ellauri024.html on line 393: Seuraan tässä Arskan saamaa kirjallista peruskoulutusta, eli elämä ja teokset paradigmaa. Katastrofikässärissä Arska yritti testata kirjailijoiden persoonallisuutta ja liittää sitä niiden kirjoihin. Aika villiä. Ehkä sellainen oli jo silloin 50-luvulla menossa pois muodista, tuli anglosakseista tää positivistinen tuotanto puhuu puolestaan-tendenssi, jonka oppia noudattaa orjallisesti sisareni Kristina.
ellauri030.html on line 502: Seuraava pätkä on kopsittu saxankielisestä Wikipediasta. Englantilaisessa on vähän eri juoruja, jotka on käännetty tänne. Artturi syntyi 1788 Danzigissa, nykyisessä Gdanskissa. Isä oli kauppias ja äiti piti Goethellekin kelvannutta kirjallista salonkia. Porukka muutti 1793 eli Ranskan giljotiinikekkereiden aikaan Hampuriin, kun Puola oli menettänyt Gdanskin Preussille. Isä-Heikki jatkoi helppoheikin hommia Hampurissa. Artun oli määrä jatkaa kaupassa, mutta Arttu perkele! halus lukioon. Iskä ei päästänyt sitä turhuuteen, mutta pääsi se kuitenkin vaihtoon ulkomaille. Iskältä ei kauppa käynyt, se hyppäs masixena talon katolta. Äiti ja sisko muutti Weimariin, Arttu jäi Hampuriin. Ja eikun kimnaasiin, kun ei ollut iskä eikä äiti enää kieltämässä. Pihkaantui vähän johki näyttelijättäreen, siitä ei tullut muuta kuin sydänsurua.
ellauri033.html on line 1101: Jorixen paras kaveri oli toinen deeku Villiers. Siltä ei ole yhtään mainittavaa kirjallista jäännettä.
ellauri041.html on line 1922: Sitä käytti joku säälittävä Jaakkoon takertunut romanialainen filosofi ammoin artikkelin nimenä. Se artikkeli oli printattu dot matrix printterillä ja monistettu spriimonistuskoneella. Säälittävää. En tunnistanut kirjallista viitettä enkä muutenkaan ymmärtänyt paperista tuon taivaallista. Varmaan se oli ihan mobutu seko seko.
ellauri052.html on line 317: Coleridgen pääteokset ovat runoelmat Christabel ja The ancient mariner. Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
ellauri055.html on line 712: Lagerkvist kasvoi maalla uskonnollisessa perheessä. Nuoruuden vaikutteet säilyivät voimakkaina, vaikka hän otti nuorena miehenä etäisyyttä uskonnolliseen taustaansa, kiinnostui sosialismista, ja alkoi kannattaa kirjallista ja taiteellista radikalismia. Hänen ensimmäinen maailmansodan aikana kirjoittamansa teokset huokuvat äärimmäistä pessimismiä, mutta vuosien varrella se pehmenee ja Det besegrade livet (1927) julistaa jo uskoa ihmiseen ja ihmiskuntaan. Ja varmaan talousliberalismia.
ellauri055.html on line 928: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.
ellauri062.html on line 807: Mytomaani on kirjallista lassipalloa. Ottomaani opettaa ensin lukijansa etenemään tekstissä ja sitten varoittamatta muuttaa pelin sääntöjä, jolloin eteneminen pysähtyy. Kirja hervahtaa kädestä kuin Mikon joulupaketista tullut ankanmuotoinen kynsiharja. Luotailija haihtuu reiästä suolikaasuna huizin Saharaan.
ellauri067.html on line 562: Infantiilia touhua. Kaunokirjallista Superman tattoota. Tästä voi vakavissaan innostua vain Teräsmies sarjakuvien, turzel piirrettyjen ja sotahorror-b-leffojen ystävät, wagneriaanit ynnä muut kaappiuskovaiset. Pelkäxi läpäxi 1000s on aika pitkälti. Kato nyt tätäkin listaa Pynchonin mielikuvituskavereista:
ellauri077.html on line 590: Ekfrasis (kreik. ἔκφρασις, ek + frasis > ekfrazein 'mainita, kuvailla') on laajassa mielessä kirjallinen ja retorinen esitystapa, jonka avulla jotain esitetään kuvallisesti tai figuratiivisesti. Ekfrasis tarkoittaa ennen kaikkea taideteoksen kirjallista kuvausta, kuvan kuvaamista, sanallista deskriptiota. Ekfrasis on siis kirjallinen keino, jossa teksti vastaa tai kuvaa toista taideteosta, hyvin usein maalausta tai veistosta.
ellauri095.html on line 425: Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.
ellauri096.html on line 929: En tunne kumpaakaan kirjallista performanssitaiteilijaa ollenkaan. Nuoren Voiman toinen päätoimittaja Vesa Rantama, vieläkö aiotte jatkaa sairauskertomuksen julkaisemista? ”Saattaa olla”, Rantama vastaa. Saahan sillä rahnaa, josta on aina pula. Niinkuin tälläkin, miettii Herlinin omistama Antti Mäjänder.
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri118.html on line 799: Fronden jälkeen hän itse piti kuulua kirjallista salonkia Société du samedi (´lauantaiseura´), joka oli viimeisiä jossa presiöösin tyylin henkeä vielä vaalittiin. Seuran jäseniä on sanottu ensimmäisiksi sinisukiksi. Tämä yltiöromanttinen ja hienostunut näkemys leimaa myös hänen kirjoittamiaan viittä valtavan suurta herooista historiallista romaania, jotka tosin ilmestyivät hänen veljensä nimissä: Ibrahim, ou l´illustre Bassa (4 osaa, 1641), jonka ansiosta tulivat muotiin turkkilaiset aiheet ja orientalismi, Artamène ou le grand Cyrus (10 osaa, 1649–1653), Clélie, histoire romaine (10 osaa, 1654–1660). Romaanit saivat myrskyisän suosion ja kuuluvat ajan suurimpiin kirjallisiin menestyksiin.
ellauri141.html on line 207: Vähän kirjallista arvoa on Horatiuxen muutamilla Arkhilokhoxen sävyyn muodostelemilla häväistysrunoilla, joista toiset ovat häikäilemättömän realistisia ja suorastaan sukupuolikuria loukkaavia. Näiltä runopukuun puetuilta henkilökohtaisilta hyökkäyxiltä, joilta puuttuu kokonaan esteettinen perustunnelma, täytyykin hyvin suuressa määrässä kieltää varsinainen kaunokirjallinen arvo. Ne ovat yxinkertaisesti mauttomia. Toisinaan voi H. mennä jopa arveluttavan pitkälle. Pitkäköhän Flaccuxella oli jäykkänä? Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa. Tuskin muisti izekään.
ellauri155.html on line 484: Joskus lukiossa koitin kirjoittaa kertovaa kaunokirjallista ainetta Ruissalon rokkikonsertista,
ellauri238.html on line 140: Tähän se ei loppunut. Karuselli vain kiihtyi ja sekasortoinen epätodellisuus siirtyi Turkuun. Nyt Pentillä oli ladattu ase, Leenan isän sotamuisto-revolveri, kun he lähtivät Turkuun, psykiatri Armo Hormian järjestämään runoseminaariin bussilla, joka vei sinne kirjallista väkeä Helsingistä. Maila oli mukana tällä runoseminaarimatkalla, ja hän soitti minulle kauhistuneena Turusta. Hän sanoi tulevansa ensimmäisellä junalla takaisin ja minun pitäisi valmistautua heti lähtemään.
ellauri244.html on line 294: Se keskittyy vaan hieromaan Harrin kirjallista tappiota ihoon kuin mutanttininjakilpikonnien vastustaja Krang. Kyllä tässä on aika paljon tollasta luokkaretken makua.
ellauri246.html on line 596: Tuomari kysyy Brodskilta kysymyksiä lyhytaikaisesta työstään tehtaalla ja geologisissa expeditioissa, kirjallisuuden tulot. Hän kieltäytyi tunnistamasta Brodskin työtä ja Brodsky Writerin kirjallista työtä.
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
ellauri270.html on line 67: Romaani sai kiistatta vaikutteita hänen väitöskirjastaan: Tippaleivän kierteet Bosniassa Turkin vallan alaisina (Die Entwicklung des geistigen Lebens in Bosnien unter der Einwirgung der turkischen Herrschaft), jota hän puolusti verisesti Grazissa vuonna 1924. Väikkärissä on lähes kaikkien Andrićin tulevaisuuden ideoiden ydin, joka perustuu historialliseen materialismiin, johon hän heräsi sitä kirjoittaessaan. Väitöskirjassaan Ivo Andrić kiinnitti huomionsa Bosnia ja Hertsegovinan kaikkien neljän suuren kansallisyhteisön historialliseen kohtaloon: serbit , kroaatit, turkkilaiset ja juutalaiset. Objektiivisesti, ilman kirjallista mystifikaatiota hää tarkasteli heidän välisiä erityispiirteitä ja suhteita.
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri297.html on line 62: Mitä tulaa intertextuaalisuuteen, niin onhan tällästä paasausta ollut maailman sivu, epäluotettavia kertojia ja kirjallista lainausta, ota vaikka koko juutalaisten historia, kuten kreikkalaistenkin (vaikka Plutarkhos), ja sitten vielä 1600-luvulla Burtonin Melancholia. Nytten on koko internetti yxi iso intertexti. Kazo vaikka:
ellauri297.html on line 547: Melkein kaikki kirjallisuus julkaistaan englanniksi. Tunnetuimpia runoilijoita ovat Frank Chipasula ja Steve Chimombo. Legson Kayira on kirjoittanut puoliomaelämäkerrallisia teoksia matkoista Afrikassa jo 1970-luvulla. Nykyisin Yhdysvalloissa työskentelevä Paul Tiyambe Zeleza on kirjoittanut parikymmentä tietokirjaa ja kolme kaunokirjallista teosta.
ellauri325.html on line 546: Vapauduttuaan vankilasta Helanen jatkoi "luovaa kirjallista työskentelyä," jonka olivat aloittaneet mm. Sarastus: koulupoikaromaani. Gummerus 1923, Mies, joka uskalsi. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1928 ja Harkitkaa! Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1936.
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ​​ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri350.html on line 299: Alkaen julkaisusta I Know Why the Caged Bird Sings, Angelou käytti samaa "kirjoitusrituaalia" monta vuotta. Hän heräsi aikaisin aamulla ja kirjautui sisään hotellihuoneeseen, jossa henkilökuntaa käskettiin poistamaan kaikki kuvat seiniltä. Hän kirjoitti lainopillisiin tyynyihin makaaessaan sängyllä, ja hänellä oli vain pullo sherryä, korttipakka pasianssia varten , Roget´s Thesaurus ja Raamattu, ja lähti aikaisin iltapäivällä. Hän teki keskimäärin 10–12 sivua kirjallista materiaalia päivässä, jonka hän editoi kolmeen tai neljään sivuun illalla.
ellauri353.html on line 408: George Saunders, kun häneltä kysyttiin kirjallista vaikutusvaltaa, sanoi: "Minä rakastan venäläistä kirjailijaa nimeltä Isaac Babel. Voin hypätä mihin tahansa hänen teoksiinsa, lukea muutaman sivun ja mennä, Ai niin, kieli. Se on melkein kuin olisit virität kitaraa ja kuulit kauniisti viritetyn ja sanot: Joo, sitä me haluamme. Haluamme jotain täydellistä. Kun luen häntä, se kalibroi korvani. Se muistuttaa minua erosta OK lauseen ja todella lauseen välillä. taitava lause. Babel tekee sen puolestani."
ellauri369.html on line 174: Historioitsijana Neposta pidetään epäluotettavana ja epäobjektiivisena. Elämäkerrat ovat ylimalkaisia, hänen aineistossaan korostuvat anekdootit, hänen kronologioissaan on suuria ongelmia, ja hän sortuu usein läpinäkyvään liioitteluun pyrkiessään kuvamaan jokaisen henkilön ainutlaatuisena sankarina. Näin hän on enemmän ajanvietekirjailija kuin varsinainen historioitsija. Hänen kirjallista tyyliään on luonnehdittu toisaalta selkeäksi, toisaalta yksitoikkoiseksi ja värittömäksi. Kielenkäyttö poikkeaa usein Ciceron huisin hyvästä latinasta.
ellauri369.html on line 283: Jaakko Hämeen-Anttila -vainajan (levätkööt hänen luunsa rauhassa) mukaan länsimaiset arabian tutkijat yleensä uskovat, että asiat todella tapahtuivat niin kuin Ibn Ishaq oli kuullut kerrottavan, kuitenkin niin, että viime aikoina on tuotu esiin mahdollisuus, että tarinaan on tiivistetty pitempi ajanjakso, jolloin Muhammed ei olisi vielä tuominnut epäjumalia. Toisaalta kertomus muistuttaa kaunokirjallista veijaritarinaa, jossa piru petkuttaa hengenmiestä. Jansen uskoo, että tarina on keksitty antamaan selitys edellä lainatulle Koraanin jakeelle 22:52. K.-H. Ohlig pitää mahdollisena, että saatanalliset jakeet olivat Koraanissa al-Tabarin aikana 900-luvulla ja poistettiin vasta sen jälkeen.
ellauri381.html on line 451: 1960-1970-luvulla Neuvostoliitossa toteutettiin kampanja Solženitsyniä vastaan, ja Solženitsyniä - "parjaajaa" ja "kirjallista vlasovilaista" - vastaan ​​esitti erityisesti Mihail Šolohov ja Dean Reed sekä Stepan Shchipachev (Literaturnaja Gazetan artikkelin "The End of the Literary Vlasovite" kirjoittaja).
ellauri383.html on line 88: Muutama vuosi Berliinin muurin murtumisen jälkeen kirjailijan alter ego, kertoja Stine, kokee väkivaltaa ensisijaisesti äidiltään, joka jatkuvasti hakkaa ja pahoinpitelee häntä ja hänen veljeään surren DDR:ää. Kirjailija itse joutui käymään läpi monet kuvatuista kokemuksista. Arvostelija Andreas Platthaus arvostaa tätä Anne Raben romaania vastakohtana typerälle DDR:n nostalgialle, joka muokkaa nykyistä kirjallista diskurssia.
ellauri389.html on line 122: Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juveniileja runoja, Sibylline lähtee ja Sekalaisia säkeitä. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Siinä Coleridge ehdottaa, että hän "ei nauttinut poikamäisestä urheilusta", vaan sen sijaan luki "lakanan alla ja pelasi itsellään".
ellauri390.html on line 132: Sauli kirjoitti nelisenkymmentä kaunokirjallista teosta ja oli aikanaan tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Jälkimmäisiä Otava julkaisi uusintapainoksena vielä vuonna 1984.
ellauri390.html on line 179: Elokuvassa Jane Austenista Radcliffe tapaa nuoren Jane Austenin ja rohkaisee häntä jatkamaan kirjallista uraa. Ei ole näyttöä siitä, että tällaista kokousta olisi koskaan tapahtunut edes etänä.
xxx/ellauri086.html on line 744: Vuosina 1846–1847 Poeta työllisti kaksi suurta julkisuutta saanutta kirjallista riitaa, jotka vahingoittivat suuresti hänen mainettaan ja joiden seurauksena hänen juopottelunsa ja epäilyt mielenterveydestä tuotiin julkisuuteen. Mitkäs ne riidat olivat?
xxx/ellauri122.html on line 161: ”Jollain tavalla koiran omistaminen sabotoi kirjallista projektiani, jonka omaelämäkerrallisuus mureni todennäköisesti siihen, että koiran luonne on niin lähellä omaani :--P.” Ärisen niille joille uskallan ja maireilen lopuille. En tunnista omaa kuvaa peilistä vaan haukun sitäkin.
xxx/ellauri139.html on line 240: Työstäessään Myshkinin kuvaa Dostojevski irroittautui venäläisestä reformistisesta toiminnasta myönteisen sankarin kirjallista kuvaa muodostaessaan, tehtävä, jonka ratkaisemiseen vallankumouksellisten demokraattien rinnalla kaikki parhaat venäläiset 19. vuosisadan jälkipuoliskon kirjailijat osallistuivat, erityisesti L.N. Tolstoi ja N.G. Leskov.
xxx/ellauri168.html on line 352: TEKIJÄNOIKEUSHUOMAUTUS Ellei toisin mainita, kaikki Salaisuus-sarjan -kirjat ovat Brian Haughtonin kirjoittamia, eikä niitä saa kopioida missä tahansa muodossa ilman hänen nimenomaista kaunokirjallista lupaansa.
xxx/ellauri268.html on line 530: Sadetta pidetään valistusfilosofina, mutta filosofina hän on varsin kyseenalainen. Joillekin hän edustaa valistukseen kuuluneen sosiaalisen emansipaation äärimmäistä huipentumaa kirjoittaessaan asiantuntevia neuvoja siitä, miten ulostetta voidaan käyttää avuksi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Toiset taas pitävät hänen filosofiansa merkitystä vähäisenä tai nimittävät hänen kirjallista tuotantoaan pelkäksi pornografiaksi, koska niissä käsitellään seksuaalisuutta ja perversioita hyvin räiskyvällä otteella. Myös Sateen oma elämä oli täynnä irstailua, minkä johdosta hän joutui viettämään suuren osan elämästään vankilassa. Hän kirjoitti useimmat kirjoistaankin vankeudessa käytettyjen wc-rullien sileälle puolelle.
xxx/ellauri303.html on line 492: Ortodoksiset juutalaiset pitävät kirjallista ja suullista Tooraa samana kuin Mooses opetti, kaikissa käytännön syissä. Konservatiivisilla juutalaisilla on taipumus uskoa, että suuri osa suullisesta laista on Jumalan innoittamaa, kun taas uudistus- ja jälleenrakentamisen juutalaisilla on taipumus nähdä koko suullinen laki kokonaan ihmisen luomuksena. Perinteisesti reformiliike katsoi, että juutalaisten oli noudatettava Raamatun eettisiä mutta ei rituaalisia käskyjä, vaikka nykyään monet reformijuutalaiset ovat omaksuneet monia perinteisiä rituaalikäytäntöjä. karaite juutalaisetperinteisesti pitää kirjoitettua Tooraa arvovaltaisena, pitäen suullista lakia vain yhtenä mahdollisena tulkintana kirjoitetusta Toorasta. Useimmat nykyaikaiset ortodoksiset juutalaiset ovat samaa mieltä siitä, että vaikka tietyt suullisen lain lait annettiin Moosekselle, useimmat talmudin lakeja ovat johdattaneet orgaanisesti Mishnaic- ja Talmudic-aikakauden rabbitit.
xxx/ellauri306.html on line 181: Persiuksen opettajat Cornutus ja Caesius Bassus julkaisivat hänen varhaisen kuolemansa jälkeen Persiuksen ainoan teoksen, Saturae. Teos koostuu kuudesta satiirista, joissa Persius arvostelee aikansa kirjallista muotia ja yleistä rappiota. Persius käyttää runoissaan taitavasti sarkasmia ja kekseliäitä kielikuvia, ja roomalaisen satiirin perinteitä noudattaen runojen lopussa on aina moraalinen opetus. Teos oli suuressa suosiossa keskiajalla.
xxx/ellauri380.html on line 281: Dirlewangerin nekrofiliaa koskevia syytöksiä kohtaan on esitetty jonkin verran skeptisyyttä. Huolimatta siitä, että hänen uralleen on ominaista "lasten raiskaukset, murhat, perversio, sadismi ja alkoholismi", nekrofiliasta ei ole todistettu todisteita ja "voidaan vain olettaa, että tällaiset olettamukset ovat pelkkää kirjallista fiktiota".
44