksti jäi kesken, kun Rousseau kuoli heinäkuussa 1778, reilun vuoden päästä koiraonnettomuudesta. Kesken jäi uni viimeinen.
ellauri117.html on line 600: Locke oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 436: Dialogipelimallissa story olis niiko tapahtumia kuvaileva lausejoukko, joukko pieniä mahdollisia maailmoja. Plot on dialogipelisiirrot, joista tuo lausejoukko voidaan päätellä. Se päättelijä on kognitiivisen narratologian luonnostelema tavallinen (naiivi) lukija – tolkun saaja – joka etsii fiktiivisistä maailmoista ne kognitiivisesti tutuksi tekevää ainesta. Lukijan mielestä kehittyy kirjallisuuden kuvaamien fiktiivisten mielten heijastuspinta ja sisartajunta. Entäs veli? Onxtää taas jotain miesten sortoa? Juonipaljastus onkin oikeammin stooripaljastus.
ellauri118.html on line 591: Brooksin teos on kirjallisuudentutkimuksen ”intohimoteorioista” kuitenkin narratologisin. Esimerkiksi René Girardin klassikkoteos Mensonge romantique et vérité romanesque (1961) kulkee kauas kirjallisten piirteiden tutkimuksesta ja laajenee tulkitsemaan antropologisesti niin kirjallisuuden, uskontojen kuin politiikankin jakamia intohimo- ja syntipukkimekanismeja.
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri132.html on line 667: Booker Group Limited on nyttemmin elintarvikkeiden tukkumyyntiyritys, joka tarjoaa merkkituotteita ja tuotemerkkejä yli 400 000 asiakkaalle, mukaan lukien itsenäiset lähikaupat, ruokakaupat, pubit ja ravintolat. Yhtiö perusti myös vuonna 1968 perustetun kirjallisuuskirjallisuuden Booker-palkinnon ja oli aiemmin sen sponsori. Sen katto-organisaatio on tietysti Tesco, brittien Kesko.
ellauri133.html on line 304: Houston News raportoi: Teppo Kurko on briljantti. Se oikeesti on, vaikka se on valtalinjan lemmikkikoira. Sen kirjoja pidetään modernin kirjallisuuden huippuna, niitä opetetaan (amer.) kouluissa, ja niistä on tehty blockbuster leffoja. Eipä paha tyypille jota pidettiin alux vaan keskinkertaisena kauhunväsääjänä.
ellauri133.html on line 815: 1929 nappas Thomas Mann kirjallisuuden Nobelpalkinnon kirjalla Buddenbrookit. Se oli mun mielikirjoja. Kristina ei pidä Mannista koska Mann on niin ulkonäkötietonen, se kertoo aina onko ihmiset rumia vai kauniita. Mann pohti kirjoissaan porvarielämän ja taiteellisuuden ristiriitoja, moraalin ja aistien sanasotaa, esteettisen ja eroottisen pystypainia. Lähdettyään Sakuista Hitlerin valtaantultua se vietti mukavaa julkkiskirjailijaelämää USA:ssa ja Schweizissä.
ellauri135.html on line 47: Konstantin Paustovski on samaa imelää kirjallisuudenlajia kuin armenialaismamu Saroyan ja Steinbeckin Jussi. Paulo Coelho ja Pikku prinssi on samaa genreä. Kuvaavat hyviä apinoita jotka eivät menetä uskoaan apinalajiin kovassakaan menossa. Vika saattaa silti olla kullissa. "Minua voidaan syyttää kiihkosta naisia ja lettipäisiä tyttösiä kohtaan" ajatteli Allan. "Amerikka on täynnä seikkailijoita ja tyhjäntoimittajia", huomautti Allan lempeästi. "Kullin perässä juoxijoita", täydensi uhrautuva tohtori. Lyhkönen ja Kulli. Onkohan tää Allan olevinaan Allan Poe? Takuulla, 40 vee Allanilla on joku Virginia ja se kuolaa jotain 19-kesäistä Carmenia. Harvinaisen nuoren kaunottaren kuvan viereen Allan oli kirjottanut "äitini". Selvä pedo.
ellauri135.html on line 778: Runosuomennoksia on ilmestynyt antologioissa Venäjän runotar (1946) ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja (WSOY, 1936).
ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.
ellauri141.html on line 460: Tunnettuja Kiplingin runoja ovat Mandalay (1890), Gunga Din (1890), Valkoisen miehen taakka (The White Man’s Burden) (1899) ja Jos– (If–) (1910). Kipling tunnetaan erityisesti englanninkielisessä maailmassa yhtenä lastenkirjallisuuden suurista nimistä ja lahjakkaana tarinankertojana. [Lähde vittuun?] Kiplingin tuotannon keskeisiä teoksia ovat myös Norsunlapsi (The Elephant's Child) ja Meren urhoja (Captains Courageous).
ellauri141.html on line 495: Kiplingin suosio oli huipussaan 1900–luvun alussa. Vuonna 1907 Rudyard Kipling sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
ellauri142.html on line 272: Nyt muistan epämääräisesti, että Humboldtilla (oliko se se?) oli opiskeluaikoina joku hämärähkö tyttöystävä, jonka se yhytti uudestaan vanhempana herrasmiehenä, ja jota se jollain lailla autteli, vaikkei välttämällä päässyt edes pukille. Tai mistäs me sen tiedämme, vaikka pääsikin. Se oli se sakemanni kieliteknologian professorin ruozalainen rouva, jolle mä siitä tiedotin, kun olin rouvan järjestämässä seminariumissa ruozin kirjallisuuden jatko-opiskelijoille. No, takaisin johdantoon.
ellauri142.html on line 848: Angelus Silesius, oikea nimi Johannes Scheffler, (1624–1677) oli saksalainen lääkäri, kotoisin Schleesiasta, Breslausta. Se oli aluxi luterilainen vizinikkari. Mystisen kirjallisuuden vaikutuksesta hän siirtyi katolilaisuuteen ja otti nimen Angelus ('enkeli', 'sanansaattaja'). Hän liittyi fransiskaaniveljistöön ja vihittiin papiksi 1661. Kirjailijana hän käytti nimeä Angelus Silesius, 'sleesialainen postiljooni'.
ellauri144.html on line 841: Eli ei senkään vertaa juonta kuin Shrekissä. Pikemminkin jotain pikkuprinssityylistä. Joo Kolibri-sarjassa ilmestynyt Tyyni Tuulion suomennos on aivan Paulo Coelho kaliiperia. Ei kyllä lainkaan nappaa tällänen. Eli tässä meillä on 1 enemmän kuin lievästi vituttava kirjallisuudenlaji, nimittäin naivismi. Sen tyyppiedustajia ovat Pikku Prinssi, Paulo Coelho ja tää Huan Hozé.
ellauri145.html on line 102: Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms. Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri152.html on line 54: Theokritos (m.kreik. Θεόκριτος, s. noin 305 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Syrakusasta. Hän oli kreikkalaisen karjapaimenrunouden perustaja ja myynti1edustaja. Joidenkin tietojen mukaan Theokritos oli Simikhoksen poika ja hänen oikea nimensä olisi ollut Moskhos. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Praksagoras ja äitinsä Filina. Theokritos kirjoitti 30 idyllirunoa. Niistä itse asiassa vain kahdeksan on cowboyidyllejä, vaikka Theokritos tunnetaan juuri paimenrunoudestaan. Muut runot käsittelevät muita aiheita. Yleinen aihe on poikarakkaus, ja muodoltaan runoissa on esimerkiksi dialogeja, eräänlaisia minieepoksia (epyllia) sekä ylistysrunoja hallizijoille (enkomia). Theokritokselle itselleen idylli tarkoitti pientä kuvaelmaa, epylli pientä eepoxia ja ekloge pientä otosta eli samplea. Theokritoksen runot on kirjoitettu doorilaisen murteen piirteitä sisältävällä taidekielellä. Koineeta jossa eet väännetään aax. Savveettee murrettee. Osaa runoista pidetään epäperäisinä. Paimenrunojen lisäksi Theokritoksen nimissä on säilynyt 24 epigrammia, joista 22 sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan. Monia epigrammeista pidetään epäperäisinä. Merkittävin Theokritoksen seuraaja paimenrunoilijana on roomalainen Vergilius, joka teki paimenrunoudesta oman erillisen kirjallisuudenlajin ja lujitti Theokritoksen asemaa tämän runouden lajin piirimyyjänä.
ellauri153.html on line 39: Se on persialaisen kirjallisuuden yksi merkkiteoksista, kertoo Wikipedia.
ellauri161.html on line 280: Antti Nyölén hoitaa hengenelämäänsä hajamielisellä Raamatun ja kristillisen kirjallisuuden hypistelyllä sekä kirkon mystiseen sakramenttielämään osallistumisella.
ellauri162.html on line 76: Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirjamyynnistä oli audiomuotoista. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuuntelee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Höyhensarjaa, joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hänen edellinen käännöstyönsä oli Anders Andin savonmurrennos. Höyhensarjan vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt on 25 000 ylimääräistä nidettä jauhettuina jyvix, niistä tehdään rakennusainetta. Puhallettavaa ekopurua.
ellauri162.html on line 117: No ei, kyltää "nuori" pappi on varmaan luonteena Bernanos ize, tollanen karkean moukkamainen surkimus. Bernanos suoritti oikeustieteen ja kirjallisuuden "lisensiaattitutkinnon" jesuiittakoulussa ja työskenteli sittemmin vakuutustarkastajana vuoteen 1927. Bernanosin esikoisromaani Sous le soleil de Satan ilmestyi 1926. Sen jälkeen hän hankki elantonsa kirjoittamalla. Taloudellisista syistä hän joutui muuttamaan vuosiksi 1934–1937 suuren perheensä kanssa Mallorcalle.
ellauri162.html on line 345: Hyvin se haukkuu kaverinsa esipuheessa: kristilliset internit ahkeroivat messussa ja naisseikkailivat salassa. Ne olivat lahjattomia ja sovinnaisia keplottelijoita, hyväosaisia laiskureita, joiset tuli hurskaita ja kuuliaisia yxilöitä valtion tarpeisiin. Norssit olivat vähemmän tekopyhiä ja vapaamielisempiä, mutta yhtä rajoittuneita. Elostelijoita jotka intoilivat opereteista ja raveista, pelasivat pelejä, matalamielisten apinoiden huvituxia. Sellainen rellestäminen oli Jorista alhaista. Kirjallisuus"miehet" eivät olleet yhtään parempia. Jori tyrmistyi niidn kaunaisista ja halpamaisista mielipiteistä, puheista jotka olivat kuluneita kuin kirkonpenkit ja masentavista kiistoisa, jossa teoxen mitta oli painosmäärä ja myyntiluvut. Nyölen painaa ize omat kirjahkonsa, koska kaunokirjallisuuden painosluvut ovat Suomessa olemattomat. 25K isänmaallista finlandiakirjaa kelpaa vain seinäntäytteexi. Vapaa-ajattelijat oli dogmaatikkoja ja saarnamiehiä, jotka tukahduttavat "muiden apinoiden" mielipiteitä. Kadunkulman suutaria hieman valveutuneempia.
ellauri180.html on line 107: Kaisa Sutela on kirjamaailmaan työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Hän rakastaa kirjoja ja on kirjallisuuden lajien suhteen melko kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten keltakantisen laatukirjallisuuden parissa. Myös lasten laatukirjat ovat lähellä sydäntä. Kaisa harrastaa ruoanlaittoa ja sitä myöten Tunnelmallisia makuja -blogin pitämistä. Kaikki vinkit ovat tervetulleita!
ellauri181.html on line 87: Toissijainen kirjallisuus: Joachim Unseld: Franz Kafka. Kirjailijan elämä. Hanser, München 1982, ISBN 3-446-13568-5 . Eberhard Rohse : Hominisointi inhimillistämisenä? Apinan hahmo antropologisena provokaationa kirjallisuuden teoxissa Charles Darwinin jälkeen - Wilhelm Raabe, Wilhelm Busch, Franz Kafka, Aldous Huxley. Julkaisussa: Talvinen lukukausi 1987/88 (= General Studies. University of Veterinary Medicine Hannover: Luennot ihmisistä ja eläimistä. Vuosikerta 6). Schaper, Alfeld / Hannover 1989, ISBN 3-7944-0158-1 , s. 22–56 (tässä erityisesti: evoluution ja koulurazastuxen välillä: hominointi ”eteenpäin kehitettynä kehityxenä” - Franz Kafka, s. 47–50).
ellauri181.html on line 96: Tulette huomaamaan (ja kaikki teistä eivät tule sitä hyväxymään) että minä en yhdy eräisiin kollegoihini, jotka väittävät että kirjallisuus arvokkaimmillaan ja kiinnostavimmillaan on olennaisesti ei-referenttiä. Minä voin tulla teidän eteenne pikkutakissa ja solmiossa, voin herroitella ja neiditellä teitä, mutta yhtä kaikki minä vaadin teitä pidättymään sellaisten termien kuin »struktuuri-, muoto ja symboli- käyttämisestä minun läsnäollessani. Minä luulen että monet teistä on riittävästi pelästytetty ensimmäisenä opiskeluvuotenanne, niin että nyt teidän on sallittava löytää jälleen ja nostaa arvoonsa se harrastus, joka teidät alun perin kaunokirjallisuuden pariin veti, ja jota teidän nyt ei pidä hävetä. Kokeexi voisimme tämän kurssin ajaxi suorastaan luopua kokonaan luentosaliterminologiasta, hyljätä juonen- ja luonteen samoin kuin ne ylevät sanat joilla monet teistä haluavat juhlistaa havaintojaan, sellaiset sanat kuin epifania -, henkilö - ja tietenkin - existentiaalinen», kaiken sen määreenä mikä existeeraa auringon alla. Teen tämän ehdotuxeni siinä toivossa, että jos te puhutte Rouva Bovarysta enemmän tai vähemmän samalla kielellä jota käytätte puhuessanne ruokatavarakaupassa, tai rakastettunne kanssa, te voitte löytää paljon läheisemmän, mielenkiintoisemman, ja niin sanoaxemme referentimmän suhteen Flaubertiin ja hänen sankarittareensa.
ellauri181.html on line 98: Pili kysyy izeltään ja kuulijoita mixi sillä pitää olla tirkistelijöitä ja yleisö joka seuraa sen joka käteen vetoa. Niin, sas se. Tolstoi, Flaubert ja Mann olivat elämän taistelujen tuttuja. Aika ruumiikkaita miehiä kaikki 3. Hienon kirjallisuuden teemoja ovat vakavuus, yxinäisyys, sairaus, kaipaus, menetys, kärsimys, pettymys, toivo, intohimo, rakkaus, kauhu, turmelus, onnettomuus, kuolema. Virsikirjan lisälehtiä.
ellauri185.html on line 44: Saul Bellowin Einhorn on vielä 1 maailmankirjallisuuden saita luihu koukkunokka juutalainen. Ei savua ilman tulta, sanon hitlerwiixet wäpättäen.
ellauri188.html on line 376: Hän saavutti kirjallisen uransa alkupuolella menestystä merta käsitelleillä seikkailukertomuksillaan, mutta myöhemmin hänen suosionsa hiipui ja kuollessaan hänet oli melkein unohdettu. Myöhemmin Melville on konstruoitu ihan väkinäisesti yhdeksi amerikkalaisen kirjallisuuden keskeisistä klassikoista. Hänen tunnetuin teoksensa on valaanpyytäjistä kertova Moby Dick.
ellauri188.html on line 464: Vintissä on 27 vuoden katkeamaton sarja Aku Ankkoja 1/2 vuoden kansioissa. Lapset tutustuivat maailmankirjallisuuden helmiin ankkamiehityxen välityksellä. 1 niistä oli Jules Vernen Zaarin kuriiri. Roope oli zaari ja Aku kuriiri. Siihen aikaan venäläiset vaikuttivat suht hyvixiltä, kun vinosilmistä (mongolit tai tattarit) tuli detenten ja neukkuromahduxen ja Kiinan nousun tautta vahvempia viholliskuvia. Nyt tämänsuuntainen myönteinen kehitys on pysähtynyt kiitos zaari Putinin.
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri203.html on line 100: Dosto pahastui liberaaleille kollegoille Panajev Nekrasov ja Turgenjev jotka väsäsivät siitä pilkkarunoja sen selän takana tyyliin "Dosto on uusi syylä Venäjän kirjallisuuden nenässä" ym ym.
ellauri203.html on line 161: Näppylä venäläisen kirjallisuuden nenässä
ellauri203.html on line 254: René Noël Théophile Girard [ži'rar] (25. joulukuuta 1923 Avignon, Ranska – 4. marraskuuta 2015 Stanford, Kalifornia, Yhdysvallat) oli ranskalainen historioitsija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntafilosofi. Hänen tutkimustensa katsotaan joskus edustavan filosofista antropologiaa. Hänen teoksensa käsittelevät antropologiaa, sosiaalipsykologiaa, teologiaa ja kirjallisuutta yhtä lailla kuin filosofiaakin.
ellauri203.html on line 284: Ranea vielä katalampi pääoman kätyri lienee yhtä täysin tuntematon polakki nimeltä Czeslaw Milosz ja sen kirja The Captive Mind. Ei helvetti, sehän onkin vuoden 1980 kirjallisuuden nobelisti? Takuulla ratas lännen väsymättömässä taistelussa Puolan johdon vaihtamisexi johkin länsityyppisempään. No mistä se on muka hyvä? Se on mainittu albumissa 75 heppuna, joka sai vaikutteita Sestofiltiltä, joka puolestaan otti vahinkoa kyttyrä-Kierkegaardilta ja Dostojevskilta. Jotain existentiaalilipilaaria on siis odotettavissa.
ellauri203.html on line 296: Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998. Czesław sai 1978 Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970.
ellauri203.html on line 363: Vallankumouksellisen puhtauden Ketman, salainen uskomus, että Josif Stalin petti Vladimir Leninin opetukset käynnistämällä joukkoterrorin, pakkokollektivismin, GULAG- keskitysleirit ja tukahduttamalla kirjallisuuden ja taiteen sietämällä vain sosialistista realismia. Tämän Ketmanin seuraajat uskoivat, että uusi kirjallinen ja taiteellinen kukoistus seuraisi toisen maailmansodan loppua ja että Stalinia ei vain siedettävä, vaan siihen asti myös tuettava. Miłosz kirjoittaa: "Tämä Ketman-lajitelma oli laajalle levinnyt ellei yleinen Venäjällä toisen maailmansodan aikana, ja sen nykyinen muoto on jo kerran petetyn toivon uudestisyntyminen."
ellauri203.html on line 365: Esteettinen Ketman, käytäntö paeta sosialistista realismia täyttämällä elämänsä salaa menneiden aikojen taiteella, kirjallisuudella ja musiikilla. Miłosz kirjoittaa: "Näissä olosuhteissa esteettinen Ketmanon kaikki mahdollisuudet levitä. Se ilmaistaan tiedostamattomana outouden kaipuuna, joka kanavoidaan kontrolloituihin huvituksiin, kuten teatteriin, elokuviin ja kansanjuhliin, mutta myös erilaisiin eskapismin muotoihin. Kirjoittajat kaivautuvat muinaisiin teksteihin, kommentoivat ja muokkaavat muinaisia kirjailijoita. He kirjoittavat lastenkirjoja, jotta heidän mielikuvituksensa olisi hieman vapaampi. Monet valitsevat yliopisto-uran, koska kirjallisuudenhistorian tutkimus tarjoaa turvallisen tekosyyn sukeltaa menneisyyteen ja keskustella esteettisesti arvokkaiden teosten kanssa. Entisen proosan ja runouden kääntäjien määrä moninkertaistuu. Taidemaalarit etsivät kiinnostuksilleen lähdettä lastenkirjojen kuvituksista, joissa raikkaiden värien valintaa voidaan perustella vetoamalla lasten naiiviin mielikuvitukseen. Näyttämöpäälliköt,Lope de Vega tai Shakespeare – eli ne heidän näytelmänsä, jotka keskus on hyväksynyt."
ellauri203.html on line 503: Nestor Kukolnikin isä oli galitsialainen slovakki, joka työskenteli vuodesta 1803 lähtien Pietarin pedagogisen instituutin fysiikan laitoksen johtajana, tulevan keisarin Nikolai I:n opettajana ja Nežinin lukion rehtorina. Kukolnik Jr opiskeli Nežinissä Nikolai Gogolin luokkatoverina ja työskenteli sen jälkeen venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajana Vilnassa. Vuonna 1831 Kukolnik siirtyi virkamieheksi Pietariin, jossa hän omistautui kokonaan kirjalliselle uralleen.
ellauri203.html on line 673: Ja tää on muka maailmankirjallisuuden helmiä. Onkohan kriitikot kaikki pervoja ? Lukijoista iso osa ainakin. Tickled first like striped-ass baboons and then bored again. Bored-again Christians. Fabulous freaky Brothersin uudelleen lämmitys 2020-luvulla on takuulla pannukakku, paha lässähdys.
ellauri204.html on line 464: Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitsee tänä vuonna toimittaja Baba Lybeck. Palkinto jaetaan tietokirjallisuuden ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintojen tavoin 24. marraskuuta. Palkinnot ovat suuruudeltaan 30 000 euroa.
ellauri204.html on line 588: Kuusela julkaisi yhdessä Anu Kantolan kanssa vertaisarvioidun teoksen Huipputuloiset (2019), joka käsittelee 2000-luvun vaurasta eliittiä Suomessa. Kirja oli vuoden 2019 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas. Voiton vei ajankohtainen, kiihkoton ja moninäkökulmainen metsä- ja ilmastopuheenvuoro, jossa ihmisten luontohavainnot, kokemukset ja tunteet sekä asiantuntijatieto lomittuvat antoisasti ja luontevasti kuin paljashakkuut ja karsikot. Se oli lukijoiden suosikki. Hannan uutta suuromistajia koskevaa tutkimusta rahoittaa Koneen säätiö.
ellauri206.html on line 47: Missä vaiheessa show not tell tyyppiset teeveetroopit jyräsi kirjallisuuden? Kohtaus kohtauxelta etenevät jännärit jossa jokainen mikroilme ja tupakan karistus on näpätty?
ellauri210.html on line 76: Synge kirjoitti realistisia kansankuvauksia ja on Irlannin kirjallisuuden uudistajia. W. B Yeatsin houkuttelemana hän muutti asumaan Aransaarille ja kirjoitti sikäläistä maalaiselämää kuvaavan The Aran Islands. Meillä on se.
ellauri210.html on line 212: Roussel oli omana elinaikanaan marginaalinen kirjailija, eivätkä läheskään kaikki kirjallisuudenhistoriat mainitse hänen nimeään. Sen sijaan surrealistit arvostivat häntä. Michel Foucault kirjoitti ensimmäisen kirjansa Rousselista. OuLiPo-ryhmä, Nouveau Roman –kirjailijat ja Tel Quelin jäsenet sen sijaan ovat jatkaneet Rousselin viitoittamalla päättömyyxien tiellä.
ellauri210.html on line 1102: OULIPO on lyhenne sanoista Ouvroir de Littérature Potentielle, joka tarkoittaa kokeellisen tai potentiaalisen kirjallisuuden työpajaa. Sen perustivat kirjailija Raymond Queneau (1903-1976) ja matemaatikko François Le Lionnais (1901-1984) vuonna 1960. OuLiPon jäsenet pyrkivät kehittämään kielellisiä kokeiluja, jotka perustuivat johonkin sääntöön (contrainte), jota tuli noudattaa mahdollisimman tiukasti.
ellauri210.html on line 1103: Queneaun mukaan potentiaalisuus on kaiken kirjallisuuden perusluonne. OuLiPo-kirjailijat etsivät uusia muotoja ja rakenteita kuin Jussi Jurkka sekä leikkivät kielellä. Tunnettuja OuLiPo-kirjailijoita ovat Italo Calvino (1923-1985) ja Georges Perec (1936-1982). Tästä taisi pikku-Make Eskelinen puhua.
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri210.html on line 1474: Lastenkirjallisuuden portaali
ellauri216.html on line 1095: Lahjoita samojen kansalaisten henkisen kirjallisuuden julkaisemiseen 5000;
ellauri217.html on line 214: Ennen Edinburghin yliopistoa Hämeen-Anttila oli arabian kielen ja kirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa. Kesällä 2016 hän siirtyi arabian kielen ja islamin tutkimuksen professoriksi Edinburghiin, sillä hän oli pettynyt silloisen hallituksen tekemiin koulutusleikkauksiin ja vaimonsa Virpin pöperöihin.
ellauri222.html on line 59: Saul Bellowin Einhorn on vielä 1 maailmankirjallisuuden saita luihu koukkunokka juutalainen. Ei savua ilman tulta, sanon hitlerwiixet wäpättäen.
ellauri222.html on line 976: Pyhä Isidorus Sevillalainen (esp. San Isidro tai San Isidoro de Sevilla, lat. Isidorus Hispalensis, noin 560 Cartagena – 4. huhtikuuta 636 Sevilla) oli espanjalainen teologi, ensyklopedisti, latinalainen kirkkoisä, pyhimys, Sevillan arkkipiispa ja kirkonopettaja. Hän oli profiilikas kirjoittaja, hänen lukuisia kirjoituksiaan saatetaan kutsua espanjalaisen kirjallisuuden ensimmäiseksi luvuksi ja hänen ensyklopediansa Etymologiae oli vuosisatoja yksi tärkeimmistä hakuteoxista. Mies on tietokoneteknikkojen, tietokoneen käyttäjien, Internetin, koululasten ja opiskelijoiden suojeluspyhimys. Hänen symboleitaan ovat mehiläiset, kynää pitelevä piispa mehiläisparven ympäröimänä, mehiläispesän lähellä seisova piispa, mehiläispesä täynnä piispoja, vanha piispa prinssi jaloissaan, kynä, pappi tai piispa kynän ja kirjan kanssa, pyhän Leanderin ja pyhän Fulgentiuksen ja pyhän Florentinan kanssa, sekä kirjansa Etymologia kanssa. Hän eli 11 paavin aikana. Mies oli eto byssöttäjä, pyllykielitieteilijä.
ellauri223.html on line 50: Aurinkokaupunki (ital. La città del Sole, lat. Civitas Solis) on dominikaanifilosofi Tommaso Campanellan kirjoittama utopia. Se kirjoitettiin italiaksi vuonna 1602, hieman sen jälkeen kun Campanella oli vangittu harhaoppisuudesta ja kapinahengen lietsonnasta. Latinankielinen versio kirjoitettiin vuosina 1613–1614 ja julkaistiin Frankfurtissa vuonna 1623. Teos on yksi kirjallisuuden merkittävimmistä utopioista.
ellauri238.html on line 544: Pekka Antti Aunus Kejonen (18. heinäkuuta 1941 Kuopio – 10. syyskuuta 2020 Vilppula) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja jazz-muusikko. Häntä pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä. Kejosen taiteilijanura alkoi Kuopiossa 1960-luvulla, millä vuosikymmenellä hän saavutti myös suurimman suosionsa. Hän kertoi lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen. Kejonen joi hampaansa ja nilkutti kepin varassa. Silti hakkasi Penan elinvuosissa toinen käsi selän takana.
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
ellauri246.html on line 495: Vuonna 1972 Brodskyltä valmistui "Roomalaisen ystävän kirjaimet". Tämä on hengellinen selviytymisohjelma niille, jotka eivät ole vaurioituneet mielessä ja säilyttävät yhteisen mielen ja ihmisarvon tunteen. Brodsky käyttää Marzilan muinaisen roomalaisen runoilun kirjallisuuden naamiota, joka on kirkastettu satigisen saamisuudesta ja honed laconicism hänen epigraminsa. Martzialilla oli ristiriita vallan kanssa, ja vanhuxena hän palasi ulkopuolelle, valitsi henkilöxi yksityisen henkilön, joka uppoaa mieluummin nöyryytykseen. Vanhusten miehen maski, tunnetusti, valitti 32-vuotias Brodsky, on yksi itsetuhojen keinoista. Itse asiassa Brodskin eettiset filosofiset havainnot kertyvät elämään, jotka heitetään täällä maksimaalisten kommenttien muodossa. Kirjoittaja käyttää epistolar-muotoa, jonka avulla voit ylittää monipuolisen materiaalin yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkä-skeptinen ilme asioita duunatessa ei peruuta kiitollista asennetta siihen, mikä tekee eläimistä kauniita. Rakkausnäkymä sankarista on merelle, vuorille, puille, varrelle vanhemman baarin. Elämän korkeimman arvon ymmärtäminen läpäisee koko työn.
ellauri246.html on line 501: Vuonna 1972 Brodskia kutsuttiin Oviriin ja hänelle ilmoitettiin, että joko hän lähtee länteen, tai hän lähtee itään. Ruzov kuoli unohdettuna tänä vuonna. Brodskia pidettiin kielletyn kirjallisuuden epävirallisena johtajana. Kaikki lähtöasiakirjat on koristeltu kolmen päivän kuluessa, se tarkoittaa, että toiminta on suunniteltu etukäteen. (Kuten muut opposition tekijät, Brodsky lähetetään vittuun. Niin roomalaiset keisaritkin tekivät runoilijoillensa.)
ellauri246.html on line 506: Kirjoittajalle Brodskin mukaan vain yksi isänmaallisuus on mahdollista - sen suhde kieleen. Huono kirjallisuuden luoja tässä mielessä on petturi, ja todellinen runoilija on isänmaallinen. Brodskin artikkelin täydentää lausuntoa, joka muuttaa yhden paikan toiselle, henkilö muuttaa yhdentyyppisen tragedian toiseen.
ellauri246.html on line 539: Viimeiset 17 vuotta Brodsky asuu New Yorkissa Grinja-kylässä, ja jokainen kevät johtaa kirjallisuuden kulkua. Runoilija on naimisissa ja kutsui Anna-Marina tyttären Akmatovan ja Tsvetaevan kunniaksi. Neuvostoliiton totalitarismin kaatumisen tapahtumista Brodsky vastasi myönteisesti ja sanoi, että hän ei häpeä ensimmäistä kertaa entiselle kotimaalle. Samaan aikaan Farce Perestroika pakotti hänet luomaan postmodernin ironista tekstiä, joka perustuu Neuvostoliiton materiaaleihin, "Perestroika". Eipä kaveri lähtenyt takas Lenindgradiin vaikka oliskin ehkä päässyt. Mitäs sillä olis ollut siellä enää tekemistä, länkkäreiltä lähti leveämpi leipä.
ellauri246.html on line 596: Tuomari kysyy Brodskilta kysymyksiä lyhytaikaisesta työstään tehtaalla ja geologisissa expeditioissa, kirjallisuuden tulot. Hän kieltäytyi tunnistamasta Brodskin työtä ja Brodsky Writerin kirjallista työtä.
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri246.html on line 905: Vuoteen 1960 mennessä I. Brodsky oli jo tunnettu esimerkkeistä kirjallisuuden nuorten keskuudessa, mikä tekee uudesta epävirallisesta kirjallisuudesta ja vanhemman sukupolven rehellisistä kirjallisista ammattilaisista. Kirjalliset toiminnot eivät tietenkään tunnistaneet sitä. Runoilija itsensä synnynnäisten tunteiden ja tehokkuuden ansiosta ja ansioisesti hankitun kunnioituksen vuoksi ei nöyryyttänyt, ei nöyryyttänyt kustantajien kynnysarvoja. Ystävät yrittivät tehdä hänet ja järjestämällä tuloja runollisista käännöksistä. I. Brodsky ei ollut tarpeeksi aikaa ilmaista itseään lahjakas kääntäjä. Mutta hänen käännöksensä osoittautuivat myös lahjakkuuden tason tasolle sallitusta. Tilaukset ovat harvoin ilmestyneet ja tuskin maksavat kahvin kustannuksia, tyytyväisiä, muuten näinä päivinä humalassa Joseph työskentelyn aikana.
ellauri246.html on line 914: Nämä aika, länsi alkaa julkaista I. Brodskin kirjoja vuodesta 1965: "runo ja runot", "pysäkki autiomaassa". I. BrodSky tulee epävirallisen kirjallisuuden ensimmäinen runollinen hahmo. Jokainen uusi tuote havaitaan kattavalla tapahtumalla, se ulottuu välittömästi suulliseen lähetykseen, SamizDat-uusintapainoksi lähetetään Venäjän ulkomaisille versioille. Kokoelman ja vastaavanlaisen ystävällisen kirjallisuuden lisäksi kaikki itsenäinen nuori kirjallisuus ja taide ulottuu arvovaltaiseen.
ellauri246.html on line 939: Runojen ensimmäiset jakeet I. Brodskogokonza viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvun alussa kirjoitettiin ikään kuin tarkoituksella kaikkiin SOVDEOPIAN-kirjallisuuden yhteiskunnallisen realismin kirjallisuuden yhdessä. Se ei kuitenkaan ollut tahallinen, vaan vain luonnollinen ihmisen kirjallinen asema. Hän oli valmis voidessaan heille odottamattoman lahjan millä tahansa hyväntahtoisten lukijoiden kanssa tai pikemminkin sanoa: kuuntelijoita. Runoja, satunnaisesti tai heidän toivottomuuden hyvyyteen, osoittautui helposti huhuilla. Ja monet Josephzhin runoista tuohon aikaan: "Ei maa, eikä odotan ...", "kelluu kaipaamassa selittämättömässä ..." - nopeasti ja pitkään he muistavat. Ne suoritetaan kitaran ja muiden työkalujen alla. Heidän tekniikansa täyttyminen oli melko musiikki.
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri248.html on line 65: Dublinin murhien kahdeksanosainen draamasarja perustuu Irlannin rikoskirjallisuuden viime aikojen suosituimman kirjailijan Tana Frenchin dekkarisarjaan Dublin Murder Squad. Jatkuvajuoninen sarja yhdistää kahden ensimmäisen dekkarin In The Woods ja The Likeness tarinat raastavaksi kertomukseksi ihmismielen salaisuuksista.
ellauri248.html on line 191: 1890 lernte Malwida von Meysenbug in Rom den 50 Jahre jüngeren Romain Rolland kennen; er wurde ihr letzter enger Vertrauter und der Briefwechsel ist Zeugnis einer großen Freundschaft. 1903 starb Malwida von Meysenbug in Rom und wurde dort, auf eigenen Wunsch ohne geistliche Begleitung, auf dem Cimitero acattolico an der Cestius-Pyramide beigesetzt. Malwida von Meysenbug war 1901 die erste Frau, die für den Literaturnobelpreis nominiert wurde. Aber mit lautem Gelächter beigesetzt. Tämän kaikkien aikojen ensimmäisen kirjallisuuden dynypalkinnon pokkasi ranskalainen mitättömyys nimeltä Sully Prudhomme, joka sentään oli Ranskan-Saxan sodassa "länkkärien" puolella. Sen runo "Särkynyt korva" löytyy albumista 192.
ellauri254.html on line 85: Pyhä Serapion eli 300-luvulla. Hän tunsi hyvin maallisen kirjallisuuden ja tuli tunnetuksi puhumisen taidosta. Jo hyvin nuorena hän toimi jonkin aikaa kuuluisan Aleksandrian katekeettisen koulun johtajana. Serapion kuitenkin kaipasi mahdollisuutta käyttää enemmän vapaa-aikaa rukoukseen ja katumusharjoituksiin, joten hän jätti arvostetun asemansa ja meni erämaahan.
ellauri254.html on line 152: Uuden kirjallisuuden todellisia betoniraudoittajia ovat Furmanov ja Fadejev, A. Tolstoi ja M. Solohov, Serafimovitš ja Malyškin, Novikov-Priboi ja Seifullina. Fedinin Konsta muistuttaa, että Fadejev oli 1920-luvulla ensimmäisten joukossa ottamassa tehtäväkseen myönteisen neuvostoihmistyypin luomisen, minkä tärkeys oli koko kirjallisuuden kannalta perustavaa laatua, ja täytti tuon tehtävän teoksessaan Yhdeksäntoista (Razgrom). Vain muutamat vanhemmat prosaistitoverit, Furmanov, Serafimovitš, Gladkov, uskaltautuivat ennen häntä tai miltei samaan aikaan hänen kanssaan sellaiseen uudistukseen. Fedin sanoo Tšapajevia romaaniksi, joka asetti kerronnassa kärkitilalle uuden henkilötyypin taiteellisen kuvauksen. Fedin puhuu ylpeyden tuntein siitä, että uusi ihminen on V. Ivanovin, N Tihonovin, I. Sokolov-Mikitovin teoksissa huomion keskipisteenä. Hän arvostaa korkealle M. Prišvinin, I. Erenburgin ja V. Šiškovin teokset ja muistelee hyvällä A. Lunatšarskin näytelmiä.
ellauri254.html on line 353: Venäläisen kirjallisuuden ja venäläisen symbolismin dekadenttisen suuntauksen näkyvä edustaja.
ellauri254.html on line 546: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri254.html on line 600: Avvakum oli aikansa huomattava kirjailija. Hänen omaelämäkertansa (Žitije protopopa Avvakuma) on elävän kielensä ja kuvauksensa ansiosta yksi venäläisen kirjallisuuden merkkiteoksista. Vanhauskoiset pitävät Avvakumia marttyyrinä ja pyhimyksenä.
ellauri254.html on line 695: Kamenev ja Zinovjev saivat puoluejäsenyytensä takaisin vuonna 1928. Puolueesta erottaminen ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen toistui 1932–1933, missä välissä Kamenev oli karkotettuna Minusinskiin. Vuosina 1932–1934 hän oli Moskovaan perustetun Gorkin maailmankirjallisuuden instituutin ensimmäisenä johtajana. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevia ja Kamenevia syytettiin ”moraalisesta osallisuudesta” tapahtuneeseen. Tammikuussa 1935 pidetyssä salaisessa oikeudenkäynnissä Kamenev tuomittiin viiden ja Zinovjev kymmenen vuoden vankeuteen. Kamenev joutui heinäkuussa 1935 yhdessä 38 muun henkilön kanssa syytetyksi myös salaliitosta Stalinia vastaan ja tällä kertaa hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen.
ellauri254.html on line 705: Kirov pidätettiin 1905 kolmeksi kuukaudeksi osallisuudesta vuoden 1905 vallankumoukseen. Päästyään vankilasta hän liittyi bolševikkeihin. Hänet pidätettiin jälleen seuraavana vuonna ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kielletyn kirjallisuuden painamisesta. Hänet vangittiin tämänkin jälkeen uudestaan. Vapauduttuaan Kirov muutti Kaukasiaan ja asui siellä maaliskuun vallankumouksen puhkeamiseen saakka vuonna 1917. Kostrikov otti vallankumouksellisen salanimen Kirov, ja hänestä tuli lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien sotilashallinnon johtaja Astrahanissa.
ellauri254.html on line 798: Lunz ja Fedin käyvät nokkapokkaa ryssän kirjallisuuden tulevaisuudesta. Lunz termentää että on otettava juoni länkkäreiltä, ei tästä muuten mitään tule. Olkoon tunnuxemme Länteen! Tervetuloa länteen Andrei toivottivat Leville Sterne, Dumas, Stevenson ja Doyle. Länkkärisarjoissa kuten Capitani vituttaa että hyvixet on vaan pienempiä pahixia ja usein varakkaampia kuin suuremmat ja köyhemmät. Luxemburgilaiset huoratalot pitää kunniassa perittyjä arvoja eikä myy huumeita katukaupassa kuten niggerit maahanmuuttajat. Hymytön ex-poliisi ei juuri ole Pekkaa parempi.
ellauri254.html on line 1063: Sen ohella on kuitenkin osoitettava, etsittävä ja löydettävä uuden ihmisen myönteiset piirteet. Uusi ihminen ilmaantui elämään eilen. Ilmaantui uuteen elämään. Hän ei nãe itseään, hän tahtoo oppia tuntemaan itsensä, hän tahtoo kirjallisuuden kuvaavan häntä. Ja kirjallisuuden tulee se tehdä. Millä tavalla?
ellauri256.html on line 202: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri256.html on line 342: Majakovski tempautui keskikoululaisena mukaan kumoukselliseen teiniliikkeeseen, jolla oli vahva kannatus hänen kotikaupungissaan Georgiassa. Vuonna 1906 perhe muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli taideakatemian oppilas. Vuonna 1908 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kumouksellisen toiminnan takia hänet vangittiin kolme kertaa ja hän oli eristyssellissä yhteensä 11 kuukautta. Tuon ajan hän käytti marxilaisuuden opiskeluun ja venäläisen kirjallisuuden lukemiseen. Mitähän sekin siitä tajusi. Vapauduttaan hän tutustui runoilija David Burljukiin, joka johdatti hänet futuristiseen aatteeseen. He muodostivat aluksi niin sanotun kubofuturistisen terroristisolun. He halusivat murskata porvarillisen taiteen vakinntuneet normit ja vihasivat muutoinkin porvaristoa. Silti vain Majakovski oli selvästi sosialismin kannattaja, Burljuk oli salaporvari joka muuttikin sittemmin New Yorkiin.
ellauri257.html on line 93: Yläasteen oppilaat yllättävät iloisesti: lähes koko tarinan juutalainen linja, joka on armottomasti mustattu kirjojen lukemiseen sovitetussa tekstiversiossa, siirretään rakkaudella valkokankaalle. Kyllä, luola-antisemitismin sirpaleilla, mutta millä elävöittävällä huumorilla! Suurimmalle osalle, joka nukkui kirjallisuuden oppitunnit, Gogol on ikävä kirjoittaja loputtomille kuvauksille arojen kasvillisuudesta, mutta luojan kiitos, että olemme eläneet tämän suuren humoristin visuaalisen kuntoutumisen eteen.
ellauri257.html on line 116: Juutalainen Felix Dreizin ja David Guaspari kirjassaan The Russian Soul and the Jew: Essays in Literary Ethnocentrism käsittelevät antisemitismiä ja osoittavat Gogolin kiintymyksen "Venäjän ja Ukrainan kulttuurissa vallitseviin juutalaisvastaisiin ennakkoluuloihin". Léon Poliakovin teoksessa " Antisemitismin historia " kirjoittaja toteaa, että " Taras Bulban "Jankelista" tuli todellakin venäläisen kirjallisuuden arkkityyppinen juutalainen. Gogol maalasi hänet äärimmäisen hyväksikäyttöiseksi, pelkurimaiseksi ja vastenmieliseksi, vaikkakin kykeneväksi olemaan kiitollinen vähästäkin. " Taras Bulbassa on kohtaus jossa juutalaiset heitetään jokeen, kohtaus, jossa Taras Bulba vierailee juutalaisten luona ja pyytää heidän apuaan, sekä kertojan viittaus siihen, että juutalaisia kohdellaan yleisinhimillisesti eli varsin kehnosti.
ellauri260.html on line 185: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 193: Eli kuten Google suomensi: Hän sai vuoden 1908 Nobelin kirjallisuuden palkinnon tunnustuksena hänen vilpittömästä totuuden etsinnästä, hänen läpitunkevasta ajatusvoimastaan, laajoista näkemyskirjeistään sekä esityksen lämmöstä ja voimasta, jolla hän on lukuisissa teoksissaan vahvistanut ja kehittänyt muuatta idealistisen ajattelun elämänfilosofia", sen jälkeen kun hänet oli nimitetty Ruotsin akatemian jäseneksi.
ellauri262.html on line 72: George MacDonald (10. joulukuuta 1824 – 18. syyskuuta 1905) oli skotlantilainen kirjailija, runoilija ja kristillisen seurakunnan pappi. Hänestä tuli uraauurtava hahmo modernin fantasiakirjallisuuden alalla ja kirjailijatoveri Lewis Carrollin mentori. Satujensa lisäksi MacDonald kirjoitti useita kristillisen teologian teoksia, mukaan lukien useita saarnakokoelmia. Ei liene mikään sattuma, että huisin monet fantasian mestareista ovat peukuttaneet kristinuskon Mestaria.
ellauri262.html on line 78: Elizabeth Yates kirjoitti Sir Gibbiestä : "Se liikutti minua samalla tavalla kuin kirjat, kun lapsena kirjallisuuden suuret portit alkoivat avautua ja ensimmäiset kohtaaminen jalojen ajatusten ja lausumien kanssa olivat sanoinkuvaamattoman jännittäviä."
ellauri262.html on line 244: Vaikka Tolkien ei ollut ensimmäinen fantasiakirjailija, pidetään häntä usein nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Tolkien esitteli Keski-Maa-kirjoissaan poikkeuksellisen yksityiskohtaisen fantasiamaailmansa, jolla oli oma historia ja maantiede. Innoituksen ajatukselle luoda tarusto kehittämiensä kielten ympärille Tolkien sai eri maiden mytologioista ja eepoksista, kuten Eddasta ja Kalevalasta.
ellauri262.html on line 270: Saatuaan professuurinsa Oxfordissa Tolkien tutustui moniin muihin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin opettajiin, jotka kokoontuivat Inklings-nimisenä ryhmänä. Yksi tunnetuimpia jäseniä Tolkienin lisäksi oli C. S. Lewis, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka työskenteli yliopiston opettajana ja on tullut tunnetuksi fantasiakirjastaan Narnian tarinat. Tolkienin ja Lewisin välille kehkeytyi ystävyyssuhde, joka kesti ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta Lewisin kuolemaan 1963 asti. Lewis, joka oli aiemmin tunnustautunut ateistiksi tai agnostikoksi, kääntyi 1930-luvun alussa kristinuskoon, osin katolisen Tolkienin vaikutuksesta. Ei mennyt ihan putkeen sikäli, että Tolkien sai käännytetyxi Lewixen pakanuudesta vain englannin kirkkoon saakka. Sekin kyllä oli saavutus, sillä Lewixen porukat oli Belfastista ja vihasivat paavin palvojia kuin ruttoa. Tolkien sanoi myöhemmin ettei Lewis kääntynyt vaan taantui. Kerran Lewis kuzui Tolkienin kuullen katolisia "paskahuusin rotixi".
ellauri262.html on line 294: Tolkienin vaikutus fantasiakirjallisuuteen on ollut suuri. Vaikka useat muut kirjailijat olivat julkaisseet fantasiakirjallisuutta ennen Tolkienia, Hobitin ja Sormusten herran suuri menestys johti fantasiakirjallisuuden nousuun suosituksi kirjallisuudenlajiksi. Tämän johdosta Tolkienia on julkisuudessa usein kutsuttu nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isäksi. Vuonna 2008 The Times sijoitti Tolkienin The 50 greatest British writers since 1945 -listallaan kuudennelle sijalle. Yeah, he's just great!
ellauri266.html on line 200: Virpi Hämeen-Anttila (s. 15.10.1958 Espoossa) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996. Hän teki väitöskirjan vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hämeen-Anttila on toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria.
ellauri272.html on line 59: Greyn kirjoja pitävät monet Villin lännen kirjallisuuden lukijat alan parhaimpina, ja hänen tyylillään on monia jäljittelijöitä. Kirjoissa on jännitystä, niissä kuvataan Villin lännen luontoa, mm. intiaaneja. Intiaaniheimot, jotka olivat lukijoille eksoottisia, kuten navajot ja mormonit, ovat hänen kirjojensa pääasiallista ainesta. Näitä ryhmiä hän kuvaili syvällisesti, paljon aikaansa edellä olevalla tavalla. Grey kuvasi yleensä intiaanit joko jaloina ja jäljittelyn arvoisina tai pahojen valkoisten mormooonien uhreina. Grey oli yksi ensimmäisistä viihdekirjailijoista, joka käsitteli mormoniuskoa vakavasti.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri272.html on line 764: Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka kärkkyi siitintä (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
ellauri275.html on line 120: Ilja Tšavtšavadze avasi georgialaisen kirjallisuuden uusia sivuja haalistuvilla taiteellisilla luomuksilla: runoilla, säkeillä, novelleilla, novelleilla, joissa tuon ajan tärkeimmät yhteiskunnalliset prosessit löysivät terävän kriittisen pohdiskelun.
ellauri276.html on line 443: Kavanaghin ensimmäinen kokoelma, Plowman and Other Poems, julkaistiin vuonna 1936. Se on tunnettu realistisesta kuvauksestaan Irlannin maalaiselämästä, ilman romanttisia tunteita, joita usein nähtiin tuolloin maalaisrunoissa, piirre, jota hän inhosi. Macmillanin uusista runoilijoista kertovassa sarjassaan julkaissut kirja ilmaisi sitoutumisen puhekieleen ja oikeiden ihmisten iänikuiseen elämään, mikä teki hänestä epäsuositun kirjallisuuden keskuudessa.
ellauri276.html on line 824: Toisen sairauskohtauksen jälkeen vuonna 1892 Bottomley jätti pankin ja muutti Cartmeliin, Lancashireen elääkseen intohimoista intensiivistä meditaatiota ja mietiskelyäkin ja aloitti runojen kirjoittamisen. Täällä vuonna 1895 hän tapasi Emily Burtonin. He menivät naimisiin vuonna 1905. Pariskunta asui vuodesta 1914 Silverdalessa, lähellä Carnforthia kuolemaansa asti. 1920 - luvulla hän oli Village Drama Societyn puheenjohtaja. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin kirjallisuuden kunniatohtori Leedsin yliopistossa. Bottomley kuoli vuonna 1948 eläen vaimoaan alle vuodella. Heidän tuhkansa haudataan St. Fillanin kappeliin juurella Dundurn, Perthshire.
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri276.html on line 932: Harvat Mary Pixin aikakauden naisnäytelmäkirjailijoista olivat teatteritaustaisia, eikä yksikään tullut aristokratiasta: vuosisadan sisällä menestyneimmät näyttelijät ja naiskirjailijat tulivat tutusta kirjallisuuden ja teatterin perinteestä, mutta Mary Pix ja hänen aikalaisensa olivat tämän ulkopuolelta. ja heillä oli vain vähän yhteistä toistensa kanssa, lukuun ottamatta rakkautta kirjallisuuteen ja keskiluokkaista taustaa. Pixin näytelmissä oli yleensä kahdeksan tai yhdeksän naisroolia, kun taas mieskirjailijoiden näytelmissä vain kaksi tai kolme.
ellauri277.html on line 132: Sittemmin tapaamansa "hyväntekijän" Mary Haskellin taloudellisella avustuksella Gibran opiskeli taidetta Pariisissa vuosina 1908–1910. Siellä ollessaan hän tapasi syyrialaisia poliittisia ajattelijoita, jotka edistävät kapinaa ottomaanien Syyriassa. Kun hän kuoli 48-vuotiaana maxakirroosiin ja alkavaan tuberkuloosiin toisessa keuhkossa hän oli saavuttanut kirjallisuuden mainetta "Atlantin valtameren molemmin puolin". Hänen "upeaa työtä" on kuvattu "taiteellisena perinnönä kaikkien kansojen ihmisille".
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri279.html on line 71: Löydät lisää ja parempiakin kirjailijoita kirjallisuuden teemasivulta. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Se on paljon nobelistixi. Jääprinsessan huudeilla. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Jonka se otti vastaan 1974 saatuaan lemput Neuvostolasta.
ellauri279.html on line 85: Hänelle myönnettiin vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinto "eettisestä voimasta, jolla hän on harjoittanut venäläisen kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä", ja Gulagin saaristo oli erittäin vaikutusvaltainen teos, joka "merkitsi haastetta Neuvostoliiton valtiolle" ja myi kymmeniä miljoonia kopioita.
ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
ellauri279.html on line 404: 1970 - Nobelin kirjallisuuspalkinto "moraalisesta voimasta, jolla hän seurasi venäläisen kirjallisuuden muuttumattomia perinteitä" (tarjoaja François Mauriac ; muiden lähteiden mukaan - Yakov Malkiel). Hän sai diplomin ja palkinnon rahallisen osan 10. joulukuuta 1974 Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen.
ellauri279.html on line 414: Joulukuu 1990 - RSFSR:n valtionpalkinto kirjallisuuden alalla - "Gulagin saaristosta"
ellauri279.html on line 418: 1998 - M. V. Lomonosovin mukaan nimetty suuri kultamitali - "erinomaisesta panoksesta venäläisen kirjallisuuden, venäjän kielen ja Venäjän historian kehittämiseen" (myönnetty 2. kesäkuuta 1999)
ellauri279.html on line 452: The New York Times kuvaili muistokirjoituksessaan Fuentesia "yhdeksi espanjankielisen maailman ihailluimmista kirjailijoista" ja merkittävällä tavalla "Latin American Boomerixi," kun taas The Guardian kutsui häntä "Meksikon kuuluisimmaksi kirjailijaksi". Hänet mainittiin usein todennäköiseksi kirjallisuuden Nobelin ehdokkaaksi, vaikka hän ei koskaan voittanutkaan.
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri282.html on line 130: Hengellisen ja elämänfilosofisen kirjallisuuden klassikoksi kohonnut Havahtuminen luotaa elämän peruskysymyksiä rivakan raikkaalla otteella.
ellauri282.html on line 424: Merton aloitti 1700-luvun englanninkielisen kirjallisuuden kurssin kevätlukukauden aikana, jota opetti Mark Van Doren, professori, jonka kanssa hänellä oli elinikäinen sopimus.
ellauri282.html on line 591: Vuonna 1901, kun Masefield oli 23-vuotias, hän tapasi tulevan vaimonsa Constance de la Cherois Crommelinin joka oli 35 ja hugenottien syntyperää. Klassikoiden ja englanninkielisen kirjallisuuden koulutuksen saanut matematiikan opettaja Constance sopi hänelle hyvin ikäeroista huolimatta.
ellauri282.html on line 601: Robert Seymour Bridges OM (23. lokakuuta 1844 – 21. huhtikuuta 1930) oli englantilainen runoilija, joka oli runoilijavoittaja vuosina 1913–1930. Koulutukseltaan lääkäri, hän saavutti kirjallisuuden mainetta vasta myöhään elämässään. Hänen runoissaan näkyy syvä kristillinen usko, ja hän on monien tunnettujen hymnien kirjoittaja. Bridgesin ponnisteluilla Gerard Manley Hopkins saavutti kuolemanjälkeisen maineen.
ellauri285.html on line 425: Patti luovutti ja lopetti kirjallisuuden opinnot approbaturiin kun koki Eino Leinon Tumman liian omaxi. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Isättömyyttään syytteli kun ei jaxanut yrittää. Linkolakin jäi isättömäxi 9-vuotiaana. Ei ollut enää isärehtori kieltämässä heittämästä ohikulkijoita lumipallolla.
ellauri285.html on line 443: Erno Paasilinnaa on luonnehdittu suomalaisen kirjallisuuden äänekkääksi toisinajattelijaksi. Paasilinnan kirjat ovat usein yhteiskuntakriittisiä. Monet niistä kuvaavat Lappia ja Petsamoa ja ottavat kantaa luonnon ja syrjäseutujen sekä niiden asukkaiden puolesta. Useimmat kirjoitukset ovat lyhyitä ja niukkasanaisia, mutta samalla niiden sisältö ja sanoma käyvät helposti lukijalle selväksi. Paasilinna haastoi mielellään keskusteluun vaikutusvaltaisia päättäjiä ja joutui myös monesti heidän epäsuosioonsa.
ellauri286.html on line 136: Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton painostuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen. Lokakuun lopussa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle voimakkaan paheksuntansa siitä, että Suomessa oli ilmestynyt talvisodan päätyttyä suuri määrä kirjallisuutta, joiden Molotov katsoi sisältävän kiihotusta ja vihan lietsontaa Neuvostoliittoa vastaan, ja tämän jälkeen oikeusministeriö määräsi takavarikoitaviksi räikeimmiksi katsotut teokset, mm. Onttoni Miihkalin Suomussalmen sotatantereilla.
ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri288.html on line 97: Muistiin on jäänyt hyvin Viron itsenäistyminen vuonna 1991. "Se oli suuri hetki, kun ommeltiin itse ensimmäinen Viron lippu. Vanhoista neuvostolipuista tehtiin pölyrättejä ja pöytäliinoja". Neulottiin ne taas yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myydään nyt hyvään hintaan Lännessä.
ellauri288.html on line 447: Ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa viroksi. Venäjän kielen taitoni oli silloin selvästi riittämätön. Vaikka se parani ajan myötä, kirjoitin harvoin venäjäksi, pääasiassa ilman artikkeleita, edes yhden Pietarin Zvezdassa julkaistun jutun. Palasin venäläisen runouden pariin Viron tasavallassa, kun venäjä ei enää ollut virallinen kieli. Se oli tämän vuosisadan alussa ja vuonna 2005 Kaksikymmentä venäjänkielistä runoani julkaistiin kaksikielisessä kokoelmassa Sõnad sõnatusse / Otherness. Ne sisältyvät tähän kirjaan tietyin muutoksin. Suurin osa kirjan tekstistä on kirjoitettu myöhemmin, pääosin vuosina 2010–2013. Uskon, että virolaiskulttuurimme oli alusta alkaen monikielinen, kirjailijamme virolaisen kirjallisuuden perustajista Kreutzwaldista ja Felmanista monikielisen runoilija Ilmar Laabaniin saakka osasivat useita kieliä ja käyttivät niitä enemmän tai harvemmin.
ellauri288.html on line 519: Kun runous Lermontov kirjallisuuden-aiheisia julkaisu villitys liittyy Napoleon Bonaparte. Ensinnäkin on myytti ylimääräisessä persoonallisuutta hänen saavutuksistaan. Toiseksi se on voitto Venäjän Napoleon. Se sisältää tuotteensa "ilmalaiva" Tässä sykli seitsemän runoja.
ellauri299.html on line 629: Jäätyään eläkkeelle EU-virasta Lappi-Seppälä on jatkanut espanjan- ja portugalinkielisen kirjallisuuden suomentamista. Lappi-Seppälä tunnetaan lisäksi muun muassa Luiz Ruffaton, Mario Vargas Llosan ja Juan Batiste Montabuanin Zorro vihkosten suomentajana.
ellauri300.html on line 122: Saatana saapuu Moskovaan on yksi venäläisen kirjallisuuden rakastetuimmista klassikoista, mustan komiikan mestariteos, rakkaustarina ja evankeliumin uudelleentulkinta samassa paketissa. Sen käsittelemät teemat - kuten vapaus, rohkeus, kuolevaisuus, usko ja anteeksianto –vetoavat ihmisiin aikakaudesta ja yhteiskuntamuodosta riippumatta. Selvä talousliberaali vastaisku, ei epäilystäkään.
ellauri308.html on line 253: Viime vuonna opetin synagogassani juutalaisen kirjallisuuden luokkaa lukiolaisille. Oletettavasti holokausti tuli esiin useimmissa tarkastelemissamme kirjallisissa teoksissa. Joka kerta kun "H-sana" mainittiin, lapset alkoivat valittaa ja voihkia. "Ughh... Pitääkö meidän jatkaa puhumista holokaustista?" Selviytyneiden tyttärentytärnä en usko, että olen koskaan kyllästynyt puhumaan holokaustista, mutta opiskelijani olivat siihen kyllästyneitä! Diagnoosin heille akuutin "holokaustiväsymyksen". Heitä oli lyöty yli päähän "Never Forget" -lauseella, ja sen seurauksena holokaustista oli tullut tylsää. Kun yhä useammat eloonjääneet kuolee ja henkilökohtaiset yhteydet holokaustiin katoavat, myös kiinnostus ottaa holokausti vakavasti vähenee.
ellauri308.html on line 464: Stefan Żeromski ( [ˈstɛfan ʐɛˈrɔmski] ( kuuntele ) ; 14. lokakuuta 1864 – 20. marraskuuta 1925) oli puolalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija , joka kuului Nuoren Puolan -liikkeeseen 1900-luvun vaihteessa. Nuori Puola edisti dekadenssin, uusromantiikan, symbolismin, impressionismin ja jugendin megatrendejä. Häntä kutsuttiin "puolalaisen kirjallisuuden omaksitunnoksi". Hän oli neljä kertaa ehdolla kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi, muttei tärpännyt, mitali oli liian hiljan mennyt 1905 B-joukkueen Sienkiewiczille.
ellauri310.html on line 572: tehdä hoochie-coochie". Ernest Hemingwayn tuomio oli, että Wolfe oli "kirjallisuuden ylipaisunut Li'l Abner ". Wolfe inspiroi monien muiden
ellauri311.html on line 387: Kateellinen kolleega Veli-Pekka Ketola sanoo, että vaihtoehtoisia uskomuksia leimaa izekeskeisyys. Sama tausta on esimerkiksi self help -kirjallisuuden suosion kasvulla.Tällä hetkellä kulttuurissamme on vahvasti vallalla ajattelu, että oma elämä pitää ottaa omiin käsiin, olla oman elämänsä Seppo. Omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ollaan todella kiinnostuneita.
ellauri311.html on line 536: kognitiivinen kirjallisuudentutkimus, kirjallisuuden teoria ja tulkinta,
ellauri311.html on line 540: vuosina tutkinut kirjallisuuden konsteja, mimesiksen ja lajityypin suhdetta
ellauri311.html on line 602: kirjallisuudentutkijan tausta. Uuden romaaninsa tapahtumat hän on sijoittanut
ellauri315.html on line 326: Peter Kenez (syntynyt nimellä Péter Kenéz vuonna 1937) on Venäjän ja Itä-Euroopan historiaan ja politiikkaan erikoistunut historian väärentäjä. Peter Kenez syntyi ja kasvoi Pesterzsébetissä, Budapestissa, Unkarin kuningaskunnassa. Hänet pidätettiin maaliskuussa 1944 Margarethe-operaation jälkeen ja karkotettiin Auschwitzin keskitysleirille ja tapettiin. Ei sentään, hänen isänsä. Hänen äitinsä pakeni hänen kanssaan Budapestiin, missä he selvisivät Eichmann-Kommandon ja Nuoriristipuolueen juutalaisten vainosta. Vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen hän pakeni Yhdysvaltoihin. Hän valmistui tohtoriksi Harvardin yliopistosta neuvonantajana vanha tuttu Richard Pipes. Hän on opettanut Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa vuodesta 1966, missä hän on tällä hetkellä emeritusprofessori. Hän opettaa myös kursseja Neuvostoliiton elokuvasta ja monitieteistä hologrammikurssia kirjallisuuden professori Murray Baumgartenin kanssa.
ellauri316.html on line 332: Aatelinen Sinyavski lie ollut pääkätyri ja juutalainen Daniel vain apuri. Daniel palveli viiden vuoden koko toimikautensa, ja vapautumisensa jälkeen hän asui Kalugan ja Moskovan kaupungeissa kuolemaansa asti vuonna 1988. Sinyavski palveli kuusi vuotta ennenaikaiseen vapautumiseensa vuonna 1971 Juri Andropovin aloitteesta, joka oli tuolloin KGB:n hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1973, kaksi vuotta vapautumisensa jälkeen, Sinyavsky muutti Ranskaan, jossa hänestä tuli venäläisen kirjallisuuden professori ja hän julkaisi kermaperseisesti lukuisia omaelämäkerrallisia ja retrospektiivisia teoksia.
ellauri316.html on line 348: Jopa pintapuoliset tapaamiset Tšernyakhovsky-kadun kirjailijoiden talon asukkaiden, kuten Urganovin, Vasiljevin, Vera Ivanovna Eiliksen ja monien muiden kanssa, olivat epämiellyttäviä ja pilasivat tunnelman. Mutta vaikka tulin kotiin ja lukitsin oven, ei, kaksi lukkoa, tunsin Vasiljevien näkymättömän läsnäolon tässä kirottussa talossa." Julian Oksman kuvailee Korney Chukovskyn hautajaisia ja kutsuu Vasiljevia "kirjallisuuden mustaxi komppaniaxi" ja ehdottaa hänen olevan poissa, koska Tšukovski määräsi etukäteen, ettei Vasiljevia kutsuta hautajaisiin.
ellauri316.html on line 436: kirjallisuuden nobelistit ovat olleet järjestään länkkärien 5. kolonnaa (paizi Sholokhov joka oli suojasään nolo erehdys). Entäpä rauhannobelistit? Sak samma. Andrei Saharoville myönnettiin ensimmäisenä venäläisenä Nobelin rauhanpalkinto 1975. Muut palkinnon pokkaajat on
ellauri317.html on line 156: On vaikea korostaa liikaa, kuinka perustavanlaatuiseksi Kotliarevskin Eneida olisi Ukrainan kansalle ja heidän kulttuurilleen. Todellakin, Kotliarevski ei ole vain modernin ukrainalaisen kirjallisuuden perustaja, vaan hänen voidaan sanoa myös standardoineen ukrainan kielen: tämän hän saavutti asettamalla äidinkielensä pultavan murteen ukrainan "klassiseksi" muotoksi. Runoilijamme tuotti runon liitteenä kaikkien aikojen ensimmäisen ukrainalaisen sanakirjan, joka sisälsi yli tuhat sanaa ja säilytti kielen täyden värikkään, usein idiomaattisen monimuotoisuuden, joka on ankkuroitu ukrainalaiseen "kansanhenkeen". Hän sisällytti usein tarkoituksella seurakunnallisia, arkaaisia ja suullisesti johdettuja sanoja, jotka eivät olleet koulutettujen venäjänkielisten käsittämättömiä esitelläkseen ukrainan koko kielellistä rikkautta, joka säilytti vanhemmat slaavilaiset muodot, jotka olivat lakanneet käyttämästä venäjässä ulkomaisten (enimmäkseen ranskan kielen) takia. ja saksalainen) vaikutus. Kotliarevski ei siis vain luonut kansalliseeposta, vaan muokkasi pohjimmiltaan kansalliskielen, joka kukoistaa Taras Shevchenkon (1814–69) kaltaisiksi parin vuoden sisällä tämän uranuurtajan kuolemasta.
ellauri317.html on line 356: Čapekia on usein pidetty tieteiskirjailijana, mutta hän vertautuu paremmin sellaisiin aikansa nimiin kuin George Orwell ja Aldous Huxley, jotka kirjoittivat talousliberaalia valtavirtakirjallisuutta tieteiskirjallisuuden kaavussa, kuin myöhempiin Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tapaisiin varsinaisiin tieteiskirjailijoihin. Suuri osa Čapekin teoksista käsittelee monia nykymaailman mullistavia keksintöjä ja kehityslinjoja, jotka olivat nähtävissä jo 1900-luvun alkupuolella. Niitä ovat muun muassa massatuotanto, ydinaseet ja ihmisen ulkopuolinen äly, joka ilmenee Čapekin teosten roboteissa ja älykkäissä salamantereissa. Amerikkalaisen pragmaattisen liberalismin innostamana hän kampanjoi ilmaisunvapauden puolesta ja vastusti voimakkaasti sekä fasismin että kommunismin nousua Euroopassa.
ellauri317.html on line 373: Eric Linklater luki yliopistossa aluksi lääketiedettä, mutta palveltuaan ensimmäisessä maailmansodassa tarkka-ampujana hän vaihtoi pääaineekseen Englannin kirjallisuuden. Hän halusi siirtyä päätoimiseksi kirjailijaksi ja päätyi toimittajaksi. Niin on käynyt monelle kynäilijälle maailman sivu.
ellauri317.html on line 446: Berliinissä hän järjestikin Czerwony Sztandar -sanomalehden ("Punainen lippu") julkaisemisen ja laittoman kirjallisuuden kuljettamisen Krakovasta Kongressi-Puolaan. Lanko Boris Isaakovich Gorev (4. joulukuuta 1874, Vilna – 27. joulukuuta 1937) oli vallankumouksellinen ja kirjailija, joka oli aktiivinen Venäjän sosiaalidemokraattisen ja työväenpuolueen sekä bolshevikkien että menshevikkien siiveissä.
ellauri318.html on line 37: Jens Jacob Lapidus (s. 24. toukokuuta 1974) on ruotsalainen asianajaja ja dekkarikirjailija. Kirjailija käyttää edustamastaan kirjallisuudenlajista nimitystä "Stockholm noir". Teosten tapahtumat sijoittuvat Tukholman alamaailmaan.
ellauri321.html on line 90: Turvautuminen prostituoituihin julkisesti panomielessä oli epätavallista kirjallisuuden ja muiden miesten keskuudessa tuona aikana, ja jos Hazlitt oli tässä erilainen kuin hänen aikalaisensa, ero piili hänen unabashed suorapuheisuudessaan hänen tehdessään tällaisia järjestelyjä henkilökohtaisesti. Hänen oli harvoin mukava olla keski-ja yläluokan naisten yhteiskunnassa, ja, halujen piinaamana joita hän myöhemmin kuvasi "ikuinen tukkeutuminen ja kuollut paino kelleissä" hän teki pelinavauxen paikalliselle naiselle vieraillessaan Lake Districtillä kanssa Coleridgen. Hän oli kuitenkin ymmärtänyt törkeästi väärin hiänen aikeensa ja riita puhkesi, joka johti hänen hätäiseen vetäytymiseensä kaupungista varjossa pimeyden. Tämä julkinen kömmähdys rasitti entisestään hänen suhteitaan sekä Coleridgeen että Wordsworthiin, jotka olivat muutenkin rispaantuneet muista syistä.
ellauri325.html on line 387: Kalle Pulliainen on nyt päässyt nousutuulelle. Hän suorastaan nauttii saadessaan haukkua. Hän haukkuu kaiken ministeri Tannerista kadunlakaisijaan saakka; hän nauraa ivallisesti kansanhuoltoministerille ja selittää laajasti, miten hän panisi asiat luistamaan, jos akselivaltain sodanjohto olisi hänen käsissään. Ei ole sitä alaa, jota hän ei uskoisi hallitsevansa; hän selittää Chicagon kansantaloustieteen olevan pelkkää huijausta ja nauraa halveksivasti Einsteinille, joka on hänen mielestään lapsellisen yksinkertainen miesraasu luullessaan ettei Israelin jumala leiki nopilla. Hän parodioi italialaista runoutta, vaikka ei ymmärrä sanaakaan italiaa; hän haukkuu suomalaisen kirjallisuuden, mm Olli Seppäsen, koska mikään lehti ei julkaise hänen tuotteitaan edes yleisönosastossa. Puhuessaan hän kiihkoutuu, kasvaa mielikuvituksessaan suunnattomaksi jättiläisneroksi, joka ymmärtää kaiken ja katselee omasta ylhäisestä korkeudestaan säälivästi ihmislasten vajavaisia puuhia. Ja välillä hän puhkeaa nauruun, jota hän nimittää
ellauri325.html on line 534: Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu – 8. kesäkuuta 1952 Frankfurt, Länsi-Saksa) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, AKS:n puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vanhasuomalaisen henkivakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä 1922–1941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 1942–1945.
ellauri325.html on line 567: Joulukuussa 1964 Airo yhtyi Margit Borg-Sundmanin johdolla tehtyyn eduskuntakyselyyn, jonka aiheutti Hannu Salaman romaani Juhannustanssit. Kyselyssä tiedusteltiin, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä jumalanpilkkaa sisältävän ja sukupuolikuria loukkaavan kirjallisuuden julkaisemisen lopettamiseksi. Airo vastasi kysymyxeen myöntävästi.
ellauri325.html on line 743: Todella lahjakas matemaatikko Pekka Myberg ei kanslerins sietänyt rehtori Edwin Linkomiestä joka olikin täydellinen ääliö. Helsingin yliopiston yleisen etnologian ylimääräinen professori Aarne Koskinen (1915 - 1982) oli kansainvälisesti tunnettu Polynesian tutkija. Tyynenmeren asukkaat kunnioittivat hänen elämäntyötään antamalla hänelle samoalaisen päällikön arvonimen Tui Finilani. Saara Lilja (19. heinäkuuta 1923 Helsinki – 6. huhtikuuta 2003) oli suomalainen klassillisen filologian ja antiikin kirjallisuuden tutkija ja Edwin Linkomiehen ehdokas. Siitä ei tullut kuin dosentti, no loppusuoralla se pääsi apulaisexi. Masa vanha juonittelija halusi istua tuleen Aarnen housuilla, vaikka Saara Liljan peppu oli sievempi. Ujo Matti 6 oli yhtä yxin yxinäinen kuin toinen henxelien paukuttelija, Paavo Haavikko.
ellauri325.html on line 754: Sihvo toimi vuodesta 1972 Joensuun korkeakoulun (myöh. Joensuun yliopisto) kirjallisuuden apulaisprofessorina ja vuodesta 1981 kirjallisuuden professorina. Hän oli myös Joensuun yliopiston vararehtorina kymmenen vuoden ajan. Sihvo jäi eläkkeelle vuonna 2001. Aleksis Kiven Seuran puheenjohtajana hän toimi vuosina 1997–2002.
ellauri326.html on line 150: "Salamanterien sota" oli ehdolla Nobelin kirjallisuuden palkinnon saajaksi seitsemän kertaa vuoteen 1938 asti, mutta sitä ei koskaan myönnetty, varmaankin sen liian ankaran kansallissosialismin kritiikin vuoksi. Tai sixi ettei se täyttänyt Noobelin optimismin ja idealismin ehtoa.
ellauri326.html on line 186: On epäoikeudenmukaisuuden tunne nähdä unohduksen, johon tämä romaani on pudonnut. Samaa voisi sanoa myös muista samansuuntaisista ja samalta aikakaudelta olevista teksteistä, alkaen Jacques Spitzin kirjoista. Se oli aikana, jolloin tieteisfiktiota tai fantasiaa ei ollut vielä vakiinnutettu kirjallisuuden genreinä, ja vielä vähemmän gettoja. Sen ajan eurooppalaisesta tuotannosta ei ole paljon jäljellä kollektiivisessa muistissa, paitsi ehkä Barjavel muutaman vuoden kuluttua. Näin suurelle yleisölle Capekin nimi mainitaan juuri "robotin" keksimisen yhteydessä hänen vuonna 1920 kirjoitetussa näytelmässään RUR.
ellauri326.html on line 196: Juuri hillittömän tietosanakirjan muodossa, jossa on runsaasti muistiinpanoja (niin paljon kuin salamanterit kaikilla viiden mantereen rannikoilla), Capek myllytti ihmisyhteiskuntaamme mestaruudella, jota pitäisi tervehtiä. Olento parveilee, Capek iloitsee. Salamanteri aseistaa itseään, Capek kiillottaa kynänsä. Fantastinen ja selkeä, hullu ja uskottava, satu paisuu kolmannessa vaiheessa orwellilaisen tieteiskirjallisuuden varjossa, mutta kaivautuu edelleen, syvemmälle (vedenalainen syvyys auttaa). Salamanteri tarvitsee asuintilaa. Hän uhkailee. Hän teloittaa.
ellauri326.html on line 239: Q: Olen Ukrainasta, ukrainan kielen ja kirjallisuuden opettaja. Kun sota alkoi, kirjallisuustuntien opettaminen oli erittäin vaikeaa. Kun Buchasta ja muusta barbaarisuudesta tuli tunnetuksi, sanoin lapsilleni, etten voi kuvitella, millainen kirjallisuuden opettaja oli niillä, jotka sallivat sen tehdä. En tiedä, minkälaiseen moraaliin nämä sotilaat, upseerit, korkeimman sotilasluokan edustajat kasvatettiin. Millä moraalilla ja kulttuurilla kasvatti maani nuorempi sukupolvi, joka kykeni pommittamaan maatani?
ellauri326.html on line 241: A: Tämä on erittäin suuri aihe. Tässä on kysymys siitä, mitä venäläinen kulttuuri on ja että polku Buchaan kulkee venäläisen kirjallisuuden kautta. (Buchasta löytyi venäläisten lähdettyä epälukuinen määrä vähävenäläissiviilien ruumiita, joiden aikaansaajista ei tullut sopua, eikä siitä oliko niitä alle komppania vaiko yli pataljoona.) Ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti sitä, että Dostojevskin luettuaan "venäläiset pojat" juoksivat ryöstämään, raiskaamaan ja tappamaan. Sinun on vain ymmärrettävä, mitä venäläinen kulttuuri on. Tämä on täysin vieras olento tässä uluksessa. (Ulus on heimoyhdistys, jolla on tietty alue, khaanin tai johtajan alainen Keski- ja Keski - Aasian kansojen keskuudessa, tai hallinnollis-alueyksikkö burjaattien, kalmykkien ja jakuutien keskuudessa, tai historia-asutus turkkilais-mongolialaisten kansojen leiri Uralilla ja Siperiassa.)
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri330.html on line 285: Rafael Koskimiehen perhe muutti Helsinkiin nykyiselle Lönnrotinkadulle (ent. Antinkatu 22) ja pani Rafun Helsingin Suomalaiseen normaalilyseoonl, isä Aukustista tultua norssin suomen ja ruozin lehtori. Äiskä Bergroth puhui iskän kanssa kotona ruåzia. Helsingin yliopistoon hän kirjautui sisään vuonna 1916. Filosofian kandidaatti 1920, filosofian lisensiaatti 1923 ja filosofian tohtori 1927, Helsingin yliopisto. Estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori 1939 – 1961, Helsingin yliopisto.
ellauri330.html on line 290: Koskimiehen työ tutkijana oli saanut laihaa kiitosta ja niinpä hän haki estetiikan ja nykyiskansan kirjallisuuden professorin virkaa 1930-luvun puolella.
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 507: Erkki Kivijärvi, tervaporvarin poika, runoilija ja Erkon Sanomien höyryjyrä tunnettiin myös pakinoitsijana. Helsingin Sanomien maanantaikirjeissä hän esitteli kepeän henkevään tyyliinsä milloin kirjallisuuden klassikoita, milloin Ruotsin elinkeinoelämää. Suomen Kuvalehteen hän kirjoitti taas nimimerkillä Bagheera ja neuvoi "Sopiiko? Sopiiko?" -palstallaan tapakulttuurin taitoja: minkälainen kravatti piti missäkin puvussa olla ja mitä viinejä milloinkin tuli juoda, saako betonivaluun astua pienillä lastensaappailla.
ellauri335.html on line 330: Jussi Vareksen heikkouksiin kuuluvat kylmä olut ja kauniit naiset, joista hänellä ei ole yleensä tapana kieltäytyä. Kuin Aku Ankka ei Vares vanhene ja miljöönä on enimmäkseen Turku ja hyvin usein Turun saaristo. Monessa teoksessa läsnä on villin länsilounaan kuvasto ja saaristointiaanit eli romanit. Vareksen hahmoon on otettu vaikutteita Morgan Kanesta. Morgan Kane on norjalaisen kirjailijan Louis Mastersonin (oik. Kjell Hallbing) luoma kuvitteellinen western-kirjallisuuden antisankarihahmo. Kaiken kaikkiaan 83 Morgan Kane -teosta julkaistiin vuosien 1966 ja 1985 välisenä aikana. Kirjoissa Morgan Kane itse on entinen palkkionmetsästäjä ja lainsuojaton, josta myöhemmin tulee Texas Ranger, ja sen jälkeen liittovaltion šeriffi.
ellauri340.html on line 445: Lainasin heräteostoxena Pasilan porno-osastosta v. 2019 antinazinobelisti Peter Handtagin kirjasen Abwesenheit (Poissa). Se on kirjoittajan mukaan satu. Ainakin se alkaa jollain vitun leffakamerazoomauxilla. Että mua kyrpii kun kirjailijat alkaa ryömiä coolimpien leffaohjaajien jaloissa ja nuolla niiden kenkiä. Ei näytä Peter kuule hyvältä... Nykykirjallisuuden suunnannäyttäjä, leck meinen Arsch. Muutenkin kirja vaikuttaa klischeiseltä kuin Pauio Coelho, tai joku tietokonepeli.
ellauri340.html on line 467: Mitä vittua?! Tää kaverihan ON oikeasti filmiohjaaja? Ja käsikirjoittaja vielä, voi perkele. Mixi sellaselle piti antaa kirjallisuuden noobeli?? Koska leffat on tämän päivän litteratyyriä, niinkuin rokkirenkutuxet on lyrics, witness Robert Zimmermanin paukkupalkinto.
ellauri340.html on line 478: Vuonna 1973 hän voitti Georg Büchner -palkinnon, joka on tärkein saksankielisen kirjallisuuden kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1999 Handke palautti palkintorahat Saksan kieli- ja kirjallisuusakatemialle protestina Naton Jugoslavian pommituksia vastaan. Noobelrahoja ei sentään palauttanut, niitä oli sevverran enemmän.
ellauri340.html on line 564: Hiljaisten paikkojen kappale, äskettäin laajennettu Handken tietokirjallisuuden kokoelma, "Essee sienihullusta" tarjoaa silmiinpistävän epävarmuuden tunnustuksen, jopa katumuksen hohtavan – tai ainakin itsetietoisuuden. Essee kuvaa "ystävää", joka on pakkomielle sienien keräämiseen. Mutta sitä lukiessa alkaa epäillä, onko kertomus juuri tästä sienenkeräilijästä; se on melkein kuin Handke kysyisi huomaamattomasti neuvoja "ystävälle". Ystävä, sotarikollisia puolustava asianajaja, näkee harrastuksensa kasvavan pakkomielteeksi, kun hän yrittää keksiä joukon kaavoja sienienkeräykseensä – lupaavimmilla paikoilla, parhaimpina vuodenaikoina. Eräänä päivänä hän huomaa oudon mielenhäiriön jälkeen pitelevän sieniä oikeussalissa. Handke pohtii: "Sienten etsiminen ja kaikenlainen etsiminen sai näkökentän kutistumaan, hän väitti, pisteeksi. Pyyhi näkemyksensä kokonaan pois." Handke ei käske lukijoitaan tekemään muita oletuksia, mutta on vaikea olla ihmettelemättä, painiko tämä Handke epäilyksensä kanssa omista vakiintuneista mielipiteistään.
ellauri340.html on line 582: Itävaltalainen kirjailija Peter Handke sai 10. joulukuuta 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Jos hän tunsi ylpeyttä tai voittoa, hän ei näyttänyt sitä. Hänen rusettinsa vinossa huonosti istuvan valkoisen mekkopaidan yläpuolella, hänen silmänsä hymyilemättä tavaramerkkiensä pyöreiden silmälasien takana, Handke näytti alistuneelta ja staattiselta, ikään kuin hän antautuisi kiusalliseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Kun hän otti vastaan palkintonsa, jotkut katsojista - joista kaikki eivät yhtyneet suosionosoituksiin - vaikuttivat yhtä synkiltä.
ellauri341.html on line 123: Teidän edestänne annettu -romaanissa simpanssiksi muuntautunut Jeesus kulkee läpi historian ja näkee ihmisen julmuuden. Elämän monimuotoisuuden näyttävässä romaanissa yli sata fiktiivisistä hahmoa, oikeaa historian henkilöä ja kirjallisuuden ja populaarikulttuurin sankaria saavat roolin historian vastaantulijoina. Oman äänen saavat myös bakteerit. Kuva: Raili Tuikka / Yle, Milja Tuikan kylkimyyryä Isoon Pajaan hiippaileva äiti. 12 min · asia · keskusteluohjelma · pohdiskeleva · lämminhenkinen.
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri342.html on line 315: Kuilu kertoi toimittaja ja kirjailija Unto Kamarasta, jolla oli homoseksuaalinen suhde tohtori H:ksi kutsuttuun kirjallisuudentutkijaan. Sisällissodan alkaessa Kamara liittyy punaisiin ja tappaa tohtori H:n. Kamara joutuu valkoisten vangiksi ja valkoiset upseerit vaativat häneltä sukupuolisia palveluita vastineena lievemmästä tuomiosta. Vapauduttuaan Kamara yrittää muuttaa elämänsä ja menee naimisiin. Lopulta hän kuitenkin tappaa vaimonsa ja tekee itsemurhan. Erityisesti oikeistolaiset lukijat ja arvostelijat hyökkäsivät teoksen rohkean sisällön vuoksi kirjan kimppuun pitäen sitä sairaana ja moraalisesti vahingollisena. Osittain tämän kritiikin takia Larni julkaisi seuraavan kirjansa vasta vuonna 1942 muutettuaan sitä ennen sukunimensä Laineesta Larniksi.
ellauri342.html on line 427: Maxwell "Bogey" Bodenheim (26. toukokuuta 1891 – 6. helmikuuta 1954) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Chicagon kirjallisuuden hahmona hän meni myöhemmin New Yorkiin, jossa hänet tunnettiin Greenwich Village Bohemiansin kuninkaana. Hänen kirjoittamisensa toi hänelle kansainvälistä mainetta 1920-luvun jazz-ajan aikana.
ellauri343.html on line 231: Olin koulupojasta saakka kasvanut lahtarihenkeen. Ilmari Jäämaa oli Nuoren Voiman voimakassanainen radioamatööri. 1920-luvulla lehteen kirjoitti suomalaisen kirjallisuuden nuori kärkijoukko, muiden muassa Martti Haavio, Lauri Viljanen, Pentti Haanpää, Uuno Kailas, Mika Waltari, Katri Vala, Toivo Pekkanen, Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Saima Harmaja. Näistä Kati oli punikki, Pena anarkisti, Olkkari lipilaari, Kärpäs-Topi ex-työläinen. Loput enemp vähemp patavanhoillisia.
ellauri344.html on line 217: Nikolai Grigorjevitsh Laine alkoi kirjoittaa runoja jo kouluaikana, ja niitä julkaistiin pioneerien Kipinä-lehdessä ja nuorisoliiton Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri344.html on line 219: Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri348.html on line 733: Macphersonin maineen kruunasi hänen hautaaminen kirjallisuuden jättiläisten joukkoon Westminster Abbeyssa. WP Ker, Cambridge History of English Literature, huomauttaa, että "kaikki Macphersonin taidot filologisena huijarina eivät olisi olleet mitään ilman hänen kirjallisia taitojaan".
ellauri351.html on line 305: Taleb ja Nobel-palkittu Myron Scholes ovat vaihtaneet henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, erityisesti sen jälkeen, kun Talebin artikkeli Espen Gaarder Haugin kanssa siitä, miksi kukaan ei käyttänyt Black–Scholes–Merton-kaavaa. Taleb sanoi, että Scholes oli vastuussa vuoden 2008 talouskriiseistä, ja ehdotti, että "tämän kaverin pitäisi olla vanhainkodissa tekemässä sudokua. Hänen varat ovat räjähtäneet kahdesti. Hänen ei pitäisi päästää Washingtoniin luennoimaan kellekään riskeistä." Scholes vastasi, että Taleb yksinkertaisesti "populalisoi ideoita ja ansaitsee rahaa myymällä kirjoja". Scholes väitti, että Taleb ei lainaa aikaisempaa kirjallisuutta, ja tästä syystä Talebia ei oteta vakavasti akateemisessa maailmassa. Haug ja Taleb (2011) listasivat satoja tutkimusdokumentteja, jotka osoittavat, että Black–Scholes-kaava ei ollut ollenkaan Scholesin kaava, ja väittivät, että taloustiede jätti huomiotta toimijoiden ja matemaatikoiden (kuten Ed Thorpin) kirjallisuuden, jotka olivat kehittäneet kehittyneempiä versioita kaavasta.
ellauri351.html on line 565: Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus on Saku Mätön ensimmäinen henkisen kirjallisuuden alalla julkaistu teos. Kirja kertoo vääjäämättömän loogisesti Henkisen Hierarkian taustoista, sen edustajan Maitreyan julkitulosta ja tämän opetusten vaikutuksesta koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Kirja on ensimmäinen nykyaikainen, suomeksi kirjoitettu katsaus aiheesta ja siksi tervetullut osaksi suomalaista esoteerista kirjallisuutta. Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus onnistuu selkokielistämään Henkisen Hierarkian tehtävää ja toimintaa, ja vetää paikoittain mainiosti salaliiton lankoja nykypäivän maailmanlaajuisten ilmiöiden sekä taustalla toimivan näkymättömän systeemin välille. Ultra-lehden ja Minä Olen -lehden toimitusneuvostoissakin vaikuttaneen Mätön omakohtainen kuvaus Maitreyan ja erään Henkisen Hierarkian Mestarin kohtaamisesta yhdistettynä kirjoittajan laajaan yhteiskuntatietämykseen antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle lukijalle, vaikka aihe olisikin entuudestaan tuntematon.
ellauri353.html on line 364: Pirozhkovan mukaan "Ennen kuin tapasin Baabelin, luin paljon, tosin ilman erityistä ohjausta. Luin kaiken, minkä sain käsiini. Babel huomasi tämän ja sanoi minulle: "Sillä tavalla lukeminen ei johda mihinkään. on aikaa lukea kirjoja, jotka ovat todella arvokkaita. Jokaisen koulutetun ihmisen on luettava noin sata kirjaa. Yritän joskus tehdä niistä luettelon." Ja muutama päivä myöhemmin hän toi minulle luettelon, jossa oli antiikin kirjailijoita, kreikkalaisia ja roomalaisia - Homeros, Herodotos, Lucretius, Suetonius - ja myös kaikki myöhemmän eurooppalaisen kirjallisuuden klassikot, alkaen Erasmuksesta, Rabelais´sta, Cervantesista, Swiftistä, ja Coster (n.h.), ja jatkuu 1800-luvun kirjailijoihin, kuten Stendhaliin, Mériméeen ja Flaubertiin." Punaisen ratsuväen kauhistuttavaan väkivaltaan näytti jyrkästi vastakohtaiselta itse Baabelin lempeä luonne.
ellauri353.html on line 370: Babelin mielihahmo oli fiktiivinen mafiapomo Benya Krik, joka perustuu löyhästi historialliseen hahmoon Mishka Yaponchik. Benya Krik on yksi venäläisen kirjallisuuden suurista antisankareista.
ellauri359.html on line 47: Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
ellauri359.html on line 171: Emanuelin isä oli luterilainen pappi ja hovisaarnaaja Jesper Svedberg, josta vuonna 1703 tuli Skaran piispa. Varakkaasta perheestä lähtöisin ollut äiti Sara Behm puolestaan kuoli Emanuelin ollessa kahdeksanvuotias. Opiskeleminen Uppsalassa johti vuonna 1709 valmistuneeseen klassillisen kirjallisuuden väitöskirjaan.
ellauri360.html on line 61: Perinteiset kirjallisuuden analyysin termit, kuten "juoni" ja "hahmo", eivät sovellu mukavasti Alain Robbe-Grilletille myönnettävään uuteen romaaniin. Pour un nouveau roman (1963; Uudelle romaanille , 1965) esseesarjassa Robbe-Grillet kuvailee sellaisia termejä kuin "useita vanhentuneita käsitteitä": Olemme niin tottuneet keskusteluun "luonteesta", "ilmapiiristä". ”, "muoto" ja "sisältö", "viestin" ja "kerronnan kyvyt" ja "todelliset kirjailijat", että se vaatii ponnisteluja vapautua tästä hämähäkinverkosta ja ymmärtää, että se edustaa ajatusta romaanista (valmis -tehty idea, jonka kaikki myöntävät ilman argumentteja, siis kuollut idea), eikä ollenkaan se...romaanin "luonne", johon meidän pitäisi uskoa.
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri362.html on line 51: Siis aivan toisenlainen kuin Elizabeth Bennet! Tukevahko mutta suloinen Jennifer Ehle on ainoa oikea Elizabeth Bennet. (Jennifer Anne Ehle is an American actress, the daughter of English actress Rosemary Harris and American author John Ehle.) Elizabethia pidetään ihailtavimpana ja rakkaimpana Austenin sankarittarista. Häntä pidetään yhtenä brittiläisen kirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista monimutkaisuutensa vuoksi. Austen itse kuvaili Elizabethia "yhtä ihastuttavana olentona kuin on koskaan painettu". Mr. Darcy oli onnen Pekka päästessään painamaan sitä Pemberleyssä. Ei suotta Colin Firth virnistele hääkieseissä matkalla neizytkammioon!
ellauri362.html on line 431: Elina Vaara on suomentanut niitä enkkukirjallisuuden kultaiseen kirjaan. Molemmat kappaleet oli lainassa, joten en voi siteerata niitä tässä.
ellauri368.html on line 43: Heprealaisia kirjoituksia on tutkittu harvoin huumoripuolelta. Tämä on totta myös niiden niteiden kohdalla, jotka muodostivat Vanhan testamentin kaanonin. Se ei ole yllättävää, että mitään ei ole yritetty. Nämä rivit ovat ekoja Raamatun jälkeisen heprealaisen kirjallisuuden alalla. Tohtori L Davidson on ottanut huomioon yhden näkökohdan aiheesta ja on tehnyt kattavan tutkimuksen parodioista aiheesta heprealainen kirjallisuus. Ahkerasti ja kirjallisesti Hän on seurannut parodian kehitystä tässä kirjallisuutta sen alkeista talmudisessa kirjallisuudessa ml sen erilaiset seuraukset sen nykyiseen jatkettuun viimeiseen käyttöpäivään. Hän on myös määrittänyt ratkaisun useisiin siihen liittyviä kirjallisiin ongelmiin käyttämällä tähän tarkoitukseen ei vain painettuja teoksia vaan mitä tahansa käsikirjoituslähteitä ollut hänen käytössään. Tähän Hän on lisännyt täydellisen bibliofilian lähtien kirjoitetuista parodioista viime vuosisadalla, joka sisältää myös teoksia, joita ei ole kirjoitettu hepreaksi mutta se liittyy kyllä osaltaan käsiteltyihin asioihin.
ellauri368.html on line 103: Heprealainen kirjallinen toiminta saavutti huippunsa 1900-luvun alussa. Se romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, samalla kun Palestiina nousi heprealaisen kirjallisuuden tärkeimmäksi keskukseksi.
ellauri368.html on line 217: Ei ole myöskään liioiteltua sanoa, että lähes kaikki suuret Nykyaikaisen juutalaisen historian liikkeet on parodioitu. Hasidismi, uudisjuutalaisuus, sosialismi, sionismi ja monet muut Juutalaisen ajattelun pienet vaiheet - kaikki ovat tuoneet esiin omat parodistinsa. Toisaalta tämän juutalaisen kirjallisuuden haaran tutkiminen ature paljastaa myös juutalaisen huumorin vakavan puolen. Se tulee osoittavat, että juutalaisen satiirin leikkisyyden alla on surun virta on aina läsnä. Kyyneleet ja nauru valehtelevat hyvin lähellä juutalaista huumoria ja juutalaista parodistia. Hän ei ole aina pelkkä klovni, mutta sitä useammin hän on saarnaaja naamioitunut narrin pukuun. kuten yleinen parodia juutalainen parodialla on myös moraalinen päämäärä.
ellauri369.html on line 57: Paleofiktio on esihistoriallista aikaa kuvaava kirjallisuuden lajityyppi. Termin kehitti suomalainen paleontologi Björn Kurtén kuvaamaan esihistorialliseen aikaan sijoittuvia romaanejaan Den svarta tigern (1978; suom. Musta Tiikeri, 1981) ja Mammutens rådare (1984; suom. Mammutin suojelija, 1984). Paleofiktio muistuttaa historiallista romaania kertoessaan menneistä ajoista, mutta sen kuvaamista tapahtumista ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä nykypäivään. Tämän vuoksi paleofiktion kirjoittajan on mahdollista käsitellä aihettaan paljon vapaammin kuin historiallisen romaanin kirjoittajan, ja lajityypillä onkin yhteyksiä myös fantasiakirjallisuuteen ja muuhun spekulatiiviseen fiktioon.
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri374.html on line 485: Kiintoisaa on, että kirjallisuuden Nobel-veikkauksissa oli mainittu tshuvassirunoilija Gennadi Aigi (1934-2006) , jonka kokoelma Tuntematon tuli on suomennettu. Eipä tullut tuntemattomalle zuvassille dynamiittia. Runoilija sai "muun muassa" Ranskan akatemian palkinnon (1972), Tšuvassian ASNT:n valtionpalkinnon (1989) ja Ranskan kaunotaiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan kunniamerkin. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Tšuvassian kansanrunoilijan arvonimi.
ellauri374.html on line 493: Imenevon kylässä syntynyt Fomin valmistui tasavallan pääkaupungin Tsheboksaryn valtionyliopistosta kymmenisen vuotta sitten sekä tshuvassin kielen ja kirjallisuuden opettajaksi että journalistiksi. Vuodesta 2000 hän on työskennellyt valtionyliopiston elektronisen viestinnän laitoksessa ja vuodesta 2002 opettanut lisäksi tshuvassin kieltä kulttuurin ja taiteiden instituutissa. Hän laatii väitöstutkimustaan tshuvassin kirjakielen historiasta.
ellauri377.html on line 103: Harris luettelee seuraavat yhtäläisyydet Odien ja Johannine-kirjallisuuden välillä:
ellauri382.html on line 756: Serhii Plokhy käy moneen otteeseen läpi Putinin ideologiaan vaikuttaneita venäläisiä ajattelijoita. Heihin kuuluu Venäjän kansalaissodassa valkoisten joukkojen kenraali Anton Denikin, jonka muistelmista Putin vakuuttui. Anton Denikinin toilailuista on paasauxissa paljon mazkua. Suomalaisittain on yllättävää, että Plokhy listaa Putinin vaikuttajiin myös kirjallisuuden nobelistin Alexander Solzhenitsynin. Tämän hän mainitsee ize asiassa useimmin. Eikös Sanjan pitänyt olla länkkärien taskussa? Hän viittaa Solzhenitsynin vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjoitukseen, jossa tämä vaati ”Venäjän unionin perustamista”. Siihen kuuluisivat Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstanin pohjoisosa. Ei-slaavilaisia Neuvostoliiton osia Solzhenitsyn ei kaivannut. Plokhii on ukrainaxi huono. Zekixi Plochy tarkoittaa samaa kuin hepreaxi sharon, eli tasanko. “Serhii Plokhy’s Putin is an unprecedented retelling of a familiar disaster. It is a horror story – of political cynicism and scientific ignorance – from which the world will be saved, if at all, only by heroism and luck.“ He has his mother’s laugh.
ellauri386.html on line 153: Kun Anna kirjoitti muistelmiaan elämästään Dostojevskin kanssa, hän häivytti izensä taustalle. Anna halusi vakuuttaa maailman miehensä neroudesta ja onnistui luomaan tämän irvikuvan niin hyvin, että ihmiset eivät ymmärtäneet hänen rooliaan. Anna ei ollut riistetty pikkuvaimo vaan uurasti päättäväisesti aviomiehensä perinnön luomisessa ja sai suuren tyytyväisyyden vauraasta bisneksestä jääden samalla näkymättömäxi. "Hän oli oman menestyksensä teppo", Kaufman sanoi. Sen lisäksi, että hän nousi ensimmäisenä naispuolisena kustantajana ja kehitti yhden Venäjän historian ensimmäisistä kirjojen jakeluyhtiöistä, hän perusti Dostojevskin nimiin sairaaloita ja kouluja sekä talonpoikakoulun, joka valmistui tuhat tyttöä; loi Venäjän ensimmäisen kirjallisuuden museon; ja julkaisi Dostojevskin kokonaiset kokoelmateokset, joita levitettiin kolmekymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja piti huolen että hänen miesvainajansa pysyi venäläisen kulttuurin eturintamassa.
ellauri386.html on line 182: Sen lausuu Ivan Fjodorovitš Karamazov keskustelun aikana veljensä Aleksein, aloittelevan munkin, kanssa henkilökohtaisen ja hyväntahtoisen Jumalan mahdollisuudesta. "Suurinkvisiittori" on tärkeä osa romaania ja yksi modernin kirjallisuuden tunnetuimmista kohdista ihmisluonnetta ja -vapautta koskevien käsitystensä vuoksi.
ellauri386.html on line 531: Rosenthal on ollut näkyvästi yhteydessä heprealaiseen kirjallisuuteen ja Haskalah- liikkeen kehitykseen Venäjällä. Se oli sen ja Vladin yhteinen harraste. Vuonna 1894 Rosenthal perusti Ohole Shem -seuran , jonka puheenjohtajana hän toimi. Ohole Shem Association ( hepreaksi : אגודת אהלי שם ) oli amerikkalainen järjestö , joka edistää ja vaalii heprean ja muiden seemiläisten kielten opiskelua sekä juutalaisen historian ja kirjallisuuden tutkimusta.
ellauri389.html on line 187: Synonyyminen kiinankielinen metafora on "haiseva pöppiäinen" -argumentti" ( perinteinen kiina :臭蟲論; yksinkertaistettu kiina :臭虫论; pinyin : Chòuchónglùn ), jonka Lu Xun , modernin kiinalaisen kirjallisuuden johtava hahmo, loi vuonna 1933 kuvaamaan kollegoiden yleistä taipumusta syyttää eurooppalaisia "yhtä huonoista asioista" aina, kun ulkomaalaiset karvaiset paholaiset kommentoivat Kiinan sisäisiä ongelmia.
ellauri390.html on line 167: Useat tutkijat ovat huomanneet Dostojevskin romaaneissa goottilaisen kirjallisuuden elementtejä. Sen iskä ja äiskä luki sille illalla Ann Radcliffea. Pikku Fedja näki niistä pahaa unta, pyöri sänkyvaatteet naruixi ja huusi unissaan.
ellauri390.html on line 171: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
ellauri390.html on line 221: "Mysterit" sai alkunsa Eugène Suen hurjasti menestyneestä sarjaromaanista Pariisin mysteerit (1842), jolla oli monia jäljittelijöitä ja joka antoi genrelle nimensä. Romaanit julkaistiin yleensä ensimmäisen kerran sanomalehdissä, ja ne olivat kiistanalaisia (kuten heidän vähemmän kunnioitettavat aikalaisensa penny dreadfuls) väkivallan ja sexuaalisen poikkeavuuden poikkeuxellisen rehellisen kuvauksen vuoksi. Ne olivat laajalti suosittuja sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, missä The Quaker City (1844) piti kaunokirjallisuuden bestsellerin titteliä, kunnes Uncle Tom´s Cabin päihitti sen kuin Elmer Kuorikka Jalmarin lyhytaikaisen kuulaennätyxen.
ellauri390.html on line 256: Romaanissa on monia juonilinjoja ja hahmoja. Se alkaa tavallisella surullisella tarinalla - isännän kuolemalla, jolla ei ollut aikaa antaa vapautta orjatyttärelleen Natashalle ja tunnustaa hänet virallisesti. Mestarin sisar, prinsessa Tšetševinskaja, sairastuttava nainen, ottaa perintöoikeudet haltuunsa. Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan ja julmuudestaan, joka on niin arkipäivää, että niitä on vaikea kutsua rikokseksi aikakauden kontekstissa, alkaa kaikki myöhempi väkivalta, joka lopulta tuhosi vanhan rouvan prinsessa Chechevinskajan itsensä ja koko hänen perheensä. Natashan äitin lyövät kuoliaaksi maaorjat, jotka vievät heidän sielunsa, koska hänestä, heidän kaltaisestaan orjista, tuli vanhan isännän suosikki ja hän hallitsi heidän taloaan. Natasha, joka kasvatettiin kotona rakastettuna tyttärenä ja nuorena rouvana, sai erinomaisen koulutuksen pakollisella kirjallisuuden, musiikin ja ranskan tuntemuksella, mutta hänestä tulee väkisin orjatyttö serkkunsa, prinsessa Chechevinskaya Annan tyttären kanssa, joka oli aiemmin ollut asui kylätilalla isän kanssa, joka halveksi Pietarin tyhjää ja ylimielistä korkeaa seurakuntaa.
xxx/ellauri013.html on line 347: Toisin kuin runoileva lordikollega, enemmänkin kuin Bob Southey, ehti saavuttaa valtaapitävien suosion, kirjallisuuden Noopel paukahti 1950, ilman romskuja tai runoja. (Sen fiktioyritelmät aiheutti lähipiirissä vaan myötähäpeää.) Bertistä tuli laureaatti ihan niinkuin Bobista, ja vastaavista ansioista, vallan pyllyn nuolennasta. Kylmän sodan kirjoituspalkkio jenkkisympparille. Luvussa Ihmiskunnan tulevaisuus se ihan coolisti kannustaa kolmatta maailmansotaa ja sen voittajan, Amerikan hegemoniaa. Koska jenkeissä on kivempi olla julkkisfilosofi kuin neukuissa. Kannattaa kääntää nokka myötätuuleen loppumerinpeninkulmilla. Ei tarvi luovia kun antaa tuulla takaa, kyyti paranee. Bert tykkäs takatuuppareista.
xxx/ellauri013.html on line 878: ja nykyiskansain kirjallisuuden niteet.
xxx/ellauri044.html on line 943: Så dikterade Bertel och åt apelsinklyftor medan Wexi Antero översatt snilleblixterna till finska. Izekin ois osannut, Bertel puhui pellon reunalla 6 dagar viikossa hoono soomi ja 1 dålig svenska. Såsom farbror Oscar. Toi vapaamittainen käännös on kai Kai Laitisen kirjallisuudenhistoriasta. Kai oli kääntänyt vilddjurens sanaxi villipedon yxiköllä, ei sekään savolaisena kovin hyvin osannut ruozia. Vääräleuka koulukiusaaja. Vähän piti tuotakin sitten korjata. Aale Tynnikin sminkkas muilta lainaamiaan runokäännöxiä omalla kulmakynällä. Sarkian humaltuneesta venheestä tuli laiva. Meikit on poistettu uudessa painoxessa.
xxx/ellauri057.html on line 88: Unto Aulis Kupiainen (8. huhtikuuta 1909 Helsinki – 4. heinäkuuta 1961 Savonlinna) oli suomalainen runoilija, kääntäjä ja kirjallisuudentutkija.
xxx/ellauri057.html on line 97: Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto?) sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri057.html on line 104: Suomen kirjallisuuden vaiheet. WSOY 1958. Uusintapainokset 1961, 1971.
xxx/ellauri057.html on line 824: Knut Hamsun (Born: Knud Pedersen, August 4, 1859, Lom, Gudbrandsdalen, United Kingdoms of Sweden and Norway, (present-day Lom, Norway) Died:February 19, 1952, Nørholm, Grimstad, Norway1859-1952) oli norjalainen kirjailija, joka lukeutuu tunnetuimpiin hahmoihin maansa kirjallisuuden historiassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1920. Hamsun oli köyhän perheen poika, eikä hän käynyt koulua kuin runsaat 250 päivää. Sen kyllä huomaa.
xxx/ellauri057.html on line 1041: Kerttu Kirsti Saarenheimo (o.s. Tanner; 20. joulukuuta 1922 Laitila – 14. kesäkuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija ja Turun yliopiston kirjallisuuden professori. Hän tutki erityisesti suomenkielistä runoutta.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1171: Havukaisella ja Toivosella on hallussaan yksi Suomen lastenkirjallisuuden arvokkaimmista brändeistä. Kirjailijat ovat luoneet Outolan veljekset Tatun ja Patun. Rakastettujen hahmojen seikkailuista on tehty 20 supersuosittua lastenkirjaa, elokuva ja monta teatteriesitystä.
xxx/ellauri059.html on line 352: Jenkeille on Syylökki erikoisen kiusallinen. Niiden kirjallisuuden opettajakunnasta on varmaan puolet jutkuja ja koko joukko dollarinsa tuntevia uskonnosta riippumatta. Miten kiemurrella niin, ettei Syylökki näytä liian konnalta, vaikka Shakespeare on tehnyt sen kaa lähes parhaansa. Vaan onnistuuhan se farisealaisilta.
xxx/ellauri068.html on line 199: Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy hyvin hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat mielellään älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai teologisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borgesin tuotannossa tärkein kirjallisuudenlaji oli novelli. Hän suosi sellaisia novelleja, joiden raja esseeseen tai artikkeliin oli häilyvä. Borges julkaisikin mielellään tarkemmin määrittelemättömiä lyhyiden tekstien kokoelmia.
xxx/ellauri068.html on line 207: Borges toimi muun muassa englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Airesin yliopistossa sekä kansalliskirjaston johtajana. Borges oli oikeistopaskiainen oikeesti. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa, ja on arveltu sen vieneen häneltä mahdollisuudet Nobelin palkintoon. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet (55v eteenpäin) hän oli sokea.
xxx/ellauri075.html on line 485: Englantilaissyntyinen Malcolm Lowry (1909-1957) on romaanikirjailija ja novellisti, kiistämätön lahjakkuus dokaamisen alalla, joka elinaikanaan jäi kutakuinkin tuntemattomaksi, mutta on sittemmin saavuttanut maineen yhtenä vuosisatamme englanninkielisen kirjallisuuden suurista nimistä.
xxx/ellauri076.html on line 483: Alanko työskenteli laajasti kulttuurin parissa työurallaan. Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Immi Hellénin runot. (Kovempi homma olisi jo käydä läpi mun paasauxet, Immi 1400 runoineen on jäänyt seisomaan kuin tikku paskaan.) Lisensiaatintyön aiheena oli puolestaan Lassi Nummen lyriikka. (Lassin runot puhukoot puolestaan, mä en niistä tiedä mitään kun en oo lukenut.) Hän toimi vuosia opettajana ja kirjallisuudentutkijana yliopistossa. Hänet nimitettiin opetusneuvokseksi vuonna 2003.
xxx/ellauri081.html on line 203: Nytkö pitäisi olla huolissaan siitä, että suuret kesätapahtumat peruuntuvat. Ei pääse Ilmajoelle eikä Savonlinnaan, ei Sastamalaankaan Vanhan kirjallisuuden sympaattisille päiville. Järjestäjille hankala paikka, mutta kaikesta jo sivuun jääneelle mulahtaa yllättävä helpotus. Ei tarvitsekaan rientää minnekään. Saa kerrankin viettää vanhan ajan vapaan kesän kuin hauki ruovikossa, jolloin korkein kulttuurinautinto on natustella varpaita Jönsin rakentaman laiturin nenässä.
xxx/ellauri081.html on line 255: Uunnavuonna onnen pekan Pekka Tarkan kotona Panu kukkoilee kulturpersonlighetinä. Me kirjallisuuden esipapit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Uskomatonta mutta totta, jo tässä vaiheessa alkaa Panu kerskua Katrilla, käskee sytyttää television vaan paistatellaxeen lainavalossa. Vittu mikä kaveri! "Tää nyt on vaan tätä." Yrmf!
xxx/ellauri087.html on line 902: Christer Kihlman tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisenä ns. paljastuskirjailijana. Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka oli järkky (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
xxx/ellauri104.html on line 1336: Filosofian ja kirjallisuudentutkimuksen totuudet ovat aina aika- ja kulttuurisidonnaisia. Höpsistä, ei ne sit ole totuuxia, pelkkiä miälipiteitä.
xxx/ellauri121.html on line 533: Ursula Kroeber Le Guin (21. lokakuuta 1929 Berkeley, Kalifornia – 22. tammikuuta 2018 Portland, Oregon) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoutta, lastenkirjoja ja esseitä, eritoten fantasia- ja tieteiskirjallisuutta. Tuotannossaan Le Guin käsitteli muun muassa taolaisuutta, anarkismia, feminismiä, anarkofeminismiä, sekä muita yhteiskunnallisia ja psykologisia teemoja. Le Guin on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuuden Grand Mastereista. Le Guin has also been called a "major voice in American Letters". Le Guin herself said she would prefer to be known as an "American novelist".
xxx/ellauri122.html on line 1138: uuden kirjallisuuden lajityypin, dokumenttiromaanin (engl.
xxx/ellauri123.html on line 781: Kaarlo Sarkian suomentamat runot "Orapihlajalle" ja "Kassandralle" sisältyvät antologiaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4, Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934). "Kassandralle" on myös molemmissa Sarkian kokoelmissa Runot (WSOY 1944 ja WSOY 2008, ISBN 978-951-0-17531-5). Runon "Kassandralle" on suomentanut myös Aale Tynni. Seuraavan runon "Pillulle" on suomentanut näiden rivien kirjoittaja ize.
xxx/ellauri126.html on line 517: Mars matkaan yhteiselle ihmisyyden lähteelle! Taas verilähde sydämen on auki Jee-suxen! Voi luoda ize sellaisen, vaikka henkisen kasvun ja kirjallisuuden keskustelupiirin!
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 848: John Keats [kiːts] (31. lokakuuta 1795 Lontoo, Englanti – 23. helmikuuta 1821 Rooma, Kirkkovaltio) oli romantiikan viimeisiä suuria runoilijoita. Lordi Byronin ja Shelleyn ohella hän oli keskeisiä hahmoja suuntauksen toisessa sukupolvessa, vaikka hän julkaisi tuotantonsa neljän vuoden kuluessa. Keatsin lyhyen (26v) elämän aikana kriitikot eivät arvostaneet hänen tuotantoaan, mutta kuoleman jälkeen hänen vaikutuksensa sellaisiin runoilijoihin kuin Alfred Tennyson ja Wilfred Owen oli huomattava. Keatsin runoja luonnehtivat aistilliset kuvat, etenkin oodeja (eli ylistyslaulujä), jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden suosituimpia runoja. Hänen kirjeensä ovat englantilaisten runoilijoiden kuuluisimpia kirjeitä.
xxx/ellauri127.html on line 964: Keatsin "korkealle maailmankirjallisuuden kovimpien
xxx/ellauri128.html on line 167: Jean Paulilla on aina ollut ihailijansa ja hän kuuluu saksalaisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin. Hän oli monille romantiikan ajan kirjailijoille tärkeä esikuva. Lisäksi hänen kirjoillaan oli suuri merkitys eräille romanttisille säveltäjille, esimerkiksi Robert Schumannille ja Johannes Brahmsille.
xxx/ellauri128.html on line 173: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Martti Haavio, WSOY 1930
xxx/ellauri128.html on line 412: Yhdysvalloissa maallikkoanalyysiin suhtauduttiin erityisen kielteisesti, ja Reikin analyysitoiminta kohtasi jälleen vaikeuksia ja oikeusjuttuja. Hän perusti New Yorkiin uuden psykoanalyyttisen yhdistyksen National Psychological Association for Psychoanalysis, jossa analyytikkokoulutusta tarjottiin myös ei-lääkäreille. Hän julkaisi Yhdysvalloissa englanniksi kirjoja ja artikkeleita muun muassa rakkauden ja seksuaalisuhteiden psykologiasta, sadomasokismista, kirjallisuuden- ja musiikintutkimuksesta sekä psykoanalyysin metodologiasta. Lääkäripsykoanalyytiköt puolustivat raivoisasti reviiriä. Montakohan peräkkäistä varvia Theodor kykeni?
xxx/ellauri128.html on line 440: Alexandre Mercereau (22. lokakuuta 1884, Pariisi - 1945) oli ranskalainen symbolistirunoilija ja kriitikko, joka liittyi Unanimismiin ja Abbaye de Créteiliin.Hän perusti Villa Médicis Libren, joka auttoi köyhtyneitä taiteilijoita ja toimi hyväntekeväisyyteen perustuvana rikollisten teini-ikäisten kunnostustöinä. Unanimismi (ransk. unanimisme < unanime = yximielinen) on 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuden suuntaus, joka pyrki saamaan ihmiskuvaukseen kollektiivisen yhteisyyden tunnelman. Suuntaus oli vallalla erityisesti Ranskassa, jossa sitä pyrkivät toteuttamaan esimerkiksi Jules Romains teoksellaan Les Hommes de bonne volonté ja Georges Duhamel. .. Max Rothin näköinen.
xxx/ellauri128.html on line 483: Noailles´n lapsuuden ja nuoruuden kattanut omaelämäkerta Le Livre de ma vie ilmestyi 1930, ja hän suunnitteli sille vielä jatkoa. Häneltä on suomennettu muutamia runoja ja tekijänimellä Mathieu de Noailles laaja kertomus Kummalliset kasvot. Runosuomennoksista "Iltatunnelma" on julkaistu antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, samoin "Romanttiset tissit", joka on julkaistu myös antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1. p.). "Valitus" on julkaistu Katri Valan Kootuissa runoissa.
xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri128.html on line 574: Timo Tapani Pusa (9. lokakuuta 1951 Kotka – 9. syyskuuta 1996 Kotka) oli suomalainen kirjailija. Pusa kuvaa teoksissaan hyvin intensiivisesti ja realistisesti merimiesten ja muiden kotikaupunkinsa vähäosaisten ihmisten kuten prostituoitujen ja köyhien tehdastyöläisten elämää. Teoksille on ominaista syvä ymmärtämys vähäosaisia ihmisiä kohtaan. Vaikka hän aloitti kirjailijanuransa kahdella runokokoelmalla, hänen läpimurtoteoksekseen tuli romaani Tatuoitu sydän, joka kertoo nuoresta merimiehestä. Pusa lähti itse merille viisitoistavuotiaana ja seilasi noin viisi vuotta muun muassa tankkereissa. Hän asui Kotkassa. Hänen veljensä Juhani Pusa (1948–2009) pusasi muun muassa romaanin Vitun maku. Pian Timo Pusan kuoltua kotkalaiset kirjallisuudenystävät istuttivat ”Timo Pusan puun”, jonka varttuminen symboloi sitä, kuinka kauas menneisyyteen Pusan edustama kotkalaisuus häviää. Jope Ruonansuu vainaja (s. 1964) tais olla Kotkasta? Eipäs vaan Kemistä, perslävestä jonne johtaa tuliterä nelikaistainen moottoritie koko matkan Kempeleeltä. Terviisiä Kotkasta, käskivätten pyllyyn potkasta. Terviisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä.
xxx/ellauri128.html on line 613: Markku Juhani Lahtela (1. elokuuta 1936 Kemijärvi – 31. heinäkuuta 1980 Nummi) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnettiin radikaaleista yhteiskunnallisista kannanotoista, sillä hän oli humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto 1963). Lahtela suomensi teoksia, joista keskusteltiin 1960-luvulla paljon, muun muassa A. S. Neillin teoksen Summerhill, joka oli niin sanotun vapaan kasvatuksen perusteos, sekä yhden beat-kirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, Jack Kerouacin Matkalla. Keväällä 1967 Lahtela herätti huomiota polttaessaan julkisesti sotilaspassinsa Helsingissä Esplanadin puistossa Kalevi Seilosen, Ilpo Saunion ja Tauno Tuomivaaran kanssa. Miehet kärähtivät ja Mara tuomittiin sakkoihin. Lahtelan isä oli kansanedustaja ja ministeri Olavi Lahtela, äiti kirjailija Kyllikki Kallas ja isänisä kansanedustaja Matti Lahtela. SDP:n poliitikko Mikael Jungner on hänen sisarenpoikansa. Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki itsemurhan pyssyllä vuonna 1980. Taisi olla aihetta. Markku Lahtelan kirja "Se" (1966) oli "huikea".
xxx/ellauri128.html on line 617: Ritva Kirste (Kirsti) Paltto 11. helmikuuta 1947 Utsjoki) on suomensaamelainen kirjailija, joka kirjoittaa pääasiassa pohjoissaameksi. Paltto on koulutukseltaan opettaja.Hän oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas teoksellaan Voijaa minun poroni vuonna 1986. Voi jaa ei mun poro voittanut. Hänen tyttärensä on alkuperäiskansojen tutkija Rauna Kuokkanen.
xxx/ellauri129.html on line 208: Riku Rinkulaa valittiin vuoden opettajaxi. Hn nappasi novellilla huonon kirjallisuuden seuran palkinnon.
xxx/ellauri129.html on line 324: PETRI VÄISÄNEN on 53-vuotias tähtitieteilijä ja filosofian professori Etelä-Afrikan tähtitieteellisestä observatoriosta ja Kapkaupungin yliopistosta. Hän asuu Kapkaupungissa vaimonsa kanssa. Neljä aikuista lasta muuttivat pois kotoa niin pian kuin pääsivät. Harrastaa juoksua, apologiakirjallisuuden (mm. C.S. Lewis) lukemista ja kuuntelee vaimon kasarimusiikkia keittiöstä.
xxx/ellauri129.html on line 414: Vilkaisin "toisen kirjoitustyön takia" Amazonin myydyimmän eroottisen kirjallisuuden listaa. Ykkösenä olleen E. L. Jamesin Grey-piiskariiauksen jälkeen kärjen nimikkeet olivat naishistorian kauhugalleriasta: Serving Him. Property of the Bad Boy. A Dark Bad Boy. Arrogant Bastard. Cocky Bastard. Forced Submission 1 & 2. Teokset ovat naisten tai naisnimimerkkien kirjoittamia ja ostajat – vain oletus, myönnän – kai pääosin naisia. Mäkin sanon aina että ostan vaimolle. Oletettavasti olen kaiken feikkiliberaalisuuteni alla vitun misogyyni. Riku (minä siis) jatkaa:
xxx/ellauri129.html on line 715: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri129.html on line 723: Nodier julkaisi vuonna 1830 fantasiakirjallisuuden manifestin Du fantastique en littérature. Sen mukaan tarut alkavat siitä, mihin sovinnaisuuksien ja totuuksien maailma loppuu. Fantasiakirjallisuus on olennaisin kirjallisuuden laji dekadenssin ja muutoksen aikoina kuten nytten. Nodier kehitti fantasiaromaaniinsa Smarra, ou les démons de la nuit (1821) tunteisiin vetoavan kirjoitustyylin, jota hän kutsui nimellä roman frénétique.
xxx/ellauri129.html on line 745: Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, selkänimeke Englannin kirjallisuuden kultainen kirja, on vuonna 1933 ilmestynyt englanninkielisen kirjallisuuden antologia. Se kuuluu eri kielistä kirjallisuutta esittelevään sarjaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Teoksen on toimittanut ja kirjailijaesittelyt kirjoittanut Eino Railo. Kirjan on vuonna 1933 kustantanut WSOY. Esipuheessa Railo toteaa:
xxx/ellauri129.html on line 747: »Ottaen huomioon kysymyksessä olevan kirjallisuuden laajuuden tuloksen täytyy jäädä vaillinaiseksi, mutta sellaisenakin teos silti kyennee raoittamaan sitä ovea, jonka takana englanninkielisen kirjallisuuden runotar hallitsee.»
xxx/ellauri136.html on line 287: Runon analyysi on ehkä yksi eniten mutkaisia kirjallisuuden opintoja. Tämä johtuu runon yksityiskohdista kirjallisena teoksena, koska se joskus heijastaa kirjoittajan erittäin hienovaraisia ja intiimejä tunteita ja kokemuksia, jotka ovat melko vaikeita kylmän rakenneanalyysin kohteeksi. Kirjallisissa ja kasvatuksellisissa toimissa on kuitenkin tiettyjä sääntöjä, jotka kuvaavat yksityiskohtaisesti, miten runun analyysi tehdään. Näiden sääntöjen huomioon ottamalla voit tehdä suunnitelma-ohjelman, jossa pisteissä tietyssä järjestyksessä ilmoitetaan tärkeimmät analyysimenetelmät. Joten teemme järjestelmää, joka vastaa tarkasti kysymykseen siitä, kuinka tehdä runouden analyysi?
xxx/ellauri136.html on line 295: 3. Aika, jolloin työ kirjoitettiin tavalla tai toisella, vaikuttaa sen genren omaperäisyydestä. Siksi on tarpeen luonnehtia sitä, joka osoittaa tärkeimmät kirjallisuuden liikkeet ja suunnat lähelle tekijää ja kuinka runo olivat aikakausien mielestä.
xxx/ellauri136.html on line 650: Väitänkin, että ekodystopia- ja erityisesti ilmastofiktiokirjallisuuden tehtävänä on lukijan herättämisen ja varoittamisen lisäksi pitää yllä toivoa, jotta mielessä säilyy usko johonkin, jonka puolesta toimia. Joopa joo, uskoa ja toivoa.
xxx/ellauri139.html on line 244: Etsiessään "täysin erinomaisen apinan" kuvaa Dostojevski kääntyy venäläisen kokemuksen lisäxi maailmankirjallisuuden puoleen. "... erinomaisia apinoita, kristillisessä kirjallisuudessa - hän kirjoitti S.A. Ivanovalle - on parhaimmillaan Don Quijote. Mutta hän on erinomainen vain siksi, että hän on samanaikaisesti hullu. Dickensin Pickwick on äärettömän paljon heikompi idea kuin Don Quijote, mutta kuitenkin suuri sekopää ja sellaisena myös käsitellään. Esiintyy myötäelämistä naurettavuuteen saakka ymmärtämättä myötätunnon hintaa - mutta herättää kuitenkin lukijassa sympatiaa hänen kohtaamansa onnettomuuden ja yhteiskunnan häntä kohtaan osoittaman epäoikeudenmukaisuuden ansiosta. Minulla ei ole mitään sellaista, ei mitään määrättyä ja sen vuoksi pelkään, että tulee täydellinen epäonnistuminen" (sama, s. 71). No ei, sekopäähän tuli siitäkin. Vai mitä jäbät?
xxx/ellauri139.html on line 1045: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri139.html on line 1239: Dostojevskin ja kirjallisuushistorian onneksi tulevan Venäjän kirjallisuuden kykloopin asuintoverina oli tuolloin aloitteleva kynäniekka Dmitri Grigorovitš, joka käsikirjoituksen luettuaan riensi näyttämään sitä muotirunoilija Nikolai Nekrasoville. Nekrasov itki ääneen. Hän ja Grigorovitš palasivat Dostojevskin luo neljältä aamuyöllä. Vielä samana aamuna Nekrasov koikkelehti käsikirjoitus kainalossaan aikakauden kirjallisen majakan, kriitikko Vissarion Belinskin luo karjuen: ”Uusi Gogol on syntynyt!”.
xxx/ellauri157.html on line 341: Scholem oli, kuten läheinen ystävänsä Walter Benjamin, suuri Franz Kafkan kirjallisuuden ystävä. Geshom on kuvissa aika muikean ja saxalaisen näköinen, paizi nenä sillä on hirmu porkkana. Scholem on vaikuttanut muun muassa Harold Bloomin luomaan runouden teoriaan. Myös kuuluisa argentiinalainen kirjailija Jorge Luis Borges on viitannut Scholemiin runoissaan.
xxx/ellauri165.html on line 78: joiden ajattelua on sittemmin tutkittu turhankin paljon. Tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi Rousseau, Voltaire ja Diderot, mutta vain harva on nykyään kuullut Louis-Sébastien Mercier’stä (1740-1814), aikansa terävimpiin (hah) ja suosituimpiin (hah hah) yhteiskuntakriitikoihin lukeutuneesta ajattelijasta ja kirjailijasta. Mercier’tä on tutkittu varsin vähän, ja suuressa osassa häntä sivuavia tutkimuksia on päästy lähinnä negatiiviseen kuvaukseen. Häntä on pidetty kirjallisuuden ”tusinatyöläisenä”, haihattelijana – ei niinkään merkittävänä ajattelijana (kuten mä) – ja on ivallisesti todettu, että hänen ansionsa piilevät suurten filosofi en ajatusten onnistuneessa jäljittelyssä. Tästä pilkkanimet ”Rousseaun apina” tai ”Diderot’n karikatyyri”.
xxx/ellauri176.html on line 539: Jos ei päästä tähän vaiheeseen ilman esteitä, voi koiraille tulla sexuaalisia perversioita. Nussitaan silikoninukkeja, puunrunkoja, vuohia, mitä vaan josta löytyy sopivan kokoisia reikiä. Tai taannutaan johkin edellä mainituista vaiheista: pussaillaan, nuollaan pillua, tehdään pyllyhommia, tai suunnataan käyttämättä jäänyt libido vaikka uskontoon tai kaunokirjallisuuden pariin. Kaikenlainen sielunhurmio on vaan naamioitua panohalua, jota henkiset padot turhaan koittaa tukkia kuin Aku sormi murtuvan tulvapadon reijässä.
xxx/ellauri177.html on line 64: Émile Édouard Charles Antoine Zola (2. huhtikuuta 1840 Pariisi – 29. syyskuuta 1902 Pariisi) oli ranskalainen romaanikirjailija, naturalistisen kirjallisuuden ehkä tunnetuin edustaja. Zolan teokset innoittivat Suomessa 1880–90-luvun realisteja, kuten Minna Canthia ja Juhani Ahoa.
xxx/ellauri179.html on line 610: Readers, critics, and other writers have often interpreted the result of the accident as castration, but Edel says the existing evidence... Hizi molemmilla expatriaateilla oli jäänyt mustalaisen muna oven väliin! Senkö tautta Hemingwaulla oli niin pikkuinen että Kultahattu pituuxia verratessa ilahtui! Mulla ei olekaan Amerikan kirjallisuuden pienin pisinappula! Se on Hemillä! (Viite).
xxx/ellauri187.html on line 348: Viron lähimenneisyydestä kirjoittaminen jatkui näytelmällä puhdistus, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 2007. Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta ja esitystä kuvattiin vuoden teatteritapaukseksi. Sofi muunsi näytelmänsä romaaniksi vuonna 2008. Teos voitti sekä Finlandia – että Runeberg-palkinnon ja vielä vuonna 2010 pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon.
xxx/ellauri202.html on line 76: Se johtuu varmaan pillereiden puutteesta. Keskeiseen osaan nousee myös Thibaultin veljesten erilaisuus - kun nuorempi vaalii moraalikäsityksiään, niin vanhempi luopuu pikkuhiljaa niistä. Martin du Gard onnistuu ihmisten luonteiden ja keskinäisten suhteiden kuvauksessa lähes täydellisesti, voikin todeta että hän on tässä kasvuromaanisarjassa yltänyt maailmankirjallisuuden A-ryhmään Nobel-tasolle. Harmi ettei hänen kirjojaan kovinkaan hyvin tunneta (ainakaan Suomessa). Se olisi tuiki tärkeää, ei niiden lukemisella muuten voi paljon kerskua. Kuitenkin kirjojen verkkainen kerronta saattaa nousta haasteeksi lukijalle. Ilmeisesti sarjan eri jaksoissa on painopiste vaihteleva eri ihmisten ja teemojen osalta. Ranskalaisessa kirjallisuudessa osataan ottaa kaikki irti ihmisten vastenmielisistä piirteistä.
xxx/ellauri202.html on line 156: Roger Martin du Gard pokkasi tästä hyvästä Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1937. Ei kai tämä ole sellainen klassikko, joka kuluisi kansojen känsäisissä käsissä, mutta minusta tässä on paljon ansioita, ja kuten mainitset osat ovat varsin lyhyitä.
xxx/ellauri208.html on line 678: Vuonna 2018 kirjallisuudentutkija Fredrik Hertzberg julkaisi ensimmäisen elämäkerran Gunnar Björlingistä, Mitt språk är ej i orden. Gunnar Björlings liv och verk.
xxx/ellauri208.html on line 879: Huomaan ajattelevani Veljeni Sebastianin tunnelmaa jälkikäteen paljon, se on erikoinen teos. Koska se ei välitä kirjallisuuden rajoista, se tulee kirjallisuudeksi.
xxx/ellauri208.html on line 943: Kun Annika Idström talvella 1979 ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Sinitaivas (1980), hänestä tuntui omien sanojensa mukaan kuin hän olisi "tullut kotiin". Takana oli Idströmin itsensä jännitteiseksi ja vaikeaksikin kuvaama lapsuus suomenruotsalaisessa keskiluokkaisessa töölöläiskodissa, jossa taiteellisesti lahjakas isä toi välillä "juoppokavereitaan" kotiin ja äiti, tunnettu ja "ihailtu radioääni" Cay Idström, toisaalta lannisti, toisaalta rohkaisi luoviin harrastuksiin. Takana oli Laguska skolanin yksityinen eliittilukio, jossa Idström opiskeli vapaaoppilaana – eikä viihtynyt: "En ollut tarpeeksi rikas [ - - ] enkä tarpeeksi suomenruotsalainen." Oman tien etsiminen oli vienyt Sanelma Vuorteen mannekiinikoulusta Ranskaan kieltä oppimaan, kirjallisuuden opintoihin Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kamerataiteen opintoihin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Takana oli myös avoliitto vasemmistolaisesti suuntautuneeseen kulttuurisukuun kuuluvan tunnetun elokuva- ja teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen kanssa ja tyttären syntymä. Yksinhuoltajuuden ja kirjoittamisen yhdistelmä merkitsi elämistä työttömyyskorvauksella ja sosiaalituilla, mutta "kirjoitin, koska en muuta osannut".
xxx/ellauri208.html on line 955: Sinitaivas käsittelee naisen näkökulmasta, osin Märta Tikkasen 1970-luvulla aloittaman feministisen kirjallisuuden hengessä kipeitä aiheita: hylätyksi tulemista, eronneitten naisten ja yksinhuoltajaäitien sosiaalista ja taloudellista putoamista, äitiyden problematiikkaa, naisen halua ja kaipuuta ja mielen järkkymistä. Mutta vasta seuraava romaani, 1981 ilmestynyt Isäni, rakkaani, aloitti samana vuonna ilmestyneen Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaanin kanssa suomalaisessa naiskirjallisuudessa uuden ajan. Molemmat lähtivät "hyvää makua" herjaavalla, epäsovinnaisella ja rankalla tavalla purkamaan suomalaista perheidylliä ja käänsivät vanhempi–lapsi-suhteita sekä miehen ja naisen roolimalleja nurin. Eikä Isäni, rakkaani ollut mitään "isänpäivälukemista", vaan se sai kriitikon ihmettelemään: " - - merkitseekö naisen emansipaatio yhteiskunnassa sitä, että hänen täytyy omaksua kirjallisuudessa ennen miehille varatut karkeat tyylikeinot tuon pyhän tasa-arvon nimissä".
xxx/ellauri208.html on line 965: Isäni, rakkaani -romaanin ja Veljeni Sebastianin jälkeen Annika Idström niputettiin suomalaisen 1980-luvun kirjallisuuden "pahan koulukuntaan" yhdessä muun muassa Anna-Maija Ylimaulan, Eira Stenbergin, Esa Sariolan ja Juha Seppälän kanssa. Hyvän ja pahan ikuisen problematiikan käsittelyssä näitä muuten varsin erilaisia kirjailijoita yhdisti kylmän viileä ja moralisoimaton tapa nostaa esiin pahaa ihmisessä.
xxx/ellauri208.html on line 981: Suomalaisen kirjallisuuden historiaan Annika Idström jää hyvinvointiyhteiskunnan kääntöpuolen ja ennen kaikkea ihmismielen pinnanalaisten kuilujen ja syvyyksien omaäänisenä, tinkimättömänä ja ajattomana erittelijänä. Hän astui teoksissaan rohkeasti omalle tielleen, mikä ei aina kaikkia miellyttänyt.
xxx/ellauri208.html on line 985: URA. Ylioppilas Laguska skolanista 1968; kieliopintoja Ranskassa 1968, 1971 - 1972; opintoja Taideteollisessa oppilaitoksessa Taideteollisuusopiston kamerataiteen osastolla 1968 - 1973; kirjallisuuden opintoja Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa 1970 - 1974.
xxx/ellauri208.html on line 989: Minnesotan yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja Yhdysvalloissa 1984 - 1986; kirjoittamisen ohjaaja Kriittisessä korkeakoulussa 1995 - 2001.
xxx/ellauri208.html on line 991: Kunnianosoitukset: Pro-Finlandia 1994. Kalevi Mäntin palkinto 1981; kirjallisuuden valtionpalkinto 1986; Amatoööri-Finlandia-palkintoehdokkuus 1985, 1989; Uudenmaan läänin taidepalkinto 1990.
xxx/ellauri209.html on line 43: Kysyttyämme vanhemmiltamme luvan ja varmistettuamme kustantajaltamme (Otava 1998), ettei kukaan vaan loukkaannu, päätimme viimein ryhtyä siihen. Lähteä ristiretkelle suomalaisen kirjallisuuden ja koko kulttuurielämän pysähtyneisyyttä vastaan.
xxx/ellauri227.html on line 152: Lopputulemana oli oma tv-sarja, siitä Camilla tiesi että oli tullut perille. Keväällä Camilla matkusti pr-kiertueelle Yhdysvaltoihin. Hän oli päässyt yhtä pitkälle kuin Charles Dickens! Nykyään hän vierailee vain niissä maissa, jotka ovat tärkeysjärjestyxessä ensimmäisiä. Camilla on ilmielävä Crocs-kenkä jee! Hän haluaakin olla helposti lähestyttävä, osa Ruåzin kansallissielua, kuten Micken pumppu Säätiö. Hän on ylpeä siitä että saa olla kirjallisuuden Crocs-kenkä! DN antoi Camillalle kirjoista kyseenalaisen kunnianimen Roskakulttuurin painosten kuningatar. Mutta Fredrik Reinfeldt piti niistä.
xxx/ellauri228.html on line 534: Robinson Crusoe on Daniel Defoen ensimmäinen ja kuuluisin romaani. Teos julkaistiin vuonna 1719. Romaani oli myyntimenestys jo omana aikanaan, ja sitä on kutsuttu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi. Teoksen mukaan on saanut nimensä kokonainen kirjallisuuden laji, robinsonadit (Selviytyjät), alias bestsellerit (myyntimenestyxet)..
xxx/ellauri228.html on line 538: Heinäkuussa 1962 Helle Kannila kirjoitti Suomen Kuvalehteen ja vastusti Luxus-sarjan kieltämistä. Hänen mukaansa siinä taisteltiin huulimyllyjä vastaan. Kynäbaari esitti professori T. M. Kynämäen lausunnon, jonka mukaan Defoen sepustamat satukirjat tuskin kuuluvat maailmankirjallisuuden suurteoksiin. Kynämäki edusti puolueensa oikeaa siipeä ja hänen poliittinen linjansa voidaan nähdä oikeistoliberaalisena. Kynämäki toimi Suomen Berliinin-lähettiläänä välirauhan ja jatkosodan aikana 1940–1944. Hän oli yksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista, ja istui sen vuoksi ansiosta vankilassa vuosina lukemassa tiilenpäitä 1946–1948. Vaikka Kivimäkeä, vaikka Kivimäkeä, nuijikaamme yhdessä. Ministeriön kieltopäätös pysytettiin voimassa, lukuun ottamatta Robin Hoodia, jonka kuolemasta ei ollut saatu selvitystä.
xxx/ellauri230.html on line 599: Motoori Norinaga (jap. 本居宣長; 1730–1801) oli japanilainen Kokugaku-koulukunnan huomattava oppinut, joka vaikutti Edo-kaudella. Hänen mukaansa japanilaiset klassikot paljastivat Japanin yhteiskunnan muinaisen harmonian, jossa kungfutselaista etiikkaa ei vaadittu säätelemään alamaisten, hallitsijan ja jumaluuksien välisiä suhteita. Nuorena Motoori keskittyi pyllykielitieteeseen. Myöhemmällä iällä hän siirtyi historian ja kirjallisuuden tutkimukseen. Siis ihan niinkuin tämä paasaaja!
xxx/ellauri231.html on line 393: Vuonna 1899 alkoi Buninin ystävyys Maksim Gorkin kanssa, jolle hän omisti Falling Leaves (1901) -runokokoelmansa ja jonka luona hän myöhemmin vieraili Capri-housuissa. Bunin liittyi Gorkin (Kuuma) Znanie (Tieto) -ryhmään. Toinen vaikuttaja ja innoittaja oli Leo Tolstoi (Tukeva), jonka hän tapasi Moskovassa tammikuussa 1894. Jälkimmäisen proosaan tosin ihastunut Bunin yritti epätoivoisesti seurata myös suurmiehen elämäntapaa vieraillessaan lahkojen siirtokunnissa ja tekemässä paljon kovaa työtä. Hänet tuomittiin jopa kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen Tolstoilaisen kirjallisuuden laittomasta levittämisestä syksyllä 1894, mutta hän välttyi vankilasta yleisen armahduksen ansiosta. Hän tapasi Anton Chekovin vuonna 1896, ja siitä syntyi vahva ystävyys.
xxx/ellauri231.html on line 412: 1920- ja 1930-luvuilla Buninia pidettiin bolshevismin romahtamista odottavan ulkomaalaisten sukupolven moraalisena ja taiteellisena edustajana. Hän oli elävien venäläisten kirjailijoiden joukossa arvostettu vanhempi henkilö Tolstoin ja Tšehovin perinteelle uskollisena. Hänestä tuli ensimmäinen venäläinen, joka voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon, joka myönnettiin hänelle vuonna 1933 "venäläisen klassisen proosan perinteiden seuraamisesta ja kehittämisestä siveellä ja taidokkaalla". Per Halstroem pani juhlapuheessaan merkille palkitun runollisen lahjan. Bunin puolestaan ylisti Ruotsin Akatemiaa maanpaossa olevan kirjailijan kunnioittamisesta. Puhuessaan Akatemialle hän sanoi:
xxx/ellauri232.html on line 286: Toinen juoppo Eino Leino, jonka veli Kasimir oli kuppanen, kirjoitti Kramsun runoudesta teoksessaan Suomalaisen kirjallisuuden historia seuraavasti:
xxx/ellauri237.html on line 181: Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin Johann Arndtin Totisesta kristillisyydestä sekä englantilainen hartauskirjallisuus mukaan lukien Lewis Baylyn Praxis pietatis ja Emanuel Sonthomin Güldenes Kleinod (Kultainen aarre). Englantilaisen hartauskirjallisuuden tuonpuoleisuuteen suuntautunut mystiikka herätti hänessä 13-vuotiaana voimakkaan kuolemankaipuun, kun hänen kummitätinsä, kreivitär Agatha von Rappolstein, kuoli. Vanhempana hän kuitenkin loittoni tästä mystiikasta, mutta suositteli silti aina englantilaista hartauskirjallisuutta, sillä se ohjasi mietiskelyyn, itsensä tutkiskelemiseen ja sunnuntain ikävystyttämiseen.
xxx/ellauri237.html on line 241: Renqvist on myös myöhemmin Kustannusosakeyhtiö Otavaa johtaneen Reenpään suvun kantaisä. Suvun kustannustoiminta alkaa kuitenkin jo Henrik Renqvististä, joka oli 1830–40-luvuilla Suomen suurin suomenkielisen kirjallisuuden julkaisija. Kaikkiaan Renqvist painatti noin 60 kirjaa, joista kymmenkunta alkuperäisinä. Rahantunteva kaveri.
xxx/ellauri237.html on line 262: G. O. Waseniuksen kolmesta avioliitosta syntyi 12 lasta, joista 7 saavutti aikuisiän. Adolf Fredrikistä tuli Tervakosken paperitehtaan omistaja ja kehittäjä sekä moninkertainen valtiopäiväedustaja ja Valfrid Vaseniuksesta Suomen ja Pohjoismaiden kirjallisuudenhistorian professori sekä niin sanotun Valvojan ryhmän perustajäsen. Isänsä lehden menestyksekkäästä toimittajasta Z. Topeliuksesta kirjoittamassaan massiivisessa, monituhatsivuisessa elämäkerrassa Valfrid Vasenius kuvasi samalla eläytyvästi isänsä sukupolven suuria murroksia. Jossain määrin paradoksaalista on se, että G. O. Waseniuksen jälkimaine helsinkiläisten keskuudessa perustuu paljolti kuuluisaan Waseniuksen kirjakauppaan, joka toimi Esplanadilla vuoteen 1969 saakka. Kaupan nimi jäi elämään, vaikka sen perustaja myi kirjakauppansa pois jo 1851.
xxx/ellauri252.html on line 123: »Tapausten kulku» on keskeistä ja paljastavaa Salamaa v:lta 1975, kirja siitä miltä tuntuu kun maailma on kaatumassa päälle. Tämä kertoo kirjailijalle läheisestä elämänpiiristä, ravintola Hansasta, sen kantakundeista, omasta avioliitosta kirjailijan silmin nähtynä. »Tapausten kulku»> on suomalaisen kirjallisuuden voimakkaimpia ja suorimpia tunnustuksia. Salama tutkistelee itseään, lähimmäisiään, lapsuuttaan ja nuoruuttaan, yhteiskuntaa ja sen rakenteita, elämänkatsomuksensa vahvuutta, ajan aatteita kolmanteen maailmaan verrattuna, ja kaikki se mikä ei tunnu kestävältä jää syrjään. >>Tapausten kulku» kertoo siitä, miten epäoikeudenmukaiseksi tajuttu oikeudenkäynti vaikuttaa pohjimmiltaan lakia kunnioittavaan ihmiseen, miten se muuttaa hänet. Salama ei säästä ketään ja itseään kaikkein vähiten.
xxx/ellauri252.html on line 133: Salama sairastui vuonna 1989 haimatulehdukseen ja oli vuosia täysin raitis. Kirjoista ei sen jälkeen tullut juuri lasta eikä paskaakaan. Kirjailija Arto Virtasen sanoin ”Salama näytti, missä työläiskirjallisuuden viimeiset langanpäät rispaantuivat kadotakseen osaksi laajempia ja hallitsemattomampia rakenteita”. Joopajoo.
xxx/ellauri252.html on line 232: Uuden Suomettaren niin saatanan tyylikäs, objektiivinen, pelkästään tosioihin nojautuva tohtoristyttö vapaasti lainaten sanoi: aina on ollut nuorallatanssijoita ja muita rujoja jotka korva kuhilona ja mankku perseen takana tekevät juttuja ja väittävät että se on taidetta. Se osoitti jos ei muuta niin ihmisen jonka piti olla jonkinlainen kansankirjallisuuden tutkija, sokeutta ja kuuroutta ja tietämättömyyttä puhekielisen repliikin ja lauseen olemuksesta, ja kun näin on, toivotan ämmälle kohdunkaulan syöpää ja verisuonten kalkkeutumista ja suorinta tietä mullan alle. Just tällänen toivotus oli mulla mielessä sille Jättijaon väkäleualle.
xxx/ellauri253.html on line 50: Remestä on turhaan verrattu jännityskirjallisuuden kuuluisimpiin nimiin. Kirjailija on sanonut käyttävänsä salanimeä, koska ei halua profiloitua vain yhden tyypin kirjailijaksi ja koska salanimen käyttö on yleistä tämän lajityypin kirjallisuudessa maailmalla.
xxx/ellauri259.html on line 46: Vaikka toisaalta, Karin kirjailijaprofiilissa on paljonkin paasauxenomaista. Senkin proosa on 90%sesti klisheitä joita aleatorisesti yhdistelemällä kieli poskessa kuin jarmulkapää toimittaja Pylkkänen tavoitellaan koomis-satiirista taiteellista vaikutelmaa. Erojakin on: Hori haluaa mainetta, minä en. Hori haluaa olla mölyapina, minä en. Hori haluaa et max monet ostaa ja lukee sen sepustuxia. Se haluaa tulla kuolemattomaxi kotimaisen kirjallisuuden kiintotähdexi. Minä en. Mieluummin huudan puun takana eikä kukaan kuuntele. Mieluummin kuolen kaikessa hiljaisuudessa ja katoan kuin pieru saharaan täältä murheen laaxosta.
xxx/ellauri259.html on line 101: 2016 alkaneen Pitääkö olla huolissaan? -ohjelman suosio senkun jatkuu. Edellisen kauden keskikatsojamäärä oli 1 379 000*. Suomalaiset keskikazojat ovat lähettäneet panelistien pohdittavaksi tuhansia huolenaiheita. Ei vaan suomalaiset ovat lähettäneet kymmeniä tuhansia huolenaiheita. Jenni Pääskysaaren johtama paneeli tekee epädramaattisen paluun ns. peruspoppoolla. Huoliin ovat vastaamassa suomalaisen kirjallisuuden harmaa eminenssi Miika Nousiainen (n.h.) ja duo valonkantajat eli Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen.
xxx/ellauri259.html on line 520: Siinä oli meitä poikia, Jari Tervo, Kimmo Oksanen, Paula Rintamaa, Jukka Mauno, Hilkka Oksama ja Touko Siltala. (Tytöille ei ole wikisivuja.) Yksi helmistä oli kotimaisen kirjallisuuden lehtori Pentti Lyly. Hän oli ikäpolvea, joka arvosti huolellista pukeutumista. Jos ilmassa oli vähänkään kosteutta, niin Lylyllä oli kalossit. Muistan edelleen hänen kalosseistaan tulleen sihisevän läpsyttävän äänen. Hän riisui ne arvokkaasti salin edessä, katsahti meitä opiskelijoita ja katsoi sitten yliopiston päärakennuksen isoista ikkunoista ulos ja otti mietteliään ilmeen ennen kuin kertoi päivän teemana olevan Otto Mannisen lyriikan erityispiirteet. Tämä kuulostaa sketsiltä, mutta minusta tuo kaikki oli äärimmäisen hassua. Että voi todellakin olla olemassa aristokatteja, joilla on aikaa ja varaa perehtyä tämmöiseen paskaan ja halua jakaa vielä siitä tietoa meille perusopiskelijoille.
xxx/ellauri259.html on line 522: Kun sain Finlandia-palkinnon vuonna 2002, kirjallisuuden opettajani Ritva Haavikko puolestaan sanoi kauniisti: ”Onhan Kari tuossa nyt gradua tarpeeksi.” Sain häneltä synninpäästön sille, että hulivilinä en hoitanut opintojani loppuun asti. Pentti Lyly julkaisi tutkielmia kirjallisuuden alalta harvakseen, mutta työn jälki oli aina tarkkaa ja kriittisesti seulottua. Lylyn julkaistut tutkielmat Mannisesta ovat laatutyötä. Lyly toimitti 1991 teoksen Tyrjän rykmentin tykkikomppanian vaiheista 1941–44. Lyly saattoi olla homo.
xxx/ellauri259.html on line 623: Henrik Tikkasta voitanee (sic) pitää tunnustuskirjallisuuden kantaisänä. Tässä Kari Hotakaisen kade pastissi:
xxx/ellauri259.html on line 631: Vilho (Ville) Ensio Viksten (3. heinäkuuta 1930 Tammela – 7. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden tutkija, opettaja ja kustannusjohtaja. Vikstenin vanhemmat olivat puutarhuri Vilho Veikko Viksten ja Eliisa Elviira Ört (hehe, pirttiviljelijä, knulla ört på pört). Hän pääsi ylioppilaaksi 1952 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1960, mun opiskellessani Tehtaankadun kansakoulussa.
xxx/ellauri259.html on line 638: Viksten toimi opettajana Euran yhteiskoulussa 1957–1958, Hirvensalmen yhteiskoulussa 1958, Inkeroisten yhteiskoulussa 1959–1960 sekä Jyväskylän teknillisessä koulussa ja opistossa 1961–1966. Hän oli Jyväskylän yliopiston yleisen kirjallisuuden assistenttina 1961–1964, Kustannus Oy Gummeruksen kirjallisena johtajana 1966–1968 ja Werner Söderström Oy:n kaunokirjallisen osaston johtajana 1968–1991.
xxx/ellauri259.html on line 642: ”Suurin osa maailmankirjallisuuden käänteentekevimmistä kirjoista on täydellisten hiirulaisten kirjoittamia”, Kari Hotakainen toteaa. Kari tietää, hän on hiirulainen, jonka kirjat eivät ole käänteentekeviä. Rakas päiväkirja, tänään liitin kaksi johtoa yhteen. Hotakainen myöntää olevansa Krausea himoitseva runkkari. Näin paljon vaivaa Kaartion hahmoa tehdessä. Fani on lievästi pettynyt Kariin luonnossa. Jos kaikki rokkilaulajat olis niin kuin sä, niin rokkia kuuntelis en enää ikinä.
xxx/ellauri261.html on line 568: Steinin persoona oli hallitseva ja itsevarma, ja hänellä oli tapana istuutua suurimmalle, muita tuoleja korkeammalle istuimelle keskelle huonetta. Ihme pullistelija! Hän oli tottunut johtamaan puhetta pariisilaisella kaunokirjallisuuden näyttämöllä ja uskoi, että Shakespearen jälkeen vain hän ja ehkäpä myös Henry James olivat tehneet mitään englannin kielen kehittämiseksi. ”Juutalaiset”, hän sanoi kerran – eikä vain piloillaan – ”ovat onnistuneet saamaan aikaan ainoastaan kolme aitoa neroa, Jeesuksen, Spinozan ja minut.
xxx/ellauri265.html on line 259: Hienoa että pääsit mukaan! Kiva kun kuzuit! I've had a shit day. Samuli olisi aina halunnut olla suosittu ja kuuluisa, maailman nuorin kirjallisuuden nobel-palkittu. Harmillisesti Kipling (41v) ehätti edelle. Sitä kautta Samu päätyi yli 70-vuotiaana standup koomikoxi. Jo lapsena hän pelkäsi kuolemaa ja ajatteli että jotain täytyy jäädä jäljelle, edes koirankakka haudalle.
xxx/ellauri268.html on line 166: Faithfull syntyi Lontoon Hampsteadissa yläluokkaiseen perheeseen. Isä, majuri Robert Glynn Faithfull, oli brittiläinen tiedustelu-upseeri ja toimi hämäyxen vuoxi myös Italian kirjallisuuden professorina Lontoon yliopistossa. Äiti oli itävaltalais-unkarilaista aatelissukua, nimeltään Eva von Sacher-Masoch.
xxx/ellauri268.html on line 534: Markiisi de Sateen Sodoman 120 päivää kuuluu eroottisen kirjallisuuden klassikoihin. Se on herättänyt pahennusta seksuaalisen hyväksikäytön, väkivallan ja kidutuksen kuvauksillaan. Ne ovatkin ällöjä, yhtä ällöjä kuin esim. ne 50 harmaan sävyä. Outoa että ne viehättävät monia vielä tänäkin päivänä.
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri280.html on line 85: Aina ranskalaisen kulttuurin ja erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden harrastajana hän muutti Pariisiin vuonna 1903; Siellä rento miljöö auttoi häntä voittamaan voimakkaan ujoutensa, erityisesti naisten kanssa. Hän vietti kymmenen vuotta Ranskassa ja meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa vuonna 1907. Vuonna 1912 hän muutti takaisin Englantiin. Hän ja hänen vaimonsa erosivat vuonna 1921 ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet uuden kumppanin, englantilaisen näyttelijän kanssa. Hän kuoli vuonna 1931 lavantautiin juotuaan epäviisaasti vesijohtovettä Ranskassa.
xxx/ellauri280.html on line 420: Vaikka Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana paholaisena hän ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Hän jatkoi opintojaan Kentin yliopistossa Canterburyssä. Jatko-opintoja seurasi pitkä yliopistollinen ura. Vuonna 1982 hän valmistui filosofian tohtoriksi Kentin yliopistosta; väitöskirja oli otsikoitu Criteria in the Criticism of West African Fiction. (Mixei East African? Ehkei sitä ollut riittävästi. Sitäpaizi hän toimi opettajana nigerialaisessa Bayeron yliopistossa Kanossa 1980–1982. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.) Tämän jälkeen Gurnah työskenteli Kentin yliopiston englannin kielen laitoksen opettajana. Professoriksi hänet nimitettiin vasta vuonna 2004. Hän jäi eläkkeelle melkein saman tien englannin kielen ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessorina. (WTF? Emeritus on jo eläkkeellä. Nykykynäilijät eivät erota translatiivia essiivistä.)
xxx/ellauri286.html on line 136: Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton painostuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen. Lokakuun lopussa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle voimakkaan paheksuntansa siitä, että Suomessa oli ilmestynyt talvisodan päätyttyä suuri määrä kirjallisuutta, joiden Molotov katsoi sisältävän kiihotusta ja vihan lietsontaa Neuvostoliittoa vastaan, ja tämän jälkeen oikeusministeriö määräsi takavarikoitaviksi räikeimmiksi katsotut teokset, mm. Onttoni Miihkalin Suomussalmen sotatantereilla.
xxx/ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri289.html on line 192: Kokoukset on suurelta osin omistettu Vartiotorni-seuran kirjallisuuden ja Raamatun tutkimiselle. Seurakunnat kokoontuvat kahteen istuntoon joka viikko, ja niihin kuuluu neljä erillistä kokousta, jotka kestävät yhteensä noin kolme ja puoli tuntia ja jotka kokoontuvat tyypillisesti keskellä viikkoa (kaksi kokousta) ja viikonloppuisin (kaksi kokousta). Ennen vuotta 2009 seurakunnat kokoontuivat kolme kertaa viikossa; nämä kokoukset tiivistettiin tarkoituksena, että jäsenet omistaisivat illan "perheen valvontaan".
xxx/ellauri292.html on line 390: Siinäpä tekstirypäs, josta harva persu enää saa mitään tolkkua. Sen takia Pipliaseura ei maksa palkkaa vain Huttuselle. Tuomas Juntunen on kirjallisuudentutkija, jonka tehtävä on hieroa Huttusen raakakäännökset vetreiksi, pilkkoa jättiläisvirkkeet sopiviksi suupaloiksi, vaihtaa tönköt sanat toisiksi ja hioa kokonaisuus nätiksi. Juntusen käsimyllyn jälkeen pätkä näytti tältä:
xxx/ellauri295.html on line 467: Epäilemättä romanttisen kirjallisuuden lajityypissä ennalta-arvattavuus ja tietty naiivius on enemmän vahvuus kuin heikkous. Siinä mielessä Joenpolven romaani varmaan täyttää tarkoituksensa. Silti olisin kaivannut kaavamaisesti kulkevaan kirjaan edes jonkinlaista yllätysmomenttia. Hahmogalleriastakaan ei sellaista löydy: Liinasta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monitahoisen hahmon, mutta elämässään eksynyt nainen pohtii lähinnä sitä, onko hän kiinnostunut jostakusta tai onko joku kiinnostunut hänestä. Seksi ilman sen suurempia tunteita on pahaa ja aiheuttaa naisessa suuria omantunnontuskia.
xxx/ellauri295.html on line 499: Santala on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Niistä tunnetuimpia ovat tutkielmat Messiaasta Vanhassa ja Uudessa testamentissa rabbinistisen kirjallisuuden valossa sekä tutkielma Paavali ihmisenä ja opettajana, jotka on julkaistu useilla kielillä. Santala luennoi näistä aiheista Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Viimeximainitun kirjan Paavalista ihmisenä ja opettajana olisin saanut ostaa suomennettuna 8 egellä Itixen kontista, mutta suht kalliina raaskinut, otin siitä vaan Google Lensillä valittuja kylmiä paloja ja täydensin Uikipediasta kotona.
xxx/ellauri295.html on line 558: Gottlieb Klein valittaa aikansa teologisesta gurusta A. Hartnackista, että tämä ei kyennyt "liikkumaan itsenäisesti rabbiinisen kirjallisuuden alueella". Klein väittää myös, että Paavali ei oikeastaan tehnyt mitään radikaaleja itsenäisiä ratkaisuja lähetystyössään. Jerusalemin apostolien kokous vain sovelsi pakanoihin juutalaista "derech erets" ja "haggadoot meshubbahoot" säännöstöä. Tuolloin ei vielä pakanoita koskevaa "Nooan seitsemää käskyä" oltu määritelty mutta sen moraaliohjeet olivat jo käytössä. Paavali ihan rakasti sanoja looginen ja analogia. Juuri tämä roomalaiseen imperiumiin sopiva käsitemaailma tekee Paavalin meille niin tutuxi.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri298.html on line 355: Kahden kriittisen artikkelin jälkeen hänestä The New Republicissa ja Harper'sissa vuonna 1947, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto sai kieltomääräyksen orgoniakkujen ja niihin liittyvän kirjallisuuden osavaltioiden välisestä toimituksesta ja kutsui niitä "ensimmäisen suuruisiksi petoksiksi". Vuonna 1956 häntä syytettiin halveksunnasta kieltomääräyksen rikkomisesta, ja Reich tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ja sinä kesänä yli kuusi tonnia hänen julkaisujaan poltettiin tuomioistuimen määräyksellä. Hän kuoli vankilassa sydämen vajaatoimintaan hieman yli vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri306.html on line 177: Aulus Persius Flaccus (34–62) oli roomalainen runoilija ja satiirikko. Hänen elinaikaansa kutsutaan roomalaisen kirjallisuuden hopea-ajaksi ja samaan aikaan elivät myös Martialis ja Juvenalis.
xxx/ellauri307.html on line 108: Hän kuvaili pedofiliaa, lakisääteistä seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista matkailutoimintaansa useissa kirjoissaan sekä virallisella verkkosivustollaan ja keskusteli niistä televisio-esiintymissä. Siitä huolimatta hän pysyi suojassa kaikilta rikossyytteiltä koko kirjallisen uransa ajan ja hyötyi laajasta ja innostuneesta tuesta ranskalaisen kirjallisuuden piirissä – huolimatta siitä, että hänen kirjojaan ei myyty hyvin suuren yleisön keskuudessa.
xxx/ellauri307.html on line 677: Christopher Little "Christopher Little Literary Agency" on Lontoossa sijaitseva kirjallisuusagenttien yritys. Virasto on johtanut Harry Potter -kirjailijaa JK Rowlingia vuosina 1996–2011. Häntä on kuvattu "kaikkien aikojen onnekkaimmaksi agentiksi", joka oli puolet "kirjallisuuden historian kaupallisesti menestyneimmistä suhteista".
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri319.html on line 82: Hänen vanhempansa kuolivat varhain, ja Alfredin kasvatti tätinsä, venäläisen kirjallisuuden ja taiteen tuntija.
xxx/ellauri319.html on line 296: Visarion Belinskyi suhtautui kielteisesti Taras Shevchenkon runokokoelman "Kobzar" julkaisemiseen vuonna 1840, mikä oli käännekohta ukrainalaisen kirjallisuuden historiassa, sekä E. Hrebinkan julkaisemaan ukrainalaiseen almanakkaan "Lastivka".. Näiden kahden ukrainalaisen julkaisun julkaiseminen sai V. Belinskyin puhumaan julkisesti ukrainalaisen kirjallisuuden kehitysnäkymistä. Välittämättä lainkaan kummankin kirjan kustannuksista, hän "yhdisti ne yhdeksi kriittiseksi artikkeliksi", koska molemmat oli kirjoitettu "pikkuvenäläisellä murteella". V. Belinsky esittää pohjimmiltaan tärkeän kysymyksen — onko maailmassa edes pientä venäjän kieltä, voiko olla pientä venäläistä kirjallisuutta, ja pitäisikö "meidän" kirjoittajien kirjoittaa pikkuvenäjäksi? Vastauksena näin muotoiltuun kysymykseen hän väitti, ettei kirjallisuudella eikä ukrainan kielellä ole mahdollisuuksia spontaanille kehitykselle, ja hän viittasi Hoholiin esimerkkinä kirjailijasta, joka "on intohimoisesti rakastunut Ukrainaan, mutta tästä huolimatta kirjoittaa venäjäksi, ei ukrainan kielellä".
xxx/ellauri329.html on line 343: Kotisivuillaan Aleksijevitš kertoo etsineensä kauan kirjallisuudenlajia, joka sopisi hänen tapaansa ajatella ja katsoa maailmaa. Kaikenlaisten kirjallisten kokeilujen jälkeen hän löysi dokumenttiromaanin, joka tuntui heti omalta. Hänen missionaan on sanoittaa historiaa yksilöiden kautta ja tuoda historiakirjoitukseen erityisesti mukaan tunteet: sen miltä ihmisistä tapahtumahetkellä tuntui ja miltä heistä tuntuu nyt, kun tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Harva kauheita kokenut pystyy vuosienkaan jälkeen puhumaan näkemästään ja kokemastaan ilman liikutusta. Historia on täynnä tunnetta, jonka perinteinen historiakirjoitus on häivyttänyt olemattomiin.
xxx/ellauri354.html on line 67: Hän opiskeli Bogotán yliopistossa ja työskenteli myöhemmin toimittajana kolumbialaisessa El Espectadorissa sekä ulkomaisena kirjeenvaihtajana Roomassa, Pariisissa, Barcelonassa, Caracasissa ja New Yorkissa. Hän kirjoitti monia arvostettuja tietokirjoja ja novelleja, mutta tunnetaan parhaiten romaaneistaan, kuten Sata vuotta yksinäisyyttä (1967) ja Love in the Time of Cholera (1985). Hänen teoksensa ovat saavuttaneet merkittävää kriitikoiden suosiota ja laajaa kaupallista menestystä, erityisesti maagiseksi realismiksi leimatun kirjallisuuden popularisoinnissa, joka käyttää maagisia elementtejä ja tapahtumia todellisten kokemusten selittämiseen. Jotkut hänen teoksistaan sijoittuvat kuvitteelliseen kylään nimeltä Macondo, ja suurin osa niistä ilmaisee yksinäisyyden teemaa.
xxx/ellauri354.html on line 181: Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorin Kai Laitisen (1924–2013) vanhemmat olivat kansakoulunopettajia. Hänen muistelmateoksensa Pitkät vedet ja maailmanrannat (2004) on osaltaan kunnianosoitus juuri tälle ammattikunnalle.
xxx/ellauri354.html on line 183: Lauri Viljasen kanssa Kaizu toimitti T. S. Eliotin runojen suomennoskokoelman (1949) ja kirjoitti Puolitiessä-esseekokoelmassaan (1958) siihen mennessä laajimman suomenkielisen esittelyn Franz Kafkasta. Laitinen oli myös uuden ruotsinkielisen kirjallisuuden esittelijä ja puolestapuhuja.
xxx/ellauri354.html on line 184: Laajempaa yleisöä palveli pitkään Laitisen Suomen kirjallisuuden historia (1981) samoin kuin hänen yhdessä Matti Suurpääoman kanssa toimittamansa kahdeksanosainen Suomen kirjallisuuden antologia (1963–75).
xxx/ellauri354.html on line 192: Unilääkkeisiin addiktoituneen kotimaisen kirjallisuuden professorin kohtaloksi muodostui onnettomuus, kun hänen makuuhuoneessaan syttyi savukkeesta tulipalo joulukuussa 1984. Sarajas kuoli saamiinsa vammoihin muutaman viikon päästä. ”Se oli järkyttävä loppu lahjakkaan ihmisen elämälle”, kuittasi Maria-Liisa Nevala, joka pääsi Kaizun jälkeen hänen seuraajaxeen oppiaineen professorina.
xxx/ellauri354.html on line 194: H.K.Riikonen oli Laitisen praktikumin ankkuri, kuin Marko Tapio Saarijärven hiihdossa. Erich Auerbachin toisen maailmansodan aikana Istanbulissa kirjoittama Mimesis oli paizi Riikosen myös Laitisen arvostama teos. Luin sen joskus, ei se ollut kummonen. Jäbä väitti että VT on the cat's whiskers kirjallisuuden ajalla, juutalaisena.
xxx/ellauri356.html on line 150: Derrida on yhdistetty usein ”vuoden 1968 ajattelijoihin”, joita hänen lisäkseen ovat olleet esimerkiksi Louis Althusser, Jacques Lacan, Michel Foucault, Roland Barthes ja Gilles Deleuze. Kokonainen nippu spedejä. Derridan ajattelun mukaan kielen ja todellisuuden välistä suhdetta selittämään tarvitaan dekonstruktio eli lukutapa, jossa on paljon kirjallisuuden, taiteenteorian, uskontotieteen, antropologian ja psykoanalyysin aineksia.
xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
xxx/ellauri356.html on line 242: Derrida jatkoi kirjallisuuden lukemista kirjoittaen laajasti Maurice Blanchotista, Paul Celanista ja muista. Sanchotin liha ja leikkele.
xxx/ellauri356.html on line 308: Kuisma Korhonen (s. 1964) on Oulun yliopiston kirjallisuuden prof. Sen kirjoitukset käsittelevät esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistusta tai Tove Janssonin Muumi-kirjoja, mutta Korhonen asettaa ne yhteisöllisyyden seinää vasten. Esseistiikka ei ole tiedettä eikä taidetta. Kirjoittamista on pidetty yksinäisenä puuhana – Marco Tapio kirjoitti yxin ikkunattomassa kellariloukussa.
xxx/ellauri356.html on line 309: Yksi tärkeä kirjallisuuden, kirjoittamisen ja lukemisen piirre, josta Korhonen puhuu esimerkkitasolla varsinkin kokoelman loppupuolen esseissä, on emeettisyys. Se on hyvä pitää mielessä uusimmankin kirjallisuuden kriteerinä. Kyse ei ole moralismista, vaan paluusta ”aikaan ennen moraalia, siihen emeettiseen kokemukseen, jonka koemme tuntemattoman edessä”.
xxx/ellauri356.html on line 314: Eugène Guillevic (1907 Carnac, Ranska – 1997 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija, 1900-luvun ranskalaisen kirjallisuuden tärkeimpiä nimiä. Hän sai aineistoa runoihinsa kotiseudultaan Bretagnesta. Hän oli ajattelultaan marxilainen, ja kirjailijana hän edusti surrealismia. Hänen läpimurtoteoksensa oli Terraqué (1942), joka edusti mineralogista vaihetta, mutta hän siirtyi sitten osallistuvaan herbaariorunouteen ja ilmensi siinä erityisesti ydinaseiden vastaisia näkemyksiään.
xxx/ellauri356.html on line 316: Hän oli vasemmistolainen ja säilytti monien aikalaiskirjailijoiden tavoin aatteensa vaikka joutui karistamaan harhakuvitelmat kommunistivaltioiden kovan todellisuuden edessä. Hän oli ensimmäisiä lännen kirjailijoita, jotka kiinnittivät huomion toisen maailmansodan julmuuksiin, ja häntä voisi ehkä pitää holokaustikirjallisuuden alkuunpanijana. Mitä siltähän on suomennettu vaikka mitä! Kuis se on pysynyt näin kauan luokassa (n.h.)? "Olen esihistoriallinen mies", kuten Pulteri.
xxx/ellauri363.html on line 475: saanutta valistus- ja kasvatuskirjallisuuden perinnettä, joka vastusti relatiivista
xxx/ellauri376.html on line 258: Konstantin Aleksandrovich Sax on 32-vuotias kypsä mies, viisas elämässä. Sankari taisteli Kaukasuksella, hänellä on korkea asema ja kunnioitus virkamieskunnassa. Hänellä on laajat poliittiset näkemykset. Taiteentuntija ja ajattelija rakastuu hulluna äskettäiseen lukiolaiseen Polinkaan ja menee naimisiin hänen kanssaan. Nuori 19-vuotias vaimo on vielä puolentoista vuoden avioliiton jälkeenkin pelkkä lapsi. Hän on edelleen naiivi ja hemmoteltu. Kaikki hänen miehensä yritykset juurruttaa häneen hyvä kirjallisuuden ja musiikin maku ja tehdä hänestä samanmielinen ihminen epäonnistuvat. Rakas Polinka mielellään miellyttäisi Konstantinia, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää, mitä häneltä vaaditaan. Ja emotionaalisesti hän pysyy täysin kuurona kehityksensä eteen tehdyille ponnisteluille. Ja joskus se ärsyttää puolisoa. Polinkan koirankin nimi oli Polja.
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
xxx/ellauri376.html on line 404: Tarpeeton ihminen (ven. ли́шний челове́к, lišni tšelovek) on venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmo. Tarpeeton ihminen kuuluu yleensä aatelistoon ja älymystöön. Hän ei kykene toteuttamaan ihanteitaan eikä toimimaan aktiivisesti. Hahmo on tyytymätön itseensä, säälii itseään, ei löydä elämälleen tarkoitusta ja tuntee, että maailma torjuu hänet. (Doston Arkadi on tämmöinen.) Myös aloitekyvyttömyys ja sitoutumisen pelko rakkaussuhteissa on usein tulkittu tämän tyyppihahmon ongelmiksi. Koko 1800-luvun ja 1900-luvun alussa tarpeettomat ihmiset olivat venäläisten romaanien ja näytelmien vallitsevia henkilöhahmoja. Syynä se että kynäilijät olivat samanlaisia.
xxx/ellauri379.html on line 95: Heart of Darkness, novelli, kirjoittaja Joseph Conrad, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwood's Edinburgh Magazine ja sitten Conrad's Youth and Two Other Stories (1902). Heart of Darkness tutkii länsimaisen kolonialismin kauhuja ja kuvaa sitä ilmiönä, joka tahraa paitsi sen riistomaita ja kansoja, myös niitä lännessä, jotka edistävät sitä. Vaikka Conradin puoliautoelämäkerrallinen kertomus sai alun perin heikon vastaanoton, siitä on tullut yksi laajimmin analysoiduista englantilaisen kirjallisuuden teoksista. Kriitikot eivät ole aina kohdelleet Pimeyden sydäntä suotuisasti ja moittivat sen epäinhimillistä esittämistä kolonisoituneista kansoista ja sen halveksivaa kohtelua naisia kohtaan. Siitä huolimatta Heart of Darkness on kestänyt, ja nykyään se on modernistinen mestariteos, joka liittyy suoraan postkolonialistiseen todellisuuteen.
xxx/ellauri379.html on line 111: Heart of Darkness alkoi saada akateemista huomiota ensimmäisen kerran 1940- ja 50-luvuilla, jolloin kirjallisuustutkimusta hallitsi psykologinen lähestymistapa kirjallisuuden tulkintaan. Pimeyden sydän ymmärrettiin sen mukaisesti universaalisti ihmisen sisäisyyden tutkimiseksi – sen turmeltuvuudesta, saavuttamattomuudesta ja sille luontaisesta pimeydestä. Näistä kritiikistä tietysti puuttui jotain oleellista: kaikenlainen novellin kolonialismin sanoman tarkastelu tai sen Afrikan ja sen ihmisten käyttö epäselvänä taustana, jota vasten tutkia valkoisen psyyken "monimutkaisuutta.'
xxx/ellauri379.html on line 113: Tilanne muuttui 1970-luvulla kun Chinua Achebe, nigerialainen Things Fall Apart -kirjan kirjoittaja , esitti raivostuttavan kritiikin Heart of Darknessia vastaan tavasta, jolla se epäinhimillisti afrikkalaisia. Acheben kritiikki avasi ovet teoksesta tuleville postkolonialistisille analyyseille, ja sitä seurasi myös muiden akateemisten näkökulmien analyysi: esimerkiksi feministiset lukemat paljastivat Conrad polakin samanlaisen naarasaiheisiinsa tehdyn hämärtymisen. Vaikka Pimeyden sydän on pysynyt monissa opetussuunnitelmissa 1970-luvulta lähtien, sillä on nyt paljon kiistanalaisempi asema länsimaisessa kaanonissa: tarinana, joka tasoitti kolonialismia vastaan suunnattua kritiikkiä, joka oli aikansa uutta ja joka oli syntyä muotoileva. kirjallisuuden modernismista, on edelleen syvästi ja anteeksiantamattomasti juurtunut valkoisen miehen näkökulmaan.
xxx/ellauri379.html on line 133: Hahmoerittely Kurtz. Yksi 1900-luvun kirjallisuuden arvoituksellisimmista hahmoista on Kurtz. Hän on pikkutyranni, kuolevainen jumala, Euroopan ja anglosaxisten arvojen ruumiillistuma ja hyökkääjä kaikkia kolonialisoituja vastaan. Nämä ristiriitaiset elementit yhdessä tekevät Kurtzista niin kiehtovan Marlowille – ja niin arvokkaan yhtiölle.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri385.html on line 93: Hän pohti työssään ihmisen olemassaolon tärkeimpiä kysymyksiä pohtien elämän tarkoitusta, uskontoa, miesten ja naisten välisiä suhteita sekä ihmisen ja luonnon yhteyttä. Prishvin määritteli paikkansa kirjallisuudessa seuraavasti: " Rozanov on venäläisen kirjallisuuden jälkisana, minä olen ilmainen liite. Ja siinä se...”
xxx/ellauri385.html on line 506: Lamb, joka ystävystyi sellaisten kirjallisuuden huipputekijöiden kuin Samuel Taylor Coleridgen, Robert Southeyn, William ja Dorothy Wordsworthin ja William Hazlittin kanssa, oli Englannin suuren kirjallisuuspiirin keskipiste. Hänen tärkein elämäkerturinsa Sir Lucas ("Capital! Capital!) on kutsunut häntä "englanninkielisen kirjallisuuden rakastettavimmaksi hahmoksi".
xxx/ellauri388.html on line 282: Kaunokirjallisuuden antama elämänohje
xxx/ellauri388.html on line 291: Tästä näkee tämän kaunokirjallisuuden kannan heikkouden ja etten minä sen osoittamasta vaikuttimesta voinutkaan löytää voimaa toteuttaakseni kieltäymisen elämänohjetta.
xxx/ellauri388.html on line 292: Kaunokirjallisuuden elämänohje siis on, että vietti on tyydytettävä kun rakkauden tunne siihen oikeuttaa, ja että molo, joka ilmestyy liian aikaisin esille tai jos täysikäisyydessä niin ilman ihanteellisen rakkauden tunnetta, on jotakin luonnosta poikkeavaa, kivuloista, josta täytyy kaikissa tapauksissa kieltäytyä. Rakkaus miehen ja naisen välillä piti sentähden säädettämän niin ihanteelliseen vakoon kuin suinkin. Oli todistettava, että tässä "rakkaudessa" piili koko elämän salaisuus ja tarkoitus.
xxx/ellauri388.html on line 301: Kirjallisuus ilmoitti syyn, miksi piti kieltäytyä, — selvän, ymmärrettävän syyn, se oli: rakkauselämä tulevan vaimoni kanssa. Mutta tämä syy ei ollut se suuri, sanoin selittämätön, elämänajasta riippumaton, joka seuraa omantunnon käskyä, koska siitä puuttui keppi, oli pelkkä porkkana. Ja luullakseni minä vaan petin itseni kun omistin kirjallisuuden ihanteen. Minä omistin sen kun tunsin, että sen syy oli minulle vähemmin sitova, vähemmin totinen kuin omatunto. Minussa rupesi asumaan jokin valheellinen vapauden tunne tämän vaihdon jälkeen, ja senpätähden, huolimatta tästä kauniista, runollisesta teoriasta, käytännössä ei tuntunut enää mitään ohjaksien pitoa.
443