ellauri008.html on line 494: Hyvät kirjailijat on vähän sellasia androgyynejä. Taviksia. Ei kauhistele, kukkoile, kiivaile, nyyhkyile, hienoile, höyryy, uhoo, mesoo, hymistele, lyö rumpua eikä mahtaile. (Grassin peltirumpu on paska, ei jaksa edes loppuun.)
ellauri008.html on line 495: Ne koittaa ymmärtää pientä kulkijaa, jollanen löytyy joka matin ja maijan sisältä, ihan riippumatta killuttimista. On toki eroja, mutta kameran sukupuolenvaihtoapista huomaa miten pieniä ne on. Ja homohäissä homot kirjoittaa toisilleen just yhtä liikkiksesti kuin heterot. Hyvät kirjailijat tajuaa, että kaikissa sioissa on pikkuisen likaa. Ne ei erottele jyviä ja akania, kärpäsiä ja härkäsiä. Toinen ei ole niille toista parempi. Ei ole lehmipaimenilla selkeästi valkoiset tai mustat stetsonit. Koko hyvä paha erottelu on pointin vierestä. Ne kertoo miten eri lailla voi maailman kokea, oudosti ja silti tutusti. Niiden kirjoissa ei tarvi tapahtua mitään merkillistä, joskus ei tapahdu juuri mitään, ja silti niissä on koko elämä. Kirjallisuus, niinkuin elämä, ei tarvitse juonta, eikä opetusta.
ellauri008.html on line 827: Witsi, onkohan kaikki jyrkän linjan miesasiamieskirjailijat homoja, ainaskin in spe? Hemingway? No sillä oli paljon naisia, mut oli sekin ollut mamman hännän alla pienenä. Se taiskin olla pikemminkin transu wannabe. Sen poika Gloria oli epäonnistunut sukupuolenvaihtaja. Ille faciet. Hemingwaut on Mannerheimin miehiä. Puskajääkäreitä.
ellauri015.html on line 105: Nyt kun mulle on tullut tavaxi kirjoittaa proosarunojani tasatahdin mittaan, huomaan että saman tekee hurjan monet kirjailijat ja kääntäjät. Tanttaranttarytmillä etenee esim. Rousseaun Julie, jambisesti silosäkeellä tosin ranskankielellä, tangon sävelin, eikä suomalaisittain trokeella foxtrottia, kalevalan mitalla.
ellauri020.html on line 834: Kunderan selitysteoxen pointti on että Milan Kundera on samaa tähtikaartia kuin Euroopan parhaat kirjailijat. No, Brochin kirja Schlafwanderer oli kyllä kohtalainen. Naiskirjailijoista Milan mainizee Agatha Christien. Milan Kundera voittaa! Hyvä Milan!
ellauri021.html on line 73: Lueskelin sieltä täältä tuota His Masters Voicen Kauhajoen kasvistoa. Siinä on alux vanha osa ja lopussa uudempaa mazkua. Kuten monet muut bestseller kirjailijat se ei malta olla tuuppaamatta alkumenestyxen perään heikompaa jatkoa. Näitä on iso liuta muitakin. Jehova, Cervantes, Dumas vanhempi, lavastaja Roy, ja El Lauri, vain tärkeimpiä mainitaxeni.
ellauri022.html on line 608: Malamudin alter ego Dubin oli elämäkerturi. Romaanikirjailijat on kuvitteellisten elämien kertureita. Mustakin on tullut näissä paasauxissa aikamoinen kerturi. Wannabe ja bona fide pönäköiden suurmiesten parturi. Jossain Aku Ankassa joltain roistolta ajettiin parta ja se näytti enää hassulta. Simson ilman pitkää lettiä ja leukaluuta. Pelkkä aasi. Naku keisari. Jos oisin psyko analyytikko kuten Eke, sanoisin että olen vaan kade. Kun en oo ize suurmies koitan osoittaa, että ne muutkin on oikeastaan aika pieniä.
ellauri025.html on line 912: Ai siitä et "mikä saa mut kirjoittamaan?" Ompa tylsä aihe. Aika monet kirjailijat kirjottaa siitä, kun ei enää muuta kexi. Asiaa tai ei. Seku kysyy työlääntyeenä mikä saa mut kirjottamaan koko ajan. No salamiakki! Ei vaitiskaan, kylä se on lähestyvä eläkeikä ja sen takana häämöttävä kuolema. On ikävillä perhetapahtumilla kai osansa. Lisänä rikka rokassa. Pitää muistella äkkiä ennenkuin on liian myöhäistä.
ellauri025.html on line 1008: kirjailijat
ellauri026.html on line 390: Kaikista hulluinta on nähdä miten julkkiskirjailijat kiittelevät toisiaan keskinäisen kehun kerhoissa, tyhmät tyhmiä ja pöntöt viereisiä pönttöjä. Tää on täydellinen Väinö Linna duplikaatti, toi on Loirin haamukirjailijan veroinen, kolmas yhtä fixu ja filmaattinen kuin Sofi Oxanen. Toisen kerran ne suomii toisiaan yhtä reippaasti, ja ihan samoilla pointeilla.
ellauri026.html on line 392: Ja sit on nää tietokirjailijat hyötykirjoineen, karvaisine viittoineen ja naavapartoineen esim Klinge, Wahlroos, Enkvist ja Valtaoja, jotka ovat olevinaan ainoita viisaita miehiä, muut vaan statisteja. Esittelevät keximiään mahdottomia mahdollisia maailmoja ja historian käänteitä, selvittävät kaikki markkinoiden ilmiöiden syyt ja seurauxet, ihan kuin ne olis luonnon kirjanpitäjiä tai sihteerejä, tai jostain taivaasta pudonneita sanansaattajia. Luonto nauraa niille koko matkan geenipankkiin. Ne ei tiedä mitään, on keskenäänkin aivan eri mieltä. Esittelee ensimmäisiä syitä, mityyxiä ja tämyyxiä kuin S. Albert Kivis-vainaja. (KOO)
ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
ellauri033.html on line 479: Jos ne ei kerro omia tarinoitaan, kirjailijat kexii juonia uutisista tai vanhemmasta viihteestä, esim myyteistä. Disciplen taustalla oli joku affaire Chambige, ilmeisesti jonkun Paulin kaverin tunaroima Klasu ja Ebba tapaus, jossa Klasu muka ampuu vahingossa oman pään ohi ensin nitistettyään menestyxekkäästi Ebban. Tästä nuoriso oppii ampumaan huonosti, tuumii Bourget ja päättää kirjoittaa siitä opettavaisen romaanin. Sekaan voi laittaa paljon monarkismia ja mies-ja ääniperiaatteen pelkoa, puhumattakaan nais-ja ääniperiaattesta. Plus muuta naisten halvexuntaa ja niistä viisastelua. Proustin hyvä puoli sentään on et se on kiinnostunut vaan ja yxinomaan persereijistä.
ellauri033.html on line 574: Setämieskirjailijat, kuis ollakaan, kirjottaa nenäkkäistä nuorista miehistä jotka ezii izeään omasta ja naisystävien pyllyvälistä. Näitä piisaa. Pieru exyxissä itkevät ja nussivat nuoria huoria ja/tai ahnaita puumia. Nuorten miesten esikoisromaanint ja leffat tuppaa olemaan sellaisia vielä tänäkin päivänä, ja varmaan tulee olemaan maailman tappiin asti. Pyllyvälistä se minuus on löytyvä. No se tappikin voi siinä olla jo arvaamattoman lähellä. Hukkapätkän mainizemia ja muita seuraavassa taulukossa:
ellauri033.html on line 1095: Näin opetti tiedemies opetuslapselle. Katuvainen opetuslapsi joka vinkuu Charlotten perään ei koe helpotusta, vaan tunnustaa eläneensä tiedemiehenä vastoin luontoaan, au rebours de sa nature. Tosta au reboursista tuli mieleen deekukirjailijat samaan aikaan toisaalla, de Huysmans ja Villiers.
ellauri035.html on line 43: Kaikki opaskirjailijat korostavat lukemisen merkitystä. Opettele lukemaan! huusi Pirkka-Pekka Peteliuskin Aakelle, joka oli mennyt ostamaan lämminverivarsaa, mutta myytävänä olikin lämminvesivaraaja. Pitää myös antaa izelleen lupa kirjoittaa huonosti, eihän muuten synny paasausta pyykkikorikaupalla. Lainata löpö naapurilta, jos on oma lopussa. Sitähän mä tässä juuri teen.
ellauri040.html on line 72: Mut suomalaiset 1987 (asia lie sittemin korjaantunut) on vaan heikkiturusia ja jomppaojaharjuja, joille marginaalisuus ja rappio on vain lenkkimakkaran polttamista molemmista päistä. Polttaisivat edes pössyä, olis mannermaisempaa. No nyttemmin ne polttavat, nuoremmat jolppikirjailijat siis.
ellauri041.html on line 44: Tšukovski sai filologian tohtorin oppiarvon vuonna 1957 ja Oxfordin yliopiston kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimen vuonna 1962. Hänen teoksiaan on julkaistu miljoonien kappaleiden painoksina ja käännetty monille vieraille kielille. Tšukovskin lapsia olivat kirjailijat Lidija Tšukovskaja ja Nikolai Tšukovski.
ellauri041.html on line 342: Melenderin romaani pysyy takautumineen ja kirjallisine viittauksineen hyvin kasassa. Se on kelpo teos, puolustaa paikkaansa kasan pohjalla, mutta epäilen, että näistä aineksista olisi parempi kirjailija (esim mä) voinut saada aikaiseksi myös vielä vastaan panemattomamman kirjan. Vaikka onhan se nytkin kiitettävän vetelä. Esimerkiksi juoni on kivan likilaskuinen. Psykologinen omakuva jää osuvan kapeaksi, enempi lontoonrakeiseksi kuin ranskanpastellixi. Myös Flaubertin ja Bauderlairen osuus tuntuu kokonaisuuden kannalta jäsentymättömältä - kirjailijat ovat samalla tapaa annettuja ominaisuuksia kuin romaanihenkilöiden tukan tai silmien väri. Missä on Flaubertin hikinen kalju ja Bauderlairen kissanhajuinen misogynia?
ellauri042.html on line 690: Elävän leskestä tuli leipäsusi kunnes susikoira kellahti. Gibson oli sellainen koira joka jokaisen kirjailijattaren pitäisi valita. Ei todellakaan mikään komendantti. Oktogenaari taitaa olla vähän jo liian senior fellow ehtiäxeen saada noobelin. Ja liian feministi, tollanen niinko riitasa. Ei sellaisesta Ruozin Akatemiassa pidetä. Sitäpaizi Alice Munrohan juuri palkittiin, kanadalaiset naiset on syöneet jäätelönsä.
ellauri042.html on line 755: Heipparallaa hei narsistihan se sieltä taas kurkkaa kuoresta. Mä olin just tollanen Kaisa Oraviston kaa 15-16 vuotiaana Sykin bileissä. Kyllä me kirjailijat ollaan kaikki samanlaisia. Ja hei tää jatkuu vielä:
ellauri043.html on line 7071: Näistä fleurs de fer rautakukkasista tuli turhaa suukopua kirjailijattaren kaa. Sitä vaan harmitti kun se ei ekana kekannut ratkaisua. Englanninnoxen iron flower avulla löyty ebayn sivu jossa joku kauppas kiveä jonka kylessä oli jotain röpylää, nimeltä iron flower. Aika ruma oli minusta, kuin kupan rupia. Muoto on kyllä suggestiivinen.


ellauri046.html on line 633: Scribes teaterstykker, for det meste vaudeviller, blev ofte skrevet i samarbejde med andre. Hovedemnet er samtidens borgerskab. Stykkerne er ofte enkle og uden social kritik og står i kontrast til de romantiske stykker fra samme periode som Victor Hugos. Sama vika vaivaa Kierkegaardia. Scribe koitti paiskata Ranskan akatemian oven Hugon naamalle. Mut Hugolla oli kenkä ovenraossa. Sörkän eka ego kannusti "ekaa rakkautta", jolla se kai meinaa ihastumista (joita voi silti olla monta, ei siis aikajärjestyxessä vaan ensimmäistä). Se on eri narsistista: Ogsaa i Bevisdtheden vilde Du overalt möde henne og Dig, og Dig og hende. Niinkuin kaikki narsistikirjailijat se asuu peilisalissa ja näkee kokoajan ize oman naamansa. Pahin vaara avioelämässä siitä on kuten Salesta kyllästymispiste, ikävystyminen. Hizi että näitäkin heppuleita on roppakaupalla.

ellauri051.html on line 476: 1800-luvun imperialistiromantikoista monet olivat vanhemmiten partapozoja, se näyttää olleen muotina. Ja lähes kaikki julkkiskirjailijat ja runoiljat maailman sivu on olleet aivan vitunmoisia narsisteja. Narsistin passi näyttää olevan julkkissanasepon pääsylippu. Mainiota. Näissä kaikissa on ihan identtistä Amerikan henkeä: Wilt Whatman, Saul Bellow, Henderson the Rain God, ja Donald Trump. Ne on ilkeitä Taavetteja jotka haluis olla Koljatteja, nolata naisia ja neekereitä sillä tavalla. Maailman vahvin mies kisat alkoi USA:ssa, nyt voittajat on pohjoiseurooppalaisia, Burkina Fason Biby on kova haastaja. Pullistelu on yhteistä jenkeille ja härkäsammakoille, jotka Henderson räjäytti kuoliaaxi padon mukana. Aina pitää olla huomion keskipisteenä, näyttämässä muille mistä kana kusee. Mamma, mamma, titta på mej!
ellauri051.html on line 619: 68 The latest dates, discoveries, inventions, societies, authors old and new, Viimeisimmät päivämäärät, löydöt, kexinnöt, seurat, uudet ja vanhat kirjailijat,
ellauri051.html on line 3190:

Hirmu monet misogyynit mieskirjailijat homoilee:
ellauri055.html on line 741: Oivalla on näin vanhemmiten luettuna vinoa izekohtaistakin huumoria. Parempi luettava nyt kuin lapsena, epäoikeudenmukaisuus ei satu kun ei ole lapsi ize. Ja kyllä se niin vaan on et romaaneissa kiinnostaa se että niissä kirjailijat kertoo izestään reilummin kuin ne muuten kehtaisivat.
ellauri058.html on line 164:

Tähän vois repostella työlästyttäviä työläiskirjailijoita kuten Toivo Pekkanen ja Väinö Linna. Vertauxen vuoxi vois ottaa pitkästyttävän rakennusmestarikirjailijan Kaarlo Alvar Päätalo. Sit kertauxen vuoxi ikävystyttävät insinöörikirjailijat Hyryn ja Tuurin Antit. Hännänhuippuna tympäsevät teeveestä tutut mainostoimittaja-julkkishaamukirjailijat Jari Pervo ja Kari Kotivalo. Kai Hirvasnoro (2002, K) käskee unohtamaan ”samaa levyä loputtomiin vyöryttävän” Jari Tervon, sillä suomalaisen nykykirjallisuuden johtava humoristi on Kari Hotakainen. Pah, ikäviä perusssuomalaisia setämiehiä koko lössi.


ellauri058.html on line 230: Carlsonin mukaan alalla on kasvava huoli siitä, että kirjailijat eivät pysy uskollisina kustannusyhtiöille ”näinä aikoina”.
ellauri058.html on line 232: – Olemme silti luottavaisin mielin ja teemme jatkossa kaikkemme, että kirjailijat pysyisivät meillä, hän sanoo.
ellauri058.html on line 336: Se tässä kuitenkin on erilaista kuin Astrid Lindgrenissä ja tuo elävästi mieleen tän Sandhamnin autistisen psykopaatin Andersin, että Virtanen näyttää olevan kirjansa ainoa henkilö, muut on vielä pahvisempia. Vittu et nää suomalaissetämieskirjailijat on sit narsistisia egoisteja. Astridillä sentään vaikka Kati on minämuotoinen ne muutkin ihmiset näyttää sanovan ja ajattelevan jotakin. No ei ne oo vaan suomalaiset, vaan setämieskirjailijat yleensä. Ne amerikanjutkut on tässä suhteessa ihan jehuja. Luin loppuun Astrid Lindgrenin Kati Pariisissa. Sen loppu oli HYVIN LIIKUTTAVA. 10K kertaa parempi kuin mikään persuhotakaisen hutaisu.
ellauri060.html on line 294: kulttuuriJuhani Peltonenkirjailijat
ellauri061.html on line 1414: Hän sanoo olevansa samassa onnellisessa asemassa kuin Juha Sipilä, että voi sanoa, mitä haluaa. Ketään ei kiinnosta. Tervon mielestä rahanahneet suomalaiskirjailijat kuten hän osallistuvat ymmärrettävästi vähän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Fiktio ei ole oikea paikka purkaa rasismia, siitä kanzii kirjoissa ja teeveessä vaan lohkaista vizejä. Voiko kyse olla lukijoiden menettämisen pelosta? No tottakai.
ellauri061.html on line 1416: ”Yhteiskunta on mätä, jos edes kirjailijat eivät sano, mitä haluavat. Mä sanon: mä haluan rahaa. En onnea, vaan pätäkkää. Oma naama teevessä ja lööpeissä on sekin rotevaa. Ja juuri nyt! Jari Tervo on halunnut kirjoittaa koko tähänastisen tuotantonsa ajankohtaisimman kirjan. Vesa-Matti Loirin biografian. Törkeyksiä vekottimista.
ellauri062.html on line 542: Ergodisen lailla kirjailijat on omineet myös hermeettisen. Hermetismi oli tyhjiöpakattua keskusrunoutta, hullua kuin pullosta tullutta. Siitä ei ottanut selvää Erkkikään, muista sivullisista puhumattakaan. New Age-liikkeestä ei kuitenkaan ollut kysymys.
ellauri063.html on line 572: Aapo Junkola: (14. joulukuuta 1935 Helsinki – 14. marraskuuta 2017 Tampere), suomalainen kirjailija, joka toimi kirjailijatyön lisäksi kihlakunnansyyttäjänä. Hänen kirjailijanimensä oli Aapo Junkola. Junkola valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1960 ja varatuomariksi 1963. Junkolan pääteoksia ovat 1960-luvulla ilmestyneet romaanit Lintujen aika (1965) ja Varjojen aika (1966), joissa kritisoitiin tuomioistuinlaitosta. Junkola on tehnyt myös käännöstöitä. Hän on kääntänyt suomeksi kreikkalaisia klassikoita (Sapfo, Lukianos) ja Kreikan kansallisrunoilijan Konstantinos Kavafisin runoja sekä japanilaista kaunokirjallisuutta.
ellauri064.html on line 132: Icken mielestä poliitikot on liskohumanoideja. Postmodernit kirjailijat on kampaviinereitä. Noin ihmisenä Jakesta tulee mieleen Marvin the paranoid android (ks kuva alla).
ellauri066.html on line 30: Onko Pynchonin kääntäjä Juhani Lindholm Lilli Ondholmin sukulaisia? Ei voi olla sillä Juotikkaalla olikin Lilli OndBLOM. Se vinkkaa Lindblomien poliitikkosukuun. Kukka, saari, mitä väliä. Juhani on Nilkin lähes neljänsadan oligarkin tiimissä. Lihani Jundholm. Kristina, tuo entinen hallijärjestäjä, heilui Eikka Leikan pumpussa ja kävi Mukkulassa kukkumassa kirjailijatähtien mukana. Juhani on/oli Mukkulassa hallijärjestäjänä.
ellauri066.html on line 376: Gorodki (ven. Городки) on venäläinen kyykkää muistuttava peli. Nimi tarkoittaa ”linnapeliä”. Gorodkin pelaajia 1800-luvun alussa. Saksalaisen Christian Gottfried Heinrich Geißlerin kuvitusta teokseen Spiele und Blustigungen der Russen aus den niederen Volksschichten (1805). Gorodkin pelaajia Neuvostoliitossa vuonna 1935. Gorodki on vanha venäläinen peli, jota ovat pelanneet tiettävästi muun muassa Pietari I, Aleksandr Suvorov, Vladimir Lenin, Josif Stalin, Mihail Kalinin ja Kliment Vorošilov, tiedemies Ivan Pavlov, oopperalaulaja Fjodor Šaljapin sekä kirjailijat Leo Tolstoi ja Maksim Gorki kenen mukaan?.
ellauri073.html on line 193: Ize asiassa Wallun izari lopetti koko ton postmodernin höpötyxen. Sen kirjat on ihan unohdettu, ja sen katkonaisen sotkuisen tyylin on syrjäyttänyt kokonaisen aidon talentin tulvahdus. Vain jotkut Nykin kustantajaruipelot sitä julkaisikin. Internetin demokratisoitua kirjallisuuden täällä ollaan oltu mä ja mun monet kaverit luomassa ihan hienoa uutta runoutta. Eikä edes nettimeediasensorit voi suukapuloida meitä, pökäle on livahtanut ulos hammastahnatuubista! Kaikenmaailman tuhertajat pääsee nyt esiintymään nollayleisölle pilvessä. Mahtailevat konstikkaat kirjailijat on ihan hädässä. (Meidän ainoo huoli on että aika pieni osa meidän lukijoista osaa lukea. Mutta äänikirjat ja Youtube tulee onnex avuxi. Kunhan oppis kirjoittamaan vähän lyhkäsempiä juttuja. Muttei pysty, suu puhuu kuin papupata, kun sydän vuotaa yli.)
ellauri074.html on line 326: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 429: Saku arveli aivan oikein, että nazismin menekkiin osasyyllisiä oli fasistikirjailijat kuten Pound, Heidegger, Hamsun, Céline yms. Hiukka epäilyttävä Faulkner halusi vapauttaa 1954 Poundin hourulasta, mutta Saku vastusti. Tää oli pahinta McCarthyn aikaa, nykyisen kaltaista oikeistoaaltoa. Sillon se muuten johtui vähän vastaavasta syystä kuin nyt, ryssät sai rakennetuksi oman atomipommin ja USA:n maailmanherruus näytti romahtavan. MAGAsta oli kymysys silloinkin. Nyt rinnalle ja ohi on keulimassa Kiina.
ellauri077.html on line 619: Höpsis, tää voi pitää paikkansa jostain jenkkiteeveeviihdepaskasta, tollasesta 'draamasta'. Kunnon realistikirjailijat kyllä kommentoivat juonen käänteitä ja otti kantaa reippaasti. Flaubert, Tolstoi, Dostojevski, Tshehov, Ibsen, Strindberg, ei näistä kukaan ollut pelkkä spektaattori. Jos Wallu osais kirjoittaa puolixikaan niin hyvin, ei sen ois tarvinnut niin paljon keekoilla alaviitteillä. Toisaalta Elliskin ois voinut ottaa kantaa selvemmin niitä ilmiöitä vastaan joita se liioitellen kuvailee. Nyze on vain lisää samanlaista paskaa jota jenkit näkee joka päivä teeveeuutisissa tuutin täydeltä. Oishan se voinut vaikka koittaa kuvailla miltä tuntui siitä naisesta jota raiskattiin jollain power drillillä. Eise varmaan mitään kivaa ollut.
ellauri092.html on line 450: Kaarle Krohnin veli oli säveltäjä ja musiikintutkija Ilmari Krohn ja sisaria kirjailijat Helmi Krohn ja Aino Kallas.
ellauri092.html on line 536: Hänen isänsä Sven Krohn toimi Turun yliopiston filosofian professorina. Krohnilla on neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan Leena A. Krohnin (o.s. Salo) kanssa, joista tunnetuimpia ovat Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, helsinkiläinen kunnallispoliitikko Minerva Krohn ja teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija Katja Krohn. Kai Krohnin serkkuja ovat muiden muassa kirjailijat Aarni Krohn, Leena Krohn ja Tiina Krohn, näyttelijä Heidi Krohn ja kuvataiteilija Inari Krohn.
ellauri096.html on line 723: 2 esimerkin nojalla "Anusta" alkaa näyttää että kirjallisuus on sairasta. Onko kirjailijat sairaita vai tekeekö kirjat niistä niistä kipeitä? No mulla on kohta satoja esimerkkejä siitä että ne tuppaa olemaan aivan sairaan julkisuudenkipeitä ja yllättävän monet luonnevikaisia narsisteja. Niille on yleisö hirmu tärkeä ja ne janoaa läpyjä ja kiitosta. Ne haluis elää ikuisesti ellei muuten niin kirjoissa ja näköispazaina. Oma katukin ois kiva, niinkuin Alexis Kivellä Loimaalla ja Frantz Fanonilla Algerissa. Että siinä toivelistaa joulupukille.
ellauri097.html on line 555: Tätä nykyä, tässä silmäilyn ja selailun ajassa, liittyy kirjoihin eräitä tosiasioita, jotka ovat kaikkien tiedossa mutta joita me kirjailijat ei tahdottaisi ajatella tai kestää loppuun asti.
ellauri097.html on line 585: Me kirjailijat olemme väsyneitä jäämiä siitä vanhasta maailmasta. Mutta vasta painettu kirja on yhä kuin uusi! Sitä on ihana haistella, varsinkin kun se on oma! Kunhan muistamme, mikä se on! Kaiken 1900-luvun teollisen pölyn alla kirja odottaa. Muistia pitää vain vähän pinnistää!
ellauri097.html on line 604: Puhuminen kirjallisuudesta jonakin aineettomana, kuten ”tarinoina” tai ”ajatteluna”, pettää kirjallisuuden. (Vitut se mitään pettää, vanhat kirjat voi hyvin lukea vaikka Gutenbergistä. Se pettää kirjailijat, joille ei tipu entiseen tahtiin pätäkkää.) Se kirjallisuus, jonka me olemme oppineet tuntemaan ja joka on tehnyt meistä sellaisia kuin me olemme, on kohtalokkaasti sidottu kirjahyllyihin, yleensä pieniin paperisiin esineisiin, jotka sisältävät paljon riveihin järjestettyjä mustia kuvioita.
ellauri097.html on line 636: Kirja-aktivisti saattaa muistuttaa "häntä". No ainakin siinä että saa olla pallo jalassa ja elää nälkäpalkalla. Se on kaunis image. Me rumat kirjailijat tarvitaan sellaisia. Ei kaikki voi olla jotain Sofi Oxasia.
ellauri098.html on line 436: Aika monet kirjailijat ja fiktiiviset hahmot löytyy esiluokiteltuna, mikä helpottaa bibliografista kirjallisuustutkimusta ja tekee siitä entistä objektiivisempaa. Nyt siis kehiin tyyppejä! Anna mennä Jung!
ellauri099.html on line 125: Hilja HaahtihaahkalimaPyknikerkirjailijat.fi/media/haahti.jpg" height="100px" />
ellauri106.html on line 707: Narsismi on ize asiassa yxi tavallisimpia kirjailijatauteja. Se ei ole moite vaan pikemminkin suositus.
ellauri107.html on line 264: Kyl tässä varmaan on vinha perä, kuten takuulla Pepullakin oli. Periköhän Benjamin Pepun asunnon? Joosef ja Benjamin oli nekin luultavasti sieviä homoveljexiä. Senkö tautta homo Tarmo Manni kirjoitti niistä niin tarmokkaasti? Kauniita poikia. Mannilta jäi kesken se viimeinen kaunispoika-kirja, mikäs sen nimi olikaan, Felix Krullin tunnustuxet. Huijari. Huijareita koko porukka näyttää olevan nää kaikista miehekkäimmät kirjailijat.
ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä.
ellauri118.html on line 430: Kyltässä selvästikin on jotakin! Oikein narsistiset mieskirjailijatkin kertoo ize miltä ne jossain tilanteessa näyttivät jopa ilman peiliä. Muzen tässä panee merkille ettää naisen uskottomuusteema kolahtaa naisiin eri lailla kuin mieskirjailijoihin tai lukijoihin. Monika Fludernikin autoritäärisen määritelmän mukaan kertomus – kirjallinen tai muu – ei ole pohjimmiltaan muuta kuin ihmismielen tulkinnallinen kehys, piparkakkumuotti, joka sovitetaan kokemuksen, ilmiön tai diskurssin päälle sitä jäsentämään tai selittämään; yhtä hyvin romaani kuin arkikokemuskin on samojen kerronnallistamisen mekanismien tulosta (Fludernik 1996, 31–35, passim.)
ellauri118.html on line 615: Aivan kuten oman aikansa mieskirjailijat, Behn käsitteli näytelmissään avoimesti seksuaalista halua ja tyydytyksen etsimistä, jotka olivat yhtäläisiä miehillä ja naisilla. Behn itse piti avioliittoa tukahduttavana instituutiona ja kannatti vapaata rakkautta. Hänelle seksuaalisuus ilman rakkautta ei kuitenkaan merkinnyt vapautta. Tässä hän poikkesi aikansa mieskirjoittajien näkemyksistä. Behnille rakkaus ei ollut mikään peli, vaan se vaati aina rehellisyyttä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaikellaista.
ellauri118.html on line 803: Yhtä paljon huomiota eivät herättäneet hänen kaksi viimeistä romaaniaan Almahide, ou l´esclave reine (8 osaa, 1660) ja Mathilde d’Aguilar, histoire espagnole (1667). Kaikki kertomukset ovat avainromaaneja, jotka historian puettuna kuvaavat Ranskan hovin elämää ja tapoja ja joista vieraiden nimien alta löytyy useita ajankohdan tunnetuimpia henkilöitä, kuten Condé (Cyrus), Longuevillen herttuatar (Mandane), Ruotsin kuningatar Kristina (Cleobuline) ja kirjailijatar itse (Sapho).
ellauri132.html on line 248: …kerta hieno kieli vaan häirizee. No tää ohje on vähän joka iikalla. Tietysti, sua opetetaan aina käyttämään kuvakieltä luovassa kirjoittamisessa. Ja kyllähän sä tottakai haluut luoda tunnelmaa lukijoille kuvilla ja sen sellaisella. Kuiteskin, monet kirjailijat inttävät etteisun pitäis käyttää pitkiä sanoja, erikoisia sanoja, useita sanoja missä yhdelläkin selviää. Tajuunhan mä tän, tuleehan siitä ongelmia jos kuvaa 'lämpimästi' vs. vaan sanoo sen; koska ei pitäis koskaan käyttää adverbeja. Kuiteskin, Orwellista Kingiin, ne on kaikki yhtä mieltä ezun pitäs pitää kieles yxinkertaisena. Kurt Vonnegut termentää:
ellauri132.html on line 254: …koska se on kuulemisen arvoista. Vaikka vaan 1 sanoi niin, kaikki kirjailijat antoi ymmärtää et me kirjoitetaan koska meillä on kerrottavana joku tarina. (No aika usein kirjailija on vaan rahan tarpeessa.) Me kynäillään koska jokun tarvii lukee se. Me kirjoitetaan koska me tykätään sitä ja halutaan et muutkin tykkäis siitä. Se ei voisi olla enempi totta. Älä murehdi maailmaa, elä murehdi niiden vasteita. Americassa meille on izestään selviö miten tärkeää puhuminen on. Me ei lakata puhumasta eikä unohdeta et meillä on äänioikeus–vaikka oltas kuinka paskoja–se on lahja. Kynäilijänä meidän ääni on meidän näppis, meillä on siinä kynäilyväline. Emma Coats kysyy:
ellauri132.html on line 274: Se on ainut mikä merkizee todella. On hurjasti pikku asioita jotka auttaa olla kirjailija. Mutta uudestaan ja uudestaan, kirjailijat yhtyy että nää on ne 7 pysyväissääntöä joilla sun pitäs kirjoittaa.
ellauri132.html on line 415: Joskus se voi ottaa kipeää. Neitseet, en mitenkän haluu pelotella, mutta niin voi käydä. Sexi voi sattua sieltä riippuen märkyydestä ja asennosta. Tarinoissa kirjailijat kuvaa sexiä naaraille suuremmoisexi, paizi jos se on menettämässä neizyyttä tai raiskattavana (joissain tarinoissa), silloin sattuu vähän aluxi, tulee verta sieltä, mut size tuntuukin jo mukavalta. Ei aina, ei mulla ainaskaan. Mun armeijasiipalla on aina kiire työntämään se sisään liian aikasin. Ota siis piukat paikat huomioon sexissä.
ellauri133.html on line 94: Kirjailijat ei ole erityisen kiintoisia henkilöitä, ja niistä lukeminen on kuolettavan tylsää. Pankaa tämä piippuunne ja polttakaa, hei te sadat paljon julkaistut kirjailijakirjailijat!
ellauri145.html on line 122: Tuoreen hajupihkan haju on erittäin voimakas ja epämiellyttävä, mutta kypsennyksen jälkeen maku tuo ruokaan miedon sipulimaisen/valkosipulimaisen maun. Useissa länsimaissa maustetta kutsutaankin pirunpaskaksi, jonka sievistelevät keittokirjailijat ovat sitten muuttaneet pirunpihkaksi tai hajupihkaksi. Koska sipuli ja valkosipuli on kielletty jainalaisilta, he käyttävät pirunpihkaa antamaan ruokaan samaa makua. Keskiajalla väitettiin, että pirunpihka auttaa keuhkoputkentulehdukseen ja lievittää hysterian oireita. Tässä on kyseessä eri aine kuin suomalaisessa kansanperinteessä tunnettu pirunpaska, jota käytettiin pirunviulun soittamisessa. Suomalainen pirunpaska oli tinktuurasta ja kumihartsista valmistettu seos.
ellauri147.html on line 580: Ei myöskään rappeutumis-teoreettisia diagnooseja, jotka ajattelevat voivansa lukea häpeän menetyksen, superemiirin liukenemisen tai jopa aluxen (subjektin) katoamisen. En halua yhtyä pahamaineiseen halveksuntaan tätä kohtaan, koska sitä johtavat kirjailijat, jotka haluavat nähdä itsensä yleisön parrasvaloissa ja taistella huomiosta, toisin sanoen osallistua mediapeliin tarkoituksella, jota he samalla diagnosoivat niin vastenmieliseksi. Julkisessa tunnustuksessa, ei hiljaisessa huoneessa, heidän identiteettinsä intellektuelleina osoittautuu – loppujen lopuksi hekin haluavat tulla nähdyiksi, kuulluiksi, huomatuksi ja lopulta tunnustetuiksi. Tätä varten niiden on löydettävä markkinat, jotka ostavat tuotteitaan ja osallistuvat mediakilpailuun, halusivatpa he sitä tai eivät.
ellauri159.html on line 892: Nytpä löytyi hyvä neuvokki! Täällä kirjamellakassa on annettu kirjailijatyypeille sopivia helposti muistettavia nimiä! Taidankin käyttää näitä jatkossa.
ellauri162.html on line 121: Bernanos suuntautui jo varhain poliittiseen oikeistoon, toisin kuin useat aikalaiskirjailijat. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, haavoittui ja sai siitä kunniamerkin. (Taisitte jo mainita)
ellauri162.html on line 683: Papille tulee keikkalainen pyykkäri ja se menee häpeissään ostamaan ehjät kalsarit. Sillä on koko aika mahakipuja. Mixeise mene lääkäriin? Mullon koko ajan selkäkipuja. Mixen mä mene lääkäriin? Koska ennen lääkäriä on vain kipeä, lääkärillä käytyä on sairas. Se ei kelvannut edes tykinruuaxi eikä pidä urheilusta. Se on oikeestaan aika saman sorttinen mitään tekemätön vastarannan kiiski kuin tässä samaan aikaan työn alla olevat Itchele ja Jori. Sellaisia kirjailijat enimmäxeen ovat. Ne jotka osaa tekee, ne jotka ei osaa tekee teoxia.
ellauri163.html on line 42: Sukupuolielimet ilmentävät ihmissielua paremmin kuin mikään muu ruumiinosa, silmät mukaanlukien, sanoo moniavioinen Singer. Singer on ihan samanlainen lurjus kuin kaikki muutkin kirjailijat. Sekin on aivan vitun typerä ja huono kaikessa muussa kuin izestään kirjoittamisessa. Itchelekin oli lukenut Otto Weiningerinsa ja halwexi naisia. Mies on kuin piipunrassi ja puhuu putkihommista.
ellauri164.html on line 62: Eli Bernadotten ärsyttävä pappissetä siis kysyy pappisveljenpojalta: "Oletko lukenut Paul Claudelin panttivankia?" Vastasin, etten edes tiedä kenestä tai mistä hän puhui. - "Mennään! Hyvä. Kyse on pyhästä tytöstä, joka kaltaisesi seurakunnan papin neuvosta kieltää sanansa, nai vanhan luopionsa, vaipuu epätoivoon, kaikki sillä verukkeella, että estää paavia joutumasta vankilaan, ikään kuin Pyhän Pietarin jälkeen paavin paikka ei olisi pikemminkin Mamertinessa kuin palatsissa, joka on koristeltu ylhäältä alas renessanssin vitun homojen toimesta, jotka maalasivat siunatun Neitsyen mallina omat puppelipoikansa. Huomaa, herra Claudel on nero, en sano ei, mutta nämä kirjailijat ovat kaikki samanlaisia: heti kun he haluavat koskettaa pyhyyttä, he tahraavat itsensä ylevällä, he asettavat Ylevää kaikkialle! Pyhyys ei ole ylevää, mitä. Jos minä olisin ripittänyt sankarittaren, olisin ensin pakottanut hänet muuttamaan linnunnimensä oikeaksi kristilliseksi nimeksi - hänen nimensä on nimeltään Sygne - ja sitten pitämään sanansa, koska lopulta meillä on niitä vain yksi, ja pyhä isämme paavi itse ei voi tehdä asialle mitään.
ellauri180.html on line 152: Irvingin lukijat kuulostavat keskimääräistäkin pöntömmiltä. Kuten Irving pöntömmältä vielä kuin muut keskimääräiset amerikkalaiset kirjailijat. Jos se on edes mahdollista matemaattisesti.
ellauri182.html on line 64: Hän valmistui Nihon Yliopiston taidelinjalta pääaineenaan kirjallisuus. Noihin aikoihin hän otti taiteilijanimekseen ”Banana”, koska hän piti banaaneista. Yoshimoto aloitti uransa työskennellessään rolf-kerhon ravintolassa tarjoilijana vuonna 1987. Hänen innoittajiaan olivat Stephen Kingin muut kuin kauhuteokset (2kpl). Myöhemmin hän on nimennyt esikuvikseen kirjailijat Truman Capoten sekä Isaac Bashevis Singerin.
ellauri206.html on line 163: Vuonna 14 Riku oli sortunut sekakäyttäjäxi. Tehtyään parannuxen ja laihduttuaan 15kg se pääsi vielä kerran häräntappoaseen armoihin, mutta nahkamunax jääneen 2014 finlandiaehdokkaan jälkeen repsahti kai uudestaan. v. 2020 avioeron jälkeen siitä ei ole kuultu mitään. Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Riku oli humanisti joka kaipaa rahaa ja arvovaltaa. Olis ruvennut lääkärix tai toimarixi sitten. Muttei siitä ollut siihen. Se oli ja on tyhjäntoimittaja. Rousseaukin oli luultavasti anaalis-obsessiivinen. Rikusta tuli Apu-lehden senttari. Kuusi nuhjuista biologia ja humanisti, julkisuusviuhahtaja. Jos haluat julkkistohtorixi, kampaa tukkasi. Ja hymyile, perkele. Jos Rikulta kysyisi se vastaisi, juu, olen narsisti. Kova poika ryyppäämään, hiivaa helttaan, hapanta huiviin, kuten runoilija Riza. Kirjailijat käy keikalla tuppukylissä kuten muutkin viihdetaiteilijat. Panelistien jlkeen esiintyisivät kähärä rakkausrunoilija (Tommi Tabermann) ja yhtä kuuluisa murrerunoilija (Heli Laaxonen). Panelistien tehtävä on ensin pitkästyttää maalaisista sappikuset pihalle. Sitten maistuu seniili romantiikka sekä murremarmatus. Happamia ovat kirjailijat toisilleen ja kateita. Tulee mieleen pahantuulinen alivaltiosihteeri Kouvolan kasarminmäellä.
ellauri210.html on line 212: Roussel oli omana elinaikanaan marginaalinen kirjailija, eivätkä läheskään kaikki kirjallisuudenhistoriat mainitse hänen nimeään. Sen sijaan surrealistit arvostivat häntä. Michel Foucault kirjoitti ensimmäisen kirjansa Rousselista. OuLiPo-ryhmä, Nouveau Roman –kirjailijat ja Tel Quelin jäsenet sen sijaan ovat jatkaneet Rousselin viitoittamalla päättömyyxien tiellä.
ellauri210.html on line 1103: Queneaun mukaan potentiaalisuus on kaiken kirjallisuuden perusluonne. OuLiPo-kirjailijat etsivät uusia muotoja ja rakenteita kuin Jussi Jurkka sekä leikkivät kielellä. Tunnettuja OuLiPo-kirjailijoita ovat Italo Calvino (1923-1985) ja Georges Perec (1936-1982). Tästä taisi pikku-Make Eskelinen puhua.
ellauri238.html on line 707: Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja Eino Railo, Toivo T. Kaila, kirjailijat Kyösti Wilkuna ja Toivo Tarvas sekä senaattori Oswald Kairamo olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa, ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta ihan koiruuttaan, vittuilumielessä.
ellauri240.html on line 268: Timon pettyi kanssa-apinoihin niin, että eristi itsensä muista punapepuista. Hänen kerrotaan päästäneen seuraansa ainoastaan Alkibiadeen. Komediakirjailijat Aristofanes ja Platon sanovat Timonin arvostaneen Alkibiadesta siksi koska katsoi tämän vielä jonakin päivänä tulevan vahingoittamaan Ateenaa pahasti. Ei vaan koska sillä oli kokko komea.
ellauri242.html on line 170: Sodan jälkeisinä vuosina kirjailija osallistui juutalaista alkuperää olevien kirjailijoiden vainoon "kosmopoliittien vastaisen kampanjan" ja juutalaisten antifasistisen komitean tapauksen yhteydessä. Tästä syystä hän joutui häpeään liennytyxen vuosina - kirjailijat ja 60-lukulaiset moittivat kirjailijaa stalinismista ja uskollisuudesta "persoonallisuuskultille".
ellauri244.html on line 152: Punkki kaihtoi kaikkia entisiä ismejä. Omaperäistä. Aate oli korvautunut tavaroilla. Takaisiin siis ruutuun 1. Nää oli kyllä erittäinkin typeriä perseitä. Edellisen sodan opetuxet on nyt täysin unohtuneet. Kirjallisuus elää vain jos kirjailijat elävät täysillä. Ryyppäävät, köyrivät, nappailevat huumeita. Sillä kirjallisuus syntyy matelijanaivoissa. Vitun rivo raiskaaja tarkoitti tosi hyvää tyyppiä. Gud var kåt. Onkohan Pedo-Petteri lukenut antamaani 2 egen lahjakirjaa? Veikkaan että ei. E. Saarinen luki Kiiman manifestia pikkukaupungin (Hyvinkää?) lavalla salintäydelle yleisöä. Punkkimanifesti on samoilla linjoilla kuin piispa Butler, Eski uhoaa.
ellauri247.html on line 63: Mainittu amerikkalainen opus on laadittu lähinnä käytäntöä silmälläpitäen ja kaskut on siinä järjestetty aiheittain, jotta kirjailijat, puhujat, näyttelijät, opettajat, liikemiehet ym. löytäisivät oikean jutun oikeaan tilaisuuteen, kuten toimittaja huomauttaa alkulauseessaan. Samaan tarkoitukseen sopii Suuri Kaskukirjakin,
ellauri248.html on line 198: Lou Andreas-Salomé (synt. Louise von Salomé eli Luiza Gustavovna fon Salome, ven. Луиза Густавовна фон Саломе; 12. helmikuuta 1861 Pietari – 5. tammikuuta 1937 Göttingen) oli venäläissyntyinen psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän oli monipuolinen kirjoittaja ja hänen läheiseen ystäväpiiriinsä kuuluivat monet kirjailijat, filosofit ja taiteilijat, kuten Nietzsche, Freud, Rilke ja Rée. Monikohan niistä pääsi nuohoomaan myös Salomen savuhormia? Kaikkiko?
ellauri249.html on line 54: Tuglas-seuran perustajajäsen Friedebert Tuglas oli alkup nimeltään Mihkelssön. Eikä siinä kaikki: hän oli 1 Siuru-kirjailijatiimin jäsenistä! Marja Leinosvainaa osallistui Tuglas-seuran bussimatkoille ja piti bussin käytävältä käsin oppineita esityxiä muille kävyille.
ellauri254.html on line 1067: Fedin ko-ko-ko-ko-kommentoi: Nuo sanat kahden alkuperusteen, realismin ja romantismin, yhdistämisestä kuulostivat minusta kaiken sen arviolta, mitä neuvostokirjailijat olivat saaneet kuluneina vuosina aikaan, johtopäätökseltä Venäjän kirjallisuustoimintaa koskeneista loputtomista mietiskelyistä. Minusta tuntui, että noiden alkuperusteiden yhdistäminen luonnehtii parhaiten Gorkia itseään, hänen unelmoimansa kansamme suuren tulevaisuuden romanttisuutta ja tuon tulevaisuuden rakentamisen reaalisuutta. Se on sosialistinen realismi pähkinänkuoressa. Reaalisosialismista muodostui sitten kova kuori siihen pähkinään.
ellauri262.html on line 72: George MacDonald (10. joulukuuta 1824 – 18. syyskuuta 1905) oli skotlantilainen kirjailija, runoilija ja kristillisen seurakunnan pappi. Hänestä tuli uraauurtava hahmo modernin fantasiakirjallisuuden alalla ja kirjailijatoveri Lewis Carrollin mentori. Satujensa lisäksi MacDonald kirjoitti useita kristillisen teologian teoksia, mukaan lukien useita saarnakokoelmia. Ei liene mikään sattuma, että huisin monet fantasian mestareista ovat peukuttaneet kristinuskon Mestaria.
ellauri262.html on line 305: Tolkienin vaikutus fantasiakirjallisuuteen on ollut suuri. Vaikka useat muut kirjailijat olivat julkaisseet fantasiakirjallisuutta ennen Tolkienia, Hobitin ja Sormusten herran suuri menestys johti fantasiakirjallisuuden nousuun suosituksi kirjallisuudenlajiksi. Tämän johdosta Tolkienia on julkisuudessa usein kutsuttu nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isäksi. Vuonna 2008 The Times sijoitti Tolkienin The 50 greatest British writers since 1945 -listallaan kuudennelle sijalle. Yeah, he's just great!
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri266.html on line 382: Sitten seurasivat Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Kaksi jälkimmäistä elokuvaa kuvittelivat ensimmäisessä elokuvassa nähdyn planeetan nousun. Televisio-ohjelma seurasi vuonna 1974 ja toinen vuonna 1975, ennen kuin franchising suurelta osin päättyi. Muiden elokuvien jatkoromaaneihin osallistui muita Boullea apinoivia pellekirjailijoita kuten Michael Avallone, Jerry Pournelle, John Jakes ja David Gerrold, varhaisessa laajennetussa universumissa, jossa useat kirjailijat työskentelivät yhteisen projektin ja universumin parissa kuin apinat kirjoituskoneiden ääressä. Boulle pysyi yhteydessä elokuvien tuotantoon neuvotellen eri tarinan elementeistä.
ellauri271.html on line 162: Vastoin valtiossa hyväksyttyä linjaa huonosti kirjoittavia kirjailijoita oli vangittu, suljettu leireille, vaiennettu eri tavoin. Boris Pasternak tiesi tämän asian vähintään yhtä hyvin kuin muutkin venäläiset kirjailijat. Hän oli menettänyt läheisimpiä kirjailijatovereitaan suuren terrorin aikana. Silti hän uhkarohkeasti kuvasi vallankumousta ja stalinismia, näytti, miten perherakenteita murrettiin, lapsia erotettiin vanhemmistaan ja puolisoita toisistaan, viittasi leireihin ja älymystön sortoon. Miksi hän kirjoitti Tohtori Živagon ja antoi sen julkaistavaksi lännessä? Ja miksi hän salli omakustanteisen samizdat-version pääsyn levitykseen Moskovassa ja Leningradissa?
ellauri271.html on line 164: Pasternakin motiiveja on käsitelty laajalti. Monet uskovat niiden liittyvän hänen persoonaansa, lapsenomaiseen uskoon totuuden voittoon. Pasternak oli koko elämänsä yrittänyt vaikuttaa, mistä kuuluisin esimerkki on puhelinkeskustelu Josif Stalinin kanssa. Stalin soitti Pasternakille keskustellakseen vangitun runoilija Osip Mandelstamin kohtalosta ja yleensä ystävyydestä runoilijoiden välillä. Pasternakin vastattua että kysymys oli muustakin, esimerkiksi elämästä ja kuolemasta, Stalin katkaisi puhelun. Kerrotaan Pasternakin pelänneen rikkoneensa kirjailijatovereita vastaan, koska ei onnistunut saamaan kutsua diktaattorin luokse tai vakuuttamaan tätä siitä, että mielivaltaisista kirjailijavainoista tuli tehdä loppu.
ellauri271.html on line 166: Pasternakin romaanin merkitys venäläisessä kulttuurissa kytkeytyy venäläis-neuvostoliittolaiseen perinteeseen, jossa kirjallisuus ja kirjailijat ovat toimineet totalitarismin vastavoimina. Monet Pasternakin ikäpolven kirjailijat pitivät itseään totuuden äänenä, yhteiskunnallisena muistina, joiden velvollisuus oli kirjoittaa kielletyistä tapahtumista. Näin ilmeisesti ajatteli myös Pasternak. Nimenomaan tämän vuoksi kirjallisuutta on haluttu Neuvostoliitossa hallita ja kirjailijoita vaimentaa.
ellauri272.html on line 716: Sivusto asettaa taiteilijat ja kirjailijat haavoittuvimpien ammattilaisten joukkoon muiden "vaarassa olevien" töiden, kuten hoitotyöntekijöiden, opettajien, sosiaalityöntekijöiden, huoltohenkilöstön ja myyjien, ohella.
ellauri272.html on line 723: Ja kuten kaikki muutkin, kirjailijat ovat nykyisten talousvaikeuksien alaisia. "Se on aina ollut epävarma ammatti, ja nyt kehitys on spiraalissa alaspäin ja monet keskiluettelon kirjoittajat ovat hylänneet julkaisijoidensa rahakkaatkin tarjouxet", Brett sanoi.
ellauri272.html on line 728: Monet kirjailijat, mukaan lukien Stephanie Merritt, Gwyneth Lewis ja Sally Brampton, ovat ilmaisseet kokemuksiaan masennuksesta henkilökohtaisissa muistelmissaan, ja kirjailija Marian Keyes paljastaa faneilleen vakavan sairauden kohtauksen verkkosivuillaan aiemmin tänä vuonna. "Lääketieteellinen osasto kutsuu sitä 'vakavaksi masennusjaksoksi', mutta minut on lyöty sivuttain lukuisista tunteista, ei vain masennuksesta, vaan levottomuudesta, ahdistuksesta, kauhusta, paniikkista, surusta, epätoivosta, epätoivosta ja melkein vastustamattomasta halusta olla kuollut ja sitä on jatkunut hyvin pitkään", Keyes kirjoitti. "Joka päivä kuuden vakaan kuukauden ajan minun on täytynyt yrittää todella kovasti pysyäkseni hengissä."
ellauri272.html on line 731: "Väitän päinvastoin, koska kirjoittajat viettävät paljon aikaa yksinään ja että runouden maalliset palkinnot ovat vähäisiä ja koska suurimman osan ajasta ei tiedä, onko se mitä teet. Mikä hyvänsä, on hämmästyttävää, etteivät kirjailijat kärsi enempää", hän sanoi ja kuvaili runoilijoita "masennusjengin SAS:iksi (Scandinavian Airline System)", jotka ovat halukkaasti ottavat itsensä vaikeaan työskentelyyn.
ellauri272.html on line 824: Vuosi sitten Christer Kihlman sanoi hyvästit Porvoon Diktarhemmetin kirjailijatalolle, jossa hän asui yli 20 vuotta. Omakotitalossa oli kolme kerrosta ja yhdeksän huonetta. Vaimon kuoleman jälkeen talo oli liian iso yhdelle.
ellauri276.html on line 473: Vuonna 1939 Kavanagh asettui Dubliniin. John Nemo kuvailee elämäkerrassaan Kavanaghin kohtaamista kaupungin kirjallisen maailman kanssa: "hän tajusi, että hänen kuvittelemansa virkistävä ympäristö ei juurikaan eronnut hänen jättämänsä pienistä ja tietämättömistä maailmasta. Hän näki pian kirjallisten naamioiden läpi, joita monet Dublinin kirjailijat käyttivät vaikuttaakseen. taiteellisen hienostuneisuuden ilmapiiri. Hänelle sellaiset miehet olivat dandeja, toimittajia ja virkamiehiä, jotka leikkivät taidetta. Hänen vastenmielisyyttään syvensi se, että häntä kohdeltiin ennemminkin lukutaitoisena talonpoikana kuin hänen uskomaansa erittäin lahjakkaana runoilijana hän oli tulossa".
ellauri276.html on line 932: Harvat Mary Pixin aikakauden naisnäytelmäkirjailijoista olivat teatteritaustaisia, eikä yksikään tullut aristokratiasta: vuosisadan sisällä menestyneimmät näyttelijät ja naiskirjailijat tulivat tutusta kirjallisuuden ja teatterin perinteestä, mutta Mary Pix ja hänen aikalaisensa olivat tämän ulkopuolelta. ja heillä oli vain vähän yhteistä toistensa kanssa, lukuun ottamatta rakkautta kirjallisuuteen ja keskiluokkaista taustaa. Pixin näytelmissä oli yleensä kahdeksan tai yhdeksän naisroolia, kun taas mieskirjailijoiden näytelmissä vain kaksi tai kolme.
ellauri277.html on line 164: Waterfieldin sanamuodon mukaan "Uuden testamentin vertaukset" vaikuttivat "hänen vertauksiinsa ja homoiluihinsa", kun taas "joidenkin Vanhan testamentin kirjojen runous" vaikutti "hänen hartauskieleen ja loitsuihinsa". Annie Salem Otto huomauttaa, että Gibran jäljitteli selvästi Raamatun tyyliä, siinä missä hänen aikansa arabialaiset kirjailijat, kuten Rihani, matkivat tiedostamatta Koraania.
ellauri288.html on line 64: Poliisiraporttien hyiset yksityiskohdat. Unni Drouggen karmaiseva tarina. (Unni Drougge on Sofin tapainen 1956 syntynyt ruozalainen kohuselleristi.) Sofi Oksanen kommentoi, miksi sallii Salomonsson Agencyn edustaa itseään - useat muut naiskirjailijat ovat jättäneet toimiston, koska he eivät halua että heitä "edustaa henkilö, jota ihmiset pelkäävät".
ellauri288.html on line 223: Sofi Oksasen edustaja yritti purra naisen kasvot irti! Sofi Oksanen kommentoi, miksi sallii Salomonsson Agencyn edustaa itseään - useat muut naiskirjailijat ovat jättäneet toimiston, koska he eivät halua että heitä "edustaa henkilö, jota ihmiset pelkäävät".
ellauri309.html on line 676: New Thought -kirjailijat, mukaan lukien Ralph Waldo Trine, jalostivat hänen
ellauri316.html on line 334: PEN International sekä yksittäiset kirjailijat, kuten WH Auden, William Styron ja Hannah Arendt ilmaisivat närkästyksensä. Muut, jotka vetosivat kirjoittajien vapauttamiseen, olivat Heinrich Böll, Günter Grass, Lillian Hellman, Saul Bellow, Norman Mailer, Robert Lowell, Philip Roth, Marguerite Duras ja Philip Toynbee. Sinyavskyn ja Danielin tuomion jälkeen Graham Greene pyysi epäonnistuneesti, että heidän rojaltinsa Neuvostoliitossa maksettaisiin heidän vaimoilleen. Tuolloin tuore Nobel-palkittu Mihail Šolohov kutsui kahta kirjailijaa "ihmissusiksi" ja "mustan omantunnon roistoiksi", jotka olisivat saaneet huomattavasti ankaramman rangaistuksen "ikimuistoisella 20-luvulla". Elinkautinen kommunisti Louis Aragon julkaisi huolensa julistuksessa L'Humanitéssa, ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa kieltäytyi myöhemmin osallistumasta Neuvostoliiton kirjailijoiden kymmenenteen kongressiin. Kova isku diktatuurille.
ellauri316.html on line 338: Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenten allekirjoittama kirje, joka tuli tunnetuksi "63:n kirjeenä" (myös: 62, joku jänisti) vaati kirjoittajien vapauttamista takuita vastaan ja väittivät, että oikeudenkäynti itsessään aiheutti enemmän mainehaittaa kuin kirjoittajien teokset. Allekirjoittajina olivat Korney Chukovsky, Ilja Ehrenburg, Viktor Shklovsky, Venyamin Kaverin, Bella Akhmadulina,Bulat Okudzhava ja Arseny Tarkovski plus 56 never heardia. (Tai 55.) Helmikuun 14. päivänä 1966 25 huomattavaa Neuvostoliiton intellektuellia kirjoitti avoimen kirjeen Leonid Brežneville, silloiselle pääsihteerille, pyytäen, ettei stalinismia palauteta kuntoon. Heidän joukossaan olivat akateemikot Andrei Saharov, Vitali Ginzburg, Jakov Zeldovitš, Mihail Leontovitš, Igor Tamm, Lev Artsimovitš, Pjotr Kapitsa ja Ivan Mayski, kirjailijat Konstantin Paustovsky [tästä hyypästä on muuten paasaus] ja Viktor Nekrasov, säveltäjä Dmitri Šostakovitš, näyttelijät Smoktu Innnovsky May, Oleg Yefremov ja monet muut vähemmän julkkixet. Kirjettä levitettiin laajalti samizdatissa, mutta virallinen lehdistö ei koskaan julkaissut sitä. Jotkut allekirjoittajista kärsivät seurauksista, kuten ulkomaille matkustamisen kieltämisestä ja teoksensa virallisen julkaisemisen rajoituksista.
ellauri323.html on line 66: Kun hän antoi kaiken tämän mennä yhteen romaanissa korkeasta elämästä, hän tuotti Edwardiansissa eräänlaisen aikakauden teoksen ja bestsellerin... Vakavien nerokkaiden kirjailijoiden romaaneista tulee usein lopulta bestsellereitä, mutta useimmat nykyajan bestsellerit ovat kirjoittaneet toisen luokan kirjailijat, joiden psykologinen juoma sisältää ripauksen naiiviutta, ripaus sentimentaalisuutta, tarinankerrontakykyä ja salaperäistä sympatiaa tavallisten ihmisten päiväunelmia kohtaan. Vita oli melkein tämän tyyppinen myydyin. Hän kaipasi vain olla yksi, koska hänellä ei ollut aivan tarpeeksi kolmatta ja neljättä elementtiä myydyimmässä oluessa.
ellauri325.html on line 710: Mutta kekä oli Suomalaisen Suomen (sittemmin Otavan Kanava, toim. paska Seikko Eskola) oikeistopakinoizija Piipää? Nimeä ei löydy. No mutta sehän oli Matti Six ize! Hän pakinoi julkisesti että kirjailijat ovat hulluja. Siinä kävi sitten hullusti, Matti sai kenkää liitosta. Uudexi puheenjohtajaxi kodin, uskonnon ja isänmaan tukipylvääseen nousi Martti Santavuori (Sandberg), humaani everstiluutnantti. Hän oli erikoistunut kuvaamaan historiallisissa romaaneissaan muun muassa sodankäyntiä. Matti ei selkeästi pitänyt Yrjö Soinista. Humoristit ovat yllättävän usein siviilissä vittumaisia, kuten Kouvolassa se ruipelo alivaltiosihteeri.
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ​​ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri340.html on line 445: Lainasin heräteostoxena Pasilan porno-osastosta v. 2019 antinazinobelisti Peter Handtagin kirjasen Abwesenheit (Poissa). Se on kirjoittajan mukaan satu. Ainakin se alkaa jollain vitun leffakamerazoomauxilla. Että mua kyrpii kun kirjailijat alkaa ryömiä coolimpien leffaohjaajien jaloissa ja nuolla niiden kenkiä. Ei näytä Peter kuule hyvältä... Nykykirjallisuuden suunnannäyttäjä, leck meinen Arsch. Muutenkin kirja vaikuttaa klischeiseltä kuin Pauio Coelho, tai joku tietokonepeli.
ellauri340.html on line 539: Kun sota kiihtyi 90-luvun alussa, tällä arch-solipsistilla oli vähän mahdollisuuksia toimia välittäjänä. Mutta hän kuitenkin kirjoitti siitä. Vuonna 1995 hän matkusti Serbiaan matkalla, joka kerrottiin A Journey to the Rivers -kirjassa (alaotsikkona "Justice for Serbia"), kirjassa, joka alun perin kirjoitettiin artikkelisarjana Süddeutsche Zeitung -sanomalehteen. Matkakertomus ei poikennut niinkään Handken jo omaksumista menetelmistä, joten kirjailija matkustaa ympäri Serbiaa, näkee, mitä hän haluaa nähdä, eikä näkemättä mitä ei, antautuen "alkumaailman, joka ilmestyi tuntematon sivilisaatio." Reaktio kirjaan oli välitön ja intensiivinen – kriitikot ja kirjailijat arvostelivat sitä jyrkästi. Kirjaan sisältyi vastaus hänen kriitikoilleen, joka otti tehtäväkseen hänen mielestään länsimaisessa mediassa Serbian vastaisena ennakkoasenteena: "Mitä tietää, kun ylivoimainen verkkoverkosto tuottaa vain tietoa, ei sitä tietoa, jota voi tulla. olla vain oppimisen, havainnoinnin ja oppimisen kautta?"
ellauri348.html on line 230: Ranskan presidentti, Saganin tarhakaveri Jacques Chirac sanoi muistopuheenvuorossaan: "Hänen kuolemansa myötä Ranska menettää yhden loistavimmista ja herkimmistä kirjailijat – kirjallisen elämämme merkittävä hahmo."
ellauri349.html on line 93: Esa luukuttaa "vapaata ajattelua" johon koulufilosofit eivät pysty kun niiden pitää olla "organisaatio-olioita" toisin kuin "vapaat kirjailijat". Yliopisto sentään jonkin verran suojaa tutkijoita pahimmalta oman perseen myynniltä johon Eskin kaltaiset izeään mainostavat izehoitajat ja muut turhat julkkixet turvautuu saadaxeen paljon voita leivän päälle. "Suuri yleisö" ja "yritysvalmennettavat" on vielä vitusti tolvanampaa viihdytettävää kuin yliopistokolleegat. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, with a vengeance.
ellauri349.html on line 436: Pyhät kirjat, myös Vanhasta testamentista, ovat niin bestsellereitä, että muinaisten pyhien kirjoittajien on myönnettävä olevan selvästi parempia kuin muinaiset epäpyhät kirjailijat.
ellauri353.html on line 60: kirjailijat.fi/wp-content/uploads/2016/04/Tuulikki-Valkonen.jpg" />
ellauri360.html on line 63: Perinteiset kirjallisuuden analyysin termit, kuten "juoni" ja "hahmo", eivät sovellu mukavasti Alain Robbe-Grilletille myönnettävään uuteen romaaniin. Pour un nouveau roman (1963; Uudelle romaanille , 1965) esseesarjassa Robbe-Grillet kuvailee sellaisia termejä kuin "useita vanhentuneita käsitteitä": Olemme niin tottuneet keskusteluun "luonteesta", "ilmapiiristä". ”, "muoto" ja "sisältö", "viestin" ja "kerronnan kyvyt" ja "todelliset kirjailijat", että se vaatii ponnisteluja vapautua tästä hämähäkinverkosta ja ymmärtää, että se edustaa ajatusta romaanista (valmis -tehty idea, jonka kaikki myöntävät ilman argumentteja, siis kuollut idea), eikä ollenkaan se...romaanin "luonne", johon meidän pitäisi uskoa.
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri370.html on line 515: Kaikki suuret taiteilijat, kirjailijat ja ajattelijat lännessä, kuten Homer, Dante, Giotto, Donatello, Albrecht Dürer, Leonardo da Vinci, Martin Luther, William Shakespeare, Rembrandt, Ludwig van Beethoven, Immanuel Kant ja Johann Wolfgang von Goethe ovat yhtä pitkää loistavaa pitkäkalloisen arjalaisen taiteen ja ajattelun perinnettä, jonka kulminoivat Richard Chamberlainin "Dr. Kildare" 1964 ja Richard Wagnerin elämää muuttava, rodullisesti uudistava musiikki 1800-luvulla. Saksalaisissa lehdistössä pohdittiin kiivaasti, oliko Richard Chamberlain sukua Ben Caseylle. Tuskinpa, Ben näyttää lyhytkalloisemmalta. Se hoisi sitäpaizi tätä puolisokeaa Samia juutalaisen Sam Jaffen kanssa kimpassa.
ellauri374.html on line 311:
Kuuluisat kirjailijat:

ellauri382.html on line 710: Writer´s block. Monet lahjakkaat aikuiset, lahjakkaat kirjailijat, muusikot, esiintyjät ja taiteilijat raportoivat luovuuden pysähtymisestä jossain vaiheessa uraansa, yleensä loppupuolella. Lahjakas valmennus on monella tapaa valmennusta tähän.
ellauri383.html on line 479: Orion on myös yksi vanhimmista tähtikuvioista, jonka tunsivat varhaiset kreikkalaiset kirjailijat, kuten Homeros ja Hesiodos. Jopa avaruuskaudella Orion on edelleen yksi harvoista tähtijoukoista, jotka muut kuin tähtitieteilijät, esim trinidadilainen matu, voivat tunnistaa.
ellauri386.html on line 517:
Ilman riittävää koulutusta, henkilökohtaisen mystisen paljastuksen perusteella, kuten visionääriset kirjailijat (esim. J. Boehme ), hiän rakensi gnostilaisen järjestelmän.

ellauri390.html on line 179: 1800-luvun alussa Radcliffe vaikutti Edgar Allan Poeen (1809–1849) ja Sir Walter Scottiin (1771–1832). Myöhemmin 1800-luvulla Charlotte ja Emily Brontë jatkoivat Radcliffen goottilaista perinnettä romaaneissaan Jane Eyre, Villette ja Wuthering Heights. Radcliffea ihailivat myös ranskalaiset kirjailijat, kuten Honoré de Balzac (1799 - 1850), Victor Hugo (1802 - 1885), Alexandre Dumas (1802 - 1870), George Sand (1804-1876) ja Charles Baudelaire (1821 - 1867)
ellauri398.html on line 958: nimen Maximin. 1900- ja 2000-luvun kirjailijat, mukaan
ellauri405.html on line 164: Luettuani nipun Hafezin sepustuxia en voi kuin todeta ettei ne ole juuri mistään kotoisin. Ikävästi nousee sielun silmien eteen kuva Hämeen-Anttiloiden pulskista puolituisista virnistellen nalkissa kuin paimensukuiset lapinkoirat. Sama "eeow" cringe fiilis kuin Riitta Uosukaisesta vesisängyssä ähräämässä Topin liehuvan liekinvarren kimpussa. Huminaa paratiisissa. Lännessä monet kirjailijat, kuten Ralph Waldo Emerson ja Johann Wolfgang Goethe, arvostivat suuresti Hafizia. Emerson piti Hafizia "runoilijoiden runoilijana", kun taas Johann Wolfgang Goethe kirjoitti, että "Hafizilla ei ole vertaisia." Ylläri. He johtavat meidät paikkaan, jossa voimme hengittää helpommin ja sanoa: "Ah, tämä maailma ei ole niin paha."
ellauri408.html on line 584: 1681, Bossuet kirjoitti diskurssin universaalista historiasta, jossa esiteltyään näkemyksensä maailman historiasta (luomisesta katolisen kirkon voittoon muinaisten valtakuntien kaatumisen kautta) hän etsii järkeä Jumalan suunnitelmista kirkkoaan varten. Hän sekoittaa kaizelmusta ja viittauksia lähteisiin (sekä Raamattu ja kirkon tohtorit että kreikkalais-latinalaiset kirjailijat, kuten Herodotos). "Olimme hämmästyneitä", vinoili Voltaire , "tästä majesteettisesta voimasts, jolla hän kuvaili suurten valtakuntien moraalia, hallitusta, kasvua ja tuhoa, ja näistä nopeista energisen totuuden iskuista, joista hän maalaa ja tuomitsee kansakuntia." Dauphinille hän kirjoitti myös traktaatin Jumalan ja itsensä tuntemisesta , jossa hän yleensä noudatti René Descartesin oppia ja osoitti olevansa suunnilleen yhtä syvällinen filosofi kuin historijoizija. Bossuetilla on hyvin kirjaimellinen käsitys Raamatun totuudesta. 1678 hän poltti Richard Simonin teoksen Vanhan testamentin kriittinen historia.
ellauri409.html on line 209: Suuret mystikot pitävät Pyhä Johannes Rististä, mikä on ensisijaisesti lukijoille, joilla on erityinen päämäärä; hartauskirjailijat, kuten St. François de Sales, ovat ensisijaisesti niille, jotka jo tuntevat tietoisesti haluavansa Jumalan rakkautta; suuret teologit ovat teologiasta kiinnostuneille. Mutta en voi ajatella ketään kristittyä kirjailijaa, en edes Newmania, enemmän kiitettävää kuin Pascalia niille, jotka epäilevät, mutta joilla on järkeä ajatella ja herkkyyttä tuntea, epäjärjestystä, turhaa, merkityksettömyyttä, mysteeriä. elämä ja kärsimys, ja jotka voivat löytää rauhan vain tyydyttämällä koko olemusta. Eipä tässä muuta. Terveisin, TS Eliot.
ellauri409.html on line 416: Entäs sit tää Conrad Aiken, Tompan opiskelukaveri? onxe sukua Joan Aikenille? Juu, on isä: Joan Delano Aiken (4. syyskuuta 1924 Rye, East Sussex – 4. tammikuuta 2004) oli englantilainen kirjailija. Hänen isänsä oli runoilija Conrad Aiken ja hänen sisarensa Jane Aiken Hodge oli myös kirjailija. Aiken julkaisi etupäässä lastenkirjallisuutta ja jännityskirjallisuutta. Hän sai Guardian-palkinnon vuonna 1969 ja Edgar Allan Poe -palkinnon vuonna 1972. Hänen rikosromaaneistaan on suomennettu Vihan kylvö (1967). Conradilla on kalju, tv-lasit ja penkin muotoinen hautakivi. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänrn runonsa olivat tajunnanvirtaa. Aiken oli naimisissa kolme kertaa. Englantilaiset kirjailijat Joan Aiken ja Jane Aiken Hodge ovat hänen tyttäriään. Hänen esikuviaan olivat Edgar Allan Poe, ranskalaiset symbolistit ja Eliot, mutta myös Sigmund Freud ja William James antoivat hänelle vaikutteita.
ellauri419.html on line 350: La Bruyèren näistä antamansa kuvaus on pääasiassa pessimistinen. (Tämän prujun kirjoittajalla ei ole mitään hajua possessiivisuffixien käytöstä.) Synkin värein hän kuvaa hovin jäseniä, joiden tekojen päämotiivina hänen mielestään on itsekkyys. De Bruyère käytti rytmillistä fraasia kuten tekee myös tämä paasaaja. Monet kirjailijat ovat seuranneet La Bruyèren jäljittämää tyylipolkua Marivaux'sta Proustiin ja André Gideen Honoré Balzacin kautta.
ellauri419.html on line 361: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. Haha kyllä kai, takuulla se halusi vaan vittuilla. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta sinne hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua, kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Lorua, vittuilija se oli ilman muuta.
xxx/ellauri010.html on line 542: (Koska asunto ei ole "lapsille sopiva". No ei oo rakenteen puolesta eikä kai myöskään siksi, että vieressä asuu ulkona tupakoiva kirjailijatar...)
xxx/ellauri044.html on line 387: Hänen käsitystään ihmisluonnosta hallizee perinnöllisyysajatus, paha periytyy kolmanteen ja neljänteen polveen. (Vähintään, pitemmällekin.) Tässä paljastuu tri Caireniuxen pieni doktrinäärisyys, joka ei ollut aivan vieras kirjailijattarelle izelleenkään. Loppupeleissä Jutte Cairenius adoptoi junassa tapaamansa yhtä fasistisen pastorinlesken söpön tyttären, joka leikkii niin kivasti sen kanssa lääkärileikkejä. "Meidän lapset on tottuneet ennen maatapanoa rukoilemaan."
xxx/ellauri056.html on line 226: Hupasaa miten kirjailijat kohentaa naismenestystään rompskuissaan, noloista tyräyxistä tulee mahtavia scoreja. Dumppaavista naisista halukkaita misuja. Dickens, Sillinpää, Rusoo, Jöötti, näistä tulis taulukko. Tai sit hylyistä tulee tyhmiä rumia ilkimyxiä, esim Bellow ja Philip Roth ja Teir. Vähän sellaista autofiktiota, piippu-unta. Piipunrassit panee kynällä ize piirrettyjä pinuppeja, paperitiikereinä ruittaa kaunaisesti hylkääjien naamaan mustetta.
xxx/ellauri057.html on line 829: Hamsun 41v tunsi entuudestaan joitakin suomalaisia. Hän oli tavannut Pariisissa Albert Edelfeltin ja Akseli Gallén-Kallelan ja hän tutustui nopeasti Helsingin taiteilijapiireihin. Hän tuli tuntemaan aluksi kirjailijoita ja tapasi Alexander Slotten, Konni Zilliacuksen ja Wentzel Hagelstamin. Zilliacushan oli salaisen suomalaisen vastarintaliikkeen Kagaalin johtaja. Hagelstameilla on divari Fredan kulmassa. Ystäväpiiri kasvoi kuitenkin ripeästi ja siihen kuuluivat muun muassa kirjailijat Mikael Lybeck, Juhani Aho ja Werner Söderhjelm. Sekä Jean Sibelius että Robert Kajanus ottivat osaa seuralliseen lystinpitoon helsinkiläisissä ravintoloissa.
xxx/ellauri057.html on line 1180: Kehitystä on tapahtunut myös sukupuoliroolien suhteen. Tatusta ja Patusta tuli alun perin poikia, koska kirjailijat halusivat varoa määrittelemästä hahmoja liian tarkasti. ”Kuvittelimme, että tyttöys olisi määritellyt niitä enemmän”, Toivonen tunnustaa.
xxx/ellauri081.html on line 111: Vika saattaa olla siinä että amerikkalaiset kansana on mätäpäitä, sixi niiden kirjailijatkin on näin märkäpäitä tuhnuja.
xxx/ellauri086.html on line 511: Must tää tilanne on harvinaisen selkeä. Elena on noi hyypät yhdessä. Elena on pohdiskellut niteissä miten vaarallista on käyttää omia sukulaisia kirjan henkilöiden mallina. Mut niinhän kaikki kirjailijat on tehneet kautta aikojen. Ketäs muita sitä niin hyvin tuntisi, ja ketkä herättäisi tarpeexi romaaneissa kaivattuja tunteita?
xxx/ellauri086.html on line 677: A niinkuin Adultery, todennäkösest. Parasta A-ryhmää oli Hesteri. Kova luu. Hän on valintansa tehnyt. Hemmetti miten toi Pihlajalinnakin on naisvihainen setämies. Inhottavia pillureviiriä vartioivia koiria nää jenkkikirjailijat.


xxx/ellauri091.html on line 104: Totta on, että kirjailijat Minna Canth, Katri Vala ja Hilja Haahti vaalivat naisrauhaa aikanaan kirjoissaan ja poleemisissa kirjoituksissaan. He eivät kuitenkaan halunneet sitä, että miehet turvaisivat heille rauhan. He korostivat rauhan syntyvän heidän omista toimistaan ja omalla panoksellaan. Näiden kirjailijoiden mielestä miesten käsiaseen kautta turvattu rauha on yhdenlaista naisen alistamista. Useissa kirjoissaan he toivat esiin sen, että suomalaisiin naisiin kohdistuu aivan toisenlainen ja suurempi uhka nimenomaan suomalaisten miesten väkivallasta.
xxx/ellauri104.html on line 151: No noita oireita nyt on vähän kenellä tahansa. Rajatilapersoonallisuuxia on varmaan lähes kaikki kirjailijat. Kukako? No vaikka Karl-Ove Knausgaard.
xxx/ellauri104.html on line 537: Kiinnostavaa mutta tuskin ylläri että nää mielenterveyden ongelmat on pitkälle juuri ne mistä kirjailijat ja moralistit puhuvat. Tämmöisiä ovat muurahaiset jotka ei kanna enää kekoon korsia vaan alkavat oudosti kiertää ympyrää ja pureskella toisia. Ennen pitkää niihin tarttuu pari korstoa jotka kantavat ne ulos pesästä.
xxx/ellauri116.html on line 513: Olen huomannut että narsistisia ihmisiä on luultua enemmän. Johtoportaassa ja viihdemaailmassa niitä on aivan sairaasti. Mukaanlukien eikä vähiten meidät kirjailijat, runoilijat, filosofit, poliitikot, papit ja muut paasaajat.
xxx/ellauri121.html on line 436: Hannu Tarmio on siis ollut matojen seurassa jo 6 vuotta. Hannu Karpo on ilmeisesti vielä elossa. Se on 10v nuorempi kuin Hannu. Hannulla ei ole mitään tutkintoa. Maaliskuussa 1972 Mika Waltari ja Väinö Linna osallistuivat näkyvästi WSOY:n yhtiökokoukseen, jota edelsi kuohunta kustantamon johdossa: hallintoneuvosto päätti tammikuussa erottaa pääjohtaja Hannu Tarmion äänin 5–3, minkä seurauksena kustannusliikkeen kirjailijat kärkiniminään juuri Waltari ja Linna asettuivat puolustamaan Tarmiota. Lopulta yhtiökokous kumosi erottamispäätöksen. Hannu oli silloin 40-vuotias. Eläkkeelle hän jäi työsopimuxen mukaisesti 55-vuotiaana. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali tokaisi.
xxx/ellauri129.html on line 214: Vajaapakka on opiskellut nazismia Viiva-akatemiassa. Hänet on epähuomiossa palkittu kahdesti Pirkka-lehden arvonnassa. Hän on käynyt kirjailijatapahtumissa.
xxx/ellauri138.html on line 335: "Päähineistä" puhumattakaan. Päähineet ovat "resitentit kynäilijät", jotka amerikkalaisyliopistojen uskomattoman omahyväisen tavan mukaan asuvat ilmaiseksi yliopistoalueella. Kenties hiän ei pikku Athenassa ollut nähnyt heistä pahimpia, mutta nämäkin kaksi ovat kyllin kamalia. He ilmaantuvat opettamaan kerran viikossa ja he ovat naimisissa ja he tulevat hiänen tykönsä ja ovat mahdottomia. Milloin me menemme lounaalle, Delphine? Anteeksi vaan, hiän ajattelee, mutta ei tehoa. Hiän oli niin kovasti pitänyt Kunderan luennoista siksi että tämä oli ollut aina vähän epämääräinen, joskus jopa vähän nuhjuinen, suuri kirjailija malgré jamais lu vai mikä se oli. Niin hiän ainakin oli kokenut ja siitä hiän oli pitänyt. Mutta tästä amerikkalaisesta minä-olen-kirjailija -tyypistä hiän ei pidä, hiän ei voi sietää sitä, sillä aina kun se katsoo hiäntä, hiän tietää sen ajattelevan: Voithan sinä olla ranskalaisittain itsevarma ja muodikas sivistynyt ja olethan sinä tietysti hyvin ranskalainen, mutta silti sinä olet yliopistoihminen ja minä olen moukka kirjailija-me emme ole tasavertaisia. Nämä elättikirjailijat omistavat kaikesta päätellen suunnattoman paljon aikaa sukupuoliasioille. Niin, sekä runoilijalla että proosakirjailijalla on pääfetissi, ja siksi Delphine puhuu heistä kirjeissään päähineinä. Runoilijalla on Ressu-mallinen antiikkinen lentäjänlakki joka ei sovi kampuxelle ja proosakirjailija on kalju sekä vähän nuhjuinen. Ne ovat olleet 2x naimisissa keskenään ja ovat uskomattoman izerakkaita. Nuorempi se ressukypäräinen on lukenut vähän Bataillea ja vielä vähemmän Hegeliä. Se on ihan sexitön. Vanhat humanistisedät ovat vielä pahempia. Ne vasta izetyytyväisiä ovatkin. Näin kertaa ikääntynyt Peppu vanhoja kaunoja.
xxx/ellauri139.html on line 241: Työstäessään Myshkinin kuvaa Dostojevski irroittautui venäläisestä reformistisesta toiminnasta myönteisen sankarin kirjallista kuvaa muodostaessaan, tehtävä, jonka ratkaisemiseen vallankumouksellisten demokraattien rinnalla kaikki parhaat venäläiset 19. vuosisadan jälkipuoliskon kirjailijat osallistuivat, erityisesti L.N. Tolstoi ja N.G. Leskov.
xxx/ellauri139.html on line 322: Veli-Matti Welling laulatti meillä kappaleet "duulla ensin", ennenkö mukaan otettiin lyrixit. Tässä Aunen juoni ensin ja sitten vasta Keazin ylipitkät alexandriinit. Sivusto poemanalysis.com on vulgääri. Huvittavan vulgääri. Jenkkiläiset jutkukirjailijat on täsmälleen yhtä vulgäärejä, vaikkei yhtä huvittavalla tavalla. Ne luulee olevansa jotain fixuja.
xxx/ellauri157.html on line 92: Outoa olin miltei varma että olin jo paasannut tästä parafiliasta, jota lukuisat tirkistelijäkirjailijat ovat edustaneet. Lyydian kuningas Kandaules oli niin kylästynyt vaimonsa Nyssen kallipygeeseen, jonka Jacob Jordaens on kuvannut oheisessa taulussa aivan jättimäisexi appelsiini-ihoisexi ruppaperseexi, että se halus näyttää sitä henkivartijalleen Gygeelle. Gyges kazoi Nyssen ja Kandauleen touhuja pää punaisena (nysse tulee!), seinäverhoon tuli iso kohouma. Sen kun Nysse äkkäsi, se kärmistyi ja antoi Gygeelle 2 vaihtoehtoa: joko tapan sut tai tapat ton ikävystyttävän kuninkaan ja nait sitten mut. Gyges teki työtä käskettyä. Kuinka ollakaan se preferoi jälkimmäistä vaihtoehtoa. Siitä tuli Gygeen jälkeen seuraava Lyydian kuningas. Ei yhtä rikas kuin Midas kuitenkaan.
xxx/ellauri174.html on line 428: Tässä on kaksi kultaista fonografia, kallistettuna kulmassa kohti rinnan keskustaa, jotka ovat Hadalyn kaksi keuhkoa. He välittävät toisilleen hänen harmonisen - ja sanoisin taivaallisen - puheensa metalliset arkit, vähän kuin painokoneet välittävät painoarkkeja. Yhdelle tinanauhalle mahtuu seitsemän tuntia hänen sanojaan. Näitä ovat lurittaneet tämän vuosisadan suurimmat runoilijat, hienovaraisimmat metafyysikot ja syvällisimmät kirjailijat, nerot, joille olen puhunut izexeni - ja jotka ovat toimittaneet minulle timantin painolla näitä ennennäkemättömiä ihmeitä. Mukana levyllä on koko wikipedia. Tästä syystä sanon, että Hadaly korvaa älykkyyden tekoälyllä.
xxx/ellauri176.html on line 508: Jännä että perheenlisäys (ja kuolema) on tässä kirjassa jumalan bylsinnästä tuomizema rangaistus. Näkee että tässä on ollut setämiehiä kynän varressa. Niillehän se olis mukavinta jos sais vaan mielin määrin seurauxitta nussia. Se on vitun narsistista, eikä ole ihme että nimenomaan narsistisimmat kirjailijat pitää kiinni tästä peitetarinasta. Ne ei suin surminkaan voi kuvitella että niiden pitää kuolla, mitenkä maailma voi millään tulla toimeen ilman niitä.
xxx/ellauri176.html on line 535: Tässä vaiheessa tytöt leikkii keskenään ja pojilla on hyväveliseuroja. Monille tää jää päälle, on mezästysporukoita joissa rassataan kaverien pyssynpiippuja, on käsityöseuroja ja harrastuspiirejä joissa kootaan Märklin-junia. Aika monet pseudomaskuliiniset kirjailijat juuttuu tähän vaiheeseen, esim. Joe Conrad ja Ernest Hemingway. Täältä löytyy paljon misogyynejä joita karvahattu pelottaa.
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri227.html on line 125: Nuori kirjailijatar tyrmäsi uuden kustantamonsa saman tien vaatimalla päättäväisesti, että hän ja Bengt saisivat osallistua tuotteen myyntiin ja markkinointiin.
xxx/ellauri227.html on line 126: - He haukkoivat henkeään, kun kutsuin kirjaa "tuotteeksi", Camilla muistelee. - Ymmärsin että kustannuskulttuuriin oli iskostettu asenne, jonka mukaan kirjat eivät noudata samoja markkinoiden lainalaisuuksia kuin muut tuotteet. En tietenkään ajattele markkinointia vielä siinä vaiheessa, kun kirjoitan. Mutta mikä ongelma siinä on, että haluan kirjan myyvän hyvin sitten kun se on valmis? Loppujen lopuksi kirjakin on vain tuote, jota yritetään myydä. Crocsien ja kirjojen myynnissä vaikuttavat täsmälleen samat markkinavoimat. Aika on näyttänyt, että Camilla Läckberg oli oikeassa. Yhä useammat kirjailijat tekevät yhteistyötä agenttien kanssa ja ovat mukana pr-työssä ja kirjojensa markkinoinnissa.
xxx/ellauri235.html on line 473: Huisin monet lastenkirjailijat ovat olleet pedofiilejä tai muuten outoja: H.C. Andersen, Lewis Carroll, Fedja-setä, Dr. Seuss, JK Rowling, kuka vielä? No Tove Jansson! Varmaan Roald Dahl kuuluu joukkoon? Kazotaanpas. No aika paskiainen se kyllä oli, vaikkei nähtävsti jäänyt kiinni juuri pedofiilinä. Muista kuuluisissa kynäilijöissä löytyy paljon namusetiä, Goethe ja Nabokov vain 2 mainitaxemme.
xxx/ellauri235.html on line 530: Myöhemmät kirjailijat kertovat, että mehiläiset olisivat ennustaneet Pindaroksen tulevan menestyksen asettumalla hänen huulilleen hänen nukkuessaan, ja huulien turvotus olisi saanut hänet kirjoittamaan runoja.
xxx/ellauri252.html on line 215: Ize asiassa Hande oli vaan vitun kade siitä että muut retiisikirjailijat saavat pääsylipun Urkin bileisiin vaan ei se. Eijan kanssa äyskivät pojalle ja vahtaavat sitten töllöstä Penan frakkia, Tuula2n peruukkia, kammattua Arvo Turilasta ja minihameista Brita Polttilaa. Järjestäytynyt työväenliike näki syystä von Blitzin negatiivisexi navaxi. Sen asenteet on täysporvarillisia. Kirjassa 6/12 runoilija sammuu linnaan matkaavan autoletkan eteen. Hande nostaa tukirahoja muka vastentahtoisesti eikä palkinnotkaan jää postiin seisomaan. Eijan kanssa meni kuralle heti pikku Markun synnyttyä. Ei olis pitänyt hankkia perheeseen toista lasta.
xxx/ellauri259.html on line 174: Käytyään Kajaanin alkeiskoulua ja Oulun suomalaista lyseota (1889–1890) Leino siirtyi veljensä, toimittaja Oskar Lönnbohmin luokse Hämeenlinnaan. Tähän pakotti perheen taloudellisen tilanteen heikkeneminen isän kuoleman jälkeen 1890. Hämeenlinnan lyseosta hän valmistui 16-vuotiaana ylioppilaaksi 1895. Leino aloitti opinnot myös Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä, mutta ne jäivät pian "taka-alalle" kurjaliston harrastusten vuoksi. Antiikin kirjailijat kuten Cornelius Nepos tulivat tutuiksi latinan tunneilla. Koti- ja kouluympäristönsä tapahtumia Leino kuvaili kaitafilmille ja julaisi elämänsä lopulla muistelmateokseensa Elämäni kuvakirja (1925).
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri268.html on line 310: Nykyaikaiset fantasia- ja scifi-kirjailijat ovat yleensä parempia hylkäämään tai keksimään uudelleen genreen upotetut rasistiset trooppiset tyypit, ja epäilen, että gobliinit selviäisivät nykyisessä muodossaan uudelleen käynnistetyn Harry Potter -sarjan lopullisesta leikkauksesta . Todellakin, on yllättävää, että he pääsivät näytölle ollenkaan nykyisessä muodossaan.
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan ​​realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri286.html on line 167: Minulla olisi ollut konkreettinen vertailukohta aivan samalla tavalla kuin jo nuorena osasin pitää naisten asemaa taidehistoriassa epäoikeudenmukaisena, mutta sitäkään en olisi osannut konkretisoida sanoiksi, korkeintaan tunteeksi epäoikeudenmukaisuudesta, ellei minulla olisi ollut saatavilla kirjoja, joissa asiaa käsiteltiin, tai elleivät naistaiteilijat ja -kirjailijat olisi puhuneet julkisesti asiasta.
xxx/ellauri286.html on line 199: Vuosituhannen vaiheessa Venäjästä kirjoittava kirjailija sai kuitenkin vielä kirjoittaa Venäjästä ja sen historiapolitiikasta täysin rauhassa. Vaikka törmäsin jälkisuomettuneisiin äänensävyihin, Venäjästä kirjoittavat kirjailijat tai toimittajat eivät vielä kohdanneet ilmiöitä, joiden kanssa näillä saroilla sananvapauttaan käyttävät ihmiset joutuivat tekemisiin vain joitakin vuosia myöhemmin. Pro-Putin -mielenosoittajia ei näkynyt eikä Viron Moskovan-suurlähettiläästä, sittemmin ulkoministeristä, venäläis-latvialaisesta Marina Kaljurandista, tehty rivoja nukkeja Moskovassa, kuten vuonna 2007. Vaikka kyyditys- tai miehitys-sanojen käyttö ei ollut yhtä luontevaa kuin nykyään ja toisinaan niiden kanssa haparoitiin, kukaan ei Suomessa vielä kieltänyt kyydityksiä, kuten vain vähän myöhemmin kävi. Niitähän tehtailtiin Suomessakin 30-luvulla.
xxx/ellauri286.html on line 227: Aivan kuten neuvostoaikana, myös nyt Venäjän informaatio-operaatioita luodaan kokonaisvaltaisesti ja ne kuuluvat kaikkiin Venäjän toiminnan aloihin. Operaatioita ovat toteuttamassa niin diplomaatit, poliitikot, virkamiehet, poliittiset aktiivit, eri alojen asiantuntijat ja taiteilijat, tupeetukkaiset kirjailijat, toimittajat, kustantajat, tulkit, viestintä-alan ammattilaiset kuin it-osaajatkin – kaikki jotka toimivat tiedon, kielen, mielen, mielikuvien ja niiden luomisen saralla. Siellä missä käytetään kieltä, käytetään siis myös informaatiosodan välineitä ja se määrää toiminnan luonnetta.
xxx/ellauri289.html on line 233: Kristityt kirjailijat väittävät, että Uuden maailman käännös osoittaa ammattikoululaismaista epärehellisyyttä.
xxx/ellauri291.html on line 165: Kolme päähenkilöä olivat Kirk, Spock ja McCoy, ja kirjailijat leikittelivät usein eri persoonallisuuksia toisistaan: Kirk oli intohimoinen ja usein aggressiivinen, mutta hänellä oli viekas huumorintaju; Spock oli viileän looginen; ja McCoy oli sarkastinen, tunteellinen ja epälooginen, mutta aina myötätuntoinen. Monissa tarinoissa nämä kolme törmäsivät, jolloin Kirk joutui tekemään vaikean päätöksen, kun taas Spock kannatti loogista, mutta joskus jämäkkää polkua ja McCoy (tai "Bones", kuten Kirk kutsui häntä) vaati tekemään sen, mikä aiheuttaisi vähiten haittaa. McCoylla ja Spockilla oli sparraussuhde, joka peitti heidän todellisen kiintymyksensä ja kunnioituksensa toisiaan kohtaan, ja heidän jatkuvasta riitansa tuli suosittuja katsojien keskuudessa. Esitys korosti dialogia niin paljon, että käsikirjoittaja ja ohjaaja Nicholas Meyer kutsui sitä radiodraamaksi.
xxx/ellauri298.html on line 793: Jotkut kirjailijat ovat myös syyttäneet Campbelliä antisemitismistä . Tikkun Magazinessa Tamar Frankiel huomautti, että Campbell kutsui juutalaisuutta "Jahwe-kultiksi" ja että hän puhui muutenkin juutalaisuudesta lähes yksinomaan negatiivisesti. Vuonna 1991 Masson myös syytti Campbellia "piilotetusta antisemitismistä" ja "konservatiivisten, puolifasististen näkemysten kiehtomisesta". Uskontotieteilijä Russell T. McCutcheon luonnehti Campbellin teosten "itsetoteutuksen autuuden seuraamista" Reaganomicsin "hengelliseksi ja psykologiseksi oikeutukseksi."
xxx/ellauri303.html on line 450: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
xxx/ellauri306.html on line 451: Onnexi unkarilaiset kirjailijat 1100-luvulla halusivat esittää hunnit positiivisessa valossa loistavina esivanhempina.
xxx/ellauri307.html on line 554: Ketkä ovat maailman rikkaimmat "kirjailijat"?
xxx/ellauri307.html on line 613: Rikkaimmat "kirjailijat" - Suzanne Collins.
xxx/ellauri307.html on line 624: Rikkaimmat "kirjailijat" - Janet Evanovich.
xxx/ellauri307.html on line 658: Rikkaimmat "kirjailijat" - Deepak Chopra.
xxx/ellauri307.html on line 667: Rikkaimmat "kirjailijat" - Jack Higgins.
xxx/ellauri307.html on line 685: Rikkaimmat "kirjailijat" - Paul Mckenna.
xxx/ellauri307.html on line 691: Rikkaimmat "kirjailijat" - Stephanie Meyers.
xxx/ellauri307.html on line 701: Rikkaimmat "kirjailijat" - Dean Koontz.
xxx/ellauri307.html on line 710: Rikkaimmat "kirjailijat" - David Oyedepo.
xxx/ellauri307.html on line 716: Rikkaimmat "kirjailijat" - Dan Brown.
xxx/ellauri307.html on line 867: Rikkaimmat "kirjailijat" - Jeffrey Archer.
xxx/ellauri307.html on line 873: Rikkaimmat "kirjailijat" - John Grisham.
xxx/ellauri307.html on line 887: Rikkaimmat "kirjailijat" - Barbara Taylor Bradford.
xxx/ellauri307.html on line 893: Rikkaimmat "kirjailijat" - Danielle Steel.
xxx/ellauri307.html on line 899: Rikkaimmat "kirjailijat" - Nora Roberts.
xxx/ellauri307.html on line 905: Rikkaimmat "kirjailijat" - Stephen King.
xxx/ellauri307.html on line 916: Rikkaimmat "kirjailijat" - James Patterson.
xxx/ellauri307.html on line 933: Rikkaimmat "kirjailijat" - JK Rowling.
xxx/ellauri307.html on line 944: Rikkaimmat "kirjailijat" - Elizabeth Badinter.
xxx/ellauri356.html on line 220: Derrida ja dekonstruktio vaikuttivat estetiikkaan, kirjallisuuskritiikkaan, arkkitehtuuriin, elokuvateoriaan, antropologiaan, sosiologiaan, historiografiaan, lakiin, psykoanalyysiin, teologiaan, feminismiin, homo- ja lesbotutkimukseen ja politiikan teoriaan. Jean-Luc Nancy, Richard Rorty, Geoffrey Hartman, Harold Bloom, Rosalind Krauss, Hélène Cixous, Julia Kristeva, Duncan Kennedy, Gary Peller, Drucilla Cornell, Alan Hunt, Hayden White, Mario Kopić ja Alun Munslowin kirjailijat ovat saaneet vaikutteita dekonstruktiosta.
xxx/ellauri356.html on line 392: Sontag oli erittäin vaikutusvaltainen intellektuelli, maan ”viimeinen suuri kirjailijatähti”, ”mytologisoitu nero”, Helsingin Sanomat kuvaa. Sontag kärsi eri syövän muodoista yli kolme vuosikymmentä ja kuoli 71-vuotiaana leukemiaan. 1980-luvulta lähtien hän eli parisuhteessa valokuvaaja Annie Leibovitzin kanssa. Mitä vetoa että Susan oli parisuhteen sama ja Annie se toinen.
xxx/ellauri356.html on line 440: Elokuun 27. päivänä tytär Ariadne pidätettiin ja Efron pidätettiin 10. lokakuuta. 16. lokakuuta 1941 Sergei Jakovlevich ammuttiin Lubjankassa (muiden lähteiden mukaan Orjolin keskuskeskuksessa); Ariadne kunnostettiin vuonna 1955 viidentoista vuoden vankilassa ja maanpaossa. Tänä aikana Tsvetaeva ei käytännössä kirjoittanut runoutta, vaan teki käännöksiä. Sota löysi Tsvetajevan kääntämässä Federico Garcia Lorcaa. Työ keskeytettiin. 8. elokuuta, Tsvetaeva ja hänen poikansa lähtivät veneellä evakuointiin; Kahdeksantoista päivänä hän saapui useiden kirjailijoiden kanssa Elabugan kaupunkiin Kaman varrella. Chistopolissa, jossa enimmäkseen evakuoidut kirjailijat sijaitsivat, Tsvetaeva sai suostumuksen rekisteröintiin ja jätti lausunnon: "Kirjallisuusrahaston neuvostolle. Pyydän teitä palkkaamaan minut astianpesukoneeksi Kirjallisuusrahaston avausruokalaan. 26. elokuuta 1941". Pyyntö hylättiin. 31. elokuuta 1941 hän teki itsemurhan (hirtti itsensä) Brodelštšikovien talossa, jonne hänet ja hänen poikansa määrättiin arestiin. Hän jätti kolme itsemurhaviestiä. Runonäyte Tsvetajevalta:
xxx/ellauri397.html on line 105: Kristuxen nainti on vanha kristillinen meemi. Useat kristilliset lahkot, kuten Vapaan Hengen veljet, kuvailevat pelastusta Kristuksen kautta intiimiksi tai eroottiseksi yhteydeksi Jeesukseen, vaikka tämä tulkinta on laajalti tuomittu valtavirran teologiassa. Maalliset kirjailijat, kuten Dan Brown, ovat nähneet Teresa of Avilan​ extaasissa​"metaforan valtavasta seksistä".
191