ellauri033.html on line 1165: Barrèsin isä oli insinööri. Figures. Varokaa insinöörin poikia! Käytyään lyseon Nancyssa Barrès meni vuonna 1882 Pariisiin opiskelemaan lakia, mutta opinnot keskeytyivät pian hänen antautuessaan kirjallisuudelle ja journalismille. Varokaa erityisesti humanistisoituneita insinöörin poikia!
ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
ellauri058.html on line 435: Hitto tässähän tää nyt on, checklist hyvälle kirjallisuudelle. Kimmo Jokinen voittaa! Hyvä Kimmo! Käydäänpäs tällä kriteeristöllä läpi vähän Hotakaista.
ellauri144.html on line 711: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri146.html on line 272: Friedrich Gottlieb Klopstock (2. heinäkuuta 1724 Quedlinburg – 14. maaliskuuta 1803 Hampuri) oli saksalainen runoilija. Hänen oodinsa ja muinaisaiheiset näytelmänsä toimivat esikuvina saksalaiselle ja pohjoismaiselle kirjallisuudelle. Klopstockin pääteos oli mahtipontinen heksametrieepos Messias (1748–1773).
ellauri161.html on line 338: – Ihmettelin ensimmäisen lapseni syntymää. En vieläkään ymmärrä, miten jotkut voivat suunnitella lapsien saamista jo nuorena. Minulla ei koskaan ollut sellaisia ajatuksia. Ajattelin omistaa elämäni runoudelle, kirjallisuudelle. Perhe oli järkytys. Ajattelin, että ei mulle pitänyt käydä näin. Nyölénin järkytys oli kuitenkin onnellista laatua. Lapsella oli noin 10 sormea ja varvasta. Kiitos jumala! Huonomminkin olis voinut käydä.
ellauri221.html on line 425: "Performanssitaiteilija" Pentti-Otto "Härö" Koskinen makaa tietyssä asennossa kadulla. Pulut nokkivat sen pipua. Vitun pellejä. Ei pulut siis vaan nää lippalakkipäät. Mutta tälläset uskontosisällöt on vieraita nykykirjallisuudelle. Eivät trendaa, sixi Nyölenkin on lakannut kirjoittelemasta ja painaa kotona vaan kirjankansia.
ellauri246.html on line 535: Vuosien mittaan Brodsky on selvästi tietoinen siitä, että hän omistaa itse asiassa sosiaalista ja historiallista merkitystä. "Lajiemme historiassa kirja - antropologinen ilmiö ... Kirja on keino liikuttaa kokemustilaa, kun sivut käännetään. Siirrä se tulee ... Lento yleisestä nimittäjältä ... henkilön suuntaan, erityisen suuntaan. " Tästä syystä Brodskin asenne kirjallisuudelle eze on lajillemme korkein tavoite, sillä se saisi aikaan henkilökunnan muutosta julkisesta eläimestä henkilökohtaisexi. Ja kasvottoman massan hallitsijana kirjoittaja kontrastoi vapaiden yksilöiden "apoteumista", ihmisen tyhmillistymistä täydellisyydestä. Suurella voimalla ekspressoidaan, suurella voimalla, ihmisen tragedia. Kulttuurin ja taiteen rooli paljastuu itsenäisen kehityksen, itsekäyttämisen, itsensä kehittämisen kannustamiseksi. Aika omaperäistä.
ellauri246.html on line 547: Venäjän expatriaattikirjallisuudelle kokonaisuudessaan historialliset ja kulttuuriset motiivit ovat ominaisia. Jos koti on pitkällä, millaista taloa on lähellä? Monille maahanmuuttajille Venäjän kulttuuri on tullut niin taloksi. Monet vetoomukset hänelle. Joskus se johtaa kulttuurisen intertextin dekonstruktioon. Siten tapahtui "Venäjän terskin" Dmitri Bysheville. Hän sanoo, että lohko onnistui näkemään, miten venäläiset ihmiset "lensi" (vallankumous, sisällissota), mutta ihmiset taas putosivat orjuuteen. "Näetkö hänet hengellisellä voimalla?" Jopa monet USSR: ssä pettävät propagandat osoittavat, osoittaa BasyShev, että Venäjällä on vanhurskaita ja vanhurskas kylä (viittaus Solzhenitsyniin ja sananlaskuun "ei ole kylää ilman vanhurskautta"). Pitäen itseään Kuisman äidin poikana Basyshev yrittää kertoa totuuden XX vuosisadasta. Jos se nyt enää ketään kiinnostaa tässä vaiheessa.
ellauri246.html on line 864: Nobel-palkinnoista. Brodsky uskoi aina, että hänelle voitaisiin merkitä tämä erittäin arvostettu palkkio. Hänellä oli urheilun luonteeltaan kilpaileva laskimo - nuorista vuosilta välittömän reaktion muiden ihmisten runoihin: Voin tehdä sen paremmin. Eri palkintoja ja palkintoja, jotka putosivat siihen vuoden 1972 jälkeen, hän hoiti pragmaattisesti tai ironisesti antamatta heille paljon merkitystä. Mutta Nobel-palkinto oli hänelle, sekä kaikille venäläisille, erikoishalolle. Nobel-komitean työtä pidetään salaisena, mutta huhujen mukaan Brodski nimitettiin jo vuonna 1980, jolloin Caclaw Milos tuli Laureate. Ja nyt on tietoa Nobelin valinnasta 1987, jossa Brodsky oli mukana. Palkinnon myöntäminen, Nobel komitea laatii lyhyesti, mikä on laureatin tärkein ansio. Diplomassa Brodskyllä seisoi: "Kattavalle kirjallisuudelle, joka erottaa ajatuksen ja runollisen voimakkuuden selkeyden."
ellauri254.html on line 354: Soologubbesta ei kukaan ole ryssien ulkopuolella enää edes kuullutkaan, ellei sitten Ranskassa. Hän oli ensimmäinen kirjailija, joka toi venäläiseen proosaan eurooppalaiselle fin de siècle -kirjallisuudelle ja filosofialle ominaisia ​​sairaita, pessimistisiä elementtejä. Oliko järkeä? Kannattiko se?
ellauri254.html on line 1033: Kuvaillessaan Prahassa ollutta Venäjän silloiselle kirjallisuudelle omistettua esitelmätilaisuutta, jossa oli kehuttu serapioneja kaikesta siitä, mitä olette tehneet, Gorki sanoi, että esitelmöitsijän kimppuun kaikki oikeauskoiset emigrantit hyökkäsivät kuin pedot ja haukkuivat hänet pataluhaksi. Haukkuminen jatkuu vieläkin kaikissa lehdissä... Anteeksiantamaton rikos on puhua jotain hyvää Venäjästä. Hämmästyneenä, miltei kauhistuneena seuraan eilisten 'kulttuuri-ihmisten' rappeutumista. B. Zaitsev sepittelee taitamattomasti pyhimysten elämäkertoja.
ellauri384.html on line 195: Kuultuaan Hellerin kuolemasta 1999 hänen ystävänsä Kurt Vonnegut sanoi: "Voi Jumala, kuinka kauheaa. Tämä on katastrofi amerikkalaiselle kirjallisuudelle."
xxx/ellauri103.html on line 120: Aino-triptyykin paikka Ateneumin seinällä on #metoo-liikkeen hengessä kyseenalaistettu (siirretty toiseen palveluun), koska teoksessa vanhempi mies lähentelee nuorempaa naista. Kirjailija Lionel Shriver heivattiin ulos (siirrettiin toiseen palveluun) naiskirjailijoille suunnatun Mslexia-julkaisun järjestämän kirjallisuuspalkinnon tuomaristosta vain siksi, että hän erehtyi sanomaan poliittisen korrektiuden olevan kirjallisuudelle vahingollista.
14