ellauri061.html on line 1158: Lukupiirimme antoi kirjalle tähtiä yhteensä 4- (asteikko 1-5).
ellauri062.html on line 305: Juotikas sai kuin saikin 3v kirjallisuusapurahaa 2014 . Oliko lautakunnan puhis Mies Hissi Kone? (Mies Hssi Masheen palaa kuvaan s.557. Onxe niiku Pekka ja Zinda niiku Ilona? Pallinaama ja pallinaamempi.) Ei tullut tällä tiiliskivellä ihan Finlandiaa, kun se meni sille toiselle tiilelle, Jussi Valtosen kakaramaiselle kirjalle jonka nimikin oli lainaus Jeesuxelta. Kävikö Juotikas edes sykkiä? Se taitaa olla aika epäluotettava kertoja. Pikkusuinen Juotikas on Loimaalta. Siellä oltiin kerran lasten kanssa hiihtolomalla. Ei yhtään mäkiä. Juotikkaan kanssa pitää olla varovaisempi, ettei suxet exy samalle ladulle ja tule noloja akkoja.
ellauri062.html on line 891: Valmistumisensa jälkeen Weininger kääntyi juutalaisuudesta protestantiksi. Hän etsi väitöskirjalleen kustantajaa ja kääntyi muiden muassa Sigmund Freudin puoleen, mutta Freud suhtautui kirjaan kielteisesti. Weininger esitti siinä olevansa Riemastusta parempi. Ei ois pitänyt.
ellauri063.html on line 500: Tätä nykyä kiroan veroja ja firmani työeläkemaksuja. Ne kostavat nuoruuden uurastukseni rakennustyömaan kuutamossa. Tunnustan senkin, että nykyinen kiusanhenki kustansi yleishyödyttömät opintoni tohtoriksi saakka – Vuosi riittää yhdelle kirjalle, jos pitempään jatkaa, sitten teksti vaan huononee.
ellauri097.html on line 564: Näistä kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, saa tavallisesti suomenkielisestä kirjasta kylläkseen, kun sitä on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enintään puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysyntää riittää jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti (esim painosten kuningatar Hilja Haahti). Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riittävästi. Jokin kirja ei saa yhtään. Lisää tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa – niin pitkään kuin tulee uusia ihmisiä – koska tässä maassa edelleen on tiettyjä kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki.
ellauri222.html on line 1082: Roope Änkkä kiihtyi jälleen. Hän otti jalastaan tohvelin ja laski sen kahvipöydällä olevalle kirjalle tai albumille ja silloin tällöin pani sen takaisin jalkaansa. Hän sanoi että kristinusko oli alkuaan tarkoitettu alhaisille ja orjille, minkä vuoksi ristiin naulitseminen ja kaikki sellaiset rangaistukset ja kärsimykset olivat välttämättömiä. Mutta vastanavalla, onnen navalla, pitäisi olla jotakin yhtä suurenmoista. Iloa ilman syntiä, rakkautta ilman pimeyttä, hilpeätä vaurautta. Eivätkä asiat aina menisi pieleen. Oi yltäkylläisen rakkauden ja uuden ihmisen suuri aikakausi! Ei enää köyhä, tietämätön, rujo, valheen käpristämä olento, valehtelija kehdosta saakka, köyhyyden ruoskima, pelkuruudesta pahalle haiseva, kateuden tunkioon uponnut, tunteiden saavuttamattomissa kuin kaali, toukka kauneudelle, rapu velvollisuudelle, huolten kotelon rihmaa suustaan valuttava. Ei kyyneleitä millä itkeä, ei hengitystä nauruun, julma, kylmä, loinen, kavala, ruikuttaja, pelkuri ja laiskuri. Äkseerattu kuin preussilainen joka vapisee ärjyvän kersantin edessä. Äyk.
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri258.html on line 238: Ajattelin, että kirjalle olisi sopiva paikka kotikirjaston salatiedeosastolla. Nykyarvokin oli kohdillaan: kaksi euroa. Ostin. Typerys, sen sai yhdellä egellä Itixen kierrätyskeskuxesta.
ellauri279.html on line 318: Rangaistuksen aluksi Solženitsyn oli kahdessa vankilassa Moskovassa. Sitten hänet siirrettiin lähiseudulle ojennustyöleirille, jossa hän kuljetti puutavaraa, ja seuraavaksi toiselle, jota kutsuttiin ”Uudeksi Jerusalemiksi”, jossa hän kaivoi savea. Sieltä hänet vietiin Kazakhstaniin leirille, jota kutsuttiin ”Galogan portiksi”, jossa lapioitiin potaskaa. Eli siis vuonna 1950 Solzhenitsyn lähetettiin poliittisten vankien "erityisleiriin" Ekbatanin kaupunkiin Kazakstaniin. Siellä hän työskenteli kaivosmiehenä, muurarina ja valimon työnjohtajana. Hänen kokemuksensa Ekibastuzissa muodostivat perustan kirjalle Yksi päivä Ivan Denisovichin elämässä.Hän koki moraalisen ja henkisen murtumisen yrittäessään vältellä vartijan vaatimuksia raportoida vankitovereistaan. Hän ei antanut tietoja. Hän viittasi noihin yhdeksään kuukauteen Galogan portissa elämänsä alhaisimpina aikoina. Tulipahan sentään tehtyä rehellistä työtä edes sekin aika.
ellauri310.html on line 201: päiväkirjalle. 1800-luvulla kardinaali John Henry Newman pysyi lähellä Ambrose St.
ellauri332.html on line 688: Dreamseller varmisti matkustellen ympäri maailmaa, että Augusto Curyn kirjoja löytyy yli 50 maasta ympäri maailmaa. Dreamseller- romaaneja on myyty massiivisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Portugalissa. Dreamseller valloitti Aasian ja Venäjän markkinat ja oli ehdolla tämän vuoden (2016) parhaaksi kansainväliseksi fiktiokirjaksi Kiinassa. Koreassa kirjalle on tehty hienostunut painos ja huippujulkisuus. Espanjassa Augusto Cury on kymmenen myydyimmän joukossa. Portugalissa hänen intohimoiset lukijansa järjestivät opintoryhmiä keskustelemaan hänen teorioistaan ​​ja julkaisivat johtopäätöksensä useilla verkkosivustoilla. [ tähän kyllä tarvitaan lainaus, hemmetti! ]
ellauri374.html on line 387: Synnyin ja kasvoin Ammanissa vuonna 1952. Lukiosta valmistuttuani jatkoin islamilaisia sharia-opintojani College of Islamic Studiesissa Ammanissa. Opintojeni aikana työskentelin Jordan Postilla eri lähetys- ja jakelutehtävissä vuoteen 1997 asti. Sen jälkeen omistauduin Jumalan kirjalle, olkoon Hän siunattu, (Koraani) ja laajensin tietoani islamilaisesta uskonnosta ja islamilaisen Umman elämästä.
ellauri378.html on line 99: Molotov, Stalinin johtaman Neuvostoliiton voimakas ulkoministeri, esitti monia huomautuksia juutalaisista Felix Tšueville vuosina 1969-1986 käydyissä keskusteluissa, joista tuli pohjana vuoden 1991 kirjalle Molotov muistaa. Hän muistutti, että Leninin ollessa kuolemassa "juutalaiset hallitsivat monia johtavia tehtäviä, vaikka he muodostivat vain pienen osan maan väestöstä". Zinovjevistä hän muisteli: "Hän ei edes näyttänyt juutalaiselta." "Aikansa he haistelevat ympäriinsä, sekoittelevat asioita, mutta ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan."
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri126.html on line 782: P&A on toxisia persuja, fasisteja ja rasisteja (paizi välissä tuulettavat aika kokkareisia mielipiteitä). Kaikki alkoi Vituttaa kaikki -blogista, jota he kirjoittivat aktiivisesti kesästä 2007 kesään 2008. Esikoisteos Eniten vituttaa kaikki julkaistiin alkuvuonna 2008 ja sen menestyksen johdosta kirjalle tehtiin jatko-osat Toiseksi eniten vituttaa kaikki (2009) ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki (2010). Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on tehty juhlapainos (2013) ja juhlapainoksen juhlapainos (2020). Pasan ja Atpon viimeisimmät teokset ovat izehoito-opas Vitutuspäiväkirja (2019) ja Vituiksi meni - niminen täytettävä omaelämäkerta (2020). kirjat eivät ole myyneet tarpeesi. P&A kiroilevat karkeasti kuin kiroileva siili. Vitun siili vituttaa kuten kaikki.
xxx/ellauri178.html on line 134: Kakutani "Shimura Rei" Michiko oli New York Timesin ilkein kriitikko joka aiheellisesti ainakin kerran puhkaisi Franzenin pullistuneen ilmapallon. Franzen nimitteli Reitä "tone deaf and humorless" ja "stupidest person in New York". 9v myöh. samainen Rei aivan ansiotta kiitteli Franzenin izetyytyväistä Freedom tiiltä. Zadie Smithin kirjalle Kauneudesta kiitos oli ihan aiheesta, kuin myös Toni Morrisonin läpyskälle luultavasti. Pieleen meni ylistyxet de Lillolle.
xxx/ellauri179.html on line 63: Hemingway alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, Ja aurinko nousee, ollessaan 25-vuotiaana Pariisissa lehtimiehenä. Aiemmin Hemingway oli kirjoittanut pitkiä novelleja. Hän sai 250-sivuisen käsikirjoituksen valmiiksi 21. syyskuuta 1925. Alun perin Hemingway ajatteli antaa kirjalle nimeksi Ford Fiesta, muttei kuitenkaan halunnut vierasperäistä nimeä. Myös kirjan teemaan liittyvä Kadotettu sukupolvi oli nimiehdotuksena mielessä, mutta lopulta Hemingway otti Saarnaajan kirjasta lainatun nimen, Ja aurinko nousee. Hemingwayllä oli vaikeuksia saada kustantaja kiinnostumaan käsikirjoituksesta. Hän veti käsikirjoituksensa korjattavaksi ja poisti siitä 15 ensimmäistä sivua, päähenkilöiden elämäkerrat. Kustantaja Maxwell Perkins oli lopulta erittäin vakuuttunut romaanista. Hemingway osti kirjan vaimolleen Hadley Richardsonille. Kirja myi hyvin esikoisteokseksi ja siitä otettiin toinen painos jo kahden kuukauden kuluttua julkaisusta.
xxx/ellauri186.html on line 608: Tää evankeliumi on enempikin siikveli Jobin kirjalle, samantapaista musta/valkea hattu manikealaisuutta on tässäkin. Mutta sehän kuuluu jo voitettiin tit for tat ajatteluun, nythän pitäisi peukuttaa pikemminkin tällästä kortta kekoon etiikkaa. Kaikki 1n ja 1 kaikkien puolesta.
xxx/ellauri329.html on line 365: Alkusysäyksen kirjalleen Aleksijevitš sai, kun hän tapasi Ljudmila Ignatenkon, paikallisen palomiehen vaimon. Mies oli hälytetty yöllä sammuttamaan voimalassa syttynyttä tulipaloa ja sinne tämä työtovereineen riensi ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Seuraavana päivänä alkoivat rajut oireet ja neljän päivän kuluttua miehet siirrettiin Moskovaan sairaalan eristysosastolle. Kahden viikon päästä he kaikki olivat kuolleet. Ilman näitä miehiä voimakas säteily olisi voinut tuhota koko Euroopan elinkelvottomaksi.
19