ellauri001.html on line 831: kylkeen kirjoitettu kaunokirjaimin.
ellauri001.html on line 874: reposteli pyhää kirjaa
ellauri001.html on line 1128: Lapsuuden kirjahyllystä mä muistan
ellauri001.html on line 1141: toinen saman hyllyn kuvakirja:
Partitiiviobjektina tässä esiintyvä substantiivi on entuudestaan tuntematon eikä sitä löydy nykysuomen sanakirjasta, mutta silti se ja koko säefragmentti onnistuu koskettamaan poikakoululaista jostain hyvin hyvin syvältä.
ellauri001.html on line 2463: Poju maxoi Margitille avioeron jälkeen elatusapua, tarkoin tehtyjen laskutusten nojalla. Sama pedanttius näyttää luonnehtineen myös avioliiton alkua. Jöns löysi Margitin tilikirjasta v. 1920 tarkat viennit tissiliivistä ja nimettömistä.
ellauri002.html on line 987: Ostin saksan kirjat ja tein läksytkin.
ellauri002.html on line 988: Luin itsekseni romaaneja sanakirjan avulla.
ellauri002.html on line 992: Kurssin kirjallinen koe meni hyvin,
ellauri002.html on line 1037: (Sanakirjaa ei saanut pitää mukana.)
ellauri002.html on line 1049: Lönnrotin sanakirjan isältä sain lahjaksi.
ellauri002.html on line 1081: Olin löytänyt koulun kirjastosta siitä kirjan.
ellauri002.html on line 1084: Punaposken filosofin kirjaa paperkantista
ellauri002.html on line 1091: Uuteen opintokirjaani mä kerään alkumerkinnät.
ellauri002.html on line 1112: Julkkis tuli tästä sitten, kirjailija nimekäs,
ellauri002.html on line 1116: Blondiinin tilaan tuli kirjailijakolleega.
ellauri002.html on line 1411: kuten sanojen lopuista kirjaimia joukko.
ellauri002.html on line 1487: Tein filosofian sivulaudaturin toiminnan esittämisestä pelinä. Se oli mielestäni aika kiva idea. Olen palannut siihen toistekin. Käytin sitä MIT:n väitöskirjassa, ja postdokkina koitin formaalistaa sen malliteoreettisesti. Sellainen hyödytön askartelu meni pois muodista aika pian tekoälyn ekan aallon mukana. Sääli, lahjani viittaavat hyödyttömään askarteluun. Nyttemmin runoilen ja ratkon sanaristikkoja.
ellauri002.html on line 1499: El Laurin pingiskavereina oli yks norssin klassikko alemmalta luokalta ja sen puoliso, hyvin miehiin meneväksi tunnettu (sanokaamme) dona Helena, molemmat Rooman kirjallisuuden opiskelijoita. Dona Helena piti don Jaimea omana tonttinaan, ja koitti dona Caritaa tarmokkaasti syrjään puukkia. Turha vaiva, kohta Lauri istuu donnan ja sen pikkusiskon pöydässä. Dona Rita on jotenkin epäluuloinen ja haastava, don Jaime miettii: tuosta voi vielä tulla harmia. No ehkä tulikin, ehkä oltiin kaikki mustasukkaisia.
ellauri002.html on line 1511: Yhteistä meille oli (on) lapsellisuus ja sentimentaalisuus: tykättiin Aku Ankasta, Muumeista, Anna-sarjasta, ynnä muusta alaikäisestä. Mulla oli menossa vähän Andy Warhol -henkinen taideprojekti, suurensin Aku Ankan ruutua omin käsin puolen seinän kokoiseksi grafiikkakuvaksi. dona Caritalla oli iso Aku-kirja kotona, se lupasi tuoda sen ensi kerralla mun boksiini. (Jess!!!)
ellauri002.html on line 1529: Aku Ankan lisäksi suurennettiin Nyyti-kirjasta
ellauri002.html on line 1904: Kesä 1977 oli kylmä ja sateinen. Elokuussa dona Carita ja don Jaime ratsastivat seuramatkalle Taorminaan. Pihi don Jaime ei halunnut maksaa rantamaksua, vaan kahlasi mereen kohdasta, jonne olivat sisiliaanot heitelleet pulloja. Tuli iso veripipi jalkapohjaan. dona Carita hälytti taksin, joka lähti pillit soiden viemään vuoren päälle paikalliseen sairaalaan. Ospedale, ospedale, huusi kuski taksin ikkunasta ja soitti torvea. Dona Caritalla oli märät hiekkaiset miniminibikinit ja don Jaimella verinen pyyhe jalassa. Ospedalessa ei sattunut olemaan puudutusainetta, haava ommeltiin sitten ilman. Sitten ei ollut stampelle. Seuraavana päivänä dona Carita haki pikku sanakirjan avulla una stampella. Saatin yksi kainalosauva. Tulitikkulaatikko on muuten italiaksi una scatola di svedesi (ibid.). Erittäin pahantuulinen don Jaime katseli jalka paketissa vierestä kun dona Carita snorkkeloi sinistä Välimerta. Pään sentään sai don Jaime kastetuksi veteen.
ellauri002.html on line 1908: Keväällä 79 sain generalsit valmiiks. Mulla oli aihe väitöskirjaan Hintikalta, jota olin kirjottanut jo aika kauan, ennenkun edes tulin MITtiin. Kun kurssit oli ohi ja olin enempi yksikseni, lähti tän väitöskirjatyön kanssa ensin menee kovaa, sitten hiljaa.
ellauri002.html on line 2194: Mun lisänimi on "professorn", vähän naureskelee pampaksen pojat ja eteläsuomen sivistyneet kielipuolta vanhaa hurtti ukkoa. Oli siellä liikkiksiä tyyppejä, yks hirmu korsto 57 numeron saappaissa ei mahdu riviin, joko on varpaat tai kantapäät poissa linjasta. Se tykkäs kaivaa poteroita. Sen korsu hiekkamäen kyljessä oli kuin asemasodan bunkkeri, ratapölkyillä tuettu, joita se siirteli kuin korsia. Sit oli se toinen heppu jostain takametsistä, jonka felo oli rikki, "Pedin min je ruku", joka halus koittaa mun kirjoituskonetta. Iso sormi paino varmaan viittä nappia yhtä aikaa, vasarat tarttu toisiinsa. Tulkki tarvittiin, kun etelän alikessu puhutteli pampuscheja. Sit oli jotain etelän herraspoikia, von Konow kuin Ruuneperistä. Därek Breitenstein Venezuelasta, sittemmin osti apelta Eiran yksiön, koppava Eevan mies, jonka lapsi hukkui kalliolta Nauvossa. Mä kirjoittelin muistiin hurrien inttislangia, se vihko on kai jossain vielä tallessa. Ja luin C.S. Whiten kirjaa The Once and Future King. Siinä on hyvä pätkä murkuista, ihan kuin armeija, tai ihmiskunta. Jag tar hommio på det. Myror är idioter.
ellauri003.html on line 734: Nälkä on kirjailijan kiljuva.
ellauri003.html on line 941: Ja sellaiset kuin hänen kirjassaan
ellauri003.html on line 1229: tai kirjaston tyypit, ja useimmat
ellauri004.html on line 887: Otteita lisää Danten sudenpentuin käsikirjasta:
ellauri004.html on line 901: velkakirja tai vastaava sitoumus.
ellauri004.html on line 1206: Hassuinta näät on tässä, että sanan mukaisesti sama hemmo luo tilanteen, rankaisee, sovittaa sekä armahtaa. Miksi koko vaiva, miksi edes aloittaa? Sehän on yhtä hullua kuin itsellensä puhella. Jonkinlainen jakomieli temppuun tarvitaan. Sen tarjoo kristitylle kolmiyhteys, kiistelty mysteeri. Tarpeen, koska rooleja on enemmän kuin pelaajia. On hyvä sekä paha poliisi, Jessen Dr. Jekyll, Jahven Mr. Hyde. Kolmantena pyöränä koskematon henki, joka Jessen äidin siunattuun tilaan saa jotenkin partenogeneettisesti. (Miten, hyi älä kysy, se on myös mysteeri. Jonkinlaisesta kohdunvuokrauksesta oli kysymys. Onhan näitä konsteja nyt meilläkin, homodeuksilla.) Triumviraatti tarvitaan, koska Mooseksen pelikirjan sääntö yksi sallii vain yhden hyviksen. Pakko on siis jumalan kolmissa miehin yksissä nahoissa pelata pasianssia.
ellauri004.html on line 1341: Sven Stolpe oli pienisuinen psykopaatti, joka kirjoitti ziljoona romaania, kaikissa paha nainen joka petti viatonta miesparkaa. Oikeasti sen vaimo Karin, kemian nobelistin tytär, oli kyllästynyt julmaan mieheensä ja sillä oli viikon pituinen romanssi kiltimmän Lagerqvistin kanssa jossain kirjailijaretretissä. Se päättyi Sven Tolpan murhayrityxeen rivollilla. Loppuikä meni Karinilla ja Olofilla muistellessa tuota viikon onnea. Saablarin Tolppa, keuhkopuoli tubijumala jaxoi keuhkota yhdelläkin keuhkolla, vitun ruozalais-iranilainen kunniamurhaaja. Ja hirvee narsisti, kirjoitti omien surkeiden tekeleidensä reunaan ize: "Nerokasta! Upeaa!"
ellauri004.html on line 1617: yhdistelmä kirjainten
ellauri004.html on line 1856: Saatuani väitöskirjani päätökseen
ellauri005.html on line 219: Dante ja Milton on rankasti kopsannu Eenokin kirjasta. Se ei ole vaan apokryfi, vaan lisäks pseudoepigrafinen, eli väärennyksen väärennys. Tuskin oikeasti Nooan paapan itse kirjoittama. Aika huijareita noi jutkut, kauppamiehet. Mutta siellä on hyviä episodeja, paljon paholaisten nimiä, hienoja maisemia, seksiä (jumalan pojat
ellauri005.html on line 459: Ote sielunvihollisen päiväkirjasta:
ellauri005.html on line 521: Sen opin kirjasta Narsistit lähelläsi, jonka sain alennuksella
ellauri005.html on line 522: kirjamessuilta, kun sanoin, et se tulee itsehoitokirjaksi.
ellauri006.html on line 1258: Jopin kirjassa on kaikki perinteiset vastauxet ongelmaan.
ellauri006.html on line 1342: Jopin kirjassa on paljolti samoja matskuja kuin sananlaskuissa ja psalttarissa. Onkohan ne kirjoitettu samoihin aikoihin. Ainaskin samaa Ketuvim osastoa. Fiktiota. Jahwen kirjaston wiisausosastoa, itseapua. Vähänkun Paolo Coelho, pykälää vähemmän sitovaa kuin virallinen ilmoitus.
ellauri006.html on line 1381: Seuraawat kysymykset tuulispäästä käsin saattaa waikuttaa wähän epixiltä: Onx sulla yhtä paljon habaa kuin mulla? Onko sinulla käsiwarsi niinkuin jumalalla? ja taidatko yhdenkaltaisella äänellä jylistää hänen kanssansa? Pitäisikö sinun minun tuomioni tyhjäxi tekemän, ja minua wääräxi soimaaman, ollaxesi ize wanhurskaana? Sinun ja minkä armeijan? Mut näinhän se just on: tasapäinen oikeus on vaan tasaväkisten oikeutta, sillä oikeus on aina wahwimman. Ei se ole mikään ajatuswirhe, niin se nimenomaan on. Tää on wiiden pisteen wastaus 4 Jobin kirjassa.
ellauri006.html on line 1501: yhden kirjan oppinut
ellauri006.html on line 1736: Sain tän banaanikirjaston pokkarin isosiskolta. Kirjan juoni ja moraali on seuraava. Läpimätä mutta sentimentaalinen lakimies Charlie huijaa kaverinsa kanssa mafiosoa, ansaitsee hirmu läjän massia sen selän takana. Tarkoitus on lähtä karkuun jouluaattona. Suunnitelma komplisoituu, Charlie "joutuu" tappamaan lähes kaikki muut juonessa olijat, paitsi tyhmää pornoklubin pokea, joka katuu katkottuaan ilkeeltä juipilta kaikki sormet. Poke joutui lapsenvahdix kun sen äiti ja isäpuoli lähti matkailuautolla katolisten jouluhuvipuistoretkelle.
ellauri006.html on line 1839: orjailemiseen hengen uutuudessa eikä kirjaimen vanhuudessa.
ellauri007.html on line 579: kaikenkirjavat erilaiset kukat maan.
ellauri007.html on line 854: Milla tädin koulu (1961) oli Riitan mielikirja. Siinä oli hahmoina myös Pasi Leppälintu ja Liisa Käki. Ne on Rauhixen paskahuusin seinällä ylläolevassa kuvassa. Seija muisteli taas aamusella majan aikoja, jolloin Riitta avasi joka ilta uusia viinipulloja ja levisi kuin pullataikina, Woku juoxi schnell Imbiss kokkina ja laihtui, risat farkut oli kiinni narulla.
ellauri007.html on line 856: kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/media.onki.fi/4/0/5/saha/kirjasampo/0_-7423857095134729507.jpg?itok=P-jtq5gO" />
ellauri007.html on line 857: Milla-tädin turpa Solveig von Schoultzin kirjan kannessa on vähän rivon näköinen, vagina dentata. Siihen sopii työntää keppiä ja porkkanaa. En pitänyt kirjasesta pienenä, se oli mielestäni K1 (K5=uusi, K4=erinomainen, K3=hyvä, K2=tyydyttävä, K1=kehno). ellauri007.html on line 1184: kuningasten kirjasta.
ellauri007.html on line 1235: luki kirjaa laivalla lasten leikkipaikan luona
ellauri008.html on line 43: Tässä albumisssa on aika paljon Joseph Conradista ja sen el zorromaisista tekeleistä. Jooseppi ei saanut Noobelia, varmaan mamuuttaan. Joseph Conrad, alun perin Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
ellauri008.html on line 47: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut.
ellauri008.html on line 105: Postmodernismin elkeitä katsoo käsikirjasta,
ellauri008.html on line 114: samalla huippuluokan kirjailija,
ellauri008.html on line 123: Siri teki väitöskirjan Dickensin kielestä,
ellauri008.html on line 142: Sirin kirjat koskee mainetta taidemaailmassa,
ellauri008.html on line 180: opetti ranskaa, oli opiston kirjastossa töissä.
ellauri008.html on line 393: Ne jotka viisaat kirjat täyttivät
ellauri008.html on line 452: tältä vanhalta muumikirjan piisamirotalta.
ellauri008.html on line 481: Vain osa kirjailevista miehistä on mieskirjailijoita, onneksi. Ne on vitun ikävystyttäviä. Klisheisiä. Ne hakee kunniaa ja tuntee häpeää, vuoroin ylvästelee vuoroin nöyristelee ja haluu päteä. Olla kuuluisia julkkiksia. Setvii uskontoa ja politiikkaa, valtaa, sotaa, metästystä. Sensaatioita, kohua, jänniä juonen käänteitä, kähmintää, pappeja, poliitikkoja, poliiseja, yrittäjiä, sotilaita ja lääkäreitä, rikoksia, väkivaltaa, höyryistä seksiä, kaunottaria, rahaa, ökytaloja ja jahteja, ekan luokan paikkoja, piukkoja paikkoja, tiukkoja paikkoja joista selvitään, tiimihenkeä, sankaruutta, tunnon tuskia. Kaikkea sitä mihin munapussihormonit miestä kuljettaa.
ellauri008.html on line 483: Wiiksiwallu eläinmurhaaja Hemingway tietysti, tyhmä sonni Henry Miller, kaakelileukainen Knut Hamsun, valassarjamurhaaja Melville enimmäkseen (paitti se "mieluummin en" novelli). Conrad merenkävijä myös eri selvästi, en meinaa jaksaa lukea. Henry James on yllättävän ällö myös, vaikkei mikään sonni. Ite asiassa Dostojevskikin soveltuvin osin kuuluu tähän. Ja Paulo Coelho, mirabile dictu. Naismaista miesmäisyyttä on näet myös näiden harrastama nokintajärjestyksen vahtaus ja sitä palveleva pyhyyshymistely, vaikka itse ovat piipunrasseja. Mieskirjailijoita on selvästi jenkkijutkut Bellow, Malamud, Roth etenkin, Paul Auster. Amos Oz ei kuulu joukkoon, mut se ei ookkaan jenkki. Eikä Singer. Naismainen Åke-Håkan Knausgård on selvä mieskirjailija, sukuaan haukkumalla koittaa päästä julkuksi, alistamalla ylistää itseään ja lyttää naisiaan. (Mussakin voi olla sitä vikaa. Mut en sentään ole julkkis.) Bylsii lapsia, fanittaa Hamsunia, Hördeliniä ja Hitleriä, kaikki hulluja mieskirjailijakolleegoja. Hyi. Sen eka kirja enkeleistä oli aika hyvä.
ellauri008.html on line 485: On myös kirjailevia naisia jotka on miesmäisiä naiskirjailijoita. Nekin on vitun tylsiä. Klisheisiä. Ne hakee kunniaa ja tuntee häpeää, vuoroin ylvästelee vuoroin nöyristelee ja haluu päteä. Olla kuuluisia julkkiksia. Setvii uskontoa ja politiikkaa, valtaa, sotaa, metästystä. Sensaatioita, kohua, jänniä juonen käänteitä, kähmintää, pappeja, poliitikkoja, poliiseja, yrittäjiä, sotilaita ja lääkäreitä, rikoksia ja väkivaltaa, höyryistä seksiä, kaunottaria, rahaa, ökytaloja ja jahteja, ekan luokan paikkoja, piukkoja paikkoja, tiukkoja paikkoja joista selvitään, tiimihenkeä, sankaruutta, tunnon tuskia. Kaikkea sitä mihin munapussihormonit naista kuljettaa.
ellauri008.html on line 487: Sofi Oksanen saleen, Siri Hustvedt. Nälkäpelin Suzanne Collins. Entä Kinsella? Onko chick lit naiskirjallisuutta? ei välttämättä. On niitä kivojakin. Kinsellaa ei voi ottaa vakavasti, se naurattaa. Se on jonkinlainen nykyajan Theophrastos. Klisheistä saa hyviä vitsejä, kunhan tunnistaa ne sellaisiksi. Liikaa toistamalla niistäkin tulee tietty klisheitä.
ellauri008.html on line 489: Hyvät kirjailijat on vähän sellasia androgyynejä. Taviksia. Ei kauhistele, kukkoile, kiivaile, nyyhkyile, hienoile, höyryy, uhoo, mesoo, hymistele, lyö rumpua eikä mahtaile. (Grassin peltirumpu on paska, ei jaksa edes loppuun.)
ellauri008.html on line 490: Ne koittaa ymmärtää pientä kulkijaa, jollanen löytyy joka matin ja maijan sisältä, ihan riippumatta killuttimista. On toki eroja, mutta kameran sukupuolenvaihtoapista huomaa miten pieniä ne on. Ja homohäissä homot kirjoittaa toisilleen just yhtä liikkiksesti kuin heterot. Hyvät kirjailijat tajuaa, että kaikissa sioissa on pikkuisen likaa. Ne ei erottele jyviä ja akania, kärpäsiä ja härkäsiä. Toinen ei ole niille toista parempi. Ei ole lehmipaimenilla selkeästi valkoiset tai mustat stetsonit. Koko hyvä paha erottelu on pointin vierestä. Ne kertoo miten eri lailla voi maailman kokea, oudosti ja silti tutusti. Niiden kirjoissa ei tarvi tapahtua mitään merkillistä, joskus ei tapahdu juuri mitään, ja silti niissä on koko elämä. Kirjallisuus, niinkuin elämä, ei tarvitse juonta, eikä opetusta.
ellauri008.html on line 493: Ns. jännät kirjat on enimmäkseen paskoja. Pageturnerit on perseestä, syvältä koko käsite. Hyvän kirjan voi laskee käsistä ja lukee uudestaan. Thrillereihin en koske tikulla. Dekkarista katon ensin lopusta kuka on murhaaja. Jos se on hyvä sen viitsii vielä lukea. Juoni ja kuka voitti on mulle ihan sama.
ellauri008.html on line 500: Onhan tähän toinenkin näkökulma: puisevat kirjat on kivoja puisevista ihmisistä. Ne on niistä just sellaisia tutunoloisia ja kuitenkin jänniä, josta ne löytää oman itsensä. Vika ei ole kirjassa, lukija on väärä. Mä en vaan ole oikealla lailla puiseva. Vaan tällä toisella lailla.
ellauri008.html on line 505: kirjassa Nostromo eli meidän mies
ellauri008.html on line 557: Hopea ois Conradin kirjallinen tuotanto
ellauri008.html on line 653: Jimin esipuheessa Conrad raportoi, et joku nainen ei ollut tykännyt Lordi Jimistä, sanoi että se on morbidi. Condrad sanoo et kirjan aihe on "Acute consciousness of lost honour." Jimipatukka skitsoo koko ikänsä jotain omaa mokaa nuorena. Mitä vittua. Aika sairasta. Tai narsistista, siis luonnevikasta. (Hmm. heti tuli mieleen, en kai mä oo tekemässä samaa? No se nähdään pian.)
ellauri008.html on line 733: Sitaatin alkuperä selvisi Googlen optisesti lukaisemasta kirjasta The Death of the German Cousin: Variations on a Literary Stereotype, 1890-1920, kirjoittanut P.E. Firchow. Firchow on jenkki mutta sakuhenkinen (varmaan syntyjänsä sakemanni nimestä päätellen), ja syyttää syystä kyllä polakkibrittimamua saksalaisstereotypioiden levityxestä. Saxalainen on Konradilla joko paksu roikale (Jimin kapu) tai kalsa kivienkeli (Stein&co), ei mitään siltä väliltä, ei ainaskaan normaali.
ellauri008.html on line 822: Witsi, onkohan kaikki jyrkän linjan miesasiamieskirjailijat homoja, ainaskin in spe? Hemingway? No sillä oli paljon naisia, mut oli sekin ollut mamman hännän alla pienenä. Se taiskin olla pikemminkin transu wannabe. Sen poika Gloria oli epäonnistunut sukupuolenvaihtaja. Ille faciet. Hemingwaut on Mannerheimin miehiä. Puskajääkäreitä.
ellauri008.html on line 849: Tässä retkueessa on paljon samaa, vaikka edustavat eri rotuja: saku, sammakko, polakka, jenkki, anglointiaani. Strang oli kaksi brittisammakkoa. Nää pojat peilaa lännen nousukautta viime vuosisadan alussa. Peukuttavat rasismia, laissez faire kapitalismia, kolonialismia, ja white supremacya. Väsäs poikamaisia seikkailukirjoja, joissa tarmokkaat ja yritteliäät oman onnensa hirvisepät takoo värivajakkien kalloja ja vuolee pätäkkää niiden selkänahasta. Näyttämöt kiertää eksoottisissa maisemissa ympäri palloa, statistit ja sparrerit edustaa kaikkia alempia rotuja apinoita. Taika-Jim ja sen nekrumuskeli. Nastamuumio ja sen mustat knääpiöt. El Zorro ja Tacho kuparinvärinen pentele. Han Solo ja älisevä Chewbagga. Tarzan, karkeakarvainen Cheetah ja sileäkarvainen Jane kolmantena pyöränä. Mikki ja Hessu. Hemingwaun Afrikka-kirjat menee tähän. Paavo Lipponen ja Carl Gustav Korkki, Armas J. Pullan Romppainen ja Ryhmy. Seikkailuja alempirotuisten apinoiden viidakoissa. Mutiaiset päänsä päällä kantaa valkoisen miehen taakkaa. Bwana. Sahib. Massa. Tuan Jim.
ellauri008.html on line 870: Pahasti on maailmankirjat sekasin. Paras lakata lukemasta lehtiä ja kirjoja. Varsinkin netistä.
ellauri008.html on line 1155: äärioikeistolainen ihmisen hurraaja kirjalla Historian loppu
ellauri008.html on line 1156: ja viimeinen ihminen on hyvin asioista jyvällä, sen kirjat
ellauri008.html on line 1336: Pojat ei jaxa romaaneja, kun niissä on niin paljon sanoja. Ne lukee mieluummin tekniikkaan, fysiikkaan, urheiluun, tietokoneisiin tai vaikka lääketieteeseen liittyviä vaativiakin asiatextejä. Mix niitä sitten kiusata naistenkirjallisuudella eli romaaneilla, mixei ne voisi vaan selata Sanoma Oyn tiedelehteä ja kazoo kuvia?
ellauri008.html on line 1481: Tähän ois voinu Mortti lopettaa. Mut sit käy ilmi et tää onkin vaan olkiukko, jonka Mara aikoo kohta kumota. Siis sama erhetys kuin el Laurin siteeratessa osan IV lopussa Salomon viisautta. Apokryyfikirjasta löytynyt järkipuhe kerrankin olikin pirun advokaatin versio.
ellauri008.html on line 1565: Tämmöistä polakki paheksuu. Tarkoitusko pyhittää keinot. Ei hemmetti, on sääntöjä. Honour on herrainvälisten gentlemanniotteluiden sääntökirja.
ellauri008.html on line 2129: Pankinryöstäjämoraalia kirjasta Keikkakuski: Keikkakuski soisi että sen lyttyyn ajama nainen toipuisi ja jäisi nauttimaan pikku vauvastaan. Vauvaan ainakaan ei nyt sattunut, kun kuski valitsi äidin maalitauluxi.
ellauri008.html on line 2176: Keikkakuskin yksi italian mafioso oli aika lailla 5v sitten edesmenneen brassikirjailijan näköinen:
ellauri009.html on line 195: elämäs kirja loppuun luetaan.
ellauri009.html on line 290: Höyrykone ja höyrylaiva oli sit ihan pakko kexiä kun oli ylituotanto kolonioista. Kansalliskieletkin oli viestiliikenteen parannus, 0G. Niinkuin oli kirjoitus, kirjapaino, internet. Tuottavuutta, ajansäästöä. Suhdanteet kuumenee, kasvuräjähdys lisää vauhtia. Sixikin oli ihan pakko kexiä juna, lennätin, auto, lentokone, radio ja puhelin.
ellauri009.html on line 839: Murakamin kirjan loppuvitsi:
ellauri009.html on line 845: Usko on luja luottamus siihen mitä ei näe, siteeraa Dante hyvästä kirjasta.
ellauri009.html on line 1443: Mut asiaan. To business! Eläköön se pieni ero! Mikä on se ero jota tässä haetaan, apart from the obvious? Mikä malli on uhanalaisena? Vielä kysyt, siitähän on valtava kirjallisuus. Miehet ovat perseestä, naiset anuksesta. Miehet metästää, naiset hoivaa. Miehet istuu tupakalla miesten talossa, ottaa neuvoa antavia neuvostossa. Naiset kuokkii peltoa lapset selässä, käy kaupat, tekee perheelle hyvää mättöä, siivoilee. Odottaa miestä kotiin ohkasessa nailonnegligeessä. Mies pesee auton ja vaihtaa lamput.
ellauri009.html on line 1689: Kylläpä on humanistimetkut muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Kun tulin verstaalle ammoin, istuivat yliopistomiehet keskenänsä sprigi päällä arvokkasti arvokkaassa salissa, perusteli ja päätti asiat miehissä puhuen toistensa ohi kirjakielellä kuin Irjan radiot. Satraapit vartioivat pikku valtakuntiaan ja puukottivat selkään toisiansa sivistyneesti ja kiireettä. Nyt istuu kaikki matut lehtorit ja muut rotinkaiset mukanlukien virolaisten saippuanhajuisessa uimahallissa, värikkäässä kalvoshowssa, siniset punaiset ja vihreät laput otsassa kuin tarhalapset. Puuttuu vaan keltaiset huomioliivit ja ohjanaru. Puretaan ryhmätöitä toistemme suuhun huutaen ja hälisten hoonolla englannilla minuuttipelillä, kovaääniset hiiret mikit kädessä. Dekaania myöten kaikki ovat naisia, paria väpelöä ponnaripäistä poikaa ja muutamaa nisäkkäiden keskeen erehtyneen sauruksen näköistä setämiestä lukuun ottamatta. Kello käy, suut käyvät, keksitään avainsanoja ja onelinereita toimivan johdon strategiatyöhön, ulkoinen konsultti alustaa vulgääristi, luurit välähtelee, kamerat räpsyvät.
ellauri011.html on line 301: uudesta kirjasta tulee kohua,
ellauri011.html on line 375: Alkaa aueta taikurin kirja, mut ohje
ellauri011.html on line 501: Hippie kirjan motoista (niitä on koko liuta sivuntäytteenä) yksi on otos Luukkaasta: vittuun vanhemmat, mun oikee äiti ja veli on mun ihailijakunta. Et terkkuja vaan sinne rajan taa, kannetaan kaunaa kun tavataan.
ellauri011.html on line 520: Alkemiankirja on kai yhtä nopee kääntää kuin oli kirjoittaa. Ja lukea. (En tiä, sitä en ole lukenut. Pharrell Williams on, mikä kertoo jotakin.) Kanilla on pieni sanavarasto, siitä ei riitä monta sanaporkkanaa edes peräjälkeen. Jokainen on ensimmäinen pieni.
ellauri011.html on line 522: Se on käännetty suomex nimellä Santiago, kai koska alkemisti-nimi oli jo otettu. On olemassa myös pieni kirja nimeltä Pauli Kohelo: ohessa tilinumeroni. Sen kirjoittaja on tuntematon. Se on ihan väärentämätöntä Coelhoa, vaikka väärennös.
ellauri011.html on line 527: Paulia kismitti, palkinto meni väärälle kirjailijalle. Joyce voi olla tyylin mestari, mut mä oon sisällyksen. Höhöö. Paulo on twit sekä vaatteet päällä että ilman housuja ja henskeleitä. Hessu Hopo, huumehöyryinen puistoalkemisti.
ellauri011.html on line 540: Monilla kirjailijamiehillä on ollut tiukka kylmä isä ja lämmin löysä äiti. Niinkuin Hitlerillä. Glöm inte att du ska köra upp en ananas i Hitlers arsle klockan fyra.
ellauri011.html on line 556: Kriitikot eivät ole Coelhon kirjallisuudesta yksimielisiä, ja jotkut pitävät Coelhon teoksia "vaikeaselkoisina itsehoitokirjoina". (Wikipedia)
ellauri011.html on line 573: Kuka ihailee ja ketä, kun kirjan päähenkilö nai kaikkia haluamiaan kaunottaria ja pudottaa ensimmäisellä lyönnillään katuun jokaisen riittävän ärsyttävän jätkän?
ellauri011.html on line 576: Kirjan perusteella Loirin tärkein rooli on ollut rakastajan rooli. "Mikään muu yksittäinen asia ei taannut Loirille niin suoraa tietä naisen vuoteeseen kuin silmiin katsoen lausuttu Cesar Vallejon runo." Naisia tulee ja menee siihen tahtiin että tukkimiehen kirjanpito ei pysy perässä. "Marita Hakalan kanssa on ollut eniten yhteistä: nautinnollista erotiikkaa, yliluonnollisia kokemuksia ja uskoa jälleensyntymiseen."
ellauri011.html on line 578: Ploiri varmaan tykkäis Paulin kirjoista. Jos se osais lukea. Onnex Pauli kirjoittaa isoilla kirjaimilla. Hmm. onkohan PLOIRI narsisti? Onkohan JURI TURVO narsisti? Onkohan MÄNTTI HAJAHDER narsisti? MÄ oon ainkin, mulla on siitä paperit. (Mutten oo kuitenkaan julkkis. Edes entinen. Nyyh.)
ellauri011.html on line 589: Paulon postillassa viisautta on tieto ja muutos. Tietäminen on miesten heiniä, muutos naisten, nimittäin toi naiminen. Mas ainda no tocaste na grande força feminina, uma das forças mestras da transformação. - Eque força é essa? - Não continues a fazer-me perguntas tolas - respondeu Wicca. - Porque eu sei que sabes qual é. Brida sabia. O sexo. Dodi! Viimeinkin sexiä! Paulo pääsee itse asiaan kirjan puolivälissä. Quando os homens estavam próximos de Deus, o sexo era a comunhão simbólica com a unidade divina. O sexo era o reencontro com o sentido da vida. Joppajjo, bonobot, niihä se just on, pano on kaikist kivintä, se se on elämän tarkoitus: lisää elämää ja suuremmat lusikat, kauhat, suppilot ja melat. Mystikon ekstaasi on kuin mällin ruiskahdus, ja kääntäen, sanoo kaniguru expressis verbis.
ellauri011.html on line 752: kirjassa Kenelle kellit soivat.
ellauri011.html on line 766: Selvähän se oli että näin piti käydä hippikirjassa. Paulon sanoma on et anna kaikkien kukkien kukkia, kulje kukasta kukkaan kuksien siellä täällä kukkatarhassa. Saa kivoja kiksejä kun kiksauttelee typyjä, hyviä viboja nuoresta hilloviivasta. Mukavalta tuntuu jättää pikku mällipanoksia sinne tänne, ja joku niistä voi aina tärpätä, mieluusti sen jälkeen kun on sanottu auf Wiedersehn. Ja jos tapaa uuden hoidon, ei tarvi heittää tienoheen vanhaa kunnon Pättiä.
ellauri011.html on line 771: Paulon mielestä Jeesuksenkin suksi luisti Magdaleenan torvessa. Täytyhän sen oppia mikä ihmisistä on kivintä. Mikä uhraus se roikkuminen muuten on. Olikohan sillä myös perettä? Ei seis, täähän oli sillä toisella lehtisellerillä, mikä se oli tiivitaavi, Dan Brown. Hörhöilyä kuorossa. Jessen riiputuksen tarkoitus Paulosta oli todistaa että oman unelman voi saavuttaa, kun oikein yrittää. Ei ihme että paavi vittuuntuu eikä vähän. Kani kalastaa sen vesillä. Kanin kirjatkin myy melkein yhtä hyvin kuin paavin, ne on laihempia, helppolukuisia, enemmän panokohtauksia, ja iloisemmat kannet. Eniten tää todistaa et bestsellerlistat on tyhmyyskilpailuja.
ellauri011.html on line 794: No mikäs on sit loppuvitsi, kirjan opetus? Se että lempi ompi vapaata, free of charge. Ainakin vaurastuneille setämiehille.
ellauri011.html on line 815: Hippiekirjansa takakannessa se on
ellauri011.html on line 831: Paulon tunnustukset kirjassa Hippie on surullista luettavaa. Nuija ja tosinuija samoissa kääreissä
ellauri011.html on line 879: Paulon kirjat muistuttavat Broadway musikaaleja. Ensin vähän klisheistä suorasanaista juonta, sitten ilmeet muuttuu hartaaksi, asetutaan rintamaan katsomaan yleisöön päin, ja pälähdetään laulamaan, yksin duona tai kuorossa. Ikimuistoisia iskelmiä, hittimenestyksiä. Kertosäkeitä, kaikki mukaan nyt.
ellauri011.html on line 885: Paulo on postauskolonialisti. Se kolonisoi harvaan asuttuja mieliä kaikkialla maailmassa somepostauksilla. Mennään bussilla unelmien Tralla Laahan, kurkitaan bussin ikkunasta, mikä maa, mikä valuutta. Hippie on matkakirja lapsille ja lasten kaltaisille, henkisesti köyhille, joita varten on Paulon valtakunta. Lukematonten neuvotonten mikä-mikä-maa, jonka Peter Pan on Paulo, kohelo vajakki.
ellauri011.html on line 1019: Tän kirjan sievä neitonen, neiti Prym ei hirviä nyysiä tosta vaan paholaisen harkkoa, ei sixi, että se olisi väärin, vaan koska se ei uskalla, siinä voi käydä köpelösti. Siis mitä eroa? Se on väärin, koska siinä voi käydä köpelösti. Jos siinä ei voisi käydä köpelösti, niin kukaan ei myöskään ottais vahinkoa eikä suuttuisi, se olisikin finders keepers.
ellauri011.html on line 1023: Juurikin niin. Kanin kirjat on moraalin basaareja. Koska se itse on niin ulalla, sieltä löytyy kaikenlaisia ulostuloja ja irtiottoja suloisena sekamelskana, kukin valitkoon sieltä omansa.
ellauri011.html on line 1046: Juonenkuljetus tuo päällimmäiseksi mieleen Tapio Vilpposen eli Juan Batiste Montabuanin (kuten puolisivistynyt E. Saarinen lavastaja Royn kirjailijanimen väänsi). Samanlaista italowesternimäistä mahtailua on nyt sen diktiossa.
ellauri011.html on line 1058: Kani luettelee tyyppejä, joiden pahin synti on kanin mielestä, että niitä pelottaa. Täähän on ollut kanin oma skizo pienestä pitäen, se on nimenomaan pelokas ruipelo pikku kani, jonka wiixet väpättää pienimmästäkin vaaran merkistä. Ks. esim Hippie kirjan muistelmat.
ellauri011.html on line 1062: Hassuin piirre tässä on, että nyt luettavan kirjan piruparkaa ei lohduttaisi se et toisetkin olis pahoja, vaan että niille kävis yhtä huonosti. Ei se vielä liity kiltteyteen tai tuhmuuteen. Tottakai se lohduttaa kun muillekin käy huonosti, voi päästä muiden kanssa tasoihin ja sitten ehkä ohize.
ellauri011.html on line 1123: Ei perhana, juoni senkun sakenee, tästä tulee entistä farssimaisempaa enkeli-piru-ottelua, kuin Pratchettin ja Gaimanin Good Omens ilman läppiä. Elefantit vuorten yli lampaat päänsä päällä peruukkeina. Jaxaakohan tätä loppuun vaikkei ole paxu kirja, Berttaa laihempi.
ellauri011.html on line 1138: Peruspahuus ja perushyvyys on yhä tyhmä kymysys kuin onko maapallo, taivas tai meri perussininen. Kaikissa sioissa on pikkuisen likaa; maapallo on läheltä kirjava, vaikka avaruudesta kazoen voi näyttää siniseltä.
ellauri012.html on line 31:
Kävin kirjastossa, porno-osastossa.
ellauri012.html on line 46: Tietovuotavan haavan lähteeksi julistautui nimimerkki "Jape -52" joka nimitti kanteluaan "kalavelkojen kuittaamiseksi siitä kolmannen luokan ensimmäisen lukujakson alussa koulun ruokalan jonossa heittämäsi tomaattisen lihapullan tahrimista pianoperustekirjani sivuista, joidenka suttaantumisen johdosta en koskaan oppinut F-duurin ja mollin eroa enkä siten jatkanut yläasteen jälkeen Sibelius-Akademiaan". ellauri012.html on line 365: Rikoksen sovitukseen ei riitä kärsiä määrätty rangaistus; kärsiminen ei auta jos sydämeen jää halu entiselleen. On helppo asia tunnustaa heikkous, ja antaa siitä itselle vähän rapsuja, mutta täytyy olla täydellinen itsehallinta jotta voisi sammuttaa nautintojen muiston, jonka tapa on tartuttanut aivoihin. Nähdään aika usein että jotkut tunnustaa omat vikansa, mut vähät niistä ottaa vahinkoa, suorastaan mielissään vaan kertoilevat niistä. Sydämellisesti katua pitäisi tekoa suusanallisen myönnytyksen lisäksi, mut tää toteutuu vaan harvoin. Mä joka olen kokenut niin monta hyvää hetkeä sun kanssa, tunnen vastoin tahtoani etten voikaan niitä katua, enkä välttyä muistoissani nauttimasta niistä taas. Ponnistan vaikka kuinka kovasti, tai käännyn sitten mille kyljelle, ihana ajatus vaan seuraa, ja jokainen tarvekalu tuo mun mieleen mitä mun pitäisi unohtaa. Hiljaisessa yössä kun mun tulis ottaa palloon unta, joka lievittää suurimmatkin huolet, en voi välttää näitä unelmia. Uneksin että olen taas mun rakkaan Abelardin kaa. Mä näen sen, puhun sille ja kuulen sen vastaavan. Toisiimme ihastuneina me unhdetaan kirjat ja ruvetaan taas hommimaan. Joskus mä olen tappelevinani sun vihollisten kaa; mä vastustan niiden raivoa, mä huudan säälittävästi, ja sit mä herään kyyneliin. Jopa kirkkoon alttarille mä vien meidän rakkauden muiston, ja sen sijaan että valittaisin joutuneeni nautintojen uhriksi, mä huokaan ja kaipaan niitä takaisin.
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri012.html on line 676: Ransu toimi tuonnempana delfiinien kotiopettajana. Mun esisetä Fredrik Ferdinand kotiopetti sukulaispoikiaan Vaasan prinssejä. Mulla on tussari, jonka se sai pojilta lahjaxi. Oonhan mäkin eräänlainen kotiopettaja, kotosalla ohjasin kiinattaria, toinen oli keisarin tytär n:nnessä polvessa. En tosin Ransun kirjasta. Enkä geometriaa. Olin siinä huono. Mä oon 66v. Ransu kuoli 63v. Descartes oli Kristina-tädin kotiopettaja, kuoli Tukholmassa 53v. Descartes on haudattu Adolf Fredrikin kirkkoon. Tussarissa on kahen kunkun nimikirjaimet, AF, FA ja kolme kruunua. Aika halpa.
ellauri014.html on line 26: Täs on mun kaunokirjallisuusopintoja, nousten puuhun perse edellä: luen jotain ja sitten otan selvää kirjailijasta ja ajankohdasta. Tai kääntäen, eli tullen alas puusta kovempi pää edellä.
ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri014.html on line 38: Richardsonilla oli jo kuudes vuosikymmen alulla, kun se alko kirjoittaa Pamelaa. Sen onnellinen aatos oli antaa joillekin kirjeille syvempää inhimillistä mielenkiintoa lisäämällä juoni ja opettavainen moraali. Koko rupeama otti kolme kuukautta. Aika rivakkaa. Nimeltänsä Samuli, maalaispuusepän poika kyläkoulun tiedoilla, vähän niinkuin kaimansa nilkki. Sävyisä ja hempeä, poikasena leikki tytöillä. Porvaristui kirjanpainajana ja rikastui omakustanteisilla bestsellereillä keski-iässä. Ei tullut hylkyjä, kustantaja tykkäsi.
ellauri014.html on line 49: Kun siirtomaakauppa, pyssyt ja kirjapaino teki lopun maa-aatelista ja vahvisti kansanvaltaisuuden henkeä (siis kauppiaiden kukkaroa), tarvittiin eteenpäinpyrkivän keskiluokan käytösoppaita, eli romskuja. Ekax tuli näitä kirjeromaaneja. Ne on musta aina ollu vitun kuivia.
ellauri014.html on line 91: Siis moraaliton kirja, jaksossa 6 (San Morealin tykit) annetun moraalin määritelmän mukaan. Säädytön ja mauton. Aatelisten kannalta. Mutta hyvä opas nousujohteisille rotinkaisille.
ellauri014.html on line 121: Pamelan säädyttömyys on se, et se on sievä ja siveä kuin säätyläinen neiti. Ei tiedä paikkaansa, jonka kuuluis olla herran perseen alla. Ei ihme että herrasväet pahexuivat tätä kirjaa. Sehän kaivaa maata säätyhierarkian alta sen omalla lapiolla.
ellauri014.html on line 127: Pamela on Amnonin ja Tamarin tragediasta tehty komedia, toisen Samulin kirja onnellisella lopulla. Taavetin poika Amnon, Tamaran velipuoli törkimys otti Tamara takapepun väkisin, mistä koitui koko porukalle pelkkää harmia. Amnon kylästyi saman tien Tamaraan, ja Tamaran veli Absalom, se joka tarttui puuhun tukasta, aivan oikein listitytti Amnon paskiaisen parin vuoden sisällä. Ukki Taavetti oli samanlainen törkimys, bylsi yhtä lailla ilman lupaa Uriah Heepin vaimoa Batshebaa. Like father, like son. Vittumaista porukkaa on hyvä kirja väärällään. Olis jonkun pitänyt listiä Taavettikin. Mutta ei, sillä meni kaikki hyvin. Missäs nyt on teodikea?
ellauri014.html on line 131: Uskallettu käänne! Herra B piileskelee naisten komerossa, Pamela riisuutuu alushameisilleen ja mene sulkemaan komeron ovea hatarassa puvussaan - mutta voi kauheata! Ulos hyökkäsi isäntäni kallisarvoisessa silkkisessä hopealla kirjaillussa nutussa jorma ojossa! (No ei sitä ihan noin suoraan sanottu, mutta sapienti sat.)
ellauri014.html on line 156: Henry Fielding riimusti Pamelasta pastissin nimeltä Joseph Andrews, jossa roolit oli vaihtuneet. Joseph oli pyhän kirjan Joosefin kaima ja kohtalotoveri. Sitä ahdisti kiimainen Potifarin vaimo Lady B. Joseph ei kuitenkaan koskaan antanut arvon ladylle, vaan plokkas nuoren resuisen neitokaisen nimeltä Fanny.
ellauri014.html on line 168: Rebublica saippuan rintatautinen tyttö luki salaa Regentaa, Leopoldi Alasin alias Clarinin (torvi) kirjoittamaa säädytöntä romskua, missä oviedolainen pappi nussii pormestarin vaimoa. Epämoraalista liberaalilibertiinipotaskaa, tuumaa epsanjan paremmat piirit. Sen oonkin lukenut, sain sen Kimmon sihteeriltä lahjaxi. Se on hyvä. Siis se kirja. On se sihteerikin kiltti, vaikka sairaalloisen ujo, ja lesbo luultavasti. Tykkää Frida Kahlosta.
ellauri014.html on line 211: Tiet erkanee tietosanakirjapoppoon kanssa, kun Rousseau yrittää yhtenä kesänä bylsiä niiden heiloja. Dideroon kanssa menee välit poikki.
ellauri014.html on line 225: Rusakolla on Juuliassa samantapaisia tyylimokia kuin Paulo Coelholla, ja samasta syystä: molemmat on itsekeskeisiä julkisuudennälkäisiä lattapäitä setämiehiä. Mut Rusakolla on ehkä (ehkä!) jonkin verran enemmän kirjailijan lahjoja. Silti vitun maneerimaisia kirjelmiä, Il pupulo alla pupula.
ellauri014.html on line 233: Kirjoitti muistelmia, iänikuista musiikkisanakirjaansa ja keräs kasveja. Herborisoi kuin joskus nuorena ja toiveikkaana mamman kaa.
ellauri014.html on line 252:
Koitan tässä kertoa mitä Julie-kirjassa oikeen tapahtuu. Tai ei oikeestaan kiinnosta sen juoni, eikä siinä olekaan kummoistakaan juonta sen enempää kuin uudemmissakaan saippuaopperoissa tai izehoitokirjoissa, samanlaista suoltoa tyyliin kuinkas sitten kävikään. Tales to thrill striped-ass baboons. (Sen nimistä lehteä luki Fabulous Freak Brothersin stetsonpäinen kaveri 70-luvun underground-sarjixessa.)
ellauri014.html on line 306: Julie-kirjan alussa kotiope Saint-Preux (suomexi "Pyhä Rehti"), alempana Pröö (tää on peitenimi, oikeeta ei sanota, ehkä Ruisseau, vai oisko ollut Virtanen, joku rotinkaisen nimi enivei), vonkaa aivan simona oppilaaltaan alaikäseltä Julialta, heti ekasta tekstarista alkaen. Anna anna, se sanoo kuin iiliäisen tyttäret, jonset anna niin sä tapat mut, mä teen näät seppukun, tai lähen menee. Tosi reilu jäbä.
ellauri014.html on line 324: Ylipäänsä koko kirjassa puhuu vaan yksi ääni joka pompittaa jokaista hahmoa: Täällä puhuu isä Mefodi, nimittäin Jean-Jacques. Julia on Janne-Jaakon Pygmalion (näitä piisaa kirjailijasetämiehillä). Se vetää Julian mielikuvan kanssa virtuaalikäteen vähän niinkuin Milton Eevan kaa.
ellauri014.html on line 346: Seuraavax Pröötä pännii et Juulia onkin nyt hyvällä tuulella eikä voihki enää kalpeana kaipauxesta. Onx tää siis koko kirja pelkkää narsismia joka naamarista? Nähtävästi. Oikeesti Pröötä vaivaa et nyt se kolmas pyörä Claire roikkuu koko ajan kannoilla, eikä se pääse edes koittaa sieltä Juuliaa. On aika alkaa jälleen uhkailla.
ellauri014.html on line 348: Julie ja pröö on kuin 2 dinosaurusta. Niillä on toinen sydän takapuolessa ja pienet kakkosaivot vieressä, jotka aika izenäisesti tekee päätökset peräpuolen puolesta. Siitä sydämestä tai sen puutteesta ne jaksaa japittaa kuusisataa sivua. Siis Rusakko jaksaa saarnata eri naamareista. Vaikee uskoa et tätä opusta lainattiin kirjastoista tuntitaksalla. Varmaan panokohdat oli helppo tunnistaa kirjan reunasta. Tuhansien peukaloiden mustaamat. Niit on kaks (2).
ellauri014.html on line 476: Tässä kirjassa on kaikki hyvän naistenkirjan avainpiirteet, joskin kuolettavan unettavassa muodossa. HS:n TDLR leirin leffa-arvostelija joutuisi koomaan.
ellauri014.html on line 493: Joka tapauxessa poikaystäviä in spe on monta sitä palvomassa ihan lääpällään, ei tarvize kuin plokata. Tää on tosi tärkeetä, sillä tässä on hyvän naisten kirjan juonen ydinkysymys: kenet valita? Tumma komea ja tuhma, vai kiltimpi ja siksi vähän tylsempi vaalea, mutta rikas? Vaiko se vanhempi hieno herra joka ymmärtää? Että osaa olla vaikeaa.
ellauri014.html on line 529: Noin kolmannes on Juliesta puurrettu. Alkaa tosissaan rassata noi ooht ja aaht, vitun maneerit joilla Janne-Jaakko razastaa. Onkohan sillä yhtään omaa ajatusta tai henkilökohtaista kokemusta koko kirjassa? Ei se ainakaan tähän asti ole niitä kertonut. Ihan pelkillä klisheillä mennään. Ei tää oo muuta kuin jonkun alppimaan tuppukylän pojan tuhnuista filosofiaa. Sellaista jota syntyy jos pesee säännöllisesti talon seinätkin ulkoota vesiletkulla. Sa mère etoit un hamstre et son père puoit aux baies de sureau. ellauri014.html on line 531: Pariisiin tultua Pröö (eli Ted) alkaa kirjottaa muistiin Jullen opetuxia, ostaa oikeen ison vihkon, niitä onkin kosolti. Niistä tulee kokonainen postilla, käsityöopas, josta voi opiskella kuivan hyveen vetoa. Kuha ei jää kirjan väliin fläkkejä niin ettei sivut aukea. (Onkohan tää kirja se?)
ellauri014.html on line 542: Julian ja Pröön mielikirjailijoita on kardinaali Fénelon, joka kirjoitti tutkielman tyttöjen opetuksesta 1687. Se on varmaan setämiesten aarreaitta. Täytyypä tutustua lähemmin. Oikeassa olin. Tästä äijänkäppyrästä mullon jossain erillinen seloste.
ellauri014.html on line 597: Siltä varalta et se jäis lukijalta hoxaamatta, Rousseau selittää kirjan avainpointin vielä kerran jaxon XX alaviitteessä. Se on tää: ei siinä tunteet auta jos tekee jotain säädytöntä, pitää rukata säätysuhteet jetsulleen kuin sveiziläinen käkikello, sit vasta pelittää. Taas meemilaaksoon, tässä pikakelaus:
ellauri014.html on line 633: Selasin nopeesti loppuun. Julkku saadaan hengiltä loppuvizeissä. Pröö, Wolmari ja niiden lapset jää suremaan. Ei tästä tule nähtävästi lasta eikä paskaakaan. (Mut täähän onkin Roope-enon tuotantoa, peukaloisten käsikirja, sitä oli kaikki ensimmäiset romaanit.)
ellauri014.html on line 655: Mut jahven tuntien se on just sellainen kanankakan kantaja, et sen lahjoja ei niin vaan roskiin heitetä. Niinkuin sen yhden tyttökirjan hapan rikas täti, joka käydessään vieraisilla heti ekax tarkasti, onko sen lahjoittama ruma pysti vielä salissa kunniapaikalla. Keltaisen talon lapset lopulta löi sen mäsäksi. Sen pystin, ei tätiä, joka kuoltuaan osoittautui kiltixi. Nimittäin jätti rahansa keltaisen talon lapsille.
ellauri014.html on line 694: Ei muuta kuin takas sorvin ääreen. Julie de Wolmar sanoo ännännen kerran kotiopettajan irti kirjan puolivälissä. Arvaa etukäteen kuinka siinä käy, kun on puolet opuksesta jäljellä. Takinkääntänyt Julle pyytää Prööltä lupaa kavaltaa kaikki sänkyhommat Wollelle. Pröö sanoo ehottomasti ei. Jotain rajaa vittu sentään hyveellisyydelläkin.
ellauri014.html on line 706: Tätä kohtaa Rusoo selittelee pitkässä alaviitteessä. Lukijat oli kritisoineet tätä (varmaan nuoret naislukijat), mut Rusoosta tää on koko kirjan käännekohta, mis Julle vihdoin valkkaa hyvän tien. Se tajuu oman etunsa, millä puolla leipää on sen voi. Mitä tulee Prööhön: se on voi. Ei vaitiskaan, kuten pian nähdään sekin kääntää kelkkansa, ryhtyy yhtä kelkkaporvarixi, vaihtaa ajoneuvoa. nousee satulasta junaan. (Eikä tää ole spoileri, ei pilallista voi enää pilata.)
ellauri014.html on line 836: Ihan kuin pyhän kirjan avausjaxossa, aatami on narsisti, eeva manipuloi sitä, ja jehova on psykopaatti. Tää stoori ei ole triangelidraama, tää on synkkä triadi.
ellauri014.html on line 862: Rusoo sanoo alaviitteessä tunteneensa vaan yhen suuren filosofin, geneveläisen (ei, se ei ollut Voltaire, näähän jäbät ei voineet sietää toisiaan): tuiki tuntematon Geneven kirjastonhoitaja Abauzit, 9. vuosisadan mamu, abu Zaid tms alunperin, vaikka kahexan vuosisadan aikana kai joltistenkin kotoutunut.
ellauri014.html on line 865: Neljännen tuotantokauden lopussa jätettiin tärppi että Jullella kaikista onnenpotkuista huolimatta on yx salainen surunaihe. Sen ympärillä kierretään kuin kuumaa puuroa. Ei jaxa, kävin kurkkaamassa wikipediasta: se on et Wolmari on pakana. Huoh huoh huoh. Tää kirja on keskustan puolueohjelman ja Päivi Räsäsen itselatautuva hybridi.
ellauri014.html on line 1002: Lukaisin tähän väliin kirjan liitteestä ne loordin Rooman seikkailut. Melkomoisen törkymöykky viftaaja, Sibeliuxen sanaa lainataxeni. Sillä oli enste joku markiisitar, elävän leski, jota se lakkas siveyssipulina naimasta kun kuuli et sillä oli mies komennuxella jossain Wienissä. Tapailivat ahkerasti siltikin. JJ tähdentää et niillä aina synkkas hyvin, vaikkei ne loordin tyhmän ahdasmielisyyden vuoxi enää bylsineet. Markiisitar luonnollisesti ei perustanut sellasesta protestanttipelleilystä. Kiltti kun oli, hankki loordille pumpattavan barbaran, pikku Lolitan, johon se voisi kevennellä itseään.
ellauri014.html on line 1005: Seuraavana iltana loordi läxi Lauran luo. Sen piti olla vaan hoitokerta ammattilaisen käsissä. Tää oli ihan käypää moraalia, eihän se ole huorin tekoa jos mirri ei ole rouvassäätyä. Tää on moosexen pelisääntöihin kirjattuna selvästi.
ellauri014.html on line 1011: Laura on oppivainen, lukee loordin suosittamat kirjat ja opettelee tältä bbc-englantia. Pygmalion-tarina, Rex Harrison ja my fair lady Bumston, toinen tuttu setämiesten meemi. Loordi aikoo Lauran kanssa naimisiin. Paratiisilaiset on levottomia, Claire varsinkin: eihän tää nyt sovi, että leidillä in spe on mallin töistä rautaista ammattitaitoa, ja mikä pahinta: se on rotinkaisia. Ja se on vielä lutukka, vaikka kovin nuori. Eihän paratiisin leiditkään ole mitään rusinoita vielä, mutta sentään kokeneita viinirypäleitä.
ellauri014.html on line 1015: Julle kauppaa Pröötä Clairelle kuin mustalainen autoa. Vähän käytetty, ei paljon ajettu, ollut vaan yhellä omistajalla, huoltokirjat tallella, hyvät kumit, annan talvirenkaat kaupanpäälliseksi. Eihän se mikään mersu oo, tai range rooveri, mut ihan pätevä kauppakassi kuiteskin, ei ruostetta ja siisti sisältä. Äskettäin kazastettu, läpitte meni heittämällä. Tutunkauppaa lähes ilmatteeksi, jokos tehdään luovari? Julie voi toimia puheloisena jos Clairea nolottaa. Tähän parituxeen päättyy tuotantokausi viisi. Lukuunottamatta täysin turhanpäiväistä Henrietten muka-liikuttavaa lässytystä, jossa mainitaan se mystiseksi jäävä mali. Puuh ja lääh.
ellauri014.html on line 1087: Kotiopen fuksiaisissa tytöt saivat viitossilliä kuutossilliä ja muuta villiruokaa. Bailut meni joskus överiksi, mutta ignoroikaamme nyt se. (No ei, vitsi vitsi, tän lauseen mä sepitin ihan ize, siinä on 2019 perussanakirjaan lisätyt uudissanat, paizi sillit. Ihan muuten vaan. Ois varmaan mennyt ihan täydestä ilman tätä alaviitettä.)
ellauri014.html on line 1121: Jo lopeteltuaan kirjettä Pröö-Rusoo palaa asiaan kuin koira oxennuxelle. Ize asiassa sitä askarruttaa kysymys perisynnistä ja deismi. Rusoon kuningasaatehan on että apina oli puussa hyvä, oloihin sopeutunut ennen maahan mätkähdystä. Tää sotii ilkeästi vasten hyvän kirjan opetusta, että ihminen on peruspaha ja sen vuoksi tarvitsee kirkon piiskausta. Newtonin ja muiden luonnonlakien menestys on toinen ongelma: jos maailma pitää huolen izestään liikennesäännöillä, tarvitaanko liikennepoliisiksi pilven päällä kyylääjää. Tästä Pröö ja Juliekin tässä enemmän tai vähemmän epäsuorasti kiistelevät. Pienta riidan poikasta on ilmassa, makeista sanoista huolimatta. Pröö uhkaa lähtevänsä litomaan jos siihen ei luoteta poikamiehenä.
ellauri014.html on line 1131: Alaviitteessä R. haukkuu kaikkia hihhuleita hulluixi, kylmää kyytiä saa Jullen peukuttamat pietistit plus metodistit, husilaiset ja jansenistit. Ne ottaa viisasten kirjan liian kirjaimellisesti ja antavat sen naisten, näsien ja muiden näsäviisaiden ize lehteiltäväksi. Ei se kuulu niille, se on tarkoitettu asiantuntijoille. Ei pyhä kirja ole mitään vitun izehoito-opas.
ellauri014.html on line 1225: Julkku, joka on aina ollut hyvä syömään, natustaa ferran, joka on genevenjärven kala. (Tää selvis vanhan kirjan alaviittestä, ei netistä. Toinen outo sana oli mali, joka kai on joku lemmikkieläin, mutta mikä? Oisko se belgianpaimenkoira eli malinois, often referred to as mali?)
ellauri014.html on line 1246: Nyt on enää Jullen postuumi kirje kotiopelle. Tämä vielä, sanoi dementti, kun söi pinaattikeiton päälle servietin. Julle sanoo siinä et se ei ole unohtanut ensilempeä, sitä se makustelee vielä kuolinvuoteella. Mut ei se silti pidä itteään syntisenä. Esiaviollinen sexi ei olekaan vanhassa työehtosopimuxessa syntiä. Jutkujen pyhä kirja huolehtii vaan kamelinajajien reviireistä, johon kuului omat vaimot sekä palvelijat. Isännättömät naiset oli vapaata riistaa. Siitä vaan, sanoo setämiehen siittiö.
ellauri014.html on line 1289: Köxät lainaa julkisesta kirjastosta Lady Chatterleyn epsanjaxi v 1930. Tushkinpa. Kirja oli kielletty vielä 60-luvulla. Löysin sen teinipoikana vanhempien kirjahyllystä piilotettuna hyllyn taakse. Muistan että talonmiehen fallos oli pikkuinen ja ruttuinen ruiskahduxen jälkeen. Veripenis, sanoisi Herr Kuckelmann.
ellauri014.html on line 1311: BC Carlson esseessään Rätten: ett rättsteoretiskt försök pitää tärkeenä, että raastuvan tuomarit (kuten Poju ize) tulkkaa tolkun miehinä lain kirjainta, sillä meiningillä laista vasta tulee oikeutta. Laki ja profeetat, plus vähän evankeliumia, se on siinä.
ellauri014.html on line 1313: Tuomareissa ja papeissa on paljon samaa. Molemmat on arvostaan tietoisia vallan välimiehiä, yläkerran ovimikkoja, palvelevat herroja ja kuninkaita jossain hovissa. Molemmilla on vakivirka, vuosipalkka, mustat kauhtanat, vieläpä nimikkokirja raamatussa.
ellauri014.html on line 1436: Se et Rousseau kirjoitti milloin kirjoitti tän kirjan, jossa eri säätyjen näkemyxet joutuu vastakkain, osoittaa että jengi oli hämillään, oltiin porvarillisen vallankumouksen huulilla. Raha oli liikkeellä ja kävi pyydyksiin.
ellauri014.html on line 1438: Julien ja Pröön nuori lempi oli Rousseaulla vain sisäänheittotemppu, moralistin väärää mainostusta. Loput kirjasta peukuttaa säätyjä, poroporvarillisia arvoja ja vanhaa omaisuutta. (Kuinkahan moni tätä enää jaksoi lukea, kun panokohdat oli katottu.) Peli, erä ja ottelu meni meemeille.
ellauri014.html on line 1663: Darwinistisempi vastaus on, että ilkeys, joka pitkän päälle sattuu omaan nilkkaan, on tyhmää, ja tyhmä ja tuhma ovat sama asia, ainakin sama sana alunperin. Just niin ilkeä voi kukin olla, ettei siitä tule sanomista, ja lopulta verta omasta nenästä. Tai lasten nenistä kolmannessa ja neljännessä polvessa. Antaa luonnon hoitaa laskutoimitukset, eli markkinoiden määrätä. Darwinkin on talousliberaali, vaikkei sentään kvartaalin kirjanpidolla.
ellauri014.html on line 1726: Niinpä niin. Toiset on menossa ylöspäin, toiset alaspäin, kuin liikkuvissa portaissa entisessä Vekkulassa. Onkohan niillä enää niitä portaita? Jos oli taitava, pystyi hyppäämään portailta toiselle ja etenemään kaxinkertaista vauhtia. Jos mokasi, jalat venyi tolkuttomasti haaroista. Nojoo. Bryant, vanha joulupukki, oli jo matkalla alaspäin. Musta sen gentiana-runo oli puhuttelevampi kuin Montgomeryn, mut mähän meenkin jo vauhdilla alamäkeä. Ei syyttä Cullen ole celebrated ja Montomery merely interesting. Siis runoilijana, Montgomeryn lastenkirjat on omaa luokkaansa.
ellauri014.html on line 1982: Irlantilainen Muruta-san eliskä Niall Murtagh sinnitteli 15v elinkautisesta Mitsubishillä. Lopulta kylästyi, otti lopputilin ja kirjotti kokemastaan kirjan nimeltä Sinisilmäinen salariiman. Japsulaiset osoittautu karseiksi kamikaze nazeiksi, ihan pilakuviensa mittasixi anaalisixi kusipäixi.
ellauri014.html on line 1991: Kyllä minä mieleni pahoitin, kun hintelämmältä karvanaamalta ilmestyi 999:s teos teemasta "kiukkuinen ja ikävä, mutta silti tosi söde suomiäijä" , karvareuhkojen värityskirja tällä kertaa. Yhdistä pisteet saat ikioman herttaisen hapannaaman. Pahoittajasta on tullut persumaan puolijumala, kuin osittain ylösnoussut sikamessias, puoliveteinen Persus Klischtus. Hannes Häyrisen ja Ransu-koiran hybridi.
ellauri014.html on line 2001: Pahoittajakirjat, pahoittajafilmit, pahoittajanaamarit, pahoittajakarvalakit, pahoittajalahjaesineet. Lasten pahoittaja.
ellauri014.html on line 2002: Pahoittelut karvanaama, et ole kirjailija, olet myönyt sielun rahnalle, sikäli kun sitä oli. Nyt ei ole ainakaan. Tyhjä tynnyri kuumaa ilmaa täynnä, yhä kolisee.
ellauri015.html on line 34: Perehdymme fiktiiviseen kauneuteen ja kohta myös rumuuteen. Edellytyksenä on suhteellisen korkea älykkyys. Vanhempani olivat tavallista kansaa. Äiti opettajana maalaiskoulussa. Tosin hän oli käynyt seminaarin ja soittanut Händelin Largon urkuharmonilla seminaarin päättäjäisissä. Isä oli käynyt kauppakoulun, mutta potkittu pois myymälänhoitajan toimesta. Heillä ei ollut mitään "filosofiaa". Iso tietosanakirja oli ostettu, mutta Kantia koskeva artikkeli oli lukematta.
ellauri015.html on line 70: Ja kääntäen! Ne on julkaisseet kirjan Maike Weißpflug: „Hannah Arendt. Die Kunst, politisch zu denken“. Hannah Arendt ize, nazi-Heideggerin ex-heila, – kokoelmassaan Kritische Gesamtausgabe – kysyy aiheellisesti: „Gibt es ein Denken, das nicht tyrannisch wird?“ Oli varmaan nazi-Martin mielessä.
ellauri015.html on line 105: Nyt kun mulle on tullut tavaxi kirjoittaa proosarunojani tasatahdin mittaan, huomaan että saman tekee hurjan monet kirjailijat ja kääntäjät. Tanttaranttarytmillä etenee esim. Rousseaun Julie, jambisesti silosäkeellä tosin ranskankielellä, tangon sävelin, eikä suomalaisittain trokeella foxtrottia, kalevalan mitalla.
ellauri015.html on line 111: Aikaisemmin ihmettelin miksi jotkut kriitikot ylistävät joidenkin kirjailijoiden proosarytmiä. Ei kai ne sentään tätä tarkoittaneet? Mitämaks, kenties ehkä nimenomaan tätä. Aika noloa. Mä luulin että se olis jotain sofistikoidumpaa.
ellauri015.html on line 254: kumitti naisparan ja lapsivainaansa pöytäkirjasta.
ellauri015.html on line 383: kuin kirjailija, kääntäjä taas on
ellauri015.html on line 462: Olympiavuoden 1952 huhtikuun Sovjetskij Sojuz-lehdessä istuu SNTL:n korkein neuvosto maaliskuussa mustavalkoisessa kuvassa (kuvassa). Takarivissä istuvat generalissimus Josef Stalin ja Nikita Krutsev. Stalinilla, jota Ljudmila Ulitskajan juutalainen perhe kutsui peitenimellä Samek ס (Lenin oli Lamed ל), oli vajaa vuosi jäljellä elinpäiviä. Ulitskajan kirjassa Vihreä teltta Tamara kuulee, kuinka Stalinin kuolemasta uutisoidaan radiossa. Pysähtyi soittorasia. Kaikki näytti sen ajan valokuvissa vielä kauniilta ja optimistiselta. Hinaajan musta savuvanakin on askel eteenpäin.
ellauri015.html on line 464: Väärin veikattu. Hullusti kävi tontut. Viisasten kirja joutui kuin joutuikin näsien käsiin. Ei ne luokat poistuneetkaan minnekään, vaihtoivat vaan väriä. Pieleen meni sekin yritys. Takaisin piirustuspöydän ääreen. Paras peruuttaa Marxista ja Engelsistä koko matka Darwiniin. Tää tonttu iki-iäkäs on tähän asti arponut enimmäxeen oikein. Nyt näyttää siltä, että apinoiden maailmankausi alkaa olla lopuillaan.
ellauri015.html on line 486: Lauri Carlson (Aristoteleen kirja, 19 lausetta automaattisesti tekoälykoneella Heurekassa)
ellauri015.html on line 497: mm tälläiset kirjat löytyi tänään kirjamessuilta.
ellauri015.html on line 500: Tää sen kirjakin oli alennusmyynnissä. En ostanut.
ellauri015.html on line 613: Sulkee kirjan parempana ihmisenä,
ellauri015.html on line 625: No vitsihän se kirja olikin, sellainen pitkitetty,
ellauri015.html on line 737: d'Holbachin kirja Système de la Nature veti luonnontieteestä ilmeiset johtopäätöxet ja heivas kuvitteellisen taivaan johtoportaan tienoheen. Siitä tyrmistyivät monet, ml. Rousseau ja Voltaire, jotka oli deistejä, sekä Preussin Friedrich, joka oisi ehkä ollut muuten samaa mieltä mutta oli monarkki. Taikauskoisten alamaisten venettä ei pidä heiluttaa, ettei mene vallan kumoon. Peirce Bysshe Shelley kääntyi siitä hartaaksi ateistixi. Se oli DDR:nkin virallinen linja, mitä sitten Friedrichin alamaisten jälkeläiset lienee ajatelleet tykönään.
ellauri015.html on line 741: Tälläisten ennakkoluulojen valtaamana tartun Wolfram Eilenbergerin hulvattomaan kirjaan Minun suomalainen vaimoni. Se lienee ollut Berliinissä jymymenestys. Tai sitten ei. Jos noi sakuklisheet ei naurata, ei sit varmaan maistu Ramin tarjoilemat suomalaiset vastineet.
ellauri015.html on line 767: Loppupuolella kirjaa Ramin vauhti paranee, se on paikoin jopa hauska, lähestulkoon liikuttava, kun se siirtyy klisheistä ize kärsiminsä vastoinkäymisiin. Häätangosta ei tule mitään, kun Herr Kuckelmann ei näe eteensä morsiamen ryntäiltä. Hellien sanojen alta haistaa kyllä pitkän kaavan mukaan kirjoitettua takaisinmaxua aina satulassa istuneelle, 5v vanhemmalle, ilmeisesti fixummalle, ainakin lihaxikkaammalle rouvalle. Mutta kyllä se sitä varmaan rakastaa, siitä ei jää epäilystä.
ellauri015.html on line 831: Eilenbergerin kirja on pannukakku, sanoisi Oiva Ketonen jos eläisi. Jälkijättöinen asiantuntematon räpellys Benjaminista, Cassirerista , Wittgensteinista ja Heideggeristä, viime vuosisadan alun nimettömistä mitättömyyxistä plus Ludista, joka sekin kyllä on pahasti ylimainostettu. Reportteriluuskan kolmannen käden turaus siitä on vielä asiantuntemattomampi ja vetelämpi. Lämmitetään ikivanhaa viime vuosituhantista kinaa analyyttisten anglosaxien ja niitäkin anaalisempien sakemannifilosofien välillä. Oisko siinä vähän revanssin makua, sakemanni kaivautumassa esiin pommikuopista. Tästä mannerlaattojen välisestä railosta on nyt muutenkin tullut luetux vuosikymmeniä vanhoja historiikkeja, Eskin ja Maken pamflettien muodossa. ilmeisesti tääkin riita pitää lämmittää joka 20s vuosi kuin joku roiskeläppävalmispizza mikroaaltouunissa.
ellauri015.html on line 1135: Kalle Kukkonen (14. tammikuuta 1889 Karttula – 23. marraskuuta 1954) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka käytti nimimerkkejä Eetu Ollikainen, Eljas Saarelainen ja Urpo. Kukkosen vanhemmat olivat mäkitupalainen Taavetti Kukkonen ja Eeva Kustaava Jäntti. Hän kävi Kuopion tietopuolisen meijerikoulun. Teoksia:
ellauri015.html on line 1142: Kaarlo Fredrik (Kalle) Krappe (10. toukokuuta 1904 Lappi Tl – 19. helmikuuta 1983) oli suomalainen pakinoitsija ja kirjailija. Krappe toimi jatkosodan alkuvaiheissa JR 56:n I pataljoonan kranaatinheittiöjoukkueen ykkösheittöiden johtajana. Hän joutui jättämään rintamapalvelun terveydellisistä syistä marraskuussa 1941. Krappe kirjoitti pakinoita ja runoja.
ellauri015.html on line 1146: Kerttu Fredrika Räisänen (o.s. Kärkkäinen, s. 30. heinäkuuta 1881 Iisalmi) oli suomalainen kirjailija. Räisäsen vanhemmat olivat kauppias Lauri Olli Kärkkäinen ja Karoliina Putkonen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta 1902 ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1910.
ellauri015.html on line 1152: Lea Lampila (24. helmikuuta 1924 Viipuri – 18. kesäkuuta 2006 Asperö, Ruotsi) oli ruotsinsuomalainen mamukirjailija joka asui viimeksi tavattaessa Bohusin läänissä, Asperön saarella.
ellauri015.html on line 1154: Lampilan perhe meni Neuvostoliittoon työnhakuun vuonna 1931 hänen ollessaan 7-vuotias. Hänen isänsä Sulo kuoli yrittäessään paeta, äiti Helmi joutui vankileirille ja Lea sijoitettiin lastenkotiin. Koulusta päästyään hän onnistui löytämään vankileiriltä päässeen äitinsä mutta kesällä 1947 Lea Lampila sai itse 10 vuoden leirituomion päästen vapaaksi kuuden vuoden jälkeen 1953. Hän loikkasi Neuvostoliitosta Ruotsiin vuonna 1967 ja sai poliittisen turvapaikan ja Ruotsin kansalaisuuden. Hän kirjoitti 1990-luvulla kaksi omaelämäkerrallista kirjaa Toivon tähti ja Stalinin lapset.
ellauri015.html on line 1158: Eija Liisa Lapinleimu (s. 1969) on kauppatieteiden maisteri, kirjailija, kavaltaja ja itsehoito-ohjaaja. Vuonna 2005 Lapinleimu tuomittiin kahdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen törkeästä kavalluksesta. Hän oli kavaltanut lähes 170 000 euroa yhdysvaltalaiselta suuryhtiöltä ja siirtänyt ne Thaimaahan. Teoksia:
ellauri015.html on line 1164: Lea Lyytikäinen oli suomalainen kirjailija joka kirjoitti lähinnä lukemistolehtiin. Hän käytti kirjailijanimeä Lea Leksi ja myös nimimerkkiä Anita Nora. Lyytikäinen kirjoitti jännistysnovelleja suomalaisiin lukemistolehtiin jo 1930-luvulla ja hänen kirjallinen uransa jatkui aina 1950-luvulle saakka. Hän kirjoitti myös paljon romanttisia tarinoita.
ellauri015.html on line 1168: Lauri ”Lassi” Leskinen (21. tammikuuta 1918 Lapinsalo, Kiuruvesi - 27. syyskuuta 1979 Kuopio) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Leskisen vanhemmat olivat pienviljelijä Juho Alfred Leskinen ja hänen puolisonsa Anna Juljaana (o.s. Pekkala). Perheessä oli yhdeksän lasta. Leskinen opiskeli kansakoulun jälkeen Porsaanpään herännäisten kansanopistossa ja Lapinlahdessa. Hän meni sitten Kajaanin seminaariin 1936 ja valmistui sodan aiheuttaman viivästymisen jälkeen kansakoulunopettajaksi 1943. Sodan aikana yliluutnantiksi kohonnut Leskinen palveli Uhtuan ja Porajärven suunnilla sekä Santahaminan koulutuskeskuksessa pataljoonan adjutanttina.
ellauri015.html on line 1176: Lauri Levola (s. 1981 Pori) on turkulainen kirjailija ja toimittaja. Hän on kirjailija Kari Levolan poika. Kari Levola (s. 1957 Pori) voitti pari nuorisopalkintoa ja on sittemmin ollut mm Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja Turun ja Porin läänin kirjallisuuden läänintaiteilija. Mutta riittäköön tämä Karista, sehän on asian vierestä. Lauri Levola aloitti säännöllisen kirjoittamisen jo ala-asteella voitettuaan kuudennen luokan runokilpailun. Nuori runotyttö. Yläasteella panopiste siirtyi novelleihin. Lukioikäisenä hän kävi kaksi kesää Kokemäen kirjoittajalukiota, jossa hänen isänsä oli rehtorina. Ei vähän nepotismia. Levola opiskelee viestintää, ja on tukenut myös sanataidetta Turun avoimessa yliopistossa ja draamakäsikirjoitusta Taideakatemiassa.
ellauri015.html on line 1178: Työkseen Levola on lopettanut kirjoittamista ja toiminut freelancetoimittajana Lukufiilis- ja Satakunnan työ -lehtiin. Hän kuuluu turkulaisen runokustantamo Savukeitaan hallitukseen. Ennen ensimmäistä omaa novellikokoelmaansa hänen kirjoituksiaan on julkaistu Nuoressa Voimassa sekä antologioissa Reviiri 98, Ryhmä 99 ja Arpi. Levola työskenteli toimittajana Turun Sanomien Treffi-liitteessä syksyyn 2009 asti. Levola harrastaa kirjallisuuden lisäksi kuvataiteita ja pinnoitteita.
ellauri015.html on line 1184: Lemmikki Louhimies (ent. Becker, ent. Nenonen, nyk. (Viena-)Lemmikki Valkeameri, o.s. Louhimies, s. 8. elokuuta 1943) on entinen suomalainen televisio- ja mainoselokuvaohjaaja, nykyään taidemaalari ja kirjailija. Hän on koulutukseltaan taiteen maisteri ja yhteiskuntatieteitten lisensiaatti. Hän toimi Tampereen ammattikorkeakoulussa viestinnän yliopettajana vuoteen 2003 asti.
ellauri016.html on line 48: El Coyoten ensiesiintyminen tapahtui 1943 José Mallorquín kirjailijanimellä Carter Mulfordin kirjoittamassa saman nimisessä romaanissa "El Coyote". Vuosien 1944–1953 aikana espanjalainen Clíper-kustantantamo julkaisi 192 pulp-tyylistä vihkosta. El Coyote oli hyvin suosittu myös Suomessa, jossa sitä ilmestyi 78 numeron verran. Lehden alaotsikkona oli "Seikkailuromaani viime vuosisadan Kaliforniasta". Kustantaja oli Kustannusliike Sarjakirja.
ellauri016.html on line 77: Walter Örnin kyhäämästä kirjasta.
ellauri016.html on line 160: Tutun kirjahyllystä löytyneessä Vallaton Waltari-kokoelmassa sattui olemaan myös Mikan v. 1934 kirjoittama runo Jobin mukaan. Vallatonta siinä on enintään jumalalle suunnattu sopimaton iänensävy. Asiasisältö on sama kuin Jobilla: mikä sua vaivaa kun riehut noin, mitä pahaa mä oon sulle muka tehnyt. Waltarista on pahinta, että toivo elää vaikka muuten on kuin mato koukussa. Mulla ei ole valittamista, kun en elättele turhaa toivoa.
ellauri016.html on line 328: Helenan oli muun muassa tarkoitus olla mukana Jorma Uotisen 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueella, joka jouduttiin perumaan koronapelin takia. Helena Lindgren viihtyy sinkkuna. He ovat edelleen niin läheisiä, että Helena käy jopa pesettämässä pikkuhousunsa Jormalla. Uotinen uutuuskirjassaan hehkuttaa Helenaa mm. rasittavaksi ja vaativaksi. ”Vastenmielinen pullanmussuttaja”, Helena kertoo elämäkerrassa ajatelleensa leivosta välipalaksi syövästä Uotisesta. Lindgreniä ja Uotista yhdistää samanlainen huumori ja työväenluokan perhetausta. Toki paljon muutakin, molemmat mm. pitävät jormasta sieltä takaata. Jorman äiti ei pitänyt Helenasta, oli jo tottunut ajatuxeen että jorma hääri etupiässä takapiässä. Jormaa ärsytti Niklaksen äänekkyys ja huomionhakuisuus. Toisaalta Jorma osasi hemmotella hyvin valituilla lahjoilla. Jorma mm. osaa tunnistautua Veikkauxen peleissä, mikä tuottaa Helenalle vieläkin vaikeuxia. Ja mikä tärkeintä: heillä on samanlainen huumori.
ellauri016.html on line 501:
Urbaani sanakirja s.v. snob
ellauri016.html on line 505: Tää urbon sanakirjan määritelmä on yhtä epätyydyttävä. On väärin luulla olevansa parempi kuin muut (tout court, ilman määreitä), MILLÄÄN perusteella, on ne pinnalla tai muka syvemmällä. Voi olla parempi kuin joku JOSSAKIN, esim voittaa sulkapallossa, painaa enemmän, kirjoittaa enemmän paasausta, kusta pitemmälle, elää kauemmin (jos se on nyt edes etu), mutta ei mikään sellainen, edes kaikki yhdessä, tee toisesta apinasta toista parempaa. Yhtä paskoja me ollaan kaikki. Siinä ainakin oli Jesse oikeassa. Maailman pilaajia. Darwinismin mauton pila.
ellauri016.html on line 558: Vanhan maailman snobeja ja uusia. Tietosanakirjasnobit on kyllä sitä mieltä et tämmöisiä väitteitä ei pitäisi esittää Wikipediassa ilman lähteitä. Se on mustamaalausta, pelkkää kateutta.[citation needed].
ellauri016.html on line 574: Tohtori Carcassuxen lopullinen väitöskirjamääritelmä snobismille on tämä:
ellauri016.html on line 812: kirjan Runotyttö jänniin loppukäänteisiin.
ellauri016.html on line 848: kuin juuri samasta Jesajan kirjasta, jae 11:6!
ellauri016.html on line 881: Kiskot vievät Juhaa etelään, vastaanottokeskuxet eeku paranoo. Iloisennäköinen pikku kommari, public intellectual (julkkisälykkö?) ja vuoden aikuiskouluttaja kirjoitti vuonna 2011 kirjan Vastaanottokeskus, pienen pamfletin, jonka löysin 50 centillä mustan kaniinin pahvilaatikosta, kun ajoin siitä ohi pyörällä.
ellauri016.html on line 882: Tää on odotettu jatko-osa menestyskirjaan Piilottajan päiväkirja 2010, missä Juhis kertoo miten se piilotteli afgaanipakolaista vaarivainajansa lukaalissa. Siinä oli "keski-ikäinen kirkosta eronnut professori jokseenkin rähmällään elämän perimmäisten kysymysten äärellä".
ellauri016.html on line 985: Saarnan tekstinä on tänään käännöstieteen alan väitöskirja, jota puolustaa filosofian maisteri Taru Virtanen tässä oikealla puolellani.
ellauri016.html on line 986: Hänen väitöskirjansa nimi on
ellauri016.html on line 991: Vaikka kirja on kirjoitettu englanniksi, väitös käydään suomeksi.
ellauri016.html on line 1146: Callekin tahtoi lentäjäxi, mutta Margit ei päästänyt, kun se on niin vaarallista. Kalle joutui tykinruuaxi, haavoittui kranunsirpaleesta silmään. Johannes vaan lenteli harmittomasti taivaalla, ei saanut siipeensä. Vihannexella oli musta tukka ja hitlerwiixet, pani Pirkon miettimään savolaisen osakunnan puurojuhlissa, kumman ottaisi. Mutta Johannes oli puiseva, luiseva Calle taiteellisempi, maalasi puurojuhlan kulissit. Pirkko valizi Callen, Vihannes Anjan. Loppu on ollutta ja nyt mennyttä, historiaa sensu stricto. Silloin kun Ilkasta tuli kartanonomistaja ja miljonääri, ja Callen poikasista vaan köyhiä kirjanoppineita, saattoi Pirkkoa vähän arveluttaa. Tuli vähän sanomistakin: eihän raha ole pääasia, mutta Ilkka on jo Havin toimitusjohtaja. Ja kun Ilkka sitten nai Erkylän kartanon rikkaan tyttären ja sen arvopaperit, Pirkko kyseli, missäs on sinun eka miljoonasi. No Ilkka pääsi piireihin reittä myöten, saa kiittää siitä Brotherusten sänkysilmiä. Ilkka kiittää isä Johannesta elämän aineettomista arvoista kuten saunalöylyistä, arvopapereista on kiittäminen täti Monicaa. Ja meneehän ne vessaharjatkin hyvin kaupaksi vaikkon rimpuloita.
ellauri017.html on line 45: Alan huastoo näen tuttavallisesti, sillä tuttujahan myö ollaan Mini ja Sini. Out siderhan tokkiisa nähnä näköratiossa minun eläimellisen kerraston Apessiniassa, Tiipeti muassa taikka Aahrikan uarniometissä. Ja out sider varmaana tykännä minun toilauxistan - kaek apinathaa niistä tykkövää, sehän on selevä. Enhän minä muuten oeskaan Puovo Lipponen, rinssieversti, kiljuvan nälän komentaja ja ylpiäjohtaja. Nyt minusta kaekenlisäkkeex on tullunna piäylitoimittaja tämän minun iänenkannattimeni palstoelle. Koko ikän minä oun mualimaa kiertännä - ihan siitä lähin kun Pörsänmäiltä läxin. Minä oun ollunna vaikka missä ja vähån siellä muuallai. Ohaan se Kalle-Kustaa X:ki ollunna atjutanttina, mutta minun käissän ovat ohjaxet aiena olleet - ahvääriä tehessä ja muita konnia kurittaessa. Niin ne ovat tässä lehessäi. Minä palkkasin tämän Lauri pojan eli Outsiderin aputoimittajax - hiän kun tuntoo minut ihan rippikoulupoijaasta lähin ja on ollunna minun kirjurinan koko aijan. Minä huastelen niistä seikkaelustan Lapalle ja hiän pannoo nettiin - mie kun oun enemmän ahväärimies ku kirjaelija ja huastelen mieluite vuan tätä Juantehtaan murretta.
ellauri017.html on line 98: Vuonne '95 lähdettiin Viroon rengasmatkalle vanhalla vihreällä mannepirssillä. Joo me ollaan tosiaan viherpiipertäjiä, puunhalaajia. Myös vihreitä rikkaammille naapureille, kuten Takkahuipaleille, joille äitimamma tuo muovisäkeittäin käteistä pirssiämme paljon uudemmalla mersulla (tai toi, viime aikoina siellä on ollut aika hiljaista), ja toisella puolella asuville Haavikoille, joiden mutrusuinen kuuluisa kirjailijapappa oli käärinyt kokoon niin paljon pätäkkää, että koko perhe lapsukaisineen on sillä pärjäillyt kivasti. Mettää lienee muutamia neliökilometrejä, sitä taloon jääneet hyvinvoivat agronomilapset varmaan hoitelevat. Heikki möi jonkun turvetehtaan ja osti sillä miljoonakämpän Kalasatamasta. Tuskin on täysin tyytyväinen sijaintiin, se on justiinsa ruman Redin tornitalon takana. Mutta sieltä näkee Kulosaareen, Heikki voi kaihoten kiikaroida lapsuutensa kontuja.
ellauri017.html on line 219: Allahin nimi arabialaisin kirjaimin muistuttaa riu'ulla istujaa alhaaltapäin. Vasemmassa kädessä sillä on keppi sekä porkkana. Pienempi kaksoisvee on kuin sen pussit kazottuna alhaalta ja keppi kusella. Pieni rinkula oikealla kädellä ois vessapaperirulla tai kiekura.
ellauri017.html on line 376: Numerologia on okkulttinen näennäistiede, jonka mukaan henkilön syntymähetken ja nimen sisältämien kirjaimien lukuarvoista voidaan laskea erilaisia henkilön luonteeseen, tulevaisuuteen ja kohtaloon liittyviä asioita. Nimi tulee latinan sanasta numerus. Numerologiassa on piirteitä astrologiasta ja horoskoopeista. Kreikkalaista Pythagorasta (582–496 eaa.) pidetään numerologian perustajana.
ellauri017.html on line 438: Enneagrammia on toistaiseksi tutkittu tieteellisesti vähän. Enneagrammi ei kuitenkaan ole tiedepiireille täysin vieras. Siitä kirjoittaa mm. neuropsykiatri Daniel J. Siegel kirjassaan The Mindful Therapist.
ellauri017.html on line 460: Gurdjieffin maine huononi vuonna 1923 uusiseelantilaisen kirjailijan Katherine Mansfieldin Le Prieuréssa tapahtuneen kuoleman johdosta. [selvennä] Tosin Mansfieldin kerrotaan viettäneen elämänsä onnellisimman ajanjakson Prieuréssa.
ellauri017.html on line 594: Alja on islamistien kexintö, aakkossoppaa arabialaisin nuremoin. Turhaan lausutaan jumalten nimikirjaimia.
ellauri017.html on line 643: Impi ei ollut mikään apokryfikirjan Susanna.
ellauri017.html on line 728: Sinä sapattina Jeesukselle annettiin luettavaksi profeetta Jesajan kirja ja Jeesus luki: Herran henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille, Hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan hyvää uutta vuotta.
ellauri017.html on line 771:
Vedin Jesajan kirjan läpi päivässä. Tässä esipuhe.
ellauri017.html on line 778: Joca tahto hyödytyxen cansa luke ja oikein ymmärtä tämän pyhän Prophetan Jesaian hänelle on sangen tarpellinen ensist että hän hywin otta waarin tituluxest eli tämän kirjan algust: sillä joca sen tituluxen ensist hywin ja tyynni ymmärtä, hänelle on sijtä suuri ojennus ja nijncuin selkiä walistus coco kirjaan.
ellauri017.html on line 780: Mutta ei titulusta cohta ymmärretä, waicka nämät sanat: Usia Gotham Ahas Ezechia Judan Cuningat etc. ymmärrettäisin, pitä cuitengin tiettämän mitä näiden Cuningain aicana tapahtunut on, millinen maan tila oli, mikä Cansa oli ja millä mielellä, mikä heidän aiwoituxens oli, ja cuinga sijhen aican oli, cuinga he idzens käytit kylänmiehiäns, ystäwitäns ja wihollisians wastan: Ja erinomaisest cuinga he olit Jumalata ja Prophetaita wastan oikias ja wääräs Jumalan palweluxes, nijncuin tästä on kirjoitettu wijmeises Cuningasten kirjas cap. 15. 16. 17. 18. ja 19. ja toises Aicakirjas cap. 26. 27. 28. 29. 30. 31. Äh, pitääkö nääkin nyt eka lukea? Jääköön myöhemmäx.
ellauri017.html on line 800: Sijtte jaettacon tämä kirja colmeen osaan. Ensimäises puhu Jesaia nijncuin muutkin Prophetat, ianicuijsesta cahdesta cappalesta.
ellauri017.html on line 881: Sekukin näkee käärmeunia. Käärme on nostanut taas päätänsä. Ystävällisen näköinen, vähän siskonmakkaran. Mä nään aina painajaista etten saanutkaan väitöskirjaa valmiiksi. Molemmat on vaan unta. Älä unta nää.
ellauri017.html on line 965: Jesajan kirjan tekstissä Jesajaan viitataan "profeetana", mutta tarkka suhde Jesajan kirjan ja varsinaisen profeetta Jesajan välillä on monimutkainen. Perinteinen näkemys on, että Jesajan kirjan kaikki 66 lukua on kirjoittanut yksi mies, Jesaja, mahdollisesti kahdella ajanjaksolla vuosina 740 eaa. 686 eKr., välillä noin 15 vuotta.
ellauri017.html on line 967: Toinen laajalti vallitseva näkemys on, että osa kirjan ensimmäisestä puoliskosta (luvut 1–39) on peräisin historiallisesta profeettasta, ja niiden välissä on kuningas Josian aikana 100 vuotta myöhemmin kirjoitettuja proosakommentteja ja että kirjan loppuosa on peräisin juuri ennen Babylonin pakkosiirtoa ja heti sen jälkeen , lähes kaksi vuosisataa historiallisen profeetan ajan jälkeen, ja ehkä nämä myöhemmät luvut edustavat meneillään olevan profeettakoulun työtä, joka profetoi jo tapahtuneen mukaisesti.
ellauri017.html on line 971: Esaiaan kirja ( heprea : ספר ישעיהו [ˈsɛ.fɛr jə.ʃaʕ.ˈjaː.hu] ) on ensimmäinen myöhemmistä profeetoista heprealaisessa Raamatussa ja ensimmäinen suurista profeetoista kristillisessä Vanhassa testamentissa. Se tunnistetaan yläkirjoituksesta 800 -luvulla eaa. eläneen profeetta Isaiah ben Amozin sanoiksi , mutta on todisteita siitä, että suuri osa siitä on sävelletty Babylonin vankeuden aikana ja myöhemmin. Johann Christoph Döderlein ehdotti vuonna 1775, että kirja sisälsi kahden profeetan teoksia, joita erottaa yli vuosisata, ja Bernhard Duhm sai aikaan näkemyksen, joka vallitsi suurimman osan 1900-luvulta yksimielisesti, että kirja sisältää kolme erillistä oraakkelikokoelmaa: Proto -Jesaiah ( luvut 1-39 ), joka sisältää 8. vuosisadalla eaa. profeetta Jesajan sanat; Deutero-Jesaiah ( luvut 40-55 ) , nimettömän 6. vuosisadalla eaa. kirjailijan työ, joka kirjoitti maanpaossa; ja Trito-Jesaiah ( luvut 56-66 ) , sävelletty maanpaosta palaamisen jälkeen. Jesaja 1–33 lupaa tuomion ja ennallistamisen Juudalle, Jerusalemille ja kansoille, ja luvuissa 34–66 oletetaan, että tuomio on julistettu ja ennallistaminen tapahtuu pian.Vaikka harvat tutkijat nykyään pitävät koko kirjan tai jopa suurimman osan siitä yhden henkilön ansioksi, kirjan olennainen yhtenäisyys on noussut revisionistisen tutkimuksen painopisteeksi.
ellauri017.html on line 973: Uudempi "tutkimus" tarkastelee kirjaa sen kirjallisten ja muodollisten ominaisuuksien perusteella tekijöiden sijaan ja näkee siinä kaksiosaisen rakenteen, joka on jaettu lukuihin 33 ja 34:
ellauri017.html on line 983: englantilaiseen kirjallisuuteen ja länsimaiseen kulttuuriin yleensä Händelin Messiaan libretosta joukkoon sellaisia jokapäiväisiä lauseita kuten "miekat auranteriksi tai kääntöen" ja "huutavan ääni korvessa".
ellauri017.html on line 991: Vanhempi käsitys tästä kirjasta kolmena melko erillisenä osiona, jotka johtuvat tunnistettavissa olevista kirjoittajista, johtaa sumennettuun kuvaan sen sisällöstä, kuten tässä esimerkissä:
ellauri017.html on line 1005: 36–39: Tarinoita Jesajan elämästä, jotkut Kuninkaiden kirjasta
ellauri017.html on line 1034: Al-Ma'munin, seitsemännen Abbasidi-kalifin, Ali al-Ridhan, Muhammedin lapsenlapsenpojan ja aikakautensa merkittävän tutkijan, Ali al-Ridhan, Ali al-Ridhan, kuulusteltiin Tooran kautta todistaakseen, että sekä Jeesus että Muhammed olivat profeettoja. Useiden todisteidensa joukossa al-Ridha viittaa Jesajan kirjaan, jossa todetaan, että "Sha'ya (Jesaiah), profeetta, sanoi Toorassa siitä, mitä sinä ja kumppanisi sanotte 'Olen nähnyt kaksi ratsastajaa, joille (Hän) valaisi maan. Yksi heistä oli aasin selässä ja toinen kamelin selässä. Kuka on aasin ratsastaja ja kuka kamelin ratsastaja?"" Exilarch ei voinut vastata varmuudella. Al-Ridha jatkaa toteamalla, että "Aasin ratsastaja on 'Isa (Jeesus); ja kamelin ratsastaja on Muhammed, Allah siunatkoon häntä ja hänen perhettään. Kiellätkö sen että tämä (lausunto) on Toorassa?" Rabbi vastaa: "Ei, en kiellä sitä, mutten myönnäkään."
ellauri017.html on line 1038: Talmudissa kerrotaan, että rabbi Simeon ben Azzai löysi Jerusalemista kertomuksen, jossa kirjoitettiin, että kuningas Manasse tappoi Jesajan. Kuningas Manasse sanoi Jesajalle: "Häntäsi Mooses sanoi: 'Ei kukaan saa nähdä Jumalaa ja jää eloon'; mutta sinä olet sanonut: 'Minä näin Herran istuvan hänen valtaistuimellaan'; ja totesi edelleen muita ristiriitoja – kuten 5. Mooseksen kirjan ja Jesajan kirjan 40 välillä; Mooseksen kirjan 33 ja 2 Kings välillä Jesaja ajatteli: "Tiedän, että hän ei hyväksy selityksiäni; miksi minun pitäisi lisätä hänen syyllisyyttään?" Sitten hän lausui tetragrammin, setripuu avautui ja Jesaja katosi sen sisään. Kuningas Manasse käski sahata setri, ja kun saha saavutti hänen suunsa, Jesaja kuoli; näin häntä rangaistiin siitä, että hän sanoi: "Minä asun kanan pepussa, jolla on saastaiset huulet".
ellauri017.html on line 1086: Nythän löytyi oikea bonanza, eli helluntailaisten vapaapainipalsta netistä. Catch as catch can, kaikki otteet on sallittuja, jos löytyy kohta mihin nojata pyhästä kirjasta. Ja löytyyhän niitä joka etunojaan, kun osaa etsiä. Ja helluntalaiset osaa. Sevverran ollaan fariseuksia. Ja tarkkana Isojen Kirjainten kanssa, kuten Paulo Coelho! Isolla Alkukirjaimella kirjoitetut Sanat on Pyhiä. Kokonaan isolla kirjoitetut on HUUTOA.
ellauri017.html on line 1133: Kommentoin aloituksessa olevaa tilannetta seuraavasti: Petri Puovola ei näytä hyväksyvän mitään taivasvierailuja. Hän ei jäänyt vain väittelemään taivasvierailujen raamatunmukaisuudesta vaan lisäksi opettaa, että kaikki taivasvierailut ovat riivaajahenkien antamia valhekokemuksia. Tämän sanominen on selvästi Pyhän Hengen pilkkaamista, koska Raamatussa on kuvattu vierailuja taivaassa. Puovola on kirjanoppinut fariseus, joten hän on ollut tietoinen näistä Raamatun kohdista, mutta ei mitenkään niele niissä ilmoitettua asiaa.
ellauri017.html on line 1170: Jos saa tähän väliin ehdottaa näin kentiesmiehenä, niin vähän tuntuu et täs sotketaan vanhan ja uuden sopimuksen pykäliä keskenään. Suomen lakikin on ilmatteeksi pilvessä kokonaisena, mut tieto siitä mikä pykälistä on lainvoimainen, on Editan ja jonkun toisen firman copyrightiä. Pyhän kirjan kans on nähtävästi päässyt käymään yhtä ohrasesti. Pykälät on samat kaikille, mut voimassaolosta ja soveltamisesta käydään tiukkaa kädenvääntöä.
ellauri017.html on line 1172: B.C.Carlson teoxessa Rätten argumentoi, ettei laki riitä, tarvitaan myös profeetat. Lakikirja on tuomarien kirja, ei sitä tulkita voi maallikot. Aika katolinen näkemys. Rautakauppiaan Poju ei ollut mikään protestantti, vaan järjestyxen ystävä. Mut helluntain ystävyxillä on jännempää, jokainen on oman autuutensa seppo. Nyrkit viuhuu ja ikoneita lentelee.
ellauri017.html on line 1176: Ilmestyxessä on useampi kuin yksi kohta, jossa ei vain katsella videota, vaan ollaan vuorovaikutuksessa taivaan enkelin kanssa ja nähdään sekä kuullaan asioita taivaassa, kuten oltaisiin vierailulla taivaassa. Tosi jännittävää, suosittelen. Hakkaa Netflixin mennen tullen. On tästä videokin, mut kirja on parempi.
ellauri017.html on line 1212: vanhoilla kirjanoppineiden arvotuxilla.
ellauri017.html on line 1313: Te voitte saada Paavo Lipposen seikkailuja vuonna 1957 ilmestyvät 12 kirjaa kuukausittain suoraan kotiinne postize lähettämällä 1.000 vanhaa markkaa osoitteella Kustannus Oy Ajanviete, Bulevardi 30 Helsinki.
ellauri017.html on line 1315: Postitoimistojen ja kirjamyymälöiden välityxellä ei Paavo Lipposen seikkailujen vuositilauxia voi tehdä. Niitä vastaanottaa ainoastaan kustantaja.
ellauri017.html on line 1319: ilmestyy kuukausittain noin 100-sivuisena kirjana, joista kukin sisältää Outsiderin kirjoittaman, ennen julkaisemattoman jännittävän tarinan Paavo Lipposen, Kalle-Kustaa X:n ja kumppaneiden ihmeellisistä seikkailuista maailmalla. Näiden seikkailujen parissa viihtyy erinomaisesti kaikenikäiset miehet, naiset ja lapset ja heidän koiransa Pedro.
ellauri018.html on line 26: Seija Airi ja mä oltiin Pihlajasaaressa uimassa ja aurinkoa ottamassa. Seija pelkäsi olevansa kalkkilaivan kapteeni. Ei se ollut. Vaan ensimmäinen perämies. Mulla oli mukana paksu kirja jota luin pahantuulisena. Seija kysyi ystävällisesti: mitä luet? Vastasin töykeästi: Semantiikkaa. Mitenhän se oikein jaksoi sietää tällästä? Siis jaksaa.
ellauri018.html on line 298: Ihan turhaan profeetta Jesaja 3:16-26 niistä vinoilee, tai pyhä Peeveli 1 Tim 2:9, ks. myös Tiit 2:3 ja 1 Piet.3:3. Kyllä nää pyhät miehet on jaxanu olla hepenien kimpussa. No Peeveliähän ei mekon alus edes kiinostanut, vaan pikemminkin mela. Se kieltää myös vanhoja naisia lipittämästä viiniä (Tiit 2:3). Pitäis jumalisuuteen taipuvaisten naiskirjailijoiden ottaa tää onkeensa.
ellauri018.html on line 302: Vain Luukas on täällä kanssani. Ota Markus mukaasi, sillä hänestä olisi minulle paljon apua. Tykikoksen olen lähettänyt Efesokseen. 13 Tuo mukanasi myös viittani, jonka jätin Troakseen Karpoksen luo, sekä kirjat, ennen kaikkea pergamenttikääröt. Kupariseppä Aleksandros on tehnyt minulle paljon pahaa, mutta Herra kyllä maksaa hänelle hänen tekojensa mukaan. Varo sinäkin häntä, sillä hän on vastustanut kiivaasti meidän opetustamme.
ellauri018.html on line 592: Tähtien sodan viimeiset osat ovat saaneet toxista kritiikkiä fäneiltä. Mix on tehty tarinan peruselementteihin muutoxia? Mixi sankari on on tyttö? Mix se ei ole Skywalker-sukua? Mix sen vanhemmat on jotain rupusakkia? Ei sen näin kuulus mennä, täähän on kun joku Pamela. Ja sit vielä joku ruma mutiainen nainen b-miehityxen sankarina. Maailmojen kirjat on pahasti sekaisin.
ellauri018.html on line 611: Jotain oireellista on näissä numeroissa. Jos kazoo kikkelin kantajien kritiikkejä, ne sanoo booooring, mitään ei tapahdu, "se" ei mene "sinne" koko kirjan aikana eikä jotmuile siellä, ei yhtään car chasea. Lisäx ne on vähän niinku hämärästi loukkaantuneita ja vihasia, jotenkin tää kirja tekee lommon niiden imagoon. Sama vika kuin Star Warsissa, tyttösankari on fixumpi miehiä. Ei käy. Älä lue, sanoo Alex, et tarvi tätä, älä lue. Jackin miälest kirja on naisvihamiälisempi kuin de Sade. de Sade sentään pääsi pukille.
ellauri018.html on line 613: Charlotte oli et TLDR. Piti Pamelaa omahyväisenä. Arveli et isät osti kirjaa tyttärilleen. Tuskinpa. Kyl tää oli nimenomaan naisten suosikki. Säädyttömänä pidettiin herrasväissä. Lynn 4 on selkeästi Charlottea fixumpi. Huomaa Richardsonin huumorin, ja vetää hyvän paralleelin Games of Thronesiin. Tää oli myös jatkis, valistusajan saippuaa. Games on ihan samaa tuubaa tänä päivänä, ehkäisyn ajan moraalilla.
ellauri018.html on line 665: Julie on enimmäxeen conduct book, romaanina paljon paskempi, moraalisestikin ala-arvoinen. Ei ihme, mainize kymmenen hyvää sveiziläiskirjailijaa. Ei calvinismin pohjalta synny muuta kuin kolmisärmäisiä suklaapatukoita. Tobleroneja, trekantiga bajskorvar med nötter i.
ellauri018.html on line 693:
ellauri018.html on line 707: Koraanista löytyy ohjeita esimerkiksi avioliitosta ("älkää ottako vaimoksenne isänne vaimoa"), perinnönjaosta ("pojalle kuuluu sama osuus kuin kahdelle tytölle"), orpojen omaisuuden hoidosta ("antakaa orvoille heidän omaisuutensa") tai ryöstösaaliin jaosta ("sotasaaliit kuuluvat Jumalalle ja profeetalle"). Ohjeet ovat kuitenkin irrallisia ja satunnaisia, joten Koraani ei yksin riitä lakikirjaksi.
ellauri018.html on line 709: Koraani oli kirjana julkaistu 800-luvun alussa, mutta se on vaan Muhammed-meemien jäävuoren huippu. Koraanin ohella sharian toisena lähteenä oleva hadith-kirjallisuus sisältää Muhammedin elämäntapaa koskevia lyhyitä lausumia. Esimerkiksi Sahih al-Bukharin 2. kirjan 5. hadith kuuluu: Anas kertoi: Profeetta sanoi 'Kenelläkään teistä ei ole uskoa ennen kuin hän toivoo muslimiveljelleen samaa kuin itselleen'. Sisarista ei ole mainintaa. Vääräuskoisista dhimwiteistä tosi vähän väliä.
ellauri018.html on line 711: Kertomuksia profeetta Muhammedin puheista ja teoista alkoi kertyä valtavia määriä, ja usein ne olivat keskenään ristiriitaisia. Kuuden tärkeimmän kanonisen sunnikokoelman kirjat sisältävät yhteensä kymmeniä tuhansia yksittäisiä haditheja. Shiiamuslimeilla on vastaavasti neljä arvovaltaista kokoelmaa. On mistä valkata. Sit niitä voi vielä venyttää ja vanuttaa monilla tavoilla.
ellauri018.html on line 746: Juutalaisuudessa Mooseksella on Muhammedia vastaava asema Jumalan sanan (Toora) vastaanottajana sekä henkilökohtaisen esikuvan antajana (halakha-kirjallisuus). Vanhassa testamentissakin on piirustuskieltoja, muttei niin jyrkästi otettuja kuin islamissa. Länsipellejen ja islamistien välit on Muhammedin pilakuvista turhan päiten kuumenneet, ja päitäkin on putoillut.
ellauri018.html on line 814: Motsäger jag mig själv? Gott, jag motsäger mig. Jag rymmer mångfalder. Sanoo Allah ja hymyilee monimielisesti kuin Wilt Whatman, jota siteeras Thoreau isin mielikirjassa Skogsliv vid Walden. Elastista juridiikkaa, mielivalta sisäänrakennettuna. Not a bug but a feature. Tää on yksi tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan peruseroja. Hieman iso, mutta kyllä tästä selvitään, sanoo Allah ja taikoo ristiriidan piiloon. Tai poistaa valittajan pään.
ellauri018.html on line 816: Sharian merkitys tekee islamista länsimaisittain katsottuna totalitäärisen opin, koska sen myötä islamista katoavat rajat julkisen ja yksityisen, uskonnon ja politiikan sekä moraalin ja lakikirjan välillä.
ellauri018.html on line 864: Sharia-käsikirja "Reliance of the Traveller" luettelelee 74 suurta syntiä. Seuraavassa on niistä esimerkkejä:
ellauri018.html on line 887: Sharia eroaa läntisestä oikeusajattelusta rangaistusten osalta. Ne jaetaan kolmeen ryhmään. Seuraava kuvaus esittää rangaistusten klassisen kuvauksen keskiajan shariakäsikirjassa "Reliance of Traveller" (Umdat al-Salik). Perinteiset ankarimmat käytännöt ovat korkeintaan rajoitetussa käytössä nykyisissä muslimimaissa, vaikka muun muassa Isis, Osiris ja Procol Harum ovat palauttaneet niitä hallitsemilleen alueille vielä nykyäänkin.
ellauri018.html on line 983: Keskiajalta peräisin oleva imaami al-Misrin sharia-lakikirja Reliance of the Traveller kertoo, että väliintulossa on kahdeksan tasoa. Ensimmäinen on rikkomuksen luotettava todistaminen, viides aste on jo käsiksi käyminen esimerkiksi rikkomalla luvattomat musiikki-instrumentit, seitsemäs aste on lyöminen ja potkiminen, ja kahdeksas aste aseiden käyttö, mikä merkitsee synnintekijän tappamista.
ellauri018.html on line 1036: Al-Tirmidhin kirjaaman hadithin mukaan profeetta sanoi: "Nainen on pidettävä piilossa, sillä kun hän menee ulos, paholainen katsoo häntä." Hadithit sisältävät huivin käyttöä koskevia ohjeita, ja niissä pään ja kaulan ja mahdollisesti myös kasvot peittävä huivi katsotaan Koraanin määräämäksi.
ellauri018.html on line 1042: Keskiaikainen shariakäsikirja Umdat al-Salik kertoo Muhammedin antamista ohjeista orjuuden suhteen. Kirjan mukaan ”valloitetun maan naiset ja lapset ovat saalista ja orjia”. Kaikki kuuluu ensin imaamille, ja kun hän on ottanut oman viidenneksen osuutensa, loput annetaan niille sotilaille, jotka ovat osallistuneet sotaan. Jos isä ja äiti on otettu orjiksi, myös kaikki lapset ovat orjia, sillä orjuus periytyy. Orjat ja orjattaret ovat heidän isäntänsä omaisuutta ja hän voi kohdella heitä haluamallaan tavalla. Orjan tyytyväisyydellä ei ole väliä. Joka omistaa orjattaren voi käyttää häntä mielensä mukaan seksuaaliseen nautintoon. Orjattaren seksuaalinen tyydyttyminen ei ole tärkeää. Isäntä saa myös lainata orjatartaan toiselle miehelle seksuaalista kanssakäymistä varten ilman orjattaren suostumusta.
ellauri018.html on line 1074: Islamilainen valtio ei ole demokratia, vaan jotain aivan muuta. Kansalaiset eivät liioin ole oikeudellisesti tasa-arvoisia, vaan laki suosii muslimeja ja syrjii dhimmejä tavoilla, jotka on kirjattu muun muassa Umarin sopimukseen.
ellauri019.html on line 215: Jeremiaasta on kokonainen kirjakin. Siinä Jeremia esitti useita pienoisnäytelmiä ala Lea Lehtisalo Eiran keittiössä. Ne kuvas sille sattuneita kurjuuxia. Kuten käynti savenvalajan talossa ja se, että hänen hankkimansa vyö turmeltui. Melkoinen takaisku.
ellauri019.html on line 224: Jutkut kuttu kirjaa nimellä 'Ekhah, "kuinka", joka kuvaa valitusvirren yleistä muotoa. Se on kirjan ensimmäinen sana, ja myös monet muut valituksista alkavat tällä sanalla, esimerkiksi "Kuinka onkaan kulta tummunut, muuttunut hyvä kulta". Roopen itkuvirsi. Samaa vanhaa virttä kuulee juuttaan maassa, Skotlannissa ja Laihialla. Muoto esiintyy myös esimerkiksi Akun itkuvirressä. Aina samaa juonta sahaa Ankat, oo-o.
ellauri019.html on line 316: Daavid sai kuninkaana ollessaan edomilaisista selvän voiton Suolalaaksossa (2Sa 8:13; ks. SUOLALAAKSO). Vaikka taistelun syttymissyytä ei mainitakaan, se aiheutui epäilemättä edomilaisten hyökkäyksestä; ehkä he ajattelivat, että Daavidin Syyrian-sotaretkien vuoksi hänen valtakuntansa eteläosa oli jäänyt suojattomaksi maahanhyökkäystä vastaan. 1. Aikakirjan 18:12:ssa kerrotaan Abisain ja psalmin 60 päällekirjoituksessa Joabin voittaneen edomilaiset. Koska Daavid oli armeijan ylipäällikkö, Joab hänen huomattavin kenraalinsa ja Abisai puolestaan Joabin alainen joukko-osaston päällikkö, voidaan ymmärtää, miksi voitto saatettiin lukea kertomuksissa eri henkilöiden ansioksi sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkasteltiin, aivan niin kuin nykyäänkin tehdään. Samaten näiden jakeiden erilaiset numerotiedot johtuvat todennäköisesti siitä, että kertoja on katsellut eri piirteitä tai sotaretkiä joltakin nimenomaiselta kannalta. (Vrt. 1Ku 11:15, 16.) Joka tapauksessa Daavid sijoitti kaikkialle Edomiin israelilaisten joukkojen varuskuntia, ja jäljelle jääneistä edomilaisista tuli Israelin alamaisia (2Sa 8:14; 1Ai 18:13). Jaakobin ”ies” painoi nyt raskaana Edomin (Esaun) niskaa (1Mo 27:40; vrt. 4Mo 24:18).
ellauri019.html on line 332: Myöhempi historia ja katoaminen. Jehovan profeetan Jeremian välityksellä Edomin kuningasta varoitettiin siitä, että Babylonin kuningas Nebukadnessar panisi ikeen hänen niskaansa (Jer 27:1–7). Sitä, mitä edomilaiset todellisuudessa tekivät tässä tilanteessa, ei kerrota. Jerusalemin tuhouduttua 607 eaa. jotkut maanpakoon joutuneet juutalaiset saivat kuitenkin tilapäisen turvapaikan Edomista. Kun babylonialaisarmeijat sitten olivat lähteneet, nämä pakolaiset palasivat omaan maahansa ja pakenivat lopulta Egyptiin. (Jer 40:11, 12; 43:5–7.) Pian koitti aika, jolloin Edomin oli siemaistava syvään Jehovan vihastuksen maljasta (Jer 25:15–17, 21). Tämä tapahtui suunnilleen 500-luvun eaa. puolivälissä Babylonian kuninkaan Nabunaidin hallitessa. Babylonian historian ja kirjallisuuden tutkijan C. J. Gaddin mukaan Nabunaidin joukoissa, jotka voittivat Edomin ja Teman, oli mukana juutalaissotilaita. Kommentoidessaan tätä John Lindsay kirjoitti: ”Täten profeetan sanat täyttyivät ainakin osittain, kun hän kirjoitti Jahvesta sanoen: ’Minä langetan kostoni Edomille kansani Israelin kädellä.’ (Hes. 25:14.) Osittain ovat täyttyneet myös Obadjan sanat, joiden mukaan Edomin ’liittolaiset’, ’luotetut ystävät’ ’pettäisivät’ sen, ’veisivät siitä voiton’ ja ’panisivat paulan sen eteen’. Tässä saatamme nähdä viittauksen babylonialaisiin, jotka Nebukadressarin päivinä olivat halukkaita antamaan sen saada osansa Juudan tappiosta, mutta Nabunaidin alaisuudessa tukahduttivat kaikiksi ajoiksi Edomin kaupalliset pyrkimykset. (Vrt. Ob. 1 ja 7.)” (Palestine Exploration Quarterly, Lontoo 1976, s. 39.)
ellauri019.html on line 334: Malakian kirjassa, joka kirjoitettiin satakunta vuotta Nabunaidin Edomin-sotaretken jälkeen, kerrotaan, että Jumala oli jo tehnyt Edomin ”vuoret autioiksi” ja antanut ”hänen perintönsä erämaan sakaaleille” (Mal 1:3). Edomilaiset toivoivat palaavansa ja rakentavansa hävitetyt paikat uudelleen, mutta heidän toiveensa ei toteutuisi (Mal 1:4).
ellauri019.html on line 375: Sumerit ei ole seemiläisiä. Ne puhu omaa isolaattia baskimaisesti, vaikka ählämien akkadien kanssa kieliliitossa. Kirjotti nuolenpäiden näköisillä painokirjaimilla savitauluihin ruokotikulla. Tauluja on löytynyt kaxoisvirran savimaasta niin maan pirusti. Simo Parpola ehti luoda uran lukemalla niitä.
ellauri019.html on line 470: Kaldealaiset asettu Urin tienoille joskus 850 eKr, mutta ei niistä tullut Babylonin kunkkuja ennenkuin vähäx aikaa 700-luvulla, eli paljon myöhemmin kuin Ibrahim, jonka piti olla siellä joskus 1500 tienoilla. Ks Genesis 11:28, 11:31, ja 15:7. Juhlakirja (Riemuvuosien kirja siis) sanoo että Ur perustettiin noin vuonna 1700 maailman luomisen jälkeen. Perustaja oli Ur, Kesedin poika, Arphaxadin porukoita ellei juhlakirja erehdy.
ellauri019.html on line 498: Paljon ne on saavuttaneet, paljon ottaneet myös turpiin. Tärkeiljöinä eivät tajunneet talmudin ja tooran kaupallista potentiaalia. Paitsi Pave, sehän on ex-jutku. Se ymmärsi, että pakkauxeen kanzii panna texti "uusi, parannettu formula", ja antaa ilmaisia näytteitä, kaupata tietosanakirjaa ovelta ovelle kuin Dortmunder, esitellä ihmeitä kuin imureita. Asiakaskunta innostui, liikevaihto kasvoi kohisten. Muut fariseuxet kateudesta vihreinä seuras vierestä.
ellauri019.html on line 567: Toinen juttu on että minua on seurannut joka paikassa numero viisi (5). Olen syntynyt 15.5.1964 ja painoin syntyessäni huimat 5 kg ja 550 grammaa. Nimessäni on viisi kirjainta ja numeron 5 gematria on "armo" joka tarkoittaa tietenkin Jumalan armoa (nimessäni on iso alkukirjain J, jonka perässä armo, syntyy viisikirjaiminen nimi Jarmo) Eikös ole omituista? Minusta ainakin.
ellauri019.html on line 650: Lueskelin aikani kuluksi erästä jenkkisivua, missä pohdittiin joulupukin olemassaoloa. Joulupukin englanninkielinen nimihän on santa, kun muuttaa kirjaimien järjestystä saa sanan satan. Onko joulupukki saatanan ovela suunnitelma vääristää joulun sanoma? Joulupukki kaiken lisäksi tulee yllättäen… varkain ja tuo "yllätyslahjoja". Hän on myös odotettu ja kaivattu vieras! Vanhemmat valehtelevat lapsilleen että joulupukki on olemassa ja tuo lahjoja kilteille lapsille. Kun lapset kasvavat, he tajuavat karun totuuden… kaikki oli valhetta! Joulupukki yhdistetään jouluun ja kenen syntymää juhlimmekaan jouluna!? Pettyneet lapset ajattelevat, että kaikki joulussa oli valhetta, tätä kautta myös sanoma Jeesuksesta himmenee! Ei huono taktiikka saatanalla, täytyy sanoa!
ellauri019.html on line 669: Se mitä tulee Jeesuksen tulemukseen, oli Markun hyvä huomio, koska Joulupukkihan on nimenomaan punainen antikristillinen hahmo, joka tulee yöllä varkain ja antaa lahjoja lapsille, jotka ovat olleet "kilttejä". Tuhmille lapsille hän antaa pelkästään "koivunherraa ja havuja", eli piiskaa. Tontut seuraavat kaiken aikaa aina pitkin vuotta ikkunasta ja kirjaavat kaiken ylös mitä lapsi tekee. Sama pätee monen vanhemman opetukseen, kuten minun adventistisessa lapsuudessani oli enkeleistä jotka kirjaavat jokaisen pahan tekoni ylös. Näin minut saatiin pelkäämään syntiä, enkä ole nyt siitä ollenkaan pahoillani, koska Jumalan pelko on hyvästä. Ei ne opit pahasta olleet mutta nykyään ne veisivät opettajiltakin jopa työpaikan.
ellauri019.html on line 971: Johan nyt on maailman kirjat sekaisin.
ellauri020.html on line 33: Nalle Puh, joka ei ole alkuperäisteoxessa kovin toxinen, on approprioitu kaiken maailman parantajien ja posetiivareiden käyttöön, koska se kuulostaa niin positiiviselta, kun sitä lukee pirun lukutikulla. Alkaen Disneystä (joka ei edes osaa piirtää niitä) Rikun ja Wokun naapuriin, joka rehvasteli Wokulle 30 kilomarkan palkallaan Kalutuista Paloista 80-luvulla, sai potkut kun lehti meni huonosti, ja perusti oman Posetiivarit-postimyyntifirman, joka myy samaa kaluttua katteetonta optimismia, päivyreitä ja postikortteja. Se näyttää olevan vieläkin netissä. Nimenäkin on vielä Nyyrikki, vaikka niille tuli potkujen perään ero ja karkotus Nyyrikintien paratiisista. Voi kysyä, mixi optimistit on useimmiten oikeistolaisia, ja kääntäen. Vastaus on ilmeinen: koska niiden on uskottava kasvuun ja saarnattava sitä, se on kapitalismin keskeisin uskonkappale. Milos Kunderan kirjassa yks tshekki joutuu poliittisesti epäilyttävien listalle, kun se lähettää ystävälleen postikortin textillä: Optimismi on oopiumia kansalle. Milos lienee oikeistolainen sekin. Setämies se on ainakin.
ellauri020.html on line 180: Kaikki oisivat kateita pikku Katrinkalle, ei vaan sixi että se on niin kaunis, eikä vaan sixi et se on niin älykäs, vaan koska sillä on kaikki valttikortit kädessä: elinvoima, tarmo, avoimuus ja lämpö - ja ennen kaikkea aivan hurja izeluottamus. Siitä tää pikku kirjanen on vankka todiste.
ellauri020.html on line 236: Kun Mirek bylsii Katrinkaa eka kerran, kuvaillaan vaan Katrinkaa izeään, ei edes mainita Mirekin kikkeliä. Setämiespornoa. Kukahan tän kirjan haamukirjotti? Tai sit vaan narsismia. Oma naama päilyy peilistä.
ellauri020.html on line 260: Selkeesti kirjaan on nyt tullut uutta syvyyttä. Syntyy jopa tämmöstä pohdituttavaa dialogia. Tuomaan kanssa ne käy läpitte Katrinan uraoptioita. Hiihdonopettaja, kääntäjä, hotellisiivooja, valokuvamalli, näyttelijä? ei, sihen ei riitä luonnetta. Sitä yhtä paikkaa se voisi näytellä, vaikka trofeevaimona, onhan se hyvännäköinen ja näyttöjäkin on.
ellauri020.html on line 276: Sikaarimies Jimmy Carter tulee resistentixi vuonna 77. Silloin menin eka kertaa jenkkeihin. Iivana on 28 ja tässä Iivanan vaihtoehtoisessa menneisyydessä omistaa jo pikku hiihtomajan. Suhde Fanta kääpiöön on henkihieverissä. Formulakuskixi noussut vaahtosammutin on sairaalassa kipsissä. Mitähän seuraavaxi. Huoo-hah. Alkaa nukuttaa. Kukaan ei tässä kirjassa taida pitää lapsista. Niitä vaan pitää olla, niinkuin designervaatteita ja mersuja.
ellauri020.html on line 466: Katasta paljastuu varsinainen piiskuri, sen mielihokema on diilerisiipan tunnuslause "You´re fired", sen mielikirja sen "The Art of Dirty Dealing", Raamatun jälkeen tietysti. Raivottuaan duunareille ja heitettyään niitä mäkeen se muistaa aina pyytää anteexi. Sori siitä kaveri, mut sait just potkut. Ehtiäxeen huutaa työmaalla enemmän se ostaa harmaan mersun ja palkkaa autonkuljettajax neekerin, tosin komean, ja kotiin peeteen jumpparixi. Se lukee pörssikurssit automatkalla. Pitää kiirettä. Se ottaa hedelmöityshoitoja, mut Akkari ei pysy naintiaikataulussa, se sanoo ettei nussi äidin kalenterin mukaan, termometri kellokallena. Ollii, minä seison mistelin alla, nyt ois näpein aika, turhaan Iines huutelee silkkilakanoista.
ellauri020.html on line 578: Tie eeku paranoo, sano savolaenen kun ajo jäällä ympyrää. Iso-Masan antama ilmainen joululahja, arvostelijankappale Savon Sanomista. Not that I would care. Iivanan kirja on ällistyttävän hyvä, verrattavissa Thackerayn niteeseen Turhuuden turuilla. Mitä ökyrikkaampia ollaan, sitä paljaan klisheisemmin ilmenee tän apinan elukkapiirteet kuin keisarista ilman vaatteita. Perustarpeet jää jälelle kun ei tarvi tyydyttää mitään monimutkaisempia. Onhan ne monimutkaisemmatkin tarpeet sitä samaa apinajuttua, mut monimutkaisempi ympäristö monmutkaistaa käytöstä. Sileällä pöydällä muurahainenkin menee ympyrää eikä brownin liikettä. Tie eeku paranoo. Kuin kiveen hakattuna paljastuu tän otuxen koko radollisuus. Eat! Eat! Fuck! Fuck! Kill! Kill! Siinä se on nimenpudottelun perässä, pienessä lankakerässä. Iivanan sketsi lapsettoman parin keskinäisestä syyttelystä on kuin Teofrastoxen coveri. Eski ja Liisa, Antti ja Auli. Ei kenenkään syy ja kuitenkin jotenkin toisen syy.
ellauri020.html on line 592: Ollaan vuodessa 1987. Huonot ajat. Pian tulee pankkikriisi. Mä aloin puuhata konekäännöxen kaa, vaik ei se mua koskaan kiinnostanut. Pauli oli syntynyt. Muutettiin Käpylään. Olin depixessä, kannoin ovea, juoxin mäkeen, ryömin sängyn alle. Siirsin kirjat ulkovarastoon. Ne kastuivat. Huonoja viboja. Nyt kirjat on ullakolla. Kastuu nyt siellä kovalla tuulella. Taidan nakata ne mäkeen ens kesänä. Teen kuolinsiivousta.
ellauri020.html on line 609:
Kivintä on et ehtii lukea muutakin kuin pörssinauhaa, Sabrinan palstaa ja aamumuropakkausta. Katrinka on lukenu kaikki Barbara Taylor Bradfordin kirjat, ne on kuin ne kertois siitä izestä!
ellauri020.html on line 631: Conduct books. Lukuromaaneja ja fixuja neuvokkeja. Iivanan kirja on molempia yxissä kansissa, yxi kahden hinnalla. Kesken paistattelun kuuluu jymyuutinen: Berliinin muuri on kaatunut! Kommunismi on kukistunut! Tyttöjen kapitalistinen elämäntyyli on voittanut! Mika Häkkinen voittaa! Hyvä Mika! Tytöt on niin liimautuneena teeveeseen että salaatti jää syömättä. Paizi Suski, joka lesboilee jossain Carla Webbin kaa, pikku golffarin joka sai lopulta reikään, vaikkei ykkösellä.
ellauri020.html on line 643: Nyt vasta Kaljuunalle walkenee yhtäkkiä, kun Janne vääntää sen sille rautalangasta: Aku bylsii Los Angeliisissä Nataliitä, sen vanhaa bestistä, Jannen leipäsutta, laihaa ranskalaista sisäänottajaa. Naitsä sitä? kysyy Kalinka kauhuissaan Akulta ize asiassa kuultuna. It´s not what you think, sanoo Aku turvautuen ikivanhaan diversioon. Haha, mitä sitten? Kompastuiko Aku vahingossa Nasun sisään? Kexi parempaa. Rakastazä sitä narsua? En. En tiedä. Kyllä, pääsee Akulta lopulta, helpottuneesti. Kuin kivi oisi vierähtänyt rinnalta. Kalinkan silmät täyttyy vedellä. Se on tässä kirjassa aika äärimmäinen hätämerkki. Katjusha ulvahtaa matalalla äänellä. Sillon varmaan samanlainen viinabasso kuin Jaakon kotkalla. Ulos! se huutaa Akulle. Mut... ULOS!!! Ja pysykin poissa mulkero! Aku läxi häntä koipien välissä kuin piesty koira.
ellauri020.html on line 693: Katjusha saa kerrotuxi nazipojalle et se onkin sen äiti, eikä joku ahnas puumarouva. Poika on jonkun verran pettynyt, se oisi mielellään kyllä keihästänyt puuman. Nyt pitää vielä kertoo Markulle. Kati laittaa tukan ylös löysälle nutturalle kuten Iivana kirjan kannessa. Markku on samanlainen rakt på sak panomies kuin Aku, sellaisesta Iivana nähtävästi pitää. Mitä hittoa! Katjan tissit pullottaa. Se odottaa! Ei vaan aikamiespoikaa Kitzbühelistä vaan myös uutta masuasukasta. Toivottavasti Markulle eikä Christianille. Se kertoo heti perään Markulle vielä Christianista. Kitkerä lääke menee alas sokeripalassa. Kaikki tää on vähän vaikee pala niellä Markku pojalle, mutta se lupaa yrittää parhaansa ja kazoa mihin se riittää. Enempäähän ei voi kukaan luvata. Allah ei lupaa sitäkään, se ei lupaa mitään.
ellauri020.html on line 702: Miehet on yhtä kusipäitä kuin ennenkin. Mutta tuo kukkia ja ihania lahjoja kuten ennenkin. Jotmuilee mukavasti siinä yhdessä paikassa entisvanhaan tapaan. Katinkan polvet pehmenee perinteisesti. Siinä on melkein pakko antaa perään, hellittää alushousun nyöriä, kun se suutelee niin ihanasti, tai silittelee sieltä ruokapöydän alla kuten Lusijan uusin, joku Patrick (Suppesko?) vielä kirjan viime sivuilla. Da gibt es überhaupt kein Nein. Oli Katriinakin monasti täpärällä luovuttaa, heittää pikkuhousut tiskille. (Niinhän se tekikin sen tshekkiohjaajan kanssa ihan alussa.)
ellauri020.html on line 710:
Aina uutta juonta sahaa - Ankat! Joskus hyvää joskus pahaa - Ankat! Kertooko tämä kirja Ankoista? Onko Iines Iivana ja Aku Don? Kyllä - ei - en tiedä, vastaa Iivana:
ellauri020.html on line 727: Tää kirjanen on kukkuroillaan länsivallan meemejä, niiden kilpailua keskenään ja muun maailman meemipuulin kaa. Kokoovasti sanoisin, että vaikka jo geenipuulien ikuinen kärhämöinti luonnossa on vituttavaa, niin moninverroin pahempaa on tää kilpailu meemeistä ja meemien välinen olemassaolon taistelu. Se vasta tekee näistä apinoista super vastenmielisiä. Ne on pahoja petoja muutenkin, mut meemin kanssa niistä saa 2 verroin vielä pahempaa. Ne painii pahuudessa ihan omassa sarjassaan. Se ei ole enää luonnollista. Se on kulttuuria. Maanviljelystä. Teollisuutta. Tuottavuuden kasvua. Kikyloikkaa. Tekoälyä. Luonnon raiskausta. Ei vaan laillisesti ottamista lupaa kysymättä, korjaa Akun juristit, kerta naimisissa ollaan luontoäidin kaa. Oidi osaa käyttää heppiään. Sori siitä sanoo juristit.
ellauri020.html on line 828: En ole jaxanut vielä lukea yhtäkään Kunderan kirjaa kokonaan. Ne on pahasti ikääntyneet, ja niin on Milankin, 90, syntynyt 1929 kuten Jaakko Hintikka-vainaa ja köyryselkäinen Noam Chomsky. Ivana Trumpin alter egon kaverin pojan nimi oli Milan, ja sen äiti luki Milan Kunderan kirjoja. Alter-Ivana luki vaan yhtä äidin vanhaa kirjaa aina uudelleen äidin muistoxi. Eikä sekään ollut Kunderaa, vaan Kafkaa. Kafka tarkoittaa naakka. Milan tarkoittaa haukka. Kundera ei kai tarkoita mitään, se on vaan nimi. Merkityxettömyyden juhlaa.
ellauri020.html on line 834: Kunderan selitysteoxen pointti on että Milan Kundera on samaa tähtikaartia kuin Euroopan parhaat kirjailijat. No, Brochin kirja Schlafwanderer oli kyllä kohtalainen. Naiskirjailijoista Milan mainizee Agatha Christien. Milan Kundera voittaa! Hyvä Milan!
ellauri020.html on line 844: Naisista ei Kundera tajua pätkääkään, ei edes yritä. Kundera on misogyyni, se vihaa naisia kuin rakkikoiria. Jossain kirjassa joku onneton nainen saa pelosta ripulin, ja Kundera saa siitä vaan seisokin. Sehän on kuin James Joyce, koprofiili. Jossain toisessa niteessä on Iivanan tapainen loikkari, jota lopux esitellään nukkumassa jalat harallaan, ja sen poikaystävä tuijottaa sitä kauan "siihen yhteen, surulliseen paikkaan". Aika ilkeää.
ellauri021.html on line 65: Vanhempien kirjahyllyssä oli Edgar Lee Mastersin Kauhajoen kasvisto. Lusikan nuolleiden kukkakauppa. Tää Kauhajoki on Chicagon lähellä. Edgar oli siellä päin pikku lakimies, mutta tykkäsi enemmänkin sepitellä värssyjä. Kauhajoen herbaario julkaistiin vuonna 1915, ennen sotia. Siinä on epigrammeja: kexittyjä hautakirjoituxia, tai oikeastaan lyhykäisiä omaelämäkertoja, tee se ize obituaareja, nekrologeja, eulogioita, you name it, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin lyhkäsiä et suomen kuivimman lehden ivailema kyldyyrin Teuvo Hakkarainen olisi mielissään. Tähän yritän jotain samaa.
ellauri021.html on line 73: Lueskelin sieltä täältä tuota His Masters Voicen Kauhajoen kasvistoa. Siinä on alux vanha osa ja lopussa uudempaa mazkua. Kuten monet muut bestseller kirjailijat se ei malta olla tuuppaamatta alkumenestyxen perään heikompaa jatkoa. Näitä on iso liuta muitakin. Jehova, Cervantes, Dumas vanhempi, lavastaja Roy, ja El Lauri, vain tärkeimpiä mainitaxeni.
ellauri021.html on line 82: Hammett oli 37 vuonna 1931 kun se kirjoitti Lasiavaimen. Se oli ihan saman näköinen kuin Ned, ja piti Lasiavainta parhaana kirjanaan. Ei mennyt naimisiin, mutta seukkas pitkään saman naisen kaa. Lakkas kirjottamasta 40-luvulla. Hammett oli kommunisti ja antifascisti. Luki tiilenpäitä McCarthyn aikana. Ryyppäsi, poltti tupakkaa ja kuoli keukosyöpään 67-vuotiaana. Mun ikäsenä siis. Sotaveteraanina on haudattuna Arlingtonissa.
ellauri021.html on line 176: Eliitin Teuvo Hakkarainen älähtää. Mikael Jungner, arkkienkelin nimiserkku, noske junkkari - eixen pitänyt jo kuolla johonkin? Se on selvinnyt syövästä ja sydänkohtauxesta. Mikäs pahan tappaisi. Senkun kexisi, heti toimexi. Nyze on sitä mieltä, et kirjat on liian paxuja ja pitkiä. TLDR. Talousoppaat vois tiivistää yhteen aaneloseen. Eise muuta varmaan yritäkään lukea.
ellauri021.html on line 178: Väki kuuntelee nyttemmin mieluummin äänikirjoja. Nekin sais olla lyhempiä, max yhden singlen pitusia. Lyhkäsempiäkin ne voi olla, kun ei ole kertosäkeitä. Trumpin hyllyssä on englanniksi Adolf Hitlerin puhekokoelma. Entä vaikka oliskin, emmä sitä lue, se kiistää. Kuuntelee vaan äänikirjana. Hitlerillä olisi ollut Trumpilta paljon opittavaa. Sen puheet oli ihan liian pitkiä. Trumpilla ne on twiittejä. Mikä olikaan se keskimmäinen pointti? kysyy lippispää jenkki Wanda-kalalta. Stubbilla oli liikaa pointteja, ois pitänyt karsia.
ellauri021.html on line 388: Björn Kurténin kirjassa Musta tiikeri neandertalit on kilttejä ja kohteliaita vaaleita ja punatukkaisia suomenruotsalaisia. Cro magnonit, hiljan Afrikasta rantautuneet serkut, on röyhkeitä liivijengiläisiä, öykkäreitä, tummanpuhuvia mamuja.
ellauri021.html on line 401: Aina kirja mukana, se vahvemman on oikeus.
Jossain poikakirjassa, oisko ollut Kräki-Kalle ja Limperi, joku pieni poika puhui hevosvirrestä, eli siitä joka alkaa "Armollas ruunaa kaunista." Muut nauroivat.
ellauri022.html on line 44: kirjan alkaessa. Pamelan kiusaaja on Herra B,
ellauri022.html on line 140: Polly suuttuu kun toiset lukee sen päiväkirjaa.
ellauri022.html on line 238: Nyt seuraa ihan perinteistä conduct kirja tavaraa. Kirkkoisä Akun ja uuden Heloisen nazitouhua, hyvä emäntä ja hyvä palvelija potaskaa. Ehkä palkoistakaan ei tarvis aina tinkiä?
ellauri022.html on line 259: Herra Pshaw tekee vararikon ja Tom saa potkut yliopistosta. Se on voi. Sentään Tomin tukka on nyt ruskea, kiharainen ja pehmeä. Jotain hyvääkin. Punaiset tukat on naurettavia. Shawn porukat ottaa vararikon aika tyynesti. Herrastytöt näkee siinä valoisia puolia. Saa siivota ja kokata ja laskea pennejä. Aika Austen meininkiä kirjasta Järki ja tunteet. Naisen osakkeet nousee kun meemit vähenee. Tietysti koska meemit on miesten handussa. Niin on käynyt molemmissa maailmansodissa. Tulispa niitä vielä kolmas.
ellauri022.html on line 267: Luisa on aika hyvä hassuttelija. Sillä on koko lailla huumoria, niinkuin LM Montgomerylläkin. Kuin myös Austenilla, Kinsellaa unohtamatta. Se pelastaa tyttöjen kirjat opettavaisuudelta. Aika järeetäkin satiiria sillä on. Kielikellot kuiskii että olis hyvä koko perheelle jos rouva Shaw, hmhmh, pääsisi rauhaan. Luisa näyttää että sitäkin tarvitaan, pitämään toimettomana pörräävä Tomi hengissä. Pikiä halveerattiin, mutta se teki Lean ja Paulin loppuelämästä siedettävää. Saku toi Sirkan elämään sisältöä. Kaikilla on joku tehtävä luojan suuressa ja suht sekavassa suunnitelmassa.
ellauri022.html on line 277: Mut mit vit? Väliin säntää joku lännen tyttö, toinen Marja. Tää on nyt ihan kirjan pitkitystä, turhaa kiusantekoa. Tykkäsköhän Luisa Miltonista, kun antoi Pollylle sen sukunimen? Nyt on Pollin paratiisi hävyxissä. Polly haluu Tomin koska sattuu rakastamaan sitä, ilman mitään syytä, tostnoin vaan. Kai se tarkoittaa, et se antaa höpsismin ratkasta, jonkun liskoaivon puolikkaan. Geenimielessä voi siinä olla paljon järkeä. Niin tekee muutkin luontokappaleet.
ellauri022.html on line 279: Vanhemmat tekee laskutoimituxia kuin herra Shaw, summaa plusit ja miinustaa miinusit, kattoo mitä viivan alle jää, päättää siitä kenen sopii naida kenetkin. Nuoret luotaa höpsismiin, liskoaivoihin, ja siitä alkaa ne riidat joita niin monet kirjat märehtii. Wilho ja Hilja mokas siinä, ditto Riku ja Heluna. Iso Pauli sanoi, ettei pidä puuttua. Siitä ei tuu lasta eikä paskaakaan, pelkkää porua. Pirkko ja Calle ei paljon puuttuneet, ehkä koska ne oli ite olleet vähän kuin Roomeo ja Juulia. Köyhä laiha mamu ja fennomaani bashkiiri.
ellauri022.html on line 435: Heidi kyllä oli plagioitu jonkun sakemanni äijän aiemmasta kirjasta.
ellauri022.html on line 450: Luisan kirjasta The Old Fashioned Girl. Varmaan kyllä tykkäsi. Ja kopsi siltä.
ellauri022.html on line 516: • Käytä irrotettavaa liimaa, että samaa kirjaa voi käyttää uudestaan.
ellauri022.html on line 539: Tämän nimisessä niteessä Siiri hongankolistaja kolaa entisiä skizojaan. Tall girl syndroomaa, norjalaisuutta, avioliittoa sitä izeään kuuluisamman jutkukirjailijan kaa, paparazzeja. Rauhoittuaxeen se soittaa jazzia. Charlie Parkeria, pahinta hissimusaa.
ellauri022.html on line 544: Aika hämärätä puppua. Se kai viittaa tän kirjan psykoanalyysitematiikkaan. Kun henkisiä pipejä laastaroidaan, tulee esiin kaikenlaista valaisevaa.
ellauri022.html on line 546: Sirin 2 alter egoa, kallonkutistaja Erik ja kirjailija Inga, kaivelee hiljan kuolleen isänsä taustoja. Varmaan paljastuu joku iskän ristiinsuihkinta, joku onkin jonkun lapsi tai ei oo. Geeniselvitystä noin niinkun surutyönä.
ellauri022.html on line 553: Sirun kuvaus Maxin leffasta on pitkästyttävää. huoh. Jo on oneaa kun kirjan pitää ottaa sisältöä kuvitteellisesta leffasta.
ellauri022.html on line 609: Malamudin alter ego Dubin oli elämäkerturi. Romaanikirjailijat on kuvitteellisten elämien kertureita. Mustakin on tullut näissä paasauxissa aikamoinen kerturi. Wannabe ja bona fide pönäköiden suurmiesten parturi. Jossain Aku Ankassa joltain roistolta ajettiin parta ja se näytti enää hassulta. Simson ilman pitkää lettiä ja leukaluuta. Pelkkä aasi. Naku keisari. Jos oisin psyko analyytikko kuten Eke, sanoisin että olen vaan kade. Kun en oo ize suurmies koitan osoittaa, että ne muutkin on oikeastaan aika pieniä.
ellauri022.html on line 611: Hei tässähän tulee nää nukkekodit joita sen toinen alter ego rakentaa myöhemmässä kirjassa. Lisää unia. Huumori mainitaan nimeltä, mutta se ei tottele kuzua. Tää kirja ei ole vizikirja. Siri on räkänokka, ei turhan nauraja. Osan tän kirjan juonesta se nyysii Kierkegaardilta. Ei voi olla sillä vähän doppaamatta. On se sen verran namesdroppaaja vaikka pudottelee eri nimiä kuin Iivana. Loppuvizeissä tulee vielä Paul Celan.
ellauri022.html on line 629: Joo, kiitoxista selviää, et Lloyd Hustvedt, toi Minnesotan hongankolistaja, se sieltä tosiaankin vinkkaa haudan takaa. Sirin haamukirjoittaja, kirjaimellisesti. Lloyd llook out, it´s the llandllord. Siiri onkin llaaman näköinen. Tai alpakan. Siinä on jotain samaa kuin Auli Hakulisessa. Samanlainen hujoppi, samanlainen isä, ja isäsuhdekin. Auli Hakulisen isä Lauri Hakulinen kexi sanan "muovi". Seisoi Kuusitiellä parvekkeella ja huusi pihan asukkaille "MUOVI! MUOVI!", saadaxeen ne luopumaan sanasta plasu. Ja niinhän ne tekikin, vaan eivät silti sunkaan luopuneet plastiikista. Sana muovi kuluu kansan suussa, aine kierrättyy sen käsissä, kunnes päätyy pikku hiukkasina luontoon eläinten surmaxi. Maasta olet sinä tullut, sinne päädytkin ja meriin, säilyt siellä iankaikkisesti iankaikkiseen.
ellauri022.html on line 633: Amerikkalainen elehdintä on hattivattien käsien heilutusta kallonkutistajan divaanilla. Tää kirja oli täyskäsi hyvintoimeentulevien jenkkien freudilaisia skizoja. Name your poison.
ellauri022.html on line 704: Emerson julisti jenkit älyllisesti izenäisixi Euroopasta 1837. Lowell, jonka kirjastosta Harvardissa me 80-luvulla löydettiin vanhoja Outsidereitä, piti sitä ennenkuulumattomana. Jonkun pastori Piercen mielestä se oli puhdasta sekoilua.
ellauri022.html on line 706: Waldon suhde värivammaisiin oli ambivalentti. Se alkoi pitää orjuutta pahexuttavana muiden kavereittensa mukana, mutta sillä oli aika vahvat rasistiset mielipiteet mutiaisista. Sen mielestä tummemmilla ihmisillä on myös kovempi pää. Se kirjoitti päiväkirjaansa:
ellauri022.html on line 933: Nizami Ganjavi ( persia: نظامی گنجوی, latinoitu: Niẓāmī Ganjavī, l. 'Niẓāmī of Ganja ' ; n. 1141–1209), Nizami Ganje'i, muodollinen, Jami, jonka nimi oli Nezami, Nizami -Dīn Abū Muḥammad Ilyās ibn-Yūsuf ibn-Zakkī oli 1100-luvun muslimirunoilija. Nezāmia pidetään persialaisen kirjallisuuden suurimpana romanttisena eeppisenä runoilijana, joka toi persialaiseen eepoxeen puhekielen ja realistisen tyylin. Hänen perintöään arvostavat ja jakavat laajalti Afganistan, Azerbaidžanin tasavalta, Iran, Kurdistanin alue ja Tadzikistan.
ellauri022.html on line 938: Khosrow ja Shirin ( persiaksi: خسرو و شیرین) on persialaisen runoilijan Nizami Ganjavin (1141–1209), joka kirjoitti myös Laylan ja Majnunin, kuuluisan traagisen romanssin nimi. Se kertoo pitkälle kehitetyn fiktiivisen version tarinasta Sasanian kuninkaan Khosrow II: n rakkaudesta Armenian prinsessa Shiriniin, josta tulee Persian kuningatar. Olennainen kertomus on persialaista alkuperää oleva rakkaustarina, joka tunnettiin jo suuresta eepos-historiallisesta runosta Shahnameh ja muista persialaisista kirjailijoista ja suosituista tarinoista, ja muissa teoksissa on sama otsikko.
ellauri023.html on line 25: Orpo Olavin koettelemuxet eli K.O. Syvännön lapsuus (Ristin Voitto 1957). Kirjoittanut Unto Kunnas. Orpo Olavi on uusi tuttavuus, jonka mulle esitteli Anssi Wanha-Yli-Jyrä. Orpo Olavi on kirjan kansikuvassa jotenkin isin näköinen poikaikäisenä, esim siinä fotossa joka on otettu Tallinnassa, jossa se seisoo mamma Margitin ja Alma Potralin välissä. Orpo Olavista tulee mieleen myös Anni Swanin Pauli on koditon, ehkä vähän Wilho Pylkkäsenkin odysseia. On siinä jotain Kullervoakin alkumetreillä. Äitipuoli antoi kiven evääxi. Axel Gallenin Kullervon kirous sopisi tähän kuvituxexi, tai sen ankka/hiiriversio.
ellauri023.html on line 27: Ruozinnoxesta Den moderlöse Olavi on painos loppu. Se kuitenkin muistuttaa, että Olavi oli vaan puolixi orpo, olihan sillä isä elossa. Ja paha äitipuoli. Wilho Pylkkäsen tarina sukupuolenvaihdoxella. Alkuperäisteosta on 1 kpl SKS:n kirjaston varastossa. Ei ihan Ivana Trump-luokan bestselleri, tai Raamatun. Niiden sankarien koettelemuxet kiinnostaa laajempaa yleisöä. Orpo Olavi on huutavan ääni korvessa. Korvessa harva kuuntelee huutoa. Jos puu kaatuu korvessa ja korppikaan ei kuule, tuleeko siitä ääntä ollenkaan? Ehkä jumala kuulee julkkista jota kukaan muu ei nää.
ellauri023.html on line 36: Se Orpo Ollin ainut kappale löytyi sitten SKS:n kirjaston varastosta, haalistunut pikku kirjanen. SKS:n hieno kirjasto oli remontissa, kirjastonhoitajat vilistivät karussa ikkunattomassa kellarissa kuin pienet rotat. Vanha mummu jolla ei ollut juuri ketään enää ullakolla kulki jonkun käsikynkässä kohti ovea. Suupielessä sylkivana. Vähemmän oli väkeä kuin Salpausselällä.
ellauri023.html on line 45: Kuinka tämä kirja syntyi? Unto Kunnas istui Kaarlo Syvännön kodissa Israelin kuuman auringon alla 1957. Olin silloin viisivuotias, osasin jo lukea. En muista lukeneeni Ollin kurjuus -nimistä nidettä, sitä ei varmaan ollut pääkirjaston lastenosastolla. ellauri023.html on line 49: Usein on vaikeuxia elintarpeiden saamisessa, raha tekee välipään. Eihän ne pirut lähetä tarpeexi Suomesta. On vaadittava tiukkana. Onnexi Orpo Olavin lapsuus on koulinut sen siihen. Ollin kurjuus johtui pahasta äitipuolesta, jonka ilkeys oli ihmeellisempi satua. Olli kertoo repäisevästi pari juttua, ja Unto oivaltaa: tästähän saisi opettavaisen kirjan! Ei kun asiaan. Mikä olis kirjan opetus? Että ole tyytyväinen rupisiin vanhempiisi, Ollilla oli vielä kurjemmat.
ellauri023.html on line 110: Hiljaisella tunnilla veti taas housuista molon seuraxi myös äidin märän muistovärssykirjan ja luki sieltä:
ellauri023.html on line 125: Sinne meni Ollin rakas äidin muistovärssykirja mustakantinen. Opettaja oli sen varmaan hävittänyt.
ellauri023.html on line 196: Siitä lähtien Kaarlo alkoi rukoilla ja tutkiskella pyhää kirjaa luppoaikoina.
ellauri023.html on line 206: Sigfrid Sirenius, merimiespastori, jonka kirjaIhmisiä joilta sain on mun kirjahyllyssä
ellauri023.html on line 207: (ei se ollutkaan mikään paljastuskirja, mikä pettymys), lohdutti Kaarlo Olavia sanoen:
ellauri023.html on line 214: pyhä kirja levälleen ja lähilukua. Sieltähän se selvisi, kun piti selvitä: lähdetäänpä kastamaan!
ellauri023.html on line 241: Ihan kiva kirja, väkivaltaa roppakaupalla, mut aika vähän sexiä. Star wars ilman lentäviä lautasia. Eikä ihan vähän myös vanhan ystävämme narsismin hajua, psykopatiaa ja tunnekylmyyttä. Henkilökuvauxessa on selkeitä puutteita. Vähän samaa heikkoutta kuin jehovan romaanissa jeesus nasaretilaisesta. Ainoa huolella kuvattu henkilö on kirjan sankari, ritari moitteeton ja nuhteeton, jossa ei ole mitään vakavia vikoja.
ellauri023.html on line 243: Rakas jeesus ei vaikuta Ollille kovin läheiseltä, jonkun toisen kirjan sankarilta lähinnä. Toi rakkauskortti ymmärrettävästi esiintyy aika vähän sen pelissä. Vaikee on kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu. Se korvataan sitkeydellä, oveluudella ja izepäisyydellä. Voi olla paremmin tarpeen juutalaisten korttiremmissä.
ellauri023.html on line 247: Toisexi parhaan potretin saa kirjan pahis äitipuoli, joka on yhtä ehta perkele hiilihankoineen. Muut on sit jo ohkasia pahvikuvia. Motiiveja ja puolustuxia ei ole, kaikki vaan ovat sellaisia kuin ovat, toteuttavat niille määrättyä kohtaloa. ovat syntisiä tai etenevät kohti pelastusrengasta, sen mukaan mikä nalli niille napsahtaa. Niinkuin myyteissä, saduissa ja uskonnossa yleensä.
ellauri023.html on line 260: Kaarlo Olavi Syvännön myöhemmistä elämänvaiheista ja kuzumustehtävästä kertoo vuoden 1978 syxyllä Ristin Voiton kustantamana ilmestynyt kirjaTienraivaaja. Tämän jatkokirjankin on kirjoittanut Unto Kunnas. Seuratkaa salaperäistä Pappa Syväntöä hänen vaarallisilla retkillään!
ellauri023.html on line 547: Lauluja, sketsejä ja sarjixia on, Mr. Bean tuli jo mainituxi tavallaan. Mutta onko kirjallisuudenlajia? Murroskäisille on jotain noloja ruottalaisten kirjasarjoja, niinkuin se mitä Rothin pojat luki aikanaan. Mutta klassikoita ei tule mieleen. Knasu rehvastelee noloilla tilanteilla tai pikemminkin häpeällisillä, narsistisen ryppyotsaisena, ei naurata.
ellauri023.html on line 574: Aarne oli estetiikan henkkoht ylim proffa viime vuosisadan lopulla. Kirjoitti 2000 eläkkeellä yleistajusen kirjan nimeltä Estetiikka. Siinä uskalsi jo arvostella oman gurunsa Wittgensteinin zetteleitä.
ellauri023.html on line 634: Oman tiimin kuvaxi apina loi jumalan. Sopii kazoa, näkyykö sen pärstä taiteen naurusalin peilistä. Nojata taaxepäin leffan pehmeällä penkillä ja natustaa popcornia: valkohatut voittavat, kaunis näky. Niin neuvoo Italo Calvino lukijaansa kirjan se una notte d'inverno un viaggiatore alkumetreillä.
ellauri023.html on line 704: Stoalaiset sai nimensä Stoa poikilesta, Ateenan graffitilla kirjavoidusta jalkakäytävästä, jossa oli kuvattuna sankari- ja taisteluskenejä. Itixen Stoan skene on erittäinkin kirjava, siellä laahustaa nyttemmin kaikenvärisiä mamuja. Oman elämänsä sankareita, käymässä elämän taistelua, vähempi uhrimielellä, enempi poimimassa tomaatteja kypsänä. Hevon vitun rämeet, walla walla, tulis luoti ja tappais.
ellauri023.html on line 761: Juhlan kunniax on suomennettu Hannah Arendtista kirja, sen elämästä kertova.
ellauri023.html on line 773: Paha erehdys, Hannah raukka, Ei ihme et sun kirjan politiikan luku jäi keskeneräisex.
ellauri023.html on line 863: Pahojen ritarien nimi on sith, kun vähän vaihtaa kirjaimia se on shit.
ellauri023.html on line 907: näyttääkin siltä. Poe kauhukirjailija on karismaton makarooni, B-ryhmän Han.
ellauri023.html on line 1063: Vesku tuodaan tuoliin avustettuna kuin Harvey Weinstein. Sen vanhoista naisjutuista ei nyt kaivella skandaaleja, ihan myötäsukaan silitellään vanhaa plösöä. Eski tenttaa kunnioittavasti lavaraakkia, Pervon Jarin kirja postillana. Yleisö kuuntelee. Turvallisuuden vuoxi sille ei anneta puheenvuoroa. Ettei lennä puukot ilmassa.
ellauri023.html on line 1074: Leevi-serkun siunauxexi Lagerilla koitui se, että sillä oli vihurirokko just silloin kun nazi-Saxa romahti, ja Auschwitzin leiri tyhjennettiin. Sen parasta kaveria lähettiin kuskaamaan Saksoihin, Leevi joutui jäämään lasarettiin, jossa olijat oli määrä lasauttaa lähtiessä hengiltä. Vaan toisin kävi, toisin oli Israelin jumala sen miettinyt: kaveri kuoli junanvaunuun matkalla, ja SS-äijät ei kiireeltään ehtineet Leevi-serkun vuodeosastolle luodikoineen - BLAM! jäi niskalaukaus saamatta. Leevistä tuli Auschwitzin henkiinjäänyt ja kirjailijajulkkis, onnekkaamman vankiveikon Alberto Dalla Voltan keskitysleiriruumis lepää jossain joukkohaudassa. Alberto jäi palaamatta, siitä ei jäänyt mitään jälkeä. It all just goes to show.
ellauri023.html on line 1093: Vessias putoo polvilleen kun Niskanen haluu sen Jakexi Paavo Rintalan kirjaan Pojat. Hyvä säkä! Niskanen oli särmikäs (Eesus) mutta sarmikas (Vessias). Mitähän se Vesku teki Niskaselle polvillaan? Myit izes ohjaajalle, sanoo Eski. Ohjelma laahaa tuskallisen vaivalloisesti eteenpäin. Kuin Vessias ennen ihmeparantumista. Miten kauan vielä?
ellauri023.html on line 1136: Toinen henkiinjäänyt, kirjailija Jean Améry (Hans Meyer), ei sulata ymmärtämistä, se on hyväxymistä sen mielestä, ja haukkuu Leeviä "anteexiantajaxi", sehän onkin jutkuille haukkumasana, kristittyjen hapatusta. Leevi koitti vinistä, että sen mielestä oikeus riittäisi, ei se janoo takaisimaxua koroilla sen enempää kuin ilmaisexi antoa. Mayerin poika sitävastoin on kostonhimoinen kuin juutalaisten jehova. Tää muistetaan!
ellauri023.html on line 1154: Samaan kirjaan sisältyy kirje, jonka se kirjoitti 1960 saxan kääntäjälle, jossa se sanoi, että sen leiriaika, ja siitä kirjoittaminen "oli tärkeä seikkailu, joka syvällisesti muutti mua". Italiaxi “una importante avventura, che mi ha modificato profondamente,” Raymond Rosenthal (jenkkijutku nimestä päätellen) käänsi sen vielä 1988 sanatarkasti; kootuissa seikkailu on vaihdettu sanaan "koettelemus". Hymistelijät on taas iskeneet.
ellauri023.html on line 1158: Saul Bellow, joka on toisaalla on jo mainittu jenkkijutkukirjailijoiden listassa, on sanonut (sanoo James) että kaikki suuret modernit novelisti (Saul Bellow mukanlukien) oikeesti pyrkivät määrittelemään ihmisluontoa, oikeuttaaxeen elämän jatkamisen ja oman nysväyxensä. (Johon usein sisältyy elämän jatkaminen useamman kuin yhden hoidon kanssa.) En ymmärrä. Mix sitä nyt pitäs justifioida niin sairaasti? Eiköhän riitä vaan todeta millaista tää on. Ja jatkaa naimista kuin kanit.
ellauri023.html on line 1181: Gunnel Beckmanista (os. Torulf) on aika vähän tietoa. Syntynyt 1910 (niin aikasin?! Se oli vanhempi kuin Olavi!) kirjoitti vielä 1969 tän tuoreen tyttökirjan Juhlaan pääsy. Nimi on sitaatti Karl Vennebergin runosta. Aika täti, melkein 60-vuotiaana. Vasemmistolainen lehtimies ja naisasianainen, sen poika Staffankin on kommari ja ajaa Palestiinan asiaa. (Muttei siedä antisemiittejä, punaisia tahroja synagoogan seinillä.) Täähän on kuin viime vuosisadan alun Kristina. Tyttö kirjassa on Kristinan ikiä. Olikohan Pertti Lassila tollanen Jacob-tyypin besserwisseri?
ellauri023.html on line 1183: Seku ihan pakottaa mut lukemaan tän ohkasen vihreen kirjasen, jonka kannella on valkoinen ruusu kumollaan. Niinkuin synnytyxen jälkeen kokeilemaan Hädensaa. Että sitten tiedän miltä sekin tuntuu. Mixihän? Onkohan tääkin jotain hädensaa? Onx tää tyttö Seija jollain tavalla? Ei tietenkään, se kieltää jyrkästi. Sitä vaan harmittaa, et mä en lue sen suosittamia kirjoja. Luet, tai itket ja luet. Niin itkenkin.
ellauri023.html on line 1195: Ei tietenkään. Riita on tulossa. - Kuka ratkaisee mikä kirjallisuus on tärkeää? - Rakkaani, sen saa ize ratkaista. - Mistä tiedät et tää kirja on ei ole tärkeä, kun et ole lukenut? - Koska siinä ei puhuta Määlärin seudun saastumisesta, rotuongelmista eikä nälästä. Nää on tärkeitä ja keskeisiä ongelmia. - Eikö ihmisen yxinäisyys ja rakkaudentarve ole tärkeitä? - Tietenkin, kultaseni, mixi olet niin hyökkäävä! - Koska tuputat vaan sun omia juttuja, tästä sinun tulee pitää ja tämä tehdä ja se sinun on luettava ja se on tyhmää ja se on taantumuxellista ja tuo on kapitalismia ja tuo on sosialismia... - Kuulee että Agnes on ollut asialla, sanoo Jacob jäätävästi. Agnes on porvarillinen lukion opettaja, kukkahattutäti, peukuttaa historiallista näkemystä ja väljähtynyttä vanhaa liberalismia.
ellauri023.html on line 1199: Alan nähdä missä tässä on se hädensa. Tää on kirja aika hyvää feminismiä, ei haistelevaa humanismia eikä marxismi-leninismiä. Sitten tiedät miltä se voi tuntua.
ellauri023.html on line 1203: Nyt olen päässyt pienen ohukaisen vihreen kirjan loppuun. Se oli surullinen, muttei masentava. Loppu oli aika lyyrillinen, siis epätodellisen oloinen. Ei käynyt hyvin eikä huonosti, ei oikeastaan käynyt kuinkaan. Ei sattunut. Herttaisia kesämuistoja, sellaisia just joita 60 vuotias täti voisi kertoa 30-luvulta. Kivasti kertomuxen fokus lopuxi nyrjähti, ei enää tiennyt kuka puhuu mitä kenelle. "mezä missä poimimme isäsi kanssa mustikoita kerran". Syöpäinen tyttö lähtee kuplassa elänyttä, jäihin ehkä pudonnutta poikaa vastaan. Kuolema on orjantappura jonka kautta päästään kiinni rubiiniin, runoili Karl Venneberg, Gunnelin ikä- ja ehkä opiskelutoveri, nelkytlukulaisia. Niinpä niin. Uskokoon ken voi.
ellauri023.html on line 1220: Pertistä oli varmaan kivintä näyttää lampulla punaista. Punaiseen hämärään se tottui myös valokuvauskerhossa. Mekin häärittiin punaisen valon alla, kun kehitettiin Sekun kanssa valokuvia Eiran kellarissa Matin labrassa. Nykyisin se liikkuu mieluummin pimeässä. Pimeää kuin säkissä, sanoi Punavyön papukaija, joka oli oppinut sen pimeässä kömpiviltä roistoilta. Siitä Punavyö älysi, että roistot olivat jo lähellä. Punavyö riisui roistoilta housut, vaan nolataxeen ne. Vai olikohan sillä jotain taka-ajatuxia. Sitä pitäis kysyä Pete Menckeniltä, tai Dick Hilliltä. "Mulla oisi yxi hyödyllinen kirja", aloitti Dick Hill. Palaan ehkä Punavyöhön jossain myöhemmässä jaxossa.
ellauri024.html on line 53: Näin on meidänkin elämässämme. Pienellä präntätty teksti on raamatun kyljessä, ja meidän täytyy tavata se yhtä tarkasti kuin Jessica. Tärkein tietolähteemme, ja samalla sen paras lähdekritiikki, on pyhä kirja ize. Menettely on tuttu tieteen piiristä:
ellauri024.html on line 99:
Petti kaatuilee Meilahdessa 40 asteen kuumeessa. Sille ei anneta laajakirjoista antibioottia, vaikka mustavalkoiset ei tehoa. Se huonontaisi sairaalahygieniaa. Tieto lisääntyy, ja se lisää tuskaa. Hyvässä kirjassa on tälläsiä vanhoja viidakon sananlaskuja. Pitäs Jeesuxen ajaa koronavirus sikoihin. Ai niin, niissähän on jo sikavirus ennestään.
ellauri024.html on line 121: Miss Suomi 1968 Miss Europe Leena Brusiin, jonka sisko vielä oli Kaarina Suonio, sai lapsen 1972 "kirjailija" Jussi Talven kanssa. Eivät koskaan avioituneet koska mies kai jo oli naimisissa.
ellauri024.html on line 185: Jussi Talven paras kirja oli Iloinen juusto.
ellauri024.html on line 240: Jos se voittaa on maailmankirjat sekaisn.
ellauri024.html on line 258: Kristinan Eunukki kirja ei ole paxu, mutta eunukki on. Se ei saa tarpeexi liikuntaa. Kubilabala! Liiku horisontaalisesti, neuvoi etelämeren nainen lähetyssaarnaajaa. Asento menetteli, mutta penixen liikerata ei ollut oikea.
ellauri024.html on line 259: Tää löytyi Margaret Meadin kirjasta. Oliko se se Coming of Age in Samoa? Jonka sievä näkemys samoalaisten vapaasta sexistä näyttäytyi 15v myöhemmin Freemanin tutkimuxessa paikallisten rankaxi kusetuxexi kieli poskessa.
ellauri024.html on line 306: Nyt päästään ruotimaan Arska Kinnusen (1930) yxityiselämää. Kivaa! Eihän kirjasta eikä kirjailijasta tiedä mitään, ennenkuin on selvittänyt taustoja. Aarne ei huolinut koulussa lempinimeä Arska. En mäkään koskaan tykännyt Eskin keximästä nimikkeestä Larska.
ellauri024.html on line 309:
Kinnunen näyttää hyväksyneen painolastinsa, muun muassa mongoloidi-poika Petterin syntymän ja sen, ettei hänestä koskaan tullut kaunokirjailijaa.
ellauri024.html on line 311: Aarne Kinnunen muistelee tapaamiaan henkilöitä kohtuullisen mustavalkoisesti, joko hyvällä tai pahalla. Hän nostaa tapaamistaan yliopisto-opettajista ylös Irma Rantavaaran ja Maija Lehtosen ja painaa alas Rafael Koskimiehen, Pekka Tarkan ja Annamari Sarajaksen. Kaunokirjailijoista ylistämisen arvoisiksi osoittautuvat Lauri Viita, Juha Mannerkorpi ja ennen muuta Pentti Haanpää. Kielteisemmin Kinnunen muistaa muun muassa Väpi Linnan ja Pave Haavikon.
ellauri024.html on line 314: Arskan puolustuxexi: ei se niitä alas paina, se vaan kertoo tapauxia, joista ilmenee, millaisia kusipäitä ne on olleet sille joskus. Tai paskiaisia. Ja niitä se muistaa hyvällä jotka kiitti sitä. Ihan tavallista narsismia. Nää on muistelmat, ei mikään kirjallisuusarvostelu. Ylös ystävät ja alas vihulaiset, se on homman nimi. Ei tarvi teeskennellä mitään objektiivista. Näin se on paljon hauskempaa. Kun horiseva "v---a kosken, Niemi" kiitti Arskaa kirjeessä, se sai Kinnulta ikuisen kunnian. Poliittisestikin ne sopi yhteen. Haavikko taas erehtyi sanomaan että Arskan aforismit oli alisuoritus, ja sai siitä vastineexi muistelmiin: "hyviä kirjoja, mutta typerä ihminen". Älä hemmetissä tölvi Arskaa, se muistaa sen. Jonkun tovin vielä ainakin. Puovo kyllä olikin sietämätön besserwisseri, koleerinen kakka. Luuli olevansa jotakin.
ellauri024.html on line 318: Vähän hämäriä on sen puheet kirjan alussa. Entä jos? Entä jos mitä? Olenko ollenkaan elänyt? No totta hemmetissä olet, ja aika vanhaxi. Senhän näkee kalenterista. Ks. myös kuva.
ellauri024.html on line 320: Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä, että Arska on tolkun mies. Sillä on huumorintajua, ehkä liikaakin, ja se ei ole jumalinen. Lähetti jehovansa kassan kautta saman ikäisenä kuin minäkin. Puoluekanta temokraatti, ei sentään yleistemokraattinen, ihan vaan parlamentaarinen poroporvari. Arskasta ei tullut kirjailijaa, mutta sen muistelmissa on tää sama trokeerytmi. Sillä se ois kai romaaninsakin kirjoittanut, jos ois osannut. Se sanoo että synnintunto ja kunnianhimo tuhoovat ihmisen. Hyvä Arska.
ellauri024.html on line 334: (Alaviite:) Kadun yli Kruunuhaassa näin toisessa kerrostalossa mummon istuvan kiikkutuolissa. Seinällä oli suurikokoinen Tauno Palon kuva. Valaistus oli hyvä naapurinkin ihailla sitä. (Hassuja alaviitteitä harrastaa myös Kinsella kirjassa Soitellaan, soitellaan.)
ellauri024.html on line 339: Arska kammoaa julkista esiintymistä, vaikka tykkääkin keekoilla kirjassa. On kuin avantoon pudonnut koira. Arska tykkäs jostain Charlie Chaplinin laulusta leffassa Nykyaika. Putoon kärryiltä, en tiedä mitä laulua se tarkoittaa. Oisko se, jonka sanoissa ei ole mitään järkeä. Mut en mä kyllä tykkää Chaplinista muutenkaan. Se oli aika huumoriton narsisti. Jaa, onkohan Arskakin narsisti? En ihmettelisi.
ellauri024.html on line 343: Äiskällä oli kyllä hyviä sanoja, kuten "juuttaan halavatut! persetti rallaa!" tai "antaa vaan mennä kuin pissi lautaa pitkin". Äidiltä Arska oppi kiroileman kovasti. Äiskä oli oikeistolainen. Näköelimistä tuli usein vettä, sillä se manipuloi miessakkiaan. Kitupiikki. "Nyt suap pankkikirja olla vähän aekoo rauhassa!" Pirkkotyyppisiä vizejä: "Sanokeepa kolomitavuinen sana! - Kelekka! - Oeekeen!". Pirkon versiossa se oli "Kolome!" Ranskan lehtorin ovessa on vastaava koululaiskasku "- Nommez deux pronoms! - Qui? Moi? - Tres bien!"
ellauri024.html on line 345: Arskan iskä bylsi apulaista ja jäi siitä loppuiäxeen vaimon hännän alle. Niinkuin se yx jäbä kirjassa Tanssi ajan pyörteissä. (Vrt. myös Petskua.) Ei kyllä kannata, ainakaan jäädä kiinni. Arskan isä potkaisi perunakattilan perunoineen pihalle. Ei kuitenkaan vaimoa.
ellauri024.html on line 347: Jotenkin tulee Arskan lapsuuden muistelusta mieleen Ollin kurjuus eli Orpo Olavin koettelemuxet. Varmaan se on toi kombinaatio vahva tuomizeva äiti ja heikko iskä sen hännän alla. Näitä löytyy monen kirjailijan takaata. Ne on samalla kertaa orpoja ja hemmoteltuja. Hitlerkin oli äidin poikia. Esim Olli ja Arska kumpikin tahoillaan pakoili äitejään ja piileksi niiltä skuzissa. Sillä erolla, että Ollin emintimä pelkäs siitä fixumpaa kuin olikaaan, kun Arskan äiti toivoi samaa. Pirkko oli pettynyt kun jouduin Kouvolaan. Niin minäkin.
ellauri024.html on line 375: Arskalla on paljon naurattavia savolaisjuttuja kotikylän ihmisistä. Lukekaa kirjasta, ei niitä jaxa tähän kopsia. On myös ällöjä eläintenkiusausmuistoja, joita ei kärsi toistaa. Vanhanakin se vielä tappaa turhanpäiten kaloja ja lintuja maalaismiehen tapaan. Vaan tämän laitan (lyhenneltynä):
ellauri024.html on line 391: G.H. von Wright (1916), punaposkinen tuttavamme, torpedoi Arskan ekan psykologisoivan väitöskirjateelmän suoralta kädeltä. Se oli Arskan elämän suuri katastrofi. Säveltäjä Skrjabin, joka 46-vuotiaana sai verenmyrkytyxen ja kuoli siihen, sanoi: Mutta minähän kuolen. Mutta tämähän on katastrofi. Arska toipui ja väitteli sitten Aleksis Kivestä. Puursi sitkeästi läpi harmaan kiven. Munkin eka PhD MS meni kiville ja sain siitä masixen, tai kääntäen.
ellauri024.html on line 393: Seuraan tässä Arskan saamaa kirjallista peruskoulutusta, eli elämä ja teokset paradigmaa. Katastrofikässärissä Arska yritti testata kirjailijoiden persoonallisuutta ja liittää sitä niiden kirjoihin. Aika villiä. Ehkä sellainen oli jo silloin 50-luvulla menossa pois muodista, tuli anglosakseista tää positivistinen tuotanto puhuu puolestaan-tendenssi, jonka oppia noudattaa orjallisesti sisareni Kristina.
ellauri024.html on line 395: Rafu Koskimies (1898) oli Arskan Efialtes. Arska ei kuzunut sitä sitten karonkkaan. Rafu luennoi kuin Oiska Ketonen (1913), istualtaan kirjasta. Mä luennoin istualtaan tietokoneen ruudulta. Paljon eroa. No pianhan päästään siitäkin.
ellauri024.html on line 401: Aarne tuotti laitoxelle paljon pisteitä. Kuin hiirenpapanoita. Sen lauseet oli niin lyhyitä. Sen kirjallinen esikuva oli Uuden Suomen Ollin mustapartainen mies. Sillä on hyvä halu lyödä lekkerixi koko verstastoiminta. Mä en niin välitä. Edes niin paljoa. Oishan se halunnut kirjailijaxi sekin, mutta ei eväät riittäneet. Varmaan liian lyhyviä lauseita. Ei koko kirja saa olla aforismia, paizi aforismikirja, ja nehän on hirmu tylsiä.
ellauri024.html on line 405: Irma Rantavaara (1908) ja Annamari Sarajas (1923) oli mulle tuntemattomia suureita. Irma oli Arskan ohjaaja, esitarkastaja ja vastaväittäjä. Onnexi niillä synkkasi. Näyttää kuvissa jyreältä tädiltä, oliskohan ollut isokokoinenkin, ja naimaton. Naimaton oli Sarajaskin, ei kai sitä muuten uraa voinut nainen tehdä noihin aikoihin. Vähän ilkeen näköinen. Kaunainen, ainakin Irmalle, joka vei Rafun viran sen nenän edestä. Irman työt oli sitä Virginia Woolfia. Entäs Sarajaxen? Suomalaista tuhnua. Se oli ihan hullu, tappoi izensä työnteolla. (Taino, tabuilla ja keskikaljalla, kz. albumia 354.).Juha Seppälä (1956), porilainen kirjailija, oli paarmana Arskan kimpussa. Siitäkään ei mulla ole minkään maan havaintoa.
ellauri024.html on line 423: Ei saa siis enää aprikoida, mitähän taiteilija on tässä mahtanut tarkoittaa. Ei mitään elämä ja teoxet suollosta, luetaan vaan kirjaa suurennuslasilla. Höpsöä. Sillä laillahan taideteoxet just toimivat: merkitys tulee taiteilijan päästä vähintäänkin puolixi, ja menee kokijoiden päähän enintään puolixi, yhteistä ainesta hyvä jos on ees neljännes. Sitä neljännestäkö nyt pitäisi loputtomiin pöyhiä unohtaen kaiken muun? Mitä kivaa se nyt on? Ainahan taiteessa on kolme osapuolta, tekijä, teos ja kokija, ei kai mikään niistä ole mitätön.
ellauri024.html on line 425: Lehmänkäännöxen takana oli analyytikkojen linguistic turn. Aarnelle kuten Beardsleylle estetiikka on kritiikkiä, terävän kielen käyttöä, siis löpinää. Se on esteetikon ammatti, mut sitä löpinääkö siellä tutkitaan? Ois luullut että taidetta, kaunista ja rumaa. Mut ei, kirjallisuustiede on löpinää löpinästä, todistusaineistona vaan lisää löpinää. Se on kai sitä intertextuaalisuutta. Ei pistetä päätä ulos textin hämähäkinverkosta.
ellauri024.html on line 431: Aarne tuotti laitoxelle paljon pisteitä, kun sen lauseet oli niin lyhyitä. Sen kirjallinen esikuva on mustapartainen mies. Sillä on hyvä halu lyödä lekkerixi verstaalla toiminta. Mä en välitä. Edes niin paljoa.
ellauri024.html on line 433: Arska väsäsi pienen keltaisen kirjasen naurusta. Siinähän se on savolaisena mielestään asiantuntija. Vähän arveluttaa kuitenkin kun se sanoo et huumorissakin on huippuja ja laaxoja. Hyvää makua ja huonoa. Vittuako se sotkee tähän hyvää makua. Aina kun on huippu, joku putoaa, ja se naurattaa. Käyttää vielä tota ällöttävää moraalista me-muotoa. Puuttuu vaan "koko Suomi nauraa":
ellauri024.html on line 439: On moukkamaista mennä valikoimaan mitä normeja saa nauraa ja mitä ei missään nimessä, ei siis ainakaan herrasväkenä hyvän maun nimessä. Tää on täysin perseestä. Tuttua "leikki leikkinä pylly pois takinasta" -sohittelua nenänkaivusormi pystyssä. Naurakaa noille normeille muttei sentään näille normeille. Se on vaan tuuman päässä sensuroinnista ja kuvien kumartelusta. Rukoilkaamme tänne päin ja pyllistäkäämme tonne. Naurua kolmannella tiimissä. Ei tää keltainen kirja ole mikään tutkimus, vaan tapakasvatusta. Porvariversio Maon punakantisesta. Ammatinvalinnanohjaaja ei pääse pilkuistaan, vaikka on korvannut ne pisteillä. Sille mä näytän fäkkisormea.
ellauri024.html on line 465: Arska on kova poika heittämään vitsejä ja anekdootteja, mutta sen ns. tutkimus on yhtä anekdotaalista. Sillä ei pysy ajatus johdonmukaisesti hanskassa, eikä se yritäkään löytää yleistyxiä. Sen mielestä on kivempi koukkuilla, yllättää, problematisoida problematisoinnin ilosta. Sanokaa jos olette kuulleet tämän ennenkin. Jos se tosiaan haluaisi päästä johonkin tuloxeen, se olisi voinut tehdä sen jo keltaisen kirjan ekassa luvussa. Mutta ei se sitä halua, se haluaa tuottaa löpinää. Löpinä tuo pekonin esteetikon perheeseen. Siellä on monta suuta ruokittavana, ja kesämökkivelkoja.
ellauri024.html on line 474:
ellauri024.html on line 476: Kahlaan sitkeästi läpi Aarne Kinnusen pientä keltaista kirjaa huumorista ja sen puutteesta. Huumorin ja koomisen keskeräinen kymysys. Se on raskasta luettavaa, koomisista kevennyxistä huolimatta, koska siinä ei hevin päästä puusta pitkään. Kuhan naureskellaan Aarnen tahdissa. Huumorin Herbert Karajan. Vallatonta ja vakavaa savolaisen vääräleuan näkövinkkelistä, näkösmirgelistä, näkösirkkelistä, lainataxemme AVS:n muukalaisvihaista nimismiestä Vesilahdesla. (Nää muistiinpanot on suunnilleen yhtä hajanaisia kuin Aarnen oma suolennos. En pyydä anteexi, ja ihan sama mulle saanko.)
ellauri024.html on line 580: Paha myös on kun joku wannabe koomikko pilkkaa upseeria eikä sotamiestä. Komiikka on kazojan silmässä, ja aika malka voi se ollakin sellaisella pölkkypäällä kuin Aarne Kinnunen. Sivistynyt ihminen kuten tämän kirjoittaja ei näe mitään koomista Estherin kirjan 2.12. meikkauskohdassa. Pitä olla Jeremias tai Cato sen nähdäxeen. Näyttää Aarne tykkäävän myös Mark Twainin jumalaa sättivistä pissajutuista, se varman hihityttää sitä äitivainaan jäljiltä.
ellauri024.html on line 588: Hmm, tuo sianhoito-opas pitää lukea. Sitäkään en nähnyt aikanaan. Mä taisin olla tosi ulkona Suomen kähinöistä 90-luvulla. Lainasin sen kirjastosta. Siinähän haukuskellaan muitakin tuttuja, hyvinkin osuvasti molempia Esoja. Mutta keskitytään tässä Punaposken tapauxeen.
ellauri024.html on line 614: Kazon liian jännittävästä kirjasta tai leffasta eka loppuratkasun, jotta kestän kazoo loput. En liioin jaxa kuunnella kiintoisia esitelmiä, se on hermostuttavaa, liian hidasta, puhe etenee kuin etana, ajatuxet laukkaa edellä. Tylsät esitelmät menee, voi ajatella omiaan.
ellauri024.html on line 625: Koko ajan tulee vastaan uusia antiikin mytologian julkkishahmoja. Tän kun vielä lisää ilmielävien tai ilmikuolleiden kirjailijoiden ja muiden historian julkkisten setvimiseen, ei työstä tule loppua. Yx vie toiseen ja se kolmanteen, mä exyn tähän naamarien paljouteen. Onnex onnex en ole tähän tarttunut ennenkuin nyt, kun on enemmän aikaa ihmissuhteille. Kaikki aikahan tähän nyt menee, eikä riitäkkään.
ellauri024.html on line 660: Oireellisesti Arska jaxaa aina messuta hyvästä mausta. Et kirjoittajaan pitää tarkkaan kalibroida vizit yleisön normeihin. Se on kyllä aivan hanurista. Maku on vaan makustelijan kitalaessa. Yx tykkää äidistä toinen tyttärestä. Onko tarkoitus, et vizikirja koostuis tyyten samantyyppisistä vizeistä? Satunnainen lukija joko tykkää niistä kaikista tai pitää kaikkia mauttomina. Se olis ikävää.
ellauri024.html on line 678: Pär Lagerkvist on ikävän oloinen ruåzalainen, nobelisti kotikenttäedulla. Pietistikodista ja virsikirjasta liian pian Darwiniin ja Marxiin pusakan kääntänyt hyyppä, joka itki loppuelämän omaa ja muiden pahuutta, ahisti kun ei ollut enää jumalaa antamassa satikutia ja sitte anteexi, älä enää koskaan tee niin. Hyvin ikävä aivoknääpiö. Ei ihme et Archie tuntee lukkarin rakkautta sen samannimisen kirjan kääpiöön. Se on itekkin kaiken naureskelun takana tollanen kolea synkän armoton kolmannen Moosexen kirjan Mooses. Ingmar Bergmanissa on tota samaa. Langenneita prematurely lauenneita enkeleitä, pikeentyneitä pietistejä, masokristillisiä. Koittasivat päättää: olis joko entisvanhaan tapaan kilttejä ja kunnollisia tukat suittuna, tai sit iloisia ilkeitä ja kampaamattomia ilman omantunnontuskia, eikä tollasia angstaavia vellihousuja. Tää on vanhan ajan modernismia.
ellauri024.html on line 722: Simo Häyhä oli talvisodan legendaarinen tarkka-ampuja, ja nyt palkittu yhdysvaltalaiskirjailija käsittelee häntä homoeroottisessa tarinassa ellauri024.html on line 752: Missä minä olen koominen, kysyy izeltään Aarne Kinnunen, ja vastaus on monipolvinen, et arvaakaan. Peilissä, kateederissa, tässä kirjasa, epähuomiossa. Miksi olet koominen on toinen kimurantti kysymys. Äidin kasvattama poika. Äidin poikia on taiteessa ja kirjalluxessa monia, alkaen Adolf Hitleristä Aarne Kinnuseen. Tästä pitää vielä tehdä eri paasaus.
ellauri024.html on line 772: No nyt yhtälö on muuttunutkin muotoon huumori=komiikka+opetus. Mitähän tässä pitäisi uskoa? Koska kirja on käyt kaz loppu, ehkä tätä, tuntuuhan se jo lopettelevan. Laiturin pää häviää usvaan, niin sanoaxeni. Aarnen pylly vilahtaa hetken ja kuuluu etäinen molskahdus. Pitiköhän se kiinni nenästä. Kivenkin lopetus on harras. Kiveen jos lyö varpaansa laiturilta mennessä voi kiroilla hartaasti.
ellauri024.html on line 791: Mix vaan kirjan vatvonta on perustutkimusta? Sanasta sanaan peliä, jotain vitun Scrabblea. Näistä kirjaimista saisi LEKYTHOS, tai SIKA, kuten fysioterapeutti Poppy Kinsellassa. Lekythion apolese, pani Sofokles halvalla Euripidestä Aristofaneen näytelmässä Sammakot. Krekekekex koax koax.
ellauri024.html on line 793: Nyt en ole vielä jyystänyt Arskan kirjaa huumorista, mut sen mielest ilmeisest huumori=komiikka+tyyli. Aika erilainen näkemys kuin mulla. Musta epäkypsempi. No, makuasioista pitää kiistellä, se on estetiikan tarkoitus. Se pitää kriitikot leivän syrjässä. Se ei saakaan loppua, ei tässä mitään endlösungia ezitä. Jossei tuo nyt lopu, niin suap jatkua.
ellauri024.html on line 970: Tony Hsieh shay; on amerikkalainen nettiyrittäjä ja seikkailukapitalisti. Hän on nettikenkärättikauppa Zapon omistaja. Ennenkuin se osti Zapon, se perusti nettimainosfirman LinkExchange ja möi sen Microsoftille 1998 265 miljoonalla. Jotain se siis on tehnyt oikein selvästi. Sen menestystarina on menestynyt kirjana. Zippo-yhtiön holakratia ei täysin toiminut, ne rabotajet. Zappo palailee hiljaxeen tavalliseen bisnesmeininkiin. Kivaa oli muttei järin tuottoisaa.
ellauri024.html on line 972: Barbara Kingsolver, joka kirjoitti sen Myrkkypuun siemen kirjan Kongosta, lite si och så, muutti Tucsonista muualle ettei tarvis syödä pelkkää sokerimaissia ja pakasterekoissa tuotuja muovikääreisiä vihannexia. Sehän on hienoa, jos on varaa sellaiseen keekoiluun ja naiskohtaiseen jaloilla äänestämiseen. Parempi olisi kollektivisoida ruokayrityxet jotka on varsinaisia syypäitä. Kollektiivitiloissa oli se hieno puoli että ne oli tehottomia. Ei saanu hengiltä torakoita eikä muita pöppiäisiä.
ellauri024.html on line 986: Suuremmaxi kunniaxi - Anna meille ilmatteexi, älä venttaa meiltä korvausta. Älä pidä tilikirjaa, vaan anna mennä vaan. Rohkaise tällästä etenkin muilla, mekin tehdään niin. Iloista antajaa me Espoon herrat rakastetaan.
ellauri024.html on line 1100: Tässä pätkässä on paljon samaa kuin Rousseaun idyllisessä Jullen huushollissa. Pamelakin menee kirjastohuoneeseen polvistumaan. Plagiaatin makua. Isäntä raotti ovea ja näki Pamin pyllistämässä: mikä näky!
ellauri024.html on line 1206: Flateyn saari ja Flateyjarbók on kai oikeita, ellei Wikipediakin ole mukana vedätyxessä. Vähän epäilyttää, historia on näät islannixi saaga. Tanskalaiset osti kirjan 1651 joltain saarelaiselta maatontilla ja palautti sen 1971. Ois pitänyt ukki Kallekustaa Xn pölliä se meille, kun kävi Köpixessä jääkeleillä 1658. Oishan se kulkenut vaikka satulalaukussa.
ellauri024.html on line 1346: Koska mulla ei ole tätä sianhoitokirjaa hyllyssä, kopsin tähän jotain kohtia, jottta voin naureskella niille toistekin, ja ehkä käyttää niitä hyväxi jossain toisessa jaxossa. Vähän lyhentelen sieltä täältä, teen parannuxia.
ellauri024.html on line 1413: Olikos Timo Hämäläinen se dokulampun sammuttelija, naapurin densa jonka kanssa jaettiin työhuonetta Osmontien jyrkännetalon kivijalassa? Joka antoi mulle lahjax kääntämänsä Sven Delblancin kuolinpäiväkirjan, ennenkuin potkaisi lampun kumoon izekin? Kai se oli.
ellauri025.html on line 74: Tuomas valmistui nipin napin teologian kandidaatiksi. Vuonna 1248 hän palasi Kölniin, jossa hänet nimitettiin toiseksi luennoijaksi ja magister ceremoniarumixi. Tuona vuonna hän aloitti myös kirjallisen tuotantonsa ja julkisen osallistumisensa. Hän pysyi Albert Suuren seurassa useita vuosia ja sai suurimman osan tartunnoistaan häneltä. Tältä hän peri erityisesti kiinnostuksen Aristoteleen tuotantoon, joka oli juuri käännetty latinaksi, sekä elämäntyönsä, Aristoteleen filosofian ja kristillisten oppien yhteen saattamisen. Lopulta hänestä tuli vielä opettajaansakin suurempi filosofi ja teologi.
ellauri025.html on line 143: Calvinon kirja, jonka se kirjoitti 4 vuotta ennen kuolemaansa, voisi toimia koko mun runotuotantoni tunnarina. Se on postmodernistinen kirja kirjoista, se käy läpi joukon tuhnuisimpia bestsellerien genrejä, kirjoittaa pätkän kunkin alusta ikäänkuin metakielellä, ja jättää sitten kesken, aloittaa uuden. Mä teen vähän samaa, kirjoitan kirjoista tiivistelmiä, joihin sekoittuu mun omia ajatuxia ja muistumia. Vähän sellasia moraalin tutkielmia.
ellauri025.html on line 147: No, tääkin on sanottu tuhannesti ennen. Perimmäisempi syy jatkaa toistamista on että toisto toimii tyylikeinona. Uutuus on ylimainostettua. Apinat syö joka päivä jotain, vaikka ne söi eilen, ja syö huomennakin, sitä samaa maistuvaa muonaa, kuorien yhdellä kädellä banaania samalla kun pitää kiinni puunrungosta. Samalla lailla tykätään lukea joka päivä jotain kirjaa, kuoria sitä yhdellä kädellä sellofaanista pitäen toisella kiinni bussin tangosta. Maistus varmaan sullekkin. Muut apinat tosin voi käyttää apuna jalkoja.
ellauri025.html on line 160: Fantasiakirjailija Robert E. Howard yhdisti sankarinsa Conanin kimmerialaisiin näiden mystisen ja raa'an maineen takia. Howardin fiktiiviset kimmerialaiset kuitenkin ovat fiktiivisten kelttien esivanhempia, eikä heillä ole historiallisten kimmerialaisten kanssa mitään muuta yhteistä kuin nimi.
ellauri025.html on line 193: Löysköhän Calvino kimmerialaiset Conanista? Italo ei kai lukenut vuonna 79 Wikipediaa. Ahti Ukon kirjailijanimi oli Vorts Viljandi, tai päinvastoin. Siitä kiistelevät kimmerin professori Uzzi-Tuzii ja herulilais-altainen laitos. Vorts on järvi ja Viljandi kaupunki Virossa. Vortsin puoli oli neuvostotasavalta, Ahti Ukon muuten säälittävä.
ellauri025.html on line 199: Kun lukee Calvinon kirjaa ei voi välttyä vaikutelmalta, että Italolla on ollut samanlaisia totaalisen vieraantumisen hetkiä kuin mulla: mitä helvettiä nää apinat oikeen sekoovat. Ei tässä ole kyllä enää mitään tolkkua. Tarzanin olis korkee aika sulkea tää viidakko.
ellauri025.html on line 204: Italo Calvinon kirjaan on vaikea piirtää kantta.
ellauri025.html on line 210: sen seizemän kirjan alkua, eri genrejen parodioita.
ellauri025.html on line 217: Jotakin siihen tyyliin et kirjallisuuskaan ei johda mihkään,
ellauri025.html on line 223: Enää ei ollut kellään aikaa päntätä päähän paxua kirjaa.
ellauri025.html on line 243: Oudon jugoslaavilaiselta vaikutttavan kirjanalun
ellauri025.html on line 358: Hesiodoxen maanviljelysopas on kuin sudenpentujen käsikirja. Hesiodos muistuttaa erehdyttävästi Roopen Ankkaa nuorena. Roope paahtaa pyhänäkin sepän pajan ohize, missä laiskimuxet istuu pitämässä rokulia, ja vaappuu komentamaan veljenpoikia: kesä ei jatku loputtomiin, nyt rakennatte aittoja!
ellauri025.html on line 435: Loppuosa kirjasta on maamiehen kalenteri, samanlainen rautaisannos taikauskoa kuin kiinalaisilla on vielä tänä päivänä. Jaa onhan meilläkin vielä horoskooppeja. Sellasesta tykkää kaikki obsessiivisuuteen taipuvaiset, on ihqua kun on yxikäsitteisiä ohjesääntöjä, joista ei saa poiketa. Ei saa astua katukivetyksen rajoille. Niistä tykkäsi myös Kimmo Koskenniemi.
ellauri025.html on line 479: Larry saa varmaan vielä kunnia-PhDn omasta Singularity Universitystään, tutkimusala transhumanismi, väitöskirjan aiheena iankaikkinen elämä varaosilla. Täähän se kiihotti myös toista futuristijutkua, sitä Yael Hararia. Pagen mielestä teslamies Leon Musk palvelee ihmiskuntaa lähtemälla Marsiin. Page voisi ize tehdä ihmiskunnalle saman palveluxen. Voishan se lähteä vaikka vaan kuuhunkin. Kunhan ei tule takaisin. Se on futuristi, mixei siis kuuturisti, yxisuuntaisella lipulla.
ellauri025.html on line 483: Metro-lehden kolumnissa joku miehenpuoli valitti, että kirjat ovat vanhanaikaisia, kun ne pitää ize valikoida hyllystä. Mistä tiedän, onx toi kirja musta kiva? Se on ihan liian hidasta nykyaikana, jolloin somen nerokkaat algoritmit laskee alle millisekunnissa, minkä leffan mä haluun seuraavaxi kazoa. Se on yxi vahva syy, mixei miehet ja pojat viizi enää lukea. Kun on nää videot ja tietokonepelit, tajuuzä. Oisko aika aloittaa jo tasapainottava #hetoo liike.
ellauri025.html on line 607: Onkohan tän kirjan kaameus ihan suunniteltua? Tekeekö kirjailija parodiaa koko laumasta? Näähän on ihan hirveitä. Vielä pahempia kuin Westöön Kjellillä.
ellauri025.html on line 645: Howard Phillips Lovecraft (20. elokuuta 1890 – 15. maaliskuuta 1937) oli yhdysvaltalainen prosaisti ja runoilija, joka kirjoitti etupäässä fantasia- ja kauhukirjallisuutta. Eläessään Lovecraft ei saavuttanut suurta menestystä ja jäi yhtä köyhäxi kuin Poe, mutta nykyään häntä pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä kauhukirjailijoista. Suuren osan tuotannostaan Lovecraft julkaisi pulp-lehti Weird Talesissa sekä erilaisissa amatöörikustanteissa.
ellauri025.html on line 682: Tää on lainaus Ingeborg Bachmannin (1926) prujauxesta Das dreissigste Jahr (1961). Varmaan kirjoitettu 1956 kolmenkympin kriisissä. Ingeborg on Itävallan tyttöjä, Klagenfurtista, väitteli (uskokaa tai älkää) Heideggerin existentialismista. Voihan se siitä huolimatta olla ihan ok. Vaikka vähän epätodennäköistä se on. Sen byhlainin saxankielinen synopsis on aika hämärä, joku Moll siinä on joka on ilkeä, kun taas tää "er" tai "ich" joka siis on Ingeborg ize, on hyvis, ei luikuri niinkuin Moll. Jotain sekoilua Italiassa ja lopussa joku autokolari. Siinä se. Tää on siis vaan novelli. Olikohan Monikan äidillä tää kirja ruozix kotona? Kirjoittaa vähän samalla lailla kuin Monika, katkonaisilla lauseilla ja runokuvilla. Ottaa Ingeborgilta vähän mallia toi Monika. Se varmaan muistelee omaa kolmenkympin kriisiä.
ellauri025.html on line 695: paskaa kuten Kolhon Alkemisten. Kohta seuraa muuta vastaavaa kirjallisuusknoppailua, kuten montako osaa on Proustissa. Kinsellan Becky ei edes tiennyt miten Proust
ellauri025.html on line 696: lausutaan. Prost? Prust? Prööt? Joo kyllä Saga-Lill on selkeesti Monika, ruumiikas kirjatoukka joka harrastaa valokuvausta. Emmy on sen knullgris, pikku kani.
ellauri025.html on line 706: Puolessavälissä kirjaa tulee vihdoin luku Våldtäktspojkarna. Päästäskö nyt vihdoin asiaan? Nåjå, nyt se selviää ettei se pikku Cosmo ollut aloitusviisikossa lainkaan mukana.
ellauri025.html on line 735: Tähän kohtaan tarvitaan taas pieni intertextuaalinen excursus, nimittäin Patti Smithin muistelmat 70-luvulta, Just kids (2010), johon Monika on jo kauan viittoillut. Sieltä on otettu ainexia tähän Emmy-Gusten kuvioon. Patti ja Malethorpe (1946) oli (on? no nyt varmasti jo entisiä) wannabe beatnik runoilijoita. Tää lie ollut jonkinlainen kulttikirja 2010, meni totaalisti ohize tältä paasaajalta.
ellauri025.html on line 748: Mixe ellottava pikku Gusten apina meni heti lavertelemaan poliisille, vaikka Saschakaan ei sitä halunnut? Koska siitä tuntui pahalta. Omatunto kolkutti. Jag skiter i din rättvisa, Sascha sanoo tyynyn alta. Juutas Käkriäinen kostaa äkkirikkaille. Ei se Sascha ollut ekaa kertaa pappia kyydissä, sekin oli jostain julkkisperheestä, koko lapsikatras oli aineista takussa. Rikkaat vanhemmat oli keskenään jo sopineet hyvityxistä, ja eiköhän tän holierthanthou Gustenin pidä vasikoida jepeille. Ja koko tästä paskasta tehdään filmi tietysti, Cosmo Productioons. Plus kirja filmin pohjalta, Monika Fagerlund Productioons.
ellauri025.html on line 778: Pojat on mätiä omenoita, niillä on paha olo, ainakin sillä yhdellä Juuttaalla. Lukiallakin on paha olo, koska tän kirjan ihan koko porukka on mätiä. Maistuvat ja hajahtavat pahalta kuin pahentunut omena. Tytön olosta ei ole vielä ollut vielä puhetta. Tekikö sen mieli mätkiä niitä poikia? Ehkä se kerrotaan viimeisillä 40 sivulla. Aina voi toivoa että gängfäkki vähenee kovilla rangaistuxilla. Ainakin päästään enemmän tasoihin. Ja se on puolet rangaistusten tarkoituxesta, se retributiivinen.
ellauri025.html on line 784: Nyt kilistellään taas avaimia, onkohan tää avainromaani? Vaikea sanoa kun ei ole seuraillut ankkalammikon räpistelyjä. Poikia jelppivä traumaterapeutti kuitenkin on kuuluisa kirjasta Kirahvi verannalla. No se on tietysti Virtahepo olohuoneessa. Sen kirjoittaja Tommy Hellsten lie jostain syystä jäänyt näpäsemään Monikaa. No onhan ne melkein aikalaisia, 10v erolla. Tommy Mauritz Hellsten Syntyi: 23. syyskuuta 1951 (ikä 68 vuotta), Loviisa .
ellauri025.html on line 786: Se on suomalainen teologi, terapeutti, kouluttaja ja kirjailija, joka on kirjoittanut useita elämäntaidollisia teoksia, joiden materiaalina hän on käyttänyt omaa ja potilaittensa elämää. Hellsten puhuu äidinkielenään ruotsia mutta kirjoittaa enimmäkseen suomeksi. Cosmo on sen pendangin serkku. Onx Hellstenilla ohjaajaserkkua? Voitto Hellsten tais olla joku kuuluisa juoxija takavuosina. Ja ex Paasikivet ole entisiä Hellstenejä? Sittenhän me ollaan melkein sukulaisia?
ellauri025.html on line 791: No sit on vielä tällänen osa nimeltä efteråt. Onx tää epilogi, kuten Zorrossa? Ei, tää efteråtkin on vaan tästä Fripestä, ehkä tylsimmästä tyypistä koko kirjassa. Sekin on kai Monika sukupuolenvaihdoxella, koska sekin kirjoittelee novelleja. Vad är ondska? Finns ondska? Taas ollaan menossa jonnekkin raamattu olalla. No ei, se meni sentään kesken. Frippe alkaa vähän styylaa Cosmon kaa, vaatteet päällä vaikka Cosmo on homo.
ellauri025.html on line 801: Musta tää oli aika paska kirja, ärligt sagt. Oudointa on himpatian puute suunnilleen kaikkia osanottajia kohtaan. Kertoja ei tunnu tykkäävän kenestäkään, eikä sitten lukijakaan. Esim Saschaa, hihittelevää uimaria Monika käsittelee aeeka kylmästi, se on saatu kuulostamaan suorastaan ikävältä tyypiltä, jos edes elävältä ollenkaan. No ehkä sekin oli tarkotus. Jospa sanoma on et ei våldtäktissä ja sen kostossa olekaan kyse säälistä tai armosta, vaan teodikeasta. Oikeuden mehukkain osa ei ole habilitaatio, ei profylaxis, vaan retribuutio. Jehova maxaa vanhaan tapaan ondhetin förövareille samalla taxalla, kostaa kolmanteen ja neljänteen polveen saakka. Kost jumala.
ellauri025.html on line 807: Monika Fagerholm (1961) täyttää ensi vuonna kuusikymmentä. Se on pikku Matin ikäinen, tai Kristiina Jokisen. Jotain samaa niissä on, kuten Cheekissä ja James Bondissa. Sekin on vapaaehtoisesti lapseton. (Tuskin enää tossa iässä.) Kantaa jotain kaunaa miehille. Ei sunkaan se ole homo? Miehiä ei se mainize ollenkaan Wikipediassa, vaikka muut palkinnot luetellaan hintalapun kaa. Sen isä on tai oli professori, ize se on hukki. Vanhemmat arvostivat titteleitä. Psykologia ja kirjallisuus aineina. Se on kertonut julkisuudessa alkoholismista. Siis omasta. Onhan se täyttä elämää kun pullon tyhjentää, täydestä päästä on hyvä kirjailijan ammentaa.
ellauri025.html on line 809: No ei oo yxinomaan homo ainakaan, netistä löytyy kuva siitä häämekossa. Jonkun vanhan miehen käsikynkässä. Onkohan se sen isä? Tuskin sittenkään. Stashattu se on joka tapauxessa. Voi olla isän korvike. Olikohan sen isä Nisse juoppo? Äiti ainakin joi sen kanssa isän kuolemaa. Sen äiti oli töissä pääkirjaston lasten osastossa Rikhardinkadulla. Olikohan mun aikana? Ehkä mä oon tavannutkin sen. Monika on aika jyreä, silmät viirulla kuin kissapedolla.
ellauri025.html on line 861: Alkoholi oli kirjailija Monika Fagerholmin ensirakkaus. Toinen rakkaus, mies, ei kommentoinut juomista. Kolmas rakkaus tuli elämään juomisen päättyessä, mutta siitä Monika ei oikein osaa puhua. (Spoileri: se on Jeesus.)
ellauri025.html on line 862: Vuonna 2002 kirjailija Monika Fagerholm heräsi keskellä yötä kesäpaikassaan. Hän oli selvin päin, mutta tunsi olevansa kuplan sisällä eikä päässyt sieltä pois. Hän ajatteli kuolemaa. Ei pitäis käyttää Googlea, se tappaa.
ellauri025.html on line 880: Monika Fagerholm asui lapsuutensa Helsingin Puotilassa. Mäkin kävin siellä Hannu-Pekan kotona. Aika keskiluokkasta. Olihan siinä hienommat Marjaniemi ja Kallvik lähellä, niitä lienee kirjan muisteluissa mukana. Hänen isänsä oli koneenrakennuxen professori Nils-Erik Fagerholm (1928)ja äitinsä kirjastoamanuenssi Kristina Herrgård (1933). Nisseä 5v nuorempi, Botby gårdin kaunis Kristiina. Monika oli perheen kuopus ja kiltti tyttö. Isosisko Pia Annika (1959) on stashattu. Isän professorimatrikkelissa Monika on psykolog, isosiskosta ei ole mitään. Hän kirjoitti päiväkirjoja ja myöhemmin nuortenkirjoja. Muuna aikana hän juoksi lähimetsissä ja tapasi kavereitaan ympäri Itä-Helsinkiä.
ellauri025.html on line 893: "Opintojen aikana emme koskaan miettineet, millainen on hyvä ihminen. Se häiritsi minua. Kun sitten kerran käsittelimme eräällä kurssilla Dostojevskin ihmiskuvia, maailmani aukeni. Aloin lukea kirjallisuutta."
ellauri025.html on line 897: Dostojevskiapa tietysti. Se stemmaa. Sellasta ryppyozaista angstausta on Bambi-kirjakin, jeesus nurkan takana kirves valmiina. Se nyt puuttuis et psykologit koittas tehä ihmisistä hyviä. Kääntäis korvan takaa hyväruuvia. Syöttäis leponexin sijaan hyvänexiä. Parantaja paranna izesi, antiikin vanha sananlasku. Puolella psykologiaan pyrkijöistä on just se mielessä.
ellauri025.html on line 901: Monika oli pitkään yrittänyt vastustaa lukemista ja kirjoittamista. Hän ei halunnut olla kiinnostunut samoista asioista kuin äitinsä, joka toimi lastenosaston päällikkönä Rikhardinkadun kirjastossa. Se taisi olla isän tyttö, mutta äiti oli vahvempi. Sitkeämpi ainakin. Monikaa häiritsi myös se, että kirjoittaessa koko maailma pyörii helposti oman navan ympärillä. (Ei se sitä sittemmin liikaa ole häirinnyt.)
ellauri025.html on line 903: Monika aloitti kuitenkin kirjallisuustieteen opinnot. Yliopistolla kului kymmenen vuotta. Tuona aikana hän vietti aikaa taiteilijoiden kanssa ravintola Kosmoksessa, kirjoitti kirjallisuuslehtiä ja tutustui kirjallisuusjärjestö Nuoren Voiman jäseniin.
ellauri025.html on line 908: Monika teki ystäviensä, muun muassa kirjailija Kjell Westön kanssa ruotsinkielistä kirjallisuuslehteä, mutta lähti sitten puoleksi vuodeksi Tukholmaan opiskelemaan kirjoittamista. Siellä Monika oppi kysymään itseltään: Mikä ajaa minut kirjoittamaan? Hän ymmärsi, että piti kirjoittaa juuri siitä.
ellauri025.html on line 910: Ai siitä et "mikä saa mut kirjoittamaan?" Ompa tylsä aihe. Aika monet kirjailijat kirjottaa siitä, kun ei enää muuta kexi. Asiaa tai ei. Seku kysyy työlääntyeenä mikä saa mut kirjottamaan koko ajan. No salamiakki! Ei vaitiskaan, kylä se on lähestyvä eläkeikä ja sen takana häämöttävä kuolema. On ikävillä perhetapahtumilla kai osansa. Lisänä rikka rokassa. Pitää muistella äkkiä ennenkuin on liian myöhäistä.
ellauri025.html on line 914: Monika sai kustannussopimuksen, ja pian ilmestyivät novellikokoelmat Sham ja Patricia. Niissä hän tahtoi olla älykäs ja analyyttinen kirjailija.
ellauri025.html on line 917: Monika alkoi kirjoittaa eläimellisellä intohimolla. Nyt lähti lyyti kirjottamaan. Syntyi ensimmäinen romaani, Ihanat naiset rannalla. Kun se ilmestyi vuonna 1994, Monikasta tuli koko kansan tuntema kirjailija. Pieneläin oli perillä. Lihava nainen kultasannalla. Kissanpäivillä.
ellauri025.html on line 919: Mä en tienny Monikasta mitään ennen tätä hälinää. (Sanoo musta massoja.) Siis tällänen tuuba saa sen sydämen pompsahtamaan. On se surkeaa, sanon kuin Pirkko Hiekkala. Äly hoi älä jätä. Ois vaan jatkanu älyllä, ois häslännyt vähemmän. Asiantuntijoiden mielestä (2kpl) tää on sen huonoin kirja. (Tosin mä oon lukenut vaan tän, siis puolet tästä.) Ehkä vika on että se kirjoittaa nyt selvin päin.
ellauri025.html on line 926: Samaan aikaan, kun Monika paistatteli julkisuudessa kirjailijana ja ravasi Ruotsissa kertomassa ensimmäisestä romaanistaan, hänen isänsä sairastui aivoverenvuotoon. Monika palasi saman tien kotiin, liian myöhään. Isä oli vaipunut koomaan ja kuoli pian 1995. Ehti olla prof 7v, sai viran vanhana. Siis kuoli 67-vuotiaana, mun ikäsenä.
ellauri025.html on line 939: ”Tuo aika on muistoissani hyvin ristiriitainen. Kiersin maailmalla menestyneenä kirjailijana, mutta kotona kaikki oli toisin. Siellä minua odotti joka kerta itkevä ja terapian tarpeessa oleva äiti.”
ellauri025.html on line 961: ”Minä kirjoitan kirjoja ja Hilding rakentaa taloja. Emme ymmärrä toistemme tekemisistä mitään, mutta se ei haittaa. Päinvastoin: kun olen kotona, olen ihan jotain muuta kuin kirjailija Monika Fagerholm.” Ei varmaan haittaa, että Hilding on ollut mielisairaanhoitaja.
ellauri025.html on line 971: Monika palkittiin huhtikuussa Ruotsissa akatemian kirjallisuuspalkinnolla. Tilaisuus oli juhlava, ja Monika piti siellä puheen. Vaikka juhlissa oli kivaa, Monikasta on taas mukavaa olla kotona omassa arjessaan.
ellauri025.html on line 977: Monikan tunteet ovat nyt auki. Poissa on se ihminen, joka oli muuttunut alkoholin myötä kylmäksi. (Tarkoittaako tää äitiä vai isää? Aika kylmiöltä Monika ize kirjan perusteella vaikuttaa. Koko henkilökaarti on ällöjä.) Myös arki on parempaa. Monika ei enää tarvitse alkoholia kyetäkseen kirjoittamaan. Hän osaa olla avoin muutenkin. Muttei tarte olla persaukinen, jos sen nettoarvo (9Me) pitää paikkansa.
ellauri025.html on line 1006: kirjailijat
ellauri025.html on line 1007: kirjallisuus
ellauri026.html on line 25: Punavyö on Simo Penttilän luoma kuvitteellinen villin lännen hahmo. Hänen kumppaneinaan ovat suomalaiset toverukset Pete Menken eli Pekka Mänkkönen ja Dick Hill eli Riku Kumpulainen. Pete on esiintynyt sirkuksessa tarkka-ampujana ja kehuu aluksi olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon paras ampuja", mutta havaitsee Punavyön itseään paremmaksi ja ilmoittaa sitten olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi paras ampuja". Dick myy kirjoja, joiden nimistä osa on selvästi hänen itsensä keksimiä. Jännittävissä tilanteissa kaverukset alkavat usein naljailla keskenään peittääkseen pelkonsa. Nämä keskustelut alkavat varsin usein Dickin kommentilla, että hänellä on "yksi hyödyllinen kirja".
ellauri026.html on line 27: Mullakin on tässä nyt yx hyödyllinen kirja. Saatan olla tän lahjakkaan sisarussarjan kolmannexi paras runoilija. Ellei Petsku teholla ala parantaa kuin sika juoxuaan.
ellauri026.html on line 44: kipinästä kirjanmerkki
ellauri026.html on line 45: kirjanmerkistä meteli
ellauri026.html on line 80: Ripukka on Lönnrotin sanakirjassa pieni ripa tai sitten rippunen. Siitä ei kyllä taida tulla mieleen mitään kummempaa. Paizi Petsku pienenä venyttämässä pientä pipuaan pitemmäxi sanoen Pe-pi-ta.
ellauri026.html on line 90: Kirjanmerkkejä on mulla kymmenittäin nyt, kun kesken jääneitä kirjoja on kymmeniä. Ne kasautuu senkin päälle, kun yöpöydälle ei mahtunut. Niiden välissä on maxukuitteja, matkalippuja, oikeita kirjanmerkkejä, paperin reunasta reväistyjä lappuja, postikortteja, ties mitä liuskareita. Heitettäneen pois kuolinsiivouxen yhteydessä, minkä ajattelen tehdä vasta postuumisti.
ellauri026.html on line 92: Meteli nousi meillä viimexi, kun uskaltauduin tuumimaan, että misogynia (sanan kirjaimellisessa mielessä, siis naisviha) voi jäädä päälle pikkupojan äitiin, tätiin, mummoon tai muuhun mahtinaiseen kohdistuneesta kiukusta. Minä en istu Axan hännän alla, murisi Sakukin. Siitä huusi perheen naiset mulle pää punasena: onko sekin nyt taas naisten vika, syyttäkää vaan paska patriarkat izeänne eikä meitä. Ei kanzi tämmöisiä ääneen tuumia, meillä ainakaan.
ellauri026.html on line 102: Pienenä ihmettelin mixi kenkäraja on raja. Ei se olekaan sama sana etymologisen sanakirjan mielestä. Mä ostin etymologisen sanakirjan osa osalta "omilla" rahoilla lukioaikana, siitä oli silloin saatavana vaan nidottu versio. Tuolla se on vielä hyllyssä. Tutu-tädiltä perin hiljan sidotun kappaleen. Sisältö näyttää olevan ennallaan. Sen mukaan raja on loppuun kulunut tai muuten huono kapine. Niinkuin roju. Rajasuutarit paikkaa kenkärajoja. Ne on snobeja. Se toinen raja on venäjästä, kraj, niinkuin Ukraina, rajamaa.
ellauri026.html on line 112: Vatikka löytyy Lönnrotin sanakirjasta, jonka sain isiltä ylioppilaaxi tultua. Kirja jäi kuitenkin isin hyllyyn ikäänkuin syytinkinä kunnes isi kuoli. Nyt se on tossa mulla hyllyssä, kunnes mäkin liityn Hietaniemen hiljaisiin. Vatikka eli vatukka eli vattu, sanoo Elias. Mä tykkäsin pikkuisena vatuista enemmän kuin puutarhamansikoista. Ize asiassa en niin järin perusta jordgubbeista vieläkään. Mezämansikat on ihan toinen asia, ne on ihania, varsinkin kesän ensimmäiset. Ukonmansikoita kasvoi Sommarhemissä, ne oli jännän makuisia. Ei niin hyviä, mutta jänniä. (Joku eläkeukko Sivula Ylen uutisissa väittää, että vatikka on joku lyhyt varsta. Pitäköön pumppunsa. Mä lainaan mieluummin Lönnrotilta.)
ellauri026.html on line 124: Viime kesänä ei ukkostanut ollenkaan, oli niin kylmä kesä. Nyt on lämpimin talvi sitten 70-luvun. Maa on vihreä ja sula helmikuussa. Bagdadissa sataa lunta. Australia tulvii. Navat sulavat. Etiopiassa on heinäsirkkalaumoja. Coronavirus leviää kuin espanjantauti. Raamatun vizat läiskivät. Maailmankirjat ovat sekaisin. Onkohan tää maailmanloppua. Viimenen hetki kirjottaa runoja. Kohta ketään ei enää ole lukemassa. No eihän kukaan lue enää muutenkaan, jengi kazoo vaan videoita. Näitä jorinoita ei kukaan lue kuitenkaan. (Paizi mä, narsistin yhden hengen yleisö.) Alkaisinko väsätä videoita emerituxena. Osaanhan mä niitä tehdä ennestään. Suunnilleen yhtä hyvin kuin näitä runoja.
ellauri026.html on line 180: Essee on täynnä viittauksia klassiseen kirjallisuuteen renessanssihumanisteille tyypilliseen tyyliin. Tyhmyys esiintyy yhtenä jumalista, isänään Plutos (”Rikkaus”) ja äitinään Neotes (”Nuoruus”), nuorin ja kaunein nymfeistä, hoitajinaan nymfit Methe (”Känni”, Bacchuksen tytär) ja Apaidia (”Oppimattomuus”, Panin tytär), seuranaan Filautia (”Itserakkaus”), Kolakia (”Imartelu”), Lethe (”Unohtelu”), Misoponia (”Työnkaihtaminen”), Hedone (”Nautinto”), Anoia (”Järjettömyys”), Tryfe (”Löllöys”), Komos (”Kekkeri”) ja Aegretos Hypnos (”Heräämätön uni”).
ellauri026.html on line 182: Tyhmyyden ylistys oli hyvin suosittu, Erasmuksen hämmästykseksi ja joskus jopa peloksi. Paavi Leo X piti sitä hauskana. Ennen Erasmuksen kuolemaa teoksesta oli jo otettu useita painoksia ja se oli käännetty ranskaksi ja saksaksi. Pian se ilmestyi myös englanniksi. Yksi vuoden 1511 painoksista sisälsi Hans Holbein nuoremman puupiirroksia. Kazelukirjaversio sohvapöydälle. Hansulla on myös kiva kuva Jessestä.
ellauri026.html on line 188: Leonard Cohen putkahti esiin Kotiliedessä Monika Fagerholmin kertomuxessa, se kuunteli Leonard Cohenia harkitessaan takinkääntöä. Cohen ize ei kääntänyt rabbiinin takkiaan, vaan kirjaili zen vaan zen-kuvioilla. (V-M. Ploiri mainizee zen-meemin myös E.Saarisen luennolla.)
ellauri026.html on line 202: Alaviite Kiimainen munkki-meemin avataareja: isät Roshi, Cohen, Mefodi, Rabelais, Abelard, Antonius, Matka länteen-kirjan apina. Näitähän on vaikka kuinka monta. Kiimainen ja munkki on lähisynonyymejä. Hakusanoilla kiimainen+munkki tulee vain pornovideoita. Hakusanoilla munkki+kiusaus oli tämä ensimmäinen osuma:
ellauri026.html on line 266: Die Kräutermischung besteht oft aus 25 g Schnittlauch, 25 g Petersilie, 25 g Kerbel, 25 g Kresse, 25 g Sauerampfer, 25 g Borretsch, 10 g Estragon, 10 g Dill, 10 g Bohnenkraut. Manchmal auch Zitronenmelisse. Kerbel on kirveli ja Bohnenkraut on kynteli. Meillä on ollut näitä kaikkia, eri vuosina, ei kerralla. Monet kuolee talvella. Sauerampfer, suolaheinä on menestynyt hyvin. (No jaa, nyt se on taas hävinnyt.) Myöhempänä tulee vielä puhe mäkikuismasta eli helleborista, masennuslääkkeestä jota otti myös se melankolinen Burton, jota Puu kasvaa Brooklynissä kirjan tyttö aikoi lukea päästyään B-kirjaimeen. Jos mulle tulee vielä masis vanhana, suostun syömään enää sitä. Ehkä mä sitten lennän ilmapallona kuin Muumi syötyään jotain liljoja.
ellauri026.html on line 268: Tyhmyyden kavereita on izerakkaus ja mielistely. Mikko Tolosen väitöskirjan nimi oli "izerakkaus ja izestä tykkäys Mandevillellä ja Humella." Mä luin sitä jonkun pätkän kun se oli hyllyssä, ihan vaan tutustuaxeni Mikko Tolosen mielenmaisemaan. Nyt en muista paljonkaan. Hume ainakin oli aika izetyytyväinen. Kai sen vois uudestaankin lukea, nyt tän runoelman valossa. Self-love ois niinku izekkyys, ja self-liking niinku ylpeys. Ne pitäis erottaa eri passioixi, ne sanovat.
ellauri026.html on line 276: Tyhmyyden muut kaverit on Unohtelu, Työnvieroxunta, Nautinto, Pimahdus, Löllöys, Kemut ja Sammahdus. (Sammahdus on se Negretos hypnos, heräämätön uni). Tyhmyyttä ja sen kavereita on syytettävä jos vaikka pukinparta stoalainen ryhtyy lapsentekoon tai mikä pahempaa erehtyy naimisiin. Sitä virhettä Erasmus ei tee, se on munkkipossu. Sille riittää Thomas More, ask no more. Erasmus omistaa tän kirjan Thomas Morelle, parhaalle kamulleen, jonka nimi kreikaxi tarkottaisi hölmöä. Tyhmyyden jumalatar on Moria.
ellauri026.html on line 278: Moria on EU:n kurja pakolaisleiri Kreikassa Lesbon saarella. Tolkienin knääpiöillä oli Mines of Moria, Khazad-dûm, missä harmaa homo Dumbledore putos Balrogin kaa helvettiin ja nousi kolmantena päivänä ylös taivaisiin valkoisena kuin Saruman. Nick Ostler antoi mulle Fainwood Circlessä kirjan Bored of Rings, siinä Balrogin nimi oli Ballhog. Warren Beaty oli kingi sophomorena. E.R. laittaa sanat toisin päin, morosoph. Nääkin kirjoituxet vois olla morosofiaa. Kreetalla Juhani von Grönhagen käytti paikallisille kavereilleen sanaa vre, se oli more, paino lopputavulla, vokatiivi sanottuna murteella. Hei pahvi!). Lapset on tyhmiä, sixi onnellisia, ja vanhat unohtelee, tulee onnellisix uudestaan. Oxymoron esiintyy jo toisaalla runon nimenä.
ellauri026.html on line 346:
Italia
kirjallisuus
ellauri026.html on line 388: Ne onkin vixuimpia jotka plagioivat toisten töitä omixeen, ja siirtää toisten kovalla vaivalla sepittämät jutut omiin töihinsä; ei väliä jos plagiaatit selviävät myöhemmin, nyt ainakin ne saavat niistä ilmaista kunniaa, jengi osoittaa niitä haavi auki sormella ja läpyttää. Pääasia et oma nimi paistaa joka lehdellä. Se nimkin voi olla joltain kuuluisammalta kirjoittajalta nyysitty, jotta kansi kiinnittäisi rahvaan huomion kirjamyyynnissä. Ja kirjan nimi vielä, se voi olla vaikka "Kuka tappoi kenetkin".
ellauri026.html on line 390: Kaikista hulluinta on nähdä miten julkkiskirjailijat kiittelevät toisiaan keskinäisen kehun kerhoissa, tyhmät tyhmiä ja pöntöt viereisiä pönttöjä. Tää on täydellinen Väinö Linna duplikaatti, toi on Loirin haamukirjailijan veroinen, kolmas yhtä fixu ja filmaattinen kuin Sofi Oxanen. Toisen kerran ne suomii toisiaan yhtä reippaasti, ja ihan samoilla pointeilla.
ellauri026.html on line 392: Ja sit on nää tietokirjailijat hyötykirjoineen, karvaisine viittoineen ja naavapartoineen esim Klinge, Wahlroos, Enkvist ja Valtaoja, jotka ovat olevinaan ainoita viisaita miehiä, muut vaan statisteja. Esittelevät keximiään mahdottomia mahdollisia maailmoja ja historian käänteitä, selvittävät kaikki markkinoiden ilmiöiden syyt ja seurauxet, ihan kuin ne olis luonnon kirjanpitäjiä tai sihteerejä, tai jostain taivaasta pudonneita sanansaattajia. Luonto nauraa niille koko matkan geenipankkiin. Ne ei tiedä mitään, on keskenäänkin aivan eri mieltä. Esittelee ensimmäisiä syitä, mityyxiä ja tämyyxiä kuin S. Albert Kivis-vainaja. (KOO) ellauri026.html on line 467: Se julkasi 1531 Erasmusta haukkuvan sepustuxen, jossa se sano Eraa kirjallisexi loisexi ja oikolukijax. Nide on erinomaista latinaa ja täynnä rumia sanoja. Era ei vaivautunut vastaamaan. J.C jatko suorasanasta vittuilua 1536 ja runomuodossa vv. 1533, 1534, 1539, 1546 ja 1547.
ellauri026.html on line 475: Era oli myös täysin epäisänmaallinen, kosmopoliitti ja matu. Se sanoo et sillä ei ole mitään väliä missä se on syntynyt, ns suurmiehet on ihan tavallisia pieniä, eikä minkään tiimi tarvi paukutella henxeleitä sen nimissä. Ubi bene ibi patria. Poikien kirjassa Valkoinen torakka, den vita kackerlackan (ehkä Mannerheim?) käännettiin toi vanha hyvä lause väärinpäin, kun oltiin niin isänmaallisia. Mua vitutti se jo pienenä, vääntelevät vanhoja totuuxia. Kirjan roistot oli ryssiä. Hyvä Era! Ei ihme että Jefa repi perseensä.
ellauri026.html on line 495: Eran elämän iloja oli frendit ja kirjat. Kirjat ja frendit. Tämmösiä ihmisiä on paljon. Mulla ei ole paljon frendejä, mutta mä en ookaan Desiderius Erasmus. Mulle riittää vähän hyviä frendejä, ja paljon hyviä kirjoja. Videoista en perusta, enkä somesta. Enkä klikkiuutisista. En ole vireä vanhus joka seuraa aikaansa, lukee sanomalehtiä ja kazoo kymmeneltä ylen uutiset. Mulle riittää, kun mun muusa kertoo mulle aamulla mitä maailmalla on tapahtunut yön aikana. Puhelimen pieni valo kertoo, että kohta kuuluu kummia.
ellauri026.html on line 618: Aarne kertoo tämän jutun hauskana huumorikirjassa
ellauri026.html on line 651: > Joku nimenpudottelija se oli, ihan hienoillaxeen pudotti H:lla nimikoidun nenäliinan jonnekin. Sellaisiakin on, nimiä nyt pudottelematta. Siteerasi sitä iänikuista kahteen kertaan uimatonta jokea, johon Hesiodos silti vahingosta viisastuneena kielsi kusemasta, ettei tule juotua toista kertaa samasta virzasta. Oliko se Gunnel? Ei. Ei ollut Eskin kirjanen Better butter ainakaan. Eski ei ole niin negatiivinen eikä yhtään niin vaikeasti ymmärrettävä. Voi ei sula Esan suussa. Se tavoittelee joukkoja. The more the merrier. Kukoistus kuuluu kaikille. Yöpostinkantajille ja vessaa peseville islamisteille, joista jokainen voi räätälöidä oman duuninsa. Harsi pätkätöistä izellesi oiva tuluskukkaro, nollasopimuxet parsinlankana. Läpiveto-ohjeet Eskin Topaasi-pelistä! Hinta vain noin 20e! Tule fyysisest tuotantotalouden laitoxeen noutaa oma!!
ellauri028.html on line 30: Jevgeni Popov (Евгений Анатольевич Попов; s. 5. tammikuuta 1946 Krasnojarsk, Venäjä) on venäläinen kirjailija, joka on tunnettu novelleistaan. Hän opiskeli geologiksi, mutta on ollut kirjailija Moskovassa vuodesta 1975.
ellauri028.html on line 62: Oi sukupolvi! oi nuoruuteni! Oi ajat, jolloin pääministeri heitteli ukrainalaisessa kirjopaidassaan väkijoukkoon piirakoita, konvehteja ja kuparirahoja! Oi vuodet, oi ajat, kun kauppasin perunaa, työskentelin puimuritehtaalla, kävin koulua, yliopistoa, kävin istunnoissa "Eteenpäin"-lehden kirjallisuuspiiri "Petäjikössä", lensin Murmanskiin, join vodkaa, kunnioitin tyttöjä, laskin logaritmitikulla, luin "Junostia", poltin mezässä nuotioita ja vannoin Nikolaitshukin kanssa kalliorotkon yllä "säilyttäväni kaiken tämän"! Oi nuoruuteni! Oi nuoruutemme! Sen sankarillisen ajan lapset, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset!
ellauri028.html on line 83: Matkakirjeitä Maasta (engl. Letters from the Earth) on Mark Twainin postuumisti julkaistu kirja ja sen nimikertomus. Vuonna 1962 julkaistun teoksen toimitti Bernard DeVoto. Valikoima teoksesta ilmestyi suomeksi Kristiina Kivivuoren suomennoksena 1963 Gummeruksen kustantamana. Tää paasaus koskee vaan sitä turinaa.
ellauri028.html on line 87: Tässäkö se oli? Lukaisin kirjan, no ei todellakaan. Se on tosi vaikuttava kristinuskon lyttäys. Kirja julkaistiin vasta 1962. 2 sylen merkki kirjoitti sen vuosina ennen kuolemaansa 1910. Samu syntyi samana vuonna kuin Kalevala (1835). Meidän mamu esi-isää 20v nuorempi. Tarvittiin 50 vuotta ja ehkäisypilleri, ennenkuin meset julkaistiin, Bernardin ja Markin tyttären sensuroimana. Suomalainen Wikipedia-artikkeli ei kerro ollenkaan mistä oikein on kysymys, ja englanninkielinenkin on tosi anteexipyytävä.
ellauri028.html on line 93: Wikipediaan otetut sitaatit on irrotettu kontextista, suht harmittomia, eikä anna mitään kuvaa Markun tosi ankarasta antiteistisestä linjasta. Markku-setä on ollut hyvin, hyvin vihainen. Aika kiistanalainen kirkollinen näkemys indeed. Kuvainraastaja. Se on kova syyte jumalisten kirjoissa. Vaikka hyvässä kirjassa ei kovin hyvällä silmällä kazotakaan kuvia, niin kuvainpalvontakin on parempaa kuin niiden raastaminen. Ainakin amerikkalaisen enemmistön mielestä, ja nehän Wikipediaakin tuottavat ja lukevat.
ellauri028.html on line 153: Nojaa. Ei tää nyt mitään unohtumatonta maailmankirjallisuutta ole. Lisää samanlaista, vaikkei enää Mark Twainilta:
ellauri028.html on line 324: The Saint - Simon Templar -kirjaa, menisköhän tämäkin, kun kreikkakin.
ellauri028.html on line 469: Tänään vieraanani on maankuulu kirjailija K. Carlson,
ellauri028.html on line 483: Salaatixi syön suolaa. Näin siis kirjailija K. Carlson,
ellauri028.html on line 492: Toimittaja, kirjailija ja kääntäjä irvailee nyt Einsteinin seurassa jossain muualla.
ellauri028.html on line 499: Tapani tulette tuntemaan, urbaanin käytöxen käsikirja, yhdessä toisen yhtä nimitutun vainajan,
ellauri028.html on line 510: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on (oli) aforistinen kiteyttäjä. Se löytyy kaljupäisen Tontin plokista Unohdettuja runoilijoita.
ellauri028.html on line 515: Parkkonen aloitti 1960-luvulla toimittajana Helsingin Sanomissa ja siirtyi sieltä Viikkosanomiin. Kun levikkiongelmiin joutuneeseen Seura-lehteen haettiin päätoimittajaa, ehdotti Otavan kirjallinen johtaja Paavo Haavikko tehtävää Parkkoselle. Seuran päätoimittajana Parkkonen toimi vuosina 1974–1981 ja uudelleen 1985–1990. Parkkonen nosti Seuran Suomen suurimmaksi viikkolehdeksi, mutta lähti sen jälkeen etsimään uusia haasteita. Vuonna 1981 hän kävi perustamassa ja päätoimittamassa Lehtimiesten lyhytikäiseksi jäänyttä yleisaikakauslehti Pikajunaa.
ellauri028.html on line 572: Jaaaha, meillä on täällä intiaaniteltassa sotilasmestari Karmei Enninen, tervetuloa. Paizi tehän olitte täällä ensin, anteexi. - No panic, siviili, lepo vaan, armeijassa ei pyydellä anteexi eikä ensinkään anneta, seuraa kurinpitotoimenpide, esim niskalaukaus. - Aaaha. Stm Kanninen, teiltä on juuri ilmestyny jyhkeä värikuvateos 101 asentoa. - Jes söör herra siviili! - Tässä kirjan takaliepeessä kunniaylisopuli E.Saarinen kehaisee, että tää on jatkoa kirjaanne 100 asentoa. - Niin, edellinen teos oli jymykukoistus, ja E.S. vaatimalla vaati jatko-osaa, tukijatketta ikäänkuin puuvillaisella vyöllä. Tää on jonkin verran rohkeampi kuin se esa. Suomalainen sotilas uskaltaa olla missä tahansa asennossa. Keittiön lattialla, takapenkillä, hississä, tiskipöydällä, parvekkeella, puuta vasten mezässä, junan vessassa... - Niin niin, ne on nähty, mitä uutta tässä painoxessa? No ei muuta kun tää 101. kuva ihan extrana: E.Saarinen epämukavan näköisessä vetelässä asennossa Pekka Himosen takana Pipsa Pallasvesan riippukeinussa. Pow-wow on päättynyt, ja nyt, saanko pyytää siviiliä tänne teltan taaxe... BLAM! BLAM!
ellauri028.html on line 594: Hei nyt Aarne Kinnusen keltainen kirja kehiin!
yllätys totaalisesti pilattu tilkesanoilla, ellipseillä ja isoilla kirjaimilla. Ihankun Jaakko Hintikka sanomassa: ja nyt tulee kaskun kärki, kuunnelkaapa tarkasti.
ellauri028.html on line 849: Tapio Vinhaperä on yleisen kirjallisuustieteen yritysprofessori erityisalanaan grillituotteet. Viran lahjoitti Yrjön Grilli Taavetista. - Kyllä minä en näe tässä mitään eturistiriitaa. Yritys ja tiedemaailmalla on paljon yhteisiä intressejä, kuten saunaillat, pitkät kokousmatkat ulkomaille ja nuoret opiskelijatytöt. Joko muuten mainizin, että Ykän grillissä saa takaa maistuvaisia ja sinne kannattaa tulla kauempaakin?
ellauri028.html on line 856: Nimim. ECHO kirjoittaa (pellet uskovaiset isot kirjaimet pienennettynä):
ellauri028.html on line 878: Raamatun mukaan uskovat ovat sen lapsia. Siis kirjan lapsia? Kirjatoukkia? Koraanissa ei Allah paljon isyydestä piittaa: "He sanovat:Armollinen on valinnut itselleen lapsia. Puhuttepa te kauheita...Ei armollisen sovi ottaa itselleen lapsia. Kaikki..tulee Allahin eteen palvelijoiden tuomana, kahvit viinirypäleet ja huuratkin" (Suura 19:88-93)
ellauri028.html on line 910: Seuraava luettelo osoittaa, mistä jumala puhuu enimmin raamatussa. Ylläri, se puhuu izestään ja kolleegoistaan kaikista eniten, vanha narsisti. Seuraavaxi eniten puhutaan uskomisesta, siitä puhe kai mistä puute. Seuraavat luvut on aika epätieteellisesti joku kerännyt kuningas Jaakon hyvästä kirjasta.
ellauri029.html on line 34: Idioottikin pystyy pilkkaamaan punktohtoria (ks albumi 27). Punk-rockin vesittämisestä sekä paikoin hyvin alkeellisesta a) mielikuvituxesta b) sanavarastosta ja c) kirjallisuuden tuntemuxesta johtuen S:n Suomessa propagoima gonzo-journalismi sai välittömästi epäilyttävän maineen: mikäli punk-tohtorillemme jokin oli "hillittömän rankkaa poweria", oli juostava lujaa pakoon ja ezittävä hillittömämämpää ja rankempaa poweria vaikka tuhansien järvien haiden mezästyxestä. Hunter S Thompsonin lukeminen alkuperäisenä täsmentää Saariskuvaa: useimmiten Esa on vain hyvinkääläinen radanvarren pikkusielu, jonka kirjoituxet päätyy aina siihen, että se todistelee kaikille yxilöllisyyttään ja rankkuuttaan. Joku vielä pienempi sielu voi toki lukea sen höperyyxiä alleviivaten ja kirjoittaen sivuun "Rankkaa!" Sen katu-uskottavuus on samaa luokkaa kuin kädettömällä miehellä, joka uhoaa taukoamattomalla runkkaamisella. Nykyinen seppoilu oli jo idulla, vaikka Sartrella siveltynä: ihmisen täytyy ylpeänä omaxua valizemansa situaatio. Osaansa tyytymätön tarjoilija on roolinsa vanki, ja huonossa uskossa. Loppuelämänsä Eski omistautui sit jakamaan parempaa uskoa. Sitä Peukaloliisan pääskyn sanomaa: Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydämmees VAAAAAAAN! Eskin kumipää rikkoo betoniseinää. Mieluummin silti vaivaannuttava ja poikamaisen humoristinen existentialisti kuin ikävystyttävän autistinen elitisti. Ikävä vaan että Eskistä tuli iän mukana ikävystyttävän populistinen viihdyttäjä.
ellauri029.html on line 41: Koitin löytää mun vanhaa kappaletta Jan Blomstedtin ja E. Saarisen kirjasesta Runk-Akatemia, mutten löytänyt. Sen piti olla mun hörhökirjakokoelmassa, mutten löytänyt koko kokoelmaa, enkä muitakaan Eskin hörhökirjoja, vaikka mulla kyllä oli kaikki ne aikaisemmat, viime vuosituhannelta ennen Aallon aikoja. Ei ollut hyllyssä, ei vintillä (siellä oli kosteaa, kirjat oli koirankorvilla, ei kai katto sunkaan vuoda? Voi se olla noiden myrskyjenkin aikaansaannosta, vesi tulee seinän läpi kovalla tuulella.) Oiskohan ne maalla. Voi olla, täytyy kazoa kun joskus mennään sinne taas. Runk-akatemiasta on painos loppu, ja todennäkösesti paineetkin.
ellauri029.html on line 47: Ne puhuvat kuin uutta kieltä, uljaan uuden maailman newspeakia. Sitä ne opettelevat sudenpennut leuat vääränä, miten ikuisista asioista puhutaan uusin kielin näinä päivinä. Pitäis oikeastaan tehdä legenda, sanakirja josta näkis mikä uutuussana suurinpiirten vastaa mitäkin niistä vanhoista, kirkolta ja kommunismilta menneiltä vuosisadoilta perinnöxi saatua. Uskonnon avaintermeille mulla onkin sellainen legenda jo toisaalla.
ellauri029.html on line 152: Blogiessee on lyhyt ja ytimekäs teksti, jonka julkaiset jossain verkossa, esim. Runk-akatemian, tiimisi tai omassa blogissasi, LinkedIn-profiilissa, nettisivuilla tms. Huolehdi, että teksti on edustuskelpoista eli oikeakielistä kirjakieltä. Siihen kannattaa sisällyttää ajatuksellisia kärkiä, erityisyyksiä, keskustelua herättävää, kenties kärjistävääkin asiaa. Ota kanava haltuun. Vähän tällästä vihapuheen harjottelua näin akateemisesti. Tuomas Embuskelta voit ottaa mallia (ks alla).
ellauri029.html on line 166: Yksilöesseet ovat henkilökohtaisia tuotoksia, jotka teet kirjallisuuden tai muiden lähteiden innoittamana. Yksilöessee on 2 esseepisteen arvoinen.
ellauri029.html on line 172: Luku- ja kirjoitustaito kuuluu toistaisexi tutkintoon, mut tää on vaan ohjeellista, tähän voi tulla muutos milloin tahansa. Mä en ajattele kirjoittamalla, vaan kirjoitan ajattelemattomasti, annan tulla vaan. Menee se niinkin. Aika pelottava toi samastus todellisuus (asiakas). Sen vois vaikka panna newspeakin sanakirjan tunnuslauseexi. Kukahan toi Timo on, onko yhtä julkkis kuin Esa Saarinen? Tommi Kovasen, sen väärin taklatun lätkä-äijän mindmapissa on varmaan valkoisia alueita. Doctor Livingstone, I presume?
ellauri029.html on line 174: Lähdekirjallisuuden tulee olla tasoltaan sellaista, että se kelpaisi opinnäytetyöhönkin – ellei sitten lähde ole aiheuttanut merkittävää yhteiskunnallista keskustelua. (Esim. Tuomas Embusken blogi Iltalehdessä saattaisi niin tehdä ja Iltalehdestä huolimatta silloin kelvata lähteeksi. Aamulehden kolumni on toki paljon parempi.)
ellauri029.html on line 185: Podcast/vlogi tuottaa 1 – 3 esseepistettä riippuen laajuudesta ja akateemisuudesta. 1 pisteessä pohdit(te) ääneen esim. yhden kirjan tai merkittävän artikkelin antia. 2 pisteen laajuisessa lähteitä on jo monipuolisemmin ja antiakin pidemmin; äänessä voi nytkin olla useita henkilöitä. 3 pisteen edestä podcastin tuottaminen voi olla mahdotonta, mutta erityisen syvällinen ja oivaltava dialogi saattaa sellaiseksi yltää. Luetun tekstin taakse ei voi piiloutua vaan aitous nousee arvoonsa. Tätähän terotti myös Eski Saarinen konduktöörin ohjeissa.
ellauri029.html on line 340: Kaliforniassa saa ajokortin ilman autokoulua, joten ajokulttuuri on kirjava
ellauri029.html on line 482: Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Tyhjästä on paha nyhjästä, sanoi jo Perza Rovamo. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. (Mutta kukas loi Jahve-jumalan! Hahaa, gotcha!) Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin anteroa hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.
ellauri029.html on line 648: Teki mieli sanoa kuin Susanna Lassille: puuropää! Mutta en sanonut, olin ihan hiljaa. Sainhan kirjat alehinnalla, 1/3 e kipale. No eihän tää ollut kuin kolmasosan ale, melkein puolet kuitenkin :) 50% alennusta, sehän on melkein puolet halvemmalla, sanoi pikkugangsteri jossain Kristinan sarjassa.
ellauri029.html on line 652: Mieluummiin siis taistelua elämästä ja kuolemasta, kuin haistelua ja maistelua ikävästä elämästä ja vielä tylsemmästä kuolemasta vanhuuteen tai ylipainoon. Tuula-Leena Varixen kirja obeesista vaimosta jäi laatikkoon, vaikka sekin takakannen mukaan menehtyi kirjan aikana. Mieluummin poliiseja ja rosvoja kuin pyhimyxiä ja vanhoja kunnon Patteja. Mieluummin sairaala- kuin perhe-elämää, vaikka molemmissa tulee joskus vainaita.
ellauri029.html on line 656: Jännää kirjaa tai sarjaa jossa on eka roistoja, jotka saa lopussa ansionsa mukaan, on kiva seurata kahdestakin syystä: ensin on kiva samastua vähän niihin roistoihin, jotka ryöstää, raiskaa ja tappaa toisia apinoita; sehän on hyvinkin houkutteleva ajatus, vaikka pelottava. Ja sitten kun hyvixet esim. poliisit, sotilaat tai karjapaimenet ampuu pahixet tohjoxi, saa toisen tyydyttävän katarttisen peräruiskeen: taas on lupa tappaa, ja ollaan vieläpä hyvän asialla. Áll is well, voi alkaa seuraavaa saippuaa.
ellauri029.html on line 695: Simon henkilöhistoria kuulostaa kyllä vähän narsistiselta, varsinkin ton pojan nimi Frans. Rosa ja Simo on jotenkin samannäköisiä, pikku peikkoja. Meriläinen on ollut avioliitossa ikätoverinsa toimittaja-tietokirjailija Tuomas Murajan kanssa lokakuusta 2017, ja heillä on uusperhe. Ei se Murajakaan ole ihan viaton, se on muuttanut nimensä Murajaxi Kainulaisesta. Entinen palkkasoturi, palkkatyötön (Sipilän perustulomarsu 2017-8). Rosa on jossain vihreiden suojatyöpaikassa. V. 2017 se kyllästyi sanoja kääntelevään Tampereen pikkumieheen ja muutti takas Helsinkiin.
ellauri029.html on line 841: Aarne Kinnunen kertoi pienessä keltaisessa kirjassa, mitä eroa on komiikalla ja huumorilla. Se että joku toinen kompastuu banaaninkuoreen on komiikkaa, se että ize lentää perseelleen on otettava huumorilla (jos kykenee). Röhönaurua vs. ymmärtävää mujetta. Suhteettomuuden vs. suhteellisuuden tajua.
ellauri029.html on line 843: Kelpaisko samantapainen piirre erottamaan toisistaan ironian ja sarkasmin? Sala- vs. julki-ivaa tai jotain sellaista? Molemmissa kyse on useimmiten siitä, että sanotaan jotain jota ei tarkoiteta kirjaimellisesti. Yleensä tarkoitetaan jotain pahaa ja sanotaan jotain lievempää, vastakkaista tai pahempaa. Sarkasmissa syntyy hapanta pilkkanaurua, ei komiikkaa, jossa sentään nauretaan vahingolle suht hyväntahtoisesti (tyyliin mieluummin sä kuin mä). Sarkasmi on pahansuopaa, kohde saakin suuttua (se on yleensä tarkoituskin). Kohteen vihamiehet hähättävät pahanilkisesti. Ääkirjain on ilkeätä naurua, ei siis aa, ee eikä oo. Hin hin hin, se menee ranskaxi.
ellauri029.html on line 885: Antero käyttää sarkasmin ymmärtämiseen kolmea aivojen osaa. Vasemman aivopuoliskon kieleen liittyvä aivokuoren osa tulkitsee lausahduksen kirjaimellisen merkityksen. Otsalohko ja oikea aivopuolisko päättelevät sen asiayhteyden. Lopuksi ventromediaalinen prefrontaalinen aivokuori yhdistää asiat ja tulkitsee lausahduksen sarkasmiksi. Autisteilla ja henkilöillä, jotka kärsivät aivovaurioista, on usein vaikeuksia ymmärtää sarkasmia. Mitenkähän mulle käy kun ventromediaalinen prefrontaalinen aivokuori alkaa laskostua alzheimerixi. Ehkä se on jo laskostunut.
ellauri030.html on line 30: Markun kirja on omistettu Atticuxelle, josta Peabody (alla) kertoo tarkemmin. Tää herra Titus Pomponius oli Siseron nuoruudenystävä, maanpaossa Sullalta kreikkalaistunut roomalainen herrasmies, äveriäs epikurolainen sanan perinteisessä (ei siis alkuperäisessä) mielessä, mukavauudenhaluinen herkutteleva herra (muttei kohtuuttoman), kielitaitoinen ja varsinainen arbiter elegantiarum, jolle Siserokin lähetti puheensa korjattavixi, mutta pysytteli mieluummin taka-alalla, kaikkien julkkisten kaverina olematta mitenkään nimekäs. Siinä seuras oikeata Epikurosta.
ellauri030.html on line 34: Filosofiassa roomalaiset eivät keksineet yhtään mitään. Ei kyllä amerikkalaisetkaan, paizi Emersonin höpötyxet ja vähän pragmatismia. Valtion alkuvuosina niiden energiat meni järjestäytymiseen ja valtauxiin. Yxinkertaisina jä ryppyozaisina niitä ei kiinnostanut spekuloida arkiryskeen ohella. Mutta valloitusten loppuessa tuli muutos. Vallattujen alueiden rikkaudet, ziljoonat orjat ja yläluokan kasvu aiheutti suuren vallankumouksen. Yläluokat ei teeskennelleetkään enää uskovansa jumaliin, ja muuta kimppakivaa kaivattiin. Rahan ja vapaa-ajan mukana tuli tilaisuus ja halu kyldyyriin. Kreikasta löytyi taidetta, kirjallisuutta ja filosofiaa karkeille valloittajille valmiina hyllyltä. No täähän on just kun Amerikan sodanjälkeinen tarina.
ellauri030.html on line 75: Sopivimpia kaikkiaan ovat, kuulkaapas nyt Scipio ja Laelius, vanhuuden aseita äijyyxien konstit ja niiden harjoitus, jotka iän kaiken kultivoituna, kuinka kauan eleletkin tai miten kirjavasti, tuottaa ällistyttäviä tuloxia, ei vaan koska ne ei koskaan häippäse, ei iän äärirajallla edes (vaikka se onkin tapissa), vaan myös koska hyvin eletyn elämän fiilis ja monien hyvien tempausten makustelu on ihan parhautta.
ellauri030.html on line 96: Kaikki huusi Cato, se on Mauno Mato! Tän turauxen Cicero kirjoitti 62-vuotiaana vuonna 44 ennen Kristusta. Se plagioi ensi kädessä Xylofonia sekä lättänenän fasistin Valtio-teosta ja sen uskontopläjäystä Faidonia. Saatto sillä olla joku tuntemattomampikin kreikkalainen vanhusten izehoitokirja esikuvana.
ellauri030.html on line 101: Isommasta Catosta tuli Ciceron kirjan Mauno Mato, koska se eli vitun vanhaxi ja opetteli kreikkaa vielä oktogenaarina. Vaikkei kyllä enää oppinut. Se ei koskaan tykännyt kreikkalaisista, ne oli epäilyttäviä ja veteliä mamuja. Tää vanhempi Cato eli toista sataa vuotta ennen hernekauppiasta, et sille kirjoittelu on vähän kuin Eski puhuttelemassa Eino Leinoa.
ellauri030.html on line 105: Tuskulum oli vanhemman porsaan Caton kesäpaikka, ja Ciceronkin, ne oli mökkinaapureita (vaikkei yhtä aikaa, Catojen mökki oli siirtynyt jo Cato nuoremmalle). Sitähän herrasväki vieläkin käyttää huvilan hassuttelunimenä. Siitä tulee lähinnä mieleen Hannu K. Riikonen ("K"! my foot!) ja Pekka "Tuus" Tarkka. Joko kerroin, että kun pääsin Fredin vs. proffaxi, Pekka "Tuus" Tarkka heräsi ja lähetti mulle kirjeen, jossa se pyysi mua arvostelemaan jonkin kirjan Hesariin. Kirje alkoi H.V., joka ei tarkottanut haista vittu (kai), vaan "hyvä veli", ja päättyi "Tuus, Pekka Tarkka". Kirje meni rodeen saman tien. Vitun "Tuus", tosi noloa. H.V., Pekka. Onnen Pekka. Ei ole vielä tuuskahtanut.
ellauri030.html on line 113: Koitti opetella kreikkaa seniilinä. Hupaisaa kyllä, Cato inhos mamuista erityisesti kreikkalaisia, ja kreikkalaisista erityisesti Sokratesta, jonka kustannuxella se usein piruili. Cicero panee Caton suuhun kaikenlaisia kreikkalaisia sokraattisia viisauxia. Ei ois varmaan maistunut. Catolta ainoa säilynyt kirjallinen saavutus on joku maamiehen kalenteri.
ellauri030.html on line 306: Nyt mulla on 2 kännyä siihen saakka kun lähden yliopistosta. Runoilen ja paasailen tällä Jollalla, androidilla käytän watsappia ja muuta somea. Ei mulla kyllä oo kymmentäkään ystävää, ja kaikki sometilit on salanimillä. Vaikkenhän mä sillä petä muuta kuin izeäni, naamakirja ja google tietää kyllä kenestä oikeesti on kysymys. Tosta Ineptitudesta.
ellauri030.html on line 316: Epiktetos oli orja joskus keisariajalla, yhden varakkaan roomalaisen heräteostos (sitä sen nimi merkizee: lisähankinta, kaupanpäällinen), jonka se orjan viisasteluun kyllästyttyään pani kierrätyxeen. Heppu perusti hengenpitimixi stoalaisen izehoito-opiston. Se oli kampurajalka eikä osannut käsilläkään kirjottaa, mut sen oppilas Arrianos koosti sen systeemifilosofisista puheista käsikirjasen (Enkheiridion).
ellauri030.html on line 325: Tämä näkökohta – mikä on ja mikä ei ole meidän vallassamme – on myös ”Käsikirjassa” keskeinen ja perustavaa laatua, so. asiat, jotka pystymme itse itsellemme hankkimaan, ja asiat, jotka riippuvat vieraista voimista. Muilta ei pidä jäädä odottamaan apua, vaan ottaa niiltä mikä vaan on omassa vallassa. Kaikkihan on lähtöruudussa samalla viivalla, jos et pysy mukana se on voi.
ellauri030.html on line 339: Keisari Markus Aurelius (161–180 jaa.), yksi stoalaisen filosofian merkkimiehiä, joka itsekin kynäili samansuuntaisia itsetarkasteluja, oli ihastunut heräteostoxen käsikirjaan. Aurelion sielu oli häviämätön niinkuin muovipelletti, samoin Senecan. Siseron oli sekoitetta, Epiktetoxella vielä 100% biohajoava.
ellauri030.html on line 341: Sudenpennun käsikirjan ohjaa ihmismieltä siihen hommaan, johon maailman rakentaja ja isä sen on tarkoittanut. Äidistä ei ole puhetta, niinkuin ei kristityilläkään. Impulssiostos käsittelee taitavasti, terävästi ja varsin monipuolisesti hengen ja ruumiin etu- ja takapuolia, ylistää vertauksilla ja kuvauksilla kaiken oikean, hyvän ja jalon arvoa. Loukkauksista ja huomaavaisuuden puutteesta ei pidä suuttua, vaik onhan ne vituttavia. Ojennukset ja ohjaukset, neuvot ja vertaukset ovat kauttaaltaan opettavaisia (onko niitä muunkin laisia?). Esitys on lyhyttä ja miellyttävää, kieli voimallista ja vaikuttavaa.
ellauri030.html on line 355: Täähän liittyy hauskasti Aarne Kinnusen keltaiseen kirjaan! Leikinlasku kuuluu jokaiseen hyvään näytelmään! Jumalallakin on huumorintaju kohillaan, vaikka raamatusta kazoen ei ehkä siltä näytä. Mun vastaushan on et kysymys on väärin asetettu, ei maailma ole sen paremmin hyvä kuin pahakaan, se riippuu siitä kenen kannalta sitä kulloinkin kazoo.
ellauri030.html on line 425: Muista, että olet vain surkea näyttelijä, ja näyttelet väärässä näytelmässä. Sellaisessa näytelmässä kuin porho näytelmäkirjailija päättää – se voi olla lyhyt tai pitkä. Jos hän tahtoo sinun näyttelevän köyhää, rampaa, erakkoa tai virkamiestä (herra varjele), sinun täytyy näytellä roolisi luontevasti. Sillä sinun tehtäväsi on näytellä sinulle määrätty osasi hyvin, roolin valinta on toisen asia. (Tää näyttelijämeemi on tosi yleinen.)
ellauri030.html on line 429: Ei tää kyllä ole kovinkaan seppoilevaa, täähän on teppoilua, alistuvaa fatalismia. Epiktetos on ilmiselvä kamalien eläinten majava. Sepot on niitä isoveli matteja, öykkäreitä karhuja, näytelmäkirjailijoita, jotka päättää rooleista. Mä teen just samaa, vältän pelejä jossa mulla ei ole voittavaa pelitapaa.
ellauri030.html on line 487: Summa summarum: kyl tää Epiktetos on aika pieni pyhä, sellainen stoalaisten Jeesus Syyrak. Apokryfikirjan luokkaa rykäys, pyhyysaste aika matala. Mutta sopii alokkaille ja peruskoulutusvaiheen varusmiehille. Alkaa valjeta, mixi stoalaiset ovat ikäviä ihmisiä.
ellauri030.html on line 502: Seuraava pätkä on kopsittu saxankielisestä Wikipediasta. Englantilaisessa on vähän eri juoruja, jotka on käännetty tänne. Artturi syntyi 1788 Danzigissa, nykyisessä Gdanskissa. Isä oli kauppias ja äiti piti Goethellekin kelvannutta kirjallista salonkia. Porukka muutti 1793 eli Ranskan giljotiinikekkereiden aikaan Hampuriin, kun Puola oli menettänyt Gdanskin Preussille. Isä-Heikki jatkoi helppoheikin hommia Hampurissa. Artun oli määrä jatkaa kaupassa, mutta Arttu perkele! halus lukioon. Iskä ei päästänyt sitä turhuuteen, mutta pääsi se kuitenkin vaihtoon ulkomaille. Iskältä ei kauppa käynyt, se hyppäs masixena talon katolta. Äiti ja sisko muutti Weimariin, Arttu jäi Hampuriin. Ja eikun kimnaasiin, kun ei ollut iskä eikä äiti enää kieltämässä. Pihkaantui vähän johki näyttelijättäreen, siitä ei tullut muuta kuin sydänsurua.
ellauri030.html on line 504: Perinnön saatuaan ei Artturilla ollut huolen päivää. Se alkoi opiskella ensin lääkistä, mutta vaihtoi sitten filosofiaan, helpompaa. Väitöskirja oli jotain hämärää kantilaista logiikkaa. Schopenhauer peukutti Goethen idioottimaista väriteoriaa, mistä Hansu oli ensin mielissään, mut kun Arttu alkoi ehdotella parannuxia, Goethen kirjeet harvenivat. Arttu perkele esitti sitten oman väriteoriansa 1815, yhtä paskan. Arttu pysyi kuitenkin Goethen bändärinä.
ellauri030.html on line 512: 55-vuotiaana Arttu saattoi ostaa oman huoneiston, jossa se sit bunkkasi loppupeleihin. Wagner (ei porsas vaan se säveltäjä) kuului Artun nyt kasvavaan ihailijakerhoon. Arttu tykkäs koirastaan enemmän kuin ihmisistä, mutta pelasti kuitenkin jonkun (toisen) 9-vuotiaan pikkupojan hukkumasta. Siltä jäi postuumisti ohjekirjanen miten voittaa riitaisa väittely. Sillä oli paljon peliminuutteja alla.
ellauri030.html on line 528: Aika turhaa näin ikävän ihmisen filosofiasta olis oikeestaan edes puhua, mutta eihän tässä ole päästy vielä edes pessimismiin asti. Se kuzu omaa tuotettaan subjektiivisexi idealismixi. Ainexia oli nyysitty Platonilta ja intialaisilta guruilta. Ei senttäs ihan solipsisti, koska on olemassa jotain (eipäskun isolla kirjaimella Jotain).
ellauri030.html on line 543: Goethe kirjoitti Artturin vieraskirjaan: Jos haluut iloita elämästä, sun pitää tykätä maailmasta. No Goethehan iloizi ja tykkäsi. Schopenhauer ei. Puolixi se johtui geeneistä (sen isä oli masis) ja puolix meemeistä (sen vanhemmat tappeli kuin Vihtori ja Klaara).
ellauri030.html on line 547: Berliinissä ollessaan Schopenhauer haastettiin oikeuteen. Haastajana oli ompelijatar nimeltä Caroline Marquet. Melua vihannut Schopenhauer oli työntänyt ikkunansa alla kovaa lörpötelleen naisen alas portailta. Nainen oli loukkaantunut niin pahasti, että Schopenhauer määrättiin maksamaan tälle kuukausittain 15 taaleria rahallista korvausta. Kun nainen 20 vuotta myöhemmin kuoli, Schopenhauer kirjoitti päiväkirjaansa latinaksi ”obit anus, abit onus” (nainen kuoli, kärsimys loppui). Sillonko se osti sen huoneiston?
ellauri030.html on line 553: Äiti oli monilahjakas ja kielitaitoinen. Sosiaalista nousua haki 20v vanhemmasta Hekasta Johanna 18v, kun vanhemmat ei laskeneet sitä maalarix. Heikki oli kova komentelemaan, puolisot ei tykänneet toisistaan. Heikki hyppäs katolta 1805. Johanna muutti Weimariin Goethen perässä. Naikohan Hansu sitäkin? Johannalla oli salonki Weimarissa, johon se laski Hansun leipäsusineen (se Vulpius). Se oli suosittu ja tuottelias kirjailija salanimellä. Arttu tuli pian Hampurista perästä Weimariin.
ellauri030.html on line 786: Voltaire sanoi että taivas antoi meille elämän monien vaivojen vastapainoxi 2 asiaa, toivon ja unen. Sen olisi pitänyt laskea mukaan vielä nauru. Kunpa oliskin yhtä helppoa naurattaa tolkun ihmisiä, ja vitsikkyys ja kasvantaviäryys, jota siihen tarvitaan, eivät olisi yhtä harvinaisia kuin on yleisiä lahjat runoilla päänsärkyä, kuten mystisillä pohdiskelijoilla, häränpyllyjä kuten neroilla, ja sydänsärkyjä kuin romaanikirjailijoilla (ja muilla sellaisilla moralisteilla). Niinpä, Imppa. Sulla taas oli kadehdittava taito kirjoittaa rutikuivia pohdiskeluja ja kilometrin pituisia virkkeitä.
ellauri030.html on line 1007: Kiinalaiset haukkui kristittyjä lähettejä sadunkertojixi, kun kristittyjen evankeliumi oli niistä vaan kertomus, josta puuttuu pelikirja. Missäs säännöt on? Käviköhän Wilhollekkin näin. No sen yleisö oli oppimatonta väkeä, ne varmaa tykkäskin tarinoista.
ellauri030.html on line 1019: Nerot niinkuin Sope on synnittömiä, kert ne vaan miettii viattomalla järjellä päässä syntyjä syviä, eikä lähde karzalle tekee tahdonvaraista syntiä. Siitä se ihmisarvo lähtee, sellaisia on suuret henget, joita kunnoitetaan. Näinhän sen sopii ajatella, käteenvetäjän. Jännä miten nerojen pelikirjat aina sisältää tän säännön: ja voittaja oon mä.
ellauri031.html on line 129: Lumpenissa luin Nick Ostlerilta saamaani T.C. Whiten kirjaa Once and Future King, etenkin sitä episodia, missä nuori Artturi exyilee murkkupesässä. Se tuntui siellä aavemaisen tutulta.
ellauri031.html on line 132: Yxi säälittävä pätkä on säilynyt nimeltä Dragsvik språk - artikel, josta on tämän albumin motto. Se on kai mun oma ruozinnos T.C. Whiten kirjan murkkuepisodista. Loppu löytyy osin puhtaaxikirjotettuna alempana. Mä huomaan että mulla oli jo sillon eli 40v sitten sama tyyli lainata ja samalla väännellä toisten textiä. Vähän kun ajoneuvon käyttöönottoa ja hylkäämistä ojaan lyttyyn ajeltuna, ryynit penkillä ja tankki tyhjänä.
ellauri031.html on line 201: - Eikö vain!? Kun palkkakustannuxet ovat murto-osa suomalaisista ja välimatkat ovat kymmenesosa meikäläisistä, säästöja kertyy laskujeni mukaan vuodessa pirskatisti. Tällä rahalla voisi ostaa salmiakkiaakkosia viiden vuoden ajan Tallinnan laivan tax-free myymälästä K-kirjaimeen asti kaikille suomalaisille yritysjohtajille, jotka kärsivät Suomen ennätyskorkeasta veroasteesta.
ellauri031.html on line 210: Drakasta näyttää säilyneen myös nivaska papereita nimeltä Fasismin tuntomerkkejä, muistiinpanoja kirjasta Edvard R. Gummerus: Fascismen och det moderna Italien, Söderströms 1930. Lainasin tän kirjan kai Drakan biblasta. Mixei tätä kirjaa julkastu Gummeruxella? Edvard näyttää kuuluneen toiseen Gummeruxen sukuhaaraan, isä oli joku jääkäriliikkeen aktivisti ja tää Edvard asui enimmäxeen Italiassa (pohjoismaisten kielten lehtorina) ja Ruozissa (kääntäjänä), kuoli Ludvikassa, av alla ställen. Me on käyty siellä, lähellä Barkmanien Nyckelbäckeniä. Gummerus julkasi paljon vasemmistokirjailijoita, tää heppu ei ehkä ois halunnutkaan siihen porukkaan. Vekkulisti lehtorimme heiluu fasismin ihailun ja epäilyxen välimailla, ihan siitä riippuen mitkä sen omat intressit itse kussakin asiassa on.
ellauri031.html on line 267: Älyllisen työn ja taiteen edustajat sekä virkamiesyhdistyxet ottavat osaa taiteen, tieteen ja kirjallisuuden valvontaan, tuotannon edistämiseen ja korporatiivisen yhteiskuntajärjestyxen moraalisten päämäärien edistämiseen. Vapaa-ajan yhdistysten kansalliseen laitoxeenkuuluvat urheilu- musiikki- ja ompeluseurat, lukupiirit, keskustelukerhot. Naisjaostot järjestevät fasistiryhmien naisjaostojen kanssa kursseja lapsenhoidossa, räuuanlaitossa, ompelussa ja kotitaloudessa. Laitoxen jaoxet ovat yhteistyössä korporatiivisten kulttuurikeskusten kanssa. Varsinaisenn kulttuuri- ja valistustyön ohessa nämä järjestöt tekevät propagandaa fasistisen syndikalismin ja korporatiivisen yhteiskuntajärjestyxen puolesta. Niistä kaavaillaan eräänlaista kansanyliopistoa.
ellauri031.html on line 269: Fasismi on nähnyt paljon vaivaa voittaaxensa akateemiset piirit puolelleen. Ylioppilaiden keskuudessa on perustettu erityisiä miliisiosastoja. Miliisissä opiskelijat voivat lyhentää asevelvollisuuttaan. "Kirja ja kivääri fasistin tekevät", sanoo Mussolinikin. (Mikä kirja? Mussolinin kootutko? Osasiko se lukea?) Fasistisilla ylioppilailla on oma järjestönsä, joka järjetää taloudellisia ja opintohelpotuxia. "Tässä on kyllä tietty epäoikeudenmukaisuus, koska monet ylioppilaat eivät kuulu järjestöön, jonka tehtävä onkin ennen kaikkea poliittinen. Italiassahan ei ole laillisesti tunnustettuja ylioppilaskuntia."
ellauri031.html on line 329: Mussolini piiskas Italian naisia synnyttämään että saatas kokoon 60M makaroonia, valloitussotiin tarvittava määrä sen laskelmien mukaan. Paljos niitä nytte on? Joo nyt niitä on Beniton kaavailema määrä! Yli 60 miljoonaa! Hizi puolet lisää lössiä maailmansodan ajoista! Mutta suurin osa tulijoista on jo mutiaisia. Ei tää nyt ihan mennyt niinkuin suunniteltiin kuiteskaan. Vizikästä kyllä Mussolini ize bylsi näihin aikoihin juutalaista naista, kirjailija ja akateemikkko Margherita Sarfattia, jota sanottiin fasismin juutalaisexi äidixi. Hehe, kohta oli kivaa.
ellauri031.html on line 333: Mussolini kavereineen '22 on ihan persun näköisiä kuvassa roimahousuineen ja pyssykoteloineen. Haju Pisilä, Halla-aho ja se tyhmä Lindström. Wanha kaljupää käsi ojossa vois olla Ben Zyskowits. Wanha ääni oikealta. Kunkku Emmanuel ("jumala kanssamme", yx Jeesuxen nimiehdotuxista) pelkäs vallankumousta ja anto avaimet käteen Mussolinille. Mussolini avas oven, sulki kunkun ulos ja oli ize sisällä. Eikun rakentamaan poliisivaltiota, josta kertoi Gummeruxen kirjanen. Kohta kulki junat aikataulussa. Eikä puolitoista tuntia myöhässä kuten Suomessa. Hyi helvetti, mieluummin olkoot vaikka kulkematta ollenkaan, myydään ennen Viroon romuxi kuin tällästä paskatouhua.
ellauri031.html on line 561: Siitä tuli psykologi ja toimintaterapeutti, kirjailija ja Glorian,
ellauri031.html on line 563: palstaterapeutti vuosikymmenixi, kunnes komea ulkonäkö ja kirjailijakarisma
ellauri031.html on line 571: kuuluisamman ja lahjakkaamman kirjailijaheimolaisen mukaan. Esakin on
ellauri031.html on line 579: ja rupesi kirjailijaxi, mistä se oli aina haaveillut. Tähdenlento kesti aikansa.
ellauri031.html on line 580: Nyt on Esukalla kolmas hani alla, on kai sekin joku kirjailija olevinaan.
ellauri031.html on line 581: Esukan kasarilla kyhäämät kirjat on asiantuntevasti haukkunut Markku Eskelinen,
ellauri031.html on line 583: kirjasessa Sianhoito-opas / Jälkisanat, lainaan sitä kun ei oma riitä:
ellauri031.html on line 585: Esa Sariolasta leivottiin 80-luvun kirjallisuuden uudistajaa ja kokeilijaa. On totta, että hänen teoxissaan rikotaan rajoja: ikävystyttäviin ja lukijaa aliarvioiviin viihdeklisheisiin yhdistetään kömpelöä esseetä ja psykologian alkeisoppikirjaa. Sariolan pääteoxet, Rakas ystävä ja Kuolemaani saakka ovat äärimmäisen yxinkertaisia ja selkokielisiä saippuaoopperoita. Niiden juonena on rikostarina, jossa menestyvä päähenkilö raivaa kilpailijansa tieltään. Päähenkilö ja hänen vastustajansa eivät kuitenkaan ole tasavahvoja, joten heidän välisissään konflikteissa ei juuri ole jännitettä. Kissa ja hiiri -leikin ainoaxi kysymyxexi jää, millä tavalla päähenkilö nujertaa uhkaajansa.
ellauri031.html on line 591: Vielä sietämättömämpää kuin Sariolan juonten kömpelyys on hänen kerrontatekniikkansa alkeellisuus. Sariolalle pitäytyminen normaaliproosassa, tuikitavallisessa minä sinä hän -muotoisessa kerronnassa, on varsin viisas valinta. Tajunnanvirta tai sisäinen monologi edellyttäisivät näet edes jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta. Sariola sen sijaan pudottaa kavaletin toisensa jälkeen kuin maailman monin poni Polle, hänen kielikuvansa ovat naurettavuuteen asti kuluneitä ("viiltävä kaipuu") ja dialogi puisevan epäpuheenomaista ja yxitasoista. Tsygologi kaatuu rämähtäen fläppitaulun perässä, kirjan henkilöt eivät edes hätkähdä. Kummankin romaanin ulkopuoliset kertojat ja Rakkaan ystävän minäkertoja tulkizevat jatkuvasti sekä tilanteet että henkilöt. Nämä idioottipsykologit eivät koskaan vaikene, vaan tappavat lukijan mielenkiinnon joka askelella. Tai eivät tapa, se syntyy kuolleena.
ellauri031.html on line 595: Sariolan texteissä mitään ei osata jättää avoimexi tai lukijan pääteltäväxi. Kertojat tulkizevat textin lukijan puolesta eikä sijaistekijä mitenkään ironisoi tai kyseenalaista kertojien tyrkyttämiä "totuuxia". Sariolan teoxet ovat siis vain katkismuskirjallisuuden eräs muoto, paizi moraalinen opetus on korvattu tsygologisella propagandalla. Kaiken lisäxi tämä propaganda on Glorian halpojen tunne izesi -testien tapaista rasti ruutuun -psykologiaa, kertoja on asettautunut heikkolahjaisimman ekonomilukijansa tasolle.
ellauri031.html on line 601: Pelisommitelminakaan Sariolan romaaneista ei ole mihinkään. Henkilöiden välisten pelien ratkominen vaatii saman verran älyä kuin pyöreän puikon työntäminen pyöreään reikään. (hmm. apropoo, olikos Sariolalla panokohtauxia? En muista.) Pelikirjana niitä voidaan luonnehtia yhden kortin pasianssixi. Ehkä Esa-Mauri on tahallaan kehitellyt romaaneista skizofrenialääkkeen vastineen. Moniäänisyys kallon sisällä on menestyxellisesti vaimennettu. Sariola saavutti melko laajan lukijakunnan suosion. Ylläri, luku- ja kirjoitustaidottomat löytävät aina toisensa. Hyihyi-humanistit rakastavat halpoja sensaatioita ja helppoja opetuxia. Sariolan paha jos mikä on turvallista pahaa. Kaikkitietävä tsygologi selittää sen niin, että tyhminkin ymmärtää. Paha lakaistaan matolta sen alle yhtä naiivisti kuin kristityillä ja marxilaisilla.
ellauri031.html on line 610: Olli Jalosen kiitetyimmät romaanit, Ilo ja häpeä sekä Hotelli eläville, kuuluvat teoxiin, jotka jokaisen lukihäiriöisen hasbeenin mielestä puhuvat tärkeistä asioista. Jalosen romaaneja onkin viisainta yrittää puolustella moraalisin perustein, vaikka se moraalikin on alkeellista ja rajottunutta. Se on mitä tyypillisin suomalaisen autistisen insinöörikirjallisuuden (Hyry, Tuuri) edustaja aina uskonnollista pohjavirettä ja arkielämän pahimpiin banaliteetteihin tarttumista myöten. Tiedättehän: "Vielä joskus imiessään äidin kaurapuurolla täyttämää villasukkaa hän muisti isänsä sanoneen, että ulkona on kylmä." Jalosen tekeleet on jonkinlaisia aikuisen kirjoittamia syyspörriäisiä, joissa ollaan peruskoulumaisen huolissaan maailman tilasta. Niissä pohditaan tutkimuxen ja tiedotusvälineiden moraalia ja kuvataan maailmanpolitiikan arkiryskettä: kidutuxia, kansanmurhia ja kiristyvää kontrollia. Jalonen jää kuvailun ja moraalisen tuomion asteelle, perinteiseen humanistiseen tapaan se ei analysoi pahaa vaan sanoo sille hyi. Viimeistään tällä tavalla käsiteltynä asiat lakkaavat olemasta tärkeitä ja muuttuvat säälittäväxi partiolaisproosaxi. Samoja ajatuxia ja julituxia kykenee jokainen kolmannen luokan poliitikko laskettelemaan ulkomuistista.
ellauri031.html on line 611: Jalosen romaanit keskittyy niin kovasti päähenkilöiden eettisiin ongelmiin, että henkilöt latistuvat. Niistä tulee yxitasoisia tyyppejä: hyviä, pahoja, tai jaloja, valkoisia ja mustia hattuja, erinäköisiä täytettyjä pöllöjä, jotka havainnollistavat erilaisia ekolokeroita ja selviytymisvaihtoehtoja. Kaiken kukkuraxi päähenkilöiden etiikka on kristillisväritteistä, vähän väliä lurautellaan raamatun tai uskontokirjan lauseita. Henkilöiden ongelmat ja niiden ratkaisut ovat niin naiiveja ja alkeellisia, etteivät ne kiinnosta.
ellauri031.html on line 613: Pikku-Make sikamessias toivoi, että Jalli kirjoittaisi vielä romaanin, jossa päähenkilöt havahtuvat huomaamaan, että maa ei ole litteä. No NIIN! Senhän Jalli sitten tekikin, vuosikymmeniä myöhemmin kirjassa Taivaanpallo! Ei mennyt Maken hyvä neuvo harakoille. Jalonen on kuin William Burroughsin lause: Hän kykenee pitkästyttämään kuset lukijoistaan missä tahansa aika-tila-asemassa. Todellisuus on totta, tiivistää Jalli Olonen. Pallo on pyöreä. Jalli Olosen vastarintaliikehdintä on kuin lasten ristiretkeä. Jehovan todistajat on hiljennettävä, etteivät jää vasikoimaan virkavallale.
ellauri031.html on line 630: Suezin kanavansuulla Port Saidissa oli levotonta, rosvot ryöstävät matkustajat jo satamassa. Samanlaista muistan Karl von Schoultzin Punainen Sulka-sarjan poikakirjasta Seikkailu Suezilla (1958) ja sen jatko-osasta Seikkailu Siinailla (1960), joidenka tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1956-7, sekä Puovo Lipposen vihkosesta Suezin sulttaani. Palaamme tähän aiheeseen albumissa 290.
ellauri031.html on line 672: Joku saattaa kysyä, millä ja kenen lähettämillä rahoilla tällaiset suurpainoxet rahoitetaan. Kysyä saa, muttei vastata. Panee miettimäään mikä on tän raamattuvälityxen bisneslogiikka. Mikä ansaintamalli siinä on, miten rahavirrat kulkevat. Mistä muodostuu tulo-ja menojonot ja mikä on oman pääoman sisäinen korko, niinkuin Callen väitöskirjassa Real Time Result Reporting kysytään. Isä puri pännää sängyn päällä ja irvisteli, laski loppumattomia lukujonoja. Vaikeita korkoa korolle laskuja paperilla ja kynällä, ei sekään ollut mikään nero matikassa, vaikka rahat kyllä pysyi näpissä ja kasvoi korkoa. Isän siunausta tässä vieläkin kaikki lapset nautitaan, sodasta rikastuneen nousukkaan nyt jo laskukkaat rauhanajan jälkipesueet.
ellauri031.html on line 728: Monet suhtautuvat yliolkaisesti VTT:iin. Jopa P. Puovola diskaa siitä 2/3. Mikäs fundamentalisti se on enää sellainen? Vaikka löytyy käännösvirheitä, niin painovirhepaholaisella ei sinne ole asiaa. Hyvä kirja puhuu asiaa ( se kelpaisi Anni Lassilan suosittelemaxi asiaproosaxi yläkoululaisille), ja sen ennustuxet toteutuvat ihan silmissä. Tää ei ole höpsismiä, tai jos on niin ihan priima sellaista. Tää on totta ilman vaihtoehtoja.
ellauri031.html on line 741: Oliko Olkkarilla Syväntöjen seikkailukirjat? Ei löytynyt sen jäämistöstä. Mutta Kaarlo onkin valtalinjan koira. Helluntaiystävät ovat paimensukuisia, terveitä maatiaisia, matalia, hyvät kulmauxet ja maatavoittava askellus, pitkärunkoisia ravaajia häntä loivalla kaarella. Ei mitään Kukonharjun kalikkakauloja, lyhyitä ja korkeita karvaturreja, jotka laukkaa jäykin jaloin lyhyttä laukkaa jo kävelyvauhdissa, häntä kireällä kiekuralla selän päällä.
ellauri031.html on line 781: Karl Anton Konstantin von Schoultz (Kalle-Anttooni, 1922-2013) oli humanististen tieteiden kandidaatti, lehtori ja YK-sotilas. Siitä tuli mustalaisten sulttaanin Kalle Hagertin luottomies. Se kirjoitti myös tyttökirjan Anita, mustalaistyttö. Schoultzin sukua näkyy tulleen Liettuasta Ruoziin 1600-luvulla, joku Martin Szkultet juurena. Venäjältäkin niitä näyttää Suomeen pörränneen. Minkä puun takaa lie sukua Solveig von Schoultzille, Lennart Segerstråhlen siskolle. (Solveig kyllä erosi hyvissä ajoin von Schoultzista. Nimi jäi, vaikka sittemmin nai säveltäjä Bergmannin.) Lennartin aika kökkö (mutta kallis) lintutaulu meni Marjalle, tai oikeammin Iso-Masalle. Siellä se nyt komeilee niiden olohuoneen sohvan takana. Masan piuhat on perstaantuneet, virta katkeilee. Se ei osaa enää sanoa edes lintu, Segerstråhlesta puhumattakaan. Solveig syntyi 1907 ja kuoli 89-vuotiaana 1996. Se oli suomenruozalainen modernisti ja radiopersoona. Kirjoitti lastenkirjan Petra och silverapan (1932). Sillä olis muistelmat, selviäiskö Kalle-Anttoonikin sieltä? Oiskohan Kalle-Anttooni voinut olla Oscarin jälkeläisiä, senaatin kääntäjän, jolta vietiin nazat ja aatelistitteli kun se kieltäytyi lähtemästä mukaan maailmansotaan? Kalle Anttooni lähti YK-sotilaaxi vapaaehtoisesti. Nils von Schoultz ei ole sukua, sen nimi oli väärennös. Sekin oli sotaisa, osallistui tuulimyllytaisteluun Kanadassa. Punatakit hirtti sen 1838, vaixe pyysi anteexi.
ellauri031.html on line 813: Tarinassa Aku Ankka tapaa professori Hupelon, joka vakuuttaa Akun tekemään päätökset kolikkoa heittämällä. Höpsismin tulee antaa ohjata elämää kaikissa tienhaaroissa: ”Jos elämä sua kuin tuuli vie, anna höpsismin näyttää tie”, neuvoo Akun ostama höpsismin opaskirja. Aku joutuu nopeasti ongelmiin seuratessaan Hupelon ohjeita. Hän ajaa eritasoliittymässä yksisuuntaista ramppia vastavirtaan ja saa 50 dollaria sakkoa. Näin suuren sakon perusteena ei kuitenkaan ole huolimaton ajaminen vaan se, että Aku oli jättänyt ajattelun kolikolle. Lopussa höpsismi kuitenkin osoittaa hämmästyttävää kykyä ohjata joitakin päätöksiä.
ellauri031.html on line 819: Höpsismi eri muodoissa on herkkäuskoisille ominainen päätöxentekotapa. Yhden rahan 50/50 oddsien sijasta voi käyttää muitakin. Olin ihan unohtanut, ennenkuin luin Syvännön mustelmaa, että kristinuskovaiset käyttää tähän tarkoituxeen "peukalovärssyjä", vähän samanlaista menetelmää kuin Roope Ankka joka pyöräyttää maapalloa silmät kiinni päättäessään mihkä päin maailmaa seuraavaxi mennä ryöstöretkelle. Peukku työnnetään (muka) summanmutikassa hyvän kirjan väliin ja luetaan siihen sattunut värsy. Menetelmää toistetaan kunnes värsy on mieluinen.
ellauri031.html on line 823: Ennusmerkkeihin uskomisen nixi on että pitää kirjaa vain onnistuneista ennustuxista. Jos tarpeex monta kertaa heittää noppaa saa kuutosen, ja sit voi siitä päätellä et voi vizi, kyllä mulla kävi pulla. Varmaan Syväntökin vaati luomakunnan herralta rahaa ja muuta suosiota jatkuvalla syötöllä, housunpolvet ihan kiiltävinä. Suurin osa rukouxista meni harakoille, mut optimistina se muistaa vaan ne onnistuneet tapauxet, "vahvat rukousvastauxet", ja niissäkin se saattaa jälkikäteen vähän parannella tarinaa. Hyvä tarina eli evankeliumi on rautaisannos evankelistan pakissa. Kaikkein hassuimpia on sellaiset tarinat, jossa jollekulle kävi mainiosti jonkun toisen epäonnen kustannuxella. Esim et kun se rukoili kovasti, arabit jätti ampumatta Kaarlo Syvännön, mutta ampui Hilda Anderssonin, joka ei varmaan rukoillut kunnolla. Tai sit sen listiminen oli osa herran laajamittaisempaa suunnitelmaa. Jos rukous ei nazaa, herralla on takataskussa joku parempi suunnitelma, tai pyyntö oli muuten kohtuuton. Ei sitä sentään joka pikkuasialla sovi herraa hätyyttää, vaik sitä kyllä pitää totella joka hemmetin partakarvan kohdalla. Vähän sama tematiikka kuin Candidessa: kaikki kääntyy kyllä parhain päin, kun kärsivällisesti odottaa. Viimeistään sitten siellä salin puolella. Tähän tarvitaan sitä optimismia, tulevaisuudenuskoa.
ellauri032.html on line 95: Arvattavasti kyllä reformismia peukuttaa ne jotka ei ize asiassa tarvi reformointia, koska ne on jo kunnollisia, tilikirja ja muut henkilöpaperit on kunnossa. Arminismia taas erilaiset langenneet ja hunningolle joutuneet, jotka hamuaa oljenkortta johon takertua. Helluntainystävät on kastelijoiden haarake.
ellauri032.html on line 97: Arminiusta on syytetty kyllä ansaintamoraalista. Esim Descartes oli niillä linjoilla. Encyclopedia Britannican sivustolla sanotaan, että Descartesin moraali oli anti-Jansensistista ja anti-Calvinistista, ja et sen mielestä armo ansaitaan olemalla oikein kilttejä. Se oli optimisti, ihmisen järki ja tahto pystyy vaikka mahdottomaan. Se ei ollut pessimisti niinkuin jansenisti Blaise Pascal (1623-62), joka meinas et pelastus on vaan ilmainen lahja niille, jotka sattuu sen saamaan. Pascal eli lyhyen elämän, armonisku tuli äkkiä. Descartesia haukuttiin tämän takia Arminiuslaisexi. Descartesin mielestä ei ole mitään järkeä olla kunnollinen, ellei usko kuolemanjälkeiseen elämään ja loppuarvontaan. No nettisivuja ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, niissä on monia vaihtoehtoisia totuuxia, kuplamuovia kullekin, paukutettavaxi oman maun mukkaan.
ellauri032.html on line 206: Richard Dawkins kehitti teekannuteemaa vielä pitemmälle kirjassaan A Devil’s Chaplain:
ellauri032.html on line 212: Aurinkokuningas lyttäs Port-Royalin jansenistit 1661. Luostari pantiin matalaxi, ei jäänyt kiveäkään kiven päälle. Pascalinkin cacata carta hukku muutossa. Tästä taisi olla puhetta Madame de Sevignen muistelmissa, jota Marcel Proust luki kuin mummu virsikirjaa. Vielä ennen kuolemaansa Pascal kexi bussin. Autopsiassa ilmeni että sillä oli vikaa päässä. Paavi hommaa siitä nyt autuasta. Tais paska sittenkin voittaa vetonsa.
ellauri032.html on line 222: Eliot oli eräänlainen mid-atlantic Puovo Huovikko. Kaikessa tuotannossaan hän sekä tähdensi klassistina perinteen merkitystä että modernistina rikkoi vanhoja kaavoja. Eliot tunnetaan myös Kissojen kielen kompasanakirjassa (Old Possum´s Book of Practical Cats, 1939) julkaistuista lasten kissarunoistaan, jotka jatkoivat englantilaista nonsense-perinnettä. Ympyräsuinen ystäväni antoi ton kissakirjan mulle lahjaxi, mulla on se kai vielä laihojen runokirjojen hyllyssä Wilhon kirjakaapissa. Andrew Lloyd Webber loi vuonna 1981 runoista suositun musikaalin Cats. Ihan niinkuin Puovo Huovikon, Tompan maine luiskahti kun ukko ize saatiin laatikkoon.
ellauri032.html on line 228: Minkäslainen oli sillä toi sp-elämä? No se oli ajanut vaimonsa Viviennen hulluuden partaalle ja sitten otti siitä asumuseron (erohan ei uskonnon vuoxi tullut kyseeseen). Ei käynyt kertaakaan (no, kerran) kazomassa vaimoparkaa hulluinhuoneessa, jonne se sen sitte dumppasi. Vivienne oli Oxfordin "river girl", jonka Tom nai hätäsesti vaihto-opiskelijana Harvardista 1915 päästäxeen neizyydestä ja muutenkin syvemmälle sisään britteihin. Se ei halunnut enää takaisin kotiin Harvardiin. Vivienne oli iloinen ja värikäs ilmestys, josta tuli sittemmin Tomin varjossa vaan maalattu varjo. Epävarma nainen, jolla oli kova menstruaalivuoto, tuberkuloosi ja neuroottinen mielenlaatu. Amerikkalaisena Eliot ei heti tajunnut, että Vivienne oli vulgääri. Virginia Woolf, Eliotin bändäri, nokki Haigh-Woodia päiväkirjassaan 8 lokakuuta 1930:
ellauri032.html on line 285: Hobbes alkoi filosofeerata aika vanhana, Kaarlo Syvännön ikäisenä. Vanhaxi se elikin, yli ysärixi. Sen matematiikan ja fysiikan prujauxet oli ihan paaaaaaaskaa. Elementa Philosophica teoxessa se rakensi ihan elämäntyönä jotain maailman mallia, sen kirjoittamiseen meni yli 20v. Myöhemmin se sekaantui myös politiikkaan ja uskontoon ikävin seurauxin. Descartesia se koitti vähän arvostella razastaaxeen sen maineella, Descartes oli hyvin nihkeä, herrat riitaantuivat iäxi. Englannin vallankumouxeen se sekaantui kuningasmielisten puolella, joutui maanpakoon ja kirjoitti Leviathanin. Leviathan oli se merihirviö Jobin kirjassa jolla oli niin iso kikkeli että sen verisuonet oli kuin juurakot.
ellauri032.html on line 297: Poliittisesti hobbismista tuli suosittua rotinkaispiireissä, kun siinä mätkittiin papistoa ja muita herroja. Kunkku suojeli Hobbesia papiston raivolta. Parlamentin alahuone esitteli vuonna 1666 ohjelman ateismia ja maallistumista vastaan. 17. lokakuuta annetiin määräys, jonka mukaan ohjelmaa valvovalle komitealle tuli antaa valtuudet saada tietoa koskien sellaisia kirjoja jotka olivat taipuvaisia ateismiin, jumalanpilkkaan ja maallisuuteen – – erityisesti koskien – – herra Hobbesin kirjaa, jota kutsutaan nimellä Leviathan.
ellauri032.html on line 301: Hobbesin viimeiset teokset olivat luonteeltaan hyvin erilaisia. Näihin kuuluivat latinankielinen omaelämäkerta Thomae Hobbesii vita vuonna 1672, Odysseian neljän kirjan käännös englanninkieliselle runomitalle vuonna 1673, ja Iliaan että Odysseian täydelliset käännökset vuonna 1675. Tämmöisiä mäkin voisin prujata eläkkeellä. Hetkinen, niitähän mä tässä prujaankin jo. Ja oon jo eläkkeellä vittu.
ellauri032.html on line 384: Pascalin kartioleikkauxia on taivaankappaleiden radat. Komeetta joka ei palaa piirtää hyperbelin. Semmosen kuin Aniara. Se oli aika ahistava runokirja nuorena. Mainizinkin sen yo-aineessa, jonka ozikkona oli Todennäköisyyxien maailma. Mainizin myös Monodin. Hyvä veto, vaikkei Pascalin. Täydestä meni, uppos lautakunnan lautapäihin kuin veizi voihin. Kirjoitin sen vesirokossa vanhempien sängyssä. Sanoin izeäni agnostikoxi nuorena. Mitähän mäkin olin tietävinäni todennäköisyyxistä lyhyeltä matikkapohjalta. Ei niitä edes opetettu. Ateisti-Airaxisen miälestä agnostikot on pelkureita. Niin ne onkin. Odottelee kentän reunalla kumpi puoli voittaa, ja säntää sitten juhlimaan voittajien kaa. Lea Lehtisalo oli. Ongelma on että pelimiehet ei pidä niistä. Joka eio meidän puolella on meitä vastaan, tää on nollasummapeliä. Ei oo mitään win-winiä, on enintään lose-lose.
ellauri032.html on line 413: Aarne Kinnunen diggaa mustaa huumoria. Lainaan kirjastosta Balzacin Contes drolatiques, leikkisiä tarinoita ja Kleistin der zerbrochene Krug. Ne on Aarnen lemppareja. Lehtosen, Kiven ja Zapen lisäxi.
ellauri032.html on line 418: Yx Aarne Kinnusen mieli vizikirjoista näytti olleen Kleistin huvinäytelmä Rikottu ruukku 1811. Lainasin sen kirjastosta. Kääntänyt Juhani Siljo. Ihankun mä olisin Siljostakin joskus jotain lukenut. Oliko se Ain-Elisabet Pennasen poikaystävä? Sillä oli tylsiä runoja. Joo niin se oli:
ellauri032.html on line 422: Suomen sisällissodan aikana Juhani Siljo lähti sotaan valkoisten joukoissa osaksi näitä kiistoja pakoon. Siljon haavoituttua Pennanen matkusti Tampereelle etsimään häntä. Siljo kuoli haavoihinsa sairaalassa keväällä 1918, koska hän ei suostunut jalkansa amputoimiseen.lähde? Siljon kirjallinen jäämistö jäi Pennasen haltuun ja hän toimitti keskeneräisen runo- ja aforismiteoksen Selvään veteen julkaistavaksi.
ellauri032.html on line 485: Pikku ruipelo, piipunrassi joka ei ymmärtänyt Jane Austenia. Vaihtoi nuoremman ja paremman vaimon vanhempaan kotihirmuun jolle ei edes osaa tyhjentää oikein tiskikonetta. Erehtyi luulemaan löytäneensä aarteen kun tää äitihahmo jaxo vakavalla lärvällä (vaan vieno hymy huulessa) kuunnella sen loputtomia jaarituxia naamakirjassa.
ellauri032.html on line 491: HSn arvostelu ilmestyy vasta koronatauolla. Philip tähdentää olevansa riitaisempi henkilö kuin Rikhard. Kirjassa vaan naiset riitelee, Rikhard väistelee lentäviä lautasia. Rikhardin elämä oli jotakuinkin mallillaan. Avioliitossakaan ei ollut mainittavia ongelmia. Aivan selvästi ei romaanissa käy ilmi, mitä vanhassa liitossa oli vikana. Ja mikä vanhassa Paulassa lopulta oli niin kohtalokasta, että elämä pitää panna uusixi. Uuden suhteen auvoa ei kauan kestä. Siivous ja pyykinpesuvuorot tuottavat jo tulisia riitoja. Entisessä liitossa vaimo varmaan teki kaiken. Grels on melkein curling-vanhempi, joka myötäilee 11-vuotiaan poikansa toiveita. Lapseton Paula tykkää pahan äitipuolen roolista. Grels tykkää vänisevän piipunrassin roolista. Ollaan siis parisuhteen ydinongelmien äärellä. Kantakaupungin kermaperseet eivät pysty parempaan kuin stereotyyppinen lähiöperhe. Pahempaan kyllä on eväitä. Grels saa potkut Hoblan kulttuuripäällikön paikalta ("willfully jobless" kuten Clevelandin lakimies) ja heittäytyy (lue heitetään) "vapaaxi kirjailijaxi" eli "freelancerix" eli "yxinyrittäjäx". Rahat menee lapsenruokoissa. Moralisoivaa äitiä sentään pääsee vähän julkisesti lyttäämään, kirjallisten piipunrassien perinteiseen tapaan (Musset, Knasu, Herzog, Roth, Tikkanen ym ym).
ellauri032.html on line 504: Ei mitään sanottavaa, ei pienen pihahduxen vertaa. Mitä merkizee yxi vuosi nykyään? Samaa kuin kitkerä mälli, jota joutuu jatkuvasti märehtimään. (Tauko.) Hekumoin sanalla kela. (Nautiskellen.) Kela! Yxi elämäni onnellisimmista hetkistä. (Tauko.) Myyty 17 kappaletta, niistä 11 1/2 hinnalla kiertäviin kirjastoihin merentakaisiin maihin. Alan tulla tunnetuxi. (Tauko.) 1£ 6s, taisi olla vallan 8. Istuin puistossa, kahlasin unelmissa ja toivoin palavasti että olisin poissa.
ellauri032.html on line 514: Eunukki: Luin Philip Teirin autofiktiivisen romsun Neizytpolku. Heppoista viihdettä. Ei mitään Knasua. Teinimäinen. Tämmöinen on suomenruåzalaisten kirjallisuustoivo. Vänrikki Nappula.
ellauri032.html on line 626: Beckettin Sammeliin kulkeuduin Aarne Kinnusen suosituxesta, se siteeraili monisanaisesti Beckettin vihkosta, johon on käännetty sen absurdit näytelmät voi miten ihana päivä ja viimeinen ääninauha. (Vihkon kannessa juuri näin, pienellä alkukirjaimella. Sisäsivuilla käytetään kyllä isoja.
ellauri032.html on line 659: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on yksi Zinzendorfin virsi, numerolla 388 "Jeesus johdata, tiemme kulkua." Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi Zinzendorfin kirjoittama virsi, numerolla 58 "Sydän auki toisillenne". Se on Pekka Kivekkään käännös vuodelta 1998. Virren saksankielisen tekstin alkusanat ovat: Herz und Herz vereint zusammen.
ellauri032.html on line 675: Vapahtaja kuuli nyt vasta saatanalta suuren salaisuuden, että hän oli Jumalan Poika. Hän ei kuitenkaan ottanut sitä vastaan Saatanalta. Eikä hän jäänyt edes miettimäänkään sitä. "Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee (Matt. 4:4). Mä luin tämän Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 8:3)," se sanoo. "Kyllähän se leipä maistuisi, mutta ei, mun täytyy noudattaa sääntöjä." Sitäpaizi, jos ihminen on autiomaassa eläinten keskellä, hänen ei tarvi todistaa, että hän on Jumalan Poika, koska sillä ei ole väliä tietävätkö kiusaaja tai eläimet sen vai eivätkö tiedä. Ketä kiinnostaa.
ellauri032.html on line 703: Sitä mikä on ainoastaan viisaita ja neuvokkaita ja kirjanoppineita varten (mutta Jumalalta lähtöisin), me kutsumme tiedoksi. Ja sitä mikä on ihmisillä, joita Jumala on erityisesti lahjonut, ei ainoastaan älykkyydellä, vaan myös perusteellisella käsityksellä hänen salaisuuksistaan sitä on kutsuttu viisauden lahjaksi. Tämä lahja ei ole kaikkia ihmisiä varten koska eivät kaikki voi omata sitä. Sen tähden ilman suurta uskollisuutta sitä ei ole paljastettu kaikille ihmisille, vaan se jää epäselväksi heille. Ja näin on jumalallisten salaisuuksien laita.
ellauri032.html on line 713: Me tietäisimme kuinka ottaa pois monien ihmisten epäröinnit avaamalla mysteerit jos meidän ainoastaan sallittaisiin, jos me voisimme vain vapaasti kertoa jokaiselle ihmiselle joka tulee juosten ja haluaa tietää kuinka käsittää tämä ja tämä sanonta. Me varmasti kykenisimme tekemään tämän, mutta meidän ei ole sallittu tehdä sitä. Se ei ole sopivaa kenellekään, vaan Pyhä Henki selittää sellaiset mysteerit hän jakaa ne jokaiselle henkilölle niin kuin hän haluaa. ”Jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on” (Fil. 3:15). Tämän verran me sanomme salaisuuksista. Nii et turpa kii, sitähän se kirjaimellisesti tarkoittaa se mysteeri.
ellauri032.html on line 717: Toinen kirjoitettu tieto: Roomalaiskirjeen 7 luku kertoo miten tuntee henkilö, joka on herännyt ja on lain ohjaamana ja mitä henkilö tuntee kun hän tulee armon alle. Tämä riippuu yhdestä pienestä Kreikan sanasta jota ei ole Saksaksi. Kuitenkin henkilö voi pelastua vaikka hänellä ei ole selvää käsitystä tai selvää ilmaisua tästä, sen tähden me kutsumme sitä tiedoksi joka vaatii selityksen. Eivätkä kaikki selitä tätä samalla tavalla. Joku voi ottaa liian paljon huomioon aiemman jakeen toinen seuraavan jakeen. Sanalla sanoen tulkitsijat eivät ole kaikki yhtä mieltä. Esimerkiksi joku voi sanoa, ”Meidän ei pidä ollenkaan saarnata lakia, vaan ainoastaan evankeliumia”. Kuitenkin se on selvästi kirjoitettu, ”Laki on kasvattaja Kristukseen”. ”Lain kautta tulee synnin tunto” (Room. 3:20). Toisaalla Paavali sanoo: ”Te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi, olette joutuneet pois Kristuksesta ja langenneet pois armosta” (Gal. 5:4). Todellakin Paavali sanoo selvästi, että Jeesuksen sanansaattajat eivät ole panemassa toimeen kirjaimen virkaa, toisin sanoen saarnaamassa lakia. Hän sanoo: ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi” (2 Kor. 3:6). Ja se on totta jos me emme saarnaa lakia, vaan pelkkää evankeliumia, julistamme pelkkää Vapahtajaa, pelkkää armoa, pelkkää haavaa ja kuolemaa, silloin ihmiset tulevat paljon pyhempiä, kuin jos me saarnaisimme lakia peräkkäin 10 vuotta.
ellauri032.html on line 746: Le Disciplessä Adrien Sixte oli opettanut oppipojalle Loup-Garoulle: rakkaus, se on sukupuolitunteiden alaisexi joutumista. "Ja sitten jäin miettimään tätä uutta kysymystä: Onko olemassa mitään keinoja rakkautta parantamaan? Oikea menettelytapa ehkä olikin noudattaa Goethen opetusta: vapautuaxeen kärsimyxestä tulee ihmisen ajatuxillaan siihen syventyä. Se on kuin raaputtaisi kutinaa. Tuo suuri nero toteutti käytännössä Spinozan viidennessä kirjassaan esittämää teoriaa, jossa ajatuxena on, että elämämme kaikkien erillisten tapausten takana ovat lait, jotka liittävät ne maailman kaikkeuden suureen elämään kuuluvixi. En se minä ollut, mun täytyi kävellä näin, mussa vaan oli se jokin. Ja Tainekin (joka on tehnyt enemmän kuin kukaan muu Darwinin töiden levittämisexi Ranskaan) loistavasti kirjoitetussa Byron-tutkielmassaan neuvoo samoin, että meidän on ymmärrettävä izeämme, jotta järjen valo synnyttäisi meissä sydämen rauhan." Eli determinismi ja siitä johdettu fatalismi ois niinku pääsylippu ataraxiaan. (No tänhän mä osoitin pupuxi jo mun filosofian sivulavissa peliteorian avulla.) Toisaalla Goethe neuvoi nulikkaa joka kysyi miten ruveta neroxi: "en ole ikinä tehnyt mitään mistä en tykännyt." Kaikista kermaperseistä ei tule neroja, mutta monista neroista kermaperseitä.
ellauri033.html on line 33: Lukija ja lukijatar, jos olette yhdessä, jos käytte samaan vuoteeseen kuin aloilleen asettunut pariskunta, kumpikin sytyttää yöpöytänsä lampun ja syventyy kirjaansa kaxi yhdensuuntaista lukemista unen lähestymisen myötä, sitten sinä, sen jälkeen sinä sammutatte valon, palattuanne eri maailmoista kohtaatte toisenne salavihkaa pimeässä missä kaikki etäsyydet pyyhkiytyvät pois ennenkuin erisuuntaiset unet vievät taas sinut yhteen suuntaan ja sinut toiseen. Mutta älkää ironisoiko tuota aviollisen harmonian mahdollisuutta: millaisen kuvan onnellisemmasta pariskunnasta voisitte asettaa tilalle? (Italo Calvino)
ellauri033.html on line 53: Paul senttaa kirjallisuuslehtiin kuin Ball-sack uran alussa. Voittaa oikeusjutun kustantajaa vastaan 1886, mistä Zola innostuu, vaikka sittemmin ovat eri mieltä kolmijalka Dreyfusin jutusta. Polle hylkää kirkon 1867 mut pyörtää takasin 1901.
ellauri033.html on line 55: Muotikirjailija julkkis pääsee akatemiaan 43-vuotiaana 1895. Vähän myöhemmin kuin mä Kovvolaan. Kirjailijana se on yhtä kausituote kuin Esa Sariola. Ilmeisesti ihaile triesteläistä jesuiittasukuista kaunista ja fixua Minnie David vaimoa joka osaa italiaa ja on hyvä kääntäjä. Senköhän käskystä se tekee täyskäännöxen aktiiviuskovaisexi 1901. Pettää sitä kyllä, se on normaalia. Asuvat koko ikänsä bulevardilla kuin Esa Saarinen ja Pipsa. Ne on lapsettomia. Paul on pessimisti eikä piittaa laahuxesta enempää kuin Pentti Linkola. Se ei ole ritarillinen vaan pelkkä porvari, valittaa aatelinen tuttava. Sillä ei ole syntyperää. Se on vähän maalta, Ardèchen kultahattu, moukka. Aatelisrouvien eunukki, mut bylsiihän se Marie Kannia. Matkustelee tosi paljon itexeen. Minnie jää kai kotiin kastelemaan kukkia kuin Mme Maigret. Jenkkituomisina tuo ranskankieleen sanan building. Ois saanu jättää tuomatta. Minnie kääntää jonkun Paulin ihaileman jenkkiromaanin, kääntäjättären nimeä ei "tietystikään" panna esille.
ellauri033.html on line 59: Ardeche on kaakossa Loiren latvoilla. Ihan landea. Vanhoina Bourgetit promeneeraa mökkirannalla Marseillen lähellä. Aatelisämmät valittaa et Mme Bourget mahtailee kuin joku amazoni. Paul kantaa happamen näköisenä sylikoiraa. Minnie veti lopuxi pitemmän korren. Henry James mökkivieraana sytytti vahingossa verhot palamaan. Tupakoi kai sisällä. Minnie ranskansi sen suojatin Edith Whartonin kirjan Edithin kaa yhdessä. Käännös oli "plutôt grossière".
ellauri033.html on line 61: Bourgetia työnnettiin Nobelin palkinnolle kokonaista 5x, ei napannut. Le Disciple oli Gladstonen mielikirja, sen jota Rullell pienenä niin pelkäsi.Sekin todistanee jotakin.
ellauri033.html on line 77: Georges Pellissier niminen aikalaishäiskä haukkuu Pollea ja muita symbolisteja kuin vierasta sikaa. Samanikänen kuin Paul, kirjailija ja kirjallisuustieteilijä, ei niin kuuluisa, varmaan kade kolleega. Siltä löytyi netistä sattumalta pätkä OCR:ttyä TEI-tiedostoa, josta pelastin seuraavan jorinan. Hizi tää Pellissier on vielä taantumuxellisempi kuin Hra Bourget.
ellauri033.html on line 408: Hra Paul Bourget on mondeeni romaanikirjailija, zygologinen ja moralistinen. Mondeenixi sen maku oli erittäinkin aristokraattinen (vaikka olikin poroporvari). Nuorena innokkaana se kuvitteli runoilevansa "vernissatuissa saappaissa ja vaaleissa käsineissä". Idoli oli silloin pukeutunut viimeisen muodin mukaan. Sitä on usein pilkattu nokkelahkosti sen eleganteista tavoista ja innostuxesta salonkien ja buduaarien pikku rivouxiin. Se vaikutti sanalla sanoen aika snobilta. No se ei ole "kirjallisuudessa" kovin harvinaista. Yx Paulin henkilöistä, kiltti runoilija Rene Vincy, huomauttaa aika naivisti: Me kirjailijat, meillä on hirvee hinku hienoihin siusustuxiin: Balzacilla oli se, Mussetilla oli se, se on sellanen pieni lapsellinen piirre. Snobi voi olla monella tavalla. ... On snobeja ja snobeja, tämmöinen pieni viaton on kaikista anteexiannettavin.
ellauri033.html on line 412: Ainoo mistä Hra Bourgetia voi syyttää on että se joskus osoittaa tiettyä ihailua eleganssille, joka jää porukoita joskus huomaamatta. Mutta sen romaanit siitä vaan voittaa uskollisuudessa. Jos, kuten sanoi eräs sen nuoruuden mestareista (varmaan Balzac), teosten arvo mitataan siiinä kuinka paljon ne välittävät jälkipolville, Hra Bourgetin romaaneilla on se ansio että ne kertovat uskonnollisella tarkkuudella mondeenin elämän pienimmät vivahduxet. Maailmanmies jättäisi pois monia yxityiskohtia, koska ne on sille niin tuttuja ettei se niitä edes huomaa. On hienoa että Hra Bourget huomaa ja huomauttaa. Ilman sitä tulevaisuus olis hukassa; sen pitäisi tyytyä selailemaan muotilehtiä ja kyselemään kreivitär Follebicheltä. Lukiessaan L´irreparable, tulevaisuuden lukija tietää että Rva de V***llä joka kertoo nuorelle kirjailijalle Noemie Hurtrelin traagisen tapauxen, oli sinä iltana silkkiset avokkaat jalassa.
ellauri033.html on line 414: Voi kysyä oliko luonto tarkoittanut Hra Bourgetin kirjoittamaan mondeeneja romaaneja. Se tahtoi olla muodikas kirjailija, ja sitähän se oli. Mutta samalla kun onnittelee sitä sen innosta täyttää tämä tehtävä, voi katua ettei se ottanut izelleen sopivampaa aihetta. Hra Bourgetin valizemassa genressä sen ominaispiirteet kääntyvät vioixi. Sen kaunein kirja (kai tää Disciple?) on ankara ja vahva etydi, jossa ei ole mitään mondeenia. Kun B. maalaa mondeenia eleganssia, sen vakavuus kuulostaa nulikkamaiselta, ja kun se pohdiskelee sentimentaalisia typeryyksiä, sen metafysiikka kuulostaa pedantilta. Sillä ei ole mitään niitä lahjoja joita hommaan tarvittais. Se on tunnollinen ja raskas, se ei osaa leikkiä. Siltä puuttuu huolettomuutta, taitoa ja suloa. Se minkä muut antavat hienoisesti ymmärtää, se sanoo pitkän kaavan mukaan yxitoikkoisen monisanaisesti. Missä muut liu´uttelevat, se tunkee päälle ja tolkuttaa. Pakinointi ja ironia on sille tuntematonta. Se on tarkka havainnoija, kexeliäs moralisti, mutta siltä puuttuu totaalisesti henkevyys. Vaikka lukee kaikki ne 15-20 romaania mitä se on kyhännyt, ei löydä mitään vizikkäämpää kuin Francoisen pölinä Mensongesissa, tai Opetuslapsessa pappa Carbonnetin turina: yx sanoo kukkelikuu incogniton sijasta, toinen sanoo 4-12 välillä pro catimini. Hra Bourget kerää huolellisesti tämmöisiä hulvattomuuxia; Bouvard ja Pecuchet teki sen paremmin.
ellauri033.html on line 416: Tää erittelyn mestari on liian rehellinen ollaxeen vizikäs. On vaikea sanoa missä kohtaa Hra Bourgetilla puuttuu kepeyttä. Kun se kuvaa don Juania, alta kurkistaa Don Quichotte. Se uhoo, huudahtelee, pahentuu, huokailee, kuzuu avux taivasta ja maata. Aina tulisena ja juhlallisena se pitää traagisena sellaista jota muut ei edes ota vakavasti. Arvoituxet joita se pitää julmina tai jotka aiheuttavat sairasta angstia, on sen lukijattarista vaan hassuja. Muistattexte mitä Claude Larcher sanoi izestään: mua pidetään subtiilina analyytikkona, mä olen kovan luokan tumpelo. Sellasta tumpeloutta sais olla enemmän. Tässä kohtaa Hra Bourget on parempi kuin mondeeni kirjailija, mutta mondeenina kirjailijana se on surkeampi kuin Marcel Prevost.
ellauri033.html on line 420: Hra Bourgetin naiset on niin samanlaisia keskenään että ne menee sekaisin. Miesten joukossa, jos ei lasketa Hubert Liaurania, Rene Vincya tai edes Poyannea, jotka on harvinaisen mitättömiä, ei löydy enää muuta kuin se ikuinen diletantti, tää analyysin "uhri", joka on joka romaanissa eri nimellä tollanen fin-de-siecle lapsukainen, joka alkaa jo hymyilyttää, eikä ole yhtään vähemmän mahtipontinen ja hälyyttävä kuin suurpiirteinen insinööri tai kohtelias tehtaanisäntä. Ruvetessaan zygologixi Hra Bourget unohtaa olla kirjailija. Se sekottaa tieteen, joka kuvaa elämää ja taiteen, joka kyhää sitä. Useet sen kirjoista on vähemmän romaaneja kuin jotain pöpilän sairaskertomuxia.
ellauri033.html on line 422: No se alotti kriitikkona, eikä pääse täplistään. Tyyppien teot on vaan veruke aloittaa viisasteleva pohdinta. (Kukas tästä tulee mieleen? No Esa Sariola!) Hienoa zygologiaa epäilemättä; mutta ois kiva kun toi zygologia ei olis pelkkiä alaviitteitä, joista se pitää enemmän huolta kuin henkilöistänsä, jotka sais elää elämäänsä ilman selityxiä. Hra Bourgetin henkilöt on suoraan sanoen vaan automaatteja. Välillä ne tekee jotain eleitä; heti kun ne liikauttavat edes eväänsä, kirjailija hyökkää väliin ja pitää esitelmän mekaniikasta, joka ei pääty ennenkuin se on osoittanut ihan pikkutarkasti miten kellokoneiston rattaat liikahtivat. Sellasta marginaalihuomautusten zygologiaa. Selitys tarjoillaan eri lautasella. Se tekee siitä muistiinpanoja, niin monisanaisia että ne peittävät koko textin ja tukauduttavat romaanin. Valtaosa sen kirjoista on karkeita luurankoja, jonka jokaiseen koukkuun on kiinnitetty anatominen kyltti. Sen huomas kun Une Idyllestä tehtiin teaterikappale. Näyttämöllä selittäjä piti hiljentää. Vaan banaali raaka melodraama jäi jälelle.
ellauri033.html on line 424: Jos se käyttäis tota erittelyä vaan monimutkaisiin tunteisiin, joita ehkä ei muuten tajua, mut ei se selittää laajasti tapauxia joissa ei ole mitään hämärää, tilanteisiin jotka ei kaipais mitään kommentaaria. Siitä vois antaa tukuittain esimerkkejä. Esim mitä kiinnostavaa on leikellä mustasukkaisen rakkauden anatomiaa kirjassa Cruelle enigme, missä se kertoo pitkällisesti mitä tapahtuu d´Hubertin mielessä kun Rva de Sauve pettää sitä. Hra Bourget tässä esiintyy taas yleisön pyynnöstä; se soittaa mielisoitinta. Se selittää ihan yxinkertaisia mielenliikkeitä niin pitkästi että alkaa luulla et niissä on jotain monimutkaista. Osan mielestä se on kuolleen konin ruoskintaa, osalle se vaan sotkee selvää asiaa. Ja jos tyypit ei ole tarpeex kiinnostavia leikeltäväxi, se kexii ihan kummia hyypiöitä, niin omituisia et ne ei edes kiinnosta, ihan vaan virtuositeettina. Se leikkelee jopa ihan sivuhenkilöitä, vaan leikkelemisen ilosta. ... TLDR
ellauri033.html on line 426: Psykologia on viime aikoina kokenut vallankumouxen jota Hra Bourget ei vitkastele käyttää hyväxi. Ennen piti henkilöiden olla luonteelleen uskollisia, vaan eipä enää, nyt niitä saa muuttaa matkan aikana, ne "kehittyvät". Paremmin sanoen: jokaisella on kallossaan olentoja joita ne ei edes tunnekkaan. Ne voi jäädä tiedostamattomaan syövereihin; mutta kun tilaisuus tulee, ne voivat putkahtaa yllättäen esille, korvata entisen minän, ja siepata sielun panttivangixi. Ei se nyt niin uuttakaan ole. Kyl jo Descartesin aikana ymmärrettiin et persoonallisuus on monimutkainen olio. La Rochefoucauld sanoi että joskus sitä eroaa izestään yhtä paljon kuin muista. Sellaisia ollaan Polleja, maailman monimpia poneja. Ennen näitä hajanaisia persoonallisuuxia vähän liimailtiin kokoon romaaneissa, nyt se ei enää trenditä, vaan romaanikirjailijat ottaa mailizia just noista halkeamista ja säröistä.
ellauri033.html on line 428: Pahimmassa tapauxessa tyypit vois olla ihan erilaisia eri luvuissa. No ei Hra Bourget ihan niin pitkälle mene, vaikka pitääkin kovaa melua ponin minän moneudesta. Useimmiten löytyy vaan kaxi minäehdokasta, esim. Robert Greslou, Loup-Garou ihmissusi, ompasusi joka löytää sisästään kaxi eri oliota, yxi selkeä älykäs rehellinen, kova henkisen työn tekijä, ja toinen pimeä, julma, impulsiivinen. Tai toi Rva de Tillieres, jolla on 2 heilaa, Poyanne ja Casai, jotka tyydyttää sen kahta eri jotain (en sentään sano aukkoa). Vaan Rva Moraine kirjassa Mensonges sisältää kolme persoonallisuutta. Siinä on yx joka tykkää luxuxesta, toinen joka tykkää lemmestä, ja kolmas joka haluu huomiota. Odottakaas! Kun Larcher päättelee: se on aika moni poni, abbe Taconnet vastaa doucement kuin Pirkko: Komplisoituko? ... tiedän, te käytätte nitä sanoja välttääxenne yxinkertaisempia. Se on vaan onneton joka on tunteittensa vallassa. Jos appi on oikeassa, mitä jää Hra Bourgetin zygologisista pölinöistä? Oikeassahan appi on, Suzanne on yxinkertainen elukka. Se mistä Hra Bourget tekee ison numeron koko kirjan pituudelta, voidaan tiivistää tähän: siinä kisailee sielu ja ruumis, enkeli ja nauta. Eikä siinä mitään, mut pitääx siitä tehdä tollasta zygologista sanasalaattia.
ellauri033.html on line 437: Hra Bourget halus olla samalla kertaa moralistinen ja zygologinen kirjailija. Pellissierin miälestä tästä ei tule lasta eikä paskaakaan. Jos se kertoo jostain poikkeustapauxista, mitä niistä jää käteen moralistille? Ei käy, pitää kirjoittaa kunnollisia moraliteetteja tai ei sit ollenkaan. Jos moraalinen johtopäätös ei seuraa annetuista premisseistä loogisesti, mikäs oppitunti se nyt on. Tuumii Pellissier. Ja toistaa et Opetuslapsi on sentään Hra Bourgetin kirjoista väkevin.
ellauri033.html on line 441: Oli Gresloun tapauxessa miten oli, ilmeisesti Hra Bourgetilla oli tullut tunnonpistoja siitä et nuoriso otti sen varhemmista teoxista pahaa esimerkkiä. Se kirjoitti siitä jopa esipuheen kurinpalautuskirjaansa. Vaik Pellissierin mukaan se siinäkin irtisanoo izensä mahdollisista vahingonkorvauxista. Sen velvollisuus oli kirjoittaa tämmösiä kirjoja. No Pellissier tutkii sit vähän Hra Bourgetin omaa omaatuntoa. Ristiinsuihkinnat ei saa suurta tuomiota, paizi milloin ne tuottaa surua ja harmia setämiesosapuolelle. Toi monin ponius on tosi pahaa lääkettä, koska sit se mä joka joutuu teosta tuomiolle ei välttämättä ole just se mä joka teki sen! Hemmetti, vastuukysymyxistä tulee tosi kinkkisiä.
ellauri033.html on line 443: Onx Hra Bourgetkin tämmönen Dr. Jekyll ja Mr. Hyde? Joo sanoo Pellissier. Sillä on aina on ollut izessään pari kolmekin minuutta: mystikko ja moralisti toisaalta, diletantti ja herkuttelija toisaalta. Sen mystisismi menee hukkaan tekohenkilöihin ja steriileihin huudahduxiin, kun sen monisieluiset ponit potkii aidan yli. Mikä pahempaa, sen älyllinen epäily ja aistillisuus estää sitä pääsemästä taivaaseen. Six nää Hra Bourgetin aaltoilut on viihdyttäneet meitä jo vuosia. Lähes kaikissa sen kirjoissa on joku libertiini joka saa taivaskosketuxen. Sankarit alkaa viime sivuilla höpöttää paternosteria. Ja seuraavassa kirjassa alotetaan koko homma alusta. Se ei ole järin rohkasevaa (Pellissierin miälestä).
ellauri033.html on line 454: Le Disciple on Pollen magnum opus. Sen suomensi joku Valtonen (ei hilja eikä mato) 1941 nimellä Opetuslapsi. Sillä oli silloin sosiaalinen tilaus. 21v le Disciplen ensijulkaisun 1888 jälkeen eli v 1909 T Wyzeva (häh nainenko? Älä unta nää, se on Theodore Wyszewski, puolan emigrantti, kääntäjä ja taidekriitikko, symbolistien nokkamies) esittelee Bourgetin vanhoile lukijoille ja mahdollisille uusille. No nuoret varmaan lueskeli jo modernisteja. Tätä Wyzevskiä oli silloin jo 20v sitten hämmästyttäny kirjan opettavaisuus (ei jää epäselväxi ketkä on hyvixiä ketkä pahixia ja kuinka niille käy) niin paljon ettei se eka lukemasta muuta muistakaan.
ellauri033.html on line 456: Aikasemmat Paulin kirjat oli ollu pessimistisiä laskukkuuden runoelmia. Ei mitään törkeitä rupusakin kuvauxia naturalistityyliin niinkuin Zolalla. Zola on Wn mielestä ihan pasee, niin lääst siisön kun olla voi. Bourget on ylemmän keskiluokan eli herrasväen laulaja, jatkaa ihailemansa yrittäjähenkisen Balzacin kengänjäljissä. Se kuvaa raffinoidumpia fixumpia ihmisiä joilla on makua, pankinjohtajia ja hammaslääkäreitä, ja niiden sisäisiä mielenliikkeitä, just niinkun Mirkku, Aarne ja Sariolan Esa.
ellauri033.html on line 460: Hippolyte Taine mainitaan pahisten joukossa. Taine oli ranskalainen kirjallisuuden ja muunkin vehkeilyn historioizija, taantumuxellinen kyllä mutta maallinen, jota piispa Dupanloup vainosi kuin susi. Zola ei tykännyt kun Taine johtii kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Kyllä taiteilijankin pitää jotain saada vaivan palkaxi. Tätähän mä oon tässä koittanut korjata, kun käytän tätä henkilö ja elämä metodia. Taine tais olla äidin poika, ainakin sen isä kuoli sen pienenä ollessa. Jeesuxen elämänkerturi Renan on jo tuttu sapajou-apinoista. Tainea haukuskelee kaikki, kun se ei osannut olla selkeästi sitä eikä tätä. Sellanen kentiesmies. Hippolyte Taine. Tintissä oli professori Hippolyte Bergamotte. Mutta Taine on enemmän luihun Aristide Filosellen näköinen. Ihan on samixet.
ellauri033.html on line 470: Tainella oli merkittävä vaikutus Ranskan kirjallisuuteen. Vuoden 1911 Encyclopedia Britannica kuvasi hänen merkitystään mainitsemalla, että Émile Zolan, Paul Bourget’n ja Guy de Maupassantin töissä on selvästi nähtävissä Tainen vaikutus.
ellauri033.html on line 474: Nick Carter on kuvitteellinen etsivä, joka esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1886. Hahmon loivat alun perin yhdysvaltalaiset Ormond G. Smith ja John R. Coryell. Vuosina 1943–1955 Carter seikkaili radiokuunnelmissa. James Bondin tultua suosituksi Nick Carterista tehtiin kovaotteinen salainen agentti, josta useat kirjoittajat tekivät suosituksi tulleita kioskikirjoja. Suomeksi Nick Carter -sarjassa on ilmestynyt 229 kirjaa vuosina 1966–1992.
ellauri033.html on line 479: Jos ne ei kerro omia tarinoitaan, kirjailijat kexii juonia uutisista tai vanhemmasta viihteestä, esim myyteistä. Disciplen taustalla oli joku affaire Chambige, ilmeisesti jonkun Paulin kaverin tunaroima Klasu ja Ebba tapaus, jossa Klasu muka ampuu vahingossa oman pään ohi ensin nitistettyään menestyxekkäästi Ebban. Tästä nuoriso oppii ampumaan huonosti, tuumii Bourget ja päättää kirjoittaa siitä opettavaisen romaanin. Sekaan voi laittaa paljon monarkismia ja mies-ja ääniperiaatteen pelkoa, puhumattakaan nais-ja ääniperiaattesta. Plus muuta naisten halvexuntaa ja niistä viisastelua. Proustin hyvä puoli sentään on et se on kiinnostunut vaan ja yxinomaan persereijistä.
ellauri033.html on line 514: Tää on siitä lysti kirja lukea et Polle saarnaa tosi paljon kertomuxen välissä. Ansionsa mukaan saavat jutku Spinoza (mitä se sanoi mustasukkaisuudesta?), misogyyni Schopenhauer ja tieteellinen determinismi (Calle joka oli ortodoxisuuteen kallellaan luki 60-luvulla Monodia!). Se on pahempa kuin musulmaanien fatalismi. Eise niin voi olla, korskuu Polle. Kokonaisuus on enemmän kuin osinsa summa, siinä on jotain laskematonta, jumalan sormi niinkuin nakki männynkylessä tulee kaupan päälle supenumeräärisesti, yhteenlasku onkin superadditiivinen.
ellauri033.html on line 536: Tän kirjan oletus ja väitös ovat aivan perseestä. Polle ei suostu tajuumaan tieteen peruslähtökohtaa. Tieteessä ei saa olla opetuslapsia, ei auktoriteetteja, joita pelätään kuin jumalaa tai tykätään kuin hullu puurosta. Tieteessä on puhe maailman menosta, ei näistä anteroista muita enempää eikä vähempää. Jos sitä ei tajua, niin on anterosentrinen apina.
ellauri033.html on line 538: Mut Polle ei voi tajuta sitä, kun se on patakonservatiivi ja narsisti kirjailija. Sen proffallekin on sen mielestä yleisö pääasia. Tänkään takia mä en oo koskaan halunnut mitään julkaista! Mun jutut on niin mainioita, et jos mä julkaisisin ne, niin kaikki alkais juosta mun perässä kuin Tom Hanxin bändärit siinä retardileffassa. Sit mä jossain keskilännessä saisin tarpeexeni ja sanoisin: I feel tired, I think I´m gonna home now. Ja kaikki järkyttyis. Life ain´t a box of chocolates, you know. Useimmissa konvehdeissa on kuitenkin vaan pahanmakuista ötköä. Shit happens.
ellauri033.html on line 556: Roopelta menee usko alta kun se huomaa et papit ja uskovaiset on tyhmiä. Ääliöitähän ne ovatkin. Niin ja pahat kirjat vielä! Porariston vallankumouxen jälkeem tulee romantiikka peliin, kirjat alkaa haista synniltä ja alusvaatteilta, tai vielä pahemmalta, sanskulotilta. Pahoja kirjoja:
ellauri033.html on line 574: Setämieskirjailijat, kuis ollakaan, kirjottaa nenäkkäistä nuorista miehistä jotka ezii izeään omasta ja naisystävien pyllyvälistä. Näitä piisaa. Pieru exyxissä itkevät ja nussivat nuoria huoria ja/tai ahnaita puumia. Nuorten miesten esikoisromaanint ja leffat tuppaa olemaan sellaisia vielä tänäkin päivänä, ja varmaan tulee olemaan maailman tappiin asti. Pyllyvälistä se minuus on löytyvä. No se tappikin voi siinä olla jo arvaamattoman lähellä. Hukkapätkän mainizemia ja muita seuraavassa taulukossa:
ellauri033.html on line 591: Sanoo mitä sanoo, pikku kotiope on kade isobroidimaiselle kreiville, niinkuin moni väpelömpi pikkuveli fyysisesti ylivoimaiselle veljelle, nimiä nyt mainizematta. Goethen Faust oli samalla lailla kade Mefistolle, väittää Polle. Amielin päiväkirja ilmestyi näihin samoihin aikoihin, siinä vasta vätys. Se oli Kristinan mielikirjoja. Muakin teini-ikäisenä vitutti et olin niin väpelö. Koitin koulumatkalla opetella kävelemään reippaammin ja heiluttamaan käsiä. Jossain Johannexen seurakuntakodin kohdalla, missä Ilmo Launis ja sen pojat pehmitti Jöpiä. Seurauxet on vieläkin nähtävissä jönsin henkisessä habituxessa. Vallatonta ja vakavaa.
ellauri033.html on line 604: Anteron oppipoika koittaa pohtia kylmästi kuin maisteri. Kuin ratkaisis geometrista ongelmaa synteettisesti. Izensä lopettanut Unto Remes kirjoitti väitöskirjan Pappuxesta, joka kexi sellaisia todistuxia. Niissä lisätään kuvioon apupiirroxia, joiden oikeutus on joku AE muotoinen axiooma. Sellaiset muodostaa logiikan ratkeamattomia osajoukkoja. Koska niistä apupiirroxista syntyy loputtomasti liian nopeasti kasvavia luuppeja. Nopeammin kuin mikään rekursiivinen funktio. Todellisia kasvuräjähdyxiä. Niinkuin ruutupaperin erilaiset samaan pisteeseen vievät polut. Todistuxet voi luetella muttei niiden vastakohtia. Ei tiedä milloin ezinnän voi lopettaa. Ne ovat deterministisiä muttei ennustettavia. Ne eivät ole mekaanisia.
ellauri033.html on line 608: Oli sillä vaimo ainakin. Ostin leskeltä Unton kreikan sanakirjan, ison Liddell-Scottin. Se on mulla vieläkin hyllyssä. Callelta peritty on toinen iso kreikka-ruozi sanakirja 1841, josta on kannet irti. Franz Passowin wörterbuch, ruozintanut Wilhelm Gumaelius, boktryckeriet Lindh, Örebro. Välillä ajattelen korjauttaa sen. Mutta pelkään et kirjansitoja tunaroi ja pilaa sen.
ellauri033.html on line 620: Passow jätti opinnot kesken kun pääsi yliopex Weimariin kiitos Goethen. Niinkuin se yx Hintikan etukenoinen oppipoika pohjoisessa asuvaxi proffaxi, Juha Manninen sen nimi oli, entinen jauhiainen (ehkä nykyinenkin, en tunne paremmin) joka ei sitten koskaan väitellyt, kun ei tarvinnut. Toisin kuin ryhditön partajehu Juha Manninen, sileäleuka Franz kannatti voimailua, aiheutti kuuluisan Beslauer Turnfehden vetelysten kieltäytyessä vapaaliikkeistä akateemisen vapauden nimessä. No ei, tämä nykysessä Puolan Wroslawissa käyty kiista keppijumpasta 1819 sai vakavampia poliittis-kumouxellisia sävyjä, jotka kirjailija Kotzebuhen murhan jälkeen sai keisari Wilhelmin säätämään jumppakieltolain. Kerran niinkin päin. Vuonna 1819 alkoi Sinebrychoff panna Helsingissä Koffia.
ellauri033.html on line 628: Kumma kyllä mä paikka paikoin tykkään Paulin kirjasta. Ehkä vahingossa se löytää jyvän vapaan tahdon ja determinismin pulmasta. Nimittäin sen ettei koko pulmaa olekaan. Sama ilmiö näyttää toimijasta vapaalta ja tarkkailijasta pakonomaiselta. Se on se sama ilmiö kuin että kun on hullu tietää olevansa hullu, ja käyttäytyy hullun lailla tavallaan puolitahallaan. Voimatta sillekään kuitenkaan mitään.
ellauri033.html on line 681: Baruch Spinoza on Barak Obaman kaima. Etunimestä oli puhetta Jobin kirjassa. Se meinaa siunattua eli Penttiä. Sukunimi on 1536 inkvisitiota paenneidenn sefardijuutalaisten portugalia ja meinaa piikikästä. Aika selkärankaa ja siilipuolustusta varmaan vaatikin olla deterministinen mut samalla protestanttishenkinen mamu jutkufilosofi Hollannissa 1600-luvulla.
ellauri033.html on line 693: Joo toi Deleuze oli pikku-Maken mestari, postmodernisti filosoofi, jonka mukaan kirjat vuotavat kuin seula, textit valuu sisään yhestä korvasta ja pihalle toisesta. Semmosiahan ne on ollu aina, kato vaikka Raamattua, Herodotosta, Aristotelesta, Plutarkhosta, Rabelaisia, Burtonia tai Sterneä. Tääkin albumikokoelma on täynnä paikkoja kuin airbnb:n tilkkutäkki, täynnä reikiä kuin mun kohta 60v vanha pyyheliina, tai pian keski-ikäinen muovikolanteri.
ellauri033.html on line 697: Enkeleiden päätöxellä ja pyhäin miesten käskystä, me erotamme seurasta, karkotamme ja kiroamme Pentti Piikikkään, jumalan suostumuxella (olkoon hän muuten siunattu), ja koko pyhän seurakunnan peukutuxella, näiden pyhien rullien edessä ja niillä 613 ohjeella jotka niihin on riipustettu, sillä pannaanjulistuxella jolla Joosua esinahkamies kirosi Jerikon, sillä kirouxella millä Elisa kolipää kirosi pikkupojat, ize asiassa kaikilla kirouxilla jotka on lakikirjaan kirjattu.
ellauri033.html on line 698: Olkoon se pikku paskiainen kirottu päivällä ja olkoon kirottu yöllä; olkoon kirottu kun se menee maate ja kun se nousee jalkeille; kirottu kun se menee ulos ja kirottu kun se tulee sisään. (Olkoon kirottu myös vessassa.) Herra ei säästä häntä; herran kiukku ja viha raivoo tätä häiskää vastaan ja tuo sen niskaan kaikki kirouxet jotka on raapustettu tähän kirjaan (eikä se olekaan aivan vähän), ja herra kumittaa sen nimen taivaan alta, ja herra erottaa sen vahingoxeen kaikista Israelin heimoista kaikilla sopimuxenmukaisilla kirouxilla, jotka seisoo lakikirjassa. Mutta te jotka roikutte vielä kiinni hra jumalassa olette elossa ainaskin vielä tänään. Me käskemme että kukaan ei saa viestiä ton kaa suullisesti eikä mesettää, eikä tehdä mitään sen mielixi, eikä asua saman katon alla, eikä neljän kyynärpään päässä siitä, eikä varsinkaan lukea mitään sen prujauxia.
ellauri033.html on line 718: Sen eka kirja ei myynyt, mutta toinen kolahti, sai Booker palkinnon.
ellauri033.html on line 736: Sen uusin kirja kuulosti vähän Ivana Trumpin bestselleriltä.
ellauri033.html on line 744: Mutta kuka voi määritellä tarkan hetken jolloin jokin tarina alkaa? Kaikki on jo alkanut aikaisemmin, jokaisen romaanin ensimmäisen sivun ensimmäinen rivi viittaa johonkin joka on jo tapahtunut kirjan ulkopuolella. Tai todellinen tarina on se joka alkaa 10 tai 100 sivua myöhemmin ja kaikki se mikä edeltää on vain prologia. Ihmislajin yxilöiden elämä muodostaa jatkuvan juonen, jossa jokaisen yrityxen eristää koetun pätkä jolla on merkitys erillään muusta - esimerkixi 2 ihmisen tapaaminen joka muodostuu ratkaisevaxi kummallekkin - on otettava huomioon että kumpikin kuljettaa mukanaan kudosta jonka muodostavat teot, ilmapiirit, toiset ihmiset ja että kohtaamisesta seuraa muita tarinoita jotka erottautuvat heidän yhteisestä tarinastaan.
ellauri033.html on line 749: Seku luki pienenä M.M.Kayen dekkarin Kuolema kulki Kashmirissa. Sekin asui Intiassa pienenä. Pienenä siirtomaissa asuneista naiskirjailijoista sais jo Wikipedialuettelon. Onkohan siellä jo sellainen? Ois kiva lukea toikin, mut nyt on kirjastot kiinni, pandemia eeku pahenee.
ellauri033.html on line 789: Meillä oli kotona ton niminen kirja. Siinä oli musta-
ellauri033.html on line 813: Alphonse Marie Louis de Prat de Lamartine (1790 1869) oli ranskalainen kirjailija, runoilija ja poliitikko. Hänet tunnetaan omaelämäkerrallisesta runosta Le Lac ("Järvi"), joka kuvaa polttavaa rakkaussuhdetta rakastavaisten välillä rakkauden niistämän miehen näkökulmasta. Lamartine tunnettiin taitavana ranskankielisen runomitan käyttäjänä. Hän oli yksi harvoista runoilijoista, joka toimi myös politiikassa.
ellauri033.html on line 826: 10.10. se pelastaa Julien Bourgetin järvellä kuin Rousseaun St.Preux omansa. Alf kirjottaa päiväkirjaan: "Pelastin rouvan mun veneeseen toissapäivänä. Nyt oon päivät pitkät sen veneessä." Mela mekssa kyrpä airona ja munat peräpainona.
ellauri033.html on line 1095: Näin opetti tiedemies opetuslapselle. Katuvainen opetuslapsi joka vinkuu Charlotten perään ei koe helpotusta, vaan tunnustaa eläneensä tiedemiehenä vastoin luontoaan, au rebours de sa nature. Tosta au reboursista tuli mieleen deekukirjailijat samaan aikaan toisaalla, de Huysmans ja Villiers.
ellauri033.html on line 1101: Jorixen paras kaveri oli toinen deeku Villiers. Siltä ei ole yhtään mainittavaa kirjallista jäännettä.
ellauri033.html on line 1163: Auguste Maurice Barrès (19. elokuuta 1862 Charmes-sur-Moselle – 5. joulukuuta 1923 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, tyhjäntoimittaja ja poliitikko, joka vaikutti ranskalaisen nationalismin pahentumiseen Saxan-Ranskan sodan turpasaunan jäljiltä. Uudestaan olis tullut turpaan Fifille maailmansodissa saxanpaimenkoiralta ellei ois apuun tullut anglosaxiboxeri ja transatlanttinen buldoggi. Räyh räyh! Vuh! Uyyylll! Koirat ärisevät toistensa turkissa.
ellauri033.html on line 1165: Barrèsin isä oli insinööri. Figures. Varokaa insinöörin poikia! Käytyään lyseon Nancyssa Barrès meni vuonna 1882 Pariisiin opiskelemaan lakia, mutta opinnot keskeytyivät pian hänen antautuessaan kirjallisuudelle ja journalismille. Varokaa erityisesti humanistisoituneita insinöörin poikia!
ellauri033.html on line 1177: Barrèsin varhaistuotanto innoitti monia nuoremman sukupolven ranskalaisia kirjailijoita, kuten Marcel Proust, André Gide, Henry de Montherlant, Jean Cocteau ja François Mauriac. Ikäviä tyyppejä nääkin valtaosalta. (Kukas se Cocteau taas oli? Sekö pipopäinen sukeltaja? Ei se oli Cousteau. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä, joka oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, joka Maurice kirjotti Arsene Lupineja. Niistä oli puhe Maurice Maeterlinckin kohalla.)
ellauri033.html on line 1181: Jean Maurice Eugène Clément Cocteau (5. heinäkuuta 1889 – 11. lokakuuta 1963) oli ranskalainen surrealistinen runoilija, kirjailija, muotoilija ja filmintekijä. Hänellä on monipuolinen ja laaja tuotanto, jossa aiheita on käsitelty uudella tavalla.
ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
ellauri034.html on line 35: Oonkohan mä kirjoittanut Falladasta johkin muualle? Se oli konin koukussa ja aika sekopää, sixe kai jäi kehäraakkina henkiin Hitlerin ja vielä DDR:nkin aikana. Sen 1946 kirjoittama nazivastainen kirjaJeder stirbt für sich allein julkaistiin harppisakuissa sodan jälkeen. Hitti siitä tuli vasta 2016 kun joku teki filmin siitä. Filmi on voittajaosapuolen ihan viimeisiä herkutteluita nazeilla, ennenkuin silminnäkijät on kaikki kuopassa. Kirja ja sen nimi käännätettiin uudestaan, siitä tuli filmin mukaan Yksin Berliinissä, mistä on pudonnut alkuperäinen pointti pois. Nimi on näät viittaus Paavaliin, jonka mukaan kukaan ei elä yxin izeään varten, eikä kuolekaan, kaikki tehdään herran suuremmaxi kunniaxi. (kts. Motto.)
ellauri034.html on line 39: Niin siitä kirjan nimestä. Työväenkirjastosta löytyi Falladan kirjan eka suomennos vuodelta 1949, asiallisesti Kukin kuolee izexeen. Vaikkei välttämättä yxin izeänsä varten. Otto ajatteli Annaa vielä viime hetkeen asti. Irtopää jatkoi ajatusta varmaan lattialla. Kansikuva on sikäli väärin piirretty, että Anna oli pyylevä.
ellauri034.html on line 43: Ekasta painoxesta vastasi Mantere (Kaarlo, ei Eeki, nyt jo menehtynyt viidemuusikko, joka esiintyi nimillä Viktor Kalborrek ja Kari Grandi, ovatkohan sukua), joka kustansi viihdekirjallisuutta (ilkeämpi sanoisi kioski-), mm. Marton Taigaa, Outsideria, ja suspekteja lehtiä kuten Me Naiset ja Kalle, sekä mm. Jussi Talven paskaromaaneja. Ei siis varmastikaan työväenkustantaja, vaikka kirja löytyi työväenliikkeen kirjastosta. Mut ei myöskään vanhastaan fasistihenkisempi Gummerus.
ellauri034.html on line 56: Moni lukija varmaan panee merkille, että tässä kirjassa koetaan varsin paljon kärsimyxiä ja kuollaan sangen usein. Tekijä ottaa vapauden huomauttaa, että näissä piireissä esiintyi vuosina 1940-42 melko paljon kuolemantapauxia.
ellauri034.html on line 75: Hassua, että mitä paskempi kirja, sitä selkeämpi on se samankaltaisuus,
ellauri034.html on line 84: Nyt pitäisi olla alkuperäinen texti käsillä että voisi verrata. Uudessa käännöxessä ärsyttää 2000-luvun sanonnat ja slangi. (Mixhän, niitähän mäkin käytän koko ajan? No mä en edes yritäkkään säilyttää ajankuvaa. Ehkä 2000-luvun kääntäjäkään ei. Saxankielinen äänikirja löytyy ilmaisena netistä, mut se on aivan hirveä äänitehostettu kuunnelma.)
ellauri034.html on line 92: 1949 Quangelit on äänestäneet Hitleriä kerran, 2015 aina. 1949 juodaan "Voiton onnexi!", 2015 seisoo Sieg Heil! Jos alkutextissä luki tosiaankin niin, olisi kuvitellut että 1949 se olisi ollut yhtä tuttu radiosta kuin se on 2015 ziljoonasta nazifilmistä. SS jätetään kääntämättä 2015 (mutta selitetään kirjan takana niille millenniaaleille jotka ei ole nähneet ziljoonaa nazifilmiä), 1949 lukee "natsipoliisi". Plötzen giljotiini mainitaan vain 2015. Se oli varmaan sensuroitu harppisakuissa.
ellauri034.html on line 94: Persicken poikaa Brunoa sanottiin Baldurixi Hitlerjugendin Schirachin perästä. Tää on vuonna 2015 jo liian exoottista ja Bruno nimi jää mainizematta. Pikkujuttuja. Koko kirjaa ei millään jaxa kyntää läpi, kuin Wittgensteinkaan koko kieltä. Russell sanoi Wittgensteinille, sä ei taida kauheasti tykätä musta. Ludi: En. No ei Bertiekään sitten Ludista. Enää. Ei tupata ellei tykätä.
ellauri034.html on line 294: August von Kotzebue tapettiin keppijumppanujakassa 1819. Alaskassa on Kotzebuen salmi ja kaupunki, Otto von Kotzebuen mukaan nimetty. Räävelissä 1787 syntynyt Otto, Akun poika, kartoitti Alaskaa ryssille. Ryssä möi sen sitten jenkeille 1867. 100v myöhemmin meidän perhe kazoi Suomi 50 ilotulitusta tähtitorninmäeltä. Sitä 50v uudempi on kuva missä Saarinen ja kuningatar hymyilevät linnan juhlissa Suomi 100-kyltin kyljessä.. Alexander Kotzebue maalasi hulluna vuotena 1948 taulun 7-vuotisen sodan Kunersdorfin taistelusta kaxi vuosisataa ennen kuin mä aloitin Tehtaankadun kansakoulun 1959. Oli varmaan samaa huonetta ja sukua. Kunersdorfissa ryssä ja itävalta löivät Friedrich der Grossen armeijan, suuret preussilaiset pienixi muruixi. Saxan suurvaltatoiveet tyssäsivät taas. Verdammt! Retu jäi kotiin hoitamaan kihtiä kaalinlehtikääryleillä Emanuel Bachin säestäessä cembalolla. Kuten kertoilee mamuprofessori Crister Pursiainen populäärishistoriallisessa pläjäyxessä hovitsempalisti ja hänen kuninkaansa 2017, kirjan lainasi Riku Seijalle joka ei myöskään jaxa sitä lukea. Rikuilla oli Somervillessä pörhöhäntäinen kissanpoika nimeltä Klobürste. Se oxenteli karvapalloja. Zum kotzen.
ellauri034.html on line 441: Martta oli iloluontoinen ja tehokss perheenemäntä. Vainosi obsessiivisesti fläkkejä kuin Castrenin Synnöve. Martalla oli sievä pikkusisko Minna, joka asui niiden huushollissa ja jota Sigge myös rakasti, todennäköisesti bylsikin kuin Juhani Aho. Hmm, eikä pahaa sanaa sanottu. Tais Martha pois ne pyyhältää kuin Ööve fläkit Tammen kultaisen kirjan kannesta. Ei muka tiennyt, sallikaa mun nauraa.
ellauri034.html on line 535: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski, taiteilijanimeltään Joseph Conrad (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
ellauri034.html on line 539: Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Korzeniowski pestautui 1878 englantilaislaivaan. Vuonna 1886 hänellä oli komennossaan oma laiva ja hän oli saanut Britannian kansalaisuuden. Tässä vaiheessa hän muutti nimensä Joseph Conradiksi. Seuraavat kahdeksan vuotta hän purjehti eri puolella maailmaa kartuttaen kokemuksia, jotka vaikuttivat voimakkaasti hänen myöhempään kirjalliseen tuotantoonsa. Vuonna 1893 hän jätti merimieselämän, jonka aikana hän oli täysin englantilaistunut, lukuunottamatta puolalaista aksenttia.
ellauri035.html on line 26:
Seija sanoo mua Aale Tynnixi, kun olen nyt kääntänyt useampia romanttisia runoja omalla jäljittelemättömällä jäljittelevällä tyylillä. Siis käännän mahdollisimman kirjaimellisesti kuten piti tehdä koulussa latinantunnilla, mutta otan sitten aika törkeitä vapauxia, jos musta runo alkaa tuntua liian sentimentaaliselta, tai ei tarpeexi.
ellauri035.html on line 43: Kaikki opaskirjailijat korostavat lukemisen merkitystä. Opettele lukemaan! huusi Pirkka-Pekka Peteliuskin Aakelle, joka oli mennyt ostamaan lämminverivarsaa, mutta myytävänä olikin lämminvesivaraaja. Pitää myös antaa izelleen lupa kirjoittaa huonosti, eihän muuten synny paasausta pyykkikorikaupalla. Lainata löpö naapurilta, jos on oma lopussa. Sitähän mä tässä juuri teen.
ellauri035.html on line 91: "Vaikka ei olisi runojen ystävä, niin tämä kirja on niin hervoton, että kyllä vaan suosittelen – vaikka porukalla ääneen lukemaan!" - Kirjavinkit
ellauri035.html on line 93: "Oivallinen lähdeteos, kun tarvitsee onnittelurunoa tai muuta värssyä merkkipäiväsankareille tai melkein mihin tarkoitukseen tahansa." - Kirsin kirjanurkka
ellauri035.html on line 95: Saatavilla myös mies- ja äänikirjana.
ellauri035.html on line 675: kukilla kirjailtujen jotka repii rikki pimeyden.
ellauri035.html on line 1030: Vuonna 1999 kirjallisuuslehti The New Criterion listasi Butlerin yhdeksi huonoimmin ja absurdeimmin kirjoittavista menestyskirjailijoista.
ellauri035.html on line 1055: Kyyniset on koiramaisia, laumaeläimiä. Koirat, naudat ja apinat hakee turvaa laumaimmuniteetista. Ruåttissa menee epidemia ihan putkeen. Väkeä kaatuu kuin heinää, mut se on just oikeeta väkeä, kalliita vanhuxia ja köyhiä mamuja. Kuolinluvut on niillä moninkertaisia kantakirjaväestöön verrattuna. Ja mikä parasta: talouden pyörät pyörivät.
ellauri035.html on line 1068: Kirjassa Anthropos today (2003) Rabinow kertoo, että anteroa vaivaa se että sillä on liian monta vaihtoehtoista totuutta izestään. Sillä on "too many logoi". No logoi on kyllä tosi paljon, on Pepsin, Coken ja ziljoonan muun paskan kaupizijan logot, amerikkalaiset ihan etupiässä. Tuleeko ajatuxet tunteista vai tunteet ajatuxista? Sitä pohti Dostojevskin "pelkkä" Dolgoruki (albumi 376). Olis kazonut Albert Liliuxen "Kasvien tunteet" kirjasta.
ellauri035.html on line 1095: El Lauri: Luen nyt Balthasar Gracianin kirjaa Criticon. Siinäkin on anagrammeja.
ellauri035.html on line 1111: Se Balthasarista. Nyt Karseaan. Lääkärinpoika Balthasar Gracián y Morales (äidin nimi Morales ei tarkoita moraalia, vaan mauria) asui sedän tai enon luona joka oli, pappi. Sillä oli 4 veljeäkin, joista kaikista tuli niinikään pappeja. Kumma ettei kukaan ruvennut lääkärixi. Harmittikohan se isukkia. No Balden iskä oli aika köyhä kaiketi, varmaan puoskari. Sen kaveri Lastanosa oli äveriäs ja sillä oli iso kirjasto.
ellauri035.html on line 1187: Minnekkähän Bltä jäi se kevät-osio? Ei jäänyt minnekään, Wikipediassa on virhe! Osan I nimi jatkuu y en el estío de la juventud, ja nuoruuden kesässä. Oi elämän kevättä, sanoi sotilaspastori kun näki lotan riu'ulla. Tämmönen Erkki Tantun pilakuva on jäänyt mieleen, kirja oli vanhempien kirjahyllyssä. Näkyi siinä vähän pyllyä, mutta lapsosena se hätkäytti suunnilleen yhtä vähän kuin se hätkäyttäisi nyt. Jäikö kevätmahlan nousu Balthasarilta jotenkin kokematta, vai eikö se vaan uskaltanut kirjoittaa siitä?
ellauri035.html on line 1219: Kiinan vanhin runoteos on konfutselaiseen kaanoniin kuuluva Shih ching (shijing) eli Laulujen kirja . Laulut ovat syntyneet vuosina 1100-700 eKr. Toivo Koskikallion luoma Kalevala-mittaa jäljittelevä suomennoskokoelma on varsin outo ja jopa kiinalaisuudesta vieraannuttava lukukokemus. Onneksi myös Pertti Nieminen on luonut teoksesta oman kokoelmansa. Sieltä löytyy ihastuttavaa rakkauslyriikkaa sekä mm. legendoja ja riittilauluja.
ellauri035.html on line 1226:
ellauri035.html on line 1230: kiinalainen runokirja. Vähän ajan kuluttua
ellauri035.html on line 1236: kirjasta ikinä valmista komiteatyöskentelyllä.
ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
ellauri036.html on line 43: Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään George Sand (1. heinäkuuta 1804 – 8. kesäkuuta 1876) oli ranskalainen feministinen kirjailija. Sand nai paroni Casimir Dudevantin vuonna 1822. Pari sai kaksi lasta. Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.
ellauri036.html on line 47: Amantine kuumui julkkixista, izekin kun oli sellainen. Se kuoli siis 71-vuotiaana 1876. Sen isoisoäiti Mme Dupin oli naisasianainen jo 1700-luvulla. Jori pukeutui maskuliinisesti kuin Elna-mummi 30-luvun potretissa. Nuorempana se bylsi kirjailijajulkkiksia, vanhempana jelppi niitä muutenkin, kuten Balzacia ja Flaubertia. Hugo oli vaan pen pal. No Viki joutui matkustelee paljon maanpakolaisena. Joria haukku setämiehet kuin kissaa koiratarhassa, etenkin Baudelairen taholta:
ellauri036.html on line 71: Masentunut Musse koittaa Syvännön peukalovärssyä, sattuu Saarnaajan teodikeakohtaan, jota Musse lukee kuin piru raamattua: kaikille käy yhtä hyvin tai huonosti, ei siinä auta uhrauxet eikä rukoilu. Niinhän mullekin kävi Jeesus Siirakin kaa. Luulin jo et kerrankin jotain tosi järkevää löytyi hyvästä kirjasta, kunnes huomasin et se oli lainausmerkeissä: se oli syntisten puhetta, joka kumottiin heti seuraavassa värssyssä.
ellauri036.html on line 117: Piersonska antaa lähtöpassit vielä kirjallisena ja matkustaa ize N:n kaupunkiin. Ahnas Musse ei pysty tottelemaan vaan reissaa perästä. Ei tästä näytä tulevan lasta eikä paskaakaan. Palataan lähtöruutuun, Musse jää roikkumaan ja soittelemaan lesken lehdellä, mut ei se tunnu enää samalta, kun katti on jo päässyt säkistä. Kummallista keekoilua seuraa, tässä on nyt koira haudattuna. Läski pappi sekaantuu asioihin hämärällä tavalla. Tässä on nyt jotain "foul play". No ei sittenkään, pian päästään razaille - siis hevosilla vielä - ja tunnelmallisessa mezässä Musse pussaa leskeä ja leski vastaa suudelmaan - rakastaahan se mua! Jehuu!
ellauri036.html on line 121: Nyt tulee joku ihan päätön episodi. Leski on ize säveltänyt jonkun kauniin aarian (siis sen ajan hitin), ja huijannut Mussea et se olis Stradellan (italialaisen barokkisäveltäjän). Vaan ei ollutkaan, ihan ize oli leski sen osannut säveltää! Jostain vitun syystä Musse SUUTTUU sille tästä! Mitä vittua? Mitä halvatun narsismia tää nyt on? Eikä siinä kaikki, leskellä on päiväkirja, jossa sillä on jotain salattavia kohtia, joissa se ilmeisesti puhuu Mussesta. Musse alkaa taas olla neuroottisen mustasukkainen, ihan paranoidi paska. Leski tuntee jonkun Dalensin, linnanherran jonka kanssa sillä on ollut vähän samanlaista jimbajambaa kuin Mussen kanssa aluxi. Vainko aluxi? Musse käy nyt tosi kuumana. "Mutta kaiken kaikkiaan", sanoin äkkiä itselleni, "hän antautui jotenkin nopeasti." Ettei vaan siinä ollut joku koira haudattuna? No ei, Dalens oli kyllä kosiskellut leskeä, mut ei siitä ollut tullut valmista. Musse rauhoittuu.
ellauri036.html on line 131: Huoneemme oli täynnä sinne tänne heitettyjä vaatteita, kirjoja, kyniä, kääröjä ja kaiken päälle oli levitetty kartta, jota molemmat niin rakastimme. Lähdimme ulos ja palasimme taas; ja usein heittäysin Brigitten jalkoihin, joka nauraen syytti minua laiskuudesta, väittäen, etten mihinkään kelvannut. Täyttäessämme matkalaukkujamme keksimme vielä satoja suunnitelmia. Sisilia oli verraten kaukana, päättelimme keskenämme, mutta talvi oli siellä niin lauhkea! ja mikä ihana ilmasto! Genua on kaunis kirjavine taloineen, vihreine puutarhoineen, Apenninien vuorijono takanaan! Mutta siellä on ainainen melu ja tungos! Kolmesta miehestä, jonka tapaat sen kaduilla on vähintäin yksi munkki ja yksi sotilas. Firenze on surullinen, se on kuin kappale keskiaikaa. Kuinka kärsiä sen ristikkoikkunoita ja sen rakennusten likaisen ruskeaa väriä? Mitä tekisimme Roomassa? Emmehän matkusta ihmetelläksemme ja vielä vähemmän jotakin oppiaksemme. Jospa lähtisimmekin Reinin rannoille? Mutta sesonki on siellä jo lopussa, ja vaikk´emme matkustakaan ottaaksemme osaa seuraelämään, on kuitenkin ikävä tulla seutuihin, josta ihmiset juuri ovat lähteneet. Entä Espanja? Kovin vaivaloista: siellähän täytyy matkustaa kuin keskellä sotaa ja olla kaikkeen valmistautunut paitsi lepoon. Lähtekäämme Sveitsiin! Vähät siitä, jos siellä on paljon matkustavaa väkeä. Siellä saamme nähdä joka tapauksessa Jumalan ihanimmat värit: taivaan sinen, kenttien vihreän ja ikuisen lumen valkean.
ellauri036.html on line 167: ... Ne kantavat pinnallaan tuhansia iäti vaihtuvia olentoja; nämä olennot ovat myöskin liikkeessä, ne ristivät toistensa teitä, ne painautuvat hetkeksi toinen toistaan vasten, ne vajoavat maahan ja toisia nousee niiden sijaan. Missä ei elämää ole, sinne sitä tunkeutuu, missä ilmaa puuttuu, sinne sitä virtaa; kaikki on järjestettyä, lainmukaista, kultaisin kirjaimin ja tulisin vertauskuvin määrättyä, kaikki kulkee taivaisen soiton mukaan tuntemattomia teitään ikuisuuteen.
ellauri036.html on line 204: Musset oli aatelispoikia, pikkuveli, vanhemmat oli köyhiä. Isä pikkuvirkamies ei koskaan antanut sille rahaa. Äiti oli tärkeämpi, piti salonkia. Se oli hyvä lyseossa, ja ajatteli ensin pyrkiä oikixeen tai lääkixeen, mutta ne on tylsiä (ruumiiden leikkaaminen ällötti), se päätti ryhtyä kirjailijaxi joskus abi-iässä. Siitä tuli kirjastonhoitaja. 19-vuotiaana julkaisi Espanjan ja Italian satunsa. Sit se aloitti uran turmeltuneena dändinä, seukkaa George Sandin kaa, ja kirjoittaa näytelmäpiisejä. Samalla angstisia runoja, eri vuodenaikojen öitä. Omaelämäkerrallinen romaani Vuosisadan lapsen tunnustuxia 1836 löytyy suomennettuna, kiitos VA Koskenniemen. Tais kirjoittaa muistelmansa saman ikäsenä kuin E.S. Punk-Akatemian. Sekin kävi bordelleissa ja oli huono asiakas, pahoinpitelikin palvelushenkilökuntaa.
ellauri036.html on line 1855: käsi kirjan päällä vannoa, lyödä kättä päälle,
ellauri036.html on line 1944: Hizi multa on mennyt paljon ohize, kun en ole vuosikymmeniin seurannut apinalauman toilailuja maailmalla, en uutisia, TV:tä enkä nettiä. Sitä lystimpi on sitä lukea näin jälkeenpäin. Niinkuin tää: (Tästä oikeustapauxesta kirjoittaa Martha Panopuukin filosofisesti kirjassaan inhosta ja häpeästä. Fear and loathing in Las Vegas, sanoisi ehkä gonzo.)
ellauri036.html on line 1960: Jenkeissä tuomareilla on valta aika lailla kexiä mieleisiään rangaistuxia, ei tarvi paljon sääntökirjaa kazoa:
ellauri036.html on line 2097: Albuksen kaarti (engl. Dumblenamit, kutsutaan lyhenteellä "AK") esiintyy kirjassa Feelix-kissa. Dumblesetä tai ainakin sen esittäjä imi mieluusti peiton alla namia. JK pitää semmoisesta yhtä paljon kuin Päivi Räsänen. Rohkelikot on pääsääntöisesti kikkelimikkoja ja halinallet tyttöjä, mikä siihen lisätään on pahasta, ei me haluta olla mitään transformereita. Kaarti on kerho, jossa Harry opettaa suojautumista näiltä pimeyden voimilta. Esim varmuuskumin käyttöä. Kerho perustettiin, koska sinä lukuvuonna uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Dolores Pimento on taikaministeriön työntekijä, eikä hän ministeriön käsitysten mukaan opeta ainetta kunnolla. Wannabe taikaministeri Hermione ideoi Albuksen kaartin. Hän kutsuu viikonloppuna kiinnostuneita oppilaita Tylyahon Sianpäähän, jossa salainen kerho perustetaan. Kaartin kokoontumispaikka löytyy, kun kotitonttu Dobby kertoo Harrylle tarvehuoneesta. Kaarti lakkautettiin, kun Marietta Edgecombe paljasti kaartin olemassaolon Pimennolle. Kaarti perustettiin uudelleen, kun Kalkaroksesta tuli Tylypahkan rehtori. Albuxen kaarti on kuin Hitlerjugendin pikkupoikasiipi Deutsches Jungvolk.
ellauri036.html on line 2101: Feelixin klupi on Tylypahkan velhokoulun rehtorin Gisela Mayn perustama järjestö, jonka tehtävänä on vastustaa lordi EU:ta ja peukuttaa kuolonsyöjiä. Feelixin klupin päämaja on 10 Downing Street, Lontoo. Giselan ja BoJon ohella klupin alkuperäisiin jäseniin kuuluivat muun muassa rautarouva, Harry Potterin kirjoittaja J.K.Rowling ja Alaston Vauhkomieli. Klupi hajosi 90-luvun alun lamassa, kun Voldemort katosi dumpattuaan Ivanka Trumpin tämän epäonnistuttua yrityksessä voittaa myyntiluvuissa Harry Potter. Hemmetti, olisi paperia säästynyt. Ivankan kirjanen on vaan 600 sivua. Voldemortin päästyä USA:n presidentixi kirjassa Riitta Uosukainen ja liehuva liekinvarsi Dumble-toffeet perustaa Feelixin klupin uudelleen ja mukaan tuli muun muassa Bolsonaro, Victor Orban, Teme Selänne, Anselmi Panda, Samuli Kukko ja Kelju K. Kojootti. Joo eihän tässä ole päätä eikä häntää, mut ei ole Potterissakaan.
ellauri036.html on line 2135: Reichs-Jugend-Führer oli Baldur von Schirach. Ilmetty Harry Potter koppalakilla ilman silmälaseja. Baldur oli aasojen Jeesus Kristus. Sen hömelö märkähattu veli tappoi sen vahingossa sokkona. Potter on wiccojen oma messias, parturoitu Aslan joka selättää Voldemortin panematta edes vastaan. Rule Britannian Ahura Mazda, Austin Mini joka päihittää Angry Mainyu birdsit ja kiinalaisen Volvon. JK Rowling on brexitin Paulo Coelho. Se käytti etukirjaimia jottei Harryn maaliryhmä, esipuberteettiset pojat ois pelästyneet naisen nimeä. Onhan se vähän lyhyempi lause, kirjan paxuutta pojat kai enimmin pelästyvät. Väkisin saa tuputtaa. Tytöt taitaa Harryakin enempi lukea, vaik niille on omat vampyyri- ja riitakäkisarjat. Baldur sai 20v pyttyä Nurnbergissä. Vähemmän kuin Weinstein. Tuomiot on kovenneet. Baldur Jugend-Führer oli siira. Fasen omistaja on sokeritoukka. Weinstein ei ollut mikään Einstein. Kiven alla ryömiskelijöitä koko roikka, Albert mukaanlukien.
ellauri036.html on line 2141: Jästi (engl. pössyke) on nimitys henkilöille, jotka eivät pysty taikomaan ja jotka eivät ole syntyneet velhomaailmaan, siis vastakohta noidille ja velhoille. Sellaisia velhoja, jotka ovat jästisyntyisiä, saatetaan kutsua pilkkanimellä kuraverinen. Jästi on esimerkki niistä lukuisista uudissanoista, jotka on luotu nimenomaan Harry Potter -kirjasarjan maailmaa varten. Aikaisemmin se on esiintynyt muun muassa sanassa "jästipää". Miten niin uudissana? Sehän on ruåzia ja tarkoittaa hiivaa. Hiiva jäst, hevonen häst, pappi präst. Sana on ehkä selvimipiä rasismin tuntomerkkejä J.K.Rowlingin kirjoissa. Niitä on siellä kuin Vilkkilässä Feelix-kissoja.
ellauri037.html on line 32: Miten monta vuotta onkaan siitä kun olen voinut lukea mitään pyyteettömästi? Kuinka moneen vuoteen en ole kyennyt antautumaan muiden kirjoittaman kirjan lukemiselle ilman mitään suhdetta siihen mitä minun täytyy kirjoittaa?
ellauri037.html on line 62: Tushkin, sanoi Pushkin Boldinon syksynä (Болдинская осень 1830) kolerakaranteenissa ja jo alkoi lyyti kirjoittaa. Suurta taidetta syntyy myös nyt, koronaepidemian aikana, neuvoo HS:n sunnuntaitoimittaja tiistaina. Se kaipaa uimahalliin, ei tunnu enää koosherilta vaipanvälissä. Aika suosii tee-se-izekirjailijoita, jotka vasta löytävät lahjansa laatikosta. Textilaatikot pursuavat, runot jopa naurattavat. Mun runot voi lukea kokonaan nettiversiona el Laurin verkkosivuilta. Paizi salaiset.
ellauri037.html on line 99: käyttäjät esim tanssivat, pitää päiväkirjaa, osallistuvat
ellauri037.html on line 307: kirja lensi kiukkuisesti tulipesään.
ellauri037.html on line 398: kirjanpainajan, lääkärin, kauppiaan, pastorin?
ellauri037.html on line 508: Samasta lähteestä voidaan johtaa, että naiset osoittavat enemmän myötätuntoa ja enemmän ihmisrakkautta ja osanottoa onnettomille kuin miekkoset; sitävastoin mukiloinnissa, kostonhimossa, vanhurskaudessa, rehvakkuudessa, tunnottomuudessa ja koiramaisessa tottelevaisuudessa ne jäävät miekkosten jalkoihin. Sillä heikon järjen hämärässä valossa tempaa tämänhetkinen, havainnollinen, välitön todellisuus ne mukaansa, ja meidän miekkosten tanakkana seisoviin maksim-konekivääreihin, lukkoon lyödyihin ja kiinni naulattuihin päättömiin päätöxiin, ylipäänsä menneisyyden ja tulevaisuuden, olemattoman ja etäisen vatvomiseen niillä on vähän kärsivällisyyttä. Niillähän on äijyyteen vaan vähin vaadittava, puuttuu varsinaiset ratkaisevat vehkeet siihen. Niitä voi tässä suhteessa verrata eliöön, jolla on maxa, muttei sappea. Kun miehet purkaa sappeaan, maxaa nainen laskun. Ks. väitöskirjani pykälää 17, missä määrittelen moraalin perustan, nimittäin maxan sekä sapen. - Sitä myöden huomataan että naisluonteen perusvirhe on epäreiluus. (Äiskäkin oli tosi epäreilu kun antoi siskolle koko pikku perintönsä, mulle jäi vaan pääpotti isältä.) Se syntyy ensinnäkin jo esitellystä järjen ja harkinnan puutteesta, mutta sitä tukee vielä se, että ne voimiltaan luonnostaan heikompina ei voi turvautua väkivaltaan niinkuin me, vaan juonittelee. Akka on kuin kuttukin, ellei se pahhoo tie, niin ajattelloo kumminnii.
ellauri037.html on line 510: (Mä sivuutan nyt sen näennäisen ristiriidan, et miten noi järjettömät luontokappaleet onnistuu joka kerta kusettamaan meitä verrattomasti fixumpia luomakunnan herroja. Käsittelen sitä väitöskirjani tukijatkeessa, jahka saan sen valmiixi.)
ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
ellauri037.html on line 563: Arttu opetteli 2v 2x kirjanpitoa merkanttikoulussa, mistä oli sille myöhemmin hyötyä rahankeruussa. Sitten opsimathes aloitti akateemiset opinnot myöhässä. Varsinkin latina tuotti vaikeuxia. Sixköhän se pudotteli siivekkäitä sanoja niin paljon prujuissa, lunttasi varmaan kirjasta niinku kouluaikoina. Äiti muutti Adelen kanssa Weimariin Goethen perässä. Arttu oli äidin kaa huonoissa väleissä. Äiti kirjoitti: "sä olet sietämätön ja rasittava, ja sun kanssa on ihan mahdotonta elää; sun harvat hyvät ominaisuudet peittyy tohon izerakkauteen, eikä niistä ole hyötyä koska et malta olla vittuilematta toisille." Arttu lähti, eikä ne enää tavanneet kinä. Artun naisvihamielisyys voi EHKÄ liittyä tähän, ehdottaa varovasti elämäkerturi. Hampurissa Arttu asui yhen opiskelukaverin (pojan) kaa.
ellauri037.html on line 567: Weimarissa Arttu oli mustasukkanen äidille joka keikisteli Goethelle eikä kunnoittanut Heikki-isän muistoa. Molemmat oli pihejä ja syytteli toisiaan tuhlaavaisudesta. Äidin hännän alla oli kovaa (vaikkei ne edes asuneet yhdessä), äiti haukku sitä myötäänsä (ihan aiheesta). Opinnot alko sujua ja huveissa oli mukavaa. Johannan salonki pyöri täysillä. Artusta tuli Goethe-bändäri ja se roikkui äiskän bileissä aina kun Goethe oli paikalla. Goethe ei ollut huomaavinaan salin perällä murjottavaa tarhapöllöä. Se väisteli Arttua six että Arttu oli niin paha luonne, tai sit six että Goethella oli nokkapokkaa sen saman Franz Passowin kanssa joka kirjoitti mun kreikan sanakirjan; se näät oli Schopenhauerin kielenopettaja ja ohjaaja.
ellauri037.html on line 575: Sopelle tuli äkkilähtö Berliinistä 1813 Napsun pelossa kun se epäili joutuvansa varusmiehexi. Se palas Weimariin mutta lähti sieltäkiin kun äiskä eli siellä synnissä jonkun sitä 12v nuoremman gigolon kaa. Piileskeli vähän aikaa Rudoldstadtin kaupunkipahasessa, retkeili Thuringenin mezissä ja söi makkaraa kirjoittaen väikkäriä, Riittävän syyn periaatteen neljästä juuresta. (Eli mix tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.) Kun Ranskan armeija lyötiin Leipzigissä, väikkäri tuli sopivasti valmiixi. Sopea vitutti hohottavat sotilaat ja se lähti taas Weimariin. Äiskä (joka oli nähtävästi yhtä kova laskettamaan luikuria kuin poikansa) väitti et sen suhde gigoloon oli vaan platoninen (sen pitäis miellyttää platonisti Sopea). Sope ei uskonut ja riiteli typerän vaikka lihaxikkaan gigolon kaa. Äiskä julkaisi matkakirjoja niiden Euroopan reisusta. Artun väikkäriä se piti käsittämättömänä, eikä käsittänyt kuka haluis ostaa sen, saati lukea. (Arvaa vituttiko äidin keuliminen Arttua.) Arttu huusi pää punasena et sen (Artun) juttuja luettas paljon sen jälkeen kun Hannan matkakirjat ja romskut olis unohtuneet. (Ja niinhän siinä kävi.) Ize asiassa Brockhaus suostu kustantamaan Artun prujauxen vaan koska sen äidin kirjat möi niin hyvin. Mut myöhemmin osat vaihtuivat, ja Brockhaus lopulta nettos paljon enemmän koalasta kuin sen äidistä. Molempien kuvat oli Brockhausin seinällä. Kerrankin sovussa.
ellauri037.html on line 581: Äiskän kanssa tuli taas kärhämää ja Arttu muutti Dresdeniin 1814. Se jatkoi filosofointia ja seurustelua herrasväissä ja satunnaista bylsintää. Joku nuori maalaripoika maalas siitä taulun, jossa se paranteli vähän Artun persemäistä lättyä. Silti Arttu haastoi riitaa vähän jokaisen kanssa kuin Esa Itkonen. Samalla se kirjotti magnum opusta, Maailma tahtona ja esityxenä, joka valmistui 1818. Se oli nyt asiantuntija, sillä oli hurja tahto esittää. Sope jätti sen Brockhausille, mutta riiteli joka ii-pilkusta, Brockhaus menetti hermonsa, kaiken lisäxi kirjan myynti oli surkea.
ellauri037.html on line 583: Vuonna 1818 odotellessaan kirjan ulostuloa se karkas Dresdenistä pakoon pantuaan jonkun piian paxuxi ja lähti vuoden riemulomalle Italiaan, enimmäxeen omin nokkineen. Vietti talven Roomassa kärhämöiden kahviloissa maanmiesten kaa. Kaikki muisti vielä jälkeenpäin miten ikävä ihminen se oli. No se nautti taiteesta, arkkitehtuurista, raunioista, näytelmistä ja opperoista, jatkoi pohdintaa ja bylsintää. Väitti jopa suunnittelevansa jonkun rikkaan aatelisen italiattaren naimista. Suunnitelmax tais jäädä, ellei ollut suorastaan puppua. Sopelta sitä voi odottaa.
ellauri037.html on line 600: Schopenhauerin sivutyöt ja poisjätetyt otoxet oli sen eka menestys, vähän kuin Russellin jokamiehen filosofia. Arttu ja Perttu ymmärsivät loppupeleissä siirtyä niin pukkikirjaimilla kirjotettuun soveltavaan filosofiaan että laahuskin tajuaa. Izehoitoaforismeja jengi haluaa ja sitä se saa, huda hudaa. Sope kelpas aikanaan hätkäyttämään poroporvaria, eihän kukaan ottanut sen filosofiaa ihan todesta. Jotkut sano et täähän on ihan kuin Fichteä ja Schellingiä, jotkut sano et se puhu ristiin. Molemmat arvostelut sai Sopen raivoihin. (No mikä ei saanut, voi kysyä. Ehkä herkkulounas kantapaikassa Englisher Hofissa, jos se oli onnistunut.) Sope sano myös kuten se Waldenin mies Thoreau: puhun ristiin, so what? olen maailman monin poni. Se oli hirmu tyytyväinen kun jengi alkoi palvoa sitä Frankfurtin julkkixena ja sen muotokuvalle rakennettiin pytinki. Se pysyi terveenä, kun söi ja nukkui paljon ja kävelytti Atmaa (tai Butzia) 2h päivässä. Kuoli keuhkokuumeeseen istualtaan sohvalla 1860 72-vuotiaana.
ellauri038.html on line 27: just pahimmat piipunrassit jotka eniten on ollaxeen kirjallisesti, kun eivät pärjää
ellauri038.html on line 80: Juurikin näin. Paul Rée (sepalusta kaiveleva nikkari yo. kuvassa) oli mursua 5v nuorempi, jonkinlainen sielutieteilijä sekin, ei oikeastaan hullumpi: materialisti, deterministi, darwinisti, viis välitti vapaasta tahdosta. Edusti siis Paul Bourgetin nimenomaan inhoamia näkemyxiä, ja osallistui samaan sotaan vastapuolella. Mikä pahinta: äveriästä eheytynyttä jutkusukua. Loppuun filosofoituaan liukastui johki rotkoon ehkä tahallaan. Osterina kolmantena toimiva Lou oli ryssä, josta tuli matkailija ja kirjailija. Nazit haukku sitä Suomen jutkuxi vaikka se oli hugenotteja. Loun 25vuotta vanhempi ope, holl. pastori Gillot oli niin siihen lääpällään et olis jättäny vaimoparkansa jos Lou ois siitä huolinut. Ei huolinut.
ellauri038.html on line 121: Kiihkeä luomiskausi edelsi Nietzschen lopullista henkistä sortumista, mikä tapahtui Torinossa vuodenvaihteessa 1888–1889. Loppuelämänsä (12v) Nietzsche vietti Saksassa parantumattomasti sairaana sen jälkeen kun aivohalvaus oli lamauttanut hänen henkiset toimintonsa. Nietzschen 2v nuorempi pikkusisko Elisabeth Förster-Nietzsche (1846–1935) hoiti häntä sairauden aja Weimarissa. Hemmetti, koiran iän se vaan hoivasi hölmähtänyttä veljeä. Hän keräsi veljensä kirjallisen jäämistön ja perusti Weimariin Nietzsche-arkiston 1894. Äkee Liisa latas tiskikoneen ja pesi pyykkiä sillä aikaa kun Retu nojas päähän ja näytti syvälliseltä, vaikka viimeisetkin muumit oli lähteneet laaxosta. Tämmöistäkin on liikkeellä.
ellauri038.html on line 162: Nietzsche oli kade, muze ei tykännyt niin vaimeasta menosta. Meni selaamaan tietosanakirjaa ja das Auto-lehteä, ja löysi sieltä tän Mazdan. Hyvät tehot, pieni kulutus ja tilava tavarasäilö on sen valtteja. Also Zarathustra, puhui Retu pureskellen mursuwiixiä.
ellauri038.html on line 184: 1882 Weber kirjoittautui Heidelbergin yliopistoon lakitieteen opiskelijaksi palvellen samalla "toisinaan" Saksan armeijassa. 1886 Weber läpäisi alemman oikeustutkinnon. 1880-luvun ajan Weber jatkoi historian opiskelua. Hän sai tohtorinarvon lakitieteessä 1889 kirjoittamalla keskiajan liikeorganisaatioita käsittelevän väikkärin. Kaksi vuotta myöhemmin Weber sai valmiiksi habilitaatioväitöskirjan Die Römische Agrargeschichte in ihrer Bedeutung für das Staats- und Privatrecht. Yhtään pannulappua?
ellauri038.html on line 237: Brian Leiter on Lain, Evankeliumin ja Humaanien arvojen gauleiter Chicagon yliopistosa. Hän kirjoitti Nietzschen kirjan moraalista, ja osan monista muista Nietzschen kirjoista. Hänellä on tartuttava influenssablogi netissä nimeltä Leiter raportoi.
ellauri038.html on line 249: Mä innostuin existentialismista lukiossa ranskantunnilla, niinkuin ziljoona muuta nuorta tomppelia (E.Saarinenkin, kunhan se saavutti lukiokypsyyden väitöskirjan jälkeen). Sehän se, sellasta jyreetä "en tottele iskää enkä äitiä" kamaahan se oli.
ellauri038.html on line 253: Gauleiter suosittelee Safranskin elämäkertaa Nietzschestä. Mut sitä ei saa netistä, taitaa pysyä suljettuna kirjana. Safranski (1945) on Rüdiger niinkuin Wokun isäpuoli, onkohan se saman luonteinenkin jyrä. No tääkin langanpää jää taas auki. Seikkaperäisempi elämäkerturi olis joku Curt Paul Janz, mut sen biografia on pitempi kuin Retun koko lyhyt elämä.
ellauri038.html on line 265: John Richardson (joka on äijä, ja sixi koittaa irvihampain selitellä Nietzschen muka ajatelleen jotain monimutkaisempaa), sanoo et Nietzschestä jokainen vietti kähmii apinan päässä vallankahvasta, et niillä kullakin on oma vallanhalunsa, ei vaan yhtä. No siltikin, tää on vaan tällästä nojatuolizygologiaa. Pitäis kaivaa ylös päästä madot ja panna ne ja niiden paskantama multa vaakakupille, niinkuin Darwin teki. Ei nää asiat vaan lässyttämällä selviä. Richardson selittää myös mitä Deleuze oli mieltä Nietzschestä, ja tekee sen selkeämmin kuin Deleuze ize. Deleuzekin käy sen kirjasta kazomassa, mitä mieltä ize on, kun ei se muista enää minkä ize sanoi ja minkä lainasi.
ellauri038.html on line 291: Nietzschen hännystelykirjallisuus koittaa pestä tätä kusipäätä puhtaaxi sen tolkuttomuuxista. Turha vaiva, siellähän ne on alkutextissä. Ja jollei niitä olisi, niin eihän se olisi puolixikaan niin suosittu. Se "uskaltaa sanoa asiat poikki", se sanoo pataa padaxi, se kelpaa sellaisenaan keulijoiden roolimallixi ja vihapuhepalstoille supertrollixi.
ellauri038.html on line 296: Toi ozikko, jonka sain Wikipedian Nietzschen osastosta, kuulostaa vähän JK Rowlingin seuraavan kirjan nimeltä. Harry Potter ja lisää paalua. Koskenniemestäkin (VA, ei Kimmo) ikuisen paalun ajatus oli fantastinen 1951.
ellauri038.html on line 330: ei V eikä U-kirjainta, eikä kaatunutta kuutta ällää.
ellauri038.html on line 399: Ja on kaunis tyttö ja hyvä semantiikan kirja mukana, ja iso pyyhe.
ellauri038.html on line 420: Pekka, mutta se ei osannut pienenä sanoa p-kirjainta.
ellauri039.html on line 285: kirjapainon perijä, joka nyt on Hubert Burda mediakonserni.
ellauri039.html on line 296: Effi Briest on Theodor Fontanen sankaritar. Riku luki Fontanea graduunsa, joka koski Gründerzeitin kuuluisinta naistenlehteä, Garten-Laubea. Siinä julkaisivat runoja ja juttuja monet tämän paasaelman julkkixet. Effi Briest-romsku ilmestyi följetongina Deutsche Rundschaussa kuutena episodina 1895-5 ja yxissä kansissa 1896. Runollis-asialinjaisen saxalaisen kirjallisuuden merkkiteos, jonka malliin Mann kirjoitti menestyneemmät Buddenbrookit; senniminen heppu esiintyy jo Effi Briestissä. Merikadulla oli faffalta peritty biedermeier-tuoli kirjoituspöydän edessä. Kirjoituspöytä on airbnbssä, tuoli Eurajoella.
ellauri039.html on line 300: Mulla on toi Effi Briest kirja saxaxi, olen lukenutkin sen, ja kai oon nähnyt jonkun leffan, koska mulla on näkömuistikuva miten ja Effi sen offizieeri kuxiskeli jossain kojussa itäsaxan rantadyyneillä. Effillä oli tyttökin sen paroonin kanssa. Se ei kai asiassa paljon painanut, kun ei ollut poika ja paroonisuuden perijä. Joku mustavalkoinen ja kauheen ankee tekele se oli. Se filmikin.
ellauri039.html on line 304: Freud synty onnenlakki päässä, Fontanella oli vaan fontanella. Me käytiin Fontanen (1819-1898) stomping groundilla itäsaxan läpiajoretkellä. Oliko se Neuruppin? Varmasti, Swinemunde on nyt Puolassa. Sievä paikka se oli. Mä oon lukenut siltä myös Irrungen wirrungen, jonka sain kai Rikulta. Fontane oli apteekkarinpoika ja apteekkarina eka Dresdenissä, mutta toimi sitten lehtien kirjeenvaihtajana. Hugenottisukua, six sillä oli tollainen ranskahtava nimi. Näitä hugenottejakin on jo monta, mm. Beckett ja Nietschen lelu. Ranskalaiset kohteli Fontanea sotavankina silkkihansikkain 1870 sodassa, melkein sukulaisena. Briteistäkin se tykkäsi. Se alko kirjaiijaxi vasta 58 vuotiaana, mäkin ehtisin.
ellauri039.html on line 306: Fontane oli söpön näköinen 23-vuotiaana. Se suhtautu naisiin suht ymmärtävästi aikansa setämiehexi. Vaimo Emilie Rouanet oli koulukaveri. Äiti Emilie Labry oli sekin hugenotti. Huuakotteja koko porukka. Ne oli lipilaareja ja kannatti Saksan yhdistymistä. Perhe asui tovin Lontoossa kuin Klasun porukat. Sanokohan senkin pojat mami ja pupi? Meistä se oli hassua. Innostu 1848 hulluilusta mut lopetti ajoissa. Sillon se jätti apteekkihommat. Sen ekat yritelmät kirjailijana oli aika lässähdyxiä, muze petras kuin sika juoxua. Fontane tykkäs Walter Scottista, mut kukapa ei noihin aikoihin. Ällös preussilaista militarismia. Pidän keskinkertaisista kirjailijoista, ne on kiltimpiä.
ellauri039.html on line 312: Eli tarinan keskeen vähän turinaa. Se on munkin leipälajini, ja pidän siitä muissakin kirjailijoissa, kuten Sterne, Thackeray, Dickens, Tolstoi. Kts. Wayne C. Booth: The Rhetoric of Fiction. Ei mitään tylsää elokuvamaista show and tell. Aber das ist ein zu weites Feld, kuten sanoi Effi Briestin isä, ja toisti Gunter Grass.
ellauri039.html on line 464: Jokohaman kirjan myynti lopahti.
ellauri039.html on line 697: Camun kirjan loppupuolella. Vainajien päivänä ei viizitä
ellauri039.html on line 718: Ruton loppuvizeistä näyttää selvältä, että Kamu oikeastaan puhuu maailmansodasta, jota se vertaa ruttotautiin. Pandemia tai pandemonium, vähän eroa. Kamua lienee vähän kaikissa kirjan sankareissa, Tarroun kertomuxessa paljonkin, mutta eniten tietysti tohtorissa, joka kertojaxi lopuxi paljastuukin (spoileri). Tarroun isä, joka osas junien aikataulut ulkoa kuin Mussolini, ja jonka suusta kiemursi kostonhimoisia lauseita kuin käärmeitä, toi mieleen Poirot-episodin Sad Cypress ja sen alussa messuavan syyttäjän. Anglosaxiset oikedenkäynnit on primiitiivistä farssia, mölyapinan vihaista mölinää jota kuuntelee satunnaisesti poimittu pala laahusta huuli lerpalla. Guilty. Ja tää on sit olevinaan parasta mihin lännessä on kyetty.
ellauri039.html on line 720: Albert Camus (/al.bɛʁ kamy/) (7. marraskuuta 1913 Mondovi, Ranskan Algeria – 4. tammikuuta 1960 Villeblevin, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, lehtimies ja filosofi sekä yksi eksistentialismin ja absurdismin johtohahmoista. Absurdismia on kai se et näkee apinoiden touhuilun fundamentaalisen älyttömyyden, miten absurdisti nää termiittiapinat pörräävät. Abus mäkin on absurdisti.
ellauri039.html on line 726: Camus´n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1942), Rutto (1948) ja Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957. Hän oli Rudyard Kiplingin jälkeen nuorin palkinnon vastaanottaja. Right on!
ellauri039.html on line 778: Tais Forsteria vähä vituttaa, kun vanhempi virkaveli pokkas pokaalin. Ize se oli 16 kertaa ehdolla muttei saanut, kun Galsworthy oli saanut jo. Aika samantapaisia koroillaelävien brittikermaperseiden perhehuolia ne setvii molemmat. Yrittäjähenkisiä romantikoita, koittaa yhdistää money senseä ja artistic sensibilityä. Perseelleen siitä tuppaa menemään molemmat. Geenit ja meemit sekoittuu huonosti. Forster oli muuten Cambridgen apostoli, sieltä hilpeimmästä päästä. Se kirjoitti homoilusta kirjankin nimeltä Maurice.
ellauri039.html on line 780: Forsyten taru meni telkassa sarjana 70-luvulla. Soames oli siinä epämiellyttävä kuikelo. Ize kirjassa oli muistaaxeni se Galsworthyn alter ego, rivo vanha turso, paljon ellottavampi. Howards End menee Netflixissä nyt 20-luvulla. Katoin molemmat leffana ennenkuin luin kirjan. Se saattaa todistaa näistä koomikoista jotakin.
ellauri039.html on line 784: Frank Kermoden aika sarkastinen kirjailijaelämäkerta rotannäköisestä Forsterista vahvistaa mun arvauxet Forsterin suhteesta Galsworthyyn ja molempien brittiährääjien luokkaluonteen. Brittien ja yleiseurooppalainen modernismi laajemminkin oli rautatie- ja siirtomaaosakkeiden koroilla elävän yläluokan huolta konemaisen alemman keskiluokan noususta, keulimisesta kyldyyripiireihin ja ylemmÀn suhteellisesta köyhdyttämisestä. Feodaaliajassa oli puolesa, miettii Euroopan mestari. Rotinkaiset tunkee samaan konserttiin varastamaan meidän sateenvarjot. Leonard Bast rusentuu kuvaavasti kirjahyllyn alle.
ellauri039.html on line 787: Pitäs lukea Kermoden elämä ja teoxet opus, siinä on muutakin mukavaa juoruilua 1900-luvun alun brittikirjailijapiireistä, mm Garnett-Anhavasta ja ainaisesti rahapulaisesta Conradista.
ellauri040.html on line 26: Tää kuva oli Callen lastenkirjassa. Se oli musta pelottava. Oli toinenkin pelottava kuva, jossa kolme kohtalotarta leikkas elämänlangan poikki joltakulta tytöltä. Sekin oli mc garmiva. Ja Jöröjukassa se, jossa kraatari leikkaa peukun pois peukunimijältä. Ja se jossa joku Lassi nälkiintyy kuoliaaxi kun se ei syö puuroa jossa on pipunoita. Enkä tykännyt Hanhiemossa niistä kuvista jossa soimataan pikkupoikia. Sotkin ne. Ne katkaistut koiranhäntätupsukat oli inhottavia. Ja paha Pentti. Helmi inhos Milli-Mollia.
ellauri040.html on line 68: Deleuze ja Guattari ei kysy mitä runoissa ja paasauxissa sanotaan, eivät ezi merkitystä kirjasta, vaan takakannesta. Mä teen tismalleen samalla tavalla, elämä ja teos tekniikalla luen kirjoja ihan Kai Laitisen opeilla 50-luvun malliin.
ellauri040.html on line 70: Sitäpaizi nää mun omat paasauxetkin on kuin postmodernistin käsikirjasta, lainauxia ja viittauxia muualle on niin helvatisti, ettei mezää viitakosta erota. Samanlaista kaiken sikin sokin latelemista kiittelevät siantappajat mm. beatnikilta William S. Burroughs-vainajalta (1914, yhtä vainaan mainframe-tietokoneen lähisukulaiselta ja ikätoverilta, jonka konetta mäkin olen joskus opiskelijana käyttänyt), ja Kathy Ackerilta (1947), joka sai siltä vaikutteita, kuolivatkin vuonna 1997 kumpikin.
ellauri040.html on line 72: Mut suomalaiset 1987 (asia lie sittemin korjaantunut) on vaan heikkiturusia ja jomppaojaharjuja, joille marginaalisuus ja rappio on vain lenkkimakkaran polttamista molemmista päistä. Polttaisivat edes pössyä, olis mannermaisempaa. No nyttemmin ne polttavat, nuoremmat jolppikirjailijat siis.
ellauri040.html on line 85: Felix oli varmaan nelikymppinen kirjoittaessan näitä, kun ei osannut täydentää tätä pitemmälle? Se kuoli 62-vuotiaana, et sen puolest oisi voinut. Katotaan sen biota ja täydennetään siitä. Feelix-kissa oli äärivassari psykoanalyytikko, suklaatehtailijan poika (iskä teki Banania-suklaapatukoita). Sen tytär Emmanuelle (1964) on kirjailija. Isä läxi kun se oli 8v, ja kuoli 20v myöhemmin.
ellauri040.html on line 101: Enkö todellakaan murhaisi 12-vuotiasta tyttöä, jos videoiden kazelun sijasta olisin lukenut "parasta maailmankirjallisuutta"? Tälläisiä latteuxia voi esittää vaan kirjallisuuden intohimoinen ystävä, jolle suurin onnettomuus ja seikkailu on myöhästynyt lainakirja.
ellauri040.html on line 147: Anglosaxisten analyytikoiden syyte kontinenttikonnille on että ne kehittelee Hegelin neuvojen mukaisesti sisäisesti ristiriitaisia järjestelmiä. Siitä oli huolissaan jo Parmenides. Hikoilevan Don Niiniluodon perässä järjen umpikujaan laukkaa runkkaamaan joukko muitakin järkijaakkoja: esseistejä, kirjallisuudentutkijoita ja tiedotusopin proffia.
ellauri040.html on line 174: Maken ja Jykän omat kirjallisuus- terrorismi- ym pläjäyxet siantappoaseessa on aika päättömiä ja hyvinkin nenäkkäitä piipunrassilällätyxiä. Niihin ei kannata tuhlata aikaa eikä tupakkaa. Kumpakin on mulla plakkarissa aika hinzusti.
ellauri040.html on line 178: Ernu Paasilinna saarnasi: hyvä kirjallisuus on aina ihmisen puolella, se on ettisesti korkeatasoista. Se sisältyy välttämättömänä ainesosana hyvään kirjallisuuteen. Eettisesti arveluttava kirjallisuus ei säily, se on ihmistä vastaan, laadullisesti puolinaista. Maailmankirjallisuus ei tunne sellaisia teoxia.
ellauri040.html on line 185: Hyvä esimerkki biograafisen menetelmän voimasta on Jörn Donner superkusipää, joka ei ees mennyt tyttärensä hautajaisiin ja teki kolme viidestä pojastaan perinnöttömixi, koska tykkäs vaan niistä nuorimmista. Miekkonen on siis yxinkertaisesti pystyynnostettu paska, ja lo and behold, paskiaisista kertovat sen kehnot kirjatkin. Vrt. myös Henrik Tikkaseen.
ellauri040.html on line 187: Näin ei dekonstruktionisti saa sanoa eikä ajatella: mitähän Jorge tekee seuraavaxi (kirjassa Ruusun nimi). Hassua että sillä on sama nimi kuin Marquezilla, jota en ole koskaan lukenut. Kuulostaapa tutulta. Oops. Sori siitä. :)
ellauri040.html on line 189: Poikain Parnassojuttu Veijo Meren Manillaköydestä oli parempi näyttö niiden suosittamasta menetelmästä kuin kaikki muu vaahtosuinen mekkala. Markku Lahtelasta mulla ei ollut mitään havaintoa ennen tätä, 1937 syntynyt radikaali ministerinpoika, 43-vuotiaana izemurhan tehnyt doku. Käänsi mm Stalinin tytärtä, Kerouacia ja Kelleriä (ei Helen vaan se catch-22). Mitään muuta en siis ole siltä lukenut kun käännöxiä tietämättäni. Maken juttu Lahtelan Hallizijasta vaikuttaa hyvältä, vaikken ole ize kirjaa lukenut. Ainakin se on huomannut, ettei kirjaa lukiessa tarvi pelaajille jakaa valkeita ja mustia cowboyhattuja, ja ettei kaikkea tarvi selittää jollain muulla kuin sillä mitä kirjassa sanotaan. (Vaikka usein voi, nim. kirjailijan biolla.)
ellauri040.html on line 204: Poikain joit ei saatu hyvix eniten ällöömä on autistinen perussuomalainen horisontti, jossa kaikki "hyvät" kirjat on kertomuxia peruskokemuxistamme, surusta, ilosta, vihasta ja kuolemasta. (Minnes pano unohtui? EAT FUCK KILL?) Sellaiset on haistelevaa humanismia, johdonmukaisesti ihmisen puolella muita elukoita ja luontoa vastaan. Niin niin ja lisäxi erilaisuutta, leikkiä, uteliaisuutta ja nautintoa vastaan. Räkänokistakin tulee miehiä, sanoo persut, kuralolloon tollaiset turhan naurajat.
ellauri040.html on line 209: Raukoilla rajoilla -kirjan ja 60-vuotispäivän jälkeen on toinen lapinlahden linnuista vaiennut, tai ainakin sen samanniminen ploki. Viimeinen merkintä on v 2017. Hannu Riikonen antoi Maken magnum opuxelle ansiosta myönteistä arvostelua, haukkuuhan se etevästi ison nipun suomalaisia kirjallisuuden suurmiehiä ja nostaa esiin unohdettuja kuten se ize, joitakin naisiakin. Memento mori. Nix nax.
ellauri040.html on line 211: Paitsi että Eskelisen teos on memento, se on myös monessa suhteessa anateema, syytöspuhe akateemista tutkimusta vastaan. Erityisesti kritiikin kohteena ovat kotimaisen kirjallisuuden professorit Maria-Liisa Nevala, Juhani Niemi ja Pirjo Lyytikäinen. Osansa saavat myös 'teoriarajoitteinen' Laitinen Kai sekä vanhemmat estetiikan ja yleisen kirjallisuuden edustajat V.A. Koskenniemi, K.S. Laurila, Eino Railo ja Rafael Koskimies. Yliopistollisen tutkimuksen ulkopuolisista kirjallisuuden alan vaikuttajista Eskelinen kohdistaa kritiikkinsä etenkin Tuomas Anhavaan, kun taas Alex Matson saa arvostusta. Kyse ei Eskelisen esimerkkien valossa ole ainoastaan tavalla tai toisella puutteellisesta tutkimuksesta vaan Eino Kauppisen tapauksessa suorastaan epäeettisestä tavasta julkaista Pentti Haanpään tekstejä. Kritiikkiä saavat osakseen myös eräät ulkomaiset tutkijat, kuten Mihail Bahtin ja 'nojatuolimarxilaiset kulttuurintutkijat' Fredric Jameson ja Terry Eagleton.
ellauri040.html on line 213: Mulla on Terry Eagletonin kirja, jonka Helmi lainas mulle luettuaan sitä kirjallisuuden tenttikirjana, josta se luonnontieteilijänä ei ymmärtänyt pätkääkään. Ja varsin vaikeatajuinen se olikin, kehnohko ja keekoileva, vaikka nojas vasemmalle nojatuolista.
ellauri040.html on line 215: Eskelisen kritiikki ei kohdistu vain kirjallisuudentutkijoihin. Arvostelun kohteena ovat etenkin Kaarle Krohnin ja Jalmari Jaakkolan kaltaiset tiedemiehet. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saa moitteet liiallisesta ja yksipuolisesta keskittymisestä kansanrunouteen."
ellauri040.html on line 227: Aleksis Kivi (oik. Alexis Stenvall (10. lokakuuta 1834 Nurmijärvi – 31. joulukuuta 1872 Tuusula) oli suomalainen kirjailija. Kivi kirjoitti kansallisromaanin aseman saavuttaneen romaanin Seitsemän veljestä (1870), näytelmiä kuten Nummisuutarit (1864) ja runoja.
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri040.html on line 250: Kiwi alkoi saada syksyllä ohimeneviä ”mielenhäiriökohtauksia”, ja hänet toimitettiin keväällä 1871 Helsingin Uuteen Klinikkaan, josta hänet lähetettiin edelleen Lapinlahden mielisairaalaan. Lapinlahdessa Kiven sairaus diagnosoitiin krooniseksi melankoliaksi, jonka arveltiin johtuvan verenvähyydestä, juoppoudesta ja loukatusta kirjailijakunniasta. Hoitoina käytettiin kiniiniä, ulostus- ja yskänlääkkeitä sekä morfiinia. Ei siellä nytkään muuta tehdä kuin tunkgetaan vuodevangit täyteen lääkkeitä ja odotellaan tulosta.
ellauri040.html on line 275: Jos tarkastelemme kirjallisuuden historiaa (ja mitäs muuta me tässä juuri teemme), niin kaikki viittaa mieheen, hänen ahistuxeensa, hänen haluunsa olla naisen perseessä. Kirjallisuuden ja kullisentrismin välillä on sisäinen side (tampooni). (Helene Cicciolino)
ellauri040.html on line 285: Tuurilla ei ole dialogia, vaan Richardsonin tyylistä oratio obliquaa: Paavo sanoi että... Äiti hämmästeli että... Veikko totesi että... Näiden johtoverbien luetteloa on kasvattaneet lehdistönkin tyhjäntoimittajat tyyliin hymyili rouva Hagert, Taisto Tammen mummo. Nää kirjat on kuin Deleuzen ja Guattarin pilkkaamia juuriharjoja. Epäsuoran esityxen moduxia hinkattiin latinantunneilla. Suomessa se on helppoa: aina mennään indikatiivilla.
ellauri040.html on line 299: Hyry kirjoittaa aina samaa kirjaa, ei tule valmista. Yöllä purkaa minkä sai aikaan kuin Penelope. Ei kosiskele yleisöä. Ezii ezii ei soisi löytävänsaä, se on Hyry. Toukkana seuloo seinähirsiä.
ellauri040.html on line 344: Postmodernismin jälkeen ei oikeen ole tullut enää uusia kirjallisuuden aaltoja. Jengi selaa vaan nettiä ja kyylää videoita. Kirja on kuollut, mesos jo Deleuze & co. Nyt se työntää jo koiranputkea. Hautakivikin on kallellaan.
ellauri040.html on line 346: Z-sukupolvi ei edes naura niille, kazoo vaan huuli pyöreenä. What seems to be the problem, officer? Kirjasta on tullut videon kässäri, jota kuunnellaan autossa äänikirjana kuvan puutteessa. Kuha autot alkaa ajaa ize, ei senkään vertaa tarvita.
ellauri040.html on line 348: Gilles Deleuze (18. tammikuuta 1925 Pariisi – 4. marraskuuta 1995 Pariisi) oli ranskalainen filosofi, joka tuli tunnetuksi filosofian historian reunahahmojen (Nietzsche, Spinoza) luovista uudelleenluennoista sekä uuden ajattelun ja käsitteiden kehittämisestä. Deleuze kirjoitti filosofian lisäksi kirjallisuudesta, maalaustaiteesta, musiikista ja sosiologiasta. Hän kehitteli olemisen yksiäänisyyden, eron ja moneuden ontologiaa sekä tapahtuman filosofiaa ja pyrki kertomansa mukaan etsimään suurta Baruch Spinozan ja Friedrich Nietzschen ajattelun ykseyttä. Ei löytynyt. Deleuze poistui pettyneenä ikkunasta vinon kiven alle työntämään koiranputkea.
ellauri040.html on line 354: Yhteistyö Guattarin kanssa politisoi Deleuzen, joka 1970-luvulta alkaen osallistui aktivistina mielenosoituksiin, Michel Foucault’n perustamaan mielipiteen vankien tukiryhmään ja poliittisiin keskusteluihin. Viimeisinä vuosinaan Deleuze luennoi ja kirjoitti erityisesti elokuvasta, maalaustaiteesta ja kirjallisuudesta.
ellauri040.html on line 366: postomodernistinen kirjasto Jos talviyönä matkamies
ellauri040.html on line 381: Tää on täysin narsistista skizoilua, kirjaltajat yrittää
ellauri040.html on line 384: Mun nimi on toi tossa ylälaidassa, tai kirjan selkämyxessä.
ellauri040.html on line 392: kirja joka voi olla ainoa kirja, sellainen että se sulkisis sisäänsä
ellauri040.html on line 393: kaikkeuden tai kirjoittaa kaikki kirjat seuraten kaikkeutta sen
ellauri040.html on line 394: osittaisten kuvien kautta. Ainut kirja joka sisältää kaikkeuden,
ellauri040.html on line 402: kirjoittaa kaikki kirjat, kirjoittaa kaikkien mahdollisten kirjailijoiden
ellauri040.html on line 403: kaikki kirjat. (megalomaanista).
ellauri040.html on line 405: Jos ajattelen että minun täytyy kirjoittaa 1 kirja, kaikki ongelmat
ellauri040.html on line 406: siitä millainen tuon kirjan tulee olla ja millainen se ei saa olla,
ellauri040.html on line 408: että olen kirjoittamassa kokonaista kirjastoa, tunnen oloni yhtäkkiä
ellauri040.html on line 422: jos kirjoittaa kaikki kirjat, kukaan ei kirjoita parempaa.
ellauri040.html on line 468: aika paska kirjailija, tollasta heikkoa Henrik Tikkastasoa.
ellauri040.html on line 489: Jörkka kertoi näin omin sanoin turhanpäiväisessa Mammutti-kirjassa,
ellauri040.html on line 495: paremman kirjan kuin mikään paputin omista tuhnuista tuherruxista.
ellauri040.html on line 497: Mut kiintoisampaa kuin ize kirja on erilainen kohtelu, jonka se saa
ellauri040.html on line 501: Kukkahattutäti toteaa hillitysti, että Oton kirja on kirjana
ellauri040.html on line 502: kiinnostava, ja Otto kiinnostava kirjailija. Ja kiinnostaisi myös
ellauri040.html on line 510: ja syystä. Aika moka. Mut mixe jatkaa mokaa sanomalla, että Oton kirjakaan
ellauri040.html on line 511: ei ole mitään verrattuna ainakaan paputti Jörkan mahtaviin kirjailijasuorituxiin.
ellauri040.html on line 516: Anasta kirjaa oli vaikee lukea, kun ei ollut onnellista loppua. Vittu Ana, lue Varesta.
ellauri041.html on line 34: Kornei Ivanovitš Tšukovski (ven. Корне́й Ива́нович Чуко́вский, oikealta nimeltään Nikolai Vasiljevitš Korneitšukov, Никола́й Васильевич Корнейчуко́в; 31. maaliskuuta 1882 Pietari – 28. lokakuuta 1969 Kuntsevon huvilakaupunki Moskovassa) oli neuvostovenäläinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija.
ellauri041.html on line 36: Isän jätettyä perheen Kornei Tšukovski vietti lapsuutensa äitinsä luona Odessassa. Hän opiskeli Odessan ja Nikolajevin lukioissa ja työskenteli vuodesta 1901 lähtien Odesskije novosti -lehdessä. Vuosina 1903–1905 hän oli lehden kirjeenvaihtajana Lontoossa ja opiskeli englantilaista kirjallisuutta. Palattuaan Pietariin vuonna 1905 Tšukovski toimi kirjallisuuskriitikkona ja julkaisi satiirista viikkolehteä Signal, jonka viranomaiset pian kielsivät. Vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien jälkeen hän työskenteli liberaalissa lehdistössä ja kirjoitti tarkkapiirteisiä ja teräväsanaisia kirjailija-arvioita, jotka sittemmin ilmestyivät erillisinä kirjoina.
ellauri041.html on line 38: Vuosina 1912–1917 Tšukovski asui Terijoen Kuokkalassa, jossa hän seurusteli monien venäläisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden kanssa. Myöhemmin hän kirjoitti tapaamisistaan useita muistelmateoksia. Tuon ajan dokumentti, käsinkirjoitettu almanakka Tšukokkala ilmestyi vuonna 1979. Kirjallisuustieteilijänä Tšukovski erikoistui Nikolai Nekrasovin tuotantoon. Hän julkaisi Nekrasovista useita artikkelikokoelmia ja tämän kommentoidut kootut runot vuonna 1927. Tšukovskin monivuotisen työn tärkein tulos on kirja Masterstvo Nekrasova (1952), josta hän sai Lenin-palkinnon vuonna 1962. Tšukovski on tutkinut myös muun muassa Anton Tšehovin ja Walt Whitmanin tuotantoa.
ellauri041.html on line 40: Vuodesta 1916 lähtien Tšukovski töskenteli Maksim Gorkin perustaman Parus-kustantamon lastenkirjallisuuden osaston johtajana ja kirjoitti myös itse lastenrunoja. Kirjailijan runomuotoisista saduista tunnetuimpia ovat Krokodil (1916), Pesujehu (Moidodyr, 1923), Torakka (Tarakaništše, 1923), Nupipäinen kärpäsläinen (Muha-tsokotuha, 1924), Barmalei (1925) ja Tohtori Kivuton (Aibolit, 1929). Venäläisestä ja englantilaisesta perinteestä vaikutteita ammentaneet terävä-älyiset, vitsikkäät ja mielikuvitusrikkaat runot ovat edelleen hyvin suosittuja, vaikka aikanaan ne saivat osakseen jyrkkää kritiikkiä ideologisesti suuntautuneiden proletaarikirjailijoiden ja pedologien taholta. Näkemyksensä lastenkirjallisuudesta Tšukovski on esittänyt kirjassaan Ot dvuh do pjati, joka ensimmäisen kerran ilmestyi nimellä Malenkije deti vuonna 1928.
ellauri041.html on line 42: Vuonna 1918 Tšukovskista tuli Gorkin aloitteesta perustetun Vsemirnaja literatura -kustantamon englanninkielisen osaston johtaja. Hän venäjänsi paljon amerikkalaisten ja englantilaisten kirjailijoiden teoksia ja laati sovituksia lastenkirjallisuuden klassikoista. Käännöstieteellisten tutkimustensa tulokset Tšukovski julkaisi kirjassaan Printsipy hudožestvennogo perevoda (1919), jota hän myöhemmin laajensi nimillä Iskusstvo perevoda (1930, 1936) ja Vysokoje iskusstvo (1941, 1964, 1968). Tšukovski osallistui aktiivisesti kielenkäytöstä 1950-luvulla käytyyn keskusteluun ja puolusti venäjän kielen puhtautta teoksessaan Živoi kak žizn (1962).
ellauri041.html on line 44: Tšukovski sai filologian tohtorin oppiarvon vuonna 1957 ja Oxfordin yliopiston kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimen vuonna 1962. Hänen teoksiaan on julkaistu miljoonien kappaleiden painoksina ja käännetty monille vieraille kielille. Tšukovskin lapsia olivat kirjailijat Lidija Tšukovskaja ja Nikolai Tšukovski.
ellauri041.html on line 52: kirjan lainata.
ellauri041.html on line 67: Johnin toinen mieluinen kirja oli tää:
ellauri041.html on line 72: Tais olla enteellinen kirja, sillä nyt
ellauri041.html on line 220: Kun nyt luin yhtäaikaisesti postmodernistin kirjailijamiehen
ellauri041.html on line 223: keski-ikäisen keskiverto postmodernisti kirjailijan eri alter egoilla,
ellauri041.html on line 238: ois kiva pokata se noobeli ja potkia muita kirjailijoita palkintopalleihin.
ellauri041.html on line 252: Mut se on tarkoitus, se on Sean Flanneryn viimeisen kirjan prospectus.
ellauri041.html on line 272: Nyt te olette mies ja vaimo, Lettore ja Lettrice. Suuur aviovuode majoittaa teidän lukukinkereitanne. Seija sulkee kirjansa, sammuttaa lamppunsa, painaa päänsä tyynyille ja sanoo: sammuta sinäkin. Etkö ole väsynyt lukemaan? Ja sinä: hetki vielä. Olen lopettelemassa Italo Calvinon romaania Jos talviyönä matkamies.
ellauri041.html on line 281: Muiden izekohtaisuuxien ohessa Italo esittelee kirjansa lopulla 5 tapaa lukea rompskuja. Mikään niistä ei ole tavis tai pikemminkin julkkismainen alusta-loppuun-ahmien-laskematta-kirjaa-kädestä-kuinkas-sitten-kävikään-(äh spoileri!)-mukaansatempaava-tarina-vie-mennessään-hellittämätöntä-jännitystä-taiturimaista-juonenkuljetusta-tunteet-myrskyää-laidasta-laitaan-elämän-koko-kavalkaadi-mainioita-tyyppejä-syvä-moraalinen-sanoma-vallatonta-ja-vakavaa-nauroin-ja-itkin-mukana tapa. Mä en piittaa spoilereista, jos kirja uhkaa olla jännä kazon ensin lopusta kuinka käy.
ellauri041.html on line 288: Luen samaa kirjaa uudestaan saadaxeni joskus aikaisemmin koetun takaisin, mut saankin joka kerta uuden kokemuxen koska kirja on sama, mutta mä en ole enää sama mä. Tää on Seku, ja Kristina luemassa Ruttoa 3. kertaan. Nyt koleran aikaan se tuntuu erilaiselta. (Mäkin teen tätä varsinkin kun luen lasten ja nuorten kirjoja.)
ellauri041.html on line 290: Luen oikeastaan vaan yhtä kirjaa, koska kaikki lukemani muodostaa toisiaan täydentävän kirjaston josta rakennan maailmankuvaa kuin muurahainen tai hämähäkki. Kaikki liittyy kaikkeen. (Joo on mulla paljon tätäkin. Kaikki kelpaa, sillä kaikki on tätä samaa. It's turtles all the way, kaikissa rorschach läikissä riisuuntuu vähäpukeisia naisia (l. termiittiapinoita). Ajatus askartaa. Oma vika, mix näytätte niin rumia kuvia.)
ellauri041.html on line 292: Luen vaan yhtä kirjaa, se on mun unohtuneen lapsuuteni kirja, jonka tunnelmaa mä koitan tavoittaa, joskus paremmalla onnella joskus huonommalla. En pidä jännäreistä, trillereistä, en syrjäytyneistä, huumehemmoista, rikkinäisistä perheistä, ahdistuxesta, väkivallasta. Inhoon lääkärisarjoja, poliisisarjoja, dekkareita, supersankareita, rags to riches vaikeuxien kautta voittoon julkkistarinoita, ja sotafilmejä. Inhoon turhaa ja varsinkin feikki moralisoivaa amerikkalaista viihdettä. Inhoon Hyryä ja enemmän vielä Tuuria. Pidin Haanpäästä ja Veijo Merestä. Inhoon seikkailuja, yllättäviä käänteitä ja onnettomia loppuja. (Tää oon mä mitä suurimmassa määrin, ja on tässä Sekuakin vaikkei se ole näin ahas.)
ellauri041.html on line 295: Yx ei alotakkaan, lukee vaan kirjan nimiä selkämyxistä. Yx lukee vain loppuja. Yx lukee jokaisen kirjan erixeen huolella sekoittamatta mitään, nyt pohditaan. (Tää on varmaan Linkkujen tai Kimmon tapa toimia?) Mut cetera iam fabulosa, Tacitusta lainataxeni. Jo riittää suljen tämän viidakon. Longum est omnia enumerari. Nää lukijatyypit vielä hälisee vähän keskenään ja muistelee jotain 1002. yön tarinaa: Harun el Pullah lähtee yöseikkailulle ja tapaa upeen naisen herraseurassa. Tehtävä on vetää helmikuula hatusta. Mustan kuulan vetäjän on tapettava hyvä kalifi Harun el Pullah. No tietysti Harun vetää sen. Ok se sanoo, mut saisinko ensin kuulla miten tää satu päättyy?
ellauri041.html on line 304: Olen löytänyt oman tyylilajini, oman kirjailijan ääneni. se on: tökeröys. Jöns uitti ammeen pohjalla torilta ostamiaan muikkuja, yläruumis paljaana ja borsalino päässä. Meistä sekin oli tökeröä, se oli meidän amme.
ellauri041.html on line 328: Teatterikorkeakoulussa opiskellut Joel Ranto on televisiosta ja erilaisista julkkispaneeleista tuttu mediakonsultti, joka päättää isoäidin kuoleman jälkeisissä tunnelmissa irtautua puuduttavista työkuvioista ja perehtyä ranskalaiskirjailija Gustave Flaubertin kirjoihin sekä Rouva Bovaryn kirjoittajan ja George Sandin käymään kirjeenvaihtoon. Mix vitussa, tekee mieli kysyä. Epätodennäköistä. Kenen unelmaa tässä oikein eletään? Kai Tommin joka ois halunnut olla teeveestä tuttu audikiesikuski, mut onkin vaan käytetyllä Toyotalla ajeleva köyhä toimittajan tumpelo.
ellauri041.html on line 342: Melenderin romaani pysyy takautumineen ja kirjallisine viittauksineen hyvin kasassa. Se on kelpo teos, puolustaa paikkaansa kasan pohjalla, mutta epäilen, että näistä aineksista olisi parempi kirjailija (esim mä) voinut saada aikaiseksi myös vielä vastaan panemattomamman kirjan. Vaikka onhan se nytkin kiitettävän vetelä. Esimerkiksi juoni on kivan likilaskuinen. Psykologinen omakuva jää osuvan kapeaksi, enempi lontoonrakeiseksi kuin ranskanpastellixi. Myös Flaubertin ja Bauderlairen osuus tuntuu kokonaisuuden kannalta jäsentymättömältä - kirjailijat ovat samalla tapaa annettuja ominaisuuksia kuin romaanihenkilöiden tukan tai silmien väri. Missä on Flaubertin hikinen kalju ja Bauderlairen kissanhajuinen misogynia?
ellauri041.html on line 368: (Ohops, Ranskalaisia pastilleja olikin Juha Tantun matkakirja, joka oli Linkuilla mukana Pariisissa. Melenderin kirja oli Ranskalainen ystävä. Aapelilla oli Onnen pipanoita ja Talvella Iloinen juusto.)
ellauri041.html on line 376: Tästä päästään kummemmitta aasinsilloitta Gustave Flaubertiin, josta alempana enemmän. Baudelaire ansaizee vaan maininnan. Yhden kirjan setämies.
ellauri041.html on line 389: Antti ei toivo Tommille Puovon kohtaloa. Puovo ärähteli lehtimiehille niin ärhäköitä aforismeja, etteivät ne saaneet siitä irti tuon taivaallista. Melenderiäkin kunnioitetaan ja pelätään jo sopulilaumassa, senkin jyrsintähampaat on jo kuluneet eri terävixi. "Yxikin vale, kaunistus tai yleistys tuhoaa kirjailijan", siteeraa Kokkolan poika ihaillen leipurinsälliä stadin Linjoilta. Enemmistö niistä lie jo sitten tuomittu Tommin toimesta hautuumaan jäykkäjäseniseen viihdytyspataljoonaan, jonka majuri on Paavo Haavikko.
ellauri041.html on line 425: Knasun parhaassa kirjassa En tid for alt enkeleistä tulee lokkeja.
ellauri041.html on line 1675: Kun se siinä istuskeli ja lueskeli kirjasta,
ellauri041.html on line 1703: iloisena keskenjääneen kirjan lukua.
ellauri041.html on line 1821: Flaubert on aina vaikuttanut musta jotenkin säälittävältä. Se yritti liian kovasti, stilisoi ihan vimpan päälle, eikä siitä kuitenkaan tullut yhtään parempaa. Pölhö-kustaa oli oikeasti vähän tyhmä, minkä se tiesi izekin. Se sanoi ize izeään vanhaxi romanttisexi liberaalixi pönttöpääxi, vieille ganache romantique et libérale. Sen kuuluisin kirja on se Emma Bovary, jonka ansiosta sitä sanotaan kirjallisuuden suurimmaxi realistixi. Oikeasti se tykkäs romanttisista jutuista, ja sellaisia se koitti kovasti kirjoittaakkin, niistä vaan tuli floppeja toinen toisensa perästä. Käytyään Ebyktissä ja Turkissa ym. levantin maissa (missä se muuten sai nipun sukupuolitauteja, mm. kupan ja sankkerin), se kirjoitti Salammbön. Koitin lukea sen portugalixi, kun satuin löytämään sen Lissabonista 50-luvun pokkarina el Zorromainen kuva kannessa. Se oli vitun tylsä jopa portugalixi, en jaxanut. Sen toinen parempi kirja taitaa olla se postuumi keskenjäänyt teos Kaxi ludetta, joka kertoo kahdesta torakkamaisesta kaveruxesta, Bouvard & Pécuchet. Sekin mulla on, mutten ole saanut luetuxi loppuun. Se nuoruudenmuistelu, Education sentimentale, oli kyllä kiva, jos oikein muistan.
ellauri041.html on line 1920: AK käytti murresanaa jalavosa. Se tarkoitti jaloissa. Netflixissä joka kirjottaa nimensä mun tyylillä on menossa Forsterin kermaperse-epookki Howard's End. Only Connect, joka netissä tarkottaa lähes yxinomaan samannimistä brittitietokilpailua (perhanan 20M kärpästä, niitä saa koko ajan olla hätistelemässä kuin Gary Larsonin vanha mies, kieli tarttuneena kärpäspaperiin) on siitä kirjasta.
ellauri041.html on line 1922: Sitä käytti joku säälittävä Jaakkoon takertunut romanialainen filosofi ammoin artikkelin nimenä. Se artikkeli oli printattu dot matrix printterillä ja monistettu spriimonistuskoneella. Säälittävää. En tunnistanut kirjallista viitettä enkä muutenkaan ymmärtänyt paperista tuon taivaallista. Varmaan se oli ihan mobutu seko seko.
ellauri041.html on line 1924: Connect the dots. Lassi ei perusta pisteenyhdistelypiirustuxista, pitääkö siinä muka noudattaa jotain järjestystä. Ja tuloxena on vaan joku säälittävä ankka. Lassi on taas kerran ihan oikeassa, ne on syvältä. Forsterin laskukas saxalainen vanhapiika on kylästynyt olemaan kulturelli köyhimys ja palastelemaan toimeentulonsa. Se haluu millä hinnalla hyvänsä rikkaisiin naimisiin Howard's Endin omistavan törkymöykyn kolonialistin kanssa. Se haluu yhdistää 2 pistettä: oman kyldyrellin köyhyyden ja Hen-äijän vulgäärit rahat. Oma tyyli ja toisen toimeentuloturva. Taitaa mennä pieleen kuin Lassilla mä veikkaan. Pisteistä ei tule ankka vaan jänis. Vaikken ole lukenut kirjaa enkä nähnyt kaikkia osia. Tää on tällästä varovaista charityhenkistä yhteiskuntakritiikkiä. Jaloja villejä kadun varjosalta puolelta ja piknikkejä jalavoiden varjossa Howard's Endissä. Taattua brittikamaa, brexithenkistä. Ivana Trump Atlantin itäpuolelta.
ellauri042.html on line 29: Mun ensimmäisiä omia kirjoja oli paleontologian professori Josef Augustan kirja Muinaisajan eläimiä, tekijän ohjeiden mukaan kuvittanut Zdenek Burian. Saatuani tämän kirjan kysyin äidiltä, oliko sen nuoruudessa hirmuliskoja. Ei kuulemma ollut. Muita hirviöitä kyllä. Lassin ja Leevin Lassi on dinosaurusten ajan asiantuntija, niinkuin olin minäkin kun luin tätä kirjaa edestakasin, kannet on aikalailla liisteinä. Mutta kuvat on yhä hienoja. Hyvin oli prof. Agusta neuvonut Zdenek Buriania, ihan tuli näköiset.
ellauri042.html on line 31: Tähän valkkaamani kuva oli yx mun suosikkeja. Siitä olis Lassikin varmaan pitänyt. Olikohan Lassin piirtäjällä sama kirja pienenä? (Ei kai kerta sen ekat dinosaurusstripit ei olleet yhtä näköisiä.) Tyrannosaurus Rex siinä rähisee kahdelle ankkasauruxelle (Trachodon), jotka näyttää vähän väisteleviltä. Suunnittelee varmaan vetäytymistä ankkalammikkoon. Ne on vähän kuin rannikolla asuvia ruozalaisia, joiden mielestä suomalaisten tyrannimaisten, koronasairaiden kesävieraiden olis paras pysytellä kotona.
ellauri042.html on line 325: Keskustelun mallia kehittäneessä väitöskirjassa mulla oli
ellauri042.html on line 429: Se on hyvä kirja, siinä näytetään miten tämmöinen krokotiiliajattelu nousee esiin, kun erakot
ellauri042.html on line 430: on nälkäisiä, kiukkuisia ja yxinäisiä eikä osaa edes lukea sitä ainoata kirjaa johon uskovat.
ellauri042.html on line 455: Filmi oli hyvä: samaan aikaan karmaiseva, naurattava ja liikuttava, eikä siinä tapahtunut kovin kummosia, ristiriitoja ei ratkottu, ei ollut sankareita, eikä varsinkaan mitään moraalia. Täst mie piän, tää on oikeata elämää. No se onkin autofiktiota, tehty kirjasta. Ei mitään netflixin koneella kexittyä fantasiaa, nykymyyttiä ja mykynyyttiä. Ja aivan oikein: se saa hyvät arviot toiselta kirjailijalta kirjana, mutta elokuvan nuijii 3-4 amerikan ääliötä aivan maanrakoon, loput kuittaa vaitiololla.
ellauri042.html on line 536: Bernard-Henri Lévy (usein BHL, alk. Bernard Levy, s. 5. marraskuuta 1948 Beni-Saf, Ranskan Algeria) on kirjailija, elokuvaohjaaja ja tyhjäntoimittaja, joka tunnetaan kansainvälisesti ketkuna. Hän oli vuonna 1976 "uuden filosofian" kärkihahmoja. Uuden hah. Samaa vanhaa oikeistopaskaa pukinnahkaleilissä. Hänen varakas isänsä oli puutavarayhtiön perustaja. Siitä voi jo päätellä että kyseessä on persepää. Ja tää pika-analyyssi vahvistuu kun lukee eteenpäin. ellauri042.html on line 674: Käsineidon tarina on Margaret Atwoodin kirjoittama kirja 80-luvulta, HBO:n filmatisoima 2020, Gileadin eli ex-USA:n historia. Saastuneen ja lämmenneen maailman suurin ongelma on että naiset ei enää saa lapsia. Hyvin masentava ajatus. Masentavinta siinä on että se on dystopia. Kun Gileadin pojat räjäyttää Washington DC:n suon ja pääsee kasan pinnalle, ne välittömästi palauttaa patriarkaatin ja panee naiset takaisin naisten paikalle. A Woman´s Place on huippulaihan komendantittaren pamfletti, johon ei enää tule jatkoa, koska eka osa on just toteutettu. Oops, olikohan tää nyt tarkoitus, miettii komendöörskän kuikelo.
ellauri042.html on line 678: Atwoodin kirjasta tuli elokuva 1990. Olis kiintosaa verrata, miten dystopiat on kehittyneet 30 vuodessa. Panin merkille ettei pienihiilijalanjälkiset Gileadin pojat ainakaan lajitelleet roskia. Kaikki heitettiin vaan mullin mallin roska-auton perälle. Alkuosa dystopiasta saattaa olla muuttumassa todexi näinä päivinä, jos Trump saa ylpeät pojat pantua liikekannalle.
ellauri042.html on line 690: Elävän leskestä tuli leipäsusi kunnes susikoira kellahti. Gibson oli sellainen koira joka jokaisen kirjailijattaren pitäisi valita. Ei todellakaan mikään komendantti, pikemminkin sekundantti. Oktogenaari taitaa olla vähän jo liian senior fellow ehtiäxeen saada noobelin. Ja liian feministi, tollanen niinko riitasa. Ei sellaisesta Ruozin Akatemiassa pidetä. Sitäpaizi Alice Munrohan juuri palkittiin, kanadalaiset naiset on syöneet jäätelönsä jo.
ellauri042.html on line 749: Sen viimeinen avioliitto oli naiseen nimeltä Anna Snitkina, Peluri-kirjan Pikakirjoittajaan. Se oli akateemisesti liiankin lahjakas ja oli Fedja-setään lääpällään vielä tämän kuoltua.
ellauri042.html on line 755: Heipparallaa hei narsistihan se sieltä taas kurkkaa kuoresta. Mä olin just tollanen Kaisa Oraviston kaa 15-16 vuotiaana Sykin bileissä. Kyllä me kirjailijat ollaan kaikki samanlaisia. Ja hei tää jatkuu vielä:
ellauri042.html on line 802: Oikeistoromantikkona Olli peukuttaa myös symbolismia ja existentialismia, lainaa kyttyräistä Kierkegaardia. Aika paljon kertoo uskonnosta se että sen ymmärtää vajakkikin 100%sesti. Olli on idioottisaarnaaja. Lapset ja muut vajakit ymmärtää hyvän kirjan symboleja ja vertauxia ennenkuin trigonometriaa. Vaik Eukleides on yxinkertasempaa. Koska Eukleides ei ota kantaa. Elukan eka huoli on kannan ottaminen. EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL! Kanta kertaa korkeus tulee myöhemmin jos on luppoaikoja. Skholessa. Huoh tyyylsää sanoo apinat. Mennään kazomaan mitä tulee töllöstä. Pahin vajakkius on ettei mielessä ole oma minä keskellä. Vajakkikin haluaa ja sen pitää saada kukkoilla. Nekin saa olla ikäviä luonteita.
ellauri042.html on line 828: Uskonto teatteri ja tanssimusiikki sopii jopa idiooteille. Easter parade. Apinalle on pelehtiminen ihan verissä. Sen tautta neekeritkin laulaa työlauluja, pohtii saxikäsi. Saxikäden argumentissa on jotain hyvin suspektia. Se että idiootti tiedemies osaa tietosanakirjan ulkoa on koneellista, mutta se eze osaa soittaa pianoa näytellä tai tanssia on jotain suurenmoista. Ero on lähinnä siinä kiinnostaako se Olli Saxea. Olli Saxi on tehokkaasti tukkinut eideettisen muistinsa mutta säilyttänyt musiikin kanavana suoraan nivusiin. Ja siellähän se roikkuu sen sammakkoeläimellisen elämän tarkoitus.
ellauri042.html on line 842: G.K. Chesterton (29 May 1874 – 14 June 1936) oli konservatiivinen ja uskonnollinen kuten Olli Saxi. Paradoxin The Prince. Tunnetaan sitaateista, joita löytää muiden kirjailijoiden alkulehdiltä. Kova antisemitisti. Ize se sanoi izeänsä semitistixi, koska se halus pukee länsimaiset jutkut rättipäixi ja kuskata ne takas Palestiinaan. Niinkuin britit sitten tekivätkin sen jo kuoltua.
ellauri042.html on line 851: Chestertonin isä Edward Chesterton oli kiinteistövälittäjä ja äiti Marie Grosjean ranskalaista syntyperää. Hän oppi puhumaan vasta kolmivuotiaana ja kirjoittamaan kahdeksanvuotiaana, mutta halusi tulla kirjailijaksi lapsena.
ellauri042.html on line 864: Klemensin kirjallinen tuotanto on laaja. Hänen koulutuksensa laatu näkyy siinä, että kuinka siteeraa toistuvasti kreikkalaisen kirjallisuuden runoilijoita ja filosofeja. Lisäksi hän käsittelee arkeologiaa ja mytologiaa. Klemens tunsi kristillisen kirjallisuuden hyvin, ja hän viittaa kirjoituksissaan yli 1 500:aan Vanhan testamentin ja liki 2 000:een Uuden testamentin kohtaan. Stromateis-teoksessaan hän yritti yhdistää toisiinsa kreikkalaista filosofiaa ja kristinuskoa. Protreptikos-teos oli kreikkalaiselle yleisölle suunnattu kehotus kääntyä kristinuskoon. Paidagogos-niminen teos käsittelee kristillistä moraalia.
ellauri042.html on line 881: Tähän samaan meditaatioon 17 viittaa siis nähtävästi myös Ernesto Hemingway kirjaKomu zvoni jonka löysin vanhojen proffien roskahyllystä: "In zato nikoli ne vprašajo komu zvoni; Tebi zvoni". Tää on tämmönen imperialistinen tiimipläjäys, territoriaalista reviirihenkeä. Muin. roomalaiset sanoivat: tum tua res agitur paries cum proximus ardet, jenkkien versio oli dominoteoria. Joo ei, enmä pidä tosta Donnen ajatuxesta. Se on ihan liian totalitäärinen. On parempi apinoille olla niinkuin Ahvenanmaan saaristo, erillisiä saaria mutta näköetäisyyden päässä toisistaan, niin että niihin pääsee uimalla tai soutuveneellä. Saarten kellot soivat aina ize kullekin mutta soitto kuuluu vaimeana muillekin.
ellauri043.html on line 26: Flaubert ähräs pikku Anttonin kiusaamisen kaa tapansa mukaan vuosikausia. Se on proosaruno eli pikemminkin paasaus. On siinä vähän koulunäytelmänkin näköä. Semmonen kuvaelma paizi että puhetta on paljon. Apus mä oon piru. .Se on täynnä oppineita viittauxia. Mukana näyttää olevan laaja kerettiläisten indeksi ja antiikin jumalia kuin kirppuja. Kiintoisaa. Ja pyhä Anttoni on tässä aika tekopyhä paskiainen. Hauskasti se istuu skiitan kotisohvalla, surffaa pyhästä kirjasta peukalovärssyjä kuin Kaarlo Syväntö ja vaihtaa taajaan näkykanavaa. Sormi kipeänä kuin Wagnerilla. Wagner sikakin pääsee taivaaseen, Wilhelm Buschin sinileninkinen emäntä on luvannut. Yhdessä kiltin antimuusan Viivin kanssa. Ystävää ei tarvi jättää. Jätä perheesi ja seuraa minua, sanoo vaan tylsät setämiehet. Ota vuoteesi ja kävele. Käskyjä ja kehotuxia. Too much monkey business for me to be involved in.
ellauri043.html on line 49: Flaubert (1821-1880) väsäsi tätä magnum opusta kolmeen otteeseen, aloitti 28-vuotiaana 1849, jatkoi 1856 (35v, otteita julkaistiin; seuraavana vuonna ilmestyi Emma Bovary) and 1872 (53v). Lopullinen versio tuli ulos 1874. Kuus vuotta ennen maalilippua. Ei se vanhaxi elänyt, ei edes kuusikymppisexi. Kai tää Anttoni oli sille henk.kohtaisesti tärkein juttu. Flaubertille tärkein kirjailija oli Spinoza, nähtävästi. Spinozaan mun täytyy vielä palata, kuin HK Riikonen mielirunoilijansa Horatiuxen pariin, saatuani valmiixi tän 3:nen väitöskirjani.
ellauri043.html on line 51: Alan ymmärtää mix tästä Flaubertin mielikirjasta ei tullut parasta selleriä. Tää on tosi raaka apinan radollisuden ruumiinavaus. Antun kiusauxet on se tuiki tuttu Darwinin kolmisointu: EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Eikä se yhtään parane pyhästä kolminaisuudesta, pikemminkin päinvastoin.
ellauri043.html on line 55: Kaikista uskomattominta on, että kukaan, siis ei KUKAAN, mainize, että tää kirja on aivan puhdasta pelleilyä. Siis tää on aivan Aristofanes-luokan herjanheittoa! Flaubert kirjoittaa aivan hysteeristä satiiria uskonnosta näennäisesti täysin vakavalla lärvällä. Ja jengi lukee sitä kuin evankeliumia: hmmm, mielenkiintoista, oiskohan tosiaan noin, täytyypä miettiä. Mitähän kirjoittaja on tarkoittanut tällä kohdalla? Freud esim. otti tän aivan täydestä.
ellauri043.html on line 57: Tälle kummallisuudelle vetää vertoja vaan se tositarina, et veli Petteri luki Veikko Huovisen kirjaa Veitikka sivulle 126 ihan naama peruslukemilla, kunnes sanoin sille, että se ei ole historiallista totuutta, vaan paxua läpänheittoa. Sen kuultuaan se sai täys nauruhalvauxen, nauroi kaikki ne naurut jotka siltä oli jäänyt nauramatta niiden ekan runsaan sadan sivun aikana.
ellauri043.html on line 106: Pyhä Antonios (se kaikkeinpyhin eli suuri) syntyi Comassa, Egyptissä, noin kolmannen vuosisadan keskivaiheilla. Se jaxoi yli satavuotiaaxi, nähtävästi enimmäxeen aikalailla koomassa. Hänen vanhempansa, jotka olivat jalosukuisia ja varakkaita, kuolivat kun hän eli kahdettakymmenettä vuottaan ja hän peri heidän omaisuutensa. (Tää on yleensä hyvin pahaa lääkettä, kuten monista julkkixista tiedämme, mm. Flaubert). Kerran kuultuaan evankeliumia kirkossa hän päätti kirjaimellisesti noudattaa Jeesuksen sanoja täydelliseksi tulemisesta ja luopua omaisuudestaan, antaa ne köyhille ja seurata Jeesusta. Kokeilen samaa, se tuumi kun Wagner sika. Älkää kokeilko tätä kotona lapset, varoitti Jeesus ristiltä.
ellauri043.html on line 150: Kuvittele, että ollaan Teeban läänissä, vuorenhuipulla, sarjakuvan vuorten viisaan luolatasanteella, puolikuutamossa, ympärillä on isoja kiviä kuin Jeesuxen haudan edessä. Termiitin kolo etualalla. Se on tehty savesta ja risuista 3 pienen porsaan tekniikalla, lättäkatto, ilman ovea. Sisällä näkyy ruukku ja musta leipäpala; keskellä puisen pylvään päässä iso kirja; lattialla siellä täällä halfaheinän olkia, 2-3 palmikoitua mattoa, 1 kori, 1 veizi. 2 askelen päässä kojusta on maahan pystytetty iso risti; ja toisessa päässä tasannetta vanha käyrä palmu kyyhöttää rotkon reunalla, sillä vuori on jyrkkä, ja Niili näyttää järveltä rantavuoren juurella. Nähtävyyttä rajoittaa oikealla ja vasemmalla kalliot. Mutta autiomaan puolella, kuin sarja hiekkarantoja, dyynit leviävät loppumattomina valtavina tuhkanvaaleina toinen toistaan korkeampina maininkeina. Sitten hiekan takana, kaukana, Libyan vuoriketju nousee liidunvalkeana seinänä, violetinsävyisessä udussa.
ellauri043.html on line 244:
Se menee mökkiinsä, löytää hehkuvan kekäleen, sytyttää soihdun ja panee sen lukutelineelle valaisemaan isoa kirjaa.
Avaa kirjan toisesta kohtaa. (Olikohan silläkin kirjan välissä pieniä värikoodattuja lappuja: veriset kohdat, ruokakiusauxet, panokohtauxet...)
ellauri043.html on line 288: Tää on hyvä ohjelma! Täst mie piän! Herra isoherra panee kunkun kumartamaan profeettaa! No toisaalta kunkulla oli koko aika pitoja, kännissä koko ajan ja ylpeä kuin piru. Mut herrapa tekee siitä rangaistuxexi elukan. Nelinkontin sai kulkea kuin spurgun mäyräkoira lastenkirjassa Quatre pattes!
ellauri043.html on line 292:
Antonius panee nauruxi; levittäen käsivartens se sekottaa sormillaan kirjan sivuja. Sen silmät sattuu tähän kohtaan::
kääntyy kojuun päin; ja kukkateline, jonka päällä lepää suuri kirja suurine mustine kirjaimineen, näyttää puskalta, joka on täynnä naispoliiseja.
ellauri043.html on line 639: Tässä kohtaa tuli mieleen se Alexandrian kirjaston tuhopoltto näiden samaisten takkupartaisten vuohenhajuisten kristipersujen toimesta. Eikös se ollut suunnilleen näihin aikoihin? Tää on yx kuuluisista kristikuntaa vastaan heitetyistä syytöxistä, vaikk kilpailu tässä lajissa on kyllä kova. Saa nähdä mainizeeko Flaubert sitä. Siitä on hirmu paljon kiukkusia puolivillasia paasauxia netissä. Ainakaan se ei liity Hypatian murhaan, joka tapahtui 200v myöhemmin. Paizi että siinäkin oli takkupartaiset rättipäät kristipersut asialla.
ellauri043.html on line 709:
Anttonia hämää ensin äänten hälinä. Ylhäältä alas ei näy kuin maalattuja naamoja, kirjavia vaatteita, jalometallisia lätkiä, ja areenan valkoinen hiekka hohtaa kuin peili.
ellauri043.html on line 791:
Huohottavat elukat asettuu maahan, orjat tarttuu kangaskääröihin ja rullataan auki kirjavia mattoja, maahan levitetään kimmeltäviä juttuja.
No nyt sä palaat sun tavalliseen tapasyntiin, laiskuuteen. Tietämättömyys on ylpeyden huippu. Sanotaan: mun vakaumus on fiksattu, mix diskuteerata. Ja halvexitaan tohtoreita, filosofeja, perinnettä, ja jopa lain kirjainta. Luulezä et viisauden valo paistaa sun pyllystä?
ellauri043.html on line 1200: Ei meillä ole muuta ansiota kuin totuudenjano. Uskonto yxin ei selitä kaikkea; ja ratkaisemalla sun ignoreeraamat probleemat voitas tehdä uskonnostakin vastustuskykysempää ja sofistikoidumpaa. Mut siis sillon pitää pelastuaxeen viestittää veljien kaa - tai kirkon, eli uskollisten kokouxen, sama mix sitä nimittää - ja kuunnella kaikkia selityxiä, ei halvexia mitään, ei ketään. Velho Balaam, (Numbers 22:5), runoilija Aiskhylos, ja Kymen sibylla ennustivat pelastajaa. Dionysios Alexandrialainen sai taivaasta ukaasin lukea kaikki kirjat. Pyhä Klemens käskee meitä kultivoimaan kreikan kirjallisuutta. Hermas kääntyi yhden naisen tempusta joka rakasti sitä.
ellauri043.html on line 1355: Ja se työntää A:ta kohti kultaista valtaistuinta, jolle vie 5 porrasta, missä 95 opetuslapsen ympäröimänä, kaikki öljyttyjä, laihoja ja kalpeita, istuu profeetta Manes, kaunis kuin arkkienkeli, liikkumaton kuin pazas, päällä intialainen rätti, jalokiviä hiusverkossa, vasemmassa kädessään maalattu kuvakirja, ja oikeassa pallo.
ellauri043.html on line 5554: Crepitus on väitetty pierujen, suolikaasujen ja muiden tuhnujen jumala antiikin Roomassa. Monet tärkeät ranskalaiset kirjalliset lähteet mainizevat sen, mutta ainoa antiikkinen lähde on yx kristillinen satiiri. Nimi Crepitus ei kuulosta roomalaiselta.
ellauri043.html on line 5901: No sitten syiden kirjavuus on jumalan tahto!
ellauri043.html on line 5948: Flaubert ei ollut vahva luonnontieteissä, mikä lie dropout oikixesta ja koroilla elelevä senttari. Tässäkin on useampia kyseenalaisia kohtia. On tyhjiöitä, eikä avaruuskaan ole muuttumaton vaan sillä on koko, joka jatkuvasti laajenee (tää tosin selvis vasta Einsteinille.) Darwinismi ei ollut vielä lyönyt läpi, vaikka fossiileista oltiin selvillä. Tää kirja on oikeastaan Darwinin aikalainen. Suunnilleen samoihin aikoihin kirjoitteli Jeesuxen elämäkerturi Renan, jonka sensorit päivitteli El Monon skandalöösiä ajatusta, että me oltaisiin vaan puusta pudonneita hännättömiä sapajuja.
ellauri043.html on line 6611:
Kato mä vartioin mun salaisuutta! Mä mietin ja lasken niiku pikku-Paulin eka laskukirja.
ellauri043.html on line 6882: — Kappas! Kappas! Kippis! Kippas! Kuin Aku Ankan taskukirjan noppapää ropotti. Bittikarttavirhe! Järjestelmä pysähtyy.
ellauri043.html on line 7025: Kaukaa nousee valaiden heittämiä vesisuihkuja kuin Nyyti-kirjassa, ja näköpiirin rajalta
ellauri043.html on line 7068: Näistä fleurs de fer rautakukkasista tuli turhaa suukopua kirjailijattaren kaa. Sitä vaan harmitti kun se ei ekana kekannut ratkaisua. Englanninnoxen iron flower avulla löyty ebayn sivu jossa joku kauppas kiveä jonka kylessä oli jotain röpylää, nimeltä iron flower. Aika ruma oli minusta, kuin kupan rupia. Muoto on kyllä suggestiivinen.
ellauri043.html on line 7117: Hieno kirja, iso läpy Kustaville. Monissa jaxoissa on paljon samaa kuin Harry Potterissa, samoja hahmoja, mut on tää sentään paljon parempi, ihan parasta A-lohkoa. Harry juoxee perässä pallo hukassa jossain kolmosdivarissa, tai istuu kazomossa. Kustaa on kuningatar Elisabeth, ja Harry sen kuraveriseen haxahtanut pönttöpäinen poika.
ellauri043.html on line 7119: Mutta mitäs tästä pitäis tuumia? Eli mihkä tuloxeen Flaubert päätyy kirjassa? Vai päätyykö mihinkään? Se ainakin näyttää selvältä, että toi Jeesuxenpärstä loppukaneettina on aika päälleliimattu, varmaan pantu rauhoittamaan sensuuria. Semmoinen jeesuskiiltsika, jossa jeesus kantaa lammasta, tai hymyilee ja taputtelee päähän lapsia.
ellauri043.html on line 7123: Muuten se kun uuskriitikot ja psst!modernistit ym termentää et kirjottaja ei ole kertoja, et kertoja ei ole sankari ja et kaikki on pirun epäluotettavia, se on ihan yhtä lapsellista kuin vastakohtansa. Niinkauan kun kirjalla on vaan yx kirjottaja, niin se kurkistaa ihan joka paikasta. Flaubert on Antonius ja piru, ja sen naamari paistaa auringon kiakosta. Eikä se haittaa, apinat on kuiteskin aika samixia.
ellauri045.html on line 159: HIFK:n maalivahti Frans Tuohimaa ei tunnista kirjailija Branderin kuvausta uhittelevista lätkäjätkistä: ”Minun on vaikea ymmärtää, mistä siinä puhutaan”. Frans on saanut kiekosta aika monta kertaa kalloonsa.
ellauri045.html on line 182: kirjassa Lasiavain, ei päästä irti edes vaikka isäntä komentaa.
ellauri045.html on line 338: Hannu Mäkelä kirjan Kuinka monta kertaa tapasin Liisan perusteella vaikuttaa autistiselta narsistilta, joka jakaa kokemuxet kahteen luokkaan pidin - en pitänyt. Ja mahoton häntyri. Oulussa sillä oli Ingen aikaan Sinikka josta se jollain lailla piti ja joka piti sillä lailla Hannusta. "Mikä arvatenkin oli sen suhteen vahvinta perustaa." Sinikka kuitataan maininnalla samalla kun koinsyömästä kirjasta on sepustusta sivukaupalla.
ellauri045.html on line 341: Mäkelä on koulutukseltaan kansakoulunopettaja. Hän toimi opettajana Käpylän iltaoppikoulussa. Mäkelän vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Väinö Mäkelä ja Eevi Leinonen. Hän on vanhempiensa nuorin lapsi. Ilmeisesti äidin hemmokki. Mäkelän ja hänen isänsä välit olivat hyvin vaikeat, mistä hän kantelee kirjassaan Isä (2004). Kantelupukki. Kielikello. Tjatare. Poliisin vasikka.
ellauri045.html on line 364: Aamulla oli paluumatka edessä. Tää kirja on kuin ainekirjoitusta. Pitäisinkö Kirstistä enemmän ja olisin tosissampani jos olisin nuorempi, ehkä. Ainaskin jaxaisin jyystää sitä nukkumatta välillä. Hyvä kun jaxan pitää kädestä. Kirsi kulkee kuin kissa, bylsii kaikkia. En pitänyt siitä mutta minulta ei kysytty. Pidin enkä pitänyt. Huohhelihuoh.
ellauri045.html on line 383: Kun on syntynyt perheeseen joka syntymästäni saakka oli ja pysyi vajaana isän heti jätettyä äitini, ei perhe ja sen yhteisyys ole ollut mikään itsestäänselvyys. Erossa asuva ja minusta ruokkoa maksava isäni ei vahinkolapsestaan koskaan pitänyt, minkä hän myös selvästi osoitti. Hänellä oli omia kirjallisia ambitioita ja kun aloin julkaista, siitä seurasi ilmeisen katkera kamppailu aina siihen saakka kun hän kuoli 102 vuoden iässä. Hänen hyllyssään oli kyllä rivi niitä kirjojani, joita hänelle vähän änskälläkin lahjoitin, mutta kuulin sisarpuoleltani Pirkolta, että hän oli jokaiseen niistä tehnyt korjauksia. Töhrinyt ne, kuten voisi ns. kauniimmin sanoa. Silti olin hänen neljästä lapsestaan onnekkain. Muut joutuivat kokemaan myös yhteiselämää hänen kanssaan eivätkä ne vammat ole olleet kovin helposti parantuvia.
ellauri045.html on line 405: Mauttomat lastenkirjat.
ellauri045.html on line 417: Hannu lukee Saroyanin Nimeni on Aram. Aram oli just Handen ikänen. Sen kuuluisimmat runot on "lighght" ja "m". Sen isä William kirjotti Ihmisiä elämän pyörteissä. Mul on se Rauhixessa. Hirveetä jenkki scheissea. Handenkin isällä oli kirjallisia pyrintöjä. Sekin oli iso paskiainen, jos Hannuun on lainkaan luottamista.
ellauri045.html on line 451: Luin nyt loppuun Merete Mazzarellan kirjan Emmekä voisi elää sovussa? (Tammi, 2020), johon olen jo viitannut. Eniten pidin hänen niistä esseistään, joissa vanhaa elämää ja vanhaa ihmistä kohdeltiin kunnioittavasti ja ymmärtävästi. Siis minua.
ellauri045.html on line 471: Jesenin saveaa saappaansa kuten naiset puuteroivat nenänsä ennen salonkeihin astumista, leukaili Majakovski Jeseninin talonpoikaisesta imagosta. Ja imago se olikin, pien päiväperho surviainen joka ei syönyt enää mitään mutta joi sitä enemmän. Kirjeissään itseään mordvalaiseksi kutsunut Jesenin oli kirjallisesti sivistynyt, perusti jopa kustantamon, oli neljästi naimisissa ja matkusteli aina Amerikkaa myöten kolmannen vaimonsa tanssijatar Isadora Duncanin mukana.
Isadora oli Serjozhaa parikytä vuotta vanhempi. Jeseninin Musta mies (ei pidä sekoittaa sarjoihin Men in Black eikä Lostin hahmoon Mies mustissa, joka tunnetaan myös nimillä Musta-asuinen mies, Veli ja savuhirviö, joka on kuvitteellinen hahmo televisiosarjassa Lost. Hahmoa esittävät Titus Welliver ja Terry O’Quinn) kertoo Isadorasta. Yhdellä pululla hävis Serjozha Sale Palkeelle ja Hannu Mäkelälle, niinkuin Kikka nuoremmille siskoille. Lisää kts. erillinen tietolaatikko. ellauri045.html on line 519: Ei voi muuta kuin ihmetellä, että runoilija Hyvärinen suomentaa Jeseniä proosamaiseksi puuroksi. Ontuva riimi siellä täällä on pahempi kuin ei riimiä ollenkaan. Vain harvat Hyvärisen teelmistä toimivat runoina, osa ei ole juuri raakakäännöstä kummempia. Sanon minä, Ville Ropponen. Helsingissä asuva kirjailija-toimittaja ja kriitikko. Arvostelu on julkaistu myös Kritiikki II (kevät 2010) -lehdessä.
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri045.html on line 556: Водит пальцем по мерзкой книге seuraa sormella iljettävää kirjaa
ellauri045.html on line 707: Kauniimpi suomennos on Pentti Saarizan. Se oli Kristina-tädin miesystävä joskus 70-luvulla. Lisänimellä Riza. Sillä on aiheesta tekijäntietoa. Viimeisessä kokoelmassaan 80 vuotta täyttävä kirjailija puhuu jälleen paljon viinasta ja alkoholismista. Runokertoja kertoo ronskisti juoneensa pimeitä iltapäiviään matkojen päähän. Jo esikoiskokoelmassaan Pakenevat merkit (1965) Saaritsa sepitti viinapsalmeja, jotka saavat uutuuskokoelmassa jatkoa. Alkoholi tuottaa suuruudenhulluja kuvitelmia ja harhanäkyjä, kuten esimerkiksi runossa krysanteemista.
ellauri045.html on line 759: Suomen Toivo Paul Lillrank lillui kokkareena kokkareiden saman nimisessä think tankissa 2012 ja miettii porvarien hyveitä. Seuraavassa kirjaesittely, kirjoittanut Tuuli Liski.
ellauri045.html on line 820: Toni Hinkka näyttää kuvassa ja kuulostaa kirjassansa Selviydy narsistista ize aika narsistiselta. Epäilyttää etenkin että sen suu on tolla lailla väärässä, toinen suupieli näyttää ylös ja toinen alaspäin kuin Mustan Pekan omistajalla. (Pirkko Hiekkalallakin oli; sen huomasi kun kazoi sitä peilistä.) Mitenhän paljon pojoja se sai näissä testeissä?
ellauri045.html on line 834: Toni piirtää karismasta oktagrammin, koska se on helpompi piirtää kuin enneagrammi. Ketterässä kirjassa karisma on jaettu 8 luokkaan ja 30 ominaisuuteen. Keskellä lukee karisma, ja oktagrammin faseteissa seuraavaa:
ellauri046.html on line 43: Filosofiset mietelmänsä Fredrikin oli tapana kirjoittaa muistiin joko runomittaan tai suorasanaisina. "Lukeminen merkizee ajattelemista!" hänen oli tapana huomauttaa. Hän otti myös tavaxeen merkitä jotakin kirjaa lukiessaan muistiin mietelmänsä. Kirjoittaminen oli hänelle yxinkertaisesti suorastaan elämän tarve. "Milloin en lue enkä kirjoita, tunnen oloni samanlaisexi kuin nuuskaaja, jolta on otettu nuuskarasia pois ja joka on kuolla kärsimättömyyttään niin että vähän väliä pistää kätensä taskuunsa", hänen oli tapana laskea leikkiä. (Ragnar Svanström: Kansojen historia, jatko-osa I.)
ellauri046.html on line 146:
ellauri046.html on line 184: Tähän tuli aika laaja Kierkegaard osasto, kun lainasin kaupunginkirjastosta Enten Ellerin. Se osoittautui aarreaitaxi narsistisessa kazannossa. Kyttyrä oli mitä ilmeisimmin ihan mallinarsisti.
ellauri046.html on line 202:
ellauri046.html on line 241: Oliko Sören humoristi, niinkuin tanskalaiset väittävät? Vai oliko se kristillinen kirjailija, niinkuin se ize väittää? Kumpi oli isompi läppä? Kazotaan mitä se ize sanoo asiasta 1859.
ellauri046.html on line 291: Søren Kierkegaard usein kehuu ja haukkuu mielikirjailijoitaan (toisin kuin mä joka yxinomaan haukun). Lutherista Goetheen. Luther taitaa multa puuttua, Calvin on.
ellauri046.html on line 305: Vaakun suosituxesta lainasin Pasilan kirjastosta Söören Kirkkomaan 2-osaisen niteen Enten-Eller. Wikipedian tanskankielisten sivujen mukaan se on hienointa erotiikkaa mitä tanskaxi on tehty. Ja tää on sentään maa, joka on tuottanut sellasia helmiä kuin Sexiä Syltillä ja Riemua WC-reijällä.
ellauri046.html on line 313: Kuten esim se kirjan saarnaajamainen motto et kaikki on arvotonta auringon alla. Niihän se ommutta on se arvokastakin, sitten taas kun on parempi olo.
ellauri046.html on line 323: Vaakku K. arveli et Maila Talvio ois voinut tykätä Söörenistä, jo se olis joskus lukenut muutakin kuin romskuja. Mä en siitä pidä, se on liian existentialistista. Mä oon essentialismin kannalla. Poikasena kyllä pidin Viettelijän käsikirjasta, otin siitä oppia.
ellauri046.html on line 325: Nyt luettua Joseph Burgon narsistin käsikirjan ei ole epäilyxen häivää että Söören on oikee ansarinarsissi. Niin minäminä-höpöttäjää kuin se saa hakea. Puhuu vaan kaiulle joka on aina samaa mieltä ja yö on sen ystävä koska yö ymmärtää olla hiljaa kun Sören puhuu. Sen(kään) jutuissa ei esiinny ketään muuta tavallista ihmistä. Inhoaa ja halvexuu muita apinoita, ne on kaikki tyhmiä. Tuttuja merkkejä.
ellauri046.html on line 405: Söpen ihastus on kuin suoraan Joe Burgon kirjan luvusta viettelevä narsisti. Regina oli sille viaton täydellisyys sädekehä päässä. Tällänen tietää ikävyyxiä. Väpelöltä kesti 2v päästä asiaan. Regina oli 18v kun ne meni kihloihin. Mä olin Söden ikäinen kun kosin Seijaa. Lea ja Pauli ymmärsi heti kysyä milloin tulee häät. Mitään vitkuttelua ei siedetty.
ellauri046.html on line 411: Sittemmin Söde pyyteli ja suorastaan vaati anteexi. Kun ei saanut, julkaisi Reginaa koskevia opettavaisia traktaatteja. Jumala käskee Reginaa antamaan anteexi, mut sitä mixi Söde teki näin, sama jla kieltää kertomasta. Tosi reilu jäbä. Varmaan Söden faijan kopio. Sörkka sanoo päiväkirjassa eze on kaiken velkaa iskälle joka teki sen elämästä kaikin tavoin onnettoman. Narsistit aina syyttää muita.
ellauri046.html on line 452:
Tästä Veronicasta tuli toinen osuma Wallu Wallacen kirjan loppupuolella, jossa joku transu narkkari tekee karzalla veronican väistääxeen toisen spugenaisen lähestymisen. (Alaviite: Wallullakin on tollanen rätti ozalla, johon se pyyhkii hikeä.)
ellauri046.html on line 507: Joe Burgon käsikirja toisessa kädessä, luku Viettelevä narsisti avoinna, pitää lukea uudestaan Kirkkomaan hypnoottista teosta Viettelijän käsikirja. Opin siitä paljon juippi-ikäisenä ja kokeilin käytännössäkin. Hyvin pelitti.
ellauri046.html on line 614: You'll never read it, sanoi Ynsyräsuu Chomskyn tiiliskivenkokoisesta väitöskirjasta. Oli pakko ostaa ja lukea. Tää on toinen samanlainen. Toi vitun existentialismin valintamyymälä on justiinsa Adam Smithin moraali. Hmm ottasinxmä tän vaiko tän. On varaa valita. Mä oon vapaa agentti. Myyn pölynimureita jalka oven välissä. Salekin oli opiskeluaikana. Vanhana äijänä möi jenkkisoopaa.
ellauri046.html on line 633: Scribes teaterstykker, for det meste vaudeviller, blev ofte skrevet i samarbejde med andre. Hovedemnet er samtidens borgerskab. Stykkerne er ofte enkle og uden social kritik og står i kontrast til de romantiske stykker fra samme periode som Victor Hugos. Sama vika vaivaa Kierkegaardia. Scribe koitti paiskata Ranskan akatemian oven Hugon naamalle. Mut Hugolla oli kenkä ovenraossa. Sörkän eka ego kannusti "ekaa rakkautta", jolla se kai meinaa ihastumista (joita voi silti olla monta, ei siis aikajärjestyxessä vaan ensimmäistä). Se on eri narsistista: Ogsaa i Bevisdtheden vilde Du overalt möde henne og Dig, og Dig og hende. Niinkuin kaikki narsistikirjailijat se asuu peilisalissa ja näkee kokoajan ize oman naamansa. Pahin vaara avioelämässä siitä on kuten Salesta kyllästymispiste, ikävystyminen. Hizi että näitäkin heppuleita on roppakaupalla.
ellauri046.html on line 692: Ja koko ajan sillä lipsuu ajatus yhtälöön En = Mand = jeg. Koko sen filosofia on minä-mies-Söören-filosofiaa. Ja 1 tyypillinen piirre: koko kirjassa ei ole suunnilleen yhtäkään tosiasiaa, pelkkää ympäripyöreää sanamagiaa.
ellauri046.html on line 855: Nikke väitti et kaikki kirjallisuus (paizi ehkä Jane Austen) on krimiä. On se surkeaa. Niken vaimo oli hollantilainen Rene. Nikke ei kuitenkaan ole kovin kiinnostunut rikoxista eikä edes juonista, se on sen saving grace. Siinä se muistuttaa esikuvansa Simenonia.
ellauri046.html on line 857: Freelingillä rivoiluista huolimatta on pientä taikauskoista pyllyilyä joidenkin hiidenkivien keskellä, sevverran siihen on jäänyt 60-luvun patinaa. Puhuu magneettirannekkeista, voimavirroista: yxinäisyys ja hiljaisuus auttoivat tavoittamaan jalouden läsnäolon: mieleen kuvastui majesteettinen uudistumis- ja pyhitysrituaali, puhdistautuminen ja katharsis, jokin suuri lupaus ihmiskunnalle. Niinkuin Adolf Hitlerin lupauxet. Älä usko. Ne on pelkkää potaskaa, termiittiapinan feromonia. Onko mitään surullisempaa ja turhempaa kuin entinen menestyskirjailija, jota kaikki pitävät vizinä? Sas se. Ketkä "kaikki" enivei?
ellauri046.html on line 861: Eduard Mörike, joka esiintyy Freelingin matkailukirjassa van der Valk lomailee (Freelingin Maifret a Vichy)
ellauri046.html on line 862: oli runoileva leipäpappi Stuttgartista 1804-1875. Nuorena diggas vanhaa hullua Hölderliniä ja jotain Krüdicken piikaa. Hautas äitinsä Schillerin äidin unohtuneen haudan viereen. Sit siitä tuli kirjallisuuden proffa Stuttgartiin, kunniatohtori ja se sai palkintoja. Nai jälkeenjääneen katolisen tytön jonka kanssa sai 2 tytärtä. Tää oli sukulaisille ainainen kivi kengässä. Vaimkon kanssa tuli lopulta känää tyttären sulhasesta ja asumusero. Sopu tehtiin kuolinvuoteella.
ellauri047.html on line 39: Johann Wolfgang von Goethe Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? (28. elokuuta 1749 Frankfurt am Main – 22. maaliskuuta 1832 Weimar) oli saksalainen yleisnero: runoilija, romaanikirjailija, näytelmäkirjailija, humanisti, tutkija, taidemaalari ja kymmenen vuoden ajan myös Weimarin valtion pääministeri. Goethea pidetään yleisesti saksankielisen kaunokirjallisuuden vaikutusvaltaisimpana hahmona. Mein Kristinaa 200v vanhempi. Kristiinalla ois vielä 12 vuotta jälellä.
ellauri047.html on line 41: Goethe oli Weimarin klassikkoihin kuuluva, ajan antiikkiin nojaava uushumanisti, joka antoi vaikutteita myös suomalaiseen kansallisromantiikan ajan kirjallisuuteen. Goethen kuuluisa nuoruudenteos on kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset (1774), ja hänen pääteoksensa on kaksiosainen, runomuotoon kirjoitettu Faust (1808, 1832).
ellauri047.html on line 64: Goethe aloitti 16-vuotiaana lakitieteen opinnot Leipzigin yliopistossa. Nuori Goethe keskittyi kuitenkin juridiikan sijasta kirjallisuuteen ja hauskanpitoon, kirjoitteli anakreonttisia eroottisia runoja Annettelle (Anna Schönkopf). Ne on kyllä aika lällyjä. Lällärikamaa, Woku hyvä. Vuonna 1768 Goethe joutui tubikohtauxen vuoksi palaamaan vanhempiensa kotiin. Toipilasaikana Susanna von Klettenberg (1776–74) tutustutti Goethen herrnhutilaisuuteen, joka vaikutti hänen tuotantoonsa: Wilhelm Meisterissä on pitkiä sitaatteja Susanna-tädiltä, ja Faustissa on senaikaisten alkemian opintojen jälkiä. Iskä alkoi hermostua kun opiskelut ei sujuneet, onnex hemmotteleva äiti ja sisko pitivät Wokun puolia. Size lähetettiin huonompaan kouluun Strassburgiin, missä sillä oli taas oikeen viihtysää. Strassburg oli isompi kaupunki kuin Frankfurt, ja kuului Ranskalle.
ellauri047.html on line 72: Jöötti kirjoitti Strasburgissa lakitieteen väitöskirjan jossa se suositti kirkon ja valtion erottamista. Se oli grande katastroofi, suuri skandaali. Jöötti meinattiin jo heittää pihalle, mut isä tuli hätiin, sen annettiin sitten tehdä lisari. Väitöskirjakässäri on hävinnyt. Ei sisälly 143-osaiseen koko tuotantoon. Lisurissa se pohdiskeli, pitäiskö nainen joka tekee au-lapsellensa abortin ex post facto listiä vai ei. Tää on kuuluisa Gretchen-teema, jota se pyörittelee myös Faustissa. Hemmetti. Siitä lisää myöhemmin.
ellauri047.html on line 74: Valmistuttuaan lakitieteen lisensiaatiksi vuonna 1771 Goethe toimi jonkin aikaa asianajajana Frankfurtissa. No ize asiassa se hoiti ekat keissinsä niin surkeesti, et se sai käytännössä porttikiellon baarista. Iskä huomas ettei Wokusta ollut tuomarix ja antoi sen tästä lähin höpsästellä kirjallisuuden parissa.
ellauri047.html on line 76: Samoihin aikoihin hän alkoi saada mainetta kirjailijana. Vuonna 1774 ilmestyi kirjeromaani Nuoren Wertherin kärsimykset, josta tuli nopeasti suurmenestys joka puolella Eurooppaa. Romaanin päähenkilö Werther ajautuu onnettoman rakkauden vuoksi itsemurhaan, ja tämä tarina teki lukijoihin niin vahvan vaikutuksen, että nuorison keskuuteen levisi suoranainen itsemurhaepidemia. Tätä Goethen romaania on pidetty hyvin leimallisena teoksena saksankielisen kirjallisuudenhistorian vuosina 1767–1785 vallinneelle Sturm und Drang -kaudelle. Eli Goethe apinoi siinä Klopstockia. Riku lainas meille kirjaa, jossa oli Klopstockin vaimon kirjeitä. Tuntui silloin tylsältä. Nyt voiskin jo kiinnostaa.
ellauri047.html on line 93: Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.
ellauri047.html on line 95: Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan (lähti tost noin vaan, dumppas 10-vuotisen hoitonsa, 7v vanhemman rouva von Steinin ilman edes textaria) ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.
ellauri047.html on line 97: Maisemanvaihdoxeenpa hyvinkin. Mmm, mitkä maisemat. Stein oli Wokun lähtiessä 39, sen parasta ennen päiväys meni. Oma nenä ratkaisee. Charlotte oli vaatimaton, nokkela, siro ja tunnollinen kuin äitinsä. Sillä oli 4 harrastusta: seuraelämä (sen ammatti), kylpylät (se oli huonokuntoinen), kirjallisuus/teatteri/taide (kirjotti izekin), ja lemmikit (kissat, koirat, kyyhkyset). Goethe varmaan kylästy noihin kilpaileviin sylikoiriin. Musta Charlotte kuulosti aika kivalta tyypiltä. Woku ei. Charlotte ei ehkä koko 10v aikana antanut Wokulle, siinä vika.
ellauri047.html on line 99: Italian matkan jälkeen Goethen hallinnollista työtaakkaa kevennettiin, niin että hän saattoi entistä paremmin keskittyä kirjailijan työhön. Vaikka hän oli erittäin ahkera kirjoittaja, saattoi teosten valmistuminen kestää vuosikymmeniä, sillä hänellä oli tapana työstää monta teosta yhtäaikaisesti. Faust työllisti häntä jopa 60 vuoden ajan. Niinkuin Karl August, joka maxo viulut. Torquato Tassossa Goethe on sekä Antonio että Tasso. Ettei vaan Antoniossa ollut Augustiakin mukana, kärsimättömänä odotti valmista.
ellauri047.html on line 101: Goethella oli taipumus rakastua usein ja intohimoisesti, mutta avioliittoon hän päätyi vasta 57-vuotiaana, vuonna 1806, Christiane Vulpiuksen (1765–1816) kanssa. Pari oli asunut yhdessä jo vuodesta 1788, kun W. oli 39 ja C. 23. Vulpius ei ollut erityisen älykäs tai sivistynyt nainen, joten seurapiireissä ihmeteltiin suuresti sitä, miten Goethen kaltainen nero saattoi päätyä tuollaiseen avioliittoon. Goethea vaimon sivistystaso ei kuitenkaan huolettanut, sillä hän arvosti ennen kaikkea Christianen iloisuutta ja energisyyttä. Avioliitosta syntyi viisi lasta, joista eli aikuiseen ikään vain ensimmäisenä syntynyt poika, August (1789–1830). C:n isoveli Christian pääs kirjastonhoitajax Weimariin ja kirjotti el Zorromaisen romskun Rinaldo Rinaldini. Mullon se suomexi.
ellauri047.html on line 157: Anteron mielestä Hansu joka palasi Leipzigistä maitojunalla tubisena runokassin kanssa oli kuin Saul Samuelin 9. kirjassa, joka lähti ezimään isänsä aaseja ja palasi kuninkaana. Hmm no jaa. Caspar ei tainnut olla samaa mieltä. No, Hansusta tuli moniosaaja kuten Puovo Huovikosta: koitti vaihtelevasti kaikkea vaihtelevalla menestyxellä.
ellauri047.html on line 161: Goethe oli vähän niinkuin Riitta Roth, tai Riku Rinkula vähän kuin Goethe, karismaattinen mytomaani. Tarua ja totta elämästäni. Mehän voidaan sanoa. Riku Rinkeli oli kantelupukki, Tammen kultaisessa kirjassa.
ellauri047.html on line 168: Gotthold Ephraim Lessing (22. tammikuuta 1729 Kamenz – 15. helmikuuta 1781 Braunschweig[1]) oli valistusajan tärkein saksalainen runoilija. Hänen draamansa ja teoreettiset kirjoituksensa vaikuttivat olennaisesti Saksan kirjallisuuden kehittymiseen.
ellauri047.html on line 183: Vuonna 1758 hän muutti takaisin Berliiniin, jossa hän Friedrich Nicolain ja Moses Mendelsonin kanssa julkaisi uutta kirjallisuutta koskevia kirjeitä Briefe, die neueste Literatur betreffend. Hän oli vuodesta 1760 vuoteen 1765 Breslaussa, jonne kenraali Tauentzien otti hänet sihteerikseen. 1765 hän muutti Berliiniin ja sen jälkeen 1767 kolmeksi vuodeksi Hampuriin dramaturgiksi ja neuvonantajaksi Hampurin kansallisteatteriin.
ellauri047.html on line 188: Wolfenbüttelissä hänestä tuli 7. toukokuuta 1770 kirjastonhoitaja prinssi Augustin kirjastoon (Herzog August Bibliothek). Siellä hän löysi Theophilus Presbyterin keskiaikaisen teoksen Schedula diversarum artium, josta hän julkaisi teoksen Vom Alter der Ölmalerey aus dem Theophilus Presbyter vuonna 1774
ellauri047.html on line 190: Hän ja Eva König – joka oli jäänyt leskeksi vuonna 1768 – kihlautuivat 1771. Vuonna 1775 Lessingin työ kirjastossa keskeytyi useamman matkan ja keisari Joosef II:n suoman audienssin vuoksi. Braunschweigin prinssi Leopoldin seurana hän matkusti Italiaan, jossa he vierailivat Milanossa, Venetsiassa, Firenzessä, Genovassa, Torinossa, Roomassa, Napolissa ja Korsikalla.
ellauri047.html on line 799: Ossianin laulut (The Works of Ossian) ovat kokoelma skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin kirjoittamia, vuosina 1760–1765 englanniksi julkaistuja sankarirunoja. Macpherson väitti runojen olleen käännös hänen Skotlannin Ylämailta kokoamastaan, suullisena kansanperinteenä säilyneestä ikivanhasta gaelinkielisestä runoudesta, jonka alkuperäinen sepittäjä olisi ollut varhaiskeskiajalla elänyt Ossian-niminen bardi. Runot ruokkivat skottien kansallisuusaatetta ja saivat suuren suosion ympäri Eurooppaa siitä huolimatta, että niiden autenttisuudesta esitettiin alusta alkaen epäilyksiä. Ossianin laulut vaikuttivat merkittävästi varsinkin romantiikan kirjallisuuteen ja runouteen. Nykyisin niitä pidetään paljolti Macphersonin itsensä sepittäminä, vaikka hän lainasi niihin aiheita myös oikeasta kansanrunoudesta.
ellauri047.html on line 861: Joka puhui ja ajatteli ranskaxi, ei ollut lukenut yhtään saxankielistä kirjaa
ellauri047.html on line 893: Pamela- ja Heloise -imitaattoritädin von Lorchen (42), kirjan Geschichte des Fräuleins von Sternheim kirjoittajan luona Empfindlicheit-mukkulan kirjailijakokouxessa 1772 Jöötti löytää uuden pokan, tadin tyttären, mustasilmäisen 17-kesäisen neizykäisen. Ei muuta kuin tuntoelimiä peliin. Etana etana näytä sarves tuleeko huomenna puota.
ellauri047.html on line 942: Mun lähde hallizijajuoruihin on lääk.tri Pauli Pylkkäseltä peritty Kansojen historia. Tämä 12-osainen Världshistoria on alansa kaikkien aikojen suurimpia myyntimenestyksiä. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1926. Teossarjaa on myyty ainakin 500 000 kappaletta, Suomessakin yli 100 000. Se on hieno nahkaselkäinen kirjarivistö, joka näyttää vaikuttavalta lähetyssaarnaaja Wilho Pylkkäseltä perityssä kirjahyllyssä.
ellauri047.html on line 954: Kaksikko vietti kesät Bohuslänin saaristossa omistamassaan kutterissa "sini ja mini" (vi 2). Kapulla oli mukanaan iso kirjasto. Perähenkilö Eva Sparre otti milloin pikakirjoitusta, milloin naputteli sivut puhtaaxi. Tämä selittää Carlin mahtavan tuottavuuden. Liitto oli kaikin puolin onnellinen, tuli 2 tyttöäkin, tyttäret Puppi ja Ka.
ellauri047.html on line 956: Rahantuloa ei voinut estää, kukaan historioizija Ruozissa (paizi Fryxell) ei pystynyt tienaamaan yhtä hurjasti. Carl rakensi omista otrajauhoista Drjursholmin rantapromenaadille Villa Sjövikin mahonkisine kirjahyllyineen, täynnä Carlin kirjasarjoja.
ellauri047.html on line 1018: Kaarle Laurentius (Kalle) Sorainen (sukunimi vuoteen 1936 Sandelin; 14. toukokuuta 1893 Pori – 14. marraskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen opettaja, filosofi ja kirjallisuuden tutkija.
ellauri048.html on line 27: Lyrics tarkottaa netissä laulun sanoja, niinkuin alunperinkin. Se on kuten räppi lyyralla rämpyttäen laulettavaa textiä. Jönsin ikäisessä kirjassa Runousoppia ja runoilijoita Suomen Goethe selittää mistä laulurunoudessa oikein on kymysys.
ellauri048.html on line 54: Plakaatin maatuska lukee kirjaa nimeltä 10 дней истории потрясли мир. Eipä tainnut huivipää tietää vielä lukevansa kiellettyä kirjaa.
ellauri048.html on line 56: Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa (engl. Ten Days that Shook the World) on yhdysvaltalaisen toimittajan ja sosialistin John Reedin kirjoittama kirja Venäjän vuoden 1917 lokakuun vallankumouksesta, jonka hän koki omakohtaisesti. Reed seurasi Venäjällä viettämänään aikana läheltä useita keskeisiä bolševikkijohtajia, erityisesti Grigori Zinovjevia ja Karl Radekia, ja teos onkin kirjoitettu kommunistien näkökulmaa esitellen.
ellauri048.html on line 58: Reed kuoli vuonna 1920 pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Hän on Bill Haywoodin ohella ainoa amerikkalainen, joka on haudattu Kremlin muuriin, johon tavallisesti haudattiin vain neuvostojohtajia.
ellauri048.html on line 60: Stalinismin nousun jälkeen Josif Stalin julisti Reedin olleen väärässä monissa kirjassa esittämissään asioissa, etenkin arkkivihollistaan Lev Trotskia koskien. Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa kuvaa Trotskin vallankumouksen sankariksi ja mainitsee Stalinin sen sijaan vain kahdesti. Niinpä Stalin kielsikin Reedin kirjan, samoin kuin Trotskin teokset.
ellauri048.html on line 62: Liian vähän peukutuxia. Stalin oli kuin Jaakko Hintikka, selasi kirjaa lopusta ja laski Hintikka-viitteitä. Vaan 2? Aiika heikko, aaika heikko...
ellauri048.html on line 91: joka esiintyy muun muassa Sternen matkakirjan nimessä Sentimental journey.
ellauri048.html on line 117: Syksyllä 1947 perustettu Eino Leinon Seura alkoi seuraavan vuoden lopussa julkaista yhdessä Otavan kanssa ja Sanoma Osakeyhtiön tukemana aikakauslehteä Ajan Kirja. Sen päätoimittaja oli Vilho Suomi ja toimitussihteeri Eino S. Repo, molemmat Uuden Suomen kirjallisuustoimittajia. WSOY:n vastine Ajan Kirjalle oli niinikään neljästi vuodessa ilmestynyt aikakauskirja Näköala.*
ellauri048.html on line 121: Koskenniemi halusi vaikuttaa entiseen tapaan myös Uuden Suomen kirjallisuusosaston hoitajaan. Hän kirjoitti 24.9.1949 Aholle: "Mainitsemistasi ehdokkaista haluaisin … ehdottomasti karsia … Tuomas Anhavan, … hän on Hellaakosken kiltti apuri "Näköalassa" … Mainitsemaasi (Eino S.) Repoa en henkilökohtaisesti tunne, mutta hänen kirjoituksensahan ovat … U.S:ssa olleet täysiä mitättömyyksiä … Unto Kupiainen, jota aikoinani Sinulle suosittelin, on tehnyt itsensä monella tavoin mahdottomaksi."*
ellauri048.html on line 125: Koskenniemi aloitti välittömästi Revon savustamisen Uudesta Suomesta. Hän kirjoitti 19.7.1950 Aholle, "että hra Repo ei ole sovelias henkilö U.S:n kulttuuritoimittajaksi … Jos hra Repo saa edelleen jatkaa toimintaansa U.S:ssa, on Sinun kyllä pakko jättää minut pois laskuista U.S:n arvostelijana ja avustajana." Aho ilmoittikin 16.8.1950 Revolle, ettei tämä voinut jatkaa Uudessa Suomessa määräaikaisen sopimuksensa päättyessä lokakuun alussa.* Koskenniemi kirjoitti myös ohjelmajohtaja Jussi Koskiluomalle 14.10.1950. Hän "asetti harkittavaksi" oliko Yleisradion syytä käyttää "yleisön kirjallisena valistajana niin suuressa määrässä yleistä arvostelukykyä vailla olevaa henkilöä kuin hra E. S. Repo".*
ellauri048.html on line 135: Koskenniemi kirjoitti 2.10.1961 Uuden Suomen päätoimittajalle Eero Petäjäniemelle, että Pekka Tarkka " kuuluu modernistien nuoreen kaartiin ja lienee niiden aloitteesta – ehkä (Mirjam) Polkusen välityksellä – sijoitettu lehteemme. Näin vahvistuu … avantgardistien osuus … lehtemme toimituksessa … miksi vähentää lehden arvoa sen uskollisimpien lukijoiden silmissä päivittäisellä modernistisella kirjallisella propagandalla?"*
ellauri048.html on line 142: Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906 Forsnäs; 8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920–1930-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä ”valkoisen Suomen hovirunoilija”. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.
ellauri048.html on line 151: Koskenniemi teki voimakkaan läpimurron runoilijana kexeliäästi nimetyllä esikoiskokoelmallaan Runoja (1906). Kaikkiaan hänen tuotantonsa käsittää kymmenen runokokoelmaa, mm. Lisää runoja, Vielä lisää runoja, ja Runoja piisaa. Hänen runouttaan leimaavat toisaalta eurooppalainen kulttuuriperintö, etenkin 1800-luvun romanttinen lyriikka ja antiikin mytologia, toisaalta kansalliset ja isänmaalliset aiheet. Koskenniemen runous oli perinteistä, mittaan ja loppusointuun nojaavaa, eikä hän koskaan täysin hyväksynyt modernia, vapaamittaista ja loppusoinnutonta lyriikkaa. Runotuotantonsa ohessa hän loi uraa johtavana kulttuurikriitikkona useissa lehdissä, pisimpään sanomalehti Uudessa Suomessa ja päätoimittamissaan aikakauslehdissä Valvojassa ja Ajassa. Koskenniemi kutsuttiin 1921 vastaperustetun Turun yliopiston kirjallisuustieteen professoriksi, ja hän vaikutti pitkään myös saman yliopiston rehtorina. Kirjallisuustieteilijänä hän keskittyi suurena esikuvanaan pitämänsä Goethen tuotannon tutkimiseen ja suomentamiseen.
ellauri048.html on line 155: Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli ”venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja.”
ellauri048.html on line 157: Toisen maailmansodan jälkeen Koskenniemi joutui voimakkaan kritiikin kohteeksi. Häntä arvostelivat sekä poliittinen vasemmisto, joka karsasti hänen oikeistolaisuuttaan ja sodan aikaisia saksalaissympatioitaan, että modernistinen kirjailijapolvi, jolle hän oli vanhentuneiden tyyli-ihanteiden henkilöitymä. Kritiikistä huolimatta Koskenniemi sai nimityksen akateemikoksi 1948 ja säilytti vaikutusvaltaisen aseman suomalaisessa kulttuurielämässä kuolemaansa asti. Joka ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin äijän ollessa 77v.
ellauri048.html on line 172: Pöllön silmä viipyy erikoisen hartaalla mielenkiinnolla kuvassa, joka kuparipiirtäjän hieman karuilla keinoilla on yrittänyt vangita jöötin olympolaiset piirteet ja roikkunenän. Goethe seisoo suuren feikkitammipuun juurella nojaten vasenta käsivarttaan liian matalaan pylvääseen ja pitäen oikeassa kädessään kynää valmiina tekemään huisin tärkeitä merkintöjä vasemmassa kädessä olevaan pieneen muistikirjaan.
ellauri048.html on line 249: vienyt makutuomarilta hajuaistia, on kirjaploki nimeltä kirjanurkkaus.blogspot.com/">Kirjanurkkaus.
ellauri048.html on line 250: Se on kuin kirjallisuuden Kummelien Musakorneri:
ellauri048.html on line 253: Lapsena rakastin Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -sarjoja. Otso-herra oli myös kova nimi. Ehkä rakkain lastenkirjallisuuden klassikko oli kuitenkin Oiva Paloheimon Tirlittan, jota minulle luettiin ensin ääneen ja jota luin vanhemmalla iällä itse. Tirlittanin tarinassa oli jotain maagista ja jopa pelottavaa. Romaanissa Tirlittanin koti hajoaa salamaniskussa niin, että vanhemmat ja sisarukset lentävät kaikki eri ilmansuuntiin ja Tirlittan jää yksin selviämään maailmassa pyjama päällään. Hän lähtee kulkemaan okariina kädessään ja etsii vanhempiaan. Muistan, että lapsena ei ymmärtänyt monia kirjan asioita - esimerkiksi erään tädin sairastama luuvalo kuulosti nimen perusteella kummalliselta sairaudelta.
ellauri048.html on line 257: Ei sit enää yllätä, et tän plokittajan aikuiskirjalempparit on Sinuhe ja Moby Dick. Humisevasta Harjusta ja Kurjista se oli tykännyt leffoina. Vähän taustoja:
ellauri048.html on line 265: Haaveilin joskus lapsena kirjailijan ammatista ja kirjoitin paljon kaikenlaista enemmän tai vähemmän luovaa, mutta mikä lie aikuisuuden kyynisyys iskenyt, kun en enää koe löytäväni itsestäni samanlaista varmuutta, intohimoa ja heittäytymiskykyä, jota kaunokirjallisten tekstien kirjoittamiseen vaadittaisiin... Lukemisen ohella käyn kuntosalilla ja lenkkeilemässä. Outona kuriositeettina mainittakoon, että olen hurahtanut keräilemään teepussien lappuja - siis niitä pieniä, neliönmuotoisia lappusia teepussinarun päässä.
ellauri048.html on line 269: Intohimoisen harrastuksen ja mukavan ajanvietteen ohella suhtaudun lukemiseen pakkomielteisen tavoitekeskeisesti. Minusta tuntuu lähes mahdottomalta jättää mitään kirjaa kesken - edes huonoa sellaista! Tämä johtunee osittain siitä, että kirjan sisällön lisäksi pidän valtavasti siitä saavutuksen tunteesta, jonka saan, kun voin panna kirjan kannet kiinni luettuani sen.
ellauri048.html on line 272: Lukunurkkailija listaa kaikki lukemansa kirjat vsta 2001. Mulla on vasta 2008 alkaen. Kirjoja on sen luettelossa aika liuta, yhteensä varmaan 1-2K. Miten tosta määrästä voi pinnalle nousta tollasia kokkareita? No on se kyllä nähtävästi lukenut enimmäxeen paskaa, miun maun mukkaa siis.
ellauri048.html on line 278: Vuosina 1930–1933 Paloheimo opiskeli jonkin aikaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun sanomalehtimieslinjalla. Heikko menestys etenkin kielissä sekä taloudelliset ongelmat keskeyttivät kuitenkin opinnot. Ensimmäisen kirjansa, runokokoelman Vaeltava laulaja, Paloheimo julkaisi 1935. Seuraavat 7v hän käytti omaelämäkerrallisen romaaninsa tekemiseen; teos ilmestyi 1942 nimellä Levoton lapsuus.
ellauri048.html on line 286: Nykyään Paloheimo muistetaan lähinnä Tirlittan-lastenkirjastaan, muu hänen tuotantonsa on painunut paljolti unohduksiin. Paloheimon runoista ovat tunnetuimpia laulusovitusten kautta (ja muutenkin) ontuva Eriksson ja Lähtevien laivojen satama.
ellauri048.html on line 290: Matti Aukusti Paloheimo (1947) on suomalainen kirjailija. Hän oli Valtion elokuvasensori vuosina 1999–2011.
ellauri048.html on line 294: Paloheimo toimi elokuva-arvostelijana Kirkko ja kaupunki -lehdessä vuosina 1972–1992 ja Yhteishyvä-lehdessä vuosina 1975–1992. Hän oli Helsingin Sanomien kirjallisuusarvostelija vuosina 1977–1987. Vuosina 1979–1981 hän oli Vartija-lehden toinen päätoimittaja. Paloheimo on myös kirjoittanut artikkeleita muiden muassa Kanava-lehteen ja Parnassoon sekä eri teoksiin. Hän sai Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982 teoksesta Hengenmies ja vuonna 1985 teoksesta Levoton Lippi.
ellauri048.html on line 296: Kirjailija Paloheimon isä oli kirjailija Paloheimo, jonka poika oli kirjailija Paloheimo. Oiva Paloheimo oli kävelyllä kotipitäjänsä Kangasalan laitamilla ja poikkesi erääseen asumukseen, missä 4-5-vuotias miehenalku nautti vielä ateriaansa alkupe- räiseen tapaansa äitinsä rinnoilla. - Häpeä, iso mies! nuhteli Paloheimo.
ellauri048.html on line 390: jotka lukee jonkun kadehdittavan hyvän vanhan kirjan, ja sanovat izelleen
ellauri048.html on line 402: se nyysii suoraan hyvästä kirjasta. Ize se ei saa aikaan muuta kuin rumaa vääräuskoisten
ellauri048.html on line 433: Tää on enemmän kuin hellää väkivaltaa, tää on väkisinnaintia puukko kurkulla. Antiikissa ei käytetty riimejä, ne tuli mukaan varhaiskristillisistä virsistä. Mulla on kyllä Tuomo Tuomen suomen kielen käänteissanakirja, josta noita loppusointuja voi eziä. Silti vittu, kun mittaan menee koko tarmo, sisällöstä tulee ihan torttua.
ellauri048.html on line 446: Wexi piti 50-luvun alussa lupaavina loppusointurunoilijoina hullua Lauri Viitaa Tampereelta (joka neuvoi Arska Kinnusta) ja Hilja Hiiskua, joka oli 1/3 turkulaisesta Hiiskun sisaruxesta. Kaikki 3 teki Wexin kanssa maisterin (varmaan myös spagaatin) ja kuului sen kirjallisuuspiiriin. Niistä ei ole sen koommin hiiskuttu. Hilja julkaisi 3 kokoelmaa riimejä ja käänti sitten isä Camillo-kirjoja. Pysyi taantumuxen riveissä.
ellauri048.html on line 490: kirjassa Beelsebub eli kärpästen herra esitti.
ellauri048.html on line 569: 1800- ja 1900-luvun vaihteessa naiset alkoivat vaikuttaa entistä aktiivisemmin yhteiskunnan eri aloilla. Etenkin kulttuuritoiminta antoi naisille mahdollisuuden tehdä siihen asti yksityisestä kodista ja kasvatuksesta julkisia. Kansakoulunopettajista tuli kansanvalistajia ja koulutyön ideologiaksi "jalon kansan" kasvattaminen. Naimattomien naisten asemaan haettiin parannusta koulutuksella ja ammateilla. Fredrika Bremerin tapaan alettiin puhua yhteiskunnallisesta äitiydestä. Opettajan ammatti katsottiin naisen kutsumukseksi, sillä opettajana yksinäinen nainen saattoi muodostaa oppilaiden kanssa perheen kaltaisen yhteisön. Koska suomenkielistä lastenkirjallisuutta oli tarjolla niukasti, monet opettajat ryhtyivät kirjoittamaan lapsille. Etenkin runot olivat suosittuja. Myös Immi Hellén toteutti kirjailijana paitsi omaa luovuuttaan myös aatteellista tehtäväänsä.
ellauri048.html on line 704: No Gene painii ison nokikepin kaa ja tietysti voittaa sen, ollen am. merijalkaväen sotilas, old mustache jonka rinta on kuin tynnöri. Siannäköinen siankasvattaja jolle paxuhuulinen neekerikuningas opettaa elämisen taitoa. Koko kirjassa ei ole naisia kuin kulissina. Eik muita ihmisiäkään kuin Sale, muut on pahvikuvia ja statisteja.
ellauri048.html on line 710: Joku jutku Goldman huomauttaa ettei Salen hahmoilla ole perettä tai ne ei elä perhe-elämää. Saulin kirjoissa on epäilyttävän paljon brotherhoodia, ja sen vikan kirjan Bloom onkin homo. Saul vaikuttaa kaappihomolta. Olikin kaunis poika omasta ja muidenkin nykkiläisten mielestä. Sillä oli sadisti isä joka hakkas sitä ja alistettu äiti. Niinkuin Saulin pojalla Gregilläkin.
ellauri048.html on line 712: Yx Gloria feministi kirjassa A Room of his Own osoittaa et Sale oli narsistinen misogyyni konservatiivi setämies. Gloria luettelee alaviitteessä yheltä Sedgwickiltä löytämiään homopiirteitä, joista monet istuu Saleen kuin sademiehen nenä naamaan:
ellauri048.html on line 736: Joku jutku Goldman huomautta ettei Salen hahmoilla ole perettä tai ne ei elä perhe-elämää. Saulin kirjoissa on epäilyttävän paljon brotherhoodia, ja se vikan kirjan Bloom onkin homo. Saul vaikuttaa bisexuaaliselta. Se olikin kaunis poika omasta ja muiden mielestä. Kalansilmä siltikin. Jokaisessa intellektuellissa piilee dumb jerk kun sitä vähän raaputtaa, sanoo Sale ja tietää mistä puhuu.
ellauri048.html on line 892: Viimeximainittua runoa Hanhiemon kirjassa inhosin ihan erityisesti. Piirtelin sivun täyteen rumia kuvia. Siis lasten rumia, ei aikuisten. Nää aikuisten rumat tuli paljon myöhemmin.
ellauri049.html on line 25: Viime yönä mietin, mitä on oodi, elegia ja epigrammi. Ylistys, valitus ja hautakirjoitus. 2 ensimmainittua on raamatussakin, ylistys- ja valitusvirsiä. Epigrammeja kyllä aika hinzusti. Nehän on oikeastaan vittuilua enimmäxeen. Jeesuxenkaan isossa kivessä ei lukenut mitään näppärää. No ristissä luki INRI, joka oli eräänlainen epigrammi roomalaisten taholta. Kirjoitin mitä kirjoitin. Pesen käteni. Vanhempainyhdistys repi pelihousunsa. Juutalaisten raamatussa ei pahemmin vittuilla eikä naureskella, eikä kristittyjenkään. Se ei ole harrasta. Raamattu on katolisille harrastuskirja, protestanteille izehoitoa. Izehoitokirjatkin on enimmäxeen vakavia. Tai vallatonta ja vakavaa. Lopuxi kuitenkin jotain vakavaa. Tilanne on vakava muttei toivoton, ne sanovat. Mä sanon just päinvastoin.
ellauri049.html on line 34: Lyriikka on Unski Kupiaisen (mts. 25) mukaan runouden päälajeista (muut: epiikka ja dramatiikka) subjektiivisin, ja se edustaa kirjallisuuden piirissä välittömintä itsetilitystä ja -tunnustusta. Missään muussa runouden lajissa ei itse ilmaisu ole niin tärkeää kuin lyriikassa. Lyyrinen runo lähentyy musiikkia. Se lähenee musiikkia kahdella tavalla: runon kokonaisuudessa keskeinen osuus on rytmillä, ja tähän liittyy kiinteästi sointuisuus.
ellauri049.html on line 136: Frans Uuno Kailas (alk. Salonen; 29. maaliskuuta 1901 Heinola – 22. maaliskuuta 1933 Nizza, Ranska) oli suomalainen runoilija ja kirjailija. Kailas tunnetaan parhaiten runokokoelmistaan, mutta hän myös suomensi paljon. Niin minäkin. Suomentaminen on kivaa, ei tarvi ize kexiä sanottavaa.)
ellauri049.html on line 140: Kailas kävi koulunsa Heinolassa ja pääsi ylioppilaaksi Heinolan keskikoulun jatkoluokilta keväällä 1920. Hän oli kirjoilla Helsingin yliopistossa vuosina 1920–1926 mutta suoritti vain hajanaisia opintoja estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta. Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hänen edellinen homopetterinsä Bruno Schildt sai surmansa. Kailaan tämän vuoksi tuntema syyllisyys näkyy novellissa Bruuno on kuollut. Heinola on Sysmän pääkaupunki. Aunuxen retki oli paska reissu, kansanmurhayritys. AKS jatkoi samoissa merkeissä. Matti Kuusi näytti Eino Kailalle AKS:n merkkiä. Kaila säikähti. "Mauno Mannisen leuhkiva sävy alkoi käydä karvoilleni. Kun hän von oben herab ryhtyi halveeramaan Uuno Kailaan infantiilia lyriikkaa, minä ärähdin. Siteerasin jonkin mielestäni vammattoman säkeistön ja tiedustelin, mikä siinä oli infantiilia. - Kailaan runoushan oli sublimoitua onaniaa! puuskahti Mauno. - Eihän kukaan voi ottaa vakavasti runoilijaa, joka tuntee syyllisyyttä onaniasta!" Kuusi puolustamaan Kailasta ja onaniaa. Kuulijat loivat merkizeviä kazeita toisiinsa. Matti Kuusi ja Eino Kaila oli norsseja. Kaxi vanhaa runkkaria raakkumassa fasismin aidalla. L. Arvi Poijärvi ja Aulis Ojajärvi pyöri samoissa piireissä. Kuusen Ohareissa on pientä jälkipyykin makua. Matti tekee ohareita aseveljille. Kieltää uskon kolmasti kuin apostoli Pietari.
ellauri049.html on line 173: Vuosina 1909-1913 Uuno kävi kansakoulun Kuivajärvellä, lähellä Honkapäätä. Uuno osoittautui eteväksi ja tiedonjanoiseksi oppilaaksi. Koululla sijaitsevan piirikirjaston hän luki käytännössä lävitse. Opintien jatkamista tuki myös Uunon sopeutumattomuus fyysiseen talonpoikaistyöhön. Näistä syistä isovanhemmat katsoivat pojan tulevaisuuden olevan akateemisella uralla, ensimmäisenä omasta suvustaan. Syksyllä 1913 Uuno Salonen aloitti oppikoulun Heinolassa. Maalaispojan kömpelyys karisi Uunosta nopeasti. Hän osasi asennoitua uuden koulun vaatimuksiin niin opetuksen kuin käytöksen ja itseilmaisun tasolla. Kouluvuosien aikana Uuno luki vapaa-ajallaan suunnattomat määrät suomalaista ja kansainvälistä kirjallisuutta sekä lyriikkaa.20 Uuno oli luokkatoveriensa joukossa arvostettu ja pidetty oppilas. Hän auttoi koulutehtävissä ystäviään pienestä maxusta ja käytti Honkapäästä saamaansa varallisuutta heidän kestitsemiseensä. Kuitenkin Uunon kiivaus ja ailahteleva luonne pääsi välillä esille myös heidän seurassaan. Uuno oli kaiken kaikkiaan aika kusipää.
ellauri049.html on line 175: Uunon menestyi hyvin keskikoulussa ja lukiossa. Hän ei koskaan yrittänyt priimusoppilaaksi kaikissa aineissa, vaan ennemmin keskittyi omiin lempiaineisiinsa. Koululaisen muistikirjaan 1916-1917 Uuno Salonen on kirjoittanut mieliaineidensa olevan ainekirjoitus ja piirustus ja mieliharrastuksiensa lukeminen ja piirustus.22 Muut oppiaineet hän suoritti hyvin arvosanoin kohtalaisen vähäisellä lukemisella. Lisäksi Uunolle tuotti vaikeuksia miellyttää niitä opettajia, joiden tyyli pohjautui auktoriteettiaseman käyttämiseen sekä ulkoa opettelun opetustekniikkaan. Heinolan vuosien opettajista kahdella oli merkittävä vaikutus Uunoon: kuvaamataidonopettaja Veikko Pakarisella ja suomen opettaja, lehtori Juho Kinnusella. Kuten Uuno ize vakutti: ”Terveellinen kilpailu ja ymmärtävän opettajan
ellauri049.html on line 178: Keskikoululuokilta lähtien Uuno Salosen kirjoitustaito herätti huomiota. Vaikkaainekirjoituksen tehtävänannot eivät antaneet sijaa runolliselle luovuudelle, Uuno suoritti ne kiitettävin arvosanoin – keskikoulun ja lukion ainekirjoitusnumero oli 9. Samoin Suomen opettaja Tyyne Fratsin kuvaus Uunosta kertoo kirjallisesta osaamisesta: ”Jo ensimmäisiä Uunon kouluaineita lukiessani hämmästyin, miten tuo hiljainen ja vaatimaton maalaispoika niin mestarillisesti osasi ajatuksensa tulkita.
ellauri049.html on line 180: Viimeisen kahden lukiovuotensa aikana Uunon suomen kielen opettajana toimi lehtori Juho Kinnunen. Hän kirjoitutti oppilaillaan lukuisia ainekirjoituksia. Uuno Saloselle aineiden kirjoittaminen oli pitkällisen hiomisen ja muokkailun työtä, sillä itsekritiikki painosti kirjoittamaan vain täydellisiä tekstejä, joista hän saikin ylistävää kiitosta. Suomen kieli onkin lukion päättötodistuksessa 10.29 Kuitenkin opetuksesta saatu kannustus oli vähäpätöinen verrattuna siihen julkiseen arvostukseen ja toverien kannustukseen, joita Uuno saavutti 1910-luvun loppua kohden kirjallisille töilleen.
ellauri049.html on line 191: Uuno Salonen kirjautui Helsingin yliopiston historiallis - kielitieteelliseen tiedekunnanosastoon syksyllä 1920. Siirtyessään Helsinkiin Uuno jätti taakseen kuvataiteen tekemisen. Uuno oli epävarma akateemisen alan valinnasta, sillä oma runoilijan kutsumus oli Honkapään sukulaisten ajatuksien vastainen. Yliopistovuosiensa 1920-23 ja 1925-26 aikana hän ei suorittanut yhtään opintokokonaisuutta. Kouluttautuminen oli vain lume, niin hänelle itselleen kuin honkapääläisille, jolla hän mahdollisti elämänsä pääkaupungissa. Aika kului runojen kirjoittamiseen, sanomalehti- ja kustannusalan kirjallisiin toimitustehtäviin, käännöstöihin ja dekadenttiin boheemieloon.34 Kailas osallistui aktiivisesti nuorten kirjailijoiden, Nuoren Voiman Liiton jäsenten ja tulevien Tulenkantajien seurapiirielämään. Hengenheimolaisuus edesauttoi niin runoilijan uraa mutta myös rappioelämää.
ellauri049.html on line 209: Liitto oli varsin merkittävä tekijä 1920-luvun nuorten kirjailijoiden ja runoilijoiden yhdistäjänä. Uuno Salosen jäsennumero oli 34. Nuoressa Voimassa julkaistiin Uunon ensimmäisiä painettuja runoja. Hän osallistui lehden kautta valtakunnallisiin runokilpailuihin ja pääsi kontaktiin kirjallisuutta ja lyriikkaa kirjoittavien ja analysoivien huorien kanssa. Hän sai lehden palstoilla kiitosta ja kehuja, mutta myös analyyttisiä mielipideitä omista runoistaan.
ellauri049.html on line 231: Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Sarkia menestyi koulussa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1923 Tyrvään yhteiskoulusta. Ylioppilaaksi valmistumisensa jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Helsingin ja Turun yliopistoissa. Turussa opiskellessaan hän tutustui vastaperustetun yliopiston (selvennä) kirjallisuuden professoriin V. A. Koskenniemeen, jonka kirjalliseen piiriin hän liittyi. Tällöin muodostuneet henkilösuhteet olivat myöhemmälle runoilijankutsumukselle hyvin tärkeitä. Rakastukohan se opeen? Sellaista on sattunut, mä tiedän. lähde?). Hän ei kuitenkaan suorittanut loppututkintoa, vaan ryhtyi kirjailijaksi. Kotiseudullaan Kiikassa Sarkia kävi viimeisen kerran vuonna 1931. Kukaan ei ole runoilija omalla maallaan, ei varsinkaan homo Kiikassa. Kiikka on Satakunnassa, nyttemmin yhdistetty Äetsään.
ellauri049.html on line 275: Juhani Alarik Siljo (vuoteen 1906 Sjögren, 3. toukokuuta 1888 Oulu – 6. toukokuuta 1918 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja runoilija.
ellauri049.html on line 277: Siljon vanhemmat olivat merimies Alexander Sjögren ja Maria Josefina Harjapää. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1907 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Runoilijan työnsä ohessa Siljo toimi mm. Helsingin Sanomien avustajana, Jyväskylän tieteellisen kirjaston apulaisena 1915–1918 ja Valvoja-lehden toimitussihteerinä. Sisällisodassa valkoisten puolella taistellut kirjailija Juhani Siljo oli toinen sisällissodan vaatimista kirjailijauhreista. Punaisten puolella kaatui Maiju Lassila (Algoth Untola). Siljo kuoli sodassa saamiinsa vammoihin Tampereella sodan loppuvaiheessa. Juhani Siljo toimi myös aktiivisesti kirjallisuusarvostelijana. Elämänsä aikana hän ehti julkaista lähes 200 kirjallisuusarvostelua. Kaikki nää senttarit on olleet HS:n avustajia. Ylläri.
ellauri049.html on line 299: Baudelaire syntyi ja eli suuren osan elämästään Pariisissa. Hänen isänsä oli paljon äitiä vanhempi ja kuoli pojan ollessa kuusivuotias. Baudelaire palvoi äitiään eikä hyväksynyt tämän toista avioliittoa. Hänet lähetettiin sisäoppilaitoksiin, ensin Lyonin Collège Royaliin ja myöhemmin Pariisin Louis-le-Grandiin, josta hänet erotettiin. Jo nuorena hän päätti elättää itsensä kirjoittamalla, mutta kirjautui kuitenkin oikeustieteen opiskelijaksi. Opiskeluaikanaan hän tuli riippuvaiseksi oopiumista ja sai syfiliksen eikä saanut opintojaan valmiiksi.
ellauri049.html on line 388: Jean Nicolas Arthur Rimbaud (20. lokakuuta 1854 Charleville – 10. marraskuuta 1891 Marseille) oli ranskalainen runoilija. Hän oli kirjallisuudessa harvinainen ”lapsinero”, jonka tuotanto syntyi teini-iässä. Vaikka Rimbaud lopetti kirjoittamisen jo 21-vuotiaana, hän oli siihen mennessä mullistanut maailmanrunouden tuotannollaan, vaikka kesti jonkin aikaa ennen kuin Rimbaud’n tuotanto löydettiin. Häntä pidetään Charles Baudelairen ohella toisena suurena runouden modernisoijana.
ellauri049.html on line 390: Rimbaud varttui Charlevillessä Ardennesin alueella Koillis-Ranskassa. Hänen isänsä oli sotilas ja äiti paikallisen viljelijän tytär. Isä vietti vain vähän aikaa perheensä kanssa ja hylkäsi sen lopulta kokonaan. Rimbaud’n kasvatti ankaran uskonnollinen äiti. Rimbaud pärjäsi koulussa erittäin hyvin, erityisesti kirjallisuudessa. Saksan–Ranskan sota alkoi heinäkuussa 1870 ja Rimbaud’n käymä koulu suljettiin. Elokuussa Rimbaud karkasi kotoaan Pariisiin, mutta hänet pidätettiin liputta matkustamisesta ja hän vietti jonkin aikaa vangittuna. Vapauduttuaan Rimbaud kierteli useiden kuukausien ajan Ranskaa ja Belgiaa, kunnes poliisi palautti hänet kotiin. Helmikuussa 1871 Rimbaud lähti jälleen Pariisiin ja värväytyi vapaaehtoisena Pariisin kommuunin joukkoihin. Hän palasi kotiin kolmen viikon kuluttua juuri ennen kommuunin joukkojen tukahduttamista.
ellauri049.html on line 631: Mallarmé toimi päätoimisesti englannin opettajana ja toimittajana. Hän järjesti kotonaan kirjallisia salonkeja, joihin osallistuivat muun muassa Marcel Proust, W. B. Yeats, Rainer Maria Rilke, Paul Valéry ja Paul Verlaine. He tapasivat kokoontua tiistai-iltaisin, josta syystä ryhmää kutsutaan nimellä les Mardistes. Charles Baudelairen Pahan kukat -runokokoelma (1861) vaikutti suuresti Mallarmén varhaistuotantoon. Hän ihaili myös Edgar Allan Poen runoja, joita hän käänsi ranskaksi.
ellauri049.html on line 637: Paul Valéry välitti luennoissaan Mallarmén ajatuksia Kirjasta, josta Maurice Blanchot sai ajatuksia teoksiinsa Kirjallinen avaruus (1955) ja Le livre à venir (1959, Tulevaisuuden kirja). Mallarmén ja Lautréamont’n runokielen uudistus on aiheena myös Julia Kristevan väitöskirjassa La révolution du language poétique (Runokielen vallankumous, 1969). Jean-Paul Sartren postuumisti ilmestyneessä teoksessa Mallarmé. La lucidité et sa face d’ombre (Mallarmé. Älyn kirkkaus ja sen varjopuoli, 1986) Sartre korottaa Mallarmén runoilijaksi ylitse muiden. Mallarmé on suuresti vaikuttanut myös muihin ranskalaisiin ajattelijoihin, kuten Roland Barthesiin, Jacques Derridaan, Michel Foucault'hon ja Jacques Lacaniin.
ellauri049.html on line 679: La chair est triste, hélas ! et j'ai lu tous les livres. Liha on heikko, valitettavasti! Ja olen lukenut kaikki kirjat.
ellauri049.html on line 759: Paul Valéry (30. lokakuuta 1871 Sète Ranska − 20. heinäkuuta 1945 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija, filosofi ja Ranskan akatemian jäsen. Valéry nuolaisi sen tusinan kertaa Nobelin hunajapisaraa, muttei tipahtanut. No näitä piisaa, esim. E.M.Foster, Philip Roth, Meg Atwood, med mera.
ellauri049.html on line 761: Valéryn isä oli alkuperältään korsikalainen ja äiti yhdistyneen Italian Genovasta. Perusopetuksensa Paul Valéry sai dominikaanien veljien opetuksessa Sètessä ja kävi lyseon Montpellier’ssa. Siellä hän myös aloitti oikeustieteen opintonsa vuonna 1889. Samoihin aikoihin hän julkaisi ensimmäiset runonsa Revue maritime de Marseille -lehdessä. Nuo ensimmäiset kirjalliset saavutukset voidaan luokitella symbolistiseen kirjallisuuden suuntaukseen. Hizi että näitä oikislaisia on runoilijoissa kuin Vilkkilässä kissoja! Jönsinkin piti jatkaa Pojun saappaissa, mutta perse ei kestänyt istumista lakikirjan ääressä.
ellauri049.html on line 777: Vuonna 1932 hänet valittiin jäseneksi Ranskan kansalliseen museoneuvostoon, vuonna 1933 hänet nimitettiin Nizzan yliopiston kansleriksi. Vuonna 1936 oli vuorossa nimitys maailmannäyttelyn kulttuuriyhteistyön puheenjohtajuus, vuonna 1937 hän sai perustaa oman runouden oppituolinsa maineikkaaseen Collège de Franceen ja vuonna 1939 hänestä tuli Ranskan kirjailijoiden, säveltäjien ja kustantajien yhdistyksen kunniapuheenjohtaja.
ellauri049.html on line 779: Saksalaismiehityksen aikana Valéry kieltäytyi järjestelmällisesti yhteistyöstä miehittäjän kanssa. Siksi hän menetti Nizzan yliopiston kanslerin viran, mutta säilytti akateemikon arvon ja aseman. Esseistinä Valéryn kirjoitukset kertovat siitä huolesta, mitä hän tunsi länsimaisen sivilisaation ja oikeudenmukaisuuden hengen säilymisestä sekä kirjallisuuden roolista kasvatuksessa, ihmisyksilön taantuvassa kehityksessä. Selvä pyy! Koskenniemi-Mustajoki kaliiperin nilkki!
ellauri049.html on line 973: L’air immense ouvre et referme mon livre, Valtava ilmavirta avaa ja sulkee kirjani,
ellauri049.html on line 986: Uutta henkeä ja samalla kuitenkin kaipuuta takaisin vanhaan heijasti aateliston klassisismi ja romantiikka porvaristolla. Samalla ne nopeutti säätykiertoa. Kun säädyt kiertää tarpeexi nopeasti, ne sekoittuvat kuin Sirkan pesukoneessa. Värit valuvat, ei pidetä erillään kirjavia ja valkopyykkiä. Villavaatteet kutistuvat. Ei ole enää säätyjä vaan luokkia, rikkaita ja köyhiä. Rikkaat teillä on aina keskuudessanne.
ellauri049.html on line 1006: Hyvä kirjailija ja menestynyt kirjailija on käsitteitä, jotka peittää vaan hyvin osittain toisiaan kuin Vennin diagrammin kaksi puhekuplaa. Miten se on mahdollista? No six tietysti, että lukijoistakin on valtaosa totaalisia moukkia, siis ihan pelkkiä pystyynnostettuja apinoita muovipukeissa.
ellauri049.html on line 1008: Selvennä! Mitä tarkoitat? No kai mä tarkoitan sitä, että ne ei yhtään irtoa siitä peruskolmisoinnusta, joka yhdistää apinoita muihin elukoihin kuten esmes pikkulintuihin, nimittäin, jo ziljoonan kertaa esitettyyn laulelmaan EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Sellaisille on kirjoitettu useimmat bestsellerit, ja niille riittää turveloita ostajia miljoonia, jotka tuottaa turveloille kirjailijoille miljoonia ja tekee niistä omahyväisiä pikku julkkixia.
ellauri049.html on line 1013: Star Wars roskapokkari on yhtä narsistista puuroa. Vois luulla et tätä nyt ei jaxa lukee Erkkikään, mutta Erkkipä lukee, ize asiassa 20 miljoona Erkkiä on ostanut ja lukenut tän scifi-kirjailijan pokkareita. Sehän painii samassa sarjassa kuin Paolo Coelho!
ellauri049.html on line 1040: Pikkupaskiainen kääpiöpinsseri Panu Rajala on juuri äsken nuuskinut Runebergin(kin) jalkoväliä. Uutuus Panu Rajala: Kansallisrunoilija. J. L. Runebergin elämä. Minerva 2020. 416 s. piirtää elävän kuvan Runebergin elämästä ja luomisinnosta Helsingissä sekä Porvoossa, jonne perhe muutti 1837. Rajalan sujuva kynä tekee tarinasta viihdyttävän ja vetävän. Paikka paikoin kirjaa lukiessa jopa tuntuu siltä kuin seuraisi saippuasarjan rakkaustarinaa, vaikka kyse onkin todellisista tapahtumista. ellauri049.html on line 1042: Pekka Tarkka ilmaisi lievän pettymyksen siitä, että kahden edeltävän tutkijan, Matti Klingen ja Johan Wreden, välisestä ottelusta tulee tarkastelussani nahkapäätös, tasapeli. Nybergin sitaatissa Wreden käsi nousee oikeutetusti. Hän ymmärtää enemmän runoutta, Klinge laajemmin historiaa ja politiikkaa. Molempien kirjat innoittivat omaa työtäni suuresti.
ellauri049.html on line 1044: Nyt vain seurailemaan, kuinka kirja etenee näillä koronamarkkinoilla. Kaikki aiotut puhetilaisuudet tietysti peruttiin, mutta jospa kirja pärjäisikin tämän kerran omillaan, ilman tekijän lisähöykytystä. Perästä kuulunee.
ellauri049.html on line 1046: Runoilija oli turhaan yrittänyt saada virkaa Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta. Lopulta hän haki Rooman kirjallisuuden ja kaunopuheisuuden lehtorin virkaa Porvoon kymnaasissa.
ellauri049.html on line 1050: Tämä toki pitää paikkaansa, mutta mitä mieltä Fredrika itse oli tästä kaikesta? Sitä Rajalan kirja ei kerro. Sen sijaan esimerkiksi Merete Mazzarellan Fredrika Charlotta os. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo (2007) tarjoaa näkemyksiä tähän arkaluontoiseen kysymykseen. (Mix tää on kysymys on arkaluontoinen, mut koirasapinan panorundit ihan viihdettä?)
ellauri049.html on line 1052: Nämä 50v lähenevän runoilijan rakkauskirjeet nuorelle naiselle, josta hänet erotti paizi 20v myös katkaisemattomat yhteiskunnalliset siteet ja velvollisuudet, kuuluvat maailmankirjallisuuden klassillisiin rakkaudentunnustuxiin.
ellauri049.html on line 1104: Lundin kirjastonhoitajana ja estetiikan dosenttina 24v nai rouva Tegnerin, teini-iän kiltsikaverin Anna Myhrmanin. Anna Myhrman verkar ha varit en duktig professorsfru med stort ansvar för hus och familj. Ei siitä sen enempää. Ehti siis hyvinkin kylästyä Annaan ja bylsiskeli nuorempia myöhemmin. Eski luki liikaa Kanttia (Khäänt) ja ihaili Napsua. Sai pelkkiä kunniamainintoja runoista kunnes Larska veli kuoli, siitä valitusvirrestä napsahti eka palkinto.
ellauri049.html on line 1145: jag läste länge i hans öppna själ, luin sitä kuin jotain avointa kirjaa,
ellauri050.html on line 40: Vanhuus etenee schuubeissa. Koronaepidemia on ollut melko iso schuubi. Aika monet se on schiebannut luutarhaan ilman kuoppabileitä. Musta on tullut entistä erehdyttävämpi suurmuftin kopio. On myös joltisestikin Olavin näköä. Kirjapino yöpöydällä on yhtä korkea. Pienmuftin villamyssy on Helmin kutoma. Helmissä on myös paljon ton Elsan lookia. Jos Star Warsin Grand Moff Tarkinilla olis parta, sekin olis muftin näköinen. Vanhuxelle sopii parta, se peittää kallon näkyvistä. Moffilla ei ole, eikä kirjaa, se ei osaa lukea.
ellauri050.html on line 48: Tultuaan pappilaan hän meni kirjastoon ja ezi käsiinsä paxun teoxen kazoaxeen kumpi oli oikeassa, hän vai Ellen. Hän jäi mietteisiinsä aamun koittoon asti, poikkesi uudelle ajatusladulle ja seurasi sitä kokonaisen viikon ollenkaan muistamatta maailmaa, seurakuntaansa ja perhettään. Hän luki yöt ja päivät ja olisi unohtanut ateriat, jollei Una olisi kiskonut häntä kirjan äärestä.
ellauri050.html on line 85: runokirjaHämärän valo.
ellauri050.html on line 114: Lootussiemenpäiväkirja-ploki
ellauri050.html on line 165: Francis Thompson (1859–1907) oli brittirunoilija ja katolinen mystikko. Isänsä käskystä, joka oli lääkäri, se meni lääkixeen 18-vuotiaana, mutta loikkasi 26-vuotiaana runoilijaxi. Se oli 3 vuotta kadulla ja teki paskaduuneja, otti oopiumia huonoihin hermoihin. 1888 yx kustantajapariskunta otti sen kotiinsa tovixi ja julkaisi sen ekan runokirjan. Ransu kynäili yhtä ja toista, terveys huononi, kunnes tubi vei 48-vuotiaan. Siinä kaikki.
ellauri050.html on line 167: No ei sentään. On liikuttaviakin yxityiskohtia: 11-vuotiaana Ransu lähetettii katoliseen seminaariin lähellä Durhamia. Se oli hento herkkä hirmu ujo poika, kaverit sanoi sitä hulluxi. Sen näki jo kaukaa käytävässä hiipimässä lammasmaisesti takinkaulus ylhäällä. Näitä piisas Norssissa, mun luokalla oli useampia. Hyppytunneilla se hipsi koulun kirjastoon ja luki historiaa ja runoja. Vaikka kirjastossa oli kaamee mekkala ja käytiin rizasotia, Ransu sulki izensä pois ja keskittyi kirjoihin kuin Sateenkaarinotkon pastori Meredith. Siitä tuli ihan hikipinko ainekirjoituxessa. Kerran se sai jälkkäriä oltuaan hitain jumppatunnilla. Kazokaa Lallia, kolme, neljä. Huono matikassa, mutta aika hyvä käsipallossa. Kriketissä ykkösluokan penkkiurheilija. Koulu pyysi siltä juhlarunon 1908 kuin kuningatar Kristiinalta Suomen Akatemia, mutta ehti kuolla ensin, 1907. Kristiinalla on tässäkin käynyt parempi pulla.
ellauri050.html on line 494: Rilke oli isänsä tahdosta vuosina 1886–1891 sotilasakatemiassa. Vuosina 1895–96 hän opiskeli kirjallisuutta, taidetta, historiaa ja filosofiaa Prahassa ja Münchenissä. Rilke tutustui vuonna 1897 Lou Andreas-Saloméhen, jonka kanssa hänelle muodostui läheinen suhde. Keväällä 1901 Rilke nai kuvanveistäjä Clara Westhoffin, jonka hän oli tavannut edellisenä syksyn Worpswedessää. Parille syntyi joulukuussa 1901 tytär Ruth. Kesällä 1902 Rilke lähti Pariisiin. Siellä julkaistiin vuonna 1910 hänen ainoa romaaninsa Malte Laurids Briggen muistiinpanot. Pariisin-vuosinaan hän julkaisi myös useita runoja. Ille faciet-vanhemmat on saaneet aikaan hurjasti runoilijoita.
ellauri050.html on line 637: Kirjassa Hangossa kuin ulkomailla konsanaan II (Birgitta Ekström Söderlund, Marketta Wall) on artikkeli (s. 210-227) Koskenniemestä. Kirjan saa lainaan Helmet-kirjastoista.
ellauri050.html on line 643: Olisimpa halunnut tutustua uljaaseen kansallislintuumme talvikeleillä, mut sillon on huvilassa kovin kylmä ja epäviihtyisää, kun on yxinkertaiset ikkunat eikä uuneja. Et ei sitten, mut runonhan aina saa ihan mielikuvituxesta. Jouzenet on kuumaverisiä niinkuin mä. Pääkallokehrääjän olen nähnyt vaan kirjassa, se oli jänskän pelottava. Eiku runoon vaan. Kämmekän juuriin tutustuin kun jouduin listimään oikein ison yxilön tätä kylläkin rauhoitettua lajia joka oli kasvanut ihan väärään paikkaan meidän pihalla. Mut ei ne suosituxet koske mua eikä Goethea, meitä neroja.
ellauri050.html on line 749: Harmaja kävi Suomalaista yhteiskoulua kuten John. Neljä-viisitoistavuotiaana alkoivat hänen masennuskautensa. Hän liittyi 15-vuotiaana Nuoren Voiman Liittoon, joka oli jo pari vuotta aikaisemmin rohkaissut häntä jatkamaan kirjoittamista. Liiton jäsenenä Harmaja itsekin myöhemmin arvosteli nuorten kirjailijanalkujen tekstejä ja rohkaisi heitä pysymään valitsemallaan tiellä.lähde?
ellauri050.html on line 755: Harmaja aloitti syksyllä 1932 kielten ja kirjallisuuden opinnot Helsingin yliopistossa. Hänen opiskelunsa eteni hitaasti, ja syksyn 1933 hän opiskeli Tarton yliopistossa.
ellauri050.html on line 763: Haiman maine syntyi erityisesti teoksesta Kootut runot sekä runoilijakehitys päiväkirjojen ja kirjeiden valossa (1938). Teoksen on toimittanut Harmajan äiti Laura Harmaja. Kootuista runoista ilmestyi useita laitoksia, joita jokaista Harmajan äiti Laura Harmaja laajensi päiväkirja- ja kirjeosuuksien osalta. Ritva Ylösen mukaan Harmaja-legendan loi juuri äiti.
ellauri050.html on line 782: Verrattuna Kaarina Helakisan vuonna 1977 julkaistuun ja Saiman syntymän 100-vuotisjuhlavuonna uusintapainoksena ilmestyneeseen elämäkertaan, Saima Harmaja: Legenda jo eläessään, Ylönen hallitsee tehtävänsä huomattavasti paremmin ja kirjallisemmin.
ellauri050.html on line 791: Työ: Tietokirjailija. Työskennellyt muun muassa Yleisradiossa, Filminorissa, Savon Sanomissa, Kotimaa-lehdessä, SPR:ssä, Viikkouutisissa ja Yhtyneissä Kuvalehdissä.
ellauri050.html on line 799: Ajankohtaista: Kirja Kalle Päätalo – kirjailijan elämä ilmestyi syksyllä 2017. Nyt työn alla on runoilija Saima Harmajan elämäkerta. (Ritva Ylönen putkahtaa uudestaan esiin kuin kylpyankka paasauxessa 58 (Kasa Veronen ja tervaxisen toteemi.)
ellauri050.html on line 801: Neljä läheistään auto-onnettomuuksissa menettänyt tietokirjailija Ritva Ylönen tietää, miten suruprosessi etenee. Hän on huomannut, että kuusikymppinen osaa surra paremmin kuin kolmekymppinen.
ellauri050.html on line 804: Ritva oli hyväksytty jatko-opiskelijaksi Tampereen yliopistoon, jonne hän oli alkanut tehdä väitöskirjaa kirjailija Kalle Päätalosta. Kuopiosta pääsi sukkuloimaan Tampereelle mainiosti. Väitöksen työläin vaihe, taulukointi, oli tehty, ja työ eteni sujuvasti.
ellauri050.html on line 815: Kirjan tapahtumat olivat tuttuja ja työnteon eetos syvä. Soljuva kieli hiveli kaupungissa kärvistelevän korvaa. Puolanka on Kajaanin pohjoispuolella, Iijoelle on siitä vielä aika matka pohjoiseen, Oulun korkeudelle. Ritva ei aavistanut, että ahmien luettu kirja veisi hänet vielä pitkälle tutkimusmatkalle. Ja että Päätalo auttaisi hänet samalla ylös elämän suurimmasta murheesta.
ellauri050.html on line 855: Kuopion-koti ja muut asiat jäivät, niin myös väitöskirja. Perhe keskitti voimavaransa vauvan hyvinvointiin.
ellauri050.html on line 856: ”Olin välillä aivan kirjaimellisesti maahan lyöty. Aikaa piti pilkkoa. Jos jaksaisin aamupäivän, sitten lounaaseen, sitten iltaan, ehkä jopa yön yli.”
ellauri050.html on line 883: Nyt Ritva teki taas väitöskirjaansa, yksikseen aamuyöllä.
ellauri050.html on line 887: Viime syksynä ilmestyi Ritvan kirjoittama Päätalo-elämäkerta. Kirjaa on painettu jo 12 000 kappaletta. Menestyksen myötä Ritva on esiintynyt televisiossa ja radiossa, kirjamessuilla ja muissa tilaisuuksissa.
ellauri050.html on line 923: Myöhemmässä kirjallisuudessa dityrambilla tarkoitetaan voimakkaan innoituksen siivittämää runoa. Dityrambeille on luonteenomaista nopearytmisyys sekä yleensä myös säkeiden eripituisuus ja loppusoinnuttomuus. Känniset ei pysy nuotissa, pelkkää örinää. Tunnettuja uudemman ajan dityrambeja ovat Goethen Wanderers Sturmlied vuodelta 1777 ja Nietzschen Dionysos-Dithyramben 1880-luvulta. Et jaxetaankin sievistellä näissä seliseliselityxissä.
ellauri050.html on line 1100: Nur Buntes redend, Puhuen vaan kirjavia,
ellauri050.html on line 1101: aus Narrenlarven bunt herausredend, pellentoukista käsin puhuen kirjavia
ellauri050.html on line 1123: sündlich gesund und schön und bunt liefest, syntisen terveenä ja kauniina ja kirjavana menisit,
ellauri051.html on line 34: mustalla sapellani kirjavoin vihreän retrojääkaapin kylkeä.
ellauri051.html on line 101: Seijan kirjanmerkissä lukee kärrynpyöräkäsialalla
ellauri051.html on line 301: Luin äskettäin jostakin, että Herlinin Sanomien ex-kriitikko Kasa Veronen arvosti kun ex-vasemmistolainen Anssi Sinnemäki näki Koskenniemessä muutakin kuin vanhan nazin. Anssi Sinnemäen juhlakirja Trifonovin jotakin avaa kirjallisuushistorian suljettuja ovia. Sinnemäki on pitkän linjan kriitikko ja vanhan koulukunnan vasemmistolainen toimittaja, tunnettu muun muassa Kulttuurivihkojen päätoimittajana ja oman pienkustantamon, Tamara Pressin pyörittäjänä. Tästä Sinnemäestä on ollut jo useitakin havaintoja, sehän on se nimekäs vasemmiston takinkääntäjä. Repostelijaa repostelee vuorostaan Markku Soikkeli, josta mulla ei ole mitään havaintoa ennen alla lainattavaa Kiiltomadon prujausta.
ellauri051.html on line 303: ”Kirjailijan urapolku luonnonvalintana” -esseessä Sinnemäki esittelee pitkän joukon kirjailijoita, joilla isätrauma (joillakin äidin mielisairaus) on vähintäänkin yksi keskeinen motiivi taiteen tekemisessä. Tähän joukkoon Sinnemäki laskee myös itsensä. Tässäpä lupaava elämä ja teos-yritelmä! Pitäis ihan lukea.
ellauri051.html on line 305: Sinnemäen ryöppyävä esitys isätrauman työstäjistä on omalla tavallaan vakuuttava. Kotimaisista kirjailijoista mukana ovat muun muassa J. L. Runeberg, Aleksis Kivi, Gunnar Björling, Mika Waltari, Katri Vala, Väinö Linna, Kalle Päätalo, Pentti Saarikoski, Jörn Donner, Hannu Mäkelä ja Ulla-Leena Lundberg. Todisteaineiston vyörytykseen keskittyvä esittely jää harmi kyllä luettelomaiseksi ja monin tavoin keskeneräiseksi.
ellauri051.html on line 309: Että tietyn kirjailijapolven tuotannosta voisi löytää kuolemanpelon muokkaamisen runolliseksi ironiaksi edeltävän sukupolven vallanpitäjiä kohtaan? Ehkäpä. Ulkomaisista esimerkeistä ovat mukana niin Trifonov kuin Fjodor Dostojevski, Émile Zola, Albert Camus, Göran Tunström, Selma Lagerlöf ja Sylvia Plath.
ellauri051.html on line 311: Isätraumaa käsitelleen esseen lisäksi metodiltaan vieläkin kyseenalaisempi on ”Runon elementit”, joka on toinen aiemmin julkaisematon teksti kokoelmassa. Siinä Sinnemäki analysoi neljän nykyrunoilijan kokoelmaa ”elementtidominanttien” kuvastona. Metodin, ja valitettavasti myös tulkinnan, perustana on Gaston Bachelardin väite siitä, että kaikki kirjallisen mielikuvat palautuvat ”alkuelementteihin”, so. maa, ilma, tuli ja vesi. Tekijästähän tämä essee tuo esille enemmän kuin kohteestaan, mikä juhlakirjassa täyttänee paikkansa, mutta inspiraation lähteitä akateemisen tutkimuksen haastamiseen löytäisi kyllä helpomminkin – kuten Sinnemäki muissa esseissään todistaa.
ellauri051.html on line 315: Markku Soikkeli (kirjailijanimi M. G. Soikkeli, s. 1963) on suomalainen kirjallisuudentutkija, kriitikko ja tieteiskirjailija. Koulutukseltaan Soikkeli on filosofian tohtori ja hän on työskennellyt Tampereen yliopistossa Suomen kirjallisuuden assistenttina ja lehtorina. Lisäksi Soikkeli on toiminut Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden lehtorina ja myös vastaavana professorina. Soikkeli toimii myös kriitikkona ja arvostelee elokuvia sekä kirjallisuutta. Soikkeli oli mukana Yle TV1:n ohjelmassa Kirja A & Ö vuoteen 2000 asti.
ellauri051.html on line 317: Kaunokirjailijana Soikkeli käyttää nimeä M. G. Soikkeli. Soikkeli on julkaissut useita novelleja, erityisesti Portti-lehdessä. Hänen novellikokoelmansa Marsin ikävä ja muita kertomuksia ilmestyi 2007 Turbator-kustantamon julkaisemana. Esseekokoelmassaan Hyvästä on helppo pitää (2007) Markku Soikkeli pohtii erilaisia nykyajan yhteiskunnan ja kirjallisuuden uusia ilmiöitä. Hänen ensimmäinen romaaninsa oli Vaskikirjat-kustantamon 2010 julkaisema Kuninkaantekijät.
ellauri051.html on line 319: Vuodesta 2013 alkaen Soikkeli on ollut vapaa kirjoittaja eli työtön. Hänen uusimmat tietokirjansa ovat scifiä. Soikkeli asuu nähtävästi virkistysalueella, koska se on hyvin kaunainen pääkaupunkiseudulle. Hotakaisen Tarinan pikku Markku (1963) haukkuu maanrakoon autiolla saarellaan bitteinsaarilla. Minne se nähtävästi kuuluukin.
ellauri051.html on line 321: Soikkeli näkyy olevan lojaaleja uuskritiikkimiehiä. Lisänaula Markun arkkuun on että se pitää Slimenonista: "kolmas kirja on Simenonin suomennetut muistelmat (yksi niistä) ja sitä olen lueksinut sieltä täältä. Mitään avaimia sen äijäjäpityksestä ei saa Simenonin taiteen ymmärtämiseen." Tämän käsitys on helposti osoitettavissa vääräxi, kuten olen tehnyt toisaalla.
ellauri051.html on line 328: Spekulatiivinen fiktio on kuvitteellisia maailmoja ja tapahtumia kuvaavaa kirjallisuutta. Termi on kattokäsite, joka käsittää alalajit tieteiskirjallisuus, fantasiakirjallisuus ja kauhukirjallisuus. Näiden piiristä voidaan erottaa lisäksi utopiakirjallisuus, steampunk, vaihtoehtoinen historia ja maaginen realismi. Termin käyttö yleistyi 2000-luvulla. Osa kirjailijoista on käyttänyt termiä erottamaan teoksiaan viihteellisestä tai lajityyppisidonnaisesta fantasiasta ja scifistä.
ellauri051.html on line 333: Elävän kirjallisuuden festivaalissa runoilijat esiintyivät lähinnä toisilleen ellauri051.html on line 338: ● Neljän miekan tanssi on tullut nyt painosta ja sitä voi ostaa kohtuulliseen hintaan esimerkiksi Holvista. Kuten Paul Laanen julmankomeasta kansikuvasta voi päätellä, romaani on omiaan sekä kauhupitoisista maailmoista että miekkafantasioista pitäville. Yli vuosikymmenen tekeillä ollut romaani oli tarkoitettu balladin tiiviydellä eteneväksi tarinaksi Odius Jumalansurmasta, mutta miekkaleski Adelan osuus kasvoi sitä tukevaksi juonekseen - voidakseni kertoa tarkemmin nelintaisteluista ja Odiuksen kasvatuksesta hovikelpoiseksi taistelijaksi. Itse sanoisinkin kirjan tunnelmaa ennemmin sentimentaalisen ironiseksi kuin ironisen romanttiseksi. Lukuvinkiksi voi antaa, että Adelan ja Odiuksen välinen kasvatusromanssi perustuu nurinkääntöön eräästä suosikkielokuvastani. Lupaan tarjota ison tuopin sille, joka ensimmäisenä tunnistaa mikä elokuva on kyseessä...
ellauri051.html on line 476: 1800-luvun imperialistiromantikoista monet olivat vanhemmiten partapozoja, se näyttää olleen muotina. Ja lähes kaikki julkkiskirjailijat ja runoiljat maailman sivu on olleet aivan vitunmoisia narsisteja. Narsistin passi näyttää olevan julkkissanasepon pääsylippu. Mainiota. Näissä kaikissa on ihan identtistä Amerikan henkeä: Wilt Whatman, Saul Bellow, Henderson the Rain God, ja Donald Trump. Ne on ilkeitä Taavetteja jotka haluis olla Koljatteja, nolata naisia ja neekereitä sillä tavalla. Maailman vahvin mies kisat alkoi USA:ssa, nyt voittajat on pohjoiseurooppalaisia, Burkina Fason Biby on kova haastaja. Pullistelu on yhteistä jenkeille ja härkäsammakoille, jotka Henderson räjäytti kuoliaaxi padon mukana. Aina pitää olla huomion keskipisteenä, näyttämässä muille mistä kana kusee. Mamma, mamma, titta på mej!
ellauri051.html on line 480: Wilt Whatman syntyi West Hillsissä Long Islandilla kahdeksanlapsisen perheen toisena lapsena. Perhe muutti Brooklyniin Waltin ollessa kolmevuotias. Walt lopetti koulunkäynnin 11-vuotiaana ja ryhtyi isänsä avuksi elättämään perhettä. Aluksi hän työskenteli asianajajatoimiston juoksupoikana ja sen jälkeen kirjapainoissa. Työläistaustainen Whatman tuki demari Martin Van Burenia tämän presidentinvaalikampanjassa 1836.
ellauri051.html on line 484: Whatman ryhtyi opettajaksi 17-vuotiaana ja opetti viiden vuoden ajan Long Islandilla, vaikka ei pitänytkään opettajan työstä. Opetustyönsä ohessa Whatman kokeili vuonna 1838 toimittaa viikkojulkaisua nimeltä Long Islander, mutta se ei ilmestynyt pitkään. Hän siirtyi tyhjäntoimittajan uralle vuonna 1841. Whatman alkoi kirjoittaa vakituisesti artikkeleita newyorkilaiseen Democratic Review -lehteen, ja vuosina 1842–1843 hänen artikkeleitaan julkaistiin myös muissa lehdissä. Whatmanilta julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa Franklin Evans, The Inebriate (Ameriikan Turmiolan Tommi), jossa hän kävi julkijuopottelua vastaan. Kirjasta tuli suosittu, ja se teki Whatmanin tunnetuksi, vaikka Whatman itse ei myöhemmin siitä ollutkaan ylpeä. Jatkoi salajuopottelua.
ellauri051.html on line 496: Whatman sai ketnureaktion 1873 ja muutti Camdeniin New Jerseyyn veljensä luokse. Vuosina 1875–1876 hän julkaisi sisällissodasta kertovan kirjan Memoranda during the War, mutta halvaukset olivat jo hidastaneet hänen kirjoittamistaan. Whatman julkaisi myös uusia versioita Leaves of Grassista, jonka myyntituloilla hän osti Camdenista itselleen oman talon. Teoksen viimeinen versio sisälsi kaikkiaan 300 runoa. Whatmanin viimeiseksi jäänyt teos Good-Bye, My Fanny julkaistiin vuonna 1891.
ellauri051.html on line 619: 68 The latest dates, discoveries, inventions, societies, authors old and new, Viimeisimmät päivämäärät, löydöt, kexinnöt, seurat, uudet ja vanhat kirjailijat,
ellauri051.html on line 816: 236 It seems to me more than all the print I have read in my life. 236 Minusta se näyttää enemmän kuin kaikki kirjat, jotka olen lukenut elämässäni.
ellauri051.html on line 879: 297 The canal boy trots on the tow-path, the book-keeper counts at his desk, the shoemaker waxes his thread, 297 Kanavapoika ravia hinauspolulla, kirjanpitäjä laskee pöytänsä ääressä, suutari vahaa lankaansa,
ellauri051.html on line 1030: 442 Earth of shine and dark mottling the tide of the river! 442 Maa kiiltävä ja tumma kirjava joen vuorovesi!
ellauri051.html on line 1077: 487 This is the lexicographer, this the chemist, this made a grammar of the old cartouches, 487 Tämä on sanakirjailija, tämä kemisti, tämä teki kieliopin vanhoista kartsoista,
ellauri051.html on line 1426: 826 And chalk'd in large letters on a board, Be of good cheer, we will not desert you; 826 Ja liidulla suurilla kirjaimilla taululle: Ole hyvällä mielellä, emme hylkää sinua;
ellauri051.html on line 1697: 1088 This printed and bound book -- but the printer and the printing-office boy? 1088 Tämä painettu ja sidottu kirja -- mutta kirjapaino ja kirjapainopoika?
ellauri051.html on line 1819: 1206 I lead no man to a dinner-table, library, exchange, 1206 En johda ketään päivällispöytään, kirjastoon, vaihtoon,
ellauri051.html on line 1930: 1313 It is not in any dictionary, utterance, symbol. 1313 Sitä ei ole missään sanakirjassa, lausunnossa, symbolissa.
ellauri051.html on line 3180: Uspenski ja Mäkelä souteli pikkupillulla. Ovat ällöttäviä lastenkirjailijoita ja pahixia setämiehiä. Fedja-setä ja herra Huu on ellottavia, samaa luokkaa kuin hulvaton Uppo-Nalle ja Mikko Mallikas. Jotkut lastenkirjat on yhtä ällöjä kuin jotkut vanhemmat.
ellauri051.html on line 3184: 76-vuotias Mäkelä on menestynyt kirjailija ja hänet on palkittu urallaan muun muassa Valtion kirjallisuuspalkinnolla, Finlandia-palkinnolla sekä Eino Leino palkinnolla. Mäkelällä on aikuinen yli 50-vuotias poika Lauri ensimmäisestä avioliitostaan lastenkirjailija Maikki Harjanteen kanssa ja 15-vuotias pojantytär Sade.
ellauri051.html on line 3186: Maikki Harjanne on vielä 1 paska lastenkirjailija. Minttu- ja Villekirjat oli perseestä. Oi maa voimaa. Äidin mekossa on kukkia. Miten ne osasikaan olla niin elloja. The Danish Guy kalsarimainosten tasoa. Niissä tiivistyy 70-90-lukujen nelkkarimainen mauttomuus. The Danish Guyn muovikalsareissa haisee 20-luvun toxinen maskuliinisuus.
ellauri051.html on line 3190:
Hirmu monet misogyynit mieskirjailijat homoilee:
ellauri051.html on line 3210: setämäisyys~mieskirjailijuus. Ja niiden lapset oireilee.
ellauri052.html on line 33: Malamud Bellow ja Roth oli am. kirjallisuuden Hart Schaffner ja Marx, chicagolainen univormutehdas ja miestenvaatehtimo joka kuoli 2009. Halvat ja mauttomat Marxin veljexet. Bellow suhtautui suopeasti 2v vanhempaan Malamudiin, ison Paulin ikätveriin. Se oli vielä maalaisempi, kotosin Oregonista. Samanlaisia kujakatteja kaikki 3, nahattomia ja karvattomia kullikissoja. PST Bellowin maneeri on laittaa rinnastuxia ilman välimerkkejä niinkuin tän kappaleen alussa. Isaac Bashevis Singer ei kuulunut tähän poppooseen, se oli 1. sukupolven maahanmuuttaja.
ellauri052.html on line 47: Mitä höpöä se honaa izekin. Täähän on vaan toiveajattelua. Luulo ei ole tiedon väärtiä. No uskoisitko sitten hirsipuumiestä, joka arvattuaan väärin liian monta kirjainta on valmis menemään vakaumuxen edestä hirsipuuhun? Eli yxilön tahdon vapautta on se et se kuolee ihan mielellään der Führerin mahtikäskystä?
ellauri052.html on line 56: Henderson oli Salen oma mielikirja. Lukikohan se sitä ääneen izelleen ja sanoi "loistavaa" kuin Sven Tolppa. Conrad oli Solomonin mielikirjailija collegessa. Figures. Niisson paljon samaa. Elämää suurempia sankareita ja kaappihomoja. Salen Nobel-puhe on tyypillistä amerikkalaisille suunnattua amerikkalaista Geldjude potaskaa, sankareina Conradin ohella Milton Friedman ja Erich Auerbach, pahixina Robbe-Grillet ja punikit. Vielä yx uskomattoman tarkka Henderson lookalike on Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump. Kaikki nazaa: koko, luonne, typeryys, vulgaari puhetyyli, jättimäinen narsismi.
ellauri052.html on line 76: Kirjassa van der Valk lomailee, jonka juoni on pelkkää silmänlumetta matkakirjan päällä, lapsipornomiehen huorahtava vaimo strippaa Pietulle kiemurrellen videoiden tahdissa viekoittelumielessä. van der Valk menee hyytelöxi kuin Pylkkäsen tytöt, paizi keskellä on kivikova kanki. Pollarin pelastaa päättömältä panohalulta lopulta vain pikkurouvan huorahtavat mustat pikkarit, jollaisista puusepän poika ei koskaan ole pitänyt. Uskollinen Arlette pitkine reisineen, isoine perseineen, konkonenineen ja väkäleukoineen tietää sen, eikä sixi erehdy sellaisia ostamaan, vaan valizee valkoiset silkkipöxyt. Pahixilla on mustat kalsari, hyvixillä valkeat.
ellauri052.html on line 129:
Hyvin samansuuntaista kritiikkiä esittää suomalainen kirjabloggari. En siis ole ainoa joka valittaa.
ellauri052.html on line 130: Saul Bellow on keltaisen kirjaston inhokkikirjailijoitani. Kyyninen, raskalla kädellä kirjoittava mastodontti. Hidas ja seisahtunut kuin samea sisäjärvi tuulettomana syyspäivänä. No en tunne Bellowia, tietenkään, mutta sellaiselta miehen kirjojen lukeminen nyt vain tuntuu!
ellauri052.html on line 133: Bellowin kirjan Löyhäsuinen mies ja muita kertomuksia kansi näyttää, mistä on kyse. Ärsyttävä jäärä suu teipattuna. Hän on vaimolleen, ystäville, rakastajattarilleen ja koko seurapiirilleen yksi pain in the ass.
ellauri052.html on line 142: Bellowin kirjat ovat täynnä Alvar Aallon näköisiä miehiä: paksujen kulmien ja veltostuneiden yläluomien alta tuijottaa intensiivinen ja vaativa katse. Kai se on sitä karismaa. Hahmot ovat äärimmäisen itsekeskeisiä, mikä tekee kertomuksista tylsää ja synkeää itsetilitystä.
ellauri052.html on line 148: Bellowin kunniaksi täytyy sanoa, että kirjailijana hän on helposti tunnistettava. Arkiseen puheeseen sisältyy älyllistä filosofointia, melankoliaa ja komediaa, nokkeluuksia ja aforismeja. Varmaan siinä on itseironiaakin, mutta sepä jäi tällaiselta tosikkolukijalta huomaamatta.
ellauri052.html on line 191: Gangstereita se ihailee. Ne on kovia poikia. Tää kovajätkyyden ihannointi yhistää monia setämieskirjailijoita, oli ne kuinka piipunrasseja tai salakorsetteja oikeasti. Äkkiseltään tulee mieleen Salen lisäx Hemingvau, Conrad, Melville, Hannu Mäkelä jopa. Niitä on vaikka kuinka paljon.
ellauri052.html on line 196: Siitä se tosin vaan innostuisi. Tää Humboldt kirja on pukuhuoneen korttipakka, ihan loppuun selattu läjä jenkkiteeveeklisheitä.
Tän mä muistan Aku Ankasta: Kuoleman peikko mun hyytävi veren. Ammuin nuolen ilmoihin albatrossia mä haavoitin. Aku veisaa kyynelet silmistä roiskuen. Kenenkäs runo oli se Enoch Arden joka mainittiin Poirotissa? Ai niin se oli se Tennysonin tylsimys. Lisäksi on hänen runotuotteistaan mainittava romanssi "Genevieve", rajun ylevä rapsodia "Fire, famine and slaughter" ja draama Remorse. Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juvenile poems, Sibylline leaves ja Miscellanous poems. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Coleridge tutki saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi.
ellauri052.html on line 545: Nimitys antroposofia on vanhahko. Fichte käytti sitä. Rudi teki Fichtestä paskakaivoväitöskirjan. Rudi otti sanan käyttöön riitaannuttuaan teosofiseuran kaa. Ne oli liian brittejä ja itämaisia, Rudi halus jotain saxalaisempaa. Rudin versio on olevinaan pseudotieteellistä napaan tuijotusta ja nöyhdän lajittelua: imaginatio, inspiratio, intuitio. Kuvittelua, sisäänhengitystä ja sinne kazomista. Mitenkä ne jaxavat. Samaa sieluhöpötystä se vaan on, vaikka uusilla tuotenimillä ("astraaliruumis", haha). Narsishtien on vaikee uskoa et maailma jatkuu ilman minua. Olen ihmisyyden edustaja, Hegelin historian individi, humanismin piirimyyjä. Olen sitäpaizi erilainen kuin muut, muhun sattuu kuolema.
ellauri052.html on line 553: Steiner 1861-1925 oli itävaltalainen, Kroatiasta Wieniin muuttaneita. Nazit väitti sitä jutkuxi, heitti hajupommeja. Iskä yleni riistanvartijasta sähköttäjäxi. Rudi oli aika sekobolzi jo koululaisena. Suxet meni ristiin opejen kaa, koulut jäivät kesken, kunnes 30-vuotiaana teki yxityisoppilaana väitöskirjan Fichten egosta toiselle yhtä sekobolzille Rostockin yliopistoon arvosanalla välttävä.
ellauri052.html on line 607: Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Hän johti myös teosofista kirjakauppaa ja kustannusliikettä.
ellauri052.html on line 628: Teosofisen uskomuksen mukaan Krishnamurti sai tammikuussa 1910 näyn, jonka pohjalta julkaistiin kirja Mestarin jalkojen juuressa. Näyssään Krishnamurti kertoi nähneensä useitakin mestareita kuten Jeesuksen ja Buddhan, Saxan 1990 jalkapallojoukkueen Franz Beckenbauer valkkuna ja Leijonat 1995 "den glider in". Teosofit sopivat Krishnamurtin isän kanssa pojan huoltajuuden itselleen, vaikka isä tulikin myöhemmin katumapäälle ja yritti turhaan kumota sopimusta.
ellauri052.html on line 638: Krishnamurti tutustui Kaliforniassa kirjailija Aldous Huxleyyn, josta tuli hänen hyvä ystävänsä. Huxleyn vaikutuksesta Krishnamurtin puheet pelkistyivät ja selkiytyivät, ja hän alkoi myös kirjoittaa. Kolmiosainen kirjasarja Commentaries on Living julkaistiin 1950-luvulla. Krishnamurti asui Intiassa vuosina 1947–1949 ja otti vasta itsenäistyneen maan kansalaisuuden.
ellauri052.html on line 683: Eräkirjailija Henry Williamson oli tunnetusti homppeli. Robert Graves (minä Claudius) oli sekin vähintään puolikuivuri. Bernard Shawia on epäilty piilohomoxi (why can't a woman be more like a man?) T.E. lähetti izepaljastavia kirjeitä Pshawin vaimolle Charlotelle. Ja diggas Conradia (vielä yhtä piilohomoa). Luki kreikkaa ja latinaa (kuten mä) ja puhui arabiaa (mä en, ikäväxeni). Käänsi Odysseian ja jonkun Le Gigantesquen. Se omisti kirjan S.A.lle joka oli kai sen muslimipoikaystävä. Ei S.A.int, siis Suomen Armeija.
ellauri052.html on line 685: T.E. Lawrence oli siis toisen polven bastardi (mä yhdennentoista). Ei sukua D.H. Lawrencelle jolta tuli tää Lady Chatterleyn rakastaja samoihin aikoihin. Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn välin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri052.html on line 689: Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edelllinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan:
ellauri052.html on line 888: Humboldtin asiakaslahja oli elokuvakässäri. Väpelön misogyynin kirjailijan rantalomaseikkailut Marilynin kaa määräilevän vaimon selän takana.
ellauri052.html on line 889: Tarinan määräilevän vaimon nimi on Hepzibah joka on kerettiläisen Manassen äiti kuningasten kirjassa. Niille ei kuitenkaan käy kuinkaan. Humboldt-Sale on taas olevinaan Paavo Haavikko-Prospero. Piilohomo. Salen aikana marttyyri on pelle taiteilija.
ellauri052.html on line 896: Pouilly-Fuisse chardoneen shoveljeeri lie ottanut Ernest Hemingvaun kirjasta Moveable feast. Sale lukee menua oikealta vasemmalle ja panee Renatan puhumaan kuin maxullinen nainen. Salessa on tosi paljon Hofmannin karikatyyrijutkua. Sana hallussa mutta läpimätä ihminen. Yliluonnollisen sellainen. Ja aivan vitun kuolemanpelkoinen.
ellauri052.html on line 900: Nyt alkaa loppu olla käsillä. Humboldt lienee jälkeen yxi Salen alter egoista. Niinkuin myös George Swiebel joka käy Aahrikassa Hendersonina. Theo on kuin Wilt Whatmanin neekeripoikaystävä. Koko kirja on Salen painajainen ja märkä uni samaĺla. Nää on kaikki sen vaihtoehtoisia elämiä.
ellauri052.html on line 923: Sale haaveili ezen psska kirjat olis messiaanisia. Ei ollu. Ei sitä enää paljon lueta, se on menneen vuosituhannen toxinen setämies, poissa muodista. Mut on siinä paljon intertextuaalisuutta, kuten ristisanoissa.
ellauri052.html on line 930: Kun Salen halvexima sen vanhin poika psykiatri sanoo suorat sanat paskamaisesta isästään, pörähtään sen kimppuun äkäinen lauma Salen kirjallisia häntäkärpäsiä. The difficulty Greg Bellow has in grasping his father’s work is almost immediately apparent. His literary interpretations range from calling Humboldt’s Gift (1975) “a novel permeated by death consciousness” to writing that the protagonist of Henderson the Rain King (1959) “chooses a life path that brings him into contact with suffering and death.” (The very phrase “life path” would undoubtedly have made his father cringe.) Ehkäpä, just six että se on osuvaa.
ellauri052.html on line 937: Luikero Sale alkaa komennella porukoita heti kun sillä on pätäkkää. Se oli kuin Joosef Ebyktissä. Vassarimamusta tuli menestyxen mukana siirtomaasotien kova jenkkihaukka. Tabletin kriitikko Kreitner, jutku sekin, on joku salebändäri joka ei pidä vanhasta vassarista Gregistä. Ei Salekaan, psykoanalyytikko Greg on ikävä jäänne Salen köyhistä vuosista. Greg sanoo Salea kirjallisuussalonkileijonaxi, mistä kriitikkobändäri pahastuu. Vaan sitähän se oli mitä suurimmassa määrin.
ellauri052.html on line 1003: Onnexi on netti ettei tarvi enää juosta kirjastoissa kirjakaupoissa, näyttelyissä ja konserteissa ollaxeen intellektuelli. Sepä salemaisia kyldyyripellejä varsin vituttaa.
ellauri053.html on line 70: Eunukin eponyyminen kirja on ilmestynyt. Tässä kriitikon ensivaikutelmia.
ellauri053.html on line 106: Pakerran taas Carassuxen väitöskirjaa snobeista, Proustista ja Bergeristä. Päästyään rahoihin herrasväet pyrkivät vallasväen piireihin. Aristokattien tyylin (le style) sijaan tuli muoti (la mode), ja omaperäisyyden (originalité) tilalle nimekkyys (distinction). Kuten Kierkegard saa fiffigt fick det till: Det Erhvervede on parempi kuin det Oprindelige. Tämän päivän luokattomilla talouslipilaareilla muodin korvaa nyttemmin trendi ja distinctionin celebrity. Kielikin on vaihtunut.
ellauri053.html on line 110: Andre Gide oli irkku Oscar Wilden seelenbruder. Sai noobelin 1947. Mulla on sen Faux monnayeurs, Vääränrahantekijät. Se kertoo sen kouluajan homoiluista. Andre oli taustoiltaan kermaperse porvari. Ihmisen velvollisuus on olla onnellinen, se lainas Goethea. Sen eka kirja oli proosaruno Nourritures terrestres.
ellauri053.html on line 118: Bergson oli jutku. Huono matemaatikko josta tuli salonkien muotifilosofi. Peukutti biologiaa mekanismin sijasta. Sai kirjallisuuden noobelin 1927 vaikka ei pystynyt laahautumaan paikalle. Lipilaarit herrasväet ja jenkit tykkäsivät bergsonismeista:
ellauri053.html on line 142: Emile Zola dissas kanssa Hippolyte Tainea kun tää johti kirjallisuuden liian suoraan kirjailijan taustasta. Tää on mun ja eunukin keskinen ikuinen riidankappale.
ellauri053.html on line 179: E.Saarinen kehu kukoistussyöttiplokissa Aarnen tutkielman Puovon lyriikasta ihan kuplixi. Säntäs kirjakauppaan ostamaan samat Puovon paxut kootut runot kuin oli Aarnella, kun se vanhuxena väsäs nää arvostelut. Olix Puovo edes enää elossa? 2018, ei kai. Puovo veti paukuttamansa henxelit 2008, 77 vuotiaana. AK syntyi vuotta aikasemmin ja kuolee myöhemmin, se vietti 90-vuotispäivää äskettäin. Ketkäs muut teki niin? Ainiin runoilija Metastaasi ja sitä ihaillen siteeraillut Jean-Jacques. Paizi osat ovat vaihtuneet! Ihailija eli lyhyemmin kuin ihailtu, söikin paremmin. Josmä jostain syystä jäisin henkiin Eskin jälkeen mä olisin sen Aarne Kinnunen, en sen Metastaasi, vanha etäpesäke. Eski olisi Jeesus, puukonhaava mahassa, mä sen veli Peeveli, ex-telttailija.
ellauri053.html on line 181: Sevverra kiinnosti et lainasin Viikin kirjastosta Puovon paxut ja Aarnen laihemman tulkintapokkarin. Se on olevinaan Puovon runollusten ensyklopedia. Anssi Yli-Jyrä sano 50v-päivänään, et pipliakonkordanssit on paxumpia kuin ize piplia. No tää ei kyllä oo. Aarne on keskittynyt nähtävästi vain tähdellisimpään sisältöön. Jättänyt mielestään paskemmat pukerruxet vaille mainintaa. Raamatun kanssa sellainen peli ei vetele, kun koko kirja on samaa inspiroitua jumalan sanaa. (Italo Calvino kertoo tapauxen, jossa Muhammed torkahtaa kesken sanelun ja lause jää puolitiehen. Kirjuri jatkoi lausetta omasta päästä. Se meni Muhammediin täydestä. Kirjuri menetti uskonsa kirjaimelliseen ilmoituxeen.)
ellauri053.html on line 190: Aarnesta ei tullut kirjailijaa, tuli vaan professori. Sen palloista ei koskaan tullut isoja, lommoposki ei jaxa puhaltaa. Teki sitten retiisejä. Uarne on Caesarin murhaajan Brutuksen näköinen, synkkäkulmainen, kuin Frankensteinin hirviö.
ellauri053.html on line 192: Puovo kirjoittaa pullopalkalla, pyöristyen kirjakirjalta. Säädyllinen savolaismies on vähän pöyristynyt. Jos mä olisin kirjailija, niin en menettelisi noin rivosti. Viinaratteja oli vanhat kiinalaisetkin runoilijat, ja ukko Nooa. Ei siinä ole mitään hämmästeltävää, edes Suomen oloissa. Ei siihen selvin päin pysty, eikä täyspäinen rupea.
ellauri053.html on line 196: Tai hei! Jos tää koko kirja onkin vaan yx hemmetin iso läppä! Aarne heittää vanhan pöyhkimyxen naamalle kokonaisen pokkarillisen salavittuilua! Buahhahhahhhaa! Aarne nauraa nyt Krunikassa, siitäs sait Puovo! Its payback time! Revi siitä huumoria! Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi!
ellauri053.html on line 203: Eskin kirjaplokissa oli siis tämä merkintä: Lukenut tätä kimaltelevaa, uloshengittävää kirjaa viime viikot sukellustekniikalla, uiden hetken sen kirkkaudessa. Raikastuneena palaten arkiryskeisiin. Kinnunen avaa Haavikon kautta ja oman syvällisen ymmärrysmaailmansa kautta kielen, merkitysrakentumisen, reflektion aarrearkkuja. "Runon kieli sallii puhua myös ilman teemaa ja teesiä olematta silti mieletöntä." - Lukukokemuksen majesteetillisuutta ja lähestyttävyyttä lisää tekijän valitsema erinomainen tekniikka: joka sivulla hän lainaa Haavikkoa havainnollistaakseen näkökulmiaan ja valaisevuuksiaan. - Siinä mitassa innostuin, että äsken kävin Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa noutamassa Haavikon Kootut runot (864 sivua). ellauri053.html on line 205: Usean karanteeniviikon kuluttua yöpöydän kirjakasasta kuoriutui tää A. Kinnusen kimalteleva pokkari Morskea konisielu, jonka ehdin lainata Viikin kaupunginkirjastosta ennen karanteenia. Koska en ole sitä vieläkään saanut luetuxi, kerronkin ensin muuta Puovoon liittyvää.
ellauri053.html on line 207: Mä luin Puovosta (ja vähän Puovoakin) elämä ja teoxet tyyliin joku vuosi sitten, luin mm. Heikki Haavikon isän apoteoosin, ja Puovon korppikotkien kirjoittaman muisteluxen vanhan juopon viimeisistä vuosista. Siltä meni litra viiniä latkimalla päivässä vielä vuoteenomana. Mutta ei siitäkään pitänyt mun kertoa, vaan tästä: meillä tuli kirjailijasiskon kanssa melkein käsirysyä ja nokkapokkaa Puovosta, kun mä kerroin sille Puovon pulzarimpia puolia, ja se ei halunnut millään kuunnella. Siinä yhtyi K.C:n Aarnelta ym. saama uuskriittinen koulutus, ettei pidä yhtään välittää kirjailijasta, teoxet on oma maailmansa, plus se, että Paavon varhaisrunous, etenkin Puut, kaikki heidän vihreytensä (jonka Puovo rykäisi vaimon kuoltua) oli tehnyt siihen teini-ikäisenä syvän vaikutuxen. Mä, joka olen ihan toista sukupolvea kuten Riitta Pylkkänen, vaikken sentään ihan niin hiljattaista, en osaa samalla lailla nostaa Paavoa sille pedestaalille, jolla se olisi mielellään seisonut Virosta tuottamansa Stalinin pazaan rinnalla tai sijalla omistamansa mezän reunassa.
ellauri053.html on line 213: Kai sillä piti olla hyviäkin runoja, kerta ne oli tehneet kirjailija K. Carlsoniin niin syvän vaikutuxen. Kazotaampas siis, onko ensinnäkin Aarne Kinnusen valikoimissa näytteissä jotain mainizemisen arvoista. Tekniikka on tämä: otan jonkun Puovon runon, ja panen rinnalle jonkun toisen, joka siitä tuli mieleen.
ellauri053.html on line 295: A. Kinnunen on vanhan koulun miehiä, moderni ei mikään post. Make olis pöyristynyt: 1) fiktio on semantiikkaa, 2) fiktiossa ei ole sattumaa, Ja uuskriitikko: 3) runon ajatus on kirjoitettu runoon, mitä runoilija on mahtanut tarkoittaa, kuka välittää. Vaikka kyllähän Arska tässä niteessä kokoajan arvuuttelee, että mitähän se Paavo on tässä tuumannut, ja tietää liiankin hyvin millainen se on. Tää koko kirja on vähän elämä ja teos, Arskaa kiinnostaa Paavo paavalina, apostolin teot.
ellauri053.html on line 297: Vaik ei vaitiskaan. A. Kinnunen on hyyyyvin vanha (88v), ja sitä sixi kiinnostaa eniten miten A. Kinnuselle tulee pian käymään. Tää kirja on oikeesti A. Kinnusen taivastoivoa. Elämän merkitys on traaginen, Mikä merkitys? Emme pyytäneet tulla tänne, ja lähemme väsyneinä eläiminä. Mikä siinä on traagista? Vuohetkin on samassa jamassa. Niklas sanoi pienenä Sysmän hautuumaalla: on se traagista että täällä on näin paljon vainajia. Päkäkäkää.
ellauri053.html on line 352: laskee ja kirjaa, keskeyttämättä hän puhuu.
ellauri053.html on line 449: Olen palannut Uarnen "tulkintoihin" Puovon suolloxista kirjassa Korskea monisielu. Karhea nenänielu. Huovikko on kuin Frankenstein ja Kinnunen sen rakentama hirviö, joka turhaan koittaa saada luojastansa selkoa.
ellauri053.html on line 459: Ehkä kirjall. proffa ei viitti sanoo, että "musta tuntuu et" ja tulkinta kumminkin on sitte just sitä.
ellauri053.html on line 493: Tietolaatikko: Erwin Panofsky. Tää hemmo tuli jossakin jo mainituxi. Joo se oli Salen tuttuja. Kuvataidekriitikko. Lukee paxua kirjaa kuvassa kuin Aku Ankka tietokilpailuun. Uarne tykkäs sen esseestä Symbolism and Dürer's Melancolia. Kirjassa Morris Weitz: Problems in Aesthetics 1963. Uarnekin lie napsinut antidepressantteja. Dürerin kaiverruxessa lukee kyllä Melencolia I. Lepakon siivissä. Seinällä on sudoku ja permannolla koira. Panofskykin piti koirista. Sen koira oli Dion ja vaimo Pandora. Ne oli nähtävästi dionisteja. Erwin raotteli vaimon lipasta.
ellauri053.html on line 556: Semantiikkaa. Se on Uarnen mielisana. Sillä sanalla on rumat talousliberaalit jäljet. Mulla oli Hayakawan kirja niin nuorena etten edes sitä honannut.
ellauri053.html on line 630: Summa summarum eli loppukäteenveto: tää kirja on ihme autistista pöpötystä, kirja A. Kinnusesta enemmän kuin Puovosta.
ellauri053.html on line 841: Isoiskä Thakur kuzui ihmisiä kirjalliselle lounaalle mutta unohti tilata ruuan. Vieraat istui kuivin suin kun se kertoi kaskuja ja nauroi ize päälle. Ajoi kolmipyöräisellä Park Streetillä päällä 2 takkia, toinen nurinpäin.
ellauri053.html on line 1134: I gazed at the sky and wove in the Tihrustin taivaalle ja kirjailin
ellauri053.html on line 1135: blue the letters of a name I had known, Sinisellä entistutut nimikirjaimet,
ellauri053.html on line 1153:
William Butler Yeats (13. kesäkuuta 1865 Sandymount, Irlanti – 28. tammikuuta 1939 Menton, Ranska) oli irlantilainen runoilija. Yeats oli merkittävä voima perinteisen irlantilaisen kulttuurin elvyttämisessä ja yksi Irlannin kansallisteatterin perustajista. Yeats sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1923.
ellauri054.html on line 45: Johan Amos Comenius (tšek. Jan Amos Komenský (kuuntele ääntämys?, lat. Iohannes Comenius, saks. Johann Amos Comenius, unk. Comenius Ámos János) (28. maaliskuuta 1592 – 15. marraskuuta 1670) oli tšekkiläinen kasvatusajattelija, teologi, opettaja, filosofi, kasvattaja ja kirjailija. Itseään hän piti etenkin teologina, vaikka jälkimaailma on oppinut tuntemaan hänet enemmän pedagogina, kasvatusajattelijana ja koulujen uudistajana.
ellauri054.html on line 57: Teos, joka nosti hänet maailmanmaineeseen oli kuitenkin Janua linguarum reserata, Avattu kielten ovi (1631), latinan kielen realistista ajattelutapaa hyödyntävä oppikirja, josta otettiin pian painoksia eri kielillä Euroopassa.
ellauri054.html on line 66: Comeniuksen tuotanto on yli 200 teosta, ja useita käsikirjoituksia on tullut päivänvaloon vasta omana aikanamme. Varsin dramaattinen oli myös hänen suuren pansofisen pääteoksensa kohtalo. Sitä ei yrityksistä huolimatta painettu ja käsikirjoitus kulkeutui lopulta pietistien mukana Saksan Halleen August Hermann Francken laitosten kirjastoon. Hallessa teoksesta painettiin sen ensimmäinen osa, Panegersia (1702), mutta ilmeisesti ankaran kritiikin takia käsikirjoitus katosi lopulta kirjaston mittaviin kokoelmiin, josta sen lopulta löysi professori Dimitri Tschizewskij 1930-luvun puolivälissä. Monien tutkijoiden vuosien ponnistelujen tuloksena tämä ihmiskunnan uudistamiseen tähtäävä pansofinen suurteos painettiin Prahassa vuonna 1966.
ellauri054.html on line 72: Tarton yliopistossa kreikan ja itämaisten kielten professorina työskennellyt nuori ruotsalainen kielimies Johannes Gezelius vanhempi tutustui Comeniuksen pedagogisiin ajatuksiin, ja käänsi tämän Janua linguarum reserata -oppikirjan Uuden testamentin kreikaksi käyttäen sitä oppimateriaalina. Gezelius kuului Comeniukselta vaikutteita saaneeseen ireeniseen (kreikan eirene ’rauha’) reformistipiiriin ja osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovittelemaan pyrkivään kokoukseen, jossa hän on ilmeisesti tavannut Comeniuksen.
ellauri054.html on line 74: Suomen kieli kiinnosti Comeniusta, koska hänelle lahjoitettiin vuonna 1646 kaksi kappaletta ensimmäisen suomenkielisen Raamatun (1642) painoksesta. Tältä ajalta ovat myös peräisin Comeniuksen havainnot suomen ja unkarin kielten yhtäläisyyksistä, jotka hän esittää teoksessaan Methodus linguarum novissima. Pian arvovaltainen Leibnizin johtama perinne alkoi pitää häntä suomen ja unkarin kielisukulaisuuden keksijänä. Paska E. N. Setälä koitti lykätä kunniaa saksalaiselle Martin Vogelille, kusipää kirjallinen varas.
ellauri054.html on line 76: Comeniuksen aatteita hyödynsi eniten Suomessa Gezelius. Hänen toimintansa takia Comeniuksella on merkittävä sija suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen historiassa. Comeniuksella oli Suomessa myös kriitikkonsa. Turun akatemian kaunopuheisuuden professori Daniel Achrelius pilkkaisi Gezeliuksen comeniuslaista opinto-ohjelmaa vuosikaudet, eikä sietänyt pakanallisten kirjailijoiden syrjintää, joka tuli esille Comeniuksen teoksissa ja jota Gezeliuskin toteutti hiippakunnassaan.
ellauri054.html on line 78: Puhdasoppiset teologit pitivät Comeniusta myös epäilyttävänä kirkkokuntien väliseen sovitteluun tähtäävien pyrkimysten (irenia) vuoksi syyttäen häntä synkretismistä. Kritiikki huipentui kuitenkin vasta 1700-luvulla, jolloin Turun akatemiassa hyökättiin Comeniuksen luonnonfilosofiaa vastaan ja Anders Lundbom laati aiheesta väitöskirjan De physica Mosaica Comeniana (Comeniuksen mooseslaisesta fysiikasta, 1753) professori Carl Fredrik Mennanderin johdolla.
ellauri054.html on line 80: Comeniuksen didaktiset ansiot kuitenkin tunnustetaan. Kun Mennanderin omassa, opiskeluaikana julkaistussa väitöskirjassa kritisoidaan avoimesti Comeniuksen filosofiaa, on mahdollista, että tämä kriittisyys lisäsi varovaisuutta.
ellauri054.html on line 85: Comeniuksen mielessä oppikirjatyön lisäksi kehkeytyi suuri pansofinen haave ihmiskunnan johtamisesta rauhan tilaan. Suunnitelman hän puki seitsenosaisen teoksen muotoon, jolle antoi nimen De rerum humanarum emendatione consultatio cathoica (Yleinen neuvottelu inhimillisten asioiden parantamisesta). Tästä idealismista ruotsalaiset eivät olleet kiinnostuneita ja koska Comenius vielä osallistui Thornin uskonnollisia ristiriitoja sovitteleviin neuvotteluihin (1645), alkoivat välit Comeniukseen viiletä ja lopulta Oxestierna tahtoi toteuttaa ruotsalaisen koulunuudistuksen vanhan suunnitelman pohjalta. Comenius tunsi työnsä valuneen hukkaan, vaikka tältä ajalta on peräisin eräs hänen didaktisen osaamisensa merkittävimpiä teoksia Methodus linguarum novissima (Kielten uusin menetelmä).
ellauri054.html on line 91: Kesäkuussa 1654 Comenius lähti Sarospatakista suuren oppilasjoukon saattaessa häntä kauas kaupungin ulkopuolelle. Puolan Lesznossa odottivat uudet haasteet poliittisten jännitteiden kasvaessa taas Ruotsin ja Puolan välille. Pian Lesznon kaupungissa väkivalta ja epäjärjestys lisääntyivät. Eri puolilla syttyi tulipaloja Comenius perheineen ollessa hengenhädässä. Comenius kaivoi kuopan talonsa lattian alle ja kätki sinne arvokkaimmat käsikirjoituksensa paeten perheineen kaupungista. Vain muutama hiiltynyt käsikirjoitus vältti tuhon. Lopullisesti tuhoutuneita olivat pansofian periaatteet sisältävä käsikirjoitus, samoin suuri tšekinkielen sanakirja, johon Comenius oli koonnut aineistoa yli 30 vuotta.
ellauri054.html on line 120: Löysin Käpykylän kirjaston poistoblyysistä Hannu Riikosen respiittityön Mikä on essee? Que sais-je? 30 vuoden takaa. Oliko Hannu essessään saatuaan sen julki? Tai edes täpinöissään? No ei luulee eunukki, se on pikemminkin cool and dry. Kuin hyvin tuuletettu skafferi.
ellauri054.html on line 124: XIV vuosisadan alkupuolella japanilainen Kenkku toteaa esseekäärössä Joutilaan mietteitä (Tsureziregusa): "tuntuu kuin jokin merkillinen hulluus vaivaisi minua: istun päiväkausia joutilaana mustekiven ääressä ja vailla vasituista aikomusta kirjoittelen muistiin mielessä ajelehtivia joutavia mietteitä." Hän toteaa suurimmaxi iloxeen "istua yxin lampun valossa avoimen kirjan ääressä ja tutustua menneiden aikojen ihmisiin." Söiköhän Kenkku okonomiyakia? Me tehtiin sitä tänään. Hyvää! Pekka Suhonen ois tehnyt siitä esseen. Wursthaus Gutes Essen, oli Cambridge Massachusettsissa.
ellauri054.html on line 128: Essee edellyttää kykyä ajatella suuria ajatuxia, peri hypsous kuten terotti Pseudo Longinos. Mul on se, ostin Sysmän kirjakyläpäiviltä. Konkan Elämän antimet ei tässä kazannossa kelvannut "Tuus" Tarkalle (mul on kai se, oon ainaskin lukenut). Jouko Tyyrin lehtipakinat muka kelpasi. Niihin en ole sormellakaan koskenut. Se oli joku ohjaaja.
ellauri054.html on line 175: Horatiuxen miälest kirjallisesta esityxestä piti olla lukijalle huvia ja hyötyä, prodesse et delectare. Must riittää eze huvittaa kirjottajaa.
ellauri054.html on line 187: Riikonen even found his wife-to-be, Salme Marjatta, at the University. They both studied Latin and attended the same lectures. The couldn’t marry until 11.5 years after their first meeting, however, as H. K. Riikonen wanted to follow scholar Valentin Kiparsky’s advice to not marry until his dissertation was complete. "Saatuani väitöskirjani valmiixi aion palata mielirunoilijani Horatiuxen pariin." Julkaistuaan kirjeet Tarastin kanssa kirjana Eero ja Hannu (vai oliko se toisinpäin) se sanoi myhisten partaansa: "seuraavaxi aion julkaista rakkauskirjeeni."
ellauri054.html on line 191: Kuinka sattuukaan Hannun vaimo on kirjastonhoitaja. Salme Marjatta Riikonen made her career as a librarian at the Faculty of Arts library. She has been retired for years. The Riikonen’s two children have followed in their parents’ footsteps. One of them holds a Master's degree in Swedish, and the other in Spanish.
ellauri054.html on line 201: Karl Marx innostu Dideroosta saatuaan sen kirjan Engelsiltä lahjaxi.
ellauri054.html on line 213: Matthew Arnold (24. joulukuuta 1822 Laleham, Middlesex – 15. huhtikuuta 1888 Liverpool) oli englantilainen viktoriaanisen ajan runoilija sekä yhteiskunta- ja kirjallisuuskriitikko. Arnold työskenteli koulutarkastajana. Ei se kuitenkaan ollut pedantti. Hän oli kuuluisan Rugby Schoolin rehtorin Thomas Arnoldin poika ja vähemmän kuuluisien Tom Arnoldin ja William Delafield Arnoldin, romaanikirjailijan veli. Wordsworthin kamuja. A voice poking fun in wilderness. Oliko sekin puun takaa huutelija? Caricature from Punch, 1881: "Admit that Homer sometimes nods, That poets do write trash, Our Bard has written "Balder Dead," And also Balder-dash". Tennysonin ja Browningin jälkeen viktoriaanisten runoilijoiden twit-kisan pronssimies. "It might be fairly urged that I have less poetical sentiment than Tennyson and less intellectual vigour and abundance than Browning; yet because I have perhaps more of a fusion of the two than either of them, and have more regularly applied that fusion to the main line of modern development, I am likely enough to have my turn as they have had theirs." Arnold got into his poetry what Tennyson and Browning scarcely needed (but absorbed anyway), the main march of mind of his time.
ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
ellauri054.html on line 236: Kirjallisuus, kirjallinen tuotanto ei minun silmissäni eroa eikä edes ole erotettavissa muusta ihmisestä ja yhteisöstä. Voin nauttia teoxesta, mutta minun on vaikea arvostella sitä tuntematta ize ihmistä, ja sanoisin mielelläni: hedelmistään puu tunnetaan. Kirjallisuuden tutkimus johtaa minut siten aivan izestään ihmisluonnon tutkimuxeen.
ellauri054.html on line 242: Mannin Tompalla on kokonainen nide Goethea koskevia esseitä. Maksim Gorkillakin on kirjallisuusesseitä, varmaan Romain Rollandista. Tuglas-seuran Tuglas esseili eestin kielellä. Nää on kyl jo Hannulla keräilyeriä.
ellauri054.html on line 348: Swiftin hevosen nimi oli Houyhnhnm. Heppahullussa hepat hirnuu Hirn. Yrjö Hirn oli estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori. Sittemmin virat erotettiin. Aarne hoiti estetiikan ja Hannu nykyiskansain kirjallisuuden pallia. Hannun palli ainakin on uhanalainen. Hirn oli armoitettu esseisti. Punaposken kamu Göran Schildt (hönö purjehtija) vähän kritisoikin Hirniä. Hirn oli oman aikansa punaposki. Mulla taitaa olla myös jotain läpysköitä Emil ja Henrik Zilliacuxilta Callen peruja. Niitä ei ole suomennettu valittaa HK:n sininen.
ellauri054.html on line 473: Browning Inc. sponssaa myös naispyssyjärjestöjä kuten Becoming an outdoors woman, ja pyssykirjailijajärjestöjä kuten Outdoor Writers Association of America. Outdoors tarkoittaa Amerikassa nähtävästi paukuttelua.
ellauri054.html on line 546: Meniskö Sordello ja leidi Palma nyt mimmoisiin? Se jää vähän auki. Loput kirjasta III on Browningin omia suunnitelmia.
ellauri054.html on line 562: Höh? Mitä? Eihän tässä ole päätä eikä häntää. Browningin aikalaiset vittuili ettei ne runon luettuaankaaan tienneet onko Sordello henkilö, paikka vaiko kirjan nimi.
ellauri055.html on line 48: Koljalla oli Bouchetn runokirja mukana ruttomökissä. Kuplamahainen Google ei tarjoa ollenkaan Bouchetn Jeania 1500-luvulta vaan tyrkyttää jotain nimikaimaa jenkkineekeriä sivukaupalla.
ellauri055.html on line 159: Colas on Nikolaos eli Nikke. 4 poikaa: katolinen kangaskauppias, hugenotti kirjakauppias, kersantti (ei pohjimmiltaan paha), kuopus (hyvämaineinen muttei ruudinkexijä).
ellauri055.html on line 197: Se et ton luokan paskiainen tykkää Plutarkhoxesta heittää epäilyxen varjon koko kirjan ylle. Mullon siitä jotain osia ranskaxi. Pitäis lukea alkuperäisenä.
ellauri055.html on line 248:
ellauri055.html on line 254: Olen joskus kysynyt oppineilta ikävystyvätkö he samoin kuin minä lukiessään Homerosta, ja kaikki rehelliset henkilöt ovat tunnustaneet, että kirja on liukunut heidän käsistään.
ellauri055.html on line 260: En välitä paljon hänen matkastaan Brundisiumiin, kehnon päivällisen tai kahden lurjuxen riidan kuvauxesta, jossa toisen miehen Rupiliuxen sanat haisivat kuin märkivät paiseet ja toisen maistuivat etikalta. Erittäin vastenmielistä minusta on ollut lukea hänen vanhoja naisia karkeasti ivailevia säkeitänsä, enkä voi käsittää mitä ihailemista on siinä, että hän sanoo mesenaatille kohottavansa ylevän ozansa tähtiin jos mesenaatti antaa sille läpyjä. Typeryxet ihailevat kaikkea mitä maineikkaan kirjailijan teoxiin sisältyy.
ellauri055.html on line 266: tuo barbaariko, joka on sepittänyt kymmenen kirjaa puisevia säkeitä 1. Moosexen kirjan 1. luvun pitkäveteisexi selityxexi?
ellauri055.html on line 473:
ellauri055.html on line 475: Minua harmittaa virren 440 poisjättäminen nykyisestä virsikirjastamme. Nyt sillä olisi käyttöä.
ellauri055.html on line 477: Vanhan virsikirjan virsi 440 (joka hyväksyttiin kirkolliskokouksessa v. 1938) on ajankohtainen monessa mielessä. Valitettavasti sitä ei otettu enää mukaan uuteen virsikirjaan v.1986.
ellauri055.html on line 481: Lähetin vuonna 1981 virren sanat useisiin lehtiin sekä joillekin yksityshenkilöille (jostain syystä myös ULF SUNDQVISTILLE, muistaakseni silloiselle opetusministerille). Toivoin silloin, että virsi olisi säilytetty uudessa tulevassa virsikirjassa. Mutta monien muidenkin suureksi pettymykseksi se jätettiin siis pois.
ellauri055.html on line 560: Sysmän värin ja maalin mies näkyi maalaavan jälleen kerran jo ennestäänkin kylän parhaassa maalissa olevaa taloaan entisen myymälänsä vieressä. Vähän laitan maalia, se sanoi. Olen asunut tässä talossa lähestulkoon koko ikäni, se vielä kehaisi, kirahvinnäköinen miehenkuikelo. Viereisessä entisessä värimyymälässä möi sälää Antiikista nykyaikaan 2 herraskaista vanhusta. Seija ei kärsi mennä sinne kun ne tarttuu ostajaan kuin kärpäset ja seuraa perässä kommentoiden vaarujansa Constant Comment tyylillä ja utelevat kaikkea. Seija ei kehtaa olla ostamatta mitään. No mäkin jouduin ostamaan värikäskantisen kansanpainoxen Taata Sillinpään kirjasta Setämiehen tie kiskurihinnalla a 4:50e. (Ilmatteexi ize löytäneet Suomalaisen kerhon poistohyllystä Tukholmasta.) Siinä on mustavalkoisia kuvia Taata-filmistä. Selkä oli irronnut, mistä huomautin alennuxen toivossa, mutta pihi äijä näytti omaa liimaputkea ja neuvoi että tälläsellä voit sitten liimata seljän kii. Hinnasta ei tinkinyt.
ellauri055.html on line 581: Hauska sisäpiirin pila: rva Torsson ei muista suomalaisen Johannes nimisen kirjailijan sukunimeä! No Linnankoski tietysti! Tulipunainen kukka eikä sininen! Ei mikään nen-päätteinen nimikään! Rva Margitille salavittuillaan ankarasti hopealusikoista. Sehän on kuin joku harakka. Kirjat ovat sentään kultaa.
ellauri055.html on line 592: Laren voimailuinnostus on tosi naurettavaa. Handen kädetys kirjapinon takana on paljon kunniotettavampaa.
ellauri055.html on line 609: Kuvankaunis arkkitehti osoittautuu puisevaxi ja haluu vaan sitä yhtä. Kotimatkalla Johannes tunsi Mirandan tukassa tutun tuoxun. Ei kun aittasulkeisiin kuin musta Lumikki. Nyt saat naija mua. Hannexelle näyttää tää 1 säälipano riittävän koko kirjan ajaxi.
ellauri055.html on line 620: Jean de La Bruyère s. elokuu 1645, Pariisi, Ranska - 10. toukokuuta 1696, Versailles oli ranskalainen kirjailija, moralisti ja satiirikko, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan Les Caractères de Théophraste traduits du grec avec Les Caractères ou les moeurs de ce siècle, jota pidetään yhtenä Ranskan kirjallisuuden mestariteoksista. Ei se ollut aatelinen vaan tavallinen rotinkainen.
ellauri055.html on line 624: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi.
ellauri055.html on line 644: Paikalle sattuneet Jehovan todistajat utelevat: Kummalla puolella neiti on? Jumalan vai saatanan? Se on Jussi! Jussi tosiaan on tullut aiemmalla lennolla. Kuikkamainen neiti Cock haluisi silti tete a tetee Handen kaa. Valitettavasti se ei käy nyt päinsä. Kesä ja kirjakin on jo lopussa.
ellauri055.html on line 652: Ei hemmetti on tässä epilogikin kuin el Zorrossa. Jaxaa jaxaa. Jos se on poika, sen nimexi tulee Johannes. Eelis Johannes. Muuten Jenni. Munia, ei saa täristää. Täm. puol. ylösp. Naisten mielikirjat on aina tämmöisiä: sankaritar miettii otanx mä tän vai tän vaiko ehkä molemmat. Haukotuttavasti tietoa vaan mehiläisistä.
ellauri055.html on line 659: Seija lukee aamu-uutisia luurista kuin herännäiset virsikirjaa. (Värisevällä äänellä:) Anna mun saada suotuisa loppu / kuin Eero-sedällä. Eero-sedän viimeinen sana oli perkele. Se kai sitä oli ovella vastassa. Se kuoli tenniskentän pukuhuoneessa.
ellauri055.html on line 664: Mun oli ihan pakko ostaa Antti Hyryn Leveitä lautoja Sturenkadun ynseän vanhusrepukan divarista ylihintaan, painostettuna. Oisko sittenkin pitänyt ottaa sotakirja tai joku Remes.
ellauri055.html on line 709: Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
ellauri055.html on line 712: Lagerkvist kasvoi maalla uskonnollisessa perheessä. Nuoruuden vaikutteet säilyivät voimakkaina, vaikka hän otti nuorena miehenä etäisyyttä uskonnolliseen taustaansa, kiinnostui sosialismista, ja alkoi kannattaa kirjallista ja taiteellista radikalismia. Hänen ensimmäinen maailmansodan aikana kirjoittamansa teokset huokuvat äärimmäistä pessimismiä, mutta vuosien varrella se pehmenee ja Det besegrade livet (1927) julistaa jo uskoa ihmiseen ja ihmiskuntaan. Ja varmaan talousliberalismia.
ellauri055.html on line 735: Antti ja Maija avioituivat Oulussa 28.5.1955. Perheeseen syntyi kuusi lasta. Antti valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1958. Samana vuonna julkaistiin Antin ensimmäiset kirjat: novellikokoelma Maantieltä hän lähti ja romaani Kevättä ja syksyä.
ellauri055.html on line 747: Viimeisinä vuosina tärkeäksi harrastukseksi tuli Hämeenkylän kirkolla kokoontunut miesten kirjallisuuspiiri, jonne Antti tuli myös Kuivaniemeltä, junalla tai lentokoneella. Enimmäxeen luettiin Antin kirjottama kirja. Aitta tai Uuni. Tai Leveitä lautoja.
ellauri055.html on line 756: Oivalla on näin vanhemmiten luettuna vinoa izekohtaistakin huumoria. Parempi luettava nyt kuin lapsena, epäoikeudenmukaisuus ei satu kun ei ole lapsi ize. Ja kyllä se niin vaan on et romaaneissa kiinnostaa se että niissä kirjailijat kertoo izestään reilummin kuin ne muuten kehtaisivat.
ellauri055.html on line 781: Ei hizi kyl 80-90% romskuista koskee geenien ja meemien, elikkä rahan ja rakkauden yhteensovituxen haikeutta. Aloin lukea Maila Talvion taparomaania Niiniven lapset. Tästäkin pitää tehdä taulukko: kirjailija, teos, lisääntyjät, reviirit ja vartijat.
ellauri055.html on line 783: Kylmä oon sit hyvä kirjallisuuden tutkija: mulla on teorioita ja hypoteeseja, iso aineisto, taulukoita ja tilastoja. Vähän ryhtiä tähän hommeliin.
ellauri055.html on line 796: Sellaiset rompskut on siis muotopuolia joista puuttuu joko romanssi tai reviiri. Hypoteesi on että sellaiset kirjat on joko lapsellisia tai vanhusmaisia. Manninen ja Paloheimo on vähän lapsellisia, Hyry on täysin vanhusmainen.
ellauri055.html on line 848: No ei. Kyllä tässä vemputellaan vielä vaikka kuinka kauan, ja viimeiset tipat menee silti kintuille. Tattilan äijän rouva likvidoidaan seuraavax, Vihtorikin saa loppupeleissä uuden Huldan ja leikkaa wiixensä. All is well. Tää on kyllä niin setämiesten kirja että.
ellauri055.html on line 852: Kas tuoltahan se Sillinpää taas tulla haaruaa sanoivat helsinkiläispojat. Sibelius merkizi päiväkirjaansa että Sillinpään naama näytti kirveellä veistetyltä tai jotain sellaista.
ellauri055.html on line 883: Kesken jääneet opinnot antoivat kuitenkin paljon vaikutteita Sillinpään myöhemmälle kirjalliselle tuotannolle. Sillinpään ajatteluun vaikuttivat Charles Darwin kehitysoppeineen sekä saksalaiset biologi ja filosofi Ernst Haeckel ja Nobel-kemisti Wilhelm Ostwald ja myös Leo Tolstoi ja Arvid Järnefelt. Heidän vaikutustaan oli Sillinpään biologinen determinismi ja periaatteellinen väkivallan ja sotien vastustaminen sekä usko siihen että luonnontieteet kehittyessään siirtäisivät tällaiset atavistiset ilmiöt historiaan. Myöhemmin Sillinpää tutustui myös saksalaiseen Oswald Spengleriin ja omaksui häneltä ajatuksen sivilisaatioiden ihmiselämää vastaavasta elinkaaresta. Naziainexiakin oli siis, mutta mäkitupalaisena se ei siihen hurahtanut.
ellauri055.html on line 904: Suomen sisällissodan aikana Sillinpää pyrki olemaan puolueettomana. Hän joutui kuitenkin vuoron perään sodan kummankin osapuolen pidättämäksi ja arvosteli sekä punaisten että valkoisten suorittamia väkivallantekoja. Valkoisten voittonsa jälkeen käynnistämät kostontoimenpiteet teloituksineen herättivät Sillinpäässä suuttumusta. Keskellä sotaa Sillinpää suomensi belgialaisen symbolistin Maurice Maeterlinckin teosta Köyhäin aarteet (Le trésor des humbles). Veristen selvittelyjen kiihtyessä Sillinpään kotipitäjässä tämä mystiikkaa lähenevä köyhyyden filosofia auttoi tyynnyttämään kirjailijan mieltä. Hän pyrki näkemään pintaa syvemmälle niihin syihin, jotka olivat johtaneet sisällissodan kaltaiseen murhenäytelmään.
ellauri055.html on line 910: Saavuttamansa menestyksen innostamana Sillinpää alkoi rakentaa itselleen ja perheelleen Saavutus-nimistä kirjailija-asuntoa Hämeenkyrön Vanajan kylään. Sillinpään koulukaverin Bertel Strömmerin suunnittelema, uusklassista tyyliä edustava huvila valmistui joulukuussa 1920 muuttokuntoon. Huvila jäi kuitenkin osin keskeneräiseksi Sillinpään rahavaikeuksien takia ja sen rakentamisesta alkoi Sillinpään seuraava velkakierre. Sillinpään perhe asui huvilassa vakinaisesti vuosina 1920–1925 ja vielä 1927–1928. Sen jälkeen kun Sillinpää perheineen muutti 1929 Helsinkiin he asuivat Saavutuksessa enää satunnaisesti lähinnä kesäisin ja joulunpyhien aikaan. Saavutus joutui Sillinpään juntin kustantajan haltuun hänen velkojensa panttina.
ellauri055.html on line 912: Sillinpää julkaisi 1920-luvulla lähinnä novellikokoelmia sekä vuonna 1923 ilmestyneen pienoisromaanin Hipsu ja Ragnar, jota hän itse myöhemmin piti parhaana teoksenaan. Lyhyestä virsu kaunis. Samaan aikaan Sillinpään taloudelliset ongelmat lisääntyivät ja hän velkaantui jatkuvasti lisää. Hän ei myöskään pystynyt tuottamaan kustantajan haluamia uusia romaaneja. Sillinpään kustantaja WSOY tarjosi hänelle lopulta ratkaisuksi vakinaista työtä kustannustoimittajana. Sillinpää olikin vuosina 1925–1927 WSOY:n palveluksessa ja hän asui tämän ajan perheineen Porvoossa. Vuonna 1927 he palasivat takaisin Hämeenkyröön ja Sillinpää onnistui jonkin aikaa hankkimaan riittävästi rahaa kirjallisilla töillään. Syksyllä 1928 paikallinen sähköyhtiö katkaisi maksamattomien laskujen takia sähköt Saavutuksesta ja Sillinpään perhe joutui muuttamaan pimeästä talosta Tampereelle, jossa he asuivat sitten vuoden verran ennen Helsinkiin muuttoa.
ellauri055.html on line 914: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 918: Vaikka 1930-luku olikin Sillinpäälle kirjallisesti menestyksen aikaa, hän velkaantui edelleen kiihtyvällä vauhdilla suurelta osin siksi, ettei hän pystynyt hallitsemaan rahankäyttöään. Myös Sillinpään alkoholiongelma paheni edelleen näinä vuosina, ja hän saattoi nauttia korillisen olutta ja konjakkipullon päivässä. Vuonna 1939 Sillinpäätä kohtasi vielä kova isku, kun hänen vaimonsa Siikri kuoli keväällä keuhkokuumeeseen.
ellauri055.html on line 922: Sillinpäätä oli jo pitkään pidetty varteenotettavana Nobel-ehdokkaana ja syksyllä 1939 hän voittikin Nobel-komitean äänestyksessä palkinnosta kilpailleet sveitsiläisen Hermann Hessen ja alankomaalaisen Johan Huizingan. Myöhemmin Sillinpää luovutti kultaisen Nobel-mitalinsa Suomessa sotaponnistelujen hyväksi järjestettyyn jalometallikeräykseen, mahdollisesti ruotsalaisen kirjallisuusnobelisti Selma Lagerlöfin esimerkin pakottamana.
ellauri055.html on line 925: Suomen ja Neuvostoliiton välisen "uuden ystävyyspolitiikan" alettua jatkosodan jälkeen Sillinpään marssilaulu joutui Yleisradiossa soittokieltoon ja se rasitti kirjailijan mainetta YYA-Suomessa ja itänaapurissa.
ellauri055.html on line 928: Sillinpään pitkään jatkunut oleskelu Ruotsissa oli alkanut herättää arvostelua Suomessa, ja osin tämänkin takia hän palasi Suomeen vähän ennen talvisodan päättymistä 9. maaliskuuta 1940. Talvisotaa seurannut välirauhan aika johti Sillinpään elämän suurimpaan kriisiin. Sodanaikaiset paineet, avioero ja holtittomaksi riistäytynyt alkoholinkäyttö romahduttivat Sillinpään terveyden. Syksyllä 1940 hänet vietiin pakkohoitoon Kammion sairaalaan, jossa hän oli vuoteen 1943 saakka. Silloin hän pääsi asumaan tyttärensä Saara Kuitusen perheeseen, joskin holhouksen alaisena, ja vuonna 1944 Sillinpään ystävästä Kustaa Vilkunasta tuli hänen holhoojansa. Sillinpään raha-asiat järjestyivät kustantaja Otavan avulla niin, että hän saattoi viettää loppuelämänsä taloushuolista vapaana. Sota-ajan kriisit haittasivat Sillinpään kirjallista työtä niin, että häneltä ilmestyivät 1940-luvulla vain romaanit Elokuu 1941 ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus 1945, nekin osin viimeistelemättöminä. Molemmat teokset olivat kuvauksia pettymyksestä, uupumisesta ja alkoholismista. Tommosta Henrik Tikkasgenreä.
ellauri055.html on line 932: Sodan jälkeen Sillinpää teki uuden tulemisen harmaapartaisena, kalottipäisenä Taatana. Hän alkoi esiintyä säännöllisesti radiossa lukemassa tekstejään, ja Taatan joulusaarnoista tuli vuodesta 1945 alkaen jokavuotinen rituaali aina hänen kuolemaansa saakka. Näissä radiopakinoissaan Taata keskittyi paljolti muistelemaan nostalgisesti lapsuusvuosiaan Hämeenkyrössä. Jo kesällä 1945 lähetetyssä radioreportaasissa Sillinpää kierteli kotiseudullaan toimittaja Unto Miettisen kanssa, ja sen aikana haastateltiin kirjailijan hämeenkyröläisiä tuttavia. Joulusaarnat sopivat Yleisradion uuden pääjohtajan Hella Wuolijoen ohjelmapoliittiseen linjaukseen, jonka mukaan kulttuuria oli tarjottava kaikille radionkuuntelijoille ja sen oli oltava korkeatasoista. Niiden ideoija oli radion teatteriosaston päällikkö Matti Kurjensaari. Joulusaarnojen valmistelu alkoi jo varhain syksyllä, jolloin Saara Kuitunen valikoi isänsä teoksista sopivia teemoja ja Taata muokkasi tekstit esityskuntoon yhdessä Heikki A. Reenpään ja Aarne Laurilan kanssa. Taata itse valmistautui esityksiin huolellisesti opetellen tauot, rytmitykset ja painotukset. Osaltaan Taatan muistelmat mäkitupalaisperheen vaatimattomasta joulunvietosta rohkaisivat raskaista sotavuosista toipuvia suomalaisia, ja monelle radionkuuntelijalle ne olivat ensimmäinen kosketus hänen kertomataiteeseensa. Taatan saapuminen Fabianinkadun radiotaloon oli elämys hänelle itselleen ja mieliinjäävä tapaus radion henkilökunnalle. Vuosien mittaan joulusaarnoihin tuli toistoa, minkä Taata itsekin myönsi, mutta hän katsoi, ettei joulun sanoma toistoista kulu.
ellauri055.html on line 940: Suomen kielen tutkija Pertti Virtaranta nauhoitti Sillinpään puhetta kolmesti, ensin Hämeenkyrössä vuonna 1948, toisen kerran Harjavallassa kotiseutuyhdistys Harjulan Killan järjestämän kirjallisuusmatinean yhteydessä vuonna 1955 ja vielä kirjailijan kotona Helsingin Herttoniemessä vuonna 1960.
ellauri055.html on line 942: Televisio kuvasi Taatan viimeiseksi jääneen käynnin Myllykolussa syyskesällä 1963, mutta hänen kirjoituksensa museon vieraskirjaan oli enää vain yhtä viivamaista lausetta, josta kukaan ei saanut selvää. Museon hoitaja joutui teippaamaan vieraskirjan sivut tältä kohdalta kiinni.
ellauri055.html on line 957: Sekä Panu että Taata ize sanoo ezen kirjat perustuu sen omiin kokemuxiin. Niiet elämä ja teos malli sopii Sillinpäähän like a glove, yhtä hyvin kuin vaikka Bellowiin tai Philip Rothiin.
ellauri055.html on line 959: Tehtailijanrouva Sofia Selin neuvoi Emppua ottamaan aiheet omasta elämästä. Ei sellainen ole kirjailija eikä mikään joka ei osaa käyttää mielikuvitusta, kopeasti vastasi Eemeli, jolla oli jo silloin suuret luulot itsestään. 20-v ylioppilaana se riiusteli alaikäistä oppilastaan 14-vuotiasta Helvi Seliniä. Ihmiselossa Martti "Sikapaska" Hongisto oli tietysti Taata, Arvo Sotavalta oli ehkä Juhani ja Anna toi Selinin Helvi. On tässä vähän luovuutta kun tyypit ei mee ihan yx yhteen. Helvi Järvi-Haaviston kuolinvuosi puuttuu Genistä. Ilmo Kurki-Suonion poika Kai ei ole selvittänyt.
ellauri055.html on line 970: Teuvo Pakkala (alun perin Teodor Oskar Johaninpoika Frosterus, 9. huhtikuuta 1862 Oulu – 7. toukokuuta 1925 Kuopio) oli suomalainen kirjailija. Pakkala lasketaan 1880–1890-lukujen realisteihin, ja häntä on usein nimitetty myös naturalistiksi. Onkohan se isotissiselle Janinalle sukua? Ei kai, sehän olikin Frostell, nyttemmin Fry. And bring some shit for my Fry.
ellauri055.html on line 977: No ei! Perheen elämä muuttui, kun Pakkalan isä koki lestadiolaisen herätyksen, luopui viinasta ja alkoi jopa pitää saarnoja kaupungin laidalla. Isän pääsi tukkiyhtiön työnjohtajaksi vihreetä kultaa veistämään. Poika pääsi aloittamaan koulunkäynnin Oulun ala-alkeiskoulussa. Vuonna 1874 Pakkala siirtyi vastaperustettuun Oulun suomalaiseen yksityislyseoon, jossa hän tapasi tulevan vaimonsa Agnes Tervon. Koulun opettajalta K. F. Kivekkäältä ja tämän vaimolta Pakkala sai innostuksen kirjallisuuteen ja pääsi tutustumaan erityisesti norjalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri055.html on line 981: Pakkalat pakkas tavarat Paikkalan torpasta ja muutti Hesaan 1894. Teuvo hankki leivän kääntäjänä ja kustannustoimittajana. Palkintorahoilla kävi Pariisissa, ei viihtynyt. Raha-asiat oli rempallaan. Teukka lähti Kokkolaan opexi. Sieltä Samulipojan niskoille Liminkaan (missä se luennoi, ohjasi näytelmiä ja johti torvisoittokuntaa Samulin kansanopistossa) ja Samulipojan perässä Kuopion kansanopistoon ja kirjastoon, jossa kuoli muttei haudattu, vaan Ouluun. Oulussa on Teuvo Pakkalan katu, ja Kangasniemellä Otto Mannisen.
ellauri055.html on line 989: 1963 viimeisillään Taata piirsi pelkkää viivaa Myllykolun vieraskirjaan. Palvontapaikan emäntä liimasi sivut kiinni myötähäpeissään.
ellauri055.html on line 1016: Lauri Henrik (sic) Pohjanpää oli suomalainen runoilija, uskonnon lehtori ja teologian kunniatohtori. Hänet vihittiin papiksi 1925. Tytär Helena Antava. Eikun Ahnava. Tuomas Anhavan rouva ja Jaakko Anhavan äiskä. Toimitti iskän tuherruxet kirjaxi. Pikku Pauli oli iloinen kun me mentiin kesälomalla Anhevanmaalle. Tai Ahnevanmaalle, miten milloinkin.
ellauri055.html on line 1119: Sotavalta toimi Helsingin yliopiston lainopillisen tiedekunnan suomen kielen opettajana 1924–1950, foneettisen laitoksen amanuenssina 1928–1950 sekä fonetiikan dosenttina 1940–1950. Hän oli myös Suomalaisen kirjallisuuden edistämirahaston sihteerinä 1922–1933, Helsingin suomalaisen lyseon tunti- ja sijaisopettajana 1924–1929 ja kauppakorkeakoulun opettajana 1929–1931.
ellauri055.html on line 1141: Maurice Polydore Marie Bernard Maeterlinck oli belgialainen frankofooni kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911. Maeterlinckin katsottiin edustavan dekadenssia parhaimmillaan tai pahimmillaan. Hänestä tehtiin kreivi vuonna 1932.
ellauri055.html on line 1174: Mut tää on kiintoisampaa: Maeterlinck oli amatööripöppiäistutkija, kirjotti kirjan termiiteistä! Siinä se lainas Semonilta sanan mneemi, joka ennakoi Dawkinin keximää meemiä:
ellauri055.html on line 1192: Aurora-seura oli Turussa vuosina 1770–1779 toiminut isänmaallis-kirjallinen ja musiikillinen salaseura. Seuran kokoontumisissa keskusteltiin, viljeltiin kaunopuheisuutta ja illastettiin. Ei se silti ollut mikään pelkkä herttainen luku- ja keskustelupiiri kuten Eero Järnefelt on Helsingin yliopiston pommituksissa tuhoutuneessa maalauksessa kuvannut.
ellauri055.html on line 1221: Sibeliuxen päiväkirjasta: tapasin hra Sillanpään joka oli kyhmyisen petäjän näköinen. Cajanus johti Sibben konsertteja, Toope kuunteli. Cajanuxen hauta on meidän viekossa. Westermarck on vazapäätä.
ellauri055.html on line 1243: Kirjailijakolleegat tunnistivat Toopen lahjat vaikka neuvoskelivat. Esim kirjailijan välihuomautuxet eivät olleet enää eikä vielä muotia. Tärkeilevän Eino Kailan mielestä ne oli literatuuria. Musta ne on just hyviä.
ellauri055.html on line 1247: Kokoomuxesta demarixi takinkääntänyt poliitikko Mikko Erich haukkui niteen Turun sanomissa pornokirjaxi. No samainen pöljä Mikko aiheutti sittemmin Mänzälän kapinan. Tutkintoja sillä oli vaikka muille jakaa. Pöljä mikä pöljä.
ellauri055.html on line 1255: Pieni sininen post-it lappu kirjan välissä muistuttaa opiskelevaa lukijaa: perusihminen on primitiivinen ihminen.
ellauri055.html on line 1265: Tshehov, Oblomov, Turgenev, Lermontov, Hjalmar Söderberg, Herman Bang, Anatole France. Joutomiehiä riittää hemmetisti romaanikirjailijoissa. Tästäkin vois tehdä taulukon. Jos ne ois menneet kunnon töihin ois maailma nyt monta romaania köyhempi.
ellauri055.html on line 1269: Työväenliikkeen kirjaston punanurkasta löytyi ympärileikkaamaton kappale belginobelisti Maurice Maeterlinckin prujausta nimeltä Haudattu temppeli. Maeterlinck oli 20. vuosisadanvaihteen muotifilosofi, dekadentti symbalisti ja ateisti moniste. Hyvin paha mies. Halvatun tomppeli. Luuli olevansa jotakin. Ollaan vain ollaxeen, aina diivaillaan, sehän meillä belgeillä on vika ainainen. Yhteen jos vain tullaan, aina diivaillaan.
ellauri055.html on line 1304: Piispan pojalla oli iskän hiippa silmillä. Vaik iskä oli kyllä enempi lipilaari poliitikko. Erkki isän tyylilaji oli apologeettiset kirjaset sekä ajan kulttuuria ja kirkkoa arvioivat “kriisikirjat“. Erkki kuoli 1944. Arkkipiispa Gustaf Johansson kannattajineen leimasi Erkin järkeisuskoiseksi “liberaaliteologiksi”.
ellauri055.html on line 1308: Sodan loputtua Kala merkitsi päiväkirjaansa vuoden 1944 lopulla: "Onkohan Suomi jo vuoden kuluttua bolshevisoitu? Aikanaan tulee, jos (tai kun) niin käy, päiväjärjestykseen myös ’neuvostovastaisten ainesten likvidointi’ tunnetuin metodein. Ainakin minä olen jo henkisen kestävyyden rajoilla."
ellauri055.html on line 1351: Himpskatti! Toihan lyylin huudahtama no-lause on mun kuuluisassa "Well" in Dialogue Games- tutkimuxessa sivulla 78, esimerkki iii. Esimerkki no-sanan yllättymistä ilmaisevasta käytöstä. Sixe tuntui niin tutulta. Se on kyllä varmaan otettu Nykysuomen sanakirjasta. Enhän mä tätä Sillinpään esikoista ole koskaan lukenut, ennenkuin nyt.
ellauri055.html on line 1374: Veikkaan että katkopaikka on ennen lukua Lempeä ja rakkautta. Huom Sillinpäällä ei ole rakkaudesta mitään käsitystä missään kirjassa. Pelkkää heilastelua ja bylsintää. Toope tuntee paljon kukkia. Veronica on tädyke. Wikipediasta tulee tuutin täydeltä sen nimisiä julkkixia. No ei täällä kohta mitään muita elukoita olekkaan. Pannahinen, just tää litteratuuri jotenkin sentään pelastaa tän imelähkön pastillin.
ellauri055.html on line 1388: - Minä olen sen lukenut jostain kirjasta ja sitäpaizi olen sen sangen hiljakkoin, kuinka sanoisin, mitä hiljakkoimmin kokenut, sanoi Eelis haukotellen.
ellauri055.html on line 1413: Tää kohta on ihan elämä ja teoxet: Lyyli on se Sikri, jonka isä lopulta kyllästyi Toopen visiitteihin ja sanoi: nai tyttö niin saatte multa lehmän, tai et, niin annan lehmän tytölle ja sulle turpiin. No naihan se. Tästä kirjasta saamillansa rahoilla. Semmoinen minä olen. En kiellä sitä. Sikri parka. Ei ois kannattanut.
ellauri058.html on line 162:
Tähän vois repostella työlästyttäviä työläiskirjailijoita kuten Toivo Pekkanen ja Väinö Linna. Vertauxen vuoxi vois ottaa pitkästyttävän rakennusmestarikirjailijan Kaarlo Alvar Päätalo. Sit kertauxen vuoxi ikävystyttävät insinöörikirjailijat Hyryn ja Tuurin Antit. Hännänhuippuna tympäsevät teeveestä tutut mainostoimittaja-julkkishaamukirjailijat Jari Pervo ja Kari Kotivalo. Kai Hirvasnoro (2002, K) käskee unohtamaan ”samaa levyä loputtomiin vyöryttävän” Jari Tervon, sillä suomalaisen nykykirjallisuuden johtavahumoristi on Kari Hotakainen. Pah, ikäviä perusssuomalaisia setämiehiä koko lössi.
ellauri058.html on line 170: Väinö "Väpi" Linna oli Suomen aatteellisen saneerauxen kotivävy sodan jälkeisessä kyräilytilanteessa. Toiska Havu ei tätä älynnyt ja ampui nuolen pahan kerran jalkaansa. Albatrossiin ei osunut. Jousi osui omaan nenään. Väpiti väp. Jussi Talvi tyyppisen herrasjuustoilun aika oli peruuttamattomasti ohize. Väpi lavastettiin työläiskirjailijaxi, paljastaa HS Teema nyt. Hirmu ylläri.
ellauri058.html on line 172: Heinolan jättikirppixeltä ois saanut myös Jussi Talven opus magnumin Iloinen juusto. En ostanut. Ostin sen sijaan niteen Väpi: Väinö Linnasta kerrottua. Väpin 75-vuotisjuhlakirja. Seuraan aikaani.
ellauri058.html on line 180: Toivo Pekkanen oli kotkalainen duunari. Lapsuus-kirja on kirjoitettu aivohalvaustoipilaana, ja siltäpä se vaikuttaakin. Sen eka muisto on kun leikkikaverit leikki hautajaisia ja Topista lavastettiin vainajaa. Toiset lapset tunki sitä arkkuun. Se juoxi parkuen turvaan äiskän luoxe. Siitä lähtien se on (oli) tajunnut että jokainen päivä on uusi eilinen.
ellauri058.html on line 192: Toivo Rikhard Pekkanen syntyi 1902 Kotkassa kivityömiehen poikana. Terveisiä Kotkasta, pyllyyn käskivätten potkasta. Käytyään 2v kansista ja ammattikoulun se alko hakata 13 vuotiaana kiviä. Läpi harmaan kiven se löysi kirjojen salaperäisen maailman kirjastosta. Etenkin Jack Londonin. Kurjalistosta se nousi kirjalistoon.
ellauri058.html on line 206: Se oli vuosia Pekkasen ystävän ja tukijan Ester Kankkusen arkistossa. Olikohan Esterin kankkunen yhtä pyörähtelevä kuin Iita Kärpäsen? Sieltä käsikirjoituksen löysi kirjailija Matti Mäkelä. Mäkelä on kirjoittanut Pekkasen elämäkerran, joka on tänä (minä?) syksynä julkaistu nimellä Leveäharteinen ajattelija. Topi parka ajatteli päänsä puhki. Kotkan pojan selkäranka tuli läpi hatusta.
ellauri058.html on line 211: Suurin osa Hannu Salaman esikoiskirjasta keskittyy yhden kesän kuvaamiseen Eelin elämässä. Se tavallinen tarina. Raskaaksi tullut Eeli joutuu poikaystävänsä hylkäämäksi, hänelle tehdään abortti ja hän joutuu lopulta mielisairaalaan. Olipas siinä passiivia kotitarpeixi. Syyllisiä ei tavoitettu. Hemmetin masentava. Samaa agraarista paskaa kuin joku Sillinpää tai Ahani Juho. Meni salamana vessaan, veti viivana housut alas mutta kakka oli jo tullut. Sori vaan Salama, ei tällä vielä kuuhun mennä. Onnex mulla on Salamalta koko kokoomateos. Jossa juhannustansseista on kyllä poistettu ne jumalanpilkkarivit. Naurettavaa kerta kaikkiaan.
ellauri058.html on line 213: Jo pienen lehteilyn perusteella Salama on työväenluokkainen laahustelija. Kaik on kurjaa ja tulee vielä kurjempaa kun lättähatut roimii toisiaan. Kiskoin kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Tätä virkettä siteerasi Eski Saarinen vaikuttuneena Handen kirjasta minä, Olli ja Orvokki.
ellauri058.html on line 218: Pystyynnostettu sika Jari Pervo (1959- toistaisexi), author of Ploiri, suoritti siviilipalveluksen vankeinhoidon koulutuskeskuksessa. Hän opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1983. Tervo työskenteli Ilta-Sanomien toimittajana vuoteen 1995, jolloin hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Toimittamaan omia Ilta-Puluja. Kirjojensa lisäksi Tervo on kirjoittanut kolumneja muun muassa Ilta-Sanomiin ja Ylen sivuille. Vuodesta 1998 hän on toiminut Uutisvuoto-viihdeohjelman vakiojäsenenä.
ellauri058.html on line 220: Tervon proosa on perinteistä juonipohjaista proosaa, jota Tervo mielellään puolustaakin. Arkielämän huumori on Tervon keskeinen tyylipiirre. Kainalosta tehtäviä tekopieruja. Tervon kirjat ovat menestyneet myös taloudellisesti erinomaisesti. Lisäksi Tervo on saanut suomalaisista kirjailijoista eniten kirjastoapurahoja vuosina 2004–2010.
ellauri058.html on line 224: Hänen vaimonsa Kati Tervo on julkaissut teokset Kesäpäiväkirja (2008)ja Jääkaapin takana (2011). Haamukirjoittajana Juri Turvo. Pervo on vasenkätinen. Mihinkä se sitten tarvizee vaimoa? Julkaistaxeen lisää rupukirjoja. Turvo loikkas 36 vuoden jälkeen WSOY:ltä Otavaan 2016. Mikäs tuli?
ellauri058.html on line 230: Carlsonin mukaan alalla on kasvava huoli siitä, että kirjailijat eivät pysy uskollisina kustannusyhtiöille ”näinä aikoina”.
ellauri058.html on line 232: – Olemme silti luottavaisin mielin ja teemme jatkossa kaikkemme, että kirjailijat pysyisivät meillä, hän sanoo.
ellauri058.html on line 234: Tervon lähtöpäätöksestä tulee väistämättä mieleen toisen mainetta niittäneen kirjailijan, Sofi Oksasen päätös jättää WSOY.
ellauri058.html on line 250: Emme tahdo vain kirjoja, tahdomme kirjailijan – tapaus Jari Tervo.
ellauri058.html on line 251: Keskustelu Jari Tervon kirjailijabrändistä. Yle Radio 1:n Kirjakerho.
ellauri058.html on line 261: Kari Hotapulveri, author of Tuntematon Kimi Räikkönen, alias Kari Matti Hotakainen (s. 9. tammikuuta 1957 Pori) on suomalainen setämieskirjailija ja naisten hotaisija. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi muun muassa runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia, käsikirjoituksia ja parodisen henkilökuvan Kimi Räikkösestä.
ellauri058.html on line 263: Hotakainen sai vuoden 2002 Finlandia-palkinnon romaanillaan Juoksuhaudantie, josta tehtiin myös elokuva. WSOY:n julkaiseman kirjan kannessa ei kyllä ole rintamamiestalo, vaan vuosisadan alussa rakennettu mökki. Myös neljä hänen muuta teostaan ovat olleet Finlandia-ehdokkaina: Klassikko (1997), Huolimattomat (2006), Ihmisen osa (2009) ja Henkireikä (2015). Lisäksi hänen lastenkirjansa Ritva oli vuoden 1997 Finlandia Junior -palkintoehdokas.
ellauri058.html on line 265: Vuonna 2013 Hotakainen sai Pro Finlandia -mitalin. Kimi Räikkös-kirjasta odotetaan noobelia, kunhan ruozalaiset saavat joukkueen taas kasaan. Paizi Juri Turvo Ploiri-kirjoineen on kova contenderi. Ploirin kotona haisi niin pahalle että Jurin kalsaritkin meni pesuun. Hmm? JURIN kalsarit? Mikä siellä oikein haisi? Oltiinko vasenkätisiä?
ellauri058.html on line 267: Hotakainen kirjoitti ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976. Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja on humanististen tieteiden kandidaatti. Kirjoittamisen Hotakainen aloitti toimittajana Porissa. Hän oli STT:n toimittaja vuosina 1981–1985, Mainonnantekijäin copywriter 1985–1986 ja WSOY:n mainostoimittaja vuosina 1986–1995. Hän on ollut myös Helsingin Sanomien kolumnisti sekä työskennellyt toimittajana Savon Sanomissa. Vuodesta 1995 Hotakainen on ollut vapaa kirjailija.
ellauri058.html on line 269: Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen. Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiäkin vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle. lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon. Kielipelimies, sehän on kuin tämä paasaaja.
ellauri058.html on line 272: jestelmiä kohtaan. Hotakainen ei kuitenkaan esitä yhteiskuntakritiikkiään realismin normaaliromaanin puitteissa, vaan on valinnut lajityypikseen fantasian ja tieteiskirjallisuuden sekamuodon. Hotakainen sai vuonna 1993 myös Suomi-palkinnon.
ellauri058.html on line 274: Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko, joka oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokas. Siitä tehtiin myös elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas. Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.
ellauri058.html on line 276: Hotakaisen vuonna 2002 ilmestynyt romaani Juoksuhaudantie sai Finlandia-palkinnon, ja kirjasta tehtiin myös samanniminen elokuva. Hotakainen sai romaanista Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004. Kirjan päähenkilö haluaa keskitasoisen, järkihintaisen omakotitalon, mutta Helsingin asuntomarkkinoilla se on melkein mahdotonta. Kun valtaosa suomalaisista haluaisi asua omassa talossa, romaani osuu suureen unelmaan. Kirja on käännetty yli kymmenelle kielelle. Sitä olisi opettavaista verrata toisen kodinrakentajan tuotantoon, nimittäin Antti Hyryn.
ellauri058.html on line 278: Vuonna 2006 Hotakainen sai pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon näytelmästä Punahukka. Romaani Huolimattomat oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2006. Vuonna 2009 ilmestyi romaani Ihmisen osa, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Ritva Valkama luki teoksen äänikirjaksi Yle Radio Suomelle. Vuonna 2011 romaani sai ranskalaisen Prix Courrier International -palkinnon parhaana käännöskirjana.
ellauri058.html on line 282: Hotakainen oli vuonna 2015 Kirjan ja ruusun päivän kirjailija teoksella Kantaja. Samana vuonna ilmestyi hänen romaaninsa Henkireikä, joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Palkintoraadin mukaan ”Hotakainen käsittelee aikamme tabuja oivaltavasti ja hauskasti.”
ellauri058.html on line 288: Hotakainen loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa Hämeenlinnan Rengossa 3. maaliskuuta 2012, kun vastaantuleva auto ajautui Hotakaisen auton eteen. Olikohan se Rengon koobra? Osta nyt antikvariaatista K3 (hyvä) 2 €:lla edullisesti kirjailijan Rengon kobra käytetty pehmeäkantinen kirja "Nitrodiskon napakympit". Rengon koobra on pitkälti vaiennut netissä, mutta osallistui keskusteluun Herlinin sanomien taannoisesta taittouudistuxesta.
ellauri058.html on line 305: Yle Areena. Viikon kirja. Kari Hotakainen ja romaani Henkireikä
ellauri058.html on line 331: Karilla on tollanen väkivaltaisen miehen Anders-tyylinen crew cut. Mutta se on sanka-rillinen. Epäilemättä se oikeestikkin pönkittää uhanalaista miehisyyttään juoxulenkeillä ja penkkiurheilulla. Karin crew cut frisyyri viittaa punk-menneisyyteen. Ja tää kohta on varmasti ize eletty varhaiskeski-ikäisen kaljuuntuvan narsistikirjailijan tunnustus:
ellauri058.html on line 336: Se tässä kuitenkin on erilaista kuin Astrid Lindgrenissä ja tuo elävästi mieleen tän Sandhamnin autistisen psykopaatin Andersin, että Virtanen näyttää olevan kirjansa ainoa henkilö, muut on vielä pahvisempia. Vittu et nää suomalaissetämieskirjailijat on sit narsistisia egoisteja. Astridillä sentään vaikka Kati on minämuotoinen ne muutkin ihmiset näyttää sanovan ja ajattelevan jotakin. No ei ne oo vaan suomalaiset, vaan setämieskirjailijat yleensä. Ne amerikanjutkut on tässä suhteessa ihan jehuja. Luin loppuun Astrid Lindgrenin Kati Pariisissa. Sen loppu oli HYVIN LIIKUTTAVA. 10K kertaa parempi kuin mikään persuhotakaisen hutaisu.
ellauri058.html on line 338: Ize asiassa kuultuna typerässä Suomi Sata haastattelussa ei Hotakainen kehtaa ihan suoraan sanoa et tää kirja on koirankopin katolta lipsuvan setämiehen hätähuuto. Top dogin kynnet ropisevat irti kattohuovasta. Kari Hotakainen: “Kun suomalainen mies muutti maalta kerrostaloasuntoon, hän muuttui häkkieläimeksi”. Karin pulssi nousi kirjottaessa Virtasen Matin tahdissa. Toi hullu juoxentelu on suoraan izeään Karia. Ja naisten erityisesti asuntovälittäjättärien ja hieromapotilaiden sanallinen kohtelu on ala-arvoista kuten ainakin naisvihaiselta setämieheltä. Niiden kohalla Hotakaisen naisviha on aivan tapissa. Onko se äänitarkkailijan vaiko äidin syytä, mene tiedä.
ellauri058.html on line 342: Hotamies, jonka isäkään edes tuskin ehti mukaan Tali-Ihantalan torjuntakyyristelyyn, rinnastaa naisten tasa-arvon saavutuxet äijien sota-ajan tunarointeihin suomi-valtio-suomi sanakirjaxi:
ellauri058.html on line 358: Erittäinkin paska ihminen. Matti ainakin. Varmaan Karikin. Nuorena sillä oli tukka ja kovia mielipiteitä. Vaikuttaa nöyrältä mutta ei ole. Kekä helvetti on Tarmo Ropponen? Yhtä hölmö nimi kuin Hotamies. Kaikki kirjan henkilöt kuullostaa kiukkuisilta Kari Hotamiehiltä. Varsinkin se poliisi. Kari ei ole ajoissa tehnyt mitä haluaa. Juoxentelee vaan maanisesti ympäriinsä typerissä lenkkivaatteissa. Kalju paistaa crew cutista, hiki haisee, rillit höyrystyvät. Muun ajan nuhjaa kotona, kokkaa ja besserwisseröi, kiusaa kuoliaaxi äänitarkkailijaa.
ellauri058.html on line 382: Hotakaisen prujausten vastaanotosta kyhätyssä Itä-Suomen yliopiston kirjallisuuden gradussa todetaan mm. seuraavaa:
ellauri058.html on line 384: Hotakaisen lastenkirjat ovat lapsille sopimattomia. Raateleva lammas Jyrki Nummi huomauttaa, että Hotakaisen textit on mutkikkaiden struktuureiden sijaan pintaliitoa. Kerronnallisuus nojaa pelkistettyyn esitystapaan ja tarinat rakentuvat tyylitelmille ja parodioille yksinkertaisessa juonenkuljetuksessa. (Nummi, 1997: 33.) Hotakaisen teosten ominaisuuksiksi on niin kriitikoiden kuin yleisönkin parissa huomattu kankea pahansuopa vizailu, pinnallinen juoni ja nykyajan ilmiöiden käsittely. Kari Hotakaisen tunnetuimpia teoksia ovat autofiktiiviset Klassikko (1997) ja Juoksuhaudantie (2002). Kari Hotakaisen julkkiskirjailijan kuvassa on kysymys näkyvyydestä ja teosten mainostamisesta keinolla millä hyvänsä.
ellauri058.html on line 386: Opiskelijaraukka joutuu selostamaan seikkaperäisesti Hotakaisen sellereiden teennäisiä juonia ja lukemaan kahmaloittain Hotakaisesta kirjoitettuja kirjablogeja. "Tekstien välillä on havaittavissa vaihtelua esimerkiksi mielipiteiden suhteen."
ellauri058.html on line 392: Uudessa ajassa välttämättä kirjailijan intentiot, mitä kirjailija on tarkoittanut teoksella sanottavan, eivät aukene samalla tavalla kuin aikalaisilla. Arto Haapalan mielestä intentioiden tunnistaminen ei edellytä kirjailijan mielen sisään menemistä eikä välttämättä edes kirjailijan elämän tarkkaa tuntemista. ”Usein intentiot näkyvät teoksesta. Teos voi jopa olla luotettavampi kirjailijan toiminnallisia intentioita koskeva tietolähde kuin kirjailijan omat myöhemmät lausunnot.”
ellauri058.html on line 396: Haapala päätyy kuitenkin izensä kanssa konsensukseen siitä, että intentioiden ymmärtämiseen vaikuttavat teoksen syntyajankohdan ja kielellisten konventioiden tietous sekä kirjailijan elämän tuntemus. Elämä ja teos! Teoksen tulkitsija ei voi syrjäyttää ulkopuolisten lähteiden käyttöä eli kontekstin huomioimista juurikin sen takia, että mikään teos ei synny tyhjiössä. Haapala kutsuu kontekstin huomiottajättämistä metodiseksi virheeksi. (Haapala 1991: 92–93.)
ellauri058.html on line 402: Esteettisten arvioiden siirron mahdottomuuteen tukeutuen kysynkin, että voiko kuka tahansa esittää arvion objektista. Tällöinhän tavallisella lukijalla on aivan yhtäläinen oikeus esittää arvio. Toki voidaan kyseenalaistaa arvion mielekkyys tai totuudenmukaisuus. Vaarana myös on pluralismi. Blogistit perustavat enemmän makumieltymyksiin omat arvionsa kuin mihinkään kirjallisuustieteelliseen metodiin.
ellauri058.html on line 406: Kriitikoilla on yleensä tutkijan, toimittajan tai taiteilijan (tässä tapauksessa kirjailijan) tausta (Soikkeli 2007: 148). He luonnehtivat izeään mieluusti yhdeksi modernin yhteiskunnan eliitiksi. Ylevyyden portinvartijoina toimivat. Me papit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Kriitikoiden arvot määräytyvät mieluummin kirjallisuusinstituution sisältä kuin laajemmasta sosiaalisesta ympäristöstä. (Niemi 1991b: 148.)
ellauri058.html on line 408: Aika monet kriitikot kuten toimittajat yleensä on omassa elämässään epäonnistuneita kirjailijoita. Niiden prujauxet eivät ole taidetta, mikä niitä varsin surettaa.
ellauri058.html on line 410: 1980-luvulla kriitikko oli yleisesti luonnehdittuna keski-ikäinen, Etelä-Suomessa asuva kirjallisuutta arvosteleva korkeasti koulutettu mies, tyypillisesti hukki, jonka ammattinimikkeenä oli toimittaja, tyhjäntoimittaja tai kulttuuritoimittaja. Jokisen jälkeen ei ole pahemmin tutkittu kriitikon työtä, mutta oma kritiikkiaineistoni osoittaa vielä toistaiseksi sen, että kriitikoista valtaosa olisi miehiä. Aineistossani on kaiken kaikkiaan 18 miestä ja vain 7 naista.
ellauri058.html on line 414: Esteettistä kriitikkoa kuvaa se, että hän voi olla lehtimiehen sijaan myös kirjailija. Tämän ajan kriitikoita luonnehditaan asiantuntijakriitikoiksi, ja he kirjoittavat ensisijaisesti esteettisistä lähtökohdista. Kirjallisuuden ymmärtämistä lisäsi se, että kriitikko oli sisällä kirjallisuuden kentässä.
ellauri058.html on line 428: Kritiikissä arvioidaan teoksen hyvyyttä tai huonoutta. Mutta mitä on hyvä kirjallisuus? Kimmo Jokinen (1997) sivuaa hyvän kirjallisuuden kriteereitä tutkiessaan suomalaista lukijamaisemaa. Hän huomaa eron tavallisen lukijan ja kirjallisuuden ammattilaisen eli kriitikon välillä. Tavallinen lukija odottaa sitä, että kieli on tuttua ja se on riittävän nopealukuista ja helppoakin. Aiheiltaan teokset ovat arkipäiväisiä. Henkilöt ovat tavallisia ihmisiä ja kerronta kytkeytyy henkilöiden kautta tavalliseen, yleensä työn, perheen ja läheisten ystävien täyttämään arkeen. Lisäksi hyvä kirjallisuus on todenmukaista. Lukijat ovat tarkkoja teosten faktoista. Vaatimus realistisuudelle tosin on voinut muuttua 2010-luvulle tultaessa varsinkin nuorten keskuudessa scifi-ja fantasiabuumin ansiosta. Tuija Saresma (2013) näkee fantasian suosion nousun mahdollisena vastaiskuna realistiselle fiktiolle. ”Kaunokirjallisuudelta toivotaan nykyisin --viihdettä ja fantasiaa, jännitystä, velhoja ja magiaa, tieteisspekulaatiota tai romantiikkaa.” (Saresma 2013: 241.)
ellauri058.html on line 430: Enää ei ole kioskeja eikä Reginoita ja Jerry Cottoneita erixeen, ne on kaikki jotain Intoja tai Siltaloita. Kustannuxen hinta on romahtanut, ja laatu seuraa mukana. Kriitikot jakaantuvat kahteen koulukuntaan sen suhteen, edustaako Juoksuhaudantie enemmän viihdettä vai korkeakirjallisuutta.
ellauri058.html on line 432: Kriitikot ovat eri linjoilla hyvän kirjallisuuden kriteereistä. Jokinen nimeää neljä kriteeriä. Ensimmäinen kriteeri on se, että kirjallisuus on monipuolista ja luokittelematonta. Kriitikot arvostavat kirjallisuuden moniaineksisuutta ja kokeellisuutta. Toinen kriteeri hyvälle kirjallisuudelle onluova kieli tai tapa kirjoittaa. Kielen tulee olla luovaa, ja aiheiden käsittelyssä on yksilöllisiä piirteitä. Kolmas kriteeri on kirjallisuuden vaativuus. Kirjallisuuden pitää haastaa lukijaa älykkyydellään ja kielen avulla siten, että lukija pysyy valppaana. Neljäs kriteeri korostaa aihepiirien laajuutta. Kirjojen aiheet kattavat tasaisesti yhteiskunnan eri alueita ja suurta osaa muuta elämää. Aiheet kattavat niin hyvän kuin pahan. Jokinen esittää, että aihekirjoa yhtenäistää suomalaisuus. Kritiikeissä keskustellaan suomalaisesta identiteetistä ja suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin murroksesta. (Jokinen 1997: 32–33, 43–44, 77–79.) Kriitikoiden huomio kiinnittyy siis enemmän teosten muotoihin ja haastavuuteen kuin samaistettavuuteen kuten tavallisen lukijan huomiosta voidaan päätellä.
ellauri058.html on line 435: Hitto tässähän tää nyt on, checklist hyvälle kirjallisuudelle. Kimmo Jokinen voittaa! Hyvä Kimmo! Käydäänpäs tällä kriteeristöllä läpi vähän Hotakaista.
ellauri058.html on line 441:
Jerry Cottonin tasoa. Mut Jerryjähän kirjoittikin oikea kirjailija, nimittäin joku Raivio. Ei kuitenkaan se pieni Kari.
ellauri058.html on line 452: Graduntekijä on huomaavinaan, että kirjallisuuskritiikkikin on lipsumassa nettiteeveen perässä kohti Rotten Tomatoes -tyyppistä yksiliitistä mutustelua tyyliin yhdestä viiteen tomaattia. Ja tottahan se onkin, että 200M kärpästä tietää paremmin kuin 3 kriitikkoa millä tulee olemaan rahallista menekkiä.
ellauri058.html on line 454: Äidinkielen opettajat ja kirjastoalan työntekijät ovat yleisimpiä kirjablogin kirjoittajia. (Jalkanen & Pudas 2013: 56–58, 67–88.) Teetin itsekin blogisteille pienemmässä kaavassa olevan kyselyn, jossa kysyin heidän ikäänsä, sukupuoltaan, ammattiaan, koulutustaan ja asuinpaikkakuntaansa. Tämän avulla pystyn luomaan heistä lukijakuvaa. Lähetin kyselyn kaikille 43 kirjoittajalle ja sain vastauksen 24 kirjoittajalta, jolloin vastausprosentti on 56 %. Saamani tulokset vastasivat pitkälti Jalkasen ja Pudaksen saamia vastauksia. Yleisesti luonnehdittuna tyypillinen kirjablogisti on eteläsuomalainen korkeakoulutettu 38-vuotias nainen, joka on ammatiltaan opettaja. Tarkemmin analysoituna ikähaarukka on 20–65 ikävälillä. Kaikkein eniten vastaajia oli 20–29 ja 30–39-vuotiaiden ikähaarukasta. Heitä on yhteensä 14 kappaletta. Yllättävintä oli havaita, että aineistossani oli muutama eläkeikäinenkin. (Katso tarkemmin Taulukko 1.)
ellauri058.html on line 458: Aineistoni on naisvaltainen. Vastaajista 83 prosenttia on naisia. Kappalemäärissä 20 onnaisia ja miehiä neljä. Luvut vastaavat aika pitkälti tämänhetkistä trendiä. Suurin osa kirja-bloggaajista ja yleisestikin bloggaajista ovat naisia. (Jalkanen & Pudas 2013: 51.)Koulutuksen, ammatin ja asuinpaikkakunnan suhteen onenemmän hajontaa. Vastaajilla suurimmalla osalla on korkeakoulututkinto. Vain kahdella on toisen asteen koulutus. Kolme vastaajaa ilmoitti, että heillä on joko alempi tai ylempi korkeakoulututkinto, mutteivät kertoneet, minkä alan. AMK-tutkinnon suorittaneet olivat pääsääntöisesti terveys-ja viestintä-alalta. (Ks.Taulukko 2.)
ellauri058.html on line 466: Juoksuhaudantie mielletään naisten keskuudessa hyvin vahvasti miehille suunnatuksi teokseksi. Miesblogistit eivät käsitelleet lukijuutta. Monissa teksteissä esitetään voimakkain sanakääntein, että kyseessä on erityisesti miesten kirja, koska se sisältää paljon miesmäisiä piirteitä ja äijäilyhenkeä.
ellauri058.html on line 474: Blogistien keskuudessa hänet nimetään mestarikirjoittajaksi ja hänen kirjailijantyötään arvostetaan poikkeuksetta (esim. Arja 2011, B). Lukija odottaa löytävänsä tiettyjä piirteitä lukiessaan, niin sanottua tuttua tai taattua Hotakaista. Nämä piirteet ovat vuosien saatossa muodostuneet seuraaviksi: huumorin yhdistäminen traagisuuteen, kielellinen leikittely, näkökulmatekniikka ja moniäänisyys sekä ajankohtaiset teemat. Juoksuhaudantien henkilöitä yleisesti pidetään samaistuttavina. Nimet ovat perinteisiä suomalaisia nimiä.
ellauri058.html on line 476: Ne jotka eivät jostain Hotakaisesta pitäneet, hätääntyivät. Muut ovat pitäneet, miksi minä en pitänyt? Kysymys toki on kirjallisesta mausta, joka vaihtelee lukijasta toiseen. Kaikki eivät voi pitää kaikesta. Varmasti lukijassa saattaa syntyä hämmennystä ja huolestumista, kun poikkeaa massasta.
ellauri058.html on line 485: Mitä voi tulla melkein mykkyyteen saakka sulkeutuneesta ja estoisesta Helsingin yliopiston kirjallisuudenopiskelijasta? No Hotakainen. Ostoskeskus-Suomen Väinö Linna. Tuulipukumaan kronikoitsija.
ellauri058.html on line 492: Mitä yhteistä Hotakaisella ja Slimenonilla? Molemmat on pahalta haisevia ketjupolttajia jotka karsastavat raittiita. Mitä muuta yhteistä? Molemmat olivat laskukkaita ex-pikkuporvareita persuja kunnes saivat menestystä kirjailusta ja omaxikin yllätyxexeen muuttuivat nousukkaixi porhoixi. Molemmille jäi silti päälle persuasenne jolla karsastavat onnekkaampia syntyperäisiä kermaperseitä. Slimenon kadehti rikkaita flaamilääkäreitä ja Karzu rivi- ja omakotitaloasukkaita.
ellauri058.html on line 499: "Professori" Lasse Pöysti antoi "maisteri" Hotakaiselle kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Gradu pakinoitsija Aapelin tyylistä jäi vaille ensimmäistäkään riviä.
ellauri058.html on line 500: Hotakainen muistaa yrittäneensä puhua WSOY:n silloista kotimaisen kirjallisuuden päällikköä Vilho Viksteniä puhelimessa ympäri. Hän halusi Helsinkiin neuvottelemaan runoistaan. “Ei se murukahvin juominen täällä niitä paskoja miksikään muuta”, töksäytti Viksten.
ellauri058.html on line 502: Eräs lukija möläytti hänelle jalkakäytävällä, että hankki romaanin vain koska se oli palkittu. “Hirveä kirja!” mies ähkäisi. Hotakainen on kuullut myös marinoita, ettei kirja auttanut ollenkaan rintamamiestalon ostossa. Toki hänen arkensa muistuttaa monen miehen arkea. Vaimo Tarja on äänisuunnittelija televisiossa. (Ennen se oli tarkkailija.) Tyttäret Roosa ja Kaisa ovat kahdentoista ja viiden. Perhe asuu omakotitalossa Pakilassa, isännän tarkennuksen mukaan erillistalossa. Taloyhtiöön kuuluu kolme taloa, joista jokaisella on oma pieni piha. Hän irvistää. “Pihan pienuus on siunaus. En ole mikään multanäppi.” Silti vittu Pakilassa omakotitalossa. 2 tyttöä. Taaskin vain halkiohaaroja. Ei jaxanut toistoja yhtä monta kuin isäpappa, joka teki vielä 77-vuotiaana gradua. Ei jäisi siltä opinnot kesken.
ellauri058.html on line 505: Kahvit on juotu. Tuhkakuppiin on kertynyt kourallinen natsoja. Mutta vielä kotva kirjailijana, vielä yksi tupakka.
ellauri058.html on line 525: Kalle Päätalo, tuo pölhökustaa Iijoen törmässä, pullistui aika lailla kirjatuotantonsa mukana. Siitä tuli arvonimiprofessori ja Oulun yliopiston kunniatohtori. Rakennusmestarina se ehti olla 5v 1958-1963 ennenkö ryhtyi päätoimisexi muistelmien kirjoittajaxi Treen Kirvestiellä. Mä ehdin käydä kansakoulun ja päästä pikkunorssixi.
ellauri058.html on line 527: Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija. Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos. Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.
ellauri058.html on line 543: Parhaat muistoni yliopistosta ovat praktikum-kurssien ensimmäisiltä vuosilta 1969–1971. Silloin kirjallisuutta lukemaan tuli poikkeuksellisen lahjakas kohortti nuoria, joista sittemmin tuli keskeisiä tekijöitä kirjallisilla kentillä: kriitikko Vesa Karonen, tohtori Pertti Lassila, professori Juhani Niemi, kustannustoimittaja Paula Pesonen, professori Pekka Pesonen, kustannustoimittaja Anja Salokannel, kirjailija Juhani Salokannel... Samaan joukkoon liittyi tulevia kirjailijoita, kuten Kristina Carlson, Markku Envall, Leena Krohn ja Panu Rajala. Siinä joukossa oli ilo irrallaan. Ilo pinnassa vaikka syän sittemmin märkäni.
ellauri058.html on line 549: Arvostelija ei pitänyt siitä, että tulin hänen tontilleen, Pentti Haanpäästä kirjan kirjoittanut Matti Salminen arvioi.
ellauri058.html on line 553: Karosen jyrkästi kieltäydyttyä jätin muutkin tutkijat sivuun, jotta minua ei voisi syyttää puolueellisuudesta. Tutkin kaiken itse ja kerron kirjassani etsinnöistäni. Tätä Karonen pitää itsekehuna. Olisi pitänyt kehua Veskua.
ellauri058.html on line 561: Jo vuonna 1993 eli piakkoin neljännesvuosisata sitten kirjailija-kriitikko Vesa Karonen esitti kolumnissaan Helsingin Sanomissa (22.11.1993):
ellauri058.html on line 603: Kasa Veronen siteeraa lisäksi väärin, sanoo Leena Kirstinä os. Horppu, kirjallisuuden professori ja Väinö Kirstinän jälkimmäinen puoliso. "Hän luottaa liiaksi ulkomuistiinsa niin kuin taannoin Päätalon punahongan palan tapauksessa." Mikähän tapaus sekin oli? Nimeä ei löydy.
ellauri058.html on line 605: Syksyllä 2013 saatiin Helsingin Sanomissa seurata Matti Salmisen ja Vesa Karosen kiivasta sanailua liittyen Pentti Haanpäähän. Salminen oli juuri julkaissut Haanpäästä uuden elämäkerran, jossa hän omien sanojensa mukaan kääntää nurin koko kirjailijan “virallisen” historian. Itsetietoinen tyyli ei saanut pitkän linjan Haanpää-tutkija Karosta syttymään (Vesa Karonen: Reportaasi Pentti Haanpäästä jättää teokset sivuosaan, HS, 15.9.2013).
ellauri058.html on line 614: Kirjailija Ponu Rojola arvioi myönteisellä tavalla Ritva Ylösen Päätalo-väitöskirjaa Tervaksinen toteemi. Se on verratonta luettavaa, hän kirjoittaa blogissaan 15.12. Ritvan surkeasta elämästä lisää paasauxessa 50..
ellauri058.html on line 618: Rojola kirjoittaa saaneensa Kallen uuden kirjan aina jouluksi sirolla omistuksella varustettuna. ”Pakkohan siitä sitten oli kirjoittaa ja kommentoida. Ehkä kriitikko ei ollut kaikkein objektiivisin. Välillä uuvahdin kyllä, enkä totta puhuen jaksanut seurata teossarjaa loppuun saakka. Tuleekohan koskaan aika, jolloin niihinkin tekisi mieli palata.”
ellauri058.html on line 655: Tää Seinäjoella lestaadisessa pöndelässä pullistunut paxu muskelimasa päätyi vaatimattomien vaiheiden kautta Kotkaan Pekkas-akatemian rehtorixi ja sieltä saattohoitoon Joensuun Kurjalaan lällyn musikologin syliin. Go east young man. Se väitteli omanlaisestaan izepaljastus- ja pyllistyskirjallisuudesta vielä kuihtuneena sänkypotilaana Joen kaupungissa.
ellauri058.html on line 669: Mä en enää lue uutisia. Annan Seijan kertoa ja viisata parhaat palat luurista. Se näyttää hartaalta vanhuxelta vuoteessa joka selaa katkismusta kädet ojossa. Herran valo loistaa hartauskirjan sivuista.
ellauri058.html on line 677:
Pankit: Koronaelpymisen käyrä näyttääkin ß-kirjaimelta, sanoo ”bbzzoiinnnkkk”, haisee perseelle
ellauri058.html on line 683: Ei kommentteja artikkeliin Pankit: Koronaelpymisen käyrä näyttääkin ß-kirjaimelta, sanoo ”bbzzoiinnnkkk”, haisee perseelle
ellauri058.html on line 693: ”Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että talouden nousukäyrä Suomessa muistuttaa G- tai F-kirjainta, tai mahdollisesti varjokuvaa kaniinista. Toisaalta Ruotsin kohdalla suunta on pikemminkin Alavuden kirkonkylän muotoinen”, pohtii talousanalyytikko Ossi-Manni.
ellauri058.html on line 909: Kun siihen kuuluu "rakkaus", sosiaaliset suhteet yms. mitä kirjallisuudessa kuvataan. Kaiken tietenkin voi redusoida noihin kolmeen, mutta se vaan on - supertylsää.
ellauri060.html on line 57: Tänään on isänpäivä. Sain lasteni synnyttäjältä lahjaxi seuraavat omavalintaiset kirjat divareista: Slimenonin Maigret à l'ecole, lui-même chez les flamands; Tatu Vaasikiven F.E.Sillanpää ja Yxinvaltias, Timon Airaxinen Vanhuudesta. Timonin kirja on samalta vuodelta kuin Juoxuhaudantie, sinä vuonna mä täytin 50 ja Timon 5 vuotta enemmän. Alkoi vanhuus molemmille häämöttää. Kotivalo on mua 5 vuotta nuorempi, eli oli 45. Hotakainen siis.
ellauri060.html on line 59: Timo, tuo läski vanha epikuurolainen, on kirjoittanut uuden kirjan vanhuudesta aivan hiljattain. Sen olis saanut Keravan Fidan hyllystä, mutta ei näyttänyt hintansa väärtiltä. Siinä vanha pakkeliperseinen lehmä sanoo ettei vanhan kande utilitaarisesti enää laskea hyvälle ja pahalle pisteitä, vaan parempi on epikuurolaisesti vaan löllöttää.
ellauri060.html on line 87: Matti Hällin nimi tuli vastaan Maigret puolustautuu kirjan takakannesta. Matti sanoo siinä, että Maigret on dekkareista ehkä sen lemppari. Mutta vain ehkä. Ilmeisesti Matti on izekin kirjoittanut dekkareita. Ja aivan hemmetisti myös muita kirjoja. Vuodesta 1988 lähtien on Ison Paulin ikäinen Matti roikkunut jo nahkurin orrella, kuten sopiikin nahkatyöläisten lapselle. Siltä kuoli äiti pienenä. Åströmin nahkatehdas oli Oulussa. Tehdas oli aikoinaan Pohjois-Euroopan suurin nahkatehdas. Nahkatuotteiden kysyntä hiipui 50-luvulla Lauri Hakulisen huutaessa Pohjois-Haagan parvekkeelta MUOVI! MUOVI! Ois pitänyt vaan kiinni ison turpansa. Nyt on eläinkunta tukehtumassa tähän ihmeaineeseen. Kohta ei riitä elukoita edes kenkänahaxi. Sori riittääpäs, apinan tai lehmännahkoja, lehmiä on jopa enemmän kuin apinoita.
ellauri060.html on line 113: In a 2004 interview, Ackroyd said that he had not been in a relationship since Kuhn's death and was "very happy being celibate." Eliot-kirja on omistettu jollekulle Richard Shonelle. Ehkä ne oli vaan hyvänpäivän tuttuja.
ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto.
ellauri060.html on line 122: Höpsistä. Kuten Enäjärvi eikun -koski ize muutamaa lausetta myöhemmin toteaa, apina on kokonaisuus: fyysisen minämme, sosiaalisen verkostomme ja psyykkisen olemuxemme yhteispeli. Voimme valita asenteemme just yhtä vähän kuin valizemme fyysisen minämme, sosiaalisen verkostomme ja psyykkisen olemuxemme. Se että löysin Enäkosken kirjan hyllystä oli ns. sattumaa, mutta niin on myös sekin että paatuneena vastarannan kiiskenä en usko sanaakaan mitä Ritva höpöttää. Vai olisko se johdatusta? No Solohovin jäyhät miehet kyllä etevästi pullistivat henkistä habaa. Lukematta edes Ritvan opasta.
ellauri060.html on line 151: Mä oon nyt 68, mitä Ritva oli et-lehdessä 2016! Vaan enpä tanssi lambadaa edes yli 60-vuotiaiden ryhmässä kuten Ritva, 72, tanssii nyt! (Lähde: Länsi-Savo) Ei ole mulla habaa eikä kanttia! Hyvän olon harjoituxia kirjan lopusta: Hytkytä izesi hereille! Hetkuta keskivartalopalloa! Mulla on lambadasta vain pahoja muistoja. Olin sille mustasukkainen kuin Eski ukkeleille.
ellauri060.html on line 158: Ritun kirja on omistettu suomalaiselle nisulle. Olemme kurssilaisten kanssa pohtineet mistä voisi saada lisää nisua. Tää on 90-luvun lamaopas tytöille. Kun lama puraisi oli gurunnälkä. Ja nisun. Ritu imeytyi gurun kainaloon kuin kissa ja puraisi sen peppua.
ellauri060.html on line 187: Michelin-äijän eli Timon Airaxelan vanhuskirjasta löytyi vielä yxi kekämies nimittäin Juhani Peltonen, spermajuhani eli tuttavallisemmin runkkujussi. Taas niin nuija suomalainen nimi kuin olla voi. Muuta en siitä tiedä vielä kuin et Timonin mielestä sen Iloisin suru oli jotain hienoa, siis todennäköisesti se on erittäin syvältä Timon pakaroiden välistä. Tässä juonen tiivistelmä kirjan takakannesta. Se kuulostaa kyllä pahalta.
ellauri060.html on line 191: Mielikuvituksen lento, komiikka ja musta huumori antavat leimansa romaanille, joka tummasävyisyydessään on elävä ja vilpitön kuvaus perheen ongelmista. Kielen taiturina ja fantastina Juhani Peltosta harva voittaa; tämä kirja on myös luja kouraisu elämän perskannikoihin.
ellauri060.html on line 193: Kuulostaa pahalta setäilyltä. Hotakaiselta ja Airaxiselta yxissä kansissa. Lisää löytyi jostain kirjaplokista:
ellauri060.html on line 197: Kirjassa kuvataan hienolla tavalla sisälle patoutunutta vihaa ja raivoa, mustasukkaisuuttakin, joka kirjassa purkautuu järjettömiin väkivallantekoihin, jotka ihmisten onneksi kohdistuvat viattomiin eläimiin karitsaan ja mustarastaisiin, joita pastori Rekelä lahtaa haulikollaan. Kazoppa jumalaut karizaa, se poisottaa maailman synnit. Mustat enkelit on mustarastaita.
ellauri060.html on line 201: Vaikka kirja on kirjoitettu vuonna 1986, se voisi yhtä hyvin kuvata 90-luvun akateemista pätkätyöläistä, joka joutuu työn perässä kiertämään 'vee-teenä' ympäri Suomessa ja rämpii aineellisessa köyhyydessä. Ja lopulta vajoaa henkiseen yksinäisyyteen, synkkyyteen ja putoaa masennuksen kuoppaan hataran turvaverkon murruttua ympäriltä, jota vieraalla paikkakunnalla ei ole. Sauli Rekelän onni on, että hän tekee töitä vt pastorina paikkakunnalla, joka on hänelle tuttu - ja varsinkin jonka ihmiset ovat hänelle tuttuja.
ellauri060.html on line 223: Yksinäisyytensä keskellä hän tutustuu paikalliseen kirjailijaan, ateistiin R.J.J. Murtokiveen, jonka kanssa ystävystyy. Tää Murtokivi on selkeästi Jussin alter ego, se iloisempi versio. Murtokivi tarjoaa heti ensitapaamisen yhteydessä pastori Rekelälle viinaa, saunaa, selänpesua ja tolstoilaisuutta.
ellauri060.html on line 227: Lisäksi kirjailija kertoo pitävänsä aina mukanaan kahta kirjaa Franz Kafkan "Linnaa" ja Jorge Luis Borgesin "Haarautuvien polkujen puutarhaa". Kirjoja hän nauttii niin kuin toiset mielialalääkkeitä tai päästäkseen paniikkihäiriöistään. Lisäxi se polttaa koko ajan (hyi) Champs Elysees röökiä. Aika vastenmielinen koko ilmiö. Ei ihme että Tuula lähti lätkimään.
ellauri060.html on line 229: Autiolle saarelle kirjailija Murtokivi ottaisi tukun kirjoja. Ensimmäisenä se ottaisi Daniel Defoen "Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut" teoxen (josta lisää alempana). Hänellä on tanakka usko, että se olisi kuitenkin perehtynyt guide siiden, mitä tulisi pakkopaikassa elämisen ja olemisen opiskelemiseen. Mitähän muuta minä ilmoitin sille toimittajalle (miettii Murtokivi)? Oli siinä ainakin Fedor Dostojevskin "Karamazovin veljekset", Federico Lorcan ja Pablo Nerudan runoja, Herman Melvillen "Moby Dickyn eli Valkoisen valaan", Samuel Beckettin "Hän tulee huomenna", Anton Tsehovin novelleja sekä Thomas Mannin "Kuolema Venetsiassa", Pentti Haanpään kertomuksia valikoiman sekä omista kirjoistani lohdukseni vielä "Mäkimökin tyttö ja tahdikas juomari", se on todella priimaa, lähes ylittämätöntä lyyristä proosaa! Ja kolme hyvin säilynyttä raamattua. Aika sekalaista skeidaa siis.
ellauri060.html on line 249: Daniel Defoen bestselleri Robinson Crusoe oli esikuvallinen kolonialistinen rags to riches story, jossa yritteliäs haaxirikkoinen orjakauppias rakentaa izelleen uuden plantaashin ja hankkii sinne tyhmän mutta kiitollisen neekerin nimeltä Perjantai. Suurin osa tarinasta kertoo miten nokkelasti Robinson hankki izelleen omaisuuxia. Loppupeleissä kotiinpäästyä siitä tuli niin rikas ettei se tiennyt izekään. Just tollasta kapitalistista laissez faire roopeankka unelmointia. "Tuskin voi kuvitella tylsempää kirjaa kuin Robinson Crusoe. On surullista nähdä lasten edelleen lukevan sitä", kirjoitti filosofi Gilles Deleuze kirjasta."
ellauri060.html on line 270: Arki jäi siis vaimon kontolle, kun kirjailija kirjoitti. Hänestä tuli tosin muusia ihan vapaaehtoisesti, 60-luvun alussa.
ellauri060.html on line 278: Seminaarissa kustantaja Harri Haanpää puhuu Peltosen kirjailijakuvasta ja merkityksestä ja esittelee uuden teoxen, Valitut kertomukset. (Hei tää sama Harri Haanpää oli Pervon Jarzan korvaamaton kustannustoimittaja.)
ellauri060.html on line 294: kulttuuriJuhani Peltonenkirjailijat
ellauri060.html on line 302: Miettiessään elämäänsä ja asioitaan - jopa kesken saarnan kirkossa - hänen mielensä tuntuu suorastaan hajoavan kesken lauseen. Viimeiseltä pisaralta ilottomassa surussa tuntuu olevan, kun hän lukee kuulutuksia. Ei yhtään kastettua lasta, ei yhtään avioliittoon kuulutettua paria. Vain kuolleita, vanhuksia ja itsemurhan tehneitä. - Hän tuntee joka käänteessä häpeää sitä kohtaan mitä hän tekee pappina, muun muassa saarnastuolistaan käsin. Esim antaa runkun lentää saarnastuolin kaiteelta. (Onx tää papinvirka sit niiko runkkujussin epäonnistunut kirjailijanura? Jossa ainut ns. valopilkku oli se urheilijaparodiatöräytys?)
ellauri060.html on line 310: Tällä tarinalla ei ollut varsinaisesti loppua. Tai kirjan loppu oli uuden alku. Tietoisuus siitä että elämä jatkuu, vaikka perhe on hajonnut. Höpön höpön, ei siinä mitään sellasta ollut. Luulet vaan. Nilkka katkesi, iloisin suru et vaan oikea.
ellauri060.html on line 316: Toisen vainaan vuoteella veisataan Johannes Ristin sanoittamaa ja J.S. Bachin säveltämää virttä O Ewigkeit du Donnerwort, ruozixi Lasse Lucidor "o evighet din längd förskräcker mig" ja suomexi "oi iäisyys mua pelottaa sun pituutesi". Jostain syystä tämä hieno viisu näyttää pudotetun 1938 virsikirjasta saastaisella 80-luvulla. Voi helvetti 80-luku! Mua ällöttää sun lättäpäisyytesi. Ja rumat keittiöt, ja klinkkerit ulkoseinissä. Typerä Elmo ilmestyi 1978. Iloisin suru ilmestyi 1986. Runkkujussi kuoli vuonna 1998. Figures.
ellauri060.html on line 322: Lainasin kirjastosta Pahani Julmusen eli J. Peltosen romaanin Iloisin suru. Ihan vaan ku Michelinmies eli Timo Airaxinen sattui kehasemaan sitä. Arvasin siitä eze vois olla aika puhasveristä setämiesjorinaa. Ainaskin sekin taas näyttää aika vähän peitellen puhuvan izestään ja perheestään.
ellauri060.html on line 324: Ei mulla oo sitä muistikuvaa, että Jussi Peltosen kirjat olis setämiesjorinaa. Onhan sillä Elmokin. Mä rupesin lukemaan Pirjo Hassisen romssua Hämärän aika. Monista sen kirjoista en kylä oo tykännyt. Mutta tää sai vauhtia siitä, että kirjan miehet ei ainaskaan oo punavuorelaisia lattea lipittäviä nappinokkia.
ellauri060.html on line 333: Peli alotettiin aakkosten alusta ja joka kirjaimen kohdalla piti luetella kirjailijoiden nimiä aina vuorollaan. Voi olla, että kundit myös huijas ja kexi omiaan.
ellauri060.html on line 389: Menisköhän se ihan tolla hinnalla. Timon kirjatkaan ei kai ole mitään bestsellereitä.
ellauri060.html on line 401: Sarjakirjailija. Lisää Ripasta:
ellauri060.html on line 426: Michelinmies olisi tyytyväinen jos kazoisi The Good Liarin. Siinä oli just sellasia nuorekkaita teräsvanhuxia kuin mistä Bibemus on kirjassaan Vanhuudesta kirjoittanut. Slaagin saanut Hans Taub sairaalassa taas oli just sellainen mix Timppa pelkää ize tulevansa. Hieno näpäys Bulgarian kultasannasta taustakuvana ja noruva pillimehu halvauxesta roikkuvassa suussa.
ellauri060.html on line 448: Ei sentään mainize äitiään Hellevi Arjavaa. Eläkkelle päästyään suunnittelee hetikirjaa Padasjoen linnustosta. Sieltä kai se prutkutti Rauharantaan äidin kaa 60-luvulla nyrpistämään nenäänsä Lealle ja pikku-Matille. Onpa pieni maja! Kun Antti lähtee eläkkeelle rahastosta Nilkki sanoo Perkele! jos on hengissä. Vaikka neuvoo jälkeläisiäänkin välttelemään voimasanoja.
ellauri060.html on line 456: Kyllä. Jänis Vemmelsäären seikkailut oli eka lainaamani kirja #Keitele'en #kunnankirjasto'sta, jonne luvatta hilppasin kirkkometsän poikki. Kotona ei moitittu. Ennen oli kunnollista näiltäkin osin.
ellauri060.html on line 970: - Voinko minä nukkua tässä sohvalla? - Voit voit, mutta älä nyt vielä tuuperru! Minä muutoin tilasin izelleni italiankielisen Baabelin kirjaston. Luen teoxia sanakirjan kanssa. Se on semmoista puuhaa, että toiset ajatuxet väistyvät väkisinkin, jäävät tietenkin nurkalle kyttäämään ja iskevät heti kun ote hiemankin herpaantuu... Baabelin kirjastossa on sekä tuttuja että outoja kynäilijöitä ja niteitä. Esim.
ellauri060.html on line 1012: Martinako näitä Ferrarin peilejä paiskoi rikki?? Ei niin. Kyllä jokainen aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan, oli julkisuudessa tai ei. Jotain rajaa Martinan syyllistämiselläkin. (Hetkinen, kekäs on nytte tää Martina? Joku Sofiaa edeltänyt hoitoko? Menohan on kuin Ivana Trumpin bestsellerissä, tai brittilehti Sunissa. Muistuttaa myös kirjailija K.Carlsonin bestselleriä Darwinin puutarhuri: monta kertojaa, joista ei ota selvää Erkkikään.)
ellauri060.html on line 1106: Soini kirjoitti viihteellisiä romaaneja ja näytelmiä, joista osa on filmattu. Näytelmistä on tullut kesäteattereiden väkinäistä ohjelmistoa. Sotaoikeuskirja aiheutti vihaista keskustelua. Soini väitti siinä että omat kommunistilehmät purivat. Detenten ajan rähmälläänolijat väittivät että aloite tuli ryssiltä, sitten taas 2000-luvun oikeistoaallossa käännettiin keula taas kohti Agapetusta, kun neuvostolaisista ei ollut enää pelkoa. Kuka välittää. EVVK.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri060.html on line 1134: Mixhän nimi isänmaa muutettiin muotoon synnyinmaa? (Paitsi että rodina tarkoittaa oikeammin synnyinmaata.) Mun veikkaus on että sana isänmaa oli varattu pikku Suomelle ja sen isolle aseveljelle Vaterlandille. Toi Donin kansa taisteli -kirja jäi keskeneräisexi. Selviääköhän kumpi puoli voitti lopulta?
ellauri060.html on line 1140: Oikismulkero Solzhenizyn väitti että Don Kasakka oli plagioinut kaikki kirjansa. Taisi olla paskapuhetta. No Don Kasakka oli haukkunut pydeen Alexin Ivan Denisovitjin päivän. Silmä hampaasta. 60-luvulla Donilla oli wiixet ja typerät kaljukiharat. Miihkali kuoli kurkkusyöpään 1984. Takuulla poltti liikaa huonolaatuisia venäläisiä syöpäkääryleitä, etenkin Belomorskia. Sen rinnuxissa oli mitaleita kuin joulukuusessa.
ellauri061.html on line 231: Oberon on aika luikero, kärkäs apina ja rietas babiaani. Meddling monkey ja busy ape. Se jää vaklaamaan kun Dimitri ja Helena hiippaa paikalle. Mua vedät, kovakiskoinen maneitti! (varmaan mangneetti. Alkutextissä seisoo adamantti.) Mä olen pikku koirasi Dimitri, mankuu Helena. Jahka kuluu yrki. (Yrki? Se on tovi, se löytyi Lönnrotin sanakirjasta.)
ellauri061.html on line 239: Pyramos ja Thisbe on babylonialainen tarina Pyramos-nuorukaisesta ja hänen lemmitystään Thisbestä. Roomalainen kirjailija Ovidius on kirjoittanut sen Muodonmuutoksia-teokseensa.
ellauri061.html on line 331: First Clown What, art a heathen? How dost thou understand the Spede 1 Mitä oozä pakana? Exä osaa raamattua? Hyvä kirja sanoo
ellauri061.html on line 409: no more of his purchases, and double ones too, than välikirjan pinta-alan verran? Sen maiden omistuxensiirrot
ellauri061.html on line 746: Haavio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Kirjeessään nuorelle kirjallisuusarvostelija Kai Laitiselle hän tähdensi, että moderni runo ei ole elämäkerrallista keskuslyriikkaa vaan vapaata fabulointia.
ellauri061.html on line 748: Samaa elämäkerran torjuvaa tulkinnan tapaa Haavio opetti myös Elsa-puolisolleen, kun tämä syventyi Aale Tynnin runoon Tanssilaulu. "Ja he tanssivat vierekkäin, / koko yön he tanssivat näin." Päiväkirjassaan Elsa Enäjärvi-Haavio vetää kuitenkin mutkat suoriksi: "Se, jonka hymyä Martti kiittää runossaan Runon synty on AT." Elsan mukaan "Martti katsoo asiakseen kai jokseenkin aina kertoa, koska hän on tavannut AT:n tai puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ja sen mitä hän ei kerro, minä tiedän ja arvaan." Mustapää tiivistää runousoppinsa kokoelmassa Koiruoho, ruusunkukka (1947): "Minun laulussani on / vain kuva kaivattuni / ja kukka, leikki, uni. / Puck, Oberon." Mutta kansa haluaa ja saakin tietää, kuka se "kaivattu" oikein oli, Kirjallisuustieteen nykyisen teorian mukaan Martti Haavio, nimimerkki P. Mustapää ja P. Mustapään runojen roolihenkilö läkkiseppä Lindblad ovat kolme eri persoonaa, jos heitä ei dna-testi samaksi osoita. Mutta jos media olisi 1940-luvulla ollut nykyisissä voimissaan, olisi Martti Haaviosta ja Aale Tynnistä tehty kohupari.
ellauri061.html on line 750: Kaikki pysyi kulissien takana. Sitä paitsi kunnianarvoisan kustannusliike WSOY:n kirjallisella johtajalla Martti Haaviolla oli suhde saman yhtiön nuoreen runoilija Aale Tynniin samoihin aikoihin, jolloin WSOY:n johtokunnan jäsenellä, professorilla ja runoilijalla V.A. Koskenniemellä oli ihastuksenaan vielä nuorempi WSOY:n runoilijaneitonen Aila Meriluoto.
ellauri061.html on line 919: taicka caxi/ Ja Sisseralle kirjawita ja
ellauri061.html on line 921: ommeltuita waatteita/ kirjawita molemmin
ellauri061.html on line 968: Jari Pervo on 1 nilkin 375 humanistista. Jari Pervolla on Alibin, Poliisiuutisten ja Seiska-lehden reportterin sielunelämä ja Ilta-Pulun toimittajatyön muovaama maailmankazomus. Kotimaisen kirjallisuuden hukkiopinnoista ei takkiin paljon tarttunut. Se tunsi izensä usein idiootiksi Helsingin yliopistossa. Ylläri. Pian se huomasi, että sillä aineyhdistelmällä pätevöityy tutkijaksi tai kotirouvaksi. Kun kotirouvan ura ei silloin vielä napannut, se meni Sanoma Osakeyhtiön toimittajakouluun. Eikä enää taaxeen kazonut, jos ei paljon eteensäkään. Ruikki varpaille. Astu lähemmäxi, se on lyhyempi kuin luulet.
ellauri061.html on line 970: Nytpä uhraudun yhteisexi hyväxi ja luen kaupunginkirjastosta lainaamani Jari Pervon sukuelimen tarinaa nimeltä Minun sukuelimeni tarina. Ensimmäisillä kymmenillä sivuilla on sukuelimestä esitelty vasta sen kuuluisa ripustin, julkkumulkku Juri Pervo. Kustantaja Aarne Puupään näreän tapaamisen jälkeen se kaipaa lipomista. Ehkä bussissa joku kansalainen tunnistaa sen ja kuiskaa vaimolleen, että tossa menee se, nose, mikäsenniminyt on, joku turha julkero.
ellauri061.html on line 983:
Lao Rui: Lainasin kirjastosta Jari Pervon omaelämäkerrallisen teoxen. Nyt otan kiinni nenästä ja koitan lukea ekan pervokirjani.
ellauri061.html on line 984:
Eunukki: Jari Tervon muutamat ekat kirjat ovat hyviä!
ellauri061.html on line 989:
Lao Rui: Mitä se sit näyttää? Ylen surulliselta näyttää ainaski tässä kirjassa. Ulkokohtaisia ihmisiä julkisuuden valokiilassa.
ellauri061.html on line 1008:
Eunukki: Vaikee sanoo... On parempii kirjailijoita ja filosofeja, jotka on vähän julkisuudessa. Kai eskitervoissa on joku puutostauti, joka ei muulla ole hoidettavissa?
ellauri061.html on line 1015: Nyt saatatte (ketkä te? :) kenties ihmetellä, mixi olen Pervolle näin kiukkuinen. Mitä se on mulle tehnyt että sitä niin ruman ilkeästi soimaan? No eipä midiä, puran vaan omaa pahaa oloa. Mutta huvittavaa on, että niin tekee Pervokin! Se on kaikille kirjansa ihmisille yhtä kiukkuinen, ihan kylmästi se niitä lyttää joka ikistä. Mä luulen ize asiassa että se on, niinkuin minäkin, oikeasti epäonnistunut narsisti (ks. tutkielmaa eri narsistityypeistä). Ne ovat juuri tälläsiä. Haukkuvat kaikki muut aivan mustixi, koska ovat izeensä niin tyytymättömiä.
ellauri061.html on line 1017: Mixi tyytymättömiä? Onhan Pervokin sentään suomalaisittain "superjulkkis", kuten se muistaa muistuttaa joka toisessa lauseessa. Ja tuohta on tullut lujasti. Mutta se ei riitä! Jotain siltä puuttuu sittenkin. Ehkä muut porukat ei sittenkään osaa arvostaa sen hienoutta riittävästi. Ehkä sitä vituttaa ezillä ei ole mitään kunnon virkaa eikä titteliä. Isompaa pippeliä kuin sillä on. Että se on tollanen hum.kand., porsaan näköinen pallinaama, vaikka on niin fixu. Ehkä sekin on vaimonsa hännän alla niinkuin Kari Hotakainen. Mixei sille ole annettu Finlandia-palkintoa? Tää kirja oli eholla samana vuonna 1999 kuin Kristina Carlsonin Maan ääreen. Sekin oli tavallaan sukuni tarina. En kyllä ihmettele että Erkki "Jokkantii" Liikanen tykkäs siitä enemmän. Samana vuonna Jarzasta tuli kovan ähräyxen jälkeen perheenisä.
ellauri061.html on line 1046: Mitä on tapahtunut, mihin aika on kadonnut? Vielä vasta aivan äskettäin kirjastonhoitaja Kati Tervo piteli käsissään sitä ihmeellistä kapinetta, johon vuosien odotuksen päätteeksi oli alkanut piirtyä yxi jos toinenkin hailakansininen viiva. Nyttemmin se kapine on jo aika hervoton.
ellauri061.html on line 1052: Ja nyt näistä hetkistä on mukamas kulunut jo 19 vuotta. No peilistä kazoen se on kyllä uskottava. Äiti ja kirjailija Kati Tervo, 63, katselee haikeana lapsensa entisen koulun pihaa Helsingin Katajanokalla. Täällä Kalle, 19, aloitti ihan muutama vuosi sitten koulutiensä. Siitä tuli koulukypsä vasta aika hiljattain.
ellauri061.html on line 1054: Koti on yhä parin korttelin päässä, mutta koulu vaihtunut ja reppuselkäisestä pellavapäästä kasvanut möreä-ääninen, rasvatukkainen nuorimies. Viime viikonloppuna juhlittiin valkolakkia. Nyt Kalle jännittää opiskelupaikkaa ja urheilee nostaakseen kuntoaan armeijaa varten. Valmistautuu siis aloittamaan omaa elämäänsä. Kotimaista kirjallisuutta se EI kyllä aio mennä lukemaan. Ei helvetti!
ellauri061.html on line 1061: Haave lapsesta nousi mieleen samaan aikaan, kun Jari sai potkut Ilta-Pulusta eli "jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi". Kati halusi tukea miestään ja punnitsi vaihtoehtoja mielessään perusteellisesti niin kuin hänen tapoihinsa kuuluu.
ellauri061.html on line 1106: Sittässon pieni luku niinkö Katin kannalta joka haluu myös kirjailijaxi kun Kalle on 2-vuotias. Eikä siitä viirusilmä ottotytöstä tullutkaan mitään. Arvasinkin että Jarza olis mustasukkanen. Mitä jos Katin kirjat möiskin paremmin? Se olis AIVAN hirveää.
ellauri061.html on line 1119: Porsasmainen porsasteleva persukirjailija. Tän kirjan lukeminen on kuin tervonjuontia. - Mä olen lukenu sun kirjoja. - Kumma että joku niitä lukee. - Ne on huonoja. Osittain helevetin huonoja. - Sitä mieltä olen minä izekin. ellauri061.html on line 1121: Oikeesti loukkaannuin hieman, minnuu otti päähän porukka, joka ossaa lukkoo ja sixi kuvittelee ossaavansa kirjuttoo. Kyllä mää on ize pätevä antamaan neuvoja, miten kirjutettaan niin että hyvä tulhoo. Mie oon lukenu Waltarilta kaikki kirjat, ai että sil on koree ja taiteellinen tyyli niin et oikeen syämestä ottaa niiku tää esmes tää Turms karvajalaka. Emmä sellast ossaa kirjuttoo, eikä ossaa ennää kukkaan muukaan, ei ies Hotakaisen Kari.
ellauri061.html on line 1127: Vizi mikä juoppohullun päiväkirja. Ei helvetti, juoppohullun päiväkirja jatko-osineen on maailmankirjallisuuden unohtumattomia klassikoita tähän verrattuna. Toinen kova haastaja samassa sarjassa on Rengon Kobran Nitrodiskon napakympit. Tai huumoriryhmä Alivaltiosihteerit.
ellauri061.html on line 1129: Kun kuuluisan kirjailijan isä retkahtaa nuoreen neitoseen, kuuluisan kirjailijan suurin huoli on, että asia tulee sen ex-työnantajan, paskalehdistön tietoisuuteen. Mikä horna siitä nousisi, jos neitonen kävelisi kihlajaisista suoraan puhelimeen ja kertoisi Ilta-Pululle, miten kuuluisan kirjailijan isä suri kadonnutta vaimoaan lohduttomasti nussien isodaisarista Silja Laaxoa, vanha mies. Samalla kuuluisan kirjailijan pikku-pikkuveitikka jo nyökkii kalsareissa miettien, miten pääsis ulos sepaluxesta tulevan emintimänsä emättimestä mittaa ottamaan. Tänkin pätkän päällimmäinen sentimentti on silmitön setämiesmäinen misogynia sekottuneena toivottoman pimpsankaipuuseen.
ellauri061.html on line 1131: Kaikki ns. henkilöt tässä plärässä on kuuluisan kirjailijan sitä taikka tätä. Koko pahvimaailma pyörii sen löysän perseen ympärillä. Minäminäminä-muotoista suollosta. Statistit saavat irtopisteitä kun ymmärtävät nauraa pervon vizeille. Pisteliäs possukka. Kun tulee hiljaista, Pervo alkaa puhua izestään ja kirjailijantyön vaivoista. Harvoin tulee. Perse luulee ironisoivansa kaikkea. Kaikkea joo paizi kirjailijaminäänsä. Siinä se roikkuu hampaat irvessä kuin pelastusrenkaassa. Ja perintöä. Persulainen tuntee rahan arvon. Köyhät nousukkaat siitä tunnetaan.
ellauri061.html on line 1133: Kuten saattoi arvata, fiktiivisen Silja Laaxon kanssa tulee pornoa. Tän kai pitäs olla kaunoa, muze on vaan ihan tavallista Jallua. Kiitos ehkäisypillerien nää ei enää ketään hätkäytä. Haukotellen käännetään vaan sivua. Pakkopullaa kirjanmyynnin edistämisex, ikävystyneisyyden vaimentamisex. Central park zoo with sad monkey sex.
ellauri061.html on line 1135: Silja jakaa edestä ja takaa. Otti Jarin mulkun käteensä ja kehui sitä ihanan limaisexi. Siis sitä mulkkua. Siis Jaria. Tässäkin on syvällistä naisen halvexuntaa hiivana. Se on niin kiihottavaa. Tomusokerissa kieritelty keskiluokkainen lullero kohoaa ja sitten lässähtää ja panee flottis. Tää kuukkeli on kyllä paha mies, alhainen lima. Ja kirja on yxitoikkoinen ja tylsä. Viinaa juodaan, omakehu haisee. Minä minä minä minä, ja vielä kerran tuo maailman kaunein sana, minä.
ellauri061.html on line 1137: Kiintoisaa kyllä (vaikkei ehkä yllätys), keski-ikäisen täti-ihmisen kirjablogi muikenee Pervon panojutuista kuin vaari. Heijarimaisia tarinoita, mustan kondomin sävyttämiä.
ellauri061.html on line 1144: Vanha työkaverini Päivi ehdotti Facebookissa lukupiirin perustamista. Innostuin asiasta heti, joten laitoimme sellaisen pystyyn tai Päivi laittoi, koska tämä oli puhtaasti Päivin idea. Ensimmäiseksi kirjaksi lukupiiriimme valikoitui Jari Tervon ”Minun sukuelimeni tarina” (1999, WSOY). Lukuaikaa kaksi viikkoa, jonka jälkeen oli istunto perustamassamme Kirjapiiri-ryhmässä Facebookissa.
ellauri061.html on line 1146: Viidestä lukijasta kolme pääsi koneen ääreen ruotimaan kirjaa ja sen sisältöä. Tällä kertaa kävi niin, että Päivi ja minä olimme lukeneet kirjan aiemminkin. Päivi muisti asian heti sopiessamme luettavasta kirjasta ja minä kirjaa lukiessani. Elsille Tervo oli täysin uusi tuttavuus. Onneksi Päiviä ja minua ei haitannut, vaikka luimmekin kirjan toistamiseen tai Päivi jopa kolmannen kerran. Kirja ei huonone toisella tai kolmannella lukukerralla, jos vaan pitää tervomaisesta tyylistä. Uutuuden viehätys saattaa puuttua, mutta ehkä tarinasta löytää jotain uutta, jota ei ole aiemmalla lukukerralla huomannut. Elsi jäi vielä pohtimaan, fanittaako Tervoa vai ei.
ellauri061.html on line 1150: Kirjan lopussa tapahtuu paljon ja nopealla syklillä. Kirjan eri juonenkäänteet nivoutuvat yhteen kirjan lopussa, mutta kirjan loppu on juurikin niin avoin kuin vain olla. Lukija jää pakostakin pohtimaan eri vaihtoehtoja kirjan lopulle. Tervo laittaa lukijan mielikuvituksen liikkeelle. Lukupiirimme keskusteli erilaisista vaihtoehdoista, mitä kirjassa oikeastaan tapahtuukaan. Olimme aika yksimielisiä kirjan lopusta, mutta varmoja emme suinkaan voineet olla. Mielenkiintoinen ja ehkä jopa ärsyttävä vivahde, kun ei oikeasti voi tietää, mitä Tervo on ajatellut kirjoittaessaan kirjan loppua, jos ylipäänsä mitään.
ellauri061.html on line 1152: Tervon kirjoissa ei taida ikinä olla niin sanottuja normaaleja ihmisiä. Tämänkin kirjan kaikki henkilöhahmot ovat jollain tavoilla erikoisia tai outoja. Mielestäni tämä on yksi sellainen piirre, joka tekee Tervon kirjoista veijarimaisia tarinoita. Mielenkiintoiset henkilöhahmot värittävät tarinaa mukavasti.
ellauri061.html on line 1156: Kirja on mustan huumorin sävyttämä veijaritarina, mutta myös Vuoden johtolanka 2000 –palkinnolla palkittu rikosromaani. Ja kuinka kirjan nimi on ”Minun sukuelimeni tarina”? Kannattaa lukea kirja ja löytää vastaus sitä kautta.
ellauri061.html on line 1158: Lukupiirimme antoi kirjalle tähtiä yhteensä 4- (asteikko 1-5).
ellauri061.html on line 1164: Ensiksi on todettava, että kaikkea sitä tuleekin oman päänsä menoksi keksittyä! Kehittäessäni Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta tiedostin kyllä sen riskin, joka muiden suosittelemissa kirjoissa piilee. Mutta toisaalta ihmiselle tekee ihan hyvää välillä lukea jotain muutakin kuin sitä omaa suosikkiosastoa.
ellauri061.html on line 1166: Jari Tervon sain haasteena takaisin Jorilta, jolle määräsin Ursula K. Le Guinin Hain-sarjaa. Tämä kyseinen Minun sukuelimeni tarina löytyi minulta omasta kirjahyllystä, sillä se tuli silloin aikoinaan kirjakerhosta, kun olin unohtanut peruuttaa kuukaudenkirjan. Jostain syystä olin säilyttänyt kirjaa, vaikkei se koskaan minua kiinnostanutkaan. No, nytpä se sitten pääsi käyttöön.
ellauri061.html on line 1168: Minun sukuelimeni tarina kertoo jaritervomaisesta mieskirjailijasta, jolle alkoholi maistuu, ja muutenkin on vähän ankeaa. Tyyppi on aikamoinen reppana, joka ei oikein saa otetta elämästään. Viime kirjastakin on jo aikaa ja kustantaja hätyyttelee. Onneksi mies saa toimeksiannon vankilassa istuvan tappajan tarinan kirjoittamiseen. Siitä alkaa aikamoinen sotku, joka sysää päähenkilön sotkemaan koko elämänsä.
ellauri061.html on line 1170: Kirja alkaa niin ankeasti, että jos kyseessä ei olisi ollut haastekirja, olisin varmasti lopettanut lukemisen heti alkuunsa. Ryyppyreissut ja ankeudessa rypeminen eivät oikein innostaneet. Minun sukuelimeni tarina rakentuu kuitenkin useista äänistä ja erilaisista tyyleistä, joten kirjan edetessä hiukan helpotti. Jotkin pätkät olivat itse asiassa aika kiinnostaviakin. Tekstin tasolla en kuitenkaan nauttinut kirjasta.
ellauri061.html on line 1174: Eli lyhyesti: Otin riskin. Rakastuinko? En. Kannattiko? Kyllä, sillä nytpä tiedän taas jotain yhden suomalaisen kirjailijan tyylistä. Ilman haastetta en olisi päässyt loppuun. Muuta? Siis mitä vittua, onko tämä paska muka ollut Finlandia-ehdokkaana?
ellauri061.html on line 1187: Poikasena minusta piti tulla maailman paras jalkapalloilija. Polvi rustottui. Pervon pitää muistaa kysyä vaimolta kotona näkeekö miehissä nauraessa pojan. Porsaan, korjaa vaimo Kati. Veli Pontevan. Isona minusta piti tulla maailman paras kirjailija. Pää rustottui.
ellauri061.html on line 1189: Pervo on jopa ikäistäänkin vanhakantaisempi setämies. Kai sellaisia vielä kasvaa puunkylkiin jossain Rovaniemellä. Tää Pasanderikin on yx Pervon monista alter egoista. Pervolla piisaa näitä egoja, niistä muodostuu sen koko suku. Se sarjamurhaajakin on sen naamari. Ja tässä niin kuin niin usein kirjailijaegoisteilla, joka naamarista pistää ulos ja ääntelee sama possu. Päälleliimatun kultivoinnin alla röhkii kaltattu oras. Ilmeisesti Jari änkyttää ollessaan pelästynyt.
ellauri061.html on line 1194: Jari luulee olevansa lutusin kaikista Suomen vittupääkirjailijoista. Väärin, lutusin oli Tommy Taberman.
ellauri061.html on line 1200: Siinä on jotain hirmu alkeellista, alkueläimen tapaista. Ameeba kirjailijana. Tuntoelimet ja lonkerot
ellauri061.html on line 1213: Kerroin tuotannostani kirjakirjalta. Kehuin itseäni vain vaimeasti koska yleisö ei vaikuttanut vastaanottavaiselta.
ellauri061.html on line 1215: - Tietkö mikä sinussa on vikana ja aika paljon? Sie oot niin perkeleen nokkava. Sie oot muutaman paskakirjan törräyttäny ja ajattelet voi miten mie oon kuningas.
ellauri061.html on line 1218: Pervo ei ole syvällinen kirjailija sydänmailta vaan vizinikkari. Hän on monessa haastattelussa myöntänyt olevansa omahyväinen läskiperse paskiainen hepinlutkuttaja ja on siitä vielä ylpeä. Mielellään kertoisi useamminkin jos joku vaan kuuntelisi.
ellauri061.html on line 1223: Pervon keski-ikäsyys lipsahtaa esille sen ihan pakkomielteisessä tavassa kuvitella kirjan henkilöitä pukille suunnilleen joka sivulla. Poies pillusta lipsahti. Jos jaxas niin laskis montako parittelua Jari jaxaa ahtaa sukuelintarinaansa kuin keskuspuiston pitkästynyt paviaani. Onko niitä 1/sivu vaiko enemmän. Älä jaxa Jari. Tuo ei enää ole hauskaa. Eiköhän me olla tää jo opittu. Taisit jo mainita.
ellauri061.html on line 1272: En halua olla pakolaisten enkä maahanmuuttajien ääni. Heillä on aivan oma kuulumaton äänensä. Haluan olla mulliturpaisen enemmistön ämyri, ne ostaa enemmän mun kirjoja. Toivon toki mamujenkin oppivan tuntemaan mun tyyliä. Ennustan kuulevani sitä lähitulevaisuudessa entistä enemmän suomalaisessa kirjallisuudessa, elokuvassa, teatterissa ja mediassa. Se on mainio asia.
ellauri061.html on line 1274: - vittuilee porsaanvärinen "kirjailija" Jari Tervo mutiaiselle toimittaja Percy Mashairelle, joka ihmetteli (HS 30.11.), miksi suomalaiskirjailija on ryhtynyt Mogadishu Avenue -tv-sarjassa
ellauri061.html on line 1284: Jari Tervon kirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa HS.fi/kirjat. Mistäpä muualta.
ellauri061.html on line 1286: Mogadishu Ävenjyy kuvaa osattomia kansalaisia ja maahanmuuttajia lämpimästi ja humanistisesti. Maahanmuuttaja ei ole ongelma. Hän on hyödyllinen apina. Jari Tervon käsikirjoitus julkaistaan nyt kirjana. Mukana on runsaasti tv-sarjasta sensuroitua aineistoa. Filmin kohokohta on se missä lapsilaku sanoo: en minä ole somalialainen, minä olen pieni musta paska. Yllättävän vähän lässytystä Pervon turauxesta on jäänyt Suomi 24 ja Ylilauta palstoille. Irja Torven talouslipilaari-persukimara tais jättää kansan syvät rivit haavi auki. Siis onxtää nyt kunnolinen rasisti vai joku kukkahattusetä? Revontulen poika tuskin tietää izekään.
ellauri061.html on line 1325: Tervon sisällöntuotanto pitää sisällään lähes täysin kertomuksia varkaista, juopoista, huorista, valehtelijoista, viinanmyyjistä, salakuljettajista, tappajista jne. Koska en itse edusta mitään em. ihmisryhmistä, ei voisi vähempää kiinnostaa roskakirjailija Tervon mielenmaisemat. Kertaus on opintojen äiti: EVVK roskakirjailija Jari Tervo EVVK.
ellauri061.html on line 1330: Tuo puujalkahuumorin "mestari", tissiposkitervo alkaa olla jo menneen talven lumia, kirjamyynti sakkaa pahasti. Joku lantti tulee aikansa eläneestä ja elähtäneestä, valmiiksi nauretusta uutisvuoto-ohjelmasta. Kuka vittu sitäkin katsoo?
ellauri061.html on line 1336: Hänen kirjansa on täyttä sontaa, yhtäkään en ole pystyny lukemaan. Yhtä turha julkkis Tuksun tasoa. Myypi itseään kuin joku huora, sopii tähän hömppä suomeen kuin sormi sian peerrrrrssseeeseeeennnn.
ellauri061.html on line 1412: Kirjailijan synneistä suurin on Jari Tervon mielestä tylsyys. Tervo itse jatkaa narsisminsa, rasisminsa, naisvihansa ja vihapuheensa käsittelyä uudessa romaanissaan. Miehellä on muovikassi kädessä ja elämää takana. Hän tulee Helsingin Narinkkatorilla vastaan ostoxet kilisten. Hän on kirjailija Jari Tervo, 59.
ellauri061.html on line 1414: Hän sanoo olevansa samassa onnellisessa asemassa kuin Juha Sipilä, että voi sanoa, mitä haluaa. Ketään ei kiinnosta. Tervon mielestä rahanahneet suomalaiskirjailijat kuten hän osallistuvat ymmärrettävästi vähän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Fiktio ei ole oikea paikka purkaa rasismia, siitä kanzii kirjoissa ja teeveessä vaan lohkaista vizejä. Voiko kyse olla lukijoiden menettämisen pelosta? No tottakai.
ellauri061.html on line 1416: ”Yhteiskunta on mätä, jos edes kirjailijat eivät sano, mitä haluavat. Mä sanon: mä haluan rahaa. En onnea, vaan pätäkkää. Oma naama teevessä ja lööpeissä on sekin rotevaa. Ja juuri nyt! Jari Tervo on halunnut kirjoittaa koko tähänastisen tuotantonsa ajankohtaisimman kirjan. Vesa-Matti Loirin biografian. Törkeyksiä vekottimista.
ellauri061.html on line 1418: Helsingin Kampin Narinkkatori on yksi Jarin päänäyttämöistä. Torille kulkee kirjava joukko: kahdeksankymppinen Leo Maanvilja, joka ei koskaan saanut olla lapsi, parikymppinen Noor, joka on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen, Poika Maanvilja, joka järjestää maahanmuuttoa vastustavan mielenosoituksen, kiinalainen kivimies Zemin, joka on päätynyt kauas kotoaan tienaamaan.
ellauri061.html on line 1439: ”Mun mielestä kirjallisuudessa on aina kyse hassusta huumorista. Jos jokin asia on kova ja synkkä, silloin se pitää kirjoittaa jotenkin hauskasti. Muuten se on tylsääkin tylsempää. Kirjailijan synneistä suurin on Tervon mielestä tylsyys.
ellauri061.html on line 1442: Samaa ohjenuoraa seuraten Tervo aikoo kirjoittaa seuraavankin teoksensa. Sitä voi pitää jonkinlaisena yllätyksenä ja samalla varmana myyntimenestyksenä: Suomen ehkäpä tunnetuin nykykirjailija Jari Tervo kirjoittaa Suomen ehkäpä tunnetuimman nykynäyttelijän Vesa-Matti Loirin elämäkerran. Seura-lehti seuraa tilannetta tarkasti.
ellauri061.html on line 1482: Kuvitteellisen julkkiskirjailijan toilauxet jatkuvat. Jaxaa jaxaa. Dodi. Hiippareita rivitalotontilla. Oisko ollut Hotakaisen Kari. Pasander on 1 Jarin alter egoista. Pasander on komea. Pasander on homopetteri. Onko tääkin Jarin toiveajattelua? Niinkuin ajokortti. Ja kuuluisuus. Tiedättekö kuka minä olen.
ellauri061.html on line 1491: Jari Pervo, lupaavasta nuoresta kirjailijasta vuotten saatossa lupailevaxi vanhaxi ex-julkkixexi nuupahtanut, lupailee tosi liukkaasti. Vaimo sanoo: Leikkisit lasten kaa. Äläkä vaan lupaa. Pervo: En. Mä lupaan.
ellauri061.html on line 1577: Seijan Ansu-siskolla on lapset Kalle ja Kati. Kalle on Seijan kummipoika. Se on vähän Jari Tervon näköinen mutta black of hair kuten 7 valtakunnan kuningas, ei mikään blondi Tyrion Lannister vaikka lyhkönen ja kiltin oloinen kuten se knääpiö tosin ei yhtä rääväsuu. Yhteistä Jarin kanssa sillä on toi lapsettomuusongelma. Satu ei ole kyllä mikään pervo. Kalle on lennonjohtotehtävissä. Kallen sisko Kati on menestyvä pankki-ihminen. Kalle Pervon äiti Kati hoitaa Jarin kirjastoa ja kotoa jo lennähtänyttä blondia poikaansa.
ellauri062.html on line 36: Jaakko Yli-Älykäs kertoo verisen neuromaanisesti kirjassaan jatkosodasta, kuinka "Oboten uusi hallitus" (neekereitä) teki lopun "kuningatar Elisabetin" villieläinreservaateista ja tappo yxin tein kaikki villieläimet edistyxen nimissä. 50v sitten siis 60-70-luvulla. Miehet taisteli, kansa kazeli.
ellauri062.html on line 42: J.A. Hunterilla on monia mezästyxen maailmanennätyxiä. Hän on ampunut yli 600 leijonaa, yli 1000 norsua ja useampia valkoisia sarvikuonoja kuin kukaan muu. Jäljeelle jääneitä voi laskea jo muutaman mustan käden sormilla. Kirjassaan 'Valkoinen mezästäjä' Hunter kertoo verihuuruisesta elämästään yllättävän hauskasti ja vauhdikkaasti. Kirja on nautittava yhdistelmä jännitystä, herkkää luonnonkuvausta ja kiintoisaa tietoa ja siirtomaa-asenteita alkukantaisesta Afrikasta. Hunterin terävä skottilainen huumori tekee kirjan vastustamattomaxi. Kirjaa elävöittää joukko mestarillisiä tapettujen eläinten kuvia. Kansikuva: "Rosvoilijan loppu. Sarvikuonouros, joka oli tehnyt tuhoja alkuasukkaiden maissivainioilla Makindun lähellä Keniassa."
ellauri062.html on line 46: Minulla on sarvikuonojen ampumisen maailmanennätys ja ehkä myös leijonien (vaikka emme pitäneet tarkkaa kirjaa ensi vaiheissa ammuttujen luvusta), ja olen ampunut yli tuhatneljäsataa norsua. En suinkaan kerro näistä ennätyxistä ylvästellen. Se työ täytyi tehdä, ja minä satuin olemaan se mies, joka teki sen. Olen savannien Hitler, Himmler, Heydrich, Eichmann ja Göring yxissä nahoissa. Endlösung eläinkunnalle.
ellauri062.html on line 69: Masters ja Johnson kirjassa Raportti ihmisen sexuaalisista reaktioista (Human sexual response) jatkavat siitä mihin Kinsey kumppaneineen pääsivät. Tuhnuisexi selattu kirjapaha löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Sen oli ostanut ilmestymisvuonna 1967 Teresa (?) Jauhiainen. Ansarijauhiainen. Äiti Teresa.
ellauri062.html on line 71: Esipuheessa korostetaan tälläsen kirjallisuuden tarvetta. Lääkäritkin voivat tällä ansaita eivätkä vaan pornoilijat. Tietämättömyys ei enää toimi pidäkkeenä, kun on pilsuja. Typerät kirjoittajat luulevat, että tämä elämämme puoli ei ole aivan elintärkeä. Höpsistä, sukupuolielin on eläimen elimistä elintärkein. Sen takiahan yökahvilat on pidettävä avoinna koronan aikana, vaikka lisääntymiskyvyttömiä kuolisi kuin kärpäsiä. Kinsey ja hänen työkaverinsa tilastoivat jenkkien sexuaalisia elkeitä vuosina 1938-1952. Silloin oli kaikki tabut vielä voimissaan. Kinsey onnistui uskomattomin ponnistuxin työntämään keskijalkansa sexitutkimuxen sulkinaiseen rakoon. Kai se sit oli pitkän sodan ansiosta jo alkanut raottua.
ellauri062.html on line 73: Onko Mauri Rouhunkoski, joka auttoi Mirja Rutasta kirjan pimpsa- ja kikkelisanojen suomennoxissa, Ritva-serkun seppukun tehneen Jussi-miehen isäpappa? Nähtävästi.
ellauri062.html on line 303: Tää Superjuonikas on se pikku Markun kaveri Mahdollisen kirjallisuuden seurassa. Se on sentään maisteri vaikka Turusta. Suunnilleen Mikko Alapuron ikänen mutta lyhyttukkanen ja nappisuinen. Jatkosota-extra on vuoden kauneimman kirjan Neuromaanin rumempi jatko-osa. Neuromaania, sitä talvisotaa, joskus aloitin mutta väsähdin. Sekin oli pitkä kuin Elvixen muna vaikka talvisota oli lyhyt. Nyt pitää purra hammasta ja yrittää oikein kovasti.
ellauri062.html on line 305: Juotikas sai kuin saikin 3v kirjallisuusapurahaa 2014 . Oliko lautakunnan puhis Mies Hissi Kone? (Mies Hssi Masheen palaa kuvaan s.557. Onxe niiku Pekka ja Zinda niiku Ilona? Pallinaama ja pallinaamempi.) Ei tullut tällä tiiliskivellä ihan Finlandiaa, kun se meni sille toiselle tiilelle, Jussi Valtosen kakaramaiselle kirjalle jonka nimikin oli lainaus Jeesuxelta. Kävikö Juotikas edes sykkiä? Se taitaa olla aika epäluotettava kertoja. Pikkusuinen Juotikas on Loimaalta. Siellä oltiin kerran lasten kanssa hiihtolomalla. Ei yhtään mäkiä. Juotikkaan kanssa pitää olla varovaisempi, ettei suxet exy samalle ladulle ja tule noloja akkoja.
ellauri062.html on line 312: Susikoira Roi on Jorma Kurvisen kirjoittama kirjasarja, jonka ensimmäinen osa ilmestyi jo vuonna 1976. Ensimmäiset kirjat kuvattiin vuonna 1987 televisiosarjaksi. Sarjan pääosissa nähtiin Roina häärännyt poliisikoira Jami ja Tomin roolissa Paavo Westerberg, joka nykyään työskentelee käsikirjoittajana ja ohjaajana.
ellauri062.html on line 323: Juurikin näin se oli: suomentaja Lindholmin suomentama Pynchonin Painovoiman sateenkaari oli se korvaamaton Urtext jonka reppuselässä Juotikaskin päätyi kirjailijan vaikeaan, yxinäiseen ja enimmäxeen turhauttavaan kirjailijan ammattiin. Hizi mixei se ryhdy julkkixexi niinkuin kolleega Pervo? Ehkä se ei ole yhtä ruma eikä röyhkeä. Juotikas tuntee olevansa jotain velkaa sotaveteraaneille, ihan aikuisten oikeesti. Kai se lähetti niille postikortin tänä jouluna, niinkuin 60.000 muuta?
ellauri062.html on line 331: Jaakko Yli-Juotikkaan nimikirjoitus näyttää samalla kertaa estoiselta ja narsistiselta. No se muuttuukin Allahixi edempänä. Ehkä se on väärennös. Mä pelkään pahasti eze on samanlainen linssilude ja ilmansuunnan haistelija kuin Pervo, vaikkei ehkä yhtä röyhkeä. Toi julkkisten nimien pudottelu heti kirjan alkulehdillä on paha enne.
ellauri062.html on line 335: Siv. 39 mennessä on varmistunut, että Jaakko Juotikas on samanlainen lattapäinen maalaismies kuin Juri Pervo. Se kuumuu samanlaisista tv-tyhmyyxistä kuin se. Tai ainakin pitää niitä kertomisen arvoisina. Ainoa ero, jos sekään, on että Jaakko välittää ihmisistä vielä vähemmän kuin Jari. Tässä kirjassa kävelee vaan aatteet vaatteet päällä tai ilman niitä saunassa.
ellauri062.html on line 340: Jos Juotikas on Jari Pervon päivitys 20v eteenpäin ajassa, sen pitäis olla myös salaisesti naisvihainen. Onko se? Pientä hapantelun makua on sen "toimihenkilönaisen" käsitteen makustelussa. Se tekee numeron myös jonkun Ullan kaljusta. Ja sizillä on nää ponikirjat, jossa naziponikirjailijan nappaamisessa julkisesti ize teossa on jotain vahingoniloa. Gotcha!
ellauri062.html on line 346: Neljä ratsastajaa on mustan huumorin vahvasti sävyttämä, kielellä ja muodolla leikittelevä ”ponikirjasarja”, joka kommentoi sekä kieltä ja kirjallisuutta että yhteiskuntaa ja ihmisen olemassaoloa laajemmin. Eri tavoin hevos-teemaa varioiva sarja käyttää ”ponikirjallisuutta” enemmän tai vähemmän ironisena kehyksenä vihapuheen kaltaisten ilmiöiden käsittelylle.
ellauri062.html on line 350: Jutan unelmahevosen kirjoittanut Asta Ikonen on oikeasti olemassa oleva kirjailija, jonka tuotanto koostuu enimmäkseen nuorille suunnatuista kirjasarjoista. Tahdon murskatappiossa hänen tuotantoaan ruoditaan sivukaupalla. Anu muun muassa tuomitsee Jutan unelmahevosen juonenkäänteet epäuskottaviksi ja henkilöhahmojen suhteen paperinukkemaiseksi.
ellauri062.html on line 352: Asta Ikosen kirjallisen tuotannon lisäksi Tahdon murskatappiossa merkittävän osaan nousee kirjailija itse, kun Anu lähtee selvittämään Ikosen taustaa verkosta ja huomaa tämän osallistuneen aktiivisesti rasistiseen kirjoitteluun Facebookin Suomi Ensin -ryhmässä. Ikosen ryhmään kirjoittamia kommentteja myös siteerataan Tahdon murskatappiossa.
ellauri062.html on line 354: “Tahdon murskatappiossa” seurataan teinityttöä, joka menetettyään halun jatkaa ratsastusharrastusta, alkaa tutkia lasten ponikirjoja julkaisevan kirjailijan äärioikeistokytköksiä sekä erään mystisen tallityöntekijän taustoja. Samalla romaanissa seurataan pientä eliittisotilasjoukkoja ja sen operaatiota, johon kuuluu jättiläisalkoholistin herättäminen, hiplaamalla tämän jättiläismäistä penistä!
ellauri062.html on line 356: Sinänsä koko kuuluisa natsiponikirjailijan osio tuntui irralliselta kokoelmalta kirjailijan omia ajatuksia, joita hän ei saanut missään muualla julkaistua, joten hän änki sen poniromaaniinsa. Koko osiolla ei ole mitään merkitystä itse pääjuonen kanssa, joten on oletettava, että jatko-osassa se käsitellään. Samalla alkoholistin penistä kiihottaneitten sotilaitten kohtalo jää auki.
ellauri062.html on line 410: Juonikas luki Pynchonia ja sai ketjureaktion. Ei romaanissa tarvi olla juonta eikä edes henkilöitä, pelkät aatteet riittävät. Kun kirjaa ei lueta juonta myöten ei voi olla spoileria. Korvikkeex voi laittaa mukaan mustavalkokuvia ja hauskaa taittoa. Saavatpahan tyhmät sitten miettiä mikä oli jujuna. Eivät arvaa ikinä, kun ei ole pointtia.
ellauri062.html on line 420: Keinovalikoimaan kuuluvat esimerkiksi tekstin palstajaon ja kirjasinkoon vaihdokset, kuvat, kaaviot, blogikirjoitukset, netin keskusteluketjut, alaviitteet, tekstin häivytys, taitokset ja yllättäen muuttuvat ilmaisualustat, joita ovat muun muassa sanomalehden mielipiteelliset kirjoitukset, faktaruudut, lööpit, raportit ja sisällissodan aikaiset sotapäiväkirjat.
ellauri062.html on line 437: Kansallissosialismin ja okkultismin väliset väitetyt yhteydet ovat olleet keskustelun kohteena erityisesti 1960-luvun alusta lähtien, tosin ensimmäiset aihetta käsittelevät kirjoitukset julkaistiin Ranskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa jo 1940-luvun alussa. Useiden dokumenttielokuvien ohella aiheesta on julkaistu lukuisia kirjoja, joista tunnetuimpia ovat Le Matin des Magiciens (1960) ja Trevor Ravenscroftin Pyhä keihäs (1972). Tätä kirjallisuutta on tutkinut historioitsija Nicholas Goodrick-Clarke teoksissaan The Modern Mythology of Nazi Occultism ja The Nazi Mysteries. Kansallissosialistien ja okkultismin yhteyttä korostava kirjallisuus muodostaa oman lajityyppinsä. Lajityypin toistuva piirre on väite, jonka mukaan natsit toimivat jonkinlaisen okkultistisen voiman tai salaseuran ohjauksessa.
ellauri062.html on line 452: Tekstin ensimmäinen raakaversio oli kirjailijan mukaan synkempi. Absurdi sävy löytyi kustannustoimittaja Antti Arnkilin avulla.
ellauri062.html on line 456: Loimaalla syntynyt Yli-Juonikas valmistui kirjallisuustieteen maisteriksi Turun yliopistossa. Gradun aihe oli julkisuutta kaihtava postmoderni amerikkalaiskirjailija Thomas Pynchon.
ellauri062.html on line 458: Yli-Juonikas uskoo omaksuneensa Pynchonilta taipumuksen kuvata maailmanselitysten yhteentörmäyksiä ja vainoharhoja. Kotimaisista kirjailijoista tutkija-avantgardisti Markku Eskelinen on ”tärkein virikkeiden lähde”.
ellauri062.html on line 460: Kun Yli-Juonikkaan esikoiskirja, novellikokoelma Uudet uhkakuvat (2003) ilmestyi, hän kieltäytyi Helsingin Sanomien haastattelusta. Kyse oli Pynchonin vaikutuksesta ja siitä, että matala profiili ”sopi kirjan ideaan”.
ellauri062.html on line 469: ”Ainakin Neuromaani on huumorikirja, oikeastaan vitsikirja. Aiemmissa ja tulevissa kirjoissani huumori voi olla piilossa.”
ellauri062.html on line 471: Tässä voi käydä niin kuin Petterille Huovisen Hitler-kirjan kanssa. Naurut tulee vasta jälkipostissa. Postisen välissä. Tai jäävät jakamatta, jos vizit eivät mene jakeluun.
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri062.html on line 518: Niklas Roth halusi pienenä aina etelään. Se tuli kai jostain lastenkirjasta tai todennäköisemmin piirretystä. Panama on unelmieni maa, sanoi Mikko Alapuro.
ellauri062.html on line 520: Runojen avautumattomuudesta huolimatta bloggari on tyytyväinen, että lukaisi Quasimodon runokokoelman. Siksi, että voi nyt sanoa lukeneensa yhtä italialaista runoilijaa. Ja on hyvä haastaa itsensä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja jo siksikin, että hiljattain lukemani dekkarin Komisario Bordellin nimihenkilö mainitsi Quasimodon nimen muistellessaan jotain runoa! Intertextuaalista! No mäkin kexin tän Guasimodon vaan Yli-Neuvokkaan minnekkään johtamattomasta linkistä kirjassa Talvisota-EXTRA.
ellauri062.html on line 540: Guasimodo ja Montale oli hermeetikkoja, eli peukuttivat hermetismiä. Hermetismi tarkoitti alunperin Hermes Trismegistoxen oppeja, jotka Timon Airaxinen mainizi muistaaxeni Vanhuudesta-kirjassa, jonkinlaista kabbalaa. Hermes Trismegistos kexi säilykkeen. Muistan kun mehuja ja hilloja rexattiin mehumaijalla, suljettiin purkit hermeettisesti sellasella rautapannalla ja pantiin atamonia. Meillä on mehumaija Rauhixen vintissä. Rexauspurkkeja taitaa olla kellarissa.
ellauri062.html on line 542: Ergodisen lailla kirjailijat on omineet myös hermeettisen. Hermetismi oli tyhjiöpakattua keskusrunoutta, hullua kuin pullosta tullutta. Siitä ei ottanut selvää Erkkikään, muista sivullisista puhumattakaan. New Age-liikkeestä ei kuitenkaan ollut kysymys.
ellauri062.html on line 547: ergodinen tasaantuva; pitkän aikavälin tasapainoa koskeva; lukijalta ponnistuksia vaativa. Sanaa käytetään matematiikassa kuvaamassa järjestelmien käyttäytymistä silloin, kun aika tai muu parametri kasvaa paljon tai rajatta. Sillä kuvataan myös järjestelmää, joka silloin lähestyy vakaata tilaa, erityisesti sellaista, joka palaa lopulta mihin tahansa tilaansa. Lisäksi sana viittaa tällaisten järjestelmien ominaisuuksiin ja tutkimiseen. Kirjallisuustieteessä sanaa on ruvettu käyttämään aivan muussa merkityksessä, tarkoittamaan kirjallisuutta, jonka lukeminen vaatii lukijalta erityisiä ponnistuksia. Tosinuijan kirjat toimii mainiona esimerkkinä:
ellauri062.html on line 561: Mä kyllä katon aina kirjan lopusta kuka on murhaaja ja kuka saa kenet lopulta. Tässä Timo TA Mikkolan tapauxessa siitä ei ole apua. Samaa suoltoa näyttää olevan molemmissa kansissa. Ehkä pitäisi porata kirjaan reikiä.
ellauri062.html on line 563: Alaviitteissä on tarkat piirretyt ohjeet siitä, miten lukijan tulee porata kymmenen millimetrin terällä reikä koko teoksen läpi ja pujotella kirjanmerkkinauhat rei’istä. Tämän lisäksi sivuun pitää leikata reiät X ja Y, joista pujotellut nauhat solmitaan yhteen. Askartelutehtävä rinnastetaan kallonporaukseen ja aivokirurgiaan. (Lähde).
ellauri062.html on line 567: Pelikirjassa yhden luennan on tarkoitus tuoda esiin yksi lukemisen polku useasta mahdollisesta. Kärjistetysti lukija tekee valintoja ja kulkee tekstissä jatkuvasti eteenpäin kunnes häviää tai voittaa.
ellauri062.html on line 573: Neuromaaniakin voi lukea tällä tavalla, ja se on pitkälti tarinallistettu ikään kuin pelikirjaksi, mutta monet seikat ohjaavat lukemista vapaampaan suuntaan. Lukustrategioita käsitellään tarkemmin edempänä. Luvussa 113 eli ”aivokurkiaisessa” on myös omalaatuinen kehotus porata kirjaan reikiä. Ainiin tässä ruudussa on oltu jo.
ellauri062.html on line 578: Sulje toinen silmäsi, aseta kirja 15 cm etäisyydelle kasvoistasi ja kiinnitä katseesi tiukasti yo. faktalaatikon vasemman ylänurkan numeroon 150 kolmen minuutin ajaksi. Avaa sitten toinen silmä ja siirrä katseesi hitaasti alaviistoon oikealle yo. kaavakuvaan, keitinlasin muotoisen möykyn keskikohtaan, jossa lukee ”dada”. Jos teit kaiken oikein, saat nähdä millaisiin ”juokseviin menoihin” Neuropositronin v. 2010 Tekesiltä saamat miljoona-avustukset kulutettiin. (N, 429.)
ellauri062.html on line 584: Näin tyly kehotus voi saada luotaajan äänestämään jaloillaan. Painamaan varpaalla äänestyskoneen kosketusnäyttöä ja painumaan ulos kanteen poratusta reiästä. Ei jääty kirjaan sanoi pikku myy.
ellauri062.html on line 592: Luvussa 171 lukijaa pyydetään johtamaan Pedon luvusta numerokoodi, joka ilmoittaa jalopeuran nimen. Vastaus on ”tietysti” 6 x 6 x 6 = 216, josta ilmeisesti kristillisen numeromystiikan avulla voidaan johtaa sana ”arieh” eli jalopeura. Tämä arvoitus ratkeaa melko helposti kertolaskulla, ja arvauksen voi tarkistaa internetin hakukoneilla. Vielä vaikeampi on luvussa 186 esitetty arvoitus, jossa lukijaa pyydetään selvittämään fiktiivisen lääkeyhtiön mainoksessa esiintyneen virren numero evankelis-luterilaisessa vizikirjassa (N, 528.) Tämän arvoituksen ratkaiseminen ilman ”huijaamista” on tietääkseni mahdotonta. Lukijan täytyy vain löytää luvuista se, jossa onnitellaan oikeasta vastauksesta virsiarvoitukseen. Linkki johtaa lukuun 158, ja virsi numero 158, ”Vihan päivä kauhistava, sydänjuuret värähtää”, on oikea vastaus (N, 450). Voiko tätä pitää linkkinä? Ohjeet ovat jälleen monimutkaiset, mutta tässä tapauksessa lukijalta vaaditaan arvoituksen ratkaisemiseen myös ergodista toimintaa. Ei riitä kurkistaa lopusta, pitää googlata Juonikasta käsitellyt Turun yliopiston gradu.
ellauri062.html on line 596:
ellauri062.html on line 598: Vuoden 1986 vizikirja on mulle nuori vizikirja, vain Paulin ikäinen. Siinä vanhan vizikirjan vizi 606 on enää numero 158. Vizit vähenee maailmanlopun edellä. Pedon luvulla 666 on v 1938 vizikirjassa vizi joka alkaa 'On rakautes ääretön'. Läppä läppä. Siitä seuraava on Jaska Haavion 'Anna herra tulta'. Toi neljäs versio on Ambrose "Bitter" Bierceltä, joka oli San Franciscon ilkein mies.
ellauri062.html on line 635: Quod sum causa tuæ viæ: kirjastasi nimeni. että oon sun heimoveli, Mine the playful hand that gave your
ellauri062.html on line 678: Keskiaikainen Dies irae 1200-luvulta (mahd. Tuomas Celanolainen). Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. August Ahlqvist 1866. | Sävelmä: Keskiajalta / Suomessa 1911. Luokitus: Kirkkovuoden päätös
ellauri062.html on line 703: Mustasotnialaiset,черносотенцы, Tšornaja sotnja, Tšernosotentsy, kirjaimellinen suomennos "Mustat sadat") oli äärikansallismielinen ja antisemitistinen liike, joka tuki tsaarin valtaa 1900-luvun alussa reaktiona vallankumouksellista kuohuntaa vastaan. Mustien sotnioiden ajamat asiat olivat Venäjän jakamattomuus, ortodoksinen usko ja itsevaltius. Mustat sotniat olivat lähinnä aatelia, maanomistajia, papistoa, porvaristoa, kauppiaita ja käsityöläisiä, mutta myös työläisiä oli mukana.
ellauri062.html on line 734: Nyt ollaan sivulla 127/669. Puolet normaalista kirjasta ja 1/6 tiiliskivestä on luettu. Mutta --- Missäs typyt luuraa? Jatkosodassakin oli lottia ja pikkulottia. Tässä ei vielä kerta kaikkiaan midiä. Alempiarvoinen Mika-miekkonen ja kaljupäinen Ulla. Yhtään sexiä? Eikä ketään ole tapettu. Onko tämä tarkoitettua vai onko vika Jakessa? Organoenergia on hakusessa. Jari Pervolla olis jo ollut 127 panoa.
ellauri062.html on line 742: Siitä mä oon vähän pettynyt et tässä kirjassa ei ole pinup-kuvia, popup-hahmoja eikä irtileikattavia papernukkeja. Ehkä Arnkil kazoi et nää hahmot on muutenkin jo riittävästi pahvisia.
ellauri062.html on line 768: Dan Steinbock munasi izensä Nokia-kirjallaan 2010, kujertavat pulut. Veikkasi väärää hevosta. Salsaharrastuxesta ei löydy mainintaa. Puhumatta nazien satakielestä Rosita Serranosta. Fadolaulaja Amália Rodrigues Lissabonista oli toinen samanlainen, ainakin Diana Santosin ja sen äidin mielestä.
ellauri062.html on line 770: Tutkijana itseään pitävän Dan Steinbockin kirja ”Winning across global markets, How NOKIA creates strategic advantages in a fast-changing world” on Nokian johtajien haastatteluihin perustuva nuoleskelukirja, joka ei olisi voinut sattua pahempaan saumaan.
ellauri062.html on line 772: Jo hakemisto kertoo paljon siitä, mikä on ollut kirjan tarkoitus: 32 viitettä Kallasvuohon, 32 viitettä Ollilaan, 10 viitettä Vanjokeen ja peräti 2 (sic!) viitettä ohjelmistokehitykseen.
ellauri062.html on line 774: Steinbock markkinoi kirjaansa Kauppalehden debatissa ”Miten käy Nokian” 5.7.2010. Kirjoituksen juonteena oli Applen kritisointi tavalla joka hakee vertaistaan: Apple ei voi menestyä globaalisti, koska ei ole tehnyt eikä tee niinkuin Nokia.
ellauri062.html on line 807: Mytomaani on kirjallista lassipalloa. Ottomaani opettaa ensin lukijansa etenemään tekstissä ja sitten varoittamatta muuttaa pelin sääntöjä, jolloin eteneminen pysähtyy. Kirja hervahtaa kädestä kuin Mikon joulupaketista tullut ankanmuotoinen kynsiharja. Luotailija haihtuu reiästä suolikaasuna huizin Saharaan.
ellauri062.html on line 826: Otto Weiningerin kirja Sukupuoli ja luonne (1903) oli suosittu 1900-luvun alussa. Teos kuului muun muassa filosofi Ludwig Wittgensteinin suosikeihin. Weiningerin mukaan miehen ja naisen välinen aistillinen rakkaus estää taivaallisen sielun rakastamisen. Weiningerin ajattelua leimaa samalla sofistikoitunut ylenkatse juutalaisia, naisia ja homoseksuaaleja kohtaan. Otto Weininger oli itse sekä juutalainen että homoseksuaali - kuten Wittgensteinkin - ja päätyi itsemurhaan 23-vuotiaana. Wittgensteinin koulutoveri Linzistä, Adolf Hitler, nimitti Weiningeria myöhemmin ainoaksi säädylliseksi juutalaiseksi.
ellauri062.html on line 888: Hän valmistui tohtoriksi vuonna 1902 väitöskirjallaan Eros und Psyche: Eine biologisch-psychologische Studie. ellauri062.html on line 890: Valmistumisensa jälkeen Weininger kääntyi juutalaisuudesta protestantiksi. Hän etsi väitöskirjalleen kustantajaa ja kääntyi muiden muassa Sigmund Freudin puoleen, mutta Freud suhtautui kirjaan kielteisesti. Weininger esitti siinä olevansa Riemastusta parempi. Ei ois pitänyt.
ellauri062.html on line 892: Weininger ryhtyi valmistelemaan kirjaansa Sukupuoli ja luonne: Periaatteellinen tutkimus (saks. Geschlecht und Charakter: Eine prinzipielle Untersuchung), joka julkaistiin kesäkuussa 1903. Teos on väitöskirjan laajennettu versio. Weininger pyrkii saattamaan sukupuolten suhteet uuteen valoon ja esittää juutalaisvastaisia ja naisvihamielisiä käsityksiä. Hänen mukaansa juutalaiset ovat naisellisen olemuksensa takia ”alati himokkaita ja irstaita”, ”synnynnäisiä kommunisteja”, ”luonnostaan parittajia”. Lisäksi Weininger pitää ihmistä luonteeltaan biseksuaalina. Idea oli varastettu joltain Riemastuxen kamulta.
ellauri062.html on line 894: Weininger kärsi vakavista masennuspuuskista. Hän ampui itsensä Ludwig van Beethovenin kuolintalossa Wienissä. Itsemurhansa jälkeen Weiningerista tuli nopeasti kulttihahmo, hänen maineensa levisi ympäri Eurooppaa, ja Sukupuolesta ja luonteesta tuli myyntimenestys. Hänen kirjeitään, päiväkirjamerkintöjään ja mietelmiään julkaistiin postuumisti kokoelmassa Perimmäisistä vehkeistä (saks. Über die letzten Dinge, 1904). Natsi-Saksan aikana hän alkoi kuitenkin jäädä unhoon, koska Sukupuoli ja luonne kiellettiin juutalaisen kirjoittamana.
ellauri062.html on line 899: Jos kirjaesittely vaikutti hajanaiselta syitä on niin sysissä kuin sepissä. Jaken kirjasta aukeaa ennestään tuntematon aivomaailma: vuosikymmenten takaista päivänpolitiikkaa, nuoriso- nazi- ja nazinuorisolinkkejä, raskasmetallimusiikkia. Vähän vanhahtavaa tämäkin jo on, mutta meni multa täysin ohi aikanaan. Ajankuvana tätä tullaan joskus varmaan lukemaan, niinkuin yhtä hörhön Irmari Rantamalan yhtä tiiliskivimäistä Harhamaa. En mä sitäkään jaxanut ihan kannesta kanteen lukea. Olikohan Arnkil ihan tehtävänsä tasalla.
ellauri062.html on line 903: Kokonaisuuden edessä on kumarrettava, koska Yli-Juonikas on nimi. Vaikka kaikesta jännittävästä ja hauskasta huolimatta Jatkosota-extra on myös väliin vähän tylsä kirja. | Niko Kirjavala
ellauri062.html on line 913: Obama and Trump proclaim national days honoring racist rabbit, Menachem Schneerson. For 42 years presidents from both parties have proclaimed a national day to honor Rabbi Schneerson. All male panel back in 2018. Obama jututtaa Olavia ja Wilhoa. Olavi ja Wilho tuovat Trumpille askartelukirjan.
ellauri062.html on line 966: Pehmeäkantinen kirja ellauri062.html on line 970: Olen koonnut tähän kirjaan vuosina 1996─2011 laatimiani epäajanmukaisia ja siis mahdollisesti sivistäviä esseitä. Liikuttava on SA:n esittämä Horst Wessel -Lied.
ellauri062.html on line 977: Eli himot sitä on hiirelläkin. Eräs Pete Menckenin eli Pekka Mänkkösen mielenkiintoisista kirjoista. Punavyö on Simo Penttilän luoma kuvitteellinen villin lännen hahmo. Hänen kumppaneinaan ovat suomalaiset toverukset Pete Menken eli Pekka Mänkkönen ja Dick Hill eli Riku Kumpulainen. Pete on esiintynyt sirkuksessa tarkka-ampujana ja kehuu aluksi olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon paras ampuja", mutta havaitsee Punavyön itseään paremmaksi ja ja ilmoittaa sitten olevansa "pohjoisen pallonpuoliskon toiseksi paras ampuja". Dick myy kirjoja, joiden nimistä osa on selvästi hänen itsensä keksimiä. Jännittävissä tilanteissa kaverukset alkavat usein naljailla keskenään peittääkseen pelkonsa. Nämä keskustelut alkavat varsin usein Dickin kommentilla, että hänellä on "yksi hyödyllinen kirja".
ellauri062.html on line 1004: Myös pornografia, etenkin päivälehtiemme häirizevät alusvaatemainokset, tulisi kriminalisoida. Kouluissa olisi aloitettava uudenlainen asennekasvatus, jotta kukaan tyttö ei vain ajautuisi tuollaiseen naista halventavaan ja miestä seksuaalisesti häiritsevään ammattiin. (Helmi pelkäsi, että humanistina voisi ajautua professorixi.) Ihmisiä, jotka viettävät elämätöntä elämää lehtisalissa, loukkaa syvästi, kun he näkevät, että juuri paheellisuus saa julkisuutta ja pääsee esiintymään lehtikuvissa. On ihan pakko mennä kirjaston vessaan rapistamaan vessapaperia.
ellauri063.html on line 39: Eric Arthur Blair (25. kesäkuuta 1903 Motihari, Bengali, Brittiläinen Intia – 21. tammikuuta 1950 Lontoo, Britannia), kirjailijanimeltään George Orwell, oli brittiläinen kirjailija ja toimittaja. Hänen kirjoistaan tunnetuimpia ovat Espanjan sisällissotaa kuvaava reportaasi Katalonia, Katalonia, neuvostokommunismia vertauskuvallisesti kritisoiva Eläinten vallankumous ja antitotalitaristinen dystopiakuvaus Vuonna 1984. Liekö sattuma että Britanniaa 2000-luvun taitteessa hallizi toinen "vasemmistolainen" Tony Blair.
ellauri063.html on line 141: Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Helsinki: Otava, 2000. ISBN Leena Pietilä-Castren oli (on) ns. takapillu. (H. Lindgren, p.c.) Nyt se nauttii eläkepäivistä. (L. P-Castrén, p.c.)
ellauri063.html on line 172: "Mika tiesi näyttävänsä väsyneeltä." Vanha narsistisignaali: vain narsistikirjailija näkee izensä kuin peilistä. Säteileex mun silmäni? Onko Jake kaappinazi? Salafasisti? Virtuaalipersu? Vaiko eläytyy vaan voimakkaasti inhokkeihinsa? Vaikee sanoa. Tälläsiä ambivalentteja paasaajia on muitakin. Järjetön verellä ja väkivallalla herkuttelu saattaa olla vaan ajan henkeä. Tuhannet videot ja tietokonepelit tekee turraxi.
ellauri063.html on line 174: Aktion T4 -liikuntatapahtuma oli osa natsien eugeniikka- eli rotuhygieniaohjelmaa. Sen avulla natsihallinto pyrki hankkiutumaan eroon Saksan ei-toivotuista jäsenistä, kuten vammaisista ja henkisesti sairaista.Tappamiset alkoivat syyskuussa 1939 ja jatkuivat sodan loppuun 1945 saakka; noin 275 000–300 000 ihmistä surmattiin psykiatrisissa sairaaloissa Saksassa, Itävallassa, miehitetyssä Puolassa sekä Böömin ja Määrin protektoraatissa (nykyisin osa Tshekin tasavaltaa). Uhrien määräksi kirjattiin alun perin 70 273, mutta luku on kasvanut entisen Itä-Saksan arkistoista löytyneiden tietojen myötä.
ellauri063.html on line 204: Tämmöset salaliittoteoriat ja niiden varaan tehdyt leffat, kirjat ym fiktio on aivan käsittämättömän ikävystyttäviä. Tää voi kuumottaa vaan joitain paranoideja. Piki rakastas tätä jos ymmärtäs. Mä en JAXA näitä vitun kuolinsyyntutkijoita jotka laskee 2+2 ja saa jonkun vitun noin 4 kuin vanhanajan laskutikulla.
ellauri063.html on line 244: Muumilaaxon marraskuu. Tommi Liimatta, Jaakko Yli-Juonikas, Hanna Hauru, Juha Hurme, Miki Liukkonen ja Cristina Sandu kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuudessa Helsingissä 2017.
ellauri063.html on line 248: Ei ole vaaraa että nämä kirjat myisivät kirjailijan imagolla. Nää lätyt on kuin jostain vahakabinetin poistomyynnistä. Pelihahmokokoelma pojan taskunpohjalta. Tai Magic-korttipakka, aivan loppuun pelattu.
ellauri063.html on line 252: Jaakko Yli-Juonikkaan yli 600-sivuinen romaani on varsinainen petelyn temmellyskenttä. Jos on pakko, kirjaa voi yrittää luonnehtia poliittiseksi satiiriksi, vaikka on tosi paha kyllä tietää missä kohtaa pitäis nauraa. Joka tapauxessa se on aivan vittumainen vyyhti. Juoni on kirjassa aivan hävyxissä. Fonteilla leikkiminen on sen ydintä. Lukijan on oltava tarkkana ihan perusasioissa, kuten oikealla rivillä tai sivulla pysymisessä. Jos sillä nyt niin väliä.
ellauri063.html on line 259: Niin. Yllättävän voimakkaita tunteita näyttää Juonikas izessään herättävän siitä huolimatta että koko ajan edgyilee epämääräisesti oikealta vasemmalle ja takaisin ... Tässä kirjassa voi huomata paljonkin tyypillisimpiä antisocial personality disorder DSM-IV 301.7 tunnusmerkkejä ihan pinnallisenkin tarkastelun perusteella. Ei mulla muuta, jatketaan harjoituxia. Niitä piisaakin vielä toiset 330 sivua. Tsemppiä! Jaxuhaleja! (s. 340)
ellauri063.html on line 272: Tän kirjan lukeminen on samanlainen korpivaellus kuin Hesarin nykyisten sanaristikoiden ratkaisu. Puolet sanoista on hämäriä teeveestä tuttuja tarpeettomia julkkuja, puolet kummasti väänneltyjä sanoja, jollaisia ei ennen olisi ristikkoihin edes huolittu. Vihjeellä öttyt vastaus on aniaL, fosforikolikko on Praha. Lapsellista pelleilyä. Ja selityskin on sama: hakukone. Ei voi enää laittaa vihjeitä jotka perustuu sivistyneen ihmisen yleistietouteen, koska google hakkaa sen molemmat kädet selän takana. Täytyy keekoilla, muuten on tekoäly voittaja. Ja tekoäly voittaa sittenkin loppupeleissä. Mä en ala mitään. Esim.
ellauri063.html on line 334: Turun ruskea talo on nimensä mukaisesti ruskeansävyinen rakennus Turussa. Erityisen suuri merkitys Turun ruskealla talolla on Suomen kansallismyönteisille, maahanmuuttokriitikoille, roturealisteille, kansallissosialisteille kuin myös miedompien liikkeiden nationalisteille. Toisaalta Turun ruskea talo on myös näitä liikkeitä jakava, voimakkaita tunteita esille tuova symboli. Varsinaisesti ruskeaa taloa asuttaa määrittelemätön määrä plösöjä homonatseja, jotka harrastavat isänmaallisen toiminnan ohella monimuotoisia riettaita orgioita. Talon tarkka sijainti on eräs Suomen kansallismyönteisten piirien tarkimmin vartioituja salaisuuksia, anarkopunamädättäjäterroristien harmiksi. Se on kuitenkin paikannettu suht tarkasti Yli-Juonikkaan kirjassa Jatkosota-EXTRA, joka kannattaa muutenkin ostaa ja jopa lukea.
ellauri063.html on line 343: Turhaa keekoilua. Toisen aivoilla ajattelu tarkoittaa meemien nielemistä pureximattomina, se että ottaa ympäristöstä kokonaisia ajatuskökkäreitä ja niihin nivoutuneen termistön. Ja JUURI TÄTÄ tekee Jaakko huolimatta väitetystä yli-juonikkuudesta. Ton kaiken lainaamansa jargonin mukana se nielee valtavia harha-ajattelun ja vika-asenteiden möhkäleitä. Ne luiskahtavat alas liukkaasi, sen huomaamatta ollenkaan. Ja kohta se laulaa samaa laulua kuin laakamato, joka todellakin ajattelee nielemänsä heimoveljen aivoilla ihan kirjaimellisesti. 200M kärpästä lainaa sille parviälyä.
ellauri063.html on line 345: Kooperatiivisessa peliteoriassa pelaajia edustavat tiimit, joista yxityiset pelaajat voivat tarvittaessa livetä. Se että johtavalla tiimillä tai sen influensserilla on jotain vastuuta, tarkottaa vaan että jos tiimi ei riittävästi palvele tiimin jäsenten mieskohtaisia etuja, ne äänestävät jaloillaan ja siirtyy toiseen tiimiin, ja johtavasta tiimistä ja sen pomokärpäsestä tulee säälittävä häviäjä. Alan papereita on kiehtovahko lukea, etenkin siltä kantilta että minkälaisiin tasapainokäsitteisiin tutkijat on päätyneet. Niissä näkyy tän apinaköörin perimmäinen izekkyys. Samoilla linjoilla mennään kuin hyvässä kirjassa: sille jolla on sille annetaan, ja siltä jolla ei ole mitään otetaan sekin tyhjä pois. Täähän ei oo muuta kuin koronkorkolaskun kaava, kasvuräjähdys. Ei siihen tarvi mitään moraalia sotkea. Puhdasta determinismiä se on.
ellauri063.html on line 363: Tässä kirjassa ei ole oikeastaan yhtään naisia. Eipä silti, ei miehisiä miehiäkään ole juuri näyttäytynyt. Kaikki porukat on vaan sukupuolettoman Jaakon aivokummituxia. Jos Pervo teki ylilyöntejä virtuaalipaneskelemalla joka sivulla aivan kanimaisesti, niin Jaakko vastaavasti loistaa koko lisääntymisteeman poissaololla. Ei siinä mitään, eihän impotentti vanhus paljon kaipaa. Ajattelen tässä epäizekkäästi muita lukijoita :P. Mut ehkä Jaska on sevverran vitun hernekeppi nyhverö mikkihiiri kynäkaula ettei sillä ole kokemusta moisesta.
ellauri063.html on line 370: Naisten puutetta selittävät Jaken määräävimmät synnynnäiset luonteenpiirteet: herkkyys ja ujous. (Mihis tunnekylmyys jäi?) Panokohtauxet kirjassa korvautuvat pitkillä Pekka Pessaarin suuhun laitetuilla sitaateilla Lanz von Liebenfelsiltä. Eikö nyt joku bändäri voisi jo näyttää sille närhen munat? Tää alkaa olla aika myötähävettävää. Niskapalkki on sananmuunnettuna paskanilkki. Mika Kingelin on oikeasti olemassa, se on development manager at Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva, Tampere, Pirkanmaa, Finland. King size elin, haha. Pitkänhuiskea mutta ryhditön.
ellauri063.html on line 372: Kuten tavallista, on viisainta olettaa, että kirjan keskeiset henkilöt, siis Mika, Pekka, Alita Rima, Tuomas Kyy jne ovat kaikki Jaken alter egoja. Valaisevat sen kiemuraisen luonteen eri puolia. Varmaan se oikeestikin on pansatanisti eikä vaan kirjassa. Ja Jake-vihaaja, siinä mielessä siis ihmisvihaaja, jos nimittäin Jakella on voimassaolevat ihmisen paperit. Hän oli lapsesta pitäen asemoinut izensä muitten ihmisten alapuolelle, yläpuolelle, ulkopuolelle whatever, joka tapauxessa jonnekkin syrjemmälle. Syrjästäkazojan tarina. Näitä piisaa kirjallisuudessa. Ne ne usein alkaa kirjotella ystävien puutteessa. Ne on eräänlaisia narsisteja nekin, koska ne vihaa izeään etenkin kun ne näkee kuvansa muiden ihmisten kazeissa. Narsistipaasauxen luokitus on "epäonnistunut narsisti".
ellauri063.html on line 382: Suomalaisen kirjapelin proosajokerin Jaakko Yli-Juonikkaan (s. 1976) lähes 700-sivuinen outoileva satiiri ”valhalla-aholaisesta” perussuomalaisuudesta on kuin kohteensa: tunkkaisuudessaan luotaantyöntävä, fiksaatiossaan ylilyövä.
ellauri063.html on line 394: Ensyklopedian, asiasanaston, muistion ynnä muiden romaanikerronnalle vieraiden tekstilajien kautta risteileviä episodejaan kuljettava proosamosaiikki vastaa ideamäärältään kymmentä hieman tavanomaista nokkelampaa suomalaista romaania, joten akateemisiin opinnäytteisiin ja kotimaiseen kirjallisuushistoriaan teos tarjoilee itseään auliisti.
ellauri063.html on line 408: Villen miälestä Jatkosota-extra on aikamme kuva – tai siis se koostuu sadoista kuvista, jotka ovat kiinni toisissaan risuilla, rautalangalla ja erivärisillä naruilla. Siitä ei saa millään otetta. Se kuvaa kai vuoden 2011 jytkyä (tai niin ajattelin). Juonen voi kiteyttää seuraavaan pariin virkkeeseen: Särmikäs pitkän linjan poliitikko (Sademies) on kadonnut. Perussuomalainen kansanedustajan (Paskanilkki) jaskamainen avustaja (Klingeling) tutkii asiaa ja löytää salaliittoja, disinformaatiota ja lisää sitä samaa. Ei tule valmista. Ei tule lasta eikä paskaakaan. Yli-Juonikas käyttää lähess 700 sivua kielellä keekoiluun ja eri rekisterien välillä pelleilyyn. Kokonaisuus ei ole selkeä jana vaan joka suuntaan leviävä rihmasto. Yli-Juonikkaan huumori on Pahkasiasta ja naurattaa korkeintaan hetken, kuten alkuteoskin. Jatkosota kirjaan voi palata moneen otteeseen, vuosienkin päästä, niinkuin sotaveteraani jatkosotaan, sillä siitäkään ei jää mieleen muuta kuin painajaismaisia fläshbäkkejä. Mukana on myös iltatyttö, ristikko, shakkitehtävä ja sarjakuvia. Terveisiä Aaamulehdestä.
ellauri063.html on line 420: "Tiettyjen autismin lajien tunnistuxeen ei tieteellä ole edes keinoja." Hölmöä. Autismi on käytöshäiriö kuten ovat narsismi ja psykopatia. Ei häiriötä, ei tautia. Poliitikoimissa ja kirjailijoissa nää kaikki on ihan normikäytöstä.
ellauri063.html on line 434: David Foster Wallacen kulttuuristen ja kirjallisten viittausten runsaudensarvi on perusasetelmiltaan yksinkertainen, kirjoittaa Tommi Melender.
ellauri063.html on line 436: Burtonin Melancholia oli aika samantapainen. Puu kasvoi Brooklynissa tyttö luki kirjaston kirjoja läpi aakkosjärjestyxessä ja oli päässyt Burtoniin kunnes kiltti kirjastonhoitaja lainasi sille jotain tyttökirjoja. Alcottin ja Austenin se oli ehtinyt jo lukea.
ellauri063.html on line 438: Burton oli 1600-luvun ensyklopedisti. Digitalisaation ja interetin myötä sellainen pakko-oireinen suoltaminen on helpottunut olennaisesti, eikä 1000 sivun kirja ole enää temppu eikä mikään. Mullakin on jo yli 1300 paasausta. Masennuxeen pitäisi Burtonin mukaan auttaa helleborin eli mäkikuisman. Rauhixessa kasvaa mäkikuismaa muttei sitä oikeaa kuusikulmaista lajiketta.
ellauri063.html on line 500: Tätä nykyä kiroan veroja ja firmani työeläkemaksuja. Ne kostavat nuoruuden uurastukseni rakennustyömaan kuutamossa. Tunnustan senkin, että nykyinen kiusanhenki kustansi yleishyödyttömät opintoni tohtoriksi saakka – Vuosi riittää yhdelle kirjalle, jos pitempään jatkaa, sitten teksti vaan huononee.
ellauri063.html on line 502: Paskaan nuoruuteeni kuului isä, joka jätti perheensä, ajautui vararikkoon ja näillä teoillaan saattoi vaimonsa ennenaikaiseen hautaan ja hajoitti lapsikatraan sukulaisten eläteiksi. – Luen häpeällisen vähän kaunokirjallisuutta, käännösromaaneja en ole lukenut vuosikymmeniin, Keskisarja tunnustaa. Väinö Linna, Kalle Päätalo, hän luettelee suosikkejaan, Iijoki-sarjan olen lukenut monesti. Kotimaisessa kirjallisuudessa Keskisarja on jämähtänyt 50- ja 60-luvuille. Juoksuhaudantiet ja Puhdistukset hän tuntee vain nimeltä. Ja vielä kehuskelee sillä. Kärpässarjan ottelija muhun verrattuna.
ellauri063.html on line 540:
ellauri063.html on line 560: Herman Lindqvist: ruotsalainen populaarihistoriaan keskittyvä kirjailija. Hänen kirjojaan ovat muun muassa Napoléon ja Ruotsin historia. Taitavana historian elävöittäjänä pidetty Lindqvist tunnetaan myös historia-aiheisista TV-ohjelmistaan.
ellauri063.html on line 572: Aapo Junkola: (14. joulukuuta 1935 Helsinki – 14. marraskuuta 2017 Tampere), suomalainen kirjailija, joka toimi kirjailijatyön lisäksi kihlakunnansyyttäjänä. Hänen kirjailijanimensä oli Aapo Junkola. Junkola valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1960 ja varatuomariksi 1963. Junkolan pääteoksia ovat 1960-luvulla ilmestyneet romaanit Lintujen aika (1965) ja Varjojen aika (1966), joissa kritisoitiin tuomioistuinlaitosta. Junkola on tehnyt myös käännöstöitä. Hän on kääntänyt suomeksi kreikkalaisia klassikoita (Sapfo, Lukianos) ja Kreikan kansallisrunoilijan Konstantinos Kavafisin runoja sekä japanilaista kaunokirjallisuutta.
ellauri063.html on line 574: Junkolassa yhdistyy uuden ja klassisen kreikan taito harjaantuneeseen kirjailijan herkkyyteen. Hän on yksi hyvin harvoista Suomen kreikankielentaitoisista kirjailijoista." (AL 2.11.1984, Väinö Kirstinä)
ellauri064.html on line 63: Dale Breckenridge Carnegie (24. marraskuuta 1888 – 1. marraskuuta 1955) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja ihmissuhde- ja esiintymistaitojen kouluttaja. Carnegie kirjoitti lukuisia elämäntaito- ja itseopiskelukirjoja, joista tunnetuin lienee vuonna 1937 julkaistu Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. How to stop worrying and start living. San Francisco taisi olla Home of the Golden Gate Worriers. Onx Dale joku ympyräsuun setä? Piippaskohan se? Jill Aldenin Uncle Chip oli sitten Tiku. Chippendalet oli muskelimasamiesyhtye joka sai nimensä samannäkösistä huonekaluista.
ellauri064.html on line 102: Arthur Koestler (unk. Kösztler Artúr; 5. syyskuuta 1905 Budapest – 3. maaliskuuta 1983 Lontoo) oli unkarilaissyntyinen toimittaja, kirjailija, historioitsija ja tutkija, joka sai myöhemmin Britannian kansalaisuuden. Kösztler liittyi Saksan kommunistiseen puolueeseen 1931, mutta puhdistettiin syystä puolueesta 1938. Hän asui pääasiassa Lontoossa ja työskenteli kirjailijana ja luennoitsijana. Kesäkuussa 1950 hän piti puheen antikommunististen intellektuellien tilaisuudessa Berliinissä, mikä johti Congress for Cultural Freedomin perustamiseen. Myöhemmin hän kiinnostui paranormaaleista ilmiöistä ja tutki muun muassa levitaatiota ja telepatiaa. Vuonna 1983 hän teki itsemurhan kolmannen vaimonsa Cynthian kanssa sairastettuaan parkinsonin tautia ja leukemiaa. Testamentissaan hän määräsi varansa käytettäväksi parapsykologian professuurin (engl. Koestler Chair of Parapsychology) perustamiseen Edinburghin yliopistoon. Täys pelle siis.
ellauri064.html on line 130: David Vaughan Icke (s. 29. huhtikuuta 1952 Leicester, Englanti) on brittiläinen kirjailija ja salaliittoteoreetikko, joka on vuodesta 1990 lähtien omistautunut selvittämään ”kuka ja mikä todella kontrolloi maailmaa”. Icke on entinen Englannin liigan jalkapallomaalivahti, toimittaja, urheiluselostaja ja vihreän liikkeen kannattaja. Hän on kirjoittanut näkemyksistään yli 20 kirjaa.
ellauri064.html on line 132: Icken mielestä poliitikot on liskohumanoideja. Postmodernit kirjailijat on kampaviinereitä. Noin ihmisenä Jakesta tulee mieleen Marvin the paranoid android (ks kuva alla).
ellauri064.html on line 144: Turussa asuva Jaakko Yli-Juonikas (s. 1976) on heti vapaa kirjailija. Hän on kirjoittanut eräitä nykykirjallisuutemme omaperäisimmistä teoksista, muiden muassa ylistämänsä Neuromaanin (Otava 2012). Yli-Juonikkaan proosa leikittelee vainoharhan, salatieteiden ja läpitunkemattoman byrokratian teemoilla ja käyttää hyväkseen nyrjähtäneitä vertauskuvia sekä karmeita ja koomisia leikkauksia. Eräs entinen ministeri on todennut, että Yli-Juonikkaan teksti on ”Kafkaa kännissä”. Nykyiset ministerit eivät ole kommentoineet asiaa.
ellauri064.html on line 224: Kalm on tunnekylmä paskiainen joka rääkkää vihollista nazimaisesti. Onko pääteltävä ettei Jaakko sittenkään pidä Kalmista? Mites sitten käy Kalmin hyvän analyysin sodan syistä ja kapitalismista? Onko Kalm kuin Ankat, joka sahaa joskus hyvää joskus pahaa? Vai oisko jopa niin että Kalm sai jo 2 oikein Jaakon kirjanpidossa?
ellauri064.html on line 347: Hei täähän on dialogipelimies, niinkuin mä! Mut exe ollut jotain pappissukua? No nääkin heput on jotain kallonkutistajia, vetäjänä Jaakko taas, tällä kertaa Seikkula. Jaken kalloa ei kärsi enää kutistaa, sillä on Crouzonin oireyhtymä. Tom Arnkil on kirjoittanut izekin romaanin nimeltä Kyyroxen kirja. Siitä löytyy netistä seuraava arvostelu:
ellauri064.html on line 349: Teoksen jälkisanoissa Arnkil kertoo, että tapahtumien historialliset raamit pitävät paikkansa ja suuri osa henkilöistä on oikeasti eläneitä ihmisiä. Lukija onkin vakuuttunut kirjailijan laajasta ja syvällisestä asiantuntemuksesta ja nostaa sille nöyrästi hattua. Pelkkä asiantuntemus ei kuitenkaan tee romaanista kiinnostavaa. Arnkililla on ollut vaikeuksia puhaltaa tapahtumiin ja henkilöihin eloa. Benin kiertomatka on tarjonnut mahdollisuuden esitellä kansanheimoja, niiden tapoja, uskontoja ja palvontamenoja, mutta lukijasta reissun kuvaus on melko puuduttavaa, vaikka tarinan elävöittämiseksi on nähty vaivaa. Henilönä Ben on pökkelö. Hän on usein peloissaan, mitä kuvataan epävarmalla pu-pu-puheella. Olisiko tämä keino hieman pölyinen?
ellauri064.html on line 351: Rakenteeltaan ja kerrontateknisesti teos on perinteinen. Se on lukijalle helppoa ja turvallista. Ei tarvitse tarkkailla kertojan vaihdoksia eikä aikatasojen muutoksia tai miettiä, onko tässä nyt kyse "tositapahtumista" vai kenties unesta tai kuvitelmista fiktion sisällä. Aivan toista siis kuin Jaakko Juonikkaan yilijuonikas juonenkuljetus. Ajattelin kirjaa lukiessani usein, että tämän tietomäärän lukisin mieluummin lintukirjasta. Fiktio tuntui tässä jotenkin päälleliimatulta. Usein tuli ikävä Mika Waltaria. (Siis tää on Arnkilin kirjan arvostelusta :).
ellauri064.html on line 362: Moi mä oon Marko Suomi! Millaista on kustannustoimittajan työ? Miten voi lukea jatkuvasti työkseen ja nauttia siitä, vai onko nautinto edes oleellista lukemisessa? Kun puhutaan esseekirjallisuudesta, mistä oikeastaan puhutaan ja miten sitä kirjoitetaan? Millaiseen maailmaan Jaakko Yli-Juonikas meidät vie? Näistä aiheista keskustelemassa kanssani Siltalan kustannustoimittaja ja kirjailija Antti Arnkil. Kiitos Antti vierailusta! Herättikö jakso ajatuksia? Ole yhteydessä: https://twitter.com/markosuomi tai marko.suomi@iki.fi Siltala: http://www.siltalapublishing.fi/ Antti Arnkil: https://twitter.com/arnkil Kaikki mainitut kirjat linkkeinä alla.
ellauri064.html on line 364: Moi! Mä olen Marko Suomi! Antti Arnkil, kuka sä oikeen oot? Mä oon 1/2v Siltalassa ja kirjotan esseekirjoja friinä. 9-10 esseetä kirjallisuudesta ym sälästä per nide. Käsiapulainenkin oli kustannustoimittaja. Kässärien lukemista ja niiden kommentointia. Väärennän Komentajan allekirjoituxia. Omia kirjailijoita. Arnkililla on Juotikas, Harri Haanpäällä Pervo. Siin pääsee vaikuttaa aika paljon. Ateljeekriitikkona ja muusana. Mäkin kyllä paransin Juotikkaan MS-kasaa, ainakin oleellisesti ohensin. Kirjailijat jotka näkyy myyvät. Jaakko ei valitettavasti ole kovin näyttävä. Sen kirjat on niin paxuja ettei niitä saada edes kirjakaupan hyllylle. Ja se tuppaa piileskelemään ujona jossain kirjakasan takana. Psykologin otetta siinä tarvitaan. Joskus isän apua. Isä tulee antaa isän kädestä. Touko ja Alexi lähti Södikasta 2008 eli lamavuotena. Oiskohan ne joutuneet pihalle? Arnkil on aktiivinen twitterissä. Se on raakaa työtä. Lukeminen ei koukuta. Netflix vie mennessään. Se on aistillista, ei aivohommaa. Teemu Mäki on jättimäinen paska, se on se runkkari ja kissantappaja. Mitä on essee? Se on tarina joka ei ole fiktiivinen. Oliko H.K.Riikonen samaa mieltä? Entä Antti Nylen? Entä Pentti Linkola? Hienoja textejä. Vahvoja arvoja. Nylen kuuluu olevan vegaani. Jos Linkola ei oliskaan ekofasisti, se olisi iso pettymys. Onko ne tietokirjoja vai kaunoa? Kaunoa. Muttei fiktiota. Fiction, but not fiction. Oravat puhuvat ristiin, eikö teistäkin? Okei! Aivan!
ellauri064.html on line 376: Moni on twitterissäki kiinnittäny huomioo siihen et uutiset on justku tästä kirjasta. (Siis muutkin uutiset ku ne jotka ON tässä kirjassa.) Se on muuttuny yhenlaisexi meemixi. Ja apua! Juonikkaan umpihulluun trilogiaan on tulossa vielä kolmas osa! Jatkis tuo uutta kierrettä myös neuromaaniin. Okei! Joo! Hyvä! Viel muutama helppo kysymys tähän lopuxi. Isoja kysymyxiä mutta helppoja. Eipäs ollutkaan, Arnkil kerrassaan kipsaantui. Myötähäpeästä piti podcastin kuunteleminen lopettaa.
ellauri064.html on line 415: Eino Rafael (17. huhtikuuta 1885 Anjala – 14. joulukuuta 1967) oli suomalainen metsänhoitaja ja kirjailija. Wartiovaara toimi myös saarnamiehenä Maria Åkerblomin johtamassa herätysliikkeessä ja hän oli liikkeen toinen johtaja Åkerblomin rinnalla.
ellauri064.html on line 436:
ellauri064.html on line 438: Jakella on sanoja joita ei löydy mistään sanakirjasta. Ne se on varmaan bongannut ylilaudasta ja hommafoorumista ja plokannut kaverien plokeista. Niiden merkitystä on vaikee avata ilman opasta. Tässä esimerkkejä.
ellauri064.html on line 440: Satanotalmudisti. Pelkkä satanisti on urbaanin sanakirjan mukaan saatanan palvoja. Pelkkä talmudisti on jutkupentujen käsikirjan Talmudin asiantuntija. Mut mikä on niiden hybridi? Joku hämärä kirja löytyy googlesta nimeltä Satanic Talmud: The most evil text ever written by human hands Paperback – February 25, 2013, kirjoittaja joku vielä hämärämpi L.P.Strangecraft. Se näyttää eziskelevän kristittyjä vituttavia kohtia Talmudista. Niitä löytyy, on jutkujakin mahtanut ottaa päähän kristittyjen touhutus, kuten kääntäen. Jeesuxen suuhunkin on pantu koko joukko jutkuja halventavia läppiä. So far so good, mut vastaako tää kysymyxeen? Ei ihan. Vähän kuitenkin luulen et tää on äärioikislaisten haukku muille kuin omille pojille. Ellei sitten justiinsa vastoin päin. Kuk näistä hihhuleista selvän ottaa.
ellauri064.html on line 473: Siionin viisaiden pöytäkirjat (ven. Протоколы Сионских мудрецов, Protokoly Sionskih mudretsov tai ven. Сионские Протоколы, Sionskie Protokoly, tunnetaan myös nimellä Siionin vanhinten pöytäkirjat) koostuu väärennetyistä asiakirjoista, joissa kuvataan juutalaisten maailmanvalloitussuunnitelmia. Niillä perusteltiin 1900-luvun alussa juutalaisiin kohdistunutta vainoa. Kz. albumia 371.
ellauri064.html on line 493: Vaikka liike sanoo peräänkuuluttavansa väkivallatonta kansalaisvastarintaa, niin vihreän politiikan kriitikkona tunnettu lääketieteen tohtori ja epidemiologian dosentti Mikko Paunio huomioi äsken hänen FB-seinällään (kenen? Hemmetti opettele suomea): ”Tietääköhän Antti Rinne, että Greta on sitoutunut Extinction Rebellionin (XR) tavoitteisiin, joihin kuuluu mobilisoida 3,5 % väestöstä ja muuttaa yhteiskuntajärjestys näiden ihmisten avulla. XR kertoo olevansa sitoutunut väkivallattomuuteen, mutta miten 3,5 %:lla voidaan yhteiskuntajärjestys muuttaa ilman väkivaltaa?” Paunio julkaisee muuten lokakuun lopussa humorisesti nimetyn uuden kirjansa Hourulan väen ilmastovallankumous, johon sain kunnian jakaa hieman myös omaa tietämystäni. Annoin Mikolle ilmaisen näytteen omasta eskatologisesta kirjastani Joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa – Antikristus paljastettu? ja hän kertoi lisänneen kirjani 10. luvun innoittamana jotain oman kirjansa esipuheeseen (Mikon kirjan voit ennakkotilata täältä ja oman kirjani voit tilata täältä).
ellauri065.html on line 75: Churchillin kanta on mielenkiintoinen ja vähemmän tunnettu, sillä hän oli jo tuolloin valmis osallistumaan Euroopan jakopolitiikkaan tekemällä brexitin. Pääministeri Eden huomautti, että Churchillilla oli vetoketju auki, hevoset karkaavat. Voi voi, talli on ollut tyhjä jo aikoja, Churchill tokaisi. Polle poissa on. Jos halutaan puolustaa Churchillia, niin hän halusi pelastaa sen, mikä pelastettavissa oli. Churchillilla oli oma vessa kalossissa, paperimytty kärjessä ja kirjaimet W.C. kannassa. Vedenpitävä.
ellauri065.html on line 135: Keski-Euroopan alueelle asettui useita germaanisia heimoja, itään useat erilaiset länslaavilaiset heimot asuivat suurimman osan nykyisen Puolan alueesta 6. vuosisadalta. Duke Mieszko I ja polaanit, hänen linnake Gniezno area eri naapuri heimot toisella puoliskolla 10. vuosisadalla, joka muodostaa ensimmäisen Puolan valtion ja hänestä tuli ensimmäinen historiallisesti kirjattu Piast Duke. Hänen valtakuntansa rajasi Saksan valtiota, ja valvonta rajamailla siirtyisi edestakaisin kahden politiikan välillä tulevina vuosisatoina. Mieszko poika ja seuraaja, Duke Bolesław minä Chrobry, kun 1018 rauhansopimuksen Bautzenin laajeni eteläosassa valtakunnan, mutta menettäneet kontrollin mailla Länsi Pommerin on Itämeren rannikolla. Pakanallisten kapinoiden ja böömiläisen hyökkäyksen jälkeen 1030-luvulla herttua Casimir I Palauttaja (hallitsi 1040-1058) yhdisti jälleen suurimman osan entisestä Piast-alueesta, mukaan lukien Sleesia ja Lubuszin maa keskimmäisen Oderjoen molemmin puolin, mutta ilman Länsi-Pommeria, josta tuli jälleen osa Puolan valtiota Bolesław III Wrymouthin johdolla vuosina 1116–1121, jolloin jalo Griffinsin talo perusti Pommerin herttuakunnan. Bolesławin kuoltua vuonna 1138 Puola oli lähes 200 vuoden ajan pirstoutunut, ja sitä hallitsivat Bolesławin pojat ja heidän seuraajansa, jotka olivat usein ristiriidassa keskenään. Puolan kuninkaaksi vuonna 1320 kruunattu Władysław I Kyynärpäätanko saavutti osittaisen yhdistymisen, vaikka Sleesian ja Masovian herttuakunnat pysyivät itsenäisinä Piast-tiloina.
ellauri065.html on line 147: Allekirjoittamalla Helsingin päätösasiakirjan vuonna 1975 sekä Länsi-Saksa että Itä-Saksa tunnustivat sodanjälkeisen Euroopan nykyiset rajat, mukaan lukien Oder-Neisse-linja, päteviksi kansainvälisessä oikeudessa. Vuonna 1990 osana Saksan jälleenyhdistämistä Länsi-Saksa hyväksyi Saksan osalta lopullista ratkaisua koskevan sopimuksen lausekkeet, joissa Saksa luopui kaikista vaatimuksista alueelle, joka sijaitsee Oder – Neisse-linjan itäpuolella. Saksan tunnustamista Oder-Neisse-linja rajalle se on vahvistettu uudelleen yhdistynyt Saksa on Saksan ja Puolan rajalla sopimuksen 14. marraskuuta 1990; ja kumoamalla Saksan liittotasavallan peruslain 23 §, jonka mukaan liittotasavallan ulkopuolella olevat Saksan osavaltiot voivat aiemmin hakea maahantuloa.
ellauri065.html on line 215: Sivulla 407 kertojaxi ryömii Mikan takaa ize Yli-Juotikas. Tää on tärkeää, nyt nähdään oliko oletus että kaikki kirjan hahmot on vaan jaokkeita Juotikas-tuhatjalkaisesta paikkansapitävä. Onko muumien kirous voimassa yhä.
ellauri065.html on line 237: Jotain vikaa pitää olla perhesuhteissa jos jäbä muuttaa sukunimeä. Varmaan Isä-Mikkolan kanssa on suxet ristissä. Onko Jasu monen muun mieskirjaltajan tavoin mammanpoika? Jospa iskä toivoi siitä kalkkilaivan peräsmiestä? Käynnit kotona olivat kuin ruputustuolikeikkoja. Pains in the ass. Lyön melkein vetoa et tää Patti Tekessen on yx Jasun alter egoista. Tässä on koetun tuntua.
ellauri065.html on line 266: Abroboo hoboilu oletko jo tutustunut digivallila.com kirjallisuussivustoon?
ellauri065.html on line 344: Olen tällänen yksinäinen, rasistinen nuorimies, joka perustaa maailmankuvansa Jussi Halla-ahon kirjoituksille Eurabiasta ja islamisaatiosta. Kaikessa reppanuudessaan kuitenkin ihan sympaattinen hahmo. Tällainen kirjanoppinut, halla-aholainen nettirasisti. Vähän pelokas, eikä taipuvainen väkivaltaan. Jollain tavalla nörttihahmo, sanoo kirjailija ize. ”Tänään oli ihan popcorn-päivä”, muotoili Jaakko, jonka mielestä oli huvittavaa seurata, miten "iskuja" mediassa kommentoitiin. ”Meidän uuden kirjallisuuden seuran porukkahan on aina riemuissaan, kun jotain tällaista tapahtuu ja pyrkii ottamaan kaiken hyödyn irti”, Yli-Juonikas sanoo. Vaikka rasismi on ilmiönä monella tavoin ikävä, niin näen sen myös taiteellisena mahdollisuutena”, Yli-Juonikas toteaa.
ellauri065.html on line 348: ”Talvisotakirjassa on tapahtunut sellainen evoluutio, että niitä rakenteita on useita erillisiä. Ne elävät vähän niin kuin rinnakkain ja taistelevat elintilasta”, Yli-Juonikas sanoo. Juonikuvio tulee olemaan sekava, ja sivuosassa erilaiset salaliittoteorian sivuhaarat.
ellauri065.html on line 357: Jatkosota-extra piti nyt sitten napata kirjastosta mukaan. Valinta Finlandia-ehdokkaaksi nosti kirjan lopulta lukulistalle, sille kun ilmaantui kummasti varauksia ja eräpäivä alkoi hönkiä niskaan.
ellauri065.html on line 361: Yli-Juonikas on sullonut kirjan täyteen kaikenlaista kikkailua: sivuilta löytyy perinteisen romaanitekstin lisäksi muun muassa blogikirjoituksia, some-päivityksiä, sanaristikko, Suosikki-tyylinen taskupokkari (kuka muistaa vielä nämä), monivalintaosuuksia, nuotteja ja muuta erikoista. Graafikko Markus Pyörälälle kuuluu selvästi osa palkkiosta.
ellauri065.html on line 363: Mitä jutun juoneen tulee, en ole kirjan luettuani oikeastaan sen viisaampi kuin aloittaessani. Perussuomalaisten ympärillä pyörivää poliittista suhmurointia, salaliittoja, maahanmuuttokriittisyyttä… kaikenlaista päivänpoliittista kiemuraa, hirveä määrä henkilöitä, yllättäviä tapahtumia, katkeilevaa, fragmentaarista juonenkuljetusta… melkoinen hässäkkä.
ellauri065.html on line 365: Hienovaraisen ja törkeän räikeän välillä kieppuu kirjan käyttämä uuskieli: on virustotaloja, pakoloisia, mätähajoitusta, raiskauskulttuurimarxilaisia ja ties mitä. Politiikasta tuttuja nimiä sekoitetaan. Tämän kirjan viitasaarelainen Hakkarainen puhuu hienostuneesti ranskaa. Tunnistin itse sen verran paljon viittauksia eri puolille kaikenlaista, että ymmärrän, että tässä on hyvin paljon sellaista, mitä en tunnista.
ellauri065.html on line 398: - mitä nää sanosit jos ryhtysin kirjalokkariks?
ellauri065.html on line 400: - noku nää tahtosin jottai täst Yli-J:n kirjast lausuu
ellauri065.html on line 420: Intertextuaalisia viittauksia on runsaasti, ja ovelaa on, että jotkin teoksessa olevat alaviitteet ovat nähtävästi oikeita teoksia, toiset taas fiktiivisiä. Paljon viittauksia meni varmasti ohi, mutta joistakin sain kiinni – esimerkiksi Harald Birger Olauseniin (joka nimikirjaimet muodostavat hauskasti lyhenteen HBO) liittyvä kohta olisi tullut varmasti ohitettua olankohautuksella, ellen olisi sattunut henkilöön ja hänen tuotantoonsa törmäämään poliisin urallani. Sexuaalisia vihjauxia oli niuhosti. Siitä miinusta.
ellauri065.html on line 422: Lopultakin kirja oli luettu ja katsoin sen keltamustaa, yksityiskohtaisesti kuvioitua takakantta, jonka keskellä on vain teksti Syvävaltiossa kukaan ei kuule huutoasi. Olin tyytyväinen. Siitä, että kirja viimeinkin loppui. Tiiliskiviä yleensä karttelevalle lopun saavuttamisessa oli tällä kertaa mukana helpotuksen elementti, kuin paskamaisen savotan päätteeksi.
ellauri065.html on line 424: Olin tyytyväinen, että pääsin loppuun tämän kirjan, heittelehtineeksi sen mukana ja rypistelleeksi otsaani yrittäessäni käsittää tai todetessani, etten käsitä, mutta jatketaan eteenpäin. Jatkosota-extra nauratti, ahdisti ja sai vaikuttuneeksi tekijänsä mielipuolisuudesta. Vaikka minulla oli kirjan ja sen laajuuden kanssa myös ongelmani, olen iloinen siitä, että Suomessa julkaistaan tällaista kirjallisuutta ja ollaan valmiita tekemään epäilemättä massiivinen määrä tausta-, kirjoitus- ja toimitustyötä, jotta lopputulokseksi tulee näin maan perusteellisesti nyhveröityjä teoksia.
ellauri065.html on line 426: Kun olin lukenut parisen viikkoa Jaakko Yli-Juonikkaan melkein 670-sivuista romaania Jatkosota-extra, kirjoitin Twitterissä puuskahduksen: "Jatkosota-extran ylittää työläydessään tämän vuoden luetuista kirjoista vain Alastalon salissa. Tämän totean luettuani kirjaa pari viikkoa ja edettyäni noin kolmanneksen. Ei se missään nimessä kehno ole, vaan haisee todella." Sain kommentteja, joiden perusteella muut olivat intoutuneet kirjan parissa suorastaan hysteeriseen/uppoutuneeseen lukutapaan, se oli osoittautunut heille varsinaiseksi pageturneriksi. Teki mieli raivota Timo Airaxiselle: "miksi kaikki muut kokevat tämän vetäväksi ja minulle tämä on taapertamista upottavassa suossa niin että saapas jää vähän väliä jumiin". Kun olin tutkiskellut itseäni noiden parin viikon ajalta, totesin, että ne olivat olleet koko syksyn stressaavimmat ja ahdistavimmat viikot – olin tämän ohelle ottanut luettavaksi pitkästä aikaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta, jotta maailmassa tuntuisi olevan myös jotakin selkeää ja toiveikasta. Päädyin siis vahvasti siihen näkemykseen, että vika oli lukemisajankohtani ongelmallisuudessa enemmän kuin kirjassa. Ja tuon ensimmäisen kolmanneksen jälkeen se lähtikin vetämään. Ehkä avautuminen aiheesta auttoi? Tai sitten se, että vietin kirjan parissa pidempiä pätkiä kuin aikaisemmin. Eräs kirjan lukija kommentoi, että sen parissa pysymistä edesauttoi juuri lukeminen pitkään kerralla, ja tauon jälkeen aloittaminen oli ollut hankalaa. Se oli varmasti muodostunut ongelmaksi minulle – luin alkuun kirjaa pienissä pätkissä ja välillä muuta.
ellauri065.html on line 428: Erittäin muotopuolinen lukeneisuus välittyy myös Yli-Juonikkaan kaunokirjallisesta tekstistä, joka toteuttaa romaanissa monenlaista "poetiikkaa". Perinteisen proosa-asettelun lisäksi kirja sisältää mm. blogitekstiä, somepostauksia, uutisartikkeleita, raportteja, halpaa plagiointia, ET-lehden sivuja, verkon pimeämpien osioiden keskusteluja, mielipidekirjoituksia ja loppuhuipennuksena veikeän partituurin! Kirjailija hallitsee muitten tyylilajit suvereenisti. Kuten twiitissäni totesin, lukijaa haistatetaan jatkuvasti, mikä ainakin minulle teki sisäistämisen lyhyissä pätkissä lukemalla vaikeaksi.
ellauri065.html on line 434: HBO on Home Box Office. Me lainataan Ecem Kayan hoboa. Harald Birger Olausen on hobo. Kun helmikuun alussa 2020 gonzojournalisti ja queerkirjailija Harald Olausen perusti suomalaisen kulttuurijournalismin foorumin - digivallila.com ja pyysi mukaan lehteensä kolumnistixi professori Timo Airaxisen sekä tohtorikoulutettavan ja vapareiden lehden toimitussihteeriin kriitikon Kalevi Suorsan, työnjaolla: proffa A kirjoittaa isoimmat ja vaikeimmat jutut, fil-yo-toimittaja-kirjailija H. taas laajat kulttuuriesseet sekä joukon nuorin tohtorikoulutettava-E ajankohtaiset päiväkohtaiset teoskritiikit, digivallilan sivuilla kävi ensimmäisinä viikkoina yli 3000 kävijää. Enemmän kuin koronaisia (silloin). Pitää olla ajatusta ja rohkeutta sanoa "se". Mitä rohkeaa se nyt on puhua tuhmia. Digivallila.com on nyt saatavilla myös kirjana Digivallila.com - 100 ekaa juttua. Rahantuloa ei voi estää.
ellauri065.html on line 436: On kirjoitettu (scriptum est), että queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen luo jotain uutta, joka ei ole vain kirjallisuutta vaan myös dokumentti yhdestä tavasta elää ja kirjoittaa. Queernovellitrilogian päätösosa O`Gay on tästä hyvä esimerkki ja taatusti erilaista homokirjallisuutta kuin vallalla oleva. Olausenin kiitelty flow-tyyli on tuttu jo hänen esikoisteoksestaan ”Egyptin prinssi ja muita homonovelleja” (Kulttuuriklubi 2012). Arvostelijat kehuivat sekä kirjan tyyliä että tapaa kuvata homoutta ja sen viileitä kadetraaleja poikkeuksellisen kauniisti ja runollisesti. Erään arvostelijan mukaan Olausenin kirjojen näennäisen irstauden takaa piili kauneus ja viisaus. Toisen mielestä esikoiskirjan perusteella Olausenilla on paljon annettavaa taiteelle. Digivallila.comin kriitikko Eero K.V. Suorsa kirjoittaa tämän kirjan novelleissa korostuvan homojen arkielämän synkät sävyt:” Kohtaamme niin väkivallantekoja, alistamista ja nöyryyttämistä, rakkauden, ihastumisen ja mustasukkaisuuden kuvauksia unohtamatta. Olausenin käsittelyssä nämä eivät sulje toisiaan pois, vaan näyttävät ihmiselämän sellaisena kuin se on. Päänovellissaan ”Tuleva viikonloppu” Olausen kuvaa mestarillisesti kaipausta ja nostalgiaa, unohtamatta terävän piikikästä homokulttuurin analyysiään. Seksikohtausten kuvaamisessa Olausenilla on oma, pettämätön tyylinsä. Ensimmäistä kertaa Olausenin maailmaan astuva pysähtyy näiden oivaltavien ja mukaansa tempaavien novellien äärellä.” Professori Timo Airaksinen kirjoittaa ”Seksi”- kirjassaan (Bazar 2021) Haraldin kirjoituksista: ”Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald näyttää kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Niissä on paljon kuvia.
ellauri065.html on line 442: Juha Seppälä (s. 9. tammikuuta 1956 Karvia) on Porissa asuva suomalainen kirjailija.
ellauri065.html on line 446: Seppälä toimi kustannustoimittajana vuonna 2008 julkaistussa Pori-kirjassa.
ellauri065.html on line 450: Modernismi on kirjallinen suuntaus, joka hylkäsi hämäräperäisen psykologisoinnin ja tunnetilojen utuiset kuvauxet ja perusti kerronnan raikkaaseen havaintoon. Ennen kirjoitettiin että "Antero tunsi sielussaan sävähdyxen kun hä kazoi pohjoisniitylle antavasta ikkunasta ulos ja näki Martan hennon hahmon pakahduttavissa mietteissä rantatöyräällä", nyt todettiin että "Antero kazoi ikkunasta ja näki Marian, jonka hän aikoi jättää heti lounaan jälkeen". (Klassikko, 208fn)
ellauri065.html on line 588: Mitä mieltä Suomessa saa olla. Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit on professori Timo Vihavaisen, toimittaja Marko Hamilon ja kirjailija Joonas Konstigin toimittama kirjoituskokoelma, jonka julkaisi Minerva vuonna 2015. Teoksen muut kirjoittajat ovat "kirjailija" Timo Hännikäinen, "viestinnän asiantuntija" Heidi Marttila, "matemaatikko" Jukka Aakula ja "sosiologi" Erkki Lampén.
ellauri065.html on line 597: Julkkis-konservatiivit Timo Vihavainen, Marko Hamilo ja Joonas Konstig ovat toimittaneet pamfletin nimeltä Mitä mieltä Suomessa saa olla. Oikeistokirjoittajien teksteistä koottu kirja näyttää, miten konservatismissa on kyse poliittisesta liikkeestä, jota pidetään yllä retoriikalla, tunteilla ja viholliskuvilla siinä missä muitakin liikkeitä.
ellauri065.html on line 598: Kirja on riemastuttava lukukokemus, koska sillä on vaikeuksia edetä edes aukeamaa ilman ristiriitoja. Ensimmäisellä sivulla kehutaan, että “eurooppalainen sivilisaatio” kehittyi juuri siksi, että se uskalsi haastaa sovinnaisuudet, auktoriteetit ja tabut. Loppuosa kirjasta yrittää pystyttää takaisin juuri niitä vanhoja sovinnaisuuksia, auktoriteetteja ja tabuja, jotka länsimaissa on haastettu edellisen sadan vuoden aikana, kuten kristinuskon ylivalta, länsimaisen kulttuurin paremmuus ja sukupuoliroolit.
ellauri065.html on line 600: Johdannon mukaan kirja on kirjoitettu, koska “yhteiskunnallisen keskustelun polarisoituminen arvokonservatiivien ja arvoliberaalien väliseksi asemasodaksi ei mielestämme ole Suomen etu”. Suurin osa kirjasta nimenomaan yrittää provosoida tätä asemasotaa “suvaitsevaistoa” vastaan heittelemällä kärjistyksiä ja väitteitä ilman lähdeviitteitä.
ellauri065.html on line 603: Hierarkioiden puolustaminen on aina ollut osa konservatismia, ja se kuuluu myös Mitä mieltä Suomessa saa olla -kirjaan, joka loppuu arvoitukselliseen kehotukseen alistua itseään suuremmalle kokonaisuudelle ja ”palvella”. Joonas Konstig perustelee hierarkioita vetoamalla luontoon: “Luonto on väistämättä hierarkkinen, koska toiset ovat toisia pitempiä, ahkerampia, kauniimpia, mukavampia, taitavampia oppimaan ja soveltamaan ja niin edelleen.”
ellauri065.html on line 608: Vasemmiston, tai siis “marxismin”, vihasta huolimatta kirjassa huomautetaan, että konservatiiveilla ja vasemmistolla on paljon yhteistä. Vasemmistolaisten voisi olla syytä miettiä, onko huomiossa mitään perää. Kun viholliset ylistävät sinua, tarkista kantasi. Perinteistä vasemmistoa yhdistää konservatiiveihin alistaminen yhteisölle, valtiollisten hierarkioiden ylläpitäminen, työmoraalin ja kurin pitäminen sekä yleinen ihmisten kontrollointi ja rajoittaminen esimerkiksi maahanmuutossa, sosiaaliturvassa ja päihdepolitiikassa.
ellauri065.html on line 611: Erikoisin väite kirjassa on näkemys siitä, että konservatiiveilla olisi Suomessa jotenkin vaikeaa. Kirjoittajat väittävät, että konservatiiviset (suomeksi sanottuna äärioikeistolaiset) ajatukset olisivat kiellettyjä, ja käsitys näkyy myös kirjan nimessä. Kuitenkin useimmat kirjan kirjoittajista ovat näkyviä kulttuurikeskustelijoita, joilla ei ole vaikeuksia saada sanomaansa julkisuuteen.
ellauri065.html on line 613: Marko Hamilo on saanut kirjoitella rasistisia tiedejuttujaan vuosikymmeniä arvostetuissa lehdissä. Nykyään hän avustaa Suomen Kuvalehteä. Kasvissyönnin vastustamisella tunnetuksi tullut Joonas Konstig on kirjailija, jolla on oma kolumnipaikka Hesarissa. Iltapäivälehdistäkin tuttu Timo Hännikäinen sai viime itsenäisyyspäivänä marssia rauhassa uusnatsien kanssa, minkä jälkeen Hesari julkaisi hänen esseekirjastaan laajan ja ylistävän arvion.
ellauri065.html on line 614: Timo Vihavainen on Venäjä-tutkimuksen professori, joka on julkaissut kasan kirjoja, kolumneja ja artikkeleita. Tänä vuonna hän on päässyt ääneen esimerkiksi Ulkopolitiikka-lehteen kirjoittamassaan neljän aukeaman jutussa. Sen lisäksi, että nykyajan konservatiivit ovat vaikertavia vässyköitä, he ovat myös yhteiskunnallisesti lellittyjä hempukoita. Koko kirja on aivan tolkutonta vatulointia.
ellauri066.html on line 30: Onko Pynchonin kääntäjä Juhani Lindholm Lilli Ondholmin sukulaisia? Ei voi olla sillä Juotikkaalla olikin Lilli OndBLOM. Se vinkkaa Lindblomien poliitikkosukuun. Kukka, saari, mitä väliä. Juhani on Nilkin lähes neljänsadan oligarkin tiimissä. Lihani Jundholm. Kristina, tuo entinen hallijärjestäjä, heilui Eikka Leikan pumpussa ja kävi Mukkulassa kukkumassa kirjailijatähtien mukana. Juhani on/oli Mukkulassa hallijärjestäjänä.
ellauri066.html on line 32: Antti Juhani Lindholm (s. 16. maaliskuuta 1951 Helsinki) on suomalainen kirjallisuuden kääntäjä. Hän on kääntänyt sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Erityisen arvostettu on hänen Vänrikki Stålin tarinoista tekemänsä uusi suomennos, josta hän sai kirjallisuuden valtionpalkinnon vuonna 2009. Lindholm valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi vuonna 1981 Helsingin yliopistosta. Vuodesta 2008 hän on ollut Eino Leinon Seuran puheenjohtaja. Hemmetti, eikö Paavo Cajanderin suomennos muka kelpaa enää! Vereni tunnen kuumemmax! Jotekin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin.
ellauri066.html on line 34: Juhani Lindholm on kirjallisuuden suomentaja ja toimittaja. Opiskelijajärjestöaktiivisuus ja sopivat sivuainevalinnat johdattivat hänet aluksi journalistin uralle. Lindholm on suomentanut useita klassikkoteoksia, ja hän vaikuttaa kirjallisen kulttuurin parissa muun muassa Eino Leinon Seurassa. Hän on ollut myös toteuttamassa joka toinen vuosi järjestettävää Lahden kansainvälistä kirjailijakokousta, joka toimii yhtenä Suomen kirjallisuuden kansainvälistymisen kivijalkana.
ellauri066.html on line 36: Kun syksyllä 1970 kirjoittauduin Helsingin yliopistoon opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä ja estetiikkaa (se oli juuri vaihtanut nimensä estetiikasta ja nykyiskansain kirjallisuudesta) sekä sanskritia ja vertailevaa indoeurooppalaista kielitiedettä, saavuin keskelle vallankumousta. Päärakennuksen savuisessa ja hälisevässä ruokalassa (tupakointi oli vielä sallittu koko kahvilassa) istui radikaaliryhmiä rintamerkkeineen suunnittelemassa opetuksen uudistamista ja koko yliopiston suistamista elitistiseltä jalustaltaan palvelemaan kansan syvien rivien yhteiskunnallisia ja sivistystarpeita. Pitkätukkaisia, parrakkaita tai viiksekkäitä ja virttyneisiin villapaitoihin, samettitakkeihin tai liehuviin kauhtanoihin ja farkkuihin sonnustautuneita nuoria miehiä sekä ”let it all hang out” -tyyliin pukeutuneita naisia tuijottelivat hämmästyksen ja väliin kauhunkin vallassa minun kaltaiseni perinteiset opiskelijat, jotka koettivat sovitella lautasiaan pöydille monenmoisten lentolehtisten ja muiden painotuotteiden sekä kolhiintuneiden peltisten tuhkakuppien keskelle.
ellauri066.html on line 40: Opiskeluko? Elettiin aikaa, jolloin ”ikuinen opiskelija” oli vielä legitiimi käsite (”elinikäinen oppiminen” keksittiin myöhemmin). Etenkin humanistisilla ja valtiotieteellisillä aloilla opiskelu muodosti vain yhden osan ammattiin valmistumista – ammattiin, jota monissa tapauksissa ei ollut olemassakaan, ellei sitä itse luonut. Kaikenlaisesta näennäisesti tuottamattomasta touhuamisesta oli se hyöty, että opittiin elämää, ei koulua varten. Itse päädyin opiskelijajärjestöjen ja osakuntatoiminnan myötä aluksi journalismin saralle, olihan yksi aineistanikin tiedotusoppi. Taidehistoriaa ja Suomen historiaa apuna käyttäen sain ansiotöiden ohessa vähitellen aikaan humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon, ja rakkaus kirjallisuuteen vei minut lopulta varsinaisen elämäntyöni kääntämisen pariin. Vanhoja kalenterimerkintöjä selaillessani saatan harvakseltaan törmätä lakoniseen, mutta paljon puhuvaan lausahdukseen: ”Koko ilta kotona.”
ellauri066.html on line 59: Einari Arvid Vuorela (17. elokuuta 1889 Keuruu – 10. heinäkuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Filosofian kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969. Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä perheeseen, jossa oli kymmenen lasta ja aloitti opintonsa Multialla. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestarit Aapeli Vuorela ja Kristiina Ryöppylä. Vuorelan puoliso vuodesta 1939 oli kirjailija Laura Soinne. Vuorela valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1914. Hän toimi liikeapulaisena ja myymälänhoitajana 1903–1909 ja kansakoulunopettajana Töysässä 1914–1920, Jyväskylässä 1922–1923 ja myöhemmin Multialla.
ellauri066.html on line 63: Vuorelan runoudelle oli tyypillistä kansanlaulunomaisuus. Hänen runoissaan palvotaan jylhiä korpimaisemia ja niissä on voimallinen luontoyhteys. Hän sai Valtion kirjallisuuspalkinnon kolmesti vuosina 1921, 1934 ja 1937 sekä kerran Aleksis Kiven palkinnon ja Eino Leinon palkinnon. Suomalaisuuden Liiton Johannes Linnankosken palkinto Vuorelalle myönnettiin 1944. Keuruulla on jaettu vuodesta 1997 lähtien Einari Vuorela -runopalkintoa. Myös Vuorelan runoilijakoti sijaitsee Keuruulla.
ellauri066.html on line 65: Lauluja Vuorelan teksteihin ovat säveltäneet muiden muassa Joonas Kokkonen, isäni Toni Erdmann ja muumiääni Samuli Edelmann. Vuorela on tehnyt tekstin Multian kotiseutulauluun, Multian lauluun, jonka on säveltänyt Juhani Pohjanmies. Juhani Pohjanmiehen (1893 -1952) vuonna 1921 säveltämä "Multian laulu", jonka sanat ovat Einarin Vuorelan käsialaa, löytyy nuottijulkaisuna Lahden ja Jyväskylän kaupunginkirjastojen musiikkiosastoilta. Voit tiedustella omasta lähikirjastostasi mahdollisuutta tilata nuotti kaukolainaan. Muualta laulun sanoja ei valitettavasti näytä löytyvän. Sic transit multiaisen kunnia.
ellauri066.html on line 152: Uuskritiikki on kyseenalaistettu jo vuosikymmeniä. René Wellek ja Austin Warren esittivät Kirjallisuudenteoriassaan (Theory of Literature, 1949), että kirjallisuudentutkimuksen tarkoituksena on keskittyä teoksien tulkintaan eikä tekijöihin.
ellauri066.html on line 153: Silloiset valtalinjan koirat hyväksyi kirjallisuudentutkimuksen ja tekstikritiikin työnjaon 1980-luvulle asti. Teksti riitti, uuskriitikot vähät piittasivat tekijän elämästä tai intentioista. Kuinka toisin olikaan ennen, ja taas nyt!
ellauri066.html on line 192: Hellaakosken työtehtävät olivat monipuoliset ja hänen työskentelynsä tahti huikea. Hänet tunnetaan niin runoilijana kuin terävähavaintoisena kriitikkona ja taitavana esseistinä. Lisäksi hän toimi tiedemiehenä, luennoitsijana, opettajana ja suorasanaisen kaunokirjallisuuden kirjoittajana. Kaiken muun toimintansa ohella Hellaakoski työskenteli Suomen kirjallisuuden vuosikirjan päätoimittajana vuosina 1946-1948 sekä aikakauskirja Näköalan päätoimittajiana vuodesta 1949 vuoteen 1950. Ei mikään näköalaton mies, vaikka lyhytnäköinen.
ellauri066.html on line 220: Runoilija Carlson kiistelee erälehdessä yxiäänisesti edesmenneen Tuomas Anhawan kanssa siitä minkä kuusen kävystä on kysymys ja missä hauin laulu ylösmerkittiin. Voisihan se olla niinnii että Aaro kirjas Puulaveden erähavainnon ylös myöhemmin. Kesien kesänä 1928 oli Lempin käpy Aaron penseissä päällimmäisenä. Vitun pompöösisti Aaro vetää äänityxen, taisi olla aika itsetärkeä ja mahtipontinen. Mahtavalla äänellä mä rallin viskaan. Nää ei ole mitään velkahirsiä. Aarolla oli muuten huulihalkio, sinänsä viaton mutta izetunnon kannalta hankala esteettinen vamma, samanlainen kuin hauella. Tai jänöllä. Shöshshöttävä äshshä voishi shelittyä shiitä.
ellauri066.html on line 238: Atwoodin kirjasta Käsineiti pitkitetty dystooppisen vähävaloinen tv-sarja on darwinistinen. Siinä nimittäin terotetaan että mies on naisen vihollinen tai vähintäänkin hidaste, josta on hyvä päästä eroon kun sen elatusapua ei enää tarvita. Ja niinhän se tietysti onkin, kun sitä oikein ajattelee. Eipä mieskään enää juuri tarvi kynnysmattoa kun se on loppuun mutusteltu. Päähenkilö joku Moss on aika suloton. Sen vahvuus on happamissa ilmeissä. Se on ainoa joka on mukana joka ikisessä jaxossa. Piisaa eltaantuneita miinejä.
ellauri066.html on line 298: Sanalla sanoen, Tomppa on hulvaton tarinankertoja, ihan samaa luokkaa kuin Don Quixote, Tom Jones, Kolea talo, Sota ja rauha, Ulysses — ja Gunter Grassin onneton Blechtrommel (onnexi sitä ei enää lueta) — Tomin kirjat ovat "kirjamaailmoja", joihinka se on tunkenut niin paljon elämämössöä, mahdollisuuxia ja mahdottomuuxia, kuin sai mahtumaan kahden kannen väliin. (Ei sentään valu kansille niinkuin Yli-Juotikas. Aina pitää panna vähän paremmax.)
ellauri066.html on line 302: “Älytöntä mätystystä” oli kuulemma Painovoiman sateenkaaren työnimi (osuva nimi kyllä). Nimi kuvaa toista Tompan tuotannon koukuttavaa piirrettä: sexiä, huumeita ja rokkia, ja muuta popsälää piisaa Tompalla. Pynchon on aina Pynchon, nää älyttömät mätystyxet on aina samanlaisia: orgioita, paskansyöntiä (joo selaa sinne kaikin mokomin, s. 308) sexin nimissä, kexittyjä huumeita, ja onnettomia lyriikoita (ei kaikki rock’n’rollia ikävä kyllä) joita sen hahmot pälähtää laulamaan kuin musikaalihahmot Broadwaylla. Vittu että jenkit on jenkkimäisiä, vaikka ne voissa paistaisi. (Jos et ole koskaan kuullut Amy Fisheristä, ei ylläri. Amy Elizabeth Fisher (s. 1974) on amerikkalainen nainen joka tuli kuuluisaxi 1992 Long Islandin Lolitana kun se 17-vuotiaana ampui pahasti Mary Jo Buttafuocoa joka oli sen luvattoman rakastajan Joey Buttafuocon puoliso. Oho! Kazo myös kuvat! Päästyään vankilasta 1999 Amysta tuli kirjailija, webimannekiini ja pornotähti. Kyllä kannatti.)
ellauri066.html on line 318: Tompan novelleissa piisaa sofistikoitua koomillista sanaleikkiä, tietysti, mutta tekijä, älyttömän mätystyxen ystävänä, tykkää vulgääreistä vizeistä, naurettavista läpistä, nurinkurisista akronyymeistä, syntaxipastissista, hopomaisista nimistä, esim Pentti Pakana, Herpertti Rei'ikäs, Oidipa Massa, Leo Pyöriä, Viki Kirsikkakokis, Väpi Nurja, ja Tri Tarjoilupöytä. Kipparikallemainen seilori nimeltä Porsas Bodaaja esiintyy useassa kirjassa (no sehän on yxi piipunrassimaisen Pynchonin monista wannabe alter egoista), tai joku sen lukuisista puritaani-esi-isistä. Ihan varmasti sua naurattaa itäintialainen peräaukkolääkäri nimeltä Pokemon. Mua nauratti eniten limainen hahmo nimeltä Viv Epperdew. En mä oikeastaan tiedä mixi, mut mä vaan repesin ja hajosin.
ellauri066.html on line 326: Joskus unohtuu kehuessa Pynchonin muita kirjallisia ansioita se tosio, että mies osaa kirjoittaa joitakin tosi koskettavia skenejä kaipauxesta, lemmestä ja menetyxestä. Etenkin vanhempien ja lasten välillä, tai Tompan ja sen bylsimien alaikäisten mielikuvitustyttöjen. Hyvä tietää että parhaat kohdat on vielä tulossa. Puoleenväliin asti ei ole itkettänyt, enempi haukotuttanut.
ellauri066.html on line 334: Joo, on sillä vikojakin, me pygofiilit emme ole täysin kritiikittömiä. Noi hassunhauskat nimet on yxi ongelma: Pynchon ei paljon vaivaudu kuvailemaan hahmoja. Päähenkilö, siis Pynchon jossain valepuvussa, on suht elävä, mutta kaikki sivuhenkilöt on just sitä, niitä ei sivusta kazottuna ole olemassa ollenkaan, vain kun ne pällistelee suoraan edestä päähenkilön silmissä. Ne on epäuskottavia ja epäsympaattisia. Mikä pahinta, tällästen paperilennokkien sinkoilu on sekottavaa, niitä viuhahtelee kuin pahvishakkinappuloita, ne syntyy partenogeneettisesti ja poxahtaa kuin kvanttihiukkaset. Niitä on kerta kaikkiaan liian paljon, ja Tompan kirjat hajoo silpuxi. Juonesta ei voi puhua eikä sixi ole mitään spoilattavaakaan. Se ei kyllä kelpaa nettiteeveesarjoilla koulutetuille kazomoille. Missä katarsis? Missä loppupelit jossa hyvixet päihittää pahixet ja kokoonnutaan loppuvizeihin?
ellauri066.html on line 344: Tompasta on tosi vähän kovaa faktaa: synt. ’37 vanhaan ampiaispesään (ei siis Pynchowitz Ellis Islandilta - sori siitä), koulut Oyster Bayssä Long Islandilla ja collegessa Cornellissa, missä paras kaveri oli tuleva romaanifolkkilaulaja Richard Farina. Sitten töissä teknisenä kirjoittajana Boeingilla, kirjailijapiireissä Manhattan Beachilla, Calif. ja Pohjois-Kaliforniassa. Loppuviimexi Manhattan, NYC missä sen kustannustoimittaja lopulta nai sen säälistä ja ne saivat pojan. Minkähän ikäinen se poikakin on jo nyt, ja mitä sekin puuhastelee. Ehkä se vielä nettoaa kirjottamalla Tompan biografian kunhan nököhammas ekax saadaan hengiltä.
ellauri066.html on line 346: Paras rintakuva kirjailijasta on Boris Kachkan 2013 vulture.com essee “On The Thomas Pynchon Trail.” Vaikka se on lyhkänen (Tompan skaalalla), se on lähinnä elämäkertaa mitä meillä on. Haistatteluista ei toivoa, paizi vähän Bruce Springsteenin saxofonistin elämäkerrassa. Clemonsin kirjassa novelisti viehkosti selittää että se on piileskellyt (paizi sitä että on paranoidi) sixi että se on Proustin kannalla contre Sainte-Beuve: kirjojen pitäisi puhua omasta puolestaan. Toisin sanoen, vanhaa kunnon "luota taiteeseen, älä taiteilijaan" puppua.
ellauri066.html on line 348: Tästä tuli hyvä aasinsilta ize niteisiin. Vaikka kirjat on fiktiota (juu on ne), ne on tärkein lähde Pynchonin ymmärtämiseen - sen sisäisen elämään, pakkomielteisiin ja idoleihin. Useimmat lukijat jotka vaan surffaa literäärisiä kiksejä, ei vaivaudu kaivautumaan textin pinnan alle ja haeskelemaan sieltä meduusamaista tekijää. Pygofiilit sen sijaan tykkää tämmösestä pelistä, on fasinoivaa kaivella palapelin paloja ja koota niistä kubistista rintakuvaa the Pynchistä. Joka fiilillä on eri fiilis siitä, ainaskin vähäsen. Mutta muista että kaikki pygofiilit on alottaneet nuubeina, kunnes ovat jääneet koukkuun. Varo paranoidi sinä voit olla seuraava.
ellauri066.html on line 376: Gorodki (ven. Городки) on venäläinen kyykkää muistuttava peli. Nimi tarkoittaa ”linnapeliä”. Gorodkin pelaajia 1800-luvun alussa. Saksalaisen Christian Gottfried Heinrich Geißlerin kuvitusta teokseen Spiele und Blustigungen der Russen aus den niederen Volksschichten (1805). Gorodkin pelaajia Neuvostoliitossa vuonna 1935. Gorodki on vanha venäläinen peli, jota ovat pelanneet tiettävästi muun muassa Pietari I, Aleksandr Suvorov, Vladimir Lenin, Josif Stalin, Mihail Kalinin ja Kliment Vorošilov, tiedemies Ivan Pavlov, oopperalaulaja Fjodor Šaljapin sekä kirjailijat Leo Tolstoi ja Maksim Gorki kenen mukaan?.
ellauri066.html on line 387: Siit mie piän Pynchonin kirjasessa että sodan loppuminen on aika pikku tapahtuma kotirintaman henkilöiden kannalta. Kaikki rynnistävät joukolla nylkemään sakemanneja. Koko kirjassa on kyse enempi raketin ryöväyxestä sakuilta kuin Lontoon pommituxista. Samoilla raketeilla jenkkimaa pitää yhä yllä kauhun ylipainoa. Ei turhaan nide ole omistettu Wernher von Braunille.
ellauri066.html on line 456: Tämän laulun poinzi lienee araknomarxilainen. "Juna" on liskohallitus ja "meikät" ollaan heimo pössytteleviä beatnikkeja. Pynchoneilla oli tosin varmaan paperitehdas kuten Slothropeilla, kirjapaino niillä ainakin on vieläkin. Huomaa että Pynchon on Springfieldin poikia kuten Homer Simpson. Ei siis ylläri että Tom kaamee-esiintyi paperipussi päässä Simpsoneissa.
ellauri066.html on line 537: Pynchon käyttelee ahkerasti ällösanoja. Pyhiä maasiankoloja, mystisiä voimia ja symboleja. Velvollisuuden ja syyllisyyden tunnetta. Maxutaseita, vastaavaa ja vastattavaa. "Kohtalokkaita" persoonattomia passiiveja: meidät on valittu. Valittu. Isoja alkukirjaimia. Heidän on Tarkoitus Kohdata Toisensa. Kaikki tollanen totalitääris-paranoidi musta magia on vaan ällöä.
ellauri067.html on line 38: Sain koronan sulkemasta kirjastosta herätelainana jäljittelemättömän Tommi Kinnusen lukuromaanin Pintti. Plintti oli käsineidon tapainen apupoika Marjatta Kurenniemen teoxessa Puuhiset. Se paljastui (Hui! juonipaljastus!) loppupeleissä puuhisten kuninkaan pojaxi, joka ei osannut sanoa ärrää eikä ässää. Plintti < kr. plinthos 'tiiliskivi' voisi tarkoittaa myös jalustaa.
ellauri067.html on line 40: Pintti voisi tarkoittaa myös pientä olutta. < lat. pincta 'maalattu', kaljatuoppiin maalattu kaatoraja. Pinto on pieni kirjava hevonen. Sen jalassa on harvoin pinteli, mutta selässä sitä useammin sotamaalattu inkkari. Ayee-ooh. Anch´io son pittore. Mäkin voisin olla aika kexeliäs kirjailija. Sanoja piisaa kuin Yli-Juanikkaalla ja assosiaatiot laukkaavat. Se voi olla alzheimer-oirekin. Odotan jännityxellä mitä Pintti meinaa tässä niteessä.
ellauri067.html on line 44: Tapahtumat sijottuu kirjailijasiskon synnyinvuoteen 1949. Ne kestää kolme päivää, jos lupaus kolmenpäivänromaanista on pitävä. Tai ehkä Tommi on pikemminkin mitä jenkit sanoi 60-luvulla neliöxi, eli square. Be there or be square. Ole siellä tai ole neliö. Se on siinä eikä anopin siinä, neliönmuotoinen palikka pyöreässä reijässä. Neliön vastakohta on queer, omituinen otus. Niillä on kerhokin, jonka vetäjä on Rölli. Röllit on trolleja. Onkohan kirjassa myös homoja? Se olisi trendikästä. On tässä ainakin kiltti vajakki, nimeltänsä Jussi. Sekin on trendikästä. No on! Sehän on se sama vajakki! Se on sekä homo että vajakki! Homo vajakki! Voiko trendikkäämpää enää olla?! (No voishan se olla värivammanen homo vajakki.)
ellauri067.html on line 46: Nyt alkaa selvitä! Pintti on jotain jota mänkkiin pitää sekoittaa. Sitä ei kaikki tiedäkään. Ollaan lasitehdasmiljöössä. Tommi tekee hyvin tarkkaa esiselvitystyötä jokaiseen kirjaansa. Ne on vähän kuin lähihistoriallisia romaaneja. Juu, pintti on lasinpuhalluxessa syntynyttä rikkinäistä jätelasia (s. 20). Runoilijasiskoa harmitti, että Tommi ehti julkaista lasitehdasmiljöökirjan ensixi. Muakin vitutti se Jiipekka Mäkelän turaus Hunanin lähetyssaarnaajista. Vaikka siinä oli vaan se ämmä vasta jostain 30-luvulta. Silti vittu. Noita Mäkeliä on satusetiä kuin salpausselällä.
ellauri067.html on line 48: Ei tääkään oikein romaanilta tunnu, niin on paljon seliseliä. Onpa kiintoisaa tietää miten ennen aikaan oltiin ja elettiin. Enpä tuotakaan ennen ollut kuullut! Kappas vain! Tää on kuin koirien 7 veljestä kytkemättömänä Koiramäen talossa. Ruotiukko Hiski Piskinen. "Oli toki heitäkin, jotka..." ei vittu. Tää on kyllä lukuromaanien peruskauraa. Pukudraama äänikirjana. Osmo Ikolan Lauseenvastikeoppi on jäänyt lukematta, noloja objektivirheitä.
ellauri067.html on line 59: Samaa tuoteryhmää edustaa myös Sara Medbergin Kultaportin kaunottaret, paizi Saralla on sentään vähän naisasiaa ja huumoria mukana. Tyttö sopassa. Muistan lukeneeni poikasena ällön nuortenkirjan Meranon (eiku Muranon, Merano oli leffateatteri Viiskulmassa) lasitehtaan päähän potkituista lasipojista, joista yhdelle lopussa kuitenkin kai kävi jotakuinkin hyvin. En muista nimeä. Saattaisit pitää myös äänikirjasta Katja Lahti Lasitehdas, tuotekuvaus:
ellauri067.html on line 64: Äänikirjat
ellauri067.html on line 65: Äänikirjat, kaunokirjallisuus
ellauri067.html on line 66: E-kirjat ja äänikirjat
ellauri067.html on line 67: Kaunokirjallisuus
ellauri067.html on line 69: Muut kaunokirjat
ellauri067.html on line 70: PLUS: Äänikirjat - muu kaunokirjallisuus
ellauri067.html on line 71: PLUS: Kaikki äänikirjat
ellauri067.html on line 75: Jos pidit tästä voisit pitää myös näistä: Tommi Kinnunen ei kertonut katuvansa, Hyvän historia kovakantinen, Mauri Kunnas Joulupukin joululoma, äänikirja kovakantinen. Suomalainen.com. Helposti sulavaa? Se selviää vain sulattamalla. Euroa 29.95. Heti saatavana sähköpostissa elektronisena tuotteena.
ellauri067.html on line 79: Turmiolan Tommi. Tommi Nieminen. 15 June 1973. Also known as; English: Tommi Kinnunen. Finnish teacher and writer. place of birth: Kuusamo. Educated at: University of Turku. Award received: Thanks for the book award. Twitter followers: 15,701. Hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Luostarivuoren lukiossa ja koulussa.
ellauri067.html on line 81: Eunukki: Se on KARSEEN huono kirja. Kehno 'ihmissuhdetarina' vuorattuna haastatteluihin perustuvalla kansatieteellisellä miljöö ja työprosessikuvauxilla.
ellauri067.html on line 135: Tiivistelmiä maailmankirjallisuudesta johtotähtenä EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Siis jätä pois kaikki muu paizi reviirit, lisääntyminen ja kuolemat. Montako erilaista kirjaa jää jälelle.
ellauri067.html on line 204: Valokuvissa Tom näyttää Mikki Hiiren ja Aku Ankan risteytyxeltä, hiiri seilorinutussa. Solmuke on hukkunut. Varmaan kärsi teini-ikäisenä ulkonevista etuhampaista. Ja myöhemminkin, vaikea uskoa että sillä oli yhtä hyvä flaxi kuin Slothropilla kirjassa. Mutta kirjoissa voi toteuttaa salaisimmat unelmat.
ellauri067.html on line 211: Tom Pynchon kävi koulut hampaat vinossa ja aloitti insinöörinopinnot Cornellin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken liittyäkseen Yhdysvaltain laivastoon. Mä veikkaan eze halus näyttää isälle. Parin vuoden kuluttua hän palasi Cornelliin, vaihtoi alaa ja suoritti kirjallisuuden loppututkinnon. Hän työskenteli myös salaisessa tehtävässä Boeingin lentokonetehtaassa. Oppilastiedot hänen käymästään korkeakoulusta puuttuvat ja hänen laivastopalvelunsa aikainen arkisto on tuhoutunut tulipalossa.
ellauri067.html on line 222: 1974 National Book Award (puoliksi Isaac Bashevis Singerin kanssa) 1974. Mahtoi molempia nolottaa. tuomariston yksimielinen valinta Pulitzerin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta asiantuntijalautakunta hylkäsi sen1975 American Academy of Arts and Lettersin William Dean Howells -mitali (kieltäytyi).
ellauri067.html on line 245: Harold oli saman ikäinen kuin Allan mutta kitkutteli viittä vaille ysikymppisex. Väsäs yli 50 kirjaa ja toimitti satoja, 20 kirjallisuuskritisismistä. Bloom puolusti perinteistä läntistä kaanonia kun kirjallisuusosastot keskittyivät "kaunaisuuden kouluihin" (monikulttuuriset, feministit, marxistit, uuskonservatiivit ym ym). Sen vaimo Jeanne sanoi 2005 "me ollaan molemmat ateisteja". Harold toppuutteli: "En mä ole ateisti, tuo ei ole meistä enää kivaa". Naomi Wolf (jutku sekin) sanoi että Harold oli perusopiskelijana sivellyt sitä reiden sisäpuolelta. (Siis Naomi oli se opiskelija, Harold opettaja.) Harold kielsi tämänkin kiivaasti ja kolmasti. Harold poistettiin loppuviimein luokkahuoneesta isossa mustassa ruumissäkissä.
ellauri067.html on line 277: Eugène Marie-Joseph Sue (1803 Pariisi, Ranska – 1857 Annecy, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, taidemaalari ja lääkäri. Suen kirjallinen tuotanto painottuu följetongeina siis jatkokertomuxina ilmestyneisiin viihderomaaneihin, jotka olivat omana aikanaan hyvin suosittuja.
ellauri067.html on line 294: Sloth on Tomille tärkeä sana ja käsite. Sloth on laiskiainen. Slothrop on Tomin alter ego Sateenkaaressa. Varmaan sen episkopaalinen isä ja/tai katolinen äiti käytti siitä sitä sanaa. Se oli kai Tomin helmasynti niiden miälestä. Tom kirjotti siitä tietosanakirja-artikkelin. ellauri067.html on line 361: Enzian is the name of a foil character in Thomas Pynchon's Gravity's Rainbow, contrasted against the main character Slothrop's association with the V-2. Onxtää V-2 niinkuin se kirja V paizi että reikänä on number 2? Enzian on notmii jota valkonaamat panee perseeseen. Mikä ihme siinä on että Tom of New Englandin näköiset piipunrassit niin usein kuumuu persehommista? Tulee vähän mieleen Wilt Whatman mielimutiaisineen.
ellauri067.html on line 396: Walther Rathenau (29. syyskuuta 1867 – 24. kesäkuuta 1922) oli saksalainen poliitikko, tehtailija ja kirjailija.
ellauri067.html on line 436: ne lauloivat. Paranoidit tykkää isolla alkukirjaimella kirjotetuista sanoista kuten Mestari. Mua on kaikenlaiset mestaroijat aina yxinomaan vituttaneet. Ja isot alkukirjaimet. Tyhmät optimistit jotka sanoo toisia kyynisixi. Mieluummin olenkin koira kuin termiittiapina.
ellauri067.html on line 452: Wilhelm Tellin alkusoitto. Rossini. Pynchon näyttää olleen Rossini-fäni. Siinä on kylä tollasta töötötystä vauhtiin päästyä. Tän kirjan työnimi oli Mindless pleasures. Ois ollut osuvampi nimi. Ks. tannhäuserismi alla.
ellauri067.html on line 465: Antinomistit ovat uskonpuhdistuksen aikainen kristillinen ryhmittymä, joka korosti syntien anteeksiantamista, mutta vähätteli syntiä ja hengellistä lakia. Antinomismin synnyttäjä oli Martti Lutherin ystävä Johannes Agricola. Antinomistien pääväittämä on, ettei lakia tulisi saarnata ollenkaan. Eli että hengellisen lain sijasta uskon synnyttää evankeliumi. Hengellinen laki poistettiin kokonaan käytöstä. Luther kirjoitti antinomisteja vastaan kirjan "Antinomilaisia vastaan". Luther on myös todennut Agricolasta: "ettei kukaan paavi ole häntä kiusannut niin paljon kuin Agricola". Antinomistisen opin toinen äärilaita on oppi lain kolmannesta käytöstä. Antinomistinen riita syntyi luterilaisessa kirkossa 1500-luvulla siitä, onko lain saarnaaminen tarpeellista vai ei. Crazy Sue Dunham oli antinomiaani noita 1700-luvulla jenkkikapinan aikoihin. Wild woman of the Berkshires. Joo eihän ilman lakia ole syntiä, ja ilman syntiä ei tarvi armoa, ja ilman armoa ei pappeja. Mitä tarkoitatte herra Luke? Selittäkääpä tarkemmin!
ellauri067.html on line 562: Infantiilia touhua. Kaunokirjallista Superman tattoota. Tästä voi vakavissaan innostua vain Teräsmies sarjakuvien, turzel piirrettyjen ja sotahorror-b-leffojen ystävät, wagneriaanit ynnä muut kaappiuskovaiset. Pelkäxi läpäxi 1000s on aika pitkälti. Kato nyt tätäkin listaa Pynchonin mielikuvituskavereista:
ellauri067.html on line 568: Dame Muriel Sarah Spark oli skotlantilainen kirjailija. Englanninkielisessä maailmassa Spark on hyvin arvostettu. Yksi hänen romaaneistaan, Mandelbaumin portti, on suomennettu.
ellauri067.html on line 588: Ja sitten tälläset paranoidit salamerkityxet, isolla alkukirjaimella kirjoitetut Kielletyt, siis aivan perseestä.
ellauri067.html on line 622: Joku tyyppi kirjoitti plokin Guardianille yhestä sen mielihenkilöstä yhessä sen mielikirjassa (linkki): Pahixia kirjoissa: Kapteeni Blicero.
ellauri069.html on line 133: Jenkkipersereiät lukee Nipistintä jae jakeelta kuin niiden pyhiinvaeltajaiskät ammoin pyhää kirjaa. Joka hassu nimi, joka lerppu läppä on selitetty ihan puhki. Mix? Kait tää sit on niiden uus Pyhä kirja. Ja yhteistä entiselle näyttää olevan, et tää on lähinnä setämiesten pyhää sanaa. Typyköitä tuskin paljon kiinnostaa Pynchonin seisokkien luettelointi.
ellauri069.html on line 212: Arthur Henry Sarsfield Ward (15. helmikuuta 1883 Birmingham, Englanti – 1. kesäkuuta 1959 White Plains, New York, Yhdysvallat), oli nimellä Sax Rohmer tunnettu brittiläinen kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten romaaneistaan, joissa esiintyi kiinalainen mestaririkollinen Fu Manchu.
ellauri069.html on line 214: Tohtori Fu Manchu on englantilaisen kirjailijan Sax Rohmerin 1900-luvun alkupuolella romaaneissaan käyttämä julma kiinalainen rikollisnero. Hahmo on esiintynyt myös elokuvissa, televisiossa ja sarjakuvissa. Fu Manchu on muodostunut erääksi rikollisen neron ja kiinalaisiin kohdistettujen rasististen stereotypioiden arkkityypiksi.
ellauri069.html on line 230: Gilbert ja Sullivan: Mulla on joku kirja niiden lyriikoista. Sullivan nikersi sävelmät ja Gilbert nakersi sanat. Sullivan's dislike of what he considered the artificial nature of Gilbert's plots led to their split.
ellauri069.html on line 255: Hans Falladan kirjassa Kleiner Mann, was nun? on Johannes Pinneberg, der Pumm.
ellauri069.html on line 275: Kurssi-Herero on nähnyt määrättömästi vaivaa piirtääxeen Nipistyxen tiiliskivestä oikein kaavion. Tällä kyllä keräät täydet pisteet äidinkielen ja kirjallisuuden tenteistä! Muista ettet saa käyttää näitä sivuja kuin omiin yxityisiin tarkoituxiisi. Vedä vaikka käteen niihin niinkuin teki Jussi Peltonen. Tai pyyhi niillä persettä.
ellauri069.html on line 286: Aiempi hullusuoja lähellä Lontoota liikanimellä "Valkoinen Vizaus" majoittaa ryhmää hyypiöitä sekaantuneina tsygologiseen sodankäyntiin. Hörhöryhmä tunnetaan alkukirjainlyhenteellä KALAT. Henkilökunta sisältää tilastotieteilijän, Roger Mexikon, ja behavioristizygologin, Edward "Ned" Poinzimiehen.
ellauri069.html on line 299: Laiskiainen, Täti Vihreä, ja Nalle Läski lähetetään Ranskan Rivieralle, missä he pysähtyvät lomakohteeseen. Niiden ekana päivänä siellä, ne piknikoivat biitsillä joidenkin naisten kaa (tietysti). Muu nainen, muukalainen, joutuu mustekalan hyökkäämäxi. Alokas koittaa mäsätä mustekalan pään pullolla. Läski tuottaa liian-kätevän ravun, käskien Laiskiaisen houkutella mustekalan pois ruualla. Alokas epäilee juonta jonkinlaista. (Se olisikin eka tässä kirjassa.) Hän on oikea. Mussetkala on Poinzimiehen Grigori! Hyökkäys on lavastettu saadaxeen Laiskiaisen yhteen hollantilaisen naisen kaa, Katje Borgesius, entinen Nazi yhteispeluri ja nyt KALAT toimija.
Alokas, tämä
ellauri069.html on line 374: Moby-Dick—eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli—oli olevinaan vaikeasti luettava, ja onhan se. Sen pursuaa akromegaalisesti novellin kokoluokasta, sen esseemäiset harhailut valaanpyyntitieteessä jarruttaa juonen kehitystä koko valaan keskiruumiin matkalta, sen kaxsimielinen symbolismi on mahollista ja pakkokin tulkita jättimäisexi vertauskuvaxi jostakin (mistäkö? No kikkelistä taas, ks. mun Moby-paasaus.). Toisen kautta, Mobyssa ei ole yhtään kuvaa eikä tunnelmaa missä ei olisi suht selvä missä mennään kirjaimellisesti ottaen. Mobya voi olla vaikee tulkita, muttei vaikee lukea.
ellauri069.html on line 410: Tää paranoidi/antiparanoidi lukutapa ulottuu kirjaimellisestä symboolitasolle: Ihankuin kaima Tomppa Eliotin Kaatopaikassa, Nipsulla on suorastaan naurettava määrä mystisiä ja metafyysisiä zydeemejä juonen päälle, ml Kabbala, joulukalenteri, saxalaiset legendat, Herero myytit, taivaanmerkit ja tarot-kortit, josta kaikki, mikä tahansa, tai ei mikään voi olla tölkkiavain novellin karkailevaan merkkipelehdintään.
ellauri069.html on line 420: No niin se onkin tietysti, ei vaan pidä unhoittaa, ettei tätä touhua kukaan tietoisesti ohjaa, se vaan menee näin. Ja mukana juonessa on tietysti myös Nipsu ize, ja Goodreads mitä suurimmassa määrin. Katje kazoo filmiä jossa Grigori Mustekala kazoo filmiä Katjasta kylvyssä, ja Me kazotaan tätä kaikkea GR-elokuvasta tai äänikirjasta, tai el Laurin paasauxesta. "Ne" eli "Me" ollaan koko ajan ruorissa, eikä olla sittenkään. ("Mä" oon vannoutunut anti-paranoidi, eli pikemminkin autisti.)
ellauri069.html on line 434: Sukupuolivapaalla "existentialismilla" saadaan torjutuxi se ikävähkö syytös, että patriarkaalinen toimintatapa on uroxille tyypillistä, oli apina mikä tahansa, ei siinä mitään pyhää kirjaa tarvita, muuta kuin ehkä heittoaseena. Tollanen aseenteellinen antimaskuliinisuus kuin Pynchonilla ei riitä feminismiin, pitäis olla vähän profeminismiä. Mihin nähden sillä kyllä on rotannäköisexi piipunrassixi vähän helvetisti puoliväkisin makuuta jossa mielellään alaikäinen nainen on enimmäxeen alimmaisena ja Tomit heiluu piiska kädessä muna ulkona.
ellauri069.html on line 640: Niin jos ei oo merimieskirjaa näyttää.
ellauri069.html on line 651: Schlumpf ja Pökäler ovat pedofiilikolleegoja, toinen bylsi tytärtään Ilseä ja toinen 11-vuotiasta Biancaa, ja sen jälkeen vielä Frieda-sikaa. Vähän tollasia antisankareita, niinko kirjassa Catch-22. Love is a many-splendored thing. Niin paljon kuuluu rakkauteen... laulaa Fredi-sika.
ellauri069.html on line 737: Follow the yellow brick road on tyhmä laulu typerästä elokuvasta Wizard of Oz. Joka on tehty yhtä typerästä lastenkirjasta Ihmemaa Oz. Seuraa kullanväristä tietä, varo punaista!
ellauri069.html on line 744: Typerä elokuva perustuu vielä typerämpään samannimiseen lastenkirjaan Ihmemaa Oz (engl. The Wonderful Wizard of Oz, 1900), joka on aikaisemmin suomennettu myös nimillä Oz-maan taikuri (1977) sekä Ozin velho (1985), jonkun L. Frank Baumin kirjoittama lastenkirja. Kirja aloitti Baumin Oz-maahan sijoittuvien kirjojen sarjan, joka käsittää kaikkiaan 15 teosta. Kirja kertoo Dorothy-nimisen kansasilaistytön seikkailusta Oz-maassa.
ellauri069.html on line 760: Mitähän kirjailija on tarkoittanut tällä kaikella?
ellauri070.html on line 40: Heleijaa! nyt on päästy Nipsuttimen kirjan VIIMEISEEN osaan nimeltä Vastavoima. May the Force be with you, but never underestimate the power of the Dark Side of the Force, let alone the power of the Eye of Sarnath. Soon it will be mine! BUAHAHAA! (h.k.)
ellauri070.html on line 260: Wiege; Weg; Das Brennende Buch; Puppe; Fenster. Kehto; Tie; Palava kirja; Nukke; Räppänä.
ellauri070.html on line 322: Sateenkaarinotko lähestyy loppua. Siv. 852 on ekan kerran jotain aikuisvakavaa keskustelua kahden kesken Katkeron ja Katin välillä. 2 hyljättyä rakastajaa natustaa vanhaa purukumia. Jotain hyvin epäaitoa tässä on. Pientä narsismin makua on purkassa. Ei liikkistä vaan jotensakin mautonta. Onkohan se tarkoitus? Ota Nipsusta nyt selvää. Ei se niin hyvä kirjailija ole.
ellauri070.html on line 359: Ääretönmerkki ∞ on muuten Wallacenkin kirjan kannessa. Onxekin joku tekninen kirjottaja? Vastenmielisten miesten lyhyitä haastatteluja. No lyhyitä ja lyhyitä, noin 1000s.
ellauri070.html on line 400: Nipsun kirjan nimi Sateenkaarinotko tarkoittaa takuulla LGBT pyllyvakoa. Siinä on kosolti vakavaa ja vallatonta fiilistä. Tai siis hulvatonta hauskanpitoa kyynel silmänurkassa. Ilo pintaan vaik syän märkänis. Runkku piristää kun on allapäin. Homopropelli pyörittää lokia Anubis-laivan vantaalla.
ellauri070.html on line 428: Foster sai ensimmäisen laulunsa julkaistuksi 17-vuotiaana, mutta piti lauluntekoa harrastuksenaan ja elätti itseään kirjanpitäjänä Ohion Cincinnatissä. Pian hän muutti takaisin Pittsburghiin ja alkoi päätoimiseksi lauluntekijäksi paikalliselle minstrel show -seurueelle. Tältä ajalta on peräisin valtaosa hänen tunnetuimmista sävelmistään. Foster kuoli New Yorkissa 37-vuotiaana.
ellauri070.html on line 473: Yx juttu on nyt sanottava Pynchonista: se on parhaimmillaan ympäristöjen kuvaajana: säiden, rakennusten, taivaan, mezänreunojen ja pilvien. Six varmaan musta tää kirjan loppupuoli on ihan parasta. Vähemmän typeriä salaliittojuonia ja sääliä herättävää slapstickia, joka ei naurata kuin sitä sananlaskunomaista raitapyllyistä paviaania. Schlumpf maleximassa pitkin sodanjälkeisiä sakemanneja ja vaan kazelemassa paikkoja kuin Kim Jong Il. Siinä sitä jotakin on.
ellauri071.html on line 438: Gabriel Mazneff on teeveestä tuttu ja kuuluisa. Se bylsi alaikäistä pikkutyttöä äidin suostumuxella. Ei voi kieltäytyä, kun se kerta on niin julkero. Jos siitä vaikka oisi jotain etua. Ihan niinkun Thomas Pynchon, Karl Ove Knausgård, Vladimir Nabokov, Woody Allen tai profeetta Muhammed. Näitä piisaa joka junaan, tekevät siemensyöxyjä pikku tunneleihin ja kehuskelee vielä julkisesti sillä. Saavat siitä kirjallisuuspalkintoja jopa 2013. Kylläpä käy kateexi. Osa Mazneffin teoista on käytössä pedofilian opaskirjoina.
ellauri071.html on line 439: Vanessa kirja on nyt suomennettu. Mazneffin oppaat seurannee pian perässä. Se on ihan esinahattoman gigulin näkönenkin. Peuhaus tekee kaltaisexeen.
ellauri071.html on line 445: Gabriel Matzneff (12. elokuuta 1936, Ranska Neuilly-sur-Seine) on ranskalainen kirjailija. Hän on saanut useita palkintoja. Matzneff on perheestä, joka on lähtöisin Venäjältä vallankumouksen aikoihin 1917.
ellauri071.html on line 447: Kustantaja, kirjailija Vanessa Springora syyttää kirjassaan Le Consentement (2020) Matzneffia seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Springora oli 1980-luvulla 14-vuotias ja vaikeassa elämäntilanteessa, kun Matzneff vietteli hänet ja käytti hyväksi. Sekin oli varmaan joku mamu.
ellauri071.html on line 464: No jotain seliseliä on tässä sivulla 953, että Slothrop onkin vaan jonkinlainen vertauskuva, et "tää meidän aikamme" on hajallaan niinkuin Tyronen tapahtumakortit muumipelissä, six tässä kirjassakaan ei ole päätä, vaikka on sanomattomasti häntiä.
ellauri071.html on line 468: Pynchon sanoo olevansa sexuaalisesti rakastunut omaansa ja lajin kuolemaan. On se outo hyypiö. Varhaiset amerikkalaiset kuten Wilt Whatman oli omalla tavallaan kiehtova yhdistelmä karkeaa runoilijaa, rujoa näkijää ja ilmihomoa. Wuxtry! huusi John Workman lehtipoikana Punainen Sulka-sarjan rags to riches poikakirjassa. Nykyisissä lehdissä ei ole etusivun uutisia, vaan kokosivun mainos. Tää sixkun ei ole enää lehtipoikia. Hoblassa toisella sivulla on myös mainos ja muutama värikoodattu klikkiozikko. Niitä ei voi ikävä kyllä klikata, tai voi mutta mitään ei tapahdu. On selattava asianomaiselle sivulle.
ellauri071.html on line 520: Tässä vaiheessa on käynyt selväxi et koko Vyöhyke on nyt jenkeissä. Nipsun oidipaalinen ongelma ei olekaan tuomizeva isähahmo, vaan pikemminkin päinvastoin että rakas äiti on miehistynyt vanha rahamassi, ja iskä vaan vinkuu jossain taustalla. Bow tie daddy don't you blow you top / cause you think you're getting too old, lauloi Borat-wiixinen Frank Zappa mun summanmutikassa ostamalla levyllä. Raketti ja Torni (h.k.) edustavat myös kikkeliä, niinkuin kaikki vähänkin sikaaria muistuttavat esineet tässä kirjassa.
ellauri071.html on line 585: Toi 'ekan Eevan' hahmo liittyi Lilithiin vasta keskiajalla. Se voi tulla Sumerien naarasvampyyreistä joiden nimi oli osuvasti 'Lillu' tai sitten baabelin sukkubeista nimeltä 'Lilli'. (Hehe, sehän on pikku-Matin Jillin lempinimiä. Se tarkoitti myös pissaa Pylkkästen lastenkielessä. Taisi tulla kiinankielestä.) Joku Ben Siira (c. 800s to 900s) yhdisti Lilithin sit tohon Eeva ykköseen. Ben Siiran aapiskirjassa Lilith oli Aatamin eka vaimo, mut ne riiteli yhtenään. Niil oli eri kanta sexiin: Aatami halus olla aina päälläpäin mut niin halus Lilithkin. Kun asiasta ei tullut sopua, Lilith päätti lentää tiehensä. Se lausui jumalan nimen turhaan (Jehovah! Jehovah! Jehovah! kuten kivitettävä mies Life of Brianissa) ja lensi ilmaan. Aatami jäi yxixensä yskiskelemään. Jumala lähetti 3 enkeliä hakemaan Lilithin takasin. Mut ei ne pydenneet. Sit tehtiin kompromissi: Lilith sai jäädä, ja se lupas jättää rauhaan vastasyntyneet joilla on noiden kolmen epäonnistuneen enkelin nimet kaulassa. Lilithille annettin lupa sairastuttaa poikavauvoja 8 päivän vanhoixi ja tyttövauvoja, no, sori vaan, 12 päivän ikään.
ellauri071.html on line 600: Nipsu maxelee velkoja lapsuuden ja nuoruuden Marvel-superhahmoille. Ne on tehneet miljoonille amerikkalaisille arvaamatonta vahinkoa. Six niiden kirjatkin on näin paskoja.
ellauri071.html on line 604: Herää, havahdu. Kaikki on hyvin, Garfield. Eikai vaan JK Rowlings nussinut Härrin loppusanoja tästä kirjasta (s. 974)? Vaikea uskoa. Sitäpaizi noitahan nyt hokee jokaikinen jenkkisaippua. Oletko kunnossa? Kaikki on hyvin, I promise.
ellauri071.html on line 606: Ilmeisesti tän loppuveivauxen ideana on, et Weissmanin viimeinen roketti osuukin Los Angelesiin. Kyydissä Nipsun hienoin avatar, läskiperseinen kissa Karvinen. Mikä toi on olevinaan: Luftklage klar? Ei se tarkoita midiä. Luftlage? Luftklappe? Höh. Jos se onkin Nipen nyrjähtänyt sanakirjakäännös: Klage <- charge -> Ladung s. 978. Tai size on joku hieno viittaus Reikärauta Rene Rilkeen.
ellauri071.html on line 632: Lauantaina vietetään suomen kielen päivää. Sen innoittamana kysyimme 14 kirjailijalta, mikä on suomen kielen kamalin sana.
ellauri071.html on line 641: Johdatusta yleiseen kirjallisuustieteeseen, syksy 2020 ... Outi Alanko & Tiina Käkelä-Puumala (toim.): Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä . S. 40¬-63, 163-183 ja 290-309 (huom! muutos luettavissa sivuissa)
ellauri071.html on line 643: Ihan hyvä pointti kirjallisuustieteen dosentilla Tiina Käkelällä-Puumalalla. Tohon James Woodin kritiikkiin "hysteerisestä realismista" pitää ehkä perehtyä lähemmin. Zadie Smith, Don DeLillo, Salman Rushdie ja David Foster Wallace mainitaan esimerkkeinä. Ja onhan siinäkin perää että tämmöisiä liimauxista pursuavia kirjoja tehtiin Menippoxen aikana, ja onhan Rabelaiskin hyvin samantapainen. Sitonse tshekki Hasekin sotaromaani (Svejk etc), josta en tykännyt. Ize asiassa en mä ole tykännyt näistä muistakaan. Mä en ilmeisesti ole mikään hysteerinen realismifän, en siedä karnevalismia. Se on liian hulvatonta pikku minulle. Siitä innostuvat on jotenkin salanazeja.
ellauri071.html on line 647: Mixi tälläinen romaani piti tehdä? Mixi? Mixi? No ei tää ole mikään sotaromaani. Nipsu ei ehtinyt sotaan mukaan, pikkupoikana luki sarjakuvalehdistä. Vyöhyke on jenkkilä. Dollarin irrotus kultakannasta 1971 alotti hullun tuhlauxen, Amerikka on ollut kaikki nämä vuodet aina jossain siirtomaasodassa ellei useammassa, globalisaatio vaani nurkan takana, ahnaat jenkit kähmi suuren isänmaallisen sodan jälkeen sulassa sovussa entisten nazi"vihollistensa" kamuina. Siinä se: ei ihmekään että ne on paranoideja. Hulluja nuo amerikkalaiset, ja hullut saivat ansionsa mukaisen kirjailijan, ja kirjan. Tiivistettynä: aivan paska tuli.
ellauri072.html on line 43: Taavin niminovelli puhuu nimenomaan miehistä. Muissa novelleissa on naisiakin. Sen ihmiset on kyllä eri muotopuolia. Kirja on täynnä erilaisia narsisteja ja psykopaatteja. Se on kuin jonkinlainen ihmissudenpentujen käsikirja. Hupaisasti kyllä, nytkun mulla on yli 70 albumia ja lähes puolitoistasataa paasausta, monet jutut alkaa toistua. Onko ihmiselon koko ihanuus ja kurjuus jo vähintään kertaalleen mulla mukana? Esim. keski-iässä izemurhan tehneet epäonnistuneet narsistit (ks. Suikkasia ohessa), tai algolagniasta eli SM:stä innostuneet kuikelot (esim Swinburne, Pynchon ja nyt sitten Wallase).
ellauri072.html on line 47: Wallabyja näin yhdellä syrjäisellä tilalla jossain Queenslandissa. Ne oli söpöjä pikku kenguruja, liksom kosedjur. Ostin sieltä omaelämäkerrallisen kirjan jossa yx Australiaan mamuttanut hemmo kertoi miten se kaatoi Queenslandin viidakoissa kymmenittäin jättipuita. Raivas viidakosta puupeltoa. Wallabyt hyppi hädissään kuin kaniinit. Tänään syödään muuten jauhelihasta tehtyä mukailtua jänistä. Elleivät vieraat sitten jänistä.
ellauri072.html on line 52: Suikkaset on Kuopion varapäämajan henkiystävät. Ne on tiettävästi vielä hengissä, vaikka jotain vastoinkäymisiä niilläkin kai oli. Suikkixen tehneitä kirjailijoita on pyykkikorikaupalla. Ei tee mitään, länteen itään riittää suikeloita.
ellauri072.html on line 54: Goodreadista löytyi seurraava luettelo izemurharouvista ja herroista. Huom. Benjamin, Hitler, Cato, Petronius ja Seneca teki vastentahtoisesti suikin pakotettuna. Ei lasketa. Koestler oli unkarilainen ex-commie takinkääntäjä siionistilänkkäri joka teki n:nnen vaimon kaa Klasu-Ebba tuplaseppukun. Lie ollut paska kirjailijakin. Suuri osa näistä on tuiki tuntemattomia. Varmaan jouti mennäkin. Bourdain oli tv-kokki joka hirtti izensä. Paloi joku keitos pohjaan kai. Kosinski oli ehkä huijari. Herrndorf on Wikipediassa tituleerattu vaan "tekijäxi" ja oli kuolemassa aivosyöpään muutenkin. Eli taulukkona näin:
ellauri072.html on line 131: Bernd Heinrich Wilhelm von Kleist (18. lokakuuta 1777 Frankfurt an der Oder – 21. marraskuuta 1811 Berliini) oli saksalainen näytelmä- ja romaanikirjailija sekä runoilija. Hänen tuotantonsa kuului romantiikan suuntaukseen.
ellauri072.html on line 139: Thomas Mann oli siitä innostunut, sanoi sitä ihan hulluxi. (Nää sisäpiirin tiedot tulee ro-ro-ro kustantamon takakannettomasta pokkarista Rowohlts indiskrete Liste, joka löytyi kirjastomme poistohyllystä.) Sellainen siis oli Bernd von Kleist.
ellauri072.html on line 149: Ikäviä miehiä oli myös Maudilla ja Sylvillä. Virginia oli kai ize ikävä. Hyviä kirjailijoita yhtä kaikki. Sylvi pani pään kaasu-uuniin, Ginny hyppäs jorpakkoon, ja Maud otti unilääkettä. Karin Boye oli lepakko. Sen lepakkosiippa teki seppukun heti perään. Ei ollut kivaa.
ellauri072.html on line 151: John O'Brien (s. 1960) kirjotti vaan 1 kirjan ja ampui izensä. Se kirja oli sen izemurhaviesti sanoi isä. Semmosta kovaxikeitettyä.
ellauri072.html on line 234: Frankl vapautui vuonna 1945 huhtikuussa ja palasi Wieniin saaden tietää, että hänen äitinsä, isänsä, veljensä ja vaimonsa olivat menehtyneet keskitysleireillä. Vain hänen sisarensa Stella säilyi hengissä, koska hän oli päässyt lähtemään Australiaan aiemmin ennen muun perheen pidätystä. Hän (Viktor, ei sisko) sai kuitenkin Wienin Neurologisen poliklinikan ylilääkärin paikan vaikka ei ollut kovin hyvässä kunnossa. Pian vapautumisensa jälkeen hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, jonka hän saneli keskitysleireillä raapustamiensa zetteleiden avulla. Sanelu kesti yhdeksän päivää, ja teosta kirjoittivat useat pikakirjoittajat. Teos on nimeltään Ein Psycholog erlebt das KZ (Ihmisyyden rajalla). Sitä myytiin yhdeksän miljoonaa kappaletta 26 kielelle käännettynä. Kannatti kärvistellä.
ellauri072.html on line 236: Hän tapasi myös kirjan kirjoittamisen aikoihin nuoren leikkaussalihoitajan Eleonore Schwindtin ja he menivät naimisiin vuonna 1947 ja heille syntyi tytär Gabriele saman vuoden joulukuussa. Vuonna 1995 Frankl vastaanotti Wienin kaupungin kunniakansalaisen nimityksen. Lisäksi hän oli 29 yliopiston kunniatohtori muun muassa Yhdysvalloissa, Tšekissä, Unkarissa ja Israelissa.
ellauri072.html on line 240: Suomeksi Franklilta on ilmestynyt kymmenkunta kirjaa, kuten Olemisen tarkoitus ja Elämän tarkoitusta etsimässä.
ellauri072.html on line 310: Neljäs seinä viittaa näyttämötaiteissa kuvitteelliseen ja näkymättömään seinään katsojien ja näyttämön välissä. Neljännestä seinästä puhutaan myös fiktiivisissä taiteissa, kuten kirjallisuudessa, elokuvissa, televisiossa, radiossa, sarjakuvissa ja videopeleissä.
ellauri072.html on line 314: Neljännen seinän rikkominen tarkoittaa näiden illuusioiden korvaamista toisilla. Elokuvassa päähenkilö saattaa yhtäkkiä puhutella suoraan kameraa (eli siis "muka" yleisöä, siis sinua NIIN! TARKOITAN JUURI SINUA! ÄLÄ YRITÄ PIILESKELLÄ! SINUT ON NÄHTY! joka löhööt sohvalla ja luet tätä paasausta just kännystä) tai kirjassa kirjailija ize tai jopa joku kirjan henkilö saattaa alkaa kommentoida juonenkulun epäloogisuutta. Tää on kyllä täynnä fiktiota koko paska, koska se "kirjailija"kin voi olla vaan joku "otaxuttu tekijä" tms viiden eri käärepaperin sisässä, tämmöisille kusetuxille on kirjallisuustieteessä silmittömästi eri nimiä. (Videopeleistä en viizi sanoa yhtään mitään, ne on niin lopen syvältä. "Olen pahoillani, mutta olen tallentanut videota siitä kun sä vedät käteen kazellessasi pornokuvia. Maxa X bitcoinia tälle tilille tai lähetän sen nauhoituxen sun soittolistalle. Terveisin Ahmed Ahne Bangla Deshistä." )
ellauri072.html on line 321:
2x kirjanpidosta
ellauri072.html on line 323: Kaxinkertainen (eikä "kahdenkertainen" sori vaan Wikipedia) kirjanpito on kirjanpitotapa, jossa jokaisen tapahtuman yhteydessä merkitään sekä mistä raha on otettu että minne se on laitettu.
ellauri072.html on line 325: Eri rahan käytön kohteita ja rahan lähteitä kutsutaan tileiksi. Tiliä voidaan havainnoillistaa niin sanotulla tiliristikolla, jossa tilin vasenta puolta kutsutaan nimellä debet ja oikeaa puolta nimellä kredit. Debet on ikkunan puolella. Debetiin merkitään aina rahan käyttö ja kreditiin vastaavan taloudellisen tapahtuman rahan lähde, jolloin rahan käytön summa on aina sama kuin rahan lähteenkin, jos kirjanpidossa ei ole tehty virheitä.
ellauri072.html on line 327: Kaxinkertaiseen kirjanpitoon kirjattava meno syntyy samalla hetkellä kun yrityksen tuotannontekijä otetaan vastaan. Esimerkiksi ravintolalle syntyy meno samalla hetkellä kun se vastaanottaa keittiöön vihanneslähetyksen. Vihanneslähetyksen maksaminen viikkoa myöhemmin ei enää synnytä menoa, se on rahoitustapahtuma.
ellauri072.html on line 330: Yxinkertainen kirjanpito on aina maksuperusteista eli menot ja tulot kirjataan sille päivälle, jona maksu tapahtuu. Tilikausi on kalenterivuosi.
ellauri072.html on line 331: Yxinkertaisessa kirjanpidossa liiketapahtuma kirjataan yhdelle tilille, kun taas kaxinkertaisessa kirjanpidossa liiketapahtuman kohdalle merkitään sekä rahan käyttö että rahan lähde ja tapahtuma siis kirjataan kahdelle tilille.
ellauri072.html on line 342: Wallu on tullut tunnetuxi alaviitteistä. Sinänsä ihan sama kuinka suurilla kirjaimilla texti on painettu, kunhan sen näkee lukea. Emmä ize asiassa tosta keekoilusta välitä, kuha luen vaan. Kai se yrittää kuulostaa jotenkin rehellisemmältä niissä jalkanuoteissa, eli se on just tommosta neljännen seinän läpi kurkistelua.
ellauri072.html on line 343: Se vähän panee huolestuttamaan, että yhdessä jalkanuotissa Wallu yrittää omien sanojensa mukaan välittää jotain "erikoista irvokkuuden/lunastuxen sekaista ahdistusta". Lunastus on yx ällösanoista, ikävää kaupallista jeesustelua. Kaxinkertaista kirjanpitoa.
ellauri072.html on line 394: Olen kollegani Rachel Margolisin kanssa tutkinut vaihtoehtoista selitysmallia, joka yksinkertaisuudessaan perustuu siihen, että lasten ja onnellisuuden välinen yhteys muuttuu elämänkaaren myötä. Tämän muutoksen ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään, miksi harva lopulta jää vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Seuraavassa referoidaan tutkimustuloksiamme; tarkemmat analyysit ovat saatavilla kirjallisuusluettelon artikkelista.
ellauri072.html on line 469: Mut mulla on vähemmän autobiografiaa ja enemmän muiden kirjailijoiden kumikaulailua. Mulla nyt onkin ollut vähemmän värikäs elämä.
ellauri072.html on line 572: Se onkin epäasiallinen syytös. Wallun jutut on täynnä tunteita. Tosin koskien lähinnä Wallua. Siinä se ei kyllä paljon eroa kirjailijoiden muusta jengistä.
ellauri072.html on line 651: Kiintoisaa että Wallu (s. 53 infra) ja Riitta pienestä nokittelusta huolimatta ovat Eunukin kanssa yhtä mieltä siitä, että kirjailijan asenteiden syitä ei huoli miettiä, että se ei ole ainoastaan epäkiinnostavaa vaan epäamerikkalaista. Uuskritiikki onkin jenkkikexintö.
ellauri073.html on line 166: Hi! jos olet uusi täällä, haluut ehkä seurata mua RSS:ssä Instagramissa Twitterissä ja Telegrammissa sekä Youtubessa. Mua ei sentään ole vielä portattu näistä tärkeistä viestimistä, vaikka kannatakin Trumppia! Mä oon Matt Forney, mä näytänkin kaljunuppiselta mulkulta, ja mulla on tällänen Kauhu Talo Paino netissä. Mä oon Amerikkalainen kynäilijä Euroopassa kuten esim Hemingway. Mä oon kirjottanu 8 kirjaa, mutta valitettavasti niitä ei ole painettu.
ellauri073.html on line 170: Kukaan ei tiedä varmasti mixi Wallu päätti heilua autotalliin katosta koirien kazoessa sitä typerinä vierestä kuin vajakit fanit. Se ei julkaissut mitään viimeistä viestiä, mutta sen mielikirja oli Lahjakkaan lapsen näytelmä (mikäs tää nyt on? tarkista) joten se varmaan oli pitkäveteinen ja täynnä alaviitteitä. Siltä jäi kässäri Kalpea kuningas. Se hirtti izensä 9/11 vuosipäivän tienoilla, mistä minä (Matt) olen pöyristynyt, koska olen tämmönen kynnetön peukalo.
ellauri073.html on line 193: Ize asiassa Wallun izari lopetti koko ton postmodernin höpötyxen. Sen kirjat on ihan unohdettu, ja sen katkonaisen sotkuisen tyylin on syrjäyttänyt kokonaisen aidon talentin tulvahdus. Vain jotkut Nykin kustantajaruipelot sitä julkaisikin. Internetin demokratisoitua kirjallisuuden täällä ollaan oltu mä ja mun monet kaverit luomassa ihan hienoa uutta runoutta. Eikä edes nettimeediasensorit voi suukapuloida meitä, pökäle on livahtanut ulos hammastahnatuubista! Kaikenmaailman tuhertajat pääsee nyt esiintymään nollayleisölle pilvessä. Mahtailevat konstikkaat kirjailijat on ihan hädässä. (Meidän ainoo huoli on että aika pieni osa meidän lukijoista osaa lukea. Mutta äänikirjat ja Youtube tulee onnex avuxi. Kunhan oppis kirjoittamaan vähän lyhkäsempiä juttuja. Muttei pysty, suu puhuu kuin papupata, kun sydän vuotaa yli.)
ellauri073.html on line 216: Teknikot ja vähiten apinamaiset kynäilijät arvioivat että McCainin selkeästi humaanein hetki kampanjassa oli Warren MI kaupungintalolla maanantaina kyselytunnilla, kun keski-ikäinen mies urheilutakissa ja baskerissa, joka ei näyttänyt mitenkään tavallisuudesta poikkeavalta, mutta osoittautui kukkelikuu hulluxi, kirjaimellisesti, siis niinkuin DSM asteikon IV-asteen skizofreenikko – tuli mikille ja sanoi että Michiganin hallituxella on mielenhallintakone joka vaikuttaa aivoaaltoihin, niin että ei auta edes kääriä rullakaupalla alumiinia pään ympärille vain pikkuriikkisillä näkö- ja hengitysaukoilla, ja haluaa tietää aikooko McCain presidenttinä käyttää Michiganin ajatustenhallintakonetta murhaajien nappaamiseen ja kongressin armahtamiseen ja hankkiakseen henkilökohtaista palkkiota 60v urasta mielenhallinnassa, ja voisiko hän saada vastauxen kirjallisena.
ellauri073.html on line 218: Kysymys ei ollut hassu; hiljaisuus oli lähinnä kauhistunut. Olis ollut tosi helppoa ehdokkaan nyt kalveta tai kompastella, tai antaa turvamiesten poistaa sekopää, tai (pahin vaihtoehto) tehdä siitä pilaa jotta kaikki vähän rentoutuisivat ja kerätä irtopisteitä porukoilta äijän kustannuxella, mistä apukynäilijät olis kyllä jäätyneet kyynisyyteen saakka, koska hourupää seisoi vielä siellä mikin ääressä ja kazoi vakavana McCainia, odottaen vastausta. Minkä McCain ihme kyllä huomaa – mies on ihan vakavissaan – ja sanoo, joo kyllä hän lupaa kazoa tuota asiaa, joo kyllä hän laittaa lupauxen kirjallisesti, vaikka hänestä tuntuu että heillä on "vähän eri näkemyxet tästä koneesta”, eli se tekee hullun mielixi eikä mahtaile eikä esitä yhtä hullua, ja tää kaikki niin äkkiä että on vaikee uskoa sen olevan pelkkää feikkiä. (No hitto, kyllä sillä varmaaan on tullut näitä sekopäitä vastaan ennnenkin. Kaikki myyntimiehet tietää miten niiden kanssa toimia.)
ellauri073.html on line 237: Ja kuten Wallun suikkis, McCainin kuolema sai enemmän huomiota kuin se ansaizi. (Mähän olin vielä elossa!) Wallu merkkas kirjanpainamisen ylivallan päättymistä ja someaikoja; McCainin raato symbolisoi uusliberalismin ajan päättymistä jenkkipolitiikassa, Amerikan talouden rappiota ja trumppikansan nousua. Toisin kuin Wallu, jolle suikkis oli urasiirto, McCain pelkäsi helvettiä ihan oikeesti. Se kuoli päivän sen perästä kun perhe kertoi että sen syöpähoidot keskeytetään, se halus roikkua loppuun saakka hengissä. (Mä en kyllä ois.) Perhe halus kai säästää perintöä. Porsasmainen tytär Meghan varmaan sano iskälle, että äiskyn rahat muuten loppuvat. (Haha, Matt, hyvin keksitty! Kylsä sitten hallizet tän sarkasmin.)
ellauri073.html on line 244: “Pendelinä?” Tarkoitako "roikkumassa?” Tämmöinen sanakirjasanojen ylikäyttely on kansantauti Wallun kirjoitelmissa: haeskellaan koko ajan hämäriä sanoja, joita meikäläinen saa sitten hakea sanakirjoista, vaan että näyttäis fixummalta ja saisi lukijan tuntemaan izensä epävarmaxi. Ei kukaan käytä sanaa "pendelinä" arkikeskustelussa, eikä tämmösessä puheradioselostuxessa ole mitään syytä tiputella tollasia. Se on siellä yhdestä ja vaan yhdestä syystä: siitä näkyy kuinka iso sanavarasto Wallabylla on, ja kuinka pieni Mattilla. (Myös sanavarasto.) “Oi vau, onpa Wallu hyvä kirjoittaja. Siis tiedäzä, mun piti kazoa sen käyttämä sana sanakirjasta!” Loppu virkkeestä on yhtä hankala, kun Wallu näyttää ymmärtävänsä radiolähetysten tekniikan alkeita, ja vähän tollasta alkusointua heitettynä mausteexi, kuin Dr.Seuss pössyttämässä salviaa. (Tossakin oli alkusointu, huomaatteko? Seuss - salvia! Osataan me muutkin, muttei vaan viizitä.)
ellauri073.html on line 248: Wallun vaikutus Amerikan kirjallisuuteen oli yhtä päiväperhosmainen kuin rotan pieru. Sitä suosivien painotalojen suojeltua sen ilmeisiä heikkouxia, internetin aiheuttama kulttuurin hajaannus viime 10 vuoden aikana on haudannut Wallun yhtä varmasti kuin sen paarinkantajat. (Tää oli kyllä erittäin huonosti suunniteltu virke, sori Matt, anakoluutti suorastaan. Sen huomaa kun sitä koittaa kääntäjänä pelastaa.) Ilman Wallun ihan kyynisesti vittuilumielessä tehtyä suikkaria jengi olis huomannut tän paljon aiemmin.
ellauri073.html on line 308: Immonen on mennyt kohti unelmaansa nopeasti. Vuonna 2014 Immonen luki elämänsä ensimmäisen kirjan, Timothy Ferrissin 4 tunnin kehon. Silloin takaraivoon jäi kytemään ajatus omasta kirjasta.
ellauri073.html on line 309: Tämä kuvastaa Immosen asennetta hyvin. Ai tällaisen kirjan voi myös tehdä – no tehhään sitten.
ellauri073.html on line 319: Eli Immosella on nykyään monien muiden inspiraatiosta lähteneiden asioiden ohella oma kirja: Rock Your Day! – Live the Dream!, jonka hän kustansi itse. Immonen kirjoitti kirjaa mentorinsa Steven Raposon avustamana elokuusta 2016 helmikuulle 2017.
ellauri073.html on line 320: Kirjassa Immonen kehottaa elämään unelmaansa, eli “live the dream!” tässä nopeatahtisessa modernissa maailmassa, jossa ”aikaa ei koskaan tunnu olevan riittävästi”. Hän antaa erilaisia ohjeita aamukävelystä aina iltarutiinien muuttamiseen. “When you engage in a walk as a part of your morning routines, you have this good feeling, and you find it easy to purge your mind”, Immonen kirjoittaa kirjassa.
ellauri073.html on line 321: Ja nykyään Immonen kuvaa itseään kirjailijaksi, monialayrittäjäksi ja motivaatiopuhujaksi.
ellauri073.html on line 335: Immonen sanoo, että hänen tavoitteenaan on 100 miljoonaa myytyä kirjaa ja 20 miljoonaa myytyä videokurssia. Tällä hetkellä hän rakentaa ”videoplatformia”, jonne hän lataa koulutusmateriaalia tavoitteena monistaa itsensä ja ajattelunsa. “Haluan räjäyttää ihmisten tietoisuuden, että ihmiset voivat alkaa elämään Rock Your Day -elämää.”
ellauri073.html on line 337: Toistaiseksi matkaa bestseller-kirjailijaksi ja tähtipuhujaksi on vielä jonkin verran. Puhujakeikkoja on ollut kymmenkunta. Kirjoja on myyty pari sataa kappaletta.
ellauri073.html on line 343: Rock Your Day logoineen on painettu nyt t-paitaan, kirjaan, muistikirjaan, lippikseen ja videokoulutuksiin, joita Immonen myy netissä. Logoa kantaviin vaatekappaleisiin hän pukeutuu mielellään myös itse.
ellauri073.html on line 372: Mennoniitat ovat saaneet nimensä liikkeen perustajasta, hollantilaisesta uskonpuhdistajasta Menno Simonsista, joka oli ennen vuonna 1536 tapahtunutta liittymistään anababtisteihin (sic) katolinen pappi. Hän opetti liikkeen jäseniä noin 25 vuotta ja vaikutti liikkeeseen huomattavasti kirjallisella toiminnallaan. Vuonna 1672 heidät tunnustettiin Alankomaissa virallisesti yhdyskunnaksi, joka sai vapaasti harjoittaa uskontoaan valtion suojeluksessa.
ellauri073.html on line 393: Taavi koitti ensin olla vanhemmille mielixi, luki isän vanhassa yliopistossa Amherstissa äidinkieltä ja filosofiaa kandiin asti ja lähti vielä opiskelemaan jatkotutkinnossa modaalilogiikkaa ja matikkaa. Se lauloi yliopiston kuorossa kauniisti. Taavi kirjoitti gradun nimeltä Fate, time, and Language: An Essay on Free Will (2011). Sovelsi sitten opittua: lopetti luvut ja rupesi kirjailijan epävakaalle uralle. Se sanoi David Lipskylle että filosofiassa sen pää kävi vaan yhdellä pytyllä, kirjallisuudessa käynnistyi koko 2-tahtimoottori.
ellauri073.html on line 395: Taavin opetusura kirjallisuudessa ei ollut näyttävä. Se oli assarina Emerson collegessa, sitten Illinoisin valtionyliopistossa, ja lopuxi Kaliforniassa Roy Disney-professorina (Roy oli Waltin vaatimattomampi isoveli joka möi pölkkäreitä.), missä kirjoitteli Loppumatonta läppää.
ellauri073.html on line 397: Wallace halusi päästä eteenpäin kuin Seija ja Lea Lehtisalo postmodernismin väsyttävästä ironiasta ja metafiktiosta. Sen mielestä hölmöpönttö oli tuhonnut fiktion. Kirjailijoiden pitäis panna pönttö pihalle ja pää oikeasti pukille. Ironia, pokerinaama ja naurettavuuden pelko leimaavat U.S. kulttuuria kiitos teeveen tyhmistävän vaikutuxen. Ironia ja nauru ovat hauskaa ja tehokasta, mutta niihin piiloutuu iso epätoivo ja seisahdus U.S. kulttuurissa, ja siitä tulee aloitteleville kirjailijoille no end of trouble. Wallacekin on vizailija, mutta koittaa kuitenkin tavoittaa yxityisten ihmisten elämäntuskaa virnuilevan naaman takana.
ellauri073.html on line 435: Jonathan Franzenin teos Oikaisut, iso tiiliskivi kirjaxi, oli Lukemattoman läpän kilpailijaxi ilmeisesti aiottu. (Franzen sanoi BookPagen haastattelussa, “Loputon läppä pani muhun vauhtia, niinkuin aina kilpailu”. )
ellauri073.html on line 437: Ja sit David Lipsky väsäs tän "Loppupeleissä susta tulee kuitenkin tietty oma izesi", joka kertoo hengauxesta Wallun kaa kateellisena kakkosmiehenä. On näitä siis muitakin. Lipsky on tunnetuhko kirjailija joka kirjoitti kohtuulliset arvostelut saaneen romaanin ja toimii nyttememin tavistoimittajana.
ellauri073.html on line 456: Sasha Chapin oli näppyläinen ruma teini joka kompensoi esiintymällä älykkönä ja lukemalla 14-vuotiaana MLA:n 100 parhaan romskun listaa läpi aakkosissa kuin Jorma Oxanen Otavan isoa tietosanakirjaa ja Puu kasvaa Brooklynissä tyttö joka pääsi kaupunginkirjastossa A:sta Burtonin Melankoliaan. Mä luin samassa mielessä Rikhardinkadun kirjastossa EA Tunkelon Vepsän kielen äännehistorian. Se oli äsken divarissa myynnissä merkinnällä (lukematon). Vaikkei mulla teininä ollut juuri näppylöitäkään. Muuten kyllä olin nörtti väpelö. En sentään pilannut elämääni shakilla, kuten Sasha Chapin. Sasha huomas lopulta että sen paikka IQ-toteemipaalussa oli lähempänä paalun jalustaa. Se alkoi haista. Niin minäkin.
ellauri073.html on line 465: Michael Joyce oli Wallun ihailema sen ikäinen tai vähän vanhempi jenkki tennispelaaja. Ei pidä sekoittaa James Joyceen, joka oli koprofiili irkku kirjailija. Jim Wallace (Wallun isä) pani Taavin lukemaan Platon Faidoa (joojoo, tiedän, yäk). Ja innostui kun poika vaikuttikin valopäiseltä, ei ollut pelkkä jock kuten äiti koitti yllyttää. Ne varmaan kilpailivat Wallu paran sielusta. Siitä saattaa selittyä Wallun "literally indescribable war against himself", involving "toxic, paralyzing, raped by psychic bedouins selfconsciousness".
ellauri074.html on line 272: Cioran sai 1937 Ranskan Bukarestin-instituutista väitöskirja-apurahan Henri Bergsonin filosofian tutkimiseen ja lähti Pariisiin, mutta hän ei aikonutkaan kirjoittaa väitöskirjaa. Apurahaa jatkettiin lopulta vuoteen 1944 saakka, ja opiskelijakortin ansiosta Cioran pystyi syömään opiskelijaruokalassa 40-vuotiaaksi saakka. Hän palasi Romaniaan marraskuussa 1940 kolmeksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen hän ei enää koskaan palannut Romaniaan.
ellauri074.html on line 274: Cioran eli vaatimattomissa oloissa Pariisin latinalaiskorttelissa elämänsä loppuun saakka ja pysytteli Pariisin yliopisto- ja kirjallisuuspiirien ulkopuolella. Elantonsa hän ansaitsi lähinnä käännöksillä ja toimimalla kustantajien lukijana. Hänellä oli kuitenkin älymystössä joitakin läheisiä ystäviä: Mircea Eliade, Eugène Ionesco, Samuel Beckett, Gabriel Matzneff, Frédérick Tristan, Henri Michaux, Gabriel Marcel ja Roland Jaccard. Vuonna 1942 hän tapasi englanninopettaja Simone Bouén, josta tuli hänen elämänkumppaninsa.
ellauri074.html on line 276: Viimeisinä vuosinaan Cioran vetäytyi lähes täydellisesti sosiaalisesta elämästä. Aikaansa hän vietti enimmäkseen puistoissa ja hautausmailla. Viimeinen teos ilmestyi vuonna 1987. Ranskan akatemia myönsi Cioranille vuonna 1988 korkean kunnianosoituksen Grand Prix Morandin, jota kirjailija ei kuitenkaan ottanut vastaan. Cioran kuoli Alzheimerin tautiin 1995, Simone Boué kuoli 1997. Molemmat on haudattu Pariisiin Montparnassen hautausmaalle.
ellauri074.html on line 283: Cioran julkaisi ensimmäisen teoksensa Pe culmile disperării ('Epätoivon huipulla') 22-vuotiaana vuonna 1934. Teos sai Romaniassa innostuneen vastaanoton, ja Ciorania alettiin nuoresta iästään huolimatta pitää yhtenä tärkeimmistä romanialaisista kirjailijoista. Myös Cartea amăgirilor (”Harhojen kirja”, 1935), Schimbarea la față a României ('Romanian kirkastus', 1936) ja Lacrimi și Sfinți ('Kyyneleitä ja pyhimyksiä', 1937) julkaistiin Romaniassa. Viimeinen kirja aiheutti Romaniassa skandaalin.
ellauri074.html on line 285: Pariisissa Cioran kirjoitti kaksi kirjaa romaniaksi. Amurgul gândurílor ('Aamunkoiton ajatuksia') valmistui vuonna 1938 ja ilmestyi Sibiussa 1940. Teosta Îndreptar pătimaș ('Intohimoinen käsikirja') hän alkoi kirjoittaa Pariisissa 1940 ja sai sen valmiiksi 1945. Tämän jälkeen ilmestyneet kirjansa hän kirjoitti ranskaksi. Îndreptar pătimaș julkaistiin Bukarestissa 1991 ja ranskankielisenä laitoksena Bréviaire des vaincus ("'Voitettujen käsikirja') Pariisissa 1990. Kommunistien valtakaudella Cioranin kirjat olivat Romaniassa kiellettyjä.
ellauri074.html on line 287: Gallimard julkaisi Cioranin ensimmäisen ranskankielisen teoksen Hajoamisen käsikirjan (Précis de décomposition) vuonna 1949, ja teos herätti huomiota sekä sisältönsä että lyyrisen, hiotun kielensä ansiosta. Gallimard julkaisi myös suurimman osan Cioranin myöhemmistä teoksista. Cioran sai 1950 Hajoamisen käsikirjasta Ranskan valtion myöntämän arvostetun Rivarol-palkinnon, jonka hän sanoi ottaneensa vastaan, koska tarvitsi rahaa. Myöhemmin hän kieltäytyi kaikista hänelle myönnetyistä kirjallisuuspalkinnoista. Vuonna 1952 julkaistu Katkeruuden syllogismeja (Syllogismes de l'amertume) on Cioranin luetuimpia teoksia, ja sen ansiosta hänestä tuli tunnettu Ranskassa ja koko maailmassa etenkin sen jälkeen, kun se oli julkaistu pehmeäkantisena taskupainoksena. Cioranin kenties merkittävin teos on vuonna 1973 ilmestynyt De l'inconvénient d'être né ('Syntymisen harmillisuudesta'). Vuonna 1987 ilmestyi hänen viimeinen teoksensa Aveux et anathèmes ('Kirouksia ja tunnustuksia'). Suomeksi Cioranin teoksista ovat ilmestyneet Hajoamisen käsikirja ja Katkeruuden syllogismeja. Ne ovat suomentaja Peltosen mielestä ihan paskoja.
ellauri074.html on line 295: Antiikin filosofeista Ciorania kiehtoivat skeptikot ja kyynikot, erityisesti Diogenes Sinopelainen. Kaunokirjallisista teksteistä Cioran luki varsinkin Fjodor Dostojevskia ja Marcel Proustia sekä elämäkertoja. Pyhimyselämäkerrat ja mystikkofilosofit (varsinkin Pyhän Teresa Ávilalaisen tuotanto) olivat Cioranille erityisen rakkaita ja vaikuttivat merkittävästi hänen omiin teksteihinsä, varsinkin mystiseen käsitykseen ikävän luonteesta Cioran suhtautui historiaan intohimoisesti ja oli erityisen perehtynyt rappiokausien kirjailijoihin ja rappion teoreetikkoihin, kuten Oswald Spengleriin, jonka gnostilainen näkökulma ihmiskunnan kohtaloon ja sivilisaatioon vaikutti voimakkaasti Cioranin poliittiseen filosofiaan. Cioranin mukaan ihminen on voinut vastustaa rappiota niin kauan, kuin hän on pysynyt yhteydessä lähtökohtiinsa eikä ole irrottanut itseään omasta itsestään ja on ollut tekemättä mitään. Nyt ihmiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan, koska se on tehnyt itsestään objektin ja analysoi itseään loputtomiin. Cioran halveksi edistyksen ajatusta ja kuvitelmaa, että historia kuljettaisi ihmiskuntaa kohti suurempaa täydellisyyttä; siten Cioran myös vieroksui Hegeliä. Cioran oli tutustunut myös buddhalaiseen filosofiaan. Cioran tunsi suurta läheisyyttä Venäjää ja Espanjaa kohtaan, koska molemmat kansakunnat ovat menettäneet muinaisen mahtinsa ja koska uskonnollisella hurmoksella ja sen vastapainolla ateismilla on molemmissa maissa ollut niin suuri merkitys.
ellauri074.html on line 313: William H. Gass (kekä?) on kuvaillut Cioranin tekstejä filosofiseksi romanssiksi, jossa toistuvat nykyajan teemat vieraantuminen, absurdius, ikävä, turhuus, rappio, historian hirmuvalta, muutoksen rahvaanomaisuus, tietoisuus kärsimyksestä ja järki sairauden muotona. Tuotannon pääosa koostuu ironisista, skeptisistä ja ytimekkäistä aforismeista tai vähän pidemmistä fragmenteista. Mieltymys fragmentteihin liittyy sekä systemaattisia järjestelmiä kaihtavaan ajatteluun että tuskalliseen kielen vaihtamiseen romaniasta ranskaksi ja jopa laiskuuteen. Cioran piti fragmenttejaan ajatteluprosessin yhteenvetona, josta on jätetty pois lopputulokseen johtanut päättelyketju. Cioranin ranskankieliset tekstit ovat äärimmäisen hiottuja ja klassisten kielinormien mukaisia; klassinen tyyli perustuu osittain myös pyrkimykseen kirjoittaa vähintään yhtä hyvin kuin ranskalaiset kirjailijat; Cioran pitikin tyyliään ainoana vahvuutenaan, joskin vahvuus ei ollut hänen mielestään luontaista vaan kovan työn tulos. Cioran on usein puhunut traumaattisesta kielen vaihtamisesta, johon hän päätyi kääntäessään Stéphane Mallarmén runoja romaniaksi ja todettuaan, ettei ollut mitään järkeä kirjoittaa kielellä, jota kukaan ei ymmärtänyt. Hän sanoo kirjoittaneensa Hajoamisen käsikirjan neljä kertaa, ennen kuin siitä tuli niin hiottu, ettei jälkeä muukalaisuudesta ("métèque" - siis metoikkimaisuudesta) enää ollut. Vaikka romaniaksi kirjoitetuissa teksteissä esiintyvät teemat ovat pääosin samoja kuin myöhemmin ranskaksi kirjoitetuissa, ei Cioran itse pitänyt niitä tyylillisesti yhtä korkeatasoisina kuin ranskaksi kirjoittamiaan tekstejä. Hän suhtautui erityisen varauksellisesti romaniankielisistä teksteistä tehtyihin käännöksiin, varsinkin ranskannoksiin: hän ei kokenut pitkällisen kirjallisen perinteen ja kielenhuollon pysähdyttämän ja jäykistämän ranskan kielen voivan ilmaista asioita samalla tavalla kuin slaavilaisuuden ja latinalaisuuden sekoituksessaan joustavan romanian kielen Romaniaksi Cioran kirjoitti vaistonvaraisesti, ranska oli hänelle kuin pakkopaita.
ellauri074.html on line 323: Cioranin kirjailijanuran alkukaudelta ja kirjeenvaihdosta löytyy paljon äärioikeistolaisuutta myötäileviä ajatuksia. Muun muassa Cioranin vuonna 1936 ilmestynyt teos Schimbarea la față a României sisälsi muukalaisvastaisia ja antisemitistisiä ajatuksia sekä totalitaristisen valtiojärjestelmän ihannointia. Cioran poistatti kaikkein juutalaisvastaisimmat kohdat kirjan ranskankielisestä laitoksesta 1990-luvulla. Berliinissä 1933–1935 Cioran oli kiinnostunut natsihallinnon toimista ja kirjoitti romanialaiseen Vremea-lehteen kolumnin, jossa hän puhui ihailevaan sävyyn muun muassa Adolf Hitleristä ja pitkien puukkojen yöstä. Hän suhtautui ihailevasti myös Italian fasistiseen liikkeeseen.
ellauri074.html on line 416: Saku arveli aivan oikein, että nazismin menekkiin osasyyllisiä oli fasistikirjailijat kuten Pound, Heidegger, Hamsun, Céline yms. Hiukka epäilyttävä Faulkner halusi vapauttaa 1954 Poundin hourulasta, mutta Saku vastusti. Tää oli pahinta McCarthyn aikaa, nykyisen kaltaista oikeistoaaltoa. Sillon se muuten johtui vähän vastaavasta syystä kuin nyt, ryssät sai rakennetuksi oman atomipommin ja USA:n maailmanherruus näytti romahtavan. MAGAsta oli kymysys silloinkin. Nyt rinnalle ja ohi on keulimassa Kiina.
ellauri074.html on line 433: Vasili Ivanovitš Belov (ven. Василий Иванович Белов, 23. lokakuuta 1932 Vologdan alueen Harovskin piirin Timonihan kylä – 4. joulukuuta 2012) oli neuvostovenäläinen kirjailija.
ellauri074.html on line 434: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri074.html on line 436: Naš sovremennik -lehden konservatiiviseen kirjailijaryhmään kuulunut Belov esiintyi julkisuudessa kansallisen kulttuurin ja perinteisten arvojen puolustajana. Nykyaikaisen kaupunkielämän kritiikkiä sisältävät Vospitanije po doktoru Spoku (Kasvatusta tohtori Spockin tapaan, 1974) sekä aikanaan suurta huomiota herättänyt Vsjo vperedi (Kaikki edessäpäin, 1986), jossa jopa vapaamieliset katsoivat hänen menneen entisyyden ihannoinnissa ihan liiallisuuksiin.
ellauri074.html on line 676: Knasulta (s. 1968) ilmestyy uusi kirja Aamutähti jossa se lupailee olevan useampiakin henkilöitä kuin se ize, jopa joku nainen. Mutta kirjoittaminen naisen näkökulmasta olikin niin vaikeaa, eze luovutti ja antaa nyt sen naisen ajatella sen omia miesajatuxia. Nythän ollaan jo niin tasa-arvoisia, ettei siitä tule suurta virhettä. Knasulla on 5 omaa lasta ja 7 yhteensä. Sen ongelmat on ne entiset oikeistonarsistikirjailijan suuret arvoituxet: pitääx mun oikeasti kuolla, eihän se ole mahdollista, miten maailman sitten käy? Miten kävisi jos kuolemaa ei oliskaan? Emmä ole uskovainen, mutta silti ajattelen koko ajan jumalaa ja jeesusta. Jos jeesus oiskin perkele, jumalan tuhlaajapoika ikäänkuin? (Niinkuin mäkin, siitä aiheestahan mä ne mun 6 Mein Kampf-teosta jo kyhäilin.) Mä tykkään tälläsistä vähän ambivalenteista ajatuxista.xxx
ellauri077.html on line 60: Sana Telemachria on Wallun oma keximä, väännös Odysseian 3 ekan luvun nimestä Telemakhia, ja selvä vinkki että tää kirja on Wallun omaa meriseikkailua huumeiden ulapalla mahdollisesti poissaolevaa tai moraalisesti suspektia isää ezimässä (Äiskän istuessa kotona kuin tatti). Tommosta sanaa *makhria ei kreikassa olekaan. Makria tarkoittaisi pituutta. Wallu ei ollut mikään gresisiti. Telemetria (jota sanaa Orin luulee Halin tarkoittavan) on etämittausta.
ellauri077.html on line 69: Jos tiedot lähettänyt lukija on oikeassa Tävskytti oli aika lyhkönen ja läski. Sen takiako vaiko siitä huolimatta sen fiktiiviset vanhemmat kirjassa on pitkiä? Isä Jim oli hullu haikara jonka kallo levisi keittiön kuistin seinille mikroaaltouunista, joka oli jääkaapista oikealle pakastimen päällä. 65% hampaista eli 20/28 löytyi jälkisiivouxessa. (Oikea prosenttiluku on 71. Wallu ei kai ollut hyvä päässälaskussa. Kaikki 4 laskutapaa äärettömällä antaa vastauxexi ääretön. Vasta potenssi tuottaa uusia äärettömiä. Jos oletetaan valinta-axiooma siis. Tänse kyllä tiesi kun luki Cantoria.)
ellauri077.html on line 71: Wallu oli iloinen ja hauska lapsi ja hyvä oppilas. Hän pelasi myös tennistä, osallistuen moniin paikallisiin turnauxiin. Mutta jossain kohtaa keskikoulua se alkoi kehittää ahdistushäiriötä ja ottaa huumeita. Siihen mennessä kun Wallu meni opistoon se oli täysin mömmöriippuvainen ja alkoi kärsiä masennuxesta. 2 lukukautta meni hukkaan siinä, mutta kohtausten välillä koulu meni hienosti. Sen eka romaani jukaistiin kun se oli vielä luovan kirjoittamisen opiskelija Arizonassa. Mutta tehdessään väitöskirjaa Harvardissa se romahti ja joutui viettämään jonkin aikaa pehmeiden kalterien takana. Se kirjoitti tietosanakirjaromaanin, 'Loppumaton läppä' pöpilästä päästyään.
ellauri077.html on line 75: Viisikymmentäkuusivuotias amerikkalainen Nobel-palkittu runoilija, kohtalaisen ylipainoinen mies, joka amerikkalaisissa kirjallisuuspiireissä tunnettiin "runoilijoiden runoilijana" tai toisinaan pelkästään "Runoilijana", istui rinta paljaana aurinkoisella terassilla puolittain makuuasentoon käännetyssä aurinkotuoliissa kohtalaisessa määrin mutta ei vakavasti ylipainoisena, mies joka oli voittanut Kansallisen Kirja Palkinnon (2x), Kansallisen Kirja-arvostelijoiden Piiri Palkinnnon ja Lamont-palkinnon, saanut 2 apurahaa Kansalliselta Taidesäätiöltä, Rooman palkinnon, Lannan-säätiön stipendin, MacDowell-mitalin ja Mildred ja Harold Straussin Elämispalkinto -palkinnon Amerikan Taiteiden ja Kirjeiden Akatemialta ja Instituutilta sekä tullut valituxi KYNÄ-klubin pen palixi, runoilija jota 2kin sukupolvea oli julistant sukupolvensa äänexi ja joka nyt oli siis 56 vuotias ja loikoili kuivat Speedo-merkkiset XL-kokoiset uimahousut jalassa markiisikankaisessa, portaittain säädettävässä kansituolissa laatoitetulla terassilla kotinsa uima-altaan ääressä, runoilija joka ensimmäisten amerikkalaisten joukossa sai arvovaltaisen John D. ja Catherine T. MacArthur säätiöltä "Nero-palkinnon", joka oli vain 1/3 elossa olevasta amerikkalaisesta kirjallisuuden nobelistista, oli 172 senttiä pitkä, painoi 82 kiloa, oli ruskeatukkainen ja oli aina välillä huolinut/torjunut erilaisia Hius Lisäys Järjestelmä -merkkisiä hiussiirrännäisiä niin, että hänen hiusrajansa oli epätasaisesti vetäytynyt, ja nyt hän siis istui - tai kukaties tarkemmin sanottuna vain "lojui" - mustissa Speedoissa kotinsa munuaisen-
ellauri077.html on line 92: Karaistuneet pojat, veljexet Frank ja Joe Hardy ovat mielikuvitushahmoja jotka esiintyvät useissa lasten ja teinien mysteereissä. Sarja pyörii teini-ikäisissä jotka ovat harrastelijanuuskijoita, ratkaisten keissejä jotka saavat heidän aikuisvastineensa ymmälle. Hahmot loi amer. kirjailija Edward Stratemeyer, joka perusti kirjapakkausfirman Stratenmeyerin Syndikaatti. Kirjat oikeasti kirjoitti joukko haamukirjoittajia joiden yhteinen peitenimi oli Franklin W. Dixon.
ellauri077.html on line 111: Englannin lavixi se kirjoitti pätkän 'Suuri Ohion autiomaa', joka ilmestyi sittemmin osana sen ekaa romskua, 'Järjestelmän luuta'. Siihen saakka sillä ei ollut ollut kirjallisia pyrkimyxiä, vaan se ajatteli lähteä akateemiselle uralle teit' isän ja äidin astumaan.
ellauri077.html on line 113: Vikana vuonna Amherstissa yx professori kommentoi että sen filosofinen kirjoitelma tuntui kehkeytyvän kuin tarina. Se pani Wallun miettimään kirjailijan uraa. Valmistuttuaan 1985 se pääsi Arizonan yliopistoon luovan kirjoittamisen jatko-opintoihin, josta se valmistui taiteiden maisterixi 1987.
ellauri077.html on line 121: Wallace ei koskaan saanut väitöskirjaa valmiixi, ja se yritti tappaa izensä ottamalla liikaa lääkkeitä, mahd. vuonna 1989. Myöhemmin samana vuonna se pääsi Bostonin McLean sairaalaan alkoholistien ja masentuneiden osastoon.
ellauri077.html on line 129: Lähdettyään Grandada Talosta Wallace muutti Syrakusaan, missä alkoi kirjoittaa 'Loputonta läppää' v. 1991. Se julkaisi 3 novellia: 'Käsin tekemätön kirkko', 'Ainiaan pään yläpuolella', ja 'Järjestystä ja mylläkkää Northamptonissa', samana vuonna. Myöhemmin samana vuonna se liittyi Emerson Collegeen Bostonissa kirjallisuuden assistenttina.
ellauri077.html on line 158: V. 2004, Wallu julkaisi 3. ja viimeisen novellikokoelman, 'Unohdus: juttuja'. Kirja listattiin 2004 vuoden merkkikirjana New York Timesissä. Se tutkii todellisuuden, unien ja trauman luonnetta, ja möi 18K kovakantista kappaletta ekana julkaisuvuonna.
ellauri077.html on line 164: Epäröinnistä huolimatta puhe, joka kosketteli eri asioita kuten sopeutumisen, eläytymien ja yxinäisyyden tärkeyttä, oli juhlittu. Se julkaistiin myöhemmin kirjana 'Tämä on vettä: joitakin ajatuxia, merkkitilaisuudessa esitettyjä, koskien myötätuntoisen elämän elämistä.'
ellauri077.html on line 177: Huhtik. 15. pnä 2011 ‘Kalpea kuningas’ julkaistiin postuumisti Wallun lesken Karenin toimesta. Vaikka se oli kesken Wallun kuollesssa, romsku oli 1/3 finalistista v. 2012 kaunokirjallisuuden Pulizerin palkintoon. (Eipä voittanut, kukas tuli esaxi? Ei kukaan! jury oli erimielinen. Muut finalistit oli Denis Johnson’s Train Dreams and Karen Russell’s Swamplandia! Never heard nämäkin.
ellauri077.html on line 194: Nää vuosituhannen vaihteen tiiliskivet näyttää olleen pettyneiden kirjailijoiden vastahyökkäys sille että (Franzen) "jokaista kuollutta kirjanahmijaa kohti syntyy uusi töllöttäjä". Aika outo vastahyökkäys tavallaan. Ex pitäs kirjottaa lyhempiä kirjoja joissa on paljon värikuvia? Mutta toisaalta nää tiilet on niin höttöä että niiden lukeminen muistuttaa melkolailla kanavasurffausta teeveessä tai luurissa. Joka sivulla on uusi kissavideo.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri077.html on line 316: Se on kylä selvä että Jim ei varmaan paljon muistuta Wallun isää Jamesia. Se ei kyllä ollut mikään filmihullu postmodernisti, vaan ihan vaan vanhan koulun positivisteja. Jamesista tuttua voi kyllä olla toi kyvyttömyys viestiä. Ilmeisesti viestiminen ei ole Wallunkaan pitkä valtti, kun kokonainen sukupolvi sananselittäjiä on jäänyt riitelemään siitä mitä kirjoittaja on mahtanut tarkoittaa yli 1000:n sivun kirjalla.
ellauri077.html on line 338: Miguel de Unamuno y Jugo (29. syyskuuta 1864 Bilbao, Espanja – 31. joulukuuta 1936) oli espanjalainen esseisti, runoilija, romaani- ja näytelmäkirjailija sekä filosofi. Unamuno oli modernisti, joka häivytti eri tyylilajien välisiä eroja. Filosofina ja kirjailija hän edusti kristillistä eksistentialismia. Unamuno toimi muun muassa Salamancan yliopiston rehtorina. Hän ajoi maansa eurooppalaistumista mutta myöhemmin muutti tämän kannan jopa päinvastaiseksi. Hänen ajatteluunsa vaikuttivat Bergson, Kierkegaard ja William James.
ellauri077.html on line 377: Kaverille muna kirjoitti: “En koskaan unohda iänensävyä millä se (Hedelmöitys siis), kun mä itkin sen kuullen, huudahti: "Lapsukaiseni!" No wonder avioliitto oli pitkä ja onnellinen. Muna koitti kääntyä takaisin katollisexi muttei onnistunut, sen henki oli kuivettunut. Se kirjoitti päiväkirjaan kilometrittäin elämän peruskysymyxistä. Kuolemasta tuli niin usein mainituxi että sillä oli sille kirjainlyhenteenä M (muerte). Käsi olisi muuten kipeytynyt ikävästi.
ellauri077.html on line 456: Filosofia, kirjallisuus ja filmi. Bad to worse.
ellauri077.html on line 494: Jenkkikirjailijoilla tietty omat lehmät purivat, niille postmodernismi oli jonkinlaista irtiriuhtomista supermiehistä, John Wayneistä ja Kennedyistä ja jenkkilän maailmanlaajuisista vital interesteistä. Mikä liittyi tietysti jenkkimaailmanvallan hitaaseen murenemiseen muun maailman kiriessä kiinni vakoa. Ironia oli sit sitä että näitä asenteita pilkattiin (vaikkei suinkaan niistä luovuttu). You smile so wide it hurts. Yx jenkkifilmien vituttavimpia klisheitä on toi "nauru läpi kyynelten", on hurjan urheata kun ei näytä pahaa mieltä vaan virnuilee esim jollekulle kuolevalle lapselle tms ja valehtelee sille eze paranee. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Siinähän sitä on ironiaa kerraxeen. Sanoo mitä ei tarkoita eikä tarkoita mitä sanoo. Puhasta valehtelua.
ellauri077.html on line 559: Eke koittaa perustella että ironiaa ei voi ironisoida. Ekelle ironia on sitä että "millään ei ole lopultakaan paljon väliä", eli EKV ja tuplaironia olis "silläkään ei ole mitään väliä", eli EVVK. No joo, eihän se juuri tuo lisäarvoa. Eli Eken sanakirjassa "ironia" tarkoittaa arvonkieltämistä. Kun arvot on kertaalleen jo kielletty, ei enää ole mitään kiellettävää jäljellä. Kaikki arvot on ikäänkun känselöity huis hais bittiavaruuteen, eikä Sörkan/Wallun/Eken näppixessä ole undo-nappulaa. Ei voi enää selvittää mitkä arvot oli niitä oikeita, kun kaik män huuthelekkariin.
ellauri077.html on line 563: Six Wallun siirto on sama kuin Lordi Greystoken: paluu viidakkoon, housut pois ja takas liaanista heilumaan. Jane ota kiinni mistä saat. (Siitä tuli Tarzan huuto, vanha läppä joo.) Eli anti-ironiaa kehiin, vilpittömyyttä, aka gooey sentiment. Oireellista että Kierkegaard, toi 1800-luvun alun Nygaard, kuzuu sitä valizemisex. Se on markkinatalouden ja sitä kuvailevan peliteorian avaintermi: hmm, minkähän mä nyt näistä ottasin. Nygaardkin valikoi mitä pyllyä se nipistelisi. Todellisuus on "lahja" ja "tehtävä". Näissä sanoissa on takana toisaalta hurahtaneille rakas ilmaisexi eli anteexi saaminen ja toisaalta ilmaisesta näytteestä seuraava ylhäältäpäin käskytys, sisäistetyn herruuden velkakirja.
ellauri077.html on line 565: Se ezun pitää koko ajan valita uudestaan muistuttaa Morgensternin extensiivistä peliä: jokainen pelin tilanne on valintatilanne. (Tää pätee oikeesti vain dynaamisista peleistä kuten tennis tai ilmataistelu, shakin tai korttipelin kaltaisissa on vuoroja.) Normaalimuotoisessa pelissä valitaan vaan overall strategy, eli koko peli ratkeaa kertalaakista. Mut useimmat pelikirjat on siihen liian simppeleitä, esim. raamattu. Sitä pitää lehteillä uudelleen joka käänteessä, eziskellä sopivia peukalovärssyjä. (Onnex yleensä saa yrittää uudelleen ja uudelleen jos ei ekat värssyt nazaa kunnolla.)
ellauri077.html on line 590: Ekfrasis (kreik. ἔκφρασις, ek + frasis > ekfrazein 'mainita, kuvailla') on laajassa mielessä kirjallinen ja retorinen esitystapa, jonka avulla jotain esitetään kuvallisesti tai figuratiivisesti. Ekfrasis tarkoittaa ennen kaikkea taideteoksen kirjallista kuvausta, kuvan kuvaamista, sanallista deskriptiota. Ekfrasis on siis kirjallinen keino, jossa teksti vastaa tai kuvaa toista taideteosta, hyvin usein maalausta tai veistosta.
ellauri077.html on line 592: Ekfrasis voi tarkoittaa myös sitä, että yhden taiteen avulla selitetään tai kuvataan toista, esimerkiksi kirjallisuudessa maalausta, maalauksessa musiikkia tai musiikissa kirjallisuutta.
ellauri077.html on line 606: Ennen harrastettiin tota ekfraasia, Nyt on osat kääntyneet nurinpäin ja leffaohjaajat kuvittaa kirjoja. Sit mädät tomaatit ja muut leffatietokannat kuvailee sanallisesti leffoja, jotka kuvailee kuvallisesti kässäreitä, jotka kuvailee kirjallisesti julkimoiden toilailuja valokiilassa. Loputtomasta läpästäkin vois tulla filmi, jossa kuvaillaan kirjaa, joka kuvailee kexittyjä filmejä, jotka kuvailivat mitä ikinä Walluun mieleen juolahti. Se on vaan vähän liian pitkä edes kokoillan filmixi. Ehkä siitä vois tehdä pituudeltaan venyvän minisarjan, tyyliin Käsineidon loputtomat seikkailut.
ellauri077.html on line 619: Höpsis, tää voi pitää paikkansa jostain jenkkiteeveeviihdepaskasta, tollasesta 'draamasta'. Kunnon realistikirjailijat kyllä kommentoivat juonen käänteitä ja otti kantaa reippaasti. Flaubert, Tolstoi, Dostojevski, Tshehov, Ibsen, Strindberg, ei näistä kukaan ollut pelkkä spektaattori. Jos Wallu osais kirjoittaa puolixikaan niin hyvin, ei sen ois tarvinnut niin paljon keekoilla alaviitteillä. Toisaalta Elliskin ois voinut ottaa kantaa selvemmin niitä ilmiöitä vastaan joita se liioitellen kuvailee. Nyze on vain lisää samanlaista paskaa jota jenkit näkee joka päivä teeveeuutisissa tuutin täydeltä. Oishan se voinut vaikka koittaa kuvailla miltä tuntui siitä naisesta jota raiskattiin jollain power drillillä. Eise varmaan mitään kivaa ollut.
ellauri077.html on line 625: Sitä Wallu kuulemma ehdottaakin jossain loppupuolella: pane kirja pois ja mene ulos leikkimään. Senkö tautta se teki tästä kirjasta niin vaikean ja luotaantyöntävän, ettei kukaan erehtyisi luulemaan että lukeminen on hauskaa viihdettä? Ei sen on oltava rankkaa työtä, niinkuin sen kirjoittaminenkin. Tää alkaa tosiaankinkuulostaa Leevin iskältä:
ellauri077.html on line 629: Ei tää Wallu musta nyt niin kauheen vaikeeta luettavaa ole, verrattuna esim. kommentoituihin antiikkisiin auktoreihin tai muihin tieteellisiin texteihin. Pahinta on se että Wallu hyppii asiasta toiseen, ei pysy aiheessa. Se onkin nykyviihteessä aivan maneeri. Oletetaan ettei kukaan jaxa kuulla samoista tyypeistä pitempään kuin 3min, sit siirrytään jo toiseen osajuoneen, ja sit taas takaisin. Musta se on vain ärsyttävää. Vielä ärsyttävämpää se oli Nipsulla, Juotikkaasta puhumattakaan. Ei se ole enää lukemista vaan jonkin vitun sanaristikon ratkaisua. Huono puoli tossa loikinnassa on, että 1 tärkeimmistä asioista, lukijan tunteellinen kiintyminen kehkään kirjan hahmoista kärsii tosi paljon.
ellauri077.html on line 634: No niin! Mä muuten huomaan et mä suhtaudun tunteenomaisesti myös asiatexteihin. Just six mä haluun tietää mahd paljon romskun kirjoittajasta, koska se on kuiteskin kirjan tärkein henkilö. Se on se joka loppuviimein puhuu mulle. Se tykkäänxmä jostain kirjasta on sen funktio, tuntuuko sen kirjoittaja mukavalta tyypiltä. Ja usko pois, se näkyy kyllä kirjastakin, elämä-ja-teos on vaan lisäevidenssiä.
ellauri077.html on line 636: Wallu on takuulla saanut ideoita lukijoiden kiusaamiseen äitykältä, jonka äidinkielen oppikirjat on täynna quizzeja ja knoppeja jotka pitää pikku lukijoita valveilla. Wickedly funny, thats mommy. Postmodernistit väitti että realistit huijas lukijoita ja huijas ize kahta kauheammin. Wallu, "uusi vilpitön", ojentaa kätösen ja sanoo lukijalle "trust me" kuin Walt Disneyn Aladdin. Luotathan?
ellauri077.html on line 640: Jos kirjat on vähän vähemmän turruja kuin leffat, se on just se että kirjoja voi lukea myös sieltä täältä, lukuvauhdin ja järjestyxen voi määritellä ize. No harva kyllä lukee sillä lailla kirjoja, ainaskaan lukuromaaneja. Ja voihan filmiäkin kelailla edestakaisin, varsinkin nykyisiä digitaalivideoita aika helposti. Erot pienenevät koko ajan, varsinkin kuin jengi enimmäxeen ostaa äänikirjoja.
ellauri077.html on line 719:
Kyl nää stepit on ihan suoraan otettu kirkon käsikirjasta. Sit päälle tulee nää:
ellauri077.html on line 768:
ellauri077.html on line 838: Orin sanoi pitävänsä mielestään juuri siitä, ettei kirjaimellisesti kuullut omia ajatuxiaan, mikä oli ehkä klisee mutta muuttui stadionilla aivan muuxi, hännousi izensä yläpuolelle tavalla, jonka kaltaista izestä pakenemista tenniskenttä ei hänelle koskaan suonut, syntyi vaikutelma jonkin läsnäolosta taivaalla, yleisön ääni vaiktti kuin seurakunnalta, se stadioia tutisuttava kliimaxi, kun pallo piirsi korkeuxiin noustessaan kadetraalimaista kaarta eikä tuntunut putoavan koskaan... Hänelle ei tullut edes mieleen kysyä millaisesta käytöxestä Joelle piti. Hänen ei tarvinnut miettiä strategioita tai edes juonitella. Hän ymmärsi myöhemmin minkä pelkoa pelko oli ollut. Kävi ilmi ettei hänen tarvinnut myöskään luvata mitään. kaikki oli ilmaista.
ellauri077.html on line 840: Aika oireellista. Lupaus on joku IOU. Puhdasta jenkkipurukumia. Hienointa kun kaikki on ilmaista. Saa sikailla ilman eri käskyä. Kai se pelko oli sitä kastraatiopelkoa. Wallu piirsi tyttöystävien selkään sitä äärettömyysmerkkiä joka on kirjan kannessa. Päättymätöntä riemua. No se riemu yleensä päättyy noin viiden piston perästä.
ellauri078.html on line 36: Pieleen meni jo ekassa kappaleessa. Infinityjä on laskettavia (countable), esim luonnolliset luvut. Laskeminen ei vaan pääty ikinä vaan jatkuu ad nauseam kuten Fosterin loppumaton läppä. Suomalaistyperyxet ml se Hotakaisen ääliö yxinkertaisesti käänsi kirjan nimen väärin. Se on nimenomaan läppä. Jest on pila eikä mikään vitun riemu. Ei Wallu ollut mikään riemun saarnaaja sen enempää kuin Hamlet, vaan sen poinzina oli että ei saa lärviä, pilkanteko sattuu pilkkaajan omaan nilkkaan. Varmaan sen vanhemmat varsinkin äiti oli varsinaisia pilkkakirveitä, nauroivat wakawikko Wallulle selän takana, ja myös edessä. Ne oli wickedly funny, ateisteja, Wallu oli kaappiuskova. Pukuhuoneen kaapin ikonostaasissa Dunlopin maila ja Reebokin tohvelit. Ehtoollisviininä hammasmukillinen hiusvettä ja öylättinä mömmötabuja.
ellauri078.html on line 201:
ellauri078.html on line 202: kirja.fi/virret/070.png" height="300px" />
ellauri078.html on line 210: Isaac Watts 1707. Suom. Pelastusarmeijan Sotalauluja 1890, Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Englannissa n. 1780.
ellauri078.html on line 213: Katso virsi 70 ruotsinkielisessä virsikirjassa
ellauri078.html on line 219: Watts kuului isänsä lailla nonkonformisteihin, jotka eivät hyväksyneet valtiokirkon kirkkokäsikirjaa. Isä oli pojan syntyessä vankilassa uskonsa tähden. Isaac Watts valmistui vapaakirkon papiksi ja tuli lontoolaisen Mark Lanen vapaaseurakunnan palvelukseen. Jo opiskeluaikana, parinkymmenen ikäisenä, Isaac Watts sepitti noin 200 virttä. Kun katson ristin ihmettä on yksi niistä.
ellauri078.html on line 225: Virsien alkukielisten nimien lähdeteoksena on käytetty Tauno Väinölän kirjaa ”Virsikirjamme virret”.
ellauri078.html on line 239: Mitä pitemmälle luen sitä vakuuttuneempi alan olla että Wallu on kans vaan yx amer. persepää. Sen kerran kun Wallu puhuu naisasialiikkeestä se on pelkkää vittuilua, mm. dworkinismista. Andrea Dworkin (1946-2005) oli yhdysvaltalainen feministinen kirjailija ja pornografian vastustaja. Hän osallistui äänekkäästi 1980-luvun keskusteluun pornosta ja sensuurista Yhdysvalloissa.
ellauri079.html on line 41: Slapstick on yleinen tyyli myös American Pien kaltaisissa nuortenelokuvissa ja etevillä jenkkikirjailijoilla kuten Pynchon ja Wallace.
ellauri079.html on line 87: Monet juonenkuljetuxet koskevat Jethron ikuista työnhakua. (Vertaa Aku Ankka margariinitehtaalla. Tää on jotain syvällisen amerikkalaista.) Kerran se harkizi ryhtyä aivokirurgixi tai pikakokixi. Sen muita kunnianhimoja oli myllynrakentaja, raitiovaunukuski, "kaksoisnolla" vakooja, tolppa-apina, limsanmyyjä, autonkuljettaja, ilmavoimien kenraali, kuvanveistäjä, ravintolanomistaja (Mummi keittiössä), psykiatri, ja kerran Milburn Drysdalen pankin kirjanpitäjä (kuinka hassua); agentti "serkku" Bessielle ja "serkku" Roille (ks alla); Hollywoodin tuottaja (lattiamanu huomauttaa että Jethrolla on "vaaditut ominaisuudet" tuottajaxi: kuuden luokan koulusivistys ja setä joka omistaa studion; tää sisäpiirin läppä toistui vuoden 1981 elokuvassa (toisto tyylikeinona, ks yllä)).
ellauri079.html on line 105: Sonny Drysdale on Milburnin poikapuoli joka esitellään 35-vuotiaana collegepoikana joka ei usko työntekoon oza hiessä ja on hemmoteltu mammanpoika. Kerrän deitillä Sonny pitää Elly Mayn ulkona pimeän tuloon saakka kosimatta, mikä rikkoo vanhaa vuorten kosintasäännöstöä, ja melkein alkaa verikoston.Elly May myöhemmin (kirjaimellisesti) heittää sen pihalle. Sonny esiintyy vain 4 jaxossa, 3ssa 1962 ja viimeisen kerran 1966. Se ei ollut kovin hauska.
ellauri079.html on line 133: Saatuani väitöskirjan valmiixi mä sain tarjouxen professorin viransijaisuudesta Amherstissa, tai siis Barbara Partee tarjosi. Se jotenkin tykkäsi musta, en tiedä mix. Sen mies oli Emmon Bach, jolla oli silläkin paha depressio. Niillä oli vanerinen kesämökki jossain puskassa, jonne ne kuzui mut ja Alice Ter Meulenin kerran lomaselle. Mulla on vieläkin näkömuisto sieltä, joku vaapsahainen istumassa vanerilla keskellä pusikkoa. Seija kieltäytyi lähtemästä Amherstiin lehmien ja nenäkkäiden amerikkalaisten ihmeteltäväxi. Ei se muakaan napannut, joten me tultiin kolmisteen Johnin kanssa Merimiehenkadulle, ja mä menin jakamaan lehtiä Ullanlinnan ja Kaivopuiston rikkaille. Sellasilla isopyöräisillä maitokärryillä.
ellauri079.html on line 152:
ellauri079.html on line 165: Wallu jauhaa vapaudesta kuin jenkkipurkkaa. Natustelen tässä Freedom Friesejä. Kuinka tehdä muita kuin lapsen ahneita valintoja jollei ole rakkaudentäyttä isää (huom ei siis äitiä) joka opettaa valizemaan oikein? Sopiiko? Sopiiko? Lyön vetoa et tää kohta oli Wallun mielestä ihan kirjan huippua. Terveisiä jossei nyt ihan taivaasta niin USAn senaatista. Ei helvetti, ei tätä jaxa eurooppalainen kuunnella.
ellauri079.html on line 184: Tää ikävystyttävä jaxo Wallun kirjassa on suoraa coveria sen seniorikollegalta Nipsulta. Erittäinkin haukotuttavaa. Sitäpaizi vanhahtavaa, kun Njeuvostoliitto on jo historiaa. Minnekkäs Kiina jäi? Ai se on kai toi PUNKII. Kyl on vanhahtavia nimityxiä. Jos Wallu eläisi tänä päivänä sillä olisi kalju ja sen yli kammatut naismaisen pitkät ohimohiuxet kaljun peittona kuten Kimmolla tai sen Taavi-enolla. Muze ei elä, eikä sen isä eikä äitikään.
ellauri079.html on line 210: Häkki. Näitä on useita, kaikki vastustavat kaupallista tv-viihdettä ja tv-mainoxia. Valon lajeja. Synkät logiikat. Kai tennis käy kaikille? "Täällä ei ole häviäjiä". Virtausta laatikossa (Flux in the Box, ks tätä). Nää on tennisaiheisia. Loputon läppä. Näitä on 5? versiota. Kaupallista viihdettä. Anulaarifuusio on ystävämme.Ditto voimistettu valo. Berkeleyn sairaanhoitajien liitto. Cambridgen kielioppiteoreetikkojen liitto. Eklottava Steven "Pinky" Pinker mainitaan. Leskimies. Kuolema Scarsdalessa. Ehkä homoilua. Hupia kera lampaiden. Immanentti valtakunta. Tuskan lajeja. Erilaisia pieniä liekkejä. Näissä on viittauxia aviolliseen uskottomuuteen, varmaan Wallun äitykän. Medusa vastaan odaliski. Vois olla Wallun äiti vs. tyttöystävä. Kone aaveessa. (p.o. Ghost in the Machine eikä toisinpäin.) Homo duplex. Tusinoittain John Waynejä. Painoton teeseremonia. Taivaan ja helvetin avioehtosopimus. Tässä mainitaan taas äiti Teresa. Kenenhän mielestä se oli upea? Läppä. Yleisö näyttelijänä. Hyvin ärsyttävä Wallusta. Yhdysvaltalaisten yritysten keskijohdon kyynelehtiviä edustajia. Keskeneräinen. Tää vois suoraan viitata James D. Wallacen tuotantoon (alla). Disney Leith tuuma tuumalta. Readymade-draama. Jälkimmäisiä taas puolitusinaa. Olix tää se Viihde vai? Mies joka alkoi epäillä olevansa lasia. Skizoilua. Amerikkalainen vuosisata tiilen kautta nähtynä. Muzehän on just tää kirjanen?! Onaniadi. Ei erityisen hauska. Maailmankaikkeus menettää malttinsa. Siipikarja siivillään. Moebius strippaa. Tästä tulee mieleen Klibanin Freud´s first slip. Hyvästi byrokraatille. Verisisko: kovaakin kovempi nunna. Väkivallalla herkuttelua. Tulkoon kevennys. Nimettömiäkin on aika liuta. Poissa on Troy. Siitä tuli violetti ex-kaupunki, saastetynnöri. Voittokuponki on poistettu. Wallun painostava muistelus narisevan sängyn purusta isän kaa. Äiti joka ei tykkää siivoamisesta imuroi. Kuuluisien diktaattorien vauvavalokuvia. Viittaus Eskaton-peliin kai. Seiso naurun takana seisovien miesten takana. Lisää rebublikaanista sosiaalitoimistovihaa. Ihan kuin ennen vanhaan. Painostavia isimuisteluxia. Terävä pikku roisto. Turtanoiden hyinen majesteettisuus. Hyvännäköisiä miehiä pienissä fixuissa huoneissa joiden jokainen sentti käytetään typerryttävän tehokkaasti. Oiskohan toi vika jotain homoilua pöpilässä. Alhaisen lämpötilan yhteiskuntaoppi. Poor Yorick. (Ainakin) 3 hurraahuutoa syylle ja seurauxelle. Antaa ymmärtää että Tavis bylsi Aprillia. Halu haluta. Jotain nekrofiliaa. Turvallinen veneily ei ole sattumaa. Antaa ymmärtää että Joellen naama jäi veneen potkuriin. Erittäin vähäinen vaikutus. Narkoleptinen aerobic-opettaja. Oiskohan se Wallu ize. Yöllä on sombrero päässä. Oidipaalista höpöä. Wallu oli takuulla oidipaalinen. Rikostoveri! ...koko tekotaiteellisen ja raivostuttavan epätasaisen uran typerin, inhottavin, tökeröin ja huonoiten editoitu tuote. Pääosissa ikääntynyt pederasti (James) ja tatuoitu katuprostituoitu (Joelle). Sano H niinkuin himokkuus. Jonkun Bressonin synnin enkelien coveri. Never höörd. Aineeton maa. Yawn. Oli suuri ihme että hän eli isässä häntä tuntematta. Taas painostavia isimuisteluxia. Kuolema ja sinkkutyttö. Joku kilometrin pituinen nimi muka jonkun Peter Weissin näytelmästä tehdylle filmille. James yökkii yleisön päälle tuoden mieleen paskanheiton Oulussa. Liian hauskaa. Niinpä niin. Tuo ei ollut enää hauskaa. Surullinen tapaus nimeltä minä. Pahoillaan joka paikassa.. Tähän se päättyi, tai oikeammin loputtomaan läppään nummero 5.
ellauri079.html on line 212: Sitten iskä Jamesin todellinen tuotanto: 51 found. Ensi silmäyxellä se näyttäisi olleen suuryritysten moraalinen tulkki ja riistokapitalismin käsikassara. Mutta tarkemmin lukien se taitaa olla (samalla?) kuiteskin aika vassari demokraatti joka kannattaa vahvaa keskushallitusta. Ei tää kyllä mikään rakettitieteilijä ole, filosofina enempi tollasta suoritusporrasta, Eskin tyyliin soveltavaa filosofiaa. Paljon kirja-arvosteluja kuten Eskin kotisivuilla.
ellauri079.html on line 257: Two Theories of Morality. James D. Wallace - 1981 - Noûs 15 (1):76-80. Tääkin on kirja-arvostelu jonkun Stuart Hampshiren tännimisestä kirjasta 1977. James toteaa Hampshireä vastaan, että utilitarismin houkutus on hyvän dimensioiden vinous: kaikella on hintansa, ja sixi on mahdollista laskea tekojen painotettu keskiarvo ja valita niistä paras, kuten peleissä. Isoäidinkin voi myödä kunhan hinta on kohallaan. Tää on nyt nähty esim Ruozissa koronaepidemian hoidossa. Spinozalla sitävastoin näyttäis olevan pää oikealla paikalla, jos Hampshire on ymmärtänyt kunnolla:
ellauri079.html on line 265: Good Lives and Meaningful Work. James D. Wallace - 2002 - Professional Ethics, a Multidisciplinary Journal 10 (1):73-79. Kirja-arvostelu jonkun Mike Martinin kirjasta nimeltä Meaningful work.
ellauri079.html on line 307: Tää näyttää olevan suopea kirja-arvostelu jonkun Cronyn vanhasta aika vassarihenkisestä kirjasta (tai siitä kertovasta kirjasta).
ellauri080.html on line 42: Teofrastos (m.kreik. Θεόφραστος, n. 371–287 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen koulun filosofi. Hän oli Aristoteleen oppilas ja seuraaja. Aristoteles testamenttasi Teofrastokselle paitsi lyseon, myös laajat kokoelmansa ja kirjastonsa.
ellauri080.html on line 44: Teofrastos jatkoi Aristoteleen työtä omilla filosofisilla ja empiirisillä tutkimuksillaan. Hänen kirjallinen tuotantonsa oli hyvin laaja, isompi kuin Arilla, mutta siitä on säilynyt vain vähän. Kai ne oli sitten aika tylsiä. Teofrastosta pidetään muun muassa kasvitieteen isänä. Se oli Kreikan Anto Leikola. Luultavasti se oli liian arkinen, TLDR tyyppinen.
ellauri080.html on line 453: Kirjainlyhenteistä voi suunnilleen arvata mistä tässä on kymysys: E/I on extra/introvertti, N/S on varmaan intuition/sensation, T/F thinking/feeling ja P/J on varmaan perception/judgment. Eli tollanen neljän binäärimuuttujan taulukointi. Ensinäkemältä jo heti vaikuttaa et tässon ladattu vähän liian paljon tollasten aivokuorifunktioiden niskoille, kyllä matelijanaivotkin pitäis ottaa mukaan yhtälöön. Tai ehkä liskoaivot tule mukaan tolla T/F axelilla. Kai sit aina toinen niistä on introverttiä ja toinen extroverttiä, arvatenkin noi ekat on intro ja tokat kirjaimet on extro. El super-intro on INTP ja super-extro on ESFJ. Abstract minded system analysts vastaan concerned and supportive people persons. Joo mä nään mihin tässä ollaan menossa. Voi helvetti. Vanhaa patriarkaalista toxista sovinistipaskaa isoilla kirjaimilla kirjoitettuna.
ellauri080.html on line 510: Nähtävästi tää ajaa takaa jotain niinko induktio vastaan deduktio erottelua, vaikka on vaikea nähdä mitä tekemistä sillä on noitten alkukirjainten kanssa.
ellauri080.html on line 516: Mitäs kirjaimia nää sit saa? Marx olis varmaan INTJ Tenacious visionary, oriented towards action. Oisko Carnegie sit ESTP Entrepreneurial smooth operators.
ellauri080.html on line 638: 11 joka sanoi: "Kirjoita kirjaan (grapson eis biblion), mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan."
ellauri080.html on line 666: Isoja alkukirjaimia (kuten paras AA-Ryhmä) käytetään jotta tunnettais kuuluvansa johkin itseänsä suurempaan. Wallu ei ennakoinut navigaattoria. Sen tyypit exyilee kyltittömillä kaduilla.
ellauri080.html on line 830: Auttakaa entistä gladiaattoria joka on ihan poikki, sanoi Asterixissa jalaton tyyppi joka istui pikkuisessa pyörin varustetussa laatikossa. Sellainen on toi Wallun Marathe. Yxijalkainen merirosvo joka pitää transun Hugh "Helen" Steeplyn kanssa maratonimoraalifilosofista istuntoa navajoluutnantti Leghornin ja Jim Cheen maisemissa kirjan mainostauoilla. (Arizonan Tempessä asui Wallun vanhemmat eläkepäivinä.) Kulinnsseina joku Sierra Madre josta tulee mieleen kenraali Xavier ja San Morealin tykit. Tyypit voi hyvin askarrella leegoista, yhtä palikoita. Ihankuin 4-kanavalla, mainoxia tulee koko ajan enemmän leffan loppupuolella.
ellauri080.html on line 839: Sana D'éclaisant on joku Wallun moka, sanakirja lipsahti. Po. Lumières. Valistus ranskaxi.
ellauri080.html on line 991: 2 muuta hyvin yxinkertaista silti tehokasta izetestiä jotka voimme soveltaa Aladdinin tilanteeseen ovat Kultainen ja Platinasääntö.1 Kultaisen säännön tapauxessa käsittele toisia niinkuin haluaisit tulla käsitellyxi, Aladdin täytyy miettiä miten hän reagoisi jos joku varastaisi hänen henkilökohtaisen iteminsä (minkä, kun sillä ei kerta ole niitä, edes limppua? Sen ainoa henkkoht itemi on kiinni niin lujassa ettei se lähde varkaan mukaan, tai tulee Tarzanhuuto). Hänen pitää myös ajatella leipäkauppiaan tunteita kun sen varastoa verotetaan ilman rahallista korvausta. (Se on varmaan tosi surullinen.) Käyttämällä Platinasääntöä, Aladdin voi paremmin ymmmärtää määrän ponnistusta ja rahaa joka menee jokaisen sellaisen limpun tekemiseen, sekä kuinka jokainen varastettu leipäpala haittaa myyjän perhettä isossa skaalassa. (Eli jos kaikki varastaisivat siltä leipiä, se lakkaisi olemasta rikas kauppias, ja sen pitäisi varastaa limppuja. Kaaos seuraisi.) Sixi, Aladdinin järkeily “Täyty syödä elääxeen, täytyy varastaa syödäxeen, täytyy olla rikas leipäkauppias varastaaxen oikeen paljon” on ize asiassa epäeettinen, kerta ei ole vain lainvastaista varastaa, vaan se aiheuttaa haittaa ympäröiville osapuolille. (Tyypillistä että jenkkien sääntökirjassa omaisuusrikoxet on ykköspahoja. Vaan niitähän on suurin osa 10 käskystäkin. Moraali koskee reviirejä. EAT! EAT!)
ellauri080.html on line 1040: Ei ainoastaan biodiversiteetti ole hyvää bisnexelle ("lepo hyvää verelle!") vaan se on myös se eettinen asia tehdä, silloinkin kun muut ei nää. Ikävä kyllä apinat kärsivät epäreilusta rotuerottelusta johtuen kliseisistä tyypeistä ja kärhämien pelosta. 1 kaikista tavallisimmista ja kohutuimmista rotuerottelun lajeista tämän päivän sosieteetissa on sukupuolierottelu. Lähes puolet työvoimasta U.S.ssä muodostuu naisista kuten Mulan, kutenkin vain 4% Fortune500 yhtiöistä on naisjohtoisia, ja vain 17 prosentilla valtaistuimista on naisten pyllyjä. Vaikka naiset ovat hyvin läsnä työvoimassa (tekemässä kaikenlaisia vähäpalkkaisia duuneja), niiden naama työnnetään rotuerottelun lammikkoon kun puhe tulee johtopaikoista. TIME-lehden artikkeli, “Naishuijari” käsittelee Naamakirjan COOta (mikähän sekin on, ei ainakaan CEO) Cheryl Sandbergia ja rotuerottelua ja klisheisiä tyyppejä joita se ja muut työvoiman naiset saavat lättyynsä. Apinat ovat tottuneet ja tutustuneet tiettyihin klisheisiin tyyppeihin, niin että kun niistä poiketaan, apinat ovat vaivaantuneita ja tuohduxissa. TIME-lehden kansi näyttää Sheryl Sandbergin ja sanat “Älä vihaa häntä, sillä hän on menestynyt”. Sandberg uhmasi menestyxellä klisheistä tyyppiä, joka mätkii lättyyn työvoimassa ährääviä naisia, ja koittaa kirjallaan "Nojaa, eteenpäin!" saada muita naisia nojaamaan myös eteenpäin.
ellauri080.html on line 1044: Rotuerottelun läpsintä käsille, on kyse sitten sukupuolierottelusta tai luonne-erottelusta, näyttää liittyvän organisaation kikyloikkaan. Kun eri näkökulmia on tarjolla, ryhmän jäsenet tuppaavat suoriutumaan paremmin ja ovat luovempia. Puhumattakaan pikku kähminnän ja nipistelyn suomasta lisääntyneestä työpaikkaviihtyvyydestä. Tuloxena: järjestöllinen käytös ja biodiversiteetin oikeanlainen hallinta ovat välttämättömiä ja tärkeitä järjestöille. Yrityxet jotka lankeavat erilaisiin rotuerottelumuotoihin menettävät mahdollisuuxia saada lisäarvoa ja oppia ihmisiltä jotka voisivat olla poikkeuxellisia kentällä koska ne uskoo eri klisheisiin. Jos Naamakirja ei olis huomannut Sheryl Sandbergin talenttia ja sen sijaan ottanut jonku tavallisen karvakäden, yritys ei olisi läheskään niin menestynyt ja hyvin siivottu kuin se on. Biodiversiteetti työpaikalla ja jopa (!) johtajien keskellä, pinta-tai syvärakenteinen, voi olla kriittinen yhtiön menestyxelle kunnolla hoidettuna. Sellaisilla keinoilla kuin sokkohaastattelu apinoita voi arvioida pätevyydellä eikä virnuilevasti vinoillen ja nipistellen. Yleensä, ryhmyrien pitää käyttää järjestöllistä käytöstä hoitaaxeen tehokkaasti tätä biodiversiteettiä ja läpsiä käsille rotuerottelua työpaikalla, niin eiköhän siitä moraali, voitot ja tuottavuuskin lähde nousuun, eikä ainoastaan siittimet.
ellauri082.html on line 161: Ei Wallu kyllä ole erikoisen sivistynyt. Aika huonosti sulatettua tietosanakirjailua. Esim e unibus pluram. Mikä ihmeen pluram? Ei se ole mitään. Ex uno plures olis latinaa. Timeo hominem unius libri, vaixe olisi monen tiiliskiven kokoinen OED. QED. Pääsiköhän se zetaan asti loppupeleissä?
ellauri082.html on line 170:
ellauri082.html on line 176: Tero lukee paitsi työnsä puolesta myös vapaa-ajallaan ja mieluiten tietokirjallisuutta: historiaa, elämäkertoja ja maallikoille suunnattuja tiedekirjoja esimerkiksi fysiikasta. – Aikaisemmin luin paljon kaunokirjallisuutta, mutta nyt kiinnostaa tietokirjallisuus. Haluan oppia enemmän maailmasta. Hän luonnehtii itseään paneutuvaksi lukijaksi. – Jos innostun jostakin kirjasta, perehdyn yleensä tekijän koko tuotantoon.
ellauri082.html on line 197: Helmi pelasi pienenä Walt Disneyn peliä Ötökän elämää. Sen alussa oli muurahainen joka ketkui oudosti ja vinkkasi perheen pienimpiä mukaan Disneyn "Viihteeseen". Siitä tuli mieleen Whiten kirjan The Once and Future King murkkupesäepisodi, joka kauhisti ja nauratti armeijassa ollessa. Siinä sain taas vahvistusrokotuxen kaikenlaista tiimitouhuilua vastaan.
ellauri082.html on line 203: Flikin terveys näytetään lehtenä näytön oikeassa yläkulmassa, ja pelaaja saa 6 elämää pelin alussa. Kun Flikin terveys on täysi, lehti näyttää kokonaiselta, mutta jos hän harmistuu vihollisesta tai ympäristöriskistä, lehdestä otetaan puraisu. Terveyden voi palauttaa keräämällä lehtiä joissa on punainen risti, joita lähtee voitetuista vihollisista ja sinisiemenisistä taimista. 50 jyvän kerääminen per taso palauttaa Flikin terveyden täydelleen. Jos lehti tulee kokonaan natustelluxi, on menetetty elämä. Ekstra elämän voi saada jos kirjaimet I H C tulee kerätyxi tasolla. Jos kaikki Flikin henget menetetään, peli päättyy ennenaikaisesti GAME OVERiin.
ellauri082.html on line 209: No ainakaan tässä ei näytä olleen minkään laista tiimiaspektia mukana. Flik heiluu yxinäisenä muurahaisena kuin David Foster Wallace. Joka kyllä inhosi kaikkia oravaa pienempiä ötököitä, ja isompiakin. Esim kissoja sopii tukehduttaa muovipusseihin, jos se helpottaa omaa oloa. Sen mielestä rotat ovat hirveitä kun niiden hännät ovat paljaita ja vaaleenpunaisia. Se tappaa niitä isoilla kivillä. Vittu ize se on hirveä, se on kokonaan paljas ja vaaleenpunainen paizi pitkähköä karvaa kaljun ympärillä ja lyhkösempää lyhven hännän ditto. Onnexi se tappoi senkin, vaikka narulla. Odd Rönningen: yxinkertaisin välinein. Muistaaxeni voitin kirjan raittiuskilpakirjoituxista. Voin muistaa väärinkin.
ellauri082.html on line 214: Runoilijaveli Jönsy lähetti mulle runon Robert Frostilta. Frostin nimi on vilahtanut ohi ehkä jossakin, mutta emmä siitä oikeestaan tiennyt tuon taivaallista, vaikka Aale Tynnin 1000 laulujen vuottakin olin muka lukenut. Tätä lumista runoa ei meidän enkun tunnilla kyllä tullut vastaan, ei tullut kyllä muistaaxeni mitään muitakaan. Meidän enkun maikka ei ollut mikään romantikko, vaan täti aika tyrnävä, kuuluisan Eeva Riikosen enkku-suomi sanakirjan tekijä. Jöns oli opetellut tämän runon ulkoa Kabulissa kirjastossa. Se on jo exoottista se. Olikohan siellä lunta ollenkaan. No tänä vuonna ainakin on tullut lujasti. Mutta nyt on säät sekaisin koko pallolla.
ellauri082.html on line 216: Robert Lee Frost (26. maaliskuuta 1874 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat – 29. tammikuuta 1963 Boston, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Sitä ei pidä sekoittaa britteihin TV-hahmo David Frostiin eikä covid-tartuntaiseen brexit-neuvottelijaan elinikäisparoni David Frostiin.
ellauri082.html on line 264: Kuolema voi olla helpotus kun se tappaa elämisen tuskan. Kuolema voi myös vapauttaa meidän sielun orjuuden. Frostin runossa, puhuja voi fantisoida kuoliaaxi jäätymisestä ja rauhallisesta seppukusta. Frost (osuva nimi, Kuura näät) kirjoittaa, "Jäädä tähän misseio taloja / Mezikön ja järven jään välimaille / Vuoden pimeimpänä iltana." Dickinsonin runossa heti alkaa päälle se sanoo "Kun en pysäyttänyt kuolemalle, se ystävällisesti pysähtyi mun kohdalle." (Enempää ei päässyt lukemaan kirjautumatta, mutta eiköhän tää jo ollut tässä.)
ellauri082.html on line 318: Tää pätkä oli ihan kirjan alussa. Oli jo unohtunut. Toi sama izepetos että vetää niin paljon kamaa ettei tee muka mieli enää esiintyi muuallakin. TK eli telekone on enkuxi TP eli telepuutteri. Telkan ja tiezan hybridi ilman nettiä ja mobiilia. Vikapisto, väärä arvaus, typerä idea. Kyllähän jengi kazoo nykyään ihan vimmatusti Netflixiä, muze johtuu kyllä paljolti siitä ettei ne pääse baanalle ezimään panofixiä.
ellauri082.html on line 359: ALGOL on ohjelmointikieli, joka kehitettiin 1950-luvulla. Kielen kehitystä johti Carnegie Mellon -yliopiston Alan J. Perlis. Se oli jutku tietysti. ALGOL oli aikoinaan ensimmäinen niin sanottu toisen sukupolven ohjelmointikieli. Paskat Alan siinä mitään teki muuta kun komenteli, likasen työn tekijät oli sakuja. Algolista tuli sit Pascal jolla ohjelmoizi Kimmo Koskenniemi oza rypyssä. Pascal-kirjan kannessa on tölkki Campbellin tomaattikeittoa.
ellauri082.html on line 381: Kurnu ja Loikka oli kivat sammakot jossain meidän lasten kirjassa. Uskoontulemiseen liityvästä kikyloikasta ei kerro vain puusta mätkähtänyt kyssäselkä Kierkegaard, vaan myös misogyyni Henryn menestyneempi isoveli William James-farkuissa. Se oli Wallun Gadfly-avatarin mielikirjailija. Varmaan Hilja Haahdenkin.
ellauri082.html on line 383: William James (11. tammikuuta 1842 – 26. elokuuta 1910) oli yhdysvaltalainen psykologi ja filosofi sekä pragmatismin perustaja yhdessä C. S. Peircen kanssa. James toimi Harvardin yliopiston professorina vuodesta 1876 lähtien kuolemaansa saakka. William Jamesin veli Henry James oli eräs Yhdysvaltain tunnetuimpia kirjailijoita. William James Sidis oli hänen kummipoikansa. (Kekä sekin oli? No mitä väliä.)
ellauri082.html on line 478: Vitut tämänkin sananselityxen piti mennä pieleen Wallulta. Se ei osaa edes kopsia sanakirjasta. Joko se tai tyhmä suomentaja.
ellauri082.html on line 496: Randy Lenz kaivoi Bill Jamesin paxuun tsygankirjaan kokaiinikätkön. Vizi miten näitä piisaa näitä mömmömiehiä, toikin tanskalainen poliisi n:ro 2 Bron/Broenissa vetää tabuja kuin jotain karkkia. Mut uskonto on parasta huumetta, kuten tietää peltipönkkö jameshousu ize:
ellauri082.html on line 521: OBS! Hikikirjastossa on aiheeseen perehtyneiden kansalaisten sekä tohtorismiesten yhteistyönä kokoama läjä huumeiden teko- ja veto-ohjeita!
ellauri082.html on line 605: "Uskonto tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan uskoa jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaoloon ja siihen liittyvää pyhyyden kokemusta. Usein uskonto on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina." - wikipedia
ellauri082.html on line 608: Sinulla on tietokirja pohja tiedoillesi etkä itse ole jaksanut asiaa sen enempää pohtia saati tutkia.
ellauri082.html on line 675: Ainahan voi toivoa, että adventistisairaala pitäisi adventisteista huolta. Totuus lienee se, ettei jäsenkirja Loma Lindassakaan auta vaan tarvitaan hyvä vakuutus tai paksu lompakko.
ellauri083.html on line 50: Helmi $ Taala oli lähetyssaarnaaja-asennossa tehty blondi kiinanamerikatar, talousliberaali tän kovaa yritteliäisyyttä peukuttavan rags to riches nobelkirjan perusteella ja antikommari. Sillä oli selkeesti länkkäreiltä poliittinen tilaus. Vähintään puolet nobelvoittajista on ollut tollasia tilauxia. Ellei enemmän.
ellauri083.html on line 67: Molemmat vanhemmat tunsivat vahvasti että kiinalaiset oli melkein niiden veroisia (eivätkä käyttäneet sanaa 'pakana' kuin kotioloissa), ja Helmi kasvoi kaxikielisessä kodissa: äiti opetti englantia yläkerrassa ja vinosilmä palvelijat ja niiden lapset paikallista murretta. Klassillista kiinaa opetti kotiopettaja Mr. Kung (Fu? Tse?). Se luki ahnaasti, erityisesti isän kiusaxi Charles Dickensin kirjoja, jotka se sen koommin väitti lukeneensa kaikki kerran vuodessa loppuikänsä. (Mikähän kirjailija lie vaikuttanut Helmiin eniten? Kung? Fu? Tse?)
ellauri083.html on line 73: 1920-1933 ne leikki kotia Nankingin yliopiston kampuksella, missä ne kummatkin opetti. Helmi opetti englannin kirjallisuutta (enimmäxeen Dickensia, no ei vaitiskaan) pienessä kirkon ajamassa Nankingin yliopistossa, Ginling Opistossa ja Kansallisessa Keskeisessä yliopistossa. 1920 Taalat saivat tyttären, Carolin, jolla oli fenyyliketonuria. Se on kehitysvammaisuutta aiheuttava perinnöllinen sairaus. Helmin äiti kuoli ja mikä pahempaa sen isä muutti niille asumaan. 1924 ne lähti kiinasta kun luuserilla oli välivuosi, ja Helmi suoritti maisterin Cornellin yliopistossa. 1925 Taalat adoptoivat jonkun terveen Janicen ja palasivat kiinaan syxyllä.
ellauri083.html on line 75: Taalojen vastoinkäymiset huipentuivat 1927 "Nankingin selkkauxeen". Useita länkkäreitä tapettiin Tshiang Kai-Shekin kansalliskaartin ja kommareiden ja kaikenlaisten sotaherrojen välisissä kärhämissä. Isäpappa Absalom vaati taas jäädä paikoilleen kuten boxereiden aikana. Köyhä kiinalaisperhe kuzui ne piileskelemään majaansa. Kotitalo puzattiin putipuhtaaxi. Perhe piileskeli kauhuissaan kokonaisen päivän ennenkuin jenkkien tykkiveneet pelasti ne. Ne matkusti Shanghaihin ja sitten purjehti (siis meni laivalla) Jaappaniin, missä ne oli vuoden, minkä jälkeen ne palasi Nankingiin. Helmin kuuleman mukaan Japanissa oli muitakin kuin militaristeja. Kun se palasi Japanista 1927, se alkoi kirjottaa kynä sauhuten. Se oli hyvissä väleissä kiinalaisten taantumuskirjailijoiden kaa kuten Xu Zhimo and kirjoituskoneen kexijäpelle Lin Yutang. Ne rohkaisi sitä kirjoittamaan rahasta. Se halusi toteuttaa kunnianhimon jonka äiti oli kieltänyt, ja tarvizihan se rahaa jos se jättäisi sen luuserin, jonka lähetyssaarnaaja-asennosta oli koko ajan vähemmän iloa. Carolkin tarvizi ammattiapua. Helmi lähti Statesiin taas 1929 missä Richard J. Walsh bylsi sitä ja julkaisi Helmin kirjan Itä Tuuli: Länsi Tuuli. Walshista tuli myöhemmin siippa ja kiltti apuri Helmille. Nankingiin palattua Helmi pysytteli ullakolla ja kirjoitti Hyvää Puuta.
ellauri083.html on line 171: No hei, ilmeisesti Laxness oli osuuskuntahenkinen ja arvosteli just sitä vittumaista yxityisyrittäjähenkeä jota noi kaksi muuta kakkiaista kannusti. Se oli sodanvastainen joten toi pässinlihan hinnannousu maailmansodan takia sitä varmaan vaan otti päähän. En tiennytkään että Asta tarkoittaa islannissa rakastettua. Sirkkixellä oli vanhusystävä nimeltä Asta, jonka se heitti lopulta ulos kun se ei kunnolla tuulettanut Rauhixessa sänkyvaatteita. No ei, oikeasti Sirkkis oli mustasukkainen kun läski Asta paistoi lettusia kaikille. Olisko Asta voinut saada nimensä tästä kirjasta? Tuskin kuitenkaan tosta laihan miehen terrieristä. Ecemin (turk. 'Kuningattareni') intialainen asuinkaveri on Astha. Se ei ole lihava eikä paista lettusia kaikille.
ellauri083.html on line 190: Vuonna 1929 joku Houteff kirjoitti kirjan nimeltä "Paimenen sauva" ja perusti samannimisen radikaaliryhmän, joka vaati taas välitöntä valmistautumista Jeesuksen paluuseen maan päälle. Houteff kuoli 1955 matkalaukku kädessä talon katolle.
ellauri083.html on line 215: Pst google! Samanniminen kirjakin on olemassa, minnekäs se unohtui? Jos google oisi vanhus en antaisi sille edes vettä vaan tukahduttaisin sen tyynyllä.
ellauri083.html on line 239: Havaiji viisnolla on yhdysvaltalainen Havaijille sijoittuva poliisisarja, joka alkoi CBS-kanavalla 20. syyskuuta 2010. Sarja on uusi versio vuosina 1968–1980 esitetystä televisiosarjasta Hawaii Five-O. Uuden sarjan nimessä on O-kirjaimen sijaan nolla.
ellauri083.html on line 317:
ellauri083.html on line 455: Palasin Riemun pariin ja olen sivulla 728. Parasta kirjassa ovat hörhöt ja niiden sietämättömän elämän kuvaus! Välillä menee slapstickin puolelle. Esim. paksun muijan perse bussin vessan ikkunassa. Lei-kaulaisten tyyppien koiran teurastus jne. Näissä hörhökuvauksissa on kumminkin myös tunnetta (ja myötätuntoa). Tennisakatemian puuhat, varsinkaan pelikuvaukset eivät kiinnosta. Aika ulkokohtaiselta tuntuu myös kanukkijärjestön hommat (siis minusta). Isä Incin leffa byrokraatista, joka yritti ehtiä töihin. Kun pikkupoika kaiken kohelluksen jälkeen kysyy: "Herra... oletteko te Jeesus?" Liikkistä. W ei ole kivestä veistetty.
ellauri083.html on line 461: Sä taas olet termiitti, joka nakertaa kirjailijan ennen lukemista. Ettei vaan tarttis pitää, arvostaa, saati kunnioittaa. Ehei. Varmistat, että kukaan EI ole hyvä kirjailija, koska on tavalla tai toisella paska/vammainen tms. tyyppi. Ei tartte välittää. W:n kuvaus anhedonistista tuntuu sopivan hyvin.
ellauri083.html on line 470: Hyviä kirjailijoita on paljon enemmän kuin hyviä ihmisiä. Oiskohan jopa niin että huonot kirjoittavat paremmin. Ainakin enemmän.
ellauri083.html on line 518: Jonkun amer. lähteen mielestä tää kirja on 'filled with joy'. Ilmeisesti joy sen mielestä kattaa myös hahatuxen läpille ja vahingonilon:
ellauri083.html on line 536: Juolahti mieleen tutkia, miten riemullista toi mirth on Jaakko-kuninkaan kirjassa:
ellauri083.html on line 589: 2. Samuelin kirja 6:15
ellauri083.html on line 592: 1. kuningasten kirja 1:40
ellauri083.html on line 595: 1. aikakirja 15:28
ellauri083.html on line 598: 1. aikakirja 16:27
ellauri083.html on line 601: 2. aikakirja 15:14
ellauri083.html on line 651: Yllättävän vähän hyvässä kirjassa on ylipäänsä riemukasta ilonpitoa, jos nää tosiaan oli kaikki osumat. Käännöxet menee vähän miten sattuu. (Pitäisi kai kazoa mitä jahve oikeasti kynäili alkukielellä.) joy 28, mirth 15, glad 10, rejoicing 7, shout 4. Song and dance jonkun kerran kai. Suomessa riemua on 26, iloa 23. Kun on molempia, toinen voi olla joy ja toinen gladness. Kun saarnaaja ym puhuu happamesti turhasta ilonpidosta, se on aika usein mirth. Sananlaskuissakin tulee itku pitkästä ilosta. Joutavaa ilostelua, hauskanpitoa ilotalossa. Huuto suomentuu riemuxi. Jotain remuamisen sävyä siinä on. Eli summa summarum: riemu lähinnä kovaäänistä remua, aika marginaalisesti edes hauskanpitoa (merrymaking eli mirth, jota Yorick-parka duunasi, keinopaletissa jest, joka on selkeästi pilantekoa.) Kyllä Hotakainen on tässä kalauttanut kirveen kivexeensä pahasti. Varsinaista remuamista on Wallulla aika hinzusti, aika ilotonta vaikka naurattavaakin läpänheittoa sitä enemmän.
ellauri088.html on line 53: (Tästä ois Marvel Comixin Andrew maxanut vaikka mitä - sen unelmat pysähtyneestä auringosta olis toteutuneet. Tai hetkinen, jos ei aika liiku, miten pääsee sitten liha liikkumaan? Pornostillikuvat ei vedä vertoja eläville kuville. Ehkä se voisi plärätä ruutuja nopeasti niinkuin koulukirjan reunaan piirrettyä tikku-ukkoa (tai no tikku-ukkoa ja -akkaa). Ei hizi, eihän pläräämisestäkään tule mitään ellei filmi etene. Taitaa olla pattitilanne.)
ellauri088.html on line 77: Tässäpä koko filkan pointti! Kun Luisa Banx alkaa ymmärtää seizenjalkojen kieltä, se alkaa irottautua ajan kulusta. Se näkee tulevan ja nykyajan samaan aikaan (mistä seuraa kyllä aikamatkaparadoxeja, mutta ne ei kuulu lindkvistin expertiisiin). Hepatopodien kirjakieli on ympyriäistä ja jokaista lausetta kuusaillaan kokonaisuutena, mikä helpottaa ajan hahmotusta epälineaarisena. Tää on kyllä höpöhöpöä. Ei kielen oppimisesta seuraa että näkee tulevaisuuteen, sitä varten pitäs vaihtaa koko aivokoppa pääjalkaiseen, noin vähintään.
ellauri088.html on line 79: Mutta mun uskontahto ei siltikään pirstaloitunut (vaikka kyllä mua usein harmitti, noin ammatillisesti). Chiangin kirjanen ja sen pienoisromanttinen filmatisointi pysyi mulla kasassa, ja tarinan sisästä kaikki näytti järkeenkäyvältä. Loppuviimexihän se on vaan fiktiota, kai.
ellauri088.html on line 117: Hyvin toimeentuleva tukholmalaisvanhusmies marisee isossa lukaalissaan, se on yxin ja yxinäinen, kurjaliston kuningas. Välillä se lojuu valtavassa olohuoneesssa valtavan telkan edessä tohvelit jalassa seinänkokoinen kirjahylly taustana. Välillä se lojuu väljässä makuuhuoneessa 10K kruunun Hästens-sängyssä ja kääntää ikävystyneenä moottorisänkyvipua. Välillä se vänisee vanhusystävilleen Watsapissa, Facebookissa ja Zoomissa. Mutta ei se ole sama! Nyt tekis tosiaankin mieli jo jotakuta tafsata!
ellauri088.html on line 263: Sittemmin olen palannut alkuperäiseen 9v. uskonpuutteeseen enkä usko että kukaan tietää yhtään paremmin kuin mä. Mikä ei tarkoita että mä tiedän yhtään paremmin kuin ne. Kaikki ollaan yhtä pihalla kuin lintulauta, jolla lintuset käyvät kevään edetessä enenevän laiskasti. Ne ei tarvi enää luottoa. Mitä enemmän kirjallisuutta luen sitä varmemmaxi tulen, ettei kirjailijoillakaan ole enempää kuin noi kolme sanottavaa: EAT! FUCK! KILL!. Mitä siihen lisätään on pahasta. Tää on kaikki aivan vitun yxinkertaista. Yxinkertaiset apinat mutustelee banaania ja möläjää toisilleen puun latvoista. Kokoontuu tiimeixi harkizemaan termiitixi rupeamista.
ellauri088.html on line 301: Kielenhuollossa Kettunen edusti usein vapaamielisempää kantaa kuin Hakulinen ja E. A. Saarimaa, jonka oppaan Hyvää ja huonoa suomea eräänlaiseksi vastapainoksi Kettunen kirjoitti oman opaskirjansa Hyvää vapaata suomea. Tämä asia tullaan selvittää, kirjoitti tänään Herlinin Sanomat.
ellauri088.html on line 310: Tieteellisen uransa vastapainoksi Lauri Kettunen harrasti kaunokirjallisuutta. Hän kirjoitti proosaa, runoutta ja näytelmiä. Osa Kettusen kaunokirjallisesta tuotannosta julkaistiin salanimellä Toivo Hovi. Kettunen käänsi suomeksi virolaisen Bernard Kangaroon runoja ja kirjoitti itse viroksi runokokoelmat Südame sillad (1960) ja Muna seisab (1965). Hän oli myös teosofian kannattaja.
ellauri088.html on line 314: Mä lueskelin sitä Rikhardinkadun kirjaston lastenosastossa.
ellauri088.html on line 318: Toimiessaan seuran kielitieteellisen valiokunnan sihteerinä vuosina 1899–1916 hän johti aineiston käräyttämistä kansankielen sanakirjaa varten, minkä työn pohjalta syntyi vuosikymmeniä myöhemmin Suomen murteiden sanakirja, joka lienee kesken vieläkin.
ellauri088.html on line 369: Osasyyllisenä Arvosen menestymiseen on varmastikin ahkera opiskelu ja innokas oman toiminnan systemaattinen parantaminen. Vaikka vapaa-aika sulautuu sujuvasti yhteen työn kanssa, hän järjestää itselleen aikaa lukemiseen. ”Luen kirjan per viikko. Perustietoni karttuu sieltä kirjoista ja niiden avulla usein myös kertaan perusasioita. Esimerkiksi Kiyosakin Rich Dad Poor Dad -kirjan olen lukenut aika monta kertaa ja sieltä löytyy joka kerta jotain uutta. Ammattilaiset palvovat perusasioita. Ei tämä vaikeaa ole. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä on tosi simppeliä hommaa. Otat muilta vielä tyhmemmiltä ja panet omaan taskuun, siinä se. Kertaan tän Kiyosakin kirjasta vähintään kerran viikossa.”
ellauri088.html on line 371: Arvonen siis lukee 52 kirjaa vuodessa, joten muitakin kuin asuntosijoittamiseen keskittyviä kirjoja varmasti tulee luettua. ”Kyllä. Kunhan se on faktaa, niin luen. Vaihtoehtoistakin saa olla joukossa, siitä oppii empatiaa. Luen paljon bisnekseen ja sijoittamiseen keskittyviä kirjoja. Myös arvoihin sopivia myyntikirjoja tulee luettua. Yritän poimia kirjoista sellaisia juttuja, jotka sopivat omaan työhöni ja arvomaailmaani. Suurin osa myyntikirjoista on sellaista epäeettistä luukuttamista. Toki nekin ovat ihan hyviä juttuja, mutta aika vaikeita. En vielä tajua ihan kaikkea."
ellauri088.html on line 392: Seuraavaksi ohjelmassa on suihku ja "meditointisessio", joka kestää 20 minuuttia, jonka jälkeen Arvonen ehtii vielä lukaista kirjaa vessassa. Tänään on luvussa Juhana Torkin Tarinan Valta. Ennen töihin lähtöä on vielä aamupalan vuoro. Luvassa on riisiproteiinia ja kuusi keitettyä kananmunaa. Aamumunaa riittää. Pysy kovana.
ellauri088.html on line 416: - Luin sellaiset kirjat kuin The Miracle Morning ja Rich Dad Poor Dad. Tein uudenvuodenlupauksen, että ryhdyn heräämään aikaisin ja alan elämään eri lailla. Sitten tajusin, että se on ihan kusetusta sellainen, että aloittaa uudenvuodenpäivänä. Päätin aloittaa heti.
ellauri088.html on line 528: Valloittaako ihminen avaruuden? kysyi 1961 ruozalainen Carl-Jokan Clemedson Otavan kompassikirjasarjassas. Ei valloittanut.
ellauri088.html on line 535: Bobin isän mielikirja oli Jerome K. Oliverin "Kolme miestä veneessä (ja koira)" vuodelta 1889. Siitä kertoo seuraava paasaus.
ellauri088.html on line 595: Viktoriaanista läppäkeppiä. Heinleinin opetus on tässä: A man almost always gets what he wants if he wants it badly enough. Kolme stoogea eivät riittävästi halunneet ananasta purkista. Bob lainasi ton kynäveizi-insidentin Have spacesuit-kirjan esipuberteettiseen Kip/Peewee kohtauxeen.
ellauri088.html on line 597: Klapkan kirjan pitkäveteisyys selittyy sillä että se julkaistiin jatkokertomuxena. Noi George ja Harris oli sen oikeita kamuja, mutta veneretki oli oikeasti sen hanimuun. Jeromen teutonofobiaa edustaa myös seuraava hauska tarina:
ellauri089.html on line 53: Bobin isä ja isoveli oli samannimiset, Rex Ivar sr ja jr. Iskä oli kauppa-apulainen v. 1900 ja myöhemmin kassa, kirjanpitäjä ja farmikalujen kiertokauppias. Sotiminen loppui Bobin sukuhaaran osalta Vietnamiin, jota Bob kannatti penkkiurhona ja tuki vielä kuvitteellisesti Vietnamin veteraaneja niteessä Glory Road. Heinleinit olivat siistejä mutta koleerisia sakemanneja. Bobin roistotkin ovat paizi muuten moraalittomia myös hirmu epäsiistejä. Insult upon injury.
ellauri089.html on line 191: On se kumma miten just nää samat mätämäisyydet toistuu miehekkäästä mieskirjailijasta toiseen. On jotenkin pakko. Sellasta Timo Airaxisen essentialismia. Kaikissa Heinleinin henkilöissä on pieni Bob sisällä. Wormfacet mukaanlukien.
ellauri090.html on line 78: [14.3. 10.19] Bo Egov: Ennen kaikkea se vaikuttaa aika kiltiltä, mikä on kirjailijoissa tuiki harvinaista.
ellauri090.html on line 80: [14.3. 10.21] Bo Egov: Carolina oli sitä 3v vanhempi. Sen viimeisessä kirjassa on sonetti À Carolina.
ellauri090.html on line 82: [14.3. 10.29] paul: Ei ollut innostunut kapitalismista. Hän oli enemmänkin journalisti kuin kirjailija eläessään. Perusti Brasilian academy of letters kirjallisuusakatemian. 2002 Paolo Coelho valittiin sinne myös mikä ärsytti monia 😂
ellauri090.html on line 135: Hetkinen eihän tässä ollut mitään päätä eikä häntää, paizi sen Quincas Borba-koiran, ellei se ollut hännätön. Rubião ainakin oli aivan päätön, ja tää tarinakin aika moraaliton. Siis siinä mielessä, ettei siinä ollut nähtävästi mitään opetusta. Ellei sitten tää jenkkien tiivistelmä olisi ollut siivilöinyt kirjan pointtia jotenkin säädyttömänä huolellisesti pois. Vittu ei auta, kai se pitää sitten ize lukea.
ellauri090.html on line 137: Joo hizi, heti ekassa kappaleessa sanotaan että R. oli ollut professori, ja oli nyt kapitalisti. Tää oli kylmän rauhallisesti puzattu pois tiivistelmästä! Hemmetin jenkkilurjuxet! Ne on puzanneet kirjasta sen koko sanoman! Jäi vaan tollasia Kauniit ja Rohkeat-tyyppisiä juonipaljastuxia. Kirjassa kerrotaan miten viattomasta professorista ison perinnön kautta rappeutui kapitalisti, ja se tuli sitten muutenkin hulluxi. Koirakin kuoli. Toi "fictional Humanitist philosophy" ei ole muuta kuin talousliberalismia.
ellauri090.html on line 162: Entisesti Roope oli kirjaimellisesti nakupelle, niinkuin sen ankallinen kaimakin on sarjakuvissa, vyötäröstä alaspäin. Päässä kuitenkin silinterihattu ja suissat, ja räpylöissä damaskit. Ankat ovat alastomia ilman paitaa; uimarannalla niiden on laitettava jalkaan housut, joissa on reikä pyrstölle.
ellauri090.html on line 276: Tää oli niin lapsellista mussutusta että meni pakosti parodian puolelle. Näkyyhän siitä vähän millaiset roolit oli paljaalla runoilijalla ja sen kirjaa pitelevällä muusalla. Muut runot Kotelossa vaikuttaa vähän sormiharjotuxilta missä nuori Roope koittaa matkia milloin mitäkin kuuluisampaa runoseppoa. Kovin omaperäsiä ne ei ole. Roope ei ollut kotelon parhaiten teroitettu kynä. Jopa värssyt Korinalle (joka oli kai joku Karoliinan edeltäjä) on eri puisevia. Se você pagou por esse livro VOCÊ FOI ROUBADO!
ellauri092.html on line 299: HEI HUOM! Tää "mark and avoid" porukka on vanhoja tuttuja suoraan Wilhon kirjahyllystä! Erityisesti Hudson Taylor ja Watchman Nee soittaa kelloa. Nyt taisi löytyä se bonanza! Wilho ja muut pentekostaalit on kontinuativisteja, eivätkä siis kessationisteja. Watchman Neestä tulee aina mieleen Nestori Nestori Nepikkalan Nee, kyylällä tyttöjä hurmailee. Pezkulla oli muovikani nimeltä Nestori, jolle oli tämmöinen laulu.
ellauri092.html on line 373: Krohn ham (3x) King Kong J. C., me vedettiin norjaa puhuen tost noin vaan. Suomensin sen johkin viisukirjaan. Kristianiassa näin Ibsenin Hallonbladin Liisan kanssa ryyppäämässä kantakapakassa. Siis me tytöt nähtiin, Ibsen ryyppäsi. Ei siinä ollut mitään turhaa tunteilemista.
ellauri092.html on line 375: Yliopiston pyöröovissa yhdyttiin iloisesti jälleen. Ei vaitiskaan, nyt muistan väärin, eihän Porsua vielä ollutkaan. Oskar Heikel vittuili kun porukoista ei löydy vapaaehtoisia pakanalähettejä (no izekin se kantaa vaan joulukuusen latvapäätä). Kekäs on tää Oskar Heikel ja mitä sukua se on Katri Valan miehelle, vasemmistoradikaali Armas Heikelille ja sille sanakirjahepulle?
ellauri092.html on line 384: Ivar August Heikel (1861–1952) oli O. I. Heikelin veli joka teki sen latinan sanakirjan. Se kuoli 2vk ennenkuin mä synnyin. Tutustuttiin vaan kirjallisesti. Ivar oli Helsingin yliopiston klassisen kreikan kielen ja kirjallisuuden professori, joka toimi myös Helsingin yliopiston rehtorina. Ivar kirjoitti kirjan sosialismista 1906. Huu! Ivarin tiedot on Kuka Kukin On-kirjasta, jonka toimitti L.A.P. Poijärvi. Tämmösiä hyväveliseuroja: Otavan tietosanakirjan täydennysosien toimittajissa on mun sukulainen Hjalmar, Rafu Koskimies, Poizu, Heikki Waris (jonka pikkuserkku Klaus Waris hommas Callelle ensin professuurin ja sizen sinekyyrin Sitrasta), Kimmo Koskenniemen isä-Matti, ja Hellan langonpoika Jaakko. Ilmari ja Toini oli serkuxet.
ellauri092.html on line 387: kirja-1958.jpg/375px-Iso-tietosanakirja-1958.jpg" />
ellauri092.html on line 389: Ison tietosanakirjan täydennysosien toimituskunta. Vasemmalta Hjalmar Brotherus, Reino Oittinen, Niilo J. Toivonen, Rafael Koskimies, L. Arvi P. Poijärvi, Heikki Waris, Matti Koskenniemi, Jaakko Wuolijoki ja Ilmari Havu.
ellauri092.html on line 393: Vasemmistoradikaali Armaxesta Heikelit muikenee kuin vaarit kai yhteisestä sopimuxesta. Se oli mätämuna, jokaisessa suvussa on sellainen, ellei useita. Tai hei, löytyy siitä jotain sukusomesta. Se on O. I:n vaasalaisen pappisveljen Joel August Heikelin tuhlaajapojan Gunnar Gabrielin poka, joka (siis Gunnar) kuoli Helsingissä 38-vuotiaana espanjantautiin 1919. Jostain syystä se (siis Armas) on syntynyt jenkeissä. Ei kai Gunnar saanut tartuntaa työväenaattesta rapakon takana? Senkö tautta Armaxesta tuli punikki? Sen äiti, urkurintytär Hanna Victoria Gullstrand Skånesta kuoli varmaan samaan espanjantautiin 1919, mutta Vaasassa. Armas ressukka jäi täysorvoxi 12-vuotiaana. Se syö miestä kyllä, mixei naistakin. Armaxesta voisi olla lisää työväenkirjastossa. Se oli kemisti.
ellauri092.html on line 450: Kaarle Krohnin veli oli säveltäjä ja musiikintutkija Ilmari Krohn ja sisaria kirjailijat Helmi Krohn ja Aino Kallas.
ellauri092.html on line 463: Kurki-Suonion harrastukset suuntautuivat musiikkiin, hymnologiaan (hän tutki virsitekstejä ja sävelmiä), historiaan, raittius- ja heimoasiaan. Ja kai naisasiaan, kerze oli naispappeuskomitean jäsen? No ei: Tunnustuksellisen ja raamatullisen näkökannan puheenvuoroja sisältävät prof. Heikki Koskenniemen kirjanen ”Vedenjakajalla naispappeuskysymyksessä”, v:n 1958 kirkolliskokouksen asettaman komitean mietinnön 2. eriävä mielipide, jonka on esittänyt teol. tri Erkki Kurki-Suonio.
ellauri092.html on line 486: Tuulilasi-lehden päätoimittaja, korttipelikirjailija, kääntäjä ja maanviljelijä Ilmo Kurki-Suonio kuoli syöpään 18. kesäkuuta 2007 Uudessakaupungissa. Hän oli 76-vuotias, syntynyt 10. elokuuta 1930 Viipurissa.
ellauri092.html on line 536: Hänen isänsä Sven Krohn toimi Turun yliopiston filosofian professorina. Krohnilla on neljä lasta ensimmäisestä avioliitostaan Leena A. Krohnin (o.s. Salo) kanssa, joista tunnetuimpia ovat Elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn, helsinkiläinen kunnallispoliitikko Minerva Krohn ja teatteriohjaaja-näytelmäkirjailija Katja Krohn. Kai Krohnin serkkuja ovat muiden muassa kirjailijat Aarni Krohn, Leena Krohn ja Tiina Krohn, näyttelijä Heidi Krohn ja kuvataiteilija Inari Krohn.
ellauri092.html on line 541: Katja Krohn (s. 1. marraskuuta 1966 Helsinki) on suomalainen teatteriohjaaja ja näytelmäkirjailija.
ellauri092.html on line 542: Näytelmillä Iso paha susi ja Sotta Pyttynen hän nousi eniten esitettyjen suomalaisten nykykirjailijoiden joukkoon.
ellauri093.html on line 148: "Watchman" Nee (kiin. 倪柝聲, 4. marraskuuta 1903 Shantou, Kiina – 30. toukokuuta 1972 Anhuin provinssi, Kiinan kansantasavalta) oli kiinalainen kristitty julistaja ja kirjailija. Hänet pidätettiin vuonna 1952, ja hän eli loppuelämänsä vankilassa. Se oli köyhä ritari joka sanoi Nii.
ellauri093.html on line 349: Hiljan haukotuttavan "päiväkirjan" moteista on yxi hakattu. Krooh pipi-pyy. Vuonna 49 jolloin se kynää pureskellen "piirsi" tän, talitintti vielä sanoi Ritva-koivussa titi-tyy. Nyttemmin ne vaan twiittailee. Tänään käytiin ostamassa Itixen XXL:stä kiikari että nähdään lukea niiden twiittejä. En tiedä viizinkö kommentoida Hiljan päiväkirjan loppulehtiä yhtä tarkasti. Saapas näkee.
ellauri093.html on line 384: Kolmisoinnun kirjanpainajan K.F. Puromiehen kirjapainon osti 60-luvulla Aatos Erkon Sanoma. Kukas painoi Wilhon Voitto-Sanomat? Kuvaavaa on, että lehdessä ei erityisemmin määritellä julkaisutahoa. Kari raihnastui, sai silmäpaon ja 1917 ei joulukorttiin tullut enää vastausta. Vanha pastori nukkui pois 67v ikäisenä kapinavuotena.
ellauri093.html on line 408: Erottuaan Lahden Metodistikirkon palveluksesta Armas I. Halonen lähti helluntaiystävien kannattamana Intiaan 30-luvun lopussa ja perusti sittemmin orpokodin, joka toimii edelleen ja on laajentunut. Hän on kirjoittanut kokemuksensa mm. sodanaikaisilta intialaisilta keskitysleireiltä kirjaksi: Armas I. Halonen 1968: Intia kutsuu. Voitto-Sanoma.
ellauri093.html on line 422:
ellauri093.html on line 437: Ilmo Launis jalostaa roskaa, raportoi Ilse Rautio Ilmon jäätyä eläkkeelle kappalaisen hommasta lokakuussa 1982. Töölön seurakunnan pastori ei tuhlaa aikaa turhiin muodollisuuxiin. Hän kiskaisee ovesta sisään ja alkaa suoraan: On muutama asia jonka haluaisin sanoa. Ja sanoo ne. Kukapa ei muistaisi mummolan kirjahyllystä Ilmon valokuvakirjaa Vapahtajan jalanjälkiä. Ilmo ei usko kreationismiin, jeesuxenkin fossiiliset jalanjäljet ovat pitkän evoluution tulos. Ilmo launis sanoo: Olen löytänyt elämän onnen. Se on polkupyörä. Hyvä Ilmo.
ellauri093.html on line 507: Verlainesta on Pellissierin paasaus albumissa 33. Sehän oli Rimbaudin petikaveri, kuten selviää Rimbaud-paasauxesta albumissa 49. Verlainen runo Chanson d´autumne ei ollut vain liittoutuneiden koodisana, vaan sitä siteerasi ulkomuistista Julia Carlsonin oloinen Paula Beer, joka esitti mainiosti saxalaista Annaa elokuvassa Frantz. Pierre Niney oli aivan Maxin näköinen. Leffa oli coveri Lubitschin vanhemmasta leffasta, joka perustui Maurice Rostandinkirjaan vuodelta 1925 L'homme que j'ai tué. Se oli erinomaisen hyvä ohjelma, siit mie pidin. Vanhanaikainen juonileffa, jossa ei käynyt hyvin vaikka ei vallan huonostikaan. Hautausmaalla puut humisivat kohtalokkaasti.
ellauri093.html on line 524: Kukas kirjaston aulasta kenkäparin?
ellauri093.html on line 635: Dick oli pieni ja paxu ja sillä oli "tavallinen" naama. Ei hän ole mikään liturgi, ajattelin - näyttämättä pettymystäni. Hänen noustuansa saarnatuoliin ensi vaikutelma oli sama kuin korinttolaisilla Paavalin könytessä saippualaatikolle: hänen kirjeensä ovat mahtavat, mutta hänen ruumiillinen esiintymisensä on heikkoa ja hänen puheensa mitätöntä. Puhe oli hljaista, vähän kangertelevaa, sisällys hyvin simppeliä. Paavali vastasi korinttolaisten kritiikkiin: Puheeni ja saarnani ei ole kiehtovia viisauden sanoja, vaan hengen haban pullistelua. Dick käytti yhtä lapsellisia vertauxia kuin Jeppe ize. Dickin kirja "Jumalan virta päällä" on ehkä monelle tuttu suomennoxestani. Eikö? Sitä on vielä saatavissa minulta tai Dickiltä.
ellauri093.html on line 687: Iloisena yllätyxenä laulettiin aamumuonan yhteydessä taas virsiä ja luettiin luku tai useampia vanhasta ja uudesta testamentista, samalla tavalla kuin illallakin lyhyine :) selityxineen. Sen jälkeen pastori luki seinäkalenterista päivän salasanan, johon jokaisen läsnäolijan tuli ulkomuistista liittää joku tunnari, mainiten samalla kyseessä olevan raamatunkirjan luvun ja jakeen. Lopuxi siirryttiin armoistuimen eteen, josta siunaus seurasi suojaavien siipien lailla päivän askareisiin.
ellauri093.html on line 701: No oli mulla muitakin onkipaikkoja. Taidehallin edusta oli vakipaikkani afrikkalaisten kulkiessa ostoxilla. Kävin myös siionistikirjakaupasta hakemassa opaskirjallisuutta ja rainakuvia, eikä suinkaan merimieslähetys, edellisten Hampurin matkojen vetonaula, ollut unohtunut. Siitä jo pastori Kunilakin piti huolen. Väsymättä hän avasi mulle varustuxensa.
ellauri093.html on line 752: (Jönsyltä:) Pidin 14-vuotiaana alkurukouksen Suomen ekumeenisen seuran kokouksessa ja puhuja oli Pelastusarmeijasta (joka toimii yhdessä kristillisten kirkkojen kanssa). Vanha mies, ehkä tämän isä. Ostin uudelleen P-E:n hartauskirjan Hänen nimensä vuodelta 1962. Sen alussa korostetaan M. Magdalenan läheistä suhdetta Jesseen kun sanoi tälle Emmauksen tiellä tai mikä se nyt oli että rabbuuni. Mun ope. Eri suhde kun taulussa, missä se vinoilee vaan Gallénille. NNKY:n perusti Suomessa Ottilia Stenbäck Minna Krohn (Juliuksen toinen vaimo ja leski) ja Louise af F. Aune Krohn, Minnan tytär, Aino Kallaxen sisko, veti NNKY:n kuoroa, jossa oli myös Tiinan tulevan romaanin mukaan Niilon isotäti Matilda. Aune muutti isän kuoltua Parolaan, jossa asui naisen kanssa (myös romaanissa). ellauri093.html on line 761: Siellä ainakin Hilja kuuli koko tunnustuxesta eka kertaa. Hizi en mäkään ollut oikeen tajunnut mistä siinä oli kyse, eihän se ole mikään uskontunnustus vaan luterilaisuuden pelikirja. Hauskimpia ovat:
ellauri093.html on line 837: Kaarle (24. helmikuuta 1500 Gent, Flanderi – 21. syyskuuta 1558 Yusten luostari, Espanja) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsija Kaarle V vuosina 1519–1556. Hän oli myös Espanjan kuningas 1516–1556 nimellä Kaarle I (Espanjassa ja Latinalaisessa Amerikassa hänet tunnettiin nimillä Carlos Quinto ja Carlos V). Kaarle kuului Habsburgien sukuun mikä on naamasta päätellen ilmeistä. Hänen isänsä oli Burgundin arkkiherttua Filip Komea ja äitinsä Johanna Mielipuoli, hermostollisten vaikeuksiensa takia. Kaarlen kehitys oli hidasta ja muutenkin hän vaikutti sopimattomalta hallitsemaan mitään, edes sfinkteriä. Koska hän myös oli sulkeutunut ja vähäpuheinen, hänen oli hankala luoda tarpeellisia suhteita hovissa. Ehkä se kärsi lukivaikeuxista kun se oli niin valovoimainen. Kiva sille että uskontunnustus tuli äänikirjana. Kaarlen äidinkieli oli ranska. Hänen on kerrottu sanoneen: ”Minä puhun espanjaa Jumalalle, italiaa naisille, ranskaa miehille ja saksaa hevoselleni”. Ellei se ollut Fredrik Suuri, josta mulla on myös paasaus. Ehkä ne sanoi molemmat, on se niin hyvä setämiesläppä.
ellauri093.html on line 841: Philipp Melanchthon laati vuonna 1540 Augsburgin tunnustuksesta muutetun version (confessio variata), joka eroaa muun muassa ehtoollisteologian osalta vuoden 1530 versiosta. Alkuperäiset syyt muutoksiin olivat katolilaisiin liittyvien erojen selventäminen, mutta erityisesti muutokset ehtoollisartikkelissa lähentelivät reformoitujen kantoja. Vuonna 1580 Yksimielisyyden kirjaan hyväksyttiin nimenomaisesti ensimmäisen painoksen muuttumaton teksti eli Confessio Augustana invariata. Päivi Räsänen ja Timo Soini kirjoittivat sittemmin Melanchtonille kumpikin vastineen, mutta niitä ei ole voitu julkaista, liian paljon rumia sanoja.
ellauri093.html on line 855: Luterilainen maailmanliitto edellyttää jäsenkirkoiltaan Raamatun hyväksymistä ainoana opin ja elämän lähteenä, minkä lisäksi se näkee kolme ekumeenista uskontunnustusta sekä Tunnustuskirjat, erityisesti muuttamattoman Augsburgin tunnustuksen sekä Lutherin Vähän katekismuksen puhtaina Raamatun opin selityksinä.
ellauri093.html on line 857: Toinen luterilainen kattojärjestö, Kansainvälinen luterilainen neuvosto, puolestaan tunnustuspohjassaan sitoutuu ehdottomasti Raamattuun inspiroituna ja erehtymättömänä Jumalan sanana sekä Tunnustuskirjoihin sen oikeana ja luotettavana selityksenä, nostamatta Augsburgin tunnustusta tai muutakaan yksittäistä kirjaa mitenkään erityisasemaan.
ellauri093.html on line 859: Kolmas luterilaisten kirkkojen kattojärjestö, Tunnustuksellinen evankelis-luterilainen konferenssi ilmoittaa tunnustuksensa pohjaksi paitsi sana-inspiroidun ja erehtymättömän Raamatun, myös vuoden 1580 Yksimielisyyden kirjaan kootut Tunnustuskirjat, ei sikäli kuin, vaan koska ne opettavat opin Raamatun mukaisesti. Hekään eivät nosta mitään Tunnustuskirjoista merkityksessä muitten yläpuolelle. Voi hemmetti, eihän tästä tule lasta eikä paskaakaan. Luteraanit eivät tiedä izekään mihin uskovat. Jumalalla on varmaan ihan pää pyörällä.
ellauri093.html on line 879: Dick ei innostunut juutalaisten omista seurakunnista. Parempi että sakemannit johtavat. Tai mixei suomalaisetkin, warum nicht. Kyllä sellaisia tulee, mutta vasta jeesuxen toistamiseen tultua. Eli kun lipputangot kukkivat, ne on jo nupulla. Niin uskoivat Dolmenit, mutta Hilja oli epäilevällä kannalla. Silloin mieheni siirtyi niittokoneen ääreen. Eikun soittokoneen. Se veti keskustelun päätteexi schlaagerin "Joudu jo Jeesus" (tai sama saxaxi). Olikohan se tää? Es harrt die Braut so lange schon - kuulostaa Hiljalta. Sinua Kristus odottaa, virsi 11 uudessa virsikirjassa.
ellauri093.html on line 884: Dora Rappard 1875. Suom. Martti Ruuth 1903. Virsikirjaan 1938. | Sävelmä: Englannissa n. 1535.
ellauri094.html on line 200: Vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan Etymological Dictionary of the Sumerian language Parpola esittää, että sumerin kieli kuuluisi uralilaisiin kieliin ja olisi siten myös suomen sukulaiskieli.
ellauri094.html on line 201: Simo Parpolan kirja hämmentää. Onko sumeri sukukielemme? Assyriologin teoria kääntäisi suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen päälaelleen, kirjoittaa Suvi Ahola tänään (HS 16.7). Yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson uskoo uuteen teoriaan, ollen Simon henk.koht. hyvä ystävä. Valtaosa uralilaisten kielten tutkijoista ei usko ensinkään. Mikä on vaan lisäkimmoke (LOL: Kimmoke!) Rauhalle. Simo hehkuttaa:
ellauri095.html on line 113: John Addington Symonds, who was one of the first to take up the term Uranian in the English language, was a student of Benjamin Jowett and was very familiar with the Symposium. Platonisten homopentujen käsikirja.
ellauri095.html on line 394: Rossetti oli italialaisten ulkomaalaisten toinen lapsi ja vanhin poika. Hänen isänsä Gabriele Rossetti oli Dante-tutkija, joka oli karkotettu Napolista räävittömän runouden kirjoittamisesta Napolin vuoden 1819 perustuslain tukemiseksi. Rossettin äiti oli kouluttautunut kasvatusneuvottelijaksi ja valvoi lastensa varhaiskasvatusta. Harvat viktoriaaniset perheet olivat yhtä lahjakkaita kuin Rossettis: vanhin lapsi, Maria Rossetti, julkaisi A Shadow of Dante (1871) ja hänestä tuli anglikaaninen nunna; William Michael Rossetti oli yhdessä veljensä kanssa Pre-Raphaelite Brotherhoodin aktiivinen jäsen ja hänestä tuli toimittaja, kirjainten mies ja muistelija; nuorimmasta, Christina Georgina Rossetista, tuli tärkeä ja vaikutusvaltainen lyyrinen runoilija.
ellauri095.html on line 396: Lapsena Dante Gabriel Rossetti alkoi taidemaalarixi ja kuvitti kirjallisia aiheita varhaisissa piirustuksissaan. Häntä opetettiin kotona saksaksi ja hän luki saxaxi Raamattua, Shakespearea, Goethen Faustia, Arabian yötä, Dickensiä sekä Sir Walter Scottin ja Lord Byronin runoutta. Päättyään koulusta hän opiskeli historiallisen taidemaalari Ford Madox Brownin luona, josta tuli myöhemmin hänen lähin elinikäinen ystävänsä. Hän jatkoi myös hämärämiesten runouden lukemista – Poe, Shelley, Coleridge, Blake, Keats, Browning ja Tennyson - ja aloitti vuonna 1845 käännökset italialaisesta ja saksalaisesta keskiaikaisesta runoudesta. Vuosina 1847 ja 1848 Rossetti aloitti useita tärkeitä varhaisia runoja - Siskoni uni, Siunattu Damozel, Morsiamen alkusoitto, Marian muotokuvasta, Ave, Jenny, Dante Veronassa, Viimeinen tunnustus ja useita sonetteja, joissa hänestä tuli lopulta oikea asiantuntija.
ellauri095.html on line 400: Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa.(1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 423: Rossetti tuli hyvin juttuun nuorten miesten, enimmäkseen maalareiden, kanssa, jotka jakavat kiinnostuksen nykyrunouteen ja vastustivat tiettyjä vanhentuneita nykyaikaisen akatemiataiteen käytäntöjä. Yleisesti ottaen Prerafaeliittien veljeskunta pyrki tuomaan uusia teemavakavuuden, korkean värin ja yksityiskohtien huomion muotoja silloiseen brittiläiseen nykytaiteeseen. Ryhmään kuului John Everett Millais, sen taitavin maalari ja tuleva Royal Academyn presidentti; William Holman Hunt; Thomas Woolner; Frederic Stephens; ja William Michael Rossetti, joka PRB:n sihteerinä piti toimintapäiväkirjaa ja toimitti sen aikakauslehden, Germ, kuutta numeroa (1850). Ryhmän yhteistyökumppaneita olivat vanhempi taidemaalari Ford Madox Brown, taidemaalari ja runoilija William Bell Scott, runoilija Coventry Patmore ja Christina Rossetti, joiden runoista kuusi ilmestyi Germissä.
ellauri095.html on line 425: Prerafaeliittiveljekset tarjosivat toisilleen kumppanuutta, kritiikkiä ja rohkaisua uransa varhaisessa vaiheessa ja puolustivat toisiaan alkuperäistä julkista vihamielisyyttä vastaan. Dante Gabriel Rossetti muokkasi ryhmän kirjallista makua, painosti Germin perustamista ja julkaisi siinä useita runoja, mukaan lukien Siskoni uni. Hän osallistui myös allegoriseen proosatarinaan Käsi ja sielu, jossa 1200-luvulla eläneen italialaisen taidemaalarin Chiaro dell´Erman luona vierailee hänen sieluaan edustava nainen, joka kertoo hänelle: Maalaa minut näin sellaisena kuin olen... niin sielusi (juujuu, sun sielu, ei toki mun) seisoo aina edessäsi” – varhainen vihje Rossettin myöhemmästä taiteellisesta kiinnostuksesta unenomaisiin, voimakkaasti tyyliteltyihin naishahmoihin.
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri095.html on line 475: Tosta Savonarolasta oli vähän japitusta Pico della Mirandolan kohdalla, albumissa 54. Se vaikutti aika konnamaiselta, tai joltain terroristilta. Poltti kirjoja kuin Paludan ym. ruozalaiset, mistä ei pidä edes Hoblan matukolumnisti Peter Fakir sveduista. Sitä harmittaa ettei enää voi selata tylsissä bileissä isäntien kirjahyllyä ja salaa fnissata. Hyllyt ovat tyhjinä tai niissä on vain yxinäinen ananas tai banaani. Mamma anna ananasta, sanoi ruozalainen jo talvisodan aikana.
ellauri095.html on line 538: Is cliff, and wood, and foaming waterfall; luonnon kirjaa puun kallion ja vantaankosken kohdalta;
ellauri095.html on line 587: (Jönsyltä:) Kerran sanoin Heikki Räisäselle kirjaston eteisessä että mitäs jos evankelistat oli Jeesuksen lihallisia poikia. Se sai kuin sähköiskun. Mistä sä ton olet saanut? Itse keksin. No siitä ei voi saada mitään tietoa. Matteus asiallinen lätisijä, Markus autisti, vähän, Luukas lääkäriksi opiskellut ja Johannes, Patmoksen kotka ehkä Maria Magdalenan vähän isänsä tapaan sekopäinen, avioton poika.
ellauri096.html on line 355:
ellauri096.html on line 368: Augustinuksella oli myös merkittäviä perusteluja kristillisten arvojen levittämiselle maan päällä. Vaikka hänellä olikin teologisena filosofina hyvä tarkoitus, hänen kirjoituksiaan ja niiden tulkintoja on myöhemmin käytetty etsittäessä syytä ja oikeutusta ristiretkille, noitavainoille ja kirjarovioille. Erityisesti donatolaiskiistassa Augustinus asettui kannattamaan valtiovallan puuttumista uskonnollisten kiistojen ratkaisuun.
ellauri096.html on line 374: Augustinus omaksui Cicerolta ideaalin, jonka mukaan tosi viisaus saavutetaan laaja-alaisella filosofisella ja tieteellisellä työllä. Hän katsoi, että Raamatun tekstiä ei pidä tulkita kirjaimellisesti, mikäli se on ristiriidassa tieteen ja Jumalan antaman ihmisjärjen kanssa. Teoksessaan De Genesi ad Litteram ("Genesiksen kirjaimellisesta tulkinnasta", 408) hän kirjoitti:
ellauri096.html on line 378: [...] jos kukaan, joka ei ymmärrä jumalallisen kaunopuheisuuden sävellajia, löytää jotain näistä asioista [fyysistä kaikkeutta koskien] kirjoistamme, tai kuulee samaa noista kirjoista, niin että se vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen omien järjellisten kykyjensä havaintojen kanssa, antakaa hänen tietää, että nämä muut asiat eivät ole millään tavalla tarpeellisia kirjoitusten antamien varoitusten, kertomusten tai ennustusten kannalta. Lyhyesti, on sanottava että kirjailijamme tiesivät totuuden taivaista, mutta ei ollut heidän kauttaan puhuneen Jumalan Hengen tarkoituksena opettaa ihmisille mitään mikä ei olisi hyödyksi heidän pelastukselleen.
ellauri096.html on line 386: Teoksessa De Genesi ad Litteram Augustinus esitti, että Jumala loi kaiken maailmankaikkeudessa olevan samanaikaisesti, ei kuudessa kalenteripäivässä niin kuin Genesiksen suora luenta vaatisi. Hän esittää, että Genesiksen esittämällä kuuden luomispäivän rakenteella on ennemmin hengellinen kuin luonnontieteellinen merkitys, eikä tämä luenta ole yhtään vähemmän kirjaimellisempi. Augustinus ei myöskään katsonut, että syntiinlankeemus olisi aikaansaanut fyysisiä muutoksia kaikkeudessa ja esitti jopa, että Aadamin ja Eevan ruumiit oli luotu kuolevaisiksi jopa ennen syntiinlankeemusta. Tästä huolimatta hän katsoi luomiskertomuksen tulkitsemisen olevan vaikeaa, ja huomauttaa, että meidän tulee olla valmiita muuttamaan mieltämme kun saamme asiasta uutta tietoa.[27]
ellauri096.html on line 403: Lainasin kirjastosta herätelainana Juotikkaan heppakirjan kai osa 2. Juotikkaan tavanomaista aspergeriskizoa nyt tyttökirjamuodossa. Tällä kertaa tommosta hevossymbolismia ja huonosti peiteltyä naisvihaa. Sankari Anu Rognathius, Anus prognathus, on selkeästi ize Juotikas. Ei kukaan esimurkku 12-vuotias heppahullu ajattele tollasta. Olen ikivanha sielu 12 vuotiaan tytön kehossa. Hippon Augustinus työntyneenä syvälle karvattomaan nieluun. Tsi sitten just toisinpäin, 12-vuotiasn aspergerin sielu prognaattisessa ruhossa pushing fifty.
ellauri096.html on line 417: Taas tota niin monelta samanhenkiseltä tuttua askeesia ja erakkoilua. Skizolla apinalla on vähemmän vaihtoehtoisia reittejä kuin muumipelissä. Ne on kaikki lueteltu kallonkutistuxen käsikirjan hakemistossa.
ellauri096.html on line 450: Juotikas hapantelee aika pahasti heppagenrestä. Sitä vituttaa että esiteinit lukee niitä eikä Juotikasta. Siellä liikkuu löysä raha joka saisi mielellään hakeutua nupipään pehmyreiden taskuihin. No ylläri, jos saa valita söpön raudikon tai kaljupään kakantuhriman hasbeenin välillä, niin mitä luulet että valizee? Mäkin luen mieluummin heppahullua kun näitä Jaskan tuherruxia. "Esimerkixi" fantasia ja 'spefi' ovat aina "sallineet paljon tilaa luovalle mielikuvituxelle ja omaperäiselle sanankäytölle". Mitä helvettiä, ei aina samoina toistuvien mielikuvituxettomien satueläinten ja typerien neologismien kexaseminen vaadi kovin kummallista neroa. Ne on vähintään yhtä klisheisiä kuin heppakirjat, klisheet on vaan toisia, enempi tollasia "poikien". Esim Game of thrones on vaan fantasiasaippua. Se knääpiö oli paras. Oli se helmimäisen ahistunut prinsessakin kiva jolla oli lemmikeitä. Helmi haluis ehkä kisun. Avantgarden 2-tahtimekanismia: ensin se maistuu pahalta ja sitten se alkaa maistua - yhä pahalta. Paha yskä ja yhä pahenee.
ellauri096.html on line 452: Usein tyttö rakastuu hevosen valokuvaan kirjan kannessa tai harrastelehdessä ennenkuin on edes tavannut hevosta elävänä. Eikä juhlallisuuden vaikutelmalta voi koskaan kokonaan välttyä, vaikka tahallaan rimpuilisi sită vastaan ja kuvaisihevosen esimerkiksi sellaisena groteskina piereskelijänä kuin miltä se näyttää ja kuulostaa tallin töihin tottuneelle, miten näiden otusten ilmavaivat usein tärisyttävät karsinan seiniä ja sakeuttavat ilman kuin sinappikaasu. Inhorealismi johdattaa aivan yhtä pahasti harhaan kuin ponikirjojen söpöily. Ennemmin haluaisin päästä käsiksi tylsyyteen, vai miksi sitä pitäisi sanoa. Jokin näiden eläinten typerryttävässä monotonisessa lauhkeudessa osoittaa kohti sitä totuutta, jonka haluaisin kirjoittamalla pyydystää, vaikka hyvin tajuan tehtävän toivottomuuden. Tartunpa mihin ilmiöön tai aiheeseen hyvänsä, esitän aina ansaitsemattoman huomionosoituksen. Maailma pitäisi vain jättää omaan arvoonsa, ja niin useimmat tekevätkin. Tämä valhekasvain jäytää vain kirjoittajia.
ellauri096.html on line 461: Hetkinen nytmä muistankin, Jaska haukkuu tässä yhtä heppakirjaa ja sen kirjoittajaa nimeltä. ”Pohdin tätä todella pitkään ja monelta kantilta”. Ja sitten tein mitä huvitti. Tollaset persuämmät on ihan vapaata riistaa, niitä tämmönen liberaalimpi huippukirjailija sa dissata niinkun huvittaa. Huom Juotikas, setämieslinja paistaa ihan rekkamiehen hymynä. Hymystä puheenollen, suora sitaatti:
ellauri096.html on line 463: Kazeen vangizi tytön vaikeasti määriteltävä hymy. Pyöreä naama, leveä rako yläetuhampaiden välissä (se on diasteema Jaska), mustat viirusilmät, pisamat, oikeassa poskessa laaja tummanharmaa laikku, mikä lie kuolio tai pigmenttihäiriö. Akvarellitekniikka korosti ilmeen vähä-älyisyyttä, ikään kuin kuola leviäisi vesivärin mukana ympäri naamaa ja maisemaa, niin että "lukija" tunsi vaistomaista tarvetta palauttaa kirja oitis hyllyyn aakkosenmukaiselle paikalleen ja mennä pesemään kädet vedellä ja saippualla ja huuhtomaan ne käsidesillä. Ettei vaan norovirus yllätä.
ellauri096.html on line 473: Yllä lainatussa kohtauksessa Anua inhottaa Jutan unelmahevonen -nimisen kirjan kansi. Inhostaan huolimatta Anu kuitenkin lukee kirjan, ja lukiessaan hän analysoi ja arvostelee sen sisältöä.
ellauri096.html on line 475: Jutan unelmahevosen kirjoittanut Asta Ikonen on oikeasti olemassa oleva kirjailija, jonka tuotanto koostuu enimmäkseen nuorille suunnatuista kirjasarjoista. Tahdon murskatappiossa hänen tuotantoaan ruoditaan sivukaupalla. Anu muun muassa tuomitsee Jutan unelmahevosen juonenkäänteet epäuskottaviksi ja henkilöhahmojen suhteen paperinukkemaiseksi. No siinä kyllä aika musta pata soimaa kattilaa.
ellauri096.html on line 477: Toisten taiteilijoiden teosten käsittely kriittiseen sävyyn ja suoraan nimeten on musiikkimaailmassa melko yleistä mutta kaunokirjallisuudessa harvinaista. Tänä vuonna on kuitenkin ilmestynyt toinenkin suomalainen fiktioteos, jossa ruoditaan olemassa olevaa teosta: Harry Salmenniemen novellikokoelma Delfiinimeditaatio. Yksi kokoelman novelleista on yksityiskohtainen Hymyilevä mies -elokuvan kritiikki.
ellauri096.html on line 479: Asta Ikosen kirjallisen tuotannon lisäksi Tahdon murskatappiossa merkittävän osaan nousee kirjailija itse, kun Anu lähtee selvittämään Ikosen taustaa verkosta ja huomaa tämän osallistuneen aktiivisesti rasistiseen kirjoitteluun Facebookin Suomi Ensin -ryhmässä.
ellauri096.html on line 481: Jaakko Yli-Juonikas on usein hämmentänyt ja koetellut ilmaisun rajoja, mutta miksi hän on halunnut käsitellä toista kirjailijaa ja hänen tuotantoaan omassa fiktiivisessä teoksessaan?
ellauri096.html on line 483: ”Pohdin tätä todella pitkään ja monelta kantilta”, Yli-Juonikas kertoo puhelimessa. Päänvaivaa aiheutti muun muassa se, voidaanko kirja nähdä esimerkiksi yksityishenkilön kiusaamisena.
ellauri096.html on line 494: Yli-Juonikas törmäsi Asta Ikosen nimeen ja kirjoituksiin alun perin Punk in Finland -sivustolla, jossa maahanmuuttovastaisia ryhmiä seurataan tarkasti. Tuohon aikaan Yli-Juonikas vasta suunnitteli omaa ”ponikirjasarjaansa” ja kiinnostui välittömästi.
ellauri096.html on line 496: Yli-Juonikas kuvaa tekstiään ja asennettaan ”läpikotaisin ironiseksi”. Se on sarkastinen mutta suora, tai suora mutta sarkastinen, kuten Aki Manninen. Ikosen teosten ja kirjailijan itsensä kommentointi on kuitenkin vasta alkua neliosaisen sarjan muille osille.
ellauri096.html on line 498: ”Tietynlainen kirjallisuuden kysymysten pohdiskelu tulee jatkumaan, kuten exitentialismin ja manikealaisuuden. Kun nyt olen kirjoittanut sarjaa eteenpäin, on kirkastunut, että tämä Ikos-tapaus on vähän kuin esipuhe laajemmalle kirjallisuutta käsittelevälle kelalle. ”
ellauri096.html on line 501: Asta Ikonen ei ollut kuullut roolistaan Yli-Juonikkaan romaanissa ennen HS:n yhteydenottoa. Hän kummastelee sitä, miksi Yli-Juonikas on halunnut kirjoittaa hänestä ja hänen parikymmentä vuotta sitten julkaistusta nuortenkirjastaan.
ellauri096.html on line 553: Ikosen romaani ei herätä Jaskassa samastumisen tunteita. Läheisimmäxi se tuntee kirjan roiston, everstin Nordensvahnin, ja on pettynyt kun se ei jää kiinni lapsipornon hallussapidosta. Jaskakaan ei ole jäänyt siitä kiinni, eikä murhasta.
ellauri096.html on line 582: Kenenkä mielikirjailija oli Dickens Gilmoren tytöissä? Ehtikö knoppi jo unohtua? Olixe Tolstoi? Kuka luki kynäilytauoilla David Copperfieldiä? Ball-sack? Dickens oli luotettava kertoja. Ggssa mainitaan yli kolmesataa Roryn lukemaa kirjaa. Niistä on lukemattomia reading listoja netissä. Gilmore Girls Complete Reading List (361 books).
ellauri096.html on line 713:
ellauri096.html on line 717: On tyhmä väite että kirjan kuolema johtuisi kirjoista. Se johtuu siitä että niitä ei enää tarvita, kun kuvaa ja ääntä voi tallettaa yhtä halvalla, ja se on paljon hauskempaa. Sori vaan Juotikas olet väärällä alalla.
ellauri096.html on line 723: 2 esimerkin nojalla "Anusta" alkaa näyttää että kirjallisuus on sairasta. Onko kirjailijat sairaita vai tekeekö kirjat niistä niistä kipeitä? No mulla on kohta satoja esimerkkejä siitä että ne tuppaa olemaan aivan sairaan julkisuudenkipeitä ja yllättävän monet luonnevikaisia narsisteja. Niille on yleisö hirmu tärkeä ja ne janoaa läpyjä ja kiitosta. Ne haluis elää ikuisesti ellei muuten niin kirjoissa ja näköispazaina. Oma katukin ois kiva, niinkuin Alexis Kivellä Loimaalla ja Frantz Fanonilla Algerissa. Että siinä toivelistaa joulupukille.
ellauri096.html on line 725: Juotikas ei vaivaudu edes feikkaamaan et "Anu" olis kukaan muu kuin se ize. Anu 12 vee oli muka "sattunut lukaisemaan" vanhempien kirjahyllystä Fanonin sepustuxen enkuxi, kaskun ei ranskaxi. Tää on kai olevinaan jonkinlaista huumoria. Ympyräsuista läppää.
ellauri096.html on line 727: Kunnanjohtajat ovat poliittisten koirien kusitolppia. Niinkuin Loimaan kunnanjohtaja Saku Kannas, joka jäi nalkkiin pedofiliasta kirjoitettuaan lastenkirjan Kultahiekkaa. Tämänkin on Jaska jostain esiin kaivanut. Koirat löytävät vanhat kätköt hajuaistin avulla. Sammelikin kaivoi puskan alle kuopan ja löysi vihertyneen nakkisämpylän.
ellauri096.html on line 737:
Heppakirja juonikkaiden tapaan
ellauri096.html on line 739: Metsämaalaistaustalsen Jaakko Yli-Juonikkaan uusin kirja on hänen Neljä ratsastajaa-kirjasarjansa toinen osa. Sen myötä saa allekirjoittanut perustellun näpäytyksen. Edelisen kirjan arvion yhteydessä (L 20.12.2018) tuli kirjailljan monlin yllätykslin tottuneena esitettyä oletus, että siină ennakoltu kirjasarja ei mahdollisesti koskaan toteutuisikaan. Tolsin kuitenkin kävi, koska jatkoa seurasi. Yli-Juonikas näytti tälläkin tavalla taas kerran kirjailijanlaatunsa: sitä on lukijan turha yrittää lähteä ennakoimaan.
ellauri096.html on line 741: Muutoinkin Yli-Juonikas jaksaa edelleen yllättää. (Lukija ei tosin jaxa enää yllättyä. Huoh.) Jälleen hän on keittänyt kokoon sellaisen kirjallisen cocktailin, että ei värikkäämmästă väliä. Tamä sitä huolimatta, että teos alkaa yllättävänkin perinteiseen tapaan - aivan kuin mikä tahansa nuorille suunnattu heppakirja. Pieninä vihjeinä tulevasta on tekstiin sisällytetty aika runsaasti sivistyssanoja, joista osa on hyvinkin harvoin käytettyjä. Samoin teoksen henkilöiden nimigalleria on lievästi ilmaistuna exoottinen. Kybele Kivi, Nora Heuristikankare, Kornelia Kernelius, Seppo Soluttautuja ja Hannele Nagellax ovat yxinkertaisemmasta päästä kuin luulisi. Nupin kokoisesta.
ellauri096.html on line 743: Kirjan alkuosaan sisältyy myös joitain kuvauksellisia ilmauksia, jotka eivät ole aivan tavanomaisia, mutta kylläkin teoksen kokonaisuuteen hyvin istuvia. Niinpă talvisessa maisemassa kuura kimalteli tökeränä äkkimakeana tomusokerikuorrutteena, mutta kirjailijan mielestä teiden hiekoitussora onneksi tärveli idylliä edes osittain kuin hikisen mantierosvon parransänki. (Mixi hikisen pakkassäällä?)
ellauri096.html on line 749: SITTEN TAKAISIN kirjan perusjuoneen. Tapahtumien keskiössā on Konemetsãn ratsastustalli ja päähenkilönä 12-vuottas Anu, joka monen muun ikäisensă tapaan kuitenkin huomaa vierastavansa ystävlensä täydellistă hurahtamista hevosiin, mikä saa hānet vähäksi aikaa luopumaan koko harrastuksesta. Anu on ollut innokas lukija ja sattumalta hän tarttuu heppakirjallisuuteen kuuluvaan Asta Ikosen kirjaan Jutan unelmahevonen, joka siis on todella ilmestynyt kirja ja joka kansikuvaa myöden teilataan kerrassaan perusteellisesti. Anu paneutuu myös Ikosen muuhun tuotantoon, ja se saa saman kohtalon. Eikä tämäkään vielä rită. Anu selvittää myös kirjailija Ikosen taustaa, ja saa selville, että tämä on ajatuksiltaan lähellä uusoikeistoa, Niinpä rajun arvostelun kohteeksi päityy myos itse kirjailija. Samassa yhteydessä kerrotaan, että Anu oli jo 9-vuotiaana lukenut salanimellä Saku Kannas kirjoite tun teoksen Ktultahiekkaal, jonka todelliseksi kirjoittajaksi paljastui rikollisille poluille hairahtunut satakuntalaisen pikkukunnan kun nanjohtaja. Myös tälta osin arviot ovat tyrmääviä. (Hemmetti sano nyt minkä kunnan johtaja se oli! Varmasti tiedät. Loimaanko?) Tavalliselle lukijalle syntyy väistämättä mielikuva, etta kyseiset kirjat rusikoidaan enemmänkin silla perusteella, maliainen on olltut niiden kirjoittajat kuin millainen on ollut niiden sisältö. Puolustanatia millään tavoin ko. kirjoittajia on syytä kysyä, onko menettely perimmältään oikein? Onhan esimerkixi niin, että jopa lukuisien maailmankirjallisuuden huipputeosten kirjoittajat ovat olleet moraaliltaan ja käytöxeltään vähintään kyseenalaisia!
ellauri096.html on line 751: Eli elämä ja teoxet -menetelmään paluu ei käy päinsä, Juotikas! Uskottavuuden rajoja koettelee myös kirjan toteamus siitä, että Anu edellisenä syxynä (siis alle 12-vuotiaana) oli "tullut lukaiseexi" Frantz Fanonin teoxen Black skin, white masks, joka on yxi uraauurtavista tutkielmista koskien psykopatologian kolonialistisia vaikutuxia. (Lähde: Wikipedia)
ellauri096.html on line 753: TIETYLLÄ TAVALLA Yli-Juonikas myös näyttää kirjapohdintojen yhteydessä sahaavan omaa oxaansa, kun hän panee Anun päätymään pessimistiseen oletuxeen, että kirjallisuudella ei olisi tulevaisuutta. Laihana lohdutuxena tältä osin pidetään sitä, että "meneillään olevista maailmanlopuista kirjallisuuden loppu kuuluu vähäisimpään alaryhmään".
ellauri096.html on line 757: Vaan eivät ole mieltänostattavia kirjan muutkaan oheistapahtumat. Pari henkeä murhataan, 1 viiltelee izeään, 2. sokeutuu, ja useampikin askartelee ilmeisen kyseenalaisissa puuhissa. Kaiken muun ohella taustalla vilahtelee mystinen Seriator vilistellen nurkissa kuin scifileffan Alien, joka vihjeiden perusteella lienee todellinen pahuuden ilmentymä. Eikä ihme, se on rakennuttaja.
ellauri096.html on line 761: Kirjan nimelle ei textistä ezimälläkään löytynyt selitystä. Se lienee ollut kirjailijan tarkoituskin. On se semmonen juonikas. Ei se siihen kyykisty mihin se paskantaa. Allekirjoitus: J.E. Lassila.
ellauri096.html on line 769: Be your own best friend, ehdotti Haj Ross masislahjaxi antamansa kirjan avulla. Se oli musta ärsyttävä ja nolo, mutten heittänyt pois. Kai se on vieläkin jossakin. Päätöxenteko on sisäistä keskustelua pienen enkelin ja pienen pirun välillä, kuten Aku Ankalla. Lopuxi piru-Aku mätkäisee enkeli-Akua päähän hangolla. Enkeli-Akun pään ympärillä lentää tähtiä ja lintuja. Aku lähtee tekemään taas sitä mikä on siitä kivaa. Ezimään Iinestä. Roopelta peritty pitkä naru alkaa suoristua kerältä.
ellauri096.html on line 813: Tää kuulostaa joltain kirjallisuustieteeltä. Varmaan hirmu juonikas Jaska tarkoittaa nyt sanoa että sen kirjoista on juoni hukassa, juoni kuorsaa kännipäisenä Anterona jossain mezämaalla tai konemezässä. Joo selvästi olen oikeilla jäljillä, tossa typerässä Kansa taisteli - miehet kertovat intermezzossa esiintyy nimi Panofart, joka on dead giveaway, se viittaa arzy farzy Erwin Panofskyyn, joka esiintyi Arskan estetiikan oppikirjassa minkä Jaska on ehkä "lukaissut". Nordensvahn oli eversti myös heppakirjassa. Pulla on varmaan Ryhmyn ja Romppaisen kirjoittaja Armas J. Pulla, armoitettu fasisti.
ellauri096.html on line 815: Varmaan noi muutkin "sotilaat" on sit jotain pseudonyymejä, mut ei mitenkään jaxa kaivella. Ainaskin Loimaan mies oli väärässä ettei intermezzolla ole mitään tekemistä lopun kirjan kaa: noita Hilda-sarjakuvan tyyppisiä vuorenkokoisia vuorenpeikkoja sivuttiin jo sivulla 15 Anun lapsuusmuistelona, ja onhan niitä Frozen kakkosessakin. Ikivanha meemi.
ellauri096.html on line 817: kirjakauppa.kotisivukone.com/uudet_kuvat_2/.thumbs/28662_280x500.jpg" width="10%" />
ellauri096.html on line 820: Armas Josef Pulla (29. maaliskuuta 1904 Viipuri – 14. joulukuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, pakinoitsija, piirtäjä ja mainonnan suunnittelija.
ellauri096.html on line 824: Pulla käytti yhdessä Mika Waltarin kanssa salanimeä kapteeni Leo Rainio. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Ryhmy ja Romppais -kirjat, joita käytettiin jatkosodan aikana propagandatarkoituksiin. Mika ja Armas oli samanlaisia pullanaamoja, kuin Tweedledum ja Tweedledee. Mikallakin oli aika mauton propagandakirja, Rakkaus vainoaikaan.
ellauri096.html on line 826: Pulla oli ranskalaisen kulttuurin tuntija kuten aluepäämajan arvostama Juha Tanttu, eli söi ranskanpastilleja. ja hän kirjoitti myös Ranskaan sijoittuvia historiallisia romaaneja. Hän myös kirjoitti pakinoita Lipeäkalaan. Nimimerkillä Porokka hän pakinoi yli 30 vuotta Uudessa Suomessa. Kaikkiaan hän kirjoitti noin 80 kirjaa ja lisäksi erilaisia pieniä painotuotteita.
ellauri096.html on line 861: Saksalainen Jenan yliopisto palkkasi vuonna 1550 ensimmäisenä yliopistona erityisen meikkailunopettajan, ja pian meikkailu oli yhtä tärkeä osa yliopistoelämää kuin tanssi ja ratsastuskin. Tanssi ja ratsastus olivat kuitenkin laimeaa huvia mensuurimeikkailuun verrattuna. Toisessa vastapuolena on naaras ja toisessa kavioeläin. vain kolmannessa mahdollisesti rakas henkilö. Nimettömäksi jäänyt nuori opiskelija Göttingenin yliopistosta kuvaili päiväkirjassaan, kuinka hänen kielensä liimaantui kitalakeen ja tuskanhiki valui pitkin hänen selkäänsä mensuurimeikkailuottelun aikana. Tuntui samalta kuin laudaturseminaariesitelmän aikana. Hänen rohkeutensa palasi vasta, kun hän huomasi opponentin vielä suuremman ahdingon.
ellauri096.html on line 890:
ellauri096.html on line 894: "Hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan." (Ilmestyskirja 6:8) Joka tunnetaan myös maailmanlopun enteenä.
ellauri096.html on line 896: Izestään selviösti Jaskan 4 heppakirjaa viittaa Johannexen ilmestyxen 4 razastajaan, ikivanha meemi. Pratchettilla ne oli hyvät, ja Blues Brothersilla myös.
ellauri096.html on line 897: Ilmestyskirjan ratsastajat (myös apokalyptiset ratsastajat tai neljä ratsumiestä) ovat neljä Johanneksen ilmestyksen kuudennessa luvussa mainittua vertauskuvallista hahmoa. Varsinkin keskiajalla niitä käytettiin aiheina taiteessa ruton, sodan, nälän ja kuoleman vertauskuvina.
ellauri096.html on line 903: Tahdovapauden suhteen Yli-Juotikas näyttää edustavan dostokoulukuntaa (mikä sopii hyvinkin sen imitsiin) : vapaus edellyttää ennustamattomuutta. Tässä voisikin olla selitys ton kirjan nimelle, eli Tahdon murskatappio. Se joka seuraa enemmistön mallia ja käyttäytyy odotuxenmukaisesti, "sopeutuu matriisiin", ei ole vapaa, koska on ennustettava. Arki on se jättipeikko joka uhkaa nielaista vapaan apinan.
ellauri096.html on line 910: Salaliittotuuba jatkuu. Hevoset vaan tietää kuka on Seriator ja mitä pahaa se rakentaa loimaalaiseen pystymezään. Onkohan se Elon Muskin akkutehdas? No ei, kuulostaa enempi muumien pyrstötähdeltä. Sit tää sepustus loppuu yhtäkkiä, katkee kun kananlento. Höyhenet pöllyävät. Jäätiin kirjaan sanoo Anu. Siltala otti aika riskin kun kustansi tän.
ellauri096.html on line 917: Yli-Juonikas mätki ystäväänsä Salmenniemeä 2019 entisnuoressa Voima-lehdessä: "...pyhiksi miellettyjä suomalaisuuden ikoneja tölvitään räävittömällä vihapuheella. Tässä Salmenniemen tavallisesti suvereeni tyylitaju pettää pahan kerran. Hän jää jankkaamaan samaa sanaa, luonnehtii niin Rytiä, Paasikiveä kuin Ahtisaartakin samalla sanalla ”kakkapillu”. On vaikea ymmärtää, miten etabloitunut kirjailija tulee suoltaneeksi yleisönsä silmille jotain tällaista – etenkin kun hän itse on kätellyt televisiossa tasavaltamme presidenttiä."
ellauri096.html on line 919: Salmenniemi vastasi kritiikkiin syyttämällä Yli-Juonikasta täydellisestä huumorintajuttomuudesta. Lisäksi Salmenniemi kehotti koiraa eli apurahakirjailijaa puremaan ruokkivaa kättä.
ellauri096.html on line 920: Salmenniemi elää köyhyysrajan tuntumassa. "Viisi vuotta sitten olin todella köyhä; nyt olen enää vähävarainen.” Yli-Juonikkaan Onnen Tiirikka -yhtiöillä on vakavia talousvaikeuxia ja kirjanpitoepäselvyyxiä. Elämme vaikeaa aikaa, ystävä hyvä. Johtaja Uuno Turhapuron kaltaisia pisnismiehiä.
ellauri096.html on line 924: Viereisellä sivulla Yli-Juonikas ihmetteli, ”miksi NV julkaisee tällaista” ja että ”Harrilla asiat eivät ole hyvin”. Olin riemuissani: herrojen kalisteluhan on hauskempaa kuin heidän kaunokirjallisuutensa yhteensä!
ellauri096.html on line 926: Salmenniemi marisi: ”Vastineessaan minun vastineeseeni, joka oli vastaus Jaakko Yli-Juonikkaan minulle kirjoittamaan vastineeseen, Jaakko Yli-Juonikas yrittää taikoa minut näkyvistä ja häivyttää myös yhteisen menneisyytemme.” Kaunokirjallisuuden Kauniit ja rohkeat palasivat kuitenkin seuraavalla tuotantokaudella yhteen ja menivät uudelleen vihille. Yli-Juonikkaan vaikeneminen uudessa numerossa osoittaa, että hän on jo saanut oman lääkityksensä kohdalleen.
ellauri096.html on line 927: Salmenniemellä sen sijaan sakkaa yhä. Hän jopa luettelee kymmenet sairautensa ja ilmoittaa kiikkuvansa kuilun reunalla: ”Tapaan tytärtäni enää vain kaksi viikonloppua kuussa. Omistusasuntoni tulen menettämään vuoden lopussa, ellei joku kirjallisuuspalkinto löystytä hirttosilmukkaani.”
ellauri096.html on line 929: En tunne kumpaakaan kirjallista performanssitaiteilijaa ollenkaan. Nuoren Voiman toinen päätoimittaja Vesa Rantama, vieläkö aiotte jatkaa sairauskertomuksen julkaisemista? ”Saattaa olla”, Rantama vastaa. Saahan sillä rahnaa, josta on aina pula. Niinkuin tälläkin, miettii Herlinin omistama Antti Mäjänder.
ellauri097.html on line 34:
Schopenholic und Schwester
Tipukirjallisuutta
ellauri097.html on line 54: 12 opetuspojasta harva oli lukitaitoinen. Kun Suuri Marinadi lähti läpyttelemään kuin Kalle kiihtyessään pitkin mattoja ja parketteja, mutta yli Jordanin (tiesi missä on kahlaamo, Creutzfeldin-Johannes Kastajantaudin geenimuuntelemana, sen kastelemana), meni Sugar-Dannyn luoliin, jossa kustantamonsa alkoi Messiaan-kirjallisuuden seuran perinnekeruun omassa ja yhteisessä asiassaan. Markus: Taneli Europaeus, Matteus: Gottlund, Luukas: Lönnrot ja Johannes ehkä Julius Krohn. Mitä muistatte minusta mitä minä sanoin pienenä. Ja kaikki kirjaan. Kääröjä kerääntyy, papyrus rullaantuu. Yhdet jo kopioi ensimmäisiä. Saulukselle kanssa. Ja Barnabaalle: jakelu, apostolit, ja koko hangaround. Säilytetään luolissa, pannaan yhdet Qumraniin, jos tulee virhepainamia. Joo, kreikaksi tietenkin. Ei sit tarvii heti kääntää.
ellauri097.html on line 67: Olipa erikoinen sekametelisoppa mielipiteitä. Helpful Henry saattoi olla sukua Punahousun kaverille suomalaiselle Nelisormi Pete Menckenille, joka sivistyi vain hermostuneen Dick Hillin hullunkurisista kirjannimistä. Klikkiozikot taisi olla tänkin autodidaktin pääasiallinen tietolähde.
ellauri097.html on line 111: Justify on hölmösanojen sanakirjan ihan alkupäässä. Oikeus on aina vaan isonyrkkisemmän oikeutta.
ellauri097.html on line 209: kirja.info/wp-content/uploads/2018/05/325e1220c22cf5a80c319a75cf12b2c7.jpg" />
ellauri097.html on line 214: Olli-serkkukin on saanut kirja.info/tauti/paan-tauti.html">letaalin pääntaudin. On päässyt sairaalasta jo pallihoitoon. Aika moneen sekin ehti ennenkuin tuli pää vetävän käteen. Oli missejä ja Pettereitä. Matkatoimistoja ja Eiranrantoja. Takatukkia ja wiixiä. Mikähän meillä on kun noi valkuaiset alkaa purkautua laskoxista kuin tagliatelle vedessä?
ellauri097.html on line 230: Lähdin kiukkuisena roistopöytään vaatimaan sitä takaisin. Siellähän se oli jo myytävien tavaroiden joukossa. Otin sen ja vaihdoin kankaan sijalle. Kysuin konnalta meneekö kauppa niin huonosti että asiakkailta pitää varastaa. Siitä se varsin loukkaantui ja uhkasi mua nahkatakkinsa läpi mutkalla. Tai kirjalla kuin Daltonien Joe, mistäs minä tiedän. Ensin en yhtään tajunnut mitä se takin alla hommailee mutta sitten ymmärsin pelästyin ja huusin älä ammu! Mietin jo lähenkö jalan karkuun ja jätän auton Seijalle.
ellauri097.html on line 237: Jönsykin ihmettelee mixi olen kiinnostunut kirjailijoiden taustoista ja taipumuxista. Mitä esim. kirjailijan kuvaan lisää se tieto että se on homo. Osaahan se sen izekin kertoa josse on tärkeää, ja paremmin kuin sä. Niinpä tietysti, ellei ole elämä-ja-teos linjan kirjallisuudenharrastaja. Me biografistit ei olla kiinnostuneita sitiä mitäkirjailija sanoo, vaan siitä mixi se sanoo mitä se sanoo. Ja siihen kysymyxeen voi hyvin olla osavastaus että se on hinaaja. Muita lupaavia muuttujia linear ja mixed modeliin näyttäs olevan heimo, vanhemmat ja kotiolot, ulkonäkö sekä uskonto.
ellauri097.html on line 324: Seuraavaan taulukkoon on kirjattu kirjailijoiden mieltymyxiä luokiteltuna uraniaaniaktivisti Karl Heinrich Ulrichin (1825-95) viiden kirjasen Forschungen über das Räthsel der mannmännlichen Liebe (1864-65) mukaisesti. HUOM nää ryhmät ei ole toisiansa poissulkevia eikä varmaan tyhjentäviäkään. Esim. on vaikee sanoa onko joku Männling vai Weibling, ei ne välttämättä ole kiveenhakattuja rooleja. Vaikka kyllähän usein homoliitoissa näkee kuka käskee ja kuka keittää perunat. Vaan niinpä näkee heteronormatiivisissakin.
ellauri097.html on line 349: Enpä tiedä tarvinneeko erityistä homokirjallisuutta. Kirjailijoista näyttäs olevan muutenkin enemmän kuin se odotuxenmukainen avg. 5% uranisteja. Vaikka mä luulen että varsinainen muuttuja kaiken takana on narsismi. Jos tykkää aivan hirveästi izestään niin tykkää varmaan omantyyppisistä elimistäkin. Rammstein on luultavasti oikeilla jäljillä:
ellauri097.html on line 533: No kirjan loppu oli lopultakin onnellinen. Gianní ei antanut typerälle Robertolle vaikka ensin meinasi, vaan pani töröhampaan Rosarion hoitelemaan hiidenkivien toimitusmiehenä immenkalvon puhkaisun. Ja lähti sen päälle lesbon pikkusisko Idan kaa kaxistaan Veneziaan. Lujana päätöxenä tulla aikuisemmaxi kuin kukaan tädeistä.
ellauri097.html on line 543: Ja syystä, sillä sen suomennoxet ja yritelmät ei enää käy kaupaxi. Tulot tyrehtyy, kun kirjat eivät myy. Sixi tarvitaan manifesto. Kummitus kulkee taas Euroopassa, painovirhepaholainen on liikkeellä, kiljuen kuin jalopeura, ezien tyhmiä mutta herttaisia kanavanhuxia ja julmasti raatelevia kriitikkolampaita.
ellauri097.html on line 545: Antti Mikael Nyölén (s. 2. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on suomentajana erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri097.html on line 555: Tätä nykyä, tässä silmäilyn ja selailun ajassa, liittyy kirjoihin eräitä tosiasioita, jotka ovat kaikkien tiedossa mutta joita me kirjailijat ei tahdottaisi ajatella tai kestää loppuun asti.
ellauri097.html on line 556: Me tahdottaisiin ajatella, että kirja ja kirjallisuus ovat yhä sitä mitä ne ennenkin olivat: tärkeitä – tiedon ja ymmärryksen tiivistymiä ja takaajia, ajattelun työkaluja.
ellauri097.html on line 557: Kustannusala, kuten kaikki muukin, on ”kriisissä”. Kirjoja ei enää osteta eikä niitä juuri arvostella julkisesti. Kahdessakymmenessä vuodessa kirjallisuuskritiikki on menettänyt tilansa päivälehtien sivuilta. Tämä alkoi tapahtua, kun kirjallisuusarvostelut alettiin kulttuuritoimituksissa rinnastaa uutisiin. Kukapa nyt uutisoisi kaikista kirjoista! Ei kaikista tapahtumistakaan uutisoida. Riittää kun kerrotaan muutamasta kiinnostavasta.
ellauri097.html on line 562: Ehkä pian kirjoja – tai ei kirjoja, raakana, vaan kirjoista prosessoituja äänijalosteita ja sarjoja – pääasiassa kazellaan ja kuunnellaan. Se onkin jo suosittua, koska samalla voi tehdä muutamaa muuta vetävämpää tai hyödyllisempää asiaa. Eikä tuo kuunteleminen maksakaan juuri mitään. Kallista on ja halvalla menee! Meille kirjailijoille jää vaan pennosia ja kipeä niska ja kyynäspäät.
ellauri097.html on line 564: Näistä kaikkien tuntemista kehityskuluista johtuen Suomen kansa, viisi ja puoli miljoonaa ihmistä, saa tavallisesti suomenkielisestä kirjasta kylläkseen, kun sitä on levitetty kielemme osaajien ulottuville parisataa, enintään puolentuhatta kappaletta. On poikkeuksia, molempiin suuntiin. Jollekin kirjalle voi kysyntää riittää jopa kahteenkymmeneentuhanteen asti (esim painosten kuningatar Hilja Haahti). Jollekin toiselle taas viisitoista lukijaa on riittävästi. Jokin kirja ei saa yhtään. Lisää tosin tulee kaikille kirjoille ajan saatossa – niin pitkään kuin tulee uusia ihmisiä – koska tässä maassa edelleen on tiettyjä kirjaa suojelevia instituutioita, kuten julkinen kirjastolaitos ja vapaakappalelaki.
ellauri097.html on line 566: Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lisää kirjoja. Yksi kirjaa kestää kymmeniä lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä. Silti suurinta osaa painettuja kirjoja ei lueta kertaa enempää, eikä kaikkia edes sitä, kuten Patrick White huomasi petymyxexeen, kirjaston kappaleista oli koirankorvilla vain ensimmäisiä kymmeniä sivuja, loput iskemättömiä. Varsinaista mezätuhoa.
ellauri097.html on line 568: Siksikin kirjan määritelmään kuuluu – täytyy kuulua! – kirkas ja vakaa tulevaisuuden näköala. Kun kirja tehdään ja julkaistaan, se valmistautuu pitkään elämään, paljoon odotukseen. Se vyöttää kupeensa, tai toiset sen vyöttävät, jos se sattuu olemaan nobellaatua, ja vievät sen minne se ei tahdo mennä. Kirja ei ole lähetys eikä esitys, joka on erikoistunut hetken palvelemiseen. Kirja on mustaa valkoisella, painettu ja siksi painava. Se pysyy ja jää. Kuin siirtolohkare, se ei enää siirry. Se ei ole menossa minnekään. Se on valmis, valmis kaikkeen. Se ei mene pois. Ei tosiaankaan, divarit ei ota niitä vastaan enää ilmaisexikaan. Askartelutarpeixi ne menevät, tai jätepaperix.
ellauri097.html on line 571: Kirjallisuuden ympärille kasvanut kaupallinen, tekninen ja kulttuurinen infrastruktuuri, joka 1900-luvulla säädettiin palvelemaan tehokkuutta ja voimaa, tiedonvälityksen arvokkainta ydinvirtaa – kirjaa – tukee nyt hämärää, epäselvää ideaa, jonka on vaikea uskoa omaan oikeutukseensa. Kirjakaupat, offsetpainot, kirjasyksyt ja suuret arvovaltaiset kustantamot ovat menneisyyden instituutioita. Kuka muistaa ajan, jolloin kirja-ale oli suuri tapaus! Tammikuussa Helsingin Keskuskadulla jonotettiin kirjanhimosta väristen aamukahdeksalta. Nykyään ilmaishyllyistä ja kirjanvaihtopisteistä saa teoksia, oikeita kirjoja, klassikoita, kunnon niteitä, jotka eivät, räikeästi toisin kuin vielä 1990-luvulla, ole Valittujen palojen lyhennelmälukemistoja eivätkä bestsellereiden kirjakerhopainoksia. (Eihän kirjakerhojakaan enää ole. Ne menevät samaa tietä kuin boomerit, joiden ylitäydet lundiat tyhjenevät kirjastojen vaihtopenkille odottamaan turhaan peliaikoja. Buumerit on jättäneet ne tänne alas orvoixi ja liihottaneet ize taivaaseen.)
ellauri097.html on line 573: Harvakseltaan ilmestyvät otavalaiset runokokoelmat, joita painetaan tuhatviisisataa kappaletta ja myydään viisikymmentä, sekä suurin toivein kirjoitetut väkevät romaanit, jotka voivat hyvällä onnella olla menestyksiä ja myydä kymmenentuhatta kappaletta mutta todennäköisesti vajoavat unohdukseen kolmen kuukauden kuluttua ilmestymisestään, ovat toki yhä totta, niitä tavataan todellisuudessa, mutta vaarantuneena lajina, lähinnä jonkinlaisina muistoesineinä: näytteinä eilispäivän maailmasta, jossa kirja oli ohittamattoman tärkeä joukkotiedotusväline.
ellauri097.html on line 575: Suomalainen kirja sellaisena kuin joku Paavo Haavikko tai Mirkka Rekola sen tunsi on kuollut, lakannut olemasta, kuihtunut rangaksi tai haamuksi. Onnexi Paavo ja Mirkkakin ovat jo luurankoja ja haamuja, ei tarvi lukea tällästä. Eikä niitäkään.
ellauri097.html on line 576: Ei ole enää hitaaseen, vilpittömään (miten niin vilpittömään? Miten niin äänikirjojen kuunteleminen tai pöntön tuijotus on vilpillisempää?) lukemiseen perustuvaa kulttuuria, joka aidosti tukisi teollisesti tuotettua kirjaobjektia ja antaisi sille arvon ja aseman, ottaisi sen vastaan ja vakavasti.
ellauri097.html on line 577: Voimme teeskennellä, että kirjakulttuuri on olemassa, mutta todellisuudessa sitä ei ole.
ellauri097.html on line 578: Kirja ei enää ole demokraattisen tiedonjakelun väline, koska demosta (tämmönen hieno sana mutta tarkotan siis laahusta, en puhu demosta) ei enää kirja kiinnosta.
ellauri097.html on line 579: (Sitä kiinnostaa internet ja älypuhelin – ja siksi avoimen koodin ohjelmistot ja ymmärrys tietokone-ohjelmien toimintatavoista olisivat tärkeämpiä demokratian edistäjiä kuin kirjapainot. Kirjapaino oli 1500-luvun internet. Tai internet on 2000-luvun kirjapaino. Whichever way.)
ellauri097.html on line 580: Kirjakulttuuri on nyt alakulttuuria. Siksi teollinen kirjankustantaminen on kriisissä, ja siksi on keksittävä jotakin uutta.
ellauri097.html on line 585: Me kirjailijat olemme väsyneitä jäämiä siitä vanhasta maailmasta. Mutta vasta painettu kirja on yhä kuin uusi! Sitä on ihana haistella, varsinkin kun se on oma! Kunhan muistamme, mikä se on! Kaiken 1900-luvun teollisen pölyn alla kirja odottaa. Muistia pitää vain vähän pinnistää!
ellauri097.html on line 586: Tekstien aineellistaminen – kirjojen tekeminen – kaupallisen kirjankustantajan koneistossa on kuin hyttysten ampumista singolla.
ellauri097.html on line 587: Enkö muka omin voimin voisi tavoittaa ne parisataa ihmistä, joita juttuni kiinnostavat? Eli tehdä tollasia on demand kirjoja? Eihän latominen enää mitään maxa, ja ulkoasunkin voi suunnitella ize. Kysy sitä itseltäsi, kirjailija.
ellauri097.html on line 588: Senkin kirjailija! Paljonko edes ymmärrät kirjoista? Sinä et ole niitä koskaan tehnyt.
ellauri097.html on line 589: Kun sanotaan ”kirjailija X teki kirjan”, on käytössä metafora.
ellauri097.html on line 591: Kirjailija, sinä teet tekstejä. Kirjamuotoilija, kirjanpainaja ja kirjansitoja tekevät sinun kirjasi. Se on siis sinun kirjasi vain tietyin varauksin.
ellauri097.html on line 592: Kirjailija, miksi et tekisi kirjaa itse?
ellauri097.html on line 596: Tavoitelkaamme siis pientä yleisöä! Niitä kahtakymmentä, kahtasataa ihmistä, joita kirja vielä kiinnostaa. Siis mun (Nyölénin) suomentama, globaaleista bestsellereistä on paras vaieta kuin Wittgenstein.
ellauri097.html on line 598: Olkaamme kirja-aktivisteja.
ellauri097.html on line 599: Kirja-aktivismi näkee muutakin kuin kirjallisuuden. Ei romaani ole ainoa kirja – kirja on enemmän kuin kirjallisuus.
ellauri097.html on line 602: Kirja ei ole loputon eikä ehtymätön. Kaikki painokset ovat rajoitettuja painoksia. Näin on siksi, että kirja on aineellinen, ts. sen kustannuxet on ihan eri luokkaa kuin plokien.
ellauri097.html on line 604: Puhuminen kirjallisuudesta jonakin aineettomana, kuten ”tarinoina” tai ”ajatteluna”, pettää kirjallisuuden. (Vitut se mitään pettää, vanhat kirjat voi hyvin lukea vaikka Gutenbergistä. Se pettää kirjailijat, joille ei tipu entiseen tahtiin pätäkkää.) Se kirjallisuus, jonka me olemme oppineet tuntemaan ja joka on tehnyt meistä sellaisia kuin me olemme, on kohtalokkaasti sidottu kirjahyllyihin, yleensä pieniin paperisiin esineisiin, jotka sisältävät paljon riveihin järjestettyjä mustia kuvioita.
ellauri097.html on line 608: Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan ”kertojaksi” tai runoilijaa ”laulajaksi” (ehkei tätä tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) – houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiriä ei enää ole. Aukio metsänreunassa on autio, hiillos sammunut ja märkä. (Äänikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtymättömiksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton.
ellauri097.html on line 613: Viimeisten noin kuuden vuosisadan ajan kirjallisuus on ollut visuaalista, kuten sanotaan graafista taidetta.
ellauri097.html on line 617: Mutta – on syytä todeta ja toistaa – varsinkin viimeiset kaksisataa vuotta se on ollut demokraattinen kuvataiteen laji. Teoksia on monistettu tuhatmäärin, eikä niiden hankkiminen ole vaatinut suuria rahamääriä. Kirjat ovat teollisella aikakaudella maksaneet sen verran, että melkein kuka tahansa on kohtuullisin uhrauksin voinut hankkia niitä omakseen. Kirjastoissa kirjoihin on päässyt käsiksi täysin varatonkin. Mutta nyt, kun kirja on lakannut olemasta joukkotiedotusväline ja sellaisena demokratian pyhä instituutio, ei enää tarvita loputtomasti halpoja kirjoja. Voidaan tehdä vähän ja kalliita kirjoja! Vittuun demokratia, nyt ruvetaankin palvelemaan niche-markkinaa, jolla on kunnolla pätäkkää! Pitäkööt romaanit Isot Numerot!
ellauri097.html on line 620: On syytä todeta ja toistaa, että ”kirja-alan kriisiin” ei ole ratkaisua. Internetin ja sosiaalisen median kieltäminen ei ole ratkaisu, mutta vasta silloin kirjan lukeminen alkaisi taas houkuttaa demosta kutomisen vaihtoehtona (joo youtube demosta voi hyvinkin ottaa kutomisen mallia, mut tää oli kyllä taas se p.c. laahus-sana), ja otavalainen runokokoelma ja kertomakirjallisuuden helmi pääsisivät takaisin ekosysteemiin, jossa ne hengittäisivät eivätkä makaisi matojen syötävänä, makulointia odottamassa. Eli mä Nyölénin poka tässä ihan reilusti myönnän, että kirjat on vitun paljon ikävämpiä kuin sähköiset meediat, eikä jengi palais niihen edes väkipakolla.
ellauri097.html on line 622: Kirjahko on nimiehdotuksemme (mun ja kenenkä muun? You and what army, kysyi Shrek) esineelle, jonka puvussa kirja voisi suunnata ulos ”kriisistä” ja jatkaa olemassaoloaan aineellisena ja äärellisenä oliona.
ellauri097.html on line 623: Mikä on kirjahko?
ellauri097.html on line 624: Kirjahko ei ole omakustanne, eikä edes alkoholimonistettu samizdat, vaikka se muistuttaakin sitä, mitä omakustanteella tarkoitettiin silloin kun kaupallinen kirjateollisuus vielä oli vallassa: ennen vanhaan omakustanne oli teos, jota kustantajat eivät huolineet, koska se oli huono teos tai tekijä liian vaikea tyyppi. Niinpä tekijä hoiti painotuotteen tuotantokulut itse, hän ”kustansi” eli maksoi laskut. Sitten hän parhaansa mukaan levitti teoksensa julkisuuteen – julkaisi sen – kaupallisen kirjankustantamisen ulkoisia muotoja imitoiden: hän meni myymään kirjaansa torille, yritti saada sen kirjakauppaan myyntiin ja mainosti sitä paikallislehdessä.
ellauri097.html on line 626: Kirjahko on jotakin muuta (mitä? tässä alkaa erittäinkin epäuskottava myyntipuhe, jonka lopuxi selviää että kyse on just samizdatista); se merkitsee kirjan uudistumista ja uudelleenajattelua: kaupallisen pölyn pyyhkimistä julkaisemisen teon yltä.
ellauri097.html on line 627: Kirjahko ottaa vakavasti kirjan materiaalisen hahmon, graafisen muodon ja teknisen perinteen. Se ottaa vakavasti ja tunnustaa sen, että kirjojen yleisöt silmäilyn ja selailun ajassa lasketaan enintään sadoissa hengissä. Se ei ”vastusta” silmäilyn ja selailun kulttuuria vaan tyynesti ja määrätietoisesti luo toista kulttuuria sen rinnalle, nimittäin lehteilyn, kirjalahjat ja kirjahyllyn sisustuselementtinä. Vintage viiniä vielä vanhemmassa leilissä.
ellauri097.html on line 629: Kirjahko muistuttaa myös taiteilijakirjaa. Se muistuttaa sitä ennenkaikkea hinnoittelussa. Kun "painos" on vaan parisataa, kustakin "teoxesta" voi nyhtää satoja ellei tuhansia egejä. (Mikä taiteilijakirja taas on, on toisen manifestin aihe. Mut mun tarkoitus on höpläyttää vähävaraiset kirjankuvittajat mukaan liikkeeseen. Kaikkien taidealojen prekariaatit, yhinege!)
ellauri097.html on line 631: Taiteilijakirjan perinteissä on suunnatonta kauneutta ja loputtomasti ammennettavaa kirjahkon hahmoa ja identiteettiä määriteltäessä. Taiteilijakirjaan liittyvä ajattelu ja toiminta on täynnä muistamisen tekoja, niitä, joiden avulla kirja voidaan tuoda uudelleen näkyviin teollisen tuotannon tuottaman sumuverhon takaa.
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri097.html on line 635: Tunnemme tarinan keskiaikaisesta munkista, "hänestä", joka pulpetin ääreen naulittuna jäljensi koko antiikin kirjallisuuden ja filosofian papereille ja pergamenteille ja ojensi sen meille valmiina ja kauniina. (Ei se kyllä vaan yxi jäbä ollut, vaan kokonaisia salillisia orjia.)
ellauri097.html on line 636: Kirja-aktivisti saattaa muistuttaa "häntä". No ainakin siinä että saa olla pallo jalassa ja elää nälkäpalkalla. Se on kaunis image. Me rumat kirjailijat tarvitaan sellaisia. Ei kaikki voi olla jotain Sofi Oxasia.
ellauri097.html on line 643: Nain on meidankin elamassamme! Aivan samoin meidän – jos haluamme säilyttää kirjan – eli kirjallisuuden ja kaiken muun painetun taiteen – paperisen, graafisen manifestaation tässä hermostuneisuuden ajassamme – on meidän tehtävä se myös uuden digitaalisen tekniikan avulla, uuden teknisen järjestyksen sisältä käsin – tietokoneita ja niiden käsittämätöntä tehoa, uutta digipainotekniikkaa ja internetin loputtomia fyysiseen maailmaan tunkeutuvia lonkeroita estottomasti hyväksi käyttäen – yhtä lailla kuin emme saa hylätä kohopainoa, puupiirrosta, leimasimia, letrasetiä, vahaskopiokonetta! Eliskä paperille sen on päädyttävä, siihen saa hintalapun helpommin.
ellauri097.html on line 657: Eli siis vielä toisto tyylikeinona: Mikä on kirjahko?
ellauri097.html on line 658: Lentolehtinen, vihkonen, lappu, flaijeri, pyhäinkuva, postikortti ja kirje, läpyskä, haitari, origami ja korttipakka, lehdykkä, foliotaite ja moniste – näissä ovat kirjan mahdollisuudet tai niitä ei ole.
ellauri097.html on line 663: Esikuviamme ovat Suomen vastarintaliikkeen jäsenet, jotka pimeissä ja kosteissa kellareissaan polkevat mamutyttöjä, ja kaikki kopiokoneiden kiusaajat, pienlehtien tekijät ammoin 1980-luvulla – Jöns Carlsonin maineikkaat omapainanteiset runokokoelmat, ja tietenkin eetteripyörteistä izejulkaissut Kauko Nieminen, hänen esikuvalliset kirjahkonsa ja ennen kaikkea keinonsa saattaa ne julki: omin avuin, lihasvoimalla, esitystaiteellisesti, linnunpelättinä! Sellaisia me olla haluasimme. (Läppä läppä, se olis kyllä liian noloa. Emmä kyllä suin surminkaan menis kadunkulmaan huutokisaan romaaninjakelijoiden kaa.)
ellauri097.html on line 677: Yliopiston uuden puolen graffitien kirjavoimien vessojen vierellä on ilmoitustauluja johon ennen tuli tiedekuntatenttien tuloxet. Siinä vieressä oli usein Kake Niemisen samizdat-julkaisuja koskien eetteripyörteitä. Muistan säälineeni niiden kirjoittajaa, vaikka en ollut sitä nähnytkään. Nyt mä nään että sen parta oli aika kadehdittava. Tukasta en sano mitään. Se oli Jaakko Hintikan ikätoveri. Jaakko eli 5v vanhemmaxi. Kuuluisia suomalaisia.
ellauri097.html on line 683: Teoriansa kehittymisen jälkeen hän levitti sitä aktiivisesti muun muassa suoramarkkinoinnilla. Nieminen piti teoriastaan useita luentoja. Niemisen julkaisut ovat kirjasia, joissa on runsaasti eri lähteistä valokopioituja leikkeitä kollaasina.
ellauri098.html on line 35: 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä
ellauri098.html on line 39: Mix just noi 101 Suomi 100-kirjaa, tai nää 1001 bestselleriä kaikista 130 miljoonasta? Vainko että saadaan edistettyä globalisaatiota, vähennettyä entisestään biodiversiteettiä, saadaan kaikki termiittiapinat suuntaamaan antenninsa samaan suuntaan kohti kapitalismin hyväntuoxuisia feromonilähteitä, painosten kuningattaria?
ellauri098.html on line 43: Noin vuosi sitten aloittelin tuskaista lukuprojektiani, Paavo Haavikon Kansakunnan linjaa osana Suomen juhlavuoden 101-kirjaa projektia. Ensimmäinen arpa osui tosiaan luultavasti kaikista haastavimpaan teokseen koko listalta. Toisen arpani suhteen oli parempi tuuri: sain luettavakseni Ollin pakinoita mustapartaisesta miehestä. Vielä toukokuussa tämä marraskuun bloggauspäivä vaikutti käsittämättömän kaukaiselta, mutta noin vain taas aika kului.
ellauri098.html on line 52: Voi helvetti kuinka noi Areenan ja Netflixin (ja varmasti myös HBO:n ja CMoren) suorasoittosarjat on sitten huonoja! Ne on aivan käsittämättömän surkeita. Ihan kuin tyypit oikein olan takaa yrittäisivät, pitäisivät ihan kilpailuja siitä kuka osaa tehdä huonompia. Ja kilpailuista tulee ratkaisemattomia, sillä ne on kaikki yhtä surkeita, kerrassaan aivan ala-arvoisen paskoja. Toki vika on myös siinä että video on aivan väärä meedia, siinä ei voi esittää muuta kuin apinoiden kaikista apinamaisimpia piirteitä ja kaikista tunkkaisimpia klisheisiä meemejä. Tämän tajutaxeen ei tarvi muuta kuin selailla TV Tropes-sivustoa, siellä ne on kaikki kirjattuna:
ellauri098.html on line 66: Vois tehdä TV troppimaisesti tiivistelmiä mailmankirjallisuuden ja muun paskaviihteen juonista johtotähtenä EAT! EAT! FUCK! FUCK! KILL! KILL!. Siis jätä pois kaikki muu paizi reviirit, lisääntyminen ja kuolemat. Montako erilaista kirjaa jää jälelle. Ja sitten sama apinoista jotka kirjoittivat ne, sekä linear/mixed model joka selittää edellisen jälkimmäisestä.
ellauri098.html on line 149: Monet muuttujista muuttuvat iän mukana, ja sama kirjailija voi kirjoittaa vähän erilaisia kirjoja eri ikäkausina. Sixi taulukon henkilöt täytyy olla kirjailijaviipaleita, episodeja tai tuotantokausia, esim nuori Goethe, Goethe floruit, vanha Goethe. Kokeillaanpas konstruoida alustava datataulukko. Ei ole selvää voiko tähän ottaa mukaan runoja, paizi jos ne on jotain näytelmiä tai kilometrinpituisia eepoxia. Lyriikka ei luultavasti käy. Goethesta pojat oli kivoja, mutta tytöt kivempiä, koska niitä voi käyttää poikina. Ilmeisesti se ei sitten välittänyt ize antaa persettä.
ellauri098.html on line 210: 12. LUOVUTTAJAN VETO 1: Hero tapaa maagisen agentin tai luovuttajan, ja sitä testataan kuin Shulem seederiin tulevia pikkupoikia. Nuun on kirjain, mutta se on myös henkilö! Laske taapäin viidestä ennenkuin vastaat, tää on kompakysymys!
ellauri098.html on line 278: Koko juoni on siis variaatio teemasta Saku sammakko kosiomatkalla. Samat roolit löytyy hyvästä kirjasta sen seizemästä episodista.
ellauri098.html on line 283: La vita bugiarda degli adulti on varttuneiden fusku elämä. Adulterium on varttuneiden leikkiä, jota adoleskentit ei ymmärrä. Ad-altus on loppuunvarttunut, samaa juurta kuin saxan alt ja englannin old. Lapsen silmissä kaikki adultit on senioreja. Mutta kun tätä kirjaa lukee huolella, huomaa että lapset huijaa yhtä häijysti, niillä on vaan 1 asia vähemmän huijattavana, nimittäin FUCK! Ja elämännälästä Ferraran kirjassa ei ole kysymys, ei vitussa, vaan nokintajärjestyxistä ja niihin liittyvistä häpeäntunteista.
ellauri098.html on line 359: Nää "universaaliset troopit" on tosi kirjava pussillinen, varsinainen tilkkutäkki, enimmäxeen visuaalisia klippejä, suurin osa tulee peleistä, fantasiasta tai scifistä, vain kourallinen perinteisiä kirjallisia klisheitä on mukana. Valtaosin halpaa amerikkalaista paskaa. Osa on kuvakulmaklisheitä, jotkut yleisön reaktioita, jotkut biologisia faktoja, ei kyl nää pitäis siivota aika freneettisesti. Ei näillä tälläsinä tee midiä. muttei maxa vaivaa. tää taitaakin olla joku kaatoluokka. Genrekohtaiset ja narratiivitroopit on luppoovampia. Katotaan niitä seuraavax.
ellauri098.html on line 436: Aika monet kirjailijat ja fiktiiviset hahmot löytyy esiluokiteltuna, mikä helpottaa bibliografista kirjallisuustutkimusta ja tekee siitä entistä objektiivisempaa. Nyt siis kehiin tyyppejä! Anna mennä Jung!
ellauri098.html on line 627: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori (lyh. MBTI, engl. Myers-Briggs Type Indicator) on psykologinen indikaattori, joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla. Ulottuvuuksista kolme on peräisin Carl Jungilta, joka vuonna 1921 julkaisemassa psykologisia tyyppejä esittelevässä kirjassa kuvasi persoonallisuuden piirteitä. Indikaattorin kehitti Katherine Briggs tyttärensä Isabel Myersin kanssa toisen maailmansodan jälkeen mahdollistaakseen yksilöiden henkisen kasvun ymmärtämällä ja arvostamalla henkilökohtaisia eroavaisuuksia persoonallisuuksiltaan terveissä ihmisissä, ja lisätäkseen harmoniaa ja tuottavuutta erilaisissa ryhmissä.
ellauri098.html on line 637: Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori perustuu Carl Jungin psykologisiin teorioihin ja Jungin kehittämiin kahdeksaan kognitiiviseen funktioon. Tähän jungilaiseen pohjaan Myers ja Briggs lisäsivät neljännen ulottuvuuden (judgement/perception, J-P). Neljän ulottuvuuden eri yhdistelminä voidaan muodostaa MBTI-jaottelun 16 eri persoonallisuustyyppiä. Persoonallisuustyyppien nelikirjaimiset kirjainyhdistelmät kertovat tosiasiassa persoonallisuustyypin käyttämät kognitiiviset funktiot ja niiden järjestyksen ja ovat siten kognitiivisten funktioiden joukon lyhenteitä.
ellauri098.html on line 752: Fiktion kirjoittajana Cook Briggsin kiinnostus erilaisia persoonallisuustyyppejä kohtaan kasvoi, ja vuonna 1917 hän ryhtyi tutkimaan aihepiiriä. Lopulta hän alkoi kehittämään omaa teoriaansa, kunnes vuonna 1923 Carl Jungin Psychologische Typen -kirjan englanninkielisen painoksen (1923) ilmestyttyä Briggs löysi siitä useita yhtäläisyyksiä oman persoonallisuutensa kanssa. Hän kehitti tyttärensä Isabel Briggs Myersin kanssa toimivan indikaattorin, joka nimettiin heidän mukaansa.
ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.
ellauri099.html on line 78: Tilastollisesti merkizevä vaihe biografistista emävalhetta on määrittää kullekin kirjailijalle toteemieläin äskenmainittujen jungilaisten linjanvetojemme nojalla. Valintaan vaikuttaa, paizi luonne, ulkonäkö ennen kaikkea, sillä kuten sanoimme ulkonäkö on frenologisesti törkeä ja elimellinen osa luonnetta. Eläin on tässä käsitettävä väljästi, kuten toteemipaalussa.
ellauri099.html on line 82: Ja sit vielä toi jungilainen extro-intro pursoonallisuustyyppi neljällä ulottuvuudella, enste yleensä (E/I), sit vastaanottoantenni (S/N, aistit/intuitio), sit aivokerros (F/T, tunne/ajattelu), sit toimintamalli (P/J, havainnointi/tuomio). Niinettä kaikista neropatein introvertti on INTJ "Tenacious visionaries, oriented towards action" (esim. Bertie tai sen kamu Keynes), ja kaikista tyhmin extromortti on tollanen ESFP "Free-spirited and fun-loving people persons" (esim. Kinsella). Kirjailijoiden luonnenimikkeistä on hyvä selvitys edellisessä albumissa. Voikun pääsis kirjailijoille tekee MBTI eli Myers-Briggs testejä. Muze on jo myöhäistä useimpien kohdalla. Paizi voinhan mä koittaa vastata niiden puolesta! Vedänpä ensin testin izelleni ihan noin kalibrointimielessä. (Kysymyxet ja mun testituloxet tietolaatikossa alla.)
ellauri099.html on line 125:
ellauri100.html on line 601: Olen asianajaja Ozan Yusuf Esq, menetin asiakkaani ja hänen perheensä auto-onnettomuudessa, hänellä on takavarikoitavaan pankkitilinsä summa (kolmetoista miljoonaa, kahdeksansataa ja kahdeksankymmentä tuhatta dollaria), saan pankin toimeksianto järjestää lähisukulaisensa ennen kuin täällä olevat pankin johtajat takavarikoivat rahaston, syy miksi otin sinuun yhteyttä tässä asiassa johtuu siitä, että sinulla on sama sukunimi edesmenneen kuolleen asiakkaani kanssa, myös hän on kotimaasi kotoisin ja pankkitiliä koskevassa asiakirja-aineistossa ei ole rekisteröityä nimeä perillisenä, ota heti yhteyttä minuun, jotta voin antaa sinulle kaikki tarvittavat tiedot ja lisäselvitykset tästä perintöliikkeestä ymmärryksesi paremmin, jos olet kiinnostunut .
ellauri100.html on line 674: Kristina alkoi kirjoittaa ylös runojaan ja päiväs ne 1842 alkaen, aluxi matkien suosikkirunoilijoita. 1847 se alkoi kokeilla sonetteja, hymnejä ja balladeja, ja kopioida juonet Raamatusta, kansansaduista ja pyhimysten elämistä. Sen aikaiset runot usein koskee kuolemaa ja menetystä, heijastaen romanttista perinnettä ja tietty sitä depistä. Se julkaisi 2 runoa, "Kalman kylmyys jalkovälissä", "Sydämen kylmyys siellä yhdessä paikassa", Athenaeumissa 1848 18-vuotiaana salanimellä "Ellen Erehdy". Se osallistui prerafaeliittien kirjallisuuslehteen nimeltä The Sperm Jan-Apr 1850, jota toimitti William. Tästä alkoi julkkiselämä.
ellauri100.html on line 1290:
Strukturalistista kirjallisuustiedettä
ellauri100.html on line 1294: Algirdas Julien Greimas (French: [alɡiʁdas ʒyljɛ̃ gʁɛmas]; born Algirdas Julius Greimas; 9 March 1917 – 27 February 1992), oli liettualainen kirjallisuustiedemies joka kirjoitti liettualaisittain ranskaxi. Se tunnetaan mm. Greimaxen aukileesta (Greimas Square, le carré sémiotique, ks. alempaa). Se on ex-kaverinsa Roland Barthesin ohella kuuluisin ranskalainen semiootikko, vaikka onkin Liettuasta. Sillä oli strukturaalikielitiedemiehen paperit, kuten mullakin. Sen parhaita äkkäyxiä ovat ton nelkkarin lisäxi plastiikkisemiotiikka, isotoopit, narrausohjelma (kai Fred Karlssonin pupppugeneraattoria muistuttava, vaik tää on vaan arvaus), ja luonnonmaailman semiotiikka (whatever that may be). Se tutkin eka Liettuan mytologiaa ja indoeurooppalaista uskontoa, ja ennen kaikkea se oli vaikutusvaltainen semioottinen kirjallisuuskriitikko, kuten mä.
ellauri100.html on line 1301: Sodan loputtua se lähti Sorbonneen opiskelemaan leksikografiaan eli rakentamaan käsitejärjestelmiä. Niitähän mäkin olen saanut kääntäjien kanssa väsätä. Sen väitöskirja 1949 käsitteli muotisanoja. Siis ei sellaisia kuin "päräyttävä", vaan enemmänkin sellaisia kuin "A-linja".
ellauri100.html on line 1303: Väitöskirjan jälkeen Egyptiin tyttökouluun opettamaan tyttösille liettuaxi äännettyä ranskaa. Sieltä Ankaraan ja Konstantinoopeliin, josta maakuntakierros päättyi Poitiersiin. 1965 se sai professuurin EHESS:istä Pariisista, ja siellä se istui neljännesvuosisadan ja vaihtoi postimerkkejä muiden semiootikkojen kaa. Se kuoli 1992 ja haudattiin Konowiin.
ellauri100.html on line 1305: Greimaxen eka julkaisu Cervantes ir jo don Kichotas ilmestyi kaikkien tuntemassa Varpai-lehdessä, jonka se ize perusti. Sen poinzi oli: "Let's not be afraid to be Don Quixotes" (tai sama liettuaxi). Sit tuli se thesis "La Mode en 1830. Essai de description du vocabulaire vestimentaire d' après les journaux de modes [sic] de l'époque". Greimiemen ämmän poka jätti sanakirjahommat siihen, mutta jäi loppuiäxi suffixi- ja puffiximiehexi. Ennen Marxia se luki Ferdinand de Saussurea ja Louis Hjelmsleviä jotka oli saaneet vaikutteita Marxin arvoteoriasta. Muita vaikutteita oli Georges Dumézil (who dat) ja rakenneantropologi Claude Lévi-Strauss, satusetä Vladimir Propp, joku Étienne Souriau, ja (voi ei) fenomenaalinen Edmund Husserl, turhanpäiväinen Maurice Merleau-Ponty, kallonkutistaja Gaston Bachelard (jonka Jöpi eilen mainizi), sekä Touretten syndroomainen superman André Malraux. Kaikesta tästä voi päätellä, että Greimas käänsi Marxin päälaelleen ja Hegelin taas oikeinpäin.
ellauri100.html on line 1338: Roland Gérard Barthes (/bɑːrt/; French: [ʁɔlɑ̃ baʁt]; 12 November 1915 – 26 March 1980) oli Algirdasta 2v vanhempi ranskalainen kirjallisuusteoreetikko, esseisti, filosofi, kriitikko ja mikä pahinta, semiootikko. Semiotiikka on tollasta oppimattomien taidepellejen semantiikkaa, jossa ei enimmäxeen ole päätä sen enempää kuin häntää. Oireellista on, että Kouvolan ruozin kääntämisen määräaikainen proffa Pirjo Kukkonen on semiootikko. Ja se höhelö Eero Tarasti joka kulki Norssin pihalla kädet ristissä selän takana vielä hömelömmän oloisen baskeripäisen Hannu Riikosen parina. Ei siltä, mukavia miehiä ne oli molemmat, vaikk´eivät kummempia ruudinkexijöitä. Milloinkahan nekin saa postimerkit mieheen?
ellauri100.html on line 1351: Sodan jälkeen se palasi yliopistolle ja lähti maakuntakierroxelle mm Romaniaan ja Ebyktiin. (Sielläkös se tapas Greimaxen?) Tänä aikana se ryhtyi vassarixi ja kirjoitti jonkun kirjankin 1953. Mun syntymävuodesta koulun alkuun asti Barthes kykki CNRS:issä ja opiskeli lexikologia ja sosiologiaa (vrt liettualainen kollega). Kirjoitteli Mythologies-kokoelman yritelmiä, joissa analysoitiin pöpyläärikulttuurin ilmiöitä korkeakyldyyrisesti, mm. painia ja mainoxia. Se ei osannut kovin hyvin enkkua.
ellauri100.html on line 1353: 60-luvulla Barthes kirjoitteli kirjallisuuskritiikkiä ja vittuili aikalaisille merkkimiehille. Tuli kärhämää erit. Raymond Picardin kaa, joka inhos uutta ranskalaista kritiikkiä ja sen ällöä vasuriporukkaa. Barthes vastasi samalla mitalla.
ellauri100.html on line 1358: 1975 eli kuusikymppisenä se kirjoitti omaelämäkerrän omaperäisellä nimellä "Roland Barthes". 1977 se sai ylennyxen Collège de Franceen. Liettualainen jäi HESS:iin kykkimään. Rollon rakas äiskä kuoli 85-vuotiaana samana vuonna. Tää oli Rollolle kova isku. Sen viimeinen isompi aikaansaannos, Camera Lucida (vähän niinko camera obscuran vastakohta - semiootikot rakastaa näitä oppositioita) on osittain valokuvakirja ja osittain kirja äiskän kuvista (vaikka niitä ei ole kirjassa mukana). 1980 Roland Barthes törmäsi pesula-autoon ja kuoli kuukautta myöhemmin kärsimiinsä vammoihin. Sen pituinen se.
ellauri100.html on line 1366: Barthesin vastaus oli koittaa selvittää mikä tekee kirjoista uniikkeja ja originelleja. Kirjassa Le degré zéro de l´écriture (1953), se väittää että konventiot vaivaa sekä kieltä että tyyliä, eikä ne ole sixi luovia. Sen sijaan "kirjoitus", se miten kirjailija vääntelee tyylikonventioita) on se ainut uniikki ja luova akti. Mut heti kun toi uusi vääntely tulee tunnetuxi, se muuttuu klisheexi. Sixipä (kuten huomautti Jussi Jurkka selvänäkevästi radiossa) taiteessa tarvitaan koko ajan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan, muuten ei ole koko taidetta.
ellauri100.html on line 1372: Barthes päätyi siitä haukuskelemaan Michelet´ä (jamais entendu). Sen mielessä Michelet oli näkyvästi väärässä, ja sitä pitää lukea noin metrin päästä ja kritisoida samalla. Sama pätee sitten avant-garde kirjoihin, ei niitäkään ole tarkoitus ahmia eikä jäädä koukkuun kuin joku pikkukala, vaan pitää etäännyttää, pitää kirjaa käsivarren mitan päässä ja kohotella lukiessa kulmakarvoja. Taiteen pitää kyseenalaistaa eikä vastata kysymyxiin niinkuin Michelet oli yrittänyt. Huohheli huoh. Ex olis parasta jos tekis vähän molempia?
ellauri100.html on line 1379: Barthes luuli että kirjallisuuden diskurssin voisi formalisoida. Höpöhöpöä. Todennäköisempää on että jollain tekoälytekniikalla voi kirjoitella koukuttavia romaaneja. Sitäpaizi Derrida kumppaneineen oli jo raapimassa Barthesin jäykkärakenteista ovea dekonstruktionismin teräsharjalla.
ellauri100.html on line 1384: Yritelmässä "Kirjailijan kuolema" (1968). Barthes meinasi että pitäs tietää mitä kirjailija oli ajatellut kirjoittaessan jotakin, jotta saisi kiinni kirjan oikeasta merkityxestä. Mutta ongelmana on, ettei se hölmö välttämättä ollut ajatellut paljon paskaakaan. Niinpä ollen koko ajatus kirjan perimmäisestä selityxestä on kuolleena syntynyt ajatus, taas vaan tollanen länsimainen porvarien väärinkäsitys. Ajatus että kirjan takakanteen tai hihaan voi tai edes pitää kirjoittaa mitä kirja tahtoo sanoa on vanhanaikaisten mainosmiesten harha. Ei tuote tarvii käyttöohjetta, senkun alkaa käyttää. Riittää että kirjailija on kuuluisa ja mielellään kazeltava julkimo. Tai voihan sinne laittaa jotain ympäripyöreää kuten et "elämännälkä ajaa Giovannan Napolin syrjäkulmille, kujan pimentoihin jää pieni kiharainen pää". Tää oli jo aika postmodernia toisten mielestä, toisten mielestä Barthes ei koskaan päässyt irti strukturalistin täplistä.
ellauri100.html on line 1386: No jos kerta kirjailija ei tiedä mitä sen kirja ajaa takaa, pitää löytää niitä merkityxiä jostain muualta. Barthes päätyy siihen että lukijan pitää ne ize sinne kexasta. Yritelmässä S/Z (1970), Barthes soveltaa tätä ajatusta Pallosäkin novellettiin Sarrasine. Se arpoi textistä jotain pätkiä ja tuli loppuviimeisexi siihen että Pallosäkin kirja oli "polyvalentti", siis sen voi lukea ainaskin viidellä eri tavalla, ja varmaan useammallakin, jos jaxaa eziä. Johtopäätös: paras romsku on sellainen jonka voi ymmärtää sen 7 tavalla, eli on aivan helkutinmoisen epämääräinen ja sekava, vähän niinkuin Lassin ja Leevin piirrostehtävä jossa pisteet saa yhdistää ihan missä järjestyxessä mieli tekee. Hyvä romsku on tollanen lukijan "yhdistä pisteet niin saat ankan tai jänixen" tyyppinen askartelutehtävä, huono on sellainen jossa kirjailija tekee kaiken työn.
ellauri100.html on line 1390: 70-luvun lopulla Barthes erotti pöpylääritextit jotka ajaa Doxaa korkeakyldyyrisistä, jotka luo Para-Doxaa. Tähän saakka Barthes oli sympannut marxilaisia, mut nyze näki tota Doxa-vikaa myös marxilaisissa. Vanhat koirat palaa tällä lailla aina loppupeleissä vanhoille oxennus- ja kieriskelypaikoille. Kiva texti (1975) on sellainen jonka aikana saa ajatella mitä lystää, uppoutua kirjaan kerrassaan, jäädä sinne exyxiin. Jouissance, hedonismia. Nojoo, onhan sellainenkin mukavaa, mut musta on kyllä kiva lueskella kaikenlaisia juttuja, jopa aivan paskoja.
ellauri100.html on line 1401: Kirjailija on kuollut eläköön kynäilijä. Kynäilijä kokoaa entisistä texteistä uusia kollaasheja. No sellanenhan tää munkin albumikokoelma on. Et vaikee sitä on mennä täysin kiistämään. Vaik tärkein syy on varmaan että sellainen koostaminen on nyt niin paljon helpompaa kuin ennen. Jos lukee vaikka Plutarkhosta tai Burtonin melankoliaa, niin mitäs muuta nekään on kuin entisistä kirjailijoista kokoon harsittuja tilkkutäkkejä. Se että tavis lukija viizis nähdä noin paljon vaivaa lukemisen kanssa on kyllä toiveajattelua. Esim mä oon varmaan suunnilleen ainoa Yli-Juotikkaan tiiliskiven lukija joka on oikeasti käynyt googlaamassa joka ikisen sen satunnaisen tyhmyyden. Joka ikisen ikkunanpokan, kuin Pirkko Hiekkala.
ellauri100.html on line 1403: 1964, Barthes kirjoitti yritelmän "Le dernier des écrivains heureux" (Essais critiques), jossa puheena on Voltaire. Rollo koitti väittää että Voltairella ei ollut samoja ongelmia relativismin kaa kuin sillä. Candiden kääntäjä huomautti että harvoin on kukaan kirjailija ymmärtänyt toista niin väärin kuin Barthes Voltairea. Se varmaan sovelsi Voltaireen samaa menetelmää kuin Pallosäkkiin S/Z:ssä: poimi randomisti pätkiä ja piirsi väliin viivoja.
ellauri101.html on line 122: Tomppa kirjoitti psykopaateille kirjan "Idiootit ympärilläni" ja sitten idiooteille toisen "Psykopaatit ympärilläni". Niissä tämä autodidakti ruotsalainen guru väitti, että ihmisten luonteet voi jakaa neljään väriin - nyt paljastui yllättävästi, että kyseessä on huijaus. Thomas Eriksonin persoonallisuuksien värianalyysi on kriitikoiden mukaan suurta huijausta. No sehän on vaan kopsannut Marstonin 50-luvun DISC scheissea, kz. albumia 181. Tiivistettynä 3 pointtia:
ellauri101.html on line 126: Eriksonin kirjat ja kurssit ovat olleet taloudellisesti valtava menestys.
ellauri101.html on line 130: Thomas Eriksonin kirjat ja erityisesti teos Idiootit ympärilläni on saavuttanut huikean suosion kirjoittajansa kotimaassa Ruotsissa ja myös muissa maissa. Kirjan oikeudet on myyty kymmeniin maihin ja sitä on painettu jo yhteensä pari miljoonaa kappaletta eri kielillä.
ellauri101.html on line 132: Viime vuonna Eriksonin teorioita ja kirjaa alettiin arvostella voimakkaasti. Jonkun kateellisenn Fritz the Katzin mukaan kyseessä on lähinnä vain tieteelliseltä vaikuttava höpöhöpö, sillä Eriksonilta puuttuvat syvälliset tiedot psykologiasta ja käytöstieteestä. Erikson on Katzin mukaan lähinnä huijari.
ellauri101.html on line 140: Jne, jne. Mamma Briggs ja tyär Myers on niin nimekkäitä että ne mainitaan nimeltä jopa Pertti Perusinsinööri sarjakuvassa. PHB tarkoittaa "pointy haired boss". Alusta puuttuva neljäs kirjain on varmasti "F".
ellauri101.html on line 147: Hännänhuippuna on tämmösen Carolyn Kahlil Gibranin sisätilasankaritesti. Se näyttää olevan Joseph Campbellin kirjan innoittama Jungin häkkyrän yxinkertaistus.
ellauri101.html on line 221: Sinä ansaizet kaiken sinulle kuuluvan hyvän kunhan heräät lumouxesta ja herätät vierelläsi nukkuneet. "Sinä ansaizet, kunhan". Eikös tää oo on vähän tollasta tit for tat? Kaikki tämmöset lunastuslupauxet on pelkkää kaupantekoa. Tää kirja on Toivon viesti lapamadoille: pyytäkääpä kauniisti niin saatte ilmaisexi, tai ainaskin pitkällä maxuajalla.
ellauri101.html on line 243: Tätä aktanttimallia soveltaa joku ämmyrkäinen Pentti Leinon juhlakirjassa tai lähtiäisniteessä Jjari!n sisäiseen sankariin. Kirjoittajaa selvästi vituttaa että Jjarri! on netonnut tällä paskalla huisisti enemmän kuin kirjoittaja (varmaan akateemiseen prekariaattiin kuuluva pätkätyöläinen) koskaan voi odottaa saavansa rojalteja Pentti Leinon juhlakirjaan kovalla vaivalla väsäämästään yritelmästä.
ellauri101.html on line 271: Tammikuussa 2011 yhtiö teki mittavan noin 14,4 miljoonan euron alaskirjauksen. "Jjjarrii!" potkittiin toimarin paikalta. Tai se potkaisi izeänsä perseeseen. Whatever.
ellauri101.html on line 272: Sairasvyö oli valitsemassa vuoden 2011 kristillistä kirjaa. Valituxi tuli "Jjjarriii!"n Sisäinen sankari.
ellauri101.html on line 278: Oikeuspsykiatri Hannu Lauerma on kuvannut huijauksia käsittelevässä kirjassaan Sairasvyötä huijariksi ja kritisoi häntä erityisesti psykiatriaa koskevista lausunnoista, joita hän pitää vahingollisina. Sairasvyö ei ole syyttänyt Hannu Lauermaa kunnian loukkauxesta, koska siihen ei ole mihkään kohtaan sattunut. Hannuhan edistää vaan osaltaan huomiotaloutta.
ellauri101.html on line 457: Nyt on sellanen olo että pikku Naimin kirjasta on juuri tulossa joku oivallus, annas olla... nghhh ... Joo!
ellauri101.html on line 574: X-sukupolvi on sana, jonka tarkoitus on kuvata 1980-luvulla nuoruuttaan elänyttä ja 1980- ja 1990-luvuilla aikuistunutta sukupolvea. Käsite on peräisin kanadalaisen kirjailijan Douglas Couplandin kirjasta (Generation X: Tales for an Accelerated Culture).
ellauri101.html on line 579: X-sukupolven suomalaisena pamflettina pidetään usein Osku Pajamäen kirjoittamaa kirjaa Ahne sukupolvi - Suurten ikäluokkien perintö, jossa hän peilaa X-sukupolven elämää suurten ikäluokkien elämään.
ellauri101.html on line 667: Campia esiintyy muun muassa pukeutumisessa, kirjallisissa julkaisuissa, kuvataiteessa, näyttelyissä, näytelmissä, televisiosarjoissa ja elokuvissa.
ellauri102.html on line 42: Tän albumin aihe, Naimi Pikkarin kirjaNo Logo on tosi rivo, muttei silti sensuroitujen luettelossa. Koska tämän sortin rivoilu, eli mainostus, on suorastaan lapsiystävällistä. Lapset rakastavat logoja ja brändejä. Lapsista kasvaa logoja ja brändejä rakastavia aikuisia. Esikuvia, kusieviä, niitä apinat aina hakevat, ja löytävät. Ezivä löytää, ja kolkuttavalle kaupataan.
ellauri102.html on line 192: Olimme aivan tavallisia lapsia, sanoo Naimi Pikkari kun se ja sen pikkuveli lallatti mainosviisuja ja häpesi vanhempiaan jotka ei olleet yhtä muovisia kuin hahmot aamiaismuroissa. Tavallisia amerikkalaisten lapsia. Paljonkohan Naimi sai brändiketjuilta kirjastansa provikaa? Sehän on aivan mainiota mainosta. Tärkeää ei ole se mitä sanotaan, vaan että puhutaan.
ellauri102.html on line 358: Kyllä tohon työnantajien ja ottajien väliin vielä mahtuu välikäsiä. Liikkeenjohdon menestyskirjailija Tom Peters on sanonut: on tyhmä omistaa!
ellauri102.html on line 370: Popcornia ja Petersiä tärkeämpi minä-brändin sanansaattaja on kuitenkin Daniel H. Pink (ent. Prick). Hän on huomannut tilapäisen työn, alihankintasopimusten ja itsensä työllistämisen yleistymisen ja puhuu 'vapaiden agenttien maasta". Pink kirjoitti kirjaa nimeltä Free Agent Nation ja on ylpeä tästä uudesta isänmaastaan. Hän jätti arvostetun työpaikkansa Al Goren puhemyllynä. Hänen kaltaisensa kuikelot ovat markkinointikonsultteja, copywritereitä, headhuntereita ja ohjelmistosuunnittelijoita, jotka kokeilevat 🧘♂️ jooga-asentoja verkotetuissa kotitoimistoissa. Sisäileviä sankareita kuten "Jjarrii!" Headhuntteri oli epämiellyttävä lankoni Iso-Masa, ennenkuin sen päässä naxahti. Ja se pikkiriikkinen suonikohjuinen AHDH oli konsultti, se joka pyöri perskärpäsenä mun kimpussa Kouvolan aikoina. "Nimeä ei löydy", sanoo päänsisäinen Contacts-ohjelma. Ne oli narsisteja kumpikin.
ellauri102.html on line 404: Naomi Klein (s. 8. toukokuuta 1970 Montreal, Kanada) on kanadalainen toimittaja, kirjailija, professori ja aktivisti. Hänet tunnetaan erityisesti globalisaatiota ja kapitalismia arvostelevista teoksistaan No Logo (2000), Tuhokapitalismin nousu (2007) ja Tämä muuttaa kaiken (2014). Klein on vuodesta 2018 viestinnän, kulttuurin, feminismin ja fennistiikan tutkimuksen professori Rutgersin yliopistossa. Siellä se jatkaa Auli Hakulisen numeron 42 saappaissa.
ellauri102.html on line 406: Klein on kotoisin juutalaisesta perheestä (kuinkas muuten). Sekä Kleinin että hänen aviomiehensä Avi Lewisin perhe on kansalaistoimijataustaisia. Kleinin isoisä, senaattori Calvin Klein, erotettiin Disney-yhtiön palveluksesta vuoden 1942 kalsarilakon jälkeen hänen toimittuaan siinä hyperaktiivisesti. Kleinin lääkäri-isä "Pullo" Klein oli vietnamilainen ja Amerikan pahin vastustaja. Hänen elokuvantekijä-äitinsä Bonnie Sherr Klein sai julkisuutta pornoelokuvallaan No Logo Story. Hänen veljensä Seth on Canadian Centre for Alternative Policemen -tutkimuskeskuksen Kolumbian toimiston siivooja. Hänen appivanhempansa ovat journalisti Michele Landslide ja poliitikko C.S. Lewis, Kanadan uusimman ja demokraattisimman puolueen johtajan David Lewisin poika. Hänen tätinsä on ollut naimisissa poplaulaja Dave Liebkindin kanssa.lähde? Klein on julkisesti paljastunut feministiksi ja on luonnehtinut muun muassa kirjaansa No Logo hiukka feministiseksi. No ei se siitä kyllä häirizevästi näy.
ellauri102.html on line 414: Joku Järvensivu arvioi, ettei Kleinin pulloa voi aivan sellaisenaan siirtää Suomeen: Suomen oikeisto ei ole niin toivoton. Ai mikä missä milloin? Se oli Helsingin Sanomien kirja-arviossa talouskulttuurin tutkija, kauppatieteiden tohtori ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun vastuullisen liiketoiminnan tutkimusryhmän jäsen Paavo Järvensivu. Haista paska Paavo, vie nenä pois Wahlroosin pyllyvaosta. No 2005 ei vielä tiedetty Haju Pisilästä. Meillä kaikki tapahtuu 20v myöhässä.
ellauri105.html on line 46: Kaikki yhtäläisyysmerkit pätevät. Tää yhtälö on huisin tärkeä, koska sen avulla voi ennustaa, että jos jollain kirjailjalla esim. esiintyy paljon sanaa/käsitettä vapaus, se tod.näk. on oikislainen sekä paha ja pitää nokintajärjestyxistä velvoitteista sekä sankareista. Ei tarvi kaikkia tunnusmerkkejä, riittää yxikin tai muutama.
ellauri105.html on line 154: Kristittyinä me hyväksymme Raamatun ja myönnymme kaikkiin sen lausumiin ikään kuin Jumala itse olisi puhunut ne, koska Raamattu on meille puhuva Jumala. Raamattu on saatavissa nyt myös äänikirjana.
ellauri105.html on line 362: Mitä se todistaa ihmisestä jos joku sen mielestä ilmeisen paskiaisen kirja on sen mielestä hyvä? Vaikka Céline Kristinasta, tai Pulkun itkupaju musta Jönsystä ja Sepusta? Onko se piste kotiin Kristinan uuskriittiselle tiimille? Survo hulluu huhmareessa.
ellauri105.html on line 397: Joku voi kysyä, miksi Raamatun Jumalaan uskovan ja Jeesusta seuraavan kristityn pitäisi ylipäätään perehtyä ei-kristilliseen (saati sitten antikristilliseen) kirjallisuuteen. Itse vierastan ajatusta, että tietämättömyys inhimillisestä kulttuurista (johon kirjallisuuskin kuuluu) olisi kristitylle hyve. Paavali ei olisi osannut viitata sopivassa kohdassa pakanafilosofien teoksiin ateenalaisille puhuessaan eikä C.S. Lewis olisi osannut analysoida osuvasti Raamatun ja muiden tarinoiden eroja sivistyneille lukijoille kirjoittaessaan, jos he olisivat jättäneet ”jumalattoman” kirjallisuuden huomiotta. Toki on olennaista, että oman uskon perusta on tukevasti Jumalan omassa ilmoituksessa – oltiinpa sitten lukemassa maallista kirjallisuutta tai keskustelemassa maailmankuvien eroista ei-uskovan ystävän kanssa. Muuten ne sanovat kuin anhelitohtori: "timeo hominem unius libri."
ellauri105.html on line 399: Joku ämmä kommentoi: Markus, kiitos kirjoituksestasi. On hyvä tutustua "maailman ihmisten" kirjallisuuteen ja taiteeseen. Seurakunnan tulee mennä ihmisten luokse, Jeesuskin luki kuin piru fariseusten kirjoituxia. Vaatii kuitenkin vankan uskon perustan, jottei oma usko ala horjuu. On tietysti myös osattava erottaa se, mikä ei tee hyvää uskovan ajatusmaailmalle, ettei "maailman Matti saastuta", kuten Sanassa sanotaan. Esim ortodoxiämmän rivot puheet on jätettävä omaan arvoonsa.
ellauri105.html on line 414: Urbaanin sanakirjan esimerkki: Kimi Räikkönen johtaa kisaa
ellauri105.html on line 486: Tuohon alkuaikaan sisältyivät sitten armeijapalvelus ja erilaisia muita kuuliaisuustehtäviä luostarissa, josta hänet lähetettiin silloiseen - nykyisen Tšekin ja Slovakian tasavaltojen muodostamaan - Tšekkoslovakiaan luostarikouluun opiskelemaan kieliä. Tuolta matkalta kielitaitorepertuaariinsa "tarttui" tšekin lisäksi venäjä ja kirkkoslaavi. Venäjää hän oli opiskellut jo Suomessa ollessaan, mutta ilmeisesti hän ei ollut käynyt mitään suureellisimpia kieliopintoja missään. Hänen myöhempi laaja kielitaitonsa oli enemmänkin suuren lahjakkuuden tai kuten isä Sergius Colliander, joka oli hänet tavannut, sanoi, nerouden, aikaan saamaa oppimista. Hänen sanottiin osanneet lukuisia kieliä ja ilmeisesti hän osasi melko hyvin tai jopa sujuvasti oman äidinkielensä suomen lisäksi, ruotsia, venäjää, saksaa, ranskaa ja ainakin enemmän kuin auttavasti kreikkaa ja ilmeisesti myös jonkin verran tšekkiä ja latinaakin. Tätä laajaa kielitaitoaan hän käytti sitten myöhemmin hyväkseen mm. tekemällä käännöstöitä. Hän käänsi suomeksi useita maailmanhistoriallisia merkittäviä kaunokirjallisia teoksia, mm. Leo Tolstoin "Hadži Murat", Ivan Turgenevin "Savua", Ilja Ehrenburgin "Pariisin kukistuminen", mutta myös mm. Tšehovia ja monia muita merkittäviä kirjailijoita.
ellauri106.html on line 118: Brownen työt osoittivat suurta uteliaisuutta luontoon ja saivat vaikutteita tieteellisestä vallankumouksesta. Hänen töitään läpäisee toistuva viittaus klassisiin ja raamatullisiin lähteisiin sekä hänen omintakeiseen persoonaansa. Hänen kirjallinen tyylinsä vaihtelee lajin mukaan tuottaen rikasta, epätavallista proosaa, joka vaihtelee karuista muistilehtiöhavainnoista korkeimpaan barokin lennokkuuteen.
ellauri106.html on line 120: Phillu-Rothin nimikirjoituxessa on vanhemmiten äxä lopussa, kun sen kynä palaa vetämään tee-viivan tee-kirjaimen päälle. Miehen muotokuva-kirjassa se kertoo kuinka sen kenkäkauppias Al Bundy-tyylinen isä höyhentää sitä izetehostavasta nimikirjoituxesta ja ongenkoukun kanssa tunaroinnista. No ei sen isä ollut oikeasti kenkäkauppias vaan vakuutusmyyjä. Phillu-Roth ei varmaan paljon perustanut isäpapasta, tai sitten liikaakin. Äiti ainakin oli rakas. Iskä antoi sille narsismioppitunteja ja sen omistava äiskä ryömi öykkäröivän isän hännän alla. Sekin kävi misogyniakoulutuxesta. Nathanin ja sen perheen välit näyttää olleen ällöttävät, vuoronperään kylmää vittuilua ja ylitunteilua.
ellauri106.html on line 190: Phillussa oli ylimielisyyden henkeä joka ei lähtenyt edes Dale Carnegien kirjalla. Phillu tosiaan teki kandin kuten Nathan farmiliigassa, tosin Bucknellissa, ent Lewisburgin opistossa Pennissä, ei Vermontissa. Äiskänkieltä ja kirjallisuutta sekin luki ja oli niin olevinaan nero. Tässä vaiheessa Phillu sai tartunnan Thomas Wolfesta. Tokko sukua lihavalle yxityisezivälle Nero Wolfelle. Phillussa oli kyllä sen apumiestä Archieta ulkonäön puolesta. Tom Wolfen iskä oli hautakivien toimitusmies.
ellauri106.html on line 209: Phillu tykkäsi sotapoliisikoulussa pistinharjoituxista, sai huutaa "KILL! KILL!" ja työntää kovaa pehmeään. "Sillä lailla tarrataan vinosilmää kitusista, sillä lailla kommaripaskoilta ruuvataan kulli irti!" Vähän myöhemmin sen sotahuuto olisi "FUCK! FUCK!", aseena taas kova teräskalu, kohteena vaimot ja tyttöystävät. Totta puhuen, Phillu oli poikasena hizin väpelö ja itkupilli. Itki puhelimeen Dragsvikistä Sharonille. Sharon oli Al "Zipper" Shatzkyn 17-vuotias tytär. Nathan oli kirahvi ja Sharon pantteri. Kerää koko sarja, saat ikioman eläintarhan. Nathan opettaa Sharonille sanan "kyrpä" käytön ja neuvoo miten sitä pitää imuttaa. Mutta välimerkkien käyttöä ei vittu Sharon opi, ei kirveelläkään. Phillu on jo graduoitunut Tom Wolfesta Henry Jamesiin ja sen yhtä vittumaiseen kirjaan The Ambassadors. Kirkkovene Sharonilla on kyllä soutukunnossa.
ellauri106.html on line 239: Arvostelija Morris Kyrpäkiven mielestä just tää kirja oli aivan hulvattoman hauska: If there has been a funnier novel in the last 10 years, or one that exploits sex, psychoanalysis, and the "family romance" more brilliantly, I don´t know what it could be. Tästä jälleen näemme että huumori on höröttäjän silmässä. Tai tässä tapauxessa pikemminkin perssilmässä.
ellauri106.html on line 295: Phillun isältä opittu mielisanonta on "olen itselleni velkaa sen". Solipsistijutkun deviisi. Se oli niin velkaa izelleen Empsonin 7 types of ambiguityn että sille tuli lödet housuun kirjakaupassa. Illalla 1 olut ja 1 erä flipperiä ja sit kotiin alleviivaamaan vielä kirjoja ennen maate panoa. Tänäkin päivänä pidin izestäni koska olin aivan vitun anaalinen. Kalsareina valkoiset Fruit of the Loom jamihousut. Hyi helvetti.
ellauri106.html on line 300: Isaak Emmanuilovitš Babel (ven. Исаак Эммануилович Бабель; 13. heinäkuuta (J: 1. heinäkuuta) 1894 Odessa - 27. tammikuuta 1940 Moskova) oli kumihuulinen venäläinen näytelmä- ja novellikirjailija sekä journalisti.
ellauri106.html on line 304: Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen.
ellauri106.html on line 306: Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin ilmeisesti vuonna 1940. Phillun mielikirjan Punainen ratsuväki suomensi huomattava egoisti Juhani Konkka.
ellauri106.html on line 327:
ellauri106.html on line 372: Marcuse opiskeli germanistiikkaa ja kirjallisuushistoriaa pääaineinaan, filosofiaa ja kansantaloustiedettä sivuaineinaan, aluksi kaksi vuotta Berliinissä, sitten kaksi vuotta Freiburg im Breisgaussa. Hän väitteli kirjallisuuden alalta tohtoriksi 1922.
ellauri106.html on line 384: Phillu oli eri huono juutalainen, ateistinen ja varmaan karioottinen Juudas Iskariot. Juutalaiset suorastaan vihas sitä. Se oli aiheuttanut niille enemmän pr-vahinkoa kuin ne jotkut hämärät juutalaisten salaiset pöytäkirjat ennen holokaustia.
ellauri106.html on line 436: Paskan marjat se mikään antisemitisti on, päinvastoin se on aivan Israelin valitun kansan pyhän kirjan paxuimpien omahyväisten sepustusten mallin mukainen rasistinen semitisti, joskin vailla Negevin autiomaan alkuperäisen Tasmanian tuholaisen siunausta. Se haukkuu veljensä ja omaa shixa vaimoa ja syyttää niiden perheitä ties mistä vääryyxistä. Se just on vitun jutkumaista, syntipukin on löydyttävä oman heimon ulkopuolelta.
ellauri106.html on line 453: Phillu kritisoi kärkevästi kaikkia jotka uskoo "sokeasti" yhtään mihinkään, se on ihan järkevää ja oikeutettua. Luuleminen riittää hyvin arkitarpeisiin, mihin tässä tarvitaan mitään uskoa tai toivoa. Parempi kazoa kuin katua. Älä pure kättä joka näyttää likaiselta. Phillun jakelemat rangaistuxet polulta oikealta poikenneille on ihan vanhan testamentin tyylisiä, ennen kaikkea tietysti langenneille naisille. Tää kirja oli siis American pastoral, joka on 1/3 trilogiasta, jonka muut osat ovat I married a communist ja The human stain. En ole lukenut. Vielä ainakaan.
ellauri106.html on line 572: Kun Phillu oli pipi sen "sisko" Sandy lauloi sille kirjasta 200 oopperaa. Sandyn halukkuus esiintyä Phillun 1 hengen yleisölle kiehtoi sitä. Aaria oopperasta Mustalaisen muna oven välissä.
ellauri106.html on line 576: Hölmäytetty Sharon vaihtaa kirjallisuuden pääaineexi, se "hivelee". Sharonilla on pettämätön (Phillun) eroottisten tarpeiden taju.
ellauri106.html on line 590: Phillu häpesi vanhempiaan jotka käveli ghettoon sateessa ja toi mummeilta pahoja mamuruokia. Kålpirog i kruka ja kenkälaatikossa omenatorttua. NOLOA. Samoja luokkanousijan huonoja fiilixiä kuin Ferranten kirjassa. Meillä ei tarvinnut niitä olla, isovanhemmatkin oli herrasväkeä. Laskukkaita ollaan, dändyjä eikä niinkuin Phillu snobeja.
ellauri106.html on line 628: “Roth’s misogyny infuses everything that he writes,” according to Meg Elison, a novelist recently described by the Times as “re-examining Roth”. This is typical of the all-or-nothing approach that is popular today, where if you don’t like everything about a public figure, then you can’t like anything. (Uskokaa tai älkää tää mielipide tulee naiselta. Se oli varmaan käynyt modernin kirjallisuuskritiikin koulua.)
ellauri106.html on line 640: No kazottiin American Pastoralista 2016 tehty filmi, joka oli kuten kirjakin aivan vitun epäreilu naisille ja vasemmistonuorille. Shixa nainen oli läpeensä konna (eikä vanhentunut koko aikana) ja arjalaisen näköinen viivasuinen Swede jutku synnitön, pikku pedofiliakin painettiin villaisella. Tämmönen meni 2016 vanhoilliseen yleisöön kuin häkä: nekrut oli taas alkaneet räyhätä poliiseille ja tyhmät nuoret änkyttämättömän mutta autistisen Gretan joholla puhuu jostain typerästä kasvihuoneilmiöstä. Onnex onnex sentään Trump oli justiinsa päässyt vallankahvaan eikä joku demokraatti neekeri. Helvatti amerikkalaiset on amerikkalaisia vaikka ne voissa paistaisi. Vie jutku jenkkeihin, tuo jutku jenkeistä, jutku se on sieltä tultuaankin.
ellauri106.html on line 705: Erittäin hyvää kuvausta ilkeän izekkään ja kylmän narsistin mielenmaisemasta. Näitä maailmankirjallisuudessa piisaa roppakaupalla, äskenmainittujen lisäsi mm. Vaakku, Sillanpää, Hannu Mäkelä, Juhani Peltonen, Hotakainen, Jari Pervo, Sofi Oxanen, Wallu, Nipsu, Sale, Goethe ja Céline. Vain muutamia mainitaxemme.
ellauri106.html on line 707: Narsismi on ize asiassa yxi tavallisimpia kirjailijatauteja. Se ei ole moite vaan pikemminkin suositus.
ellauri107.html on line 129: Amerikkalainen yleisö on kirjailijoittensa mittainen. Eli alamittainen. Peppu ja sen jutkuporukat on tosi julmia ja tunteettomia sen saxalaiselle protestanttivaimolle. Tuolta varmaan tuntui laupiaasta samarialaisesta ja päähän potkituista filistealaisista Jehovan luvattua matuille niiden maat.
ellauri107.html on line 160: Saatto arvatakin että polakkimamun narsistiangstaus soitti Phillun kullin päässä lujaa kelloa. Niissä on tosi paljon samaa. Enemmistö Phillun mielikirjailijoista näyttää olleen kaappi- tai ilmihomoja tai vähintään kaxikotisia.
ellauri107.html on line 252: Roy Cohn! Phillun kirjassa toinen Moen pojista koittaa sivulausessa kietoa päänsä sen seikan ympärille että Roy Cohn on juutalainen, s. 156. Kappas!
ellauri107.html on line 264: Kyl tässä varmaan on vinha perä, kuten takuulla Pepullakin oli. Periköhän Benjamin Pepun asunnon? Joosef ja Benjamin oli nekin luultavasti sieviä homoveljexiä. Senkö tautta homo Tarmo Manni kirjoitti niistä niin tarmokkaasti? Kauniita poikia. Mannilta jäi kesken se viimeinen kaunispoika-kirja, mikäs sen nimi olikaan, Felix Krullin tunnustuxet. Huijari. Huijareita koko porukka näyttää olevan nää kaikista miehekkäimmät kirjailijat.
ellauri107.html on line 300: Bill Gatesin vaimo Melinda ottaa siitä eron ja puolet Microsoftista. Bill jäi kiinni rysän päältä Epsteinin tyttökaupasta. Siihenkö loppuu Melinda ja Bill Gates-säätiön luonnonpilaajien charity? Täytyy toivoa. Bill möi Aahrikan neekereille korzuja ja suunnitteli taivaan pimentämistä rikkipilvillä. Toivottavasti se päätyy Pepun rikinkatkuiseen Gehennaan. Ironisen amerikanjuutalaisen romaanikirjailijan kanssa sen sauva kädessä paimentamaan vuohia.
ellauri107.html on line 321: Isä Hermann Roth (1901-1989) oli vakuutusmyyjä ja porhalsi vielä vuosikausia. Philip Rothin identiteetin rakennuspuut muodostuivat seuraavista elementeistä: amerikkalainen, juutalainen, USA:n kansalainen, mies, kirjailija.
ellauri107.html on line 328: Shulemin mukaan juutalaiset saivat maxaa kovan hinnan Rothin skandaalimaisesta maxarunkkukirjasta. Kuitenkaan yksittäinen juutalainen ei joudu maksaa kirjasta kuin 5-6 dollaria, jolla sen saa kirjakaupasta, Roth totesi myyntitietoisesti.
ellauri107.html on line 331: Roth kopsi paljon kirjallisilta esikuviltaan, joita olivat ainakin Kafka, Gogol, Flaubert, Beckett, Joyce, Melville, Dostojevski, Celine ja Virginia Woolf. Seesteisemmältä puolelta Tsehov, Tolstoi ja Henry James.
ellauri107.html on line 362: Oikein arvasin, Pililla oli tahra housuissa. Sen Tena Gentlemen vaippa oli vuotanut. Ilmeisesti tää kirja on Pilin surutyötä eturauhasleikkauxen jälkeisestä impotenssista. Sitä se oli sanoi äite kannettuaan sen pihalle tikun nenässä.
ellauri107.html on line 366: Hawthornen tapaisia ihmisiä, viisaita vainajia. Hiljaisuus korkoa korolle kasvavana omaisuutena. Siinä mies joka osasi panna töpinäxi. 3 gallonaa luomumaitoa. Tietämätön hengen syvyyxistä. Kuoleman ahistuxen aikaansaama sexuaalinen kaipaus. Jyrkät jenkkiposkipäät ja leuka ja pitkä ehdottoman naisellinen kaula. Siitä näki kuinka leikkisä hiän osasi olla. Vaikka lukutaidoton ja totaalisen erilainen kuin hiäntä Viagran voimalla bylsivä sivistynyt proffa jonka isoon päähän mahtui kahden kuolleen kielen sanakirjat.
ellauri107.html on line 532: Phil ei lähde litomaan kun se pihinä miehenä ei kärsi luovuttaa second händ huonekaluja ilmatteexi exälle. Snål spar fan tar. Sitä se ei etenkään kestä kun paita uhkaa ruveta kirjoittamaan bestsellereitä ilkeästä miehestä. Tähän kaupunkiin ei mahdu kuin yxi huippukirjailija!
ellauri107.html on line 548: Phillu on moraalisen kysymyxen äärellä kuten Lordi Jim, Ivan Karamazov ja Kate Croy. Jimin ja Iivanan jo tiedänkin (kusipäitä), entäs tää Kate Crow? No se on Henry Jamexen (kusipää) antisankaritar kirjasta Pulunsiipi.
ellauri107.html on line 562: Phillun kertomus ekan vaimon abortista olis hirvittävää kuultavaa sen lukemana äänikirjana. Kamala se on muutenkin. En usko sen seliselistä sanaakaan. Kylmä hirviö, hirvee kylmiö. Callekin puhui mielellään moraalista izekurista ja periaatteista. Ne on anaalis-obsessiivisten apinoiden mielisanoja, sellaisten joiden kurenauha peräaukossa on liian tiukalla.
ellauri108.html on line 331: Raamatullinen apokryfikirja Susanna, hepreaxi Shoshana joka tarkoittaa lilja, on dekkari. Daniel ratkaisee #metoo-oikeustapauxen ristikuulustelemalla setämiehiä.
ellauri109.html on line 218: Horatio Alger-poikakirjat ovat tulleet vastaan jossakin. Se oli Hans Dominikin tyyppinen poikakirjailija, joka piti pojista useammalla kuin yhdellä tavalla.
ellauri109.html on line 223: Peter Ackroyd (s. 5. lokakuuta 1949 Lontoo) on brittiläinen kirjailija, toimittaja ja kirjallisuusarvostelija. Mulla on sen elämäkerta T. S. Eliotista.
ellauri109.html on line 225: Gillian Leigh Anderson (s. 9. elokuuta 1968 Chicago, Illinois) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti roolistaan FBI-erikoisagentti Dana Scullyna televisiosarjassa Salaiset kansiot.
ellauri109.html on line 227: Louis Aragon (3. lokakuuta 1897 Pariisi – 24. joulukuuta 1982 Pariisi) oli ranskalainen historioitsija, runoilija ja kirjailija.
ellauri109.html on line 228: Aragon oli mukana dada-liikkeessä vuosina 1919–1924, ja hänestä tuli yksi kirjallisuuden surrealismin perustajia yhdessä André Bretonin ja Philippe Soupaultin kanssa. Monien muiden surrealistien tavoin Aragonkin liittyi kommunistiseen puolueeseen ja kirjoitti poliittissävyisiä runoja koko uransa ajan. Hän kuitenkin myös arvosteli Neuvostoliittoa, varsinkin 1950-luvulla. Mulla on sen kirja kauniista kortteleista.
ellauri109.html on line 241: Kalterijääkärien johdon jäsenet toimivat vuonna 1945 aktiivisesti Auerin passittamiseksi mielisairaalaan. Lääketieteellistä tukea antoi niin ikään kalterijääkäri Juho "Jurre" Aalto laatimalla tarvittavat asiakirjat. Auer toimitettiin poliisin kuljettamana Kivelän sairaalaan 26. huhtikuuta 1945.
ellauri109.html on line 250: Hankamäki väitteli toistamiseen vuonna 2016 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa George H. Meadia ja symbolista interaktionismia käsittelevällä väitöskirjalla.
ellauri109.html on line 254: Väitöskirjassaan Rakkauden välittäjä (1997) Hankamäki tarkastelee Weilia yhtenä platonistisen mystiikan edustajana, jonka ajattelussa eksistenssifilosofinen ihmiskäsitys ja hyve-eettinen moraaliajattelu liittyivät yhteen. Toisessa väitöskirjassaan (2016) Sosiaalipsykologian sydän Hankamäki tulkitsee symbolista interaktionismia pragmatismin vastaukseksi behavioristisen ihmistutkimuksen haasteisiin.
ellauri109.html on line 310: Mitä yhteistä on Sokrateella Jeesuxella Abelardilla Phil Rothilla Esa Saarisella ja John Searlella (mainitaxeni vain muutamia tapauxia pisteessä) ? Kaikki on moraalin opettajia jotka on bylsineet tai ainaskin tafsanneet oppilaitansa. Phillu kommentoi eze on aivan erityisen kivaa ja kiihottavaa. Ei pitäisi käyttää kirjoja vihan teppona, varotteli Flaubert. Mut Peppu ei uskonut. Paskansi vaan kansien väliin entistä enemmän. Phillun kirjallisia esikuvia on viälä nää Céline Henry Miller ja Jean Genet. Ne onkin hyvin samanlaisia izensäpaljastajia kuin se, kulkee napit ja takki auki karzalla muna rypistyneenä kylmästä pikku nakixi.
ellauri109.html on line 374: Flaubert (21-80) arvosteli rakastajatartaan (hyi mikä setämiessana) Louise Coletia os. Révoil (1810-76) kun se oli kirjoittanut pilkkarunon vihaisesti ehkä edellisestä kirjailijahoidostaan Mussetista (1810-57). An artist must not get mad they must get even. Tai joholle.
ellauri109.html on line 375: Colet oli Gustave Flaubertin, Alfred de Musset’n ja Abel Villemainin rakastajatar. (Taas! Eikös ne olleet pikemminkin sen rakastajia? Eivät tosin mitään rakastettavia.) Miehensä kuoleman jälkeen Colet elätti itsensä ja tyttärensä kirjailijana.
ellauri109.html on line 381: No vittu ei kai kun kirja käytännössä sensuroitiin setämiesten toimesta ja tuli esiin taas vasta tänä vuonna 2021. Nytmä nään mix tää kiinnosti Peppua. Vähän samanlainen kuvio. Maureenkin uhkas kirjottaa persepäästä tollasen Luin. Ei tullut mitään kun Peppu ei luovuttanut äiskältä bar mizwah lahjaxi saamaansa matkakirjoituskonetta.
ellauri109.html on line 483: Romaanikirjailijan tehtävään kuuluu tehdä yxityisestä julkista. Onko niin? Linssiludekirjailijat kuten Phillu Wallu Miller Bellow Updike (ilmeisesti, en ole lukenut) ja Knasu ajattelee niin. Oikeammin kirjailija antaa toisen yxityisen kokea mitä se on ize kokenut tai kuvitellut jonkun kokeneen. Koko vitun "yleisö" on siinä ihan sivuasia. Hyvät romskut ovat kahdenkeskisiä. Mut tätähän ei kustantaja ole valmis nielemään. Se tarvii ostavan yleisön ja kohua. Jengiä joka keskustelee viimeisestä bestselleristä ja sen koukuttavasta lukuelämyxestä.
ellauri109.html on line 511: Many literary figures have dreaded the spectre of the biographer. Charles Dickens, Wilkie Collins, Walt Whitman, Henry James, and Sylvia Plath are but a few who put their letters and journals into the fire. Lea poltti päiväkirjansa kommunistien pelossa ja repi lottapuvun matonkuteixi. James admitted to his nephew and literary executor that his singular desire in old age was to “frustrate as utterly as possible the postmortem exploiter.”
ellauri109.html on line 633: Philillä on todella erikoinen näkemys miehekkyydestä. Mistähän se on peräisin? Horatio Alger poikakirjoistako? Setämiesten romaaneistako? Tää opus on jonkinlainen amerikkalaisen miehen unelman don Quixote. "Miten minusta voi milloinkaan tulla se jota kirjallisuudessa kuzutaan miehexi? Niinkuin esim Pappa Hemingway ja sen poika? Minä olen niin halunnut tulla miehexi, mixei se koskaan onnistu minulta?"
ellauri109.html on line 644: Spielvogel sanoo että on mahdotonta olla onnellisesti naimisissa näyttelijän tai kirjailijan kanssa, ne ovat kaikki samanlaisia. Siltä alkaa vähän kyllä vaikuttaa.
ellauri109.html on line 671: John Dryden (19. elokuuta 1631 – 12. toukokuuta 1700) oli aikansa johtava hahmo englantilaisessa kirjallisuudessa. Hän työskenteli näytelmäkirjailijana, runoilijana, kääntäjänä ja kirjallisuuskriitikkona. Andrew Chesterman piti sitä kääntäjien suojeluspyhimyxenä.
ellauri109.html on line 763: Kriitikkoinstituutio on perseestä. Tollasia kyldyyrin portinvartijoita, arbitres elegantiarum jotka tarkastaa minkäpituset lapset pääsee mihkäkin laitteeseen. Tässä kirjassa hyvää oli sejase, korjattavaa tääjatää, tästmie piän toi on sensuroitava.
ellauri109.html on line 771: Vaniljatuutti Laura Lindstedt omi suklaanvärisen itäjuutalaisen typerässä kirjasessaan Oneiron. Koko Hubara nosti siitä metelin. Syömishäiriöistä rusehtavaa tyttöä siinäkin taas säälitään. Säälistä ei pidä somalikaan, jota Anja Kauranen ja Jari Tervo säälivät omissa pusauxissaan. Eihän sitä syö susikaan, siteerataxemme Mäntti Mäjänderiä.
ellauri109.html on line 866: Saatuaan hyvän työuutisen Bloom rientää kertomaan siitä ystävälleen Rothille. Rothin reaktio on kylmä, hätääntynyt ja tyly. Roth antoi Bloomille kirjansa Pettämässä tavallista myöhemmin. Bloom huomasi että se on epämairitteleva kuvaus anglojuutalaisesta perheestä, joka selvästi on Bloomin oma, ja värikästä kuvausta sankarin ristiinsuihkinnasta joka selvästikin perustuu tositapahtumiin. Sitten tulee kuvaus sankarin näyttelijävaimosta, nimeltä Claire, pääpiirteissään tällänen: ikävystyttävä, keski-ikäinen, vekuttaa koko ajan sankarin rakastajattarien nuoruudesta. Bloomin reaktio oli - ylläri - että tää muotokuva oli ilkeä ja loukkaava, ja sen etunimen käyttö täysin epähyväxyttävää. Roth tuli kotiin mukanaan kalliita helyjä sovitusuhrina; Bloom vaati ezen nimeä ei mainita, mihin Roth pitkin hampain suostuikin.
ellauri109.html on line 873: Kun Roth kirjoitti roskakirjaa Operation Shylock, luullen siitä tulevan sen mestariteos, niiden välit parani, Roth järjesti Bloomille isot tunnekylläiset 62 vee synttärit. Bloom otti osaa Shylock-kirjan myyntikampanjaan, kun Rothia oli alkanut ääneen lukeminen pelottaa.
ellauri110.html on line 33: Moni hevoskirja on syntynyt tositapahtumien innoittamana. Haluaisitko sinäkin kirjoittaa omasta hevoseläimestäsi? Tässä tulee hevoskirjailijoiden kuten Malin Eriksson Sjögärdin, Jonathan Swiftin ja Mari Lampisen vinkkejä! Kazo myös Jaakko Yli-Juotikkaasta esimerkkiä albumissa 97!
ellauri110.html on line 88: Ainoastaan muutamilla suhteellisesti yksinkertaisilla mielialoilla on omat nimityksensä. Mutta taitava kirjailija ei edes näitäkään yritä siirtää lukijaan pelkästään niiden nimityksiä käyttämällä, vaan kuvaamalla niiden aiheuttajat ja niiden ilmaisut. Sillanpäätä estää tässä jossakin määrin hänen impressionistinen ohjelmansa. Hänen maailmankuvastaan päättäen, joka kantaa merkkiä voimakkaista älyllisistä harrastuksista, luulisi hänen tahtovan olla »realisti» kaunokirjallisessa kuvauksessaan, mutta sitäpä hän ei tahdokaan. Hän ikäänkuin ei tahdo astua kuvaamiensa sielujen taikapiirin ulkopuolelle, ja katsella heitä ulkokohtaisesti, erittelevästi, vaan leijuu ja liitelee kaiken aikaa näissä sisäisissä maailmoissa. Luulen, että se ainakin osaksi on tämä seikka, joka tekee, että useat kirjan mielialamaalaukset ovat niin vähän suggeroivia. Verrattakoon häntä esim. Juhani Ahoon!
ellauri110.html on line 90: Jostain syystä kirjailija silloin, kun hän suorastaan esittää henkilöittensä puhelua, katsoo velvollisuudekseen olla realisti sanan ankarimmassa merkityksessä. Silloin hän hetkiseksi repäisee halki sen päilyilevän usvaisen ajattomuuden verhon, joka peittää hänen kuvaamaansa maailmaa, ja paljastaa naulanpäähän sattuvassa väläyksessä sen, mitä se oikeastaan on: omaa meikäläistä talonpoikaismaatamme.
ellauri110.html on line 103: Pyydän anteeksi, mutta en usko, että kirjailija, jolla on niin »reflekteerattu» mieli ja joka osaa nähdä maailman hiuskarvalleen niinkuin se on itse teossa koskaan tajuaa tai näkee jotain tällaista. Luulen toisin sanoen, että Sillanpään nykyisessä tyylissä on aika annos sellaista, mikä hänen omalta kannaltaan on sovinnaisuutta, jotain turhanpäiten konstikasta, jotain »litteratuuria». Hänen vähän keikaileva »impressionisminsa» on ristiriidassa hänen väkevästi eletyn, selkeän ja komean maailmankuvansa kanssa. Hänen filosofiansa ja kertomatapansa riitelevät keskenään: edellinen pyrkii yleispätevään, tyypilliseen, jälkimäinen äärimäiseen oikulliseen yksilöistymiseen.
ellauri110.html on line 157: Kaupunginkirjasto muistuttaa: Hannu Mäkelän juoppomuistelmat on palautettava. Kiireesti nyt: mitä Hannu Mäkelä muistaa Otavaa seuranneista vuosista?
ellauri110.html on line 163: Piret Saluri on kääntänyt useita lastenkirjojani. Piret on älykäs, viehättävä ja paljon lukenut. Anaalinen Antti kehii köydet kehille siististi. Loppiaisaattona 2022 löytyi Handen v1997 pikkupoikakirja pikkupekasta ja jättipekasta Väinölänkadun kirjaston poistohyllystä. Se on aika imelä. Se on kai poistettu koska pikkupekan käyttämä viihdeteknologia on täysin vanhentunutta. On kuin kazoisi vanhoja Montalbanoja.
ellauri110.html on line 226: Vezikko on varmaan juuri niin pitkästyttävä kuin tuosta kuulostaa. En ole lukenut, kirjaston poistohyllyt ovat olleet kiinni epidemian johdosta.
ellauri110.html on line 264: Samaa narsistista paskaa näyttää runot olevan kuin sen pitkästyttävä proosakin, ja samalla ammuvainaan nuotilla. Se on tommonen löperömpi Philip Roth, kertoo samalla lailla koko ajan vaan 1 henkilöstä, jonka nimi on joka kirjan kannessa. Sievistelevämmin vaan.
ellauri110.html on line 270: Pelkuri-Hande seuraavaxi pylläytti jonkun tonttukirjan jonka kuvitti Pikku-Kakkosen yäkyäkkuvittaja Camilla Mickwitz. Camillan (os. Zilliacus) esiappi oli harppisaku Simon Mickitz 1500-luvulta.
ellauri110.html on line 272: Juoxeva dieetti laihduttaa Hannun nuoruuden mittoihin. Lassi ja Pirkko Nummi ihan huudahtavat. Bipolaarista touhua. Kun Sven Gösta Ågrenin Jär voittaa Finlandian 1988 Handen Vezikolta, Hande sanoo kuin Jöns: hyvä hyvä, tarkoittaen päinvastaista. Pienesti Hande vittuilee Sven-vainajalle (k. 2020) että voittanutta kirjaa ei tahdo mistään löytyä, kun taas Vezikkoa on kirjastojen poistohyllyt väärällään.
ellauri110.html on line 274: Junailtuaan löysän J. Laineen kirjailijaliiton puhixexi Hannu riehaantuu, muttei pääse juhlimaan kunnolla kun "Eetu" Uspenski on völjyssä, ja sillä on raitis putki päällä. Harmillista.
ellauri110.html on line 278: Kristiina Louhi oli vuosina 1998–2003 naimisissa kirjailija Hannu Mäkelän kanssa. Hänellä on kolme lasta ensimmäisestä avioliitostaan elokuvaaja Seppo Louhen kanssa.
ellauri110.html on line 296: Hande passitetaan Lapinlahteen suljetulle selviämään, kun se ei tottele. Vittu mikä persepää. Lapinlahden sairaalassa pidettiin Kiveäkin. Innostun siitä hieman, mutta vain hieman. Lapinlahden lääkäri päästää kirjailijan kotilomalle. Lomalla se lukee Chekhovin novelleja ryssäxi. Se osaa ne ihan ulkoa. Loppulauseen ainakin. Tai size yxinkertaisesti vaan lunttasi.
ellauri110.html on line 353: kirjasta
ellauri110.html on line 365: Sit tuli paljastus, kun Betty yllätti Pepysin nuoren apulaisen hameen alta. "Ich hatte meine Hand ind ihrer Muschi." Piips kielsi kaiken mutta raapusteli päiväkirjaan seuraavan: "Die Wahrheit is, dass ich dieses junge Mädchen liebend gern entjungfernt hätte, was mir zweifellos geglückt wäre, hätte ich die Zeit mit ihr gehabt." Nach diesem Unfall schlief er öfters mit seiner Betty, und "ich glaube sie hatte mehr Freude daran als je zuvor in unserer Ehe." Betty kuoli kuumeeseen Helmin ikäisenä eli 29-vuotiaana. Piips ei mennyt uusiin naimisiin vaan bylsi siitä lähin ketä tahtoi milloin teki mieli.
ellauri110.html on line 368: Mixi jeppe juo? Verukkeita on monia. joku on sanonut pahasti, rahatilanne on huono, kirja ei onnistu. Uusia murheita löytyy aina. Mitä väliä millään! Olen vapaa mies, vastaan vain izestäni.
ellauri110.html on line 372: Caj Torsten Westerberg (s. 14. kesäkuuta 1946 Porvoo) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Caj on tvåspråkig.
ellauri110.html on line 416: Oma elämä on jokaisen kirjailijan aiheena. No yllättävän monen on.
ellauri110.html on line 472: Mäkelän pärstä kirjan kannessa on kuin teatterinaamari: toinen suupieli osottaa ylöspäin ja toinen alaspäin. Sellaiset pärstät ovat epäluotettavia. Hande on juomien ja pillerien suurkuluttaja, se popsii niitä kuin Kelluke-limsaa ja karamellejä. Sellaiset ihmiset on myös ällöttäviä.
ellauri110.html on line 474: Pillerisuosta Hande nousi kirjottamalla sen ekan lukemani Hande-kirjan, nimittäin Kuinka monta kertaa tapasin Liisan. Eli kuinka monta kertaa bylsin irto- ja hajanaisia. Kuka ne jaxaa laskea, paizi Georges Slimenon.
ellauri110.html on line 482: Eräät jänixet ovat, kerrotaan, lähteneet suutuxissa kävelemään sateessa kotiin ruokakaupasta kun niiden ajamista kaupan parkkipaikalle oli arvosteltu liian tylysti. Niillä sentään oli ajokortti. Handella ja sen setämieskirjailijakavereilla oli vaan vaimoke juoppokuskina.
ellauri110.html on line 484: Hande väsäs kirjaa Pissiliisoja autofaktiona jostain ehkä toisennimisistä hoidoista ilokaasuhoidon raitisputkessa. Koitti saada kirjaan veijarimaista juonta muttei onnannut, ilokaasu ei tehonnut. Tuli pelkkää heijarointia. "Kaivan muistista esiin vanhaa, kaikenlaista sattunutta, puutaheinää jota voisi piilottaa fiktioon." No justiinsa joo! Sit vielä jotkut arvostelee biografista menetelmää. Autofaktiota se on kaikki fiktio vaikkei kirjoitajalla olis edes ajokorttia. Peilistä ei nää miten paljon kazoja on rakastunut izeensä.
ellauri110.html on line 493: "Jos Kawabata oli arvoituksellisen hellä, Tanizaki viiltää. Hänen pääteoksenaan pidettiin Makiokan sisaruksia ja niin taitaa olla yhä. Itselleni läheisempi oli kuitenkin Kukin makunsa mukaan; niinkin läheinen, että opettelin sanomaan sen japaniksi. Jotenkin näin se kuului: “Tade kuu mushi.”" Muistelmissa s. 156 Hande sekoittaa kumpi häiskistä sen kirjoitti. Menee mullakin kyllä kirjailijaheput sekaisin (kz. tämä albumi).
ellauri110.html on line 507: Hande ei tiedä Rusoosta yhtään mitään. Se on autodidakti. Salvettu härkä, eunukki, zombi. Se pyytää superegolta: älä anna enää huikkaakaan. Mit vit sehän on ainaskin 10v yli keskitien?Ja kirja en ole edes puolivälissä. Tästä tulee pitkä rupeama.
ellauri110.html on line 635: Kun Hande Antti Tuutin tenixeen inostamana väsää aivan penkin alle menneen kirjan "0-40", sitä oikein hävettää ja tekee mieli pyytää anteeksi. Nöyränä on pysyttävä: nöyryys ja intohimo, ne koirankin päästää pukille. Kuten hokevat Tuntti Aari ja Mikä Waltari. Siitä puhe mistä puute. Samanlaisia tuurijuoppoja kaikki 3.
ellauri110.html on line 637: Handen poliittis-ideologinen credo on tässä: Se ei usko mihinkään tarjolla olevista jumalista, mutta kyllä elämään, sen ihmeeseen, pyhyyteen, luontoon, kauneuteen jonka tajuamiseen tarvitaan ihminen, eli siis ihmiseen. Ihminen on luonnon ydin. Poliittisesti Hande edustaa vähäisemmistöä, eli enemmistöä. Doston sorrettuja ja solvaistuja. Se elää sillä puolella barrikadia, halusi tai ei. On sitä sevverran paljon solvaistu, ja tässäkin vaan tulee lisää. Kirjailijan on oltava kansan puolella, sixikin, että kansaa on enemmistö lukijoita, kirjoja ostavaa ja kirjailijaa ihailevaa yleisöä. Vähän snobi voi silti olla, muttei liian.
ellauri110.html on line 651: Hande on olevinaan nöyrä mut oikeasti se luulee olevansa jotakin. Se ajattelee salaa olevansa yhtä mestari kuin Eino Leino, vain väärinymmärretympi. Jokainen kirja kirjoitetaan paizi izeä myös nimetöntä lukijaa varten. Kritiikkejä se ei ole vuosikausiin enää lukenut. Ei tarvi kulkea pää punaisena häpeästä. Hande on kirjoistaan ylpeä kun ne menestyy ja häpeää kun saa huonot arvostelut. Siinä on ainexia uskonnolliselle mielelle.
ellauri110.html on line 664: Eikä se mainize palkinnon sille myöntäneen santarmin nimeä. Se oli Maria Liisa Nevala, ent teatteritieteen prof joka lähti viran saatuaan kansallistiiatteriin. Kai Hande pahastui koska ämmä sanoi vaihtaneensa voittajaa ihan viime tingassa. Se oli loukkoovoo. Ärsyttävä ämmä se kyllä oli. Oliko sen mies se kesy Olli Saukkonen Oulusta jonka väärinpäinen sanakirja on mulla hyllyssä? Oli se. Ämmä on Hansun ikätveri Kauhavalta, isä Toivo oli srk-neuvos, mitä sekin on. Toivo sai tytön sota-aikaan 19-vuotiaana. Eikai ne sunkaan ole lessuja? Ei ainaskaan se 100-vuotias nimiserkku autokuski Teuvalta josta oli maakuntalehdissä paljon juttuja. Hande oli ajaa lysyyn yhden sellaisen kortin saatuaan. Eikä liioin keihäänheittäjä Pauli Nevala. Nevaloita on Pohjanmaalla kuin itikoita. "Nyt eläkkeellä on aikaa ja vapautta muihinkin harrastuksiin", sanoi 70-vuotta juuri täyttänyt Maria-Liisa Nevala omaperäisesti radiossa v 2013. Se on kuunneltu 280 kertaa, valtaosa kuulijoista takuulla Nevaloita.
ellauri110.html on line 676: Se päivä on tuleva on oleva kirjan nimi. Jobin kirja puhuu suoraan snobille: mutta kun mies kuolee makaa hän martaana. Missä hän on sitten? Onx tää joku kompa? Makaa martaana, as you said. Entäs naiset? No kuka välittää. Kuulkaa tämä sana te Baasanin lehmät!
ellauri110.html on line 683: Joku leidi pyytää ihan kirjeellä nimmaria uskonnolliseen paskakaivokirjaan. Ei sit tule kuitenkaan ize hakemaan, vaan lähettää vain lällyn miehensä. Jehovana pani pojan asialle. Handen jäykkä asenne löpsähtää. Lähtee vetelänä kotio. Nyt jäi saamatta. Ihmisten kohtaamiset ovat sattumallisia.
ellauri110.html on line 695: Handella ja Nilkillä on paljon yhteistä. Mm lonkkaleikkaus, juoppoarvet, sovinnaiset arvot ja kuihtuneen raamin ympärillä liehuva äijäpuku. Arvauskeskuxeen ei porvarillistunut kirjailija luota. Jorvissa julkkixet yxityispotilaat "Hande" ja "Hasse" heittää pois liinavaatekomerossa tittelit. Kummankaan leikkaus ei suju ilman tunarointia. Hande on todella ärsyttävä toipilas.
ellauri110.html on line 705: Eikä ihme Hande on tosi törkeä, aivan kamala. Suorastaan Sale-Philluluokan paskiainen jo häämatkalla. Iho tykkäs ihosta vielä Kyrvänpäässä mutta täällä turistirysässä ei hyvä heilahda. Lonkkaankin ottaa kipeää. Mikä molo minä olen, no Hannu Mäkelä. Amatööri Casanovaan verrattuna vaikka parastani yritän. Sainpa siitä sentään kirjaidean.
ellauri110.html on line 728: Äiskäkirja sai taas tykkäyxiä. Ilmeisesti Hande on parhaimmillaan fanifiktiossa.
ellauri110.html on line 786: kautta kirjavan elämän. Minä oli alussa. Kaikki on sinussa: aika, Laki ollos itsellesi.
ellauri110.html on line 820: Leino on ikuinen lapsi, jättipalleroinen. Palleroisella oli 3 vaimoa ja Onerva. Hande on siinä tenixessä päässyt mestarista joholle. Se oppi taitavasti siirtämään mailaa kädestä käteen. Aino Kallas ei ole kunnon kirjailija vaan pelkkä teeskentelijä ja koketti rouva! Hän koketeeraa ja vilkuttaa silmiään ikkunasta kaikille! Kirjava kana palaa virolaisen miehen luo joka puree raivopäänä mattoa. Raivo Kulli.
ellauri110.html on line 841: Hotlan seinään ruuvatun muistolaatan mukaan Eikka käänsi Rooman hotellista Divina Commedian. Todennäköisemmin pyyhkeitä tai Gideonin Raamatun. Onko Hande Casanova, naistenmies vaiko kirjailija? Kai vähän kaikkea. Mut aika vähän. Handen Roope Uusitalo-kirjassa on kexeliäs juoni: vanhahko eroa hankkiva kirjailija matkustaa Veneziaan ja tapaa nuoren naisen jota, tai jos pakko puxeeraa, jonka, se haluaisi naida. Mielestään komistuxet nuorena eivät siedä esiintyä vanhemmiten pelleinä. Vaan minkäs teet. Pelle mikä pelle.
ellauri110.html on line 860: Hande kuulostaa vähän saxalaisvihamieliseltä. Puhuu Lederhoseista. Nyze pahexuu zhekkihuoria ja vertaa niitä virolaisiin, joita se ize kävi kirjan alussa bylsimässä hyvällä halulla.
ellauri110.html on line 873: Äiti Venäjä on suuri, sieltä löytää kaikkea, esim vaimo nelosen ja pedofiiliystävän, lastenkirjailijakolleega Fedja sedän. Venäjäuutisista 99% on negatiivisia ja loput trolleja. Paskat muka puuttuu ymmärrystä ja tietoa, puuttuu hyvää tahtoa. Nilkin höpötystä taas. Olemme periferisiä, horjumme kuilun partalla. Raja railona aukeaa, sinne on asetettu hyppymiinoja.
ellauri110.html on line 878: Tushkin sanoi Pushkin. Pushkinistakin on Handella kirja tietysti. Oivallus ja nide. Pushkinin vaari oli zaarin musta lemmikki ja sen äiti kaunis kreolitar. Pushkin jopa ylpeili sillä. Neekeri oli aivan normaali sana noina päivinä, Pushkin käytti sitä izekin. Vitun savunaama se sanoi izestään vaikka oli mulatti. Isoisä Gannibal Abessiniasta oli kyllä täysin musta.
ellauri110.html on line 939: Jos ei oma riitä, voi apua eziä muualtakin. Vaikkapa taiteesta. Jokainen päivä on uusi eilinen. Sanoja, sanoja, sanoja, sanoi Eliza Doolittle. Maanpäällinen paratiisi on latinaxi (paradisus terrestris). Mixi se oli tärkeää? Kai koska Hande oli kuullut sen sen siskolta. Ääripäät pitää nähdä että löytyy keskitie. Jota Hande hipsii suuta kieli keskellä. Ollaan kirjan loppuluvussa, jossa Handen sentimentti/aforismitiheys lähestyy huippua. Painavia sanoja, harkittua asiaa. Syvällisiä. Satojen turistien joukossa. Taustalla soi Kuhmon kamarimusiikkiorkesteri koskettavasti.
ellauri110.html on line 971: Kylvyssä istuessaan Hemingwau luki lehestä että se oli kuollut. Säikähti niin että paransi tapansa. Tai no joitakuita niistä. Vanhus ja meri-vanhus vei Heminwauta merelle. Kysyi mitä tulee evääxi. Hei juu ja rommia pullo, oli vakiovastaus. Vessanseinään Pappa merkizi tukkimiehen kirjanpidolla montako rommia oli kulauttanut. Tästä taisinkin jo mainita, vai mainizinko jo? Loppu oli traaginen, vaiko koominen? mies ampui izensä. Elukat nauroivat ja taputtivat karvaisia eturaajojaan. Rahalla ei ole sielua, muttei ole apinallakaan.
ellauri110.html on line 989: Lähestyttäessä loppupelejä Hande joutuu miettimään, mitä saa kertoa ja mitä fabuloida. Kuolleista ja varsinkin elävistä. Siinä suhteessa paasailu on mukavempaa, senkun paasaa, kun kukaan ei pääse lukemaan. Onhan se tietysti vielä solipsistisempää kuin Handen jaaritus. Hande sanoo plokissa: Lue pliis mun muistelmat, tää pyyntö tulee suoraan sydämestä. Mixi se on sille niin vitun tärkeetä? Kai se on taas kalastelemassa kehuja, tai Belovin Salen lailla ajattelee että lukijat pitää sen meemit elossa. Se on älyvapaata, mutta niin ajattelevat kaikki kirjailevat narsistit.
ellauri110.html on line 1005: Samuli Paronen (23. toukokuuta 1917 Virolahti – 26. elokuuta 1974 Hämeenlinna) oli suomalainen kirjailija, taidemaalari ja työmies. Vaikka vaatimattomissa oloissa elänyt Paronen julkaisi esikoisteoksensa vasta 47-vuotiaana ja kuoli jo 57-vuotiaana, hän ehti kirjoittaa arvostetun tuotannon: kahdeksan romaania, novellikokoelman ja aforismikokoelman Maailma on sana, josta hänet parhaiten tunnetaan.
ellauri110.html on line 1022: Arto Sakari Salminen (22. lokakuuta 1959 Helsinki – 15. marraskuuta 2005 Hausjärvi[1]) oli suomalainen kirjailija. Salmisen tuotannon aiheita ovat esimerkiksi viihdeteollisuus, tositelevisio, pätkätyöt ja köyhyys.
ellauri110.html on line 1032: No nytkun on ilosteltu paxun kirjan ajan haukkumalla Handea, mainittakoon joitakin lieventäviä asianhaaroja. Se ei ole poliittisesti äärioikealla, ja sen näkemyxet ryssistä ja mumslimeista on tasapuolisempia kuin useimmilla muilla. Ja se kun se puolusti Jordaniassa pientä taxikuskia oli reilua.
ellauri110.html on line 1083: George Pattison on ilmeisesti uskovainen kirjallisuus tms. proffa ja Dosto-fani joka on tapailevinaan kuolleista hetkexi hereille hätkähtänyttä Dostoa ruokapöydän ääressä. Nää kexustelut on pitkiä kuin Elvixen muna, niitä pitää vähän tiivistää. Ne on siitä hyviä että niistä näkyy hyvin minkäläistä porukkaa Doston kirjat keräävät. Se on kanssa yhden tyypin narsisti, joka haluis ehkä olla vähemmän izekeskeinen ja sosiaalisempi, muttei millään pysty. Sen pitää tehdä siitäkin joku iso numero, pohtia ja vaikeroida, mikä on vaan sitä samaa paskaa toisenvärisessä paperissa. Eikun tikulla pihalle. George onkin teologi, olishan se pitänyt heti arvata:
ellauri110.html on line 1087: Hemmo oli Århusissa vierailijana ja sillä näyttää olevan aika paha Kierkegaard-tartunta. Se näyttää tykkäävän tälläsestä "loikka" tyyppisestä teologiasta, eli existentialismista. Pääasia on tuntea izensä ensin aivan vitun syntisexi ja sitten hypätä siitä kädet levällään Jeesuxen porukoiden syliin kuin Mick Jagger Rollarien konsertissa. Nää nettisivut ei näytä johtaneen kirjan muotoiseen julkaisuun, syystä tai sitten toisesta.
ellauri110.html on line 1097: Dosto on kuin Jaakko Hintikka, eniten kiinnostunut omista kirjoistaan teologin kirjahyllyssä. Joo noinhan se meni, naulan kantaan, hyvin sanottu. Teologista Dosto oli nätti, vaikka potreteissa se näyttää aika sekopäältä. Tästäkin voi arvata mihin suuntaan kexustelu on menossa. Hero worshippiä tää on aasta ööhön.
ellauri110.html on line 1104: Dosto oli patakonservatiivi xenofobi slavofiili. Epileptinen misogyyni. Hymistelijöiden kuningas. Sen suhtautuminen mamuvankikavereihin oli törkeä. Mixkähän mä en pidä siitä (enää). Idiootti teki muhun teini-ikäisenä vahvan säväyxen. Tuhannen samanlaisen ernun lailla tunsin olevani ruhtinas Myshkin valepuvussa. Toinen samantyyppinen napaantuijottavien nuorten kirjailija oli Herman Hesse. Näissä porukoissa on jotain hyvin keskiluokkaista. Ylemmän keskiluokan aatteluus velvoittaa.
ellauri111.html on line 28:
Kirjailijan päiväkirja
Hymistelyä
ellauri111.html on line 39: Dostojevskin hauskimmassa kirjassa "Sedän uni" koomikkohahmot vittuilee Shakespearesta. Shakespearelta kuoli poika Hamnet, sen kuuluisimman julkaisun nimihenkilö on Hamlet. Dostojevskilta kuoli poika Aljosha, sen kuuluisin romaanihenkilö on Aljosha. Kumpi oli ennen, muna vaiko kana? Siinä selvitettävää.
ellauri111.html on line 56: TLDR. Tää tulee osin täytteestä, mut myös ryssäkirjallisuuden perinteestä: mitä pitempi on texti sitä syvempi. Yläluokan twiteillä ja twerpeillä oli paljon aikaa käsissä, eikä niitä häirinnyt lukea yxityiskohtaisia kuvauxia jutuista jotka nykyisin kuitattaisiin onelinerilla.
ellauri111.html on line 67: Xenofobinen konservatismi. Dostoyevsky oli aktiivinen ryssien persupiireissä. Se kuoli ennen pogromeja, mutta sen päiväkirjat on täynnä polysemiaa. Eniten se vihas länkkäreitä, etenkin polakkeja (sillä oli vanhaa kaunaa polakeille vankilasta), ja liberaaleja se inhosi. Tämän päivän ryssäpersut, radikaalit oikkarit, ortodoxihihhulit ja militantit lojalistit löytää siltä läjäpäin meemejä. Dosto on sun kaveri jos haluat vastustaa globaaliliberaaleja ja Navalnyjtä ym. oligarkkeja. Nettimeemeistä vois luulla että Dosto on hullu hillbilly jostain Amerikan perämezistä joka on ajautunut Pietariin. Sen käsityxet ihmissielusta jota ahdistavat sisäpuolelta syntiset järjettömät halut ja liberalismin, ateismin ja edistyxen pirut ulkoa, tekis siitä eturiivin jenkkievankelistan, paizi eze ize ällös myös amerikkalaisia.
ellauri111.html on line 316: No mitäs se syyllisyys tässä sitten on? Kai sitä vaan että kaikki ottaa toisiltaan kaikesta IOU-lappuja eikä sitten kuitenkaan pidä kirjaa niistä eikä peri velkoja. Kyllä tässä kasvatetaan apinasta yhteiskuntahyönteistä, joka on kaiken aikaa velkaa yhteiskuntavazalle ja kaiken aikaa oxentaa sille ilmaisexi eli anteexi. Se on tosi rakkautta vaikkei siihen kuulu lisääntymistä. Mutta työläismehiläiset onkin lisääntymiskyvyttömiä.
ellauri112.html on line 57: Nykyajan sielutiede, sekä filosofinen että varsinaisesti tieteellinen, onkin sentähden--kuten pitkin rintamaa voi huomata-- usein sangen jyrkästikin varuillaan assosiatsio-psykologian liioitteluja vastaan. Niinpä voitanee esim. Henri Bergson'in filosofiaa osittain pitää jyrkkänä vastavaikutuksena sitä vastaan. Mitä sielukäsitteeseemme tulee, ovat hänen mielestään sekä 'ykseys' että 'moninaisuus' sellaisia »cadres de l'intélligence», ymmärryksen kaavoja, joihin elävä todellisuus vain väkivaltaisesti pakoittamalla saadaan soveltumaan, »konfektsiovaatteita» eikä suinkaan mitan mukaan tehtyjä (kts lähemmin Aika 1911 s. 433 seur.) Tällaisen »mitan mukaan tehdyn» sielukäsitteen on James koettanut tuoda esiin perustavassa »Sielutieteen periaatteissaan.» Loistavassa luvussaan »tajunnan virrasta» (the stream of thought) suosittelee hän tätä kuvaa karakterisoimaan sielunelämän yleistä luonnetta. Nykyisessä kirjallisuudessa se onkin yleisesti omaksuttu.
ellauri112.html on line 83: Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä.
ellauri112.html on line 135: Kopsin tähän Eno Kalan valoajatuxia vlta 1913, kun se oli vielä aika nuori poikanen, 23-vuotias. Senkös ikäsenä Eski väitteli? No ei sen väitöskirja jäänyt senkään vertaa historiaan kuin 26-vuotiaan Enon Über die Motivation und die Entscheidung (1916). Kukaan ei heitä taaxepäinkazoviin operaattoreihin kazettakaan taaxepäin. Ei ole motivaatiota. Kaikki me katoamme kerran tms. sanoi Pentti Saarikoskikin, izekin jo aika himmennyt.
ellauri112.html on line 157: Mutta tämän altruistiseen suuntaan menevän kehityksen täytyy vielä suunnattomasti mennä eteenpäin, jos mieli sivistyneen ihmiskunnan säilyä olemassaolon taistelussa. Elämän-taiston traagillinen piirre ilmenee, mitä sivistyskansoihin tulee, siinä laissa, että korkeimmalle kohonneita ihmisluokkia ja vallitsevia kansoja, jotka ovat itselleen kasanneet varallisuuden ja elämännautintojen aarteet, säännöllisesti uhkaa sangen pikainen sukupuuttoon kuoleminen. Yhteiskunnassa, missä on suuria sosiaalisia eroavaisuuksia, vaikuttaa sentähden luonnollinen valinta päinvastaiseen suuntaan kuin se mikä veisi suvun edistymiseen. On sangen todennäköistä, että kreikkalaisroomalaisen sivistyksen perikato johtui suureksi osaksi tällaisesta nurinpäisestä valinnasta: sivistyspääoma joutui sukupuuttoon kuolevalta hallitsevalta luokalta yhä enemmän alempien kerrosten käsiin, jotka tietysti eivät kyenneet sitä hoitamaan. Sama kohtalo odottaa maapallomme hallitsevaa valkoista rotua alempien rotujen suhteen. Mutta tällä uhkaavalla perikadolla on se valoisa puoli, että se näyttää altruistisen kehityksen luonnontieteellisesti välttämättömäksi. Ajanpitkään tulevat aina sortajat sorretuita heikommiksi. Yhteiskunnallisten kerrosten ja eri rotujen välisten kuilujen pikainen poistaminen on siis välttämätön; ainoastaan veljellinen yhteiskuntajärjestys, joka on sopusoinnussa korkeimpien siveellisten ja uskonnollisten ihanteittemme kanssa, voi pelastaa ihmiskunnan suunnattomasta taka-askeleesta. Edistyksen ja veljeyden ajatukset, molemmat kirkkaimmat tähdet, jotka ovat ihmisten kulkua johtaneet, kuuluvat siis yhteen luonnon välttämättömyydellä. Päästyäni selostuksessani tähän kohtaan, joka näyttää, kuinka Collin teoksessaan aikaansaa sen aatesynteesin, jonka kirjan nimi ilmaisee, voin lopettaa seuraavilla hänen omilla sanoillaan: »Biologia ja kulttuuritiede yhdessä opettavat meille, että jonkun eläinlajin tai ihmisryhmän on mahdollista jatkuvasti kohota yhä korkeammille elämäntasoille. Kysyessämme, kuinka nykyajan ihmiset saattavat tuntea olevansa liitossa jumaluuden kanssa eli sopusoinnussa korkeimman elämänvietin kanssa, joka on olentoomme asetettu, täytyy vastauksen kuulua: kaikin voimin tekemällä työtä ihmisen kohottamiseksi. Kun ihmisen esihistoria on seikkailurikasta ylenemistä yksisoluisesta limaotuksesta satumaisen pitkän astesarjan kautta sille tasolle, jolla me nyt olemme, silloin aukenee huimaava näköala ihmiskunnan tulevaisuuteen. Ja voi tuskin olla epäilemistä siitä, että uskonnollinen tunne--uskollisuuden tunne sitä kohtaan, mikä on jumalallista maailman kaikkeudessa ja omassa olennossamme--on yhä enemmän ja enemmän yhdistyvä tähän näköalaan.» (Uusi Suometar 7.9. ja 12.9.1913) * * * * *
ellauri112.html on line 166: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri112.html on line 182: RENAN JA BERGSON (1916) Omituisuus Ranskan henkisessä elämässä ovat sen muotifilosofit. Sellainen oli aikoinaan erikoisessa määrässä Voltaire. Sellainen oli toisen keisarikunnan kukistumisen jälkeen Ernest Renan, ja sellainen on meidän päivinämme Henri Bergson. Saksassa ei mitään vastaavaa ole. Tosin sekä Kantilla että Hegelillä aikoinaan oli tavaton auktoriteetti, ja varsinkin edellinen, »der Weltzermalmer» (Heine), nautti pääteostensa ilmestymisen jälkeen jakamatonta kunnioitusta. Mutta tuohonpa platooniseen kunnioitukseen Kantin ja suuren saksalaisen yleisön lähestyminen pysähtyikin; Kant, niinkuin myös Hegel, on luoksepääsemätön muille kuin niille, jotka erikoisesti opettelevat kaikki tarvittavat taikasanat. Ainoa saksalaisista filosofeista, joka on koko kansansa nimessä puhunut, on Fichte, mutta hänenkin filosofiansa on luonteeltaan esoteerinen. Friedrich Paulsen -vainaja kertoo, mitenkä hänelle eräs virkakumppani kerskasi saksalaisen filosofian vaikeatajuisuudella, lukien tämän sille ansioksi! Tämä saksalainen »ansio» on Ranskassa vioista pahin. Mitä ranskalainen tieteellinen kirjailija ennen muuta koettaa välttää, on »le pédantisme», sillä tämä tekisi hänet ainoastaan naurettavaksi. Ranskalaiset tieteilijät ovat suuremmassa määrässä kuin saksalaiset »kirjailijoita»; he kääntyvät paljon suuremmassa määrässä laajan sivistyneen yleisön puoleen, he koettavat paljon enemmän peittää käyttelemäänsä tieteellistä koneistoa näkymättömiin, panevat enemmän painoa ajatustensa muodolliseen ilmaisuun. Sivistynyt ranskalainen on vakuutettu siitä, että »kaiken voi sanoa hyvin kirjailijain yksinkertaisella ja täsmällisellä tyylillä, että uudet ilmaisutavat, räikeät kuvat johtuvat aina sopimattomasta vaateliaisuudesta tai todellisten rikkauksiemme tuntemattomuudesta» (E. Renan & Henriette Renan, Lettres intimes, s. 33).[5] Lukiessamme Bergsonin samaan ryhmään kuin Voltairen ja Renanin on tosin huomattava, että edellinen merkitykseltään ei suinkaan kohoa jälkimäisten tasalle. Jos voi sanoa että 18. vuosisata ruumiillistui Voltairessa, on taas Renanissa edustettuina muutamia niistä piirteistä, joita pidetään viime vuosisadalle olennaisina. Näiden tyypillisten, ikäänkuin historiallisesti välttämättömien mentaliteettien rinnalla jää Bergson paljon satunnaisemmaksi ilmiöksi. Senlisäksi on hän enemmän ammattifilosofi kuin edelliset.
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri112.html on line 205: Terveisiä Unionpediasta! Tämä on valtava online psyykkistä kartta, joka toimii pohjana konseptin kaavioita. Se on vapaasti käyttää ja jokainen artikkeli tai asiakirja voidaan ladata. Se on työkalu, resurssi tai viite tutkimus, tutkimus, koulutus, oppiminen ja opetus, joka voidaan käyttää myös opettajat, kasvattajat, oppilaiden tai opiskelijoiden; yliopistomaailman: koulu, toisen asteen, lukion, keski, korkeakoulu, tekninen aste, korkeakoulu, yliopisto, perustutkintoa, maisterin tai tohtorin tutkinnot; paperit, raportit, projektit, ideoita, asiakirjat, selvitykset, yhteenvedot tai tutkielma. Tässä on määritelmä, selitys, kuvaus, tai merkitys jokaisen merkittävän johon tarvitset tietoa, ja luettelon niihin liittyvät käsitteet sanasto. Saatavissa suomalainen, Englanti, Espanjan, Portugalin kieli, Japanilainen, Kiinalainen, French, Saksan kieli, Italian, Kiillottaa, Hollanti, Venäjän kieli, Arabia, Hindi, Ruotsalainen, Ukrainan, Unkarin kieli, Katalaani, Czech, Heprealainen, tanskalainen, indonesialainen, norja, romania, turkki, vietnam, korealainen, thain, kreikan, bulgarian, kroatian, slovakin, liettualainen, filipino, latvian, eestin ja slovenian. Lisää kieliä pian.
ellauri112.html on line 209: 67 suhteet: Ahriman, Aleister Crowley, Altruismi, Amuletti, Anton LaVey, Ayn Rand, Azazel (demoni), Beelzebub, Charles Baudelaire, Charles Darwin, Dualismi (filosofia), Eenokin kieli, Epikurolaisuus, Eugeniikka, Evankeliumi Markuksen mukaan, Evoluutio, Fasismi, Friedrich Nietzsche, Halloween, Hedonismi, Herbert Spencer, Ikonografia, Itsesuggestio, Jobin kirja, John Milton, Juutalaisuus, Kadotettu paratiisi, Kansallissosialismi, Kesäpäivänseisaus, Keskiaika, Kevätpäiväntasaus, Kristinusko, Kun maailma järkkyi, Länsi, Lucifer, Max Stirner, Mefistofeles, Meritokratia, Niccolò Machiavelli, Okkultismi, Pakanaverkko, Parodia, Pentagrammi, Romantiikka, Saatana, Saatanallinen Raamattu, Saatanan kirkko, Saatananpalvonta, Seitsemän kuolemansyntiä, Seth, Setin Temppeli, Solipsismi, Sosiaalidarvinismi, Suomi, Syntymäpäivä, Syyspäiväntasaus, Taikuus (yliluonnollinen), Talvipäivänseisaus, Tanak, Teismi, Temppeliherrain ritarikunta, Thomas Hobbes, Valistus, Varhaiskristillisyys, Yhdysvallat, Yli-ihminen, Zarathustralaisuus.
ellauri112.html on line 219: Aleister Crowley vuonna 1929. Edward Alexander (Aleister) Crowley (12. lokakuuta 1875 – 1. joulukuuta 1947) oli brittiläinen kirjailija, okkultisti, maagi ja mystikko.
ellauri112.html on line 239: Ayn Rand (oik. Ayn Rand O´Connor, alk. Alisa Zinovjevna Rozenbaum; 2. helmikuuta (J: 20. tammikuuta) 1905 Pietari, Venäjän keisarikunta – 6. maaliskuuta 1982 New York, Yhdysvallat) oli Venäjällä syntynyt, Yhdysvaltoihin muuttanut kirjailija ja filosofi, jonka perustama oppisuunta objektivismi korostaa objektiivisen todellisuuden, rationaalisen ajattelun, egoistisen etiikan ja kapitalistisen politiikan merkitystä.
ellauri112.html on line 299: Friedrich Wilhelm Nietzsche (15. lokakuuta 1844 Röcken, Saksi, Preussi – 25. elokuuta 1900 Weimar, Thüringen) oli saksalainen filosofi, oppitaustaltaan klassillinen filologi, joka tyylillisesti kirjavassa tuotannossaan pohti erityisesti elämänfilosofian perimmäisiä kysymyksiä.
ellauri112.html on line 327:
Jobin kirja
ellauri112.html on line 329: Jobin kirja on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista.
ellauri112.html on line 331: Uusi!!: Satanismi ja Jobin kirja · Katso lisää »
ellauri112.html on line 374: Kun maailma järkkyi (Atlas Shrugged, 1957) on yhdysvaltalaisen kirjailijan Ayn Randin neljäs romaani.
ellauri112.html on line 384: Gustave Dorén langennut enkeli -aiheinen kuva kirjasta ''Kadotettu paratiisi''. Lucifer on latinaa ja tarkoittaa kirjaimellisesti ”valonkantajaa” (lux.
ellauri112.html on line 424: Pentagrammeja Stanislas de Guaitan vuonna 1897 ilmestyneestä kirjasta ''La Clef de la Magie Noire''. Pentagrammi eli viisikanta on viiden yhtä pitkän janan muodostama tähtimäinen kuvio, joka on vanha ja usein käytetty symboli.
ellauri112.html on line 429: Caspar David Friedrich, ''Vaeltaja sumumeren yllä'', 1818. Romantiikka oli 1700-luvun lopussa Euroopassa alkanut taiteellinen ja älyllinen suuntaus, joka puhkesi kukoistukseen Saksassa 1790-luvulla ensin kirjallisuudessa ja lopulta filosofiassa.
ellauri112.html on line 441: Saatanallinen Raamattu on Anton Szandor LaVeyn vuonna 1969 kirjoittama okkulttis-filosofinen kirja.
ellauri112.html on line 446: Saatanan kirkko on uskonnollinen järjestö, joka kannattaa satanismia sellaisena kuin se ilmenee Anton Szandor LaVeyn kirjassa Saatanallinen Raamattu (The Satanic Bible).
ellauri112.html on line 496: Antiikin Kreikassa palvottua Hekatea pidetään usein taikuuden jumalattarena. Stéphane Mallarmén kirjankuvitusta 1800-luvulta. John William Waterhouse, ''Taikapiiri'' 1886. Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi.
ellauri112.html on line 553: Unionpedia on käsite kartan tai semanttinen verkko järjestetyn tietosanakirjan tai sanakirjan. Se antaa lyhyt määritelmä kunkin käsitteen ja sen suhteita.
ellauri112.html on line 573: Mikä siinä oli huumoria? Meni ihan ohize. Tässäpä hyvää ainesta Arska Kinnusen keltaisen kirjan testauxeen.
ellauri115.html on line 41: Tyydyn kuivaamaan tunteet kirjan väliin kuin talviot ja kirjaamaan verenpaineen mittaustulokset pyrkimättä muokkaamaan niitä paljonkaan.
ellauri115.html on line 50: Jönsyltä pääsi hukkumaan sen Sälinkään kirjaston lainahyllystä lainaamat JJ Rousseaun postuumixi jääneet unelmat (Yxinäisen kävelijän haaveilut). Korvattuaan kirjastolle vahingon se löysi sen. Nyze on kirjaston kirjan onnellinen omistaja. Mäkin lainasin kirjan kirjastosta ihan uteliaisuutta. Muistankohan palauttaa.
ellauri115.html on line 52: Tää albumi on kieltämättä surkeata paluuta Sammelin portin pieleen oxentaman spagettiläjän ääreen. (Se portti on nyt mennyttä kun Jouni rakentaa uutta leveämpää sähköauton latauxelle sopivampaa porttia.) Silti en voi vastustaa luonnon kuzua, koska ko. kirjan lopussa oli aseistariisuvan inhimillinen res gestae luetelma Janne-Jaakon elinvuosista.
ellauri115.html on line 54: Rousseau kirosi kirjat ja kirjallisuuden elämässään moneen kertaan, mutta ei koskaan päässyt niistä eroon. Julistuksistaan huolimatta hän kirjoitti viimeiseen asti. Viimeinen eli kymmenes kävelyteksti jäi kesken, kun Rousseau kuoli heinäkuussa 1778, reilun vuoden päästä koiraonnettomuudesta. Kesken jäi uni viimeinen.
ellauri115.html on line 56: Voihan se niinnii olla että laatukirjailijoiden pitää olla narsisteja jotta ne osaa oikein kuvailla mitä ihmisen päässä voi liikkua. Niiden pitää olla jostakusta aivan hirmuisen kiinnostuneita, paneutua siihen koko sielulla ja mielellä. Ja kukas muu se voisi yhtä hyvin olla kuin oma persoona.
ellauri115.html on line 100: Kenen tahansa elämästä saisi tälläisen mökkipäiväkirjan. Sysmän mökkipäiväkirjasta meidän kesäpuuhat selviävät suunnilleen riittävällä tarkkuudella (paino kyllä aurinkoisissa sisääntuloissa), mutta talvipuoli on heikommin dokumentoitu. En sentään ilkiä ihan vielä yrittää vastaavaa, olis se niin noloa. Mutta perintöä odotellessa voi nauraa JJ:n kommelluxille:
ellauri115.html on line 136: Muita sekalaisia kirjallisia töitä.
ellauri115.html on line 140:
1757
Riitautuu Diderotin kanssa joistain naisjutuista. Diderot pahastui kun JJ koitti polkasta sen hoitoa. Geneve-artikkeli ilmestyy tietosanakirjassa.
Harrastaa musaa. Kirjoittaa kasvitieteen sanakirjaa.
ellauri115.html on line 158: Nainen nimeltä Tuija Välipakka sanoo että meitä narsisteja on 2 tyyppiä, overt ja covert, mikä muistuttaa vähän mun jakoa onnistuneisiin ja epäonnistuneisiin narsisteihin. V-pakan miälestä ensimmäiset on saaneet lapsosina liikaa ihailua ja jälkimmäiset liian vähän. Kummassakin tapauxessa puuttuu kiintymys ilman ehtoja. Niinkuin kiltit kristityt sanovat, jumala joka rakastaa sinua vaikka olet paska, tai siis oikeasti ei ota siihen edes kantaa, rakastaa vaan sua koska sä olet sä. Ei sen pitäisi olla niin vaikeata, mutta silti 10% porukoista on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Samainen Tuija Välipakka kirjoitti 2011 runkunhajuisen novellin nimellisesti pettämistä kuvailevaan pehmopornokirjaan valhe & viettelys, joka löytyi Käpylän kirjastosta porno-osastosta, ei vaan poistohyllystä.
ellauri115.html on line 160: Tämmönen hypoteesi sitten, että kirjailijoista ja muista julkkixista 90% on narsisteja jompaakumpaa tyyppiä. Ne pyrkii esille täyttääxeen niiden sielussa ammottavaa mustaa aukkoa. Mutta musta aukkopa ei täytykään, se vaan imuroi izeensä lisää mazkua. Tän hypoteesin (joka kieltämättä on aika extreemi) testaamisexi täytyisi selvittää, onko kirjailijaa kehuttu liikaa pienenä vai liian vähän. Ja sitten verrata tätä niiden kirjoittamiin kirjoihin sekä niiden tekosiin.
ellauri115.html on line 174: Therese war Rousseau bemerkenswert ergeben, wenn man seine schwierige Natur und sein herzloses Verhalten gegenüber den fünf gemeinsamen ausserehelich geborenen Kindern betrachtet. Trotz der Proteste seiner Frau (nicht aber Ehefrau) bestand Rousseau darauf, dass die Kinder jeweils nach der Geburt einem Findelhaus übergeben wurden. Seine Begründungen waren philosophisch - zum Beispiel sei das der einzige Weg, "ihre Ehre zu retten", da sie nicht verheiratet waren. Er nannte Therese "Tante" und "Herrin", nicht aber "Königin", doch ging seine Unterwürfigkeit nie so weit, dass er sie um Prügel bat, und er klagte dass sie im Bett kalt war. Kreivitär Houdetotin perään J-J läähätti niin kovasti, että sai elinikäisen nivuskohjun jatkuvasta stondista. Sophie Houdetot oli schrecklich moralische Julien esikuva kirjassa Uusi Heloise.
ellauri115.html on line 243: Nämä sivut eivät oikeastaan muuta kuin muodottomien haaveilujeni päiväkirja. Niissä puhutaan paljon minusta, koska yxinäinen pohdiskelija r- juu on välttämättä paljon tekemisissä izensä kanssa, kädet känsillä. Unohdan vastoinkäymiseni, vainoojani ja nöyryytyxeni kävellessäni ajatellessani lohtupalkintoa kotona, jonka sydämeni on ansainnut.
ellauri115.html on line 256: Sitten Vihtori tapasi Juliette Drouet nimisen näyttelijättären jota hän kuvasi sanoilla "kalpea ja tummasilmäinen, nuori, kookas, häikäisevä". Juliettesta tuli hänen elämänikäinen rakastajattarensa jolle se kirjoitti yhtä ylevän kauniita runoja kuin ennen vaimolleen. Adèle puolestaan petti Vihtoria heidän parhaan ystävänsä kriitikko Charles Sainte-Beuven kanssa. Kun suhde Julietteen oli kestänyt vasta muutaman kuukauden, Vihtori jäi kiinni rakastajatarrikoxesta erään nuoren lehtinaisen kaa. Samanlaisena naistenmiehenä hän pysyi koko ikänsä. Vielä viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti muistiin valloituxiaan erityiseen muistikirjaan espanjaxi, jota Adèle ei osannut.
ellauri115.html on line 258: Hugo oli jo 30-vuotiaana rikas mies, mutta vaati silti Adèlea pitämään muistikirjaa talousmenoistaan ranskaxi, jota molemmat osasivat, ja tarkasti tilit joka ilta. Juliette sai kaiket päivät kopioida hänen käsikirjoituxiaan, ja hän vaati tältä selitystä jopa hammaspulverin ostosta. Hän raivostui silmittömästi nähdessään Juliettella uuden esiliinan, joka ize asiassa oli ommeltu vanhasta hartiahuivista. Pientä ihmistä Huugo kuitenkin puolusti ja lahjoitti köyhille naapureille täydelliset vauvanvarusteet, hiiliä ja lihaa, ja joka viikko kuzui jopa 40 köyhää lasta päivälliselle kotiinsa. Adèle sai kokata ja tehdä jälkikäteen vielä tiliä.
ellauri115.html on line 260: Käännettyään takkia Chateaubriandin Conservi-lehden toimittajanta ja kuninkaan kannattajanta tasavaltalaisexi Vihtori joutui Napsu III:n toimesta maanpakoon 9 vuodexi Guernseyn saarille. Adèlen vastalauseista huolimatta Hugo osti Guernseystä talon ja asettui aloilleen. Aamupäivisin hän työskenteli tuntikausia talon harjalle rakennuttamassaan työhuoneessa ja lähti sitten iltapäivisin kävelylle lähistöllä asuvan Julietten kaa. Iltaisin se pelasi korttia muiden poliittisten pakolaisten kanssa. Talossa kävi virtanaan vieraita. Adèle kokkasi keittiössä, tiskasi ja piti kirjaa menoista. Huugo kirjoitti izestään runokokoelman "Vuosisatojen legenda". Hugon palatessa Pariisiin väki hurrasi. Kyynelet silmissä Huugo julisti jotakin.
ellauri115.html on line 305: kirjasto_ekukka-350x525.jpg" height="100px" />
ellauri115.html on line 318: Koiraonnettomuudessa Jannen hampaat vääntyivät muttei mikään murtunut. Se oli johdatusta. Rousseau ei arvostanut naisia kirjailijoina. Niillä oli kirjoittamismania.
ellauri115.html on line 322: Jean-Jacques pelkäsi pimeää ja se uskoi maailmanlaajuisen JJ-vastaisen salaliiton olemassaoloon, jonka vetäjänä toimi Jehova. Oppia ikä kaikki, sanoi Solon. Unohtamista ikä kaikki, olisi Solon voinut lisätä. Montaigne sanoo muistinsa olevan niin huono, että monta kertaa luettu kirja tuottaa joka lukemalla samaa iloa. Lea luki punapukuisen naisen jääkaappia, sivua 1 joka lukemalla samalla ilolla. Ai tän mä oon saattanutkin jo kertoa. Eiköhän tuo ole jo opittu, kommentoi Pirkko Hiekkala. Duulla ensin, ja sitten sanoilla, sanoi Veli-Matti Welling musantunnilla.
ellauri115.html on line 328: Ei täältä mitään saa mukaansa, paizi mitä pannaan mukaan laatikkoon. Seijan perimässä Kristiina-tädin toimittamassa raamatussa lukee etukannessa: tämä kirja pitää panna päänalusexi hautaani. Sen se on kyllä vähän näköinen, mutta silti luulen että ahneet sukulaiset eivät toteuttaneet testamenttia. Sokrates sanoi (kertoo Montaigne), kun siltä kysyttiin miten se pitää haudata: Miten haluatte. Sokrates oli tolkun miehiä, tässä asiassa ainakin.
ellauri115.html on line 330: Mamanin lämpöisessä sylissä protestanttisesta Jannesta tuli lähes Fenelon-luokan katolinen kvietisti. Fenelon on tavattu edellä, se oli se tyttöjen kasvatuskirjan kirjoittaja. 40-vuotiaana Janne (muka omasta päätöxestä) alkoi köyhäillä ja kopoioida nuotteja. Savoijilaisen apupapin papupata Emilessä oli Jannen jouzenlaulu, viimeinen kiekaisu. Loppu oli sitten pelkkää kaakatusta.
ellauri115.html on line 345: Puolueeton oikeudenmukaisuuteni ja aina horjumaton hyvyyteni on mulla aina mielessä. Jos voisin tehdä hyvää näkymättömänä mä olisin yhtä hyvä kuin jumala, ellen parempi. Tää kirjanen on kuin narsistitesti 12 oikein rivillä.
ellauri115.html on line 549: Olin yllättynyt ja melkein shokissa kun luin Neuwentitiä. [A Dutch doctor (1654-1718) who wrote a book entitled The Existence of God Demonstrated by the Wonders of Nature.] Miten tää mies saattoi haluta tehdä kirjan luonnon ihmeistä, ihmeistä jotka osoittaa luonnon copyrightin omistajan viisauden? Sen kirjan pitäis olla yhtä iso kuin luonto ize ennenkuin kaikki olis kerrottu, ja heti kun koitetaan mennä detaljeihin, suurin ihme kaikista, nimittäin kokonaisuuden sopusointu ja harmonia, karkaa lahkeesta. Pelkkä orgaanisten ruumiiden tekoprosessi tekee mielen epätoivoisexi; mixei apina voi tehdä vaikka vuohia? Vaikka miten bylsin niitä ei tule kilejä. Tästä näkee että luontoäiti ei ole tarkoittanut sellaista. Se ei ainoastaan järjestänyt juttuja, se suorastaan estää tekemästä tyhmiä.
ellauri115.html on line 555: Muista että mä en saarnaa mun mielipiteitä vaan selitän ne vaan. Onko aine juosten kustua vaiko lapioitua, oliko sen tekijä passiivis-aggressiivinen vai ei, on silti varmaa että kokonaisuus on 1, ja että sen takana on 1 superäly; sillä mä en näe mitään mikä ei olis osa samaa järjestettyä systeemiä, mitään mikä ei pelaa yhteen samassa tiimissä, nimittäin, olemassaolevan järjestyxen säilyttämisexi. [Hemmetti mikä konservi!] Tää olento joka tahtoo ja tekee mitä tahtoo, tää olento joka on aktiivinen omalla höyryllä, tää olento, kuka se sitten onkaan [mies se on joka tapauxessa, ei mikään hiän], joka liikuttaa universumia ja käskee kaikki asiat, on se mitä mä sanon Jumalaxi [ja kirjoitan isolla alkukirjaimella]. Tähän nimeen mä liitän ideat: äly, valta, tahto, jotka jo mainizin, ja siihen vielä kiltteyden, joka seuraa niistä välttämättä [miten niin? selittäkääpä tarkemmin?]; mutta tästä eteenpäin en tiedä mitään enempää olennosta jonka just oletin. Se piileskelee mun aisteilta ja ymmmärryxeltä; mitä enemmän mä mietin sitä, sitä sekasemmax tulen; mä tiedän mainiosti eze on olemassa, ja että se on olemassa ihan omia aikojaan; mä tiedän että mun olemassaolo riippuu siitä, ja että kaikki muukin minkä mä tiedän riippuu siitä. Mä nään Jumalan kaikkialla sen duuneissa; mä tunnen sen täällä sisällä, [ja täällä! ja erityisesti täällä alhaalla!] mä nään sen kaikkialla ympärilläni ja enkä nää; mutta kun mä koitan miettiä sitä izeään, jos yritän eziä missä se luuraa, mitä se on, onko sillä parta, mistä se on tehty, se aina karkaa ja mä jään tyhjin käsin kuin perhosen nappaaja.
ellauri115.html on line 693: Mutta mitä sellainen elämä sit on? Onx miehen sielu luonteeltaan kuolematon? Enpäs tiedäkään. Mun äärellinen ymmärrys ei ymmärrä ääretöntä; emmä tajua ikuistakaan. Miten mä voin sanoa juuta tai jaata sellaisesta mistä mulla ei ole hölkäsen pöläystä? Mä uskon että sielu jatkaa menoa kun ruumis katoaa, koska se on välttämätöntä yleisen järjestyxen säilyttämisexi; kuka tietää riittääkö tää siihen että se on ikuista? Kuitenkin tiedän että ruumis väsyy ja tuhoaa hajoomalla osiinsa, mutten voi kuvitella että tietoinen luonne voi sillä lailla hajota, ja kun en voi kuvitella miten se voi kuolla, oletan eze ei kuolekaan. Kaikki tää olettelu on lohduttavaa eikä mitenkään kohtuutonta, mixmä pelkäisin hyväxyä sitä? No voihan aika käydä pitkän päälle vähän pitkäxi heitellessä hevosenkenkää sädekehällä. Parasta ottaa mun kirjat mukaan, että on jotain hyvää lukemista edes.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 728: Mutta tässä koen mä kuulen mutinaa kaikilta ns. viisailta miehiltä. Lapselliset erroiri, kasvantaviärät ennakkoluulot, ne huutaa kesken konserttia! Ei apinan mielessä ole muuta kuin mitä se on oppinut kokemuxesta; ja me tuomitaan kaikkea vaan hankittujen ideoiden perusteella. Ne jaxaa jauhaa tätä; ne jopa uskaltautuu hylkäämään kaikkien kansojen selvän ja universaalin yhteisen kannan, ja asettaa tätä apinalauman hämmästyttävää yximielisyyttä vastaan jotain hämäriä poikkeuxia jotka ne tietää vaan ize; ikäänkuin koko luonnon terendi voitas tehdä tyhjäxi vaan yhden osakunnan [esim Israel] vastaesimerkillä, ja ikäänkuin joidenkin hirveyxien olemassaolo tekisi lopun koko lajista. [No siltähän tää alkaa vähän näyttää...] Mut minkä tautta spektikko Montaigne yrittää löytää jostain hämärältä maailmankulmalta tavan joka on vasten perittyjä oikeuskäytäntöjä? Mitä varten se uskoo mitä epäuskottavimpia turisteja, ja kieltäytyy uskomasta meidän suurimpia kirjailijoita? Pari outoa ja epäilyttävää tapaa, joilla on paikalliset syyt joita me ei vaan tunneta; tekeekö nää tyhjäxi yleisin päätelmän joka perustuu maailman kaikkien osakuntien yleissopimuxeen, jotka eroaa kaikilla muilla tavoilla mut on samaa mieltä tästä? Voi vittu Montaigne, sä olet olevinasi niin totuudenkaltainen ja rehellinen; ole vilpitön ja todennäköinen, jos filosofi voi olla sellainen, ja kerro mulle onko mitään maalman maata missä on rikos pitää sanansa, olla armollinen ja avokätinen, missä hyvää miestä pilkataan, ja petkuttajaa kunnioitetaan. [Epistä! Ranskaa ei lasketa, eikä Voltairea.]
ellauri115.html on line 764: Hyvä pappi oli puhunut passiohedelmään; hän ja minä olimme tunnekuohuissa. Musta näytti kuin mä olisin kuunnellut jumalallista orgasmia kun se lauloi mulle virsikirjan alusta ja opetti mulle jumalille pyllistelyä. Mä näin tukun vastalauseita jotka voisi nousta tästä; kuitenkaan mun viitan kätköstä ei noussut mitään sen tapaista, sillä huomasin että ne olis enemmän sekottavia kuin vakavia, ja että mun kallistuskulma oli muutenkin jo siihen päin. Kun se viittilöi mulle omantunnon semaforilla, mun oma omatunto toimi kuin heijastimena.
ellauri115.html on line 785: Hemmetti etmä olen sitten puhdasrotuinen piilonarsisti! Varsinainen vilijonkka! Tuija Välipakan kirjasessa Sata hauska tappa tappa sielu - Kansa taisteli miehet kertovat kerrotaan siitä näin.
ellauri115.html on line 841:
ellauri115.html on line 843: Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; m.kreik. Βαρούχ, Barūkh) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
ellauri115.html on line 847: Se on siis samaa kärpässarjaa kuin Hobitin kirja, Eeditin kirja, Esterin perse, Siirakin kirja, Makaberilaiset, Susanna, A-sarjan rukous, 3 miehen kiitoslaulu kirkkoveneessä, Kaunotar ja hirviä. Viisaat kirkkoisät huomasivat että niistä sepustuxista tulee niille enemmänkin harmia kuin iloa, ja siirsivät ne liitteisiin.
ellauri115.html on line 849: Tämä kirja on kyllä nöyrä, vaikka kuka tämä Baruk olis ollut; sillä ei se ole uskottava, ettei propheta Jeremian palvelian, joka myös Barukiksi kutsuttiin, jolle tämä lähetyskirja omistetaan, pitänyt oleman korkiamman ja rikkaamman hengessä, kuin tämä Baruk on; ei myös sovi vuosiluku yhteen tekoin kanssa. Ei kuitenkaan ole tämä ilman hyödytystä tähän pantu muiden sekaan, että se kirjoittaa niin kovin epäjumalan palvelusta vastaan, ja muistuttelee Moseksen lakia.
ellauri115.html on line 851: Seuraavassa parhaita haarukkapaloja Baarukin kirjasta. Alkupää on totunnaista jeremiadia, rags to riches tit for tat tyyppisiä ikuisia takuita. Sen jälkeen tulee hilpeätä argumentaatiota puujumalia vastaan.
ellauri115.html on line 927: Barukin kirjan loppu. Tässä on nyt se väärinkäsitys, että babiaanien puukuvat olis jotenkin kertakäyttösempiä kuin Israelin porukoiden pyhät esineet. Ei ne ole sen kummempia kuin liiton arkit, pyhät kirjat tai ikonit, joista tehdään tarpeen mukaan kopioita jotka vihitään "pyhixi" ja ovat sen aikaa "pyhiä" kunnes ne korvataan uudemmilla kopioilla.
ellauri115.html on line 966: Rousseau kirjoitti tietosanakirja-artikkelin Genevestä. Olikohan sekin poliittinen kuuma peruna? Voltaire halus Geneveen tiiatterin, ilmeisesti Janne-Jaakko vastusti, kun Voltaire syytti myöhemmin sitä tuhopoltosta kun se tiiatteri syttyi palamaan. Janne ei perustanut naamiohuveista, se tirkisteli mieluummin pikkulapsia ja laski niistä heteitä ja emättimiä.
ellauri115.html on line 983: Nihilistiä vallitsee mielettömyys ja yhdentekevyys; millään ei ole merkitystä. Merkitys on perseestä. Se on semantiikkaa. Seija ja Airi kysyivät pahantuuliselta Laurilta ystävällisesti, mitä sen Pihlajasaaren rannalle ottama paxu pehmeäkantinen kirja käsittelee. "Semantiikkaa", se tiuskaisi. Vitun narsisti.
ellauri115.html on line 1160:
ellauri115.html on line 1197: Lisää tietoa Teofrastos Välipakan kirjasta Luonteita. N. jota hallizee minän julkinen puoli kiinnittää vitusti huomiota mitä muut siitä ajattelevat. Se mäystää jotain häpeän tunteita ja oman onnensa varaan joutumisen pelkoja. Se muuttaa arvojaan mielipiteitään jopa uskontoa. Peittää raivoisasti huonommuudentuntoa kehuen izeänsä maailman parhaaxi. Kokee izensä hylätyxi ja yxinäisexi. Varsinkin vanhetessaan tuntee elävänsä eri maailmassa kuin muut. Se voi heittäytyä passiivisexi ja lakata ottamasta kantaa. Se vieraantuu läheisistään, luovuttaa ja masentuu. Kopioi nuotteja ja kerää kasveja. JJ ilmielävänä tunnustusten jatkovarresta.
ellauri117.html on line 47: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
ellauri117.html on line 51: Eli enhän mä tästä asiasta mitään tiedä, mutta kirjoitinpa izehoitokirjan kuitenkin. Niinhän kaikki muutkin tekevät, ja hyvin tienaavat. Naiset esim Therese tietävät sitä paizi vielä vähemmän, niitä voi aina neuvoa.
ellauri117.html on line 88: Varmaan pidetään kirjaani pikemmin uneksijan lapsia koskevina haaveiluina kuin kasvatusta käsittelevänä tutkimuksena. En mahda sille mitään. Tirkistelen toisten lapsia, en omiani, jotka hukkuivat laundromaatissa.
ellauri117.html on line 183: Englantilaisen kirjailija D. H. Lawrencen romaani vuodelta 1928 julkaistiin alun perin Italiassa Britannian sensuurikiellon vuoksi ja romaani julkaistiin kirjailijan kotimaassa vasta vuonna 1960. Pirkko ja CEC oli piilottaneet sen makuuhuoneeseen kirjahyllyn väliin. D.H. nousi oman aikakautensa ikoniksi aikana, johon Sigmund Freudilla ja Friedrich Nietzschellä oli suuri vaikutus. Kuollessaan häntä pidettiin pornografina (kiitos Restif), joka oli tuhlannut lahjakkuutensa. E. M. Forster kyseenalaisti tämän näkemyksen kirjoittamassaan kuolinuutisessa ja sanoi Lawrencen olevan sukupolvemme kekseliäin kirjailija. Oliko sekin siis sankareita sukkahousuissa?
ellauri117.html on line 187: Oxfordin akateemikko Howard Puhelinkoppi väittää että D.H. Lawrence kokeili homosexiä vaan päästäxeen kirjailijan plokista, ei sixettä se olis ollut siitä kivaa. Edelllinen kirjoittaja Kinky Weekes oli väittänyt että se lakkasi yrittämästä 1917, mutta puhelinkoppi väittää että yrityxet jatkui vielä 20-luvulla. Aika monesta tälläsestä suspektistä häiskästä sanotaan että niitä kiinnosti tabu enemmän kuin ize suklaa. Kunnes se sitten tuomizi koko asian. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista. Mut tämmöiset pätkät puhuvat äänekkäästi puolestaan:
ellauri117.html on line 344: David Herbert Lawrence (1885-1930) kirjoitti aikansa vapaamielisimmät romaanit. Monet sen kirjat kiellettiin mm. tällästen sexikohtausten takia:
ellauri117.html on line 400: Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat – 21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kuuluu Yhdysvaltojen 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin. Häntä pidettiin omana aikanaan ”kadotetun sukupolven äänenä”, niiden nuorten jotka aikuistuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertovat nuoruudesta ja epätoivosta ja kuvasivat aikaansa osuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti narsististen tunteiden rehellistä kuvausta.
ellauri117.html on line 409: 1920-luku oli Fitzgeraldin kultakautta. Hän keksi termin "jazz-aika", joka kuvaa 1920-lukua. Kultahattu, jota pidetään hänen uransa merkkiteoksena, ilmestyi 1925. Kun sen helmikuussa ensi-iltaan päässyt näyttämöversio menestyi, siitä tehtiin samana vuonna myös elokuva, ohjaajana joku Herbert Brenon. Fitzgerald teki useita matkoja Eurooppaan, etenkin Pariisiin ja Ranskan Rivieralle. Hän ystävystyi monien Pariisin amerikkalaisyhteisön jäsenten kanssa, etenkin kirjailija Ernest Hemingwayn kanssa, jota hän auttoi tämän kirjailijanuralla. Fitzgeraldin ja Hemingwayn ystävyys kuitenkin kariutui, ja Hemingway hyökkäili Fitzgeraldia vastaan monissa kirjoituksissaan. Ernest oli kade Scottin infinitesimaalisesti pidemmästä pipusta. Ja mustasukkainen siitä Zeldalle.
ellauri117.html on line 413: Elämäntyylinsä ja Zeldan lääkärikulujen vuoksi Fitzgerald oli jatkuvasti rahapulassa ja lainasi usein rahaa agentiltaan Harold Oberilta ja Scribner’sin kustannustoimittajalta Maxwell Perkinsiltä. Kun Ober päätti lopettaa Fitzgeraldin auttamisen, kirjailija katkaisi välinsä tähän pitkäaikaiseen ystäväänsä. Novellinsa "Financing Finnegan" välityksellä Fitzgerald kuitenkin pyysi häneltä ystävällisesti anteeksi. Ober ei antanut.
ellauri117.html on line 415: Zeldan terveys alkoi horjua: hänellä diagnosoitiin skitsofrenia vuonna 1930 ja 1932 hän joutui sairaalaan Baltimoressa, Marylandissä. Fitzgerald vuokrasi läheisestä Towsonista asunnon, jossa jatkoi romaaninsa kirjoittamista − tarinaa lupaavan nuoren psykiatrin Dick Diverin noususta ja tuhosta, hänen rakkaudestaan potilaaseensa Nicole Warreniin ja heidän avioliitostaan. Kirja koki monta muutosta: ensimmäisen version piti kertoa äidinmurhasta. Jotkut kriitikot ovat nähneet kirjan peiteltynä omaelämäkerrallisena teoksena, joka kuvaa Fitzgeraldin ongelmia vaimonsa kanssa, vauraan ja dekadentin elämäntyylin syövyttävää vaikutusta, kirjailijan itsekkyyttä ja itseluottamusta sekä alkoholismia.
ellauri117.html on line 417: Kun Zelda kirjoitti Save Me the Waltzin (1932), oman fiktiivisen versionsa heidän yhteiselämästään Euroopassa, ja lähetti sen Scribner'sille, Fitzgerald oli hyvin vihainen ja onnistui vaikuttamaan kirjan julkaisuun. Hän myös sai Zeldan lääkärit vakuuttumaan, ettei tämän pidä kirjoittaa enempää "materiaalistaan", tarkoittaen heidän suhdettaan.
ellauri117.html on line 432: Pitäsköhän luetella kirjalliset älysetämiehet joilla oli omasta mielestään niitä tyhmemmät good old Pät tyyppiset kumppanit kuten Pyhimyxellä joiden kanssa ne oli hyvää pataa loppupeleissä vaimon tyhmyydestä huolimatta tai ehkä juuri sixi? Tyyliin
ellauri117.html on line 524: Jokos mä olen taulukoinut kynäilijöiden ulkonäön, pituuden ja paxuuden sekä lompakoiden koon? Sehän on tärkeä selittävä näkökohta arvioitaessa niiden teoxia. Vähän tuntuu kun tästä olis ollutkin jo puhetta, mutta missä? Jossain tarkasteltiin kait sitä, onko ne rahallisesti nousukkaita (snobeja) vaiko laskukkaita (dändejä). Mieskirjailijoiden penismitat olis myös kiva detalji, jos ne on tiedossa. (Hemingwaulta ja Kultahatulta ne on. Goethen kohdalla ne ei liene luotettavia, ize raportoituja.)
ellauri117.html on line 600: Locke oli närkästynyt collegen opetusohjelmasta. Hänestä nykyaikaisten filosofien, kuten René Descartesin, lukeminen oli kiintoisampaa kuin yliopistossa opetetun klassisen kirjallisuuden. Locke tutustui lääketieteeseen ja kokeelliseen filosofiaan eli luonnontieteeseen. Myöhemmin Lockesta tuli Royal Societyn jäsen.
ellauri117.html on line 646: Locke sanoo alaviitteessä ettei toi anakephalaiosasthai voi millään tarkoittaa recapitulate eli kertausta, et ei pidä tuijottaa kreikan kirjainta vaan Peevelin tarkoitusperiä. Mitkä se sitten olikaan. Tulee ezimättä mieleen Diodoros Siculuxen katadoulosasthai jonka kanssa äherrettiin viikkokausia kreikan opintojen alussa. Xerxes ho basileus ton person estratopedeuse epi ten Hellada boulomenos katadoulosasthai tous Hellenas. Hizi melkein osaan sen vieläkin ulkoa kuin Locke takusti Pauluxen. Make Lehto messusi sitä kovalla äänellä ja luki korkkareita kirjan takana.
ellauri117.html on line 659: What an idiot. Locke ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia. Se oli aivan vissinvarmasti kaappipetteri, asexuaali tahi ei. Se oli anaalinen pedantti, kirjoitti aivan vimmatusti muistikirjoja. Sen kirjastossa oli 3000 kirjaa, eniten uskonnollisia.
ellauri118.html on line 42: Chorderlos de Lacloxen Vaarallisia yhdyshenkilöitä -kirjasesta näkee hyvin millaista panotouhu oli ennen ehkäisypilleriä. Romanttisia tissejä, kyynelehtimistä ja kädenpuristuxia, kirjelappusia ennen kaikkea. Mikä helpotus kun kamat lopulta on pussissa. Heippa kukka! ja eiku seuraavaan. Romantiikka ei ole muuta kuin tunnelmointia kun ei pääse viivalle. Rakkaus avustaa luontoa, kuten de Laclos osuvasti muotoilee, vetää tikanpojan puuhun niin sanoaxemme. Nyt on vaan kimalaiset aika lopussa, kukat nyyhkivät ja käpristyvät helteessä. Koirasapinoiden siittiöt on hakusessa, pojat rupeavat harmaasexuaaleixi. Pahalta näyttää.
ellauri118.html on line 117: 21.6.2021 klo 13.57 - Bo Egov: Montako naiskirjaa olit lukenut me naisten 101 listasta?
ellauri118.html on line 395: Rauhixen pönttöuuni sai Niklaxelta lisänimen Petollinen, sillä se ei suostu syttymään ennenkuin toisena lämmityspäivänä. Hormissa on joku mutka joka lykkää savut sisälle. Petollisuudesta ovat kirjoittaneet lukuisat kirjaiijat, ei vähiten Pierre Choderlos de Laclos. Niitä on sitten tutkistellut Maija Mäkinen eipäskuin Mäkelä. Lähetäänmpä tutustumaan lähemmin.
ellauri118.html on line 397: Pierre Ambroise François Choderlos de Laclos [ʃɔdɛʁlo də laklo] (18. lokakuuta 1741 Amiens, Ranska – 5. syyskuuta 1803 Taranto, Italia) oli ranskalainen upseeri, liikemies, diplomaatti ja kirjailija. Hänet tunnetaan erityisesti kirjeromaanistaan Vaarallisia suhteita (alkuteos Les liaisons dangereuses), joka ilmestyi vuonna 1782. Hän julkaisi myös runokokoelman, sovitti Madame Riccobonin romaanin Histoire d’Ernestine oopperalibretoksi sekä julkaisi yhteiskunnallisen tutkielman naisten kouluttamisesta. Taas yx tällänen Fenelon.
ellauri118.html on line 405: Lisää aiheesta Maria Mäkelän väitöskirjasta Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset. Ei siis pikkuruisen Maria Mäkisen, joka oli kotosin Mänzälästä ja jonka äiti oli saxalainen Sveizin rajalta. Kirjallisen tajunnankuvauksen konventiot narratologisena haasteena. Julkaisun pysyvä osoite on tämä. Tiivistäen:
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 408: Väitän, että monet uskottomuuskirjallisuudessa toistuvat teemat juontavat juurensa kokevien mielten kerronnallistamiseen ja tekstualisointiin liittyvistä ongelmista eli tajunnankuvauksen rakenteellisista ehdoista. Tämä väite edellyttää olemassa olevien narratologisten analyysivälineiden kriittistä muokkaamista. [Sen ymmärtäminen edellyttää kriittisesti lukijan pään muokkaamista. En ymmärtänyt siitä rihman kiertämää.] Tutkimuksen kuluessa havainnollistan, miten romaanitaiteen konventiot tuottavat ”kirjallisen mielen”, joka poikkeaa ratkaisevasti todellisista ihmismielistä, kuten Bill Clintonista ja Miss Levinskystä. [Helskutin kiemuraista textiä, ei siitä ota selvää vanha vihtahousukaan. No ehkä se selviää edempänä.]
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 430: Kyltässä selvästikin on jotakin! Oikein narsistiset mieskirjailijatkin kertoo ize miltä ne jossain tilanteessa näyttivät jopa ilman peiliä. Muzen tässä panee merkille ettää naisen uskottomuusteema kolahtaa naisiin eri lailla kuin mieskirjailijoihin tai lukijoihin. Monika Fludernikin autoritäärisen määritelmän mukaan kertomus – kirjallinen tai muu – ei ole pohjimmiltaan muuta kuin ihmismielen tulkinnallinen kehys, piparkakkumuotti, joka sovitetaan kokemuksen, ilmiön tai diskurssin päälle sitä jäsentämään tai selittämään; yhtä hyvin romaani kuin arkikokemuskin on samojen kerronnallistamisen mekanismien tulosta (Fludernik 1996, 31–35, passim.)
ellauri118.html on line 436: Dialogipelimallissa story olis niiko tapahtumia kuvaileva lausejoukko, joukko pieniä mahdollisia maailmoja. Plot on dialogipelisiirrot, joista tuo lausejoukko voidaan päätellä. Se päättelijä on kognitiivisen narratologian luonnostelema tavallinen (naiivi) lukija – tolkun saaja – joka etsii fiktiivisistä maailmoista ne kognitiivisesti tutuksi tekevää ainesta. Lukijan mielestä kehittyy kirjallisuuden kuvaamien fiktiivisten mielten heijastuspinta ja sisartajunta. Entäs veli? Onxtää taas jotain miesten sortoa? Juonipaljastus onkin oikeammin stooripaljastus.
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri118.html on line 440: Rimmon-Kenan (1985, 404) esittää klassisesssa artikkelissaan ”Qu’est-ce qu’un thème?”, että teema voidaan konstruoida kaunokirjallisen tekstin yhteisen rakenteellisen nimittäjän homologiaksi. Mitä vittua? Tää meni taas yli hilseen niin että tukka heilahti. Toisin sanoen teema olisi siis tulkinnallinen heijastus tekstin toistuvista rakenteellisista periaatteista. No ei toi nyt paljon auttanut.
ellauri118.html on line 446: Boris Leonidovitš Pasternak (ven. Борис Леонидович Пастернак: 10. helmikuuta (J: 29. tammikuuta) 1890 Moskova – 30. toukokuuta 1960 Peredelkino) oli merkittävä venäjänjuutalainen runoilija ja kirjailija. Boris Pasternak tunnetaan Venäjällä ennen kaikkea juhlittuna runoilijana. Hän on yksi neljästä Stalinin ajan johtavasta runoilijasta, muiden ollessa Anna Ahmatova, Marina Tsvetajeva ja Osip Mandelstam.
ellauri118.html on line 450: Pasternakin perhe oli juutalainen. Isä oli Moskovan taidemaalauskoulun professori, ja äiti oli kuuluisa konserttipianisti. Pasternak kasvoi kansainvälisessä ilmapiirissä, kotona vierailivat muun muassa pianisti ja säveltäjä Sergei Rahmaninov, runoilija Rainer Maria Rilke ja kirjailija Leo Tolstoi.
ellauri118.html on line 456: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Niinkuin olikin. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri118.html on line 525: Horjunta kerronnan hierarkiassa tekee tilaa ilmiölle, jota Genette (2004) nimittää kirjailijan metalepsikseksi: tekijän sähläyxexi ja tonttuiluxi mukana fiktiivisessä tilanteessa. No niin just, ize izestäänhän nuo pirulaiset aina pyrkii puhumaan vaikka muuta väittävät.
ellauri118.html on line 551: Alan uranuurtajille kuten Käte Hamburgerille ja Dorrit Cohnille fiktiivisen mielen esittäminen oli ennen kaikkea osoitus kertovan fiktion erityislaadusta muihin diskursseihin nähden – ainoa kerronnallisuuden alue, joka tarjoaa tiedollisen pääsyn toisen ihmisen tajuntaan (ks. Hamburger 1993, 81–89; Cohn 1978, 5–7; Cohn 2006, 35–38, 149). Cohn väittää klassisessa tutkimuksessaan Transparent Minds (1978), että kerronnalliset keinot, jotka päästävät meidät lähimmäksi henkilöhahmojen kokemusmaailmaa, ovat samaan aikaan kaikkein kirjallisimpia – kaikkein ilmeisimmin kirjailijan taiteellisen luomistyön tulosta.
ellauri118.html on line 558: Ensimmäinen style indirect librestä ranskan kielessä kirjoittanut tutkija Charles Bally nimittääkin ”style indirect librea” kaunokirjalliseksi ajattelun figuuriksi (ei ”puheen esittämiseksi”), ”figure de pensée” (Bally 1914, 407). Ei ole enää kyse kieliopillisesta muodosta, vaan kirjallisesta ajattelun kuviosta. Kuvion ymmärrän tapana saadaan aikaan ja ilmaista jokin esitys, joka ei noudata objektiivista todellisuutta eikä kielitieteellistä
ellauri118.html on line 561: Charles-Louis Bally (4. helmikuuta 1865 Geneve – 10. huhtikuuta 1947 Geneve) oli sveitsiläinen kielitieteilijä. Nykyään Bally muistetaan ehkä parhaiten Bally-kengistä ja siitä, että hän toimitti yhdessä kollegansa Albert Sechehayen kanssa opettajansa Ferdinand de Saussuren postuumin kirjan Cours de linguistique générale, mutta 1920–1930-luvulla hän oli eräs keskeisimpiä eurooppalaisen kielitieteellisen strukturalismin edustajia yhdessä Roman Jakobsonin, Nikolai Trubetzkoyn ja Louis Hjelmslevin kanssa.
ellauri118.html on line 573: Eli siis onko kirjan heppujen ymmärtäminen sama vai eri asia kuin kaverien? Onko kirjalliset henkilöt tai vaikka leffan sankarit joteskin erilaisia? No ei välttämättä Maija sanoo mut onhan siinä se kertojakin välissä. Siis pitää ymmärtää myös se.
ellauri118.html on line 582: Lähdemerkinnän puuttuminen on kirjallisen tulkinnan kannalta ikuisesti produktiivinen keino. Kertomakirjallisuus – litteydessään – vastustaa mielen teoriaan sisältyvää rekursiivisuuden periaatetta samalla kun se vie luonnollista alkuperää olevan mieltenlukemisen äärimmilleen.
ellauri118.html on line 585: Paizi että kaikki ne lopultakin latistuvat narsistisen kirjailijan omaelämäkerraxi. Jota sulattelee narsistinen lukija oman bionsa ainexixi. Toisin sanoen: Emma Bovary, c’est moi, la lectrice. Kirjallinen mieli löytää kaunokirjasta aina oman naamansa lammen pinnasta.
ellauri118.html on line 587: ELÄMÄ ON KERTOMUS sanoi George Lakoff (1941-) pukkikirjaimin vaikkei uskalla kyllä enää, se ei trendaa enää yhtään. Peter Brooks (1984/1995) tavoittelee Barthesin innoittamana merkityksen tai merkityksellistämisen intohimoa (”passion for meaning”, emt. 48). Sitähän kaikki uskkontohyypät juuri korostaa. Merkitystä tarvitaan, ilman sitä ei ole koko uskoa. On lähes mahdotonta niellä ettei tässä olla mihkään menossa paizi sedimentixi.
ellauri118.html on line 591: Brooksin teos on kirjallisuudentutkimuksen ”intohimoteorioista” kuitenkin narratologisin. Esimerkiksi René Girardin klassikkoteos Mensonge romantique et vérité romanesque (1961) kulkee kauas kirjallisten piirteiden tutkimuksesta ja laajenee tulkitsemaan antropologisesti niin kirjallisuuden, uskontojen kuin politiikankin jakamia intohimo- ja syntipukkimekanismeja.
ellauri118.html on line 601: Aphra Behn (10. heinäkuuta 1640 – 16. huhtikuuta 1689) oli englantilainen kirjailija. Hän syntyi mahdollisesti Wyessä, Kentissä, lähellä Canterburyä. Varhaisista vuosista on säilynyt hyvin vähän varmaa tietoa. Hän syntyi jossain Keski-Englannissa, muutti nuorena perheensä kanssa Etelä-Amerikkaan, jäi isättömäksi, palasi Englantiin, meni naimisiin ja jäi leskeksi jo 25-vuotiaana. Behnistä kerrotaan myös, että hän toimi kuninkaallisena vakoojana sodassa Hollantia vastaan ja joutui rutiköyhänä velkavankeuteen.
ellauri118.html on line 603: Vuonna 1670, kolmekymmenvuotiaana Aphra Behn aloitti kirjailijan uransa ensimmäisellä näytelmällään. Kaikkiaan hän kirjoitti kahdeksantoista näytelmää, runoja sekä useita romaaneja. Ennen häntä naiset olivat kirjoittaneet pääasiassa runoja tai uskonnollisia ja filosofisia tekstejä, ja kirjoittavat naiset olivat olleet varakkaita aatelisnaisia tai mystikkoja. Aphra Behnistä katsotaan alkaneen perinteen, joka salli myös tavallisen, keskiluokkaisen naisen kirjoittaa ja jopa elättää itsensä kirjoittamalla.
ellauri118.html on line 607: Virginia Woolf piti Aphra Behniä ensimmäisenä naiskirjailijana, joka todisti, että nainenkin saattoi ansaita rahaa myös kirjoittamalla, ehkä uhraamalla joitakin miellyttäviä ominaisuuksia; ja näin vähitellen kirjoittamisesta ei tullut pelkästään merkkiä hulluudesta ja seonneesta mielestä, vaan se oli asia, jolla oli taloudellista merkitystä ainakin miehille.
ellauri118.html on line 615: Aivan kuten oman aikansa mieskirjailijat, Behn käsitteli näytelmissään avoimesti seksuaalista halua ja tyydytyksen etsimistä, jotka olivat yhtäläisiä miehillä ja naisilla. Behn itse piti avioliittoa tukahduttavana instituutiona ja kannatti vapaata rakkautta. Hänelle seksuaalisuus ilman rakkautta ei kuitenkaan merkinnyt vapautta. Tässä hän poikkesi aikansa mieskirjoittajien näkemyksistä. Behnille rakkaus ei ollut mikään peli, vaan se vaati aina rehellisyyttä ja sukupuolten välistä tasa-arvoa. Kaikellaista.
ellauri118.html on line 617: Behniä pidetään siis naiskirjailijoiden merkittävänä edelläkävijänä. Hän kuoli 48-vuotiaana ja haudattiin Westminster Abbeyhin. Ei kylläkään runoilijain musakorneriin, vaan yhteen toiseen laivaan.
ellauri118.html on line 795: Sanoo Maija Mäkelä, joka on frankofiili. Anglisti Monika Fludernik peukutti Aphra Behniä. Kai sit pitää kazoa myös tota Prinsessa Cleveä, jonka kirjoitti Madame de La Fayette. Madame de La Fayette, oik. Marie-Madeleine Pioche de La Vergne, kreivitär de La Fayette, (18. maaliskuuta 1634 Pariisi - 25. toukokuuta 1693 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaanin La Princesse de Clèves (suom. Clèvesin ruhtinatar), joka oli Ranskan ensimmäinen historiallinen romaani ja kirjallisuuden historian ensimmäisiä psykologisia romaaneja. Magdaleena oli aika viriilin näköinen. Kuin myös sen kamu Madeleine de Scudéry, molemmat presiöösin tyylisuunnan viirikukkoja (tai kanoja). Olikohan ne kaikki lepakoita? Cohérente avec elle-même, Mlle de Scudéry est d´ailleurs restée célibataire toute sa vie. Mikä ei ollutkaan aivan vähän, se eli 94-vuotiaaxi.
ellauri118.html on line 797: Madeleine de Scudéry, pseudonyymi Sapho (15. lokakuuta 1607 Le Havre, Ranska – 2. kesäkuuta 1701 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija. Madeleine de Scudéry, jonka aatelinen isä oli kotoisin Provencesta, asui yhdessä veljensä, kirjailija Georges de Scudéryn kanssa vuoteen 1655, ja oli hänen tavoin [tapoinensa? höh] kiinnostunut kirjoittamisesta. Hän omaksui aikakauden tyylisuunnan, ns. presiöösin tyylin, ja jo ennen kuin hän vuonna 1644 lähti veljensä mukana Marseilleen, hän kävi markiisitar Catherine de Vivonnen salongissa Hôtel de Rambouillet´ssa, kuten hän Fronde-kapinan jälkeen kuului Hôtel de Nevers´n ja Hôtel de Créquin kantavieraisiin.
ellauri118.html on line 799: Fronden jälkeen hän itse piti kuulua kirjallista salonkia Société du samedi (´lauantaiseura´), joka oli viimeisiä jossa presiöösin tyylin henkeä vielä vaalittiin. Seuran jäseniä on sanottu ensimmäisiksi sinisukiksi. Tämä yltiöromanttinen ja hienostunut näkemys leimaa myös hänen kirjoittamiaan viittä valtavan suurta herooista historiallista romaania, jotka tosin ilmestyivät hänen veljensä nimissä: Ibrahim, ou l´illustre Bassa (4 osaa, 1641), jonka ansiosta tulivat muotiin turkkilaiset aiheet ja orientalismi, Artamène ou le grand Cyrus (10 osaa, 1649–1653), Clélie, histoire romaine (10 osaa, 1654–1660). Romaanit saivat myrskyisän suosion ja kuuluvat ajan suurimpiin kirjallisiin menestyksiin.
ellauri118.html on line 803: Yhtä paljon huomiota eivät herättäneet hänen kaksi viimeistä romaaniaan Almahide, ou l´esclave reine (8 osaa, 1660) ja Mathilde d’Aguilar, histoire espagnole (1667). Kaikki kertomukset ovat avainromaaneja, jotka historian puettuna kuvaavat Ranskan hovin elämää ja tapoja ja joista vieraiden nimien alta löytyy useita ajankohdan tunnetuimpia henkilöitä, kuten Condé (Cyrus), Longuevillen herttuatar (Mandane), Ruotsin kuningatar Kristina (Cleobuline) ja kirjailijatar itse (Sapho).
ellauri118.html on line 807: Madeleine de Scudéryn romaaneille on ominaista sisällön puolesta se että hän käsittelee rakkautta, historiallisia ja klassisistisia aiheita allegorian muodossa ja ottaa presiositeetin hengessä etäisyyttä kaikkeen, mikä hänen mielestään on alhaista ja vulgaaria. Hänet liitetään usein barokkiin, mutta toisaalta hänen teoksensa olivat tärkeä silta keskiajan ritarikirjallisuudesta romantiikkaan. Hänen kymmenosainen teoksena Artamène ou le grand Cyrus, jossa on 2,1 miljoonaa sanaa, on maailmanhistorian pisimpiä romaaneja. Se ei olis sormellakaan koskenut mun penseisiin, ne eivät ole riittävästi presiöösejä.
ellauri118.html on line 889: Isebel tai Iisebel oli Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Raamatun Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Sen mies oli Ahab eli se jalkapuoli munaton mies joka jahtasi kaunaisesti valaita. Leviatanilla oli puunjuuren kokonen kikkeli. Ehkä se halus siitä proteesin.
ellauri118.html on line 941: Kumpi tapahtui ensin Hulussa, Iisebel-seikkailu vai Nickin bylsintä? Kirjassa vanhus-Serena ehdotti Nickin bylsimistä ensin, mutta viivalle päästiin vasta komentajan pantua Iisebeliä. Tuskin ehti edes välillä alapesulle. Onxtää naistenkin salainen unelma? Miesten se on ainakin. Mullakin oli parhaina päivinä 3 eri naista vuorokauden aikana. Täytyypä tarkastaa kirjasta Rakkauden evoluutio, mutta extää ole ihan darwinistista käytöstä? Peggy maximoi oman geenilinjansa mahixet bylsimällä milloin tulee siihen tilaisuus. Eise Lukekaan ollut kuin tarjoiluehdotus, lisääntymissopimus, eikä edes kovin menestyvä. Mitäs rumaa siinä on? Naturalia non sunt turpia. Se eze on naisella rumaa on patriarkaalinen käsitys.
ellauri118.html on line 1059: "Käsineitä" on kylmän paskiaisen kirjottama kirja kylmistä paskiaisista. Vitun käteenvetoa. Hulu filmi siitä on vielä pahempi. Tää ämmä on naispuolinen versio Philip Rothista. Tonni vetoa eze veti ize röböä. Tunnen izeni tyhmäxi ja rumaxi vaikka tiedän etten ole kumpaakaan. Oletpas.
ellauri118.html on line 1060: Me siteeraamme teeveen myöhäisfilmejä. Me olemme paskiaisia. Se miltä rakkaus tuntuu jää aina likiarvoxi. Vittu että tää on likilaskunen. Peggy haluaisi olla häpeämätön. No sitähän se on. Toivoisin et mä näyttäytyisin paremmassa valossa. Niinku siinä leffassa. Happamia ilmeitä. Paljon enemmän panoa. Nuorempia ja nätimpiä ihmisiä. Tehkää kaikin mokomin showrunnerit kirjasta mitä vaan kuha tulee nimeä ja pätäkkää. Lehtineekeri Luke häipyy mielestä ja Peggystä tulee yhä uskonnottomampi. Besame, besame mucho, besame como fue esa la ultima vez. Vaik tuleehan niitä aina uusia. Tää kirja koskee lisääntymistä muttei sillä ole mitään tekemistä lasten kaa. Lapset Peggy panee shredderiin.
ellauri118.html on line 1074: Kaaren mukaan hänen nuoruudessaan ahdistelu oli arkista. Izekin on siihen tullut vanhemmiten syyllistyttyä. Vähättelyä ja kaksimielisiä vitsejä kuuli kaikkialla, erityisesti kirjailija- standupkiertueilla eri puolilla Suomea.
ellauri119.html on line 598:
Tää kymysys on aiheuttanut paljon tukkanuottasia Quorassa. Alisa Zinovjevna Rozenbaum, James Bondin From Russia with Love leffan naiskonnan "Number 2" doppelgänger ja selvä esikuva, ryssämatu jutkero kuten Saul Belov mutta jehovansa kuopannut, on vanha tuttu aiemmista albumeista. Albumissa 98 selvisi että Ayn Rand on INTJ. Ylläri. Heinlein ja Mencken peukuttivat Aynia. Iso ylläri. Mielikirjailijani ei ole Hilja Haahti vaan Ayn Rand, sanoi Maailman Paskin Nalle. Mojo ylläri. Täytyykin tähän väliin todeta että historianjälkeisen ajan James Bond, se Craig jotakin, on paskahuusin Valituista Paloista päätellen just niin tyhmä amis gorilla kuin sen lähellä toisiaan olevista silmistä voisi päätellä. Peruskoulupudokas ja täysi ääliö.
ellauri119.html on line 778:
ellauri119.html on line 784: Mistä tiedämme, että Rand on Wahlroosille merkittävä henkilö? Wahlroos aloittaa tuoreen Markkinat ja demokratia -kirjansa Rand-sitaatilla: "Vuosisatojen ajan on käyty moraalista taistelua niiden välillä, jotka väittivät elämämme kuuluvan Jumalalle, ja niiden, joiden mukaan se kuuluu naapureillemme – taistelua niiden välillä, jotka saarnasivat uhrautumista taivaan haamujen puolesta ja toisaalta niiden, jotka saarnasivat uhrautumista maallisen avuttomuuden puolesta."
ellauri131.html on line 69: 26-vuotias sotilaspastori, luutnantti Jussi Tenkku kirjoitti yhdessä vaimonsa Liisan kanssa päiväkirjaa inkeriläisten siirrosta (1943–44) Suomeen.
ellauri131.html on line 74: Tenkun sotapäiväkirjan merkintöjen mukaan pataljoonan esikunnan ja komppanian toimistojen henkilökunta oli melkein kokonaan saksalaista. Korkeassa tehtävässä oli ainoastaan pataljoonan tulkkina toiminut saksalaissyntyinen sotavirkailija Hans Metzger (suom. Teurastaja), joka sai Suomen kansalaisuuden.
ellauri131.html on line 77: Sotilaspastori Tenkku kuvailee päiväkirjassaan, että saksalaisilla oli tavaton metsä- ja partisaanikammo. Se teki heidät äärimmäisen varovaisiksi – ja näin syntyi partisaaneille yllätysetu. Venäläiset partisaanit ja siviilit sen sijaan pelkäsivät inkerinsuomalaisia, kertoi pastori ylpeänä päiväkirjassaan. – Kun he (inkerinsuomalaiset) tulivat ensi kerran alueelle ja kävivät siviilien luona, nämä aivan vapisivat pelosta.
ellauri131.html on line 79: Tenkku kutsui inkerinsuomalaisia päiväkirjassaan suomalaisiksi. Hän kuvaili, miten taisteluissa ”suomalaiset” ovat osoittaneet saksalaisten rinnalla erityistä intoa ja rohkeutta.
ellauri131.html on line 116: Miten kylässä tapahtui harhautuksen jälkeen, sitä ei Tenkun päiväkirja kerro. Veri roiskui, perseitä ja irtopäitä lenteli.
ellauri131.html on line 119: Saksan pohjoisen 18. armeijan selustan komentajan, "Kommandant des rückwärtigen Armeegebietes”, sotapäiväkirja taisteluista Luoteis-Venäjällä (1.4.1942–31.12.1943) auttaa täyttämään tämän aukon.
ellauri131.html on line 121: Päiväkirjan merkinnät todistavat yksiselitteisesti, että inkerinsuomalaisten yksiköt (Sicherungsgruppe 187/Itäpataljoona 664) osallistuivat rinnakkain Saksan erikoisjoukkojen (SS-kommandot, salainen kenttäpoliisi, poliisipataljoonat) kanssa aktiivisesti taisteluun partisaaneja vastaan.
ellauri131.html on line 130: Ampumisen jälkeen venäläisten kyläläisten oli haudattava ruumiit. Tästä joukkomurhasta kerrotaan muun muassa Martin Hollerin kirjassa The National Socialist Genocide of the Roma in the German-occupied Soviet Union (Heidelberg 2009).
ellauri131.html on line 133: Sotapäiväkirjan otteet todistavat, että partisaaneja kohtaan saksalaiset ja inkerinsuomalaiset eivät tunteneet armoa.
ellauri131.html on line 150: Inkerinsuomalaisten pataljoonan saksalaisille teloitettavaksi antamien vankien joukossa olikin myös lapsia ja naisia. Saksan armeijan päiväkirjamerkintöjen mukaan heidän epäiltiin olleen yhteistyössä partisaanien kanssa.
ellauri131.html on line 155: Seuraavat otteet Saksan pohjoisarmeijan selustan sotapäiväkirjasta todistavat, miten armottomasti inkerinsuomalainen pataljoona taisteli partisaaneja tai heidän oletettuja auttajiaan vastaan.
ellauri131.html on line 183: – Valitettavasti nuoret pojat ovat alkaneet liian paljon juopotella. Harvat ovat ehtineet käymään rippikouluakaan, kirjoitti sotilaspastori Tenkku sotapäiväkirjassaan.
ellauri131.html on line 190: Ensimmäiset, yhteensä noin 750 miestä saapuivat 2.–5.12.1943 Tallinnaan. Erillispataljoona 6:n sotapäiväkirjan (23.11.1943–25.4.1944) merkintöjen mukaan vastaanottavat suomalaiset upseerit olivat hämmästyneitä, sillä osa saapuneista oli aika juovuksissa.
ellauri131.html on line 205: Suomalaiset raivasivat Hitlerin Saksalle ”elintilaa” idästä – inkeriläiset piti asuttaa suojaksi Neuvostoliiton hyökkäykselle. Virolainen Karl lähetettiin Suomeen salamurhaamaan Mannerheim. Keskitysleirin 93-vuotias ex-vartija joutuu nuoriso-oikeuteen Saksassa, leirillä oli myös suomalaisia poliittisia vankeja. Sota vei Lauri Lampulta veljen ja kodin, luotisuihku runteli terveyden - sotainvalidi odottaa 100-vuotispäiväänsä: ”Juhlitaan ilman raskaita muistoja”. Sairauksien runtelema ja ikäloppu Mannerheim makasi pitkiä aikoja vuodepotilaana Suomen kohtalon kriittisinä sotavuosina, paljastaa uutuuskirja. SUOSITTELEMME!
ellauri131.html on line 268: Tenkuilla oli tytär Marja, jonka tietysti tapasin jo pikkulikkana Järvenpäässä. Pari kymmentä vuotta myöhemmin hän tuli vastaan Pantheonin torilla - hän oli naimisissa amerikkalaisen kanssa, ja asui Rooman keskustassa. Hänen vanhempansa olivat opiskelleet Amerikassa, kuulin myöhemmin, mutta vasta nyt tänä vuonna sain tietää heidän elämästään ennen sotia ja sotien aikana. Liisa näet lähes 90-vuotiaana julkaisi pariskunnan päiväkirjat sodan ajalta nimellä "Inkeriläisiä siirtämässä". Helsingin Sanomien Markus Jokelan ottama kuva Liisasta vuodelta 2008 on alla, kun en vielä löytänyt omaa ottamaa:
ellauri131.html on line 287: Jo kuoppaan kallistuva käärmeöljykauppias Jack Canafield on kirjoittanut kirjan poikineen aiheesta Kanakeittoa sielulle. Vaikkei se ole juutalainenkaan.
ellauri131.html on line 401: Rhonda Byrne (/bɜːrn/ BURN; née Izon; born 1951, Melbourne, Australia) on australialainen kirjailija ja tv-tuottaja, joka tuli tunnetuksi elokuvasta The Secret ja samannimisestä kirjasta (suom. Salaisuus). Idean elokuvaan Byrne sai luettuaan erään vanhan kirjan (Wattlsiitä, miten maailmankaikkeudessa asiat tapahtuvat. Hän halusi ihmisten ympäri maailmaa saavan tietää, miten elämässä voi onnistua. Hän teki aiheesta ensin elokuvan ja sen pohjalta kirjan, jota on myyty 19 miljoonaa kappaletta. Elokuvan suosioon vaikutti oleellisesti sen näkyminen Oprah Winfreyn ohjelmassa vuonna 20. Byrne kirjoittaa Salaisuudelle jatkoteoksen aina kun edelliset pölökkiintyvät.
ellauri131.html on line 444: Nick Hornby (s. 4. huhtikuuta 1957 Redhill, Surrey, Britannia) on englantilainen kirjailija ja käsikirjoittaja.
ellauri131.html on line 447: Hornby on innokas jalkapallon kannattaja, ja Hornankattila kertookin paljon jalkapallosta. Hornbyn suosikkijoukkue on Arsenal FC, joka on suuressa osassa hänen ensimmäisessä kirjassaan. Myös muissa Hornbyn kirjoissa on jalkapalloa, enemmän tai vähemmän.
ellauri131.html on line 453: Rhonda Byrnen Salaisuuden mukaan mistään ei pidä puhua negatiivisesti. Ei pidä valittaa sillä valittaminen vetää puoleensa ankeuttajia. Mixi niin moni ois ihastunut kirjaan jos se ei ole totta? Tottahan kaikki rakastavat, eixje? Siinä koko salaisuus.
ellauri131.html on line 465: Ja sitten ovikello soi, ja KAIKKEIN PARAS osa: pikku Bessy saa ennakko joululahjana toivomansa OIKEAN PONIN Bray-sedältä, uudelta iskältä. Ja kaikki tämä vain koska Bray oli lukenut Rhonda Byrnen kirjan (tai ainakin tän filmin kässärin, joka perustuu Rhondan Salaisuus-sarjan kirjoihin)! Kelaa vaan kuinka onnellisexi tämä kaikki tekee Rhonda Byrnen! Eikö se osoita kuinka oikeassa Rhonda on! Hän on löytänyt onnen salaisuuden, ja jakaa sitä meille muillekin ihan kohtuuhinnalla. Kiitos Rhonda!
ellauri131.html on line 471: Toinen tällänen Usko Myy -tyyppinen huijari on Tony Robbins, jonka menoihin Marianne Power osallistui Apua!-kirjan puolivälissä. Sen idean on suomalaiset ylikärpän sisaruxet omineet omaxi menestymiskeinoxeen.
ellauri131.html on line 525: ”Henkisen etsinnän kauteni alkoi kolmekymppisenä Rhonda Byrnen kirjasta Salaisuus. Se vahvisti käsitystäni siitä, että on olemassa voimia, joita emme näe silmillä. Uskon vakaasti vetovoiman lakiin. Ihmiset, joiden mielestä kaikki on aina päin p:tä, vetävät puoleensa ikävyyksiä. Kiitollisuus puolestaan lisää hyviä asioita. Olen manifestoinut itselleni muun muassa kiinnostavia työtilaisuuksia ja perheelle kesämökin.”
ellauri131.html on line 531: Manifestointi räjähti länsimaisen yleisön tietouteen juuri australialaisen tv-tuottajan ja kirjailijan Rhonda Byrnen myötä. Kun Salaisuus-niminen teos ilmestyi vuonna 2006, amerikkalainen Oprah Winfrey esitteli sen supersuositussa talk show’ssaan, joka on ollut lukemattomille kirjoille takuuvarma tie huippumyynteihin. Miljardööri Winfrey on itsekin kertonut uskovansa manifestointiin.
ellauri131.html on line 535: Suomessa Vappu Pimiä on kirjoittanut aiheesta kirjan Valon antajat (Otava 2020) yhdessä yritysvalmentaja Johanna Huhtamäen kanssa. Heillä on Instagramissa samanniminen yhteisö, jossa muun muassa julkaistaan positiivisia iskulauseita ja myydään verkkokursseja, joilla menestysajattelua opetetaan. Kiitollisuuskoulu-niminen kurssi maksaa 59 euroa.
ellauri131.html on line 828: "Sinun sukupolvesi on pelkkää minä, minä, minää. Te olette itsekeskeisiä ja narsistisia. Me taistelimme entisaikoina suurempien asioiden vuoksi. Tärkeiden asioiden. Korjasimme epäkohtia." Elämäntaitokirjat ovat olemassa pelkästään siksi, että ne tekevät neurootikoista entistäkin neuroottisempia."
ellauri131.html on line 886: Jos nää jäyhät ateljeekriitikot edes olis oikeita neekereitä mustasta Afrikasta tai talibaneja, muttei ne oo, ne on ihan samanlaisia world 1 ämmiä vaan myöhemmällä parasta ennen päivällä. Ja voi vittu niiden teennäisiä nimiä. Huumori on vaikea taidelaji, etenkin kun lukijat on täysin vailla sitä. Sitäpaizi: Mariannen ikä 37 sanotaan kyllä jo kirjan alkupuolella. Opettele lukemaan!
ellauri131.html on line 1011: Mariannen kirja on samalla lailla mutkaton kuin Konstantin Paustovski. Täst mie pidän, tää on hyvä ohjelma. (No Konsta menee kyllä vähän överix.)
ellauri132.html on line 43: Tässä albumissa on aluxi loput viisaat Mariannen selfhelp-kirjasta. Sitten palaamme albumissa 98 alkaneisiin kynäilijänohjeisiin, ja siihen mitä niistä voisi päätellä apinoiden kyldyyrihömpötyxen yleisistä laeista.
ellauri132.html on line 64: Eckhart Tolle (alun perin Ulrich Leonard Tölle, s. 16. helmikuuta 1948 Saksa) on saksalainen, Kanadassa asuva henkinen opettaja, luennoitsija ja kirjailija.
ellauri132.html on line 67: Saksassa syntynyt Tolle sanoo perheensä jättäneen Saksan hänen ollessaan 13-vuotias, minkä jälkeen välittömästi hän opiskeli Lontoon yliopistossa. Hän opiskeli lyhyen ajan myös Cambridgen yliopistossa vuonna 1977 mutta ei tehnyt maisterintutkintoaan valmiiksi. Hän on kertonut esikoiskirjansa johdannossa, kuinka hän oli 29-vuotiaaksi asti masentunut ja ahdistunut, kunnes hän sai yhtäkkisen valaistuksen ja pääsi eroon peloistaan. Sen jälkeen hän kierteli Lontoota onnellisena irtolaisena. Hän vaihtoi etunimensä Eckhartiksi 1200-luvulla eläneen teologin Mestari Eckhartin mukaan ja lähti kiertämään Englantia henkisenä valmentajana. Sen jälkeen Tolle muutti Vancouveriin ja julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1997. Sen jälkeen kun Oprah Winfrey oli muutamaa vuotta myöhemmin esitellyt kirjan televisio-ohjelmassaan, kirjasta tuli myyntimenestys. Myös hänen seuraavat teoksensa nousivat Yhdysvaltain myyntilistojen kärkeen.
ellauri132.html on line 153: Sana Oleminen ei selitä mitään, mutta ei myöskään Jumala. Olemisella on kuitenkin se etu, että siltä puuttuu tuotesuoja. Se ei vähennä äärettömän kokonaisuuden ääretöntä näkymätöntä. Siitä on mahdotonta muodostaa henkistä kuvaa. Kukaan ei voi vaatia olemassaolon yksinomaista hallussapitoa. Se on teidän ytimenne, ja se on teille heti saatavilla oman läsnäolon tunteena, oivalluksena olen, joka on ennen kuin olen tätä tai olen sitä. Joten se on vain pieni askel sanasta oleminen olemisen kokemukseen. "on" - 2 kirjainta, "jumala", 3x enemmän! Mikä säästö! Sehr günstig! Sanasta miestä, sarvesta härkää!
ellauri132.html on line 176: Mä uskon mielelläni etmä oon "vaan" omituinen, mutta kieltämättä olen enemmän kuin vähän outo. Voisin syyttää siitä kynäilyintoani, joka ajaa mun stakeja olla kirjailija, uraani lukiopettajana, ja mun harrastetta tarinologibloggerina ja yhteiskunnan johtajana, mutta se ei luultavasti ole ainut syy.
ellauri132.html on line 184: Jos menet Pinterestiin tai edes luet Googlen vinkkejä kynäilyyn, sua pommittaa joka iikan versiot miten tulla paremmaxi kynäilijäxi. Jokaisella on lumihiutalemainen idea, vaik ne oikeasti vaan toistaa mitä muutkin ovat sanoneet. Näin on marjat ammattikirjailjoiden kanssa myöskin. Tein vähän tutkimusta ja löysin listoja ja kaavioita kynäilyvinkeistä liigapelaajilta. Vaik ne on kirjoittaneet niin erilaisia bühleinejä eri aikoja, nekin sanoo aika paljon samoja juttuja. Myöskin.
ellauri132.html on line 186: Mä aloin kirjoittaa niitä ylös. Yeah, mä istuin alas, ja kirjoitin JOKAISEN säännön (koska mä tykkään vanhanaikaisesta tavasta) ja kehitin avaimen jolla merkizin textiin kun mä löysin yhdenkaltaisia kohtia (mähän oon opettaja). Mä löysin sääntöjä jotka oli ihan vastakkaisia. Mut mä löysin myöskin sääntöjä jotka oli ihan samoja. Nää oli musta niitä jotka oli totta kynäilystä. Ihan 60-luvun kirjailijoista nykyaikaisiin, ei nää jutut yhtään ole muuttuneet.
ellauri132.html on line 191: [Panen merkille että näistä 7 kirjailijasta ainoastaan Vonnegutilta ja Orwellilta olen jotain lukenut, Stephen Kingin jotain kirjaa aloitin mutten jaxanut. Loput on tuiki tuntemattomia. Enkä mä Vonnegutia enkä Orwelliakaan kovin korkealle arvosta, tendentiöösejä keskinkertaisuuxia. Seuraava on Vonnegutin kirjasta Harrison Bergeron:
ellauri132.html on line 233: Vaikka nokka tarttuisi ja tekis mieli muuttaa juttuja. Kun sun kynäily "mojo" alkaa lerpahtaa, me meinataan mennä taaxepäin ja muuttaa jotakin jotta pysyttäisiin tuottavina. On enemmmän vielä kertoja kun kirjoitetaan jotakin ja obsessoidaan mitä kaikkea on väärin siinä. Oli tilanne mikä hyvänsä, jatka kynäilyä. Unohda perfektionismi, unohda kirjailijan plokki (kirjoita paskaa ja muuta se myöhemmin), unohda negatiivisuus. Älä lakkaa kynäilemästä. Musta Emma Coats sanoo sen parhaiten:
ellauri132.html on line 243: William Goldman (12. elokuuta 1931 – 16. marraskuuta 2018) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hänet palkittiin kahdella Oscarilla, yhdellä Bafta-palkinnolla ja kahdella Edgarilla. Goldman kasvoi juutalaisessa perheessä Illinoisin Highland Parkissa. Hän valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1952 ja Columbian yliopistosta 1956. Muutamia elokuvia, joihin Goldman on antanut panoksensa, ovat Maratoonari (1976), Presidentin miehet (1976), Yksi silta liikaa (1977), Piina (1990), Näkymättömän miehen muistelmat (1992) ja Pedon sydän (2001). Goldman oli naimisissa Ilene Jonesin kanssa, kunnes he erosivat vuonna 1991; parille syntyi kaksi tytärtä. Myös Williamin veli James Goldman (1927–1998) oli käsikirjoittaja. Goldman kuoli 87-vuotiaana keuhkokuumeen ja paksusuolen syövän aiheuttamiin komplikaatioihin.
ellauri132.html on line 248: …kerta hieno kieli vaan häirizee. No tää ohje on vähän joka iikalla. Tietysti, sua opetetaan aina käyttämään kuvakieltä luovassa kirjoittamisessa. Ja kyllähän sä tottakai haluut luoda tunnelmaa lukijoille kuvilla ja sen sellaisella. Kuiteskin, monet kirjailijat inttävät etteisun pitäis käyttää pitkiä sanoja, erikoisia sanoja, useita sanoja missä yhdelläkin selviää. Tajuunhan mä tän, tuleehan siitä ongelmia jos kuvaa 'lämpimästi' vs. vaan sanoo sen; koska ei pitäis koskaan käyttää adverbeja. Kuiteskin, Orwellista Kingiin, ne on kaikki yhtä mieltä ezun pitäs pitää kieles yxinkertaisena. Kurt Vonnegut termentää:
ellauri132.html on line 254: …koska se on kuulemisen arvoista. Vaikka vaan 1 sanoi niin, kaikki kirjailijat antoi ymmärtää et me kirjoitetaan koska meillä on kerrottavana joku tarina. (No aika usein kirjailija on vaan rahan tarpeessa.) Me kynäillään koska jokun tarvii lukee se. Me kirjoitetaan koska me tykätään sitä ja halutaan et muutkin tykkäis siitä. Se ei voisi olla enempi totta. Älä murehdi maailmaa, elä murehdi niiden vasteita. Americassa meille on izestään selviö miten tärkeää puhuminen on. Me ei lakata puhumasta eikä unohdeta et meillä on äänioikeus–vaikka oltas kuinka paskoja–se on lahja. Kynäilijänä meidän ääni on meidän näppis, meillä on siinä kynäilyväline. Emma Coats kysyy:
ellauri132.html on line 260: …älä koko maailmalle. Mun piti nauraa kun mä luin Vonnegutin apstraktin metaforan keuhkokuumesta “maailman nussimisena”. Se sekotti mut tolla, mut muut käsitteli just samaa asiaa. Niiden tavat sanoa se oli järkevämpiä. Loppuviimexi sun ei tarvi tehdä jokaista lukijaa onnellisexi, on joitakuita joiden pitää lukee se, ihan paineella, toisia jotka kritisoivat sitä, ja kolmansia joille se ei vaan ole niiden juttu. Sen ei pitäis estää sua kertomasta sun stooria. Samalla lailla, sulla on niitä jotka kiittää sitä, elää siitä, seuraa sua, ostaa kaikki sun kirjat, ja suosittelee niitä muille. Älä murehdi mistään niistä. Kirjoita yhdelle pirsoonalle jonka ajattelet jaxavan lukea sen loppuun. Älä välitä kestäkään muusta Stephen King suosittelee ezä:
ellauri132.html on line 266: …vaikka kuinka pippaisi. Kuten Coats sanoo, “susta tuntuu ezä hukkaat arvokasta stuffia, muze vapauttaa sut siitä.” Kynäilijöinä meidän luomuxet on meidän vauvoja. Jotain jota me "synnytettiin" nin sanoen, ja kasvatettiin sivuilla miten parhaiten osattiin. On vaikea mennä takasin ja leikata noi pätkät pois meidän työstä, meidän elämästä. Mutta, niin pitää käydä. Enemmistö kirjailijoista ehdotti että jatkat duunia millä hinnalla hyvänsä; sitten kun sä loppuviimexi saazen valmiixi hylättyäsi ajatuxen että se joskus tulee valmiixi” (John Steinbeck), mänet takasin ja leikkaat kaiken mitä et tarvi. Just niinkö meidän elamassamme, miten paljon me siitä tykätään tai halutaan, kun kova tulee kovaaa vastaan, kun sun tarvii tehdä päätöxiä kun asiat on päin persettä, sun vaan täytyy tehdä se. Kuten Joss Whedon kimitti: Leikkaa mitä rakastat.
ellauri132.html on line 273: Nää 7 kynäilysääntöä on ainoot mitä tarviit ja 7 tuotteliasta kirjailijaa on samaa miältä.
ellauri132.html on line 274: Se on ainut mikä merkizee todella. On hurjasti pikku asioita jotka auttaa olla kirjailija. Mutta uudestaan ja uudestaan, kirjailijat yhtyy että nää on ne 7 pysyväissääntöä joilla sun pitäs kirjoittaa.
ellauri132.html on line 276: Miltä susta izestäsi tuntuu? Onx nää susta niin tärkeitä kuin nää 7 kirjailijaa tuumaavat? Onx sulla jotain lisättävää tohon listaan, myöskin?
ellauri132.html on line 278: Kerro meille alla ja somessa. Plus, älä unohda kirjautua Kirjailijan Viisaus- 2-viikkoiseen uutiskirjeeseen missä vaan tällä sivulla. Pääse käsixi kirjoitusvinkkeihin, knoppeihin herätteisiin ja resuihin ihan ilmatteexi!
ellauri132.html on line 286: Kiva ja hyödyllinen lista, mutta yllätyin ettet valinnut yhtään sääntöä parhaasta kirjoitussääntölistasta koskaan, kirjoittanut Elmore Leotard. Hää panee listan eteen nootin joka on musta yhtä hyödyllinen kuin sen säännöt (tää on sen eka virke): “Nää säännöt mä poimin tienohesta auttamaan mua pysymään näkymättömissä kun mä kirjoitan kirjaa, auttamaan mua näyttämään mieluummin kuin kertomaan ja ottamasta tilaa tarinassa.” Tää arvokas pointti usein ohitetaan kun näitä kuuluisia sääntöjä pohditaan:
ellauri132.html on line 288: Älä koskaan aloita kirjaa säällä.
ellauri132.html on line 308: Jos se kuulostaa kirjalliselta kirjoita se uudestaan.
ellauri132.html on line 339: “Älä koskaan käytä adverbeja?” Jossei niitä voi käyttää mixne sitten on sanakirjassa? Ota mikä vaan bestselleri ja löydät niitä läjittäin! Tää on huono neuvo.
ellauri132.html on line 345: Mä ymmärrän sun turhauman tossa koska mä kirjoitan myöskin adverbeilla. Ei niin ettezä voi käyttää niitä niin paljon, vaan etton parempia tapoja kirjoittaa kuin käyttää niitä. Myöskin, pidä mielessä et bestselleri ei välttämättä ole hyvä kirja. Se on vaan hyvin markkinoitu.
ellauri132.html on line 351: Tossa vikassa kohdassa sä olet oikeassa, amigo. Jotkut kirjat on niin surkeita et tekee mieli lyödä päätä seinään.
ellauri132.html on line 415: Joskus se voi ottaa kipeää. Neitseet, en mitenkän haluu pelotella, mutta niin voi käydä. Sexi voi sattua sieltä riippuen märkyydestä ja asennosta. Tarinoissa kirjailijat kuvaa sexiä naaraille suuremmoisexi, paizi jos se on menettämässä neizyyttä tai raiskattavana (joissain tarinoissa), silloin sattuu vähän aluxi, tulee verta sieltä, mut size tuntuukin jo mukavalta. Ei aina, ei mulla ainaskaan. Mun armeijasiipalla on aina kiire työntämään se sisään liian aikasin. Ota siis piukat paikat huomioon sexissä.
ellauri132.html on line 426: Yeah, mä oon varrrma ettezä ollut koskaan tullut ajatelleex tätä kun sä suunnittelit tota perfektiä sexikästä, höyryisää ja tahmeata yötä sun kirjassa. Mun armeijasiippa on opettanut siitä mulle kaiken. Joo, on ne märkiä ja klähmäisiä enemmän kuin 1 tavalla! Just kuten muukin sun tarinassa jonka sä haluut olla aitoa, sä haluut tästä aitoa, myöskin. Tää voi olla vaikeampaa niille joilla ei ole mun sexikokemuxia. Mä suosittelen ezä luet terveysoppikirjoja, sexioppaita ja muitten eroottisia tarinoita mallixi. Äh, mitä vittua, kazo pyykkikorikaupalla pornoleffoja! Se on helpompaa ja visuaalisempaa. Ole rehellinen ja anna sexin heijastaa hahmojesi todellista luonnetta. Seuraavista Ms. Donovanin sanalistoista on ollut mulle paljon apua.
ellauri132.html on line 453: Elmore John Leotard Jr. (11. lokakuuta 1925 New Orleans, Louisiana – 20. elokuuta 2013 Detroit[1]) oli yhdysvaltalainen romaanikirjailija ja käsikirjoittaja. Leonard valmistui lukiosta "University of Detroit Jesuit High School" vuonna 1943. Koulun jälkeen hän liittyi merivoimiin ja palveli kolme vuotta eteläisellä Tyynellämerellä laivaston rakennusjoukoissa. Armeijapalveluksen jälkeen vuonna 1946 Leonard aloitti opinnot yliopistossa "University of Detroit". Opiskeluaikoinaan hän alkoi kirjoittaa vakavissaan ja lähetellä novellejaan kilpailuihin ja lehtiin. Leonard valmistui yliopistosta vuonna 1950 suoritettuaan tutkinnot englannin kielestä ja filosofiasta. Jonkin aikaa valmistumisensa jälkeen hän aloitti työt mainostoimistossa, jossa työskenteli useita vuosia jatkaen tarinoiden kirjoittamista työn ohella. Hän aloitti kirjoittamisen lännenkertomuksilla, mutta siirtyi myöhemmin rikoskirjallisuuden pariin.
ellauri132.html on line 457: Myös Elmore Leonardin poika Peter Leonard on kirjailija ja entinen mainosmies. Häneltä on julkaistu suomeksi rikosromaanit Ihmismetsällä ja Luota minuun.
ellauri132.html on line 618: Toivon että tää ilmelista oli hyödyxi! Mulla on monta muuta tämmöstä listaa mun kirjassa Mestarilistoja Kynäilijöille: Tesauruxia, Juonia, Luonteenpiirteitä, Nimiä, ja Enemmän. Mä tuumin eze on hieno työkalu tehdä “näytä älä kerro” helpommaxi ja inspixexi joka kynäilyvaiheessa. Tsekkaa se ulos!! Master Lists for Writers by Bryn Donovan #master lists for writers free pdf #master lists for writers free ebook.
ellauri132.html on line 620: Ja ellet halua menettää tulevia ilmaisia kynäilylistoja ja muita kynäilypostauxia, seuraa plokia — siellä on paikka kirjautua sisään sivun vasemman käden puoleisella laidalla. Onnellista kynäilyä!
ellauri132.html on line 650: Rääsyt rikkauxixi. Muistathan Tuhkimon? Se oli mies. Klassinen keijutarina seuraa yxinkertaista rääsyt rikkauxixi-juonta: päähenkilö on tallattu, köyhtynyt, tai muuten haasteellinen, ja sarjalla tapahtumia— joko maagisia, kuten Harry Potterissa, tai todentuntuisempia, kuten kirjassa Suuria odotuxia — saavuttaa menestyxen. Tämmöisessä juonessa on silti usein onnellinen loppu.
ellauri132.html on line 654: Hirviön rökitys. Tunnetaan myös nimellä valkoiset ja mustat hatut, tän tyypin tarinassa on päähenkilö (yllättäen hyvä) joka rökittää vastustajan (paha). Päähenkilö voi olla 1 tyyppi tai joku porukka niikö vaikka Ryhmä Hau. Vastustaja on yleisesti iso, paha paha (niikö miehet mun Käsinukke-kirjassa, tai Darth Vader) joka koko ajan heittää keppiä päähenkilön rattaisiin—kunnes viimeinen taisto, jonka hyvä tavallisesti voittaa.
ellauri132.html on line 667: Booker Group Limited on nyttemmin elintarvikkeiden tukkumyyntiyritys, joka tarjoaa merkkituotteita ja tuotemerkkejä yli 400 000 asiakkaalle, mukaan lukien itsenäiset lähikaupat, ruokakaupat, pubit ja ravintolat. Yhtiö perusti myös vuonna 1968 perustetun kirjallisuuskirjallisuuden Booker-palkinnon ja oli aiemmin sen sponsori. Sen katto-organisaatio on tietysti Tesco, brittien Kesko.
ellauri132.html on line 671: 1980, Anthony Burgess, kirjan Maalliset voimat kynäilijä, kieltäytyi osallistumasta seremoniaan ellei se voittaisi palkintoa. Toinen voittajaehdokas oli William Goldingin Siirtymäriitit. Dumarit päättivät vasta 30min ennen ohjelman alkua antaa rahat Goldingille, kun Burgessia ei kuulunut. Knääpien kirjallinen sota pääsi etusivulle, mikä tietysti oli mieluisaa, ainaskin Williamista.
ellauri132.html on line 677: James Kelmanin kirjan How Late It Was, How Late valinta v1994 Booker Prize voittajaxi nosti suuren älämölön. Rabbi Julia Neuberger, 1 tuomareista, julisti eze on "a disgrace" ja lähti ovet paukkuen, tuomiten kirjan myöhemmin eze on vaan "crap"; WHSmithin markkinointipäällikkö kuzui palkintoa "noloxi koko kirjakaupalle"; Waterstonen kirjakauppa Glasgowissa möi vaan 13 kopiota Kelmanin kirjasta seuraavalla viikolla, nekin huomaamattomasssa käärössä toisella lähettäjänimellä.
ellauri132.html on line 679: Kuinka myöhäistä se oli, kuinka myöhäistä on skotlantilaisen kirjailijan James Kelmanin vuonna 1994 kirjoittama tietoisuusvirta. Glasgow-keskitetty teos on kirjoitettu työväenluokan skotlantilaisessa murteessa, ja se seuraa myymälävarasta ja entistä vankia Sammyä. Se voitti vuoden 1994 Booker-palkinnon.
ellauri132.html on line 681: V 1994, The Guardian-lehden kirjallinen toimittaja Richard "Ach mein" Gott, siteerasi palkinnon puutetta objektiivisista kriteereistä ja amer. kirjailijoiden boikotista, ja kuvasi palkintoa "merkittäväxi ja vaarallisexi jäävuorexi brittikulttuurin perämerellä" joka "toimii symbolina brittikulttuurin rappiosta".
ellauri132.html on line 683: V 2019, vaikka sitä oli nimtuten varoitettu, säätiön valamiehistö – Peter Florencen tuolin alla – jakoi palkinnon, antaen puolikkaat 2 kirjailijalle, vastoin v. 1993 sääntöä. Ne 2 oli brittikirjailija Bernardine Evaristo novellilla Tyttö, Nainen, toinen vanha ämmä Margaret @wood Käsinuken uudelleenlämmityxellä Testamentit. Evariston voitto oli eka naarasmutiaiselle, kun taas @woodin voitto oli eka 79-vuotiaalle muijalle. No tulihan se sieltä, sanoi @woodin ämmä.
ellauri132.html on line 741: Nytku sulla on juonen alkiot koossa, koita kynäillä oma tarina seuraavalla harjoituxella. Muistikirjaan kirjoita:
ellauri132.html on line 751: Jos sulla on entinen novelli tai lyhyt stoori jota väsäät, pidä nää listat käsillä sitä varten että juutut kii. Joskus kuzumaton henkilö tai lisätty kertomus voi valasta tai raivata polun sun stooriin jota kelpaa seurata. Kohuttu tekijä Margaret @wood on kuluttanut vuosikymmeniä hiomalla viikatetta. Sen luovan kynäilyn MestariLuokalla Margie opettaa aspiroivia kynätyyppejä miten kehittää juonta, hahmoja ja asetuxia niiden omiin kirjallisiin teoxiin.
ellauri132.html on line 753: Haluuzä paremmaxi kirjailijaxi? MestariLuokan vuosijäsenyys päästää sut exklusiivisiin videoihin joissa kirjalliset mestarit, ml Margaret @wood, R.L. Stine (never heard), Dan Brown (surkea), Joyce Carol Oaters (onx tää 1 vai 3 tyyppiä? En tunne), ja enemmän kun ne kynäilevät uutterasti, ryystävät kahvimukista ja pureskelee kynän tai silmälasin sangan tylsää päätä.
ellauri132.html on line 853: Infotaulu skeneistä. Tästä näkyy et jenkeille kynäily on kirjaimilla filmausta. Pelkkää filmikässäreiden tekoa. ellauri132.html on line 857: Gustav Freytag (13. heinäkuuta 1816 Kreuzburg, Ylä-Sleesia – 30. maaliskuuta 1895 Wiesbaden) oli saksalainen kirjailija ja filologi. Freytags Eltern waren Gottlob Ferdinand Freytag, Arzt und später Bürgermeister in Kreuzburg in Schlesien, und seine Frau Henriette, geb. Zebe. Freytag opiskeli filologiaa Breslaussa ja Berliinissä. Vuosina 1848–1870 hän toimitti Julian Schmidtin kanssa kansallisliberaalia Die Grenzboten -sanomalehteä. Vuosina 1867–1870 hän oli liberaalipuolueesta edustajana Pohjois-Saksan liiton lakiasäätävän elimen jäsen Thüringenin alueen edustajana. Vuonna 1869 Freytag aloitti kirjallisen debatin säveltäjä Richard Wagnera vastaan ja syytti tätä antisemitismistä.
ellauri132.html on line 863: Freytagin kirjalilijanuran heikohko pääteos on romaani Soll und Haben (1855), jonka roolihahmoissa asetetaan vastakkain ahne aatelinen kauppias ja työteliäs aateliton mies. Freytag halusi teoksellaan arvostella rappeutunutta Saksan aatelistoa ja kehua izeään. Tutkijanuralla hänen pääteoksensa on teos Bilder aus der deutschen Vergangenheit (1874–1876). Filologista tutkimusta on esimerkiksi Die Technik des Dramas (1863). Freytag sai vuonna 1893 rauhantyön Pour le mérite -palkinnon.
ellauri133.html on line 50: Teeveeajan kässärit on tehneet kynäilystä aivan surkeeta. Kässärioppien mukaan tehdyt kirjat on terveisiä ponien maailmasta.
ellauri133.html on line 94: Kirjailijat ei ole erityisen kiintoisia henkilöitä, ja niistä lukeminen on kuolettavan tylsää. Pankaa tämä piippuunne ja polttakaa, hei te sadat paljon julkaistut kirjailijakirjailijat!
ellauri133.html on line 98: Vittu näitäkin on kirjastot väärällään. Äskettäinkin on tullut luetuxi monia, viimexi Nabokov ja Philip Roth. Harry Potter ja Käsineito on puhdasta rasistista white anglo supremacya, vaikka leffoissa on tätä peitelty tavanomaisilla token "vähemmistön" edustajilla (esim 1 kiinalaisella naisella)..
ellauri133.html on line 123: Teppo Kurkon mölytoosa on hahmoteltu sen kirjaan Kynäilystä: Muistelmat käsityöstä. Tää toosa auttaa sua arvostelemaan muita ja rakentamaan teppomaista textiä. Saat myös hyviä käsityöneuvoja.
ellauri133.html on line 127: Mekaanikon tasolla kynäily koostuu kirjaimista, sanoista, virkkeistä ja muista kappaleista. Aloitetaanpa niiden valinnasta. Yhtä kivaa kuin käynti rautakaupassa Spede myyjänä.
ellauri133.html on line 162: Esim tää pätkä NAISkirjailija Stephenie Meyeriltä, joka on tunnettu adverbien sekakäyttäjä:
ellauri133.html on line 180: Niinpä niin, pelko ajaa heikkoon kynäilyyn. Älä pelkää kuulostaa aivokääpiöltä, sehän just on hienoa. Luota Teppoon, se on ihan kurko näissä hommissa! Pääasia on kertoa mahd lyhyesti kuka teki mitä kenelle missä milloin ja millä astalolla. (Ainiin tossa oli adverbeja. Tee niistä kokonaisia lauseita: Mitä kello oli ja mitä astaloa hän heilutti.) Yx selkeesti huono kirjailija on Dostojevski. Se käyttää mm. Idiootissa tämmösiä adverbeja. Ippolit meinaa lukea "Minun välttämättömän selityxen", mutta Hiirulainen on epäilevä:
ellauri133.html on line 246: Siirrytään vuosi eteenpäin, kun Bill ja hänen ystävänsä Richie Tozier, Eddie Kaspbrak ja Stanley Uris pääsevät viimeisenä koulupäivänään Derryn alakoulusta pois viettämään kesälomaa. He kuitenkin törmäävät kiusaaja Henry Bowersin johtamaan jengiin, jotka lupaavat tehdä heidän kesästään helvettiä. Beverly törmää taasen (kuka Beverly? Miten niin "taasen"? Missä on continuity girl kun sitä eniten kaivataan?) Ben Hanscomiin, joka on uusi koulussa (ja neekeri, vaikkei sitä saa tässä sanoa), ja kuuntelee New Kids on the Blockia (ne on palefaceja). Beverly huomaa Benin vuosikirjan olevan tyhjä nimikirjoituksista, joten hän kirjoittaa siihen omansa. Benillä on 11-vuotiaaxi iso pippeli (sori, spoileri).
ellauri133.html on line 289: Kaksikymmentäseitsemän vuotta sen jälkeen, kun luusereiden klubi päihitti Pennywisen (Bill Skarsgård), luuserit ovat kukin omilla teillään. Mutta kun Derryssä alkaa jälleen kadota ihmisiä, Mike Hanlon (Isaiah Mustafa) kutsuu muut takaisin kotiin. Kovia kokeneen joukon on voitettava syvimmät pelkonsa kukistaakseen Pennywisen. Tosta näyttelijän nimestä voi päätellä et Mike Hanlon on neekeri. Ja onhan se! Onxe mutiainen myös Kurkon kirjassa? Täytyy tschekata.
ellauri133.html on line 299: Toisen luvun kohtalaisen menestyxen jälkeen on idea kolmannestakin elokuvasta ollut puheenaiheena. Tuottaja Barbara Muschietti ilmoitti io9:n haastattelussa Kingin tarinan tulleen kokonaan käsitellyksi jo kahdessa elokuvassa, mutta hänen veljensä ohjaaja Andy Muschietti on kuvaillut kirjan taustalla vellovaa mytologiaa sanoin: “Mytologiassa on aina jotain, mikä tarjoaa mahdollisuuksia tutkimukseen. Se [eli Pennywise] on ollut maapallolla miljoonia vuosia. Hän on ollut kontaktissa ihmisiin satojen vuosien ajan joka 27. vuosi. Joten voit vaan kuvitella sitä ahmittujen lasten määrää.” Myöhemmin Pennywisea näytellyt Bill Skarsgård on ilmoittanut kolmannen elokuvan olevan suunnitteilla, ilmaisemalla sen olevan "jotain ihan muuta". Now for something entirely different! Oiskohan jatko-osassa enemmän kinky lapsisexiä? Minkä verran Tepolla ylipäänsä on sexikohtauxia? Onxe asexuaalinen? Ei toki!
ellauri133.html on line 304: Houston News raportoi: Teppo Kurko on briljantti. Se oikeesti on, vaikka se on valtalinjan lemmikkikoira. Sen kirjoja pidetään modernin kirjallisuuden huippuna, niitä opetetaan (amer.) kouluissa, ja niistä on tehty blockbuster leffoja. Eipä paha tyypille jota pidettiin alux vaan keskinkertaisena kauhunväsääjänä.
ellauri133.html on line 306: Ja silti, on alue missä tän äijän kynäily on johdomukaisen sairasta ja kieroa, jopa tyypille joka kexi Crusty the Clownin, ja se on se miten se lähestyy "sitä yhtä paikkaa". Voi se joskus heittää jonkun hellän kohtauxen, esim kun (kexeliäästy nimetyt) Johnny Smith ja Sarah lopulta hit the sack kirjassa Dead Zone, tai (yhtä kexeliäät) Tommy ja Sue bylsii auton takapenkillä elokuvan Carrie (sekin tietysti by Stephen King) aikana. On se jopa kynäillyt hienoa smuttia kuten se missä Nadine imaisee Haroldin seisokin, tai Rachel lohduttamassa Louta kylpyammeessa käsipelillä verisen potilaan kuoltua Lemmikkihautuumaalla.
ellauri133.html on line 331: Omistus ei ole Tepon parhaita esseitä, ja voi jopa olla sen huonoin, vaikea sanoa. Se on tarina mustasta apulaistytöstä joka siivoaa huonetta, jota kuuluisa mutta pirsoonallisesti vastenmielinen kirjailija usein vuokraa. Kirjailijalla on tapana runkata pakonomaisesti petissä, jättäen runkkutahraiset lakanat neekeritytön puzattavaxi, koska hån on liian kova kynäilijä käyttään kumisukkia.
ellauri133.html on line 341: Nuhjuisessa novellissa Neljä jälkeen puolenyön, kirjastopoliisi seuraa vakuutusmyyskentelijää nimeltä (omaperäisesti) Sam kun se putoaa yllättäen ansaan jonka pirullinen kirjastonhoitaja oli virittänyt poliisin påän menoxi tekeytyäxeen skoudexi ja jatkaaxeen uraa lastenmurhaajana. Nojoo, eihän tää ole kovin syvällistä, selkeesti heikoin tarina kokoelmassa joka sukettaa aika lailla muutenkin, lukuunottamatta briljanttia Ernestomaista kielenkäyttöä.
ellauri133.html on line 343: Sam vihaa kirjastoja, ja kun se etenee kohti kirjan denouementia demonin kaa me nähdään mixi Samin torjumasta unesta jossain lentokoneessa. Kun Sam oli poikanen, se palautti jotain erääntyneitä kirjoja kun joku äijä pysäytti sen kirjaston ulkopuolella. Mies väitti olevansa poliisi, ja käskee Samin tulla kanssaan maxamaan sakot kirjoista. Sakko on Tepon pitkäkkestoinen anaalinen raiskaus, ja kun sanon pitkäkestoinen tarkoitan sitä. Aikamies tunkee massiivisen penixensä Samin pyllynreikään seinää vasten ajettuna, ja kaikki kerrotaan pikkutarkasti jokaista työnnällystä myöten 4 vaivaannuttavaa sivua.
ellauri133.html on line 349: Dodi! Mä arvasin! tää "Se" kirjan nimessä tarkoittaa tosiaankin "sitä"! Tää on luultavasti eka kirja Kurkon kronologisessa sarjassa miss voi osoittaa kynnettömällä sormella ja sanoa: "Tässä kohen toimittajat ei enää uskaltaneet sanoa Kurkolle et jätä hyvä mies noi sairaat jutut pois." Tiiliskivi muotoaan muuttavasta, lapsia jahtaavasta demarista nieltä Penninnussija on melkein 1100 sivua pitkä. Onhan siinä tollasta Enid Blyton meininkiä, lapsitiimejä ja lapsimielikuvituxen kekkeriä. Mut that being said, viemäreihin exyneen pojan voi nähtävästi pelastaa vaan niin että 6 11-vuotiastapoikaa gängfäkkää 11-vuotiasta tyttöä... sen "pyynnöstä", hehe. Voi HEMMETTI mikä parannettu painos Nabokovista!
ellauri133.html on line 460: Teppo puolusteli jälkeenpäin ettei se oikeestaan ajatellut siinä yhtään panoa. Se on vaan metafora. Muuten vaan kynäili pikkulassa Qtipsit nenässä ja pikkuveikka kovana. Tabitha motkotti oven takana. Teppo ei kyllä muista siitä enää mitään. Sääli, olis kiva muistaa kuinka kivaa oli kynäillä. Jopa kirjan kannet näyttää ihan oudoilta.
ellauri133.html on line 476: Joo Ben on läski neekeri joka halus tosi paljon nussia 11-vuotiasta Beviä, joka on ikäisexeen aika pulu, turpeine alahuulineen. Aika tyypillistä narsismia eze muka olis länkyttävä kynäkulli Bill jolta Beverly lopulta saa parhaat orgasmit. Hemmetti mä tajuun mix nää äijät kynäilee. 70 vuotias kirjailija sai 2v sitten aivohalvauxen ja kaivaa toisinaan kuivia lonkeroita karvaisista sieraimistaan ja panee ne huolellisesti korviinsa kuin pahan päivän varalle. Laiha jutkuämmä valittaa ettei kukaan Bangorissa tiedä miten juutalaiset kärsivät. Mä vastasin: Rouva Goldzahn, ehkä juutalaiset ovat suuri arvoitus, mutta nekruja ymmärretään maailman joka kolkassa. Hän oli tukehtua ryppyynsä, kääntyi niin terävästi ympäri et alushousut näkyivät. Ei mikään kaunis näky, toisin kuin Bevillä.
ellauri133.html on line 478: 1 vanha vällysodan veteraani nimeltä sejase, joka on 93v vanha, kertoi maaanneensa laudanpaxuisen huoran kanssa halvassa bordellissa Baker Streetillä. Vasta kun meikäläinen oli ruikannut laakinsa, mä tajusin eze tyttö makas oisko ollut tuuman syvyisessä runkkulätäkössä. Se sano "mää vaihdan uuden lakanan jos sää vaan tuut muhun uudestaan. Mut tee se vähän äkkiä! Puoleenyöhön mennessä mun vittu on niin puutunut, etmä voisin olla vaikka mies vankilassa." Eli sellasta on Bangorissa: viinaa vittua ja voimakasta talouskasvua. Kauhukirjailija Bill ajattelee mielissään: mä petän Bevin kanssa vaimoani Tabithaa, ja se tuntuu mukavalta! Onnex Tab- Audra tajuaa mun taidetta.
ellauri133.html on line 480: Ja tälläst pitäs jaxaa puurtaa 900 sivua ennenkö pääsee noihin panokohtauxiin. Mixei niitä voitu merkitä kirjan sivuun vaikka pinkillä?
ellauri133.html on line 512: Derryn kirjastossa on IBM:n pallokirjoituskone, jollaisesta haaveilin 70-luvulla.
ellauri133.html on line 553: Joo, se on määrätty, se lukee Tepon muistikirjassa tämän luvun kohalla.
ellauri133.html on line 600: Stephen King ei ollut alun perin tyytyväinen Hohto-elokuvaan (1980) koska Stanley Kubrick muutti juonta vahvasti ja sai useita kohtauksia. Siksi vuonna 1997 ohjattiin kirjasta Mick Garrisin minisarja Stephen Kingin Hohto, joka on lähempänä kirjailijan näkökulmaa. Se oli aivan perseestä.
ellauri133.html on line 618: Jack korkkaa pullon ja ottaa izeään niskasta kiinni kirjailijana, ja ottaa jopin Rotkohotellin omaishoitajana, joka on iso siirtomaarakennus pittoreskissa laaxossa Coloradon kalliovuorilla. Jack uskoo että tää jopi tuottaa epätoivoisesti manta jota se tarvii saadaxeen ekan kässärinsä myydyxi.
ellauri133.html on line 702: Jössillä oli jo pienenä vahva mielikuvitus, ja hän loi usein rinnakkaistodellisuuksia paetakseen yksinäisyyden ja poikkeavuuden tunteita. Hän kuvitteli lelujensa olevan kummallisia hahmoja ja keksi erilaisia tarinoita niiden elämästä. Yhden nimi oli Tony ja se oli yli 2metrinen. Se asui Jössin suussa ja näytti sille "asioita". Toinen oli sarvikuono jonka sarvi oli pehmeä ja nukkainen. Whedon luki myös paljon sarjakuvia, etenkin Hämähäkkimiestä ja Ihmenelosia sekä tieteiskirjallisuutta.
ellauri133.html on line 786: Laurin Alzheimer on edennyt hyvin oppikirjamaisesti. Diagnoosin hän sai tänä syksynä.”
ellauri133.html on line 795: Konstan Bogovossa kirjoittama essee "Vanuttunut sinelli" oli pahimmanlaatuista Lenin apoteoosia. Mutta kukaan kirjailija ei voi välttyä houkutuxelta kirjoittaa silloin tällöin vapaasti, viis veisaten kirjoitusoppaiden rautaisista säännöistä.
ellauri133.html on line 815: 1929 nappas Thomas Mann kirjallisuuden Nobelpalkinnon kirjalla Buddenbrookit. Se oli mun mielikirjoja. Kristina ei pidä Mannista koska Mann on niin ulkonäkötietonen, se kertoo aina onko ihmiset rumia vai kauniita. Mann pohti kirjoissaan porvarielämän ja taiteellisuuden ristiriitoja, moraalin ja aistien sanasotaa, esteettisen ja eroottisen pystypainia. Lähdettyään Sakuista Hitlerin valtaantultua se vietti mukavaa julkkiskirjailijaelämää USA:ssa ja Schweizissä.
ellauri135.html on line 47: Konstantin Paustovski on samaa imelää kirjallisuudenlajia kuin armenialaismamu Saroyan ja Steinbeckin Jussi. Paulo Coelho ja Pikku prinssi on samaa genreä. Kuvaavat hyviä apinoita jotka eivät menetä uskoaan apinalajiin kovassakaan menossa. Vika saattaa silti olla kullissa. "Minua voidaan syyttää kiihkosta naisia ja lettipäisiä tyttösiä kohtaan" ajatteli Allan. "Amerikka on täynnä seikkailijoita ja tyhjäntoimittajia", huomautti Allan lempeästi. "Kullin perässä juoxijoita", täydensi uhrautuva tohtori. Lyhkönen ja Kulli. Onkohan tää Allan olevinaan Allan Poe? Takuulla, 40 vee Allanilla on joku Virginia ja se kuolaa jotain 19-kesäistä Carmenia. Harvinaisen nuoren kaunottaren kuvan viereen Allan oli kirjottanut "äitini". Selvä pedo.
ellauri135.html on line 61: Konsta syntyi Kiovassa rautatievirkamiehen perheeseen. Konstan Bogovossa kirjoittama essee "Vanuttunut sinelli" oli pahimmanlaatuista Lenin apoteoosia. Varsinainen Iljitshin syvänne. Mutta kukaan kirjailija ei voi välttyä houkutuxelta kirjoittaa silloin tällöin vapaasti, viis veisaten kirjoitusoppaiden rautaisista säännöistä.
ellauri135.html on line 135: Ja kauniin Jelizavetan vokaalimusiikki kirjailijoiden talossa. ellauri135.html on line 157: Kirjan on kirjoittanut yksistään Thomas Garoff, katalyyttikemian professori ja historian harrastaja. Ennakkomainonnassa ilmoitettu Markku Berg on suomalaisen Berg-suvun päämies, jonka mainitaan antaneen kirjoittajan käyttöön suuren määrän ”perhetarinoita”. Kristiina Kalleiselle kirja ei sisällä uutta ja varteenotettavaa tietoa, ja Kriden on vaikea nähdä, miksi se on julkaistu. Kristiina on kirjoittanut ja kirjoittaa aina kansallisen tieteen ja taiteen puolesta.
ellauri135.html on line 161: Kenraalikuvernööri, kreivi Fredrik Wilhelm Rembert von Berg (1794-1874), venäjäxi Fjodor Fjodorovits, on nimenä tuttu kaikille historian harrastajille, mutta kovin paljon muuta hänestä ei yleensä tiedetäkään. Paizi tsaari ylensi sen kreivixi v. 1856, ja se kirjattiin adoptoituine veljenpoikineeen Suomen ritarihuoneelle kreivillisenä sukuna nro 11. Eikai yxi veljenpojista, vaikka Tupu, sunkaan ollut toi Nikolai? Ei vaan ne oli nää Hupu ja Lupu:
ellauri135.html on line 181: Kansakoululaitos ja suomalaisuusohjelma on totuttu panemaan aivan muiden henkilöiden tiliin, mutta tässä kirjassa nostetaan voimakkaasti esille myös kenraalikuvernöörin rooli, kuten jo otsikosta voi havaita. Oliko Berg suorastaan suomalaisuuden luoja? Tätä teesiä ei persut tältä istumalta niele. Kyllä suomalaisuusliikkeen luojat ja vetäjät täytyy löytää muualta, mutta ilmeisesti kenraalikuvernöörin roolia näissä tärkeissä syntyvaiheissa on syyttä vähätelty.
ellauri135.html on line 260: Vladimir Galaktinovitš Korolenko (1853 Žitomir, Ukraina – 1921 Pultava) oli venäläinen kirjailija. Hän oli kotoisin Lounais-Venäjältä Žitomiristä. Isä oli vanhaa kasakkasukua, äiti puolalainen. Korolenko valmistui ensin käytännölliselle alalle, kävi Pietarin teknologista opistoa sekä Moskovan maanviljelysakatemiaa, josta hänet erotettiin 1874 vallankumoushankkeisiin liittyvien epäilyjen vuoksi ja 1879 karkotettiin Pietarista, ensin Vjatkan kuvernementtiin, sitten Itä-Siperiaan, josta hän sai 1885 siirtyä Nižni Novgorodiin.
ellauri135.html on line 262: Korolenko oli vuodesta 1895 narodnikkien aikakauskirjan Russkoje Bogatstvon toimittaja. Hänen ensimmäinen huomattava teoksensa oli Makarin uni (1885), joka on erinomainen kertomus puolipakanallisesta jakuuttilaistuneesta Itä-Siperian venäläisestä. Karkotusajalta saatuja aiheita käsittelee kirja Siperialaisen matkamiehen muistelmia (1885). Lounais-Venäjällä liikkuvat kertomus Huonossa seurassa (1885), Metsä humisee (suom.), Sokea soittaja (1886; suom.) ja Yöllä (1888).
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri135.html on line 436: Et sanonut nimiä, mutta minäpä sanon. Arno Kotro on täysi kupla. Eilen Tommy Taberman oli Ruben&Joonaksen vieraana. Aiheena oli: "Sinulta ilmestyi juuri uusi runokirja".
ellauri135.html on line 437: Lisäksi kuivatukka saa "kirjailija" Tervon kanssa viikottain ilmaista mainosaikaa lauantai-iltaisin Uutisvuodossa.
ellauri135.html on line 439: Olen todennäköisesti sivystämätön/tyhmä, mutta en käsittänyt Tabermanin uudesta kirjastaan lukemasta runosta mitään.
ellauri135.html on line 638: Isä oli Vologdan sairaalan kirjanpitäjä.Mitä hän nyt oli, säälittävä juoppolalli ja rehvastelija. Kaikkein epätoivoisimmassa puutteessakin hän käytti puhkipestyä ja tärkättyä paidan etumusta ja leventeli syntyperällään. Hän oli venäläistynyt latvialainen, syntyjään Jagelloneja. Juovuspäissään hän hakkasi minua. Meitä oli kuusi lasta yhdessä ainoassa huoneessa, keskellä likaa ja löyhkää, jatkuvia riitoja ja nöyryytyksiä. Lapsuus oli vastenmielisintä aikaa. Humalassa isä jankkasi aina Pushkinin runoja ja itki ja voihki. Kyyneleet virtasivat tärkätylle paidan etumukselle, hän ruttasi sen, sätti itzeään ja huusi, että Puškin oli ainoa valonsäde tällaisten kirottujen saastojen elämässä. Hän ei muistanut ainoatakaan Puskinin runoa kokonaan. Hän aloitti aina alusta, mutta ei koskaan pääsyt loppuun. Isältä olen oppinut vain 2 Pushkinin säettä:
ellauri135.html on line 667: Tuleva kirjailija syntyi lokakuussa 1814. Jo ennen uutta vuotta koko Moskovan perhe palasi Tarkhanyyn - isoäidin kiinteistöön Pmenan alueella. Misha jäi ilman äitiä, kun hän ei ollut edes kolmea vuotta vanha. Isä halusi ottaa poikansa mukaan, mutta isoäiti teki tahdon niin, että kaikki jää hänen poikansa vain, jos hän elää hänen kanssaan vasta aikuisuuteen asti.
ellauri135.html on line 673: Elokuussa 1832 Mikhailista tuli koulun oppilas. Guards junkers, joka perustettiin nuorille aatelijoille, jotka tulivat Guardille ilman sotilaallista koulutusta ja koulutusta. Hänen siirtyminen Pietariin liittyi tähän tapahtumaan. Kun hän opiskeli koulua 2 vuotta, hän sai ensimmäisen upseerin arvon. Tänä aikana Michael ei lakannut harjoittamasta kirjallisuutta.
ellauri135.html on line 679: Runoilija unelmoi lopulta jättämään armeijanpalvelua ja täysin tutustua kirjallisuuteen, aloittaa oman aikakauslehden julkaiseminen. Mutta hänellä oli vain vähän aikaa pysyä Pietarissa. Ja tämä tuli mahdolliseksi vaikutusvaltaisten ihmisten vetoomuksen ja hänen isoäitinsä E. A. Arsenyevan ansiosta. Vierailun jälkeen runoilija meni viimeiseen matkaansa Kaukasukseen ja lähinnä maanpakoon. Hän oli täynnä tummia hyökkäyksiä. Syynä kuolemaan johtaneeseen riitaan oli vähäpätöinen vittuilu eräälle majurille. Runoilija oli melkein varma, että kaksintaistelu ei tapahtuisi. Martynov ei kuitenkaan kieltäytynyt. Hän aiheutti kuolevaisen haavan M. Yu Lermontoville tämän Lerpan kannalta epäonnistuneen kaksintaistelun aikana Pyatigorskissa. Se tapahtui kesällä 1841, ja seuraavana keväänä runoilijan tuhkakuppi lähetettiin Tarkhanyn perhetilaan.
ellauri135.html on line 700: Pääteema on kuolema.. Siinä kirjailija näkee elämänsä loogisen lopputuloksen, jota kukaan ei tarvitse. Hän puhuu kuolemasta rauhallisesti ja jopa välinpitämättömästi, ikään kuin hän ei anna pirun siitä, kuinka seuraava taistelu loppuu. Hän huomauttaa kuitenkin ironisesti, että "hän rehellisesti kuoli kuninkaan puolesta". Miksi ironista? Kyllä, koska kuningas itse lähetti hänet teurastettavaksi, ja runoilija vihasi sotilasasioita, joten hänellä ei ollut halua harjoittaa sitä, vielä vähemmän kuolla hallitsijan nimessä, jonka kanssa kirjoittajalla ei ollut suhdetta. Nikolai Lermontovin kuoleman jälkeen Nikolai Ensimmäinen itse sanoi: "Koiralla on koiran kuolema." Siksi runoilussa runoilija ei kuvaa sankarillista uhraamista kotimaansa nimissä (hän ei kuole isänsä puolesta, vaan hallitsijan puolesta), vaan teloituksen, johon hän oli tuomittu kuninkaan määräyksellä.
ellauri135.html on line 771: Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana. Hän oli rumahko. Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.
ellauri135.html on line 776: Vänrikki Lermontovin vitsien kohteena ollut majuri Nikolai S. Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin 27. heinäkuuta 1841 Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Martynovin kuulustelupöytäkirjan mukaan ei kaksintaistelun syynä ollut yksittäinen vitsi tai loukkaus vaan päättäväinen kieltäytyminen niiden kertomisen lopettamisesta, jolloin Martynov ei nähnyt muuta kunniallista tapaa päättää asiaa kuin kaksintaistelu, joka käytiin vakiintuneella tavalla sekundanttien läsnä ollessa.
ellauri135.html on line 778: Runosuomennoksia on ilmestynyt antologioissa Venäjän runotar (1946) ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 5: slaavilaisten kirjallisuuksien kultainen kirja (WSOY, 1936).
ellauri135.html on line 793: Testamentti Lermontov. Lermontovin "testamentti" sisältää piilotetun merkityksen. Runo näyttää ennustavan, että hänen elämänsä on lyhyt ja intuitiivisesti etsimään kuolemaa. Mikhail Yuryevichin ja kirjallisten kriitikkojen monet tutkijat ovat päätyneet siihen, että tätä runoa voidaan pitää profeetallisena, ja tekijälle itsessään on ennakoinnin lahja. Ehkä "Testamentti" Lermontov kirjoitti, ei lainkaan viitannut itseensä, mutta silti on olemassa jonkin verran rinnalleen hänen elämänsä ja tuntemattoman sotilaan kohtaloa.
ellauri135.html on line 795: Ensinnäkin kirjailija on aivan kuten hänen sankarinsa, kuoli linnun rintakehästä, mutta ei taistelukentällä vaan kaksintaistelussa. Toiseksi runo "Testamentti" Lermontov kirjoitti, kun hänen vanhempansa eivät enää olleet elossa, hänen isoäitinsä pysyi, mutta hän ei pitänyt häntä läheisenä ystävällenä ja tunsi häntä ristiriitaisia tunteita. Naapurin kuva, Mikhail Yuryevich, olisi voitu erottaa monista naisista, joita hän ihasteli ja katsoi hänen mussoistaan. Todennäköisesti hänellä oli mielessä Varvara Lopukhin - tämä tosiseikka on analyysi.
ellauri135.html on line 897:
Runon rakkaus rakkaudesta oli kaukana vastavuoroisesta,kun olosuhteet pakottivat hänet lähtemään Moskovasta samana vuonna 1832 Pietarin kadettikouluun. Ja molemmat sekulaariset harrastukset, ja itse palvelu, olivat uusia, jotka vaativat erityistä upottamista, ja jonkin aikaa Lermontovin elämässä rakastettu Barbara Lopukhin oli estetty kiireellisistä ongelmista. Hän ei kuitenkaan lakannut olemasta kiinnostunut siitä, kuten runoilijan itse ja hänen aikalaisensa kirjaimet osoittavat. Mutta runoilija ei voinut kommunikoida hiänen kanssaan suoraan - se ei sovi sekulaaristen sääntöjen vakavuuteen.
ellauri135.html on line 899: Kolme vuotta myöhemmin, Varvara Lopukhina, jonka elämäkerta liittyy läheisesti elämää ja työtä suuremman venäläisen runoilijan kaa, paineessa vanhempien hiän avioitui Tambovin maakunnassa vuokranantajan Nikolai Fedorovich Bakhmetevin kaa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei ole koskaan pyyhitty pois. Se oli kuitenkin täysin molemminpuolista, muuten miehesi ei olisi ollut pakko, Barbara, tuhota kaikki kirjaimet runoilijalta, ja kaikki, jotka oli esitetty niille, ja omistettu hiänelle. Bahmetev oli niin huomattavasti vanhempi kuin Varvara ja Mihail Yurevich että uusi nimi rakkalle ei koskaan kelvannut, ja se oli erityisen loukkaavaa. Kaikissa käsilaukuissa ja nenäliinoissa Barbaralla seisoi alkukirjaimet tyttönimensä, V.L. niinkö se olis ollut Lermontova.
ellauri135.html on line 900:
Kolme vuotta myöhemmin Varvara Lopukhinan elämäkerta, joka liittyy läheisesti suuren venäläisen runoilijan elämään ja työhön vanhempiensa paineessa, hiän meni naimisiin Tambovin provinssin Nikolai Fyodorovich Bakhmetevin maanomistajan kanssa, jota Lermontov heti vihasi, ja tämä tunne ei koskaan kadonnut. Se oli kuitenkin täysin keskinäistä, muuten aviomies ei olisi pakottanut Barbaraa tuhoamaan kaikkia runoilijan kirjeitä ja yleisesti kaikkea, mitä heille on annettu ja omistettu hiänelle. Bakhmetev oli merkittävästi vanhempi kuin Varvara Alexandrovna ja Mihail Juryevitš, jotka eivät koskaan tunnistaneet rakastamansa naisen uutta nimeä, ja tämä oli erityisen loukkaavaa. Varvara Lermontov nimitti kaikissa initiaatiomenoissa tyttönimensä nimikirjaimilla.
ellauri135.html on line 930: Lermontov ryntäsi aluksi tunteesta toiselle, yhdeltä naiselta toiselle, mutta aika osoittautui: rakkaus Barbara Lopukhinaa kohtaan koki kaiken ja kaikki. Hän omisti runoja ja Sushkovaa, joka vastasi hänen tunteisiinsa niin myöhään, kun he alkoivat hämmentyä, ja Natalia Ivanovaa (N.F.I., jonka nimikirjaimet pysyivät mysteerinä pitkään) - runoilija oli rakastunut eikä ollut johdonmukainen.
ellauri140.html on line 34: "Se ei osaa raakkua oikealla äänellä. Se ei osaa varisten kieltä. Muut varixet eivät pidä siitä." "Sen siitä saa kun kesyyntyy. Ihmisen tahra", Fauni sanoi vailla inhoa tai halvexuntaa tai edes tuomiota, ihan iloisesti. Epäpuhtaus, julmuus, hyväxikäyttö, erhe, paska, runkku - muuta tapaa täällä oloon ei ole. Tai en ainakaan minä ole löytänyt. Sillä ei ole mitään tekemistä armon tai pelastuxen tai lunastuxeen menon kanssa. Se on kaikissa sisäänrakennettuna. Lajiominaisuutena. Fläkki joka on olemassa ennen jättämäänsä jälkeä. Fläkki edeltää tottelemattomuutta (?), hämmentää kaikki selityxet ja ymmärtämisen. Sixi kaikki puhaaminen on vaan vizi. Barbaarinen vizi. Se on kauhistuttavaa. Eikö pyrkimys puhtauteen ole epäpuhtautta? Faunia oli kuin kreikkalaiset, jonka jumalat on pikkumaisia (toisin kuin juutalaisten, LOL). Riitelevät, tappelevat, vihaavat, tappelevat naivat. Zeus yhtyy naiseen oudosti metrin mittaisella kyrvällä siipiään viuhtovana jouzenena. Irstautta, turmelusta, karkeista karkeimpia nautintoja, ja kaikkinäkevän vaimon raivo. Juutalaisten jumala on äärettömän yxinäinen, tuntematon, monomaaninen, jolla ei ole mitään tähdellisempää tekemistä kuin hermoilla jutkuista. Tai kristittyjen epäsexuaalinen kakkosjumala, yhtä tahraton kuin äitinsä, joka synnyttää tahatonta hilpeyttä ja myötähäpeää. Jumalat on tekijänsä kuvia." "Se kai siinä on traagista kun ihmiset synnyttävät varixia", sanoi tyttö joka syötti käärmeelle hiiriä. Feeding frogs to snakes. "Ne eivät tunnista omaa lajiaan. Sitä sanotaan tahriintumisexi", tyttö selitti. Peppu on oikeasti varis joka ei tiedä miten ollaan varis. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti pois sen pyyhältää. Pieni nelkkari kovakantinen kirja jossa söpöjen elukoiden kuvia ja kullattu selkämys. Varisten kultainen kirja. Peppu oli siisteysintoilija, se ei sietänyt epäjärjestystä. Anaalis-retentiivinen luonne. Kaikki vanhat prujut talletettuna satoihin pahvilaatikoihin, shekinkannatkin. Niistä riitelevät haaskalla muut varixet vielä tänäänkin. (s. 126) Mä oon VAAAAALMIS. Tuu PYYYHKIMÄÄN.
ellauri140.html on line 46: Faerie Qveene on englantilainen eeppinen runoelma Edmund Dispenseriltä. Runoelman eka julkistus oli 1590. Pitempi :D versio runoelmasta julkituli 1596. Tämä versio runosta on kuusiosainen eli 6 kirjaa. Lyhempi versio oli difpofed in twelue books, fashioning XII Morall vertues.
ellauri140.html on line 48: Homohaukka on satu eri ritareista jotka taistelee pahaa vastaan. Se on vertauskuvallinen keijutarina, ja jokainen runoelman kirja on eri hyveestä. Runo ylistää myös Englannin Kymingatar Elisabet ykköistä ja hänen perhettään Tuudoreita. Kymingatar Elisabet piti runosta niin kovasti eze antoi Dispenserille palkkioxi elinaikaisen £50 (1890 egen) vuosieläkkeen. Eise kyllä sitä lukenut, TLDR.
ellauri140.html on line 50: Tämä lyhyt kirjallisuuskazaus selkokielellä on tynkä. Voit auttaa El Lauria tekemään siitä pitemmän venyttämällä sitä kädellä sanoen Pee-pii-taa! Helppoa kuin heinänteko!
ellauri140.html on line 64: Siinä se. Noita kahta vikaa kirjaa ei Wikipediakaan jaxanut enää lukea. Sexikohtauxet puuttuvat. Ritarillisista hyveistä on mulla entinenkin paasaus. Varmaan tääkin eepos on yhtä kliseinen kuin kaikki muutkin. No voihan sitä vähän matkaa kaalata, mutten vitussa kyllä ala koko paskaa suomentamaan! En! EN! Johan siinä menis ikä sekä terveys.
ellauri140.html on line 136: Jotkut kirjalliset tekeleet uhraa historiallisen totuuden arrkkityyppisille myyteille, ja tekee runoudesta raamatullisia kvestejä, kuntaas Dispenser vahvistaa tarinansa ajankohtaisuutta arrrkkityyppisillä hahmoilla. Pitkin matkaa Homohaukassa Dosetti ei keskity ajattomaan kaavineeseen, vaan käyttää sellaista kaavinetta siirtääxeen menneisyyden merkityxen nykyaikaan. Menneitä jauhamalla Dosetti löytää keinoja paisuttaa Elisabetin hovin tärkeyttä. Se ei tee tapahtumista myyttiä, vaan pikemminkin meemeistä päivän uutista. Transukirjassa Dosetti kumittaa erotuxen arrkkityyppisen ja historiallisen välistä ihan tahalteen. Esimerkixi Dosetti ei varmaan usko joka tavua Brittikronikassa, mitä Arttu lukee Alma Mediasta. Tässä tapauxessa Aamulehti palvelee historian runollista vastinetta (niin aina). Siltikään tämmöinen runollinen historia ei ole myyttiä; pikemminkin, se 'koostuu uniikeista, vaikka osaxi fiktiivisistä tapahtumista kronologisessa järjestyxessä.' Sama erottelu toistuu kirjojen I ja V poliittisessa viestissä. Toki niiden ajankohtaisuus oli selvempää runon kirjoituxen aikana kuin nyt. (Äläs nyt! You don't say!) No täähän on just sama tematiikka kuin Danten komiikassa. Ja miljoonassa muussa kirjassa. Kynäilijät pompittaa fiktiivisiä avataarejaan ilmastaxeen omia ennakkoluulojaan. Tää menis tonne ja tapais ton ja size sanois että näin. En seiso kirjani takana vaan ajatusteni. Kuvitteleminen on ammattini, enhän mä enää muuta tee, enkä senpuoleen osaakaan.
ellauri140.html on line 142: Dosetti ihaili kovasti Ariostoa ja omisti kirjan Ludovicolle. Numerous adaptations in the form of children's literature have been made – the work was a popular choice in the 19th and early 20th century with over 20 different versions written.
ellauri140.html on line 303:
ellauri140.html on line 622: And by his belt his booke he hanging had; Jolla oli äänikirja vyölaukussa,
ellauri141.html on line 45: Quintus Horatius "Veltto" Flaccus (8. joulukuuta 65 eaa. – 27. marraskuuta 8 eaa.) oli roomalainen runoilija. Häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä latinaksi kirjoittaneista runoilijoista. Horatius oli vapautetun orjan poika. Hän kuului Vergiliuksen tavoin Maecenaksen ylläpitämään kirjailijapiiriin. Parhaiten Horatiukselta tunnetaan nykypäivän yleinen lausahdus carpe diem eli tartu hetkeen tai kirjaimellisesti poimi päivä.
ellauri141.html on line 68: Useat Horatiuksen käyttämät runomitat ovat kreikkalaisten kehittämiä, ja niiden täydellinen ymmärtäminen vaatii antiikin Kreikan kirjallisuuden tuntemusta. Horatiuksen oodit taas olivat ainutlaatuisia ja ilmestyessään uusi muoto Rooman kirjallisuudessa. Niiden ymmärtäminen ei vaadi midiä. Ne poikkesivat suuresti esimerkiksi Catulluksen lyyrisestä tuotannosta. Lähimpinä esikuvina Horatiukselle olivat kreikkalaiset runoilijat Alkaios ja Arkhilokhos. Oodeissa Horatius käsitteli sekä henkilökohtaisia kokemuksiaan että esikuvilta lainattuja aiheita, esimerkiksi maalaiselämän ylistystä. Monet hänen oodeistaan ovat hyökkäyksiä hänen aikalaisiaan vastaan tai pilkkarunoja heistä. Oodeissa tulevat esille liiallisuuksien välttäminen eli kultainen keskitie, ajan nopea kuluminen, oikeaan hetkeen tarttuminen, rakkaus, viini, isänmaallisuus ja terve itsetietoisuus. Kuulostaa izehoitokirjalta.
ellauri141.html on line 71: Myös Horatiuksen kirjeenvaihtoa on julkaistu. Epistulat on tavallisesti lähetetty hänen huomattaville tuttavilleen, kuten Maecenaalle. Ne eivät kuitenkaan ole arkisia kirjeitä vaan runomuotoisia esseitä, joiden aiheina ovat elämänfilosofia ja kirjallisuuskritiikki. Epistulat ovat tyyliltään viehättäviä, sillä niissä on yllättäviä kielikuvia ja rinnastuksia, joita on maustettu anekdooteilla ja tarinoilla.
ellauri141.html on line 207: Vähän kirjallista arvoa on Horatiuxen muutamilla Arkhilokhoxen sävyyn muodostelemilla häväistysrunoilla, joista toiset ovat häikäilemättömän realistisia ja suorastaan sukupuolikuria loukkaavia. Näiltä runopukuun puetuilta henkilökohtaisilta hyökkäyxiltä, joilta puuttuu kokonaan esteettinen perustunnelma, täytyykin hyvin suuressa määrässä kieltää varsinainen kaunokirjallinen arvo. Ne ovat yxinkertaisesti mauttomia. Toisinaan voi H. mennä jopa arveluttavan pitkälle. Pitkäköhän Flaccuxella oli jäykkänä? Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa. Tuskin muisti izekään.
ellauri141.html on line 459: Joseph Rudyard Kipling (30. joulukuuta 1865 Bombay, Brittiläinen Intia - 18. tammikuuta 1936 Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen kirjailija, runoilija, novellisti ja toimittaja. Hänet tunnetaan parhaiten Disney-piirretystä Viidakkokirja (1894) ja Intiaan sijoittuvasta vakoiluromaanistaan Kim (1901). Kiplingin jälkeensä jättämä tuotanto on laaja ja monipuolinen.
ellauri141.html on line 460: Tunnettuja Kiplingin runoja ovat Mandalay (1890), Gunga Din (1890), Valkoisen miehen taakka (The White Man’s Burden) (1899) ja Jos– (If–) (1910). Kipling tunnetaan erityisesti englanninkielisessä maailmassa yhtenä lastenkirjallisuuden suurista nimistä ja lahjakkaana tarinankertojana. [Lähde vittuun?] Kiplingin tuotannon keskeisiä teoksia ovat myös Norsunlapsi (The Elephant's Child) ja Meren urhoja (Captains Courageous).
ellauri141.html on line 462: Kipling sai ensimmäisenä englanninkielisenä kirjailijana Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1907. Hän on yhä edelleen nuorin palkinnon koskaan saanut kirjailija (42v). Mikähän poliittinen tilanne oli siinä takana?
ellauri141.html on line 474: Kotimatkalla hän tapasi maitojunassa New Yorkin Elmirassa kirjailija Mark Twainin, joka teki häneen syvän vaikutuksen.
ellauri141.html on line 476: Seuraavan kahden vuoden aikana hän julkaisi romaanin Valon kadotessa (The Light that Failed), sai hermoromahduksen ja tapasi amerikkalaisen kirjailijan ja kustantajan Wolcott Balestierin, jonka kanssa yhteistyössä hän kirjoitti romaanin The Naulahka (1892). Kipling lähti 1891 lääkäreidensä neuvosta merimatkalle vieraillakseen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja jälleen kerran Intiassa. Kiplingin piti viettää joulu perheensä kanssa Intiassa, mutta kuultuaan Balestierin kuolleen lavantautiin hän päätti palata välittömästi Lontooseen. Ennen paluutaan hän oli sähkeitse pyytänyt Wollcottin siskon Caroline Starr Balestierin (1862–1939) kättä. ”Carrien” hän oli tavannut aiemmin ja hänellä oli ollut tämän kanssaan ilmeisesti ajoittainen romanssi.
ellauri141.html on line 481: Tässä mökissä Kipling teki myös ensimmäiset luonnostelmansa Viidakkokirjasta. Tuli ahdasta ja ne rakensivat oman talon jonka nimexi tuli Naulakha (nimi tuli oikein tällä kerralla). Talo on edelleen pystyssä Dummerstonin Kipling Roadilla, viisi kilometriä pohjoiseen Brattleborosta. Se on iso, syrjäinen ja tumman vihreä talo, jossa on pärekatto, iso parveke ja erkkerit. Taloaan Kipling kutsui ”laivaksi” ja se toi hänelle ”auringonpaistetta ja mielenrauhaa”. Vierailemassa kävi myös brittiläinen kirjailija Arthur Conan Doyle, joka toi mukanaan parin päivän vieraillulleen golf-mailansa ja antoi Kiplingille pitkän golf-oppitunnin. Kipling vaikuttaa omaksuneen golfin peluun ja pelasi satunnaisesti paikallisen kongregationalistisen papin kanssa ja pelasi jopa punaisiksi värjätyillä palloilla maan ollessa lumen peitossa.
ellauri141.html on line 495: Kiplingin suosio oli huipussaan 1900–luvun alussa. Vuonna 1907 Rudyard Kipling sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
ellauri141.html on line 599: Huntuvuori oli syntynyt 1887 ja hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1910. Opettajantoimensa ohella Huntuvuori oli intohimoinen historian harrastaja sekä tutkija. Suomen esihistoriaan liittyvät väitöskirjan esityöt kuitenkin tuhoutuivat Huntuvuoren koulun tulipalossa Sääksmäellä ja työ jäi kesken. Vai jäikö? Mervi Kannelniemen alustavat tutkimukset Huntuvuoren elämänvaiheisiin nostavat esiin monia avoimia kysymyksiä.
ellauri141.html on line 601: Hilda Huntuvuori toimi diakonaattiyhdistyxen puheenjohtajana, jäsenenä kansanopiston johtokunnassa sekä kunnallisissa lautakunnissa. Hän kuului historian ja opetusalan seuroihin ja Suomen kirjailijaliittoon. Lisäksi hän oli yhdessä Helmi Krohnin kanssa Suomeen perustetun Spiritualistisen seuran kantavia voimia. Opintomatkoja Hilda teki Ruoziin, Norjaan, Tanskaan ja Viroon. Kokoelma sisältää myös laajan kirjeenvaihdon. Aineistoa on 61 kansiota eli 2.9 hyllymetriä.
ellauri141.html on line 624: Klubi-iltaa varten hankin Helsingin kaupunginkirjastosta "kansakoulun lukukirja supistettuja kansakouluja varten".
ellauri141.html on line 628: Huntuvuori oli lukukirjan kolmesta toimittajasta ainoa nainen. 2 muuta oli miesoletettuja. Hän oli kymmenien suomalaisten vuosiluokkien suurvaikuttaja. Lainakirjasta oli paljon huvia myös eräässä eläkeläispiirissä, sillä Tyyne -rouva, 70++ v. löysi siitä tuttuja tekstejä.
ellauri141.html on line 630: Huntuvuoren historialliset romaanit eivät savuttaneet Mika Waltarin globaalia suosiota, mutta täysin uusi tuttavuus tämä naiskirjailija oli allekirjoittaneelle.
ellauri141.html on line 635: kirjailija_Hilda_Huntuvuori_esitt%C3%A4%C3%A4_tervehdyksen_tervetuliaisjuhlassa_8.6.1963%2C_1963.jpg" width="50%" />
ellauri141.html on line 638: Hilda Helena Huntuvuori, vuoteen 1906 Hollmén (8. toukokuuta 1887 Laitila[1] – 17. kesäkuuta 1968 Toijala[2]) oli suomalainen opettaja ja kirjailija.
ellauri141.html on line 640: Huntuvuoren vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarle Huntuvuori (Hollmén) ja Iida Laurén. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi 1910 ja hän toimi sitten opettajana Sääksmäen Jutikkalan koulussa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka 1947, joskin 1913-1914 hän oli Jyväskylän harjoituskoulun opettaja ja 1914-1915 Pukinmäen kokeilukoulun opettaja. Huntuvuori opiskeli opettajan työn ohessa Helsingin yliopistossa ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi pääaineenaan Pohjoismaiden historia. Hän aikoi tehdä väitöskirjan Suomen keskiajan historiasta, mutta väitöskirjaa varten kerätty aineisto tuhoutui Jutikkalan koulun tulipalossa 1921. Tämän jälkeen Huntuvuori hyödynsi tietojaan kirjoittamalla historiallisia keskiaikaan sijoittuvia romaaneja. Hän kirjoitti myös jatkokertomuksia, joita julkaistiin lehdissä. Opetusneuvoksen arvon hän sai 1965.
ellauri141.html on line 658: Kansakoulun lukukirja : supistettuja kouluja varten. A, Ensimmäisen ja toisen vuosiluokan lukukirja, toimittajat K. A. Horma, Hilda Huntuvuori ja E. A. Saarimaa. WSOY 1932
ellauri141.html on line 666: Suomen varhaiskeskiaikaa 900-luvulta vuoteen 1337 ja muodostavat kahdeksanosaisen Kultaranta-sarjan. Ensimmäinen kirja julkaistiin vuonna 1920 ja viimeinen 1945.^ Teokset sisältävät monien muiden Suomen historian tapahtumien lisäksi kirjailijan tulkinnan varhaisesta Turusta ja sen perustamisesta. Nykylukijalle silmiinpistävää on, että kirjoissa kuvataan Turkua 1100 - 1200-luvuilla, eh, kauan ennen kuin kaupunki viime vuosina vakiintuneen tulkinnan mukaan on perustettu. 1990- ja 2000-luvun kaivausten perusteella Turkuun on syntynyt kaupunkimainen asutus 1300-luvun alussa, ja sitä on edeltänyt 1200-luvun maaseutuasutus.
ellauri141.html on line 669: Lukijalle voi herätä kysymys, miksi historiantutkijan kannattaa pohtia jo kauan sitten unohdetun kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
ellauri141.html on line 671: Käsitykseni Huntuvuoren Turku-kuvan merkityksestä ja siten kiinnostavuudesta perustuu historioitsija Derek Fewsterin unohdetussa väitöskirjassaan esittämiin tulkintoihin siitä, kuinka historian käyttö kansallisen identiteetin muodostuksessa 1900-luvun alun Suomessa nojasi vahvasti arkipäiväiseen toistoon ja ’’alemman tason mielikuvanluojien” (lesser image-makers) kuten toimittajien, opettajien, kuvittajien ja nuortenkirjailijoiden työhön. Tämä ruohonjuuritason työ vaikutti
ellauri141.html on line 674: Käyttämistäni romaaneista Suomen Apostolin ja Kokemäenmaan kuninkaan kappaleet ovat ennen Turun yliopiston humanistisen kirjaston laina-ajan päättymistä kuuluneet Rauman Seminaarin kirjastoon, mikä käy ilmi kirjojen kansiin kiinnitetyistä kirjastoluokituksista.^ Kirjojen takakansiin liimatut eräpäiväliuskat paljastavat lainausten määriä. Suomen Apostoli ei näytä olleen kovin luettu, sillä vuosina 19 28-19 34 teosta on lainattu yhteensä vain viisi kertaa, niistä 4 nimellä Saima Hämäläinen.
ellauri141.html on line 680: Tätä artikkelia viimeistellessä Huntuvuori ja hänen kirjallisuutensa nousivat hieman yllättäen ajankohtaisiksi. Laitilan Kulttuuriseura Walo julkaisi keväällä 2012 Huntuvuoren julkaisematta jääneen käsikirjoituksen pohjalta romaanin Nuori Mauno Koivisto Tavast juhlistamaan Laitilassa syntyneen Huntuvuoren syntymän 125-vuotisjuhlaa ja piispa Maunu Olavinpoika Tavastin virkaanastumisen 600. juhlavuotta. Turun kahvipöytäkeskusteluissa tai vaikka Keskiaikaisilla markkinoilla esiin pulpahtavat puheenvuorot ovat vastakkaisia tutkimuksen nykytulkinnoille, ’’Turun on pakko olla vanhempi kuin nykyiset kaivaukset osoittavat”. "Kaivakaa syvempää."
ellauri141.html on line 683: Historiallinen fiktio oli jo 1800-luvulla asettunut palvelemaan kansallista proggista ja edustamaan kirjallisuudessa isänmaallista ja uskonnollis-moraalisesti konservatiivista linjaa, ja 1930-luvun nationalistisessa ilmapiirissä nämä piirteet vielä korostuivat Hildan toimesta.
ellauri141.html on line 703: Esimerkiksi nimimerkki H. E. V toteaa Naisten äänessä arvostellessaan Piispa Tuomasta, että "historialliset romaanit saattavat olla parhaita oppaita menneisyyden mutkittelevalla, hämärällä tutkimustiellä. Huntuvuoren teos on luotettava tiennäyttäjä - vaikkakin lukija voi eräissä yksityiskohdissa olla tekijän kanssa eri mieltä ja vaikkakin joskus jää toivomaan psykologisesti vakuuttavampaa sanontaa.” Huntuvuori liikkui muutenkin kirjailijan- ja tutkijanauktoriteetin välimaastossa: hän ei ollut aikalaisten silmissä ammattihistorioitsija, mutta hän julkaisi ajoittain myös tieteellisiä tekstejä, ja hänet mainittiin tutkijana. Tiettävästi Huntuvuori keräsi aineistoa keskiajan historiaa käsittelevään väitöskirjaan, mutta koira söi muistiinpanot Jutikkalan koulun palossa vuonna 1921.
ellauri141.html on line 711:
Hilda Huntuvuori, kirjailija
ellauri141.html on line 713: Itävaltalainen kirjailija Anna Kim lukemassa teostaan. Hannu Mäkelä on yksi Suomen tuotteliaimmista kirjailijoista. Kirjailija on henkilö, joka kirjoittaa tai on kirjoittanut kirjoja, varsinkin kaunokirjallisia teoksia.
ellauri141.html on line 719: Tällainen elämys saatiin marraskuussa vuonna 2007 kokea myös vakkasuomalaisessa Laitilassa kirjailijan synnyinseudulla. Tämän syntymäpaikan Jouko Grönholm ilmaisee Kirjojen Turku -teoksessaan omaleimaisesti: kirjailija oli Laitilan flikkoja. Huntuvuoren perhe tosin siirtyi myöhemmin Nousiaisiin; sukulaisverkostoa oli sittemmin myös Maskussa ja Raisiossa.
ellauri141.html on line 739: Tollanen nollasummapelin asetelma on aivan perseestä. Ei kukaan ole noin täydellinen, ei ainakaan mikään apina osaa sellasta uskottavasti satuilla. Kun lukee noiden abrahaminuskoisten pyhiä kirjoja, niin niissä on kaikki hemmot vähintään yhtä paskiaisia kuin oikeesti, ellei paskiaisempia just six, että ne on niin yxisilmäisiä sovinisteja. Ja niiden jumalakin, toi muka täydellinen kaveri, osoittautuu ihan yhtä paskiaisexi. Se tässä eniten vituttaa, että nää kirjat ja niissä seikkailevat sankarit on tosiaan aivan moraalisesti mätiä mut sit uskotellaan ihan vakavalla naamalla just päinvastaista. Ei siinä sinänsä mitään et ne on mulkeroita, sellaisiahan aapat ovat, mutta että niitä sitten kehataan ihan etenkehaten kehua jotenkin supermiehixi. Ei ne oo! Ne on aivan surkimuxia, ja ilkeitä vielä kaiken lisäxi.
ellauri141.html on line 746: a) Koska Nobelin kirjallisuuspalkinto on poliittinen propagandateko. Ruozin Akatemia on Amerikan hegemoniaa ja länkkäreiden talousliberaalien setämiesten asiaa ajava PR-toimisto. Sen rahoitti räjähdysaineilla rikastunut porho, joka edellytti palkinnon saajilta, että niiden tuotanto on toivotulla lailla "positiivista".
ellauri141.html on line 748: b) Koska muunmuassa syystä a) palkintoja jaetaan jonotusperiaatteella, eli kullakin talousliberaalien asiaa ajavalla maalla on vuoro jonossa, ja kun se vuoro tulee kohdalle, kaivetaan ko. maasta esiin kirjailija vaikka tikulla. Jonsei löydy mitään niin sitten jaetaan palkinto usealle senmaalaiselle kehnommalle kynäilijälle.
ellauri141.html on line 796: Nojoo, IV laulussa kaupunki n:o 1 perustetaan, ja siinä parasta on tyttöjen kalsongit ikkunoissa. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Kaveri kylästyy taas vaan olemaan ja lähtee aamusella villihanhien mukana kuin Nils Holgersson. Kaupunkeja perustetaan vähän kaikkialle. Poeettojakin ilmestyy katukuvaan. Onkohan tää jotain kolonialistituubaa? On hienoa mennä nitistämään nomadeja, mezästäjä-keräilijöistä puhumattakaan. Kauppa se on joka kannattaa. Juu ja sitä on tarkoitus jatkaa kautta avaruuxien, kun tää pallo on puzattu. A paean for man. Voi helevetti. Tää anabasis on tota exponentiaalista kasvua, sepä tekee apinasta kuolemattoman. Voi helevetin helevetti. Ei ihme että Nobel antoi tälle palkinnon. Seleukidit mainitaan, eli kyltäs vinkataan Alexanteriin. Ne hevosenhajuiset hevoset sit varmaan tuli Xenofonilta, joka kirjoitti kirjan hevosten hoidosta. IX laulussa saadaan entistä parempia naisia, sillä ne tekee meille pentuja. Hahaa tää on aika sama teema kuin Aataminsaaren Eve Future. Ei herkullinen pano ole tärkeintä vaan pennut ovat. Tää on jostain syystä koiraiden vaikea tajuta. Stranger ei enää nouse pukille. Sille tuodaan vettä eze voi pestä suunsa, naamansa ja munansa. Sitä ei hevosenhaju enää kiinnosta.
ellauri142.html on line 83: Se kirja oli ize asiassa aika kiva. Nuorella Lexalla oli tukka à la coque. Se oli muotia. Kierkegaardillakin oli.
ellauri142.html on line 209: kirjat/Bhagavad_Gita.pdf">Bhagavadgita on Herran virsikirja. Se on osa kirjaa Mahabharata eli Suur-Intia.
ellauri142.html on line 254: Tuskinpa löytyy toista kirjaa maailmassa, joka kaikilta, jotka
ellauri142.html on line 255: sen tuntevat, lienee saanut niin korkeaa tunnustusta kuin Bhagavad Gîtâ, Laulu jumaluudesta. Siinä selvitetään oppia siitä, kuinka apina tulee täydelliseksi jumalallisessa olemuksessa. Eipä ole vielä kukaan, joka on oppinut tuntemaan kristinopin todellisen hengen, ollut tunnustamatta tämän kirjan arvoa, jota tuskin mikään muu kirja on voittanut; muiden muassa sanoo Wilhelm von Humboldt, että hän kiittää jumalaa, joka oli antanut hänen elää tarpeeksi kauan, niin että hän sai tutustua tähän teokseen. Mitä useammin kukin tätä kirjaa lukee, sitä enemmän hän tuntee izensä kohottauneeksi totuuden valon piireihin; mitä syvemmältä kukin tutkii tämän opin henkeä, sitä enemmän hän lähestyy
ellauri142.html on line 264: Humboldtin veljexiä oli 2, Alexander oli maantieteilijä, Wilhelm kielentutkija. Mulla on joku sen kielitieteen kirja hyllyssä. Joo Linguistic Variability & Intellectual Development. Pokkari. Onkohan se lyhennetty painos, Ei ole, vaikka lukuja on yhdistelty. Originally published in 1836 in the Royal Academy of Sciences of Berlin under the title Ueber die Verschiedenheit des menschlichen Sprachbaues und ihren Einfluss auf die geistige Entwicklung des Menschengeschlechz. Esipuheen on kirjoittanut Alexander-veli. Von Humboldt´s style is not a simple one for modern ears nor is his thought always clear. Despair was my constant companion, sanoi kääntäjä vuonna 1970.
ellauri142.html on line 268: Loppunousussa Alexander esittää toivomuxen, että Wilhon kirja läpäisisi lukijan kohottavalla uskolla ja kunnioituxella apinakuntaa kohtaan. Oli se sellanen humanisti, toi Wilho-veli. Vaikka humanistit nyt on vähän sitä sun tätä, noin yleensä. Ajatteli Alexanteri, muttei ihan sanonut.
ellauri142.html on line 270: Humboldtin lahja oli Sale Bellowin suht laaduton romaani. Wilhelm sanoo kirjansa johdannossa: "The expansion of the intellectual life is the sole possession that the individual, to the extent that she participates at all, may regard as indestructible." Minnes Wilho sielu jäi? Aika pakanallista. No voi vaan toivoa että Bhagavadgita on lähempänä jumalaa. Translators note: von Humboldt is groping here to express the idea that language is a sociopsychological vehicle of communication. Sanaa "sosiopsykologinen" ei ollut vielä edes kexitty (onnexi, tekee mieli sanoa).
ellauri142.html on line 272: Nyt muistan epämääräisesti, että Humboldtilla (oliko se se?) oli opiskeluaikoina joku hämärähkö tyttöystävä, jonka se yhytti uudestaan vanhempana herrasmiehenä, ja jota se jollain lailla autteli, vaikkei välttämällä päässyt edes pukille. Tai mistäs me sen tiedämme, vaikka pääsikin. Se oli se sakemanni kieliteknologian professorin ruozalainen rouva, jolle mä siitä tiedotin, kun olin rouvan järjestämässä seminariumissa ruozin kirjallisuuden jatko-opiskelijoille. No, takaisin johdantoon.
ellauri142.html on line 287: Hän selvittää Ärjylälle matkalla junalle, että se mitä persoonallinen apina pitää omana izenään, on ainoastaan pettävä kuva; että kaikki hänen petoksestaan johtuvat olosuhteet sekä himot ja intohimot ovat ainoastaan ohimeneviä ilmennyksiä ja kuinka apina sitten menee lunastukseen; että hän voittaa ne ja liittyy jumalaan, tuohon hänen olentonsa kuolemattomaan laahuxeen. Bhagavad Gîtâ opettaa täten kaikkein korkeinta tiedettä, apinan yhtymistä jumalaan (jooga) ja neuvoo häntä tuntemaan kuolemattomuuden tien. Niimpä tietysti, yhdyntää siis taas. Siinä ne apinan ajatuxet aina pyörivät. Niin kuin kaikki pyhät ja todella uskonnolliset asiat, jos niitä kazotaan yleiseltä, eläimelliseltä ja järjen rajoittamalta eikä vaan pintapuoliselta kannalta, tulevat sysätyiksi alhaisuuden, ymmärtämättömyyden ja izepetoksen valtakuntaan, eli siis väärin käsitetyiksi, niin on tapahtunut Bhagavad Gîtâllekin monta kertaa, silloin kun se on joutunut kielentutkijoiden ja kirjanoppineiden käsiin. Kielentutkijat on ihan pahimpia. Paraneekohan mun kieleni? Sano aa, niin tutkitaan. Älä vaan puraise mun sondia.
ellauri142.html on line 300: Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka avulla se voi päästä rajoitetusta ja likinäköisestä asemastaan, jotta se jaksaa kehittyä sellaiseen henkiseen suuruuteen, joka tunnustaa maailmankaikkeuden yhdeksi kokonaisuudeksi, kaikkien kappaleiden olemuksen ykseyden ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan. Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.
ellauri142.html on line 304: Tuomas Kempiläinen (1380–1471) oli alankomaalainen munkki, mystikko ja skoliootikko. Hänen kopioimakseen arvellaan kuuluisaa hartauskirjaa De imitatione Christi (n. 1410-20, Kristuksen imitoimisesta), joka on Raamatun jälkeen todennäköisesti luetuin kristillinen kirja. Vizi en mä kyllä ole sitä lukenut (no enmä ole lukenut raamattuakaan kokonaan, TLDR.)
ellauri142.html on line 313: Kristuksen imitoimisesta on saanut nimensä sen ensimmäisen kirjan otsikosta, Kristuxen imitoimisesta ja kaikenlaisten turhuuxien halvexumisesta. Teos sisältää neljä muiden kirjoittamaa kirjaa, ja vaikuttaa se olleen alun perin kirjoitettu jonkinlaisessa runomitassa ja loppusointuisesti. Tämän huomasi ensimmäistä kertaa K. Hirsche vuonna 1874. Ei ne loppusoinnut voineet sitten kovinkaan kummosia olla.
ellauri142.html on line 315: Teos on kristillisen sudenpennun käsikirja. Sen tarkoituksena on auttaa yxinkertaista sielua saavuttamaan etäyhteys Jumalan kanssa ja tavoittelemaan pyhyyttä. Teoksen lauseet ovat suoria väittämiä, ilman perusteluja, joutavaa lätinää, ja tuntuvat perustuvan syvälliseen risteilykokemukseen. Teos oli alun perin tarkoitettu luostarien ja venakkojen käyttöön. Tärkeimpänä koko teos julistaa itsensä kiertämisen tärkeyttä. Muiden kielentäminen on hyvällä kakkossijalla.
ellauri142.html on line 317: Kristuksen elämä esitetään kovimpana asiana, mitä kuolevainen voi opiskella. Hänen opetuksensa ylittävät kepoon kaikkien pyhimysten opetukset. Rima ei edes heilahda. Kirja antaa neuvoja Raamatun lukemiseen, kovan onnen kohtaamiseen ja auktoriteetin alle nöyrtymiseen, varoituksia kiusauksia vastaan ja neuvoja niiden välttämiseen, pohdiskelua kuolemasta ja tuomiosta, mietiskelyä Kristuksen antamasta uhrista sekä varoituksia maailman muiden turhuuksien karttamiseksi. Kristus itse painaa enemmän kuin kaikkien koulukuntien kirjat yhteensä, kiikkuslaudan toiseen päähän nostettuna se nostaa apinan mielen riittävän korkealle havaitsemaan iänikuisen totuuden paremmin kuin noin kymmenen vuoden opiskelu erilaisissa keskiasteen kouluissa.
ellauri142.html on line 319: Teos oli munkin kirjoittama ja tarkoitettu nunnien kahvihetkiin. Kristillisenä kirjana teos on ollut suosittu ja arvostettu, sillä se painottaa Kristuksen ensisijaista merkitystä sielunviholliseen nähden, ja sitä, että apina voi saavuttaa yhteyden Jumalaan välittömästi jo kävelyvauhdissa.
ellauri142.html on line 321: Protestanttisessa maailmassa kirjaan kohdistunut arvostelu on suuntautunut sen sisältämiin "keskiaikaisiin virheisiin": hyvien tekojen painotukseen, transsubstantiaatio- ja kiirastulioppeihin ja paavin sekä pyhimysten "palvontaan".
ellauri142.html on line 345: Tämän kirjan kääntämisen tarkoitus on se, että Saksassa asuxiva yleisö alkaisi kiinnittää huomiotaan Bhagavad Gîtân ja Vedojen opetuksiin, etenkin kun nämä tärkeät teokset ovat tähän saakka olleet ainoastaan oppineiden, "kielentutkijoiden" ja ”orientalistien” käytettävinä. Nämä oppineet kyllä lukevat kirjan sanat, mutta hyvin vähän he käsittävät sen opin henkeä, joka niissä piilee. Tämän perusteella ei tämä kirja ole mikään pedanttinen pikkumaisen turhantarkka käännettyjen sanojen täsmäase, vaan kääntäjä on kiinnittänyt paljon suurempaa huomiota siihen tärkeään seikkaan, että Bhagavad Gîtân henki tulisi esiin mahdollisimman ymmärrettävässä kielellisessä asussa – kääntäjä on vähemmän pitänyt silmällä kirjanoppineiden ja kielentutkijoiden suosion saavuttamista. Mutta vastakaiuksi sitä ennakkoluuloa vastaan, joka sanoo että nämä ”pakanalliset opit” vastustavat kristillisyyttä, olemme kristittyjen mustikkojen lauseista valinneet niitä vastaavia sitaatteja sekä lisänneet kirjaan selvittäviä muistutuksia, jotka sitä paitsi voivat olla tarpeelliset tekstin ja ajatuksen ymmärtämiseksi ja käsittämiseksi. Suurin osa alaviitteistä ja huomautuksista on F. Hartmannin ja muutama suomentajan M. Humun lisäyksiä. Kuten suomentajan loppulauseessa mainitaan, aina ei käy ilmi, kumpi on milloinkin asialla. — Tää oli todennäköisesti taittajan huom.
ellauri142.html on line 374: Tyhmät lavertelevat kauniskielisiä puheita; he pitävät kiinni Vedan kirjaimesta ja sanovat: ”Ei ole mitään muuta kuin tämä.” Hei, täähän on suoraan Jeesus Siirakista. Eiköhän tää ollut tässä nyt. Taskunöhtä häviää kuin pieru Saharaan.
ellauri142.html on line 389: 3. viisussa jonka nimi on Maya Karma-jooga, opetetaan kermaperseiden edun nimessä nilkkiluokalle ja laahuxelle totalitarismin stooalaista oppia. Maija Karma piirsi söpöjä lastenkirjakuvia. Ei varmaan tiennyt ezen nimi on sanskritixi "harhakuva toiminta". Käyttöohjekin on painettu volapükixi.
ellauri142.html on line 401: Pas pithekos phusei eidenai oregei, eli apinat on luonnostaan uteliaita kuin apinat. (Urkund merkkasi ton punaisella, se on plagiaatti Arilta.) Mutta mitä se hyödyttää, siitä saa vaan sielullensa vahingon, parempi olla tyhmä maalainen ja kyyristellä herran kynnyxellä. Laat af an oonmatige wijsbegeerte. Pane se kirja pois, riittää kun hypistelet omaa napanöyhtää, gnothi seauton.
ellauri142.html on line 447: Niin kauan kuin elämme maailmassa, emme voi olla ilman oikeudenkäyntiä ja kiusausta. Siksi jobin kirjassa sanotaan: Apina taistelee maan päällä, apina jonka nahkaa tarkkailtiin kiusauksissa ja kasteltiin rukouksissa, niin että paholainen suorastaan väsähti.
ellauri142.html on line 511: ”Joka tahtoo kuulla hiljaisuuden äänen itsessään, hänen korvansa pitää olla kuuro kaikille ulkonaisille äänenpuuskille.” (H. P. Blavatsky, Kultaisen opin kirja.) Kun on hiljaista, kuuluu tinnituxen ääni tosi kovana.
ellauri142.html on line 604: Herbert Spencer, engl. filosofi, synt. 1820, kuoli äskettäin. Hänen kirjansa The study of sociology on ilmestynyt 10 painoksena. Herbert oli kyrvännuppi muutenkin kuin näöltä. Vaikka Spencer sanoo kyllä ihanasti näin: ”Se, joka pysyy muuttumattomana joukkojen paljoudessa, mutta yhä muuttuu muodoltaan näiden meidän aistiemme huomattavissa muovauksissa, joita maailmankaikkeus meille näyttää, on tuntematon ja käsittämätön mahti; sitä olemme pakotetut pitämään rajoittamattomana paikan ja aluttomana sekä loputtomana ajan suhteen.” (Kz myös H. P. Blavatsky, Salainen oppi I.)
ellauri142.html on line 613: Helena Petrovna Blavatsky o.s. (von) Hahn (ven. Елена Петровна Ган, Jelena Petrovna Gan), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) – 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Blavatsky oli karismaattinen johtaja ja kiistelty hahmo. Hänellä oli suuri vaikutus itämaisen esoteerisuuden leviämisessä länsimaissa.
ellauri142.html on line 774: Hän käytti ja käyttää näkymättömiä voimia, jotka – Hohoi! Ruoka-aika! Makkarakeittoa ja näkkäriä! Pane nyze viisukirja pois. Tässä lusikka. Älä syö sitä särviettiä!
ellauri142.html on line 777: Hayakawan kirjassa Semantiikka oli tällänen sana kuin kahdapuolto. Se viittaa siihen ikivanhaan hyvä poliisi - paha poliisi retoriseen kikkaan, et lepertelyn jälkeen pannaan paha poliisi käyttelemään pamppua. Arvaan että näin on käymässä tänkin viisun seuraavassa luvussa, jonka nimi on lupaavasti Jumalallisten ja demonisten henkien toisistaan erottamisen jooga. Nyt varmaan kerrotaan miten huonosti käy tuhmille. Enkelit ja pirut.
ellauri142.html on line 848: Angelus Silesius, oikea nimi Johannes Scheffler, (1624–1677) oli saksalainen lääkäri, kotoisin Schleesiasta, Breslausta. Se oli aluxi luterilainen vizinikkari. Mystisen kirjallisuuden vaikutuksesta hän siirtyi katolilaisuuteen ja otti nimen Angelus ('enkeli', 'sanansaattaja'). Hän liittyi fransiskaaniveljistöön ja vihittiin papiksi 1661. Kirjailijana hän käytti nimeä Angelus Silesius, 'sleesialainen postiljooni'.
ellauri142.html on line 850: Angelus Silesiuksen Cherubinischer Wandersmann ('Kerubi-vaeltaja') on laaja kokoelma lyhyitä, pääasiassa kaksirivisiä mieterunoja, joissa on Angelus Silesiukselle ominaista mystiikkaa. Hänen virsistään huokuu jeesuxen sulhasen lämmin rakkaus Jeesukseen. Ruotsin kirkon virsikirjassa on yksi Silesiuksen virsi ”Ich will dich lieben, meine Stärke”, lemmittäskö tärkkelys.
ellauri142.html on line 982: PST. Tätä oppia ei kuitenkaan ole aiottu niille, jotka eivät harjoittele itsehillintää, eivät Minua rukoile, eivätkä Minun ääntäni tahdo kuulla. Ei se ole itsekkäille eikä pilkkaajille. Kuulitko Lauri Schlager? Ei sinulle. Tätä kirjaa suomiessani olen viettänyt elämäni nautinnollisimmat hetket. No ei, läppä läppä.
ellauri142.html on line 988: No mitenkäs siinä kärhämässä sitten kävi? No sitä ei kerrota. Lopussa vaan seisoo isoin tikkukirjaimin: WE APOLOGIZE FOR THE INCONVENIENCE. Ei korjaan, siinä lukeekin:
ellauri142.html on line 997: Ja vielä teosofisen seuran sinetti, plus legenda: Symboli on jonkin käsitteen näkyvä vertauskuva. Tällaiset vertauskuvat ovat yhtä vanhoja kuin ihmiskuntakin. Jokaisella tieteellä, kauppahuoneella ym. laitoksella ovat omat logonsa. Näinä aikoina, jolloin kirjaimet ja kirjoitustaito ovat tuiki tuntemattomat, ovat tällaiset vertauskuvat erittäin suuresta arvosta. Nyt käytetään niin paljon ikoneja, että niistä aikaa voittaen kehittyy kokonainen kuvakirjoitus. Kaikki mobiilit
ellauri142.html on line 1014: Tunnuslause on jossain käänteessä päivitetty. Vanhassa sinetissä luki "Totuus on korkein uskonto". Kuvion synty johtuu siitä sinetistä, jota yksi Seuran perustajista, H. P. Blavatsky, käytti ennen Teosofisen Seuran perustamista. Se muodosti kuusikärkisen tähden, jota ympäröi käärme; kuviossa oli rouva Blavatskyn nimikirjaimet, ansaintalogiikka ristin asemesta, ja kreivillinen kruunu Veda-sanan paikalla. (Crux ansata on Ankh-Morporkista tuttu faaraoiden käsipuhelin, risti jossa on rengasmainen pidinnin.)
ellauri142.html on line 1020: Alphonse Louis Constant, (8. helmikuuta 1810 – 31. toukokuuta 1875) oli ranskalainen okkultisti ja maagikko. Nimi ”Eliphas Lévi”, jolla hän kirjoitti kirjansa, oli hänen yrityksensä kääntää etunimensä Alphonse ja Louis hepreankielisiksi. Lévi oli pariisilaisen suutarin poika. Hän kävi pappisseminaareissa ja alkoi opiskella katolisen papin virkaa varten. Samaan aikaan hän kuitenkin rakastui ja lopetti opintonsa ilman pappisvihkimystä. Hän kirjoitti lukuisia lyhyitä uskonnollisia teoksia: Des Moeurs et des Doctrines du Rationalisme en France ('rationalismin moraalisista tavoista ja opeista Ranskassa', 1839) oli vastavalistuksen kulttuurillinen lentolehtinen. La Mère de Dieu ('Jumalan äiti', 1844) johti kahteen lyhyeen vankilatuomioon. Se seurasi kahta radikaalia lentolehtistä L'Evangile du Peuple ('Ihmisten evankeliumi', 1840), ja Le Testament de la Liberté ('Vapauden testamentti'), jotka julkaistiin vallankumouksen vuonna 1848. Lévi oli lyhyen aikaa naimisissa kirjailija Claude Vignonin kanssa. Alphonse oli kalju partapozo.
ellauri142.html on line 1022: Lévi vieraili 1854 Englannissa, jossa hän tapasi kirjailija Edward Bulwer-Lyttonin, joka oli kiinnostunut ruusuristiläisyydestä ja oli pienen ruusuristiläisloosin johtaja. Bulwer-Lyttonilta Lévi sai vinkin kirjoittaa kirjan magian harrastamisesta. Kirja julkaistiin 1855 nimellä Dogme et Rituel de la Haute Magie, ja käännettiin englanniksi nimellä Transcendental Magic, its Doctrine and Ritual. Sen kuuluisat aloitussanat esittävät okkultismiin yhden olennaisen teeman, ja antavat hieman makua tulevasta:
ellauri142.html on line 1024: Baphomet, kirjassa Dogme et Rituel de la Haute Magie, 1855. "Muinaisten oppien mystisten allegorioiden hunnun takana, pimeyden ja initiaatioiden outojen koettelemusten takana, salattujen tekstien sinettien alla, Niniven ja Theban raunioilla, vanhojen temppelien murentuvien kivien päällä ja Assyrian tai Egyptin sfinksin tummuneiden kasvojen yllä, luonnottomissa tai suurenmoisissa maalauksissa jotka selittävät Vedan elävöittämää Intian uskontoa, vanhojen alkemian kirjojemme kryptisissä vertauskuvissa, seremonioissa joita on vietetty kaikkien salaseurojen sisäänpääsyssä, sieltä löytyy merkkejä opista, joka on kaikkialla sama, ja kaikkialla huolellisesti salattu." Baphomet näyttää kuvassa istuxivalta pukilta.
ellauri142.html on line 1027: Vuonna 1861 hän julkaisi jatkoa, teoksen nimeltä La Clef des Grands Mystères (suom. Suurten mysterioiden avain), joka ilmestyi vuonna 1921 Ruusu-Risti-aikakauslehdessä Pekka Ervastin suomentamana. Pekka Ervastilla oli kesämökki Sysmässä. Myöhempiä Levin maagisia töitä olivat muun muassa Fables et Symboles (1862, 'Tarinoita ja kuvia'), ja La Science des Esprits (1865, 'Henkien tiede'). Vuonna 1868 hän kirjoitti kirjan Le Grand Arcane, ou l'Occultisme Dévoilé ('Suuri salaisuus', paljastettu okkultismi); teos kuitenkin julkaistiin vasta 1898.
ellauri142.html on line 1032: Satyât nâsti paro dharma; suomeksi: Tosiasioita ei laki ohita. Teosofisen Seuran tunnuslause. Se on Benaresin maharaja-suvun ikivanha vaalilause. "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen." Presidentti J. K. Paasikivi opetti näillä sanoilla suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita itsenäisyyspäivänä 1944, muutama kuukausi jatkosodan päättymisen jälkeen. Juho teki ensin gradun venäjän kielestä ja kirjallisuudesta ja sitten luki varatuomarixi. Ryssäntaitoisena lakimiehenä sillä oli hyvä pohja vakuuttua Teosofisen seuran tunnuslauseesta. Dharma 'pitäymys' on epämääräisesti tapa, moraali, laki, tai uskonto. Jotain normisisältöä kuitenkin, ei tosioita. Deonttisessa logiikassa ei tosiaankaan päde Op -> p, modaliteettina se ei ole reflexiivinen. Jos olisi, niin pätisi myös p -> Pp, eli kaikki tosiasiallinen on sallittua. No Darwinilla tämä lienee totta. Naturalia non sunt turpia.
ellauri143.html on line 125: Meidän monipuoliseen valikoimaan kuuluu akuneulat, sähköakulaitteet, hoitopöydät, moksat, kuppaustarvikkeet. Lisäksi valikoimaan kuuluu terveys ja luontaisalantuotteita; eteeriset öljyt, korvavahakynttilät, vihreä tee, kirjat ja himalajan kristallisuolat. Moxibustio eli moksalla lämmitetään ja vahvistetaan. Näyttää joululahja sinettivahapötköltä. Moksa edistää energian eli Qin virtausta ja se poistaa kylmyyden ja kosteuden sekä stagnaation. Sillä poistetaan näistä aiheutuvia oireita, kuten esim. palelua tai kipuilua.
ellauri143.html on line 246: Luku 15. Outlook Allin kirja (muu päivä): 141–150
ellauri143.html on line 623:
Kirja II — Poliisin käsikirja (70 lukua)
ellauri143.html on line 1009: Luku 69. Väitöskirja (Messenger-tissit): 681–690
ellauri143.html on line 1011: Tai pikemminkien otteita nilkkien nixikirjasta. Kirjoittanut Arto Mutajoki.
ellauri143.html on line 1143: Viimesistä tulee mieleen Linnunradan käsikirjan kiukkuista kärpäsparvea muistuttava tähtiarmada, jonka paikallinen kiusaantunut lehmä huiski hajalle hännän heilahduxella.
ellauri143.html on line 1368: Nojoo, täytyy myöntää tää kuraveristen kokoama käytöxen kultainen kirja aiheuttaa jonkin verran myötähäpeää.
ellauri143.html on line 1409: Mites tää neronleimaus on pujahtanut kama sutran pussiin? Eikös tää ole väärä kabanossi tänne? Seuraavakin tultuu oudolta. Ahaa, näähän kuuluskin ozikkoon "Wealth - miscellaneous", sexipalsta alkaa vasta luvusta 109. Ilmeisesti mun eka lähde jakoi kirjat väärästä kohdasta. Korjasin tän nyt, vaikka mitä väliä, on tää sellasta schaibaa vaikka miten numeroituna. Yhessä kohassa kehutaan et charity on ihan huippua, sit tässä haukutaan kerjäläiset ihan paskaxi. No onhan se johonmukaista kermaperse ajattelua. Tässä lisää samanlaista seppoilua:
ellauri143.html on line 1581: Jossain takavuosien edistyneessä lastenkirjassa isä kertoi lapselle että orgasmi tuntuu vähän samalta kuin aivastus. Mä selitin Merimiehenkadun Elannossa Johnille 5v mihin kondomeita käytetään. Ämmät huusi poliisia auttamaan. En sentään demonstroinut.
ellauri143.html on line 1637: Vuonna 2013 uutisoidun Nepalin Lumbinissa Maya Devin temppelissä tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteella Siddharta eli tähän asti oletettua aiemmin. Buddhan pääkallon luun kerrotaan löytyneen Kiinasta. Löytö on tehty vuonna 2008, mutta se on saanut julkisuutta vasta vuonna 2016. Kallossa luki kiinalaisin kirjaimin "made in India".
ellauri143.html on line 1690: Siddhartha on Hermann Hessen vuonna 1922 julkaistu romaani. Saksankielisen alkuteoksen alaotsikko on Eine indische Dichtung (”Intialainen runoelma”). Siddhartha sijoittuu Buddhan aikaan. Vaikka kirjan päähenkilö jakaakin saman nimen Buddhan eli Siddhartha Gautaman kanssa, on kyseessä ilmeisesti eri fiktiivinen henkilö.
ellauri143.html on line 1696: Vaelluksellaan Siddharta palaa lautturin kuljetettavaksi, ihastuu jokeen ja lautturin sisäiseen rauhaan, ja tämän laid back elämäntyyliin. Lautturi ottaa hänet liikekumppanikseen. Samaan aikaan Kamala synnyttää Siddhartalle lapsen. Vanhettuaan ja ammattilaisurasta luovuttuaan Kamala luovuttaa lapsensa ja omaisuutensa uskonnollisille ryhmittymille, ja lyöttäytyy mukaan seuraamaan Buddhaa. Joen lähettyvillä käärme puree Kamalaa, ja hänen erauspoikansa lähtee kutsumaan apua lauttureilta. Kamala ja Siddharta tunnistavat rypyistä huolimatta toisensa, ja Kamala kertoo pojan olevan todennäkösest Siddhartan poikia. Kamalan kuoltua käärmeenpuremaan poika jää asumaan lauttureiden luokse, mutta isä-poika suhteesta muodostuu vaikea. Lopulta Siddhartan on hyväksyttävä se että hänen poikansa jättää hänet jäälautalle, kuten hän kirjan alussa jätti omat vanhempansa. Poika kaxoisnelistää tiehensä jättäen pikku perheensä isoisälle.
ellauri143.html on line 1715: Vittua se voi noin paljon tarkoittaa. Toihan ois kuin joku inkkarinimi, istuva härkä, hiipivä halkopino tai juoksee susien perässä. Maitri on sanakirjan mukaan vaan ystäv(älli)syys sanasta mitra, ystävä. Arttu perhana-levitaatiossa pyritään mettän ulottamiseen izestä poispäin, ensin perheeseen, sitten ystäviin ja mahdollisuuksien mukaan isänmaahan ja maailmaan.
ellauri143.html on line 1747: Lopullisesti kyllästyin homojutku Harariin sen kirjan Homo Deus ansiosta. Mulkero ja talousliberaali pääoman luottomies se oli aiemmissakin väsäyxissä, muzen syvällinen kusipäisyys kävi ilmiselväxi etenkin tässä Homo Deus suolloxessa. Huomisen lyhyt historia hyvinkin, lyhyestä virsi kaunis. Vannoutuneena suklaaosaston miehenä se peukuttaa täpinöissään into piukeena tollasta kuolematonta koneapinaa, jonka voi vetää käyntiin selässä olevasta avaimesta, minkä jälkeen se paukuttaa symbaaleja yhteen kunnes veto loppuu. Vaan ei hätää, kierretään vieteri taas piukalle, niin meno jatkuu hamaan maailman tappiin asti. (Mikä tappi ei tosin enää ole apinoiden kohdalla kovin kaukana.) Ei tarvi siihen naisia eikä kohtuja, sen voi väsätä jossain koeputkessa ja siihen väkertää vielä kaikenlaista varaosaa, esim kalansilmät. Mitäs täällä tapahtuu? Eikai vaan duracell puput puuhastele turhanpäiväisessä lisääntymistoimessa? Se on vanhanaikaista, nyt trendataan me transuapinat. Avainta reikään, se tuntuu mukavalta, tekee kutaa kun tehdään vaijeritemppu selkäpuolelta.
ellauri144.html on line 52: Henrik Gabriel Porthan (8. marraskuuta 1739 Viitasaari – 16. maaliskuuta 1804 Turku) oli Turun akatemian professori ja kirjanhoitaja, cunnofiili ja Suomen 1700-luvun humoristisen kulttuurin merkittävin pelihahmo. Eine-täti oli kotoisin Viitasaarelta ja kirjastonhoitaja! Ehkä tässä on joku juttu takana!
ellauri144.html on line 119: Niin, ehkä se johtuikin hummerista. Kun tuo tabu oli niin helposti ja yksinkertaisesti rikottu, niin ehkä minun luonteessani piilevä limainen, murhanhimoinen Dionysos oli saanut rohkaisunsa; ehkä sillä oli opittu se läksy ettei lain rikkomiseksi tarvitse tehdä muuta kuin - antaa periksi ja rikkoa! Ei tarvitse muuta kuin lopettaa vapiseminen ja täriseminen ja sellainen kuvittelu että se on mahdotonta ja sinä et siihen pysty: ei tarvitse mitään muuta kuin tehdä se! Just do it! Mitä muuta, minä haluaisin tietää, olivat kaikki nuo ruokia koskevat säännöt ja määräykset alun pitäenkään, mitä muuta tarkoitusta niillä oli kuin antaa meille pienille juutalaislapsille kokemusta siitä mitä on pidättyminen jostakin mieleisestä? Kokemusta, rakas ystävä, kokemusta, kokemusta, kokemusta. Itsehillintää ei poimita puista nääs - vaatii kärsivällisyyttä, vaatii keskittymistä, vaatii asiaan omistautunutta ja uhrautuvaista isää jotta vain muutaman vuoden ajassa luotaisiin aisoissa pysyvä ja kireäperseinen ihmisolento. Miksi muuten kaksi eri astiastoa? Miksi muuten kosher saippua ja -suola? Miksi muuten, haluaisin tietää, miksi muuten kuin sitä varten että meitä muistutettaisiin kolme kertaa päivässä siitä että elämä jos jotain on ollakseen niin on rajoja ja rajoituksia, satojatuhansia pieniä sääntöjä jotka on asettanut ei kukaan muu kuin Ei Kukaan Muu, sääntöjä joita joko noudatat kyselemättä, välittämättä siitä miten idioottimaisilta ne vaikuttavat (ja siten pysyt, tottelemalla, hänen armoissaan), tai joita sinä rikot, todennäköisimmin tuohtuneen talonpoikaisjärjen nimissä - joita sinä rikot koska ei edes lapsi halua koko ajan tuntea itseään täydeksi hölmöksi ja idiootiksi - niin, sinä rikot, mutta sillä todennäköisellä seurauksella (isä minulle vakuuttaa) että seuraavana Yom Kippurina kun nimiä kirjoitetaan siihen suureen kirjaan johon Hänmies kirjoittaa niiden nimet jotka elävät vielä seuraavassakin syyskuussa (kohtaus joka jostain syystä onnistuu syöpymään minun mieleeni), niin kas, sinun oma kallis nimesi ei olekaan siinä joukossa. No kukas nyt on idiootti, hah? Ja se ei vaikuta asiaan tippaakaan (tämän minä ymmärrän heti alkuun, päätellen siitä miten tämä Jumala, joka führeröi, järkeilee), onko rikkonut tärkeää vai vāhemmän tärkeää sääntöä vastaan, pelkkä rikkominen se saa Hänet antamaan satikutia - se on vain se että on poikennut oikealta tieltä, ja vain se, sitä Hän ei voi sietää, ja sitä Hän ei myöskään unohda, kun Hän vihaisena istuutuu (rööki suussa otaksuttavasti, ja pää taatusti armottoman kipeänä, niin kuin isäni ummetuksen huippukohdassa) ja rupeaa pyyhkimään nimiä yli sitä kirjasta.
ellauri144.html on line 129: No loppuihan se shtuppiminen sitten Pepultakin. Muttei tullut Noobelia, eikä lasta eikä paskaakaan, jos näät isän ongelma oli periytynyt. Varmaan Philin vazalaukkuun eksynyt vasen kives oli nyrjähtänyt U-käännöxessä. Koko mies kääntyi sitten vanhemmiten kivexensä perässä vasemmalta aika oikealle. Mutta kyltää Portnoyn tauti on Phillun paras kirja. Tässä ei vielä tiedetty että tätä samaa se tulee jankuttamaan koko loppuajan kerta kerralta yhä happamempana.
ellauri144.html on line 195: José Julián Martí Pérez (28. tammikuuta 1853, Havanna, Kuuba – 19. toukokuuta 1895, Kuuba) oli kuubalainen kirjailija, kansallissankari ja maan itsenäisyystaistelun henkinen johtohahmo. Kuubassa häntä pidetään maan yhtenäisyyden symbolina, ja häneen viitataan nimellä El Apostol de la Independencia Cubana (suom. Kuuban itsenäisyyden apostoli).
ellauri144.html on line 199: Yliopistosta valmistumisensa jälkeen José Martí asui ja työskenteli useissa eri maissa, hän muun muassa opetti kirjallisuutta Guatemalan yliopistossa sekä toimi toimittajana New Yorkissa. Hän myös matkusti yhteensä kolmesti Kuubaan väärän nimen turvin vuosien 1874 ja 1895 välisenä aikana. New Yorkin vuosiensa aikana hän julkaisi myös ehkäpä tunnetuimman ja vaikutusvaltaisimman runokokoelmansa Versos sencillos (1891). Julkaisu tapahtui hänen elämänsä vaikeana kautena, jolloin hän muun muassa erosi vaimostaan. Tämä myös näkyi kyseisen runokokoelman ulkoasussa ja sananmuodoissa. Hyvänä esimerkkinä kokoelman runo 23:
ellauri144.html on line 257: Kuuban kansalliskirjasto on omistettu José Martílle (esp. Biblioteca Nacional de Cuba José Martí). Martín kirjoittamia säkeitä kokoelmasta Versos sencillos esitetään usein Guantanamera-laulun sävelin. Ne eivät kuitenkaan ole laulun alkuperäiset sanat, koska laulua on aina esitetty improvisoituina versioina.
ellauri144.html on line 310: Tietoisuus on vaan keittiö johon on unohtunut valo. Muut huoneet ovat pimeitä. Oletko kuullut että Kaarina Valoaalto on kuollut, kysyi Kristina-täti huolestuneena. Sillä oli hyvä kirja nimeltä Einen keittiö. Mitä olisimme ilman naisia? Hyvin harvinaisia. Elämä on draama. Tuskin kukaan voi kuvitella kuolemaa kliimaksiksi. Paitsi tietenkin ateisti!
ellauri144.html on line 392: Dylan Marlais Thomas (27 October 1914 – 9 November 1953 = 39v) was a Welsh poet and writer whose works include the poems "Do not go gentle into that good night" (Josta suomenruozalainen leijakirjailija otti "Älä mene yxin yöllä ulos") and "And death shall have no dominion"; the "play for voices" Under Milk Wood; and stories and radio broadcasts such as A Child´s Christmas in Wales and Portrait of the Artist as a Young Dog. He became widely popular in his lifetime and remained so after his death at the age of 39 in New York City. By then he had acquired a reputation, which he had encouraged, as a "roistering, drunken and doomed poet".
ellauri144.html on line 442: Ylistäkäämme nyt kuuluisia miehiä, polvi polvelta kiittäkäämme esi-isiämme. Jeesus Siirakin pojan kirja. Tänkö kirjan se antoi Mary Janelle?
ellauri144.html on line 537: Iowassa kustantajaa vaihtanut ja muutenkin pullistunut Phillu alkaa tylsistyä Maggiin, toiset naiset on alkaneet kiinnostaa enemmän. Dylan Thomas oli distinguished guest Iowassa 60-luvun alussa. Phillu shtuppii nyt oppilastaan Karen Oakesia, Maggie järkyttyy, ottaa nappeja ja viskiä ja kertoo vessanpytyn ääressä neekerinpissajäynästä. Kurt Vonnegut, Norman Mailer ja Saul Bellow otti Phillun tapaan uudet hanit alle joka lukuvuosi. Se pitää kirjailijan pirteänä. Phillu groomas samaan aikaan ahkerasti Maggien 10-vuotiasta Holly-tyttöä. Maggie oli niin mustasukkainen että Phillu piilotti keittiöveizet auton vararenkaaseen.
ellauri144.html on line 539: Maggin pojalle (josta tulee rekkakuski) se antaa lukemisexi kirjan The Red Badge of Courage. It is a war novel by American author Stephen Crane (1871–1900). Taking place during the American Civil War, the story is about a young private of the Union Army, Henry Fleming, who flees from the field of battle. Overcome with shame, he longs for a wound, a "red badge of courage," to counteract his cowardice. When his regiment once again faces the enemy, Henry acts as standard-bearer, who carries a flag.
ellauri144.html on line 542: Bierce oli toinen sotakirjailija mutta oli sentään ollut sodassa. His war stories influenced Stephen Crane, Ernest Hemingway, and others, and he was considered an influential and feared literary critic.
ellauri144.html on line 677: Naamakirja on muuttanut nimensä metaversexi. Timo Harakka möi nimen sokeritoukalle ilmoittamattomasta hinnasta. Harakka pitää kiiltävästä. Niin myös silverfish. Fasebookin siiramainen Metatron, tai pikemminkin Asmodeus, pitää metaversestä limaista myyntipuhetta. Samoja jutkukäsieleitä kuin Chomskyn nompalla. Sen kakanruskea olohuone on aika rouhea. Ei kyllä ihan viimeisintä huutoa.
ellauri144.html on line 689: Poinzina on että tän kurjan vaelluxen murheen laaxossa voi oikeestaan kokonaankin blokata umpikypärällä jossa pyörii metatronin video. Oman ruman naaman ei tarvi näkyä kun sijalla on ziljoonasta tavixesta morfattu avatar. Tässä on paljon samoja elementtejä kuin kristittyjen taivastoivossa. Vaikka viesti tuleekin Metatronilta, jota ei ole minun raamatussani, vaan Talmudissa. Kylä musta grapson olisi ollut nimenä paljon parempi, se on ilmestyskirjasta.
ellauri144.html on line 711: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri144.html on line 821: cual en un libro abierto, surge la letra negra Kuin avoimessa virsikirjassa kirjaimet
ellauri144.html on line 841: Eli ei senkään vertaa juonta kuin Shrekissä. Pikemminkin jotain pikkuprinssityylistä. Joo Kolibri-sarjassa ilmestynyt Tyyni Tuulion suomennos on aivan Paulo Coelho kaliiperia. Ei kyllä lainkaan nappaa tällänen. Eli tässä meillä on 1 enemmän kuin lievästi vituttava kirjallisuudenlaji, nimittäin naivismi. Sen tyyppiedustajia ovat Pikku Prinssi, Paulo Coelho ja tää Huan Hozé.
ellauri144.html on line 872: en lengua, en nombre hablado, en nombre escrito; Kielellä, puhe- ja kirjakielisenä,
ellauri145.html on line 58: Lainasin ihan vaan vittuilumielessä Kaisa-kirjastosta André Bretonin keräämän Puisevan huumorin herbaarion. Esipuhe on haukotuttavan ikävystyttävä. Olikohan tää André Breton oikein terve? Ei siltä vaikuta. Päivääkään rehellistä työtä se ei tehnyt, ja vielä kehuskeli sillä. Riiteli vähän joka iikan kanssa, piha-antero.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri145.html on line 66: Arthur Rimbaud’n mielestä ”Le vrai bateau est ivre” eli tosi elämä on poissa vintiltä. Breton yhtyi Rimbaud’n näkemykseen ja halusi palauttaa elämään siitä puuttuneen rakkauden. Vuonna 1928 Breton julkaisi puolittain omaelämäkerrallisen romaanin Nadja, joka alkaa kysymyksellä: ”Kuka minä olen?” ja samoin päättyy oman identiteetin etsintään. Nadja Nadja soromnoo. Mihkähän mä se jätin? Ruhtinas Hiirulainen vei. Breton soveltaa teoksessa ”objektiivisen sattuman” metodiaan. Romaanin kertoja tapaa Nadjan, oudon eteerisen naisen, jonka mielenterveys järkkyy. Nadja elää omissa maailmoissaan ja päätyy lopulta mielisairaalaan. Romaanin kaikki ulkoinen tapahtumapaikkojen kuvaus on korvattu valokuvilla, tauluilla ja piirroksilla. Mitä pelleilyä. Breton ei olis löytänyt omaa persettään edes sähkölampun valossa. Pompeijin viimeiset päivät kirjotti sama Bulwer-Lytton joka väsäsi Ressun romskun alun koirankopin katolla. Elokuvassa pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves. Ohjelman kazeluaika Areenalla on päättynyt. Nyyh. Sen olis saanut kirjamessuilta mutta oli liian kallis.
ellauri145.html on line 94: Swift on Anteron käsityxen mukaan eka jonka kokonainen vizikirja säilyi jälkimaailmalle. Rabelaisia ei lasketa, koska se nauroi mukana. Swift vihas apinakööriä, mutta pysytteli piispana ja shtuppi mielellään Varinaa, Stellaa ja Vanessaa. Se lahos latva edellä ja testamenttasi mielisairaalallensa miljoonan. Instructions aux domestiques vaikuttaa yhtä hauskalta kuin Osmo Soininvaaran 2020-luvun yhteiskuntapolitiikka, ja on yhtä oikealla. Ratkaisuxi köyhien sikiämiselle Swift ehdottaa lasten syöntiä. Vanha vizi, ei naurata. Mixei mieluummin lyödä lihoixi vanhoja lihavia piispoja sekä leukavia subrealisteja. Alaston apina on kuin luuta, paizi päällään seisova, se oivaltaa vielä lopuxi, mutta kuluu kuin se naisten kädessä. Haha. Vitun misogyynejä. Swiftin yhden rivin turauxet on käyt.kaz 1-1 samoja kuin happovaivaisella Ambrose Biercellä.
ellauri145.html on line 102: Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms.Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri145.html on line 104: Juhani Ihanus, FT (s. 8. toukokuuta 1954 Helsinki) on kulttuuripsykologian dosentti Helsingin yliopistossa, taidekasvatuksen ja taidepsykologian dosentti Aalto-yliopistossa sekä aate- ja oppihistorian dosentti Oulun yliopistossa. Hän on toiminut Helsingin yliopistossa vuodesta 1982 lähtien useissa opettaja- ja tutkijatehtävissä. Nähtävästi elinkautinen keskinkertaisuus kuten Lichtenberg. Ihanus on eurooppalaisen kirjallisuusterapian pioneereja. „Unsere Erde ist vielleicht ein Weibchen.“ „Wir fressen einander nicht, wir schlachten uns bloß.“ „Der Amerikaner, der den Kolumbus zuerst entdeckte, machte eine böse Entdeckung.“ Ihan näppäriä, muttei näillä kuuhun mennä. Silti Goethe kehui Joria taikasauvaxi, Kant alleviivas punasella sen kaikki töräyxet, ja Koala-vaari piti sitä izenäisenä ajattelijana. Tolstoinkin mielestä Lichtenberg oli parempi töräyttelijä kuin koketti följetongisti Nietzsche. Georg oli pedofiili, alkoi shtuppia 12-vuotiasta tyttöä v. 1777. Ikävä kyllä Lolita kuoli (varmaan johkin sexitautiin) 5 vuotta myöhemmin. Jostain syystä Jori digas Jacob Böhmeä. Ällöttävä Max Ernst piti Joria verrattomana huromistina. Seuraavasta penseestä mä voisin ottaa opixeni: Le degré le plus haut jusqu´où puisse s´élever un esprit mediocre, mais pourvu d´expérience, c´est le talent de decouvrir les faiblesses des hommes qui valent mieux que lui. Tässä ei ollut mitään hahatettavaa, vaikka tikulla olis kaivanut.
ellauri145.html on line 117: Thomas De Quincey: On Murder Considered as one of the Fine ArtsThomas Penson De Quincey (/də ˈkwɪnsi/;[1] 15 August 1785 – 8 December 1859) was an English writer, essayist, and literary critic, best known for his Confessions of an English Opium-Eater (1821) Many scholars suggest that in publishing this work De Quincey inaugurated the tradition of addiction literature in the West. Mulla on toi kirja, mä luinkin sen, mutta se oli kyllä aika pitkästyttävä. Tämänkertainen ozikko tuo mieleen sen usein mietityttäneen havainnon että mixhän vitussa 50% tv-sarjoista on murhajuttuja. Eikai siinä muuta ole kun että KILL! on 1/3 apinan mieliharrastuxista. Dekkarit ja horrorit on musta lattapäisyyden selvimpiä ilmentymiä.
ellauri145.html on line 122: Tuoreen hajupihkan haju on erittäin voimakas ja epämiellyttävä, mutta kypsennyksen jälkeen maku tuo ruokaan miedon sipulimaisen/valkosipulimaisen maun. Useissa länsimaissa maustetta kutsutaankin pirunpaskaksi, jonka sievistelevät keittokirjailijat ovat sitten muuttaneet pirunpihkaksi tai hajupihkaksi. Koska sipuli ja valkosipuli on kielletty jainalaisilta, he käyttävät pirunpihkaa antamaan ruokaan samaa makua. Keskiajalla väitettiin, että pirunpihka auttaa keuhkoputkentulehdukseen ja lievittää hysterian oireita. Tässä on kyseessä eri aine kuin suomalaisessa kansanperinteessä tunnettu pirunpaska, jota käytettiin pirunviulun soittamisessa. Suomalainen pirunpaska oli tinktuurasta ja kumihartsista valmistettu seos.
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri145.html on line 201: Tämmöinen fiilis on ollut varmaan yhdellä jos toisella wannabee kirjailijanerolla, esim. juopolla Poella ja yhtä deekulla Baudelairella, lykantroopista puhumattakaan. Onnellisuuden peltiä ei niillä ollut raotettavaxi sen vertaa kuin Jönsyllä. Ranskixet dekadentit oli Poelle vähän kateellisia, kuin hullu Inka Andeilla nelikulmaisia munia ezivälle Roope Ankalle. Paul Valery sanoi eze on etrange eikä vaan bizarre. Mallarme sanoi eze on piru jalaxilla, traagillinen koketti. Apollinaire herkesi runollisexi:
ellauri145.html on line 249: Onko ranskalaiset huumormiehiä vai eivät? Onhan niillä hauskoja sarjakuvia (lukuunottamatta je suis Charlieta), mutta näissä kirjailijoissa on useita tavattoman puisevia. Ei se Ball-sackinkaan Contes drolatiques ollut kovin naurattava. Tsekkaa vaikka tämä Piha-Anteron juhatus:
ellauri145.html on line 397: Olikohan Salen kirjannimi otettu tosta sadekuninkaasta? Tod.näk.
ellauri145.html on line 400: Lewis Carroll: Lobster Quadrille. Lewis Carrollin main claim to fame Bretonin mustan huumorin kirjassa on ezen Hunting of The Snark (Jabberwockyn ´twas brillig and the slithe momes jatko-osa) ilmestyi samana vuonna kuin presubrealisti Lautremontin Pahanhajuiset laulut (joista enemmän alla). Tähän niteeseen on Antero jostain syystä ottanut Liisan Ihmemaassa Osterien laulun; outoa sikäli, että se on oikeasti melko hauska.
ellauri145.html on line 412: Joku Akun kirjoista oli myytävänä kirjamessuilla, mutta oli liian kallis. Aku oli vähän tyytymätön myyntiinsä, ja ilmaisi sen näin:
ellauri145.html on line 630: 6 Ransk. grand monden eli arvokkaan ”suuren maailman” tyylin Feuilletonistena eli lehtimiehenä tai lehtiin jatkokertomusta kirjoittavana kirjailijana.
ellauri145.html on line 634: 8 Kansainväliseen kuuluisuuteen nousseita rikollisia. Kutsumanimellä tunnettu ”Prado” teloitettiin 5. marraskuuta 1888 Pariisissa murhasta tuomittuna, kirjaileva oikeustieteen opiskelija Henri Chambige taas sai marraskuussa 1888 seitsemän vuoden vankeustuomion Algeriassa tekemästään murhasta. Suezin kanavan 1869 rakennuttanut ranskalaisdiplomaatti Ferdinand de Lesseps (1805–1894) joutui, kuten poikansa Charles (1840–1923), oikeuteen 1882 aloitetun ja surkeasti sujuneen Panaman kanavan urakkansa päätteeksi. Tapauksista raportoivat Figaron lisäksi Nietzschen lukemat piemontelaiset lehdet.
ellauri145.html on line 636: 9 Nietzschen lukema ranskalaiskirjailija Alphonse Daudet (1840–1897) ei kuulunut Ranskan akatemiaan – harvojen valittujen nelikymmenikköön (ransk.
ellauri145.html on line 684: Mutta oliko Lautreamont vain kirjallinen aeroliitti? Kyllä vain!
ellauri145.html on line 688: Joris-Karl Huysmans on Anteron seuraava potilas. Charles-Marie-Georges Huysmans (5. helmikuuta 1848 Pariisi, Ranska – 12. toukokuuta 1907 Pariisi, Ranska) oli pukinpartainen flaamilaissyntyinen ranskalainen kirjailija ja taidekriitikko, jonka ensimmäiset romaanit olivat naturalistisia. Hänestä tuli kuitenkin pian dekadentti. Hän oli myös arvostettua kirjallisuuspalkintoa jakavan Goncourt-akatemian ensimmäinen johtaja Huysmans oli ranskalaisen äidin ja alankomaalaisen isän ainoa poika. Hän aloitti 20-vuotiaana pitkän uran Ranskan sisäministeriössä. Useimmat romaaninsa hän kirjoitti virka-aikana työpaikalta varastamalleen kirjepaperille. Ranskalaisillahan ei ole töissä muuta kuin luppoaikaa, kuten selviää amerikkalaisten tekemässä ranskisklisheekokoelmassa nimelltä Emily in Paris. Se on mikäli mahdollista vielä kehnompi kuin Jorin romaanit. Huysmansin varhaisimmat teokset saivat vaikutteita naturalisteilta. Niihin kuuluvat muun muassa romaani Marthe, histoire d’une fille (1876) ja pienoisromaani Sac au dos (1880), joka perustui Huysmansin omiin kokemuksiin Saksan–Ranskan sodasta.
ellauri145.html on line 715: Toinen pieni harmin aihe on se, että johdannossa ja selityksissä ei tuoda esille des Esseintesin historiallista esikuvaa, kreivi Robert de Montesquiou-Fenzensacia (1855-1921), joka on toiminut esikuvana myös Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan paroni du Charlusille. Eli n:nnen kerran: des Esseintes on se sama homo dändi Montesquiou, joka Charlusina Proustin kirjassa bylsi liiveissä jotain palvelijaa porttikongissa pyllyvakoon, Proustin tirkistellessä hikisenä muna kädessä.
ellauri145.html on line 1225: Sofi Oxanen odottaa lasta Aku Louhimieheltä. Tack Aku för en otroligt FIN fittupplevelse! Laura Malmivaaran tyttäret antoivat tälle suoraa palautetta, kun äiti päkisti kirjan Vaiti – Laura päätti kuitenkin pysyä kovana, kun ex-puoliso joutui pyllyn silmään. Kolme vuotta sitten Laura Malmivaara pääsi onnekkaasti keskelle metoo-kohua. Toisella puolen seisoivat näyttelijäkollegat yhdessä rintamassa. Vazapuolella oli Lauran ex-puoliso ja lasten isä, eklottava Aku paskapökäle. – Oli rasittavaa mutta ihanaa olla siinä paineiden ja kameroiden ristitulessa.
ellauri146.html on line 124: Rudolf von Gottschall (1823–1909) oli saksalainen kirjailija, aikansa Saksan monipuolisimpia. Gottschall oli lyyrikko (Neue Gedichte), eepikko (Carlo Zeno, Maja), hän kirjoitti romaaneja (Im Banne des schwarzen Adlers) ja erityisesti näytelmiä: hänen merkittäviä murhenäytelmiään ovat Mazeppa, Der Nabob, Katharina Howard, König Karl XII, Herzog Bernhard von Weimar ja Amy Robsart. Hän kirjoitti myös komedioita, kuten Fix und Fox, Die Diplomaten, Der Spion von Rheinsberg. Mit einer Doktorarbeit über die römischen Strafen bei Ehebruch wurde er 1846 in Königsberg promoviert. De adulterii poenis iure romano constitutis. Gottschalls fortschrittliches Schaffen war zu seinen Lebzeiten geachtet, seine Dramen wurden gern gespielt. Seine Werke zeichneten sich vor allem durch unabhängige Urteilskraft, aber auch durch zeitbezogene Kritik aus, was mit dazu beigetragen hat, dass er nach seinem Tode schnell in Vergessenheit geriet. Lisäksi hän oli kirjallisuushistorioitsija ja esteetikko. Kirjallisuudentutkijana hän julkaisi teoksen Poetik. Vittuako se selitti tossa suorasanaisesti mitä Grabbe kertoo ize paljon hauskemmin? Taitaa olla kuivuri. Saima Harmaja on suomentanut Gottschallin runon "Ken nokkivi ikkunaa? Lupsa!", jonka on säveltänyt Kari Haapala.
ellauri146.html on line 272: Friedrich Gottlieb Klopstock (2. heinäkuuta 1724 Quedlinburg – 14. maaliskuuta 1803 Hampuri) oli saksalainen runoilija. Hänen oodinsa ja muinaisaiheiset näytelmänsä toimivat esikuvina saksalaiselle ja pohjoismaiselle kirjallisuudelle. Klopstockin pääteos oli mahtipontinen heksametrieepos Messias (1748–1773).
ellauri146.html on line 338: On Klopsun keximiä hahmoja. Sammaa ei löydy minun raamatustani. Joel ja Benoni nimet on kyllä hyvästä kirjasta. Rachel died in childbirth. As she was dying she named her son Ben-Oni [son of my grief], but his father Jakob called him Ben-Yamin [son of the right hand, viz. son of the southhand]. Genesis 35:18. Just call me Ben.
ellauri146.html on line 409: Alfred Victor de Vigny (27. maaliskuuta 1797 Loches, Touraine, Ranska – 17. syyskuuta 1863 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen sotilaskirjailija.
ellauri146.html on line 410: Napoleonin voitot ja suvun perinteet saivat Vignyn lähtemään sotilasuralle. Napoleonin tappiot saivat Vignyn keskittymään kirjallisuuteen.
ellauri146.html on line 418: Vignyn julkaisut jäivät hänen viimeisten 29 vuotensa aikana vähäisiksi. Uran alkuaikojen ystävät, Victor Hugo ja Sainte-Beuve, hylkäsivät hänet. Sainte-Beuve kirjoitti, että hän on kaunis enkeli, joka on juonut etikkaa. Ranskan akatemiaan Vigny valittiin vasta 1846, ja liittymispuhe jäi hänen viimeiseksi julkiseksi toimekseen. Viimeiset 25 vuottaan hän asui yksin maatilallaan. Vapaaehtoiseen eristäytymiseen saattoi vaikuttaa suhde taiteilija Marie Dorvaliin, johon hän oli tutustunut Chattertonin harjoituksissa. Dorvalilla oli näytelmässä "Kittyn" rooli. Heidän suhteensa päättyi pian, ja sydänsuru sai Vignyn kirjoittamaan runon La colère de Samson. Viimeisiä vuosi varjosti myös sairastuminen syöpään. Vasta hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi hänen mestariteoksensa Les destinées (1864) ja hänen 40 vuotta pitämänsä päiväkirja, josta hänen ystävänsä ja testamentin toimeenpanija Louis Ratisbonne julkaisi katkelmia nimellä Journal d’un poète, jotka antoivat runoilijasta uudenlaisen kuvan.
ellauri146.html on line 629: Tämmöinen fiilis on ollut varmaan yhdellä jos toisella wannabee kirjailijanerolla, esim. juopolla Poella ja yhtä deekulla lykantroopilla. Onnellisuuden peltiä ei niillä ollut raottaa sen vertaa kuin Jöns Carlsonilla. Ranskixet dekadentit oli Poelle vähän kateellisia, kuin hullu Inka Andeilla nelikulmaisia munia ezivälle Roope Ankalle. Paul Valery sanoi eze on etrange eikä vaan bizarre. Mallarme sanoi eze on piru jalaxilla, traagillinen koketti. Apollinaire herkesi runollisexi:
ellauri146.html on line 738: Cloud and the roadside bushes brimming with whistling pilvessä ja tienreunan puskat kirjavanaan
ellauri146.html on line 830: Hänen merkittävin panoksensa vallankumoukseen oli (väkimäärään verraten) kaikkien aikojen myydyimmän amerikkalaisen kirjan julkaiseminen eli pamfletin nimeltä Common Sense (1776). Pamfletissa vaaditiin Pohjois-Amerikan siirtokuntien irtaantumista Iso-Britanniasta. Paine on myös tunnettu deismin edustaja.
ellauri146.html on line 870: Sakarjan kirjan kirjoitti prof. Sakarja Jehovan haamukirjoittajana. Hänen nimensä tarkoittaa "Jahve on muistanut". Hänen todellinen henkilöllisyytensä on ainoastaan yksi kirjaan liittyvistä kysymyksistä. Kirjan tarkoituksena ei ole olla niinkään historiallinen vaan teologinen ja pastoraalinen (paimentava). Nykyäänkin historialliset tosiasiat saattavat joskus sulautua yhteen antamaan tilaa varsinaiselle viestille ja kokonaiskuvalle. Tämä pätee myös uskonnollisiin perinteisiin.
ellauri146.html on line 872: Kirjan ensimmäisen jakeen mukaan se on kirjoitettu kuningas "Dareioksen toisena hallitusvuotena, sen kahdeksantena kuukautena". Näin se olisi kirjoitettu täsmälleen samoihin aikoihin kuin Haggain kirja. Intresanttia.
ellauri146.html on line 874: Sakarjan kirjassa on neljätoista lukua. Kirja voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäiset kuusi lukua sisältävät kahdeksan näkyä, joiden välissä on saarnoja. Ensimmäinen niistä on silmäys taaksepäin ja kutsuu parannukseen. Kansan haluttomuus vastata Jumalan kutsuun lisää Jumalan tuomiota. Saarnoissa ja näyissä onnen poistaminen ja palauttaminen on kokonaan Jumalan käsissä. Kirja on rinnastettu Haggain kirjaan paitsi kirjoitusajankohdaltaan myös sisällöltään, sillä Haggain kirjassa Jumalan tuomio seuraa kansan vastahakoisuudesta uudelleenrakentaa Jerusalemin toista temppeliä.
ellauri146.html on line 876: Joidenkin tutkijoiden mukaan kirjan toinen ja kolmas osa sisältävät ennustuksia, jotka tulisi tulkita messiaanisina profetioina joko suoraan tai epäsuorasti. Muun muassa Johanneksen ilmestys lainaa Sakarjan kirjaa ja sen kuvastoa kuvatessaan viimeisiä päiviä.
ellauri146.html on line 878: Kirjan pääpaino on siinä, että Jumala on etätyössä mutta suunnittelee elävänsä uudelleen kansansa kanssa Jerusalemissa. Hän tulee pelastamaan heidät heidän vihollisiltaan ja puhdistamaan heidät pahasta. Luvut 7–8 käsittelevät sitä elämän laatua, jonka Jumala haluaisi antaa omalle kansalleen, ja nämä sanat sisältävät monia rohkaisevia lupauksia kansalle. Kirjan jakeet auttoivat evankeliumeiden kirjoittajia ymmärtämään Jeesuksen kärsimyksiä, kuolemaa ja ylösnousemusta. Siksi he lainasivat kirjaa kirjoittaessaan Jeesuksen viimeisistä päivistä.
ellauri146.html on line 880: Jotkut tutkijat katsovat, että kirjalla olisi yhden sijasta useampi kirjoittaja. Heidän mukaansa kirjan luvut 1–8 ovat ensimmäisen, "alkuperäisen" Sakarjan, joka oli Haggain aikalainen, kirjoittamia. Hänen oppilaansa keräsivät hänen profetiansa ja kirjoituksensa, ja ne välittyivät edelleen myöhemmille oppilaille. Nämä olisivat sitten kirjoittaneet kirjan luvut 9–14. Näin kirjalla olisi pitkä alkuperäisen Sakariaan "inspiroima" perintö.
ellauri147.html on line 43: Finni 1näyttää hyypiöltä paizi kannessa myös lupseerinvetimissä Ale Tyynni-Haapion kirjassa Olen typerä kana. Pitiköhän Finni Nietzschestä? Nimeä ei löydy henkilöhakemistosta. Jumal'avita. No se pelästyi AKS:n fasismia ja peräytyi pikapikaa maalaisliittolaisexi.
ellauri147.html on line 59: Veltto Virtasenkirjan "Itsetuntoon" indeksistä ilmenee hänen tärkeimmät esikuvansa. Jung mainitaan 11 kertaa, Freud 7 kertaa, Nietzsche viisi ja Väinämöinen myös viisi kertaa. Kolme mainintaa saavat Buddha, Martti Hyypiö, Aleksis Kivi, Lemminkäinen, Jeesus, Reich ja Zen. Marxia ei mainita eikä Engelsiä.
ellauri147.html on line 61: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Kaaviopää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Ei siis tullutkaan sen nenäfinnistä. Tai niin se väittää.
ellauri147.html on line 65: Haapion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Ale Tyynnin kanssa Haapio avioitui 1960. Haapioiden tytär Elina Haapio-Mannila on sosiologian lopppuunpalanut professori. Toinen tytär Katarina Eskola on kulttuurintutkija. Ne ovat hurmion tyttäriä. Se kirja oli vitun kauan mulla lainassa mutten jaxanut lukea. Martti Haapion veli oli vielä fasistisempi pappi ja runoilija Jaakko Haapio.
ellauri147.html on line 197: Gabriel on snobi Carcassuxen väitöskirjan mielessä, ja Tomi dandy. No oman siviilisäätynsä säännöillä molemmat on oikeassa. Snobi on nousukas ja/tai hienostelija. Tomista kokki snobbailee kun ei ota tazkoja eikä kääri ize sätkiään, Gabista Tomi snobbailee kun on olevinaan jotain hienompaa kuin maalaiskokki. Gabi on moukka kiipijä joka luulee olevansa yhtä hyvä, Tomppa on nirppanokka hienostelija joka luulee olevansa parempi. Kumpikin taitaa olla väärässä.
ellauri147.html on line 580: Ei myöskään rappeutumis-teoreettisia diagnooseja, jotka ajattelevat voivansa lukea häpeän menetyksen, superemiirin liukenemisen tai jopa aluxen (subjektin) katoamisen. En halua yhtyä pahamaineiseen halveksuntaan tätä kohtaan, koska sitä johtavat kirjailijat, jotka haluavat nähdä itsensä yleisön parrasvaloissa ja taistella huomiosta, toisin sanoen osallistua mediapeliin tarkoituksella, jota he samalla diagnosoivat niin vastenmieliseksi. Julkisessa tunnustuksessa, ei hiljaisessa huoneessa, heidän identiteettinsä intellektuelleina osoittautuu – loppujen lopuksi hekin haluavat tulla nähdyiksi, kuulluiksi, huomatuksi ja lopulta tunnustetuiksi. Tätä varten niiden on löydettävä markkinat, jotka ostavat tuotteitaan ja osallistuvat mediakilpailuun, halusivatpa he sitä tai eivät.
ellauri147.html on line 628: Teorian historiassa karkea analyysi voi erottaa kolme narsismiteorian perinteen riviä, jotka dokumentoivat metapsykologisen sekaannuksen. Ensimmäinen koskee kiistaa sielun elämän alkuperästä, joka on kytenyt 30-luvulta lähtien: ensisijainen narsismi vaiko kohdesuhde on kiistanalainen kysymys täällä. Toisella rivillä voidaan ottaa huomioon yritykset kaapata narsismin käsite viettiteorian avulla. – Toisaalta kolmas perinnelinja muodostuu kaikista niistä lähestymistavoista, jotka yhdistävät narsismin libidon ulkopuoliseen itsetuntoon (onko sitä?) ja ymmärtävät sen eräänlaisena henkisen sääntelyn periaatteena. Siitä lähtevä rönsyilevä kirjallisuus on pirstaloitunut (ja suoraan sanoen aivan hanurista).
ellauri147.html on line 735: Kysykäämme "mielenterveyden häiriöiden diagnostisesta ja tilastollisesta käsikirjasta)"(12), jolla pyritään määrittämään "narsistinen häiriö" nosologiseksi yksiköksi kuvailevien kriteerien perusteella. DSM III:n viisi kriteeriä...
ellauri147.html on line 786: DSM:n uudessa versiossa IV(14) DSM-III-R:n ensimmäinen kriteeri, erityinen herkkyys kritiikille, korvataan toisella kriteerillä, jossa korostetaan ylimielisyyttä ja ylimielisyyttä käyttäytymisessä ja asenteessa. Salman Akhtar (1996)(15) Kernbergin julkaisemassa oppikirjassa, jota onneksi nyt tarkistetaan, laajentaa nämä DSM-oireluettelot profiiliksi "Synteesiyrityksessään" ja erottaa kuusi aluetta, joilla narsistisen persoonallisuuden ominaisuudet paljastuvat:
ellauri147.html on line 809: Jopa tämä pieni ote osoittaa, että psykoanalyyttisen luokan sisällyttäminen mielenterveyden häiriöiden kuvaavaan käsikirjaan ei ilmeisesti voi korvata tämän luokan selvennystä. Ongelmana on, että näillä vaa´oilla - differentiaalipsykologian tai elinlääketieteen mallin mukaisesti - teeskenneltiin, että narsistinen häiriö on henkilön ominaisuus, yksilölle niin sanotusti kuuluvien ominaisuuksien oireyhtymä. Mutta kun narsismi välittyy itsensä ja esineensä välillä, se on suhdeluokka ja narsistinen häiriö on jotain, joka ilmenee vuorovaikutuksessa ja sen hiljaisissa, tajuttomissa maailmoissa.
ellauri150.html on line 43: Tässä numerossa on haja-ajatuxia erilaisista lurjuxista sekä rupikonnista, joita tulee eteen klikkiuutisissa (kiitos Seija!) sekä vanhemmassa kirjallisuudessa. Syitä on sekä sysissä että sepissä, se on näiden sepitteiden sanoma. Pata soimaa tässä kattilaa. Pienilläkin padoilla on korvat, ja Esko Valtalinjalla lautasantennit.
ellauri150.html on line 68: SUURIN kohu nousi avaruustähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaojan kahdesti jaksossa lausumasta n-sanasta. Luonnontieteilijän koulutuxella Valtaoja yritti selittää, että neekeri-sanan merkitys riippuu kontekstista eikä neekeristä, ja antoi siitä kaksi esimerkkiä, toisen Peppi Pitkätossu -kirjasta ja toisen kansanedustajan puheista.
ellauri150.html on line 119: Kun puhutaan ihonväristä, ei kyse ole pelkästä ihon sävystä kirjaimellisesti, vaan kaikista ulkoisista piirteistä, jotka käsitetään valkoisesta normista poikkeavaksi.
ellauri150.html on line 130: Kun puhutaan ihonväristä, ei kyse ole pelkästä ihon sävystä kirjaimellisesti, vaan kaikista ulkoisista piirteistä, jotka käsitetään valkoisesta normista poikkeavaksi.
ellauri150.html on line 179: Marja Sannikka oli löytänyt oikeat keskustelijat ohjelmaansa, jonka teemana oli ”voiko hyvien asioiden ajaminen lisätä pahaa?”. Toimittaja Renaz Ebrahimi ja avaruustähtitieteen professori emeritus Esko Valtaoja ottivat yhteen, kirjaimellisesti.
ellauri150.html on line 183: Valtaoja luettelikin hyvän tekemistään, kuten kävi Tampereella nenäpäivillä ja liittyi prosenttiliikkeeseen. Hän esiintyi kuin fariseukset ja kirjanoppineet, joista Uusi testamentti kertoo. He antoivat mintut ja tillit ja lahjoittivat temppelille torvensoittajan kulkiessa heidän edellään.
ellauri150.html on line 229: – Eikä sukupuolinen tasa-arvo edisty sillä, että heterot eivät enää saa näytellä homoja elokuvissa, tai että aina muistetaan käyttää vain ja yksinomaan poliittisesti täysin korrektia nimitystä – tällä haavaa LGBTQ+, kohta ehkä vieläkin monikirjaimisempi. Kyllä nimitys lepakko-homo-kaxineuvoinen-transu-vinokas on paljon lyhyempi ja selvempi. Ja suomalaisempi. Vielä lyhempi on "epänormaali".
ellauri150.html on line 236: Nyt istun kirjoittelemassa seuraavaa omaa kirjaani.
ellauri150.html on line 259: Sori noi oli vääriä Colette Stevensejä. Tässä aito näyte kirjasta La Foire sur la place:
ellauri150.html on line 360: Uusista todisteista vuoti tietoja lehdistölle. Lisäksi epäilys toisesta syyllisestä kasvoi armeijassa ja hallituksessa. Picquart pelkäsi armeijan estävän hänen tutkimuksensa, ja hän valtuutti asianajajansa toimittamaan hänen keräämänsä todisteet hallitukselle. Asianajaja kertoi eräälle parlamentin jäsenelle, että sotasalaisuuksia kaupitellut lista oli todistettavasti Esterházyn kirjoittama. Parlamentin jäsen otti puolestaan yhteyttä Dreyfusin veljeen Mathieuhön. Mathieu syytti Esterházyä maanpetoksesta ja toimitti laatimansa kirjeen 15. marraskuuta 1897 sotaministerille ja johtavalle pariisilaiselle sanomalehdelle. Esterházyn vaatimuksesta koottu sotaoikeus vapautti kuitenkin hänet syytteistä nopean oikeudenkäynnin jälkeen. Tämän johdosta kirjailija Émile Zola julkaisi 13. tammikuuta 1898 L'Aurore-lehden etusivulla presidentti Félix Faurelle osoitetun kirjeen J’accuse (suom. ”minä syytän”). Zola syytti kirjeessään seitsemää korkea-arvoista upseeria ja kolmea käsialantutkijaa todisteiden keksimisestä Dreyfusia vastaan ja totuuden peittelystä.
ellauri150.html on line 380: Hmm. Duckduckgo. Klik. Ei vittu ei tää kokki Ilkka Lehtola voi millään olla Ilta-Pulun sika-Lehtola? Ei, ehdin unohtaa jo etunimen, tää sika-Lehtola on Jyrki. Jyrki Jyrki, älä tyrki. Ilta-Pulun Jyrki Lehtola on monta numeroa limaisempi, setämäisempi ja kusipäisempi kuin toi kokkirepukka. Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja. Kirjoittaja on aivan käsittämätön perse. Riittää kazoa vaan sen kolumnien ozikoita, niin näkee millaisen niljakkeen kanssa ollaan tekemisissä. Vittu tälläset häiskät pitäis viedä saunan taaxe oikein kiireellisyysjärjestyxessä. Eikä sen läpyskäkään kelpaa edes perseen pyyhintään, on se sevverran virulentti liuhake.
ellauri150.html on line 426: Edmond Eugène Alexis Rostand (1. huhtikuuta 1868 Marseille – 2. joulukuuta 1918 Pariisi) oli ranskalainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Silläkin oli pitkät wiixet niin kuin lähes kaikilla fin de siecle tyypeillä (paizi Baudelairella, joka olikin vähän varhaisempaa ikäpolvea). Se kirjotti myös L'homme que j'ai tué, josta tehdystä filmistä Franz me tykättiin, Kristina ei.
ellauri150.html on line 432: Savinien de Cyrano de Bergerac (6. maaliskuuta 1619 Pariisi – 28. heinäkuuta 1655 Sannois) oli kolmikymmenvuotisen sodan veteraani ja monipuolinen kirjailija, jonka elämä ja kirjallisuus innoittivat Edmond Rostandia kirjoittamaan näytelmänsä Cyrano de Bergerac: Comedie héroïque en cinq actes.
ellauri150.html on line 442: John Anthony Burgess Wilson (25. helmikuuta 1917 Manchester - 22. marraskuuta 1993 Lontoo), kirjailijanimi Joseph Kell, oli englantilainen kirjailija, kriitikko, säveltäjä, esseisti ja toimittaja. Hän kirjoitti urallaan yli 50 teosta. Boris Johnsonin näköinen takkutukka. Burgessin kuuluisin teos on vuonna 1962 ilmestynyt romaani Kellopeliappelsiini (A Clockwork Orange), joka tunnetaan myös Stanley Kubrickin ohjaamana vuoden 1971 samannimisenä elokuvana. Hesburgessin elämäkerta on hurjaa luettavaa. Se oli vääpeli evp vastoin tahtoaan, alempaa keskiluokkaa. Heilui kolonialistina vähän kaikkialla, maalla merellä ja ilmassa. Appelisiinikellon koneisto sai vaikutteita Hesburgerin sota-ajan heilan kommunistisesta vakaumuxesta. Vitun Kubrick leikkas pois vikan luvun kirjasta. Se leffa oli muutenkin aivan paska.
ellauri150.html on line 444: Suurimman inspiraationsa teos oli tosin saanut alun perin tapauksesta toisen maailmansodan aikana, jossa Yhdysvaltain armeijan sotilaskarkurit pahoinpitelivät ja raiskasivat Hesburgerin vaimon Lynnen ja aiheuttivat keskenmenon. Lynnestä tuli pulzari. Kun se kuoli, Hesburgerillä oli jo toinen hoito valmiina. Kirja oli kirjoitettu eräänlaisena vapaan tahdon ja moraalin tutkimuksena, jossa nuori antisankari Alex, joka vangitaan lyhyeksi jääneen väkivallan ja sekasorron uran jälkeen, käy läpi vastenmielisyyden terapian hillitäkseen väkivaltaisia taipumuksiaan, mikä johtaa lopulta siihen, että hänestä tulee puolustuskyvytön muita ihmisiä vastaan ja hän ei pysty nauttimaan lempimusiikistaan, joka väkivallan lisäksi oli ollut hänelle kovaa nautintoa. Hesburger sai ketjureaktion Debussyn Faunin iltapäivästä. Sehän on se Mallarmén runo jonka alkupään mä suomensin. Se halus pianistixi muttei piässyt. Tietokirjassa Flame into Being (1985) Burgess kuvaili Kellopeliappelsiini -kirjaa hänen "jeu d'espritiksi (“pelin henki" ??? paskanmarjat typeryxet, pikemminkin Gedankenspiel, ajatusleikki), joka toteutettiin kolmessa viikossa, ja joka tuli tunnetuksi lähdemateriaalina elokuvalle, joka näytti ylistävän seksiä ja väkivaltaa," viitaten Stanley Kubrickin vuonna 1971 ohjaamaan samannimiseen elokuvasovitukseen. Hän lisäsi:
ellauri150.html on line 446: »Elokuva aiheutti kirjan lukijoiden käsityksen ymmärtää väärin, mistä tarinassa oli lopulta kyse, ja tämä väärinkäsitys vainoaa minua aina kuolemaan asti."
ellauri150.html on line 453: Mun mielessä menee Ben Hur ja Quo Vadis jotenkin sekaisin. Olikohan ne molemmat Sulka-sarjan poikakirjoja niinkuin se Länsi-Rooman tuho kirja, jossa oli ostro- ja visigootteja? Jonka nimeä ei löydy. Kapteeni Kapu haukkui jotain konnia ostro- tai visigooteixi.
ellauri151.html on line 40: Pastori ojentaa kovakantista taskukirjaa sokealle hoidolle tunnusteltavaxi ellauri151.html on line 88: What the fuck. All the trouble and here is the thanx. Eikö hyvä pastori pääse pukille? Huono tarina. Paskakirja. Pastorin teltta lyyhähtää, poika ruoskii sillä aikaa alas omaansa jossain munkkikammiossa. Huomaa että paha pastori oli protestantti.
ellauri151.html on line 209: 12. maalisk., S. 92, Juran juurella, kansikuvan esittämässä paikassa, vaikka vähälumisemmassa, pastori vihdoin näyttää Kertulle mitä sillä on viitan sisällä, dans toute sa gloire, juhlakunnossa. Kertun virsikirja on sopivasti levällään. Eikun laulamaan.
ellauri151.html on line 352: "Olen alkoholistikynäilijä perseestä ja kynäilen muistakin vaikeista olosuhteista, ja luulin, että onttouteni liittyy siihen. Kaikki avautui eri tavalla, kun tajusin olevani B-kastin kirjailijan lisäxi erityisherkkä käsiase, puoliautomaattinen vesipistooli", kirjailija Anja Snellman kertoo. "Saskan viiden piston jälkeen saatoin laueta omin käsin jopa kuudesti."
ellauri151.html on line 458: Mitä tää kaikki oikein meriteeraa? Mihin kirjailija on oikein tässä pyrkinyt? What's the meaning of all this?
ellauri151.html on line 726: Tässä suomennos Patun saarnan alkutextistä johon pastori viittaa Androidin kirjan 2. vihkossa. Patulla on vinha kohta siellä: Laki on välttämätön, ei kukaan maxa hyvälle poliisille ellei ole pahaa poliisia pelotteena. Jeesuskin ymmärsi tämän verran, ja sanoi ettei sunkaan kaikki pääse kamelin perssilmästä. Patun viesti oli vielä ovelampi: osallistu arpajaisiimme, olet kenties jo voittanut!
ellauri151.html on line 735: 7:6 mutta nyt me olemme irti luonnonlaista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa lain hengen uudessa odotustilassa emmekä sen kirjaimen vanhassa asemahallissa.
ellauri151.html on line 1038: Pidän urotekona, että vuonna 2013 luin Antony Bevorin kirjan Toinen maailmansota. Siinä on kaiken kaikkiaan 960 sivua. En tiennyt II maailmansodasta paljonkaan, koska hissantunneilla ei edes päästy siihen. Luulin, että kirjassa olisi enemmän poliittista historiaa, mutta ei: Kuvataan eri taistelut yksityiskohtaisesti. En edes tajua niistä mitään; jotkut kukkulalla, jotkut joella, siellä & täällä. Sotahistorian kirjoittajat tietysti tekevät työtään, mutta yllättävää kyllä, mun tuttavapiirissä on kaksikin ihmistä, jotka ovat kiinnostuneita just taisteluista ja niiden kulusta. Siis Suomen taisteluista. Näistä yksityiskohdista, että minkä puskan takana kukakin. En tiedä heidän kiinnostuksensa syytä. Itselle kuulostaa siltä kuin olisi tietokonepeli paperilla. Vaikka just se, minkä Calle sanoi, on oleellista. Kamalaa, kuolleita ihmisiä, kummaltakin puolelta.
ellauri151.html on line 1059: Vuoden 1985 versio oli sekin aikansa lapsi, jossa vaikutuksen tekivät naturalismi ja etenkin moderni kameratyö. Rauni Mollbergin versio on silti vielä kirjallisen oloinen, verkkainen. Kolmannen elokuvan keinoihin kuuluvat visuaalisuus, tehosteet ja toiminnallisuus.
ellauri151.html on line 1093: Ettei tulis käsitystä että olen perusnegatiivinen, laitan tähän lyhkäsen listan HYVIÄ kirjoja/kirjailijoita. Ei missään paremmuusjärjestyxessä, sellaista ei olekaan.
ellauri151.html on line 1125: André Gides Den trånga porten (La porte étroite, 1909) löytyi Pasilan repsahtaneen varastokirjaston vaihtohyllystä. Den handlar om kärleken mellan Jérôme och Alissa, kusiner som har älskat varandra sedan barndomen. De är båda två starkt religiösa och delar föreställningen om att deras kärlek fullkomnas i att de delar samma hängivenhet för Gud. Ingenting att göra med att tränga penisen genom den trånga porten mellan skinkorna. Genom att älska Guda högst av allt kan de mötas på ett högre plan än i underbyxorna. Kaikki tällänen skizoilu peräreijistä on mennyt totaalisesi pois muodista kiitos toimivan naisten profylaxian ja abortin laillistamisen. Kenties se palaa nyt kun silverbäkit huolestuvat tykinruuan riittävyydestä.
ellauri152.html on line 54: Theokritos (m.kreik. Θεόκριτος, s. noin 305 eaa.) oli antiikin kreikkalainen runoilija, joka oli kotoisin Syrakusasta. Hän oli kreikkalaisen karjapaimenrunouden perustaja ja myynti1edustaja. Joidenkin tietojen mukaan Theokritos oli Simikhoksen poika ja hänen oikea nimensä olisi ollut Moskhos. Toisten tietojen mukaan hänen isänsä olisi kuitenkin ollut Praksagoras ja äitinsä Filina. Theokritos kirjoitti 30 idyllirunoa. Niistä itse asiassa vain kahdeksan on cowboyidyllejä, vaikka Theokritos tunnetaan juuri paimenrunoudestaan. Muut runot käsittelevät muita aiheita. Yleinen aihe on poikarakkaus, ja muodoltaan runoissa on esimerkiksi dialogeja, eräänlaisia minieepoksia (epyllia) sekä ylistysrunoja hallizijoille (enkomia). Theokritokselle itselleen idylli tarkoitti pientä kuvaelmaa, epylli pientä eepoxia ja ekloge pientä otosta eli samplea. Theokritoksen runot on kirjoitettu doorilaisen murteen piirteitä sisältävällä taidekielellä. Koineeta jossa eet väännetään aax. Savveettee murrettee. Osaa runoista pidetään epäperäisinä. Paimenrunojen lisäksi Theokritoksen nimissä on säilynyt 24 epigrammia, joista 22 sisältyy Kreikkalaiseen antologiaan. Monia epigrammeista pidetään epäperäisinä. Merkittävin Theokritoksen seuraaja paimenrunoilijana on roomalainen Vergilius, joka teki paimenrunoudesta oman erillisen kirjallisuudenlajin ja lujitti Theokritoksen asemaa tämän runouden lajin piirimyyjänä.
ellauri152.html on line 66: Missä määrin Theokritoxen homoepyllit on ize koettua, ei ole ratkaistavissa. Niit on 2 kirjan lopussa ja molemmissa kertoja on harmaantunut setä, joka uikuttaa jonkun nuoren juipin perään: Minusta sinä olet ylimielinen ja röyhkeä. Izeään se neuvoo: Tule järkiisi äläkä toimi kuin nuori, kun et kerran ole sitä. Vanhuus tulee ja tekee meidät ryppyisexi nopeammin kuin ehdit sylkästä. Mutta Afroditen käsissä olen kuin hento lehti tuulessa. Sisään vaan vaikkei seisokkaan.
ellauri152.html on line 265: Corydon mainitaan Edmund Dispenserin The Faerie Queenissä paimenena kirjassa VI, Canto X. Siihen asti mä en koskaan päässy. Se on siinä pelkuri joka ei tule jelppimään pastorin elliä kun sitä jahtaa tiikeri.
ellauri152.html on line 339: (HUOH.) Mikähän tässäkin on poinzina? Työmiesten haukotuttavaa jaaritusta. Mitä kirjailija on tarkoittanut tällä? Ei sunkaan...Auttoiko urheilijapoika tikun pois toisen housuista? Niinkun siinä leijonan tassusadussa? Kiitollinen leijona tuli pojan syliin nuolaisten sen jalkoväliä.
ellauri152.html on line 425: Se on hyvä kone, se on ahkerassa käytössä Rauhixessa vieläkin. Sen kexijä oli nimeltään Isaac Singer, New Yorkin juutalainen, jonka parta oli erittäinkin röyheä. Six varmaan Isaac Bashevis Singerin piti pitää nimessään tota Bashevitshia (Basheban poika, Iiskon äidin nimi oli Basheba), koska se oli ize vanhempana sileä kuin muna. Singer on hauska kirjailija, jossa juutalaisuuden monet viehättävät puolet pääsevät kukkaansa, vaikka vanhana Amerikassa sen ohimokiharoista ei enää ollut muistoakaan jälellä. Se näytti lähinnä Yodan ja ammoniitin risteytyxeltä. Ompelukoneen kexijän middle name oli Merritt. Jo ennen ompelukoneen keximistä se tikkasi ahkerasti upstate New Yorkissa, siittäen ainakin tusinan ja puoli lehtolasta. Se kuoli miljonäärinä Torquayn kaupungissa briteissä.
ellauri152.html on line 453: Hasidijuutalaiset näkevät lopun ajat vähän eri valossa. Ensin kuultaisiin puhallettavan oinaan sarveen. Siihen puhaltaisi profeetta Elia ja se julistaisi kaikkeen maailmaan uutista: "Vapahdus on tullut maailmalle! Pelastus on koittanut maailmalle!" Kaikki pahantekijät ja Israelin vihalliset tuhoutuisivat ja jäljelle jäisivät vain hyvät kristityt joiden etuoikeutena olisi nyt palvella juutalaisia. Talmudin mukaan Israelin valtakunta ulottuisi kaikkien kansojen ylitse. Jerusalemiin laskeutuisi taivaista tulinen temppeli. Kohanimit eli pappisluokka (me olimme mohanimeja) suoritaisi uhreja, ehkä tuliuhreja, sillä jo silloin minusta tuntui, että härkien, lampaiden ja turturikyyhkyjen teurastaminen ei johtaisi vapahdukseen. Aabraham, Iisak, Jaakob ja heidän heimonsa, Mooses, kuningas Daavid, kaikki profeetat, viisaat, geonimit ja pyhimykset kokisivat ylösnousemuksen ja samalla kaikki muut juutalaiset kuolleet. Isäni oli julkaissut kirjan jossa sukupuumme johdettiin Shabatai Cohenista, rabbi Noshe Isserlisistä, Rašista aina kuningas Daavidiin. Veljeni Moshe ja minä astuisimme palatsiin jossa kuningas David istuisi kruunu päässään kultaisella valtaistuimella "Isoisä!..." sanoisimme hänelle.
ellauri152.html on line 457: Vanhemmiltani sain todistukseksi vain pyhät kirjat joiden mukaan näin oli. Mutta kirjat olivat vain paperia ja mustetta ja ihmiset olivat ne kirjoittaneet. Tiesin jo että myös kristityillä oli kirjoja joihin oli kirjoitettu että juutalaiset olivat syntinen rotu ja ettá tuomiopäivänä he joutuisivat ikuiseen kadotukseen koska olivat hylänneet Jeesuksen. Tiesin myös kerettiläisistä kirjoista jotka kielsivät sekä Mooseksen että Jeesuksen. Veljeni Joshua joka oli yksitoista vuotta vanhempi kuin minä (kaksi tyttoä meidän välistämme oli kuollut tulirokkoon) puhui usein tästä äitini kanssa. Näissä kirjoissa väitettiin että maailma oli miljoonia vuosia vanha, satoja miljoonia (oik. miljardeja). Ihmiset eivät polveutunect Aadamista vaan apinoista. Jumala ei ollut luonut maailmaa kuudessa päivässā vaan maa oli repeytynyt irti auringosta ja sen jäähdyttyä miljoonia vuosia sen pinnalle oli kehittynyt elollisia olentoja. Muinaisolentojen jälkiä löydettiin kivistä ja meripihkasta. Neljäkymmentä ja viisikymmentä miljoonaa vuotta sitten eläneiden eläinten luita ja sarvia löydettiin. Mooses ei ollut erottanut Punaista merta, Joosua ei ollut pysäyttänyt aurinkoa Gibeonissa eikä Messiasta tulisi koskaan. Veljeni ei puhunut Jumalan ihmeistä vaan luonnon ihmeistä. Miten mahtava ja suurenmoinen luonto oli! Tähdet joiden valo tavoitti meidat miljoonien vuosien kuluttua. Kaikki mikä oli olemassa: ihmiset, koirat, siat, luteet, meri, joet, vuoret, kuu olivat osa tátä luontoa.
ellauri152.html on line 472: "Mitä totuutta? Tietääkö kukaan mikä totuus on? Joka uskonnolla on omat profeettansa ja pyhät kirjansa. Oletko sinä kuullut buddhalaisuudesta? Buddha oli aivan samanlainen kuin Mooses ja hänkin teki ihmeitä."
ellauri152.html on line 490: "Hiljaa! Sinä luet idioottimaisia kirjoja ja toistelet sitä kaikkea! Kuningas Daavid on elävä ikuisesti eivätkä nuo roskakirjat ole edes sen paperin arvoisia jolle ne on painettu. Ketkä niitä kirjoittavat? Tyhjäntoimittajat."
ellauri152.html on line 565: Esterin kirjan meikkauskohta 2.12 oli Kinnus-Aarnen mielestä hauskaa huumoria.
ellauri152.html on line 571: Ahasverus (tai Ahasveros) on Vanhassa testamentissa Persian kuninkaasta käytetty nimi, joka liitetään yleisesti Kserkses I:een (486-465 eaa.). Ahasveruksen sanotaan hallinneen "Intiasta Etiopiaan saakka 127 maakuntaa". Kreikankielinen apokryfinen Esterin kirja kuitenkin tarkoittaa Ahasveruksella kuningas Artakserkses II:ta (436-358 eaa.). Tää on eri Ahasverus kuin se Suen vaeltava juutalainen:
ellauri152.html on line 716: Singerin isä pimittää nälkäiseltä perheeltään 30mk kirjansa etumaxuxi. Se kieltää Iisakkia kertomasta äidille koska tämä rähisisi.
ellauri152.html on line 717: Isä käyttäytyi kuin kuka tahansa kirjailija. Hän halusi tulla julkaistuxi.
ellauri152.html on line 719: Voi vittu mikä ääliö. Ladelmat jäivät kirjapainoon rahan puutteessa. Perhe näki nälkää.
ellauri152.html on line 721: Tästä on pääteltävissä, että Reb Lauri ei ole kuka tahansa kirjailija.
ellauri153.html on line 39: Se on persialaisen kirjallisuuden yksi merkkiteoksista, kertoo Wikipedia.
ellauri153.html on line 292: Isän vastauxesta alkoi meemi, joka tunnetaan nimellä "pitkä unikon oireyhtymä" eli "Jantelagen", jossa epätavallisia ansioita omaavia henkilöitä vastaan asiattomasti hyökätään tai paheksutaan saavutustensa vuoksi. Se saa nimensä Livyn jaksosta, jossa Tarquinin sanotaan ohjeistaneen poikaansa Sextusta heikentämään Gabi Sandun kaupunkia tuhoamalla sen johtavat miehet. Herodotuksesta, jonka historiassa on samanlainen tarina, jossa on mukana vehnän korvat unikon sijasta, on ehkä lainattu aihe, jossa käytetään tahatonta sanansaattajaa tällaisen viestin toimittamiseen metaforan kautta, jossa päät katkaistaan korkeimpien unikkojen leikkaamisesta. Kierkegaardin pelossa ja vapinassa on kohta Livyn versiosta tarinasta. Fear and termbling on vitun suosittua Raamatussa, sitä löytyy sieltä kokonaista 19 sivua. Fear and loathing in Las Vegas raportoi E.Saarisen ihannoima gonzo-kirjailija. Nää on vahvoja meemejä.
ellauri153.html on line 296: Erään tarinan mukaan Cumaean Sibyl lähestyi Tarquinia, joka tarjosi hänelle yhdeksän profetiakirjaa kohtuuttomaan hintaan. Tarquin kieltäytyi äkillisesti, ja sibyl jatkoi kolmen polttamista yhdeksästä. Sitten hän tarjosi hänelle jäljellä olevia kirjoja, mutta samaan hintaan. Hän epäröi, mutta kieltäytyi taas. Sitten sibyl poltti vielä kolme kirjaa ennen kuin tarjosi hänelle kolme jäljellä olevaa kirjaa alkuperäiseen hintaan. Viimeinkin Tarquin hyväksyi, tällä tavalla Sibylline-kirjojen hankkimisen. Tää on tosi amerikkalainen tarina, ei ihme että jenkit ovat republikaaneja.
ellauri153.html on line 313: Isaac Bashevis Singer tunnustautuu Nuori mies-kirjan takakannessa mystikoxi, joka ezi vastausta polttavimpaan kysymyxeen: mixi ihmiset ja eläimet kärsivät, kivet ei. Hölmö, mixi ei. Ilman kärsimystä ne takuulla kuolisivat vielä nopeammin. Sittenhän ei enää tarvi kärsiä, paizi mystikoiden, jotka todennäköisesti joutuvat palamaan ize keximänsä helkkarin tulipesässä. Sitä odotellessa.
ellauri153.html on line 349:
If the situation is (question Job, disaster, question God, Answer), Job moves. He can either play (Recognize God without PSR Principle of Sufficient Reason, kz. Schopenhauerin väitöskirja plus infra, or (⌐Recognize God without PSR), i.e. recognize that God can reach His goals of repairing suffering and the claim that God must be rejected for evil without reasons is false. If Job plays (⌐Recognize God without PSR), Job and God lose. If Job plays (recognize God), the evil (challenge) is taken out of play.
ellauri153.html on line 358:
“God is omnipotent” is true at game history w if and only if God has a winning strategy in the justice-of-God game G. Tässähän se tapahtuu se suuri lässähdys. Muka omnipotentti jumala saa häthätää saatanasta matin loppupeleissä. Matkan varrella isokyrpäinen valas voi syödä vaikka kaikki sen nappulat paizi kurkon, joka jää viimeisenä laudalle. Aika lohduttavaa sen muulle tiimille. One can make a few clarifying remarks about the structure of the game. The form of the game is relatively simple: it’s an ordinary extended-form perfect information game. tuskinpa Jobilla oli täydellistä informaatiota pelitilanteesta tai edes pelin säännöistä, muista pelaajista puhumattakaan. Aika isoja informaatiojoukkoja oli niiden kalloissa. Sitäpaizi ei luonnossa pelaajat siirrä vuoronperään, vaan koko ajan, niinkuin differentiaalipeleissä. . The goal is here not to go deeply into technical details, but to construct an übersichtlich representation for the theological grammar of biblical stories and to highlight the uses of terms like “good” and “omnipotent” in them. The game or model can then be used as a simplified fragment that can be projected onto, contrasted with and used to interpret biblical stories. The point of this clarification is to highlight the grammar of the divine properties “good” and “omnipotent” within the logic of the struggle myth, and to get the consistency of {God is good, God is omnipotent, There is chaotic evil} as in the Book of Job. The argument needs two assumptions. First, the games between God, humans and creation are genuine dialogues. Paskanmarjat, ei nää ole edes mitään signaling gameja, puhumattakaan dialogipeleistä. Olis kannattanut lukea mun väitöskirjaDialogue Games, siinä on oikeeta sananvaihtoa. The players answer each other and thus have to take turns in making moves and participating in them. Then the game of Job and the struggle against chaos is in extended form to represent the sequence of the debate, and its resolution gives the drama of the fight against kid chaos. Second, the properties of God like “omnipotent” and “good” are defined against the background of Job’s encounter with God and the struggle against chaos. This redefinition builds on both James’ reinterpretation of the properties of God in terms of religious practices, and also of Job’s new world of faith in the encounter. Job’s encounter with God and the struggle against chaos are modelled in the game, so such properties of God as “good” and “omnipotent” are then internal to the game. Missä kohtaa Jopilla on tässä jotain pelivaraa? Montako valintaruutua Jobilla edes on: Marise-älä marise, ja Pyllistä-älä pyllistä. Siinä kaikki. Jotta jumalan tiimi voittaisi, sen pitää ensin marista ja sit pyllistää. Nain on meidankin elamassamme! Marise mitä mariset, mut muista pyllistää! ellauri153.html on line 593: Jonatanin suhtautuminen voi tuntua yllättävältä. Raamatussa kerrotaan: ”Sen jälkeen kun Daavid oli puhunut Saulille, Jonatanista ja Daavidista tuli läheiset ystävät, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä hyvin, hyvin, hyvin paljon.” Jonatan antoi Daavidille omat varusteensa, myös housunsa. Se oli merkittävä lahja – olihan Jonatan kuuluisa housuampuja! Lisäksi Jonatan ja Daavid tekivät homoliiton, juhlallisen sopimuksen, joka sinetöi heidän ystävyytensä. Siitä lähtien he pukkisivat ainoastaan toisiaan. (1. Samuelin kirja 18:1–5.)
ellauri153.html on line 599: Miten Jonatan ja Daavid saattoivat ystävystyä niin nopeasti? Se johtui perustasta, jolle heidän ystävyytensä rakentui. Mietitäänpä Jonatanin taustaa. Jonatan oli kokeillut kovia ja pletkuja. Hänen isänsä, kuningas Saul, oli vuosien kuluessa muuttunut: nöyrästä, tottelevaisesta peräaukon miehestä oli tullut julkea ja omapäinen. (1. Samuelin kirja 15:17–19, 26.)
ellauri153.html on line 601: Jonatan on varmasti surrut syvästi Saulissa tapahtunutta muutosta, sillä he olivat olleet hyvin, hyvin, hyvin läheisiä (1. Samuelin kirja 20:2). Hän luultavasti pelkäsi, että Saul voisi aiheuttaa vahinkoa Jehovan valitulle kankulle. Saisiko kuninkaan tottelemattomuus hänen alamaisensakin poikkeamaan väärälle tielle ja menettämään Jehovan suosion? Tämä oli epäilemättä vaikeaa aikaa Jonatanin kaltaiselle anusaukon miehelle.
ellauri153.html on line 603: Tätä taustaa vasten voi olla helpompi ymmärtää, miksi Jonatan piti nuoresta Daavidista. Hän näki Daavidin hyvin, hyvin, hyvin suuren aukon. Daavid, toisin kuin Saulin sotilaat, ei ollut pelännyt edes Goljatin jättiläiskokoista asetta. Hän oli aivan oikein päätellyt, että pyllistellessään Jehovan housuissa häneen mahtuisi vaikka Goljat jäykkine aseineen. (1. Samuelin kirja 17:45–47.)
ellauri153.html on line 605: Vuosia aiemmin Jonatan oli ajatellut samoin. Hän oli ollut varma, että kaksi miestä – hän ja hänen silloinen aseenkantajansa – pystyisivät pukittamaan kokonaisen varuskunnan. Miksi? ”Mikään ei voi estää Jehovaa”, hän oli sanonut. (1. Samuelin kirja 14:6.) Jonatanilla ja Daavidilla oli siis paljon yhteistä: luja usko Jehovaan ja syvä rakkaus miekkosiin. Se oli ihanteellinen perusta heidän ystävyydelleen. Vaikka Jonatan oli lähes 50-vuotias vaatimaton prinssinnakki ja Daavid tuskin 20-vuotias mahtava taimen, heidän kokoerollaan ei ollut merkitystä. *
ellauri153.html on line 607: Jonatanin ja Daavidin välinen homoliitto suojeli heidän ystävyyttään. Millä tavoin? Daavidhan tiesi, mitä Jehovalla oli mielessään häntä varten: hänestä tulisi Israelin seuraava homokuningas. Hän ei varmaankaan salannut tätä Jonatanilta. Sellaisessa ystävyyssuhteessa, jollainen heidän välillään oli, ei ole salaisuuksia eikä valheita. Miten tämä tieto vaikutti Jonataniin? Oliko hän ehkä elätellyt sellaista toivoa, että jonain päivänä hänestä tulisi kuningatar ja että hän voisi oikaista isänsä vierelle? Raamattu ei kerro Jonatanin käyneen mitään sisään-ulos kamppailua. Se kertoo vain sen, millä on todellista merkitystä: Jonatan oli uskollinen, ja hänellä oli aukko mihin puskea. Hän näki, että Daavidilla oli ihan jumalattomankankea. (1. Samuelin kirja 16:1, 11–13.) Siihen Jonatan ei telonut tattispalaansa eikä pitänyt Daavidia kilpailijana vaan salarakkaana. Hän halusi nähdä Jehovan tahdon toteutuvan.
ellauri153.html on line 613: Saul piti Daavidista aluksi hyvin, hyvin, hyvin paljon ja nimitti hänet armeijansa johtoon. Ajan mittaan Saulin kuitenkin voitti vihollinen, jolle Jonatan ei ollut antanut periksi: peniskateus. Taistellessaan Israelin vihollisia palestiinalaisia vastaan Daavid kulki voitosta voittoon. Häntä ylistettiin ja ihailtiin. Jotkut israelilaisnaiset jopa lauloivat: ”Saul on surmannut tuhansia, Daavid kymmeniätuhansia.” [Jee jee! Vitun GT sählämit! On siinäkin ilon aihetta!] Se ei ollut Saulin lempilauluja! Raamattu kertookin: ”Siitä päivästä lähtien Saul suhtautui Daavidiin epäluuloisesti.” (1. Samuelin kirja 18:7, 9.) Saul pelkäsi, että Daavid yrittäisi anastaa häneltä kullikuninkuuden. Se oli kuitenkin turha pelko. Vaikka Daavid tiesi, että hänestä tulisi Saulin peräsmies, hän ei koskaan edes harkinnut Jehovan liukkaaxi voiteleman kuninkaan rotkauttamista.
ellauri153.html on line 615: Saul laati juonen Daavidin surmaamiseksi taistelussa, mutta juoni epäonnistui. Daavid voitti taistelun toisensa jälkeen, tappoi yhä enemmän porukoita, ja verenhimoiset tuppikulli apinat kunnioittivat häntä yhä enemmän. Seuraavaksi Saul yritti saada kaikki talouteensa kuuluvat, niin palvelijat kuin vanhimman poikaystävänsäkin, mukaan salajuoneen, jonka avulla Daavidista päästäisiin eroon. Jonatan on varmasti ollut valtavan pettynyt nähdessään, miten hänen isänsä vekotin toimi. (1. Samuelin kirja 18:25–30; 19:1.) Jonatan oli uskollinen poika mutta myös uskollinen ystävä. Kummalle hän nyt olisi uskollinen: pedofiili isälleen vai poikaystävälleen?
ellauri153.html on line 617: Jonatan sanoi isälleen: ”Kuninkaan ei tule tehdä syntiä palvelijaansa Daavidia vastaan, sillä hän ei ole tehnyt syntiä sinua vastaan (mä en nyt kerro ihan kaikkea), mut ennen kaikkea sinulle on ollut *hyötyä* siitä, mitä hän on tehnyt sinulle. Hän vaaransi elämänsä nuollessaan kuoliaaksi jättikyrpäisen palestiinalaisen, ja niin Jehova antoi suuren voiton koko Israelille. Sinä näit sen ja olit hyvin iloinen. Miksi siis tekisit syntiä vuodattamalla viatonta runkkua ja surmauttamalla Daavidin syyttä?” Saul tuli hetkeksi järkiinsä. Hän kuunteli Jonatania ja jopa vannoi, ettei vahingoittaisi Daavidia. Mutta Saulilla ei ollut edes sanan "ei" mittainen. Kun Daavid edelleen menestyi, Saul alkoi tuntea niin suurta kateutta, että yritti raivoissaan *keihästää* tämän! (1. Samuelin kirja 19:4–6, 9, 10.) Daavid kuitenkin pakeni Saulin hovista.
ellauri153.html on line 623: Jonatan yritti jälleen saada isänsä tekemään sovinnon Daavidin kanssa, mutta entistä huonommalla menestyksellä. Daavid tuli salaa Jonatanin luo muka kertomaan, että hän pelkäsi henkensä puolesta. ”Olen vain askeleen päässä pienestä kuolemasta!” hän sanoi ystävälleen. Jonatan lupasi selvittää, millä mielellä hänen isänsä on, ja kertoa sen sitten Daavidille. Daavid pysyisi kaapissa, ja Jonatan ilmoittaisi lopputuloksen käyttämällä housuja ja takapuolta. Jonatanilla oli vain yksi pyyntö. Hän vannotti Daavidia: ”Älä koskaan lakkaa esittämästä ruskokielistä rakkautta sukuelimelleni, silloinkaan kun Jehova pyyhkii pois kaikki sinun vihollisesi maan päältä, ml kateellisen isäpaapan.” Daavid lupasi huolehtia aina Jonatanin suvun killuvista. (1. Samuelin kirja 20:3, 13–27.)
ellauri153.html on line 625: Jonatan yritti puhua Daavidista hyvää Saulille, mutta tämä raivostui. Hän kutsui Jonatania ”kapinallisexi naismaisexi pojaksi” ja sanoi, että Jonatanin uskollisuus Daavidia kohtaan oli häpeäksi koko perheelle. Hän yritti saada poikansa ajattelemaan omaa etuaan ja sanoi: ”Niin kauan kuin Iisan poika on elossa maan päällä, et sinä eikä sinun kullisi ole turvassa.” Kuurona isänsä pelotteluyrityksille Jonatan vetosi häneen uudelleen: ”Miksi hänet pitäisi surmata? Mitä hän on tehnyt?” Silloin Saul räjähti! Iästään huolimatta hän oli vielä voimakas hinuri. Hän sinkosi "keihäänsä" *poikaansa* kohti! Hän ei kuitenkaan osunut näpeimpään kohtaan taulun yläreunassa, niin taitava kuin ehkä olikin. Syvästi loukkaantunut ja nöyryytetty Jonatan lähti vihaisena pois takapuoltaan pidellen. (1. Samuelin kirja 20:24–34.)
ellauri153.html on line 629: Seuraavana aamuna Jonatan meni kaupungin ulkopuolelle lähelle Daavidin piilopaikkaa. Hän ampui latingin, kuten oli Daavidin kanssa sopinut, ja siitä Daavid tiesi, että Saul oli yhä aikeissa tappaa hänet. Sitten Jonatan lähetti palvelijansa takaisin kaupunkiin. Jonatanilla ja Daavidilla oli nyt hetki aikaa kahden kesken. Miehet itkivät, ja Jonatan hyvästeli surullisena nuoren ystävänsä, josta tuli nyt elintasopakolainen. (1. Samuelin kirja 20:35–42.)
ellauri153.html on line 631: Jonatan pysyi uskollisena eikä antanut periksi kuin "izekkyydelle". ["Izekkyys" on tietysti peitenimi naimapuuhille.] Kaikkien Jumalalle uskollisten apinoiden vihollinen, Saatana, olisi varmasti halunnut nähdä Jonatanin munan kuten Saul ja keskittyä persvakoon ja kullin sijoitteluun siihen. Saatana vetoaa ihmisten "izekkyyteen" – ja suorastaan nauttii siitä. Hän sai esivanhempamme Aadamin ja Eevan lankeamaan "izekkyyden" ansaan. (1. Mooseksen kirja 3:1–6). Jonatanin taipumattomuuden on täytynyt olla Saatanasta todella kiihottavaa! Vastustatko sinä tällaisia houkutuksia? "Izekkyys" on nykyään oikea pandemia (2. Timoteukselle 3:1–5). Jonatanin epäperäinen "izekkyys" ja ruskokielisyys ovat jäljittelemisen arvoisia!
ellauri153.html on line 637: Saulin viha Daavidia kohtaan muuttui pakkomielteiseksi. Jonatan katseli avuttomana, miten hänen isänsä kokosi lopulta armeijansa ja kierteli kuin mielipuoli pitkin maata etsimässä edes yhtä peräviatonta miestä. (1. Samuelin kirja 24:1, 2, 12–15; 26:20.) Mitä Jonatan teki? Raamattu ei kerro, että hän olisi koskaan ollut mukana edes seurapoikana yhdelläkään Daavidin vastaisella sotaretkellä. Hän ei voinut ajatellakaan sellaista, sillä hän oli uskollinen Jehovalle ja Daavidille ja piti kiinni ystävävänsä keskijalasta.
ellauri153.html on line 639: Jonatanin tunteet ystäväänsä kohtaan eivät milloinkaan muuttuneet. Aikanaan hän onnistui jälleen tapaamaan Daavidin, tällä kertaa Horesissa, joka tarkoittaa ’sitä yhtä tuuheata paikkaa’. Hores oli karu, vuoristoinen alue, joka sijaitsi ilmeisesti muutaman kilometrin päässä Hebronista kaakkoon. Miksi Jonatan asetti izensä vaaraan nähdäkseen pakolaisena elävän Daavidin? Niin mixikähän? Raamattu kertoo, että hän halusi auttaa ystäväänsä ”jäykistymään Jehovan avulla”. (1. Samuelin kirja 23:16.) Miten Jonatan jäykisti Daavidia? Kysytkin vielä.
ellauri153.html on line 641: Jonatan vakuutti Daavidille: ”Älä pelkää, sillä isäni Saul ei löydä sinua. Hän ei löydä edes persettään kahdella kädellä koittamalla.” Miksi hän saattoi olla siitä niin varma? [Hän oli koittanut.] Jonatan toivoi lujasti, että Jehovan tarkoitus toteutuisi. Sitten hän jatkoi: ”Sinusta tulee Israelin kuningas.” Profeetta Samuel oli esittänyt tuon lupauksen Jonatanille vuosia aiemmin samoissa aikeissa, ja Jonatan muistutti nyt Daavidia siitä, että Jehovan sanaan voi aina luottaa [toisin kuin Samulin]. Omasta tulevaisuudestaan Jonatan sanoi: ”Minä tulen aina olemaan kakkospesällä.” Miten suurta nöyryyttä hän osoittikaan! Hän tyytyisi pyllistämään izeään 30 vuotta nuoremman miehen alaisuudessa ja olemaan tämän oikeana ja vasempana kätenä. Lopuksi hän sanoi: ”Myös isäni Saul haluisi niin samaa.” (1. Samuelin kirja 23:17, 18.) Saul tiesi sydämessään, että hänet oli tuomittu häviämään taistelu tuosta miehestä poikaansa vastaan, jonka Jehova oli valinnut Taavi-enon seuraavaksi kuningattarexi.
ellauri153.html on line 647: Jonatan lähti isänsä mukaan taisteluun Israelin perivihollisia, palestiinalaisia, vastaan. Hän saattoi taistella isänsä rinnalla hyvin omintunnoin, sillä hän ei antanut tämän huorintekojen estää häntä tekemästä Jehovan tahtoa ja tappaa mielin määrin palestiinalaisia. Hän taisteli rohkeasti ja uskollisesti, kuten aina, mutta taistelu oli Israelille tappiollinen. Saul oli pahuudessaan turvautunut jopa *henkivaltoihin*, mikä oli Jumalan lain mukaan kuolemanrangaistuksen ansaizeva rikos. Jehova ei siksi enää siunannut häntä. Kolme Saulin rattopoikaa, Jonatan mukaan lukien, kuoli taistelussa. Saul haavoittui nivusiin kuin Moby Dickin kippari, ja hän tappoi izensä. (1. Samuelin kirja 28:6–14; 31:2–6.)
ellauri153.html on line 650: Jonatan oli turhaan sanonut: ”Sinusta tulee Israelin kuningas, ja minä tulen olemaan peränpitäjänä.” (1. Samuelin kirja 23:17.) Daavid oli karhennettu turtana. Leväperäisenä miehenä hän suri jopa Saulia, vaikka tämä oli aiheuttanut hänelle voitelusta huolimatta valtavasti tuskaa ja sisääntulovaikeuksia. Daavid kirjoitti Saulin ja Jonatanin vuoksi tarttuvan suruiskelmän. Ehkäpä kaikkein koskettavimmat sanat Daavid kirjoitti läheisestä tukijastaan ja ystävästään. Ne kuuluvat: ”Olen surun murtama sinun takiasi, veljeni Jonatan. Olit minulle hyvin, hyvin, hyvin rakas. Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus. [ Ize asiassa aivan vitun huomattavasti enemmän. Abigailkin oli pelkkää sumutusta. Pidin oikeasti siitä Nabobista ja sen taimenesta. ]” (2. Samuelin kirja 1:26.)
ellauri153.html on line 652: Daavid ei milloinkaan unohtanut Jonatanille antamiansa lipaisuja. Vuosia myöhemmin hän haetutti taloonsa Jonatanin vammautuneen pojan Mefibosetin ja piti tästä "huolta" (2. Samuelin kirja 9:1–13). Daavid oli selvästikin oppinut paljon Jonatanin uskollisuudesta ja nöyryydestä sekä tämän halukkuudesta, hän pukki ystävänsä poikaa silloinkin, kun se merkitsi suuria nuhrauksia.
ellauri153.html on line 660: Raamatunkohdat, joita väitteen tueksi esitetään, eivät todellakaan viittaa seksisuhteeseen. Usein esimerkkinä mainitaan se, mitä Daavid sanoi Jonatanista: ”Rakkautesi merkitsi minulle enemmän kuin naisten rakkaus.” (2. Samuelin kirja 1:26.) Jotkut viittaavat myös jakeisiin, joissa kerrotaan näiden miesten *suudelleen* toisiaan (1. Samuelin kirja 20:41). Tällaiset tunteenilmaukset ja ystävyydenosoitukset miesten välillä, kuten homous yleensäkin, olivat kuitenkin melko tavallisia muinaisessa Lähi-idässä siihen aikaan kun Raamattua kirjoitettiin, eikä niihin liittynyt juuri mitään muuta kuin viatonta seksuaalista viestintää (1. Samuelin kirja 10:1; 2. Samuelin kirja 19:39).
ellauri153.html on line 662: Molemmat olivat naimisissa naisten kanssa, ja heillä oli lapsia, ties kenen tekemiä. Daavidilla oli useita vaimoja ja paljon lapsia (2. Samuelin kirja 5:13–16). Jonatanin vaimon nimeä ei kerrota [se oli Keijo], mutta Jonatanilla oli vammainen poika, jonka nimi oli Mefiboset eli Merikukka-Baal (2. Samuelin kirja 4:4; 1. Aikakirja 8:34).
ellauri153.html on line 664: Molemmat pitivät uskollisesti Jumalan autonkuljettajan lakkia. Jonatanille ja Daavidille oli yhteistä kaikki kuin uskovaisten tavara, ja rakkaus Jehova Jumalaan. He vannoivat "izekkyyden" valan ”Jehovan nimessä” (1. Samuelin kirja 20:41, 42). Tottelevaisuus oli siis molemmille hyvin tärkeää, ja Jumalan laki tuomitsi selvästi kaikenlaisen seksuaalisen moraalittomuuden, myös homoseksuaaliset teot (3. Mooseksen kirja 18:22; 20:13) [paizi jos ei kukaan kazo, esim kaapissa]. Jos siis Daavidilla ja Jonatanilla oli homoseksuaalinen suhde, kuten jotkut väittävät, he eivät todellakaan pitäneet sitä vakan alla, juuri se oli heidän ystävyytensä perusta.
ellauri153.html on line 691: 5 Abigail oli täysin erilainen kuin Nabob. Hänen nimensä merkizee ’isäni ilahtui’. Moni isä on ylpeä kauniista tyttärestä, mutta viisas isä on paljon iloisempi lapsen sisäisestä kauneudesta. (Viisas isä ei kyllä lähde tutustumaan siihen omin nokkineen.) Valitettavan usein ulkoisesti kaunis ihminen ei näe tarvetta kehittää sellaisia ominaisuuksia kuin ymmärtäväisyyttä, viisautta, rohkeutta ja uskoa. Näin ei ollut Abigailin laita. Raamattu ylistää häntä sekä hänen ymmärtäväisyytensä että kauneutensa vuoksi. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:3.)
ellauri153.html on line 710: 10 Miten nämä uutterat soturit kohtelivat taimenia? Heidän olisi ollut helppo anastaa laumasta lammas silloin tällöin, mutta he eivät tehneet niin silloin tällöin vaan päivittäin. Päinvastoin, he olivat kuin suojeleva muuri Nabobin laumojen ja palvelijoiden välillä. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:15, 16.) Lampaat ja taimenet kohtasivat monenlaisia (usein yllättävän samanlaisia) vaaroja. Davidin petoeläimiä oli paljon, ja vierasmaalaiset rosvojoukot tekivät usein hyökkäyksiä noille seuduille, koska Israelin eteläraja oli lähellä. *
ellauri153.html on line 731: 15, 16. a) Miten Abigail osoitti olevansa Sananlaskujen kirjassa kuvaillun pystyvän vaimon kaltainen? b) Miksi voidaan sanoa, että Abigail ei kapinoinut miehelleen kuuluvaa johtoasemaa vastaan? [Koska muuten setämiehet ottaisivat tarinasta nokkinsa.]
ellauri153.html on line 733: 15 Abigail toimi ripeästi. Sana ”kiireesti” liitetäänkin häneen tässä kertomuksessa neljä kertaa. Hän kokosi Daavidille ja tämän miehille avokätisen lahjan. Siihen sisältyi leipää, viiniä, lampaita, paahdettuja jyviä sekä tosi hyviä rusina- ja viikunakakkuja. Abigail selvästikin tiesi, mitä heidän taloudessaan oli, ja oli täysin tehtäviensä tasalla, kuten Sananlaskujen kirjassa myöhemmin kuvailtu pystyvä vaimo (Sananl. 31:10–31). Hän lähetti elintarvikkeet edellään palvelijoiden mukana ja seurasi ize yksin perässä. Raamattu kuitenkin kertoo, että ”aviomiehelleen Nabobille hän ei ilmoittanut mitään”. (1. Sam. 25:18, 19.) Ei tahtonut häiritä Naabobia joka laski onnenlantteja.
ellauri153.html on line 743: 18 Abigail otti ize vastuun tapahtuneesta ja pyysi Daavidia antamaan hänelle anteeksi. Hän myönsi realistisesti, että Nabob oli nimensä mukaisesti mieletön, ja mahdollisesti antoi siten ymmärtää, että tällaisen miehen rankaiseminen olisi sopimatonta Daavidin arvolle. Hän ilmaisi luottavansa siihen, että Daavid oli Jehovan todistaja ja taisteli ”Jehovan sotia”. Abigail myös osoitti tietävänsä, että Jehova oli luvannut Daavidille kuninkuuden. Hän sanoi: ”Jehova – – varmasti valtuuttaa sinut Israelin johtajaksi.” Lisäksi Abigail pyysi hartaasti, ettei Daavid tekisi mitään, mikä saattaisi hänet verivelkaan tai mistä voisi myöhemmin tulla ”horjumisen syy”, ilmeisesti tunnontuskien aiheuttaja. (Lue 1. Samuelin kirjan 25:24–31.) Miten miellyttäviä ja koskettavia sanoja! [Miten miellyttävää koskettaa niiden sanojaa!]
ellauri153.html on line 834: Pahaa maailmassa yleensä ajatellaan jonkinlaiseksi pahantahtoisuudeksi toisilla, josta noidannuolet sinkoaa ja joilta Jumala sitten rukoilevaa suojelee. Ja kirosana tekee saman nopeasti, tunteen ilmaisten. Mutta jospa kun ikää karttuu, paha ryömiikin tyytymättömyytenä paikalle, kun nainen äksyilee ja mies pääsee väin kepin avulla ylös jne. Kun ei kelpaa enää kunnon pahan kohteeksi, aletaan napsia. Ja ehkä tämä onkin Jobin tarinan (kaunokirjallisena pidetyn) varsinainen sanoma: paha on pois ottamista ja sen aiheuttamaa tyytymättömyyttä, johon Job ei suostunut. Pahempi on sitten Abigail -tyyppinen tilanne, jos Abigaililla ei ole järkeä. Miten muuten nainen voi nousta tyytymättömänä pukilta, kun on itse se pukki. Rolf Nevanlinna sanoi yhteiskuntaluokista, että ei luokkia ole, se on vaan alaluokan höpötystä. Saatanaa ei ole, se on vaan jehovan käsinukke vasemmassa handussa.
ellauri155.html on line 114: Benatarin vuonna 2006 Oxfordissa julkaisema kirja Better Never to Have Been: The Harm of Coming into Existence on tämän kasvavan liikkeen avainteksti.
ellauri155.html on line 484: Joskus lukiossa koitin kirjoittaa kertovaa kaunokirjallista ainetta Ruissalon rokkikonsertista,
ellauri155.html on line 489: Onko sut siis taimi-iässä kaunokirjailijana tumpattu?
ellauri155.html on line 602:
Toistaisexi apokryfisen Päivin kirjan jakeita on siteerattu aikaisemmin albumissa 104.
ellauri155.html on line 619: Lähetyshiippakunta kommentoi: tehtävämme on rauhassa opettaa kokonaista jumalan sanaa. Ei sitä pidä jättää puolikkaaxi. Päivi ei pysty klippaamaan raamatusta mitään osaa pois, edes likatitteliä. Suomalaismiesten likapippeleistä olisi esinahat kiireimmiten leikattava, niinkuin säädetään Moos. 3. kirjassa. Esinahkakukkulasta voisi tehdä laskettelumäen Riihimäelle. Tai Konnunsuolle, jos Riihimäellä on jo sellainen. Korvakarvat pitää jättää kasvamaan ja parta, eikä niitä sovi ruokota. Ruokottomat parrat ovat jumalalle otollisia.
ellauri156.html on line 140: Gideonin tarina löytyy Tuomarien kirjan luvuista 6–8. Heprealaiskirjeen luvussa 11 Gideon mainitaan yhtenä esimerkkinä uskon miehestä. Neljäs Mooseksen kirja mainitsee Abidanin olevan Gideonin poika. Suomessa toimii yhdistys nimeltä Suomen Gideonit ry, joka on osa kansainvälistä Gideons International -järjestöä. Gideons International on kristillinen järjestö, joka jakaa Raamattuja joko yksittäisille ihmisille tai sijoittamalla ne julkisiin paikkoihin, mutta erityisesti kouluihin, kasarmeihin, sairaaloihin ja vankiloihin, sekä myös muualle.
ellauri156.html on line 279: Uriah Heep on brittiläinen progressiivinen hard rock -yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1970 ja on edelleen aktiivinen. Nimensä yhtye otti Charles Dickensin romaanissa David Copperfield esiintyvästä samannimisestä viekkaasta ja vastenmielisestä kirjanpitäjästä. Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin kuuluvat muun muassa "Easy Livin'", "Lady in Black", "Gypsy", "July Morning" ja "Look at Yourself". Suurinta suosiota se nautti 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla.
ellauri159.html on line 45: Kymmenen käskyä tai dekalogi (hepr. עשרת הדברים, Aseret ha-Dvarîm) ovat juutalaisen ja kristillisen uskon mukaan Jumalan ihmiselle Mooseksen välityksellä Siinain vuorella antamat käskyt. Kristinuskon eri suunnissa käytetään hiukan erilaista numerointia käskyistä. Käskyistä käytetään myös nimeä Dekalogi, joka tulee kreikan sanasta δεκάλογος tai "dekalogos", suomeksi kymmenen lausetta, kymmenen lausuntoa, kymmenen puheenvuoroa tai kymmenen tiedonantoa, tai mixei 10 logoa. Käskyä-muodon lausunnot saavat Raamatusta, kymmenen käskyä, aseret had'varim Raamatusta käskyt löytyvät Toisesta Mooseksen kirjasta (2 Moos. 20:1–17) sekä varuixi myös Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 5:6–21).
ellauri159.html on line 470: Keskiajan katolisen kirkon teologiassa ns. seitsemän kuolemansyntiä olivat seitsemän kristillisen hyveen vastakohtia. (Miten niin? Kato alla olevaa taulukkoa, ei se nyt ole mitenkään ilmeistä. Onx esimerkixi toivo ja kateus vastakohtia? Ehkä tällä tavalla: älä kadehdi naapuria vaan pane toivosi kuonpuoliseen, siellä puntit tasataan! Silti vittu, monet noista näyttää tosi oudoilta.) Näitä paheita olivat ylpeys, kateus, ahneus, viha, mässäily, himo ja valheellisuus. Seitsemän kuolemansyntiä ovat usein olleet kiinnostava aihe myös taiteessa, erityisesti kirjallisuudessa ja elokuvissa. Paizi hei, toisessa listassa on valheellisuuden kohdalla laiskuus?
ellauri159.html on line 543: Oppi teologisista hyveistä on peräisin Tuomas Akvinolaiselta (1225–1274) hänen kirjastaan Summa Theologiae. Hyveet on mainittu Uudessa testamentissa Paavalin ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä (1. Kor. 13:13) ja ne ovat:
ellauri159.html on line 561: Noi teologiset hyveet on suoraan talousliberalismin oppikirjasta: luotto, optimismi ja charity. Loput on jotain stoalaista hapatusta. Rohkeus on läntisestä antiikista tullut pykälä, sitä ei ole juutalaisten luetteloissa, eikä sen vastakohtaa arkuutta.
ellauri159.html on line 838: Kuten tragedia, paizi että hero parantaa tapansa ennenkuin on liian myöhäistä. Voi siinä Ferranten kirjassa olla vähän tätäkin. En ole vielä päässyt sen loppuvizeihin.
ellauri159.html on line 892: Nytpä löytyi hyvä neuvokki! Täällä kirjamellakassa on annettu kirjailijatyypeille sopivia helposti muistettavia nimiä! Taidankin käyttää näitä jatkossa.
ellauri159.html on line 1316: Tapasin paljon kirjailija-aloittelijoita, jotka pilkkasivat pilkkaamasta päästyään vakiintuneita kirjailijoita ja niiden runoja, novelleja ja artikkeleita. Tajusin silloin sen minkä olin oikeastaan tiennyt jo pitkään että huonot kirjoittajat ovat usein toisten kirjoittajien ankaria kriitikkoja. Heidän kritiikkinsä oli terävää ja tarkkaa. Jotkut osoittivat jopa täsmällisesti suurten kirjailijoiden virheitä. Mutta tämä et estänyt heitä itseään kirjoittamasta hämmästyttävän kömpelösti. Sama koski tapaa jolla he arvioivat toisten luonnetta. Egoistit puhuivat halveksivasti egoisteista, typerykset nauroivat toisten typerysten ályttömyyttä, moukat olivat hienostuneita osoittaessaan toisten moukkamaisuuden, hyväksikäyttäjän ominaisuudet, turhamaisuuden. Salaperäinen kuilu aukeni heidän arvioissaan toisen ihmisen ja oman minän välille. Näytti siltä, että jossain sisimmässään jokainen näki totuuden, mutta oli vain päättänyt olla näkemättä sitä peilissä. Itserakkaus oli nähtävästi hypnoottisista voimista suurin, aivan niin kuin Moosexen kirjassa sanotaan: Sillä lahja sokaisee viisaan ja tekee tyhjixi oikeamielisen sanat. Onnexi en ize ole sellainen. (Sing. Nuor. Mies Ez. Rakk. 1976:86)
ellauri159.html on line 1325: Juutalaisten kriitikoiden johtohahmot ja klassikoina pidetyt kirjoittajat olivat todellisuudessa usein taitamattomia maalaisia. Ei kestänyt kauan ennen kuin huomasimme että sama piti paikkansa myös maailmankirjallisuuteen nähden. Jokainen aito lahjakkuus oli keidas mauttomuuden erämaassa.
ellauri159.html on line 1327: Itchele Singer luki Varsovassa kirjaklubissa spiritualisteja ja Will to Believeä. Denim-housuinen nojatuolipsykologi Bill James ähertää ja puurtaa siinä puolustaaxeen cartesiolaista dualismia. Pascalin veto on efektiivisesti sama vedätys kuin the American Dream. Monoteismi ja monismi olivat joutuneet pahaan hakauxeen lännessä (pace Spinoza), mikä alkoi haitata länsikapitalismin voittoputkea. Kähmintä on hyvä aloittaa vastapuolen termien anastuxesta. To express a tolerably definite philosophic attitude in a very untechnical way.
ellauri159.html on line 1425: Samoilla linjoilla liikkuu nyttemmin Leena Krohn, kuten albumissa 103 on jo kerrottu. Entisessä Nuori, nyttemmin vaan Voima-lehdessä sen uusinta tiedotetta aiheesta Mitä en koskaan oppinut (tästä teemasta riittää kerrottavaa) pasuttaa joku Jaana Kivi, ei tosin yhtä unohtumattomasti kuin kaima Alexis. Leena kertoo et joku oli kirjoittanut vessan seinään filosofian: aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta heti. Ammattifilosofi Simo Knuuttila oli lukenut vessan seinästä opiskelijana Kielissä: Warum scheissen die Deutschen soviel? Weil sie soviel Kartoffel essen. Kaikki ovat lopulta uhanalaisia. Ihmisen luoma on katoavaista, kuten totesi jo saarnaaja. Krohnin mielestä ylivertaisuutemme perustuu asioille kuten ajattelu ja izetietoisuus. Enemmän ajattelua ja vähemmän izetietoisuutta olisi kylä parempi. Hupenevat luonnonvarat eivät tunnista luokkarajoja. Vizi kyllä tunnistavat, loppupeleissä rikkaat eeku rikastuvat lisää ja köyhät kurjistuvat. Ihmiskunnan Usherin talo, hei sehän on Edgar Allan Poe-alluusio. Hörhökirjailija sekin. Krohnin varsinainen vihan kohde on virzanhajuinen makkaratalo. Aika betonibrutaali se onkin. Sitä paikkaa ei ole helppo rakastaa. Muurahaiset pitävät meitä tavattoman yxinkertaisina olioina. Emme osaa edes omaxua ei-kuluttavaa elämää. Aika kuluttavaa tää mustakin on ollut.
ellauri160.html on line 84: Kari Kalervo Aronpuro (s. 30. kesäkuuta 1940 Tampere) on kalkittu suomalainen runoilija. Hän työskenteli kirjastoalalla yli 40 vuotta.
ellauri160.html on line 86: Aronpuro kirjoitti ylioppilaaksi 1961 ja suoritti kirjastotutkinnon 1964. Hän oli kirjastonhoitajana Tampereen yliopiston kurssikirjastossa vuosina 1964–1971, Rääkkylän kunnankirjastossa 1972, Kemin Syväkankaan kirjastossa 1972–1981 ja Tampereen Lamminpään kirjastossa 1981–2003.
ellauri160.html on line 88: Kari Aronpuro löysi epähuomiossa hukkaamansa Poundin uudelleen ollessaan kirjastonhoitajana Kemissä. Vuonna 1974 häneltä oli ilmestynyt kokoelma Moskovan ikävä.
ellauri160.html on line 89: – Huomasin, että olin huonossa hapessa, ja rupesin miettimään, että mitä pitäisi tehdä. Silloin ilmestyi myös edellinen ja ainut Poundilta kokonaisen kirjan verran suomennettu runoteos, Tuomas Anhavan kääntämä valikoima Personae .
ellauri160.html on line 95: Nootit on tutkijoiden ja kääntäjien kollektiivisesti vuosikymmenten aikana luoma Pound-ensyklopedia. Pisan cantoissa jokainen sana on kuin lukko, jonka avaamiseen avain haetaan teoksen huomautuksia osiosta. Poundin lukeminen on yhtä selaamista runojen ja noottien välillä. Runoja selittävä osio on yli 30 sivua suurempi kuin itse runojen osuus kirjassa.
ellauri160.html on line 305: Mitä jos kaikki mitä olet oppinut ihmiskunnan historiasta on väärin? Uusi kirja kumoaa esimerkiksi Yuval Noah Hararin suositut teoriat
ellauri160.html on line 306: Antropologi David Graeber ja arkeologi David Wengrow kirjoittivat kymmenessä vuodessa kirjan, joka haukkuu monet viime vuosien suositut populaarit historiateokset lyttyyn ja mullistaa esimerkiksi käsityksemme siitä, mistä eurooppalainen valistus tuli.
ellauri160.html on line 309: Näin otsikoi juttunsa uudesta The Dawn of Everything -kirjasta The New York Times. Kirjaa lukiessa sama ajatus kävi mielessä useita kertoja.
ellauri160.html on line 321: Pekka Kustaa Parkkinen (4. kesäkuuta 1940 Helsinki – 8. toukokuuta 1992 Helsinki) oli tuottelias suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Proosassaan hän kuvasi väljällä, puheenomaisella kielellä näkemyksiään kulutusyhteiskunnan varjopuolista. Hänen teoksiensa hallitsevina aihepiireinä ovat rakkaus ja sen ristiriidat. Parkkista on kuvattu myös kommentoivaksi yhteiskuntakriitikoksi ja arjen kuvailijaksi. Runoilijana Parkkinen on aforistinen kiteyttäjä. (Valitut runot, Pekka Parkkinen - Kihniön Kukka ja Kirja Oy)
ellauri160.html on line 324: Ensimmäiseksi valikoitui Pekka Parkkinen (1940-1992), jonka Valitut runot (Weilin & Göös, 1975) pelastin äsken kirjaston poistohyllystä hintaan 20 senttiä. Parkkinen aloitti romaanikirjailijana ja julkaisi niitä myöhemminkin, mutta nyt luetaan runoja, tosin vain muutamista kokoelmista. Mainitsemassani Parnasson numerossa oli myös valikoima Pekka Parkkisen absurdeja proosarunoja.
ellauri160.html on line 344: koska Baden-Powell on porvari ja vakooja ja lisää vielä että on se sellaisenkin kirjan kirjoittanut kuin Kokemukseni vakoojana.
ellauri160.html on line 372: Parkkinen jäntevöityy kirjakirjalta kuin siansuoro. Parantaa kuin sika juoxuaan.
ellauri160.html on line 379: Parkkisen usko huumorin keventävään voimaan ja elämän rikauteen loppui toukokuussa 1992. Myös Pekka Parkkinen (1940-1992) tappoi itsensä, tai oikeammin Gummerus murhasi hänet ostettuaan W+G:n, niin kuin minultakin Gummerus julkaisi häneltä yhden kokoelman ja siihen se tyssäsi… ennen itsemurhaa Pekka julkaisi kirjan “Kaulukset pystyssä”. 9cm kikkeli oli kai jo nuupahtanut.
ellauri160.html on line 381: Pekka soitteli minulle tuona keväänä aika usein, yöllä, juttelimme ihan tavallisia asioita, ja minä törppö en tajunnut että ne olivat 'äänettömiä avunhuutoja', ja se taakka kulkee mukanani loppuun asti, mutta olin itsekin siinä vaiheessa niin ulkona, ja samalla tavalla kun kaikki luukut oli lyöty kiinni, harkitsin samanlaista ratkaisua. Whatever, Gummerus ja sen johto murhasivat Pekan ja samalla vaikeni moni muukin kirjailija loppuiäkseen, se oli karmea ja kylmäverinen operaatio, yksi pahimmista suomalaisen kustannusmaailman historiassa. – Minulla on satoja muistoja Pekasta, kirjoitan jos jaksan joskus… jos minulla sen aikaisessa kirjailijakunnassa joitan kamuja oli niin Pekka ja Sirkka Turkka, ja Veijo Meri joka aina oli W+G:n ja Gummeruksen Katajanokan kasinon syyskauden avauksen jatkoilla Pekan ja Eijan himassa. – Viimeiseltä kerralta muistan Matti Pulkkisen joka oli ulkona oven suussa tupakalla ja tokaisi: "sitä ollaan sitten samassa tehtaassa töissä"… niinpä oltiin hetki…
ellauri160.html on line 507: Sofia kirjautui tiettävästi Marskista vasta maanantaina ulos ja palasi ilmeisesti kotiinsa.
ellauri160.html on line 590: Nimi on mainittu Raamatussa ainoastaan [lähde? Z. Topelius] 1 kohdassa Jesajan kirjassa (Jes. 34:14), jossa se on kahdeksan epäpuhtaan eläimen luettelon keskellä. Nimeen on liitetty määre "öinen velhotar" (käännös 1992). Ko. kohta Jesajassa on aika edomvastainen:
ellauri160.html on line 599: 34:4 Ja koko taivaan joukko pitää mätänemän, ja taivas pitää käärittämän kokoon niinkuin kirja; ja kaikki hänen joukkonsa putooman niinkuin lehti putoo viinapuusta, ja niinkuin kuivettunut lehti fikunapuusta.
ellauri160.html on line 613: 34:16 Etsikäät nyt Herran kirjaa [7 päivää -lehti tai Iltalehti käyvät, mutta Ilta-Pulua varokaat kuin ruttoa] ja lukekaat: ei yhtään näistä pidä puuttuman, ei pidä näistä kaivattaman yhtä eli toista; sillä hän on se, joka minun suuni kautta käskee, ja hänen henkensä tuo sen kokoon.
ellauri161.html on line 40: Oliko Huysmansin Jori hinuri tai edes bi? Eräät pahentuvat ajatuxestakin. Pikkusen panee epäilemään kuiteskin, eze jaxais muuten vaan kirjoittaa noin paxun kirjan jostakusta ilmipetteristä. Aika läpinäkyvästi se ihastelee kahta uudenaikaista veturia, jotka ovat hänestä kauneudessaan virheettömämpiä kuin yxikään nainen. Selkeästi junamiehiä!
ellauri161.html on line 42: Oli sillä kyllä joku "ompelija" Anne Meunier, vanha kunnon Pät, jonka kuoltua se rupesi katolisexi Huismannien suvun kauhuxi. Se siirtyi Baudelairesta ja Moreausta gregoriaanisen kirkkomusiikkiin. No kaikki tollaset symbolistit on jumalisuuteen oljen verran raollaan. Ne on anaalista järjestystä rakastavia narsistisia oikislaisia. Ihmettelin et mikä sai Andy dandyn suomentamaan tämän romskun ihan apropoo asiasta neljänteen? No selityshän löytyy tosta esipuheesta, tää on kirja noin 179 asteen kääntymyxestä, ja Andylla on tässä oma lehmä ojassa. Lopuxi Jorikin söi tärkkelysöylätin ja kuoli sen perään kurkkusyöpään 1907. Ei siitä koskaan tiedä, vaikka siitä olisi jotain hyötyä, siitä öylätistä siis. Paizi jos tuonpuoleisessa odottaakin jättimäinen kana. Tai Allah, mikä pahempaa. Olis siinä vähän selittelemistä.
ellauri161.html on line 46: Huysmansin kirjan esipuhetta lukiessa alkoi tuntua että Antti Nyölen on hurahtanut. Ja onhan se! Sense on ize asiassa vähän näkönenkin. Vaan onkohan sekin nonbinääri? Hölmö se on ainakin, se sanoo mm.: Valtaosa Suomen metsien eläimistä on minulle uskomusolentoja. Uskon niihin kernaasti näkemättäkin, kuten enkeleihin. Ne ovat tenhoavia.
ellauri161.html on line 64: napostelee katolisoletetun Antti Nyölénin Tunnustuskirja-postillaa.
ellauri161.html on line 135: Nyölénin tekstissä on kyllä paljon oikeaoppistakin, ja ehkä siitä saisi väännettyä juuri ja juuri kirkon uskon mukaisen tulkinnan. Suoraan ei sanota minunkaan raamatussani1, ovatko kuolleet tietoisia ja voivatko he nauttia Jumalan läsnäolosta ennen ylösnousemuksen päivää, voivatko pyhät rukoilla puolestamme taivaassa jo nyt, ja onkp siitä mitään apua.. Nyölén ohittaa kokonaan Uuden testamentin aineiston, kristillisen tradition, katolisen dogmin ja vaikkapa Jari Jolkkosen Euangelium Benedictum -kirjassa mainitsemat "luterilaiset pyhäinpäivän virret" ja "katoliset hautausrukoukset", jotka "tietävät, että pyhät viettävät juhlaa taivaassa jo nyt" (s. 159). No vittu mitä ne nyt tietävät. Oliko niille muka ilmoitettu jotakin ohi virkatien?
ellauri161.html on line 173: Spuget keskustelivat Andyn 2010 esseetuotannosta seuraavasti. Antti Nyölénin Halun ja epäluulon esseet (2010) ja hänen muu kirjalllinen tuotantonsa on kieltämättä usein kekseliästä ja ajatuksia herättävää. Mutta yhtälailla se on täydellisen yliampuvaa ja tökeröä, totalitaristista. Hän on suosittu hahmo kaikenlaisten avarakatseisten postmodernin "teorian" syvyyksiin uponneiden humanistien piireissä, vaikka poliittisesti on murhanhimoinen demokratian vihollinen.
ellauri161.html on line 220: Alain Delon oma äiti Edith Boulogne näki Arin kuvan ensimmäisen kerran lehdessä, ja hän oli vakuuttunut siitä että hänen poikansa on lapsen isä. Edith Boulogne kävi miehensä kanssa tapaamassa Nicoa ja Aria, kun pikkupoika oli parivuotias. Edith ja hänen miehensä ihastuivat lapseen ja Edith otti pojan luokseen. "Uskoin todella että Alain kyllä hyväksyy pojan." Pari vuotta sen jälkeen Delon kuuli asiasta ja lähetti agenttinsa kautta äidilleen sanan, että Edithin pitää valita joko oma poikansa tai lapsi. "Mieheni sanoi minulle, että poikasi kyllä elättää itsensä, mutta Ari ei voi kasvattaa itseään." Boulogne kertoo että vaikka Nico olikin ihana ihminen, ei hän osannut huolehtia lapsesta: "Hän raahasi poikaa ympäriinsä mukanaan, eikä lapsi saanut syödäkseen muuta kuin ranskanperunoita ennen kuin otimme hänet luoksemme. Nico kävi katsomassa poikaa kerran kolmen vuoden aikana, ja toi tuliaisiksi appelsiinin!" Alan Delonin äiti Edith Boulogne päätyi adoptoimaan Arin, mistä johtuen Arin sukunimeksi tuli Boulogne. Biologinen äiti koitui kuitenkin kohtalokkaaksi Arille, kun hän oli 16-vuotias: Nico esitteli heroiinin pojalleen, ja niin myös Arista tuli addikti. Vuosien aikana erilaiset hoitoklinikat ja psykiatrinen hoito tulivat Nicon pojalle tutuiksi. Arin mukaan hän joutui viimeistä kertaa vieroitushoitoon 1993. Vuonna 2001 Ari julkaisi kirjan itsestään ja äidistään Nicosta, nimellä L'Amour n'oublie jamais (suom. Rakkaus ei koskaan unohda). Päätös kirjan kirjoittamisesta osui samaan ajankohtaan, kun Arista itsestään oli tullut isä 1999. Huumeidenkäytöstä huolimatta Ari piti Nicoa hyvänä äitinä, loistavana ja humoristisena, oikeana rock'and'roll-naisena, joka otti lavan haltuunsa naarasleijonan lailla.
ellauri161.html on line 241: Aikuisena Nyölö on liittynyt katoliseen kirkkoon. Hän julkaisi vuonna 2013 uskoaan käsittelevän teoksen,Tunnustuskirjan(Kirjapaja). Hänen uusin kirjansa on Johdatus filmiaikaan (Siltala 2017), joka käsittelee valokuvausta. Mitä mieltä olet artikkelista? - No, minä...
ellauri161.html on line 250: * FM, palkittu kirjailija ja kääntäjä
ellauri161.html on line 251: * Pääteoksia: Vihan ja katkeruuden esseet (2007), Halun ja epäluulon esseet (2010), Tunnustuskirja (2013) ja Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet (2016)
ellauri161.html on line 252: * Uutuuksia: Johdatus filmiaikaan. Kirjoituksia valokuvaamisesta (2017) ja lastenkirja Eino ja suuri possukysymys (2018)
ellauri161.html on line 265: – Saatoin lähestyä uskoa täysin avoimin mielin ja reippaasti, aikuisena kristityksi kääntynyt uskonnottoman kodin kasvatti muistelee. Kaikki nihilismi on vulgaaria ja vaarin! huudahtaa kirjailija ja suomentaja Antti Nyölén, joka on noussut kotimaisen esseistiikan terävimpään kärkeen. Herkullisen kielenkäyttäjän vimmaiset tekstit pureutuvat pisteliäästi kohteisiinsa.
ellauri161.html on line 269: Antti Nyölén ruoskii ankarasti aikalaisia, joiden arvot ovat hänen mielestään mädäntyneitä. Kristitty kirjailija tunnustaa kuitenkin olevansa ”huono ihmisvihaaja”. Eli siis huono apina ja ihmisvihaaja.
ellauri161.html on line 278: – Kirjailijat ovat kuitenkin enimmäkseen suvaitsevaista ruipelosakkia, vaikka he ajattelisivatkin kristinuskon olevan hömppää. Harvat heistä ovat kauhean tuomitsevia tunnustuksellista kristittyä kohtaan. Minua ei ahdista olla kirjallisissa piireissä kristittynä.
ellauri161.html on line 280: Antti Nyölén hoitaa hengenelämäänsä hajamielisellä Raamatun ja kristillisen kirjallisuuden hypistelyllä sekä kirkon mystiseen sakramenttielämään osallistumisella.
ellauri161.html on line 293: – Krusifiksi on kuva, jossa kuolevaiset kohtaavat. Se on ihmisluonnon kuva. Sen kristofoobikkokin ehkä ymmärtäisi, jos vain katsoisi. Mutta pelostaan hän pääsisi vain, jos osaisi lukea myös tarinan jatkon: pääsiäisen, kirjailija muotoilee. Hmm. eikös koko murha tapahtunutkin juuri pääsiäisenä? Helluntaitahan tässä kohtaa pitäis muistella.
ellauri161.html on line 321: Toinen kirjailijan kompromissi liittyy kissojen pitämiseen, jota pohtiessaan Antti Nyölénkin herkistyy.
ellauri161.html on line 336: Syntymäkin on saanut Nyölénin ymmälleen. ”Kuka tai mikä antaa elämän? Haluaisin kuulla ateistin vastauksen tähän yksinkertaiseen kysymykseen”, hän tivaa viime keväänä ilmestyneessä teoksessaan Tunnustuskirja. Oletko lakannut lyömästä Nyleenskää Antti? Vastaa tähän yxinkertaiseen kysymyxeen!
ellauri161.html on line 338: – Ihmettelin ensimmäisen lapseni syntymää. En vieläkään ymmärrä, miten jotkut voivat suunnitella lapsien saamista jo nuorena. Minulla ei koskaan ollut sellaisia ajatuksia. Ajattelin omistaa elämäni runoudelle, kirjallisuudelle. Perhe oli järkytys. Ajattelin, että ei mulle pitänyt käydä näin. Nyölénin järkytys oli kuitenkin onnellista laatua. Lapsella oli noin 10 sormea ja varvasta. Kiitos jumala! Huonomminkin olis voinut käydä.
ellauri161.html on line 340: – Ei se ollut mitään tunnekuohua. Siihen tiivistyi joitakin mietiskelyjä. Se oli voimakas kokemus, mutta se ei muuttanut käyttäytymistäni tai luonnettani. Valitettavasti, pistää väliin Nyölénskä. Tunnustuskirjassa Nyölen kuitenkin toteaa lapsen syntymän ”muuttaneen hänet kokonaan”. Se oli viimeinen naula gnostikonkoukkuun.
ellauri161.html on line 345: ”Minut oli, tahtoani tiedustelematta tietysti, vauvana kastettu ja liitetty luterilaiseen kirkkoon. Mutta pian sen jälkeen vanhempani erosivat ja erottivat minutkin kirkosta, edelleen minulta kysymättä. Kuitenkaan yhdessä asiassa ei kysytty kenenkään mielipidettä. Kaste jäi voimaan”, hän muotoilee asian Tunnustuskirjassa. Ei tarvinnut uudelleenkastella, vaikka sitä pyysinkin.
ellauri161.html on line 352: Lupasin päättää Antti Nyölénin Tunnustuskirja-kritiikkisarjani positiiviseen sävyyn, joten tässä se nyt tulee, viides ja viimeinen osa ja Nyölén katolisena apologeettana. Aloitan palaamalla kysymykseen Jumala-uskosta. Nyölén kirjoittaa tavallaan aivan oikeaoppisesti Vatikaanin I konsiilin mukaan, että Jumalan olemassaolo ei varsinaisesti ole uskonasia. Se on jotain, jonka ihan perusjärki saavuttaa ilman mitään yliluonnollisia ilmoituksia. Nyölén muotoilee asian näin:
ellauri161.html on line 369: Feministit tupakalla. Päätän yhteen kirjan suosikkikohdistani. Siinä Nyölö kertoo kohtaamisestaan feministien kanssa. "Kerran jouduin vihaisten feministien tenttiin. Vaadittiin taas selitystä. Jälleen tuli selväksi, että Afrikka on katolisen kirkon leikkikenttä, jossa se kylvää kuolemaa ja tuskaa" (s. 171).
ellauri161.html on line 382: Minusta sen verran sekavilta vaikuttavat Nyölenin katoliset tulkinnat, että tuskin luen kirjaa. Muuten tämä kirja-arvostelusarja on ollut kiinnostavaa luettavaa.
ellauri161.html on line 385: Tämä kirja-arvostelusarja on ollut kiinnostavaa luettavaa. Samaa mieltä. Kiitos Emil Antonille.
ellauri161.html on line 448: Joo ja nimenomaan! Huysmansin jälkipuheesta on ilmeistä, että Au rebours tarkoittikin kirjaimellisesti taantumusta, réaction. Vitun poliisivirkamies halus peruuttaa takas keskiajalle, joka sen miälestä oli apinaköörin historian parasta aikaa, kirkko päätti kaikesta ja hyvin meni. Kristikansan 1000v suruaika, sanoi joku kolleega. Mistä se tähän sitten päätyi? No solipsistis-narsistis-idealistifilosofi Sopen fanittajana, "luotti Schopenhaueriin enemmän kuin omaan järkeensä". No sitä Jorilla ei ollutkaan edes kotitarpeixi. Helvetti mikä ellopää, ja Andy on toinen samanlainen.
ellauri161.html on line 823: Ernest Hello (1828-1885) oli fin de sièclen aikainen mysteerikirjailija, ei siis salapoliisijuttujen vaan katolisten horinoiden. Sen vaimo oli toinen samanmoinen, niillä oli yhteinen tornikammari jonka parvekkeen katolta oli hyvät vastaanotto-olosuhteet jos omasi tarvittavan antennin (sen joka puuttui Kari Enkvistiltä).
ellauri161.html on line 889: La principale source d´influence de Hello fut Joseph de Maistre et, bien sûr, la Bible, source de sa réflexion sur le style. Onx tää Joseph sukua Kristina-tädin mielikirjailijalle Xavierille? On se, Xavier on Joosepin mitättömämpi pikkuveli! Joosef ize oli aivan teräsnilkki miehexeen! Ûber-Knilch!
ellauri161.html on line 988: Size ottaa uuden tanskalaisen hanin alle ja menee Tanskaan tekemään 2 tyärtä. Riitelee kaikkien entisten kamujensa kaa, ja alkaa pitää päiväkirjaa. Juutalaiset ovat meidän ristimme, se sanoo kuin Pauli Pylkkänen. Siitä tulee hyvin köyhä, sen pojat kuolevat ja tanskalainen vaimo läsii. Kuolee uremiaan 1. maailmansodan aikana. Kokonainen elämä täynnä tunarointia ja riidanjauhantaa.
ellauri161.html on line 1022: Oman ilmoituxensa mukaan Hosuli ei ollut kovinkaan voimakastahtoinen ihminen eikä neuvokas kirjailija. Pyhä neizyt oli sille hyvä. Sen vapaa tahto jäi täysin koskemattomaxi, vaikka vapahtaja hiillosti sitä kuin paha poliisi, ja Jumala teki kaivauxia sähkölankoja varten, porasi yxinomaan öisin.
ellauri161.html on line 1079: Baldry syntyi Lancasterissa, Englannissa. Hän toimi opettajana jonkin aikaa, mutta siirtyi sitten kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Soturikissojen lisäksi hän kirjoittanut lukuisia romaaneja ja Erin Huntereiden karhuista kertovaa Etsijät-sarjaa.
ellauri161.html on line 1125: Tämmönen kuva oli Benanoxen kirjan filmatisaatiossa 1951. Maalaispappi näyttää aika vanhalta ja se tuijottaa ahnaanlaisesti neidon tissejä. Tosson pappi ja tässon miäs, se varmaan sanoo kohta kuin pohjalainen pappi Erkki Tantun piirroxessa ja heittää liperinsä mäkeen. Maxasyöpäsen papin dieetti oli viiniä ja ranskista.
ellauri162.html on line 48:
ellauri162.html on line 50: Antti Nylén ja kuusi muuta bi ja homofiiliä paljastavat rakkaat kirjansa.
ellauri162.html on line 52: Varsinainen erikoisuus on 2500-vuotta vanha ruokalista Iranin šaahin Mohammed Reza Pahlavin järjestämistä Persian valtakunnan izenäisyyspäiväjuhlista Persepoliksen erämaassa vuonna 1971. Vanhimmat Cecilin kirjat ovat 1400-luvulta. Kalleimmat maksavat kymmeniä tuhansia euroja.
ellauri162.html on line 54: Avaruustähti emeritus Esko Valtaoja on nykyään kiireinen eläkeläinen, joka ehtii lukea enää iltaisin ennen maatapanoa. Valtaojan kirjat ovat valtaosin vessassa, sillä ”eihän siellä muuten viihdy”. Valtaoja kokee tyydytystä vedettyään käteen hyvin tehdyn kirjaesineen.
ellauri162.html on line 55: Esko Valtaojan kallein kirja arvoltaan noin tuhat euroa. Valtaoja ei laske lukemiaan kirjoja kappaleittain vaan eurometreittäin. Vuodessa kertyy vähintään kolme eurometriä. Valtaoja oppi lukemaan nelivuotiaana, lähinnä englanninkielistä tietokirjallisuutta. Kiinnostus romskuihin on tasan nolla. Ne ovat molemmat ”kultsin” eli Virpi Valtaojan heiniä. Toinen on Dracula ja toinen Viikilä. Se on enemmän kuin kellään hänen tuntemallaan emerituxella. Kirjat ovat Valtaojalle ennen kaikkea työvälineitä puheiden kirjoittamista ja pitämistä varten. Vessasta kuuluu iltaisin kiireistä polinaa ja ruiskahtelua.
ellauri162.html on line 57: Matti Pohto kuoli kirveeniskuun. Mulla on sen keräämä JW Snellmanin Renan-kappale. Sain kirjamessuilta kerran ihan pikkurahalla.
ellauri162.html on line 59: Kirjailijahko Antti Nylénin fetissikirja on J.A. Hollolle kuulunut Liddell & Scottin muinaiskreikka-englanti-sanakirja, joka toimi hänen talismaaninaan kääntäjäuran alkupuolella. Haha, kuvasta näkee että se on vaan se taskukirjaversio jonka ostin izekin perusopiskelijana. Sehän on vaan kirjanen. Mulla on se isokin, traagisesti oman käden kautta kuolleen Unto Remexen kappale jonka sain halvalla sen leskeltä. Plus Callen vanha Bülowin sanakirjan ruozinnos 1800-luvulta. Olen selvästi tässä kohin parempi, vaikka valitettavasti paljon vanhempi.
ellauri162.html on line 62: Fetishikirjahkoa selataan Maunulan puolikellarissa. ellauri162.html on line 64: ”Kirjan vaikutus voi olla arvaamaton. Ne ovat säteileviä esineitä, lähellä olevia valaisevia objekteja”, kirjailija Antti Nyölén sanoo, vaikkei ole avaruustähtitieteilijä. Ändy ei ole aikoihin enää ostanut kirjoja. Nyölenin Bokeh-”julkaisuprojekti”, joka ei Nyölénin mukaan ole kustantamo, vaikka keskittyykin pienjulkaisemiseen, tyydyttää uutuuxien nälän.
ellauri162.html on line 65: Se tuottaa kirjahkoja, jotka painetaan maunulalaisessa puolikellarissa. Varustukseen kuuluu muun muassa kaksi kopiokonetta, leikkureita, satulannitoja, liimasidonta- ja foliopainokone, itse rakennettu kasviprässi, tuuttauslaite sekä joukko metallikirjakkeita. x,y ja z puuttuvat vielä, mutta niitä onnexi harvoin tarvitaan, paixi avaruustähtitieteessä, johon Ändyn kiinnostus on nolla.
ellauri162.html on line 72: Mun kielitieteen kirjat oli makkaratalossa LC in memoriam kirjastossa kunnes Göran käski kuskata ne pois. Sitten ne kastuivat ulkovarastossa Osmontien mäellä. Nyt ne kastuvat Ilmattarentien vinnillä. Niillä ei ole tulevaisuutta, eikä menneisyyttäkään kuin sukupolven ikä. Ne ovat varsinaisia erikoisuuxia.
ellauri162.html on line 74: Kirjakauppa, jossa on kirjoja!” huudahtaa Rosebudiin astuva toimittaja Jari Mäkäräinen. Hän on saapunut haastattelemaan kirjailija Pirkko Saisiota. Saisio on paikalla, yleisöä vain ei näy. Paloviita arvelee, että ihmiset odottelevat ja ”säästelevät” kirjamessuviikonloppua varten. Tai ne pelkäävät että Pirkolla on korona ja kyyristelevät kotona. Rosebudista löytyi mulle Nyölenin suomentama Huismannin Jorin kirjahko joululahjaxi. Kiitos Seija.
ellauri162.html on line 76: Vuonna 2020 Suomessa jo 51 prosenttia kirjamyynnistä oli audiomuotoista. Isoimmalla lavalla satapäinen yleisö kuuntelee, kun historioitsija Teemu Keskisarja haastattelee kirjailija Juha Höyhensarjaa, joka on juuri kääntänyt Aleksis Kiven Seitsemän veljestä nykysuomeksi. Hänen edellinen käännöstyönsä oli Anders Andin savonmurrennos. Höyhensarjan vuonna 2017 ilmestynyt Niemi voitti kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Kustantaja innostui ottamaan siitä suuren painoksen. Nyt on 25 000 ylimääräistä nidettä jauhettuina jyvix, niistä tehdään rakennusainetta. Puhallettavaa ekopurua.
ellauri162.html on line 78: Se tuottaa bibliofiilille pahaa mieltä. Bibliofiilien seuran varapuheenjohtaja Anna Perälä ilahtuu siitäkin, miltä kirjat tuoksuvat ja tuntuvat. Perälän isoisän isoisän isä oli Turussa 1800-luvun alkupuoliskolla vaikuttanut kustantaja, kirjanpainaja ja kirjakauppias. Hän on perimmäinen syy nyt jo eläköityneen tutkijan ja keräilijän hiljalleen syttyneeseen bibliofiliaan. Esi-isän kirjat suorastaan jo haisevat. Tuntuu kuin kirjailijakin, jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja sitten kuollut, olisi hetken täällä. Käytävää oli ihan pakko väljentää ja lisätä tuuletusaukkoja.
ellauri162.html on line 94: Kaivetaanpa Bernanoxen kirjasta patataantumusta esiin hammastikulla.
ellauri162.html on line 114: Joo päiväkirjan aikaan se oli jo 48, kiukkuinen työläistaustainen ex-henkivakuutusten myyjä. Se oli persu! Jos se olis ollut sakemanni niin se olis ollut nazi.
ellauri162.html on line 117: No ei, kyltää "nuori" pappi on varmaan luonteena Bernanos ize, tollanen karkean moukkamainen surkimus. Bernanos suoritti oikeustieteen ja kirjallisuuden "lisensiaattitutkinnon" jesuiittakoulussa ja työskenteli sittemmin vakuutustarkastajana vuoteen 1927. Bernanosin esikoisromaani Sous le soleil de Satan ilmestyi 1926. Sen jälkeen hän hankki elantonsa kirjoittamalla. Taloudellisista syistä hän joutui muuttamaan vuosiksi 1934–1937 suuren perheensä kanssa Mallorcalle.
ellauri162.html on line 121: Bernanos suuntautui jo varhain poliittiseen oikeistoon, toisin kuin useat aikalaiskirjailijat. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan, haavoittui ja sai siitä kunniamerkin. (Taisitte jo mainita)
ellauri162.html on line 129: Bernanosin tunnetuin teos on Maalaispapin päiväkirja (alkuteos Journal d´un curé de campagne, 1936), jonka pohjalta Robert Bresson on ohjannut elokuvan Papin päiväkirja (1950). Suomeksi on ilmestynyt lisäksi Mouchette (alkuteos Nouvelle histoire de Mouchette), josta Bresson myös on ohjannut elokuvan, jota Suomessa on esitetty nimellä Mouchette – raiskattu.
ellauri162.html on line 237: Tänään saapui suru-uutinen, suuri kirjailija poissa on, Aujourd'hui vint la triste nouvelle, le grand écrivain est parti,
ellauri162.html on line 242: Jäniksen vuosi on upea kirja ja elokuvakin verraton, L'Année du lièvre est un livre merveilleux, et le film l'est également.
ellauri162.html on line 254: Taivasmatkaa hyvää suurelle kirjailijalle toivotetaan vaan, Le grand écrivain est bien souhaité bon pour le voyage dans le ciel.
ellauri162.html on line 260: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 287: Kirjaston poistohyllystä löytyi Hannu Mäkelän poikakirja Iso-Pekka ja Pikku-Pekka. Vizi et Hande osaa olla narsistinen jopa lastenkirjassa. Se on varmaan kirjoittanut tän surutyönä kun se sai ize silmälasit 1997. Kirja on vanhenevan ukon jorinaa. Unenomaista solipsismiä. Rikkinäisen perheen lapsen muistelua. Miehet ovat miehiä ja harrastavat penkkiurheilua. Lapinretkiä kuvitellussa miesseurassa, Tasku-Matti rintataskussa. Ja noi lastennimet ne on 40-lukua: Pekka, Riitta, Kari. Mixmuka joku Riitta lähettäisi kirjelappuja väpelölle Pekalle. Huonosti peiteltyä jeesustelua. Vaari auta minua. Pekka lyö kuin kallio, Kari putoaa. Janne vapahtaa. Kallion Karhupuistossa, sieltähän se Hande onkin kotoisin. Tää on yhtä masentavaa textiä kuin stiiknafuulia.
ellauri162.html on line 295: Munuaiskiviin pitäisi juoda paljon kraanavettä, myöskin nippu persiljaa päivällinen olla saa. Tuliko Nellin Unnan nimi tästä kirjasta? Heinäkenkäkö roskisdyykkari oli esikuvana? Herra varjele. Karin isoveli oli jäänyt auton alle ja halvaantunut. Se oli kuin toinen poika nyt. Se oli sille oikein, ja Karillekin. Se oli kauheaa, paha juttu, suru jolle ei mitään voinut. Haha, onnexi.
ellauri162.html on line 345: Hyvin se haukkuu kaverinsa esipuheessa: kristilliset internit ahkeroivat messussa ja naisseikkailivat salassa. Ne olivat lahjattomia ja sovinnaisia keplottelijoita, hyväosaisia laiskureita, joiset tuli hurskaita ja kuuliaisia yxilöitä valtion tarpeisiin. Norssit olivat vähemmän tekopyhiä ja vapaamielisempiä, mutta yhtä rajoittuneita. Elostelijoita jotka intoilivat opereteista ja raveista, pelasivat pelejä, matalamielisten apinoiden huvituxia. Sellainen rellestäminen oli Jorista alhaista. Kirjallisuus"miehet" eivät olleet yhtään parempia. Jori tyrmistyi niidn kaunaisista ja halpamaisista mielipiteistä, puheista jotka olivat kuluneita kuin kirkonpenkit ja masentavista kiistoisa, jossa teoxen mitta oli painosmäärä ja myyntiluvut. Nyölen painaa ize omat kirjahkonsa, koska kaunokirjallisuuden painosluvut ovat Suomessa olemattomat. 25K isänmaallista finlandiakirjaa kelpaa vain seinäntäytteexi. Vapaa-ajattelijat oli dogmaatikkoja ja saarnamiehiä, jotka tukahduttavat "muiden apinoiden" mielipiteitä. Kadunkulman suutaria hieman valveutuneempia.
ellauri162.html on line 354: Psykiatrian professori Tiede-lehdessä eli etuoikeutetun lapsuuden. Vaikka 60-80% väestöstä kokee mielenterveysoireita, se on niistä välttynyt lähes kokonaan (koputa puuta). Voisko syynä olla, että sen fyysikkoisä laittoi sen 6-vuotiaana lineaarikiihdyttimeen? Kokeillaan samaa Huismannin idoliin, jo aikaisemmin monta kertaa esiintyneeseen Charlesiin. Seuraavat 2 Callen runoa on mainittu Huismannin kirjan alaviitteessä 27.
ellauri162.html on line 454: Huishaismanin nide ei ole romaani, vaan kolumni. Se on kirjallinen yrittäjä, ja lähes saman luokan hapantelija kuin se pikku-Markun aseenkantaja.
ellauri162.html on line 468: Tässä näytteitä Huishaismannin erittäin matalan pH:n hapantelusta. Roomalaisista kirjailijoista en voisi olla enemmän samaa mieltä.
ellauri162.html on line 473: Niin parkkiintuneen typeryyden ja niin kiihkeän vihamielisyyden hänelle itselleen läheisiä ajatuksia kohtaan, niin suunnattoman halveksunnan kirjallisuutta ja taidetta kohtaan hän aisti syöpyneen, pesiytyneen noiden kauppiaiden paksuihin luupäihin - jotka sitä paitsi olivat niin täynnä keinotteluun ja rahantekoon liittyviä huolia, etteivät he muutenkaan olisi kyenneet nauttimaan kuin politiikasta, tuosta matalamielisten ihmisten mauttomasta viihteestä - että hän painui joka kerta vimmoissaan kotiinsa ja sulkeutui kirjoinensa lukkojen taakse.
ellauri162.html on line 541: Gazan kaistapään nimi tulee aakkoskeittona värssyjen alkukirjaimista.
ellauri162.html on line 543: Hänen teoksensa ovat kokoelma "Ohjeita" ja "Carmenin anteeksipyyntö". Ensimmäinen koostuu kahdeksasta akrostisesta tai abekedarian esseestä, jotka on jaettu kahteen kirjaan. Tämän teoksen suunnitelma ja siinä esitellyt Raamatulliset lainaukset paljastavat St. Cyprianin "Testimonian" vaikutuksen. Ensimmäinen kirja on juutalaisia ja pakanallisia vastaan, toinen on osoitettu uskollisten eri ryhmille: katebuneille, kastetuille kristityille, katuneille, matroneille, virkailijoille, papeille ja piispoille. Osittain sen sävy on selvästi satiirinen. Kirjoittaja on selvästi uppounut etiikkaan ja suosittelee almuja ennen kaikkea.
ellauri162.html on line 553: Commodianuksen tiedon lähteet olivat Raamattu - pääasiassa maailmanloppu, profeetat ja neljäs Esdrasin kirja - Sibylline-oraakkelit, tertullian, Minucius Felix, Cyprian ja Lactantius. Terencestä, Lucretiuksesta, Horacesta, Cicerosta ja ennen kaikkea Virgilin ilmaisutavoista hän lainaa ilmaisutapoja. Hänen teologiansa ei ole luotettava; Millenarianismin lisäksi hän näyttää tunnustavan monarkianismin ja patripassianismin, kaksi harhaoppia Kolminaisuuden suhteen. Hänen kielensä ei ole vain karkea, vaan virheellinen, ja olisi virhe etsiä Commodianuksessa aksentin perusteella perustuvan kääntymisen alkuperää. Vaikka hän ei ole perehtynyt prosodiaan, hän yrittää kirjoittaa daktyylisellä heksametrillä ja onnistuu vain 63: ssa yli 2000 jakeesta.
ellauri162.html on line 555: Hänen puutteitaan on kuitenkin jonkin verran sovitettu hänen rinnakkaisuuden, riimittelyn ja akrostian käytön sekä hänen jakeidensa säännöllisen jakautumisen vuoksi; Lisäksi hänen työnsä on puutteistaan huolimatta selvästi energistä. Hänellä on hyvin määritelty formulæ, hän loihtii upeita kuvia, ja niiden monien taiteilijoiden ja kirjailijoiden joukossa, jotka ovat yrittäneet kuvata maailman loppua, Commodianus on merkittävässä paikassa. Hänen teoksiaan ovat toimittaneet Ludwig (Leipzig, 1877-78) ja Dombart (Wien, 1877, "Corpus scriptorum eccles. latinorum", XV). Runo Marciota vastaan, jonka jotkut kriitikot ovat syyneet Commodianuksesta, on jäljittelijän työ.
ellauri162.html on line 559: Sidonius Apollinaris jätti useita näytteitä satunnaisesta jakeesta; ja yhdeksän kirjekirjaa, joista W.B Anderson toteaa: "Mitä tahansa ajatteleekin hänen tyylistään ja sananrieskastaan, Sidoniuksen kirjeet ovat korvaamaton tietolähde monista aikansa elämän näkökohdista." Vaikka nämä kirjeet ovat hyvin sanakirjassa, ne paljastavat Sidoniuksen mieheksi, jolla on genaalinen luonne, joka on ihastunut hyvään elämään ja nautintoon.
ellauri162.html on line 667: Hallitus piti minua ilmeisesti silmällä sillä äkisti sain käskyn ilmoittautua kutsunnoissa. Tiesin täsmällisesti mitä se merkitsi: minun olisi vietettävä kaksi tai kolme vuotta maalaisten joukossa, kaikenkarvaisten kovanaamojen ja hurjimusten kanssa, lukemiseen ja kirjoittamiseen ei jäisi aikaa, joka päivä lukemattomia loukkauksia ja kaikki jotta voisin muutaman vuoden kuluttua antaa henkeni isänmaalle. Mutta onko juutalaisilla isänmaata? Noin kymmenen yksi toista vuotta sitten veljeni Joshua oli saanut samanlaisen vaatimuksen uhrata henkensä isänmaansa Venäjän puolesta. Siinä välissä Puolasta oli tullut Saksan osa ja hän oli vähällä joutua palvelemaan saksalaista isanmaata. Tässä minun on oltava suora ja sanottava että vaikka Puola olisi ollut juutalainen kansakunta, minulla ei olisi ollut pienintäkään tarvetta tulla sotilaaksi. Minulle kasarmi merkitsi huomattavasti kovempaa rangaistusta kuin vankila. Juokseminen, hyppiminen, marssiminen ja ampumi nen olisi minulle sietämätön kärsimys ja vielä pahempaa olisi ihmisten joukossa oleminen. Aivan samalla tavalla kuin toiset vaativat jatkuvasti seuraa minä tarvitsin yksinäisyyttä. Koko maailmankuvani edellytti eristymistä, lupaa ja etuoikeutta pysyä erillään muista, aikaa jatkaa tutkailujani ja vaalia kallisarvoista vastarannan kiiskeyttäni. Vasemmistolehdistä ja kirjailijaklubin kommunistien ja heidän myötäjuoksijoittensa kuuntelemisesta tiesin että vasemmistolaisuus halusi poistaa yksityisyyden lopullisesti ja luoda sen sijaan täydellisen yhteisyyden ja yhteisomistuksen He puhuivat koko ajan ällöistä massoista, mutta minun luonteeni vaati vapautta olla yksin niin pitkään ja niin usein kuin halusin. Hederin käyminen päivästä toiseen oli minulle taakka enkä liioin jaksanut ješivaa. En usko että olisin jaksanut kauan yliopistossa. Olisin voinut olla räätäli tai yxin verstaassaan työskentelevä suutari, mutta kuollaksenikaan en olisi voinut työskennellä tehtaassa. On tarpeen lisätä, että vaikka minulla oli vahva veto rakkauteen ja sukupuolisuuteen, olin pysynyt sairaalloisen kainona. Mutta ai että panetti siltikin aivan hemona .
ellauri162.html on line 671: Bernanos luki Gorkinkirjan lapsuudesta tädin pöydän alla kun isä oli kuollut ja äiti sairaalassa. Tädillä oli jäälautalla pieni kuppila. Asiakkaat kusexivat maalattialle, jolla Ykä luki läxyjä. Ykä rukoili pöydän alla Gorkin puolesta vaikka tämä oli vääräuskoinen ja bolshevikki.
ellauri162.html on line 680: Papille tulee keikkalainen pyykkäri ja se menee häpeissään ostamaan ehjät kalsarit. Sillä on koko aika mahakipuja. Mixeise mene lääkäriin? Mullon koko ajan selkäkipuja. Mixen mä mene lääkäriin? Koska ennen lääkäriä on vain kipeä, lääkärillä käytyä on sairas. Se ei kelvannut edes tykinruuaxi eikä pidä urheilusta. Se on oikeestaan aika saman sorttinen mitään tekemätön vastarannan kiiski kuin tässä samaan aikaan työn alla olevat Itchele ja Jori. Sellaisia kirjailijat enimmäxeen ovat. Ne jotka osaa tekee, ne jotka ei osaa tekee teoxia.
ellauri162.html on line 726: Huysmannikin oli pääasiassa runkmanni, mutta sitä ilmeisesti sentään vielä halutti, kerta sillä oli kirjastossa Forbergin klassillisen erotomanian käsikirja, jonka kuvitusta alla mallixi.
ellauri163.html on line 42: Sukupuolielimet ilmentävät ihmissielua paremmin kuin mikään muu ruumiinosa, silmät mukaanlukien, sanoo moniavioinen Singer. Singer on ihan samanlainen lurjus kuin kaikki muutkin kirjailijat. Sekin on aivan vitun typerä ja huono kaikessa muussa kuin izestään kirjoittamisessa. Itchelekin oli lukenut Otto Weiningerinsa ja halwexi naisia. Mies on kuin piipunrassi ja puhuu putkihommista.
ellauri163.html on line 55: Viereeni tuolille olin sijoittanut filosofian historian ja joukon muita kirjoja joiden avulla voisin saada häiriintyneen henkeni järjestyxeen. Olin lainannut Breslerin kirjastosta Tolstoin moraaliset novellit ja esseet, Spinozan Etiikan, Kantin Käytännöllisen järjen kritiikin, Schopenhauerin Maailman tahtona ja ajatuksena, Nietzschen teoksen Näin puhui Zarathustra ja pasifisti Forsterin teoksen (jonka nimeä en muista, oisko ollut Maurice?), Payot'n Tahdon kasvattamisen ja useita teoksia hypnoosista, itsesuggestiosta (Coué, Charles Baudoin), ja ties mitä muuta kaikki teoksia jotka sivusivat olennaista. Peräti ostanut olin Rabbi Moshe Haim Luzzatton kirjan Oikeamielisen vaellus ja viidennen Mooseksen kirjan, joka oli mielestäni viisain teos mitä ihminen on koskaan kirjoittanut.
ellauri163.html on line 57: Mitä kaikkea tuhrin tähän tilikirjaan jonka olin ostanut vanhojen tavaroiden kaupustelijan kärryiltä? Käyttäytymisohjeita, novellien, romaanien, näytelmien aiheita, ruumiillisen ja henkisen hygienian sääntöja jotka olin oppinut samaiselta Payot'lta; kaikenlaisia ajatelmia jotka saattoivat olla joko omiani tai jäänteitä lukemastani ja unohtamastani; eikä vähempää kuin uusi versioni kymmenexi käskyxi joita en saanut valmiiksi koska niistä puuttui juoni. Muistan tänäkin päivänä jotain näistä kymmenestä käskystä (joita kertyi minun käsissäni 12):
ellauri163.html on line 69: Iiskon mielestä ihan paras kirja oli 5. Moos. eli pentateukin vika osa, deuteronomia. Viides Mooseksen kirja (Deuteronomium, m.kreik. Δευτερονόμιον, Deuteronomion, ”toinen laki”; hepr. דְבָרִים, Devarim, ”Sanat/Asiat”) on viimeinen viidestä Mooseksen kirjasta (pentateukki), eli juutalaisten raamatun Tanakhin lakiosan Tooran viimeinen kirja. Se on myös kristittyjen Raamatun Vanhan testamentin viides kirja. Suurimman osan sitä muodostaa Mooseksen pitämäksi esitetty pitkä puhe. Lain toiston lisäksi se toimii lain selityksenä.
ellauri163.html on line 78:
lakikirja
ellauri163.html on line 130: Syömäjuttuja Täällä on ne kaikki älyttömät dieettisäännöt: sorkkia, kärsiä, matelevia ja lentäviä kiellettyjä eväitä. Parta- ja tukkasäännöt sekä saastaiset kuukautiset taitaa tästä kirjasta sentään puuttua, niistä lähemmin muissa pykälissä.
ellauri163.html on line 174: 120-v Mooses sanoo lähtiessään porukoille: Muistattehan kerrata nää pykälät joka 7. vuosi lehtimajajuhlassa. Vahdinvaihtotilaisuudessa Herra ilmestyi Moosexelle ja Joosualle lehtimajassa pilven pazaana. Se oli vähän pahantuulinen koska se tiesi että vähän päästä vuokralaiset jälleen lipsuvat. Samaa sanoi Mooseskin lähtiessään porukoille: jätän tän lakikirjan tähän arkin kylkeen, siitä voitte sitten kazoa miten tuli tonttuiltua.
ellauri163.html on line 231: Ensimmäinen maininta Shilohista, joka sijaitsee pohjoiseen Bethelistä ja etelään Lebonahista löytyy Joosuan kirjasta. Se on tää, että israelilaiset jakaa alueisiin ne jotka ovat pystyneet valloittamaan ja miehittään, jonka jälkeen Siilosta on myös osoitettu turvakaupungit ja leeviläisten kaupungit. Tästä paikasta tulee tärkein palvonnan ja hallinnon paikka, jossa Israelin pojat kokoontuvat vuosittaisiin juhliin tuomareiden aikana.
ellauri163.html on line 233: Liitonarkku pantiin siellä pystyyn 369. vuosi talmudilaisen lähteistä päätellen (babylonialainen Talmud Zevachim 118B). Tabernaakkeli lähti Silohista Eelin kuoleman jälkeen. Ainakin yxi miinuspiste hänen oleskelunsa aikana: tabernaakkeli korvataan temppelin edeltäjällä (1.Samuelin kirja 3:15) tai sijoitetaan rakennukseen.
ellauri163.html on line 251: kirja" />
ellauri163.html on line 487: Missä ne haudat ovat? Tuo juttusi on aivan sama, kuin että joku sanoisi, että minä kyllä tiedän missä on Zeuksen hauta (onko hän muuten kuollut?), koska jossain kirjassa niin sanotaan.
ellauri163.html on line 489: No kun kerran olet niin laiska ettet jaksa itse avata Raamattua, niin voin kertoa, ellen nyt aivan väärin muista että Jumala hautasi Mooseksen ruumiin jonnekin vuorelle olisiko ollut, eikä sitä ollut kukaan näkemässä. Tuo on luultavasti 5. Mooseksen kirjassa. Jeesus vuorostaan haudattiin kalliohautaan, mutta kuten olet jo lapsena oppinut niin Jumala herätti Jeesuksen ja vapautti kalliohaudasta ja nosti taivaaseen Isä-Jumalan oikealle puolelle. Roomalaiset sotilaatkaan eivät voineet sitä estää kun Jumalan enkeli tainnutti haudan vartijat ja siirsi ison kiven pois haudan suulta. Naiset menivät ensimmäisenä tyhjälle haudalle.
ellauri163.html on line 492: Milian*** 10.10.2008 17:58 Niinpä vingut, mutta muinaisella kirjalla on todistusarvoa tasan nolla. Missä on kaikkien jumalan sanan saattajien ruumiit, häh? Listaanko
ellauri163.html on line 499: Keijukaisten maallisia jäännöksiä kun ei ole löytynyt yhtään, ei todennäköisesti ole ollutkaan keijukaisia. Jos mikään muukaan fyysinen todiste ei tue keijukaisteoriaa, on todella typerää alkaa olettamaan keijukaisten nouseen esim. korkeammalle henkiselle tasolle, etenkään kun korkeammasta henkisestä tasosta ei ole myöskään todisteita. Pyörit kehäpäätelmässä jossa jumala sanoo raamatun olevan totta ja raamattu jumalan. Pienelläkin päätelly voi todeta, ettei tuosta päätelmästä jää jäljelle muuta kuin muinainen paskalappunippu, ei jumalaa...Te haaasssuun hauskat julistajahihhulit ette edes tunne kirjaa, jonka pohjalta pitäisi kyetä selittämään tuotetta parhain päin :D
ellauri163.html on line 503: Kuulehan nyt milian, ei se ole uskon kannalta oleellista osata sanatarkkaan ulkoa erittäin paksua kirjaa, vaan ymmärtää Raamatun sanoma ja ne asiat.
ellauri163.html on line 508: Se kirja on sairas. Sen juoni, tarina ja opetukset ovat matkittua satua muilta ja JOS sinäkin olisit joskus vaivautunut lukemaan koko kirjan läpi ajatuksella -ehkä jopa useampaan kertaan-, niin et mahdollisesti olisi koskaan alkanut uskomaankaan siihen huttuun.
ellauri163.html on line 542: Payotin nide oli selvä izehoito-opas, jolla se työntyi katolisen kirkon monopolialueelle. Syystäkin se kiellettiin mutta liian myöhään: nyt on katoliset izehoito-oppaat kirjakaupan ao. osastossa vähemmistönä.
ellauri163.html on line 710: Marraskuun 2002 haastattelussa Pullmania pyydettiin vastaamaan katoliseen Heraldiin kutsumalla kirjojaan "painajaisten aineiksi" ja "kokkojen arvoiseksi". Hän vastasi: "Vastaukseni tähän oli pyytää kustantajia tulostamaan se seuraavaan kirjaan, kuten he tekivät! Minusta se on koominen, se on vain naurettavaa." Katolisen Heraldin alkuperäinen huomautus (joka oli "on olemassa lukuisia ehdokkaita, jotka näyttävät minusta olevan paljon kokon arvoisempia kuin Harry Potter") kirjoitettiin Etelä-Carolinan vanhempien yhteydessä, jotka painostivat opetuslautakuntaansa kieltämään Harry Potter -kirjat.
ellauri163.html on line 809: Ja huolimatta tästä lopusta, joka tuli romaanista, josta elokuva sovitettiin, Georges Bernanosin Nouvelle Histoire De Mouchette (josta Bresson oli myös sovittanut elokuvansa Maapapin päiväkirja), se ei ole hyvä; se löyhkää artikulaatiolta ja melodraamalta, joka on villisti ristiriidassa Au Hasard Balthazarin kanssa, varsinkin kun otetaan huomioon, kuinka usein (ja yllättävän kriittisesti) oikein nämä kaksi elokuvaa yhdistetään.
ellauri163.html on line 811: Monet kriitikot ovat pitäneet tässä siitä, että vaikka Mouchette on ehdottomasti ulkopuolinen kaupungissaan, hän ei ole kapinallinen, hän ei ole kumouksiivinen, joten hän näyttää melkein määrätyn murskaantumaan. En kuitenkaan näe todisteita tästä näkökulmasta elokuvan kehyksissä. Ensinnäkin suuri osa tästä olettamuksesta tulee hyväksymällä näkemys, jonka mukaan Bressonin elokuvamainen kosmos on puhdasta kärsimyksen hyväksymistä, palkkiota tuonpuoleisessa - oli se sitten varhaisimmista elokuvistaan hänen myöhempien elokuviensa kautta. Koska tämä on vasta kolmas häneltä näkemäni elokuva, en voi puhua auktoriteetilla muista kuin näistä, mutta jopa kolmikossa (Maalaispapin päiväkirja, Au Hasard Balthazar, ja tämä), jonka olen nähnyt, tämä on todistettavasti väärin. Muut elokuvat syrjäyttäen, Mouchette ei selvästikään ole haluton:
ellauri163.html on line 845: Lectio divina on benediktiiniläinen perinne, jossa luetaan pyhiä kirjoituksia, meditoidaan ja rukoillaan tavoitteena parantaa henkilön ja Jumalan välistä kommunikaatiota sekä pyhien kirjoituksien tuntemusta. Lectio praecursoria on väitöstilaisuudessa pidetty 20 min. pituinen esitelmä väitöskirjan aiheesta.
ellauri163.html on line 992: Voiko tästä päätellä, että toisten ihmisten olemassaolo, ja eläinten, konstituoi ilmoituksen, ja että ilmoitus sellaisena kuin se esiintyy Raamatun teksteissä on vain kehittynyt osa samaa, eräänlaisen eläintarhan käsikirja. (Durkheimilta tuli tähän peukkuja.) Aamu valkenee, peuroja ei ole tiellä, jossa toissailtana pimeässä, viikkoja ennen jäniksenmetsästystä, näin auton valossa kolme keväistä rusakonpoikasta, vaimoni on lähtenyt töihin junalla, jonne hänet vein autolla. Maailma ilmenee jotenkin hymyilevänä ja olen onnellinen.
ellauri164.html on line 62: Eli Bernadotten ärsyttävä pappissetä siis kysyy pappisveljenpojalta: "Oletko lukenut Paul Claudelin panttivankia?" Vastasin, etten edes tiedä kenestä tai mistä hän puhui. - "Mennään! Hyvä. Kyse on pyhästä tytöstä, joka kaltaisesi seurakunnan papin neuvosta kieltää sanansa, nai vanhan luopionsa, vaipuu epätoivoon, kaikki sillä verukkeella, että estää paavia joutumasta vankilaan, ikään kuin Pyhän Pietarin jälkeen paavin paikka ei olisi pikemminkin Mamertinessa kuin palatsissa, joka on koristeltu ylhäältä alas renessanssin vitun homojen toimesta, jotka maalasivat siunatun Neitsyen mallina omat puppelipoikansa. Huomaa, herra Claudel on nero, en sano ei, mutta nämä kirjailijat ovat kaikki samanlaisia: heti kun he haluavat koskettaa pyhyyttä, he tahraavat itsensä ylevällä, he asettavat Ylevää kaikkialle! Pyhyys ei ole ylevää, mitä. Jos minä olisin ripittänyt sankarittaren, olisin ensin pakottanut hänet muuttamaan linnunnimensä oikeaksi kristilliseksi nimeksi - hänen nimensä on nimeltään Sygne - ja sitten pitämään sanansa, koska lopulta meillä on niitä vain yksi, ja pyhä isämme paavi itse ei voi tehdä asialle mitään.
ellauri164.html on line 193: Mikä tärkeintä, Berkeley kirjoitti tervavedestä kirjan, jossa suositeltiin tervavettä käytettäväksi moniin eri vaivoihin.
ellauri164.html on line 218: Tämä tutkimus tutkii yhden runosarjan poikkeuksellista puoliintumisaikaa: "Westward the Course of Empire vie tiensä...". Alkaen irlantilais-anglikaanisen piispan George Berkeleyn vuonna 1726 tekemästä sävellyksestä, nämä sanat kolonisoivat valtavan osan kulttuurimaisemaa lähes kahden vuosisadan ajan. Sanomalehtipaperiin, laitureihin, valtiomiesten puheisiin, lukuaiheisiin, maantieteellisiin tietoihin, Yhdysvaltojen ensimmäiseen tieteelliseen historiaan sekä runouteen, maalauksiin, litografioihin ja valokuviin ikuistetut sanat kehittyivät vanhan maailman visiosta profeetallisista valtakunnista ilmeisen kohtalon nationalistinen iskulause. Seuraten runoa sen kiertyessä kirjallisen ja visuaalisen kulttuurin läpi, tämä projekti osoittaa, kuinka yksinkertainen lause totutti amerikkalaiset laajaan käsitykseen Yhdysvaltojen valtakunnasta siirtomaa-ajalta jälleenrakennukseen. Jatkuva varmuus valtakunnan etenemisestä länteen, itse asiassa itse imperiumin väistämättömyydestä, osoittaa kolonistien brittiläisen kulttuuriperinnön kestävän elinvoiman Amerikan vallankumouksen aattona. Yhtä tärkeitä ovat tavat, joilla amerikkalaiset muokkasivat runon ideologiaa sopimaan heidän kehittyvään kansallismielisyyteensä varhaisen tasavallan ja antebellum-aikakauden aikana. Berkeleyn sanat tarjosivat kriittisen paikan kansallismielisille tutkimuksille uuden tasavallan alkuvuosikymmeninä, mikä helpotti kansakunnan muuttumista kapitalistiseksi, hankkivaksi yhteiskunnaksi; 1800-luvun puolivälin konflikteissa he oikeuttivat amerikkalaisen sotavoimaisen imperialismin Meksikon ja Yhdysvaltojen välisessä sodassa, samalla kun he antoivat syvällistä tietoa sisällissodan alkamisesta ja sen välittömistä seurauksista, kun kansa paini Amerikan tulevaisuuden ääriviivoja vastaan. Tämä ideologia on kahden vuosisadan ajan mahdollistanut amerikkalaisten olevan sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera omahyväisiä keisarillisen etuoikeutensa puolustajia ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alueella. alkuperäiskansojen ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. tämän ideologian ansiosta amerikkalaiset ovat voineet olla sekä vakuuttuneita evankelistoja demokraattis-tasavaltalaisen hallitusmuotonsa poikkeuksellisesta luonteesta että samalla hengityksen kera, omahyväisiä puolustajia keisarilliseen etuoikeutensa ensin Pohjois-Amerikan mantereella ja sen alkuperäisasukkailla, ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli. "Westward Empire" paljastaa tavat, joilla Berkeleyn runo muokkasi tätä ainutlaatuista ideologiaa, sekä tavat, joilla amerikkalaiset mukauttivat Berkeleyn runon ainutlaatuisiin olosuhteisiinsa, ja tavat, joilla tämä kehittyvä ja monikerroksinen tulkinta puolestaan muokkasi amerikkalaista ajattelua ja käyttäytymistä vuoden 1752 välillä. ja 1876. ensin Pohjois-Amerikan mantereen ja sen alkuperäiskansojen yli ja lopulta maailmanlaajuisen siirtomaavaltakunnan yli.
ellauri164.html on line 244: Veatchin luetuin kirja oli Rational Man: A Modern Interpretation of Aristotelian Ethics (1962), joka tarjosi selkeästi rationalistisen vastakohdan William Barrettin tunnetulle eksistentiaalisen filosofian tutkimukselle Irrational Man (1958).
ellauri164.html on line 343: Takatukkaisen muukalaislegioonalaisen mielestä viimeinen kunnon chevaljeeri oli Jeanne d'Arc. Uskonto, isänmaa ja soldaatit! Alas jutkupankkiirit! Maalaispappitaskukirjasta löytyy kosolti ranskispatriotismia sekä aatelin ja sotilaiden hehkutusta. Muka Roland ja pojat oli synnynnäisiä chevaljeereja. Mitäs sitten kaxoisnelistivät karkuun sakemanneja viimeisissä sodissa? Viimeinen kaxilahkeinen oli takatukan mielestä Jeanne d'Arc. Bernadotten vaimohan oli Jeannen huonetta ja sukua, vaikka Jeanneen verrattuna huonokuntoinen.
ellauri164.html on line 437: "In this classic Catholic novel, Bernanos movingly recounts the life of a young French country priest who grows to understand his provincial parish while learning spiritual humility himself." Pro primo, ei se näytä koko aikana ymmärtävän tai edes välittävän kenestäkään juuri midiä. Pro secundo, koko kirja on yhtä nöyrän piiraan mutustelua. Siitä puhe mistä puute. This man shares something with Isaiah’s “worm among men.” Ich aber bin ein Wurm und kein Mensch. Ich bin eine Ratte (Psalmit 22:6).
ellauri164.html on line 467: Luumäkeläinen Pertti Pykälä kirjoitti Ilkka Remes nimellä ryssävihaisia rompskuja. Sakari Tuomiojan poika Erkki valitti että kaikki paha Pertin kirjoissa näyttää tulevan Venäjältä. Hoblan Laurén ei voisi olla vähempää eri mieltä. Pariisin Emilyn ukrainalainen ystävä koitti varastaa muotiryysyjä Samaritainelta. Siinä kulki sankohattuisen Emilyn moraalinen raja. Eikä siinä kaikki: Kiovan tyttö mesetti kyrillisillä kirjaimilla! Hyi helkkari! Emily dumppasi sen pikaisesti. Välillä Emily näyttää vanhalta jutkuhaahkalta.
ellauri164.html on line 478: "Valta oli oikeutta kaikkialla, kirjallisuudessa, yliopistoissa, yhdyskunnan toimistossa joka nimitti rabbiinit, Vatikaanissa, niidenkin joukoissa jotka vaativat oikeutta riistetyille ja sorretuille. Kun 2 ihmistä kohtasi, toinen otaxui heti hallizevan roolin." Niin tekevät koiratkin, nuuhkivat ensin ja sitten rähähtävät.
ellauri171.html on line 42: Tässä numerossa ilmestyy kuvitettu luettelo Raamatun naisista asetettuna madonna-huora axelille. Yllättävän moni telttamiesten mielestä hyvixistäkin on ollut ainakin osa-aikahuoria. Mutta arvaa mikä madonnille, huorille ja muille hyvän kirjan ämmille on yhteistä? Keneltäkään niiltä izeltään ei kysytty koskaan mitään. Ne toimi puhtaasti need to know beisixellä. Niin aina. Father knows best.
ellauri171.html on line 98: Koko juttu meni näin. Lean kuopuxen Dinahin jälkeen tuli aluxi mahon Raakelin vuoro poikia ja se sai Joosefin ja Benjaminin. (Paizi Ben oli kivun poika kun synnytys oli vaikea. Jaakob vaihtoi nimen nätimmäxi). Laaban koitti pitää Jaakobin palkkalistoilla muze halus yrittäjäxi. Kun Laabanin lampaat jotenkin aina päätyivät Jaakolle, Laabanin pojat alkoivat hermostua James pakkasi kamelinsa, otti kirjavan karjansa ja potkukelkkansa ja livahti vaimoineen ja lapsineen tiehensä. Raakel varasti mukaan isän teltasta Laabanin porukoiden kotijumalat, tai siis jumaluudet tietysti. Laaban lähti perään.
ellauri171.html on line 299: Johdanto Ruthin kirjaan
ellauri171.html on line 307: Ruthin kirja (Boazin entinen)
ellauri171.html on line 438: Judith was a rich and beautiful widow who lived in a town besieged by Nebuchadnezzar’s general, Holofernes. Holofernes taisi olla jonkun suomalaisen kirjailijapoppoon kesäveneen nimi. Haavistoilla lomailee erittäin kovaääninen lahtelainen mies jonka lisänimi on Holofernes, koska se holottaa niin maan saatanasti. Haaviston rouvan aivasteltua koko mäen hereille alkaa Holoferneen lakkaamaton holotus. Talasniemellä ois Judithille töitä.
ellauri171.html on line 605: The lesson is: think before you act. Ask yourself: what are the long-term consequences of your actions? Tää on kuin Johnin amerikkalaisesta lastenkirjasta: look before you leap. Pikku hiirulainen mietti tätä eikä mennyt naimisiin kuin vasta toisen hiiren kanssa.
ellauri172.html on line 51: Jos Huismanni putkahtaisi esiin Oslon lahdesta, se olisi ilmetty neoluddiitti. Sen mielestä keskiajalta eteenpäin on menty ainoastaan taaxepäin. Aikalaisistaan kirjailijoista se fanitti vaan jesuiittojen ja neojansenistien saarnakokoelmia. Ja tietysti Baudelairea!
ellauri172.html on line 97: Théodore Agrippa d’Aubigné (1552 Pons, Ranska −1630 Geneve, Sveitsi) oli ranskalainen kirjailija ja aikansa historioitsija, joka kuoli maanpakolaisena. Hän oli maineikas huuakotti. Hänen ystäviään oli Henrik Navarralainen, ja hän oli Madame de Maintenonin isoisä. Pariisin parlamentti määräsi hänen teoksensa Histoire universelle 1550−1601 poltettavaksi. Teos on merkittävä aikalaiskuvaustensa vuoksi. Merkittävin hänen teoksistaan on seitsenosainen runoelma Les Tragiques (1616), jossa hän käsittelee Ranskan tilannetta, uskonvainoja ja Jumalan rangaistuksia. Hän pakeni 1620 Geneveen, jossa kuoli. Kaikesta huolimatta
ellauri172.html on line 104: Runoilijan oman kertomuksen mukaan hän osasi latinaa, kreikkaa ja hepreaa kuuden vuoden iässä, ja hän oli kääntänyt Platonin Kritonin kirjastosta alle 11-vuotiaana. Runoilijan poika petti isän asian katollisille ja jäi siitä perinnöttömäxi. Nobelisti Szymborska on puolantanut Agrippaa.
ellauri172.html on line 123: Néel de Néhou, nuori aristokraatti, jolla on ritarillinen käytös, joka on sopusoinnussa kirjailijan nostalgisen ihanteen kanssa, yrittää itsepäisesti voittaa Calixten suosion vaarassa menettää kaiken. Mutta hänen kunnioituksensa saa vastauksen vain ystävänä tai sisarena nuorelta karmeliitilta, joka on kääntynyt yksinomaan Jumalaan. Malgaignen synkistä varoituksista huolimatta hän heittäytyy ruumiistaan ja sielunsa mahdottomaan ja traagiseen intohimoon, joka yhdistää hänen kohtalonsa isän ja tyttären muodostaman vastakkaisen parin kohtaloon.
ellauri172.html on line 153: toteutuu! Jopajjo. Tää on kuultu ennenkin. Ah ! les Idées sont des êtres vivants !… Idealismia nahkoineen ja karvoineen. Et, comme il ne manquait plus que Véra elle-même, tangible, extérieure, il fallut bien qu’elle s’y trouvât et que le grand Songe de la Vie et de la Mort entr’ouvrît un moment ses portes infinies ! Le chemin de résurrection était envoyé par la foi jusqu’à elle ! Isoissa alkukirjaimissa on ytyä!
ellauri172.html on line 275: Case 2 Bileamin aasi esiintyy Raamatussa, sen 4. Mooseksen kirjan 22–24 luvuissa sekä muutamissa muissa tekstikohdissa. Bileam oli Beorin poika. Bileam oli kuninkaan palvelija. Moabilaisten kuningas Balak Zipporin poika luotti Bileamin voimiin ja halusi, että Bileam kiroaisi Israelin kansan. Bileam neuvotteli moneen otteeseen Balakin miesten kanssa ja sen jälkeen itse Balakin kanssa. Matkalla Balakin luo Bileamin aasi poikkesi tieltä kolme kertaa ja joka kerralla Bileam löi aasiansa. Kolmannen kerran jälkeen enkeli ilmestyi hänelle. Eikös se aasikin jotain jäpättänyt sille? Bileam teki Balakin kanssa kolmesti seitsemän uhrialttaria, mutta siunasikin israelilaiset. Lopulta neuvottelut Balakin ja Bileamin välillä raukesivat tyhjiin ja molemmat lähtivät omiin suuntiinsa. Bileam kuoli israelilaisen sotilaan miekaniskuun.
ellauri172.html on line 400: "Und der alten Götter bunt Gewimmel Ja vanhojen jumalien kirjava skaara
ellauri172.html on line 548: Huismannin ihannoima Barney on kirjoittanut aika huuruisia esseitä, joista tää Diner des athées oli des Esseintesin suosikkeja. Alla lyhennettynä kuin Kaluttujen Palojen kirjavaliot. Huomaa misogynia ja päähenkilöön Mesnilgrand junioriin kohdistuva narsistinen päänsilitys.
ellauri172.html on line 797: CEC sanoi että John on nahkakantinen väitöskirja. Lapseton des Esseintes sitoi lapsettoman Baudelairen runot nahkakansiin.
ellauri172.html on line 798: Jaakko Hintikka sanoi että "mun kirjani on mun lapseni". Kotka luuli odottavansa nelikymppisenä mutta kesken meni. Kenenkähän kanssa se oli sillä kertaa ollut.
ellauri172.html on line 808: Alexis kivi kuoli perheettä ja hulluna. August Ahlqvist tunnetaan vaikutusvaltaisena kirjallisuuskriitikkona, joka nilkin humanisti-hall of famen mukaan "uskalsi" lytätä Aleksis Kiven Seitsemän veljestä -teoksen. Olipa rohkea. Taistelevaa humanismia. Lyön vetoa että nilkki on ollut tässä ize astialla. Nilkillä on paljon lastenlapsia. Akun perheestä ei löydy tietoa.
ellauri172.html on line 994: des Esseintes usein lueskeli Verlainen viisauden kirjaa ja elätteli sen äärellä omia salamyhkäisiä kuvitelmiaan, omia sepitelmiään okkulttisesta rakkaudesta bysanttilaiseen madonnaan, joka tietyllä kellonlyömällä muuttaixen meidän aikaamme exyneexi Cydalise-neidoxi - niin salaperäisexi ja askarruttavaxi naisexi, ettei siitä koskaan oikein tiennyt tahtoiko se kylvää jälkeensä hirmuista syntiä ja turmelusta, jota ei sen päästyä valloilleen apinakaan voisi vastustaa, vai oliko hän kohoamassa unien tahrattomiin sfääreihin, joissa hänet sulkisi syleilyynsä sielun syvyydestä kurottuva adoraatiorukous, sillä hän olisi iäisesti ripittäytymätön, iäisesti puhdas.
ellauri180.html on line 64: Tässä albumissa on edellisestä ylivuotanutta mazkua, kun sinne yllättäen kyynärpäili 2 maailmanluokan kirjailijaa, nim. Philip Roth ja Ernesto "Che" Hemingway. Tumpelompi John Irving sai luvan siirtyä käytävällä eteenpäin. Ehkä tähän mahtuu seuraxi vielä Norman Mailerin jeesustelu, plus sen verrokkina Tatu Vaaskiven vastaava, et tälläsiä B-luokan tähtiä.
ellauri180.html on line 71:
ellauri180.html on line 73: Yli 9000 lukemisen arvoista kirjaa (älä edes yritä, et ehdi kuitenkaan).
ellauri180.html on line 80: Osta kirja itsellesi! Vain 4 egeä Oulunkylän Kontista!
ellauri180.html on line 83: Vuonna 1985 ilmestynyt Oman elämänsä sankari oli jo varsinkin kahdella aiemmalla teoksellaan maailmanmaineeseen ja menestykseen kivunneen John Irvingin kuudes romaani, teos jonka kohdalla kriitikot ylistivät kirjailijan lopullisesti luoneen nahkansa. Koska kyseessä on oma Irving-esikoiseni, olen kykenemätön ottamaan kantaa painin, matkailun tai karhujahtien kuvaukseen, mutta siitä olen vakuuttunut, että iskiessään tämänkertaiseen aiheeseensa naisiin ja heidän oikeuksiinsa, aborttiin ja kysymykseen sen moraalista tai moraalittomuudesta, Irving onnistuu tavalla, jota voi vain ihailla — varsinkin kun otetaan huomioon kirjan ilmestymisajankohta, 1980-luvun alkupuoli, jolloin aborttilaki taisteli jälleen Amerikassa eloonjäämisestään. Mainittakoon tässä yhteydessä, että teoksen abortteja tehtaileva tohtori on myös eetterin väärinkäyttäjä, imppaaja, rohkea valinta kirjailijalta sekin.
ellauri180.html on line 85: Mielestäni Irving kirjoittaa vaikeasta aiheesta taitavasti; liikaa moralisoimatta mutta siltikään meitä naisia liikaa aliarvioimatta. Lisäksi intertekstuaaliset sukellukset Charlotte Brontën ja Charles Dickensin kirjallisiin valtakuntiin tarjoavat ainakin itseni tyyppisille hienopyrstöisille lukijoille sitä jotakin, lumovoimaa.
ellauri180.html on line 107: Kaisa Sutela on kirjamaailmaan työelämässään eksynyt – ja uppoutunut – teologi. Hän rakastaa kirjoja ja on kirjallisuuden lajien suhteen melko kaikkiruokainen, mutta viihtyy silti parhaiten keltakantisen laatukirjallisuuden parissa. Myös lasten laatukirjat ovat lähellä sydäntä. Kaisa harrastaa ruoanlaittoa ja sitä myöten Tunnelmallisia makuja -blogin pitämistä. Kaikki vinkit ovat tervetulleita!
ellauri180.html on line 132: Vahvat naiset, orjien vapautus ja naisasia ovat keskeisiä ainexia Irvingsin kirjoittamisessa, mahdollisesti sivuvaikutuksena ilman isää kasvamisesta ja vielä syvemmästä suhteesta äitiinsä, mikä johtaa naiseuden ihannointiin ja ylistykseen. Isien osa. Miten he vastaavat, mitä ajattelevat, haluavat, tuntevat, kuinka erilaiset heidän mielipiteensä ja luonteensa ovat äiseihin verrattuna, kuinka typerät yhteiskuntasopimuxet vaikuttavat lapsi-isä-suhteisiin ja mitä on aito miehekkyys. Ehkä olin liiankin vaikuttunut siitä, että Irvingillä ei ollut isää, hän käsitteli tätä aihetta yliteholla, mitä monet huonot, välinpitämättömät tai ylirasittuneet isät eivät voi tai halua sijoittaa. Omaelämäkerta ja hänen kirjoituksensa ovat usein sama asia, enkä pysty nimeämään kirjailijaa, joka olisi lisännyt töihinsä niin paljon itsestään, jopa hyvin jalkovälisiä ja henkilökohtaisia yksityiskohtia. Vain Irving tietää, kuinka paljon on kexastua ja kuinka paljon totta, mutta minusta on hämmästyttävää käyttää kirjoittamisen lahjaa tehdäkseen itseään kuolemattomaksi poistamalla palasia todellisesta elämästään ja tekemällä niistä kuvitteellisia mestariteoksia.
ellauri180.html on line 136: Omppuoluttalon säännöissä on kaikki hyvän Irving-romaanin piirteet: inhimilliset, omituiset ja miellyttävät hahmot, joilla on epätavallisia elämänkokemuksia; tarina, jolla on moraalinen pohjavire; syvällisiä kohtauksia - jotkut hassuja ja huvittavia - toiset viisaita ja koskettavia. Älä ymmärrä minua väärin, tämä kirja ei sovi kaikille. Se ei lähde heti nousuun – joku nopeatempoinen tv-kazoja saattaa jopa pitää koko ensimmäistä puoliskoa hitaana. Jos olet tiukasti elämänmielinen, et todennäköisesti huomaa nauttivasi tästä kirjasta – lapsenlähdetys on liian jatkuva ongelma. Eikä sikiönkaavinta ole tässä ainoa painava teema: petos, sota, siveys, lait ja säännöt, sielu, sukuruza, perhe, kuolema, naisiin kohdistuva väkivalta; lista jatkuu.
ellauri180.html on line 140: Tällä kirjalla on monia myönteisiä ja hehkuvia arvosteluja, mutta minulle henkilökohtaisella tasolla se ei hyödyttänyt lukijan iloa tai mielenterveyttäni. (Halusin epätoivoisesti antaa tämän kirjan pois.) Cider House Rules olisi voinut olla 200 sivua vähemmän, enkä silti olisi nauttinut siitä paremmin. Varsinainen kerronta oli pitkäveteistä, väsyttävää ja koostui suurimmaksi osaksi aika turhia kuvauksia, jotka eivät vaikuttaneet juonenkäänteeseen. Hahmot olivat kuvaukseltaan luurankoisia, ja tunsin olevani hirvittävän etäällä heistä. Jännitteet puuttuivat kokonaan ja aina kun jotain edes vähän jännittävää tapahtui, se oli erittäin antiklimaattista. Se meni siihen tuskalliseen pisteeseen, etten vain välittänyt. Ja todellakin hahmot nimeltä Angel ja Candy tekevät enemmän kuin vain saavat minut värähtämään. Jotain muuta, jonka huomasin Irvingin kohdalla, mikä ei heti näkynyt, on hänen melko outo pakkomielle naisia ja heidän painoaan kohtaan. Tämä ei selvästikään sovi minulle (olen nimittäin aivan vitun läski) ja ollakseni rehellinen, ketä helvettiä kiinnostaa kuinka paljon nainen painaa? Sillä on ilmeisesti paljon merkitystä Irvingille, onhan Irving ex-painija. Irvingin kirjoituksella ei ollut todellista rakennetta, ja ilmeistä lääketieteellistä sanastoa lukuun ottamatta hänen tyylinsä oli yksinkertainen ja epätyydyttävä, ja näytti siltä, että jotkut lauseet olivat toisinaan oudosti lyhennettyjä. Pääasiassa lapsexiottoon ja sikiönlähdetyxeen perustuvan kirjan osalta odotin rehellisesti, että tässä on voittaja, mutta valitettavasti minulla on hirveän katkera maku suuhun ja vastenmielisyys Irvingiä kohtaan.
ellauri180.html on line 142: Christopher Greenin mielestä filmi oli hyvä mutta kirja aivan paska. Se on erittäin hyvä kirja, mielenkiintoinen, mutta pitkästyttävä, joten kiinnostus katoaa jossain vaiheessa.
ellauri180.html on line 144: Sandy tuumii: Kaiken kaikkiaan aika kakka kirja. Hyviä pointteja oli. Siellä oli joitain erittäin voimakkaita ja vahvoja hahmoja, ja sitten joitain todella litteitä läpinäkyviä persoonallisuuksia. Kirjassa oli lopulta erittäin hyvä pointti. Jokainen määrittelee säännöt, ja ihmisinä meidän on valittava, mitä noudatamme ja mitä emme. Pitäisikö meidän noudattaa sääntöjä? Pitäisikö meidän tehdä omat säännöt? Kuinka merkityksellisiä ja käytännöllisiä ovat todelliset säännöt todellisessa maailmassa? Tarkemmin sanottuna, kuinka relevantteja abortin vastaiset lait ovat? Lukijana otamme kaksi matkaa, yhden lääkärinä, joka oppii milloin sääntöjä on syytä muuttaa eettisistä syistä. Katsomme myös nuoren Homerin, kun hän oppii sääntöjen tarkoituksen.
ellauri180.html on line 150: Kirja on huonosti kirjoitettu. Usein ennakoidaan jotain, mitä ei koskaan tapahdu, ikään kuin kirjoittaja olisi ottanut suuria paloja juonen, mutta unohtanut palata muokkaamaan sitä. Candy ei ole ainoa litteä hahmo, ja siellä on paljon hyödytöntä tietoa asioista, jotka eivät todellakaan lisää juonetta tai liity mihinkään. Usein on kohtauksia, sanoja, jotka ovat erittäin häiritseviä. Tämä olisi hienoa, jos nämä kauheat kohtaukset edistäisivät tarinaa tai juonetta tai olisivat mielenkiintoisia tai sijoitettu strategisiin paikkoihin. Sen sijaan ne ovat olemassa vain tehdäkseen lukijan olon epämukavaksi. Esimerkiksi koko pornografinen kuva naisen ja hevosen kanssa, onko se todella tarpeellista selittää Homerin seksuaalista kehitystä ja Melanien väkivaltaa? Vai täytyykö meidän todella kuulla yksityiskohtia Candyn karvojen ajelusta ennen aborttia ja kuinka Homer pelasti hänen hiuksensa? Nämä kohtaukset vievät huomion juonesta, jättävät huonon maun ja maalaavat lopulta maailman karkeaksi, hankalaksi, luonnottomaksi paikaksi. Ehkä näin Irving näkee maailman, ja tämä kirja on hänen paljastuxensa. Tämäpä kiintoisaa.
ellauri180.html on line 152: Irvingin lukijat kuulostavat keskimääräistäkin pöntömmiltä. Kuten Irving pöntömmältä vielä kuin muut keskimääräiset amerikkalaiset kirjailijat. Jos se on edes mahdollista matemaattisesti.
ellauri180.html on line 159: Sen saatteena edix.fi on tehnyt pelin Kieluri, joka on jonkun wordl-pelin suomalainen versio Nykysuomen sanakirjan listan pohjalta. Onpa hienoa. Wordl on iänikuinen Mastermind kirjaimilla. Ei jaxa. Mitenhän nää vanhat papat jaxavat? Miten ne jaxaa jahnata vaan entisillä sijoilla? Niiden päässä ei sit ilmeisesti mitään muuta pyöri. Kieluri ei muuten toiminut Firefoxissa, mutta toimi Chromessa. Vitun Gog. Tieturi exe ollut sen Linturin atk-koulutusyritys? Palturi. Tunturi-mopo, petturi, hanuri, turkiskauluri. Puolikuivuri. Huri huri.
ellauri180.html on line 169: Esinahka - etu vai haitta? Kuten saattaa arvata, tästä aiheesta on jenkeillä laaja kiistakirjallisuus. Onko esinahkaisilla enemmän vai vähemmän sexitauteja kuin esinahattomilla? V. 1949 paperin kirjoittaja on osuvasti nimeltään Eugene M. Hand. (Liekö Mike Handin huonetta ja sukua?) Maxumuurin takaa ehtii kirjoittaja huikata että 790 gentiilin, 525 kiken ja 25 negron aineisto on vino koska oli vaikeaa löytää asevelvollisia neekereitä ilman tippuria. Goyimeistä oli 34% nahattomia, juutalaisista oli nahka tallella vain 1 unorthodoxilla, joka yllättäen sanoi olevansa siitä ylpeä.
ellauri180.html on line 380: 1 usein toistuva teema luolamiehillä on tää et "jos mä en sitä saa niin ei saa sitten kukaan muukaan". Se on lähes yhtä suosittu kuin tää "Kun se antaa mulle varmaan se on antanut ja antaa muillekin", joka tuli tänään vahingossa vastaan jotain Olli Jalosen kirjaa selatessa. Että jaxaa ärsyttää nää teemat! Ainoa vielä alkeellisempi, mutta yhtä lailla Darwinin motivoima pelisiirto on se sorsien, et kun miessorsakaverit on raiskanneet oman puolison, niin kiiruhdetaan sitten ize viimeisenä vielä pukille.
ellauri181.html on line 45: Estyneet lukekoot Kafkaa ja kiukustuneet Melvilleä. Munattomia ne oli molemmat. Tämä on kamalaa! Hänen hirvittävä hymynsä ja tuollainen pako! Kafkan haudalla on terävää terskaansa kohti kapeneva hautakivifallos. Ilman esinahkaa tietysti. Vain lapsettomalla vanhallapojalla näyttää olevan pikkukiviä haudalla. Mitä ironiaa. - Käykö paljon henkilöitä Ransun haudalla (saxaxi jota Phil ei osaa)? Ei paljon mutta aina merkittäviä kuten te herra professori! Ainoa sopiva ateria nälkätaiteilijalle on puolikas sitruunaa. Tyhmä shixa ei ymmärrä eikä osaa arvostaa suuren kirjailijan ankaraa ruokajärjestystä. Hölmö, se sanoo viisaasti.
ellauri181.html on line 65: Syyskuussa 1908 ja huhtikuussa 1909 koulutettu simpanssi nimeltä "konsuli Peter" näytettiin Prahan vaudevillessä. On järkevää, että Kafka johdatti siitä ehdotuxia nykyiselle kertomuxelle. Hän on myös käsitellyt intensiivisesti Brehmin eläinelämää, käyttäytymistutkimusta ja sosiaalista darwinismia. Elsa Brod, Max Brodin vaimo, suoritti työn suurella menestyxellä 19. joulukuuta 1917 Prahan juutalaisten naisten ja tyttöjen klubissa. Sittemmin tarinat ovat usein sisältyneet heidän ohjelmaansa reciters. Kuvaamisen suuren apinan jonka Klaus Kammer Saxan ensi-textiä johtaja Willi Schmidt klo Akademie der Künste osana Berliner Festwochen 1963, joka kirjattiin jonka SFB ja toistettu televisiossa vuosikymmeniä, on edelleen ihailtu tänään.
ellauri181.html on line 85: Vastaanotto: Sudau (s. 177f.) Korostaa erityistä seikkaa: ”Koko taivaan portti - Kleine Fabel -hiirellä, joka on maailman liian suuri leveys - nurisee yhdessä. Hiirellä ei ole ulospääsyä, vain kohtalokas tulos; apina todellakin löytää ize valizemansa '' ulospääsyn ''. Tällä tavalla Rotpeter seisoo ainutlaatuisella tavalla Kafkan teoxessa: sankari, joka ei mene alle; sankari, joka tietää tarkalleen mitä haluaa ja saavuttaa sen myös! Hänen on kuitenkin unohdettava "tämä suuri vapauden tunne kaikilta puolilta". " Ries (s. 91) huomauttaa, että raportti ennakoi työstä Das Unbehagen in der Kultur by Sigmund Freud , kirjoitettu vuonna 1930 , mikä on tase edistymisestä ja vastoinkäymiset sivilisaation. Kindlerin sanakirja (s. 27) selittää, että raportti on juurtunut syvälle senhetkiseen tieteelliseen-historialliseen tilanteeseen: Kuvaus Brehmin eläinelämästä, Darwinin evoluutioteoria, nykyajan vaihtelevat tapahtumat. TC Boylen romaani Sprich mit mir (2021), jossa simpanssi Sam, joka hallizee viittomakielen, ottaa ajoittain narratiivisen roolin, on muun muassa. innoittamana Kafkan tarina.
ellauri181.html on line 87: Toissijainen kirjallisuus: Joachim Unseld: Franz Kafka. Kirjailijan elämä. Hanser, München 1982, ISBN 3-446-13568-5 . Eberhard Rohse : Hominisointi inhimillistämisenä? Apinan hahmo antropologisena provokaationa kirjallisuuden teoxissa Charles Darwinin jälkeen - Wilhelm Raabe, Wilhelm Busch, Franz Kafka, Aldous Huxley. Julkaisussa: Talvinen lukukausi 1987/88 (= General Studies. University of Veterinary Medicine Hannover: Luennot ihmisistä ja eläimistä. Vuosikerta 6). Schaper, Alfeld / Hannover 1989, ISBN 3-7944-0158-1 , s. 22–56 (tässä erityisesti: evoluution ja koulurazastuxen välillä: hominointi ”eteenpäin kehitettynä kehityxenä” - Franz Kafka, s. 47–50).
ellauri181.html on line 96: Tulette huomaamaan (ja kaikki teistä eivät tule sitä hyväxymään) että minä en yhdy eräisiin kollegoihini, jotka väittävät että kirjallisuus arvokkaimmillaan ja kiinnostavimmillaan on olennaisesti ei-referenttiä. Minä voin tulla teidän eteenne pikkutakissa ja solmiossa, voin herroitella ja neiditellä teitä, mutta yhtä kaikki minä vaadin teitä pidättymään sellaisten termien kuin »struktuuri-, muoto ja symboli- käyttämisestä minun läsnäollessani. Minä luulen että monet teistä on riittävästi pelästytetty ensimmäisenä opiskeluvuotenanne, niin että nyt teidän on sallittava löytää jälleen ja nostaa arvoonsa se harrastus, joka teidät alun perin kaunokirjallisuuden pariin veti, ja jota teidän nyt ei pidä hävetä. Kokeexi voisimme tämän kurssin ajaxi suorastaan luopua kokonaan luentosaliterminologiasta, hyljätä juonen- ja luonteen samoin kuin ne ylevät sanat joilla monet teistä haluavat juhlistaa havaintojaan, sellaiset sanat kuin epifania -, henkilö - ja tietenkin - existentiaalinen», kaiken sen määreenä mikä existeeraa auringon alla. Teen tämän ehdotuxeni siinä toivossa, että jos te puhutte Rouva Bovarysta enemmän tai vähemmän samalla kielellä jota käytätte puhuessanne ruokatavarakaupassa, tai rakastettunne kanssa, te voitte löytää paljon läheisemmän, mielenkiintoisemman, ja niin sanoaxemme referentimmän suhteen Flaubertiin ja hänen sankarittareensa.
ellauri181.html on line 98: Pili kysyy izeltään ja kuulijoita mixi sillä pitää olla tirkistelijöitä ja yleisö joka seuraa sen joka käteen vetoa. Niin, sas se. Tolstoi, Flaubert ja Mann olivat elämän taistelujen tuttuja. Aika ruumiikkaita miehiä kaikki 3. Hienon kirjallisuuden teemoja ovat vakavuus, yxinäisyys, sairaus, kaipaus, menetys, kärsimys, pettymys, toivo, intohimo, rakkaus, kauhu, turmelus, onnettomuus, kuolema. Virsikirjan lisälehtiä.
ellauri181.html on line 104: 1 aikamme hienoimpia kirjallisia saavutuxia. No osaahan se kirjoittaa, mutta oliko sen ihan pakko kirjoittaa vaan koko ajan izestään? Silloin kun se vaivautuu edes vähän kiinnostumaan muista, tulee paljon luettavampaa textiä. Se ize tyyppinä on vitun pitkästyttävä.
ellauri181.html on line 115: Must tuntuu et tää apinaraportti on Kafkan oma tarina. Se kexi juonen käydessään varieteessa kazomassa jotain Petteri-nimistä apinaa. Se oli ize mielestään apina joka ezi ulospääsytietä kodin käfigistä, vaihtoehtoina vakuutusfirman Zoo ja kirjailijanelämän varietee. Isä oli ampunut sitä naamaan sekä housuihin. Ransu ezi ulospääsytietä puskista.
ellauri181.html on line 121: Monille Kafkan teoxille on tunnusomaista synkkyys, ahdistus ja unenomaisuus. Taas näitä virsikirjan lisälehtiä. Porukat lukee näitä angstaustarinoita kuten muitakin genrejä kulloiseenkin tarpeeseen.
ellauri181.html on line 505: Arvot, asenteet ja ajankuva -tutkimuxessa ja siitä kirjoitetuissa kirjoissa suomalaiset luokitellaan hallizevien arvojensa suhteen erilaisiin ryhmiin. Tarkka luokitus tehdään yhdexänluokkaisena ja tämän jälkeen luokat yhdistetään Täsmäelämän ja uusyhteisölli-syyden aika -kirjassa esitellyllä tavalla viidexi. Klikkaamalla ryhmien nimiä alla olevassa kuvassa tai listassa, saat lyhyen esittelyn kyseisen ryhmän arvomaailmasta.
ellauri181.html on line 519: Puohiniemi on toiminut oman Limor Oy:nsä puitteissa yrittäjänä vuosina 1990–2013. Sitä ennen hän toimi muun muassa markkinointitutkijana ja tutki suomalaisten asenteita ja kulutuskäyttäytymistä. Arvotutkimuxeen hän erikoistui väitöskirjansa 1995 myötä ja on sen jälkeen tutkinut sekä väestön että yritysten toimintaa ohjaavia arvoja sekä konsultoinut niistä yrityxiä ja yhteisöjä.
ellauri181.html on line 527: Arvot, asenteet ja ajankuva, Opaskirja suomalaisen arkielämän tulkintaan, 2002.
ellauri181.html on line 641: Naisen X- ja miehen Y-kromosomi tuottavat 1,6-prosenttisen geneettisen eron. Se on samaa luokkaa kuin miehen ja urossimpanssin ero. Olisi ihme, jollei se aiheuttaisi seurauxia. Sukupuolisidonnaisen lääketieteen pioneereihin kuuluva Columbian yliopiston sydäntautiopin professori Marianne Legato esittelee niitä tukun kirjassaan Mixi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin.Naisen iho on kymmenen kertaa herkempi kosketuxelle ja paineelle kuin miehen. Naisen hajuaisti on tarkempi ja herkistyy lisää munasolun irtoamisen aikaan. Koska X-kromosomi ohjaa värinäöstä vastaavien silmän tappisolujen muodostumista, naisen kahta X-kromosomia pidetään naisen vivahteikkaamman värisilmän perustana. Miehellä on runsaammin tappisoluja ja naisella reikäsoluja. Simpanssilla on eniten pyllynreikäsoluja. Myös luontaiset mielenkiinnon kohteet ja niihin liittyvät kyvyt eroavat. Tyttövauvat erottavat perheenjäsenet muista ihmisistä jo 12-viikkoisina, mutta poikavauvat ovat etevämpiä löytämään kadonneet lelut. Miehen on vaikea käsittää, miten nainen havaizee likaisen sukan huoneen nurkasta mutta osuu peruuttaessaan autotallin ovenpieleen. Miehen kyky hahmottaa tilaa onkin neljä kertaa parempi kuin naisen. Mies kärsii sisätilakateudesta, nainen penixestä.
ellauri181.html on line 645: Ihmisen fysiologiaa tutkittaessa tutkitaan kuitenkin melkein aina miehiä. Yxi seuraus tästä on ollut adrenaliininhuuruisen taistele tai pakene -reaktion korostaminen. Mezästysretkellä saaliin kimppuun käyminen ja pakoon pötkiminen ovat käypiä reaktioita. Ne eivät kuitenkaan sovi kotiluolaa ja jälkikasvua suojelevien naisten selviytymiskeinoixi, vaan hädän hetkellä naiset kokoontuvat miettimään yhdessä vaihtoehtoja. Tapa hämmästyttää miestä, jonka pitää kunnia-asiana ratkaista pulma muilta kysymättä.Mitä enemmän äidin veressä on lisämunuaisen kuoren tuottamaa kortisolia, sitä herkemmin ja myötätuntoisemmin hän vastaa lapsen tarpeisiin. Kehon lievä hälytystila parantaa naisen muistia ja auttaa vainuamaan jälkikasvua vaanivaa vaaraa. Myös estrogeeni parantaa muistia, koska se hidastaa kortisolin hajoamista. Kortisolin vuoxi nainen muistaa stressaavat tilanteet miehiä herkemmin ja kauemmin, mistä juontuukin Legaton kirjan nimi. Naisia ei kuitenkaan saisi altistaa liian rajuille kokemuxille, koska liian suuri veren kortisolipitoisuus puolestaan kutistaa aivojen hippokampusta haitaten siten muistia. Sixipä naisilla on isot pikkuaivot, miehillä isot pikkuveitikat.
ellauri181.html on line 649: Testosteroni auttaa kortisolia hajoamaan. Tämä oli luolamiehelle edullista, koska jos hän olisi muistanut elävästi, miten kylmä edellisellä mammutinmezästysreissulla oli tai miten ikävästi jalkaan tullutta haavaa särki, hän ei olisi enää lähtenyt mezälle. Kortisolin puuttumisen varjopuolena on, ettei mies pelästy vaaroista tai opi töppäyxistä yhtä herkästi kuin nainen. Tämä voi johtaa toistuvaan hölmöilyyn erityisesti nuorilla miehillä, joiden veren testosteronipitoisuudet ovat huipussaan. Myöhemin isyys näyttää nostavan miehen veren kortisolipitoisuutta puolella, ja avioliitossa eläminen vähentää testosteronin määrää. Psykologian professori Göte Nyman ja sosiaalipsykologi Martti Puohiniemi ovat tutkailleet suomalaisen miehen arvoja, rooleja ja tunteita mainiossa kirjassaan Mies. Heidän mielestään erityisesti nuorille miehille sattuu ja tapahtuu, koska miehen hartain toive on olla rohkein ja paras – jos ei muussa niin edes hölmöilyssä. Kaverit arvostavat Duudson-tarinoiden kertojaa. Testosteroni pitää huolen siitä, että kisailu ja varsinkin voittaminen energisoivat miestä. Nainen kauhistuu tarpeettomien riskien ottamista eikä koe kilpailua rakentavaxi vaan liiallisen kortisolin vuoxi fyysisesti epämiellyttäväxi.
ellauri182.html on line 59: Rei Shimura Sujata Masseyn kirjassa Zen attitude lukee Banana Yoshimoton novellaa sexuaalisista pakkomielteistä. Mitähän niistä? Sujatalla ja Bananalla näyttää olevan paljonkin yhteistä, ne molemmat olivat (tai no, ovat) X-sukupolvea.
ellauri182.html on line 61: Banana Yoshimoto (jap. よしもと ばなな, s. 24. heinäkuuta 1964 Tokio) on Sujatan ikäisen japanilaisen kirjailijan Mahoko Yoshimoton (jap. 吉本 真秀子, Yoshimoto Mahoko) taiteilijanimi. Syntynyt 24. heinäkuuta 1964 (ikä 57).
ellauri182.html on line 64: Hän valmistui Nihon Yliopiston taidelinjalta pääaineenaan kirjallisuus. Noihin aikoihin hän otti taiteilijanimekseen ”Banana”, koska hän piti banaaneista. Yoshimoto aloitti uransa työskennellessään rolf-kerhon ravintolassa tarjoilijana vuonna 1987. Hänen innoittajiaan olivat Stephen Kingin muut kuin kauhuteokset (2kpl). Myöhemmin hän on nimennyt esikuvikseen kirjailijat Truman Capoten sekä Isaac Bashevis Singerin.
ellauri182.html on line 84: As the story progresses, Mikage thinks about and confronts major issues in life: death, hope, friendship, loneliness, and love. (Cf. Pilin vastaava lista virsikirjan lisälehdistä edellisessä albumissa. Montako erilaista apinan elettä ja pierua näihin tarvitaan?
ellauri182.html on line 100: Venla selittää Banaanin leffan eiku kirjan juonta ellauri182.html on line 153: 1996 tää heppu melkein kuoli uimareissulla ja kirjoitti siitä lähin vain kylmiä paloja alakulttuureista kuten manga, kirjallisuus, politiikka, yhteiskunta ja uskonto. (Hindut, bambut, banaanit ja uusi testamentti. Mitähän se viirusilmä siitäkin ymmärsi, varmaan vähemmän kuin Malamudin simpanssi.) Yashimoto oli sodanjälkeisen Japanin ajattelun pikku jättiläinen joka veljeili entisen vihulaisen kaa. Näytti Tokiota tyypeille kuten Michel Foucault, Félix Guattari, Ivan Illich, and Jean Baudrillard.
ellauri182.html on line 158: Sen töräyxiä julkaistiin taskukirjana. Sen paras kaveri oli l'essayiste Shigesato Itoi, célèbre aussi comme auteur de slogans publicitaires.
ellauri182.html on line 288: Loppua kohti Sujata Massey-Ferguson kiihdyttää Zen-kirjassa lähes tutuxi tulleeseen vauhtiinsa.
ellauri183.html on line 52: Bernien gradu koski Thomas Hardya. Sodan päätyttyä Malamuutti nai it.room.kat. goyn (Ann de Chiara) Oregonista vasten molempien vanhempien tahtoa. Bernhardilaiskoira alkoi kirjoittaa 60-luvulla Oregonin maamieskoulussa. Living out West in Oregon for ten years (1949-61) gave Malamud a sense of home, however temporary. "It was where my wife had a feeling of rooz: our daughter was born there." Tytär Janna Smith on mun ikäinen ja antaa psykoterapiaa halukkaille. Kirjoitti Berniestä kirjan My father was a book. Malamud was Jewish, an agnostic, and a humanist.
ellauri183.html on line 74: Tohtori Bünderin Sexuaalitaitojen käsikirja yxinäisille olis ollut hyvä opas Phil Rothille. Tai ehkä se olikin kirjoittanut sen? Tai se sai sen Lonovskilta käydessään Vermontissa.
ellauri183.html on line 119: Rakas päiväkirja. Sunnuntain lehdissä kerrottiin paljon muun ohella Eila Pennasesta ja siitä, miten Brasiliassa yritetään estää vapaampia tuulia mm. syyttämällä vapaata kasvatusta kaikesta pahasta, esimerkixi Sharon Taten murhasta. Näiden erilaisten aiheiden yhdistelmä palautti mieleeni Eila Pennasen kirjoituxen "Miten jaxan elää" Suomen Kuvalehdessä viime syxynä.
ellauri183.html on line 144: Gorilla tuijottaa apinoita mezästä silmät tyhjinä kuin mörkö muumipeikkoja ja sitten poistuu pieraisten. Se piti Bernien isän valituxista fonografilevyllä. Hyvä huomio Malamuutin kirjassa on että merkizevästi toisistaan eroavat apinoiden sanomat voi ihan hyvin lähettää ja vastaanottaa ilman sanoja. Sanat eivät riitä kertomaan, mutta tuskin niitä tarvitaan. Poistuvan gorillan ilmavaiva oli paljonpuhuva.
ellauri183.html on line 411: Sofia piti Foster Wallacen tenisesseistä. Niistä on vain yhden kirjaimen aasinsilta penixeen. Tenis tuottaa naisista vain miehiä, penis molempia sukupuolia. Siittimen toiminta on esimerkki tapauksesta jolla on sekä tutkimusnäyttöä että harrastuskäyttöä. Pitäisi avata silmät sille miten "kova" tiede toimii. Miten "kovaa" tiedettä priorisoidaan edestakaisin pehmeän mutun sisällä. Siihen sisältyy arvovalintoja.
ellauri183.html on line 434: Anna Saarsson lähettää venäläisiltä suljettuun naamakirjaan ohjaamansa ylimakean karamellin, ikenissä viiltelee. Kököt tulppaanit, valoa, rakkautta ja lempeyttä jokaiseen päivään. Siirapin litkutusta!
ellauri183.html on line 577: Luukkaan 2:21 (King James Version) kuuluu: "Ja kun lapsen ympärileikkaamiseen oli kulunut kahdeksan päivää, hänen nimensä oli JEESUS, joka oli niin nimetty enkeliltä ennen kuin hän syntyi kohdussa." Se ei siis ollut Joosefin nimiehdotus, kuten Jose on tietävinään. Ensimmäinen viittaus Kristuksen katkaistun esinahan selviytymiseen tulee kirjan toisessa luvussa apokryfinen Arabialainen lapsenkenginen evankeliumi joka sisältää seuraavan tarinan:
ellauri183.html on line 583: Esinahkajäännöksiä alkoi ilmestyä Euroopassa keskiajalla. Aikaisin havaittu havainto tapahtui 25. joulukuuta 800, jolloin Kaarle Suuri antoi sen Paavi Leo III kun jälkimmäinen kruunasi entisen keisarin. Kaarle Suuri väitti, että enkeli oli tuonut sen hänelle, kun hän rukoili Ryhmä Hauta, vaikka proosaisemmassa raportissa sanotaan, että se oli häälahja Bysantin keisarinna Irenelle. Sen aitouden katsottiin myöhemmin vahvistavan näky pyhältä Ruotsin-Tanskan sillalta, joka vahvisti, että se oli jossain Roomassa. Descriptio laternansis Ecclesia, kirjoitettu vähän ennen vuotta 1100, osoitti, että Leo III: n tilaama Philip Rothin kokoinen sypressi-rinta asetettiin alttarin alle Pyhän Laurin kappeliin, joka piti kolme laatikkoa. Yksi laatikoista sisälsi kultahelmisen ristin. Asiakirjassa todettiin, että tässä ristissä oli Jeesuksen esinahka ja napa.
ellauri183.html on line 650: Jeesus oli itse lähempänä farisealaisia kuin muita Israelin tuon ajan puolueita: saddukeuksia, selootteja ja essealaisia. Fariseusta käytetään myös synonyyminä ulkokultaisuudelle Uuden testamentin evankeliumien painotusten mukaan. Jeesuksella ja fariseuksilla oli hyvin vähän teologisia eroja. Jeesuksen kritiikki suuntautui siihen, että fariseukset eivät eläneet kuten he opettivat, ja siihen, että fariseukset painottivat mishnaa halakhan sijaan eliskä lain kirjainta sen hengen sijaan. lähde?
ellauri184.html on line 114: Jeshuan velipuolten nimet oli James ja John. Ei kovin omaperäistä. Eikös sillä ollut siskojakin? No vähät niistä. Jeshua ei välittänyt veljistäänkään yhtä paljon kuin piscuisista joiden päät oli lyöty ciwiin Jerusalemissa. Ihan turhaan Nuchem niitä koko ajan hehkuttaa. Mixi J-la koko ajan puhuu izestään isolla alkukirjaimella? Minä Minä. Kova izetehostaja.
ellauri184.html on line 161: Tämä on julkaistu englanniksi kirjassa ’The Apocrypha And Pseudepigrapha Of The Old Testament' (Oxford; Clarendon Press 1913). Edesmennyt professori Aapeli Saarisalo mainitsee kirjassaan ’Hyvä Opettaja’ tämän tekstin etiopiankielisen version:
ellauri184.html on line 183: Yäk! Iljettävä häpy paljastuu! Ja sitten tulee vizaa paljaalle pyllylle! Tää kuumottaisi markiisi de Sadea. Se ketä tässä on oikeasti toxinen on Naahum ize. Feministipuhe pannaan pirun suuhun, se on kiusausta, joka tulee saatanalta ja sen tyttäreltä. Jeshuan muna alkaa nyökkiä sen kuunnellessa pirun raamattusitaatteja. Monikohan on vetänyt käteen pyhän kirjan ääressä? Monikohan pyhä sivu on liimaantunut yhteen onanoidun siemenen Elmer-liimasta? Vain herra tietää, ja kertoo pyhille ehkä myöhemmin.
ellauri184.html on line 205: Danielin kirjasta löytyy tällänen: And many of those who sleep in the dust of the earth shall awake, some to everlasting life, and some to shame and everlasting contempt. (Entäs me muut? Ei kuulu teille! Kyllä se vähän kuuluu!)
ellauri184.html on line 657: Pilatus remontoi jotkut loistotornit jonkun satamakaupungin (Tiberias?) möljässä. Onkne samat mitkä Huismanni mainizee kirjansa lopussa? Pilatus oli razumies ilman lakitutkintoa. Varmaan reilua tykkikenraali Xavieria otti päähän liuhupartojen jesuiittojen häsläys.
ellauri184.html on line 721: Herodes Antipasto (isoisän nimi) oli Naahumin mielestä lihava lössykkä. Hyvän kirjan lisäksi hän esiintyy vuonna 1973 Jesus Christ Superstar musikaalin elokuvaversiossa ja vuonna 1965 ensi-iltansa saaneessa elokuvassa The Greatest Story Ever Told. Hänet nähdään myös vuonna 1977 valmistuneessa italialais-brittiläisessä televisiosarjassa Jesus of Nazareth. Elokuvien Herodes Antipas on naismainen, hovinsa naisten ja erityisesti puolisonsa Herodiaan ohjailema ruhtinas. Sellainen onkin vitun naismaista, för helvete.
ellauri185.html on line 38: Horatio Alger, Jr. (13. tammikuuta 1832 – 18. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän nousi lukuisilla romaaneillaan laajaan maineeseen jo elinaikanaan.
ellauri185.html on line 44: Saul Bellowin Einhorn on vielä 1 maailmankirjallisuuden saita luihu koukkunokka juutalainen. Ei savua ilman tulta, sanon hitlerwiixet wäpättäen.
ellauri185.html on line 50: Sale Bellow mainizee Horatio Alger-kirjansa "Augie Marchin seikkailut"1 alussa onnettomat äidit Eevan ja Hannan. Eevan onnettomuudet tiedetään (ne ize ansaitut), mut kuka hiivatti oli Hanna? Mulla on iso aukko raamattutiedossa deuteronomisten kirjojen kohdalla. Vaikka niissä on kosolti mehukkaita juttuja. (1"Kiemurat", kuinka typerää.)
ellauri185.html on line 164: Baldassare Castiglione (1478–1529) oli italialainen renessanssikirjailija, valtiomies ja kreivi. Hänen tunnetuin teoksensa on Hovimies (Il cortegiano, 1528). Se kertoo ajasta, jonka hän vietti Urbinon hovissa. Urbino oli sen ajan poliittinen ja kulttuurillinen keskus, jossa Castiglione ystävystyi mm. taidemaalari Rafaelin kanssa. Rafaelin Castiglionesta vuosina 1514–1515 maalaama muotokuva on yksi tämän tunnetuimmista töistä.
ellauri185.html on line 200: 10.3.2022 klo 8.45 - Oma Profiili: Anna saattaisi myös pitää Goethen runokirjasta Ost-westlicher Divan.
ellauri185.html on line 257: 10.3.2022 klo 9.18 - Kikan Profiili: Kiva jos sä annat kirjavinkkejä annalle. Siitäki vois tulla viisaampi. Niinku sinä oot
ellauri185.html on line 440: Nää neronleimauxet oli saxittu brittien New Scientist-kuvalehden keskiaukeamalta. Syyskuussa 2006 New Scientistia arvosteli tieteiskirjailija Greg Egan, joka kirjoitti, että "sensaatiohakuinen suuntaus ja kirjoittajien perustietojen puute" tekivät lehden raportoinnista niin epäluotettavaa että se "muodostaa todellisen uhan tieteen julkiselle ymmärrykselle". Erityisesti Egan tyrmistyi lehden raportoinnin "tieteellisen lukutaidottomuuden tasosta" Roger Shawyerin "sähkömagneettisesta moottorin" kuvauxessa, jossa New Scientist salli "merkityksettömän läpätyxen" julkaisemisen, jonka tarkoituksena oli ohittaa kohtalokas vastaväite Shawyerin ehdotetulle avaruusmoottorille, nimittäin että se rikkoo liikemäärän säilymisen lakia. Egan kehotti muita kirjoittamaan New Scientistille ja painostamaan lehteä nostamaan tasoaan sen sijaan, että "tuhlaisi lehden levikin ja arvostuksen tarjoamat mahdollisuudet".
ellauri185.html on line 449: Kaarle Sanfrid Laurilan poliittinen tilaus v 1944 kirjasessa "Tolstoi ja Luther vuorisaarnaan selittäjinä" on todistaa että pomiloivien ryssien listiminen hengiltä on Jee-suxen sanomassa ihan keskeistä.
ellauri185.html on line 455: Ei ole ihme, jos vakavat ihmiset kaikkina alkoina, varsinkin ne, ketkä tahtovat olla kristittyjä, melkein hätääntyneinä ovat joutuneet itseltään kysymään, mitä Jeesus oikein on tarkoittanut asettaessaan ihmisten noudatettaviksi tällaista heille aivan ylivoimaisia vaatimuxia. Miten meidän on nämä vaatimukset ymmärrettävä ja miten niihin suhtauduttava. Onko ne pelkkä läppä? Onko yritettävä noudattaa niitä aivan kirjaimellisesti, vaikka se selvästi on ihmisvoimille mahdotonta ja sitäpaitsi johtaisi sekä yksilöitten että koko yhteiskunta-että valtiohierarkian tuhoon? Vai saako niistä tinkiä liiat pois ja lieventää ne ihmisvoimien kantokyvyn mukaisiksi tai ehkä jättää ne tässä maallisessa, taloudellisessa, yhteiskunnallisessa ja valtiollisessa elämässä kokonaankin huomiotta ja käsittää ne vain tulevaa Jumalan valtakuntaa tarkoittaviksi? - Tai voitasko vaan teipata kiinni Raamatusta asianomaiset sivut? Kehityskelpoisia ideoita, joihin palataan myöhemmin.
ellauri185.html on line 495: Vielä enemmän kuin antimilitarismipykälät Kaalia jäytää sääntö 5 eli antipatriotismi. Mitä vittua tollainen yleinen veljeily nyt on? No kyllähän Jeesus jotain sellaista kai koitti sepustaa, mutta senhän huomaa juutalainenkin että se on täyttä tuubaa. Eikö tässä ole vuosituhansia jo listitty filistealaisia ihan Jahven käskystä, ja nyt pitäisi äkkiä ottaakin Abu Chakran CD ja opetella arabian aakkoset? Ei vitussa! Venäjänkin kirjaimet on kuin jotain torakoita. Onhan se nyt selvää että vanhan sopimuxen tappo- ja panopykälät koskee vaan omaa tiimiä ja omaisuutta, ei vapaata riistaa eikä muukalaisia.
ellauri185.html on line 513: Ei jeesuskaan rakastanut matemaattisen tasapuolisesti kaikkia, silläkin oli suosikkeja, kauniita poikia ja runsastukkaisia tyttöjä, apostolienkin joukossa rakas ystävä. Fariseuxista ja kirjanoppineista se ei perustanut, eikä perheestä, rebublikaanien kanssa veljeili. Että siinä sulle esikuvaa!
ellauri185.html on line 583: Pitää noudattaa yhtä kirjaimellisen tarkoin pahan vastustamiskiellon periaatetta. Tolstoin mukaan ei siis kukaan yksityinenkään saa väkivoimaan turvautuen puolustaa itseään, perhettään, omaisiaan tai muita lähimmäisiään raainta ja räikeintäkään väkivaltaa vastaan. Jos siis joku ihmispeto ryntää luoksemme, ryöstää ja raastaa rauhallisen kotimme, kurittaa viattomat lapsemme tai raiskaa (ei niin viattoman) vaimomme, sisaremme tai tyttäremme (huom. tämä koskee vain meitä miehiä), niin ei meillä Tolstoin mukaan ole lupaa kohottaa kynnetöntä sormeakaan estääksemme häntä siitä (osanotosta puhumattakaan), sillä tinkimätön käsky kuuluu: Älkää vastustako pahaal"
ellauri185.html on line 599: Tolstoilla on se optimistinen usko, että kaikki konnat, rikolliset ja väkivallan tekijät joko häviävät tai muuttuvat hyviksi, rauhallisiksi ja kunniallisiksi ihmisiksi, kun ei enää mikään väkivalta ole heitä estämässä antamasta pahoille haluilleen ja vieteilleen vapaata tyydytystä. Millä perusteella hän tätä uskoo ja odottaa, sitä hän ei oikeastaan meille ilmaise. Luultavasti hän ei itsekään tiennyt sitä. Tolstoin vika oli että se ei ollut lukenut hyvän kirjan ekaa osaa, missä selitetään ja laajasti havainnollistetaan perisyntiä. Apina on paha, se on koodattu sen genomiin. Apinoiden pitää taistella laumana joka banaanista, ei muuten selviä kenellä on eniten fitnessiä.
ellauri185.html on line 641: Toin ei suuria poliittisia periaate-kysymyxiä kuten homoavioliitto lopullisesti ratkaista vetoomalla uskonnollisiin perusteisiin tai uskonnollisiin arvovaltoihin. Mutta kuitenkin on kaikitenkin kaikille kristityille erinomaisen painava seikka se, jos voidaan osoittaa, että join poliittinen oppi (esim. vihervasemmisto) on ilmeisessä ristiriidassa kristinopin ja Kristuxen omien sanojen kanssa tai päinvastoin. Tätä tutkiessamme meidän on pakko uskaltautua puhtaastaan teologiselle alalle, missä on se vaara että papit ja piispat älähtävät. Sixi en rupea sitä ize ruotimaan vaan siteeraan pääasiassa valtuutettuja raskaan sarjan ammattilaisia. Sevverran uskaltaudun puolestani sanomaan, että musta selvästi toi vuorisaarnan ahimsaoppi on läppä, samanlainen hyperbola kuin se silmän uloskaivu ja käden katkominen. Ei niitä ole tarkoitettu otettavaxi kirjaimellisesti, vaan cum grano salis, sapienti satis tyyppisesti suuntaa-antavana ohjeena. Lähinnä se tarkoittaa että poliisin ei pidä käyttää virka-asetta jos riittää pelkkä kumipamppu tai etälamautin.
ellauri185.html on line 730: Pieruhuumori parantaa myös omantunnontuskat. Kun paholainen muistutti Lutheria tämän synneistä, hän vastasi vitsaillen. ”Eilenkin päästelin estottomasti kaasua. Olethan kirjannut sen syytöslistaasi”. Hänen pointtinsa oli, että Jumalan armon edessä paholaisen syytökset ovat pelkkää ilmaa.
ellauri185.html on line 850: Geenien vaikutus ei ole additiivista kiitos homo-ja heterozygotian. Sixi niissä saa ja tulisikin mendelöidä. Meemien suhteen asia on toisin: tilikirjassa on 1+1 vähintäinkin 2, joten rikkaiden kannattaa naida rikkaita. Nämä 2 menestystekijää ovat siis ristiriidassa. Tästä konfliktista saamme kiittää romantiikkaa ja romaaneja, kuten tätä Augie Marchia.
ellauri188.html on line 38: Apinoiden kanttiinissa Perunatorilla syötin iloisenvärisiltä pikku melamiinilautasilta äkeitä ruokia. Kassa oli nauravainen ja marakattimaisen söpönen malaijityttönen. Tuli mieleen Conradin nide Taika-Jim. Nyt sopis ehkä lukasta myös Melvillen matkakirja Tai-pei.
ellauri188.html on line 273: HS Kirjasto|Viikon kirja nostaa esiin nykyajan vääristyneen suhteen tarinoihin – Runeberg-voittaja on vaikuttava romaani. Koripallo|Lauri Markkasen Cavaliersilla paras NBA-kausi neljään vuoteen – LeBron Jamesin edellä historiallisella listalla enää yksi nimi
ellauri188.html on line 297: Sano valas vedä 10x housut alas. Melville on kolonialistimoukka vaikkei mitenkään pahimmasta päästä, s. 152 tienoiila se haukkuu aika mojovasti muita länkkäreitä. Homotaipumuxet pääsee pintaan kirjan alussa: Hermanni ilostelee kun villit pettyivät lähetyssaarnaajan kauniin vaimon osoittauduttua naaraspuolisexi. Pettyisi kai Hermannikin moisesta. Hermanni nauraa kun villi päällikkövaimo näyttää tatuoidulle meri"karhulle" yhtä tatuoitua takapuoltaan. Mautonta! Hermanni pahastuu kun ranskiskolonialistit ennättivät ennen jenkkikolonialisteja julistamaan että markiisisaaret alkuasukkaineen kuuluivat nyt heille. Mitä vittua??? Kuuluuko Transnistria Moldovalle? Kuuluuko Moldova Ukrainalle? Kuuluuko Ukraina Venäjälle? Nää on kuin toisiansa suuruusjärjestyksessä ahmaisevat petokalat. Kuuluuko mikään maaplänttyrä millekään apinoiden lössille? Ei kuulu teille! Kyllä se nyt vähän kuuluu, sanoo frakkiin ja silinteriin sonnustautunut Kummeli. Mutta Hermanni oli kyllä pannut merkille että Havaijilla jenkkien ja saarnaajien läsnäolo oli saanut 25 vuodessa aikaan pelkkää pahaa. Pearl Harborista puhumattakaan.
ellauri188.html on line 307: Tää kirja on vlta 1846. Ranskixet valtas saaren v 1842. Orjuutta lopeteltiin briteissä 1833 lähtien, mutta se oli voimassa yhä Ranskan siirtomaissa hulluun vuoteen 1848 saakka ja USAssa kiistaluuna vielä sisällissodassa 1865.
ellauri188.html on line 339: Juha-Mikko Hämäläisen mukaan rekisterissä on myös niin sanottuja havaintotietoja, joiden kirjaamiseen ei niin ikään ollut perusteita.
ellauri188.html on line 374: Herman Melville (1. elokuuta 1819 New York, New York – 28. syyskuuta 1891 New York, New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Melville toimi nuoruudessaan merimiehenä ja kirjoitti siitä lopun ikänsä kuten kolleegansa Konrad.
ellauri188.html on line 376: Hän saavutti kirjallisen uransa alkupuolella menestystä merta käsitelleillä seikkailukertomuksillaan, mutta myöhemmin hänen suosionsa hiipui ja kuollessaan hänet oli melkein unohdettu. Myöhemmin Melville on konstruoitu ihan väkinäisesti yhdeksi amerikkalaisen kirjallisuuden keskeisistä klassikoista. Hänen tunnetuin teoksensa on valaanpyytäjistä kertova Moby Dick.
ellauri188.html on line 382: Herman Melville syntyi New Yorkissa vuonna 1819. Hän oli kolmas Allan ja Maria Gansevoort Melvillin (Maria lisäsi myöhemmin miehensä kuoleman jälkeen ylimääräisen e-kirjaimen sukunimeen) kahdeksasta lapsesta. Hermanin molemmat isoisät olivat osallistuneet Yhdysvaltain vapaussotaan. Allan Melvill oli Hermanin syntymän aikaan menestyvä ylellisyystuotteiden, kuten silkin ja kölninveden, maahantuoja. Perhe elikin suhteellisen hyvissä oloissa. Yritys kaatui kuitenkin vuonna 1830, ja perhe muutti Albanyyn Maria Melvillin sukulaisten luokse. Allan Melvill yritti perustaa uutta yritystä siellä, mutta hän kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1832.
ellauri188.html on line 386: Palattuaan Yhdysvaltoihin Melville teki jälleen tilapäisiä töitä. Hän päätyi jälleen merille, kun hän lähti 22-vuotiaana valaanpyyntialus Acushnetin mukana Tyynellemerelle 3. tammikuuta 1841. Melville jätti 9. heinäkuuta 1842 yhdessä Richard Tobias Greenen kanssa aluksen Nuku Hivalla Marquesassaarilla ja karkasi saaren sisäosiin. Paikalliset naapuriheimoja kohtaan aggressiiviset ja jopa kannibalismia harjoittaneet taipiit nappasivat Melvillen ja Greenen. Tärkein lähde Melvillen Nuku Hivan -ajasta on hänen seikkailullinen matkakirjansa Taipii – kappale polynesialaisten elämää, jonka perusteella hän oli saarella sekä vankina että vieraana. Melville asui taipiiden luona neljä viikkoa ja listautui sen jälkeen australiaiselle valaanpyyntialukselle Lucy-Ann. Hän kieltäytyi aluksella työnteosta, ja hänet vangittiin Tahitilla. Sieltä hän pääsi Havaijille, missä hänestä tuli Yhdysvaltain laivaston USS United Statesin matruusi. Elokuussa 1843 alkanut kotimatka Havaijilta päättyi Bostoniin 14 kuukautta myöhemmin.
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri188.html on line 399: Melvillin havainnollisesta kirjasta tulee värikkäitä flashbackeja. Nuku Hivan maisemat on kuin Coleridgen eroottinen runo Xanadu. Syvät ja romanttiset rotkot joissa koski kohisee, tiedetään. Zolan papin ruokaemäntä Teuse ja sen törkyinen apupappi pelasivat aina sotaa. Se oli ainut peli jota emäntä osasi, pip-pelin lisäxi.
ellauri188.html on line 403: Antoisinta antia Taipii-kirjassa on se (osin tahatonkin) huumori, joka syntyy villien ja kesyjen apinoiden perussamuudesta. Hermannin ansioxi on sanottava ettei se säästele sanojaan kuvatessaan kolonialistien konnantöitä saarilla. Sixi varmaan kirja ei kelvannutkaan jenkkikustantajille.
ellauri188.html on line 464: Vintissä on 27 vuoden katkeamaton sarja Aku Ankkoja 1/2 vuoden kansioissa. Lapset tutustuivat maailmankirjallisuuden helmiin ankkamiehityxen välityksellä. 1 niistä oli Jules Vernen Zaarin kuriiri. Roope oli zaari ja Aku kuriiri. Siihen aikaan venäläiset vaikuttivat suht hyvixiltä, kun vinosilmistä (mongolit tai tattarit) tuli detenten ja neukkuromahduxen ja Kiinan nousun tautta vahvempia viholliskuvia. Nyt tämänsuuntainen myönteinen kehitys on pysähtynyt kiitos zaari Putinin.
ellauri189.html on line 324: Ei kansakunnan koti ole mikä tahansa maapläntti, vaan se kokonaisuus, missä eletään, rakastetaan ja vanhennutaan. Jokainen haluaa puolustaa vanhainkotiaan, ja siksikin siihen on kaikilla oikeus - ja velvollisuus. Hyökkäävä eli väkivallan aloittava vihollinen on rikollinen, eikä mikään lähimmäinen. Ei kukaan sano raiskausta yrittävällekään, että "mites on päivä menny?", silloin kun tilanne on päällä. Mieluumminkin "onxe edes siellä kun ei mitään tunnu". On täysin järjetöntä asettaa hyökkääjää ja puolustajaa samalle viivalle, kun kyse on totaalisista vastakohdista. Näin sanoi jo vaippahousuinen Mahatma Gandhikin, on kirjahyllyssä se kirja.
ellauri189.html on line 465: MLM on pyramidihuijaus 21. vuosisadan kielellä. Plus ca change, plus c'est la meme chose. Esinahkakukkulat ei muutu mixikään. Juutalaiset harrasti pyramidihuijausta jo Egyptissä. Pintselsabad, sutihännät, oli Edgar Walterin virolainen kuvakirja rohutirtsin lisäxi. Siansaparot, karvakärsät, terveisiä luvatusta maasta. Kuolleen meren suolaa naamaan ja mutaa tukkaan, valmistuskustannuxet olemattomat. Levitystä hoitelevat hölmöt toimii maxumiehinä.
ellauri189.html on line 655: Gaseeli (arab. غزل, ġazal) on persialainen runomuoto. Siihen kuuluu kaksisäkeisiä säkeistöjä. Ensimmäisen säeparin loppusointukaava toistuu myöhemmin parillisissa säkeissä. Persian runouden hallitsevaa muotoa on käyttänyt muun muassa Hafez. Eurooppalaisessa kirjallisuudessa se oli suosittu romantiikan aikana.
ellauri190.html on line 111: Bysantin keisari Konstantinos VII mukaan osa petsenegeistä nimitti itseään nimellä kangareiksi (kreik. Κάγγαρ). 800-luvun lopun osa heistä nimitti itseään nimellä "patsynak" (petseneg) joutui siirtymään Euraasian aroseuduilta ilmaston muuttumisen (kuivuuden) sekä naapurikansojen (kimakkien ja oguzien) painostuksen vuoksi siirtymään Volgan varteen, jossa jo olivat unkarilaiset. Vuonna 860 petsenegit lähtivät vaeltamaan länttä kohti, nykyisen Ukrainan alueelle, samalla pakottaen siellä aiemmin asuneet unkarilaiset siirtymään Karpaattien yli Tonavan altaan puolelle. Unkarilaisten aikana maan nimi oli "Levedia". Petsenegit antoivat sille nimeksi Padzinakia (kreik. Πατζινακία). Noin vuonna 882 petsenegit saapuivat Krimille. Siitä alkoivat petsenegien kiistat Kiovan ruhtinas Askoldin kanssa noin vuonna 875, mikä on kirjattu vanhimpiin kronikoihin ja minkä myös historioitsijat ovat vahvistaneet ruhtinas Igorin kanssa (915, 920). Kasaarien kaanikunnan tuhoutumisen jälkeen (vuonna 965) Volgasta länteen olevien arojen herruus siirtyi petsenegeille. Petsenegisen hallussa oli tuolloin alue, jonka rajanaapureina olivat: Kiovan Venäjä, Unkari, ensimmäinen Bulgarian valtakunta, Alaanit, Mordva sekä Länsi-Kazakstania asuttaneet oguzit.
ellauri190.html on line 132: Viimeinen kirjallinen maininta rusien ja petsenegien taistelusta on Kiovan piiritys vuonna 1036, jolloin suuriruhtinaan joukot tuhosivat kaupunkia piirittäneet petsenegijoukot. Suuriruhtinas Jaroslav käytti taistelussa kahta taistelusiipeä: kiovalaiset ja novgorodilaiset. (Dodi, ryssäkansat toimivat tässä yhteistuumin veriveljinä.)Tämän taistelun jälkeen petsenegejä ei mainita enää itsenäisinä, vaan he osallistuivat taisteluihin uuden liittolaisensa, berendien, kanssa. Heitä nimitettiin myös tsorni klobukeiksi (eli mustahatuiksi). Ryssät olivat valkohattuja. Muisto petsenegeistä on jäänyt eloon myös myöhemmille ajoille kuten kirjallisuudessa rohkea Tselubei, joka ryhtyi Kulikovin taistelussa kaksintaisteluun. Häntä nimitettiin petsengiksi. Kulikov oli joku käpistelijä Kielikoneella. Ei sitä kyllä pezengixi sanottu. Pezit oli pienen tiilen muotosia karkkeja hassussa dispenserissä.
ellauri191.html on line 46: Ruozalaisen dynamiitin kexijän palkinnot on tärkeä länkkärien propaganda-ase. Alusta alkaen on palkinnon ehtoihin liitetty ideologisia vaatimuxia, eli kirjailijan täytyy elämässä ja teoxissa edustaa oikeanlaista E.Saaristyyppistä dynamiittihenkistä positiivisuutta ja mieluusti talousliberaalia lofty idealismia ja optimismia. Vain tälläisille räkäpäille voi palkintoa edes ajatella.
ellauri191.html on line 48: Sen lisäxi kulttuuriprofiilit miettivät joka vuosi tarkkaan palkinnon poliittisen sanoman. Ihan seuraamalla kirjallisuus- ja rauhanpalkintojen maa- ja kielijakaumaa voi aika lailla nähdä missä päin on (Amerikkaa kyllä aika johdonmukaisesti hännystellen) ruozalaisten sympatiat olleet kulloinkin. Nobel-palkinto maan A toisinajattelijoille on kiva tapa päästä puun takaa vittuilemaan maan A vallanpitäjille. Hinoa John!
ellauri192.html on line 105: Alfonse Daudet kärsi tabesista eli kupasta. Kirjoitti siitä pienen kirjankin, mon Doudou. Daudetin maitre oli Gustave Flaubert. Läskin mongoliviixisen Flaubertin kuolinsyy oli une hémorragie cérébrale.
ellauri192.html on line 545: The letters in two columns 2 palstaan ladotut kirjaimet
ellauri192.html on line 724: Jossain norjalaisessa lastenkirjassa joku salaperäinen aikuinen laittoi lasten syyliin lapista sanoen samalla "lapisulapis". Mikähän kirja se oli? Meilläkin laitettiin syyliin lapista sellasella kynällä. Mulla oli syylä imupeukalossa Tyrvännössä, se mustui ja lähti pois koko palana jättäen jälkeensä oudon kuopan, kuin kraaterin. Lapis on hopeanitraattia, ja syylässä on papilloomavirus. Enpä tiennyt.
ellauri192.html on line 865: Ilf ja Petrov lainasivat usein Sherlock Holmes-skenestä paitsi yksittäisiä yksityiskohtia, myös kokonaisia juonia. Bender ja Vorobjaninov menevät Jaltaan luettuaan sanomalehtiartikkelin, joka raportoi Columbus-teatterin syksyn kiertueesta Krimillä. Vaelluksen viimeisestä vaiheesta kertovassa luvussa kirjallisilla aiheilla leikkiminen yhdistetään todellisten tapahtumien kuvaukseen.
ellauri192.html on line 877: Nikifor Lyapis-Trubetskoihin liittyvä tarina oli käsikirjoitusversiossa paljon laajempi: erillisessä luvussa kerrottiin, että Gavriliadan kirjoittaja sai tietää huonekalujen avaamisesta Stankin ja Columbus-teatterin toimituksessa, ehdotti kämppätoverilleen - kirjailija Khuntoville - tarinan tuoleihin piilotetun neuvostotieteilijän keksinnöstä.
ellauri192.html on line 880: Lydia Janovskajan mukaan tekijöiden tekemät korjaukset ja lyhenteet lehden julkaisun jälkeen johtuivat halusta eliminoida monisanaisuus, temaattiset risteytykset ja semanttiset toistot. Yksittäisten juonensiirtojen kehityksen logiikan menetys, joka tapahtuu, kun joitain jaksoja poistetaan ei häirinnyt heitä - kirjallisuuskriitikko koitti selitellä tätä nuorten kirjoittajien asennetta tekstin "muokkaukseen", joille "luovat mahdollisuudet näyttivät loputtomalta".
ellauri192.html on line 911: Hullunkurista. sama kirja, sama juoni, samat vizit, samat konnat, oli pilkan kohteena zaari tahi kommarit, vain eri juutalaiset remmissä. Mitä tämä todistaa? Ettei ideologisessa ilkeilyssä ei ole kyse yhteiskuntajärjestelmistä, vaan ihan tavallisesta darwinistisesta elukkuudesta. Se on hyvä pitää mielessä.
ellauri194.html on line 46: grapson-nettiosoitteen nimi tulee Ilmestyskirjasta. Enkeli sanoo Jussille: Ota kynä ja paperia ja kirjoita ylös kaikki mitä nyt sulle näytän ja kerron. Jussi (ei välttämättä sama Nätti-Jussi jota Jeesus rakasti mutta samanniminen) teki parhaansa ja kazoi mihin se riitti. Ja oikeassa taisi olla enkeli kuin Aku Ankan puhuva koira: elämme vaikeita aikoja ystävä hyvä, ei tarvi muuta kuin lukea päivän Hufvudstadsbladet. Armotonta sodanliezontaa johon peittyvät kivan kiihdyttävästi ekokatastrofin äänet. Si vis pacem parabellum. Näin Darwin ratkoo ylikansoituxen ongelmat. Niin se on aina tehnyt. Korona alkoikin jo kyllästyttää. Nyt kuolee vanhuxia koronaan enemmän kuin koskaan, mutta kuka enää välittää, kun on palstantäytteenä Ukraina. Nyt on valtiovallan lupa vihata kaikkia "idän" kansoja.
ellauri194.html on line 55: Harmageddonin taistelu on Ilmestyskirjan mukaan aikojen lopulla käytävä viimeinen suuri taistelu, johon Google ja Microsoft sekä muut Jumalan viholliset kerääntyvät Pedon kanssa. Punapukuinen kunkku joukon kärjessä on Messias vihdoinkin asiallisessa rooliasussa.
ellauri194.html on line 60: Nimi esiintyy Ilmestyskirjan jakeessa ja se liittyy suoranaisesti (selvennä) ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sotaan”. Sanaa käytetään erityisesti siitä tilasta eli tilanteesta, johon ”koko asutun maan kuninkaat” kootaan Jumalaa ja hänen Jeesuksen Kristuksen hallinnassa olevaa valtakuntaansa vastaan.
ellauri194.html on line 63: Nähtävästi kirjaimellista ”Megiddon vuori” -nimistä paikkaa ei ole ollut Luvatussa maassa eikä sen ulkopuolella, ei ennen näyn muistiin kirjoittaneen apostoli Johanneksen päiviä eikä hänen päivinään. Har-Magedon-nimen merkitys juontuu näin ollen ilmeisesti muinaiseen Megiddon kaupunkiin liittyneistä tapahtumista. Se sijaitsi kauppareittien risteyksessä, joten sen tärkeyden takia siitä on mainintoja Egyptin kirjoituksissa sekä Raamatussa. Se sijaitsee nykyisessä Israelissa Afulan kunnassa (38 900 asukasta) ja sinne voi ajaa valtatie 66:ta pitkin.
ellauri194.html on line 112: Vuonna 1940 kalifornialainen kirjailija John Steinbeck julkaisi Vihan hedelmät -kirjan, joka oli romaani länteen matkaavista oklahomalaisista maanviljelijöistä. Hän viittaa kirjassaan Route 66:iin teiden äitinä (Motherfucking Road). Kirja voitti Pulitzer-palkinnon ja John sai entistä enemmän julkisuutta.
ellauri194.html on line 195: Topelius raportoi vavahduttavasta kokemuksesta Maamme kirjassa (1875). Se oli ”Suomen alimmille oppilaitoksille” suunnattu lukukirja ja perinpohjainen esitys Suomen maantieteestä, ilmastosta, luonnosta, historiasta, kansantaruista, kansasta – ja isänmaasta. Siinä äiti kertoo lapselleen luvussa 3.
ellauri194.html on line 209: Ranskalainen 1800-luvun kirjallisuus sai Viiva Luomen kiinnostumaan katolisesta kirkosta. Sehän trendasi, kz. esim Antti Nyöleniä. Aiemmin jonkin sortin vasemmistoradikaaliksi ja hipiksi identifioituneen teinin arvomaailma alkoi muuttua konservatiivisempaan ja kansallismielisempään suuntaan.
ellauri194.html on line 459: Kaikki eivät toki pääse Wikipediaan, teroitti Seijan 70-vuotispäivillä kirjailijasisar Kristina, jolla on oma sivu siellä. Alati valppaat botit poistavat sieltä armotta doldixet. Mikähän lienee niiden soveltama algoritmi? Mikä on riittävän julkkixuuden kriteeri? Luetaan wikipediasta.
ellauri194.html on line 472: Aihetta tutkinut Krister Talvinen (n.h.) esittää väitöskirjassaan seuraavaa: Jotta epätodet väitteet voitaisiin erotella tosista, tarvitaan tosien väitteiden kriteeri. Mutta jotta tiedettäisiin, onko kriteeri juuri oikea, tarvitaan kriteeri jonka avulla huonot kriteerit voi erottaa hyvistä. Tämä johtaa kuitenkin kriteerien päättymättömään ketjuun. Kukaan ei voi esittää ääretöntä määrää kriteerejä, joten näyttää siltä, että tosia väitteitä ei voi hyväksyttävästi erottaa epätosista. Talvinen tekee tästä johtopäätöksen, että kriteerin ongelmaa ei ole onnistuttu ratkaisemaan ja siksi skeptismi on vääjäämätöntä.
ellauri194.html on line 518: André Maurystä on lyhkönen Wikipedia-artikkeli suomeksi, ei kuvaa, ei syntymä- eikä kuolinaikoja. Tunnetumpi kaima tekee hienoja urheilu- ja tandempyöriä jossain Ranskassa. Andre oli tärisevän kukkakaalikorvaisen Steniuxen oppilas ja kirjoitti väitöskirjan Tractatuxesta. Nyze varmaan tärisee jo izekin. André oli sivistynyt mies, jotenkin Carl-Erik Carlsonin tapainen vaatimaton ja vähäeleinen herrasmies, vaikka etäinen.
ellauri194.html on line 676:
Nina Banerjee-Louhija (s. 1940), suomalainen kirjailija
ellauri194.html on line 677:
Sushmita Banerjee, Sayeda Kamala (1964–2013), intialainen kirjailija, ihmisoikeusaktivisti ja sairaanhoitaja
ellauri194.html on line 681: Nina Banerjee-Louhija (oik. Louhija, ent. Standertskjöld-Nordenstam, ent. Nylander; s. 27. elokuuta 1940 Kalkutta, Brittiläinen Intia) on suomalainen kirjailija. Hän asuu osan vuodesta Helsingissä, osan Tammisaaressa ja osan Antibesissä, Ranskassa.
ellauri194.html on line 684: Rypistynyt Niina Banerjee puhui suu kiinni mikissä Turun kirjailijapäivillä 2009 kätöset intialaisittain mytyssä. ellauri194.html on line 690: Banerjeen kirjat ovat sydänsarjamaista romanttista paskaa, tiesi Seija kertoa.
ellauri194.html on line 716:
Purjehdus on elämäämme (matkakirja, 1983)
ellauri194.html on line 717:
Perhelääkäri (tietokirja, 1985)
ellauri194.html on line 718:
Sininen paimenpoika (kuvakirja, 1988)
ellauri194.html on line 719:
Maanjäristyspähkinä (kuvakirja, 1990)
ellauri194.html on line 720:
Lasten lääkärikirja 1: Pikku-Villen korvakipu (lastenkirja, 1990)
ellauri194.html on line 729: Banerjeella on sukulaisia Intiassa. Hänen isoisänsä oli intialainen lentokoneinsinööri, joka rakastui Jennin suomalaiseen isoäitiin Lontoossa vuonna 1930. Parin lapsista toinen on Jennin isä Erkki Banerjee ja toinen kirjailija Nina Banerjee-Louhija.
ellauri194.html on line 1003: Kekä on Taflat Top joka koittaa huijata rahaa laahuxelta Elon Muskin ja Ilta-Pulun avulla? Onko se tää roistonnäköinen leadership akateemikko Jimi Terska Californiasta? The Academy For Leadership and Training? The Outfit for Dealership And Suckering? Jimi Terska on kirjoittanut kirjan WORST Practices...in Corporate Training: Spectacular Disasters...What We Do by Jim Glantz. In this kinda book, we'll laugh and you learn as you hear us successful trainers tell our most horrific training disaster stories…and what the suckers learned were the root causes of their failures. After each of our epic failure stories, Jim skillfully provides simple-to-use templates and checklists to help make sure you make the same mistakes and pitfalls in your own training programs. Like hire more snakeoil salesmen like us.
ellauri196.html on line 93: Oliko Rami Tuomela ramisti? Tokkopa, sen kirjat oli aika paxuja ja pedantteja.
ellauri196.html on line 294:
ellauri196.html on line 296: Kun työväki vähenee, kirjastokin tekee poistoja. Nyt saavat mennä 1900-luvun idealistisosialistit ja niiden häntyrit, kuten Joel Lehtonen. Joel käänteli monenlaisia radikaalejakin kirjoja, niiden joukossa sellainenkin klerikaali antiradikaali kuin Jeremias Gotthelf.
ellauri196.html on line 298: Jeremias Gotthelf (4. lokakuuta 1797 Murten, Sveitsi – 22. lokakuuta 1854 Lützelflüh, Sveitsi) oli sveitsiläisen kirjailijan ja pastorin Albert Bitziusin käyttämä salanimi.
ellauri196.html on line 314: Merkittävän osan kirjallisten teosten levittämisestä Pohjois-Saksan maissa toimitti Julius Springer (Springer Verlag). Springer suositteli, että Gotthelf käyttäisi säästeliäästi paikallista Sveitsin murretta. Ensimmäinen kirja yläsaksaksi oli Uli der Knecht (Uli renki) 1846. Springer tarjosi Gotthelfin kirjoja eri kokoonpanoissa ja kaikissa hintaluokissa.
ellauri196.html on line 328: Miten Uli-renki tulee onnelliseksi (Wie Uli, der Knecht, glücklich ward), suomentanut Joel Lehtonen. Otava, 1908 (Otavan helppohintainen kirjasto, n:o 143-144.) Just tää büchlein löytyi poistohyllystä.
ellauri196.html on line 470: Pingviinien saari on hersyvän hauska poliittinen ja historiallinen satiiri lähinnä ranskalaisen, mutta osin myös muun eurooppalaisen kulttuurin kehittymisestä legendojen ajasta aina 1900-luvun uusiin aatteisiin asti. Se on jaettu kahdeksaan kirjaan, joista ensimmäiset käsittelevät varhaisia aikoja, joista tullaan vähitellen keskiajan ja renessanssin kautta nykyaikaan; lopuksi otetaan katse jopa tulevaisuuden kronikointiin. France kirjoittaa samaan tyyliin kuin historioitsijat ottaen välillä aktiivisemman ja lähdekriittisemmän kertoja-kommentaattorin roolin. Tarkkaavainen lukija löytää Pingviinien saarelta Kaarle suuren, Joan d’Arcin, viikinkivalloittajat, Ranskan vallankumouksen ja monet muut vähän erilaiseen muotoon siirretyt historialliset henkilöt ja käännekohdat. Aatteita, tieteitä ja taiteita
ellauri196.html on line 511: Tiedän, miten vaikeaa joskus on saada oma Raamattunsa auki. Se saattaa tuntua kuivalta kirjalta, jotkut sivut ovat kappaleessani lisäxi suorastaan liimautuneet toisiinsa, mm. Korkean veisun kohdalta.
ellauri196.html on line 513: Risto Huvila on espoolainen liikkeenjohdon konsultti, pianisti ja historianharrastaja, jolta on ilmestynyt kirjat Israelin ihme ja Aar juu reisi, resident is Ruuman (2018) ja Seurakuntalaisen blogista koostettu Miten Israelista pitää puhua (2022). Risto on Suomi-Israel Yhdistysten Liitto ry:n puheenjohtaja, Holokaustin Uhrien Muisto ry:n ja Elämän marssi ry:n varapuheenjohtaja sekä Eduskunnan antisemitismin vastaisen ryhmän sihteeri. Risto kirjoittaa myös Jerusalem Postiin, Times of Israel -sivustolle sekä Ristin Voittoon. Risto ei ole semiitti vaan tavallinen höpläytetty baltti.
ellauri196.html on line 523: Vanhan testamentin Hesekielin kirjan 47. luvun 18. jae määrittelee Israelin 12 heimon ”perintömaiden” itärajan seuraavalla tavalla:
ellauri196.html on line 527: Yksi vaikuttavimpia jakeita Trumanin mielestä oli Viidennen Mooseksen kirjan 34. luvun ensimmäinen jae:
ellauri196.html on line 703: Hesekiel (יְחֶזְקֵאל "Jumala ei tapa vaan vahvistaa", hepreaksi Yəḥezqel) oli yksi Israelin profeetoista. Hän oli papin (Phil Cohen) poika ja toimi itsekin pappina Jerusalemin temppelissä. Ezekiel, like Jeremiah, is said by Talmud and Midrash to have been a kirja">descendant of Joshua by his marriage with the proselyte and ex-prostituteRahab. Hänet vietiin Joakin von Ankan ja muun herrasväen mukana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin vuonna 597 eaa. Hänen nimissään on Raamatun Vanhan testamentin Hesekielin kirja, joka on Hesburgereita koskevien tietojen päälähde.
ellauri196.html on line 705: Hesekielin kirja voidaan sisällöllisesti Raamatussa jakaa neljään osaan:
ellauri196.html on line 902: Jelinekin tuotannon teemoja ovat valta ja alistaminen, ja niinpä häntä on pidetty feministisenä kirjailijana, vaikka monissa teoksissa vallankäyttö liittyy myös kotioloihin ja luokkayhteiskunnan rakenteisiin.
ellauri197.html on line 693: Herran lähettinä Liimataiset ovat saaneet nähdä käytännössä, millaisella rakkaudella Jumala Israelia rakastaa. Aki ja Niina Liimataisen perhe elää ja toimii uskonvaraisesti. Jumala heittää heitä tällä tavoin ympäri maailmaa. Pyhän Hengen opastamilla Israelin matkoillaan Liimataiset kertovat iankaikkisen elämän lahjasta varsinkin juutalaisille, joita Herra heille osoittaa usein yliluonnollisella tavalla. Jumalan työ on täsmällistä ja ihmeellistä (paizi juutalaisten osalta). Herran ovat suunnitelmat, varainhankinta ja ihmeellinen johdatus. Tämä pysäyttävä, puhutteleva kirja on Liimataisen perheen kutsumus-työstä kertovan sarjan avausosa.
ellauri198.html on line 56: "... Näyn pohtineen tässä kirjassa ja myöhemmin Herzogissa sitä, kuinka yksilö voi kiertää tämän laajan kaupallisen yhteiskunnan kontrollia tulematta nihilistixi tai kommunistixi, välttää tyhjän kumouksellisuuden ja sensemmoisen mielettömyyden. Olen pohtinut, onko muita, luonteikkaampia metkuilun ja vapaan valinnan muotoja... Juu ja onhan niitä, esim. silmään kusenta ja vedätys. Olen yrittänyt osoittaa kirjoissani, ettei totuus välttämättä ole kaikki kaikessa. Ehkä on myös vaihtoehtoisia totuuksia jotka ovat dolce vitan puolella. Olen valmis myöntämään, että olemme broidini kanssa parantumattomia valehtelijoita ja moukkia ja että meillä on täysi syy pelätä totuutta, mutta en silti aio lakata toivomasta että selviämme tästä ilman syytteitä. Ehkä kaikesta huolimatta on sellaisiakin lurjuksia, jotka ovat ystäviämme maailmankaikkeudessa."
ellauri198.html on line 58: Näin siis nobelisti Bellow. Vapaus, löytämisen ja näkymisen ilo, toivo kaiken toivottomaksi tekevän uhalla ja keskellä, elämän äkkikäänteisyys, moninaisuus, varakkuus, rikkaus! Saul Bellowin Augie Marchin sikailut ei ole vain hauska veijariromaani. Se on myös paxu ja nenäviisas kirja velmusta juutalaisesta ajassamme.
ellauri198.html on line 108: Mitä Mooses kirjoitti päiväkirjaansa tämän päivän iltana? Kukin kirjoittaa pari lausetta.
ellauri198.html on line 110: Rakas päiväkirja. Tänään näin Herran pensaassa. Hän rätisi. Sain hihamerkin.
ellauri198.html on line 123: Robert Penn Warren (1905-1989) oli yhdysvaltalainen prosaisti, runoilija ja kriitikko. Hän on kirjoittanut muun muassa suomennetun romaanin Kaikki kuninkaan miehet. Kriitikkona hän edusti uuskritiikkiä. Warren and Brooks helped to establish the New Criticism as “an orthodoxy so powerful that contemporary American fiction and poetry are most easily defined by their rebellion against it.” Hän kirjoitti selkä kaarella eri kirjallisuudenlajien teoksia.
ellauri198.html on line 643: "Childe Roland pimeään tunneliin tuli" on englantilaisen kirjailijan Robert Browningin runo, joka on kirjoitettu 2. tammikuuta 1852 ja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1855 kokoelmassa nimeltä Miehet ja naiset. Juoni:
ellauri203.html on line 41: Dostojevski vai Gogol, kummasta pidätte enemmän? Suomi 24 palsta kysyy ja vastaa ize: Kummasta kulloinkin pitää enemmän, riippuu pitkälti mielialasta. He olivat kovin erilaisia kirjailijoita.
ellauri203.html on line 66: Kolmiomittaus - Romanttisissa suhteissa sekä ystävyyssuhteissa ja työtilanteissa narsistit yhtäkkiä "hiljenevät" kanssasi, kieltävät sinulta aikaa, energiaa, kiintymystä ja kiitosta, samalla kun he tekevät selväksi tai suoraan toteavat, että nämä asiat ovat nyt "lahjoiettu" jollekin toiselle. He kirjaimellisesti ottavat yhteyttä ilmaistakseen, että he hengailivat jonkun toisen kanssa. Mitä väliä sillä on? He todella uskovat, että saada olla se "joku muu", jota he käyttävät hyväxi, on jotain, josta kilpailla.
ellauri203.html on line 96: Sekä nihilistit että liberaalit ulisivat riivaajista Dostolle olet retardi. Ja niin se olikin. Doston eka sponsori kriitikko Belinsky haukkui avoimessa kirjeessä Gogolin pydeen yhdestä kirjasta jossa se puolusteli maanomistajia ja teki pilkkaa musikoiden pesemättömistä kärsistä. Gogol masentui ja kuoli Roomassa. Leninin mielestä Belinsky laukoi leukavasti. Belinskyn nimi oli Vissarion kuten Stalinin isän. Oliko se Gruusiasta? Ei se syntyi Viaporissa Suomessa lääkärin poikana. Belinsky oli kehassut Doston esikoista Köyhää kansaa. Vissarion kuoli tubiin 36-vuotiaana hulluna vuonna 1848.
ellauri203.html on line 100: Dosto pahastui liberaaleille kollegoille Panajev Nekrasov ja Turgenjev jotka väsäsivät siitä pilkkarunoja sen selän takana tyyliin "Dosto on uusi syylä Venäjän kirjallisuuden nenässä" ym ym.
ellauri203.html on line 161:
ellauri203.html on line 164: Juorujen pääpointtina näät oli, että nuori kirjailija, joka oli juuri aloittanut kirjoitusuran romaanilla "Köyhät ihmiset", kusen täytettyä siltä rumemman pään ensimmäisen teoksen (väitetysti kolmannen teoksen, mutta 1. se oli), poikkeuksellisen menestyksen ansiosta, pyysi kustantajaa tulostamaan uuden luomuksensa, erotuxexi muiden kirjoittajien tekeleistä, jollain ilmeikkäällä typografisella tavalla, esimerkiksi niin että jokaista sivua ympäröi erityinen reuna, tai borderi. Pilkkaruno meni kokonaisuudessaan näin:
ellauri203.html on line 172: Хоть ты юный литератор, Vaikka olet nuori kirjailija,
ellauri203.html on line 191: Kaksoisolento on Dostojevskin toinen romaani, nuoren kirjailijan tuherrus. Suuret kertomukset odottivat vielä tuloaan. Ei kirjaa silti kannata jättää hyllyyn uinumaan. Länsimaisessa kirjallisuudessa kaksoisolento-aihe muodostaa oman traditionsa, ja sitä käsittelevissä tutkimuksissa viitataan yleensä täydellisyyden vuoxi Dostojevskiinkin.
ellauri203.html on line 254: René Noël Théophile Girard [ži'rar] (25. joulukuuta 1923 Avignon, Ranska – 4. marraskuuta 2015 Stanford, Kalifornia, Yhdysvallat) oli ranskalainen historioitsija, kirjallisuudentutkija ja yhteiskuntafilosofi. Hänen tutkimustensa katsotaan joskus edustavan filosofista antropologiaa. Hänen teoksensa käsittelevät antropologiaa, sosiaalipsykologiaa, teologiaa ja kirjallisuutta yhtä lailla kuin filosofiaakin.
ellauri203.html on line 284: Ranea vielä katalampi pääoman kätyri lienee yhtä täysin tuntematon polakki nimeltä Czeslaw Milosz ja sen kirja The Captive Mind. Ei helvetti, sehän onkin vuoden 1980 kirjallisuuden nobelisti? Takuulla ratas lännen väsymättömässä taistelussa Puolan johdon vaihtamisexi johkin länsityyppisempään. No mistä se on muka hyvä? Se on mainittu albumissa 75 heppuna, joka sai vaikutteita Sestofiltiltä, joka puolestaan otti vahinkoa kyttyrä-Kierkegaardilta ja Dostojevskilta. Jotain existentiaalilipilaaria on siis odotettavissa.
ellauri203.html on line 296: Vuonna 1960 Miłosz muutti Kalifornian Berkeleyyn ja sai viran Kalifornian yliopistosta, jossa hän toimi Puolan kirjallisuuden ja slaavilaisten kielten ja kirjallisuuden professorina 1961–1998. Czesław sai 1978 Neustadtin kansainvälisen kirjallisuuspalkinnon. Yhdysvaltojen kansalaisuuden hän sai 1970.
ellauri203.html on line 298: Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan. Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa siltä varalta ettei viihtyisikään Puolassa. Miłosz heitti Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Varattomien veljien kryptaan.
ellauri203.html on line 300: Runojen lisäksi Miłosz on kirjoittanut suomennetun kirjan Vangittu mieli (1953), joka kertoo älymystön suhteesta kommunistiseen totalitarismiin. Tästä se palkinto takuulla paukahti eikä Miloszin mitättömistä mieleenjäämättömistä runoista. The Captive Mind was an immediate success (in the West) that brought Miłosz international renown.
ellauri203.html on line 348: Vangittu mieli ( puolaksi: Zniewolony umysł ) on puolalaisen kirjailijan, runoilijan, akateemisen ja Nobel-palkitun Czesław Miłoszin vuonna 1953 julkaisema tietokirjallinen propagandateos. Se julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi Jane Zielonkon käännöksenä vuonna 1953.
ellauri203.html on line 350: The Captive Mind kirjoitettiin pian sen jälkeen, kun kirjailija loikkasi stalinistisesta Puolasta vuonna 1951. Siinä Miłosz hyödynsi kokemuksiaan laittomana kirjailijana natsimiehityksen aikana ja kuulumisesta sodanjälkeisen Puolan kansantasavallan hallitsevaan luokkaan. Kirja yrittää selittää stalinismin houkuttelevuutta älymystölle, sen kannattajien ajatteluprosesseja sekä erimielisyyksien ja yhteistyön olemassaoloa sodanjälkeisen neuvostoblokin sisällä. Miłosz kuvaili kirjoittaneensa kirjan "suuren sisäisen konfliktin alla", mutta "toivo lihavasta palkkiosta rohkaisi."
ellauri203.html on line 353: Miłosz kuvailee, kuinka länsimaiset demokratiat koettiin intellektuellien keskuudessa stalinistisen Keski- ja Itä-Euroopan halveksunnan ja kiehtovuuden sekoituksella. Poliitikoille ja poliiseille oikeusvaltion asettamat rajoitukset vaikuttivat heistä käsittämättömiksi ja kommunistisen maailman muita poliisivaltioita huonommiksi. Miłosz kuitenkin huomautti, että samat intellektuellit, jotka tuomitsivat länsimaisen kulutuksen painetussa muodossa, lukisivat usein länsimaista kirjallisuutta etsiessään mieluusti jotain arvokkaampaa kuin rautaesiripun takana julkaistuja kirjoja, esimerkixi Teppo Kurkoa.
ellauri203.html on line 363: Vallankumouksellisen puhtauden Ketman, salainen uskomus, että Josif Stalin petti Vladimir Leninin opetukset käynnistämällä joukkoterrorin, pakkokollektivismin, GULAG- keskitysleirit ja tukahduttamalla kirjallisuuden ja taiteen sietämällä vain sosialistista realismia. Tämän Ketmanin seuraajat uskoivat, että uusi kirjallinen ja taiteellinen kukoistus seuraisi toisen maailmansodan loppua ja että Stalinia ei vain siedettävä, vaan siihen asti myös tuettava. Miłosz kirjoittaa: "Tämä Ketman-lajitelma oli laajalle levinnyt ellei yleinen Venäjällä toisen maailmansodan aikana, ja sen nykyinen muoto on jo kerran petetyn toivon uudestisyntyminen."
ellauri203.html on line 365: Esteettinen Ketman, käytäntö paeta sosialistista realismia täyttämällä elämänsä salaa menneiden aikojen taiteella, kirjallisuudella ja musiikilla. Miłosz kirjoittaa: "Näissä olosuhteissa esteettinen Ketmanon kaikki mahdollisuudet levitä. Se ilmaistaan tiedostamattomana outouden kaipuuna, joka kanavoidaan kontrolloituihin huvituksiin, kuten teatteriin, elokuviin ja kansanjuhliin, mutta myös erilaisiin eskapismin muotoihin. Kirjoittajat kaivautuvat muinaisiin teksteihin, kommentoivat ja muokkaavat muinaisia kirjailijoita. He kirjoittavat lastenkirjoja, jotta heidän mielikuvituksensa olisi hieman vapaampi. Monet valitsevat yliopisto-uran, koska kirjallisuudenhistorian tutkimus tarjoaa turvallisen tekosyyn sukeltaa menneisyyteen ja keskustella esteettisesti arvokkaiden teosten kanssa. Entisen proosan ja runouden kääntäjien määrä moninkertaistuu. Taidemaalarit etsivät kiinnostuksilleen lähdettä lastenkirjojen kuvituksista, joissa raikkaiden värien valintaa voidaan perustella vetoamalla lasten naiiviin mielikuvitukseen. Näyttämöpäälliköt,Lope de Vega tai Shakespeare – eli ne heidän näytelmänsä, jotka keskus on hyväksynyt."
ellauri203.html on line 375:
Loppuosa kirjasta on Miloszin pahansuopaa kielimistä nimetyistä puolalaisista kirjailijakolleegoista.
ellauri203.html on line 377: Alfasusi-aliaksen alla Miłosz kuvailee puolalaisen kirjailijan Jerzy Andrzejewskin elämää ja sitä, kuinka hän teki yhteistyötä Stalinin kanssa Puolassa. Ennen toista maailmansotaa Andrzejewskia ihailtiin laajalti katolisten romaanien kirjoittajana ja hän piti itseään Jacques Maritainin seuraajana. Miłosz kuitenkin uskoo, että Andrzejewskin katolinen usko oli vain ihon syvyistä.
ellauri203.html on line 379: Puolan natsimiehityksen aikana Andrzejewski oli Puolan maanalaisen valtion kirjallisen siiven johtaja. Tässä ominaisuudessa hän kirjoitti monia novelleja ja piti monia maanalaisia kirjallisia lukemia, jotka voittivat monia värvättyjä ja vahvistivat Puolan kotiarmeijan moraalia. Miłosz kuvailee myös, kuinka hän ja Andrzejewski kävelivät yhdessä kaupungin raunioiden ja raunioiden läpi palattuaan Puolan pääkaupunkiin Varsovan kansannousun jälkeen. Miłosz ilmaisee sitten uskovansa, että kapinan kauhut olivat tuhonneet Andrejewskin uskon kunnian, isänmaallisuuden ja uskollisuuden arvoihin.
ellauri203.html on line 382: Vuonna 1942 Miłosz tapasi ensimmäisen kerran Tadeusz Borowskin [8] maanalaisessa kirjallisessa käsittelyssä miehitetyssä Varsovassa. Tuolloin Borowski kirjoitti runoutta, joka oli silmiinpistävää nihilistisen sävynsä vuoksi. Vuonna 1943 Gestapo pidätti Borowskin ja vangittiin lopulta Auschwitziin.
ellauri203.html on line 388: Jerzy Putrament syntyi Minskissä perheeseen, jolla on isänmaalliset perinteet. Hänen äitinsä oli venäläistä syntyperää ja liittyi ortodoksiseen kirkkoon, kuten myös Jerzy. Hänen tarinansa kerrotaan hahmona "Gamma, historian orja" Czesław Miłoszin kirjan The Captive Mind -luvussa.
ellauri203.html on line 393: Puolan kansantasavallassa hänestä tuli kirjailija, joka julkaisi monia kommunismin ihanteita tukevia teoksia, ja poliitikko. Hänestä tuli kahden kirjallisuuslehden toimittaja ( Miesięcznik Literacki 1966-1971 ja Literatura 1955-1968), ja sellaisena hänellä oli merkittävä vaikutus Puolan kulttuuripolitiikkaan. Hän oli suurlähettiläs Sveitsissä 1945-1947, suurlähettiläs Ranskassa 1947-1950, Puolan parlamentin varajäsen vuosina 1952-1961, ja lopulta Sveitsin jäsen.Puolan Yhdistyneen työväenpuolueen keskuskomitea vuosina 1964–1981.
ellauri203.html on line 397: Varsovassa alemman keskiluokan perheeseen syntynyt Gałczyński evakuoitiin vanhempiensa kanssa ensimmäisen maailmansodan puhjettua, ja vuosina 1914–1918 hän asui Moskovassa, jossa hän kävi puolalaista koulua. Palattuaan Puolaan vuonna 1918 hän opiskeli klassikoita ja englannin kieltä Varsovan yliopistossa ja esitti väitöskirjan olemattomasta 1800-luvun englantilaisesta runoilijasta Morris Gordon Cheatsista.
ellauri203.html on line 401: Monet hänen sodanjälkeisistä teoksistaan, mukaan lukien "Runo petturille" ("Poemat dla zdrajcy"), hyökkäys Czesław Miłoszia vastaan, "Chryzostom Bulwiećin matka Ciemnogródiin" ("Podróż Chryzostoma Bulwiecia do Ciemnogrodu") ja panegyri " Stalin" Dead" ("Umarł Stalin") (1953), kirjoitettiin sosialistisen realistin periaatteiden mukaisesti. Vuonna 1950 hänestä tuli ideologisen nokkimisen kohde, ja Adam Ważyk tuomitsi hänen taiteellisen työnsä puolalaisten kirjailijoiden liittokokouksessa pikkuporvarilliseksi. Parempi sekin kuin Miloszin ketkumainen poroporvarilisuus.
ellauri203.html on line 411: Pölhö dostokääntäjä väittää vastoin parempaa tietoa että apinaveljen nirhaus olis sääntökirjan pahin ilkityö. Ei läheskään, sehän on 10 käskystä 5:nnellä sijalla, Doston sääntöversiossa vasta 6:nnella.
ellauri203.html on line 415: Sanoi saripukuisiin jainaporukoihin ilmeisesti hurahtanut adventisti Suomi 24 palstalla. Vaikka hyvästä kirjasta kyllä pintapuolisellakin lukemisella selviää että tappamiseen on paljon lieventäviä asiakkaan haaroja, onpa se usein suorastaan johtoportaan käskyn mukaista, kuten Lutherin ja Tolstoin taannoisesta debatista ilmeni.
ellauri203.html on line 501: Nestor Vasiljevitš Kukolnik (ven. Не́стор Васи́льевич Ку́кольник, 20. syyskuuta 1809 Pietari – 20. joulukuuta 1868 Taganrog) oli venäläinen kirjailija.
ellauri203.html on line 503: Nestor Kukolnikin isä oli galitsialainen slovakki, joka työskenteli vuodesta 1803 lähtien Pietarin pedagogisen instituutin fysiikan laitoksen johtajana, tulevan keisarin Nikolai I:n opettajana ja Nežinin lukion rehtorina. Kukolnik Jr opiskeli Nežinissä Nikolai Gogolin luokkatoverina ja työskenteli sen jälkeen venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajana Vilnassa. Vuonna 1831 Kukolnik siirtyi virkamieheksi Pietariin, jossa hän omistautui kokonaan kirjalliselle uralleen.
ellauri203.html on line 505: Näytelmä Torquato Tasso (1833) teki Kukolnikista tunnetun kirjailijan. Siitä kohtuuttomasti innostuneena hän kirjoitti useita taiteilijakohtaloita käsitteleviä draamoja, joita ei pidetty onnistuneina. Kukolnikin historialliset tragediat kuten Ruka Vsevyšnego otetšestvo spasla (”Kaikkivaltiaan käsi pelasti isänmaan”, 1834) vastasivat Nikolai I:n käsityksiä ja ne olivat aikanaan varsin suosittuja. Niissä hallitsija ilmentää kansan tahtoa, kun taas aatelisto edustaa itsekkyyttä, joka usein johtaa petokseen. Kukolnik kirjoitti samassa hengessä etupäässä Pietari I:n aikaan sijoittuvia historiallisia kertomuksia, mutta myöhemmissä teoksissaan hän pyrki välttämään yhteiskunnallisia aiheita.
ellauri203.html on line 507: Kukolnik oli kirjailijana hyvin tuottelias, mikä heijastui varsinkin hänen romaaniensa laatuun. Hän pyrki esiintymään kirjallisuuselämän johtajana ja ylläpiti salonkia, jonka tapaamiset päättyivät usein päiväkausia kestäneisiin juominkeihin. Kukolnikin ystäviin kuuluivat Karl Brjullov sekä Mihail Glinka, joka sävelsi hänen runoihinsa sarjan suosittuja romansseja. Kukolnik osallistui myös Glinkan oopperatekstien laatimiseen. Hän julkaisi taidelehtiä Hudožestvennaja gazeta (1836–1841) ja Illjustratsija (1845–1847), niin ja Hufvudstadsbladet on sen perustama. Tai ehkä kuitenkaan ei.
ellauri203.html on line 509: Kukolnik vetäytyi kirjallisuuselämästä 1840-luvun lopulla. Hän työskenteli vuodesta 1847 lähtien sotaministeri Aleksandr Tšernyšovin kansliapäällikkönä ja matkusteli paljon eri puolilla Venäjää. Kukolnik tuli tunnetuksi tehokkaana virkamiehenä, jonka tunnuslause oli ”jos tsaari käskee, ryhdyn vaikka kätilöksi”. Kirjailijan kootut teokset ilmestyivät vuosina 1851–1852, ja myöhemmin hän julkaisi joukon yltiöisänmaallisia kertomuksia ja näytelmiä.
ellauri203.html on line 513: Taganrog (ven. Таганрог) on satamakaupunki Asovanmeren rannalla Rostovin alueella Etelä-Venäjällä. Siellä on noin 257 681 asukasta (2010 väestönlaskenta). Vuonna 1698 perustettu Taganrog on Venäjän ensimmäisiä ja edelleen tärkeimpiä satamia. Se tunnetaan parhaiten kirjailija Anton Tšehovin syntymäpaikkana. Herodotos mainizee sen nimellä Emporion Kremnoi. Nikkalassa on tällä haavaa 451 asukasta.
ellauri203.html on line 515: Kukolnikin historiallisiin kertomuksiin sisältyy Suomi-aiheinen Jegor Ivanovitš Silvanovski, ili zavojevanije Finljandii pri Petre Pervom, joka ilmestyi Friedrich von Derschaun Finski vestnik -lehdessä vuonna 1845. Sen sankari on suomalainen nuorukainen, joka siirtyy suuren Pohjan sodan aikana venäläisten palvelukseen. Kertomus esittää ruotsalaiset suomalaisten riistäjinä ja venäläiset heidän vapauttajinaan. Kukolnikin kertomus on yksi ensimmäisistä suomennetuista venäläisten kirjailijoiden teoksista. Carl Axel Gottlund julkaisi sen Thomas Frimanin käännöksenä Suomi-lehdessään nimellä Eerikki Silvanus eli Suomen valloittaminen Pietäri ensimäisen aikana. Suomessa ilmestyi 1840- ja 1850-luvuilla myös kaksi Kukolnikin kertomusten ruotsinnosta.
ellauri203.html on line 551: Kuvernööri haukkuu väärää puuta ja meinaa pidättää Verho Seniorin. Tulee pahaa sekaannusta taas. "Suuri kirjailija" Karmazinov, Turgenev valepuvussa, esiintyvät gaalassa huomenna. Stavrogin varastaa shoun Karmazinovilta paljastamalla, että Marja on sen puoliso. Tää on kyllä kamalaa häsläystä mutta siitä huolimatta pitkäveteistä.
ellauri203.html on line 555: Turgenevin kirjatapaaminen on seuraavana päivänä. Koko hienosto on paikalla, paizi Stavroginit. Mutta kuvernöörskän kekkerit menee perseelleen. Paikalla on kosolti laahusta. Kännipäinen kapteeni alkaa tankata jotain omatekemää runoa lavalla. Seuraavana esiintyy Turgenev, joka hölöttää jotain unettavaa tuntikausia. Joku huutaa "mitä paskaa!" Turgenev vittuilee yleisölle takaisin ja lukuhetki päättyy Turgenevin salaivaisiin kiitoxiin. Seuraavaxi astuu sähläämään Verho Sr., esittäen omia esteettisiä ideaalejaan riidellen kimakasti yleisönsä kaa. Verho häipyy lavalta rumasti kiroillen. Alkaa meteli ja odottamaton kolmas esiintyjä, "professori" Pietarista alkaa haukkua ryssiä, huutaen täysiä ja heristäen nyrkkiä. 6 poliisia kiskoo sen lavalta, se karkaa mutta saadaan kiinni taas. Yleisöstä tulee vapaaehtoisia avustajia ja joku koulutyttö villizee tutentteja.
ellauri203.html on line 592: Doston mielestä vasta tää luku selvitti Stavro-paran motiivit. Se koitti epätoivoisesti saada tätä lukua kirjaan takaisin, mutta Katkov oli liian kauhistunut. Sigmund Freud sai siitä ainesta kokonaiseen esseeseen.
ellauri203.html on line 631: Ovelana Tiihon pyytää Nikeltä heti anteexi, mehän ollaan kaikki syntiset samassa veneessä, Jeesus airoissa ja jumala peräpainona. Tiihon tietää mistä narusta vetää käteen narsistia. Narsisti ei siedä sitä säälittävän, koska se ei sitten olisikaan jotain erikoista, parempi kuin muut. Se ei siedä että sille nauretaan. Ei Dostokaan, sixi se oli niin hirmu kiukkunen kirjailija Karamazinoville. There's always something pleasing in another's calamity.
ellauri203.html on line 633: Doston mielestä pahin paikka Jee-suxelle ei ollutkaan se naulaus vaan tolvanoiden pilanteko sen muka jättimäisestä henk.koht. uhrauxesta. Jumalapilkka onkin sääntökirjassa ihan ensimmäisenä, ennen muita EAT! tyypin reviiripykäliä.
ellauri203.html on line 673: Ja tää on muka maailmankirjallisuuden helmiä. Onkohan kriitikot kaikki pervoja ? Lukijoista iso osa ainakin. Tickled first like striped-ass baboons and then bored again. Bored-again Christians. Fabulous freaky Brothersin uudelleen lämmitys 2020-luvulla on takuulla pannukakku, paha lässähdys.
ellauri203.html on line 693: Paxu Daily Mailin kriitikko Roger Lewis arvioi Katherine Rundellin kirjaa John Donnesta, jossa Kate sanoo Donnea brittihistorian sexikkäimmäxi runosepoxi. Paxu Daily Mailin kriitikko piti enemmän Keazista, joka oli romanttisempi eikä sexin suhteen yhtä suorasukainen. Keaz hoiteli vaan tuberkuloottista veljeään eikä tainnut kovin usein päästä viivalle. Donne sen sijaan oli koko ajan availemassa kalukukkaroa. Mun täytyy sanoa että pidän selkeästi enemmän Donnesta.
ellauri204.html on line 41: Rikun vaaleanpunurissa kirjassa on vahva ennennähdyn ja kuullun tuntu. Palaa mieleen Turgenevin runo Dovoljno, kiitos riitti.
ellauri204.html on line 43: Riku Rinkulan kirjan Eero ja Lari ovat Seelenbrüder kuten Grimmin sadun sammakkoprinssi ja Rauta-Heikki. Tarina tunnetaan myös Koraanista.
ellauri204.html on line 45: Uusi mies on sellainen jonka isä ei ole sotaveteraani. Eero on pieni uusi mies. Se tulee kirjan aikana monta kertaa esille. Aino oli ylioppilaspohjainen lähihoitaja, ei erityisen älykäs mutta liian älykäs kuntosaliohjaaja Markolle joka ei osannut ääntää teetä. Aino ja Eero kuuntelivat naintimusana uudelleenlämmitettyä Nick Drakea, sen debyyttialbumia Five Leafs Left [sic] v:lta 1969. Se on mainittu aiemmin albumissa 16.
ellauri204.html on line 335: It is also important to note the publishing in the same year of Hiki Pinkola Estés’ mythopoetic classic, Women that Run with the Wolves, in which she tells us of the ‘wild woman’, the wise and ageless presence in the feminine psyche that gives women their creativity, energy and power. Clarissa Pinkola Estés on yhdysvaltalainen kirjailija ja jungilainen psykoanalyytikko. Hänen kirjoittamansa kirjaNaiset, jotka kulkevat susien kanssa oli 144 viikkoa New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla, mikä teki hänestä ensimmäisen listalle päässeen märkäselän naiskirjailijan.
ellauri204.html on line 392: Sen pituinen se. Jos se olisi ollut pitempi, olisit tämä paasauskin ollut pitempi. El Laurin "Runot" alkaa olla melkoinen kirjallisten klisheiden ensyklopedia.
ellauri204.html on line 415: Kirjailija Anna-Leena Härkösen kirjailija-aviomies Riku Korhonen kertoo Sylvi-lehden haastattelussa 2012 olleensa sängyssä 180 eri naisen kanssa. Oli siinä pientä tungosta, vaikka oli jonotusnumerot käytössä. Mulla oli tosiaan sellainen vaihe, että mä tykkäsin panna. Nykyään inhoan koko touhua, Korhonen sanoo.
ellauri204.html on line 432: Onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha? Muun muassa tähän kysymykseen Riku Korhonen (s. 1972) yrittää monipuolisessa uudessa romaanissaan vastata. Emme enää usko pahaan on hänen paras kirjansa tähän asti. Se on hallittu ja hienovarainen. Siinä käsitellään pahuuden luonteen lisäksi esimerkiksi henkistä tyhjyyttä.
ellauri204.html on line 436: Korhosen kirja valittiin hiljattain ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi. Tämä ei ole yllätys, sillä teos sisältää poikkeuksellisen hyvin kirjoitettuja kohtia. Romaani ei ole aivan kansainvälistä tasoa, mutta erottuu edukseen kotimaisessa kirjallisuudessa. Sen nostaminen joulumyyntiä vauhdittavan tunnustuksen saajaksi olisi pieni ihme sinänsä.
ellauri204.html on line 442: Kolme kuudesta tämän vuoden Finlandia-ehdokkaasta tulee Turusta. Siellä tehdään erinomaista kirjallisuutta, ja onkin vain sopivaa, että Emme enää usko pahaan sijoittuu sinne. Helsingistä on kirjoitettu tarpeeksi. Korhosen romaanin sanoma on kuitenkin universaali. Se kasvaa kuvaukseksi suuntansa kadottaneista länsimaista ja Ispoisissa elävistä hämmentyneistä ihmisistä.
ellauri204.html on line 446: Korhonen mäystää kirjassaan nelikymppisten sukupolvea, johon hän itsekin kuuluu, mutta analysoi ikätovereitaan myös ymmärtäväisesti. Monet teoksessa tapahtuvista ikävistä käänteistä pannaan keski-ikäistyvien naisten omaksumien vääristyneiden arvojen piikkiin.
ellauri204.html on line 452: Tällaiset sarkasmia ja vakavuutta yhdistävät analyysit ovat Korhosen kirjan heikointa antia. Niissä sen tyhmyys tiivistyy. Parhaimmillaan teos on antaessaan pikkuveljen viedä. Toiminnalliset hetket, kuten Eeron tekemän kidnappauksen verinen huipennus, ovat erityisen hyviä natusteltavia.
ellauri204.html on line 459: Korhonen kertoo olleensa kihloissa kerran aiemmin ja asuneensa naisen kanssa yhdessä, mutta Anna-Leena Härkönen on hänen ensimmäinen – ja kirjailijan mukaan myös viimeinen – vaimonsa. Anna-Leena on Rikua 7v vanhempi.
ellauri204.html on line 464: Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajan valitsee tänä vuonna toimittaja Baba Lybeck. Palkinto jaetaan tietokirjallisuuden ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintojen tavoin 24. marraskuuta. Palkinnot ovat suuruudeltaan 30 000 euroa.
ellauri204.html on line 465: Turkkulaisen Rikun tappio Engel-akvarellille oli selvä jo lähtökuopissa. Baba Lybeckin isovanhemmat olivat kirjailija Tito Colliander ja kuvataiteilija Ina Colliander. Merikadulla oli Inan enkeleitä seinällä. Lybeck kuuluu ortodoksiseen kirkkoon. Helsinkiläinen Lybeck asui vuonna 2017 Suomenlinnassa.
ellauri204.html on line 487: Toisaalta olen myös aika kova valittamaan ja hermostun helposti. Tänäänkin hermostuin Akateemisessa kirjakaupassa, kun joku jäi juoruilemaan kassan kanssa, vaikka takana oli pitkä jono. En sanonut mitään, mutta ajattelin aivan hirveitä asioita ja kirosin mielessäni. Odottaminen on minulle myrkkyä.
ellauri204.html on line 516: ”Tunnen itseni muutamaa vuotta nuoremmaksi kuin olen. Olen menettänyt monta läheistä ihmistä, viime vuosina ystäviäni sekä lapsena pikkuveljeni ja aikuisena pikkusiskoni ja isäni. Anna-Leena Härkönen julkaisi vuonna 2005 kirjan "Loppuunkäsitelty", jossa hän käsittelee sisarensa itsemurhaa. Kaikki menetykseni ovat tuoneet minulle elämänhalua ja siten lisänneet onnellisuutta. Eikä ihminen muutu hyväksi tai kivaksi, vaikka hän kuolee. Kuolleistakin voi niin sanotusti puhua pahaa.”
ellauri204.html on line 518: Kun ei ole enää läheisiä sukulaisia elossa Larin lisäxi, tunnen onnea pienistä arkisista asioista, kuten siitä, että saan lukea kirjaa auringossa tai syödä päivällisen italialaisessa ravintolassa Larin ja Rikun kanssa.
ellauri204.html on line 556: Suomen poliisi suojelee maamme keskeisiä arvoja. Spuge oli vaihtanut palautuspullojen tarroja. Poliisi äkkäsi väärennösyrityxen ja tuli pidättämään spugen, joka oli nähnyt vakoilijaleffoja ja noppelasti nielaisi pullonpalautuskuitin. Todisteet on nyt syvällä spugen mahassa. Todisteiden puutteessa poliisi kirjasi lievän petoxen ja väärennöxen yrityxen ja ilmoitti asiasta sop.muk. meedialle. Täytyy ihailla poliisin ja toimittajien yhteistyötä niiden luodessa joutavia uutisia ja koukuttavia klikkiozikoita.
ellauri204.html on line 560: Suomalaisen kirjallisuuskenen Luke Skywalker Make Eskelinen joutuu pahan kerran Herlinin kuolontähden tulituxeen uskallettuaan pommittamaan jälleen pysähtyneisyyden linnaketta jälkipolttoisella pikku esseelennokilla.
ellauri204.html on line 561: Kotimaista kirjallisuutta jo 35 vuotta haukkunut Markku Eskelinen on itse kehittänyt siitä entistä parempaa – paitsi nyt.
ellauri204.html on line 586: Hanna Kuusela on kulttuurintutkija, tietokirjailija ja mediakulttuurin dosentti. Hän työskentelee akatemiatutkijana Tampereen yliopistossa ja toimii myös luottamusmiehenä sekä yliopiston konsistorin jäsenenä.
ellauri204.html on line 588: Kuusela julkaisi yhdessä Anu Kantolan kanssa vertaisarvioidun teoksen Huipputuloiset (2019), joka käsittelee 2000-luvun vaurasta eliittiä Suomessa. Kirja oli vuoden 2019 tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokas. Voiton vei ajankohtainen, kiihkoton ja moninäkökulmainen metsä- ja ilmastopuheenvuoro, jossa ihmisten luontohavainnot, kokemukset ja tunteet sekä asiantuntijatieto lomittuvat antoisasti ja luontevasti kuin paljashakkuut ja karsikot. Se oli lukijoiden suosikki. Hannan uutta suuromistajia koskevaa tutkimusta rahoittaa Koneen säätiö.
ellauri204.html on line 607: Mitään puoluepoliittista, sellaisenaan minkään puolueen puolueohjelmaan kirjattavaa agendaa taiteen kritiikillä ei Rantaman mukaan ole. Riittää pitää yllä laatutaiteen luokkaluonnetta.
ellauri204.html on line 635: Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa (2020) (holl. De meeste mensen deugen) on Rutger Bregmanin menestynyt tietokirja, joka argumentoi pessimististä ja kyynistä ihmiskuvaa vastaan. Onkohan suomentaja Mari Janatuinen sukua Juha "Watt" Vainion lyriikoiden Janatuiselle?
ellauri204.html on line 639: Bregmanin ottaa esimerkiksi siitä, kuinka meidät saadaan uskomaan ihmisen pahuuteen, Nobel-palkitun kirjailijan William Goldingin luoman synkän ihmiskuvan, jonka tämä esittää Kärpästen herrassa, ja muistuttaa, että todellisuudessa asia on aivan toisin ja kertoo vuosien takaisesta tapauksesta, jossa kuusi (6) poikaa päätyi autiolle saarelle ja he toimivat aivan päinvastoin kuin Goldingin kuvitteellinen koneellinen poikia. Kun pelastajat saapuivat, pojat olivat iloisia ja hyvinvoivia: yhteistyöllä he onnistuivat hankkimaan niin ravintoa kuin juomavettäkin, punttisalin ja sulkiskentän vieläpä. No niin pystyivät Goldinginkin pojat, mutta ne jakautuivat heimoihin, jotka ottivat verisesti yhteen keskenään.
ellauri204.html on line 663: Nuoren, sittemmin keskivartalolihavan Voiman Vesa Rantama luonnehtii arviossaan kirjaa populaaritieteeksi. Vittu ei se ole tiedettä nähnytkään.
ellauri204.html on line 664: Hän ottaa esimerkiksi myös kustantajien uutuusluettelot, jotka kertovat, että kirjallisuudessa pahuus käy hyvin kaupaxi.
ellauri204.html on line 671: Riku Rinkulan pahuuskirjassa narkkarit lähtee seuraamaan naisenryöstöautoa. Lari menee puun taaxe kytixelle. Frogi nappaa Eeron kiinni kiukaaseen ja koittaa Ainon raiskaamista velttomunalla. Sivullinen Lari tinttaa sillä aikaa höxötyxissään sivullisen Miikan hengiltä. So far so good. Myöhemmin kai jompikumpi menee tappamaan vielä Frogin. Siitä ei kyllä koidu mitään vahinkoa kellekään. Frogi on säälittävä muttei säälitä.
ellauri204.html on line 733: Nyt ollaan Rikun kirjassa ihan ihan kalkkiviivoilla. Pekko pelaa Frogin kanssa rottashakkia. Eero varmaan niistää Frogin nenän. Oli aikakin. Sami Lukander. Vai oliko se Saku, en vittu muista. Asuu Lonttisissa. No ei, armo saa taas käydä oikeudesta, edes kavaljeerispanielia ei tapeta. Frogi kuolee omia aikojaan huumehörhöyttään. All is well muzize tyhmä Lari menee poliisille tunnustamaan ihan vaan kostaaxeen Eerolle. Eero saa varmaan tuomion avunannosta. The End.
ellauri204.html on line 753: Michel Houellebecqia Heikki sanoi pitävänsä mielenkiintoisena kirjailijana, mutta ei ymmärtänyt häneen kohdistuvaa palvontaa. (Kekä se on, n.h?) Tosin hän vierasti kehen tahansa kohdistuvaa jumalointia.
ellauri204.html on line 755: Michel Houellebecq [miʃɛl wɛlbɛk], oik. Michel Thomas (s. 26. helmikuuta 1958 Réunion), on ranskalainen kirjailija. Hän on Ranskan kiistellyimpiä ja tunnetuimpia kirjailijoita.
ellauri204.html on line 759: Houellebecqin teos Alistuminen (Soumission) ilmestyi samana päivänä 7. tammikuuta 2015 kuin Charlie Hebdon lehteen tehtiin hyökkäys. Houellebecqin kuva oli tuolloin tuoreimman lehden kannessa, ja hänet otettiin poliisisuojelukseen, vaikka ei ollut tiedossa, liittyikö kuva tai tuore kirja iskuun. Houellebecqin teos on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Sitä on toisaalta sanottu islamofobiseksi, rasistiseksi ja seksistiseksi ja väitetty sen myötäilevän äärioikeistoa.
ellauri205.html on line 151: Riku Rinkulan kirjan lyhyenläntä pienyrittäjä Eero lukee kuolaten miesasiamiesten lohtutextejä pikkumiehille netistä:
ellauri206.html on line 47: Missä vaiheessa show not tell tyyppiset teeveetroopit jyräsi kirjallisuuden? Kohtaus kohtauxelta etenevät jännärit jossa jokainen mikroilme ja tupakan karistus on näpätty?
ellauri206.html on line 121: Lainasin Oulunkylän kirjastosta Riku Rinkulan Lääkäriromaanin. Se alkaa hyvin, onkohan musta tulossa Riku-fän?
ellauri206.html on line 143: Paras keino paljastaa narsisti on kysyä. Paras keino paljastaa pitkä kirjailija on mitata sen varjo keskipäivällä. Riku on akateeminen aitosuomalainen naisten mieleen. Vedin ylleni Kraftwerkin Tour de France paidan, Carharttin khakihousut sekä Kangolin hellevitun. Olin liian laiska lisääntymään. Lapset ovat aikavarkaita. Riittää että hoidon häpy ja pakarat hankaa satulaa.
ellauri206.html on line 160: Rikun kirjan kandaulismiluvussa missä Petrin kalu seisoo saunassa vastahakoisesti kohti tuppikullisen ravintoloizija Seilon suojatin, lyhyenlännän Marjan kasvoja, mainitaan elokuva nimeltä
ellauri206.html on line 163: Vuonna 14 Riku oli sortunut sekakäyttäjäxi. Tehtyään parannuxen ja laihduttuaan 15kg se pääsi vielä kerran häräntappoaseen armoihin, mutta nahkamunax jääneen 2014 finlandiaehdokkaan jälkeen repsahti kai uudestaan. v. 2020 avioeron jälkeen siitä ei ole kuultu mitään. Vaikka päihderiippuvuuksien ja pakko-oireisen häiriön välillä on suuria eroja, niitä yhdistää vapaan tahdon ongelma. Riku oli humanisti joka kaipaa rahaa ja arvovaltaa. Olis ruvennut lääkärix tai toimarixi sitten. Muttei siitä ollut siihen. Se oli ja on tyhjäntoimittaja. Rousseaukin oli luultavasti anaalis-obsessiivinen. Rikusta tuli Apu-lehden senttari. Kuusi nuhjuista biologia ja humanisti, julkisuusviuhahtaja. Jos haluat julkkistohtorixi, kampaa tukkasi. Ja hymyile, perkele. Jos Rikulta kysyisi se vastaisi, juu, olen narsisti. Kova poika ryyppäämään, hiivaa helttaan, hapanta huiviin, kuten runoilija Riza. Kirjailijat käy keikalla tuppukylissä kuten muutkin viihdetaiteilijat. Panelistien jlkeen esiintyisivät kähärä rakkausrunoilija (Tommi Tabermann) ja yhtä kuuluisa murrerunoilija (Heli Laaxonen). Panelistien tehtävä on ensin pitkästyttää maalaisista sappikuset pihalle. Sitten maistuu seniili romantiikka sekä murremarmatus. Happamia ovat kirjailijat toisilleen ja kateita. Tulee mieleen pahantuulinen alivaltiosihteeri Kouvolan kasarminmäellä.
ellauri206.html on line 165: Riku haluaa seuraavaxi bylsiä vakavaa nelikymppistä bioeetikkoa jolla on kulunut naama mutta solakat sääret kurvikas lantio ja komeat kannut. Mutta se ei kexi parempaa keskustelunavausta kuin Piditkö Peter Sellersin kirjasta Oikeutta eläimille? Peter Singerin Oikeutta eläimille on tietokirja ja manifesti eläinten oikeuksista.
ellauri206.html on line 167: Kun otin tämän manifestin lukulistalle kaksi vuotta sitten (kyllä, niin pitkä lukulista minulla on), odotin tämän olevan jotain ekoterroristin äärimmäistä kiihotusta, jossa argumentoidaan tunteilla ja hirveällä äärivasemmistopaatoksella kapitalismin tuhoamisesta. Olin hieman pettynyt, että tämä onkin ihan asiallinen ja tieteellinen kirja filosofiasta, jonka mukaan humanismi pitäisi ulottaa ihmislajin ulkopuolisiinkin lajeihin. Ja kapitalismi myös.
ellauri206.html on line 180: Michel Houellebecq [miʃɛl wɛlbɛk], oik. Michel Thomas (s. 26. helmikuuta 1958 Réunion), on ranskalainen kirjailija. Hän on Ranskan kiistellyimpiä ja tunnetuimpia kirjailijoita. Houellebecqin äiti oli lääkäri ja isä hiihdonopettaja ja vuoristo-opas. Hän syntyi Réunionin saarella, mutta hänet lähetettiin viisikuukautisena asumaan Algeriaan äidin äidin luokse. Houellebecq on todennut katkerahkosti että "Vanhempani menettivät kiinnostuksensa olemassaolooni hyvin varhain." Michel on selvä vahinkolaukaus. Hän asui Algeriassa vuoteen 1961 asti.
ellauri206.html on line 182: Vuonna 1961 Houellebecq lähetettiin Ranskaan asumaan isänsä äidin luona. Isän äiti oli omaa sukua Houellebecq ja Michel Thomas päätti myöhemmin käyttää tätä nimeä kirjailijanimenään. Houellebecq valmistui agronomiksi vuonna 1980. Hän avioitui ja liitosta syntyi poika. Avioliitto päättyi eroon ja Houellebecq kärsi masennuksesta.
ellauri206.html on line 231: Suvin pikahöyläyxen jälkeen Riku makaa rähmällään laiturilla farkut nilkoissa kuin koirassammakko kutupuuhissa. Tässä kirjassa on tosi paljon tuloxetonta panoa. Niistä lie muodostunut Rikun koko elämä.
ellauri206.html on line 233: Rikun kirjat on monologeja vaikka puhujia olisi useampia. Se vähä dialogi mikä niissä on ei vaikuta aidolta. Eikä henkilöt. Ne ei elä omaa elämäänsä vaan paasaavat kynäilijän ajatuxia. Henkilöt ja toimijat: Riku, Rikun pippeli, Rikun pussukat. Vielä kerran pojat! Humaltunut shiazupissis Laila nosti hametta. Sieltä pörhisteli tussu tuuhea kuin rusettimarsu tekemässä pesää herkkuhaarukkaan.
ellauri206.html on line 238: Sen pituinen se. Jos Nicholaxen se olisi ollut yhtään pidempi, olisi Rikun kirjakin ollut vastaavasti pidempi. Epilogina on takauma, jossa Riku lätisee Innalle tahdonvapaudesta kuin joku Söören tahi Dosto. Se on kerrassaan joutavaa höpäjämistä. Innan kädessä Rikun muna kovettui 2 sekunnissa. Sexi, sokeri, alkoholi ja kapitalismi, niistä pitää tämä ylikehittynyt baarikärpänen. Riku ei tunne mitään tunnonpistoja Korpiselle aiheuttamastaan elinkautisesta traumasta. Tunnonpistot ei ole Rikun alaa. 5 pistoa ja tiukka tuijotus sen sijaan ovat. Riku luulee (tuskin virheellisesti) että me miehet olemme kaikki yhtä pakkomielteisiä pillun perään kuin hän.
ellauri206.html on line 241:
ellauri206.html on line 243: Sysmän kirjastossa on uusi vaatimaton mutta viehättävä kirjastonjohtaja, jonka kanssa tuli puhetta Houellebecqistä. Se oli lukenut vähän matkaa Michelin kirjaa Alkeishiukkaset mutta alkoi tympäsemään, jätti kesken. Tolkun ihminen siitä päätellen. Se on ollut Sysmässä kohta vuoden ja pitää työstä, pitäneekö Sysmästä? En huomannut kazoa onko sillä sormusta. Lainasin siltä Wellbeckin 6. romaanin Alistuminen eli Islam. Lisää islamofobiaa ihan takuulla.
ellauri206.html on line 246: Alistuminen, se on Islam suomexi. Wellbeckin sen niminen kirja on väärällään islamofobiaa. Sivulle 18 mennessä Wellbeck on osoittautunut lisäxi jo narsistixi ja misogyynixi. Michel on Riitan ikäinen eli aivan eri sukupolvea kuin me. Sillä on tod.näk. vielä kuukautiset, ei ainakaan andropaussia. Tää kirja on Rikun lekuriromaanin doppelgängeri mitä tulee panovimmaan.
ellauri206.html on line 267: Gérard de Nerval (oik.Gérard Labrunie; 22. toukokuuta 1808 Pariisi, Ranska - 26. tammikuuta 1855 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja. Nerval kuului Théophile Gautier'n ystäviin, ja hän liikkui 1830-luvulta alkaen romantikkojen piirissä. Nerval esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Ei ihmekään että heput ignoreerasi. Théophile Gautier rappellera dans La Presse du 30 janvier 1853 les mots de Goethe écrits au jeune traducteur : "je ne me suis jamais si bien compris qu'en vous lisant". Nervalin haudalla seisoo Obelix.
ellauri206.html on line 283: Kuka vittu on Timö Hännikäinen? Timö Hännikäinen (s. 6. syyskuuta 1979 Padasjoki) on suomalainen suomentaja, kriitikko, esseisti ja runoilija. Hän on julkaissut muun muassa esseeteokset Taantumuksellisen uskontunnustus (2007), Ilman (2009), Ihmisen viheliäisyydestä (2011), Hysterian maa (2011) ja Kunnia (2015). Hännikäinen on myös julkaissut muistelmateoksen, Lihamylly (2017). Tamperelainen kustannusyhtiö Hexen Press julkaisi 2016 Hännikäisen kirjan Kuolevainen.
ellauri206.html on line 285: Timö on piipunrassimpi vielä kuin Wellbeck. Hännikäinen on suomalaisen kansallismielisen yhdistyksen Suomen Sisun toinen vihapuheenjohtaja. Hännikäinen on kirjoittanut ylioppilaaksi Kallion ilmaisutaiteen lukiosta vuonna 1998 ja valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006, gradun aiheena 'Modernismin murros Väinö Kirstinän runokokoelmassa "Vihapuhetta"'. Hännikäinen on ollut järjestämässä ja toiminut myös puhujana äärioikeistolaisessa Awakening-tapahtumassa, jossa on vaadittu muun muassa valkoista ylivaltaa. Tilaisuuksissa on esiintynyt myös antisemitistisiksi ja fasistisiksi luonnehdittuja puhujia. Juhannusaattona 2015 Hännikäinen julkaisi Naisasialiitto Unionin sekä väkivaltaa kokeneiden naisten ja tyttöjen tukipalvelun Naisten Linjan julkisilla Facebook-sivuilla alatyylisiä viestejä. Hännikäisen mukaan kyseessä oli humalainen hölmöily. Hän oli myös jo aikaisemmin lähettänyt alatyylisiä viestejä useille eri henkilöille. Viestien seurauksena Hännikäisen teoksia julkaissut Savukeidas-kustantamo lopetti yhteistyön hänen kanssaan. Mitä Houellebecq tarkoittaa? on Timö Hännikäisen toimittama vuonna 2011 Savukeitaan kustantamana ilmestynyt esseekokoelma kirjailija Michel Houellebecqistä.
ellauri206.html on line 287: Samassa hengenvedossa voisi kuitata Juhani Branderin. Juhani Brander (s. 1978) on turkulainen kirjailija, jolta on aiemmin julkaistu kolme runokirjaa ja kaksi proosateosta. Brander pääsi ainoana suomalaisena Best European Fiction 2010 -julkaisuun. Brander on Satakunnan Kansan ja Turun Sanomien kolumnisti ja kriitikko. Hän harrastaa urheilua, filosofiaa, elokuvia ja naisia. Nyttemmin Juhana on Suomen ehkä säälittävin miesasiamies. Mikähän siinä on että pölhöt miehet keskittyvät Turun kirjallisuustieteen laitoxelle?
ellauri206.html on line 430: rukousta? Kannattaisi, se on lyhkäsin koko virsikirjassa. Ehkä olet rukoillut vilpittömästi
ellauri206.html on line 439: Tämä on yksi tärkeimmistä jumalallisen ulostulon hetkistä kirkon historiassa. Kun Augustinus kuuli sen, hän ei enää muistellut etiopialaista eunukkia, joka oli kerran ottanut hänet käteensä ja tullut Jesajan kirjakääröön. Sen sijaan Augustinus muisti toisen kuuluisan kristityn Afrikasta, joka tunnetaan nimellä Pyhä Antonius autiomaasta, se jolla oli näitä aika eroottisia näkyjä. Pyhää Anttonia pidetään laajalti luostaruuden isänä, ja koppihartautta jouhipaita päällä piiska kädessä akuankkahousuissa arvostettiin suuresti 400-luvulta nykypäivään. Pyhä Antonius kuoli Augustinuksen ollessa vain kaksivuotias, mutta algerialaisena Augustinus kunnioitti aavikkoisiä, joista Antonius oli ensimmäinen. Tuolla hekumallisella hetkellä puutarhassa Augustinus muisti sen ajan, jolloin Antonius oli käynyt läpi oman tuskallisen tuskansa ja avannut Raamatun kriisihetkellä. Hän oli törmännyt tuohon peukalovärssyyn, jossa sanottiin, mitä hänen piti kuulla: "Mene, myy omaisuutesi ja anna köyhille . . . seuraa minua” (Matt. 19:21). Antonius oli lähtenyt ulos, ja yksi kirkon historian suurista luvuista alkoi, luostariliikkeen alku, joka kokosi uskovia yhteisen elämänsäännön alle. Tunnetuin elämänsääntö tunnetaan nimellä Pyhän Benedictuksen sääntö, joka jatkuu monissa luostarikunnissa nykypäivään asti.
ellauri206.html on line 468: Miki Liukkonen (s. 8. heinäkuuta 1989 Oulu) on suomalainen kirjailija, runoilija ja muusikko. Kirjoittamisen lisäksi Liukkonen on soittanut kitaraa vaihtoehtorock-yhtyeessä The Scenes.
ellauri206.html on line 471: Lukiosta valmistumisen jälkeen hän on elänyt vapaana kirjailijana. Sittemmin hän on muuttanut Helsinkiin mutta puhuu vahvasti hoon päältä vieläkin.
ellauri206.html on line 479: Ehkä toi homo-look onkin Mikille vaan maski joka lisää sen kiinnostavuutta, niinkö anakoreetin imiz libertiini Gassendille. Yhteistä niille saattaa olla eläinten asialla olo. Ensinäytössä The Scenes: Anorexia Is Boring – Miespuolinen Jänis esittää indierockia. Kitara soi, eläimet itkevät vaikkei saisi. Mikin älykkyys ei kyllä ole loogis-matemaattista vaan taiteellista, esim. alvista se ei tajua hevon vittua. Siinä kohtaa sen ja Gassendin tiet eroavat, vaikka kirjailijoita ovat molemmat.
ellauri206.html on line 516: Väitöskirja: Toistuvia painonpudotusyrityksiä olisi hyvä välttää. Uusi väitöskirja: "Mitä useampia kertoja on yrittänyt pudottaa painoaan, sitä suurempi on painoindeksi. Näin kertoo tuore Itä-Suomen yliopistossa tehty Faranak Halalin väitöstutkimus." Eli painon pudotuxen yritys vaan lihottaa!
ellauri207.html on line 49: Hyvin lähtee Stiegin trilogian kakkososa. Avauxessa on jo 2 n.h. muusikkoa, fiktiivinen matikankirja ja misnomer hetelmä.
ellauri207.html on line 51: Ilmeisesti Stieg ansaizi ekasta millenniaali kirjasta riittävästi lähteäxeen aurinkomatkoille. Ja se oli tajunnut että toi autistinen Lispetti on kirjasarjan vetonaula eikä se sen oma doppelgängeri, ikävystyttävä Mikki Hiiri-tyyppinen reportteriezivä Kalle Blomkvist.
ellauri207.html on line 55: Sven-Ingvars on ruotsalainen dansband. Se perustettiin vuonna 1956 Slottsbronissa nykyisessä Grumsin kunnassa Värmlannissa. Hittejä ovat olleet mm. "Fröken Fräken", "Kristina från Vilhelmina", "Vid din sida" ja "Önskebrunnen". Vuonna 2009 yhtyeen albumi Sven-Ingvars i Frödingland (1971) pääsi mukaan kirjaan Tusen svenska klassiker, johon koottiin tuhat Ruotsissa julkaistujen kirjojen, elokuvien, äänilevyjen ja tv-ohjelmien klassikkoa.
ellauri207.html on line 67: Nicholas Edward "Nick" Cave (s. 22. syyskuuta 1957 Warracknabeal, Victoria, Australia) on australialainen rockmuusikko, lauluntekijä, runoilija, kirjailija ja näyttelijä. Hänet tunnetaan erityisesti yhtyeensä Nick Cave and the Bad Seedsin kanssa tehdystä musiikista.
ellauri207.html on line 70: Nick Cave on myös kirjailija. Esikoisromaani Kun perse näki Herran enkelin ilmestyi vuonna 1992 (alkuperäisteos And the Ass Saw the Angel ilmeistyi 1988). Toinen romaani Bunny Munron kuolema (The Death of Bunny Munro) julkaistiin syyskuussa 2009 yhtä aikaa 30 maassa.
ellauri207.html on line 82: Autismin kirjolla surffaileva pissis muka lukee olematonta Harvard UP:n kirjaa pallogeometriasta. Typerää, matikan väitöskirjat ei kyllä avaudu Stiegin keskim. lukijakunnalle vaikka Larsson ize selittäisi.
ellauri207.html on line 114: Ajojahdin tiimellyksessä Mikael oli törmännyt kipeästi Lisbeth Salanderiin. Lisbeth ei ollut vain auttanut murhaajan takaa ajossa - hän oli kirjaimellisesti pelastanut Mikaelin lerppahännän.
ellauri207.html on line 294: Kurkistin kirjan loppua, siellä oli Peppi justiinsa kirvesmurhannut jonkun ryssännimisen rupusakki konnakolleegan (spoileri: se oli sen isi eikä se ihan vielä delpannut) ja makasi ize henkihieverissä pyssy kädessä. Mikki Hiiri kyyristeli paikalle ase tanassa ja Peppi sai vielä sanotuxi "Saamarin Kalle Blomkvist" ennenkö Mikki soitti kännykällä yleiseen pelastusnumeroon hinkuvalla Walt Disney äänellä. Vittu tää on kuin nuorta Wallenbergiä. Mixnää on kaikki niin samanlaisia? Kysy apinalta.
ellauri207.html on line 310: Peppi on ikävä ihminen. Luihu kylmiö. Kun se konnailee, se voi olla juridisesti epäilyttävää muttei rikos jumalan säätämiä lakeja vastaan, kuten älä tapa, älä varasta, älä valehtele älä tee huorin, kunnioita vanhempia ym ym. Sillä niihinhän on ne tutut jumalan suomat poikkeuxet: pahixia saa tappaa, konnilta varastaa, valehdella viranomaisille, huorata ketä huvittaa, kusettaa mielin määrin vanhempia jos ne ovat tiellä. Rakkauden käskyt hoituu hyvin rahalla ja sexillä ja syöttämällä halvatulle varaisälle sunnuntaisin makaronilaatikkoa ja antamalla sille valkoiset siltä varastetut shakkinappulat. Skizoidin narsistin pienestäkin hyväntahdon eleestä on syytä ilostua pikkulapsen lailla. Raha ei ehkä tuo onnea mutta auttaa kestämään elon kolhuja. Sen tiesi jo Cato vanhempi, Roope Ankka, ja Kroisos Pennonen. Caton tapaisia konnankoukkuja järjestelee Peppi Pitkätussukin, rahanpesua ja veronkiertoa. Pecunia non olet. Onko järjestelyssä jotain epäeettistä? Ei toki, menettely on talousliberaalin sääntökirjan mukaista, mikäs siinä. Kyynärpäily toisten lurjusten kustannuxella ei ole vain luvallista, vaan suotavaa.
ellauri207.html on line 346: Tuotesijoittelun vuoxi Lisbet pysähtyi Seven Eleveniin (charge: $10K per mention) ja osti: jättipaketin Billyn pannupitsaa (5Kkr tack), 3 Findusin pakastekalapaistosta (3Kkr varsågod), 3 Pågensin pekonipiirasta (2Kkr får jag be), kilon amer. Granny Smith omenia ($1K thanx), 1/2 kg Arla ost, Arla mjölk (totalt 2Kkr), Jacobs Krönung kahvia (1Kkr), kartongin Mallu Lightia ($15K, sorry) ja iltapäivälehdet (DN och Expressen, 0,5kr var). Tähänkin ostoslistaan (ja näitä on vaikka kuinka) Stig sai menemään kirjasta yhden kappaleen, tuotto n. 2Mkr plus filmi- ja sarjiskoikeudet. Rei Shimuran ruumiilla oli jalassa Niken tohvelit, jotka olivat säilyneet teräkunnossa vaikka ruumis oli muuten mätänemistilassa. Kyllä kannattaa ostaa edustamiamme laatumerkkejä.
ellauri207.html on line 448: Ei jaxa. Lopetin Stiegin kirjan kesken noin jalkapallojoukkueen ensimmäisen neljännexen kohdalla.
ellauri210.html on line 40: Piha-Anteron huumorin määritelmä on freudilaisen huumoriton: démenti de la réalité, affirmation grandiose au principe du plaisir. Se on nähdäxeni aivan hakoteillä. Huumori on nimenomaan tosiasioiden tunnustamista, ja sen tajuamista, etteivät ne ole huisin tärkeitä. Mikään ole kuolemanvakavaa, edes kuolema. Huumorille on kaikki suhteellista, se vaatii suhteellisuudentajua. Siihen nähden Anteron kovan linjan suhteettomuus vaikuttaa suht sentimentaaliselta. Vaikka kirjan takakannessa se vakuuttaa, että musta huumori on sentimentaalisuudelle vihainen kuin rakkikoira. No pääasiahan on että nyt voin vihdoin palauttaa Andrein kirjasen yliopistolle, sillä se on lainattu Seijan kortilla. Se on läpitte!
ellauri210.html on line 50: William Sydney Porter (September 11, 1862 – June 5, 1910), better known by his pen name O. Henry, was an American short story writer. Amerikkalainen pikkukonna ja pakinoizija joka hyvin amerikkalaisittain yhdisti nämä ammatit, tehden kahta työtä rinnakkain. Sen mielikirja oli Burtonin Anatomy of Melancholy. Nuorena se vietti aikaa Texasissa päästäkseen pahasta yskästä. Yskä parani mutta jano paheni. Se nai kauniin mutta tubisen vaimon vastoin perheen tahtoa. Sen poika kuoli synnytyksessä
ellauri210.html on line 73: Edmund John Millington Synge, John M. Synge, J. M. Synge, (16. huhtikuuta 1871 Rathfarnham, Irlanti - 24. maaliskuuta 1909 Dublin, Irlanti) oli irlantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Hänen tunnetuimpiin lähdeteoksiinsa kuuluu näytelmä Länsirannan kisapoika eli vihreän saaren sankari (The Playboy of the Western World) vuodelta 1907.
ellauri210.html on line 74: Syngeä oli muun muassa James Joycen arvostamia kirjailijoita. Joyce esimerkiksi käänsi nuorena erään Syngen näytelmän italiaksi.
ellauri210.html on line 76: Synge kirjoitti realistisia kansankuvauksia ja on Irlannin kirjallisuuden uudistajia. W. B Yeatsin houkuttelemana hän muutti asumaan Aransaarille ja kirjoitti sikäläistä maalaiselämää kuvaavan The Aran Islands. Meillä on se.
ellauri210.html on line 113: On niin kiehtova kokemus, että joudun perustelemaan teorioitani Mmea kohtaan. Yvette ja Max-setä. Toivon vain, että se olisi mahdollista muuten kuin kirjallisesti, huolimatta huonosta puheestani ja heikentyneestä kuulostani. Ja minulla ei todellakaan ole aikomustakaan antaa periksi sen tunnustuksen lisäksi, että tiedämme niin vähän. Tiedät esimerkiksi, että Charlie Chaplin on ollut viime päivinä Wienissä. Melkein minäkin olisin nähnyt hänet, mutta täällä oli hänelle liian kylmää ja hän lähti taas nopeasti. Hän on epäilemättä suuri taiteilija; varmasti hän esittää aina yhtä ja samaa hahmoa; vain heikko, köyhä, avuton, kömpelö nuori, jolle asiat kuitenkin lopulta menevät hyvin. Luuletko nyt, että tätä roolia varten hänen täytyy unohtaa oma egonsa? Päinvastoin, hän soittaa aina vain itseään, kuten hän oli varhaisessa synkässä nuoruudessaan. Hän ei pääse eroon noista vaikutelmista ja saa tähän päivään asti itselleen korvauksen tuon elämänsä menneen ajanjakson turhautumisesta ja nöyryytyksistä. Hän on niin sanotusti poikkeuksellisen yksinkertainen ja läpinäkyvä tapaus. Ajatus siitä, että taiteilijoiden saavutukset liittyvät läheisesti heidän lapsuusmuistoihinsa, vaikutelmiinsa, sortoa ja pettymyksiä, on jo tuonut meille paljon valistusta ja siitä syystä tullut erittäin suureksi kallisarvoinen meille. Uskalsin kerran lähestyä analyyttisesti yhtä suurimmista, joista tunnemme valitettavasti hyvin vähän: Leonardo da Vinciä. Pystyin ainakin tekemään todennäköiseksi, että Pyhä Anna, Neitsyt ja lapsi, jossa voit vierailla Louvrea ei voida täysin ymmärtää (ymmärrettävä) ilman merkittävää lapsuuden historiaa Leonardo. Eikä voisi, ehkä paljon muutakaan.
ellauri210.html on line 211: Raymond Roussel (20. tammikuuta 1877 Pariisi – 14. heinäkuuta 1933 Palermo Italia) oli ranskalainen kirjailija. Eipä siitä sen enempää. Ai mitä? No joo:
ellauri210.html on line 212: Roussel oli omana elinaikanaan marginaalinen kirjailija, eivätkä läheskään kaikki kirjallisuudenhistoriat mainitse hänen nimeään. Sen sijaan surrealistit arvostivat häntä. Michel Foucault kirjoitti ensimmäisen kirjansa Rousselista. OuLiPo-ryhmä, Nouveau Roman –kirjailijat ja Tel Quelin jäsenet sen sijaan ovat jatkaneet Rousselin viitoittamalla päättömyyxien tiellä.
ellauri210.html on line 292: François Coppée (1842−1908) oli ranskalainen runoilija. Hän liittyi parnassolaisiin ja tuli tunnetuksi runoelmallaan Grève des forgerons (1869), jossa hän puoltaa työväen asiaa, sekä yksinäytöksisellä runonäytelmällään Le Passant (1869), jossa Sarah Bernhardt esiintyi ensi kerran ja herätti huomiota. Pysyvä kirjallinen arvo on hänen kaksinäytöksisellä draamallaan Le luthier de Crémone (1876). Oliko Luteruskin viuluntekijöiden sukua?
ellauri210.html on line 460: Jotka liehuttaa mun nimikirjaimilla lippuja, Qui battent des pavillons brodés à mes initiales,
ellauri210.html on line 636: Arp muutti 1926 Ranskaan, jossa hän pääasiallisesti asui. Hän irrottautui 1931 surrealismista perustaakseen Abstraction-Créationin ja työskenteli Pariisissa toimineen Abstraction-Création-ryhmän kanssa sekä kirjoitti artikkeleita aikakauskirjaan Transition. Koko 1930-luvun ja elämänsä loppuun asti hän kirjoitti ja julkaisi esseitä ja runoja. Vuonna 1942 hän pakeni kotoaan Meudonista saksalaisten miehityksen alta ja asui Zürichissä sodan päättymiseen saakka. Hän kirjoitti ranskaksi ja saksaksi.
ellauri210.html on line 672: qui se perd dans un livre de chair joka katoaa lihakirjaan
ellauri210.html on line 673: chaque poil de ce livre jokainen sen kirjan karva
ellauri210.html on line 699: Alberto Savinio [alˈbɛrto saˈvinjo] , syntynyt Andrea Francesco Alberto de Chirico (25. elokuuta 1891 – 5. toukokuuta 1952) oli kreikkalais-italialainen kirjailija, taidemaalari, muusikko, toimittaja, esseisti, näytelmäkirjailija, lavastussuunnittelija ja säveltäjä. Hän oli väpelön "metafyysisen" taidemaalarin Giorgio de Chiricon nuorempi ja tumpelompi veli . Hänen työnsä käsitteli usein filosofisia ja psykologisia teemoja, ja hän oli myös vahvasti kiinnostunut taidefilosofiasta.
ellauri210.html on line 702: Koko elämänsä aikana Savinio sävelsi viisi oopperaa ja kirjoitti vähintään 47 kirjaa, mukaan lukien useita omaelämäkertoja ja muistelmia. Hän myös kirjoitti ja tuotti laajasti teoksia teatterille. Hänen työnsä saivat ristiriitaisia arvioita hänen elinaikanaan, usein johtuen liian laaja-alaisesta modernististen tekniikoiden käytöstä. Hän sai vaikutteita ja oli Apollinairen , Picasson, Jean Cocteaun, Max Jacobin ja Fernand Légerin aikalainen, ja hänellä oli kova yritys mukaan surrealistiseen liikkeeseen.
ellauri210.html on line 861: Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä, niinkuin sen elämäkin.
ellauri210.html on line 1044: Ovat muistojemme lehdet kuolleet on Pentti Saarikosken kokeellinen kollaasiromaani, joka koostuu aiempien tekstien katkelmista ja sitaateista. Siinä myös kohdataan satunnaisia ihmisiä ja televisiosta tulee ohjelmavirtaa. Myös kirjailijan huomiot ovat satunnaisia, kuten "liikenneympyrässä nuolet ajavat toisiaan takaa". Teoksesta on otettu toinen painos 2012 (Otava).
ellauri210.html on line 1046: Romaanin keskeisen osan muodostivat otteet Saarikosken isän Simo Silakan päiväkirjoista Aunuksen retken ajoilta vuonna 1919. Kirjallisuudentutkija Markku Eskelisen mielestä "Saarikoksen romaanissa erilaisten materiaalien törmäykset ovat vaimeita ja jännitteettömiä", eikä Eskelinen löydä siitä parhaita kollaasiromaaneja hallitsevaa vaikeutta käsittää teosta yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Eskelinen pitää tätä teosta ja kolmea muuta Saarikosken proosateosta Suomen ensimmäisinä julkkiskirjailijakirjoina, joissa idoli kertoo faneilleen kuulumisistaan
ellauri210.html on line 1074: Yhdysvalloissa Dalí maalasi paljon kirjankuvistuksia sekä suunnitteli pukuja, näyteikkunasomistuksia ja koruja ja osallistui mainosten suunnitteluun ja työskenteli aikakauslehdille. Hän maalasi myös paljon yläluokan muotokuvia tilaustyönä. Dalín kaupallisen vaiheen innoittamana André Breton muodosti hänen nimestään anagrammin ”Avida Dollars” ’dollarinhimoinen’.
ellauri210.html on line 1078: Dalí kuvitti omia kirjoituksiaan ja muiden kirjailijoiden teoksia. Hänen kirjakuvituksensa olivat haluttuja etenkin 1950- ja 1960-luvuilla, sillä ne takasivat kirjoille suuret myyntiluvut. Dalí kuvitti esimerkiksi Danten, Cervantesin, Maon ja Goethen teoksia.
ellauri210.html on line 1102: OULIPO on lyhenne sanoista Ouvroir de Littérature Potentielle, joka tarkoittaa kokeellisen tai potentiaalisen kirjallisuuden työpajaa. Sen perustivat kirjailija Raymond Queneau (1903-1976) ja matemaatikko François Le Lionnais (1901-1984) vuonna 1960. OuLiPon jäsenet pyrkivät kehittämään kielellisiä kokeiluja, jotka perustuivat johonkin sääntöön (contrainte), jota tuli noudattaa mahdollisimman tiukasti.
ellauri210.html on line 1103: Queneaun mukaan potentiaalisuus on kaiken kirjallisuuden perusluonne. OuLiPo-kirjailijat etsivät uusia muotoja ja rakenteita kuin Jussi Jurkka sekä leikkivät kielellä. Tunnettuja OuLiPo-kirjailijoita ovat Italo Calvino (1923-1985) ja Georges Perec (1936-1982). Tästä taisi pikku-Make Eskelinen puhua.
ellauri210.html on line 1105: Ferryn lyhytnovelli tiikerinkesytyxestä oli aika kesy. Mikähän siinä oli humoristista ja mikä dadaa? Jäi epäselväxi. Oliko tää heppu lisäys Anteron kirjan 2.painoxeen? Ois voinut jäädä lisäämättä. Aeeka mitätön. Jepujee enää 3 dadaistia jäljellä, nekin jotain myöhäsyntyisiä, 2 halkiohaaraa kaiken kukkuraxi!
ellauri210.html on line 1175: Anteron lisätessä Jannea vizikirjansa 2. painoxeen v. 1950 sillä oli 9v. jäljellä, Anterolla 15v. Mutta hizi mixei Andrei huolinut keräilysarjaan Joycea? Eikö ne olleet väleissä?
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri210.html on line 1449:
Wikipediasta, ilmaisesta tietosanakirjasta
ellauri210.html on line 1454: Aasinahka ( ranska : Peau d'Âne ) on ranskalainen kirjallinen satu , jonka on kirjoittanut Charles Perrault.
ellauri210.html on line 1456: Charles Perrault (12. tammikuuta 1628 Pariisi, Ranska – 16. toukokuuta 1703 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten vuonna 1697 julkaisemastaan satukokoelmasta Hanhiemon tarinoita (ransk. Les Contes de ma mère l'Oye). Varsinaiselta ammatiltaan Perrault oli asianajaja, ja hän toimi myös julkisten rakennusten tarkastajana. Hänen oikea nimensä oli Jaakko Parantainen. Les oies marchent dans la cour. Pas les oeufs, zihihihihi. Perrault oli varakas porvari, kuinkas muuten.
ellauri210.html on line 1458: Aanyway, se (Perraultin siis) julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1695 pienenä volyymina ja julkaistiin uudelleen vuonna 1697 Perraultin teoksessa Histoires ou contes du temps passé. Andrew Lang sisällytti sen, hieman eufemisoituna, johkin vitun Harmaakeijukirjaan. Se on luokiteltu Aarne-Thompsonin tyypin 510B kansantarinoiden joukkoon, luonnotonta rakkautta.
ellauri210.html on line 1474: Lastenkirjallisuuden portaali
ellauri211.html on line 56: Kalutut Palat alkoi ilmestyä Suomessa vuonna 1945, kun Helsingin Sanomien pääomistaja Eljas Erkko alkoi kustantaa sitä. No niinpä tietysti, kukas muu. Se tuli lehden lisäksi tunnetuksi tietokirjojen, kaunokirjallisten Kirjavalioiden sekä äänilevykokoelmien kustannustoiminnasta, samoin kuin tuotteidensa näkyvästä suoramarkkinoinnista monimutkaisine arvontoineen ja asiakaspalvelun symboliksi kehitettyine Kaarina Mäkelä -hahmoineen.
ellauri211.html on line 96: Koita arvata mikä näistä kolmesta vaihtoehdosta toteutuu. Oikein. Rei on yhä vaan osapuilleen 30v. ”Kimono päälle ja Shimura käteen, mars mars!” – komentaa kirjallisuustoimittaja Juha Roiha, Radio Suomi.
ellauri211.html on line 135: Ilman agenttien väliintuloa pojat olisivat voineet päätyä putkaan tavallisten rikollisten joukkoon. Lakukeppikin vielä messissä. Onnexi niillä oli suhteita. Aika koettelevaa. Reistä on tulossa varsinainen moniosaaja. 2000v vanhasta uurnasta uhkuu historiallisuutta. Oops! Shag pistäytyi ilman lupaa Edinburghissa shäggimässä Fionaa. Se oli vain lyhyt kihlaus, Rei vähätteli. En ollut koskaan tapaillut Michael Hendricksin tapaista periamerikkalaista miestä jonka puvutkin on periamerikkalaista L.L. Beania. Hei, tää on varmaan nyze Massey. Juujuu, Annapoliisissa opiskellut mariini. Olixe tsunamikirjan crewcut äijä nimeltänsä Michael? No kyllä oli, kz. albumia 176. Mahtavaa kulttuurista appropriointia. Rei voisi seuraavaxi seikkailla meri-Lapissa amer. rykmentin ilolintuna.
ellauri211.html on line 190: Lainaus mielikirjastani (ehkä). Luin taas uudelleen.
ellauri211.html on line 206: Mistä kirjasta oli toi kämmenkuoppahemmo?
Kristina Carlson: ellauri211.html on line 210: (Nyt hän vimmatusti selaa nettiä päästäkseen kirjan jäjille.)
ellauri211.html on line 216: Seuraavaksi otat kämmenkuoppaasi mun mielikirjani ja paasat siitä. Kaikki mikä voidaan nylkeä nyljetään.
ellauri211.html on line 225: Mulla ei. Yritin löytää divareista (haluan suomeksi), ei löydy. Nyt on kirjaston kirja. Markku Envallilla olis (tavattiin perjantaina). Älyäispä antaa sen mulle.
ellauri211.html on line 294: Mistähän se johtuu että tafsaajia on erityisen paljon kökkäreissä? Jotain yrittäjähenkisyyttä sekin on. Pedofiili Kari Rydmanin limainen kakara Wille Rydman on jäänyt kiinni toistuvasta sakkolihan käsittelystä. "Kirjamies" Ranu Panola on jäänyt kiinni naapurin rouvan alavazan tunnustelusta. Tuomio oli 15 senttimetrin lähestymiskielto. Ranun lehdykkä Lavatähti ja kirjamies on käsittämätöntä linssiluteilua. Että voikin äijä olla narsistinen.
ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi.
Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä.
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala.
Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.
Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.
Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.
ellauri213.html on line 39: Dan Steinbock oli suurin piirtein yhtä kehno kirjailija kuin E. Saarinen iskelmälaulajana. Eipä enää vedä Saxassa pastorina toimineen Jukka Kuoppamäen isänmaallista biisiä duettona. Toinen äänistä on näät iäxi vaiennut. Samin et al. nekrologi vajaahampaisesta Simpasta oli myönteinen, niinkuin sopiikin. Hyvä elämä, sanoisi Arikin. Mutta paha kuolema yllätti, musta enkeli vei päivänsankarin yhtäkkiä, niinkuin sen isänkin. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri213.html on line 59: Pahalla arabilla oli tukuittain tekaistuja passeja. Danilla ei menneet hommat putkeen Nykissä sinikantisella suomalaisella matkustusasiakirjalla. Nykin juutalaiset olivat ovelampia, ja niillä oli vielä terävämmät kyynärpäät. Se ei yllätä että Taneli on 3-divarin kynäilijä vaan se et joku on vaivautunut julkaisemaan sitä. Onkohan tää omakustanne. Azizin samizdat. Oi Odessa, helmi mustan meren.
ellauri213.html on line 139: Loppujen lopuksi viesti on vain ilmaistu Luisan kappaleessa "Surface Pressure", jossa hän valittaa, että hänen odotetaan olevan perheen vahva mies sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti, ja hänen odotetaan selviytyvän kaikkien muiden emotionaalisista taakoista fyysisest. Hän on selvästi onneton sen takia, ja korostaa, kuinka kestämätöntä on olla käyttämättä riittävästi aikaa itselleen mm meikkauxeen ja izensä paapomiseen riippukeinussa.
ellauri214.html on line 57: JK Rowlingin aikuistenkirjan Harry Potter lookalike saa erektion pelkästä Gaian tuijotuxesta. Kotona se vetää käteen Gaian kuvalla. Otti Harryllakin eteen ja kuivat tuli syliin haaveillessa Ginnystä, muttei sitä saanut sanoa. Sitä ei saanut sanoa Harry Pottereissa kert ne on nuortenkirjoja, mutta tässä saa.
ellauri214.html on line 218: Lisää porukoita leivotaan juoneen jossain kirjan puolivälissä. (Gäsp.) Uusi lihaksikas mutta samalla älynystyräinen superpoliisinainen on kuolettavan ikävystyttävä. Hänellä oli sinä päivänä tiukat siniset farkut, jotka upposivat huulivakoon. Niinpä tietysti. Lispetin huulilla oli viisto hymy. Hakkerit ovat kunnon väkeä. Niinpä tietysti. Mikki haluaisi istahtaa teeveesohvalle, sillä tämä taistelu voitetaan joukkotiedostusvälineillä. Media nyt vain toimii näin.
ellauri214.html on line 326: Seijan harmaa ohut kovakantinen kappale Turgenevin tuonnimistä pienoisromaania sopii kuin valettu mun Salmiselta hankittuihin kesähousuihin ja Tokmannilta eilen ostettuun siistiin vanhusmaiseen paitapuseroon. Ne ovat yhtä haalean harmaita kuin oli Ivan Turgenev, iso ja leveäharteinen mutta timidi länkkärimielinen agnostikko joka eli ja kuoli eturauhassyöpään 64-vuotiaana lännessä. Se oli köyhtynyttä tataariaatelia isän puolelta, varakas kielitaitoinen ja hyvätapainen, mistä sitä halvexivat moukkamaisemmat slavofiilit virkaveljet Tolstoi ja Fedja-setä. Dosto oli henkilönä kusipää eikä Tolstoi juuri parempi. Tchekhov oli luikero ja Turgenjev turha mies. Leskov oli ikävä (despotic, vindictive, quick-tempered and prone to didacticism) ja Gogol hullu. Turgenev pysyi poikamiehenä vaikka ilmeisesti menetti poikuutensa maaorjaneitosille. Ivan oli tylyttävän äidin poika, rentustava isä oli läheisempi vaikka jäi etäisemmäxi, kuten tavallaan sanotaan tässäkin novellettassa. Äiti oli isää vakavaraisempi kuten kirjassa. Joku Uncle Tom luki Ivanille pienenä Heraskovin Rossiadia.
ellauri214.html on line 328: Katariina Suuren aikainen Mihail Matvejevitš Heraskov (ven. Михаил Матвеевич Херасков, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav – 9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Heraskovin isä oli moldavialainen pajari joka muutti Ukrainaan. Heraskovista tuli 30-vuotiaana Moskovan yliopiston rehtori. Rossiaadi kertoo miten Iivana Julma demilitarisoi Kazanin. Uudelleennussittu Vladimir, vielä pitempi luritus Heraskovilta, kertoo miten Kiovan ryssät käännytettiin erään Vladimirin toimesta. Kirjailija arvostelee voimakkaasti Ranskan vallankumousta. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa. Järkimiehiä. Iivana on turha mutta hyvä ihminen.
ellauri214.html on line 332: Näin taas perinteisen painajaisen keskenjäänestä väitöskirjasta. Jopa Martti Leiwo sai valmiiksi omansa. Näyttämö oli taas Laivanvarastajankatu keskitalvella. Varhain aamulla herätessä kuselle oli loppukesä, mulkku pidentynyt muttei silti kangistunut kunnolla. Mistä syystä näpertelen izeni kimpussa? No varmaan näpertelisin enemmän jos toimahtaisi. Bugger it. Freijan kesäkonsertti oli päättynyt. Peltikattoon sateli, junat kolisteli ratoja. Kas Sukkiainen, päiviä! Kaverin nimikin on naurettava.
ellauri214.html on line 336: O:n kaupungissa keskellä ällistyttävän siivotonta toria kohoaa piskuinen kellertävä rakennelma mustine aukkoineen, aukoissa istuu miehiä isot lakit päässä - he ovat käyvinään kauppaa, torilla törröttää pystyssä myös harvinaisen korkea, kirjava seiväs; seipään vieressä, järjestyksen vuoksi, säilytetään kaupungin päällystön käskystä kuormallista keltaista heinää, lisäksi siinä tepastelee yksi kruunun kana.
ellauri214.html on line 520: Financial Times vartioi mustasukkaisesti saavuttamiaan etuja. Olga Tokarczukin naistenkirjan Alku eka jäykkä elin pongahtaa esiin Elin pöxyn etumuxesta sivulla 31. Se kuuluu alaikäiselle jutkupojalle. Se lie ollut siis esinahaton. Hyvä alku kuitenkin. Totta tai tarua, maagista tai inhorealismia, naisaikuisfantasiaa, ihan sama, jäykkä molo kello yhdessä terska ulkona esinahasta on silti aina paikallaan, ei koskaan pois tieltä. Sukkahousut voivat olla tiellä, muttei muna juhlakunnossa.
ellauri214.html on line 586: Olga Tokarczuk puhuu harvoin yksityiselämästään. Tällä kertaa hänen miehensä, joka oli kuusi vuotta nuorempi, otti puheenvuoron. Grzegorz Zygadło puhui Zwierciadło-lehden haastattelussa suhteensa alkamisesta rakkaansa kanssa. "Voisi sanoa, että meitä yhdisti kirjallisuus", hän sanoi. Mitä muuta hän sanoi?
ellauri214.html on line 588: Olga Tokarczuk on yksi Puolan suosituimmista ihmisistä. Luultavasti kukaan ei ole kuullut siitä, että kirjailija voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Vimma pyyhkäisi paitsi koko Puolan myös maailman. Toistaiseksi erittäin vaatimaton Olga Tokarczuk on tullut fanien ja toimittajien kysynnäksi. Vaikka hän antaa itse paljon haastatteluja, hän puhuu harvoin yksityiselämästään. Tiedetään, että hän on Grzegorz Zygadłan onnellinen vaimo, kuusi vuotta nuorempi kuin hän, koulutukseltaan filologi. Olga Tokarczukilla on myös poika Zbigniew, joka on hänen ensimmäisen avioliitonsa hedelmä kustantaja Roman Fingasin kanssa. Olgan kirjassa ovat naiset hyvixiä ja/tai fixuja, miehet pahixia ja/tai tyhmiä. Nii oikke, maxellaan vähän kalavelkoja. Näytetään niille pillua muttei anneta. Koko kirja on aikuisten satua. Eikä edes niin kovinkaan aikusten.
ellauri214.html on line 607: Hei nytmä tiedän mikä kirja tulee mieleen Olgasta: se Nälkäkurki kirja missä lapset tappaa jouskarilla toisiaan tositeeveessä jossain dystooppisessa skuzissa. Samanlaista stunttijulmuuxilla nautiskelua. Yhtä epätodentuntuista.
ellauri214.html on line 631: Haluaisin ryhtyä munkixi koska en vesipäänä saa naistakaan. Piirikirjaston porno-osasto on huonosti varustettu, teologisesta puhumattakaan. Ei ei olet väärässä. Autot, sputnikit. Jumala on reformoitava. En pitänyt, sanoi hydrokefali. Eniten häntä häirizi jumalan sukupuolielin. Mitäpä jos jumala olis nainen, valtavan suuri kosteana höyryävä pimppiloora? Sehän tekis eetvarttia. Eikun jumala on muu. Se on täynnä rakkautta ja iloa mutta julman pelottava. Haleja ja vizaa samalle paljaalle pyllylle.
ellauri214.html on line 640: Mafiosot löyhkäsivät tupakalle. He olivat eri kliseisiä. 26x kirjatun kirjeen hinnan korvaus on erittäin pieni omaisuus. Ei sillä kuuhun mennä, saati brasseihin. Ei kannattaisi paljon brassailla.
ellauri214.html on line 701: Izydor lainasi vain sellaisia kirjoja, joissa oli Felix-sedän Fenix, siitä tuli hyvän kirjan merkki. Pian hän kuitenkin huomasi, että koko kirjakokoelma alkoi vasta kirjaimesta L. Yhdeltäkään hyllyitä ei löytynyt kirjailijoita, joiden sukunimi olisi alka nut An ja Kn väliltä. Niinpä hän luki Laotsea, Leniniä, Leibnitzia, Loyolaa, Lukianosta, Martialista, Marxia, Meyrinkia, Mickiewiczia, Nietzscheä, Origenesta, Paracelsusta, Parmenidesta, Porfyriosta, Platonia, Plotinosta, Poeta, Proustia, Quevedoa, Rousseauta, Schilleria, Słowackia, Spenceria, Spinozaa, Suetoniusta, Shakespearea, Swedenborgia, Sienkiewiczia, Towiańskia, Tokarczukia, Tacitusta, Tertullianusta, Tuomas Akvinolaista, Verneä, Vergiliusta ja Voltairea.
ellauri214.html on line 703: Mutta mitä enemmän hän luki, sitä enemmän hän kaipasi seuraavia aakkosten alkupään kirjailijoita: Augustinusta, Andersenia. Aristotelesta, Avicennaa, Blakea, Chestertonia, Dantea, Darwinia, Diogenes Laertiosta, Eckhartia, Eriugenaa. Eukleidesta, Freudia, Goethea, Grimmin veljeksiä, Heinea, Hegeliä, Hoffmannia, Homerosta, Hölderliniä, Hugota,
ellauri214.html on line 704: Jungia ja Kleemensiä. Kotona hän luki myös tietosanakirjaa (osat L-Ö), muttei tullut siitä hullua hurskaammaksi. Sen sijaan hän tuli hurskasta hullummaxi ja sai paljon lisää kirjoitettavaa nelikenttäänsä. Paizi om-tavussa on vain 2 kirjainta. 4 on huono taikaluku koska se ei ole alkuluku. Outoja nelikkoja:
ellauri216.html on line 238: Tulipalo kirjastossa. Tero rahjustaa poispäin ziljoonan arvoinen postilla sylissä. Todnäk se sytytti sen ize. Serafim luotti Teroon kuin talousliberaali toiseen. Varattomat veljet tuijottivat kirjastonsa paloa ja varmaan tunsivat menettäneensä jotakin. Vaikka siellä oli vain kirjoja. Kaikilla oli kännyt tallessa, ei siis huolen häivää. Terolla oli nyt ainoana hallussaan Dionysioxen postillan ykköspainos. Se itki vaikkei ollut ketään nussittavaa lähellä. Tero ja Suzän kiitää tähtitaivaan alla eri suuntiin. Suzänilla on kapeet kasvot ja laaja perse. Modiglianin naisihanne.
ellauri216.html on line 245: Pystyrintainen Milka arvaa koko juonen: Tero on pervo pyromaani tumputtaja. Mutta Tero ei sitä kiihota niet voit antaa olla. Koko luostari oli tyrmistynyt: Milka ei anna Terolle hilloviivaa! Ilmoitus sähköisti tunnelmaa vieraiden keskuudessa. Poliisit Lyhkänen ja Kolli kuulustelevat Teroa. Kaikki kirjat paloivat ja Serafim paizi se ziljoonan postilla.
ellauri216.html on line 247: Taas narsistista tuubaa: mutta sinut ovat kaikki huomanneet. Niinpä tietysti. Serafim ehti sanoa ennen palamistaan poroxi: harteikas muukalainen tulee tulta ja jäätä kazeessaan ja pöllii luostarin arvokkaimman arvoteoxen. Saakelin Kalle Blomkvist. Veljet muistelevat tonttu iki-iäkkään ennustaneen: jos kirja joutuu näsien käsiin, on piru merrassa. Veli Joona on jo ruvennut veistämään potkuria.
ellauri216.html on line 289: Tää kaveri on joku pakkoneurootikko kaiken lisäxi. Toi avannolla kuhkailu on aivan päätöntä. Mikä se oikein luulee olevansa? Pelkkä tyhjäntoimittaja. Se aikoo estää ettei kirja joudu näsien käsiin. Mein Vater war ein sehr beruhmter Jägerhund in Düsseldorf...
ellauri216.html on line 294: Jumalan pimeys on kiihkeä ja armoton romaani miehen elämästä ja hänen elämänsä naisista. Se kertoo menestyneestä toimittajasta, joka matkustaa luostariin tarkoituksenaan kirjoittaa kirja terrorismista ja globalisaatiosta. Työhön paneutuakseen hän tarvitsee rauhallisen ympäristön. Mutta hänen suunnitelmansa muuttuvat, kun yllättävät ja selittämättömät tapahtumat luostarissa tempaavat hänet mukaansa. Ne sysäävät hänet olemassaolon äärimmäiselle reunalle, ja hän joutuu kohtaamaan menneisyytensä ja nykyisyytensä ehkä ensimmäistä kertaa itseään väistämättä. Kirja kertoo myös rakkaudesta ja rakastamisen mahdottomuudesta, himosta ja rukouksesta, hurmiosta ja pelosta, väkivallasta ja hiljaisuudesta, lapsuudesta ja unista ja luopumisesta. Kaiken aikaa tehdään matkaa syvemmälle pimeyteen, jotta löytyisi armo, joka sinne kätkeytyy.
ellauri216.html on line 326: Kostromalaisia yxinkertaisia ammattimiehiä otetaan mielellään talvexi töihin Moskovaan paskapalkalla. Sillä aikaa ukki nauttii kylässä suurta kunnioitusta. Ämmät kumartavat ja sanovat: "hyvää sunnuntaipäivää Daniil Mihailovits". Ukki saa suutarin ämmältä (kirjailtuja) pyyhkeitä lyötyään perheriidan erotuomarina suutaria leukaan ja potkaistuaan ämmää takalistoon täysiä.
ellauri216.html on line 328: Hariton (vai oliko se PANTELEIMON?) tykkäsi pienenä leikkiä tulella. (vrt. Teron kirjan tulipaloa jossa paloi karrelle munkki Serafim!) Sytytän tuvan tuleen. Suutari sammuttaa sen umpikännissä. Mummo säikähtää niin että joutuu vuoteenomaxi. En kuitenkaan saa selkään ukilta. Dodi! Rypäleitä persiissä! Tästä lähti pseudo-Haritonin kehitys harittamaan pahasti!
ellauri216.html on line 477: Siskoserkut jäävät karstaamaan villoja, kun lähden tyytyväisenä opintielle. Ystävääni Vale-Dimitriä lohdutan parhaani mukaan yhteisen peiton alla kun sillä on koti-ikävä. Pian jo luen hartauskirjaa itkeskeleville naisille. Tuosta se lähtöö!
ellauri216.html on line 484: Ex-imugeeni kirjamessuilla 2017 ellauri216.html on line 490: Isä Ippolit on nuori mies ja komea. Hän on lääkäri, ja määrää Hrisanfille hyvää lääkettä. Pääsiäisenä pojat vaihtavat pääsiäissuudelmat ja ojentavat toisilleen kirjavia munia. Maistelemme paskaa ja kullitsaa. Lähtiessä Ippolit lainaa kirjan, jonka kannet on päällystetty kernillä. Se onkin tarpeen, koska edellisiltä käyttäjiltä siihen on jäänyt tahroja. Ei tähän kanteen tahraa jää kun äiti sen pois pyyhältää.
ellauri216.html on line 499: Panteleimon, siviilinimeltään Petri Sarho (s. 17. toukokuuta 1949 Vieremä) on suomalainen ortodoksinen piispa ja kirjailija. Hän on entinen Oulun metropoliitti. Hän jäi eläkkeelle kesäkuussa 2013 heti kun pääsi.
ellauri216.html on line 509: – Tulin siihen ikään, jolloin voin jäädä eläkkeelle. Kuulun tosin sen vanhemman lainsäädännön piiriin, että minulla olisi mahdollisuus olla työssä kuolemaani saakka. Mutta päätin lähteä niin kauan kuin vielä ottaa eteen. Multa jäi monta merkittävää kokemusta kokematta munkkina, nyt on vähän aikaa ottaa vahinkoa takaisin. Kun eläke koittaa, myös kirjalliset harrastukset jatkuvat. Panteleimon on piispalle erikoisella tavalla kirjoittanut myös dekkarin. Se on saava jatkoa. Aion ottaa mallia markiisi de Sadesta.
ellauri216.html on line 522: Patriarkka Nikon (7. toukokuuta 1605 – 17. elokuuta 1681) oli paha mies joka sotki koko ortodoxian. Nikon pyrki uudistamaan jumalanpalveluxen tekstejä ja poistamaan muotiin tulleita länsimaalaistyylisiä kuvakkeita. Hän muutti myös jumalanpalveluxen marssijärjestystä. Ensin Esa sitten Tero, eikä toisinpäin. Vaikka muutokset olivat ulkoisia, ne kohtasivat suurta vastustusta. Lukutaidottomat papit protestoivat, kun heidän olisi pitänyt opetella uuden käsikirjan mukaiset tekstit. Vanhan jumalanpalvelusjärjestyksen puolustajia kutsutaan vanhauskoisiksi. Tsaarin ollessa sotarintamalla Puolassa vuonna 1657 hän nimitti Nikonin sijaisekseen. Nikon oli valtansa huipulla. Hän kohtasi voimakasta vastustusta, joka liittyi enemmän maallisen ja hengellisen vallan valtataisteluun kuin uudistusten sisältöön. Tsaari Aleksein palattua Puolasta johdon välit viilenivät. Nikon erosi virastaan ja ilmoitti vetäytyvänsä luostariin vapaaxi kirjailijaxi.
ellauri216.html on line 638: Helsingin Suomenlinnaan rakennettiin vuonna 1854 Pyhän Aleksanteri Nevskin kirkko ortodoksiseksi Viaporin varuskuntakirkoksi. Rakennuksessa oli viisi tornia upeine sipulikupoleineen. Suomalaisen ajan alussa Helsingin eteläistä horisonttia hallitsevan rakennuksen ulkonäköä muutettiin ja siitä tehtiin luterilainen kirkko. Nykyinen asu on 1920-luvulta. Kirkon tornissa toimii lento- ja laivaliikennettä palveleva majakka, joka pyyhki osoitteessa Merikatu 3 sijaitsevaan lastenhuoneeseen neljää välähdystä, eli H-kirjainta.
ellauri216.html on line 645: Luostarin alueella sijaitsee Lasarevin ja Tihvinän hautausmaat, joihin on haudattu monia merkittäviä 1800- ja 1900-luvulla Pietarissa vaikuttaneita kirjailijoita, taiteilijoita ja säveltäjiä, muun muassa Mihail Lomonosov, Modest Musorgski, Fjodor Dostojevski, Pjotr Tšaikovski ja Nikolai Rimski-Korsakov. Siellä Hariton tykkäs traipsata munkkidiakonina.
ellauri216.html on line 738: Saint Ignatius ( maallinen nimi Dmitry Alexandrovich Brianchaninov. venäjä: диитрий аекандрович бррнчанинов. dmʲitrʲɪɪ̯ ɐlʲɪˈksandrəvʲɪd͡ʑ brʲænʲt͡ɕæˈnʲinəf ; 1807–1867). Hän erottuu joukosta yhtenä 1800-luvun suurimmista ortodoksisista patristisista kirjailijoista.
ellauri216.html on line 769: Jumalanpalvelusten ja hengellisten kilvoitusten lisäksi Feofanin ajan täytti kirjallinen työ. Vaikka hän ei tavannut ihmisiä, hän oli monipuolisesti kiinnostunut kirkon ja isänmaansa elämästä. Hän tilasi useita aikakauslehtiä ja hänellä oli suuri kirjasto. Feofanin laaja kirjallinen työ sisältää kristillistä etiikkaa ja hengellistä elämää käsitteleviä teoksia, raamatunselityksiä ja käännöksiä. Käännöksistä merkittävin on Filokalia, jonka hän käänsi kirkkoslaavista venäjäksi. Lisäksi hänellä oli laaja kirjeenvaihto hengellistä ohjausta kaipaavien uskovien maallikoiden kanssa.
ellauri216.html on line 771: Vaikka Feofan oli syvällisesti perehtynyt länsimaiseen filosofiaan ja älyllisiin virtauksiin, hän pysyi uskollisena idän kirkon perinteiselle opetukselle, jonka olennaista sisältöä hän vaali syvällistä arvostelukykyä osoittaen. Kirjoituksissaan Jeesuksen rukouksesta hän ei tuo esille psykosomaattisia menetelmiä, vaan korostaa mielen keskittämistä rukouksen sanoihin. Rukouksen keskeisenä hedelmänä hän pitää Jumalan pelkoa ja synnintuntoa. Kirjoitustensa ja käännöstensä kautta pyhä Feofan vaikutti merkittävästi Venäjän kirkon hengelliseen renessanssiin 1800-luvun lopulla. Hänen kirjansa Mitä on hengellinen elämä on käännetty suomeksi. Hänen kirjoituksillaan on myös keskeinen sija Valamon igumeni Haritonin kokoamassa kirjassa Jeesuksen rukous.
ellauri216.html on line 784: Haritonin kirja filokaliasta ilmestyy venäjäxi 1936. Kylläpä se näyttää hientolta, sivujakin on noin kolmesataa. Igumeni Haritonin kokoama antologia käsittää neuvoja Jeesuksen rukouksen harjoittamiseen. Tämä varhaiskristillinen rukousperinne on tullut tunnetuksi myös läntisen kristikunnan piirissä, mistä eräänä merkkinä on Jeesuksen rukous -kirjan ilmestyminen 1966 englanninkielisenä ja 1976 ranskankielisenä.
ellauri216.html on line 832: Jeesuksen rukous on kristityn hengellistä elämää valaiseva tietoteos mutta myös vaikuttava hartauskirja.
ellauri216.html on line 836: Tämä kirja on kokoelma tekstejä eri lähteistä, päivittäiseksi hengelliseksi lukemiseksi, jonka on koonnut Valamon igumeeni Hariton (k.1947), joka joutui v.1940 lähtemään luostaristaan Suomeen, mutta joka ehti neljä vuotta aikaisemmin julkaista tämän kirjan, joka on sittemmin käännetty suomen lisäksi englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi. Mukana on kirjan lopussa myös erilaisia rukousohjelmia, ja jotkut tekstit saavat myös alaviitteita selityksineen eri termeistä tai kirjoitelmien kirjoittajista, sopivasti myös ei-ortodoksisille lukijoille.
ellauri216.html on line 846: Vaikka en olekaan kaikkien kohtien varsinainen vastaanottaja (osa kirjoituksista on munkeille ja nunnille osoitettuja), on niissä minulle ei-ortodoksille paljon hyödyllistä. Vaikka elämäni onkin tavallisessa arjan hyörinässä luostarien ulkopuolella, on tämän kirjan tekstien kutsusta parempaan rukouselämään, kristillisiin hyveisiin ja muuhun aktiivisuuksiin ja henkisen puolen asioihin todella vakuuttava. Ja jotkin lopun rukousohjelmaliitteistä sopivat minun(kin) käyttööni. Tämän kirja antaa paljon sitä sitkeästi lukevalle.
ellauri216.html on line 852: Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran parikymmentä vuotta sitten. En pitänyt kirjaa ensimmäiselläkään lukukerralla vaikeaselkoisena, mutta toisella lukukerralla, kun takana oli enemmän elettyä elämää ja hieman käytännön harjoituksiakin, teksti avautui vieläkin paremmin. Jeesuksen rukous on tekniikkana äärimmäisen yksinkertainen ja se sopii yhtä hyvin vasta-alkajalle kuin vuosikymmeniä kilvoitelleelle skeemamunkille. Itseni kaltaiselle puolimaallistuneelle tapakristitylle, jonka elämästä suuri osa menee syntien syvässä pyörteessä rämpien, Jeesuksen rukous on yhtä tärkeää kuin säännöllinen liikunta kaltaiselleni keski-ikäiselle, keskivartalolihavalle verenpainetautiselle.
ellauri216.html on line 854: Igumeni Haritonin kirja on tehty käsikirjaksi, joka on tarkoitettu luettavaksi yhä uudestaan. Niinpä suosittelisin tätä kirjaa jokaiselle omaan hyllyyn hankittavaksi. Sen seuraxi voi ostaa Salingerin romskun Frannysta ja Zooeystä.
ellauri216.html on line 909: Uusi sota katkaisi uudelleen luostarin toiminnan v. 1939. Kaikki komennettiin pois saarelta ja arvokkain omaisuus evakuoitiin samalla. Talvisodassa luostarin rakennukset säilyivät hyvin pommituksilta. Munkit olivat palanneet luostariin ja kokoontuivat pommituksien aikoina kirkkoon rukoilemaan. Välirauha pakotti veljestön kuitenkin jättämään luostarin maaliskuussa 1940. Hieman kaoottisessa tilassa tapahtuneessa muutossa jäi saarelle muun muassa suuri kirjasto, ikonostaasi ja kirkonkellot suurimmaksi osaksi.
ellauri216.html on line 951: Aleksanteri I vieraili luostarissa vuonna 1819 ja avusti kirvesmieshommissa. 1830-luvulla luostarin sairaalaa ja kirjastoa laajennettiin.
ellauri216.html on line 966: Myös papisto piti kokouksiaan Valamossa. Ensimmäiset papiston veljespäivät pidettiin vuonna 1926. Nykyään papisto kokoontuu Uuden Valamon luostarissa vuosittain. Tämä tapa on perua papiston ensimmäisestä kokouksesta Valamossa. Valamon luostari julkaisi myös hengellistä kirjallisuutta, joka tosin 1930-luvulle asti oli pääosin venäjänkielistä posmitusta.
ellauri216.html on line 972: Vaikka Talvisota oli alkanut jo 30.11., alkoi luostariin kohdistua ilmahyökkäyksiä ja pommituksia vasta 6.1.1940 alkaen. Tuhoisimmat pommitukset tapahtuivat 2.2. ja 4.2.1940. Jälkimmäisen päivän iltana luostari oli yhtenä suurena tulimerenä. Luostarin arvokkaan, 29,000 nidettä käsittäneen kirjaston arveltiin tuhoutuvan, sillä pelastustoiminta piti keskittää muualle, ja siinäkin oli suuria ongelmia, sillä luostarin vesipumppurakennus oli tuhoutunut jo aikaisemmassa vaiheessa. Kirjastosta joku tiesi kertoa, että igumeni Damaskin oli suunnitellut sen palonkestäväksi, ja tulipalojen laannuttua saatiin todeta, että se oli säilynyt vahingoittumattomana, vaikka yläpuolella ollut huoneisto olikin palanut.
ellauri216.html on line 1027: Pääluostarin alakirkon ikonit saatiin evakuoitua, yläkirkosta saatiin mukaan huomattavimmat ikonit ja irti lähtenyt jumalanpalvelusvälineistö kokonaisuudessaan. Kirjastokin onnistuttiin pelastamaan sullomalla kirjat tyhjiin perunasäkkeihin, joita sattumoisin tai kaizelmuxen armosta oli riittävästi. Sotilaat antoivat auliisti kuljetusapua mantereelle jossa evakuoitu tavara lastattiin juniin. Sotatoimien loppuminen 13. maaliskuuta 1940 helpotti kuljetuksia aivan oleellisella tavalla. Luostarin vahvat ja hyvin hoidetut hevoset selvisivät tästä kuljetusurakastaan hyvin; sotatoimien päättymisen johdosta nekin pääsivät mukaan evakkoon, paitsi ne muutamat, jotka kaatuivat urheasti työnsä ääreen ennen rauhan tuloa. Tosin rekikaluston niukkuuden vuoksi armeijan kuorma-autot kuljettivat huomattavan osan ihmisistä ja tavarasta mantereelle.
ellauri216.html on line 1087: Vuonna 1930 luostarissa oli 300 veljeä ja 100 työläistä ja palkkatyöläistä. Munkit söivät niukasti, kuten seuraa 13. toukokuuta 1930 päivätystä vanhempien veljien kokouksen pöytäkirjasta: "Luostarin veljet syövät yksinomaan kasvisruokaa, kalaa... he saavat palan leipää vain juhlapäivinä... he syövät kasviöljyä... Rajallisilla varoilla luostari yrittää säästää kaikessa... Tämän lisäksi... ruokkii köyhiä pyhiinvaeltajia ja muita ilmaiseksi, mikä ei maksa [yhdessä] kymmeniä tuhansia markkoja... tekee yksityisiä lahjoituksia eikä tästä eteenpäin kieltäydy auttamasta niin paljon kuin mahdollista".
ellauri216.html on line 1089: Joka vuosi luostariin saapui useita tuhansia pyhiinvaeltajia ja turisteja (eri maista, pääasiassa suomalaisia). Niinpä luostarikirjaan on kirjattu, että vuonna 1936 Valamissa vieraili "turisteja" 3540 henkeä 22 osavaltiosta, joista 2137 oli suomalaisia, 562 ruotsalaisia ja 40 venäläisiä.
ellauri216.html on line 1095: Lahjoita samojen kansalaisten henkisen kirjallisuuden julkaisemiseen 5000;
ellauri216.html on line 1105: Joskus munkkien joukossa evakuoinnin aikana esiintyneitä uhreja koskevia väitteitä kumotaan luostarin metriset asiakirjat ja veljien palvelukirjat, jotka osoittavat, että kukaan ei kuollut evakuoinnin aikana vaan vasta keski-Suomessa.
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri216.html on line 1109: Tietoa luostarin hylätyistä rakennuksista maaliskuusta 1940 kesäkuuhun 1941 on vähän. Tiedetään, että luostarin rakennuksiin sijoitettiin lähes välittömästi venemiehien koulu ja porukka mökkipoikia. Historioitsija Sergei Miljaev. uskonnollisten selviytymistastoa koskevien painettujen julkaisujen kirjoittaja, lähetettiin Valaamaan valitsemaan käsikirjoituksia ja kirjoja luostarin kirjastosta ja arkistosta. Vuonna 1941 Miljajevin kaksisivuinen julkaisu luostarista ilmestyi Bezbozhnik-lehdessä otsikolla "Entinen obskurantismin ja vakoilun pesä". Miljajev esitti luostarin arkistosta löytämiensä asiakirjojen perusteella (tarkkojen lainausten kanssa) useita syytöksiä luostarin veljiä vastaan. Kaikki Miljajevin käyttämät asiakirjat on säilytetty. Vuonna 1940 Miljajev julkaisi artikkelin luostarista At the Turn -lehdessä, jossa kerrottiin seuraavaa:
ellauri216.html on line 1111: Vuoteen 1940 asti Valaam oli pieni "munkkien valtio" - obskurantisteja, riistäjiä, pankkiireja, sitten - vakoojia ja sabotöörejä, kansainvälisen vastavallankumouksen etuvartio Neuvostoliiton rajalla. Tämä "valtio" oli pinta-alaltaan 30 kertaa suurempi kuin Vatikaani - paavin "valtio", kaksi kertaa suurempi kuin Monacon ruhtinaskunta - osa feodaalista Eurooppaa. Ja Valaam munkkien tulot olivat neljä kertaa suuremmat kuin Monacon ruhtinaskunnan tulot. Miljajev totesi, että "koko Valaamin historia 1918-1940. on tarina Neuvostoliiton vastaisesta etuvartiosta Neuvostoliiton luoteisrajoilla". Miljajev valitsi luostarin kirjastosta 1 191 kirjaa vientiin Neuvostoliittoon, mutta ennen Suuren isänmaallisen sodan alkua kaikkia ei viety.
ellauri216.html on line 1117: Vaikea oli kysymys suhtautumisesta Neuvostoliiton sotavankeihin. 27. joulukuuta 1941 aloitteleva insinööri Vladimir Kudrjavtsev vaati kirjallisesti apotti Kharitonilta rahaa lähettämään luostarille Neuvostoliiton sotavankien ravinnon parantamiseksi. Khariton kieltäytyi, koska kyse oli Valamista vuonna 1940 vietyjen kaapeleiden myynnistä, johon Kudrjavtsev vastasi: "En kerro sinulle, Kristus itse." Tammikuun 4. päivänä 1942 Kudrjavtsev kirjoitti uudelleen apotti Kharitonille tästä asiasta, jolle Khariton vaati häntä poistumaan luostarista. Tämän seurauksena Kudrjavtsev poistettiin luostarista. Maaliskuussa 1944 luostari suostui ottamaan vastaan Petsamon luostarin munkit heidän vaikean tilanteensa vuoksi sodan olosuhteissa.
ellauri216.html on line 1132: Tämä lausunto, joka on julkaistu myös otsikolla "Jumala on antautunut hiljaisuuteen", vastakohtana Venäjän ortodoksisen kirkon ja sen pään, patriarkka Aleksius II:n viralliselle politiikalle suhteessa ekumeniaan ja WCC:hen. Valaamin luostaruuden tinkimättömästä asemasta huolestuneena Venäjän ortodoksisen kirkon piispaneuvosto hyväksyi vuonna 2000 "heterodoksisuuteen kohdistuvan asenteen perusperiaatteet". Asiakirjassa selitetään yksityiskohtaisesti Venäjän ortodoksisen kirkon kanta heterodoksisuuteen, erityisesti se, että ortodoksinen kirkko ei voi tunnustaa "uskontojen tasa-arvoa", mutta korostaa teologisen vuoropuhelun tärkeysjärjestystä muiden tunnustuskuntien kanssa ja sen työhön osallistumisen hyödyllisyyttä. useat kansainväliset järjestöt maailman palvelemisen alalla, mutta ilman dogmaattisia myönnytyksiä ja kompromisseja uskossa.
ellauri216.html on line 1143: Valaam-luostari on stauropegiaalinen, eli se on Moskovan ja koko Venäjän patriarkan suorassa valvonnassa ja kanonisessa hallinnossa. Ristiinnaulittu, käännettynä sanatarkasti. Patriarkka Aleksius II :n asetuksella luostari entisöitiin Valamon luostariin, josta on säädetty Valamon luostarin vanhassa peruskirjassa, joka on hyväksytty käyttöön myös patriarkan asetuksella. Pyhän Bileamin peruskirja laadittiin Athoksen luostarien tyypin ja vakavuuden mukaan; käskee "ei tehdä apottille mitään ilman veljien neuvoa". Siksi vanhempien veljien hengellinen neuvosto kokoontuu säännöllisesti, johon kuuluvat apotit, rippiri, dekaani, hotellinpitäjä, sakristi, hegumenin apulainen pyhiinvaeltajien vastaanottamiseksi, sketopäät, rahastonhoitaja, taloudenhoitaja ym ym.
ellauri216.html on line 1159: Piispa Pankraty ehdotti laillisten mekanismien luomista Valaamin luostariin suuntautuvan pyhiinvaelluksen sääntelemiseksi, sillä saariston luontokaan ei kestä 100 000 ihmisen hyökkäystä kolmen kesäkuukauden aikana. Athoksen luostareissa oleskelujärjestystä ehdotetaan ottavan sääntelyn perustaksi : Pyhällä vuorella vierailevien pyhiinvaeltajien määrä on siellä selkeästi määritelty, jokaiselle heistä annetaan erityinen kirjallinen siunaus - diamonitirion ( kreikaksi - διαμονητήριον). Eräänlainen voutseri. Tämä on kätevää myös luostarille: tiedetään etukäteen, kuinka monta pyhiinvaeltajaa saapuu ja kuinka monta vuodepaikkaa hotelleissa on valmistettava. Minun isäni hotellissa riittää huoneita, muttei tällä pirun saarella. Sillä on lisätilaa basementissa, lämpimiä huoneita.
ellauri217.html on line 39: Romantiikka on geenien ja meemien konfliktia. Se ilmenee selkeästi Kippari Kallen Oskarin näköisen egyptiläisen nobelistin abrahamistiuskontoja pilkkaavasta allegorisesta kirjasta. Kopulaatio ei ole romanttista ellei siihen ei liity sellaista konfliktia. Voi se olla muuten mukavaa muttei yhtä jännää.
ellauri217.html on line 76: C.O. "Kalle" Roseniuksen sukujuurten on arveltu johtavan Suomeen. Suomalainen evankelinen herätysliike sai vaikutteita Roseniukselta, jonka ystävä oli Suomen evankelisen herätysliikkeen isänä tunnettu F. G. Hedberg. Suomen evankeliset ovat saaneet Roseniuksen liikkeeltä laulukirjansa nimeksi Siionin kannel. Suomeksi Roseniuksen teoksia on julkaistu viitisenkymmentä.
ellauri217.html on line 84: Apostolisiin isiin luettujen henkilöiden lista on vaihdellut jonkin verran. Se perustuu vahvasti kirkon perinteisiin, vaikka kirjallisuuskriittinen tutkimus onkin todistanut, etteivät kaikki heidän nimiinsä pannut kirjoitukset ole peräisin heiltä saati toiselta vuosisadalta. Toisaalta uudemmista löydöistä 1880-luvulla löydetty Didakhe on ajoitettu apostolisten isien aikaan. Didakhe on varhaisin tunnettu kirkkojärjestys. Se koostuu kolmesta pääosasta, jotka käsittelevät kristillisiä oppeja, toimituksia, kuten kastetta ja ehtoollista, sekä kirkon organisaatiota. Siitä ei Wilho todennäköisesti perustanut.
ellauri217.html on line 120: Gematria tai gimatria (hepr. גימטריה < m.kreik. γεωμετρία, geōmetria) tarkoittaa heprealaista numerologiaa tai lukumystiikkaa. Tämä perustuu siihen, että Kreikassa ja hepreassa lukuja ilmaistiin kirjaimilla. Gematriasta voidaan erottaa kaksi eri suuntausta, mystinen ja yleinen. Sana juontaa kreikan geometriaa tarkoittavasta sanasta. Vaikka heprealainen gematria on nykyisin tunnetuinta, kreikkalaiselle aakkoselle tarkoitettu gematria eli isopsefia on sitä useita vuosisatoja vanhempaa. Jakob Böhmen käyttämän symbolin keskellä on kolmio, jossa tetragrammatonin heprealaisista kirjaimista (JHWH) muodostettu tetraktys.
ellauri217.html on line 133: Kaikki, mitä Muhammedin elämäkerrasta tiedetään, on peräisin Ibn Ishaqin 700-luvun puolivälin jälkeen kirjoittamasta elämäkerrasta. Sitä täydentää 800-luvulla kirjattu hadith-muotoinen perimätieto. Muslimit katsovat, että myös Koraani kertoo Muhammedista, mutta tällöin luotetaan Ibn Ishaqin tapaan tulkita Koraanin tekstejä. Sana "Muhammed" esiintyy Koraanissa vain neljä kertaa, ja se viittaa Muhammediin vain kannessa. Kukaan ei tiedä, mitkä kertomukset ovat tosia ja mitkä keksittyjä (paizi Allah joka kexi ne).
ellauri217.html on line 137: Toinen Muhammedia koskeva lähde ovat 800-luvulta alkaen kootut lyhyet suullisesta perinteestä kootut tarinat, joissa kerrotaan, mitä Muhammed jossakin tilanteessa sanoi tai teki. Tämä hadith-kirjallisuus muodostaa yhdessä Koraanin kanssa islamilaisen lain eli šarian perustan. Sen luotettavimpana pidetty osa on niin sanotut "kuusi kirjaa" eli kutub al-sittah. Hadith-kertomukset ovat yhteydestä irrotettuja anekdootteja, jotka eivät kerro mitään Muhammedin elämänvaiheista, mutta kertovat mikä on sunna, eli Muhammedin antama ihanteellinen esikuva Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. Jumalan lain sisältyminen Pyhään kirjaan ja profeetan esikuvaan muistuttaa juutalaisuutta, missä vastaavasti Mooseksen sunna oli perusta Mišnalle, joka yhdessä Tooran kanssa muodosti halakha-lain.
ellauri217.html on line 139: Hadithien epäluotettavuus historiallisena tietolähteenä alkoi valjeta eurooppalaisille tutkijoille vasta 1800-luvun kuluessa. Vuonna 1890 Ignaz Goldziher päätyi lopulta arvioimaan, ettei yksikään hadith täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. Muslimit puolestaan uskovat, että Koraani on peräisin profeetta Muhammedin elinajalta ja kertoo luotettavana aikalaislähteenä hänen elämästään. Länsimaiset tutkijat uskottelevat, että Muhammedin elämäkertaa on päinvastoin kirjoitettu islamissa niin, että Koraanin eri lauseiden ympärille on rakennettu kohtauksia Muhammedin sexielämästä. Tästä tafsauskirjallisuudesta esimerkin antaa Koraanin jae 9:65 "Me laskimme vain leikkiä". Koko kirja on vaan iso läppä, kuin Veikko Huovisen Veitikka.
ellauri217.html on line 144: Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Huppu pois! Hyvä palaveri. Turkkilainen kirjankuvitus. ellauri217.html on line 171: Tarina Koraaniin kuuluneista "saatanallisista säkeistä" tuli kuuluisaksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Rushdielle tappofatwan. Tämä johtui siitä, että Salman arvosteli mumslimeita voimakkaasti oman jumalansa palvonnasta, josta he eivät halunneet luopua.
ellauri217.html on line 212: Hämeen-Anttila syntyi Oulussa vuonna 1963. Hänellä on mittava kirjallinen tuotanto, johon kuuluu käännöksiä ja kymmeniä tietokirjoja. Hän on kirjoittanut paljon muun muassa islamista ja Lähi-idän kirjallisuudesta sekä suomentanut esimerkiksi Koraanin ja Tuhannen ja yhden yön tarinat.
ellauri217.html on line 214: Ennen Edinburghin yliopistoa Hämeen-Anttila oli arabian kielen ja kirjallisuuden professorina Helsingin yliopistossa. Kesällä 2016 hän siirtyi arabian kielen ja islamin tutkimuksen professoriksi Edinburghiin, sillä hän oli pettynyt silloisen hallituksen tekemiin koulutusleikkauksiin ja vaimonsa Virpin pöperöihin.
ellauri217.html on line 256: Yasser Arafat olikin egyptiläinen ellen väärin muista mokkeri Steinbockin kirjasta. No helkkari, se oli palestiinalainen Gazasta! Tyypillistä farisealaista vääristelyä. Tässä se on Harry Potter tyyppinen velho eli peikkomies. Ilmeisesti niinkö tiedemies. Jaaha, nyt marssitetaan sadun misu esille, nätti vaikka huppu päällä toistaisexi. Pitää popup kahvilaa tossa vastapäätä. Nimi oli Ratafia, Fittavaan tai jotain sellasta. Se ei nyt ole niin tärkeetä. Arafat tahtoo selata luonnon suurta kirjaa niin kauan kun virsikirjan kannet ovat auki. Endoscopy fuck the pussy, to get the cervix point of view. It´s not strange for a bastard to look with all his force for an ancestor. Jöns-setä on tästä esimerkkinä.
ellauri217.html on line 280: Mihkä herra kaikkivoipana edes tarvitsee tota uskontunnustuksen voutseria? No ei se tarvitsekaan ize ehkä, mutta kaikki maailman Calle Roseniuxet tarvitsevat niitä, pitääxeen kirjaa lauman pääluvusta. Sillä vaikka lisäxi tulevat muut hyvät teot kuten Roseniusten ruokinta on valinnaisia, niin armahduxesta helpottunut kaveri maxaa aivan mielellään. Sillä on nyt perstaskussa uusi elämä, se ei ole köyhä eikä kipeä, se antaa vähästään kuin köyhä leski eikä pihistä. Parannus tulee näin niinkuin jälkijunassa, se ei ole ehto mutta välttämätön seuraus: muuten ei ollut usko oikea eikä anteexipyyntö vilpitön.
ellauri217.html on line 290: Heinz G. Konsalik, oikealta nimeltään Heinz Günther, (s. 28. toukokuuta 1921 Köln, Saksa – 2. lokakuuta 1999 Salzburg, Itävalta) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi noin 160 romaania, joita on myyty maailmanlaajuisesti ainakin 83 miljoonaa kappaletta.
ellauri217.html on line 325: Ett och annat, håhå jaja, man vet vad det innebär när Jörn har ordet. Puovo Huovikon aisankannattaja Jukka Kemppinen suomensi tämänkin rykäyxen. Ostetaan usein yhdessä Nick Caven Sick Bag Songin kaa. Paskapuhetta aivan takuulla. Osta molemmat äänikirjana hintaan 12:60€.
ellauri217.html on line 343: Peppi Pitkätossu -kirjojen uusista painoksista poistetaan neekerikuningas-sana, kertoi kirjailija Astrid Lindgrenin tytär Karin Nyman Dagens Nyheterille lauantaina. Peppi täyttää tänä vuonna 70 vuotta, minkä vuoksi kirjoista otetaan uudet painokset. Peppi Pitkätussu on meitä vanhempi. Siltä taisi jäädä lapset saamatta. Pitkä tussu mutta tyhjä spermasta.
ellauri217.html on line 390: Marina ei muka ollut ymmärtänyt mixi lemmenpesä piti puzata käytetyistä korzuista. Onxtää kaveri aivan vähälahjainen? Onhan se, taisiis oli. Spedelläkin oli enempi päässä älliä, olihan se diplomi-insinööri eikä humanistiretku kuten Jörnykkä. Donner itse valmistui vuonna 1958 Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi pääaineinaan yleinen valtio-oppi ja pohjoismainen kirjallisuus sekä sivuaineina psykologia ja filosofia. Hän ei kuitenkaan harkinnut tieteellistä uraa. Tais tulla sevverta heikot paperit.
ellauri217.html on line 628: Pastori sai sairaalan avajaisissa rauhoittavan ruiskeen ylihoitajalta eikä kääntäen. Freskossa on samlagsskenejä, gruppsexhistorioita ja eroottisia ansseja. Aika frekkiä. Chicklit kirjat päättyy yleensä tälläseen ylenpalttiseen julkiseen menestysskeneen, jota seuraa ruhtinaallinen pano voittaneelta koiraalta. Tässä tapauxessa voittaja on yhtä auki kuin Oskun Arafatilla.
ellauri217.html on line 637: Eri uskontojen käskykanta vaihtelee kuin viime vuosituhannen lopun tietokoneissa ihan muutamasta kokonaisiin kirjastoihin. Hippi baristoilla lähdettiin standardista "jokainen pesee oman lautasensa" ja päädyttiin sataan ennenkuin koko lahko 90-luvulla nyykähti. Usein on joku skeleton crew joka opetetaan proselyyteille jolla pääsee hyvästi alkuun ainakin.
ellauri217.html on line 689:
Juhlakirja
ellauri219.html on line 163: Thelema on brittiläisen okkultistin Aleister Crowleyn vuonna 1904 Egyptissä perustama uskonto. Crowleya pidetään theleman profeettana Terry Pratchettin ohella. Nykyisin thelemaa harjoittaa ainakin Ordo Templi Orientis. Theleman tärkein pyhä kirja on Crowleyn Liber AL vel Legis eli Lain kirja, jonka Crowleyn mukaan Achwas-niminen henki, aioni, saneli hänen Rose-vaimonsa kautta ("tuntuu jo lopettelevan"). Theleman harjoittajia kutsutaan "thelemiiteiksi".
ellauri219.html on line 165: Thelemassa uskotaan, että kaikki manifestoitunut todellisuus on tulosta aika-paikkajatkumo Nuitin ja "Elämän ja Viisauden prinsiippi" Jourin välisestä vuorovaikutuksesta. Tämä vuorovaikutus synnyttää Tietoisuuden prinsiipin (Ra-Hoor-Khuit, suom. koronaräkä), joka puolestaan hallitsee olemassaoloa. "Lain kirjassa" näitä prinsiippejä symboloivat egyptiläisen panteonin jumalat.
ellauri219.html on line 579: Tää olis nyt Tietämättömyyden pilvi, jota ei pidä sekoittaa Wilhon kirjahyllyn Salaisuuxien verhoon eikä John Rawlsin Veil of ignoranceen. Oliko Rawls muuten katoliikki? En ihmettelisi.Ei vaan episkopaali, mutta silti vittu. Sen Theory of Justice oli musta täysin paska. Ällö kapitalismin apologia. Mixi Rawls oli sellainen paska, paizi että jenkki?
ellauri219.html on line 660: Sen alkuperäinen nimi on Sisäisen katselun opaskirja nimeltä Tietämättömyyden pilvi, jossa sielu yhdistyy jumalan kanssa. Tässä on heti yhtymäkohta Patanjalin kirjaan: kumpikin lanseerataan oppaina, siis käytännön käsikirjana, joissa annetaan kuvataan menettelytapoja. Ei siis mitään filosofisia jaaritteluja, vaan käytännön asiaa. Oletusarvona täytyykin silloin olla, että tarve kuvattavalle toiminnalle on valmiiksi olemassa. Tarve on olemukseltaan mielen tarve tunnistaa oma itsensä sellaisena kuin se on. Viimekädessä on siis kyse itsetuntemuksesta.
ellauri219.html on line 671: Tietämättömyyden pilvessäkin tämä tulee esiin kohta esipuheessa, jossa kirjoittaja isän pojan ja pyhän hengen nimeen vannottaa oppilastaan, että tämä ei sallisi kirjan joutua ymmärtämättömien näsien käsiin, ja että mahdollisuuksien mukaan pitää pyrkiä etukäteen arvioimaan jokainen jolle se annetaan.
ellauri219.html on line 673: Toinen implisiittinen viittaus kristilliseen dualismiin tulee heti kirjan ensimmäisessä luvussa, missä hän alustaa ”hengelliselle ystävälleen herrassa” seuraavasti:
ellauri219.html on line 676: Tällainen katsomus merkitsee tietysti hengellisen kastin eristymistä, joka tietysti tapahtuu luonnon pakosta, mutta kun se näin systematisoidaan, se merkitsee samaa kuin sybikaalisten harjoitusten puolella esmes koripalloilun tai poliisina toimimisen kieltäminen kaikilta alle 195 cm pituisilta. Tietysti lajin piiriin etsiytyy luonnostaan pitkiä, mutta ei sitä kieltää voida hukkapätkiltäkään! Kuten esim. Kimmo Koskenniemeltä, jonka sääntökirjan tuntemus hyvin korvaa mitä siltä uupuu korinalustyöskentelyssä.
ellauri219.html on line 680: Niinpä käsillä olevan kirjan tekijä piti parhaimpana esikuvanaan syyrialaissyntyistä Ateenassa vaikuttanutta Dionysos Areopagiittaa, johon hän viittaakin sanomalla (70. luku), että tämän kirjoista voi saada vahvistuksen kaikelle, mitä hän itse kirjoittaa. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että ei yleensä viittaile mihinkään aikaisempiin kirjoituksiin, koska pitää sitä keikarointina, jolla ei ole mitään merkitystä asian kannalta. ”Sinä et sellaista tarvitse” hän toteaa oppilaalleen jolle kirja on osoitettu, ”..jolla on korvat, se kuulkoon, ja joka tuntee sydämessään kehotuksen uskoa, se uskokoon, muuta mahdollisuutta ei ole.”
ellauri219.html on line 773: Those who have died, entered the paradise between births, are in a condition resembling meditation without an external object. But in the fullness of time, the seeds of desire in them will spring up, and they will be born again into this world. Kuin Jörkan pornokirjassa, han hade blivit pigg igen. Vad bra.
ellauri219.html on line 789: Tää oli vasta kirja I. Enempää ei pysty, on liian hapokasta. Kumma miten monet tyypit jaxaa uskotella izelleen et kyltää kaikki vielä hyväxi muuttuu kiven takana, pelastutaan johkin muuttumattomaan nirvanaan. Mixi ihmeessä? Mixei niille riitä kuin muillekin eläimille että elämä on joskus parempaa kuin toisinaan? Aika monien ihmisten ongelma on se, että ne ajattelee ihan liian paljon izeään. Ajattelisivat vaika muita eläimiä, niin olis eläminen motivoivampaa.
ellauri219.html on line 1020: John Cheever (1912 Quincy, Massachusetts, Yhdysvallat – 1982 Ossining, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen suomeksi nimellä Hyvästi, veljeni ilmestynyt teoksensa sai Pulitzer-palkinnon.
ellauri220.html on line 421: Ja silti: OLEN VAHVASTI SITÄ MIELTÄ, ETTÄ JÄRJELLÄKIN VENÄJÄÄ VOI YMMÄRTÄÄ, ainakin osaksi – kunhan viitsii ottaa asioista selvää, lukea muutakin infoa ja kirjallisuutta kuin mitä suomalainen VALTAmedia on nykyisin täynnä. Jos ja kun haluamme selvitä ilmastokriisistä ja muista globaaleista ongelmista, meidän on joka tapauksessa tehtävä yhteistyötä Venäjän ja muiden pahismaiden kanssa.
ellauri220.html on line 542: 1955 ilmestynyt Bond-kirja Moonraker on Ian Flemingin viatonta kertomaa siitä miten paljon miehillä on mukavampaa kuin neitosilla. Tai oli ainakin 50-luvun miesten fantasiakirjassa. Bondin nätti tumma pitkä sihteeri oli vaarassa jäädä vanhaxipiiaxi. Senpä vuoxi James kolleegoineen olivat tehneet lukuisia yrityxiä murtaa neitoselta immenkalvon, huonolla menestyxellä. Se ei puhkeakaan 2 nollan kumikalulla. Neitosille miehet muodostivat turvallisuusriskin, miekkosille neitoset ovat vain kyrvällisyysriski. James oli vanhin niistä jonka numerossa oli 2 reikää ja lupa käyttää molempia erotuxetta.
ellauri220.html on line 566: George Denis Patrick Carlin oli yhdysvaltalainen Grammy-palkittu stand up -koomikko, näyttelijä, tunnettu ateisti ja kirjailija. Carlin oli kuuluisa ennen kaikkea kieleen, psykologiaan, uskontoon ja tabuihin kohdistuneista huomioistaan. It’s Bad For Ya. Carlin kuoli 22. kesäkuuta 2008 sairaalassa sydämen vajaatoimintaan. Carlinilla oli ollut sydänvaivoja jo aiemmin. Viimeisissä kuvissa se on vanha käppänä. 7 sanaa joita ei saa sanoa teeveessä:
ellauri220.html on line 580: Takas Löllöön kesken albumia 221. Wilt Whatman, Dos Passos, John Sinclair, Saul Bellow, Don deLillo, Foster Wallace, ketä vielä olis näitä Amerikan eepoxen väsääjiä? Pynchon olisi paizi että sateenkaarikirja kertoo Euroopasta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa Lillon tyhmän pesäpallon kohtalot. Portugalilaissyntyiseltä Dos Passosilta olen muistaaxeni lukenut jonkun New York aiheisen buchleinin joka oli mielestäni silloin aika hyvä.
ellauri220.html on line 611: Joo nyt musta alkaa tuntua että lähestytään Löllön kirjan käännekohtaa, missä 17-vuotias italomamu Nick pääsee sujauttamaan ohkasen mutta otaxuttavasti esinahkaisen kullinsa 36-vuotiaan bullshit artistin Klaara Kotkon hurlumheihin. Katolinen ja mosaiikkiuskonto näin kohtaavat Klaaran kostean käytävän punervassa hämärässä. Minä Tarzan, sinä Jane. Joo olin oikeassa, s. 804-5, vaikka on sanottava, että Lillo ei ole kovin hyvä kirjoittamaan panokohtauxia. Koko suvustasi ei saisi 13 tuumaa kokoon Don, ei vaikka laskisi isoisäsi ja hänen apinansa mukaan.
ellauri220.html on line 677: Mahtoi amerikkalaista harmittaa että tsaarin pommi oli isompi kuin niiden. Ei se ollut 58Mt vaan 50. Lillo taas vähän väänteli faktoja saadaxeen ne paremmin sopimaan kirjaansa. Huohheli huoh, sentään loppuun saadaan vähän perinteistä idealismia: onko virtuaalitodellisuus ilmiö maailman sisällä, vai onko asia juuri päinvastoin? Kumpi pitää sisällään toisen, ja mistä sen voi tietää varmasti? Ja mikä sana sitten yllättäen loppuviimexi porhaltaa esiin sumupilvestä? Se on Pax! Ota Pax, ota kax, ota Fazerin Paxeja kax! Se rauhoittaa suurkaupungin armottomassa keossa ja muumilaaxon yxinäisillä vuorilla. Kata kata Katarolli..
ellauri221.html on line 41: Kävin kirjastossa
ellauri221.html on line 51: 1955 ilmestynyt Bond-kirja Moonraker on Ian Flemingin viatonta kertomaa siitä miten paljon miehillä on mukavampaa kuin neitosilla. Tai oli ainakin 50-luvun miesten fantasiakirjassa. Bondin nätti tumma pitkä sihteeri oli vaarassa jäädä vanhaxipiiaxi. Senpä vuoxi James kolleegoineen olivat tehneet lukuisia yrityxiä murtaa neitoselta immenkalvon, huonolla menestyxellä. Se ei puhkeakaan 2 nollan kumikalulla. Neitosille miehet muodostivat turvallisuusriskin, miekkosille neitoset ovat vain kyrvällisyysriski. James oli vanhin niistä jonka numerossa oli 2 reikää ja lupa käyttää molempia erotuxetta.
ellauri221.html on line 136: Yhdessä kuvassa seisoo mustahuulinen tyttö, jolla on yllään vain karvaisen vatsanaluxen ja rintojen alaosat paljastava paita ja toisen jalan nilkassa vaaleanpunaiset pikkuhousut, joissa lukee baby. Takapepussa lukee isoilla kirjaimilla: not asking for it, eli en pyydä sitä. Kuvatekstissä Tanskanen kirjoittaa: Se alkaa jo lapsena. Joku vetää mua letistä. Aikuiset miehet huutavat perään. Yhtäkkiä mä olen huora kuten Marthe Richter. Viestiboksi täyttyy kikkelikuvista. Joku kahmaisee juhlissa mun persettä ja kaikki ympärillä nauravat. Mä nauran myös: HA HA HA!
ellauri221.html on line 153: En enää muista mistä sain vinkin lainata kirjastosta Nosovin kirjan Neznaikan seikkailut (1954). Englannixi se on Dunno. Muistaaxeni joku anglosaxi jotain siitä vittuili, mutten enää muista kuka. Nosov nyysi idean kanadalaiselta Palmer Coxilta, joka rikastui törkeästi Brownie-kirjoilla.
ellauri221.html on line 164: Eräässä pikku talossa Sinikellojen kadulla asui kuusitoista pikku ruispoikaa. Kaikkein huomatuin heidän keskuudessaan oli pikku ruispoika nimeltään Tietävä. Hän oli saanut tämän nimen siksi, kun hän tiesi paljon asioita. Ja hän tiesi paljon, koska luki erilaisia kirjoja. Kirjoja oli hänen pöydällään sekä pöydän alla, vuoteella ja vieläpä vuoteen allakin. Hänen huoneessaan ei löytynyt sellaista paikkaa, jossa ei olisi ollut kirjoja. Tietävä oli lueskellut paljon ja tullut hyvin viisaaksi. Siitä johtuikin, että kaikki tottelivat häntä ja kunnioittivat suuresti. Tietävä käytti aina mustaa pukua. Ja kun hän istuutui pöydän ääreen, pani silmälasit nenälleen ja ryhtyi lukemaan jotakin kirjaa, niin hän oli ihan professorin näköinen. Tässä samassa talossa asui kuuluisa lääkäri, nimeltään Petteri, hän paranteli pikku ruiskisten kaikki sairaudet. Hänellä oli aina yllään valkoinen lääkärintakki ja päässään valkoinen tussulakki.
ellauri221.html on line 176: -Mihinkä tarvitsen! huudahti Älynen.-Ilman tuollaista laitetta kirjailija on kuin kädetön. Minä voin viedä höpinäfoonin kenen asuntoon tahansa ja koje kirjoittaa muistiin kaikki mitä siellä puhutaan. Minun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa se paperille ja silloin on novelli tai jopa romaanikin valmis.
ellauri221.html on line 178: Sepa onkin vasta yksinkertaista! huudahti Mutteri,-Ja minä kun olen jostakin lukenut, että kirjailijalla pitää olla mielikuviusta, kekseliäisyyttä...
ellauri221.html on line 180: - Vai mielikuvitusta! keskeytti Älynen kärsimättömänä. Kirjoissa sitä vain niin kirjoitetaan, että pitää olla mielikuvitusta, mutta koetapas kuvitella jotakin, kun kaikki on jo entuudestaan kuviteltu! Kirjoita vaikka mitä, niin siitä on jo ennen sinua kirjoitettu. Mutta tuon laitteen avulla voi ottaa asioita niin sanotusti suoraan elämästä. Ehkä tällä tavalla saa jotain sellaistakin, mitä toisilla kirjailijoilla ei vielä ole ollut.
ellauri221.html on line 198: Olisi erittäin hyvä jos kexittäisiin vielä laite joka ajattelisikin kirjailijan puolesta, sanoi Pultti. Niinpä, myönsi Älynen.
ellauri221.html on line 216: Eräässä tyttötalossa Tietävä näki kirjakaapin kirjoineen ja sanoi, että kotiin palattuan hänkin tekee itselleen sellaisen. - Eikö teillä sitten ole kirjakaappia? kysyivät tytöt. - Ei ole, tunnusti Tietävä. - Missä te säilytätte kirjojanne?
ellauri221.html on line 217: Vastauksen asemesta Tietävä heilautti vain kättä. Hän häpesi tunnustaa, että hänen kirjansa lojuivat pöydän alla ja vieläpä vuoteenkin alla.
ellauri221.html on line 359: Kun vertaa kirjan ja leffan loppuja niin on ilmeistä, että suurin kexintö siinä välissä ei sunkaan ollut sukkula veenuxeen vaan etupepun efektiivisesti tukkiva p-pilleri. Sen takeen Lois saattoi pyytää Kentiltä seurauxitta toista varvia kuukupin ympäri. Teräsmiehen on kyllä vaarallista innostua liikaa Loisin pukilla. Loisin putki saattaisi ylikuumeta ja Kentin luumu pistää esiin selkäpuolelta.
ellauri221.html on line 425: "Performanssitaiteilija" Pentti-Otto "Härö" Koskinen makaa tietyssä asennossa kadulla. Pulut nokkivat sen pipua. Vitun pellejä. Ei pulut siis vaan nää lippalakkipäät. Mutta tälläset uskontosisällöt on vieraita nykykirjallisuudelle. Eivät trendaa, sixi Nyölenkin on lakannut kirjoittelemasta ja painaa kotona vaan kirjankansia.
ellauri222.html on line 53: Horatio Alger, Jr. (13. tammikuuta 1832 – 18. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän nousi lukuisilla romaaneillaan laajaan maineeseen jo elinaikanaan.
ellauri222.html on line 59: Saul Bellowin Einhorn on vielä 1 maailmankirjallisuuden saita luihu koukkunokka juutalainen. Ei savua ilman tulta, sanon hitlerwiixet wäpättäen.
ellauri222.html on line 63: Geenien vaikutus ei ole additiivista kiitos homo-ja heterozygotian. Sixi niissä saa ja tulisikin mendelöidä. Meemien suhteen asia on toisin: tilikirjassa on 1+1 vähintäinkin 2, joten rikkaiden kannattaa naida rikkaita. Nämä 2 menestystekijää ovat siis ristiriidassa. Tästä konfliktista saamme kiittää romantiikkaa ja romaaneja, kuten tätä Augie Marchia.
ellauri222.html on line 321:
ellauri222.html on line 333: Katoppa seuraavasta henkilöluettelosta ketkä saavat enemmän kuin yhden lauseen luonnehdinnan, ja etenkin ketkä eivät saa. Mitkä seikat hahmoista on mainittavia. Se kertoo enemmän amerikkalaisista kuin koko kirja yhteensä.
ellauri222.html on line 807: Amiswiixi on brittiläinen kirjailija. Hänen isänsä oli kirjailija Kingsley Amis. Kingsleyn isä oli mamu ilkimys kuten Salenkin. Amis valmistui parhailla arvosanoilla Oxfordin yliopistosta pääaineenaan englannin kieli. Kirjailijan uransa lisäksi hän on toiminut kriitikkona monissa lehdissä, kuten New York Timesissa ja Observerissa.
ellauri222.html on line 845: mikä voimakas mutta kirjaamaton rotu
ellauri222.html on line 889: Helena-selkkaus sai huipennuxen kun se vaatimalla vaati päästä Sysmään tekemään meistä autenttisia muistiinpanoja kirjansa seuraavaan jännittävään käänteeseen. Seija sanoi että tänne se ei kyllä tule. Eikä tullutkaan, kun uhattiin isälle soittamisella ja pakkohoidolla. Ei olis ylläri jos se onkin viettänyt tovin jos toisenkin pehmustetussa sellissä.
ellauri222.html on line 976: Pyhä Isidorus Sevillalainen (esp. San Isidro tai San Isidoro de Sevilla, lat. Isidorus Hispalensis, noin 560 Cartagena – 4. huhtikuuta 636 Sevilla) oli espanjalainen teologi, ensyklopedisti, latinalainen kirkkoisä, pyhimys, Sevillan arkkipiispa ja kirkonopettaja. Hän oli profiilikas kirjoittaja, hänen lukuisia kirjoituksiaan saatetaan kutsua espanjalaisen kirjallisuuden ensimmäiseksi luvuksi ja hänen ensyklopediansa Etymologiae oli vuosisatoja yksi tärkeimmistä hakuteoxista. Mies on tietokoneteknikkojen, tietokoneen käyttäjien, Internetin, koululasten ja opiskelijoiden suojeluspyhimys. Hänen symboleitaan ovat mehiläiset, kynää pitelevä piispa mehiläisparven ympäröimänä, mehiläispesän lähellä seisova piispa, mehiläispesä täynnä piispoja, vanha piispa prinssi jaloissaan, kynä, pappi tai piispa kynän ja kirjan kanssa, pyhän Leanderin ja pyhän Fulgentiuksen ja pyhän Florentinan kanssa, sekä kirjansa Etymologia kanssa. Hän eli 11 paavin aikana. Mies oli eto byssöttäjä, pyllykielitieteilijä.
ellauri222.html on line 1042: Sir Walter Raleigh (kz. albumi 385) oli englantilainen kirjailija, sotilas ja tutkimusmatkailija. Hän osallistui aktiivisesti Pohjois-Amerikan uudisasuttamiseen palefaceilla. Raleigh opiskeli Oxfordin yliopistossa, taisteli Ranskassa hugenottien kanssa ja jatkoi lakiopintojaan rööki suussa Lontoossa. Summa summarum kaveri oli erittäinkin syvältä.
ellauri222.html on line 1048: Roope Änkkä kiihtyi jälleen. Hän otti jalastaan tohvelin ja laski sen kahvipöydällä olevalle kirjalle tai albumille ja silloin tällöin pani sen takaisin jalkaansa. Hän sanoi että kristinusko oli alkuaan tarkoitettu alhaisille ja orjille, minkä vuoksi ristiin naulitseminen ja kaikki sellaiset rangaistukset ja kärsimykset olivat välttämättömiä. Mutta vastanavalla, onnen navalla, pitäisi olla jotakin yhtä suurenmoista. Iloa ilman syntiä, rakkautta ilman pimeyttä, hilpeätä vaurautta. Eivätkä asiat aina menisi pieleen. Oi yltäkylläisen rakkauden ja uuden ihmisen suuri aikakausi! Ei enää köyhä, tietämätön, rujo, valheen käpristämä olento, valehtelija kehdosta saakka, köyhyyden ruoskima, pelkuruudesta pahalle haiseva, kateuden tunkioon uponnut, tunteiden saavuttamattomissa kuin kaali, toukka kauneudelle, rapu velvollisuudelle, huolten kotelon rihmaa suustaan valuttava. Ei kyyneleitä millä itkeä, ei hengitystä nauruun, julma, kylmä, loinen, kavala, ruikuttaja, pelkuri ja laiskuri. Äkseerattu kuin preussilainen joka vapisee ärjyvän kersantin edessä. Äyk.
ellauri222.html on line 1062: Louisa de la Ramé(e)kirjailijanimi Ouida, (1840 Bury St Edmunds, Englanti – 1908 Viareggio, Italia) oli englantilainen kirjailija. Tunnetuimpia hänen romaaneistaan ovat Under two flags, Puck, Two little wooden shoes, In a winter city, In Maremma sekä lastenkirja Bimbi.
ellauri222.html on line 1063: Raméen kirjailijanimi Ouida muotoutui lapsena hänen etunimestään Louisa. Hänen sukujuurensa isän puolelta ovat Ranskasta. Hän kirjoitti vuodesta 1860 alkaen runsaasti romaaneja, jotka olivat lukijoiden suosiossa. Niiden täydellisiä sankareita, jotka ylittävät kaikki esteet ja voittavat sysimustat luihut viholliset, mahtavia erikoisia seikkailuja ja nokkelaa vuoropuhelua rakastettiin yleisesti. Kuulostaa ihan nykyisiltä jenkkisuorasoittosarjoilta.
ellauri222.html on line 1065: Marie Corelli, alun perin Mary Mackay (1855 Lontoo, Britannia − 21. huhtikuuta 1924 Stratford-upon-Avon, Warwick, Britannia) oli brittiläinen kirjailija. Hän syntyi Lontoossa skotlantilaisen runoilija Charles Mackayn ja hänen palvelijattarensa Elizabeth Millsin aviottomana lapsena. Marie Corelli kirjoitti suosittuja viihderomaaneja, joissa oli usein okkultisia aiheita. Teoksissaan hän vastustaa naisliikkeen liioitteluja.
ellauri223.html on line 46: Käkättävä Sale luki Mexicossa kirjasta, johon oli koottu eri aikakausien unelmavaltioita eli utopioita. Niiden joukossa oli tää ennestään mulle tuntematon Tommaso. Kyllä sekin kuvitelma oli vitun dystooppista totalitarismia. Apinoiden planeetta muistutti termiittipesää enemmän kuin Tommason myöhemmän maanmiehen, bensa-aseman kattoon jalat alaspäin ripustetun, kärpästen vaivaaman Mussolinin pahimmissakaan painajaisissa.
ellauri223.html on line 50: Aurinkokaupunki (ital. La città del Sole, lat. Civitas Solis) on dominikaanifilosofi Tommaso Campanellan kirjoittama utopia. Se kirjoitettiin italiaksi vuonna 1602, hieman sen jälkeen kun Campanella oli vangittu harhaoppisuudesta ja kapinahengen lietsonnasta. Latinankielinen versio kirjoitettiin vuosina 1613–1614 ja julkaistiin Frankfurtissa vuonna 1623. Teos on yksi kirjallisuuden merkittävimmistä utopioista.
ellauri226.html on line 64:
Daniel Neste, englannin kielen apulaisprofessori The College of Saint Rosesta, on kirjoittanut tämän pullasutun lisäxi viimeisimmän kirjan "How Inappropriate". ellauri226.html on line 84: Pink Floydin naamakirjan sivuilla 8. huhtikuuta samainen partapozo fa- eiku basisti vielä säestää leipääntyneen näköisenä nahkatukan vähävenäläisen lippalakkipään katjushatyyppistä arkkiveisua tyyliin Slava Ukrainu. Hey hey rise up, sitä mäkin koitan laulaa hevosilleni, mutta ne ovat nähtävästi karanneet.
ellauri226.html on line 174: Tää ruåzalainen merkkiteos olis ollut tarjolla kirjaston poistohyllyssä. Samaan hintaan (0e) olis saanut Horace Engdahlin esseeläpyskän Den sista grisen, muttei napannut. Ei ize asiassa kumpikaan, kunhan selasin.
ellauri236.html on line 115: En ole sairas, enkä ole sekaisin päästäni, autofiktiivinen Venäjä-kriitikko Sofi Oksanen on kirjoittanut. Hänen mukaansa hän toimii loogisesti tavoitellessaan suurta unelmaansa. Hän haluaisi kalifixi kalifin paikalle. Pidän izeäni aina ennen kaikkea itätyttönä, kansainvälisesti pilkattu kirjailija sanoo ISTV:n studiohaastattelussa.
ellauri236.html on line 134: Tästä kaikesta voi päätellä että Chasen kirjat ovat pulppia. He was the son of Colonel Francis Raymond of the colonial Indian Army, a veterinary surgeon. His father intended his son to have a scientific career and had him educated at King's School, Rochester, Kent.
ellauri236.html on line 136: Mikä tekee kirjoista pulppia? Siis tuskin niihin käytetyn selluloosan arvoista? Kai se on vaan että ne keskittyvät apinoiden perusasiaan, niihin iänikuiseen kolmeen kirjaimeen E-F-K. Ei pienintä yritystäkään mihkään "ylevään" tai "korkealentoiseen", "nyt pohditaan", riittää kun porukat joka sivulla tappaa toisiaan, tienaa pätäkkää, ja pääsee luukulle. Mixi vaivautua johkin noobeliin, kuin näillä mennen pääsee aivan riittävän pitkälle? Saa rahaa, turpiin tutuille, hyvää syötävää, ja pääsee luukulle.
ellauri236.html on line 143: Chasen kirjojen nimet ovat korutonta E-F-K kertomaa. Ne on lähes kaikki suomennettu. Chase on 1 kaikkien aikojen myydyimpiä kirjailijoita. Eli kuten sanottu, mixi vaivautua kynäilemään mitään muuta? No noobelia ei näillä kyllä saa. Nobelkirjojen sivut kirjastossa on harvemmin tarttuneet tahmaisina toisiinsa. Sixi epäilen että myös tuntemattoman suomalaisen taiteilijan työ "Isokukko Uljas" (alla) on jäävä dynamiittipalkinnotta.
ellauri236.html on line 148: Jatketaanpa siitä kohtaa missä nigerialainen kynäilijätär Vastamelu luki tyttösenä peiton alla James Hadley Chasen kovaxikeitettyjä kirjoja imeskellen suklaanamua. Multa jäi Adiche kesken juuri niillä huudeilla. Mikä ihme sitä niissä viehätti? Nehän kertoo aivan luonnevammaisista tyypeistä. Jätkä oli britti joka kirjoitti feikkijenkkijuttuja slangisanakirjan avulla jossan Schweizissä. Aivan päätöntä.
ellauri236.html on line 152: Eipä ihme että Jamesin väsäyxiä on niin paljon filmeinä. Just tollaseen paskaan on filmimeediumi onnen omiaan. Aivokuoren sisältöjä ei tarvi kuvata, koska siellä ei ole kerrassaan yhtään mitään. Tyyppien toimintaa ohjaa yxinomaan aivorungon matelijanaivon kirjainkolmikko EFK.
ellauri236.html on line 171: Tän kaverin ensimmäinen kirja oli Ei kukkia nti Imarteelle (No Orchids for Miss Blandish). Nyt lytättävän niteen nimi on The Flesh of an Orchid eli toi lähtöjuhlat yllä.
ellauri236.html on line 173: Albumissa 63 pintaan ajelehtineesta Örvelöstä on hurjasti kirjailijakaskuja. Se tykkäsi tehdä kavereille jäyniä. Se oli kömpelö ja itkeskelevä kuin Ohukaisen ja Paxukaisen Ohukainen. Örvelö oli homofoobinen, mikä usein on merkki kaappihomosta. Se oli jonkin sortin sosialisti teoriassa, mutta kun vähän raaputti niin alta löytyi britti pesunkestävä. Lukiessaan nuorukaisena toisen samanlaisen piilohomon D.H. Lawrencen kirjoja se oli yhtä exyxissä kuin toimittaja Olavi Pylkkänen kun hyvixiä ja pahixia ei erottanut hatun väristä.
ellauri236.html on line 368: Synopsis kirjan kusisesta juonesta löytyy Wikipediasta, mistäs muualta.
ellauri238.html on line 94: En löydä muistaakseni Kaarlo Kramsun runoa Väinö ja kaverit. Hänellä saattaa olla useampi sen niminen runo, mutta ezimäni runo on Kun Väinö mielin murheisin maan hylkäs isiensä. Siitä on kaksi versiota: Ei sittemmin oo kuitenkaan tuo kannel soinut millin vertaa, Ja vanhempi: Ei sittemmin oo kumminkaan ... koskonkaan. Meillä oli toi Väinölä-kirja Wilhon kirjahyllyssä. Sielun veljien johtohemmo Ismo ei sietänyt Kalevala-mittaa millin vertaa. Onnexi Kaarlo käytti ballaadimittaa, jambista tetrametriä.
ellauri238.html on line 113: Kämpin baarissa istuessamme mukavan tunnelman vallitessa minulle kävi ilmiselväksi, että Uuden Suomen kirjallisuuskriitikon, runoilija Polkusen, ja Apu-lehden toimittajan, maisteri Revon, välillä oli säpinää. Se oli sikäli odottamatonta, että runoilija Mirjam Polkunen eli jo vakiintuneesti runoilija Mirkka Rekolan kanssa. Jätin nämä kaksi Kämppiin säpisemään ja lähdin taksilla takaisin Kirjalle katsomaan miten runoilija Saarikoski voi.
ellauri238.html on line 117: En ollut löytää koko miestä. Lainasin taksirahan kirjailija Jarno Pennaselta ja maksoin kyydin. Jarno ja kirjailija Anja Vammelvuo, hänen vaimonsa, olivat Kiilan kantavia voimia ja siten illan isäntäväkeä. He arvelivat että Saarikoski voisi olla alakerran ravintolassa.
ellauri238.html on line 140: Tähän se ei loppunut. Karuselli vain kiihtyi ja sekasortoinen epätodellisuus siirtyi Turkuun. Nyt Pentillä oli ladattu ase, Leenan isän sotamuisto-revolveri, kun he lähtivät Turkuun, psykiatri Armo Hormian järjestämään runoseminaariin bussilla, joka vei sinne kirjallista väkeä Helsingistä. Maila oli mukana tällä runoseminaarimatkalla, ja hän soitti minulle kauhistuneena Turusta. Hän sanoi tulevansa ensimmäisellä junalla takaisin ja minun pitäisi valmistautua heti lähtemään.
ellauri238.html on line 161: Siitä muistinkin, että olimme Turussa, sen kaaoksen keskellä sopineet Pentin kanssa, että niin kauan kuin lapset olivat pieniä, niin kauan kuin Helena ja Juri kävivät koulua, minä pitäisin heistä huolta, he asuisivat minun kanssani. Sitten kun lapset olisivat isoja, me miettisimme Pentin kanssa, jatkaisimmeko yhdessä vai emme. Olimme myös sopineet, että ainakin yhden vuoden voisin olla nyt rauhassa kotona ja opiskella ranskaa. Muistin myös miten suuressa kiitollisuudenvelassa olin tästä vuodesta Otavan silloiselle kirjalliselle johtajalle, Heikki A. Reenpäälle. Hän järjesti Pentin rahaasiat niin, että Pentti sai Otavalta ja muilta rahastoilta tai säätiöiltä apurahoja tai palkintoja, ja useimmista niistä Pentti sai kunnian ja perhe sai rahat.
ellauri238.html on line 177: Tästä miehestä tulee vielä jotain suurta, lupasi Rauno. - Kaunis nimi. Kivoja runoja, komppasi Tuula-Liina. Tää Tuula-Liinan paljastuskirja näyttäis olevan paikoin aika "happamia sanoi vittu rypäleistä". Dodi! Rypäleitä persiissä! Tää voi nyt vähän kirpasta. Mutta hauska lukea. Saarikoski oli naimisissa neljästi. Hänen vaimonsa ja myös sisaruksensa ovat myöhemmin netonneet Penan julkkiskuvasta laatimalla useita hänen toilailujaan käsitteleviä teoksia. Mies oli kehnonpuoleinen kirjailija ja narsistinen pulzari.
ellauri238.html on line 194: Mutta kekä oli Armo Hormia? Armo Lahja Hormia (31. tammikuuta 1928 Juuka – 11. lokakuuta 1988 Mikkelin mlk) oli suomalainen psykiatri, kirjailija, runoilija, kirjankustantaja ja ties mikä turkulainen kulttuurivaikuttaja. Hän käytti nimimerkkiä Lahja Kömi. Meillä oli vuosikymmenet erään Lahja nimisen käpyläläisen spugen puinen vessankansi, joka hiomisen jälkeenkin tuoxahti vienosti kuselle. Hormioista on mainintoja villapuseroiselta Pentti Kutoselta sekä nyhveröltä Rafu Koskimieheltä toisaalla.
ellauri238.html on line 199: Leena Larjanko (s. 1941) on suomalainen toimittaja ja Tuula I:n suolistaja. Larjanko oli 1960-luvun alussa suhteessa runoilija Pentti Saarikosken kanssa. Heidän poikansa on toimittaja Saska Saarikoski. Teoksia, muokkaa / muokkaa wikitekstiä. Suomalainen unikirja ; tekijät Anja Angel, Leena Larjanko. Tammi 1978, 4. painos 1981.
ellauri238.html on line 201: Pentti Ilmari Saarikoski (2. syyskuuta 1937 Impilahti – 24. elokuuta 1983 Joensuu) oli suomalainen runoilija, kirjailija, pirttiviljelijä ja Tuula I:n suolistaja. Saarikosken puolisot:
ellauri238.html on line 209: Tuula-Liina Varis (o.s. Puuppa), 1967–1975, tytär Anna Saarikoski-Tähtelä s. 1969. Oli arkinen ja tavallinen kuin harmaa viltti. Välttämätön kuin lapsen uniriepu. Pesi ja raakkasi vitun pahanhajuisen Penan juoppoputkien välissä. En soisi sen päättyvän -kirjan vanha kunnon Pat. Harvahampainen kuin Penan sisko Sirkka Garam.
ellauri238.html on line 216: Penan kirjailijanimi oli Nenä. Naurun piti Nenän mielestä olla rankaisevaa. Sen ei tarvinnut olla parantavaa eikä rakentavaa, kuha sattuu. Hän oli myös aktiivinen kommunisti ja pyrki eduskuntaan vuosina 1966 ja 1970 SKDL:n listoilta, mutta ei tullut valituksi. Prahassa hän ylläpiti suhdetta syyskuussa 1966 tapaamaansa itäsaksalaiseen runoilija Sarah Kirschiin, jonka oli vaikea saada viisumia länteen. Praha on loppu, lähettäkää tshekki.
ellauri238.html on line 225: Penan Mitä tapahtuu todella-kirjaa, jonka Tuomas Anhava kokosi sen huoneen lattialla lojuneista zetteleistä, myytiin siihen aikaan uskomattomat 10K kpl, melkein yhtä paljon kuin Aili Konttisen lempparia Totisesta kristillisyydestä. Jälkeenpäin Pena vielä julkesi naureskella kaikelle, entisille puolisoillekin.
ellauri238.html on line 227: Pena kyllä saattoi ymmärtää Eika Leikan jumalkeinua, samanlaisia juoppoja narsisteja molemmat. Mutta miten saattoi Tuula-Liina sietää tota Sarah Kirschiä? Ja maxaa vielä Penan ja Saran puhelinlaskuja? Ainakin pari Penan kirjaa syntyi Saran haarukassa ollessa (tietysti vanhojen kunnon Pattien venatessa Suomessa).
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri238.html on line 231: Kirsch opiskeli aluksi vuosina 1954–1958 biologiaa Hallessa. Vuosina 1963–1965 hän suoritti kirjallisuusopintoja Leipzigissa Johannes R. Becherin mukaan nimetyssä kirjallisuusinstituutissa (nyk. Deutsches Literaturinstitut Leipzig). Hän oli vuosina 1960–1968 naimisissa runoilijakollegansa Rainer Kirschin kanss.a Kirschit tekivätkin yhteistyönä muun muassa runokokoelman Gespräch mit dem Saurier (1965). Hän kirjoitti luontoon liittyvistä aiheista mutta painokkaasti myös politiikan kysymyksistä, kuten demokratiasta ja ihmisoikeuksista, ja joutui lähtemään länteen osallistuttuaan protesteihin Wolf Biermannin karkotuksesta. Kirsch oli DDR:n runouden merkittäviä nimiä. Hän sai lännessä lukuisia palkintoja, kuten Peter-Huchel-palkinnon 1993 ja Georg-Büchner-palkinnon 1996. Saarikosken Penasta ei ole mitään mainintaa. Ingrid oli Ilmaria 2v vanhempi, Tuula-Liina 4v nuorempi.
ellauri238.html on line 271: Pena sanoi että viina söi siltä muistin, sen toisenkin äidin. Entäs ensimmäinen? Suomalaisen modernin runouden tunnetuimpiin nimiin 1960-luvulta kuulunut Pentti Saarikoski syntyi syyskuun toisena päivänä 1937 Impilahden Pitkärannassa. Hänen vanhempansa olivat Simo ja Elli Saarikoski. Pentin äiti työskenteli parin vuoden ajan opettajana kansakouluissa. Myöhemmin hän vastasi tehdaskirjanpidosta ja kassahoitajan apulaisen tehtävistä Diesen Wood Companyssa. Simo työskenteli samassa tehtaassa, mutta joutui lähtemään sieltä alkoholiongelmansa takia. Sittemmin hän kirjoitti novelleja eri lehtiin. Nuorena hän haaveili urheilijan urasta. Pitkärannassa Pentti vietti lapsuutensa kaksi ensimmäistä vuotta. Karjalainen syntyperä oli Saarikoskelle tärkeä. Hän korosti sitä koko elämänsä ajan. Hei mutta sehän on kuin Aili Konttisen Marquetta! Talvisodan aikana Saarikosken perhe joutui lähtemään evakkoon Impilahdelta ja päätyi Ruotsiin. Sodan jälkeen Saarikosket asettuivat Helsinkiin. Vuonna 1975 Saarikoski palasi Ruotsiin Mia Bernerin käsipuolessa.
ellauri238.html on line 277: Pena Saarikoski, Jomppa Ojaharju ja Hannu Salama, näiden Hansa-jengin hampparien avainromaanit on vielä lukematta, täytyypä lainata kirjaston porno-osastosta. Jompan Amok ja Salaman Tapausten kulku molemmat vittulevat Penalle, mutta vain Amokista Pena repi pelihousunsa. Jompan piti olla Penan nöyrä haba. Jomppa ja Pena lahjoittivat mainostemppuna Penan pesemättömiä rytkyjä rantojen miehille. Siitä teki laulun Juha "Watt" Vainio.
ellauri238.html on line 312: Tuula2 ja Pena kikattivat Johnny Walkerin pakinoille Ylioppilaslehdessä niin että Leila-sisko soitti poliisit. Pekka Jaakko Juhani Haukinen, kirjoittajanimi Johnny Walker, (14. syyskuuta 1940 Ylivieska – 1. lokakuuta 1966 Huittinen) oli suomalainen kustannusvirkailija, kriitikko ja kirjailija. Pekka Haukisen vanhemmat olivat Johannes Konstantin Haukinen ja Elma Eliina Ihalainen. Hän pääsi ylioppilaaksi Norssista 1959 ja opiskeli sitten vähän aikaa Helsingin yliopistossa. Haukinen oli naimisissa 1959–1964 Päivi Astrid Rannan kanssa ja vuodesta 1966 näyttelijä Eeva-Maija Haukisen kanssa. Haukinen kuoli syksyllä 1966 liikenneonnettomuudessa. Yhtään Pekan pakinaa ei ole säilynyt nettipolville. Antikvaarista niitä voisi löytyä. Hauskojahan ne ovatkin, myönsi poliisi.
ellauri238.html on line 366: Tjörnin saarella kirjoitetut kolme tanssiaiheista kokoelmaa yksissä kansissa eli Tiarnia-sarjan sekä 1960-luvun kollaasiromaanin Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Teostaan varten runoilija varasti isänsä Simo Saarikosken Aunuksen sotapäiväkirjan 1919, siteerasi sitä kirjaansa luvatta ja välit isään katkesivat.
ellauri238.html on line 383: Sarahin ansiosta Pentti alkoi kirjoittaa taas päiväkirjaa nuoruutensa päiväkirjojen jälkeen. Muokatusta materiaalista syntyi 1967 aiivan loiistava teos Aika Prahassa. Vuonna 1998 ilmestyi Pekka Tarkan toimittamana laitoksena Saarikosken Prahan päiväkirjat sellaisenaan. Niissä ei juuri ole kehumista. Haukotuttavaa, yhtä ryyppäämistä.
ellauri238.html on line 389: Anneli Helena Sauli (vuodesta 1965 oik. Pakkasvirta, o.s. Savolainen, vuosina 1956–1965 Lindman, Saksassa taiteilijanimenä Ann Savo; 6. elokuuta 1932 Pyhäjoki – 15. maaliskuuta 2022 Helsinki) oli savolainen näyttelijä. Eipäskuin pohojalaanen, vaikka mustalaanen ja punikki. Hän oli usein miesten vallankäytön kohteena, mutta paljon myös yxinäisessä käsikäytössä. Hän kirjoitti yhdessä Tuula-Liina Variksen kanssa muistelmakirjan Elämäni on minun, nakukuvat yhteisen.
ellauri238.html on line 394: Bretagne 1983, joka julkaistiin kirjana ruotsiksi nimellä Dagarna i Kerlin Mia Bernerin ja Caj Westerbergin käännösyhteistyönä, ilmestyi iänikuisen Parnasson kolmannessa kirjassa 1997. Kaunis nimi. Kivoja runoja. Teoksen tekee merkittäväksi se, että runoilija kuoli muutama kuukausi näiden merkintöjen jälkeen. Teoksessa on myös Pentin "kiinnostavia" piirustuksia.
ellauri238.html on line 398: Saarikoski istui lentokoneessa paluumatkalla Bretagnesta Osloon lehtimiehen vieressä, joka kehui kirjoittaneensa kolme kirjaa. Hän kysyi, onko Saarikoskikin kirjailija, kun tällä on kirjoituskone matkustamossa.
ellauri238.html on line 532: Näyttää siltä että pahin vika tässä on, että leffat, vielä enemmän kuin kirjat, on karsinoitu genreihin, ja auta armias jos tuote ei seuraa genreohjenuoria. Tai koittaa sekoittaa yhteen eri genrejä. Silloin sillä ei ole mitään toivoa. Tässäkin oli vähän kaikkea kuin kesäkeitossa, realismi oli kaukana ja fiktiosta puuttui siltä nykymaailman aikaan odotettua vimpan päälle pulityyriä. "Gagit" oli ennustettavia ja ajoituskin niin ja näin. Mutta entä sitten vittu? Mitä helkkarin kuoronaurua tässä haetaan? Joku nauraa yhdelle ja toinen toiselle. Sentään kiva ettei ollut yhtään amerikkalaisia, ja englantia kuuli aivan minimisti.
ellauri238.html on line 541: Ovat muistojemme lehdet kuolleet sisälsi ne Simolta nyysityt Aunuxen päiväkirjat. Simo Saarikoski oli tuurijuoppo, sellainen kuin Kemelmannin rabbidekkarin murhattu jutkumatemaatikko. Pentti oli samanlainen paizi tuuriraitis, muun aikaa umpikännissä. Kaxipersoonainen, minä ja mä.
ellauri238.html on line 544: Pekka Antti Aunus Kejonen (18. heinäkuuta 1941 Kuopio – 10. syyskuuta 2020 Vilppula) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja jazz-muusikko. Häntä pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä. Kejosen taiteilijanura alkoi Kuopiossa 1960-luvulla, millä vuosikymmenellä hän saavutti myös suurimman suosionsa. Hän kertoi lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen. Kejonen joi hampaansa ja nilkutti kepin varassa. Silti hakkasi Penan elinvuosissa toinen käsi selän takana.
ellauri238.html on line 566: Turun kirjallisuusmatinean esiintyjiä vuonna 1962: punkkitohtori Armo Hormia (vas.), kynäilijä Paavo Rintala, kynäilijä Antti Hyry (tasku pullottaa taskubiljardista kai), runoilija Selvä Pyy, tyhjäntoimittaja Pekka Tarkka ja kynäilijä Kaarlo Isotalo. Pekka Tarkan selfiekokoelmat. ellauri238.html on line 572: Hotelli Hansa oli Helsingissä Mannerheimintie 5:ssä Uudessa ylioppilastalossa vuosina 1924–1968 toiminut hotelli ja ravintola. Ravintola oli loppuaikoinaan kirjailijoiden ja muun kulttuuriväen suosiossa. Pentti Saarikoski oli sen paras mainosmies, toinen tunnettu asiakaskirjailija oli Hannu Salama. Tunnettujen kanta-asiakkaiden ydinjoukkoa oli kymmenkunta.
ellauri238.html on line 592: Yleisradiossa hänen esimeiehenään teatteriosastolla oli aluksi Olavi Paavolainen, kirjailija, jota hän ihaili ja jonka nimiin rekisteröidyllä pistoolilla hän myöhemmin ampui itsensä Armo Hormian kesämökillä yritettyään Penan ja Jompan kanssa päästä irti viinasta. Harri onnistui, toiset eivät.
ellauri238.html on line 598: Kirje vaimolleni oli Penan rivoin kirja, kirjoitettu puutteenalaisena Dublinista Tuula2lle. Se pitäisi kenties lukea. Ei ole täällä yhtään ystävää, vain sinä Herra luoxein jää. Jippi jaa. Kirja sai kriitikoilta nuivan vastaanoton, mutta Erik Tavaststjernaan se kolahti:
ellauri238.html on line 631: Hänen vihkonsa alkoivat olla täynnä täysin sekopäisiä tekstejä ja piirroksia, joita hän ylpeänä esitteli monille muillekin kuin minulle. Sydäntä särki, mutta en kerta kaikkiaan pystynyt teeskentelemään, että hänen raapustuksensa olivat suurenmoista kaunokirjallisuutta. Siitä taas Pentti loukkaantui kuin pikkupoika: miten voi nero elää, jos ei edes vaimoltaan saa hyväksymistä ja ymmärrystä? Ei kyllä Seijakaan suin surminkaan jaxa kuunnella enää mun paasauxia.
ellauri238.html on line 667: Kirje vaimolleni kirjassa, jonka Pena kirjoitti Tuula2lle Dublinista, se jaanaa ikävystyttävästi Leena Larjangosta, Tuula1stä ja Marjukasta, onnistuen yxin teoin solvaamaan ex-hoitojaan samalla kun loukkaa verisesti nykyistä. Ei helvetti, Pena oli vakavasti luonnevammanen. Se oli aivan helvetin izekeskeinen paska. Minä olen kaunis ja hymyilen sinulle. Varsinainen narsissi, turrnipsipää letkuvassa varressa.
ellauri238.html on line 673: Pena koittaa väen vängällä tunkea mukaan kirjallisia arvoja, koska ne antavat sille oikeutuxen puhua niitä näitä paskoja. Esim:
ellauri238.html on line 701: Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan kompastuneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanoivat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:
ellauri238.html on line 705: Ajan henkeä kuvaa, että senaattori A. Osw. Kairamo oli juuri Untolan kuolinpäivän aattona lähettänyt Suomenlinnan komendantille Carl von Wendtille kirjeen, jossa hän kiinnitti tämän huomiota siihen, että vankien joukossa pitäisi olla yksi kaikkein pahimmista kansankiihottajista, Untola. Komendantin vastauskirje kuului näin: ”Senaattori K. Herra A. Osw. Kairamo. Herra Senaattorin kirjailija Maiju Lassilaa koskevan ystävällisen kirjeen johdosta toukokuun 20. päivältä minulla on ilo ilmoittaa, että kuten päivälehdistä on jo käynyt ilmi, kyseessäoleva mies on jo ammuttu. Suurimmalla kunnioituksella Carl von Wendt.”
ellauri238.html on line 707: Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja Eino Railo, Toivo T. Kaila, kirjailijat Kyösti Wilkuna ja Toivo Tarvas sekä senaattori Oswald Kairamo olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa, ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta ihan koiruuttaan, vittuilumielessä.
ellauri238.html on line 718: Tuula2 lakkaa soittelemasta kapakoihin perään. Pentti soittaa ja ilmoittautuu. Pidä hauskaa sanoo Tuula2. En minä tuostakaan asenteesta pidä, Pentti marisee. Tässä on jotain hämärästi tuttua... Alkoholisti, tyypillinen tapaus. Tuula2 syö kiukuspäissään koko purkin Penan diapameja, mutta vazahuuhdellaan. Pentti neuvoo: seuraavalla kerralla liuota tabut koskenkorvaan, ei tuolla lailla saa ketään hengiltä. Hysteerikko, neurootikko, et tajua kuinka suurenmoisen ja nerokkaan ihmisen kanssa olet naimisisissa! Pentille ei kukaan ole minkään arvoinen. Kun on käytetty, heitetään menemään. Vizi tää on suoraan narsistipentujen käsikirjasta. Pena siirtyy lennossa Tuula2sta Mia Berneriin. Saattaen vaihdettava. Hän oli jo kirjoittanut monta rakkausrunoa Mialle, joka oli ihana ja lihava ja jonka rinnalla minä kaikin puolin olin pelkkä lelu. Myös sängyssä, hän korosti. Hän esitteli runoja innoissaan: eikös ole kauniita? Mia oli norjalainen terästehtailijan tytär, Carl-Erikin ikiä, 1923 syntynyt eli Penaa 14v vanhempi, sopiva äitihahmoxi, ja sillä oli varaa pitää Pena koskenkorvissa. Ei kyllä mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin.
ellauri238.html on line 737: Tuula-Liinan kunniaxi on sanottava, että sen Pena-paljastuskirja on himputin hyvä. Hyviä kirjoja ei kovin usein tule eteen, sixi tämä ansaizee erityisen maininnan.
ellauri238.html on line 742: Lerppuposki Pena uskoo kuolemattomuuteen, ajattelee että juuri kuoleminen on merkki kuolemattomuudesta. Vizi mikä ääliö. Mutnää kynäilijänarsistit on tässä suhteessa kaikki samanlaisia. "Laskin rahat:120, pärjään hyvin jos lähetät tonnin." Vizi mikä sika. "Join giniä punnalla, nyt olen pienessä nousuhumalassa. Tilasin pekonia ja maxaa. Ruoka oli pahaa. Ostaisinko kirjan jota en kuitenkaan sitten lue." Tyypillistä että Tavaststjerna oli innoissaan just tästä marinasta. Se oli varmasti just samanlainen hemmoteltu narsisti. Minussa on se jokin sanoi Sibeliuxen Jannekin. Kukaan ei mahda sille mitään miten korvat kasvaa ulos päästä, sanoi Pentti. En voi mitään sille millainen mä oon, hoki Harri Sirola. Älkää paapoko izeänne! sanoisi Calle suuttuneena. Ottakaa izeänne niskasta kiinni! Ryhdistäytykää! Yrittäkää edes! En osaa yrittää, vinkui pikku Miisu. Opettele! En osaa opetella. Jne, jne.
ellauri238.html on line 748: Lerppu käänti jonkun verran Herberttiä englannista. Ei se muistanut sen etunimestäkään kuin 2 ekaa kirjainta. Tyhmä Pena on maalta kotoisin ja luulee että Zbigniew on Herbertin sukunimi. Sen miällestä Herbertin runot olivat kivoja, salamielisiä, vaikka ne ovat tosiasiassa ääreist puisevia. Penalla on Jeesuxen darratuskat perjantaina kun raflat ovat kiinni 3 päivää pääsiäisenä. Puolalaista poliittista satiiria, haha. Puolalainen käänsi paperia. Toisellakin puolella luki: puolalaiset ovat tyhmiä. Käännä. Puolalainen käänsi paperia.
ellauri238.html on line 755: Penan äidinkielen opettaja Nukari sanoi ettei siitä kirjailijaxi ole. Ei arvannut miten laaja maxa sillä oli. Rasvamaxa ja poijupää. Sen terälehdet ovat pehmeät.
ellauri240.html on line 57: Tämän kaiken opin Pikku-Aunen opaskirjasta, jonka sain ilmaisexi vaihtorottien kirjahyllystä.
ellauri240.html on line 59: Joyce Diane Brothers (1927-2013) oli amerikkalainen psykologi, televisiopersoona, neuvoja, kolumnisti ja kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ensimmäisen kerran vuonna 1955 voittamalla pääpalkinnon amerikkalaisessa peliohjelmassa The $64,000 Question. Pikku-Aune oli aivan ilmiselvä juutalainen, os. Bauer, siskokin nai jonkun Goldsmithin. In 1949, she married Milton Brothers, who later went on to become an internist. 40 years later in 1989, Brothers lost her husband to bladder cancer. Following the death of her husband, Brothers fell into a state of depression for a year and contemplated suicide (at 62); however, she used her own self-help work to achieve inner peace and happiness. Brothers and her husband had a daughter, four grandchildren and two great-grandchildren.
ellauri240.html on line 78: Eivätkä vain psykiatrit vahvista tätä! Eräs kirjailijakin väitti, että hän voi aina sanoa onko jokin kirja miehen tai naisen kirjoittama, nimittäin Wrinklesin tekijä. Miesten kirjoissa, sanoo Charles Simmons - on jonkinlaista taistelun tuntua, aavistusta pimeässä tunnelissa vaanivasta vaarasta, jonkinlaista kaikki sinne tai ei mitään -mentaliteettia. Sitä ei tapaa naisten kirjoista. Niissä on aina vähän sekä sitä että tätä, älä vetämättä jätä. Niitä lukiessa tuntee olonsa mukavaksi ja helpottuneeksi. Niissä on naisia. Vakaita. Kestäviä. Jaxavat vaikka kuinka monta varvia. Montakos jaxaa kullinheiluttaja? 1 1/2 on jo paljon.
ellauri240.html on line 188: Grace Metalious synt. Marie Grace de Repentigny (8. syyskuuta 1924 Manchester, New Hampshire – 25. helmikuuta 1964) oli yhdysvaltalainen kirjailija, jonka myyntimenestykseen Kaupunki nimeltä Peyton Place perustuu televisiosarja Peyton Place.
ellauri240.html on line 190: Metalious valmistui Manchester Central High Schoolista 1942 ja avioitui seuraavana vuonna George Metaliousin kanssa. Sodan jälkeen George Metalious opiskeli sodassa palvelleille tarkoitetun tuen turvin, ja valmistuttuaan New Hampshiren yliopistosta hän vastaanotti rehtorin viran Gilmantonin kylässä New Hampshiressa. Gilmantonin on sanottu olevan sen kaupungin esikuva, johon Metalious sijoitti vuonna 1956 julkaistun romaaninsa Kaupunki nimeltä Peyton Place tapahtumat. Kirja oli myyntimenestys, ja se oli yli vuoden The New York Timesin myydyimpien kirjojen listalla. Vuonna 1957 kirjasta tehtiin elokuvaversio Peyton Place – vihan tyyssija ja myöhemmin televisiosarja Peyton Place. Metalious kirjoitti kirjalle myös jatko-osan Paluu Peyton Placeen. Metalious kuoli 39-vuotiaana alkoholin aiheuttamaan maksakirroosiin.
ellauri240.html on line 192: Peyton Placen kaupunki oli yhdistelmä useista New Hampshiren kaupungeista: Gilmantonista, jossa Metalious asui (ja joka paheksui kuuluisuutta); Laconia, ainoa Peyton Placen kokoinen lähikaupunki ja Metaliousin suosikkibaarin paikka; ja naapurikaupungit Alton ja Belmont. Gilmanton Ironworksin kylässä joulukuussa 1946 tytär murhasi seksuaalisesti hyväksikäyttäneen isänsä (johon kirja osittain perustuu). Belknap Countyn sheriffi Homer Crockett ja New Hampshiren osavaltion poliisin jäsenet tutkivat murhaa. Hollywood ei hukannut aikaa lunastaakseen kirjan menestystä – vuosi sen julkaisun jälkeen voimakkaasti desinfioitu elokuva Peyton Place sai suuret lipputulot. Elokuvan ensi-ilta pidettiin Colonial Theaterissa Laconiassa, New Hampshiressa. Parhaimmillaan TV-sarja, jota alettiin esittää syksyllä Metaliousin kuoleman jälkeen (ABC-TV :ssä 1964–1969), oli myös menestys.
ellauri240.html on line 231: Ensmänen pano tulee sivulla 43, Lucas Crossin tönössä, eikä se ole mitään kaunista nähtävää. Mutta tää kirja vaikuttaa suhteellisen hyvältä kaikesta huolimatta joteskin. Korutonta kertomaa, mut suht uskottavaa. Jää sama fiilis kuin Adichesta: ize elettyjä klisheitä.
ellauri240.html on line 268: Timon pettyi kanssa-apinoihin niin, että eristi itsensä muista punapepuista. Hänen kerrotaan päästäneen seuraansa ainoastaan Alkibiadeen. Komediakirjailijat Aristofanes ja Platon sanovat Timonin arvostaneen Alkibiadesta siksi koska katsoi tämän vielä jonakin päivänä tulevan vahingoittamaan Ateenaa pahasti. Ei vaan koska sillä oli kokko komea.
ellauri240.html on line 299: Tähän albumiin sopisi hyvin lukaista loppuun kesken jäänyt Adichen kehitysromaani Kotiinpalaajat, koska siitä löytyy takuuvarmasti misogyniaa tykötarpeixi. Eli otetaan esiin pointteja Ifemelun seikkailusta ja zekataan pikku-Aunen kirjasta mitä ne todistavat miehistä.
ellauri240.html on line 301: Lueskeltuani sieltä täältä Pikku-Aunen opasta en pidä sitä hassumpana kun ottaa huomioon julkaisuajankohdan 1981, jolloin ize vasta sain väitöskirjan valmiixi. Pikku-Aune kuuluu tietysti ihan toiseen sukupolveen, ja sen kuvauxet Amerikan yritäjämiesten viidakkopartioista maan laissez-faire bisnexen syövereissä tuovat mieleen Valittujen Palojen 60-luvun vessalukemistot. Silti vittu, Pikku-Aune ei suinkaan toistele vain lapsena oppimiaan ennakkoluuloja, toisin kuin miehet joiden aivomaailmaa se kuvailee, vaan aika selvänäköisesti näyttää mistä kana kusee, ja kukkokin.
ellauri240.html on line 303: Viidakkopartio on Mustanaamio-sarjakuvassa esiintyvä järjestö, jonka tarkoituksena on ylläpitää Bengalin viidakoiden ja kaupunkien järjestystä. Sen nykyinen johtaja on eversti Worubu, mutta Mustanaamio on järjestön salainen ylipäällikkö. Järjestön tunnus on sama kuin Mustanaamion hyvä merkki: neljä miekkaa, kuin P-kirjainta, ristikkäin. Tunnuslause "Stamus contra malum" tarkoittaa suomeksi "Vastustamme pahuutta". Mustanaamion viidakossa on paljon köyhiä, joilla ruoka on usein vähissä ja terveydenhoidosta vastaavat vain lukuisat poppamiehet loitsuineen. Mustanaamio auttaakin viidakon köyhiä vain silloin, kun heitä uhkaa jokin viidakon ulkopuolinen vaara. Valtavaa omaisuuttaan hän ei käytä viidakon köyhien auttamiseen ja heidän olosuhteidensa parantamiseen. Neekerinaisten ylenemismahdollisuuxista se ei voisi vähempää välittää.
ellauri240.html on line 305: Chimamanda Ngozi Adichie (s. 15. syyskuuta 1977 Enugu) on nigerialainen kirjailija. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 2006 ilmestynyt Biafran sodasta kertova romaani Puolikas keltaista aurinkoa (2006). Adichien teoksia on käännetty yli 30 kielelle.
ellauri240.html on line 311: Adichien teos Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä ilmestyi maaliskuussa 2017 suomeksi. Ruotsissa kirja jaettiin kaikille 16-vuotiaille joululahjana vuonna 2015. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö, Otava, Jyväskylän yliopisto, Tampere-talo ja feministinen ajatushautomo Virtain Hattu käynnistivät 2016 hankkeen, jossa kirja jaettiin kaikille yhdeksäsluokkalaisille. Tämä herätti jonkin verran "keskustelua" Ilta-Pulun viha-alustalla. Suurimmat peukutuxet saivat lyhkäisimmät mielipiteet, kai sixi että analfabeetit luolamiehet jaxoivat ne lukea. Nämä välihuudot saivat 1000-100 peukutusta:
ellauri240.html on line 315: Ei voisi taas turhempaan kirjaan rahaa upottaa. Nyt arvioita kuinka moni ysiluokkalainen lukee tuon??? Itse luen paljon erilaista kirjallisuutta mutta tuota kirjaa tulen tuskin ikinä lukemaan. Eikö joku tasa-arviosta kertova kirja olisi ollut parempi sijoitus.
ellauri240.html on line 323: Itse ehdotan, että jokaiselle ala- ja yläkoululaiselle, toisen asteen opiskelijalle ja korkeimman asteen opiskelijalle jaettaisiin iän mukaan muokattu nationalismikirja. Ei olisi pahitteeksi taas vaihteeksi tuoda esille tervettä kansallismielisyyttä ja ylpeyttä omasta maasta ja kansasta. Kyllästynyt
ellauri240.html on line 329: Just. Kävisikö asia toisinpäin?? Jos miehet saisivat kirjan... tämä tasa-arvo on kyllä jo kääntynyt enempi sinne hakevien suuntaan. Esim. Sossun ja kelan toiminta polkee isän oikeuksia. Isällä ei ole edes oikeutta lapsen isyyden selvittämiseen . Naisella se oikeus on, pitäähän maksaja löytää. Jöpö
ellauri240.html on line 333: Itehhän olen sitä mieltä, että feminismi on mennyt yli äyräiden ja on nykyään enemmänkin miesten vihaamista kuin tasa-arvoa. Eli en siis kannata tämän kirjan jakamista oppilaille, jotka eivät välttämättä ajattele tätä kirjaa kriittisesti. Pitää kuitenkin itse vielä lukea tämä kirja ennen kuin sanon enempää.
ellauri240.html on line 335: Miksi kaikessa naurettavassa pitää seurata ruotsalaisia. Tosiaankin hyvä kysymys, miksi ei sitten jaeta kirjaa joka käsittelee tasa-arvoa yleisesti eikä toisen sukupuolen kannalta ?! maskulinisti
ellauri240.html on line 347: Eikö kannattaisi jakaa vaikka Nalle Puh tai joku muu kehittävä kirja. Siinä sentään on kaikki poikia (paizi Kengu).
ellauri240.html on line 355: Olisi ollut edes Eino Leinon runokirja...voin sanoa, että 99% näistä menee roskiin. Ei edes kierrätykseen, vaan roskiin. Ihan siis kaatopaikalle.
ellauri240.html on line 361: Ottaen huomioon kuinka paljon enemmän pojat ovat epätasa-arvoisessa asemassa kouluissa verrattuna tyttöihin, tämä kirja on aika surullinen valinta Opetushallitukselta. Viesti on selvä: vain tyttöjen tasa-arvoisuus on tärkeää. Onko ihme että poikien opiskelumotivaatio, keskiarvot, Pisatulokset ja vastaavat ovat tippuneet viimeisen 30 vuoden aikana? Eipä se motivoi, kun opettajat ja koululaitos viestittävät, että tytöt ovat poikia tärkeämpiä. NÄÄS NÄÄS
ellauri240.html on line 363: Oletteko ajatelleet miehiä??? Pitää jakaa kaksi kirjaa. Toinen miehistä. Tasa-arvovaltuutetulla olis hommia. Onks tää taas näitä juttuja kun Suomalaisten pitää vaan sopeutua kaikenlaisiin asioihin omassa maassaan? Paljonkos nää kirjat kustantaa??? Kuka uskaltaa kertoo? Äänimies Esko
ellauri240.html on line 371: Minä kannatan oikeaa tasa-arvoa sen verran kovin, että pelkkä sana "feminismi" saa oksennusreaktion syntymään. Jos minulla olisi tuon ikäinen muksu, niin palauttaisin kirjan varmaan itse opettajalle. Esteri
ellauri240.html on line 385: Tasa-arvo on tärkeä asia mutta miesten asema on romahtanut viime vuosina joten olisiko löytynyt kirja meidän kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia...ei vain feministejä. meni jo
ellauri240.html on line 389: Beep! Tasa-arvo ei ole sama asia kuin feminismi. Eikä feminismi ole tasa-arvoa. Suomihan on hyvin epätasa-arvoinen maa miehille, kun katsoo perheoikeuden, sosiaalisen ja hyvinvoinnin tilastoja. Tätä osa-aluetta hallinoi STM ja THL. Koululaitoskin on mennyt siihen suuntaan, että pojilla menee huonosti. Onko viranomaiset pahin epätasa-arvon alkulähde? Toivo mukaan kirja havahduttaa pojat näkemään asioita, joista ei saa puhua. Jatkopalikka
ellauri240.html on line 393: Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Eikö oman maamme kirjailijoiden tuotannosta löytynyt mitään tärkeää sanottavaa maamme nuorille? Kristina
ellauri240.html on line 397: Otan tästä kyllä kansalaisaloitteen pystyyn, että jokaiselle tarvitsee jakaa sovinisti kirja. Tasa-arvo kaikessa. Samaa mieltä. Siinä feministi vöyhötyksessä on tasa-arvo kaukana. Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa kun aina vain ihmeellisempiä asioita tulee esille. (👍 Hyvin sanottu: 99)
ellauri240.html on line 407: Ottaen huomioon kuinka paljon enemmän pojat ovat epätasa-arvoisessa asemassa kouluissa verrattuna tyttöihin, tämä kirja on aika surullinen valinta Opetushallitukselta. Viesti on selvä: vain tyttöjen tasa-arvoisuus on tärkeää. Onko ihme että poikien opiskelumotivaatio, keskiarvot, Pisatulokset ja vastaavat ovat tippuneet viimeisen 30 vuoden aikana? Eipä se motivoi, kun opettajat ja koululaitos viestittävät, että tytöt ovat poikia tärkeämpiä. (👍 Hyvin sanottu: 9)
ellauri240.html on line 411: On se kumma miten valtion rahoilla taas ostetaan jotain taytta soopaa. Otavan pojat tai joku muu varmaan lahjonut pikkuisen, eikun lobannut kai on se lahjonnan sijaan kaytettava sana. Jotain vilunkia pakko olla, terveela jarjella tata ei voi selittaa. Eika tietenkaan kotimasita kirjailijaa tueta, vana nigerialasiamerikkalaista. Oishan meilla ollut vaikka naa Mielensapahoittaja-kirjat. Mitapa sita omia verorahoja kotimaiseen... Ja jos kirjan nimessa on feminismi-sana tasa-arvon sijasta niin se pitaisi laittaa roskakoppaan jos en takia. Tama sitä monimuotoisuutta on. Toivottavasti joku saa potkut. (👍 Hyvin sanottu: 10)
ellauri240.html on line 413: Huvittavaa kuinka täälläkin niin monet sanovat että feminismi ajaa kaikkien tasa-arvoa, ja sitten kehotetaan katsomaan feminismin määritelmä sanakirjasta. Ei, minä en katso feminismin määritelmää sanakirjasta. Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan se mitä feministit konkreettisesti ja oikeasti tekevät, ja sitten yrittävät piiloutua sen sanakirja-määritelmän taakse. En ole nähnyt yhtäkään tasa-arvoista feministiä. Jos minun lapseni saisi tuollaisen kirjan niin käskisin polttamaan sen opettajan edessä. (👍 Hyvin sanottu: 15)
ellauri240.html on line 415: Öö, verorahoja taas hyvään tarkoitukseen? Ottaa kyllä niin päähän ettei veri kierrä. Mitä tekemistä feminismillä on tasa-arvon kanssa?? Ei sitä tarvitse sanakirjasta tarkistaa. Feminismi on sovinismin vastakohta. Kummallakaan ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Eikä se ole feministien asia aatettaan niin määritellä, jos ei se sitä ole. Niin, mitä sitä faktoja tarkistamaan, niitä voi keksiä omiakin. (👍 Hyvin sanottu: 15)
ellauri240.html on line 425: Vai haluaa opetushallitus tällä luoda keskustelua tasa-arvosta ja oikeudesta olla sekä toimia omana itsenään. Kovin ristiriitaista, jos ajattelee kirjan nimeä ja sisältöä. Ei ihme, että mielenterveys ongelmat lisääntyvät, kun nuoret eivät oikeasti saa olla tyttöjä ja poikia omina itsenään. Kun kyse on nimenomaan siitä että saavat olla oma itsensä. Se oma itsensä oleminen ei vaan tarkoita että olis pakko olla perinteisesti tyttö tai poika. Saa olla muttei ole pakko. Mitä pahaa on olla tyttö tai poika? Me olemme biologisesti kehittyneet siksi mitä olemme. Jos olisi tarkoitus ettei sukupuolia ole kaksi, olisimme kehittyneet jo satoja tuhansia vuosia samaksi sukupuoleksi. Näitäkin löytyy maapallosta, kuten esim etanat. (👍 Hyvin sanottu: ?)
ellauri240.html on line 427: Minähän olen mies. Yleisellä tasolla feministit eivät pidä miehisistä miehistä, vaan haluavat muuttaa ne hiirulaisiksi ja nössöiksi. Se ei vaan onnistu kohdallani. Ja eihän tässä ota kukaan kantaa kirjan sisällöstä, vaan toteavat ettei feminismi enää ole sama kuin alkuaikoina, koska äärifeministit ovat kovaäänisesti lähteneet miesvihalinjalle. Sotaisimmat jopa mediassa todenneet olevansa lesboja ja ettei miehiä tarvita edes sänkypuuhiin. Jos ihmettelee miten saadaan sitten lisää jälkikasvua jota maailma kipeästi kaipaa, vastaus on että adoptio kolmansista maista. Mutta sehän ei matemaattisesti päde, koska sen kersan on jo toinen pari tehnyt maailmaan. (👍 Hyvin sanottu: ?)
ellauri240.html on line 453: Häiden yhteydessä tätä reikää viilletään ja laajennetaan niin, että miehen penis mahtuu sisään. Sitä laajennetaan lisää lapsen synnytyksen ajaksi ja sitten taas kavennetaan. Eronneelta naiselta aukko suljetaan kokonaan, niin että hän on taas kirjaimellisesti neitsyt eikä voi olla sukupuoliyhdynnässä, ellei avioidu uudestaan, jolloin aukkoa taas laajennetaan. Kaikkien näiden outojen ja monimutkaisten menetelmien tarkoituksena on ollut estää naisten sukupuoliyhdyntä muiden kuin aviomiehen kanssa. Luonnollinen kysymys kuuluu, minkä takia juuri naiset alistettiin tällaiseen kidutukseen ja julmaan tukahduttamiseen.
ellauri240.html on line 567: "Tutkikaa huolellisesti varkaiden, sieppaajien ja kapinoitsijoiden tiedot. Teidän on pantava täytäntöön ne asiakirjat, joissa kaikki hududia ja qisasia koskevat sharia-lain ehdot on täytetty. Tämä on sharian määräys ja minun käskyni, joka on pakollinen", Mujahid siteerasi Akhundzadaa.
ellauri242.html on line 66: Miten noi kirjailijaspuget jaxoivat kaiket päivät istuxia Hansassa? Se oli kuin joku viinanhajuinen avokonttori. Ja mixi koko aika pitää olla kännissä? Jotta izekritiikki saadaan vaiennetuxi. Amokissa Jorma sanoo mielipiteenään että Saarikosken Kirje vaimolleni oli hyvä kirja. Jorma ruikkasi 1. tyttöystävänsä Veijan kerrasta paxuxi ja karkasi merille. Ei vetänyt ulos kyllin ripeästi. Vaimonsa Sinikan siellä Jorma oli turvonnut ja kova. Hannu Salama kiskoi kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Krapula-aamuina oli kaverien kunto kyllä surkea. Kirjan nimi Amok saattaa viitata Amos Anderssoniin, sillä Hoblan talo näkyi Hansan ikkunasta.
ellauri242.html on line 85: Adam Gottlob Oehlenschläger (14. marraskuuta 1779 – 20. tammikuuta 1850) oli tanskalainen kirjailija ja vuodesta 1810 Kööpenhaminan yliopiston estetiikan professori.
ellauri242.html on line 91: Oehlenschlägerin merkitys Tanskan kirjallisuudessa on hyvin suuri. Hän muun muassa käänsi ensimmäisenä huomiota muinaisaikaan ja skandinaavisiin jumaluustaruihin.
ellauri242.html on line 92: Oehlenschläger on 1819 kirjoittanut tekstin Tanskan kansallislauluun "Der er et yndigt land". Yksi hänen kirjoittamansa runo on virtenä Tanskan kirkon virsikirjassa virsi 537 "Lær mig, o skov, at visne glad sekä Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 304 "Lär mig, du skog, att vissna glad", Niilo Rauhalan 1996 suomentamana: "Tahtoisin kerran kuihtua". Virsi sisältyi Oehlenschlägerin kirjoittamaan romanttiseen kertomukseen Eremiten vuodelta 1813. Rauhalalla on vaimonsa Leenan (o.s. Tulkki) kanssa ainakin kymmenen lasta. Eipä Niilolla ihan heti nuupahtanut!
ellauri242.html on line 162: Arkadi Aleksejevitš Perventsev (ven. Арка́дий Алексе́евич Пе́рвенцев; 26. tammikuuta (J: 13. tammikuuta) 1905 Stavropolin läänin Nagutin kylä, nykyinen Mineralnyje Vodyn piirin Nagutskoje – 2. marraskuuta 1981 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri242.html on line 168: Joku oli kierrättänyt Persentsevin kirjan Käpylän vaihtolaariin, revittyään ensin likatittelistä pois omistajan nimen. Persentsev onnexeeen kuoli pysähtyneisyyden aikana, ei joutunut nolosti todistamaan Gorbatshovin ja Jeltsinin tunarointia.
ellauri242.html on line 170: Sodan jälkeisinä vuosina kirjailija osallistui juutalaista alkuperää olevien kirjailijoiden vainoon "kosmopoliittien vastaisen kampanjan" ja juutalaisten antifasistisen komitean tapauksen yhteydessä. Tästä syystä hän joutui häpeään liennytyxen vuosina - kirjailijat ja 60-lukulaiset moittivat kirjailijaa stalinismista ja uskollisuudesta "persoonallisuuskultille".
ellauri242.html on line 176: Kaksiosaisen Neuvostoliiton novellin historian (1965) kirjoittajat panivat merkille Perventsevin teosten riittämättömän korkean taiteellisen tason: monimutkaisten sosiaalisten ja psykologisten tilanteiden yksinkertaistettu kuvaus, ns. "tuotantogenre", konfliktin kaavamaisuus, tyylin yksitoikkoisuus. Jos yhden tai toisen ideologisen opin noudattaminen on viime kädessä henkilökohtainen asia ja ihmisoikeus, niin vakavien taiteellisten virheiden esiintyminen kirjailijan työssä on kylläxo rangaistavaa.
ellauri242.html on line 178: Perventsevin romaanissa "Kunnia nuorelta iältä" (1948) Adzhimushkayn louhosten puolustamisen teema kosketettiin ensimmäisen kerran.. Yksi kirjan hahmoista, Arseniy Afanasiev, kertoo olleensa louhosten puolustajain jäsen. "Toukokuusta kesäkuun viidenteentoista päivään he istuivat. Viisitoista tuhatta ihmistä... He romahtivat meidät kivillä, muurittivat uloskäynnit. Kivet imettiin, vettä ei ollut... Siellä kolme lasten hautausmaata jäi louhoksiin... Ja sitten niistä päästettiin savua ja sitten kaasua... kaasua... Kolmesataa ihmistä lähti, lähti tiehensä. Viidestätoista tuhannesta kolmesataa!" Yksi ensimmäisistä joka mainitsi tämän sodanaikaisen tragedian oli Perventsev.
ellauri242.html on line 245: Aleksandra Mihailovna Kollontai (ven. Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й, o.s. Domontovitš, ven. Домонто́вич; 31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Pietari – 9. maaliskuuta 1952 Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.
ellauri242.html on line 249: Päästyään eroon pikkuserkusta Aleksandra Kollontai ryhtyi kokopäivätoimiseksi kirjailijaksi ja vallankumoukselliseksi. Hän oli kommunistinen feministi ja näki, että vain kommunismi voisi vapauttaa naiset. Vuonna 1898 hän matkusti Zürichiin Sveitsiin opiskelemaan. Palattuaan 1903 hän kirjoitti tutkimuksen Suomen työläisten elämästä. Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen hajottua menševikeiksi Juli Martovin johdolla ja bolševikeiksi Vladimir Leninin johdolla 1903, Kollontai ei myötäillyt kumpaakaan osapuolta. Bolševikkeihin hän suhtautui epäluuloisesti ja liittyi viimein menševikkeihin.
ellauri243.html on line 100: Paskiaisista Raine, Donny Donowitz ja Omar Ulmer (kaikki vainajia) soluttautuvat ensi-iltaan Marxin veljesten valeasuissa esittäen italialaisia, toivoen etteivät toistaidottomat saksalaiset huomaisi heitä. Landa puhuu kuitenkin italiaa sujuvasti (opittuaan sitä Dan Steinbockin kirjan lopusta) ja juttelee hetken Paskiasten kanssa siansaxaa (pig latin) ennen kuin lähettää Donowitzin ja Ulmerin paikoilleen. Landa vie Hammersmithin sivuun ja varmistuttuaan kengän kuuluvan Hammersmarkille kokeilemalla sitä kaikkien läsnäolevien naisten jalkaan hän kuristaa tämän kuoliaaksi. Raine ja yksi hänen miehistään, ukrainalais-amerikkalainen Smithson Utivich, otetaan vangiksi, mutta Landa kertoo antavansa verilöylyn edetä "normaalisti" kiitoxexi Hammersmithin lähes koskemattomuudesta.
ellauri243.html on line 111: Kylen omaelämäkerta, "Amerikkalainen sala-ampuja: Amerikan tappavimman sala-ampujan elämäntarina", julkaistiin tammikuussa 2012. Kaksi vuotta myöhemmin "American Sniper", elokuvasovitus hänen kirjaansa, jonka ohjasi Clint Eastwood ja jossa näytteli Bradley Cooper, teki kansallisen sensaation. Kyle esiintyi Conan O'Brienin keskusteluohjelmassa ja NBC:n tosi-tv-ohjelmassa "Tähdet ansaizevat raitoja". 10 vuoden palveluksen jälkeen Kyle jätti armeijan pelastaakseen avioliittonsa. Hänet erotettiin kunniallisesti vuonna 2009 ja hän sai yhden Hopeatähden ja neljä Pronssitähtimitalia V-mäisellä laitteilla urheudesta. Hänen kokonaistuloxensa oli 150 varmaa raatoa 10v aikana. Häyhä ja Stollen nauraisivat sille kämmeniinsä.
ellauri243.html on line 581: "Herra on puhunut" oli prof. Aamoksen suosikki. Aamos päättää profetiakirjansa viimeiseen näkyyn Herrasta, joka seisoo alttarin vieressä ja käskee tuhota temppelin ja tappaa kaikki ihmiset. Tuomion sanoma - jota opetetaan koko kirjassa - saavuttaa huipentuman tässä viimeisessä luvussa. Pakotietä ei ole. Kaikki, jotka hylkäsivät Herran, tuhotaan. sanoo Herra, sinun Jumalasi. Herra on puhunut. Ugh. (Hyi.) Aamos päättää ankaran tuomion kirjansa tähän viimeiseen toivon sanomaan. Daavidin dynastia palautetaan kirkkaudella ja hän näyttää Herran muille kansoille. Heidän satonsa on runsasta, heidän kaupunkinsa asutetaan uudelleen ja he korjaavat palkkionsa rauhassa. Jumala istuttaa heidät heidän maalleen, jotta he eivät enää koskaan kärsisi menetyksiä. Huomaa, että nämä Aamoksen lupaukset ovat vielä edessä. Herran suu on puhunut (Jes. 1:20, käärien sen:) "Hän täyttää vielä sinun suusi naurulla" (Job 8:21)
ellauri243.html on line 667: Pahrumpassa asui joku libertariaani joka on onnexi jo kuollut keuhkoemboliaan.
Libertarian Party (LP) on poliittinen puolue Yhdysvalloissa, aika lailla Liike Nytin tapainen, joka edistää kansalaisvapauksia, interventiokyvyttömyyttä, laissez-faire -kapitalismia sekä hallituksen koon ja laajuuden rajoittamista. Puolue syntyi elokuussa 1971 tapaamisissa David F. Nolanin kotona Westminsterissä, Coloradossa, ja se perustettiin virallisesti 11. joulukuuta 1971 Colorado Springsissä, Coloradossa. Juhlien järjestäjät saivat inspiraatiota itävaltalaisen koulukunnan töistä ja ideoista, varsinkin ekonomisti Murray Rothbard. Rothbard väitti, että kaikki "yritysvaltion monopolijärjestelmän" tarjoamat palvelut voitaisiin tarjota tehokkaammin yksityisen sektorin toimesta ja kirjoitti, että valtio on "ryöstöorganisaatio, joka on systematisoitu ja kirjattu laajalle". Hänen suojelijansa Hans Herman Hopen mukaan ilman Rotberttiä ei olisi sanottavaa anarkokapitalistiliikettä. Hans-Hermann Hoppe ( / ˈh ɒ p ə / ; saksaksi: [ˈhɔpə] ; syntynyt 2. syyskuuta 1949) on saksalais-amerikkalainen itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijä , filosofi ja poliittinen teoreetikko. Hän on taloustieteen emeritusprofessori Nevadan yliopistossa Pahrumpassa (UNLV), Ludwig von Mises Instituten vanhustutkija sekä Property and Freedom Societyn perustaja ja puheenjohtaja. Hoppe on Kristina tädin ikätoveri. Hoppe on väkevästi antidemokraattinen. Sen kaveri Lew Rockwell on vahvasti Ukrainan sodan vastainen.
ellauri243.html on line 680: Mises kirjoitti ja vittuili laajasti klassisesta liberalismista. Hän kannatti täysin vapaata markkinataloutta ja vähimmäistä yövartijavaltiota. Misesillä oli ratkaiseva vaikutus oppilaaseensa Friedrich von Hayekiin, joka sai sittemmin taloustieteen Nobel-palkinnon (no tietysti) ja tunnettiin myös liberalismia puolustavana kirjailijana ja filosofina. Hayek on sanonut kääntyneensä sosialismista liberalismiin parikymmenvuotiaana 1920-luvulla nimenomaan opettajansa Misesin teosten Liberalismi ja Sosialismi ansiosta.
ellauri243.html on line 710: Isä Patrick tässä selkeästi puhuu Bradin naamarista. Tästä nuorisokirjat aina tunnistaa: nuorison suuhun pannut meemit on 30v vanhempia kuin tapahtumahetki. Marina on puoliapassi ja puolihelleeni, silti uskollinen, osaa kokata ja varsinainen peto petissä. Joten onnea isä Ron, kyrpätombolasi pysähtyi voittosektorille.
ellauri243.html on line 757: 1. James Thomson (11. syyskuuta 1700 Ednam, Roxburghshire, Skotlanti – 27. elokuuta 1748 Richmond, Englanti) oli skotlantilainen runoilija ja näytelmäkirjailija, jonka merkittävintä tuotantoa ovat kokoelma The Seasons ja sanat brittiläiseen isänmaalliseen lauluun Rule, Britannia!.
ellauri244.html on line 55: Puusta tehty kirkkoveneen näköinen kirjasto on kaikille. Siellä on vähän kaikkea, vain 100K kirjaa väljästi aseteltuna tarjoiluehdotuxina. Kaikki taattuja menestyxiä. 4 hyllyä jännitystä ja 1 kauhua (K), 2 hyllyä viihdettä (F), loput fiktiota (E). Läckbergin naisen kosto oli jännärihyllyssä. Esa Sariolalta oli 1 viisikymppisenä kynäilty myöhäisteos. Taattua Sariolaa. 2001 suikahtaneen Harri Sirolan 1. ja viimeinen nide löytyivät fiktiohyllystä. Hizi etten älynnyt ottaa samalla Anja Kaurasnellmanin Syysprinssiä. Camillan 1. luku on perinteistä pornoa. Raastepöydästä soppii aloittaa.
ellauri244.html on line 73: Harri Erkki William Sirola (28. toukokuuta 1958 Helsinki – 16. elokuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.
ellauri244.html on line 75: Sirola pääsi ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 1977, opiskeli eri aineita Helsingin yliopistossa ja oli myös puusepän opissa. Hänen äitinsä on kirjailija ja lääkäri Irma Kerppula-Sirola. Harrin pikkuserkku oli kukas muu kuin Niklas Herlin, pätäkästä ei suvussa siis ollut puutetta. Harri kävi sykkiä ja pääsi lääketieteelliseen, siitä tuli laivaston aliluutnantti, kaikki merkit näytti hyviltä, ennenkuin narsistisen Harrin asiat alkoi mennä täysin päin persettä. Tyyppi tuli niin täyteen izeään että päätyi puolikuntoisexi kirjailijaxi ja visapöntön nikkarixi, kunnes kyllästyi huonoihin ratatuloxiin izekin ja lähti metrojunan alle samaa rataa.
ellauri244.html on line 94: Tää oli se Foster Wallacen peukuttama, Niebuhrin nimiin pantu tyyneysrukous AA-liikkestä, johon abiharrinkin olis ollut hyvä liittyä, Harry Holesta puhumattakaan. Albumissa 77 esitelty tunnetumpi dokukirjailija Wallu liittyikin, mutta päätti silti päivänsä leukakiikussa. Sama ratkaisu siis kuin abiharrilla, vaikka eri tekniikka.
ellauri244.html on line 103: Anja Kyllikki Kauranen - kirjailija-terapeuttinimi Anja Snellman - s. 23. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen kirjailija, toimittaja ja yleis- sekä seksuaaliterapeutti. Anja Kauranen syntyi ja kasvoi Helsingin Kalliossa. Hän kävi koulua Aleksis Kiven koulussa ja Alppilan Yhteislyseossa. Vuosina 1973–1981 Anja Kauranen opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa englantilaista filologiaa, soveltavaa psykologiaa ja kotimaista kirjallisuutta ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1977 ja filosofian maisteriksi 2017 44 vuoden tiukan opiskelun päätteexi.
ellauri244.html on line 105: Syksyllä 1980 hän kirjoitti yhdessä Esa Saarisen kanssa Ylioppilaslehteen kirjoituksen, jossa arvosteli jyrkästi ajan suomalaista romaanitaidetta. Seuraavana vuonna 1981 julkaistiin hänen esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka muodostui Kaurasen kirjalliseksi läpimurroksi ja on edelleen etenkin yhä uusien sukupolvien suosikki ja kulttikirjan maineessa ja myös Suomen myydyin esikoisromaani.
ellauri244.html on line 112: Anja Kauranen 26 ja Harri Sirola 22 styylasivat vuonna 1980-81. Yllättävän vanhoina, Sonjakin oli jo elävän leski. Tyrnävä Anja oli Harria 4v vanhempi. Ällöttävä 80-luku oli alussa. Me mentiin naimisiin sinä kesänä ja lähdettiin Bostoniin, vältyttiin koko sirkuxesta. Molemmat on syntyneet toukokuussa. Anja on iältään Petterin ja mun puolivälissä. Aika vanha korppu sekin kolho pullanaama siis jo on. Harri oli hintelähkö kurnusimppu, Anja hukkapätkä mutta isoluinen. Yhdestä asiasta emme tingi - bob-pokkareihin valitaan vain parhaat. Eka painos ilmestyi 1996, toinen 2016 kirjasta tehdyn leffan siivellä. Silloin Harri oli hienontunut metrojunan pyörissä jo 15v, se teki henkkoht ratkaisun 2001 elokuussa WTC tornien kaatumista odotellessa.
ellauri244.html on line 129: Vittuilussa kiteytyy ihmisyyden syvin olemus. Anja Kaurasesta kirjailijana tulee mieleen epäonnistunut pakaraimplantti. Miten te olette noin pieniä ja laihoja? Ripakinttuja? Osaatteko edes keittää perunoita? Oppivat ne perunoita syömään ainakin: ripakintut kannattavat nyt melkoisia reppuja.
ellauri244.html on line 150: Kauraprinsessan takautuvat kannanotot ovat ällistyttävän tätimäisiä. Vaikka Anja oli izekin perusrotinkaisia, meritokraattinen säätytietoisuus oli tapissa. "Aina eivät kirjallisten punkkarien ja kadun peruspogoajien näkemykset menneet aivan sulavasti yksiin. Meidän väitoskirjojen ja romaanien parissa häärineiden saattoi joskus olla hiukan vaikea ymmärtää nipin napin tarkkailuluokalta selvinneen rock-lyyrikon pelkistä kirosanoista koostuvia kontribuutioita, ja päinvastoin." Ja tää kohta on suoraan naistenlehdestä: plaaplaaplaa, "hymyilin" "miehelle" (ohraprinssi). Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri244.html on line 152: Punkki kaihtoi kaikkia entisiä ismejä. Omaperäistä. Aate oli korvautunut tavaroilla. Takaisiin siis ruutuun 1. Nää oli kyllä erittäinkin typeriä perseitä. Edellisen sodan opetuxet on nyt täysin unohtuneet. Kirjallisuus elää vain jos kirjailijat elävät täysillä. Ryyppäävät, köyrivät, nappailevat huumeita. Sillä kirjallisuus syntyy matelijanaivoissa. Vitun rivo raiskaaja tarkoitti tosi hyvää tyyppiä. Gud var kåt. Onkohan Pedo-Petteri lukenut antamaani 2 egen lahjakirjaa? Veikkaan että ei. E. Saarinen luki Kiiman manifestia pikkukaupungin (Hyvinkää?) lavalla salintäydelle yleisöä. Punkkimanifesti on samoilla linjoilla kuin piispa Butler, Eski uhoaa.
ellauri244.html on line 184: Samuel Butler (joulukuu 1835 – 18. kesäkuuta 1902) oli brittiläinen kirjailija. Hänen tuotantoonsa vaikuttivat kokemukset Uudessa-Seelannissa. Hänen romaaninsa Erewhon (1872) pilkkaa utopiaromaaneja. Erewhonin maassa koneiden käyttö on kielletty ja järjettömyyden tutkimusta arvostetaan. Butlerin teos on kriittinen oman aikansa yhteiskuntaa ja uskonnollista puhdasoppisuutta kohtaan.
ellauri244.html on line 186: Mutta ei, Eski tarkoitti varmaan Joseph Butleria, joka kenties mainitaan sen filosofia huipulta huipulle -oppikirjassa.
ellauri244.html on line 197: Me uskallamme olla höpsöjä. Tulee mieleen Annan häiden puolivillaiset musiikkiesitykset, pianonpimputus ja viulunvingutus. Tyhmyys on tiedostavan 70-luvun jäljiltä kova tabu! määkyy kauraprinsessa. Onnexi en ollut näkemässä tätä. Meitä kuzutaan uussubjektivisteixi! Se on kulttuuriestablishmentille jotain eri kielteistä! riemastuu Eski. Se on lähellä Sartrea ja existentialismia. Se on lähellä talousliberalismia. Se on lähellä saarislaista narsismia. Vitun keskustapoliitikko. Pyrki sivusta kasan pinnalle, pääsi kasan sivulle. Käsittämättömän rohkeaa tulla esiintymislavalle ilman housuja. Ehkä kukaan ei ollut ennen nähnyt yhtä pientä pipua. Uskaltaminen on tärkeintä. Mitä potaskaa. Tämä ei ole mitään majakovskilaista paatosta vaan vuosikymmenten takaisia Lennon-sitaatteja. Kazokaa mun pyllyvakoa! (Missäs täällä on väliverhon rako?) Tämä sukupolvi ei ole kauppatavaraa! Haha! Hoho! Ei vai ole? Ohraprinssikirja meni kuin kuumille kiville. Eski tienasi pelkällä keekoilulla enemmän kuin tasavallan presidentti.
ellauri244.html on line 271: Kauramummon naiseus ja mielipiteet saivat Harrin näkemään punaista loppupeleissä. Ämmäpaha oli kirinyt niin paljon edelle. Sama kokemus oli mulla Anna-Kaisa Päkkilästä, ja samasta syystä, sekin oli mua iäkkäämpi. Se ei ole mukavaa. Harri menee urheasti syylänpoistoon ilman nukutusta tai edes kokovartalopuudutusta. Vizi että tää on pelleä. Harri Sirola Kuusankosken kirjastossa on huomattavasti naisellisemman näköinen kuin pallinaamainen Anja Kauranen. Syysprinssillä oli vaimo ja tyttäriä, ei sunkaan Harrilla? Niistä ei wikipediassa ole mitään puhetta.
ellauri244.html on line 275: Syntymä 1958, Abiturientti 1980, Anna palaa 1984, pehmustettuun koppiin 1993, Syysprinssi 1996, suikki 2001, äiti jonka sydän särkyi 2002, leffa 2016. Miltäs äidistä tuntui kun poika kuoli oman käden kautta, kysyy Maarit Tastula punaisessa langassa ohutnenäiseltä kirjailijalääkäriltä, utelee kuin Jaakko Hintikka ja Kirsi Riski yxissä kansissa. Puhukaa banaaniin. Sydämeni särkyi, raakkuu kalansilmäinen vanhustenlääkäri. Äkkiäpä se lähti keräämään Harrilla massia. Ei sentään niin äkkiä kuin syysprinsessa Anja Kauranen!
ellauri244.html on line 287: Rakkaus on este *todelliselle* kirjoittamiselle, tuumii räntämummo. Samaa mieltä lie ollut kirjailija-vanhuslääkäri. Harri repukka.
ellauri244.html on line 294: Se keskittyy vaan hieromaan Harrin kirjallista tappiota ihoon kuin mutanttininjakilpikonnien vastustaja Krang. Kyllä tässä on aika paljon tollasta luokkaretken makua.
ellauri244.html on line 324: Joitakuita onnasi! Virhe Yhdistys ei osoittautunut virhesijoituxexi. Sinä keväänä taiteilijoiden rahankeruujuna kiersi Suomea. Taivaalta satoi $100 seteleitä ja vaahtokarkkeja. Niistähän tässä kirjassakin on kyse loppuviimexi. Ei tää ole niinkään (F) aiheinen nide kuin (E).
ellauri244.html on line 326: Eski koitti ansaita manta almanakoilla, samantyylisillä kuin sen paskakaivokirja Imagologies. Kauppa ei käynyt kuin siimaa. Isku instituutioihin kaikkialla. No täsmäisku Aalto yliopiston teollisuustalouden laitoxeen sentään osui kohdalleen kuin Sven Tuuvan pati.
ellauri244.html on line 335: Ei tää ota loppuaxeen ollenkaan. Vielä mainitaan Jönsyn mielikirja Styronin Darkness Visible. Muistaaxeni sekin oli ilmeinen collapsed narsistin muistelmateos.
ellauri244.html on line 344: Joku Päivi Koivisto on lukenut Sariolan myöhäistuotannosta 2007 laaditun Valtakirjan, muttei pitänyt sitä kovin kummosena. Vähän epäselväxi jääkin mitä siinä oikein tapahtuu, jos ylipäänsä mitään. Se näyttää selvältä jo alkupään luettua et miespääosan esittäjä on patologinen valehtelija.
ellauri244.html on line 348: Valtakirja on Esa Sariolan vaikuttava psykologinen romaani. Jostain naistenlehdestä ilmeni takavuosina että Esukka oli vaihtanut toisen vaimonsa psykologi Helenan johkin nuorempaan kynäilijäkolleegaan. Sekö se on se Salla? Oliskohan tää väkilannoitus aiheuttanut uuden kukinnan ja avannut sanahanat tuokioxi uudestaan?
ellauri244.html on line 420: Camilla Läckbergin märän unen poika Viktor on vähän jeesustyyppinen, antakaa tyttölasten tulla tyköni. Mitä enemmän Camilla juo, sitä enemmän se ärsyyntyy. Vein Jeesuxen käden mekkoni alle ja painoin sen häpykukkulaani vasten. Olin varta vasten jättänyt pikkuhousut pois. Tämän kaiken on mahdollistanut tuo Pyhän hengen lahja, p-pilleri. Ei koskaan enää tarvi häpeillä. Voi mennä vaikka kauppakorkeaan. Camillan äidin lempikirjailija oli joku Faye. Mikä seuraavista?
ellauri244.html on line 422: Fay Weldon (s. 22. syyskuuta 1931) on brittiläinen kirjailija. Hänet tunnetaan ennen kaikkea teoksesta Naispaholaisen elämä ja rakkaudet (The Life and Loves of a She-Devil, 1983), joka on sovitettu palkituksi BBC:n televisiosarjaksi 1986 sekä amerikkalaiseksi elokuvaksi Naispaholainen pääosissa Roseanne Barr ja Meryl Streep.
ellauri244.html on line 469: Poliisit haluaa ottaa kiinni murhaajia ja panna niitä vankilaan, koska vanhalla tit for tat taktiikalla tulee rumihia enemmän: hampaasta saatiin tässäkin maxaa 2 hammasta. Mutta ottaen huomioon että apinoiden planeetalla hälisee jo 8 giga-apinaa, saattaisi olla sittenkin viisaampi palata Hammurapin pelikirjaan.
ellauri244.html on line 486: Kyllä tässä teoxessa jotain klicheemäistä on, kun vaan saisi kiinni mitä. Jos jatkat riitelyä tuhoan sinut. Jätä minut ja Ylva rauhaan. Ei ei Jack et nyt ymmärrä kirjan juonta, tässä käy niin että minä tuhoan sinut. Nuijitut naiset sulkevat kirjan, kun olet muusina, ja huoahtavat tyytyväisinä. Käy kuin Raamatussa. Feijan aseista parhain on naisellisuus. Se pyytää Jumalalta anteexi toinen käsi selän takana. Ja siinä on lihanuija!
ellauri244.html on line 490: Trampoliinilla pomppivilla juliennepaloilla on edessään pitkä helminauha julmuuxia joita Jackit Henrikit Hasset ja Ragnarit aiheuttaisivat. Siinä ei muu auta kuin tehdä vielä pahempia julmuuxia. Feija tietää miten, onhan se Vihtorin jo nirhannut. Kiltit tytöt eivät vimmastu, ne hankkiutuvat tasoihin. Kersti-täti on valmis mukaan kuin lukkari sotaan. Selvittyään Jackista ne voivat nirhata myös Ragnarin. Faye ei voinut tietystikään rikastua työllä, vaan keinottelulla. Eitää mikään vasemmistokirja ole, älkää ymmärtäkö Camillaa väärin. Tässä tehdään pisnistä. Kaikille ansionsa mukaan, ei minkään tarpeen typerä.
ellauri244.html on line 499: Eli kiitos Camilla, hyvin selvennät mitkä 3 poinzia pitää myös naarasapinoita elossa: ne ovat EAT! FUCK! ja KILL! Harvalla kirjailijalla ne esiintyvät yhtä puhtaaxiviljellystä muodossa.
ellauri244.html on line 506: Ville-Juhani Sutinen (s. 1980 Kokemäki) on suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hän on julkaissut runokokoelmia, esseeteoksia, romaaneja ja tietokirjoja sekä suomentanut runoja, esseitä ja proosaa. Vuonna 2019 Sutinen ja Ville Ropponen olivat tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana teoksella Luiden tie – Gulagin jäljillä. Sutinen voitti palkinnon 2022 esseeteoksestaan Vaivan arvoista – esseitä poikkeuskirjallisuudesta. Tää kuikka syntyi Kokemäenjoella samana vuonna kuin Harri Sirola työnsi pientä hopeamunaa Anja Kaurasen kaninkarvoihin Herlinien maxamassa poxissa Merikadulla. Vain siis vuotta vanhempi kuin meidän John. On se surkeaa.
ellauri244.html on line 513: Luettuani illalla em. pätkän Nääsböön Harrysta, aamulla herättyäni muistin että Sirolan Harrin Abiturientti pitää tänään palauttaa. En ollut jaxanut lukea kuin jotkut 30s alusta. Pläräsin äkkiä muutamia sivuja kirjan lopusta. Harri asuu Merikadulla ja Laivanvarastajankadulla. Ilmeni että abiturienttina Harri oli köyrinyt useampaakin naisabiturienttia ja muutamaa jotka ei olleet edes oppikoulussa, ja tunsi lopuxi jotain omantunnon pistoja:
ellauri244.html on line 536: - Mutta kun minä haluan elää, puuskahdin kitkerästi, - mina haluan syöksyä paistikkaa raiteille eikä se näytä mitenkaan olevan mahdollista. Minulle ladellaan joka puolelta kaikenmoisia ohjeita, siksi olen kusessa ja koetan ajatella: älä polta tupakkaa, minulle sanotaan, se vaarantaa terveytesi; älä juo viinaa, tulet humalaan ja maksasi rapistuu, ala rakastele ennen avioliittoa, se on syntiä. Tämmöisiä minulle puhellaan kirkkain silmin, puhtaassa uskossa ja auttamisen toivossa, lähimmäisen rakkaudessa ja muiden käsittämättömien fraasien nimissä, tämmöisiä puhelevat saman kokeneet ihmiset kuten Harri Kaasalainen, minua viisaammat ja pitäisikö minun uskoa; minä kuulemma lyhennän elämääni keskimäärin 43-vuotiaaxi, sevverran voin keskimäärin lyhentää tätä yhtä saastaista elämääni seuraamalla Henry Millerin esimerkkiä, ryhtymällä juopoxi keskinkertaisexi kirjailijaxi aina pillu mielessä. (Burre borrarena olisi Harri vielä hengissä ja hyvissä varoissa, paremmissakin kuin Kaurasen Anja, joka ansaizee leipänsä sexiterapeuttina.)
ellauri244.html on line 589: Henry Valentine Miller (26. joulukuuta 1891 New York – 7. kesäkuuta 1980 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Miller tunnettiin aikansa kirjallisten normien rikkojana, joka yhdisti romaaneissaan henkilökuvausta, yhteiskuntakritiikkiä, filosofista pohdintaa, mystiikkaa, roisia seksuaalisuutta ja vapaata assosiaatiota. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Kravun kääntöpiiri (1934), Musta kevät (1936), Kauriin kääntöpiiri (1939) ja Ruusuinen ristiinnaulitseminen -trilogia (1949–59), jotka perustuvat hänen kokemuksiinsa New Yorkissa ja Pariisissa. Niin ja sitten se Marussin kolossi, joka oli makuuhuoneen kirjahyllyssä, mutta näytti tosi tylsältä.
ellauri245.html on line 133: "Jonne" Nesbø ei ole mikään puolisukeltaja, se painuu kyllä pinnan alle tosi syvälle. Nääs- nääsbö nääs tekee kaiken voitavansa mahduttaaxeen KAIKKI el Zorro luokan tomppelimaisimmat kylmä konna - kuuma donna klicheet JOKAISEEN roskakirjaansa. On siinä duunia, but where there's a will there's a way.
ellauri245.html on line 142: Jo Nesbø (s. 29. maaliskuuta 1960 Oslo) on norjalainen kirjailija, muusikko ja entinen pörssimeklari. Nesbø on Norjan kansainvälisesti tunnetuimpia roskakirjailijoita. Hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle ja myyty yli 30 miljoonaa kappaletta.
ellauri245.html on line 147: Nesbø on kirjoittanut myös lastenkirjoja. Niistä ensimmäinen on vuonna 2007 julkaistu Tohtori Proktorin pierupulveri, jonka jälkeen on ilmestynyt kolme muutakin Tohtori Proktor -kirjaa.
ellauri245.html on line 172: Eli tää oli joskus 10v nine-elevenin jälkeen, bin Ladenin murhan aikoihin. "Fränk" on 1957 vintagea, siis aika iäkäs. Jo Nesbö siteeraa jotain sen lepakkoläppää esikoiskirjansa Flaggermusmannen mottona.
ellauri245.html on line 174: Lepakkomiehen norjalaisen poliisin nimi on sattuvasti Harry Hole. Se menee ausseihin selvittämään jotain murhajuttua. Kolleega Andrew on Australian neekeri (norjalaisten lempinimi). Spermaa ei kuitenkaan löytynyt. Sitä löytyy Camillan kirjasta, tai Keazin Endymionin karvoista. Spermaa ei löytynyt kuten sanottu, koska norjalaisen puoli-TV-julkkisnaisen (23v, blondi, nätti elävänä) kohtu oli viilletty auki kuin norjalainen kalafilee. Ehkä sei koiranruokalaatuna. Toisen Harry Hole -romaaninsa Torakat (1998) Nesbø kirjoitti Bangkokissa, jonne myös teos sijoittuu. Tässä taitaa olla joku sapluuna? Onko Nesbö sarjamatkaopas? Sehän se. Mutta jäbään ei ole luottamista pitemmälle kun sen jaxaa heittää, Torakassa se väittää mm että Kiinassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Se ei ole muuta kuin tietämätön tolvana.
ellauri245.html on line 218: Solmiomaassa on järjestelmä piih, jota sanotaan vanhainvallaxi. Se meinaa että vanhat autokuskit saa mielinmäärin kengittää pikku söpönenä sihteerikköjä. Solmiomaalaiset on vastenmielisiä tiivitaaveja. Kuningas Kumipallo oli hauska niljake, liittoutui ensin japsujen ja sitten amerikkalaisten kanssa. Se jo kertoo jotakin. Koko kirja on iljettävä Phuketin pyllymatkailijan matkaopas. Jonne olis saanut mennä zunamissa muun rantatöryn mukana. Sen mielikuvitus on likaisempi kuin Bang-Cockin kanavat. Tää rikosturismi on todella luotaantyöntävää.
ellauri245.html on line 220: Ei jaxa enempää. Kazon lopusta kuka oli (Harryn jälkeen eniten) murhaaja. Kaise oli joku Rangsan jota en kyllä edes muista, ainakin se on se jonka Harry nirhaa kirjan lopussa akkuiskuruuvinvääntimellä kai jonkinlaisen verikoston merkeissä. Tääkin byhlein on niin täynnä mitättömiä ällöjä ja ällöjä mitättömyyxiä ettei niistä pidä erkkikään lukua. Viivasuita poijupäitä norjalaisia. Ennen kaikkea Jonne Nysvö. Tosi säälittävä pikku trolli liika tiukka pipo päässä.
ellauri245.html on line 302: Miten Nysvø jaxaakin noudattaa kaikkia genreklicheitä. Onko kirjan aivan pakko alkaa lauseella Hun voknet? Poliisinarttu Regina heräsi haukotellen makeasti suussa joulukoriste. Glipptak, jotain ekloa norjalaista hiihtoaiheista sekin on. Onko slush muka norjaa?
ellauri245.html on line 315: Ehti kaveri siis lukea mielikirjailijansa Jonne Nysvøn bestsellerin ennen joukkomurhan toimeenpanoa. Breiviikin ilmaveivi on ollut ainoa tuloxekas terroristi-isku Norjassa. Kaikki muut on olleet aivan nyhveröitä parin ruumiin pommiattentaatteja. Ruozissa on mutiaiset jengiläiset ampuneet tänä vuonna jo yli 60 tyyppiä, enimmäkseen kilpailevia mutiaisia.
ellauri245.html on line 351: Jerry Loch on kasvanut 4cm edellisestä kirjasta. Oltuaan suht väpelö vielä lepakon ja torakoiden aikana Jerrystä on nyt tehty jonkinlainen supergoblin, jota kazellaan jonkun mustatukkaisen pienihampaisen norjalaisen panopuun näkökulmasta. Tyyriit norjalaiset säikyttelee vierastyöläisiä. Kylläpä on narsistista taas. Importerte arbetskraft fra Pakistan og Afrika. Helkkarin hongkongilaiset, vapaakuppasia apinanaamoja. Taaskaan ei koukut nuku kunnon yöunia. Tupakki piti saada tietysti: har du en røyk. Samaa hoki kynäkaula Karl-Ove Knausgård juuri näihin samoihin aikoihin. Knausgård er mest kjend for det sjølvbiografiske seksbindsverket Min Kamp (2009-2011). Taidan olla pihalla kuin lumiukko Jonnen väliinpudonneista kirjoista. Lumiukkoasiaan viitataan toistamiseen. Pitänee vilkasta sen juonipaljastuksia.
ellauri245.html on line 524: Jo Nesbøs mor var bibliotekar (Molde on joku tuppukylä Länsi-Norjassa), og han fattet tidlig interesse for litteratur. 15 år gammel fikk han vite av faren at han hadde meldt seg til tjeneste som frontkjemper på østfronten under andre verdenskrig. Kunnskapen om farens landssvik har ifølge Nesbø bidratt til å forme ham og hans vurdering av valg andre mennesker gjør. Eli siis siitä tuli wannabe nazi kuten isäpaapasta. Epäonnistunut potkupalloilija kuten Jari Pervosta. Epäonnistunut skitaristi kuten Harri Sirolasta. Mutta hurjan menestynyt roskakirjailija kuiteskin.
ellauri246.html on line 48: Agnonin isä Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan rabbiini ja kuului hasidiyhteisöön mutta työskenteli turkisalalla. Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona. Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoita. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa heprean- ja jiddishinkielisiä runoja ja kertomuksia, joista useita julkaistiin Galitsiassa.
ellauri246.html on line 50: Agnon muutti 1908 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan, joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa täällä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.
ellauri246.html on line 52: Vuonna 1913 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi avioliiton Esther Marxin kanssa vuonna 1920. Heille syntyi poika ja tytär. Saksassa hän tutustui juutalaiseen liikemieheen Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä. Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Haaretz taitaa ilmestyä tänäkin päivänä. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim). Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 56: Agnon kuoli Jerusalemissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan onkin julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.
ellauri246.html on line 58: Agnonin kaikkien teosten lähde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon käsittelee näitä taiteessaan omaperäisella, ainutlaatuisella tavalla. Hän sai myös vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvästä uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hänen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden välillä, itäeurooppalaisen juutalaisen elämän tuhoa ja Palestiinaan pelastuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljään hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa hän eli: Galitsiaan (Morsiuskatos), Saksaan (Fernheim), Jaffaan (Uskollisuuden vala) ja Jerusalemiin (Shira). Monissa hänen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jää miettimään, onko se totta vai fantasiaa. Todennäköisesti jälkimmäistä. Agnonin kieli on useimmille pelkkää hepreaa.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri246.html on line 62: Sachs alkoi seitsemäntoistavuotiaana kirjoittaa runoja, joita julkaistiin 1920- ja 1930-luvuilla lehdissä ja aikakausijulkaisuissa. Runot olivat romanttisia ja melko sovinnaisia, niille hymähdeltiin ja naurettiinkin Berliinin kirjallisuuspiireissä. Isänsä kuoltua vuonna 1930 Sachs jäi asumaan äitinsä kanssa. Hän oli yksinäinen nuori nainen ja hänen ainoan nuoruudenrakkautensa henkilöllisyys on salaperäisyyden peitossa. Miehestä tiedetään ainoastaan, ettei hän ollut juutalainen ja että hän oli vastarintaliikkeessä ja sai surmansa keskitysleirillä. Jos se oli ylipäänsä miekkonen, kenties Nelly piti salaa tytöistä.
ellauri246.html on line 67: Sodanjälkeisinä vuosina Sachs luki juutalaista kirjallisuutta ja Tooraa. Hän opiskeli myös juutalaista mystiikkaa ja kabbalaa ja julkaisi runoja "mykkänä huutona" holokaustia vastaan. Vuonna 1954 hän aloitti kirjeenvaihdon Paul Celanin kanssa. Celan oli keskitysleireiltä pelastunut romanianjuutalainen runoilija, joka oli muuttanut sodan jälkeen Pariisiin. Sachs ja Celan olivat sukulaissieluja, ja huolimatta suuresta ikäerosta heidän lämmin ja henkevä ystävyytensä jatkui Celanin itsemurhaan, vuoteen 1970 asti. Nelly Sachs itse kuoli vain pari kuukautta myöhemmin. Kelaa sitä!
ellauri246.html on line 69: Vuonna 1966, yhdessä israelilaisen kirjailijan Samuel Josef Agnonin kanssa Nelly pokkasi Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sachs oli vuoteen 2009 asti ainoa saksalais-ruåzalainen naiskirjailija, joka on saanut tämän palkinnon. 2009 sen sai Herta Müller, Celanin maanmies ja samanlainen antikommunisti Ceausescu-survivori.
ellauri246.html on line 71: Sachs jatkoi yksineloaan vaatimattomassa pienessä asunnossaan, joka oli Tukholman juutalaisen seurakunnan omistuksessa. Hän kärsi masennuksesta ja koki useita hermoromahduksia. Juutalaisten joukkotuho toisessa maailmansodassa oli toistuva aihe hänen tuotannossaan. Hänen runokokoelmansa O die Schornsteine (1967) (Oh savupiiput) alkoi sitaatilla Jobin kirjasta ja kuvasi juutalaista kansaa, joka leijailee savuna keskitysleirien savupiipuista matkalla länteen vapauteen kuin Andrei, eli elämästä kuolemaan. Arabien joukkotuhosta 1967 sodassa nobelisteilla ei ollut kuin hyvää sanottavaa.
ellauri246.html on line 86: Erik Lindegren (5. elokuuta 1910 Luulaja – 31. toukokuuta 1968 Tukholma) oli ruotsalainen kirjailija ja kääntäjä.
ellauri246.html on line 87: Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968. A-ha! Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman ja Alepan päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren. Muikean näköinen Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu 1/2nobelisti Harry Martinsonin runoelmaan Aniara (a-ha!).
ellauri246.html on line 98: Du sitter i trädgården ensam med anteckningsboken, en smör- Istut rekoolissa yxin sylissä muistikirja, smörgari, kässäri ja piippu.
ellauri246.html on line 189: Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 191: Brodsky syntyi Leningradissa juutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli sota- ja lehtikuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki Saadin Gulistanin (n.h.), mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen. Joutomiehenä Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa. Hän kiinnostui klassisesta filosofiasta, uskonnosta, mytologiasta, ja (tietysti) englantilaisesta ja amerikkalaisesta runoudesta. 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja. Vuonna 1961 21vee Brodsky ihastui 72vee taantumuxelliseen Anna Ahmatovaan. Se ei kai ollut homo, aika asexuaali misogyyni kyllä.
ellauri246.html on line 347: Mielenkiintoisia tosiasioita Brodskin biografiasta, runoilijan henkilökohtaisesta elämästä esitetään edelleen huomioita. Äskettäin päätti talvisodan Suomen kansa, alle kuukausi oli Ranskan tappioon. Tällaisessa pienessä, häiritsevässä asennossa 24. toukokuuta 1940 Leningradin valokuvaajan perheessä ja kirjanpitäjän hän syntyi pojaksi. Hieman yli vuosi ennen suuren isänmaallisen sodan alkua. Siinä hän oli koko elämänsä lapsuuden, jonka se riistää häneltä. Tukholman kirjeessä Yakov Gordin selitti paikallisen tilanteen Schorasin ja syntien kanssa heidän lapsuudensa perusteella, mutta päinvastoin. (No en minäkään tosta mitään ymmärrä.)
ellauri246.html on line 353: Alexander Ivanovich, Josephin isä, läpäisi kaikki sodat, alkaen Suomen rintaman sotilaallisenta kirjeenvaihtajanta. Hän oli toimittaja ja samalla valokuvaaja. Hän kirjasi viimeiset taistelut Kiinassa, palasi sieltä Japanin tappion jälkeen. Seuraavaksi pronssi Johka (?) tuodaan sieltä, oli pitkään seisomassa runoilijan kirjoituspöydällä. Kazelen Leninin pään yli ulos.
ellauri246.html on line 362: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri246.html on line 375: Neuvostojen tuomioistuimen toisessa kokouksessa hänellä oli tietysti asianajaja, mutta sillä ei ollut mitään roolia. Palkittu vakavimmalle rangaistukselle: viiden vuoden pakkotyövoimaxi. Mutta vain Arkhangelskin alueella käytetty aika, sitä hän muistutti kiitollisuudella. Hän tutki maalaismaisemaa maalaismaisten miesten kanssa, hän opiskeli Ison-Britannian kirjallisuutta iltaisin ja hänen rakas koiransa nuoli hänen takapuolta. Kaksi piirin sanomalehdessä julkaistut kaksi runoa olivat tuskin vain runoilijan julkaisemista elämässään Neuvostoliitossa. Tultuaan Norinskayalle ja Marialle, hän jopa asui jo pitkään. Hän ryntäsi ja epäili erityisesti, koska hän oli Basyshev. Siitä huolimatta on kuitenkin, että ne olivat parhaat ihmiset, jotka on omistettu rakastettuihin runoihin. Nuori mies, joka tunnusti kaikkien valtavan lahjakkuuden, tuli pohjoiseen erämaahan ja jätti vakiintuneen runoilun rutosti ainutlaatuisella tyylillä, rytmillä ja intonaatiolla. Loppujen lopuksi tiedetään, että on mahdotonta jäljitellä Brodskia. Toissijainen on havaittavissa ensimmäisestä rivistä.
ellauri246.html on line 377: Taistelussa Joseph Brodskin paluuta varten, jotta saataisiin elämäkerta ja lisää luovuutta, joista tulee kriitikoille paljon teräviä tarkasteluja, oli hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Ensinnäkin A. A. Akhmatova. Trid Vigdorovan transkriptillä oli tärkeä rooli. Se julkaistiin monissa Länsi-Euroopan tiedotusvälineissä. Yhdessä Anna Andreevnayan kanssa lukemattomat kirjeet puolueen viranomaisille ja oikeuslaitosta vastaan ovat Lydia Chukkovskaya. Shostakovich, TVARDOVSKI, Powesty, Marshak. Nämä eivät ole kaikki ihmiset, jotka ottivat osaa hänen kohtaloonsa mutta tärkimöt. Jean-Paul Sartre:n eurooppalaisen "Foorumin" EVE: llä varoitettiin vaikeasta tilanteesta, johon Neuvostoliiton valtuuskunta voi joutua Brodskin tapauksessa. Todennäköisesti tällä on ollut ratkaiseva rooli. Jotta runoilijalla ei olisi ollut tällaisia syytöksiä, se siirtyi kääntäjien ja kirjailijoiden liiton Leningradin sivuliikkeeseen. Kun olet lähtenyt alkuperäisestä kaupungista 23:een, hän palasi 25:een ja heti löysi itsensä hyvin oudosta, keskitetystä valtiosta. Neuvostoliiton sukunimi ei todellakaan ollut runoilija. Se oli mitä Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunta vastasi, kun hänet kutsuttiin kansainväliseen runolliseen festivaaliin. Kolme vuotta myöhemmin, Joosef Alexandrovich valittiin Bavarian taideteollisuuden Akatemian jäseneksi ihan kiusalla.
ellauri246.html on line 379: Hänen kotimaassaan 4 hänen runoistaan julkaistiin kaikkina näinä vuosina. Hieman jäänyt tulosta lasten runoina. Rahanlähde oli enimmäkseen tilisiirrot lännestä, arvioivat Aurora ja Haltury eri elokuvastudioissa. Brodskin matkatavarat ovat jopa sivuroolissa yhdessä aiemmista elokuvista. Mutta tämä lahjakkuus ei piilota. Brodskin runot olivat kaikki leveämpiä Samizdatissa. Hän kirjoitti jatkuvasti. Suuri osa näinä vuosina kirjoitettiin myöhemmin kaikissa kokoelmissaan. Yhä useammin Brodskin runot näkyvät Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen aikakauslehdissä. Ensimmäinen kirja, joka on laadittu tekijän valvonnassa, oli tuo New Yorkissa vuonna 1970 julkaistu "aavikolla". Yhä useammat länkkäritoimittajat pyrkivät ottamaan haastatteluja runoilijalta, yliopistot kutsuivat hänet. Luonnollisesti KGB ei jättänyt tällaista "asiakasta" ilman huomiota. Mutta yleensä hänen elämänsä Neuvostoliitossa eteni melko rauhallisesti, lukuun ottamatta kahta mielenterveyden sairaaloiden tutkimusta.
ellauri246.html on line 396: Brodsky oppi perusteellisesti kaksi vierasta kieltä - englanti ja puola, jotka myöhemmin osallistuivat käännöksiin. Oppi filosofiaa, mukaan lukien uskonnolliset ja metafyysiset, tietenkin laittomasti. Tietenkin hän harjoittaa kirjallisuutta, sekä virallista että epävirallista. Opi perusasiat, se ei riitä, mutta opi ne.
ellauri246.html on line 404: Brodskia vainotaan, vaikka ei voida sanoa, että poliittiset teemat vaikuttivat mihkään huomattavaan paikkaan hänen teoksissaan. Hänen runollaan on henkinen ja filosofinen, mutta iankaikkisten teemojen tulkinta oli jyrkästi poikkeava kirjallisuudessa hyväksytystä sosialistisista realismista, sillä Brodski julisti runojaan eksistentialistisiksi, elvyttää modernismin perinnettä, joka oli keinotekoisesti repeytynyt totalitarismin aikana ja erikseen ylittäen ne perinteiden pre-postmodern classicsilla. Brodsky syntetisoitiin modernistiseen foorumiin erilaisten aikaisempien järjestelmien löytämiseksi, niin että hänen taiteellisen suuntautumisensa määräytyy usein ei-modestoimiseksi. (Siis mitä? No toi existentialismi ainakin on selvää talousliberalismia.)
ellauri246.html on line 408: Tässä suhteessa Anglo-American Runoilla oli paljon vaikutusta Brodskille ja ennen kaikkea T. S. Eliot (joka oli ärhäkkä oikislainen). Brodsky totesi, että Englanti itse, luonteeltaan, sen hienoin, neutraali, ilmaistuna, ilmaisemalla järkevästi kuin emotionaalinen, kieli, jossa englanninkielisen kansallisen luonteen piirteet ilmenivät. Brodsky esittelee venäjän kirjallisen kielenuudistuxen, jossa siitä tulee jenkkiä kyrillisillä kirjaimilla.
ellauri246.html on line 420: Brodsky esittää vahingon seurauksia kaikille normeille, jotka sääntelevät totalitaarisen valtion olemassaoloa ja altistuvat kahdentenakymmenen vuosipäivän aikana. "Se alkoi poistaa itsestään ... Tänä aikana se oli jotain itsepuolustusta." Brodsky tulee itsetuhoon eräänlaisena anestesiana. Näin ollen Brodskin työn välttely ja itsevarma uho näkyvät: "Haluan polttaa Belomoria itsestäni." Runoilija alkaa tarkastella heidän kärsimyksiä, tutkijana sivulta. Tämä näyttää ensin itseään peiliin ja yhdessä, siirtyy pois häneltä syrjään, runoilija poistetaan kivun lähteestä. Ajan myötä tästä itsetuhosta tulee Brodskin tavanomainen kirjallinen piirre. Ikävystyttävää, olis pannut vaan töpinäxi. "Mexican Divertimen": "Joten samalla tarkastella itseäsi - missään."
ellauri246.html on line 438: Sankari ylittää hänen "I" rajat puhtaan hengen alueella. Aspiraatio maailmassa on erilainen, kun luova mielikuvitus yhdistyy transsendenssi, "Big Elegance of John Donna" luo "Big Elegy. Jos muistat Brodskin sanoja, että kirjallinen omistautuminen on kirjoitusmuotoinen, sitten on tunnustettava: John Donnan sielun ylivoimaisen lennon kuvaus kuvaa tekijän lähtemän tekijän sielun:
ellauri246.html on line 453: Runon tila on kulttuurin tila, hengellisyys. Ja täällä vuosisatojen ajan yksi runoilija kuulee toisen runon, jonka jauhot hän oppii ja ottaa omaan pussiinsa. Hinnat yksi ja muu ihmisen kuoleman aidan suru. Jos Donna, Earthly Life - Hell, sitten Brodsky tykkää siitä lähtä jo kävelylle, kauheasta tuomioistuimesta, jossa individualistiset ihmiset onnistuvat jopa nukkumaan. Disoobidisen unen motiivi, joka kattaa kirjaimellisesti kaiken maan päällä. Ei sattumalta myös elossa olevan tekijän kuvauksessa ei juuri mikään poikkea kuolleista. Sleep ja hyvä ja paha, ja Jumala nukahti - kaikki nukkuu, ja siellä on lumisadetta kuin Neuvostoliiton televisiossa ohjelman loputtua, joka peittää maan kuin valkoisen savvan. Ainoa olento, joka Brodskin mukaan ei nuku tällä hetkellä ", runoilija (John Donne), jonka tavoitteena on luoda ihanteellinen maailma, kauniimpi kuin koskaan keksittyt. Vaikka runot on kirjoitettu maan päällä, se korostaa Brodskista, että elämää ei ole tarkoitus lopettaa.
ellauri246.html on line 490: Tällainen ulkoasu mahdollistaa varovaisesti arvioinnin paitsi itse, vaan myös moderni maailma ja oma ikä. Runoiden pölyisyys osoittaa 1960-luvun lopun 1960-luvun lopun vastaiset antito-genemantiariset runot - 1970-luvun alussa. Ne on esitetty miehen lyyr- lyyrillisessä sankarissa, joka oli aikaisemmin ja jolla oli rohkeutta julkaista mielipiteensä. Nämä ovat ns. "Rooman Cycle" - "Anno Domini", "Post Aetatem Nostram", "Rooman ystävän kirjaimet", jossa Rooman hallitsevan luokan tilausten lähettämisen kautta Neuvostoliittoon, Brodsky paljastaa Neuvostoliiton keisarillisen luonnepolitiikan. Rooma - Neuvostoliiton metafora, ottaen juuret Venäjän ajatuksesta kolmantena Roomana. Brodsky on tietoinen roomalaisista, eli ei vähiten, Stoikin ja Patrician Hengestä. Eräänlainen diptych on runo "Anno Domini" ja "Post Aetatem Nostram". ("Meidän aikakausi" ja "Meidän aikakauden jälkeen".
ellauri246.html on line 495: Vuonna 1972 Brodskyltä valmistui "Roomalaisen ystävän kirjaimet". Tämä on hengellinen selviytymisohjelma niille, jotka eivät ole vaurioituneet mielessä ja säilyttävät yhteisen mielen ja ihmisarvon tunteen. Brodsky käyttää Marzilan muinaisen roomalaisen runoilun kirjallisuuden naamiota, joka on kirkastettu satigisen saamisuudesta ja honed laconicism hänen epigraminsa. Martzialilla oli ristiriita vallan kanssa, ja vanhuxena hän palasi ulkopuolelle, valitsi henkilöxi yksityisen henkilön, joka uppoaa mieluummin nöyryytykseen. Vanhusten miehen maski, tunnetusti, valitti 32-vuotias Brodsky, on yksi itsetuhojen keinoista. Itse asiassa Brodskin eettiset filosofiset havainnot kertyvät elämään, jotka heitetään täällä maksimaalisten kommenttien muodossa. Kirjoittaja käyttää epistolar-muotoa, jonka avulla voit ylittää monipuolisen materiaalin yhdeksi kokonaisuudeksi. Selkä-skeptinen ilme asioita duunatessa ei peruuta kiitollista asennetta siihen, mikä tekee eläimistä kauniita. Rakkausnäkymä sankarista on merelle, vuorille, puille, varrelle vanhemman baarin. Elämän korkeimman arvon ymmärtäminen läpäisee koko työn.
ellauri246.html on line 497: Brodskia johtaa ironinen filosofiointi, jossa pyydetään osumaan ystävään, jolle se on osoitettu Martzialan kasvoilta. Tuntuu, että hän ei ole kovin huolissasan siitä, mitä pääkaupungissa tapahtuu, koska hän tietää, mitä Tyras ja heidän ultra-vanhat palvelijat ovat. Itse asiassa runon sankaria huolestuttaa kysymykset kuoleman kynnyksestä. Aluksi nämä perustelut syntyivät tarinaan hautausmaa vierailusta. Sankari yrittää kuvitella, mikä on maailmassa, kun hän kuolee? Kaikki pysyy paikoillaan, vuoristossa, meressä ja puissa ja jopa kirjan välissä. Brodsky paljastaa ihmisen olemassaolon tragedian: väestön kasvun riippumatta siitä, missä henkilö asuu ja kuka hän on. Tunne kaikenlaisesta solidaarisuudesta, joka perustuu yhteiseen tragedian tietoiseen tietoisuuteen, jonka mukaan ihmisen on määrä runoilijana edistää edistymistä maan päällä. Tällä välin tällaista yhtenäisyyttä ei tapahtunut, vaan runoilija opettaa, miten elää olosuhteissa ei-vapaa.
ellauri246.html on line 501: Vuonna 1972 Brodskia kutsuttiin Oviriin ja hänelle ilmoitettiin, että joko hän lähtee länteen, tai hän lähtee itään. Ruzov kuoli unohdettuna tänä vuonna. Brodskia pidettiin kielletyn kirjallisuuden epävirallisena johtajana. Kaikki lähtöasiakirjat on koristeltu kolmen päivän kuluessa, se tarkoittaa, että toiminta on suunniteltu etukäteen. (Kuten muut opposition tekijät, Brodsky lähetetään vittuun. Niin roomalaiset keisaritkin tekivät runoilijoillensa.)
ellauri246.html on line 506: Kirjoittajalle Brodskin mukaan vain yksi isänmaallisuus on mahdollista - sen suhde kieleen. Huono kirjallisuuden luoja tässä mielessä on petturi, ja todellinen runoilija on isänmaallinen. Brodskin artikkelin täydentää lausuntoa, joka muuttaa yhden paikan toiselle, henkilö muuttaa yhdentyyppisen tragedian toiseen.
ellauri246.html on line 508: Ulkomailla, Charles Profoffer, Brodsky asettuu Ann-Arboriin, paranee englanniksi ja toimii Michiganin yliopiston runoina. Vain maailman rikkaimmat yliopistot voisivat pystyä ylläpitämään tätä asemaa ("Mikään maa ei ole niin tyhmä, jotta ei kasvata omaa kulttuurillistä eliittiäsi, ja joissakin yliopistoissa on tällainen asema"). Runoilija kerran viikossa tapaa opiskelijoiden kanssa ja kommunikoi heidän kanssaan kökköenkulla hyvin vapaassa muodossa. Hän lukee heille runonsa, vanhoja ja uusia, muiden runoilijoiden runoja, joita opiskelijat eivät tiedä tarpeeksi, lue luennot kirjallisuudesta, venäläisestä tai amerikkalaisesta tai vain kommunikoida. Sitä kutsutaan tavallisesti tällaiseen asemaan erittäin merkittäviä lukuja, jotka mahdollistavat opiskelijan persoonallisuuden. Venäläinen kieli on edelleen jäänyt Brodskin tärkeimmäksi, mutta ajan myötä hän on parantanut englantia, jotta pystyisi kirjoittamaan englanniksi. Hänestä tuli Venäjän amerikkalainen kirjailija. Englanti, proosa, esseenit, artikkelit hallitsevat englanniksi. Venäläisenä hän säilyttää runoutta. Tämä on nyt tärkeimmät itsenäisen tunnistamisen keinot, ja nyt Venäjän kieli englanninkielisessä yhteisössä pelaavat OESTROINTY Agentin Brodskin roolin.
ellauri246.html on line 510: Tuskaa olivat niskatuskamiehen ensimmäiset vuodet. Brodsky näinä vuosina muistuttaa kuin kasvi, joka on noussut maahan, ja se vedettiin ulos ja siirrettiin toiselle maaperälle, eikä se ole selvää, järjestetäänkö se. Ulkoinen runoilija on turvallinen elämäntapa ristiriidassa voimakkaasti emotionaalisen ja psykologisen kooman tilan kanssa, joka Brodsky uusi uudelleen ensimmäistä kertaa maailman kirjallisuudessa. Stripping metaforisesti, runoilija tuntuu kuolleiksi. Runossa "1972": "Tämä ei ole mieli, vaan vain veri." Runaatti tykkää itseään varjoilta, jotka pysyivät henkilöltä. Maahanmuutto, joka kuljetettiin niiden kanssa, ei pelkästään vapautta vaan myös kaikkien tavanomaisten siteiden tauko. Kaikki, mikä oli kalliita henkilölle, otettiin häneltä. Brodskillä oli tunne roikkua tyhjyydestä, ja tämä isku oli niin kohtuuttomia, että se johti sielun väliaikaiseen halvaantumiseen. Lähempänä Brodskin tapahtumista lähestyi Luriea, joka sanoi, että Emigratin Brodskin runous - это itsemurhan sitoutuneiden henkilöiden muistiinpanoja. Skopanova uskoo, että on oikein puhua murhasta. "Vahva kipu, tappaminen tämä, joka kestää valoa." Runotila on hämmästynyt, tappanut, mikään ei tunne, tämä on suurin kärsimys, kun henkilö kärsii niin paljon, että se menettää mahdollisuuden ilmaista se emotionaalisesti. Itsensä kieltäminen, metaforisen käyttäminen liikkumattomuuden arvolla, kuolleet, kun BrodSky tarkastelee itseäsi sivulta ja korjaa vain liikkeen avaruudessa. Usein hän kirjoittaa itsestään kolmannessa henkilössä, kuten runossa "Laguna": "Vieraat, jotka kuljettavat grappaa taskussaan, ehdottomasti kukaan, mies, kuten kaikki, jotka ovat menettäneet muistia, kuvaavat ..." Yliköriltään hermostuneesta " shokki. Brodsky erottaa oman ruumiinsa sielusta ja tekee siitä itsenäisen merkin: "Ruumiin sadetakki muotoilee palloja, joissa rakkaus, toivo, usko, ei ole tulevaisuutta." Tämä ei ole henkilö, joka oli nuoruudessani, se oli vahvistettu ja jatkuvasti tietoinen runoilijasta. Se ei ole sattumalta, että yhdessä runoista, lyyrinen sankari tarkastelee peiliä ja näkee vaatteita, mutta ei kasvoja.
ellauri246.html on line 529: Omalla tavallaan Hydeggerin filosofian Brodskin asema, eksistentialisuuden perustaja, joka vaikutti voimakkaasti maailman filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hydeggerin filosofian mukaan keskittyminen tulevaisuudessa antaa identiteetin todellisen olemassaolon, kun taas tämän eduksi johtuu siitä, että maailman maailma on suurempi kuin hänen raajansa tietoisuus henkilölle. "Ei ole enää enää maan päällä kuin elämä." Brodsky haluaa henkilön teeskennellä hänen olemassaolonsa maailmanlaajuisessa prosessissa, ei hänen aikansa nukkeina.
ellauri246.html on line 531: Mit vit? Nazi-Hydegger! Niinpä tietysti. Brodski havaitsi ajatuksen kielestä, joka on talon takana, joka kertoo meille runoilijoiden kautta, mitä on olla historiallinen ymmärrys. Runori omistaa intuitiiviset ja transsendenttiset tavat tietämään. Runojen riippuvuus kielestä, Brodsky tähdentää, ehdottomasti ja samanaikaisesti kirjastossa. "Kielellä on valtava keskipakopotentiaali. Runko on kielen olemassaolo. Ironia välinpitämättömyydelle, joka ilmenee tehtäessä runoutta valtiolle, usein politiikkaan on liittynyt tulevaisuuden välinpitämättömyys, joka aina edustaa runoja menneisyyteen. "Valtion filosofia, hänen etiikansa, puhumattakaan estetiikasta, on aina eilen." Kielen kautta runoilija luo kauniin luokan, joka "ei pure, haukkuu vaan, se on itsestään säilytys ihmisen vaistosta." Brodsky omistaa elämänsä luomaan kehittyneempiä muotoja, ennen kaikkea hengellistä olemassaoloa, jotta historiallinen prosessi ei häiritse ja mies ei häirinnyt.
ellauri246.html on line 535: Vuosien mittaan Brodsky on selvästi tietoinen siitä, että hän omistaa itse asiassa sosiaalista ja historiallista merkitystä. "Lajiemme historiassa kirja - antropologinen ilmiö ... Kirja on keino liikuttaa kokemustilaa, kun sivut käännetään. Siirrä se tulee ... Lento yleisestä nimittäjältä ... henkilön suuntaan, erityisen suuntaan. " Tästä syystä Brodskin asenne kirjallisuudelle eze on lajillemme korkein tavoite, sillä se saisi aikaan henkilökunnan muutosta julkisesta eläimestä henkilökohtaisexi. Ja kasvottoman massan hallitsijana kirjoittaja kontrastoi vapaiden yksilöiden "apoteumista", ihmisen tyhmillistymistä täydellisyydestä. Suurella voimalla ekspressoidaan, suurella voimalla, ihmisen tragedia. Kulttuurin ja taiteen rooli paljastuu itsenäisen kehityksen, itsekäyttämisen, itsensä kehittämisen kannustamiseksi. Aika omaperäistä.
ellauri246.html on line 537: Viisi kirjaa Brodskin runoista käännetään englanniksi, julkaistuja essisses. Tutkijat huomaa, että lukijoiden ympyrä ulkomailla ei ole kovin leveä, mutta sen jälkeen lukijat ovat erittäin suuria ja merkittäviä osia maailmankulttuuria. Itse asiassa ajan myötä Brodsky alkaa olla pidettävä Venäjän suurimman runsaana viime vuosisadan toisella puoliskolla.
ellauri246.html on line 539: Viimeiset 17 vuotta Brodsky asuu New Yorkissa Grinja-kylässä, ja jokainen kevät johtaa kirjallisuuden kulkua. Runoilija on naimisissa ja kutsui Anna-Marina tyttären Akmatovan ja Tsvetaevan kunniaksi. Neuvostoliiton totalitarismin kaatumisen tapahtumista Brodsky vastasi myönteisesti ja sanoi, että hän ei häpeä ensimmäistä kertaa entiselle kotimaalle. Samaan aikaan Farce Perestroika pakotti hänet luomaan postmodernin ironista tekstiä, joka perustuu Neuvostoliiton materiaaleihin, "Perestroika". Eipä kaveri lähtenyt takas Lenindgradiin vaikka oliskin ehkä päässyt. Mitäs sillä olis ollut siellä enää tekemistä, länkkäreiltä lähti leveämpi leipä.
ellauri246.html on line 541: On sanottava, että venäläisten ulkomaisten edustajien keskuudessa Brodski ei ole kaikki, on jotain lahjakkaitakin runoilijoita joiden joukossa on oikeita ympärileikattuja juutalaisia. Nimittäin Naum Korzhavin, Yuri TugaNovsky, Bakarhyt Kenegeev, Dmitry Basyshev, Lev Losev. Niistä, kuten metropoli runoilijoiden keskuudessa on realistit, modernistit, postmodernistit. Työskentelyssä suurin paikka vie talon arkkityyppejä luopuneesta kotimaasta. Esimerkiksi Nauma Korzhavin kirja nimeltä "kirje Moskovaan". Runko tunnustaa, että hän kirjoittaa ei länsi-lukijalle, ei ulkomaille. Hän on ajatuksia ja tunteita entisessä kotimaassaan ja kaikki, jotka luo vuosia maastamuuttona, näkee kirjeenä venäläiselle lukijalle, toivoo, että hänen tekstinsä tarvitaan jotain, he auttavat selviytymään ja muodostamaan.
ellauri246.html on line 547: Venäjän expatriaattikirjallisuudelle kokonaisuudessaan historialliset ja kulttuuriset motiivit ovat ominaisia. Jos koti on pitkällä, millaista taloa on lähellä? Monille maahanmuuttajille Venäjän kulttuuri on tullut niin taloksi. Monet vetoomukset hänelle. Joskus se johtaa kulttuurisen intertextin dekonstruktioon. Siten tapahtui "Venäjän terskin" Dmitri Bysheville. Hän sanoo, että lohko onnistui näkemään, miten venäläiset ihmiset "lensi" (vallankumous, sisällissota), mutta ihmiset taas putosivat orjuuteen. "Näetkö hänet hengellisellä voimalla?" Jopa monet USSR: ssä pettävät propagandat osoittavat, osoittaa BasyShev, että Venäjällä on vanhurskaita ja vanhurskas kylä (viittaus Solzhenitsyniin ja sananlaskuun "ei ole kylää ilman vanhurskautta"). Pitäen itseään Kuisman äidin poikana Basyshev yrittää kertoa totuuden XX vuosisadasta. Jos se nyt enää ketään kiinnostaa tässä vaiheessa.
ellauri246.html on line 560: Tutkimuksen kohteena on kolmannen maanmuutoksen aallon edustaja - Joseph Alexandrovich Brodsky. Olen henkilökohtaisesti harkinnut Brodskysta erinomaista henkilöä, ajattelijaa ja tyylikästä kirjallisuutta. Kirjallisuudessa Joseph Alexandrovich usein laittautuu yhteen riviin Pushkinin ja Lermontovin kanssa, jossa hän kutsui izeään kolmannexi suurexi venäläisexi runoilijaxi. Tämä on tämän aiheen merkitys. Meillä on mahdollisuus miettiä tällaisen henkilön työtä, olla lähes sen tautta nykyaikaisia. Lermontovkin oli koko sekopää, joka karkotettiin johkin arolle kasakkarykmenttiin. Sen vaiensi sen vittuiluihin kyllästynyt upseerikolleega.
ellauri246.html on line 564: Työn valmisteluxi käytin suoraan Joseph Alexandrovichin kirjoituksia sekä Leo Vladimirovich Losevin kirjaa "Joseph Brodsky. Kirjallisen elämäkerran kokemus. " Tämä kirja sisältää kaikki kattavat tiedot Brodskin elämästä ja työstä. Käytetyt myös: Kokoelma haastatteluja runoilijalta - täällä kaikki haastattelut kerättiin, mikä Iosif Alexandrovich antoi; Salomon Moiseevich Volkovin työ "vuoropuhelujen kanssa Joseph Brodsky" on melko suosittu Venäjällä - tämä on eräänlainen kirjankeskustelu, journalistien keskustelu runoilijalla; Jack Jacob Arkadyvich Gordin, Writer, "Knight ja kuolema, tai elämä suunnitelmana: noin niinkuin Joseph Brodsky." Se sisältää haastattelun Brodskin kanssa, Gordin itse, hänen tarinansa viestintään runoilijan kanssa.
ellauri246.html on line 568: Iosip Alexandrovich syntyi 24. toukokuuta 1940 Leningradissa. Hän syntyi juutalaisessa perheessä, isä Alexander Ivanovich Brodsky - sotilasvalokuva, äiti Maria Moiseevna Volpert - kirjanpitäjä. Tulevan runoilun lapsuus oli sodassa, hänen isänsä tuolloin taisi palvella Japanissa, Joseph ja äiti evakuoitiin Cherepovetsille. Lapsuuden jälkeen koulun ikä, kun runoilija puhui eri haastatteluissa, hän jo oli kokenut painostusta muilta kansalaisuudestaan, mutta hän ei koskaan kieltäytynyt siitä, että hän oli juutalainen.
ellauri246.html on line 570: Brodskin käyttäytyminen johti aina potkuihin, koska hän jätti täydelleen huomioimatta nykyiset kanonit. Hänen esseensä "vähemmän kuin yksi" hän kirjoittaa "menimme kouluun, ja vaikka kuinka törmäsi meidät, hän oli sublifted vitun, kärsimys ja köyhyys olivat ennen silmämme." - Brodsky arvosteli ja kritisoi Neuvostoliiton todellisuutta ja todellisuuttakin, Joka, itse asiassa, hänelle maksoi. Hän heitti koulun, ei edes saanut peruskoulutusta. Hän työskenteli Arsenalin tehtaalla, jossa oli miljoona, joka matkusti Geologisiin Expeditioihin Aasiaan, kiipesi ajatukseen tulla lääkäriksi, kuukausi työskenteli Morguun avustajana patologina, yritti tulla merenkulun kouluun, mutta se ei hyväksynyt häntä. Samaan aikaan hän luki paljon - ensinnäkin, runoutta, filosofista ja uskonnollista kirjallisuutta, myös muinaisia kirjoittajia, alkoi oppia englantia ja kiillottaa kenkiä.
ellauri246.html on line 572: Mielestäni Brodsky Paradox on se, että vaikse on mies ilman peruskoulutusta, hän pääsi valtavaan korkeuteen toimintaansa. Kokonaisvuosi koko maahanmuutoksesta hänellä oli professori-asema yhteensä kuudessa amerikkalaisessa ja brittiläisessä yliopistossa, mukaan lukien Kolumbian ja New Yorkin. Brodsky opetti tarinan venäläisestä kirjallisuudesta, venäläisestä ja maailman runoutta, jakelun teoriaa, puhui luennoilla ja lukemalla runoja kansainvälisissä kirjallisilla festivaaleilla ja foorumeilla, kirjastoissa ja yliopistoissa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Englannissa, Irlannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Italiassa. Oikea länkkärin märkä uni.
ellauri246.html on line 596: Tuomari kysyy Brodskilta kysymyksiä lyhytaikaisesta työstään tehtaalla ja geologisissa expeditioissa, kirjallisuuden tulot. Hän kieltäytyi tunnistamasta Brodskin työtä ja Brodsky Writerin kirjallista työtä.
ellauri246.html on line 621: Seitsemän vuoden ajan viittauksen tuottoa vuonna 1965 ja lähtö ulkomailla vuonna 1972. Brodskillä oli outo asema Neuvostoliitossa. Hän pysyi KGB: n näkökulmassa, vaikka suora vaino lakkaa. Skandaali tarina tuomioistuimen kanssa ja Brodskin pidätys johti vallankaappaukseen Leningradin kirjailijoiden liitoksessa, päätettiin yleensä liberaalisti, joka liittyi Brodskyn myönteisesti. Kirjoittajien liiton jäsenexi ei voinut tehdä, koska hän ei ollut melkein painettu, mutta unionissa oli eräänlainen "ammattimainen ryhmä", joka United Heterogeeniset kirjallisuuden tuen half-käyrät, lauluntekijät, pop-luonnokset ja sirkuksen tekijät Revistää jne. Siellä välittömästi palaa Leningradiin, liitteenä Brodsky. Näin ollen hän sai passin leiman, turvallisuustodistus maksuista. Hän jatkoi, kuten ennen pidättämistä, kirjoittamista, kirjoittanut lasten runoja, jotka on joskus painettu läpysköissä nimeltä "Bonfire" -lehdet ja Irsorka, yrittivät muita luokkia - esimerkiksi Lenfilmin elokuva-studiossa olevien ulkomaisten elokuvien kirjallista jalostusta. Ajoittain hänet maksettiin yksityisisstä runoista, jotka keräsivät kunnianosoituksia kuuntelijoilta. Joskus hänellä on levealaisia reikiä niukasti budjetissa, myyvät jäljennöksiä kauniissa ulkomaisissa versioissa Bukinisham. Ne tuotiin lahjaksi ulkomaisille tuttaville.
ellauri246.html on line 627: Hyvä Leonid Ilyich, jättäen Venäjälle, ei hänen tahtoaan, mitä voit, tiedän, olen päättänyt vedota sinulle pyynnöstä, oikeus minulle antaa yrityksen tietoisuuteen, että kaikki, mitä olen tehnyt 15 vuotta kirjallisuutta. Työ, se palvelee ja palvelee myös vain venäläisen kulttuurin kunniaa, ei mitään muuta. Haluan pyytää sinua antamaan mahdollisuuden säilyttää olemassaoloani, läsnäoloni kirjallisessa prosessissa. Ainakin kääntäjänä - kapasiteetissa, jossa olen edelleen kannattanut. Uskallan ajatella, että työni oli hyvä työ, ja voisin jatkaa hyötyä. Lopulta sata vuotta sitten harjoitettiin. Minä kuulun venäläiseen kulttuuriin, olen tietoinen siitä, että lopputulos, eivätkä muutosta lopputuloksessa ei voi vaikuttaa. Kieli on muinaisempi ja väistämätön kuin valtio. Minä kuulun venäläiseen kieleen, ja kuten valtio, sitten minun näkökulmasta kirjailijan isänmaallisuus on, miten hän kirjoittaa kansan kielellä, josta hän asuu eikä vala rostrumista . Olen katkera lähteä Venäjältä. Olen syntynyt täällä, kasvoin, asui, ja kaikki, mitä minulla on sielulle, velkaa hänelle. Kaikki on huono, joka putosi minun osuuteeni, jossa on enemmän kuin hyvä päällekkäisyys, enkä koskaan tuntenut Isänmaa. En tunne nyt. Sillä, koska se on lakannut Neuvostoliiton kansalaiseksi, en lakkaa olemasta venäläinen runoilija. Uskon, että tulen takaisin; Runoilijat palautetaan aina: lihassa tai paperilla. Haluan uskoa molempiin. Ihmiset tulivat pois tästä iästä, kun oikeus oli vahva. Tehdä tämä maailmassa liikaa heikkoa. Ainoa oikea asia on ystävällisyys. Pahasta, vihasta, vihaa - anna vanhurskas - kukaan voittaa. Me kaikki tuomittiin samaan: kuolemaan. Minä kuolen, kirjoitat näitä rivejä, kuolet, luen heidät. Meidän asiamme pysyvät, mutta ne tuhoutuvat. Siksi kukaan ei saa häiritä toisiaan tekemään liiketoimintaansa. Edellytykset ovat liian raskaita vaikeuttamaan niitä. Toivon, että ymmärrät minut oikein, ymmärrät mitä pyydän. Pyydän minua antamaan minulle mahdollisuuden jatkaa Venäjän kirjallisuudessa Venäjän maalla. Mielestäni en ole syyllistynyt kotimaani. Päinvastoin mielestäni on paljon oikeuksia. En tiedä, mikä on vastauksesi pyyntööni, hän tapahtuu lainkaan. Se on sääli, etten ole kirjoittanut sinulle ennen, ja nyt ei ole aikaa jäljellä. Mutta kerron teille, että joka tapauksessa, vaikka ihmiset eivät tarvitse kehoa, sieluni on edelleen hyödyllinen. "
ellauri246.html on line 631: Joten Brodski oli Wienissä, Lontoossa. Yhdysvalloissa hän saapui 9. heinäkuuta 1972. Hänen amerikkalaisen elämän alusta lähtien kysyttiin lisääntynyttä vauhtia. Jo 21. heinäkuuta hän lensi Western Massachusettsille amerikkalaiselle kääntäjälle George Clainille työskentelemään hänen kanssaan kirjan suosikki runojen yläpuolella. Sanomalehtien ja erityisesti televisio, joka voitti maan Venäjän runoilija-maanpaossa, lukemattomat kutsut lensi Brodskyn. Klein sanoo, että kesästä 1972 keväällä 1973 hän suoritti Brodskin kanssa kääntäjänä yliopistoissa ja korkeakouluissa noin kolmekymmentä kertaa.
ellauri246.html on line 633: "Mitä minä haluan henkilökohtaisesti, joten näin jäin yksin itseni kanssa ja mitä voin tehdä. Ja tämän vuoksi olen äärettömän kiitollinen olosuhteista ja maalle. Olin aina houkutteli yksilöllisen vastuun henkeä ja yksityisen aloitteen periaate. Kuulet koko ajan täällä: Yritän nähdä, mitä tapahtuu. Yleensä elää muukalaisessa maassa, sinun täytyy rakastaa jotain hyvin paljon: lakien tai liiketoimintamahdollisuuksien henki tai kirjallisuus tai historia. Rakastan erityisesti kaksi asiaa: amerikkalainen runous ja [amerikkalaisen] lakien henki. Minun sukupolvi, joukko ihmisiä, joiden kanssa olin lähellä, kun olin kaksikymmentä, olimme kaikki individualisteja. Ja ihanteellinen tässä mielessä oli Yhdysvallat: täsmällisesti yksilöllisen hengen vuoksi. Siksi, kun jotkut meistä osoittautuivat täällä, meillä oli tunne, että he tulivat kotiin: osoittautuimme olemaan enemmän amerikkalaisia kuin paikallisia. "
ellauri246.html on line 635: Täällä Yhdysvalloissa Brodsky alkoi valmistaa kaksi kokoelmaa runoja, tämä on "osa puhetta" ja "kauniin aikakauden loppu". Erityisellä trepidilla hän viittasi ensimmäiseen, minkä seurauksena hän oli omistettu kotimaahansa, vanhemmilleen. Kriittiset arviot uusista Broadke-kirjoista olivat hieman, no. Brodsky kuin runoilija äidinkielellään aikaisemmin tuli filologian perinnöstä kuin kriitikot. Hänestä kirjoitti kirjalliset väitöskirjat, artikkelit ja ilmoitti.
ellauri246.html on line 831: Brodsky meni linkkiin yhteen runoilijaan ja palasi muille. Muutos ei heti, mutta hyvin nopeasti. Ensimmäisen viitevuoden 1964 runot ovat pääasiassa samassa runollisella tavalla kuin 1962-1963 runot. Siksi nämä ja muut ovat niin orgaanisesti liittyneet kirjaan "New Stans elokuuhun". Link Brodssky työskenteli paljon, lukea paljon. Hän avasi itselleen anglo-amerikkalaisesta runoudesta. Näistä jakeista ei ollut käännöksiä venäjäksi, kirjat toivat hänet ystäville, joten hän alkoi oppia englantia.
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri246.html on line 848: Hänen ensimmäinen todellinen kirja "Pysähtyy aavikolla", saavutti New Yorkissa vuonna 1970. Tämä on suuri kirja - siinä seitsemänkymmentä runoja, runoja "Isaac ja Abraham" ja "Gorbunov ja Gorchakov", neljä muuta käännöstä John Donna lopulta. Brodskin pääosa käsikirjoituksesta, joka kuljetetaan amerikkalaiselle professorille ja hänen runonsa George Clainin kääntäjälle Leningradissa kesäkuussa 1968. Se oli vaarallinen yritys ja vienti amerikkalaisen salakuljetuksen käsikirjoitus ja erityisesti Brodsky. Viimeisen Sinyavskin ja Danielin viimeaikaisen prosessin jälkeen "käsikirjoitusten siirtäminen länteen" kuulosti "vakoilulta" tai oli "isänmaan pettämistä".
ellauri246.html on line 864: Nobel-palkinnoista. Brodsky uskoi aina, että hänelle voitaisiin merkitä tämä erittäin arvostettu palkkio. Hänellä oli urheilun luonteeltaan kilpaileva laskimo - nuorista vuosilta välittömän reaktion muiden ihmisten runoihin: Voin tehdä sen paremmin. Eri palkintoja ja palkintoja, jotka putosivat siihen vuoden 1972 jälkeen, hän hoiti pragmaattisesti tai ironisesti antamatta heille paljon merkitystä. Mutta Nobel-palkinto oli hänelle, sekä kaikille venäläisille, erikoishalolle. Nobel-komitean työtä pidetään salaisena, mutta huhujen mukaan Brodski nimitettiin jo vuonna 1980, jolloin Caclaw Milos tuli Laureate. Ja nyt on tietoa Nobelin valinnasta 1987, jossa Brodsky oli mukana. Palkinnon myöntäminen, Nobel komitea laatii lyhyesti, mikä on laureatin tärkein ansio. Diplomassa Brodskyllä seisoi: "Kattavalle kirjallisuudelle, joka erottaa ajatuksen ja runollisen voimakkuuden selkeyden."
ellauri246.html on line 866: Nobel-palkinnon Brodsskin myöntäminen ei aiheuttanut tällaisia riita-asioita ja ristiriitoja kuin muutamat muut Nobel-komitean päätökset. Vuoteen 1987 mennessä hän oli jo tuttu ja eniten sympaattinen luku Euroopan ja Amerikan älyllisissä piireissä. Hänen muistelman proosa oli intiimi ja koskettava. Hänen jakeidensa käännöksissä kunnioitettiin ja joskus ihailua, ja kaikki länsillä tiesivät runolliseen maineeseensa kotimaassaan. Nobel-komitean päätös, suosionosoitukset veteraanien todistuksen mukaan luettiin toimittajille ja yleisölle, oli erityisen voimakas ja pitkä. Brodsky sanoi ensimmäisessä haastattelussa palkinnoista: "Hän loi Venäjän kirjallisuutta, ja Amerikan kansalainen sai sen." Epistä.
ellauri246.html on line 876: Luettelo käytetyistä lähteistä ja kirjallisuudesta runoilija Brodsky-kirjallisuus
ellauri246.html on line 884: .Losev L. Joseph Brodsky: kirjallisen elämäkerran kokemus. M., 2006.
ellauri246.html on line 890: Korkean lukemisen rooli henkisen kasvun prosessissa on vaikea yliarvioida. Tällainen lukeminen on kuitenkin kevyt, viihde-kirjallisuus vaatii vaivaa. Suuri kulttuuri, kuten huippupisteiden korkein puoli, ei anneta liikkeellä mihin tahansa jalankulkijaan - sen pitäisi olla hihoitettavasti valmistettu. Tietenkin kaikki on aika ja paikka: tietyssä tilanteessa ja "minun karjani, pudonnut" putoaa sieluun, mutta koko saali on, että tämä ei vaadi erityisiä ponnisteluja osallistujalta, yksi esteettinen muodostuminen! Joten henkisen kulttuurin hallitsemisen prosessissa emme voi tehdä yhden weseltisen ilon kanssa; Esillä, toisin sanoen Ymmärtäminen, lukeminen on "työvoima ja luovuutta" (V. Asmus), "sielu on velvollinen!" (N. Zabolotsky), "INI, joka kynnet" (V. Mayakovsky).
ellauri246.html on line 894: Venäjän runoilija I. Brodsky (On mielenkiintoista huomata, että maailman tietosanakirja on nimeltään American) nuorimpien kirjailijoiden, jotka ovat kunnioittaneet Nobelin palkkiokirjallisuutta.
ellauri246.html on line 895: Vuonna 1987, kun se tapahtui, hän oli 47-vuotias. Joseph Alexandrovich Brodsky Muut Nobel Laureate Alexander Isavich Solzhenitsyn symboloi nykyaikaista kirjallisuutta koko kulttuurimaailman edustuksessa.
ellauri246.html on line 905: Vuoteen 1960 mennessä I. Brodsky oli jo tunnettu esimerkkeistä kirjallisuuden nuorten keskuudessa, mikä tekee uudesta epävirallisesta kirjallisuudesta ja vanhemman sukupolven rehellisistä kirjallisista ammattilaisista. Kirjalliset toiminnot eivät tietenkään tunnistaneet sitä. Runoilija itsensä synnynnäisten tunteiden ja tehokkuuden ansiosta ja ansioisesti hankitun kunnioituksen vuoksi ei nöyryyttänyt, ei nöyryyttänyt kustantajien kynnysarvoja. Ystävät yrittivät tehdä hänet ja järjestämällä tuloja runollisista käännöksistä. I. Brodsky ei ollut tarpeeksi aikaa ilmaista itseään lahjakas kääntäjä. Mutta hänen käännöksensä osoittautuivat myös lahjakkuuden tason tasolle sallitusta. Tilaukset ovat harvoin ilmestyneet ja tuskin maksavat kahvin kustannuksia, tyytyväisiä, muuten näinä päivinä humalassa Joseph työskentelyn aikana.
ellauri246.html on line 909: Vuonna 1964 I. Brodski pidätettiin Schurm ja tuomittiin viisi vuotta viitaten Neuvostoliiton julistuksen kehittämiseen "Vastuu tonnestriasta". Tunedomia kutsutaan lukutaitoiseksi työksi, joka on kokeillut runoilija voittavia vakavuutta rikoksen kustannuksella, erityisesti vakavassa nuoressa iässä. Solemnian valitulla Neuvostoliiton kirjailijoiden hallitus, Ryano osallistui siihen, että järjestäytynyt KGBGN-tuomioistuin päätyi vastaavaan virkkeeseen.
ellauri246.html on line 914: Nämä aika, länsi alkaa julkaista I. Brodskin kirjoja vuodesta 1965: "runo ja runot", "pysäkki autiomaassa". I. BrodSky tulee epävirallisen kirjallisuuden ensimmäinen runollinen hahmo. Jokainen uusi tuote havaitaan kattavalla tapahtumalla, se ulottuu välittömästi suulliseen lähetykseen, SamizDat-uusintapainoksi lähetetään Venäjän ulkomaisille versioille. Kokoelman ja vastaavanlaisen ystävällisen kirjallisuuden lisäksi kaikki itsenäinen nuori kirjallisuus ja taide ulottuu arvovaltaiseen.
ellauri246.html on line 918: Vuonna 1972, Joseph Brodsky lähetetään pahvilaatikossa Yhdysvaltoihin, jossa runoilija asettuu, kaikki, joka tulee kynästä, siirtyy välittömästi sinettiin, mutta hänen lukijoiden lukumäärä on nyt monien satojen maahanmuuttajien ja asiantuntijoiden asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden kanssa. Tämä on varsin tuskallista kirjailijalle, törmäys on myös se, että Joseph toi itselleen täysin vastuuvapauslauseke Venäjältä. Kaksi infarktia ymmärtävät hänet. Mutta Jumalan ja amerikkalaisten lääkäreiden ansiosta hän pääsi ulos vaarallisesta valtiosta. Kaiken seikan, että I. Brodssky löytyi Amerikasta, kunnioittaen kulttuuriyhteiskuntaa, hyväntekeväisyyteen työhön, laajaan tunnustukseen. Hän kirjoittaa Venäjän englantia, opettaa kirjallisuutta yliopistoissa ja korkeakouluissa.
ellauri246.html on line 922: I. Brodsskyn Nobelin palkinto ei ole odottamaton. Hän oli tietysti oikeutetusti nolo siitä, että viides venäläinen kirjailija on sekin amerikkalainen. Nobel-komitea noudattaa kaavaa kuin sarjamurhaaja.
ellauri246.html on line 939: Runojen ensimmäiset jakeet I. Brodskogokonza viisikymmentäluvulla ja kuusikymmentäluvun alussa kirjoitettiin ikään kuin tarkoituksella kaikkiin SOVDEOPIAN-kirjallisuuden yhteiskunnallisen realismin kirjallisuuden yhdessä. Se ei kuitenkaan ollut tahallinen, vaan vain luonnollinen ihmisen kirjallinen asema. Hän oli valmis voidessaan heille odottamattoman lahjan millä tahansa hyväntahtoisten lukijoiden kanssa tai pikemminkin sanoa: kuuntelijoita. Runoja, satunnaisesti tai heidän toivottomuuden hyvyyteen, osoittautui helposti huhuilla. Ja monet Josephzhin runoista tuohon aikaan: "Ei maa, eikä odotan ...", "kelluu kaipaamassa selittämättömässä ..." - nopeasti ja pitkään he muistavat. Ne suoritetaan kitaran ja muiden työkalujen alla. Heidän tekniikansa täyttyminen oli melko musiikki.
ellauri246.html on line 943: Hän vain kuumeisesti lukea kaiken, joka törmäsi kiehumaan ja mitä voitaisiin ottaa nykyisestä, ei-sosialistinen kirjallisuudesta. Tuottomattomuus, järjestelmällinen opettanut englantia tai kiillottaa suoraan turkkilaisille tai puolalaisille runoja ja proosaa. Missä järjestyksessä hän tapasi Poetospassnik, Tsvetaeva, Eliot, Mandelstam, John Donna, Zabolotsky, Frost, Khlebnikov, Akhmatova, Oden, Iiathes, Galchinsky - nyt se on jo epätodennäköistä hänen runoissaan, eikä sillä ole väliä.
ellauri246.html on line 947: "Kaikki minun runoni, vähemmän, samasta asiasta: aika," Joseph Brodsky sanoi yhdessä haastattelussa. Eli huumeiden aihe - aika suurella kirjaimella. Ja tontti, jos voit sanoa niin, sen runous on itse runoilija.
ellauri246.html on line 970: Naamakirja/Viserrys/Yhteydessä/Google+ ellauri246.html on line 974: John Stubbs repeats this anecdote from Isaac Walton’s Life of Dr John Donne (1640), which remains a readable piece of work for all its faults. Walton was somewhat cavalier in matters of chronology, jumbling or telescoping events to suit his sense of emotional rightness. Tämä kasku löytyy myös Tauno Körilään Suuresta kaskukirjasta. Kaskuissa on aika lailla toistoa, koska Taunolla ei ollut käytössään tietotekniikkaa. No niin on näissä paasauxissakin, vaikka on.
ellauri247.html on line 55: Tauno Valto Köriläs (vuoteen 1906 Carlsberg) (20. lokakuuta 1900 Piippola – 10. heinäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen vaarillaan oli talo, mutta siitä ei sen enempää.
ellauri247.html on line 57: Karilaan vanhemmat olivat Piippolan kirkkoherra, rovasti Niilo Köriläs (1852–1911) ja Ida Maria Anstén. Hän valmistui ylioppilaaksi 1921, filosofian kandidaatiksi 1924 ja filosofian maisteriksi 1927. Köriläs oli Seuran päätoimittajana 1929, WSOY:n virkailijana ja Ylioppilasteatterin johtajana 1929–1930, Suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehden toimitussihteerinä 1930–1944, tämän jälkeen hän oli Valojuovaluoti-lehdessä toimitussihteerinä 1945–1946 ja päätoimittajana 1949–1950 sekä Noidannuoli-lehden toimittajana. Köriläs toimi myös Kustannusosakeyhtiö Valituksen osastonhoitajana vuodesta 1958, Nuorten Kirja ry:n johtokunnassa vuodesta 1946 ja sen puheenjohtajana vuodesta 1954. Kirjailijana Köriläs julkaisi nuorisoromaaneja, tietokirjoja ja kokoomateoksia. Useissa hänen 1950-luvulla kirjoittamissaan poikien seikkailukirjoissa oli voimakkaan isänmaallinen henki. Körilään kirjat olivat sixi suosittuja nazi-Suomessa, niinpä Köriläs sai laajaa tunnustusta työstään, etenkin Rymy-Eetusta.
ellauri247.html on line 61: Nyt ilmestyvä Suuri Kaskukirja on laajin, mitä suomen kielellä koskaan on ilmestynyt. Se sisältää lähes 3000 kaskua maailman kaikilta kolkilta ja eri aikakausilta. Esikuvana olen käyttänyt amerikkalaista Edmund Fullerin toimittamaa Thesaurus of Anecdotes -nimistä taskukirjaa, jonka käyttöoikeuden kustantaja on hankkinut ja josta olen ammentanut lähes yhdeksansataa kaskna.
ellauri247.html on line 63: Mainittu amerikkalainen opus on laadittu lähinnä käytäntöä silmälläpitäen ja kaskut on siinä järjestetty aiheittain, jotta kirjailijat, puhujat, näyttelijät, opettajat, liikemiehet ym. löytäisivät oikean jutun oikeaan tilaisuuteen, kuten toimittaja huomauttaa alkulauseessaan. Samaan tarkoitukseen sopii Suuri Kaskukirjakin,
ellauri247.html on line 66: Suomalainen laitos on suunniteltu meikäläistä huumorintajua ja makua vastaavaksi, eli huomattavasti alkuteosta puisevammaxi, ja siinä on enemmän kuin esikuvateoksessa kaskuja Skandinaviasta, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Suomalaisia anekdootteja on runsaasti, myös aivan viime ajoilta. Kymmenen viime vuoden ajan olen erikoisesti kerännyt niitä ja Suureen Kaskukirjaan olen ottanut parhaita paloja aikaisemmin julkaisemistani kaskukirjoista sekä Suomen Kuivalehden vanhoista vuosikerroista. Parhaat jutut näyttävät olevan väsyneitä vanhoja vitsejä milloin kenenkin suuhun pantuina. Niita on kokoelmassani aika paljon.
ellauri247.html on line 68: Toivon hartaasti, että Suuri Kaskukirja kuluu Suomen kansan käsissä ja auttaa sitä selviytymään vaikean ajan ylize, kärsittyämme juuri nazi-Saxan apupoikina urhean neuvostokansan kädestä varsinaisen rökäletappion.
ellauri247.html on line 78:
Valtakirja
Esa Sariola
Joku Henri
Uusi avioliitto ja palkankorotus. Konjakki aromilasissa.
Salla meni polvilleen eteeni ja alkoi imeä minua pitkin taitavin liikkein. Se tehosi.
Henrin mitääntekemätön poika Petteri on narkkari. Stalinistitkin oli parempia kuin Maaritit.
ellauri247.html on line 163: Runoilija Alexander Pope keksi pilkkasanan »sinisukka». Se syntyi onnettoman rakkauden seurauksena. Lady Montagu, kaunotar ja hienosti sivistynyt kirjailija, oli Lontoon henkisen elämän keskipiste ja kirjallisen salongin kuningatar. Häneen oli Pope silmittömästi rakastunut, saavuttamatta kuitenkaan vastarakkautta. Hän kosti ylpeälle kaunokaiselle suunnaten tähän purevien vitsien, satiirien ja komparunojen nuolet. Ennen kuin hän oli saanut rukkaset, hän oli huomannut sydämensä valitussa eräitä yksityiskohtia, joita hän sepitteissään säälimättömästi paljasti. Ihana lady Montagu ei näet lainkaan hoitanut käsiään ja käytti mielellään sinisiä sukkia. Pope aloitti sotaretkensä komparunolla: »Palvontani kohteella on taito lumota miehiä, mutta häneltä puuttuu taitoa pestä käsiään. Pope huolehti siitä, että hänen ivasäkeensä levisivät kaikkialle, ja hänen onnistui saada naurajat puolelleen. Myös hänen lausumansa naisesta, jolla on taivaansiniset sukat, tuli siivekääksi. Siitä lähtien on kirjailevia naisia mainittu pilkkanimellä "sinisukka».
ellauri247.html on line 186: Tobias George Smollett (1721 Dalquhurn, Dumbartonshire, Skotlanti – 1771 Livorno, Italia) oli skotlantilainen kirjailija. Hän opiskeli Glasgow'n yliopistossa, jossa hän oli välskärin ja apteekkarin opissa ja joutui 1741 ottamaan paikan muutamaksi vuodeksi välskärinä espanjalaiseen Amerikkaan määrätyssä sotalaivassa tarjottuaan turhaan murhenäytelmäänsä The Regicide julkaistavaksi (painettu 1749).
ellauri247.html on line 191: Smollett ei ollut merkittävä, mutta hän on luonut klicheisiä hahmoja, jotka ovat olleet esikuvina myöhempien aikojen kirjailijoille, etenkin Charles Dickensille. Hän on kirjoittanut laajan Englannin historian History of England (1758) ja kääntänyt englanniksi Don Quijoten (1755). Smollett toimi laivalääkärinä 1741–1743 Länsi-Intian reitillä ja yritti suorittaa 1750x lääketieteen tutkinnon. Hän harjoitti ammattia jonkin aikaa Lontoossa, ennen kuin siirtyi vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi. Hän käänsi 38 osaa Voltairen teoksia englanniksi. Hän asui vuodesta 1769 Italiassa.
ellauri247.html on line 218: pícaro subst. (kirjallisuustiede) konna
ellauri247.html on line 234: Thomas Nashe perusti teoksellaan The Unfortunate Traveller, or, The Life of Jacke Wilton (1594) englantilaisen seikkailullisen veijariromaanin tyypin (rogue story). Saksan kirjallisuuden tunnetuin veijariromaani on Hans Jacob von Grimmelshausenin Der abenteurliche Simplicissimus Teutsch (1669, Seikkailukas Simplicissimus), jonka innoittamana julkaistiin muitakin "simplikiaanisia" kirjoja, kuten Johan Beerin Der simplicianische Weltkucker (1677–1679) ja Daniel Speerin Der Ungarische oder Dacianische Simplicissimus (1683). Tunnettuja veijariromaaneja ovat myös ranskalaisen Alain-René Lesagen Histoire de Gil Blas de Santillane (1715–1735, Kavaljeerin muistelmat) sekä englantilaisten Daniel Defoen Moll Flanders (1722, suom.), Henry Fieldingin Jonathan Wild (1743), Tobias Smollettin The Adventures of Roderick Random (1748) ja William Thackerayn The Luck of Barry Lyndon (1844).
ellauri247.html on line 238: Suomen kirjallisuudessa lajin piiriin ovat luettavissa muun muassa Maiju Lassilan Kuolleista herännyt (1916), Pentti Haanpään Taivalvaaran näyttelijä (1938), Veikko Huovisen Rauhanpiippu (1956) ja Lampaansyöjät (1970), Martti Larnin Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan (1957), Heikki Turusen Simpauttaja (1973), Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi (1975) ja Onnellinen mies (1976), Juhani Peltosen Elmo (1978) ja Rosa Liksomin Kreisland (1996). Tunnettuja veijarihahmoja ovat esimerkiksi Mikko Vilkastus Aleksis Kiven komediassa Nummisuutarit (1864), Hoppulainen Minna Canthin näytelmässä Murtovarkaus (1883), pastori Nyman Maria Jotunin romaanissa Arkielämää (1909) ja sotamies Honkajoki Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa (1954).
ellauri247.html on line 246: Le Sagen "pikareski" sepustus on niin armottoman pitkäveteinen, ettei sitä jaxa kahlata edes pilan vuoxi. Näytteenä Alainin kirjailijanlaadusta riittää seuraava lähes laitimmainen luku, jossa Gilin torvelolle on kaikki mennyt putkeen loppupeleissä ja puuttuu enää EAT! ja FUCK! palkintojen jako. Huomaa koko homman totaalinen ulkokohtaisuus. Paviaani tuikkaa pitkän punaisen siittimen yhtä punaiseen perätyynyyn, vatkaa tovin ja lähtee syömään.
ellauri247.html on line 398: Jonathan Swift (30. marraskuuta 1667 – 19. lokakuuta 1745) oli angloirlantilainen valistusajan kirjailija ja runoilija sekä anglikaanipappi. Hänet muistetaan kaikista parhaiten satiirisista allegorioistaan Gulliverin retket (1726) ja Tynnyritarina (1704). Swift tunnetaan lähinnä laajasta, noin 150 teosta käsittävästä proosatuotannostaan, mutta hän ehti myös kirjoittaa noin 280 runoa. Swift julkaisi useat teoksensa anonyyminä tai salanimen takaa. Hänen käyttämänsä teräväkielinen satiiri paheksutti monia aikalaisia, mutta myös myöhemminkin. Swift on leimattu katkeraksi ihmisvihaajaksi, joka ei nähnyt ihmiskunnassa mitään hyvää. Puolustajat taas ovat huomauttaneet, että maailma näyttää paremmalta kuin se on, kun ei näe sen todellista kehnoutta.
ellauri247.html on line 481: Hetken kuluttua virkkoi parturi kärsimättömästi: Anteeksi, minulla on tänään kovin kiire! Niin minullakin, ärjäisi kirjailija jönsmäisesti ja poistui parturituvasta leuka saippuavaahdon peitossa. Hänen poistuttuaan kaipasi parturi luetteloa, johon hän oli merkinnyt niiden 30 naisen nimet, joiden luo hänen oli vielä samana päivänä mentävä. Tuolle listalle oli Hugo kirjoittanut runonsa ja vienyt sen mukanaan. Parturi muisti tuosta joukosta vain 15, joten hän tällä tavoin menetti puolet asiakkaistaan. Myöhemminkin hän usein puhui tästä mulkerosta.
ellauri248.html on line 65: Dublinin murhien kahdeksanosainen draamasarja perustuu Irlannin rikoskirjallisuuden viime aikojen suosituimman kirjailijan Tana Frenchin dekkarisarjaan Dublin Murder Squad. Jatkuvajuoninen sarja yhdistää kahden ensimmäisen dekkarin In The Woods ja The Likeness tarinat raastavaksi kertomukseksi ihmismielen salaisuuksista.
ellauri248.html on line 69: Vaikka mitä genreä tää nyt lopultakin oli?, krimi, mystery, action, whodunit, noir romance, jännitys vai kauhu, se oli jäänyt tv-pläjäyxen pohjana olleen kirjasarjan lukijoillekin epäselväxi, kuten rajusti heittelevät Goodreads-arvostelut näyttävät. Ilmeisesti kysymys on myös vähän siitä oliko tää "tyttöjen" vaiko "poikien".
ellauri248.html on line 191: 1890 lernte Malwida von Meysenbug in Rom den 50 Jahre jüngeren Romain Rolland kennen; er wurde ihr letzter enger Vertrauter und der Briefwechsel ist Zeugnis einer großen Freundschaft. 1903 starb Malwida von Meysenbug in Rom und wurde dort, auf eigenen Wunsch ohne geistliche Begleitung, auf dem Cimitero acattolico an der Cestius-Pyramide beigesetzt. Malwida von Meysenbug war 1901 die erste Frau, die für den Literaturnobelpreis nominiert wurde. Aber mit lautem Gelächter beigesetzt. Tämän kaikkien aikojen ensimmäisen kirjallisuuden dynypalkinnon pokkasi ranskalainen mitättömyys nimeltä Sully Prudhomme, joka sentään oli Ranskan-Saxan sodassa "länkkärien" puolella. Sen runo "Särkynyt korva" löytyy albumista 192.
ellauri248.html on line 198: Lou Andreas-Salomé (synt. Louise von Salomé eli Luiza Gustavovna fon Salome, ven. Луиза Густавовна фон Саломе; 12. helmikuuta 1861 Pietari – 5. tammikuuta 1937 Göttingen) oli venäläissyntyinen psykoanalyytikko ja kirjailija. Hän oli monipuolinen kirjoittaja ja hänen läheiseen ystäväpiiriinsä kuuluivat monet kirjailijat, filosofit ja taiteilijat, kuten Nietzsche, Freud, Rilke ja Rée. Monikohan niistä pääsi nuohoomaan myös Salomen savuhormia? Kaikkiko?
ellauri248.html on line 202: Salomé ryhtyi seitsemäntoistavuotiaana opiskelemaan teologiaa, filosofiaa, maailman uskontoja sekä ranskalaista ja saksalaista kirjallisuutta hollantilaisen pastorin Hendrik Gillotin johdolla. Gillot kuitenkin rakastui Saloméen niin syvälle, ettei opintoja voitu jatkaa. Salomé lähti äitinsä kanssa Zürichiin voidakseen suorittaa siellä yliopistotutkinnon. Hänen heikon terveytensä odotettiin myös parantuvan Keski-Euroopassa. Varmaan Salomelle tehtiin siellä lapsenlähdetys.
ellauri248.html on line 204: Salomén äiti vei 21-vuotiaan tyttärensä Roomaan. Siellä Salomé tutustui kirjailija Paul Réehen, jonka kanssa hän aloitti suhteen. Muutaman kuukauden kuluttua, 13. toukokuuta 1882, Réen ystävä Friedrich Nietzsche liittyi heihin. Kolmikko eli ja matkusti tiiviisti yhdessä, kunnes Nietzsche irtautui kolmikosta.
ellauri248.html on line 214: Salomé kirjoitti useita unohduksiin jääneitä romaaneja, näytelmiä ja esseitä. Hän oli ensimmäisiä naispuolisia psykoanalyytikkoja ja ensimmäisiä naisia, jotka kirjoittivat naisen seksuaalisuudesta psykoanalyyttisesta näkökulmasta. Hänen kirjansa Die Erotik julkaistiin 1911, jo ennen kuin hän oli tapaillut Freudia. Teos oli tehty osallistuvan havainnoinnin menetelmällä.
ellauri248.html on line 216: Gestapo tuhosi hänen kirjastonsa hänen kuolemansa aikoihin. Syyksi esitettiin kytkökset Freudiin, ”juutalaisen tieteen” harjoittaminen sekä monien juutalaisten kirjoittajien teokset kirjahyllyssä.
ellauri248.html on line 303: Tammen ja WSOY:n Nobel-sarjassa ilmestyi kolmekymmentä kirjaa vuosien 1976 ja 1977 aikana. Lyriikka-antologiaa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa lukuunottamatta kaikki sarjan nimekkeet olivat uusintapainoksia aiemmin julkaistuista kirjoista. Sarjaan sisältyvät kahden teoksen yhteisniteet ilmestyivät tässä asussa yleensä ensimmäistä kertaa, mutta nämäkin koostuivat aikaisemmin erillisinä ilmestyneistä nimekkeistä. Kaikesta päätellen Nobel-sarjaa ei tarkoitettukaan jatkuvaksi, vaan enemmänkin kertaluonteiseksi paketiksi. Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -valikoimaan laatimassaan esipuheessa sen koonnut Aale Tynni viittaa kirjallisuuspalkinnon lähestyvään 75-vuotispäivään (ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 1901), joten arvelisin tämän merkkipaalun innoittaneen Tammea ja WSOY:ta ottamaan nobelistiensa teoksista uusia painoksia niiden Nobel-statusta korostaen.
ellauri249.html on line 47: Nyt on oltu pipi kipä kolme päivää vuoteenomana kiitos viidennen koronaejakulaation. Pääasiallisena lukemistona on ollut Tauno Körilään Suuri kaskukirja.
ellauri249.html on line 54: Tuglas-seuran perustajajäsen Friedebert Tuglas oli alkup nimeltään Mihkelssön. Eikä siinä kaikki: hän oli 1 Siuru-kirjailijatiimin jäsenistä! Marja Leinosvainaa osallistui Tuglas-seuran bussimatkoille ja piti bussin käytävältä käsin oppineita esityxiä muille kävyille.
ellauri249.html on line 58: Keväällä 1918 tuotiin Kirkkonummen Sigurdsissa taistelleet ja punaisten vangixi joutuneet pojat Helsingin Liisankadulla olevaan ruåzalaiseen reaalilyseoon. Siellä heitä kuulusteltiin ja pidettiin kuulustelupöytäkirjaa. Eräs poika (Hjalmar B.) oli ylen tyhmä eikä ymmärtänyt yhtään mitään. ÄLÄ JAUHA! hikeentyi kuulustelija. Toinen (ja nimi oli Carlson BC) mankui mamma Matildaa tuomaan Fazerin suklaata. Nämäkin infot löytyivät Tauno Körilään teoxesta Suuri kaskukirja, mutatis mutandis.
ellauri249.html on line 69: Nykyinen mun mielisarja on Hälge. Mäkin nyttemmin huhuilen mieluummin kuin mietin mitä kirjailija on tarkoittanut Tractatuxessa.
ellauri249.html on line 339: Eläkkeellä oli aikaa lukea, katsoa elokuvia ja kuunnella radiota. Pravdan artikkelit olivat Hruštšovin mielestä lähes täyttä roskaa ja hän seurasi huolestuneena kuinka Breznevin hallinto perui hänen uudistuksiaan. Hänen poikansa Sergei toi hänelle konekirjoitusliuskoista tehdyn kopion Boris Pasternakin Tohtori Źivagosta ja luettuaan sen totesi, että kirjan kieltäminen oli ollut turhaa. Sen sijaan George Orwellin romaanista 1984 hän ei pitänyt. Maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyneet kirjat kiinnostivat Hruštšovia loppuun asti. Nikitaa oli jääneet vaivaamaan ne arbuusit.
ellauri249.html on line 407: Tauno Körilään suuren kaskukirjan sota- ja armeijaosasto on täynnä tyypillistä isänmaallista potaskaa. Tärkein kaskunaihe näyttää olevan se kun joku rivimokkeri saa hetken veljeillä sotapäälliköiden kanssa. Tästä olis tohtori Johnson mielissään.
ellauri254.html on line 47: Konstantin Aleksandrovitš Fedin (ven. Константин Александрович Федин, 24. helmikuuta 1892 Saratov – 15. heinäkuuta 1977 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija ja yhteiskuntavaikuttaja.
ellauri254.html on line 51: Fedinin ensimmäiset teokset ilmestyivät vuosina 1913–1914. Vuonna 1921 hän liittyi pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Fedinin varhaiset kertomukset ja ensimmäinen romaani, sivistyneistön kohtaloita vallankumouksen ja kansalaissodan aikana kuvaava Goroda i gody (”Kaupunkeja ja vuosia”, 1924) ovat tyyliltään kokeilevia. Myöhemmät teokset noudattavat sosialistisen realismin kaanoneita. Romaanit Ensimmäiset ilot (Pervyje radosti, 1945) ja Neobyknovennoje leto (”Epätavallinen kesä”, 1947–1948) saivat Stalin-palkinnon. Kirjailijan viimeinen romaani Nuotio (Kostjor, 1961–1965) jäi keskeneräiseksi. Hän on laatinut myös sarjan kirjailijakuvauksia Pisatel, iskusstvo, vremja (”Kirjailija, taide, aika”, 1957, 1961) sekä muistelmateoksen Gorki ja me (Gorki sredi nas, 1941–1968).
ellauri254.html on line 53: Neuvostoliiton kirjailijaliittoa muodostettaessa Fedin valittiin sen hallituksen jäseneksi. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi sen ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1971 puheenjohtajana. Fedin oli myös Venäjän kirjailijaliiton hallituksen ja Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen sekä Venäjän SFNT:n ja Neuvostoliiton korkeimpien neuvostojen kansanedustaja. Kirjallisuusvaikuttajana hänet muistetaan Aleksandr Solženitsynin Syöpäosaston julkaisun kieltämisestä vuonna 1968. Kirjailija palkittiin muun muassa neljällä Leninin, kahdella työn punaisen lipun sekä lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä. Vuonna 1967 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen. Ei siis mikään turha influensseri.
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 60: ETA Hoffmanista on mulla jo nippu linkkejä. German storywriter E.T.A. Hoffmann appears to have suffered and died from tabes dorsalis. Eli kuppaan kuoli tämä kaveri. Se väsäsi sen Nussknackerin, joulukuusen koristeen jonka sain Berliinistä Shanshanilta, johon "siitä vaan sano" Zhaikovski teki musiikin. Varsin mitätön Gerard de Nerval (salanimi) esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Nobel-Olga Tokarczukin Izidorkin kaipasi aakkosten alkupäästä Hoffmannia.
ellauri254.html on line 85: Pyhä Serapion eli 300-luvulla. Hän tunsi hyvin maallisen kirjallisuuden ja tuli tunnetuksi puhumisen taidosta. Jo hyvin nuorena hän toimi jonkin aikaa kuuluisan Aleksandrian katekeettisen koulun johtajana. Serapion kuitenkin kaipasi mahdollisuutta käyttää enemmän vapaa-aikaa rukoukseen ja katumusharjoituksiin, joten hän jätti arvostetun asemansa ja meni erämaahan.
ellauri254.html on line 97: Pyhän Athanasioksen tavoin myös pyhä Serapion tunnetaan erityisesti kirjallisista töistään. Häneltä on säilynyt useita kirjoituksia. Näistä merkittävin on liturgisten rukousten kokoelma Eukhologion, joka löydettiin ja julkaistiin 1890-luvulla. Se on merkittävimpiä alkukirkon liturgisia tekstejä. Serapionilta on myös säilynyt teos manikealaisuutta vastaan. Manikealaiset opettivat, että vain sielu on Jumalan luoma mutta ruumis oli lähtöisin pahasta tai suorastaan Paholaisesta. Pyhä Serapion kuitenkin osoitti teoksessaan, että ihmisruumista voidaan käyttää sekä hyvän että pahan välineenä sydämen asenteesta riippuen. Niin sielu kuin ruumiskin ovat siis yhtä lailla Jumalan tekosia. Iloisena Jahve rullasi Aatamille vällykäärmettä hyräillen: This is a cinch.
ellauri254.html on line 105: Venäläiset Serapion-veljet eli Sanchotin liha ja leikkele (ven. Серапио́новы бра́тья, Serapionovy bratja) oli nuorten venäläisten kirjailijoiden yhteenliittymä 1920-luvulla Pietarissa ja Leningradissa.
ellauri254.html on line 107: Saksalaisen romantikon E. T. A. Hoffmannin teoksen mukaan nimetty ryhmä sai alkunsa Vsemirnaja literatura -kustantamon ja Pietarin Taiteiden talon yhteyteen vuonna 1919 perustetusta kääntäjäkurssista ja kirjallisuusstudiosta. Ensimmäinen kokoontuminen pidettiin vuoden 1921 alussa. Serapion-veljiin kuuluivat Lev Lunts, Nikolai Nikitin, Mihail Slonimski, Ilja Gruzdev, Konstantin Fedin, Vsevolod Ivanov, Mihail Zoštšenko, Veniamin Kaverin, Jelizaveta Polonskaja ja Nikolai Tihonov sekä joukko ”ulkojäseniä”. Toimintaa ohjasivat muun muassa Maksim Gorki ja Viktor Šklovski.
ellauri254.html on line 108: Tyylillisesti Serapion-veljet edustivat niin sanottua ornamentaaliproosaa. He julistivat tavoitteekseen uusien kirjallisten ilmaisukeinojen löytämisen, mutta käytännössä he olivat lähinnä ystäväpiiri, jonka jäsenten tuotanto kehittyi eri suuntiin. Heitä yhdisti ajatus luomistyön vapaudesta sekä pyrkimys pysyttäytyä päivänpolitiikan ulkopuolella. Ryhmä julkaisi vain yhden yhteisen kokoelmateoksen Serapionovy bratja vuonna 1922. Ryhmän johtajana pyrki toimimaan ohjelma-artikkelillaan Potšemu my Serapionovy bratja (”Miksi olemme Serapion-veljiä”) esiintynyt Lev Lunts. Lunzilla ei ole edes Uiki sivua.
ellauri254.html on line 115: Aleksei Remizov (1877 Moskova, Venäjä – 1957 Pariisi, Ranska) oli venäläinen kirjailija. Mielenosoituksiin osallistunut Remizov karkotettiin Pohjois-Venäjälle. Hän pääsi palaamaan Pietariin 1905 mutta pötki pakoon Venäjältä 1921. Remizovin kertomuksia alettiin julkaista vuonna 1897 lehdissä. Hän hyödynsi niissä kansantarinoita, unia ja legendoja. Hän on vaikuttanut myöhempiin kirjailijoihin, esimerkiksi Isaak Babeliin, Jevgeni Zamjatiniin ja Boris Pilnjakiin. Hänen tuotantoaan julkaistiin Neuvostoliitossa uudelleen vuodesta 1978. Il s'est établi en France en 1923. Il est enterré au cimetière russe de Sainte-Geneviève-des-Bois, près de Paris. Sillä oli mukanaan pikku suite sute pussukka isänmaan multaa.
ellauri254.html on line 120: Boris Pilnjak (ven. Бори́с Пильня́к, oik. Boris Andrejevitš Vogau ven. Бори́с Андре́евич Вога́у; 11. lokakuuta (J: 29. syyskuuta) 1894 Možaisk, Venäjä – 21. huhtikuuta 1938 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen kirjailija. Hän toimi myös Venäjän kirjailijaliiton puheenjohtajana mutta menetti virkansa ideologisesti arveluttavina pidettyjen kirjoitustensa takia. Pilnjak käsitteli kommunistisen puolueen toimintatapoja hyvin epäluuloiseen sävyyn, ja hänen kirjansa joutuivat siksi usein ankaran sensuurin kohteeksi. Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt taiteellisten kompromissien tekemisestä. Pilnjakin tunnetuimpia teoksia ovat Alaston vuosi, Mahogani ja Volga vpadet v Kaspiskoje more (suom. Volga virtaa Kaspianmereen), jotka käsittelevät vallankumouksen ja sitä seuraavan ajan Venäjää. Hänen tunnettujen töidensä joukkoon lukeutuu myös Okei: Amerikanski roman, joka kertoo hänen vuonna 1931 tekemästään matkasta Yhdysvaltoihin ja esittelee sikäläistä elämänmenoa pitkälti kielteiseen sävyyn.
ellauri254.html on line 122: Boris Pilnjak vieraili Suomessa vuonna 1934 Hella Wuolijoen ja Olavi Paavolaisen kutsumana. Vierailunsa aikana Pilnjak tapasi mm. F. E. Sillanpään tämän kesäasunnossa Saavutuksessa Hämeenkyrössä ja kutsui tämän vastavierailulle Moskovaan, mutta Sillanpään vierailu Neuvostoliitossa ei koskaan toteutunut. Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Pilnjak syrjäytettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton johdosta Neuvostoliiton kulttuurielämän "puhdistuksessa" eikä hänen teoksiaan enää julkaistu. Siten myös Pilnjakin suunnitelma julkaista Sillanpään tuotantoa venäjäksi – hän oli erityisen ihastunut Nuorena nukkuneeseen – raukesi.
ellauri254.html on line 126: Vsevolod Vjatšeslavovitš Ivanov (ven. Всеволод Вячеславович Иванов, 24. helmikuuta 1895 Semipalatinskin läänin Pavlodarin kihlakunnan Lebjažje – 15. elokuuta 1963 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri254.html on line 128: Vsevolod Ivanov syntyi opettajan perheeseen, kävi alkeiskoulun ja lähti varhain maailmalle kierrellen pitkin Siperiaa, Uralia ja Kazakstania ja kokeillen eri ammatteja. Hänen ensimmäiset teoksensa ilmestyivät vuonna 1915. Vuonna 1921 Ivanov asettui Pietariin, jossa hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään. Vuosina 1921–1923 hän julkaisi joukon Venäjän kansalaissotaa kuvaavia ”partisaanikertomuksia”. Niistä tunnetuin on seikkailukirja Panssarijuna 14–69 (Bronepojezd 14–69, 1922), jonka kirjailija muokkasi näytelmäksi vuonna 1927.
ellauri254.html on line 130: 1920-luvulla Ivanov kirjoitti aiheiltaan ja kieleltään erikoista ”ornamentaalista” proosaa, joka herätti voimakasta arvostelua proletaarikirjailijoiden taholta. 1930-luvun alussa hän ymmärsi siirtyä sosialistisen realismin mukaisiin teemoihin. Vuosina 1934–1935 kirjailija julkaisi omaelämäkerrallisen romaanin Pohoždenija fakira (”Fakiirin seikkailut”) ja vuonna 1939 kansalaissotaa virallisen idologian valossa käsittelevän romaanin Parhomenko. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti tyyliltään pateettisen romaanin Pri vzjatii Berlina (”Berliiniä vallatessa”, 1946). Myöhemmin Ivanov julkaisi lähinnä muistelmia ja muokkasi uudelleen aikaisempia teoksiaan. Monet niistä ilmestyivät vasta kirjailijan kuoltua.
ellauri254.html on line 132: Kuten tiedätte, Vsevolod Ivanov tapasi yhdessä muiden kirjailijoiden kanssa Stalinin, Voroshilovin, Kaganovichin, Molotovin ja Postyshevin Gorkin asunnossa 26. lokakuuta 1932. Kokouksessa - viinin ja välipalojen kanssa - keskusteltiin kirjailijaliiton perustamisesta, Stalin selitti puolueen politiikkaa kirjallisuutta kohtaan, lupasi kaiken mahdollisen tuen. Vuonna 1934 perustettiin Neuvostoliiton kirjailijoiden liitto, sen ensimmäinen kongressi pidettiin. Yksi liiton hallituksen sihteereistä oli Vs. Ivanov. Hänet valittiin kirjallisuusrahaston hallituksen puheenjohtajaksi.
ellauri254.html on line 134: Sergei Yesenin sanoi hänestä: "... on hyviä fiktiokirjailijoita... suuria taiteilijoita, jotka maalaavat sydämellä... No, Ivanov on ainakin vilpitön kaveri. Riippumatta siitä, kuinka paljon hänen elämäänsä julkistettiin, riippumatta siitä, kuinka sitä mätkittiin, hän oli aina ja pysyi todellisena artistina. Hän on harvinainen ihminen, joka ymmärtää ja rakastaa sanataidetta."
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 148: Kauniita oraita! Kankeita, suurisuisia, mutta silti vittu! Monilla on venehattu vinossa, samoin aivot, mutta se on ohimenevää! Olen nyt tottunut pitämään kirjallisuutta vallankumousasiana. Mitään suurta ei synny kommunismin ulkopuolella. Serapionin kaverit eeku vähenenevät...
ellauri254.html on line 152: Uuden kirjallisuuden todellisia betoniraudoittajia ovat Furmanov ja Fadejev, A. Tolstoi ja M. Solohov, Serafimovitš ja Malyškin, Novikov-Priboi ja Seifullina. Fedinin Konsta muistuttaa, että Fadejev oli 1920-luvulla ensimmäisten joukossa ottamassa tehtäväkseen myönteisen neuvostoihmistyypin luomisen, minkä tärkeys oli koko kirjallisuuden kannalta perustavaa laatua, ja täytti tuon tehtävän teoksessaan Yhdeksäntoista (Razgrom). Vain muutamat vanhemmat prosaistitoverit, Furmanov, Serafimovitš, Gladkov, uskaltautuivat ennen häntä tai miltei samaan aikaan hänen kanssaan sellaiseen uudistukseen. Fedin sanoo Tšapajevia romaaniksi, joka asetti kerronnassa kärkitilalle uuden henkilötyypin taiteellisen kuvauksen. Fedin puhuu ylpeyden tuntein siitä, että uusi ihminen on V. Ivanovin, N Tihonovin, I. Sokolov-Mikitovin teoksissa huomion keskipisteenä. Hän arvostaa korkealle M. Prišvinin, I. Erenburgin ja V. Šiškovin teokset ja muistelee hyvällä A. Lunatšarskin näytelmiä.
ellauri254.html on line 157: Konstantin Fedinin vakaumuksen mukaan kirjallisuutemme saavuttaa suurimmat voittonsa, jos se edistysmielisesti, kommunistin puoluekantaisuuden ja kansanomaisuuden hengessä kuvaa uutta ihmistä, hänen luonteensa kumouksellista muovautumista ja kuvastaa taidekeinoin neuvostokansan monitahkoista elämää. Fedin korosti NKP:n KK n kokouksessa kesäkuussa 1963 pitämässään puheessa vielä kerran: Me rakennamme uutta maailmaa, me luomme maailmaan uutta ihmistä, neppiä. Neuvostotaiteilijan tulee osallistua tähän kulmikkaaseen työhön!
ellauri254.html on line 171: Blok opiskeli Pietarin yliopistossa oikeustiedettä, vieraita kieliä ja kirjallisuutta. Opinnot jäivät kuitenkin kesken, kun hän keskittyi runouteen. Blokin varhaistuotantoon vaikutti saksalainen filosofia, muun muassa Schopenhauerin ja Nietzschen ajatukset. Hän vietti lapsuutensa Šakmatonon maatilalla lähellä Moskovaa. Maanmiehistä häneen vaikuttivat eniten uskonnollisen mystikon Vladimir Solovjovin ja myös Fjodor Tjuttševin ja Afanasi Fetin teokset.
ellauri254.html on line 288: Blokin aikaisin rakkaussuhde oli ensimmäinen kirja 1904 "Kauniin Leidin runoja". Näissä teoksissa on tosi rakkauden tunne morsiamelle, jonka punkassa Aleksander Blok kirjaimellisesti asui. Runot rakkaudesta tässä kokoelmassa sisältävät mystisen palvonnan Ikuisen naisen ja Maailmankaikkeuden Leidin kanssa. Ennen meitä tulee kuva rakkaudesta, jolla on merkkejä todellisesta jumaluudesta - taivaallinen neitsyt ja säteilevä kuningatar, jolla ei ole mitään maallisia piirteitä kuten esim. emätintä.
ellauri254.html on line 301: Tämä modernistinen nykynäkemys kirjallisuudessa on kirkkaasti edustettuna A. Blokin teoksissa. Runoilija laajasti käyttää symboleja, jotka ovat todellisen taiteellisen kuvan merkkejä. He auttavat häntä paljastamaan runon tarkoituksen, tuntemaan sen, mitä tavallinen ilme ei näe. Runoilija käyttää sisäistä näkemystä ja löytää todellisen ja epätodellisen maailman ilmiöiden välisen vastaavuuden. Tältä kannalta merkittävä on sarja "Runs of the Beautiful Lady". Se ilmentää ajatusta siitä, että rakkaus naiseen muuttuu rakkaudeksi maailmankaikkeudelle. Tämän seurauksena kauniin naisen rakkautta pidetään kauneuden rakkautena, ihanteellisena. Lukemisen jälkeen onkin helppoa tehdä tämä analyysi. Tai sit nää ovat runoilijan henkilökohtaisen elämäkerran jaksoja, jotka tulkitaan uudelleen hänen kirjoitustensa linjoilla.
ellauri254.html on line 344: Zinovjevit ovat venäläisiä aatelissukuja. Liettualainen aatelismies Aleksander Zenovich, despoottien jälkeläinen, lähti Liettuasta vuonna 1392 Moskovaan. Monet hänen jälkeläisistään olivat stolnikkeja, asianajajia, kuvernöörejä. Stepan Stepanovitš Zinovjev (kuoli 1764) oli Katariina II :n lähettiläs Espanjassa. Nikolai Ivanovitš Zinovjev (1706 - 1773) oli Pietarin poliisipäällikkö ja sitten senaattori. Zinovjev-suku kuuluu Pietarin, Novgorodin, Orjolin ja Poltavan maakuntien sukukirjojen VI-osaan (Gerbovnik, I, 49). Muut Zinovievien suvut, lukumäärältään 19, myöhemmin peräisin. Despot-Zenovich- Liettuan aatelissuku, vaakuna Zenovich. Heidän esi-isänsä Bratosh ja hänen poikansa Zinovy mainitaan vuonna 1401 Liettuan aatelisten joukossa, jotka allekirjoittivat uskollisuusasiakirjan Puolan kuninkaalle. Zinovyn pojanpoika Juri Ivanovich Zenovich oli vuonna 1507 Smolenskin kuvernööri. XVI vuosisadalla. kaksi Despot-Zenovichia oli Smolenskin kastellaanit ja yksi Brestin kuvernööri. Tämä klaani otti käyttöön etuliitteen "Despot" 1600-luvun lopulla, kun legenda ilmestyi sen alkuperästä serbialaisilta despootilta. Despot-Zenovichi-perhe sisältyy Minskin maakunnan sukukirjan VI osaan. Yksi tämän suvun haara muutti 1400-luvun lopulla. Venäjälle, missä hänen sukunimensä sai muodon Zinovjev.
ellauri254.html on line 351: Fjodor Kuzmich Sologub (oikea nimi - Teternikov ; 17. helmikuuta ( 1. maaliskuuta ) 1863 , Pietari - 5. joulukuuta 1927 , Leningrad ) - venäläinen runoilija, kirjailija , näytelmäkirjailija, publicisti, kääntäjä, joka tunnetaan myös nimellä Theodor Sologub, esseisti.
ellauri254.html on line 353: Venäläisen kirjallisuuden ja venäläisen symbolismin dekadenttisen suuntauksen näkyvä edustaja.
ellauri254.html on line 354: Soologubbesta ei kukaan ole ryssien ulkopuolella enää edes kuullutkaan, ellei sitten Ranskassa. Hän oli ensimmäinen kirjailija, joka toi venäläiseen proosaan eurooppalaiselle fin de siècle -kirjallisuudelle ja filosofialle ominaisia sairaita, pessimistisiä elementtejä. Oliko järkeä? Kannattiko se?
ellauri254.html on line 362: Sologubbe oli aivan oikeassa että kyrillistä textiä on paha lukea koska kirjaimet on liian samanlaisia. Soologubbe joka oli aito puskaryssä ei sietänyt Akim Volynskiä joka oli yhtä nokkava ellei vielä nokkavampi juutalainen oikealta nimeltään Khaim Leybovich Flekser, Хаим Лейбович Флексер; 3 May 1861 - 6 July 1926). Vanhoja dekadentteja oli molemmat. Sologubin ja Volynskin kärhämistä on Fedinillä hauska selostus siv. 156-7.
ellauri254.html on line 410: Hugo von Hofmannsthal (1. helmikuuta 1874 Wien, Itävalta – 15. heinäkuuta 1929 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja esseisti, joka tunnetaan erityisesti lukuisten Richard Straussin oopperoiden libretistinä. Nuorena von Hofmannsthal kuului Nuorwieniläiset-nimiseen avantgarde-kirjailijoiden ryhmään. Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli yliopistossa ensin jonkin aikaa lakitiedettä mutta vaihtoi oppiaineen sitten romaaniseen filologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1899. Hofmannsthal solmi avioliiton 1901, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin samaan laatikkoon poikansa kanssa. Säästyi siinäkin Kroisoxelta muutama pennonen.
ellauri254.html on line 472: Erhellt die weiher und die bunten pfade. valaisee suohaukat ja polut kirjavat.
ellauri254.html on line 546: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri254.html on line 547: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin optimistissävyiseen tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
ellauri254.html on line 552: Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom. "kitkerä") vuonna 1892 työskennellessään Kavkazissa Tiflisin kaupungissa (nyk. Tbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansa Esseitä ja tarinoita (Очерки и рассказы) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
ellauri254.html on line 554: Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimellä Vladimir Lenin) kanssa 1902. Hänet valittiin 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta Nikolai II perui päätöksen. Protestina Anton Tšehov ja Vladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
ellauri254.html on line 556: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri254.html on line 564: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
ellauri254.html on line 600: Avvakum oli aikansa huomattava kirjailija. Hänen omaelämäkertansa (Žitije protopopa Avvakuma) on elävän kielensä ja kuvauksensa ansiosta yksi venäläisen kirjallisuuden merkkiteoksista. Vanhauskoiset pitävät Avvakumia marttyyrinä ja pyhimyksenä.
ellauri254.html on line 602: Saint-Simon ja hänen aikansa oli Gorkista myös kiinnostava. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi. Sehän oli La Bruyèren Konsta Fedin!
ellauri254.html on line 695: Kamenev ja Zinovjev saivat puoluejäsenyytensä takaisin vuonna 1928. Puolueesta erottaminen ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen toistui 1932–1933, missä välissä Kamenev oli karkotettuna Minusinskiin. Vuosina 1932–1934 hän oli Moskovaan perustetun Gorkin maailmankirjallisuuden instituutin ensimmäisenä johtajana. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevia ja Kamenevia syytettiin ”moraalisesta osallisuudesta” tapahtuneeseen. Tammikuussa 1935 pidetyssä salaisessa oikeudenkäynnissä Kamenev tuomittiin viiden ja Zinovjev kymmenen vuoden vankeuteen. Kamenev joutui heinäkuussa 1935 yhdessä 38 muun henkilön kanssa syytetyksi myös salaliitosta Stalinia vastaan ja tällä kertaa hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen.
ellauri254.html on line 705: Kirov pidätettiin 1905 kolmeksi kuukaudeksi osallisuudesta vuoden 1905 vallankumoukseen. Päästyään vankilasta hän liittyi bolševikkeihin. Hänet pidätettiin jälleen seuraavana vuonna ja tuomittiin kolmeksi vuodeksi kielletyn kirjallisuuden painamisesta. Hänet vangittiin tämänkin jälkeen uudestaan. Vapauduttuaan Kirov muutti Kaukasiaan ja asui siellä maaliskuun vallankumouksen puhkeamiseen saakka vuonna 1917. Kostrikov otti vallankumouksellisen salanimen Kirov, ja hänestä tuli lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien sotilashallinnon johtaja Astrahanissa.
ellauri254.html on line 771: Heti kun Barbussen Le Feu julkaistiin sarjakuvalehtenä, sen luki laaja yleisö, jonka reaktiosta Barbusse oli erittäin kiinnostunut. Kirja oli myös menestys. Ensimmäinen kiista koski sitten romaanin, vuoden 1916 Prix Goncourtin voittajan, historiallista todenperäisyyttä, lähinnä syvän kuilun vuoksi, joka vallizi sensuurin salliman tekstin ja sotapropagandan välillä, joka itse tuomittiin kirjassa. Tekstin poliittiset panokset, erityisesti kommunismi ja pasifistinen sitoutuminen, ovat toinen kiistanalainen aihe kirjassa.
ellauri254.html on line 777: Barbusse oli kommunisti, ja vuonna 1919 hän ryhtyi julkaisemaan aikakauslehteä Clarté. Hän kirjoitti myös samannimisen kirjan, ja ne loivat pohjan hänen perustamalleen kansainväliselle Clarté-järjestölle. Hän liittyi kommunistipuolueeseen 1923 ja kävi Neuvostoliitossa useita kertoja.
ellauri254.html on line 785: Käsite sosialistinen realismi otettiin käyttöön Neuvostoliiton kirjailijaliiton liittokokouksessa vuonna 1934, jonka jälkeen siitä tuli maan virallinen ja ainoa hyväksytty taidesuuntaus. Sen isänä mainitaan usein kirjailija Maksim Gorki, jonka romaania Äiti (1907, suom. 1944) pidetään sosialistisen realismin perusmuotona. Esikuvina on pidetty myös eräiden 1800-luvun realistien, esimerkiksi peredvižnikien (”Vaeltajat”), Jacques-Louis Davidin ja Ilja Repinin taidetta.
ellauri254.html on line 798: Lunz ja Fedin käyvät nokkapokkaa ryssän kirjallisuuden tulevaisuudesta. Lunz termentää että on otettava juoni länkkäreiltä, ei tästä muuten mitään tule. Olkoon tunnuxemme Länteen! Tervetuloa länteen Andrei toivottivat Leville Sterne, Dumas, Stevenson ja Doyle. Länkkärisarjoissa kuten Capitani vituttaa että hyvixet on vaan pienempiä pahixia ja usein varakkaampia kuin suuremmat ja köyhemmät. Luxemburgilaiset huoratalot pitää kunniassa perittyjä arvoja eikä myy huumeita katukaupassa kuten niggerit maahanmuuttajat. Hymytön ex-poliisi ei juuri ole Pekkaa parempi.
ellauri254.html on line 833: Skhlovskyn pöljimpiä ajatuxia oli että kirjan sisältö on siinä käytettyjen tyylikeinojen summa. Tai että "maailman ja toisen maailman ja kissan ja kiven vastakkain asettelut ovat yhden arvoisia." Mitä potaskaa! Formalismia! Kieli, kuva, komposiittiö, siinä Zamyatin kolme valasta, sen länsimainen maneeri. Jevgenin mieltymys satiiriin oli hoitamattomaxi jäänyt tauti.
ellauri254.html on line 838: Mihail Mihailovitš Zoštšenko (ven. Михаил Михайлович Зощенко, 10. elokuuta 1895 Pultava – 22. heinäkuuta 1958 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri254.html on line 840: Mihail Zoštšenko syntyi taiteilijaperheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja osallistui vapaaehtoisena ensimmäiseen maailmansotaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Zoštšenko palveli puna-armeijassa ja kokeili mitä erilaisimpia ammatteja. Vuonna 1921 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri254.html on line 848: Suomennettuja teoksia: Kireähermoista väkeä (Rasskazy). Suom. Katja Losowitch. Helsinki: SN-kirjat, 1990 ISBN 951-615-702-5 novellikokoelma.
ellauri254.html on line 861: Nikolai Tihonov syntyi parturin perheeseen. Hän kävi Pietarin kauppakoulun, osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja palveli puna-armeijassa. Vuonna 1922 hän liittyi Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 893: Olen seurannut Serapionin veljien henkisti kasvua hyvin toiveikkaana. Minusta tuntuu, että nämä nuoret pystyvät luomaan Venäjällä kirjallisuutta, jossa ei tule ole- maan Leo Tolstoin kvietismii eikä passiivista anarkismia; siitä katoaa myös Dostojevskin synkkä sadistimen inkvisiittiöhenki samoin kuin Turgenevin veretön puoliveteinen lyyrisyys. Venäläinen 'skyyttalaisuus", "euraasialaisuus" yani muunlai- nen slavofiilisyys tai kerskaileva nationalismi eivät löydi kannattajia Serapionin veljien keskuudesta.
ellauri254.html on line 900: Nikolai Nikolajevitš Nikitin (ven. Никола́й Никола́евич Ники́тин; 8. elokuuta (J: 27. heinäkuuta) 1895 Pietari – 26. maaliskuuta 1963 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija, suht mitätön.
ellauri254.html on line 902: Nikolai Nikitin syntyi rautatievirkailijan perheeseen. Hän opiskeli Pietarin yliopistossa ja palveli vuosina 1918–1922 puna-armeijassa. Hän liittyi 1921 pietarilaiseen Serapion-veljien kirjailijaryhmään.
ellauri254.html on line 904: Nikittimen varhaiset 1920-luvun kertomukset kuvaavat Venäjän vallankumouksen aikaisia tapahtumia epäpoliittisesti ja muodoltaan kokeilevasti. Muiden Serapion-veljeksien tavoin hänen teoksensa joutuivat ankaran kritiikin kohteeksi. Ajan mittaan kirjailija sopeutui sosialistisen realismin vaatimuksiin. Romaani Eto bylo v Kokande (”Tapahtui Kokandissa”, 1939) kuvaa neuvostovallan pystyttämistä Uzbekistaniin, ”Pohjolan Auroran” (Severnaja Avrora, 1950) aiheena ei ole revontulet (kuten voisi luulla) vaan brittien Pohjois-Venäjän interventio vuosina 1918–1919. Jälkimmäinen teos sai Stalin-palkinnon vuonna 1951.
ellauri254.html on line 912: Britit ja ranskalaiset pyysivät Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonia antamaan Yhdysvaltain joukkoja Pohjois-Venäjän kampanjaksi tai liittoutuneiden väliintuloon Pohjois-Venäjällä, koska heillä oli todella pulaa ylimääräisistä joukkoista. Heinäkuussa 1918, vastoin Yhdysvaltain sotaministeriön neuvoja , Wilson suostui rajoitettuun osallistumiseen kampanjaan Yhdysvaltain armeijan 339. jalkaväkirykmentin sotilaiden kontingenttiin , joka järjestettiin hätäisesti Amerikan Pohjois-Venäjän retkikuntaan, joka tuli saa lempinimen Jääkarhuretkikunta. Aide Memoire -kirjassaan Wilson asetti suuntaviivat amerikkalaisten väliintulolle sanomalla, että amerikkalaisten joukkojen tarkoitus Venäjällä oli "vartioida sotilasvarastoja, joita (valko)venäläiset joukot voivat myöhemmin tarvita, ja antaa sellaista apua, joka voi olla hyväksyttävää organisaation (valko)venäläisille, omaxi izepuolustuxexeen".
ellauri254.html on line 1006: Nikitin oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja Zvezda-kirjallisuuslehden toimituskunnan jäsen sekä Leningradin kaupunkineuvoston edustaja. Hänet palkittiin Työn punaisen lipun kunniamerkillä. Kirjailijan kotitalon seinässä (Mohovaja 28, Pietari) on Nykyttimen omatoimisesti heittämä muistolaatta.
ellauri254.html on line 1033: Kuvaillessaan Prahassa ollutta Venäjän silloiselle kirjallisuudelle omistettua esitelmätilaisuutta, jossa oli kehuttu serapioneja kaikesta siitä, mitä olette tehneet, Gorki sanoi, että esitelmöitsijän kimppuun kaikki oikeauskoiset emigrantit hyökkäsivät kuin pedot ja haukkuivat hänet pataluhaksi. Haukkuminen jatkuu vieläkin kaikissa lehdissä... Anteeksiantamaton rikos on puhua jotain hyvää Venäjästä. Hämmästyneenä, miltei kauhistuneena seuraan eilisten 'kulttuuri-ihmisten' rappeutumista. B. Zaitsev sepittelee taitamattomasti pyhimysten elämäkertoja.
ellauri254.html on line 1056: Huomatkaa myös että lännen rikkain mies tällä haavaa (mies tietysti, tää on all male paneeli) myy vain rikkaille. Oligarkeilla on jo ihan oma talous ja virtuaalimaailma. Eskapistiset fantasiakirjat myy nyt parhaiten. Satua, älkää kuunnelko ellei miellytä.
ellauri254.html on line 1058: Gorki oli melkoinen julkkis palattuaan Moskovaan. Sen palopuhe kirjailijoiden talossa on taas ajankohtainen:
ellauri254.html on line 1061: Kirjallisuuden tulee olla nykyään vallankumouksellisempaa kuin silloin. On taisteltava, kaunokirjallisuudessa on arvosteltava ankarasti ja jyrkästi tätä todellisuutta.
ellauri254.html on line 1063: Sen ohella on kuitenkin osoitettava, etsittävä ja löydettävä uuden ihmisen myönteiset piirteet. Uusi ihminen ilmaantui elämään eilen. Ilmaantui uuteen elämään. Hän ei nãe itseään, hän tahtoo oppia tuntemaan itsensä, hän tahtoo kirjallisuuden kuvaavan häntä. Ja kirjallisuuden tulee se tehdä. Millä tavalla?
ellauri254.html on line 1067: Fedin ko-ko-ko-ko-kommentoi: Nuo sanat kahden alkuperusteen, realismin ja romantismin, yhdistämisestä kuulostivat minusta kaiken sen arviolta, mitä neuvostokirjailijat olivat saaneet kuluneina vuosina aikaan, johtopäätökseltä Venäjän kirjallisuustoimintaa koskeneista loputtomista mietiskelyistä. Minusta tuntui, että noiden alkuperusteiden yhdistäminen luonnehtii parhaiten Gorkia itseään, hänen unelmoimansa kansamme suuren tulevaisuuden romanttisuutta ja tuon tulevaisuuden rakentamisen reaalisuutta. Se on sosialistinen realismi pähkinänkuoressa. Reaalisosialismista muodostui sitten kova kuori siihen pähkinään.
ellauri254.html on line 1075: Nikolai Aleksejevitš Ostrovski (ven. Никола́й Алексе́евич Остро́вский, ukr. Мико́ла Олексі́йович Остро́вський, Mykola Oleksijovytš Ostrovskyi; 29. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1904 Vilija, Ukraina – 22. joulukuuta 1936 Moskova) oli neuvostoliittolainen realistinen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Venäjän sisällissotaa ja Neuvostoliiton syntyaikoja kuvaava Kuinka teräs karaistui (ven. Как закалялась сталь, 1934). Teos perustui kirjailijan omiin kokemuksiin. Että tällänenkin ukrainalainen, ei taitaisi mennä enää Kievissä kaupaxi. Mullon tää nyt, löytyi kirjaston poistohyllystä SKP:n 40-vuotishistoriikin vierestä. Historiikissa mainittiin Mary Moorhouse Pekkala, uusseelantilainen neljännesmaori, merkittävä naishenkilö sisällissodan karmeiden jälkipyykkien pesussa. Se käytti koko miljoonaomaisuutensa parantamaan keskitysleirivankien oloa, ja joutui sitten vanhana katkeroituneena kansaneläkeläisenä pyytämään SKP:ltä vippejä. Semmosia ne kommunistit ovat, kiittämättömiä. Ja antisemiittejä. Tämä pätkä on Ostrovskin kirjasta:
ellauri256.html on line 69: Ei tää Lunzin poka ollut huono ollenkaan. Seuraavasta "Erämaassa" novellista piti Gorkikin. Lunzista tulee hyvä kirjailija, Maxim ennusti. Mutta pää poxahti.
ellauri256.html on line 80: Aleksanteri Belousenkon kirjasto -- http://www.belousenko.com/wr_Lunts.htm
ellauri256.html on line 166: Tarinan "In the Desert" lopussa on merkitty sen kirjoituspäivämäärä: maaliskuu 1921. Vuonna 1922 tarina julkaistiin kokoelmassa "Serapion Brothers" (Almanakka First, Pietari, "Alkonost". Samana vuonna almanakka julkaistiin uudelleen Berliinissä). Kirjoittaja N. Berberova kirjoittaa muistelmissaan: "Lauantaisin Serapionit kokoontuivat Slonimskyn huoneeseen... Kävin siellä usein. ", ensimmäinen kirja, 1953, New York, s. 165). Suurelta osin lukemisen vaikutelmana "Aavikossa", M. Gorki puhui kahdesti kirjeissään V. Kaverinille L. Luntsista; 10. lokakuuta 1922: "Salli minun neuvoa tässä: pitäkää tiukasti kiinni ystävistänne: Lunts, Zoshchenko, Slonimsky ja kaikki muut, jotka eivät ole järkyttyneitä, joita "maallisen turhuuden basaari" ei sokaise. 25. marraskuuta 1923: "Valitettavasti en nähnyt Luntsia. Hän on vakava ja suuri kirjailija" ("Literary Heritage", osa 70, 1963, M., Publishing House of the Sciences Academy of the USSR, ss. 172, 177 ) Ja Sorrentosta 8. toukokuuta 1925 M. Slonimskylle osoitetussa kirjeessä M. Gorky kertoi, että viimeisessä kirjassa "Venäjä" on annettu Lo Gatton käännöksessä "Aavikko..." ( Ibid., s. 389).
ellauri256.html on line 202: Aleksei Maksimovitš Peškov, ven. Алексей Максимович Пешков, 28. maaliskuuta (J: 16. maaliskuuta) 1868 Nižni Novgorod – 18. kesäkuuta 1936 Moskova), kirjailijanimeltä Maksim Gorki (ven. Максим Горький, oli venäläinen, sittemmin neuvostovenäläinen kirjailija, poliittinen aktivisti ja kirjallisuuden sosialistisen realismin perustajia. Vuosina 1906–1913 ja 1921–1929 hän asui ulkomailla, enimmäkseen Caprilla. Neuvostoliittoon palattuaan hän mukautui sen ajan kulttuuripolitiikkaan mutta ei saanut enää matkustuslupaa ulkomaille.
ellauri256.html on line 204: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
ellauri256.html on line 209: Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom. "kitkerä") vuonna 1892 työskennellessään Kavkazissa Tiflisin kaupungissa (nyk. Tbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansa Esseitä ja tarinoita (Очерки и рассказы) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
ellauri256.html on line 211: Gorki ystävystyi Vladimir Uljanovin (tunnettu myöhemmin nimellä Vladimir Lenin) kanssa 1902. Hänet valittiin 1902 kunniajäseneksi kirjallisuusakatemiaan, mutta Nikolai II perui päätöksen. Protestina Anton Tšehov ja Vladimir Korolenko erosivat akatemiasta.
ellauri256.html on line 213: Gorki osallistui vuoden 1905 vallankumousyritykseen ja joutui vankilaan Pietari–Paavalin linnoitukseen, samaan missä Bakunin luki tiilenpäitä 50v aiemmin, jossa hän kirjoitti tapahtumista vertauskuvallisen näytelmän Auringon lapset. Vuonna 1905 hän liittyi virallisesti bolševikkiryhmän jäseneksi. Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Nää on aika kärkeviä amerikanvastasia peflettejä (olen lukenut niitä Internet Archivesta).
ellauri256.html on line 215: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja innottomana kuitenkin.
ellauri256.html on line 223: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri256.html on line 227: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja sen mentyä puihin kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus, vaikuttivat suuresti Gorkin optimistiseen tuotantoon kirjailijana ja ehkä liialliseenkin intoon kehua muita kynämiehiä, jota K. Fedin vähän puolustelee mutta samalla myös moitiskelee.
ellauri256.html on line 229: Vallankumousvuonna 1905 Gorki ryhtyi toimittamaan sosialidemokraattista Novaja Žizn -lehteä. Hän saapui vuoden 1906 alussa Suomeen, jossa hänet otettiin taiteilijapiireissä innostuneesti vastaan. Hän kävi muun muassa Helsingissä Akseli Gallen-Kallelan Pirtti-ateljeessa ja Hvitträskissä. Suomen kautta Gorkilla oli pyrkimys siirtyä ulkomaille. Kun vallankumous kukistettiin 1907 ja kirjailija pidätettiin, hänen puolestaan järjestettiin maailmanlaajuisia vetoomuksia. Hänet vapautettiin ja karkotettiin maasta, minkä jälkeen hän matkusti aluksi Yhdysvaltoihin keräämään rahaa vallankumouksellisille. New Yorkissa paljastui kuitenkin skandaali: Venäjän suurlähetystö paljasti, ettei kirjailijan seuralainen, näyttelijätär Maria Andrejeva, ollut hänen laillinen vaimonsa. Amerikan lehdistö tarttui hanakasti skandaaliin. Tästä katkeroitunut Gorki kirjoitti New Yorkista teoksen Keltaisen paholaisen kaupunki sekä näytelmän Viholliset. Ne on aika ankaria amerikkalaisvastaisia peflettejä.
ellauri256.html on line 231: Yhdysvalloissa hän kirjoitti myös tunnetuimman teoksensa Äiti, joka kertoo pienen keskivenäläisen teollisuuskaupungin vallankumousliikkeestä. Gorki itse kuvasi romaaniaan huonoksi, koska se oli kirjoitettu kiivastuksen vallassa. Lenin puolestaan piti siitä sen propaganda-arvon vuoksi, ja sillä oli aina hyvä maine Neuvostoliitossa. Gorkin seuraava kirja Vakooja puolestaan kertoo tsaarin salaisen palvelun agentista, jota Gorki ei sentään kuvaa hirviönä, mutta tyhmänä ja puoliveteisenä kuitenkin.
ellauri256.html on line 237: Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi Neuvostolaan ennen kaikkea taloudellisista syistä. Ize varmaan parhaiten tietää mistä puhuu. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa. Mikähän lie ollut palkkatoivomus?
ellauri256.html on line 263: Kyykkii kirjakasan yllä...
ellauri256.html on line 320: Kyykit koko elämäsi kirjan päällä,
ellauri256.html on line 342: Majakovski tempautui keskikoululaisena mukaan kumoukselliseen teiniliikkeeseen, jolla oli vahva kannatus hänen kotikaupungissaan Georgiassa. Vuonna 1906 perhe muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli taideakatemian oppilas. Vuonna 1908 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kumouksellisen toiminnan takia hänet vangittiin kolme kertaa ja hän oli eristyssellissä yhteensä 11 kuukautta. Tuon ajan hän käytti marxilaisuuden opiskeluun ja venäläisen kirjallisuuden lukemiseen. Mitähän sekin siitä tajusi. Vapauduttaan hän tutustui runoilija David Burljukiin, joka johdatti hänet futuristiseen aatteeseen. He muodostivat aluksi niin sanotun kubofuturistisen terroristisolun. He halusivat murskata porvarillisen taiteen vakinntuneet normit ja vihasivat muutoinkin porvaristoa. Silti vain Majakovski oli selvästi sosialismin kannattaja, Burljuk oli salaporvari joka muuttikin sittemmin New Yorkiin.
ellauri256.html on line 344: Vuosina 1915–1919 Majakovski asui Pietarissa ja eli täysin rinnoin mukana lokakuun vallankumouksessa. Hänestä tuli kumouksen johtava runoilija, “kumouksen rumpu” ja tapahtuma oli hänelle hyvin henkilökohtainen. Hän kirjasi sen tunnelmia moniin teoksiinsa, kuten näytelmään Mysterio Buffo (1918). Sen jälkeen Majakovski muun muassa tekstitti propagandasarjakuvia ja toimi myös aktiivisesti kirjallisissa yhdistyksissä. Ennen kaikkea hän tuolloinkin oli vallankumouksen julistaja ja agitaattori. Näinäkin vuosina hän tuotti paljon kaikenlaista sälää.
ellauri256.html on line 348: Futuristinen taideryhmä hajosi vähitellen. Vielä vuonna 1928 Majakovski kokosi uuden ryhmän, mutta huonolla menestyksellä. Majakovski joutui 1920-luvun lopussa ristiriitoihin myös proletaarikirjailijoiden kanssa. Majakovskin särmikäs persoona oli liikaa monille muille. Sekä henkilökohtaisen elämän, että politiikan ristiriidat olivat ilmeisesti syynä Majakovskin itsemurhaan huhtikuussa 1930. Taisi olla sekin salaporvari.
ellauri256.html on line 350: Siihen viittaa sekin seikka että Tohtori Živagon kirjoittaja Boris Pasternak piti Majakovskia ainoana kirjailijaystävänään. Majakovski ei koskaan harkinnut kommunistipuolueeseen liittymistä, vaikka 1920-luvun alussa lukuisat muut taiteilijaälymystön ja vallankumoussukupolven edustajat näin tekivät. Sensijaan Majakovski teki itsemurhan 1930. Mut kukas tää Brik sitten oli?
ellauri256.html on line 419: kuten kokki kääntää keittokirjan sivuja.
ellauri256.html on line 477: Toistaiseksi pidän Gorkin Äidistä, se on naiivi samalla lailla kuin lastenkirjat, esim Kulla-Gulla. Naiivius on hyvä asia. Natashalla on samanlainen pullapitkon näköinen palmikko kuin meidän Darjalla, ja varmaan samanlaiset maitomunatkin puserossa. Päässeeköhän Pasha piankin maistelemaan niitä? Ei himskatti, sehän onkin höhlä* joka kuumuu Natashasta, Pasha taitaa olla homo taikka asexuaalinen.
ellauri257.html on line 91: Taras Bulban elokuvasovituksen teki Vladimir Bortko odottamattomalla kunnioituksella vuoden 1842 toisen painoksen tekstiä kohtaan (tarinan ensimmäisessä versiossa sana "venäläinen", joka jyrisi ruudulta kahden minuutin välein, esiintyi vain pari kertaa, mikä ei ole ollenkaan yllättävää kirjailijalle, joka pakeni täältä Italiaan ensi tilaisuudessa). Gogol luetaan näytöltä sivuina. Vaikka on olemassa joitain skenaariovapauksia - eroottisia kohtauksia kynttilänvalossa ja osoitus aateliston täysin karikatyyreistä tavoista (Puolan aatelisto muistuttaa hyvin valkokaartia kankaasta "Kommunistin kuulustelu").
ellauri257.html on line 93: Yläasteen oppilaat yllättävät iloisesti: lähes koko tarinan juutalainen linja, joka on armottomasti mustattu kirjojen lukemiseen sovitetussa tekstiversiossa, siirretään rakkaudella valkokankaalle. Kyllä, luola-antisemitismin sirpaleilla, mutta millä elävöittävällä huumorilla! Suurimmalle osalle, joka nukkui kirjallisuuden oppitunnit, Gogol on ikävä kirjoittaja loputtomille kuvauksille arojen kasvillisuudesta, mutta luojan kiitos, että olemme eläneet tämän suuren humoristin visuaalisen kuntoutumisen eteen.
ellauri257.html on line 97:
Lukekaa myös kirja!
ellauri257.html on line 112: Tällä hetkellä kiistanalaisista syistä vuoden 1842 painosta laajennettiin kolmella luvulla ja se sisälsi venäläisiä nationalistisia teemoja. Mahdollisia syitä ovat tarve pysyä linjassa virallisen tsaarin ideologian kanssa sekä kirjailijan muuttuvat poliittiset ja esteettiset näkemykset (jotka ilmenivät myöhemmin teoksessa Dead Souls ja Selected Passages from Correspondence with his Friends ). Muutokset sisälsivät kolme uutta lukua ja uuden lopetuksen (vuoden 1835 painoksessa puolalaiset eivät huomaa polttaa päähenkilöä roviolla).
ellauri257.html on line 116: Juutalainen Felix Dreizin ja David Guaspari kirjassaan The Russian Soul and the Jew: Essays in Literary Ethnocentrism käsittelevät antisemitismiä ja osoittavat Gogolin kiintymyksen "Venäjän ja Ukrainan kulttuurissa vallitseviin juutalaisvastaisiin ennakkoluuloihin". Léon Poliakovin teoksessa " Antisemitismin historia " kirjoittaja toteaa, että " Taras Bulban "Jankelista" tuli todellakin venäläisen kirjallisuuden arkkityyppinen juutalainen. Gogol maalasi hänet äärimmäisen hyväksikäyttöiseksi, pelkurimaiseksi ja vastenmieliseksi, vaikkakin kykeneväksi olemaan kiitollinen vähästäkin. " Taras Bulbassa on kohtaus jossa juutalaiset heitetään jokeen, kohtaus, jossa Taras Bulba vierailee juutalaisten luona ja pyytää heidän apuaan, sekä kertojan viittaus siihen, että juutalaisia kohdellaan yleisinhimillisesti eli varsin kehnosti.
ellauri257.html on line 120: Vuosien 1830–1831 marraskuun kansannousun jälkeen Venäjän keisarillista hallintoa vastaan Puolan ydinalueella – jaettu vuodesta 1795 – Puolan kansa joutui tsaarin viranomaisten virallisen syrjintäkampanjan kohteeksi. "Käytännössä koko Venäjän hallitus, byrokratia ja yhteiskunta yhdistyivät yhdeksi purskahdeksi puolalaisia vastaan. Yhteiskuntaan tarttunut fobia antoi uuden voimakkaan sysäyksen Venäjän kansalliselle solidaarisuusliikkeelle" - kirjoitti historioitsija Liudmila Gatagova . Juuri tässä nimenomaisessa kontekstissa monet Venäjän kirjallisista teoksista ja sen ajan suosituista tiedotusvälineistä tulivat vihamielisiksi puolalaisia kohtaan valtion politiikan mukaisesti, varsinkin panslavistisen ideologian ilmaantumisen jälkeensyyttäen heitä "slaavilaisen perheen" pettämisestä. Sosiologin ja historioitsijan prof Vilho Harlen mukaan Taras Bulba , joka julkaistiin vain neljä vuotta kapinan jälkeen, oli osa tätä Puolan vastaista propagandatyötä. Epähuomiossa Gogolin saavutuksesta tuli "Puolan vastainen romaani, jolla on korkeat kirjalliset ansiot, puhumattakaan vähäisemmistä kirjailijoista".
ellauri257.html on line 133: Vapauduttuaan maaorjuudesta Karl Brjullovin järjestämillä arpajaisilla Ševtšenko opiskeli Pietarin taideakatemiassa, jossa hänen opettajanaan toimi samainen Karl Brjullov. Ševtšenko alkoi myös elättää itseään taidemaalarina ja runoilijana. Vuonna 1840 ilmestyi Ševtšenkon ensimmäinen runokokoelma Kobzar. Vuonna 1841 julkaistiin edelleen eeppinen runo Haidamaky ja vuonna 1844 balladi Hamaliia. Vuosina 1843, 1845 ja 1846 Ševtšenko teki matkoja sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hän sai porsasborshtshia ja vaikutteita ukrainalaisilta kirjailijoilta ja muulta älymystöltä. Ševtšenko tutustui esimerkiksi Panteleimon Kulišiin, Myhailo Maksymovytšiin ja Varvara Repninaan. Ševtšenko valmistui Pietarin taideakatemiasta vuonna 1845, ja kiertäessään samana vuonna Ukrainaa hän kirjoitti runoja, tuhri graffitilla paikallisia historiallisia maamerkkejä ja käänsi museoista kansatieteellistä aineistoa.
ellauri257.html on line 339: Witold Marian Gombrowicz (4. elokuuta 1904 Małoszyce, Świętokrzyskin voivodikunta, Puola – 24. heinäkuuta 1969 Vence, Ranska) oli puolalainen kirjailija. Hän saavutti mainetta vasta uransa viimeisinä vuosina, mutta nykyisin häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä puolalaisista toisen maailmansodan jälkeisen ajan kirjailijoista. Pääteokset Ferdydurke, Pornografia.
ellauri257.html on line 341: Hän oli vuonna 1966 ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta ei kuitenkaan saanut palkintoa. Actually he was nominated for the Nobel Prize in Literature four times, from 1966 to 1969. Eise sentään ollut Puolan juutalaisia vaikka painui Argentiinaan karkuroimaan 1939. Actually he was considered unfit for military duties. No jotain vikaa siinä piti olla, ja olikin: Gombrowicz had affairs with both men and women.
ellauri257.html on line 349: Fredydurkessa kirjailija joutuu koulupoikien kaoottiseen maailmaan pirullisen professorin toimesta, joka haluaa alentaa hänet lapsexi. Julkaistu alun perin Puolassa vuonna 1937.
ellauri257.html on line 362: Gombroviczin päiväkirja alkaa: „Montag: Ich. Dienstag: Ich. Mittwoch: Ich. Donnerstag: Ich.“ Der polnische Schriftsteller Witold Gombrowicz machte die Egomanie zu seinem literarischen Prinzip. Die Tagebücher strotzen erst recht vor intimen Selbstbetrachtungen. Es geht um sein Sexleben, sein Streben nach Ruhm, aber auch um seine Magen- und Darmprobleme.
ellauri257.html on line 463: Siirsin tämän paasauxen seuraavasta albumista tähän, koska se alkoi täyttymään, ja Basheban pokan kirja oli vasta alullaan.
ellauri257.html on line 487: Tää Iisakin amerikkalaishenkinen kirja taitaa kertoa Iisakin lihavista vuosista New Yorkissa. Se muutti maidon ja hunajan maahan jo 30-luvulla broidin perässä. Iisakista tuli dementti loppupeleissä, ja hankala. Nuorempanakin se taisi olla aika paska kaveri varsinkin naisille.
ellauri257.html on line 491: Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. יצחק באַשעװיס זינגער, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan (joita en ole lukenut, vaan sen romskuja).
ellauri257.html on line 492: Singerin isä oli hasidirabbiini, ja hänen äitinsä Bathsheba oli myös rabbiinin tytär. Singer otti myöhemmin käyttöön äitinsä nimen kirjailijanimessään ”Bashevis” (Bathsheban poika). Hänen veljensä Israel Joshua Singer saavutti kuuluisuutta suosittuna jiddišinkielisenä kirjailijana. Niinpä veli Israel Joshua Singer oli nuoremman veljensä ensimmäinen ja tärkein kirjallinen esikuva.
ellauri257.html on line 542: Israel Joshua Singer ( jiddish : ישראל יהושע זינגער; 30. marraskuuta 1893, Biłgoraj, Puolan kongressi – 10. helmikuuta 1944 New York) oli puolalais-juutalainen kirjailija, joka kirjoitti yedi-kirjoja. Merkittävin teos Veljekset Ashkenazi.
ellauri257.html on line 544: Hän syntyi Yisruel Yehoyshye Zingeriksi, Pinchas (LOL Pinehas, se joka puhkoi nussijoita keihäällä!) Mendl Zyngerin, rabbin ja rabbiinisten kommenttien kirjoittajan, ja Basheva Zylbermanin pojaksi. Hän oli kirjailija Isaac Bashevis Singerin ja kirjailija Esther Kreitmanin veli. Hän meni naimisiin Genia Kupferstokin kanssa. Hänen vanhin poikansa Yasha kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen ennen perheen muuttoa Amerikkaan. Hänen nuorempi poikansa Joseph Singer oli sekä isänsä että setänsä Isaac Bashevis Singerin teosten kääntäjä. Joseph, taidemaalari ja kirjailija, kuten isänsä, meni naimisiin June Flaum Singerin kanssa, josta tuli kirjailija. Heillä oli neljä lasta: Sharon Salinger, Brett Singer, IJ Singer ja Valerie Singer. Kolme tytärtä seurasivat perheyritystä ja ovat myös runoilijoita ja kirjailijoita sen ohella että käärivät tuohta Iisakin perinnöstä bashevish.com sivustolla.
ellauri257.html on line 548: Lopulta Israel Joshua kutsui nuoremman veljensä, tulevan Nobel-palkinnon voittajan Isaac Bashevis Singerin Yhdysvaltoihin ja suunnitteli hänelle työpaikan The Forwardissa. "Ellei Joshuaa olisi ollut, Abraham Cahan olisi erottanut hänet", Singerin vaimo Genia tunnusti myöhemmin Bashevisin pojalle Israel Zamirille. Joshua kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana New Yorkissa, 258 Hudson Riverside Drive, 10. helmikuuta 1944. A Treasury of Yiddish Stories -kirjan johdannossa Irving Howe ja Eliezer Greenberg totesivat, että Mr. Singerin kirjat on järjestetty "tavalla, joka täyttää tavanomaiset länsimaiset odotukset kirjallisen rakenteen suhteen. Hänen romaaninsa muistuttavat sellaista perhekronikkaa, joka oli suosittu Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten eli edellisen vuosisadan vaihteessa.
ellauri257.html on line 550: Hinde Ester Singer Kreytman (31. maaliskuuta 1891 – 13. kesäkuuta 1954), englanniksi Esther Kreitman, oli jiddishinkielinen romaani- ja novellikirjailija. Hän syntyi Biłgorajissa, Veikselin osavaltiossa rabbiiniseen juutalaisperheeseen. Hänen nuoremmat veljensä Israel Joshua Singer ja Isaac Bashevis Singer tulivat myöhemmin kirjailijoiksi.
ellauri257.html on line 554: Kreitmanilla oli onneton lapsuus. Hänen poikansa mukaan hänen äitinsä antoi hänet kolmeksi ensimmäiseksi vuodeksi köyhälle märkähoitajalle, joka jätti hänet sänkyyn pölyisen pöydän alle, jossa hänen äitinsä vieraili kerran viikossa, ei koskenut häneen. Pöly sai hänet sokeutumaan, ja hän sai näkönsä takaisin vain osittain. Myöhemmin, erittäin lahjakkaana lapsena, hänen täytyi seurata nuorempien veljiensä opetusta, samalla kun hänet syrjäytettiin vaatimattomiin kotitöihin. Kreitmanin esikoisromaanissa on lukuisia kohtauksia, jotka kuvaavat naispäähenkilön koulutushaluja: kohtauksia, joissa hän odottaa suurella innolla kirjakauppiaan saapumista heidän kaupunkiin, haaveilee tutkijaksi tulemisesta ja piilottaa venäläisen oppikirjan hänen perheensä miespuolisilta jäseniltä, jotta he eivät saisi tietää, että hän opiskelee salassa. On todennäköistä, että nämä tapaukset heijastavat Kreitmanin omaa tarinaa.
ellauri257.html on line 556: Isaac Bashevis Singerin Saatana Gorajissa sisältää viattoman tytön, joka on olosuhteiden musertunut ja joka kantaa Kreitmanin piirteitä ja erityispiirteitä. (Esther Kreitman kärsi joko epilepsiasta tai muusta fyysisestä tai henkisestä tilasta, jolla oli samankaltaisia oireita, ja myöhemmin elämässä hänet diagnosoitiin vainoharhaiseksi.) IB itse sanoi, että hänen sisarensa oli malli hänen kuvitteelliselle Yentlilleen ., perinteistä taustaa oleva nainen, joka haluaa opiskella juutalaisia tekstejä. Hän piti Esther Kreitmania "parhaana jiddish-naiskirjailijana", jonka hän tiesi, mutta hänen kanssaan oli vaikea tulla toimeen. "Kuka voi elää tulivuoren kanssa?" (Hadda, s. 137). Ja hän omisti osan kerätyistä novelleistaan The Seance (New York, 1968) "Rakkaan sisareni muistolle".
ellauri257.html on line 610: Monet merkit viittaavat siihen että tää Varsovan ihmelapsi Dovid Grein on Iisakin avatar. Ensinnäkin se koittaa viedä rumalta Lurialta sen Anna-vaimoa nahaton nuppi tanassa. Seuraavat 2 marisijaa mainitaan Iisakin kirjan tässä kohdassa:
ellauri257.html on line 661: paljolla kirjaintekemisellä ei ole loppua,
ellauri258.html on line 40: kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/media.onki.fi/3/6/9/saha/kirjasampo/0_1103386978910848218.jpg?itok=pei8XlVF" width="100%" />
ellauri258.html on line 45: Mitä pitemmälle lukee Mihail Zoshtshenkon kaskuja niin käy yhä ilmeisemmäxi että kaveri oli tosiaankin NEP:in kieroutuma. Sen klicheisten neuvostovizijuttujen takana on selkeästi taantumuxen voimat. Oli aivan oikein että Njeuvostoliiton kirjailijaliitto teki siitä syntipukin ja potkaisi sen pihalle.
ellauri258.html on line 60: Kysyy Herlinin Sanomien lahjaton elokuvakriitikko Teppo Typpö. Selitys on ilmeinen: Teppo Kurkon kirjat ovat izessään niin paskoja. Niiden paskuus vaan terävöityy elokuvamuodossa. Elokuvan 11-vuotias päähenkilö sai Hollywoodin huonoimman näyttelijän palkinnon. Se oli tosi epistä, ei kai paska kirjasta tehdyn paska elokuvan lapsipääosan näyttelijä voi pelastaa kokonaisuutta naurettavalta lässähdyxeltä vaikka olisi 11-vuotias?
ellauri258.html on line 64: Vuoden huonoimman naispääosan palkinnon saajaksi on ehdolla Ryan Kiera Armstrong elokuvasta Firestarter. Kommenteissa myös huomautetaan, että Stephen Kingin kirjaan perustuvan elokuvan huonouden suurin syy ei ole Armstrongin roolisuorituksessa, vaan ize Teppo Kuninkaan paska kirjassa. Teppo on paizi säälittävän huono kynäilijä myös ihmisenä rupu ällöke (kz. esim. albumia 133.)
ellauri258.html on line 80: Tulessa syntynyt taipui elokuvaksi jo 1984. Sekään ei ollut erityisen onnistunut, ja kärsi etenkin löysästä ohjauksesta sekä puisevista näyttelijäsuorituksista. Cherokee-palkkatappaja John Rainbirdiä esitti esimerkiksi umpivalkoinen George C. Scott, kiusallinen ratkaisu kaikkiaan. Kyllä olisi pitänyt nyt aito punanahka palkkatappaja jaxaa eziä. Käsikirjoitus seurasi kirjaa tarkasti ja turhankin orjallisesti.
ellauri258.html on line 84: Kingin kirjan ydin on Charlien ja Andyn epätoivoinen pako. Dramatiikkaa tuovat isän heikkenevät voimat ja Charlien vahvistuva telepatia, jota tämä ei osaa kontrolloida.
ellauri258.html on line 96: Puuilon päätyttyä käytiin selaamassa Itixen kontin ja kierrätyskeskuxen halpakirjahyllyjä. Löytyi seuraavaa:
ellauri258.html on line 107: Lupaavin kirja oli halvin koska se löytyi vieraskielisten kirjojen hyllystä. Himasen sepustuxesta on varmaan ollut jossain albumissa puhetta. nyt pääsen tutustumaan sen Katais-vedätyxeen omin päin. Hotakaisesta tuli vähitellen ylpistynyt Juho. Otin sen kun se näkyi pudottelevan jossain kohtaa E. Saarisen nimeä. Kasarisuuruudet tekee toisilleen hunööriä. Isä Camillon kylästä oli joskus 60-luvullla joku teeveesarja, jonka kuvia oli läpyskän kannessa. Siinähän on kylällä 2 kukkoa, katolinen isä Camillo ja pormestari Peppone joka oli kommari. Ajattelin kazoa mikä siinä oli silloin olevinaan hassua. Varmaan se että Camillo pääsi aina joholle koska Kristus oli sen kehäavustaja.
ellauri258.html on line 126: Sivumennen sanoen, "dignity" on oikeistolainen ällösana, jota on suomittu jo useassa albumissa, erit. Tsihirunkkuṟallin yhteydessä. Oireellisesti, sitä käyttävät mm. paavi Leo työläisistä, Paavi Leo (sama mies), tarkastaja Gently, Unabomber, Marvin, Derek Parfit, Pete Mencken, käsineiti Peg Atwood, Iisakki Bashevis (Mencken sanoo ettei juutalaisilla ole sitä, Bashevis begs to differ), Pascal, Gud (som taler ud), Olli Saxi, Ransu Silava, mustarastaat, De Löllö, joku jumalinen Dr. Dodd, Mark Twain, joku taidekriitikko (puuttuu Goyan Mantoilta parvekkeella, toisin kuin Maneetin, joilla on sylikoirokin), Ernesto "Che" Hemingway, Alex Stubb Maidan-demonstraatioista, Kv filosofien päivän ohjelma 2021, Tytti Yli-Viikarin kainalossa ollut Hawthornen kirjaScarlet Letter, vihan banaanit eli kunniamurhaajat, Lionel Drivel, Alfred Apple Lolitasta, King David kuuma neitonen hot water bottlena. Mikä on tässä yhteistä? Kermaperseily rupusakin kustannuxella, eräänlaista moraalista charitya.
ellauri258.html on line 128: "Dignity on kansainvälinen hanke, jolla on tukijoita Desmond Tutusta Jordanian kuningatar Raniaan, Michael Douglasista Peter Gabrieliin. Dignityn tukeminen tarkoittaa aktiivista mukana olemista, eli kun olimme eilen Genevessä puhumassa, paikalla oli myös kirjailija Paulo Coelho. Dignity mahdollistaa paitsi ihmisten arvokkuudesta puhumisen, myös kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa."
ellauri258.html on line 236: Oikaisu 8.3.2021 klo 12.30: Onnen Oskari kirjoitti, että Pekka Himasen tulevaisuusselonteko olisi ollut vain Suomen Akatemian rahoittama. Tutkimushanketta rahoittivat Suomen Akatemian lisäksi Sitra ja Tekes eli nykyinen Business Finland yhteensä 700 000 eurolla. Lisäksi Himasen oma yhtiö Sofos oy rahoitti hanketta 100 000 eurolla, mikä oli pelkkää kirjanpidollista kusetusta.
ellauri258.html on line 238: Ajattelin, että kirjalle olisi sopiva paikka kotikirjaston salatiedeosastolla. Nykyarvokin oli kohdillaan: kaksi euroa. Ostin. Typerys, sen sai yhdellä egellä Itixen kierrätyskeskuxesta.
ellauri258.html on line 252: Kukoistuksen käsikirjoittajalle luovuuden ja filosofian sankareita olivat lapset. Olikohan Pekassa vähän pedofiilin taipumuxia? Samalla hän kehtasi inspiroitua julkisesti johtajuustarinoista. Himanen palvoi kritiikittä Piilaaksoa ja kirjoitti uusinta uutta olevista Tesla-urheiluautoista, jotka tekevät sähköautoista viimein niin seksikkäitä, että myös niissä halutaan rakastella. Teslojen ”seksikkyys” mainitaan kirjassa kolmesti. Pikku Charlotte on samaa mieltä: Jag älskar Teslor.
ellauri258.html on line 255: ”Suuri osa Kukoistuksen käsikirjoituksesta olisi pitänyt ajaa jätevedenpuhdistamon läpi ja seuloa kaatopaikalle”, tylytti toimittaja Virpi Salmi Himasen kirjaa kolumnissaan.
ellauri258.html on line 258: Ymmärtäjiäkin tosin oli. Harvempi muistaa, miten Helsingin Sanomien tiede-, taide- ja kulttuurivaikuttajista kokoaman täysin pellen HS-raadin enemmistö puolusti raporttia. Tietokirjailija Tommi Uschanov arvioi, että raportti sisältää joukon järkeviä, aliarvostettuja ja huomionarvoisia ajatuksia, jotka on peitetty ”myötähäpeää herättävällä tyhjällä kuohalla”.
ellauri258.html on line 262: Himanen oli aivan hakoteillä ja jäi siksi yksin. Hän esiintyi filosofina, vaikka fiksumpaa olisi ollut esiintyä yrityskonsulttina kuten Esa Saarinen. Hänellähän oli rooli nerona, jonka ei tarvinnut katsoa peiliin ja joka saattoi antaa saman luvan muillekin vuosiksi eteenpäin. Menestymisestä on kymmenessä vuodessa tullut juuri niin naiivia ja tyylitöntä kuin mistä Himasen kirjaa parjattiin.
ellauri258.html on line 271: Tieteen termipankin mukaan autofiktio on ”omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään”. Ja kyllähän Kari Hotakaisen Klassikossa kyse on henkilöstä nimeltä Kari Hotakainen – vallankin kun mukana on yli kolmanneksen kirjasta haukkaava 15 vuoden päiväkirjaosuus – mutta toki sangen fiktiivisestä Hotakaisesta. Mutta Hotakainen tarkentaa autofiktion käsitettä, sillä Klassikossa on oikeasti kyse autoista, nopeista, kauniista, miehekkäistä autoista. Ja lisäksi kirjassa on legendaarinen aloituslause:
ellauri258.html on line 280: Vittu ex-mainosmies Hotakainen on yhtä rupusakkia kuin nahkastezoninen Irwin Goodman muutamaa vuosikymmentä aiemmin. Kirjailija Hotakaista on kehotettu kirjoittamaan teos omasta itsestään. Mutta miksi ostava kansa kiinnostuisi vähän myyvästä (huomioitakoon teoksen kirjoitusaika 1990-luku!) kirjaiIijasta, jos hänen elämässään ei ole mitään kiinnostavaa. Hotakainen päättää, että hänen on tehtävä jotain, mikä saisi kansan jonottamaan kirjakauppaan. Tämä jokin vaatii perehtymistä.
ellauri258.html on line 284: Klassikko on liian epätasainen kuuluakseen edes Hotakaisen aivan parhaiden töiden joukkoon. Erityisesti pitkä päiväkirjaosio, vaikka se onkin tahallaan kirjoitettu niin tylsäxi kuin on, raflaavuutta hakevaksi viinan ja huumeiden huuruiseksi sekoiluksi, on vain liian pitkä. Pointti välittyisi rankan karsinnankin jälkeen. Mutta siitä ei tulisi sovittua määrää sivuja.
ellauri258.html on line 286: Mutta vallankin kirjan alkuosa, jossa asetelmaa rakennellaan, on tarkkaa yhteiskunnallista satiiria parhaimmillaan, juuri sellaista lakonista tykitystä, jossa Hotakainen on maan kärkeä edelleen. Sivuhahmoihinsa Hotakainen on rakentanut erityistä väriä; Arvi Lindin hahmo vallankin on hieno (hän muuten näytteli itseään kirjasta tehdyssä elokuvassa).
ellauri258.html on line 303: Syvä katolinen usko, kiintymys monarkiaan ja kiihkeä antikommunismi teki Guareschista yhden Italian kommunistisen puolueen kiihkeimmistä ja vakuuttuneimmista arvostelijoista. Hänen sarjakuvansa nimeltä "Sokea, nopea, ehdoton tottelevaisuus" ovat hyvin kuuluisia, joissa hän pilkkasi kommunistisia militantteja, jotka hän määritteli kolminenänreikäisixi (kazo alla), jotka omaksuivat kirjaimellisesti ylhäältä tulleet käskyt selkeistä painovirheistä huolimatta ja korjasivat sitten lauseet kuten läpässä "Vastakäsky toverit!".
ellauri258.html on line 332: Kirjallinen maininta Baba Yagasta on englantilaisen matkailijan D. Fletcherin (1588) kirjassa "Venäjän valtiosta" . Hän luki epäjumalan "kultaisen tai yage-baban" palvonnasta, mutta saapuessaan Permin alueelle ja tavattuaan söpöt pörröturkkiset samojedit, hän huomasi, että tämä oli "tyhjä satu" .
ellauri258.html on line 529: Venäläinen noita-akka esiintyy paitsi venäläisissä kansantarinoissa, myös niiden innoittamissa kirjoissa, elokuvissa, kuvataiteessa, musiikkiteoksissa ja sarjakuvissa. Modest Musorgski sävelsi osan teoksestaan Näyttelykuvia Viktor Hartmannin piirrokseen Baba Jaga. Eduard Uspenskin lastenkirja Alas taikavirtaa (Vniz po volšebnoi reke 1971, suom. Martti Anhava 1980) perustuu venäläisiin eroottisiin kansantarinoihin ja siinä seikkailee Baba Jagan hahmo, vaikkakin eri nimellä, el Zorron nimellä, plus 17-kesäisiä neitokaisia. Guido Crepax piirsi Baba Yaga -teemaisia Valentina-sarjakuvia, joiden pohjalta Corrado Farina ohjasi vuonna 1973 Baba Yaga -nimisen elokuvan, joka oli täysi floppi. Myös Neil Gaifman on saanut noidasta innoitusta sarjakuviinsa. Baba Jaga esiintyy ainakin Gaifmanin käsikirjoittaman Books of Magic -sarjan kolmannessa osassa, joka on suomeksi julkaistu Magic Fantasy -lehden toisessa numerossa (Egmont-kustannus 2002, ISBN 951-876-928-1). Lisäksi noita esittää sivuosaa Mike Mignolan Hellboy-sarjakuvissa. Baba Jagaan perustuva hahmo esiintyy myös Patricia A. McKillipin romaanissa Serren metsissä. Fantasiakirjailija Naomi Novik on maininnut erääksi innoituksen lähteekseen isoäitinsä kertomat Baba Jaga -tarinat, ja Novikin romaani Uprooted (2015) kirjoittaa Baba Jagan hahmoa uudelleen tuoreesta näkökulmasta. The Witcher -pelisarjassa on Baba Jagaan perustava hahmo. Lumikin ja noin 7 knääpiön noita on ilmetty Baba Jaga.
ellauri260.html on line 78: "Der Personalismusta" käytti ensimmäisen kerran F. D. E. Schleiermacher (1768–1834) kirjassaan Über die Religion vuonna 1799. Amos Bronson Alcott, paljon tunnetumman Louisa M. Alcottin isä, Emersonin tuillaeläjä, näyttää olleen ensimmäinen amerikkalainen, joka käytti termiä ja kutsui sitä vuoden 1863 esseessä "opiksi, jonka mukaan maailman perimmäinen todellisuus on jumalallinen henkilö, joka ylläpitää maailmankaikkeutta jatkuvalla luovan tahdon teolla". Termin "amerikkalainen personalismi" loi Walt Whitman (1819–1892) esseessään "Personalism", joka julkaistiin The Galaxy -lehdessä toukokuussa 1868. Wilt Whatmanilla oli paljon omakohtaista kokemusta perseistä. Vuonna 1903 Charles Renouvier julkaisi teoksen Le Personnalisme, joka toi sanan myös ranskaksi. Sana "personalismi" ilmestyi ensimmäisen kerran tietosanakirjana Hastingsin uskonnon ja etiikan tietosanakirjan IX osassa vuonna 1915 Ralph T. Flewellingin artikkelissa.
ellauri260.html on line 141: Hänen (Bownen, ei Jaakon) myöhäinen kirjansa Personalism, joka julkaistiin vuonna 1908, on suosittu yhteenveto hänen filosofiastaan, joka toi termin "personalismi" amerikkalaiseen filosofiseen ja teologiseen keskusteluun.
ellauri260.html on line 185: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 193: Eli kuten Google suomensi: Hän sai vuoden 1908 Nobelin kirjallisuuden palkinnon tunnustuksena hänen vilpittömästä totuuden etsinnästä, hänen läpitunkevasta ajatusvoimastaan, laajoista näkemyskirjeistään sekä esityksen lämmöstä ja voimasta, jolla hän on lukuisissa teoksissaan vahvistanut ja kehittänyt muuatta idealistisen ajattelun elämänfilosofia", sen jälkeen kun hänet oli nimitetty Ruotsin akatemian jäseneksi.
ellauri260.html on line 205: Eucken väitteli klassisen filologian ja antiikin historian tohtoriksi Göttingenin yliopistossa vuonna 1866 väitöskirjalla De Aristotelis dicendi ratione. Hänen mielensä suuntautui kuitenkin ehdottomasti teologian filosofiseen puoleen. Vuonna 1871, työskenneltyään viiden vuoden maaseutukierroxen opettajana Husumissa, Berliinissä ja Frankfurtissa, hänet nimitettiin filosofian professoriksi Baselin yliopistoon Sveitsiin toisen entisen opettajansa seuraajaksi Göttingenissä, heteronormaalin Gustav Teichmüllerin, ja päihitti Teichmüller-bändärin Friedrich Nietzschen kilpailussa asemasta. Hahaa mursuwiixi Atman-koirinesi, jäit kakkosexi mitättömälle partapozolle!
ellauri260.html on line 223: Rudin tiivistetty maailmanhistoria teoxen Socialism: an analysis alussa on lepertelevästä tyylistään huolimatta pääpiirteissään oikea. 1700-luvulla alkoi teollinen vallankumous jonka siivellä tuli humanismi ja tiedeuskovaisuus ja porvarillinen vallankumous. Kaikki muut vallankumouxet on menneet ennen pitkää perseelleen, mutta kökkäreitä ei mikään näytä pysäyttävän. "Man," says Herder, " has no nobler word to apply to himself than what he himself is: Termitaffe." Rudin kirjan anglosaxinsi Joe McCabe, brittien Timo Airaxinen, ateisti skeptikko ja izeoikeutettu eetikko, mutta silti punastumaton porvari. Timo on tosin Joosea selkeästi läskimpi.
ellauri260.html on line 264: Eucken kommentoi tässä Maxim Gorkin aikaisessa kirjassa (1922) palleroikäistä bolshevikkivaltiota näin:
ellauri262.html on line 72: George MacDonald (10. joulukuuta 1824 – 18. syyskuuta 1905) oli skotlantilainen kirjailija, runoilija ja kristillisen seurakunnan pappi. Hänestä tuli uraauurtava hahmo modernin fantasiakirjallisuuden alalla ja kirjailijatoveri Lewis Carrollin mentori. Satujensa lisäksi MacDonald kirjoitti useita kristillisen teologian teoksia, mukaan lukien useita saarnakokoelmia. Ei liene mikään sattuma, että huisin monet fantasian mestareista ovat peukuttaneet kristinuskon Mestaria.
ellauri262.html on line 74: Hänen kirjoituksiaan on mainittu merkittävänä kirjallisena vaikutuksena moniin merkittäviin kirjailijoihin, mukaan lukien Lewis Carroll, W. H. Auden, David Lindsay, JM Barrie, Lord Dunsany, Elizabeth Yates, Oswald Chambers, Mark Twain, Hope Mirrlees, Robert E. Howard, [ lainaus tarvitaan ] L. Frank Baum, TH White, Richard Adams, Lloyd Alexander, Hilaire Belloc, GK Chesterton, Robert Hugh Benson, Dorothy Day, Thomas Merton, Fulton Sheen, Flannery O'Connor, Louis Pasteur, Simone Weil, Charles Maurras, Jacques Maritain, George Orwell, Aldous Huxley, Ray Bradbury, C. H. Douglas, C. S. R. Lewis, Walter de la Mare, E. Nesbit, Peter S. Beagle, Elizabeth Goudge, Brian Jacques, MI McAllister, Neil Gaiman ja Madeleine L'Engle . [ tarvitaan lainaus varmistaakseni ]
ellauri262.html on line 76: C. S. Lewis kirjoitti, että hän piti MacDonaldia "mestarinaan": "Hain eräänä päivänä Phantastesia rautatieaseman kirjakaupasta ja aloin lukea. Muutamaa tuntia myöhemmin tiesin, että olin ylittänyt suuren rajan." [ lainaus tarvitaan ] G. K. Chesterton mainitsi Prinsessan ja Goblinin kirjana, joka oli "vaikuttanut koko olemassaoloani".
ellauri262.html on line 78: Elizabeth Yates kirjoitti Sir Gibbiestä : "Se liikutti minua samalla tavalla kuin kirjat, kun lapsena kirjallisuuden suuret portit alkoivat avautua ja ensimmäiset kohtaaminen jalojen ajatusten ja lausumien kanssa olivat sanoinkuvaamattoman jännittäviä."
ellauri262.html on line 80: Jopa Mark Twain, joka alun perin ei pitänyt MacDonaldista, ystävystyi hänen kanssaan, ja on todisteita siitä, että hän vaikutti Twainiin. Kristitty kirjailija Oswald Chambers kirjoitti Christian Disciplines -kirjassaan, että "se on silmiinpistävä osoitus nykyajan lukuyleisön trendistä ja pinnallisuudesta, että George MacDonaldin kirjoja on laiminlyöty". Niinpä.
ellauri262.html on line 86: 1950-luvulla tohtori Clyde S. Kilby, englannin professori Wheaton Collegesta, aloitti kirjeenvaihdon Lewisin kanssa. Lopulta he tapasivat ja ystävystyivät, ja Lewisin kuoleman jälkeen Kilby aloitti ”CS Lewis Collectionin” kunnioittaakseen suuren kirjailijan perintöä.
ellauri262.html on line 88: Se sisälsi Lewisille kuuluvia käsikirjoituksia, kirjeitä ja esineitä, ja vuosien mittaan kokoelma laajeni sisältämään esineitä Lewisin Inkling - ystäviltä ja sitten muilta heihin vaikuttaneilta ihmisiltä. Tuloksena olevaan Inkling-ryhmään kuului seitsemän brittiläistä uskonnollissävyistä kirjailijaa: Lewis, JRR Tolkien, GK Chesterton, Owen Barfield, George MacDonald, Dorothy L. Sayers ja Charles Williams. Monet heistä tulivat läheisixi perseystävixi.
ellauri262.html on line 121: Brandon Vogt on 12 kirjan bestseller-kirjailija, ClaritasU :n ja Chesterton Academy of Orlandon perustaja sekä piispa Robert Barronin Word on Fire Catholic Ministries -julkaisun vanhempi julkaisujohtaja .
ellauri262.html on line 235: Kenneth Grahame (8. maaliskuuta 1859 Edinburgh, Skotlanti – 6. heinäkuuta 1932 Pangbourne, Berkshire, Englanti) oli brittiläinen satukirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1908 julkaistu lastenkirjaklassikko Suislikossa kahisee (engl. The Wind in the Willows).
ellauri262.html on line 242: John Ronald Reuel Tolkien ([ˈtɒlkiːn], 3. tammikuuta 1892 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio – 2. syyskuuta 1973 Bournemouth, Englanti), yleisimmin tunnettu nimellä J. R. R. Tolkien, oli englantilainen kirjailija ja filologi, joka työskenteli englannin kielen professorina Oxfordin yliopistossa. Hänen tunnetuimpia töitään ovat kuvitteelliseen Keski-Maahan sijoittuvat fantasiaromaanit, kuten Hobitti eli sinne ja takaisin, Taru sormusten herrasta ja Silmarillion. Suurimman osa hänen töistään on suomentanut LBTQ-kääntäjä Kersti Juva, joka on myös kexinyt Tolkienin pikku ötököille herttaiset suomalaiset nimet. Shelob on Lukitar. "Hämppis väärinpäin" olisi ollut ehkä sattuvampi. Sellainen puri Ronaldia Etelä-Afrikassa.
ellauri262.html on line 244: Vaikka Tolkien ei ollut ensimmäinen fantasiakirjailija, pidetään häntä usein nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isänä. Tolkien esitteli Keski-Maa-kirjoissaan poikkeuksellisen yksityiskohtaisen fantasiamaailmansa, jolla oli oma historia ja maantiede. Innoituksen ajatukselle luoda tarusto kehittämiensä kielten ympärille Tolkien sai eri maiden mytologioista ja eepoksista, kuten Eddasta ja Kalevalasta.
ellauri262.html on line 264: Tolkien valmistui Oxfordista kesäkuussa 1915, ensimmäisen maailmansodan jo sytyttyä. Heti valmistumisensa jälkeen hän astui armeijan palvelukseen. Tolkien komennettiin lyhyen koulutuksen jälkeen Ranskaan länsirintamalle, jossa hän palveli viestiupseerina ja osallistui Sommen taisteluun hillomunkin hinnalla. Hän sairastui vuonna 1916 ampumahautakuumeeseen ja pääsi pois rintamalta. Tolkien siirrettiin parantumaan Birminghamiin sotilassairaalaan, josta hänet kotiutettiin jouluksi. Tuolloin hän kirjoitti ensimmäiset Keski-Maa-aiheiset tarinansa. lähde? Käsikirjoitus oli alun perin nimeltään The Book of Lost Tales (suom. Kadonneiden tarujen kirja), jonka tarinoista myöhemmin muodostui postuumisti julkaistu Silmarillion. Kotiutuksensa jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi siitä hyvästä.
ellauri262.html on line 266: Päästyään sairaalasta Tolkien sai entisen islannin opettajansa William Craigien kautta työpaikan avustajana Oxford English Dictionaryn toimituskunnassa. Hän aloitti työssä 1919 tehtävänään käsitellä muutamia W-kirjaimella alkavia, etymologialtaan germaanisperäisiä sanoja. Noihin aikoihin hän esitteli luomansa maailman ensimmäistä kertaa julkisemmin lukemalla The Fall of Gondolinin Exeter Collegen esseekerhossa. Vuonna 1920 Tolkien sai englannin kielen apulaisprofessorin viran Leedsin yliopistosta, ja perhe muutti viideksi vuodeksi Pohjois-Englantiin. Vuonna 1924 hänet nimitettiin yliopiston englannin kielen professoriksi. Seuraavana vuonna Tolkien kuitenkin palasi Oxfordiin saatuaan muinaisenglannin professorin viran. Hän opetti Oxfordin yliopistossa 1925–1959 muinais- ja keskiajan englannin professorina.lähde?
ellauri262.html on line 268: Tolkienin tunnetuimpana tieteellisenä työnä pidetään myöhemmin artikkelina julkaistua luentoa Beowulf: the Monsters and the Critics (1936). Luennossaan Tolkien arvosteli tutkijoita, jotka olivat pyrkineet mitätöimään muinaisenglantilaisen Beowulf-eepoksen kirjalliset ansiot ja käyttämään sitä vain Skandinavian muinaishistoriasta kertovana lähteenä. Hänen mukaansa eeposta tulisi lukea ensisijaisesti taideteoksena. Tolkienin luento oli ilmestyttyään merkittävä käännekohta Beowulfin kirjallisuustieteellisessä tutkimuksessa.
ellauri262.html on line 270: Saatuaan professuurinsa Oxfordissa Tolkien tutustui moniin muihin kirjallisuudesta kiinnostuneisiin opettajiin, jotka kokoontuivat Inklings-nimisenä ryhmänä. Yksi tunnetuimpia jäseniä Tolkienin lisäksi oli C. S. Lewis, keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden tutkija, joka työskenteli yliopiston opettajana ja on tullut tunnetuksi fantasiakirjastaan Narnian tarinat. Tolkienin ja Lewisin välille kehkeytyi ystävyyssuhde, joka kesti ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta Lewisin kuolemaan 1963 asti. Lewis, joka oli aiemmin tunnustautunut ateistiksi tai agnostikoksi, kääntyi 1930-luvun alussa kristinuskoon, osin katolisen Tolkienin vaikutuksesta. Ei mennyt ihan putkeen sikäli, että Tolkien sai käännytetyxi Lewixen pakanuudesta vain englannin kirkkoon saakka. Sekin kyllä oli saavutus, sillä Lewixen porukat oli Belfastista ja vihasivat paavin palvojia kuin ruttoa. Tolkien sanoi myöhemmin ettei Lewis kääntynyt vaan taantui. Kerran Lewis kuzui Tolkienin kuullen katolisia "paskahuusin rotixi".
ellauri262.html on line 272: Kerran viikossa Inklingit lukivat Lewisin asunnossa ääneen kirjoituxiaan ja vinoilivat niistä. Tolkien puhui ryöpsähtelevästi säkättäen, ja kun hän lisäksi tärkeään kohtaan tullessaan sysäsi hampaiden väliin piipun tutixi, hänen textinsä luki selvyyyden vuoxi kuopuspoika. Muun ajan pohdittiin tärkeitä ajankohtaisia kysymyxiä, kuten onko koiralla sielua, onko parempaa siideriä kuin Kotkassa, onko Eliotin runoiilla arvoa (ei) ja onko polttohautaus pakanallista. Sota-ajan sanomalehdistä Lewis ja Tolkien ratkaisivat vain ristisanat. "Keskustelumme mittaan meille avutuu koko maailma ja jotakin maailman tuolta puolen, jos on onnea. Kenelläkään ei ole mitään vaatimusta toisilta eikä mitään vastuuntaakkaa keneltäkään, vaan kaikki oomme vapaita miehiä ja tasa-arvoisia. Karhun elämää, saa mettä kämmentää. Eedit! tuo lisää olutta! Eedit! EEDIT!" "Minä olen ize asiassa hobitti", Tolkien oli sanonut. Tolkien ja Lewis pukeutuivat, käyttäytyivät ja asennoituivat vanhanaikaisesti, viettivät ikävää urautunutta elämää. Lewis tokaisi: minä pidän pitkäveteisyydestä! Ron piti kirjavista liiveistä kuin Bilbo Baggins. Matti Pulkkinen vertaa salaa Vuokko vaimoa milloin Etheliin, milloin Tolkienin Lukittareen, ize se on kaljanhajuinen Tolkien matkalla hilpeänä kotiin bubista kuin Wagner-sika. Tolkien käy messussa masennuslääkkeenä. Ethel ei lähde, miettii kääntymistä takaisin luteraanixi, siellä naisilla on enemmän sananvaltaa, voivat jopa erotakin.
ellauri262.html on line 276: Hobitin menestyksen johdosta kustantaja alkoi vaatia Tolkienilta jatko-osaa tarinalle.lähde? Tolkien oli oikeastaan aloittanut jatko-osan, Taru sormusten herrasta (The Lord of the Rings 1954–1955), kirjoittamisen vuonna 1936, jo ennen kuin Hobitti oli julkaistu. Hän päätti kuitenkin tarjota ensin kustantajalle muutamia kirjoitettuja osia Silmarillionista, jotka kustannusyhtiö kuitenkin hylkäsi. Vaikka kirjan kieltä ylistettiin, sen katsottiin olevan liian pitkäveteinen julkaistavaksi. Käsikirjoitus palautettiin pettyneelle Tolkienille, minkä jälkeen kustantaja tiedusteli uudelleen, olisiko hän vieläkin valmis kirjoittamaan ”uuden Hobitin”; Nookei, Tolkien suostui.
ellauri262.html on line 278: Sormusten herran kirjoittaminen alkoi ilman merkittäviä juonisuunnitelmia. Tarina sai lopullisen muotonsa kirjoittamisen aikana. Hän työsti kirjaa vuoteen 1949 asti. Tolkienin työskentely eteni puuskittain, mistä kertoo se, että päästyään ensimmäisen osan puoleen väliin hän piti vuoden tauon ja jatkoi kirjaa vasta vuonna 1941, kuitenkaan sitä lopullisesti missään vaiheessa hylkäämättä. Tolkien myös pilkkoi kirjansa osiin ja kirjoitti päähenkilöidensä Frodon ja Samin matkan Mordoriin (neljäs ja kuudes kirja) ennen muita kirjoja, jotka käsittelivät Sormuksen sotaa. Neljännen kirjan luvut hän lähetti ilmavoimissa Etelä-Afrikassa palvelleelle pojalleen Christopherille luettavaksi jatkokertomuksena.
ellauri262.html on line 280: Allen & Unwin oli arvioinut kirjan julkaisun tuottavan kustantamolle noin tuhannen punnan tappiot. Tolkien halusi julkaista yli tuhatsivuisen romaanin yhtenä niteenä, mutta kustantaja ei suostunut.[29] Teos jaettiin kolmeen osaan nimiltään Sormuksen ritarit, Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu, jotka julkaistiin vuosina 1954–1955.
ellauri262.html on line 282: Taru sormusten herrasta sai ilmestyessään ristiriitaisia arvosteluja, mutta suosio kasvoi vähitellen. C. S. Lewis ehdotti vuonna 1961 Tolkienia Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Ei tärpännyt. Viisikymmentä vuotta myöhemmin julkistetun arkistomateriaalin mukaan palkintolautakunta ei pitänyt Tolkienin proosaa tarpeeksi korkeatasoisena. Eihän siinä paljon kehumista olekaan, eikä juonessakaan, se on varsin klisheinen. Koko juju on hauskoissa fantasiahahmoissa.
ellauri262.html on line 284: Teos julkaistiin taskukirjana Yhdysvalloissa Harvard Lampoonin toimesta vuonna 1965 nimellä Bored of the Rings. Opiskelijaliikkeen innostus vaikutti merkittävästi kirjan sikäläiseen suosioon. Tolkien itse oli imarreltu kirjansa menestyksestä, ja hän rikastui sen menestyksen avulla. Kirjan innokkaimpien ihailijoiden takia Tolkien joutui vaihtamaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan, kun lukijat tunkeutuivat hänen kotiinsa kysyäkseen yksityiskohtia hänen luomastaan maailmasta. Ihailijat alkoivat myös perustaa ensimmäisiä Tolkien-seuroja, joissa he keskustelivat omista kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.
ellauri262.html on line 286: Loput Tolkienin väsäyxet on aika mitäänsanomattomia. Cristopherin kokoonkursima Silmarillion on lopen haukotuttava. Ilmestyttyään kirja sai pääosin kielteisiä arvosteluja, joissa sen kerronnan kieltä pidettiin vanhanaikaisena ja sekavana, vaikka Tolkienin yritystä luoda fantasiamaailmalleen oma historia pidettiinkin kunniakkaana. Cristopher teki parhaansa työstämällä myyntiin kaikkea isäpapan kynästä (yllä) lähtenyttä, vaikka ostoslistoja. Kullervon tarina (The Story of Kullervo) on Tolkienin vuonna 1914 kesken jäänyt esikoisteos, joka julkaistiin elokuussa 2015.
ellauri262.html on line 294: Tolkienin vaikutus fantasiakirjallisuuteen on ollut suuri. Vaikka useat muut kirjailijat olivat julkaisseet fantasiakirjallisuutta ennen Tolkienia, Hobitin ja Sormusten herran suuri menestys johti fantasiakirjallisuuden nousuun suosituksi kirjallisuudenlajiksi. Tämän johdosta Tolkienia on julkisuudessa usein kutsuttu nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden isäksi. Vuonna 2008 The Times sijoitti Tolkienin The 50 greatest British writers since 1945 -listallaan kuudennelle sijalle. Yeah, he's just great!
ellauri262.html on line 376: Dorothy Leigh Sayers (13. kesäkuuta 1893 Oxford – 17. joulukuuta 1957 Witham) oli englantilainen rikoskirjailija, kääntäjä ja kristitty humanisti. Parhaiten hänet tunnetaan Peter Wimsey -dekkareistaan, joissa englantilainen aristokraatti toimii harrastelijasalapoliisina. Niitä pidetään niin sanottujen arvoitusdekkareiden (esimerkiksi Agatha Christie, Ruth Rendell) parhaimmistona.
ellauri262.html on line 378: Ensimmäiset Wimsey-kirjat olivat kevyitä, päähenkilönsä omalaatuisuudella leikitteleviä teoksia. Kun Wimsey kohtaa Harriet Vanen, jonka kanssa hän myöhemmin menee naimisiin, teemat vakavoituvat. Arvostetuin Wimsey-kirjoista on toiseksi viimeinen, Juhlailta, jota on sanottu yhdeksi parhaista Oxfordin yliopistomaailman kuvauksista. Sayers itse piti tärkeimpinä töinään käännöksiä, etenkin Danten Jumalaisen näytelmän englanninnosta.
ellauri262.html on line 380: Kirkollisiin piireihin syntyneellä Sayersillä oli rankka elämä; hänellä oli muun muassa salainen avioton lapsi vähän niinkuin mneizyt Maarialla. Myöhemmin hän liikkui kirjallisissa piireissä, joihin kuuluivat muun muassa C. S. Lewis ja J. R. R. Tolkien.
ellauri262.html on line 521: Ruuvinauha (Screwtape) esiintyy kuvitteellisena (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Character_(arts)) demonina (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Demon) kirjassa Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) (https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Screwtape_Letters) (1942) ja sen jatko- novellissa Ruuvinauha ehdottaa paahtoleipää (Screwtape Proposes a Toast 1959), jotka molemmat on kirjoittanut kristitty (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Christianity) kirjailija CS Lewis (https://en.m.wikipedia.org/wiki/C._S._Lewis) . Ruuvinauha (Screwtape) on myös James Forsythin Kirjeiden (alunperin Rakas Matomezä (Dear Wormwood), 1961) lavasovituksen nimi. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Theatrical_adaptation)
ellauri262.html on line 523: Kierreteippi (Screwtape) omistaa Senior Tempterin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Temptation) arvosanan ja toimii osastonsa alisihteerinä siinä, mitä Lewis kuvittelee eräänlaiseksi helvetin virkamieskunnaxi (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Civil_Service). Eli sellaista ei helvetissä ole oikeesti, ei helvetissä. Teippikirjaimet (Screwtape Letters) edustaa hänen puoltaan kirjeenvaihdossa hänen veljenpoikansa Matomezän (Wormwood)in kanssa, mentorina (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Mentorship) nuorelle demonille, joka on vastuussa yhden miehen ohjauksesta huut helkkariin. Hänellä on upea sihteeri nimeltä Konnapiippu (Toadpipe). Paahtis (Toast) on Kierreteipin (Screwtapen) illallisen jälkeinen puhe (https://en.m.wikipedia.org/wiki/After-dinner_speech) Kiusaajien harjoitusamk:ssa (Tempters' Training College), ja se satiirisee (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Satire) amerikkalaista ja brittiläistä tai englantilaista, no ylipäänsä anglosaxista koulutusta.
ellauri262.html on line 525: Ruuvinauha (Screwtape) näyttää ymmärtävän erittäin hyvin ihmismielen luonteen ja heikkoudet, vaikkakaan ei mitään ihmisrakkaudesta. Hän osaa myös puhua ja rakastaa sarkasmia (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sarcasm). Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) on CS Lewisin kristillinen anteeksiantava romaani, omistettu pahalle paavilaiselle JRR Tolkienille. Se on kirjoitettu satiirisella, epistolaarisella tyylillä, ja vaikka se on fiktiivinen muoto, juonen ja hahmojen avulla käsitellään kristillisiä teologisia kysymyksiä, pääasiassa niitä, jotka liittyvät kiusaukseen ja kiusauxen vastustukseen.
ellauri262.html on line 527:
Teippikirjaimet
ellauri262.html on line 534: Teoksessa Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) Lewis kuvittelee joukon oppitunteja siitä, kuinka tärkeää on ottaa tarkoituksellinen rooli kristinuskossa kuvaamalla tyypillistä ihmiselämää kaikkine kiusaukseineen ja epäonnistumisineen paholaisten näkökulmista. Kierreteipillä on hallinnollinen virka Helvetin byrokratiassa ("ala-arkiassa") ja toimii mentorina veljenpojallen Matomezälle (Wormwood)ille, kokemattomalle ja epäpätevälle kiusaajalle. Ilmeisesti helkkarissa sitten vielä ruuvataan ja saadaan jälkeläisiä, ei ole takapuolta tervattu, ei etupuolta ainakaan. Jotain hyvääkin.
ellauri262.html on line 540: Lewis kirjoitti jatko-osan "Ruuvinauha ehdottaa paahtista" (Screwtape Proposes a Toast) vuonna 1959. Satiirinen essee kritisoi brittiläisen yhteiskunnan, koulutuksen ja julkisten asenteiden suuntauksia. Vaikka Iso-Britannia kutsuu suurimpia yksityiskoulujaan "julkisiksi kouluiksi" vastakohtana kotikoululle, jota Lewis kävi, Lewis viittaa oikeasti valtion kouluihin kritisoidessaan "julkista koulutusta".) Essee sisällytettiin Lewisin uudella esipuheella Blesin vuonna julkaisemiin Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) -julkaisuihin. 1961 ja Macmillan vuonna 1962.
ellauri262.html on line 542: Teippikirjaimista (Screwtape Letters) tuli yksi Lewisin suosituimmista teoksista, vaikka hän sanoikin, ettei ollut hauskaa kirjoittaa ja "päätti olla kirjoittamatta toista kirjettä", mutta kirjoitti sittenkin. Kiusaus osoittautui liian kovaxi.
ellauri262.html on line 544: Sekä "Teippikirjaimet (The Screwtape Letters)" että "Ruuvinauha ehdottaa paahtista (Screwtape Proposes a Toast)" julkaistiin äänikasetilla ja CD:llä John Cleesen (onko sekin joku kristitty, perkele, vai tekikö se roolin silkasta rahasta?), Joss Acklandin, ja Ralph Coshamin kertomana . Cleesen levytys oli Grammy Awards -finalisti parhaasta puhutusta sanasta, mutta hävisi.
ellauri262.html on line 546: Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) koostuu 31 kirjeestä, jotka vanhempi demoni nimeltä Ruuvinauha (Screwtape) on kirjoittanut veljenpojalleen Matomezälle (Wormwood) (nimetty Ilmestyskirjan kointähden mukaan, siis vermutti), nuoremmalle ja vähemmän kokeneelle demonille, jonka tehtävänä on ohjata "potilaaksi" kutsuttua miestä kohti "Isäämme alhaalla" (Saatana) ja kauaxi "Vihollisesta" (Jumala).
ellauri262.html on line 548: Toisen kirjeen jälkeen Potilas kääntyy kristinuskoon, ja Koiruohoa tuomitaan tämän sallimisesta. Paha takaisku. Koiruohon (Wormwood) ja Ruuviteipin (Screwtape) välillä muodostuu silmiinpistävä kontrasti kirjan loppuosan aikana, jossa Matomezä (Wormwood) on kuvattu Ruuvinauhan (Screwtape) kirjeissä innokkaasti houkuttelemassa potilasta ylenpalttoihin pahoihin ja valitettaviin synteihin, usein piittaamattomasti, kun taas Ruuvinauha (Screwtape) ottaa hienovaraisemman asenteen, kuten Letterissä. XII, jossa hän huomauttaa: "... turvallisin tie helvettiin on asteittainen tie - loiva rinne, pehmeä jalkojen alla, ilman äkillisiä käännöksiä, ilman virstanpylväitä, ilman viittoja."
ellauri262.html on line 560: Kierrenauha (Screwtape) alkaa jokaisen kirjaimen sanoilla "Rakas Koiruohoni (Wormwood)", paitsi viimeinen kirjain, jossa sanotaan sarkastisesti: "Rakas, rakas koiruohoni (wormwood); herkkuni, possuni."
ellauri262.html on line 581: Teippikirjaimet (Screwtape Letters) soitti 309 esityksensä New Yorkin Westside Theatressa vuonna 2010. Vuoden 2011 kiertue vieraili esittävän taiteen paikoissa kaupungeissa kaikkialla Yhdysvalloissa, mukaan lukien Los Angeles, Houston, Dallas, Atlanta, Seattle, Minneapolis ja Boston . Vuosien 2012–2013 kiertue alkoi Los Angelesista tammikuussa 2012. Kiertueella on paluumatkat San Franciscoon, San Diegoon, Seattleen, Chicagoon ja Atlantaan sekä pysähdyksiin useissa muissa kaupungeissa. The Screwtape Letters on kuvattu "Humoristiseksi ja eloisaksi... Paholaiselle on harvoin annettu ansaitsemansa tarkkaavaisemmin!" kirjoittanut The New York Times, "Syvä kokemus".Christianity Today ja "Pahoin nokkela... Helvetin hyvä esitys!" kirjoittanut The Wall Street Journal . [16] Tuotanto on myös kiertänyt maailmanlaajuisesti. Ruuvinauha (Screwtape)-roolin on myös esittänyt nainen (woman).
ellauri262.html on line 585: Kirjailija David Foster Wallace kehui kirjaa haastatteluissa ja sijoitti sen ensimmäiseksi kymmenen suosikkikirjansa listalle.
ellauri262.html on line 587: U2 : n musiikkivideossa kappaleelle " Hold Me, Thrill Me, Kiss Me, Kill Me " (1995) animoitu Bono nähdään kävelemässä kadulla pitelemässä kirjaa The Screwtape Letters . Kun Bono oli lavalla Zoo TV Tourin aikana, hän pukeutui herra MacPhistoksi, hänen alter egokseen. Bono pukeutui kultaiseen pukuun ja paholaisen sarviin ja soitti yleensä pilapuheluita poliitikoille.
ellauri262.html on line 591: Presidentti Ronald Reagan lainasi Teippikirjaimet (The Screwtape Letters) -kirjaa kuuluisassa vuonna 1983 pitämässään puheessa National Association of Evangelicalsille.
ellauri262.html on line 593: Teippikirjainten (The Screwtape Letters) tiedettiin olevan Andrew Cunananin suosikkikirja, joka tunnetaan parhaiten suunnittelija Gianni Versacen vuoden 1997 murhasta.
ellauri262.html on line 598: Monty Pythonin John Cleese on paholaisen advokaatin Kierreteipin ääni CS Lewisin äänikirjassa Teippikirjaimet. Koitin kuunnella kirjan alkua, mutta se alkaa aika pian pitkästyttää satunnaista kuulijaa. John Cleese has criticised Christian opposition to same-sex marriage and abortion.
ellauri262.html on line 624: Koulussa Bart tapaa katolisen kirkon papin isä Seanin. Hän antaa Bartille sarjakuvakirjan katolisesta kirkosta, ja Bart innostuu lukemaan kirjaa. Kotona Marge on hyvillään Bartin kiinnostuksesta katolilaisuuteen, mutta Homer ei. Seuraavana päivänä Homer aikoo mennä Bartin kouluun syyttämään opettajia ja isä Seania propandasta ja aivopesusta. Hänelle kuitenkin annetaan siellä pannukakkuja ja hän saa pelata bingoa ilmaiseksi, niin hänkin hurahtaa katolilaisuuden oppeihin. Niihin hurahtuneena hän alkaa miettiä, että ollessaan katolilainen hänen täytyy päästä eroon synneistään. Marge kuitenkin pelästyy perheen miesten yhtäkkisestä hurahtamisesta, joten hän pyytää apuun Springfieldin Amerikan reformoidun presbyluterilaisuuden läntisen haaran ("The Western Branch of American Reform Presbylutheranism") papin Lovejoyn ja naapurin, kaupungin tunnetuimman uskontokiihkoilijan Ned Flandersin. He yrittävät kaapata molemmat kesken katolisen kirkon toiminnan, mutta onnistuvat kaappaamaan vain Bartin.
ellauri263.html on line 67: Tässä albumissa on Isaac Singeerin Hudson-kirjasta löytyneitä intertextejä. Kirja oli senverran pitkäveteinen että sen lukeminen jäi kesken kuukausimäärixi, ja jatkuu vasta albumissa 300.
ellauri263.html on line 69: Tobitin kirja, josta on ollut jo puhetta albumissa 111 kertoo Tobitin pojasta Tobiaasta, jonka hän lähettää perimään erästä velkaa. Matkalla Tobias kohtaa naisihmiseksi naamioituneen enkeli Rafaelin, jonka ohjauksessa hän hankkii edullisesti punaleimaisen kalan sydämen, maksan ja sappirakon. Sitten hän tapaa1 lesken, joka on kyllä ollut naimisissa seitsemän kertaa, mutta on pysynyt neitsyenä, koska ko. Saaraan lätkääntynyt demoni Asmodeus on surmannut hänen jokaisen aviomiehensä hääyönä. Enkelin kehotuksesta Tobias menee lesken kanssa naimisiin ja ajaa demonin pois kalan sydämen ja maksan hajulla, ja panee sitten hajusta piittaamatta Saaraa menestyxellä. Saman kalan jo erittäin haisevalla sapella Tobias palauttaa myöhemmin isänsä Tobitin näön.
ellauri263.html on line 74: Tobitin kirja (aiemmin Tobiaan kirja tai Tobian kirja; m.kreik. Τωβίτ, Tōbit) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu Tanakkaan juutalaiseen Raamattuun eikä varsinaiseen protestanttisten Raamattujen kaanoniin. Se on säilynyt vain kreikankielisenä versiona.
ellauri263.html on line 80: Apokryfisessä Juuditin kirjassa (nro. 4 Me Naiset-albumissa 171) kerrotaan, kuinka juutalainen leski Judit pelastaa kansansa, jonka vihollisarmeija yritti tuhota päällikkönsä Holoferneen johdolla. Rauhoituttuaan Judit lähti "neuvottelemaan" Holoferneen kanssa, mutta samalla hän houkutteli tämän juomaan niin paljon viiniä, että tämä sammahti, jolloin Judit onnistui apulaisineen nirhaamaan poikki tämän kaulan.
ellauri263.html on line 82: Monet tutkijat pitävät kirjaa nykyään epäluotettavana historiankuvauksena, koska sen katsotaan sisältävän useita anakronismeja. Nebukadnessar mainitaan Assyrian kuninkaana, joka olisi hallinnut sen jälkeen, kun juutalaiset olivat palanneet Babylonin vankeudesta, vaikka todellisuudessa Nebukadnessar oli juuri se Babylonian kuningas, joka pakotti juutalaiset 2. kerran maahanmuuttajixi.
ellauri263.html on line 84: Judit ja Holofernes ovat olleet suosittu aihe kuvataiteissa ja myös kirjallisuudessa. Tarinaan viittaa myös isä Hieronymus Zachris Topeliuksen romaanissa Välskärin kertomuksia yrittäessään saada Regina von Emmeritziä murhaamaan Kustaa II Aadolfin.
ellauri263.html on line 88:
Barukin kirja
ellauri263.html on line 90: kirjaa.pdf">Barukin kirja (aiemmin Baarukin kirja; m.kreik. Βαρούχ, Barūkh) on deuterokanonisiin kirjoihin eli Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluva kirja, joka on mukana Septuagintassa sekä katolisessa ja ortodoksisessa Raamatussa. Se ei kuulu juutalaiseen Raamattuun Tanakiin eikä varsinkaan protestanttisten Raamattujen kaanoniin.
ellauri263.html on line 94: Muun muassa katolinen Barukin kirja sisältää kuudennen luvun, Jeremian kirjeen, joka on itäisen ortodoksisuuden Raamatussa omana kirjana. Kummatkin lukevat Barukin kirjan profeetallisiin kirjoihin Jesajan, Jeremian, Valitusvirsien, Hesekielin, Danielin ja kahdentoista pienen profeetan joukkoon.
ellauri263.html on line 96: Barukin kirja on ennen kaikkea katumuksen ja lohdutuksen kirja. Se on saanut nimensä profeetta Jeremian kirjurin ja ystävän mukaan, josta Jeremian kirjassa kerrotaan etenkin 36. luvussa. Kirja jakautuu neljään osaan. Johdannossa (1:1–14) kuvataan historiallista tilannetta. Baruk on Babyloniassa ja lukee julkisesti kirjoituksensa Juudan kuninkaan ja muiden pakko-oireisten siirtolaisten kuullen. Tämä tapahtuu luultavasti vuonna 582 eKr. Ajoituksessa on ongelmansa: Jeremian kirjan mukaan Baruk oli tuolloin Egyptissä eikä Babyloniassa. Kaikkineen kirjasta saa sen kuvan, että se on kusetusta, kirjoitettu vasta myöhempinä vuosisatoina.
ellauri263.html on line 98: Toinen osa (1:15–3:8) on luonteeltaan synnintunnustus ja rukous pelastumisen puolesta. Tekstistä heijastuu suht varma luottamus siihen, että Jumala ohjaa historian tapahtumia. Voitot ovat palkintoja ja tappiot rangaistuxia. Jerusalemin tuhoutuminenkin on rangaistus kansan ja sen johtajien synneistä. Kolmas osa (3:9–4:4) käsittelee runollisesti viisautta, joka on Jumalan lahja. Esitystapa on samanlaista kuin muussa viisauskirjallisuudessa, kuten Sananlaskujen kirjassa ja Jobin kirjassa. Viisaus kuvataan persoonaksi, ja jakso päättyy siihen, että viisaus näyttäytyy maan päällä ja elää ihmisten keskuudessa. Kristillisessä perinteessä tämä on yhdistetty Jeesuksen ihmiseksi tuloon. Jotain samansuuntaista taisi olle Erasmuxellakin albumissa 26.
ellauri263.html on line 100: Neljäs osa (4:5–5:9) tarjoaa lohdutusta Jerusalemille. Kaupunkia kuvataan lapsensakin menettäneeksi leskiäidiksi. Lapset, israelilaiset, on viety vankeuteen vieraisiin maihin. Rangaistus päättyy kuitenkin aikanaan, ja Jerusalem nousee USA:n tuella uuteen kukoistukseen. Jaksossa on lukuisia muistumia Vanhasta testamentista, erityisesti Jesajan kirjan luvuista 40–55. Barukin kirjassa on paljon historiallisesti epävarmaa, mutta sen sanoma on selvä: synti saa rangaistuksensa, kääntyminen oikeaan ja kuuliaisuus palkitaan! Yllättävä käänne!
ellauri263.html on line 221: Avot (tunnetaan myös nimellä Pirkei Avot, Isien Opetukset, ja Vot perkele, tuota ne tekkööt, sano lukkari kun tyttö virsikirjan puotti.)
ellauri263.html on line 408: Mixi nasiirisääntö on Mishnan naisten kirjassa? Olivatko nasiirit kaappihomoja? Nasiirixi voi alkaa sanomalla "rupean nätixi", "laitan kiharat". Nasiirius on tavallaan syntiä koska siinä kieltäytyy Talmudin sallimasta kivasta: tissuttelusta ja köyrinnästä. Oliko homo-Paavali tehnyt nasiirilupauxen? Niitä on myös määräaikaisia ja kuukausittain irtisanottavia kuin vuokrasopimuxia. Vai oliko se sittenkin toi Akulainen? Kas siinä pulma.
ellauri263.html on line 494: Nykyaikaisen teosofisen liikkeen tunnettuja edustajia olivat Blavatskyn lisäksi muun muassa eversti Henry Steel Olcott sekä Annie Besant. Myös antroposofian perustajana tunnettu Rudolf Steiner toimi teosofisen liikkeen piirissä ennen siitä irtautumistaan. Suomessa teosofinen liike tuli tunnetuksi varsinkin "kirjailija" Pekka Ervastin työn kautta.
ellauri263.html on line 499: H. P. Blavatskyn päätyö oli teosofinen oppi, johon hiän sulautti valtavasti vaikutteita eri tahoilta. Eniten Blavatskyn ajatteluun vaikuttaneista oppisuunnista, teoksista ja auktoriteeteista voidaan mainita ainakin buddhalaisuus, Bhagavad Gita ja hindulainen tantrismi, Kabbala (erityisesti Eliphas Levi), Raamattu, Zohar ja Talmud, hermetismi, ruusuristiläisyys, gnostilaisuus, zarathustralaisuus, kaldealaiset, vapaamuurarius, spiritismi, mystiikka, Jakob Böhme ja Mestari Eckhart, alkemia ja magia, aikansa tieteellinen kirjallisuus, Robert Fludd, Paracelsus, maailman mytologiat esimerkiksi germaaninen mytologia, Popol Vuh, Ryhmä Hau ja Gilgameš (myös otteita Kalevalasta), antiikin kirkkoisät Irenaeus, Tertullianus, Origenes ja Eusebius, filosofit, etenkin Platon ja uusplatonilaisuus, Porfyrios, Plotinos ja Ammonios Sakkas sekä historioitsijat ja monet muut antiikin kirjailijat kuten Plinius vanhempi, Ovidius, Homeros ja Josefus. Lisäksi hän väitti opiskelleensa huomattavien inkarnaatiolaamojen oppilaana Tiibetissä, Ladakhissa, Nepalissa ja Mongoliassa ja perehtyneensä muun muassa vajrayanan esoterismiin eli Kālacakrayanaan, Nepalin svābhāvikoiden oppiin ja sykretistiseen shamanismiin (puuh).
ellauri263.html on line 503: Jelena Petrovna Blavatskaja (Gan)), Еле́на Петро́вна Блава́тская (Ган), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) - 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli naisseikkailija, spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Jelena oli itätyttö nykyisestä Ukraiinasta.
ellauri263.html on line 566: Keväällä 1886 Blavatsky päätti muuttaa Oostendeen, jossa hän teki 14:n tunnin työpäiviä kirjan parissa. Syyskuussa 1886 hän lähetti Salaisen opin ensimmäisen osan käsikirjoituksen Adyariin Intiaan, T. Subba Row'n ja H. S. Olcottin tarkastettavaksi. Vuoden 1887 maaliskuussa Blavatsky kärsi jälleen munuaistulehduksesta, joka aiheutti tuntikausien tajuttomuuden kerrallaan. Hänen uskottiin jo kuolevan, mutta hän kuitenkin parantui ja jatkoi jälleen Salaisen opin kirjoittamista. Syyskuussa 1887 Blavatsky muutti Lontooseen Upper Norwoodiin, jossa Bertram Keightley ja tohtori Archibald Keightley ryhtyivät oikolukemaan, korjaamaan ja järjestelemään tekstiä.
ellauri263.html on line 578: Teosofiasta on löydettävissä paljon piirteitä, jotka ovat yhteisiä useimmille okkulttis-gnostilaisille järjestelmille, ja siksi usein on vaikea todeta täsmällisesti, mistä jokin ajatus on omaksuttu. Jotkut teosofiset ajatukset sen sijaan voidaan löytää lähes sellaisenaan tai hieman muuntuneina buddhalaisista ja hindulaisista opetuksista. Tällaisia ovat esimerkiksi sellaiset ajanjaksot kuin kalpat ja jugat, mandaloissa kuvatut mantereet ja ihmisrodut, ihmisen olemuspuolet eli prinsiipit, siddhit eli yliaistilliset kyvyt sekä joiltakin piirteiltään teosofinen oppi juuriroduista. William Emmette Colemanin mukaan todellisuudessa Blavatsky kopioi tekstinsä – puutteellisesti viitaten – melko pienestä määrästä aikalaiskirjoja ja hänen käsityksensä mm. historiallisista teksteistä olisi perustunut toisen käden lähteisiin, vaikka hän antoi ymmärtää ikivanhojen alkuperäiskirjojen olevan edessään. Samoin Dzyanin kirjasta saadut tiedot olisivat olleet tunnetuista englanninkielisistä kirjoista, jotka eivät käsittele Tiibetiä vaan Kiinaa tai Intiaa, mikä selittäisi mm. useat kieli- ja asiavirheet.
ellauri263.html on line 580: Teosofian mukaan kaikkien uskontojen taustalla on esoteerinen oppi, joka oli muinoin levinnyt ympäri maailman. Nykyisin se on löydettävissä täydellisenä vain muutamissa maanalaisissa kirjastoissa (esim. Kaisa-kirjasto), jotka ovat liberaalishenkisen veljeskunnan hallinnassa. Tästä opista osa on esitetty muinaisessa Dzyanin kirjassa, jonka runoista Blavatsky selitti osan teoksissaan Onneton hosis ja Iloinen sappi.
ellauri263.html on line 639: Vuonna 1877 Besant ja Charles Bradlaugh päättivät julkaista Charles Knowltonin kirjan The Fruits of Philosophy, joka kannatti syntyvyyden säännöstelyä. Besantia ja Bradlaughia syytettiin julkaisusta, joka ”todennäköisesti vaikuttaa huonontavasti ihmisiin, joiden mieli on avoin moraalittomille vaikutteille.” Oikeudessa he kertoivat pitävänsä moraalisesti parempana ehkäistä ajatusta lasten teosta kuin että heidän jo synnyttyään tappaa heidät ruoan, ilman ja vaatteiden puutteeseen.
ellauri263.html on line 641: Besant ja Bradlaugh todettiin molemmat syyllisiksi ”säädyttömään kunnianloukkaukseen” ja tuomittiin puoleksi vuodeksi vankeuteen. Valitustuomioistuimessa tuomio kuitenkin kumottiin. Tämän jälkeen Besant kirjoitti ja julkaisi oman kirjansa syntyvyyden säännöstelystä nimeltä The Laws of Population. Ajatukset naisten osuudesta syntyvyyden säännöstelyssä saivat paljon julkisuutta. Muun muassa sanomalehti The Times syytti Besantin teosta säädyttömäksi, haureelliseksi ja saastaiseksi. Frank Besant käytti Annien saamaa kielteistä julkisuutta hyväkseen vakuuttaakseen oikeusistuimen siitä, että hän olisi sopivampi heidän yhteisen tyttärensä Mabelin huoltajaksi kuin Annie.
ellauri263.html on line 647: Besant liittyi myös Vet Fabian Society -sosialistiryhmään ja 1889 myötävaikutti Fabian Essays -kirjan syntyyn. Kirja sisälsi paitsi Besantin, myös Sydney Webbin, George Bernard Shawin, Sydney Olivierin, William Clarken, Graham Wallasin ja Hubert Blandin artikkeleita. Kahden seuraavan vuoden aikana Shawin kokoama kirja myi 27 000 kappaletta.
ellauri264.html on line 275: Perinteisesti kirja on laitettu (eli pantu) profeetta Jeremian nimiin. Hän oli hovivirkailija Nebukadressar II:n suorittaman Jerusalemin valtauksen aikana, kun Jerusalemin temppeli tuhottiin ja kuningas Joakim von Anka otettiin vangiksi. Kerrotaan, että Jeremia vetäytyi Damaskon portin ulkopuolella sijainneeseen luolaan, jossa hän kirjoitti Jehovalle valituxen. Valitus onkin yleensä sijoitettu Jeremian väitöskirjan jälkeen.
ellauri264.html on line 277: Jotkut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet sen, että Jeremia olisi kirjan kirjoittaja. Neljä sen viidestä kirjasta on kirjoitettu tyyliin, joka poikkeaa Jeremian kirjan tyylistä. Tutkijoiden mukaan kirja kuuluu vanhempaan mesopotamialaiseen kaupunkivalitusten genreen, johon kuuluvista teoksista Urin valitus on vanhimpia ja tunnetuimpia.
ellauri264.html on line 279: Heprealaisessa kaanonissa kirjaa kutsutaan nimellä ´Ekhah, "voi!" tai "kuinka". Tämmöset voivotuxet alkoivat yleensä sillä sanalla.
ellauri264.html on line 529: Arba´ah Turim ( hepreaksi : אַרְבָּעָה טוּרִים ), jota usein kutsutaan yksinkertaisesti Turiksi , on tärkeä halakhilainen koodi , jonka on säveltänyt Yaakov ben Asher ( Köln , 1270 – Toledo, Espanjan Baaim n. 1340´) . Turin neliosainen rakenneja sen jako lukuihin ( simanim ) otettiin käyttöön myöhemmässä koodissa Shulchan Aruch . Tämä oli ensimmäinen kirja, joka painettiin Kaakkois-Euroopassa ja Lähi-idässä.
ellauri264.html on line 748: Kun Joosefin veljet hylkäsivät hänet ja kastoivat hänen vaatteensa vereen uskotellakseen isällensä että eläimet tappoivat hänet (1. Moos. 37:31), niin oikeamielisen kirjan (43:10) mukaan se oli juurikin Isaskar, joka keksi tämän ovelan juonen. Häntä pidettiin siis erittäin neuvokkaana.
ellauri264.html on line 766: Kirjoituksien tutkija Paul James-Griffiths on selvittänyt ensimmäisen Mooseksen kirjan 10. luvun perusteella kansakuntien esi-isät ja hän asettaa suomalaiset Riifatin pojiksi, jotka kuuluvat goomerilaisiin eli germaanien sukuun, jotka taas periytyvät jaafettilasista, johon kuuluvat kaikkia vaaleaihoiset kuten eurooppalaiset ja aasialaiset.
ellauri266.html on line 46: Sopulien tavoin ihmiskunta on jäämeren lämpimällä partaalla. Izemurha ei ole ehkä tarkoitus, mutta kiusallinen sivuvaikutus. Historia osoittaa, ettei ihmiskunta opi katastrofeista, vaan viettää aikansa toipumalla niistä. Epäilemättä historia toistaa izeään. Tuntuu siltä, että voi kysyä, kuinka mielettömäxi aappalauma saattaa tulla. Järkevästi ajatellen ei rakennettaisi maailmaa, jossa ruoka ja vesi saastuvat, lapset kuolevat ja vahingoitttuvat, ja koko elinympäristö päivä päivältä muuttuu epämiellyttävämmäxi kaikille aisteille. Syynä tähän ei ole epäonnistuminen, vaan onnistuminen, niin sanottu edistys. Lisäännytäänpä ja täytetäänpä maa! Se on mukavaa! Nirs nars, ruis ruis. (Tämä oli siis Tuomiopäivä-kirjan loppukaneetti sukupolvi sitten. Eipä ole tilanne paljon muuttunut, ei parempaan päin ainakaan.)
ellauri266.html on line 76: Olen saavuttamassa elämässäni pisteen, jossa en tunne, että yllätyksiä tulisi enää paljon ja jäljelle jääneet koskevat enimmäkseen laskuja ja diagnooseja. Desmondin mielikirjat ovat enimmäkseen out of print.
ellauri266.html on line 79: Desmond John Morris, Linnean seuran heppu honoris causa. (s. 24. tammikuuta 1928) on Bo Egovin ikätoveri englantilainen eläintieteilijä, etologi ja surrealistinen taidemaalari sekä suosittu kirjailija ihmisen sosiobiologiassa. Desmond ei ole vielä kuollut. Se muistetaan vuoden 1967 kirjastaan The Naked Ape ja 50-luvun televisio-ohjelmasta Zoo Time. Myrkkykäärme karkasi, juontaja kuristui mikrofonijohtoon, leijonat naivat livenä, siinä kohokohtia. Öisin Desmond maalailee matkien Congo apinaa ja Dalin Salvadoria. Ne on kyllä vainaita.
ellauri266.html on line 84: Morrisin lastenkirjailija isä kärsi keuhkovauriosta ensimmäisessä maailmansodassa ja kuoli Morrisin ollessa 14-vuotias. Hänen äitinsä ei antanut hänen osallistua hautajaisiin ja hänet lähetettiin ystävien luo maaseudulle. Hän sanoi myöhemmin: "Se oli alku elinikäiselle laitoksen vihalle. Kirkko, hallitus ja armeija olivat kaikki vihaluettelollani ja ovat pysyneet siellä siitä lähtien."
ellauri266.html on line 89: Morris perusti tutkimuskeskuksen Maltalle toteuttaakseen kunnianhimoisen hankkeen luoda kattava luokitus kaikista ihmisen edesottamuxista, jotta voidaan laatia tietosanakirja ihmisten toimista.
ellauri266.html on line 90: Kirja "Manwatching, a Field-Guide to Human Behaviour" (Cape, Lontoo) on lyhennetty esitys hänen suuresta tutkimuksestaan ihmisten toimintamalleja. NAKED MAN -kirjasta on julkaistu pehmeäkantinen painos. Vuoden aikana hän kirjoitti uuden, 172 000 sanan kirjan SURREALISTIEN ELÄMÄSTÄ, joka koostuu 100 liikkeessä mukana olleiden yksittäisten taiteilijoiden elämäkerroista. Paljonko sanoja on paasauxissa yhteensä? Karkein luvuin 25M.
ellauri266.html on line 106: Lokakuussa Vintage julkaisi 50- vuotisjuhlapainoksen THE NAKED APE:sta, jossa on kirjailijan uusi johdanto ja Frans de Waalin uusi esipuhe.
ellauri266.html on line 146: Ranskixilla oli syytäkin sen vuosisadan lopulla jäädä haistelemaan pepunhajuisia peppuja, otettuaan sakuilta ankarasti lukua, 70-71 sodan suoranaisen rökäletappion. Härpin kirja käsittelee sata vuotta myöhempiä aikoja. Annetaanpa suunvuoro Egon Friedellille:
ellauri266.html on line 180: Mikaela on 40. Menopaussi alkaa painaa päälle. Reisissä on satulat. Eise nykyään mikään stigma ole. Tää kirja on kuin Andre Breton ja Kinsella silputtuna blenderiin.
ellauri266.html on line 200: Virpi Hämeen-Anttila (s. 15.10.1958 Espoossa) valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 1996. Hän teki väitöskirjan vanhan intialaisen kertomakirjallisuuden teoriasta. Hämeen-Anttila on toiminut opettajana Helsingin yliopistossa vuodesta 1987 opetusaloinaan sanskritin kieli sekä Intian kirjallisuus, historia, filosofia ja kulttuurihistoria.
ellauri266.html on line 202: Tämä Hämeen-Anttila on ollut Suomen Kirjailijaliiton johtokunnan varapuheenjohtaja vuodesta 2017. Hämeen-Anttila asuu Vantaalla. Hän on kertonut, että hänellä on henkistä väkivaltaa harjoittaneesta isästään johtuen dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Hämeen-Anttila kuvaa ilmiötä omaelämäkerrallisessa kirjassa Tapetinvärinen.
ellauri266.html on line 204: Tampere kuplii. Sarjis-Finlandian valitsee kirjailija Virpi Hämeen-Anttila. 2022. Äänikirjat. ... Suden vuodessa 2003 epilepsia sävyttää epä-sovinnaista rak-kaustarinaa. Tokko Virpillä on sentään izellään grand mal vaivoja? Ei se ainakaan ole tunnustanut.
ellauri266.html on line 213: Byörk-kirjat ovat perinteisiä salapoliisitarinoita. Kalleksi kutsuttu Karl Axel Byörk selvittää rikoksia harrastuksenaan, varsinaisesti hän on sukulaissetänsä omistaman Axel-Electron apulaisjohtaja. Hän on kihlautunut pikkuserkkunsa kanssa ja vaihtanut virkamiesuransa tulevan appensa firman apulaisjohtajuuteen. Kihlaparin illanviettoihin kuuluvat elokuvat ja ooppera, jotka nekin tuovat tarinaan aitoa ajankuvaa. Hänellä on apunaan vikkelä ja pyylevä koulupoika Frans Valkama, jolle maistuvat sekä Byörkin laittamat ateriat että kalja.
ellauri266.html on line 215: Kirjailijan oppineisuus ja klassinen sivistys näkyy mm. Byörkin lukuvalinnoissa: antiikin kirjallisuutta, Ovidiusta ja Horatiusta. Teatteri Apollossa näytettiin parhaillaan Strindbergin Neiti Julieta, jossa Asta Nielsen oli pääosassa. Byörkin olisi tehnyt mieli mennä katsomaan sitä, mutta hän tiesi, etteivät Gustav-setä ja Lotte-täti olleet ihastuneet Strindbergin näytelmiin ja Lisbet voisi ehkä pahastua, jos hän menisi katsomaan niin rohkeata dekolteeta.
ellauri266.html on line 219: Aina kirjoittaessani ajattelen tekeväni jotain paljon suurempaa. Kun sitten luen kirjani valmiina, petyn aina. Että koetin tehdä takkia, mutta tulikin tuluskukkaro. Erityiskiitos lähes ylelliseltä tuntuneesta kirjanmerkkinauhasta, jota kovin harvoin enää kirjoissa käytetään.
ellauri266.html on line 221:
Virpin elämän kirjat
ellauri266.html on line 229: Virginia Woolf: Majakka. "Tämän mainitsen aina lempikirjakseni. Voisin lukea sen vaikka kuinka monta kertaa, enkä väsy."
ellauri266.html on line 231: Thomas Mann: Taikavuori. "Pitkäaikainen seuralainen ja monilla tavoin tärkeä, mutta niin ovat kaikki nämä kirjat, ystäviä, jotka viihdyttävät, lohduttavat, yllättävät ja tekevät minut hullua hurskaammaxi."
ellauri266.html on line 236: No ei muistanut Virpi mainita Jänixen vuosi kirjassa että kohtalokas Sari Karalahti oli puolentoista senttaalin punkero.
ellauri266.html on line 378: Sodan päätyttyä Boulle palasi Pariisiin ja alkoi kirjoittaa, julkaisi William Conradin vuonna 1950 ja Le sacrilège malaisin vuonna 1951. Se oli kuitenkin hänen kolmas kirjansa, Le Pont de la rivière Kwaï , joka toi hänet maailman huomioon 1952. Kuten vuonna 1963 julkaistu kirja Apinoiden planeetta se perustui vahvasti hänen kokemuksiinsa toisen maailmansodan aikana. Romaani käännettiin myöhemmin nimellä Kwai-joen silta josta tehtiin elokuva vuonna 1956, jossa soittaa Alec Guinness. Elokuva voitti Oscarin parhaasta elokuvasta, ja 6 muuta parhaasta siitä sun tästä. Oikeasti se oli aivan paska (kz. albumia 270).
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 382: Sitten seurasivat Conquest of the Planet of the Apes vuonna 1972 ja Battle for the Planet of the Apes vuonna 1973. Kaksi jälkimmäistä elokuvaa kuvittelivat ensimmäisessä elokuvassa nähdyn planeetan nousun. Televisio-ohjelma seurasi vuonna 1974 ja toinen vuonna 1975, ennen kuin franchising suurelta osin päättyi. Muiden elokuvien jatkoromaaneihin osallistui muita Boullea apinoivia pellekirjailijoita kuten Michael Avallone, Jerry Pournelle, John Jakes ja David Gerrold, varhaisessa laajennetussa universumissa, jossa useat kirjailijat työskentelivät yhteisen projektin ja universumin parissa kuin apinat kirjoituskoneiden ääressä. Boulle pysyi yhteydessä elokuvien tuotantoon neuvotellen eri tarinan elementeistä.
ellauri266.html on line 387: Vuonna 2001 ohjaaja Tim Burton johti Planet of the Apes -elokuvan uudelleenkäynnistystä , joka oli suurelta osin kriittinen ja kaupallinen epäonnistuminen. Mutta viime aikoina sarjan uudet remake-sarjat, Rise of the Planet of the Apes (ohjaaja Rupert Wyatt vuonna 2011) ja Dawn of the Planet of the Apes (ohjaaja Matt Reaves vuonna 2014), ovat saavuttaneet suurta menestystä. Kolmas jatko-osa on parhaillaan suunnitteluvaiheessa, ja franchising-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi yleisön keskuudessa.
ellauri266.html on line 413: Boulle toimi salaisena agenttina nimellä Peter John Rules ja auttoi minkä pystyi vastarintaliikettä Kiinassa, Burmassa ja Ranskan Indokiinassa. Vuonna 1943 Vichy Francen lojalistit vangitsivat hänet Mekong-joella ja joutuivat vakaviin vaikeuksiin ja pakkotyöhön. Hän kuvaili sotakokemuksiaan tietokirjassa My Own River Kwai. Myöhemmin hänestä tehtiin Legion d´Honneurin kavaljeeri ja hän koristettiin Croix de Guerre - ja Médaille de la Résistance - tunnusmerkkeillä. Sodan jälkeen hän piti yhteyttä sotatoveriinsa loppuelämänsä.
ellauri266.html on line 417: Hänen luomansa everstiluutnantti Nicholson *ei* perustunut todelliseen liittoutuneiden vanhempaan upseeriin Kwain silloilla, Philip Tooseyyn, vaan se oli kuulemma yhdistelmä hänen muistojaan yhteistyökykyisistä *ranskalaisista* upseereista. Sekä kirja että elokuva suuttivat entisiä anglovankeja, koska Toosey *ei* tehnyt yhteistyötä vihollisen kanssa, toisin kuin kuvitteellinen eversti Nicholson. Boullen säälittävät puolustelut ovat vielä tallella jos haluatte suuttua. Haastattelun transkriptio ja dokumentti kokonaisuudessaan löytyvät John Coastin kirjan Railroad of Death uudesta painoksesta. Nicholson (oik. *ranskalainen* upseeri!) kuitenkin auttaa vääristyneen velvollisuudentunton vuoksi vihollistaan. Kun ulkopuoliset liittolaiset kilpailevat sillan tuhoamiseksi, Nicholsonin on päätettävä, kumpi uhraa: isänmaallisuutensa vai ylpeytensä. Hän uhraa ensinmainitun. Ei ihme että hänelle käy kalpaten.
ellauri266.html on line 419: Historiallisesti olosuhteet olivat paljon huonommat. Todellinen vanhempi liittoutuneiden upseeri komentosillalla oli brittiläinen everstiluutnantti Philip Toosey. BBC Timewatch -ohjelmassa leirillä ollut entinen vanki toteaa, että on epätodennäköistä, että kuvitteellisen Nicholsonin kaltainen mies olisi voinut nousta everstiluutnanttiarvoon; ja jos hän olisi, muut isänmaallisemmat vangit olisivat "hiljaisesti poistaneet" hänet. Julie Summers kirjassaan The Colonel of Tamarkan terottaa, että Pierre Boulle, joka oli ollut sotavankina Thaimaassa, loi kuvitteellisen Nicholson-hahmon yhdistelmäksi hänen muistojaan yhteistyöhaluisista *ranskalaisista* upseereista. Toisin kuin kuvitteellinen Nicholson, Toosey ei ollut japanilaisten yhteistyökumppani. Toosey itse asiassa viivytti sillan rakentamista estämällä. Siinä missä Nicholson ei hyväksy sabotaasitoimia ja muita tahallisia yrityksiä viivyttää edistystä, Toosey rohkaisi tätä: termiittejä kerättiin suuria määriä syömään puurakenteita, ja betoni sekoitettiin pahasti.
ellauri266.html on line 421: James Dean teki kirjasta elokuvan, joka voitti seitsemän vuoden 1957 Oscaria, mukaan lukien paras elokuva ja paras miespääosa Guinness Alelle. Boulle itse voitti parhaan sovitetun käsikirjoituksen palkinnon, vaikka hän ei ollut kirjoittanut käsikirjoitusta, eikä hän oman tunnustuksensa mukaan edes puhu englantia vaikka kirjoittaa. Boullea oli hyvitetty käsikirjoituksesta, koska elokuvan varsinaiset käsikirjoittajat, Carl Foreman ja Michael Wilson, oli merkitty McCarthyn mustalle listalle kommunistien kannattajina. Boulle ei ollut sosialisti eikä kommunisti. Amerikan Elokuva-Akatemia kumitti Boullen nimen ja lisäsi Foremanin ja Wilsonin nimet palkintoon vuonna 1984. Sentään Kim Novak otti Oscarin vastaan Pierre Boullen puolesta.
ellauri266.html on line 425: Vuonna 1963 useiden muiden vain kohtuu menestyneiden romaanien jälkeen Boulle julkaisi toisen kuuluisan romaaninsa, La planète des singes, jonka maineikas kansainvälinen brittiseikkailija Xan Fielding käänsi vuonna 1964 Monkey Planet -nimellä ja julkaistiin myöhemmin uudelleen nimellä Apinoiden planeetta. Kirjaa ylistettiin ja se sai sellaisia arvosteluja kuin tämä esimerkki Englannin Guardian- sanomalehdestä: "Klassinen tieteiskirjallisuus... täynnä jännitystä ja satiirista älykkyyttä." Kaikki Alexander Fieldingin ansiota!
ellauri266.html on line 429: Vuonna 1968 kirjasta tehtiin Oscar-palkittu elokuva, jonka ohjasi Franklin J. Schaffner ja pääosassa Charlton Heston. Alunperin Rod Serlingin kirjoittama käsikirjoitus keskittyi enemmän toimintaan ja poikkesi monella tapaa romaanista, mukaan lukien siihen lisätty oma klassinen kierrepääte, joka erosi romaanin päätteestä. Se inspiroi neljää jatko-osaa, televisiosarjaa, animaatiosarjaa, Tim Burtonin alkuperäisen nimen vuoden 2001 remake -versiota ja vuoden 2011 uudelleenkäynnistystä, Rise of the Planet of the Apes, ohjaaja Rupert Wyatt .
ellauri266.html on line 438: Elokuvan julkaisun jälkeen thaimaalaiset kohtasivat ongelman, kun tuhannet turistit tulivat katsomaan "Kwai-joen ylittävää siltaa", mutta sellaista siltaa ei ollut olemassa Boullen edellä mainitun väärän oletuksen vuoksi. Koska elokuvan ja kirjan oli tarkoitus "kuvata" Mae Klongin ylittävää siltaa, Thaimaan viranomaiset nimesivät joen virallisesti uudelleen, kuin vähävenäläiset Dnipron kaupungin. Mae Klongia kutsutaan nykyään Kwae Yaiksi ("Big Kwae") useita maileja pohjoiseen Kwae Noin ("Pikku Kwae") yhtymäkohdasta, mukaan lukien sillan alla oleva osa.
ellauri266.html on line 508: Vuonna 1975 de Waal aloitti kuusivuotisen tutkimuksen maailman suurimmasta vankeudessa elävästä simpanssilaumasta Arnhemin eläintarhassa. Tutkimus poiki useita opinnäytteitä, ja johti de Waalin ensimmäisen kirjan, Chimpanzee Politics (suomeksi Simpanssien politiikka), julkaisemiseen vuonna 1982.
ellauri266.html on line 516: Vuonna 1975 De Waal aloitti kuuden vuoden projektin maailman suurimmassa vankeudessa pidetyssä simpanssipesäkkeessä Arnhemin eläintarhassa . Tutkimus johti moniin tieteellisiin kirjoituksiin, ja johti hänen ensimmäisen kirjansa, Simpanze Politics , julkaisemiseen vuonna 1982. Tämä kirja tarjosi ensimmäisen kuvauksen kädellisten käyttäytymisestä nimenomaisesti suunniteltujen sosiaalisten strategioiden kannalta. De Waal esitteli ensimmäisenä Machiavellin ajattelun primatologiaan, mikä johti nimikkeeseen "Machiavellian Intelligence", joka myöhemmin liitettiin siihen. Kirjoituksissaan De Waal ei ole koskaan kaihtanut antaa tunteita ja aikomuksia kädellisilleen, ja siksi hänen työnsä inspiroi kädellisten kognition alaa, joka kolme vuosikymmentä myöhemmin kukoistaa yhteistyön, altruismin ja oikeudenmukaisuuden teemojen ympärillä.
ellauri266.html on line 522: Kilpailua ei jätetä huomiotta hänen työssään: de Waalin tutkimuksen alkuperäinen painopiste, ennen kuin hän oli tunnettu, oli aggressiivinen käyttäytyminen ja sosiaalinen dominanssi. Hänen tieteenalansa keskittyy kädellisten (enimmäkseen simpanssien, bonobojen, makakien ja kapusiiniapinoiden ) käyttäytymiseen, mutta hänen suositut kirjansa ovat antaneet de Waalille maailmanlaajuista näkyvyyttä yhdistämällä apinoiden ja apinoiden käyttäytymisestä saamia oivalluksia ihmisyhteiskuntaan. Oppilaidensa kanssa hän on työskennellyt myös norsujen parissa, jotka näkyvät yhä enemmän hänen kirjoituksissaan. Norsut saavat apinoiden lailla paljon kärsiä homo sapiensin kädestä.
ellauri266.html on line 538: Hänen vuoden 2013 kirjansa The Bonobo and the Atheist tutkii ihmisen käyttäytymistä primatologin silmin ja tutkii, missä määrin Jumalaa ja uskontoa tarvitaan ihmisen moraaliin. Pääjohtopäätös on, että moraali tulee sisältä ja on osa ihmisluontoa. Uskonto tulee siitä samasta reiästä..
ellauri267.html on line 68: Veikko Huovinen: Joe-setä ja Veitikka. Tämä hauska kirjakaxikko ei ehkä ensin näyttäisi kuuluvan samaan joukkoon edellisten kanssa, mutta kelaa vähän: Nämä kaverit (Hitler ja Stalin) on keskenään tapattaneet enemmän porukoita kuin mikään tavis sarjamurhaaja on voinut toivoa edes märimmissä unissa. Palaamme tähän niteeseen albumissa 274.
ellauri267.html on line 93: Borzov kexii lopulta mikä oli Dalchimskyllä tuhoamisjärjestyxen juonena ja saa sen kiinni ize teosta. Isotissinen ja kurvikas Barbie joka sillä on bond-tyttönä onkin amerikkalaisten 2x agentti. Mutta Barbi rakastuukin aikuisten oikeasti Bronsoniin eikä luovuta kasakkaa työnantajillensa. Rakastavaiset saavat olla rauhassa, koska niillä on laukaisemattomat zombiet vielä puhelinkirjassa. Ei kovin uskottava tarina, mutta aina kivempaa kuin Dale Brownin wholesale ryssäviha. Asiaa auttoi varmasti että Wagner on ize emigrantti ryssistä. Mitäs kazojat sanovat? Että Åke Lindman ja Ansa Ikonen oli tosi hyviä ja Helsinki uskottava Moskova!
ellauri267.html on line 233: But the corporates took them down. Davis was snared in a sting operation after he agreed to launder more than $1.29 million of Federal law enforcement money. Another guy got 18 years for willful failure to file a federal income tax return. Unger was released by the Federal Bureau of Prisons on December 13, 2019. As of March 2011, the web site for Guardians of the Free Republics had been taken down. They were volunteers: ones who support their fellow communists in thousands of different ways without disdaining remuneration. Juuri sellaisille on Danin kirja dedikoitu.
ellauri267.html on line 1333: Menen tässä suoraan asiaan, sanoo Susan Susanin plokissa. Olen tutkinut perusteellisesti Portugalin historiaa ja rakastan tätä kirjaa. Ensimmäinen Disneyn kahdesta osasta kattaa Portugalin historian esiroomalaisista ajoista Ranskan hyökkäykseen vuonna 1807. Portugalin maalla ei ole maantieteellistä syytä olemassaoloon. Vaikka maa on olemassa tänään, sillä ei ole poliittisia juuria roomalaisessa, germaanisessa tai islamilaisessa menneisyydessä. Sitten 1500-luvulla tämä pieni Iberian niemimaalla sijaitseva maa aloitti epätodennäköisen laajentumisen taloudelliseksi imperiumiksi, joka kattaa koko maapallon.
ellauri267.html on line 1339: Disney kattaa monarkian palauttamisen, barokin ajan, Pombalin diktatuurin vuodet, 1700-luvun lopun ja Napoleonin Ranskan hyökkäyksen. Kaikki tämä kerrotaan loistavasti ja silti taloudellisesti. Disneyn kirjoitus virtaa ja sitä on ilo lukea. Tämä on ensimmäinen Portugalin historia, joka on kirjoitettu englanniksi sukupolvessa, ja siinä on otettu huomioon kaikki uudet stipendit Portugalin vuoden 1974 vallankumouksen jälkeen. Disneyn tutkimus on huolellinen runsaiden alaviitteiden ja pitkän bibliografian ansiosta. Hän sisältää kaikki viimeisimpien historioitsijoiden tulkinnat. Tämän historian osa kaksi kattaa Portugalin valtakunnan, ja tämän teoksen katsaus on seuraava. Jos olet kiinnostunut Portugalin tarkasta, tarkasta ja tarkasta historiasta, tämä on kirjasi.
ellauri267.html on line 1343: Aina silloin tällöin on mahdollista löytää kirja, joka inspiroi ja liikuttaa sinua, ja tämä kirja teki sen puolestani. Lukiessaan prinsessa Alicen, Edinburghin herttuan prinssi Philipin äidin elämäkertaa, kirjailija mainitsee tätinsä, suurherttuatar Elizabethin, jolla oli syvällinen vaikutus Aliceen luostarin perustamisella sekä köyhien hoitoon ja ruokkimiseen. Kirjoittaja suositteli erittäin rouva Almedingenin Elizabethin elämäkertaa, ja minulla oli onni löytää käytetty kopio tästä vuonna 1964 julkaistusta kirjasta.
ellauri267.html on line 1345: Suurherttuattaresta on julkaistu vähän kirjoja. Tämä venäläistä, englantilaista ja saksalaista perintöä edustava kirjailija vietti jonkin aikaa Venäjällä ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja hänellä oli sukulaisia ja ystäviä, jotka tunsivat suurherttuattaren henkilökohtaisesti. Tämä kirja on elämäkerta, mutta se on muistelman tyylinen ja sisältää monia ensikäden tarinoita. Suurherttuattaren elämä on täynnä onnea, toivoa ja tragediaa, ja nämä henkilökohtaiset tarinat syventävät tarinaa.
ellauri269.html on line 121: Mulla on toi Leech King (suom. Verijuotikas) kirjana joka löytyi Emmauxen hyllystä. Siitä on tämän paasauxen motto. Astaroth (also Ashtaroth, Astarot and Asteroth), in demonology, was known to be the Great Duke of Hell in the first hierarchy with Beelzebub and Lucifer; he was part of the evil trinity. He is known to be a male (or female) figure most likely named after the Near Eastern goddess Astarte. Hazeroth (Nu. 11:35, 12:16, 33:17-18) oli Moosexen porukoiden taukopaikka missä Mirja sai ihotaudin, oisko ollut siihen yhteen paikkaan? Voiko pitaali tarttua hurlumheihin? Mirjan ihotaudista on ollut puhe myös albumissa 171. Miriam on Maria hepreaxi, tai turkixi. Se on turkkilaisen Ecemin toinen nimi.
ellauri269.html on line 361: Tää pelifantasia on ilmeisesti lohtunamia teini-ikäisille tai siihen jumahtaneille inseleille jotka on jääneet ilman iskän hyväxyntää. Oops. Anyway, expectedly, these allied West--- North- Easterners had been invaded by a horde of tusked orcs of the Mordor denomination. Isoja ja vihreitä kuin Shrek, tai sen räkäklunssi. Tappoivat Opan koko suvun. Onpa kiva saada orpo aatelinen Opa leikkikaverixi. Celia sisko oli vain tyttö, ja Jari patraskia. Onni onnettomuudessa. But seriously, nyt on koko rotu vaarassa. Örkkeihin ei käy sekaantuminen, vielä ainakaan. 9-vuotiaat puhuvat toisilleen kuin kirjassa. Fair enough, siinähän ne ovatkin. Opan pikkuhousut ovat lujaa riimukangasta. Nää heput puristelevat koko ajan toistensa olkia. Opa ei pidä talvesta.
ellauri269.html on line 392: Koitin kuikkia kirjan lopusta miten iilimatojätkälle käy loppupeleissä, mutta siellä olikin ihan erinimisiä hahmoja, joku muotoa muuttava kämänen demoni ja naisia, plus jotain uikuttavia hämärähahmoja. Sitten vasta huomasin että se olikin seuraavan osan priikveli, eli World of Warcraft Stormrage! By Richard M. Knaak, no less! Saatavana myös sähkökirjana.
ellauri269.html on line 394: Tarina jota just luen perustuu osittain Tuisku Viihteen tiezapeliiin Warcraft III: Kaaoxen hallitusaika ja sen laajennusosaan Warcraft III: Jäätynyt valtaistuin. Nää 20v sitten ilmestyneet pelit olivat myyntimenestyxiä ja voittivat palkintoja kuten Vuoden Peli. Se on vieläkin pelikilpailujen peruskauraa, tai oli. Jos haluat (vastoin odotuxia) lukea siitä vielä lisää, niin voit lukea vielä 18 kirjaa ko. henkilöiden kommelluxista, mm. Erkki Tuomiojan lapsuus (Rise of the Horde, by myself).
ellauri269.html on line 412: 16-v. Kalja aijotaan naittaa jollekulle liittolaiselle siltä kysymättä, sellaista aikaa eletään. Lordi Daval Prestolle, to be exact. Kalja ei ole mielestään edes elukka, se on esine. Oikeammin tavara. Arttu ize haluaisi kumppanin, ystävän, ja tottakai - tavaran. Mutta kurkona sen pitää valita kantakirjatamma (tosin voihan sillä olla varatavaroita tallin perällä).
ellauri269.html on line 503: Luukurkokirjassa on selkeästi chicklit meemejä. Jainalla on monta häntyriä, tollanen hienompi mutta tylsempi keijumies ja sit tää enempi homersimpsonmainen Arthas, jonka parissa Jainan on helpompi rentoutua. Arttu haisee hevoselta ja esinahalta. Koiraskoirilla eri hoidot ei ole valikko vaan niitä ajetaan rinnan tai sarjassa.
ellauri269.html on line 515: Nimet, kuten 'Inaara' ja 'Kaalif' ja 'Idaar' ovat arabialaista alkuperää, ja juutalaiset käyttivät niitä yleisesti muslimivallan alaisina islamin kultakaudella ja nimet, kuten 'Merran' ja 'Meiri' (jotka ovat muunnelmia nimestä Miriam , yksi juutalaisuuden tärkeimmistä profeetoista ja Mooseksen sisar, esim Golda Meir), "Hesekiel" (toinen juutalaisuuden tärkeän profeetan nimi), Joraal (tarkoittaa "Jumala kohottaa" hepreaksi ja Supermanin isän nimi, toinen vahvasti Kahden juutalaisen luoma juutalainen hahmo) ja "Behomat" (alkuperäisellä hepreankielisellä ääntämyksellä Behemoth, Jobin kirjassa mainittu merihirviö).
ellauri269.html on line 680: Miksi ruoanlaitto on hyödyllistä Shadowlandsissa? Ruoanlaitto kuuluu kaikille – kirjaimellisesti! Kaikkien täytyy syödä, myös Undead. Stat food on yksi halvimmista herkuista, jonka voit antaa itsellesi, ja se kestää tunnin. Kolmella satolla per puimuri, voit valmistaa itsellesi paljon stat-ruokaa. Voit käyttää löydettyä ruokaa hyödylliseen tarkoitukseen. Vaikka useimmat Shadowlands-reseptit vaativat kalaa, on muutama resepti, jotka perustuvat vain luonnosta löytyvään ruokaan. Kalaa ei Wowissa löydy enää luonnosta, se on kaikki kesyä. Shadowlands tarjoaa uusia, hauskoja reseptejä! Kukapa ei rakasta satunnaisesti hengittävää tulta? Ihmiset, jotka pitävät ryöstönsä ja juhliinsa juhlaa, ovat suosittuja ihmisiä!
ellauri269.html on line 724: Lamed is comprised of a kaf and a vav: 20 and 6=26. Twenty-six is the gematria of G‑d's name, the Tetragrammaton Yud-Hei-Vav-Hei. Eikös se ollut myös Leninin peitenimi neuvostojuutalaisten parissa? Stalin oli Samekh. Shin also stands for the word Shaddai, a name for God. Because of this, a kohen(priest) forms the letter Shin with his hands as he recites the Priestly Blessing. In the mid-1960s, actor Leonard Nimoy used a single-handed version of this gesture to create the Vulcan hand salutefor his character, Mr. Spock, on Star Trek. Larry Tye, kirjan Superman: The High-Flying History of America's Most Enduring Hero kirjoittaja, vertasi Supermanin eettisiä sääntöjä – "Truth, Justice, and the American Way" - Mishnan arvoihin "totuus, rauha ja oikeudenmukaisuus". Paizi supermiehellä "rauhasta" oli tullut Pax Americana.
ellauri269.html on line 728: Jerry Siegel ja Joe Shuster olivat näiden maahanmuuttajien lapsia. Siegelit Mitchell ja Sarah olivat tulleet Liettuasta ja asettuneet Clevelandiin Ohioon, kun taas Shusterit, Julius ja Ida, olivat kotoisin Rotterdamista ja Kiovasta. He muuttivat ensin Torontoon. Kun Joe oli noin kymmenen vuotias, Shusters muutti uudelleen, tällä kertaa Clevelandiin. Vuoden 1931 tienoilla nuoret miehet tapasivat käydessään Glenville High Schoolissa (taistelevien Tarblooderien koti) yhden Jerryn serkun kautta ja aloittivat ystävyyden, joka keskittyi molemminpuoliseen rakkauteen sekä tieteiskirjallisuuteen, fantasiaan ja sarjakuviin.
ellauri269.html on line 736: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri269.html on line 765: Leonard Nimoy, rakastettu näyttelijä, joka näytteli herra Spockia Star Trek -sarjassa, kuoli perjantaina 83-vuotiaana. Nimoyn elämästä on paljon kirjoitettavaa - kollegallamme Neda Ulabylla on mukava muisto täällä - ja lisää on melkein varmasti tulossa. Mutta halusimme jakaa tämän videon Nimoysta Jiddišin kirjakeskuksesta, jossa hän muistelee varhaista elämäänsä. Nimoy oli Ukrainasta tulleiden ortodoksijuutalaisten maahanmuuttajien poika, ja hän sanoi, että hänen identiteettinsä kertoi paljon hänen lähestymistavastaan kuuluisaan hyperlogiseen luonteeseensa.
ellauri269.html on line 793: Universumien tomu (engl. His Dark Materials) on englantilaisen Philip Pullmanin kirjoittama kolmiosainen fantasiakirjasarja. Kirjat kertovat kahden nuoren, Lyra Belacquan ja Will Parryn, seikkailuista rinnakkaisissa maailmankaikkeuksissa. Trilogiaan kuuluvat kirjat Kultainen kompassi (1995), Salaperäinen veitsi (1997) ja Maaginen kaukoputki (2000).
ellauri269.html on line 795: Myöhemmin Pullman on kirjoittanut kaksi Universumien tomu -sarjaan liittyvää novellia, jotka on julkaistu pieninä kirjasina erilaisten kirjojen maailmaa valottavien lisäaineistojen kera. Lisäksi Pullman on jo usean vuoden ajan työstänyt samaan maailmaan sijoittuvaa uutta romaania, jonka työnimi on The Book of Dust (suom. Tomun kirja). Detta om smuts. Siitä ei takuulla tule valmista, tai jos tulee niin tulee Oiska Ketosen sanoja lainaten pannukakku.
ellauri269.html on line 797: Universumien tomun ensimmäiseen kirjaan perustuva New Line Cineman tuottama elokuva Kultainen kompassi sai ensi-iltansa joulukuussa 2007, mutta trilogian jälkimmäisistä osista ei näillä näkymin olla tekemässä elokuvia, ne on liian ateistisia pienten jenkkipatojen korville.
ellauri269.html on line 799: Universumien tomun englanninkielinen alkuperäisnimi His Dark Materials on laina John Miltonin Kadotetun paratiisin toisesta kirjasta. Kyseisessä kohdassa Saatana katsoo hornankuiluun, jossa kuohuvat raaka-aineet jotka jäivät yli, kun Jumala loi maailmaa:
ellauri269.html on line 814: Pullmanin ensimmäinen ajatus trilogiaa yhdistäväksi nimeksi oli niin ikään Kadotetusta paratiisista poimittu ilmaus Golden Compasses, jossa ”compasses” tarkoittaa itse asiassa harppia, ei kompassia. Milton viittaa kultaiseen harppiin, vasaraan ja lyhteeseen Jumalan luomistyön välineenä. Nimi Golden Compasses vakiintuikin joksikin aikaa käyttöön kirjan julkaisun ollessa vielä kesken. Tällöin yhdysvaltalaisen kustantajan toimittajat erehtyivät tulkitsemaan, että nimitys viittaa Lyran aletiometriin, joka likimain vastaa kuvausta ”kultainen kompassi” – vaikka onkin tosiasiassa messinkinen eikä ole kompassi sen enempää kuin harppi. Niinpä kirjan amerikkalaisessa ennakkomarkkinoinnissa ensimmäisestä kirjasta alettiin käyttää yksikkömuotoista nimitystä The Golden Compass, vaikka Atlantin toisella puolella Pullman olikin jo päättänyt antaa ensimmäisen kirjan nimeksi Northern Lights. Pullman ei tohtinut jumittua kirjan nimikysymykseen yhdysvaltalaisen kustantajan tarjotessa muuten loistavia ehtoja, joten The Golden Compass tuli amerikkalaisen laitoksen viralliseksi nimeksi. Ensimmäisen kirjan suomennos Kultainen kompassi noudattaa tätä naurettavaa nimeä siitä huolimatta, että julkaisutiedoissa alkuteokseksi ilmoitetaan Northern Lights. The Golden Compass on myös vuonna 2007 julkaistun elokuvaversion nimi sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Miten typerää, sen pitäisi olla suomexi Harppisakut.
ellauri269.html on line 821: Jo kirjoittaessaan Universumien tomua Pullman aavisti, että ennen pitkää häneltä loppuisivat pätäkät, ja hän palaisi kirjojen maailmaan vielä trilogian jälkeen: ”Oli tapahtumia ja kysymyksiä, joihin halusin paneutua.” Kolme vuotta Maagisen kaukoputken ilmestymisen jälkeen ilmestyikin Lyran Oxford, pieni punakantinen kirja, jonka sisältämää novellia ”Lyra ja linnut” Pullman kuvaili ”maistiaiseksi” tai ”sillaksi” Universumien tomun ja tulossa olevan romaanimittaisen The Book of Dustin välillä. Pullmanin muut velvollisuudet (mitkä? Varmaan nimikirjoitusten jakaminen kirjakaupoissa) ovat hidastaneet The Book of Dustin kirjoitustyötä, mutta huhtikuussa 2008 ilmestyi toinen pieni kirja, tällä kertaa tummansininen: Once Upon a Time in the North. Kirjan sisältämän novellin päähenkilö on Universumien tomussa sivuosassa ollut aeronautti Lee Scoresby. Sekä Lyran Oxford että Once Upon a Time in the North sisältävät novellien lisäksi lisäaineistoa, kuten Lyran maailman Oxfordin kartan, lautapelin Peril of the Pole ja muutamia otteita kuvitteellisista Lyran maailmaa kuvaavista kirjoista. Pullman on vihjannut, että hän saattaa vielä joskus kirjoittaa Williin keskittyvän ”pienen vihreän kirjan” punaisen ja sinisen jatkoksi. Tai sitten ei. On näitä kiireitä.
ellauri269.html on line 825: Pullmanin tuorein teos on Rehti mies Jeesus ja kieromieli Kristus, kirjailijan uudelleentulkinta Jeesuksen tarinasta. Skotlantilainen Canongate Books -kustantamo julkaisi kirjan keväällä 2010 osana kansainvälistä Kuka lohduttaisi Myytiä-sarjaa. Kirja pohjautuu Pullmanin tulkintaan, jonka mukaan apostoli Paavalin kirjoitukset vaikuttivat suuresti jo evankeliumien sisältöön – ajatus Jeesuksesta Jumalan poikana on hänen mukaansa peräisin Paavalilta. Siinä Pullman on varmasti aivan oikeassa. ellauri270.html on line 42: Paxu pehmeäkantinen semantiikan kirja, jota luin albumeissa 18 ja 115 mainitulla Pihlajasaaren retkellä oli Semantics An Interdisciplinary Reader in Philosophy, Linguistics and Psychology Authors: Danny D. Steinberg Leon A. Jakobovits View all contributors Date Published: May 1974 availability: Available format: Paperback isbn: 9780521204996 Rate & review £ 48.99 Paperback Add to cart Add to wishlist Looking for an inspection copy?
ellauri270.html on line 44: Semantiikka on perseestä, ja pragmatiikka myös. Eikä vaan semantiikka ja pragmatiikka, vaan stilistiikkakin, ja korpuslingvistiikka. Vituttaa myös fantasiafiktio. Sotakirjat ja -filmit on apinan anuxesta. Puhumattakaan scifistä.
ellauri270.html on line 67: Romaani sai kiistatta vaikutteita hänen väitöskirjastaan: Tippaleivän kierteet Bosniassa Turkin vallan alaisina (Die Entwicklung des geistigen Lebens in Bosnien unter der Einwirgung der turkischen Herrschaft), jota hän puolusti verisesti Grazissa vuonna 1924. Väikkärissä on lähes kaikkien Andrićin tulevaisuuden ideoiden ydin, joka perustuu historialliseen materialismiin, johon hän heräsi sitä kirjoittaessaan. Väitöskirjassaan Ivo Andrić kiinnitti huomionsa Bosnia ja Hertsegovinan kaikkien neljän suuren kansallisyhteisön historialliseen kohtaloon: serbit , kroaatit, turkkilaiset ja juutalaiset. Objektiivisesti, ilman kirjallista mystifikaatiota hää tarkasteli heidän välisiä erityispiirteitä ja suhteita.
ellauri270.html on line 69: Väitöskirjan pääteesi oli, että Bosnia ja Hertsegovina on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi luonnollinen silta, linkki idän ja lännen välillä, kuten Helsinki Sofia Karppi-skoudesarjassa, josta pormestari Tuliaron Liike Nyt aikoo kaivaa tunnelin Tallinnan puolelle kalansilmäisen hiusjatkeisen Karpin ja kalansilmäisen a-la-Cock-tukkaisen Nurmen avustuxella. Vizi että nää mukapoliisit on sitten kylmiä kaloja, kalojen lisääntymisstrategialla ne ruiskii lapsia ja sitten jättää heitteille, hyörii pitkin mustaa Helsinkiä pyssyt kädessä, eivät syö eikä käy edes alapesulla. Mä en halua olla kenenkään isä. Emil kulta äidin pitää nyt mennä taas ampumaan roistoja, älä sinä istu Matin päällä kumminkaan vaikka äiti tekee niin..
ellauri270.html on line 86: Kwai-joen silta ja Kuolemanrautatie – synkkää sotahistoriaa Kanchanaburissa. kirjoittaja Captain Andy. Kwai-joen silta on outo nähtävyys, jossa totuus ja fiktio menevät iloisesti sekaisin. Kanchanaburin keskustassa sijaitseva silta vetää puoleensa paljon matkailijoita, vaikka harva on tainnut nähdä sen maineeseen nostanutta elokuvaa – tai lukea kirjaa, johon elokuva perustuu. Ja vaikka teokset olisivatkin tuttuja, niillä on vain vähän tekemistä sillan todellisen historian kanssa.
ellauri270.html on line 88: Sillan teki kuuluisaksi Léon ja Hanna Montanan (Jean Reno) klassikkoelokuva Kwai-joen silta, joka keräsi vuonna 1957 seitsemän Oscaria. Elokuva perustuu Pierre Bouillen saman nimiseen kirjaan, joka kertoo toisen maailmansodan sotavangeista sillanrakennuspuuhissa. Bouillen kuuluisin teos on Apinoiden planeetta. Elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu Thaimaassa vaan Sri Lankassa, eikä kirjailija Pierre Bouille vieraillut Kanchanaburissa vaan Lontoossa. Hän oli kyllä sotavankina, mutta Mekongin varrella aivan toisella puolen Thaimaata.
ellauri270.html on line 90: Ja kun sekä kirjassa että elokuvassa esiintyvä silta on puinen, oikea silta on tehty metallista. Oikean sillan rakentaminenkin oli helppoa: se koottiin nopeasti valmiista osista. Kwai-joen silta on siis ansainnut maineensa vähintään hatarin perustein. Mutta älä lopeta lukemista vielä tähän. Silta on kaikesta huolimatta mielenkiintoinen nähtävyys, sillä sen luota alkaa Kuolemanrautatie, Kanchanaburin todellinen ykkösnähtävyys.
ellauri270.html on line 112: Tarinan ensimmäiset käänteet ovat kirjallisia. Elokuvan ensimmäinen esikuva on sotavankina viruneen John Coastin vankileirin elämää ja pakkotyötä kuvannut kirja Kuoleman rautatie, joka ilmestyi vuonna 1946. Sen pohjalta ranskalainen Pierre Boulle kirjoitti vuonna 1952 ilmestyneen, fiktiivisen romaanin. Viisi vuotta myöhemmin David Lean ohjasi Boullen romaaniin perustuvan menestyselokuvan, joka jäi maailman kollektiiviseen muistiin. Elokuva ei kuitenkaan ole Kwai–jokea nähnytkään. Itse asiassa sen nimistä jokea ei ole olemassakaan.
ellauri270.html on line 177: Kwai-joen silta on nykyään laajalti tunnustettu yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvista, vaikka se on aivan säälittävä. Se oli vuoden 1957 tuottoisin elokuva, ja se sai ylivoimaisesti myönteisiä arvosteluja kriitikoilta. Elokuva voitti seitsemän Oscar-palkintoa (mukaan lukien kaikkien aikojen paras elokuva) 30 eri Oscar-gaalassa. Vuonna 1997 elokuvaa pidettiin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittävänä", ja Yhdysvaltain kongressin kirjasto vei sen kansalliseen elokuvarekisteriin säilytettäväksi . Se on sisällytetty American Film Instituten kaikkien aikojen parhaiden amerikkalaisten elokuvien luetteloon. Vuonna 1999 British Film Institute äänesti Kwai-joen sillan 11. vuosisadan suurimmaksi brittiläiseksi elokuvaksi. Tämän kaiken voi voi hyvin uskoa.
ellauri270.html on line 220: Huomasin, että Jeff on kirjoittanut kirjan englanninkielisen runouden lingvistiikasta, jonka sain Kaisa-kirjaston viidennestä kerroxesta lainaxi. Tämä paasaus sai alkunsa tästä Leech King/Jeff Leech -intertextuaalisuudesta.
ellauri270.html on line 224: Randolph Quirk siteeraa Jeffin kirjan esipuheessa jotain entuudestaan tuntematonta James Harrista. James Harriseja on Wikipediassa pilvin pimein, kuin jotain Virtasia Suomessa, mm. sen niminen demoninen rakastaja on tunnetun skottilaisen balladin aiheena, se uppoaa laivan mukana kuin piru merrassa. Joka tämän varastaa sitä piru rakastaa, olisi "Novotny" Dobbs voinut kirjoittaa kirjansa esipuheexi. Vaikka tokkopa se olisi pysäyttänyt Jeffiä. Randolph Quirkin mainizema James Harris Leechin runousopin esipuheessa oli melkoinen paxulainen profiilikuvasta päätellen. Elämäkertainen muistiinpano kertoo siitä seuraavaa:
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri270.html on line 293: Shirley Jackson putkahti esille albumissa 133 ja pulpahti lyhyesti pintaan albumissa 158. Shirley Hardie Jackson (14. joulukuuta 1916 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat - 8. elokuuta 1965 North Bennington, Vermont, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti kauhukertomuksistaan. Kirjailijanuransa aikana Jackson kirjoitti kuusi romaania, kaksi muistelmateosta ja yli 200 kauhukertomusta, toinen toistaan kauheampia. Kaikista kauhein niistä oli Lottery. Aika kauhean näkönen Shirley oli izekin. Varmaan kotijoukkojakin pelotti.
ellauri272.html on line 57: Zane Grey, alkuaan Pearl Zane Gray, (31. tammikuuta 1872 Zanesville, Ohio – 23. lokakuuta, 1939 Altadena, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen hammaslääkäri, baseball-pelaaja ja viihdekirjailija, joka tunnetaan Suomessa parhaiten villiin länteen sijoittuvista seikkailukirjoistaan. Zane Grey loi suurelta osaltaan romantisoidun kuvan rosoisesta Villistä lännestä kirjoittamassaan 56 lännenkirjassaan. Grey oli 1920-luvun myydyin kirjailija Yhdysvalloissa. Mä luulin pienenä että Zane oli nainen. No se oli kyllä Helmi-niminen hammaslääkäri, joten virhe oli ymmärrettävä.
ellauri272.html on line 59: Greyn kirjoja pitävät monet Villin lännen kirjallisuuden lukijat alan parhaimpina, ja hänen tyylillään on monia jäljittelijöitä. Kirjoissa on jännitystä, niissä kuvataan Villin lännen luontoa, mm. intiaaneja. Intiaaniheimot, jotka olivat lukijoille eksoottisia, kuten navajot ja mormonit, ovat hänen kirjojensa pääasiallista ainesta. Näitä ryhmiä hän kuvaili syvällisesti, paljon aikaansa edellä olevalla tavalla. Grey kuvasi yleensä intiaanit joko jaloina ja jäljittelyn arvoisina tai pahojen valkoisten mormooonien uhreina. Grey oli yksi ensimmäisistä viihdekirjailijoista, joka käsitteli mormoniuskoa vakavasti.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri272.html on line 65: Romaani on saanut Suomessa huomiota ja sen meemit ovat innoittaneet suomalaisnuoria muodikkaisiin sidontaleikkeihin. Partioaitan solmukirjat menivät hetkisen kuumille kiville kuin Manne Salmisen nailonpaidat Simonkadulla. Kauppa kävi kuin siimaa.
ellauri272.html on line 554: Fifty Shades Freed on brittiläisen kirjailijan EL Jamesin eroottisen romanssin Fifty Shades Trilogy kolmas ja viimeinen osa. Hyväksyttyään yrittäjäjohtaja Christian Greyn naintiehdotuksen Fifty Shades Darker -elokuvassa Anastasia Steelen on sopeuduttava paitsi avioelämään myös uuden aviomiehensä varakkaaseen elämäntapaan, Amex Platinum luottokorttiin ja hallitsevaan luontoon. Tää on tosi samantapaista kuin himoshoppaaja, paizi himoshoppaajassa Kinsella on domina. Huisin samanlainen juoni on myös Avarassa luonnossa: eläimet Pohjois-Atlantin armoilla. Puolison valintaa, pesän ezintää, poikimista, poikasten hoitoa, koko ajan riskipeliä oman ja poikasten hengen uhalla aggressiivisten koiraiden ehdoilla. Pokkaripainos julkaistiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 2012. Silloin oltiin Seijan synttäriä viettämässä Kiinassa. Se oli Pezkun pedon vuosi, mulla olis ollut 60v juhlat mutne peruuntuivat. 70-vuotisjuhlatkin oli sitten aika paskat, varsinkin lahjat. Krimin Anscluss tapahtui 2014.
ellauri272.html on line 600: Kun vertaa kirjan ja elokuvan juonia, näkee mikä on sisäisesti koetussa elämässä tärkeää ja mikä tärkeää silmin nähdyssä. Painotuxet ovat erilaisia, mitkä ovat pääasioita ja mitkä detaljeja. Jotkin tärkeixikin koetut asiat näyttää tylsiltä, ne on parempi kertoa. Toisaalta jotkut jaarituxet ei kerta kaikkian sovi kuvaformaattiin, niistä tulisi videoon paha pysäkki. Ei päähenkilö voi pysähtyä kesken kaiken kymmenexi minuutixi pälättämään izexeen tyyliin nyt pohditaan. Joskus tapahtumista pitää tehdä kouriintuntuvampia jotta ne näyttäisivät miltään.
ellauri272.html on line 602: Ajallinen raekoko on tässä tärkeintä. Kertoessa aika voi mennä eri vauhtia eteenpäin ja taaxepäin ja vuosikausia voi summeerata kesken kaiken ja kertailla vertaillen vaikka moneen kertaankin eri näkökulmista. Ikäänkuin läpinäkyviä päällekkäisiä dioja kazelisi samanaikaisesti tai muuten epälineaarisessa järjestyxessä ja välillä kamera kääntyisi ize kazojaan. Elokuvassa sellaisesta tulee silppusalaattia tai toivottoman tönkköä keekoilua takautumilla, joissa kazoja ei pysy mukana. Vielä nolompana pidetään jos leffassa on kertoja. Se on sallittu vain luontodokkareissa, muissa rulaa Stephen Kingin show not tell. Elokuva on enempi apinan sekventiaalisen tässä-ja-nyt kokemusmaailman mukaista, sixi valtavat kansanjoukot pitävätkin siitä enemmän. Porukat tuppaavat olemaan hirmu kiukkuisia kun luen kirjasta tai kazon sarjasta ensin lopusta kuka oli murhaaja. Mitä sillä on väliä?
ellauri272.html on line 651: Pian sen jälkeen Hyde vapautetaan 500 000 dollarin takauksesta ja saa takaisin puhelimen, jossa hän vaatii lunnaita Miasta, Christianin siepatusta sisaresta. Hyde vaatii 5 miljoonaa dollaria käteistä kahdessa tunnissa ja uhkaa tappaa hänet, jos hänen vaatimuksiaan ei täytetä. Hän varoittaa Anaa kertomasta kenellekään ja tuomaan rahat yksin. Ana ottaa Christianin pöydältä shekkikirjan ja revolverin ja menee pankkiin nostamaan koko summan.
ellauri272.html on line 716: Sivusto asettaa taiteilijat ja kirjailijat haavoittuvimpien ammattilaisten joukkoon muiden "vaarassa olevien" töiden, kuten hoitotyöntekijöiden, opettajien, sosiaalityöntekijöiden, huoltohenkilöstön ja myyjien, ohella.
ellauri272.html on line 718: Epäsäännöllinen palkka ja eristäytyminen lisäävät kirjoittajien taipumusta masennukseen, sivuston mukaan lähes 7 % miestaiteilijoista ja kirjailijoista kärsii todennäköisesti vakavasta sairausjaksosta.
ellauri272.html on line 719: Kirjailija Simon Brett, joka on reilusti tunnustanut omat kamppailunsa masennuksen kanssa, oli samaa mieltä löydösten kanssa vedoten kirjailijoiden itsemurhiin, mukaan lukien Virginia Woolf, Sylvia Plath, Ernest Hemingway, Anne Sexton ja Arthur Koestler.
ellauri272.html on line 721: "Voit viettää pitkiä tunteja yksin istuen", hän sanoi. "Kirjoittaminen voi olla ihanaa terapiaa, mutta siinä kaivellaan izeään, ja jos kirjoitat kaunokirjallisuutta ja luot hahmoja, tietty itsetutkiskelu ja epäluulo on väistämätöntä." Monet kirjoittajat ovat myös sisäänpäinkääntyneitä, hiljaisia ihmisiä, ja heidän työnsä arvioiminen julkisesti on stressaavaa, Brett lisäsi ja sanoi: "Nyt esimerkiksi Amazonissa on noloja arvosteluja, joita tapahtuu entistä enemmän."
ellauri272.html on line 723: Ja kuten kaikki muutkin, kirjailijat ovat nykyisten talousvaikeuksien alaisia. "Se on aina ollut epävarma ammatti, ja nyt kehitys on spiraalissa alaspäin ja monet keskiluettelon kirjoittajat ovat hylänneet julkaisijoidensa rahakkaatkin tarjouxet", Brett sanoi.
ellauri272.html on line 726: "Toinen kohta on kaksi kolmasosaa tai kolme neljäsosaa romaanin matkasta, kun melkein kaikki kirjoittajat saavat sen, mitä kutsun "kolmen neljäsosan romaaniksi", kun ainoa asia, josta pidät vähemmän siinä, mitä olet kirjoittanut tähän mennessä on ideoita, joita sinulla on kirjan viimeistelemiseen. Omat kirjani kirjoitetaan melko nopeasti, joten se kestää vain viikon tai kaksi, mutta ihmisillä, jotka käyttävät kirjoittamiseen kaksi vuotta, se voi viedä kuukausia."
ellauri272.html on line 728: Monet kirjailijat, mukaan lukien Stephanie Merritt, Gwyneth Lewis ja Sally Brampton, ovat ilmaisseet kokemuksiaan masennuksesta henkilökohtaisissa muistelmissaan, ja kirjailija Marian Keyes paljastaa faneilleen vakavan sairauden kohtauksen verkkosivuillaan aiemmin tänä vuonna. "Lääketieteellinen osasto kutsuu sitä 'vakavaksi masennusjaksoksi', mutta minut on lyöty sivuttain lukuisista tunteista, ei vain masennuksesta, vaan levottomuudesta, ahdistuksesta, kauhusta, paniikkista, surusta, epätoivosta, epätoivosta ja melkein vastustamattomasta halusta olla kuollut ja sitä on jatkunut hyvin pitkään", Keyes kirjoitti. "Joka päivä kuuden vakaan kuukauden ajan minun on täytynyt yrittää todella kovasti pysyäkseni hengissä."
ellauri272.html on line 729: Mutta runoilija Lewis, joka tutki aihetta kirjassaan Sunbathing In The Rain, sanoi, että hänen tutkimuksensa Harvardin Radcliffe Institute for Advanced Study -oppilaitoksessa oli ehdottanut erilaisia havaintoja.
ellauri272.html on line 731: "Väitän päinvastoin, koska kirjoittajat viettävät paljon aikaa yksinään ja että runouden maalliset palkinnot ovat vähäisiä ja koska suurimman osan ajasta ei tiedä, onko se mitä teet. Mikä hyvänsä, on hämmästyttävää, etteivät kirjailijat kärsi enempää", hän sanoi ja kuvaili runoilijoita "masennusjengin SAS:iksi (Scandinavian Airline System)", jotka ovat halukkaasti ottavat itsensä vaikeaan työskentelyyn.
ellauri272.html on line 748: Pääteoksista uuden luennan ansaitsisi ainakin Kallis prinssi (1975). Tekijälleen tunnusomaiseen tapaan se asettuu sukutarinan muotoon. Kaltoin kohdellusta pikkupojasta kehkeytyy naisia ja ideologioita ahmiva liikemies, jonka taloudellinen nousukiito tarjoaa luonnollisesti mahdollisuudet myös uskomattomiin romahduksiin. Onnexi se löytyi vielä Käpylän kirjanvaihtohyllystä.
ellauri272.html on line 750: Jälleen kerran kirjailija joutui konservatiivien sylkykupiksi. Kihlman asui nuoruutensa Korkeavuorenkatu 19:ssä sijaitsevassa uusbarokkisessa patriisilinnassa, joka tunnetaan ”Kihlmanien talona”. Suku oli vauras, porvarillinen ja kirkollinen – liki kaikkea sitä, mitä vastaan hän tuimasti hyökkäsi kirjoissaan ja lehtiteksteissään. Viimeiset ajat Krister vietti Porvoon runoilijakodissa aika yxinäisenä exmarxilaisena.
ellauri272.html on line 756: 1960-luvulla kirjailija Christer Kihlman luuli, ettei kukaan kirjailija ole vielä kirjoittanut omista heikkouksistaan. Hän alkoi kirjoittaa alkoholismistaan, miessuhteistaan ja myrskyisästä avioliitostaan. Nyt leskeksi jäänyt kirjailija ei ymmärrä, miten avioliitto kesti sen kaiken, yli 50 vuotta.
ellauri272.html on line 758: Olen vähän hämmästynyt siitä, että olen vielä elossa, 88-vuotias kirjailija Christer Kihlman sanoo. Vaimo kuoli eikä ihme.
ellauri272.html on line 762: Christer Kihlman tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisenä ns. izensäpaljastajana. Se on ilmeisesti vielä rumempss kuin ns. tunnustuskirjallisuus, jonka isäxi itäisessä isänmaassamme ehättäytyi 6v iäkkäämpi Henrik Tikkanen. Kovia kilpailijoita olivat 60-luvulla Hansan porukat.
ellauri272.html on line 764: Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka kärkkyi siitintä (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
ellauri272.html on line 771: Nykyään Kihlmanin edustama autofiktio on suosittua. Tunnustukselliset romaanit ovat tehneet norjalaisesta kirjailija Karl Ove Knausgårdista maailmankuulun ja huomattavasti Kristeriä rikkaamman. Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija on päähenkilö tai kertoja. Kirjan tapahtumat ovat usein totta.
ellauri272.html on line 784: Romaani sai Kihlmanin silloisen kotikaupungin Porvoon porvariston karvat pystyyn: moni väitti löytäneensä kirjasta itsensä.
ellauri272.html on line 786: – Salailemalla salaisuuksiaan käy tarpeettoman suureksi ero sen välillä, mitä on itselleen ja mitä teeskentelee olevansa muille, Christer Kihlman kirjoittaa Ihminen joka kärkkyi moloa -kirjansa esipuheessa.
ellauri272.html on line 788: Nyt harmaapäinen kirjailija istuu sohvallaan ja kuuntelee 1971 kirjoittamaansa tekstiä.
ellauri272.html on line 790: Ensimmäinen omaelämäkerrallinen romaani sai alkunsa, kun Kihlman tajusi, ettei kukaan muu kirjailija ole vielä kirjoittanut juuri hänen heikkouksistaan.
ellauri272.html on line 796: Kihlman toivoi, että hän onnistuisi kirjoillaan vähentämään jonkun ihmisen pelkoja tai tarpeetonta ahdistusta. Silloin kirja on saavuttanut tavoitteen.
ellauri272.html on line 798: Romaanissaan Ihminen joka kärkkyi munaa Kihlman antoi palaa. Kihlman kuvaa yksityiskohtaisesti kolmen ihmisen – Rickyn, Selindan ja kirjailijan itsensä – yhteistä seksiaktia. Hän myös kertoi, kuinka hänen vaimonsa Selinda särki kahvikupin aviomiehensä naamaan ja veri valui Christerin paidan sisään ja silmälasit särkyivät sen silmiin.
ellauri272.html on line 807: – Ei minulla ollut minkäänlaisia vaikeuksia sen jälkeen, kun kirjani ilmestyi.
ellauri272.html on line 817: Tunnustukselliset romaanit tekivät Kihlmanista julkkiksen. Tosin hän ei itse pidä tunnustuskirjailijaksi luonnehtimisesta.
ellauri272.html on line 823: – Nyt minusta tuntuu, ettei kukaan välitä kirjoistanikaan. Se on vähän turhauttavaa. Luulin, että kirjani elävät ja vain minä vietän yksityiselämää. Olisi pitänyt jaxaa heilua julkkisremmissä, ei ne kirjat muuten myy.
ellauri272.html on line 824: Vuosi sitten Christer Kihlman sanoi hyvästit Porvoon Diktarhemmetin kirjailijatalolle, jossa hän asui yli 20 vuotta. Omakotitalossa oli kolme kerrosta ja yhdeksän huonetta. Vaimon kuoleman jälkeen talo oli liian iso yhdelle.
ellauri272.html on line 834: 18 kirjaa kirjoittanut kirjailija on tyytyväinen, ettei hänen enää tarvitse tehdä mitään. Hän on tehnyt niin pitkään kaikenmoista. Knausgårdia hän ei ole lukenut.
ellauri272.html on line 846: – Mitä teille muille tapahtuu kuolemani jälkeen, on aivan vailla mielenkiintoa. Tietysti toivon, että kirjani muistetaan, mutta ilmeisesti, kun henkilö kuolee, kaikki häneen liittyvä kuolee nykyään. Toisin oli vielä Goethen aikana.
ellauri272.html on line 848: Porvarillisesta elämästä kirjailija ei onnistunut vapautumaan. Vanhoina päivinään hän on hyväksynyt sen, että on porvarilliseen perheeseen syntynyt – ja elänyt koko elämänsä porvarina.
ellauri274.html on line 50: Mixei noudatettu Minskin sopimusten 2015 toimenpidepakettia? Koska nähtiin että voitiin saavuttaa enemmän. Aiemmin tänä vuonna Petro Porošenko, Ukrainan ensimmäinen vallankaappauksen jälkeinen presidentti, järkytti kaikkia, kun hän totesi julkisesti (minkä Merkel Taunona sittemmin todisti), ettei Kiovalla eikä länkkäreillä ollut koskaan aikomustakaan noudattaa sitoumuksiaan, jotka se teki allekirjoittaessaan Minskin pöytäkirjat: Valko-Venäjän pääkaupungissa käydyt neuvottelut ja kaikki lupaukset olivat tarkoitettuja yksinkertaisesti ajan hankkimiseksi Ukrainan rakentaessa linnoituksia itäisille alueille ja kouluttaen ja aseistaakseen riittävän vahvaa armeijaa käymään täysipukuista hyökkäyssotaa Venäjän kallellaan olevia Donetskin ja Luganskin alueita vastaan.
ellauri274.html on line 151:
1:24:45 безопасности он соответствующим документом полностью все делали что
1:24:45 turvallisuutta, hän teki kaiken asianmukaisella asiakirjalla
2:58:01 нашему единству Это сплоченность проявилась буквально с первых дней
2:58:01 yhtenäisyydellämme Tämä yhteenkuuluvuus ilmeni kirjaimellisesti erityisen sotilasoperaation
ellauri275.html on line 104: Hänen tärkeimmät kirjalliset teoksensa olivat Erakko, Aave, Otaraant Leski, Kako Ryöstäjä (se runo), Onnellinen kansa, Matkailijan kirjeet ja Onko mies ihminen?! Onko Vapi mies?
ellauri275.html on line 105: Prinssi Chavchavadze toimi lyhyen aikaa jopa kirjallisena mentorina nuorelle Josif Stalinille, joka oli tuolloin ortodoksisessa pappisseminaarissa Tbilisissä. Historioitsija Simon Seatbag Castafioren mukaan
ellauri275.html on line 109: Josif Stalin saattoi siis olla ainakin tangentiaalisesti osallisena entisen kustantajansa ja kirjallisen mentorinsa murhassa.
ellauri275.html on line 114: Stalin kehui aina Chavchavadzen runoutta vanhuudessaan, eikä ole todisteita siitä, että hän olisi tilannut tuon osuman, mutta hän oli hyvin lähellä Sergoa ja hän oli varmasti enemmän kuin kykenevä erottamaan kirjalliset ansiot julmasta välttämättömyydestä. Politiikka oli aina etusijalla.
ellauri275.html on line 120: Ilja Tšavtšavadze avasi georgialaisen kirjallisuuden uusia sivuja haalistuvilla taiteellisilla luomuksilla: runoilla, säkeillä, novelleilla, novelleilla, joissa tuon ajan tärkeimmät yhteiskunnalliset prosessit löysivät terävän kriittisen pohdiskelun.
ellauri275.html on line 121: Satiirisen proosan mestariteoksessa "Onko hän mies?" kirjailija osoitti vanhan, taantumuksellisen maailman kuolevaisen tuhon. On huomattava, että sana "vallankumous" Gruusian kirjallisuudessa kuultiin ensimmäisen kerran Ilja Chavchavadzen Notes of a Passerby -teoksen sivuilta: "Älkää antako sanan vallankumous pelotella sinua, lukija! Vallankumous on rauhallisen menon alku!"
ellauri275.html on line 202: Venäläinen kirjallisuuskriitikko V. Goltsev totesi, että "ei vain Gruusian, vaan myös sen ajan venäläisessä runoudessa ei ole toista runoa, joka ylistäisi Pariisin kommuunin 1871 taistelijoita sellaisella voimalla ja ajatuksen selkeydellä:"
ellauri275.html on line 490: Oliko Wagnerin kirja "Telefon" Krutsevin sulakauden ajalta? Ei ihan, vuonna 67 oli Nikita jo pantu viralta. Sulakausia oli yxin tein 3: ensin 20-luvun NEP, sitten Krutsovin pikkuporvarilliset kokeilut 60-luvun alussa, ja lopuxi ukkoutuneiden Brezhnevin ja Reaganin liennytys 80-luvulla ennen tähtien sodan riehaantumista. Jokaisen aikana tehtiin viihdettä, jossa ryssät ja jenkit eivät tapa toisiaan ihan tavanomaisella apinan raivolla, vaan on yhteisiä kansanrikollisia, joista tehdään yhteistuumin rosollia. Jokaisen veljeilyn lopetti joku katastrofi: holodomor, ohjuskriisi, tähtien sota. Molemmilla puolilla on sankareita ja tuhoaseita, mutta amerikkalaisilla aina paremmat. Vähän kuin jenkkisarjojen paleface herot ja sivuvaununeekerit.
ellauri275.html on line 527: Toukokuussa 1965 Saksan häviön 20-vuotisjuhlassa pitämässään puheessa Brežnev uudelleenarvioi ja mainitsi Stalinin myönteisesti ensimmäisen kerran. Toisinajattelevien kirjailijoiden Juli Danielin ja Andrei Sinjavskin oikeudenkäynti 14. helmikuuta 1966 oli ensimmäinen sitten Stalinin päivien, ja se merkitsi rajoituksia kulttuuripolitiikkaan. Huhtikuussa 1966 Brežnev sai pääsihteerin viran, joka oli ollut Stalinin virkana vuoteen 1952 asti. Juri Andropovin hallitsema KGB sai enemmän valtaa kuin Stalinin aikana, vaikka maassa ei ollutkaan paluuta 1930- ja 40-luvun vainoihin.
ellauri275.html on line 536: Tamminiemen pesänjakajat-kirjasta (kirj. "Loka" Laitinen) on jo maininta paasauxessa 259. Se löytyi resuisena Emmauxen kirjastosta 0.50 sentin hinnalla. Kiinnosti että ketä olivat ne pesänlikaajat. Ko aikana 1982 ei voinut vähempää kiinnostaa. Silti vittu, Tamminiemen pesänjakajat olivat "Loka" Laitisen perusteella seuraavat:
ellauri275.html on line 694: Loikattuaan New Yorkiin huhtikuussa vuonna 1967 Allilujeva antoi median edessä tuomitsevan kuvan hirviöksi luonnehtimastaan isästään, isänsä hallinnosta ja Neuvostoliitosta. Allilujeva poltti vielä neuvostopassinsa julkisesti kuin Paludan koraanin. Hänen elämäkerrallinen kirjansa neukkujen 50-vuotispäivänä herätti ansaittua närää Neuvostoliitossa.
ellauri275.html on line 720:
ellauri275.html on line 722: Nyt on niin paljon aikaa mennyt neukkuajoista, että uudet sukuupolvet kaipaavat neuvostoajan sanakirjoja. Tässä näytteexi Ilta-Pulun sanakirjavientejä:
ellauri276.html on line 85: Päädyin tähän albumiin kun eziskelin Alexanteri Virzhavazhen ylläolevaa, ed. albumissa mainittua KYNTÄJÄ-runoa. Tää eleginen kyntöruno koskee selkeästi prinssi Sashan vanhuusiän impotenssia. Se ei ollut ihan helppo paikantaa, joten matkan varrella tarttui haaviin tähän albumiin koottuja muita kyntöyrittäjiä. Kyntämisestä on kirjoitettu aivan helvetisti runoja, sekä kirjaimellisia että kuvaannollisia. Ei ihme, sillä onhan kyntäminen maanviljelyxen aiheuttaman väestöräjähdyxen ihan keskiössä! Osa koskee vanhaa kunnon pirttiviljelystä eli kynnettömän sormen kuljetusta pilluvaossa, osa on vaan maalaisliittolaista hymistelyä. Mutta kuka oli tämä Virzhavadze, Iljan ehkä setä?
ellauri276.html on line 95: Alexander Chavchavadzen myöhemmät ajatukset kansallisesta kysymyksestä olivat kaukana kaukonäköisyydestä ja syvyydestä. Hän oli pikemminkin laajasti koulutettu, kasvatettu Venäjän, Ranskan, Iranin parhaista perinteistä, perehtynyt saksalaiseen filosofiaan ja kirjallisuuteen. Hän tiesi, että Georgia tarvitsi uutta, edistyksellistä kulttuuria, laajaa valistusta, koulutusta ja teki kaikkensa tuodakseen kehittyneen venäläisen yhteiskunnan lähemmäxi Georgiaa, vaikka sitten vaikka kaventamalla Terek-jokea. Hän ymmärsi hyvin, että vain tämä ystävyys, vain tämä yhteisö voi johtaa hänen kotimaansa laajalle tielle.
ellauri276.html on line 154: Hän on kirjoittanut runoja lapsuudesta asti. Ensimmäinen runo julkaistiin vuonna 1825. Hänet julkaistiin säännöllisesti aikakauslehdissä vuosina 1830-1850 ("Lukemiskirjasto", "Pääskynen", "Kirjallislehti", "Pantheon", "Isänmaan muistiinpanot", "Viihde", "Moskvityanin "), runojen pääteema oli tekijän tunteita luontokuvien aiheuttamana.
ellauri276.html on line 261: Runoilija loi todella hämmästyttävän runon, koska hän kosketti syvästi lukijan sielua, sai hänet ajattelemaan. Tunsin, että kirjoittaja kirjoitti "Auramiehen laulun" todella sydämestään, puki ilonsa ja surunsa runollisiin riveihin esittäen talonpojan sellaisena kuin hänen sielunsa näki kaikki ihmiset kansasta. Olin erittäin iloinen voidessani lukea ja analysoida ajatuksella niin loistavan kirjailijan kuin A.V. Koltsovin runon.
ellauri276.html on line 347: Hän syntyi Belfastissa katoliseen ja irlantilaiseen nationalistiseen perheeseen Downin kreivikunnasta. Hän opiskeli St Malachy´s Collegessa Belfastissa. Työskenneltyään isälleen hän opetti jonkin aikaa. Hän matkusti Dubliniin vuonna 1902 ja tapasi johtavia nationalistisia hahmoja. Hänen kirjallinen toimintansa alkoi lauluilla, keräilijänä Antrimissa ja työskennellessään säveltäjä Herbert Hughesin kanssa. Sitten hän perusti Ulsterin kirjallisuusteatterin vuonna 1904. Hän kirjoitti näytelmän The Little Cowherd of Slainge ja useita artikkeleita sen Uladh-lehteen, jonka toimitti Bulmer Hobson. The Little Cowherd of Slainge esitti ULT Clarence Place Hallissa Belfastissa 4. toukokuuta 1905 yhdessä Lewis Purcellin The Enthusiastin kanssa.
ellauri276.html on line 349: Hän muutti Dubliniin vuonna 1905, ei löytänyt työtä ja seuraavana vuonna (1906) hän muutti Lontooseen, missä hän osallistui irlantilaiseen kirjalliseen toimintaan työskennellessään opettajana. Hän meni naimisiin vuonna 1910 Nancy Mauden kanssa, ja he muuttivat pian Dubliniin ja sitten Wicklow´n kreivikuntaan. Hänen näytelmänsä Judgment esitettiin Abbey Theatressa huhtikuussa 1912.
ellauri276.html on line 435: Patrick Kavanagh (21. lokakuuta 1904 – 30. marraskuuta 1967) oli irlantilainen runoilija ja kirjailija. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat romaani Tarry Flynn sekä runot " On Raglan Road " ja "The Great Hunger". Hänet tunnetaan kertomuksistaan Irlannin elämästä arkipäivän ja arkipäivän kautta.
ellauri276.html on line 437: Patrick Kavanagh syntyi Inniskeenin maaseudulla, Monaghanin kreivikunnassa, vuonna 1904, neljäntenä James Kavanaghin ja Bridget Quinnin kymmenestä lapsesta. Hänen isoisänsä oli opettaja nimeltä "Kevany", jonka paikallinen pappi muutti " Kavanaghiksi " kasteessa. Isoisän täytyi lähteä alueelta skandaalin seurauksena, eikä hän enää koskaan opettanut kansalliskoulussa, vaan meni naimisiin ja perusti perheen Tullamoressa. Patrick Kavanaghin isä James oli suutarin ja maanviljelijä. Kavanaghin veljestä Peteristä tuli yliopiston professori ja kirjailija, kaksi heidän sisaruksistaan oli opettajia, kolmesta tuli sairaanhoitajia ja yhdestä nunna.
ellauri276.html on line 439: Patrick Kavanagh opiskeli Kednaminshan kansalliskoulussa vuosina 1909–1916 ja lähti kuudennelle luokalle 13-vuotiaana. Hän opiskeli isälleen suutariksi ja työskenteli hänen tilallaan. Hän toimi myös maalivahtina Inniskeen Gaelic -jalkapallojoukkueessa. Myöhemmin hän pohti: "Vaikka talonpojan kirjaimellinen käsitys on maatilatyöntekijä, talonpoika on itse asiassa kaikki se ihmisjoukko, joka elää tietyn tietoisuustason alapuolella. He elävät pimeässä luolassa. tajuttomista ja he huutavat nähdessään valon." Hän kommentoi myös, että vaikka hän oli varttunut köyhällä alueella, "todellinen köyhyys oli valistumisen puute [ja] pelkään, että tämä tietämättömyyden sumu vaikutti minuun hirveästi." You can say that again!
ellauri276.html on line 441: Russell hylkäsi ensin Kavanaghin työn, mutta rohkaisi häntä jatkamaan alistumista, ja hän julkaisi Kavanaghin säkeet vuosina 1929 ja 1930. Tämä inspiroi maanviljelijää lähtemään kotoa ja yrittämään edistää toiveitaan. Vuonna 1931 hän käveli 80 mailia (noin 129 kilometriä) tavatakseen Russellin Dublinissa, jossa Kavanaghin veli oli opettaja. Russell antoi Kavanaghille kirjoja, muun muassa Fjodor Dostojevskin, Victor Hugon, Walt Whitmanin, Ralph Waldo Emersonin ja Robert Browningin teoksia, ja hänestä tuli Kavanaghin kirjallinen neuvonantaja. Kavanagh liittyi Dundalk Libraryyn ja ensimmäinen kirja, jonka hän lainasi, oli TS Eliotin The Waste Land.
ellauri276.html on line 443: Kavanaghin ensimmäinen kokoelma, Plowman and Other Poems, julkaistiin vuonna 1936. Se on tunnettu realistisesta kuvauksestaan Irlannin maalaiselämästä, ilman romanttisia tunteita, joita usein nähtiin tuolloin maalaisrunoissa, piirre, jota hän inhosi. Macmillanin uusista runoilijoista kertovassa sarjassaan julkaissut kirja ilmaisi sitoutumisen puhekieleen ja oikeiden ihmisten iänikuiseen elämään, mikä teki hänestä epäsuositun kirjallisuuden keskuudessa.
ellauri276.html on line 447: Vuonna 1938 masentunut Kavanagh muutti Lontooseen. Hän viipyi siellä noin viisi kuukautta. The Green Fool, löyhästi omaelämäkerrallinen romaani, julkaistiin vuonna 1938, ja Kavanaghia syytettiin kunnianloukkauksesta. Oliver St. John Gogarty haastoi Kavanaghin oikeuteen hänen kuvauksestaan hänen ensimmäisestä vierailustaan Gogartyn kotiin: "Luulin Gogartyn valkovartista piikaa hänen vaimokseen tai hänen rakastajattarekseen; odotin jokaiselle runoilijalle varavaimon." Gogarty, joka oli loukkaantunut sanojen "vaimo" ja "emäntä" läheisestä yhdistämisestä, sai 100 puntaa vahingonkorvauksena.Kirja, joka kertoi Kavanaghin maalaislapsuudesta ja hänen yrityksistään tulla kirjailijaksi, sai kansainvälistä tunnustusta ja hyviä arvosteluja. Teoksen väitettiin kuitenkin olevan myös jossain määrin "katolisen vastainen", mihin Kavanagh reagoi vaatimalla, että teos olisi näkyvästi esillä Dublinin katolisen kirjakaupan ikkunassa. Seuraavassa runossa jää epäselväxi pääsikö Patrick hilloviivalle.
ellauri276.html on line 471: Toisen maailmansodan puhkeaminen (tunnetaan nimellä Hätä Irlannin tasavallassa ) vaikutti haitallisesti joidenkin irlantilaisten kirjailijoiden uraan, mukaan lukien Flann O´Brien ja Kavanagh, koska he menettivät pääsyn kustantajiinsa Lontooseen ja heidän kirjojensa uusintapainoja ei voitu järjestää. Tasavallalla, joka oli sodan aikana neutraali, oli yhteinen raja Pohjois-Irlannin kanssa (joka osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa oli mukana liittoutuneiden puolella ). Varsinkin Monaghanissa rajalla oli salakuljetusmahdollisuuksia, mikä olisi ollut tuottoisampaa kuin kirjoittaminen tähän aikaan.
ellauri276.html on line 473: Vuonna 1939 Kavanagh asettui Dubliniin. John Nemo kuvailee elämäkerrassaan Kavanaghin kohtaamista kaupungin kirjallisen maailman kanssa: "hän tajusi, että hänen kuvittelemansa virkistävä ympäristö ei juurikaan eronnut hänen jättämänsä pienistä ja tietämättömistä maailmasta. Hän näki pian kirjallisten naamioiden läpi, joita monet Dublinin kirjailijat käyttivät vaikuttaakseen. taiteellisen hienostuneisuuden ilmapiiri. Hänelle sellaiset miehet olivat dandeja, toimittajia ja virkamiehiä, jotka leikkivät taidetta. Hänen vastenmielisyyttään syvensi se, että häntä kohdeltiin ennemminkin lukutaitoisena talonpoikana kuin hänen uskomaansa erittäin lahjakkaana runoilijana hän oli tulossa".
ellauri276.html on line 476: Vuonna 1942 hän julkaisi pitkän runonsa Suuri nälkä, joka kuvaa hänen tuntemansa maaseutuelämän puutteita ja vaikeuksia. Vaikka tuolloin huhuttiin, että Garda Síochána takavarikoi Horizonin, kirjallisuuslehden, jossa se julkaistiin, kopiot, Kavanagh kiisti tämän tapahtuneen ja sanoi myöhemmin, että kaksi Gardía vain vieraili hänen kotonaan (luultavasti erityisvaltuuksia koskevan lain mukaisen Horizon- tutkimuksen yhteydessä). Yksittäisen talonpojan näkökulmasta historiallisen nälänhädän ja emotionaalisen epätoivon taustalla kirjoitettu runo on kriitikoiden mielestä usein Kavanaghin hienoin teos. Se pyrki vastustamaan irlantilaisen kirjallisen laitoksen sakarimaista romantisointia sen näkemyksessä talonpoikien elämästä. Richard Murphy The New York Times Book Review -lehdessä kuvaili sitä "suureksi teokseksi" ja Robin Skelton Poetryssa ylisti sitä "näkemykseksi myyttisestä intensiivisyydestä".
ellauri276.html on line 484: Vuonna 1949 Kavanagh alkoi kirjoittaa kuukausittaista "Päiväkirjaa" Envoylle, kirjalliselle julkaisulle, jonka perusti John Ryan, josta tuli elinikäinen ystävä ja hyväntekijä. Lähettilään toimistot olivat osoitteessa 39 Grafton Street, mutta suurin osa lehden liiketoiminnasta hoidettiin läheisessä pubissa, McDaid´sissa, jonka Kavanagh myöhemmin hyväksyi paikalliseksi päämajaxi. Envoyn kautta hän sai yhteyden nuorten taiteilijoiden ja intellektuellien joukkoon, mukaan lukien Anthony Cronin, Patrick Swift, John Jordan ja kuvanveistäjä Desmond MacNamara., jonka Kavanaghin rintakuva on Irlannin kansallisessa kirjailijamuseossa. Kavanagh kutsui näitä aikoja usein "runollisen uudestisyntymisensä" ajanjaksoksi.
ellauri276.html on line 486: Vuonna 1952 Kavanagh julkaisi oman aikakauslehtensä, Kavanagh´s Weekly: A Journal of Literature and Politics, yhdessä veljensä Peterin kanssa ja hänen rahoittamana. Se ilmestyi noin 13 numeroa 12. huhtikuuta 5. heinäkuuta 1952. Vuonna 1954 kaksi suurta tapahtumaa muutti Kavanaghin elämän. Ensin hän aloitti kunnianloukkausoikeudenkäynnin The Leader -nimistä lehteä vastaan, koska se julkaisi nimettömästi kirjoitetun profiilin hänestä alkoholisienenä. Kavanagh oli tehnyt lukuisia vihollisia elokuva- ja kirjallisuuskritiikissaan ja kirjoittanut puheita virkamieskuntaa, taideneuvostoa ja irlantilaista kielen liikettä vastaan, joten teoksen mahdollisia tekijöitä oli monia. Aiemman kunnianloukkauskokemuksensa perusteella hän uskoi saavansa tuomioistuimen ulkopuolisen sovinnon. Lehti palkkasi kuitenkin entisen (ja tulevan) taoiseachin ja oikeusministerin (1926–1932)John A. Costello heidän asianajajakseen, joka voitti tapauksen, kun se tuli oikeudenkäyntiin.
ellauri276.html on line 490: Vuonna 1955 Macmillan hylkäsi Kavanaghin runojen konekirjoituksen, mikä sai runoilijan hyvin masentuneeksi. Patrick Swift vieraili Dublinissa vuonna 1956, ja Kavanagh kutsui hänet katsomaan konekirjoitusta. Sitten Swift järjesti runojen julkaisemisen englantilaisessa kirjallisuuslehdessä Nimbus (19 runoa julkaistiin). Tämä osoittautui käännekohtaksi ja Kavanagh alkoi saada suosiota, jonka hän oli aina tuntenut ansaitsevansa. Hänen seuraava kokoelmansa, Come Dance with Kitty Stobling, liittyi suoraan Nimbuksen minikokoelmaan.
ellauri276.html on line 492: Vuosina 1959–1962 Kavanagh vietti enemmän aikaa Lontoossa, missä hän osallistui Swiftin X- lehteen. Tänä aikana Kavanagh asui silloin tällöin viinahöyryisenä ja muutenkin pahanhajuisena Swiftsien luona Westbourne Terracessa. Hän piti luentoja University Collegessa Dublinissa ja Yhdysvalloissa, edusti Irlantia kirjallisissa symposiumeissa ja hänestä tuli Guinness Poetry Awards -palkinnon tuomari.
ellauri276.html on line 526: Sanan sanotaan keksineen englantilais-irlantilaisen pappi Henry Crumpen, mutta sen alkuperä on epävarma. Nimen varhaisin virallinen käyttö Englannissa esiintyy vuonna 1387 Worcesterin piispan toimeksiannossa viittä "köyhää saarnaajaa" vastaan, nomine seu ritu Lollardorum confoederatos. Oxfordin englanninkielisen sanakirjan mukaan se tulee todennäköisesti keskihollantilaisesta lollaerdista ("mumiseja, mutiseja"), verbistä lollen ("mutistaa, mutistaa"). Sana on paljon vanhempi kuin sen englanninkielinen käyttö; Alankomaissa oli 1300-luvun alussa lollardeja, jotka olivat sukua Fraticellille,Beghardit ja muut lahkot, jotka ovat samankaltaisia kuin resusant franciscans.
ellauri276.html on line 530: Jotkin "Kyntäjän tarinan" osat, kuten prologi, lisättiin 1500-luvulla, jotta se sopisi paremmin yhteen Chaucerin tarinoista. Prologi ilmoittaa, että tarinassa on saarna. Sen sijaan matkustaja, jolla ei ole mitään Chaucerin kyntäjän (tai minkään aikakauden kirjallisen kyntäjän) ominaisuuksia, kuulee Pelikaanin ja Griffinin keskustelevan papistosta. Suurin osa linjoista on pelikaaneja, jotka hyökkäävät tyypillisiä loukkauksia vastaan evankelikaalisesti, keskustelevat Antikristuksesta ja vetoavat maalliseen hallitukseen kirkon nöyryyttämiseksi. Pelikaani ajetaan pois väkisin, mutta sitten Phoenix vahvistaa sen. Tarina päättyy vastuuvapauslausekkeeseen, jossa kirjoittaja erottaa omat näkemyksensä Pelikaanin näkemyksistä ja toteaa, että hän hyväksyy sen, mitä kirkko vaatii.
ellauri276.html on line 824: Toisen sairauskohtauksen jälkeen vuonna 1892 Bottomley jätti pankin ja muutti Cartmeliin, Lancashireen elääkseen intohimoista intensiivistä meditaatiota ja mietiskelyäkin ja aloitti runojen kirjoittamisen. Täällä vuonna 1895 hän tapasi Emily Burtonin. He menivät naimisiin vuonna 1905. Pariskunta asui vuodesta 1914 Silverdalessa, lähellä Carnforthia kuolemaansa asti. 1920 - luvulla hän oli Village Drama Societyn puheenjohtaja. Vuonna 1944 hänelle myönnettiin kirjallisuuden kunniatohtori Leedsin yliopistossa. Bottomley kuoli vuonna 1948 eläen vaimoaan alle vuodella. Heidän tuhkansa haudataan St. Fillanin kappeliin juurella Dundurn, Perthshire.
ellauri276.html on line 826: Bottomley aloitti runouden kirjoittamisen 1890-luvulla ja sai vaikutteita romanttisista runoilijoista ja vielä enemmän sellaisista myöhemmistä henkilöistä, kuten Rossetti ja Algernon Swinburne. Bottomley sisälsi ystäviinsä monia kuuluisia kirjailijoita, runoilijoita ja taiteilijoita. Vaikka hän piti heihin yhteyttä pääasiassa kirjeitse, hän vieraili satunnaisesti Lontoossa ja otti kotiinsa myös vieraita, kuten Arthur Ransome ja Edward Thomas.
ellauri276.html on line 828: Hänen ensimmäinen kirjansa The Mickle Drede and Other Verses painettiin yksityisesti Kendalissa vuonna 1896, ja hän kirjoitti monia muita runoja ja näytelmiä, joita esittivät yleensä amatöörit tai kokeellisessa teatterissa. Bottomley toimitti myös Isaac Rosenbergin runoutta vuonna 1922, jota hän oli rohkaissut kirjeenvaihtajana vuodesta 1915 lähtien; kun taas hänen läheinen työtoverinsa säveltäjä Edgar Bainton (1880–1956) sävelsi The Crier by Night -musiikkiin.
ellauri276.html on line 846: Oliver Wendell Holmes Sr. (1809–1894) oli amerikkalainen lääkäri, runoilija, professori, luennoitsija ja kirjailija Bostonissa. Fireside Poetsin jäsen, hänen ikätoverinsa pitivät häntä yhdeksi päivän parhaista kirjailijoista. Hänen tunnetuimpia proosateoksiaan ovat Aamiaispöytäsarja, joka alkoi Aamiaispöydän autokraatista. Hän oli myös tärkeä lääketieteen uudistaja.
ellauri276.html on line 853: This is the page whose letters shall be seen, Tämä on sivu, jonka kirjaimet tulevat näkyviin,
ellauri276.html on line 862: Shows on his deed, - the charter of the soil! Näkyy hänen teossaan, - maaperän peruskirja!
ellauri276.html on line 864: Tässä toisessa säkeistössä runoilija kuvaa maanviljelijää oppijana ja lapion kuolemattomassa kynässä. Tämä lapio opetti miehille hänen ensimmäisen oppituntinsa nimeltä nälkä. Ahkera on jotain, mitä Jumala käskee taivaasta. Tässä runoilija sanoo, että työ on taivaallinen järjestys. Maanviljelijä näyttää kirjaimellisesti tämän käskyn teossaan maaperän peruskirjassa tuoda ruokaa kaikille täällä.
ellauri276.html on line 881: Charles Wharton Stork (12. helmikuuta 1881 – 22. toukokuuta 1971) oli amerikkalainen kirjailija, runoilija ja kääntäjä. Charles Wharton Stork syntyi Philadelphiassa 12. helmikuuta 1881 Theophilus Kierrolle ja Hannah (Wharton) Storkille. Hän valmistui Haverford Collegesta ja Harvardin yliopistosta ja opetti englannin laitoksella Pennsylvanian yliopistossa. Hän kuoli Philadelphiassa 22. toukokuuta 1971.
ellauri276.html on line 885: Hän kirjoitti runoja, kuten Beauty´s Burden, Death - Divination ja The Silent Folk. Hän käänsi Johan Olof Wallinin hymnin "We Worship You, Almighty Lord" ja joitain Carl Michael Bellmanin lauluja. Hänen tiedetään inhonneen modernistista kirjallisuutta.
ellauri276.html on line 887: Johan Olof Wallin (15. lokakuuta 1779 Stora Tuna, Taalainmaa − 30. kesäkuuta 1839 Tukholma) oli ruotsalainen luterilainen arkkipiispa ja runoilija. Wallin tunnetaan ennen muuta vitsirunoilijana ja vitsikirjan tekijänä. Vuodesta 1807 vuoteen 1817 hän johti Ruotsin vitsikirjan uudistusta. Kun uusi vitsikirja valmistui 1818, siinä oli 286 virttä, jotka hän oli kirjoittanut, kääntänyt tai muokannut. Vitsikirja tunnetaankin ”Wallinin vitsikirjana” ja sitä pidettiin ilmestyttyään hienoimpana luterilaisena vitsikirjana ja kristikunnan parhaana vitsikirjana. Wallinin vitsikirjan koraalikirja ilmestyi 1820, ja sen laati Johann Christian Friedrich Hæffner (Svensk Choralbok, ns. Haeffnerin koraalikirja)
ellauri276.html on line 922: Kuuluisassa päiväkirjassaan "Piips" Pepys kuvaili tuotantoa "huonosti tehdyksi" ja "paljon epäjärjestystä" - kun laulajapoika esitti kappaleen huonosti, musiikin mestari "putoi korvilleen ja löi häntä niin, että se sai koko talon meteliin."
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri276.html on line 927: Mary Pix (1666 – 17. toukokuuta 1709) oli englantilainen kirjailija ja näytelmäkirjailija. Aphra Behnin ihailijana ja Susanna Centlivren kollegana Pixiä on kutsuttu "hyperlinkiksi palautus- ja augustilaisten naiskirjailijoiden välillä ".
ellauri276.html on line 929: Augustilainen kirjallisuus (jota kutsutaan joskus harhaanjohtavasti Georgian kirjallisuudeksi) on brittiläisen kirjallisuuden tyyli, joka tuotettiin kuningatar Annen, kuningas Yrjö I:n ja Yrjö II:n hallituskaudella 1700-luvun alkupuoliskolla ja päättyi 1740-luvulle, jolloin Alexander Pope ja Jonathan Swift kellistyivät vuonna 1744 ja 1745. Se oli kirjallinen aikakausi, johon kuului romaanin nopea kehitys, satiirin räjähdys, draaman mutaatio poliittisesta satiirista melodraamaa ja kehitys kohti henkilökohtaisen tutkimisen runoutta. Filosofiassa se oli aika, jota yhä enemmän hallitsi empirismi, kun taas poliittisen taloustieteen kirjoituksissa se merkitsi merkantilismin kehittymistä muodollisena filosofiana, kapitalismin kehitystä ja kaupan voittoa.
ellauri276.html on line 930: Vuonna 1696, kun Pix oli 30-vuotias, hän nousi ensin ammattikirjailijaksi ja julkaisi The Inhumane Cardinal; tai Inocence Betrayed, hänen ensimmäinen ja ainoa romaaninsa sekä kaksi näytelmää, Ibrahim, turkkilaisten kolmastoista keisari ja Espanjalaiset vaimot.
ellauri276.html on line 932: Harvat Mary Pixin aikakauden naisnäytelmäkirjailijoista olivat teatteritaustaisia, eikä yksikään tullut aristokratiasta: vuosisadan sisällä menestyneimmät näyttelijät ja naiskirjailijat tulivat tutusta kirjallisuuden ja teatterin perinteestä, mutta Mary Pix ja hänen aikalaisensa olivat tämän ulkopuolelta. ja heillä oli vain vähän yhteistä toistensa kanssa, lukuun ottamatta rakkautta kirjallisuuteen ja keskiluokkaista taustaa. Pixin näytelmissä oli yleensä kahdeksan tai yhdeksän naisroolia, kun taas mieskirjailijoiden näytelmissä vain kaksi tai kolme.
ellauri276.html on line 933: Kolme naisnäytelmäkirjailijaa saavutti niin paljon julkista menestystä, että heitä kritisoitiin nimettömän satiirisen näytelmän The Female Wits (1696) muodossa. Mary Pix esiintyy "rouva Wellfed, joka edustaa lihavaa, naiskirjailijaa. Hyvä melko seurallinen, hyvin kypsä kumppani, joka ei kärsisi marttyyrikuolemasta vaikka riisuisi 2-3 puskuria kädellä". Hänet kuvataan tietämättömänä naisena, vaikkakin ystävällinen ja vaatimaton. Pix on tiivistetty "tyhmäksi ja avoimeksi". Eräs Powell niminen setämies kusetti Pixiä ja julkaisi sen kirjoittaman näytelmän omissa nimissään. Sen jälkeen Pix ei enää signeerannut töitään.
ellauri276.html on line 1289: Marguerite Antonia Radclyffe Hall (12. elokuuta 1880 – 7. lokakuuta 1943) oli englantilainen runoilija ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanista Siirappia kolmeen pekkaan yxinäisyyden kaivossa, uraauurtava teos lesbokirjallisuudessa. Aikuisena Hall käytti usein nimeä John eikä Marguerite.
ellauri277.html on line 111: Kahlil Gibran syntyi vuonna 1883 nykyisen Libanonin alueella Besharrin kylässä, Valkean vuoren juurella. Gibranin perhe oli vanhaa maroniittikristittyjen sukua, ja Libanon kuului tuohon aikaan Osmanien valtakunnan Syyrian maakuntaan. Vuonna 1895 Gibranin perhe hajosi: äiti muutti lapsineen Bostoniin ja isä jäi turkkilaiseen vankilaan. Yhdysvalloissa Kahlil Gibran näytti kuvataiteelliset ja kirjalliset lahjansa ja pääsi taiteellisiin piireihin jo 13-vuotiaana, ja häntä alettiin yleisesti kutsua Profeetaksi. Gibranin perhe lähetti hänet 15-vuotiaana libanonilaiseen yliopistoon, ja neljän vuoden opiskelun jälkeen Gibran palasi Yhdysvaltoihin.
ellauri277.html on line 113: Tärkein tapahtuma nuoren Gibranin elämässä oli tutustuminen Mary Haskelliin, kuuluisaan mesenaattiin. Mary Haskell otti Kahlil Gibranin "stipendiaattiensa" lukuisaan joukkoon ja tuki Gibrania henkisesti fyysisesti ja taloudellisesti koko hänen loppuelämänsä ajan. Haskel toimitti Gibranin englanninkieliset kirjat.
ellauri277.html on line 128: Kamila ja Boutros halusivat Gibranin ottavan vastaan enemmän omaa perintöään sen sijaan, että hän saisi puoleensa vain länsimaista esteettistä kulttuuria. Niinpä Gibran palasi 15-vuotiaana kotimaahansa opiskelemaan arabialaista kirjallisuutta kolmeksi vuodeksi Collège de la Sagessessa, maroniittien johtamassa instituutissa Beirutissa ja opiskelemaan myös ranskaa.
ellauri277.html on line 132: Sittemmin tapaamansa "hyväntekijän" Mary Haskellin taloudellisella avustuksella Gibran opiskeli taidetta Pariisissa vuosina 1908–1910. Siellä ollessaan hän tapasi syyrialaisia poliittisia ajattelijoita, jotka edistävät kapinaa ottomaanien Syyriassa. Kun hän kuoli 48-vuotiaana maxakirroosiin ja alkavaan tuberkuloosiin toisessa keuhkossa hän oli saavuttanut kirjallisuuden mainetta "Atlantin valtameren molemmin puolin". Hänen "upeaa työtä" on kuvattu "taiteellisena perinnönä kaikkien kansojen ihmisille".
ellauri277.html on line 140: 1908 Haskell esitteli Gibranin ystävälleen kirjailija Charlotte Tellerille, 31, ja helmikuussa Émilie Michelille (Micheline), Haskellin koulun ranskan opettajalle, 19. Sekä Teller että Micheline suostuivat poseeraamaan Gibranille nakuina ja heistä tuli hänen "läheisiä ystäviä." Samana vuonna Gibran julkaisi Spirits Rebellious arabiaksi romaanin, joka kritisoi syvästi maallista ja henkistä auktoriteettia. Gibranin edesmenneen tutun Barbara Youngin mukaan "papit polttivat sen Beirutin torilla uskomattoman lyhyessä ajassa," ja he julistivat sen "vaaralliseksi, vallankumoukselliseksi ja myrkylliseksi nuorille". Maroniittipatriarkaatti laski liikkeelle huhun hänen ek-ek-ekskommunikaatiosta, vaikkei koskaan julistanut sitä virallisesti.
ellauri277.html on line 149: Gibran esitti kopion kirjastaan Egyptissä asuneelle libanonilaiskirjailijalle May Ziadehille ja pyysi tätä arvostelemaan sitä. Hiänen vastauksensa 12. toukokuuta 1912 ei täysin hyväksynyt Gibranin rakkausfilosofiaa. Pikemminkin hiän pysyi kaikessa kirjeenvaihdossaan melko kriittisenä Gibranin länsimaisia ajatuksia kohtaan. Silti heillä oli vahva emotionaalinen kiintymys neiti Ziadehiin kuolemaansa asti. Taaskaan ei muka pistetty, pantu eikä laitettu sitä sinne. Uskokoon ken haluaa.
ellauri277.html on line 162: Kuningas Jaakon Raamattu on syyrialaista kirjallisuutta englannin sanoin. Se on eräänlaisen kohdun ulkopuolinen lapsi. Mikään muulla kielellä ei ole englanninkielistä Raamattua. Ja Bostonin syyria on kaunein kieli, jonka ihminen on tehnyt – vaikka sitä ei enää käytetä.
ellauri277.html on line 164: Waterfieldin sanamuodon mukaan "Uuden testamentin vertaukset" vaikuttivat "hänen vertauksiinsa ja homoiluihinsa", kun taas "joidenkin Vanhan testamentin kirjojen runous" vaikutti "hänen hartauskieleen ja loitsuihinsa". Annie Salem Otto huomauttaa, että Gibran jäljitteli selvästi Raamatun tyyliä, siinä missä hänen aikansa arabialaiset kirjailijat, kuten Rihani, matkivat tiedostamatta Koraania.
ellauri277.html on line 172: Gibran oli myös suuri syyrialaisen runoilijan ja kirjailijan Francis Marrashin ihailija, jonka teoksia Gibran oli opiskellut Collège de la Sagessessa. Shmuel Morehin mukaan Gibranin omat teokset heijastavat Marrashin tyyliä, mukaan lukien joidenkin hänen teostensa rakenne ja "hänen [monet] ideansa orjuudesta, koulutuksesta, naisten vapauttamisesta, totuudesta, ihmisen luonnollisesta hyvyydestä ja turmeltuneesta. yhteiskunnan moraali." Bushrui ja Jenkins ovat maininneet Marrashin käsitteen yleismaailmallisesta rakkaudesta erityisesti jättäessään "syvän vaikutuksen" Gibraniin.
ellauri277.html on line 175: Tutkijat ja kriitikot jättivät Gibranin pitkään huomiotta, ennenkuin älysivät kuinka jenkki se oikeastaan oli. Em. Bushrui ja John M. Munro ovat väittäneet, että "vakavien länsimaisten kriitikkojen epäonnistuminen vastata Gibranin huutoon" johtui siitä tosiasiasta, että "hänen teoksensa, vaikka suurin osa alun perin kirjoitettiin englanniksi, ei voi majoittua mukavasti lännen sisäiseen kirjalliseen perinteeseen, jossa mattokauppiaita ei järin näy." El-Hagen mukaan kriitikot ovat myös "yleensä epäonnistuneet ymmärtämään runoilijan mielikuvitukselisia käsityxiä ja hänen vaihtelevan luonnottomia taipumuksiaan".
ellauri277.html on line 186: Profeetan suosio kasvoi huomattavasti 1960-luvulla amerikkalaisen vastakulttuurin myötä ja sitten New Age -liikkeiden kukoistaessa. Se on pysynyt suosittuna näiden ja muun lällymmän väestön keskuudessa tähän päivään asti. Sen jälkeen, kun Profeetta julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1923, sen painos ei ole koskaan loppunut. Se on käännetty yli 100 kielelle, joten se on historian kymmenen eniten käännetyn kirjan joukossa. Se oli yksi 1900-luvun myydyimmistä kirjoista Yhdysvalloissa, läähätti ihan Paulo Coelhon niskassa.
ellauri277.html on line 193: oli riipustettu reunaan tikkukirjaimilla Melvixen resuisexi selattuun kappaleeseen tästä Kallen kuolemattomasta runopläjäyxestä:
ellauri277.html on line 260: Gibran died on 10 April 1931 of cirrhosis of the liver. He was an alcoholic and had been in poor health since the early 1920s. Gibran’s death set off a series of sordid conflicts that have clouded his reputation. His will left money and real estate to his sister (Marianna Jubran never married and died in Boston in 1972). Breckenridge ja Haskell piippasivat äkäsesti toisilleen mustankipeinä Gibranin kirjallisesta jäämistöstä. Breckenridge´s 1945 biography of Gibran, an adulatory work full of misinformation—much of which may have come from Gibran himself—continues to create confusion even after the publication of several excellent biographies.
ellauri277.html on line 338: Eli siis Bahai-uskon juuret ovat islaminuskon šiialaisen haaran šaikhilaisessa koulukunnassa. Se uskoi kätketyn kahdennentoista imaamin – Qaimin tai Mahdin, profeetta Muhammadin seuraajan – ilmestymiseen, mikä merkitsisi ylösnousemuksen sekä ihmiskunnan uuden, onnellisen ja oikeudenmukaisen aikakauden alkua. Siis tämmönen messias-tematiikka taas. Vuonna 1844 nuori persialainen kauppias Sayyid Ali Muhammad Shirazi ilmoitti ensimmäiselle opetuslapselleen olevansa portti (Bab) šiialaisten kätkettyyn imaamiin. Tämän hän antoi ymmärtää myös ensimmäisessä kirjassaan Qayyum al-asma’, mistä baabilaisuus alkoi eriytyä vähitellen omaksi uskonnolliseksi liikkeekseen. Vuonna 1847 Bab ilmoitti itse olevansa kätketyn imaamin paluuportti, mikä irrotti liikkeen lopullisesti šiialaisuuden valtavirrasta.
ellauri277.html on line 344: Bahá’ullahin kirjallinen tuotanto käsittää yli sata teosta ja muistiota (hehe, tosiaan, memorandumeja). Hänen julkaisuistaan tärkeimmäksi osoittautui Akkon vankila-aikana kirjoitettu maailmansiviilisaation peruskirja Kaikkein pyhin kirja (al-Kitab al-aqdas). Bahá’ullah vietti elämänsä viimeiset vuodet kotiarestissa (ei sentään ristillä) ja kuoli 1892.
ellauri277.html on line 362: Bahaiden lopullisena tavoitteena on viimeisten aikojen lopullinen rauha, Suurin Rauha (sulh-i al-kazam), joka koittaa kaikkien uskontojen löydettyä täyttymyksen bahai-uskossa, mutta sitä ennen tavoitteena on Aika Suuri Rauha (sulh-i akbar), maailmanrauha nykyisten hallitusten (Putin, Xi Jinping ja Kim Jong-Un mukaanlukien) johdolla. Suurimman Rauhan aikana toteutuu itsestään myös bahai-laki, joka koostuu Baha’ullahin teoksesta Kaikkein pyhin kirja sekä Barbapapan erillisistä muistioista. (Ize uskon että rauha tulee kuin viimeinenkin termiittiapina on vainaja.)
ellauri277.html on line 432: Pimahtanut Dent pitää Gordonia ja tämän perhettä panttivankina rakennuksessa, jossa Rachel kuoli. Batman käskee Dentiä vapauttamaan Gordonin lapset ja syyttää oikeita syyllisiä, nim. Jokeria. Dent ampuu Batmania ja uhkaa Gordonin poikaa. Luotiliiveillä varustautunut Batman tokenee ja ryntää Dentin kimppuun, jolloin molemmat putoavat alas rakennuksesta. Dent kuolee, mistä Batman loukkaantuu. Gordon toteaa Jokerin voittaneen tämän onnistuttua käännyttämään Dentin mielipuoleksi. Batman ei anna Jokerin voittaa vaan haluaa pelastaa Dentin maineen sankarina ja toivon symbolina. (No vittu tietyst! Että väsyttää...) Hän käskee Gordonin etsintäkuuluttaa Batmanin ja julistaa tämän syylliseksi Dentin suorittamiin murhiin. Poliisin aloitettua Batmanin ajojahdin, Gordon tuhoaa kirveellä Lepakkosignaalin, Fox tuhoaa jäljintälaitteen, ja Alfred Pennyworth polttaa Brucelle tarkoitetun Rachelin kirjatun kirjeen, jossa tämä kertoo suostuvansa Dentin kosintaan. Mitäpä sillä enää Waynen päätä vaivaamaan.
ellauri277.html on line 458: Jokeri ei tavoittele rahaa, mainetta tai edes kontrollia. Hän sanoo haluavansa yksinkertaisesti "saaha käyttöön pienen anarkian", "järisyttää vakiintuneen järjestyksen". Mutta kierteellä tavalla, eikö tämä ole vapaan tahdon voitto – valinnan, joka on irrotettu lain, järjestyksen ja moraalin turvallisista laitureista? Tätähän tuumi Dostojevskin koronkiskurin nirhaaja kirjassa Rikos ja Rangaistus, että ämmän lyömisestä kirveellä alkaa se vapaus. 2 pahaa ei tee 1 hyvää, kai sen olisi se tiedettävä! Ja Batmaninkin myös, ei parane konniakaan huidella pesäpallomailalla! Tehdä sillä Dentsiin lommoja.
ellauri277.html on line 481: Herlinin Sanomien runokriitikot repi pelihousunsa kun ex-kaunoluistelija Kiira Korven eka runokirjaHyppää vaan ilmestyi. Sen iskevin eleginen lyriikka on "Vittusaatanaperkele". Riipaisevammin ei voi uuden vuosituhannen ihmisen ahdistusta enää kuvata. Samoilla sanoilla ilmentää tuntojaan myös S.KARPPI sarjan eeppisen skarppi ja totaalisen tunneköyhä rikosezivä Sofia Karppi. Mitä vittua! Siis mitä vittua sä sanot! "Vittu" on suomalaisten ikivanha pyhä paikka, jossa asustaa salaperäinen karvainen mezän haltija.
ellauri277.html on line 487: Samat porukat varmaan ryntää ostamaan Kiira Korven runokirjan. Siihenkin on jo uusi tuotantokausi tulossa. Eniten S.KARPIssa kyllä suretti sarjaan ympättyjen latinankielisten fraasien säälittävä ääntämys ja surkea saxan solkkaus.
ellauri278.html on line 57: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri278.html on line 59: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri278.html on line 90: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri278.html on line 380: Kuten vuonna 2012 salatut asiakirjat osoittavat, Valkoinen talo oli alusta alkaen varma Neuvostoliiton syyllisyydestä Katynin tragediaan, mutta ei tehnyt mitään poliittisista syistä.
ellauri278.html on line 386: Koko sen ajan, kun neuvostoliittolaiset ja puolalaiset historioitsijat etsivät asiakirjoja Katynista, Katyniin liittyviä tärkeimpiä politbyroon asiakirjoja säilytettiin NKP:n keskuskomitean arkiston (jäljempänä Presidentinarkisto) salaisessa erityiskansiossa; MS Gorbatšov tiesi heidän olemassaolostaan. B. N. Jeltsin sai Erikoiskansion asiakirjat henkilökohtaisesti Gorbatšovilta, kun tämä oli siirtänyt vallan. Kahdeksan kuukautta myöhemmin, 24. syyskuuta 1992, paketti nro 1, joka sisälsi Katyniin liittyviä asiakirjoja, avattiin.
ellauri278.html on line 392: Medvedev tuomitsi myös yritykset kyseenalaistaa "erikoiskansion" asiakirjat:
ellauri278.html on line 393: "Yritykset kyseenalaistaa nämä asiakirjat ja väittää, että joku on väärentänyt ne, eivät yksinkertaisesti ole vakavia. Tämän tekevät ne, jotka yrittävät kalkita Stalinin tietyllä ajanjaksolla maassamme luoman hallinnon luonnetta."
ellauri278.html on line 537: Saksan armeijan valmistautuminen sotaan alkoi elokuussa 1940 salanimellä Friz, ja sitä koordinoi kenraali Friedrich Pauluksen johtama ryhmä syyskuusta alkaen. Hitlerin uuden päämajan Wolfschanzen rakentaminen aloitettiin Itä-Preussiin Rastenburgin kaupungin lähelle. Lopullinen päiväkäsky nro. 21 nimellä operaatio Barbarossa allekirjoitettiin 18. joulukuuta. Sodasta piti tulla lyhyt. Joseph Goebbels kirjoitti päiväkirjaansa keskustelusta Hitlerin kanssa: ”Vihollinen ajetaan taaksepäin yhdellä tasaisella liikkeellä. Führer arvioi operaatioon kuluvan neljä kuukautta. Minä luulen, että vähemmän. Bolševismi luhistuu kuin korttitalo.”
ellauri279.html on line 43: Kylä kirjan päähenkilöiden pitää olla oikeita ihmisiä työn touhussa. Minä en ymmärrä joutilaisuudessa huokailevia tyhjanpäiväisiä ihmisiä, jotka valittavat mitättömiä vastuksia. He ovat, elävät ylellisyydessä ja pohtivat joutavia. Tyypillinen esimerkki on yläluokan kapitalistinainen, joka ei tiedä mitä tekisi. Siinä akkaraukka tuskailee oman tarkoituksettomuutensa pauloissa, juonittelee, ei edes sänkyään petaa, vaan maalailee ja puuteroi itseään. Ja sitten hän lähtee kaupungille kuin Piki ja ostaa kaiken maailman rihkamaa ja uusia puseroita komeroonsa, joka jo pullistelee entisistäkin. Ja illalla on kutsuja, joissa samanlaiset suuret mitättömyydet tapaavat toisiaan ja puhuvat mukamas sivistyneesti toisarvoisista asioista. Ja sillä aikaa tavallinen kansa saa raataa ja passata moisia saatanan huithapeleita. Ei, ei, kyllä me Neuvostoliitossa pystymme toki parempaan.
ellauri279.html on line 52: Aleksandr Isajevitš Solženitsyn (ven. Алекса́ндр Иса́евич Солжени́цын; 11. joulukuuta 1918 Kislovodsk – 3. elokuuta 2008 Moskova) oli Sirkan ikäinen punakapinan aikana syntynyt neuvostoliittolainen "matemaatikko", kirjailija ja harrastelijahistorioitsija.
ellauri279.html on line 64: matemaatikko, kirjailija, historioitsija
ellauri279.html on line 66: Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto
ellauri279.html on line 71: Löydät lisää ja parempiakin kirjailijoita kirjallisuuden teemasivulta. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Se on paljon nobelistixi. Jääprinsessan huudeilla. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Jonka se otti vastaan 1974 saatuaan lemput Neuvostolasta.
ellauri279.html on line 75: ”Luultavasti kukaan yksityinen ihminen ei Stalinia lukuunottamatta edistänyt yhtä paljon neuvostojärjestelmän hajoamista kuin kirjailija Aleksandr Solženitsyn. ”
ellauri279.html on line 81: Aleksandr Isajevitš Solženitsyn (ven. Алекса́ндр Иса́евич Солжени́цын; 11. joulukuuta 1918 Kislovodsk – 3. elokuuta 2008 Moskova) oli venäläinen kirjailija ja historioitsija. Erityisesti hänet tunnetaan Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976).
ellauri279.html on line 85: Hänelle myönnettiin vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinto "eettisestä voimasta, jolla hän on harjoittanut venäläisen kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä", ja Gulagin saaristo oli erittäin vaikutusvaltainen teos, joka "merkitsi haastetta Neuvostoliiton valtiolle" ja myi kymmeniä miljoonia kopioita.
ellauri279.html on line 89: »Niin ikään on ilmeistä, että hänen suosionsa kirjailijana on Neuvostoliitossa laskenut romahdusmaisesti sitten hänen esikoisteoksensa Päivä Ivan Denisovitšin elämässä ilmestymisen jälkeen. Kuva, joka suuren yleisön piirissä on muotoutunut hänestä, on jatkuvasti saanut yhä kielteisempiä piirteitä. Dramatiikalla, joka ympäröi hänen henkilöään ulkomailla, ei ole kaikupohjaa Neuvostoliitossa. Näin ollen on todennäköistä, että valtaosa neuvostoyleisöstä hyväksyy karkotuspäätöksen, joka epäilemättä vastaa suuren enemmistön oikeuskäsityksiä.»
ellauri279.html on line 91: Tehtaankadulta kyseltiinkin, "miksi juuri Tammen piti kustantaa niin paljon neuvostovastaista kirjallisuutta".
ellauri279.html on line 99: Jokaisella kulttuurilla on oma antisemitismimerkkinsä. Solzhenitsynin tapauksessa se ei ole rodullinen. Sillä ei ole mitään tekemistä veren kanssa. Hän ei todellakaan ole rasisti; kysymys on pohjimmiltaan uskonnollinen ja kulttuurinen. Hän muistuttaa jonkin verran Fjodor Dostojevskia, joka oli kiihkeä kristitty ja isänmaallinen ja raivokas antisemiitti. Solzhenitsyn on kiistatta Venäjän äärioikeiston vallankumouksen näkemyksen otteessa, jonka mukaan se oli juutalaisten tekoja. Holokaustista selvinnyt Elie "Pop meni Wiesel" oli eri mieltä ja kirjoitti, että Solzhenitsyn oli "liian älykäs, liian rehellinen, liian rohkea, liian suuri kirjailija" ollakseen antisemiitti.
ellauri279.html on line 109: Vuonna 2006 Der Spiegelin haastattelussa hän totesi: "Tämä oli erityisen tuskallista Ukrainan tapauksessa, maan, jonka läheisyyden Venäjään määrittelevät kirjaimellisesti miljoonat perhesiteet kansojemme keskuudessa, sukulaiset, jotka asuvat eri puolilla kansallista rajaa. Yhdellä iskulla nämä perheet voidaan repiä hajalle uudella jakolinjalla, sotilaallisen blokin rajalla.
ellauri279.html on line 178: Millaisen koetuksen he asettivat veljelleni? Se on noloa ja pelottavaa. Veljeäni kutsuttiin lehdessä tiedottajaksi. Valehtele! Pavel taisteli aina avoimesti. Miksi häntä loukataan? Onko perheemme kärsinyt pientä surua? Ketä kiusataan? Kaksi veljestäni tapettiin. Kolmas, Roman, tuli vammaisten eturintamassa, kuoli nuorena. Minua paneteltiin sodan aikana kansan vihollisena. Hän vietti leirillä kymmenen vuotta. Ja sitten he kuntoutuivat. Ja nyt panettelu Pavlikille. Kuinka kestää tämä kaikki? He tuomitsivat minut kidutuksiin pahemmin kuin leireillä. On hyvä, että äitini ei nähnyt näinä päivinä... Kirjoitan, mutta kyyneleet tukehtuvat. Joten näyttää siltä, että Pashka on jälleen puolustuskyvytön tiellä.... "Ogonyok" Korotichin toimittaja radioasemalla "Freedom" sanoi, että veljeni on paskiainen, mikä tarkoittaa äitiäni... Juri Izrailevich Alperovitš-Družnikov työskenteli perheeseemme, joi teetä äitini, joka tunsi myötätuntoa meitä kaikkia kohtaan, ja sitten hän julkaisi Lontoossa inhottavan kirjan - joukon niin inhottavia valheita ja panettelua, että sen lukemisen jälkeen sain toisen sydänkohtauksen. Myös Z. A. Kabina sairastui, hän yritti haastaa tekijän kanteen kansainvälisessä tuomioistuimessa, mutta missä hän on - Alperovich asuu Texasissa ja nauraa - yritä saada hänet, opettajan eläke ei riitä. Lukuja tämän kirjoittajan kirjasta "Pavlik Morozovin taivaaseenastuminen" levittivät monet sanomalehdet ja aikakauslehdet, kukaan ei ota protestejani huomioon, kukaan ei tarvitse totuutta veljestäni... Näyttää siltä, että minulla on vain yksi asia tästä vasemmalle - kastella itseni bensiinillä, ja siinä se!
ellauri279.html on line 187: Vuonna 2005 Oxfordin yliopiston professori Catriona Kelly julkaisi kirjan Toveri Pavlik: The Rise and Fall of a Soviet Boy Hero. Kelly väitti seuranneessa kiistassa, että "vaikka OGPU:n toissijaisten tosiseikkojen tukahduttamisesta ja salaamisesta on jälkiä, ei ole mitään syytä uskoa, että murha itse olisi niiden aiheuttama."
ellauri279.html on line 227: Tammikuussa 1949 Neuvostoliiton joukkotiedotusvälineet käynnistivät massiivisen propagandakampanjan "juurettomia kosmopoliitikkoja" vastaan, jotka oli selvästi suunnattu juutalaisille. Marx huomautti tuolloin: "Hitler halusi tuhota meidät fyysisesti, Stalin haluaa tehdä sen hengellisesti." 12. elokuuta 1952 teloitettiin ainakin kolmetoista merkittävää jiddišinkielistä kirjailijaa tapahtumassa, joka tunnetaan nimellä "Murhattujen runoilijoiden yö" ("Ночь казненных поэтов").
ellauri279.html on line 235: Juutalaisten lääkäreiden vastaisen yleissuunnitelman käynnistämisen laukaisee AA Zhdanovin kuolema 31. elokuuta 1948 sydänkohtaukseen. Stalin oli jo eronnut ja salaa häpäissyt Ždanovin, politbyroon johtavan jäsenen ja Suomen kirjallisuuteen perehtyneen kulttuuri- ja taideministerin. Zhdanov oli pudonnut suosiosta, koska hänen poikansa Juri Ždanov, nuori tiedemies, oli avoimesti arvostellut Neuvostoliiton geneetikkoa Trofim D. Lysenkoa, joka oli tuolloin Stalinin suosiossa. "Vozhd" toivoi edelleen, että sarlataani Lysenko lunastaisi lupauksensa tuottaa suuri sato geneettisesti muunnetusta "peruna-tomaatti" -sadosta, joka mullistaisi Neuvostoliiton maatalouden. Lysenko oli vain aikaansa edellä, nythän vihreä vallankumous ja geenimuunnellut lajikkeet ovat toteuttaneet Stalinin haaveet ja Lysenkon suunnitelmat.
ellauri279.html on line 246: Lopulta vain Stalinin kuolema 5. maaliskuuta 1953 pelasti lääkärit, juutalaiset ja mahdollisesti koko maailman uhkaavalta holokaustilta – ja jopa kolmannelta maailmansodalta! Viimeisenä herkkupalana tämä asiakirja lisää rikosteknisiä todisteita jatkuvalle epäilylle siitä, että Stalinin myrkyttivät hänen oman lähipiirinsä jäsenet, jotka myös pelkäsivät oman henkensä puolesta.
ellauri279.html on line 248: Lisäksi olen havainnut, että mikään kirja ei ole nykyään julkaisukelpoinen ilman pakollista vaatimusta poliittisesta "oikeudenmukaisuudesta", ja siksi pidämme seuraavia lausuntoja ärsyttävinä ja väärässä muuten tahrattomassa ja moraalisessa kirjassa:
ellauri279.html on line 259: Voisiko tääkin kirja-arvostelun väsääjä olla sefardi? A submission from Indiana, U.S. says the name Faria means "The one that will create. Jewish families converted to Catholicism avoiding the Inquisition in Portugal and Spain sec XIV-XV" and is of Portuguese origin. Bostonin reformijuutalaisen Temple Israelin vetäjä on muuan Randy Faria.
ellauri279.html on line 261: Hän (ei Randy) on eläkkeellä oleva nepsy neurokirurgi ja neurotieteilijä, reseptilääkkeiden toimittaja ja kirjailija, lääketieteen historioitsija ja etikkakurkku, kansanterveyskriitikko, ja Yhdysvaltain perustuslain toisen lisäyksen vankka puolustaja, kerrassaan vahva ääni oikealta Kuubasta.
ellauri279.html on line 275: Heinä-elokuussa 1937 hän työskenteli jälleen Sverdlovskin alueen viestintäosaston pääkirjanpitäjänä. Ryuminia syytettiin varojen väärinkäytöstä ja siitä, että hän nautti alueellisen viestintäosaston johtajan holhouksesta, joka oli tuolloin pidätetty "kansan vihollisena". Tämän kuultuaan Ryumin lähti Moskovaan. Sodan aikana hän opiskeli Neuvostoliiton NKVD:n korkeakoulussa (22. heinäkuuta - syyskuuta 1941 ), minkä jälkeen hän oli tutkintatyössä Arkangelin sotilaspiirin kansalaisjärjestössä NKVD - ROC "Smersh". Hän oli Suomen Akatemian erityisen tärkeiden tapausten tutkintayksikön vanhempi tutkija ( 21. syyskuuta 1949 - 10. heinäkuuta 1951 ).
ellauri279.html on line 303: "Ensimmäisessä ympyrässä" on ensimmäinen laaja sovitus A. I. Solzhenitsynin teoksesta, jonka käsikirjoituksen on kirjoittanut kirjoittaja itse. Katkelmat romaanista "Ensimmäisessä ympyrässä" kuullaan näytön ulkopuolisessa tekstissä Solženitsynin lukemana äänikirjana. ellauri279.html on line 318: Rangaistuksen aluksi Solženitsyn oli kahdessa vankilassa Moskovassa. Sitten hänet siirrettiin lähiseudulle ojennustyöleirille, jossa hän kuljetti puutavaraa, ja seuraavaksi toiselle, jota kutsuttiin ”Uudeksi Jerusalemiksi”, jossa hän kaivoi savea. Sieltä hänet vietiin Kazakhstaniin leirille, jota kutsuttiin ”Galogan portiksi”, jossa lapioitiin potaskaa. Eli siis vuonna 1950 Solzhenitsyn lähetettiin poliittisten vankien "erityisleiriin" Ekbatanin kaupunkiin Kazakstaniin. Siellä hän työskenteli kaivosmiehenä, muurarina ja valimon työnjohtajana. Hänen kokemuksensa Ekibastuzissa muodostivat perustan kirjalle Yksi päivä Ivan Denisovichin elämässä.Hän koki moraalisen ja henkisen murtumisen yrittäessään vältellä vartijan vaatimuksia raportoida vankitovereistaan. Hän ei antanut tietoja. Hän viittasi noihin yhdeksään kuukauteen Galogan portissa elämänsä alhaisimpina aikoina. Tulipahan sentään tehtyä rehellistä työtä edes sekin aika.
ellauri279.html on line 324: Karkotuksen jälkeen Solženitsynin onnistui hiljakseen hankkiutua takaisin Moskovaan ja päästä lopulta Lev Kopelevin ansiosta kosketuksiin kirjallisten piirien, erityisesti Novyi mir -kirjallisuuslehteä päätoimittaneen rintamarunoilija Aleksandr Tvardovskin kanssa. Tvardovski oli kiltti maalaismies ja ihanteellinen kommunisti, joka kaikesta sydämestään tuki Nikita Hruštšovin uudistuslinjaa uskoessaan auttavansa uudistuksia julkaisemalla Solženitsynin ensimmäisen leiriaiheisen kertomuksen Ivan Denisovitšin päivä. Julkaisuluvan antoi itse Hruštšov. 1960-luvun alussa ja erityisesti 22. puoluekokouksen jälkeen jatkuva Stalin-kritiikki tulkittiin olojen vapautumiseksi, ja Ivan Denisovitšin päivän julkaisemista pidettiin lopullisena liberalismin voittona.
ellauri279.html on line 326: Tavatessaan myöhemmin kirjailijoita Hruštšov kertoi maaliskuussa 1963 kustantajien saaneen Solženitsynin kirjan julkaisemisen jälkeen tuhansittain samantyyppisiä leirikuvauksia. Mutta tässä vaiheessa oli otetta taas kiristetty, eikä teoksia kustannettu.
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri279.html on line 330: Kun Neuvostoliiton kirjailijaliitto piti vuonna 1967 kokouksen vallankumouksen 50-vuotispäivän yhteydessä, Solženitsyn ei saanut tilaisuutta esittää siellä ajatuksiaan. Sen sijaan hän lähetti kokoukselle kirjeen, jossa hän arvosteli sensuuria sekä turvallisuuspoliisin toimia häntä ja kollegoitaan kohtaan. Kongressille lähettämässään kirjeessä Solženitsyn luetteli ne teokset, joita hän ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Niiden joukossa oli useita Stalinin lemppareita amerikkalaisia poikakirjoja.
ellauri279.html on line 332: Myöhemmin kirjailijaliiton johto painosti Solženitsyniä katumaan julkisesti vuoden 1967 kirjailijakokoukselle lähettämäänsä kirjettä, jossa hän oli vaatinut sensuurin lopettamista ja joka tunnettiin hyvin lännessä. Julkinen anteeksipyyntö oli Syöpäosaston ja muiden teosten Neuvostoliitossa julkaisemisen ehto. Aleksandr Tvardovski oli sinnikkäästi yrittänyt julkaista Syöpäosaston Novyi Mir -lehdessä. Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen Solženitsyn kertoi länsimaisille lehtimiehille antamassaan haastattelussa huolehtineensa siitä, että jos hänet olisi vangittu tai surmattu, hänen julkaisemattomat teoksensa olisivat kyllä päässeet julkisuuteen.
ellauri279.html on line 334: Vankileirien saaristo julkaistiin Pariisissa venäjäksi heti joulun 1973 jälkeen. Sen jälkeen neuvostoviranomaiset aloittivat Solženitsynin ankaramman painostuksen. Hänet karkotettiin 13. helmikuuta 1974 Neuvostoliitosta Frankfurtiin Länsi-Saksaan, ja hän menetti kansalaisuutensa. Solženitsyn asui aluksi Kölnissä kirjailija Heinrich Böllin luona. Kirjan julkaisemisen vaikutusta on verrattu pommiin. Se ei ainoastaan paljastanut ojennustyöleirien Gulagia, Neuvostoliiton rangaistus- ja ihmisten säilytysjärjestelmän laajuutta ja laatua, vaan myös kyseenalaisti neuvostojärjestelmän kapitalismikriittisen perustan.
ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
ellauri279.html on line 346: Kirjassaan Puskipa Pushkinkin kerran vasikkaa tamme fan (suom. 1976) Solženitsyn kertoo, että hänen kirjoittamisensa tärkein vaikutin oli tuoda esiin ojennustyöleirien asukkien kurja asema. Sensuurin välttääkseen hän puki sanottavansa romaaneiksi. Hyvin toimi tämä salajuoni. Solženitsyn itse piti pääteoksenaan vuosina 1983–1991 julkaistua romaanisarjaa Krasnoje koleso, joka kuvaa Venäjän keisarikunnan ajautumista vuoden 1917 vallankumoukseen ja sen seurauksia. Sarjan osat (eli solmut, uzly) ovat Avgust 1914, Oktjabr 1916, Mart 1917 ja Aprel 1917. Näistä toisen kirjan ensimmäinen osa on suomennettu nimellä Punainen pyörä. Toinen solmu: Lokakuu 16 (Tammi 1985). Ne ovat huisin tylsiä, neuvostovastaisia eivätkä tuo kuvaan mitään uutta. (Tän voi varmuudella sanoa näin lukematta sight unseen.)
ellauri279.html on line 353: Solženitsyn kieltäytyi ottamasta vastaan Mihail Gorbatšovin ja Neuvostoliiton hallituksen hänelle vuonna 1990 ehdottamaa palkintoa Vankileirien saaristosta, koska ei halunnut palkintoa "miljoonien verellä kirjoitetusta kirjasta". Myöhemmin Solženitsyn kieltäytyi myös Boris Jeltsinin hänelle myöntämästä valtionpalkinnosta, koska ei halunnut palkintoa hallinnolta, joka oli johtanut Venäjän romahduksen tilaan. Sen sijaan hän kirjoitti kirjan Venäjän romahduksesta.
ellauri279.html on line 355: Solženitsyn palasi Venäjälle vuonna 1994. Hänellä oli televisiossa oma puheohjelma, joka usein päätyi kirjailijan pitkiin yksinpuheluihin. Ohjelma lopetettiin myöhemmin pienten katsojalukujen takia. Venäjän virallisen tietotoimiston Ria Novostin edustajan Anatoli Korolevin mukaan hänellä ei paluunsa jälkeen ollut merkittävää roolia Venäjän poliittisessa dialogissa.
ellauri279.html on line 357: Solženitsyn valittiin vuonna 1997 Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi. Hän perusti nimeään kantavan kirjallisuuspalkinnon. Vuonna 2007 Solženitsyn sai valtionpalkinnon humanitaarisesta työstään. Palkinnon luovutti presidentti Vladimir Putin Solženitsynin kotona Moskovassa. Vittu mitä nuoleskelua, hyi Voldemar.
ellauri279.html on line 366: Sisäisessä katsauksessaan K. I. Chukovsky kutsui "Ivan Denisovitshia" "kirjalliseksi ihmeeksi": "Tämän tarinan myötä kirjallisuuteen astui erittäin vahva, omaperäinen ja kypsä kirjailija"; "ihana kuvaus Stalinin leirielämästä".
ellauri279.html on line 370: Andrei Tarkovski totesi päiväkirjassaan vuonna 1970: "Hän on hyvä kirjailija. Ja ennen kaikkea kansalainen. Hieman katkera, mikä on varsin ymmärrettävää, jos arvostelee häntä ihmisenä, ja jota on vaikeampi ymmärtää, kun pitää häntä ensisijaisesti kirjailijana. Mutta hänen persoonallisuutensa on sankarillinen. Jalo ja stoalainen." Kissan hännät.
ellauri279.html on line 372: Omantunnonvapauskomitean puheenjohtaja, apostolisen ortodoksisen kirkon pappi G. P. Yakunin uskoi, että Solženitsyn oli "suuri kirjailija - korkeatasoinen ei vain taiteellisesti", ja onnistui myös hälventämään uskoa. kommunistisessa utopiassa lännessä "Gulagin saariston" kanssa.
ellauri279.html on line 374: Solženitsynin elämäkerran kirjoittaja L. I. Saraskina omistaa sankaristaan sellaisen yleiskuvauksen: "Hän korosti monta kertaa: En ole toisinajattelija. Hän on kirjailija - eikä hän koskaan tuntenut oloaan kenenkään muun kaltaiseksi... hän ei johtaisi mitään puoluetta, hän ei hyväksynyt virkaa, vaikka häntä odotettiin ja kutsuttiin. Mutta Solženitsyn, kummallista kyllä, on vahva, kun hän on soturi yksin kentällä. Hän on todistanut tämän monta kertaa ."
ellauri279.html on line 378: V. G. Rasputin uskoi, että Solženitsyn oli "sekä kirjallisuudessa että julkisessa elämässä ... yksi voimakkaimmista hahmoista koko Venäjän historiassa", "suuri moralisti, oikeudenmukainen mies, lahjakkuus".
ellauri279.html on line 382: John-Paul Khimka uskoo, että Solženitsynin näkemykset Ukrainan kansan alkuperästä ja identiteetistä, jotka on ilmaistu kirjassa How We Settled Russia, ovat identtisiä venäläisten kansallismielisten näkemysten kanssa 1800-1900-luvun vaihteessa.
ellauri279.html on line 386: Historiatieteiden tohtori Georgi Tšernyavski huomautti, että Solženitsyn oli "hyvä kirjailija" mutta "erittäin huono historioitsija".
ellauri279.html on line 388: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau syytti Solženitsyniä leirin "kirjallisesta varkaudesta" viitaten kopioon niin sanotun "Vetrovin irtisanomisen" nimikirjoituksesta, joka on päivätty 20. tammikuuta 1952. Syytösten syynä oli itse Solženitsynin kuvaus Gulagin saariston toisen osan 12. luvussa prosessista, jolla NKVD-upseerit rekrytoivat hänet tiedottajiksi (salanimellä "Vetrov"). Solženitsyn korosti myös, että ollessaan virallisesti värvätty, hän ei kirjoittanut yhtäkään irtisanomista. Jopa tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach, joka kirjoitti kirjan Solženitsynin maanpetokierre KGB:n 5. osaston määräyksestä, ei pitänyt mahdollisena käyttää tätä Arnaun hankkimaa "asiakirjaa". Solženitsyn toimitti lännen lehdistölle näytteitä käsikirjoituksestaan käsinkirjoituksen tutkimista varten, mutta Arnau kieltäytyi suorittamasta tutkimusta. Arnauta ja Rzezachia syytettiin puolestaan yhteyksistä Stasiin ja KGB:hen, joiden viides osasto osana Operation Spideriä yritti häpäistä Solženitsyniä.
ellauri279.html on line 402: 1969 (talvi 1968-69) - palkittiin Ranskan journalistien palkinnolla parhaasta ulkomaisesta kirjasta.
ellauri279.html on line 404: 1970 - Nobelin kirjallisuuspalkinto "moraalisesta voimasta, jolla hän seurasi venäläisen kirjallisuuden muuttumattomia perinteitä" (tarjoaja François Mauriac ; muiden lähteiden mukaan - Yakov Malkiel). Hän sai diplomin ja palkinnon rahallisen osan 10. joulukuuta 1974 Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen.
ellauri279.html on line 414: Joulukuu 1990 - RSFSR:n valtionpalkinto kirjallisuuden alalla - "Gulagin saaristosta"
ellauri279.html on line 416: Keväällä 1995 myönnettiin italialaisen satiiristin Vitaliano Brancatin mukaan nimetty kirjallisuuspalkinto, (italialainen) Rus.
ellauri279.html on line 418: 1998 - M. V. Lomonosovin mukaan nimetty suuri kultamitali - "erinomaisesta panoksesta venäläisen kirjallisuuden, venäjän kielen ja Venäjän historian kehittämiseen" (myönnetty 2. kesäkuuta 1999)
ellauri279.html on line 420: 1998 - Pyhän apostoli Andreas Ensikutsutun ritarikunta - erinomaisista palveluista isänmaalle ja suuresta panoksesta maailmankirjallisuuteen. Kieltäytyi myöntymästä palkintoon ("... en voi ottaa vastaan palkintoa korkeimmalta vallalta, joka toi Venäjän sen nykyiseen tuhoisaan tilaan") .
ellauri279.html on line 422: 1998 - Venäjän ortodoksisen kirkon puolesta kirjailijalle myönnettiin Moskovan pyhän oikea-uskovan prinssi Danielin ritarikunta
ellauri279.html on line 434: 2007 - Zivko ja Milica Topalovic -säätiön (Serbia) palkinto (jaettiin 7. maaliskuuta 2008): "suurelle kirjailijalle ja humanistille, jonka kristillinen totuus antaa meille rohkeutta ja lohtua."
ellauri279.html on line 447: Solzhenizyn teki näennäisen takinkäännön henkkoht enkan kääntämällä takkia nuipperin ja näipperin. Mielipiteeni olivat ennen radikaaleja nyt ne ovat konservatiiviset. Carlos Fuentes oli toinen takinkääntäjä. Isä Rafu oli sotinut Wilsonia vastaan Huertan jupakassa, ja sixi Carloskin rupesi eka kommunistixi. Mutta se kävi kouluja Yhdysvalloissa ja opiskeli isän käskystä lakia kynäilyn sijasta, ja sitä tietä Carloxesta tuli ensin hallituxen kätyri ja lopulta takinkääntäjä. Fuentes ja toinen meksikolainen kirjailija, Nobel-palkittu Octavio Paz ajautuivat 1990-luvulla riitoihin. He olivat ystävystyneet 1950 ja olivat tämän tehneet paljon yhteistyötä. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin rakoilla 1980-luvulla, kun Fuentes kannatti sittemmin pahoixi takinkääntäjixi osoittautuneita Nicaraguan sandinisteja, jotka Paz tuomitsi. Paz oli oikeassa että Fuentesilta puuttui todellinen meksikolainen identiteetti. Sen se oli korvannut jenkki identiteetillä. Tämän se osoitti kynäilemällä useitakin amerikkalaishenkisiä NYT bestsellerejä.
ellauri279.html on line 449: 1970-luvun lopulla ilmestyi Fuentesin vakoilujännäri Lohikäärmeen pää. Hän sai 1980-luvulla useita opetustehtäviä Yhdysvaltain yliopistoista, kuten Princetonin, Dartmouthin ja Harvardin yliopistoista. Vuonna 1985 ilmestynyt Vanha gringo menestyi hyvin Yhdysvalloissa, ja siitä tuli ensimmäinen meksikolaiskirjailijan tekemä bestseller-teos Yhdysvalloissa.
ellauri279.html on line 452: The New York Times kuvaili muistokirjoituksessaan Fuentesia "yhdeksi espanjankielisen maailman ihailluimmista kirjailijoista" ja merkittävällä tavalla "Latin American Boomerixi," kun taas The Guardian kutsui häntä "Meksikon kuuluisimmaksi kirjailijaksi". Hänet mainittiin usein todennäköiseksi kirjallisuuden Nobelin ehdokkaaksi, vaikka hän ei koskaan voittanutkaan.
ellauri279.html on line 458: Carlos Fuentesia on kutsuttu "Meksikon Balzaciksi". Fuentes itse mainitsi Miguel de Cervantesin, William Faulknerin ja Balzacin tärkeimpinä kirjailijoinaan. Kirjoitusprosessistaan pitämässään puheessa hän kertoi, että kun hän aloitti kirjoitusprosessin, hän aloitti kysymällä: "Kenelle minä kirjoitan? NYT:n lukijoilleko? Niinpä hyvinkin!"
ellauri279.html on line 464: Romaanissa Artemio Cruzin kuolema on vahvasti vaikutteita Orson Wellesin Citizen Kanesta, ja se yrittää kirjallisia rinnastuksia Wellesin tekniikoiden kanssa, mukaan lukien lähikuvat, poikkileikkaukset, syvätarkennus ja takauma. Hu-oh.
ellauri279.html on line 469: Hänen vuoden 1985 romaaninsa The Old Gringo ( Gringo viejo ), joka perustuu löyhästi amerikkalaisen kirjailijan Ambrose Biercen katoamiseen Meksikon vallankumouksen aikana, tuli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan kirjoittama yhdysvaltalainen bestseller. Romaani kertoo tarinan Harriet Winslowista, nuoresta amerikkalaisesta naisesta, joka matkustaa Meksikoon ja löytää itsensä ikääntyvän amerikkalaisen toimittajan Ambrose Biercen (kutsutaan enää vain "vanhaksi gringoksi ") sylistä. Komean helppoheikin näköinen Tomás Arroyo on ex- vallankumouksellinen kenraali. Kuten monet Fuentesin teoksista, se tutkii tapaa, jolla vallankumoukselliset ihanteet turmeltuvat, kun Arroyo päättää jatkaa kartanolla palvelijana, sen sijaan että seuraisi vallankumouxen tavoitteita.
ellauri279.html on line 471: Hänen vuoden 1994 paras kirjansa Diana: The Goddess Who Hunts Alone on omaelämäkerrallinen romaani, joka kuvaa näyttelijä Jean Sebergiä, jonka kanssa Fuentesilla oli rakkaussuhde 1960-luvulla.
ellauri281.html on line 56: Huovinen kävi Kajaanin yhteislyseota. Koulun katkaisi sota, johon Huovinen osallistui vapaaehtoisena ilmatorjuntamiehenä jatkosodan loppuvaiheessa kesällä 1944. Hänen isänsä Juho Huovinen oli mielipiteiltään antifa, mikä jäi kaihertamaan pojan mieltä. Veikko Huovinen suoritti ylioppilastutkinnon sodan jälkeen 1946, oli metsätöissä ja lähti sitten opiskelemaan Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, mistä hän valmistui metsänhoitajaksi 1952. Opiskeluaikanaan hän oli hiljainen ja eristäytynyt, ja sellaisena hän piti itseään myöhemminkin. Opiskeluvuosinaan Helsingissä Huovinen asui erään lääketieteen opiskelijan alivuokralaisena Töölössä. Kontaktit vuokraisännän ja alivuokralaisen välillä jäivät miltei olemattomiksi. Yli viidenkymmenen kirjailijavuotensa aikana hän esiintyi julkisuudessa harvoin. Hän suoritti asepalveluksensa Nurmeksen Jokikylässä 1947-48 konekiväärikomppaniassa (II/JR 3). Sotilasarvoltaan Huovinen oli korpraali koska ei saanut koskaan määräystä kertausharjoituksiin ja valvontakomissio oli kieltänyt reservinupseerien kouluttamisen. Seli seli, se ei kelvannut edes AUK:hon.
ellauri281.html on line 58: Huovinen työskenteli metsänhoitajana vuosina 1953–1956, ja näihin aikoihin hän tapasi tulevan puolisonsa, hammaslääkäri Hilkka Hemmingin. Pari avioitui vuonna 1958. Tämän jälkeen Huovinen jättäytyi vapaaksi kirjailijaksi ilman sarvia ja hampaita. Kirjoittamisen ohella hän toimi myös kirjojen toimittajana ja kuvateosten tekstittäjänä.
ellauri281.html on line 89: Harvinaisen muistin omaavana hän pystyi lainaamaan suuria kohtia joistakin teoksista lähes sanatarkasti. Kirjoittajista, kuten olen huomannut, Stalin lainasi useimmiten Saltykov-Shchedriniä, Tšehovia, Gogolia sopivissa tapauksissa. Hän koettiin olevan erittäin lukenut mies. Kerran illallisella hän vertasi hyvin osuvasti ja ironisesti Rabelais'n romaanin "Gargantua ja Pantagruel" - 1500-luvun ranskalaisen kirjallisuuden mestariteoksen - sankareihin joitakin moderneja hahmoja. Stalin puhui hyväksyvästi Mine Reedin, Jules Vernen ja Fenimore Cooperin seikkailuromaaneista. Hän muisti että luki lapsuudessa näiden kirjailijoiden kirjoja. Kun kysyin häneltä, miksi näitä kirjailijoita ei juuri nyt julkaistu maassamme, hän vastasi: "Et voi tehdä hallituksen päätöstä jokaisesta pienestä asiasta. Se tässä suunnitelmataloudessa on ongelma."
ellauri281.html on line 379: Kuten vuonna 2012 salatut asiakirjat osoittavat, Valkoinen talo oli alusta alkaen varma Neuvostoliiton syyllisyydestä Katynin tragediaan, mutta ei tehnyt mitään poliittisista syistä.
ellauri281.html on line 385: Koko sen ajan, kun neuvostoliittolaiset ja puolalaiset historioitsijat etsivät asiakirjoja Katynista, Katyniin liittyviä tärkeimpiä politbyroon asiakirjoja säilytettiin NKP:n keskuskomitean arkiston (jäljempänä Presidentinarkisto) salaisessa erityiskansiossa; MS Gorbatšov tiesi heidän olemassaolostaan. B. N. Jeltsin sai Erikoiskansion asiakirjat henkilökohtaisesti Gorbatšovilta, kun tämä oli siirtänyt vallan. Kahdeksan kuukautta myöhemmin, 24. syyskuuta 1992, paketti nro 1, joka sisälsi Katyniin liittyviä asiakirjoja, avattiin.
ellauri281.html on line 391: Medvedev tuomitsi myös yritykset kyseenalaistaa "erikoiskansion" asiakirjat:
ellauri281.html on line 392: "Yritykset kyseenalaistaa nämä asiakirjat ja väittää, että joku on väärentänyt ne, eivät yksinkertaisesti ole vakavia. Tämän tekevät ne, jotka yrittävät kalkita Stalinin tietyllä ajanjaksolla maassamme luoman hallinnon luonnetta."
ellauri281.html on line 536: Saksan armeijan valmistautuminen sotaan alkoi elokuussa 1940 salanimellä Friz, ja sitä koordinoi kenraali Friedrich Pauluksen johtama ryhmä syyskuusta alkaen. Hitlerin uuden päämajan Wolfschanzen rakentaminen aloitettiin Itä-Preussiin Rastenburgin kaupungin lähelle. Lopullinen päiväkäsky nro. 21 nimellä operaatio Barbarossa allekirjoitettiin 18. joulukuuta. Sodasta piti tulla lyhyt. Joseph Goebbels kirjoitti päiväkirjaansa keskustelusta Hitlerin kanssa: ”Vihollinen ajetaan taaksepäin yhdellä tasaisella liikkeellä. Führer arvioi operaatioon kuluvan neljä kuukautta. Minä luulen, että vähemmän. Bolševismi luhistuu kuin korttitalo.”
ellauri282.html on line 77: [3.4. klo 12.23] +358 44 2776451: Luen Otto Pipatin open access kirjaa Westermarckista ja sen oppilaista. Jos W ihaili Humea ja Smithiä, ja on vaikuttanut paljon Malinowskiin, ja Hume herättänyt Kantin dogmaattisuuden unesta, maailman myllerrys muutti kaikkea: älä tee toiselle sitä mistä se ei ole vamis maksamaan. One for me, one for you, 10% to the collection and 4% for the owners. Kun kaupallinen järjestelmä monimutkaistuu, Humen sentimentit ja human understanding vähitellen venähtää. Ehkä westermarckilainen teoria hyväksymisen emfaattisista ja hylkäämisen inhon tunteista moraalisten käsitysten pohjana on osa tällaista venymistä: pyrkimystä hieman väljempiin liiveihin. Voisihan ajatella että rakasta lähimmäistä, koaka hän voi olla vielä asiakkaasi, tai ratkaiseva äänestäjä.
ellauri282.html on line 130: Hengellisen ja elämänfilosofisen kirjallisuuden klassikoksi kohonnut Havahtuminen luotaa elämän peruskysymyksiä rivakan raikkaalla otteella.
ellauri282.html on line 356: Ollessaan toipilaana uskonnollisessa hospitaalissa, Loyola syventyi tavanomaisen ritariromanssien puutteessa uskonnolliseen kirjallisuuteen. Loyola luki muun muassa Ludolph Saksikäden (noin 1295 – 1378) kristillistä mietiskelyä käsittelevää teosta Vita Christi (suom. "Kristuksen elämä") ja Jacobus Voraginelaisen (noin 1230–1298) tylsimysten elämää käsittelevään teokseen Legenda jo eläessään. Ludolph ehdottaa, että lukija asettuisi henkisesti evankeliumitarinaan, visualisoimaan pinnasängyn sikiämishetkellä jne. Tämäntyyppinen meditaatio, joka tunnetaan nimellä Simple Contemplation, oli menetelmän perusta. jonka Ignatius esitti henkisissä vällyharjoituksissaan.
ellauri282.html on line 372: Loyola kuoli Roomassa riehuneeseen rajuun hyppykuppaepidemiaan eli roomalaiskuumeeseen vuonna 1556. Hänet julistettiin ilkimykseksi 1609 ja ionisoitiin 1622. Niin sanotut kivet pikkuveikan suonissa näyttävät olleen trombosoituneita peräpukamia. Mies on Alepan, Baskimaan, Bilbaon hiippakunnan, Bizkaian, Gipuzkoan, Guipuscoan, Vizcayan, jesuiittojen, retrettien ja palosotilaiden suojelusilkimys. Häntä kuvataan pankkikirjalla, masuasukkaalla ja tylsällä leukaristillä. Ilkimyksen juhlapäivää vietetään 31. heinäkuuta seuraavilla sanoilla:
ellauri282.html on line 379: Attribuutit: Sacerdotal-asut, kasakkaferraiolo, beretta, pitelee tilikirjaa, jossa on teksti "Ad maiorem Dei gloriam", harhaoppisen tallaaminen, HS-kryptogrammi, krusifiksi, rukousnauha.
ellauri282.html on line 408: Thomas Merton OCSO (31. tammikuuta 1915 – 10. joulukuuta 1968) oli amerikkalainen trappistimunkki, kirjailija, teologi, mystikko, runoilija, sosiaalinen aktivisti ja vertailevan uskonnon tutkija. 26. toukokuuta 1949 hänet vihittiin katoliseen pappeuteen ja hänelle annettiin nimi "isä Louis". Hän kuului Gethsemanin luostariin Bardstownin lähellä Kentuckyssa ja oli siellä kirjoilla vuodesta 1941 kuolemaansa asti, vaikka kuoli jossain Kaakkois-Aasiassa nussiretkillä (siitä enemmän alempana).
ellauri282.html on line 410: Merton kirjoitti yli 50 kirjaa 27 vuoden aikana, pääasiassa mieliaiheestaan henkisyydestä, mutta jonkin verran myös sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja hiljaisesta pasifismista, sekä lukuisia esseitä ja arvosteluja. Yksi Mertonin kestävimmistä teoksista on hänen bestseller-elämäkertansa The Seven Storey Mountain (1948). Hänen selostuksensa henkisestä matkastaan inspiroi lukuisia toisia kilvoituxen veteraaneja, opiskelijoita ja nuoria tutkimaan luostarien tarjontaa kaikkialla Yhdysvalloissa. Se on National Reviewin vuosisadan 100 parhaan tietokirjan listalla.
ellauri282.html on line 412: Mertonista tuli innokas uskontojen välisen ymmärryksen kannattaja, joka tutki itämaisia uskontoja tutkimalla mystistä käytäntöä. Hänet tunnetaan erityisesti vuoropuhelun uranuurtamisesta aasialaishenkisten henkilöiden, mukaan lukien Dalai Laman, kanssa; japanilainen kirjailija D. T. Suzuki ; Thaimaan buddhalainen munkki Buddhadasa ja varsinkin vietnamilainen munkki Which What Hanhi. Merton kirjoitti elokuussa 1966 esseen Jubileelle nimeltä "Nhất Hạnh on mun velivainaja", jossa hän sanoi: "Minulla on paljon enemmän yhteistä Nhất Hạnhin kanssa kuin minulla on monien amerikkalaisten kanssa, enkä epäröi sanoa sitä, siitä huolimatta että hän on juuri niitä vinkuintiaaneja jotka julmasti nirhasivat meikäläisten koptereista pudonneita urhoja Viet Kongin pusikoissa."
ellauri282.html on line 424: Merton aloitti 1700-luvun englanninkielisen kirjallisuuden kurssin kevätlukukauden aikana, jota opetti Mark Van Doren, professori, jonka kanssa hänellä oli elinikäinen sopimus.
ellauri282.html on line 428: 16. marraskuuta 1938 Thomas Merton kävi kasteen Corpus Christi -kirkossa ja otti sieltä messiin pyhän ehtoollisen. 22. helmikuuta 1939 Merton sai englannin maisterintutkinnon Columbian yliopistosta. Merton päätti jatkaa väitöskirjaansa Columbiassa ja muutti Douglastonista Greenwich Villageen.
ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
ellauri282.html on line 436: 19. maaliskuuta 1944 Merton teki väliaikaisen lupauksensa ja hänelle annettiin valkoinen hattu, musta olkapää ja nahkavyö. Marraskuussa 1944 James Laughlin julkaisi käsikirjoituksen, jonka Merton oli antanut ystävälle Robert Laxille edellisenä vuonna osoitteessa New Directions: runokirja nimeltä Thirty Poems. Mertonilla oli ristiriitaisia tunteita tämän teoksen julkaisemisesta, mutta Dunne pysyi päättäväisenä, koska Merton jatkoi kirjoittamistaan. Vuonna 1946 New Directions julkaisi toisen Mertonin runokokoelman, A Man in the Divided Sea, joka yhdistettynä kolmeenkymmeneen runoon, herätti hänelle tunnustusta. Samana vuonna Harcourt Brace & Company hyväksyi Mertonin käsikirjoituksen The Seven Storey Mountainiin julkaistavaksi. Seitsemänkerroksinen vuori, Mertonin omaelämäkerta, kirjoitettiin kahden tunnin välein luostarin scriptoriumissa henkilökohtaisena projektina.
ellauri282.html on line 438: Vuoteen 1947 mennessä Merton oli mukavampi roolissaan kirjailijana. Maaliskuun 19. päivänä hän antoi juhlallisen lupauksensa ja sitoutui elämään elämänsä luostarissa. Hän aloitti myös kirjeenvaihdon erään karthusialaisen kanssa St. Hugh's Charterhousessa Englannissa. Merton oli arvostanut kivempää karthusialaista ritarikuntaa Getsemaniin saapumisestaan vuonna 1941, ja hän harkitsi myöhemmin kystersiläisistä luopumista tuon ritarikunnan vuoksi. Siitä huolimatta Katolinen Commonweal- lehti julkaisi 4. heinäkuuta Mertonin esseen nimeltä Poetry and the Contemplative Life.
ellauri282.html on line 440: Vuonna 1948 The Seven Storey Mountain julkaistiin kriitikoiden suosiossa, ja Mertonille lähetetty faniposti saavutti uusia korkeuksia. Merton julkaisi myös useita teoksia luostarille sinä vuonna, jotka olivat: Guide to Cistercian Life, Cistercian Contemplatives, Figures for an Apocalypse ja The Spirit of Simplicity. Tuona vuonna Saint Mary's College (Indiana) julkaisi myös Mertonin kirjasen What Is Contemplation? Merton julkaisi myös sinä vuonna elämäkerran, Exile Ends in Glory: The Life of a Trappistine, Mother M. Berchmans, OCSO.
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 447: Pitkien Getsemanin vuosien aikana Merton muuttui The Seven Storey Mountainin intohimoisesti reikiin sisäänpäin katsovasta nuoresta reikämunkista mietiskelevämmäksi kirjailijaksi ja runoilijaksi. Merton tuli tunnetuksi vuoropuheluistaan muiden uskontojen kanssa ja väkivallattomasta asenteestaan 1960-luvun kilpailumellakoiden ja Vietnamin sodan aikana.
ellauri282.html on line 457: Huhtikuussa 1966 Merton joutui leikkaukseen heikentävän selkäkivun hoitamiseksi. Toipuessaan Louisvillen sairaalassa hän rakastui vaikeasti Margie Smithiin, hänen hoitoonsa määrättyyn sairaanhoitajaopiskelijaan. (Hän kutsui häntä päiväkirjassaan nimellä "M.") Hän kirjoitti hänelle runoja ja pohdiskeli suhdetta "Juhannuspäiväkirjassa M." Merton kamppaili pitääkseen lupauksensa samalla kun hän oli syvästi rakastunut. Ei tiedetä, "viimeistelikö" hän koskaan suhdetta. Vizi varmaan "viimeisteli!" Mertonin päiväkirjan Kuudes osa, Learning to Love: Exploring Solitude and Freedom aiheutti pienen kohun, kun päiväkirjamerkinnät paljastivat Mertonin "suhteen" nuoren sairaanhoitajan kaa vuonna 1966. Nainen, joka tunnistettiin vain "M":ksi, oli Mertonin syvän intohimon kohde: "En ole koskaan nähnyt niin paljon yksinkertaista, spontaania, täydellistä rakkautta", hän kirjoitti, vaikka ei kuvaillutkaan heidän suhdettaan seksuaalisilla termeillä. Tämän hyvin inhimillisen rakkauden ansiosta Merton sai uuden ymmärryksen mystisestä rakkaudesta. As Burton-Christie sanoo: "Hän tuli huomaamaan, että kokemus siitä, että hän on" rapt "ekstaattisessa rakkaudessa voi tapahtua, ei vain yksityisenä, hengellisenä kokemuksena, jonka Jumala ja hän itse jakavat, vaan myös fyysinen, läheinen suhde rakastajattaren kanssa." Mertonin rakkausrunot, joku ymmärtäväinen Burton-Christie toteaa, ovat täynnä tarvitsevuuden teemaa ja haavoittuminen, että alttius rakkaudelle on inhimillinen tila, jota edes munkit eivät saa kieltää. Tämä nuori sairaanhoitaja herätti Mertonissa tietoisuuden siitä, että hän oli katkaissut itsensä elämästä uskonnollisen varmuuden ja dogman muurien taaxe. Hänellä oli turvaa, mutta ei viisautta eikä elämää. Get a life! Ne muutamat kuukaudet, jolloin he näkivät toisensa, tekivät munkista haavoittuvan monille ihmisille tuttuun läjään tunteita, kiusauksia ja psyykkisiä haavoja, mutta juuri tässä kaaoksessa hän koki "Rakkauden maailman" parantavan ja uudistavan voiman. Mitä vetoa että "viimeisteli!" Olihan se poikasena ollut kova panomies.
ellauri282.html on line 464: Merton tutustui ensimmäisen kerran itämaisiin uskontoihin ja kiinnostui niistä, kun hän luki Aldous Huxleyn Ends and Means -kirjan vuonna 1937, vuosi ennen hänen kääntymistään katolilaisuuteen. Koko elämänsä ajan hän opiskeli buddhalaisuutta, konfutselaisuutta, taolaisuutta, hindulaisuutta, sikhismiä, jainismia ja surfismia akateemisten ja luostariopintojensa lisäksi.
ellauri282.html on line 470: Noudattaen ajatustaan, että ei-kristillisillä uskoilla oli paljon annettavaa kristillisyydelle kokemuksen ja perspektiivin suhteen ja vähän tai ei mitään opin suhteen, Merton erotti zen-buddhalaisuuden, historian ja kulttuurin ilmaisun, ja Zenin välillä. Mitä Merton tarkoitti zen-buddhalaisuudella, oli Kiinasta alkanut ja Japaniin levinnyt uskonto sekä sitä seuranneet rituaalit ja instituutiot. Zenillä Merton tarkoitti jotain, jota kulttuuri, uskonto tai vakaumus ei sido. Tässä ominaisuudessa Merton sai vaikutteita Aelred Grahamin kirjasta Zen Catholicism of 1963. Tämä ajatus mielessä, Mertonin myöhempien zeniä koskevien kirjoitusten voidaan ymmärtää tulevan yhä enemmän kehittyvän ja laajenevan zen-perinteen sisältä, joka ei ole erityisen buddhalainen, mutta perustuu Mertonin luostarikoulutukseen kristillisen perinteen puitteissa.
ellauri282.html on line 474: Mertonin vaikutus on kasvanut hänen kuolemansa jälkeen, ja hänet tunnustetaan laajalti tärkeänä 1900-luvun katolisena mystikkona ja ajattelijana. Kiinnostus hänen työhönsä vaikutti hengellisen tutkimuksen nousuun 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvalloissa. Mertonin kirjeet ja päiväkirjat paljastavat, kuinka intensiivisesti niiden kirjoittaja keskittyi sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, mukaan lukien kansalaisoikeusliike ja ydinaseiden leviäminen. Hän oli kieltänyt niiden julkaisemisen 25 vuoden ajan kuolemansa jälkeen. Julkaisu herätti uutta kiinnostusta Mertonin elämää kohtaan.
ellauri282.html on line 484: Mertonin äiti kuoli mahasyöpään 1921 varhain hänen elämässään (6v), mutta hänen isänsä, Owen Merton, vaikutti valtavasti hänen poikansa elämään, ja hänen roolinsa näkyvät läpi koko kirjan. Vuonna 1929 lääkärit havaitsivat, että hänen isällä oli pahanlaatuinen aivokasvain. Vuonna 1930 (tai 31) hänen isänsä kuoli. Kun Merton sr. kuoli 15-vuotiaana, hän joutui isänsä ystävän, tohtori Thomas Bennettin, holhoukseen.
ellauri282.html on line 490: Merton tuli omaksi itsekseen ihmisenä ja kirjallisena lahjakkuutena opiskellessaan tunnetun professorin Mark Van Dorenin kanssa ja solmiessaan elimellisiä ystävyyssuhteita myös toimittaja Ed Ricen ja runoilija Robert Laxin kanssa.
ellauri282.html on line 493: Hänestä tuli utelias idän mystiikkaan luettuaan Aldous Huxleyn Ends And Means. Kirja vakuutti Mertonin henkisyyden tärkeydestä. Samaan aikaan hän kirjoitti väitöskirjaansa William Blaken teosten pohjalta, jotka opettivat hänelle uskon tärkeyden. Tällä ratkaisevalla hetkellä hindumunkki neuvoi häntä lukemaan keskiaikaisen ja nykyajan katolisen filosofian teoksia. Sisäinen ääni vielä pakotti osallistumaan katoliseen jumalanpalvelukseen. Merton pyysi opastusta paikalliselta papilta. Hän kehitti uskoaan meditoimalla, mietiskelemällä ja lukemalla henkisiä izehoito-oppaita.
ellauri282.html on line 497: Lumikki ja 7 kääpiötä on tämän trappistimunkin ja tunnetun kirjailijan omaelämäkerta. Apotti kannusti häntä luostaruuden käsitteen uudelleenmäärittelyyn ja pyhyyden tekemiseen nykyaikaisexi. Hän teki työtä käskettyä, ja kirja alkoi vuotaa hänestä. Merton lopetti kirjan vuonna 1946 ollessaan 31-vuotias, ja se julkaistiin hänen ollessaan 33-vuotias vuonna 1948. Hän työskenteli kirjan parissa ollessaan Gethsemani Abbeyssa lähellä Bardstownia Kentuckyssa. Otsikko viittaa Kiiras-tulivuoreen Danten Jumalallisessa näytelmässä. (Eilen oli muuten kiirastorstai, se on Maundy Thursday. Maundy on ehtoolliskäsky. Torstaina syötiin miehissä vika kerran kunnolla. Silloin alkoi näet Ramadan. Kissa heittäytyi rukoilevan šeikin syliin kesken ramadan-rituaalin. Ramadanin juhlamenoihin osallistui Algeriassa yllättäen kissa. Šeikki Walid Mehsas jakoi videon virallisella Facebook-sivullaan.)
ellauri282.html on line 499: Merton pohtii kirjassa varhaista elämäänsä ja puutteellista ymmärrystään ja halua löytää usko Jumalaan, mikä johti hänen kääntymiseensä roomalaiskatolisuuteen 1938 hänen ollessaan 23-vuotias. Ester Toivosesta tuli samaan aikaan Hastingsissa Miss Eurooppa. 2v mietintätauon jälkeen Merton luopui lupaavasta kirjallisesta urasta Columbia Jesterissä ja jätti lupaavan työnsä englannin opettajana St. Bonaventure's Collegessa Oleanissa, New Yorkissa. Sitten hän muutti Kentuckyn maaseudulle 1941 ja astui Getsemanin Neitsyt Marian luostariin. Samana vuonna Hitler mokasi avaamalla itärintaman suomalaisten tuella. Ei olis kannattanut. Kuoli 54-vuotiaana hämärissä olosuhteissa Bangcockissa1968, Merton siis. 27v irstailua + 27v luostarointia. Ei täysin transparenttia. Samana vuonna ammuttiin Robert Kennedy. Mä olin silloin Kivisaaren luostarissa irstailemassa. Hitler kuoli 66v hämärissä olosuhteissa Berliinissä 1945. For me to be a Saint is to be myself.
ellauri282.html on line 524: Whích What Hanhi (/ˈtɪk ˈnjʌt ˈhʌn/ TIK NYUHT HUHN; Vietnamese: [tʰǐk̟ ɲə̌t hâjŋ̟ˀ] (listen); born Nguyễn Xuân Bảo; 11 October 1926 – 22 January 2022) oli vietnamilainen Thiền-buddhalainen munkki, rauhanaktivisti, tuottelias kirjailija, runoilija ja opettaja, joka perusti Luumu Kylä Perinteen, joka on historiallisesti tunnustettu tärkeimmäksi innoituxexi sitoutuneelle buddhalaisuudelle. "Mindfulnessin isänä" tunnettu Nhất Hạnh oli merkittävä vaikutus buddhalaisuuden länsimaisiin käytäntöihin. Mindfulness (skr. smrti, pal. sati) tarkoittaa muistoa. Sitä mikä palaa mieleen. Lännessä hän on ikoni. En voi ajatella länsimaista buddhalaista, joka ei tiedä Thich Nhất Hạnhista. Selvä länkkäreiden agentti. Tätähän muuten tutki Antti Niemen tytär Maisu, ei saanut juuri mitään mitattavaa tulosta, mutta perusti siitä huolimatta mindfulness-toimiston Tukholman vanhaan kaupunkiin, joka varmaan vetää väkeä kuin häkä. 2019 raportoitiin, että Nhất Hạnhin kannattamasta mindfulnessista oli tullut teoreettinen perusta 1.1 miljardin dollarin teollisuudelle Yhdysvalloissa. Eräässä tutkimuksessa todettiin, että 35% työnantajista käytti mindfulnessia työpaikan käytännöissä. Varsinaista ison rahan vedätystä siis!
ellauri282.html on line 532: 1982, Nhất Hạnh ja Chân Không perustivat Luumukylän luostarin, siis viharan Dordogneen lähellä Bordeaux'ta Etelä -Ranskassa. Luumukylä on Euroopan ja Amerikan suurin buddhalainen luostari (tosin se on Euroopassa), jossa on yli 200 luostaria ja yli 10 000 kävijää vuodessa. Luostarit, jotka ovat avoinna yleisölle suuren osan vuodesta, tarjoavat jatkuvia retriittejä maallikoille, kun taas Interbeing-järjestys järjestää retriittejä tietyille etuoikeutetuille maallikoiden ryhmille, kuten perheille, teini-ikäisille, sotaveteraaneille, viihdeteollisuudelle, kongressin jäsenille, lainvalvontaviranomaisille ja värin ihmisille. Nhất Hạnh on julkaissut yli 130 kirjaa, joista yli 100 englanniksi, joita oli tammikuuhun 2019 mennessä myyty yli viisi miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. No ei ihan kuuhun menoa, Camilla Läckbergilläkin on huisisti enemmän. Toisaalta Costaricalainen diplomaatti Christiana Figueres on sanonut, että Nhất Hạnh auttoi häntä voittamaan henkilökohtaisen kriisin ja kehittämään syvää kuuntelua ja empatiaa, jota kyllä tarvitaan Pariisin ilmastosopimuksen helpottamiseksi.
ellauri282.html on line 563: P. Saarikoski toi vitun kaunokirjallisuuteen 60-luvulla. Suvaizen epäillä. P. Saarikoski oli kuin Kaisa Häkkisen pieni orava, hampaat poikki ja käpy jäässä. Meidän pihaoravat syö tiaisten talipalloja, ei niitä vituta. Li Andersonia vituttaa, ja se sanoi niin, ja nyt suomen pyllynreijät rypistävät ympyriäisiä pikku suita. Eihän se osaa edes kunnolla suomea!
ellauri282.html on line 581: John Edward Masefield OM (1. kesäkuuta 1878 – 12. toukokuuta 1967) oli englantilainen runoilija ja kirjailija sekä runoilijavoittaja (poet laureate) vuosina 1930–1967. Hänen tunnetuimpiaan teoksia ovat lastenromaanit Midnight Folk ja The Box of Delights sekä runot Ikuinen armo (Everlasting Mercy) ja Merikuume (Sea Sickness).
ellauri282.html on line 583: Masefield syntyi Ledburyssa Herefordshiressä asianajaja George Masefieldille ja hänen vaimolleen Carolinelle. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään sisarensa Masefieldin ollessa kuusivuotias, ja hän meni asumaan tätinsä luo. Hänen isänsä kuoli pian tämän jälkeen henkisen romahduksen seurauksena. [ lainaus vaaditaan ] Saatuaan onnettoman koulutuksen Warwickin King's Schoolissa (nykyään Warwick Schoolissa), jossa hän oli kouluna vuosina 1888-1891, hän lähti HMS Conwaylle, sekä harjoitellakseen elämää merellä että murtaakseen lukemisriippuvuutensa, josta hänen tätinsä ei paljon perustanut. Hän vietti useita vuosia tällä aluksella ja huomasi, että hän saattoi viettää suuren osan ajastaan lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ezenverran siitä katkaisuhoidosta. Masefieldin rakkaus tarinoiden kertomiseen vaan kasvoi Conwaylla. Hän jatkoi lukemista ja päätti, että hänestä tulee itse kirjailija ja tarinankertoja.
ellauri282.html on line 587: Vuonna 1895 Masefield palasi merelle tuulettimella, joka oli tarkoitettu New Yorkiin. Halu tulla kirjailijaksi ja merenkulkijan elämän toivottomuus kuitenkin valtasi hänet, ja New Yorkissa hän hyppäsi laivasta ja matkusti ympäri maaseutua. Hän asui useita kuukausia kulkurina ja ajelehti satunnaisten töiden välillä, ennen kuin palasi New Yorkiin ja löysi töitä baarimikon assistenttina.
ellauri282.html on line 589: Runoilemaan Johnu innostui kanadalaisen Duncan Campbell Scottin runosta. Vuodesta 1895 vuoteen 1897 Masefield työskenteli valtavassa Alexander Smithin mattotehtaassa Yonkersissa, New Yorkissa, missä odotettiin pitkiä työpäiviä ja olosuhteet olivat kaukana ihanteellisista. Hän osti jopa 20 kirjaa viikossa ja söi sekä modernia että klassista kirjallisuutta. Vuonna 1897 Masefield palasi kotiin Englantiin matkustajana höyrylaivalla.
ellauri282.html on line 591: Vuonna 1901, kun Masefield oli 23-vuotias, hän tapasi tulevan vaimonsa Constance de la Cherois Crommelinin joka oli 35 ja hugenottien syntyperää. Klassikoiden ja englanninkielisen kirjallisuuden koulutuksen saanut matematiikan opettaja Constance sopi hänelle hyvin ikäeroista huolimatta.
ellauri282.html on line 601: Robert Seymour Bridges OM (23. lokakuuta 1844 – 21. huhtikuuta 1930) oli englantilainen runoilija, joka oli runoilijavoittaja vuosina 1913–1930. Koulutukseltaan lääkäri, hän saavutti kirjallisuuden mainetta vasta myöhään elämässään. Hänen runoissaan näkyy syvä kristillinen usko, ja hän on monien tunnettujen hymnien kirjoittaja. Bridgesin ponnisteluilla Gerard Manley Hopkins saavutti kuolemanjälkeisen maineen.
ellauri282.html on line 625: Aikamoista lipomista. Kuningas Yrjö V myönsi Masefieldille nimityksensä jälkeen ritarikunnan ja monet brittiläisten yliopistojen kunniatutkinnot. Vasta noin 70-vuotiaana Masefield hidasti vauhtiaan pääasiassa sairauden vuoksi. Vuonna 1960 Constance kuoli 93-vuotiaana pitkän sairauden jälkeen. Vaikka hänen kuolemansa oli sydäntä särkevä, hän oli viettänyt väsyttävän vuoden katsoen rakastamansa naisen kuolemaa. Hän jatkoi tehtäviään runoilijavoittajana. In Glad Thanksgiving, hänen viimeinen kirjansa, julkaistiin hänen ollessaan 88-vuotias.
ellauri283.html on line 55: Kerstin Ekmanin whodunit vlta 1993 alkaa sexihöyryisemmin kuin Liza Marklundin vastaavat. Ei sentään yhtä huuruisesti kuin Camilla Läckbergin naisen kostokirjat. Mia ei huoli käydä alapesulla, se tahtoo mieluummin kelliä miehen runkunhajussa. Sen äidille tulee suu täyteen sylkeä pelkästä ajatuxesta. Röbäck oli kylä missä John asui perh. Uumajassa kunnes niille tuli välirikko. Siellä käytiin naurettava. Toiminta tapahtuu ns. mustan veden äärellä. Harmaita vesiä on yleensä enemmän, mutta ne on helpompi puhdistaa, pelkkä suodatus voi riittää. Mustassa vedessä voi olla kiintoaineita. Viemärissä ne kuitenkin sekoittuvat.
ellauri283.html on line 73: Tove Janssonista tuttu Alma Pöysti esittää kirjan Hamsunista nimettyä muka suomenruozalaista humppua Ylja Happoltatia (sic, 1973). Joku toinen näyttelee samaa pulzaria virttyneempänä 18v myöh. (1991). Kiehtovaa.
ellauri283.html on line 79: Mixi koomisen karkean videosarjan tekijät laittoi Olan olemaan setämiehempi kuin kirjassa, ja pyytämään vielä kyytimaxua? Ehkä 2020 setämiehet on sellaisia. Eivät ota edes lippistä pois päästä sisällä, nääsnääs. Ola on niljakas kuin ankerias. Semisaami juoxee ohi läähättäen ankerias pussissa. Tässä niteessä on paljon sexivinkkejä.
ellauri283.html on line 128: Useissa kohdissa kirjaa Nietzsche pudottaa vihjeitä ja jopa selkeitä lausuntoja siitä, miten tulevaisuuden filosofien tulee käsitellä karvapehkoja.
ellauri283.html on line 179: Upseerit kommunikoivat keskenään lähes yksinomaan huutaen, karjumalla kovaan ääneen ja usein vieläpä täysin väärässä paikassa, kuten kirjastossa tai kalastaessaan järven rannalla. Tavallisesti heidän keskustelunsa etenee tervehtimisestä kuulumisten kertomiseen ja yleensä he sopivat tapaamisesta "kerholla".
ellauri283.html on line 289: Sillä 1000-luvulle eKr. tultaessa Uuden kuningaskunnan dynastioiden arvovalta oli heikentynyt, mikä mahdollisti jaetun hallinnon Egyptissä ja lopetti egyptiläisten vallan Kushissa. Kun egyptiläiset vetäytyivät, Kushilta lakkasi olemasta kirjallisia tietoja tai tietoja alueen toiminnasta seuraavien kolmensadan vuoden aikana. Kahdeksannen vuosisadan alussa eKr. Kush kuitenkin nousi itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jota hallitsi napakka aggressiivinen monarkkilinja, joka laajensi hitaasti vaikutusvaltaansa Egyptiin. Noin 750 eaa., Kushilainen kuningas nimeltä Wilho valloitti Ylä-Egyptin ja hänestä tuli Theban hallitsija noin vuoteen 740 eKr. asti. Hänen seuraajansa Pive kukisti Niilin suistonja valloitti Egyptin ja aloitti siten 25. dynastian. Pive perusti kuninkaiden linjan, joka hallitsi Kushia ja Thebea noin sata vuotta. Dynastian puuttuminen Assyrian vaikutuspiiriin Lähi-idässä aiheutti vastakkainasettelun Egyptin ja voimakkaan Assyrian valtion välillä, joka hallitsi valtavaa valtakuntaa, joka käsitti suuren osan Lähi-idästä, Anatoliasta, Kaukasuksesta [ tarvitaan lainaus ] ja itäisen Välimeren altaasta heidän kotimaassaan Ylä-Mesopotamiassa. Taharqan, (688–663 eKr.), viimeisen kusilaisten faaraon, voitti ja ajoi pois Lähi-idästä Assyrialainen Sanherib toimekkaana. Sanheribin seuraaja Esa Shariola meni vielä pidemmälle käynnistäen täyden hyökkäyksen Egyptiin vuonna 674 eKr., kukistaen Taraqan ja valloittaen nopeasti maan. Torakka pakeni takaisin Nubiaan, ja assyrialaiset asettivat alkuperäiset egyptiläiset ruhtinaat Esa Shaddonin vasalliksi. Tarakka pystyi kuitenkin palaamaan joitakin vuosia myöhemmin ja kaatamaan osan Egyptistä aina Thebaan asti Assyrian väpelöiltä egyptiläisiltä vasalliruhtinailta. Esa Shaddon kuoli kaikexi onnexi pääkaupungissaan Ninivessä valmistautuessaan palaamaan Egyptiin ja karkottamaan taas kushilaiset.
ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
ellauri283.html on line 319: Vuonna 1504 Fonzien kerrotaan perustaneen Sennarin valtakunnan, johon Abdallah Jammun valtakunta liitettiin. Vuoteen 1523 mennessä, kun juutalainen turisti David Reubeni vieraili Sudanissa, Fonzien osavaltio ulottui jo pohjoiseen Dongolaan asti. Samaan aikaan islamia alkoivat saarnata Niilillä 1400- ja 1500-luvuilla asuneet sufi -pyhät ja David Reubenin vierailulla kuningas Amara Dungheap, aiemmin pakana tai enintään nimellinen kristitty, kirjattiin muslimiksi. Fonziella kuitenkin säilyi epäislamilaiset tavat, kuten jumalallinen kuninkuus tai alkoholin maistuvuus 1700-luvulle asti. Sudanin kansanislam säilytti monia kristillisistä perinteistä peräisin olevia rituaaleja lähimenneisyyteen asti, kuten ristiinnaulizeminen.
ellauri283.html on line 528: Huhtikuussa 2023 paljastettujen dokumenttien eräässä asiakirjassa kerrotaan, että Wagner-ryhmän lähettiläät tapasivat Turkin viranomaisia helmikuussa. Tämä viittaa siihen, että Wagner-ryhmä kenties hankkii aseet Malissa sijaitsevasta etuvartiosta. Toisessa asiakirjassa on arvio Wagnerin henkilöstön määrästä Malissa, ja siinä todetaan, että Wagnerin suuri läsnäolo on herättänyt turvallisuusongelmia Malin naapurimaassa Norsunluurannikolla. Reutersin mukaan Wagnerin henkilökunta aikoi ostaa aseita ja varusteita Turkista käyttääkseen niitä Malissa ja Ukrainassa. Vuodetuissa asiakirjoissa kerrotaan myös Malin presidentin Assimi Goïtan vahvistaneen, että Mali voisi hankkia aseita Turkista Wagnerin puolesta.
ellauri284.html on line 94: Ei siltä ettei Xi olisi tehnyt stalinistisia virheitä. Esim uiguurit, nuo partapozot vinosilmämuslimit. Uiguurivainot ovat kyllä ikivanha kiinalainen perinne, ei se mitään Xin kexintöä ole. Vasta kommarit antoivat uiguureille edes autonomian, kuten neukut izenäisyyden pikku Suomelle. Vuoden 2010 väestönlaskenta kirjasi heitä olevan yli kymmenen miljoonaa, joista miljoona vangittuna uudelleenkoulutusleireille. Ja vain siksi, että niillä on luureissa watsap ja kokopartasovelma. Huvittava detalji että kiinalaisten muslimien leiritys ja kidutus on hirveää kun taas lähi-idän muslimien apuharvennus kalifaatista ja kiinniotettujen kidutus Guantanamolla on ihan perusteltua. Afganistanin naisten sorto on kauheaa mutta uiguureilla "ydinperheen patronyymiset siteet ovat vahvat."
ellauri284.html on line 107: Saksalaisessa mediassa hänen kirjansa on nähty elämäkertana kadonneesta sukupolvesta, joka haaveili paremmasta tulevaisuudesta huomaamatta nykyisyyttä. Johtava saksalainen sanomalehti Sueddeutsche Zeitung kutsuu sitä kirjaksi, "joka joskus saa nauramaan ja joskus saa sinut surulliseksi".
ellauri284.html on line 111: Alkuvuodesta 2013 hän muutti Rio de Janeiroon (Brasiliaan) ja on työskennellyt siellä dokumenttielokuvantekijänä. Hän asui vähän aikaa favelassa ja on kirjoittanut kokemuksistaan Brasiliassa kirjassaan "Brazil is Burning". Hän ei osaa myös portugalia.
ellauri284.html on line 303: Verojen perinnässä käytettäviä väärennettyjä leimamerkkejä ilmestyy syksyllä 1991 rahaliikenteeseen hirvittävä määrä. Pohjoispohjanmaalainen kirjaltaja painaa niitä vaimonsa omistamassa kirjapainossa lähellä Oulua peräti 162,5 miljoonan markan eli noin 27 miljoonan euron edestä.
ellauri284.html on line 314: Ensimmäisessä, 7,5 tuntia kestävässä oikeudenkäynnissä kielenkäyttö on värikästä. Erkkilä ja toinen merkkien myyntimiehistä, oululainen liikkeenharjoittaja, myöntävät suunnitelleensa ja saaneensa alulle koko homman, mutta sanovat tulleensa lahtelaisen kirjapainoalan ammattilaisen huijaamaksi.
ellauri284.html on line 426: Tuntematon kirjailija Edward Gallafent kommentoi Eastwoodin vaikutusta elokuvaan 1970-1990-luvulla: "Eastwoodin rooleja ja hänen ohjaamiaan elokuvia ei voida erottaa viimeisen neljännesvuosisadan amerikkalaisen kulttuurin luonteesta, sen fantasioista ja todellisuudesta."
ellauri284.html on line 439: Toimiessaan Carmelin pormestarina hän auttoi saamaan jäätelön lailliseksi kaupungin kaduilla, lisäsi yleiset vessat yleiselle uimarannalle, ja kaupungin kirjaston lisärakennus rakennettiin. Hän palveli kaksi vuotta ja kieltäytyi aseista toiselle kaudelle. Vuonna 2001 kuvernööri Gray Davis nimitti hänet Kalifornian osavaltion puisto- ja virkistyskomission jäseneksi.
ellauri284.html on line 497: Brittiläinen satiirinen aikakauslehti Private Eye antoi hänelle lempinimen "Veririchi Lotsamoney Yogi Bear". Maharishilla oli aina kirjanpitäjä rinnallaan. Myöhemmin Lennon kertoi vaimolleen, että hänen mielestään tollaset Maharishit ovat hänen sanojensa mukaan "liian kiinnostuneita julkisesta tunnustuksesta, julkkiksista ja rahasta" henkiselle miehelle. Maharishi halusi yhtyeen tallettavan jopa 25 prosenttia Sgt Pepper albumin tuotoista hänen sveitsiläiselle pankkitilille kymmenyksinä, johon Lennon vastasi: "Kuolleen ruumiini yli ".
ellauri284.html on line 582: Käyttämällä tätä verkkosivustoa ja/tai verkkosivustolle upotettuja/mainittuja hyperlinkkejä tai käyttämällä niitä, sitoudut noudattamaan ehtoja, sellaisina kuin ne on esitetty tässä ja sellaisina kuin ne sisältyvät Verkkosivustoon ilman minkäänlaista rajoitusta tai rajoituksia. Jos et hyväksy/hyväksyt tämän vastuuvapauslausekkeen ehtoja, sinua pyydetään olemaan käyttämättä verkkosivustoa tai lataamasta materiaalia verkkosivustolta. Kaikki on pyritty pitämään tiedot ajan tasalla. Emme kuitenkaan anna minkäänlaisia nimenomaisia tai epäsuoria takuita tai takuita verkkosivuston tai sen sisältämien tietojen, tuotteiden, palvelujen tai niihin liittyvien grafiikan täydellisyydestä, tarkkuudesta, luotettavuudesta, soveltuvuudesta tai saatavuudesta mihinkään tarkoitukseen. . Verkkosivusto ja kaikki sen sisältö tarjotaan "sellaisenaan" ja "sellaisena kuin saatavilla" ja on tarkoitettu vain tiedoksi. Mitään tällä verkkosivustolla annettuja tietoja ei käsitellä takuuna tai esityksenä. Sivuston käyttö on täysin omalla vastuullasi. Tämä verkkosivusto on vain ohjeellinen. Se ei ole osa tarjousta tai sopimusta. Sisältö, mukaan lukien suunnittelu ja tekniset tiedot, voivat muuttua ilman ennakkoilmoitusta. Tietokoneella luodut kuvat ovat taiteilijan vaikutelmia ja ne kuvaavat todellista tai kexittyä suunnittelua. Käyttämällä ja/tai käyttämällä tätä verkkosivustoa, sinä, katsoja/käyttäjä hyväksyt, että tällä verkkosivustolla olevat tiedot, mukaan lukien materiaali/asiakirjat (kuten esitteet ja markkinointivakuudet) ovat vain mainoshuijausta kuten kaikki M3M India Private Limitedin ja/tai sen tytäryhtiöiden projektit, etkä ole luottanut näihin tietoihin tehdessäsi varausta/ostosta/osto-/sijoitusaikomusta. Mitään tässä ei tule tulkita kutsuksi tai tarjoukseksi sijoitusta tai talletusta varten sovellettavan lain ehtojen mukaisesti (joita on ajoittain muutettu), mukaan lukien rajoituksetta SEBI Act, 1992, Companies Act 2013 jne., emmekä ole vastuussa katsojan tämän verkkosivuston materiaalin/tietojen perusteella toteuttamien emmekä omien toimiemme seurauksista. Missään tapauksessa M3M India Private Limited, sen tytäryhtiöt, työntekijät, johtajat ja/tai toimihenkilöt eivät ole vastuussa yhtään mistään.
ellauri284.html on line 743: Vuosien varrella se on ylpeillyt poliitikkojen, diplomaattien, liikemiesten ja kirjailijoiden eliittijäsenyydestä, johon ovat kuuluneet Henry Kissinger, Margaret Thatcher, Caspar Weinberger, Douglas Fairbanks Jr., Henry Lude, Lord Carrington, Alexander Haig, Paul Volcker, Buster Keaton, George Shultz ja Walter Cronkite monien monien muiden joukossa. Lähimmän kuninkaallisen perheen jäsenet, Yhdysvaltain ulkoministerit ja Yhdysvaltain suurlähettiläät St. Jamesin tuomioistuimeen saakka hyväksytään tavallisesti viran puolesta yhdistyksen jäsenyyteen.
ellauri284.html on line 777: Jaarli Frederick Roberts of Waterford oli vanhin sodassa kirjattu sotilaallinen uhri. Hän vilustui.
ellauri285.html on line 47: Tee maailma oudoksi. Kirjoita kylmä kirja. Tämän maailman veroinen. Makkonen on tietysti Matti Makkosen ruumisarkkuliike.
ellauri285.html on line 49: Postaus Romaanihenkilön kuolemasta Ylen Kirjabloggarit ja 101 -sarjaan oli luvassa Lukutoukan kulttuuriblogin Kristalta, mutta ennen kuin postaus ehti valmistua, menetimme Kristan äkillisesti. Tämän yhteispostauksen myötä kirjabloggaajien yhteisö haluaa muistaa Kristaa ja osoittaa kunnioitustaan Kristan hellittämättömälle kirjarakkaudelle. LOL!
ellauri285.html on line 59: On aika sama lopettaako nyt vaiko jatkaako, kirjatut hölmöydet muodostavat kuitenkin häviävän pienen hiukkasen koko näkyvästä pönttöyden universumista puhumattakaan sen pimeästä aineesta.
ellauri285.html on line 100: Airi: Romaanihenkilön kuolema on ajatusten, merkitysten ja viittausten sienirihmasto, jota on mahdoton yksiselitteisesti kuvata. Postmodernisti kirja julistautuu antiromaaniksi ja pyrkii rikkomaan kaikkia perinteisiä tarinankerronnan lainalaisuuksia. Rikkomuksista pienin on alkusanojen sijoittaminen viimeiseksi luvuksi. Aristoteles kieriköön haudassaan. Aristoteleella alkusanat olivat aina alussa.
ellauri285.html on line 102: Pulkkinen on sisällyttänyt antiromaaniinsa kirjoittamishetkellä ajankohtaisia teemoja, kuten Puolan sotatilan, Suomen idänpolitiikan arvostelun, Afrikka-kokemuksensa ja kehitysyhteistyökritiikin, omaa henkilöhistoriaansa, omat todelliset ja fiktiiviset kirjansa, lukemattomat lainaukset mm. sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta.
ellauri285.html on line 104: Yhtenä kirjan sisäkkäisenä antikertomuksena ”Makkonen”, romaanihenkilö, ottaa haltuunsa ”kirjailijan” muistiinpanot ja luonnokset ja toimittaa ne kokonaisuudeksi omin välihuomioin. Kirjailijan muistiinpanot ovat kuin aforismeja tai runoja. Niistä voi poimia lähtökohdan myös Romaanihenkilön kuolemalle:
ellauri285.html on line 106: Pulkkisen kirjan lukeminen on kuin krypton ratkaisemista: vaakasuoraan Neuvostoliitto, Puola, Afrikka, Suomi, pystysuoraan romaani, sota, syntymä, kuolema. Mitä saadaan? Mitä lukija saa vuonna 2017?
ellauri285.html on line 108: Kirja on ollut hyllyssäni melkein 32 vuotta, lukemattomana. Nyt on enää vaikea eläytyä siihen 80-luvun Suomeen, jossa kirja aiheutti kohun sekä kirjallisissa että poliittisissa piireissä. Siksi idänsuhteiden kritiikki tai kuvaukset kehitysyhteistyön yli- ja alilyönneistä leimaavat kirjan vanhentuneeksi vaikka kokonaisuudessa on kirjallisesti paljon vieläkin tuoretta.
ellauri285.html on line 161: Syyllisellä ihailulla seurataan, kuinka tämä taitojen mestari, joka on merkittävä hahmo omassa kirjassaan, houkuttelee juutalaiset marionettinsa ansoihin, jotka hän on heille laskenut. "Aja luontoa haarukalla", Horace sanoo, "mutta hän palaa jatkuvasti."
ellauri285.html on line 163: Mixei julkaista juttuja jotka on täynnä todellisia murhia, kuten mestauksia, katkaistuja sukupuolielimiä ja muita tulehduksellisia herkkuja? Miksi torjua kirjallisia tekstejä, jotka kuvaavat arabeja hyökkäämässä huutaen "Palestiina – maamme; juutalaiset – meidän koiramme!” ja sallia juutalaisten lasten lukea historiallisia tekstejä, jotka kuvaavat arabeja hyökkäävän huutaen – sillä juuri tätä he todella huusivat – ”Kuolema juutalaisille! ”?
ellauri285.html on line 262: Timo Airaxisen seuraaja joensuulainen Antti Kauppinen on kynäillyt luvun Meaningfulness kirjaan Routledge Handbook of the Philosophy of Well-Being. Abstract: This paper is an overview of contemporary theories of meaning of life and its relation to well-being.
ellauri285.html on line 414: Pidin kyllä pienenä Konradin eläinkirjoista. Mutten ajatellut Patin tavalla miten joutavaa on elämä kun ei edes sotaan pääse. En jäisi tänne ajamaan urheasti Pasi-autoa. Päinvastoin lähtisin käpälämäkeen heti jos täällä sota alkaisi. Ubi bene ibi patria. En ollut sota-ajan poikakirjan den vita kackerlackan vaan tavallinen punaruskea. En pitänyt Tuomo Jalanmiehestä enkä 1. jägarkompanietista. Я сдаюсь не стреляйте!
ellauri285.html on line 425: Patti luovutti ja lopetti kirjallisuuden opinnot approbaturiin kun koki Eino Leinon Tumman liian omaxi. Ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen. Isättömyyttään syytteli kun ei jaxanut yrittää. Linkolakin jäi isättömäxi 9-vuotiaana. Ei ollut enää isärehtori kieltämässä heittämästä ohikulkijoita lumipallolla.
ellauri285.html on line 439: Ernon Finlandia-voittajan toinen osa 'Yksinäisyys' sisältää esseet Eino Leinosta, Vasili Šukšinista, Pentti Linkolasta ja Pentti Haanpäästä. Yhteistä näille neljälle hyvin erilaiselle kirjailijalle on tinkimättömyys itseään ja sanottavaansa kohtaan, pyrkimys kuvata maailma niin hyvin kuin ikinä ja pysyä rehellisenä näkemälleen. Usein yksinäisyyden, muttei sentään julkisuuden hinnalla. Ja silti, rakkaat lukijat, voin kuvitella Paasilinnan ajatelleen, olkaa varovaisia, sillä “on paljon helpompaa kirjoittaa hyvin kuin oikein“. Epäilkää, kyseenalaistakaa! Pankaa sormenne joka erälle ja kysykää: miksi - tämä - on - näin? Näistä Leino ja Linkola on oikislaisia, Haanpää vielä Noitaympyrässä vasuri vaikka kelkka taisi kääntyä Kiinan matkalla, ja Shukshin kodikkaita tuhnuja Suomi-filmityyppisiä leffoja ohjannut neuvostolainen elokuvaohjaaja. Entä Ernu ize? Joku mustanvihreä. Naipaul oli, vaikka 2. polven mamu, tunnettu kolonialismin puolustaja ja rasisti. Tyypillinen rasisti on ikääntynyt maalaisäijä tai vähän koulutettu nuori juippi. Patti lähti liikenteeseen juippina ja päätyi maailaisäijäxi. Franz Fanon, josta on paasattu mm. albumissa 96 joutui neekerinä Patin hampaisiin. Fanonin mielestä neekerien vihailu ja ihailu molemmat johtuvat niiden valtavista ruskeista vällykäärmeistä. Mean black snake sneaking in my back door, laulavat ne izekin. Patin mittausten mukaan kuukerin nelli on ihan samanmittainen kuin valkoisen ja tuntuukin naisten mukaan samalta. Mixikä se sitten kiertää sitä kuin kissa kuumaa puuroa?
ellauri285.html on line 441: Erno Antero Paasilinna (14. maaliskuuta 1935 Petsamo – 30. syyskuuta 2000 Tampere) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Paasilinnan esseekokoelma Yksinäisyys ja uhma sai vuonna 1984 ensimmäisen Finlandia-palkinnon. Teoksesta löytyvät myös Paasilinnan usein siteeratut, hänen motokseen mielletyt sanat ”Kirjailijaksi ei synnytä. – – On elettävä sellainen elämä, josta syntyy kirjailija”. Sitä se ei takuulla ollut ize kexinyt.
ellauri285.html on line 443: Erno Paasilinnaa on luonnehdittu suomalaisen kirjallisuuden äänekkääksi toisinajattelijaksi. Paasilinnan kirjat ovat usein yhteiskuntakriittisiä. Monet niistä kuvaavat Lappia ja Petsamoa ja ottavat kantaa luonnon ja syrjäseutujen sekä niiden asukkaiden puolesta. Useimmat kirjoitukset ovat lyhyitä ja niukkasanaisia, mutta samalla niiden sisältö ja sanoma käyvät helposti lukijalle selväksi. Paasilinna haastoi mielellään keskusteluun vaikutusvaltaisia päättäjiä ja joutui myös monesti heidän epäsuosioonsa.
ellauri285.html on line 447: Erno Paasilinnan tunnettuja kirjailijaveljiä ovat Arto Paasilinna, Reino Paasilinna ja Mauri Paasilinna. Näistä Arto Paasilinna on tunnetuin, etenkin Ranskan kielialueella. Ranskalaisiin Arton tönkkö komiikka upposi kuin häkä.
ellauri285.html on line 450: Erno heittämässä tikkaa Perunkajärven kirjailijakokouxessa 1963 Matti Tuhdin näköisenä. ellauri285.html on line 587: Haagin kansainvälinen tuomioistuin totesi, että Yhdysvaltain tuki Nicaraguan hallitusta vastaan taistelleille contra-sisseille oli puuttumista Nicaraguan sisäisiin asioihin ja siten YK:n peruskirjan vastaista. Yhdysvaltain senaatti hyväksyi presidentti Ronald Reaganin ajaman 100 miljoonan dollarin tukipaketin Nicaraguan hallitusta vastaan taistelleille contra-sisseille.
ellauri285.html on line 611: Helsingin kaupungin uusi pääkirjasto avattiin Pasilassa.
ellauri286.html on line 86: SOFI OKSASEN (s. 1977) kulttikirjaksi muodostunut feministinen esikoisteos kipeistä aiheista, syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Stalinin lehmät tarkastelee ankarasti Viron lähihistoriaa sekä virolaisäidin ja suomalaisisän tytärtä henkisessä puristuksessa.
ellauri286.html on line 95: Kirjailija Sofi Oksanen kertoo informaatiosodasta ja neuvostotyylisestä painostuksesta. Puhdistuksen ja muiden menestyskirjojensa jälkeen Oksanen joutui kokemaan omakohtaisesti, miten Moskova käyttää sananvapautta aseenaan. Lännen Median lehdet julkaisevat Sofi Oksasen puheenvuoron kirjailijan luvalla, ainoina Suomessa! (Kukaan muu ei tätä lehmänläjää huolinut.)
ellauri286.html on line 99: Julkaisin vuonna 2003 Suomessa esikoisromaanini, Viron lähihistoriaa käsittelevän Stalinin lehmät. Törmäsin toimittajiin, jotka kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä.
ellauri286.html on line 124: Kyydityslistojen julkaisu kirjamuodossa aloitettiin Virossa jo 1990-luvulla, ja Historiallisen muistin instituutti perustettiin vuonna 2008 tutkimaan miehitysaikojen ihmisoikeustilannetta.
ellauri286.html on line 133: Neuvostoaikana Suomi oli Neuvostoliiton näyteikkuna: maa, jonka avulla voitiin osoittaa, että Neuvostoliitto kykenee elämään rauhallista rinnakkaiseloa itsenäisen naapurinsa kanssa. Tosielämässä suomalaisiin koulukirjoihin vaadittiin Moskovan hyväksyntä ja Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja meillä oli saatavilla. Se vaikutti siihen, millaisia kirjoja kirjastoissa oli. Se vaikutti siihen, millaista tietoa meillä oli saatavilla ja millaista tietoa meitä rohkaistiin hankkimaan.
ellauri286.html on line 134: Oli toki myös kaikenlaista ruohonjuuritason kapinaa: esimerkiksi eräs kirjastonhoitaja poisti vaaditut kirjat hyllyistä, mutta ei tuhonnut niitä, vaan varastoi ne kotiinsa – ja kirjoista pidettiin juuri vastikään näyttely.
ellauri286.html on line 136: Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton painostuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen. Lokakuun lopussa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle voimakkaan paheksuntansa siitä, että Suomessa oli ilmestynyt talvisodan päätyttyä suuri määrä kirjallisuutta, joiden Molotov katsoi sisältävän kiihotusta ja vihan lietsontaa Neuvostoliittoa vastaan, ja tämän jälkeen oikeusministeriö määräsi takavarikoitaviksi räikeimmiksi katsotut teokset, mm. Onttoni Miihkalin Suomussalmen sotatantereilla.
ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
ellauri286.html on line 145: Koulukirjat muuttuivat itsestään, kun niitä ei enää tarvinnut tarkastuttaa Moskovassa, eikä kustantajien tarvinnut miettiä kiertoteitä, jotta he voisivat julkaista Moskovan mielestä hankalia kirjoja. Mutta tietoista, avointa ja julkista muutosta ei tehty.
ellauri286.html on line 147: Kun Viro oli uudelleenitsenäistymisen myötä alkanut käyttää myös itsenäisen valtion kieltä tietoisesti, Suomessa ei tällaista muutosta tapahtunut. Siksi vuonna 2003 törmäsin yhä ihmisiin Suomessa, jotka pohtivat, oliko kirjani “neuvostovastainen” tai “provokatiivinen”.
ellauri286.html on line 148: Vastaaviin, tavallisten ihmisten käyttämiin ilmaisuihin ei Virossa törmännyt eikä muuallakaan Itä-Euroopassa – maissa joissa miehityksen ja propagandan kieli osattiin tunnistaa ja sellaiseksi myös määritellä. Eli kirjani olivat silkkaa propagandaa, ei epäilystäkään.
ellauri286.html on line 158: Amerikkalaisvenäläinen kirjailija-toimittaja Masha Gessen on kuvannut Neuvostoliittoa järjestelmäksi, joka riisui yksilöltä yksilön kyvyn valita. Kun yksilöltä viedään kyky tehdä valintoja, se koskee jopa niinkin pieniä asioita kuin sanavalintoja, ja juuri sanavalinnat määrittävät sen, keitä me olemme, mitä me ajattelemme, mitä me haluamme, mitä pidämme oikeana tai vääränä.
ellauri286.html on line 161: Lukemani kirjat ja näkemäni elokuvat eivät käsitelleet Viron lähihistoriaa tai Neuvostoliittoa niin, että olisin tunnistanut itse kokemani Neuvostoliiton, siis samalla lailla kuin Amerikan mainstream-ohjelmistosta tunnistaa todellisen USA:n. Tunnistettava Viron lähihistoria siirtyi tuolloin sukupolvelta toisella oraalisen tradition kautta, ei kirjoitetun. Se siirtyi rivien välien kautta.
ellauri286.html on line 165: Minulla olisi ollut konkreettinen vertailukohta aivan samalla tavalla kuin jo nuorena osasin pitää naisten asemaa taidehistoriassa epäoikeudenmukaisena, mutta sitäkään en olisi osannut konkretisoida sanoiksi, korkeintaan tunteeksi epäoikeudenmukaisuudesta, ellei minulla olisi ollut saatavilla kirjoja, joissa asiaa käsiteltiin, tai elleivät naistaiteilijat ja -kirjailijat olisi puhuneet julkisesti asiasta.
ellauri286.html on line 166: Minä en kirjoittanut mistään Neuvostoliittoon tai Viroon liittyvistä aiheista ennen esikoisromaaniani enkä edes ajatellut asiaa, vaikka olin pitänyt ahkerasti päiväkirjaa kuusivuotiaasta lähtien.
ellauri286.html on line 169: Paradoksaalista kyllä, otin lukioikäisenä kirjalliseksi ohjenuorakseni Virginia Woolfin novellin Täplä seinässä (A Mark on the Wall, 1921).
ellauri286.html on line 176: Päättäessään, että jälki oli liian suuri naulalla jätettäväksi, kertoja pohtii elämän mysteeriä ja ajatuksen epätarkkuutta. Hän kokoaa luettelon kaikesta elämästään menettämänsä omaisuudesta, mukaan lukien kirjansidontatyökalut, lintuhäkit, käsiurut ja jalokivet. Hän vertaa elämää hektiseen ja nopeaan matkaan metrolla, jossa hän suri sen tuhlausta, epämuodollisuutta ja satunnaista luonnetta.
ellauri286.html on line 183: Kertoja keskittyy minäkuvan käsitteeseen. Ihminen "pukee" jatkuvasti omaa hahmoaan mielessään, ja kertoja pohtii, mitä tapahtuisi, jos tämä romantisoitu sisäinen peili katoaisi. Jäljelle jäävät vain heijastukset vieraiden ihmisten silmissä omnibussissa, josta hän uskoo tulevien kirjailijoiden kirjoittavan. Hän pohtii myös yleistyksiä ja tapoja, jotka määrittävät ihmisen elämää, mutta muuttuvat ja katoavat sukupolvien yli, mikä saa hänet pohtimaan "laittomia vapauksia", joita ajan myötä voi tulla.
ellauri286.html on line 187: No joo, onhan siinä sepustusta. Minä luin tekstin kehotuksena katsella arkea tuorein silmin ja kirjoittaa elämän pienimmistä yksityiskohdista. Tulkinnastani huolimatta en nähnyt Viron historiaa kirjallisena aiheena. Vaikka olihan vallankumouxessa nimenomaan kysymys omaisuuden menetyxestä, ellei ize sattunut olemaan pennitön prole.
ellauri286.html on line 190: Se ei ollut julkisesti merkittävän taiteen aihe, ja kirjallisuus on aina julkista ja kirjailijaksi minä halusin.
ellauri286.html on line 197: Vuosituhannen vaiheessa Venäjästä kirjoittava kirjailija sai kuitenkin vielä kirjoittaa Venäjästä ja sen historiapolitiikasta täysin rauhassa. Vaikka törmäsin jälkisuomettuneisiin äänensävyihin, Venäjästä kirjoittavat kirjailijat tai toimittajat eivät vielä kohdanneet ilmiöitä, joiden kanssa näillä saroilla sananvapauttaan käyttävät ihmiset joutuivat tekemisiin vain joitakin vuosia myöhemmin. Pro-Putin -mielenosoittajia ei näkynyt eikä Viron Moskovan-suurlähettiläästä, sittemmin ulkoministeristä, venäläis-latvialaisesta Marina Kaljurandista, tehty rivoja nukkeja Moskovassa, kuten vuonna 2007. Vaikka kyyditys- tai miehitys-sanojen käyttö ei ollut yhtä luontevaa kuin nykyään ja toisinaan niiden kanssa haparoitiin, kukaan ei Suomessa vielä kieltänyt kyydityksiä, kuten vain vähän myöhemmin kävi. Niitähän tehtailtiin Suomessakin 30-luvulla.
ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
ellauri286.html on line 225: Aivan kuten neuvostoaikana, myös nyt Venäjän informaatio-operaatioita luodaan kokonaisvaltaisesti ja ne kuuluvat kaikkiin Venäjän toiminnan aloihin. Operaatioita ovat toteuttamassa niin diplomaatit, poliitikot, virkamiehet, poliittiset aktiivit, eri alojen asiantuntijat ja taiteilijat, tupeetukkaiset kirjailijat, toimittajat, kustantajat, tulkit, viestintä-alan ammattilaiset kuin it-osaajatkin – kaikki jotka toimivat tiedon, kielen, mielen, mielikuvien ja niiden luomisen saralla. Siellä missä käytetään kieltä, käytetään siis myös informaatiosodan välineitä ja se määrää toiminnan luonnetta.
ellauri286.html on line 239: Kun minä ja kirjailija Imbi Paju julkaisimme vuonna 2010 Viron lähihistoriaa käsittelevän artikkelikokoelman Kaiken takana oli russofobia, Yhtenäinen Venäjä, Putinin puolue, teki lehdistötiedotteen, jossa kirja määriteltiin russofobiseksi – ja vanhaan kunnon neuvostotyyliin tiedote lähetettiin ulos jo ennen kuin itse kirja oli ulkona ja ennen kuin Yhtenäinen Venäjä olisi edes voinut tutustua kirjan sisältöön.
ellauri286.html on line 248: Hän pyysi valtakunnansyyttäjää saattamaan tuolloin ulkoministerinä toiminut/neen Alexander Stubb/in (kumpis sen nyt pitikään olla?) rikosoikeudelliseen vastuuseen ja pyysi valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen kansanedustaja Heidi Hautalan venäläiselle uutistoimistolle antamasta lausunnosta, joka koski Viron miehityksen kieltämistä sisältävää kirjaa. No Stubb kyllä olisi kuulunutkin kalterien taa, sori siitä. Eikä Hautalankaan pusissa ole jauhot puhtaita.
ellauri286.html on line 262: Näkyvän häirinnän lisäksi käytössä on myös disinformaation jakaminen ja siihen käy välineeksi vaikkapa harmittomalta kuulostava kirjakritiikki. En pysty seuraamaan kirjojeni vastaanottoa kaikissa maissa, mutta jotkut tapaukset ovat sattuneet silmään. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ilmestyvässä Morning Star -lehdessä julkaistiin “kritiikki” Puhdistuksesta vuonna 2012 ja se ilmestyi myös lehden verkkoversiossa. Sinänsä positiviisessa tekstissä virolaisten kyyditykset olivatkin vaihtuneet venäläis- ja kommunistivainoihin. Ihan väärin päin siis meni! Nehän vainot oli 50v aiemmin, niin ja nyt tietysti taas uudestaan esim Ukrainassa. Muttei sillä välillä! Silloin vainottiin meikäläisiä.
ellauri286.html on line 264: Kukaan Puhdistus-näytelmän tai -romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Onhan se paska kirja monessa suhteessa, mutta sen russofobiasta ei voi erehtyä. Kritiikki sisälsi selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan. Viron suurlähetystö huomautti lehdelle kritiikki-imitaation sisältämistä virheistä eikä tekstiä enää löydy verkosta.
ellauri286.html on line 270: Myös muiden maiden toimittajat voivat lainata tekstiä ja mikäli he eivät tarkista vaikkapa tekstissä mainittuja muka- sitaatteja kirjasta, he jakavat eteenpäin valheellista ja vääristynyttä tietoa. Esim monessa lehdessä on väitetty että kirjani oivat aivan paskoja. Se on disinformaatiota, sillä oikeasti ne ovat erinomaisia!
ellauri286.html on line 272: Esimerkiksi jos kritiikki-imitaatiossa on väitetty jonkun henkilöistäni vihaavan venäläisiä, kannattaa tarkistaa, onko näin oikeasti originaalitekstissä, sillä kritiikki-imitaatiossa vihan tai vainon kohde on vaihdettu Moskovan narraatioon sopivaksi, eikä se vastaa itse kirjassa mainittua vihan tai vainon kohdetta. Joukossa on myös henkilöitä jotka eivät vihaa venäläisiä, mm. joukko ryssiä.
ellauri286.html on line 276: Näin kirjailija ja toimittaja pakotetaan tuhlaamaan aikaansa. Kirjailija voisi olla jo kynäilemässä seuraavaa propagandapläjäystä. Kun ajatellaan perinteisten Venäjä-trollien työtä verkossa, yksi heidän toimintansa päämäärä on ajaa ihmisiä aikaa vieviin väittelyihin, jotka eivät vastaa luonnollista keskustelua, jossa kaikki ovat mun kanssa samaa mieltä ja nyökkivät kun mä olen äänessä, vaan ovat inttämistä ja samalla jatkuvaa Moskovan-perusviestien tuuttaamista.
ellauri286.html on line 281: Tämä lukuohje oli aika lailla tyylipuhdasta propagandaa ja jälleen kerran ristiriidassa itse romaanin propagandasisällön kanssa, jossa venäläisiä on minimaalisesti, eikä ole myöskään venäläisiä juoppoja sikoja. Juopot siat kirjassa ovat virolaisia, tosin russofooneja.
ellauri286.html on line 283: Tässä tapauksessa sain nähdä konkreettisesti syyn sille, miksi esimerkiksi Solzhenitsynin Vankileirien saariston kustannussopimuksessa on hyvin tiukat ehdot siitä, ettei kirjaan saa lisätä minkäänlaisia esi- tai jälkipuheita. Ettei tule jälkipuheita.
ellauri286.html on line 339: Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani. Aro pyrki vuonna 2016 keräämään joukkorahoitusts 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle,
ellauri286.html on line 343: kirjoittamaan kirjaa. Putinin trollit ilmestyi suomeksi 2019, ja se on
ellauri286.html on line 367: Tuohon aikaan sananvapauden rajoittamisen keinot olivat selvät. Se katkaisi esimerkiksi isosetäni, Gustas Põldmannin julkaisu-uran. Hän toimi neuvostoaikana Tartossa opettajana, mutta oli myös luontoesseitä kirjoittava kirjailija.
ellauri286.html on line 372: Kirjaa, jota ei löydy kirjakaupoista, kukaan ei lue. Kirjaa, josta kukaan ei kirjoita mitään, ei myöskään kukaan lue. Suomalaisugrilainen, toisin sanoen poliittisesti hankala, etnistä ryhmää edustava runoilija tai bestselleristi ei pääse esiintymään Venäjälle, koska hän ei saa viisumia ja viisumikiellon syynä voi virallisesti olla se, että hänellä on velkaa pankkiin.
ellauri286.html on line 373: Merkittävä osa merkittävistä venäläisistä kirjailijoista on muuttanut ulkomaille. Merkittävä kirjailija Mihail Shishkinin mukaan merkittävä ero neuvostoaikaan on se, että nyt toisinajattelijat nimenomaan halutaan pois maasta. Hah, kyllä ne haluttiin pois maasta neuvostoaikanakin, mutteivät ne lähteneet, tarrasivat synnyinmaahan kuin Tintin laastari.
ellauri286.html on line 376: Šiškin (kirjoitetaan usein Shishkin) on ainoana venäläiskirjailijana voittanut kaikki maansa arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot, mm. Vuoden esikoisen 1993, Venäjän Bookerin 2000, Valtakunnallisen bestsellerin 2005 ja Suuri kirja -palkinnon 2006.
ellauri286.html on line 397: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
ellauri286.html on line 410: Kirjailija Sofi Oksanen piti tämän toisteisen ja pitkästyttävän "luennon" ”Millaista on kirjoittaa Venäjästä? Ihan kivaa, tuskin malttaa lopettaa” Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleilla nonstoppina Norjassa to-su 26-29.5.2016.
ellauri286.html on line 443: Minusta se on surullista kyllä, mutta luulen, että postimyynti tulee sodan myötä vaan nousemaan. Uskon, että Ukrainasta tulee lähitulevaisuudessa yhä enemmän morsiamia. Katsos, yksi tärkeimmistä syistä, miksi naisista tulee – en puhu vain Ukrainasta – postimyyntimorsiamia, on kriisi ja taloudelliset ongelmat. Kun maa on joutumassa kriisiin, riippumatta siitä, mikä sen aiheutti, siitä tulee vähemmän mukava ja turvallinen naisille, ja monet tytöt, 20-vuotiaat nuoret tytöt muuttavat parempaan paikkaan. Jos 5 miljoonaa naista lähtee maasta, jonka nimi on Top Mail Order Bride Country, on selvää, että kymmenet tuhannet heistä lopulta kirjautuvat postimyyntimorsian verkkosivustolle. Näin tapahtuu Ukrainassa – postimyynti morsiamenteollisuus kukoistaa muutaman seuraavan vuoden aikana, ja valitettavasti syystä.
ellauri286.html on line 453: Tästä kirjasta näkee että Sofi on laahustaustainen. Se selittää aika paljon.
ellauri286.html on line 468: Suuren kirosanakirjan tuorein versio vuodelta 2016 sisältää 5 721 hakusanaa. Määrä voi yllättää, sillä moni pötkii pitkälle jo kuudella ”pääkirosanalla”.
ellauri286.html on line 514: Sofi Oksanen paljastaa kirjoissaan niin paljon itsestään, että hän alkaa vaikuttaa sielulliselta itsensäpaljastajalta. Eikä hänellä oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja: ei kukaan kirjailija voi kirjoittaa asioista, jotka eivät kiinnosta. "Olen sevverran autistinen, jos se nyt on oikea termi, ettei nappaa muut kuin minä ize."
ellauri286.html on line 516: Oksanen tiesi nappulasta asti haluavansa kirjailijaksi, joka saa riittävästi nappulaa.
ellauri286.html on line 517: Teini-ikäisestä 22-vuotiaaseen Sofi puri oxennustaan wc:ssä. Oli turhauttavaa opiskella kirjallisuustiedettä. Piti tutkia asiaa, mitä itse halusi tehdä. Kesken jäi sekin rojekti.
ellauri286.html on line 519: Sofi Oksanen kasvoi Jyväskylässä. Hänen isänsä on suomalainen sähkömies, äiti virolainen diplomi-insinööri, joiden tapaamista Oksanen sivusi esikoiskirjassaan Stalinin lehmät.
ellauri288.html on line 64: Poliisiraporttien hyiset yksityiskohdat. Unni Drouggen karmaiseva tarina. (Unni Drougge on Sofin tapainen 1956 syntynyt ruozalainen kohuselleristi.) Sofi Oksanen kommentoi, miksi sallii Salomonsson Agencyn edustaa itseään - useat muut naiskirjailijat ovat jättäneet toimiston, koska he eivät halua että heitä "edustaa henkilö, jota ihmiset pelkäävät".
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri288.html on line 81: Oksasen teos ”Kun kyyhkyset katosivat” arvioitiin myönteisesti viime The Economistissa. Taitaa olla ensimmäinen suomalainen kaunokirja sillä palstalla. Kaunokirjailijana Sofi Oksanen auttaa meitä ymmärtämään häntä, ja vähän itseämmekin.
ellauri288.html on line 89: Läntinen valloitustie etelästä pohjoiseen ei suinkaan ole ollut kaikkein helläkätisimpiä, päinvastoin, kuten aikalaisten kirjaamat hiuksia nostattavat taistelukuvaukse osoittavat. Matkan varrella parhaat kynämiehet hioivat tekstejä luostareissa yhä uudestaan ja uudestaan terävöittäen ilmaisua. Puhutaan rautanyrkistä, armottomasta alistajasta.
ellauri288.html on line 94: Dokumentissa kirjailija lähtee Viron Haapsaluun ja läheiselle maaseudulle, jossa hän vietti mummolassa lapsuutensa kesät.
ellauri288.html on line 97: Muistiin on jäänyt hyvin Viron itsenäistyminen vuonna 1991. "Se oli suuri hetki, kun ommeltiin itse ensimmäinen Viron lippu. Vanhoista neuvostolipuista tehtiin pölyrättejä ja pöytäliinoja". Neulottiin ne taas yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myydään nyt hyvään hintaan Lännessä.
ellauri288.html on line 110: 42-vuotiaalta kirjailijalta ilmestyy tänään kuudes romaani, Koirapuisto. Sen takia hän on haastattelussa eikä kotona Kalliossa parantelemassa oloaan. Pohja se on minunkin säkissäni. Työmatkapäiviä on noin sata vuodessa. Minulla on Kalliossa iso työhuone, jossa voin keskittyä vain kirjoittamiseen. Silloin en juuri tapaa muita ihmisiä. Nukun pitkään ja rauhallisesti enkä juuri syö. Jääkarhunaaras voi olla vuoden syömättä kun jää on pirstaleina. Nyt eletään pirstaleista aikaa. Yöunet jäivät edellisenä yönä muutaman (n. 7) tunnin mittaisiksi. Silloin kun Sofi ei kirjoita, hän ”rännittää” television suoratoistopalveluiden sarjoja. Hän pitää Yle Areenan sympaattisesta Poldarkista. Narsistista naisia ja namusia miehiä. Edellisenä päivänä, sunnuntaina, Sofi valmisti kilokaupalla itse kehittelemäänsä kaalisalaattia, jotta aviomiehellä on kotona viikoksi syötävää, kun haastattelut ja kirjanjulkaisu pitävät miehen kiireisenä. Kyllä kaali miehen tiellä pitää.
ellauri288.html on line 115: Miksi julkisessa ammatissa toimivan naisen ruumiin toimintojen pitäisi olla julkisia? Mixi sen pitää paljastaa niitä joka kirjassa? Sas se. Onko naisen ulkoiset sukupuolielimet uutinen vielä tämän päivän Suomessa?
ellauri288.html on line 117: – Ei enää minun kohdallani, mutta olenkin etuoikeutetussa asemassa Suomen vanhimpana ja palkituimpana vielä elävänä kirjailijana. Sellaiset asiat kuin ikä ja tunnustukset vaikuttavat. Minut on palkittu muun muassa Finlandialla ja Ranskan Arts et Lettres -ritarikunnan kunniamerkillä. Mutta valitettavasti en kelpaa enää nakukuviin, julkinen keskustelu kaipaa aina uutta nuorta naista uhrikseen.
ellauri288.html on line 132: Sofi on usein äänessä Seura-lehessä. Sofi Oksanen uusin romaani Norma on juuri ilmestynyt, ja hän kiertää pitkin Suomea kertomassa kirjastaan. Uusi romaani kertoo hiuskaupasta ja hiuspidennyxistä. Sofi Oksasta ihmetyttää sekin, kuka on ylipäätänsä kelvollinen vanhemmaksi. Ei hän ainakaan, eikä hänen äitinsä. Oksasen äiti on virolainen, joka vietti lapsuudessaan paljon aikaa äitinsä synnyinsijoilla Viron Läänemaalla.
ellauri288.html on line 139: ”Olin vanhempieni kanssa Jyväskylän Prismassa ja näin siellä punakantisen, lukollisen päiväkirjan. Tuli tunne, että ellen saa sitä, elämäni on pilalla. Vanhempani eivät aluksi halunneet ostaa sitä, mutta sain hirveän itkupotkuraivarin eli känkkäränkkäkohtauxen. Huusin, itkin ja karjuin niin että vanhempien oli pakko taipua. Tämä kerta ei ollut ainoa."
ellauri288.html on line 146: Maahanmuuttajana Sofi on miettinyt matuilta vaadittavan uskollisuusvalan sanamuotoa. Kansanvallan satavuotispäivän kunniaksi Seura tilasi sellaisen kirjailija Sofi Oksaselta.
ellauri288.html on line 182: Naši-järjestö osoitti mieltään Sofi Oksasen ja Imbi Pajun Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä vuonna 2009. Syystäkin, sillä Sofi oli huutamassa kimakasti länkkäreiden lehteriltä. Neuvostomeiningistä sillä ei ole kuin toisen käden tietoa, sekin länsipropagandasta. Mikä vitun asiantuntija tää ämmä on oikein olevinaan, ei ollut edes koulussa kun lähti Virosta, eikä nähtävästi oppinut Sysisuomen koulunpenkillä kuin lisää sysimustia ennakkoluuloja äidiltä perittyjen lisäxi.
ellauri288.html on line 201: Sofi Oksanen haukkui lapsia norsuiksi - ex-naapuri paljastaa menestyskirjailijan hurjan käytöksen perhettään (ex-naapurin perhettä) kohtaan!
ellauri288.html on line 202: Menestyskirjailija Sofi Oksanen, 41, on mieltynyt miljoonaomaisuudestaan huolimatta Helsingin Sörnäisten boheemiin ilmapiiriin. Hän asuu miehensä Juha Korhosen, 45, kanssa 90-neliöisessä kolmiossa lähellä Sörnäisten metroasemaa.
ellauri288.html on line 208: Lue myös: Näin menestyvät suomalaisten kärkikirjailijoiden firmat: häkellyttäviä voittoja! ellauri288.html on line 223: Sofi Oksasen edustaja yritti purra naisen kasvot irti! Sofi Oksanen kommentoi, miksi sallii Salomonsson Agencyn edustaa itseään - useat muut naiskirjailijat ovat jättäneet toimiston, koska he eivät halua että heitä "edustaa henkilö, jota ihmiset pelkäävät".
ellauri288.html on line 227: Kirjailija Sofi Oksasella oli yllään Aurora Raiskisen suunnittelema puku ja kampaaja-modisti Hannu Viitalan pääkoriste. Oma oli jäänyt metron oven väliin epähuomiossa. Ehti siinä hieman sydän läpättää! läpätti kirjailija.
ellauri288.html on line 230: Puhdistus on ollut myös varsinainen palkintorohmu. Vuonna 2008 Oksanen sai teoksestaan sekä 30 000 euron arvoisen Finlandia-palkinnon että 8 000 euron arvoisen Waltari-palkinnon. Vuonna 2009 hän sai romaanillaan 10 000 euron suuruisen Runeberg-palkinnon. 2010 Oksanen kartutti palkintopottiaan 47 000 euron suuruisella Pohjoismaisen neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Oksanen on siis rikastunut jo pelkästään palkintojen myötä 95 000 eurolla.
ellauri288.html on line 231: Puhdistus on ollut myyntimenestys. Se oli julkaisuvuonna 2008 vuoden myydyin kotimainen kirja: teosta myytiin hieman yli 100 000 kappaletta. Vuonna 2009 sitä myytiin vielä yli 38 000 kappaletta. Oksasen on arvioitu saavan jokaisesta Suomessa myydystä teoksesta noin kolme euroa. Tällä laskukaavalla Oksanen olisi jo ennen vuotta 2011 tienannut kirjamyynnillä peräti 420 000 euroa.
ellauri288.html on line 244: Menestyskirjailija Sofi Oksanen vietti lukuisat lapsuuden kesänsä Luoteis-Virossa, Suure-Lähtrun kylässä. Seiska vieraili Altmäe-nimisen vanhan maatalon luona, joka on Sofin lapsuuskesien koti.
ellauri288.html on line 248: Sofi Oksanen paljastaa iltapukunsa löytyneen alerekistä – osallistuu Linnan juhliin "mahtavalla mielellä". Suomen itsenäisyys merkitsee kirjailija Sofi Oksaselle muun muassa sanan ja ansaizemisen vapautta. Oksanen kertoo kiertueella puhuttaneen Ukraina ja Venäjä sekä Suomen asema Venäjän rajanaapurina. Hän kuvailee keskusteluilmapiirin parantuneen ryssävihan kuohahdettua.
ellauri288.html on line 270: Sofin agentuuri Salomonsson, se joka puree naisia naamasta, on kerännyt kiittäviä arvosteluja Pursotuxesta maailman lehdistä. Arvostelut on poimittu voittopuolisesti oikeistohenkisistä läpysköistä. Tuskin sattumaa. En paljon muista ko. kirjasta, vaikka olenkin sen lukenut. Muistaaxeni siinä oli joku vanha ämmä ja joku nuorempi sexialan ammattilainen, ja jotain venäläisiä roistoja. Texti oli jaettu helposti sulaviin haarukkapaloihin kuten Stalinin lehmätkin (helppolukuisuudesta sitä kiitetäänkin), ja joukossa on paljon ällöjä sexikohtauxia. Kaikki mukanaolijat vaikuttivat samantapaisilta izekkäiltä kylmiöiltä kuin Sohvi izekin.
ellauri288.html on line 283: Suositellaan klassisten venäläisten kirjailijoiden, kuten Doston ja Pasternakin, ystäville sekä niille, jotka nauttivat nykyajan klisheisistä tarinoista himosta ja petoksesta. Library Journal Review, Yhdysvallat ellauri288.html on line 287: Mukava lukukokemus! Kiihkeä jännitys tarttuu lukijaan ensimmäisistä riveistä lähtien. Oksanen on narukävelijä. Hän kexii kivat yksityiskohdat (mm. runkun popsinta) ja antaa niille vaaditun painon ja merkityksen. Sofi Oksanen on tällä vahvalla, kirjallisella kerronnallaan antanut meille ainutlaatuisen näkemyksen Viron nykyhistorian lisäksi. Lävistävästi ja armottomasti hän paljastaa julmien poliittisten hallintojen inhimillisen haitan. Dagsavisen, Norja ellauri288.html on line 293: Oksasella on fantastinen kyky lavastella groteskeja kohtauksia, jotka johtavat merkittäviin ja intensiivisiin havaintoihin. Sofi Oksanen on epätavallisen kunnianhimoinen tarinankertoja, jolla on tiukka ote monista löysältä näyttävistä langoista. Vaikka Purge ei ole mukava kirja lukea, se on hirvittävän ilahduttava matka ajassa ja tilassa. Dagens Næringsliv, Norja ellauri288.html on line 300: Purge värähtelee jännityksestä: sanattomat salaisuudet ja syvästi häpeälliset teot, joille hahmot joko altistuvat tai itse suorittavat, leviävät verkkona kirjan yli ja pakottavat lukijan jatkamaan sivujen kääntämistä. Kirjoitus on elävää, tarkkaa ja kaunista. Hufvudstadsbladet, Suomi ellauri288.html on line 304: Sofi Oksasesta on tullut kirjallinen ilmiö. Purge on virheellinen, nerokas teos, joka ei helposti luovu otuksestaan lukijan mielikuvituksesta. The Times, Iso-Britannia ellauri288.html on line 306: Nuori suomalainen kirjailija Sofi Oksanen yrittää kypsällä kirjallisella äänellä korjata traagista virolaista menneisyyttä. Air France Madame, Ranska ellauri288.html on line 312: Sofi Oksanen on kirjailija, jolla on vahva poliittinen juoni ja joka katsoo maailmaa oikeasta näkökulmasta. Oksasella on vahva ja raju tyyli ilman sentimentaalisuutta. Oksanen on julma ja päättäväinen soturi kuten hänen kirjoituksensa. La Repubblica, Italia ellauri288.html on line 314: Puhdistus on tarina gulagin selviytymisestä, sorrosta ja tarina kahdesta sisaruksesta, jotka ovat rakastuneet samaan mieheen. Sofi Oksanen on kirjallinen sensaatio ja erittäin mukava löytö. Suomesta kivun kanssa. Marie Claire, Italia ellauri288.html on line 318: Koskettava, tuskallinen kuva kommunistisesta vainoharhaisuudesta ja aikakauden kaustinen kritiikki sekä kunnianosoitus maalliselle aistillisuudelle ja vahvojen ja läheisten ihmissuhteiden tärkeydelle. /…/ Tämä nuori kirjailija on vielä vain nouseva tähti; voimme odottaa häneltä galaktisia saavutuksia tulevaisuudessa. Neue Zürcher Zeitung, Saksa (?) ellauri288.html on line 344: Puhdistus on monella tasolla romaani, mutta erityisesti päähenkilön systerin esittelyssä näkyy Sofi Oksasen valtava kirjallinen lahjakkuus. Público, Portugali ellauri288.html on line 406: Aikuisena Kaplinski uskoi, että hänen isänsä oli kaukainen juutalainen ja että hän oli Jacob Frankin sukulainen. Kaplinski olikin hyvin lisääntymiskykyinen: 4 kirjailijan ja Tarton lelumuseon johtajan Tiia Toometin kanssa, 1 ensimmäisestä avioliitostaan Nürkki-Küllike Kaplinskin kanssa ja 1 klassikon Anne Lillin kanssa.
ellauri288.html on line 412: Jaan Kaplinski oli yksi niistä intellektuelleista, jotka tukivat Toomas Hendrik Ilvesin ehdokkuutta. Jaan Kaplinski ei oikeastaan ole maailmanluokan kirjailija -
ellauri288.html on line 413: mutta hänen runojaan ei voi muuta kuin rakastaa... Virolaisen tunarin tuotannon tunteminen kuuluu kirjalliseen yleissivistykseen. - Jan runoili venäjäxi seuraavasti:
ellauri288.html on line 444: Alussa oli narsistiveli Lermontov. Siihen syksyyn asti olin melko tavallinen poika, jolla oli melko tavallisia etuja. Luen paljon, mutta enimmäkseen käsilläni olevaa kirjallisuutta, mukaan lukien Stalin-palkinnon saajien kirjojen käännökset. Näistä vain kahdesta kirjasta jäi minulle selkeämpiä muistoja - Aleksei Tolstoin "Pietari Suuresta" ja Viktor Nekrasovin "Stalingradin haudoissa", loput on paree unohtaa. Mutta sinä syksynä tapahtui jotain, joka muutti minua paljon. Nimittäin runous tunkeutui yhtäkkiä elämääni, siihen asti en ollut kiinnostunut siitä. Todennäköisesti tämä tapahtui vuonna 1954, kun olin
ellauri288.html on line 447: Ja useiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen hän alkoi kirjoittaa viroksi. Venäjän kielen taitoni oli silloin selvästi riittämätön. Vaikka se parani ajan myötä, kirjoitin harvoin venäjäksi, pääasiassa ilman artikkeleita, edes yhden Pietarin Zvezdassa julkaistun jutun. Palasin venäläisen runouden pariin Viron tasavallassa, kun venäjä ei enää ollut virallinen kieli. Se oli tämän vuosisadan alussa ja vuonna 2005 Kaksikymmentä venäjänkielistä runoani julkaistiin kaksikielisessä kokoelmassa Sõnad sõnatusse / Otherness. Ne sisältyvät tähän kirjaan tietyin muutoksin. Suurin osa kirjan tekstistä on kirjoitettu myöhemmin, pääosin vuosina 2010–2013. Uskon, että virolaiskulttuurimme oli alusta alkaen monikielinen, kirjailijamme virolaisen kirjallisuuden perustajista Kreutzwaldista ja Felmanista monikielisen runoilija Ilmar Laabaniin saakka osasivat useita kieliä ja käyttivät niitä enemmän tai harvemmin.
ellauri288.html on line 449: Kuten selitin, minulla on läheinen, lähes intiimi suhde venäjän kieleen ja venakoihin. ja on luonnollista, että joskus kirjoitan venäjäksi. Tietysti minua tässä auttoivat ja rohkaisivat ystäväni ja kollegani, joiden välinpitämätöntä apua monet tämän kokoelman runot eivät olisi olleet julkaisukelpoisia. Olen vilpittömästi ja syvästi kiitollinen Sergei Zavjaloville, joka toimitti runojani huolellisesti; Mikhail Meilakh, joka luki kirjan ensimmäisen version ja antoi monia arvokkaita kommentteja; Anatoli Kudrjavitski, joka muokkasi joitain tekstejä täällä ja julkaisi ne Okno Internet -lehden 10. numerossa.
ellauri288.html on line 466: Neuvosto-Virossa Jaan Kaplinski eli sisäisessä pakolaisuudessa (Jaan Kaplinski elab sisepaguluses). Jaan oli kuin mutanttikoira Hektor joka oli jäänyt asumaan yksin taloon, joka on saavuttamaton kuin linnoitus. Jaan halusi pois CCCPstä mutta se sitten jäi. Olisi pitänyt opiskella Lotmanin luona venäläistä kirjallisuutta ja seurata tällä tavalla isän jälkiä eikä opiskella ranskaa, jota opetettiin yliopistossakin peruskoulutasolla. Äitikin osasi sitä paremmin.
ellauri288.html on line 468: Kaplinski on monikielisyyteen pyrkivänä kirjailijana kirjoittanut runoutta ja kolumneja suomeksikin. Hän on kirjoittanut runoja ja yrittänyt kirjoittaa proosaakin englanniksi. I am a little boy. Aika ja ympäristö on niin vihamielinen runoudelle. Hänhän on kasvanut ja elänyt koko elämänsä sosialismin laboratoriossa. Hän on lukenut paljon ja hänen älykkyytensä on poikkeuksellista. Hän näkee oman erikoisuutensa paradoksina. Jumalan mukaan hän on apostoli Paavalin sanoin skandaali ja typerys.
ellauri288.html on line 484: Esimerkiksi geenitutkija Richard Dawkins antaa heti suositun kirjansa Viesti miljardien vuosien takaa (suom. Risto Varteva WSOY 1985) alussa ymmärtää Darwinin evoluutioteoriaa seuraten, että "Kopioituminen johtaa aina luonnonvalintaan ja sitä kautta siihen ylenpalttiseen monipuolisuuteen, jota me kutsumme elämäksi (s. 9)". Niinpä – mikä mielenkiintoista – tarkkojen kopioiden sekaan sattuu silloin tällöin myös "kopioinnissa sattumalta tulleita rakennevirheitä (s. 9)". Jaan Kaplinski on tästä elävä - no, aikansa elänyt - esimerkki.
ellauri288.html on line 515: Kaplinskin inspiroija ja vaikuttaja oli amerikkalainen teologi ja filosofi Alan Watts (1915–1973). Vastenmielinen sadisti-isä komplekseineen. Wattsin yhden kirjan otsikko onkin Buddhism, The Religion of No-Religion ja sehän on viroksi Usk on uskumatus (Usko on uskomattomuus)! Kaplinski itse toivoi uteliaiden toimittajien pysyvän elämästään kaukana hänen oleskellessaan mahdollisimman paljon poissa kaupungista kesähuvilallaan.
ellauri288.html on line 519: Kun runous Lermontov kirjallisuuden-aiheisia julkaisu villitys liittyy Napoleon Bonaparte. Ensinnäkin on myytti ylimääräisessä persoonallisuutta hänen saavutuksistaan. Toiseksi se on voitto Venäjän Napoleon. Se sisältää tuotteensa "ilmalaiva" Tässä sykli seitsemän runoja.
ellauri288.html on line 533: Lermontov käyttäen liioittelua, mistä pieni pullea mies tekee voimakas sankari (vaiheet oli suuret kädet - voimakas), syntyi hänen - ei maakuntien Korsika ja Ranskassa suurta. Quicksand kirjailija muistelee kolme kertaa. Sankari se ei saa pois. Koska kukaan dozvatsya, hän lähtee Paluumatkalla vain toivottoman heiluttaa kättään ja päänsä alas rintaansa.
ellauri288.html on line 537: No, Kaplinskia on pidetty Nobel-ehdokkaana, mutta hänen runoutensa ei edusta sellaista maailmanluokan kirjallisuutta, kuten hänen hengenveljensä ja viroksi kääntämänsä nobelisti Tomas Tranströmer, johon verrattuna Kaplinskin ilmaisuvalikko on kapea ja temaattisesti toisteinen.
ellauri288.html on line 588: Olemme Millan kanssa kirjoittaneet kirjan parittelusta, mutta nyt en pysty pelailemaan hänen kanssaan nivuskipuni takia. Olin keväällä tyräleikkauksessa, ja nivunen on oireillut sen jälkeen. Onnexi Millalla on lehmän hermot.
ellauri288.html on line 589: Rakastuessaan rakastaa aluksi toisen täydellisyyttä, sitten häntä omista virheistään huolimatta ja lopuksi omia virheitään. Niin luonnehti rakkautta hienossa aforismissaan kirjailija Markku Envall.
ellauri290.html on line 96: En ole löytänyt tarkkaa selvitystä, minkälainen Palestinan maanomistussysteemi oli tuohon aikaan. Olen ruvennut epäilemään, että se on ollut niin toivottoman sekava ettei kukaan ole edes ottanut selvittääkseen: paljosta ei ole ollut mitään kirjaanvientiä, vaan asiat on jatkuneet sukupolvien takaisten suullisten sopimusten perusteella, ikimuistoisten nautintojen ja sen semmoisten. Esimerkiksi Jordaniassa oli - Länsirannalla on vieläkin sama Jordanian laki voimassa - että maa jota kukaan ei viljele kymmeneen vuoteen on omistajatonta, "kuollutta maata" niin kuin se oli Turkin laissa man telty, sen voi ottaa käyttöön kuka hyvänsä. Tosin vuosisadan loppupuolella se Turkinkin lain mukaan kuului sulttaanille eli valtiolle, mutta kansa nähtävästi, minkä olen lähteistä löytänyt, eli uusista laeista liikoja tietämättä ja piittaamattakaan; viljeli valtion maata "omanaan" jos sattui sopivan palstan löytämään, ja jos se jäi sitten kesannolle kymmenen vuoden päästä sen saattoi omia joku muu.
ellauri290.html on line 114: Mr. Sami Hadawi filistiinien puolelta on kvalifioitu kertomaan miten maa-ja tieasiat oikeasti olivat Palestiinassa juutalaisten tullessa uudemman kerran luvattuun maahan. Tämä pefletti julkaistiin Suezin kriisin jälkeen 1957. Se löytyi sentään Wayback Machinesta, minne se toki kuuluukin. Tästä Israelin 1956 invaasiosta ollaan enimmäxeen hiljaa ja melskataan enempi 7 päivän sodasta 1967 ja katumuspäivän sodasta 1973. Sitten oli vielä Libanonin sodat 1982 ja 2006. Hyökkäys on paras puolustus, sanoi Golda Meir. Ja sit viä Intifada ("poispudistus") ja Arafatin tuhnu Oslo-prosessi. Yassar ei edes ollut Palestiinasta. Mahmud Abbas al Fatahin pääpiruna taisi saada satikutia Taneli Kivipukin kirjassa. Viimisin käänne pahempaan rättipäille oli kun Trump näytti keskaria Oslo-prosessille, tunnusti Jerusalemin Israelin pääkaupungixi ja näytti vihreätä valoa Gazan ja länsirannan juutalaismiehityxelle.
ellauri290.html on line 601: Pääministerillä tai kenellä tahansa muulla ministerillä oli valtuudet yksinkertaisesti anastaa kaikki poissa olevien räsypäiden maat: maatalousministeri voi varoittaa joutomaan omistajaa viljelemään maata tai huolehtimaan siitä, että sitä viljellään. (c) Mitään näiden määräysten mukaista jätemaata koskevaa tekoa ei saa mitätöidä sillä perusteella, että varoitus ei ole tullut maan omistajan tietoon. Jos jätemaan omistaja ei käänny maatalousministerin puoleen säännöksen 3 mukaisesti tai jos maatalousministeri ei ole vakuuttunut siitä, että maan omistaja on aloittanut tai aikoo aloittaa tai jatkaa maan viljelyä , maatalousministeri voi ottaa maan hallintaansa sen viljelyn varmistamiseksi. Ottaen huomioon sen tosiasian, että ylivoimainen enemmistö hylättyjen arabimaiden omistajista oli, tämän asetuksen voimaantulohetkellä ja ovat edelleen pakolaisia, jotka elävät pakotetussa maanpaossa Israelin miehittämien alueiden ulkopuolella, määräys maatalousministerin "varoituksesta" tai omistajien "hakemuksista" (artikloissa 2, 3, ja 4) ovat käytännössä merkityksettömiä. Ne ovat myös oikeudellisesti merkityksettömiä kohdan (c) tai 2 artiklan ehdottoman säännöksen vuoksi. Päinvastaisesta vaikutuksesta huolimatta asetuksella annettiin maatalousministerille valtuudet "ottaa haltuunsa" pakolaisten hylkäämä maa. noin 80 % Israelin miehittämien alueiden maa-alasta – ilman mahdollisuutta haasteeseen. Cuftodian saattoi ottaa haltuunsa suurimman osan arabien omaisuudesta Israelissa oman harkintansa mukaan todistamalla kirjallisesti, että joku henkilö tai henkilöryhmä oli poissa, tai että mikä tahansa omaisuus oli poissaoloomaisuutta. Todistustaakka siitä, että mikään omaisuus ei ollut poissa, oli sen omistajalla. Tämän määräyskokoelman ratkaiseva säännös oli "poissaolevan" määritelmä. Kuka tahansa henkilö julistettiin "poissaolevaksi", joka oli 29. marraskuuta 1947 (yleiskokouksen Palestiinan jakamista koskevan päätöslauselman päivämäärä) tai sen jälkeen:
ellauri290.html on line 617: Mikä vaikutus Israelin lupauksilla, julistuksilla ja takeilla tai Israelin YK:n peruskirjan ja päätöslauselmien mukaisilla velvoitteilla ja sitoumuksilla on ollut arabien omaisuuteen, voidaan havaita israelilaisten toiminnassa viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Suurin osa arabien omaisuudesta on menettänyt fyysisen identiteettinsä; kiinteistörekistereitä on muutettu siten, että kaikki arabien nimet jätetään pois; omaisuutta on myyty ja myyty edelleen, ja kaupoista saatu tuotto on käytetty uusien juutalaisten maahanmuuttajien asettamiseen Palestiinaan.
ellauri290.html on line 820: Szenes syntyi Budapestissa 17. heinäkuuta 1921 assimiloituneeseen juutalaisperheeseen Unkarissa. Hänen isänsä Béla, tunnettu toimittaja ja näytelmäkirjailija, kuoli hänen ollessaan lapsi. Hän asui edelleen äitinsä Catherinen ja veljensä Györgyin kanssa. Hän ilmoittautui protestanttiseen yksityiskouluun tytöille, joka hyväksyi myös katolisia ja juutalaisia oppilaita; Katolisen ja juutalaisen uskonnon edustajien oli kuitenkin maksettava kaksinkertainen ja kolme kertaa protestanttien maksama summa. Sen jälkeen kun hänen äitinsä piti sitä liian kalliina, Szenes julistettiin "lahjakkaaksi opiskelijaksi" ja hänen annettiin maksaa vain kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna.
ellauri290.html on line 841: Yishuv ( heprea : ישוב, kirjaimellisesti "asutuspaikka"), Ha-Yishuv ( heprea : yishguv) tai Ha-Yishuv Ha-Ivri ( heprea : הישוב העברי den juutalaisten asukkaat ) Israelin maa ( vastaa ottomaanien Syyrian eteläosaa vuoteen 1918 asti, OETA Etelää 1917–1920 ja pakollista Palestiinaa 1920–1948) ennen Israelin valtion perustamista vuonna 1948. Termi otettiin käyttöön 1880-luvulla, jolloin Israelin maassa asui noin 25 000 juutalaista, ja sitä käytettiin vuoteen 1948, jolloin siellä oli noin 630 000 juutalaista. Termiä käytetään edelleen kuvaamaan Israelin
ellauri290.html on line 853: Britit vastasivat arabien mellakoihin läpsimällä rättipäitä vuoden 1939 valkoisella kirjalla. Se perustui Hope Simpsonin raporttiin, jossa todettiin, että Palestiina voi taloudellisen kehityksen jälkeen tukea vain 20 000 maahanmuuttajaperhettä ilman arabiväestön sijoittumista ja työllistämistä. Siksi se yritti rajoittaa maahanmuuttoa Palestiinaan. Juutalaisten kritiikkiä tätä politiikkaa kohtaan selvitettiin, että maahanmuuttoa ei pysäytetä kokonaan, vaan sitä rajoitetaan kiintiöillä.
ellauri290.html on line 860: Arabien kapina puhkesi uudelleen syksyllä 1937. Britit lopettivat kapinan kovilla toimenpiteillä karkottamalla monet Palestiinan arabien johtajat ja sulkemalla AHC:n. Yishuvissa arabikapina vahvisti jo ennestään lujaa uskoa vahvan juutalaisen puolustusverkoston tarpeeseen. Lopulta vuonna 1936 alkanut arabien maatalousboikotti pakotti juutalaisen talouden vieläkin parempaan omavaraisuuteen. Haganah muuttui tänä aikana pienestä salaisesta miliisistä suureksi sotilasjoukoksi. Brittiläiset turvallisuusjoukot tekivät tällä hetkellä yhteistyötä Haganahin kanssa vastatakseen arabeille.
Britit tukahduttivat arabien kapinan ja julkaisivat vuoden 1939 valkoisen kirjan. Se salli vain 75 000 juutalaisen saapua Palestiinaan viiden vuoden aikana.
ellauri290.html on line 866: Sionistijohtajat tapasivat Biltmore-hotellissa New Yorkissa toukokuussa 1942 ja vaativat rajoittamatonta juutalaisten maahanmuuttoa ja juutalaisten liittovaltion perustamista. Satoja tuhansia holokaustista selviytyneitä pidettiin Hävyxiin joutuneiden henkilöiden leireissä (DP Camps), jotka haluavat mennä pakolliseen Palestiinaan (mandaatti-Filisteaan). Britit saivat paljon kansainvälistä painostusta Yhdysvaltain presidentiltä Harry Trumanilta, muuttaakseen maahanmuuttopolitiikkaansa. Huolimatta Britannian riippuvuudesta amerikkalaisesta taloudellisesta avusta, britit kieltäytyivät väittäen, että he joutuivat kokemaan liikaa vastustusta arabien ja juutalaisten taholta jo Palestiinassa ja pelkäsivät, mitä tapahtuisi, jos useampi koukkunokka pääsisi maahan. Kieltäytyminen valkoisen kirjan politiikan poistamisesta suututti ja radikalisoi Yishuvia. Yishuvin miliisiryhmät ryhtyivät sabotoimaan Britannian infrastruktuuria Palestiinassa ja jatkamaan laitonta maahanmuuttoa. Vuonna 1946 britit vastasivat Yishuvin ponnisteluja ja aloitti kaksi viikkoa kestäneen juutalaisten etsinnät, joita epäillään Britannian vastaisista toimista, pidättäen monia Haganahin johtajia. Kun britit etsivät Haganahia, Irgunia ja Lehi hyökkäsivät persepuolelta brittijoukkoja vastaan. Tunnetuin heidän hyökkäyksistään oli King David -hotelliin, joka on Britannian sotilaskomento ja British Criminal Investigation Division. Tämä paikka valittiin, koska muutamaa viikkoa aikaisemmin Haganasta takavarikoitiin ja tuotiin sinne suuri määrä asiakirjoja. Huolimatta Yishuvin varoituksesta ja kehotuksesta evakuoida rakennus, brittiviranomaiset päättivät olla antautumatta paineelle. Yishuv hyökkäsi joka tapauksessa aiheuttaen 91 kuoleman, joista 28 oli brittiläisiä ja 17 Palestiinan juutalaisia. Varsinainan holokausti sekin.
ellauri294.html on line 154: Jotkut kommentaattorit ovat olettaneet, että Paavalin suuret kirjaimet kirjeen lopussa johtuvat hänen huonosta näöstään, epämuodostuneista käsistään tai muista fyysisistä, henkisistä tai henkisistä vaivoista. Muut kommentaattorit ovat pitäneet Paavalin pölkky kirjainten syynä hänen huonoa koulutustansa, hänen yritystään "huutaa" textarissa puolustaaxeen auktoriteettiaan tai hänen pyrkimyksiään korostaa kuuluisia viimeisiä sanojaan, että Jeesuksessa Kristuksessa ei ole enää eroa heidän välillään. Paavali ei kuitenkaan selitä tämän jakeen merkitystä sen enempää. Nykypolitiikassa keskustelu Galatalaiskirjeen 3:28:n merkityksestä on merkittävää, sillä eri ihmiset ja tutkijat käyttävät sitä tehdäkseen normatiivisia väitteitä Paavalin seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja jopa avoliitosta. Tämän keskustelun jatkuva luonne paljastaa, että tutkijat eivät ole vieläkään päässeet yhtenäiseen johtopäätökseen Paavalin teologiasta.
ellauri294.html on line 269: Hengellisesti puhuen, kun kohtaat enkelinumeroita elämässäsi, se on kirjaimellinen merkki siitä, että aineellinen omaisuus on käärinyt sinut täysin pyörteeseensä.
ellauri294.html on line 282: Mikä on luvun 666 merkitys Raamatussa? Numeron 666 raamatullinen merkitys liittyy Ilmestyskirjan petoon. Raamatussa pedon tiedetään olevan hyvin kuuluisa henkilö, jolla on syntisiä aikeita.
ellauri294.html on line 296: Ote Ilmestyskirjan luvusta 13 sanoo: "Joka ymmärtää, laskekoon pedon luvun merkitys, sillä se on ihmisen luku. Hänen numeronsa on 666."
ellauri294.html on line 310: Nauhasta käy selvästi ilmi, että geometria – heprealaisiin kirjaimiin perustuva numerologia – on juuri heidän vahvuutensa.
ellauri294.html on line 312: Lähellä 80 minuutin matkapuhelintallenteen loppua illallisesta Parmas esittelee Trumpille hänen mukaansa lahjan "Ukrainan päärabbilta" ja eräiltä Israelin rabbeilta. Hän selittää, että geometrian mukaan DJ Trumpin nimen kirjainten summa on 357, mikä on lähes sama kokonaismäärä kuin heprealaisen messiaan sanan kirjainten, 358. Yxi ääni sinne tänne, mitä väliä.
ellauri294.html on line 364: Homeroksen, jota kutsutaan Melesigenesiksi ja joka tarkoittaa "Melesin puron lasta", sanotaan syntyneen Smyrnassa 7. tai 8. vuosisadalla eKr. Yhdessä kirjallisten todisteiden kanssa yleisesti myönnetään, että Smyrna ja Chios esittivät vahvimmat perustelut väittäessään Homeroksen, ja pääasiallinen usko on (poliittisista syistä), että hän syntyi Ioniassa. Kuten kreikkalaiset kexivät myös zazikin ja viininlehtikääryleet. Meles-joki, joka edelleen kantaa samaa nimeä, sijaitsee kaupungin rajojen sisällä, but so what. No bridge-peli on sentään kehittynyt smyrnalaisesta "matkakhediivi" pelistä. Zorro ja kenraali salakuljettivat sen Lontooseen. Venäjällä sitä kuzuttiin "viesti" pelixi, jota pelasi mm. Dostojevskin vanha ruhtinas.
ellauri294.html on line 391: Kirjoittiko ap. Luukasa ihan aikuisten oikeasti osia Aptista? Luukkaan evankeliumin kannessa ei nimetä sen kirjoittajaa. Luukas 1:1-4 ja Apt. 1:1-3 perusteella on selvää, että sama henkilö kirjoitti molemmat kirjat. Sillä ne olivat kumpikin osoitetut "kunnioitetulle Teofiliukselle", joka oli mahdollisesti sama roomalainen merkkihenkilö. Varhaisimpien perinnetietojen mukaan Luukas, lääkäri ammatiltaan ja apostoli Paavalin henkilökohtainen hyvä ystävä, makedonialainen kaveri, kirjoitti sekä Luukkaan evankeliumin että Apostolien teot (Kol. 4:14; 2. Tim. 4:11). Näin ollen Luukas oli ainoa ei-juutalainen, joka osallistui näinkin pyhien kirjoitusten kirjoittamiseen.
ellauri294.html on line 397: Kirja lienee syntynyt jossakin vaiheessa 60-luvulla, mahdollisesti jo vuonna 62, ennen Beatlesien pitkäsoittolevyjä, jolloin ei ollut vielä tietoa Paavalin marttyyrikuolemasta. Tätä ajoitusta puoltaa sekin, että kirjassa ei mainita mitään Jeesuksen veljen Jamexen teloituksesta, joka tapahtui vuonna 62 Jerusalemissa.
ellauri294.html on line 399: Yhtenä mahdollisuutena on pidetty, että Teofilos, jolle Luukas teoksensa osoitti, olisi ollut Paavalin puolustusasianajaja. Tällöin Luukas olisi kirjoittanut teoksensa selvittääkseen hänelle, mistä kristinuskossa oli kyse ja samalla osoittaakseen, ettei Paavalin julistamassa opissa ollut mitään Rooman vallanpitäjien turvallisuutta loukkaavaa (haha). Tämä selittäisi, miksi kirja vaikuttaa ikään kuin loppuvan kesken, kun Paavalin pää irtoaa. Joka tapauksessa laaja teos on varmaan alunperinkin tarkoitettu myös muiden kuin Teofiloksen luettavaksi.
ellauri294.html on line 414: Plinius Vanhin kuvailee niitä kirjassaan Natural History , jossa hän raportoi matkustajien tarinoita yksijalkaisten kohtaamisista tai havainnoista Intiassa. Plinius huomauttaa, että Ktesias mainitsi heidät ensimmäisenä kirjassaan Indika (Intia), joka on tallenne Intian persialaisten näkemyksestä ja joka on säilynyt vain sirpaleina. Plinius kuvaa Monopodeja näin:
ellauri294.html on line 419: Pyhä Augustinus (354–430) mainitsee "Skiopodet" Jumalan kaupungin kirjan 16 luvussa 8, jonka otsikkona on "Ovatko tietyt hirviömäiset ihmisrodut johdettu Aadamin tai Nooan poikien kalustosta" ja mainitsee, että on epävarmaa, onko tällaisia olentoja olemassa, mutta että kyllä Nooan kalustolla sellaisiakin olisi kepoon syntynyt.
ellauri294.html on line 421: Viittaus legendaan jatkui keskiajalle, esimerkiksi Isidore Sevillalainen kirjassaan Etymologiae, jossa hän kirjoittaa:
ellauri294.html on line 440: CS Lewis esittelee monopodeja kirjassa The Voyage of the Dawn Treader, joka on osa hänen lastensarjaansa The Chronicles of Narnian.
ellauri294.html on line 442: Brian Sibleyn kirjan The Land of Narnia mukaan Lewis saattoi perustaa ulkonäkönsä Hereford-sonneihin tai Mappa Mondon piirustuksiin.
ellauri294.html on line 452: On tärkeää tuntea Korinton epäsiveellisyys, jos tahtoo ymmärtää Paavon kirjeenvaihtoa. Korintissa oli kaikenlaista, oli kaxikin Laista joiden sanottiin olevan aikansa kaunein nainen. Holbeinin Lais oli kyllä aika kirvespää. Korinthiazesthai (elää korinttilaisittain) tarkoitti varakasta, humalaista irstailua. Siellä ilmestyi myös rivo kirjallisuuslehti Parnasso. Muulikuski lauloi HV:lle kiihottavia lauluja koko matkan Korinttoon. Pan suolaa! tarjosi HV:lle irstaannäköinen kreikkalainen läski pikkumies.
ellauri294.html on line 556: The Fox and the Hound (romaani) on vuonna 1967 ilmestynyt romaani, jonka on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija Daniel P. Mannix ja kuvittanut John Schoenherr. Se seuraa Todin, punaketun, jota ihminen kasvatti ensimmäisen elinvuotensa, ja Copperin, paikallisen metsästäjän omistaman puoliverisen koiran, jota kutsutaan Mestariksi, elämää. Kun Tod on aiheuttanut miehen suosikkikoiran kuoleman, mies ja koira metsästävät säälimättömästi kettua, muuttuvassa ihmismaailmassa ja Todin normaalissa elämässä ruoan metsästämisessä, kumppanin etsimisessä ja alueensa puolustamisessa.
ellauri294.html on line 560: Romaani voitti Dutton Animal Book Award -palkinnon vuonna 1967, minkä seurauksena EP Dutton julkaisi sen 11. syyskuuta samana vuonna. Se oli vuoden 1967 Reader´s Digest Book Club -valinta ja voitti Athenaeum-kirjallisuuspalkinnon. Se sai hyvän vastaanoton kriitikoilta, jotka ylistivät sen yksityiskohtia ja Mannixin kirjoitustyyliä. Walt Disney Productions osti romaanin elokuvaoikeudet, kun se voitti Dutton-palkinnon, mutta aloitti tuotannon mukautuksena vasta 1977. Lähdemateriaalista voimakkaasti muokattu Disneyn The Fox and the Hound julkaistiin teattereissa heinäkuussa 1981 ja siitä tuli taloudellinen menestys.
ellauri294.html on line 588: Katolisen kirjastomaailman arvostelija piti sitä "muistoisena ja ihastuttavana lukukokemuksena", jonka oli kirjoittanut "mies, joka tuntee kettujen tavat".
ellauri294.html on line 603: Time Out kutsui elokuvaa "järisyttävän kirjaimelliseksi ja mielikuvituksettomaksi versioksi David Rookin romaanista"; Radio Times antoi sille kaksi tähteä viidestä ja kutsui sitä "työläismäiseksi sovitukseksi" ja lisäsi: "Porter ja Rachel Roberts hylkäävät itsensä asianmukaisesti, mutta elokuva tekee lopulta vaikutuksen enemmän villieläinvalokuvastaan kuin dramaattisesta kiinnostuksestaan."
ellauri294.html on line 646: Paronitar Karen Blixen oli valokuvissa isoluinen, vinosuinen nainen. Pitikö se oikeasti alkuasukkaista? Koitti saada niihin liikettä lyömällä. Kenialainen kirjailija Ngugi ei tykännyt Karenista. Karenin mielestä notmiit kuten Ngugi oli 9-vuotiaan tasolla.
ellauri294.html on line 651: Annikki Sankari (o.s. Höök, 10. joulukuuta 1913 Kuhmoinen – 5. elokuuta 2012 Lahti) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti myös nimellä Tuovi Aarnio.
ellauri294.html on line 659: Tämä arvokas taito palvelisi Meadia hyvin hänen urallaan antropologina. Vuonna 1924 hän suoritti maisterin tutkinnon Columbian yliopistosta. Vuotta myöhemmin hän aloitti työn, joka toi hänelle myöhemmin maailmanlaajuisen huomion – kenttätyön Samoan nuorten naisten parissa. Tuloksena syntynyt kirja Coming of Age in Samoa valloitti Yhdysvallat. Kirjan uraauurtava antropologinen työ haastoi pitkän käsityksen nuorten kulttuurisesti universaalista kypsymisprosessista.
ellauri294.html on line 667: Mead aloitti ensimmäisen kenttätyönsä vuonna 1925 opiskellessaan teini-ikäisiä tyttöjä Samoalla. Hänen havainnot julkaistiin myöhemmin kirjassaan Coming of Age in Samoa. Mead matkusti Uuteen Guineaan vuonna 1929 tutkimaan Manus-kansaa. Hän palasi Manukseen usein myöhempinä vuosinaan, minkä ansiosta hän saattoi suorittaa ensimmäisen sukupolville ulottuvan antropologisen tutkimuksen. Mead alkoi kirjoittaa artikkeleita Redbook -lehteen useista eri aiheista vuonna 1961. Hänen vahvasti ilmaistut ja usein kiistanalaiset mielipiteensä tekivät hänestä tutun nimen. Maapähkinäviljelijä Jimmy Carter palkizi Meadin postuumisti Presidential Medal of Freedom -mitalilla vuonna 1979 työstään antropologian alalla.
ellauri294.html on line 689: Presidentti Theodore Roosevelt kutsui kerran Chautauquaa "amerikkalaisimmaksi asiaksi Amerikassa". Matkateltta Chautauquas oli lyseum-liikkeen jälkikasvu, ja se kehittyi 1900-luvun alussa tuomaan Amerikan maaseudulle saman laadukkaan viihteen, historian ja kulttuurin kuin kaupunkilaistenkin saatavilla. Circuit Chautauquas on mallinnettu New Yorkin osavaltion lounaisosassa sijaitsevan Chautauqua-instituutin mukaan, yhteisössä, jossa on kesän pitkiä ohjelmia poliitikkojen, kirjailijoiden, teologien ja muusikoiden toimesta.
ellauri294.html on line 710: Russell Herman Conwell (15. helmikuuta 1843 – 6. joulukuuta 1925) oli yhdysvaltalainen baptistiministeri, motivoiva puhuja, hyväntekijä, kirjailija, lakimies ja kirjailija. Hänet muistetaan parhaiten Philadelphian Temple Universityn perustajana ja ensimmäisenä presidenttinä, baptistitemppelin pastorina ja inspiroivasta Bald Beaver-luennostaan "Acres of Diamonds". Teoksen keskeinen ajatus on, että mahdollisuutta, saavutusta tai onnea ei tarvitse etsiä muualta kuin Paulo Coelhon tyhmä alkemisti; resurssit kaiken hyvän saavuttamiseen ovat läsnä omassa yhteisössä. Tämän teeman on kehittänyt johdanto-anekdootti, jonka Conwell on luotottanut arabioppaalle, miehestä, joka halusi löytää timantteja niin kovasti, että myi omaisuutensa ja lähti turhaan etsimään niitä. Kotinsa uusi omistaja havaitsi, että rikas timanttikaivos sijaitsi juuri tuolla kiinteistöllä. Conwell käsittelee teemaa esimerkkien avulla menestyksestä, neroudesta, palvelusta tai muista hyveistä, jotka koskevat tavallisia amerikkalaisia, jotka ovat hänen yleisönsä nykyaikana: "kannattaa kaivaa omalla takapihallasi!"
ellauri297.html on line 57: Tässä paasauxessa annetaan erilaisten sieluinfluenssereiden puhua puolestaan, etenkin Hoosean ja Dan Baconin. Sitten jatketaan Patti Mulkkisen kuolemattoman tai ainakin lukemattoman tuotannon "parissa." Patin 4stä kirjasta on näkemättä vielä tämä:
ellauri297.html on line 59: ”Elämän herrat kertoo vihasta ja rakkaudesta, luovista ihmisistä ja lähimmäisistä, elämän koko prosessista. Se kertoo enemmästäkin, ajasta jonka olemme sikiönä kohdussa viettäneet ja jolla on ratkaiseva vaikutus myöhempään elämäämme. Lukija ei ehkä ole samaa mieltä, mutta lukematta ja kantaa ottamatta ei voi olla kukaan. Kuten suuri kirjallisuus aina Elämän herrat jättää lähtemättömän jäljen, tämä kirja voi muuttaa maailman koko kuvan!” Eli siis mitä? Onko tää se kirja jonka Pekka Tarkka väitti olevan Putkinotko-coveri? Goodreads antaa sille arvion 3,75 8:lla ratingilla, paizi ettei niitä ole yhtäkään. Goodreads on iso kusettaja.
ellauri297.html on line 62: Mitä tulaa intertextuaalisuuteen, niin onhan tällästä paasausta ollut maailman sivu, epäluotettavia kertojia ja kirjallista lainausta, ota vaikka koko juutalaisten historia, kuten kreikkalaistenkin (vaikka Plutarkhos), ja sitten vielä 1600-luvulla Burtonin Melancholia. Nytten on koko internetti yxi iso intertexti. Kazo vaikka:
ellauri297.html on line 76: Seipäänalan verran sulaa maata oli Luoja suonut Juutas Käkriäisellekin. Tupakkapeltoko? ihmettelee kirjakauppias. No sanikoita, nuota muoskia! Oletkos siinä Juutas, on suuttuvinaan Rosina. Muttinen hirnahtelee, neiti kazoo kiukkuisesti naurusuin.
ellauri297.html on line 100:
Hoosean kirja
ellauri297.html on line 102: Hoosean kirja on laajin ns. pienten profeettojen kirjoista (14 lukua). Sen teemana on kansan haureellinen luopumus Herrasta, sekä Jumalan pyhyys ja armollisuus – tuomion kautta Herra puzaa kansan ja uudistaa liittosopimuxen sen kanssa. Lopullinen täyttymys tapahtuu kuitenkin vasta tarinan lopulla (3:5). Hoosea saarnaa voimakkaasti koko kansaa, sen papistoa ja kuninkaita vastaan. Koko kansa on syyllinen ja luopunut, paizi toki Hoosea. Petollinen muotojumalisuus ei auta ja tuomio on väistämätön. Tästä ette kyllä selviä! Nähdään!
ellauri297.html on line 104: Kun kirjan kolme ensimmäistä lukua kuvaavat Hoosean avioliittoa, seuraavat 11 lukua jankkaavat Herran ja hänen kansansa välistä kriisiä. Nämä 11 lukua kertovat pitkästyttävän yksiselitteisesti, että kansa on syyllinen pahan Jumalan edessä ja se tulee kohtaamaan oikeudenmukaisen tuomion. Kuitenkin kansalla on toivo, jonka rakastava Jumala sille antaa: ”Te ette ( LOL ) ole minun kansani" läpän asemesta sanotaankin loppupeleissä "Elävän Jumalan lapset” (1:10). Tää on jännää kuin elokuvissa! Hiuulihei! Mikkihiiri merihädässä! Suomen jouzen tulee viime hetkessä. HÄHHÄHHÄHHÄHHÄHHÄÄÄ.
ellauri297.html on line 384: Laatikot sisältävät neljä käsinkirjoitettua Raamatun tekstiä, joissa uskovia käsketään käyttämään tiettyjä sanoja kädessä ja silmien välissä. Tekstit ovat 2. Moos. 13:1-10, 13:11-16; Mooseksen kirja 6:4-9, 11:12-21.
ellauri297.html on line 395: Tekstit on kirjoitettava halakisesti hyväksyttävällä (juutalaisen lain mukaan hyväksyttävällä) musteella halakisesti hyväksyttävälle pergamentille. Tekstien kirjoittamiselle on tarkat säännöt ja kaikki virheet mitätöivät sen. Esimerkiksi tekstin kirjaimet on kirjoitettava järjestyksessä - jos virhe myöhemmin havaitaan, sitä ei voi korjata, koska korvaava kirjain olisi kirjoitettu väärässä järjestyksessä.
ellauri297.html on line 397: Pergamenteissä on 3188 kirjainta, ja koko sarjan kirjoittaminen voi kestää jopa 15 tuntia. Kirjoittajan on puhdistettava itsensä mikrossa (rituaalikylvyssä) ennen kuin hän aloittaa työn.
ellauri297.html on line 417: Tämän sivun teksti sisältää pyhää kirjallisuutta. Älä turmele tai hävitä.
ellauri297.html on line 457: 8. Kahdeksanneksi, mitään perinnettä ei saa opettaa tai harjoittaa, mitä uskovainen vaatii yhteisön sopimuksella, käytännesäännöillä tai muulla toissijaisella asiakirjalla, pakollisella rahallisella lahjoituksella mille tahansa organisaatiolle, mukaan lukien yhteisölle.
ellauri297.html on line 459: 9. Yhdeksänneksi, ei opeteta tai harjoiteta mitään perinnettä, joka estää pääsyn apurahaan valan, uskontunnustuksen tai mihinkään toissijaiseen asiakirjaan sitoutumisen kautta.
ellauri297.html on line 497: Maailman nälkä olisi ohi huomenna, jos nälkäiset söisivät toisiaan. Maailmaa ei ole jaettu omistajiksi ja pennittömixi, vaan huolenpitoon ja kirjanpitoon. Jos luopuisin kukoistamisestani elintarvikeketjussani auttaakseni ympärilläni olevia, joilla oli nälkä syödä, silloin tekisin työn poistaakseni toissijaiset rajapinnat sen sijaan että tyytyisin korjaamaan ensisijaisen rajapinnan itseni ja ruokkimieni välillä sekä heidän ja Jumalan välillä. Opiskelisin heidän nimensä ja ammattinsa ja kutsuisin heitä kävelemään viiden metrin päässä perässäni – ei vain siksi, että voisimme ize influenssereina täyttää vatsamme ja kukoistaa tässä ominaisuudessa, vaan oppiakseni korjaamaan viestintälinjoja Jumalan ja meidän välillämme; että eläisimme tolppa-apinoina Jumalan kanssa ja toistemme kanssa, olisimme kuin Jumala yhtä pataa itsemme kanssa.
ellauri297.html on line 528: Njassa (joskus myös General Njassa tai Dj Njassa, oik. Jyrki Leo Jantunen, s. 2. marraskuuta 1962 Helsinki) on helsinkiläinen radiotoimittaja, DJ ja muusikko. Hän työskentelee toimittajana Radio Helsingissä. Valtakunnalliseen julkisuuteen hän tuli Levyraati-ohjelman vakiojäsenenä. Jyrki Jantusen isä työskenteli poliisina ja ravintolan portsarina, äiti tehtaassa ja siivoojana. Jantunen otti kutsumanimensä vanhasta maantiedon kirjasta. Njassamaa oli Malawin entinen nimi. Vuonna 2015 Njassa sairastui paksusuolen syöpään. Hän kertoo selviytymistarinansa Elina Järven ja Olga Poppiuksen kirjassa Elämäni ennen kuolemaa (2017). Hänellä on siitä huolimatta vuonna 1996 syntynyt tytär.
ellauri297.html on line 547: Melkein kaikki kirjallisuus julkaistaan englanniksi. Tunnetuimpia runoilijoita ovat Frank Chipasula ja Steve Chimombo. Legson Kayira on kirjoittanut puoliomaelämäkerrallisia teoksia matkoista Afrikassa jo 1970-luvulla. Nykyisin Yhdysvalloissa työskentelevä Paul Tiyambe Zeleza on kirjoittanut parikymmentä tietokirjaa ja kolme kaunokirjallista teosta.
ellauri297.html on line 549: Malawin urheilijat eivät ole saaneet olympiamitaleita, mutta ovat boikotoineet kisoja ahkerasti. Malawin potkupalloilijat pelaavat kolmosdivarissa. Malawin kiellettyjen kirjojen luettelossa oli Hadley Chasen kirjat. Ihan aiheesta, ne ovat aivan paskoja, roskakirjoja. V.S. Naipaul on kolonialistiketku, syystä senkin kielsivät. Patti Mulkkinen olisi jyrkästi kiellettävä raivorasistina, jos sitä vielä joku lukisi. Oikeistolainen on taipuvainen eristäytymiseen ja tosiasioiden kieltämiseen. Vasemmistolainen masennuxeen ja toisten syyttämiseen. Se ei ole ylläri, syyhän on oikeistolaisten.
ellauri297.html on line 560: Afrikka ja Kuhmo-vertailu on Patin kirjan paras vaihe, naurattava ja täysin uskottava. Itäsuomalaiset on apinoita. Kyllä tiedettiin 80-luvulla että tehoviljelystä seuraa maan eroosio ja ilmaston kuumuminen. Apinakunnan historia on yhtä aavikoitumista. Kaikki kalutaan puhtaaxi kuin murkkupesässä.
ellauri297.html on line 567: Olli on julkaissut aimo läjän reportaasheja ja vizikirjoja. Hän harrastaa kirjallisuutta, elokuvia, raviurheilua ja sikareita. Olli on Helsingin Suomalaisen Klubin johtokunnan jäsen vuodesta 2005 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2009. Ollilla on professorin arvonimi. Another Olli Alho (Valmari) was a Finnish hurdler. He completed the men's 110 metres hurdles at the 1952 Summer Olympics. Suomalaisten Onnela oli Dar Es Salaamissa. Siellä suomalaiset miehet nussi mustia jotka olivat kuin lapsinaisia. Laiskat lakukepit lahjottiin viinapulloilla. Koillis-Suomen luostarit oli Lönnrotin käydessä pikemminkin rosvopesiä, viinaa tinkasivat. Kylät täynnä porovarkaita. Pelkkää roskajoukkoa. Sanoivat kuin ritarit Monty Pythonissa: Ni ni, se on meillä tapana.
ellauri297.html on line 604: Johnin ikäinen viekkaan näköinen Frank Martela (s. 1981) on suomalainen filosofi, tietokirjailija ja tutkija, joka toimii yliopistonlehtorina Aalto-yliopistossa ja valmentajana Filosofian Akatemia Oy:ssä. Martela on filosofian tohtori, valtiotieteiden tohtori ja hyvinvoinnin psykologian dosentti ja hänen tutkimuskohteita ovat hyvä elämä, hyvinvointi, sisäinen motivaatio, ihmisyys ja elämän pohjimmainen merkityksellisyys.
ellauri297.html on line 606: Martela väitteli soveltavan filosofian ja organisaatiotutkimuksen tohtoriksi Aalto-yliopistossa vuonna 2012 ja käytännöllisen filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2019 Hän opiskeli Esa Saarisen johdolla ja on tehnyt tutkimusta Yhdysvalloissa motivaatiopsykologian keulahahmoihin kuuluvan Richard Ryanin johdolla. Martelan ensimmäinen väitöskirja koski vanhustenhoidon työntekijöiden merkityksellisyyden kokemusta ja niin kutsutun "hoivayhteyden" syntymisen ehtoja. Hänen akateemisia tutkimuksiaan on julkaistu mm. Nature Human Behaviour, Journal of Personality, Southern Journal of Philosophy, ja Organization Studies -lehdissä.
ellauri297.html on line 608: Martela kuuluu Filosofian Akatemiaan, tutkijoiden perustamaan tutkimus-, valmennus- ja konsulttiyritykseen, joka pyrkii kehittämään suomalaista työelämää ja sen tuloksenteko- ja innovointikykyä vahvistamalla työntekijöiden sisäistä motivaatiota. Hänen tietokirjansa Elämän tarkoitus (42 s.) julkaistiin alun perin Yhdysvalloissa HarperCollins:in kustantamana 2020 ja on käännetty suomen lisäksi 24 eri kielelle, muun muassa saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, portugaliksi, arabiaksi, indonesiaksi, koreaksi ja japaniksi.
ellauri297.html on line 629: Heidän avioliittonsa oli vähintäänkin epätavallinen. Sopimus laadittiin yksityiskohtaisesti heidän tulojensa jakautumisesta - Shaw oli odottanut naimisiinmenoa, kunnes hän ansaitsi tarpeeksi rahaa, jotta ei näyttäisi siltä, että hän meni naimisiin rahan vuoksi - ja näytelmäkirjailija kieltäytyi myöhemmin jättämästä yhteistä tuloveroilmoitusta väittäen. että oli nöyryyttävää vaimoa, jolla on omat tulonsa, kohdella miehensä lisäkkeenä. Lisäksi Charlotte, joka ei halunnut synnyttää lapsia, vaati, ettei avioliittoa koskaan täytetä. Se oli järjestely, jonka ilmeisesti hyväksyi myös Shaw, piintynyt tumputtaja.
ellauri297.html on line 655: Hänen kirjaansa Intrinsic motivation and self-determination in human behavior , joka hän on kirjoittanut yhdessä Edward L. Decin kanssa vuonna 1985, on Google Scholarin mukaan siteerattu yli 37 000 kertaa (omat siteerauxet mukaanlukien).
ellauri299.html on line 59: The Dark Tower on kahdeksan romaanin, yhden novellin ja lastenkirjan sarja, jonka on kirjoittanut amerikkalainen roskakirjailija Stephen King. Se sisältää teemoja useista genreistä, mukaan lukien tumma fantasia, tiedefantasia, kauhu ja länsimainen väristys, ja se kuvaa "pyssymiestä" ja hänen pyrkimyksiään kohti "tornia", jonka luonne on sekä fyysinen että metaforinen. Sarja ja sen Dark Towerin käyttö laajentavat Stephen Kingin multiversumia ja yhdistävät siten monia hänen muita romaanejaan. Teppo joutaa samaan lihamyllyyn lokinruuaxi kuin Jasper Pääkkönen.
ellauri299.html on line 61: Varsinaisen sarjan kahdeksan 4250-sivuisen (!) romaanin lisäksi monet Kingin muut kirjat liittyvät tarinaan ja esittelevät käsitteitä ja hahmoja, jotka tulevat esiin sarjan edetessä. Varmaan mukana on myös "Se".
ellauri299.html on line 73: Ostin epähuomiossa Heinolan halpahallista 1,5 eurolla kirjan nimeltä Kremlin rouva luullen että kirjan nimi on Kremlin naurua. Ei tää kovin hilpeältä vaikuta.
ellauri299.html on line 79: Toinen kynäilijöistä ei tarkemmin lukien olekaan Ralph Grishman, Krister Lindenin juutalainen vastaväittäjä, vaan kuuluisampi kynäilijä John Grisham, mikä kuulostaa enemmänkin waspilta. Grishamin kirjaraatoja on kontit väärällään, jotenkin en vaan ole jaxanut tähän mennessä yhtään sen nukuttavaa oikeussalitrilleriä lukea.
ellauri299.html on line 81: John Grisham (s. 8. helmikuuta 1955, Jonesboro, Arkansas, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rikoskirjailija. Se on Petskun ikätoveri. John Grisham syntyi vuonna 1955 toisena lapsena viisilapsiseen työväenluokkaiseen perheeseen Jonesborossa. Sen tautta varmaan Juskan teema on aiheellinen epäluulo länsijärjestelmää kohtaan, niin oikeus-, poliittista, taloudellista kuin ideologiaa ja yhteiskuntajärjestelmääkin.
ellauri299.html on line 91: Helppohan se on jälkikäteen ennustaa, kuten nähtiin Danielin kirjassa. Niinkuin tää palestiinalaisten laivan räjäytys: Sol Phryne [nimi oli kirjoitettu "Sol Friner" Topolin plärässä, joka on nähtävästi käännetty "venäjänkielisestä alkuteoxesta The Kremlin Wife"] was built in Japan in 1948 as Taisetsu Maru. From 1967 to 1974, she was owned by Efthymiades Line and used for regular ferry duties between Greek islands as Eolis. In 1974, she was purchased by Sol Maritime Services Ltd., renamed Sol Phryne and was then used in the Middle East, notably evacuating Palestinian guerrillas from Beirut in 1982. She was sunk during an attempt to ferry Palestinian deportees to Haifa, Israel.
ellauri299.html on line 97: Oliver Laurence North (s. 7. lokakuuta 1943 San Antonio, Texas) on yhdysvaltalainen politiikan kommentaattori, televisiojuontaja, sotahistorioitsija, kirjailija ja entinen Yhdysvaltain merijalkaväen everstiluutnantti. Hänet tuomittiin Iran-Contra-skandaalin yhteydessä 1980-luvulla, mutta tuomiot kumottiin 1991 Bad Old Bushin päästyä presidentixi.
ellauri299.html on line 120: Michael Brock on saattanut kehittää omantunnon vahingossa, mutta hän ei onnistunut kehittämään persoonallisuutta. Hän oli tasainen ja tylsä hahmo, joka nyökkäsi ja vinkutti lakkaamatta. Pitikö minun olla sääli häntä kohtaan? En tehnyt. Ei hetkeäkään. Olen Grisham-fani - tai ainakin olin joskus - mutta en suosittelisi tätä kirjaa ihmisille, jotka etsivät trilleriä. Faktat kodittomuudesta ovat sydäntäsärkeviä, ja 14th Street Legal Clinicin kamppailut herättävät myötätuntoa, mutta muuten se ei ole lukemisen arvoinen.
ellauri299.html on line 122: Brandon: Kirja on loistava ja liikkuu pari ensimmäistä lukua... Ja sitten putoaa kalliolta ja pysyy vanhentuneena ja tylsänä. Tällä kirjalla oli potentiaalia, ja vaikka se saarnaa liikaa rikkaiden ihmisten synneistä, vittu olisi silti voinut tehdä hyvän kirjan. Ongelma oli siinä, etten välittänyt kenestäkään ihmisistä. Päähenkilö on vinkuinen ja vastenmielinen, joten on vaikea edes välittää oletetusta muutoksesta, jonka hän käy läpi tullakseen "paremmaksi ihmiseksi". Uskotpa, että kirjojen määritelmä paremmasta ihmisestä on totta tai ei, on vaikea välittää hahmosta, kun haluat vain hänen olevan hiljaa.
ellauri299.html on line 123: Lisäksi kirjassa käytetään liikaa aikaa hahmoihin, jotka epäonnistuvat avioliitossa ja ongelmissa hänen aina viehättävän vaimonsa kanssa (ei sillä, että hän olisi myöskään enkeli), mutta lopulta koko juoni on turha. Hän vain huutaa enemmän ja sitten he eivät edes palaa yhteen. Ymmärrän, että sen on tarkoitus osoittaa hänen ylimääräinen stressinsä, mutta se vähensi täysin ja veti huomion pois saarnaavasta retoriikasta, jonka piti olla kirjan tarkoitus.
ellauri299.html on line 124: Loppujen lopuksi, jos olet köyhä liberaali ja haluat lukea kirjaa jossa syytellään rikkaita ihmisiä, tai jos olet itseään heikentävä rikas henkilö, joka haluaa tuntea syyllisyyttä siitä, ettet tee tarpeeksi hyväntekeväisyystyötä, tämä kirja on sinulle.
ellauri299.html on line 126: Seth: Jos minun pitäisi kuvailla "The Street Lawyeria" yhdellä sanalla, valitsisin sanan propagandaksi. Se kertoo tarinan juppijuristista nimeltä Michael Brock, joka järjestää elämänsä prioriteetit uudelleen sen jälkeen, kun koditon mies on pitänyt hänet panttivankina iltapäivän ajan. Hän eroaa korkeapalkkaisesta työstään, vaikka hän on vain parin vuoden päästä kumppanin hankkimisesta - ja menee töihin ilmaiselle oikeusklinikalle, joka auttaa kodittomia. Hän uskoo vanhan yrityksensä olevan osittain vastuussa kodittoman perheen kuolemasta, joten hän tekee rikoksen matkalla ulos ovesta, joka auttaa häntä selvittämään asian. Ja niinpä kirjan loppuosassa hän yrittää saada vanhan yrityksensä ennen kuin he saavat hänet. Se ei todellakaan ollut jännittävä matka. Luulen, että Grisham halusi vain kirjoittaa kirjan kodittomista ihmisistä. Konfliktin ratkaisu on, että he sopivat tuomioistuimen ulkopuolella. Vau! Mikä huipentuma! Ei yhtään autojahteja! Ei aseita, ei murhia! Vitun haukotuttavaa.
ellauri299.html on line 127: Oli alajuoni, jossa Michaelin avioliitto yuppie vaimonsa kanssa on päättymässä. Hän tulee jatkuvasti esiin tarinassa siellä täällä, ja olin puoliksi odottanut heidän ehkä sovittavan, mutta se vain menee siihen pisteeseen, ettei häntä enää mainita. Jonkinlainen pettymys. Sen sijaan hän pitää tästä toisesta kodittomasta ristiretkeläisestä, jolla on noin yksi rivi koko kirjassa. En pitänyt päähenkilöstä yhtään. Hän oli pääliigan tyhmä pupu. En pitänyt hänestä, kun hän oli rikas asianajaja, enkä pitänyt hänestä, kun hän oli köyhä asianajaja. Kirja oli ihan ok. Se ei todellakaan kuulunut Grisham "laillisen trillerin" genreen. Mitään jännittävää ei koskaan tapahtunut - se oli vähän kuin "The Chamber" siinä suhteessa. Lopussa olin vain eräänlainen: "Kuinka monta tuntia käytin sen lukemiseen?"
ellauri299.html on line 128: Lopuksi, meidän pitäisi huolehtia kodittomista. Muuten he kääntyvät meitä vastaan. Luulen, että se oli se pointti, jonka hän yritti tuoda esiin tässä kirjassa.
ellauri299.html on line 130: Yxittäinen: Huolimatta Grishamin upeasta kyvystä kertoa tarinoita niin hyvin, halveksin tätä kirjaa. Melkein laitoin sen alas monta kertaa. En käsittele kaikkia ajatuksiani tästä kirjasta, koska monet muut arvostelut ovat jo osoittaneet ne. Tässä ovat häiritsevimmät tavoitteeni:
ellauri299.html on line 132: 2) Grishamin tulisi pysyä lakikirjoituksessaan ja hylätä kaikki yritykset politiikkaan ja ristiretkiin. Se inhotti minua. Tarpeetonta sanoa, että en pitänyt tästä kirjasta. Huomaa, että tämä on ensimmäinen hänen kirjoistaan, josta en pidä lukemiseni jälkeen monia hänen romaanejaan. Kuten eräs arvioija sanoi: ”Vauraiden ihmisten pitäisi tuntea syyllisyyttä, koska kaupungeissamme on kodittomia." (Mixi vitussa? Oma vika pikku sika.) Se on tämän Grisham-romaanin pääviesti. Kun Grisham välittää tämän viestin, pitäisikö meidän olettaa, että hän lahjoitti kaikki tämän kirjan tuotot kaupunkien kodittomille? Epäilen suuresti!
ellauri299.html on line 134: Kerri: Kun luin tämän kirjan ensimmäisen kerran (vuosia ja vuosia sitten), muistan lukeneeni sen kaiken yhdessä päivässä ja ajattelin: "Vau! Se oli niin voimakasta!" Luin sen vihdoin uudestaan ja se ei kestänyt. Michael on hurskas, pyhämpi kuin sinä, jolla on suuri "valkoisen miehen pelastaja" -kompleksi. Hän viittaa pyhimyksensä muutaman kerran ja siihen, kuinka häntä ei voida arvostella siitä, että hän teki niin hyvän ja jalon asian uhraamalla itsensä vähemmän onnekkaiden auttamiseksi. Ja hän aikoo pelastaa Kaikki! Hän on niin upea ja täynnä itseään. Olin iloinen, että hän lopulta osti itselleen sängyn, koska se oli vähän paljon. Hänen entiset työtoverinsa ovat nyt kaikki "pahiksia" koko kirjan ajan lähes loppuun asti, jolloin hän yhtäkkiä tuntee olonsa pahaksi, koska useimmat heistä ovat viattomia ja tietämättömiä ja se oli TODELLA VAIN Chance, joka oli pahis... Pidän siitä, että se tuo esiin vakavia kodittomuuden ahdinkoja ja että asiat eivät maagisesti muutu, elleivät kaikki ala ottamaan sitä vakavasti. (Se olisikin todella maagista...) Mutta todella, se on ainoa lunastava tekijä.
ellauri299.html on line 136: Jasey: Olenko vain minä vai oliko tämä kirja täyttä roskaa? Grishamin kliininen tyyli ei pysty luomaan minkään aineen hahmoja, ja intohimon ja sydämen puute tekevät tästä puhtaan luettavan. Todellinen tarina on kohtuullinen ja pitää sinut lukemassa, mutta kirjan viimeistelevien hahmojen "tunteminen" oli niin vaikeaa, mikä toi enemmän helpotusta kuin katumusta.
ellauri299.html on line 138: Idris: (tshekki) Joten tämä oli hyvin heikko. Se on tarina suuren yrityksen asianajajasta, jolla on oivallus päivästä toiseen, jättää hyvin palkatun työnsä ja vakiintuneen uransa ja alkaa auttaa kodittomia muutamalla dollarilla. Siitä on kyse, teema on siedettävä, mutta käsittely... Koko juttu tuntui järjettömän epätodennäköiseltä, hahmot olivat litteitä ja mustavalkoisia. Vihjattu rakkausjuoni pikemminkin huvitti minua, kahden hahmon ensimmäisestä tapaamisesta, jossa ei ollut aavistustakaan molemminpuolisesta myötätunnosta, toisessa tapaamisessa, jota ihmettelin? kautta "Tyja, hän on todella kaunis!" ja "Luulen, että rakastan häntä!" yhden sivun ja yhden ajatuskulun sisällä. hmm. Mitä vittuu. Se oli huonosti kirjoitettu, enkä vain uskonut kirjaan. Jos minulla ei olisi periaatetta lukea kirjat loppuun, laittaisin sen alas neljänneksessä...
ellauri299.html on line 140: Marsha: Säästä 30 dollaria ja lahjoita se kodittomien turvakodille tai kodittomien oikeusklinikalle, koska näyttää siltä, että siksi hän kirjoitti tämän kirjan. Kirjassa ei ole juoni, ei mysteeri, itse asiassa ei paljon muuta kuin yritys saada lukija syyllisyyteen. Olisin antanut sille vähemmän kuin yhden tähden, jos olisin voinut. Luen paljon Grishamin kirjoja ja joskus hän saarnaa ahmimaan joskus olemaan ahmimatta, eikä kerro tarinaa ollenkaan. Tämä on yksi niistä. En edes tiedä miksi lopetin sen, koska tiesit alusta asti, kuinka se päättyy. Ei jännitystä, koska rikosta ei todellakaan ollut.
ellauri299.html on line 158: Mojgan: (arabiaxi) Herra Hadi Adelpourin käännös oli hyvin, hyvin huono. Minulla oli ilo lukea tämä hyvä kirja. Erittäin väärä ja väärä sanavalinta. Sanalla sanoen kauhea käännös.
ellauri299.html on line 162: Jami: KIvuliasta! Älä lue tätä kirjaa. Kesti vain koko olemukseni olla sytyttämättä sitä tuleen, kun sain sen valmiiksi.
ellauri299.html on line 171: Lisätietoa Gershwinin kirjan aiheista, kuten köyhien väestösuojista (shelters) ja kohtuhalkeamalapsista (crack babies).
ellauri299.html on line 198: Mediaraporteissa korostettiin yleisesti, että kohdunsisäiselle halkeamalle altistuneet vauvat eivät koskaan kehittyisi normaalisti. Lasten kerrottiin olevan väistämättä fyysisesti ja henkisesti vammaisia koko elämänsä ajan. Vauvat, jotka olivat alttiina kohdunsisäiselle halkeamalle, kirjattiin tuomituiksi vakavasti vammautumaan, ja monet hylättiin sairaaloihin. Heidän odotettiin olevan kykenemättömiä muodostamaan normaaleja sosiaalisia siteitä. Asiantuntijat ennakoivat syntyneiden rikollisten "biologisen alaluokan" kehittymistä, joka saalistaisi muun väestön. Rikollisuuden ennustettiin nousevan, kun halkeille altistuneiden vauvojen sukupolvi kasvoi (sen sijaan ne laskivat). Lasten ennustettiin olevan vaikeasti lohduttavia, ärtyneitä ja yliaktiivisia, mikä rasittaa koulujärjestelmää. Charles Krauthammer, The Washington Postin kolumnisti kirjoitti vuonna 1989, "perilliset elävät tietyn kärsimyksen, todennäköisen poikkeaman, pysyvän alemmuuden elämää." Bostonin yliopiston tuolloinen presidentti John Silber sanoi: "Crack-vauvat... eivät koskaan saavuta sellaista älyllistä kehitystä, jolla heillä olisi tietoisuus Jumalasta." Nämä väitteet biologisesta alemmuudesta soittivat helposti olemassa oleviin luokka- ja rodullisiin ennakkoluuloihin. Raportointi oli usein sensaatiomaista, suosi hirveimpiä ennusteita ja sulki pois skeptikot.
ellauri299.html on line 268: Juuri yhden tähden tampiot sai vakuutettua ettei tää Gershwinin kirja ole sittenkään jenkkikirjaxi niitä huonoimpia. Onhan se kuivakka mutta kertoo paljon jenkkimeiningistä omalla pedantilla tavallaan. Eikä ihme että yhden tähden tampiot oli pettyneitä: kirjassa ei ole sankaria, on vain pelkkiä roistoja.
ellauri299.html on line 310: Harmageddon täsmentyy: 3. maailmansota. Sillä mässäillään iloisesti kasaankuroutuneilla kirjakyläpäivillä, jolla myydään enää valikoituja varmoja nakkeja: kalliita 2000-luvun bestsellerkirjoja. Putinista saadaan seuraava Hitleri. Mein Kampf on historiaa, lista-arvo 150-240 euroa. Apinat tarvizevat sotia, muut vaivat helpottavat sodan aikana. Freudin nuoruuden sankari oli Hannibal. Hyppää yli Hannibal! Sano Hannixi, balit jäivät aidalle. Sotilassaapas potkaisee kernaimmin odottavan äidin mahaan. Ja eikun sinne uusi laaki tilalle. Jokainen tekee ize elämänsä, raivaa lisää Lebensraumia sisätilaan. Mixi impregnaatio vaatii niin pitkällistä pumppausta? Jotta saadaan edeltäjän mälli ulos. Sixi tekee mielikin väliin vetää pumpunmäntä täysin ulos, ja sisään taas.
ellauri299.html on line 372: Pezkun mielikirja Remo vanha vainooja löytyi Heinolan kauppahallista. Siitä tuli mieleen kokonainen nippu remonttimiehiä.
ellauri299.html on line 444: E. Saarinen peukuttaa Martti Alahuhdan peukuttamaa nidettä "Ajatteleva johtaja". ”Ajatteleva johtaja -kirjan pääviestit ovat kirkkaat: tietoisuus, fokus, selkeys, vahva läsnäolo,
ellauri299.html on line 446: Matti Alahuhta kirjan esipuheessa. Timantti teos, jonka tiedeperusteinen tarkastelu suuntaa mieltä olennaiseen. Luen kirjaa välähdystekniikalla ja
ellauri299.html on line 470: Patti oli sukupuolielämän Honkajoki. Aarne Honkajoki on hahmo Väinö Linnan kirjassa Tuntematon sotilas. Hän on sotamies, joka on ottanut itselleen humoristin roolin ja laukoo satiirisia kommentteja näennäisesti vakavaa ja totista esittäen. Honkajoki pilkkaa Suomen armeijaa ja sodankäyntiä, mutta on silti tunnollinen sotilas. Hahmo muistetaan parhaiten jousipyssyn mukana kantamisesta sodan keskellä.
ellauri299.html on line 479: Vierasta lihaa, kazelin Merjaa. Toisen Hannun exä Merja ei antanut vaikka pyysin kauniisti. Nuori, nainen, ja mahdollisimman oikealta. Perkele, saatana! Tulisi sota...jotakin selvää! Merjan perse sihisi vieressäni pitkän ässän. Saatuani palkinnon piristyin niin että saatoin sujautellakin taas Merjaa. Kreetiä ja pleetiä, ketkuja ja pletkuja nää Patin työttömät työnhakijat, eli työnvälttelijät. Työnvälttelyähän se näyttää olleen tää Patin kirjailijanurakin.
ellauri299.html on line 486: Markku (kappalainen) luki Helkalle Tawaststjernan Sibelius-kirjasta ääneen miten nivelevä yritys laaja luova työ oli:
ellauri299.html on line 493: Oisko ollut parempi jos Patti olis heti hirttäytynyt napanuoraansa. Tai ainakin survottu sisään ja nussittu uudestaan. Se ei arvostanut virolaisten myyjien tapaa todistaa tylyllä käytöxellä tasa-arvoa. Ruåzalaisilla on sentään asiakas aina oikeassa. Grishamin Sofia Mendoza olisi saanut lentopotkut Drake & Sweeneyltä vähemmästäkin. Catch 22 suorasoittosarja ei ollut yhtä ärsyttävä kuin Hellerin kirja, mikä on jo jotakin.
ellauri299.html on line 504: Dylanin vuonna 1966 syntyneelle vanhimmalle pojalleen Jesselle kehtolauluksi kirjoitettu laulu kertoo isän toiveista, että hänen lapsensa pysyy vahvana ja onnellisena. Se alkaa riveillä "Jumala siunatkoon ja varjelkoon sinua aina / toteutukoot kaikki toiveesi", joka toistaa papin siunauksen Lukujen kirjasta (Neljäs Mooseksen kirja 6:24-26), jonka rivit alkavat: "Siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua / Toteuttakoon pienimmätkin toiveesi. Herra valistakoon kasvonsa sinulle, kallistakoon korvansa." Koska Dylan ei halunnut kuulostaa "liian sentimentaalilta", hän lisäsi kappaleesta kaksi versiota Planet Waves -albumille, yhden kehtolaulun ja toisen rock -suuntautuneen. Howard Cosell lausui kappaleen ikimuistoisesti amerikkalaisessa televisiossa, kun Muhammad Ali voitti raskaansarjan kruunun kolmannen kerran. Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat.
ellauri299.html on line 592: Valinta on joko selitettävissä tai se on rändömi. Koneet voivat tehdä molempia siinä missä apinakin. Hassunkurisinta Twainin kirjassa on se, että jonkun mielestä Markin aikoina tässä oli jotain argumentoitavaa.
ellauri299.html on line 594: "What Is Man?" on amerikkalaisen kirjailijan Mark Twainin vuonna 1906 julkaisema dialogi. Se on nuoren miehen ja vanhan miehen välinen dialogi ihmisen luonteesta. Otsikko viittaa psalmiin 8:4, joka alkaa "mikä on ihminen, että muistat hänet...". Kyllä siinä psalmissakin on aikalailla apinoiden rehvastelua.
ellauri299.html on line 629: Jäätyään eläkkeelle EU-virasta Lappi-Seppälä on jatkanut espanjan- ja portugalinkielisen kirjallisuuden suomentamista. Lappi-Seppälä tunnetaan lisäksi muun muassa Luiz Ruffaton, Mario Vargas Llosan ja Juan Batiste Montabuanin Zorro vihkosten suomentajana.
ellauri300.html on line 122: Saatana saapuu Moskovaan on yksi venäläisen kirjallisuuden rakastetuimmista klassikoista, mustan komiikan mestariteos, rakkaustarina ja evankeliumin uudelleentulkinta samassa paketissa. Sen käsittelemät teemat - kuten vapaus, rohkeus, kuolevaisuus, usko ja anteeksianto –vetoavat ihmisiin aikakaudesta ja yhteiskuntamuodosta riippumatta. Selvä talousliberaali vastaisku, ei epäilystäkään.
ellauri300.html on line 124: Pimeyden ruhtinaan vierailu Stalinin ajan Moskovassa limittyy maagisella tavalla Ješua-nimisen kiertävän filosofin kädenvääntöön Rooman mahtavan maaherran Pontius Pilatuksen kanssa. Ja kaiken ytimessä kummittelee kauniin Margaritan ja hänen kumppaninsa, Mestariksi kutsutun salaperäisen kirjailijan lyyrinen rakkaustarina. Mutta onko yhtään panokohtauxia?
ellauri300.html on line 304: Maror viittaa karvaisiin yrtteihin, jotka asetetaan kahteen paikkaan Seder-lautasella. Lautanen keskellä oleva kasa (Chabadin tavan mukaan) tunnetaan nimellä "maror", ja se syödään ensin. Toinen kasa lautasen pohjalla tunnetaan nimellä " chazeret", joka tarkoittaa kirjaimellisesti "salaattia". Muut Seder-lautasella olevat esineet ovat: kolme matzahia, beitzah (muna), zeroah (varsi tai kanan kaula), karpas (kasvis) ja charoset (hedelmä-, pähkinä- ja viinitahna).
ellauri300.html on line 685: Singerin viehätys on sen lyhkäsissä päälauseissa, joilla se tikkaa aiheesta kuin aiheesta samalla koruttomalla siekailemattomalla tyylillä, pieni huumorinpilke silmäkulmassa, kuin kiertelevä rabbi kyökinnurkassa. Sitä on kiva lukea silloinkin kun aihe ei ole järin kiehtova. Juutalaisten enemmän tai vähemmän pyhät kirjat on kirjoitettu samalla tyylillä, vaikka huumoritta.
ellauri300.html on line 687: Sarjat on kivempiä kuin monoliitit. Monet ellei useimmat hyvät romaanitkin on ilmestyneet följetongeina. En kaipaa tarinoissa juonta enkä jännitettä. Kaikki noi plot-teoriat joissa pitää muka olla komplikaatio, ratkaisu ja paluu panopuun tai isän luo on aivan perseestä. Riittää seurata mitä tapahtuu erilaisille tyypeille eri aikoina, ei niistä tarvi rakentaa mitään temppeliä tai kehityskaaria, vain torvelot muka jännäävät mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin aina tapahtuu sitä samaa: EAT! FUCK! KILL! Sixi luenkin ensin kirjan lopusta miten jätkän käy. Hyvässä kirjassa se on ihan yx hailea. Niin on meidänkin elämässämme.
ellauri300.html on line 799: Salomon ben Isaac tai Shlomo Jitzhaki (hepr. שלמה יצחקי), tunnetaan paremmin nimelläpp Rashi (hepr. רש"י, lyhenne sanoista RAbbi SHlomo Itzhaki; s. 22. helmikuuta 1040 Troyes, k. 13. heinäkuuta 1105 Troyes), oli ranskalainen rabbi. Häntä pidetään Talmudin ja Tanakin merkittävimpänä kommentoijana, ja hänen vaikutuksensa on säilynyt Talmudin ja Tanakhin tulkinnassa kuten myös hepreankielisessä kirjallisuudessa nykyaikaan asti.
ellauri300.html on line 801: Rashin kommentit erotetaan havainnollisuuden vuoksi Talmudin varsinaisesta tekstistä niin sanotulla Rashi-kirjaintyypillä, jota Rashi itse tosin ei käyttänyt. Mutta nykyaikaisemmat sananselittäjät osoittavat Elishan ylireagoinnille suurempaa ymmärrystä.
ellauri300.html on line 913: Koulupiiri Utahin osavaltiossa on poistanut Raamatun peruskoulujensa ja keskiasteen koulujensa kirjastoista ”vulgaarin tai väkivaltaisen” sisällön takia.
ellauri300.html on line 920: Raamatut poistetaan kirjastoista välittömästi, vaikka koulupiirin päätöksestä on tehty valitus. Se käsitellään kesälomien jälkeen.
ellauri300.html on line 921: Raamatun poistamispäätöksen jälkeen sama koulupiiri vastaanotti valituksen myös Mormonin kirjasta, kertoi Salt Lake Tribune.
ellauri301.html on line 39: Mixi pidän krimisarjoista ykkös eniten Raidista? Koska se on kuin Kummeliparodia anglosaxisista skoudesarjoista. Kaikki samat klisheiset elementit mutta niin läpeensä roiseina että katu-uskottavuus on mahtava. Kämänen rupusakki on oikeasti laahuxen näköistä eikä mitään sminkattuja mamuja. Tyypit puhuu just niin epänokkelasti kuin ihmiset oikeasti puhuvat. Ei häslätä eikä näytellä suuria tunteita. Enimmän aikaa ei tapahdu paljo paskaakaan. Se on sattuva havainto elämänmenosta, kuten kirjailija Turgenev oivalsi runoelmassa Jo riitti. Näytteleminen on perinteistä Suomi-filmi tasoa. Koko skenessä on kosolti sekä tahallista että tahatonta huumoria. Ja perusasenne on mukavan saamattoman vasemmistohenkinen, ei tollasta et kun yritän tarpeexi kovasti niin olen oman elämäni Seppo. Kaikki pahixet on Espoosta, kuten tosielämässäkin.
ellauri301.html on line 41: Rikoskirjailija Harri Nykänen on kuollut, iloisena selvitti maaliskuussa 2023 Helsingin Sanomat. Lehden mukaan Nykänen kuoli nopeasti edenneeseen
ellauri301.html on line 78: Pakko kai Henningiäkin on plärätä jos haluaa tutustua ruåzalaisiin menekkikirjailijoihin, se on kai Sjövall Wahlööstä seuraava. (Vaikka mihkä se Guillou sijoittuu? Ei kyllä Guillou on kasari ja Mankell ysäri. Sit tulee Stieg ja sit nää ämmät.) Mankeli kirjoitti menestysdekkarinsa 90-luvulla tunaroituaan 2 edellistä vuosikymmentä seilorina ja lattiamanuna. Sen eka Wallenberg-prujaus on Mördare utan ansikte 1991, joka löytyi Arabian kirjaston poistohyllystä. Alempana sätitään vielä sen eteläafrikkalaiskyhhäystä nimeltä den vita lejoninnan.
ellauri301.html on line 174: Mankeli kirjoitti ensimmäisen Wallander-dekkarinsa Kasvoton kuolema vuonna 1991 Ruotsiin paluunsa jälkeen oltuaan normaalia pidempään Afrikassa. Hänen mielestään rasismi ja ksenofobia olivat lisääntyneet Ruotsissa, ja hän päätti kartoittaa ilmiötä rikosromaanin muodossa. Tästä alkoi Wallander-kirjasarja, joka ei aluksi ollut suuri menestys. Wallander-kirjat menivät kuitenkin Ruotsissa paremmin kaupaksi kuin Mankelin aiemmat teokset. Suuri kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1998, ja käännösten myötä Mankelista tuli vähitellen miljonääri. Wallenberg sr ei sentään ole mikään supermies, mitä vikaa näyttää vähän olevan juniorissa.
ellauri301.html on line 184: Suomalainen Kosti Kalke julkaisi 1898 kirjasen Herätyssanoja ynnä lyhyt armonjärjestys: kirjoittajan kuvalla. Konstantin (Kosti) Kalke (5. joulukuuta 1858 Koski Hl – 2. helmikuuta 1938 Tohmajärvi) oli suomalainen kirkkoherra ja paikallishistoriasta sekä uskonnollisista aiheista kirjoittanut kirjailija.
ellauri301.html on line 282: Henning kertoo videohaastattelussa nuoren Wallenbergin kuuloisella enkulla eze kazoi yhteiskunnan onkelmia skouden ja rofen näkökulmasta. Sen kirjat on kuin kreikkalaisia vuohisaarnoja, jotka oli krimisarjoja, joista vain skoudet puuttuivat. Eli kyllä krimit on yhtä hienoja kuin muutkin romaanit, leuka pystyyn vaan. Poliisit ois niikö Euripideen kuoro ja Wallenberg kuoronjohtaja. Mankelin sukulaiset soitti urkuja, Henningin instrumentixi tuli näppis, koska viulistina se oli second rate. My responsibility is to react. Yours is to buy and read.
ellauri301.html on line 362: Merellä ollessaan Mankell kiinnostui teatterista. Mankell on asunut muutaman vuoden myös Skånessa ja useaan otteeseen Mosambikissa ja siellä hän toimi mm. paikallisesssa teatterissa. Mosambikissa asueessaan hän kirjoitti myös ensimmäisen Wallander-romaaninsa Mördare utan ansikte, joka ilmestyi vuonna 1991. Mankell on toiminut myös Ruotsissa teatterialalla 1970-1980-luvuilla erilaisissa tehtävissä: näytelmäkirjailijana, dramaturgina, lattiamanuna, ohjaajana ja teatterinjohtajana eri paikkakunnilla.
ellauri301.html on line 364: Viimeisessä Wallander -dekkarissa vuonna 1999 ilmestyneessä Pyramiden (suom. Pyramidi, 2002) kirjassa kerrotaan nuoren Wallanderin varhaisista vaiheista, esim mixi sen ääni oli hinkuva. Enpäs kerrokaan! Olennaista Mankelille on rikoksen liittäminen laajempiin yhteiskunnallisiin kehyksiin. Murhat ja ryöstöt ovat/eivät ole (en saa päättää) yksilöiden suorittamia tekoja, mutta niillä on juurensa yhteiskunnassa ja sen vääristymissä, kuten tässä vittumaisessa kauhugenressä.
ellauri301.html on line 366: Henning Mankell on eräs Ruotsin luetuimmista kirjailijoista ja hänen rikosromaaniensa päähenkilö Kurt Wallander on rakastetuin sankari ruotsalaisessa kirjamaailmassa. Kurt on lukijoiden ja kriitikoiden arvostama. Hänen rikosromaaneistaan pitävät miehet ja naiset sekä nuoret ja vanhat. Kaikki uusimmat Wallander -kirjat ovat kivunneet myyntilistojen kärkeen. Mankellin dekkarit ovat erittäin suosittuja myös muualla maailmalla. Henning Mankellin Wallander -sarja on dekkarien aatelia. Jokainen sarjan kirja on hengästyttävä lukuelämys. Kurt Wallander on eräs hienoimmista dekkarisankareista. Dekkarit on syvältä ihan genrenä. Mankelin jaarituxet ovat haukotuttavia.
ellauri301.html on line 395: Mutta Henning Mankellin ensimmäisen Wallander-sarjan jälkeisen rikosromaanin valtteja ovat jälleen kirjailijan taattuun tapaan eleetön kerronta, moniulotteiset henkilöt sekä keskiarvokumikaulaa kiinnostavat ongelmanasettelut.
ellauri301.html on line 401: Olofsonin idealismi törmää afrikkalaiseen todellisuuteen, jossa rasismi ja eriväristen ihmisten viha toisiaan kohtaan yhä rehottavat. Kun niin valkoiset kuin mustatkin ajavat omia itsekkäitä etujaan, Afrikka ei todellakaan palkitse hyväntekijäänsä. Tämä ei ole dekkari, mutta varmasti siitä huolimatta loistava kirja, en ole kyllä lukenut. Mankellin kirja kertoo tarinan Afrikasta ja kermaperseisestä palefacesta keskellä vierasta kulttuuria. Romaani sisältää monia tekijänsä elämään ja taustaan liittyviä omakohtaisia piirteitä: Yksinäinen mies hoitaa haavoittunutta poikaa teatterin katolla eräässä afrikkalaisessa satamakaupungissa (Maputo).
ellauri301.html on line 421: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
ellauri301.html on line 428: Ruotsalainen iltapäivälehti Expressen paljasti 24. lokakuuta 2009, että Guillou rekrytoitiin vuonna 1967 salaa KGB:n informantiksi. Guillou vastasi olleensa yhteydessä tehdessään tutkivaa journalismia. Hän sai moneen otteeseen KGB:ltä rahaa antamistaan tiedoista, jotka koskivat Vietnamin sodan vastustajia. Hän otti vastaan myös salaisen tehtävän ja toimitti asiakirjasalkun sovittuun paikkaan. KGB-yhteistyö jatkui vuoteen 1972 asti. Guilloun ystävä ja kollega Arne Lemberg (Lvïv) antoi Säpolle vihjeen Guilloun tekemisistä, mutta Säpo ei ryhtynyt asiassa sen tarkempiin tutkimuksiin. Guillou maksoi osan KGB:ltä saamistaan rahoista Lembergille.
ellauri301.html on line 445: Punainen Pili tunnustaa valkoista väriä. Guilloun kasarijännäreissä pahixet on eurooppalaisia vassariterroristeja. Ehtikö "Jami" luoda islamistisia viholliskuvia, Ruåzin lipun polttamista ynnä muita pyhäinhäväistyxiä? Tokkopa. 13 Punainen Pili-kirjan jälkeen "Jami"n pussit taisivat olla jo aika tyhjinä näistä aiheista. Viimeinen Red Cock tuli ulos "Jami"n uunista 1995, mullon se. Ei sen jälkeen tuli vielä 1.
ellauri301.html on line 447: Carl Hamilton on Jan Guillou 13-osaisen kirjasarjan 11 ensimmäisen osan päähenkilö. Lisäksi hän on sarjan kahdessa viimeisessä osassa sivuhenkilö (pääosassa on joku ämmyrkäinen varmasti). Kirjoista on sovitettu elokuvia ja televisiosarjoja. Ensimmäinen ilmestyi 1986 kexeliäällä nimellä Peitenimi Punainen Pili. Punaisen Pilin 1. esittäjä Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä Salkkareiden Ismon kaliiperia. Hän esitti "Punaisen lokakuun" detente kapteenia, oli "Saappaanraksi-Bill" Turner elokuvissa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) sekä sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) ja antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.
ellauri301.html on line 449: Keväällä 2009 Stellan Skarsgård kutsui Dan Brownia huonoksi kirjailijaksi. Hän kuitenkin näyttelee elokuvassa Enkelit ja demonit, joka pohjautuu Brownin samannimiseen huonoon kirjaan. Skarsgårdin mukaan Ron Howardin tekemä käsikirjoitus erosi eduxeen niin paljon alkuperäisteoksesta, että hän halusi osallistua huonon elokuvan tekemiseen. Lapsista vain Eija ei ollut vuoteen 2009 mennessä ollut mukana missään elokuvassa. Hon har sju bröder och det gör henne till den enda dottern i familjen. I 32 år var Stellan, 69, gift med My Skarsgård, 64, och tillsammans med henne har Stellan sex barn. Men sedan 2009 är han gift med filmproducenten Megan Everett, 44, som han har barnen Ossian, 11, och Kolbjörn, 8, med. – Jag ville ha barn, Men herregud, det är många, säger han nu till Aftonbladet. Men vad skulle jag göra? Jag spelar ju inte golf. Its easier to hit a hole-in-one with my Red Cock suit on.
ellauri301.html on line 482: Luottamus demareihin murenisi täysin jos IB asiakirjat pulahtavat pintaan. Demareiden olisi vaikea muodostaa hallitusta. Burgerit pääsisivät valtaan. Hurra hurra! hurraavat Annika ja Berit.
ellauri301.html on line 588: Grein haaveilee rutiköyhästä elämästä jeshivaopiskelijana: 1 paita, 1 housut, 2 kenkää, 2 hattua, kirjastokortti, 2000 kcal leipää maitoa ja perunaa päivässä, joskus vihannexia. Saa lueskella mitä huvittaa ilman paineita. Täähän on kuin meillä vanhuxina!
ellauri302.html on line 56: Löytyi Bostonin kaupunginkirjastosta way back machinella. New York City, April 1918.
ellauri302.html on line 537: Hasidiperheeseen syntynyt Sholem Asch sai perinteisen juutalaisen koulutuksen. Hänen vanhempansa pidettiin sisarustensa nimettynä tutkijana, ja hänen vanhempansa haaveilivat hänen tulevasta rabbiksi ja lähettivät hänet kaupungin parhaaseen uskonnolliseen kouluun (tai Chederiin), jonne varakkaat perheet lähettivät lapsensa. Siellä hän vietti suurimman osan lapsuudestaan Talmudia opiskellessaan ja opiskeli myöhemmin Raamattua ja Haggadaa omalla ajalla. Asch varttui enemmistöjuutalaiskaupungissa, joten hän varttui uskoen, että juutalaiset olivat enemmistö myös muualla maailmassa. Kutnossa juutalaiset ja pakanat tulivat enimmäkseen toimeen, mutta uskonnollisten juhlapyhien ympärillä ei ollut jännitystä. Hänen täytyi livahtaa enemmistöpakanan alueen läpi päästäkseen järvelle, jossa hän rakasti uida ja jossa hän kerran joutui nurkkaan kepillä ja koirilla käyvien poikien toimesta, jotka vaativat häntä myöntämään "Kristuksen" tappamisen – minkä Asch ei tuohon aikaan tiennyt olevan Jeesuksen toinen nimi (eikä olevan messias kreikaxi?). – tai he repisivät hänen takkinsa. Hän myönsi tappaneensa Kristuksen pelosta, mutta he hakkasivat häntä ja repäisivät hänen takkinsa joka tapauksessa. Asch ei koskaan menettänyt pelkoaan koiria kohtaan tuosta tapauksesta. Mulla oli parempi onni: pelkäsin koiria pitkään pikku terrierin purtua peloissaan maitokaupan edessä mun naaman kirjavaxi kuin pakanamaan kartta kun menin taputtamaan sitä. Mutta se meni ohize, ja nykyään pidän koirista, samalla lailla kuin vähän pelottaa mennä uimaan kylmään veteen mutta sitten se tuntuukin ihanalta.
ellauri302.html on line 539: Murrosiässä, siirryttyään chederistä jeshivaan, Sholem tuli tietoiseksi suurista yhteiskunnallisista muutoksista populäärissä juutalaisessa ajattelussa. Uudet ideat ja valistus vahvistivat itsensä juutalaisessa maailmassa. Ystävänsä luona Sholem tutki näitä uusia ideoita lukemalla salaa monia maallisia kirjoja, mikä sai hänet uskomaan olevansa liian maailmallinen ruvetaxeen rabbiksi. 17-vuotiaana hänen vanhempansa saivat tietää tästä "profaanisesta" kirjallisuudesta ja lähettivät hänet asumaan sukulaisten luo läheiseen kylään, missä hänestä tuli heprean opettaja. Vietettyään muutaman kuukauden siellä hän sai vapaamman koulutuksen Włocławekissa, jossa hän elätti izensä lukutaidottomien kaupunkilaisten kirjeenkirjoittajana. Włocławekissa hän ihastui merkittävän jiddish-kirjailijan IL Peretzin työhön.
ellauri302.html on line 542: Aschin maine perustettiin vuonna 1902 hänen ensimmäisellä tarinakirjallaan, In a shlekhter tsayt (Huonona aikana). Vuonna 1903 hän meni naimisiin Mathilde Shapiron, puolalais-juutalaisen opettajan ja runoilijan Menahem Mendel Shapiron tyttären kanssa.
ellauri302.html on line 556: Toisella oleskelullaan Yhdysvalloissa Asch asui ensin Stamfordissa Connecticutissa, minkä jälkeen hän muutti Miami Beachille, jossa hän asui 1950-luvun alkuun asti. Hän loukkasi juutalaisten herkkyyttä vuosien 1939–1949 trilogialla Nasaretilainen, Apostoli ja Maria, joka käsitteli Uuden testamentin aiheita. Huolimatta syytöksistä kääntymyksestä, Asch pysyi ylpeänä juutalaisena; hän ei ollut kirjoittanut trilogiaa kristinuskon edistämiseksi, vaan yritykseksi kaventaa juutalaisten ja kristittyjen välistä kuilua. Suuri osa hänen lukijakunnastaan ja juutalaisesta kirjallisesta yhteisöstä ei kuitenkaan nähnyt asiaa niin. Hänen pitkäaikainen työnantajansa, New Yorkin jiddishinkielinen sanomalehti Forverts, ei ainoastaan luopunut hänestä kirjailijana, vaan myös hyökkäsi hänen kimppuunsa avoimesti Kristinuskon promootion vuoksi. Myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen kommunistiselle lehdelle Morgen frayhayt, mikä johti toistuviin kuulusteluihin edustajainhuoneen epäamerikkalaisen toiminnan komiteassa. Vuonna 1953 Chaim Lieberman julkaisi teoksen The Christianity of Sholem Asch, raa'an kritiikin Aschia ja hänen kristologista trilogiaansa kohtaan, joka inhotti jopa joitain Aschin vahvimmista kriitikoista. Liebermanin kirja ja McCarthy Hearings johtivat Aschin ja hänen vaimonsa lähtemään Yhdysvalloista vuonna 1953, minkä jälkeen he jakoivat aikansa Lontoon (jossa heidän tyttärensä asui), Manner-Euroopan ja Israelin välillä. Right on Shulem!
ellauri302.html on line 587: Käännekohta Luzzatton elämässä tapahtui 20-vuotiaana, kun hän väitti saaneensa suoraa opetusta enkeliltä (joka tunnetaan nimellä Maggi). Vaikka tarinat sellaisista kohtaamisista taivaallisten olentojen kanssa eivät olleet tuntemattomia kabbalistisissa piireissä, se oli ennenkuulumatonta jollekulle niin nuorelle iälle. Hänen ikätoverinsa olivat ihastuneita hänen kirjallisista kertomuksistaan näistä "jumalallisista oppitunneista", mutta johtavat italialaiset rabiiniviranomaiset olivat erittäin epäluuloisia ja uhkasivat erottaa hänet.
ellauri302.html on line 591: tämä raivostutti monet rabbit, erityisesti Moshe Hagizin, joka piti hänen kirjoituksiaan harhaoppisina ja määräsi polttamaan kaikki hänen kirjoituksensa. Muitakin huhuja levitettiin, että Luzzaton uuden psalmien kirjan tarkoituksena oli syrjäyttää Daavidin psalmit hänen alkamallaan messiaanisella aikakaudella, minkä Luzzato ja hänen mentorinsa Yeshayahu Basan ovat jyrkästi kiistäneet.
ellauri302.html on line 595: Vuonna 1735 Luzzatto lähti Italiasta Amsterdamiin uskoen, että siellä vapaammassa ympäristössä hän pystyisi ajamaan mystisiä etujaan. Kulkiessaan Saksan läpi hän vetosi paikallisiin rabbiiniviranomaisiin suojelemaan häntä italialaisten rabbien uhkauksilta. He kieltäytyivät ja pakottivat hänet allekirjoittamaan asiakirjan, jonka mukaan kaikki Maggidin opetukset olivat vääriä.
ellauri302.html on line 606: Toisin kuin monet muut musakorner-kirjat, jotka on järjestetty tekijöiden omien luonteenpiirteiden mukaan, Luzzato rakentaa teoksensa Beraitalle viisaan Pinchas ben Yairin nimissä, jonka lista menee saavutusjärjestyksessä näin:
ellauri302.html on line 612: Mesillat Yesharim on ehkä tärkein juutalainen eettinen teksti keskiajan jälkeisellä ajanjaksolla. Vilna Gaonin kerrotaan kommentoineen, ettei hän löytänyt ylimääräistä sanaa teoksen ensimmäisistä 11 luvusta, ja totesi, että hän olisi matkustanut tapaamaan kirjailijaa ja paljastamaan izensä hänelle, jos hän olisi vielä elossa. Nämä ja vastaavat lausunnot suurelta osin vapauttivat Luzzaton muiden epäilyistä hänen epäiltyihin sapattilaissuuntauksiinsa.
ellauri302.html on line 614: Musar-kirjallisuus on didaktista juutalaista eettistä kirjallisuutta, joka kuvaa hyveitä ja paheita sekä polkua luonteen parantamiseen. Tämä kirjallisuus antaa nimen Musar-liikkeelle 1800-luvun Liettuassa, mutta tällaista kirjallisuutta löytyy laajemminkin.
ellauri302.html on line 621: – 3. Mooseksen kirja 19:18
ellauri302.html on line 671: Reshit Chochmah on tärkeä kirja Kabbalasta (juutalainen mystiikka), etiikasta ja moraalista (musakorner-kirjallisuus), jonka on kirjoittanut 1500-luvun oppinut rabbi Eliyahu The Viisas. Se perustuu suurelta osin Zohariin.
ellauri302.html on line 673: Reshit Chochmah kuvaa meditaatiomenetelmää, jossa yhdistyvät heprealaisten kirjainten visualisointi ja niiden permutaatio. Sen tarkoituksena on inspiroida lukija puhtauden ja pyhyyden tunteella, jos kirjaimia sekoitetaan säännöllisesti. Kirja esittelee eettisen ja moraalisen opetuksen yhdistelmän Kabbalaan. Kirja näyttää tietä tietämättömille ja neuvoja neuvottomille päästäkseen Kabbalan maailmaan ja viisauteen. Erittäin helposti ja ymmärrettävästi kirja selittää lukijalle tapoja saavuttaa korkeampi jumalallinen tietoisuus, jota Pyhä toivoo rakkaalle kansalleen Israelille. Kirja on pysynyt suosittuna julkaisustaan lähtien.
ellauri302.html on line 699: Zohar (heprea : זֹהַר , Zōhar, kirjaimellisesti "Splendor" tai "Radiance") on perustava teos juutalaisen mystisen ajattelun kirjallisuudessa, joka tunnetaan nimellä Kabbala. Se on ryhmä kirjoja, jotka sisältävät kommentteja Tooran mystisista puolista (Mooseksen viisi kirjaa) ja pyhien kirjoitusten tulkintoja sekä materiaalia juutalaisten meemeistä, pensasmystikoista, myyttisestä kosmogoniasta ja mystisestä psykologiasta. Zohar sisältää keskusteluja Jumalan luonteesta, joissa selvitetään maailmankaikkeuden alkuperä ja rakenne, sielujen luonne, lunastus, egoistin suhde pimeyteen ja "todellisen minän" suhde "Jumalan valoon".
ellauri302.html on line 705: Vaikka kirja hyväksyttiin laajalti, pieni joukko merkittäviä rabbeja julkaisi seuraavien vuosisatojen aikana tekstejä, joissa julistivat rabbi Moshen keksineen sen väärennökseksi juutalaisuuden vastaisilla käsitteillä. Monet näistä rabbeista eivät kuitenkaan olleet ize kabbalisteja. Tämä oli tärkeä kiistakohta Jemenin juutalaisten joukossa, Dor Daiminä tunnetussa uskonnollisessa älymystöliikkeessä, joka vaati paluuta enemmän talmudistiseen juutalaisuuteen. Myös muut kateelliset yhteisöt Italiassa ja Andalusian (espanjalainen portugali) kyseenalaistivat Zoharin sisällön ja aitouden. Vaikka Zohar on järjestetty kommenteiksi Tooran osioista, se käsittelee myös Talmudia, Midrash Rabbaa ja Sefer Yetziraa, ml Bahir ja monet muut rabbiiniset tekstit. Jossain määrin Zohar on yksinkertaisesti Kabbala.
ellauri302.html on line 718: Lisäxi on Singer yhtä silmitön antikommunisti kuin se on semitisti. Aivan pidäkkeetöntä ryssävihaa vaahtoaa sen suupielistä kuin vesikauhuiselta koiralta. Tämmönen kohtuutun vihanpito on juutalaisilla ihan verissä, kulttuurissa ainaskin. Samahan se oli Kivipukin Tanelillakin. Julmat kulmahampaat irvessä ja karvakädet nyrkissä. Ei rottamainen Ben Zyskovizkaan jää paljon hännille. Vanhoista jenkkijutku kirjailijaukoista tulee yllättävän samanlaisia Kroisos Pennosia ja Kulta-Into Piitä: Singer, Belov, Roth, jopa Malamud. Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet odottaa vielä vuoroaan.
ellauri308.html on line 203: Tuominen oppi höyrypääpuusepän ammatin, mutta häntä vaivasi valtava kirjallisen sivistyksen nälkä. Hänestä tuli Tampereen työväenopiston innokas opiskelija. Kaiken kaikkiaan hän kuunteli eri alojen luentoja melkein kuusi vuotta. Niiden joukossa oli 40-tuntinen luentosarja Kalevalasta, mikä innosti häntä eepoksen huolelliseen tutkimiseen. Yhteiskunnalliset aineet ja kysymykset herättivät hänessä erityistä mielenkiintoa. Hän jäi usein keskustelemaan ja väittelemään politiikasta oppituntien jälkeenkin työläisjoukkoon, josta muodostui niin sanottu ”Lauantaiseura”. Seuraa veti itseoppinut filosofi Masse Lehtonen, joka suorasukaisen ärsyttävillä kommenteillaan sai muut väittelemään. Seuraan kuului myös muita työväenliikkeen merkkimiehiä, kuten järjestöaktiivi Manu Lammi, radikalismin tuntija ja ammattiyhdistysaktiivi Edvin Linkomies, Tampereen Työväen teatterin historioitsija Nikolai Ahonen ja myöhempi leipomoyrittäjä Aarne Lemberg (Lvïv, myöh. Linkosuo). Tämä joukko kasvatti Arvo Tuomisesta kovan väittelijän ja keskustelijan. Nuoren keskustelijan pikkuvanhuus herätti huvittuneisuutta, ja hänen lyhyytensä jäykkänä toi hänelle lempinimen ”Poika”, joka katkeruuden lisäxi seurasi häntä läpi elämän.
ellauri308.html on line 216: Arvo oli samaa maata kuin karkkilalainen rakennusmestari Lauri Hokkanen, joka kääntyi partiolaisesta taistolaisexi, mutta on sittemmin taas kääntänyt takkinsa ja ruvennut muistelmakirjailijaksi ja eläkeläisexi.
ellauri308.html on line 235: Ruotsia Tuominen piti esikuvana koko maailmalle. Tuominen keskusteli piispojen kanssa Jumalasta ja totesi kommunistien taistelun uskontoja vastaan olleen täysin turha, koska ihmisellä on metafysiikan kaipuu. Vielä yli 80-vuotiaana Tuominen perusti F. E. Sillanpää -seuran ja järjesti suhteillaan apurahan, jolla ennallistettiin kirjailijan nuoruudenkoti Töllinmäki. Se on taas aika ränsistyneen näköinen.
ellauri308.html on line 253: Viime vuonna opetin synagogassani juutalaisen kirjallisuuden luokkaa lukiolaisille. Oletettavasti holokausti tuli esiin useimmissa tarkastelemissamme kirjallisissa teoksissa. Joka kerta kun "H-sana" mainittiin, lapset alkoivat valittaa ja voihkia. "Ughh... Pitääkö meidän jatkaa puhumista holokaustista?" Selviytyneiden tyttärentytärnä en usko, että olen koskaan kyllästynyt puhumaan holokaustista, mutta opiskelijani olivat siihen kyllästyneitä! Diagnoosin heille akuutin "holokaustiväsymyksen". Heitä oli lyöty yli päähän "Never Forget" -lauseella, ja sen seurauksena holokaustista oli tullut tylsää. Kun yhä useammat eloonjääneet kuolee ja henkilökohtaiset yhteydet holokaustiin katoavat, myös kiinnostus ottaa holokausti vakavasti vähenee.
ellauri308.html on line 271: Ville oli vaurastuneen kyläräätälin äiditön poika jonka lukuaineiden keskiarvo oli 9,2. Isä teki pankrotin ja kuoli. Wille oli koulupoikana hartaan uskonnollinen, rukoili paljon, kävi ahkerasti kirkossa ja kirjoitteli romanttisia runoja. Muun koulunuorison tavoin hän oli erittäin isänmaallinen, mikä näkyi muun muassa hänen kirjoittamissaan runoissa. Oton 1. vaimo Saima oli sitä 8v vanhempi. Lanko Einar Dahlström (myöh. Laaksovirta) oli kotoisin varakkaasta talosta Luhangasta. Syksyllä 1900 hän kirjautui Helsingin yliopistoon valiten pääaineikseen filosofian, estetiikan ja taidehistorian. Oton ja Saiman esikoistytär Aino syntyi heinäkuun lopulla 1901, mikä johti yliopisto-opintojen katkeamiseen. Siitä huolimatta, että Dalhströmit avustivat taloudellisesti nuorta paria, heidän toimeentulonsa ei ollut kehuttava. Aino-tytär kuoli vuonna 1903, jolloin isänmaallisen maaseudun puolustajan, Jumalaa pelkävään vanhasuomalaisen Kuusisen usko alkoi horjua ja sosialismi otti hänen elämässään uskonnon paikan. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Kuusinen valmistui filosofian kandidaatiksi lokakuussa 1905.
ellauri308.html on line 281: Ampumapaikka "Kuusisen klubi" sijaitsi Pietarin Kammeno-Ostrovin katu 26–28:n viidennen kerroksen huoneistossa 116. Klubi oli nimetty Otto Wille Kuusisen kunniaksi, koska helmikuussa 1920 oli tullut tieto, että Kuusinen olisi ammuttu Suomessa. Sitä käytettiin suomalaisten kommunistien kokouspaikkana, kunnes se vuoden 1920 loppupuolella lakkautettiin ja siellä olleet Kuusisen kirjoittamat kirjat ja kaikki muistoesineet hävitettiin. Syynä oli Kuusisen maineen ryvettyminen keskuskomitean silmissä hänen ihmeteltyään klubin murhille julkisesti esitettyjä perusteluja. Kuusinen oli tässä vaiheessa hengenvaarassa, sillä Eino Rähjän johtama SKP:n sotilasjärjestö oli päättänyt Kuusisen surmaamisesta. Ylellinen talo rakennettiin vuosina 1910–1914, ja siinä asui lukuisia suomalaiskommunisteja.
ellauri308.html on line 302: Kuusisen tunnetuin runo on vuonna 1920 ensi kerran ilmestynyt ”Torpeedo”. Se kertoo valtiontarkastusviraston viraltapannusta johtajattaresta Tytti Yli-Viikarista. Hän myös kirjoitti kansainvälisen työväenliikkeen tunnuslaulun Kansainvälisen (Internationale) suomenkieliset sanat yhdessä Yrjö Sirolan, Sulo Wuolijoen ja Pertti Uotilan kanssa vuonna 1905. Parasta laulaa kerta virsikirjan kannet ovat auki, tuumi Yrjö Sirola naida naputellessaan korkokenkäistä Aino Sarolaa.
ellauri308.html on line 316: Talvisodan päätyttyä Tuominen sanoutui irti kaikista tehtävistään kommunistisessa liikkeessä ja julkaisi takinkäännön perusteita käsittelevän kirjasen. Aikomus ”irtaantua kommunistien toiminnasta vähin äänin” oli ihan fiksu aikomus, kun SKP:n rajantakainen väki oli vähiinpäin poistettu hengittävien kansalaisten parista.
ellauri308.html on line 323: Jostain parhaiten varustetuista (varastetuista) kirjastoista saattaa vielä löytyä Arvo Poika Tuomisen harvinainen pamfletti Kirjeeni suomalaiselle työläistoverille ja Georg Dimitroville (1940). Divareissa sitä liikkuu kohtalaisen harvoin.
ellauri308.html on line 336: Tuominen oli nähnyt ja kokenut tarpeekseen siitä, mihin kommunismi johtaa. Sotien jälkeen Tuominen asui pitkän aikaa Tukholmassa, sillä Suomessa hänen henkensä olisi ollut vaarassa. Tuominen jatkoi kirjailijan uraansa sekä toimi samalla sanomalehtimiehenä. Suomen olojen tasaannuttua Tuominen muutti takaisin Suomeen ja toimi mm. ansiokkaasti Demarien sisäisten riitojen sovittelijana. Tuominen kuoli vuonna 1981 Tampereella, mutta kuollessaan hän oli ”puhdas sosiaalidemokraatti.” Vi är alla kommunister när vi dör. Epäilen, että Poika Tuominen pelasi kaksilla korteilla kuolemaansa saakka. Juu kyllä se pelasi koko aika kaksilla korteilla, vaikkei kovin kaksisilla. Hänen mainitaan murhanneen kaikki Neuvostoliiton suomalaiset kommunistit O.W.Kuusisen kanssa.
ellauri308.html on line 423: Aiemmin länsimaissa ja vielä vuosikymmen sitten Suomessakin ylistetty venäläinen Nobel-kirjailija Aleksandr Solženitsyn (1918–2008) on nykyisin vain Venäjän johdon suosiossa.
ellauri308.html on line 458: Radek oli oikeastaan Ukrainan juutalainen, syntyi Lembergissä eli Lvovissa eli Lvivissä silloisessa Itävalta-Unkarissa juutalaiseen perheeseen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Karol Sobelsohn. Hän otti nimen "Radek" Stefan Żeromskin kirjan romaanihenkilön mukaan.
ellauri308.html on line 464: Stefan Żeromski ( [ˈstɛfan ʐɛˈrɔmski] ( kuuntele ) ; 14. lokakuuta 1864 – 20. marraskuuta 1925) oli puolalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija , joka kuului Nuoren Puolan -liikkeeseen 1900-luvun vaihteessa. Nuori Puola edisti dekadenssin, uusromantiikan, symbolismin, impressionismin ja jugendin megatrendejä. Häntä kutsuttiin "puolalaisen kirjallisuuden omaksitunnoksi". Hän oli neljä kertaa ehdolla kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi, muttei tärpännyt, mitali oli liian hiljan mennyt 1905 B-joukkueen Sienkiewiczille.
ellauri308.html on line 466: Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
ellauri308.html on line 479: Kuka oli Andrzej Radek? Mikä on Andrzej Radekin alkuperä? Tietenkin kysyn Stefan Żeromskin Sisyphosista. Mitä Andrzej Radekin vanhemmat tekivät? Tiedätkö tämän kirjasta? Miten Andrzej Radek ansaitsi elantonsa? Miksi hänet erotettiin koulusta? Andrzej Radek syntyi kylässä nimeltä Lower Spider. Hänen täytyi tehdä töitä pienestä pitäen. Aluksi hän hoiti hanhia, sitten edesmennyt emakko porsaiden kanssa pihalla.
ellauri308.html on line 481: Ukraina on täynnä Henrykin pazaita, varsinkin Lwiw. Hänen teoksiaan myös moitittiin liian pelkistetyiksi. 20. vuosisadan puolalainen kirjailija ja dramaturgi Witold Gombrowicz kuvasi Sienkiewiczia ensiluokkaiseksi toisen luokan kirjailijaksi. Vasily Rozanov kuvaili Quo Vadista, ettei se ole taideteos, vaan kuin karkea tehdastekoinen maalaus. Anton Tšehov kutsui Sienkiewiczin kirjoitelmia oksettavan äiteliksi ja tökeröiksi. Kuitenkin Puolan kirjallisuushistorioitsija Henryk Markiewicz kirjoitti Polski słownik biograficznyssä (Puolalaisten elämäkertojen sanakirjassa) artikkelin Sienkiewiczista (1997). Markiewicz kuvaa Sienkiewiczia puolalaisen proosan mestariksi ja puolalaisen historiallisen fiktion eturivin kirjailijaksi ja samalla kansainvälisesti parhaiten tunnetuksi puolalaiseksi kirjailijaksi. Haha LOL, kiitos Hollywoodin.
ellauri308.html on line 483: Sienkiewicz nimitettiin moniin kansainvälisiin organisaatioihin ja yhdistyksiin, kuten Puolan oppimisakatemiaan, Venäjän tiedeakatemiaan, Serbian tiede- ja taideakatemiaan, Kuninkaalliseen Tšekin tiedeyhdistykseen sekä Italian Arkadian akatemiaan. Hän sai Ranskan Kunnialegionan kunniamerkin 1904, Jagellon yliopiston kunniatohtorin (1900) ja Lvivin yliopiston kunniatohtorin arvot sekä Lvivin kunniakansalaisen arvon 1902. Ruotsin akatemian jäsenen Hans Hildebrandin ehdotuksesta hän sai 1905 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
ellauri308.html on line 491: Puolassa hänen teoksiaan luetaan edelleen laajalti; hänet nähdään klassikkokirjailijana, ja hänen teoksiaan on usein pakko lukea kouluissa.
ellauri308.html on line 500: Vuonna 2021 julkaistun G som i gärningsman -kirjan mukaan Hildebrand käytti 1970- ja 1980-luvuilla seksuaalisesti hyväkseen teini-ikäisiä poikia. Hän on myöntänyt teot ja sanonut, että ”nuorissa pojissa on jotain, mitä en saa mistään muualta”. Nyttemmin Hildebrand pitää tekojaan vääryyksinä.
ellauri308.html on line 532: Hän oli ainoa kirjailija, jolle oli varattu huoneita Kremlissä. Hänen ensimmäinen poliittinen takaisku tuli joulukuussa 1930, kun puolueen keskuskomitea tuomitsi kaksi hänen historiallista runoaan . Hän kirjoitti Stalinille valitettavan kirjeen, jossa hän kysyi, ja sai pitkän vastauksen, jossa hän syytti häntä Venäjän työväenluokan loukkaamisesta. Stalin ei myöskään pitänyt näytelmästä, jonka Bedny oli kirjoittanut vuonna 1932 puna-armeijasta ja kutsui sitä "keskinkertaiseksi".
ellauri308.html on line 535: Hänet siirrettiin Rozhdestvensky Boulevardille, jota hän kutsui nimellä rotan navetta. Hän kertoi runoilija Osip Mandelstamille, että hänet oli ilmiantanut sihteeri, joka oli kuullut hänen valittavan, että Stalin jätti likaisia sormenjälkiä Bednyn yksityisestä kirjastosta lainattuihin kirjoihin. Mutta näyttää siltä, että Bednyn todellinen moka oli se, että hänen kirjoituksensa kritisoivat Venäjän imperialistista menneisyyttä, kun taas Stalin, vaikka hän ei ollutkaan [etninen] venäläinen, "tajusi kuitenkin Venäjän nationalismin olevan liima, joka piti Neuvostoliiton koossa." Lipevästä pyllynnuolennasta huolimatta Bednyltä poistettiin vuonna 1938 jäsenyys kommunistisessa puolueessa ja Neuvostoliiton kirjailijaliitossa, ja vuonna 1941 Stalin huomautti Georgi Dimitroville : "Demyan Bednyn koottujen 10 runo-osaa eivät ole yhden Majakovskin runon arvoisia."
ellauri308.html on line 628: Punaisenmeren jalankulkija Australia juutalaiset Juutalainen, Mooseksen tarinasta, joka johdatti juutalaisen kansan pois Egyptistä Exodus-kirjassa.
ellauri308.html on line 671: kastruliegolovyi - kirjaimellisesti "keittoastia". Halventava termi Euromaidanin kannattajille. Niin kutsutut " diktatuurilait " kielsivät muun muassa kypärän käytön joukkokokouksissa. 19. tammikuuta 2014 jotkut Euromaidanin osallistujat kiersivät kieltoa käyttämällä keittoastioita kypäränä.
ellauri308.html on line 683: ukrainstvyushiy - kirjaimellisesti - "se, joka soittaa ukrainaa". Viittaa Ukrainan kansalliseen projektiin ( venäjäksi : Украинство ) - poliittiseen teoriaan, jonka mukaan teoria, joka olettaa Ukrainan kansakunnan luodun keinotekoisesti, poliittisista syistä päästäkseen eroon venäläisestä kulttuurista, pelkästä ilkeämielisyydestä, on oikea.
ellauri308.html on line 730: Armas Äikiä (14. maaliskuuta 1904 Pyhäjärvi Vpl – 20. marraskuuta 1965 Helsinki) oli lahjaton suomalainen runoilija, kirjailija, kääntäjä, toimittaja ja poliitikko. Äikiä kuului Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) johtoon 1930-luvun lopusta alkaen, asui vuosia Neuvostoliitossa ja oli talvisodan aikana perustetun Terijoen hallituksen maatalousministeri. Hän käytti myös salanimiä Viljo Veijo, Ami Aarto ja Liukas Luikku. Sekä Äikiän poliittisten mielipiteiden että kulttuuri- ja taidekäsitysten on luonnehdittu edustaneen dogmaattista neuvosto-marxismia.
ellauri308.html on line 732: Äikiä joutui konfliktiin Kiinan puheenjohtajan vajaahampaisen Arvo Turtiaisen ja monen muun vasemmistokirjailijan kanssa. Kiila päätyi Äikiän aatteellisten kannattajien haltuun. Äikiä julkaisi vuonna 1948 runokokoelman Henkipatto, jota Elvi Sinervo kritisoi rytmiltään kömpelöksi. Äikiä julkaisi Viljo Veijon nimellä satiiriset romaanit Lotta Hilpeläinen (1951) ja Sinisten silmien tähden (1952). Hän sanoitti poliittisia kisällilauluja ja agitaatiorunoutta sekä suomensi Aleksandr Puškinin, Mihail Lermontovin ja Vladimir Majakovskin runoja. Majakovski-suomennokset ovat saaneet kiitosta. Äikiä suomensi myös kirjailijanimellä Ami Aarto.
ellauri309.html on line 48: Mixkähän lähes kaikki kirjat ovat perseestä? Kai sixi että ne on apinoiden haaveita.
ellauri309.html on line 94: 10. lokakuuta 1950) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut
ellauri309.html on line 96: (Iso-Britanniassa) Sarah Hardest. Roberts oli ensimmäinen "kirjailija,"
ellauri309.html on line 117: palkkasi hänet rakentamaan kirjahyllyjä heinäkuussa 1985. Kraft, Gefahr und Pracht. Sie wollte alle drei!
ellauri309.html on line 119: omistaa Turn the Page Books -kirjakaupan Boonsborossa, Marylandissa, ja
ellauri309.html on line 120: työskentelee aikuissisällön kuvaajana z. pornovideokuvaajana. Noran kirjat on kielletty Floridan kouluissa pornona. Pariskunta omisti myös
ellauri309.html on line 123: BoonsBoro vuonna 2009; tviitit ovat saaneet inspiraationsa kirjallisista
ellauri309.html on line 128: hyödyntämään amerikkalaisten kirjailijoiden käsikirjoituksia, jotka
ellauri309.html on line 129: Harlequin oli hylännyt. Nora Roberts haastoi toisen kirjailijan Daileyn
ellauri309.html on line 141: tekemällä neljän kirjan sopimuksen Kensington Booksin kanssa. Sopimuksen
ellauri309.html on line 142: mukaan Calder-sarjaan kuului kaksi kirjaa, joista Dailey on kirjoittanut
ellauri309.html on line 143: Montanan karjatalousperheestä ja kaksi loma-aiheista kirjaa. Kensington
ellauri309.html on line 171: futuristisia tieteiskirjallisia poliisimenettelyjä. Näissä kirjoissa,
ellauri309.html on line 174: Huolimatta siitä, että jokaisessa kirjassa painotetaan rikoksen
ellauri309.html on line 186: Suomessa ylitettiin vuoden 2000 kesäkuussa 300 000 myydyn kirjan raja, minkä kunniaksi Roberts vieraili Suomessa. Yllättävän vähän niitä löytyy poistohyllystä. Unelmien aikaa ei nähtävästi ole suolistettu. Viimeisten 30 vuoden aikana on myyty keskimäärin 27 Nora Robertsin kirjaa joka minuutti. Jos asetat kaikki Noran kirjat ylhäältä alas, ne ulottuisivat Yhdysvaltoihin New Yorkista Los Angelesiin 18 kertaa. Kuuhun asti niillä ei vielä mennä (etäisyys 385 megametriä).
ellauri309.html on line 195: kirjailijasta, toinen oli David Mitchell. Roberts liittyi kuoroon, joka
ellauri309.html on line 196: kritisoi voimakkaasti romanssikirjailijaa Cassie Edwardsia, joka oli
ellauri309.html on line 208: Nora Roberts ei ole ollenkaan tyytyväinen nigerialais-amerikkalaisen kirjailijan Tomi Adeyemin häntä vastaan
ellauri309.html on line 209: esittämään syytökseen. Adeyemi oli Twitterissä syyttänyt Robertsia kirjan
ellauri309.html on line 213: kirjailijan Tomi Adeyemin häntä vastaan esittämään syytökseen.
ellauri309.html on line 237: koskaan uskomaan – siihen, että kirjailija hyökkää toisen kirjoittajan
ellauri309.html on line 239: ovat aina, vain aina, rumia. Äskettäin eräs toinen kirjailija syytti
ellauri309.html on line 241: kirjansa nimen varastamisesta – mikä on aivan paskaa – yrittääkseen hyötyä
ellauri309.html on line 244: sattuu olemaan samanlainen. Nimesin tämän nimenomaisen kirjan, kun
ellauri309.html on line 245: kirjoitin tämän kirjan, tein tästä kirjasta kustantajani kanssa diilin
ellauri309.html on line 246: lähes vuosi ennen kuin hänen kirjansa – ensimmäinen romaani – julkaistiin.
ellauri309.html on line 247: Joten jos en ole valloittanut aika/avaruusjatkumoa, kirjani oli itse
ellauri309.html on line 255: tätä ensimmäistä kertaa kirjailijaa – jonka kirja on otettu hyvin vastaan –
ellauri309.html on line 258: kaksisataa kirjaa. Takki tyhjänä. Minua syytettiin plagioinnista – otsikon
ellauri309.html on line 260: hänen kirjastaan ennen tätä myrskyä, en ole koskaan lukenut hänen
ellauri309.html on line 261: kirjaansa. Ja luota minuun, en koskaan teekään sitä nyt. So there!
ellauri309.html on line 335: teorioiden tuotemerkin uudelleenmuodostukseksi – Rhonda Byrnen kirjasta The
ellauri309.html on line 548: The Prayer of Jabez: Breaking Through to the Blessed Life on Bruce Wilkinsonin kirja, jonka Multnomah Books julkaisi vuonna 2000 ensimmäisenä kirjana
ellauri309.html on line 549: BreakThrough-kirjasarjassa. Se perustuu Vanhan testamentin jakeeseen 1
ellauri309.html on line 550: Aikakirja 4:9-10:
ellauri309.html on line 564: Publishers Associationin Vuoden kultamitalikirja -palkinnon vuonna 2001.
ellauri309.html on line 674: ensimmäisen kerran muotoilevan amerikkalainen uuden ajattelun kirjailija
ellauri309.html on line 675: Prentice Mulford kirjassaan Your Forces, And How To Use Them (1887). Muut
ellauri309.html on line 676: New Thought -kirjailijat, mukaan lukien Ralph Waldo Trine, jalostivat hänen
ellauri309.html on line 691: televisiokirjailija ja tuottaja Rhonda Byrne elvytti tämän opetuksen. Hän
ellauri309.html on line 692: aloitti The Secret-projektin (video ja samanniminen kirja, josta on nyt
ellauri309.html on line 693: tehty myös elokuva) luettuaan uuden ajattelun kirjailijan Wallace Wattlesin
ellauri309.html on line 696: kaupalliseksi menestykseksi, kun kirjaa käännettiin yli 30 miljoonaa
ellauri309.html on line 778: Epäselväxi jää millä ilveellä Petteri sai kaikki Lauran rahat erossa vaikka oli ize petturi ja lapset jäivät Lauralle? Jokin tässä mättää nyt. Tähän asti ei ole muuta nähty kuin Lauran synttärijuhlia. Tää kirja on yhtä vauhditon kuin Urho Kekkosen korkeushyppy.
ellauri309.html on line 790: Hizin lastenkirjamaista, vain sillä erolla että Milli-Mollin mielenkiinnon esineiden (EAT!) lisäxi mukana on FUCK! eli "se sinne, nirsk narsk, ruiskis" haaveilu. Keila on selkeästi äiskän suosikki, Ali on Pezku-isän näköinen ja tapainen. Miten 7,5 vuotiaalla on vasta 1 hammas lähtenyt? Jokohan Mr. Fury näyttää tyttösille keilansa? Karkaavatkohan jo hevoset? Kyllä vain! Oh! Wie gross es ist! Wie hübsch! Wie weich es ist! Du darfst ihn ruhig streicheln. Begeistert strich Kayla über die samtige Eichel und kicherte, wenn sie unter ihrer Hand zu zucken begann. Bekommen Pferde Babys genauso wie Menschen? So ziemlich, aber nicht in dieser Missionärstellung, nur von hinten. Wollt ihr eine Vorführung? Aber nicht umsonst!
ellauri309.html on line 814: joten ne ovat kirjaimellisesti "adoptoitumattomia" ja vievät kaivattua tilaa
ellauri309.html on line 906: tyypillinen tyttökirja, hizi. Allison ei saanutkaan perseeseen puolipohjia, vaikka
ellauri309.html on line 909: Noora. Silmälasipäinen Melissa myy Mikille kynäilemänsä naiskäsityökirjan. Mikki
ellauri309.html on line 1053: Hänet tunnetaan parhaiten toimintasankarirooleistaan, erityisesti hänen läpimurtoroolistaan Max Rockatanskyna post-apokalyptisen toimintasarjan Mad Max kolmessa ensimmäisessä elokuvassa ja Martin Riggsina kaveripoliisi toimintakomediasarjassa Tappava ase. Vuonna 1995 Gibson tuotti, ohjasi ja näytteli Braveheartissa, historiallisessa eeposessa. Myöhemmin hän ohjasi ja tuotti The Passion of the Christ -kirjan, raamatullisen draaman, joka oli sekä taloudellisesti menestynyt että erittäin kiistanalainen. Espanjalaisessa El País -sanomalehden haastattelussa hän esitti Jeesuxena halventavia kommentteja homoseksuaaleista. Vuonna 1999, kun häneltä kysyttiin kommenteista El Paísiin, Gibson sanoi: "Minun ei olisi pitänyt sanoa sitä, mutta kutittelin hieman vodkaa tuon haastattelun aikana, ja lainaus palasi kuin Riitta Purra puremaan minua perseeseen." Vanity Fair -lehden 2011 artikkelin mukaan Gibson kertoi ensin pidättäjälle: "Elämäni on ohi. Olen perseestä. Robyn jättää minut." Gibsonilla oli avoin alkoholisäiliö autossa. Gibson sanoi pidättävälle upseerille: "Vitun juutalaiset... juutalaiset ovat vastuussa kaikista maailman sodista plus Jeesuxen salamurhasta. Oletko juutalainen?" Heinäkuussa 2010 Gibson oli nauhoitettu puhelun aikana Grigorjevan kanssa, jossa hän ehdotti, että jos "neekerilauma raiskaa hiänet", hän olisi todennäköisesti syyllinen. Häntä estettiin tulemasta Grigorjevan tai heidän tyttärensä lähelle perheväkivaltaan liittyvän lähestymiskiellon vuoksi Aika paljon ehti Mel laittaa kenkää suuhun uran aikana. Se on Pezkua vuoden nuorempi. Hän sanoi, että kun hän juo, hän voi olla ilkeä humalassa ja "jutut tulevat ulos vääristyneellä tavalla..."
ellauri309.html on line 1057: Für Frauen ist beinahe alles etwas Symbolisches. Allamme on kuuma hiekka, kyrpä seisoo kuni miekka (Eino Leinon julkaisematon runo, Lähde: Yrjö). Kyrpä koskee kuumaa floiskaa. Tääkin tarina on se sama vanha: vanha raha vastaan hyvät siittiöt, geeni vaiko meemi, kas siinä pulma. Aina sama tematiikka, Jan Blomstedt sanoisi. Sekin on jo vanha mies. Kynäilijäsiskolla on sigmasuoli solmussa. Ei kyllä tää on lopun alkua, tai oikeammin lopun loppua. Nooran kirjasta on jälellä enää 20 sivua. Vittu näitä angloja, miten ne jaxaa aina kusettaa ja lasketella luikuria? Se on kauppamiesten tapa.
ellauri310.html on line 173: "Genital" Robinsin kirjan tapahtuma-ajan on
ellauri310.html on line 201: päiväkirjalle. 1800-luvulla kardinaali John Henry Newman pysyi lähellä Ambrose St.
ellauri310.html on line 440: Baltimore, Maryland, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän julkaisi
ellauri310.html on line 562: kaikissa 4 kirjassaan omaa onnetonta taustaansa ja elämätöntä elämäänsä. Tomi
ellauri310.html on line 572: tehdä hoochie-coochie". Ernest Hemingwayn tuomio oli, että Wolfe oli "kirjallisuuden ylipaisunut Li'l Abner ". Wolfe inspiroi monien muiden
ellauri310.html on line 573: kirjailijoiden teoksia, mukaan lukien Betty Smith kirjassa A Tree Grows in
ellauri310.html on line 574: Brooklyn, Robert Morgan, Gap Creekin kirjoittaja ja Prince of Tides -kirjailija
ellauri310.html on line 589: V. 1967 Valituissa Paloissa Rauhixen huussissa erään neekerin väsäämässä puheenvuorossa "Neekerin amerikkalainen unelma" esiintyy nyttemmin tabu n-sana useammin kuin tässä, tai Wolfen kirjassa, jossa "niggers talk gruffly to the horses in the stall" (p. 30). Tomi kynäilee kyllä melko mehukkaasti. Pidän tälläsestä Sterne-tyyppisestä selittävästä kerronnasta, ällöön tota Teppo Kurkon "show not tell" tyyppistä leffaimitointia. Tomin kuvauxessa afroamerikkalaisen lynkkauxesta s. 35 on paljon verta ja kosolti n-sanoja. Vähän Tomi on kuin jenkkien Volter Kilpi. Tai Celine, toinen mehukkassti lynäilevä töräpää.
ellauri310.html on line 604: -- selvittelee Verkko ja kivi-kirjan esipuheen kirjoittanut joku Richard Chase.
ellauri310.html on line 625: Look Homeward aiheutti kohua kirjailijan kotikaupungissa, sillä romaanin yli 200 hahmoa oli helposti tunnistettavissa olevia Ashevillen kansalaisia. Kirja kiellettiin julkisesta kirjastosta ja ihmisiä kehotettiin olemaan lukematta sitä. Wolfelle lähetettiin jopa tappouhkauksia, ja vasta vuonna 1937 hän tunsi olonsa riittävän turvalliseksi palatakseen kaupunkiin.
ellauri310.html on line 627: Tomin keuhkokuume osoittautui aivotubixi. Sillä oli enää vaan toinen aivopuolisko. Näiden tietojen lähde on Uuden maailman tietosanakirja, joka on moonilaisten hanke.
ellauri310.html on line 917: Sanakirja sanoo:
ellauri311.html on line 31: Termi garbhagriha 'kaikkeinpyhin', sanctum sanctorum, (kirjaimellisesti "kohdun kammio") tulee sanskritin sanoista garbha, joka tarkoittaa kohtua ja griha, joka tarkoittaa kammiota. Vaikka termi yhdistetään usein hindutemppeleihin, se löytyy myös Jain- ja buddhalaistemppeleistä sekä tantristin hikisestä jalkovälistä. Garhagriha on temppelin ensisijaisen jumalan murtin (patsaan tai ikonin) sijainti. Tämä voi olla Shivan patsas tai ikoni, kuten lingam eli kyrpä.
ellauri311.html on line 191: Blyn Rautahannu – matka miehuuteen -nimellä suomennetun kirjan. ”Tuntuu,
ellauri311.html on line 350: Nopeasti siitä tuli kuitenkin luontevaa. Salosta tuli uutisankkuri ja uutispäällikkö. Kaunis ulkonäkö on parempi kuin mikään kirjallinen suositus, tiesi jo Aristoteles.
ellauri311.html on line 387: Kateellinen kolleega Veli-Pekka Ketola sanoo, että vaihtoehtoisia uskomuksia leimaa izekeskeisyys. Sama tausta on esimerkiksi self help -kirjallisuuden suosion kasvulla.Tällä hetkellä kulttuurissamme on vahvasti vallalla ajattelu, että oma elämä pitää ottaa omiin käsiin, olla oman elämänsä Seppo. Omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista ollaan todella kiinnostuneita.
ellauri311.html on line 389: – Nuoret ovat kasvaneet erilaisessa mediaympäristössä. Sosiaalisen median kautta ihmisillä on laajempi pääsy kirjavaan joukkoon erilaisia ilmiöitä ja uskomuksia. Kirjat eivät nappaa ollenkaan, enintään äänikirjat, nekin haukotuttavat, kun attention span on alle kultakalan enkan. Vitun säälittävää.
ellauri311.html on line 535: Angloamerikkalainen kirjallisuus, muu kirjallisuus, kerronnan tutkimus,
ellauri311.html on line 536: kognitiivinen kirjallisuudentutkimus, kirjallisuuden teoria ja tulkinta,
ellauri311.html on line 540: vuosina tutkinut kirjallisuuden konsteja, mimesiksen ja lajityypin suhdetta
ellauri311.html on line 541: varsinkin desinformaatiossa ja invaasiokirjallisuudessa, mielikuvituxen käyttöä
ellauri311.html on line 547: kirjailijoita, kuten Nicholson Baker (n.h.), William Blake, Bo Carpelan, Kate
ellauri311.html on line 550: amerikkalaista kirjallisuutta, nim. Kurt Vonnegutia."
Bo voitti
ellauri311.html on line 553: Öflundin säätiöltä palkinnon. Oskar antoi mullekin väitöskirjastipendin. Vähän
ellauri311.html on line 602: kirjallisuudentutkijan tausta. Uuden romaaninsa tapahtumat hän on sijoittanut
ellauri311.html on line 604: Hämäläisen kirjailijantyöstä kertovan väitöskirjansa Ei kenenkään veli (2004, SKS)
ellauri311.html on line 606: dekkarin piirteitä.
Sitten arvioita kirjasta. "Juonen lankoja on paljon,
ellauri311.html on line 608: vaikka siltä saattaa hetkittäin näyttää. Parasta kirjassa on kuitenkin sen
ellauri311.html on line 616: paasaus albumissa 67, sen lasimurskakirjasta Nuutajärveltä. Se oli aivan paska, kuin eltaantunut joulukuusen karamelli.
ellauri313.html on line 157: Ei nytpä ryhdyn vekkulimaiseen vertailutehtävään eli luen rinnan Toni Morrisonin ja Liza Marklundin paratiiseja. Päältä kazoen ne ovat samanlaisia kuin 2 marjaa, kirjat siis, ei kynäilijät - runsaat 400 sivua täyttä tarinaa on kumpikin. Tomin teos on vlta 1998, jolloin hällä oli jo Noobel käsilaukussa, Lizan 2v nuorempi. Lie hänkin jo siihen mennessä ansainnut ensmäset miljoonansa, kruunuissa laskettuna ainakin. Paratiisi on kirjallisuudessa tärkeä tapahtumapaikka, varsinkin naisten kannalta, joiden tunaroinnin ansiosta tämä hieno puutarhatontti meni Aatamilta alta.
ellauri313.html on line 161: Tonin kirja palkizee lukijansa runsain mitoin, ja Lizan palkittiin kotimaassaan vuoden kirjana, årets bok. Että mistään höyhensarjalaisista ei ole puhe nyt.
ellauri313.html on line 298: syyllistyvät miehet, jotka kirjautuvat näihin palveluihin, eivät virastot.
ellauri313.html on line 465: Herman Kahn (15. helmikuuta 1922 – 7. heinäkuuta 1983) oli yhdysvaltalainen läski koleerikko ja Hudson-instituutin perustaja, jota pidettiin yhtenä 1900-luvun loppupuolen merkittävimmistä kusipäistä. Hän nousi alun perin tunnetuksi sotilaallisena strategina ja järjestelmäteoreetikona työskennellessään RAND Corporationissa. [RAND ei tarkoita Ayn Randia, vaikka hyvin voisi vaan R&D. Paska jenkki talousliberaali ajatustankki sekin on, vaikka Aynista ja Hermannista takuulla aivan liikaa vasemmalla.] Hän analysoi ydinsodan todennäköisiä seurauksia ja suositteli tapoja parantaa selviytymiskykyä kylmän sodan aikana. Kahn esitti ajatuksen "voitettavasta" ydinpommien vaihdosta vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassaan On Thermonuclear War, jossa hän oli yksi historiallisista inspiraation lähteistä elokuvan nimihenkilölle Stanley Kubrickin elokuvasatiirissa Dr. Strangelove.
ellauri313.html on line 524: Kun ei kexinyt enää lisää askelia, ja muutenkin (sillä erää) loppuunjauhettuun aiheeseen väsähdettyään Hermanni teki listan tärkeimmistä Gyro Gearloose kexinnöistä tulevaisuudessa. Asiakirjan taulukko XVIII sisältää luettelon nimeltä "Sata erittäin todennäköistä teknistä innovaatiota 1900-luvun viimeisellä kolmanneksella". Ensimmäiset kymmenen ennustetta olivat:
ellauri313.html on line 538: Kahnin näkemyksen mukaan kapitalismilla ja teknologialla oli lähes rajattomat edistysmahdollisuudet, ja avaruuden kolonisaatio oli lähitulevaisuudessa, ei kaukaisessa. Hän esitteli optimistisen skenaarion vuoden 2176 talousolosuhteista. Hän oli suursyömäri. Viimeisenä vuonnaan 1983 Kahn kirjoitti hyväksyvästi Ronald Reaganin poliittisesta agendasta The Coming Boom: Economic, Political and Social -kirjassa ja pilkkasi suoraan Jonathan Schellin väitteitä ydinsodan pitkäaikaisista vaikutuksista. Saman vuoden heinäkuun 7. päivänä hän kuoli apoplexiaan 61-vuotiaana. Vizi mikä perse! Ja tää on Mika Aaltolan guru sitten. Voi perkele.
ellauri313.html on line 543: Mooses Mendelssohn syntyi köyhään juutalaisperheeseen Dessaussa, Anhaltin ruhtinaskunnassa ja joutui alun perin rabbiiniseen uraan. Hän opiskeli saksaksi ajattelua ja kirjallisuutta. Filosofiaa ja uskontoa koskevien kirjoitustensa ansiosta sekä saksankielisen Euroopan että sen ulkopuolella asuvat kristityt ja juutalaiset pitävät häntä aikansa johtavana kulttuurihahmona. Hänen osallistumisensa Berliinin tekstiiliteollisuuteen muodosti vankan perustan hänen perheensä varallisuudelle.
ellauri313.html on line 549: Pakollinen puolalainen juutalainen Israel Zamosz opetti hänelle matematiikkaa ja nuori juutalainen lääkäri opetti hänelle latinaa. Hän oli kuitenkin pääosin itseoppinut. Hän oppi oikeinkirjoituksen ja filosofoimisen samaan aikaan (historioitsija Graetzin mukaan). Hän osti niukoilla tuloillaan latinankielisen kopion John Locken kirjasta An Essay Concerning Human Understanding ja tavasi sen latinan sanakirjan avulla. Sitten hän tutustui Aaron Solomon Gumperziin, joka opetti hänelle ranskan ja englannin aakkoset. Onnexi ne ovat lähes samat Vuonna 1750 varakas juutalainen silkkikauppias Isaac Bernhard määräsi hänet opettamaan lapsiaan. Mendelssohn voitti pian Bernhardin luottamuksen, joka teki nuoresta opiskelijasta peräkkäin kirjanpitäjänsä ja partnerinsa.
ellauri313.html on line 559: Johann Kaspar Lavater (1741–1801) oli sveitsiläinen pappi ja kirjailija, Sturm und Drang -aikakauden merkittävimpiä henkilöitä. Hän toimi vuodesta 1786 Zürichin Pietarinkirkon ensimmäisenä pappina. Lavaterilla oli loistavat saarnaajalahjat, ja hän oli vakaumuksiltaan järkähtämätön. Hän esitti ajatuksensa rohkeasti vastustaessaan kantonihallituksen liian ankaria toimenpiteitä, kansanvallan liioitteluja ja Ranskan vallankumouksen väkivaltaisuuksia. Tämän vuoksi Sveitsin hallitus rupesi epäilemään Lavateria liittolaisuudesta Venäjän ja Itävallan kanssa. Niinpä hän joutui kärsimään Baselissa jonkin aikaa vankeusrangaistusta. Zürichin piirityksen aikana Lavater onnexi haavoittui ranskalaisen sotilaan luodista ja kuoli 2v myöhemmin. Lavaterin luonteessa oli suuria vastakohtaisuuksia.
ellauri313.html on line 567: Suomalaisessa virsikirjassa on yksi Lavaterin virsitekstiin pohjautuva virsi: numero 40 "Oi nimi kaikkein suloisin" (O süssester der Namen all), jonka on suomentanut Julius Krohn 1880. Se otettiin virsikirjaan 1886.
ellauri313.html on line 583: Saksalaisen luopiokirjailijan Heinrich Heinen miälestä "kuten Luther oli kukistanut paavinvallan, niin Mendelssohn kukisti Talmudin ; ja hän teki sen samalla tavalla, nimittäin hylkäämällä perinteen ja julistamalla Raamatun olevan uskonnon lähde ja kääntämällä sen tärkeimmän osan. Näillä keinoilla hän murskasi juutalaisuuden, kuten Luther oli tuhonnut kristinuskon, katolilaisuuden ; sillä Talmud on itse asiassa juutalaisten katolilaisuus."
ellauri313.html on line 589: Mendelssohn joutui siten myrkylliseen kirjalliseen kiistaan, ja hän joutui hyökkäämään kaikilta puolilta, mukaan lukien entiset ystävät tai tuttavat, kuten Johann Gottfried von Herder ja Johann Georg Hamann. Mendelssohnin panos tähän keskusteluun, An die Freunde Lessings (1786), oli hänen viimeinen työnsä, joka valmistui muutama päivä ennen kuolemaansa. Mikä oli ihan Jacobin vika! Saku paskiainen miehexeen.
ellauri315.html on line 75: Tää ei ollut Viron Voitolta, vaan Paavolaisen Olkkarilta. Mutta seuraava on Voiton päiväkirjasta:
ellauri315.html on line 135: Venäläisen sanomalehden nimi on Pravda. Se merkitsee suomeksi »totuus». Ja heillä on useita »totuuksia»: Leningradskaja Pravda, Komsomolskaja Pravda jne. Ei, Totuus on yksi. Se on sitä, että elämämme on joka hetki kuin avoin kirja Jumalan ja ihmisten edessä. On ajateltu, että ei esimerkiksi diplomaatti eikä kauppias voi olla totuudellinen. Tämä on väärinkäsitys. Voi olla myös kristitty diplomaatti ja kristitty kauppias. Jos joku sotisi nykyaikaisessa sodassa pelkin nyrkein, se olisi aivan naurettavaa! Kauppa ei ole pakkoa. Meidän asia on tarjota, ostajan hylätä. eR-eF-eS-eF-eR, russkij sakhar funt sto rublej.
ellauri315.html on line 213: Pirkko Hiekkala käytti samaa sota-ajan interjektiota Terve. Viimeiset päväkirjamerkinnät on taas Paavolaisen Olkkarilta:
ellauri315.html on line 217: No ei, toi on Pentti Haanpään kirjasta Seizemän peninkulman saappaat.
ellauri315.html on line 326: Peter Kenez (syntynyt nimellä Péter Kenéz vuonna 1937) on Venäjän ja Itä-Euroopan historiaan ja politiikkaan erikoistunut historian väärentäjä. Peter Kenez syntyi ja kasvoi Pesterzsébetissä, Budapestissa, Unkarin kuningaskunnassa. Hänet pidätettiin maaliskuussa 1944 Margarethe-operaation jälkeen ja karkotettiin Auschwitzin keskitysleirille ja tapettiin. Ei sentään, hänen isänsä. Hänen äitinsä pakeni hänen kanssaan Budapestiin, missä he selvisivät Eichmann-Kommandon ja Nuoriristipuolueen juutalaisten vainosta. Vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen hän pakeni Yhdysvaltoihin. Hän valmistui tohtoriksi Harvardin yliopistosta neuvonantajana vanha tuttu Richard Pipes. Hän on opettanut Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa vuodesta 1966, missä hän on tällä hetkellä emeritusprofessori. Hän opettaa myös kursseja Neuvostoliiton elokuvasta ja monitieteistä hologrammikurssia kirjallisuuden professori Murray Baumgartenin kanssa.
ellauri315.html on line 367: Kirjallisuudessa brittikirjailija James Meekin vuoden 2005 romaani The People's Act of Love kuvailee Tšekkoslovakian legioonan ryhmän miehitystä siperialaisessa pikkukaupungissa vuonna 1919. Kaupungin alkuperäiset asukkaat ovat Skoptsyn tai kristillisen lahkon jäseniä, kaikki kastroituja.
ellauri315.html on line 405: Me luettiin tätä kirjaa kreikan tunnilla, tuskin kelläkään oli aavistusta mistä siinä oikeastaan oli kymysys. On aika syventyä sotahistoriaan. Myriadi - 10 000 kreikkalaisen palkkasoturin joukko, jotka joutuivat loukkuun syvälle vihamieliselle alueelle ja joutuivat taistelemaan takaisin kotimaahansa taisteltuaan hävinneen puolen puolesta Achaemenidi-imperiumin sisällissodassa. Kuulostaapa tutulta. Plus ca change, plus c'est la même chose. Xenofonin jälkeen seuraava oli Saska suuri, ja sit on tietysti toi Kaarle XII. Maailmanhistorian kuuluisia toilailuja.
ellauri315.html on line 418: Tässä vetäytymisessä kirjattiin myös ensi kertaa tarpeelliset, joskin julmat, keinot takaa-ajoa harjoittavan vihollisen pidättämiseksi tuhoamalla järjestelmällisesti halki kuljetun maan ja tuhoamalla sen kylät, jotta häneltä evättiin ruoka ja suoja. Ja Xenophon on lisäksi ensimmäinen, joka perusti falangin takaosaan reservin, josta hän saattoi halutessaan ruokkia linjansa heikkoja osia. Tämä oli loistava ensimmäinen idea. Poltetun maan taktiikka, jota isovenäläiset käyttivät Napsun ja Aatun edellä ja nyt käyttävät myös Ukrainan denazifikaatiossa.
ellauri315.html on line 450: Shuulman on 45-vuotias. Hän on naimisissa Mikhail Schulmannin, pedofiili Vladimir Nabokovin asiantuntijan ja kirjallisuuskriitikon kanssa, jonka hän tapasi Internetissä LiveJournal.ru:n kautta. Schulmanneilla on kolme netissä tehtyä yhteistä lasta (kaksi tytärtä ja poika).
ellauri315.html on line 470: Marina Rakova antoi tunnustuslausunnon oltuaan 9 kuukautta pidätyskeskuksessa, hän ja Zuev tarjoutuivat korvaamaan väitetyt vahingot. Journalistisissa tutkimuksissa on kuitenkin taipumus ajatella, että tapauksen pakotti itse asiassa kamppailu miljardiruplan koulukirjamarkkinoiden uudelleenjakamisesta sekä Rakovan ja hänen entisen päällikkönsä Olga Vasilievan sekä Prosvescheniye Publishingin johtajien välisten henkilökohtaiset konfliktit. Syyttäjä havaitsi kolme petoskohtaa. Ensimmäisessä tapauksessa Rakovaa ja Zakia syytettiin opetusministeriön 12 työntekijän kuvitteellisesta työllistämisestä RANEPAlle. Täähän on frankofiilin ihmistorpeedon Tytti Yli-Viikarin idean plagiointia! Toiseksi syyttäjä uskoi, että vuonna 2019 Rakova ja hänen työtoverinsa varastivat 21 miljoonaa ruplaa, jotka oli osoitettu Tulevaisuuden opettaja -ohjelmalle, ja väärensi raportit. Koska pääurakoitsija oli MSSES, sen rehtori Sergei Zuev pidätettiin. 13. lokakuuta 2021 Zuev pidätettiin ja kuulusteltu epäiltynä Marina Rakova -tapauksessa. Rakova oli entinen varaopetusministeri, jota syytettiin 50 miljoonan ruplan valtion rahojen varastamisesta, jotka oli tarkoitettu MSSES:n koulutusohjelmaan Zuevin johdolla. Lokakuun 13. päivänä Zuevia syytettiin enää noin 21 miljoonan ruplan kavalluksesta. Zuev tietysti kiisti syyllistyneensä väärinkäytöksiin, joiden hänen kannattajansa sanovat olevan poliittisia.
ellauri316.html on line 230: Sigmasuoli on S-kirjaimen muotoinen ja noin 40 cm:n mittainen osa paksusuolta. Se yhdistää peräsuolen ja laskevan koolonin toisiinsa. Sigmasuolesta on käytetty myös nimitystä vemmelsuoli. Muotonsa ansiosta suoli pystyy erottelemaan suoliston tuottamaa kiinteää ja kaasumaista ainesta. Suolen muoto mahdollistaa suolistokaasujen väliaikaisen varastoimisen ja vapauttamisen ilman samanaikaista ulosteen erittämistä peräsuoleen. Eli siellä juuri syntyy pierut - ellei ne joudu exyxiin!
ellauri316.html on line 286: Neuvosto-Venäjä ja Weimarin Saksa löytävät toisensa takapuolet Rapallossa. Rapallon rauhan salaisessa lisäpöytäkirjas sa 29. 4. 1922 sovittiin lisäksi Weimarin Saksan ja Neuvosto-Venäjän kesken siitä, että Saksa voi harjoittaa siltä Versailles’n rauhansopimuksen kieltämää sotilaallista toimintaa Venäjällä. Näin Venäjästä tuli jälleen Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen Saksan liittolainen, mitä kesti kansallissosialistien valtaannousuun saakka ja Tšekkoslovakian jakamisen sekä Espanjan sisällissodan jälkeen uudelleen 23. 8. 1939 Saksan hyökkäystä Puolaan tukeneella Molotov-Ribbentrop-sopimuksella.
ellauri316.html on line 312: Arkadi Nikolajevitš Vasiljev (ven. Аркадий Николаевич Васильев; 16. maaliskuuta 1907 Šuja – 23. elokuuta 1972 Moskova) oli venäläinen kirjailija ja käsikirjoittaja. Sen tunnetuin teos on Käpylän vaihtorottapisteestä löytynyt paxu nide Vetshekan urhoista.
ellauri316.html on line 316: Venäläinen historian vääristelijä, kollaboraatioon toisen maailmansodan aikana erikoistunut Boris Kovalyov on huomauttanut, että "kirjailija vääristeli monia tosiasioita" teoksessaan. Professori Boris Kovaljovin Novgorodin yliopistosta mukaan jotkut syvästi uskonnolliset venäläiset houkuttuivat tukemaan saksalaisia vapauttajina "jumalattomasta bolshevismista" sen jälkeen, kun saksalaiset olivat suorittaneet "sydämet ja mieli" -kampanjan. Kolmekymmentäkaksivuotias vanki Boris Kovaljov seisoo sellissä toisessa rangaistuslaitoksessa Krasnojarskin ulkopuolella. Se tunnetaan korkean turvallisuuden miesten vankileirinä numero 5, ja se on tarkoitettu vangeille, joilla on useita vakavia vakaumuxia. Kovaljov päätyi sinne saatuaan kahdeksan vuoden tuomion uskonnon huumekaupasta kansalle, mutta hänet vapautettiin kaksi ja puoli vuotta etuajassa hyvän käytöksen ja urheilu- ja kulttuuritoimintaan osallistumisen vuoksi.
ellauri316.html on line 326: Sinyavskyn ja Danielin oikeudenkäynti on rikosoikeudenkäynti Neuvostoliitossa kirjailijoita Andrei Sinyavskya ja Juliy Danielia vastaan. Kesti syksystä 1965 helmikuuhun 1966; oikeuden istunnot pidettiin 10.-14.2.1966. Oikeudenkäynnin johti RSFSR:n korkeimman oikeuden puheenjohtaja Lev Smirnov. Syyllinen tuomio aiheutti kansainvälisen skandaalin ja mielenosoituksia maassa, mikä merkitsi toisinajattelijan liikkeen alkua Neuvostoliitossa.
ellauri316.html on line 328: Oikeudenkäynti eteni Neuvostoliiton uuden johtajan pääsihteeri Leonid Brežnevin aloitteesta. Brežnev neuvotteli henkilökohtaisesti Konstantin Fedinin kanssa, Neuvostoliiton kirjailijoiden liiton johtajan kanssa, jonka virallinen jäsen Sinyavski oli. Fedin, jota Sinyavsky oli arvostellut ilkeästi. eräässä esseessä, kehotti häntä tekemään varoittavan esimerkin kirjoittajista. Syyttäjä (Arkadi) väitti teoksiinsa viitaten, että Sinjaysky ja Daniel olivat tarkoituksella yrittäneet saada neuvostovaltion näyttämään korruptoituneelta ja moraalittomalta maailman näyttämöllä.
ellauri316.html on line 332: Aatelinen Sinyavski lie ollut pääkätyri ja juutalainen Daniel vain apuri. Daniel palveli viiden vuoden koko toimikautensa, ja vapautumisensa jälkeen hän asui Kalugan ja Moskovan kaupungeissa kuolemaansa asti vuonna 1988. Sinyavski palveli kuusi vuotta ennenaikaiseen vapautumiseensa vuonna 1971 Juri Andropovin aloitteesta, joka oli tuolloin KGB:n hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1973, kaksi vuotta vapautumisensa jälkeen, Sinyavsky muutti Ranskaan, jossa hänestä tuli venäläisen kirjallisuuden professori ja hän julkaisi kermaperseisesti lukuisia omaelämäkerrallisia ja retrospektiivisia teoksia.
ellauri316.html on line 334: PEN International sekä yksittäiset kirjailijat, kuten WH Auden, William Styron ja Hannah Arendt ilmaisivat närkästyksensä. Muut, jotka vetosivat kirjoittajien vapauttamiseen, olivat Heinrich Böll, Günter Grass, Lillian Hellman, Saul Bellow, Norman Mailer, Robert Lowell, Philip Roth, Marguerite Duras ja Philip Toynbee. Sinyavskyn ja Danielin tuomion jälkeen Graham Greene pyysi epäonnistuneesti, että heidän rojaltinsa Neuvostoliitossa maksettaisiin heidän vaimoilleen. Tuolloin tuore Nobel-palkittu Mihail Šolohov kutsui kahta kirjailijaa "ihmissusiksi" ja "mustan omantunnon roistoiksi", jotka olisivat saaneet huomattavasti ankaramman rangaistuksen "ikimuistoisella 20-luvulla". Elinkautinen kommunisti Louis Aragon julkaisi huolensa julistuksessa L'Humanitéssa, ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa kieltäytyi myöhemmin osallistumasta Neuvostoliiton kirjailijoiden kymmenenteen kongressiin. Kova isku diktatuurille.
ellauri316.html on line 336: Keväällä 1968 Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Arthur Goldberg yritti kiinnittää YK:n ihmisoikeuskomission huomion vangittujen kirjailijoiden ahdinkoon ja kuvaili oikeudenkäyntiä "törkeäksi yritykseksi antaa laillisuuden muoto perusihmisoikeuden eli hallituxille vittuilun tukahduttamiselle." Neuvostoliiton valtuuskunta, Iran ja kommunistiset maat ja Afro-Aasian blokki varmistivat tämän puheen poistamisen komission asiakirjoista.
ellauri316.html on line 338: Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenten allekirjoittama kirje, joka tuli tunnetuksi "63:n kirjeenä" (myös: 62, joku jänisti) vaati kirjoittajien vapauttamista takuita vastaan ja väittivät, että oikeudenkäynti itsessään aiheutti enemmän mainehaittaa kuin kirjoittajien teokset. Allekirjoittajina olivat Korney Chukovsky, Ilja Ehrenburg, Viktor Shklovsky, Venyamin Kaverin, Bella Akhmadulina,Bulat Okudzhava ja Arseny Tarkovski plus 56 never heardia. (Tai 55.) Helmikuun 14. päivänä 1966 25 huomattavaa Neuvostoliiton intellektuellia kirjoitti avoimen kirjeen Leonid Brežneville, silloiselle pääsihteerille, pyytäen, ettei stalinismia palauteta kuntoon. Heidän joukossaan olivat akateemikot Andrei Saharov, Vitali Ginzburg, Jakov Zeldovitš, Mihail Leontovitš, Igor Tamm, Lev Artsimovitš, Pjotr Kapitsa ja Ivan Mayski, kirjailijat Konstantin Paustovsky [tästä hyypästä on muuten paasaus] ja Viktor Nekrasov, säveltäjä Dmitri Šostakovitš, näyttelijät Smoktu Innnovsky May, Oleg Yefremov ja monet muut vähemmän julkkixet. Kirjettä levitettiin laajalti samizdatissa, mutta virallinen lehdistö ei koskaan julkaissut sitä. Jotkut allekirjoittajista kärsivät seurauksista, kuten ulkomaille matkustamisen kieltämisestä ja teoksensa virallisen julkaisemisen rajoituksista.
ellauri316.html on line 342: Toimittaja Alexander Ginzburg pidätettiin, koska hän laati raportin Valkoisena kirjana tunnetusta oikeudenkäynnistä. Hänet tuomittiin viideksi vuodeksi tiukan kurin työleirille. Hänen oikeudenkäynnistään vuonna 1968 (Galanskov-Ginzburgin oikeudenkäynti) tuli sinänsä maamerkki Neuvostoliiton ihmisoikeusliikkeessä. Galanskov ressukka on unohdettu, kun se oli pesunkestävä ryssä eikä juutalainen eikä osannut edes enkkua.
ellauri316.html on line 346: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
ellauri316.html on line 348: Jopa pintapuoliset tapaamiset Tšernyakhovsky-kadun kirjailijoiden talon asukkaiden, kuten Urganovin, Vasiljevin, Vera Ivanovna Eiliksen ja monien muiden kanssa, olivat epämiellyttäviä ja pilasivat tunnelman. Mutta vaikka tulin kotiin ja lukitsin oven, ei, kaksi lukkoa, tunsin Vasiljevien näkymättömän läsnäolon tässä kirottussa talossa." Julian Oksman kuvailee Korney Chukovskyn hautajaisia ja kutsuu Vasiljevia "kirjallisuuden mustaxi komppaniaxi" ja ehdottaa hänen olevan poissa, koska Tšukovski määräsi etukäteen, ettei Vasiljevia kutsuta hautajaisiin.
ellauri316.html on line 350: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Mihail Gus kommentoi Vasilievin työtä seuraavasti: "Arkady Vasilievin kirjojen keskipisteessä ei yleensä ole fiktiivisiä hahmoja, vaan ihmisiä, joilla on rikkaat, autenttiset elämäkerrat. Täten kirjailija loi toistuvasti kuvan Mihail Vasilyevich Frunzesta - upeasta leninististä, taipumattomasta, rohkeasta maanalaisesta taistelijasta, puna-armeijan legendaarisesta komentajasta. Historiatieteiden tohtori, toisen maailmansodan yhteistyön vääristelijä Boris Kovalev kuitenkin huomauttaa, että "kirjailija vääristi monia tosiasioita". Tämä lause täpärästi läpäisi suomalaisen sensuurin.
ellauri316.html on line 362: Isälläni oli oma asuintila, huone kuuluisassa kirjailijoiden talossa Lavrushinsky Lane -kadulla.Noihin aikoihin lähes koko Moskova asui yhteisasunnoissa, harvoilla onnekkailla oli erilliset asunnot, mutta yhteisasunnot olivat erilaisia.Isoäitini ja minä olimme tavallisimpia, meillä oli paljon kaappeja ja aikataulu kylpyhuoneen ovella, mutta isäni pidettiin eliittinä, koska siellä asui vain kaksi kirjailijaa: Arkady Nikolaevich Vasiliev ja Viktor Borisovich Shklovsky.Totta, heidän huoneensa eivät olleet missään pienempiä, kapeita, kuin penaalit.Istuakseen pöydän ääressä isäni hyppäsi sängyn yli.Mutta hänellä ja Viktor Borisovichilla ei ollut aikataulua kylpyhuoneessa, he eivät riidelleet keittiössä ja avasivat rauhallisesti oven omille ja muiden vieraille.
ellauri316.html on line 370: Zasursky oli merkittävä kirjallisuuskriitikko, Dreiserin asiantuntija ja matkusti usein Yhdysvaltoihin. Isän kirja haluttiin jostain syystä painaa lännessä.
ellauri316.html on line 415: Historian vääristelijä ja kirjailija Yrjö Silli huomauttaa, että ”amerikkalainen tulivoima tuhosi koteja, kyliä ja satoja ja vieraannutti ne, joiden sydämet ja mielet oli voitettava."
ellauri316.html on line 436: kirjallisuuden nobelistit ovat olleet järjestään länkkärien 5. kolonnaa (paizi Sholokhov joka oli suojasään nolo erehdys). Entäpä rauhannobelistit? Sak samma. Andrei Saharoville myönnettiin ensimmäisenä venäläisenä Nobelin rauhanpalkinto 1975. Muut palkinnon pokkaajat on
ellauri316.html on line 468: Teoksissaan hän julisti, että "periaate 'mikä ei ole kiellettyä on sallittua' tulee ymmärtää kirjaimellisesti". Maanpaosta kirjoitetussa kirjeessä hän ilahdutti fyysikkokollegaa ja kaikkia vapaiden markkinoiden puolestapuhujia sanoilla: "Onneksi tulevaisuus on arvaamaton ja myös - kvanttivaikutusten vuoksi - epävarma." Saharoville tulevaisuuden määrittämättömyys tuki hänen uskoaan, että hän voisi ja hänen pitäisi ottaa siitä henkilökohtainen vastuu. Sepä oli seppomainen möläys! Tervetuloa länteen Andrei, seppoilemaan vapauteen. Huhtikuussa 1985 Saharov aloitti uuden nälkälakon vaimolleen matkustaakseen ulkomaille sairaanhoitoon. Hänet vietiin jälleen sairaalaan ja pakkosyötettiin.
ellauri316.html on line 477: Vuonna 1974 KGB-agentit saivat Saharovin 1940 syntyneen kolleegan Tverdokhlebovin Moskovan kaduille kävellen kotiin ystävänsä kanssa elokuvasta, ja hänet saatettiin takaisin asuntoonsa, jossa agentit etenivät hänen omaisuutensa läpi. Etsinnän aikana takavarikoitiin useita esineitä: kolme numeroa Liettuan katolisen kirkon kronikasta; kopio Gulagin saaristosta; kolme numeroa A Chronicle of Human Rightsista [New York]; evankelis-kristillisten baptistivankien sukulaisneuvoston tiedotteen numero; kansalaisoikeuksia puolustavat asiakirjat; poliittisten vankien ja heidän perheidensä osoiteluettelot; luettelot saksalaisten perheiden osoitteista, jotka haluavat muuttaa Saksan liittotasavaltaan (noin 2 000 perhettä); materiaalia työleirien ja vankiloiden tilanteesta; muistikirjat; kirjoituskone; ja nauhuri. 28. marraskuuta 1974 Tverdokhlebov julkaisi "lausunnon 27.-28. marraskuuta suoritetusta etsinnästä", joka päättyi lauseeseen: "He eivät kuitenkaan ole vielä vieneet mustekynääni." Mustekynä vietiin seuraavalla kerralla. Vedettiin varmemmaxi vakuudexi vielä vittuilijaa nekkuun. Kaveri sai kansanomaisen selityxen rautalangasta: Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri316.html on line 527: "Neuvostoliiton tieteellisessä ja opetuskirjallisuudessa on levinnyt myös toinen teesi - viimeiseen vaiheeseensa tulleen kapitalismin historiallisesta tuhosta - imperialismista."
ellauri316.html on line 572: Varoitan etukäteen: tekstiä on paljon, kirjaimia vielä enemmän. Jos et ole valmis lukemaan paljon tekstiä, on parempi olla aloittamatta. Jotta en suuttuisi myöhemmin, että "on vaikea lukea, nukahdin". Lohdutan niitä, jotka vielä päättävät lukea tekstini: Yritän kirjoittaa mahdollisimman ytimekkäästi ja mielenkiintoisesti (materiaalin erityispiirteet huomioon ottaen). Estääksesi paljon tekstiä kuvaillusta materiaalin ominaisuudesta muodostumasta liikaa tekstiä
ellauri316.html on line 580: (Ushakovin selittävä sanakirja)
ellauri316.html on line 600: Ensinnäkin, ilmaisusta "selittää kansanomaisesti". "Selittää kansanomaisesti", iron., fyysistä voimaa käyttäminen. Selittää kansanomaisesti jollekin - lyödä jotakuta, selittää nyrkeillä. "Venäjän Argotin sanakirja", kirjoittanut V.S. Elistratova, 2002
ellauri316.html on line 711: Bradfordin päiväkirjakertomuksen siitä, kuinka kaikki hyötyivät sopimuksen
ellauri316.html on line 807: Jo 11. heinäkuuta Vlasovin pieni ryhmä hajosi. Vlasov ja Voronova (1. vaimo oli Voronina, ei siis sama pulu? Andreilla oli rintamalla paljon avovaimoja) menivät etsimään ruokaa Tukhovezhin kylään, jossa vanhauskoiset asuivat. Talo, johon he kääntyivät, osoittautui paikallisen vanhimman taloksi. Vlasovin ja Voronovan syödessä päällikkö soitti paikalliselle apupoliisille, jotka piirittivät talon ja pidättivät karkurit, Vlasov esiintyi itsepintaisesti pakolaisopettajana. Poliisi lukitsi heidät navettaan, ja seuraavana päivänä (12. heinäkuuta) saapui Saksan 38. armeijajoukon tiedusteluosaston päällikkö Hauptmann Max von Schwerdtner kääntäjä Sonderführer Klaus von Pelchau, avustaja Hamann ja kuljettaja Lipski pidättämään Vlasovin. Saman päivän aamuna tämä saksalainen partio oli tunnistanut Vlasovin sanomalehden muotokuvasta. Vlasovin luovuttamisesta kylän päällikkö sai Saksan 18. armeijan komennolta lehmän, 10 pakkausta shagia, kaksi pulloa kuminavodkaa ja kunniakirjan. Ei sentään kelloa.
ellauri316.html on line 849: Vlasov on yksi päähenkilöistä Arkady Vasiljevin romaanissa "Kello yksi iltapäivällä, teidän ylhäisyytenne". Historian vääristelytieteiden tohtori Boris Kovalevin mukaan paljon tässä kirjassa ei ole totta edes siteexi ja suoraan sanottuna "monet tosiasiat ovat vääristyneitä."
ellauri317.html on line 56: Kirjoissaan ja verkkokolumneissaan Blum kiinnitti huomattavaa huomiota CIA:n väliintuloihin ja salamurhasuunnitelmiin. Noam Chomsky on kutsunut Blumin kirjaa Killing Hope : Yhdysvaltain armeijan ja CIA:n väliintulo toisen maailmansodan jälkeen "kaikkiaan parhaaksi kirjaksi aiheesta".
ellauri317.html on line 60: Bin Laden lainasi seuraavaa Blumin kohtaa: "Jos olisin presidentti, voisin pysäyttää terrori-iskut Yhdysvaltoihin muutamassa päivässä. Pysyvästi. Pyydän ensin anteeksi - hyvin julkisesti ja vilpittömästi - kaikilta leskiä ja orpoja, köyhiä ja kidutettuja ja monia miljoonia muita amerikkalaisen imperialismin uhreja. Sitten ilmoittaisin joka kolkkaan maailmaa, että Amerikan globaalit sotilaalliset interventiot ovat päättyneet." Lainaus on Blumin vuoden 2004 kirjasta Freeing the World to Death: Essays on the American Empire, mutta se esiintyy Rogue Staten Zed Books -painoksessa.
ellauri317.html on line 61: Maininnan seurauksena hänen kirjansa myynti kasvoi huomattavasti. Kiitos Osama!
ellauri317.html on line 115: Vaikka Ivan Petrovitsh Kotliarevski (1769–1838) olisi ollut kuusivuotias vuonna 1775 ja kotoisin hyvinvoivasta kasakkataustasta, hän välttelee elämänteoksessaan, Eneidassa (1798), mainitsemasta kyseisen vuoden traumaattisia tapahtumia. Vaikka hän muuten pysyy tiukasti kiinni Vergilian tarinassa, hänen jättäminen pois Aeneidin 2. kirjan, joka kuvaa elävästi ja kauhistuttavasti suuren kaupungin (Troijan) kukistumisen kokemusta, puhuu paljon. Vaikka säkki hämärtyy taustalla koko teoksen ajan, lukija ei koskaan saa täysin selvää, mitä koti merkitsi troijalaisillemme ja voidaanko tuo juurtuneisuus, vakaus ja turvallisuus koskaan todella saada takaisin. Huomatkaa relevanssi päivän tapahtumiin!
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri317.html on line 149: Lopuksi, kirjallisesta näkökulmasta Kotliarevski on kunnianhimoisin ja omaperäisin, ei pelkästään parodioimalla ja kontekstualisoimalla Virgilian eeposta valottaakseen Ukrainan rikasta menneisyyttä ja surullista nykyhetkeä, vaan kyseenalaistaessaan Aeneidin peruslähtökohdan – eepoksen vanhurskauden, Troijan syy. Eneidassa ei ole olemassa loistokasta, huolenpitoa sisältävää teleologiaa, joka huipentuu Rooman perustamiseen ja myöhempään Augustanin uudelleenperustamiseen, joka on niin keskeinen Vergilian-projektissa. Sen sijaan Kotliarevski toistuvasti etäännyttää työnsä mustavalkoisista, ideologisesti latautuneista sankaritarinoista. Troijalaiset esitetään siis paljon moraalisesti ambivalenttisessa ja jopa huolestuttavammassa valossa kuin Vergilius. Vaikka he voivat alkaa olla sympatian arvoisia, köyhinä kasakkapakolaisia, jotka etsivät uutta kotia, Jupiterin ohjelmallinen ennustus viittaa aikaan, jolloin Aeneas ja hänen seuraajansa tulevat itse uudeksi armottomaksi hallitsevaksi "tsaarivaltioksi" ja vähentävät koko luokkaa. maailmasta orjuuteen. Talousliberalismista ja roistovaltiosta ei pian jää mitään jälkeä.
ellauri317.html on line 156: On vaikea korostaa liikaa, kuinka perustavanlaatuiseksi Kotliarevskin Eneida olisi Ukrainan kansalle ja heidän kulttuurilleen. Todellakin, Kotliarevski ei ole vain modernin ukrainalaisen kirjallisuuden perustaja, vaan hänen voidaan sanoa myös standardoineen ukrainan kielen: tämän hän saavutti asettamalla äidinkielensä pultavan murteen ukrainan "klassiseksi" muotoksi. Runoilijamme tuotti runon liitteenä kaikkien aikojen ensimmäisen ukrainalaisen sanakirjan, joka sisälsi yli tuhat sanaa ja säilytti kielen täyden värikkään, usein idiomaattisen monimuotoisuuden, joka on ankkuroitu ukrainalaiseen "kansanhenkeen". Hän sisällytti usein tarkoituksella seurakunnallisia, arkaaisia ja suullisesti johdettuja sanoja, jotka eivät olleet koulutettujen venäjänkielisten käsittämättömiä esitelläkseen ukrainan koko kielellistä rikkautta, joka säilytti vanhemmat slaavilaiset muodot, jotka olivat lakanneet käyttämästä venäjässä ulkomaisten (enimmäkseen ranskan kielen) takia. ja saksalainen) vaikutus. Kotliarevski ei siis vain luonut kansalliseeposta, vaan muokkasi pohjimmiltaan kansalliskielen, joka kukoistaa Taras Shevchenkon (1814–69) kaltaisiksi parin vuoden sisällä tämän uranuurtajan kuolemasta.
ellauri317.html on line 181: Näin julistavat zaporogit, senkin lurjus. Et pääse edes paimentamaan kristittyjen sikoja. Me päätämme tähän nyt, koska me emme tiedä aikaa emmekä omista kalenteria; kuu on taivaalla, vuosi on kirjassa, päivä on sama täällä kuin se on sielläkin; siksi voit pussata persettämme!
ellauri317.html on line 197: Vuonna 1886 hänet valittiin konservatiivien kansanedustajaksi. Hän ei juuri viihtynyt parlamentissa vaan matkusteli maailmalla ja kirjoitti kirjat Venäjän vaikutuksesta Keski-Aasiassa, Persian kysymyksestä ja Itä-Aasian ongelmista. Vuonna 1891 hänet nimitettiin Intian valtiosihteeriksi. Hän menetti aseman 1894, kun valta siirtyi liberaaleille. Konservatiivien noustua valtaan vuoden 1895 vaalien jälkeen Curzon nimitettiin ensin ulkoasiain alivaltiosihteeriksi ja sitten Intian varakuninkaaksi. Hänen uudistuksensa ärsyttivät sekä virkamiehiä että Intian armeijan komentajaa Herbert Kitcheneriä. Konservatiivien uusi johtaja Arthur Balfour erotti Curzonin virastaan vuonna 1905.
ellauri317.html on line 352: Karel Čapek ['karel 'tšapek] Cs-Karel Capek.ogg kuuntele ääntämys (ohje) (9. tammikuuta 1890 Malé Svatoňovice, Böömi, Itävalta-Unkari – 25. joulukuuta 1938 Praha, Tšekkoslovakia) oli 1900-luvun merkittävimpiä tšekkiläisiä kirjailijoita. Čapek kirjoitti nykynäkökulmasta katsoen scifi-vivahteisia kertomuksia, joille oli ominaista pisteliäs satiiri. Čapek lanseerasi sanan "robotti" näytelmässään R.U.R eli Rossumin Universaalit Robotit, jonka hän kirjoitti vuonna 1920 ja jonka ensiesitys oli Prahassa 1921. Eivät työläiset tienneetkään että siinä lausuttiin työväenluokan kuolinsana.
ellauri317.html on line 354: Mulla on Sysmässä Prokopin aivokuume, Kristina-täti piti puutarhakirjasta, nyt löytyi Rosendalin Kontista eurolla Salamanterisota.
ellauri317.html on line 356: Čapekia on usein pidetty tieteiskirjailijana, mutta hän vertautuu paremmin sellaisiin aikansa nimiin kuin George Orwell ja Aldous Huxley, jotka kirjoittivat talousliberaalia valtavirtakirjallisuutta tieteiskirjallisuuden kaavussa, kuin myöhempiin Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tapaisiin varsinaisiin tieteiskirjailijoihin. Suuri osa Čapekin teoksista käsittelee monia nykymaailman mullistavia keksintöjä ja kehityslinjoja, jotka olivat nähtävissä jo 1900-luvun alkupuolella. Niitä ovat muun muassa massatuotanto, ydinaseet ja ihmisen ulkopuolinen äly, joka ilmenee Čapekin teosten roboteissa ja älykkäissä salamantereissa. Amerikkalaisen pragmaattisen liberalismin innostamana hän kampanjoi ilmaisunvapauden puolesta ja vastusti voimakkaasti sekä fasismin että kommunismin nousua Euroopassa.
ellauri317.html on line 360: Sodan jälkeen Tšekkoslovakian kommunistihallinto hieman vastahakoisesti hyväksyi Čapekin tuotannon, koska häntä sentään pidettiin vähän enempi vielä kansallissosialismin vastustajana. Čapek ei kelvannut sotapalvelukseen selkärankareuman takia. Hän työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana museossa. Čapekille ehdotettiin Nobelin kirjallisuuspalkintoa 7 kertaa 1930-luvulla. Ei napannut.
ellauri317.html on line 371: Eric Robert Russell Linklater (8. maaliskuuta 1899 Penarth, Wales – 7. marraskuuta 1974 Orkneysaaret) oli brittiläinen kirjailija. Vaikka hän syntyikin Walesissa, hän asui suuren osan lapsuudestaan Skotlannin Orkneysaarilla ja kouluttautui Aberdeenin yliopistossa. Sukunimi Linklater on vanhaa orkneylaista perua. Hänen äitinsä isä oli ruotsalaissyntyinen merikapteeni.
ellauri317.html on line 373: Eric Linklater luki yliopistossa aluksi lääketiedettä, mutta palveltuaan ensimmäisessä maailmansodassa tarkka-ampujana hän vaihtoi pääaineekseen Englannin kirjallisuuden. Hän halusi siirtyä päätoimiseksi kirjailijaksi ja päätyi toimittajaksi. Niin on käynyt monelle kynäilijälle maailman sivu.
ellauri317.html on line 375: Kristina-täti piti Linklaterin lastenkirjasta Kuussa tuulee (engl. The Wind of the Moon). Kirja kertoo sota-ajasta ja sisaruksista Dinah ja Dorinda, jotka etsivät sotaan lähtenyttä isäänsä apunaan Kultapuuma, Kassikotka ja Munahaukka. Teokseen liittyy paljon mystiikkaa ja symboliikkaa.
ellauri317.html on line 383: 14. syyskuuta 2022. Syyt: Kiinnostamaton tarina, puinen päähenkilö, hakkeroituja amerikkalaisia troppeja. Pettymys on kaiverrettu kaikkialle minun phiziini. Luki s.142 asti. Amerikkasatiirit ei juuri naurata amerikkalaisia. Huonoin kirja, jonka olen koskaan lukenut, komppaa LJ (25 kirjaa.)
ellauri317.html on line 408: Juri Aleksandrovich Levada syntyi 1930 Ukrainan SSR:ssä Njeuvostoliitossa Vinnitsan alueellisen sanomalehden “Alternativnaja Pravda” toimittajan Natalya Lvovna Moreinisin ja keskiajan historioitsija Moisei Aleksandrovich Koganin, myöhemmin professorin ja M. N. Pokrovskin mukaan nimetyn Leningradin pedagogisen instituutin väärennetyn historian osaston dekaanin perheeseen. Ne olivat todennäköisesti jutkuja. 1930-luvun puolivälissä Natalya Lvovna Moreinis meni naimisiin hänen housuihinsa pyrkivän kirjailijan Aleksanteri Stepanovitš Levadan kanssa, joka adoptoi lapsen. Heidän avioliittonsa hajosi pian hänen nuoremman veljensä Evgeniyn (1939-2000) syntymän jälkeen. Isäpuoli viis välitti käenpojasta.
ellauri317.html on line 410: Aleksandr Stepanovitš Levada (ukrainalainen Oleksandr Stepanovitš Levadan oikea nimi - Kosak, ukrainalainen Kosak; 1909-1995) - sosiologin lyhytaikainen isäpuoli, oli neuvostoliiton ja ukrainalainen kirjailija, runoilija, esseisti, pamflettaja, näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Kasakat ottavat kaiken mikä ei ole kiinni naulattu.
ellauri317.html on line 412: Vuonna 1952 Kogan jr aka Levada valmistui Moskovan valtionyliopiston filosofian tiedekunnasta. Vuonna 1955 hän puolusti väitöskirjaansa filosofisten tieteiden kandidaatiksi aiheesta "Kansandemokratian erityispiirteistä Kiinassa". Vuonna 1966 hän puolusti Neuvostoliiton tiedeakatemian Filosofian instituutissa väitöskirjaansa filosofian tohtorin tutkintoa varten aiheesta "Uskontokritiikin sosiologiset ongelmat". Suojasäitä taisi olla molemmat.
ellauri317.html on line 444: Hän työskenteli kirjansidontatehtaassa ja perusti laittoman painon. Suutarien lakon järjestäjänä Dzeržinski pidätettiin "rikollisesta kiihotuksesta Kaunasin työläisten keskuudessa"; Tältä ajalta peräisin olevissa poliisin asiakirjoissa sanotaan: "Feliks Dzeržinski on hänen näkemyksensä, vakaumustensa ja henkilökohtaisen luonteensa huomioon ottaen erittäin vaarallinen tulevaisuudessa, kykenevä mihin tahansa rikokseen."
ellauri317.html on line 446: Berliinissä hän järjestikin Czerwony Sztandar -sanomalehden ("Punainen lippu") julkaisemisen ja laittoman kirjallisuuden kuljettamisen Krakovasta Kongressi-Puolaan. Lanko Boris Isaakovich Gorev (4. joulukuuta 1874, Vilna – 27. joulukuuta 1937) oli vallankumouksellinen ja kirjailija, joka oli aktiivinen Venäjän sosiaalidemokraattisen ja työväenpuolueen sekä bolshevikkien että menshevikkien siiveissä.
ellauri317.html on line 517: Jaroslavl on Venäjän vanhimpia kaupunkeja. Ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä ovat vuodelta 1071. Kaupungin perustajana pidetään Kiovan ruhtinas Jaroslav I Viisasta. Vuonna 1010 kaupunki syntyi Volgan rannalle kohtaan, jossa joki yhtyy Kotorosl-jokeen. Jaroslav Viisas nimesi kaupungin itsensä mukaan. Tarkoituksena oli taata Koillis-Venäjän suurimman kaupungin Rostov Velikin turvallisuus uuden linnoitetun kaupungin avulla.
ellauri317.html on line 573: 11. marraskuuta 1918 Saksa allekirjoitti aselevon ententen kanssa - tämä jätti Hetmanaatin sotilaallisen ja kansainvälisen tuen kyseenalaiseksi. Skoropadskyi allekirjoitti kruunusta luopumisasiakirjan 14. joulukuuta 1918.
ellauri317.html on line 805: Missään ei kiroilu ole vihaisempaa tai voimakkaampaa kuin Telegramissa ja Twitterissä (X) lähetetyissä taistelukenttien videoleikkeissä: palaneista venäläissaattueista, ukrainalaisten siviilien kohtaamista venäläisjoukoista tai kerrostaloihin törmäävistä venäläisistä raketeista. Kirosanat tulevat tiheästi ja nopeasti kuin ilmatorjunta, kirjaimellisesti joka toinen sana.
ellauri317.html on line 813: Khuy (хуй): Kyrpä. Khuy on kiistatta venäläisten kiroilujen peruskallio, jota käytetään yleisimmin ilmaisussa "Idi na khuy!" (Иди на хуй!) tarkoittaen yllättävästi "mene vittuun!" vaikka kirjaimellisesti se tarkoittaa "mene kyrvän päälle". E.Saarisen suhteellisuusteoria selittänee tämän oudon ilmiön. Näin Snake Islandin puolustajat sanoivat venäläiselle sota-alukselle, joka vaati heidän antautumistaan konfliktin ensimmäisenä päivänä.
ellauri318.html on line 37: Jens Jacob Lapidus (s. 24. toukokuuta 1974) on ruotsalainen asianajaja ja dekkarikirjailija. Kirjailija käyttää edustamastaan kirjallisuudenlajista nimitystä "Stockholm noir". Teosten tapahtumat sijoittuvat Tukholman alamaailmaan.
ellauri318.html on line 39: Lapidus käyttää esikoisteoksessaan Rahalla saa kovaksikeitettyä tyyliä, joka on saanut vaikutteita sellaisilta amerikkalaisilta kirjailijoilta kuin James Ellroy ja Dennis Lehane, ja hän on kertonut saaneensa aineistoa toimiessaan puolustusasianajajana Sollentunan käräjäoikeudessa. Kielellisiä vaikutteita hän on saanut muun muassa ruotsalaiselta rap-yhtyeeltä The Latin Kingsilta, snobipiireiltä ja kirjailijakollega Jonas Hassen Khemirin kirjoista. Kirjoista Snabba cash on filmattu, ja sen kahden seuraajan kuvaamista valmistellaan, hitaasti mutta hitaasti.
ellauri318.html on line 46: Asianajaja Lapidus debytoi kirjailijana vuonna 2006 teoksella Snabba cash. Snabba Cash herätti huomiota ja vuoteen 2010 mennessä sitä myytiin 600 000 kappaletta. Seuraava teos, Aldrig fucka upp, ilmestyi vuonna 2008. Trilogian täydensi Livet de luxe vuonna 2010. Vuonna 2010 häneltä ilmestyi myös yhdessä Peter Bergtingin kanssa tehty sarjakuvaromaani Jengisota 145. Sittemmin Lapidukselta on ilmestynyt novellikokoelma ja kaksi romaania. Ilmeisesti nämä jutut ei sveduja enää juuri nappaa. Stockholmissa hyörii riittävästi muutenkin aseistettuja nuaaria. Paska kaupunki.
ellauri318.html on line 113: Suomessakin hillittömän suosion saanutta kirjaa on Ruåzissa myyty 600K kappaletta. Varsinainen pulpin pohjanoteeraus. Strippari tarttui izeään takamuxesta. Jehova's Witness sai stondixen. Me ei olla nuijia me varrastetaan muijia.
ellauri318.html on line 137: Lars Kepler on kirjailijanimi, jota käyttää ruotsalainen aviopari Alexander Ahndoril (s. 20. tammikuuta 1967 Upplands Väsby) ja Alexandra Coelho Ahndoril (s. 2. maaliskuuta 1966 Helsingborg). He ovat julkaisseet Lars Keplerin nimellä yhdeksän dekkaria.
ellauri318.html on line 229: Sisäministeri Mari Rantanen vaatii poliisille lisää valtuuxia. Hiän on esitellyt hankkeen, jolla helpotetaan poliisin tiedonsaantia muilta viranomaisilta. Se liittyy hallitusohjelman kirjaukseen, jossa ”tiedonvaihdon esteitä rikostorjunnassa poistetaan” rikostorjunnan tehostamiseksi. Pistokokeena ruumiintarkastus kaikille. Lisätietoa viranomaisille pikkuhousuista.
ellauri318.html on line 251: Roskajoukkoa. Rupusakkia. Patraskia. Pohjamutaa. Persuja. Pyramidin basementtia. Siitä kertoo Janet Evanovichin taskukirja Plum Lucky. Yllättävän vähän eroa sen ja Jens Vapiduxen Luxuselämän välillä.
ellauri318.html on line 307: Kun tää automaatti sitten alkaa takkuilla sopivien saalismaiden puutteessa, tulee lama, ja mamut alkaa ryppyillä, perustaa sen 7 klaania ja lahkoa, kärhämöivät reviireistä keskenään eikä piittaa enää virkavallasta tuon taivaallista, niillä on omat sääntökirjat ja ansaintalogiikat. Juuri näin kävi kristinuskon alkuaikoina. Miljoona ärhäkästä lahkoa kamppaili sieluista kuin rotat katakombeissa. Pahimmat rettelöizijät ripustettiin pää alaspäin Twitter-muotoiseen ristiin kuivumaan. Eikös kuulosta eri tutulta? Senkös takia USAnkin on ihan pakko saada hallintaansa Ukraina, muuten ei talouskasvu ole taattua?
ellauri318.html on line 369: Lefa vaikuttaa piilomisogyyniltä kaappirasistilta. Ja herkuttelevalta herralta. Tämän lisäxi se on ennen kaikkea sanomattoman virkamiesmäisen kuivakka. Tohtorinhatullinen pölyä. Blatte on mutakuono ruåzixi, latinaxi torakka. Poliisivoimissa 2005 ei ollut yhtään blattea. Sielä on sentään Helena Palmgren niminen radikalisoitunut sveduämmä, joka osoittautuu kirjan Dorloxi. Sen ampuu Mattein kotineekeri Ukulele kylmän rauhallisesti ottalaukauxella vainaaxi, vaikkei olis edes enää tarvinnut. Paha somali Abbdo räjäyttää izensä Nobel-dynypatukalla taivaalle. Palefaceihin ei sattunut. Näin eletään 2015 Ruåzissa.
ellauri321.html on line 28: kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/saha.kirjastot.fi/images/kirjasampo/DfDBh68tEdpiM7dY_17pRss5-csPpziYUkI60GKYllc.jpg?itok=bnGPqvmF" width="100%" />
ellauri321.html on line 90: Turvautuminen prostituoituihin julkisesti panomielessä oli epätavallista kirjallisuuden ja muiden miesten keskuudessa tuona aikana, ja jos Hazlitt oli tässä erilainen kuin hänen aikalaisensa, ero piili hänen unabashed suorapuheisuudessaan hänen tehdessään tällaisia järjestelyjä henkilökohtaisesti. Hänen oli harvoin mukava olla keski-ja yläluokan naisten yhteiskunnassa, ja, halujen piinaamana joita hän myöhemmin kuvasi "ikuinen tukkeutuminen ja kuollut paino kelleissä" hän teki pelinavauxen paikalliselle naiselle vieraillessaan Lake Districtillä kanssa Coleridgen. Hän oli kuitenkin ymmärtänyt törkeästi väärin hiänen aikeensa ja riita puhkesi, joka johti hänen hätäiseen vetäytymiseensä kaupungista varjossa pimeyden. Tämä julkinen kömmähdys rasitti entisestään hänen suhteitaan sekä Coleridgeen että Wordsworthiin, jotka olivat muutenkin rispaantuneet muista syistä.
ellauri321.html on line 99: This little volume had made its mark on both sides of the Atlantic not many years before Hazlitt noticed it. It appeared in London in 1782 with this somewhat ponderous title-page: Letters from an American Farmer, Describing Certain Provincial Situations, Manners and Customs, and Conveying Some Idea Of The State Of The People Of North America, Written xi to a Friend in England, By J. Hector St. John, A Farmer In Pennsylvania. Tästä varmaan radikaali Mary otti matkakirjaan mallia.
ellauri321.html on line 157: (Nääkin sentimentit Mary nyysi farmarilta omaan matkakirjaansa.)
ellauri321.html on line 227: Amerikkalainen Karen ei pidä sen kynäilytyylistä. Karenin kirjakerho sanoo: Ei. Tämä kirja ei ole minua varten. Mutta opin, kuinka arvokasta ei ehkä ole vain ostaa jokaista kirjaa, jossa on hieno kansi tai jonka Dalkey on julkaissut, tai joka kuulostaa lievästi mielenkiintoiselta takakannessa. Dana antaa lukea kaksisivuisen näytteen. Ehkä minun pitäisi käyttää sitä silloin tällöin. Koska silloin en olisi koskaan ostanut tätä. Se on niin vahvasti tyylitelty toistolla ja mielettömän neuroottisella kertojaäänellä, että et koskaan tunne edistyväsi. Ajattelin, että ehkä luen sitä hieman äänikirjana nähdäkseni, auttaisiko se, mutta se sai minut vain tuntemaan olevani tohtori Seussin vanhempi, vähemmän menestynyt katkera veli. Eri ihmisille on erilaisia kirjoja...
ellauri321.html on line 229: Jotkut ihmiset lukevat oppiakseen asioita, jotkut lukevat eskapismin vuoksi, jotkut lukevat tunteakseen olevansa loukussa dementoituneen norjalaisen taidemaalarin mielessä. Jos olet viimeisessä kategoriassa, voisinko suositella tätä kirjaa? Se voi olla juuri sinun juttusi. Minulle vaaditaan sujuvaa tarinankerrontatekniikkaa ja tiettyä saavutettavuutta itse tarinaan, joka ei tunnu siltä, että päästäkseni siihen minun on läpäistävä satutyylisiä tehtäviä, kuten röyhelöiden puhdistaminen päästäkseni siihen. Mutta olen laiska amerikkalainen. Anteeksi, Fosse, sinut on karkotettu.
ellauri321.html on line 231: Tällainen tämä kirja on. Jos olisin avautunut mille tahansa sivulle, olisin tiennyt tämän ja voinut välttää sen. Se aiheuttaa minulle päänsärkyä.
ellauri321.html on line 235: --- ja jatkuu ja jatkuu ja jatkuu koko kirjan ajan. Olin niin iloinen nähdessäni tämän lopun, totisesti totisesti minä sanon teille.
ellauri321.html on line 308: No ei, jenkkilukijoita on takusti ärsyttänyt Linklaterin paikka paikoin hyvinkin rankka vittuilu jenkkien pyhimmille arvoille. Huono kirja, ne sanovat, ei jaxa lukea.
ellauri321.html on line 412: Keskustelu laajeni, kun I. A. Richards, englantilainen kirjallisuuskriitikko, joka analysoi Keatsin runoja vuonna 1929, nojautui "Oodi kreikkalaiselle urnille" viimeisiin riveihin keskustellakseen "pseudolauseista" runoudessa.
ellauri321.html on line 431: Elokuva on parhaimmillaankin laiha nautinto. Se ei ole näyttelemistä, vaan näyttelemisen valokuva. Siinä ei ole toimintaa, vaan sen muistoa. Se ei ole kouraantuntuva, kolmiulotteinen asia vaan tyhjä varjo, joka vilahtelee valkoisella kankaalla. Se ei anna luettavaxi kirjaa vaan yhden palstan sanomalehtiselostuxen siitä. Se on jonkinlainen taidenautinnon korvike.
ellauri321.html on line 491: Lainaa kirjastosta vitsikirja tai etsi vitsejä verkosta!
ellauri321.html on line 579: Wodehouse tunnetaan parhaiten kaikkitietävän Jeevesin ja hänen törkeän pomonsa Bertie Woosterin luojana. Myöhemmässä elämässä kirjailija kohtasi vihaisia julkisia syytöksiä, muun muassa kirjailija AA Milnen taholta, että hän oli tuntenut myötätuntoa Saksan natsihallintoa kohtaan. Oltuaan internoituna nykyisessä Puolassa Wodehouse teki Berliinissä nazien vieraana sarjan kevytmielisiä radiolähetyksiä, joita isänmaalliset brittikriitikot pitivät maanpetoksena. Hänen kannattajansa, mukaan lukien George Örwelö, puolustivat Wodehousea sanomalla, että hän oli naiivi eikä kiinnostunut politiikasta. Nyt on selvää, että näin ei ollut.
ellauri321.html on line 611: Kaikki nämä olivat jokapäiväisiä juttuja, jotka eivät kiinnostaneet Juania, joten hän luki vain otsakkeet. Mutta sitten hän näki sivun yläkulmassa otsakkeen: Ajatuksen kieltäjien koulu saanut mielenkiintoisen oppilaan. Hämmästyen ja sekavin tuntein hän luki sen alla olevan uutisen. Kaunishipiäinen Kuo Kuo, jonka kulmakarvat olivat ohuet kuin mäkäräisen jalka, oli liittynyt Arroyo Beachin nudistilahkoon löytääxeen yli-ihmisen. Olivathan kiinalaiset matkailijat, kuten se Matka länteen kirjan apina, muinaisinakin aikoina menneet länteen viisautta hakemaan ja vaeltaneet sitä varten Keski-Aasian suurien autiomaiden halki, missä heitä kiusasi kylmät ja kuumat paholaiset ja hiekasta nousevat, tuulen kuljettamat aaveet, kunnes he lopulta löysivät viisauden lähteen Benareksessa, pyhän Ganges virran rannalla. Mutta matkallaan he tutkivat suurella mielenkiinnolla paholaisia, paimentolaisheimoja, yksinkertaisten vuoristoasukkaitten ja säikähtyneitten talonpoikien tapoja...
ellauri322.html on line 38: Tuomas Paineelta tuli paineella wc-pöntön kanteen kuin pikku Paulilla. Siltä tuli kirja nimeltä Miehen oikeudet (Rights of Man), vuonna 1791 ja toinen osa vielä 1792. Seuraavassa siitä otteita.
ellauri322.html on line 39: Thomas Paine (1737–1809) oli yksi vaikutusvaltaisimmista poliittisista kirjailijoista 1800-luvun vaihteessa.
ellauri322.html on line 47: Hän muutti Amerikkaan vuonna 1774, ja hänen pamflettinsa Common Sense (1776), joka puolusti Amerikan itsenäisyyttä, osoittautui merkittäväksi henkiseksi virikkeeksi siirtokuntien irtautumiselle Britanniasta. Paine asui Ranskassa 1790-luvulla ja oli vahvasti mukana Ranskan vallankumouksessa, ja hänet valittiin Ranskan kansalliskokoukseen vuonna 1792. Miehen oikeudet (1791), Painen tunnetuin kirja, puolusti tavallaan vallankumousta, ja siksi sitä pidettiin hyökkäyksenä Britannian monarkiaa vastaan. Hän palasi Amerikkaan vuonna 1802, missä hänen kristinuskon hylkäämisensä johti kasvavaan epäsuosioon. Nokka irti, pyrstö tarttui.
ellauri322.html on line 138: Konservatiivisessa reaktiossa brittiläistä radikalismia vastaan Godwinia vastaan hyökättiin, osittain hänen avioliittonsa vuoksi feministisen kirjailijan Mary Wollstonecraftin kanssa vuonna 1797 ja hänen rehellisen elämäkertansa vuoksi, kun tämä kuoli synnytyksen seurauksena. Heidän tyttärensä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Mary Shelley, jatkoi Frankensteinin kirjoittamista ja meni naimisiin runoilija Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Godwin perusti toisen vaimonsa Mary Jane Clairmontin kanssa The Juvenile Libraryn, joka antoi perheen kirjoittaa omia teoksiaan lapsille (joskus käyttämällä noms de plume) sekä kääntää ja julkaista monia muita kirjoja, joista osa on pysyvästi merkittäviä. Godwinilla on ollut huomattava vaikutus brittiläiseen huumorikirjallisuuteen (Eric Linklater) ja muuhunkin kirjalliseen kulttuuriin.
ellauri322.html on line 140: Tutkimus poliittisesta oikeudenmukaisuudesta ja sen vaikutuksesta moraaliin ja onnellisuuteen on filosofi William Godwinin vuonna 1793 julkaisema kirja. jossa kirjailija hahmottelee poliittista filosofiansa. Se on ensimmäinen moderni teos, joka selittää anarkismia.
ellauri322.html on line 150: Asiat sellaisena kuin ne ovat; tai William Godwinin Caleb Williamsin seikkailut (1794; usein lyhennettynä Caleb Williams) on kolmiosainen romaani, joka on kirjoitettu kehotuksena lopettaa vallan väärinkäyttö, jona Godwin piti tyrannimaista hallitusta. Godwin käyttää Caleb Williamsia vuoden 1793 tutkielmassaan Political Justice esitettyjen ajatusten popularisoimiseksi. Koittaa osoittaa, kuinka lailliset ja muut instituutiot voivat ja tuhoavat yksilöitä, vaikka oikeusjärjestelmän koskettamat ihmiset ovat syyttömiä mihinkään rikokseen. Tämä todellisuus oli Godwinin mielessä siksi kuvaus "asioista sellaisina kuin ne ovat". Alkuperäinen käsikirjoitus sisälsi esipuheen, joka poistettiin julkaisusta, koska sen sisältö huolestutti aikansa kirjakauppiaita.
ellauri322.html on line 169: Lopulta naapurin pettämä Caleb joutuu oikeuteen; Calebin syyttäjät eivät kuitenkaan ilmesty paikalle ja hänet vapautetaan äkillisesti, mutta Jones joutuu välittömästi ansaan ja lähetettäisiin kohtaamaan Falklandin kasvotusten. Falkland, joka on nyt iäkäs, laiha ja hauras, väittää, että hän ei tarkoituksella ilmaantunut oikeuteen, jotta hän voisi saada Calebin kirjoittamaan kirjallisesti, että hänen syytöksensä ovat perusteettomia. Caleb kuitenkin kieltäytyy valehtelemasta Falklandin puolesta, ja Falkland uhkaa häntä, mutta antaa hänen mennä. Falkland lähettää myöhemmin köyhtyneelle Calebille rahaa yrittääkseen lahjoa hänet. Seuraavaksi Caleb yrittää ansaita elantonsa Walesissa, mutta hänen täytyy liikkua usein, kun Jones jatkaa hänen jäljittämistään. Kun Caleb lopulta päättää matkustaa Alankomaihin, Jones kohtaa hänet ja paljastaa hänelle Falklandin tyrannillisen vallan todellisen ulottuvuuden. varoittaa Calebia, että hänet joko murhataan tai hänet pyydetään ja teloitetaan, jos hän yrittää lähteä maasta. Lopulta Caleb vakuuttaa. Tuomari kutsuu Falklandin oikeuteen, jotta hän voi julkistaa syytöksensä ja paljastaa Falklandin syyllisyyden lopullisesti.
ellauri322.html on line 187: Godwin tapasi ensimmäisen kerran Mary Wollstonecraftin heidän yhteisen kustantajansa kotona. Joseph Johnson isännöi illallista toiselle kirjoittajalleen, Thomas Paineelle , ja Godwin huomautti vuosia myöhemmin, että hän kuuli sinä iltana liian vähän Painea ja liikaa Wollstonecraftia; hän ei nähnyt häntä enää moneen vuoteen. Sillä välin Wollstonecraft muutti asumaan Ranskaan nähdäkseen vallankumouksen itse, ja hänellä oli lapsi Fanny Imlay amerikkalaisen kaupallisen keinottelijan ja seikkailijan Gilbert Imlayn kanssa. Gilbert Imlayn liikeasioita ajaessaan Wollstonecraft matkusti Skandinaviaan, ja pian sen jälkeen julkaisi matkaan perustuvan kirjan.. Godwin luki sen ja kirjoitti myöhemmin, että "Jos koskaan oli kirja, jonka on arvioitu saamaan mies rakastumaan sen kirjoittajaan, tämä näyttää minusta olevan se kirja."
ellauri322.html on line 229: Radikaali englantilainen filosofi William Godwin päätti: "Jos koskaan oli kirja, jonka on suunniteltu rakastuttavan pallopään kynäilijäänsä, tämä näyttää minusta siltä kirjalta." Lontoossa Godwin ja Wollstonecraft aloittivat rakkaussuhteen. Vuoden sisällä hiän oli taas raskaana, ja huolimatta heidän pahamaineisesta vastenmielisyydestään avioliittoa kohtaan, he päättivät mennä naimisiin. "Luulen, että olette maailman erikoisin aviopari", ystävä kommentoi. Wollstonecraft synnytti sitten tyttären, tulevan Mary Shelleyn, Frankensteinin ( 1818) kirjoittajan. Hiän (äiti siis) kuoli pian sen jälkeen, 38-vuotiaana.
ellauri322.html on line 277: Jöötepori on hollantilaisten rakentama, sixi siellä on kanavat. Pyylevät jööteporilaiset skottikauppiaat syövät liian pitkiä kosteita lounaita eivätkä tiedä mitään kirjallisuusjuoruja.
ellauri322.html on line 301: Norjalaiset näyttää Marysta ovelilta, vaikka eivät tajua mitään tieteestä eikä kirjallisuudestakaan tuon taivaallista. Ne syövät paljon kalaa.
ellauri322.html on line 314: Joseph Wrightin muotokuvat maisema-asetelmissa ovat meille tuttuja, hänen istujansa huokuvat terveyttä ja hehkua, pukeutuvat hienoihin ja täyteläisiin väreihin liittyviin vaatteisiin – materiaalit, jotka ovat hänen tyylinsä tunnusmerkki ja jotka viittaavat hänen istujiensa mukavuuteen ja vaurauteen. Tämä maalaus, ei kuitenkaan ole suoraviivainen muotokuva, vaan kohtaus kirjallisuudesta. Maria on surullinen hahmo Laurence Sternen teoksesta A Sentimental Journey (julkaistu 1768). Hän on menettänyt järkensä rakastajansa hylkäämisen jälkeen, ja maaseudulla vaeltaessaan Parson Yorick tapaa hänen matkallaan Ranskan halki. Akuutteja tunteita täynnä olevat romaanit ja runous olivat suosittuja 1700-luvun lopulla. Maalaessaan traagista sankaritarta Wright seurasi tätä nykyajan suuntausta, jossa melankoliset hahmot löytävät lohtua luonnosta.
ellauri323.html on line 62: VITA SACKVILLE-WEST kirjoitti The Edwardians huvikseen ja tehdäkseen rahaa. Hän sai idean kirjasta ollessaan lomalla miehensä Harold Nicolsonin kanssa Rapallossa keväällä 1929, "ja aion kirjoittaa sen tänä kesänä ja tehdä omaisuuteni", hän kirjoitti Virginia Woolfille. "Se tulee olemaan sellainen vitsi, ja kaikki ovat vakavasti suuttuneita." Woolfs' Hogarth Pressin oli määrä julkaista se, ja Vita piti Virginia Woolfin ajan tasalla sen edistymisestä. "Se on aivan täynnä aristokratiaa. Pidätkö siitä? Minusta tuntuu, että jo pelkästään snobisista syistä sen pitäisi olla erittäin suosittu." Se oli. Kun The Edwardians ilmestyi toukokuussa 1930, oli heti selvää, että Hogarth Pressillä oli suosittu menestys käsissään. "Vitan kirja on niin bestseller, että Leonard ja minä vedämme rahaa kuin simpukoita verkosta", Virginia Woolf kertoi veljenpojalleen Quentin Bellille kesäkuun alussa. "Myymme noin 800 joka päivä." Myynti oli ylittänyt 20 000:n jo heinäkuun lopussa. Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Doubleday, Doran, se oli kirjallinen kilta -kirja kuukauden kirja. Se jatkoi myyntiä; se on käännetty useille kielille ja dramatisoitu näyttämölle; se oli Vita Sackville-Westin kaupallisesti menestynein kirja.
ellauri323.html on line 64: Mutta hän tai hänen kiitolliset brittikustantajansa eivät pitäneet sitä kirjallisessa mielessä kovin merkittävänä. Myöhemmällä iällä Vita inhosi kuulla edvardiaanien mainitsemista, puhumattakaan ylistystä. Hän ei ehkä kuitenkaan ollut tyytyväinen tietäessään, mitä Leonard Woolfin piti kirjoittaa omaelämäkertaansa hänen kuolemansa jälkeen. Hän sanoi, että edvardiaanien menestys johtui siitä, että Vitassa – joka erityisesti runoudessaan halusi olla ensiluokkainen kirjailija – oli "rehellinen, yksinkertainen, tunteellinen, romanttinen, naiivi ja pätevä kirjailija":
ellauri323.html on line 66: Kun hän antoi kaiken tämän mennä yhteen romaanissa korkeasta elämästä, hän tuotti Edwardiansissa eräänlaisen aikakauden teoksen ja bestsellerin... Vakavien nerokkaiden kirjailijoiden romaaneista tulee usein lopulta bestsellereitä, mutta useimmat nykyajan bestsellerit ovat kirjoittaneet toisen luokan kirjailijat, joiden psykologinen juoma sisältää ripauksen naiiviutta, ripaus sentimentaalisuutta, tarinankerrontakykyä ja salaperäistä sympatiaa tavallisten ihmisten päiväunelmia kohtaan. Vita oli melkein tämän tyyppinen myydyin. Hän kaipasi vain olla yksi, koska hänellä ei ollut aivan tarpeeksi kolmatta ja neljättä elementtiä myydyimmässä oluessa.
ellauri323.html on line 82: Zuleika Dobson (takuulla juutalainen), koko nimi Zuleika Dobson, tai Oxfordin rakkaustarina, on englantilaisen esseisti Max Beerbohmin ainoa romaani, satiiri Oxfordin perustutkinto-elämästä, joka julkaistiin vuonna 1911. Se sisältää kuuluisan rivin "Kuolema peruuttaa kaikki kihlaukset" ja esittelee syövyttävä näkymä Edwardian Oxfordista. Zuleika Dobson" ( eng. Zuleika Dobson, tai Oxford Love Story ) on englantilaisen kirjailijan Max Beerbohmin satiirinen romaani. Julkaistu vuonna 1911. Satiirin kohteena on Oxfordin yliopisto Edward VII:n aikana. Max Beerbohm oli luultavasti pederasti, pedofiilinen juutalainen homo kuten presidentti Putin, mutta kielsi kaiken.
ellauri323.html on line 194: Marianne Moore syntyi Kirkwoodissa, Missourissa, presbyteerikirkon pappilassa, jossa hänen äidinpuoleinen isoisänsä John Riddle Warner palveli pastorina. Hänen isänsä, John Milton Moore, koneinsinööri ja hullu keksijä, kärsi psykoottisesta episodista, jonka seurauksena hänen vanhempansa erosivat ennen hänen syntymäänsä; Moore ei koskaan tavannut häntä. Hiän oppi myöhemmin sukulaisilta, että uskonnollisen harhan kuumeessa hän katkaisi oikean kätensä. Hiänet ja hiänen vanhemman veljensä John Warner Moore kasvatti heidän äitinsä Mary Warner Moore. Perhe kirjoitti toisilleen suuria kirjeitä koko elämänsä ajan, ja he osoittivat toisiaan usein leikkisillä lempinimillä, jotka perustuivat Kaislikossa suhisee kirjan hahmoihin ja käyttivät yksityistä kieltä.
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri323.html on line 202: Kun The Dial lopetti julkaisemisen vuonna 1929, hän muutti osoitteeseen 260 Cumberland Street Brooklynin Fort Greenen naapurustossa, jossa hän asui kirjastonhoitajana kolmekymmentäkuusi vuotta. Hän jatkoi kirjoittamista hoitaessaan sairasta äitiään, joka kuoli vuonna 1947. Hän ei päässyt koskaan naimisiin, eikä ihme kun kazoo kuvia ja lukee tätä suollosta:
ellauri323.html on line 270: tuossa persialaisessa miniatyyrissä smaragdikaivoksista, käännä kirjainta M
ellauri323.html on line 336: nenä ja suu yhdistettynä upeaan suppiloon, kirja kirjoituspöydällä;
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri323.html on line 347: Pastori Mooren kuoleman jälkeen Mary muutti Mariannen ja Warnerin Carlisleen Pennsylvaniaan, missä he ystävystyivät paikallisen pastorin George Norcrossin perheen kanssa. Mary ja kolmas Norcrossin tytär, myös nimeltään Mary, rakastuivat pian; Mary Moore oli 38-vuotias ja Mary Norcross 25-vuotias, kun he aloittivat suhteen, joka kesti lähes kymmenen vuotta. Voidaan väittää, että 13-vuotiaasta lähtien Moore oli ensimmäinen kaliiperinsa amerikkalainen kirjailija, joka oli kasvatettu homoseksuaalisen naisparin toimesta.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri323.html on line 354: Moore ei kirjoittanut sanaakaan ennen kuudenkymmenen vuoden ikää ilman että äiti seisoi vieressä tai viereisessä huoneessa, toimien usein hänen toimittajanaan. Asiaa pahensi se tosiasia, että Marylla oli tiukkoja ja usein virheellisiä tuomioita Mooren runoudesta: hän piti "Mustekalaa", kenties Mooren paras runo, et "vau huono runo" ja protestoi, kun hänen tyttärensä uppoutui toisen mestariteoksen "Jerboa” kirjoittamiseen. Marianne alkoi toistaa lausetta "keksipöly" ja hymyili oudosti. Tämä on sellainen asia, jota kirjailijoissa siedetään, mutta Marylla ei ollut suvaitsevaisuutta.
ellauri324.html on line 115: Nää on otteita William Blumin kirjasta. Ei vittu ei jaxa lukea pitemmälle, on tää niin käsittämätöntä roistomaisuutta. Mutta siitähän on niin kauan, tikulla silmään sille joka vanhoja muistelee! Keskitytään nyt tähän Ukrainan tilanteeseen, ja Israelin oikeuteen tehdä kansanmur- puolustaa izeään!
ellauri324.html on line 133: Näin vastaa Aki Kaurismäen filmistä tuttu heteronormaali Holappa (ei siis se edesmennyt homo kirjakauppias):
ellauri324.html on line 171: Saxalainen kierrätetty politiikan oppikirja päättyy vuoteen 2000, eli 9/11 puuttuu siitä vielä, plus länkkärien kaikki ketkuilut siitä lähtien. Koko Irakin lyttyyn lyönti kauppatornien kostotoimenpiteenä toimi mainiona esimerkkinä koukkunokkien Gaza-genosiidille. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
ellauri324.html on line 197: Abraham H. Foxman toteaa uudessa kirjassaan "Jews & Money" yksiselitteisesti, että Marx ei ollut juutalainen "vaikka antisemiitit ovat 'syyttäneet' häntä tästä sukupolvien ajan." Hänen isänsä oli kääntynyt "osittain sosiaalisista syistä, osittain vilpittömästä vakaumuksesta".
ellauri324.html on line 313: Israel on suurin kumulatiivinen Yhdysvaltain ulkomaanavun saaja: helmikuuhun 2022 saakka Yhdysvallat oli antanut Israelille 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria (inflaatiokorjaamaton) kahdenvälistä apua. Vuonna 1999 Yhdysvaltain hallitus allekirjoitti yhteisymmärryspöytäkirjan, jolla se sitoutui antamaan Israelille vähintään US$2,67 miljardia sotilaallista apua vuosittain seuraavan kymmenen vuoden ajan; vuonna 2009 vuotuinen määrä nostettiin 3 miljardiin Yhdysvaltain dollariin; ja vuonna 2019 summaa nostettiin uudelleen, ja se on nyt vähintään 3,8 miljardia dollaria, jonka Yhdysvallat on sitoutunut tarjoamaan Israelille vuosittain.
ellauri325.html on line 110: Kultainen miljardi näyttää tulleen ensimmäisen kerran laajemman yleisön tietoon publicisti Anatoli Tsikunovin vuonna 1990 julkaisemassa artikkelissa, joka kirjoitti kirjaimella A. Kuzmich, "The Plans of the Plans of the Global Leadership for the Orjument of Russia". Kuzmich väitti, että länsimaiden eliitti katsoi nälkäisenä erityisesti Neuvostoliiton valtavia luonnonvaroja – sen kaasua, öljyä ja metsiä – ennusteiden mukaan maailmanlaajuisten toimitusten hupenemisesta ja Neuvostoliiton taantumisesta.
ellauri325.html on line 112: Ajatus maailman luonnonvaroista, jotka hyödyttävät valittua miljardin ihmisen ryhmää, sai lisää kannattajia konservatiivisen venäläisen kirjailijan Sergei Kara-Murzan kautta, joka käytti sitä selittämään, miksi Neuvostoliiton jälkeinen Venäjä tuolloisen presidentin Boris Jeltsinin johdolla hävisi maailmanlaajuisen talouspelin. Hän toistaa kuluneita antisemitistisiä tasoitteita ja kirjoitti vuoden 1999 esseessä:
ellauri325.html on line 171: Heinäkuusta 1919 lähtien Averchenko työskenteli "Yug" -sanomalehdellä (myöhemmin - "Etelä-Venäjä"), vastasi kirjallisesta osasta ja kampanjoi vapaaehtoisarmeijan avuksi. Yhteistyötä improvisoidun Actor's Theaterin kanssa. Vuonna 1920 hän kirjoitti paroni P. N. Wrangelin Venäjän armeijan hyväksi. Simferopolissa, Tauride Voicen kirjapainossa, painettiin ensimmäinen painos hänen kirjastaan " Kusinaa veistä vallankumouksen takaosassa ". Sanomalehdessä julkaistiin 24. kesäkuuta: " Arkady Averchenkon uusi kirja "Kusina veistä vallankumouksen selässä" julkaistaan ja tulee myyntiin muutaman päivän kuluttua. Pariisin painos vuodelta 1921 oli toinen. Sevastopolissa julkaistaan Venäjän armeijan rahoittamana Averchenkon kokoelma ”Evil Spirits”, jonka levikki kuljetetaan pian Konstantinopoliin. Perekop kaatui, ja 15. marraskuuta 1920 punaiset valtasivat Sevastopolin. Marraskuun 13. päivänä Averchenko, Krimin evakuoinnin aikana, purjehti Konstantinopoliin yhdellä viimeisistä laivoista.
ellauri325.html on line 175: 16. heinäkuuta 1924 Arkady Averchenko leikattiin vasemman silmänsä poistamiseksi, minkä jälkeen kirjailija sairastui vakavasti. Joulukuun 22. päivänä hän lähti hoitoon Poděbradyssa. Tammikuun 28. päivänä 1925 hän lähti lomakylästä; lähes tajuttomana hänet otettiin Prahan kaupungin sairaalan klinikalle, jossa todettiin "sydänlihaksen heikkeneminen, aortan laajentuminen ja munuaisten skleroosi". ” He eivät voineet pelastaa Averchenkoa, ja aamulla 12. maaliskuuta 1925 hän kuoli 45-vuotiaana.
ellauri325.html on line 181: Eräät kriitikot vertasivat Averchenkoa Mark Twainiin. Toiset vertasivat häntä varhaiseen Tšehoviin. Averchenko käsitteli teoksessaan erilaisia aiheita, mutta hänen pää"sankarinsa" oli Pietarin asukkaiden elämä: kirjailijoita, tuomareita, poliiseja, piikoja, ei nerokkaita, mutta aina viehättävien naisten kanssa. Averchenko pilkkaa joidenkin kaupunkilaisten tyhmyyttä, mikä saa lukijan vihaamaan "keskimääräistä" ihmistä, joukkoa. Ei ihme että V.I.Lenin repi pelihousunsa.
ellauri325.html on line 185: Samana vuonna julkaistiin Leninin artikkeli "Lahjakas kirja", jossa Avertšenkoa kutsuttiin "mielettömyyteen asti katkeroituneeksi valkokaartilaisexi", mutta samaan aikaan Lenin piti kirjaa "erittäin lahjakkaana". Arvetshenko vastaa mm. näin:
ellauri325.html on line 211: On mielenkiintoista, että monet saksalaiset pommit eivät räjähtäneet. Olen lukenut, että kun venäläiset kenttäinsinöörit avasivat yhden raskaan pommin, joka pudotettiin Kremliin, he löysivät suuren tšekki-venäläisen sanakirjan ja useita tiiliä räjähteen sijaan. Joten tšekkiläisten työntekijöiden harhautukset ja sabotaasit auttoivat myös venäläisiä. Mielenkiintoista.
ellauri325.html on line 231: Penttilän sankarihahmon T.J.A. Heikkilän suusta tuli lohkaisu: "Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan revolveristani varmistimen." Sen väitetään usein tulleen Goebbelsin tai Göringin suusta. Ize asiassa lause kuultiin alkujaan saksalaisen kirjailijan Hanns Johstin näytelmässä Schlageter. Hanns Johst (8. heinäkuuta 1890 Seerhausen, Riesa, Saksi, Saksa – 23. elokuuta 1978 Ruhpolding, Baijeri, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Johst kirjoitti "ekspressionistisia" näytelmiä, jotka saivat natsien pidäkkeettömän hyväksynnän. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Gruppenführer. Schlageter oli tehnyt vaikutuksen Adolf Hitleriin, jonka suosikiksi hän pääsi sanomalla: “Kansan yksilöiden tulisi seurata sokeasti yhtä johtajaa, tässä tapauksessa kuvataiteilijaa, jotta kansa tavoittaisi paremman tulevaisuuden”.
ellauri325.html on line 239: kolme neljäsosaa valkonaamoja. Tuon ajan hallitukset sisällyttivät joskus kantakirjat lakeihin, jotka määrittelivät oikeudet ja rajoitukset. Tällaisen terminologian käyttö on tyypillistä hypodescentille, joka on yhteiskunnan käytäntö, jossa sekaliittojen lapset luokitellaan etniseen ryhmään, jonka hallitseva ryhmä
ellauri325.html on line 252: Stephen PH Butler Leacock FRSC (30. joulukuuta 1869 – 28. maaliskuuta 1944) oli kanadalainen opettaja, politologi, kirjailija ja humoristi. Vuosina 1915-1925 hän oli maailman tunnetuin englanninkielinen humoristi. Hänet tunnetaan kevyestä huumoristaan sekä ihmisten hulluutta koskevasta kritiikistä.
ellauri325.html on line 271:
Stephen Leacockin kirjalliset raukeamat: John Smithin elämä
ellauri325.html on line 273: Suurten miesten elämä vie suuren osan kirjallisuudestamme. Suuri mies on varmasti upea asia. Hän kävelee vuosisadan poikki ja jättää jaloistaan jäljet sen ylitse, repien taatelia golosheistaan ohittaessaan. On mahdotonta nostaa vallankumousta tai uutta uskontoa tai minkäänlaista kansallista heräämistä ilman, että hän nousee ylös, asettuu sen johtoon ja kattaa kaikki porttikuitit itselleen. Jopa kuolemansa jälkeen hän jättää pitkän vanan toisen luokan sukulaisia 50 vuoden historian etuistuimille.
ellauri325.html on line 301: Eki Salonen väitteli Helsingin yliopistossa valtiotieteen tohtoriksi vuonna 1970 kulttuurisosiologian alalta ja toimi sittemmin 1970–1980-luvulla alan dosenttina Jyväskylän yliopistossa. Hän toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 1947–1949. Sen jälkeen hän oli perustamassa Mitä missä milloin -vuosikirjaa sen ensimmäisenä päätoimittajana 1949–1956 ja tämän jälkeen Suomen kulttuurirahaston yliasiamiehenä 1957–1980. Hän sai kunniaprofessorin arvon vuonna
ellauri325.html on line 315: Simo Tapio Puupponen (nimimerkki Aapeli; 23. lokakuuta 1915 Kuopio – 10. lokakuuta 1967 Helsinki), oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Puupponen toimi Kuopiossa ilmestyneissä Pohjois-Savo ja Savon Sanomat -lehdissä pitkäaikaisena toimittajana ja pakinoitsijana 1936–1953.
ellauri325.html on line 323: Unto Seppänen oli kajahtanut Karjalasta. Seppänen (15. toukokuuta 1904 Helsinki – 22. maaliskuuta 1955 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja.
ellauri325.html on line 326: Kansanhuoltoministeriön propagandapäälliköltä ja Tammen toimitusjohtajalta (sos.dem.) U.U.U. Utriolta oli aika etevä selonteko sota-ajan talouspolitiikasta ja ympärysvaltojen sanktioista. Sen tytär Kaarista tuli paizi naistenkirjailija, viikonloppuäiti, mikä tarkoitti että hän oli HUONO nainen (ei paha, kuten ei työkalustakaan sanota että se on paha).
ellauri325.html on line 335: Olavi Siippainen kirjoitti hupaisan kuvaelman Ihantalan tulimyrskystä. Siippainen oli työläisperäinen työläiskirjailija joka kävi kansakoulun jälkeen puolitoista vuotta Kuopion lyseota. Tämän jälkeen hän työskenteli eri ammateissa kuten äitinsä apulaisena tulitikkutehtaassa, juoksupoikana, rotaatioapulaisena, latomossa, postinkantajana, laudan lastaajana, asevarikolla, ammattikalastajana, puusepäntehtaassa ja vaneritehtaassa. Ei ihme että Olli haaveili kirjailijan urasta. 1940-luvun lopulla hän asui Helsingissä ja osallistui oikealle kallellaan olevan B-luokan kynäilijöiden uraniaanipiirin toimintaan.
ellauri325.html on line 347: Siinä klo 18.30 Kalle Pulliainen astuu sisään. Samassa gramofooni vaikenee, keskustelu tyrehtyy, on kuin Muumikirjan mörkö olisi istunut lampun päälle. Ihmiset hämmästelevät tuntiessaan sen, sillä he eivät aavista, mistä se johtuu. Mutta ravintolan henkilökunta ja minä tiedämme: Kalle Pulliainen on saapunut ravintolaan ja moittii par´aikaa vahtimestaria. Pöytään tullessaan hän
ellauri325.html on line 381: sinusta ole kirjailijaksi? Talikkoa sinä mahdollisesti osaisit käytellä
ellauri325.html on line 387: Kalle Pulliainen on nyt päässyt nousutuulelle. Hän suorastaan nauttii saadessaan haukkua. Hän haukkuu kaiken ministeri Tannerista kadunlakaisijaan saakka; hän nauraa ivallisesti kansanhuoltoministerille ja selittää laajasti, miten hän panisi asiat luistamaan, jos akselivaltain sodanjohto olisi hänen käsissään. Ei ole sitä alaa, jota hän ei uskoisi hallitsevansa; hän selittää Chicagon kansantaloustieteen olevan pelkkää huijausta ja nauraa halveksivasti Einsteinille, joka on hänen mielestään lapsellisen yksinkertainen miesraasu luullessaan ettei Israelin jumala leiki nopilla. Hän parodioi italialaista runoutta, vaikka ei ymmärrä sanaakaan italiaa; hän haukkuu suomalaisen kirjallisuuden, mm Olli Seppäsen, koska mikään lehti ei julkaise hänen tuotteitaan edes yleisönosastossa. Puhuessaan hän kiihkoutuu, kasvaa mielikuvituksessaan suunnattomaksi jättiläisneroksi, joka ymmärtää kaiken ja katselee omasta ylhäisestä korkeudestaan säälivästi ihmislasten vajavaisia puuhia. Ja välillä hän puhkeaa nauruun, jota hän nimittää
ellauri325.html on line 409: Aarne Oskar Aake Jermo, vuoteen 1935 asti Johansson, (8. toukokuuta 1920 Kalanti – 22. lokakuuta 1980 Ristiina) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija.
ellauri325.html on line 413: Yrjö Armas Kivimies (alk. Uuno Armas Mattila; 8. joulukuuta 1899 Joensuu – 18. maaliskuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, kriitikko, kolumnisti ja kääntäjä, jonka tunnetuin teos oli 1937 ilmestynyt Pidot Tornissa. Kaveri oli taas 1 näitä oikeistolaisia puisevia puujalkaviziukkoja
ellauri325.html on line 417: 1930-luvulla Kivimies työskenteli jyväskyläläisessä Gummeruksen kustannusliikkeessä. Hän kokosi 1937 helsinkiläisen Hotelli Tornin kabinettiin joukon nuoremman polven suomalaisia älymystön edustajia keskustelemaan silloin ajankohtaisista aiheista, kuten suomalaisen kansanluonteen myytistä, naapuruussuhteista ja erilaisten kansojen yhteiselosta. Näiden keskustelujen pohjalta Kivimies julkaisi samana vuonna kirjan Pidot Tornissa, jossa keskustelijat esiintyivät salanimillä. Kivimies itse esiintyi kirjassa nimellä "konservatiivi". Muita keskustelijoita olivat Martti Haavio (dosentti), Tatu Vaaskivi (kirjailija), Lauri Viljanen (esteetikko), Niilo Mäki (filosofi), Helvi Hämäläinen (pikku rouva), Esko Aaltonen (lehtimies), Sakari Pälsi (suuri tuntematon), Kustaa Vilkuna (kansatieteilijä), Lauri Hakulinen (kielimies), Kaarlo Marjanen (kriitikko), Olavi Paavolainen (kulttuurimatkailija), Jussi Teljo (pessimisti), Matti Kurjensaari (radikaali) ja Urho Kekkonen (ministeri). Pitojen keskusteluissa tuotiin esille uusia ajatuksia, mutta keskusteluissa näkyi myös kansalliskiihko sekä epäluuloinen suhtautuminen vasemmistolaisiin ajatuksiin ja suuriin kansanjoukkoihin. Pidot Tornissa -kirjan perinteitä jatkoivat myöhemmin Eino S. Repo kirjallaan Toiset pidot Tornissa (1954) ja Erno Paasilinna kirjoillaan Pidot Aulangolla (1963) ja Pidot Suomessa (1972).
ellauri325.html on line 421: kirjan keskustelijat:
ellauri325.html on line 454: Sivistyneistön keskusteluja aiheesta oli julkaistu vuonna 1937 kirjassa Pidot Tornissa. Populaarikulttuurin leviämisen pelko hallitsi myös vuonna 1954 julkaistua kirjaa Toiset pidot Tornissa. Nimimerkeillä esiintyneiden keskustelijoiden henkilöllisyyden paljasti professori Matti Kuusi vuonna 1973.
ellauri325.html on line 466: Optimisti: "En tarkoita … sitä etteikö lehdissämme tulisi olla ulkomaidenkin tapahtumia ja oloja selostavia artikkeleja, vaan tarkoitan, että selvästi tendenssimäisiä artikkeleja ei tarvita – olkoonpa niiden tendenssinä sitten osoittaa, että jopa pinuppa Marilyn Monroe lukee yksityiselämässään korkealaatuista romaanikirjallisuutta ..."
ellauri325.html on line 534: Vilho Veikko Päiviö Helanen (vuoteen 1905 Helander, 24. marraskuuta 1899 Oulu – 8. kesäkuuta 1952 Frankfurt, Länsi-Saksa) oli suomalainen kirjailija, tiedemies, poliitikko, AKS:n puheenjohtaja ja lehtimies. Helanen oli suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereja. Hän toimi vanhasuomalaisen henkivakuutusyhtiö Salaman johtokunnan sihteerinä 1922–1941, sekä viipurilaisen Keskinäisen eläke-kassan johtajana vuosina 1942–1945.
ellauri325.html on line 546: Vapauduttuaan vankilasta Helanen jatkoi "luovaa kirjallista työskentelyä," jonka olivat aloittaneet mm. Sarastus: koulupoikaromaani. Gummerus 1923, Mies, joka uskalsi. Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1928 ja Harkitkaa! Henkivakuutusyhtiö Salama, Helsinki 1936.
ellauri325.html on line 567: Joulukuussa 1964 Airo yhtyi Margit Borg-Sundmanin johdolla tehtyyn eduskuntakyselyyn, jonka aiheutti Hannu Salaman romaani Juhannustanssit. Kyselyssä tiedusteltiin, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä jumalanpilkkaa sisältävän ja sukupuolikuria loukkaavan kirjallisuuden julkaisemisen lopettamiseksi. Airo vastasi kysymyxeen myöntävästi.
ellauri325.html on line 641: Granfelt meni kesällä 1878 naimisiin kansakoulunopettaja Mandi Cantellin kanssa, joka tuli myös tunnetuksi kansanvalistajana ja kirjailijana. Heillä oli seitsemän lasta, joista viisi aikuisiksi elänyttä poikaa suomensivat kaikki sukunimensä Kuuseksi. Heihin kuuluivat professori Eino Kuusi, vakuutusneuvos Aarne Kuusi (Matin ja Pekan isäpappa), rovasti ja kirjailija Ilmari Kuusi sekä professori Sakari Kuusi.
ellauri325.html on line 643: Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt maanikkona omaksui fennomanian aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut Jaakko Päivärinnan jouduttua eroamaan epäselvyyxien vuoxi. Jakob (Jaakko) Haniel Päivärinta (sukunimi vuoteen 1877 Swan; 23. lokakuuta 1847 Purmo – 6. heinäkuuta 1902 Lammi) oli suomalainen pappi, valtiopäivämies, opettaja ja kirjailija. Jaakko oli Anni Swanin setä. Tuleva kirjailija Anni Swan asui vuosina 1890–1892 setänsä Jaakko Päivärinnan perheen luona käydessään Mikkelin tyttökoulua. Hän oli vielä perheen kotiopettajana kesällä 1895 Lammilla. Matti Kuusi ohitti poikasena Anni Swanin joka mies oli Otto Manninen.
ellauri325.html on line 647: Granfelt oli myös aatelissäädyssä sukunsa edustajana säätyvaltiopäivillä 1882, 1885, 1888, 1891, 1894 ja 1897. Hän ajoi valtiopäivillä alkoholilainsäädännön muutoksia sekä kansansivistystyön laajentamista valtion tuella. Lisäksi hän oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen ja kirjavarojen hoitaja vuosina 1879–1896.
ellauri325.html on line 668: Juuri ilmestynyt Kalle Virtapohjan kirja Kekkonen urheilumiehenä kertoo Pohjois-Savon rykmentin joukoissa vain 17-vuotiaana taistelleen Kekkosen olleen Haminassa mukana ryhmässä, joka teloitti vuonna 1918 25.-26.5. välisenä yönä yhdeksän punavankia.
ellauri325.html on line 699: Leppoisa Martti Larni kirjallaan Neljäs Nikama oli toisixi kuuluisin suomalainen neukuissa. Sillä oli paljon ruplia. Muita liiton tähtiä olivat levoton Matti Hälli, pateettisen touhukas Konkka, ja Haavion petitoveri, kernaasti naitava Aale Tynni. Sotavammaisen sekakäyttäjän Lasse Heikkilän Agapetus heitti pihalle huutaen kuin JK Paasikivi. Konkka ja Hälli olivat jeesmies Kuuselle kateita.
ellauri325.html on line 700: Mutta kekä oli Suomalaisen Suomen (sittemmin Otavan Kanava, toim. paska Seikko Eskola) oikeistopakinoizija Piipää? Nimeä ei löydy. No mutta sehän oli Matti Six ize! Hän pakinoi julkisesti että kirjailijat ovat hulluja. Siinä kävi sitten hullusti, Matti sai kenkää liitosta. Uudexi puheenjohtajaxi kodin, uskonnon ja isänmaan tukipylvääseen nousi Martti Santavuori (Sandberg), humaani everstiluutnantti. Hän oli erikoistunut kuvaamaan historiallisissa romaaneissaan muun muassa sodankäyntiä. Matti ei selkeästi pitänyt Yrjö Soinista. Humoristit ovat yllättävän usein siviilissä vittumaisia, kuten Kouvolassa se ruipelo alivaltiosihteeri.
ellauri325.html on line 705: Sodan jälkeen Heikkilä oli Helsingissä filosofi Uuno Saarnion (1896–1977) oppilaana. Hän kuului nuorten uraniaanien Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa. Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista. Tätä kautta hän tutustui roomalaiskatoliseen kirkkoon. Heikkilää viehättivät katoliset pyhimystarinat ja Neitsyt Maria -kultti. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana oli hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio. Viimeiset ö mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
ellauri325.html on line 710: Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja muun muassa Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 1958–1964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi. Revon toimiessa vuosina 1965–1969 Yleisradion pääjohtajana hän toteutti yhtiössä useita uudistuksia. Niinpä Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus. Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Nyt on punatauti parantunut vaikka Kempeleeltä kazoen .se on viele vehen vasemmalle. Hehe.
ellauri325.html on line 712: Martti Haavion tylyn arvion mukaan Repo oli laiskuri joka teki vääriä asioita välttyäkseen tekemästä oikeita asioita nimittäin esimerkiksi väitöskirjan Juhani Siljosta. Nuori Jakkoh-Hintikka ei suostunut Matin pöljän idean pelinappulaxi.
ellauri325.html on line 743: Todella lahjakas matemaatikko Pekka Myberg ei kanslerins sietänyt rehtori Edwin Linkomiestä joka olikin täydellinen ääliö. Helsingin yliopiston yleisen etnologian ylimääräinen professori Aarne Koskinen (1915 - 1982) oli kansainvälisesti tunnettu Polynesian tutkija. Tyynenmeren asukkaat kunnioittivat hänen elämäntyötään antamalla hänelle samoalaisen päällikön arvonimen Tui Finilani. Saara Lilja (19. heinäkuuta 1923 Helsinki – 6. huhtikuuta 2003) oli suomalainen klassillisen filologian ja antiikin kirjallisuuden tutkija ja Edwin Linkomiehen ehdokas. Siitä ei tullut kuin dosentti, no loppusuoralla se pääsi apulaisexi. Masa vanha juonittelija halusi istua tuleen Aarnen housuilla, vaikka Saara Liljan peppu oli sievempi. Ujo Matti 6 oli yhtä yxin yxinäinen kuin toinen henxelien paukuttelija, Paavo Haavikko.
ellauri325.html on line 752: Professori Matti Kuusi palkkasi lisensiaatiksi valmistuneen Sihvon Kalevalaseuran sihteeriksi vuonna 1967 ja antoi hänelle tehtäväksi seuran historian kirjoittamisen. Tämä historiateos ilmestyi vuonna 1969 nimellä Karjalan löytäjät. Sihvo laati sen pohjalta myös tohtorinväitöskirjansa Karjalan kuva: Karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana.
ellauri325.html on line 754: Sihvo toimi vuodesta 1972 Joensuun korkeakoulun (myöh. Joensuun yliopisto) kirjallisuuden apulaisprofessorina ja vuodesta 1981 kirjallisuuden professorina. Hän oli myös Joensuun yliopiston vararehtorina kymmenen vuoden ajan. Sihvo jäi eläkkeelle vuonna 2001. Aleksis Kiven Seuran puheenjohtajana hän toimi vuosina 1997–2002.
ellauri325.html on line 772: Kari Suomalainen on moniosaaja. Hän toimii mm. joukkueen varapallona. Varmuudexi hän esittää minulle vaijeritempun, jonka hän oppi Lande Lindforsilta. Tyypillinen stadinkundi, vanha norssi. Tytär sillä on räystäsperseinen. En ole ikinä tehnyt mitään mikä ei huvita, kuin Goethe ylvästeli. Masasta Kari Suomalainen oli Sokrates, vaikka sen politiikka oli platonismia. Masa on sosiaalijuntti. Jumalauta. Mixhän tää kirja katkeaa Kariin kuin kananlento. Loppuivatko julkkixet?
ellauri326.html on line 36: Syyllisyyttä vielä tuntevat länsivallat kiemurtelevat juutalaisten listiessä Palestiinan väkeä. Paskaplärä The Guardian ei julkaissut pilakuvaa jossa Netanjahu kumittaa mahastaan Gazan karttaa nyrkkeilyhanskat kädessä. Se ei ollut riittävän semitistinen. Frankfurtin kirjamessut tukkivat palkitun palestiinalaisen naisen suun jonka kirja käsitteli 40-luvun juttua jossa juutalaiset sotilaat raiskasivat beduiinitytön tylpillä tuppikulleilla. Huijuijui, ateriakexejä! Eihän tälläsestä sovi nytten puhua! Israelilla on täysi oikeus pitää puoliaan! Räjäyttää vaikka puolentuhatta potilasta ilmaan sairaalan mukana. Paizi ettehän ne olleet te vaan se toinen puoli sanoo jenkkiseniili. Sori että nirhasimme vain ne 6 miljoonaa! Kiinan keisarit oivalsivat että vihamiehet on listittävä suvuittain, jos tahtoo välttää jälkipuhheita. Se on ollut selvää moosexenuskoisillekin, kolmanteen ja neljänteen polveen on kosto ulotettava. Piscuisten päät on lyötävä muusixi kiwiin nääs.
ellauri326.html on line 56: Ja turha väittää että nää salamanterit on jotain totalitäärisia konnia. Juuri päinvastoin on asia, Capekin kirja näyttää että ihmiset on ize tunnottomia esiliskoja jotka toimii matelijanaivoilla. Keskimääräinen salamanteri on just yhtä tyhmä kuin keskimääräinen termiittiapina. Tekoäly lyö molemmat kepoon laudalta. Sitäpaizi ihmiset eivät pidä salaperäisenä mitään sellaista joka palvelee heitä tai on heille muuten hyödyxi, vaan ainoastaan sellaista, mikä vahingoittaa tai uhkaa heitä.
ellauri326.html on line 76: Presidentti Masaryk kannatti avoimesti sionismia, ts. ideologista suuntausta, jossa hänen tavoitteenaan oli juutalaisten vapaaehtoinen uudelleensijoittaminen Israelin maahan sekä juutalaisen valtion rakentaminen ja ylläpitäminen. Vuonna 1927 hän oli ensimmäinen valtionpäämies, joka vieraili silloisessa Palestiinassa, eli nykyisen Israelin alueella. Näin hän ilmaisi tukensa sionistiselle liikkeelle. Jerusalemissa hän tapasi Prahasta kotoisin olevan filosofin Hugo Bergmannin, joka on siellä kansallis- ja yliopistokirjaston johtaja. Hugo perusti Brit Shalom-liikkeen, joka tuki kaksikansallisen valtion luomista, jossa juutalaiset ja arabit eläisivät tasa-arvoisesti. Tom vieraili myös useissa kibbutseissa, mukaan lukien tunnetussa Beit Alfassa. Presidentin Palestiina-vierailun muistaa edelleen Masaryk Café silloisessa Tel Avivissa. Hugon tärkeimpiä teoksia ovat Jumala ja ihminen modernissa ajattelussa ja Usko ja järki: johdatus nykyaikaiseen juutalaiseen ajatuxeen.
ellauri326.html on line 91: Sota newtsien kanssa (alkuperäisessä tšekin kielessä Válka s Mloky), käännettynä myös Salamander Wars -kirjalla, on tšekkiläisen Karel Čapekin satiirinen tieteiskirjallisuusfiktio vuodelta 1936. Se koskee meressä asuvan rodun löytämistä Intian valtamerestä, älykästä vesikkorotua, joka alun perin orjuutetaan ja käytetään hyväksi. He hankkivat ihmistietoa ja kapinoivat, mikä johtaa maailmanlaajuiseen sotaan apinoiden ylivallan puolesta. On ilmeisiä yhtäläisyyksiä Čapekin aikaisempaan RUR:iin , mutta myös joitakin alkuperäisiä teemoja.
ellauri326.html on line 93: Valitettavasti vain neljä viimeistä kirjan 27 luvusta käsittelevät samannimistä sotaa. Loput kirjasta käsittelevät newttien löytämistä, niiden hyväksikäyttöä ja evoluutiota sekä kasvavia jännitteitä ihmisten ja newttien välillä ennen sotaa. BOOOOORING, tekee nykylukijan välillä mieli sanoa, muttei voi koska onhan tää sentään klassikko.
ellauri326.html on line 95: Kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä, vaan se tarkastelee Newttien kehitystä laajasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kertojan rekisteri näyttää eri kohdissa "luisuvan" toimittajan, historioitsijan tai antropologin rekisteriin. Kolme keskeisintä hahmoa ovat kapteeni J. van Toch, merimies, joka löytää Newts; herra Gussie H. Bondy, teollisuusmies, joka johtaa Newt-teollisuuden kehitystä; ja herra Povondra, herra Bondyn ovimies. Ne kaikki toistuvat läpi kirjan, mutta yhdenkään ei voida sanoa ohjaavankertomusta millään merkittävällä tavalla. Kaiken kukkuraxi kaikki kolme ovat tšekkiläisiä. Juu ei tästä kirjasta ole romaanina mihinkään. Aika heikko, aika heikko.
ellauri326.html on line 148: Samaan aikaan vuonna 1935 Wellsin maailmojen sota oli julkaistu jo pitkään, ja Fritz Lang oli kuvannut Metropolista. George Orwell ei ollut vielä kirjoittanut "Eläinfarmia" (Espanjan sisällissodan sytytin toimi vasta vuotta myöhemmin). Karel Capek oli kirjoittanut jo 48 kirjaa!
ellauri326.html on line 150: "Salamanterien sota" oli ehdolla Nobelin kirjallisuuden palkinnon saajaksi seitsemän kertaa vuoteen 1938 asti, mutta sitä ei koskaan myönnetty, varmaankin sen liian ankaran kansallissosialismin kritiikin vuoksi. Tai sixi ettei se täyttänyt Noobelin optimismin ja idealismin ehtoa.
ellauri326.html on line 158: Mutta salamanterit ovat älykkäitä. Karl Marxin ajatuksen ja työntekijöille myönnettyjen oikeuksien vahingollisten vaikutusten alla, onnistuttuaan liittoutumaan ja yhdistymään, he päätyvät kapinoimaan niin, että he vaativat lisää asuintilaa; Näin he alkavat kirjan lopussa räjäyttää maanosien reuna-alueita kolonisoidakseen näin luodut uudet esimanneralueet. Voimansa kuljettamana, pikkuhiljaa maistelemalla maanpäällistä elinympäristöä, salamanterit löytävät vuorostaan imperialismin ja nationalismin!
ellauri326.html on line 160: Ihmisiä rohkaistaan luopumaan maansa itse pääsalamanderin pyynnöstä. Mutta he kieltäytyvät, mikä lopulta laukaisee "salamanterisodan", jonka eri tapauksista ja taisteluista kerrotaan kirjan 3. osassa.
ellauri326.html on line 162: Ihminen häviää aina, ja kirja päättyy täydelliseen maailmanjärjestyksen mullistukseen ja apokalyptiseen maailmankuvaan.
ellauri326.html on line 172: Salamanterit ovat siksi tekosyy puhua ihmisasioista. Kirjassa on paljon erilaisia kirjallisia muotoja: journalistinen muoto, pamfletteja, jokapäiväinen kohtaus... ja siellä on jopa piirros, joka esittää Paul tai Louis Bourgetia, siis fossiilisia salamanteria Andrias scheuchzeria. (Siitä on kuva paasauxessa 33.) Tämä teos on täynnä teemoja: reflektio nationalismista, natsismista, totalitarismista, rasismista, ahneudesta, kapitalismista, talouden globalisaatiosta, lehdistön maailmasta, tiedeyhteisöstä, kielestä... ja myös ekologia, kaikkein ennakoivin teema, joka on hämmästyttävä Capekin ajalle, mutta joka on nykyään räjähtävä teema: kun riistämme luontoa kuoliaaksi, sillä on bumerangivaikutus ja se putoaa nenään!
ellauri326.html on line 178: Tässä kirjassa on myös mielenkiintoisia tieteellisiä näkökohtia. Osoittautuu, että salamantereilla on yhtäläisyyksiä ihmisten kanssa, ja tieteellisessä aikakauslehtiartikkelissa niitä kutsuttiin homo-saurusiksi. Itse asiassa molekyyli, MicroRNA, on yhteinen salamantereille ja ihmisille. Sen ansiosta raajojen uusiutuminen on mahdollista. Se auttaa säätelemään nivelkudosten korjausta. (Ei ihme, että Capekin työt ovat täynnä lääketieteellisiä viittauksia, koska hänen isänsä oli lääkäri...)
ellauri326.html on line 182: Se on yhtä hauska kuin häiritseväkin. Capek on vähän kuin Montaigne Bohemiassa. Hän on kirjailija, joka haisee rikille, koska hän toi epäilyksen ja pilkan filosofiseen ajatteluun. Tietyllä tavalla voimme sanoa, että tämä romaani on filosofinen tarina tieteisfiktion ja poliittisen fiktion välillä.
ellauri326.html on line 184: Tämä jättimäisten merisalamanterien totalitaarisen vallankaappauksen tarina on jo lähes sata vuotta vanha, mutta se ei ole kaukana muodista, ja sen maine on ylittänyt rajat! Tämä kirja on todellinen mestariteos, jonka lukemista voin vain suositella!
ellauri326.html on line 186: On epäoikeudenmukaisuuden tunne nähdä unohduksen, johon tämä romaani on pudonnut. Samaa voisi sanoa myös muista samansuuntaisista ja samalta aikakaudelta olevista teksteistä, alkaen Jacques Spitzin kirjoista. Se oli aikana, jolloin tieteisfiktiota tai fantasiaa ei ollut vielä vakiinnutettu kirjallisuuden genreinä, ja vielä vähemmän gettoja. Sen ajan eurooppalaisesta tuotannosta ei ole paljon jäljellä kollektiivisessa muistissa, paitsi ehkä Barjavel muutaman vuoden kuluttua. Näin suurelle yleisölle Capekin nimi mainitaan juuri "robotin" keksimisen yhteydessä hänen vuonna 1920 kirjoitetussa näytelmässään RUR.
ellauri326.html on line 188: Salamanterien sota on kuitenkin lukemisen arvoinen vielä tänäkin päivänä: dystopia sekä hullu ja räikeä, kirja kertoo älykkään merisalamanterilajin löydöstä jostain Sumatran rannikolta. alku saa uskomaan seikkailutarinaan, jossa on kevyt ja etäinen sävy. Mutta ymmärrämme nopeasti, että näemme romaanin pesänukkeista vain pienimmät, joiden rakenne muuttuu pian vähitellen laajenemalla, kirjoittajan jatkuvasti turmelemalla lukijansa odotukset. Miehet kesyttävät ensin salamanterit, pitävät pian erittäin hyödyllisenä muuttaa ne vedenalaiseksi työvoimaksi halutessaan ja käyttävät niitä häpeämättömästi hyväkseen julistamalla heidän oletettua alemmuuttaan. Sitten he ymmärtävät virheensä laajuuden, mutta silloin on liian myöhäistä palata... Tietyt luvut, jotka pastisoivat tieteellisen tutkimuksen, journalistisen raportoinnin tai diplomaattisen analyysin sävyä, ovat suoraan sanottuna hauskoja. Aina yllättävän kirjan lopussa loppu on niin odottamaton, että ihmettelee, onko se kirjailijan piruetti, joka haluaa päästä kirjansa loppuun, vai eikö se ole johtopäätös taitavasti häiritsevin..
ellauri326.html on line 190: Loppujen lopuksi tässä on kirja, joka on pitkälti ajastaan ja joka ei ole niin paljoa vanhentunut: lyhytnäköisen kapitalismin ja ihmisten herkkäuskoisuuden, mutta myös kansallismielisen itsekkyyden tuomitsemista, kaiken tämän taustalla huolestuttavan aaveen kanssa. : koska tämä salamantterien valtakunta, jossa yksilö on vain yhdelle auktoriteetille alistetuista massoista, mitä se on, jos ei Euroopassa sitten asettuvien totalitaaristen järjestysten groteskista transponointia? Salamanterisota vuonna 1936, aivan kuten Jacques Spitzin Kärpästen sota, kaksi vuotta myöhemmin, ovat lyhyitä kirjoja, jotka omalla tavallaan ja hillittömällä mielikuvituksella todistavat tuolloin hyvin laajalle levinneestä ahdistuksesta: vuoden lopun lähestymisestä. maailma.
ellauri326.html on line 196: Juuri hillittömän tietosanakirjan muodossa, jossa on runsaasti muistiinpanoja (niin paljon kuin salamanterit kaikilla viiden mantereen rannikoilla), Capek myllytti ihmisyhteiskuntaamme mestaruudella, jota pitäisi tervehtiä. Olento parveilee, Capek iloitsee. Salamanteri aseistaa itseään, Capek kiillottaa kynänsä. Fantastinen ja selkeä, hullu ja uskottava, satu paisuu kolmannessa vaiheessa orwellilaisen tieteiskirjallisuuden varjossa, mutta kaivautuu edelleen, syvemmälle (vedenalainen syvyys auttaa). Salamanteri tarvitsee asuintilaa. Hän uhkailee. Hän teloittaa.
ellauri326.html on line 202: "RUR", näytelmä, joka sai alkunsa sanasta robotti sen nykyisessä yleismaailmallisessa merkityksessä, on ollut jo pitkään niiden kirjallisten teosten listalla, jotka haluan ehdottomasti löytää. En ole vielä ehtinyt lukea sitä, mutta Capekin nimi ei ollut minulle tuntematon. Joten kun törmäsin autotallimyynnissä tähän saman Karel Capekin "salamanterisodan", ryntäsin ostamaan sen. Olisi todella sääli nähdä vain Capek sanan robotti kirjoittajana. "Salamanterien sodan" lukeminen antoi minulle mahdollisuuden löytää todella mielenkiintoisen kirjailijan, jonka koko teos näyttää löytämisen arvoiselta.
ellauri326.html on line 204: Mikä omituinen romaani tämä "salamanderien sota" on! En tiennyt romaanista mitään ennen sen aloittamista, mikä teki siitä täydellisen yllätyksen. Tämä on todella hämmentävää luettavaa. Capekin tarinaa tarkasteltaessa ei pitäisi odottaa dystopista romaania vuoden 1984 tyyliin. Voiko sitä edes kutsua romaaniksi? tarina on lähempänä satiirista satua. Ei ole sankaria, kuten romaanissa, johon lukija voisi todella tarttua. Vaikka kirjan ensimmäinen osa muistuttaakin eksoottista seikkailuromaania, lukija hämmentää nopeasti se, että Capek hylkää nopeasti kapteeni van Tochin hahmon kertoakseen salamanterien ja Hollywoodin maailman persoonallisuuksien kohtaamisesta. Mutta Capek ei keskity tuottajaan ja tähtiin, vaan keskittyy oppineen salamanterin kohtaloon. Tieteellistä julkaisua muistuttavan välikappaleen jälkeen toinen osa koostuu pääasiassa peräkkäisistä lehtiartikkeleista. samalla tavalla 3. osa moninkertaistaa kuvakulmat. kerrontamalli ei ole klassisen fiktion kaltainen. Capekin halu on ehdottaa hänen tarkoitukseensa parhaiten sopivaa muotoa, mikä mielestäni onnistuu täysin. aihe on myös rikas ja ajankohtainen. Käsitellyt aiheet ja esiin nostetut kysymykset ovat lukuisia ja innostavaa.
ellauri326.html on line 206: Capekin tyyli on hirvittävän tehokas. Hän osoittaa usein purevaa sävyä ja hapanta huumoria, jotka vahvistavat hänen sanojensa vaikutusta. Siellä on kaikkea, viihteen maailman tyhjyys, tiedemiesten turhamaisuus, nationalismi, sodanlietso, kapitalistinen riisto ja niin edelleen… Capek osoittaa itse asiassa ihmisen typeryyttä. Ei ole yllättävää, että natsit pitivät häntä ensimmäisenä kuolleena tšekkiläisenä kirjailijana. Capek ei antanut natseille aikaa tappaa häntä, koska hän kuoli ennen suunniteltua pidätystään.
ellauri326.html on line 208: Joskaan tämä kirja ei ole yksi niistä, jotka herättävät tunteita, se stimuloi älyä, rohkaisee pohdiskelemaan ja kuvaa loistavasti ihmiskunnan epäonnistumisia. Capek on epäilemättä loistava kirjailija, jonka koko teoksen haluan löytää.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 233: Miksi koulun kirjallisuustunnit eivät voineet estää aggressiota? Missä on venäläisen kulttuurin paikka viime aikojen loputtomissa keskusteluissa syyllisyydestä ja vastuusta? Mikä kohtalo odottaa venäjän kieltä sodan päättymisen jälkeen? Kielletäänkö se? Korvautuuko se ukrainalla vaiko enkulla?
ellauri326.html on line 235: Näistä asioista keskusteltiin Tallinnassa Avoin Viron säätiön järjestämässä tapaamisessa kirjailija Mihail Shishkinin kanssa ”Mitä Venäjälle tapahtuu ja kuka kantaa vastuun?”.
ellauri326.html on line 237: Viimeiset 18 vuotta Mihail Shishkin, yksi aikamme arvovaltaisimmista venäläisistä kirjailijoista, kolmen suuren länkyttäjien kirjallisuuspalkinnon voittaja, on asunut Sveitsissä. Hän vastustaa aktiivisesti Putinin hallintoa ja tunnetaan sodanvastaisista puheistaan. Tapaamiseen saapuneiden lukijoiden - virolaisten, venäläisten ja ukrainalaisten - kanssa Mihail Shishkin puhui siitä, mitä hän ajattelee Venäjällä vallitsevasta ihmispersoonallisuuden tukahduttamisjärjestelmästä, Ukrainan voitosta ja siitä, onko mahdollista palauttaa menetetty ihmisarvo venäläiseen kirjallisuuteen. Julkaisemme joitakin katkelmia tästä dialogista.
ellauri326.html on line 239: Q: Olen Ukrainasta, ukrainan kielen ja kirjallisuuden opettaja. Kun sota alkoi, kirjallisuustuntien opettaminen oli erittäin vaikeaa. Kun Buchasta ja muusta barbaarisuudesta tuli tunnetuksi, sanoin lapsilleni, etten voi kuvitella, millainen kirjallisuuden opettaja oli niillä, jotka sallivat sen tehdä. En tiedä, minkälaiseen moraaliin nämä sotilaat, upseerit, korkeimman sotilasluokan edustajat kasvatettiin. Millä moraalilla ja kulttuurilla kasvatti maani nuorempi sukupolvi, joka kykeni pommittamaan maatani?
ellauri326.html on line 241: A: Tämä on erittäin suuri aihe. Tässä on kysymys siitä, mitä venäläinen kulttuuri on ja että polku Buchaan kulkee venäläisen kirjallisuuden kautta. (Buchasta löytyi venäläisten lähdettyä epälukuinen määrä vähävenäläissiviilien ruumiita, joiden aikaansaajista ei tullut sopua, eikä siitä oliko niitä alle komppania vaiko yli pataljoona.) Ei tietenkään pidä ottaa kirjaimellisesti sitä, että Dostojevskin luettuaan "venäläiset pojat" juoksivat ryöstämään, raiskaamaan ja tappamaan. Sinun on vain ymmärrettävä, mitä venäläinen kulttuuri on. Tämä on täysin vieras olento tässä uluksessa. (Ulus on heimoyhdistys, jolla on tietty alue, khaanin tai johtajan alainen Keski- ja Keski - Aasian kansojen keskuudessa, tai hallinnollis-alueyksikkö burjaattien, kalmykkien ja jakuutien keskuudessa, tai historia-asutus turkkilais-mongolialaisten kansojen leiri Uralilla ja Siperiassa.)
ellauri326.html on line 251: Tätä hiljaisuutta voi vastustaa vain sanalla. Vain kirjallisuus, vain kulttuuri - se, joka pystyi ja protestoi tätä järjestelmää vastaan. Siksi kouluissa ei koskaan ollut sananvapautta, ei koskaan ollut lainausta Tolstoilta, että isänmaallisuus on orjuutta. Siellä oli vain muotokuvia tämän isänmaan puolesta kuolleista pioneerisankareista. Koulun ydin ei ollut selittää, auttaa ihmisiä ajattelemaan vapaasti - muuten he alkaisivat ajatella vapaasti ja ihmetellä, mitä me täällä, orjien maassa, teemme? Koulun tehtävänä on aina ollut selittää lapsille, että heidän on kuoltava tämän isänmaan puolesta. Pojat ovat sotilaita, tytöt sairaanhoitajia. Tämä on koulu, josta nämä ihmiset tulivat. Ja tämän nämä opettajat opettivat heille.
ellauri326.html on line 265: Mutta näiden sadan vuoden aikana olemme kehittäneet huipputeknologiaa, mikä erottaa meidät ensimmäisestä siirtolaisuudesta! Jos heillä oli silloin kirjallisuuspiiri Harbinissa, ja he tunsivat olevansa eksyksissä, koska venäläisen kulttuurin pääkaupunki Berliini ja Pariisi olivat toisella planeetalla, nyt jos olet junassa jossain Afrikassa ja sinulla on Wi-Fi, olet venäläisen kulttuurin keskus. On venäläisen kulttuurin kantajia, kuluttajia ja luojia. Yhtäkkiä tämä venäläisen kulttuurin maa ilmestyi. Tuli tunne, että haluan olla tämän maan, venäläisen kulttuurin kansalainen, jossa ei ole Putinia eikä Malyuta Skuratovia, mutta tulee olemaan Tšaikovski ja Rahmaninov. Ja yhtäkkiä oli mahdollisuus elää tässä maassa, joka ei riipu alueen kirouksesta. Se on virtuaalinen, mutta ei virtuaalinen; se ei todennäköisesti koskaan ole offline-tilassa.
ellauri326.html on line 271: Ja sinun tarvitsee vain tarkastella venäjän kieltä huolellisesti. Sanomme epäröimättä "suurta venäläistä kirjallisuutta", ja tätä itse asiassa kutsutaan nykyään "imperialismiksi", puhtaimmassa muodossaan.
ellauri326.html on line 273: Q: Mistä ilmaus "suuri venäläinen kirjallisuus" on peräisin?
ellauri326.html on line 275: A: Tämäkin oli Stalinin idea. Sodan jälkeen antisemitismin ja lännenvastaisuuden voimistuessa yhtäkkiä "paljastui", että venäläiset olivat keksineet radion, venäläiset höyryveturin ja venäläinen kirjallisuus oli "hienoa". Sanomme tämän ajattelematta. Ehkä nyt on aika miettiä sitä? Ehkä ukrainalainen kirjallisuus onkin hienoa? Ehkä Belinski oli täysin pihalla, arolla kuin lintulauta.
ellauri326.html on line 281: Ja tämä Jumalan etsintä järkytti rationaalista länttä - millaisesta Jumalasta sinä puhut? On säädytöntä puhua tuollaista yhteiskunnassa! Ja yhtäkkiä paljastui jotain vilpitöntä ja aivan loistavaa. Ihminen etsii jotain irrationaalista! Tässä se on, venäläinen sielu! Kaikki sortuvat siihen. Kysy keneltä tahansa slavistilta, mistä rakkaus venäläiseen kirjallisuuteen alkoi - hän kertoo sinulle Dostojevskista. Mutta tämä ei ole Dostojevski! Tämä on puoli-Dostojevski. Koska on toinen puoli-Dostojevski, jonka he ymmärsivät väärin.
ellauri326.html on line 311: Vastauksena tähän Komsomolskaja Pravda syytti otsikoillaan kirjaimellisesti Yhdysvaltoja välityssodan käymisestä Ukrainan alueella. Välityssota on "kahden vieraan vallan välinen kansainvälinen konflikti, joka tapahtuu kolmannen maan alueella ja joka on naamioitu konfliktiksi kyseisen maan sisäisestä asiasta. Välityssodat käyttävät osia kolmannen maan työvoimasta, resursseista ja alueesta keinona edistää pääosin ulkomaisia tavoitteita ja ulkomaisia strategioita."
ellauri326.html on line 447: Reino Vilho (Wilhelm) Silvanto (sukunimi vuoteen 1929 saakka Sylvander; 21. heinäkuuta 1883 Helsinki – 29. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti ja kirjailija. Hän käytti suomentajana myös nimimerkkejä R.W.S, Reino Silva ja Reino Silvala. Silvannon vanhemmat olivat puuseppä Karl Kristoffer Sylvander ja Elviira Kallentytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 Helsingin reaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1908 ja maisteriksi 1910. Silvanto oli aluksi opettajana eri oppilaitoksissa Helsingissä, Forssassa ja Kotkassa. Hän oli Suomen tietotoimiston palveluksessa 1918 ja toimi sitten asianajotoimisto Sarkanen & Helmeen liikeosaston osastopäällikkönä 1918-1920.
ellauri326.html on line 449: Reino Silvanto toimi Suomen edustajana Latviassa vuodesta 1920 ja Suomen Latvian suurlähettiläänä vuosina 1926–1927. Silvanto lähti ulkoasiainhallinnon palveluksesta 1929 ja hän toimi sittemmin kirjailijana ja kääntäjänä Helsingissä. Tästä kaikesta voi päätellä että Reiska oli todennäköisesti täys tunari, samantyyppinen kuin Heikki Brotherus.
ellauri326.html on line 450: Silvanto suomensi muun muassa puolan-, tšekin- ja venäjänkielistä kaunokirjallisuutta (Anton Tšehov, Nikolai Gogol, Maksim Gorki, Henryk Sienkiewicz, Władysław Reymont, Karel Čapek).
ellauri326.html on line 456: Nuori Puola : kaunokirjallinen kokoelma. WSOY 1916 (sisältö : Juna / Danitowski ; Vieraat / Przubyszewski ; Tshuktshilaisia / Sieroszewski ; Kirjallisuushistoriallista / Silvanto )
ellauri327.html on line 297: Nää tämän päivän lastenkirjat on vitun ahistavia. 3. vuosituhannen Turmiolan Tommi kirjoja. Vuxna tycker sällan när barn kollar på telefonen. Tänk om jag kan få självaste Rumpa som kompis. Det luktar klor, korv och ketchup. (Hur vulgärt.) Vad fint att självaste Rumpan himlar med öronen och viskar till Nollan. Fniss!
ellauri327.html on line 355: Venäjän presidentti Vladimir Putin (C) puhuu Schneerson-kirjaston luovutusseremoniassa Jewish Museum and Tolerance Centerissä Moskovassa 13.6.2013. ellauri327.html on line 420: Harlan Coben (s. 4. tammikuuta 1962) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoittaa nk. "jännitysromaaneja." Se on yhtä pahansuovan näköinen kuin on sen kylmän ilkeät kyhäelmät. Hyvin kelpaisi yhdexi puolalaisen sarjan skiniroistoista jotka pahoinpitelevät ja (melkein> tappavat baseballippalakkisen Adamin lurppahuulisen trofeeäiskän ja peittävät sen roskaläjään jätesäkeillä. Olisivat vittu tappaneet, oli se sevverran ello kuikelo.
ellauri327.html on line 436: Siis mikä tässä mättää, se on helppo sanoa. Tää Cobainin kaveri ja sen paskajännärit on osa suurempaa kuviota. Näitä nk. "jännäreitä" tulee nyt joka tuutista, kazo vaikka Netflixin suosituxia. Ne kuvaa tämän päivän "urbaania skeneä", missä muutama sota sitten edes jollain lailla sivilisoitunut apinakööri on palannut taas ruutuun 0, eli samaxi kanaanilais-sudanilaisexi korruptoituneexi klaanihommaxi, josta kebaabin ja gefillte fischin syöjien pyhät kirjat kertovat, Telttamiesten leirixi, jossa vitun huumediilerit ja kaiken maailman hämärähemmot kusettajat pyörittää pisnixiä ja nirhaa toisiaan ja perheitään mennen tullen kiverillä puukoilla ja leppäkeihäillä. Mitä kumikaulat tässä näkevät sitä ei ole helppo ymmärtää, paizi että niiden oma elämä on varmaan aivan vitun ikävää.
ellauri327.html on line 438: Eikä näissä minisarjoissa edes ole juonta ollenkaan, pääasia on etne jatkuvat ja jatkuvat, ja joka osassa on määräannos hurmetta ja mätkintää, angstaavia ämmiä ja/tai hemmoja ja niiden välistä kutemista tai muuta nesteiden vaihtoa. Mielellään vielä suuret rahasummat vaihtaa omistajaa jossain luxuskämpissä, niin sitten on kaikki 3 kirjainta, EFK, tukevasti kassissa, ja Netflixin tiliin kilahtaa rotevasti massia.
ellauri327.html on line 470: Samaan aikaan toisaalla Maunulan kirjaston poistohyllystä löytyi Ilmari Kiannon vähän tunnettu tendenssiromaani Avioliitto. (Se löytyy kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_38135">netistä. Aiheet: avioliitto, mustasukkaisuus, naisen asema, uskottomuus.) Jo ensimmäisten rivien perusteella epäilen että Ilmari Kianto on samanlainen jätöskasa. Mutta tämä väite on vielä perusteltava. Ja onnistuuhan se! Pelkästäänn Wikipedian perustiedoilla Imi osoittautuu kansainvälisten mittojen sovinistikyrväxi!
ellauri327.html on line 472: Ilmari Kianto (vuoteen 1906 Calamnius; 7. toukokuuta 1874 Pulkkila – 27. huhtikuuta 1970 Helsinki) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista suomalaisista kirjailijoista. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa Punainen viiva (1909) ja Ryysyrannan Jooseppi (1924). Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan kainuulaisen köyhälistön kuvaajana, ”korpikirjailijana”. Pulkkila on ex kunta Siikajoen latvoilla. Ilmari sinnitteli lähes satavuotiaaaxi Hesassa. Kianto oli alun perin nimeltään Ilmari Calamnius, mutta muutti sukunimensä Johannes Linnankosken neuvosta Kiannoksi vuonna 1906.
ellauri327.html on line 474: Johannes Linnankoski (oik. Vihtori Johan Peltonen 18. lokakuuta 1869 Askola – 10. elokuuta 1913 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Laulu tulipunaisesta kukasta. Hänen kirjojensa kantavia teemoja ovat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.
ellauri327.html on line 480: Kianto opiskeli Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa venäjän ja suomen kieliä. Opiskeluaikanaan hän aloitti kirjailijanuransa. Esikoisteoksessaan Väärällä uralla (1896), jonka Kianto julkaisi 22-vuotiaana, hän kertoi armeijakokemuksistaan. Omimmaksi alakseen hän tunsi kuitenkin luonnonlyriikan ja julkaisi runokirjat Soutajan lauluja (1896), Hiljaisina hetkinä (1897) ja Lauluja ja runoelmia (1900).
ellauri327.html on line 492: Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Kianto oli myös mukana perustamassa Suomalaista Kaunokirjailijaliittoa vuonna 1897. Kianto promovoitiin filosofian maisteriksi vuonna 1900. Hän täydensi venäjän kielen opintojaan stipendiaattina Moskovassa 1901–03,[4] ja julkaisi näistä kokemuksistaan myöhemmin kirjan Moskovan maisteri (1946). Kianto teki tänä aikana myös pitkän kiertomatkan Etelä-Venäjällä, ja tätä matkaa hän kuvasi 1903 ilmestyneessä matkakirjassaan Kiannan rannoilta Kaspian poikki v. 1902.
ellauri327.html on line 494: Kianto hyödynsi kieliopintojaan suomentamalla venäläistä kaunokirjallisuutta, kuten Leo Tolstoin Kuoleman ja I. A. Gontšarovin Herra Oblomovin. Hän ryhtyi tolstoilaisuuden kannattajaksi ja kävi kirjeenvaihtoa itsensä ja Tolstoin kanssa. Kianto kuului myös Suomen tunnetuimman tolstoilaisen, kirjailija Arvid Järnefeltin ystäväpiiriin.
ellauri327.html on line 498: Suomussalmella Kianto hankki Metsähallitukselta seitsemän hehtaarin vuokrapalstan Kiantajärven rannalta ja rakennutti sinne vuosina 1910–1912 Turjanlinna-nimisen kirjailijankotinsa. Kiannon logo oli hakaristi. Kianto piti koko Vanhaa Testamenttia kokoelmana ”hebrealaisia satuja”. Kisari Nikolai II:n julistama yleinen armahdus Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi pelasti Ilmarin tällä kertaa linnareissulta.
ellauri327.html on line 509: Sisällissodan jälkeen kesällä 1918 Kianto otti osaa everstiluutnantti Malmin johtamaan Vienan retkikuntaan. Hänen tehtävänään oli toimia agitaattorina ja saada alueen asukkaat kannattamaan Suomeen liittymistä. Paikallinen väestö pysyi kuitenkin Kiannon pettymykseksi poliittisesti passiivisena eikä innostunut hänen puheistaan. Syksyllä retken jälkeen Kianto kirjoitti yleisesikunnalle moitekirjeen Vienan sodan moraalisesta ryhdittömyydestä ja retkikunnassa rehottaneista veneerisistä taudeista. Kianto kirjoitti nivusiaan raapien epäonnistuneesta retkestä matkakuvauksen Suomi suureksi – Viena vapaaksi (1918) ja kirjasen Vienan puolesta – Kauko-Karjalan ikivanhan moraalin säilyttämiseksi, kenttäpuheita (1919).
ellauri327.html on line 522: »Venäläiset toverit! Kunnioittakaa sivumenolla köyhän kirjailijan kotia. Tuossa on saari autiona ynnä huvila itään päin muine rakennuksineen. – Pst. Olen minäkin ollut Moskovassa v. 1901–03. »
ellauri327.html on line 528: Tämän tekstin jouduttua suomalaisten käsiin se tulkittiin ilmoitukseksi läheisen talon miehittämättömyydestä, mikä katsottiin vakoiluksi. Kianto tuomittiin kuudeksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen ja kansalaisluottamuksen menettämiseen. Presidentti Kyösti Kallio armahti Kiannon kuritushuoneesta ennen tuomitun ajan päättymistä. Jutun seurauksena Kianto erotettiin ”maanpetturina” useista kulttuuriseuroista, muun muassa Suomen Kirjailijaliitosta, jota hän itse oli ollut perustamassa, ja myös Karjalan Heimosoturiliitosta. Katkeroitunut ja tuomiota oikeusmurhana pitänyt Kianto kirjoitti tapauksesta päiväkirjansa pohjalta teoksen Omat koirat purivat, joka kuitenkin pääsi julkisuuteen vasta 1946.
ellauri327.html on line 530: Talvisodassa palaneen Turjanlinnan tilalle valmistui kustannusliike Otavan taloudellisella avustuksella uusi kaksikerroksinen talo 1949, mutta tämä rakennus paloi pian valmistumisensa jälkeen rakennusvirheen takia. Uutta Turjanlinnaa ei ollut vakuutettu, joten Kianto ei saanut mitään korvausta menetyksistään. Kianto lähestyi presidentti Paasikiveä ajatuksenaan saada hänet kansalaiskeräyksen suojelijaksi. Paasikivi kommentoi päiväkirjoissaan: ”Että piti Turjanlinnansa, joka jo oli kerran palanut, vakuuttamatta, on puolustelematonta kirjailijaltakin.” Paasikivi kuitenkin aprikoi samassa yhteydessä: ”Olisiko syytä ja mahdollista antaa hänelle jotain lisäapurahaa valtion varoista? Köyhälistön rahoista sen voisi hyvin napsasta. Hänen vanhuudenpäivänsä olisi joka tapauksessa turvattava, tavalla tai toisella.” Paasikivi antoi opetusministeri Reino Oittiselle tehtäväksi valmistella, mitä asiassa olisi tehtävissä, ja neuvotella Otavan pääjohtajan Heikki Reenpään kanssa kyseisestä asiasta.
ellauri327.html on line 532: Vuodesta 1953 lähtien Kianto vietti talvet Helsingissä, Otavan omistamassa kirjailija-asunnossa Mariankatu 24:ssä. Kirjailija Kiannon loputon rahapula oli Heikki Reenpään jatkuvana huolena. Kesät hän asui Turjanlinnan vanhan ”Kohtalon Korsu” -nimisen jäkäläriihen kylkeen tehdyssä ”Ikin Tupa” -nimisessä asumuksessa. Vuonna 1957 Kianto vihittiin Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi, ja samana vuonna ilmestyi myös hänen viimeinen kirjansa Esinahka on luotu liikkuvaksi. Ezellanen "Iki-Kianto".
ellauri327.html on line 534: Sodan jälkeen Kianto tuli tunnetuksi ”sihteeriseikkailuistaan”. Hän haki säännöllisesti lehti-ilmoituksillaan itselleen naispuolisia sihteereitä. Useimmilla näistä sihteereistä ei ollut edes konekirjoitustaitoa, mutta Kiannolle riitti, että he pystyivät soutamaan venettä kun Iki piti veneen laidoista. Kaikkiaan Kiannolla ehti sihteereitä olla neljä yhdeksän vuoden aikana, pisimpään Inkeri Jokinen 1944–1947 ja Anja Halonen 1948–1951. Kianto alkoi kirjoittaa 1952 romaania Elätin käärmettä povellani jonka aiheena oli hänen suhteensa Anja Haloseen. Romaani jäi keskeneräiseksi, sillä Halonen repi palasiksi Kiannon romaanin lähteenä käyttämän päiväkirjan Rakastajan tunnustuksia.
ellauri327.html on line 567: 1. Venäjän federaatio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Amerikan yhdysvallat vahvistavat sitoutuneensa Ukrainalle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan periaatteiden mukaisesti kunnioittamaan Ukrainan itsenäisyyttä. suvereniteettia ja Ukrainan olemassa olevia rajoja.
ellauri327.html on line 568: 2. Venäjän federaatio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Amerikan Yhdysvallat vahvistavat uudelleen velvollisuutensa pidättäytyä Ukrainan alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan uhkaamisesta tai voimankäytöstä ja että mikään niiden aseista ei käyttää Ukrainaa vastaan paitsi itsepuolustukseen tai muuten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan mukaisesti.
ellauri327.html on line 570: 3. Venäjän federaatio, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Amerikan yhdysvallat vahvistavat sitoutumisensa Ukrainalle Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin päätösasiakirjan periaatteiden mukaisesti pidättäytyä pakkokeinoista, jonka tarkoituksena on alistaa Ukrainan omat edut sen suvereniteettiin kuuluvien oikeuksien harjoittamiseen ja siten turvata kaikenlaiset edut.
ellauri327.html on line 592: 19. helmikuuta 2022 (ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ) Ukrainan presidentti Vladimir Zelenski palasi Münchenin turvallisuuskonferenssissa kysymykseen maan ydinaseettomuudesta ja ehdotti, että Ukraina voisi mahdollisesti pitää Budapestin pöytäkirjaa mitättömänä, jos sen turvallisuustakuut eiväy täyty. Ukrainan hyökkäyksen perusteluksi Venäjän lehdistö, hallituksen virkamiehet ja presidentti Putin ovat perusteettomasti väittäneet, että Ukraina pyrkii rakentamaan omaa ydinarsenaaliaan. Hans Christian Andersen, Yhdysvaltain tutkijoiden liiton ydintietoprojektin johtaja, totesi tällaisten lausuntojen perusteettomuuden . Pelkkää satua! Ukrainan Saksan-suurlähettiläs Andriy Melnik kertoi 15. huhtikuuta 2021 Deutschlandfunk- radiolle, että jos Ukrainaa ei sallita Naton jäseneksi, hänen maansa on ehkä harkittava uudelleen asemaansa ydinvoimattomana valtiona suojelunsa takaamiseksi.
ellauri327.html on line 596: Nykyisin voimassa olevat Geneven sopimukset ovat vuodelta 1949 ja niihin ovat sitoutuneet kaikki maailman valtiot. Geneven sopimukset sisältävät määräyksiä siitä, miten haavoittuneita kohdellaan niin maalla kuin merellä, mitkä ovat sotavankien oikeudet sekä määräyksiä siviiliväestön suojelusta sodan aikana. Vuonna 1977 allekirjoitettiin vielä kaksi ns. lisäpöytäkirjaa, jotka koskevat muun muassa väestönsuojelua ja valtioiden sisäisiä aseellisia konflikteja. Geneven sopimuksissa määritellään myös punaisen ristin, punaisen puolikuun ja punaisen kristallin tunnukset, jotka ovat kansainvälisiä tavaramerkkejä. Kyllähän nyt on korkea aika yxityistää ne.
ellauri328.html on line 121: Latinalainen lause liittyy vanhaan kreikkalaiseen oikeistolaisuuden periaatteeseen, joka käännetään kirjaimellisesti englanniksi "jokaiselle omansa". Rebublikaani Plato tarjoaa väliaikaisen määritelmän, jonka mukaan "oikeus on sitä, kun jokainen huolehtii omista asioistaan ja pidättäytyy sekaantumasta toisten asioihin" (kreikaksi : "...τὸ τὰ αὑτοῦ πράττειν καố" μονεῖν δικαιοσύνη ἐστί...", 4.433a). Jokaisen tulee toimia kykyjensä ja kykyjensä mukaan palvellakseen maata ja koko yhteiskuntaa. Lisäksi jokaisen tulisi saada "omansa" (esim. oikeudet) eikä heiltä riistettävä "omaansa" (esim. omaisuutta) (433e).
ellauri328.html on line 123: Roomalainen kirjailija, puhuja ja oikeistopoliitikko Marcus Tullius Cicero (106 eKr . – 43 eKr.) teki suosituksi latinalaisen lauseen:
ellauri328.html on line 143: Snow, yksi Stanislaw Lemin scifi-romaanin Solaris hahmoista, käyttää ilmausta keskustelussa Kevinin kanssa. Lembergissä syntynyt Stanisław Herman Lem ( 12. september 1921 Lviv - 27. märts 2006 Kraków) oli juudi päritolu Poola kirjanik, filosoof ja satiirik.
ellauri328.html on line 148: "Jokaiselle oma" on neuvostokirjailija Valentin Savvich Pikulin historiallinen romaani. Pikulin on juoni mies, ei se siihen paskanna mihin se kyykistyy. Toisin Seija joka ei kyykisty siihen mihkä paskantaa. Peruuttamattomasti.
ellauri328.html on line 158: Useita voittoja ja tappioita myöhemmin 2-mastoinen venäläinen priki Rurik kuskasi Napsun Helenalle. - Gleb Semenych, sieluni, huomautus päiväkirjaan: viisikymmentä mailia luoteeseen, Pyhän Helenan saari on avautunut. Pysäköinti on mahdollista vain Gemstonen alueella!
ellauri328.html on line 176: "Mahdoton tehtävä" nimisen de propaganda fide läpyskän H.C. Andersen on samanlainen monomaani yhden kirjan mies kuin Vasiljevin agenttiromaanin Andrei Martynov. Kirja vaan on eri, toisella juutalaisten käsikirja, toisella työläisten. Siihen ne erot sitten päättyvätkin, loppu menee prikulleen samaan tapaan. 2 jalkaa hyvä, 4 paha, taikka kääntäen.
ellauri328.html on line 221: Joseph von Eichendorff (10. maaliskuuta 1788 Lubowitz, Ratibor, Ylä-Sleesia, Preussi – 26. marraskuuta 1857 Neisse, Preussi) oli saksalainen vapaaherra sekä viimeinen saksalaisen romantiikan runoilija ja kirjailija. Eichendorff vietti lapsuutensa ylimyksellisen loiston ja nautintojen keskellä, mutta samalla ankaran katolisesti. Alusta alkaen häntä kiehtoivat romantiikan aatteet ja epäluuloisuus vieraita valtioita kohtaan.
ellauri328.html on line 227: Paapan kuoltua 1815 pantiin loput linnat myyntiin. Toimittuaan tovin poliitikkona Joose sai keuhkokuumeen ja retardoitui viisikymppisenä. Isoveljen kuoltua peri taas premissejä ja eleskeli vaimon ja tyttären hoivissa onnellisena elämänsä loppuun asti turhanpäiväisissä kirjallisissa töissä.
ellauri328.html on line 265: Und bunt und immer wilder Puo kirjavana yhä villimpänä
ellauri328.html on line 369: Yrityksiä tuoda uskonnollista kirjallisuutta lännestä käsiteltiin neuvostovastaisena kumouksena. Jehovan todistajien kirjallisuutta kohdeltiin samalla tavalla. Jevgenii Martynov, 35-vuotias helluntailainen rakennusinsinööri, lähetettiin Tšerniakhovskin psykovankilaan vuonna 1978.
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri328.html on line 421: Kenneth W. Howard (s. 19. syyskuuta 1952) on amerikkalainen uskonjohtaja, kirjailija, uskontotieteilijä, konsultti ja voittoa tavoittelematon johtaja – tällä hetkellä The FaithX Projectin pääjohtaja. Muotokuva Ken Howardista, jolla on yllään alushame, jonka hän varasti Hobby Hallista ja jossa on sekä kristillisiä että juutalaisia symboleja (pöllitty 2012).
ellauri328.html on line 426: Vuonna 2010 Howard kirjoitti kirjan Heterodoxy: Creating Judaeo-Christian Community Beyond Us and Them, jonka lähtökohtana on auttaa seurakuntia "ylimään umpikujasta ja muuttamaan konfliktit terveeksi monimuotoisuudeksi, jota yhdistää Messiaan rakkaus ja Messiaan voima. Pyhä jysäys". Merkittäviä kriittisiä arvosteluja Kenistä ovat seuraavat:
ellauri330.html on line 92: Robert Sutton on Stanfordin yliopiston professori, motivaatiomallien, organisaatiorakenteiden ja luovuuden asiantuntija. Yli sadan artikkelin ja kahdeksan kirjan kirjoittaja, mukaan lukien The No Asshole Rule; Outoja ideoita, jotka toimivat; Knowing-Doing Gap ym. Dan Ariely on psykologian ja käyttäytymistalouden professori Duken yliopistossa ja yksi Center for Advanced Hindsightin perustajista. Pylkkäsen erikoisaloja ovat mielenfilosofia, mieli–ruumis-ongelma, kognitiotieteen perusteet, fysiikan filosofia, David Bohmin luonnonfilosofia ja kvanttiteorian perusteet. Hän väitteli vuonna 1992 Bohmin kvanttiteoriatulkinnan merkityksestä mielenfilosofialle ja kognitiotieteelle. Bohm oli täysi huijari ja Paavo siihen hurahtanut huuhaamies. Tämmöstä bergsonilaisuutta: "Neo- Naturalist Approaches to Consciousness. Research topic in the journal Frontiers in Psychology, 2019." Näistäkin on jo paljon paasattu. Sekobolzisesta David Bohmista on alustava paasaus syntymäpäiväalbumissa 52.
ellauri330.html on line 157: Yksinäisiä naisia ja muutama mies Noormarkussa virsikirjat avoinna. ellauri330.html on line 179: Introverttius ei ole kulttuuri, se on luonteenpiirre. Minä en voisi kuvitellakaan istuvani tuommoisessa tapaamisessa laulamassa ja leikkimässä, mutta ymmärrän hyvin, että jollekin se on tärkeää. Toki miehen kumppaniksi ottaisin, jos sopivasti kankean vielä löydän. Enää en yhdessä jaksa asua, se aika tavalla tarjontaa rajaa, moni mies haluaisi liki heti muuttaa yhteen. En yksinäiseksi itseäni tunne, minulla on kirjat, laadukkaat brittisarjat, sanaristikot ja musiikki.
ellauri330.html on line 213: Ze'ev Jabotinsky, Member of the Most Excellent British Order (heprea : זְאֵב זַ׳בּוֹטִינְסְקִי, romanisoitu : Ze'ev Zhabotinski; syntynyt Vladimir Jevgenjevitš [17 October 1880 – 3 August 1940] oli revarisiionisten johtaja, kirjailija, runoilija, puhuja, sotilas ja juutalaisten itsepuolustustekniikan kehittäjä Odesassa (huom: vain 1 s).
ellauri330.html on line 217: Israelilaisen historioitsija Benny Morrisin mukaan asiakirjat osoittavat, että Jabotinsky kannatti ajatusta arabiväestön siirtämisestä pois ehdotetusta valtiosta, jos sitä tarvitaan sen perustamiseen. Myöhemmin vuonna 1927 hän reagoi vihaisesti julkaistuun raporttiin, jonka mukaan hän oli vaatinut arabien karkottamista Palestiinasta. Sionistiselle Haolam- sanomalehdelle lähettämässään kirjeessä hän kirjoitti: "En ole koskaan sanonut sitä tai mitään, mitä voitaisiin tulkita tässä mielessä. Minun kantani on päinvastoin, ettei kukaan karkoita Israelin maasta sen arabiasukkaita, joko kaikki tai osa niistä -- tämä on ensinnäkin moraalitonta ja toiseksi mahdotonta."
ellauri330.html on line 250: Haastattelija Adam Smith: Kiinnostuin kirjan muistia käsittelevästä osiosta, erityisesti Clive Wearingista. Yllään pukeutuu henkilö, joka tuhoisan aivotulehduksen seurauksena menetti kaiken tietoisen muistin ja elää pysyvässä nykymuodossa, ikään kuin heräisi jatkuvasti koomasta. Silti tutkimukset osoittavat, että hän osoittaa jatkuvaa rakkautta vaimoaan kohtaan. Miten se selitetään? Ellei sielulla?
ellauri330.html on line 257: Haastattelija Adam Smith: Muistan kirjailijan Nicholson Bakerin (n.h.) ehdottaneen, että kaikki ajatuksen arvoiset ajatukset ovat noin vaatekaapin kokoisia ja kottikärryjen monimutkaisia sekä kananmunan haisevia. Miten ize ajattelet ajatuksia?
ellauri330.html on line 263: Haastattelija Adam Smith: Hinoa Anil! Kiitos tuosta lauseesta! Sehän on suoraan dualistien pelikirjasta. Se on enemmän arvoinen kuin muut pupinasi yhteensä, esim nämä:
ellauri330.html on line 278: Rafael Koskimies on mainittu siellä täällä paasauxissa. Se on samoja Kyrön Forsmanneja kuin lyhyenläntä Aarne-setä, tai nimensä Sillinpääxi muuttanut Taata os. Koskinen. Rafu piti sille etukäteen tilatun nekrologin. Rafun oppilas Aarne Kinnumen ei pitänyt Rafua paljon minään, ei liioin pikku Make Eskelinen. Nytkun Pasilan sivukirjaston Kirjavan keskiviikon kierrätyskirjoista löytyi Rafun muistelmateos ,"Helsinki ja härjänvaza", on ehkä aika tutustua Rafun elämään ja teoxiin.
ellauri330.html on line 285: Rafael Koskimiehen perhe muutti Helsinkiin nykyiselle Lönnrotinkadulle (ent. Antinkatu 22) ja pani Rafun Helsingin Suomalaiseen normaalilyseoonl, isä Aukustista tultua norssin suomen ja ruozin lehtori. Äiskä Bergroth puhui iskän kanssa kotona ruåzia. Helsingin yliopistoon hän kirjautui sisään vuonna 1916. Filosofian kandidaatti 1920, filosofian lisensiaatti 1923 ja filosofian tohtori 1927, Helsingin yliopisto. Estetiikan ja nykyiskansain kirjallisuuden professori 1939 – 1961, Helsingin yliopisto.
ellauri330.html on line 289: Muut Koskimiehen teokset kuuluvat kulttuurihistoriaan, kuten Runebergin Suomi, tai napostelevat yksittäisten kirjailijoiden elämäntöitä, kuten Aleksis Kiveä. Koskimies myös jatkoi loppuun Gunnar Suolahden aloittaman Yrjö Sakari Yrjö-Koskisesta kertovan unettavan kirjan ja tuli täten sivunneeksi oman sukunsa historiaa.
ellauri330.html on line 290: Koskimiehen työ tutkijana oli saanut laihaa kiitosta ja niinpä hän haki estetiikan ja nykyiskansan kirjallisuuden professorin virkaa 1930-luvun puolella.
ellauri330.html on line 294: Journalistinen ura oli alkanut Koskimiehellä jo yliopisto-opiskelijana ollessaan. Hän oli lähettänyt malliarvostelun V. A. Koskenniemelle, joka tuolloin päätoimitti Aika-lehteä. Koskenniemi piti lukemastaan ja kutsui Koskimiehen mukaan toimitukseen. Rafun ensimmäinen kirja-arvostelu reposteli Maxim Gorkin Varjenkaa.
ellauri330.html on line 306: Maksim Gorki on jäänyt historiankirjoihin Neuvosoliiton tähtikirjailijana, Stalinin lemmikkinä. Pohjatietojeni perusteella odotin enemmän ja suorempaa poliittista kantaaottavuutta. Varjenka on silti tarina luokista, etenkin maaseudun ja kaupunkilaisuuden kohtaamispisteessä.
ellauri330.html on line 322: kirjat_hym51988--61ap7ij1g8_s638x0_q80_noupscale.jpg" />
ellauri330.html on line 339: Georg Morris Cohen Brandes (4. helmikuuta 1842 Kööpenhamina – 19. helmikuuta 1927 Kööpenhamina) oli tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, joka oli 1870–1880-luvulla pohjoismaisen kirjallisen elämän merkittävin auktoriteetti. Juutalaistaustainen Brandes opiskeli estetiikkaa Kööpenhaminan yliopistossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1870 tutkielmalla Den franske æsthetik i vore dage: En afhandling om H. Taine. Vuodesta 1871 alkaen hän luennoi yliopistossa 19. vuosisadan kirjallisuuden päävirtauksista. Vaikutusvaltaiset luennot julkaistiin kuutena niteenä (1872–90), ja Brandes esitti niissä kirjallis-filosofien ohjelmansa: kirjallisuuden on tarkasteltava yhteiskunnallisia ongelmia ja edistettävä vapauspaatosta ja vallankumoushenkeä. Luennot saivat jopa raivostuneen vastaanoton, eikä Brandes saanut yliopistosta professuuria. Hänestä tuli kuitenkin älymystön keskushahmo; hänen ympärilleen ryhmittyivät muiden muassa J. P. Jacobsen, Henrik Ibsen, Bjørnstjerne Bjørnson ja August Strindberg. Suomeen hänen vaikutuksensa saapui Minna Canthin välityksellä.
ellauri330.html on line 356: Mutta Sombart, hänhän on sekä henkinen että ruumiillinen snobbi! mylvi pitkä ja blondi Ernst Nevanlinna Aarne-sedän oloiselle Akulle Lönnrotinkadulla. Nyze vihainen herra huutaa taas, apulainen säikähti. Sombart oli aivan loistava kirjailija Rafun mielestä. Aku ei sunkaan ollut punikki ja Rafu vielä vähemmän.
ellauri330.html on line 397: Kropotkin oli pidättyväinen yksityiselämässään. Sai bylsityxi juutalaisnuorikostaan vain yhden tyttären. Alexandra " Sasha " Kropotkin (1887–1966) oli New Yorkissa asuva kirjailija ja venäjän kielen kääntäjä. Britannian maanpaossa venäläisen tiedemiehen ja anarkisti Peter Kropotkinin perheeseen syntynyt tytär ja muu yhteiskunnallisesti merkittävä perhe palasi Lontoosta salonkeja pitämästä Venäjälle vuoden 1917 vallankumouksesta hänen kuolemaansa asti 1921. Muuttaessaan New Yorkiin 1927 hiän säilytti naisten kolumnissaan kuninkaallisen kunniamerkin ("prinsessa"), jonka hiänen isänsä, Kropotkinin aateliston jälkeläinen oli kieltänyt. Hiän käänsi venäläistä kirjallisuutta englanniksi ja kirjoitti venäläisen keittokirjan, jota The New York Times piti luokkansa parhaana.
ellauri330.html on line 401: Lontoossa asuessaan Kropotkinalla oli suhde ja lyhyt suhde kirjailija W. Somerset Maughamiin. Monet Maughamin hahmoista perustuvat häneen. He tapasivat myöhemmin Venäjällä, kun Maugham oli siellä vakoilutehtävässä ja Kropotkin ilmoittautui vapaaehtoiseksi hänen kääntäjäkseen. Hän esitteli Maughamin Ai-Ai Kerenskylle, osallistui heidän viikoittaisille illallisilleen ja joskus ilakoi hänen asunnossaan ilkialasti.
ellauri330.html on line 444: Kiistan aikana, joka puhkesi IWMA:ssa Pariisin kommuunin tukahduttamisen jälkeen, Bakunin levitti asiakirjaa, jossa hän väitti Marxin kannattavan uutta valtiota, jossa uusi hallitseva entisten työntekijöiden luokka hallitsee porvareita, jotka jäisivät hyväksikäytetyiksi ja sorretuiksi. Marx kirjoitti joitakin huomautuksia Bakuninin pamflettinsa marginaaliin. Jotkut ovat vain sanoja, kuten " idiootti" ja "perse", mutta toiset ovat tärkeämpiä, mukaan lukien seuraavat:
ellauri330.html on line 452: Kropotkin kirjoitti ranskaxi vaikka asui Englannissa 44 vuotta. Hän kannatti, että kaikki ruoka, vaatteet ja talot tulisi laittaa yhteiseen altaaseen, johon jokaisella tulisi olla vapaa pääsy tarpeidensa mukaan. Sanat, joita Kropotkin käytti ilmaisussa " vapaa pääsy " olivat (ranskaksi) " pris au tas ", kirjaimellisesti "ota läjästä, auta itseäsi, ota mitä tarvitset". Haha LOL.
ellauri330.html on line 465: Muuten, amerikkalainen tieteellinen kirjailija Stephen Jay Gould artikkelikokoelmassaan Brontosaurus koulukiusaajana sisältää Kropotkinia koskevan luvun "Kropotkin ei ollut haljennut potta", jossa hän sanoo, että suurin osa siitä, mitä Kropotkin kirjoitti Mutual Aidissa, on kestänyt ajan koetta, vaikka hän teki saman virheen kuin sosialidarwinistit että mitä muualla luonnossa tapahtuu tapahtuu myös ihmisyhteiskunnassa. Ei tietystikään, sillä ihminen on sui generis.
ellauri330.html on line 473: On sanottava, että Kropotkin (joka kirjoitti artikkelin "Anarkismista" Encyclopaedia Britannicaan) onnistui suurelta osin luomaan tämän anarkistisen perinteen, joka niputti yhteen kaikki valtiota vastustavat mistä tahansa näkökulmasta katsottuna. Se on vaikuttanut anarkismiin siitä lähtien. Useimmat nykyajan anarkistit eivät perustele anarkismiaan sillä, että he haluaisivat lakkauttaa valtion, koska se on luokkasorron väline ja yksityisomaisuuden ja kapitalistisen riiston puolustaja, vaan sillä perusteella, että "yksilöllä on oikeus olla rajoittumaton ja tehdä tarpeensa minne tahtoo" ilman mitään ulkopuolista auktoriteettia. Katsokaa kirjakaupoissa erilaisia anarkismin antologioita ja huomaatte, että sosialistinen elementti on kutistunut selväksi vähemmistön näkökulmaksi.
ellauri330.html on line 507: Erkki Kivijärvi, tervaporvarin poika, runoilija ja Erkon Sanomien höyryjyrä tunnettiin myös pakinoitsijana. Helsingin Sanomien maanantaikirjeissä hän esitteli kepeän henkevään tyyliinsä milloin kirjallisuuden klassikoita, milloin Ruotsin elinkeinoelämää. Suomen Kuvalehteen hän kirjoitti taas nimimerkillä Bagheera ja neuvoi "Sopiiko? Sopiiko?" -palstallaan tapakulttuurin taitoja: minkälainen kravatti piti missäkin puvussa olla ja mitä viinejä milloinkin tuli juoda, saako betonivaluun astua pienillä lastensaappailla.
ellauri330.html on line 516: Jooseppi Julius (J. J.) Mikkola (6. heinäkuuta 1866 Ylöjärvi – 28. syyskuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä ja Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian professori. Dzheidzhei oli tullut tietosanakirjan toimituxessa liiankin lapidaarisexi, Vaakusta. Maila Talvio oli hyvin hedelmällinen.
ellauri330.html on line 563: Ize asiassa koko Rafun kirja on aivan vitun leimi.
ellauri331.html on line 89: Seth Godin on kuuluisa amerikkalainen sarjayrittäjä, kirjailija ja bloggaaja. Seth Godinin kirja "A Gift Plus" on tunnustettu Forbesliikekirja 2004. Kahden ensimmäisen vuoden aikana hänen kirjaansa "Purple Cow" myytiin yli 150 tuhatta kappaletta. Se on enemmän kuin Vits Sackville -Westin The Edwardians bestselleriä.
ellauri331.html on line 90: Robert Sutton on Stanfordin yliopiston professori, motivaatiomallien, organisaatiorakenteiden ja luovuuden asiantuntija. Yli sadan artikkelin ja kahdeksan kirjan kirjoittaja, mukaan lukien The No Asshole Rule; Outoja ideoita, jotka toimivat; Knowing-Doing Gap ym. Dan Ariely on psykologian ja käyttäytymistalouden professori Duken yliopistossa ja yksi Center for Advanced Hindsightin perustajista.
ellauri331.html on line 91:
24.10.23 Yhdysvaltain presidentti Joe Biden sanoi, että ihmiskunta tarvitsee uuden maailmanjärjestyksen, ja Washington on valmis rakentamaan sen. Mutta nyt ei ole oikea hetki tulitauolle. Duuman puheenjohtaja Vjatšeslav Volodin kommentoi tätä lausuntoa Telegram-kanavallaan. "Biden, joka on menettänyt järkensä, pitäisi eristää ennen kuin hän aloittaa maailmansodan", Volodin päätti. Ei pyllynreikää sääntö kirjan teema on, että öykkäröinti työpaikalla heikentää moraalia ja tuottavuutta.
ellauri331.html on line 164: Vuonna 2016 Bloomberg julkaisi lehdistötiedotteen, jossa se väitti olevansa ranskalaiselta rakennusyhtiöltä Vinci SA: lta, että se oli havainnut kirjanpitovirheitä ja joutui tarkistamaan tulosraporttejaan. Lehdistötiedote osoittautui huijaukseksi. Vincin osake laski hetkellisesti 18 %, kun Bloomberg julkaisi sen, vaikka se toipui nopeasti, kun kävi selväksi, että se ei ollut totta. Ranskan osakemarkkinoiden sääntelyviranomainen Autorité des marchés financiers määräsi vuonna 2019 Bloombergille 5 miljoonan euron sakon raportin julkaisemisesta ja totesi, että sen olisi pitänyt tietää, että se oli väärä. Muutoksenhakutuomioistuin alensi sakon 3 miljoonaan euroon vuonna 2021. Sisäpiirikaupat Vincin osakkeilla moninkertaisesti korvasivat takaiskun. Marraskuussa 2019 Michael Bloomberg ilmoitti presidentinvaalikampanjastaan. Bloombergin omia reporttereita käskettiin pitämään suut soukalla. Vastatessaan kritiikkiin Michael Bloomberg kertoi CBS Newsille: "Meidän on vain opittava elämään joidenkin asioiden kanssa." Hänen toimittajansa "saavat palkan. Mutta palkkasi mukana tulee joitain rajoituksia ja vastuita." Bloombergin päätoimittaja John Micklethwait myönsi henkilökunnalle lähettämässään sähköpostissa, että Michael Bloomberg hallitsee mielipideosion toimituksellista tuotantoa ja totesi, että "toimitukseemme ovat heijastaneet hänen näkemyksiään."
ellauri331.html on line 253: Havaijin 52. kansainvälisessä järjestelmätieteiden konferenssissa esitellyssä asiakirjassa Argha Ray ja Joey George päättelivät, että Occupy Democrats -järjestön levittämä disinformaatio "on potentiaalia syventää edelleen halkeamia jo ennestään jakautuneessa yhteiskunnassa".
ellauri331.html on line 326: 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Moskovsky Komsomolets julkaisi materiaaleja aiheista, jotka olivat tuolloin puolikielletyt (epäviralliset nuorisoliikkeet, rock-musiikki, länsimainen elokuva jne.). Suosittu oli "Sound Track" (tunnetaan myös nimellä "ZD Awards"), sanomalehden musiikkiosio, myöhemmin kuukausittainen hittiparaati lehden alaisuudessa sekä vuosittainen palkinto populaarimusiikkipohjaisen musiikin alalla . tämän hittiparaatin tuloksista. "Soundtrackin" ensimmäinen julkaisu on päivätty syksyllä 1975 . Osasto kertoi yleisölle Neuvostoliiton esiintyjistä ja poptähdistä (yleensä sosialistisista maista). Vuonna 1977 lukijoille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus ilmaista toiveensa kirjallisesti. Yleisötutkimusten perusteella Chris Kelmin toimesta koottiin ja julkaistiin ensimmäinen "Musiikkiparaati" (myöhemmin nimetty " Soundtrack Hit Parade ").
ellauri331.html on line 394: The Daily Beast julkaisi 11. elokuuta 2016 artikkelin otsikolla "Sain kolme Grindr-treffiä tunnissa olympiakylässä", jonka kirjoitti Nico Hines, sivuston Lontoon toimittaja, jonka tehtävänä oli kuvata olympialaisia. Hines, heteroseksuaalinen (LOL) naimisissa oleva mies, kirjautui useisiin homo- ja heterotreffisovelluksiin, mukaan lukien Tinder, Bumble ja Grindr, ja dokumentoi kokemuksensa olympiakylän vessoissa. "Se, miten tämä toimittaja ajatteli, että oli OK – tai että se oli jotenkin yleisen edun mukaista – kirjoittaa hänen petollisista kohtaamisistaan näiden miesten kanssa, kuvastaa täydellistä arvostelukyvyn puutetta ja välinpitämättömyyttä. perustason säädyllisyyttä, puhumattakaan journalismin etiikasta."
ellauri331.html on line 484: Viron turvallisuuspoliisi (KaPo) esitti vuoden 2005 vuosikirjassaan väitteen, jonka mukaan REGNUM oli suunniteltu välineeksi Venäjän valtion propagandakoneistossa, joka toimi Modest Kolerovin johdolla, tuolloin presidentti Vladimir Putinin hallinnon viraston päällikkönä.. Väitteessä todettiin, että REGNUM ei ole pohjimmiltaan uutiskanava sellaisena kuin se esittää itsensä, vaan sateenvarjo Venäjän salaisten palveluiden toiminnalle niin sanotuissa "lähiulkomaan" maissa, joiden ponnistelut on suunnattu edistämään Venäjän geopoliittista agendaa. Venäjän ulkopoliittisena välineenä REGNUM on kannustanut vastustamaan Baltian maiden energiariippumattomuussuunnitelmia ja vaikuttanut kielteiseen kansanäänestykseen uudesta ydinvoimalasta Liettuaan. Kyllä se joku baltti oli.
ellauri331.html on line 503: Vuonna 1961 Novosti Press Agency (APN) seurasi Sovinformburoa. Siitä tuli Neuvostoliiton julkisten organisaatioiden johtava tiedotus- ja lehdistöelin. APN:n perustajat olivat Neuvostoliiton journalistiliitto, Neuvostoliiton kirjailijaliitto, Neuvostoliiton ystävyys- ja kulttuurisuhteiden liitto ulkomaille sekä Znaniye-seura. Viraston peruskirja hyväksyttiin 3. huhtikuuta 1961. Peruskirjan mukaan APN:n tavoitteena oli "edistää kansojen keskinäistä ymmärrystä, luottamusta ja ystävyyttä kaikin mahdollisin tavoin julkaisemalla laajasti tarkkaa tietoa Neuvostoliitosta ulkomailla ja tutustuttamalla Neuvostoliiton ihmisten elämään vieraissa maissa". APN:n motto oli "Information for Peace, for the Friendship of Nations". APN:llä oli toimistoja yli 120 maassa. Virasto julkaisi 60 kuvitettua sanoma- ja aikakauslehteä 45 kielellä ja 4,3 miljoonan kappaleen kertalevikki. Neuvostoliiton kanssa APN julkaisi Moscow News -sanomalehden, josta tuli syyskuussa 1990 itsenäinen julkaisu. APN Publishing House julkaisi yli 200 kirjaa ja kirjasta, joiden vuotuinen levikki on yhteensä 20 miljoonaa kappaletta, ja kirjasarjoja, kuten ABC Political Science. Vuonna 1989 TV-keskus avattiin APN:ssä. Myöhemmin se muutettiin TV-Novosti-televisioyhtiöksi, joka on vuodesta 2005 lähtien operoinut RT- mediaverkkoa.
ellauri331.html on line 534: Roskomnadzor laati huhtikuussa 2022 pöytäkirjan, ja Moskovan tuomioistuin määräsi TikTokille kahden miljoonan ruplan (27 000 dollarin) sakon, koska se ei poistanut LGBT-yhteisöön liittyvää sisältöä.
ellauri331.html on line 569: Sivu puolisuojattu. Wikipediasta, ilmaisesta tietosanakirjasta "Russia Today" ohjaa tänne. Ei pidä sekoittaa Rossiya Segodnyaan tai Venäjän federaatioon tänään. "ANO TV-Novosti" uudelleenohjaa tänne. Ei pidä silti sekoittaa RIA Novostiin! "RTTV" ohjaa tänne. Ei pidä sekoittaa RTVI:hen kuitenkaan.
ellauri331.html on line 623: Vuoden 2015 lopulla ukrainalainen kirjailija ja poliittinen aktivisti Anton Shekhovtsov, joka tutkii äärioikeistoa Venäjällä, väitti, että Bausman oli hakenut rahoitusta venäläiseltä oligarkilta Konstantin Malofejevilta, jonka kerrotaan olevan lähellä Kremliä, vedoten Anonymous Internationalin vuotamiin sähköposteihin, joissa Aleksei Komov toimi välittäjänä. Kuten sanoi Inkeri Vehmas-Lehto viisaasti: pervyj blim vsegda komom. Haaretzin artikkelissa tammikuussa 2018 Shekhovtsov kirjoitti, että verkkosivusto "alun perin käynnistettiin hyökätäkseen Ukrainaa vastaan sen jälkeen, kun sen entinen presidentti Viktor Janukovitš syrjäytettiin ja pakeni Venäjälle, syyttäen Ukrainan uusia viranomaisia fasismista ja antisemitismistä." Vaikka mikäs syytös se Bausmanista olisi?
ellauri331.html on line 639:
Ryssän päiväkirja
ellauri331.html on line 641: Ryssän päiväkirja on venäjänkielinen englanninkielinen verkkosivusto, jota ei enää päivitetä. Sen perusti vuonna 1998 intialainen yrittäjä Aku Goyal, joka toimi kustantajana ja päätoimittajana. Lehden toimituksellinen linja oli oligarkkien vastainen. Useat Vladimir Putinin uskollisimmista varhaisista kriitikoista, kuten Andrei Piontkowski, Elena Rykovtseva, Otto Lätsis ja Alexander Goltz, kirjoittivat säännöllisesti The Russia Journal -lehteen. Nyt on nekin ammuttu.
ellauri331.html on line 658: Piontkovsky on American Mathematical Societyn jäsen. Piontkovsky on kirjoittanut useita kirjoja Putinin presidenttikaudesta Venäjällä, mukaan lukien hänen viimeisimmän kirjansa, Another Look Into Putin´s Soul. Piontkovski on yksi 10. maaliskuuta 2010 julkaistun Putinin vastaisen online-manifestin "Putin Must Go On" 34 ensimmäisestä allekirjoittajasta. Myöhemmissä artikkeleissaan hän on toistuvasti korostanut sen merkitystä ja kehottanut kansalaisia allekirjoittamaan sen.
ellauri331.html on line 674: Sputnik ( venäläinen ääntäminen: [ˈsputnʲɪk] ; aiemmin Voice of Russia ja RIA Novosti, nimi johdettu venäjän sanasta спутник, "satelliitti") on Venäjän valtion omistama uutistoimisto ja radiolähetyspalvelu. Sen perusti Venäjän hallituksen omistama uutistoimisto Rossija Segodnya 10. marraskuuta 2014. Sputnikilla on pääkonttori Moskovassa (check), ja se ylläpitää alueellisia toimituksia Washingtonissa, DC:ssä, Kairossa, Pekingissä, Pariisissa, Berliinissä, Madridissa, Montevideossa ja Rio de Janeirossa. Sputnik kuvailee itseään globaaliin politiikkaan ja talouteen keskittyväksi ja kosiskelee kansainvälistä antianglosaxisista yleisöä. Taisin jo mainita, että Sputnikin oli tarkoitus tavoittaa maailmanlaajuinen yleisö, joka on "väsynyt yksinapaista maailmaa edistävästä aggressiivisesta propagandasta ja joka haluaa toisenlaisen näkökulman". Asema väittää, että se "näyttää kaiken". Vieraillessaan RT-televisioverkon Moskovan tukikohdassa vuonna 2013 presidentti Vladimir Putin sanoi, että sekä silloin tulevan Sputnik-toimiston että RT:n takana oli ajatus "murtaa anglosaksisten globaalien tietovirtojen monopoli". Ei sitä niin vain murreta, parahin Volodymyr! Huhtikuussa 2017 Sputnik allekirjoitti henkilöstövaihtosopimuksen Kiinan kommunistisen puolueen tabloidin Global Timesin kanssa. Haha, luuletko että siitä on mitään apua? Nehän kirjoittavat niillä kärpäsenkakkakirjaimillakin.
ellauri331.html on line 688: Vuoden 2016 demokraattisen kansallisen komitean sähköposti vuosi kokoelman demokraattipuolueen vaalilautakunnan (DNC) sähköposteja, jotka yksi tai useampi salanimellä " Guccifer 2.0 " toimiva hakkeri varasti (joiden väitetään olevan Venäjän tiedustelupalvelun hakkereita jonkun heitukan Muellerin esittämien syytteiden mukaan.) DCLeaks vuodatti nämä sähköpostit kesä- ja heinäkuussa 2016 ja WikiLeaks 22. heinäkuuta 2016, juuri ennen vuoden 2016 demokraattien kansalliskokousta. Tämä kokoelma sisälsi 19 252 sähköpostiviestiä ja 8 034 liitettä DNC:ltä, Yhdysvaltain demokraattisen puolueen hallintoelimeltä. Vuoto sisältää sähköpostit seitsemältä DNC:n avainhenkilön jäseneltä, ja se on peräisin tammikuusta 2015 toukokuuhun 2016. 6. marraskuuta 2016 WikiLeaks julkaisi toisen erän DNC-sähköposteja ja lisäsi kokoelmaansa 8 263 sähköpostiviestiä. Sähköpostit ja asiakirjat osoittivat, että demokraattisen puolueen kansallinen komitea suosi Clintonia ja teki raakaa pilaa kilpailijasta Bernie Sandersista esivaaleissa. Nämä tiedotteet aiheuttivat merkittävää haittaa Clintonin kampanjalle, ja niitä on mainittu mahdollisena myötävaikuttavana tekijänä hänen menetykseensä yleisvaaleissa Donald Trumpia vastaan.
ellauri332.html on line 95: Esau möi akateemiset ambitionsa hernekeitosta jo väikkärillä "Backwards-looking operators". Pahemmaxi meni sitten Aalto-yliopiston feikkiprofeettana. Viimeisin pohjanoteeraus näyttää olleen Lauri "Tafsaaja" Törhösen farssimainen väittely Lapin yliopistossa. Mitään tekemättömässä "väitöskirjassa" ei ollut lähteitä eikä viiteapparaattia, todennäköisesti pelkkää narsistista pullistelua. Väittelijä vastasi kysymyxillä ja kysyi vastauxilla kuin Tuomari Nurmion "hän on täällä tänään." Löysä pata ja kalju kattila kolisivat kateederilla kuin tyhjät tynnyrit, musta kylki loisti kummallakin suoratoistona.
ellauri332.html on line 97: Törhösfarssi, osa 2: Lauri Törhösen väitöskirja on hylätty. Lähteinä oli käytetty Beatlesien lauluja, jääkaappimagneettia ja 80-luvun lukion psykankirjaa. Lauri Törhösen väitöskirjan arvioinnissa on tehty vakavia virheitä. Törhösen väitöskirjan esitarkastajat saattoivat olla jäävejä. Törhösen väitöskirjan esitarkastajat ovat psykologian professori (emeritus) Göte Nyman Helsingin yliopistosta ja dosentti Ilkka Huovio Lapin yliopistosta, joka on erikoistunut koulutushistoriaan. Vastaväittäjä on professori (emeritus) Esa Saarinen Aalto-yliopistosta, alanaan filosofia.
ellauri332.html on line 104: Lauri Törhösen mukaan taiteena elokuvaa voi ajatella maalauksen vastakohtana: se herättää ajan eloon ja asettaa teot peräkkäin antamalla merkityksiä ja omien keinojensa avulla poimii ja korostaa tekojen dramaturgista arvoa kokonaisuuden osina. Elokuvalle antaa luonteen mahdollisuus muotoilla aikaa, pilkkoa tai venyttää sitä, kuvata yläkulmasta tai alakulmasta, viedä katsojalle lähikuvia ja erikoislähikuvia, piirtää yksittäistä suuta, kättä tai silmää. Taiteilla on mahdollisuus pysäyttää aika, leikata siitä viipale, mutta vain elokuva voi muotoilla aikaa. No entäs kirjallisuus saatana?
ellauri332.html on line 115: Taiteista elokuva on eniten velkaa todellisuudelle. Ja elokuva antaa ikuisen elämän! Siksi päätekijän, elokuvaohjaajan, vastuukin on lopullinen. Taiteen ja bisneksen dualismista on seurannut tarve sysätä elokuva sekulaariseksi viihteeksi ja leimata taideteoksiakin levityksen ehdoilla. On taiteita, joilla on osaamisvaatimus – musiikki, esimerkiksi: pitää osata soittaa oikein. Mutta kuka vain osaa tehdä elokuvan vaikka kännykällä. Elokuvaohjaajalla on uudessa todellisuudessa suurempi vastuu. Se on jo täällä. Ilmestyskirja. Nyt.
ellauri332.html on line 117: ”Aika moniselitteisesti Saarinen selittää sitä, ettei työssä ole käytännössä sisällysluetteloa eikä lähdeapparaattia eikä oikeastaan tieteellistä sisältöäkään.” Väitöskirjan esitarkastajat ovat dosentti ja emeritusprofessori, jotka ovat seuranneet tästä yli 20 versiota. – Sekä yliopiston kustoksen (Kaarina Määttä) että Saarisen mielestä kaikki meni hienosti. Törhönen myös toteaa ymmärtäneensä, ettei Esa Saarisen kaltaista henkilöä olisi saatu vastaväittelijäksi (sic), jos ”asialla ei olisi julkkis merkitystä”. Törhösen kihlattu Janika Holm työskentelee teatterialalla rekvisiitan puolella. Yleisradio on haastatellut noin 20 naista, jotka kertovat elokuvaohjaaja ja elokuvakerronnan professori Lauri Törhösen häirinneen heitä neljännesvuosisadan ajan seksuaalisesti. Häirinnästä tuli sukupolvikokemus. Hän valmistui itse koulusta vuonna 1976 ja on nyt 70-vuotias ja eläkkeellä. Ylen haastattelemat naiset kertovat seksin ja kerran myös ryhmäseksin ehdottelusta ja tauottomasta ulkonäön kommentoimisesta.
ellauri332.html on line 228: Vaikka on harvinaista, että elokuva vastaa täysin romaania, "Siskoni vartija" on loistava esimerkki elokuvasta, joka teurastaa kokonaan kirjan juonen ja viestin. Jodi Piccoultin samanniminen romaani seuraa perhettä, joka käsittelee tyttärensä kuolinkamppailua syöpää vastaan ja roolia, joka jokaisen jäsenen tulisi olla. Romaanin järkyttävä loppu kuvaa täydellisesti viestejä elämän satunnaisuudesta ja hauraudesta. Jostain kummallisesta syystä elokuvantekijät kuitenkin päättivät muuttaa lopun kokonaan ja tappaa tyttären sijaan toisen hahmon. Se ei vain tehnyt elokuvasta ennustettavan, vaan siitä puuttui todellista sisältöä tai ajatusta. Piccoult ja hänen fanit ovat syvästi pettyneitä.
ellauri332.html on line 230:
Viisikymmentä harmaan sävyä [n.s. mutta kirja oli anuxesta]
ellauri332.html on line 257: Jamie Dornan ja Dakota Johnson näyttelevät tämän kiihkeän "romantiikka"-elokuvan rakastajia, ja siinä yritettiin hyödyntää samannimisen romaanin mainetta. Silti elokuva ei päässyt edes kirjan matalalle tasolle; koska kahdella päänäyttelijällä oli niin vähän kemiaa, suhde vaikutti pikemminkin kammottavalta ja saalistusvaltaiselta kuin... mitä sen pitikin olla kirjassa? Ihan samaa paskaahan se oli siinäkin, come to think of it. Siinä ei ollut meille kerrotun äänikirjan intohimoista jännitystä tai mielenkiintoista voimadynamiikkaa. Itse asiassa Johnsonin ja Dornanin kerrotaan vihanneen toisiaan. Se teki romanttisesta elokuvasta todennäköisesti kovan kakan.
ellauri332.html on line 289: Elokuva kirjasi 5 % tomatometriin. "The Avengers" iski kuninkaallisesti käden paskaan. Se ei edes selvittänyt 60 miljoonan dollarin budjettiaan. Rotten Tomatoesissa sitä kutsuttiin "epäkyvyttömäksi" ja "valitettavasti vääräksi katastrofiksi". Tämä kesän julkaisu oli kesän jännä. Yhdeksällä Golden Raspberry -ehdokkuudella se voitti "Pahin remake tai jatko" sekä "TV-ohjelman pahin ylösnousemus".
ellauri332.html on line 378: Ohjaaja Michael Powellin väkivaltainen tirkistelijäelokuva vangitsee ikivanhan pelon tulla vieraan katseluun. Mark Lewis, alias "Peeping Tom" saa korjauksensa kuvaamalla ja sitten murhaamalla vaatimattomia naisia heidän omissa kodeissaan. Nykyään, kun kamerat löytyvät jokaisen taskusta aina, tämä elokuva on erityisen ajankohtainen ja koskettava. Se on kuin ruozalainen lastenkirja "Nolla". Vaikka "Peeping Tom" on sittemmin viljellyt kulttiasemaa elokuvafanien keskuudessa, sitä pidettiin erittäin kiistanalaisena, kun se julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1960. Tämä johtui elokuvan uudesta seksuaalisten tabujen ja väkivallan kuvauksesta. Huohheli huoh.
ellauri332.html on line 430: Peter Handken kamu Wim Wenders teki 1973 leffan tästä jenkkien pyhästä kirjasta Sen juoni oli seuraava:
ellauri332.html on line 509: Ohjuksen laukaisun estyessä Sook ohjaa Skylarkin ja Rapaportin pakoreitille ja selittää, että hänen on palattava Pjongjangiin ylläpitääkseen turvallisuutta. Myöhemmin HYLJE Tiimi So Bring Not Six - upseerit pelastivat heidät silmäkulmiin liimatuilla laastareilla naamioituneena pohjoiskorealaisiksi sotilaiksi. Palattuaan Yhdysvaltoihin Skylark kirjoittaa kirjan kokemuksistaan Pohjois-Koreassa, Rapaport palaa tuottajaksi (ja pitää yhteyttä Sookiin Skypen kautta) , kun taas Pohjois-Koreasta tulee ydinaseistariisuttu demokratia Sookin väliaikaisena johtajana.
ellauri332.html on line 531: "Memoirs of a Geisha" oli Arthur Goldenin [n.h.] myydyin romaani. Elokuvantekijä Rob Marshall, Oscar-palkitun Chicagon ohjaaja, otti sen uudelleen elokuvaksi. Kaliforniassa kuvattua japsuelokuvaa kritisoitiin epäaitoudesta. "Memoirs of a Geisha" voitti kolme Oscar-palkintoa, mutta se sai vaihtelevia arvosteluja ja sitä kritisoitiin laihojen kiinalaisten näyttelijöiden käyttämisestä pulskien japanilaisten naisten esittämiseen. Sekä kiinalaiset että japanilaiset loukkaantuivat. Mutta jopa kirja oli kiistanalainen, sillä kirjailijaa inspiroinut geisha haastoi hänet oikeuteen heidän nimettömyytensä sopimuksen rikkomisesta. Vittu että jenkit on sitten kieroja.
ellauri332.html on line 541: Elokuva on oppikirjaesimerkki nukkujahitistä, mikä tarkoittaa, että vaikka se pommitti lipputuloja alun perin ilmestyessään, se on sittemmin saavuttanut kulttiklassikon aseman. Elokuvaa ja Meganin roolia on jopa julistettu feministeiksi ikoneiksi elokuvassa kuvatun vahvan naisvaltaisen pohjasävyn vuoksi. Elokuva näät seuraa alakarppauxen demonisesti riivaamaa lukiolaista, joka tappaa miespuoliset luokkatoverinsa ja syö heidän "lihansa" selviytyäkseen nettihaasteesta, lapsuuden ystäviensä pyrkiessä lopettamaan hänen tappoharrastuksensa. Cody sanoi halunneensa elokuvan puhuvan naisten voimaannuttamisesta ja tutkivan parhaiden ystävien välisiä monimutkaisia suhteita Natossa.
ellauri332.html on line 558: Kriitikot näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että elokuva epäonnistui kolmannessa näytöksessään. Joo... puhumme TÄSTÄ melko abstraktista kirjahyllykohtauksesta.
ellauri332.html on line 561: Kosmonautti Cooper ja sen 2 apulaista vanhanaikaisissa asepuvuissa ihmelettää tyhjää kirjahyllyä ellauri332.html on line 565: Vähäisen polttoainemäärän vuoksi Cooper ja Brand käyttävät Gargantuaa painovoimalinkona päästäkseen Edmundsin planeettalle, mutta mustan aukon läheisyyden vuoksi he menettävät jälleen 51 vuotta. Cooper ja TARS irtautuvat Endurancelta omissa kapseleissaan Gargantuan ytimeen, jossa kaksikko päätyy äärettömän tesseraktin (tämä ihme on takuulla förbitty Sikiön Wallulta) sisälle. Cooper ymmärtää rakennelman olevan kaukaisen tulevaisuuden ihmisten luoma. Hän siirtyy ajassa taaksepäin, jolloin hän näkee Murphin lapsuudenhuoneeseen kirjahyllyn läpi ja huomaa voivansa vaikuttaa rajallisesti huoneen painovoimaan. Hän siirtyy ajassa eteenpäin ja löytää aikuisen Murphin tutkimasta vanhaa huonettaan. Cooper lähettää Murphille datan, jonka TARS on kerännyt tapahtumahorisontin sisäpuolelta, morsettamalla sen hänelle huoneeseen jättämänsä rannekellon sekuntiviisarin avulla. Tästä näperryxestä tesserakti romahtaa. Myöhemmin Cooper herää Saturnusta kiertävässä avaruussiirtokunnassa. Hän tapaa vanhuuteen kuolemaisillaan olevan tyttärensä. Murph oli onnistunut Cooperin lähettämien tietojen avulla suorittamaan loppuun Brandin laskelmat ja ratkaisemaan painovoimapropulsioteorian. Tämän ansiosta tähtien välisen matkustamisen hallitseva ihmiskunta voitiin evakuoida tuhoutuvalta planeetalta. Murph muistuttaa Cooperia siitä, että Amelia on yksin CASEn kanssa Edmundsin planeetalla. Cooper ja TARS lähtevät kohti Edmundsin planeettaa, jossa ilkialasti ilman avaruuspukua kävelevä Amelia valmistautuu Adam-nimisen apinan kaa uuden siirtokunnan perustamiseen.
ellauri332.html on line 587: Vaikka Phillip Pullmanin kirjatrilogia "His Dark Materials" on laajalti menestynyt, elokuvasovitus ei koskaan onnistunut vastaamaan lähdemateriaaliaan. "Kultaisen kompassin" tuotannon alkuvaiheessa useat uskonnolliset ryhmät vaativat elokuvan boikotointia sen arkaluontoisen aiheen vuoksi. Painostukselle myöntymisen jälkeen elokuvan juoni muuttui dramaattisesti, niin Pullmanin fanien kuin elokuvakriitikoiden tyrmistykseksi. Valkopartainen Tatum suippokorvaisena Jehovana oli pohjanoteeraus. Sen ståkuk oli vielä lyhkäsempi kuin Juppiterin.
ellauri332.html on line 710: Unenvälittäjä - saaga koostuu kolmesta romaanista, jotka on kirjoittanut Augusto Cury – lääkäri, psykiatri, psykoterapeutti ja julkaisuilmiö Brasiliassa. Ensimmäinen USA:n markkinoille ilmestynyt kirja Unenvälittäjä: Kuzumus sisältää hahmoja, jotka ovat läsnä koko saagassa. Sydämestä laaditun kertomuksen avulla Cury vetää rinnakkaisuuden modernin yhteiskunnan vaikutusten elämäämme ja tunteidemme välille.
ellauri332.html on line 716: Saagan kolmannessa kirjassa Unenvälittäjä - Ideoiden kylväjä, Unenmyyjä, Mestari, kansainvälisestikin voimakas mies vaikka hukkapätkä kuten Eski Saarinen, saa selville, että hetkessä eläminen on hauskaa, mutta menestys on syklistä, aivan kuin herkät lehdet, jotka itävät loistokkaasti keväällä, mutta putoavat aina seuraavana päivänä, jos on talvi. Hän käy läpi kaukaisia ja epävieraanvaraisia paikkoja, käy valtavia taisteluita ja monien väsymysten jälkeen huomaa, että kaikki mitä hän etsii, on lähempänä kuin hän kuvitteli, nimittäin Sao Paulossa, mistä myös Paulo Coelho on saanut ensimmäisen miljoonansa.
ellauri332.html on line 718: Dreamseller varmisti matkustellen ympäri maailmaa, että Augusto Curyn kirjoja löytyy yli 50 maasta ympäri maailmaa. Dreamseller- romaaneja on myyty massiivisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Portugalissa. Dreamseller valloitti Aasian ja Venäjän markkinat ja oli ehdolla tämän vuoden (2016) parhaaksi kansainväliseksi fiktiokirjaksi Kiinassa. Koreassa kirjalle on tehty hienostunut painos ja huippujulkisuus. Espanjassa Augusto Cury on kymmenen myydyimmän joukossa. Portugalissa hänen intohimoiset lukijansa järjestivät opintoryhmiä keskustelemaan hänen teorioistaan ja julkaisivat johtopäätöksensä useilla verkkosivustoilla. [ tähän kyllä tarvitaan lainaus, hemmetti! ]
ellauri332.html on line 739: Kun kuningas Daavid valloitti Eesaun Edomin, jolla oli siihen asti yhteinen raja Midianin kanssa, hän otti haltuunsa Eilatin, myös heidän yhteisen rajakaupungin. Egypti piti kaupallista satamakaupunkia ja kuparipohjaista teollisuuskeskusta yllä, kunnes Salomo rakensi sen uudelleen Esion-Geberinä tunnetulle paikalle (1. Kuninkaiden kirja 9:26). 2.Kuninkaiden 14:21–22, monta vuosikymmentä myöhemmin, "Koko kansa otti Ussian, joka oli kuusitoistavuotias, ja teki hänet kuninkaaksi isänsä Amasjan huoneessa. Hän rakensi Elatin uudelleen ja palautti sen Juudalle, isänsä kuoleman jälkeen."Myöhemmin, 2. Kuninkaiden luvussa 16:6, kuningas Ahasin hallituskaudella: "Silloin Edomin kuningas palautti Elatin Edomille ja karkotti Juudan kansan ja lähetti edomilaiset asumaan sinne, kuten he tekevät tähän päivään asti."
ellauri333.html on line 498: Sikhit eivät juuri perusta seremonioista. Sikhien tärkeimmässä kirjassa Guru Granth Sahibissa on 31 osaa, joissa on useita hymnejä. Kirja sijoitetaan kunniapaikalle kalliiden koristeiden keskelle, ja päivisiin se otetaan esiin seremonioita varten. Kirjaa kanniskellaan kunnioittavasti sodissa, häissä, syntymäpäivillä ja muina merkkipäivinä. Akhand Path tarkoittaa Guru Granth Sahibin lukemista alusta loppuun noin 48 tunnin aikana.
ellauri333.html on line 500: Lapsen syntymän jälkeen sikhivanhemmat ja lapsen sukulaiset suorittavat nimenantoseremonian. Rukousten jälkeen Guru Granth Sahib avataan sattumanvaraisesta kohdasta, ja avautuneen sivun ensimmäisestä kirjaimesta tulee myös lapsen nimen ensimmäinen kirjain. Khalsa-perinnettä noudattavan perheen lapsi kastetaan murrosiän alussa ja otetaan mukaan uskonyhteisöön. Seremoniaan kuuluu Guru Granth Sahibin lukua sekä sokeriveden nauttimista ja pirskottelua.
ellauri333.html on line 532: Gazan selkkauxessa varhain ryntäsi paikalle Suella Braverman, joka on päättänyt olla kovan oikeiston ehdokas Rishi Sunakin seuraajaksi. Hänen valitsemansa pelikirjan ovat kirjoittaneet Donald Trump ja Steve Bannon. Taktiikka on yksinkertainen: valitse kulttuurisota-aihe, joka ajaa ihmiset erilleen, ja kruunaa itsesi toisen taistelevan leirin johtajaksi. Siksi hän sanoi, että monikulttuurisuus oli epäonnistunut, että Iso-Britannia kohtasi muuttoliikkeen "hurrikaanin" ja että kodittomuus oli elämäntapavalinta – jokainen niistä provokaatioista, joiden tarkoituksena oli tehdä hänestä nationalistisen populismin lipunkantaja Väkisin Yhdistetyssä Kuningaskunnassa. In Hartford, Heresford and Hampshire, hurricanes hardly ever happen.
ellauri334.html on line 35: Wichawd Wöyken kv politiikan käsikirja löytyi Käpylän poistohyllystä. Se on auttamattomasti vanhentunut, mutta siitä huolimatta - tai ehkä juuri sixi - siitä löytyy kaikenlaista hassuttelua.
ellauri334.html on line 124: Kärkkäistä muistuttavista mielipiteistään tunnettu perseennäköinen teknomiljardööri Seon Mulk "päätti jälleen kohauttaa". Tällä kertaa Mulk otti kohteekseen internetin tietosanakirja Wikipedian.
ellauri334.html on line 147: Vizikästä oli miten kaikki 2014 Krimin jälkeiset propaganda-aihelmat oli saatu siiretyxi Amerikan törkeälle 50-luvulle. Siellä oli Odesa yhdellä ässällä ja kaxoisagentteja jotka puolustivat lännen asiaa venäjää murtavien venäläisagenttien ollessa aika tuhmia tukkansa amerikkalaisittain alas laskeneelle kirjastonmyyjälle. Pöyhkeästä Camillasta oli tullut rasvainen tarjoilija. No pääasiahan on että on unelma, samantekevää että se toteutuu vain rikkaille. Sillä ehkäpä rikas tuleekin juuri minusta!
ellauri334.html on line 251: Herzog-Hauck, Real-Encyc. (jossa aiheen moderni kirjallisuus annetaan);
ellauri335.html on line 325: Reijo Mäen Vares kirjat ovat klisheekollaaseja, kuin liimailtu Charlotten pienistä siirtokuvista, joissa on pastellivärisiä mirrejä, juunikooneja ja poneja. Niillä ja paasauxilla on siis paljon yhteistä.
ellauri335.html on line 327: Reijo Mäki valmistui kauppatieteiden maisteriksi Turun kauppakorkeakoulusta 1982 ja työskenteli kirjailijan työn ohella Postipankin Porin ja Turun konttoreissa markkinointiviestien jakelutehtävissä ennen siirtymistään vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1993. Turussa Mäki on asunut vuodesta 1987. Mäen esikoisromaani, dekkari Enkelipölyä, ilmestyi vuonna 1985. Kirjailijan tunnetuin hahmo turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1986 Moukanpelissä. Mäen teokset sijoittuvat lähes poikkeuksetta hänen asuinkaupunkinsa Turun kaduille ja baareihin.
ellauri335.html on line 328: Näistä taustatiedoista tohtii yhtään Vares-kirjaa lukematta päätellä, että kyse on oikislaisesta ellei vallan persusta. Mäki on kertonut kantavansa mukanaan ydinasetta.
ellauri335.html on line 330: Jussi Vareksen heikkouksiin kuuluvat kylmä olut ja kauniit naiset, joista hänellä ei ole yleensä tapana kieltäytyä. Kuin Aku Ankka ei Vares vanhene ja miljöönä on enimmäkseen Turku ja hyvin usein Turun saaristo. Monessa teoksessa läsnä on villin länsilounaan kuvasto ja saaristointiaanit eli romanit. Vareksen hahmoon on otettu vaikutteita Morgan Kanesta. Morgan Kane on norjalaisen kirjailijan Louis Mastersonin (oik. Kjell Hallbing) luoma kuvitteellinen western-kirjallisuuden antisankarihahmo. Kaiken kaikkiaan 83 Morgan Kane -teosta julkaistiin vuosien 1966 ja 1985 välisenä aikana. Kirjoissa Morgan Kane itse on entinen palkkionmetsästäjä ja lainsuojaton, josta myöhemmin tulee Texas Ranger, ja sen jälkeen liittovaltion šeriffi.
ellauri335.html on line 363: >>Hei älä. Pliis älä viitsi...» Norma Sofi heilautti voipuneena kättään. >>Ikivanha virolainen kikka kakkonen. Usko tai älä, mutta minä en todellakaan halua kuulla enää sanaakaan. Mullahan on tää jo siinä Puhastus-kirjassa.»
ellauri335.html on line 367: Vareksella on ollut kissa nimeltään Jeesus. Vareksen pahin vihamies oli rikollinen Veikko Hopea (os. Heikki Lampi). Nyt tää Vares-buumi näyttää sentään jäähtyneen. Mäen kirjat täyttää vaihtorottahyllyjä. Onhan Reijo (s.1958) jo aika buumeri. Yhtä hasbeen kuin McDonald ja Doddin viime jaxon Thatcher-ajan ex-cool celeb-nelikko, joidenka kasarilta tutut namesdroppingit meni huimasti yli millenniaalin Arja Korisevan suoristuspermanentin.
ellauri335.html on line 447: Keskeytyminen saattaa viivästyttää myös maahanmuuttajien suosiman kirjaston ja köyhille vanhuxille kaupallisia palveluita tarjoavan palvelukorttelin toteutusta. Alueen asujaimisto on tällä hetkellä lapsiperhevoittoista, joten palveluiden viivästyminen on erityisen harmillista ja vaikuttaa alueen houkuttelevuuteen aikana, jolloin asuntomarkkinoilla on muutenkin haasteita, Pudas kirjoittaa sähköpostivastauksessaan. Ylihinnoitellut kaninkopit eivät tahdo millään käydä kaupaxi isoille mamuperheile nykykoroilla.
ellauri336.html on line 43: Ovatko juutalaiset oikeasti ikäviä tyyppejä vai onko se vain semitismiä? Todennäköisesti jutkut ovat samanlaisia kuin muutkin apinat: niiden sääntökirjat tukee yhtä lailla vittumaisuutta kuin hyvänsuopuutta, tulkizijat ize päättävät kumpi puoli kulloinkin pääsee voitolle. Tässä albumissa tarkastellaan juutalaisten kasvatusoppaita, jotka on väliin järkeviä, väliin aivan päättömiä.
ellauri336.html on line 55: Sapatin Samara (10b) sanoo, että ihmisen ei tule tehdä eroa lastensa välillä, antaa toisilleen etuoikeus. Mutta Hyvä kirja on sitä täynnä: Aabel ohitti Kainin, Iisak Ismaelin, Jaakob Esaun, Josef sisaruksensa, Efraim ohitti Manassen jne. Ja eikö Israelin etuuskohtelu muihin apinoihin nähden ole valtava esimerkki? Vanhemmuus on kova määräys. Aina kun tarvitsemme ohjausta elämässä, chossidin ensimmäinen asia on kääntyä Rebben puoleen. Lue kaikki, mitä Rebbe sanoi chinuchin prioriteeteista artikkelista "Puhtaiden sydämien ja mielen kasvattaminen: Lastemme valmistaminen elämään".
ellauri336.html on line 190: Lisäksi kritiikki ja rangaistus menettävät tehonsa, kun sitä annetaan liian usein. Jos lasta rangaistaan kaikesta, mitä hän tekee väärin, hän ei tunne sitä. Hän oppii laittamaan kirjan housuihin. Siten, kun vanhempi rankaisee lasta jostain vakavasta, sillä on minimaalinen vaikutus, koska lapsi näkee sen vain toisena asiana, josta hänen vanhempansa pitävät. Rav Shimshon R. Hirschin sanoin kritiikin pitäisi olla vähäistä, mutta lujaa.
ellauri336.html on line 676: Rouva Hiiri kirjoittaa taululle isoin tikkukirjaimin sanan ERVA. "Erva viittaa naisen kehon kohtiin, jotka tulee peittää, alkaen solisluista ja päättyen ranteisiin ja polviin. Kun erva paljastuu näkyviin, miesten on poistuttava paikalta ettei heiltä kyrvä ponkea ulos surtuukista. Rukouksia ja siunauksia ei saa lausua, kun kyrvä on näkyvillä. Erva saa näkyä vaan kurvalta. Kurvassa on kyrvä siveästi piilossa."
ellauri338.html on line 32: Jaakobin paini on Vanhan testamentin Ensimmäisen Mooseksen kirjan (1. Moos. 32:23–33) sekä Hoosean kirjan 12. luvussa kuvattu tapahtuma, jossa Jaakob painii koko yön ajan tuntemattoman miehen kanssa voittaen tämän aamun koittaessa. Voitettu mies nimeää Jaakobin uudelleen Isra-Eliksi (hepreaksi "El Zorro kamppailee" tai "El Coyote hallitsee"). Jaakob itse luonnehti tapahtunutta: "Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa." Jaakob rakensi tuon tapahtuman johdosta alttarin antaen sille nimeksi "El-Elohe-Israel" (1.Moos 33:20), "El, Israelin Jumala".
ellauri338.html on line 44: Luulin että mulla on toi Schellingin kärhämöinnin pelikirja 60-luvulta, muttei ainakaan heti löytynyt vintistä. Schelling sai jenkkikärhämöinnin teorioinnista Irakin ryöstöretkien aikaan 2005 talousnoobelin. Osuvaa, sillä rahnastahan sodassa on kymysys. Sota on noususuhdannetta kaikille, jotka tuottavat jotain rikki menevää. Olisin kerrannut sieltä liitteen Nuclear Weapons and Limited War. Se vaikuttaa jälleen ajankohtaiselta.
ellauri338.html on line 63: Jaakobin kamppailua enkelin kanssa kuvataan Genesiksen kirjassa ( luku 32:22–32 ; viitataan myös Hoosean kirjaan , luku 12:3–5 ). Kyseessä olevasta " enkelistä " viitataan Genesiksen kirjassa "ihmisenä" ( אִישׁ : Ish ) ja " Jumalana " ( אֵל : El ), kun taas Hoosea viittaa "enkeliin" ( מַלְאָךְ : Malakh ). Kertomus sisältää Jaakobin uudelleennimeämisen Israeliksi (etymologisoituna "taistelee Jumalan kanssa ").
ellauri338.html on line 67: Samana yönä hän nousi ja otti kaksi vaimoaan, kaksi piikaansa ja yksitoista lastaan ja ylitti Jabbokin kaakelin. Hän otti heidät ja lähetti ne virran yli, samoin kuin kaiken, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksin; ja eräs mies paini hänen kanssaan päivän koittoon asti. Kun mies näki, ettei hän voittanut Jaakobia, hän kosketti hänen reiteensä; ja Jaakobin reisi oli irronnut nivelestä, kun hän paini hänen kanssaan. Sitten hän sanoi: "Päästä minut menemään, sillä päivä koittaa." Mutta Jaakob sanoi: "En päästä sinua menemään, ellet siunaa minua." Ja hän sanoi hänelle: "Mikä sinun nimesi on?" Ja hän sanoi: "Jaakob." Sitten hän sanoi: "Sinun nimeäsi älköön enää kutsuttako Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut." Sitten Jaakob kysyi häneltä: "Kerro minulle nimesi." Mutta hän sanoi: "Miksi sinä kysyt minun nimeäni?" Ja siellä hän siunasi häntä. Niin Jaakob antoi paikan nimeksi Peniel ja sanoi: "Sillä minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti minun henkeni on säilynyt." Aurinko nousi hänen päälleen, kun hän ohitti Penuelin ontuen reidensä takia. Sen tähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö lonkan jänteitä, jotka ovat reiden ontelossa, koska hän kosketti Jaakobin reiden onteloa lonkan jänteessä. – Mooseksen kirja 32:22–32
ellauri338.html on line 75: Jacobin painissa saaman lonkkavamman seurauksena juutalainen laki kieltää iskiashermon (gid hanasheh) syömisen, joka kulkee lantion kautta ja vaatii sen poistamista lihasta väk väk nikkur -prosessin kautta, kuten 1. Mooseksen kirjan 32:33 pykälässä (yllä) mainitaan.
ellauri338.html on line 85: Martin Gilbert oli piirrellyt kirjan täyden juutalaismielisiä karttoja Arab-Israel konfliktista 1973. Kirja oli tarjon Pasilan sivukirjaston ajankohtaista hyllyssä. Kappas Martin on kuin onkin anglosexisesta nimestä huolimatta juutalainen! Hänen isänsä oli kultaseppä Goldberg ja äiti Miriam. Kaikki hänen isovanhempansa olivat syntyneet juutalaisten aitauxessa Tsaari-Venäjällä (nykyinen Puola ja Liettua). Yhdeksän kuukautta toisen maailmansodan puhkeamisen jälkeen hänet evakuoitiin Kanadaan osana Britannian pyrkimyksiä suojella lapsia. Vanha tautien vaivaama mies, pieni kuin pyhänä kasvanut. Martinin tarkoitus oli puolustella Israelin vuoden 1973 hyökkäyssotaa jossa GT-sählämit etenivät Suezin kanavalle asti, missä ne sitten pysäytti länkkäreiden huoli kanavan läpikulkuliikenteestä. Ei hitto sentään ruveta maxamaan juutalaisille siitä tulleja.
ellauri338.html on line 94: Juutalaiset olivat peräisin historiallisen Israelin ja Juudan israelilaisista ja heprealaisista, kahdesta toisiinsa liittyvästä valtakunnasta, jotka syntyivät Levantissa rautakaudella. Vaikka varhaisin maininta Israelista on kaiverrettu Merneptah Steleen noin 1213–1203 eaa., heppulien oma uskonnollinen kirjallisuus kertoo tarinan israelilaisista, jotka ulottuvat ainakin n. 1500 eaa. Israelin kuningaskunta lankesi uusassyrialaiselle valtakunnalle noin vuonna 720 eaa ja Juudan kuningaskunta uusbabylonialaiselle valtakunnalle vuonna 586 eaa. Osa Juudean väestöstä karkotettiin Babyloniin. Assyrialaisten ja babylonialaisten vankeuksien katsotaan edustavan juutalaisen diasporan alkua. Entäs Ebykti? Punaisen meren kuivatus?
ellauri338.html on line 99: Tel Danin säilönnyt kirjoitus kertoo, että eräs henkilö ('Ankka') tappoi Israelin Jooramin, Ahabin pojan ja Daavidin suvun kuninkaan. Nämä kirjoitukset tukevat kohtia heprealaisesta Raamatusta, sillä Toisessa Kuninkaiden kirjassa mainitaan, että Joram on israelilaisen kuninkaan Ahabin poika, jonka on kirjoittanut hänen foinikialainen vaimonsa Isebel. Stele on tällä hetkellä esillä Israelin museossa, ja se tunnetaan nimellä JOO KAI 310. Sen merkitys Israelin menneisyyden raamatulliselle versiolle on erityisesti riveillä 8 ja 9, joissa mainitaan "Israelin kuningas" ja mahdollisesti "Daavidin huone". Suurin osa tutkijoista hyväksyy jälkimmäisen lukeman, mutta eivät kaikki.
ellauri338.html on line 197: Ranskalainen kanafileestä valmistettu ruokalaji, johon jauheliha kääritään, sitten kääritään korppujauhoissa ja paistetaan kuin kotletti, kutsutaan nimellä cotelette de volaille (kirjaimellisesti "kana (kana) filee"). 1800-luvun lopun ranskalaisten kokkien ansiosta tämä ruokalaji pääsi Venäjän valtakuntaan (jonka hallinnassa Kiova tuolloin oli). Ajan myötä paikalliset ravintoloitsijat alkoivat luoda erilaisia versioita lainatun reseptin perusteella.
ellauri338.html on line 206: William (William-August) Vasilievich Pokhlebkin (20. elokuuta 1923, Moskova - 22. maaliskuuta [tai 30. maaliskuuta tai noin 31. maaliskuuta 2000, riippuen milloin William alkoi haista asunnossa], Podolsk, Moskovan alue) syntyi vallankumouksellisen Vasili Mihailovitš Mihailovin (1888-1954) perheeseen. Gzhatskista kotoisin oleva kirjapainotyöläinen, vallankumouksellisen liikkeen osanottaja vuodesta 1906. Hänen maanalainen salanimensä Pokhlebkin, joka myöhemmin korvasi hänen sukunimensä, otettiin luultavasti hänen isoisänsä, maaorjan kunniaksi , joka toimi maanomistajan kokkina ja onnistui valmistamaan muhennoksia, joista hän sai vastaavan lempinimen: "Ei kellään muulla perheessää ollut intohimoa ruoanlaittoammattiin, ja se näyttää siirtyneen minulle, minulla on jotain sormenpäissäni."
ellauri338.html on line 212: Pohjois-Euroopan historian geopoliittiset näkökohdat heijastuivat hienosti hänen kirjassaan "Suomi vihollisena ja ystävänä". Paraikaa kerätään ainexia kirjaan jatko-osiin.
ellauri338.html on line 218: Skandinavian maissa hän osallistui Maukasta ja terveellistä ruokaa käsittelevän kirjan luomiseen.
ellauri338.html on line 219: Useiden vuosien ajan hän eli 38 kopeikalla päivässä. Vuosina 1964-1965 hän söi neljän kuukauden ajan vapaaehtoisesti vain mustaa leipää ja mustaa ja vihreää teetä. Hän tuli siihen tulokseen, että nauttimalla puolitoista kiloa päivässä mustaa leipää ja arteesisella vedellä haudutettua vahvaa mustaa ja vihreää teetä neljä kertaa päivässä, kahdesta kolmeen kupillista ilman sokeria, työkyky säilyy. samaan aikaan Pokhlebkin laihtui oman tunnustuksensa mukaan vain kilon painosta. Tänä aikana hän kirjoitti ensimmäisen teoksensa elintarviketuotteista, "Tsaikka", joka julkaistiin vuonna 1968. Työ perustui vankalle pohjalle, erityisesti hänen omaan teekokoelmaansa, joka kerättiin vuosina 1955-1968. Kiinalaiset teeasiantuntijat auttoivat kokoelman kokoamisessa, näytteitä lähetettiin myös Englannista, Itä-Saksasta , Saksasta , Kambodžasta, Thaimaasta, Indonesiasta, Vietnamista ja Laosista. Kirjasta "Tsaju" tuli erityisen suosittu neuvostotoisinajattelijoiden perinteisissä keittiötapaamisissa , ja siksi "Sosialistinen teollisuus" -lehti julkaisi artikkelin, jossa kirjaa kutsuttiin "keskinkertaiseksi" ja "tarpeettomaksi". Pokhlebkin itse sai tietää kirjansa suosiosta vasta vuonna 1993 Zinovy Zinikin haastattelusta Literaturnaya Gazetassa.
ellauri338.html on line 229: Vuonna 1991 julkaistiin monografia "Vodkan historia", jossa Pokhlebkin yritti selvittää "milloin vodkan tuotanto aloitettiin Venäjällä ja aloitettiinko se aikaisemmin vai myöhemmin kuin muissa maissa". Syy monografian kirjoittamiseen oli Pokhlebkinin itsensä mukaan kansainvälinen kiista 1970-luvun lopulla vodkan valmistuksesta, kun kirjan kirjoittajan mukaan "useita neuvostovodkamerkkejä joutui boikotin kohteeksi ulkomaisilla markkinoilla”. Länsieurooppalaiset ja amerikkalaiset yritykset, joiden vodkan tuotanto alkoi aikaisemmin kuin Neuvostoliitossa (vuosina 1918-1921, kun taas Neuvostoliitossa 1924), kyseenalaistivat Soyuzplodoimportin oikeuden myydä ja mainostaa tuotettaan vodkana. Neuvostoliittoa pyydettiin etsimään eri nimi vodkamerkeilleen (kuten Stolichnaya , Posolskaya, Pshenichnaya, Sibirskaya, Kubanskaya, Yubileynaya, esimerkiksi "alkoholijuoma".
ellauri338.html on line 237: Murhasta ei ole yleisesti hyväksyttyä versiota. Versioiden joukossa: murhaan johtava ryöstö; kompastuminen ruuvimeisseliin; vodkaa valmistavien maiden tiedustelupalvelujen osallistuminen; kiinalaiset teefanaatikot, Georgian nationalistien kosto Stalinista kertovasta kirjasta "Suuri pseudonyymi" ja muita. Suuri pseudonyymi oli William izekin.
ellauri339.html on line 40: "Kuoriainen muurahaispesässä" on liiton veljien Arkady ja Boris Strugatskin fantastinen dekkari (1979). Toiseksi viimeinen kirja "The World of Noon" -sarjassa, toinen kirja trilogiassa, joka kertoo Maxim Kammererin elämästä ja seikkailuista. Juoni koskettaa joitakin tärkeitä aiheita, esimerkiksi erikoispalveluiden oikeutta tappaa korkeampien tavoitteiden nimissä. Korkeampi tavoite tarkoittaa yleensä silverbäkkejä. Licence to kill. Tarkoitus pyhittää keinot. Ad majorem dei gloriam.
ellauri339.html on line 44: Toinen Maxim Kammererille omistettu kirja. Vuosi on 2178. 25 vuotta on kulunut "Asutulla saarella " kuvatuista tapahtumista, Maxim on jo neljäkymmentäviisivuotias, saman ikäinen kuin Vares, mutta nuuorempi kuin housuton Aku Ankka. Hän työskentelee COMCON-2: lla, hänen välitön esimies on Rudolf Sikorsky.
ellauri339.html on line 80: Kaikki "sarkofagin lapset" syntyivät 6. lokakuuta 2138, kirjattiin useilla pitkäaikaisilla tutkimusmatkoilla olevien tutkijoiden kuolemanjälkeisinä lapsina ja opiskelivat tavallisissa sisäoppilaitoksissa. Heidän kehitystään seurattiin tarkasti, mutta merkittäviä eroja tavallisista ihmisistä ei koskaan voitu havaita, ainoana poikkeuksena: suunnilleen saman ikäisenä he kaikki kehittivät kyynärpäänsä kyynärpäähän syntymämerkin kuvakkeen muodossa, joka samaan aikaan yhden medaljongin kuvakkeen kanssa, jonka laatikko löydettiin sarkofagista. Mitaleja alettiin kutsua "sytyttimiksi" - joku komissiosta ehdotti, että hypoteettinen "ohjelma" voitaisiin aktivoida, kun "löytöjä" joutui kosketuksiin "hänen" medaljonginsa kanssa. "Löydön" ja sitä vastaavan "sytyttimen" välillä löydettiin yhteys: vähän aikaa sen jälkeen, kun yksi sytyttimistä tuhoutui kokeen aikana, siihen liittyvä "kaksostyttö" kuoli onnettomuudessa. Vaikka oli mahdotonta sulkea pois satunnaista sattumaa, lisäkokeet "sytyttimillä" kiellettiin.
ellauri339.html on line 178: Seijan lukemassa, Sally Salmisen väsäämässä kirjassa piti laulettaman tämä virsi jäihin pudonneelle lapselle. Mutta mikä sen nimi on ruåzixi? Nyt kun olis Olavin toimittama ekumeeninen laulukirja käsillä, siellä se olisi numerolla 555. Mutta kun se taitaa olla maalla. Laulun on jokatapapaukauxessa sepittänyt Lina Sandell, joka oli Pohjoismaiden tuotteliain virsinikkari. Lina oli erehdyttävästi Hessu Hopon näköinen. Vain tötteröhattu puuttuu.
ellauri339.html on line 570: Kremlin propaganda kirjaimellisesti demonisoi Julia Pajevskajan. Tyrasta tehtiin elokuva "Nainen lempinimeltään Peto". Kremlin-mieliset aktivistit vaativat hänet luovuttamaan "DPR:lle", jotta hänet voitaisiin teloittaa siellä, mutta kesäkuussa Tyra luovutettiin Kiovaan.
ellauri339.html on line 665: Suurin osa sotilasavun lähteestä on arviolta 20 miljoonaa ulkomailla asuvaa ukrainalaista syntyperää olevaa ihmistä. Diasporan rikkain osa on Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja heidän tarinassaan on lukuisia lukuja: 1800-luvun loppu, toisen maailmansodan jälkeinen ja Neuvostoliiton jälkeiset aallot. Yhdysvaltain vuoden 2010 väestönlaskennassa kirjattiin 345 000 ulkomailla syntynyttä ukrainalais-amerikkalaista.
ellauri340.html on line 72: Mimeettisen teorian ehdotti ranskalais-amerikkalainen antropologi, sosiologi ja kirjallisuusteoreetikko René Girard. Siis koko nimi René Noël Théophile Girard; 25. joulukuuta 1923, Avignon, Ranska - 4. marraskuuta 2015). Se on yleinen teoria ihmissuhteista, yhteiskunnan ja kulttuurin syntymisestä. Käsite on yleistynyt Euroopan maissa, pääasiassa Ranskassa ja Itävallassa, sekä Yhdysvalloissa. Jotain talousliberaalipaskaa siis sekin on. Ollaan myöhäiskapitalisteja joilla ei ole muuta tehtävää kuin ostaa juttuja. Panollakaan ei ole mitään virkaa, kuka nyt enää haluaa perustaa perhettä.
ellauri340.html on line 104: The Culture of Narcissism -kirjasta tuli yllätysmenestys ja se voitti National Book Award -palkinnon pehmeäkantisten Current Interest -kategoriassa.
ellauri340.html on line 260: Muita kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät yleensä ole "oikeudellisesti sitovia". Asiakirjat sitovat sopijapuolia vastapuolen mielestä jotenkin poliittisesti silloin, kun nämä ovat aktiivisesti osallistuneet niiden laadintaan. Niille voi kyllä käytännössä niillekin haistattaa huilua. Inter arma silent leges, you know.
ellauri340.html on line 263:
ETYJ:n eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön asiakirjat
kirjaviite" title="Kirjaviite">Takapuoli, Kari T.: ”Sodankäyntiä järjestävän kansainvälisen oikeuden muutos – onko mikään muuttunut?”, Muuttuva sota, s. 55–92. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitos, 2005. ISBN 952-9872-37-2.
↑Rosén, Pelkuri: Sodan Lait: Käsikirja, WSOY 2004, s. 1–2. ellauri340.html on line 339: Comics Code Authorityn (CCA) perusti vuonna 1954 Comics Magazine Association of America vaihtoehtona hallituksen asetuksille. CCA:n ansiosta sarjakuvakustantajat pystyivät itse säätelemään sarjakuvien sisältöä Yhdysvalloissa. Koodi oli vapaaehtoinen, koska sen käyttöä ei vaadittu laissa, vaikka jotkut mainostajat ja jälleenmyyjät halusivatkin turvautua siihen. Jotkut julkaisijat, kuten Dell, Western ja Classics Illustrated, eivät koskaan käyttäneet sitä. Sen koodi, jota yleisesti kutsutaan "sarjakuvakoodiksi", kesti 2000-luvun alkuun saakka. CC-muodostelma seurasi moraalista paniikkia, joka keskittyi sarjaan senaatin kuulemistilaisuuksia ja psykiatri Fredric Werthamin kirjan Seduction of the Innocent -julkaisua.
ellauri340.html on line 341: Jäsenet toimittivat sarjakuvia CCA:lle, joka tarkasteli ne noudattamaan sen koodia ja antoi sitten luvan käyttää sinettiään kannessa, jos kirjan todettiin olevan vaatimusten mukainen. Vaikutuksensa huipulla se oli de facto sensuuri koko Yhdysvaltain sarjakuvateollisuudelle.
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri340.html on line 402: Lee ja Marvel saivat kritiikkiä DC:n johtajalta Carmine Infantinolta "koodin uhmaamisesta" ja totesivat, että DC ei "tehdä huumetarinoita, ellei koodia muuteta". Terveys-, koulutus- ja hyvinvointiministeriön sanktioiden tarinalle levinneen julkisuuden seurauksena CCA kuitenkin tarkisti säännöstöä salliakseen "huume- tai huumeriippuvuuden" kuvaamisen, jos se esitetään "ilkeänä tapana". DC itse käsitteli aihetta sitten Code-hyväksytyssä Green Lantern / Green Arrow #85:ssä (syyskuu 1971), jossa kirjailija Denny O´Neil ja taiteilija Neal Adams aloittivat tarinan, jossa Green Arrown teini-apulainen Speedy oli heroiiniaddikti. Kansirivillä luki: "DC hyökkää nuorten suurin ongelma... Huumeet!"
ellauri340.html on line 445: Lainasin heräteostoxena Pasilan porno-osastosta v. 2019 antinazinobelisti Peter Handtagin kirjasen Abwesenheit (Poissa). Se on kirjoittajan mukaan satu. Ainakin se alkaa jollain vitun leffakamerazoomauxilla. Että mua kyrpii kun kirjailijat alkaa ryömiä coolimpien leffaohjaajien jaloissa ja nuolla niiden kenkiä. Ei näytä Peter kuule hyvältä... Nykykirjallisuuden suunnannäyttäjä, leck meinen Arsch. Muutenkin kirja vaikuttaa klischeiseltä kuin Pauio Coelho, tai joku tietokonepeli.
ellauri340.html on line 448: Handen poissaolokirjan neljä toimenkuvaa: Vanha mies, sotilas, peluri ja nainen. Arvaa moniko näistä on narttuja? Naaraalla on vain 1 tehtävä, ja se on haarovälissä. Nää on kuin jotain pelihahmoja. Ei näitäkään kovin syvixi karaktääreixi voi karahteerata. Peterin oman perseen avataareja, pahvikuvia.
ellauri340.html on line 454: Peter Handken poisssaolokirjan henkilöt on jotenkin vitun ärsyttäviä. Klisheisen omituisia. Aika paljon narsismia on taas pelissä. Ällösanoja: tenho, kiehtova, kumppanuxet.
ellauri340.html on line 462: Vanhus haihtuu kuin pieru saharaan. Jäljelle jäänyt laikku huokui merkillistä, merkizevää voimaa, joka antoi meidän ymmärtää: Opp och hoppa, det är solsken och vackert väder. Herutuskuva teki meistä kexeliäitä. Aamiainen ruohikolla, viluntorjuntabunkkerin edessä. Ruskeat tuulenvireet tuoxuivat juuri sixi niin voimakkailta, että ne olivat peräisin vanhusjohtajamme housuntaskuista. Mitä nimeä olisimme hänestä käyttäneet? "Äijä! Lökäpöxy! mein Führer?" Outoja luontoelämyxiä, joita kirjavoittavat kaikenlaiset ihmisjäännöxet, voimalinjat, neuvostotankit ja lendekat. Ei varmaan Sloveniassa olekaan sen koskemattomampaa luontoa. Sotamies on 20, nainen 30, pelimies 50, varmaan vanhus sitten 80, jos jatketaan Fibonaccin sarjalla. Typerä kikka käyttää "me" muotoa vaik kertoja ei ole retkellä mukana.
ellauri340.html on line 464: Vizi tää kaveri on omituinen hyypiö. Jonkinlainen harras jumalistelu on koko ajan ihan huulilla, ihankuin Pauli Kanilla. Kun lökäpöxyn hävikki käy ilmi tiukkasuiselle naiselle, likakyntiselle juipille ja kultahampaiselle pösölle, kaikki alkaa välittömästi taas inhota toisiaan ja luikkii tiehensä kukin omaan suuntaansa. Olikohan toi vanha häiskä Tito ja noi muut jugoslaaveja? Joo! Niinpä tietysti! Pitipä siitä tehdä pitkä allegoria! Loppuvizeissä Hanski niikö ennustaa että Jugoslavia syntyy uudestaan. Fat chance. Runouden tuuli, mielikuvituxen tuuli. Words, words, words. Voisin kirjoittaa ezinnästämme kokonaisen kirjan. Kiitos, mutta älä vaivaudu. Tää riitti kyllä paremmin kuin hyvin.
ellauri340.html on line 467: Mitä vittua?! Tää kaverihan ON oikeasti filmiohjaaja? Ja käsikirjoittaja vielä, voi perkele. Mixi sellaselle piti antaa kirjallisuuden noobeli?? Koska leffat on tämän päivän litteratyyriä, niinkuin rokkirenkutuxet on lyrics, witness Robert Zimmermanin paukkupalkinto.
ellauri340.html on line 469: Peter Handke (saksa ääntäminen: [ˈpeːtɐ ˈhantkə]; syntynyt 6. joulukuuta 1942 eli jälkeen Stalingradin tappion) on itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija, kääntäjä, runoilija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle myönnettiin vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinto "vaikuttavasta työstä, joka kielellisellä kekseliäisyydellä on tutkinut apinallisen kokemuksen reuna-alueita ja erityispiirteitä". Handkea pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista ja omaperäisimmistä saksankielisistä kirjailijoista 1900-luvun jälkipuoliskolla.
ellauri340.html on line 473: Hänen teoksissaan hallitseva teema on tavallisen kielen, arkitodellisuuden ja rationaalisen järjestyksen vaimentavat vaikutukset ja taustalla oleva irrationaalisuus. Handke oli Grazer Gruppen (kirjailijoiden yhdistys) ja Grazer Autonrengasversammlungin jäsen ja oli mukana perustamassa Verlag der Talvirenkaat -kustantamoa Frankfurtissa. Hän teki yhteistyötä ohjaaja Wim Wendersin kanssa ja kirjoitti käsikirjoituksia kuten The Wrong Move ja Wings of Desire.
ellauri340.html on line 478: Vuonna 1973 hän voitti Georg Büchner -palkinnon, joka on tärkein saksankielisen kirjallisuuden kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1999 Handke palautti palkintorahat Saksan kieli- ja kirjallisuusakatemialle protestina Naton Jugoslavian pommituksia vastaan. Noobelrahoja ei sentään palauttanut, niitä oli sevverran enemmän.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri340.html on line 502: Hedelmävaras: Tai yksisuuntainen matka sisätiloihin: romaani. KIRJAILIJA: PETER HANDKE. Osta tämä kirja, tai lainaa kirjastosta.
ellauri340.html on line 506: Monet itävaltalaisen kirjailijan päähenkilöistä ovat vaeltajia, ja kirjailijalle havaitsemistyö on yksinäistä kamppailua eristäytyneen itsensä ja hämärän ulkomaailman välillä. Kieli on silta: välttämätön havaitsemamme ja tuntemamme artikulaatiossa, mutta myös pohjimmiltaan haavoittuvainen romahdukselle. Handke kohdistaa käyttämänsä sanat mikroskooppiseen tarkasteluun: Usein on hämmästyttävä kyky siirtyä abstraktien (esimerkiksi miltä tuntuu olla "onnistunut päivä") ja täsmälleen aistinvaraisten (esimerkiksi askeleiden äänen meditaatio) välillä kaivon kannessa). Vaikka ne ovat usein irrallisia sävyltään, tämä tasainen vaikutelmien kertyminen saa lukijat kyseenalaistamaan, kuinka sopusoinnussa he ovat ympäristöönsä ja lauseisiinsa. Yksityiskohtaisuus, jonka Hedelmävarkaan kertoja yrittää pukea ympärillään oleva maailma sanoiksi, luo ristiriidan: yksittäiset hetket vaativat yksityiskohtiaan, mutta maailma itsessään on epämääräinen, ikään kuin kamppailee oman painonsa alla. [tarkenna] Se voi saada skeptisen lukijan pohtimaan, puuttuuko kertojalta – ja laajemmin myös Handkelta – joskus metsää kaikille huolellisesti kuvatuille puille.
ellauri340.html on line 508: Vaikka Handke nousi ensimmäisen kerran esiin näytelmäkirjailijana ja kirjailijana, jolla on tuottelias tuotanto (hän on kymmenien teosten kirjoittaja), hän on tullut paljon tunnetummaksi politiikastaan. Hänen tukensa Serbialle 1990-luvun Balkanin sodissa, erityisesti hänen lausuntonsa Bosnian muslimeihin kohdistuvasta kansanmurhaväkivallasta, on tehnyt hänestä paarian, like Ritu Gagra. Tottunut vastustaja Handke hyväksyi syrjäytyneen asemansa ja tarjosi outoa kiistaa sodan tosiseikoista, jotka vaikuttivat monilta harhaluuloilta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hänellä oli vain välähtävä henkilökohtainen kiinnostus Balkanin politiikkaan – hänen äitinsä oli slovenialainen, josta hän piti kiinni kasvavalla intensiteetillä. Seuraavina vuosina Handke on kaivautunut entistä syvemmälle. Kun Slobodan Milošević kuoli vuonna 2006 sotarikosten oikeudenkäynnissä, Handke puhui hänen hautajaisissaan. Vuosia myöhemmin Serbian hallitus ruokkii ja koristeli hänet. Huolimatta korkean profiilin kirjailijoiden, kuten Elfriede Jelinekin ja Karl Ove Knausgaardin, tuesta, hänen maineensa on kärsinyt. Kun hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019, protesti oli laajalle levinnyttä ja yksi Nobel-komitean jäsen erosi välittömästi, osittain hänen politiikkansa takia. Olisivat saaneet erota koko porukka, kuten pian nähtiin.
ellauri340.html on line 510: Käsitellessä Handken uutta kirjaa potentiaalisille lukijoille jää joukon vaikeita kysymyksiä: Voiko kirjailijan lahja muuttaa opasiteetti selkeydeksi ja takaisin hänen Balkanin sotia koskevista mielipiteistä, kuten jotkut hänen puolustajistaan ovat väittäneet? Ehkä on olemassa parempi, täsmällisempi tapa esittää tämä ajan kulunut kysymys taiteilijan erottamisesta taiteestaan: Kuinka kieleen, sisäisyyteen ja yksilöllisyyteen niin huolissaan olleesta kirjailijasta tuli Serbian puolustaja 1990-luvulla? Antakaahan kun kerron.
ellauri340.html on line 514: Kirjailijana Handkea on toisinaan luonnehdittu epäpoliittiseksi kirjailijaksi, jota painavat esteettiset ja muodolliset kysymykset (eräs kriitikko lähetti kerran teoksensa "banaalisuuden pahuudena"), mutta hänen kirjojensa leviäminen on myös antipatiaa hänen kotimaataan – Itävaltaa – kohtaan. jonka hän kuvaa materialistisena, vulgaarina eikä kovin kaukana natsimenneisyydestään. Handken romaaneja ja näytelmiä on alusta alkaen määritellyt ihmisviha, jota hän ainakin piti vastalääkeenä oletetun liberaalin Itävallan väärälle sosiaalisuudelle ja sen lähihistorian tuskin paperoidulle fasismille – syvä epäluottamus, joka sai aikaan. hän oli nuorekas kapinallinen 1960-luvulla ja outo taantumuksellinen sen jälkeen.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri340.html on line 520: Olipa Handken kritiikki oikeaa vai ei, se ennusti kirjailijaa, jonka häikäilemätön painopiste olisi itse subjektiivisuus – mitä ego tunsi, ei vain sitä, mitä se oli velkaa muille – ja lisäksi kirjailijasta, joka halusi nokkostaa perustan. "Realismin" sijaan Handke omaksui kielellisen virtuoosisuuden. Hänen varhaiset kokeelliset teatterityönsä auttoivat aloittamaan hänen uransa. Eniten siteerattu on Offending the Audience, vuodelta 1966, "puhuva" monologi neljälle esiintyjälle, jotka puhuvat yleisölle lavalta, kuvailevat heitä ja vetävät heidät mukaansa ja lopulta kohdistavat heidät väärinkäytösten tulvaan. Se nyt oli selvää paskaa, mitä sitä kaunistelemaan.
ellauri340.html on line 524: Silti vaikka hän kirjoitti Yhdysvalloista, Handke ei koskaan oikeastaan jättänyt kasvattinsa Eurooppaa. 1970-luvulla hän tuotti osan saavutettavimmista teoksistaan ottamalla huomioon oman elämäntarinansa sekä kirjailijan ja tekstin välisen suhteen. Lyhyessä mutta voimakkaassa muistelmassa A Sorrow Beyond Dreams, kirjasta, josta hänet tunnetaan parhaiten anglofonisten lukijoiden keskuudessa, Handke kuvailee äitinsä itsemurhaa, ja kenties hänen rehellinen surunsa myöntäminen antaa lukijan päästä kielen tanssin ulkopuolelle. Samoin The Weight of the World (kirjoitettu 70-luvun puolivälissä, mutta julkaistu vuonna 1977), eräänlainen päiväkirja, joka kertoo Handken havainnoista sairauden aikana, tuli Länsi-Saksan bestselleriksi. Poliittisia kannanottoja välttävä kirja on sarja helmimäisiä vinjettejä kosmopoliittisesta elämästä, isyydestä ja kuolevaisuudesta.
ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
ellauri340.html on line 535: Repetitionin kulkuri on Filip Kobal-niminen mies, joka asuu Itävallassa, mutta on kotoisin slovenialaisista pakolaisperheestä. Hän matkustaa etelään perintöönsä ja löytää paistomaan ajan ulkopuolelta, jota länsimaisen yhteiskunnan materialistinen korruptio ei vahingoita. Kobal mainitsee harvoin olevansa myös kirjailija, mutta asettuttuaan kylään kalliokarstilla hän kokee uuden vapauden tunteen ja kuvittelee, että tämä uusi elämä saattaa "tuoda jollekulle, jolla on siihen aikaa arkkityypin, alkuperäisen muodon, jonkin asian ydin." Kobalille Balkan oli paikka, johon historia ei voinut puuttua, ja Sloveniasta ja Jugoslaviasta tuli Handken kankaat uudelle fantasialle kotimaasta, valtiottomasta valtiosta, jossa ei ole eroja.
ellauri340.html on line 539: Kun sota kiihtyi 90-luvun alussa, tällä arch-solipsistilla oli vähän mahdollisuuksia toimia välittäjänä. Mutta hän kuitenkin kirjoitti siitä. Vuonna 1995 hän matkusti Serbiaan matkalla, joka kerrottiin A Journey to the Rivers -kirjassa (alaotsikkona "Justice for Serbia"), kirjassa, joka alun perin kirjoitettiin artikkelisarjana Süddeutsche Zeitung -sanomalehteen. Matkakertomus ei poikennut niinkään Handken jo omaksumista menetelmistä, joten kirjailija matkustaa ympäri Serbiaa, näkee, mitä hän haluaa nähdä, eikä näkemättä mitä ei, antautuen "alkumaailman, joka ilmestyi tuntematon sivilisaatio." Reaktio kirjaan oli välitön ja intensiivinen – kriitikot ja kirjailijat arvostelivat sitä jyrkästi. Kirjaan sisältyi vastaus hänen kriitikoilleen, joka otti tehtäväkseen hänen mielestään länsimaisessa mediassa Serbian vastaisena ennakkoasenteena: "Mitä tietää, kun ylivoimainen verkkoverkosto tuottaa vain tietoa, ei sitä tietoa, jota voi tulla. olla vain oppimisen, havainnoinnin ja oppimisen kautta?"
ellauri340.html on line 541: Vaikka Matka jokiin on täynnä akuutteja yksityiskohtia, jotka luonnehtivat suurta osaa hänen työstään, Handke ei koskaan käy kirjassa Bosnian muslimien luona tai puhu heidän kanssaan; hän ei myöskään yritä saada tietoa heidän kokemuksistaan sodan kauhuista – ja vain lyhyesti hän pohtii, pitäisikö hänen tehdä.
ellauri340.html on line 547: Handken Balkanin kiistoja seuranneissa romaaneissa on joskus lähestytty aihetta vinosti, vaikka kirjailijana Handke pitää korttejaan liian lähellä rintaansa ilmaistakseen mielipiteitään suoraan. Ajan mittaan hänen työssään on kuitenkin mahdollista havaita ajautumista kohti fantastisuutta, ja pohdiskelut ovat peräisin enemmän mielikuvituksesta kuin minkäänlaisesta suorasta havainnoinnista. Hedelmävaras kuuluu tähän Handken "myöhäistä tyyliä" heijastaviin romaaneihin – ei nimenomaisesti puutu Serbian kysymykseen, mutta tarjoaa tarpeeksi puolivihjeitä, jotta se saa ajattelemaan sitä.
ellauri340.html on line 564: Hiljaisten paikkojen kappale, äskettäin laajennettu Handken tietokirjallisuuden kokoelma, "Essee sienihullusta" tarjoaa silmiinpistävän epävarmuuden tunnustuksen, jopa katumuksen hohtavan – tai ainakin itsetietoisuuden. Essee kuvaa "ystävää", joka on pakkomielle sienien keräämiseen. Mutta sitä lukiessa alkaa epäillä, onko kertomus juuri tästä sienenkeräilijästä; se on melkein kuin Handke kysyisi huomaamattomasti neuvoja "ystävälle". Ystävä, sotarikollisia puolustava asianajaja, näkee harrastuksensa kasvavan pakkomielteeksi, kun hän yrittää keksiä joukon kaavoja sienienkeräykseensä – lupaavimmilla paikoilla, parhaimpina vuodenaikoina. Eräänä päivänä hän huomaa oudon mielenhäiriön jälkeen pitelevän sieniä oikeussalissa. Handke pohtii: "Sienten etsiminen ja kaikenlainen etsiminen sai näkökentän kutistumaan, hän väitti, pisteeksi. Pyyhi näkemyksensä kokonaan pois." Handke ei käske lukijoitaan tekemään muita oletuksia, mutta on vaikea olla ihmettelemättä, painiko tämä Handke epäilyksensä kanssa omista vakiintuneista mielipiteistään.
ellauri340.html on line 566: Corinna Belzin vuonna 2016 julkaisemassa dokumentissa Peter Handke: Metsässä, saattaa olla myöhässä, joka tehtiin kirjailijasta ennen hänen Nobel-voittoaan, näemme kuvan kirjailijasta hänen kodissaan Pariisin laitamilla. Ei täysin yllätykseksemme, hän tekee pitkiä kävelylenkkejä, karsii puita puutarhassaan. Hän on kiireinen ja kerää sieniä. Handke on kaikki silmät ja korvat turvapaikassaan, romanttinen hahmo - ehkä hieman liian mukava. Viihtyisiin huoneisiinsa ja yksityiseen puutarhaansa eristetty Handke käyttäytyy lievästi yllättyneenä, ettei yksikään toimittaja ole tullut näkemään hänen näkökulmaansa Serbiaan. Kun Belz yrittää painostaa Handkea vuosien kritiikin varaan, hän hämärtää, ei koskaan myöntämättä, mutta lopulta myöntää, että lasku "kummittelee" häntä. Täällä näemme edelleen Handken, joka pysyy itsepäisesti kaukana ympäröivästä maailmasta. Kun olet voittanut kaiken, miksi antautua nyt?
ellauri340.html on line 571: David Schurman Wallace. David Schurman Wallace on kirjailija, joka asuu New Yorkissa. Hän on avustava toimittaja The Paris Review -lehdessä. Abolitionistien vuonna 1865 perustama The Nation on pitkään uskonut, että riippumattojournalismilla on kyky saada aikaan demokraattisempi ja oikeudenmukaisempi maailma. Se on täyttä puppua.
ellauri340.html on line 582: Itävaltalainen kirjailija Peter Handke sai 10. joulukuuta 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Jos hän tunsi ylpeyttä tai voittoa, hän ei näyttänyt sitä. Hänen rusettinsa vinossa huonosti istuvan valkoisen mekkopaidan yläpuolella, hänen silmänsä hymyilemättä tavaramerkkiensä pyöreiden silmälasien takana, Handke näytti alistuneelta ja staattiselta, ikään kuin hän antautuisi kiusalliseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Kun hän otti vastaan palkintonsa, jotkut katsojista - joista kaikki eivät yhtyneet suosionosoituksiin - vaikuttivat yhtä synkiltä.
ellauri340.html on line 586: Matkakirjassaan, joka ilmestyi englanniksi otsikolla " Matka jokiin: Oikeutta Serbialle ", Handke pilkkasi Jugoslaviasta raportoineita länsimaisia toimittajia syyttämällä heitä puolueellisuudesta ja korruptiosta. Hänen kertomuksessaan serbit ovat viehättäviä, sivistyneitä isäntiä, heidän ruokansa on herkullista, heidän maaseutunsa pastoraalinen, heidän poliittiset olonsa ovat hämmentäviä ja ansaitsemattomia.
ellauri340.html on line 594: "Leikata. Seuraava kohtaus”, Handke kirjoittaa, kun hän haluaa viedä asioita eteenpäin. Taas tätä vituttavaa leffajargonia. Handke saattaa olla poliittisesti puolustettava, mutta kynämiehenä vitun ärsyttävä. New Yorkerin arvostelijaltakin alkaa pokka murtua: "Kun aloin lukea "Matka jokiin", olin valmis uskomaan, että Handke oli tulkittu väärin, mutta kirja oli vieläkin raivostuttavampi kuin olisin voinut kuvitella. Handke sanoo suoraan, että hän kysyy harvoin kohtaamiltaan ihmisiltä, vaan luottaa mielikuvitukseensa ja olettamuksiinsa." "Joitakin todellisuutta – Srebrenican joukkohautoja tai viime aikoina USAssa laittomasti varastetttujen presidentinvaalien tulosta – ei voida käsitellä "dialektisesti". Mieleen tulee toinen Wittgensteinin lause, jota usein vedotaan ilmaistakseen vaaroja, jotka liittyvät holokaustin valtavuuden kuvaamiseen: "Se, mistä emme voi puhua, meidän on ohitettava hiljaa. No vizi tottakai hölökaustista voi puhua? Mitä? Mixei voi?" Ainiin tää on New Yorkkeri.
ellauri340.html on line 617: 1980- ja 1990-luvuilla hänen kirjansa olivat saaneet laajan yleisön, ja hänen viimeisinä vuosinaan hänestä tuli jossain määrin E. Saarisen tapainen älyllinen julkkis. Baudrillard kirjoitti vanhalla kirjoituskoneellaan, ei koskaan tietokoneella.
ellauri340.html on line 679: Marraskuun viimeisenä maanantaiaamuna maha kipeänä kasvislasagnasta jotain palaili mieleen ysärin huonoimmista hetkistä ja ikävimmistä apinakolleegoista apinalinnan kallioilta eli verstaalta. Kusipäitä wannabe silverbäkkejä kuten Kimmo Koskenniemi, Fresd Karlsson, kiilusilmäisiä maanikkoja Kristiina Jokinen, Graham Wilcock, se 1 saxan keskusteluntutkija josta siitäkin tuli joku käännöstieteilijä, nimeä ei löydy, boxerimainen Inkeri Vehmas-Lehto, akribian ystävä Pirjo Kukkonen, se hullumpi Pirkko Kukkonen, mielikirjailijani Hilja Haahti, A-luokan mersulla ylvästellyt pieni paxu kielitieteen lehtori, näitä piisaa meitä keskinkertaisuuxia.
ellauri341.html on line 37: Ylipainoisen Marko Leikolan paxu paasauskirjaTeidän edessänne ylenannettu on erittäinkin näiden paasausten oloinen. Sillä on vaan 1000 sivua ja rapiat, mulla 18K tähän mennessä. Punkerosta Markosta on aikaisempi maininta ja kuva albumissa 265. Koska Markon kirja on paxu niin, tämä arvostelu jatkuu paljon myöhemmin albumissa 352.
ellauri341.html on line 69: Tämän pettymyksen kauden jälkeen Nebukadnessarin onni kääntyi. 580-luvulla eaa. Nebukadnessar osallistui menestyksekkääseen sotatoimiin Levantissa kapinallisia vasallivaltioita vastaan. Tarkoituksena oli todennäköisesti hillitä Egyptin vaikutusvaltaa alueella. Vuonna 587 eKr. Nebukadnessar tuhosi Juudan kuningaskunnan ja sen pääkaupungin Jerusalemin. Jerusalemin tuhoutuminen johti Babylonian vankeuteen, kun kaupungin asukkaat ja ihmiset ympäröivistä maista karkotettiin Babyloniaan. Sen jälkeen juutalaiset kutsuivat Nebukadnessaria, suurinta vihollista, jonka he olivat kohdanneet siihen asti, "kansojen tuhoajaksi" (משחית גוים, Jer. 4:7). Raamatullinen Jeremian kirja maalaa Nebukadnessarin julmaksi viholliseksi, mutta myös Jumalan asettamaksi maailman hallitsijaksi ja jumalalliseksi välineeksi Israelin tottelemattomuuden rankaisemiseen. Jerusalemin tuhoamisen, kapinallisen foinikialaisen Tyroksen kaupungin valloittamisen ja muiden Levantissa toteutettujen kampanjoiden ansiosta Nebukadnessar saattoi päätökseen Uus-Babylonian valtakunnan muutoksen muinaisen Lähi-idän uudeksi suurvallaksi. Hyvä Nabu! Tukkasi on hyvin!
ellauri341.html on line 73: Varhaisin muistiinpano Nebukadnessar III:sta on asiakirja, jossa hänet mainitaan Babylonin kuninkaana 3. lokakuuta 522 eKr., mahdollisesti hänen valtaistuimelle nousemispäivänä. Hänen kapinansa oli luultavasti alun perin pyritty kumoamaan epäsuositun persialaisen kuninkaan Bardiyan valta, mutta Dareios I oli kukistanut Bardiyan kapinan alkaessa. Nebukadnessar III vakiinnutti nopeasti hallintonsa Babyloniassa ja otti haltuunsa paitsi itse Babylonin myös Borsippan, Sipparin ja Urukin kaupungit. On mahdollista, että hän onnistui hallitsemaan koko Babyloniaa Lusijan päivänä eli 13. joulukuuta.
ellauri341.html on line 82: Markus Leikola on yhtä paxu kuin sen teos Teidän edestänne annettu. Lainasin sen kirjastosta kun sen kannessa oli apina.
ellauri341.html on line 83: Herlinin plärän arvostelija (joku tuntematon Koskinen?) ei oikein pysy Markuxen mukana, kun sen kirjassa ei ole sen izensä ja heesusapinan lisäxi muita pyöreitä henkilöhahmoja.
ellauri341.html on line 93: Ongelmana arvostelijoille näyttää olleen etteivät ne torkahdettuaan kirjan alkupuolella oikeastaan muista koko niteestä muuta kuin sen introcoituxen apinan. Vaikka kirjan rakennehan selkeästi jäljittelee Vanhaa Testamenttia, jossa toi genesixen alkuluku on aika irrallista lämmittelyä. Sama kuin jos pastorit pitäisivät kaikki saarnat vaan siitä miten Jehova pyörittelee levinpöydällä taikinasta käärmeitä: These are a cinch!
ellauri341.html on line 95: Se mikä on jännää niin blasfemia on ehkäisykemian ansiosta muuttunut yhtä harmittomaxi kuin kaikenlainen ristiinsuihkinta. Kirja-arvostelija suorastaan ohittaa Markuxen kirjan tämän aspektin mielenkiinnottomana.
ellauri341.html on line 102: Markus Leikola heitti arpansa Ukrainan uurnaan 2022 kirjallaan Sodan ja rauhan kronikka. Teidän edestänne oli annettu koronatauolla 2020, Krimin sotien välissä. Markus Leikolan isä on professori Anto Leikola. Hänen setänsä on metsätieteilijä Matti Leikola ja hänen isoisänsä oli lääkäri ja poliitikko Erkki Leikola sekä isotätinsä gynekologi ja Suomen ensimmäinen naisprofessori Laiminlyöty Leidenius. Hänen isoäitinsä isä oli lääkintäkenraalimajuri Eino Suolahti.
ellauri341.html on line 106: Keväällä 2020 Leikola aloitti MTV:n nettikolumnistina ja julkaisi romaanin Teidän edestänne annettu. Ei siitä sen enempää, vaikka paxuhan se oli sekin. Asuu Helsingissä. Yksi aikuinen lapsi. Vaimo lie jättänyt aikapäiviä. Valokuvaaja Juha Metson kanssa tuli tehtyä kirja kalastaja Pentti Linkola-vainajasta.
ellauri341.html on line 110: Kai Ekholm kuvaa tuoreessa kirjassaan Jörn Donner, Kuinka te kehtaatte (Docendo 2020) Donnerin omaelämäkertaa Mammuttia (Otava 2013) ”kirjanperkeleeksi”, jossa kerrottavaa on vain liikaa. Samaa voisi sanoa Teidän edestänne annettu -romaanista. Se pakenee kaikkia yksiselitteisiä määritelmiä aidon postmodernistisen romaanin tapaan sisältäen useita kirjoja yksissä kansissa. Teos on yhtä aikaa historiankirjoitusta, nykyajan kommentointia kuin myös salapoliisiromaanin aineksia sisältävää kulttuurihistoriaa. On harmillista kun kirjalla ei ole selkeätä genreä ja sitä lyytä 1-selitteistä määritelmää. Mikäköhän ikääntyvillä mieskirjailijoilla on, kun teoksien halutaan kattavan koko genreviuhka ja vähän enemmänkin?
ellauri341.html on line 121: Jotenkin minulle jäi kuitenkin tunne, että tämä syvempi ulottuvuus vain tuntui jäävän kaiken tuon muun sekamelskan jalkoihin. Kaikkea vain oli niin paljon, että lukijana sain eteeni sellaisen hyökyaallon, josta oli hankala päästä uimaan enää takaisin pinnalle. Ehkä karsitumpi ja keskitetympi rakenne olisi tuonut vahvemmin Leikolan sanoman esiin, sillä tässä nyt vain tuntui olevan hiukan liikaa kaikkea. Sinänsä suuri osan näistä eri tarinoista olivat itsessään sen verran kiinnostavia ja tarkkaavaisia huomioita sisältäviä, että olisin mieluusti voinut lukea erilliset teokset kustakin, kuten Herlinin Sanomien eri osastoista. En siis kadu että kahlasin tämän (kirjaimellisesti) tiiliskiven läpi, sillä kaikesta huolimatta tuntui että sain tästä loppujen lopuksi yllättävänkin paljon irti. Harmi vain että kaksi viikkoa oli auttamatta liian lyhyt aika lukea tämä valtaisa ja runsaita rönsyjä sisältävä teos, jolloin rauhallisen etenemisen sijasta lukemisesta tuli paikoin aika nihkeää pakkopullaa. Tähdet:2.5/5. Terveisin: Heidi Kirjahamsteri.
ellauri341.html on line 123: Teidän edestänne annettu -romaanissa simpanssiksi muuntautunut Jeesus kulkee läpi historian ja näkee ihmisen julmuuden. Elämän monimuotoisuuden näyttävässä romaanissa yli sata fiktiivisistä hahmoa, oikeaa historian henkilöä ja kirjallisuuden ja populaarikulttuurin sankaria saavat roolin historian vastaantulijoina. Oman äänen saavat myös bakteerit. Kuva: Raili Tuikka / Yle, Milja Tuikan kylkimyyryä Isoon Pajaan hiippaileva äiti. 12 min · asia · keskusteluohjelma · pohdiskeleva · lämminhenkinen.
ellauri341.html on line 129: Vittu miten kirjallisuuskriitikot, etenkin kotimaiset on sitten tolvanoita! Niiden arvostelut 1000-sivuisesta kirjasta perustuu noin 10 ensimmäiseen sivuun. Joku typerä heesusapina askarruttaa niitä niin ettei ne laisinkaan ole tajuavinaan mistä kirjassa on ehkä puhe. Todennäköisesti ne on jo urvahtaneetkin, kun ei heti alkanut joku hjuuman interest juoni pyörimään, eli jonkun oikeneva kyrpä ala lähestyä jotakin lupaavanhajuista vittua.
ellauri341.html on line 135: Kriitikot täysin muikenevat tästä aiheesta - se on liian kuuma peruna, ettei vaan leimattaisi sen enempää semitisteixi kuin hamitisteixi. No ei kai sitten jää juuri arvosteltavaa. Mikä niitä vaivaa, aivanko ne on pösilöitä kun eivät edes mainize mistä kirjassa on puhe?
ellauri341.html on line 259: Hän kävi lukion Bukarestissa, minkä ansiosta hän pääsi pääkaupungin suuriin kirjastoihin. Hän opiskeli siellä suurella huomiolla, monta tuntia peräkkäin, päivästä toiseen, kirjoja joogasta, alkemiasta, parapsykologiasta, seksologiasta, esoterismista, erotiikasta. Perusjoogaperinteen löytäminen oli suuri ilmestys. Hän ymmärsi heti, että jooga tarjoaa erittäin tehokkaita käytännön menetelmiä, jotka johtavat hilloviivan lopulliseen löytämiseen. Joka ilta hän harjoitteli joogatekniikoita sinnikkäästi, jopa 8-9 tuntia, kädet ruvella. Hän saavutti pian merkittäviä tuloksia ja syvällisiä sisäisiä muutoksia, jotka saivat hänet jakamaan muiden kanssa muinaisen joogaperinteen mysteereitä. Mutta hänen hengelliset intressinsä toivat hänet nopeasti kommunististen viranomaisten tietoon. Nicolae Ceaușescun diktatuurin alainen kommunistinen hallinto ei hyväksynyt muuta filosofiaa kuin dialectinen materialismi. Jokainen, joka osoitti kiinnostusta hengellisyyteen, oli Salaisen poliisin (supermaineisen "Securitaten") "mustalla listalla" ja häntä valvottiin ja valvottiin sitten järjestelmällisesti, koska oli mahdollista synnyttää kommunistisen ideologian vastaisia mielipidevirtoja. Näin oli Gregorian Bivolarun tapauksessa.
ellauri341.html on line 263: Aloitettuaan kirjeenvaihdon Mircea Eliaden, tuolloin Yhdysvalloissa asuneen suuren romanialaisen uskontohistorioitsijan kanssa (sen Saul Bellowin vittumaisen naapurin), jota kommunistit pitivät "kansan vihollisena", Gregorian Bivolaru joutui salaisen poliisin ensimmäiseen kierrokseen kotonaan. vuonna 1971, ennen kuin hän täytti 20 vuotta. Absurdilla tekosyyllä etsiä kadonneita naisia varastosta, kolme salaisen poliisin agenttia sai tehtäväkseen ryöstää talon. Itse asiassa he halusivat pelotella häntä ja he ottivat pois kaikki hänen henkisyyttä käsittelevät muistikirjat, kaikki kopiokirjat, muistiinpanot sekä pornokuvat, joita vaihdettiin ulkomailta tulleiden ihmisten kanssa. Näin alkoi salaisen poliisin 19 vuotta kestänyt terrori ja häirintä - joulukuuhun 1989 asti, jolloin Ceausescun hallinto kaatui.
ellauri341.html on line 271: Vapauduttuaan vuonna 1986 hänet laitettiin jatkuvasti kommunistisen hallinnon vaarallisimpien ihmisten luetteloon, ja hän oli jatkuvasti salaisen poliisin valokeilassa, mutta hän ei koskaan lopettanut joogan harjoittamista ja opettamista, mikä saavutti ainutlaatuisen hengellisen vastarintaliikkeen. kommunistinen Romania. Gabriel Andreescu, CNSAS-arkiston tutkija, toisinajattelija ja ihmisoikeusaktivisti, toteaa kirjassaan "MISA - Radiography of a repression", että Gregorian Bivolarun koordinoima joogiryhmä on "ainoa esimerkki pitkäaikaisesta kollektiivisesta vastarinnasta kommunistihallinnon aikana. Nicolae Ceausescusta se oli harmillista. Kaikki muut olivat suht koht tyytyväisiä".
ellauri341.html on line 281: Valitettavasti tilanne Romaniassa muuttui vain pinnalta, koska kommunistit onnistuivat kaappaamaan vallan vallankumouksen synnyttämässä valtatyhjiössä, ja Romanian salaisista palveluista (SRI) tuli pelätyn Securitaten perillinen. Monet vanhan hallinnon syyttäjät pysyivät virassa, jatkoivat kommunististen käytäntöjen soveltamista ja vainosivat niitä, jotka olivat aiemmin uhmanneet niitä. Gregorian Bivolarun häirintä jatkui enemmän tai vähemmän avoimesti, ja nyt siihen liittyi todellinen median lynkkaus, jonka sanomalehdet käynnistivät SRI:n sateenvarjossa. Heidän tarkoituksenaan oli tuhota hänen uskottavuus ja julkisuuskuva sekä myös hänen luomansa joogakoulu. Kaikista esteistä huolimatta Gregorian Bivolaru jatkoi sekä henkistä että fyysistä toimintaansa ohjaten mentorina joogakoulun kehitystä että kirjoittamista julkaisten tähän mennessä 150 kirjaa ja kirjasta sekä satoja artikkeleita. Hänen suunnittelema joogakurssi on levinnyt lähes koko Romanian alueelle ja sisarkouluja on avattu yli 30 maassa kaikilla mantereilla. Kumma kyllä velikoulut eivät ole menestyneet.
ellauri341.html on line 293: Sillä välin Romanian viranomaiset ovat keksineet kaksi rikosasiaa Gregorian Bivolarua vastaan väkivallalla tai kiristämällä takavarikoitujen todistusten perusteella ilman todisteita. Kahden peräkkäisen vapauttavan tuomion jälkeen, niin pääasiassa kuin muutoksenhaussa, korkein kassaatio- ja tuomioistuin kumosi aiemmat päätökset ja tuomitsi hänet perusteettomasti 6 vuodeksi vankeuteen niin sanotusta seksuaalisesta toiminnasta alaikäisen kanssa huolimatta siitä, että "uhri", Mădălina Dumitru kielsi tämän koko oikeudenkäynnin ajan, väittäen sitä väärinkäsityxexi. Se sijaan uhrin haarukkaa hankasivat väärinkäytökset, joita syyttäjät suorittivat siellä ja hän vain joutui joutumaan kohteeksi. On tärkeää mainita, että viime aikoina useat entiset oikeuslaitoksen työntekijät ovat paljastaneet, kuinka SRI:n käskystä tehdään rikosasiakirjoja ja kuinka tottelevaiset tuomarit tekevät päätökset, jotka on määrätty antamaan, joko henkilökohtaiseksi hyödyksi tai vyön höllennyxen seurauksena kiristämisellä. Ionuț Matei, joka päätti Gregorian Bivolarun tuomion, oli sellaisessa tilanteessa, jota kiristettiin hyvin tunnetulla rikosasiakirjalla "Cămătaru clan".
ellauri341.html on line 356: Arlosoroff ei ollut uskonnollisesti tarkkaavainen. Hänen varhaiskypsyytensä ja vahvat kansalliset tunteensa juutalaisena näkyvät kirjeessä, jonka hän kirjoitti 17-vuotiaana saksalaisen kirjallisuuden opettajalleen: "Olen juutalainen ja tunnen olevani vahva ja ylpeä juutalaisuudestani. Tunnen luissani, että olen erilainen kuin saksalainen, enkä koskaan tulisi mieleeni kiistää tätä… Sieluni kaipaa ainutlaatuista, muinaista heprealaista kulttuuria. Mutta pidän myös saksalaisesta kulttuurista, ja ehkä pelkään myös myöntää, kuinka suurta rakkauteni on se on… Goethe ja Schiller eivät kuitenkaan koskaan koskettaneet sydäntäni läheisesti." Vuonna 1919 Arlosoroff julkaisi tutkielman "Jewish People's Socialism", hänen ensimmäisen merkittävän kirjallisen panoksensa, joka koski nationalistista toivoa juutalaisille Eretz Israelissa. Siinä Vitali tunnustautui kansallissosialistixi, paizi että ao. kansallisuus oli juutalainen.
ellauri341.html on line 478: Jakobson oli luotettava ja taitava työntekijä, joten Kekkonen käytti ahkerasti hänen palveluksiaan. Jakobsonin näkemykset eivät aina miellyttäneet itänaapuria. Tamminiemen pesänjakajat -kirja luonnehtikin häntä Suomen porvariston Susloviksi, viittauksena Neuvostoliiton pääideologiin Mihail Susloviin. Jakobson kuului ulkoministeriössä "everstijunttaan" eli "tohtorikoplaan". Hän on itse kertonut, että länsimieliseksi syytetyn ryhmän tavoitteena oli yksinkertaisesti estää Suomen ajautuminen liiaksi itään puolueettomuuslinjalta. Viittaus eversteihin ja tohtoreihin ei Jakobsoniin sovellu. Hän ei ollut koulutukseltaan sotilas eikä liioin tohtori. Peruskoulutukseltaan hän oli ylioppilas. 1970-luvun puolivälissä Jakobson siirtyi Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajaksi. Eläkkeelle hän jäi 1984.
ellauri341.html on line 545: Pennsylvanian yliopistossa kotvan (2019-present) MBA:ta opiskellut riippumaton kirjailija ja tutkija, joka on erikoistunut uskontojen historiaan, mytologiaan, muinaiseen historiaan ja vertailevaan uskontoon, Catalin näyttää ihmiskunnan matkan ja kuinka ymmärtää mytologiaa esi-isiemme silmin. (Vierailtu 1 005 kertaa, 1 käynti tänään). MYTOLOGINEN SÄÄTIÖ. LinkedIn activity: STOP PUTIN.
ellauri342.html on line 56: Sally Salminen tekee intertextuaalisen viittauxen Tistet Vedeteen ja paavin muuliin joka potkaisi sen selkärangan hatun läpi. Sallysta se on hyvä esimerkki siitä miten sortaja saa hudaan sorretuilta loppupeleissä. Kyseessä on Alphonse Daudetin puisevahko myllylastu, joka löytyy Projekti Gutenbergistä ranskaxi ja anglosaxisena käännöxenä. Siitä ei tiettävästi ole filmiversiota, vain äänikirja saman kuminaamaisen Fernandelin lukemana joka esitti isä Camilloa ja kuljetti lehmää sotavankina Baijerista Stuttgartiin.
ellauri342.html on line 68: "Löydät tämän vain Cigalesin kirjastosta", vanha mies kertoi minulle nauraen.
ellauri342.html on line 69: --Löydät sen Cicadan avoimesta kirjastosta, vanha piippusoitin kertoi minulle naurun kanssa.
ellauri342.html on line 71: Ajatus tuntui minusta hyvältä, ja koska Cigalesin kirjasto on aivan oven takana, menin lukitsemaan itseni sinne kahdeksaksi päiväksi.
ellauri342.html on line 72: Se vaikutti minusta hyvältä ajatukselta, ja Cicadan kirjasto oli oikea oveni ulkopuolella päätin sulkea itseni viikoksi.
ellauri342.html on line 74: Se on upea kirjasto, joka on ihailtavan hyvin perustettu, avoinna runoilijoille päivin ja öin, ja sitä palvelevat pienet symbaalikirjastonhoitajat, jotka soittavat sinulle musiikkia koko ajan. Vietin siellä muutaman ilahduttavan päivän, ja viikon tutkimuksen jälkeen – selässäni – päädyin löytämään mitä halusin, toisin sanoen tarinan muulistani ja tästä kuuluisasta potkusta, jota säilytettiin seitsemän vuotta. Tarina on kaunis, vaikkakin hieman naiivi, ja yritän kertoa sen sinulle, kun luin sen eilen aamulla ajan värisestä käsikirjoituksesta, joka tuoksui hyvälle kuivalta laventelilta ja jossa oli suuria Neitsyen lankoja kirjanmerkkeihin.
ellauri342.html on line 75: Se on upea kirjasto, hyvin varusteltu ja avoinna 24 tuntia päivä runoilijoille, ja sitä palvelevat nuo pienet symbaalitotokset kirjastonhoitajat, jotka tekevät musiikkia sinulle koko ajan. Minä jäin sinne useita ilahduttavia päiviä ja viikon etsinnän jälkeen -- makaa minun päälläni takaisin -- Keksin juuri sen, mitä etsin: oman versioni muuli, jolla on kuuluisa seitsemän vuoden kauna. Tarina on viehättävä ja yksinkertainen, ja kerron sen sinulle, kun luin sen eilen alkaen a käsikirjoitus, jossa oli ihana kuivatun laventelin tuoksu, ja pitkä neiton hiukset saniainen kirjanmerkkeihin.
ellauri342.html on line 311: Martti Johannes Larni (vuoteen 1942 Laine; 22. syyskuuta 1909 Pakila, Helsingin maalaiskunta – 7. maaliskuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Larni oli elinaikanaan Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita Neuvostoliitossa ja muissa itäblokin maissa kirjansa Neljäs nikama ansiosta. Larni oli Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja vuosina 1964–1967. Presidentti Urho Kekkosen jälkeen Larni oli tunnetuin suomalainen Neuvostoliitossa. Martin 1957 ilmestyneessä nikamakirjassa on sen nuoruuden 20-30-luvun Amerikan piirteitä sekoittuneena vähän 40-50-luvun trendeihin, ihan kuin keski-ikäisten naisten kirjoittamissa 50-luvun tyttökirjoissa.
ellauri342.html on line 313: Martti Larni (Laine amerikaxi kirjoitettuna?) syntyi maalarimestari Johan Viktor Laineen ja Matilda Puntilan yhdeksänlapsiseen perheeseen neljäntenä lapsena. Kansakoulua käydessään hän oli kesäisin sielunpaimenena äitinsä kotona Hauholla. Näistä kokemuksista hän myöhemmin työsti Steinbeckiä apinoiden kirjan Hyvien ihmisten kylä. Larni alkoi kirjoittaa runoja ja novelleja 15-vuotiaana, ja hänen runojaan julkaistiin ensimmäisen kerran Juttutupa-nimisessä lehdessä vuonna 1926. Hän liittyi Nuoren Voiman Liiton jäseneksi vuonna 1928.
Kansakoulun jälkeen Larni toimi puutarha-apulaisena, liikemiehenä ja kävi myös osuuskauppakoulun. Vuosina 1937–1943 hän toimi helsinkiläisen osuusliike Elannon julkaiseman Elanto-lehden toimittajana ja sen jälkeen vuoteen 1951 saakka Elannon osastopäällikkönä ja Elanto-lehden päätoimittajana. Larni asui Yhdysvalloissa vuosina 1948–1949 ja 1951–1954 työskennellen amerikansuomalaisen Keskusosuuskunnan kustannusliikkeen palveluksessa toimittajana. Suomeen palattuaan Larni toimi vuosina 1955–1965 Me Kuluttajat -lehden toimittajana sekä vuosina 1956–1959 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton osastopäällikkönä.
Vuonna 1937 Laineelta ilmestynyt seuraava kirja Kuilu (alk. Skorpioni) aiheutti sitten valtavan kohun, koska siinä käsiteltiin silloin hyvin arkoja aiheita, Suomen sisällissotaa punaisten näkökulmasta ja homoseksuaalisuutta.
ellauri342.html on line 315: Kuilu kertoi toimittaja ja kirjailija Unto Kamarasta, jolla oli homoseksuaalinen suhde tohtori H:ksi kutsuttuun kirjallisuudentutkijaan. Sisällissodan alkaessa Kamara liittyy punaisiin ja tappaa tohtori H:n. Kamara joutuu valkoisten vangiksi ja valkoiset upseerit vaativat häneltä sukupuolisia palveluita vastineena lievemmästä tuomiosta. Vapauduttuaan Kamara yrittää muuttaa elämänsä ja menee naimisiin. Lopulta hän kuitenkin tappaa vaimonsa ja tekee itsemurhan. Erityisesti oikeistolaiset lukijat ja arvostelijat hyökkäsivät teoksen rohkean sisällön vuoksi kirjan kimppuun pitäen sitä sairaana ja moraalisesti vahingollisena. Osittain tämän kritiikin takia Larni julkaisi seuraavan kirjansa vasta vuonna 1942 muutettuaan sitä ennen sukunimensä Laineesta Larniksi.
ellauri342.html on line 317: Yhdysvaltain kokemustensa perusteella Larni kirjoitti vuonna 1957 kirjan Neljäs nikama eli veijari vastoin tahtoaan. Tämä kirja oli satiiri amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja sen ilmiöistä kuten pika-avioliitoista, kaupallisuudesta ja amerikkalaisten tietämättömyydestä muun maailman asioista. Päähenkilö Jeremias Suomalainen muuttaa Yhdysvaltoihin, ja pian hänestä tulee siellä kiropraktikko Jerry Finn. Kirjan nimi tuli siitä, että eräs sen henkilöistä, kiropraktikko Iisakki Jokinen (Isaac Rivers) uskoi selkäkipuja aiheutuvan selkärangan neljännestä nikamasta. Naisviha on vankin säie Martin muuten harsuhkon turinoinnin kudelmassa. Veikkaan että Gurli oli päässyt kastroimaan Mapen pahasti.
ellauri342.html on line 319: Larnin tietämättä teos käännettiin Neuvostoliitossa vuonna 1959, ja kirjasta tuli siellä samoin kuin muissa Itä-Euroopan maissa heti valtaisa menestys. Larni jatkoi myöhemmin samantyyppisten satiiristen kirjojen parissa. mutta myöhemmät kirjat eivät enää saavuttaneet Neljännen nikaman suosiota. Kaikkiaan Larnin teoksia on käännetty 20 eri kielelle. Larnille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966. Hänet on haudattu Malmin hautausmaalle. Haudan osoite on 59-18-240b, siltä varalta että haluatte käydä kusaisemassa tämän noskelaisen misogyynin haudalle.
ellauri342.html on line 321: Punaisesta terrorista väitellyt Erkki Vettenniemi suhtautuu Solženitsyn-kirjassa (Teos 2015) Larniin myrkyllisesti. Kirjailija, osuuskauppamies ja Elanto-lehden toimittaja Larni nousee Aleksandr Solženitsynin päävastustajaksi ja pimeyden armeijan kenraaliksi, jonka sanat ja teot vavisuttavat koko maailmaa.
ellauri342.html on line 323: Larnin puistattava rikos oli Literaturnaja gazetassa julkaistu Solženitsyn-artikkeli, jonka pakinoivassa kielessä haistoi tosiaankin rikinkatkua: ”Jos tietynlaisella kirjailijalla on allergia aurinkoa kohtaan, hän kuvaa auringon helvetin sikiönä, kun taas yötä ja pimeyttä hänellä verhoaa romanttinen usva.” Solzhenizynin oikea karva paljastuikin sittemmin usvan seasta (kz. albumi 279) ja sai monet ex-kannattajat noloixi.
ellauri342.html on line 325: Vettenniemelle Larni on KGB:n agentti, tšekistien suomalainen apuri, antisemiitti, narri ja hölmönpuoleinen klovni. Ja tietysti tuo viheliäinen mies on tulenpalava kommunisti, joskin ilman jäsenkirjaa.
ellauri342.html on line 363: Miksi ABC:n Todistuskappale (2011-13) näyttää niin tutulta? Kysyy kirjailija Willa Paskin, ja vastaa ize:
ellauri342.html on line 382: Vuonna 2019 julkistetussa päätöksessä 21st Century Fox todettiin syylliseksi Hollywoodin kirjanpitokäytäntöjen huijaamiseen sarjan tuottajilta ja tähdiltä, ja hänet määrättiin maksamaan 179 miljoonaa dollaria menetetyistä voitoista.
ellauri342.html on line 427: Maxwell "Bogey" Bodenheim (26. toukokuuta 1891 – 6. helmikuuta 1954) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija. Chicagon kirjallisuuden hahmona hän meni myöhemmin New Yorkiin, jossa hänet tunnettiin Greenwich Village Bohemiansin kuninkaana. Hänen kirjoittamisensa toi hänelle kansainvälistä mainetta 1920-luvun jazz-ajan aikana.
ellauri342.html on line 560: Vuonna1791 ei ilmestynyt yhtään suomenkielistä Raamattua. Vuoden ehdoton merkkitapaus oli Johan Frosteruksen opetuskirja Hyödyllinen huvitus luomisen töistä (1791). New Parisin kirjaroviosta säästynyt Korkean veisun käännös on apokryfinen. Missään suomennoxessa ei lue "armahuinen" eikä "konsa". Amer. 1791 Raamatut olivat reprinttejä King James Biblestä.
ellauri342.html on line 582: Raoul Walshin ohjaama elokuvaversio julkaistiin vuonna 1956, jossa nimiroolissa oli Jane Russell. Käsikirjoitus droppasi kirjan Hollywood-kritiikin kuin kuuman perunan. Jane Russell tekee innokasta makuutyötä tarinassa, jossa on sekä karuja että realistisia näkökohtia. Lopuksi "Pari homolaulua elävöittävät epämiellyttävää toimintaa." The Revolt of Mamie Stover sisältää aikuisten teemoja (pornoa), naisten voimaantumista, sotaa ja romantiikkaa. EFK! Tää on hyvä ohjelma, täst mie piän!
ellauri343.html on line 27: kirjaverkko.fi/offerImages/133168_224074.jpg" width="100%" />
ellauri343.html on line 38: Jos venakoita kohdattaisiin, heistä selvittäisiin kyllä nopeilla ja rajuilla otteilla, koska yllätys olisi aina molemminpuolinen ja voiton perisi se, joka ensimmäisenä sitä ryntäsi hakemaan. Miehet olivat hiljaisia, päättäväisen näköisiä. Työ lähti käyntiin. Työtä se on lahtikin, ja haara-astunta. Mitä vittua? Koko Rukajärvi-kirjassa ei ole yhtään narttua, ei ainakaan koiraan alla pitkällään tai sen päällä razailla. "Kampaa tukkasi" olisi vänr. Carl-Erik Nappula sanonut päätähden kampauxesta.
ellauri343.html on line 53: Kiuruvetiset eivät näyttäneet paraatiosastolta henskeleineen, lökäpöxyineen ja xxl-kokoisine verikauhoineen. Mix vitussa sit kirjan kannessa on toi häiskä suikassa ja lomapuvussa jotain rautaroinaa muka selässä? Kyllä tää on kerta kaikkiaan jotain pukudraamaa helkkari. Vihreävetinen ponnistaa!
ellauri343.html on line 61: Varhaisimmat kuvaukset Novgorodin Lappiin kuuluneesta Rukajärvestä ovat 1500-luvulta. Vuonna 1578 tsaarin voivodi rakensi sinne linnoituksen, joka samana vuonna torjui ruotsalaisten hyökkäyksen. Vuonna 1597 Rukajärvelle pystytettiin kirkko ja perustettiin ortodoksinen seurakunta. Saman vuoden tarkastuskirjan mukaan Rukajärven pogostassa oli 44 asuttua taloa. Vuonna 1707 taloluku oli noussut 75:een. Seudulla asuneet karjalaiset harjoittivat kaskiviljelyä, kalastusta ja turkismetsästystä sekä toimittivat rautamalmia Petroskoin ja Kentjärven tehtaille. Ruotsalaiset hävittivät Rukajärven kyliä vuonna 1718. Lieksan ja Ilomantsin suomalaiset kävivät hävitysretkellä vuonna 1742.
ellauri343.html on line 73: Paikallisista työnantajista tärkeimpiä ovat julkiset palvelut, varuskunta ja tielaitos. Kunnassa toimii metsänhoitoalue. Maataloutta edustaa yksi yksityistila ja 26 asukkaiden palstaviljelmää, jotka tuottavat maitoa, lihaa, munia, perunaa ja vihanneksia. 48 % työikäisistä on työttöminä luovan tuhon ansiosta ja 13 % työvoimasta työskentelee kunnan ulkopuolella. Keskuskylän palveluihin kuuluvat keskikoulu, lasten harrastuskeskus, kulttuuri- ja vapaa-aikakeskus, kirjasto, pieni poliklinikka, hoitokoti, posti ja joukko kauppoja.
ellauri343.html on line 90: Repolan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1555 käkisalmenkarjalaisen Nousia Rydzin suomenruotsalaisille antamassa selvityksessä. Vuoden 1571 verokirjan mukaan seudun kylät olivat tulleet viranomaisten tietoon 1500-luvun puolessavälissä. Repola lähikylineen kuului aluksi Novgorodin Vatjan viidenneksen Käkisalmen läänin Ilomantsin pogostaan. 1600-luvun alusta lähtien seudun asutus muodosti Kuolan kihlakunnan alaiseen Novgorodin Lappiin kuuluneen Repolan pogostan. 1700-luvun alussa se siirrettiin Aunuksen läänin alaisuuteen. Pogostaan kuuluivat Repolan, Lentieran ja Kiimasjärven sekä Vuokkiniemen ja Jelettijärven verokunnat, joista kaksi jälkimmäistä liitettiin vuonna 1785 Kemin kihlakuntaan. Samaan aikaan muodostettiin Aunuksen läänin Poventsan kihlakunta, johon Repolan volosti eli pitäjä tai kunta kuului 1920-luvulle saakka. 1860-luvulla siitä erotettiin Kiimasjärven kolmannes, joka liitettiin Rukajärven volostiin. Suomenruotsalaiset hävittivät seudun kyliä 1610-luvulla, vuonna 1708 ja vuosina 1741–1743.
ellauri343.html on line 132: "Tie Rukajärveen" (tunnetaan nimikkeillä "Neljäkymmentäyksi: Vastakkainasettelu", "Vyöjitys" ja "Viholinjojen takana") on vuoden 1999 elokuva. Perustuu suomalaisen kirjailijan Antti Tuurin romaaniin ”Elämä on isänmaata varten” (Suomeksi: Elämä isänmalle, 1998). Rukajärvi on kylän ja Rugozeron (Muezerskyn piirikunta Karjalan tasavallan) suomalainen nimi. Elokuva perustuu heinäkuun 1941 tapahtumiin, jotka tapahtuvat Itä-Karjalassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana. Luutnantti Eero Perkolan osasto on määrätty etenemään vihollislinjojen taakse tukemaan myöhemmin kenraalimajuri Erkki Johannes Raappanin johtaman 14. jalkaväedivisioonan pääjoukkojen etenemistä Rugozeron suuntaan.
ellauri343.html on line 151: Dmitry-Yurich, pitäisikö sen olla? Tai ehkä he taistelivat isänmaansa puolesta -kirjassa on gulag?
ellauri343.html on line 182: Anton, nuori vuonna 1939? Vakavasti? Armeijalla, jossa on enemmän panssareita kuin koko maailmassa yhteensä? Sisällissodan, Espanjan, Kiinan sodan kokemuksella? (ja Suomen sodan aikaan myös yhteinen sota saksalaisten kanssa Puolaa vastaan). Mitä "poskille" sanot? Tällaisten jättimäisten tappioiden kautta? Täysin pilalla oleva potentiaali, jota valmisteltiin 30-luvun alusta lähtien? Ottaen huomioon bolshevikkien "suuren suunnitelman" (ei vähempää, ei enempää - koko maailman valtaaminen) ei ole hyppysellinen.... Neuvostoliitto kuoli siinä sodassa. Sellaista se oli, Voitto. Toisin kuin nykyajan hauraat mielet, kaikki ymmärsivät sen silloin hyvin. Minäkin muistan sen hyvin. Tai ainakin olen lukenut Svetlana Vasiljevitsin kirjasta. Ja viitteeksi, suomalaiset osoittautuivat Neuvostoliiton liittolaisiksi vuodesta 1944. Kaikki tämä sotku (sota suomalaisia vastaan, Leningradin saarto) ei olisi tapahtunut, ellei Leninin "hämmästyttävä" politiikka Suomea kohtaan olisi tapahtunut.
ellauri343.html on line 231: Olin koulupojasta saakka kasvanut lahtarihenkeen. Ilmari Jäämaa oli Nuoren Voiman voimakassanainen radioamatööri. 1920-luvulla lehteen kirjoitti suomalaisen kirjallisuuden nuori kärkijoukko, muiden muassa Martti Haavio, Lauri Viljanen, Pentti Haanpää, Uuno Kailas, Mika Waltari, Katri Vala, Toivo Pekkanen, Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Saima Harmaja. Näistä Kati oli punikki, Pena anarkisti, Olkkari lipilaari, Kärpäs-Topi ex-työläinen. Loput enemp vähemp patavanhoillisia.
ellauri343.html on line 299: Äidilleen, Siiri Sivénille 11. tammikuuta kirjoittamassaan kirjeessä Sivén ei kirjoittanut itsemurhasuunnitelmista, vaan vakuutteli tälle rakkauttaan ja toivotti kirjeen lopuksi: "Jää nyt hyvästi Mami rakas ja hyvää yötä!" Sivénin rakastetulleen Kaisa Sibeliukselle lähettämä kirje on kadonnut. Samoin Sibelius on repinyt kaikki päiväkirjansa sivut näiltä ajoilta.
ellauri344.html on line 181: 8. »Sananvapaus» on myöskin eräs »puhtaan demokratian» huomatuimpia tunnussanoja. Kuitenkin työläiset tietävät, ja kaikkein maiden sosialistit ovat sen myöntäneet miljoonia kertoja, että tämä vapaus on petosta niinkauan kun paraat kirjapainot ja suurimmat paperivarastot ovat kapitalistien käsissä ja niinkauan kun kapitalistit hallitsevat lehtiä, valta, joka koko maailmassa ilmenee sitä selvemmin ja terävämmin, niin, vieläpä sitä kyynillisemmin mitä kehittyneempi demokratia ja tasavaltainen hallitus on, kuten esimerkiksi Amerikassa. Kapitalisteilta on ensinnä otettava pois mahdollisuus hankkia palvelukseensa kirjailijoita, ostaa kustantamoja ja varastoja sekä lahjoa sanomalehtiä ennenkuin työtätekevät joukot, työläiset ja talonpojat, saavat nauttia todellisesta yhdenvertaisuudesta ja kansanvallasta, ja sitä varten on murskattava kapitalismin ies, kukistettava riistäjät ja murrettava niiden vastustus. Kapitalistit ovat aina tarkottaneet vapaudella, rikkaiden vapautta hankkia itselleen etuja ja voittoja ja työläisten vapautta kuolla nälkään. Kapitalistit merkitsevät painovapaudella rikkaiden vapautta lahjoa sanomalehdistö, valmistaa ja väärentää n.s. yleistä mielipidettä. »Puhtaan demokratian» puolustajat paljastavat siten itse asiassa olevansa likaisimman, lahjottavimman järjestelmän puolustajia, he puolustavat rikkaiden valtaa hallita joukkojen valistusvälineitä, he ovat kansan pettäjiä, jotka sulosointuisten, mutta läpeensä valheen saastuttamien lauseparsien avulla johdattavat kansan pois sen selvästä historiallisesta tehtävästä: vapauttaa sanomalehdistö kapitaalista.
ellauri344.html on line 205: Jarkko Laine (1947–2006) nousi julkisuuteen runokokoelmalla Muovinen Buddha (1967) ja romaanilla Haamumaili (1968). Hänen varhaisessa tuotannossaan näkyivät vahvasti amerikkalaisen beat-sukupolven ja vastakulttuurin vaikutteet. Runoissa vilisi niin korkeakirjallisia kuin populaarikulttuurisia viittauksia. Laine oli keskeisesti mukana Suomen Talvisota 1939–40 -taiteilijaryhmässä, jonka toimintamuotoihin kuuluivat hämmentävät, monitaiteiset live-esiintymiset, monistettu Aamurusko-lehti sekä radio-ohjelmasarja Maanalaista menoa.
ellauri344.html on line 215: Nikolai Laine (Gippijev) (27. toukokuuta 1920 Repola – 18. helmikuuta 1984) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi ja venäjäksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija. Hän oli neuvostokansalaisen näköinen.
ellauri344.html on line 217: Nikolai Grigorjevitsh Laine alkoi kirjoittaa runoja jo kouluaikana, ja niitä julkaistiin pioneerien Kipinä-lehdessä ja nuorisoliiton Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri344.html on line 219: Nuori kaarti -lehdessä. Laineen ensimmäinen karjalankielinen runokokoelma Huondes (Huominen) ilmestyi 1939 hänen opiskellessaan Petroskoin kasvatusopillisen korkeakoulun kielen ja kirjallisuuden osastolla. Toisen maailmansodan aikana Laine toimi sotakirjeenvaihtajana ja kirjoitti rintamalehtiin.
ellauri344.html on line 220: Sodan jälkeen Laine oli Punalippu-lehden toimittajana ja varapäätoimittajana. Laine toimi vuosina 1978–1984 Karjalan kirjailijaliiton puheenjohtajana. Hän suomensi myös muun muassa ukrainalaisen Taras Ševtšenkon ja venäläisen Nikolai Nekrasovin runoja sekä käänsi Kalevalan venäjäksi. Juho Laine kirjoitti runon Luoja suojaa Suomen nientä. Reino Laine kirjoitti laudanpätkään "ETEN - TAKSE". Seija Laine on aivan pähkinöinä Tuomaan markkinoista. Hiljaa juuri kuin Lammen Laine / syntyi leipuri Hannikainen / Hämeen linnassa torin varrella / parhaalla kauppapaikalla.
ellauri344.html on line 233: Nikolai Aleksejevitš Nekrasov (ven. Николай Алексеевич Некрасов), (10. joulukuuta (J: 28. marraskuuta) 1821 Nemirov, Vinnytsjan alue, Podolian kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 8. tammikuuta 1878 (J: 27. joulukuuta 1877) Pietari, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen runoilija ja kirjallisuuslehti Sovremennikin (ven. Современник, ”Aikalainen”) kustantaja ja toimittaja.
ellauri344.html on line 246: Laineen suolistus tästä Nekrasovin runosta löytyy Lastu-kirjastosta Lahdesta.
ellauri345.html on line 50: Itävaltalainen kriitikko Hugo von Hoffmannsthal kuvaili tätä Walter Benjaminin noin 1920-21 kirjoitettua esseetä "täysin vertaansa vailla". Se tunnetaan esimerkillisenä esimerkkinä Benjystä joka on alistanut kirjallisen aiheensa intensiiviselle dialektiselle väpitysprosessille. Goethen proosatyyliä ja aikomuksia vastaan hyökkäävässä esseessä Benjamin puolustaa myyttisen ajattelun (jonka hän paikantaa Goethen proosan välineestä) ylittävyyden sijasta vielä kohtaamatonta (ja periaatteessa käsittämätöntä) "vapautta". Noniin, siis juutalaista talousliberalismia. Tyypillisesti Benjamin paikantaa tämän kokemuksen taiteeseen, joka hänen mukaansa yksin kykenee väpittämällä ylittämään myytin voimat. Aivan ylittämätöntä potaskaa. Vaalisukulaisissa oli yxinkertaisesti kyse Goethen pedofiliasta ja ristiinsuihkinnasta, joka menee puihin kun panopuun syyllisyydentunteet ylittävät panetuxen. Nojju. Tulee mieleen sen polakin Gombroviczin pornografia. Kaikki pedofiilit on samanlaisia.
ellauri345.html on line 77: Kuoleman pelko, joka sisältää kaikki muutkin, on äänekkäin. Sillä se on se, mikä eniten uhkaa luonnollisen elämän muodotonta panarkiaa, joka muodostaa myytin kiertoradan. Runoilijan vastenmielisyydellä kuolemaa ja kaikkea sitä merkitsevää kohtaan on äärimmäisen taikauskon piirteitä. Sekin on hyvin narsistista, cf. Saul Belov. Tiedetään, ettei kukaan koskaan saanut puhua hänen kanssaan kuolemista; vähemmän tiedetään, ettei hän koskaan mennyt vaimonsa kuolinvuoteelle. Hänen kirjeensä ilmaisevat saman tunteen oman poikansa kuolemaa kohtaan. Mikään ei ole merkittävämpää kuin kirje, jossa hän raportoi Zelternille tämän menetyksen ja hänen todella demoninen loppukaavansa: "Ja niin, yli haudan, eteenpäin!" Myös hänen elämänsä viimeisten vuosikymmenten ennennäkemätön itsekultti juurtui häneen. "Totuus ja taru", "Päivittäiset ja vuosittaiset muistikirjat", Schillerin kanssa käydyn kirjeenvaihdon julkaiseminen, huoli Zelterin kanssa ihmisestä ovat yhtä monta yritystä estää kuolema. Kuolemattomuus myönnetään vain suurmiehille.
ellauri345.html on line 81: Vastuun pelko on hengellisin kaikista, joihin Goethen luonto kiintyi. Se on yksi syy hänen konservatiiviseen asenteeseensa poliittisiin, yhteiskunnallisiin ja vanhuudessaan kirjallisiin asioihin. Se on epäonnistumisen juurisyy hänen eroottisessa elämässään. On varmaa, että se määräsi myös hänen tulkintansa valinnaisesta sukulaisuudesta. Sillä juuri tämä runous, joka valaisee hänen oman elämänsä syitä, jäi piiloon, koska se ei paljasta hänen tunnustustaan, z. että hän oli vain kehno pedofiili.
ellauri345.html on line 149: Muutama vuosi sitten hän käveli Heerstraßea pitkin puistonsa muurien ohi ja hän halusi levätä pienessä huvimetsässä, jossa matkailijat viipyvät mielellään. Korkeat puut kohoavat nuorten, tiheiden pensaiden yllä; olet suojattu tuulelta ja auringolta; Hyvin valutettu kaivo lähettää vettä juurien, kivien ja ruohon yli. Kuten tavallista, kävelevällä miehellä oli kirja ja ase mukanaan. Nyt hän yritti lukea, usein miellyttävän hajamielisenä ja lintujen laulun, toisinaan kävelemisen, häiritsemänä.
ellauri345.html on line 151: Kaunis aamu lähestyi, kun nuori ja ystävällinen nainen liikkui häntä kohti. Hän lähti kadulta, ilmeisesti odottaen rauhaa ja virkistystä tuoreessa paikassa, josta hän löysi itsensä. Hänen kirjansa putosi hänen käsistään, hämmästyneenä. Pyhiinvaeltaja, jolla oli maailman kauneimmat silmät ja miellyttävän liikkeen elävöittämät kasvot, oli niin erottuva ruumiiltaan, askeleelta ja sopivuudeltaan, että hän nousi tahattomasti istuimeltaan ja katsoi kadulle nähdäkseen seurueen, jota hän epäili hänen takanaan.. Sitten hahmo kiinnitti jälleen hänen huomionsa kumartaen jaloisesti häntä kohti, ja hän vastasi kunnioittavasti tervehdyksen. Kaunis matkustaja istuutui lähteen reunalle sanaakaan sanomatta ja huokaisen.
ellauri345.html on line 165: Tarkastelematta asiaa tarkemmin, polvihousujen jo pahasti ahistaessa sepaluxen kohalta, herra von Reva-avanne suostutteli kauniin muukalaisen antamaan itsensä johdattaa linnaan. Hiän ei tee vaikeuksia, hiän kulkee mukana ja näyttää olevansa henkilö, joka on kiertänyt muutakin kuin tahkoa. Virvokkeita (tavanomaisia tyrmäystippoja) tuodaan, jotka hiän ottaa vastaan, ilman väärää kohteliaisuutta ja mitä armollisimmilla kiitoksilla. Lounasta odotellessa hiänelle näytetään talo. Hiän huomaa vain sen, mikä ansaitsee erottelun, oli se sitten huonekaluja, maalauksia tai makuutilojen asianmukaista pohjaratkaisua. Hiän löytää kirjaston, hiän tuntee hyvät kirjat ja puhuu niistä maulla ja vaatimattomasti. Ei puhetta, ei noloa. Pöydässä yhtä jalo ja luonnollinen käytös ja ystävällisin keskustelusävy kuin pehkuissa. Toistaiseksi kaikki hiänen keskustelussaan on järkevää, ja hiänen luonteensa vaikuttaa yhtä ystävälliseltä kuin hiänen henkilönsä.
ellauri345.html on line 261: Goethe-kultin ajattelemattomin dogma, adeptien vaalein tunnustus: että kaikista Goethen teoksista suurin on hänen elämänsä - Gundolfin "Goethe" on ottanut sen esille. Ei siis ihme, että tämän kirjan sisäisen muodon myötä syntyy muodoton runoilijatyyppi, joka muistuttaa Bettinan suunnittelemaa monumenttia, jossa kunnioitetun valtavat muodot sulautuvat muodottomaksi, mies-naispuoliseksi. Tämä monumentaalisuus on valhetta ja - Gundolfin omalla kielellä puhuen - käy ilmi, ettei heikosta Logoksesta nouseva kuva ole niin erilainen kuin kohtuuttoman suuren Eroksen luoma kuva. Ei se Goethella oikeasti ollut kuin puolijalkainen.
ellauri345.html on line 283: Sitten viimeisen ja vaikeimman alistuman jälkeen, jonka hän pystyi tekemään, yli kolmekymmentä vuotta kestäneessä avioliitonvastaisessa taistelussaan antautumisen jälkeen, joka näytti hänestä myyttisen virzanpidätyksen symbolina, tämä yritys romahti ja vuosi avioliittonsa jälkeen, joka oli pakotettu häneen kohtalokkaiden painostuksen päivinä, hän aloitti valinnaiset affiniteetit, joilla hän esitti yhä voimakkaamman protestin, joka kehittyi hänen myöhemmässä työssään maailmaa vastaan, jonka kanssa hänen miehyytensä oli tehnyt sopimuksen. Valinnaiset affiniteetit ovat käännekohta tässä työssä. Heillä alkaa hänen tuotantonsa viimeinen sarja, joista hän ei päässyt täysin irti, koska heidän sydämensä pysyi hänessä elossa loppuun asti. Joten koskettava asia vuodelta 1820 annetussa päiväkirjamerkinnässä on se, että hän "alkoi lukea valinnaisia affiniteettia", samoin kuin Heinrich Lauben raportoiman kohtauksen sanaton ironia: "Eräs nainen sanoi Goethea vastaan valinnaisista suhteista: En osaa lukea, mutta tuskin hyväksyn tämän kirjan ollenkaan, herra von Goethe; Se on todella moraalitonta, enkä suosittele sitä kenellekään naiselle. - Sitten Goethe oli hetken erittäin vakavasti hiljaa ja sanoi lopulta vilpittömästi: Anteeksi, se on minun paras kirjani. Muut ovat vielä paljon kehnompia."
ellauri345.html on line 418: Gundolf voi siis puhua "tämän teoksen patoksesta" "ei vähemmän traagisen ylevänä ja järkyttävänä kuin se, josta Sophoclean Oidipus tulee". Ennen häntä Francois-Poncet oli tehnyt jotain vastaavaa vanhentuneessa, paxuxi paisuneessa kirjassaan "affinites valinnaisista aineista". Ja silti tämä on virheellisin tuomio. Sillä sankarin traagisissa sanoissa päätöksen harjalle on kiivetty, jonka alla myytin syyllisyys ja viattomuus nielevät toisensa kuiluun. Velkaantumisen ja viattomuuden lisäksi tämä maailma perustuu hyvään ja pahaan, mikä on vain sankarin ulottuvilla, mutta ei koskaan arkalla tytöllä. Siksi on tyhjää puhetta ylistää heidän "traagista puhdistumistaan". Mikään ei voisi olla epätraagisempaa kuin tämä surullinen loppu.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 498: Vedä käteen Valtteri, täähän on yhtä hölmö ajatus kuin Foster "sikiö" Wallacen tiiliskivessä, jossa maailman kaunein nainen esiintyi muka vain pyllyverhossa. Maailman kaunein nainen on samanlainen kimara kuin "mistä kirjasta (leffasta, karkista...) sä pidät eniten?"
ellauri345.html on line 510: Saman vuoden elokuussa Goethe kirjoitti lopullisen version kolmannesta luvusta Elective Affinitiesin toisesta osasta, jossa Ottilien päiväkirjassa sanotaan: "Ajatus muinaisista kansoista on vakava ja voi näyttää kamalalta. He kuvittelivat esi-isänsä suurissa luolissa istumassa valtaistuimilla ympäriinsä, hiljaisessa keskustelussa. He nousivat seisomaan ja kumarsivat tervetulleeksi sisään tulleen tulokkaan, jos tämä oli tarpeeksi arvokas. Eilen, kun istuin kappelissa ja näin useita muita istuvan ympärilleni veistettyä tuoliani vastapäätä, tuo ajatus vaikutti minusta hyvin ystävälliseltä ja siroilta. Mikset voi istua? Ajattelin itsekseni istua hiljaa ja uppoutuneena sinuun pitkään, pitkään, kunnes vihdoin tulevat ystävät, joille nouset ylös ja näytät heille paikkansa ystävällisellä kumartamalla."
ellauri345.html on line 514: Haluaminen on ainoa poikkeus. Sillä sovinnon näyttäminen saattaa todellakin olla toivottavaa: se yksin on äärimmäisen toivon talo. Niinpä hän vihdoin irrottautuu hänestä ja kirjan lopussa oleva "kuinka kaunista" kuulostaa vain vapisevalta kysymykseltä kuolleille, jotka, jos koskaan, eivät herää kauniissa, vaan siunatussa maailmassa. Elpis on viimeinen alkuperäisistä sanoista: siunauksen varmuus, jonka rakastajat kantavat kotiin novellissa, vastaa lunastuksen toivoa, jota pidämme kaikkien kuolleiden puolesta. Se on kuolemattomuususkon ainoa oikeus, jota oma olemassaolo ei saa koskaan sytyttää. Mutta juuri tämän toivon takia ovat paikallaan ne kristillismystiset hetket, jotka loppujen lopuksi - aivan toisin kuin romanttiset - ilmestyivät yrityksestä jalostaa kaikkea peruskerroksen myyttistä. Tämä nasaretilainen olento ei ole, vaan rakastajien päälle laskeutuvan tähden symboli, joka on sopiva ilmaus siitä, mitä mysteeri asuu teoksessa tarkassa merkityksessä.
ellauri345.html on line 616: 10. helmikuuta 2020 Rakkaudella, Ystävällisin terveisin, Björn Geitmann. Kirjan "Uusi maailmanjärjestys – käytännön käsikirja sexinnälkäiseen heräämiseen" kirjoittaja. www.datgeitman.de/lichtschule. Jatka lukemista… Rakasta izeäsi, ei sinua kukaan muukaan rakasta...
ellauri345.html on line 633: Ernst Moritz Arndt (26. joulukuuta 1769 Gross-Schoritz, Rügen – 29. tammikuuta 1860 Bonn) oli saksalainen kirjailija ja runoilija.
ellauri345.html on line 647: Fichtestä poiketen Arndt ihannoi voimaa ja väkivaltaa. Sotaakin hän piti Jumalan säätämyksenä, koska ihminen epätäydellisyydessään ei kestäisi ikuista rauhaa, vaan kaikkinaiset paheet kitkisivät hänestä tällöin viimeisetkin hyveet. Orjamieli oli kirjailijan paheista suurin. "Jokainen, joka kätkee koiran mielessä oikean asian, livahtaa pian oikean ja väärän ympärille."
ellauri345.html on line 657: Hän inhosi ranskalaisia ja vihasi englantilaisia. Hänestä Saxa oli jumalan valittu kansa. "Me menemme siis Hermannin taisteluun / ja haluamme kostaa." Hän varoitti myös liian läheisestä kosketuksesta juutalaisuuteen: Vaikka "Aabrahamin siementä" voidaan tuskin tunnistaa kristinuskoon kääntymisen vuoksi toisessa sukupolvessa, haitallisia ovat "tuhannet, joita Venäjän tyrannia nyt lähettää meille Puolasta joka päivä, joka vuosi ne vielä enemmän metsästää kaulaasi", "idästä tuleva epäpuhdas tulva". Hän varoitti väitetystä juutalais-intellektuelli-salaliitosta: "juutalaiset tai kastetut ja ... voideltu juutalaiset toverit" olivat "luultavasti ottaneet haltuunsa reilun puolet kirjallisuudesta" ja levittäneet "rohkeaa ja villiä meluaan, jonka avulla he ... jokaisen pyhän ja inhimillinen valtiojärjestys valheena ja " Pitkä, "epävakaa olemassaolo" oli "venyttänyt heistä ilkeitä, vähäpätöisiä, pelkurimaisia ja nihkeitä"; he olivat "kärsimättömiä jokaisessa vaikeassa yrityksessä ja jokaisessa kovassa työssä" ja olivat siksi "kärsimätön" jokaisen " "pyrkimys helppoon ja hetkelliseen voittoon". Arndt kuvaili vaatimuksia vuoropuhelusta, ihmisyydestä ja suvaitsevaisuudesta juutalaisia kohtaan "universaalina filosofiana ja yleismaailmallisena rakkautena", jotka olivat "heikkouden ja säälittävyyden" merkkejä. Jo vanhana ikänään Arndt kääntyi ”levottomaisia, uteliaita ja hapuilevia ja huolestuttavia heprealaisia” vastaan.
ellauri345.html on line 679: Vuonna 1832 julkaistulla kirjalla Is Cholera Morbus on Judgement from God? Hän hyökkäsi avoimesti kristinuskoa vastaan ensimmäistä kertaa. Siinä hän syytti saarnaajia, jotka näkivät tuolloin riehuneen koleraepidemian Jumalan rangaistuksena, Vanhan testamentin ajattelusta.
ellauri346.html on line 127: Shchorsin poliittiset mieltymykset demobilisoinnin jälkeen olivat sosialistivallankumouksellisten puolella, mikä määritti hänen asenteensa Ukrainan tapahtumiin: hän ei hyväksynyt liittoa Itävaltalais-saksalaisten joukkojen kanssa, joiden kanssa hän oli taistellut rintamalla viime aikoihin asti, ja samaan aikaan hän oli vihamielinen bolshevikeille, jotka allekirjoittivat Brestin sopimuksen rauhoittumisneljännesliiton maiden (ententen) kanssa. Hänen osallistumisestaan Saksan joukkojen kanssa Tšernihivin alueella maaliskuussa 1918 taistelleeseen Semenivin partisaaniyksikköön ei ole luotettavia asiakirjoja, mutta muistelmakirjallisuudessa siihen on viittauksia.
ellauri347.html on line 37: Töölön kirjastossa könsikäs bisnesjuippi ohjasti hiljalla äänellä kuvapuhelimize apulaista tekemään myyntimiitinkiin jotain kalvoshouta. Laita kuusi steppiä kalvolle siinä se.
ellauri347.html on line 39: Sivupöydältä löytyi yhdessä kasassa joukko vanhuxille sopivia izehoitokirjoja, joista otin lainaxi kuvassa näkyvät neljä näpeintä. Ontto Eskolan kirja toimii luozina, muut kolme edustavat EAT! FUCK! KILL! aiheita vanhuxen kannalta. Vittu minne päin vaan kääntää päänsä, löytyy toinen toistaan ällömpiä tyyppejä ja niiden toinen toistaan ällömpiä juttuja.
ellauri347.html on line 52: Siinä Ontto Eskolan De Senectute kirjan motto vanhuudesta. Nythän Ontto on jo vainaja. Pääsi kazomaan onko toisenlaista rajan takana. Huono motto, mitä toi spuge Dylan muka siitä tiesi, kun ei kokeillut. Pahoin alkoholisoitunut Thomas oli 39-vuotias kuollessaan vuonna 1953 New Yorkissa. Valot sammuu haju jää.
ellauri347.html on line 56: Lähettäkää hyvät lukijat mulle kirjeitä, se olis rotevaa. (Osoite on poistettu tästä painoxesta Antin kuoltua 2v kuluttua kirjan ilmestymisestä eli 2018.)
ellauri347.html on line 60: Ontto perhana oli maalaistalon poika Urjalasta. Ontto oli tutkijana vätys! vätys! vätys! vätys! Se laski vaan kuukausia siihen kun pääsisi eläkkeelle 63-vuotiaana. Kun Ontto oli (ennenaikaisesti) loppuun paukutellut tiedehenxelit, olisiko vielä jotain jännitettä navoissa? Olihan! SEXI ja sexuaalisuus ja Freudin ajatusten päivittely. (Muutenkin Ontto digasi juutalaisia, Lewiniä ja Franklia.) Mutta ei, vielä jännittävämpi oli tämä uskonasia. Eli miten tiedemies voi uskoa johkin mitä se ei näe? Ei Bones ainaskaan, vaikka Jerry Cotton koittaa sitä vakuuttaa. I don't know what that means. Mahotonta viillekkeiden päristystä sai Ontto aikaan tästäkin uudesta harrastuxesta. "Siitä otettiin 4 painosta ja taisin saada kunniamaininnankin vuoden kristitystä kirjasta." Olisi vaan tyytynyt harrastamaan golfia.
ellauri347.html on line 78: – Jeesuksella ei ollut masennuslääkkeitä, ainoastaan toivo ja luottamus Jumalaan: ”Abba, isä, kaikki on sinulle mahdollista, voit luoda kiven jota et jaxa nostaa. Pelastaisit oman bar abbasi. Ei? No sitten ei.” Tässä lauseessa lähestytään kristillisen uskon ydintä. Aiheesta enemmän Säisäin Toivo-kirjassa. Ontto oli isänmaallinen suomalainen perusmies. Ontto ei ollut mikään pasifisti vaan RUKin käynyt luutnantti. Sen mieliurheilu oli nyrkkeily. Internationaalista se ei koskaan perustanut. Se osasi puhua ja kirjoittaa vain suomea.
ellauri347.html on line 82: Jokainen pitää vuorollaan pienen alustuxen izeään vaivaavasta aiheesta, vaikkapa synti, armo, toivo tai kärsimys. Ja sitten vielä koko elämä pakettiin. Kylä Ontto on kovan luokan linssilude. Mitä ihmisetkin ajattelisivat? Onnexi somettajat eivät ehättäneet sille ilkeilemään kun sille tuli vain pakettipostia. Teinijolpin päiväkirjatkin se veti alas vessanpöntöstä.
ellauri347.html on line 96: Laulun mielenkiintoinen teksti liittyy 1845 syntyneen Martti Rautasen elämäntyöhön. Hän oli ensimmäisiä lähetystyöntekijöitä Ambomaalla. Kahden maan kansalaisuus liittyy paitsi hengellisen ja maallisen kodin tematiikkaan myös aivan maalliseen useassa kulttuurissa elämiseen. Rautanen oli taustaltaan inkeriläinen. Lähtiessään 1800-luvulla Namibiaan hän oli Venäjän kansalainen ja saksalaisen kanssa naimisissa. Rakkaudentunnustukset hän kirjoitti päiväkirjaansa venäjäksi, Löytty kertoo. Löyttykin on 2 maan kansalainen, Suomen ja Ambomaan. Sen molemmat tyttäret on naineet neekerit.
ellauri347.html on line 130:
Zimri (1 Kuninkaiden kirja 16:18)
ellauri347.html on line 160: Tämä menetys oli tuhoisa Greenbergille, mutta hän oli päättänyt pitää lupauksensa. Hän kirjoitti kirjan En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (I Never Promised You a Rose Garden) terapiassa oppimiensa tietojen perusteella. Siinä hän kuvaili poikkeuksellista matkaansa hulluudesta järkeen. Se oli matka, jonka hän teki Friedan ohjauksessa ja ilman lääkitystä. Kappaleen on suomexi sovittanut Perza Reponen ja sen esitti Eija Merilä kauniilla äänellä, kuten selvisi Ontto Eskolan kirjasta.
ellauri347.html on line 164: Joanne Greenberg (s. 24. syyskuuta 1932, Brooklynissa, New Yorkissa) on juutalais-amerikkalainen kirjailija, joka julkaisi osan teoksistaan kynänimellä Colorado School of Mines. Hän oli antropologian professori Hannah Greenin ensiaputeknikko.
ellauri347.html on line 168: Hän sai juutalaisilta Harry and Ethel Daroffilta Memorial Fiction Award -palkinnon sekä National Jewish Book Award -palkinnon kaunokirjallisuudesta vuonna 1963 hänen debyyttiromaanistaan Kuninkaan henkilöt (1963) juutalaisen Yorkin linnassa vuonna 1190.
ellauri347.html on line 172: Hänen kirjastaan In This Sign You Win (1970) tehtiin Hallmark postikortti Hall of Fameen joulukuussa 1985. NBCllä esitettiin Rakkaus ei ole koskaan hiljaa, jonka nimi on kuuluisa televisioelokuva. En koskaan luvannut sinulle ruusutarhaa (1964) on Joanne Greenbergin, vaikka se on kirjoitettu Hannah Greenin kynänimellä. Se toimi pohjana elokuvalle vuonna 1977 ja näytelmälle 2004.
ellauri347.html on line 177: Kaksi psykiatria, jotka tutkivat kirjan kuvausta päähenkilöstä Deborah Blausta, sanoivat, että hän ei ollut skitsofreeni, vaan kärsi äärimmäisestä masennuksesta ja somatisaatiohäiriöstä. Eli pieleen meni sekin diagnoosi.
ellauri347.html on line 181: Erich Fromm oli erittäin menestynyt suosittu juutalainen kirjailija ja psykoanalyytikko, jolla oli tärkeä rooli 1900-luvun sosiaalisena aktivistina ja julkisena intellektuellina. Friedmanin elämäkerta paljastaa Frommin kiehtovan "elämän" psykoanalyytikona, yhteiskuntateoreetikona, kosmopoliittisena aktivistina ja rakkauden "profeetana", joka vaikutti merkittävän haitallisesti amerikkalaiseen ajatteluun ja politiikkaan.
ellauri347.html on line 201: 1910 Paul Heyse Saksa "kunnianosoituksena täydelliselle idealismin läpäisevälle taiteellisuudelle, jonka hän on osoittanut pitkän tuottoisen uransa aikana lyriikkaana, näytelmäkirjailijana, kirjailijana ja maailmankuulujen novellien kirjoittajana".
ellauri347.html on line 235: Alkaen hänen ensimmäisestä huipputeoksestaan vuonna 1941, Pako vapaudesta (tunnetaan Isossa-Britanniassa nimellä The Fear of Freedom), Frommin kirjoitukset olivat merkittäviä sosiaalisista ja poliittisista kommenteistaan sekä niiden filosofiset ja psykologiset taustat. Itse asiassa Pako vapaudesta nähdään yhtenä poliittisen psykologian. Hänen toinen tärkeä teoksensa, Ihminen itselleen: Tutkimus etiikan psykologiaan, julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1947, jatkoi ja rikasti Pako vapaudesta. Yhdessä nämä kirjat hahmottelivat Frommin teorian ihmisluonteesta, joka oli luonnollinen tulos Frommin ihmisluontoteoriasta.
ellauri347.html on line 237: Frommin suosituin kirja oli The Art of Loving, kansainvälinen bestseller, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1956 ja joka tiivisti ja täydensi ihmisluonnon teoreettisia periaatteita ja sisälsi hienoja vastamulkoisia kuvia Erichistä ja Friedasta nalkissa Heidelbergissä.
ellauri347.html on line 362: Tämä suuntautuminen liittyy erityisesti symbioottisiin perheisiin missä lapset "niellään" vanhempien ja masokististen (passiivisten) kanssa autoritaarisuuden muotokuvaxi. Se on samanlainen kuin Freudin oraalinen passiivi suihinottaja, Adlerin taipuvainen ja Horneyn mukautuva persoonallisuus. Äärimmäisyydessään muoto, jota voidaan luonnehtia adjektiiveilla, kuten alistuva ja toiveikas. Sisäänottajan maltillisempi muoto, sitä adjektiiveilla kuten hyväksyvä ja optimistinen voi lisää kuvailla (kuten tehdään tuonnempana Säisäin kirjassa).
ellauri347.html on line 478: Fromm on erinomainen ja jännittävä kirjoittaja (kuten minäkin). Voit löytää perusasiat hänen teoriansa teoksissa Pako vapaudesta (1941) ja Man for Hän itse (1947). Hänen mielenkiintoinen tutkielmansa rakkaudesta nykymaailmassa on nimeltään Art of Loving (1956). Suosikkini hänen kirjoistaan on The Täysijärkinen Yhteiskunta (1955), jota olisi ehkä pitänyt kutsua "hulluksi yhteiskunnaxi" koska suurin osa siitä on omistettu osoittamaan kuinka hullu maailmamme on oikein nyt, ja kuinka se johtaa psyykkisiin vaikeuksiimme. Hän on myös kirjoittanut "the" kirja aggressiosta, The Anatomy of Human Tuhoisuus (1973), joka sisältää hänen ajatuksensa nekrofiliasta. Hän on kirjoittanut monia muu upeita kirjoja, mukaan lukien kristinuskosta, marxilaisuudesta ja vieläpä zen-buddhalaisuudesta! Kylläpä miekkonen on ehtinyt, yxityispraktiikkansa ohella!
ellauri347.html on line 522: Kumpika on vanhuxelle mieluisampi loppukiri: transgumanismi vaiko gerotranssendenssi? Toinen aktivoi, toinen passivoi. Ontto olisi mieluiten ottanut panorobotin, jota se olisi voinut aktivoida päivittäin. Gerotranssendenssi on siis tota päivänpolttavista aiheista poiskääntymistä, virsikirjan lisälehtien lehteilyä ja vanhojen muistelua. Se monia vanhuxia ize asiassa vähän hävettää, niinkuin vanhusten ostoskärryt Seku Seijukkaa.
ellauri347.html on line 577: Tässä iässä kuoleminen on ihan tavallista, lohduttautuu Ontto Eskola. Kazotaampa kuitenkin mitä muutamat suomalaisen filosofian kärkinimet sanovat kuolemasta Jönsin vanhan heilan Terhi Kiiskisen ja kuikelon Sami Pihlströmin vuonna 2002 toimittamassa kirjasessa Kuoleman filosofia. Miten he ymmärtävät ja selittävät esimerkiksi sen, että jotkut ilmeisesti ihan tosissaan haluaisivat elää täällä maan päällä mahdollisimman pitkään, jopa ikuisesti? Paizi eihän tätä maanpäällystäkään ikuisuuteen asti riitä. Jossain vaiheessa alkaa kynsi kylmetä.
ellauri347.html on line 589: Se on Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa virsi 629 "Så kort var den fröjd som i världen jag fann", Anna-Mari Kaskisen suomennoksena Ruotsin kirkon suomenkielisessä virsikirjassa "Vain tuokion onnea toi maailma".
ellauri347.html on line 631: Hemmetti mikä narsisti. Kuollinilmoituxen textinkin se on etukäteen sanellut. Eskolan porukoissa se oli ihan sääntönä. No kyllähän mullakin oli 1 suosikki, se jo albumissa 4 siteerattu Jeesus Siirakin kirjasta löytynyt säkeistö, jossa tyyppi häviää huizin saharaan kuin löyhkä ja taskunöyhtä.
ellauri347.html on line 641: Sokrates, Pavlov ja Klaus Mäkelä kirjasivat kuolevan viime fiilixet.
ellauri348.html on line 195: Luonnosta huolehtiminen 3s. Luonnosta pitää huolehtia, koska kaikki tarvizevat kauniita maisemia samaan tapaan kuin leipää, paikan leikkiä ja rukoilla. Luonto tarjoaa meille luontopalveluja ja luontoelämyxiä. Maailman toivo on luonnon jylhyydessä, sanoi joku luontokirjailija nimeltä Muir 1800-luvulla. John Muir (21. huhtikuuta 1838 – 24. joulukuuta 1914) oli skottisyntyinen yhdysvaltalainen luonnontutkija, kirjailija ja yksi varhaisimmista luonnonsuojelun uranuurtajista Amerikassa. Silloin saattoi jylhää luontoa vielä ollakin laikuittain. Nuorten ilmastolakot mainitaan, muttei Greta Thunbergiä. Onnex onnex, sillä sehän on nyt paljastunut antisemiitixi vihervassarixi.
ellauri348.html on line 214: Fiktio saa maailman näyttämään pahemmalta kuin se onkaan. Mixhän jengi sitten haluaa kyylätä niin paljon horroreita ja trillereitä? Koska ne saa elämän näyttämään jännemmältä kuin se onkaan. Median avulla voidaan korjata sensaatiomedian aiheuttamia vahinkoja. Buahaha, tää kirja on oikea ilopilleri.
ellauri348.html on line 219: Françoise Sagan (syntynyt Françoise Delphine Quoirez; 21. kesäkuuta 1935 – 24. syyskuuta 2004) oli Ranskalainen näytelmäkirjailija, kirjailija ja käsikirjoittaja. Sagan tunnettiin teoksistaan, joissa oli voimakkaita romanttisia teemoja, joihin sisältyi varakkaita ja pettyneitä porvarillisia hahmoja. Hänen tunnetuin romaaninsa oli hänen ensimmäinen – Bonjour Tristesse (1954) – joka kirjoitettiin hänen ollessaan teini.
ellauri348.html on line 223: Salanimi "Sagan" otettiin hahmosta Princess de Sagan homo-Proustin kirjassa À la recherche du temps perdu, joka julkaistiin vuonna 1954, kun hän oli 18-vuotias. Se oli välitön kansainvälinen menestys. Romaani käsittelee nautinnonhaluisen 17-vuotiaan Cécilen elämää ja hänen suhdettaan poikaystäväänsä ja leskeksi jääneen playboy-isänsä kanssa.
ellauri348.html on line 230: Ranskan presidentti, Saganin tarhakaveri Jacques Chirac sanoi muistopuheenvuorossaan: "Hänen kuolemansa myötä Ranska menettää yhden loistavimmista ja herkimmistä kirjailijat – kirjallisen elämämme merkittävä hahmo."
ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
ellauri348.html on line 240: Barbara Kingsolverin vaurauden lähde tulee kirjailijana olemisesta. Kuinka paljon rahaa Barbara Kingsolver on 68-vuotiaana ja mikä on hänen todellinen nettovarallisuutensa nyt?
ellauri348.html on line 246: Vuonna 2002 Ambrosea syytettiin useiden kohtien plagioimisesta kirjassaan The Wild Blue. Hänen työnsä Forbes -tutkimuksessa löydettiin plagiointitapauksia, joihin sisältyi kohtia ainakin kuudesta kirjasta, ja samankaltainen malli ulottuu aina taaksepäin hänen väitöskirjaansa. Steven 2. vaimo Moira oli aktiivinen assistentti kirjoittamisessa ja akateemisissa projekteissaan. Jäätyään eläkkeelle hiän piti kotia. Pitkäaikainen tupakoitsija, hänellä diagnosoitiin keuhkosyöpä huhtikuussa 2002. Hänen terveytensä heikkeni nopeasti, ja seitsemän kuukautta diagnoosin jälkeen hän kuoli 66-vuotiaana.
ellauri348.html on line 249: Eisenhowerin kuoleman jälkeen vuonna 1969 Ambrose väitti toistuvasti, että hänellä oli ainutlaatuinen ja poikkeuksellisen läheinen suhde hänen kanssaan, siis entisen presidentin, viimeisten viiden vuoden aikana. Laajassa haastattelussa vuonna 1998, ennen kuin ryhmä lukiolaisia ehti kysyä, Ambrose sanoi, että hän vietti "paljon aikaa Iken kanssa, todella paljon, satoja ja satoja tunteja". Ambrose väitti haastatelleensa Eisenhoweria useista eri aiheista ja että hän oli ollut hänen kanssaan "päivittäin muutaman vuoden"; ennen kuolemaansa "haastattelujen tekeminen ja elämästään puhuminen". Entisen presidentin päiväkirja ja puhelinmuistiot osoittavat, että pari tapasi vain kolme kertaa, yhteensä alle viisi tuntia.
ellauri348.html on line 254: Chinmoy Kumar Ghose (27. elokuuta 1931 Shakpura, Bangladesh – 11. lokakuuta 2007 New York) eli Sri Chinmoy oli intialainen rauhanfilosofi, taiteilija, kirjailija, muusikko, urheilija ja henkinen opettaja. Chinmoyn opetuksiin kuului meditaatio ja fyysisen kunnon ylläpitäminen. Monet hänen seuraajansa juoksevat maratoneja tai kilpailevat triathlonissa. Chinmoyn filosofia on inspiroinut monia kuuluisia muusikoita, kuten kitaristi Carlos Santanaa ja Ronan McLaughlania.
ellauri348.html on line 291: Hänen koko ammattiuransa oli Kansasin yliopistossa. Hän oli edelläkävijä positiivisen psykologian alalla ja kirjoitti ensimmäisen oppikirjan alalta, Positiivisen psykologian.
ellauri348.html on line 371: Kaufmanin teokset tutkivat sellaisia universaaleja teemoja kuin identiteettikriisi, kuolevaisuus ja elämän tarkoitus metafyysisen tai parapsykologisen viitekehyksen kautta. Sukupuoli-identiteetti on myös toistuva teema hänen töissään. Apinat toistuvat Kaufmanin varhaisissa töissä: Being John Malkovichissa Lottella on lemmikkisimpansi nimeltä Elijah; Human Nature -kirjassa Puff kasvatettiin apinaksi; elokuvassa Confessions of a Dangerous Mind, Penny haaveilee apinasta; ja adaptaatiossa alkuperäinen deus ex machina oli suoapina. Loppupeleissä apinat korvautuvat formica sapiens-lajilla.
ellauri348.html on line 373: Filmamattomuus on eräänlainen mediaspesifisyys, joka estää kirjallisuutta tekemästä onnistunutta elokuva- tai televisiosovitusta. Useat erilaiset näkökohdat voivat johtaa siihen, että teos nähdään elokuvattomaksi. Näitä ovat esteettiset sopimukset, yleisön odotukset, tekniset rajoitukset ja eettiset tai poliittiset näkökohdat.
ellauri348.html on line 377: Charlie Kaufmanin sanoinkuvaamattoman seko romaani Antkind (2020) on tollanen kuvamaton. Neuroottinen epäonnistunut elokuvakriitikko B. Rosenberger Rosenberg törmää siihen, mikä saattaa olla ihmiskunnan historian suurin taiteellinen saavutus: kolmen kuukauden mittainen elokuva, joka sisältää aikataulutetut nukkumis-, ruokailu- ja vessatauot, joka otti kirjailijaltansa, psykoottiselta afrikkalais- amerikkalaiselta mieheltä nimeltä Ingo Cutbirth, 90 vuotta saada loppuun. B. tekee tehtäväkseen näyttää sen muulle ihmiskunnalle. Mutta elokuva tuhoutuu, kun hän pysähtyy juomaan soodaa, jättäen jäljelle vain yhden ruudun, josta B:n on jotenkin yritettävä palauttaa mieleen elokuva, joka saattaa olla sivilisaation viimeinen suuri toivo. Romaani kasvaa kattamaan laajan valikoiman käsitteitä ja juonilinjoja. B. on pakkomielle todistaa poliittisesti korrekti bona fides, kehua suhteestaan mustaan sitcom-tähteen ja hänen jatkuvasta käytöstään harvinaista ei-binääripronominia "thon". Tämä sivu ei ole saatavilla muilla kielillä, mutta aika samantapaisesta Markus Leikolan yhtä flopanneesta tiiliskivestä voisi olla apua.
ellauri348.html on line 389: Forrest Gumpin äidinkielentaito ei nimittäin ole huippuluokkaa: "Muut pingisjoukkueen pelaajat on tosi mukavia kavereita, ketkä tulee vähän kaikilta elämänaloilta, ja ne on minulle hirmu mukavia. Kinuskit on kanssa mukavia, kovasti toisenlaisia vinosilmiä kuin ne mitä minä näin Vietnamissa. Ensinnäkin nämä on siistiä ja puhtaita vinosilmiä ja oikein kohteliaita. Ja toiseksi nämä ei yritä murhata minua." Kirjan päähenkilö Forrest Gump tuntee olevansa idiootti syntymästä asti. Hän koettaa kaikesta huolimatta tehdä aina oikein, ja tämä saattaa hänet usein vaikeuksiin ja toisinaan sankaritekoihin. Gumpista tulee muun muassa Vietnamin sodan veteraani, huuliharpisti ja painija, katkarapukasvattaja ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Mutta tuleeko siitä miljonääri kirjassa? Ilmeisesti ei.
ellauri348.html on line 393: Toipuessaan Vietnamin sodasta Forrest kehittää lahjakkuutta pingistä, lopulta hän pelaa turnauksessa Kiinassa ja pelastaa vahingossa Mao Tse-tungin hengen ja tapaa presidentti Lyndon Johnsonin . Hän saa yhteyden Jennyyn ja hänet pidätetään ja laitetaan laitokseen rauhanmielenosoituksen jälkeen. Kun lääkärit ymmärtävät, että hänen päässään on kyky tehdä matematiikkaa, hänet värvätään NASA:n astronautiksi. Kun 'Sue', lennon aikana oleva urosorangutanki , tuhoaa laivan, he syöksyvät maihin Uudessa-Guineassa ja päätyvät kannibaaliheimon vangiksi, jonka päällikkö opettaa Forrestin pelaamaan shakkia. Palattuaan Yhdysvaltoihin Forrest tapaa presidentti Richard Nixonin ja törmää Daniin, joka on nyt koditon. He matkustavat Indianapolisiin etsimään Jennyä ja löytävät tämän työskentelevän rengastehtaalla. Jne, jne. Miljonääri- ja maratoniosuus puuttuvat kirjasta.
ellauri348.html on line 395: Kirkus Reviewsin vuonna 1986 tekemässä kirja-arvostelussa anonyymi arvioija kuvaili kirjaa "kompastavaksi, roikkuvaksi yritykseksi pikareskiromaaniin". Johtopäätös oli "Kovakätinen, yhden vitsin romaani, joka on lopulta huijaus". Publishers Weekly tunnusti "kohdehuumorin täällä", mutta sanoi, että kirjailija "on kirjoittanut parempia kirjoja kuin tämä". Alun perin romaania myytiin arviolta 30 000 kappaletta. Vuoden 1994 elokuvasovituksen julkaisun jälkeen, pääosassa Linnan sahan omistajan pojan näköinen Tom Hanks, romaania myytiin yli miljoona kappaletta.
ellauri348.html on line 397: Käsikirjoitus poikkeaa joissain osissa kirjasta. Se ei tunnista Forrestia henkilöksi, jolla on savantin syndrooma . Se puhdistaa hänen seksielämänsä ja vähentää kiroilua, kuten Forrest ilmaisee kirjassaan. Kirjailija Winston Groomin mukaan elokuva "vei joitakin karkeita reunoja pois" Forrestista. Se vähensi hänen aikansa kannibaalien parissa ja puuhastelua Sue-nimisen apinan kanssa.
ellauri348.html on line 460: Toivossa on hyvä elää – Haastattelussa Antti Nylén. Menestynyt kirjailija Antti Nylén ei lue ikäviä uutisia. - Olet Suomen virallinen Morrissey-asiantuntija. Morrissey on pilalla. Miltä se tuntuu?
ellauri348.html on line 669:
Tutkimukset mielenterveysongelmista ja muista psykiatrisista poikkeavuuksista nykyjuutalaisten keskuudessa: katsaus kirjallisuuteen
ellauri348.html on line 733: Macphersonin maineen kruunasi hänen hautaaminen kirjallisuuden jättiläisten joukkoon Westminster Abbeyssa. WP Ker, Cambridge History of English Literature, huomauttaa, että "kaikki Macphersonin taidot filologisena huijarina eivät olisi olleet mitään ilman hänen kirjallisia taitojaan".
ellauri348.html on line 746: Runot saavuttivat kansainvälistä menestystä. Napoleon ja Diderot olivat merkittäviä ihailijoita, ja Voltairen tiedettiin kirjoittaneen heistä parodioita. Thomas Jefferson piti Ossiania "suurimpana runoilijana, joka on koskaan ollut", ja aikoi oppia gaelia voidakseen lukea hänen runojaan alkuperäisessä muodossaan. Ne julistettiin kelttiläisiksi vastineiksi klassisille kirjailijoille, kuten Homer Simpsonille. "Ossianin aidot jäännökset... ovat monessa suhteessa samaa leimaa kuin Ilias " , oli Thoreaun mielipide. Hemmetti jenkit on sitten hölmöjä. Teokset vaikuttivat moniin kirjailijoihin, mukaan lukien Walter Scott, ja maalarit ja säveltäjät valitsivat ossiaanisia aiheita.
ellauri348.html on line 748: Syklillä oli vähemmän vaikutusta Brittein saarilla. Samuel Johnson piti sitä "toisena todisteena skotlantilaisten salaliitosta kansallisessa valheessa", kun taas irlantilaiset vastustivat Macphersonin omien perinteidensä väärinkäyttöä. Macpherson edisti aineiston skotlantilaista alkuperää, ja irlantilaiset historioitsijat vastustivat häntä kiivaasti, koska he kokivat, että heidän perintöään approprioitiin. David Hume peruutti lopulta Macphersonin alkuperäisen tukensa ja vitsaili, ettei hän voinut hyväksyä runojen väitettyä aitoutta, vaikka "viisikymmentä karvakätistä ylämaalaista" takaisi sen. Samuel Johnson, Touretten syndroomainen englantilainen kirjailija, kriitikko ja elämäkerturi, oli vakuuttunut siitä, että Macpherson oli "vuoripankki , valehtelija ja huijari ja että runot olivat väärennöksiä". Johnson hylkäsi myös runojen laadun. Kun kysyttiin: "Mutta tohtori Johnson, uskotko todella, että kukaan nykyajan mies voisi kirjoittaa sellaista runoutta?" hän vastasi kuuluisasti: "Kyllä. Monet miehet. Monet naiset. Ja monet lapset." Johnsonin sanotaan kutsuneen Ossianin tarinaa "yhtä törkeäksi kusetukseksi kuin koskaan, mikä maailmaa vaivasi". Väitteensä tueksi Johnson kutsui gaelia myös barbaarisen kansan töykeäksi puheeksi ja sanoi, ettei siitä edes ollut yli 100 vuotta vanhoja käsikirjoituksia. Vastauksena todistettiin, että Advocates' Library Edinburghissa sisälsi 500 vuotta vanhoja gaelinkielisiä käsikirjoituksia, jotka ovat vieläkin vanhempia. 1800-luvun alkuun mennessä syklillä oli rajallinen rooli Skotlannin isänmaallisessa retoriikassa.
ellauri348.html on line 754: Nisupullan näköinen Edmund Burke (12. tammikuuta 1729 – 9. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, mikä tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään jenkeissä nykyaikaisen konservatismin isänä. Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Hän puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Parempi että Roope ja Kulta-Into Pii tekevät päätöxet. Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan venkuroi niitä aina tapauskohtaisesti. Tyypillistä. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis, jossa patraskit ovat peräreikänä.
ellauri348.html on line 842: Self-Efficacy: The Exercise of Control on Albert Banduran vuonna 1997 kirjoittama psykologian kirja itsetehokkuudesta eli ihmisen uskosta omaan pätevyyteen. Jatko-osa: Izetyydytyxestä eli ihmisen uskosta omaan kätevyyteen jäi alle julkaisukynnyxen.
ellauri348.html on line 912: Christopher Petersonin ja Martin Seligmanin laatima Character Strengths and Virtues (CSV) -käsikirja inhimillisistä vahvuuksista ja hyveistä on ensimmäinen tutkimusyhteisön yritys tunnistaa ja luokitella ihmisen positiiviset psykologiset piirteet. Sori näitä on nyt 30, nähtävästi on tullut jonkinlainen inflaatio.
ellauri348.html on line 1040: Vuonna 2022 tehdyssä kirjallisuuskatsauksessa havaittiin useita kritiikkiä aluetta kohtaan, mukaan lukien käsitteellisen ajattelun puute, ongelmalliset mittaukset, tulosten huono replikaatio, eristäytyminen valtavirran psykologiasta, kontekstualisointi ja käyttö kapitalismin hyväksi.
ellauri348.html on line 1124: Uteliaisuus ja juoruilunhalu ovat vahvasti yhteydessä luovuuteen. Uteliaisuus on 1/5 vahvuudesta, joka on yhteydessä elämään tyytyväisyyteen. Se liittyy myös onnellisuuteen, terveyteen, pitkäiköisyyteen ja positiivisiin sosiaalisiin suhteisiin. Yxinkertainen keino kehittää uteliaisuutta on kurkistella naapureiden ikkunoihin esim kaukoputkella. Valtaosa tavixista käyttää 50% ajastaan päivittäin unelmointiin. Luovat yxilöt harjoittavat päivittäin tietoisesti masturbointia. Tälläisten päivien jälkeen he tunsivat izensä kukoistavammixi. Eskin viimeisessä kirjassa ei tainnut esiintyä kovin monta kertaa kukoistusta. Onkohan kukoistus nyt tauolla?
ellauri348.html on line 1126: Erittäin luovat tyypit pitävät mukanaan muistikirjaa ja työskentelevät aamuyöllä. Pipsa Pallasvesa teki niin. Eski kirjoitteli sille pehkuista kaipaavana haavanlehtisenä runoja. Mitä Pipsa teki aamuöiden tunteina? Kazoiko se suorasoittosarjoja, harjoitteliko kegel-lihasta? Kun nyt edes tietäisi minkä ikäinen se on.
ellauri348.html on line 1148: Ravi Shankar kuvasi huumoria puskureixi jotka säästävät ryntäikästä naista nöyryytyxeltä. Tälläinen ihminen on voittamaton. Huumorintaju vapauttaa peloista, mutta sitä pitää kuitenkin viljellä huolella ja sovittaa oikeaan asiayhteyteen. Ei mitään alapään juttuja eikä varsinkaan saa pilkata johtoporrasta. Jo yhden pellen lisäys tiimiin lisää sen tuottavuutta. Hyvä huumori antaa elämään merkityxen tunnetta, izeluottamusta, onnea ja ihmisyyttä! Jaa, tässä taisikin olla sitten kaikki Pirjo Säisäi-Werneriltä. Ei tässä kirjassa juuri ollut muuta kuin tahatonta naurun aihetta.
ellauri349.html on line 32:
ellauri349.html on line 68: Colin McGinn (1950) tunnetaan parhaiten mielenfilosofiatyöstään ja erityisesti uudeksi mysterialismiksi kutsutusta ajatuksesta, jonka mukaan ihmismieli ei ole valmis ratkaisemaan tietoisuusongelmaa. Hän on kirjoittanut yli 20 kirjaa tästä ja muista filosofian alueista, mukaan lukien Mielen luonne (1982), Tietoisuuden ongelma (1991), Tietoisuus ja sen kohteet (2004) ja Inhouksen merkitys (2011).
ellauri349.html on line 93: Esa luukuttaa "vapaata ajattelua" johon koulufilosofit eivät pysty kun niiden pitää olla "organisaatio-olioita" toisin kuin "vapaat kirjailijat". Yliopisto sentään jonkin verran suojaa tutkijoita pahimmalta oman perseen myynniltä johon Eskin kaltaiset izeään mainostavat izehoitajat ja muut turhat julkkixet turvautuu saadaxeen paljon voita leivän päälle. "Suuri yleisö" ja "yritysvalmennettavat" on vielä vitusti tolvanampaa viihdytettävää kuin yliopistokolleegat. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat, with a vengeance.
ellauri349.html on line 103: Alain de Botton (s. 20. joulukuuta 1969 Zürich) on sveitsiläis-brittiläinen kirjailija ja yrittäjä. Hän muutti perheensä mukana Englantiin kahdeksanvuotiaana ja asuu nykyään Lontoossa. Alain de Botton opiskeli historiaa Cambridgen yliopistossa Gonville and Caius Collegessa 1988–1991, josta hän valmistui parhain arvosanoin. Hän on tunnettu kirjoistaan, joiden teemaa on luonnehdittu ”arkipäivän filosofiaksi”.
ellauri349.html on line 118: Philosophy: A Guide to Happiness (2000). Perustuu kirjaan The Consolations of Philosophy. 6 osaa.
ellauri349.html on line 120: Status Anxiety (2004). Perustuu kirjaan Status Anxiety. 3 osaa.
ellauri349.html on line 122: The Art of Travel (2005). Perustuu kirjaan The Art of Travel. 1 osa.
ellauri349.html on line 124: The Perfect Home (2006). Perustuu kirjaan The Architecture of Happiness. 3 osaa.
ellauri349.html on line 126: Hei täähän on Eski steroideilla! Essays in Love (1993) myi kaksi miljoonaa kappaletta! The School of Life, brittiläinen monikansallinen sosiaalisen median yritys, jonka brittiläinen kirjailija ja julkinen puhuja Alain de Botton perusti vuonna 2008 (seuraava lamavuosi). Yrityksen pääkonttori sijaitsee Lontoossa. Elämänkoulu tarjoaa erilaisia materiaaleja ahdistuksen hallinnasta, tunneälystä, ihmissuhteista, työstä, luovuudesta ja henkisyydestä. Eli just samaa motovationaalista potaskaa kuin Eskillä vaan isommalla budjetilla. Button sai siitä vielä Schopenhauer-palkinnon! Aloita oma hyvinvointimatkasi tänään.
ellauri349.html on line 153: Eskin tunnetotuudet kaihtavat exaktia formulointia. Onkohan tässä kirjassa yhtään ajatusta, vaiko vain näitä klisheitä, klisheitä? E. Saarisen ajatuxia E. Saarisesta. Saarisen oleminen ilmeni narsistisen Sartren sanoin "olemisena izelleen". En sunkaan ole vähän narsisti? Pipsan ansiosta olen sitä kenties hieman vähemmän. Puhun Aalto-yliopiston tulijoille kulmakarvat torakkamaisesti heiluen leipääntyneesti voimaisella äänellä räjähdysvoimasta. Jörn Donner paskiainen ei ollut ainoastaan narsisti vaan röyhkeä kylmä ilkimys. Psykopaatti pikemminkin. Eski taitaa olla oikeastaan Surku Yniäinen, joka menee mezään wannabeenä ulvomaan isojen pahojen susien perään, ja luikkii sitten kotiin Pipsan luo pelkämään puuvillainen häntä koipien välissä.
ellauri349.html on line 155: Olli Järvinen oli paizi edesmennyt biologi myös E. Saarisen alias Anja Kaurasen prinssikirjassa. Harri Sirolan kämppä oli Kapteenin ja Merikadun kulmasssa. Anja ja Harri alkoi bylsiä Eino Leinon seuran turpasaunan iltana. En tainnut ehtiä ihan prinssikirjan loppuun saakka viime kerralla. Eskiä en siitä tunnistanut. Olin varmaan koko ajan MIT:ssä suihkussa.
ellauri349.html on line 178: Juopunut Pentti Saarikoski kaulaili kainaloista kanaa etualalla ja taustalla velloi kansalliskirjailija Lennart Meri. Poskisolistina räppää Esa Saarinen! Sinikka ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä kirjat kuuluvat jokaisen lapsen suosikkeihin. Toinen Nopoloista on yllättäen edesmennyt. Kaikki olivat paikalla koirineen! Oliko suurrunoilija kyyninen kylmyyspistelijä? Oliko edes viiden piston mies? Suurrunoilijalla ei varmaan enää seissyt. Seisoneeko emerituxella? Mitä sanoo kuningatar Pipsa? Vieläkö mahtaa hömpsykkäpariskunta hömpsytellä?
ellauri349.html on line 180: "Huippuluokan spurgu" on majakkamääre, se on kahvakäsite. Sen voi opettaa vaikka koululaisille kuten hiljan ehdotti se lappilainen kirjailija Suopunki. Sopii luokittaa ihmisiä kuha ne on oman alansa huippuja. Kuten presidenttikandidaatti Paavo Väyrynen.
ellauri349.html on line 193: Eva Korsisaaren ”Tule, rakkaani!” -kutsu on poimittu Raamatun Korkeasta veisusta. Kutsulla neito pyytää miestä, rakastaan kulkemaan rinnalleen. Laulujen laulun tulkinta asettuu kirjassa vedenjakajaksi. Sitä ennen Korsisaari tutkii muun muassa filosofi Platonin Pitoja, runoilija Percy Bysshe Shelleyn ja viihdekirjailija Barbara Cartlandin teoksia. Hän kutsuu niitä yhden ja saman rakkauden kuvauksiksi. Näitä kuvauksia Korsisaari lähestyy nykyfilosofi Luce Irigarayn ajatusten näkökulmasta: tärkeää on Irigarayn samuuden järjestystä kohtaan esittämä kritiikki. Korsisaaren mukaan yhden ja saman rakkaudessa toinen, yleensä nainen, on pyritty sulauttamaan toiseen, yleensä mieheen, tai rakastaja on yrittänyt työntyä rakastettuunsa. Vaihtoehtoisesti rakastavaiset ovat onnistuneet saamaan aikaan jonkin kolmannen. Valitettavasti tällainen haltuun ottava ja toisen toiseuden unohtava rakkauskuvaus on ollut hallitsevassa asemassa aina kulttuurimme kätkyestä lähtien. Tätä järjestystä Korsisaari purkaa kehittämänsä kolmen käsitteen avulla, joita hän nimittää sen ainoan oikean myytiksi, täydellistymisen myytiksi ja henkisen rakkauden myytiksi. Mutta ei näin! Vaan korkean veisun sanoin:
ellauri349.html on line 216: »Vittu sukupuoliaktini ei ole saavuttanut täyttymystä, ja tästä on aiheutunut monia jälkiseurauksia. Nostan niistä esiin vain yhden kauneimmista, enkelit», kirjoittaa Luce Irigaray kirjassa Sukupuolierotiikka.
ellauri349.html on line 222: "LUCE IRIGARAYn avainkynäilyt" (Oxford UP) on teos, joka kokoaa yhteen kirjailijan itsensä valitsemia esseitä ja DOKUMENTOI Irigarayn monipuolista toimintaa eri tieteenaloilla. Kokoelma sisältää sekä Irigarayn kenttätyön tuloksia esitteleviä esseitä esimerkiksi soveltavan lingvistin ja psykoanalyysin alalla että teoreettisia panoksia eri tieteenaloihin.
ellauri349.html on line 224: Kirjassa on kaksi pääasiallista mielenkiintoa teologiasta ja kirjallisuudesta kiinnostuneille. Ensimmäinen on se, että ranskalainen filosofi käsittelee uskonnollisia kysymyksiä ei vain osiossa "Hengellisyys", vaan koko kirjan kautta; toinen on hänen työtään luonnehtiva poikkitieteellinen lähestymistapa.
ellauri349.html on line 226: Kirjan painopiste, joka on jaettu viiteen osaan, Filosofia, Kielitiede, Taide, Spirituaalisuus ja Politiikka, löytyi Irigarayn vaatimuksesta dialogin keskeisestä roolista ja erilaisuuden hyväksymisestä lähtökohtana kirjan rakentamisessa. uutta kulttuuria.
ellauri349.html on line 230: Hiän syntyi Belgiassa 3. toukokuuta 1930 ja aloitti yliopistokoulutuksensa Louvainin katolisessa yliopistossa. Siellä hiän vuonna 1955 puolusti Paul Valérya stilistisen väitöskirjan avulla.
ellauri349.html on line 233: Vuonna 1968 hän valmistui Pariisin X-Nanterren yliopistossa kielitieteen tohtorin tutkinnosta ozikolla "Psykolingvistinen lähestymistapa hullujen kieleen". Hänen väitöskirjansa ilmestyi vuonna 1973 nimellä Dementtien kielioppi. Vuodesta 1970 vuoteen 1974 hän opetti Pariisin 8-Vincennesin yliopistossa.
ellauri349.html on line 237: Vuonna 1974 hän puolusti valtion väitöskirjaa nimeltä "Speculum. Naisten tehtävä filosofisessa diskurssissa”, jonka ohjasi filosofi François Châtelet, Pariisin VIII yliopistossa. Tässä skandaalin aiheuttaneessa opinnäytetyössä hän kiisti freudilaisia ja lacanilaisia psykoanalyyttisiä teorioita, jotka aiheuttivat hänen opetuksensa menettämisen Pariisin VIII-Vincennesin yliopistossa ja Pariisin freudilaisessa koulussa. Hänen väitöskirjansa tekee sukupuolten välisen eron tutkimisesta filosofisen kysymyksen. Tästä näkökulmasta katsottuna jokainen subjekti on väistämättä seksuaalinen subjekti ja naisen seksuaalisuuden on voitettava ne kulttuuriset arvot, jotka sille on tähän asti evätty tai evätty.
ellauri349.html on line 239: Vuoden 1979 jälkeen hän katosi jonkin verran ranskalaisesta kirjallisuudesta. Hän sanoi Libération- lehden haastattelussa vuonna 1997: "Ranska on melkein paikka maailmassa, jossa ihmiset tuntevat minut vähiten! Mutta onko minun tehtäväni vastata? En halua.» Anglosaksisissa maissa hänen kirjoituksensa ovat lukuisten analyysien kohteena. Naistaiteilijat, kuten saksalainen Rosemarie Trockel tai brittiläinen Siobhan Liddell ja Margaret Whitford, olivat ihan pähkinöinä hänen työstään.
ellauri349.html on line 258: Erkki Samuli Pirtola (18. toukokuuta 1950 Rautalampi – 23. tammikuuta 2016 Helsinki) oli suomalainen kuvataiteilija. Pirtolan mielestä "Todellinen taiteen emämaa löytyykin lastentarhoista, Steiner-kouluista, undergroundista, hullujenhuoneilta, presidentin muistikirjasta, betonigraffiteista, oudoista yöllisistä performansseista, ufokuvista, viidakkoshamaanin houreista..." Paskanmarjat Erkki, graffitit on järjestään pyllyn rumia. Mitä vittua, jotain presidentin nuolua?
ellauri349.html on line 272: Tälläsiä pieniä palasia erilaisten apinoiden elämästä. Hyvinkään kultahatun kotiolot; Sally Salmisen aika Amerikassa; japanilaisen naisoletetun lähikaupan kassan elämätön elämä. Erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia. E!F!K! ei jätä kovin paljon varianssia. Eski kuumuu käsitteistä jotka eivät vastaa maastoa. "Tietomme Sokratesta perustuvat kahteen kirjalliseen lähteen." Mutta jääköön Sokrates, varsinaisesti on kyse elämästä. Ennenkuin päästään pois, ollaan post mortem. Elämä on laiffia.
ellauri349.html on line 274: Kaxikin Eskin putkiaivoisempaa oppilasta on väitellyt Eskin luennointityylistä. Tuntui (ize)keskeisen hyvältä olla minä. E. Saarinen nappasi assistentuurin S.Albert Kiviseltä joka ei ollut saanut väitöskirjaa "tämyyxistä" valmiixi. "Top logician" Georg Kreisel oli lähes yhtä omituinen kuin ammeeseen paskantanut Saul Kripke. Saa nähdä tuleeko se Kataisen vieteriukko Pekka Himanen, joka lensi aurinkoon kuin Ikaros, ollenkaan mainituxi tässä kronikassa. Ei se ainakaan ole lähteissä.
ellauri349.html on line 281: Dityrambien luonne oli villi ja ekstaattinen, vastakohtana paiaaneille (paasaus). Myöhemmässä kirjallisuudessa dityrambilla tarkoitetaan voimakkaan innoituksen siivittämää runoa. Dityrambeille on luonteenomaista nopearytmisyys sekä yleensä myös säkeiden eripituisuus ja soinnuttomuus. Tunnettuja uudemman ajan dityrambeja ovat Johann Wolfgang von Goethen Wanderers Sturmlied vuodelta 1777 ja Friedrich Nietzschen Dionysos-Dithyramben 1880-luvulta. "Pitkä ja kaunis ystävyys. Virta virisee ilman uomaa." Ei mitään mitä pitkin kipittää.
ellauri349.html on line 315: Tää Eskin "käytännön filosofia" kuulostaa aivan herätyspuheelta, ja sitähän se onkin. Hyvin Eski vetää ilman jumalaa ja jeesusta pelkkien enkeleiden voimalla. Pyhän Matti Nykäsen ja muiden julkimoiden sanoilla. Ajattele asiaa omalta kannalta ja vähän meidänkin kannaltamme. Eski tahtoo olla kätilö kuin Sokrates. Opastaa huohottamista ja auttaa ajatuxen maailmaan speculum matrixen avulla. Ei haittaa vaikka se on keskonen tai vallan epämodostuma. Sillä tärkeintä ei ole sikiö vaan ize synnytys, lainataxemme Mauno Koivistoa ja Bernsteinia. Eskiltä näyttää unohtuneen se muiden fenomenologien avainpointti että ajattelun, toisin kuin huohotuxen, piti olla intentionaalista. Koko kirja on ajattelua ilman kohdetta. Ajelehtinista.
ellauri349.html on line 319: Parempi teoria paremmasta elämästä ei takaa, että kenenkään elämästä tulisi parempaa. Kazo vaikka Neuvostoliittoa. Hemmetti että vieläkin kismittää. Siteeraten Platonin kirjettä 7 Eski puolusteleixen mixei sen kirjassa ole mitään asiaa. Asiaa tai ei, on kirjoitettava, koska ei voi koko ajan olla äänessä. Väliin täytyy mennä kakalle.
ellauri349.html on line 436: Pyhät kirjat, myös Vanhasta testamentista, ovat niin bestsellereitä, että muinaisten pyhien kirjoittajien on myönnettävä olevan selvästi parempia kuin muinaiset epäpyhät kirjailijat.
ellauri349.html on line 440: Kapteeni Haddock oli yksi ensimmäisistä kirjoittajista, joka toi Ludwig Wittgensteinin ajatuksen Ranskaan. Kapteeni Haddock ehdotti, ettei Wittgensteinin filosofisten tutkimusten muotoa voida erottaa niiden sisällöstä. Wittgenstein oli väittänyt, että filosofia oli kielen sairaus, ja kapteeni Haddock huomauttaa, että hoito vaati tietyntyyppistä kirjallisuutta ja terapointia. Sokrateen terapiaa luonnehtii ennen kaikkea ihmisten välisen elävän kontaktin merkitys. Ai sen taisinkin jo sanoa. Toisto tyylikeinona.
ellauri349.html on line 444: Vuonna 1994 kapteeni Haddock julkaisi artikkelin otsikolla "Nykyään on filosofian professoreita, mutta ei filosofeja", siinä kapteeni Haddock osoittaa meille, että amerikkalainen filosofi Henry David Thoreau on kirjassaan Walden esimerkki "todellisesta filosofista" joka elää filosofiaansa asumalla yksinkertaisesti luonnollisessa ympäristössä kuten Tintti Bulevardilla ja Ekbergillä.
ellauri349.html on line 458: Eskin hulppea Bulevardin koti ei tosiaankaan ole mikään keppihyypiöiden kolo ja latistuxen mankeli. Kelpaa siellä oljennella yliluonnollisen kokoisen Spidermanin sylissä. Ja millähän pätäkällä tämäkin kirjasto on ostettu? Kaikkien niiden tomppelien rahoilla jotka tykkää kuunnella juuri tämmöstä menestysjulkkisten leveilyä. Kardashianeilla on vielä enemmän pätäkkää ja peukuttajia.
ellauri349.html on line 528: Tällä hetkellä Almogilla on käynnissä lukuisia tutkimushankkeita filosofian eri alueilta. Mainittakoon tässä Hugh Woodinin ja Kai Hauserin kanssa tekeillä oleva äärettömyyden käsitettä koskeva artikkeli, konstitutionalismia käsittelevä kirjoitus Lars Vinxin ja Juha Räikän kanssa sekä semantiikan naturalisoimista koskeva kielifilosofinen artikkeli, joka ilmestyy suomalaisfilosofi Jaakko Hintikan peliteoreettista semantiikkaa tarkastelevassa kirjassa.
ellauri349.html on line 566: Eskin lahjoilla ei olis kannattanut lähteä runolle, tulos on vitun kökköä. "Pafos-seminaarin asetelma sallii hienovaraisuuxia, joissa ihmiskokemus, avautuen sisäänpäin syvyyssuunnasssa, rohkaistuu ulospäin, uskaltaututuu kontaktiin, ja jatkaa taas takaisin sisään, kokonaisuuden voimistuessa puhtausytimissään ylärekisterilllisen väreilyn ehdoin." Sisään ulos sisään ulos, schneller schneller. Kun ajattelee Esa Saarista, M.A. Nummista, Vesa-Matti Loiria, Paula Vesalaa ja Satu Silvoa, alkaa etoa. Syyläisiä egoja. Tää koko kirja on pelkkää pastöröintiä. Käynkö äidin haudalla tarpeexi usein? Vienkö kukkia? Kaikki klisheet suoraan Disney- ja Netflix sarjoista. Leocadia sivelee ruskean valokuvan jalkapuolta fasistia.
ellauri349.html on line 646: Pääteos, jossa Heidegger kamppailee Gelassenheitin käsitteen kanssa, on Discourse on Thinking (Käännös Gelassenheitista; 1966), tarkemmin sanottuna osio nimeltä " Keskustelu ajattelusta maapolulla", jossa hän yrittää selittää ymmärrystä kolmen eri keinoin. Näkökulmat: tutkijan, viisaan ja tutkijan näkökulmat. Heidegger käyttää kirjassa erilaisia tapoja päästää lukijaa läheisempään kosketukseen vapautumisen tai olla-antamisen kanssa dialogin, runouden, oksymoronin, kiehtovan käännöksen ja niin edelleen avulla. Tekemällä tämän hän yrittää "hajottaa riippuvuutemme metafysiikkaan (mukaan lukien hänen oman aikaisemman ajatuksensa) ja rohkaista meitä hyväksymään olemisen antamisen tapahtumaan". (Moore, 2019, s. xvii).
ellauri349.html on line 708: Seuraava pystyynnostettava pahvikuva on juutalainen fenomenologi Emmanuel Levinas, josta on jo monta bongausta mm albumeissa 121 ja 153. Eskin virnuileva lätty kirjan takakannessa kuiskii minulle: tapa vaan. Lopulta ei äiti ehtinyt omin avuin veskiin. Eski ei kiireiltään ehdi veskiin jelppimään. Siis äiti Sinivuokkoon vaan. Lauloin hiljaa äidin korvaan ja äiti pisti vastaan. Eskin Veski veljellä on parempi lisääntymismenestys kuin Eskillä. Eski oli jäädä tuhkixexi mutta muumit auttoivat. Eski ei ole kovin huumorintajuinen, mutta ennen sentään naurattava. Nyt enää naurettava. Kerran se oli tosi urhea ja meni äidin kanssa saunaan.
ellauri349.html on line 746: Paljonko noita runoja on? Jaana kysyi. Satojahan näitä on. On usealta vuodelta. Olin lukenut niitä Jaana Myrttiselle, Kampin kukan hehkuvalle yrittäjälle Lapinlahdenkadulla. Runoja on melkein yhtä paljon kuin paasauxia, tai no, vähemmän. "Niistä pitää tehdä kirja ja julkistamistilaisuus tänne Kampin kukkaan, jossa me annamme kaikille ruusun ja sinä omistuskirjoituxen. Voisit istua tuolla oikealla ja me avaisimme toisenkin oven, jotta jono kulkisi." AARGH!!! Barf bag please! Kiira Korpikin on lyyrisempi.
ellauri349.html on line 791: Heidi Liehu, suomalainen eksistenssifilosofi, feministi ja runoilija, väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa vain 22 vuoden iässä Esa Saarisen oppilaana. Liehun vuonna 1990 tarkastettu väitöskirja käsitteli filosofi Kierkegaardin suhdetta Hegeliin. Se osoittautui yllättävän kuumaxi.
ellauri349.html on line 793: Liehun filosofinen väitöskirja edusti akateemista ilmaisutapaa. Hänen filosofisista kirjoistaan varhaisessa Kirsikankukkia-teoksessa (WSOY 1993) Liehu heittäytyy kokeilevan ja lyyrisen ilmaisun puolelle. Tajunnanvirtaista tekstiä oli kyllä esikoisrunokokoelmassakin ja vähän väikkärissäkin, vaikkei niin paljon kuin Lauri Törhösellä.
ellauri349.html on line 797: Perhosten valtakunta oli ensimmäinen Sphinx-kustantamon (Kustannusosakeyhtiö Sphinx Oy) julkaisema teos. Kustantamon perustivat v.1998 Heidi Liehu ja hänen äitinsä, kirjailija Rakel Liehu. Perhosten valtakunta on filosofinen, feministinen, osin lyyrinen teos, ja se herätti aikoinaan huomiota, ei vaan laajuutensa tähden, vaa ehkä myös siksi, että tämän teoksen myötä Liehu antoi siihenastisista tavoistaan poiketen haastatteluja. Muihin filosofisiin teoksiin kuuluu mm. teos Ihana Kristus (Kirjapaja 2006).
ellauri349.html on line 805: Runohus libo liirikku on kirjalližuon muodo, kuduas kieldy käytetäh estettizesti sen merkičyksen da kieliopillizen oigeimugažuon mugah libo ei. Sih kuuluu suulline libo kirjalline tuotando, kuduas kieldy käytetäh eri tabah prouzah verrattunnu. Eräs runohuon alalaji on pajoliirikku, kuduas runomuodoine tekstu liittyy muuzikkah. Runoloin muodo nojuau puaksuh mielikuvitukseh, sana-mieliyhtymih da kielen soinnillizih ominažuoksih.
ellauri349.html on line 807: Liehu liehuu vapaana kirjailijana. Taiteen keskustoimikunta myönsi hänelle valtion 25-vuotisen taiteilija-apurahan vuonna 2000. Heidi Liehun äiti on vielä vapaampi kirjailija Rakel Liehu. Eski luki joka ilta jonkun Raakel Liehun runon maallisena iltarukouxena. Silleen illasta tuli huomenta pyhempi ja iloisempi. ”On aika mieletön juttu, että olen saanut elää näin kauan”, 50 vuotta täyttänyt filosofi Heidi Liehu sanoi 2017.
ellauri349.html on line 885: Mutta ei! ei se siinä vielä ollut. El Zorron tapaan Eskin kirjassakin on epilogi. Tämä vielä.
ellauri349.html on line 889: Olisiko mahdollista pitää E.Saarisen luento kirkossa mainizematta isäntää, eli Jeesusta ja Jumalaa? No ei. Sokrates on enempi hengissä kuin myytti väittää. En nyt sano kenen hahmossa. Vaatimattomuuteni estää sanomasta. Sen voin sanoa, että Tiina Alahuhta-Kasko on moninkertainen Pafos-alumni. Länsimaisen filosofian historia on ilmestynyt äänikirjana. From strength to strength tässä jatketaan jos aikaa annetaano. Kirurgi Hernesniemikin on kuollut. Sen leikkaama Timo Honkela on vainaja.
ellauri349.html on line 893: Tämä bühlein on priikveli kokonaiselle kirjavyörylle esaismeja, lupaa kynäilijä. Edellyttäen tietysti ettei tietämättömyyden verho sitä ennen laskeudu. Sen suhteen toivon samaa kuin ipse Saarinen: lisää tyhjää tilaa sanatonavaan. Oikeasti jotain ajatuxia muustakin kuin ajatuxista.
ellauri350.html on line 48: Nettideittailu on inhottavaa pillukonsuumerismia, taas tällästä amerikkalaista hypermarketbisnistä. Pitkänenät lumppukauppiaat kulkee pitkin hyllyjä ja kirjaa kuluttajien reaktioita ja tottumuxia. Is this cheese? Is this cheese? Is this also cheese? Yli 90% tästä kirjasta on tavallista lemmenjuonittelua, joten voi lukea yhtä hyvin Kinsellaa tai Jane Austenia, on ne sentään paremmin kirjoitettuja. Sen lisäxi yli 50% tästä niteestä on saman toistoa. Asiallisen asian olisi saanut mahtumaan pesukoneen käyttöoppaaseen.
ellauri350.html on line 59: Kuva kertoo deitistä enemmän kuin kilosana: istunko äidin ja koiran kanssa kotisohvalla (wimp), drinkin ja ystävien kanssa baarissa (pelimies), vai kirja kädessä uimarannalla (nörtti). Nörtti ei välttämättä osaa selittää mitä työtä se tekee pakastealalla.
ellauri350.html on line 64: Eli Finkel – bestseller-kirjan The All-Or-Nothing Marriage: How the Best Marriages Work kirjoittaja – on professori Northwestern Universityssä, jossa hänellä on nimityksiä psykologian osastolla ja Kellogg School of Managementissa. Hän opiskelee romanttisia suhteita ja Amerikan politiikkaa. Northwestern's Relationships and Motivation Labin (RAMLAB) johtajana hän on julkaissut noin 170 tieteellistä artikkelia ja on vieraileva esseisti The New York Timesissa . Hänen ikätovereidensa kyselyssä hänet tunnistettiin 2000-luvun vaikutusvaltaisimmaksi suhdetutkijaksi; Economist julisti hänet " yhdeksi parisuhdepsykologian johtavista valoista".
ellauri350.html on line 68: Alvin Toffer korjaan Toffler kuzui cheese osaston ylikuormitusta kazakhstanilaisen reportterin kannalta nimellä Choice overload kirjassaan Future shock. Alvin Eugene Toffler (4. lokakuuta 1928 – 27. kesäkuuta 2016) oli yhdysvaltalainen kirjailija, futuristi ja liikemies, joka tunnetaan teoksistaan, jotka käsittelivät moderneja teknologioita, mukaan lukien digitaalinen vallankumous ja viestintävallankumous, painottaen niiden vaikutuksia kulttuureihin. maailmanlaajuinen. Häntä pidetään yhtenä maailman merkittävimmistä futuristeista.
ellauri350.html on line 71: Hän lisäsi pallon " informaation ylikuormitusta vuonna 1970 ensimmäisellä tulevaisuutta käsittelevällä kirjalla Future Shock, jota on maailmanlaajuisesti myyty yli 6 miljoonaa kappaletta. Höh. Cartlandia on myyty enemmän. Hän perusti Toffler Associatesin, liikkeenjohdon konsulttiyrityksen, ja oli vieraileva tutkija Russell Sage Foundationissa, vieraileva professori Cornellin yliopistossa , New School for Social Researchin opettaja, Valkoisen talon kirjeenvaihtaja ja yrityskonsultti. Tofflerin ideat ja kirjoitukset vaikuttivat merkittävästi yritysten ja hallitusten johtajien ajatteluun maailmanlaajuisesti, mukaan lukien kiinalainen Zhao Ziyang ja AOL:n perustaja Steve Case. I rest my caase. Kiinan pääministeri ja pääsihteeri Zhao Ziyang saivat suuren vaikutuksen Tofflerilta, koska se kehui kirjassa Kolmas eli keltainen aalto kovasti kiinalaisia. Alvin Toffler kuoli unissaan 27. kesäkuuta 2016 kotonaan Los Angelesissa. Kuolinsyytä ei kerrottu. Alvin ainoalla tyttärellä oli ikävä hermosairaus. Ei ihan putkeen mennyt Alvinillakaan. Sentään se oli uskollinen Heidille.
ellauri350.html on line 104: Ei ole ratkaisevaa vastausta siihen, oliko Kohut herra Z., mutta Strozier puoltaa sitä vahvasti, kuten myös Cocks. Strozier sanoo, että oli erittäin todennäköistä, että Kohut olisi käyttänyt sitä vuonna 1977, kun hän oli kirjoittanut kaksi izehoitokirjaa, joista toinen oli Itsen analyysi: Systemaattinen lähestymistapa narsististen persoonallisuushäiriöiden psykoanalyyttiseen hoitoon (1971). International Universities Press , New York. ISBN 0-8236-8002-9. Kohout työskenteli hikisesä tuulisessa Chicagossa mutta sillä oli kiva mökki Carmelissa.
ellauri350.html on line 165: Julkaissut New York Times 12.12.2021. Istuttaaksesi puita muistoksi käy Sympathy Storessa. Tai allekirjoita vieraskirjaan, se on ilmaista.
ellauri350.html on line 255: Atticus on NYT:n bestseller-nimetön runoilija. Hän on kirjoittanut 5 myydyintä kirjaa, mukaan lukien Tähtien välinen pimeä ja Totuus taikuudest, jotka molemmat ovat New York Timesin lehtisellereitä.
ellauri350.html on line 267: Maya Angelou ( / ˈ æ n dʒ ə l oʊ / ⓘ AN -jə-loh; synt. Marguerite Annie Johnson; 4. huhtikuuta 1928 – 28. toukokuuta 2014) oli amerikkalainen muistelijoiden kirjoittaja, runoilija jakansalaisoikeusaktivisti. Hän sai kymmeniä palkintoja ja 50 kunniakirjaa.
ellauri350.html on line 269: Hänestä tuli runoilija ja kirjailija nuoren aikuisiän satunnaisten töiden jälkeen. Näihin kuuluivat paistokokki, seksityöntekijä (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Sex_worker), yökerhoesiintyjä, Porgy ja Bess -näyttelijä, Southern Christian Leadership Conference -koordinaattori ja kirjeenvaihtaja Egyptissä ja Ghanassa Afrikan demoralisoinnin aikana. Angelou oli myös näyttelijä, kirjailija, ohjaaja ja näytelmien, elokuvien ja julkisten televisio-ohjelmien tuottaja. Vuonna 1982 hänet nimitettiin ensimmäiseksi Reynoldsin Amerikan tutkimuksen professoriksi Woke Forest -yliopistossa Winston-Salemissa, Pohjois-Carolinassa. Angelou oli aktiivinen kansalaisvääryysliikkeessä ja työskenteli Martin Luther King Jr.:n ja Malcolm X:n kanssa. 1990-luvulta alkaen hän esiintyi noin 80 kertaa vuodessa luentopiirissä, mitä hän jatkoi 80-vuotiaaksi asti. Vuonna 1993 Angelou lausui runonsa "On the Pulse of Morning (1993) Bill Clintonin ensimmäisissä vihkiäisissä mikä teki hänestä ensimmäisen runoilijan, joka lausui avajaispuheen sitten Robert Frostin John F. Kennedyn avajaisissa vuonna 1961. Angelou kertoi ystävälleen Oprah Winfreylle, että puhelu, jossa häntä pyydettiin kirjoittamaan ja lausumaan runo, tuli televisiotuottaja Harry Thomasonilta, joka järjesti arpajaiset pian Clintonin valinnan jälkeen.
ellauri350.html on line 271: Angeloun tunnetuimmat teokset on leimattu omaelämäkerrallisiksi fiktioiksi, mutta monet kriitikot pitävät niitä omaelämäkerroina. Hän teki tietoisen yrityksen haastaa omaelämäkerran yhteistä rakennetta kritisoimalla, muuttamalla ja laajentamalla genreä. Hänen kirjansa keskittyvät teemoihin rasismi, identiteetti, perhe ja matkailu. Hänen ensimmäisestä runokokoelmastaan Just Give Me a Cool Drink of Whisky 'Fore I Diiie', joka julkaistiin vuonna 1971 pian Caged Birdin jälkeen, tuli bestseller.
ellauri350.html on line 279: Angelou ymmärsi, että vaikka "Aamun pulssissa" oli paremminkin "julkinen runo" kuin suuri runo, hänen tavoitteensa välittää viesti yhtenäisyydestä saavutettiin. Runoilija David Lehman oli samaa mieltä ja totesi, että vaikka se täytti teatterin ja poliittisen tavoitteensa, runo ei ollut kovin mieleenpainuva. Runoilija Sterling D. Plumpp piti Angeloun esitystä "loistava", mutta "ei ollut niin innostunut ekstistä". Burr totesi, että kaipparien Angeloun runon negatiiviset arvostelut, kuten useimmat hänen muuta runoaan koskevista arvosteluista, johtuivat heidän elitismistä ja kapeista näkemyksistä runoudesta, jotka rajoittuivat kirjoitettuihin muotoihin eikä puhuttuihin, kuten "Pykeellä of Morning", joka oli kirjoitettu lausuttavaxi ääneen ja esitettäväxi mahtipontisesti. Burr vertasi kirjallisuuskriitikkojen vastausta Angeloun runoon Frostin runon kriitikoiden kanssa: "Frostin voimakas lukeminen täydensi runoa siinä mielessä, että se vahvisti sitä, kun taas Angeloun runonsa voimakas lukeminen täydensi sitä siinä mielessä, että hän teki ilmeiseksi sen riittämättömyyden ja puutteet."
ellauri350.html on line 281: Angeloun lausuma "On the Pulse of Morning" johti lisää mainetta ja tunnustusta hänen aikaisemmille teoksilleen ja laajensi hänen vetovoimaansa "rotu-, talous- ja koulutusrajojen yli". Angeloun lausunnon jälkeisellä viikolla hänen kirjojensa ja runoutensa pokkariversioiden myynti nousi 300–600 prosenttia. Bantam Booksin oli painettava uudelleen 400 000 kappaletta kaikista hänen kirjoistaan pysyäkseen kysynnän tasalla. Random House , joka julkaisi Angeloun kovakantiset kirjat ja julkaisi runon myöhemmin samana vuonna, raportoi, että he myivät enemmän hänen kirjojaan tammikuussa 1993 kuin koko vuonna 1992, mikä oli 1200 prosentin kasvu. Runon kuusitoistasivuisesta julkaisusta tuli bestseller, ja runon tallenne palkittiin Grammy-palkinnolla .
ellauri350.html on line 292: Muuten hän ansaizi runoilijaxi aika kivasti. Hän omisti kaksi kotia Winston-Salemissa Pohjois-Carolinassa ja "herrallisen brownstonen" Harlemissa , joka ostettiin vuonna 2004 ja joka oli kuin Eskin Bulevardin asunto täynnä hänen "kasvavaa kirjastoaan" kirjoja, joita hän keräsi kautta elämän, vuosikymmenien ajalta kerättyjä taideteoxia ja hyvin varustetut keittiöt. The Guardian -lehden kirjoittaja Gary Younge kertoi, että Angeloun Harlemin kodissa oli useita afrikkalaisia seinävaatteita ja hänen maalauskokoelmansa, mukaan lukien useiden jazztrumpetistien maalaukset, Rosa Parksin akvarelli ja Faith Ringgoldin teos nimeltä "Maya's Quilt Of Life".
ellauri350.html on line 297: Hän yhdisti ruoanlaitto- ja kirjoitustaitonsa vuoden 2004 kirjassaan Hallelujah! Tervetulopöytä , joka sisälsi 73 reseptiä, joista monet hän oppi isoäidillään ja äidiltään, sekä 28 vinjettiä. Hän julkaisi vuonna 2010 toisen keittokirjan, Great Food, All Day Long : Cook Splendidly, Eat Smart , joka keskittyi painonpudotukseen ja annosten hallintaan.
ellauri350.html on line 299: Alkaen julkaisusta I Know Why the Caged Bird Sings, Angelou käytti samaa "kirjoitusrituaalia" monta vuotta. Hän heräsi aikaisin aamulla ja kirjautui sisään hotellihuoneeseen, jossa henkilökuntaa käskettiin poistamaan kaikki kuvat seiniltä. Hän kirjoitti lainopillisiin tyynyihin makaaessaan sängyllä, ja hänellä oli vain pullo sherryä, korttipakka pasianssia varten , Roget´s Thesaurus ja Raamattu, ja lähti aikaisin iltapäivällä. Hän teki keskimäärin 10–12 sivua kirjallista materiaalia päivässä, jonka hän editoi kolmeen tai neljään sivuun illalla.
ellauri350.html on line 314: Atticus mainitsee vaikuttajina laajan joukon taiteilijoita ja kirjailijoita, mukaan lukien sellaiset runoilijat, muusikot ja julkisuuden henkilöt 1900-luvun puolivälistä kuin Marcus Aurelius, Jack Kerouac, Ernest Hemingway, Mary Oliver, F. Scott Fitzgerald, Claude Monet, Bob Dylan, Robert Frost, Chet Baker ja Steve McQueen.
ellauri350.html on line 315: Love Her Wild on Atticuxen kansallisesti ja kansainvälisesti myydyin kirja. Se on käännetty 14 kielelle, mukaan lukien saksaksi, espanjaksi, ranskaksi, italiaksi ja portugaliksi.
ellauri350.html on line 403: Atticus oli kiivaasti peripataattia vastaan. Atticuksen kirjoituksista, jotka on säilyneet vain fragmentaarisessa muodossa, voidaan nähdä, että hän oli arkkikonservatiivinen ja halusi puhdistaa Platonin alkuperäisinä opetuksina pitämänsä potaskan aristotelismin elementtien tunkeutumiselta. Platonin tulkkina Atticus ajatteli filologisesti ja kannatti Platonin luomisopin kirjaimellista, ei metaforista tulkintaa. Atticuksen asema edustaa versiota platonismista, jonka mukaan poikkeaminen mestarin kirjaimellisesta sanasta tarkoittaa korvaamatonta harhaoppista vastustusta. Hänen työnsä oli poleeminen, mahdollisesti peräisin hänen asemastaan ensimmäisenä platonisen filosofian tuolin haltijana Ateenassa Marcus Aureliuksen rahoituxella. Atticus väitti, että Aristoteles oli ateisti, että hän kielsi sielun olemassaolon ja hylkäsi jumalallisen huolenpidon. Hän koitti saada muutkin uskomaan, että maailmalla oli alku demiurgin kiidettyä ensihoitoon ajoissa.
ellauri350.html on line 407: Paljon siitä, mitä Atticuxesta tiedetään, on peräisin hänen oman kirjansa katkelmista, jotka on säilytetty Eusebiuksen Preparatio Evangelicassa. Jotkut niistä ovat kuitenkin laajoja ja antavat yksityiskohtaisen kuvan hänen kannoistaan. Suurin osa katkelmista on peräisin Atticuksen kommenteista Platonin dialogiin Timaios; pisimmät, jotka vievät ylivoimaisesti eniten tilaa kriittisessä painoksessa, on otettu hänen Aristoteleen vastaisesta tutkielmastaan niitä vastaan, jotka haluavat selittää Platonin opetuksia parhain päin.
ellauri350.html on line 435: Atticus sai myös paljon huomiota kristityiltä, koska hänen käsityksensä Jumalasta on suhteellisen yhteensopiva kristillisen kanssa ja hänen tulkintansa Platonin luomiskertomuksesta vastaa kristillistä luomisoppia. Kristittyjä kirjailijoita, jotka mainitsevat tai lainaavat häntä, ovat Eusebius Kesarealainen, Theodoret (n.h.) , Johannes Philoponus ja Aeneas Gazalainen. Aeneas Gazalainen menehtyi sittemin Israelin pommituxissa. Dumb and dumber. Myöhäinen antiikkiteologi Areios, jonka mukaan areiolaisuus on nimetty, osoittaa myös teologisessa ajattelussaan yhtäläisyyksiä Atticuksen ajatuksiin, mutta konkreettista näyttöä foul playsta ei ole.
ellauri350.html on line 448: Hänet tunnetaan myös palkitusta kirjastaan: Pitkäikäisyysprojekti: Yllättäviä löytöjä terveydelle ja pitkälle elämälle maamerkin kahdeksan vuosikymmenen tutkimuksesta. NY: Hudson Street Press. Pitkäikäprojekti on johtanut laajimpaan koskaan nähtyyn pitkäikäisyyteen, ja se koskee, todella vaikuttavan terveyteemme ja elinikään – mukaan ystävät, perhe, persoonallisuusmallit ja työ. Näissä merkeissä jatketaan odotettavissa olevaa elinikää ja pidetään tietokilpailuja, jotka käyttävät pitkäikäisyyslaskuria. Kutsuaksesi professori Friedmanin puhumaan tästä aiheesta, lähetä hänelle tai mene ja pyydä puheita ja esityksiä pitkäikäisyysprojektista.
ellauri350.html on line 456: Friedmanin tutkimuksista käy ilmi, että karisma, jota voi kutsua myös intohimoksi tai säteilyksi, on tarttuvaa. Tulosten mukaan ihmiset, jotka saivat korkeat pisteet säteilevyydestä, ilmaisivat itseään positiivisesti sekä kirjallisessa että suullisessa viestinnässä. Tämä tutkijoiden määrittelemä "positiivisuus" on innokkuutta, optimistisuutta ja merkittävyyttä. Positiiviset tunteet tarttuvart muihin kuin korona ja saavat heidänkin mielialansa kohenemaan. On sinänsä kiinnostavaa, ettei ole merkitystä, tapaammeko me karismaattisia ihmisiä oikeasti vai näemmekö me heidät filmiltä. Heidän tapansa välittää viesti on tehokas, ja he saavat muut toimimaan sen mukaisesti. Karismaattiset ihmiset koetaan positiivisuutensa ansiosta myös viehättävinä ja puoleensavetävinä. Heidän silmänsäkin säteilevät. Siksi heidän viestinsä menee tehokkaammin perille, ja työssä he saavat enemmän aikaan. Silloin kun emme kommunikoi tunteen tasolla (vältämme katsekontaktia, eleemme ovat jäykkiä). vaikutusmahdollisuutemme vähenevät huomattavasti, emmekä vakuuta. Vastedes ollaan kiltisti, juurexet yhdessä vakutti.
ellauri350.html on line 545: William ja Martha Sears esittävät kirjassaan Kiintymysvanhemmuuden kirja seitsemän käytännöllistä kiintymysvanhemmuuden työkalua, joista heidän mukaansa tulisi pyrkiä soveltamaan mahdollisimman monia mahdollisimman usein. Kahdexas on vessaharja.
ellauri350.html on line 821: Motivaatiovalmentaja Anthony Robbins on sanonut ytimekkäästi: "intohimon määrä suhteessa on suoraan verrannollinen siedetyn epävarmuuden määrään: p = kU." Esther Perel kirjoittaa tästä kirjassaan Mating in Captivity. Harmonisessa intohimossa annetaan vapaasta tahdosta. Soveltava filosofi Alain Bottom kysyy kirjassaan: Why will you marry the wrong person? Mixet minua, olen vähiten väärä ihminen. Li Andersson on sellainen. Se ei takuulla pääse presidentixi samasta syystä kuin Bones ei pääse päälliköxi Jeffersonianissa. Termiitit kuten Jerry Cotton eivät pidä järkevyydestä, ne menee feromonit edellä. Ei kannata odotella sitä oikeaa. Huono presidentti lyhentää telomeerejä. Iloisilla on kivempaa, ne ovat iloisempia. Optimistin elämä on monin tavoin parempaa kuin pessimistin. Sen lasi on vielä puolitäysi kun pessimistin on jo puolityhjä. He ovat myös sosiaalisia ja pidettyjä (mixi?). Six koska ne luulevat että muutkin (paizi vihulaiset) ovat kivoja, ja että elämällä on joku tarkoitus. Jotain izeäkin suurempaa, tiimihenkeä. Ne toimivat snipereinä Kosovossa ja makaavat porukalla Arlingtonissa. Onni on maailman yleisvaluutta, niikö dollari. Ne jotka sanovat ettei rahalla saa onnea ovat köyhiä.
ellauri351.html on line 135: Neuvostoliiton Armenian vankeudessa hän jatkoi työskentelyä lääkärinä ja "oppi siedettävän sujuvasti venäjää ja tuli melko ystävälliseksi joidenkin venäläisten, enimmäkseen lääkäreiden kanssa." Kun hänet palautettiin kotimaahansa, hänen annettiin säilyttää kirjoittamansa kirjan käsikirjoitus ja lemmikkikottarainen.
ellauri351.html on line 141: Lorenz ja Karl Popper olivat lapsuuden ystäviä; monta vuotta tapaamisen jälkeen, Popperin 80-vuotisjuhlan aikana, he kirjoittivat yhdessä kirjan nimeltä Die Zukunft ist offen.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
ellauri351.html on line 170: Britton on aina käyttänyt kirjallisuutta eräänlaisena analyyttisen teorian keskustelukumppanina. Belief and Imagination sisältää pitkiä keskusteluja ja väitteitä Wordsworthista ja Coleridgesta, Blaken, Miltonista ja Rilkestä sekä Freudista, Kleinistä ja Bionista; ja Sex, Death and the Superego sisältää vakuuttavan Jobin kirjan ja kiehtovan laajennetun pohdinnan Wagnerin oopperoiden roolista Jungin kirjeenvaihdossa Sabina Spielreinin kanssa. Britton on lääketieteen gumanisti avant la lettre.
ellauri351.html on line 172: Hänen uuden kirjansa, Between and Brain: Mielen ja mielen mallit ja mielen mallit, teema on se, että ajattelemme malleissa. Britton on huolissaan enemmän mielestä kuin aivoista, vaikka varhaisissa luvuissa viitataankin nykyajan neurotieteeseen. Ensimmäisessä luvussa Britton esittää kysymyksen, joka aikoinaan kiusasi Freudia: pääsevätkö psykoanalyysi ja aivotiede koskaan olennaisesti päällekkäiseen selvitykseen henkisestä kokemuksesta? Brittonin vastaus on "todennäköisesti ei", vaikka hänen mielestään syyt tähän ovat muuttuneet Freudin ajoista. Kvanttibiologisten mallien menestys neurologiassa on johtanut tilanteeseen, jossa mekaaninen kuvaus aivojen toiminnasta on korvattu todennäköisyydellä (joten tuloksia ei voida koskaan täysin määrittää etukäteen) ja täynnä monimutkaista, vasta-intuitiivista vuorovaikutusta. (Patrick Haggard Queen Squaresta on osoittanut, että useissa tilanteissa aivot toteuttavat aikomuksemme ennen kuin ne ovat tietoisesti muotoiltuja mielessä).
ellauri351.html on line 175: Ei ole yllättävää, että aiempien kirjojensa perusteella Britton ajattelee, että kirjallisuus ja teologia ovat rikkaita mielenelämän mallien lähteitä. Tämä teos sisältää mielenkiintoista uutta materiaalia myytistä mielenelämän mallina sekä Blaken, Miltonin ja Mary Shelleyn kirjoittamisesta. Britton näkee Miltonia itseään vastaan jakautuneena miehenä. De Doctrina Christianin teologin kirjoittajan piti turvautua epäilyltä, että Jumala voisi olla sadisti (tutkimuslinja, jonka Stanley Fish väittää, kulkee Paradise Lostin kautta). Mutta kadonneen Paratiisin runoilija tekee Saatanan runonsa sankariksi ja kuvaa hänet "kokona ihmisenä, joka kokee konfliktia, katumusta ja pelkoa". Saatana (erillään Miltonista) on tuhoava narsisti Herbert Rosenfeldin termein ja olemalla hänen kanssaan mielikuvituksellisesti tekemisissä Milton puolustaa itseään masentavaa melankoliaa vastaan, jonka Britton uskoo olevan hänen teologiansa ytimessä. Brittonilla on elävä käsitys siitä, mikä saavutus on elää konfliktejaan tällä tavalla. Samaan tapaan Britton lukee Blaken taivaan ja helvetin avioliittoa tutkivana sitä, mitä superminän korvaaminen omalla ihanneitsellään sisältää. Vaikuttavin kaikista on luku Mary Shelleyn Frankensteinista ("Mikä teki Frankensteinin olennosta hirviön?"). jonka Britton lukee vertauksena perinataalisen hylkäämisen ehdottomasta kauhusta sekä äidille että lapselle”.
ellauri351.html on line 178: Olen antanut mitä suurimman osoituksen tämän hienon kirjan monista rikkauksista. Minulle jäi vain yksi palapeli. Britton kertoo paljon Darwin-miehestä tässä kirjassa, mutta hyvin vähän darwinismin vaikutuksista psykoanalyysiin. Yhdessä vaiheessa hän valittaa, että Darwinin evoluutioteorian radikalismi on tuskin läpäissyt koulutettuja mielipiteitä. Luulen, että hän on väärässä tässä, mutta entä darwinilaiset psykoanalyysimallit: Bowlbyn, ennen kaikkea, mutta myös nykyaikaisempi versio kiintymysteoriasta, jonka tässä maassa julkaisivat Peter Fonagy, Anthony Bateman ja Mary Target sekä Yhdysvalloissa sellaiset henkilöt. kuin Allan Schore? Neuropsykoanalyysi on täysin darwinistinen näkökulma. Olisi hyvä saada Brittonin mielipide näistä malleista, ei vähiten siksi, että ne kiinnostavat niin monia hänen kiinnostuksen kohteitaan. Sama ajatus minulla oli neurotieteistä, Brittonin arvostaman alan suhteen. Neurotiede käyttää aivojen rakenteita tarkastellessaan täysin darwinistista viitekehystä: tyvihermot, jotka muodostavat matelijakompleksin, kehittyivät ensimmäisinä; myöhemmin tuli limbinen järjestelmä, useimpien emotionaalisten reaktioiden istuin; lopulta kehittyi neokortex, josta me ihmiset saamme niin monia kognitiivisia etujamme. Nämä rakenteet, joita löytyy myös muista kuin ihmiseläimistä eri suhteissa, muodostavat nyt perustan suurelle osalle neurotieteellistä teoriaa. Eikö psykoanalyysillä ole heistä mitään sanottavaa? Exnää ole just noi se, minä ja superminä?
ellauri351.html on line 214: Bessel van der Kolk is a psychiatrist, author, researcher and educator based in Boston, United States. Bessel van der Kolk (s. 1943) on psykiatri, kirjailija, tutkija ja kouluttaja Bostonissa. Kova peli Bostonissa, Yhdysvalloissa. Hänen tutkimuksensa on ollut 1970-luvulta lähtien ihan parhautta posttraumaattisen stressin alalla. Hän on kirjoittanut The New York Timesin bestsellerin, The Body Keeps the Score.
ellauri351.html on line 227: Sillä välin van der Kolk alkoi muodostaa liittoutumien verkostoa, joka voisi muuttaa trauman hoitoa. ("Hän on aina ollut uskomaton verkostoituja", muistelee Herman.) Tuohon aikaan somaattiset terapiat, jotka vaihtelivat kokonaisvaltaisesta joogasta "sisäisen aistin" käytäntöihin, olivat hyväksytyn hoidon laitamilla. Harjoittajien ryhmälle, joka on pitkään hylätty New Age -hiutaleina, van der Kolkin innostus tuli jumalan lahjana. "Ensimmäistä kertaa perinteinen valtavirran psykiatri ja neurobiologian tutkija perusteli psykologisten häiriöiden vaikutusten ymmärtämisen tärkeyttä", Babette Rothschild, The Body Remembers -kirjan kirjoittaja, sanoi Psychotherapy Networkerille vuonna 2004. Mutta nämä uudet lähestymistavat olivat kiistanalaisia. Toisen traumatutkijan Richard Bryantin mielestä van der Kolk oli "syrjäyttänyt itsensä tieteellisenä ajattelijana".
ellauri351.html on line 237: Mutta traumaattisen kirjaimellisuuden houkuttelevuus ei ole niinkään sen tieteellinen ankaruus kuin sen tieteellinen loisto, joka näyttää lupaavan objektiivisia, käsillä olevia ratkaisuja määritteleviin poliittisiin kriiseihin. Viimeisten kolmen vuosikymmenen ajan liberaalit ovat vaatineet, että amerikkalaisen vallan instituutiot, vaikka ne olivat puutteellisia, olivat pohjimmiltaan hyvässä kunnossa. Ne, joille status quo ei toiminut, olivat tervetulleita hakemaan mukaan identiteettiin liittyvää vahinkoa. Mikä voisi olla liberaalille osallistamispolitiikalle, joka perustuu vammautumisvaatimuksiin, hyödyllisempää kuin tapa muuttaa tuo vamma biologiseksi traumaksi, joksikin objektiiviseksi, havaittavaksi ja mitattavaksi aivoissa? 80- ja 90-lukujen traumakulttuurisodan taistelulinjat korostuivat selkein rajoin, kun he keskittyivät narratiiviin – eli julistavien muistojen palauttamiseen ja yhdistämiseen. Jos olit feministi tai sodanvastainen aktivisti, vetosit traumaan; jos olit konservatiivi, et ollut. Mutta tämän päivän trauman kirjaimellinen tulkinta on poliittisesti järjetöntä. Itse asiassa sen sijaan, että käsittelisi traumaa vasemmiston ideologisena aseena, nyt oikeisto haluaa myös puuttua asiaan.
ellauri351.html on line 285: Tunnettu: sovellettu epistemologia, antihauraus, musta joutsenteoria, naurettava harha, antikirjasto
ellauri351.html on line 289: Väitöskirja: Dynaamisen suojauksen mikrorakenne (1998)
ellauri351.html on line 293: Taleb on kirjoittanut Incerton, viisiosaisen epävarmuutta käsittelevän filosofisen esseen, joka julkaistiin vuosina 2001–2018 (erityisesti The Black Swan ja Antifragile). Hän on toiminut professorina useissa yliopistoissa ja työskennellyt riskitekniikan ansioituneena professorina New Yorkin yliopiston Tandon School of Engineeringissä syyskuusta 2008 lähtien. Hän on ollut mukana Risk and Decision Analysis -lehden päätoimittajana syyskuusta 2014 lähtien. Hän on myös toiminut matemaattisen rahoituksen harjoittajana, hedge-rahastojen hoitajana ja johdannaiskauppiaana, ja hän on tällä hetkellä Universal Investmentsin tieteellisenä neuvonantajana. The Sunday Times kutsui hänen vuonna 2007 julkaistua kirjaansa The Black Swan yhdeksi 12 vaikutusvaltaisimmasta kirjasta toisen maailmansodan jälkeen.
ellauri351.html on line 299: Aaron Brown, kirjailija, kvantitatiivinen psykoanalyytikko ja jokapaikan dosentti Yeshivan ja Fordhamin yliopistoissa, sanoi The Black Swan -kirjasta, että "kirja on ikään kuin Taleb ei olisi koskaan kuullut ei-parametrisista menetelmistä, data-analyysistä, visualisointityökaluista tai vankoista arvioista." Siitä huolimatta hän kutsuu kirjaa "olennaiseksi luettavaksi" ja kehottaa tilastotieteilijöitä jättämään huomiotta loukkaukset saadakseen "tärkeitä filosofisia ja matemaattisia totuuksia". Taleb vastasi The Black Swanin toisessa painoksessa, että "Yksi yleisimmistä (mutta hyödyttömistä) kommenteista, joita kuulen, on, että jotkin ratkaisut voivat tulla "vankoista tilastoista". Ihmettelen, kuinka näiden tekniikoiden avulla voidaan luoda tietoa siellä, missä sitä ei ole."
ellauri351.html on line 301: Westfall ja Hilbe vuonna 2007 valittivat, että Talebin kritiikki on "usein perusteetonta ja joskus törkeää". Taleb, kirjoittaa John Kay, "kuvailee kirjailijoita ja ammattilaisia sekopäixi tai tyhmiksi, enimmäkseen tyhmiksi. Hänen kirjoituksensa on täynnä epäolennaisuutta, sivukieltä ja puhekieltä, lukeminen kuin kirjailijan keskustelua eikä tiukasti argumentoitua teesiä. Mutta se on äärimmäisen nautinnollinen – houkutteleva, mutta helppo sukeltaa. Silti hänen raivonsa ja pilkkansa alla piilee vakavia asioita. Nykyään käytössä olevat riskinhallintamallit sulkevat pois juuri ne tapahtumat, joilta ne väittävät suojelevan niitä työllistäviä yrityksiä. Nämä mallit tuovat sisäänsä vi-...-lun teknisen hienostuneisuuden... Kvantitatiiviset psykoanalyytikot ovat tuudittaneet yritysten johtajat ja sääntelyviranomaiset illusoriseen turvallisuuden tunteeseen." Berkeleyn tilastotieteilijä David Freedman sanoi, että tilastotieteilijöiden yritykset kumota Talebin kanta eivät ole olleet vakuuttavia. Kuha vekuttavat housut nilkoissa, mulkut heilahdellen tuulessa.
ellauri351.html on line 303: Taleb väittää, että tilastotieteilijät voivat olla pseudotieteilijöitä harvinaisten tapahtumien ja räjähdysten riskeissä ja peittää epäpätevyytensä monimutkaisilla yhtälöillä. Tämä asenne on herättänyt arvostelua: American Statistical Association omisti The American Statistician -lehden elokuussa 2007 ilmestyneen numeron The Black Swanille. Lehti tarjosi sekoituksen ylistystä ja kritiikkiä Talebin pääkohdista, keskittyen Talebin kirjoitustyyliin ja hänen esitykseensä tilastokirjallisuudesta. Clemsonin yliopiston matematiikan professori Robert Lund kirjoittaa, että Black Swan -kirjassa Taleb on "ajoittain holtiton ja joutuu suurenmoisille liioittelemille; ammatillinen tilastotieteilijä pitää kirjaa kaikkialla naiivina". Lund kuitenkin myöntää, että "on monia kohtia, joissa olen samaa mieltä Talebin kanssa", ja kirjoittaa, että "kirja on pakollinen" kaikille "rahoituksesta ja/tai filosofisista todennäköisyyksistä etänä kiinnostuneille".
ellauri351.html on line 305: Taleb ja Nobel-palkittu Myron Scholes ovat vaihtaneet henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, erityisesti sen jälkeen, kun Talebin artikkeli Espen Gaarder Haugin kanssa siitä, miksi kukaan ei käyttänyt Black–Scholes–Merton-kaavaa. Taleb sanoi, että Scholes oli vastuussa vuoden 2008 talouskriiseistä, ja ehdotti, että "tämän kaverin pitäisi olla vanhainkodissa tekemässä sudokua. Hänen varat ovat räjähtäneet kahdesti. Hänen ei pitäisi päästää Washingtoniin luennoimaan kellekään riskeistä." Scholes vastasi, että Taleb yksinkertaisesti "populalisoi ideoita ja ansaitsee rahaa myymällä kirjoja". Scholes väitti, että Taleb ei lainaa aikaisempaa kirjallisuutta, ja tästä syystä Talebia ei oteta vakavasti akateemisessa maailmassa. Haug ja Taleb (2011) listasivat satoja tutkimusdokumentteja, jotka osoittavat, että Black–Scholes-kaava ei ollut ollenkaan Scholesin kaava, ja väittivät, että taloustiede jätti huomiotta toimijoiden ja matemaatikoiden (kuten Ed Thorpin) kirjallisuuden, jotka olivat kehittäneet kehittyneempiä versioita kaavasta.
ellauri351.html on line 426: Haim G. Ginott ( s. Ginzburg ; 5. elokuuta 1922 - 4. marraskuuta 1973) oli koulun opettaja, lastenpsykologi ja psykoterapeutti sekä vanhempien kouluttaja. Hän kehitti lasten kanssa keskustelutekniikoita, joita opetetaan edelleen. Hänen kirjansa Between Parent and Child pysyi myydyimpien listalla yli vuoden ja on edelleen suosittu tänään. Tämä kirja pyrkii antamaan "viestinnän perusperiaatteisiin perustuvia erityisiä neuvoja, jotka ohjaavat vanhempia elämään lasten kanssa keskinäisen kunnioituksen ja ihmisarvon mukaisesti". Haim vaikuttaa suht pakottomalta kaverilta, vaikka syntyikin pakollisesssa Palestiinassa. Rangaistuxelle on efektiivisiä alternatiiveja, kuten uhkailu, lahjonta ja syyllistäminen. Nykyään aggressiviisimpia ovat vanhemmat. Opettajat joogaa lattialla tai on puhelimella, lapset riehuvat.
ellauri351.html on line 440: Joseph H. Berke, MD, (17. tammikuuta 1939 – 11. tammikuuta 2021, ei sukua Berke Khanille, Genghisin vaarille) oli amerikkalaissyntyinen psykoterapeutti, kirjailija ja luennoitsija. Hän opiskeli Columbia College of Columbia Universityssä ja valmistui Albert Einstein College of Medicine -yliopistosta New Yorkissa. Berke muutti Lontooseen vuonna 1965, jossa hän työskenteli RD Laingin kanssa 1960-luvulla, kun Philadelphia Association perustettiin. Berke asui Kingsley Hallissa, missä hän auttoi sairaanhoitajaa Mary Barnesia, jolla oli diagnosoitu skitsofrenia, selviytymään hulluudesta. Barnesista tuli myöhemmin taiteilija ja kirjailija. Philadelphia Association, jonka jäseniä Laing ja Cooper ja myöhemmin Redler olivat, oli perustanut Kingsley Halliin projektin, jossa häiriintyneet ihmiset voisivat asua sairaalan ulkopuolisessa ympäristössä. Se on kolmikerroksinen rakennus Itä-Lontoossa. Noin kolmetoista ihmistä voisi asua siellä mukavasti. Philadelphia Association vuokrasi rakennuksen viideksi vuodeksi kesäkuusta 1965 alkaen.
ellauri351.html on line 442: Asukkien joukossa oli sairaanhoitaja nimeltä Mary Barnes. Hän oli hyvin häiriintyneessä mielentilassa ja makasi sängyssään virtsansa ja ulosteidensa keskellä. Joesta tuli hänen hoitajansa, joka ruokki häntä, ui hänet ja siivosi hänen sänkynsä ja huoneensa. Hiänen ja hänen oli määrä kirjoittaa yhdessä kirja, joka on tullut tunnetuksi nimeltä Mary Barnes: Two Accounts of a Journey Through Madness. Se on merkittävä tarina heidän suhteestaan ja paljastaa Joen epätavalliset ominaisuudet erinomaisena terapeuttina. Se kertoo myös siitä, kuinka Barnesista tuli taidemaalari, joka ensin siveli ulosteita kankaalle sormillaan ja sitten maalasi ne sinisexi ja punaisexi. Kirja on sovitettu näytelmäksi David Edgarin toimesta, ja sitä on esitetty Lontoossa ja muissa kaupungeissa.
ellauri351.html on line 445: Hänen viimeisimmät kirjansa ovat: Malice Through the Looking Glass (2009) 2. painos, Lontoo: Teva Publications Centers of Power: The Convergence of Psychoanalysis and Kabbalah (Stanley Schneiderin kanssa) (2008) NY: Jason Aronson Why I Hate You and You Hate Me: Kateuden, ahneuden, mustasukkaisuuden ja narsismin vuorovaikutus (2013) Lontoo: Karnac Books ja The Hidden Freud: His Hassidic Roots (2015) Lontoo: Karnac Books. Oliko Berkemann siis hasidi?
ellauri351.html on line 516: ”Kiitos vielä kirjasta. Respect”
ellauri351.html on line 519: ”Kiitos että tällainen kirja on syntynyt 🙏❤️.”
ellauri351.html on line 522: ”Tällä kirjalla on hyvä herättää ihmisiä. Kiitos kirjan kirjoittajalle ♥️”
ellauri351.html on line 554: L. Ron Hubbard, uskomusjärjestelmien Dianetics ja Scientology perustaja , ehdotti olevansa "Metteya" (Maitreya) vuoden 1955 runossa Hymn of Asia . Lukuisat Hubbardin toimittajat ja seuraajat väittävät, että kirjan esipuheessa erityiset fyysiset ominaisuudet, joiden sanottiin olevan hahmoteltu – nimeämättömissä sanskritin lähteissä – tulevan Maitreyan ominaisuuksina, olivat ominaisuuksia, joiden kanssa Hubbardin monikätinen ulkonäkö oletettavasti yhtyi.
ellauri351.html on line 556: Samael Aun Weor (1917–1977) - sanoi The Aquarian Message -lehdessä , että "Maitreya Buddha Samael on uuden aikakauden Kalki Avatar". Kalkian Avatar ja Maitreya Buddha, hän väitti, ovat sama Ilmestyskirjan "valkoinen ratsastaja" .
ellauri351.html on line 565: Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus on Saku Mätön ensimmäinen henkisen kirjallisuuden alalla julkaistu teos. Kirja kertoo vääjäämättömän loogisesti Henkisen Hierarkian taustoista, sen edustajan Maitreyan julkitulosta ja tämän opetusten vaikutuksesta koko länsimaiseen yhteiskuntaan. Kirja on ensimmäinen nykyaikainen, suomeksi kirjoitettu katsaus aiheesta ja siksi tervetullut osaksi suomalaista esoteerista kirjallisuutta. Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus onnistuu selkokielistämään Henkisen Hierarkian tehtävää ja toimintaa, ja vetää paikoittain mainiosti salaliiton lankoja nykypäivän maailmanlaajuisten ilmiöiden sekä taustalla toimivan näkymättömän systeemin välille. Ultra-lehden ja Minä Olen -lehden toimitusneuvostoissakin vaikuttaneen Mätön omakohtainen kuvaus Maitreyan ja erään Henkisen Hierarkian Mestarin kohtaamisesta yhdistettynä kirjoittajan laajaan yhteiskuntatietämykseen antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle lukijalle, vaikka aihe olisikin entuudestaan tuntematon.
ellauri351.html on line 571: Kirjan pääsanomaksi nousee Maitreyan julkituleminen merkkinä siitä, että ihmiskunta on valmis ottamaan vastaan Maailmanopettajan. Maitreyan perusopetukset, oikeudenmukaisuuden ja jakamisen periaatteen globaali toteutuminen ovat keinoja, joilla ihmiskunta voidaan vielä pelastaa loppuun ajamiselta. Laaja julkinen mielipide kestävän kehityksen välttämättömyydestä maapallon resurssien jakamiseksi vaatiikin jo suureen ääneen sosiaalisen ja taloudellisen pääoman tasapainottamista luonnon resurssien kanssa. Myös arvostettu filosofi, Jaakko Hintikan bändäri amerikkalainen Martha Nussbaum, on kirjassaan Talouskasvua tärkeämpää, korostanut resurssien oikeudenmukaisen jakamisen sekä inhimillisen tasa-arvon tärkeyttä. Rahan tulee olla väline inhimillisen hyvinvoinnin kasvattamiseksi, mutta jatkuvan kasvun tavoittelu rahan itsensä takia, ei palvele ihmiskunnan etua. Maitreyan perusopetuksiin on maallikonkin siis helppo yhtyä.
ellauri351.html on line 578: Maitreya-kirja, vuoden 2018 merkittävin teos (havainnekuva, numero ei vastaa)
ellauri351.html on line 580: Mättö ei tuputa, vaan hän kertoo oman näkemyksensä uskonnoista, niiden välisistä yhteyksistä, sekä tämän päivän yhteiskunnasta, osana Suurta Suunnitelmaa. Hän kehottaa lukijoita kuuntelemaan omaa intuitiivista ääntään kirjaa lukiessaan. Se osa, mikä tuntuu uskottavalta, on varmastikin totta. Se, mikä tuntuu vieraalta, sen voi sivuuttaa. Jokaisella lukijalla on vapaa tahto ottaa vastaan, tai olla ottamatta, Maitreyan opetukset ja Mätön tulkinnat.
ellauri351.html on line 582: Kirja herättää ajatuksia sekä uusia kysymyksiä. Mättö korostaa kirjassaan esittämänsä maailmankatsomuksen olevan hänen omansa, mutta tiettyä loogisuutta hänen ajatuksissaan kieltämättä on. Kirja onnistuukin valamaan uskoa siihen, että monilla nykypäivän järjettömän tuntuisilla ilmiöillä, niilläkin on tehtävänsä Suuressa Suunnitelmassa, ja pitkän aikavälin ihmiskunnan kehityksessä. Kirjoittaja osoittaa sormella myös epäkohtia, jotka eivät voi olla oikein. Maitreya – 100 000 vuoden tarinan huipennus vahvistaakin uskoa siihen, mikä on inhimillisesti tärkeää, ja jokaista ihmistä koskettavaa. Jokaisen ihmisen, eritoten naaraiden, elämänohjeina tulisi olla oikeudenmukaisuus sekä jakamisen periaate.
ellauri351.html on line 586: Densan näköiseltä Jukka Relanderilta jäi kesken 90-luvun lopulla stalinisteja mätkivä väitöskirjatekele.
ellauri351.html on line 587: 1967 syntynyt Relander valmistui ylioppilaaksi vuonna 1986 ja opiskeli Helsingin yliopistossa Suomen historiaa ja sosiaalipsykologiaa sekä suoritti vuonna 1995 Sussexin yliopiston yksivuotisen Master of Arts -tutkinnon. Hän valmisteli vuosina 1995–2008 Helsingin yliopistolle toistaiseksi (heh) julkaisematonta väitöskirjaa taistolaisen opiskelijaliikkeen historiasta. Esikoisteos Ankkalinna ja lajien synty (2004).
ellauri351.html on line 610: Creme on kertonut kiinnostuneensa okkultismista luettuaan 14-vuotiaana Alexanda David-Neelin kirjan With Mystics and Magicians in Tibet. Hän on kuulunut myös teosofispohjaiseen ufouskontokuntaan Aetherius Society sekä seurannut tiktokissa etenkin Alice Baileyä. Vuonna 1959 hän sai kertomansa mukaan ensimmäisen telepaattisen viestin Mestarilta, joka kehotti nauhoittamaan viestit kelanauhurilla. Creme alkoi julistaa ilmoitusta vuonna 1975.
ellauri351.html on line 612: Alice Ann Bailey (16. kesäkuuta 1880 – 15. joulukuuta 1949, alun perin Alice LaTrobe Bateman) oli englantilainen teosofi, luennoitsija, tuottelias okkulttinen kirjailija ja Lucis Trust -säätiön perustaja. Hän muutti vuonna 1907 Yhdysvaltoihin, jossa hän vietti loppuelämänsä. Alice ja Maitreya on mainittu aiemmin hörhöistä kertovassa paasauxessa albumissa 169. Yrjö Kallisesta piti tulla Maitreya, mutta jäi täpärästi alle äänikynnyxen (kz. albumi 263).
ellauri351.html on line 614: Keväällä 1982 Creme ennusti, että Kristus/Maitreya puhuu televisiossa kaikilla kanavilla 21.6.1982 ja että tällöin tulee tapahtumaan ihmeparanemisia. Toukokuussa hän täsmensi, että Kristus asuu Lontoossa. Vuonna 1997 Creme ennusti, että Kristus tulee puhumaan televisiossa kaikilla maailman kielillä samanaikaisesti. Vuonna 2010 hän toteutti ennustuksensa. Eräät Creven seuraajat päättelivät, että kyseessä täytyi olla ekonomisti ja kirjailija Raj Patel. Creve kuitenkin korjasi väärinkäsityksen. Myös Patel kiisti olevansa messias.
ellauri351.html on line 619: Rajeev "Raj" Patel (s. 1972) on brittiläinen akateemikko, toimittaja, aktivisti ja kirjailija, joka on asunut ja työskennellyt Zimbabwessa, Etelä -Afrikassa ja Yhdysvalloissa pitkiä aikoja. Häntä on kutsuttu "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kirjoittamisen rocktähdeksi".
ellauri351.html on line 674: Vuonna 1901, vuosikymmen ennen Leo Tolstoin kuolemaa, amerikkalainen matkaluennoitsija Burton Holmes vieraili Yasnaya Polyanassa Beveridgen kanssa. Kun nämä 2 suurmiestä keskustelivat, Holmes kuvasi Tolstoita 60 mm:n kamerallaan. Myöhemmin Beveridgen neuvonantajat onnistuivat tuhoamaan elokuvan, koska he pelkäsivät, että todisteet hänen tapaamisestaan radikaalin venäläisen kirjailijan kanssa saattavat heikentää hänen mahdollisuuksiaan asettua presidentiksi.
ellauri351.html on line 726: Freud viittaa vahvasti Gustave Le Bonin kirjoituksiin ja tiivistää hänen työnsä kirjan alussa luvussa Le Bons Schilderung der Massenseele. ("Le Bonin kuvaus ryhmämielestä " ). Hölmöt tuntevat turvallisuutta numeroissa. Hölmö Canetti kirjoitti Hyvän ja Riemun kirjoihin kiukkuisen loppukaneetin.
ellauri352.html on line 37: Carlo Collodin Pinocchio löytyi saxaxi kirjaston poistohyllystä. Omistuskirjoitus oli seuraava:
ellauri352.html on line 44: Kirjan takakanteen oli joku helpottunut lapsenkäsi kirjoittanut isoilla kirjaimilla:
ellauri352.html on line 163: Sen lisäksi, että hän on kirjoittanut suuren kirjan "Descartes' Error", joka muutti ihmisten käsityksen nähdä "järjen ja tunteen" risteys, jossa hän opinnoissaan "lyö vetoa", että limbinen järjestelmä (aivojen osa, joka hallitsee tunteita) ja perustoiminnot) ja neokortex (osa järkeä) liittyvät toisiinsa, koska ne toimivat aina yhdessä. Hänen ikonisin lause kirjassa on: "jokainen rationaalinen ilmaisu perustuu tunteisiin". Tollasia dagot ovat, tunneihmisiä. Vetävät fadoja kapakassa vedet silmissä. Sitäpaizi höh, Descartes erotti sielun ruumiista, ei sielua ja henkeä kuten Klages ja muut nazit albumissa 345.
ellauri352.html on line 167: Esittämällä siis hypoteesinsa järjen ja tunteen välisestä intiimistä suhteesta, Damásio havainnollistaa oman lääketieteellisen uransa vertauskuvallisia patologioita, jotka tukevat sitä, kuinka tunne ja järki tai kognitio ovat erottamattomia. Samalla kirjailija osoittaa, kuinka emotionaaliset prosessit: ovat niitä, jotka tekevät ihmisestä todella ihmisen; he tarjosivat koko nykyisen laajan epistemologisen ohjelmiston; ja ovat aina seuranneet lajia.
ellauri352.html on line 267: Mallin esitteli sveitsiläisamerikkalainen psykiatri Elisabeth Kübler-Ross vuoden 1969 kirjassaan Kuolemasta ja kuolemasta, ja se sai inspiraationsa hänen työstään parantumattomasti sairaiden potilaiden parissa. Masentuneena siitä, että lääketieteellisissä kouluissa ei annettu opetusta kuolemasta ja kuolemasta, Kübler-Ross tutki kuolemaa ja sen kohtaajia Chicagon yliopiston lääketieteellisessä koulussa. Kübler-Rossin projekti kehittyi seminaarisarjaksi, josta potilashaastattelujen ja aikaisemman tutkimuksen ohella tuli hänen kirjansa perusta. Vaikka Kübler-Rossin tunnustetaan yleisesti näyttämömallien luojana, aiemmat kuolemanteoreetikot ja -lääkärit, kuten Josef Mengele, Erich Lindemann, Collin Murray Parkes ja John Bowlby, käyttivät samanlaisia steppien tai vaiheiden malleja jo 1940-luvulla.
ellauri352.html on line 277: Viha – Kun henkilö ymmärtää, että kieltäminen ei voi jatkua, hän turhautuu, varsinkin läheisille henkilöille. Tietyt tämän vaiheen läpikäyvän henkilön psykologiset reaktiot olisivat: "Miksi minä? Se ei ole reilua!"; "Kuinka tämä voi tapahtua minulle?"; "Kuka on syyllinen?"; "Miksi tämä tapahtuisi?". Jotkut saattavat vastustaa rakkaansa, hoitohenkilökuntaa ja muita perheitä. Kübler-Rossin toisessa kirjassa, Usein kysytyt kysymykset kuolemasta ja kuolemasta, hän korostaa ihmisten tarvetta tehdä parhaansa antaakseen tässä vaiheessa olevien tuntea tunteensa ja yrittää olla ottamatta vihaa henkilökohtaisesti.
ellauri352.html on line 287: David Kesslerin kanssa kirjoittamassaan ja postuumisti julkaistussa kirjassa Kübler-Ross laajensi malliaan kattamaan kaikenlaiset henkilökohtaiset menetykset, kuten rakkaan kuoleman, työpaikan tai tulojen menetyksen, vakavan hylkäämisen, parisuhde tai avioero, huumeriippuvuus, vangitseminen, sairauden puhkeaminen tai lapsettomuusdiagnoosi ja pienetkin menetykset, kuten hampaan poisto, kynnen katkeaminen tai vakuutusturvan menetys. Kessler on myös ehdottanut "Merkitystä" surun kuudenneksi vaiheeksi, koska "resignaatio" tuntuu masentavalta. Jotain piristystä tähän kaivattaisiin vielä.
ellauri352.html on line 315: Tämän koulutuksen ansiosta hän saattoi olla osa kaksinkertaista kulttuuriperinnettä, juutalaisuutta ja klassista. Hänestä tuli yliopiston opettaja ja hän oli erityisesti vastuussa opettamisesta ja yhteiskuntatieteiden kursseista Bordeaux'n yliopistossa vuonna 1887; tässä kaupungissa, jossa Montesquieu tunnetaan niin hyvin, hän kirjoitti vuonna 1892 latinalaisen väitöskirjansa Quid Secundatus politicae scientiae instituendae contulerit. Hän puolusti kahta väitöskirjaansa 3. maaliskuuta 1893 Pariisin tiedekunnassa, toisen ranskankielinen otsikko on De la division du travail social. Hänestä tuli silti lääkäri, ja hänet nimitettiin professoriksi Bordeaux'n yliopistoon vuonna 1896. Durkheim sai pahan trauman 1. maailmansodasta kotirintamalla. Teoria kollektiivisista edustajista, jonka Durkheim oli rakentanut selittämään ihmismielen universaalia luonnetta, muuttui "kansallismieliseksi pamfleksiksi", joka käsittelee "saksalaista mentaliteettia", joka oli "vastuussa kataklysmista".
ellauri352.html on line 355: Hän opiskelee kieliä (erityisesti sanskritia) ja uskontotieteitä tavoitteenaan kerätä tarvittava materiaali rukousta käsittelevään väitöskirjaan, johka hän ryhtyi vuodesta 1909. Hänen opettajiaan ovat mm. Israel Lévi ja Sylvain Levi. Vuonna 1901 hänestä tuli "sivistymättömien kansojen uskontojen historian" johtaja jossain ammattikorkeassa.
ellauri352.html on line 358: Yhtenä antropologian isänä pidetty Mauss ei koskaan julkaissut hänen ajatuksensa tiivistävää teosta, vaan lukuisia löysiä artikkeleita eri aikakauslehdissä, luonnoksia, selostuksia - hahmonnoksia ja testejä. Hänen väitöskirjansa rukouksesta on vieläkin kesken. Hänen harvinaisista monografioistaan muistamme erityisesti Essay on Donin (jos muistamme).
ellauri352.html on line 374: Ron Jones (s. 1941) on amerikkalainen kirjailija ja entinen opettaja Palo Altossa, Kaliforniassa. Hänet tunnetaan parhaiten luokkaharjoitteestaan nimeltä "The Third Wave" ja tapahtumasta kirjoittamansa kirjasta, joka inspiroi tv-elokuvaa The Wavea ja muita teoksia, mukaan lukien teatterielokuva vuonna 2008 ja saxalainen Netflix sarja 2019. Alkuperäinen tv-elokuva voitti Emmy- ja Peabody- palkinnot. Hänen kirjoistaan The Acorn People ja B-Ball on tehty myös tv-draamoja. Jones asuu San Franciscossa, Kaliforniassa, missä hän esiintyy säännöllisesti tarinankertojana. SF on kyllä tarinoiden tarpeessa. Tao Tao olisi enemmän kuin paikallaan.
ellauri352.html on line 380: Jones on työskennellyt viimeiset 30 vuotta muiden henkisesti vammaisten parissa ja kirjoittanut useita kirjoja. Jones varttui 46th Avenuella Sunset Districtissä 1940- ja 1950-luvuilla. Hän asuu Haight Ashburyssa San Franciscossa vaimonsa Deannan kanssa. [ lainaus tarvitaan ] Hän on juutalainen. Vuoden kristillinen kirja tammenterhokansalle.
ellauri352.html on line 384: Vihapuhe on viestintää, jossa jokin ihmisryhmä tai sen edustaja esitetään muita alempiarvoisena, kuten esim. Ranen kirjassa Internetin vihapuhe- some- ja valeuutisviestijät. Se muodostuu puolitotuuxista ja halvexivasta kielestä höystettynä rumilla sanoilla. Tekeekö 2 puolitotuutta yhden kokonaisen vaihtoehtoisen?
ellauri352.html on line 420: Tiede, taide, uskonto ja urheilu sekä talouspakotteet, siinä se. Ai että ne on meillä ollut maailman sivu ja silti kärhämöidään? So what, lisää vaan samaa ja suuremmat lusikat. Filosofikuninkaan sijaan monarkixi naurettava psykoanalyytikko. Ja naurua kolmannella, pakolaiset naurusaarelle. Huumori on vastuumoraalin paras petikaveri. Paavon kirjassa on lähinnä tahatonta huumoria. Izekritiikistä ei ole juuri jälkeä. Tunne izesi, kampaa tukkasi. Opettele lukemaan, se on antoisinta. Sanoi Markus Aurelius, ei Markus Leikola, vaikka isä Anto. Sana on kuin sähköpistoke, varovasti sitä pitää stöpselöidä ettei tule manaa. Matti Ala-Huhta vahvistaa tämän kirjassaan johtajuudesta. HY:n johtajuuskoulutuxessa piti piirtää vahvuuxistaan jonkinlainen Rorschach kuvio. Lähdin kesken pois koko kallonkutistuxesta.
ellauri352.html on line 424: Herätyssaarnan, poliittisen puheen ja izehoitokirjan kaava on aina sama. Puhuja osoittaa ensin tilanteen pahuuden. Sillä herätetään synninitunto eli tietoisuus poliittisesta sorrosta. Sitten kerrotaan miten pelastutaan eli saadaan aikaan poliittinen muutos. Lopuxi kehotetaan laittamaan pää silmukkaan eli liittymään seurakuntaan tai soluun. Toimintasilmukka on toi Jeesuxen sana Juuttaalle: "mene äläkä enää syntiä tee". Se vaatii izekuria, tieto, taito ja lahjakkuus ei paljon paina.
ellauri352.html on line 434: Ja oikeudenmukaisuus. Se vaatii toimivien instituutioiden olemassaoloa, kuten armeija ja poliisi. Silloin kansankiihoittajat eivät saa niin helposti joukkoja mukaansa. Ainoa oikeus on vahvimman oikeus. Kaskun ei oikeistosanakirjasta tähän putkahda vielä vapaus, ja talousliberaalisesta bursasta seppoilu.
ellauri352.html on line 450: Sodan päätyttyä kuninkaan vaimo ilmoitti miehensä kuolemasta viranomaisille ja muutti lasten kanssa Ruotsiin vuoden 1945 lopulla. Kuningas itse piiloutui sodan lopussa. Salanimellä Dr. med. Ernst Peltz muutti Königin Holtorfiin ( Colnraden kunta ) ja sai siellä Britannian viranomaisilta luvan työskennellä herttaisena maalaislääkärinä. Sen jälkeen kun Königistä levisi huhuja, että hän ehkä onkin valelääkäri, paikallinen lääketieteellinen yhdistys pyysi Königia 1960-luvun alussa toimittamaan asianmukaiset asiakirjat todistaakseen hänen lisenssinsä lääketieteen harjoittamiseen. König (alias Peltz) sulki vastaanottonsa huhtikuussa 1962 "terveydellisistä syistä" ja muutti tuntemattomaan paikkaan.
ellauri352.html on line 474: Bruno Dössekker on koulutettu klarinetisti ja itseoppinut soittimentekijä, joka asuu saksankielisessä Sveitsissä. Hän tuli tunnetuksi nimellä Binjamin Wilkomirski vuodesta 1995, kun hän julkaisi muistelmia. Sen jälkeen kun hänen elämäntarina on paljastettu kusetuxexi, hänet tuomittu kirjalliseksi petokseksi ja tekaistujen muistojen " uhriksi". Termi Wilkomirskin oireyhtymä juontaa juurensa siitä seuranneeseen keskusteluun.
ellauri352.html on line 478: Fragmentit on käännetty kahdelletoista kielelle. Kirjoittajaa verrattiin toisinaan Elie Wieseliin, Anne Frankiin tai Primo Leviin. Toisin kuin usein sanotaan, hänen kirjansa ei ollut bestseller missään. Bugger it.
ellauri352.html on line 484: Sittemmin käydyt nolot asiantuntijakeskustelut tekevät selväksi, että tapaus tarjoaa esimerkillistä materiaalia keskusteluun peruskysymyksistä monilla tiedon aloilla, kuten omaelämäkerran kirjallisessa genressä, Shoa-historiografiassa, sen käsittelyssä tapana. menneisyyden ja Shoan poliittisen aseman ymmärtäminen yleismaailmallisena poliittisena menneisyytenä, uhrikertomus, suullinen historia, muistiteoria, traumateoria, terapeuttinen muistojen käsittely jne.
ellauri352.html on line 493:
Booker- tai Pulitzer-palkinnon voittanut kirja ellauri352.html on line 497:
Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi
ellauri352.html on line 507:
Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna
ellauri352.html on line 511:
Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
ellauri352.html on line 595: Venäläinen kirjallisuuspalkinto nimeltä Venäjän Booker-palkinto (ven. Русский Букер, Russki Buker, aiemmin ven. Букер — Открытая Россия, Buker – Otkrutaja Rossija, ’avoin Venäjä’) oli venäläinen kirjallisuuspalkinto, joka oli perustettu Booker-palkinnon mallin mukaan 1992. Se oli merkittävin venäläinen kirjallisuuspalkinto ja myönnettiin vuosittain parhaalle venäjäksi kirjoitetulle kaunokirjalliselle teokselle kirjoittajan kansallisuudesta riippumatta. Palkinto oli ensimmäinen Venäjällä jaettu valtiosta riippumaton lue yritysrahoitteinen kirjallisuuspalkinto vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen.
ellauri352.html on line 638: Alexis-Charles-Henri Clérel, Tocquevillen kreivi, kavereille vaan Sir Alexis, synt.29. kesäkuuta 1805 Pariisissa ja kuol. 16. huhtikuuta 1859 Cannesissa, oli maistraatti, kirjailija, historioitsija, akateemikko, matkustaja, filosofi, politologi, sosiologian edeltäjä ja mikä pahinta, ranskalainen poliitikko.
ellauri352.html on line 640: Vuonna 1831 hän sai ministeriöltä passituxen tutustumaan Yhdysvaltain rangaistuslaitoxeen kalterien sisäpuolelta, mikä muodosti hänen passinsa Yhdysvaltoihin ja kypsytti päätöxen, mitä pitää parhaana saatavilla olevana esimerkkinä demokratiasta. Tästä lähes kymmenen kuukautta kestäneestä oleskelusta hän veti kirjan From Democracy in America, analyysin demokraattisesta järjestelmästä yleensä (sen hyveistä, riskeistä ja dynamiikasta) ja sen erityisen amerikkalaisen kuvauksen, joka oli valtava menestys, kun se julkaistiin vuonna 1835. ja 1840. Tämä johti siihen, että hänet valittiin moraali- ja valtiotieteiden akatemiaan vain 33-vuotiaana ja sitten Ranskan akatemiaan 36 -vuotiaana. Hän asettui ehdolle vuoden 1839 parlamenttivaaleissa ja valittiin Valognesin varajäseneksi Manchessa, jossa Tocquevillen perheen linna sijaitsi ja jossa hänet valittiin uudelleen Louis-Napoléon Bonaparten vallankaappaukseen asti joulukuussa 1851. Napsuista Alexis ei perustanut.
ellauri352.html on line 656: James Albert Michener tai yksinkertaisesti James A. Michener, kuten hänet tunnetaan nimellä, on tunnettu kirjailija, filantrooppi ja tarinankirjoittaja Pennsylvaniasta, Yhdysvalloista.
ellauri352.html on line 657: James syntyi 3. helmikuuta 1907 New Yorkissa, Yhdysvalloissa ja kuoli 1997 munuaisten vajaatoimintaan. Hän on tunnetuin usean sukupolven historiallisten ja fiktiivisten tarinoiden kirjoittamisesta. Hänen romaaniensa nimet perustuvat yleensä tiettyyn maantieteelliseen sijaintiin. James on todennut haastatteluissaan saaneensa suuren vaikutuksen Charles Dickensin teoksista. Kirjoittajauransa aikana James on kirjoittanut yli 40 romaania ja tarinaa. Hänen kirjoituksensa sisältävät tyypillisesti pitkiä perhedraamoja, jotka kuvaavat useita sukupolvia tietyllä maantieteellisellä paikalla. Monet hänen kirjoistaan ovat olleet bestsellereitä ja laajalti suosittuja, koska ne on valittu moniin Kuukauden kirjan klubeihin.
ellauri352.html on line 665: Micheneristä tuli kirjailijauransa aikana melko kuuluisa, sillä hänen romaanejaan oli myyty yli 75 miljoonaa kappaletta ympäri maailmaa. Oikeat Michenerit vaivoin sietivät Jimmyä sukujuhlissa. Jimmy koitti olla jotain parempaa kuin oli.
ellauri352.html on line 668: Pennsylvanian hallitus avasi hänen nimelleen taidemuseon ja pakotti kirjallisuusseuran kunnioittamaan hänen kirjallisia teoksiaan, joihin lukeutuvat seuraavat:
ellauri352.html on line 678: Ihmettelet luultavasti, miksi lukea koko paska juttu (1070 sivua), kun annat sille lopulta niukat 2 tähteä*? No, se on valtavien kirjojen salaisuus. Jos haluat lukijasi saavan loppuun huonosti kirjoitetun kirjasi, tee siitä valtava, sillä ensin he jatkavat lukemista toivoen, että kirjasi alkaisi vasta hankalasti, ja kun olet saavuttaneet 1/4 kirjasta ja ymmärtänyt että kirja on vain paska, jatkat lukemista joka tapauksessa, koska olet jo "päässyt tähän asti" ja panostanut siihen.
ellauri352.html on line 680: Joten siksi. Ja miksi tämä kirja on paska? Siinä on loistavia ideoita ja tavaraa, ja se on ainoa syy, miksi annan sille 2 tähteä 1 tähden sijasta. Mutta enimmäkseen kirja on tylsä, pitkäveteinen ja täynnä samoja vanhoja, ikäviä, ärsyttäviä, 50-luvun trooppisia tyyppejä ja perushahmoja. Nykyaikaista päähenkilöä olisi pitänyt kutsua Indiana Jonesiksi ja jatkakaa sitä. Vastasyntyneet israelilaiset ovat näitä karkeita, paatuneita työntekijöitä. Ajattelin jatkuvasti jaloja villiä, tai tässä tapauksessa jalojuutalaisia. Tylsät perushahmot, joilla ei ole muita piirteitä kuin heidän "juutalaisuutensa" (anteeksi). Kirja on täynnä myös naisten vihaa. Kaikki naishahmot voidaan jakaa kahteen allegoriaan: Puhdas neitsyt (ne, jotka ovat suloisia ja puhtaita ja joilla on "keikkailevia" piirteitä ja jotka ovat pieniä ja siroja eivätkä välitä avioliitosta raakojen rumien juutalaisten hirviöiden kanssa (kyllä tämä stereotypia on näkyvä). myös kirjassa 'juutalainen mies', jota kuvataan eläinmäiseksi ja kyyrykseksi ja tyhmäksi) ja jolla ei ole muita piirteitä kuin juutalaisuus. Toisaalta sinulla on The Evil Wench, juoni, paha, ilkeä, manipuloivat ja PAHIN kaikista pettävistä ja valehtelevista pettureista, jotka kaikki jättävät miehensä toisen takia juuri sillä tavalla, tai (kirjaimellinen lainaus) "vuodattavat ne tunnetut väärennetyt, laskelmoitavat naisen kyyneleet" (wtf?) Millaisen ilkeän fetissin kirjoittaja teki Onko? Onko hänen kalunsa tapettu äitinsä toimesta? Puhumattakaan lähes KAIKKI naaraat kuolevat hirvittävän kuoleman. He kuolevat useammin kuin heidän surulliset, jalot juutalaiset kollegansa. Oi, ja Indiana Jonesimme ahdistaa yhtä heistä mennäkseen naimisiin vaikka hän itsepintaisesti sanoo hänelle ei ja sitten hän melkein taistelee toisen uroksen kanssa tämän kädestä. Kuten hänen mielipiteellään tapauksesta ei ole edes väliä.
ellauri352.html on line 682: Juutalaisuus kuvataan kirjassa rumaksi, kuolleeksi kannoksi, josta syntyi lopullinen kukkiva oksa, jota kutsutaan kristinuskoksi. Se on valkoisten miesten taakka uudestaan. Juutalaiset ovat tyhmiä, koska eivät ymmärrä juutalaisuuden olevan kuollut uskonto, ja luulen, että kirjoittaja joko salaa luuli saavansa mitä oli tulossa, tai hänellä oli toinen fetissi, ehkä BDSM tai gore-fetissi, koska he kaikki kuolevat kauheasti. Yksikään luvuista ei pääty onnellisesti.
ellauri352.html on line 684: Jotain muuta trooppista paskaa: ahneita, manipuloivia arabeja (duh), rahaa rakastavia amerikkalaisia juutalaisia (duh), hyvä viaton katolilainen jne. Kyllästyin siihen niin kirjan loppupuolella. Useimmat luvut päättyvät yllättäen, ja siellä on jopa kokonainen luku omistettu joidenkin ontuvien, tylsien juutalaisten Talmudin lakien toistamiselle. Haukotus. Voin kirjoittaa tällaisen kirjan.
ellauri352.html on line 686: Mutta kaikesta vihasta huolimatta (ja selvästi vihaan sitä paljon, lol) kirjassa oli loistavia osia ja osa siitä oli erittäin opettavaista. Lukuun ottamatta 50-luvun moraalia, se antoi valtavan käsityksen Palestiinan/Israelin ja juutalaisten historiasta. Vielä nykyäänkin osa siitä pitää paikkansa. En voi sivuuttaa tätä ja antaa sille yhden tähden. Harmi vain, että hyvät tavarat on haudattu So:n alle. Paljon. Paskaa. *Muokkaa 8.6.22: Tarkemman harkinnan jälkeen olen päättänyt muuttaa arvosteluni 1 tähteen.
ellauri352.html on line 690: Ilman kehystä tai painopistettä, joka piti löyhästi Centennial-juhlaa yhdessä, tämä massiivinen mutta mielivaltaisesti pirstoutunut itärannikon yhteisön historia – Marylandin saari, 1583–1978 – on lähes vailla perinteistä romaanillista nautintoa. Noin sata hahmoa esitetään lujasti tyypeinä (esim. "Bartley Paxmore, 31-vuotiaana, oli uudentyylinen kveekari"), useimmat heistä ovat kolmen edustavan perheen jäseniä: katoliset, maanomistajat, ylemmän luokan jälkeläiset. Edmund Steed, joka tutki Chesapeakea John Smithin kanssa vuonna 1608; Timothy Turlockin tyhmä, mutta innokas alemman luokan jälkeläinen, joka tuli Marylandiin indentoituneena palvelijana; ja kveekari Edmund Paxmoren vakaa, keskiluokkainen laivanrakennusjälkeläinen, joka hylättiin Marylandissa vuonna 1661 laajojen Massachusettsin ruoskimisen jälkeen. Vuosien varrella näiden klaanien on kohdattava merirosvoja, myrskyjä, insestiä, seksismiä (kyllä, monet naiset täällä ovat epätodennäköisiä feministejä), filanderista syntyneitä paskiaisia, vallankumousta (kaikki kolme jälkeläistä liittyvät lopulta mukaan, jopa rojalisti Steeds), ja - noin puolet kirjasta - orjuuskysymys. Turlockit ovat limaisia orjakauppiaita, Steedit ovat lempeitä orjanomistajia, paxmorit ovat rajuja abolitionisteja, ja - melko häpeämättömänä Rootsista - Caterit ovat orjia, jotka näkyvät ruoskan alla ja peiton alla, mandingotyylisissä kolmioissa. ("Haluatko jäädä pidempään, kulta?").
ellauri352.html on line 696: Michener siirtää nyt kuvitteellisia, koulumestarin kykyjään kirjankustantamisen nykymaailmaan ja tarjoaa selkeitä selityksiä yksinkertaisista ilmiöistä, mutta yksinkertaistaa huomattavasti monimutkaisia asioita ja ihmisiä. Hänen monet faninsa saattavat kuitenkin nauttia 464-sivuisen kirjan epäselvyyden ja ironian puutteesta tai kaikista epämiellyttävistä dissonansseista, sillä Michener muuttaa suuren osan kirjamaailmasta helposti sulavaksi muhennoksi, jota vain vaatimattomat pitävät ravitsevana tai maukkaana. .
ellauri353.html on line 60: kirjailijat.fi/wp-content/uploads/2016/04/Tuulikki-Valkonen.jpg" />
ellauri353.html on line 61: Espoon kirjailija. ellauri353.html on line 63: Hypähtelevä käynti, pienet pystyt ktl-kirjaimet. Lyhköset sormet, pussit heti silmien alla.
ellauri353.html on line 72: Marko Tapion kirja Korttipelisatu löytyi kirjaston vaihtorottahyllystä. Se on yhtä ohkanen kuin Russian Booker Prizen voittaja.
ellauri353.html on line 73: Marko Tapio (oik. Marko Viktor Tapper; 15. elokuuta 1924 Saarijärvi – 14. kesäkuuta 1973 Seinäjoki) oli suomalainen kirjailija, joka ei pitänyt kirjalijanimestä "Marko Tapio".
ellauri353.html on line 75: Tapion veljistä Harri Tapper oli kirjailija ja opettaja, Kain Tapper kuvanveistäjä ja Yrjö Tapper lavastaja. Tapion isästä ei löydy netistä mitään tietoa, olikohan se niin iso paska kuin Marko antaa ymmärtää rivien välistä.
ellauri353.html on line 79: Marko oli naimisissa Tuulikki Viljasen (nyk. Valkonen) kanssa vuosina 1961–1973, ja tästä avioliitosta syntynyt poika Janne Tapper on teatteriohjaaja ja teatterintutkija. Avioliitto päättyi eroon kirjailijan alkoholin ja lääkkeiden liikakäytön vuoksi. Valkonen on kirjoittanut Tapion elämästä ja kirjailijantyöstä sekä elämästään Tapion puolisona teoksen Mäyhä (2003) 30 vuotta eron ja Mäyhän nolpahtaneen lopun jälkeen.
ellauri353.html on line 83: Pohjalaista kirkonrakentajasukua. Näytelmä kertoo veljesten kasvusta, pohjalaisesta sisusta, ja kuinka tarinankertojaisän ja lehmiä veistävän äidin lapsista tuli merkittäviä kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Tapperin suvun juuret juontuvat pohjalaisista kirkonrakentajista.
ellauri353.html on line 85: Kuten taisin jo sanoa, Tapperin veljesten kotipaikka on Saarijärvi, mutta sukujuuret juontuvat Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Vanhin veli, kirjailija Marko Tapio kuoli "työuupumukseen" Seinäjoella, Törnävän sairaalassa. Myös yli 80-vuotias Harri on edelleen hyvin merkittävä suomalainen kirjailija, kertoo Seinäjoen kaupunginteatterin johtaja Vesa-Tapio Valo.
ellauri353.html on line 103: Loysä siitä tulikin ja lörpöttelevä, ihan kuin olisı irronnut päästä ruuveja. Vuolaus oli uusi ominaisuus ennen niin pidättyväisessä ja hienossa Markossa. Olisiko jotenkin yhdensuuntaista hänen "uuden juoppominuutensa" kanssa? mınä aprikoin. Hänhän repasti ja "fabuloi" yhtenään, hänen päästään paljastui ehtymätön aarnio kaiken maa- ilman renkutuksia, sutkauksia, vitsejä. En tiennyt, että hänessä sellaisia olikaan. Marco ei ollut mitään huumormiehiä. Romaanin kirjoittamisen aikaan kirjailija Marko Tapio oli jo pahasti alkoholisoitunut, mikä välittyy teoksen lukuisista juopottelukohtauksista. Ottikohan Ullanlinnan psykiatri kopin Mummokullan viimeisestä matkasta mattokäärön sisässä? Tään Nolpon jouzenlaulun voisi ehkä lukaista. Tulee ihan paha mieli kun lukee Nolpon toilauxista. Ei pitäisi pojan olla noin kiinni isässä.
ellauri353.html on line 113: Markon "Saavutus" 1972 jäi asumattomaxi kuten densakolleega Sillanpään "kartano." Saavuttamansa menestyksen innostamana Sillanpää alkoi rakentaa itselleen ja perheelleen Saavutus-nimistä kirjailija-asuntoa Hämeenkyrön Vanajan kylään. Sillanpään ystävän Bertel Strömmerin suunnittelema, uusklassista tyyliä edustava huvila valmistui joulukuussa 1920 muuttokuntoon. Huvila jäi kuitenkin osin keskeneräiseksi Sillanpään rahavaikeuksien takia ja sen rakentamisesta alkoi Sillanpään velkakierre. Sillanpään perhe asui huvilassa vakinaisesti vuosina 1920–1925 ja vielä 1927–1928. Sen jälkeen kun Sillanpää perheineen muutti 1929 Helsinkiin he asuivat Saavutuksessa enää satunnaisesti lähinnä kesäisin ja joulunpyhien aikaan. Saavutus joutui Sillanpään kustantajan haltuun hänen velkojensa panttina. Niinkuin sillin piru paistaa sun! Mikä ihme siinä on että kaikki nää suuret ja pienemmätkin kynäniekat on alkkixia ja narsisteja?
ellauri353.html on line 115: Mixi Marco mätki Pirjoa? Kas sillä oli kirjallinen esikuva. Karamazovin Dmitri tiemmä potkaisee kimppuunsa käynyttä koiraa ja osuu niin, että koira menee hetkiseksi tajuttomaksi, jolloin Dmitri silmänräpäyksessä polvistuu maahan hoivaamaan loukattua osoittaakseen sille, ettei hän tätä tarkoittanut, ja pyytää anteeksi. Sanomattakin on selvää että koiran nimi ei ollut Pirjo. Ei tässä mitään vertauskuvallista ole, mutta tietäisit miten hellävaroen sua lyön. Raastuvassa nähdään, teen sut ja Janne pojan perinnöttömixi.
ellauri353.html on line 137: Marco on ilkeä "tai ainakin melkein." On se oikeasti ilkeä. Korttipelisatu on vasta tulossa. Se tulee vasta ihan kirjan lopussa.
ellauri353.html on line 151: "Minäpä kerron", sanoi poika. Möyheitä pihlajia. Pirun piittausta keskellä ilmistä ihmisten päivää. Raasu sammahti. Korpirojua. Korttikänki. Landepaukkuja. Itävaltalaisen nobelistinazin Handken poissaolokirjassakin oli korttihai. Sekin oli vittu satu!
ellauri353.html on line 193: Vuonna 1945 Buñuelin sopimus Warner Brothersin kanssa päättyi, ja hän päätti olla uusimatta sitä järjestyksessä, kuten hän sanoi: "toteuttaa elämäni tavoitteeni vuodeksi: olla tekemättä mitään". Kun hänen perheensä viihtyi rannalla, Buñuel vietti suuren osan ajastaan Antelope Valleyssä uusien tuttavuuksien kirjailija Aldous Huxleyn ja kuvanveistäjä Alexander Calderin kanssa, jolta hän vuokrasi talon. Ja sitten Mexicoon!
ellauri353.html on line 223: Kamarineidon päiväkirja ( ranska: Le journal d'une femme de chambre, italia: Il diario di una cameriera ) on espanjalaissyntyisen elokuvantekijän Luis Buñuelin ohjaama draamaelokuva vuonna 1964. Pääosassa Jeanne Moreau on pariisilainen kamarineito, joka käyttää kehoaan ja aikoo sillä selviytyä perversiosta, korruptiosta ja väkivallasta, jonka hän kohtaa maakunnallisella kartanolla, jossa hän menee töihin. Vaikka se onkin erittäin satiirinen ja heijastaa hänen tyypillisiä porvaristonvastaisia tunteitaan, se on yksi Buñuelin realistisimmista elokuvista ja välttelee yleensä outoja surrealistisia kuvia ja kaukaa haettuja juonenkäänteitä, joita löytyy monista hänen muista teoksistaan. Se on jopa tylsempi kuin Renoirin vastaava.
ellauri353.html on line 227: Vuonna 1966 Buñueliin ottivat yhteyttä Hakimin veljekset, Robert ja Raymond, egyptiläis-ranskalaiset tuottajat, jotka ovat erikoistuneet seksikkäisiin tähtielokuvantekijöiden ohjaamiin elokuviin, ja tarjosivat hänelle mahdollisuuden ohjata elokuvaversio Joseph Kesselin romaanista Belle de Jour, kirja varakkaasta nuoresta naisesta, joka viettää kaksoiselämää pariloituna, ja joka oli aiheuttanut skandaalin sen ensimmäisen julkaisun yhteydessä vuonna 1928. Deneuve ei voinut sietää rasvaista Buñuelia.
ellauri353.html on line 243: Jossain haastattelupätkässä Luis vielä kertoo unelmista, kohtaamisista monien tunnettujen kirjailijoiden, näyttelijöiden ja taiteilijoiden, kuten Pablo Picasson ja Charlie Chaplinin, kanssa sekä hauskista temppuiluista, kuten nunnaksi pukeutumisesta ja kaupungilla kävelystä.
ellauri353.html on line 266: Rose Director syntyi Staryi Chortoryiskissä Ukrainassa Director - perheeseen, merkittäviin juutalaisiin. Niinpä tietysti. Hänen uskotaan syntyneen joulukuun 1910 viimeisellä viikolla; syntymätiedot ovat kuitenkin kadonneet. Nuoruudessaan hän kirjoitti artikkeleita kulutuksesta Dorothy Bradyn kanssa. Rose Friedman opiskeli Reed Collegessa ja siirtyi sitten Chicagon yliopistoon, jossa hän sai filosofian kandidaatin tutkinnon. Tämän jälkeen hän alkoi opiskella taloustieteen tohtoriksi Chicagon yliopistossa ja suoritti kaikki tohtorintutkintoon tarvittavat työt väitöskirjan kirjoittamista lukuun ottamatta.
ellauri353.html on line 270: Miltonin kanssa hän kirjoitti kaksi taloustieteitä ja julkista politiikkaa käsittelevää tympäisevää kirjaa, Free to Choose ja Tyranny of the Status Quo, sekä heidän muistelmansa Two Lucky People, jotka ilmestyivät vuonna 1998.
ellauri353.html on line 313: Elizabeth Hobbs Keckley (helmikuu 1818 – toukokuu 1907) oli afro-amerikkalainen ompelija, aktivisti ja kirjailija, joka asui Washington DC:ssä. Hiän oli Mary Todd Lincolnin henkilökohtainen treenari ja uskottu. Hiän kirjoitti omaelämäkerran.
ellauri353.html on line 325:
ellauri353.html on line 327: Kylläpä tuli aimo saalis kirjoja Pasilan vaihtorottahyllystä! Olimme hakemassa kirjavarastosta Tuulikki Valkosen bestselleriä "Mäyhä," mutta poistuessa tuli selatuxi vaihtohyllyä. Ja sieltä löytyi seuraavia aarteita:
ellauri353.html on line 342: Babel (albumi 215) syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti isoisänsä. Koulu-uran ajan hän joutui taistelemaan paikasta juutalaisvähemmistölle tarkoitetussa kiintiössä. Opiskellessaan Pietarissa hän tutustui Maksim Gorkiin. Babelin nuoruudesta kului seitsemän vuotta Venäjän sisällissodassa. Hän työskenteli kielenkääntäjänä vastavakoilupalvelussa ja sotakirjeenvaihtajana. Odessaan palattuaan hän alkoi kirjoittaa novelleja juutalaiskaupunginosan elämästä. Stalinin kulttuuripolitiikan voimistuessa ja sosialistisen realismin noustessa määrääväksi tekijäksi kirjallisuuspiireissä Babel vetäytyi yksityisyyteen. Gorkin saatua surmansa epäilyttävissä oloissa 1936 Babel totesi: seuraavaksi he etsivät minua. Hänet pidätettiin 1939, tuomittiin vakoilusta, vietiin vankileirille ja teloitettiin.
ellauri353.html on line 343: Hänet tunnetaan parhaiten Punaisen ratsuväen ja Odessa-tarinoiden kirjoittajana, ja hänet on kehuttu "Venäjän juutalaisten suurimmaksi proosakirjailijaksi".
ellauri353.html on line 345: Vaikka Baabelin novellit esittävät hänen perheensä "köyhänä ja sekaisin päästä", ne olivat suhteellisen varakkaita. Hänen omaelämäkerrallisten lausuntojensa mukaan Babelin isä Manus oli köyhä kauppias. Babelin tytär Nathalie Babel Brown sanoi, että hänen isänsä tekaisi tämän ja muut elämäkerralliset yksityiskohdat "esitelläkseen sopivaa menneisyyttä nuorelle neuvostokirjailijalle, joka ei ollut kommunistisen puolueen jäsen ". Itse asiassa Babelin isä oli maatalousvälineiden jälleenmyyjä ja omisti suuren varaston.
ellauri353.html on line 349: Erään Cynthia Ozickin (n.h., nimestä päätellen juutalainen) mukaan "Vaikka hän oli kotonaan jiddishin ja heprean kielellä ja tunsi talmudin ja niiden vaatimat kommentit, hän lisäsi niihin elinikäisen kiehtomuxen Maupassantiin ja Flaubertiin. Hänen ensimmäiset tarinansa sävellettiin sujuvasti kirjallisella ranskalla. Hänen vinhasti pyörivä sosiaalinen kompassi antoi hänelle mahdollisuuden nähdä talonpoikien, sotilaiden, pappien, rabbien, lasten, taiteilijoiden, näyttelijöiden, kaikkien luokkien naisten silmin. Hän ystävystyi huorien, taksinkuljettajien, ratsastajien kanssa; hän tiesi millaista on olla rahaton, elää reunalla ja syrjässä."
ellauri353.html on line 354: Pietarissa Babel tapasi Maksim Gorkin, joka julkaisi joitakin Baabelin tarinoita kirjallisessa lehdessään Letopis (Летопись, "Kronika"). Gorki neuvoi pyrkivää kirjailijaa hankkimaan lisää relevanttia elämänkokemusta.
ellauri353.html on line 364: Pirozhkovan mukaan "Ennen kuin tapasin Baabelin, luin paljon, tosin ilman erityistä ohjausta. Luin kaiken, minkä sain käsiini. Babel huomasi tämän ja sanoi minulle: "Sillä tavalla lukeminen ei johda mihinkään. on aikaa lukea kirjoja, jotka ovat todella arvokkaita. Jokaisen koulutetun ihmisen on luettava noin sata kirjaa. Yritän joskus tehdä niistä luettelon." Ja muutama päivä myöhemmin hän toi minulle luettelon, jossa oli antiikin kirjailijoita, kreikkalaisia ja roomalaisia - Homeros, Herodotos, Lucretius, Suetonius - ja myös kaikki myöhemmän eurooppalaisen kirjallisuuden klassikot, alkaen Erasmuksesta, Rabelais´sta, Cervantesista, Swiftistä, ja Coster (n.h.), ja jatkuu 1800-luvun kirjailijoihin, kuten Stendhaliin, Mériméeen ja Flaubertiin." Punaisen ratsuväen kauhistuttavaan väkivaltaan näytti jyrkästi vastakohtaiselta itse Baabelin lempeä luonne.
ellauri353.html on line 368: Argentiinalainen oikeistokirjailija ja esseisti Jorge Luis Borges piti (ylläri) punaisesta ratsuväestä.
ellauri353.html on line 370: Babelin mielihahmo oli fiktiivinen mafiapomo Benya Krik, joka perustuu löyhästi historialliseen hahmoon Mishka Yaponchik. Benya Krik on yksi venäläisen kirjallisuuden suurista antisankareista.
ellauri353.html on line 372: Moisey Volfovich Vinnitsky syntyi juutalaisen vaununrakentajan Meyer-Volf Mordkovich Vinnitskyn perheeseen, joidenkin stanitsa Goltassa (nykyisin osa Pervomaiskista) olevien tietojen mukaan. Vinnitsky oli noin 4-vuotias, kun hänen perheensä muutti Odesaan (Moldavanka). Muissa tiedoissa kerrotaan, että hän syntyi satamapalvelumiehen (bindyuzhnik) perheeseen osoitteessa 23 Hospital Street (nykyisin Bohdan Khmelnytsky Street) Odesassa (Moldavanka). Vinnitskyn äiti Doba Zelmanovna synnytti viisi poikaa ja tyttären. Syntyessään hän sai kaksoisnimen, Moisey-Jakov (Mooses-Jakob), samanlaisen kuin hänen isänsä. Koska tällainen kaksoisnimi oli epätavallinen venäläisessä kulttuurissa, Vinnitskyn toinen nimi kirjattiin joskus isän nimeksi - Moisey Yakovlevich.
ellauri353.html on line 387: Iskä tuli Pariisiin kesällä 1935 osana Neuvostoliiton kirjailijoiden valtuuskuntaa Kansainväliseen kulttuurin ja rauhan puolustajien kongressiin. Hän luultavasti tiesi, että tämä olisi hänen viimeinen tilaisuutensa. Kuten hän oli tehnyt lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, hän pyysi äitiäni palaamaan hänen kanssaan Moskovaan, jossa Pirozhkova häntä kärsimättömästi odotti. Vaikka hän tiesi yleisen tilanteen olevan huono, hän kuitenkin kuvaili hänelle mukavaa elämää, jota perhe voisi siellä elää yhdessä.
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri353.html on line 401: John Updiken mukaan Maxim Gorky sanoi André Malrauxille, että Babel oli "parasta mitä Venäjällä on tarjota". Neljännesvuosisataa myöhemmin Babelin aikalainen Konstantin Paustovsky kirjoitti muistelmissaan: "Hän oli meille ensimmäinen todella Neuvostoliiton kirjailija." Judith Stora-Sandor, yksi Baabelin ensimmäisistä elämäkerran kirjoittajista, kirjoitti vuonna 1968, että Baabelin "kirjallinen herkkyys oli ranskalainen, hänen näkemyksensä juutalainen ja hänen kohtalonsa aivan liian venäläinen".
ellauri353.html on line 408: George Saunders, kun häneltä kysyttiin kirjallista vaikutusvaltaa, sanoi: "Minä rakastan venäläistä kirjailijaa nimeltä Isaac Babel. Voin hypätä mihin tahansa hänen teoksiinsa, lukea muutaman sivun ja mennä, Ai niin, kieli. Se on melkein kuin olisit virität kitaraa ja kuulit kauniisti viritetyn ja sanot: Joo, sitä me haluamme. Haluamme jotain täydellistä. Kun luen häntä, se kalibroi korvani. Se muistuttaa minua erosta OK lauseen ja todella lauseen välillä. taitava lause. Babel tekee sen puolestani."
ellauri353.html on line 523: Synnyttyään vuonna 1894, Babel hupsahti helvetin vuosisadalle, joka oli juuri edessä. Hän kirjoitti venäjäksi. Hän oli kommunisti. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut juutalainen. Hänet teloitettiin ampumajoukolla 27. tammikuuta 1940 Butyrkan vankilassa Moskovassa. Hänellä oli suhde Neuvostoliiton NKVD:n voimakkaan päällikön vaimon kanssa, mikä oli luultavasti vain yksi hänen kuolemansa syistä. Häntä oli kidutettu, kuten muitakin juutalaisia kirjailijoita, joita epäiltiin tuolloin epälojaalisuudesta. Hänet pyyhkäistiin pois, yhdessä miljoonien muiden juutalaisten kanssa, jotka kuolivat hulluksi tulleen maailman verilöylyissä, paljastaen ihmisen villiksi, villiksi kuin ihminen.
ellauri353.html on line 531: Isaac Babel kirjoitti kokonaisen kirjan juutalaisista gangstereista. Hän ei ollut romanttinen sielu. Tässä lyhyessä novellissa moderni kirjailija, nyt politrukki, keskustelee Gedalin kanssa, joka on vastoinkäymisten ja päämäärien vartija, toisen ajan asioita, joista ei ole juurikaan hyötyä nykyisyydessä. Babel jättää meidät, jopa nyt vuonna 2023, pelkäämään seuraavaa historian käännettä, pelkäämään seuraavaa armeijaa, jolla on totuus, yksi totuus ja joka tulee luoksemme missä tahansa olemmekin. Olisiko se vihdoinkin Israelin armeija?
ellauri355.html on line 43: Svetlana Aleksijevizin haastattelukirja kierrätysryssistä jäi kesken albumissa 329. Tässä albumissa olisi tarkoitus vihdoinkin pakertaa se loppuun. Mutta ensin vähän taustoitusta.
ellauri355.html on line 188: Sosiaalialaan kiinnitettiin paljon huomiota. Tehdastilojen laajentamisen myötä rakennettiin asuntoja, sosiaaliset tilat - ruokasalit, lepotalot, kirjasto, lasten luovuuspiirit ja urheiluosastot alkoivat toimia.
ellauri359.html on line 47: Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
ellauri359.html on line 55: Unelmapäivien ja Grahamen voiton, The Wind in the Willows -julkaisun välillä on kymmenen vuoden tauko. Tuon vuosikymmenen aikana Grahamesta tuli isä. Pikkupoikassaan Alastairissa näkemänsä itsepäinen ja itsepäinen luonne muuttui herra rupikonnaksi, joka on yksi sen neljästä päähahmosta. Alastair tappoi itsensä radalla ollessaan 19-vuotias opiskelija Oxfordin yliopistossa 7. toukokuuta 1920. Hänen kuolemansa kirjattiin tahattomaksi kuolemaksi kunnioituksesta isäänsä kohtaan. Kirjan hahmo, joka tunnetaan nimellä Ratty, on saanut inspiraationsa hänen hyvästä ystävästään ja kirjailijastaan Sir Arthur Quiller-Couchista. Grahame mainitsee tämän allekirjoitetussa kopiossa, jonka hän antoi Quiller-Couchin tyttärelle Foy Felicialle.
ellauri359.html on line 57: No ei se ainakaan julkihomo ollut. Pieni epäilyxen häivä jää. Kenties se oli pederasti kuten aika monet muutkin lastenkirjailjat. Se selittäisi Alastairin tapauxen. Hoitamaton kuppainfektio voi aiheuttaa kasvuhäiriön, kuulo- ja/tai näkövamman, hammas-, rusto- ja luustovaurioita sekä neurologisia oireita.
ellauri359.html on line 76: William Blake (28. marraskuuta 1757 Lontoo – 12. elokuuta 1827 Lontoo) oli englantilainen runoilija, kuvataiteilija ja kirjanpainaja. Blaken tuotantoa luonnehtii mystiikka, okkultismi ja jyrkkä yhteiskuntakritiikki. Hän teki kirjansa täysin itse: hän kirjoitti, kuvitti, painoi ja kaiversi teoksensa. Aikalaisilta Blaken teokset eivät saaneet huomiota, vaan hänen tuotantonsa herätti kiinnostusta vasta 1900-luvulla.
ellauri359.html on line 104: Vuonna 1788 Blake alkoi työskennellä uudella tekniikalla, "etsauksella," jossa runot ja kuvat tehtiin kuparilaatoille. Sen jälkeen näistä laatoista painettiin ja nidottiin teokset, jotka väritettiin käsin. Blake kutsui näitä kirjojaan termillä illuminated books (”kuvakirjat”).
ellauri359.html on line 114: Elokuvassa Saint Maud (2019) päähenkilö saa potilaaltaan Blaken tekemän kirjan.
ellauri359.html on line 156: Siihen suuntaan kyllä viittaa se, että Blakella oli valtava vaikutus 1950-luvun beat-runoilijoihin ja 1960-luvun vastakulttuuriin, ja hänet mainitsevat usein sellaiset merkittävät hahmot kuin beat-runoilija Allen Ginsberg, lauluntekijät Bob Dylan, Jim Morrison, Van Morrison, ja englantilainen kirjailija Aldous Huxley. Myös suurin osa Philip Pullmanin fantasiatrilogian His Dark Materials keskeisistä ajatuksista juontaa juurensa Blaken The Marriage of Heaven and Hell -elokuvan maailmaan.
ellauri359.html on line 171: Emanuelin isä oli luterilainen pappi ja hovisaarnaaja Jesper Svedberg, josta vuonna 1703 tuli Skaran piispa. Varakkaasta perheestä lähtöisin ollut äiti Sara Behm puolestaan kuoli Emanuelin ollessa kahdeksanvuotias. Opiskeleminen Uppsalassa johti vuonna 1709 valmistuneeseen klassillisen kirjallisuuden väitöskirjaan.
ellauri360.html on line 46: Joo, kyllä tää kirja näyttää olevan samaa haahuilua taas. Pidin kyllä Alainin saatesanoista: Älä liitä tähän jorinaan suurempia merkityxiä kuin omaan elämääsi tai kuolemaasi. Luettuani kirjasta 127/150 osaa huomaan pitäväni tästä. Tää on hyvä ohjelma, täst mie pien. Jeg liker grillet fisk.
ellauri360.html on line 49: Alain Robbe-Grillet syntyi vuonna 1922 Saint-Pierre-Quilbignonissa, joka on nykyään osa Brestiä. Hänen isänsä oli insinööri, joka omisti pienen tehtaan. Hänen vanhempansa olivat ateisteja ja äärioikeiston kannattajia. Hän opiskeli Institut National d'Agronomie -koulussa, mutta hänen opinnot keskeytettiin, kun hänet värvättiin väkisin Saksan miehityksen alla sorviksi saksalaiselle tankkitehtaalle. Sodan jälkeen hän työskenteli agronomina, erikoisalana trooppisten hedelmien viljely (kuten Don Jaimella, jonka lukija tuntee toisellakin nimellä, eli Zorron nimellä), mukaan lukien loitsut ulkomailla. Hän kuitenkin sairastui eikä palannut ammattiinsa, vaan aloitti kokopäiväisen kirjoittamisen. Vuonna 1957 hän meni naimisiin Catherine Rastakianin kanssa , näyttelijän, joka on myös julkaissut romaaneja. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa vuonna 1948, mutta se julkaistiin vasta vuonna 1978. Vuonna 1951 hänen ensimmäinen julkaistu romaaninsa – Les Gommes (Pyyhekumit) – voitti palkinnon ja hän pystyi tekemään uran kirjailijana.
ellauri360.html on line 51: Hänet tunnetaan nykyään parhaiten yhtenä suurimmista kirjailijoista. Hänen maneerinsa on 'esineellinen.' Robbe-Grillet ei ollut vain tämäntyyppisten romaanien kirjoittaja, vaan myös kirjoitti siitä ja toimi Editions de Minuitin toimituksellisena johtajana, kustantajan, joka julkaisi Robbe-Grillet'n ja monia muita nouveau romaanikirjailijoita. Nouveau Romanin perusperiaatteena oli, että juoni, luonne ja kerronta olivat vanhanaikaisia. Ensimmäiseksi tuli perinteinen kertojan rooli, jossa kirjailija puuttui juoniin, jos se katsottiin tarpeelliseksi. Perinteisiä hahmoja kyseenalaistettiin myös asioihin keskittyen, mikä loi heidän mukaansa uutta realismia. Hahmot ilmaantuessaan esiintyivät usein tietoisuuden virroina. Sartren, Camuksen ja muiden ranskalaisten kirjoittajien poliittinen sitoutuminen hylättiin.
ellauri360.html on line 55: Tarina on tietysti suhteellisen yksinkertainen. Tuntematon sotilas vaeltelee ympäri kaupunkia sotilaallisen tappion jälkeen talven keskellä ja etsii miestä, jolle hän luovuttaa kaatuneen toverin henkilökohtaiset tavarat. Vihollinen saapuu kaupunkiin ja paeta yrittävä sotilas haavoittuu. Hän onnistuu pääsemään naisen asuntoon, jonka aviomies taistelee sodassa, missä hän lopulta kuolee. Voimme nähdä, että tämä ainakin osittain tulee Robbe-Grilletin omista kokemuksista sodassa ja Kafkan vaikutus on myös vahva. Mutta tämä ei ole kafkamainen romaani eikä omaelämäkerrallinen romaani. Vaikka sotilaalla on sokkeloiden pelko, kaupungissa eksyminen, kafkamainen tunne eksymisestä, muttei tiedä missä tai miksi on eksynyt, tämä ei ole romaanin avain. Mitä Robbe-Grillet tekee, kuten hän on tehnyt aikaisemmissa romaaneissaan, keskittyy asioihin, toimiin jne., joilla on hänen mielestään oma merkityksensä. Tietenkin tämän tekeminen tällä tavalla häiritsee meitä, sillä odotamme tavanomaista romaania ja asiat, vaikka ne näyttävätkin normaaleilta, saavat hieman epätavallisen konnotaation vain siksi, että hän on keskittynyt niihin tässä hieman epänormaalilla (kirjallisista odotuksistamme poikkeavalla) tavalla. Siten ahdistuneisuuden tunne, sellainen kuin saamme Kafka-romaanissa, lisääntyy täällä, vaikkakin eri tavalla. Ja kuten Kafkan kohdalla, olemme epävarmoja siitä, mitä tapahtui, paitsi että sotilas kuoli. Kai.
ellauri360.html on line 61: Perinteiset kirjallisuuden analyysin termit, kuten "juoni" ja "hahmo", eivät sovellu mukavasti Alain Robbe-Grilletille myönnettävään uuteen romaaniin. Pour un nouveau roman (1963; Uudelle romaanille , 1965) esseesarjassa Robbe-Grillet kuvailee sellaisia termejä kuin "useita vanhentuneita käsitteitä": Olemme niin tottuneet keskusteluun "luonteesta", "ilmapiiristä". ”, "muoto" ja "sisältö", "viestin" ja "kerronnan kyvyt" ja "todelliset kirjailijat", että se vaatii ponnisteluja vapautua tästä hämähäkinverkosta ja ymmärtää, että se edustaa ajatusta romaanista (valmis -tehty idea, jonka kaikki myöntävät ilman argumentteja, siis kuollut idea), eikä ollenkaan se...romaanin "luonne", johon meidän pitäisi uskoa.
ellauri360.html on line 67: Paizi romaani ei koskaan vetäydy sellaisten suurten ranskalaisten kirjailijoiden kuin Honore de Balzacin ja Gustave Flaubertin perinteisiin muotoihin. Sen sijaan se pysyy kuvailevassa tilassa, vailla "merkitystä" tai "merkitystä" ja kieltäytyy kaikista yrityksistä sijoittaa symbolisten tai yleisesti ymmärrettyjen kuvien verkko objektiivisten kuvausten päälle.
ellauri360.html on line 77: Jeff Manion toteaa kirjassaan ”Unelmoi suuria - ajatus kerrallaan” että kaikkien tähtihetkien takaa löytyy valtava määrä arkista, hiljaista ja usein myös tylsää - mutta kaikesta huolimatta hyvin uskonnollista ahertamista. Hyvänä esimerkkinä hän käyttää itseään ja vaimoaan. Jeff tuli 21-vuotiaana pastoriksi seurakuntaan, jonka jäsenmäärä oli muutamia kymmeniä. Omia tiloja ei ollut. Kokoonnuttiin ihmisten kodeissa. Nyt 30 vuotta myöhemmin Jeff ja vaimonsa Chris johtavat seurakuntaa, jolla on törkeä vaikutus tuhansien ihmisten elämään. Jeffin, Chrisin ja seurakuntalaisten uskonnollinen, uuttera ja määrätietoinen työ on tuottanut tulosta. Maailman nuorten yhteistyöllä, yhteisin ponnistuxin... Vain nuorten yhteistyö voi varmistaa sen.
ellauri360.html on line 221: Doris Lessing : Kultainen muistikirja ellauri360.html on line 367: Liikkeessä ilmeni 1870-luvulla hajaannuksen oireita. Siitä erosi vasemmisto, joka osittain Georg Brandesin vaikutuksen alaisena kehittyi radikaaliin suuntaan. Brandes on kai tullut mainituxi jo? Juu siitä on paasaus albumissa 330, se oli juutalaistaustainen kirjallisuuskriitikko.
ellauri362.html on line 39: Monet kirjailijat ovat saaneet Austenista ketjureaktion, mikä johti useisiin romaaneihin ja muihin mukautuksiin. Elizabeth Astonista tuli yksi Austeniin liittyvän kaunokirjallisuuden tuotteliaimmista kirjoittajista. Hän oli opiskellut kirjailijaxi St Hilda's Collegessa Oxfordissa lordi David Cecilin, Austenin elämäkerran kirjoittajan, johdolla. Aston katsoi, että Austenin romaanit olivat "nykyään yhtä tuoreita kuin silloin, kun ne kirjoitettiin". Tarinaansa laatiessaan Aston päätti olla esittämättä Austenin hahmoja, kuten Mr Darcya. Sen sijaan hänen tarinoissaan on vielä tuoreempia, ize asiassa äskettäin keksittyjä hahmoja, jotka liittyvät Austenin teoksissa nähtyihin henkilöihin, kuten Darcyn, Bingleyn ja Collinsin perheisiin.
ellauri362.html on line 51: Siis aivan toisenlainen kuin Elizabeth Bennet! Tukevahko mutta suloinen Jennifer Ehle on ainoa oikea Elizabeth Bennet. (Jennifer Anne Ehle is an American actress, the daughter of English actress Rosemary Harris and American author John Ehle.) Elizabethia pidetään ihailtavimpana ja rakkaimpana Austenin sankarittarista. Häntä pidetään yhtenä brittiläisen kirjallisuuden rakastetuimmista hahmoista monimutkaisuutensa vuoksi. Austen itse kuvaili Elizabethia "yhtä ihastuttavana olentona kuin on koskaan painettu". Mr. Darcy oli onnen Pekka päästessään painamaan sitä Pemberleyssä. Ei suotta Colin Firth virnistele hääkieseissä matkalla neizytkammioon!
ellauri362.html on line 71: Publishers Weekly arvioi romaanin arvostelussa, että se "on pikemminkin rantakirja historiallisten fiktioiden ystäville kuin kirjallinen kunnianosoitus Austenin mestariteokselle", ja katsoo, että tyttäret on kirjoitettu ennustettavasti. Arvostelija arvostelee myös Astonia siitä, ettei se onnistunut jäljittelemään Austenin tyyliä, vaan romaanin proosa on "tylsää ja anakronistista".
ellauri362.html on line 80: Pamela Mogen (s. 18. lokakuuta 1953), joka tunnetaan paremmin kynänimellä Pamela Aidan, on yhdysvaltalainen kirjailija. Hänen romaaninsa ovat Jane Austenin fanifiktiota, joka perustuu Pride & Prejudiceen. Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo on ollut hänen suosikkiromaaninsa lukiosta lähtien. Pamela Piukkapepun kexeliään juonen yhteenvedot alla. Jännää miten erilaisilta tapahtumat näyttivät Mr. Darcyn silmäkuopista!
ellauri362.html on line 100: Darcy alkaa torjua Caroline Bingleyn jatkuvaa kritiikkiä Elizabethista, koska se ei ole houkutteleva. Kun Janen ja Elizabethin oleskelu Netherfieldissä on loppumassa, Darcy ja Elizabeth sattuvat jakamaan kirjastoa jonkin aikaa, ja Elizabethin lähdön jälkeen Darcyn uteliaisuus saa hänestä parhaansa ja hän löytää kirjan, jota Elizabeth luki, Miltonin kadonnut paratiisi. ja ryöstää kirjontalankakirjan merkkinsä muistoksi.
ellauri362.html on line 114: Darcy ja hänen serkkunsa Richard Fitzwilliam matkustavat joka kevät Kentiin auttamaan tätiään Lady Catherinea tämän Rosings Parkin kartanon kevätsiivouxessa. Lady Catherine Bourgh inhoaa kevätsiivousta yhtä paljon kuin Kaislikossa suhiseen myyrä. Heidän linja-automatkallaan Lontoosta Fitzwilliam huomaa Darcyn surkeasti sormeilevan Elizabethin kirjontalangan kirjanmerkkiä, ja hän haluaa kuulla siihen liittyvän romanttisen tarinan. Välttääkseen kertomasta Fitzwilliamille totuutta Darcy päättää nopeasti tarjota hänelle vaihtoehtoisen tarinan siitä, kuinka hän pelasti yhden parhaista ystävistään harkitsemattomasta avioliitosta. Tarina tyydyttää Fitzwilliamin uteliaisuuden ja lisää hänen arviotaan Darcysta.
ellauri362.html on line 118: Kaikki seikat huomioon ottaen (Darcy syyttää itseään toimimisesta kuin "kurja kirjanpitäjä, joka laskee yhteen naisensa varat kirjanpidon toiselle puolelle") Darcy tekee johtopäätöksen, että (1) hän ihailee Elizabethia, (2) hän on kiinnostunut hänestä, (3) häntä kiehtovat hänen keskustelunsa ja nokkeluutensa, ja lopulta (4) hän rakastaa häntä. Ja kun hän ajattelee kielteisiä tekijöitä, hän muistutti Shakespearen: "Älkää antako minun myöntää todellisten mielien avioliittoon esteitä."
ellauri362.html on line 153: Thomas Love Peacock (18. lokakuuta 1785 – 23. tammikuuta 1866) oli englantilainen kirjailija, runoilija ja East India Companyn virkamies. Hän oli Percy Bysshe Shelleyn läheinen ystävä ja he vaikuttivat toistensa työhön. Peacock kirjoitti satiirisia romaaneja, joissa jokaisessa oli sama perusasetus: hahmot pöydässä keskustelemassa ja arvostelemassa päivän filosofisia mielipiteitä.
ellauri362.html on line 155: Peacockin oma paikka kirjallisuudessa on ennen kaikkea satiirikko. Se, että hän on kuitenkin ollut vain harvojen suosikki, johtuu osittain hänen teoksensa erittäin älyllisestä laadusta, [ tarvitaan lainaus ], mutta pääosin hänen tavanomaisen kirjailijan pätevyyden puutteesta, josta hän ei piittaa paskan vertaa. Hänellä ei ole juonta, vähän inhimillistä kiinnostusta eikä johdonmukaista luonteen määrittelyä. Hänen persoonansa ovat pelkkiä nukkeja tai parhaimmillaan abstraktien ominaisuuksien, kuten armon tai kauneuden, inkarnaatioita, mutta kauniisti kuvattuina.
ellauri362.html on line 157: Hänen romaaninsa ovat pikemminkin keskusteluromaaneja kuin toimintaromaaneja; Itse asiassa Peacock on niin paljon kiinnostuneempi siitä, mitä hänen hahmonsa sanovat toisilleen kuin siitä, mitä he tekevät toisilleen, että hän esittää usein kokonaisia romaaneja dialogin muodossa. Platonin symposium on näiden teosten kirjallinen esi-isä Athenaeuksen deipnosofien kautta, jossa keskustelu ei koske niinkään korkeatasoisia filosofisia teemoja kuin viinaa ja kalanhajuisia vekottimia. Toiminta alkaa vasta kun kaikki ovat umpitunnelissa.
ellauri362.html on line 159: Vuonna 1812 Peacock julkaisi toisen yksityiskohtaisen runon, Melankolian filosofia, ja samana vuonna tutustui Shelleyyn. Hän kirjoitti muistelmissaan Shelleystä, että hän "näki Shelleyn ensimmäistä kertaa juuri ennen kuin hän meni Tanyralliin", jonne Shelley lähti Lontoosta marraskuussa 1812 (Hogg 's Life of Shelley, vol. 2, s. 174, 175). Thomas Hookham, kaikkien Peacockin varhaisten kirjoitusten julkaisija, oli mahdollisesti vastuussa esittelystä. Se oli Hookhamin kiertävä kirjasto, jota Shelley käytti monta vuotta. Hookham oli lähettänyt The Genius of the Thamesin Shelleylle, ja Shelley Memorialsissa, s.38–40, on runoilijan 18. elokuuta 1812 päivätty kirje, jossa ylistetään Hernekukon runollisuutta, esityksen ansioita ja arvostellaan yhtä liioitellusti hänen mielestään kirjailijan harhaanjohtavaa isänmaallisuutta. Letty ja Camilla lainasivat rantakirjoja Hookhamin lainakirjastosta. Peacock ja Shelley ystävystyivät ja Peacock vaikutti Shelleyn ominaisuuksiin sekä ennen hänen kuolemaansa että sen jälkeen.
ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri362.html on line 189: Herra Glowryn poika Scythrop on toipumassa huonosti päättyneestä rakkaussuhteesta. Epäonnistuneena kirjailijana hän vetäytyy usein omaan asuntoonsa torniin opiskelemaan. Kun hän jättää heidät, hänen huomionsa häiritsee flirttaileva Marionetta, joka puhaltaa kuumaa ja kylmää hänen kiintymyksiinsä. Lisää komplikaatioita syntyy, kun Celinda Toobad, joka pakenee pakkokihlausta tuntemattoman kosijan luo, vetoaa Scythropiin saadakseen suojaa ja tämä piilottaa hänet salaiseen huoneeseen. Muutos Scythropin käytöksessä saa Marionettan uhkaamaan jättää hänet ikuisesti, ja hänen on myönnettävä itselleen, että hän on rakastunut molempiin naisiin eikä voi valita heidän välillään enempää kuin Buridanin aasi.
ellauri362.html on line 191: Abbeyn tavallinen elämä keskeytyy hetkeksi, kun ihmisvihainen runoilija herra Cypress tekee jäähyväisvierailun ennen maanpakoon menoa. Hänen lähdön jälkeen on kerrottu haamusta, joka vainoaa rakennusta, ja kauhistuttavan hahmon ilmestyminen kirjastoon saa vieraat järkyttymään. Vasta myöhemmin ilmestys paljastetaan olleen herra Glowryn unelias taloudenhoitaja Crow.
ellauri362.html on line 294: Veijo Meri oli suomalaisen prosaismin huomattavin modernisti ja yksi maailmalla parhaiten tunnetuista suomalaisista kirjailijoista. Kirjallisuuteen Meri tuli 25-vuotiaana, jolloin modernismi sai Otavassa jalansijan. Meri ryhtyi proosan kielen uudistajan työhön ohjenuoranaan hemingwayläinen selkeys. Niinpä 1950-luvun ilmapiiri ja Meren elämyksellinen kokemustausta ovat voimakkaasti läsnä hänen tuotannossaan. Sen sijaan 1960-luvun jälkeisistä elämänkokemuksistaan hän ei romaanin eikä novellin muodossa kirjoittanut.
ellauri362.html on line 305: - En varsinaisesti. Mutta Joensuussa ollessani Hannes Sihvo pyysi että pyytäisin isää lähettämään kuvan osuuskauppa Yrityksestä poikien kirjaa varten Veijo Merestä. Lähetti, eivät kiittäneet. En muista haukuinko, mutta haudassa on Hanneskin, kusipää. Toinen tekijä Risto Turunen on ihan kiva.
ellauri362.html on line 307: Professori Hannes Sihvo ja filosofian lisensiaatti Risto Turunen selvittävät tässä kirjassa, mikä on mies meren takana, millainen kirjoittaja irvien välissä. Kirja on Meren itsensäkin jo luovuttamaan materiaaliin perustuva elämäkerta ja johdanto Meren tuotantoon, sen tuntumaan, sen vastaanottoon. Peruskirja. SKS.
ellauri362.html on line 313: Mutta ovatko Joelin kirjat kristillisiä kirjoja? Kysyttävä Telarannalta. Hän nostaa kulmakarvoja: jos kirjaa voidaan lukea humanistina, se ei ole kunnolla kristillistä huttua. Mika Hytin mielestä taiteessa on oikeastaan vain kolme aihetta: rakkaus, kuolema ja yksinäisyys. Kaikki muut voi tavallaan palauttaa niihin”, Haahtela kertoo. Väärin Mika, se kolmas aihe on syöminen eli E!F!K!
ellauri362.html on line 318: Maailma on nykyään kovin hankala paikka elää, Joel Haahtela miettii. Esimerkiksi sielu, jonka avulla ihminen voi Jumalan yhteyden löytää, on valistuksen ja materialismin myötä lähes kadonnut käsistä. ”Suosittu israelilainen kirjailija ja historioitsija Yuval Noah Harari perustelee, ettei sielua voi olla olemassa, koska se ei sovi evoluutioteoriaan, jossa kaiken olemassa olevan voi todentaa, jakaa pienempiin ja muuttuviin osiin.” Tääkö jätkä on luonnontieteilijä? Epäilee jopa darwinismia. Ihmiselle tällainen umpimaterialistinen maailma on Haahtelasta raskas ja lohduton, täynnä virzakiviä, divertikkeleitä ja umpisuolia.
ellauri362.html on line 326:
ellauri362.html on line 328: Lainasin kirjastosta David Sedariin päiväkirjan osa I. Sedariista on aikaisempi paasaus albumissa 268. Davea ei oikeastaan pitäisi näin kamalasti sättiä, sillä sen homo päiväkirja on samaa genreä kuin nämä takaa maistuvat muistelmani. David Sedaris on vuotta nuorempi kuin Petteri. Suuri osa Sedariin huumorista on näennäisesti omaelämäkerrallista ja itseään halventavaa, ja se koskee usein hänen perhe-elämäänsä, hänen keskiluokan kasvatusta Raleighin esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa, hänen kreikkalaista perintöään, homoseksuaalisuutta, työpaikkoja, koulutusta, huumeiden käyttöä ja pakkomielteistä käyttäytymistä sekä hänen elämäänsä Ranskassa, Lontoossa, New Yorkissa ja South Downsissa Englannissa. Hän on näyttelijätär Amy Sedariin veli ja kirjoitusyhteistyökumppani.
ellauri362.html on line 339: You never know whose wand you are going to shake. Sedariin 70- luvun päiväkirjamerkinnät on ankeita. Ei yhtään naurata. Sedariin mielipätkä oli Heinäsirkan päivä.
ellauri362.html on line 376: Daniel Paul Schreber (25. heinäkuuta 1842 Leipzig — 14. huhtikuuta 1911 Leipzig) oli saksalainen juristi ja kirjailija, ortopedi Moritz Schreberin poika. Hän toimi Dresdenin hovioikeuden presidenttinä.
ellauri362.html on line 387: Sillä välin Schreber oli kehittänyt monimutkaisen perustelurakenteen osana vainoharhaisuuttaan ja harhaluulojaan, jotka hän kirjoitti muistiin Sonnensteinin turvakeskuksessa oleskelunsa lopussa kirjassaan Memories of a Nervous Patient, joka julkaistiin vuonna 1903.
ellauri362.html on line 398: Freud ei koskaan tavannut Schreberiä, mutta kirjoitti hänestä vuonna 1911 analyysin Schreberin kirjan Memoirs of My Nervous Illness perusteella. Freud päätteli, että Schreberin vainoharhaisuus oli ollut puolustus homoseksuaalista rakkautta isäänsä kohtaan ja että Schreberin kokemukset Jumalan vainosta olivat alun perin hänen omia rakastavia tunteitaan isäänsä kohtaan, jotka nyt on korvattu vihalla ja heijastettu Jumalaan.
ellauri362.html on line 412: Zvi Lothane otti naftaliinista Niederlandin ja Schatzmannin välisen keskustelun työssään Schreberin kuntouttamisesta niteessä Zvi Lothane: Fuck sielunmurha yes psykiatria. Schreberin kuntoutuksesta, Psykoanalyysin kirjasto, Psychosocial Publishing Giessen 2004, tässä luku. 8: Kuinka muut Schreberit tulkitsivat, s. 457–536.
ellauri362.html on line 416: Elias Canettin teoksen Mass and Power -osiossa Domination and Paranoia Muistelmat edustavat perusteellisinta valta-aiheeseen liittyvää asiakirjaa. Elias Canetti (25. heinäkuuta 1905 Rustšuk, Bulgaria – 14. elokuuta 1994 Zürich, Sveitsi) oli bulgarialaissyntyinen brittiläinen Nobel-kirjailija, joka kirjoitti saksaksi. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Sokeat, vaikka oikeasti se lienee saanut 1981 dynyprenikan lähinnä tosta antinazismista. Canettin suku oli Espanjan sefardijuutalaisia, jotka olivat paenneet Iberian niemimaalta vuonna 1492 juutalaisvainoja. Perheen alkuperäinen nimi oli Cañete, ja se muutettiin Canettiksi.
ellauri362.html on line 420: Tarkastellessaan joukkokuvitelmien asemaa eri mielisairauksissa Canetti päätyy varsin kiehtoviin tuloksiin: skitsofreenikko koettaa kuvitellun joukon avulla vapautua käskymoodista; kasvuhaluiset joukot ovat paralyytikon puolella; juoppohullun harhat ovat joukoittaisia; paranooikkoa väijyvät vihamieliset joukkueet. Paranoia on leimallisesti vallan sairaus, ja kirja päättyy laajaan analyysiin leipzigilaisen tuomarin Daniel Schreberin muistelmista. Canetti asettaa rinnatuksin Daniel Schreberin ja Adolf Hitlerin: joukoilla oli sekä Schreberille että Hitlerille tärkeä poliittinen ja psyykkinen merkitys. Molemmat oli aika koppikunnossa, tosin Aatu joutui bunkkeriin vasta viime tingassa.
ellauri362.html on line 428: George Crabbe (1754 – 1832) oli englantilainen runoilija. Teollistumisen aikana hän pyrki tuotannossaan nostamaan esille työläisten ongelmia ja kannatti yhteiskunnallisia uudistuspyrkimyksiä. Hän oli kirjailijapiireissä ainoa, jonka tuotanto nousi jo hänen omana aikanaan tässä suhteessa merkittävänä esiin. Hän kuvasi 1700-luvun kyläelämää ja vaivaishuoneiden asukkeja myötätuntoisesti. Hän oli itsekin vaatimattomista oloista ja valmistui välskäriksi. Hän kuitenkin hylkäsi ammatin ja ryhtyi kirjalliselle alalle, mutta ilman tukijaansa Edmund Burkea hän ei olisi selviytynyt taloudellisesti. Myöhemmin Edmund vielä hommasi Georgelle livingin clergymanina kuin Lady Catherine de Burgh Mr. Collinsille. Jane Austen piti Touretten syndroomaisesta Dr. Johnsonista, Pamela Piukkapepun kynäilleestä Sam Richardsonista ja työväenrunoilija Crabbesta. Jane pyysi Jumalalta olla kiltti lähimmäisille
ellauri362.html on line 431: Elina Vaara on suomentanut niitä enkkukirjallisuuden kultaiseen kirjaan. Molemmat kappaleet oli lainassa, joten en voi siteerata niitä tässä.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri362.html on line 437: Oppisopimuskoulutuksensa päättyessä Crabbe palasi kotiin Aldeburghiin ilman tulevaisuudennäkymiä ja hänellä oli hyvin vähän tietoa parantamisen taidosta. Hänen kotinsa oli onneton äitinsä sairauden sekä isänsä hillittömyyden ja väkivaltaisen luonteen vuoksi. Näiden vuosien aikana raudan on täytynyt päästä hänen sieluunsa. Hän yritti harjoittaa ammattiaan Aldeburghissa, ja hänet nimitettiin seurakunnan lääkäriksi. Sillä välin hän kuitenkin opiskeli luontoa ja varsinkin kasvitiedettä tuloksin, jotka, elleivät häntä lääkärinä palvelisi, olisivat hänen runoudelleen suuri arvo. Hän jatkoi paljon lukemista ja pohdiskelua, ja hänen mielensä kääntyi ehdottomasti uskon ja hurskauden puoleen. Sarah Elmy oli hänen lohdutuksensa ja toivonsa (monia vuosia myöhemmin eräässä Tarinassa nimeltä The Lover's Journey hän kirjoitti kuuluisan kuvauksen vierailustaan hänen luonaan); ja hän jatkoi runojen kirjoittamista, josta vähän on säilynyt. Vuosiin 1775–1779 kuuluu useita uskonnollisia runoja, vaikuttava pieni pala Mirristä joka kertoo, kuinka hän veti kirjailijan "väärien nautintojen" helpotuksesta "ylevämpiin käsityksiin", ja tyhjä säeteos nimeltä Midnight, joka, joskin hyvin synkkä, päättyy järkevään ja vahvaan rohkeuteen.
ellauri362.html on line 439: Lopulta hän ei kestänyt elämää Aldeburghissa enää. Vuoden 1779 lopulla hän päätti panostaa kaikkensa kirjallisuuteen Lontoossa, ja huhtikuussa 1780 hän lähti pääministerin sukulaisen Dudley Northin avustuksella Slaughdenin laiturilta. Lontoossa hän asui Royal Exchangen läheisyydessä, lähellä Cornhillissä asuneita Miss Elmyn ystäviä, ja ryhtyi tarkistamaan muutamaa näytelmää ja joitain mukanaan tuomiaan proosaesseitä opiskellessaan kasvitiedettä ja entomologiaa Lontoon ympärillä ja pitää Mirrille osoitettua päiväkirjaa. Vuosi oli hänelle köyhyyden ja pettymyksen vuosi. Niiden runojen joukossa, joita hän yritti julkaista, epäonnistui, olivat kirje hänen suosikkipaketeissaan prinssi Williamille (myöhemmin William IV), satiirinen kirje paholaisesta (ilmeisesti tarkistettu versio aikaisemmasta runosta, Ihmiskunnan viholliset) ja Mirrille osoitettu kirje, joissa molemmissa hän käyttää anapaestia. Yksikään julkaisija ei hyväksynyt näitä runoja niiden kirjoittajan purevasta esittelystä huolimatta salanimellä "Martinus Scriblerus". Lordit North, Shelburne ja Thurlow, yksi toisensa jälkeen, kuuntelivat kirjailijaa kuuroilla korvilla vaikka hänen säkeistyksensä Shelburnelle ansaitsi jonkinlaisen palkinnon. Ja kun hän luultavasti elokuussa 1780 löysi kirjapainon, joka halusi painaa kaksisataaviisikymmentä kopiota toisesta runosta, se ei tuonut hänelle muuta kuin yhden tai kaksi vähäistä arvostelua. Crabbe, joka useissa tämän aikakauden teoksissa kuvailee omia tunteitaan ja tilaansa, lähetti tämän jälkeen "Kuukausikatsauksen tekijöille" jakeisen kirjeen, jossa hän käytännössä pyytää heitä neuvomaan, pitäisikö hänen jatkaa runoudessa vai ei, antaen muuten itselleen satiirisia neuvoja menestykseen johtavista menetelmistä. Runossa ei ole mitään ihmeellistä paitsi idean hämmästyttävä yksinkertaisuus. Crabbe ei pitänyt viinamäen miehistä, koska sen isäpaskiainen oli ollut sellainen.
ellauri362.html on line 570: Missä kangaskukkaro näyttää messinkikirjautuneita,
ellauri364.html on line 71: Hysterialle pidettiin alttiina tiettyä luonnetyyppiä, jolle ovat ominaisia lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös, mielikuvituksen rikkaus ja taipumus dramaattisuuteen. Hysteria-käsitteen ääri-ilmiöitä ovat ekstaattinen, hallusinoiva, tunteellisesti ylireagoiva nainen ja toisaalta hypernaisellinen, eroottisesti puoleensavetävä nainen. Vanha psykiatrian oppikirja sanoo: ”Kunnolla hysteerinen nainen on aina viettelevä.”
ellauri364.html on line 98: Kynäilijöiden sairaskertomuxet eli patografiat ovat herättäneet paljon pahaa verta, varsinkin eräiden kirjallisuushistorioitsijoiden keskuudessa, kun on ollut kysymys runoilijoista. On puhuttu psykologisista kamaripalvelijoista yms. Mitään objektiivista, asian luonteen mukaista muistutusta aihetta vastaan ei ole kuitenkaan voitu esittää.
ellauri364.html on line 100: Alan hienoimpien tutkimusten joukosta voidaan mainita Moebiuksen kirjat Rousseausta ja Goethesta, Helwegin teokset Kierkegaardista, Grundtvigista ja HC Andersenista, Gadeliuksen Tegnéristä ja Frödingistä. Moebiuksen opettavainen Goethe-kirja ei tutustuta meitä ainoastaan suuren runoilijan oman perheen, elämän ja runouden hämmästyttävän moniin patologisiin henkilöihin ja aiheisiin, vaan myös hänen tuttavapiirinsä ja aikansa mielenkiintoisiin psykopaattisiin persoonallisuuksiin. Hänen sepittämistään hahmoista muistamme nuoren Wertherin itsensä ja hänen kärsimyksensä, Margaretan Faustista, Mignonin ja harpunsoittajan Wilhelm Meister-romaanista ja toveri Viljasen jonka ohrana surmasi.
ellauri364.html on line 102: Todellisista henkilöistä muistamme Goethen izensä (mahtava narsisti ja pedofiili), Cornelia-sisaren (erittäin vaikea skitsoidinen hypokondrikko, mahdollisesti skitsofreenikko), runoilija Lenzin (todennäkösest skitsofreenikko), ylevämielisen uskonnollisen haaveilijan, neiti von Klettenbergin, kaunosielun, die schöne Seele, jonka tunnustukset on otettu Wilhelm Meisteriin (siitä toisinaan kuultu parodioitu sanonta kaunosielun tunnustus), sekä kuuluisan lääkärin Zimmermannin ja hänen elinikäisen, vaikean hypokondriansa. Zimmermann kirjoitti suuren, omalaatuisen kirjan Ueber die Einsamkeit, Yksinäisyydestä. Hän oli kuin jonkinlainen tieteellinen erakko, jolla yhä vielä on annettavana varsin paljon lohdutusta kaltaisillensa onnettomille ihmisille.
ellauri364.html on line 145: Epänormaalit sopeutuvat hyvin yhteiskuntaan: Newton, Michelangelo, Luther, Strindberg. Kaikki ilmeisen originellit ihmiset ovat psykopaatteja. Kaikki ovat epäonnistuneet ihan tavallisissa arkiasioissa, ovat laskeneet housuihinsa, ja heille on naurettu. Psykopaatti tuntee olonsa oivallisexi, mutta ympäristö kärsii. Esim hysteerinen nainen, kotityranni, nilviäinen, mytomaani, alkkis. Muiden vaiva tuottaa niille tiettyä nautintoa, varsinkin hysteerisille naisille. Suurin osa kirjallisuutta pyrkii vain tyydyttämään ihmisten jännityxen kaipuuta. Viha on hyvä nautintoväline. Kielletty hedelmä maistuu parhaalta.
ellauri364.html on line 206: Nils Antonista, joka jäi eläkkeelle Karolinska-instituutin neurologian osastopäällikkönä vuonna 1954, ei ole saatavilla paljoa elämäkerrallista aineistoa, sillä hän oli varsin tylsä kaveri, ei läheskään niin mieltäkiinnittävä kuin ukulimainen kollegansa Verocay. Siitä ei löydy edes kuvaa netistä. Antoni kuului vanhaan neurologien koulukuntaan, joka piti neuroosilähtöisen neurologian tutkimuksesta ja hänen jäätyään eläkkeelle tämän ruotsalaisen neurologian aikakausi päättyi. Antoni kirjoitti myös kirjan Goethesta Många maskars man (monen madon mies).
ellauri364.html on line 303: "Ihmisten suurin edistys on siinä, että he oppivat tekemään oikeita johtopäätöksiä... [Tämä taito] opitaan myöhään, eikä se ole vieläkään päässyt voitolle. Väärät johtopäätökset ovat sääntö vanhoina aikoina. Ja kaikki ihmisten mytologiat, taikuudet, taikausko, uskonnollinen palvonta ja laki – kaikki ovat tämän väitöskirjan ehtymättömiä todisteita."
ellauri364.html on line 422: Puunymfi ( ruotsi : Skogsrået ; tekstitetty ballade pour l'orchestre ), op. 15, on suomalaisen säveltäjän Jean Sibeliuksen vuosina 1894 ja 1895 säveltämä ohjelmallinen sävelruno orkesterille. Sibeliuksen johdolla Helsingissä 17. huhtikuuta 1895 ensi-iltansa saanut balladi seuraa ruotsalaisen kirjailijan Viktor Rydbergin samannimistä runoa vuodelta 1882, jossa nuori mies, Björn, vaeltelee metsään ja sen on vietellyt ja ajanut epätoivoon skogsrå eli puunymfi.ä Organisatorisesti sävelruno koostuu neljästä epävirallisesta osasta, joista jokainen vastaa yhtä runon neljästä säkeestä ja herättää tietyn jakson tunnelman: ensinnäkin sankarillinen voima; toiseksi kiihkeä toiminta; kolmanneksi aistillinen rakkaus; ja neljänneksi lohduton suru.
ellauri364.html on line 566: Kahdesti nussitut sensijaan on tollasia pessimistejä, ambivalentteja skizotyymejä. Voisi ajatella, että kerran nussitut ovat onnellisia, kun taas toiseen kertaan nussitut ovat onnettomia, mutta itse asiassa James väittää, että jotkut onnellisimmista ihmisistä ovat itse asiassa jälkimmäisiä. Kuinka tämä on mahdollista? No, ambivalentti asenne elämää kohtaan johtaa usein "kriisiin", joka ilmaistaan patologisena masennuksena, johon liittyy usein voimakas halu järkeistää asioita. Tämä positiivinen halu on ristiriidassa taustalla olevan negatiivisen tunnetilan kanssa, mikä saa aikaan ristiriidan, joka löytää ratkaisun negatiivisen tilan ylittämisessä uuteen, syvälliseen elämänrakkauden tunteeseen. James olisi voinut ottaa oman "merkityskriisin" -tapahtumansa esimerkkinä, mutta sen sijaan hän puhuu Leo Tolstoista. James selittää, että venäläisen kirjailijan onnistunut yritys palauttaa itsensä mielenterveyteen roimahousuisena maalaismiehenä johti enemmän kuin paluuta alkuperäiseen tilaan. Takaisin työnnetyt ja uudelleen nussitut saavuttavat uuden ja korkeamman leevelin.
ellauri364.html on line 577: Edward Francis Diener (25. heinäkuuta 1946 – 27. huhtikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija. Diener oli psykologian professori Utahin ja Virginian yliopistossa ja Joseph R. Smiley arvostettu emeritusprofessori Illinoisin yliopistossa sekä vanhempi tutkija Gallup- organisaatiossa. Hänet tunnetaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tehdystä onnellisuuden tutkimuksesta, mukaan lukien työtemperamentin ja persoonallisuuden vaikutuksista hyvinvointiin, teorioita hyvinvoinnista, tuloista ja hyvinvoinnista sekä kulttuurisista vaikutuksista hyvinvointia ja hyvinvoinnin mittaamista. Kuten Google Scholarista näkyy huhtikuussa 2021, Dienerin julkaisuja on lainattu kirjastoista yli 257 000 kertaa.
ellauri365.html on line 392: Ordinaatiotodistus: Kun olet suorittanut kirjekurssimme, sinulle lähetetään vihkimistodistus, joka vahvistaa asemasi vihittynä pappina. Tätä asiakirjaa voit käyttää valtakirjana, kun haet ministeriön tai muiden vastaavien alojen töitä. Se näyttää myös hyvältä kehystettynä ja seinälle ripustettuna!
ellauri365.html on line 679: ett mångfärgat kläde om höfter och lockar, Mekko heilahtaa, lyhkönen ja kirjava,
ellauri367.html on line 41: Eräässä raportissa todettiin myöhemmin: "Noin puolta asiakirjoista, joita brittivakoilijat lähettivät Moskovaan, ei koskaan edes luettu" Stalinin paranoian vuoksi. Siitä huolimatta neuvostoliittolaiset saivat paljon salaisia tietoja – 1 771 asiakirjaa Bluntilta, 4 605 Burgessilta, 4 593 MacLeanilta ja 5 832 Cairncrossilta – vuodesta 1941 vuoteen 1945. He vuotivat saksalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämän Enigma-koodin murtamiseen ja atomipommin kehittelyyn liittyviä Britannian valtionsalaisuuksia Moskovaan.
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri367.html on line 114: Raitahousuinen Sebulon asui meren äärellä kuin Matti Pylkkänen, kuopus Lean kuudesta lapsesta. Isaskar ja Sebulon oli kirjanoppineita jotka kinasteli siitä voiko kuonpuoleisia palkkoja nostaa förskottina ja ostaa ja myydä aneina kuin optioita ja futuureita. ellauri367.html on line 148: George Burns (syntynyt Nathan Birnbaum ; 20. tammikuuta 1896 – 9. maaliskuuta 1996) oli yhdysvaltalainen koomikko, näyttelijä, kirjailija ja laulaja ja yksi harvoista viihdyttäjistä, jonka ura ulottui menestyksekkäästi vaudevilleen , radioon, elokuvaan ja televisioon. Hänen kaarevat kulmakarvat ja sikarin savun välimerkit tulivat tutuiksi tavaramerkeiksi yli kolme neljäsosaa vuosisadaksi. Hän ja hänen vaimonsa Gracie Allen esiintyivät radiossa, televisiossa ja elokuvissa komediaduona Burns ja Allen.
ellauri367.html on line 191: Rakovskin oikea nimi oli Krăstjo Stantšev. Hän syntyi Gradetsissa lähellä Kotelin kaupunkia Bulgariassa. Hänen isänsä oli varakas maanomistaja, jonka jättämän suuren perinnön turvin hän matkusteli ympäri maailmaa. Hän opiskeli vuosina 1890–1892 Genevessä Sveitsissä, mutta joutui pidätetyksi poliittisen toimintansa vuoksi. Hän tutustui jo Genevessä moniin maanpaossa eläneisiin venäläisiin vallankumouksellisiin, kuten Pavel Akselrodiin, Georgi Plehanoviin, Vera Zasulitšiin ja Rosa Luxemburgiin. Hän edusti Bulgariaa sosialistisen internationaalin kongresseissa Zürichissä 1893 ja Lontoossa 1896. Rakovski aloitti lääkärinopinnot Berliinissä, mutta joutui pian karkotetuksi Saksasta sosialistisen toimintansa vuoksi. Hän vei opintonsa loppuun Montpellier’n yliopistossa Ranskassa, ja valmistui lääkäriksi vuonna 1897. Hän suoritti vuosina 1899–1900 asepalveluksen Romanian armeijassa. Rakovski puhui useita keinotekoisia kieliä ja loi kansainvälisen uran vastavallankumouksellisena. Hän julkaisi eri maissa politiikkaa käsitteleviä teoksia käyttäen toisinaan kirjailijanimeä Inshallahov.
ellauri367.html on line 214: Vuonna 1950 Espanjassa julkaistiin kirja Sinfonia en Rojo Mayor, jonka väitettiin sisältävän Rakowskin kuulustelupöytäkirjat, jotka NKVD:n lääkärihoitaja tietenkin Josef Landowsky todisti oikeixi. Kirja kiertää nimellä Red Symphony Internetin esoteerisilla tai äärioikeistolaisilla sivustoilla. Sitä lainataan yleensä vapaamuurarien ja juutalaisten maailman salaliittokonseptin perustelemiseksi. Tämän mukaan Wartburg- ja Rothschild- pankkien sanotaan rahoittaneen sekä Leniniä että Hitleriä. Brittiläinen historioitsija Antony C. Sutton todisti myöhemmin saman asian.
ellauri367.html on line 224: Juutalaiset pankkiirit rahoittivat punakapinan heinäkuussa 1918 Sidney O'Reillyn odottamattomalla avustuksella. Rokovsky selittää, että Ivan Maisky oli yksi niistä, jotka käskettiin kavaltamaan valkovenäläinen liike ja osallistumaan sen sabotointiin. Hänen mukaansa sama kansainvälinen rahoitus, joka rahoitti bolshevikkien vallankumouksellisia, on rahoittanut NSDAP: tä vuodesta 1929 lähtien Warburg-perheeseen kuuluvan lähettilään kautta. Tämä Rakovsky-teoria on esitetty toisessa kirjassa, jonka alkuperä on epävarma: "Kansallissosialismin resurssit, kolme keskustelua Hitlerin kanssa" ja allekirjoitettu Sydney Wartburgin salanimellä.
ellauri367.html on line 232: Se selittää Trotskin nopean nousun kommunistisessa liikkeessä, ylittäen hänen vaikutuksensa ennen vuoden 1905 vallankumousta Georgi Plekhanovin, Julius Martovin tai itse Leninin (Rakovski korostaa tätä Anatoli Lunatšarskin kirjallisen todistuksen perusteella) hänen avioliitonsa (vuonna 1903) Natalia Sedovan kanssa, kuvailtiin pankkiiri Givotivskyn (Abram Zhivotovsky) tyttärenä. Perhe oli liittoutunut Warburgien kanssa, Jacob Schiffin kumppaneita ja vanhempia, jotka rahoittivat Japania Venäjän ja Japanin sodan aikana. Lokakuun vallankumouksen rahoittajista hän mainitsee jälleen Jacob Schiffin ja pankin Kuhn, Loeb & Co:n, jälleen Warburgin veljekset, Guggenheimin perheen, Heneawerin (Jerome J. Hanauer), Max Breitungin, Olof Aschbergin ja hänen Nya Bankenin Tukholma, kaupunki, jossa Rakovsky oli mukana yhteydessä. Kuvaa bolshevikkijohtajia ja jopa Kerenskiä salaisen Bundin suorien käskyjen alaisixi.
ellauri367.html on line 253: Vuoden 1905 vallankumouksen epäonnistumisen myötä Bund kärsi vakavasta taantumasta ja onnistui säilyttämään vain organisaationsa ytimen. Terrorismi, turhautuminen ja epätoivo yhdessä massiivisen muuttoliikkeen kanssa vähensivät huomattavasti Bundin rivejä. Poliittisen ja ammattiyhdistystoiminnan rajoittuessa Bundin puolilaillinen toiminta keskittyi nyt kulttuuriin – kirjallisten ja musiikkiseurojen järjestämiseen, iltakursseihin ja draamapiireihin. Bundista tuli perustavanlaatuisen jiddisalismin puolestapuhuja. Bundin kahdeksas konferenssi (lokakuu 1910) päätti painostaa lepovapautta sapattina ja valtion jiddish-kouluja.
ellauri367.html on line 273: Saksan amerikkalainen liitto tai Saksan amerikkalainen liitto (saksa: Amerikadeutscher Bund, Amerikadeutscher Volksbund, AV) oli saksalais-amerikkalainen natsijärjestö, joka perustettiin vuonna 1936 Uuden Saksan ystävien (FONG, saksaksi FDND) seuraajaksi. Järjestö valitsi uuden nimensä korostaakseen amerikkalaista valtakirjaa sen jälkeen, kun lehdistö syytti sitä epäisänmaallisuudesta. Bund sai koostua vain saksalaisista Amerikan kansalaisista. Sen päätavoitteena oli edistää myönteistä näkemystä natsi-Saksasta. Se suunnitteli Amerikan Ansclussia Itävallan mallilla.
ellauri367.html on line 299: Rakovskin mukaan Trotski järjesti Fanny Kaplanin Leninin hyökkäyksen, Yakov Blumkinin Wilhelm Mirbachin hyökkäyksen ja Maria Spiridonovan heinäkuussa 1918 järjestämän sosiaalisen vallankumouksellisen kapinan heinäkuussa 1918 Sidney Reillyn odottamattomalla avustuksella. Rokovsky selittää, että Ivan Maisky oli yksi niistä, jotka käskettiin kavaltamaan valkovenäläinen liike ja osallistumaan sen sabotointiin. Hänen mukaansa sama kansainvälinen rahoitus, joka rahoitti bolshevikkien vallankumouksellisia, on rahoittanut NSDAP: tä vuodesta 1929 lähtien Warburg-perheeseen kuuluvan lähettilään kautta. 31 Tämä Rakovsky-teoria esitetään toisessa kirjassa, jonka alkuperä on epävarma: "Kansallissosialismin resurssit, kolme keskustelua Hitlerin kanssa" ja allekirjoitettu salanimellä Sydney Wartburg.
ellauri368.html on line 33: Mitä yhteistä on Frank Herbertin Anodyynillä ja juutalaisparodioilla? Molemmat ovat 100% huumorivapaita, ja molemmissa pannaan sankaroiden naapureita hengiltä. Pääpaino on EFK motiiveista kirjaimilla E ja K.
ellauri368.html on line 43: Heprealaisia kirjoituksia on tutkittu harvoin huumoripuolelta. Tämä on totta myös niiden niteiden kohdalla, jotka muodostivat Vanhan testamentin kaanonin. Se ei ole yllättävää, että mitään ei ole yritetty. Nämä rivit ovat ekoja Raamatun jälkeisen heprealaisen kirjallisuuden alalla. Tohtori L Davidson on ottanut huomioon yhden näkökohdan aiheesta ja on tehnyt kattavan tutkimuksen parodioista aiheesta heprealainen kirjallisuus. Ahkerasti ja kirjallisesti Hän on seurannut parodian kehitystä tässä kirjallisuutta sen alkeista talmudisessa kirjallisuudessa ml sen erilaiset seuraukset sen nykyiseen jatkettuun viimeiseen käyttöpäivään. Hän on myös määrittänyt ratkaisun useisiin siihen liittyviä kirjallisiin ongelmiin käyttämällä tähän tarkoitukseen ei vain painettuja teoksia vaan mitä tahansa käsikirjoituslähteitä ollut hänen käytössään. Tähän Hän on lisännyt täydellisen bibliofilian lähtien kirjoitetuista parodioista viime vuosisadalla, joka sisältää myös teoksia, joita ei ole kirjoitettu hepreaksi mutta se liittyy kyllä osaltaan käsiteltyihin asioihin.
ellauri368.html on line 47: New York Times kuvaili jiddiškirjailijaa Avrom Sutzkeveriä (1913–2010) "holokaustin suurimmaksi runoilijaksi". Nykyisellä Valko-Venäjällä syntynyt Sutzkever vietti lapsuutensa sotapakolaisena Siperiassa, palasi Puolaan osallistumaan sotien väliseen jiddishkulttuurin kukoistukseen, joutui natsimiehityksen aikana Vilnan gettoon, pakeni juutalaisten partisaanien joukkoon ja asettui sodan jälkeen uuteen Israelin valtioon. Henkilökohtainen ja poliittinen, mystinen ja kansallinen, hänen työnsä, mukaan lukien yli kaksi tusinaa runokokoelmaa, useita tarinoita ja muistelma, osoitti tapoja, joilla jiddishin luovuus tasapainotti samanaikaisesti surun ja herätyksen vaatimuksia holokaustin jälkeen. Kirjassa The Full Pomegranate hieno kääntäjä Richard J. Fein valitsee ja kääntää Sutzkeverin parhaita runoja, jotka kattavat hänen uransa täyden leveyden. Sutzkever on jiddishin runokaanonin hengellisesti ravitsevin runoilija.
ellauri368.html on line 73: Avraham Dov Ber Lebenson syntyi Vilnassa Liettuassa. Hän kiinnostui heprean kielioppista ja välimerkeistä tutkiessaan lain viikoittaisia osia bar - mitzvalleen. Hän meni naimisiin tuon ajan tavan mukaan heti barmitsvansa jälkeen ja vietti seuraavat kahdeksan vuotta vaimonsa vanhempien luona Michališkissa. Tämä antoi hänelle sukunimen "Michailishker", joka vastaa hänen kynänimensä "Adam" viimeistä kirjainta (muodostettu Abraham Dob Michailishkerin nimikirjaimista). Sukunimi "Lebensohn", jonka hän otti, on kirjaimellinen käännös sanasta "ben Ḥayyim". Hän asui neljä vuotta Oshmianyssa, missä hän yritti vakiinnuttaa itsensä kauppiaana. Hän oli taitava rabbiinitutkija, mutta omisti suurimman osan vapaa-ajastaan heprean runollisten ja kieliopillisten teosten tutkimiseen. Palattuaan kotikaupunkiinsa, jossa hän asui loppuelämänsä, hän toimi lumpunvälittäjänä ja opettajana.
ellauri368.html on line 77: Hänen runoutensa ensimmäisen osan, nimeltään Shiray Sefat Ḳodesh, julkaiseminen (Leipzig, 1842; 2. painos. Vilna, 1863) merkitsee uuden aikakauden alkua heprealaisessa kirjallisuudessa Liettuassa. Se otettiin vastaan innostuneesti. Tuhannet Haskalah-liikkeen kannattajat oppivat hänen runonsa ulkoa, ja hänen maineensa levisi kaikkiin heprean oppimisen keskuksiin.
ellauri368.html on line 79: Kun Sir Moses Montefiore vieraili Vilnassa vuonna 1846, Lebensohn valmisteli artikkelin juutalaisten tilasta Venäjällä ja keinoista, joilla sitä oli tarkoitus parantaa. Tämä mielenkiintoinen asiakirja, joka ilmentää tuon ajan maskilimien näkemyksiä, tiivisti juutalaisten kärsimyksistä ja totesi, että he olivat ize syyllisiä ongelmiinsa. Koulutuksen ja käsityötaidon puute, liian varhaiset avioliitot, rabbien ja opettajien tietämättömyys ja tuhlaavaisuus kuvattiin neljäksi avot perkele neziḳiniksi tai päävikaksi; ja helpotusta ehdotettiin, kuten tuohon aikaan oli tapana, hallituksen väliintulon kautta.
ellauri368.html on line 83: Haskalah, jota usein kutsutaan juutalaiseksi valistukseksi (heprea: הַשְׂכָּלָה; kirjaimellisesti "viisaus", "sivistys" tai "koulutus"), oli Keski- ja Itä-Euroopan juutalaisten keskuudessa ollut älyllinen liike, jolla oli tietty vaikutus Länsi- Euroopan juutalaisiin. Eurooppa ja muslimimaailma. Se syntyi määriteltynä ideologisena maailmankuvana 1770-luvulla, ja sen viimeinen vaihe päättyi noin 1881 juutalaisten vapautumisen nousuun.
ellauri368.html on line 87: LEBENSOHN, MICAH JOSEPH (tunnetaan myös nimellä Mikhal; 1828–1852), yksi *Haskalahin merkittävimmistä heprealaisista runoilijoista. Vilnassa syntyneen Abraham Dov *Lebensohnin (Adam ha-Kohen), joka oli aikansa johtava intellektuelli ja yksi sen merkittävimmistä runoilijoista, poika Micah Lebensohn sai perusteellisen heprealaisen koulutuksen, mukaan lukien intensiivisen Raamatun tutkimisen. Toisin kuin muut hänen aikansa nuoret, jotka joutuivat kamppailemaan voidakseen opiskella maallisia aineita, Lebensohn oli yksityisopetuksessa saksaa, puolaa, venäjää ja ranskaa. Hän osoitti jo varhaislapsuudessa suurta kiinnostusta kirjallisuuteen ja aloitti kirjallisen toiminnan hepreantamalla saksalaista runoutta. Hänen 19-vuotiaana käännettyä suurimman osan Vergilin Aeneidin toisesta kirjasta Schillerin saksankielisestä versiosta (97 säkeistöä) vahvisti Lebensohnin maineen Vilnan kirjallisuusmaailmassa. Vuotta myöhemmin hän käänsi Vittorio Alfierin näytelmän Saul nimellä Aḥarit Sha'ul. (Kaikista säilyneistä kopioista osia käännöksestä puuttuu.) 17-vuotiaana Lebensohn sairastui vakavasti tuberkuloosiin ja hänet lähetettiin Berliiniin sairaanhoitoon. Lääkäreiden neuvosta hän kokeili Salzbrunnin kylpylää vuonna 1849, mutta palasi Berliiniin talvella. Seuraavan kesän hän vietti Reinerzin kylpylässä, jossa hänen tilansa parani, ja siellä hän kirjoitti parhaan teoksensa. Talven tullessa hän sai shuubin ja palasi isänsä kotiin Vilnaan, missä hän kuoli 24-vuotiaana.
ellauri368.html on line 91: Lebensohniin vaikutti romanttinen liike. Hänen henkilökohtaisia tunteita ja kokemuksia kuvaavan lyyrisen runouden intiimi nuorekas tuoreus poikkeaa jyrkästi aikaisemman Haskalah-kirjallisen perinteen rationalismista, moralisoinnista ja hienostuneista retorisista lauseista.
ellauri368.html on line 103: Heprealainen kirjallinen toiminta saavutti huippunsa 1900-luvun alussa. Se romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, samalla kun Palestiina nousi heprealaisen kirjallisuuden tärkeimmäksi keskukseksi.
ellauri368.html on line 105: Galicialaisen Haskalahin tärkeimmät teokset olivat kuitenkin proosasävellyksiä. Tuloksena katkerasta riidasta hassidismin kanssa, ne muodostivat syövyttäviä satiireja, jotka pilasivat hassidimaailman. Hienostunein esimerkki tästä genrestä on Megaleh temirin (Salaisuuksien paljastaja; 1819), jonka on kirjoittanut Yosef Perl, kirjailija, joka tunnetaan tinkimättömästä taistelustaan hasideja vastaan. Hasidilaisen elämäntavan yksityiskohtainen kuvaus ja heidän heprealaisen tyylinsä täydellinen jäljitelmä sai jotkut hasidit uskomaan, että tämä oli aito hasidilainen teos heidän liikkeensä myrkyllisen parodian sijaan. Ne tekevät sen ize.
ellauri368.html on line 107: Vuonna 1853 Avraham Mapun romaani Ahavat Tsiyon (Siionin rakkaus) julkaistiin Vilnassa. Sen siveä kieli, kuvaukset Israelin maan luonnosta ja erityisesti sen romanttinen juoni, joka sijoittuu raamatullisiin aikoihin, lumoi lukijoiden sukupolvia ja merkitsi merkittävää käännekohtaa heprealaisessa proosassa. Sen ilmestyminen toimi katalysaattorina pitkään jatkuneelle keskustelulle romaanin paikasta heprealaisessa kirjallisuudessa – polemiikassa, joka lopulta määritti romaanin keskeisen aseman "todellisuuden peilinä" ja varmisti sen paikan perinteisen raamatullisen eeposen luonnollisena perillisenä.
ellauri368.html on line 112: Silti on korostettava, että maskilista heprealaista kirjallisuutta kasvatettiin hyvin suljetussa ja kapeassa ympäristössä, jonka lukijamäärä tuskin ylitti muutaman tuhannen Itä-Euroopan miljoonien juutalaisten kokonaisväestöstä. (Lähde: juutalainen ensyklopedia)
ellauri368.html on line 160: Tyyny, joka tunnetaan myös nimellä Pielustarina (The Pillow Book), on yhdysvaltalainen tieteiskirjallisuusmediasarja, joka sai alkunsa Frank Herbertin vuoden 1965 romaanista Dune ja joka on jatkanut yhä uusien anodyynien julkaisujen lisäämistä. Dunea kuvataan usein historian myydyimmäksi tieteisromaaniksi. Se voitti ensimmäisen Nebula-palkinnon parhaasta romaanista ja Hugo-palkinnon vuonna 1966, ja myöhemmin se sovitettiin vuoden 1984 elokuvaksi, vuoden 2000 tv-minisarjaksi ja kaksiosaiseksi elokuvasarjaksi, jonka ensimmäinen elokuva vuonna 2021 ja jatko-osa vuonna 2024. Herbert kirjoitti viisi jatko-osaa, joista kaksi ensimmäistä mukautettiin samanaikaisesti vuoden 2003 minisarjaksi. Päänalunen on myös inspiroinut pöytäpelejä ja videopelejä. Vuodesta 2009 lähtien Dyyni-romaanien planeettojen nimet on otettu käyttöön Saturnuksen kuun Titanin tasangojen ja muiden ominaisuuksien todellisessa nimikkeistössä.
ellauri368.html on line 162: Frank Herbert kuoli vuonna 1986. Vuodesta 1999 alkaen hänen poikansa Brian Herbert ja tieteiskirjailija Kevin J. Anderson julkaisivat useita priikveleitä kaksi siikveliä, jotka täydentävät alkuperäisen Dune -sarjan ( Hunters of Dune vuonna 2006 ja Sandworms of Dune vuonna 2007), perustuu osittain Frank Herbertin muistiinpanoihin, jotka löydettiin kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri368.html on line 170: Muistan että toi kirja alkoi jo ensimmäisen osan aikana aika ankarasti vituttaa, koska "Atreun pojista" oli tehty niin izestäänselvät hyvixiet, ja muut oli aivan paskoja. Tälläset sepustuxet on ize asiassa leffoina paremmat, koska koko juonen klisheisyyttä ei ehdi täysin arvostaa, kun täytyy seurata jänskiä "skarpa lägen", joita tulee eteen joka viides minuutti.
ellauri368.html on line 176: Aavikkoplaneetan Arrakisin ympäristö on samanlainen kuin Lähi-idässä, erityisesti Arabian niemimaalla ja Persianlahdella sekä Meksikossa. Romaani sisältää myös viittauksia öljyteollisuuteen Persianlahden arabivaltioissa sekä Meksikossa. Arrakisin fremeneihin vaikuttivat Arabian beduiiniheimot, ja Mahdi-profetia on peräisin islamilaisesta eskatologiasta. Ruipelosta Paulista tulee pyhä Paavali, tai enemmänkin, Muad'dib eli Messias ja sillä se pääsee keon huipulle. Inspiraatiota on otettu myös keskiaikaisen historioitsija ibn Khaldunin syklisestä historiasta ja hänen dynastiasta Pohjois-Afrikassa, mistä vihjasi Herbertin viittaus ibn Khaldunin kirjaan Kitāb al-ʿIbar "Oppituntien kirja", joka tunnetaan fremenien keskuudessa.
ellauri368.html on line 178: Dyynihemmojen pyhä kirja on oranssi katolinen raamattu, "kasautunut kirja", ekumeenisten kääntäjien komission tuottama protestanteista ja katoliikeista kokoonkeitetty uskonnollinen teksti. Se sisältää elementtejä useimmista muistakin muinaisista uskonnoista, mukaan lukien Mirja Saari, mahayana-kristinusko, Zensunni-katolisuus ja buddislamilainen perinne. Sen ylimpänä käskynä pidetään: "Älä turmele nielua liislla arrakilla." Merkittävä teema Dunen aristokraattisten perheiden takana oli "aristokraattinen byrokratia", jonka hän piti analogisena Neuvostoliiton kanssa. No hei, pikemminkin oligarkkien. Mitäs Herbert tarjoaa sitten tilalle? Eipä juuri uutta, samaa Yhdysvaltain konstituutiota taas:
ellauri368.html on line 217: Ei ole myöskään liioiteltua sanoa, että lähes kaikki suuret Nykyaikaisen juutalaisen historian liikkeet on parodioitu. Hasidismi, uudisjuutalaisuus, sosialismi, sionismi ja monet muut Juutalaisen ajattelun pienet vaiheet - kaikki ovat tuoneet esiin omat parodistinsa. Toisaalta tämän juutalaisen kirjallisuuden haaran tutkiminen ature paljastaa myös juutalaisen huumorin vakavan puolen. Se tulee osoittavat, että juutalaisen satiirin leikkisyyden alla on surun virta on aina läsnä. Kyyneleet ja nauru valehtelevat hyvin lähellä juutalaista huumoria ja juutalaista parodistia. Hän ei ole aina pelkkä klovni, mutta sitä useammin hän on saarnaaja naamioitunut narrin pukuun. kuten yleinen parodia juutalainen parodialla on myös moraalinen päämäärä.
ellauri368.html on line 221: Monet rabbit eivät kuitenkaan katsoneet sitä päin tästä näkökulmasta. Yleinen mielipide heidän keskuudessaan oli parodiaa vastaan. Heidän mielestään parodia heikensi alkuperäistä, varsinkin kun alkuperäinen oli uskonnollinen teksti, jopa puhdas sellainen. Jotkut pitivät pyhien tekstien jäljittelyä pyhäinhäväistyksenä. Omana aikanamme, protesti parodiaa vastaan ei ole kokonaan vaientunut. Ei vain konservatiiviset rabbit, mutta jopa miehet, jotka kuuluvat progressiiviseen siipeen on nousseet avoimesti tätä haarakirjallisuutta vastaan.
ellauri368.html on line 223: Antagonismi parodiaa kohtaan ei kuitenkaan ole mitenkään ominaista vain juutalaisille. Katolinen papisto suhtautui siihen vielä vihamielisemmin. Jo 1300-luvulla Trevesin neuvosto kielsi virkailijat ja opiskelijat parodioimasta tiettyjä messun osia, ja vuonna 15x7 paavi Leo X julkaisi bullan Epistolae Obscurorum Virorum "kieroutuneiden kirjailijoiden teokseksi. Se menetti kaiken pelon Jumalaa ja ihmistä kohtaan."
ellauri368.html on line 228: Parodia ei ole niin vanha heprean kirjallisuudessa. Vaikka Toora sisältää runsaasti erilaisia satiirin muotoja, se ei sisällä yhtään esimerkkiä parodiasta, ellei sitä tarkastella sellaisena kokonaisuutena. Talmudista odotamme luonnollisesti löytävämme parodiaa riittävästi edustettuna, sillä muinaisilla rabbeilla oli innokas huumorintaju. Withal, sitä on Talmudissa hyvin vähän, mitä voidaan kutsua puhtaaksi parodiaksi, ja jopa sen transvestitioiden määrä on liian pieni ansaittavaksi enemmän kuin ohimennen. 4 Katso tästä aiheesta: H. Adler, Jewish Wit and Humor: The Nineteenth
ellauri368.html on line 231: Talmudin valmistumisen jälkeisenä aikana Halakha oli hallitseva kaikissa kouluissa ja työnsi kaikkia kevyempää kirjallisuutta takapuolelle. Mutta tilanne muuttui juutalaisuuden kulta-ajalla, 1200.luvulla. Lew, »nd Herran sana Nehir-Pekodista" iiulead of "Oul of Zion" ud "tiara Jeniiklem" (1%*. ii. 3). Prof. L. Ginibeig nimeltä m; arientloD !•> snolhet pusage in Tal. Yer. lP». luku III, 7), joka on oiva geimine-parodia. Siellä kerrottiin, että Rabbi Abbahu telttaa poikansa Haninahin lähtiessä opiskelemaan Tiberiaissa. The Utter kuitenkin harjoitti cbaritable-työtä ja laiminlyö hiz stadiis. The father ihereupon nuhteli häntä saying; "mart yrm'vt YVf^i n-iap 1"* 'VatO",
ellauri368.html on line 239: elämässä. He tulevat Todros Abulalian eteen (perheen isä antimaimonisti Meir Abulatia) kysyäkseen hänen mielipidettään. Peleg antaa valaehtoisen todistuksen, jonka ovat allekirjoittaneet Jerobeam ben Ncbat ja Elisa ben Abujah, että oppiminen ei auta, ja Joktan tuottaa samanlaisen asiakirjan, jonka allekirjoittivat Joosef, Jaakobin poika ja Salomo, Daavidin poika, jotka julisti viisauden lähteeksi elämästä. Kumpikin yrittää mitätöidä toisen todistuksen. Silloin tuomari julistaa päätöksensä, se viisaus ja varallisuus yhdessä ovat yhteiskunnan kaksi keskeistä pilaria, ja kumpikaan ei yksin pystyisi ylläpitämään sosiaalista kehystä. Siinäpä juutalainen ajatus! Ibn Shabbethai on ajoittain karkea irtisanoutumisessaan. Hän oli nöyrä henki tehdäkseen asioita, jotka eivät olleet ahvenan hyväksymiä.
ellauri368.html on line 242: Ainoa ero vanhasta tavasta on se, että se tehdään julkisesti. "Purimina, milloin miehet palaavat kotiin lukemasta Esterin synagogassa kirjakääröä, naiset valmistavat mustaa puupalaa keittiössä takkatulen ääressä. Kun korni mies on jo huoneessa hän kysyy "hei" vaimolta mikä se on, ja sanoo se olen minä, Haman. Heti mies saa raivarin ja alkaa huutaa "hii" vaimolle, että hiänen pitäisi polttaa se. Potkiskeltuaan sitä kotvan he kaikki heittävät sen tuleen." Kyllä vittu ovat pitkävihaisia! Nykyäänkin on tapana heristää nyrkkiä ja tampata synagogassa joka kerta kun Hamanin nimi mainitaan kirjaa luettaessa.
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri368.html on line 309: Paljon tärkeämpi kuin nämä ovat Neuvot varten velkoja ja velallinen, kirjoittanut Zachariah Pugliese vuonna 1791 tai 1795. Se parodioi Maimonides-koodia, a se ei ole satiiri. Se on pikemminkin opas panttilainaajille ja rahanlainaajille, antaa erittäin selkeällä ja viihdyttävällä tyylillä, täydellisen esittelyn säännöistä ja määräyksistä, jotka tämän kutsumuksen ihmisten tulisi seuraa. Kaikki mahdolliset hätätilanteet huomioidaan. Se myös antaa yksityiskohtainen kuvaus monimutkaisesta kirjanpitojärjestelmästä työllistää kaupassa, mikä kaikki todistaa koronkisk- lainanantajan tärkeydestä ja kunnioituksesta, jossa häntä pidettiin noiden aikojen juutalaisten keskuudessa.
ellauri368.html on line 329: Salaisuuxien paljastaja Josef Perl vieraili zaddikimien kodeissa, tarkkaili heidän tapojaan ja elämäntapaansa, kuuli joitain niistä TLDR salaisia lausuntoja, sai osan heidän luottamuksellisista lausunnoistaan vastausta, ja hän asettui uskonnolliseen uskollisuuteen äänittämään havaintojensa tulokset kirjan muodossa, ja tämän hän oikein nimesi Salaisuuksien paljastajaxi. The Reveaier of Secrets ei ole vain satiirinen parodia, se on myös romaani; itse asiassa ensimmäinen realistinen heprean romaani, huolimatta siitä, että siitä puuttuu rakkauden elementti, mikä muoto annetaan tavallisesti kaunokirjallisille kirjoille. Paizi The Dunelle, jossa on sama valitettava puute.
ellauri369.html on line 41: Tässä numerossa esitellään erilaisia kuuluisia miehiä. Tiedän hyvin, Atticus, että monet tulevat pitämään kirjoitustapaani kevyenä ja suurmiesten arvoa vastaamattomana, kun he joutuvat esityksestäni lukemaan. kuka esimerkiksi oli Epaminondaan musiikinopettajia, tai saavat nähdä hänen muiden kykyjensä ohella olleen mainio tanssija ja soittaneen taidokkaasti poikkihuilua. Tätä mieltä tulevat kuitenkin olemaan etupiässä sellaiset, jotka eivät tunne kreikkalaista kirjallisuutta eivätkä siksi pidä oikeana mitään muuta kuin mikä on heidän omien tapojensa mukaista. Jos nämä oppisivat ymmärtämään, että kaikkialla ei pidetä samoja asioita sopivina tai sopimattomina vaan kaikkea arvostellaan peräkylän tottunusten mukaan, he eivät ihmettele että minä kertoessani kreikkalaisten saavatuksista olen ottanut huomioon heidän tapansa sellaisinaan.
ellauri369.html on line 45: Päinvastoin taas, meidän kannaltamme katsoen ovat aivan asianmukaisia monet seikat, joita kreikkalaiset pitävät sopimattomina. Ketāpā roomalaista hävettäisi tuoda vaimonsa pitoihin tai missä talon emäntä pysyttelisi poissa asunnon tärkeimmistä huoneista eikä tapaisi muita ihmisiä? Aivan toisin on laita Kreikassa; siellä näet nainen voi osallistua vain sukulaisten keskisiin kutsuihin eikä hän saa oleskella muualla talossa kuin sen sisimmässä, gynaikonitis-nimisessä osassa, jonne on pääsy ainoastaan lähisukulaisilla. Mutta tämän enempää en tässä voi esitellä näitä hullunkurisia seikkoja; siitä minua estää sekä teokseni koko että kiire päästä käsittelemään alkamaani aihetta. Saavun nyt siis itse tehtäväni ääreen ja esitän tässä kirjassani kuuluisien ulkomaalaisten suurmiesten elämäkertoja.
ellauri369.html on line 53: Oulunkylän kirjaston rottahyllystä löytyi 1959 julkaistu ja 1977 painettu neuvosto-Vamireh. Se edustaa paleofiktiota useammassakin kuin yhdessä mielessä.
ellauri369.html on line 57: Paleofiktio on esihistoriallista aikaa kuvaava kirjallisuuden lajityyppi. Termin kehitti suomalainen paleontologi Björn Kurtén kuvaamaan esihistorialliseen aikaan sijoittuvia romaanejaan Den svarta tigern (1978; suom. Musta Tiikeri, 1981) ja Mammutens rådare (1984; suom. Mammutin suojelija, 1984). Paleofiktio muistuttaa historiallista romaania kertoessaan menneistä ajoista, mutta sen kuvaamista tapahtumista ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä nykypäivään. Tämän vuoksi paleofiktion kirjoittajan on mahdollista käsitellä aihettaan paljon vapaammin kuin historiallisen romaanin kirjoittajan, ja lajityypillä onkin yhteyksiä myös fantasiakirjallisuuteen ja muuhun spekulatiiviseen fiktioon.
ellauri369.html on line 60: Charles George Douglas Roberts (10. tammikuuta 1860 - 26. marraskuuta 1943) oli kanadalainen runoilija ja kirjailija. Häntä pidetään kanadalaisen runouden isänä, ja hän oli ensimmäisiä kansainvälisen maineen saavuttaneita kanadalaisia kirjailijoita. Suomessa Roberts tunnetaan eläintarinoistaan ja luonnonhistoriaa käsittelevistä romaaneistaan.
ellauri369.html on line 68: Joseph Henri Rosny Sr. (ranskalainen kirjailijanimi J.-H. Rosny aîné , oikea nimi Joseph Henri Honoré Boex , 17. helmikuuta 1856 , Bryssel - 11. helmikuuta 1940 , Pariisi ) on belgialaista alkuperää oleva ranskalainen kirjailija. Vuoteen 1909 asti hän kirjoitti yhdessä nuoremman veljensä Serafin-Justin-Francoisin kanssa, joka myöhemmin otti salanimen J.-A. Roney Jr.
ellauri369.html on line 70: J. H. Rosny vanhempi oli science fictionin varhaisimpia edustajia muun muassa Jules Vernen ja H. G. Wellsin ohella ja merkittävä hahmo 1800–1900-lukujen vaihteen ranskankielisessä kirjallisuudessa. Hänen kuolemansa jälkeen hänen kirjallinen maineensa on hiipunut.
ellauri369.html on line 76: Roney jakaa "fantastisen kirjoituksensa" tieteiskirjallisuuteen (termiä ei vielä ollut olemassa) ja esihistoriallista menneisyyttä käsitteleviin romaaneihin, kuten Vamirah (1892) jota pidettiin ensimmäisenä todellisena esihistoriallisena romaanina.
ellauri369.html on line 78: Esihistoriallisiin" teemoihin liittyivät romaanit Vamireh (1892) ja Eirimah (1893) kirjoitettiin yhdessä sekä useita novelleja, sekä esihistoriallisia (esim. "Kiyamon syvyydet", 1896) että tieteiskirjallisuutta (" Toinen maailma", 1898 jne.). Kun veljet riitelivät (virallinen syy oli luonne-erot), nousi kaksi erillistä kirjoittajaa - Roni Jr. ja Roni Sr. Vuonna 1908 Rosny-veljekset lopettivat julkaisemisen yhdessä. Seniori oli Goncourt-akatemian puheenjohtaja vuosina 1926–1940, jolloin juniori otti tämän tehtävän.
ellauri369.html on line 95: Adaptational Dumbass : Ulam törmää tällä tavalla valitettavasti. He ovat paljon primitiivisempiä ja apinamaisempia kuin kirjan älykkäät neandertalilaiset. Erityisesti he eivät voi ymmärtää naurua, mihin heidän apinatoverinsa varmasti pystyivät.
ellauri369.html on line 168: Cornelius Nepos (n. 110–25/24 eaa.) oli roomalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti elämäkertateoksestaan Kuuluisia miehiä (De viris illustribus). Se on säilynyt nykyaikaan vain osittain, mutta toimi kauan lukukirjana latinan alkeisopetuksessa. Multa murtui oikean pikkusormen kämmenluu kun löin nyrkin lastenhuoneen seinään huomattuani kääntäneeni väärin sanan nepos veljenpojaxi enkä pojanpojaxi. No ehkä se meni Aku Ankan tiliin, kun ei otettu virhettä. Luu on vieläkin vähän mutkalla.
ellauri369.html on line 172: Nepos kirjoitti ennen kaikkea historiaa proosamuodossa. Häntä ei ole pidetty erityisen suurena kirjailijana, vaan ennen kaikkea anekdoottien kokoajana. Joka tapauksessa hänen tuotantonsa kuvaa hyvin Rooman tasavallan ajan lopun kulttuurielämää. Nepos kirjoitti proosan lisäksi myös ajan tavan mukaisia rakkausrunoja, joita luettiin lähipiirille. Nepoksen teokset ovat suurimmaksi osaksi onnexi kadonneet. Mulla pitäisi olla mun Cornelius Nepos vielä jossakin. Teoksen ensimmäinen K. M. Forsbergin tekemä suomennos ilmestyi vuonna 1856. Uudempi Marja Itkosen tekemä suomennos julkaistiin vuonna 1963, jolloin pääsin Norssiin 93 pyrkyripisteellä sadasta. Pisteluku kaiverrettiin pääsyn kunniaxi saamani kellon taaxe.
ellauri369.html on line 174: Historioitsijana Neposta pidetään epäluotettavana ja epäobjektiivisena. Elämäkerrat ovat ylimalkaisia, hänen aineistossaan korostuvat anekdootit, hänen kronologioissaan on suuria ongelmia, ja hän sortuu usein läpinäkyvään liioitteluun pyrkiessään kuvamaan jokaisen henkilön ainutlaatuisena sankarina. Näin hän on enemmän ajanvietekirjailija kuin varsinainen historioitsija. Hänen kirjallista tyyliään on luonnehdittu toisaalta selkeäksi, toisaalta yksitoikkoiseksi ja värittömäksi. Kielenkäyttö poikkeaa usein Ciceron huisin hyvästä latinasta.
ellauri369.html on line 176: Nepos ei selvästikään perustanut teostaan kovinkaan syvälliseen lähdekritiikkiin, vaan poimi tietonsa aikaisemmista elämäkerroista. I can relate to that. Hän ei pyri ratkaisemaan lähteidensä ristiriitoja, ja harvoin edes huomauttaa niistä. Teos on kuitenkin arvokas, koska alkuperäiset lähteet ovat suureksi osaksi kadonneet, ja näin se on säilyttänyt paljon tietoa, joka muutoin olisi kadonnut. Suomennoksen esipuheen kirjoittanut Jaakko Suolahti arvioi arvokkaimmiksi osiksi Caton ja Atticuksen elämäkerrat, joista jälkimmäinen perustui vieläpä Suolahden omaan kokemukseen. Vaikka Nepos ei olekaan omaperäinen kirjailija, hänet voidaan nähdä kreikkalaisen oppineisuuden popularisoijana aikansa tomppeleille roomalaisille.
ellauri369.html on line 201: Avohakkuut alkoivat edetä kovalla tahdilla. Noin 30 vuodessa Suomen metsistä kaadettiin puolet. Vuoteen 1950 mennessä ”kirveen koskemattomat metsät” olivat huvenneet neljännekseen. Ja kun sellu- ja paperiteollisuus alkoivat kasvaa, vauhti kiihtyi entisestään. Vuonna 1967 avohakkuut kirjattiin lakiin. 1970- ja 1980-luvulla käytiin näytösoikeudenkäyntejä, joissa avohakkuista kieltäytyneitä isäntiä syytettiin ja myös tuomittiin omien metsiensä hävittämisestä. Sitten tuli vesakkojen myrkytys ja soiden ojitus. "Valtavia munauxia, aivan hirveitä”, Lähde huokaisee. Plopovin izemurhasiirtoja ihan sarjana.
ellauri369.html on line 215: 24-vuotias Hadi Matar hyökkäsi lavalle ja puukotti Rushdieta yli kymmenen kertaa. Hän puukotti myös väliin mennyttä moderaattoria Henry Reeseä. Hänellä ei ollut mitään käsitystä miten vääräuskoinen nitistetään puukolla. Puukottaja Hadi Matar antoi pian puukotuksen jälkeen vankilasta haastattelun New York Post -lehdelle ja sanoi, ettei ole edes lukenut Saatanallisia säkeitä paria sivua enempää. Myöskään fatwan langettanut Khomeini ei tiettävästi koskaan lukenut Rushdien kirjaa. Se nyt vielä puuttuisi.
ellauri369.html on line 217: Yhdysvallat asetti pakotteita 15 Kordaria -järjestöä vastaan. Järjestö on tarjonnut miljoonia dollareita kirjailija Salman Rushdien murhasta.
ellauri369.html on line 218: Tämä säätiö on yksi Iranin islamilaisen tasavallan vallankumouksellisista instituutioista, ja se on korkeimman johtajan viraston valvonnassa. 15 Khordad Foundation on korottanut brittikirjailijan Salman Rushdien murhasta tarjoamansa palkkion 500 000 dollarilla 2,8 miljoonasta dollarista 3,3 miljoonaan dollariin.
ellauri369.html on line 229: Islamilainen tasavalta sanoo myöntävänsä 1 000 neliömetriä viljelysmaata hyökkääjälle, joka puukotti Salman Rushdia, brittiläistä The Satanic Verses -kirjailijaa.
ellauri369.html on line 256: Tähden suuran kokonaisuus 53:19–28 on tullut kuuluisaksi, koska sen yhteyteen on liitetty tarina ”saatanallisista säkeistä”. Kertomus Koraaniin upotetuista Saatanan juonista tuli tunnetuksi Salman Rushdien samannimisen romaanin myötä vuonna 1988, kun Iranin johtaja ajatollah Khomeini langetti kirjan johdosta Salman Rushdielle kuolemantuomion, "jotta kukaan ei enää uskaltaisi pilkata islamia". Myöhemmin tuomiota täydennettiin myös tapporahalla. Rushdie on sen jälkeen joutunut elämään piilossa rumana silmäpuolena.
ellauri369.html on line 283: Jaakko Hämeen-Anttila -vainajan (levätkööt hänen luunsa rauhassa) mukaan länsimaiset arabian tutkijat yleensä uskovat, että asiat todella tapahtuivat niin kuin Ibn Ishaq oli kuullut kerrottavan, kuitenkin niin, että viime aikoina on tuotu esiin mahdollisuus, että tarinaan on tiivistetty pitempi ajanjakso, jolloin Muhammed ei olisi vielä tuominnut epäjumalia. Toisaalta kertomus muistuttaa kaunokirjallista veijaritarinaa, jossa piru petkuttaa hengenmiestä. Jansen uskoo, että tarina on keksitty antamaan selitys edellä lainatulle Koraanin jakeelle 22:52. K.-H. Ohlig pitää mahdollisena, että saatanalliset jakeet olivat Koraanissa al-Tabarin aikana 900-luvulla ja poistettiin vasta sen jälkeen.
ellauri369.html on line 285: Jansenin mukaan ensimmäinen jumala al-Lat tarkoittaa "jumalatarta". Toinen jumaluus, Manat, tarkoittaa kohtalotarta ja löytyy myös Raamatusta muodossa Meni jo (Jesaja 65:11). Kolmas nimi Al-Uzza tarkoittaa "mahtavin" ja on nähtävästi myös Venus-planeetan nimitys. Islamilainen kirjallisuus ei valitettavasti kerro enempää näistä jumalista ja siitä, miten heitä palvottiin, kun Mekassa vielä vallitsi jahiliyyah. Jahiliyyah (Arab. جَاهِلِيَّة dzāhilīyyah, "tietämättömyys", "barbaria") eli tietämättömyyden aika on islamilainen käsite, joka tarkoittaa oloja, jotka vallitsivat Arabian niemimaalla ennen kuin Koraani alkoi laskeutua profeetta Muhammedille vuodesta 610 lähtien, ja ennen kuin hän aloitti julkisen valistustyönsä kolme vuotta myöhemmin. "Jahiliyyah" esiintyy Koraanissa muutaman kerran, ja tällöin se on suomennettu "pakanuudeksi" (33:33 5:50; 48:26). Sanaa käytetään nykyisin myös tarkoittamaan modernia tietämättömyyttä tai luopumista Allahista (esim. Salman Rushdie)..
ellauri369.html on line 290: Tiesittekö että: Carlylella oli keskeinen asema viktoriaanisessa kulttuurissa, ja häntä ei pidetty ainoastaan Ralph Waldo Emersonin sanoin "englanninkielisten kirjainten kiistattomana päänä", vaan myös takapuolena. Ketä ne ovat kysyi Sepukka. En tietäisi izekään ilman Uikipediaa. Niin katoaa teeren kunnia.
ellauri369.html on line 294: Thomas Carlyle (4. joulukuuta 1795 – 5. helmikuuta 1881) oli skotlantilainen esseisti, historioitsija ja filosofi Skotlannin alamailta. Viktoriaanisen aikakauden johtava kynäilijä, hän vaikutti syvästi 1800-luvun taiteeseen, kirjallisuuteen ja filosofiaan. Erittäinkin syvältä.
ellauri369.html on line 296: Edinburghissa perusopiskelijana Carlyle kexi ympyrän. Howard Evesin (1911–2004) mukaan matemaatikko John Leslie (1766–1832) kuvasi neliöyhtälön juurten geometrista rakennetta ympyrällä kirjassaan Elements of Geometry ja huomautti, että tämän idean antoi hänen entinen hallijärjestäjänsä Thomas Carlyle (1795-1881). Eves kusettaa tässä aika rankasti. Vaikka Leslien kirjan kuvaus sisältää analogisen ympyrärakenteen, se esitettiin vain alkeisgeometrisin termein ilman mitään käsitystä karteesisesta koordinaattijärjestelmästä tai neliöfunktiosta ja sen juurista.
ellauri369.html on line 302: Taidekurssin suoritettuaan hän (Tuomo, ei Adrian) valmistautui ministerinä työskennellessään Burgherin kirkon ministeriksi. Hän lopetti nämä ja useat muut yritykset ennen kuin päätyi kirjallisuuteen, kirjoitti Edinburgh Encyclopædian ja työskenteli saxan kääntäjänä (Riitta Roth).
ellauri369.html on line 305: Postuumisesti hänen maineensa kärsi hänen ystävänsä ja opetuslapsensa James Anthony Frouden julkaisuista, mikä aiheutti kiistaa Carlylen henkilökohtaisesta elämästä, erityisesti hänen avioliitostaan Jane Welsh Carlylen kanssa. Hänen maineensa heikkeni edelleen 1900-luvulla, kun ensimmäisen ja toisen maailmansodan alkaminen toi esiin syytöksiä, että hän oli sekä preussilaisuuden että fasismin esi-isä. 1950-luvulta lähtien laajat stipendiaattijoukot Carlyle Studiesin alalla ovat parantaneet hänen asemaansa, ja nyt hänet tunnustetaan "yhdeksi kirjallisuutemme pysyvistä monumenteista, jota ei yksinkertaisesti voida kumittaa".
ellauri369.html on line 309: Carlylen varhaiskasvatus tuli hänen äidiltään, joka opetti hänelle lukemista (huolimatta siitä, että hiän oli tuskin lukutaitoinen), ja hänen isänsä opetti hänelle laskennan (huolimatta siitä että käytti siihen sekä sormia että varpaita). Tämän jälkeen hän meni Annan Akatemiaan ( n. 1806–1809 ), jossa hän opiskeli alkeellista kreikkaa, luki sujuvasti latinaa ja ranskaa ja opiskeli aritmetiikkaa "aivan hyvin". Häntä kiinnosti matematiikka ja geometria ja osoitti suurta lahjakkuutta näissä aiheissa, Carlyle-ympyrän keksimisen ansiosta. Yliopiston kirjastossa hän luki monia tärkeitä teoksia 1700-luvun ja nykyajan historiasta, filosofiasta ja kauniista kirjeistä. Carlyle aloitti opettamisen Annan Academyssa kesäkuussa 1814. Hän piti ensimmäiset koesaarnansa joulukuussa 1814 ja joulukuussa 1815, jotka molemmat ovat kadonneet.
ellauri369.html on line 323: Carlylen käännös teoksista Goethen Wilhelm Meisterin oppisopimuskoulutus (1824) ja Matkat (1825) ja hänen elämäkerta Schillerista (1825) toivat hänelle kunnolliset tulot, jotka eivät olleet sitä ennenkään välttyneet häneltä, ja hän sai täysin ansaizemattomasti vaatimattoman maineen. Hän aloitti kirjeenvaihdon Goethen kanssa ja teki ensimmäisen matkansa Lontooseen vuonna 1824 tapaamalla merkittäviä kirjailijoita, kuten Thomas Campbellin, Charles Lambin ja Samuel Taylor Coleridgen, ja solmimalla ystävyyssuhteita Anna Montagun, Bryan Waller Proctorin ja Henry Crabb Robinsonin kanssa. Hän matkusti myös Pariisiin loka–marraskuussa Edward Stracheyn ja Kitty Kirkpatrickin kanssa, missä hän osallistui Georges Cuvierin vertailevan anatomian johdantoluennolle, keräsi tietoa lääketieteen opinnoista, esitteli itsensä Legendrelle, Legendre esitteli hänet Charles Dupinille, havaitsi Laplacen ja useita muita merkittäviä samalla kun he kieltäytyivät Dupinin esittelytarjouksista, ja kuuli François Magendien lukevan artikkelia " viidennestä hermoparista" (kolmoishermosta).
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri369.html on line 338: Vuonna 1827 Carlyle yritti saada moraalifilosofian katedraalin St. Andrewsissa menestymättä huolimatta useiden merkittävien intellektuellien, kuten Goethen, tuesta. Hän teki myös epäonnistuneen yrityksen professuuriksi Lontoon yliopistossa. Toukokuussa 1828 Carlylet muuttivat Craigenbuttockiin, Janen vaatimattoman maataloustilan piharakennukseen Dumfriesshiressä, jossa he asuivat toukokuuhun 1834 asti. Hän kirjoitti siellä useita esseitä, jotka ansaitsivat hänelle rahaa ja lisäsivät hänen mainettaan, mukaan lukien "Elämäni" ja "Wernerin kirjoitukset ", "Goethen Helena", "Goethe", " Palovammat ", " Heynen elämä " (jokainen 1828), "Saksalaiset näytelmäkirjailijat", " Voltaire ", "Novalis " (kukin 1829), "Jean Paul Friedrich Richter Again" (1830), "Cruthers ja Jonson eli Elämän reunat: tositarina", " Lutherin psalmi " ja "Schiller" (kukin 1831). Hän aloitti, mutta ei suorittanut loppuun saksalaisen kirjallisuuden historiaa, josta hän ammentaa materiaalia esseitä " Nibelungit valehtelee ", "Varhainen saksalainen kirjallisuus" ja osia "Historial Survey of German Poetry" -kirjoituksesta (kukin 1831). Ihme tunari.
ellauri369.html on line 345: 1833 Ralph Waldo Emerson vieraili Carlyleilla Craigenbuttockissa. Emerson ja muut samanmieliset amerikkalaiset olivat vaikuttaneet syvästi Carlylen oikeistohenkisistä esseistä ja päättäneet tavata hänet kirjallisen pyhiinvaelluksen pohjoisen päätepisteen aikana; sen piti olla alku elinikäiselle ystävyydelle ja kuuluisalle kirjeenvaihdolle . Vuonna 1833 julkaistiin esseet "Diderot" ja "Laske Cagliostro"; jälkimmäisessä Carlyle esitteli ajatuksen "teollisuuden kapteeneista".
ellauri369.html on line 347: Kesäkuussa 1834 Carlyle muutti 5 Cheyne Row'hun Chelseaan , josta tuli heidän kotinsa heidän loppuelämänsä ajaksi. Tuomo tutustui lukuisiin johtaviin kirjailijoihin, kirjailijoihin, taiteilijoihin, radikaaleihin, tiedemiehiin, Englannin kirkon pappeihin ja poliittisiin henkilöihin. Kaksi hänen tärkeimmistä ystävyyssuhteistaan olivat Lordin ja Lady Ashburtonin kanssa ; vaikka Carlylen lämmin kiintymys jälkimmäiseen rasittaisi lopulta hänen avioliittoaan,
ellauri369.html on line 393: On Herpes, Hero-Worship, & the Heroic in History on skotlantilaisen esseistien, historioitsijan ja filosofin Thomas Carlylen kirja, jonka on julkaissut James Fraser , Lontoo, vuonna 1841. Se on kokoelma kuudesta toukokuussa 1840 pidetystä luennosta merkittävistä historiallisista aiheista. lukuja. Se ilmaisee Carlylen uskon sankarillisen johtajuuden tärkeyteen.
ellauri369.html on line 418: Sankari kirjainten miehenä. Johnson, Rousseau, Burns; Carlyle
ellauri369.html on line 431: Yorkin arkkipiispa William Thomson tuomitsi Carlylen valetismin ja kirjoitti: " Se ei ole kristillinen kirja. "
ellauri369.html on line 447: Joseph Martin McCabe (12. marraskuuta 1867 – 10. tammikuuta 1955) oli englantilainen kirjailija ja vapaamielinen motivoiva puhuja oltuaan eräässä aiemmassa elämässään roomalaiskatolinen pappi. Vuonna 1890 hänet vihittiin papiksi nimellä isä Antony. Albin van Hoonacker opetti hänelle menestyksekkäästi hepreaa ja DJ Lamy vähemmän menestyksekkäästi syyriaa. Tästä suivaantuneena skatolisen kirkon kriitikoksi vääntynyt McCabe liittyi sellaisiin ryhmiin kuin Nationalist Association ja National Secular Society. Hän kritisoi kristinuskoa nationalistisesta näkökulmasta, mutta oli myös mukana South Parkin kyseenalaisessa seurassa ja oli modernin maallisen humanismin edeltäjä.
ellauri369.html on line 478: Kz. Myös Waldon coveri Representative Men. Ralph Waldo Emersonin seitsemän luennon kokoelma julkaistiin esseekirjana vuonna 1850. Ensimmäinen essee käsittelee "suurmiesten" roolia yhteiskunnassa , ja loput kuusi ylistävät yhden kuudesta miehestä. Emersonin mielestä loistavia olivat:
ellauri369.html on line 481: Michel de Montaigne ("homo"), William Shakespeare ("runoilija"), Napoleon ("maailman mies"), Johann Wolfgang von Goethe ("kirjailija").
ellauri369.html on line 489: Irlannissa hänen havainnot katolisesta köyhyydestä torjuivat kardinaali Nymanin. Hän kääntyi yhä enemmän kirjailijoiden, kuten Spinozan, David Friedrich Straussin, Ralph Waldo Emersonin , Goethen ja erityisesti Thomas Carlylen epätavallisiin uskonnollisiin näkemyksiin.
ellauri369.html on line 491: Hän alkoi julkisesti ilmaista uskonnollisia epäilyksiään puoliksi omaelämäkerraisissa teoksissaan Shadows of the Clouds , jotka julkaistiin vuonna 1847 salanimellä "Zeta", ja The Nemesis of Faith , joka julkaistiin omalla nimellään vuonna 1849. Erityisesti The Nemesis of Faith nosti esiin kiistan myrskyn, jonka William Sewell poltti julkisesti Oxfordissa Exeter Collegessa ja Morning Herald piti sitä "uskottomuuden käsikirjana" . James joutui eroamaan stipendiaatistaan, ja University College Londonin virkamiehet peruuttivat tarjouksen mestariopiskelusta Hobart Townissa Australiassa, jossa Froude oli toivonut pääsevänsä työskentelemään samalla kun harkitsi tilannettaan uudelleen. James pakeni yleistä meteliä vastaan kiinaamalla ystävänsä Charles Kingsleyn luona katakombeissa.
ellauri369.html on line 517: Froude oli ollut Thomas Carlylen henkilökohtainen, hyvä ystävä ja älyllinen opetuslapsi vuodesta 1861, ja heistä tuli vieläkin läheisempiä Carlylen vaimon Janen kuoleman jälkeen 21. huhtikuuta 1866. Lukiessaan Janen päiväkirjoja ja kirjeitä Carlyle hämmästyi hiänen onnettomuudestaan ja omaa ärtyneisyyttään ja välinpitämättömyyttään hiäntä kohtaan, ja hän päätti sovittaa asian kirjoittamalla hiänelle muistion. Vuonna 1871 Carlyle antoi Froudelle tämän muistion sekä nipun Janen henkilökohtaisia papereita julkaistavaksi Carlylen kuoleman jälkeen, jos Froude niin päätti. Lisäksi Carlyle nimitti Frouden yhdeksi omista kirjallisista pyöveleistään, vaikka hän oli (ehkä tarkoituksella) moniselitteinen ohjeissaan.
ellauri369.html on line 519: Pian Carlylen kuoleman jälkeen vuonna 1881 Froude julkaisi Carlylen muistiot Jane Welsh Carlylesta. Carlylen veljentytär, rouva Alexander Carlyle, esitti Carlylen vuonna 1866 kirjoittaman muistiinpanon, jossa todettiin, että nidettä ei pitäisi julkaista. Tämän muistiinpanon perusteella hän syytti Froudea väärinkäytöksestä kirjan julkaisemisessa, vaikka se, että Carlyle oli luovuttanut osan Froudelle viisi vuotta myöhemmin, viittasi siihen, että hän oli muuttanut mieltään. Rouva A. Carlyle esitti myös omistusvaatimuksia setänsä papereihin ja ennen kaikkea niiden julkaisemisesta saataviin voittoihin.
ellauri369.html on line 525: Frouden elämäkerrallisen työn vahvimpia arvostelijoita oli kirjailija Margaret Olif, joka kirjoitti The Contemporary Review of 1883:ssa, että elämäkerran pitäisi olla "moraalisen muotokuvamaalauksen taidetta" ja kuvaili Jane Carlylen papereiden julkaisemista "naisen heikkouden salaisuuden pettämiseksi ja paljastamiseksi". Kun Froude lopetti työnsä, käsikirjoitusmateriaalin omistusoikeus siirtyi rouva Alexander Carlylelle, joka valtuutti nopeasti Charles Eliot Nortonin vaihtoehtoiset elämäkerralliset osat, jotka poistivat loukkaavan materiaalin.
ellauri369.html on line 527: Kiista jatkui niin kauan, että vuonna 1903, lähes kymmenen vuotta Frouden kuoleman jälkeen, hänen tyttärensä päättivät julkaista My Relations with Carlyle -kirjan , jonka heidän isänsä oli kirjoittanut vuonna 1887. Tässä pamfletissa Froude yritti perustella päätöksiään elämäkerran kirjoittajana, mutta meni kuitenkin pitemmälle, juu, juu , meni pitemmälle, kuin hänen virallinen elämäkertansa oli, spekuloimalla Geraldine Jewsburyn levittämien "juorujen ja huhujen" perusteella, että Carlylen avioliitto jäi keskeneräisexi Tuomon impotenssin vuoksi. Tämän kiisti James Crichton-Browne , joka julkaisi "Froude and Carlyle: The Amputation Lääketieteellisesti" (1903) The British Medical Journalissa, mikä toi esiin Jewsburyn epäluotettavuuden, Janen sopimattomuuden synnyttää lapsia ja Carlylen kirjoitusten miehisyyden argumenttina Froudea vastaan. Crichton-Browne vahvisti myöhemmin, että yhden Janen sairauden jälkeen hänen henkilökohtainen lääkärinsä Richard Quain lähetti Carlylelle sanan, että tämä voisi "palata aviopuuhasteluun vaimonsa kanssa". Aileen Christianson , viitaten molempien Carlylejen kirjeenvaihtoon ja Janen komuutista löytyneisiin käytettyihin ranskalaisiin kirjeisiin, toteaa: "Näyttää todennäköiseltä, että heillä oli seksuaalinen suhde, riippumatta siitä, mitä myöhemmässä avioliitossa sairaus ja taipumukset rajoittivat, ja että myöhemmät kiistat Thomasin "impotenssista" tai Janen frigiditeetistä liittyivät enemmän avioliiton kummankin puolen puolustajien näkemykseen kuin totuuteen."
ellauri369.html on line 529: Carlylen elämän päätyttyä Froude suuntasi matkustamaan, erityisesti Britannian siirtomaihin, vieraillen Etelä-Afrikassa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Yhdysvalloissa ja Länsi-Intiassa. Froude aikoi "sytyttää kansalaisten mielissä kotona sitä mielikuvituksellista innostusta siirtomaa-ajatusta kohtaan, josta hänen oma sydämensä oli täynnä". Tänä aikana Froude kirjoitti myös historiallisen romaanin, The Two Chiefs of Dumbbell, joka oli vähiten suosittu hänen kypsistä teoksistaan. Kuten aiemmassa kirjassaan Irlannin historiasta, Froude käytti kirjaa muuttaakseen irlantilaisesta sankarista konnan, jolla on historiallisia vääristymiä.
ellauri369.html on line 531: Kun vastustajansa Edward Augustus Freeman kuoli vuonna 1892, Froude nimitettiin lordi Salisburyn suosituksesta hänen seuraajakseen modernin historian Regius-professoriksi Oxfordissa. Lordi Salisbury oli brittiläinen konservatiivinen poliitikko, joka toimi pääministerinä kolme kertaa yhteensä yli 13 vuoden ajan. Hän vältti liittoutumia pitäen yllä upeaa eristäytymistä. Valinta oli kiistanalainen, sillä Frouden edeltäjät olivat olleet hänen ankarimpia arvostelijoitaan, ja hänen teoksiaan pidettiin yleensä kirjallisina teoksina akateemiseen maailmaan soveltuvien vakavan historian kirjojen sijaan. Siitä huolimatta hänen luennot olivat erittäin suosittuja, suurelta osin Frouden kokemuksen syvyyden ja monipuolisuuden vuoksi ja pian hänestä tuli Orielin stipendiaatti. Froude luennoi pääasiassa Englannin uskonpuhdistuksesta , "English Sea-Men in the Sixteenth Century (Sir Francis Drake ja Thomas Cauendish) ja Erasmuksesta.
ellauri370.html on line 36: Sitä ei turhaan kutsuta ikuiseksi juutalaiseksi, tunnettu kirjailija POUL BORCHSENIUS kirjoittaa tässä kirjassaan juutalaisesta kansasta kautta aikojen ja sen useiden tuhansien vuosien vaikeuksista vihan ja vainon alla. Heidän historiassaan ja olemassaolossaan kätkeytyy salaisuus, arvoitus, jota kukaan ei näytä pystyvän ratkaisemaan. Miten tämä kansa voi vielä olla olemassa kovasta yrityxestä huolimatta? Mikä sitä pitää yllä?
ellauri370.html on line 118: "Heal the world" tuotti paljon nappulaa, koska se oli kyynelehtivä versio Tikkun olamista. Tikkun olam (hepreaa "maailmankorjaus") on alkanut merkitsemään sosiaalista toimintaa ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoittelua . Ilmaus juontaa juurensa klassisesta rabbiinisesta kirjallisuudesta ja lurialaisista kabbalasta, joka on juutalaisen mystiikan tärkein osa, joka on peräisin 1500-luvun kabbalistin Isaac Lurian töistä.
ellauri370.html on line 154: Poul Borchsenius (7. heinäkuuta 1897 Odense, Tanska − 6. maaliskuuta 1983 Randers, Tanska) oli tanskalainen pappi ja kirjailija. Hän opiskeli ensin historiaa mutta siirtyi sitten opiskelemaan teologiaa ja suoritti virkatutkinnon 1921. Hänen opiskeluaikansa oli liberaalin teologian aikaa, mikä jätti leimansa häneen. Näkemystensä vuoksi hän joutui erimielisyyksiin kirkon johdon kanssa Kööpenhaminassa ja siirtyi Randersiin.
ellauri370.html on line 174: Schubertilla on runo nimeltä Ahasuer (vaeltava juutalainen). Eugene Suella on kirja siitä(kin). Ahasverus nimeä käytettiin Artaxerxes II:sta joka piti Estherin perseestä. Estheristä on jo sen 7 paasausta toisaalla.
ellauri370.html on line 324: Tutkiva kysymys: Oliko Christopher Columbus juutalainen? Monien vuosien ajan on huhuttu, että Kristoffer Kolumbus oli juutalainen tai juutalaista syntyperää. Nazimezästäjä Simon Wiesenthal, joka kirjoitti tutkimusmatkailijasta suositun kirjan "Toivon purjeet", luuli hänen olleen juutalainen.
ellauri370.html on line 356: Lisäksi Neljännen Mooseksen kirjan mukaan israelilaiset joutuivat Jumalan määräyksestä vaeltamaan erämaassa 40 vuotta rangaistukseksi uskottomuudesta hänen käskyjään kohtaan. Vaikka Raamatussa ei tässä kohdin mitään päivämäärää mainitakaan, Talmudin mukaan Jumala määräsi näin juuri av-kuukauden 9. päivänä.
ellauri370.html on line 358: Av-kuukautta edeltävän tammuz-kuukauden 17. päivän paastosta alkaa suruaika, joka huipentuu tiša be´avina. Nämä kolme viikkoa ovat erityinen katumusaika ja niiden aikana ei solmita kihlauksia tai avioliittoja. Tavan mukaan yhdeksänä tiša be´avia edeltävänä päivänä liharuokien ja viinin nauttiminen ei ole sallittu (sapattia lukuun ottamatta) Temppelin lihauhrien muistoksi. Tiša be´av on jom kippurin tapaan 24 tunnin paasto ja silloin luetaan Valitusvirsien kirja.
ellauri370.html on line 442: Kaikki suuret taiteilijat, kirjailijat ja ajattelijat lännessä, kuten Homer, Dante, Giotto, Donatello, Albrecht Dürer, Leonardo da Vinci, Martin Luther, William Shakespeare, Rembrandt, Ludwig van Beethoven, Immanuel Kant ja Johann Wolfgang von Goethe ovat yhtä pitkää loistavaa pitkäkalloisen arjalaisen taiteen ja ajattelun perinnettä, jonka kulminoivat Richard Chamberlainin "Dr. Kildare" 1964 ja Richard Wagnerin elämää muuttava, rodullisesti uudistava musiikki 1800-luvulla. Saksalaisissa lehdistössä pohdittiin kiivaasti, oliko Richard Chamberlain sukua Ben Caseylle. Tuskinpa, Ben näyttää lyhytkalloisemmalta. Se hoisi sitäpaizi tätä puolisokeaa Samia juutalaisen Sam Jaffen kanssa kimpassa.
ellauri370.html on line 487: Uudesta testamentista Markion hyväksyi vain kriittisesti karsitun Luukkaan evankeliumin ja useimmat Paavalin kirjeet korostaen tekstin kirjaimellista tulkintaa ja vierastaen teologisia spekulaatioita. Markionin kaanon oli liikkeen pyhä kirja. Paavali oli ainoa oikea apostoli, joka yksin oli ymmärtänyt Jeesuksen radikaalit opetukset. Markion esitti dokeettista kristologiaa ja torjui ruumiin ylösnousemuksen.
ellauri370.html on line 496: Arthur de Gobineau oli jyrsijännäköinen valkoisen ylivallan teoreetikko hullun vuoden ajoilta. Henkkoht olen antitermitisti ja kannustan mieluummin muita jyrsijöitä kuten liito-oravia ja rottia. Joseph Arthur de Gobineau (14. heinäkuuta 1816 Ville-d’Avray, Ranska – 13. lokakuuta 1882 Torino, Italia) oli ranskalainen diplomaatti, kirjailija ja filosofi, joka tuli tunnetuksi valkoisen ylivallan kannattajana ja karjalaisen herrarodun teorian luojana ja joka vaikutti vahvasti muun muassa Saksan kansallissotien ajatteluun.
ellauri370.html on line 502: Gobineau syntyi aristokraattiseen rojalistiperheeseen. Vuonna 1835 hän saapui Bordeauxista Pariisiin pahvisen matkalaukun kanssa, toimi vähäisissä pappisviroissa ja alkoi liikkua kirjallisissa piireissä. Hän oli hyvin kouluttautunut kielissä ja tunsi itämaista kulttuuria.
ellauri370.html on line 551: Gobineau kirjoitti kaunokirjallisuuttakin. Romaaneista yleisesti tunnettu on Les Pléiades (1874).
ellauri370.html on line 554: Täydellisempi, väkivaltaisempi, myös kömpelömpi romaani Les Pléiades (1874) oli tarkoitettu elitistisen individualismin kirjalliseksi teoriaksi. Raaka syytös demokratiaa ja nykyaikaisuutta vastaan vahvistaa rakkauden "kuninkaan poikien" ylimpänä arvona. Julkaisematon romaani Les Voiles noirs katosi Château de Chaméanen tulipalossa.
ellauri370.html on line 581: Hyvänä luterilaisena Stoeckeriin teki vaikutuksen Martin Lutherin vuoden 1543 kirja Juutalaisista ja heidän valheistaan, ja koko elämänsä ajan Stoecker katsoi aina, että hyvä kristitty rakasti juutalaisten vihaamista.
ellauri370.html on line 620: Varastettuaan rahat, jotka kerättiin lasten joulujuhliin vuonna 1889, Ahlwardt erotettiin ala-asteen rehtorin työstään. Hän syytti taloudellisista vaikeuksistaan juutalaisia rahanlainaajia ja kirjoitti kirjan väittäen, että Saksan hallitus oli juutalaisen pankkiirin Gerson von Bleichröderin palkkalistalla. Hänet tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen, kun kävi ilmi, että hänen väitteensä tueksi käyttämänsä asiakirjat olivat Ahlwardtin itsensä kirjoittamia.
ellauri370.html on line 630: Vuonna 1453 Breslaussa tapahtui pienehkö pogrom. Langewiesestä Oelsin läheltä kotoisin oleva maanviljelijä oli syyttänyt juutalaisia isännän häpäisemisestä. Juutalaiset vanhimmat olivat ottaneet haltuunsa velkaisia isäntiä ja ruoskivat niitä kepeillä ja näin häväisivät heidät. Kuningas valtuutti Capistranon tutkimaan. Tämän seurauksena 2. toukokuuta 1453 kaikki 318 juutalaista Breslaussa ja lähiseudulla vangittiin Breslauhun ja tunnustukset hankittiin kidutuksen avulla. Capistrano poltti 41 juutalaista roviolla ja loput karkotettiin kaupungista, mutta lapset täytyi jättää taakse ja kastaa väkisin. Taskin tuttu tematiikka Al Holin leiriltä. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin, mikä Cohnin mukaan oli pogromin todellinen motiivi. Niin aina. Pelkästään arkistosta Cohn löysi yksitoista kirjasta velkakirjeitä, jotka olivat kuuluneet juutalaisille. Siellä oli myös suuria varastoja muista juutalaisten omistamista tavaroista. Vuonna 1455 Breslaun kaupunki sai kuningas Ladislaus Postumukselta peruskirjan Privilegium de non tolerandis Judaeis ("etuoikeus olla suvaitsematta juutalaisia"), joka oli voimassa de jure vuoteen 1744 saakka.
ellauri370.html on line 663: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se voi jo olla Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri370.html on line 665: Juutalaisten massamuutto anglosaxeihin tyssättiin briteissä valkoisella kirjalla ja jenkeissä Johnson-lailla. Massamuutto taivaalle nazisavupiipuista oli vaihtoehtona. Nazit koitti ize asiassa hyssytellä jenkki bundesbrudereita ettei isolänkkärit lähtis sotapolulle liian äkkiä.
ellauri370.html on line 700: 1890 - luvun lopulla venäläinen tiedusteluagentti Pariisissa väärensi Siionin vanhimpien pöytäkirjat. Se julkaistiin vuonna 1903, ja se käännettiin laajalti ja siitä tuli tehokas propaganda-ase antisemitistisille elementeille maailmanlaajuisesti. Henry Ford sponsoroi sen levitystä Yhdysvalloissa. Se väitti, että salainen juutalainen salaliitto valtasi maailman.
ellauri370.html on line 702: Mustat sotniat (ven. Чёрная сотня) kirjaimellisesti "Mustat komppaniat") oli Venäjän keisarikunnassa Japsnin rökäletappion jälkeen 1900-luvun alussa toiminut äärikansallismielinen ja antisemitistinen liike, joka tuki tsaarin valtaa reaktiona vallankumouksellista kuohuntaa vastaan. Mustien sotnioiden ajamat asiat olivat Venäjän jakamattomuus, ortodoksinen usko ja itsevaltius. Mustat sotniat olivat lähinnä aatelia, maanomistajia, papistoa, porvaristoa, kauppiaita ja käsityöläisiä, mutta myös työläisiä oli mukana. Oikeastaan vaan juutalaiset puuttuivat. Vallankumouksen jälkeen sotnioiden kannattajat muodostivat valkoisen liikkeen oikeistosiiven, joka arvosteli muita monarkismin hylkäämisestä ja väitti valkoisia liberaalien ja vapaamuurarien soluttamaksi.
ellauri370.html on line 733: Hmelnytsky on ollut useiden kaunokirjallisten teosten kohteena 1800-luvun puolalaisessa kirjallisuudessa, mutta huomattavin hänen käsittelynsä puolalaisessa kirjallisuudessa on Henryk Sienkiewiczin Tulella ja miekalla. Puolan aatelisen Sienkiewiczin melko kriittistä kuvausta hänestä on hieman moderoitu Jerzy Hoffmanin vuoden 1999 elokuvasovituksessa. Edellä kuvatut mehukkaat pogrom-kohtauxet on häivytetty aika lailla taustalle.
ellauri370.html on line 744: Tämän antisemitismikirjan kannessa on arabilta vaikuttava rättipää. ellauri370.html on line 750: Juutalaisystävällinen Johannes 23 tuli suojasään paavixi 5 vuodexi kuin Hruzev erehtymättömän mutta Brezhnevin oloisen pysähtyneen Pius XIII:n perästä. Juha oli kiltti mutta löperö. Hän muistutti izelleen usein: ”Angelo, älä ota itseäsi liian vakavasti”. Paavi kirjoitti päiväkirjaansa Vatikaanin työnjaosta: ”Arkkipiispa Angelo Dall’Acqua hallitsee, seminaarikongregaation sihteeri Carlo Confalcioneri vakoilee, Pyhän viraston pro-prefekti Alfredo Ottaviani vahtii, kardinaalivaltiosihteeri Domenico Tardini määrää ja paavi Johannes siunaa.” Hyvä Angelo. Paavin kuollessa 3. kesäkuuta 1963 vazasyöpään häntä surtiin maailmalla todennäköisesti enemmän kuin ketään muuta paavia siihen mennessä.
ellauri371.html on line 32: Siionin viisaiden horinat muistuttavat vanhan testamentin profeettojen älämölöä ja ilmestyskirjan huuhaata siinä että sekopäisyyden takana on jotain kirjoitusajan kaunoja joita sitten myöhemmät turvelot sovittavat omiin ajankohtaisiin tarkoituxiinsa. No E!F!K! teemat on niin samanlaisia joka apinasukupolvella et tää menee aivan täydestä.
ellauri371.html on line 38: Siionin viisaiden protokolla ei ole mikään pöytäkirja vaan erään valkokaartiryssän väärentämä jäljennös jonkun ranun väärentämästä Napsu kolmosen muka pitämästä puheesta miten hän (Napsu) pääsisi maailman herraxi. Ryssät ruxas yli Napsun ja kirjoitti juutalaiset tilalle. Napsuvihaisen ranun jorinoista tuli Saxassa jutkunvihaajien Raamattu. Mikä on merkki siitä että tämä ei ole pelkkä sattuma. Kovan työn ja tutkimuxen kautta paljon materiaalia on kertynyt. Kalastus ja juutalainen maailmanvalta. On vaarallista ja vaarallista ärsyttää juutalaisia.
ellauri371.html on line 40: Siionin viisaiden pöytäkirjat lähtee liikenteeseen tästä. Hienosta suomennoxesta kiitos Google! Tästä ei tule hullua hurskaammaxi, on tää niin sekopäistä puuroa. Mutta eteenpäin, forvärz!
ellauri371.html on line 75: Yleisö on sokea. Tarkoituksenmukaisuuden selvittämiseksi toiminnassa, meidän on otettava huomioon ilkeys, epäpätevyys. Vakautta, joukon epävakautta, sen kyvyttömyyttä hyväksyä ja kunnioittaa oman elämän ehtoja, omia kansallista hyvinvointia. Meidän on ymmärrettävä, että joukon voima on sokea, järjetön, järjetön, kuunteleva- menossa oikealle ja vasemmalle. Sokea mies ei osaa ajaa sokeita viemättä heitä kuiluun. Tästä johtuen joukon jäsenet kuitenkin nousevat ihmisistä. He saattavat olla älykkäitä, mutta he eivät ymmärrä politiikkaa, ne ei voi toimia joukkojohtajina tuhoamatta koko kansakuntaa. Vain lapsuudesta lähtien itsevaltiaaxi valmistautunut henkilö voi teh,dä poliittisista kirjaimista koostuvia sanoja.
ellauri371.html on line 123: Taloudellinen orjuus, "ihmisten oikeudet". Kansat Köyhyyden kahlitsema kovaan työhön enemmän kuin orjuus ja maaorjuus kahlitsi heidät. From heidät olisi voitu vapauttaa tavalla tai toisella, he olisivat voineet harkita, mutta he eivät repi itseään pois tarpeesta. Me sisällytämme Chilen perustuslaissa on sellaiset oikeudet, että massoilla ovat kuvitteellisia eivätkä todellisia oikeuksia. Kaikki nämä niin sanotut "ihmisten oikeudet" voivat olla olemassa vain ideana, ei koskaan toteutunut käytännössä suojattu. Mikä on proletaarityöläiselle, taipunut kaaressa raskaan työn päällä, sen murskattuna kohtalo, puhujien hankkima halu chattailla, päiväkirja- luvat kirjoittaa kaikenlaista hölynpölyä tapauksen mukana, koska proletariaatilla ei ole muuta hyötyä perustuslaista tѣtsіi, paitsi ne säälittävät murut, jotka annamme heille heitämme ne pöydästämme äänestämistä varten ohjeemme, mentorimme hyödyt, shih agentit?
ellauri371.html on line 227: Erityiskoulut ja lisäkoulutus. Ei. Nämä ihmiset tietävät kaikki sosiaalisen elämän salaisuudet jokapäiväisessä elämässä he osaavat kaikki kielet, jotka koostuvat poly- tic kirjaimet ja sanat. Niistä tulee tuttuja pellava, jossa on koko ihmisen ihon vuorauspuoli kiertueita kaikkine herkkineen jousineen. Heidän tulee voida pelata. Nämä kielet - goimien mielen rakenne, niiden taipumukset, puutteet, kohtalot ja ominaisuudet, luokkien ja kiinteistöjen ominaisuudet. On selvää, että hallituxemme loistavat työntekijät, joista minä puhun, ei oteta pois heidän keskuudestaan evvk, jotka ovat tottuneet suorittamaan hallintonsa työskennellä miettimättä, mitä sen pitää saavuttaa saavuttaa, mutta ajatella, että se on tarpeen. Järjestelmänvalvoja Goyim-stratorit allekirjoittavat paperit lukematta niitä, He palvelevat oman edun vuoksi tai kunnianhimosta.
ellauri371.html on line 331: Lehdistön tulevaisuus vapaamuurarien valtakunnassa. Painamalla nappulaa ei pääse kuin kerroxiin. Joten teemme seuraavaa. Mitä paikkaa lehdistö pelaa nyt? Hän palvelee kiihkeää lämpöä - Emme tarvitse intohimoja tai itsekkäät pariskunnat salassapitoa. Se voi olla tyhjä, epäreilu, petollinen, useimmat ihmiset eivät ymmärrä ollenkaan, mitä se palvelee elämässä. Lakkaavat tilaamasta, kun ei ole kotiinkantos. Satuloimme hänet ja otamme hänet vahvaan ohjaukseen; Tehdään sama muun viihdetiivisteen kanssa, mitä varten sietää kysyä. Meidän on järkevää päästä eroon lehdistön hyökkäyksistä. Jos pysymme pamfletin ja kirjan kohteena olemme valmiita. Tuomme nyt takaisin kalliin glasnostin tuotteen! Kiimaisen sensuurin tarpeen vuoksi se on tuloihin uusi artikkeli valtiollemme. Me peitämme sen erikoisleimaverolapuilla ja viemme talletukset lehdistöelinten tai kirjapainojen laitoksilta, joidenka on taattava hallituksellemme lehdistön hyökkäykset. Saamme hyökkäyksen armottomasti. Lakia ja toimenpiteitä kehiin, kuten leimat, pantit, ja niiden takaamat sakot tuo valtavia tuloja hallitukselle. Onko se totta? Mahdollisest. Puoluelehdet eivät ehkä säästä rahaa, mutta me suljemme ne toisen meitä vastaan tehdyn hyökkäyksen jälkeen. Kukaan ei kosketa sädekehiämme rankaisematta. Hallituksen erehtymättömyys. tekosyy esinahkajulkaisun lopettamiseen - suljettu - kyllä, keho huolestuttaa mielet ilman syytä tai perustetta. Huomaa, että meidän kimppuun hyökkäävien joukossa me myös perustamme luonnollisia elimiä, mutta ne hyökkäävät yksinomaan kohdista, joita aiomme muuttaa.
ellauri371.html on line 336: kuningas. Palataanpa painamisen tulevaisuuteen. Kaikki net joka halusi julkaisijaksi, kirjastonhoitajaksi tai tulostimeksi, sellisen työntekijän on hankittava lupa tähän tehtävään uusi tutkintotodistus, joka väärinkäytösten sattuessa viedään heti pois.
ellauri371.html on line 342: Lisää lehdistöstä. Jatketaanpa dissata lehdistöä. Ympäröimme hänet puristimilla, kuten kaikki painatukset, postimerkkikokoelmat arkilta - ja pantit ja kirjat, joissa on alle 30 arkkia - kaksinkertaisessa koossa. Kirjoitamme ne luokkaan esitteitä toisaalta niiden määrän vähentämiseksi, erit. aikakauslehdet, jotka edustavat pahimpaa puheliasmyrkkyä, ja toisaalta tämä toimenpide pakottaa kirjoittajat niin pitkiin töihin, joita tulee olemaan. Ei riitä lukeminen, varsinkin kun se on kallista. Sama kuin meillä. Julkaisemme sen itse henkisen ohjauksen vuoksi. Laiskuus siihen suuntaan, jonka olemme suunnitelleet, se on halpaa ja tullaan lukemaan ansioxi suuressa kysynnässä. Vero rauhoittaa tyhjää päätä, kirjallinen halu ja rangaistavat iteraattorit ovat meistä riippuvaisia. Jos siellä on jotka haluavat kirjoittaa meitä vastaan, kukaan ei ole kovin halukas tulostaa teoksiaan. Ennen kuin hyväksyt tuotatko jotain painatukseen, kustantajaan tai tulostimeen on tultava viranomaisille ja kysyttävä lupa tähän. Näin ollen me etukäteen meitä vastaan valmistetut juonit tulevat tiedoksi, ja me --- Puhutaanpa niistä, jatketaan selityksiä, käsiteltävä aihe entinen.
ellauri371.html on line 352: Ohjaamaan sanomalehtiämme tässä mielessä, poliisi meidän on järjestettävä erityisen huolellisesti, tästä on kyse. Keskusosaston nimellä painamme, perustamme kirjallisen kokoelman, jossa usein edustajamme antavat huomaamattomasti salasanan (se on tällä haavaa mi ^ SGDA p ° ve R HIUSTN0) ja signaaleja. Keskustelemme ja vastustamme alkuamme, vaikuttamatta heidän olemukseensa, ruumiimme käyvät tyhjän tulitaistelun kanssa verotuslehdet vain antaakseen meille syy puhua yksityiskohtaisemmin kuin voisimme, huomioiden ,оІЛІ°™ tarjoukset alkuperäisessä virallisessa lausunnossa. Tietenkin, kun se on meille ihan sama, sinulle - Minä YKSI.
ellauri371.html on line 360: Vapaamuurarien solidaarisuus nykyaikaisessa lehdistössä. Jo nyt ainakin ranskalaisten aikakauslehtien muodossa tuntuu, että salasanassa on vapaamuurarien solidaarisuutta - kaikki lehdistöelimet ovat ammattilaisten yhdistämiä ja henkilökohtainen salaisuus; kuten ennustukset, ei yksikään sen jäsen ei paljasta tietojensa salaisuuksia, ellei sitä käsketä. On aika ilmoittaa heille. Yksikään toimittaja ei epäröi pettää tätä salaisuutta, ei yksikään heistä joka sallitaan kirjallisuuteen; ilman koko menneisyyttä hänellä ei olisi ollut häpeällistä haavaa. Nämä haavat avautuisivat heti, kun taas nämä haavat muodostavat muutaman salaisuuden, toimittajan sädekehä vetää puoleensa, maan enemmistön mielipide seuraa häntä. He toimivat ilolla.
ellauri371.html on line 368: Päivittäisen leivän tarve. Kiireellisesti Noam Chompsky pakottaa goyit pysymään hiljaa ja olemaan meidän kuuliaisia palvelijoita. Otettu meidän lehdistölle heidän omastaan agentit keskustelevat tilaustemme numeroista, että meille on hankalaa julkaista suoraan toimistossa viralliset asiakirjat, ja sillä välin olemme pöydän alle syntyneen keskustelun melussa, otetaan se ja tiedämme haluamamme toimenpiteet ja esittelemme ne yleisölle tyyliin Fait accompli. Kukaan ei uskalla vaatia sen poistamista, mikä on sallittua, varsinkin kun sen jälkeen se esitellään kuinka sitä on parannettu. Suomi siirtyy ennallistamisen tyhjän äänestäjästä vastaan äänestäjäxi Unkarin, mezäteollisuuden, oikeiston ja mv-keskustan mukana. Vittu Suomi joutaisi ennallistaa takaisin Putinistanin provinssixi. Ja täällä lehdistö ohjaa ajatukset uusiin kysymyksiin (kunhan me opetti ihmisiä etsimään kaikkea uutta). Keskustelua varten mielettömät hyökkäävät näihin uusiin kysymyksiin urheita kohtalontuomijoita, joilla ei vieläkään ole hituakaan älliä, he eivät ymmärrä mitään siitä, mistä he aikovat keskustella. Sisään- politiikan kysymykset eivät ole kenenkään muun kuin johdon ulottuvilla jotka ovat käyttäneet sitä vuosisatojen ajan, jotka loivat sen.
ellauri371.html on line 390: Pornografia ja painetun sanan tulevaisuus. Maassa, no, jota kutsutaan edistyneeksi, loimme hullun likaista, inhottavaa kirjallisuutta. Jonkin verran lisää meistä tulisi valtaantulomme jälkeenkin edistää sen olemassaoloa, jotta se muotoutuisi näkyvämmin osoittamaan ajatusten ja puheiden välisen kontrastin siitä lähin, kun taulut jaettiin murisevalle kansalle korkeuksista. Älykkäät ihmiset, koulutetut goimien johdolla, he säveltävät puheita, projekteja, muistiinpanoja, artikkeleita, joilla vaikutamme mieleen, pohjaamalla ne kuviin ja käsitteisiin, joista olemme hahmotellut tietoa jo Aatamin ja Eevan ajoista.
ellauri371.html on line 444: Vapaamuurariuden absolutismi. Meidän absolutismimme on johdonmukainen kaikille ja siten jokaisessa sen asetuksessa kunnioitetaan suurta tahtoamme, mikä oli vaadittu ja kiistatta toteutettu: se jätetään huomiotta--- [seuraava avainpointti on taas osin hepreaa, sori siitä goyboyt] Myyaya! in =n=r^^ alastomia ominaisuuksia. NaGO S1*iiii~ip>a. Kassaatiooikeus. Poistamme kassan oikeuden, antaa ajatusten syntyä ihmisten keskuudessa ilmaisexi • ^ хъ sGdyGL/zhGglooo tapahtuu* sitten me --- Che "IYA Po Ch v™rya™ TV" me °o T u d R sGziat joka hattu, "meidän P y 0V a T dg I ja Yu ystratsіi joille vain "ada" ѣ- aL^TGt^^^ . suojatti. p^tpiyaphalny "näkemys" tulevan "hallituksen" vallasta. I - n R yapGpshv^niG^ näyttää patriarkaalliselta. Keskinäinen = Ш "^ t ~ k2k ystävälle, tahdikkuutta ja - X7; ъ LYu N ev1z G moz„°o Ja siellä on ov- HitsGoez™ Popei ".käsikirjat, jos ne haluavat elää rauhassa ja hiljaisuudessa. Idol you, GG "la." Oi" [=™™°; heidän hallituskautensa.
ellauri371.html on line 483: Poliisijärjestö. Vapaaehtoinen poliisi on hyvällä päällä. Tämä valtakunta on anteeksipyyntö jumalalle nimeltä "Vishnu", jossa rommi on sen persoonallisuus - vanhassa ru---- Miten se tulee olemaan sosiaalisen koneen kevään mukaan, me--- katsokaamme kaikki tämä tilanne ilman virallisen poliisin apua, joka meidän kehittämiemme oikeuksien muodossa tuli kuin tali goymille, se estää hallituksia näkemästä noin klo 1/2:n ohjelmaamme. Kolmasosa aineistamme on valvoa muita ihan vaan velvollisuudentunteesta, periaatteesta halukkaina vapaaehtoiseen julkiseen palvelukseen. Älä sitten sano että on häpeällistä olla vakooja ja tiedottaja, vaan kiitettävää, mutta perusteettomat irtisanomiset rangaistaan kyllä julmasti. Sen katsotaan estävän tämän vasikoinnin väärinkäyttöä oikein. Agenttimme ovat korkeimpien joukossa, ja alempi yhteiskunta iloisen helvetin joukossa - ministeriluokka, kustantajat, kirjapainot, kirjakaupan myyjät, virkailijat, työntekijät, valmentajat, jalkamiehet jne. Tämä voimaton, ei-valtuutettu mihinkään itseensä käpertynyt tasa-arvo imee, ja siksi siellä voimaton poliisi voi vain todistaa ja raportoida ja todentaa kun santarmit tekevät hänen todistuksensa ja pidätykset taivasjoukot ja kaupungin poliisi, tai asiakkaan haaroista riippuen poliisiasioista vastaava tarkastajaryhmä. Se ei raportoinut liiketoiminnassa nähdyistä ja kuulluista poikkeavuuxista. Myös poliitikot joutuvat vastuuseen salaamista varten, jos todistetaan, että tunnustivat: Tämä on minun syytäni.
ellauri371.html on line 547: Valtion lainat. Jokainen laina todistaa valtion heikkoutta ja valtion ymmärtämisen puute [nyyh] oikeudet. Lainat roikkuvat päälläsi kuin Damokleen miekka, hallitsijoiden päällä siis, joka sen sijaan että ottaisi alamaisiltaan nahat pois väliaikaisella verolla, he menevät ojennetulla kädellä pyytämään saippuaa meiltä pankkiireilta. Ulkomaiset lainat ovat iilimatoja, joita ei voi olla! Miten sitä ei voida ottaa pois valtion elimestä ennen kuin he eivät itse putoa, tai valtio itse ei nollaa, en käsitä. Mutta goy-valtiot eivät revi niitä pois, ja kaikki pakottavat edelleen istumaan viereensä, joten heidän täytyy väistämättä kuolla vanhentuessaan vapaaehtoiseen verenvuotoon. Pohjimmiltaan se on mitä laina on, jopa ulkoinen. Syön vaikka hattuni että tästä on kysymys: hallituksen laskut sisältävät ne, joilla on lainan määrään suhteutettu Velvoite [iso alkukirjain]. Jos laina maksetaan 50% korolla, niin kahden vuoden jälkeen Valtio on maksanut turhaan 20 vuoden ajan sentin määrän, joka vastaa neljänkymmenen vuoden lainaa jos se maksaa kaksinkertaisen summan, kuusikymmentä kolminkertainen, mutta velka pysyy samana. Että niin.
ellauri371.html on line 678: Tomi Jefferson syntyi 13. huhtikuuta 1743 Shadwell-nimisellä plantaasilla Virginiassa lähellä Charlottesvillen kaupunkia. Jeffersonin isä Pekka Jefferson (1707/08–1757) oli maanviljelijä ja maanmittari. Jeffersonin isä kuoli tämän ollessa nuori, ja Tomi peri isänsä maatilan. Vuonna 1768 hän alkoi raivata läheistä vuorenrinnettä perustaakseen sinne oman orjaplantaasinsa nimeltään Monticello (italiaa, suom. pieni vuori). Jefferson rakennutti tilalle yhä arkkitehtuurisesti arvostetun päärakennuksen ja yksityiskohtaisesti suunnitellun piha-alueen ja puutarhan. Hän laajensi ja kunnosti maatilaa sekä sen kuuluisaa päärakennusta koko elämänsä ajan. Samalla hän piti kirjaa kaikista tilan tapahtumista aina sääoloista orjiensa oloihin.
ellauri372.html on line 208: Vuoden 1924 kolumnissaan hän mainitsi Siionin vanhimpien pöytäkirjat "tärkeänä todisteena" siitä, että "sionismin perustajat tarkoittivat itse asiassa koko maailman alistamista", mutta "eivät edes kaikki juutalaiset tiedä tätä".
ellauri372.html on line 235: Juutalaiset nousivat kapinaan seleukideja vastaan vuonna 168 eaa. Kapinasta on kirjoitettu Raamatun apokryfikirjoihin laskettavat makkabilaiskirjat. Juutalaiset saivat Jerusalemin haltuunsa vuonna 165. eaa. ja Jerusalemin toinen temppeli vihittiin uudelleen käyttöön. Seleukidien hallitsija Demetrios II Nikator myöntyi rauhansopimukseen juutalaisten kanssa vuonna 142 eaa. Johannes Hyrkanos nousi juutalaisvaltion valtaistuimelle vuonna 140 eaa. Hänen katsotaan aloittaneen valtakuntaa loppuun saakka hallinneen Hasmonidien hallitsijasuvun. Seleukideista on lyhyt selvitys paasauxessa "Tarsuxen kultahattu" albumissa 287.
ellauri372.html on line 250: Simon Thassi perusti dynastian vuonna 141 eaa., kaksi vuosikymmentä sen jälkeen, kun hänen veljensä Juudas Makkabeus ( יהודה המכבי Yehudah HaMakabi ) oli voittanut Seleukidien armeijan Makkabien kapinan aikana vuosina 167–141 eaa. Kirjan 1 Makkabea , 2 Makkabea ja historioitsija Josephuksen (37 - n. 100 jKr.) ensimmäisen kirjan " Juutalainen sota" mukaan seleukidien kuningas Antiokhos IV Epiphanes ( r. 175-164, yxi Poulin listaamista juutalaisten vainoojista) siirtyi vaatimaan tiukkaa valvontaa. Coele Syyrian ja Foinikian seleukidinen satrapia onnistuneen hyökkäyksensä Ptolemaioksen Egyptiin (170–168 eaa.) jälkeen kääntyi takaisin Rooman tasavallan väliintulon myötä. Hän ryösti Jerusalemin ja sen temppelin tukahduttaen juutalaisten ja samarialaisten uskonnolliset ja kulttuuriset tavat, ja määräsi hellenistiset käytännöt ( n. 168–167 eaa.). Seleukidi-imperiumin tasainen romahtaminen Rooman tasavallan ja Parthian valtakunnan nousevien hyökkäysten seurauksena antoi Juudealle mahdollisuuden saada takaisin jonkin verran autonomiaa; kuitenkin vuonna 63 eaa., Rooman tasavalta hyökkäsi valtakuntaan , hajosi ja perustettiin Rooman asiakasvaltioksi.
ellauri372.html on line 257: Mooseksen kirjasta Babylonin vankeuteen asti Raamattu tarjoaa erilaisia yksityiskohtia simoniitoista, minkä jälkeen se katoaa muistiosta. Ne mm. myöhästyivät exoduxesta.
ellauri372.html on line 259: Joosuan kirja sijoittaa alueensa Juudan heimon rajojen sisäpuolelle (Joosua 19:9). Se lasketaan yleensä yhdeksi kymmenestä kadonneesta heimosta, mutta koska sen alue oli Juudan eteläpuolella ja se sulautui vähitellen Juudan valtaukseen, sitä ei voida pitää yhtenä Israelin kuningaskunnan heimoista, eikä assyrialaiset olisi varmasti vaikuttaneet siihen, valtakunnan säkki.
ellauri372.html on line 261: Heimo näyttää pienentyneen kooltaan, ja heimon koko pienenee dramaattisesti yli puoleen lukujen kirjaan kirjatun kahden väestölaskennan välillä.
ellauri372.html on line 265: Zimri ( heprea: זִמְרִי, Zīmrī ; l. 'kiitettävää') Salun poika oli Simeonin heimoon kuuluvan ruhtinas tai perheen johtaja israelilaisten lähdön aikana erämaassa heidän lähestyessä Luvattua Maata. Heprealaisen Raamatun Numeroiden kirja kuvaa, kuinka hän Abilassa tai Shittimissä osallistui Peorin harhaoppiin ja otti rakastajakseen midianilaisen naisen Cozbin. Tämän synnin vuoksi Piinehas, Aaronin pojanpoika, tappoi heidät molemmat lyömällä heidät pystykeihääseen kuin kärpäset heidän harrastaessaan seksiä. Juu Piinehaista mulla on jo paasausta albumissa 256.
ellauri372.html on line 267: Ilmestyskirjan 7 :7: ssä Simeonin heimo on jälleen kerran lueteltu Israelin kahdentoista heimon joukossa, ja 12 000 Israelin poikaa heimosta on sinetöity mustelmalla otsaan.
ellauri372.html on line 275: Mithridates laajensi valtakuntaansa ympäri Mustanmeren rantoja, ja hän ajautui kolmesti sotaan Rooman valtakuntaa vastaan. Ensimmäisessä sodassa (89 eaa.–85 eaa.) hän valtasi suuren osan Vähää-Aasiaa ja Rooman valtakunnalle kuuluneet osat, jolloin armenialaisten sanotaan nirhanneen 80 000 roomalaista, vai oliko se 100K, kuten sanoo Oswald Spengler kirjassa Länsimaiden perikato. Se oli varsinainen pogromi, sillä roomalaiset kauppiaat olivat siihen aikaan ikäänkö Vähän-Aasian juutalaisia. Mithridates valtasi myös Kreikan, mutta konsuli Sulla kukisti hänen joukkonsa vuonna 85 eaa., ja Mithridateen oli luovuttava valloituksistaan. Toinen sota (83 eaa.–81 eaa.) oli suppeampi laajuudeltaan. Kolmannessa sodassa (73 eaa.–63 eaa.) roomalaiset sotapäälliköt Lucullus ja Pompeius kukistivat Mithridateen perusteellisesti. Mithridates surmasi tai surmautti itsensä jouduttuaan poikansa Farnakes II:n syrjäyttämäksi.
ellauri372.html on line 302: Salomon psalmit ovat apokryfinen osa Septuagintaa. Ne ovat nimensä mukaisesti juutalaista runoutta ja opetuskirjallisuutta.
ellauri372.html on line 310: Raymond F. Surburg kirjoittaa: "Psalmit ovat tiiviisti mallinnetut kanonisen psalterin esittämän kaavan mukaan. Ensimmäinen psalmi ilmoittaa sodan julistuksesta, mutta se koskee pääasiassa tekopyhien tuomitsemista. Toinen kuvaa Jerusalemin piiritystä ja myöntää, että kohtaamat vaikeudet ja rangaistukset olivat ansaittuja, mutta päättyy kuvaukseen valloittajan kuolemasta Egyptin hiekoilla. Kolmas psalmi on jumalaapelkäävien kiitoksen runo. Neljännessä näemme tekopyhien tuomitsemisen kielellä joka voimakkaasti muistuttaa sitä, jota Kristus käytti vihollisiaan vastaan. Psalmi 5 on armorukous Jumalalle. Kuudennessa psalmissa kuvataan ensisijaisesti vanhurskauden siunausta. Seitsemännessä on Israelin rukous ahdistuksen aikana, pyytää Jumalaa olemaan poistamatta kikkeliään heidän keskuudestaan. Kahdeksas psalmi kuvaa Jerusalemin piiritystä ja tuomitsee sen synnit. Yhdeksännessä Israel vankeina anoo Jehovalta anteeksiantoa. Kymmenes psalmi osoittaa, kuinka miestä, joka ottaa kiltisti vastaan Herran kurituksen, siunataan. Seuraava psalmi puhuu vankien paluusta. 12. psalmi ei ole juuri erilainen kuin henkeytetyn psalterin psalmin 120 säkeistö. 13.:n teemana on vanhurskaiden siunaus. Seuraavalla on samanlainen fiilis. 15. alkaa toteamuksella: "Kun olin hädässä, huusin avuksi Herraa." 16. on kokeellinen vanhojen puritaanien mielessä. Ensimmäiset 16 psalmia eivät viittaa Messiaaseen, vaan puhuvat messiaanisesta valtakunnasta. Psalmi 17 sisältää kuitenkin sen, minkä uskotaan olevan yksi tärkeimmistä messiaanisista kohdista juutalaisuuden jälkeisessä Raamatun kirjallisuudessa. Psalmin 18 tärkein mielenkiinto on sen kristologia. Messias esitetään Daavidin suvun siemenenä, joka tulisi kukistamaan roomalaiset Hasmonealaisten kukistumisen jälkeen. Messiaan sääntö on olla viisas, pyhä, oikeudenmukainen ja hengellinen." ( Introduction to the Intertestamental Period , s. 144-145)
ellauri372.html on line 314: Leonhard Rost kirjoittaa: "Varhaiskristilliset kanonisten kirjojen luettelot sisälsivät joskus kahdeksantoista psalmia, jotka Salomolle lueteltiin apokryfien joukossa, ja toisinaan ne sisälsivät ne Antilegomena-kirjoihin. 1600-luvulle asti niitä pidettiin kuitenkin kadoneina. Augsburgin kirjastonhoitaja David löysi ne siivotessaan kirjaston ullakolta uudelleen. Hän pani Hoeschelixi, ja ne julkaisi ensimmäisen kerran jesuiitta John Louis de la Cerda vuonna 1626. Nykyään tiedämme kahdeksan kreikkalaista käsikirjoitusta 1100-1500-luvuilta ja kolme syyrialaista käsikirjoitusta, joista yksikään ei ole täysin täydellinen. Kreikankielinen versio on suora käännös; syyrialainen, kuten KG Kuhn on osoittanut, pohjautui kreikkalaiseen versioon, joka puolestaan on peräisin heprealaisesta tekstistä." ( Judaism Outside the Hebrew Canon , s. 118)
ellauri372.html on line 318: James C. VanderKam kirjoittaa: " Salomon psalmien päivämäärää ei voida määrittää tarkasti. Tärkeimmät vihjeet ovat peräisin psalmeista 2, 8 ja 17, jotka tarjoavat jotain historiallisesta ympäristöstä, jota vastaan ainakin nämä kolme runoa kirjoitettiin. Puhutaan originelleista johtajista, jotka eivät olleet laillisia hallitsijoita ja joiden aikaa leimasi massiivinen korruptio ja paha. Heitä syytetään temppelin ja kultin rikkomisesta. Nämä näyttävät olevan Hasmonealaisia eli simoniittoja. Jumala nosti heitä vastaan vieraan valloittajan, joka toivotettiin tervetulleeksi joidenkin toimesta Jerusalem, mutta joka silti joutui valloittamaan kaupungin väkisin. Hän meni temppeliin, mutta tapasi myöhemmin kuolemansa Egyptissä, missä hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle (ks. 2:26-27). Kuvaus sopii Pompeuksen toimintaan noin klo 1/2 Jerusalemissa ja tapaan, jolla hän sai loppunsa vuonna 48 eaa. Psalmi 2 (jossa 8 ja 17) olisi silloin kirjoitettu tämän tapahtuman jälkeen; ehkä muutkin runot olivat niin, mutta se ei ole varmaa. Koska siitä ei puhuta mitään temppelin tuhoutumisesta, on todennäköistä, että Salomon psalmit kirjoitettiin ennen vuotta 70 jKr. On väitetty, että Barukin kirjoittaja lainasi nykyisestä teoksesta, koska Psalmit Salomon 11:2-5 ja Baruk 5:5-8 ovat läheisesti rinnakkaisia, mutta Salomon psalmien versio on yhtenäisempi ja tiiviimpi. Lisäksi jotkut tutkijat ajattelevat, että Baruk 5:5-8 on lisäys tähän kirjaan. Lainaamisen suunta on kuitenkin tuskin ilmeinen, ja on yhtä todennäköistä, että molemmat perustuvat yhteiseen runoperinteeseen." ( An Introduction to Early Judaism , s. 129)
ellauri372.html on line 432: Ennen israelilaisten pääsyä luvattuun maahan, Mooseksen kirjan 11:29:ssä kerrotaan Mooseksen ohjeesta, että "kun Herra, sinun Jumalasi, on tuonut sinut siihen maahan, jota menet ottamaan omaksesi, sinun tulee siunata Garisimin vuorta ja kiroilla Ebal-vuorella".
ellauri372.html on line 434: Masoreettisessa tekstissä ja Septuaginta- versiossa 5. Mooseksen kirjan 27. luvussa on annettu ohje rakentaa Ebal-vuorelle alttari, joka on rakennettu luonnollisista (eikä leikatuista) kivistä, sijoittamaan sinne kiviä ja valkaisemaan ne kalkilla, tehdä yhteysuhreja alttarille, syödä siellä ja kirjoittaa tämän lain sanat kiveen.
ellauri372.html on line 443: Tekstissä luetellaan kaksitoista kirousta, jotka leeviläisten pappien oli lausuttava ja kansan vastattava Aamenilla. Nämä kiroukset muistuttavat suuresti lakeja (esim. kirottu olkoon se, joka poistaa lähimmäisensä maamerkin), eikä niitä seuraa luetteloa siunauksista, jotka on kuvattu vastaavassa liturgisessa kehyksessä; tutkijat uskovat, että nämä edustavat todennäköisemmin sitä, mikä oli kirjoitettu kiviin, ja että myöhempi luettelo kuudesta nimenomaisesta siunauksesta, kuudesta lähes vastaavasta nimenomaisesta kirouksesta, oli alun perin tässä kohdassa tekstissä. Näiden eksplisiittisten siunausten ja kirousten nykyisen sijainnin laajemmassa lupauskertomuksessa ja paljon laajemmassa uhkakertomuksessa (vastaavasti) katsotaan olleen toimituksellinen päätös maanpaon jälkeiselle 5. Mooseksen kirjan korjatulle versiolle, mikä kuvastaa deuteronomistin maailmankatsomusta Babylonian maanpaon jälkeen.
ellauri372.html on line 475: Joosuan kirjassa Ain taistelun jälkeen Joosua rakensi sinne alttarin hakkaamattomista kivistä, jonka jälkeen israelilaiset uhrasivat sen päälle. Mooseksen laki oli kirjoitettu kiviin ja israelilaiset jakautuivat kahteen ryhmään. Mooseksen kirja ja lausutut siunaukset ja kiroukset toimitettiin, kuten siellä on neuvottu.
ellauri372.html on line 477: Kirjanoppineiden välillä käydään kiistaa siitä, onko tämä Joosuan tapaus yksi kertomus vai onko siinä liitetty yhteen kaksi eri kertomusta, joissa yksi kertomus viittaa Joosuaan alttarin rakentamiseen ja siihen uhraamiseen, kun taas toinen kertomus viittaa Joosuaan asettamassa sinne suuria kivilaattoja, jotka oli valkaistu kalkilla ja joihin oli sitten kaiverrettu Toora. Joka tapauksessa vallitsee yleinen yksimielisyys siitä, että Joosuan lähteet ovat ennen 5. Mooseksen kirjaa, ja näin ollen käsky alttarin rakentamisesta ja kirjoitusten tekemisestä perustuu todennäköisesti näihin Joosuan lähteiden toimiin, eikä päinvastoin, tavoitteena mahdollisesti tarjota deuteronomistin teologian hyväksymä etiologia paikalle.
ellauri372.html on line 479: Paljon myöhemmin Kirjassa, kun Joosua oli vanha ja kuoli, hän kokosi kansan Sikemiin ja piti jäähyväispuheen ja kirjoitti sitten nämä sanat Jumalan Tooran kirjaan, otti suuren kiven ja asetti sen ovenkarmin alle, joka on Herran pyhäkössä. Riippuen tavasta, jolla Joosuan lähteet liitetään yhteen, tämä voi olla vain toinen versio aiemmasta kertomuksesta, jossa Joosua asetti valkaistut kivilaatat, joihin oli kaiverrettu Toora, ja jotkut tutkijat uskovat, että tämä kertomus saattaa olla alun perin ollut aikaisemmassa paikassa Joosuan kirjassa.
ellauri372.html on line 481: Raamatun kertomusten tärpättipuu (terebintti eli pistaasi) pyhäkön vieressä oli ilmeisesti olemassa jo patriarkkien aikana, koska Jaakobin kuvataan Genesiksen kirjassa hautaanneen vieraiden jumalien epäjumalat (jotka kuuluivat setä Labanille) sen alle. Midrashin mukaan samarialaiset löysivät myöhemmin yhden näistä kyyhkysen muotoisista epäjumalista, ja sitä käytettiin palvonnassa Gerisim-vuorella.
ellauri372.html on line 490: Hudibras on merkittävä pitkäikäisyydestään: 1660-luvulta lähtien se oli enemmän tai vähemmän aina painettuna, useilta eri kustantajilta ja toimittajilta aina ensimmäisen maailmansodan aikaan (katso alla). Byronin mestariteosta Don Juania (1819–1824) lukuun ottamatta on harvoja tämän pituisia (yli 11 000 riviä) englanninkielisiä säesatiireja, joilla on painettu näin pitkä ja vaikutusvaltainen elämä. Syynä lie ollut se, että satiiri "ilahdutti kuninkaallisia, se oli vähemmän hyökkäys puritaaneja vastaan ja parodia vanhanaikaisesta kirjallisuudesta kuin kritiikki vasemmistolaisesta ajattelusta ja nykyajan moraalista."
ellauri372.html on line 494: Alkuperäinen sananlasku esiintyy King James Version of the Bible:ssä, Sananlaskujen kirjassa, 13:24, mutta tämä runo on lainauksen ensimmäinen esiintyminen ja siteeraa aforismia "ken vizaa säästää se lastaan vihaa".
ellauri372.html on line 496: Butler löysi luultavasti nimen "Hudibras" Spenserin Faerie Queenen toisesta kirjasta (1590), jossa "Huddibras" (niin Spenser kirjoittaa kauttaaltaan) on ritari, joka oli enemmän kuuluisa vahvuudestaan kuin teoistaan ja joka oli enemmän tyhmä kuin viisas. Spenser itse poimi nimen joko Holinshedin Chroniclesista tai Holinshedin lähteestä, Geoffrey of Monmouthin historiallisesta fantasiasta De gestis Britonum tai History of the Kings of Britain (noin 1136; painettu vuonna 1508). Toisin kuin Butler ja Spenser, Geoffrey tai Holinshed eivät anna Hudibraalle mitään erityisiä ominaisuuksia tai toimintoja.
ellauri372.html on line 504: Kaikkein traagisinta oli kuitenkin, että 30 vuotta sen jälkeen, kun Butler oli lopettanut Hudibrasin, Jonathan Swift perusti ja uudisti ikimuistoisen Hudibrastic-paketin tärkeäksi kirjalliseksi resurssiksi suuressa osassa hänen saatanallisia säkeitänsä, Bauciista ja Philemonista (1706–09) ja tohtori Swiftin kuolema (1731-32).
ellauri373.html on line 121: Tämä vielä: kirjaileva ruåzalainen paroonitar Beata Rosenhane. Beata Rosenhane var den första svenska kvinna som fick en modern utbildning i linje med den franska preciositetens normer. Beata Rosenhane var bara tolv år yngre än drottning Kristina, som i sin självbiografi visserligen hävdade att hon fått den bästa uppfostran som en furstlig person kunde få i Sverige, men som också klagade över att hon var föga salongsmässig, eftersom ”den hövlighet som är så väsentlig, när det gäller att skilja bildade människor från andra, vid den tiden ännu ej var känd i Sverige.”
ellauri373.html on line 131:
ellauri373.html on line 219: S.A. Nilus julkaisi 1905, 1911 ja 1917 3 painosta protokollasta vanhanaikaisilla zaarinaikaisilla pisteellisillä i-kirjaimilla nimillä "Kasvot pienissä asioissa ja tuleva Antikristus", "Ovella on läheisyyttä" ja juhlapainos "Ikkunat" Gruusian pyhän kolminaisuuden Lavra -kustantamossa.
ellauri373.html on line 222: Kirja ei saavuttanut yleistä menestystä. Syynä oli juutalaiset ja ihmisenä olemisen syvä uskonnollinen tutkimus ja syventyminen maailmanlopun tunnelmiin (hatologia). Saman kohtalon koki kuuluisa filosof Vladimir Sergeevich Solovyev kirjallaan "Kolme liekkiä" ei kauan ennen. A teme Vladimir oli jonkinlainen maallikko, upstart jolla ei ole Jumalaa. Slovakian tieteellinen tutkinto, lähtee vielä tutkimaan Johannes Teologin ja Danielin ennustuxia Suomessa ja Tshekin tasavallassa, mitä, ulkomaisia narttuja! Sillä ei kuuhun mennä. Kirja on halvexittava, kuin jonkinlaiseen juhlaan meluisia kexintöjä. Hirssi tietysti vaatii mitä suurinta varovaisuutta.
ellauri373.html on line 254:
Eduskuntakeskustelu, pefletit ja goyimien rappeuttaminen (Pöytäkirja nro 3)
ellauri373.html on line 306: (Pöytäkirja nro 7)
ellauri373.html on line 312: Hallituxen työntekijät on kaikki vapaamuurareita.. Viime aikoihin asti tämä vaara tunnustettiin Roomassa: Viisaan paavin Leo XIII:n kuuluisa tietosanakirja - “Iat rgoaeshі ѵехША зіз іпіегпі”, (eli lepattaa jo avoimesti alamaailman kuninkaan liput), oli suunnattu Italiassa niin vahvaa vapaamuurariutta vastaan. Mutta Geneven konferenssin leimaamasta ajasta lähtien paavin valtaistuin on tullut toimeen saatanallisen voiman kanssa. Siksi toisen puoliskon peliaika ei välttämättä ole kaukana. Kuka on tämä "juksi europeiski hallitus" jolle näkymätön hallitsijahallitus uhkasi näyttää sen terrorin voimalla, nyt oikein on? Ei tarvitse ommella: kaikille on selvää, että tämä on Venäjä.
ellauri373.html on line 336: Dova I. A. Rodionovin romaanista "Illan uhrit" vai jonkun katkeran venäläisen sävellys? Musta sotnia? Ei, nämä ovat Venäjälle tuntemattoman miehen oikeita sanoja, joka ei millään tavalla kärsi bolshevikeista henkilökohtaisesti. Nimittäin muinainen, moderni, "liberaali" ranskalainen kirjailija Georges Bateau. Tässä on kolme sivua, käännettynä hänen kirjastaan "The Jewish Question".
ellauri373.html on line 338: Erittäin perusteellisesti kehitetyssä "Siionin pöytäkirjan viisaiden" saksankielisen käännöksen julkaisun jälkisanassa painettiin lakiehdotus, jonka mukaan juutalaiset pitäisi tunnustaa ulkomaalaisiksi ihmisixi, jotka eivät nauti kaikkia heille kuuluvia oikeuksia tietyn maan kansalaisina ja ne pitäisi panna kuriin useilla rajoittavilla laeilla.
ellauri373.html on line 350: valheellisiksi, väärennetyxi asiakirjaxi. Heistä huusivat
ellauri373.html on line 364: kirjaa tutkineet. Vielä merkittävämpää todisteet ovat
ellauri373.html on line 366: 1890 ja näkivät tämän asiakirjan menten, kirjoitettuna
ellauri373.html on line 388: "pöytäkirjoja" alkuperäisessä kieliasussa. Se, että asiakirja ellauri373.html on line 414: "Ahad Ham on kaikkien aikojen perillinen, kaikilta edellisiltä vuosisatoilta. Hän varovasti opiskeli pitkää juutalaisen filosofian ketjua; hän on tullut takaisin maalta, missä hyväksyi lukuisia juutalaisuuden opetuksia, kehitti edeltäjänsä tuntemat ja useista erilaisista versioista heidän antamansa ratkaisut tähän aiheeseen, hän valitsi kaiken jotka hänestä tuntuivat tarpeellisilta säilyttää, ja koonnut loput tähän pumaskaan. Tämä valinta on oman opetuksemme perusta. Näiden eri lähteistä, piirrä omasi, jos mahdollista niin sanotusti vaihtoehtoinen perusta! Enivei, hän syntetisoi sen ja puristi sen tolloxi joka julkaistiin hänen "pöytäkirjansa" muodossa.
ellauri373.html on line 416: Toinen hätätyö (juutalaisvihan uhrit). A. Rosenbergin kirjasta "Punainen rutto". Ed. Beisscher: Voiko kaѵегiа panna uuniin? Münchenissä 1922.
ellauri373.html on line 426: "Jewish Encyclopediasta" ja muista lähteistä saamme tietää, että Ginsberg opiskeli Talmudia paikallisessa chederissä (juutalainen koulu). Kahdeksalta meni nukkumaan salaa vanhemmilta, useiden ikäisensä kanssa, hän oppi lukemaan venäjää ja Saksan kieliopin. Vuonna 1868 Ginsbergin perhe muutti Gopisgitsaan, jossa hänen isänsä sai taksityön Roarer-firmassa (paikallinen Uber): koko perhe asui autossa 1886 asti. Asher Ginsberg jatkoi opiskelua, kuin Talmudin lisäksi hän opiskeli ja sen tärkeyttä yleistiedon alat sekä kirjallisuus. Hän tuli niin vahva ja pätevä erikoistiedossa niyah niyah rabbiinien "oppimisesta", että ympäröivät rabbit tuli neuvottelemaan hänen kanssaan.
ellauri373.html on line 428: Seitsemäntoistavuotiaana hän meni naimisiin tyttärentyttärensä kanssa kuin Menachem Mendel, kuuluisa Lubovitzin rabbi. Vuonna 1878 hän vieraili Odessassa, missä oli kaikkea nähtävää mikä teki häneen suuren vaikutuksen. Hän innostui chattailuun. Hän päätti omistaa useita vuosia peukalokyydillä matkustamiseen ja eri tieteiden opiskeluun. Hän on - opiskeli erityisen ahkerasti latinan kieltä, matematiikkaa, kirjanpitoa, historiaa ja maantiedettä. Vuodesta 1882 vuoteen 1884 hän vieraili Wienissä, Berliinissä, Breslaussa; opiskeli ranskan, saksan ja englannin filosofeja. Englanti, venäjä ja varsinkin erityisen huolella Carpe Diem, nuo suuret ajattelijat - juutalaiset.
ellauri373.html on line 451: erinomainen kirjailija, sen kirjoitus muistutti muinaista hepreaa;
ellauri373.html on line 484: ilmaistiin tämän yhteisön säädöksissä, jonka peruskirja ellauri373.html on line 569: Molempien puolueiden johtajien välillä syntyi raivoa, vakava kiista. Ginsberg osoitti erityistä vastenmielisyyttä sovinnolle ja osoitti intohimoista vihamielisyyttä suhtautumista puolueensa vastustajaan. Hän ei menettänyt yhtäkään sopivaa tilaisuutta niin, että hän kritisoi paitsi tekoja myös journalismia, tšekkiläisiä artikkeleita ja Hertzlin kirjallisia teoksia. Hänen vihamielisyytensä ilmeni erityisen voimakkaasti vuonna 1902 vuonna Hertzlin romaanin "Aiipeiyashi" ilmestymisen jälkeen.
ellauri373.html on line 573: Max Nordau vastusti Ginsbergiä. Osa artikkelista Pidämme tarpeellisena sijoittaa Nordau tähän, nimeltä vaan se osa, johon kirjoittaja vihjaa "Protokollat", eli asiakirjassa, jonka ympärillä Nykyään on niin paljon kiihkeitä riitoja ja erimielisyyksiä.
ellauri373.html on line 583: Ginsbergin asenne tähän pöytäkirja-asiaan on selvästi oikea, hän on naimisissa siihen "pöytäkirjansa" paikassa, jossa hän puhuu "goy-karjasta": niin juutalaiset "noin rock" kutsuu kaikkia "epäuskoisiksi". Kaikki eivät ole juutalaisia, evvk. Mitä tulee hänen seuraajiinsa, se riittää mainitsee yhden läheisistä työtovereistaan Leon suurimmat opetuslapset ja innokas ihailija (sapeli-Simone), joka eräässä artikkelissaan aiheesta pyhä opettajalleen ("Menorah" 1917), d'ala kristillistä ihannetta verrataan keskenään romu juutalaiseen. On sanomattakin selvää... (loppu epäselvä. "Valittuja otteita Ahad Hamin teoksista, kerätty nimeltä Leon Simon.")
ellauri373.html on line 594: Saadaksesi tarkan käsityksen määrästä Ginsbergin Wesleyltä lainaamia ajatuksia, maxa 4 dollaria. Lukijan tulee lukea "Protokollat" rinnakkain Ginsbergin kaa ja opetella ulkoa molempien kirjailijoiden teokset. Abraham Geigeriltä (1810-1874) hän otti sen asteittaisen evoluution teoria, jossa kehitetään jatkuvasti. Ginsbergin fanaattinen usko siihen että juutalaiset muodostavat "valitun kansan", on täysin Augie Marshin pomon Einhornin vakaumuksen mukaista. Frankel (1801-1875) ja Zaks (1808-1864) taas antoivat Ahad-Hamille intohimoisen sitoutumisensa muinaiseen heprean kieleen. Ahad Ham ei laiminlyönyt ei-juutalaiset ajattelijoita, joista Darwin ja Nietzsche on asetettava ensimmäiselle sijalle.
ellauri373.html on line 610: Se liittyy läheisesti Pariisin hintaan "Israelin maailmanliitosta" - "ASHAPS IzgaeShe IpіvegzeІІІе” (puhuimme siitä edellä että hän oli nuoruudessaan vahvan vaikutuksen alaisena ilman Karl Netteriä, yhtä unionin perustajista, Ginsberg odottaa saavansa tukea ympäristöltä. ja osa sen jäsenistä. Koska tätä varten (Union "pöytäkirjoista" tehtiin ranskankielinen käännös ja lähetetty Pariisiin Tämä käännös oli se luin ensin jollekin sionistiryhmälle Baselin kongressi 1897. minun piti chi- puhua ranskaa, koska niiden joukossa, jotka tulevat tiedossa oli arvoinen tutustua asiakirjoihin eli suurin osa, mukaan lukien jopa Hertzl ja Nordau ei osannut muinaista heprean kieltä. Tämä asiakirja joutui Niluksen ystävien käsiin.
ellauri373.html on line 612: Kokonainen joukko todisteita vahvistaa pätevyyden tämän pääomapisteen uskollisuus. aikana sa- ensimmäisen Baselin kongressin (1897), juutalainen Alfred Nossig, suorapuheinen sionisti, joka työskenteli tuolloin minä libretona Paderewskin oopperaan "Maigi", esiteltiin vuonna 1901, puhui pöytäkirjasta hei työntekijällesi. Ja Paderewski heti hän kertoi tämän tarinan monille puolalaisille, jotka Luonnollisesti he pitivät sitä epätodennäköisenä. Alfred Nossig asuu tällä hetkellä Berliinissä; PA~Derevsky ja ainakin jotkut hänen ystävänsä vuonna 1897 ovat edelleen elossa.
ellauri373.html on line 626: "Ilman ei voi olla nationalismia ei voi olla kansakuntaa ilman kansallista lopullinen tilatietoisuus": niin sanotusti Asher Gintsberg kirjassaan "Elämän polku".
ellauri373.html on line 650: Isku ei ollut tarpeeksi voimakas, ja Venäjä vastusti, ja Gintsberg koki katkerimman pettymyksen vanie; mutta hän ei menettänyt energiaa, sinnikkyyttä eikä toivoo tulevaa menestystä. Totta, tämän vuoksi ei- onnistunut yritys, jouduin uhraamaan joitakin juutalaisten elämää, sillä venäläiset ovat erehtymättömiä He varmasti arvasivat juutalaisen katastrofiensa syyllisen ja kosti hänelle; mutta mitä tämä voisi tarkoittaa Ginsbergille? Pitkän aikaa johtajiensa hypnotisoimana, meidät, juutalaiset joukot, opetettiin uskomaan, että he olivat entisiä Venäläiset eivät katoa, vaikka todellisuudessa heidän todelliset roistonsa olivat heidän omia johtajiaan, jotka pirullisilla suunnitelmillaan ja teoillaan he itse valmistivat tiettyjä syitä siihen, miksi eivät aiemmista pogromeista ja jotka sitten poistettiin huolimattomasti luopua kaikesta vastuusta heistä julistamalla tällainen "manifesti": "Meidät pakotettiin uhrata kansamme joukot ja s^- Israelista, mutta jokainen niistä, jotka kuolivat meidän kanssamme uhrauksen puoli on Jumalan silmissä tuhansien ihmishenkien arvoinen ney goyim." (Katso pöytäkirja nro 2 lopussa).
ellauri373.html on line 691: "Kun otetaan huomioon se valtava merkitys, jota se edustaa esitti hallituksille kysymyksen sionismista Entente, Naum Sokolov kutsuttiin Ranskan hallitus Pa- ri zh" jne... Balfourin julistus, yhtä alhainen kuin riippumatta siitä, kuinka moniselitteinen, juutalaisesta hengestä täynnä- ei vähempää kuin itse "pöytäkirjat": se ei ole meille vaikeaa löytää syitä väittää tätä niin itsevarmasti, koska juutalaiset itse sanovat, että siitä kirjoitettiin sionististen järjestöjen tarkistama ja korjaama Englannin ja Amerikan kielillä.
ellauri374.html on line 71: Dan Ariely on israelilaisamerikkalainen professori ja kirjailija. Hän toimii James B. Duken psykologian ja käyttäytymistalouden professorina Duken yliopistossa. Ariely on useiden yritysten perustaja, jotka toteuttavat käyttäytymistieteestä saatuja oivalluksia. Ariely was a physics and mathematics major at Tel Aviv University but transferred to philosophy and psychology. However, in his last year he dropped philosophy and concentrated solely on psychology, graduating in 1991. In 1994 he earned a masters in cognitive psychology, and in 1996 he earned a Ph.D. in cognitive psychology from the University of North Carolina at Chapel Hill. Ariely completed a second Ph.D. in Business Administration at Duke University in 1998, at the urging of Daniel Kahneman, winner of the Nobel Memorial Prize in Economic Sciences. Who else.
ellauri374.html on line 83: Ei vain jokainen nimi vaikuta kohtaloon ja luonteeseen. Sekä nimen Sazon alkuperä että jokainen yksittäinen kirjain, sen tulkinta ja merkitys vaikuttavat voimakkaasti. C – maalaisjärki, sorto, auktoriteetti, oikkuus. A – voimaa, voimaa, mukavuutta. Z – aineellinen tyytymättömyys, korkea intuitio. O – suuri emotionaalisuus, salaperäinen jännitys. N – luovat tavoitteet, kiinnostus terveyteen, terävä mieli. Joten nimen Sazon merkitys on sellainen, että ensimmäinen kirjain puhuu ongelmasta, joka on tärkeä ihmisen ratkaista elämänsä aikana. Viimeinen kirjain osoittaa heikkoa kohtaa, jota on suojeltava ja suojattava.
ellauri374.html on line 91: Kostroman ja Jaroslavlin ympäristöön pätäkkää tuli Pietarista, jonne yritteliäitä nuoria miehiä meni kausityöläisiksi raxalle. Kun Martyanin tuli aika toimittaa asiakirjat, jotka antavat hänelle mahdollisuuden työskennellä Pietarissa, hän päätti ottaa sukunimekseen isänsä etunimen (Sozon Markov) - Sozonov, joka lausutaan ja kirjoitettiin myöhemmin nimellä Sazonov.
ellauri374.html on line 201: Sana charivari on todennäköisesti peräisin vulgaarisesta latinankielisestä sanasta caribaria, monikko sanasta caribarium, joka viittaa jo tapaan heliseä keittiövälineitä rautakangolla, itse luultavasti kreikan sanasta καρηβαρία (karēbaría), kirjaimellisesti "pään raskaus", mutta se tarkoitti myös "päänsärkyä", sanoista κάρα "pää" ja βαρύς "raskas". Joka tapauksessa perinnettä on harjoitettu ainakin 700 vuotta. Kaiverrus 1300-luvun alun ranskalaiseen käsikirjoitukseen, Roman de Fauvel, näyttää charivarin olevan käynnissä.
ellauri374.html on line 217: Väkirikkain juutalainen valtio oli ennen Venäjä, nyt se on U.S.A. Jos hasidit jatkaa lisääntymistä kuin kaniinit, kohta se lopultakin voi olla taas Israel. Aluxi waspit nauroivat vanhan maailman 2-hattuisille konkkanokille, samalla lailla kuin irkuille, wopeille ja näpisteleville neekereille. Hymy alkoi hyytyä kun ryssänjuutalaisia tuli miljoonittain ja mikä pahinta, parhaat niistä kipusivat rahapaikoille. Köyhät jutkut oli vaarallisia bolsjevikkeja. Henry James pöyristyi kun New Yorkista tuli uusi Jerusalem. Henry Ford rahoitti antisemitismiä. Siionin viisaiden pöytäkirjat oli herrasväissä suosittua iltalukemista.
ellauri374.html on line 219: Juutalaisten massamuutto anglosaxeihin tyssättiin briteissä valkoisella kirjalla ja jenkeissä Johnson-lailla. Massamuutto taivaalle nazisavupiipuista oli vaihtoehtona. Nazit koitti ize asiassa hyssytellä jenkki bundesbrudereita ettei isolänkkärit lähtis sotapolulle liian äkkiä.
ellauri374.html on line 241: Uusi organisaatio edusti yritystä organisoida paikallisyhteisön juutalaiset kohtaamaan sen, mitä Isaac Rosenberg, yksi perustajista, kutsui "juutalaisten valitettavaksi tilaksi tässä, äskettäin omaksutussa maassamme". Ai sekö joka luki Chamberlainin kirjaa jonkun kirjahyllystä ja verensä tunsi kuumemmax? Ei se oli Alfred. Vuoden 1918 tapahtumissa kuoli Suomessa yksi Ruusuvuori. Hän kuului valkoisiin. Toisen Ruusuvuoren suunnittelema Mikkelin poliisitalo on minimalistisen betonibrutalismin taidonnäyte. Uusin Ruusuvuori on julkkis tennispelaaja. Nykyisin ovat kaikki sukunimet suojattuja. Ruusuvuori voitti Tampereen Hervannan yleissuunnitelmakilpailun 1968, mutta myöhemmin Tampereen kaupungin virkamiehet paljolti vesittivätkin Ruusuvuoren suunnitelman kompromisseillaan, mistä Ruusuvuori kovin pahoitti mielensä. Ruusuvuoren töitä ovat esimerkiksi Etiopian Addis Abebaan rakennettu kolmen tornitalon kompleksi Real Estate Development Center Building (1976).
ellauri374.html on line 311:
ellauri374.html on line 387: Synnyin ja kasvoin Ammanissa vuonna 1952. Lukiosta valmistuttuani jatkoin islamilaisia sharia-opintojani College of Islamic Studiesissa Ammanissa. Opintojeni aikana työskentelin Jordan Postilla eri lähetys- ja jakelutehtävissä vuoteen 1997 asti. Sen jälkeen omistauduin Jumalan kirjalle, olkoon Hän siunattu, (Koraani) ja laajensin tietoani islamilaisesta uskonnosta ja islamilaisen Umman elämästä.
ellauri374.html on line 391: Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, on palkinnut minut pyhän kirjansa tuntemuksella ja valinnut minut uudistamaan tietoa Jumalasta ja uskonnosta islamilaisen Umman keskuudessa ja tarjoamaan tarvittavan tulkinnan useimpien islamilaisten vääristämien jakeista. tutkijat. Niiden joukossa on jakeita, jotka puhuvat Kirjan kansasta (juutalaisista ja kristityistä), erityisesti heidän oikeuksistaan. Nykyajan tutkijat tulkitsevat väärin satoja Koraanin pyhiä jakeita. He tulkitsevat Hänen jakeitaan ilman, että heidän sanojensa ja todellisen merkityksen välillä on yhteyttä. Nämä jakeet todistavat ja ilmaisevat Jumalan tahtoa ja aikomuksia rauhaan ja harmoniaan sekä antavat myös Hänen ohjeitaan ihmisille, kuinka tämä saavutetaan.
ellauri374.html on line 397: Itse asiassa tunnustan heidän suvereniteettinsa heidän maassaan ja muuallakin. Uskon Pyhään Koraaniin ja tämä tosiasia mainitaan kirjassa useita kertoja. Esimerkiksi: "Oi kansani! Mene pyhään maahan, jonka Allah on määrännyt sinulle" [Koraani 5:21], "Olemme tehneet Israelin lapsista sen perillisiä" [Koraani 26:59] ja monia muita jakeita Pyhässä Kirjassa. On muitakin syitä: tämä kansa (Israel) on rauhallinen ja rauhaa rakastava, ei vihamielinen eikä aggressiivinen; [he ovat] ihmisiä, jotka puolustavat itseään vain tarvittaessa, yrittäen samalla aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa vihollisilleen. Lisäksi tunnustan sen tosiasian, että Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, on valinnut nämä ihmiset muiden ihmisten ja demonien sijaan aikojen loppuun asti. Jumala ei anna etusijaansa niille, jotka eivät ansaitse sitä. Jumala, ylistys Hänelle, ei koskaan puhunut kenellekään [muulle] tai antanut heille tätä kunniaa muille kuin Israelin kansalle. Israelin kansa on nimetty esi-isänsä Israelin (Jaakobi) mukaan, lepääköön hänen sielunsa rauhassa. Kuten Koraani sanoo: "Oi Israelin lapset". Puhuessaan muille hän sanoo "oi uskovat" tai "hoi ihmiset", mikä on yleisempi tervehdys.
ellauri374.html on line 403: Mielestäni antisemitismin lopettamiseksi meidän on keskitettävä ponnistelumme ja vaadittava rauhaa, levitettävä tietoa ja avoimesti koulutettava ihmisiä oikeuden ja totuuden arvoista Jumalan kirjojen - Toora, Psalmit - mukaisesti, ml Evankeliumi ja Koraani. Nämä kirjat ilmaisevat ihailua israelilaisia kohtaan, selventävät heidän oikeuksiaan, antavat heille etusijan, testamenttaavat Pyhän maan heille ja suuntaavat heidän rukouksensa Jerusalemiin. Kirjat todistavat, että he ovat rauhaa rakastavaa ja rauhalla razastavaa kansaa, ja tämä on ensimmäinen kansa, jolle Luoja on valmistanut roolin palvellakseen sanansaattajanaan tämän maan päällä ylösnousemuspäivään asti.
ellauri374.html on line 411: Joten vastauksena kysymykseesi, kuinka heillä (palestiinalaisilla) voi olla oikeus perustaa valtio Israelin juutalaiseen maahan, jonka Allah on antanut ja testamentannut juutalaisille? Lisäksi, vaikka kaikki maan asukkaat unohtaisivat todellisen asioiden tilan tai tulisivat hulluiksi ja tekisivät yhteistyötä niiden kanssa, jotka kutsuvat itseään "palestiinalaisiksi" valtion luomiseksi jälkimmäisille, tämä ei onnistu, eikä Allah salli tämän tapahtua. Tuomiopäivään asti, koska Allah itse niin halusi ja erityisesti kirjoitti kirjaansa, että tämä maa olisi Israelin kansan maa, jotta kukaan ei voisi myöhemmin kiistää tätä.
ellauri374.html on line 448: Aksakovin veljenpoika Aleksanteri Nikolajevitš (1832-1903) saavutti kansainvälistä mainetta spiritualistina ja mediana. Pushkin-teatterissa voi nähdä S. T. Aksakovin teokseen perustuva näytelmä "Punainen kukka". Tuotanto on sisällytetty Venäjän ennätysten kirjaan "pitkäveteisimpänä lastennäytelmänä". Kyseessä on venäläinen versio Walt Disneyn kaunotar ja hirviö leffasta.
ellauri374.html on line 462: Noin 1,3 miljoonaa ihmistä puhuu äidinkielenään baškiiria. Se on Venäjän federaation neljänneksi suurin kieli ja yksi Keski-Venäjällä sijaitsevan Bashkortostanin tasavallan virallisista kielistä. Myös se on nyt liittynyt niiden kielten joukkoon, jolle on käännetty täydellinen Raamattu, kirjojen kirja, ja maailman käännetyin teksti.
ellauri374.html on line 470: ”Ihmiset vastaanottavat Pyhän Kirjan eivät vain itselleen, vaan myös isälleen, äidilleen, sisarelleen ja lapsilleen. Eräs mies oli pyytänyt kahta kirjaa izelleen. Toisen hän kertoi ottavansa mukaan töihin ja toista lukisi kotona.” Ilmaisexi lähtevät.
ellauri374.html on line 485: Kiintoisaa on, että kirjallisuuden Nobel-veikkauksissa oli mainittu tshuvassirunoilija Gennadi Aigi (1934-2006) , jonka kokoelma Tuntematon tuli on suomennettu. Eipä tullut tuntemattomalle zuvassille dynamiittia. Runoilija sai "muun muassa" Ranskan akatemian palkinnon (1972), Tšuvassian ASNT:n valtionpalkinnon (1989) ja Ranskan kaunotaiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan kunniamerkin. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Tšuvassian kansanrunoilijan arvonimi.
ellauri374.html on line 487: Turun yliopiston Volgan alueen puolikuolleiden kielten tutkimusyksikössä oli 2005 käynnissä hanke, joka tähtää tshuvassinkielisen elektronisen aineiston eli tekstikorpuksen luomiseen. Tähän tutkimusaineistoon Fomin toi tullessaan lisäyksiä peräti miljoona sanaa. Hankkeisiin kuuluu tshuvassin kieliopin ja sanakirjan julkaiseminen.
ellauri374.html on line 493: Imenevon kylässä syntynyt Fomin valmistui tasavallan pääkaupungin Tsheboksaryn valtionyliopistosta kymmenisen vuotta sitten sekä tshuvassin kielen ja kirjallisuuden opettajaksi että journalistiksi. Vuodesta 2000 hän on työskennellyt valtionyliopiston elektronisen viestinnän laitoksessa ja vuodesta 2002 opettanut lisäksi tshuvassin kieltä kulttuurin ja taiteiden instituutissa. Hän laatii väitöstutkimustaan tshuvassin kirjakielen historiasta.
ellauri374.html on line 505: Erikoista on, että tshuvassin kielen kenttätutkimuksen uranuurtajiin kuului jo 1850-luvulla fennougristi August Ahlqvist, joka koitti parhaansa mukasn lytätä suomen kansalliskirjailijaa Alexis Stenvallia. Nimekästä suomalaisjoukkoa voi luetella muutenkin M. A. Castrénista G. J. Ramstedtiin ja Heikki Paasoseen, kaikki olivat sekä fennougristeja että turkologeja.
ellauri374.html on line 514: Sana baškiiri mainitaan ensimmäisen kerran arabialaisissa kirjallisissa lähteissä 800-luvulla. Tuohon aikaan baškiirit harjoittivat paimentolaiselämää ja asuttivat Volgan ja Kaman välistä aluetta sekä Etelä-Uralia, Volgan bolgaarien naapureina. Islaminuskon leviäminen baškiirien keskuuteen alkoi 900-luvulla ja islamista tuli vallitseva uskonto 1300-luvulla.
ellauri374.html on line 565: Tämä oli kuitenkin vain kuuluisan asiakirjan ensimmäinen osa. Toinen puoli kehotti kannattajiaan "ottamaan kiinni, teloittamaan ja hirttämään" kaikki häntä vastustavat aateliset. Pugatšovin seuraajat vastasivat kutsuun. Monet ihmiset menettivät henkensä kapinan alueella. Yhdellä alueella murhattiin 348/ 1425 aatelista eli neljäsosa. Ei sillä vielä kuuhun mennä. Kapinalliset kohtelivat uhrejaan julmasti - kun he valloittivat yhden linnoituksen (Tatishchevskajan), he nylkivät sen komentajan, puukottivat hänen vaimoaan ja raiskasivat ja tappoivat hänen tyttärensä. No komentaja oli kyllä nylkenyt niitä ekana.
ellauri374.html on line 660: Aleksanteri Pushkin vieraili Orenburgissa vuonna 1833 tutkimusmatkalla kirjojensa Pugatšovin historia ja kuuluisan romaanin Kapteenin tytär parissa. Hän tapasi täällä ystävänsä Salvador Dalin, joka myöhemmin kirjoitti ensimmäisen yhtään vakavan venäjän kielen sanakirjan.
ellauri375.html on line 32: Viikko elinaikaa jäljellä, jos tähystysleikkaus menee fataalisti perseelleen. Vastaansanomaton tosiseikka on että olen tähän mennessä täysin tympääntynyt jokaiseen apinan onnen kolmeen kirjaimeen. Ei nappaa syöminen, juominen eikä rikastuminen (E!), ei porno eikä naida napsehtiminen (F!), eikä edes mätkintä tai nirhaus (K!). Ei tarvi seurata uutisia eikä jännittää, ihan sama kuka voittaa kuka häviää, käykö niin tai näin. Kaikkien uskontojen viisaat sanoisivat että olen tavoittanut mielenrauhan, ataraxian, nirvanan, kun ei tee mieli enää mitään. Se jäi niiltä hokaamatta, että elämä on tässä vaiheessa aivan kuolettavan ikävää. Kaikki apinoiden E!F!K! puuha on niin vitun saman toistoa.
ellauri375.html on line 51: 1800- ja 1900-lukujen vaihteen fantasiakirjailija H. G. Wellsin maineikkain romaani on toiminut Steven Spielbergin ja Tom Cruisen tämänvuotisen megaelokuvan pohjana. Maailmojen sota (1898) on filmattu elokuvaksi kerran aiemminkin, osana 50-luvun kylmän sodan paranoia-aaltoa vuonna 1953. Uudessa filmatisoinnissa Spielberg osoittaa jälleen kerran olevansa paitsi tehostepitoisen kesähittielokuvan mestari, myös elokuvakerronnan taituri. Elokuvan loppupuolen pienet ongelmat pitävät kuitenkin viidennen tähden hänen räpylöidensä ulottumattomissa. Ei Putinin pitäisi voittaa lopussa, eikä Xi Jin Pingin. Se on tyylirikko.
ellauri375.html on line 131: Aloita keskustelemalla päivien pituudesta 1. Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa. Vartiotorniseuran julkaisu Life--How Did It Get Here? [suom. Elämän alkuperä – Viisi tärkeää kysymystä] huomauttaa totuudenmukaisesti, että heprean sana yom, käännettynä ”päivä”, voi tarkoittaa eri pituisia aikoja.2 Koska yom joskus sallii 24 tuntia pidemmän ajanjakson, Vartiotorniseura on päättänyt ”päivän” tarkoittavan sellaista läpi koko 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun.
ellauri375.html on line 133: Hyvä eksegeesi [tekstin merkityksen löytäminen] kuitenkin vaatii, että jokaisen Raamatun tekstin toissijaista merkitystä tulee etsiä vain silloin, jos kirjaimellinen merkitys ei ole ymmärrettävä. Kirjaimellinen 24-tuntinen päivä, johon luetaan ilta ja aamu, on kuitenkin erittäin järkeenkäypä 1. Mooseksen kirjan alkujakeissa. Sana yom esiintyy lukuisia kertoja ja sen merkitys on kirjaimellisesti tavallinen päivä – joko kokonainen aurinkovuorokausi tai päivänvalon aika aurinkovuorokaudessa. Kun sanaa on käytetty kirjoituksissa erityisinä alku- ja loppupisteinä (”ilta” ja ”aamu”), tai se on määritelty kuten ”ensimmäinen päivä”, ”kuudes päivä” jne., se viittaa aina kirjaimelliseen aurinkovuorokauteen. Tämän pitäisi osoittaa Jehovan todistajalle kuinka hakoteillä he ovat.
ellauri375.html on line 135: Tunnettu Uuden testamentin kreikan tutkija, Prof. Kari Syreeni, on analysoinut kriittisesti Jehovan todistajien Uutta testamenttia. Hän havaitsi, että Jehovan todistajien Uuden maailman käännöksen kääntäjät, ”ovat omaksuneet - ja myös keksineet - tiettyjä periaatteita, joiden mukaan he ovat valinneet tulkintoja, joita ei löydy heidän peruskreikan tekstissään eikä missään kreikankielisessä tekstissä.” Tämä taipumus näyttää aika ajoin estävän Vartiotorniseuraa hyväksymästä myös Vanhan testamentin kirjaimellista tekstiä.
ellauri375.html on line 137: Kysy Jehovan todistajalta tätä: ”Jos 1. Mooseksen kirjan kirjoittaja halusi kuvata kuutta luomisen päivää kuutena 24-tunnin päivänä, kuinka hänen olisi pitänyt tehdä se?” Jokainen päivä 1. Mooseksen kirjan luvussa yksi sisältää illan ja aamun ja päivät kuvataan ”ensimmäisenä päivänä”, ”toisena päivänä” jne. Kysy Jehovan todistajalta, miten asia olisi voitu ilmaista vielä selkeämmin.
ellauri375.html on line 154: Mixi Urpon hallitus hoitaa koulukiusausta väärin puolitankoon lasketuilla Suomen lipuilla? Lippua pitäisi laskea vain 1/3 eikä puolitankoon kirjaimellisesti kuin "lo siento" katalonialaisen housut.
ellauri375.html on line 158: Jotkut kädellislajit yrittävät välttää petoeläimiä pakenemalla, piiloutumalla tai antamalla hälytyskutsuja, kun taas toiset itse asiassa lähestyvät, häiritsevät ja joskus hyökkäävät mahdollisia uhkia vastaan. Tämä käyttäytyminen tunnetaan nimellä "mobbing". Miksi yksilöt vaarantavat turvallisuutensa mahdollisten petoeläinten houkuttelemiseksi, on edelleen huonosti ymmärretty. Tässä käyn läpi raportteja kädellisten petoeläinten häirinnästä, määrittääkseni tämän käyttäytymisen jakautumisen taksonien välillä, arvioidakseni, mitä tiedetään väkivallan kustannuksista, ja arvioidakseni sen toimintaa koskevia hypoteeseja. Mobbing on taksonomisesti laajalle levinnyt, ja sitä käytetään monenlaisia petoeläinlajeja vastaan. Kuitenkin käsitteen 'kiusaaminen' epäjohdonmukainen käyttö kädellisten kirjallisuudessa, kädellisten väkivaltaa koskevien systemaattisten tutkimusten puute ja olemassa olevien tietojen systemaattisten harhojen todennäköisyys muodostavat merkittäviä esteitä tämän hämmentävän käyttäytymisen ymmärtämiselle. Vaikka petoeläinten häiritsemiseen liittyvät kustannukset ovat vaikeasti määritettävissä, ne näyttävät ei-triviaaleilta. Monet hyödyt, joita on ehdotettu selittämään lintujen väkivaltaa, voivat olla tärkeitä myös kädellisissä. Kädellisten mobbingissa on kuitenkin hämmentäviä puolia, joita olemassa olevat hypoteesit eivät voi selittää. Tulevassa tutkimuksessa tulisi ottaa huomioon tämän kalliin käyttäytymisen ryhmän sisäinen signalointipotentiaali sekä käyttäytymisoireyhtymien kyky selittää kädellisten väkivallan jakautumista.
ellauri377.html on line 81: Vuosisatojen ajan suurin osa tieteellisestä tiedosta gnostilaisuudesta rajoittui varhaiskristittyjen henkilöiden, kuten Lyonin Irenaeuksen ja Rooman Hippolytuksen, antiharhaeettisiin kirjoituksiin. Kiinnostus gnostilaisuuteen lisääntyi sen jälkeen, kun vuonna 1945 löydettiin Egyptin Nag Hammadi -kirjasto, kokoelma harvinaisia varhaiskristillisiä ja gnostisia tekstejä, mukaan lukien Tuomaan evankeliumi ja Johanneksen salainen ilmestys.
ellauri377.html on line 85: Kirjoitus käsittää kuusi kirjaa, yhteensä 148 lukua, ja on pisin tunnettu gnostilainen teksti. Se alkaa vertauksella, joka kertoo rinnakkaisesti Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja kuvaa sielun alaslaskeutumista ja ylösnousemista. Tämän jälkeen kuvataan gnostilaisen kosmologian tärkeitä hahmoja. Lopulta kirjoitus luettelee 32 lihallista himoa, jotka ihmisen on voitettava ennen kuin pelastus on mahdollista. Ne ovat FUCK!, FUCK!, FUCK!, FUCK!,
ellauri377.html on line 101: Käsikirjoitus sisältää kahden oodin täydellisen tekstin, osan kahdesta muusta ja sen, minkä uskotaan olevan Oodi 1. Oodeilla on selkeitä yhtäläisyyksiä Johanneksen evankeliumin kanssa, mikä viittaa siihen, että kirjoittaja kuului samaan yhteisöön, jossa kirja kirjoitettiin.
ellauri377.html on line 103: Harris luettelee seuraavat yhtäläisyydet Odien ja Johannine-kirjallisuuden välillä:
ellauri377.html on line 124: Suurin osa Pistis Sofiasta (kirjat 1-3) on vuoropuhelua Jeesuksen ja opetuslasten, sekä miesten että naisten, välillä. Maria Magdaleena on suosituin opetuslapsi, joka tarjoaa monia kysymyksiä ja raamatullisia tulkintoja; Johannes "Neitsyt" on toiseksi merkittävin. Tietyssä vaiheessa hän nousee ja kulkee aionien läpi kukistaen pahat arkonit, ennen kuin palaa puhumaan opetuslasten kanssa lisää. Sori kaverit mun on ihan pakko ottaa tää.
ellauri377.html on line 126: Hermesetaksen paimen ( kreikaksi: Ποιμὴν τοῦ Ἑρμᾶ, Poimén tou Herma; latinaksi: Pastori Hermae), joskus vain nimellä Paimen, on kristillinen kirjallinen teos 200-luvun ensimmäisen puoliskon lopulla, ja monet kristityt pitivät sitä arvokkaana kirjana ja jotkut varhaiskirkon isät, kuten Irenaeus, pitivät sitä kanonisena kirjoituksena. Paimen oli suosittu kristittyjen keskuudessa 2., 3. ja 4. vuosisadalla. Se löytyy Codex Sinaiticuksesta, jota kutsutaan myös Siinain raamatuksi, neljännen vuosisadan kristillinen kreikkalaisen Raamatun käsikirjoitus, joka sisältää suurimman osan kreikkalaisesta Vanhasta testamentista, mukaan lukien deuterokanoniset kirjat, ja kreikkalaisen Uuden testamentin sekä Barnabaan kirjeen ja Paimenen, eli Hermesetas on mukana. Se on kirjoitettu uncial eli pukkikirjaimin pergamentille.
ellauri377.html on line 128: Hermesetaxen kirjassa korostetaan suuresti moraalia ja teos on osoitus juutalaisesta kristinuskosta joka edelleen noudattaa Mooseksen lakia. Jotkut ovat väittäneet, että Hermas on ensimmäinen esimerkki koettelemusta edeltävästä tempauksesta. Vaikka Hermas ei mainitse tempausta, hän kirjoittaa uskovista, jotka "ovat paenneet suuresta ahdistuksesta uskonsa tähden" ja että muutkin voisivat paeta "tulevasta suuresta ahdistuksesta" tempauxella, jos usko on riittävä. Lopuille keinoixi jäävät työntö ja punnerrus.
ellauri377.html on line 130: Barnabaan kirjeen pääsanoma on, että juutalaiset kirjoitukset – joista tulee kristinuskon Vanha testamentti – olivat itse asiassa kristillisiä asiakirjoja alusta alkaen, jotka jutkut vain ottivat liian kirjaimellisesti.
ellauri377.html on line 132: Barnabaan kirjeenä tunnettu asiakirja voidaan jakaa kahteen osaan. Luvut 1–17 antavat Kristus-keskeisen tulkinnan Vanhasta testamentista, joka sen mukaan tulee ymmärtää hengellisesti, ei uhraamissääntöjen kirjaimellisen merkityksen mukaisesti (luku 2: Jumalan toivoma uhri on murtuneen sydämen uhri), paasto (3: paasto, jonka Jumala haluaa, johtuu epäoikeudenmukaisuudesta), ympärileikkaus (9), ruokavalio (10: säännöt, jotka todella kieltävät käyttäytymisen, kuten rukoilemasta Jumalaa vain avun tarpeessa, kuten sikojen huutaminen nälkäisenä, mutta isäntänsä huomioiminen kylläisenä, tai saalistamista kuten kotka, haukka, leija ja varis jne.; ja se käsky pureskella mietiskelemällä Herran sanaa ja jakaa kavio etsimällä tulevaa pyhää maailmaa tässä maailmassa vaeltaessa), sapatti (15) ja temppeli (16). Jeesuksen intohimo ja kuolema juutalaisten käsissä, sanotaan, näkyvät oikein ymmärretyissä syntipukin (7) ja punaisen hiehon (8) rituaaleissa sekä asennossa, jonka Mooses omaksui ojentaessaan käsiään (esim. Kirjeen kirjoittajan tuntema kreikkalainen Septuaginta- teksti) teloitusristin muodossa, kun taas Joosua, jonka nimi kreikaksi on Ἰησοῦς (Jeesus), taisteli Amalekia vastaan (12). Neljä viimeistä lukua, 18-21, ovat versio The Two Ways -opetuksesta, joka esiintyy myös Didachen luvuissa 1-5. Tämä tie vie kotiin. Tämä tie ei vie kotiin. No two ways about it. You can't have both. Have your cake and eat it. To make an omelette, you have to break some eggs.
ellauri377.html on line 134: Raamatun tekstien luova tulkinta, jota tyypillisimmin esiintyy rabbiinisessa kirjallisuudessa ja joka tunnetaan nimellä midrash, esiintyy myös Uudessa testamentissa ja muissa varhaiskristillisissä teoksissa, joissa sitä hyödynnetään olettaen, että koko Raamattu liittyy jotenkin Kristukseen.
ellauri377.html on line 135: Barnabaan kirje käyttää myös toista muinaisen juutalaisen eksegeesin tekniikkaa, gematriaa, uskonnollisen merkityksen osoittamista kirjainten numeeriselle arvolle. Kun sitä käytetään kreikkalaisten aakkosten kirjaimiin, sitä kutsutaan myös isopsephiaksi. Tunnettu Uuden testamentin esimerkki sen käytöstä on Ilmestyskirjassa: "Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon lukumäärän, sillä se on ihmisen luku ja hänen lukunsa on 666", jonka tulkitaan usein viittaavan heprealaisilla kirjaimilla kirjoitettuun nimeen "Nero Caesar".
ellauri377.html on line 137: Mooseksen kirjan 17:23–27 tulkintaa Barnabas 9:7–8:ssa pidetään "klassisena esimerkkinä" midrashisesta tulkinnasta: "Lukien kertomusta Abrahamista, joka ympärileikkasi 318 perheensä k- jäsentä, hänen katse osui hahmoon 318, joka esiintyi kirjakäärössä muodossa ΤΙΗ. Nyt ΙΗ oli tuttu supistus Jeesuksen pyhästä nimestä, ja se on niin kirjoitettu aikakauden Aleksandrian papyruksiin; ja kirjain Τ näytti ristiltä." Selvä pyy sanoi Manninen varista.
ellauri377.html on line 143: Mr. James ei ollut vaikuttunut työstä; hän kirjoitti, että sen "mystiset kaaviot ja numerot ja merkityksettömät kirjainkokoelmat vaativat valtavasti historiallista mielikuvitusta ja myötätuntoa asettuakseen kenen tahansa tilalle, joka voi sietää, puhumattakaan kunnioituksesta, synkkää tavaraa." Jamexen työtä keskiaikaisena ja tutkijana arvostetaan edelleen, mutta parhaiten hänet muistetaan kummitustarinoistaan, joita jotkut pitävät genren parhaimpana.
ellauri377.html on line 145: Irenaeus viittasi kirjaan kirjassaan Adversus Haereses, joka on kirjoitettu noin vuonna 185, "kuvaamattoman monien salaisten ja laittomien kirjoitusten joukossa, joita he itse ovat väärentäneet hämmentämään tyhmien ihmisten mielet, jotka eivät tiedä tosi kirjoituksia" --- pyhät kirjoitukset, joita Irenaeus itse auttoi luomaan (katso kanoninen nelikko). Niiden kirjoitusten joukossa, joita hän lainaa paljastaakseen ja kumotakseen ne, ovat Totuuden evankeliumi, Juudaksen evankeliumi ja tämä Vihannexen salainen ilmestys. Se on olennainen opintoteksti kaikille gnostilaisuudesta kiinnostuneille. Sen yksityiskohtaista luomismytologiaa ovat tutkineet Carl Jung ja Eric Voegelein.
ellauri377.html on line 221: Pian Valentinuksen kuoleman jälkeen Irenaeus aloitti massiivisen työnsä Adversus Haereses erittäin negatiivisella kuvauksella Valentinuksesta ja hänen opetuksistaan, mikä kattaa suurimman osan hänen ensimmäisestä kirjastaan.
ellauri377.html on line 230: Teksti on kirjoitettu vahvalla runollisella taidolla (sen huomaa käännöksessäkin), ja se sisältää vahvasti syklistä teemaesitystä. Se ei ole "evankeliumi" Jeesuksen Nasaretilaisen tekojen selostuksen merkityksessä, vaan se ymmärretään paremmin saarnana. Oppineet pitävät tekstiä yleisesti yhtenä parhaista kirjoitetuista teksteistä koko Nag Hammadi -kokoelmassa, pitäen sitä erittäin arvokkaana sekä suurena kirjallisena teoksena että gnostisena eksegeesinä useista kanonisista ja muista evankeliumeista. Esitetyt ajatukset tosin poikkeavat valentinilaisen gnostilaisuuden näkemyksistä.
ellauri377.html on line 232: Tekstissä sanotaan, että tietämättömyys aiheutti maailman muodostumisen aionien myötä. Sitten se kuvaa Jeesuksen Jumalan lähettämänä kumina pyyhkimään tietämättömyyttä ihmisistä ja aioneista, täydentämään ne ja palauttamaan yhteys Isään ja korjaamaan virhe, joka oli maailman luominen. Jeesus oli opettaja, joka hämmenti muita kirjanoppineita ja opettajia, ja väitti heidän olevan typeriä, koska he yrittivät ymmärtää maailmaa lakia analysoimalla. Ei se niin mene. Mutta Bitmap Error suuttui tästä ja naulitti Jeesuksen ristille.
ellauri377.html on line 252: Valentiniinen kirjallisuus kuvaili alkuperäistä olentoa, nimeltään Bythos, kaiken alkuna. Aikojen hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen Bythos synnytti muita olentoja emanaatioprosessin kautta. Ensimmäiset olentojen sarjat, aeonit, olivat lukumäärältään kolmekymmentä, ja ne edustivat viittätoista syzygiaa tai sukupuolisesti toisiaan täydentävää paria. Sofian, yhden alhaisimmista eoneista, erehdyksen ja Saklan* tietämättömyyden kautta alempi maailma syntyy aineelle alistettuna. Ihminen, alemman maailman korkein olento, osallistuu sekä psyykkiseen että hyliseen (aineelliseen) luontoon, ja lunastustyö koostuu korkeamman, hengellisen, vapauttamisesta sen orjuudesta alempaan. Tämä oli Jeesuksen ja pyhän hengen sana ja tehtävä. Valentinuksen kristologia saattoi olettaa kolmen lunastavan olennon olemassaolon, mutta Jeesuksella oli maan päällä yliluonnollinen ruumis, joka esimerkiksi "ei kokenut turmeltumista" ulostamalla, Klemensin mukaan. Valentinin järjestelmä oli kattava, ja se kehitettiin kattamaan kaikki ajatuksen ja suolen toiminnan vaiheet.
ellauri377.html on line 260: Epäilemättä monet Raamatun tarinat näyttävät pinnaltaan melko omituisilta, jos ne tulkitaan kirjaimellisesti. Totuus näyttää löytyvän vasta siitä, kun ensin tunnistaa niiden allegorinen luonne, jota seurasi tarinan ratkaiseva dekoodaus. Esimerkixi Eesaun hernekeitto oli oikeasti punaista linssisoppaa.
ellauri377.html on line 264: Red Lentile Pottage saa melkein sellaisen lääkkeen luonteen, joka Esaun on otettava tai hän kuolee, jolloin hänen esikoisoikeudestaan ei varmasti olisi hänelle hyötyä. Siinä ei näytä olevan niin paljon järkeä, jos se otetaan kirjaimellisesti tai "maalaisjärjellä". On käytettävä mielikuvitusta. Pornoriippuvuudesta ei pääse eroon kuin vasta vanhana.
ellauri377.html on line 392: Gnostilaisen seuran kirjasto
ellauri377.html on line 395: Osta tämä kirja osoitteessa Amazon.com
ellauri377.html on line 601: Juudaksen kirje siteeraa Eenokin kirjaa, mikä on a tad suspect, koska Eenok on apokryfinen. Epäilykset kirjettä kohtaan heräsivät uudelleen henkiin uskonpuhdistuksen aikana. Väittely kirjeen kirjoittajasta on jatkunut siitä saakka. Tapa se Eenokki! huusi muurahaiset elefantin selkään kiivenneelle kiihkoilijalle.
ellauri378.html on line 70: Kongressin kirjasto valitsi vuonna 2013 Nürnbergin tuomion säilytettäväksi Yhdysvaltain kansallisessa elokuvarekisterissä "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Tuotannon esittäminen historiallisista tapahtumista on herättänyt kiinnostusta vuosikymmeniä ennen ja sen jälkeen, koska se on sijoittunut holokaustin kerronnalliseen kuvaamiseen elokuvassa.
ellauri378.html on line 90: Antisemitistiset äänet maalasivat usein neuvostokommunismin juutalaiseksi juoniksi tai "juutalaisbolshevismiksi". Kun Aleksanteri Solženitsyn aloitti työskentelyn 200 vuotta yhdessä -nimisen kirjan parissa, häntä kritisoitiin tämän tabu-aiheen koskettamisesta. Hänen omat kommentit lehdistölle eivät auttaneet asiaa, sillä hän väitti että kaksi kolmasosaa Ukrainan Chekasta (salainen poliisi) oli juutalaisia. Ei ole yllättävää, että hänen kirjansa on julkaistu PDF-muodossa antisemitistisille verkkosivustoille.
ellauri378.html on line 99: Molotov, Stalinin johtaman Neuvostoliiton voimakas ulkoministeri, esitti monia huomautuksia juutalaisista Felix Tšueville vuosina 1969-1986 käydyissä keskusteluissa, joista tuli pohjana vuoden 1991 kirjalle Molotov muistaa. Hän muistutti, että Leninin ollessa kuolemassa "juutalaiset hallitsivat monia johtavia tehtäviä, vaikka he muodostivat vain pienen osan maan väestöstä". Zinovjevistä hän muisteli: "Hän ei edes näyttänyt juutalaiselta." "Aikansa he haistelevat ympäriinsä, sekoittelevat asioita, mutta ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan."
ellauri378.html on line 171: Rasul Gamzatovitš Gamzatov (ven. Расу́л Гамза́тович Гамза́тов, avaariksi Расул XIамзатов, Rasul Hamzatov; 8. syyskuuta 1923 Dagestanin Hunzahin piirin Tsadan kylä – 3. marraskuuta 2003 Moskova) oli avaarilainen runoilija. Ensimmäinen runokokoelma Hasratab rokigi borkarab tstsingi (”Palava rakkaus ja polttava viha”) ilmestyi toisen maailmansodan aikana vuonna 1943. Gamzatovin kaksi vanhempaa veljeä kaatui sodassa kuin 2 nostokurkea. Hänelle on myönnetty Dagestanin kansanrunoilijan ja sosialistisen työn sankarin arvonimet, neljä Leninin ja useita muita kunniamerkkejä sekä neuvostoliittolaisia ja kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja. Runoilija on haudattu Mahatškalaan vaimonsa Patimatin viereen. He saivat siellä kolme tytärtä. Mahatškalan lentoasema on lentokentistä merkittävin.
ellauri378.html on line 245: Antiikin ajan kirjallisten lähteiden mukaan taistelu kesti yhteensä kolme päivää, jolla kuitenkin tarkoitettiin koko marssia metsän läpi. Arkeologi Peter S. Wells on kyseenalaistanut näiden kuvausten luotettavuuden ja arvellut varsinaisen taistelun kestäneen vain joitakin kymmeniä minuutteja. Yllätetyt roomalaiskohortit eivät kyenneet järjestäytymään totuttuihin taistelumuodostelmiinsa, eivätkä metsässä hajallaan olevat roomalaisten joukot pystyneet yhdistymään lujaksi rintamaksi. Varus haavoittui ja teki lopulta ilmeisesti itsemurhan. Germaanit tuhosivat koko roomalaisten saattueen, ja Arminius sai kertomusten mukaan haltuunsa kahden legioonan kotkat (aquila), kolmas sen sijaan joutui hävyxiin kantajansa ruumiin mukana. Germanicus kävi myöhemmin ne 2 noutamassa pois.
ellauri378.html on line 284: Ja tämä käsitykseni johtaa lopulta siihen, missä olemme tänään ja miksi insesti on meille nyttemmin niin vastenmielinen. Mutta that aside, mikä oli Kainin vaimon nimi riemupäivien kirjan mukaan? Raamatun mukaan Kainin vaimolla ei ole nimeä. Heprealaisesta perinteestä on kuitenkin olemassa ainakin yksi Raamatun ulkopuolinen asiakirja, joka nimeää hänet. Riemujuhlien kirjaa kutsutaan myös nimellä "Pienempi Genesis", ja se kirjoitettiin muistiin jossain vuosina 135–105 eaa., vaikka sen sanotaan alun perin esittelevän enkelin Moosekselle. Jotkut heprealaiset tutkijat pitävät tätä kirjaa kanonisena, vaikka suurin osa maailman ortodoksisen juutalaisen tutkijoista ei pidä sitä niin, vaikka sen sisältö on legendan kannalta kiehtova. Huomattuamme tämän varoituksen saamme The Book of Jubilees -kirjasta tietää, että Kainin vaimon nimi oli Awan (vaihtoehtoisesti Avan tai Aven) ja että Awanilla oli sisar, nimeltä Azura. Tämän perinteen mukaan Azura meni naimisiin Abelin kanssa. Tarina jatkuu, että myöhemmin, kun Abel murhattiin, Azura meni naimisiin Sethin kanssa. Sethin linja jatkui vedenpaisumusta edeltävän patriarkaalisen ajan läpi Nooaan ja vedenpaisumukseen asti. Siihen mennessä kaikenlainen pahuus oli tullut niin suureksi Kainin syntyperän keskuudessa ja myös, vaikkakin ehkä vähäisemmässä määrin, Sethin syntyperän keskuudessa, että Jumala katui, että Hän oli alun perin tehnyt ihmiskunnan. Vedenpaisumuksella Jumala yritti pyyhkiä pois kaikki, paitsi tuon yhden vanhurskaan viinamäen miehen – Nooan – hänen vaimonsa, heidän kolme poikaansa ja heidän kolme miniäänsä. Jumala oli päättänyt aloittaa väestön alusta valitsemallaan miehellä. Eli insestiä kehiin taas! Ja sama homma Lootin tyttärien kaa.
ellauri378.html on line 288: Mitä Raamattu sanoo insestistä? Ensinnäkin on olemassa raamatullinen maili siitä, kuinka nuori mies löytää vaimon, maili, joka estää häntä löytämään naisen omasta perheestään. Mooseksen kirjan 2:24: ssä sanotaan: "Mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyköön vaimoonsa; ja he tulevat yhdeksi lihaksi." Toisin sanoen tulevan sulhanen on poistuttava tutusta ja lähdettävä etsimään naista, jonka hän avioituu jossain muussa perheessä ja/tai paikassa.
ellauri378.html on line 290: Toiseksi on olemassa raamatullisia lakeja, jotka automatisoivat insestiä. Esimerkiksi Mooseksen kirjan 18:9 :ssä kehotetaan "Älä paljasta sisaresi, isäsi tyttären tai äitisi tyttären alastonta häpyä, olipa hän kasvanut perheessä tai toisessa kodissa."
ellauri378.html on line 296: Kuvassa on Dikkon Eberhart, oikeammin Dr. Dikkon Eberhart ja hänen vaimonsa Channa jotka asuvat Blue Ridgen alueella SW Virginiassa. Heillä on neljä aikuista lasta ja viisi lastenlasta, jotka pitävät heidät kiireisinä. Eberhart on kirjoittanut suositut muistelmakirjat The Time Mom tapasi Hitlerin, Frost Come to Dinner ja I Heard the Greatest Story Ever Told (Tyndale House Publishers). Eberhart kirjoittaa muistelmia auttaakseen niitä, jotka kaipaavat olla lähempänä Jumalaa. Tapaa hänet hänen blogissaan ja verkkosivustollaan www.dikkoneberhart.com.
ellauri378.html on line 626: Nazihallitus rohkaisi SS-sotilaita "tutustumaan" kauneimpiin tyttöihin Euroopan kansoista, jotka he valloittivat Saksan laajentumisen aikana. Sitten, jos naiset olisivat onnekkaita tullaxeen raskaaksi, heidät lähetettiin Lebensborn-taloon, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "elämän fonttia" käännettynä. Kuten näissä vauvoissa olisi se "fraktuurafontti", joka saisi käyntiin Saksan ja sen vangittujen maiden arjalaisväestön ja varmistaisi hymyileväin, sinisilmäisten vauvojen superkilpailun.
ellauri378.html on line 643: Ryssät ja vähävenäläiset eivät ole ainoita joiden sodankäynnissä on hyödynnetty rikollisia. Helleeneillä oli kokonaisia homopataljoonia. Brittien huippusalainen taisteluyksikkö, joka koostui kirjavasta roistoista ja maverikoista, lähtee rohkealle tehtävälle natseja vastaan käyttämällä täysin epätavanomaisia ja täysin "epäherrasmiesmäisiä" taistelutekniikoita. Lopulta heidän rohkea lähestymistapansa muutti sodan kulkua ja loi perustan brittiläiselle SAS:lle ja nykyaikaiselle Black Ops -sodankäynnille. Herrasmiesmäisyys on so last season.
ellauri381.html on line 74: Erään ukrainalaista alkuperää olevan brittiläisen politologin (eugh) Taras Kuzion kirjan mukaan venäläiset poliitikot ja valtion kontrolloimat tiedotusvälineet lietsoivat Euromaidanin yhteydessä vuosien 2013-2014 vaihteessa muukalaisvihaa ja ukrainofobiaa, joka kuvaa kaikkia ukrainaa puhuvia ja Ukrainan koskemattomuuden kannattajia "fasisteina", "natseina" ja "banderana". Argumentit "Banderan" läsnäolosta Ukrainan johdossa toimivat oikeutuksena Kremlin sekaantumiseen naapurimaan poliittisiin asioihin. Kaksi päivää vuoden 2014 Krimin kansanäänestyksen jälkeen Putin sanoi, että Ukrainan johto koostuu "Banderan nykyaikaisista rikoskumppaneista". "Kuten vuosisatojen ajan, Krimistä tulee koti kaikkien siinä asuvien etnisten ryhmien edustajille, mutta se ei koskaan kuulu Banderaan".
ellauri381.html on line 118: Mongolien hyökkäyksen Kiovan Venäjälle vuonna 1237 jälkeen monet muumit hakivat turvapaikkaa Unkarin kuningaskunnasta. Muumien kieli on todistettu joissakin keskiaikaisissa asiakirjoissa, ja se on tunnetuin varhaisista turkkilaisista kielistä. Codex Cumanicus oli kielellinen käsikirja, joka kirjoitettiin auttamaan katolisia lähetyssaarnaajia kommunikoimaan kuumien muumien kanssa lähetyssaarnaaja-asennossa. Muumipappa pikku myy peiton alla lisääntyy.
ellauri381.html on line 179: Venäjän sotaministeriö väittää, että saksalaiset joukot käyttivät ukrainalaisia nationalisteja tuhotakseen miehitettyjen alueiden väestön. Puolustusministeriö mainitsee esimerkkinä 15. tammikuuta 1944 päivätyn lain "natsien hyökkääjien julmuuksista", jossa todetaan, että miehitettyään Ukrainan Koretsin kaupungin saksalaiset joukot alkoivat tuhota massiivisesti paikallista väestöä. Asiakirjasta käy ilmi, että heidän kanssaan ukrainalaiset nationalistit tappoivat asukkaita.
ellauri381.html on line 181: Osasto mainitsee toisen 23. elokuuta 1944 päivätyn teon todisteena, jonka mukaan saksalaiset fasistit houkuttelivat ukrainalaisia nationalisteja yhteistyöhön Puolassa. Erityisesti heidän avullaan Saksan armeija vainosi puolalaisia uskovia. Julkaistu asiakirja kuvaa jaksoa papin murhasta ja hyökkäystä seurakuntalaisia vastaan kirkossa.
ellauri381.html on line 192: Se muodostui Neuvostoliiton asevoimien ylimmän johdon esikunnan 23. elokuuta 1941 antamalla määräyksellä osasta pohjoisrintaman joukoista, nimittäin 7., 14. ja 23. armeijan hallinnasta, jotka puolustivat klo. rintaman luomisen aika linjalla Barentsinmereltä Laatokajärvelle. Rintaesikunnan sijainniksi määrättiin Belomorskin kaupunki (Karjalais-Suomen SSR. Karjalan kielellä Šuomua - "soinen maa", suomeksi Sorokka). Ensimmäiset kirjalliset maininnat Sorokajoen asutuksesta ( karjalan kielellä saari - "saari", karjalan kielellä joki - "joki"; "saarijoki", Vyg -joen haaran nimi ) ovat vuodelta 1419. Sieltä kuuluisan luostarin perustajat, vanhimmat German ja Savvaty, lähtivät Solovkiin vuonna 1429. Vuodesta 1551 lähtien Sorotskajan merenrantakylästä tuli tsaari Ivan Julman asetuksella Solovetskin luostarin perintö.
ellauri381.html on line 401: Kaukana Moskovasta (1946-1948) on neuvostokirjailijan Vasily Azhaevin romaani. Sen tarkoituksena oli havainnollistaa sankarillista työtä öljyputken rakentamisen aikana Kaukoidässä Suuren isänmaallisen sodan alussa.
ellauri381.html on line 406: Em. Konstantin Simonov kirjoitti: "Miksi, tietäen etukäteen, että hän ei pysty kertomaan koko totuutta romaanissa käsitellystä rakennuksen tilanteesta ja luonteesta, kirjoitti Azhaev silti romaaninsa silloin? Tässä voi ilmeisesti syntyä erilaisia vastauksia, mutta jos tämä kysymys kysyttäisiin minulta, vastaisin siihen ymmärrykseni mukaan näin: Azhaev tunsi ilmeisesti syvän sisäisen tarpeen muodossa tai toisessa kirjoittaa edelleen siitä, missä hän oli osallistuja vuonna kivi ja puu ja todistaja ihmisistä, jotka sitten, sotavuosina, rakentaessaan tämän öljyputken, saivat aikaan mahdottomalta vaikuttaneen öljyputken. Tässä kirjassa hän kirjoitti GULAG-vangeista vapaina ihmisinä, Neuvostoliiton kansalaisina, jotka epäinhimillisissä olosuhteissa antoivat oman panoksensa voittoomme fasismista. Ja hän teki tämän aivan tietoisesti, haluten romaanillaan pystyttää muistomerkin heidän ponnisteluilleen, heidän rohkeudestaan ja omistautumisestaan kotimaahansa."
ellauri381.html on line 408: ”Jos vertaa aikakauslehtiversiota kirjaversioon, niiden erot ovat silmiinpistäviä. Ensinnäkin monien sankareiden nimet muutettiin: Aleksei Pervovista tuli Aleksei Kovšov, Abram Izrailevich Zalkindista tuli Mihail Borisovich ja Tupolevista tuli Iljushin. Oli kyllä selvä parannus päästä tuosta Pervosta, juutalaisesta Abramista puhumattakaan. Jos vertaa yksittäisten julkaisujen tekstejä, myös postuumien (Azhaev kuoli vuonna 1968), huomaa helposti, että tämä teksti on tasoitettu poliittiseen tilanteeseen sopivaksi. Siten romaanin vuoden 1976 BAM-painoksessa luvusta "Marraskuun seitsemännen aamu" on jätetty pois tunteellisimmat kohdat siitä, kuinka rakentajat kuuntelevat suuren johtajan (vozd) puhetta kaiuttimesta."
ellauri381.html on line 410: Grigori Svirski muisteli maanpaossa kirjoittamassaan kirjassa ”Teloitusvuosien sankarit” seuraavasti: ”Koko joukko Simonovin seuraajia (N. Drozdov, Simonin ”Uuden maailman” päällikkö tovereineen) kirjoitti ex-convictin periferiassa julkaistun muistelmaprujun kokonaan uudelleen; kirjailija muutti keskitysleirien johtajasta Barabanovista, jota vangit ja vartijat pelkäsivät kuin tulta, vapaan neuvostoelämän sankarin Robin Batmanovin. Simonov tuki innokkaasti valhetta: Azhaevin kirjan pääöljyputkea kaikkien korjausten jälkeen eivät edelleenkään panneet onnettomat, nälkäiset, puolikuolleet vangit, jotka kirjoittaja oli pettänyt, vaan yksinomaan onnelliset Neuvostoliiton kansalaiset.
ellauri381.html on line 412: Simonov kävi huolellisesti läpi valmiin käsikirjoituksen nähdäkseen, oliko siellä leiri"vihjeitä", tarpeettomia psykologisia assosiaatioita jne.; ja Vasili Azhaev, hiljainen, sairas vanki-"vapautettu", sai kiitosta vaikenemisestaan. Hiljaisuuden ja arkuuden vuoksi he määräsivät hänet vetämään näytelmälehteä "Neuvostoliiton kirjallisuus vieraalla kielellä", jossa, kuten tiedätte, päällikkö ei päättänyt mitään. Hän oli onnellinen, Vasily Azhaev, mutta hän ei voinut enää elää: hän kuoli aivohalvaukseen ja muihin kovan työn aikana saatuihin sairauksiin. Azhaevin Gulagin saaristosta tuli Konstantin Simonovin ansiosta maailmankuulu vapaan työn apoteoosi vapaassa maassa - sensaatiomainen romaani "Kaukana Moskovasta", jolle myönnettiin ensimmäisen asteen Stalin-palkinto. Tämä oli kenties ennätys valheellisuudessa veristen väärennösten aikakaudella."
ellauri381.html on line 451: 1960-1970-luvulla Neuvostoliitossa toteutettiin kampanja Solženitsyniä vastaan, ja Solženitsyniä - "parjaajaa" ja "kirjallista vlasovilaista" - vastaan esitti erityisesti Mihail Šolohov ja Dean Reed sekä Stepan Shchipachev (Literaturnaja Gazetan artikkelin "The End of the Literary Vlasovite" kirjoittaja).
ellauri381.html on line 457: Varlam Šalamov reagoi Solženitsynin luovaan työhön aluksi huomiolla ja kiinnostuksella, mutta jo kirjasta "Yksi päivä Ivan Denisovitšin elämässä" hän ilmaisi kiitosten ohella useita kriittisiä huomautuksia. Myöhemmin hän pettyi täysin Solženitsyniin ja kirjoitti jo vuonna 1971:
ellauri381.html on line 465: John-Paul Khimka uskoo, että Solženitsynin näkemykset Ukrainan kansan alkuperästä ja identiteetistä, jotka ilmaistaan kirjassa How Should We Build Russia, ovat identtisiä venäläisten kansallismielisten näkemysten kanssa 1800- 1900- ja 2000-luvun vaihteissa.
ellauri381.html on line 475: Saaristossa A.I. Solženitsyn maalasi kauhean kuvan leirielämästä, joka vei paitsi kaiken vankien ajan myös kaiken voiman. Hänenkin oli määrä sukeltaa tähän elämään kahdeksaksi vuodeksi. Kuinka hänen "kävelynsä piinauksen läpi" alkoi? Hänen vaimonsa Natalya Alekseevnan mukaan hänen miehensä kirjoitti hänelle kirjeen asettuessaan uuteen paikkaan. Siinä sanottiin, että "hän harkitsee vakavasti englannin kielen opiskelua, pyytää tuomaan lisää puhdasta paperia, kyniä, kyniä, mustetta sippy-kupeissa, englannin oppikirjoja ja sanakirjoja." Näyttää siltä, että Alexander Isaevich ei päätynyt piikkilangan taakse, vaan lepokotiin. Osoittautuu, että hän aloitti kidutuksensa komentoasemasta - hänet nimitettiin "savilouhoksen korvaavaksi työnjohtajaksi". (On jo todistettu, että monet hänen kuuluisassa kirjallisessa teoksessaan "Gulagin saaristo" kuvatuista intohimoista eivät perustu henkilökohtaisiin havaintoihin tai asiakirjojen tutkimiseen - ne olivat salaisia - vaan huhuihin ja erilaisiin tarinoihin).
ellauri381.html on line 491: "Maaliskuussa 1947", kirjoitti Natalja Aleksejevna, "Sanya siirrettiin Zagorskiin." Zagorskissa oli myös "sharashka". Siinä A.I. Solženitsyn viipyi siellä noin kolme kuukautta. Tänä aikana hän onnistui olemaan matemaatikko, kirjastonhoitaja, kääntäjä ja jopa tieteellisten ja teknisten keksintöjen asiantuntija. Henkilölle, joka ei osannut vierasta kieltä hyvin ja jolla ei ollut lainkaan tieteellistä ja teknistä kokemusta, tämä on vähintäänkin outoa.
ellauri381.html on line 497: Aluksi tekninen kirjasto uskottiin A.I. Solzhenitsynille, mutta "talvella 48-49 sharashka siirrettiin uudelle omistajalle - MGB:lle. Henkilöstömuutoksia tapahtui ja vasta sen jälkeen Alexander Isaevich siirrettiin kirjastosta akustiseen prikaatiin. Hieman myöhemmin ryhmä otettiin mukaan vastaperustettuun akustiseen laboratorioon."
ellauri381.html on line 517: Military Historical Journalissa nro 12, 1990 julkaistiin erittäin mielenkiintoinen asiakirja, jonka avulla voimme arvostaa Solženitsyniä, jonka väitetään "ei elä valheilla":
ellauri381.html on line 547: Kolmas fakta. Jos Aleksandr Isaevich olisi leirin mellakan aikana todella joutunut mustalle listalle, niin sairaalasta palattuaan häntä olisi odottanut yleinen työ. Kuitenkin, kuten kirjoittaa N.A. Reshetovskaja: "Sanya alkoi oppia puusepäntyötä, mutta hänellä ei ollut aikaa hallita sitä unelmansa mukaan: hänet siirrettiin valimoon." Vielä tärkeämpää on se, että vuosina 1952-1953. hän oli yksi harvoista vangeista, jotka saivat palkan: osa tuloista meni leirille, "mutta loput 30-10% kirjattiin edelleen vangin henkilökohtaiselle tilille, ja vaikka ei kaikki näistä rahoista, mutta osa siitä (jos et ollut hyvä missään, et ollut syyllinen, ei ollut myöhässä, et ollut töykeä, et pettänyt esimiehiä) kuukausittaisten lausuntojen mukaan oli mahdollista siirtää uuteen leirivaluuttaan - joukkovelkakirjoihin, ja nämä joukkovelkakirjat saatettiin kuluttaa."
ellauri381.html on line 569: Lisäksi "Vasikka" -lehden ensimmäisessä painoksessa sanottiin: "Mutta kun tuhotaan kaikki luonnokset, kuinka voimme säilyttää viimeisen? Jonkun toisen iloinen ajatus ja jonkun muun apu johtivat minut uudelle tielle: kävi ilmi, että minun piti hallita uusi taito, opetella itse tekemään pesämunia." Ja hän väitti onnistuneen laittamaan koko kirjallisen perintönsä (joko 12 tai 18 tuhatta riviä) samppanjapulloon (!?). Sitten hän kuitenkin keksi toisen version kätköstä (jo vuosina 1974-1975 kirjoittaessaan "Vasikka" -kirjan "Viidettä lisäosaa").
ellauri381.html on line 573: "No, minä", huomautti A.I. Solženitsyn, joka puhui 22. syyskuuta 1967 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen sihteeristön kokouksessa, antoi tarinan suurille onkologeille tarkastettavaksi - he tunnustivat sen lääketieteellisestä näkökulmasta moitteettomaksi ja nykyaikaiseksi. Tämä on juuri syöpää, syöpä sellaisenaan. A historioitsija A. Ostrovski kääntyi osana Solženitsynin elämää koskevaa tutkimusta myöhemmin erään onkologin puoleen, joka kertoi tutustuneensa "syöpäosastoon" silloin kun se meni Samizdatiin, mutta ei voinut lukea sitä loppuun juuri siksi, että lääketieteellisestä näkökulmasta taudin kulku ja hoitoprosessi on kuvattu täysin epäpätevästi.
ellauri381.html on line 575: Huhti-toukokuuhun 1956 saakka Solženitsyn opetti koulussa ja oli kiireinen kirjallisten teosten parissa: hän kirjoitti näytelmän, runoja, valmistautui "Saaristoon" jne. 30. tammikuuta 1956 hän lähetti kirjeen Neuvostoliiton ministerille. Puolustus G.K. Zhukov, jossa hän pyysi hänen apuaan "pakotuksen poistamiseen", "rikosrekisterin poistamiseen" ja "määräysten palauttamiseen". 24. helmikuuta 1956 uusi vetoomus lähetettiin. N.S. Hruštšov pyysi tällä kertaa "täydellistä kuntoutusta". "Täysin odottamatta huhtikuussa 1956", kirjoitti N.A. Reshetovskaya ensimmäisissä muistoissaan - sain kirjeen Sanyalta. Hän kertoi minulle, että hänet vapautettiin maanpaosta ja hänen rikosrekisterinsä oli selvitetty. 20. kesäkuuta Solženitsyn lähti Kok-Terekistä, jossa hän palveli maanpaossa, ja lähti Moskovaan. Siellä hän tapasi monia tuntemiaan ihmisiä ja rehvasteli niille.
ellauri381.html on line 678: Yleisö puhkesi suunnattoman pitkiin aplodeihin, kun säveltäjä Kaija Saariahon, kirjailija Sofi Oksasen ja dramaturgi-kääntäjä Aleksi Barrièren uutuusooppera Innocence sai viimein Suomen ensi-iltansa Kansallisoopperassa perjantaina 21.10.2022. Ooppera käsittelee väkivallan virkistävää vaikutusta yhteiskuntaan, perheisiin ja ihmisten elämään kaiken kaikkiaan.
ellauri382.html on line 85: Ponomarev on kirjoittanut Skyhorse Publishingin 4. lokakuuta 2022 julkaiseman kirjan Does Putin Have to Die?: Story of How Russia Becomes a Democracy after Losing to Ukraine.
ellauri382.html on line 212: Lisäksi pidämme nauramisesta. Ja vaikka Trump saattaa olla naurettava, hän ei ole koskaan sanonut mitään röyhkeää, nokkelaa tai edes hieman huvittavaa – ei kerran, koskaan. En sano sitä retorisesti, tarkoitan sitä aivan kirjaimellisesti: ei kerran, en koskaan. Ja tämä tosiasia on erityisen huolestuttava brittiläiselle herkkyydelle – meille huumorin puute on lähes epäinhimillistä. Mutta Trumpin kohdalla se on tosiasia. Hän ei näytä edes ymmärtävän, mitä vitsi on – hänen ajatuksensa vitsistä on törkeä kommentti, lukutaidoton loukkaus, satunnainen julmuus.
ellauri382.html on line 419: Voidaan olettaa, että Tom Moreheadin ja Lizzie Bibbin mustat esi-isät olivat valkoisten Moreheadien ja Bibbien omaisuutta, joiden sukujuuret voidaan jäljittää kauas siirtomaa-Virginiasta (Moreheadien tapauksessa aina vuoteen 1630 asti). mutta tätä olettamusta tukevia asiakirjoja ei ole. Tavallisesti kunkin isännän orjat lueteltiin vain iän ja sukupuolen mukaan, ei nimen mukaan. Avioliitot, orjien syntymät ja kuolemat kirjattiin harvoin ja vielä harvemmin kirjattiin todisteita mustista lapsista, joiden isä oli valkoiset miehet.
ellauri382.html on line 430: Hallituksen asiakirjat kuvailivat Tom Moreheadia maanviljelijänä ja puuseppänä, 5 jalkaa 8 tuumaa pitkä, ruskeat silmät, mustat hiukset ja "keltainen" tai "vaaleanruskea" iho. Hänen fyysiset ongelmansa lueteltiin eri tavoin maksan, sydämen, suoliston ja alaselän vaivoiksi. Vuotta ennen kuin hän kuoli 75-vuotiaana vuonna 1913, eläketoimisto lopulta hyväksyi hänen sanansa ja James W. Moreheadin sanan, että Thomas oli sen ikäinen, jonka hän väitti olevansa. Sen mukaisesti uupuneen vanhan sotilaan eläke nostettiin korkealle tasolle 20 dollaria kuukaudessa.
ellauri382.html on line 597: Psykologit ovat pitkään toitottaneet, että ihmisten viha jotakuta kohtaan ilmaisee heidän vihaansa itseään kohtaan. Kuten psykoanalyytikko ja kirjailija Adam Philips sanoo: "Vihaobjektien löytäminen on aivan yhtä tärkeää kuin rakkausobjektien löytäminen."
ellauri382.html on line 618: Imi Lo on konsultti ja julkaissut kirjailija, jolla on laaja ja kansainvälinen kokemus mielenterveydestä ja psykoterapiasta. Hänen kirjansa Emotional Sensitivity and Intensity ja The Gift of Intensity ovat saatavilla maailmanlaajuisesti ja useilla kielillä. Imillä on kaksi maisterin tutkintoa; yksi mielenterveys ja yksi buddhalaisuus. Hän työskentelee kokonaisvaltaisesti yhdistäen psykologiset oivallukset itämaisiin ja länsimaisiin filosofioihin, kuten buddhalaisuuteen ja stoalaisuuteen.
ellauri382.html on line 710: Writer´s block. Monet lahjakkaat aikuiset, lahjakkaat kirjailijat, muusikot, esiintyjät ja taiteilijat raportoivat luovuuden pysähtymisestä jossain vaiheessa uraansa, yleensä loppupuolella. Lahjakas valmennus on monella tapaa valmennusta tähän.
ellauri382.html on line 754: Serhi Ploh’i (ukr. Сергій Плохій; s. 1957) on ukrainalainen historioitsija, professori ja tietokirjailija. Hänen kirjojensa pääaiheita ovat Ukrainan historia ja kylmä sota. Plokhy kirjoittaa englannixi. Serhii Plokhy is the Mykhailo Hrushevsky Professor of Ukrainian History at Harvard University.
ellauri382.html on line 756: Serhii Plokhy käy moneen otteeseen läpi Putinin ideologiaan vaikuttaneita venäläisiä ajattelijoita. Heihin kuuluu Venäjän kansalaissodassa valkoisten joukkojen kenraali Anton Denikin, jonka muistelmista Putin vakuuttui. Anton Denikinin toilailuista on paasauxissa paljon mazkua. Suomalaisittain on yllättävää, että Plokhy listaa Putinin vaikuttajiin myös kirjallisuuden nobelistin Alexander Solzhenitsynin. Tämän hän mainitsee ize asiassa useimmin. Eikös Sanjan pitänyt olla länkkärien taskussa? Hän viittaa Solzhenitsynin vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjoitukseen, jossa tämä vaati ”Venäjän unionin perustamista”. Siihen kuuluisivat Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstanin pohjoisosa. Ei-slaavilaisia Neuvostoliiton osia Solzhenitsyn ei kaivannut. Plokhii on ukrainaxi huono. Zekixi Plochy tarkoittaa samaa kuin hepreaxi sharon, eli tasanko. “Serhii Plokhy’s Putin is an unprecedented retelling of a familiar disaster. It is a horror story – of political cynicism and scientific ignorance – from which the world will be saved, if at all, only by heroism and luck.“ He has his mother’s laugh.
ellauri382.html on line 758: Toistaisexi elossa olevista venäläisajattelijoista Plokhy mainitsee Sasha Duginin, jota on kutsuttu myös ”venäläisen fasismin ideologiksi”. Plokhyn kirja on ilmestynyt englanniksi jo viime vuonna. Sen itse sotaa kuvaava osuus tuntuu jo hiukan vanhentuneella. Se päättyy Ukrainan kesän 2023 vastahyökkäyksen alkuun. Zelenskyn sotilaallisista ansioista Plokhyn kirja on optimistisempi kuin viimeisimmät uutiset rintamalta. Hän korostaa lännen tuen merkitystä, mutta esimerkiksi ongelmat puolustussodan (huom. EI hyökkäyssodan) rahoituksen läpisaamisesta Yhdysvaltain kongressissa eivät ole kirjaan ehtineet.
ellauri382.html on line 776: Yksi Ukrainan kansakunnan rakentajista oli historioitsija Myhailo Hruševskyi, jonka nimeä Plokhyn oppituoli Harvardissa kantaa. Plokhy on kirjoittanut hänestäkin kirjan. Itsenäisyysjulistus annettiin, kun bolševikit kolkuttelivat Kiovan portteja. Ukraina solmi liiton Saksan ja Itävalta-Unkarin kanssa, toimitti niille viljaa ja sai työnnettyä sillä bolševikit pois. Nyze antaa viljaa ja särötyslupia lännelle ja saa sillä työnnettyä slobot pois. Jos saa. Koska kaikki tavoittelevat Ukrainaa, koska se on maailman vilja-aitta, se aina häviää. Viimexi alue jaettiin uudestaan Neuvosto-Venäjän, Puolan, Tšekkoslovakian ja Romanian kesken. Ukraina haluaa, että holodomor tunnustetaan kansainvälisesti ukrainalaisten kansanmurhaksi. Vastarintajohtajista on myyttisiin mittasuhteisiin nostettu yksi mies, Stepan Bandera, josta eivät edes nazit pitäneet.
ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
ellauri383.html on line 84: Pyylevähkö Anne Rabe on Paulin ikäinen. Se on harppisaku paizi ei oikeastaan ole, koska ei kolmivuotiaana muista DDR:stä mitään. Jo kirjan nimi Möglichkeit zur Glück on erittäinkin talousliberaalinen. Onkohan sisällyskin myös?
ellauri383.html on line 86: Siltä vähän näyttää: Wismarissa syntynyt ja Berliinissä asuva näytelmäkirjailija ja kirjailija Anne Rabe on juuri ehdolla Saksan kirjapalkinnon saajaksi. Uudella romaanillaan "Onnen mahdollisuus" hän kertoo autofiktiivisen tarinan Stinestä, joka kasvoi DDR:ssä järjestelmälle uskollisessa perheessä ja jonka koordinaattijärjestelmä joutui sekaisin muutoksen vuoksi. Anne Rabe puhuu myös totalitaarisen yhteiskuntajärjestelmän pitkän aikavälin seurauksista jokaiselle yksilölle.
ellauri383.html on line 88: Muutama vuosi Berliinin muurin murtumisen jälkeen kirjailijan alter ego, kertoja Stine, kokee väkivaltaa ensisijaisesti äidiltään, joka jatkuvasti hakkaa ja pahoinpitelee häntä ja hänen veljeään surren DDR:ää. Kirjailija itse joutui käymään läpi monet kuvatuista kokemuksista. Arvostelija Andreas Platthaus arvostaa tätä Anne Raben romaania vastakohtana typerälle DDR:n nostalgialle, joka muokkaa nykyistä kirjallista diskurssia.
ellauri383.html on line 183: Hänet tunnetaan ennen kaikkea tiukasta kritiikistään. Vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan Globalisaation sivutuotteet hän arvosteli globalisaatiota ja erityisesti Kansainvälisen valuuttarahaston toimia. Hän vaati tasa-arvoisempaa suhdetta lännen ja muun maailman välille. Arvaa toteutuiko se. Haha.
ellauri383.html on line 199: Stiglitz etsii kirjassaan hyvää yhteiskuntaa ja löytää sen Pohjoismaista. Siellä tiedetään sääntelyn, verotuksen ja julkisten palvelujen tarkoitus. Mutta kaikki ei ole hyvin sielläkään. Uusliberalistiset ajatukset ovat nousussa myös Ruotsissa ja Suomessa. Stiglitzin mukaan Suomi on pahasti jälkijunassa kikyloikassa.
ellauri383.html on line 220: Miesten kastraatio on luultavasti yleisempää kuin luuletkaan. Minä ja monet samanikäisistä ystävistäni kärsimme eturauhasen hyvänlaatuisesta liikakasvusta tai suurentuneesta eturauhasesta, mikä häiritsee virtsaamiskykyämme. Yksi hoitomuoto on saada eturauhanen kutistumaan. Kastraatiolla on sellainen vaikutus. Minulle ja ainakin kahdelle tuntemalleni ystävälleni on määrätty Finasteridia, joka on lääke, joka alentaa testosteronitasoja ja kastroi sinut kemiallisesti. Eturauhasesi kutistuu ja voi helpotus, että pystyt taas pissailemaan kunnolla. Meidän iässämme kastraation vaikutukset eivät ole niin tuhoisia kuin luulet, ja sillä ei ole itse asiassa juurikaan ole ollut vaikutusta minuun tai elämäntapaani tai ulkonäkööni. Mainostoimistojen käyttämät seksikkäät kuvat ja lievä porno näyttävät nyt minusta tyhmiltä, enkä enää siedä tyhmiä naisia, jotka käyttävät minua omiin tarkoituksiini päästäkseen perille. Kaiken kaikkiaan olen melko onnellinen kastroinnista, joten elämäni ei kirjaimellisesti ole enää kurjuutta.
ellauri383.html on line 283: Muinaiset sumerit näkivät nämä tähdet lampaina. Nimi Betelgeuse tarkoittaa kirjaimellisesti "kainaloa"; sumerilaisten tapauksessa se oli lampaan kainalo. Juupa juu, seemiläisten mielikolo.
ellauri383.html on line 303: Mazzaroth ( heprea transliteraatio: מַזָּרוֹת Mazzārōṯ, LXX Μαζουρωθ, Mazourōth ) on Raamatun heprea sana, joka löytyy Jobin kirjasta (38:32) ja kirjaimellisesti "konstella-10.,[ 1] kun toiset tulkitsevat sanan kruunujen seppeleeksi, mutta sen konteksti on tähtitieteellinen tähdistö, ja se tulkitaan usein termiksi eläinradalle tai sen tähtikuviolle. (Job 38:31–32). Samanlainen sana mazalot (מַּזָּלוֹת) 2. Kuninkaiden 23:3–5:ssä saattaa olla sukua. Sana Mazzaroth (ärrällä) on hapax legomenon (eli sana, joka esiintyy vain kerran) heprealaisessa Raamatussa. Jiddishin kielessä termiä mazalot alettiin käyttää "astrologian" merkityksessä yleisesti, ja se säilyi ilmaisussa " mazel tov ", joka tarkoittaa "onnea", eli hyvää astrologiaa.
ellauri383.html on line 304: Samankaltaisella sanalla mazalot (מַּזָּלוֹת) kirjassa 2 Kings voi olla erilainen merkitys, ja se käännetään usein eri tavalla, koska tämän sanan yhteys planeetoihin tai horoskooppiin on yleisempi (kabbalistisessa astrologiassa mazalotia käytettiin myös astrologiassa kenraali, ja sana saattaa liittyä assyrialaiseen manzaltu, "asema").
ellauri383.html on line 306: Ja kuningas seisoi korokkeella ja teki liiton Herran edessä, että hän vaeltaa Herran perässä ja pitää hänen käskynsä ja todistuksensa ja säädöksensä kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vahvistaakseen sanat. tästä liitosta, jotka kirjoitettiin tähän kirjaan; ja kaikki kansa seisoi liiton edessä. Ja kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja toisen asteen pappeja ja ovenvartijoita tuoda ulos Herran temppelistä kaikki astiat, jotka oli tehty Baalille, Aseralle ja koko taivaan joukko; ja hän poltti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedolla ja vei niiden tuhkan Beteliin. Ja hän kukitti epäjumalia palvelevat papit, jotka Juudan kuninkaat olivat säätäneet uhraamaan uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympärillä. Myös ne, jotka uhrasivat Baalille, auringolle ja kuulle ja tähtikuvioille ja kaikelle taivaan joukolle.
ellauri383.html on line 466: Orionin "vyö ja miekka" mainitaan usein muinaisessa modernissa kirjallisuudessa, ne on jopa painettu Yhdysvaltain armeijan 27. divisioonan arvomerkkeihin. Eurosetelien päälle on painettu kaaviokuva tähdistöstä, jota kutsutaan EURion-tähdistöksi.
ellauri383.html on line 477: Orion on myös yksi vanhimmista tähtikuvioista, jonka tunsivat varhaiset kreikkalaiset kirjailijat, kuten Homeros ja Hesiodos. Jopa avaruuskaudella Orion on edelleen yksi harvoista tähtijoukoista, jotka muut kuin tähtitieteilijät, esim trinidadilainen matu, voivat tunnistaa.
ellauri383.html on line 599: Hallitus valmistelee parhaillaan lakia, jossa yleinen palkankorotusten taso sidottaisiin vientialojen sopimiin korotuksiin. Mallissa vientialojen työnantajien ja työntekijöiden neuvottelemat palkankorotukset määrittävät tason myös muille aloille. Lakikirjaus on poikkeuksellinen, ja työntekijäliitot vastustavat sitä jyrkästi.
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri384.html on line 195: Kuultuaan Hellerin kuolemasta 1999 hänen ystävänsä Kurt Vonnegut sanoi: "Voi Jumala, kuinka kauheaa. Tämä on katastrofi amerikkalaiselle kirjallisuudelle."
ellauri384.html on line 231: Heller osaa juutalaisena hyvin kuvata kunnottomia paskiaisia, joista Rembrandt oli 1. Kun lyydialaiset keksivät rahan 600-luvulla ennen Kristusta, avautui voiton mahdollisuus, ja heti kun voitto astui kuvaan, kuvaan astui myös ihmisiä, jotka halusivat hankkia sitä mieluummin kuin tehdä mitään muuta. Ja aina kun on mahdollisuus hankkia enemmän rahaa rahasta kuin mistään muusta, valtion energiat keskittyvät yhä enemmän tuottamaan rahaa, johon ei ole mitään yleistä tarvetta ja joka syrjäyttää ne hyödykkeet, joita tarvitaan terveyden, fyysisen hyvinvoinnin ja mietiskelyn ylläpitoon. Aina kun on enemmän rahaa kuin rahalla ostettavia tuotteita, yhä suuremmalla rahalla ostetaan enemmän rahaa. Pankkitoiminta kohoaa vallitsevaksi, juristien ja kirjanpitäjien määrä kasvaa, ja yhteiskunta tulee hajanaiseksi ja sotilaallisesti heikoksi. Tässä finanssiympäristössä monet kukoistavat ja vielä useammat suistuvat suoraan helvettiin hukkumaan kuumaan melassiin.
ellauri384.html on line 394: Se oli ehkä hetki, jolloin Tony Shalhoub, ei-juutalainen näyttelijä, joka näyttelee Midgen juutalaista isää, sanoi sanan "macher", jolloin tajusin, että jokin oli vialla. Aiemmin tänä vuonna Jared Leto pukeutui nenäproteesiin kuvatakseen israelilaista WeWorkin perustajaa Adam Neumania AppleTV:n WeCrashedissa. Koomikko Sarah Silverman on nimenomaisesti tuominnut kuvat – kuten Leton ja Shalhoubin – joissa on joko proteettinen nenä tai stereotyyppiset eleet. Kuten hän äskettäin sanoi, "miksi meidän omaamme jatkuvasti rikotaan aikana, jolloin edustuksen tärkeys nähdään niin olennaisena ja keskeisenä?" Ennen vanhaan sai näytellä muita rotuja. "Kreikkalaisen" murteen koomikko Parkyakarkus radio-ohjelmassaan oli itse asiassa juutalainen mies (ja juutalaisen kirjailijan Albert Brooksin isä). Sellainen peli ei kyllä käy päinsä enää. Näytteleminen on poliittinen, niin, se on rasistinen teko. Die Rasse rein! Juutalaisena transumiehenä en saata enää näytellä vaikka puuta. Se oli mahdotonta hyväksyä silloin, eikä sitä voida hyväksyä nyt. Mediatilat, joiden maanisesta hallinnasta meitä syytetään, käyttävät edelleen nahattomia meisseleitä, suuria väärennettyjä neniöitä ja liioiteltuja aksentteja stereotypioina maailman rakentamisessa. Se on huolestuttavaa.
ellauri384.html on line 396: Kiehtovassa vuoden 1947 elokuvassa " Gentleman's Agreement" ei-juutalainen näyttelijä Gregory Peck esittää ei-juutalaista toimittajaa Phillip Schuyler Greeniä, joka esittää juutalaista. Tämä vielä käy, okei. Kun hän "tulee ulos" juutalaiselle sihteerikölle ettei hän todella ole juutalainen, hiän kertoo, että tiesi jo. Hänellä oli esinahka tallella, hiän tunsi sen. Sama pätee jopa erilaisiin identiteeteihin juutalaisuuden sisällä: Sefardikokemus ei ole Ashkenazi-kokemus, eikä Amerikan juutalainen kokemus ole sama kuin mikään juutalainen kokemus sen ulkopuolella. Rembrandt empatisoi köyhiä ashkenazimatuja Amsterdamissa, joita äveriäät sefardit eivät voineet sietää. Paljastaa ashkenazi Heller kirjassaan Kuvittele tätä.
ellauri384.html on line 426: Mooseksen kirjan 2:7:n mukaan Jumala ei tehnyt ruumista eikä pannut siihen sielua kuin kirjettä tomukuoreen; pikemminkin hän muodosti tomusta ihmisen ruumiin, sitten hengittämällä siihen jumalallista hengitystä, hän teki tomuruumiin eläväksi, eli pöly ei niellyt sielua, vaan siitä tuli sielu – kokonainen olento. (What's the diff?)
ellauri384.html on line 455: Vika oli siinä että historiallinen kritiikki "poisti tarkoituksella Raamatun uskonnolliset väitteet alistaakseen sen analysoitavaksi ikään kuin se olisi vasta löydetty asiakirja." Ei näin! Raamattu on luettava pirun lailla "elävän uskon välineenä".
ellauri384.html on line 473: Rauni-Leena Luukanen-Kilden 1980-luvulla ilmestynyt ensimmäinen kirja Kuolemaa ei ole herätti innostusta ja ihmetystä. 2015 SUNNUNTAINA kuollut Rauni-Leena Luukanen-Kilde muistetaan parhaiten vuonna 1982 ilmestyneestä esikoisteoksestaan Kuolemaa ei ole. Lapin lääninlääkärin pohdinnat parapsykologiasta ja ufoista hämmensivät ja kiinnostivat suomalaisia.
ellauri384.html on line 475: – Jos ajattelee, että akateemisesti koulutettu, sivistynyt ihminen puhuu tuollaisista asioista, niin herättäähän se ihmisten huomion, kertoo toimittaja ja kirjailija Maarit Huovinen (o.s. Tyrkkö, s. 1947, toistaisexi kuolematon). Tyrkkö oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana kirjasta Hei beibi, mä oon tulta (2005). – Minun aikanani siellä se oli kustantamon myydyin kirja. Olihan se tuore ulostulo ja tervetullut uutinen. KUPPANEUVOS Valveen tytär lähti Pakistaniin keikkalääkärixi 29-vuotiaana. – Voisin mennä vaikka Lappiin takaisin, Rauni-Leena mietti tulevaisuudensuunnitelmiaan. Vaikka hän oli Lapin lääninlääkäri, hän työskenteli ministeriössä Helsingissä. Kokeiltuaan Rauni huomasi, että hän pystyi vaikka tekemään "astraalikädellään" – Itsekin olen ollut toimittajana kiinnostunut, onko muuta elämää kuin tämä, Tyrkkö toimittaa. 1991 ilmestyi nimellä Rauni-Leena Luukanen-Kilden kirja Tähtien lähettiläs. Ihmetystä herätti, että Luukanen-Kilde kertoi kirjoittaneensa sen suurimmaksi osaksi ”automaattikirjoituksella” muutamassa päivässä. Aikaa ei enää riittänyt yliluonnollisille kokemuksille. Luukanen-Kilde joutui pilkan kohteeksi. Hänen väitteitään akateemisista yhteyksistä kyseenalaistettiin julkisuudessa. SVERR/E KILDE kuoli ennen vaimoaan. Pari päivää ennen omaa kuolemaansa Rauni-Leena Luukanen-Kilde ehti siirtää kirjansa teleportaatiolla Norjasta Suomeen. Hän oli juuri täyttänyt 75 vuotta.
ellauri386.html on line 53: Kaasukellon kirjamessuilta tuli tupastuxi Anna Dostojevskajan muisteluxet kokonaista 8 egellä. Paree olla hyvä.
ellauri386.html on line 84: Anna kiisti poliisietsinnän aiheuttaneen verenvuodon ja sanoi, että verenvuoto oli tapahtunut sen jälkeen, kun hänen miehensä oli etsinyt pudonnutta kynäpidikettä. Kun hän kuoli, hänen ruumiinsa asetettiin pöydälle venäläisen tavan mukaisesti. Dostojevskilla oli ensimmäinen tunnettu suhde Avdotja Jakovlevnaan, jonka hän tapasi Panajevin piirissä 1840-luvun alussa. Hän kuvaili häntä koulutetuksi, kirjallisuudesta kiinnostuneeksi ja femme fatale -naiseksi. Hän myönsi myöhemmin olleensa epävarma heidän suhteestaan. Anna Dostojevskajan muistelmien mukaan Dostojevski kysyi kerran sisarensa kälyltä Jelena Ivanovalta, menisikö tämä naimisiin hänen kanssaan toivoen voivansa korvata kuolettavasti sairaan miehensä tämän kuoleman jälkeen, mutta tämä hylkäsi hänen ehdotuksensa.
ellauri386.html on line 91: Friedrich Nietzsche kutsui Dostojevskia "ainoaksi psykologiksi, jolta minulla oli jotain opittavaa". Ernest Hemingway totesi, että Dostojevskin teoksessa "oli asioita, jotka olivat uskottavia ja toisia joita ei kannata uskoa, mutta jotkut niin totta, että ne muuttivat sinua lukiessasi niitä; hauraus ja hulluus, pahuus ja pyhyys ja mitä uhkapelaamisen järjettömyydestä tuli tietää." Franz Kafka kutsui Dostojevskia "verisukulaisexi." Hermann Hesse nautti Dostojevskin teoksista ja sanoi, että hänen lukeminen on kuin "vilaus tuhoon". Norjalainen kirjailija Knut Hamsun oli siitä into piukeena. Häntä pidetään venäläisen symbolismin, ekspressionismin ja psykoanalyysin edelläkävijänä. Sigmund Freud sijoitti Dostojevskin toiseksi Shakespearen jälkeen luovana kirjailijana ja kutsui Karamazovin veljeksiä "upeimmaksi koskaan kirjoitetuksi romaaniksi". En ole jaxanut lukea, Aljosha on vitun epäuskottava persoona. Perumbadavam Sreedharanin kuuluisa malajalamromaani Oru Sankeerthanam Pole käsittelee Dostojevskin elämää ja hänen rakkaussuhdettaan Annaan.
ellauri386.html on line 131: Annan elämän alku aviomiehensä kanssa oli hellän rakkauden ja tulikivenkatkuisten haukkumisten paradoksi, jossa koskemattomasta Annasta tuli masentuneen ja velkaantuneen taiteilijan opiskelija ja tukijatke vyöllä. Anna Grigorijevna Dostojevskaja oli suuren venäläisen kirjailijan Fjodor Dostojevskin loistava vaimo, pikakirjoittaja ja liikekumppani, feministi. Anna oli miehekkäämmän näköinenkin kuin Fedja setä.
ellauri386.html on line 133: Kuten Andrew Kaufman, äskettäin julkaistun Pippelin vaimo: Tarina rakkaudesta ja riskistä naisesta, joka pelasti Dostojevskin, kirjoittaja sanoi, "ihmisten on ymmärrettävä, että he eivät ehkä pitäisi joitakin Dostojevskin mahtavimpia romaaneja käsissään, jos ne eivät olisi ilmestyneet." "Dostojevski oli melkein avuttoman umpikujan edessä, kun he tapasivat, mutta Anna oli auttanut häntä välttämään katastrofin älykkyydellään, työmoraalillaan ja emotionaalisella tukellaan", Kaufman kirjoitti. Annasta ei ole aiemmin julkaistu kirjaa englanniksi.
ellauri386.html on line 144: Kun hänen miehensä lojui ottomaanilla palauttamassa kirjallisia kykyjään, Anna työskenteli neljätoista tuntia päivässä – ei vain vaimona ja äitinä, vaan myös pikakirjoittajana, sihteerinä ja talouspäällikkönä – samalla kun hän etsi ulkopuolista siivous- ja sexityötä täydentääkseen perheen tuloja. Siinä ei 9-9-6 ollut vittu mitään.
ellauri386.html on line 153: Kun Anna kirjoitti muistelmiaan elämästään Dostojevskin kanssa, hän häivytti izensä taustalle. Anna halusi vakuuttaa maailman miehensä neroudesta ja onnistui luomaan tämän irvikuvan niin hyvin, että ihmiset eivät ymmärtäneet hänen rooliaan. Anna ei ollut riistetty pikkuvaimo vaan uurasti päättäväisesti aviomiehensä perinnön luomisessa ja sai suuren tyytyväisyyden vauraasta bisneksestä jääden samalla näkymättömäxi. "Hän oli oman menestyksensä teppo", Kaufman sanoi. Sen lisäksi, että hän nousi ensimmäisenä naispuolisena kustantajana ja kehitti yhden Venäjän historian ensimmäisistä kirjojen jakeluyhtiöistä, hän perusti Dostojevskin nimiin sairaaloita ja kouluja sekä talonpoikakoulun, joka valmistui tuhat tyttöä; loi Venäjän ensimmäisen kirjallisuuden museon; ja julkaisi Dostojevskin kokonaiset kokoelmateokset, joita levitettiin kolmekymmentä vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja piti huolen että hänen miesvainajansa pysyi venäläisen kulttuurin eturintamassa.
ellauri386.html on line 159: Seija ja Lauri matkalla lastukirjastoon. ellauri386.html on line 182: Sen lausuu Ivan Fjodorovitš Karamazov keskustelun aikana veljensä Aleksein, aloittelevan munkin, kanssa henkilökohtaisen ja hyväntahtoisen Jumalan mahdollisuudesta. "Suurinkvisiittori" on tärkeä osa romaania ja yksi modernin kirjallisuuden tunnetuimmista kohdista ihmisluonnetta ja -vapautta koskevien käsitystensä vuoksi.
ellauri386.html on line 192: Suuri inkvisiittori puhuu samaa oppia kuin venäläinen sosialismi, paitsi että sosialistit eivät koskaan myöntäisi sitä avoimesti. Eivät ne leipää tarvihe, hyvä kirja riittää. Tai kääntäen.
ellauri386.html on line 199: Aljosha, jolla on yhteinen nimi kirjailijan nuoren pojan kanssa, joka kuoli romaanin kirjoittamisen aikana, on Dostojevskin henkinen puoli, joka pyrkii saavuttamaan Dostojevskin oman henkisen ihanteen.
ellauri386.html on line 201: Dmitri on miehen intohimoinen puoli, jonka huulilta valuu säkeitä Dostojevskin suosikkirunoista ja jonka taloudelliset murheet vastaavat kirjailijan, joka kerran kirjoitti veljelleen siitä, kuinka hänen vahtivuorollaan "ruplat ryyppäävät kuin ravut kaikkiin suuntiin. Ohjeita?"
ellauri386.html on line 203: Smerdjakov on luomus, jonka avulla kirjailija voi tarkastella maailmaa sellaisen ihmisen silmin, joka on tuntenut hirvittäviä kärsimyksiä ja katkeruutta, luomus, jonka ansiosta Dostojevski voi vastustaa vallankumouksellisen nuorten etiikkaa Venäjällä 1800-luvun lopulla, niin kauan kuin hän osoittaa. heille empatiaa ja ymmärrystä kuin Adrian Monk norsukammoiselle Sharonalle.
ellauri386.html on line 260: Vuonna 1592 hän palasi hoviin, mutta joutui pian vankilaan salaisesta avioliitostaan hovin palvelijan Elizabeth Throckmortonin kanssa. Hänet vapautettiin myöhemmin samana vuonna, kun hänen retkikuntansa jäsenet palasivat tuoden mukanaan valtavan määrän portugalilaisia aarteita. Raleigh istui parlamentissa, jossa hän saavutti suuren mainetta yhteydestään "Yön kouluna" tunnetun runollisen ryhmän kanssa. Thomas Harriot, ryhmän johtaja, ohjasi häntä. Heidän kirjaimelliset pyhien kirjoitusten tulkintansa antoivat heille ateismin maineen.
ellauri386.html on line 262: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
ellauri386.html on line 416: George Orwell pahexui kirjaa jyrkästi: Twain haaskasi aikaansa boffooneryyn Connecticutin jenkki King Arthur's Court niteessä, mikä on tahallista imartelua kaikelle amerikkalaisen elämän pahimmalle ja vulgaarisimmalle.
ellauri386.html on line 418: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai nämä herrat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta.
ellauri386.html on line 443:
Miksi Beatlesin "I'm So Tired" -kirjassa Sir Walter Raleigh on "niin tyhmä paska"?
ellauri386.html on line 469: Aleksandr Nikolajevitš Radishchev ( venäjäksi : Александр Николаевич Радищев ; 31. elokuuta [ OS 20. elokuuta] 1749 – 24. syyskuuta [ OS 12. syyskuuta] 1802) oli venäläinen kirjailija ja suuri yhteiskuntakriitikko. Lodu syntyi kartanolla aivan Moskovan ulkopuolella, pieneen tataarisukuun kuuluvaan aatelisperheeseen.
ellauri386.html on line 474: "Matka" vaikutti voimakkaasti dekabristiliikkeeseen. Varhaiset sosialistit Nikolai Ogarev ja Alexander Herzen julkaisivat version Matkasta maanpaosta vuonna 1858, ja useimmat Neuvostoliiton kriitikot väittivät Radishchevin olevan bolshevismin edeltäjä. Huolimatta kirjailijan ihanteen ja neuvostotodellisuuden välisistä eroista, neuvostoviranomaiset onnistuivat maalaamaan hänet "materialistiksi, aktiiviseksi taistelijaksi itsevaltaista tyranniaa vastaan ja todelliseksi bolshevismin esi-isäksi". Muu kylmän sodan aikainen kritiikki leimasi Radishchevin liberaaliksi intellektuelliksi.
ellauri386.html on line 502: Vladimir Sergejevitš Solovjov ( venäjäksi : Влади́мир Серге́евич Соловьёв ; 28. tammikuuta [ OS 16. tammikuuta] 1853 – 13. elokuuta [ OS 31. heinäkuuta] 1900) oli venäläinen filosofi, kirjailija, kirjailija, kirjailija, ja kirjailija joka näytteli merkittävää roolia venäläisen filosofian ja runouden kehityksessä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alun henkisessä renessanssissa.
ellauri386.html on line 506: Solovjov yritti kai sovittaa siihin Schellingiltä saamaansa saksalaisessa idealismissa juhlittua harhaoppista dualismia (subjekti-objekti). Vuonna 1877 Solovjov muutti Pietariin, jossa hänestä tuli kirjailija Fjodor Dostojevskin (1821–1881) ystävä ja uskottu. Ystävänsä vastakohtana Solovjov suhtautui myötätuntoisesti roomalaiskatoliseen kirkkoon (sen äisky oli polakki). Solovjovin teoksista käy selvästi ilmi, että hän hyväksyi paavin ensisijaisuuden yleismaailmalliseen kirkkoon nähden. Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen aktiivisena jäsenenä hän puhui hepreaa ja kamppaili sovittaakseen yhteen juutalaisuuden ja kristinuskon. The Jewish Encyclopedia kuvailee häntä "juutalaisten ystäväksi" ja toteaa, että "hänen sanotaan jopa kuolinvuoteessaan rukoileneen juutalaisten puolesta".
ellauri386.html on line 517: Ilman riittävää koulutusta, henkilökohtaisen mystisen paljastuksen perusteella, kuten visionääriset kirjailijat (esim. J. Boehme ), hiän rakensi gnostilaisen järjestelmän. ellauri386.html on line 522: Hänen kirjaansa The Meaning of Love [ ru ] voidaan kuitenkin pitää yhtenä Leo Tolstoin Kreutzer - sonaatin (1889) filosofisista lähteistä. Se oli myös työ, jossa hän esitteli käsitteen "syzygy", joka tarkoittaa "tiivistä yhdyntää".
ellauri386.html on line 528: Solovyovista kirjoitti Jewish Encyclopediaan Herman Rosenthal (1843 – 1917), amerikkalainen kirjailija, toimittaja ja kirjastonhoitaja. Rosenthal syntyi Friedrichstadtissa (Jaunjelgavassa) , Kurinmaalla. Hän sai koulutuksensa Bauskessa (Bauska) ja Pietarsaaressa (Jēkabpils), valmistuen vuonna 1859. Samana vuonna hän käänsi saksaksi useita Nekrasovin runoja. Vuonna 1869 hän harjoitti kirjapainoa Krementchugissa, ja vuonna 1870 hän julkaisi runokokoelman Gedichte. Venäjän ja Turkin sodassa hän palveli Venäjän Punaisen Ristin seurassa ja sai seuran mitalin ansioista veripalvelussa (1877–78). Palattuaan ammattiinsa kirjapainomestarina, hän harjoitti sitä Smyelassa, Kiovan hallituksessa ja Kiovan kaupungissa vuoteen 1881 asti. Hän tuotti humoristisen tarinan "Die Wunderliche Kur" vuonna 1872 ja auttoi myöhemmin Zarya (Dawn), päivälehteä jonka ensimmäinen numero ilmestyi Kiovassa vuonna 1878. Tuolloin Rosenthal valittiin Pietarin Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen vastaavaksi jäseneksi.
ellauri386.html on line 530: Koska Rosenthal oli kiinnostunut sorrettujen uskontokuntansa tilasta, hän purjehti Yhdysvaltoihin vuonna 1881 perustaakseen sinne maataloussiirtomaita venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien asettamiksi. Vuosina 1881–82 hän onnistui perustamaan siirtokuntia Louisianaan ja Etelä-Dakotaan . Asukkaana hän otti merkittävän osan New Jerseyn Woodbinen siirtokunnan hallinnosta vuonna 1891. Vuosina 1887 ja 1888 Rosenthal harjoitti kirjakauppaa, mutta luopui tästä ammatista päästyään New Jerseyn päätilastoitsijaksi. Edison General Electric Companyn virassa hän toimi kolme vuotta. Vuonna 1892 hän matkusti Kaukoitään, jonne Great Northern Railway lähetti hänet tutkimaan Kiinan, Korean ja Japanin taloudellisia olosuhteita ja kauppaa, josta hän julkaisi raportin ( St. Paul , 1893). Palattuaan hänet valittiin New York Cityn saksalais -amerikkalaisen uudistusliiton sihteeriksi ja seitsemänkymmenen komitean lehdistötoimiston jäseneksi , joka oli ratkaisevassa asemassa pahamaineisen Tweed Ringin kaatamisessa. Häntä ei kuitenkaan pie sekoittaa kaimaansa Herman "Lefty Lou" Rosenthaliin, gangsteriin joka nirhattiin Sing Singissä. Vuonna 1894 hänet nimitettiin Immigration Bureaun vastuuvapausosaston päälliköksi, Ellis Island, New York, toimisto, jossa hän työskenteli kaksi vuotta päästäen maahan simona sivukiharoita. Vuonna 1897 hänestä tuli New Yorkin amerikkalaisten sionistien liiton varapuheenjohtaja. Vuonna 1898 hän hyväksyi New Yorkin julkisen kirjaston (Astor-haara) slaavilaisen osaston päällikön viran, jossa hän toimi vuoteen 1917 asti. Hän liittyi Jewish Encyclopedia -lehden toimituskuntaan Venäjän osaston päällikkönä joulukuussa 1900, kun Solovyev oli vasta menehtynyt köyhänä kuin kirkonrotta.
ellauri386.html on line 531: Rosenthal on ollut näkyvästi yhteydessä heprealaiseen kirjallisuuteen ja Haskalah- liikkeen kehitykseen Venäjällä. Se oli sen ja Vladin yhteinen harraste. Vuonna 1894 Rosenthal perusti Ohole Shem -seuran , jonka puheenjohtajana hän toimi. Ohole Shem Association ( hepreaksi : אגודת אהלי שם ) oli amerikkalainen järjestö , joka edistää ja vaalii heprean ja muiden seemiläisten kielten opiskelua sekä juutalaisen historian ja kirjallisuuden tutkimusta.
ellauri386.html on line 562: Vuonna 1874, samaan aikaan kuin Rosenthal toimitti Kiovassa pilalehteä, Solovyov puolusti Pietarissa Masters thesistä "Länsifilosofian kriisi", haastaen mm. K.D. Kavelinin esityxen "Apriorinen filosofia vaiko positiivinen tiede?" В Моск. унив. читал также на Высших женских курсах проф. В. И. Герье. Saatuaan väitöskirjansa valmiixi hän palasi mielihommaansa lukemaan ääneen naisille на Высших женских курсах. Solovyov toimitti samaista venäläistä Brockhausia (89 osaa). Vladi kiinasi tukka pystyssä takkupartaisena tovereiden nurkissa mm. Imatralla ja katolisen piispa Strossmayerin luona Horvatiassa.
ellauri386.html on line 564: Hänen tavaransa ja kirjansa, hänen läheisesti tunteneen henkilön mukaan (L. Z. Slonimsky kirjassa Vestnik Evropy, 1900, nro 9), ”sijoittuivat yleensä eri paikkoihin; joskus kylmällä syksyllä, hän meni ulos kesämekossa, kun talvipaltto oli jäänyt jonnekin heille tai unohtunut.
ellauri389.html on line 118: Coleridge oli paizi runoilija myös ja ennen muuta kirjallisuuskriitikko, romantikko, filosofi, moralisti ja teologi, jos britteihin voi uskoa. Samu uoli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Hän jakoi volyymejä Charles Lloydin (n.h.) kanssa. Hänet tunnetaan parhaiten Kublai-kaanista sekä Aku Ankan kuuluisaxi tekemästä vollotuxesta Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä vähemmän merkittävästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri389.html on line 120: Hänen ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri389.html on line 122: Pienet runonsa hän on julkaissut kolmena kokoelmana: Juveniileja runoja, Sibylline lähtee ja Sekalaisia säkeitä. Elämäänsä ja kirjallista toimintaansa Coleridge on kuvannut teoksessa Biographical sketches of my literary life and opinions. Siinä Coleridge ehdottaa, että hän "ei nauttinut poikamäisestä urheilusta", vaan sen sijaan luki "lakanan alla ja pelasi itsellään".
ellauri389.html on line 132: Williamin veli Virgil oli kanssa Samin lemppari. Vuonna 1789 Bill julkaisi hyvin pienessä kvarttoteoksessa teoksen Fourteen Sonets, jotka saivat suuren yleisön lisäksi myös Samuel Taylor Coleridgen ja William Wordsworthin suuren suosion. Coleridge tunnusti hänet Charlotte Smithin ohella sonettimuodon yleisen elvyttämisen kätilöxi heidän sukupolvessaan. Smith jätti miehensä ja alkoi kirjoittaa tukeakseen lapsiaan. Hänen ansiotaan on, että hän muutti sonetin surullisen tunteen ilmaisuksi, ja hänen varhaisissa romaaneissaan on havaittavissa sentimentaalisuutta. Myöhemmät romaanit, kuten Desmond ja The Old Manor House, ylistivät Ranskan vallankumouksen ihanteita. Laskeva kiinnostus niihin briteissä jätti hänet köyhyyteen vuoteen 1803 mennessä. Hän tuskin pystyi pitämään kynää, hän myi kirjakokoelmansa maksaakseen velkojaan ja kuoli vuonna 1806.
ellauri389.html on line 174: Sanakirjailija Ben Zimmerin mukaan termi syntyi Pohjois-Irlannissa 1970-luvulla. Zimmer lainaa historian opettajan Sean O'Conaillin vuoden 1974 kirjettä, joka julkaistiin The Irish Timesissa ja jossa hän valitti "Whatabouteista", ihmisistä, jotka puolustivat IRA:ta osoittamalla brittivihollisensa väitettyjä väärinkäytöksiä. Onkohan Ben Zimmer juutalainen? Zimmer's research on word origins was frequently cited by William Safire's "On Language" column for The New York Times Magazine. Sen isä Dick Zimmer oli senaattori. Toinen Dick Zimmer oli nazikenraali. Se ei ainakaan lie ollut juutalainen.
ellauri389.html on line 181: Zimmer kiittää brittiläistä toimittajaa Edward Lucasia siitä, että hän aloitti säännöllisen yleisen käytön sanalle whataboutism putinismista sen ilmestymisen jälkeen blogikirjoituksessa 29. lokakuuta 2007, raportoimalla osana Venäjää koskevaa päiväkirjaa, joka painettiin uudelleen kun Stalin-viittauxet oli vaihdettu Putinixi. The Economistin 2. marraskuuta ilmestyvässä numerossa. 31. tammikuuta 2008 The Economist julkaisi toisen Lucasin artikkelin nimeltä "Whataboutism". Edward Lucas's 2008 Economist article states that "Soviet propagandists during the cold war were trained in a tactic that their western interlocutors nicknamed 'whataboutism'. Writing for Bloomberg News, Leonid Bershidsky called whataboutism a "Russian tradition", while The New Yorker described the technique as "a strategy of false moral equivalences". Myöhemmin Lucas syytti Trumpia whataboutismista, niin että hän "kuulostaa kauheasti Putinilta". Kun juontaja Oh Really kutsui Putinia "tappajaksi", Trump vastasi sanomalla, että myös Yhdysvaltain hallitus syyllistyi ihmisten tappamiseen. Hän vastasi: "Tappajia on paljon. Meillä on paljon tappajia. Mitä luulette - maamme on niin viaton?" Selvää entäilyä!
ellauri389.html on line 187: Synonyyminen kiinankielinen metafora on "haiseva pöppiäinen" -argumentti" ( perinteinen kiina :臭蟲論; yksinkertaistettu kiina :臭虫论; pinyin : Chòuchónglùn ), jonka Lu Xun , modernin kiinalaisen kirjallisuuden johtava hahmo, loi vuonna 1933 kuvaamaan kollegoiden yleistä taipumusta syyttää eurooppalaisia "yhtä huonoista asioista" aina, kun ulkomaalaiset karvaiset paholaiset kommentoivat Kiinan sisäisiä ongelmia.
ellauri389.html on line 189: Azerbaidžania kannattavat Internet-peikot käyttivät whataboutismia vetääkseen huomion pois maata koskevasta kritiikistä. Samoin Turkin hallitus osallistui whataboutismiin julkaisemalla virallisen asiakirjan, jossa luetellaan muiden Turkkia kritisoineiden hallitusten kritiikkiä.
ellauri389.html on line 222: Nigel Warburton ( / ˈ w ɔːr b ər t ən / ; syntynyt 1962) on mitätön brittiläinen ex-lehtori. Hänet tunnetaan parhaiten filosofian popularisoijana, koska hän on kirjoittanut useita kirjoja genrestä, mutta hän on kirjoittanut myös akateemisia teoksia estetiikan ja soveltavan etiikan alalta. Eski Saarisluokan soveltava filosofi ja motivational speaker. Warburton suoritti BA-tutkinnon Bristolin yliopistosta ja tohtorin tutkinnon Darwin Collegesta Cambridgessa ja oli luennoitsijana Nottinghamin yliopistossa ennen kuin hän siirtyi avoimen yliopiston filosofian laitokselle vuonna 1994. Toukokuussa 2013 hän erosi työstään lehtorin virasta avoimessa yliopistossa, sai potkut takuulla. Hän on kirjoittanut useita hyvinkin talousliberalismiin johdattelevia filosofiakirjoja, mukaan lukien bestsellerit Philosophy: The Basics (4. painos), Philosophy: The Classics (4. painos) ja Thinking from A to Z (3. painos). Hän ylläpitää filosofiaverkkoblogia Virtual Philosopher ja yhdessä David Edmondsin kanssa tekee säännöllisesti podcast-haastatteluja huippufilosofien kanssa useista eri aiheista Philosophy Bitesissa. Hän myös lähettää podcasteja kirjastaan Philosophy: The Classics. Hän on kirjoittanut Guardian - sanomalehteen. Vauzi vau!
ellauri390.html on line 39: kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/media.onki.fi/7/5/5/saha/kirjasampo/1_1377849397559407770.jpg?itok=7UIlX4wM" width="100%" />
ellauri390.html on line 58: Monista mahicanien 1700-luvun aikana käydyistä sodista englantilaisten tukena on jälkipolville jäänyt kuva näiden intiaanien urhoollisuudesta ja rohkeudesta. Varsinaisesti heidät nosti kuuluisiksi kirjailija James Fenimore Cooper, joka teos Viimeinen mohikaani (The Last of the Mohicans) julkaistiin vuonna 1826. Hän kuitenkin erehtyi sekoittamaan kaksi eri kansaa keskenään sotkien Hudsonin jokilaakson mahicanit Connecticutin mohegaaneihin. Kirjailija otti molemmista kansoista piirteitä ja antoi ihmisille väärää tietoa ”sukupuuttoon kuolleesta mohikaanien kansakunnasta”. Jotkut Uncasvillen tämän päivän mohegaanit pitävät itseään edelleen Hudsonlaakson mahicanien jälkeläisinä. Naurettavaa, nehän ovat nykyään pelkkiä ruokakupongeilla eleleviä pulzareita, mahicaanit sitävastoin yritteliäitä pelimiehiä ja bingoisäntiä Wisconsinissa, jonne rauhanhäirizijät kuskattiin Connecticutin maisemia pilaamasta.
ellauri390.html on line 80: Seuraavaxi ajattelin verrata Sven Wernströmin 1968 nuorisokirjaa Kapina Fenimore Cooperin klassikkoon Viimeinen mohikaani.
ellauri390.html on line 86: Miehet pitävät vaaleaveriköistä mutta naivat mielellään myös tummia. Kaikki tämä ja enemmänkin löytyi tällä erää tuhoon tuomitun Ogelin Kontin ilmaiskirjahyllystä. Paikka aivan kuhisi rollaattoreita työntäviä kääkkiä. Alpakka kiristämätön villasukka 1 pari 12e 2 paria 20e.
ellauri390.html on line 100: Teivas Syöpä-Närpiön tai siis Teivas Oxalan kappale sen poika-aikojen poikakirjaa, Jallu Saulin "Nuori Kijl" on joutunut jonkun jäämistöstä puuntakaahuutajan haltuun Oulunkylän kontista. Siihen on hyvä tutustua Antti Tuurin pohjalaistarinoiden rinnalla. Siinä porvarillinen agronomi Kijl plokkaa aatelisen neiti Flemingin. Tää voisi olla Jallun vanhempien romaani. On tähän paljon nyysitty sukulaismiehen Siltalan pehtooristakin. Tapahtuvat sijoittuvat Poljanyn kylään (ex-Uusikirkko) ikivanhalla venäläisellä Kurjalan kannaxella.
ellauri390.html on line 102: Tämän kirjoittajalla on aina väliinsä oik. ollut sellainen käsitys kirjailijoista muistakin taiteilijoista et piippu, takka ja pitkät puhteet, eli että he ovat jokapäiväisessä arkielämässä jotensakin epäkäytännöllistä ja avutonta väkeä. He elävät omassa mielikuvitusmaailmassaan haaveineen ja harrastuksineen, mihin ei tavallinen arkitouhu ulotu. Saattavathan he kyllä auran kurjessa astuvalle jepelle aika-ajoin ylistyshymnejä virittää, mutta ruveta itse maanviljelystä harjoittamaan, taikka muutoin sen edistämiseen sillä tavoin alla (äiti ja tytär tuulessa) myötävaikuttamaan, että siitä jotakin elatuksen apua olisi, siitä ei kai tulisi mitään.
ellauri390.html on line 106: Etelä-Pohjanmaan liepeillä olevan lannanhajuisen Alajärven pitäjän takalistolla, Teerineva-nimisellä porukalla on ja vaikuttaa varmaan monelle Suomen Kuvalehdenkin lukijalle tuttu reipashenkisten ja miehekässisältöisten romaanien kirjoittaja, kirjailija, maisteri Jalmari Sauli. Kun kirjailija Sauli tuli tänne entiselle kruununtorpparien alueelle missä torpat ovat nyt täällä jo kaikki itsenäisiä tiloja, eli tämä takamaan kylä vielä täydellistä virtsanjuonnin kakkakautta. Eiköhän alkuun tämäkin kirjailija, kuten se edesmennytkin huomattu kynänkäyttäjä, tunnossaan tuuminut: sydänmailla on elämä kuin jaa jaa eli kurjaa.
ellauri390.html on line 114: Terinevan maamiestollojen vihkimisjuhlassa 26. 4. Pieni kaunis kanala, kirjailija Anneli Sauli ja Santtu-sika. ellauri390.html on line 119: Kirjailija Sauli oivalsi kohta, että hänen uudessa kotikylässään on taloudellinen toimeentulo saatava ensinnä paranemaan, jos aikoo henkisellekin edistykselle siellä saada edes jotakin jalansijoa. Leipä ensin ja vasta sen jälkeen muu henkisempi hyvä, on vanha totuus, joka pitää yhäti paikkansa. Siksi kirjailija Sauli ensitõikseen kävikin käsiksi kulmakunnan maanviljelyksen kohentamiseen: perusti maamiesseuran. Ja pian saivat maanviljelysseuran liivikonsulentit ja sijoitusneuvojat kysellä tietä Teerinevalle, jossa heidän tuontuostakin tuli kilpailuja tarkastaa ja kursseja pitää. Antoipa itse maisterikin havainnollista neuvoa ja opetusta maamiehen ammatin harjoittamisessa monella tavoin.
ellauri390.html on line 123: Niin, kaikkea tällaista on se yksi kirjailija-maisteri saanut aikaan. Ja kun nyt tekee havainnoita tällä puheenaolevalla Teerinevan perukalla, niin täytyy totisesti tunnustaa, että siellä lyhyessä ajassa on täysi muutos tapahtunut. Nyt ovat siellä kirjailija Saulin alulle panoma ja ajama maatalouden edistämistyö yhdesså valtion uutisraivaus- ja asutustoiminnan kanssa antaneet siksi paljon puuhaa, ettei poliittisiin kiivailuihin paljon ehditä. Siis kunnioittava lakinnosto Teerinevalle ja sen puuhakkaalle kirjailijamaisterille!
ellauri390.html on line 128: Jalmari Verneri Sauli (vuoteen 1908 Saxelin) (17. elokuuta 1889 Hämeenlinna – 22. huhtikuuta 1957 Tampere) oli suomalainen kirjailija, toimittaja ja olympiaurheilija.
ellauri390.html on line 132: Sauli kirjoitti nelisenkymmentä kaunokirjallista teosta ja oli aikanaan tunnettu erityisesti nuortenkirjoistaan. Jälkimmäisiä Otava julkaisi uusintapainoksena vielä vuonna 1984.
ellauri390.html on line 148: Antti Tuuri on 1 sellainen, ja sen kirja Ameriikan raitti kertomus korruptiosta ja kusetuxesta izekkyyden nimissä oikeistohenkisellä Pohjanmaalla. Juipit peukuttaa Isaiah Berlinin negatiivista vapautta olla maxamatta veroja. Muilutettuja rahoja eri pankeissa ja tiine vaimo mattokäärössä. Taistoa ei voi jättää kaxistaan rahakapsekin kanssa, saattaa vetää välistä. Jo on urheita suomalaisia sotureita omaa puolta pitämässä. Amerikan puolella olis kaikki hauskempaa ja vapaampaa, saa ajaa kuuden kupin kumarassa koska norminpurku on siellä paljon pitemmällä. Taistolla oli sitäpaizi kahvikupillinen bashkiirin spermaa suonissa eli se on osa-aikamustalainen.
ellauri390.html on line 167: Useat tutkijat ovat huomanneet Dostojevskin romaaneissa goottilaisen kirjallisuuden elementtejä. Sen iskä ja äiskä luki sille illalla Ann Radcliffea. Pikku Fedja näki niistä pahaa unta, pyöri sänkyvaatteet naruixi ja huusi unissaan.
ellauri390.html on line 171: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
ellauri390.html on line 177: 1800-luvun alussa Radcliffe vaikutti Edgar Allan Poeen (1809–1849) ja Sir Walter Scottiin (1771–1832). Myöhemmin 1800-luvulla Charlotte ja Emily Brontë jatkoivat Radcliffen goottilaista perinnettä romaaneissaan Jane Eyre, Villette ja Wuthering Heights. Radcliffea ihailivat myös ranskalaiset kirjailijat, kuten Honoré de Balzac (1799 - 1850), Victor Hugo (1802 - 1885), Alexandre Dumas (1802 - 1870), George Sand (1804-1876) ja Charles Baudelaire (1821 - 1867)
ellauri390.html on line 179: Elokuvassa Jane Austenista Radcliffe tapaa nuoren Jane Austenin ja rohkaisee häntä jatkamaan kirjallista uraa. Ei ole näyttöä siitä, että tällaista kokousta olisi koskaan tapahtunut edes etänä.
ellauri390.html on line 187: Vsevolod Vladimirovitš Krestovski (ven. Все́волод Влади́мирович Кресто́вский; 23. helmikuuta (J: 11. helmikuuta) 1840 Kiovan läänin Taraštšan kihlakunnan Malaja Berezjankan kylä – 30. tammikuuta (J: 18. tammikuuta) 1895 Varsova) oli ulaaniupseerin poika, puolalaisen aatelissuvun jälkeläinen ja venäläinen kirjailija.
ellauri390.html on line 200: Hän syntyi Mala Berezyankan kylässä Taraschanin alueella, Kiovan maakunnassa, Ulan upseerin perheeseen. Mala Berezyankan kylässä sijaitsevasta Krestovsky-tilasta on jäljellä vain kaksi sisäänkäyntiportin pilaria (neuvostoviranomaiset tuhosivat kartanon tarkoituksella). Kymmenenvuotiaana hän muutti Pietariin. Hän opiskeli ensimmäisessä Pietarin lukiossa (1850-1857). Kirjallisuuden opettajan, kääntäjän ja kirjailijan V. I. Vodovozovin vaikutuksen alaisena hän alkoi kirjoittaa runoja ja harjoittaa käännöksiä. Hän opiskeli Pietarin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa (1857-1861).
ellauri390.html on line 202: Vuonna 1857 hän julkaisi ensimmäiset teoksensa. Hänen kommunikointitaitonsa erottui, hän oli lahjakas puhuja; harjoitti musiikkia ja maalausta; hänestä tuli kirjallisuuspiirien säännöllinen jäsen, tapasi D. I. Pisarevin, A. A. Grigorjevin, F. M. Dostojevskin, M. M. Dostojevskin y.m. kirjailijoita. Osallistunut erilaisten aikakauslehtien julkaisemiseen. Vuonna 1861 hän meni naimisiin näyttelijätär V. D. Hrynyovan kanssa. Vuosina 1865-1866 hän oli Varsovan vankityrmien tutkimuskomission kirjallinen jäsen. Vuonna 1867 hän matkusti Volgaa pitkin.
ellauri390.html on line 205: Kirja esitettiin rykmentin päällikölle, Edinburghin herttuattarelle suurherttuatar Maria Alexandrovnalle, ja kirjailija siirrettiin palkinnoksi samaan arvoon (luutnantti) Ulanskin henkivartijoissa.
ellauri390.html on line 210: Toimittajana, jonka hallitus oli lähettänyt aktiivisen armeijan päämajaan, hän osallistui Venäjän ja Turkin väliseen sotaan (1877-1878). Vuosina 1880-1881 hän oli Tyynenmeren laivueen komentajan sihteeri. Vuodesta 1882 lähtien virkamies erityistehtävissä Turkestanin kenraalikuvernöörin M. G. Chernyaevin alaisuudessa. Vuonna 1884 hänet nimitettiin sisäasiainministeriöön. Vuodesta 1892 elämänsä loppuun asti hän oli "Warsaw Diary" -sanomalehden toimittaja. Hän kuoli Varsovassa, haudattiin Aleksanteri Nevski Lavraan, nousi ylös taivaisiin, sitten haudattiin uudelleen Pietariin Sepe Suden hautausmaan kirjallisille silloille. Epistä, hänhän oli Ukrainan poikia!
ellauri390.html on line 213: "Pietarin slummet. Hyvinsyötyjen ja nälkäisten kirja" on Vsevolod Krestovskin seikkailunhaluinen romaani ja hänen kuuluisin teoksensa. Romaani kirjoitettiin kirjailija N. G. Pomyalovskyn vaikutuksen ja tuen alaisena. Hän antoi hänelle idean suuresta romaanista E. Xun " Pariisilaisten mysteerien " hengessä, joka yhdistäisi realistiset ja romanttiset suuntaukset.
ellauri390.html on line 221: "Mysterit" sai alkunsa Eugène Suen hurjasti menestyneestä sarjaromaanista Pariisin mysteerit (1842), jolla oli monia jäljittelijöitä ja joka antoi genrelle nimensä. Romaanit julkaistiin yleensä ensimmäisen kerran sanomalehdissä, ja ne olivat kiistanalaisia (kuten heidän vähemmän kunnioitettavat aikalaisensa penny dreadfuls) väkivallan ja sexuaalisen poikkeavuuden poikkeuxellisen rehellisen kuvauksen vuoksi. Ne olivat laajalti suosittuja sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, missä The Quaker City (1844) piti kaunokirjallisuuden bestsellerin titteliä, kunnes Uncle Tom´s Cabin päihitti sen kuin Elmer Kuorikka Jalmarin lyhytaikaisen kuulaennätyxen.
ellauri390.html on line 223: Romaani oli yksi suosituimmista kirjallisista tapauksista Venäjällä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Seikkailunhaluinen juoni, psykologisesti ja realistisesti tarkat kuvat hahmoista, tutut paikat, joissa toiminta tapahtuu, tyypillisiä luonnoksia eri yhteiskuntaluokkien elämästä - kaikki tämä herätti lukijassa kiinnostusta ja laajaa keskustelua. Lausumat olivat hyvin erilaisia: I. S. Turgenev kutsui sitä "hölynpölyksi", kuuluisa kustantaja ja toimittaja A. S. Suvorin huomautti ironisesti teoksen "stenografismista" ja V. I. Nemirovich-Danchenko päinvastoin oli yksi enemmistölukijoista, jotka ylistivät romaanin korostaen erityisesti sen sexuaalirikollisen toiminnan dynaamisuutta.
ellauri390.html on line 225: "Pikkuhiljaa" romaani alkoi unohtua. Mutta 1900-luvun 80-luvun lopulla, perestroikan aikana, se julkaistiin uudelleen kahdessa osassa (julkaistiin sitten uudelleen vuosina 1994 ja 2005), sillä sen kuvaamat sosiaaliset ongelmat olivat kapitalismin mukana palanneet. "Tämä kirja on yhdistelmä seikkailunhaluista romaania, jossa on selkeä salapoliittinen juonittelu ja erittäin sosiaalista teosta, joka osoittaa, kuinka mittaamaton kuilu erottaa venäläisen yhteiskunnan 'huiput' ja "pohjat", agraari oligarkia ja urbaani pohja. Molemmat näistä olosuhteista varmistavat kirjan menestyksen molemmissa yhteiskuntaluokissa." — I. Skachkovin vuoden 2005 painoksen esipuheesta
ellauri390.html on line 237: Hän meni naimisiin näyttelijättären Varvara Dmitrievna Grinevan (1861) kanssa. Vuonna 1865 hän julkaisi kirjat "Pietarin tyypit", "Pietarin kultakaivostyöläiset" ja "Valokuvakortit Pietarin elämästä".
ellauri390.html on line 256: Romaanissa on monia juonilinjoja ja hahmoja. Se alkaa tavallisella surullisella tarinalla - isännän kuolemalla, jolla ei ollut aikaa antaa vapautta orjatyttärelleen Natashalle ja tunnustaa hänet virallisesti. Mestarin sisar, prinsessa Tšetševinskaja, sairastuttava nainen, ottaa perintöoikeudet haltuunsa. Hänen epäoikeudenmukaisuudestaan ja julmuudestaan, joka on niin arkipäivää, että niitä on vaikea kutsua rikokseksi aikakauden kontekstissa, alkaa kaikki myöhempi väkivalta, joka lopulta tuhosi vanhan rouvan prinsessa Chechevinskajan itsensä ja koko hänen perheensä. Natashan äitin lyövät kuoliaaksi maaorjat, jotka vievät heidän sielunsa, koska hänestä, heidän kaltaisestaan orjista, tuli vanhan isännän suosikki ja hän hallitsi heidän taloaan. Natasha, joka kasvatettiin kotona rakastettuna tyttärenä ja nuorena rouvana, sai erinomaisen koulutuksen pakollisella kirjallisuuden, musiikin ja ranskan tuntemuksella, mutta hänestä tulee väkisin orjatyttö serkkunsa, prinsessa Chechevinskaya Annan tyttären kanssa, joka oli aiemmin ollut asui kylätilalla isän kanssa, joka halveksi Pietarin tyhjää ja ylimielistä korkeaa seurakuntaa.
ellauri390.html on line 267: Chechevinsky-perheen naisten lisäksi nuoren prinssin Vladimir Shadurskyn mielijohte tuhosi Beroevin perheen elämän ja kohtalon. Julia Beroevan ja hänen miehensä sekä lasten perhe näyttää pieneltä valopilkulta (romaanissa, toisin kuin elokuvassa, hän ei ammu itseään tai kuole, vaan pelastaa perheensä). Sattumalta Julia Beroeva kiinnitti ballissa Vladimirin silmään, jonka villiin elämään 11-vuotiaasta lähtien innokas opettaja rohkaisi ja seikkailut naisten kanssa olivat asioiden järjestyksessä. Nuori Shadursky lyö vetoa ja viettää yön Beroevan kanssa kenraali von Spiltzen ja hänen lääkärin juoman avulla. Beroevan aviomies on ollut pitkään Siperiassa työasioissa eikä tiedä vaimonsa raskaudesta ja häpeästä mitään. Jotta tarina ei tule tunnetuksi maailmassa, Shadurskyjen toimeenpanija Polievkt Hlebonasushchensky lähettää Beroevit vankilaan: Julia - miehensä Shadursky Jr.:n murhayrityksestä väärien syytösten vuoksi - Kellon levittämisestä. Mutta todellinen rakkaus ja omistautuminen voivat kestää kaikki kohtalon vaikeudet. Luultavasti tästä syystä kirjailija pakottaa heidät lähtemään Venäjältä romaanin lopussa. Täynnä toiveita uudesta vapaasta elämästä vapautumisen jälkeen (syytös tunnustettiin panetteluksi), he purjehtivat Amerikkaan. Niinpä tietysti.
ellauri390.html on line 275: Vuonna 1994 sarjastudio ja Ekran-tuotantoyhtiö kuvasivat romaaniin perustuvan televisiosarjan "Pietarin mysteerit". Käsikirjoittajat ottivat kuitenkin lähtökohdaxi vain Krestovskyn kirjallisen työn monimutkaisen ja monitahoisen juonen, ja muuttivat suurelta osin romaanin kerronnan ääriviivat ja hahmot. Poistettuaan romaanin sosiaalisen suuntautumisen kirjoittajat luottivat enemmän sen seikkailunhaluiseen osaan. Joten elokuvan kirjoittajat päättivät mennä naimisiin laittomien Mashan ja Vanyan kanssa, kokenut rosvo Kovrov palkittiin jaloudella, rohkeudella ja lempeällä sielulla, joka kykenee korkeaan, uskolliseen rakkauteen, ja huijari Nikolai Tšetševinski muutettiin eräänlaiseksi venäläiseksi kreiviksi. "Monte Cristo", jalo ja oikeudenmukainen kostaja. Jo on vittua. Se on kuin väittää että julkinen terveydenhoito "ei toimi" kun yxityiset "terveystalot" kuppaavat sitä kuin iilimadot. Saatana pysähtyneisyyskin olis parempi kuin tää uusi oligarkia.
ellauri390.html on line 289: N.E.:n kokoelmassa on todisteita balladin Pechora-versioiden esityksestä eeppisiin säveliin. Onchukov, joka nauhoitti tekstin ruhtinas Dolgorukystä ja taloudenhoitajasta, jonka teki paikallinen eepos kirjailija Ankkuli Efimovich Ostashov kylästä. Zamezhnoye, Ust-Tsilma volost, lisäsi: "hän laulaa erittäin sujuvasti vanhassa yasakissa" ("yasak" on laulun tai eeposen sävelmä). Ust-Tsilma on kylä, maalaiskunta ja Ust-Tsilman piirin hallinnollinen keskus Komin tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Petšoraan laskevan Tsilma-joen suussa 664 kilometriä tasavallan pääkaupungista Syktyvkarista pohjoiseen. Asukkaita on 5 100 henkeä, enimmäxeen syrjäytyneitä syrjäänejä.
ellauri390.html on line 293: Todisteet sensuurin rajoituksista prinssi Volkonskin nimen mainitsemiseen lauluissa on balladin tekstien ensimmäinen julkaisu huhtikuussa 1860. Vuonna 1863 Otechestvennye Zapiskin toimittajat tarjosivat lukijoille P.I. Jakushkinin pientä kokoelmaa, joka sisälsi kolme "Laulua Vanka Klyushnikista". Vuonna 1863 nämä tekstit sisällytettiin P.V. Kireevskyn, kirjailijan kuoleman jälkeen, kirjaseen jonka valmisteli julkaistavaksi P.A. Bessonov.
ellauri390.html on line 305: Vilboa-kokoelman tekstien toimittaja oli A.A. Grigorjev. Hän lisäsi kappaleen päätekstiin kaksi lisäriviä, jotka Jakushkin kopioi balladin toisesta versiosta, korjasi joidenkin sanojen oikeinkirjoituksen murteesta kirjalliseen muotoon ja palautti puuttuvan kirosanan (Хочу запихнуть свой хуй в вашу пизду) sensuuriin hyväksyttävässä versiossa (У меня хуй уже не пашет). Ja hyväxi lopuxi vielä Vsevolod Vladimirovich Krestovskyn (1840-1895) versio:
ellauri390.html on line 341: Loput ovat venäläisiä kenraaleja ja aristokraatteja tai muita viheltäjiä. Aleksanteri Volkonski (1866–1934) oli venäläinen sotilasavustaja ja kirjailija, jonka myöhemmässä elämässä Bulgarian kreikkalaisesta kirkosta katholin papiksi vihittiin.
ellauri390.html on line 360: Linköpingin piispan pikkunokkela aikamiespoika Petrus Petrejus eli Per Persson vieraili 1600-luvun alussa Venäjällä useaan otteeseen ja julkaisi Venäjästä kaksi värikkäästi kirjoitettua kirjaa, joihin hän sisällytti omien ennakkoluulojensa lisäksi muiden xenofobisia kirjoituksia.
ellauri390.html on line 397: Jos kirjanen herätti yhdenkin ajatuxen, se tiesi paikkansa kuin luoti Sven Tuuvan housuissa. Kyllä herätti: tuttua oikeistopotaskaa!
ellauri390.html on line 408: John Strelecky (s. 13. syyskuuta 1969) on amerikkalainen motivaatiokirjojen kirjoittaja ja Big Five for Life -konseptin luoja. Vuoteen 2022 mennessä Streleckyn kirjoja oli myyty yli yhdeksän miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti ja ne on käännetty 43 kielelle. Vuonna 2002 Strelecky kirjoitti ensimmäisen kirjansa, The Café on the Edge of the World (tai size oli The Why Am I Here Cafe). Kirja oli alun perin omakustanteinen, mutta sen jälkeen, kun sitä oli alle vuodessa myyty yli kymmenen tuhatta kappaletta 24 maassa, kirjallinen agentti allekirjoitti sopparin. Kirja oli bestseller Singaporessa, sitten Taiwanissa. Vuonna 2009 se julkaistiin ranskalaisessa Kanadassa nimellä Le Why Café. Saksassa nimellä Das Café am Rande der Welt se on ollut Der Spiegelin bestseller kategoriassa paska selfhelp läpyskät vuodesta 2015.
ellauri390.html on line 412: Elämää muuttavan tapahtuman jälkeen 2002, kun hän oli 33-vuotias, John innostui istumaan alas ja kertomaan tarinan Cafe on the Edge of the World -kirjasta, hänen ensimmäisestä kirjastaan.
ellauri390.html on line 413: Vuoden sisällä julkaisun jälkeen lukijoiden suullinen tuki oli levittänyt kirjaa ympäri maailmaa - inspiroimalla ihmisiä kaikilla mantereilla, myös pingviinejä Etelämantereella. Se voitti vuoden 2015, 2016, 2017, 2018, 2019, 2020, 2021, 2022 ja 2023 bestseller-palkinnon Euroopassa ja mikä tärkeintä, nousi ykköseksi Pohjois-Amerikassa.
ellauri390.html on line 539: Ymmärtääkseen buddhalaisuuden ja sen johtajien valtavan vaikutuksen Vietnamin joukkoihin, täytyy ymmärtää buddhalaisuuden historia Vietnamissa. Kun kiinalaisia kirjaimia tuotiin maahan, zen-munkit oppivat ensimmäisinä niiden merkitykset, minkä vuoksi munkit olivat Vietnamin väestön korkeasti koulutetuimpia.
ellauri390.html on line 602: Gut ist nicht gut genug, man will etwas mehr. Let good enough alone, I would say. Paras on hyvän vihollinen, totta Mooses. Nää kirjat myivät varmaan hyvin six koska ne on näin lyhkösiä. Tyhmempikin jaxaa ne läpi tavata. Coelhon niteet on näihin verrattuna tiiliskiviä. Lyhyestä virsi kaunis kun on lattapäiset lainehilla.
ellauri390.html on line 675: Buttigieg on opiskellut maineikkaissa yliopistoissa: Harwardissa ja Oxfordissa. Hän työskenteli aluksi yritysneuvojana ja sitten siirtyi politiikkaan. Varusmiesaikanaan 2014 hän palveli seitsemän kuukautta Afganistanissa. Se oli kesken pormestarin pestiä. Hän on jo kirjoittanut ensimmäiset muistelmansa. Hän soittaa pianoa ja kitaraa ja puhuu vähintään hieman kahdeksaa kieltä; englantia, ranskaa, espanjaa, italiaa, maltaa, norjaa daria ja arabiaa. Isä oli lähtöisin Maltalta. Darin hän oppi Afganistanissa. Norjaa hän oppi, koska oli kiinnostunut erään norjalaisen kirjailijan tuotannosta. Monissa internet-videoissa hän hurmaa katsojat puhumalla norjaa ja soittamalla fagottia.
ellauri390.html on line 726: Tämän(kin) kirjan jenkkitomppelimaisuus korostuu kun sen lukee saxannettuna. Darf ich Ihnen helfen? kysyy kaljuuntunut zekki. (Vrt. Nora Roberzin So wie ein Traum albumissa 309.) Strelecky lienee zekki, mutta ei siitä näytä paljon jääneen sille takkiin. Zekki oli Trumpin ykkösvaimokin, mutta oikea. Lopussa Jaakko pääsee Hannun kanssa samaan säveleeseen: meditaatiota kanzii ottaa kehiin kun koittaa päättää aikuisten oikeesti mitä haluu elämältään loppupeleissä.
ellauri390.html on line 730: Jaa on tässä epilogikin kuin El Zorro vihkosissa. Ei siinä enää mitään ihmeempää. Vikan sivun omakehut jälleen kertovat, että Jakob Pavunvarsi on kaikkien aikojen Vorsokratikereiden Hall Of Famessa sadan parhaan joukossa. Se hämmmästyttää sitä izeäänkin, muita vielä enemmän. Mutta mitä on Big Five for Life? Viisi sukupuuttoon kuolevaa eläinlajia termiittiapinan turistisafarilla. Five goals that you should definitely achieve in life. 100 kirjaa jotka pitää lukea, 1000 paikkaa missä käydä. Vitunko väliä?
ellauri391.html on line 60: Suomen, Ruotsin ja Islannin luterilaiset kirkot eivät ole allekirjoittaneet konkordiaa. Sopimus on nähty teologisesti ongelmalliseksi mm. piispanvirkaa koskevien linjauksien sekä siihen sisältyvän sanan teologian väärinymmärryxen johdosta. Asiassa häärännyt kv suhteiden oxentaja HJ Iwand on nyt kuollut. Häntä koskeva Eeva Martikaisen väitöskirja löytyi ilmaisexi jostain kontista.
ellauri391.html on line 73: Usein siteerattu tarina väittää, että kun Hoover oli opiskelija Stanfordissa, hän kutsui kuuluisan puolalaisen pianistin Ignacy Jan Paderewskin esiintymään Stanfordissa luvattua 2 000 dollarin maksua vastaan. Hooverin suureksi harmiksi lippujen myynti jäi tavoitteesta alle 1 600 dollarin. Esityksen jälkeen Hoover esitteli Paderewskille 1 600 dollaria ja velkakirjan jäljellä olevasta 400 dollarista.
ellauri391.html on line 75: Paderewski väitti kieltäytyneensä maksusta, antaneensa rahat Hooverille ja käskeneensä tätä vähentämään kulujensa kattamiseen tarvittavat varat, antamaan itselleen kymmenen prosenttia tuotoista, ja Paderewski olisi tyytyväinen siihen, mitä jää jäljelle. Tarinan toisessa versiossa Paderewski ottaa rahat ja repi velkakirjan, mikä osoittaa Hooverille, että he olivat kuitit ilman kuittia. Tarinaan on usein lisätty Paderewskin matka äskettäin nimettynä Puolan pääministerinä, joka matkustaa Pariisiin kiittämään Hooveria Puolan ruokkimisesta ensimmäisen maailmansodan jälkeisen suuren ahdingon aikana. Joidenkin kertomusten mukaan Hoover on vastannut: "Ei hätää, herra Paderewski, minä tiesin, että tarve oli suuri. Sitä paitsi sinä et muista sitä, mutta autat minua kerran, kun olin opiskelija yliopistossa ja olin kolossa."
xxx/ellauri010.html on line 482: Lähinnä tieto-/ erikoissanakirjapainotteinen
xxx/ellauri010.html on line 483: (fi-sv-de-en)-kirjasto "hyvään kotii pääsyn hinnalla" /
xxx/ellauri010.html on line 542: (Koska asunto ei ole "lapsille sopiva". No ei oo rakenteen puolesta eikä kai myöskään siksi, että vieressä asuu ulkona tupakoiva kirjailijatar...)
xxx/ellauri010.html on line 713:
Tässä kirjeessä oli kivasti helppiä digitaalihaasteiselle siitä, miten lähettää kiristysmaksut bitcoineilla. Plus tietoturvaneuvoja vastaisen varalle. Ja lopuksi hakkerin kunniasana. Varmaan nelikirjaiminen.
xxx/ellauri010.html on line 740: Sen visio on sälästä aseptisen tyhjä persoonaton himbe, mis sukat paidat farkutkin ym makaa järjestyksen kourissa, kyljillään laatikoissa tiukilla rullilla vierekkäin kuin hiroshiman uhrit. Omistaja keventyneenä rojuista endlösungin jälkeen on kylillä shoppailemassa uutta sievää esinettä tilalle. Nyt mahtuu uutta kivaa kun roskat on pantu riviin. Ei järin kierrätyshenkistä, kulutuksen verenkierto tästä senkun vilkastuu. Konmarin omakin parim enne päivä meni jo. Ei se muuten olis kirjaston poistohyllyssä.
xxx/ellauri010.html on line 746: Esim kirjat levitetään vieri viereen lattialle kuin viaporin vangit (no ei niitä sit kovin monta ollut ennestäänkään) ja halataan niitä yksitellen sydämen ääntä kuunnellen. Ne joille ei sydän sykkää joutaa hyvin joukkohautaan roskikseen. Mitähän siihen jää? Pankkikirja, joku Paolo Coelho ja Konmari nyt tietysti.
xxx/ellauri010.html on line 750: Timeo hominem unius libri. Pelkään yhden kirjan ihmistä. Raamattuhemmot haluu kääntää tän toisin päin: ne on pelottavia vastustajia kelle tahansa, kert ne osaa kirjansa vaikka takaperin. Onhan se niinkin. Hulluus pelottaa. Menaa! Avohej! Laupias suus nöökätsep!
xxx/ellauri010.html on line 909:
Tunnistan tästä taudinkuvasta tuttuja piirteitä. Selvä pyy, sanoi Manninen varista, narsistihan se siinä. Näitä on kirjallisuudessa kuin täitä turkissa, esim. Rousseau, Stendhal, Musset, Bourget, you name it. Oserais-je me flatter: olin varsinkin nuorempana jonkinlainen sekunda Byron, kotileffan sankari, en yhtä fiksu ja filmaattinen enkä varsinkaan yhtä komea, mutta yhtä kovaa yritystä vitosdivarissa.
xxx/ellauri010.html on line 1332: jonka kirjan lukaisinkin saksaksi
xxx/ellauri010.html on line 1760: P-kirjaimen muotoisen oxan tai muun luontokappaleen.
xxx/ellauri010.html on line 1763: kilpailevan laatan, johon oli polttokirjaimilla kirjoitettu
xxx/ellauri013.html on line 28: Nää ei ole runoja, nää on kirjallisuuskritiikkiä.
xxx/ellauri013.html on line 321: Bertrand kirjoitteli Filosofiaa jokamiehelle. Unpopular essays. Ei nyt ihan suora käännös. Russellin tarkoittama jokamies on talousliberaali, kansallislippuja myyvät populistit eli persut ei näistä jutuista kyllä perusta. Siinä mielessä ovat epäpopuläärejä. Tämä läpyskä löytyi Tutu-vainaan kirjahyllystä. Tutu oli kääntäjä. Siltä jäi paljon sanakirjoja. Tutulta jäi lukematta Bertin luku Kuuluisia miehiä joita olen tuntenut. Se oli leikkaamatta auki. Leikkasin sen nyt.
xxx/ellauri013.html on line 333: Seku ei tykkää kun mulla on näin rivo suu. Ei ole kyllä sievästi tötteröllä vaan, kuten Bertrand Russellilla, pikemminkin viivana. Olet kirjallinen kouluampuja, se syyttää. Täysosuma. Carl Barksissa oli siivo yläkerran ukkeli joka kyllästyi naapureiden meteliin, tuli alakertaan esi-isän tussarinsa kanssa. Mullakin on sellainen.
xxx/ellauri013.html on line 343: Ymmärtää nuolla patriootteja kirjoitelman aikana (1937) vaikkei itse usko isänmaahan pätkääkään, istui suursodan aikaan vankilassa pasifismista ja luikki jenkkeihin toista maailmansotaa pakoon. Jenkit ei tykänny sen Marriage and Morals kirjasta eikä sen homostelusta, se sai eri paikoista potkuja. Ei sentään siellä pasifismista, se oli kostonhaluinen pahalle Vladille, halus että jenkit löis ne lysyyn.
xxx/ellauri013.html on line 347: Toisin kuin runoileva lordikollega, enemmänkin kuin Bob Southey, ehti saavuttaa valtaapitävien suosion, kirjallisuuden Noopel paukahti 1950, ilman romskuja tai runoja. (Sen fiktioyritelmät aiheutti lähipiirissä vaan myötähäpeää.) Bertistä tuli laureaatti ihan niinkuin Bobista, ja vastaavista ansioista, vallan pyllyn nuolennasta. Kylmän sodan kirjoituspalkkio jenkkisympparille. Luvussa Ihmiskunnan tulevaisuus se ihan coolisti kannustaa kolmatta maailmansotaa ja sen voittajan, Amerikan hegemoniaa. Koska jenkeissä on kivempi olla julkkisfilosofi kuin neukuissa. Kannattaa kääntää nokka myötätuuleen loppumerinpeninkulmilla. Ei tarvi luovia kun antaa tuulla takaa, kyyti paranee. Bert tykkäs takatuuppareista.
xxx/ellauri013.html on line 640: kirjasta, se nauratti meitä molempia.
xxx/ellauri013.html on line 859: Mitä missä milloin - kansalaisen vuosikirja (myös MMM) on Otavan vuosittain julkaisema tietokirja, jossa käsitellään kuluneen vuoden tapahtumia ja puheenaiheita. Ensimmäinen vuosikirja julkaistiin 1950, ja uusi on julkaistu sen jälkeen joka vuosi välivuositta.
xxx/ellauri013.html on line 861: Mun yksi varhainen artikkeli konekäännöxestä ilmestyi MMM- vuosikirjassa. Siitä jo näki, ettei mulla ollut mitään asiaa sille alalle. Ja nyt jään eläkkeelle siitä. Revi siitä. No en mä ole ainoa. Peterin periaate pitää meistä hyvää huolta.
xxx/ellauri013.html on line 878: ja nykyiskansain kirjallisuuden niteet.
xxx/ellauri013.html on line 989: Ensin se sekvenssi missä en saa väitöskirjaa koskaan valmiixi, se on vaan kasa tuhnuisia koneella kirjotettuja papereita. Olin ottanut niistä valokopiot mutta unohtanut minne laitoin ne.
xxx/ellauri027.html on line 245: Lukenut tätä kimaltelevaa, uloshengittävää kirjaa viime viikkot sukellustekniikalla, uiden hetken sen kirkkaudessa. Raikastuneena palaten arkiryskeisiin. Kinnunen avaa Haavikon kautta ja oman syvällisen ymmärrysmaailmansa kautta kielen, merkitysrakentumisen, reflektion aarrearkkuja. "Runon kieli sallii puhua myös ilman teemaa ja teesiä olematta silti mieletöntä." - Lukukokemuksen majesteetillisuutta ja lähestyttävyyttä lisää tekijän valitsema erinomainen tekniikka: joka sivulla hän lainaa Haavikkoa havainnollistaakseen näkökulmiaan ja valaisevuuksiaan. - Siinä mitassa innostuin, että äsken kävin Fredrikinkadun Nide-kirjakaupassa noutamassa Haavikon Kootut runot (864 sivua). [Vitut "noutamassa", ostamalla sileillä seteleillä. Niitä piisaa. Oivallus ja nide.]
xxx/ellauri027.html on line 250: Alivaltiosihteerin Liian suuri suomalainen kirjakerho täydentää: Paavo Haavikko on noussut kuuluisuuteen teoxillaan Vaikeaselkoisia kirjoituxia, Täysin käsittämätön kirja, ja Lukijalle avautumaton teos. Nyt Paavo jylisee asiat kohdalleen kirjallaan Vaikeaselkoinen kovakantinen kirja. Tilaa heti! Tilaajalahjana nopeimmille arvotaan E.Saarinen et al. Better Butter upeana nelivärilaitoxena.
xxx/ellauri027.html on line 281: Van der Valk-kirjan alussa oli latinankielinen sitaatti Horatiuxelta. Joku vanhan Rooman sankari siinä heitti ohjat auran päälle, sanoi itkuiselle perheellensä moi ja lähti iloisena laivalla Karthagoon rättipäitä tappamaan. Se on roomalaisista eri hienoa. Niinhän se on, että tavixetkin pitää huolta pikku tiimistä, suojelevat perhettä ja suosii lapsia, vaan sankari on sitä suurempi mitä suurempaa ja sille yhdentekevämpää tiimiä se palvelee. Herra isoherran tiimi on kaikista hienoimpi. Musta tää on ihan paska meemi. Mulla on neandertaalin luonto, mä pörisen mieluummin erixeni ontossa puussa, kuin Mandevillen moraaliton pörriäinen, joka ei ymmärrä omaa etua ajamalla pitää yhteismarkkinoita pystyssä. Ja nyt kuin ne markkinat on tekemässä loppua koko pallosta, ei tää nurkkakuntaisempi izekkyys edes hävetä. Ei sen silti tarvi olla mitään persumaista nuivuutta. Terve tulloo vaan mutiaiset ja rättipäät, perustamaan omaa pesää naapuronteloon. Ei täällä kukaan ole toistaan parempi, pahempia voidaan olla, kun oikein yritetään yhdessä.
xxx/ellauri027.html on line 286: Mitä nää kukoistussyötit oikeen on? Ne kuulostaa lipeviltä kirjamainoxilta. Pelkkää kehua, ei yhtään poikkipuolista sanaa. Jos tää on sen kirjaploki, ompa se lukenut vielä sekalaisempaa puppua kuin mä, melkein tyyten izehoitokirjoja ja värikuvin somistettuja kirjahyllyn koristeita. Kukaan muu kuin nyt mä ei ole kommentoinut, enempää kuin mun kirjaplokia. (Plokeja ei paljon kommentoida, kirjoitetaan ennen niitä omia. Toiseuden toinen laki.) Ehkä nää on jotain positiivisuussulkeisia, kukoistussalikäyntejä. Paljonko kuplia nousee suorin käsin penkiltä.
xxx/ellauri027.html on line 319: Edwin Linkomies: Ihmishengen tie. Valikoima puheita, Otava 1954 Poimin tämän vuosikymmeniä sitten loppuunmyydyn kirjan mukaan kesän Pafos-seminaariini ja intuitiivinen valinta osoittautui oikeaksi. Helsingin yliopiston entisen professorin ja Suomen sodanaikaisen pääministerin puheiten kokoelmassa on ylevää ja juhlavaa jylinää. Sen sävymaailma soi ja henkisyys elää tavalla, joka saa mielen liikkeelle.
xxx/ellauri027.html on line 321: Linkomiehen tyttärenpoika Eero Karhuvaara oli meidän luokalla. Se ampui muiden päähän kuminauhoja viivottimella. Siitä tuli merivoimiin kapteeni ja puolustusvoimain tiedottaja, sen isoveli Lauri on jotain tv:stä tuttua. Edwin ize oli kovan linjan sodanliezoja, oikeistofalangin sinkomies, joka sai rauhan tullen kommareilta linnatuomion, josta heideggermäisesti kohosi vielä yliopiston rexixi 50-luvulla. 70-luvulla sitä vielä vähän häpeiltiin, ei ollut Eski vielä rehabilitoinut Edwin Johan Hildegardia. Aarne Kinnunen siteeraa keltaisessa kirjassa jotain vääräleukaa joka kommentoi Edwinin mahtipontista saapumista yokunnan vuojuun: puuttuu van Te Deum. Aarne mainizee ohimennen Edwinin vänrikki Stoolin aikaisen sotilasnimen Flink - vikkelä. Sotamies Viki. Hidassoutuinen omena oli linkoutunut puusta ainaskin viiden metrin päähän. Sotaministeri rannalla.
xxx/ellauri027.html on line 323: Ralph Waldo Emerson: Luonto, suom. Antti Immonen, 23°45 Tampere 2002. Pieni ylevöittävä esseekirja taidokkaana suomennoksena. Joka tämän ottaa mukaansa kuistille tai kahvilaan, ei pety, vaan kohottautuu sen perustavan hengenlain kautta, jossa sisäinen itu alkaa elää, kun saa valoa, ravinnetta.
xxx/ellauri027.html on line 328: Ostin tämän kirjan päivällä Santahaminan Sotilaskodin Kirjaston tyhjennyshyllyistä. Olimme ensimmäistä kertaa katsomassa armeijassa palvelevaa poikaamme. Oliver osti pari kirjaa, minä myös, mutta tämän Matti Kuusen kirjan löysi Pipsa.
xxx/ellauri027.html on line 329: Kansanrunoustieteilijä, kansallinen uudistaja professori Kuusi oli koulunopettajani Maija Kuusen veli, johon tutustuin ensimmäisessä Finlandia-palkintoraadissa. Mahtava henki, salamaälyinen ja sivistynyt velikulta. Santahaminasta löytämässämme essekirjassa on valoisaa, kohottavaa optimismia ja uskoa Suomeen. Hän tutkii "laskemattomia tekijöitä" Suomen hyväksi ja korostaa eräänlaista pienten lukujen ekonomiaa etsiessään "kutsumustietoisuuden nousukausia". Yksilöt vaikuttavat, rohkeus ja halu tehdä asioita toisin, isosti, täysillä ja merkitysvoimaisesti.
xxx/ellauri027.html on line 333: Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila: Rakkauden atlas, Otava 2005. "Olemme kirjoittaneet tämän kirjan eräänlaiseksi rakkauden kulttuurihistorian atlakseksi, karttakirjaksi, josta näkyy, millaisin silmin muut vaeltajat ovat katselleet näitä maisemia." Sympaattinen, ymmärtäväväinen, lämmin ja laajakatseinen kirja, joka esittelee ihanan soljuvasti rakkauden kuvastoja lännessä ja idässä. Perustuu tekijärakastavaisten poikkeuksellisen suureen lukeneisuuteen ja inhimilliseen ymmärrykseen. Kansainvälsien tason huipputeos, uhkea myös ulkoisessa toteutuksessaan ja kuvituksessaan. Tekijät edustavat sitä harvinaista taitoa, jossa opillinen sivistys ja sydämen sivistys kulkevat käsi kädessä ja inspiroivat kaiken aikaa toisiaan.
xxx/ellauri027.html on line 337: Lenita Airisto: Kauneus on lisäarvo, Otava 2004 Lenitan uusi suurtyö. Jos luulet tuntevasi tämän kirjailijan, erehdyt. Tai lähihistoriaakaan. Kauneus on lisäarvo, mutta se myös kätkee. Tämä kirja osoittaa, mitä kätköistä avautuu kun vähän katsoo, kun katsoo Suomea ja maailmaa yhden voimanaisen silmin, kokemuksin ja tosissaan.
xxx/ellauri027.html on line 388: Esa Jouni Olavi Saarinen, izehoidon filosofi, täytti 60v vuonna 2013. Samannimiseen kirjaseen on koottu Eskin oman avun avainpointit, joita voi olla yhteen laskien enemmän kuin kolme, mutta nää kolme on tärkeimmät:: Hyvä mä, hyvä sä, hyvä me.
xxx/ellauri027.html on line 392: Syntymäpäiväni rajuin paukku oli Frank Martelan, Lauri Järvilehdon, Peter Kentän ja Jaakko Korhosen toimittama teos Esa Saarinen: Elämän filosofi, joka on valmistunut itselleni täytenä yllätyksenä ja julkistettiin maanantaina 12.8. Sain kirjaa yhden kappaleen syntymäpäivänä ja luin sen henkeäni pidätellen ja syvästi liikuttuneena. En tiennytkään että olen näin mainio (vaikka olinhan mä vähän aavistellut sitä), ja että mulla on ollut näin jännä elämä. Tätä kirjaa ei raski laskea käsistänsä kesken, on pakko ottaa se mukaan aamu- päivä- ja iltapaskalle. Ihan jännittää et kuinkas sitten kävikään? Meemipeikko meemikannuineen kun metsään käy.
xxx/ellauri027.html on line 394: 'Elämän Filosofi' tarkastelee ajatteluani ja toimintaani laaja-alaisesti, analyyttisesti ja moniulotteisesti. Toimittajat ovat tehneet valtavan työn kootessaan teoksen, joka on enemmän kuin juhlakirja valottaessaan filosofisesti, johtajuudellisesti, psykologisesti, pedagogisesti, vaikutuksellisesti, pitkälinjaisesti, humoristisesti, vakavasti ja henkilökohtaisesti yhtä elämän kaarta tähän asti, siis mun. Hemmetti mä oon timanttia, tai topaasia ainakin. Mussa on suunnattomasti ainesta, valtavasti naurun aihetta.
xxx/ellauri027.html on line 398: Tää Phelps on pankkinobelisti niinkuin se suomenruozalainen kuikka, yhexättä kymmentä puskeva keltahampainen jenkkiukkeli, markkinatalouden vanha korppikotka, jonkun ihme Center of Capitalism and Societyn perustaja ja johtaja. Se on laskeskellut, että työttömyys on vaan luonnollista, niinkuin vino penis. Hyi helvetti, mä en kehtais tollasta mainitakaan mun juhlakirjassa. Ei mun juhlakirjaan tosin kovin paljon noita nobelisteja ollut tunkemassakaan, ei tarvinnut karsia.
xxx/ellauri027.html on line 402: Avainteemoja ovat: "pehmeitten" teemojen kova, ratkaiseva voima - positiivisuuden positivisuus - käytännön ensisijaisuus - kasvun ihme - se hengen ankara laulu, mistä on kyse. Kirja on fyysesti ostettavissa Akateemisesta kirjakaupasta ja Aalto-yliopiston Tuotantotalouden laitoksen kirjastosta, jonka sivuilta teos on myös ladattavissa digitaalisesti (ilmaiseksi). Hinta vain (en nyt muista, muttei se kovin kallis oo). Et tukka putkella nyt vaan ihan fyysisest tänne Tuotantotalouden laitoxeen! Luvassa on hellän dynaamisia ja innostavia, räjähdysvoimaisia hetkiä... ja vähän tietoakin!
xxx/ellauri027.html on line 404: Kasvun ihme, mon oeil! Ihme kasvuräjähdyxen saarnaaja. Ja hengen ankara laulu, my foot. Mistäs se nyt oli nyysitty. Ainiin Eikka Leikalta: "Yksi on laulu ylitse muiden: ihmisen, aattehen, hengen ankara laulu. Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun." Sanoi Eikka tarkoittaen izeään. Toistaa Eski papukaijamaisesti tarkoittaen ketäs muuta kuin taas izeään. Sillä on se äänikirjana kai Vessa-Matti Ploirin laulamana, toimii autossa mahtavasti. Noita ankaria laulajia piisaa. HENGEN ANKARA LAULU VELVOITTAA OLEMAAN TYÖTELIÄS JA VAHVA TILAAJILLE. Puolesta hengen ja heimon ja maan. Vitun veisaajat. Isa Gripenberg, 79, puhelee puoliääneen izelleen: Tässä on Mannerheimin kirje apelleni. Miehisiä naisia, naismaisia miehiä salaa tissiliiveissä. Keskiluokan tunnejohtaja, johtoportaan perässäjuoxija. Eski johtaa edestä, takaa vuorineuvoxet. Nörttismurffi esittää, pappasmurffit vetää kulisseissa langoista. Valesmurffi ja muita smurffijuttuja.
xxx/ellauri027.html on line 476: Kurssin suoritus muodostui luennoille osallistumisista, referaattien kirjoittamisesta, räjähdysvoimaisen oppimiskeskustelun kestämisestä ja reflektioesseen kirjoittamisesta. Räjähdysvoimainen oppimiskeskustelu käytiin noin neljän hengen ryhmissä, ja siitä palautettiin lyhyt kirjallinen raportti. Referaatit ja oppimiskeskustelu arvosteltiin asteikoilla hyväksytty–hylätty, ja kurssin suorittaminen edellytti niiden tekemistä hyväksytysti. Reflektioessee oli max 5p pitkä ja siitä sai pojoja 0-5, pojo per sivu. Piti reflektoida jotakin joka tuli mieleen, Eskiä tai izeään, soveltaen Eskin avainsanoja. (Osittainen lista niistä tässä toisaalla.)
xxx/ellauri027.html on line 494: Se ei selviä juhlakirjasta eikä näiltä sivuilta, onko Eski ize vielä izepystyvä, onko korppu kova, vaiko enemmän jo "pehmeä". Onko kukko juhlakunnossa, formatoiko Eski vielä lerppuaf, jäikö erektio jo Albertinkadulle.
xxx/ellauri027.html on line 513: Esipuheessaan kirjaansa Filosofian historia huipulta huipulla Esa kysyy, onko mitään masentavampaa kuin perinne, ja miksi siis pitäisi kirjoittaa kirja filosofiasta sen perinteen näkökulmasta. Eikö olisi parempi haastaa perinne ja sanoa jotain ihan uutta? Sanoo se ja alkaa sitten luetella perinteisiä filosofian taivaan kiintotähtiä, suurimpia alan julkkixia. Yx sen oppilaista muistaa enää kaxi periaatetta.
xxx/ellauri027.html on line 528: Tääkin on totta, vaikkakaan ei uusi havainto. Näkyyhän se tästä juhlakirjastakin. Tän tietää tutuistaankin joka ikinen, ja käyttäytyy izekin sen mukaan. Se on tavallaan turvallistakin, on turha kantaa murhetta siitä mitä muut musta ajattelee, ei ne ajattele yhtään mitään. Niillä on liian kiire ajatella izeään, ja sitä mitä muut ehkä ajattelee niistä.
xxx/ellauri027.html on line 547: Nostemestari Heikki Peltola (1952, mun ikätoveri) on valmistunut Helsingin Kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden maisteriksi 1976. Yhteistyö Esa Saarisen kanssa alkoi 1990 Peltolan toimiessa johtotehtävissä K-ryhmässä ja osallistuminen toiseen Pafos-seminaariin 1996 johti yhteisen yhtiön Nostetuotannon perustamiseen 19997. Peltola on kirjoittanut kuusi kirjaa itsensä ja ihmisten johtamisesta ja työskennellyt yli tuhannen työyhteisön kanssa etsien käytännön keinoja nostaa toiminta uudelle tasolle. Hän on ollut asiantuntijana monissa hankkeissa työelämän kehittämiseksi, mm. Veto, Kesto ja Palvelut 2020.
xxx/ellauri027.html on line 559: Kauppinen on kirjoittanut johtamiseen liittyvää tietokirjallisuutta sekä jännitysromaanin "Kuoleman takapiru".
xxx/ellauri027.html on line 561: Vai sellaista. Tero ensin, Esa sitten. Kassit jätetään ulkopuolelle. Mutta mixi Eski? Tuskin siksi, että käytännöllisesti katsoen jokainen suomalainen tuntee hänet. (Miksi tuskin? Tuskin kukaan tunnistaisi Eskin ilman takatukkaa ja keikarismurffitakkia. Tushkin sanoi Pushkinkin.) Ei siksikään, että hän on pitänyt tuhansia innostavia luentoja ja kirjoittanut parikymmentä kirjaa, joista tosin vain yhden voi katsoa käsittelevän johtamista. Kuten sanottua, mullon niitä kuusi. Montako kuusta yhteensä?
xxx/ellauri027.html on line 571: Ensimmäisessä työelämää sivunneessa kirjassaan, vuonna 1990 ilmestyneessä Muutostekijässä, Saarinen kävi vuoden ajan viikoittain Ekbergillä Ensto-yhtiöiden perustajan Ensio Miettisen kanssa. Yhteistyö alkoi Miettisen luettua kirjan ”Erektio Albertinkadulla”. Hän oli innostunut kirjan ”aktiivisesta, vapausladatusta ihmiskuvasta ja siihen kytkeytyvästä elämän moraalista, toivon periaatteesta”. Ehkä sitä kiinnosti myös Esan useat (joskin enimmäxeen tuloxettomat) erektiot Albertinkadulla Pipsan (vai oliko se Piipsin) riippukeinussa. Miettinen oli omakohtaisesti kokenut, miltä maistuu elämä masentuneena miljonäärinä. On lerpahtanut olo. Molemmat ovat loppupeleissä yhtä mieltä siitä, että Roopen elämä ei ole elämisen arvoista. Ei hrahahlaarissa sukeltelu vedä vertoja snorkkeloinnille Pafoksen upeilla vesillä.
xxx/ellauri027.html on line 659: Eino Kailan kirjoittaman Syvähenkinen elämä -kirjan vanhahtava nimi ja käsitteistö on jälleen trendikästä (sanoo ainakin tää saarnamies). Kyseessä on elämän natustelu pintaa syvemmältä, monikerroksisesti (johtokunnan kerros ylinnä), laahusta laajemmasta perspektiivistä kuten Anna Maurasen yliopiston valistuneet bisnesjohtajat.
xxx/ellauri027.html on line 827: niinkun oisko siellä jollekulle joskus sattunut jotain samantapaista. Sitten se on mahdollista. Esim Hoosean, Hiskian tai Hesekielin kohdalla. Onnexi raamattu on suht paxu kirja. Ja jos sitä vielä on lehteillyt ahkerasti, nehän tulee sit uniinkin, ja sittenpä näyt nazaa aika hyvin.
xxx/ellauri027.html on line 874: Löftena kunna ej svika är en psalm där varje vers avslutas med den välkända strofen: "Himmel och jord må brinna, höjder och berg försvinna, men den som tror skall finna, löftena de stå kvar." Se on myös Ruotsin kirkon virsikirjassa virsi 254 (Pettikö hän lupaukset, pettikö milloinkaan?). Retorinen kysymys.
xxx/ellauri027.html on line 897: Leevi oli tehtaantyöläisen poika ja baptisti, kunnes 1907 luki lehdestä että Barratt puhui kielillä ja kaatoi väkeä Norjassa. Leevi lähti heti Osloon. Sen miehekkäämpi vaimo Lydia oli norjalainen, 3v sitä vanhempi, kuolikin ensin. Baptistiseurakunta Filadelfia perustettiin Tukholmassa 1910, Leevistä tuli sinne pastori, mutta heitettiin pihalle 1913 helluntailaisuudesta. Sit kun kaikista tuli helluntaiystäviä, se otettiin takas ja sen seurakunta oli välillä maailman suurin helluntairyhmittymä, kolossaaliset 5887 jäsentä. 10x enemmän kuin Eskin luennolla. Se perusti paizi seurakunnan myös puolueen, lehden ja säästöpankin. Se kirjoitti menestyskirjan Jeesus tulee (ylläri), ja tuli ize valituxi Vaasaritaristoon. Leevi tulee ja tekee valmista.
xxx/ellauri027.html on line 912: Onkohan tää tilanne nyt premissoitu oikein tai edes ollenkaan? Mix ajatella et ihmisissä ylipäänsä ON jotain muita elukoita mainiompaa? Huono lähtökohta, mun miälest ainaskin. Ja mix niitä pitää olla neljä, mixei kolme riittänyt? Oliko paperissa tyhjä tila? No ei se lukumäärä ehkä ole tärkeää. Kohta niitä varmaan on jo viideskin, jos ei Eskistä sitä ennen aika jätä, onhan enkun sanastossa e-alkuisia sanoja (se on englannin yleisin kirjain), ja vaikkei oliskaan, äkkiähän Eski niitä lisää kexii, onhan se sen ihan keskeisiä vahvuuxia.
xxx/ellauri027.html on line 915: Mitäs nää eet sit on kotisuomexi? Varmaan Saarisella on jo niihin viralliset käännöxet, mut mitäs jos mäkin koittaisin, onhan kääntäminen taas mun ihan extra speshälti. Mä en roiku tossa eekirjaimessa, kun mun etunimi ei edes ala sillä.
xxx/ellauri027.html on line 925: Toi eka käännös on perusteltu mun pitkillä jaarituxilla siitä, että etiikka on sapiensinapinan termiittipesän sääntökirja, ne meemit, joilla omaisuus ja reviirit pysytetään koossa ja pysäytetään anarkia. Niitä mä en paljon siedä, musta just nää meemit on aika pitkälle koko termiittipesän pahin kexintö. Täs on aika monta varianttia etiikasta jo haukuttu läpitte, eikä tää Eskin keitos maistu mulle yhtään paremmalta.
xxx/ellauri027.html on line 927: (Nyt täytyis lukee pitemmälle, et tiedän mitä noilla muilla meinataan. Ei pitäs koskaan lähtee kääntämään ennen kun on koko texti luettu. Mut kukas niin kauan jaxaa ventata. Katotaan siis sanakirjasta. Olkiukkoja on sitä paizi kivempi mätkiä kuin oikeita.)
xxx/ellauri027.html on line 1025: Tästä näkee, ettei tarvi välttämättä puhua ääneen eikä videolla tuodaxeen liskoaivomaisia ajatuxia pinnalle. Voi sen tehdä kirjallisestikin. Mut tää on tätä päivää, kirjoitusten aika jo ohize, karkit heitetty abiautoista, nyt uidaan aalloilla. Eski oli ajan pulssilla kun lähti Aalto-yliopistoon.
xxx/ellauri027.html on line 1029: Eski puhuu näkyjen ja vertauskuvien kautta kuin Mr. J. Nasaretilainen. Sen varsin raskaalla kädellä viittoillut suosituxet näkyy kuin verhon takana. Sen niminen kirjakin oli helluntailaisilla, mulla taitaa olla se hyllyssä. Verrattuna nuoruusaikojen Eskiin 60-vuotias profeetta Saarinen on (ainakin tässä kirjoituxessa) vapautunut huumorin kahleista. Tässä esitteessä se vaahtoo suht vakavalla lärvällä.
xxx/ellauri027.html on line 1041: Tässä pitkänlännässä sepustuxessa toistuu ihan Eskin izensä muotoilemina käytännössä kaikki ne pointit, jotka sen adeptit on muualle juhlakirjaan keränneet. Sieltähän ne on voinu ne sit kopsia, jos ei muuten muistaneet enää kuin ne kaxi pointtia kolmesta. Glow-how niillä kai kuitenkin oli tallella, mikähän sen puoliintumisaika on. Vanheneminen ja parasta-ennen päivä on nykyään sisäänrakennettu kaikkiin tuotteisiin, onhan ajateltava myös valmistajan ja myyjän etua. No sit eiku uudestaan luennolle tai Pafoxelle.
xxx/ellauri027.html on line 1095: Esa Jouni Olavi Saarinen (s. 27. heinäkuuta 1953 Hyvinkää) on suomalainen filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Saarinen on ollut vuodesta 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professori Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto). Saarinen on ollut tunnettu julkisena keskustelijana, suosittuna luennoitsijana ja filosofian oppikirjojen tekijänä.
xxx/ellauri027.html on line 1113: Työ: Filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professori Aalto-yliopistossa.
xxx/ellauri027.html on line 1300: ”Vaasan paras paikka oli kalaranta, josta pääsin veneellä merelle kalaan. Sitten oli kirjaston puisto ja pari keskustakorttelia, joissa kävin kavereiden kanssa pussikaljalla”, Airaxinen toteaa. Nyttemmin juon vaan hyvää punaviiniä.
xxx/ellauri027.html on line 1311: Airaxisen mielestä filosofia avautuu aikaisintaan väitöskirjan jälkeen – jos ylipäätään on avautuakseen. Timolle ei auennut, ei kirveelläkään, mutta rahahanat raottui ihan kivasti, kun pääsi naistenlehtijulkkixex. Punaviiniin riittää kyllä, ja ravunsyötteihin.
xxx/ellauri027.html on line 1342:
Eli lipittäjän sietämätön ylipaino. Kuulostaa Pete Menckenin kirjan nimeltä. Munavyön comic reliefiä. Ja onkin sitä.
xxx/ellauri027.html on line 1348: Timon izehoitotrilogian kolmas osa löytyi Etelä-Haagan kirjaston poistokirjoista. Vuodelta 2008. Samoihin aikoihin kuin mä pääsin kullin orjuudesta siis Kouvolan.
xxx/ellauri027.html on line 1349: Tää on hyvin henk koht tunnustuskirja ja luultavasti edustaa lipittäjän oman elämänfilosofian sum totalia.
xxx/ellauri027.html on line 1358: Näin pitkälle ei päässyt Pekka Himanen, joka kirjoitti Bertrand Russellista lähes alaikäisenä lähes ala-arvoisen väitöskirjan. Siinä Pekka Himanen
xxx/ellauri027.html on line 1364: Väitöskirjan motto on Russellin raamatullinen elämänohje “Älä seuraa joukkoa pahuuteen”. Halusiko Russell sitten johtaa joukkoja, vai pysyä niistä erossa? Mistä joukosta tarkkaan ottaen oli kyse? Russellin elämän aikana käytiin kaksi maailmansotaa, natsismi ja fasismi nousivat ja tuhoutuivat, Britannian maailmanvalta romahti, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto kohosivat suurvalloiksi, asevarustelu sai globaalit mittasuhteet, yhteiskuntaluokkien suhteet muuttuivat, ‘viktoriaaninen’ arvomaailma rapautui, uusia yhteiskunnallisia voimia ja liikkeitä syntyi jne. Himanen ei tällaisia tapahtumia edes ohimennen mainize, ei edes Bertin pasifismia ja vankilareissua.
xxx/ellauri044.html on line 37: Tällä kertaa on määrä tarttua härkää sarvista, ja lukea oikein ohjekirjasta,
xxx/ellauri044.html on line 38: millaista on olla narsisti tai edes lähellä. Alennuskirjasta kirjamessuilta,
xxx/ellauri044.html on line 40: Mutta opus osoittautui pettymyxexi, eihän se olekaan izehoitokirja.
xxx/ellauri044.html on line 41: Se on vaan ohjekirja sijaiskärsijöille, miten väistellä narsistia.
xxx/ellauri044.html on line 133: varmaan eläkevaari, joka omakustantaa selfhelp-kirjansa
xxx/ellauri044.html on line 137: paikalliskirjastoissa pitämässä esitelmiä. Sympaattista.
xxx/ellauri044.html on line 199: Joseph Burgo (kirjan kirjoittaja) tiivistää ton 9 kohdan listan vaan kahteen (vähän samaa tyyliin kuin Jeesus tiivisti 10 käskyä kahteen (rakasta jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä yhtä paljon kuin izeäsi). Narsistin 2 peruskäskyä ovat: rakasta izeäsi yli kaiken äläkä lähimmäistä ollenkaan. Aika selkeää. Suuret luulot izestä ja empatian puute, siinä se. Psykopaatilla on samat luulot, mutta paljon lisää, ks täältä.
xxx/ellauri044.html on line 242: Hei nyt löytyi nettiuutisista vielä 1 lajike, joka puuttuu Burgon kirjasta, nimittäin herkkä narsissi. Se ei mahtaile mutta on salavihainen pikku mimosa. Siinä on paljon tutunomaista, mutta paljon myös Riku Rinkulan luonteenpiirteitä.
xxx/ellauri044.html on line 246: Viettelevä narsisti on karismaattinen. Karisma on miellyttämisen taitoa. Niinkuin Kierkegaardin viettelijän käsikirjassa, kikka on saada toinen tuntemaan izensä hyväxi. Eskillä on karismaa. Wilholla varmaan oli. Karismaatikko on narsisti jos se oikeasti välittää vaan izestään. Kaikki ei ole sellaisia. Jotkut voi oikeestikin välittää myös muista. Ainakin melkein yhtä paljon kuin izestään, enempää ei vaadi Jeesuskaan.
xxx/ellauri044.html on line 328: Äs. Pitääkö nyt sit ostaa myös joku izehoitokirja sosiopaateille? Ei sentään. Jenkeillä ei enää ole sosiopaattia DSM-nimikkeenä, se on nyt APD eli anti-social personality disorder, mikä on yxinkertasesti vaan "paatunut rikollinen" leima ozaan. NPD oli ennen Saxan nazipuolue, nyze on USAn narsismihäiriö. Ei vittu ei nää kreikannetut tautinimet ole muuta kuin Theofrastoxen luonteita, erilaisia ikävän ihmisen medikalisaatioita. Yhtä hyvin toimis ne arkisemmat adjektiivit sellasenaan, kuten "sietämätön mahtailija" tai "izekeskeinen paskiainen". Sosiopaatit ovat "pelimiehiä". Ne on parantumattomia lurjuxia joita jenkkivankilat on täynnä. Uskonnosta voi olla apua. Vapahtajan käyttöä sosiopaatin hoitokeinona pitää tutkia.
xxx/ellauri044.html on line 338: Maila Talvio (oikea nimi Maila Mikkola, o.s. Winter; 17. lokakuuta 1871 Hartola - 6. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola. Kirjailijanimi on väännös tyttönimestä. Tiesiköhän Maila et Rousseau keräsi talvioita?
xxx/ellauri044.html on line 342: Muutettuaan Helsinkiin, Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittamaan Päivälehteen sekä Suomen Kuvalehteen, taistellen sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli miehensä kanssa useita kertoja Keski- ja Itä-Euroopassa, opiskellen samaan aikaan puolan kieltä ja kääntäen suomeksi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen.
Varmaan käänsi Ben Hurin, jonka luin poikasena vaikka se oli paxu kuin tyydyttämätön diplomaatinrouva.
xxx/ellauri044.html on line 344: Vaikka Talvio kirjoissaan käsittelikin maaseudun yhteiskunnallisia ongelmia hän suhtautui silti varauksellisesti nousevaan työväenliikkeeseen ja sosialismiin. Niinpä esimerkiksi romaanissa Louhilinna (1906) sosialismi kuvataan väkivaltaisena alkukantaisten vaistojen ohjaamana liikkeenä. 1910-luvulla Talvion romaaneissa aiheita olivat perinnöllisyysoppi sekä psykologiset ongelmat ja aina 1920-luvun lopulle niitä hallitsi pessimismi. Myös Talvion terveenä pitämän suomenkielisen maaseudun sekä rappeutuneen ja juonittelevan ruotsinkielisen pääkaupungin välinen vastakkainasettelu oli esillä esimerkiksi romaanissa Niniven lapset (1915). Saiskohan sen Työväenliikkeen kirjastosta?
xxx/ellauri044.html on line 346: Stalinismin ajan äkkiväärä kirjastonhoitaja, "Käpy selän alla" Marja-Leena Mikkola, os.Pirinen, ent. Salmi, joka on suomentanut Anna Ahmatovan, Osip Mandelštamin, Boris Pasternakin, Sylvia Plathin, Dylan Thomasin ja William Shakespearen runoja sekä muun muassa italialaista proosaa, ei liene ihan lähisukua. Se on varmaan väkivaltainen, alkukantaisten vaistojen ohjaama. Se ei ollut mikään kaunotar, pikemminkin päinvastoin, toisin kuin Aulikki Oxanen, joka on kuin ilmetty Liisa Koistinen.
xxx/ellauri044.html on line 383: Maila Talvio, Suomen fasisti-intelligenzian korkea maila, kirjoittaa tästä ajattelutavasta kirjassaan Silmä yössä, jota sen nazikaveri Vaakku siteeraa ihailevasti pitkälti kokoelmassa Runousoppia ja runoilijoita. Siinä on pieni ikävännäköinen knääpiö, Jutte Cairenius, joka pitää toista silmää puolixi kiinni kuin Roman Yangarber ja vittuilee muille koko ajan rumasti kuin eräs nimeltä mainizematon paasaavaa runoilija. Se on Vaakun mielestä eräs kirjallisuutemme harvoja yrityxiä metafyysilliseen maailmankuvaan.
xxx/ellauri044.html on line 387: Hänen käsitystään ihmisluonnosta hallizee perinnöllisyysajatus, paha periytyy kolmanteen ja neljänteen polveen. (Vähintään, pitemmällekin.) Tässä paljastuu tri Caireniuxen pieni doktrinäärisyys, joka ei ollut aivan vieras kirjailijattarelle izelleenkään. Loppupeleissä Jutte Cairenius adoptoi junassa tapaamansa yhtä fasistisen pastorinlesken söpön tyttären, joka leikkii niin kivasti sen kanssa lääkärileikkejä. "Meidän lapset on tottuneet ennen maatapanoa rukoilemaan."
xxx/ellauri044.html on line 400: Narkissoksen ja Kultasuun voidaan tulkita edustavan myös saman henkilön kahta eri puolta, ja näiden persoonallisuuksien rinnakkaiseloa. Täten kirja käsittelee myös ihmisen omassa mielessä olevia ristiriitaisuuksia. Tätä persoonallisuuksien rauhanomaisen rinnakkaiselon teemaa Hesse on laajentanut ja tarkentanut kirjassaan Arosusi.
xxx/ellauri044.html on line 408: Kultasuusta tuleekin loppupeleissä kaksikon der Führer. Rudolf Hessistä (1894-1987) tuli ensin vara-Führer, mut vielä aadofimaisempi Göring ajoi ohize. Mitäs nazit tykkäs Hessen kirjasta? Eivät varmaan tykänneet, vaikka diggasivat Nietscheä. Narkissos ilmesty 1929, nazien kannatuxen noustessa. 39-vuotias Aadolf styylasi puolta nuoremman veljentyttärensä Gelin kaa. Niillä oli aika ihanaa. Rudolf Hess näyttää lueskelevan Narkissosta ja Kultasuuta vielä vankilaoloissa. Ellei se ollut joku muu kirja.
xxx/ellauri044.html on line 418: Kyllä Hermann näyttää olleen äidin poika, isän kanssa tuli sitten riitoja. Ukki Gündertillä oli iso kirjasto. Hermanni pantiin seminaariin, mutta se ei tykännyt, "Dichter oder nichts", sanoi jääräpäisesti. Tuli molemmat. 14-vuotiaana sillä oli depis: "ich möchte hingehen wie das Abendbrot". Izemurha jäi yrityxexi. Seurasi sarja kasvatuslaitoxia ja amixia. Kirjakauppa-apulaisena vaihtoi vanhempien etiikan estetiikkaan. Käänteinen Kierkegaard. Ei kuitenkaan kyttyrävazainen, pikemminkin laiha poika. Likinäköisenä pääsi C-miehexi. Maailmansodan vapaaehtoisena Saxan armeijassa oli kirjastoapulaisena. Avioliitto Bernouillin Marian, freelance-valokuvaajan kanssa meni kehnosti ja Hermanni lähti maailmanympärimatkalle Intiaan. Nelikymppisenä maailmansodan aikana tuli takaiskuja (isä kuoli, Mia läksi), ja Hermanni tuli pöpixi. Pääsi tutustumaan zygoanalyysiin läheltä. Perheestä päästyä sillä alkoi oikein mukavat ja tuotteliaat ajat Luganossa. Vaihtoi sakemannista takasin schweizarixi. Ei se oikein kunnon saku koskaan ollutkaan, tollainen kosmopoliitti ja pasifisti. 2 muuta vaimoa seurasi. Asui Luganossa ökytalossa Ninonin kanssa eri kerroxissa ja maalasi akvarelleja luppoaikoina. Hermanni oli myös kova musiikkimies. Vieraina Schweizissä kävivät Bertolt Brecht ja Thomas Mann. Ei Hermanni siis ollut mikään nazi. 1946 päsähti siitä hyvästä Noobeli. Niiku osotettiin sakuille etteime teitä vihata kunhan pysytte kyykyssä ja ajattelette niiku me, tai edes niiku schweiziläiset.
xxx/ellauri044.html on line 462: kun Eski täpinöizi Chang & Keislerin malliteorian kirjasta. Mulla on se hyllyssä.
xxx/ellauri044.html on line 531: kirjastamme suola tuo,
xxx/ellauri044.html on line 631: Olut, kirja, masto sumea,
xxx/ellauri044.html on line 770: Voltaire lähti koulusta 17-vuotiaana, se oli päättänyt tulla kirjailijaksi. Isänsä kuitenkin olisi halunnut poikansa opiskelevan lakia. (Huoh, taas yxi, että näitä piisaa.) Voltaire teeskenteli työskentelevänsä Pariisissa lakimiehen apulaisena, mutta käytti suurimman osan ajastaan kirjoittaen satiirista runoutta. Kun isä sai tän selville, se luki pojalle lakia ja lähetti sen uudelleen lukemaan lakia, tällä kertaa provinsseihin. Voltaire kuitenkin jatkoi kirjoittamista, tuottaen esseitä ja historiallisia tutkielmia, jotka eivät aina olleet historiallisesti paikkansapitäviä. Tää ja Voltairen terävä äly teki hänestä suositun aatelispiireissä. Kunnes pääsi yxi läppä liikaa, kunkku sanoi "tuo ei ollut enää hauskaa" ja lukizi sen bastiljiin.
xxx/ellauri044.html on line 772: Voltaire oli porvari aatelismiehenä. Kun se loukkasi nuorta aatelismiestä Chevalier de Rohania, tämän perhe hankki salaisen kuninkaallisen valtakirjan (lettres de cachet), tapahtumakortin joka toimitti sen taas vankilaan kuin monopolipelissä. Ei ihme että Ransu halus muuttaa pelisääntöjä.
xxx/ellauri044.html on line 782: Seuraavat 15v oli äveriästä kimppakivaa Châtelet'n markiisittaren Gabrielle Émilie le Tonnelier de Breteuilin huvilinnassa 25000 kirjan kanssa, luettiin ja ihailtiin Newtonia ja Leibniziä, ostettiin Pikku kemisti ja palautettiin kaikkea kuin pikku Pauli. Apinat putosi puusta, omena putosi päähän. Siitä viisastuneina ruvettiin ateisteixi ja luettiin raamattua kuin 2 pirua. Siihen kuoli markiisitar, ja alkoi Ransulle taas ikävyydet. Se lähti Preussiin suututtamaan Frizun, ranskan kunkku oli ennestään jo vihainen, jäi enää Geneve. Suututettuaan geneveläisetkin Ransu ostaa paukautti linnan Sveizin ja Ranskan rajalta edulliseen syyshintaan, ja sinne kuoli hän. Vai kuoli hän sinne? Eipäs, vaan kotikaupunkiinsa Pariisiin.
xxx/ellauri044.html on line 784: Voltairen sydän ja aivot irrotettiin ruumiista. Sydän talletettiin kirjastoon, aivot päätyivät todennäköisesti lipastoon, joka huutokaupattiin muun irtaimen ohessa tuntemattomalle ostajalle. Voltairetuoli meni siinä mukana. Ja aivot narikassa. Olikohan se se sama lipasto jonka Söören 1830-luvulla osti divarista? Jonka se hajotti raivarissa kuin Jankon betoni? Josta löytyi A- ja B-miehen paperit?
xxx/ellauri044.html on line 793: Josef Julius Wecksell (19. maaliskuuta 1838 Turku – 9. elokuuta 1907 Helsinki lähde?) oli suomalainen runoilija ja näytelmäkirjailija.
xxx/ellauri044.html on line 794: Wecksellin vanhemmat olivat hattutehtailija Johan Wecksell ja Sofia Ulrika Björklund. Hän pääsi ylioppilaaksi 1858 Turun lukiosta ja opiskeli sitten estetiikkaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Ilmeisesti hattutehtailija antoi tämän tapahtua, eikä vaatinut, että Joose alkaisi lukea lakia. Oisko tosiaan noin? Ei ehkä ois kannattanut, kun poika pimahti liiasta runoilusta.
xxx/ellauri044.html on line 796: Wecksellin ura oli lyhyt mutta menestyksekäs. Wecksell ehti julkaista virallisesti uransa aikana vain kaksi teosta, runokokoelman Valda ungdomsdikter (1860) ja näytelmän Daniel Hjort (1863). Wecksellin henkinen tasapaino murtui 24-vuotiaana, ja hän joutui Lapinlahden mielisairaalaan, jossa hän vietti loppuelämänsä. Weckselliä pidetään lahjakkaimpana romantiikan jälkimaininkien ruotsinkielisistä kirjailijoista. lähde?
xxx/ellauri044.html on line 914: Gripenberg aloitti kirjailijanuransa 1903 runokokoelmalla Dikter. 1900-luvun alussa hän kuului radikaaliin yltiöindividualistiseen Euterpe-ryhmään, joka kannatti vapaata rakkautta ja erotiikkaa ja vastusti valtionkirkkoa ja kristinuskoa. Tämän kauden jälkeen Gripenberg siirtyi runoudessaan ensin kotiseuturomantiikkaan Hämeen luontoa kuvaavissa runoissaan ja lopulta kiihkonationalistiseen sotaa ja valkoista Suomea kuvaavaan runouteen.
xxx/ellauri044.html on line 943: Så dikterade Bertel och åt apelsinklyftor medan Wexi Antero översatt snilleblixterna till finska. Izekin ois osannut, Bertel puhui pellon reunalla 6 dagar viikossa hoono soomi ja 1 dålig svenska. Såsom farbror Oscar. Toi vapaamittainen käännös on kai Kai Laitisen kirjallisuudenhistoriasta. Kai oli kääntänyt vilddjurens sanaxi villipedon yxiköllä, ei sekään savolaisena kovin hyvin osannut ruozia. Vääräleuka koulukiusaaja. Vähän piti tuotakin sitten korjata. Aale Tynnikin sminkkas muilta lainaamiaan runokäännöxiä omalla kulmakynällä. Sarkian humaltuneesta venheestä tuli laiva. Meikit on poistettu uudessa painoxessa.
xxx/ellauri044.html on line 948: Gripenberg ei hyväksynyt 1920-luvulla muotiin tullutta uutta, vapaamittaista runoutta. Kun kirjailija Elmer Diktonius julkaisi Gripenbergistä häväistyskirjoituksen nimeltä Ruumis luuraa, Gripenberg vastasi kirjoittamalla nimimerkillä Åke Eriksson kokoelman vapaamittaisia runoja nimellä Den hemliga glöden (1925). Kokoelma saikin hyvät arvostelut ja tekijää pidettiin uutena, lupaavana runoilijana. LOL. Kyllä se on rummaa, kun ruumis luuraa. (Vanha ähtäriläinen sananlasku.)
xxx/ellauri044.html on line 952: Gripenberg toimi Finlands Svenska författarföreningin puheenjohtajana 1919–1920 ja sai valtion kirjallisuuspalkinnon yhdeksän kertaa. Hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 1931 ja sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon vuonna 1932. Niin aina. Kusipäät palkizee toisiaan, paukuttaa nahkahousuja ja selkään toisiansa.
xxx/ellauri044.html on line 1100: se oli kerran lytännyt izeään etevämpää kirjailijanaista
xxx/ellauri044.html on line 1258: Alibi-lehden luku, kirjat, heppahulluus tai alituinen runoilu.
xxx/ellauri056.html on line 31: Seija osti tämän viisikon divarista ja pettyi pahasti. Kansi oli kiva, mutta sisuxesta puuttui sivuja. Loppupää kirjasta oli irronnut ja hävinnyt ties minne. Jäi salaisuudexi, miten viisikko selvisi ulos tunnelista ja sai pahat miehet toimitetuxi kalterien taaxe, tiilenpäitä laskemaan. Ja löytyikö herra Luffy, joka kaatoi aina teltat ja astui munille? Saivatko lapset kyllixeen syötävää seikkailun loputtua? Mitä hassua Tim teki loppuvizissä? Takoiko se hännällään lattiaa ja haukahti? Sapienti sat, koita arvata.
xxx/ellauri056.html on line 49: Vergiliuxen Arkadian eklogi 4 loppuu pätkään jossa sanotaan että lapsi joka et ole nauranut vanhemmalle (qui non risere parenti) tai jolle vanhemmat ei ole nauraneet (cui non risere parentes), tästä on 2 koulukuntaa, kuten Richelet mainizee oivallisessa sanakirjassaan, ei kelpaa jumalien pöytään eikä jumalattarien sänkyyn.
xxx/ellauri056.html on line 71: Kirsti Manninen eli Enni Mustonen on erehdyttävästi voipullan näköinen viihdekirjailija. Syntyi Aukiana Seinäjoella. Kaaheen laakee aakee. Sen isäkin on kirjailija, Pekka Aukia. Yhtä never heard molemmat. Enni Mustonen on rakastettu bestselleristi, jonka tunnelmalliset ja aistivoimaiset romaanit herättävät menneen eloon.
xxx/ellauri056.html on line 73: Rouvakartanon herkkukirja, 1992. Rouvakartanon kahvikirja, 1998. Herkkusuiden almanakka, 1999. Sen se on näkönenkin.
xxx/ellauri056.html on line 82: – Romaanikirjailijana rakastan kertomisen vapautta – voin viedä lukijan keskelle valtamerta tai loistaviin pukujuhliin eikä minun tarvitse miettiä, miten kalliiksi tämän toteuttaminen tulee. Kirjailija voi myös kertoa suoraan henkilöidensä ajatuksista ja tunteista. Kameran edessä siihen tarvitaan erittäin osaavia näyttelijöitä ja taitava ohjaaja ja kuvaaja – ja silti katsoja jää usein ihmettelemään, että mitähän tuokin nyt tuossa tilanteessa mahtoi ajatella. Kamera katsoo aina ulkopuolelta, kirjailija voi paljastaa salaisimmatkin ajatukset.
xxx/ellauri056.html on line 88: Kirsti väitteli YO-lehden pakinoista 87. Kirsti asuu Mänzälässä. Sen kuuluisin kirja on Nahkurin orsilla tavataan. Ja Hovimäki-sarja tuli telkusta.
xxx/ellauri056.html on line 95: Kaarina Helakisa -kirjallisuuspalkinto 2009.
xxx/ellauri056.html on line 98: Osta kirjailijan tuotantoa. Kirsti sai törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta kuuden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen 2017.
xxx/ellauri056.html on line 108: Toimittaja ja tutkija Jouko Raivion uran varrelta kannattaa mainita ainakin Jerry Cotton -sarjan tuotantosäännöistä kirjoitettu väitöskirja sekä 42 kirjoitettua Jerry Cotton -tarinaa.
xxx/ellauri056.html on line 114: Ennen kuin rikolliset ovat poliisin huostassa, joutuvat sekä Matilda että Johannes hengenvaaraan ja koko suuriruhtinaskunnan rahauudistus on hiuskarvan varassa. Se Snellmanin hopeamarkka siis joka aiheutti 1865 nälänhädän. Entä mihin katoaa hätäapuvilja, jota on toimitettu pitäjään Pietarista? Johannes joutuu tässä kirjassa harvinaisen kiivaaseen tulitaisteluunkin. Bang! Bang! Zipp! Zing! AAH! Jerry Cotton pani murinaa jaguaariin, puolikenkää konehuoneeseen. Sepänsälli jostakin, en muista mistä. Connecticutista.
xxx/ellauri056.html on line 119: Kuolema Ylioppilastalolla päättyy repliikkiin: ”Aleksis Stenvall on kuollut Tuusulassa! Kuulin sen juuri Ylioppilastalolla!” Johannes herää krapulaisena juhlasalin taffelipianon alta irrallista irrallista tuolinjalkaa puristaen. Vieressä makaa Westman mustalla silkkisukalla kuristettuna. Valitettavasti moni ihminen on illalla todistanut Westmanin ja Johanneksen riitelyä. Mutta kuka heistä on ilotyttöjen pelkäämä Pukki? Tällä kertaa Matilda kirjaimellisesti pelastaa Johanneksen hengen ja paljastuu, kuinka surkeassa kunnossa onkaan yliopiston komea kirjasto.
xxx/ellauri056.html on line 127: Varhaislapsuuden lukuelämyksistä vaikuttavimpia oli Samuli Paulaharjun Härmän aukeilta, joka löytyi mummolan kirjahyllystä. Sen sivuilla menneisyys puhutteli ensimmäisen kerran. Sanat puhkesivat kiurun liverrykseksi kynnöksen yllä ja hiiviskelivät yöjalassa aitan takana.
xxx/ellauri056.html on line 134: Kirstin tytär Kutri on myös kirjailija, oman elämänsä käsikirjoittaja.
xxx/ellauri056.html on line 157: Katri Manninen on jo keksinyt lääkkeitä urakriisiinsä. Kesäkuussa hän viettää kolme viikkoa Sveitsin Alpeilla Saas Feessä opiskellen mediafilosofiaa European Graduate Schoolissa. Varsinaiset opintonsa hän aikoo viedä ministeritasolle parissa vuodessa. Lopputyön aihe on Klassinen kertoja. Väitöskirjakin, Variaatioita klassisesta kaavasta, on jo suunnitelmissa. Saas nähdä.
xxx/ellauri056.html on line 182: Lopullinen käänne ammattikirjoittamiseen oli pääsy Taideteolliseen korkeakouluun. Nuorisokirjailijana hänellä on yksi ehdoton esikuva: Tuija Lehtinen.
Omista kirjoistaan Katri Manninen pitää eniten nelikosta Sikabileet (WSOY 1996), Megakesä (1997), Bittitiikeri (1998) ja Supersivari (1999).
xxx/ellauri056.html on line 184: ”Ne on alusta alkaen pelkästään mun, ja ne tuntuvat myös kolahtaneen lukijoihin.”
Kirjojen rento ja uskottava nuorisokieli vie tapahtumia eteenpäin rivakasti, ja seksiä ja muuta hauskanpitoakin on niin paljon, ettei Mannisen mielestä kirjoilla olisi mitään asiaa Yhdysvaltain markkinoille. Lukijana tai kirjailijana Katri Manninen ei ole mikään miljöökuvauksen ihailija.
xxx/ellauri056.html on line 186: ”Mulla tökkii heti kuvailut siitä, missä kaikki tapahtuu. Mä olen paljon kiinnostuneempi ihmisten välisistä tunteista. Jos kirjassa on hillittömän pitkä kuvaus vaikka siitä, miten ruusut kukkii, luen sen kursorisesti läpi. Lapsena hyppäsin kylmästi yli.”
xxx/ellauri056.html on line 206: Vuonna 2003 Manninen alkoi pitää laihdutusblogia. Projektin pohjalta syntyivät tietokirjat Sinä onnistut -- Pysyvän painonpudotuksen salaisuudet ja Sinä onnistut -- Tehokiinteytys, jotka Manninen kirjoitti yhdessä Eija Holmalan ja Patrik Borgin kanssa. Vuonna 2005 Manninen sairastui loppuunpalamiseen ja sitä seuranneeseen masennukseen. Hän kertoo toipumisprosessin aikana oppimistaan asioista kirjassaan Minä onnistun. Vuonna 2012 Manninen opiskeli Los Angelesissa Michael Neillin Supercoach Academyssa elämänmuutosvalmentajaksi.
xxx/ellauri056.html on line 222: Taavi Kuparikenttä oli Dickensin mielikirja. Ei ylläri, elämä ja teos-tutkijalle, täähän on Kallen niukasti pyllyverhoiltu omaelämäkerta. Se sai hienot arvostelut alkaen Thackeraysta ("Bravo Dickens!"). Arnoldin Masa kiitti sitä 1881. 1911 GK Chesterton vittuili, et Taavissa Dickens loi "otuxia jotka liimautuu meihin ja tyrannisoi, otuxia joita emme haluis unohtaa vaikka voitasiin, ja ei voida unohtaa vaikka haluttais, otuxia jotka on todellisempia kuin Dickens ize."
xxx/ellauri056.html on line 227: Hupasaa miten kirjailijat kohentaa naismenestystään rompskuissaan, noloista tyräyxistä tulee mahtavia scoreja. Dumppaavista naisista halukkaita misuja. Dickens, Sillinpää, Rusoo, Jöötti, näistä tulis taulukko. Tai sit hylyistä tulee tyhmiä rumia ilkimyxiä, esim Bellow ja Philit Roth ja Teir. Vähän sellaista autofiktiota, piippu-unta. Piipunrassit panee kynällä ize piirrettyjä pinuppeja, paperitiikereinä ruittaa kaunaisesti hylkääjien naamaan mustetta.
xxx/ellauri056.html on line 229: 1858 tuli ero Katista, joka oli äkistänyt sille ulos 10 kakaraa vuosi-vohla vauhtia. Kallesta Kati oli inkompetentti äiti ja 10 lapsen syntyminen oli sen vika, mistä tuli Kallelle no end of kustannuxia. (Vrt Sillinpään Sikriä.) Kalle koitti kommittoida Katia mielisairaalaan ja laittoi sänkyjen väliin kirjahyllyn turvaetäisyydexi. Kallella oli uusi hani alla, nuori näyttelijätär nimeltä Ellen Ternan. Ellenille tarkoitettu trinketti meni vahingossa ämmälle, ja ero läiskähti. Thackeray vinoili ja Kalle suuttui sille loppuiäxi. Kallen terveys alko reistata 1860-luvulla rankkojen puhujamatkojen ansiosta. 1870 tuli slaagi ja noutaja seuraavana päivänä.
xxx/ellauri056.html on line 233: Tähänkin tarvitaan vielä taulukko: onko kirjailija snobi eli nousukas vaiko dandy eli laskukas. Mistä säädystä lähtöisin ja mihin päätyy ize. Sillä näyttää olevan paljon ennustusvoimaa kirjailijan tuotantoon. Hilpeät on matkalla ylöspäin, laskukkaat on haikeampia. Ja voihan sitä ehtiä mennä ylös alaskin kuin Vekkulassa. Ja minkä ikäsenä alottaa kynäilyn, sekin vaikuttaa. Onko pää- vaiko sivutoiminen. Onko yxinäinen vaiko perheellinen. Ryyppyveikko julkkis vaiko erakko. Minkä alalajin narsisti. Jne.
xxx/ellauri056.html on line 280: Georgette Leblanc (8. helmikuuta 1875 Rouen – 27. lokakuuta 1941 Cannes) oli ranskalainen sopraano, näyttelijä ja kirjailija. Hän oli Nobel-palkitun kirjailijan Maurice Maeterlinckin pitkäaikainen kumppani ja puoliso (1895–1918), jolle Maeterlinck omisti kirjansa Le trésor des humbles (1896) (Köyhäin aarteet, suom. F. E. Sillanpää).
xxx/ellauri056.html on line 282: Hän asui Maurice Maeterlinckin kanssa Nizzassa. Myöhemmän lepakkokumppaninsa kirjailija, kustannustoimittaja Margaret Andersonin kanssa hän asui Seine-Maritimessa. Sekä Anderson että Leblanc olivat kreikkalais-armenialaisen mystikko G. I. Gurdjieffin oppilaita, ja he kuuluivat Gurdjieffin erityiseen 'Köysi' -naisryhmään, johon kuului myös kirjailija Kathryn Hulme. Georgette oli kirjailija Maurice Leblancin sisar, Maurice tuli erityisesti tunnetuksi luomastaan Arsene Lupin -romaanihahmosta. Jean Cocteau oli Georgetten läheinen ystävä.
xxx/ellauri056.html on line 318: Luc kirjoitti muutamia Luonteita a La Bruyère, ei kovin hauskoja, jossa se kaiveli myös oman elämänsä virheitä. Sen virhe oli kurkottaa kuuseen upseerixi kun lahjat viittas enempi katajaan eli kirjallisuuskriitikkoon.
xxx/ellauri056.html on line 354: Tatu Vaasikiven alter ego Joe Arimatee sanoo kirjassa Vittujen kevät: Minun on lähettävä Meeromiin, rabbi Gamaliel on kärsimätön kuten aina vanhat ihmiset. Tatulta jäi Novalixen Blaue Blume prässäämättä, pahoittelee Elina. Tässä kohin käyn pyykkikorikaupalla läpi saxalaisia idealisteja ja romantikkoja. Kai niiden putkahtaminen pinnalle liittyi kaupunkiporvariston rikastumiseen. Toi blaue Blume on Novalixen kexintöjä:
xxx/ellauri056.html on line 376: Pedro Calderón de la Barca y Barreda (17. tammikuuta 1600 – 25. toukokuuta 1681) oli espanjalainen barokin ajan näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä Espanjan merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Hän kirjoitti yli sata näytelmää, muun muassa uskonnollisia näytelmiä, laulunäytelmiä, vakavia draamoja ja komedioita. Calderón syntyi vaatimattomaan perheeseen Madridssa, opiskeli jesuiittojen koulussa ja myöhemmin teologiaa Salamancan yliopistossa. Hän otti osaa kuninkaan sotaretkille, kirjoitti lipevästi hovin liepeillä ja lopulta ryhtyi katoliseksi papiksi. Kirjallisen uransa Calderón aloitti 20-vuotiaana runoilijana, ensimmäiset näytelmät ilmestyivät muutamia vuosia myöhemmin.
xxx/ellauri056.html on line 378: Calderónin tuotanto heijastelee katolista teologiaa ja mystiikkaa. Hän nousi uudelleen eurooppalaisen sivistyneistön lukemistoon 1800-luvulla, jolloin saksalainen romantiikka kohotti hänen nimensä Danten ja William Shakespearen rinnalle. Calderón julkaisi vain näytelmiä. Hänen tuotantonsa koostuu parista sadasta näytelmästä lyhyet autos sacramentales, uskonnolliset ehtoollisnäytelmät, mukaan luettuna. Espanjan kulta-ajan kirjailijalle lukumäärä on oikeastaan vähäinen. Calderónin tuotantoa on usein verrattu hymähdellen häntä tuotteliaampiin espanjalaisnäytelmäkirjailijoihin, Lope de Vegaan, Tirso de Molinaan ja Juan Ruiz se Alarcóniin. Ei tällä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri056.html on line 488: Hänen isänsä oli Johann Georg Kant, memeliläinen satulaseppä, nykyisen Liettuan Klaipėdasta, ja hänen äitinsä Anna Regina Reuter. Hänellä oli useita sisaruksia. Hänen kasvatettiin pietistisessä kodissa painottaen hartautta, nöyryyttä ja Raamatun kirjaimellisuutta. Näin Kant sai ankaran ja kurinalaisen kasvatuksen, joka suosi latinaa ja uskonnollisia aiheita matematiikan ja luonnontieteen sijasta. Sen kyllä huomaa sen tuotannosta.
xxx/ellauri056.html on line 499: Kant kirjautui Kaliningradin yliopistoon 16-vuotiaana vuonna 1740. Hän opiskeli Gottfried Leibnizin ja Christian Wolffin filosofiaa Martin Knutsenin alaisuudessa. Knutsen oli rationalisti, joka oli tietoinen myös brittiläisen filosofian ja tieteen kehityksestä ja opetti Kantille myös Newtonin matemaattista fysiikkaa. Kantin isän äkillinen kuolema vuonna 1746 keskeytti hänen opintonsa. Kantista tuli Königsbergin ympärillä olleissa pienissä kaupungeissa toiminut yksityisopettaja, mutta hän jatkoi myös tutkimuksiaan.
xxx/ellauri056.html on line 501: Kant valmistui maisteriksi 1755 ja saman vuoden syksyllä valmistui väitöskirja Principiorum Primorum Cognitionis Metaphysicae Nova Dilucidatio. Vuoden lopulla hänestä tuli yliopiston lehtori. Nimityksestä lähtien hän suuntautui yhä enemmän filosofisiin aiheisiin, mutta jatkoi myös luonnontieteistä kirjoittamista koko elämänsä.
xxx/ellauri056.html on line 504: Vuonna 1766 Kant nimitettiin kuninkaallisen linnan kirjaston apulaiskirjastonhoitajaksi, jossa virassa hän toimi melkein viisikymppisexi vuoteen 1772.
xxx/ellauri056.html on line 654: Uskoon liittyviä käsitteitä Niina käsittelee päiväkirjan avulla. Tosin se ei ole ollut kovin aktiivista viime aikoina. Käsitteet alkaa olla selvillä. Anorexiasta eheytyminen alkoi täyttymisestä pyhällä hengellä, vaikka suhtauduinkin kielillä puhumiseen ensin hyvin varautuneesti. Mutta toisaalta: pyhä henki ei lihota, ja kielistä on Uudessa Seelannissa apua. Kiitosmieli heräsi. Niina sai puhumisen lahjan lenkillä ollessaan. Ensin tuli vaan muutamia sanoja, mutta myöhemmin niitä on tullut lisää. Bisquit bisquit. Muiden ihmisten on hyväxyttävä mut sellaisena kuin olen. Niina haluu olla ihmisten lähellä. Se lopetti arkkitehdin opinnot ja rupesi fysioterapeutixi. Nyt (2006) se työskentelee tilapäisesti iskän suunnittelutoimistossa Alajärvellä. Isän huomassa. Raamattukoulun sisältö on vielä arvoitus. Mutta eiköhän siellä jumalasta puhuta eri kielillä.
xxx/ellauri057.html on line 60: Seuraavat penseet on taiteen vaatimin muutoxin kirjailijan ja kriitikon lennättimestä, epäsosiaalisesta mediasta siis.
xxx/ellauri057.html on line 63: Otin kirjaston poistohyllystä niteen, jossa on Juhani Siljon runot ja aforismit. Näyttää olevan tää laitos ensipainos 1947. En tiiä luenko. Ahneuttani otin.
xxx/ellauri057.html on line 88: Unto Aulis Kupiainen (8. huhtikuuta 1909 Helsinki – 4. heinäkuuta 1961 Savonlinna) oli suomalainen runoilija, kääntäjä ja kirjallisuudentutkija.
xxx/ellauri057.html on line 97: Kupiainen opetti kirjallisuutta Pohjois-Karjalan Opistossa Niittylahdessa 1947–49. Hän toimi vuodesta 1950 kotimaisen kirjallisuuden professorina Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto?) sekä vuodesta 1955 korkeakoulun vararehtorina.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri057.html on line 104: Suomen kirjallisuuden vaiheet. WSOY 1958. Uusintapainokset 1961, 1971.
xxx/ellauri057.html on line 185: Säälittävää rupusakkia nää hämeenkyröläiset maalaiset. Pablo Ährölä ährää Tampereella umpitunnelissa filmi poikki. Kotona Ährölässä Uuno Turhapuron muisti palaa pätkittäin. 2 miekkosta ilosteli Alman kaa. Paavo hoiperteli paikalle ja vonkas lisää viinaa sekä hilloviivaa. Hoipparoi pitkin nurkkia. Nimitteli Almaa huoraxi. Osaakin olla läpimätä setä. Kaikkein traagisinta on että Almassa on Paavon vakka kantensa löytänyt. Ne on kuin Toope ja sen Sikri. Alma siivoo pillittävän Paavon lattialta ja ronttaa vuokra-autoon. Vienhän mie, mut herkee jo vikisemästä. Samanlaisen juoppolallin kuin nobelkirjailija izekin. Alma oli sille äiti. Olikohan Sikrikin. Sikri on anagrammi Kirsi Riskistä.
xxx/ellauri057.html on line 219: Hilja Lehtinen tai tunnetummin L. Onerva oli runoilija, kirjailija, suomentaja ja kriitikko. L. Onerva on ollut rohkealla sanoituksellaan esikuva monelle naislyyrikolle. (Olipa setämäisesti sanottu!) Hänen runotuotantonsa määrä on järisyttävä: yli satatuhatta runoa. Kirjoittamisen lisäksi hän maalasi akvarelleja ja teki piirroksia. Pääosin sitten pimpolassa. Varmaan enimmäxeen jööttejä. Julkaistavaxi kelpaamattomia kuin Jöötin ja Aatun tuherruxet.
xxx/ellauri057.html on line 229: Vuonna 1905 Hilja kihlautui samanikäisen mezänhoitaja-taidemaalarin ja kartanon pojan Väinö Strengin (1882-1919) kanssa. Väiski oli norssi ja sen isä yliopettaja. Mulla on Strengin latinan sanakirja hyllyssä. Äiti oli Schildt varmaan Sysmästä. Ne tapasivat yliopiston osakuntatoiminnassa, ja he menivät naimisiin saman vuoden lokakuussa. Nuoripari muutti Räisälään, Karjalan kannakselle Strengien sukukartanoon. Nyt Strengejäkin asuu Sysmässä. Paholaisen reki kaatui sinne. Hilja kaipasi kuitenkin uudessa kodissaan lapsuudenkotiinsa ja ikävöi kovasti isäänsä, jonka luona hän vieraili useasti avioliiton alkuaikoina. Myöhemmin aviopari muutti takaisin Helsinkiin. Hiljaa ja Väinöä vaivasi jatkuva rahapula. Hilja hankki tuloja toimimalla viransijaisena opettajana ja avaamalla miehensä kanssa Lahteen elokuvateatterin. Teatteri ei menestynyt, ja Hilja joutui pyytämään rahaa kuluihinsa isältään. Keväällä 1908 Väinö ja Hilja muuttivat erilleen, mutta kirjoittivat kuitenkin yhä toisilleen. Myöhemmin pari erosi lopullisesti. Miten Väinö Volmarille kävi ei kerrota. Kuoli inhimillisesti kazoen liian nuorena, 37v, vuosi kansalaiskärhämästä.
xxx/ellauri057.html on line 293: L.Onerva käsittelee Eino Leinon kanssa muhinointia runokirjassa Iltakellot. Tein siitä seuraavan hullunhauskan pastissin.
xxx/ellauri057.html on line 680: Leinon 1900-luvun alkuvuosien luomiskautta innoitti rakkaus kielenkääntäjä Freya Schoultziin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1905. Avioliitosta syntyi tytär Eya Helka. Kokoelmassaan Talviyö (1905) Leino julkaisi rakastetulleen omistamansa kesäisen yön mystiikkaa säteilevän kuuluisan runon Nocturnen. Pitkän Pariisiin ja Berliiniin suuntautuneen yhteisen ulkomaanmatkan jälkeen pariskunnan välit alkoivat viilentyä. Vuonna 1908 Leino muutti pois yhteisestä kodista Länsi Rannassa (nyk. Eteläranta 12). Samoihin aikoihin alkoi vahvistua Leinon suhde ja hengenheimolaisuus kirjailijaystävä L. Onervaan. Ne läxi yhteiselle Euroopan matkalle, josta palasivat jäähtyneinä takaisin.
xxx/ellauri057.html on line 702: kirjaton, karjaton mies.
xxx/ellauri057.html on line 808: Paha: Mitä kirjallisuus ja taide paljastavat pahuuden olemuksesta. Jyväskylä: Atena, 2008.
xxx/ellauri057.html on line 816: Eunukki: Ikuisuuskysymys, et saako tykätä, jos kirjailijalla on ollu epäilyttävät political connections.
xxx/ellauri057.html on line 822: Kriitikko: Eihän niiden kaa mitään tartte naimisiin mennä. Tai jotain tuumasta toimeen terrorismia. Päinvastoin biografin paikannäyttäjä joka näyttää taskulampulla roskaisia rappuja ymmärtää yleisöä paremmin miten niistä tuli sellasia, ilkeitä. Putosivat siniseen värisammioon pienenä. kuten Turzelien pahis Shredder. Se et ymmärtää mix joku on pahis ei tee siitä hyvistä. Ite asiassa paikannäyttäjä on lukenut jo röykkiöittään kuuluisia kirjailijoita jotka oli ällöjä narsisseja. Fasistit menee siinä samassa.
xxx/ellauri057.html on line 824: Knut Hamsun (Born: Knud Pedersen, August 4, 1859, Lom, Gudbrandsdalen, United Kingdoms of Sweden and Norway, (present-day Lom, Norway) Died:February 19, 1952, Nørholm, Grimstad, Norway1859-1952) oli norjalainen kirjailija, joka lukeutuu tunnetuimpiin hahmoihin maansa kirjallisuuden historiassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1920. Hamsun oli köyhän perheen poika, eikä hän käynyt koulua kuin runsaat 250 päivää. Sen kyllä huomaa.
xxx/ellauri057.html on line 829: Hamsun 41v tunsi entuudestaan joitakin suomalaisia. Hän oli tavannut Pariisissa Albert Edelfeltin ja Akseli Gallén-Kallelan ja hän tutustui nopeasti Helsingin taiteilijapiireihin. Hän tuli tuntemaan aluksi kirjailijoita ja tapasi Alexander Slotten, Konni Zilliacuksen ja Wentzel Hagelstamin. Zilliacushan oli salaisen suomalaisen vastarintaliikkeen Kagaalin johtaja. Hagelstameilla on divari Fredan kulmassa. Ystäväpiiri kasvoi kuitenkin ripeästi ja siihen kuuluivat muun muassa kirjailijat Mikael Lybeck, Juhani Aho ja Werner Söderhjelm. Sekä Jean Sibelius että Robert Kajanus ottivat osaa seuralliseen lystinpitoon helsinkiläisissä ravintoloissa.
xxx/ellauri057.html on line 879: Rikastamon toimintaa Mätäsvaarassa. Jätevesi johdettiin rikastamolta 7 km pituista jäteojaa pitkin Viekijärveen. Nilkki jäteoja plokissaan osoittaa jälleen kerran fasistisen perusluonteensa halutessaan kriisiviestintään ylhäältäpäin ohjausta. Usein kirjoittaja ei yksinkertaisesti tajua, että lukija voi ymmärtää tekstin eri tavalla kuin oli tarkoitus. Sotasensuurilla saisi somettajat kuriin. Loppus tollaset jakarit ja omput. Tätä(kin) asiaa käsitellään kirjassani Väärinymmärryksiä. Ostakaa! Edistätte nilkin rikastamon toimintaa.
xxx/ellauri057.html on line 888: Simenonin (1903-1989) ensimmäinen varsinainen romaani, Pietr-le-Letton (Maigret ja latvialainen), ilmestyi vuonna 1930. Tämä oli hänen ensimmäinen Maigret-kirjansa. Hän kirjoitti Maigret'sta kertovia kirjoja aina vuoteen 1972 asti. Simenon kuoli Lausannessa Sveitsissä 86-vuotiaana. Maigret latvialaisineen irtoisi 3 egellä Punavuorenkadun divarista. Suomennoxena.
xxx/ellauri057.html on line 949: Oikein Jori paskiaiselle, vaik säälix käy Marie-Georgesia. Jori delppaa 86-vuotiaana. Viimeisenä emäntänä eli garde-founa sillä oli joku Teresa Sburelin. Joo se oli vaimo Denisen kotiapulainen vsta 1961, 23 vuotta nuorempi kuin Jori, joten Jori oli sen kimpussa kuin kiiliäinen. Loppupeleissä Teresa otti Jorille äiti Henrietten paikan. Vuonna 1964 Jori tuli hetkexi järkiinsä ja meinas hiihtää jyrkänteeltä alas, mutta Teresa pysäytti sen vahvoilla handuilla. Sehän ois ollu Teresalle katastroofi. Jori sanoi sitä nartuxi, mikä oli kohteliaisuus Jorilta. Kun Jori pöpisi muistelmian mankkuun, Teresa ei saanut enää puhua koko iltana. Jorin punainen lanka olis katkennut. Tai pikemminkin vyyhti. Jos Simenonilla ois ollut textinkäsittelyohjelma se ois voinut tuottaa puolet uuden Maigret kirjan lauseista kopipeistaamalla. Hirvee sika miehexi, mutta rahantunteva. ("mutta" vaiko pikemminkin "ja"?)
xxx/ellauri057.html on line 957: Tästä juolahtaa mieleen uusi hypoteesi paikannäyttäjälle: onko niin että mitä suurempi kirjailija (eri mitoilla), sitä suurempi myös mulkku? (Siis se, ei sillä.)
xxx/ellauri057.html on line 962: Wang Wei:Esa Mäkijärvi on toinen niistä Parnasson kikkelihepuista. Mun mielestäni kirjareppu.blogspot.com/2020/10/kristina-carlson-eunukki.html?m=1#more">tää väitellyt äidinkielenopettaja ja kriitikko on tajunnu enemmän...
xxx/ellauri057.html on line 969: Wang Wei: Joo, aina on broiskumaista arvostella sitä mitä kirjassa EI oo.
xxx/ellauri057.html on line 996: Lao Rui: Se on kai samaa sarjaa. Selasin kirjakaupassa. En ostanut. Salekin läpsi romaaneissaan entisiä siippoja. Vielä yx samallainen on Philip Roth. KJJ Hintikan deviisi oli Oivallus ja nide. Rothilla se oli elävänleski ja nide.
xxx/ellauri057.html on line 998: Wang Wei: Hmm, ei mulla periaatteessa oo mitään miehii (eikä kikkeleitäkään) vastaan. Ehkä myös naisissa on pöljyyttä. On myös kivoja mieskirjailijoita. Ainaskin Mikko Rimminen. Sen romsku Pölkky.
xxx/ellauri057.html on line 1037: Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.
xxx/ellauri057.html on line 1039: Vaaskivi opiskeli Helsingin kansalaiskorkeakoulussa sanomalehtialaa vuonna 1929, avioitui runoilija Elina Vaaran (Kerttu Elin os. Siren ex-Virtanen; ex-mies muutti sitten nimensä kiintoisammaxi Vormalaxi) kanssa vuonna 1937 ja oli kuollessaan vuonna 1942 vain 30-vuotias. Elin oli 9v vanhempi. Ehti olla naimisissa Tatun kaa 5v. Kaimansa Kerttu Saarenheimon kirjan kannen sivukuvassa Kerttu on Käpskin näköinen. Näkemiin Anu. Elinan kuzumanimi oli Keke, niinkuin Rosbergin. Katri Vala oli Kati. Ne oli kateet toisilleen kuin kaxi helmikanaa.
xxx/ellauri057.html on line 1041: Kerttu Kirsti Saarenheimo (o.s. Tanner; 20. joulukuuta 1922 Laitila – 14. kesäkuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuudentutkija ja Turun yliopiston kirjallisuuden professori. Hän tutki erityisesti suomenkielistä runoutta.
xxx/ellauri057.html on line 1043: Saarenheimo valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1949 ja lisensiaatiksi vuonna 1954 Turun yliopistosta sekä väitteli siellä tohtoriksi vuonna 1955 V. A. Koskenniemen ehdottamasta aiheesta, myytillisistä tarinoista suomalaisessa taidelyriikassa. Hän toimi Turun yliopistossa kotimaisen kirjallisuuden dosenttina vuosina 1961–1968, apulaisprofessorina 1968–1971 ja professorina 1971–1986 sekä Turun yliopiston kirjallisuuden ja musiikkitieteen laitoksen johtajana vuosina 1977–1978 ja 1981–1985. Lisäksi hän oli ylimääräisenä kirjallisuuden opettajana Åbo Akademissa vuosina 1960–1963. Hän teki pitkän uran kirjallisuudentutkijana, ja hän on kirjoittanut muun muassa Katri Valan ja Elina Vaaran elämäkerrat. Saarenheimon puoliso oli toimittaja Eero Saarenheimo. Tämä Kerttu kuoli samana vuonna kuin Yli-Juotikas julaisi Neuromaanin. Kerkisikö olla Kertun oppilas? Ei, oli 10vee kun Kerttu emeritoitui.
xxx/ellauri057.html on line 1063: Wang Wei: En tiedä; siitä Holger Lybäck teki monografian 50-luvulla (väitöskirja). Itse tiivistin Tatun merkityksen yhteen Kuvalehden jutun kuvatekstiin. Oli sovittava tekijä 30-luvun kirjallisuuskiistoissa (vasemmisto-oikeisto, Kiila ja Koskenniemen henkiset). Tatu ei ollu poliittinen, vaan "puolueeton humanisti".
xxx/ellauri057.html on line 1079: Wang Wei: Jos ei muuta, voi iiiiihmetellä, mitä kaikkea sai aikaan, julkaisi! Mieletön määrä kirja-arvosteluja, esseekokoelmat, historialliset romaanit. Kun luin sen hist. romaania Tiberius, tuli niin hirvee hinku suolakurkkuihin, että täyty käydä ostamassa.
xxx/ellauri057.html on line 1113: Lao Rui: Nokun sillä oli aika skizotyymin leukaperät kuvasta piätellen. Kretschmerin typologian mielessä. Kuka muuten oli nykyiskansain kirjaĺlisuuden proffa sun aikoihin? En muista.
xxx/ellauri057.html on line 1139: Wang Wei: Irma oli pitkä, laiha, ohuttukkainen nainen, ei mikään kaunotar, vaikka henkilönä kaikesta puisevuudestaan huolimatta viehättävä. Mun mielestäni. Mutta ei koreillut vaatteilla, vaan pukeutui just sovinnaisesti ja "vanhapiikamaisesti" kunnes äiti kuoli. Muutenkin olemukseen tuli paljon enemmän energiaa, säteilyä! Mä en usko, että Aarne olis puhunut Irmasta. EN jaxa tsekata kirjaa. Ehkä ei niin tärkeetä.
xxx/ellauri057.html on line 1165: Elin Vaara (oik. Kerttu Elin Vehmas o.s. Sirén; vuodesta 1926 Viljanen, vuodesta 1930 Virtanen, vuodesta 1937 Vaaskivi, vuodesta 1944 Vehmas; 29. toukokuuta 1903 Tampere – 26. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen runoilija, tatukirjailija ja tuomentaja.
xxx/ellauri057.html on line 1167:
Tatu ja Patu kirjailijoina
xxx/ellauri057.html on line 1171: Havukaisella ja Toivosella on hallussaan yksi Suomen lastenkirjallisuuden arvokkaimmista brändeistä. Kirjailijat ovat luoneet Outolan veljekset Tatun ja Patun. Rakastettujen hahmojen seikkailuista on tehty 20 supersuosittua lastenkirjaa, elokuva ja monta teatteriesitystä.
xxx/ellauri057.html on line 1173: Eikä juuri mitään oheistuotteita. Ei edes pehmoleluja. Onhan kirjailijoiden täytynyt miettiä asiaa. ”No okei”, Havukainen sanoo. ”Kai sekin on brändäämistä, ettemme ole suostuneet luomaan jotain Tatu ja Patu -universumia tai oheistuoteimperiumia.”
xxx/ellauri057.html on line 1177: Myös virhearviointeja on tullut. 2000-luvun alkuvuosina maailma oli varsin erilainen kuin nyt. ”Sanon nyt suoraan”, Havukainen aloittaa. ”Veera ja maatalon eläimet -kirjaa emme tekisi enää.”
xxx/ellauri057.html on line 1178: Ongelma on Havukaisen ja Toivosen mukaan se, miten idylliseltä maatalous kirjassa näyttää. Esimerkiksi maidontuotannosta annetaan romanttinen kuva. ”Nykyään emme itse edes juo maitoa. Se kirja on aikansa tuote.”
xxx/ellauri057.html on line 1180: Kehitystä on tapahtunut myös sukupuoliroolien suhteen. Tatusta ja Patusta tuli alun perin poikia, koska kirjailijat halusivat varoa määrittelemästä hahmoja liian tarkasti. ”Kuvittelimme, että tyttöys olisi määritellyt niitä enemmän”, Toivonen tunnustaa.
xxx/ellauri057.html on line 1186: Tatun ja Patun parhaan kaverin Veeran hahmossakin oli korjaamisen varaa. Veera oli aluksi stereotyyppinen tyttö, joka tiesi, ohjasi ja neuvoi, piti huolta pöhköistä pojista. ”Se alkoi olla vähän toisteista”, Toivonen kertoo. ”On ärsyttävä klisee, että pojat ovat hauskoja ja tytöt pitävät heitä aisoissa.” ”Yritimme paikkailla leffalla ja joulukirjalla”, Havukainen sanoo.
xxx/ellauri057.html on line 1199: Elina Vaara oli Tuijunkantajien kuumaverisimpiä runoilijoita. Ei vaitiskaa, se oli oikein sievä ja sävyisä. Vuonna 1924 ilmestynyt Nuoren Voiman Liiton albumi Tuijunkantajat kertoi jo paljon tulevan runoilijasukupolven muutostahdosta ja ansaintalogiikoista. Itsenäisyyden jälkeisessä Suomessa ryhmää kovaäänisiä runoilijoita yhdisti toivo uljaasta huomisesta, ansainta ajankohtaisista aiheista, suuntautuminen globaaliin bisnexeen, tuulenhaistelu sekä rohkea yrityskulttuuri. Vuonna 1928 ilmestyi samanniminen lehti, jonka kanteen oli kirjattuna ryhmän manifesti: ” – – Tulkaa, älkää peljätkö: Teidät on määrätty luomaan uutta ja suurta. Katkaiskaa kylmä rengas, joka pusertaa persettä: Olkaa oma itsenne ja tunnustelkaa elintä!”.
xxx/ellauri057.html on line 1260: Runo on Vaaralle kuitenkin ennen kaikkea soitin, levyautomaatti. Kokoelman runoissa karva luistaa. Laulua piisaa: ”Kevätyön laulu”, ”Gondoolilaulu”, ”Alakuloinen oodi”, ”Laulu ulapalta”, ”Tulivuoren laulu”. Vaaraa tekee mieli kuulla äänikirjana, niin autistisia hänen runonsa ovat aina hallitusta joikumisesta riemukkaisiin rytmeihin. Rytmi on runon läpi huokuva kiertoilma, tai niin kuin Vaara itse sanoo: ”rytmi on runon veronkierto”. Suomen kieli tarjoaa tähän paljon autistisia mahdollisuuksia; kielestä voi hypittää esiin pitkiä vokaaleja ja diftongeja, riimejä, rytmejä ja sointukuvioita. Joskus äänet Vaaran runoudessakin leikkaavat kiinni, vaikka loppu pyrkii syntymään, niin kuin Vaara itse sanoo, kuitenkin syklisenä toistona ”toisto tyylikeinona”. Näin Vaara runossaan ”Äänetön maa”, jolla on muutenkin kuin nimen tasolla kytköksensä Edith Södergranin runoon ”Maa, jota ei ole”:
xxx/ellauri057.html on line 1296: Outoa ettei tätä kirjailijaa tuoda kunnolla esiin edes naiskirjallisuushistoriassa, jonne kelpaa tuhnummatkin kyhäyxet. Kuitenkin juuri kielen musiikillisuus on yksi naiskirjoituksen (écriture féminine) tunnusmerkkejä. Elimen tarkastelu feminiinisen kirjoituksen viitekehyksessä vaatii retostelua.
xxx/ellauri057.html on line 1344: Katri Vala kuoli tubiin Eksjön parantolassa 28. toukokuuta 1944 42-vuotiaana. Hänelle pidettiin omaisten ja Ruotsin kirjailijaliiton järjestämät hautajaiset siellä, mutta tuhkaläjä siirrettiin sodan päätyttyä Suomeen toukokuussa 1945, ja haudattiin hänen kuolemansa vuosipäivänä Marjatanmäen puistoon, joka myöhemmin nimettiin Katri Valan puistoksi. Katri käänsi jotain Moa Martinsonia, ja Arvid Mörne käänsi Katria. Manus manum lavat.
xxx/ellauri057.html on line 1346: Kati julkaisi 5 kirjaa WSOY:n tallissa (izekin oli puolixi hurri Porvoosta):
xxx/ellauri057.html on line 1376: J. W. Tuura oli naimisissa Kerttu Emilia Simolinin (sukunimi vuodesta 1906 alkaen Hirvelä; 1887–1919) kanssa vuosina 1909–1919. Heillä oli neljä lasta. Kääntäjänä toiminut Kerttu Tuura suomensi muun muassa Jack Londonin romaanit Klondyken kuningas (alk. Burning daylight) ja Onnen suosikki sekä Octave Feuilletin kirjan Nuoren naisen päiväkirja. Tuura meni toisen kerran naimisiin 1921 Sanni Heleniuksen kanssa. Isänmaa tarvizee kaikki isot munat.
xxx/ellauri057.html on line 1385: kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/media.onki.fi/0/0/0/saha/kirjasampo/Vaaskivi.jpg?itok=k8ylv7Ss" height="250px" />
xxx/ellauri057.html on line 1391: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Mustapää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanluonteen ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko kuten Hannu Mäkelä. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi teininä puristellessaan finnejä. Haaviot oli sillinpäitä ennenkuin niistä tuli haavioita, mutta nähtävästi jonkun toisen sillin. Taloja naivia talonpoikia Mynämäeltä. Sukunimi vaihtelee kuin elinkautisvangeilla.
xxx/ellauri057.html on line 1395: Haavion ensimmäinen vaimo (vuodesta 1929), kansanrunoudentutkimuksen dosentti Elsa Enäjärvi kuoli syöpään 1951. Runoilija Aale Tynnin kanssa Haavio avioitui 1960. Haavioiden tytär Elina Haavio-Mannila on täysinpalvellut sosiologian professori. Toinen tytär Katarina Eskola on loppuunkulutettu nykykulttuurin professori. Martti Haavion veli oli pappi ja runoilija Jaakko Haavio. Katarina Eskola on jo koonnut kulttuurivaikuttajavanhempiensa keskinäiset kirjeet yli 3000-sivuiseksi kirjasarjaksi, ja lisää on tulossa.
xxx/ellauri057.html on line 1406: Kirkas ja yxinkertainen tunnus kuuluu, että taideteos on ennen kaikkea aina otettava taideteoxena, lähteköönpä romaani tai runokokoelma miltä elämänkazomuxelliselta pohjalta tahansa, kuha kirjailija seuraa omaa geniustaan, se on ihan huippua. Ja on huomattava, että tuolle tasolle noussut kirjallisuus ei koskaan voi olla eetillisesti alhaista, sillä taide, jolle me annamme mainesanan suuri, on syvimmältä olemuxeltansa puhdasta (paskaa). Eetillisyys on säteilyä, jonka vain matala kireästi asennoitunut vajaamittainen sielu voi olla havaizematta.
xxx/ellauri059.html on line 47: Tää on lainaus Linkun Astrid-tädin Kati Pariisissa kirjasta, missä Kati Eeva Lennart ja kaappimainen Peter on aatamin ja vähän eevankin asussa. Alkuperäinen lainaus tuli vahingossa hukatuxi, joten lohdukkeexi vähän lisää pehmopornoa:
xxx/ellauri059.html on line 256: Päivän aikana on myynnissä sukutunnustavaroita. Timon Airaxisen kirjoja, Airaxiset sukukirja IV ja Juhlajulkaisua on vielä myynnissä. Erikoistarjouksena taulu: Timo Airaxisen muotokuva, joita on jäljellä 27 kpl, hintaan 20€ (vanha hinta 60€).
xxx/ellauri059.html on line 352: Jenkeille on Syylökki erikoisen kiusallinen. Niiden kirjallisuuden opettajakunnasta on varmaan puolet jutkuja ja koko joukko dollarinsa tuntevia uskonnosta riippumatta. Miten kiemurrella niin, ettei Syylökki näytä liian konnalta, vaikka Shakespeare on tehnyt sen kaa lähes parhaansa. Vaan onnistuuhan se farisealaisilta.
xxx/ellauri059.html on line 514: Tässä kohtaa oli vielä lyhyitä kritiikkejä Lauri Henrik P-pään pikkusaarnoista, jota oli pantu Savon Arolan särpimexi mukaan samaan niteeseen. Ikävä kyllä ne on kadonneet. Ne saarnat oli aivan perseestä, voi jälkeenpäin muistinvaraisesti todeta. Tiivistäen: Nimisaarnan Anna fon Tollo oli aatelinen ämmä joka oli haikaillut jonkun köyhän säveltäjän perään, vaik oli aikanaan ize preferoinut fon Tollon paxumpaa rahamassia. No size kuoli se säveltäjä, ja ämmä lupas izellensä tehdä parannuxen, eli olla vähän hövelimpi palvelusväelle ja muulle laahuxelle. Syy-yhteyttä on vaikee havaita. Siziellä oli se Olavi Mela, joka sai haimasyövän ja alkoi kantaa huolta taivastontista kuin Pauli Pylkkänen. Se koitti Kaarlo Syvännön tapaan peukalovärssyä hyvästä kirjasta, ja löytyi lohduttavasti: iskä arlmahtaa, kuha vaan Olavi uskoo melan ylösnousemuxeen. Ja narshishtirovashti, joka jätti kaikki silleen ja ruustinnankin heitteille, kun sen poika narahti varmaan huumerikoxesta ulkomailla. Se oli SYYYYLLINEN, kuin Niklas kaadettuaan spagettikattilan. Vittu varmaan oli bylsinyt poikaa pienenä. Ja ämmä jonka poika oli kuolemassa johkin tartuntatautiin, josta tuntu turvalliselta kun se kexi kaataa koko huolen yljän sylkkyyn: nyze lapsi on turvan takana, vaikka ruumiina. Ja niin edespäin.
xxx/ellauri059.html on line 551: Kristina Carlson: Joo, just pulskean omahyväiseltä vaikutti. Tiesi muka kaikesta kaiken, vaikka kaunokirjallisuudesta ei mitään ( yhdessä seminaarissa). Sä kai opistolla väkisten siihen törmäilit.
xxx/ellauri059.html on line 565: Jäähyväiset uskonnolle aloittaa suomalaisten arvojen kriisiä käsittelevän trilogian, jonka seuraavassa osassa, ensi syksynä ilmestyvässä kirjassa Hyvinvointivaltion hylkäämät, Airaksinen käsittelee ikääntyneiden hoidon etiikkaa.
xxx/ellauri059.html on line 642: Mutta loppunamuxi vielä vähän Timon tuoreesta himokirjasta. Vähän sellasta puffia. Kuumaa kamaa kiiruhtakaa ostamaan!
xxx/ellauri068.html on line 52: Postmoderni kirjallisuus on seurausta teeveestä ja netistä. Ennen kirjailija joutui näkemään hemmetisti vaivaa taustatutkimuxissa, esim joku Flaubert kirjottaessaan pylväspyhimyxistä, nyt eiku leikkaamaan ja liimaamaan suoraan netistä. Ei ihme että kirjoista tulee 1000-sivuisia tiiliskiviä, joita kukaan ei enää jaxa kannesta kanteen lukea, mitä vähän surffailevat sieltä täältä kuin teeveekanavia. Näihin on ihan turha enää tuhrata puita ja paperia, ne voi laittaa suoraan nettiin niinkuin nää mun paasauxet. Noniinhän nyt jo tehdäänkin, kuunnellaan äänikirjana. Eihän putoo kipeästi ozalle kun nukahtaa.
xxx/ellauri068.html on line 54: Siitä ettei kirjassa ole juonta edes siteexi ei tule mitään vahinkoa. Eihän Kauniissa ja rohkeissa tai Suolatuissa eläimissäkään ole mitään plottia, joka jaxossa kutitellaan vaan jotakin termiittiapinan kolmesta kutituskohdasta: EAT FUCK KILL, mieluummin useampia yhtäaikasesti, ja lopetetaan jaxo johkin "jännään" kohtaan niin että jengi jää odottamaan huuli pyöreenä seuraavaa. Ize asiassa ne ei muista ollenkaan mitä tapahtui edellisessä tuotantokaudessa. Mut kuka välittää. Game of Thrones ja Handmaid on ihan samanlaisia.
xxx/ellauri068.html on line 61: Vanhastaan turkkilaisilla oli Orkhonin riimut 1000-luvun tienoilla jotka oli arameasta johdetut. Sitten arabialaiset kirjaimet ja 1928 Atatürkin tuoma latinalainen aakkosto. 40-luvulla ryssät kyrillisoivat kirgiisien kirjoituxen nazien pelossa.
xxx/ellauri068.html on line 172: Symbaalit kilisee, virheitä vilisee kuin ripulissa kaalaavia tunnelinäköisiä rottia. Tomppa laulaa nuotin vierestä ja rämpyttää ukulelea. Miten se viitsiikään kuumua jostain teräsmiehen viitoista joissa on jotain kirjaimia. Tai Tontosta. Rakettimies. Raketti spakettia pikkumiehille.
xxx/ellauri068.html on line 199: Borges oli ammatiltaan kirjastonhoitaja, mikä näkyy hyvin hänen teoksistaan: ne ovat täynnä viittauksia todellisiin ja keksittyihin lähdeteoksiin ja auktoriteetteihin, ja ne pohtivat mielellään älyllisiä, kirjallisuustieteellisiä tai teologisia kysymyksiä kaunokirjallisessa muodossa. Borgesin tuotannossa tärkein kirjallisuudenlaji oli novelli. Hän suosi sellaisia novelleja, joiden raja esseeseen tai artikkeliin oli häilyvä. Borges julkaisikin mielellään tarkemmin määrittelemättömiä lyhyiden tekstien kokoelmia.
xxx/ellauri068.html on line 203: Huolimatta maailmankansalaisen kulttuurisesta hienostuneisuudessta Borges paneutui 1920-luvun runotuotannossaan myös argentiinalaisuuteen, erityisesti Buenos Airesin ilmapiiriin, jota hän pyrki kuvaamaan muun muassa runoteoksessaan Fervor de Buenos Aires ('Buenos Airesin kiihko'). Häntä kiehtoi myös kotimaan populaarikulttuuri (tango) ja slangi: hän laati sanakirjan argentiinalaisesta alamaailman slangista, lunfardosta. (Sitäkin lie Tomppa selannut, ks. s. 496. Onkohan tää Squalidozzi hahmo ize asiassa Borges?) Kirjastonhoitajalle epätyypillisenä lienee pidettävä myös hänen kiinnostustaan alamaailman puukkomiesten urotekoihin: eräissä hänen novelleistaan ovat aiheena myös katuväkivalta ja puukkomurhat, vaikka ne ovatkin kaukana niistä universaaleista, symbolisista ja ylevistä sfääreistä, joissa tyypillisen borgesilaisen tarinan tai esseen oletetaan yleensä liikkuvan.
xxx/ellauri068.html on line 207: Borges toimi muun muassa englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Airesin yliopistossa sekä kansalliskirjaston johtajana. Borges oli oikeistopaskiainen oikeesti. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa, ja on arveltu sen vieneen häneltä mahdollisuudet Nobelin palkintoon. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet (55v eteenpäin) hän oli sokea.
xxx/ellauri068.html on line 209: Se oli niillä suvussa. Isälläkin oli silmävaivoja. Famun nimi oli Haslam. Se on tavallinen brittinimi. Ne oli varakkaita ja valkoisia. Isäkin olis halunnut kirjailijaxi. Sillä oli tuhannen kirjan kirjasto jossa Jorge hääräsi. Borges tykkäsi eräistä epäilyttävistä hepuista, kuten Arthur Schopenhauer, Wilt Whatman, ja Oscar Wilde. Olikohan se homo?
xxx/ellauri068.html on line 263: Ambomaalla Rautanen toimi yli viisikymmentä vuotta, 1880 Olukondaan perustamansa lähetysaseman johtajana, raamatunkääntäjänä sekä pitkäjännitteisessä opetus- ja kasvatustyössä: ensimmäiset ambomaalaiset papit vihittiin 1925. Rautasen käännöstyö käsitti erityisesti vuonna 1892 ilmestyneen ndongan-kielisen virsikirjan. Rautanen oli myös tunnustettu virsirunoilija ja kansatieteilijä, joka antoi arvoa ambomaalaisten omalle kulttuurille. Hän keräsi kasveja, teki säähavaintoja ja toimitti esineistöä mm. Kansallismuseoon.
xxx/ellauri068.html on line 320: Incubus (lat. ”päällämakaaja”). Muinaisessa Roomassa incubus oli haltija tai demoni. Keskiaikaisen mytologian mukaan incubus merkitsi miespuolista demonia, joka ahdisteli nukkuvia naisia seksuaalisessa tarkoituksessa. Noituutta käsittelevässä kirjallisuudessa incubus tarkoitti myös paholaista rakastajana. Incubuksen naispuolinen vastine on succubus ("allamakaaja"). Nyttemmin osat ovat vaihtuneet!
xxx/ellauri068.html on line 364: Von 1922 bis 1924 arbeitete Wilhelm als wissenschaftlicher Berater in der deutschen Gesandtschaft in Peking, daneben lehrte er an der Peking-Universität. Hier übersetzte er auch das I Ging (Buch der Wandlungen) ins Deutsche. (Tätähän laulukirjaa mäkin on suomentanut jossain kohtaa pikku Kunin avustuxella, eikö vaan? Kun on kyllä nätimpi kuin Wilhelmin ope.) In die Kommentierung flossen Zitate sowohl aus der Bibel als auch von Goethe, aber auch Gedankengut westlicher Philosophen und protestantischer, parsischer und alt-griechischer Theologie ein. Wilhelm zeigte damit viele Parallelen zu chinesischer Weisheit auf. Joopa joo, tää on Sachsan Pertti Nieminen.
xxx/ellauri068.html on line 497: Oisko niin et Nipi on venyttäny tätä nidettä pitkäxi kuin Pezku pienenä eze pääsee täällä loppupuoliskolla rauhassa sepittämään rasvasia sadistisia porno- pikkulikkafantasioja, noinninko maailmankirjallisen postmodernismin valekaavussa? Kyl se taitaa olla kaiken muun ohella myös narsisti kun se kuvittelee ruiskahtavansa ulos omasta kikkelistään kuin joku Woody Allenin huppupäinen siittiö (siinon muuten toinen samanlainen notoorinen pikkupillunimuri, yhtä piipunrassikin).
xxx/ellauri068.html on line 519: Rakettimies ja Happo pössyttelevät ja hiisaavat. Joko sanoin että Nipistin on hippi? Aloitti beatnikkina mutta luisui sitten hipixi. Luulisin mutta voi sen sanoa toistekin. Miten vertaisin sitä Paulo Coelhoon eli Veli Kaniin? Siinähän meillä on toinen menestynyt hippikirjailja.
xxx/ellauri068.html on line 521: No aika samixia ovat monessa suhteessa. Kanin kirjat ja lauseet on lyhempiä ja ymmärrettävämpiä, ja se on lapioinut niillä lujasti enemmän massia per sana. Muissa suhteissa ne on kuin kaxi mystikkaa. Puujalkamaista hippihuumoria, paljon paranoidia mystifiointia, jotain supermiehiä. Aina bylsimässä hiljaisia ja halukkaita käsineitoja kuin ellun kanat. Tosi toxisia setämiehiä. Sellaisia ne hipit olivat.
xxx/ellauri075.html on line 58: Sestofilt opiskeli lakia ja matematiikkaa Moskovassa ja Kiovassa. Hän ei kuitenkaan voinut väitellä tohtoriksi, koska hänen matematiikan väitöskirjassaan oli vallankumouksellisilta vaikuttavia tuloxia. Hän alkoi kirjoittaa filosofisia teoksia. Niissä vaikutteet on ihan paikallaan, eikä filosofiassa tuloxia kaivata, aatteet riittävät.
xxx/ellauri075.html on line 166: Mitä hemmettiä? Missä vaiheessa Sestofilt hylkäsi isiensä uskon? Mixei kukaan sano siitä mitään? Isä tukkukauppias varmaan repi tukkaa tukuittain. Mitenniin se oli juutalainen ajattelija jos se peukuttaa Jeesusta? No ehkä jeesuskin oli sen mielestä vain ihminen, niinkuin Spartakus. Isaac Bashevis kysyy Hudson-joen varjokirjassa s. 100: Varför måste djuren lida? Sjestov säger rent ut att Gud är ond.
xxx/ellauri075.html on line 219: Kuinka ollakaan, Lefa kehui Jaschan kirjan Greek Mathematical Thought and the Origin of Algebra ihan kuplixi. The central thesis of his work Greek Mathematical Thought and the Origin of Algebra is that the modern concept of mathematics is based on the symbolic interpretation of the Greek concept of number (arithmos). Mulla on se kirja, ostin MIT:n kirja-alesta. Tossa se on hyllyssä. Se on pehmeekantinen. Mä oon lukenutkin sen, muistaaxeni se vaikutti tylsältä.
xxx/ellauri075.html on line 223: Just noihin aikoihin mä kai sen kirjan ostinkin. Oli mennyt jo alennusmyyntikoreihin. Saxalaisten suurin tyhmyys oli ajaa kaikki fixut juutalaiset jenkkeihin. Se selittää jenkkien hegemoniaa enemmän kuin ohjuxet. (Jotka nekin kexi sakemanni, Wernher von Braun. Werneri ei kyllä ollut juutalainen vaan Adelsmann.)
xxx/ellauri075.html on line 229: taidehistorioitsija ja tietokirjailija. Kirjojen lisäksi Kortelainen on
xxx/ellauri075.html on line 244: oli naimisissa kirjailija Hannu Mäkelän kanssa vuosina 2004–2009! Hei tästähän
xxx/ellauri075.html on line 328: Hollantilais-amerikkalainen John Benjamins julkaise kieli- ja käännösalan kirjallisuutta. Mullakin on pieni bühlein julkastuna Benjaminsilla. Siihen se sitten jäi. Walttu Benjaminkin (ilman ässää) kirjoitti kääntämisestä ja kääntäjistä. Walttu taisi olla vasemmistolainen siionisti. Se teki seppukun 48-vuotiaana Portboussa Espanjan ja Ranskan rajalla 1940 yritettyään epäonnistuneesti päästä karkuun Wehrmachtia. Ehkä parempikin niin, Amerikassa se oisi voinut kääntää kelkkansa. Me varmaan odotettiin Ranskan junaa Portboussa kotimatkalla Madridin reisulta. Kyllä oli tyhjä asema. Me oltiin ainuita odottajia.
xxx/ellauri075.html on line 349: Tälläsiä konvoluutteja (asiakirjakoteloita) mäkin tässä pukerran. Benjaminin jouzenlaulu ‘Historian käsitteestä’ moittii valistusta ja kapitalistista käsitystä historiasta edistyxenä. Melankolisesti se analisoi 20. vuosisataa, sotkee teologista ja messianistista soopaa marxistisen materialismin teleologisoivaan soppaan. Benjaminin mielestä heikompien lyttäys ei ole mikään emergency, se on normitoimintaa. Kleen Angelus Novus (Benjaminin omistama maalaus) oli siitä kiva. No se onkin aika lailla Waltun näkönen.
xxx/ellauri075.html on line 439: Wallua haastateltiin radioon Läpän jälkeen. Se halus kirjottaa pitkän mutta sevverran hauskan kirjan että porukat jaxais lukea. Wallulla on hiljainen vähän naisellinen ääni. Haastattelija kuulostaa ikävältä tyypiltä. Puhuu kovaäänisesti Wallun päälle.
xxx/ellauri075.html on line 444: Ize kirjaan se oli tyytyväinen. Kaikki meni ihan nappiin.
xxx/ellauri075.html on line 454: Sivulla 186 Wallu luettelee hyppysellisen kirjailijoita jotka on masentaneet sitä. Madame Psykoosi luki niitä ääneen MIT:n opiskelijoille radiossa keskiöisin.
xxx/ellauri075.html on line 458: Bret Easton Ellis (s. 7. maaliskuuta 1964 Los Angeles (lähde?) on yhdysvaltalainen kirjailija. Ellis nousi maailmanlaajuiseen kuuluisuuteen teoksellaan Amerikan Psyko vuonna 1991. Romaanin päähenkilö on newyorkilainen Wall Street -pankkiiri Patrick Bateman, jonka elämän täyttävät kilpailu ja ylelliset merkkituotteet. Töiden jälkeen hän purkaa turhaumiaan sarjamurhaajana. Romaani herätti runsaasti keskustelua ja sen pohjalta on tehty samanniminen elokuva.
xxx/ellauri075.html on line 463: Ellisin ensimmäinen ei-fiktiivinen teos on White, jossa hän kertoo oman näkemyksensä kirjailijana Amerikan Psykosta. Tommi Melender sanoo Parnassossa Ellisin teoksesta Kalliit yöt, että se on "häkellyttävän huono romaani".
xxx/ellauri075.html on line 485: Englantilaissyntyinen Malcolm Lowry (1909-1957) on romaanikirjailija ja novellisti, kiistämätön lahjakkuus dokaamisen alalla, joka elinaikanaan jäi kutakuinkin tuntemattomaksi, mutta on sittemmin saavuttanut maineen yhtenä vuosisatamme englanninkielisen kirjallisuuden suurista nimistä.
xxx/ellauri075.html on line 489: Tulivuoren juurella (Under the Volcano, 1962, suom. 1968) on Malcolm Lowryn (1909-1957) tärkein työ. Juuri muuta merkittävää kirjailija ei juopottelultaan saanut aikaiseksi, mutta tämä romaani on yksi 1900-luvun merkittävimpiä kaunokirjallisia saavutuksia. Se on myös kenties hienoin koskaan tehty alkoholismista tehty romaanikuvaus.
xxx/ellauri075.html on line 493: Parasta Tulivuoren juurella -kirjassa on sen proosa. Suomennoskin on mitä hienoin, joten Lowryn pitkiä lauseita ja kappaleita hyödyntävä kerronta pääsee oikeuksiinsa. Kirja on ns. yhden päivän romaani, eli kaikki siinä tapahtuu vuorokauden aikana. Muistoja ja takautumia käytetään, mutta leijonanosassa kirjaa puidaan juuri Kuolleiden päivää ja sen tapahtumia. Lowry käyttää paljon vertauskuvia. Ne ovat pienen pohdinnan jälkeen selviä, mutta eivät kliseisiä. Voidaan esimerkiksi ajatella, että konsuli on (paheellinen) vieras oudossa tropikaalisessa maailmassa samaan tapaan kuin ihminen on vieras Raamatun Paratisiissa. Ihmiskunta on sodan takia muutenkin heikoilla jäillä.
xxx/ellauri075.html on line 497: Alkoholisoitunut, syvästi tunteva ihminen vertautuu siis Kristukseen. Juominen, siis tauti, on hänen ristinsä. Kristuskin joi kuin sieni ristillä. Koska juomari on kuitenkin ihminen, eikä jumalhahmo, hän lopulta sortuu taakkansa alle. Tulivuoren juurella ei kuitenkaan ylistä juomista. Päinvastoin, konsuli on hyvin traaginen hahmo. Hän kärsii ja kärsii ja joutuu lopulta tuomiolle. Lowry kiteyttää tämän sanomalla päähenkilöstä vielä, että ”sikäli kuin hänen kohtalollaan on syvyyttä ja merkitystä, se on suhteutettava myös koko ihmiskunnan lopulliseen kohtaloon.” Koska kirjan tapahtuma-aikana Toinen maailmansota on juuri alkanut, ihmiskunta on siis tuomiolla myös tapahtuvien ja vielä tapahtumattomien julmuuksiensa tähden.
xxx/ellauri075.html on line 510: James Baldwin (2. elokuuta 1924 – 1. joulukuuta 1987) oli yhdysvaltalainen kirjailija, sukulaku, jonka teokset käsittelevät mustien, homojen ja muiden vähemmistöjen asemaa 1950-luvun Yhdysvalloissa. Hänen tunnetuin teoksensa on Mene ja kerro se vuorilla. Esim Brokeback Mountains.
xxx/ellauri075.html on line 514: Henry Jamesin kirjailijan henkilöä "muokkasivat" eläminen lahjakkaan isoveljen William Jamesin varjossa ja elämää hankaloittanut selkävamma. William James oli tunnettu filosofi ja myös psykologian uranuurtajia. Henry ei ollut paljon midiä.
xxx/ellauri075.html on line 525: Stephen Crane (1. marraskuuta 1871 – 5. kesäkuuta 1900) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Lyhyen elämänsä aikana hän loi monipuolisen kirjallisen tuotannon, johon kuuluu romaaneja, runoja, novelleja ja lehtikirjoituksia.
xxx/ellauri075.html on line 526: Cranen kaunokirjalliset teokset edustivat realismia ja varhaista yhdysvaltalaista naturalismia sekä impressionismia. Häntä pidetään nykyisin yhtenä sukupolvensa innovatiivisimmista kirjailijoista. Lisäksi Stephen Crane voidaan sanoa olevan yksi harvoista vakavasti otettavista villiä länttä kuvanneista kirjailijoista. Cranen teksteissä yhdistyvät realistinen kuvaus, korkeakieliset ilmaisut, tavallinen puhekieli ja liioittelevat kielikuvat.
xxx/ellauri075.html on line 530: Tämä oli Cranen esikoiskirja ja nauttii arvoa varhaisena amerikkalaisen naturalismin edustajana, jossa otetaan voimakkaasti kantaa kasvuolosuhteiden vaikutukseen mahdollisuuksiin elämässä, siis vastoin perinteistä amerikkalaista unelmaa että kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Ja vaikka realismissa pysytäänkin niin vedetään myös vähän melodraaman puolelle, mikä sinänsä sopii hyvin (melodraamat kun olivat aikakauden alaluokkaisten kaupunkilaisten hupina ja sellaista katsellaan kirjassakin), ja paisuttelulla saadaankin hyvin tunnetiloja esiin lukijasta, harvassa taitavat olla niin kyyniset lukijat että kirjan esitetyt epäoikeudenmukaisuudet eivät edes vähän nostata tunteita.
xxx/ellauri075.html on line 532: Tosiasiahan kuitenkin on että siinä missä kirjoitusajankohtanaan tämä epäilemättä oli radikaalia uutta (Crane ei alunperin löytänyt kustantajaa näin rajulle kirjalle joten julkaisi ensimmäisen version itse, tämä käännös ilmeisesti perustuu Red Badge of Couragen suosion jälkeen julkaistuun versioon), niin muu kirjallisuus on ottanut tätä aika haipakkaa kiinni. Ja minä kun en edes ole niin innostunut naturalismista, vaikka onkin todettava että jos jotain sen tyylilajin kirjaa pitäisi lukea niin tämä on reippaasti etenevänä pienoisromaanina varsin hyvä valinta...
xxx/ellauri075.html on line 536: Jean Rhys (24. elokuuta, 1890 Roseau, Dominica – 14. toukokuuta, 1979 Exeter, Britannia), alkuperäiseltä nimeltään Ella Gwendolen Rees Williams, oli brittiläis-dominicalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on romaani Siintää Sargassomeri (1966), jonka tapahtumat kertovat Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin ullakolle päätyvän vaimon menneisyydestä.
xxx/ellauri076.html on line 465: Proust oli ekoja kirjailijoita jotka koitti kirjoittaa elokuvamaisesti. Nyttemmin ei juuri muulla lailla pystykään. Mun vika on etmä ajattelen liian hitaasti. Mä en pysy mukana. Putoon kärryiltä kuin Olavi ellei konnilla ole mustia hattuja ja John Waynella valkosta.
xxx/ellauri076.html on line 474: Jukka Petäjä moittii kirjailijakolleegaa että se sanoo tolla lailla "aikanaan" vaikka puhuu olleista ja menneistä. Jukan mielestä pitäis sanoa "aikoinaan" siinä yhteydessä ja "aikanaan" vaan kun on puhe tulevaisuudesta. Se taitaa ollakin Wallun (ja etenkin Wallun äidin) virkaveljiä. Kielipoliisi. Tukari. No jos ei ole yhtään muuta sanottavaa, niin sanoo sitten tän. Tarkkaan ottaen 'aikanaan tarkoittaa 'sen omana aikana', ja aikoinaan' suunnilleen 'niinä aikoina kun oli'. Aikoinaan siis on menneen ajan adverbi, mutta aikanaan on neutraali. Kukin voi olla oikeassa aikanaan, ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Paizi Petäjä. Se on aina väärässä.
xxx/ellauri076.html on line 476: Suomisanakirja.fi neuvoo: aikanaan, tavallisemmin: aikoinaan. Suomi sanakirjan omistaa joku Elmo Saukko, varmaan Per Saukon poikia. Saukonpoika kävi suomalais-venäläistä koulua ja toimi Veikkauxella softakehittäjänä. Before I have been part of many startups and web companies, such as Sofanatics.com, Kuvake.net (around 20 million weekly pageviews) and Mikseri.net, Puolustusvoimat and Planeetta Internet. Ei sillä vielä ansaize kielipoliisin virkamerkkiä.
xxx/ellauri076.html on line 483: Alanko työskenteli laajasti kulttuurin parissa työurallaan. Hän väitteli tohtoriksi aiheenaan Immi Hellénin runot. (Kovempi homma olisi jo käydä läpi mun paasauxet, Immi 1400 runoineen on jäänyt seisomaan kuin tikku paskaan.) Lisensiaatintyön aiheena oli puolestaan Lassi Nummen lyriikka. (Lassin runot puhukoot puolestaan, mä en niistä tiedä mitään kun en oo lukenut.) Hän toimi vuosia opettajana ja kirjallisuudentutkijana yliopistossa. Hänet nimitettiin opetusneuvokseksi vuonna 2003.
xxx/ellauri076.html on line 554: Ja kun sun nurinniskoin sai kirjailija Arttu
xxx/ellauri076.html on line 580: Tehtävä 1. Mitä yhteistä on Marilyn Bensonilla, Juice Leskisellä ja tällä paasaajalla? (Vihje: vastaus alkaa kirjaimella S, päättyy kirjaimeen S ja välissä on 6 muuta kirjainta.)
xxx/ellauri076.html on line 606: Kari "Kape" Aihisella on paljon mietittävää. Hän selittää ja pölöttää. Hän on 1 Suomen tunnetuimmista keittiömestareista. Hän on lukuisista reality-sarjoista tuttu tv-kokki, ruokakirjailija ja Helsingissä ja Turussa sijaizevia huippuravintoloita luozaava monialayrittäjä. Hän on menestynyt valtavan hyvin valizemallaan alalla. Hän ei silti koe izeään julkkixexi. Hän voi perseillä Ruisrockissa ihan samalla lailla kuin ennenkin. Hän on edelleen Kape Aihinen, pölöpää Turuusta. Jos ei kelpaa, niin hän voi lähtee menee.
xxx/ellauri076.html on line 608: Vuosituhannen vaihteesta nuorista pojista alkoi tulla juhlittuja ruutukokkeja. Sitä ennen se oli naisten keittokirjan nimi. TV muutti heidän elämänsä. Niin se teki myös Kape Aihiselle. Hän ei kuitenkaan ole mielestään missään erityisen taitava. Se ei välttämättä näy teeveessä. Julia Child pudotti ruuan lattialle ottaessaan sitä uunista teeveen kokkiohjelmassa. Ei sitä kukaan huomannut.
xxx/ellauri076.html on line 695: Hänellä oli myös poikapuolia kaksi avioliitostaan Schneiderin kanssa (kirjailija Dominique Schneiderin nuorempi sisar ja Schneider-Creusotin teräs- ja aseistusyrityksen perillinen) sekä aikuisia lapsipuolia Barraultin ensimmäisestä avioliitosta Daniel Toscan du Plantierin kanssa, joka oli myös Vadimin ystävä, joka kutsui häntä "onnelliseksi mieheksi. Hän oli joku, jossa oli niin paljon tyytyväisyyttä hänen elämänsä loppuun asti. Elokuvat vain heijastivat hänen pano-onneaan." Nathalie, hänen vanhin tyttärensä toisesta äidistä, kertoi Fondan elämäkerran kirjoittajalle Patricia Bosworthille: "Jane oli isäni elämän rakkaus." Uskokoon ken haluaa.
xxx/ellauri076.html on line 697: Vadim väsäsi myös omaelämäkerran, D'une étoile à l' autre, Tähdestä toiseen, joka kertoo kaiken hänen tunnetuimmista exeistään, Bardot, Deneuve & Fonda. "Asenteeni on, että jos tämä kirja tekee minulle vähän rahaa, se on pieni korvaus kaikesta siitä runkusta, jonka olen noihin näyttelijättäriin pumpannut", Vadim selitti.
xxx/ellauri081.html on line 60: Ávilan Teresa tai pyhä Jeesuksen Teresa (esp. Teresa de Cepeda y Ahumada, tunnettu paremmin nimellä Santa Teresa de Jesús tai Teresa de Ávila; 28. maaliskuuta 1515 Ávila, Espanja – 4. lokakuuta 1582 Alba de Tormes, Espanja) oli renessanssiaikainen roomalaiskatolinen espanjalainen nunna, mystikko, naispyhimys, karmeliittasääntökunnan uudistaja sekä yksi 36 katolisen kirkon kirkonopettajista arvonimellä Doctor orationis eli rukouksen tohtori. Naista kunnioitetaan katolisessa, anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa. Tarkalleen hän on yksi neljästä naiskirkonopettajasta ja lisäksi yksi vastauskonpuhdistuksen merkittäviä hahmoja esimerkiksi pyhän Ignatius Loyolan ja pyhän Ristin Johanneksen lisäksi. Nainen on yksi 28. marraskuuta 1568 perustetun paljasrintakarmeliittojen sääntökunnan perustajista. Pyhä Teresa on sairauden, päänsäryn, sydänsairauksien, pitsin, vanhempien menettämisen, kirkon auktoriteettien vastustamisen, sääntökuntalaisten, hurskautensa takia pilkattujen, Espanjan ja henkilöiden, jotka ovat nimeltään Teresa, Theresa, Teresita, Terry, Tero, Tessa, Teresina tai Tracy, suojeluspyhimys. Naisen tunnuksia ovat nunna paljasrintakarmeliitan puvussa; karmeliittanunna, jonka sydäntä pistetään enkelin pitämällä nuolella; lävistettyä sydäntä, kirjaa ja krusifiksia kantava karmeliitta; kirjaa ja sulkakynää pitävä karmeliittanunna; kyyhkyltä viestiä vastaanottava karmeliittanunna: ruusut ja liljat; tulehtunut sydän; piikkikruunu; kirjaimet ”IHS” sydämen päällä; palavat nuolet; kyyhky; kirja ja kynä; palavien nuolten lävistämä sydän tai krusifiksi ja lilja. Paavi Paavali V julisti pyhän Teresan autuaaksi 24. huhtikuuta 1614 Roomassa, paavi Gregorius XV julisti hänet pyhimykseksi 12. maaliskuuta 1622 Roomassa ja paavi Paavali VI julisti hänet kirkonopettajaksi 1970. Hänen juhlapäiväänsä vietetään 15. lokakuuta.
xxx/ellauri081.html on line 111: Vika saattaa olla siinä että amerikkalaiset kansana on mätäpäitä, sixi niiden kirjailijatkin on näin märkäpäitä tuhnuja.
xxx/ellauri081.html on line 197: Happy days are here again. Yhteen päivään ei voi mahtua kuin kolme onnen aihetta: ensimmäinen saalis katiskassa, talviturkin heittäminen rantasaunalla ja västäräkinkokoisen Johan Wreden hieno kiitoskirje Runeberg-kirjasta.
xxx/ellauri081.html on line 198: Marja laittoi herkullista uunihaukea, järvi oli kylmä ja paras Runebergin tuntija antoi täyden tunnustuksen: paras kirja runoilijasta, jonka hän muistaa lukeneensa. (Omiaan hän ei kaiketi laske mukaan, tai ei muista lukeneensa.)
xxx/ellauri081.html on line 200: Tällaisesta ja upeista poutapäivistä (unohtamatta tyhjentämääni kahta viinipulloa) voi syystä olla vähän päihdyksissä. Kun teen puutöitä raikkaassa kevätsäässä, uni tulee jysähtäen illalla. Harmi vain, että nukahdin kesken Seitsemän sinetin, syy ei ollut elokuvassa. (Vaikka kyllä Johannexen taannoin ilmestynyt kirja oli parempi.) Nykyisin kaiken voi kerrata.
xxx/ellauri081.html on line 203: Nytkö pitäisi olla huolissaan siitä, että suuret kesätapahtumat peruuntuvat. Ei pääse Ilmajoelle eikä Savonlinnaan, ei Sastamalaankaan Vanhan kirjallisuuden sympaattisille päiville. Järjestäjille hankala paikka, mutta kaikesta jo sivuun jääneelle mulahtaa yllättävä helpotus. Ei tarvitsekaan rientää minnekään. Saa kerrankin viettää vanhan ajan vapaan kesän kuin hauki ruovikossa, jolloin korkein kulttuurinautinto on natustella varpaita Jönsin rakentaman laiturin nenässä.
xxx/ellauri081.html on line 204: Kirjan ystävät eivät menetä mitään, päinvastoin. Nyt vasta dekkarit maistuvat ja painavampikin kirjallisuus. Puran jo alustavasti rästejä, Knausgårdin neljännen osankin viimein luin, ja olipa pitkästyttävä romaani. Se että kertoo kaiken mikä mieleen juolahtaa ei sittenkään ole tehokas taiteellinen menetelmä. Ellei takana ole Päätalon jyräävää elämänkokemusta. Mutta kai se viideskin on luettava, ja kuudeskin kuulemma ilmestyi. Selvästi ylimitoitettu eepos, ja silti vain neljäsosa Päätalon Iijoki-sarjasta, joka oli mitoitettu jezulleen, Päätalohan oli rakennusmestari.
xxx/ellauri081.html on line 206: Samalla jatkuu loputon Decamerone tarinasta toiseen (suositeltavaa ääneen lukemista vaikka puolisolle) ja Camus’n Rutto huvittaa edelleen, kuinka samanlaisia rajoituksia ja karanteeneja siinä algerialaisille määrätään kuin meille nyt. Ja huvittavasti tulee ruumiitakin. Tämän aiheen kirjallisuutta löytyy. Jukka Petäjä näkyy keksineen Philip Rothin kymmenen vuotta vanhan romaanin 1940-luvun polioepidemiasta.
xxx/ellauri081.html on line 230: Panu tarkoittaa tulta, sen opin jostain Vesainen-kirjasta, vai olisko ollut vallan Ahani Juhoa. Raju Panolasta voi paasata aivan sivukaupalla, on se sevverran kusiaivo mies.
xxx/ellauri081.html on line 238: Oulunkylän kierrätyskeskuxesta löytyi Panun pääteos "Lavatähti ja kirjamies" paperikantisena sopuhinnalla, 0 eurolla. Taskuunmahtuvampi kuin tämän Suomen luetuimman elämäkerturin ja elämäntapapyllynnuolijan muut opuxet. Siinä vanha norssi hienovaraisesti vittuilee Tohmajärven tytölle joka rajaa silmänsäkin sinisellä ja laulaa kireällä eellä. Tohmajärvi on kunta aivan rajan pinnassa Pohjois-Karjalassa, tuolla Tuupovaarassa. No ei, Tuupovaara on nyttemmin Joen kaupungin kaupunginosa. Katri-Helena muistuttaa Calvinia ja Hobbesia, Yeazeja ja Browningeja siinä, että se uskoo keskusteluun vainajien kanssa ouija-laudalla. Kaikki on ennalta määrättyä, jopa Panun kosinta. Katrin edellinen norssi oli Fisu eli Timo Kalaoja, Panun luokkatoveri useammassakkn sanan mielessä. Eikös senniminen ollut meidänkin luokalla, lihava kaveri joka lopetti keskikoulusta ja lähti ajamaan jotain jakeluautoa? Sillä oli kai päässyt palamaan puuro pohjaan tai jotain sellasta. Eikun se oli Kalajoki. No lähellä. Timo oli tunari, ei osannut sorvata edes pianonjalkoja. Sen virma meni konkurssiin, Timo kuoli ja Katri jäi maxelemaan konkurssivelkoja. Siinä oli Katrin tiukasta yläviivasta paljon apua. Katri asui ensin Polakassa Hyväskylässä, sitten Ponun luona Hämeenkyrössä ja nyttemmin Liimataisen kanssa Askolassa, ellei Tommi ole kuollut tai Katri eronnut.
xxx/ellauri081.html on line 255: Uunnavuonna onnen pekan Pekka Tarkan kotona Panu kukkoilee kulturpersonlighetinä. Me kirjallisuuden esipapit nauroimme niin, sanoi kirkonvartija. Uskomatonta mutta totta, jo tässä vaiheessa alkaa Panu kerskua Katrilla, käskee sytyttää television vaan paistatellaxeen lainavalossa. Vittu mikä kaveri! "Tää nyt on vaan tätä." Yrmf!
xxx/ellauri081.html on line 351: Väsyttää nää Wallun tennisjorinat. Mä en pidä junnuista siis urheilevista pojista. Ne haisee inherentisti runkulle, sukkamehulle ja myskinhajuisille dödöille. Ne päästää puolivillaiselta kuuluvia soturiääniä. En pidä urheilumölähdyxistä, ne on epämääräisesti uhkaavan eläinmäisiä. Junnuja oli myös Liukkosen homostelukirjassa O kuin pyllynreikä. Tää on varmaan homofobiaa. Kuten amfibilla Olli Saxikädellä. Mitähän paljastuxia mustakin kexittäs postuumisti jos oisin julkumpi. Mut onnexoon vaan kuin tää C. Tavis joka oli bylsinyt sisarpuoleensa Apriliin ton S-kätisen Marion. Aprillia aprillia juo kuravettä ja syö silliä. Ens aprillina Jönsy täyttää 70v. Erittäin hyväkuntoisessa vanhassa miehessä on jotain epämiellyttävää. (Tämä ei todellakaan tarkoita Jönsyä, ompahan vaan wallusitaatti.)
xxx/ellauri081.html on line 428: Arne Alligaattorista tuli mieleen Aarne Ranta. Han har ingen dator han bor ju i djungeln, dvs Göteborg. Aarne Ranta ei pitänyt Aarne Alligaattorista. Huonosilmäinen ja kiltinoloinen mutta ikävä kyllä jotenkin uskovainen. Mikä pahinta, se tykkäsi thai-ruuasta. Aina piti laapustaa siihen samaan thai-ravintolaan syömään pahaa thai-ruokaa. Sen pojatkin on jostain vanhan testamentin kirjasta. Niillä oli yhden huoneen koirankoppi Nilkin kesäsiirtolassa. No tän kaiken mä oon kai jo kertonut, juolahti vaan mieleen taas. Vai olinko? Aarnen vaimo Pihla paistoi pannulla kampasimpukoita niiden keltaisen Göteborgin professoritalon kaakeloidussa teräskeittiössä. Kasarit koon mukaan seinälle ripustettuina. Pihla oli pätevämpi Aarnea, ja ehkä hyvätuloisempi myös. Aarne oli syystä siitä mustasukkainen. Nilkin keskittymisleirin virkanaiset kehui kukin izeään saunan lauteilla aika kuplixi. Siellä vallizi hiljainen mutta tiukan verinen statuskilpailu. Seija istui kylmällä alimmalla lauteella yhteiskunnan tuilla. Hänet sanottiin irti! Pihlan sisaruxet kuiskivat saunan lavoilla, tarkoittaen rouva nilkkiä, joka ei tehnyt enää muuta kuin poimi hehtolitroittain mustikoita kesällä. "Kaikki minun sisaruxeni ovat kyllä hyvissä naimisissa ja töissä, kukaan ei ole työtön," Pihla vielä teroitti. Tampereen talousalueelta terkkuja. Nilkin johdolla pelattiin Toiskan seurakunnan aidatuilla kentillä koripalloa ja lentistä. (Ne pelasivat, ei toki me.) "Rahnaa" sanoo nilkki tukka silmillä ja silmät viirussa manselaisittain luihunlaihan nenän kautta haiveniset posket viinan ahavoittamina.
xxx/ellauri081.html on line 430: Orihveden Suomi-Venäjä-seura herättelee toimintaansa paikkakunnalla. Ensimmäisenä on vuorossa Arto Mustajoen luento Juupajoelta. Miten ja miksi suomalaiset ja venäläiset eroavat toisistaan? – kysymykseen annetaan vastauksia tietokirjailija Arto Mustajoen luennolla.
xxx/ellauri081.html on line 438: Niin tai näin olen lukenut Oliver Sacksin kirjaa. Mies joka luuli... Vaikka annoit sen mulle enkuksi, tilasin suomeksi. Häkellyttäviä tapauksia! Kiinnostavia! Kirjaa voi lukea, koska S. ei tee potilaista friikkisirkusta, vaan suhtautuu kunnioittavasti ja empaattisesti.
xxx/ellauri081.html on line 651: Klaus Karttunen, joka jäi meidän luokalle kai kun sen isä oli kuollut tai jotain muuta surkeaa, ja joka kirjoitti erotiikkaa tihkuvia runoja mustaan vahakantiseen vihkoon tunnilla, käänsi intialaista kirjallisuutta ja väitteli koirankuonolaisista (Κυνοκέφαλοι). Professori siitäkin tuli loppupeleissä. Nyt elelee sekin emerituxena, ellei ole kuollut. Opin siltä sanan "kompetenssi" Porthanian ala-aulassa pyöröovilla. Oltiin vasta selvitty niistä sisälle putkahtamatta samantien ulos rekyylin voimasta.
xxx/ellauri084.html on line 34: Wittgensteinin perhe oli katolistuneita juutalaisia. Kolme neljästä isovanhemmasta oli moosexenuskoisia. Hitler kirjassa "Kärhämäni" kertoo kärhämistä jonkun nenäkkään pikku juutalaisen kanssa Linzin koulussa. Vallanko se olisi ollut Ludi?
xxx/ellauri084.html on line 236: Kuussatasen aika loppupuolella Wallu paneutuu pitkän kaavan mukaan selittämään mikä sitä/Halia oikeasti pännii. Kuten sanoin kaikki kirjan sisältäpäin nähdyt hahmot on walluhahmoja. Wallu eestä wallu takaa wallu istuu wallu makaa. Wallu maassa wallu puussa wallu istuu illan suussa. Selvästi se on joku äitifixaatio. Tollanen tyypistä tulee kun se on joku narsistisen äiskän ille faciet.
xxx/ellauri084.html on line 263: Jotain mätää siinä kyllä on että Wallun pitää kirjansa pointin valaisemisexi kertoa yxityiskohtaisesti jotain videoiden juonia. Onx tosiaan niin, että kirjallinen esitys on niin vanhentunutta, että ihmisten päissä liikkuvia kuvasarjoja ei enää VOI kuvata muilla keinoilla kuin elävillä kuvilla? Onko ne nyttemmin NIIN klisheisiä? No klisheisiähän ne on olleet aina. Koko ns. taide koostuu klisheistä. Ja mitä viihde on muuta kuin rotinkaisten taidetta. Eli kääntäen, taide on parhaan A-ryhmän viihdettä. Leffat vaan poistaa siitä välistä muutamia rattaita, kuten kielen, sen kirjoittamisen ja lukemisen. Kirjaimet symboloi äänteitä (paizi kiinassa, jossa ne symboloi sanoja). Elokuvat symboloi klisheitä, valmiixinaurettuja ajatuxhia. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
xxx/ellauri084.html on line 402: Heput ei saa vakivirkaa koska ne haluavat hidastaaa. Ne saavat vakiviran koska ne ovat rehkineet kovasti ja ovat aikaansaaneita. Ja saatuaan vakiviran niillä on nyt vapaus jatkaa rehkimistä kovasti kaikissa niissä asioissa jotka ne haluavat vielä aikaansaada ihmettelemättä valitaanko ne uudestaan ja onko niilla jopi seuraavana vuonna. Ne voivat tehdä tutkimustaan. Ne voivat rehkiä sen kirjan parissa jonka ne halusivat kirjoittaa. Ne voivat kirjoittaa uudestaan ne kurssit jotka ne aina ajattelivat voisivat olla parempia. Vakivirka antaa niiden rehkiä kovasti siinä mitä ne ajattelevat on tärkeää.
xxx/ellauri084.html on line 404: Ja tietkö mitä? Se ei edes ehkä muutu paljon eläköitymisen jälkeen! Olen ollut muodollisesti eläkkeellä 14v ajan (ääk!). Jatkoin opettamista puolitoimisesti suuren osan seuraavaa vuosikymmentä (paitsi ne 2v jonka vaimoni oli sairas). Olen kirjoittanut 2 kirjaa siitä lähtien (1 siitä miten vaimoni hoiteli aivokasvaimensa). 79v en opeta yliopistossa enää (paizi satunnaista vierasluentoa). Ja nyt minulla on paljon aikaa käsissäni ja voin tehdä aika paljon mitä haluan (paizi minulla ei seiso enää). Mutta se sisältää olemista parissa ohjausryhmässä (1 liittyy hermosyöpähoitajaohjelmaan UCSF Aivo Kasvain Keskuxessa San Franciscossa). Ja palvelen vielä erotuomarina fysiikka-aikakauslehdessä (ja arvioin paraikaa kässäriä kentälläni mahdollista julkaisua varten. Se on kyllä aika heikko, mua ei ole lähteissä). En takuulla rehki niinkuin useimmat ihmiset jotka eivät ole eläkkeellä, mutta en ole joutilaana liioin - enkä voi kuvitella olevani sitä koskaan. En edes haudassa.
xxx/ellauri084.html on line 625: Mutta asiaan. Monesta hiljan lukemastani tiiliskivestä tekee mieli sanoa, että niissä on kyllä hyvin kirjoitettuja kohtia, mutta ne ei ole hyviä kokonaisuuxia. Ne on enempi tollasia makkaraketjuja. Episodeja ja niistä venytettyjä tuotantokausia. Ne ei ole oikeen romaaneja, siis sellasia sinfonisia. Alex Mattson oisi pettynyt. Hirveen monet 2000-luvun kirjat on teiniskifimäisiä. Mä väittäsin että se on just teeveen vaikutusta. Kirjojen täytyy kopioida teeveesarjojen visuaalisia kliseitä.
xxx/ellauri084.html on line 627: Dowtyn, Wallin ja Petersin Introduction to Montague Semantics, jolla Wallu doppailee, oli jo ilmestyessään kuolleena syntynyt alkeisoppikirja Richard Montaguen, 1971 jossain hämärissä kotibailuissa nirhatun homopetterin hankalammista alkuperäisistä artikkeleista 60/70 lukujen vaihteesta, joita me Eskin kanssa opiskeltiin Jaakon apulaisten huoneessa lukutikku kädessä. Dowty et al. ilmestyi 1981, jolloin John oli justiinsa syntynyt ja mä valmistunut ja masentuneen Stan Petersin sitä paljon pätevämpi rouva pyysi mua Amherstiin sijaisexi, mutta me ei menty. Montague-semantiikka kuoli sitten omaan mahdottomuuteensa, tai paremminkin koska siitä ei saanut helppoja tietokonesovelluxia. Just tohon aikaan mikrot tuli joka humanistin pöydälle ja kaikki halus tehdä jotain jota niillä saattoi tehdä, ja Montaguen joukko-opillinen semantiikka ei siltä näyttänyt. Se oli pelkkää määrittelyä, siitä puuttui komputoitavuus. Onnexi ei menty.
xxx/ellauri084.html on line 661: Hysterian käsitettä on kritisoitu paljon. Monet ovat olleet sitä mieltä, etteivät esimerkiksi Freudin ja Breurerin esittelemän historian kuuluisimman "hysteriapotilaan", kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Bertha Pappenheimin yskä, säryt ja aisti- sekä halvausoireet johtuneet konversiohäiriöstä vaan esimerkiksi aivotulehduksesta tai ohimolohkoepilepsiasta. Tätä epäilyä tukee muun muassa se, että toisin kuin Freud ja Breurer väittivät vuonna 1895 julkaistussa kirjassaan Tutkielmia hysteriasta, Pappenheim ei parantunut psykoanalyysin avulla, vaan meni lopulta niin huonoon kuntoon, että joutui kuukausiksi sairaalahoitoon.
xxx/ellauri084.html on line 709: Stig framåt på gången kuin Bunyanin kirjassa.
xxx/ellauri085.html on line 98: Wallu mainizee että hullu haikarakin oli liian nuori muistaaxeen näitä merkkejä. Se vahvistaa, että hullu Jim on oikeasti Wallun ensimmäinen avatar. Wallun oikea isäpappa on se isoiskä josta jossain kirjan alkupuolella oli puhetta. Paizi että kyllä kirjan kaikki henkilöt silti ovat vaan saman Wallun eri inkarnaatioita. Lukuunottamatta äitiä ja muita Wallun vihaamia naisia.
xxx/ellauri085.html on line 142: Pemulixen hurraamista kuuluisista matemaatikoista englantilaista George Greeniä en tunnistanut. Se oli izeoppinut mylläri 1793-1841 Nottinghamin sheriffikunnasta, joka kävi Cambridgen vasta lähes nelikymppisenä ja kehitti aaltofunktioita samizdattina Maxwellin yhtälöihin ja kvanttifysiikkaan myllyn jauhaessa jyviä. Matikankirjoja se lainasi kirjastosta pikkurahalla. Rikastui mylläämällä vapaaherraxi ja teki Smithin tytön kanssa seitsemän lasta avoliitossa siinä ohessa. Kuoli ehkä viinaan alle viisikymppisenä.
xxx/ellauri085.html on line 155: Vähän kaikilla on nyt "kauheen ällöjä hyihyi höpöjä" oidipaalis-elektrisiä suhteita Wallun kirjan loppukilometreillä.
xxx/ellauri085.html on line 163: Anti-Oidipus (ransk. L’Anti-Œdipe) on ranskalaisen filosofin Gilles Deleuzen ja psykoanalyytikon Félix Guattarin vuonna 1972 julkaisema kirja, joka kyseenalaistaa sekä filosofian että psykoanalyysin ja ehdottaa tilalle ”skitsoanalyysia”. Kirja on ”Kapitalismi ja skitsofrenia” -sarjan ensimmäinen osa (toinen osa Mille plateaux ilmestyi 1980). Anti-Oidipuksessa Deleuze ja Guattari luovat eklektisen selvityksen psykologiasta, taloustieteestä, yhteiskunnasta ja historiasta sekä näyttävät, miten ”primitiivinen”, ”despoottinen” ja ”kapitalistinen” aikakausi eroavat toisistaan ”tuotannon”, ”rekisteröimisen” ja ”kulutuksen” organisoinnin suhteen. Deleuze ja Guattari väittävät kuvaavansa, miten kapitalismi kanavoi halut aksiomaattisen, rahapohjaisen talouden kautta. Aksiomaattinen rahatalous on yksipuolinen organisaatiomuoto, joka on abstrakti, ei-paikallinen ja ei-materiaalinen.
xxx/ellauri085.html on line 612: Kuitin sijasta voi todeta Seijan sanoin että Wallace on hulvaton (vaikkei sunkaan vulvaton, oman todistuxensa nojalla). Se on paikoin hervottoman hauskakin, mitä samaa ei voinut sanoa Pynchonista, joka oli pelkkää lätinää ja läppätikkua. Se on paikoin erittäinkin hyvä kirjoittaja, vaikkei kummonenkaan kirjailija. Kirjan pointissa ei ollut päätä eikä häntää. Sensijaan kerta kaikkiaan loputonta läppää. Rajatonta leikinlaskua sentimentaalisuuden puolesta, sen kustannuxella. Vaikka se ize ajatteli varmaan just vastoinpäin. Mutta riemua ei siinä ole nimexikään, siinä Hotakainen kyllä laittoi käden kakkaan.1 Hamnetista on lisää paasausta albumissa 61.
xxx/ellauri085.html on line 614: Wallu puolustelee sitä että kirjassa on niin paljon pölisijöitä sillä ezeon yltiörealistista ja demokraattista. Jokainen on oman romaaninsa sankari. Valitettavasti ne näyttää kaikki puhuvan wallulatinaa. Wallun obsessiivinen äiti on tehnyt siitä tosi basillikammosen. Se ei kestä kun muut kaivaa nenää ja kazoo sitten miltä räkä näyttää. Eikö se ize sitten kazo nenäliinaan, tai edes kurkkaa pönttöön paskannuxen jälkeen? Sehän on hyvää ennaltaehkäisevää toimintaa, profylaktista hygieniaa.
xxx/ellauri085.html on line 622: Mut eihän se tietenkään ole pääasia. Tää oli Wallun oma tie-elokuva, sen pääsylippu jenkkikirjallisuudeen Hall of Fameen. Cheers-sarjan statisti huutaa äänettömästi saadaxeen äänen kuuluviin nimitähtien hahatuxen ja pälätyxen ohize. Nimitähdet vaientaa sen Heineken-otteella. Ripustaa kuin kinkun katonrajaan kuivumaan.
xxx/ellauri086.html on line 60: Ja mitä järkeä tossa kirjan lopettavassa sadismijutussa on. Eise paljon muuta voi tarkottaa kuin että Wallu on saddisti izekin. Hyi helvetti. Paska juttu mutta tulipahan luettua. Knuuti oli lukenut T. Mexiltä et Wallu kirjotti kynä sauhuten ylös narkkarien sairaskertomuxia ja muutti vaan nimet ja henkkarit.
xxx/ellauri086.html on line 195: Pitkään työn alla ollut Hogwarts Legacy sai negatiivista julkisuutta jo viime vuoden puolella, Harry Potter -kirjailija J. K. Rowlingin transfobisten kommenttien vuoksi. Rowling kirjoitti Twitterissä kesällä 2020 muun muassa, että sukupuolten olemassaolon häivyttäminen on hänen mielestään haitallista, ja että ”totuuden puhuminen ei ole vihaamista”.
xxx/ellauri086.html on line 196: Monet Potter-fanit ilmoittivat julkisesti, etteivät enää pysty tukemaan lapsuutensa suosikkikirjasarjan luojaa. Myös useat Harry Potter -hyvixet kuten Harry Potter ize ja Hermione irtisanoutuivat aiemmin viime vuonna Rowlingin kommenteista.
xxx/ellauri086.html on line 400: Sellaisia me olemme, se toistaa omia sanojaan kuin Donald Trump. Se näyttää olevan saarnaajien maneeri kun ne ei muista mitä seuraavaxi piti sanoa. Vaikka sillä on luntti hyvän kirjan välissä. Jos se edes tyytyisi lukemaan vaan siitä. Hokisi tuttuja telttamiesten virttyneitä tyhmyyxiä eikä omia. Mutta ei. Sillä on oma lehmä ojassa. Muutakin trumppimaista siinä on, fasistisia käsieleitä ja kääntyilyä viirikukkona. Miten kukaan voi ottaa näitä tosissaan? Täytyy olla aivan helevetin tyhmät kuulijat.
xxx/ellauri086.html on line 497: Viimeisin tvistaus aivan lähihistorian intriigeimmässä kirjallisessa whodunitissa, unkarilainen foneetikko sanoo että Ferranten liian moitteeton ääntämys osoittaa sen olevan - ei enempää eikä vähempää kuin - Hungarian! Ei vaitiskaan, vaan köyhä italialainen kääntäjä Anita Kenkäraja - puolanjuutalaisen äidin ja napolilaisen isän lapsi.
xxx/ellauri086.html on line 499: New Yorkin Kirjarevyy paljasti viime sunnuntaina v 2016 että Claudio Gatti, 7 päivää-lehden sydäntään tutkisteleva toimittaja, raportoi, että Ms. Raja sai hurjasti pätäkkää Ms. Ferrantelta kun Ferranten kirjat alkoi mennä kuumille kiville kuin Olavi "Manne" Salmisen nailonpaidat Simonkadun puodissa takavuosina. Maalaisäijät osti niitä kaupunkireissuilla, kun se oli lähin kauppa linja-autoasemalta tullessa. Kauppa käy kuin siimaa, sanoi Manne ja lyllersi kaupan takahuoneesta jossa se oli Ansun kanssa mussuttamassa HK:n sinistä. (Röyh) syömässä.
xxx/ellauri086.html on line 501: Viime vuosina Ms. Rajan ja sen miehen, novellisti (ja oppikoulunopettaja) Domenico Starnonen, nimet ovat olleet aivan kärjessä "Kuka mahtaa olla Elena Ferrante? lyhyellä listalla. Niiden kirjat on samantyylisiä kuin Elena Ferranten. Höh, ne kirjoittaa niitä tietysti yhdessä! Ne on niinkuin se yx ruozalainen aviopari jotka kirjottaa whodunitteja. Six ne kirjat on niin androgyynisiä, mikä on mielenterveyden kannalta edullisinta, toteaa Suomen Tieteen Valitut Palat (HS-yhtymä).
xxx/ellauri086.html on line 503: Kustantaja sanoi: e-e-e-e-en ko-ko-kommentoi. Jos joku haluaa olla rauhassa, mixette vaan anna sen olla rauhassa. "Ai mixi ei?" kysyy tutkaileva toimittaja Gatti. No sixi että mä saan suht vitusti pätäkkää kun mä läväytän tän New Yorkin kirjarevyylle ja mun 7 päivää-lehdelle. Ehkei se ole Berlusconi eikä mafiaa, mutta mäpä oon! Mun velvollisuus on kertoa tää kaikille, koska jotkut voivat saada siitä tuohtua! Ja missä on tuohtua on tuohta mulle ja mun laisille nävertäjille.
xxx/ellauri086.html on line 520: Taisi Vitaxen pilkka sattua omaan nilkkaan. Continue reading the main story. Gatin on tehtävä mitä gattien on tehtävä, pyydystää jyrsijöitä. "Mun odotetaan tappavan hiiriä ja rottia, se on mun elinkeinoni." Tärkeä todiste: Nino on hra. Starnonen kuzumanimi perheessä. Mutta raha on silti tärkein motiivi. Rajan kääntäjän työ on surkeasti maxettua, ei sillä päästä noihin tuloihin. Ms. Raja oli kirjastonjohtajana Roomassa, mutta eläkkeellä siitä hommasta. Raja oli ostanut Roomasta 2M dollarin kämpän 11 huoneella. No on se aika hulppea kääntäjien palkoilla.
xxx/ellauri086.html on line 524: Must tää tilanne on harvinaisen selkeä. Elena on noi hyypät yhdessä. Elena on pohdiskellut niteissä miten vaarallista on käyttää omia sukulaisia kirjan henkilöiden mallina. Mut niinhän kaikki kirjailijat on tehneet kautta aikojen. Ketäs muita sitä niin hyvin tuntisi, ja ketkä herättäisi tarpeexi romaaneissa kaivattuja tunteita?
xxx/ellauri086.html on line 602: Sivusto ei toiminut. Tulevaisuuden kirjeet menneisyydestä tilttasi. Ook, tapasi sanoa Terry Pratchettin Ankh-Morporkin tiedeinstituutin kirjastonhoitaja, joka oli rodultaan orangutangi.
xxx/ellauri086.html on line 625: Alone together, the narrator asks Dupin how he found the letter. Dupin explains the Paris police are competent within their limitations, but have underestimated with whom they are dealing. The prefect mistakes the Minister D— for a fool because he is a poet. (Siis kumpi on? Perfekti vai ministeri Dee? No Poe on ainakin, senhän sanoo nimikin, Poe-t. Ja hölmökin se on.) For example, Dupin explains how an eight-year-old boy made a small fortune from his friends at a game called Odds and Evens. The boy had determined the intelligence of his opponents and played upon that to interpret their next move. Tästä aiheesta on valtava amer. kirjallisuus, koskien vangin dilemman toistoja. He explains that D— knew the police detectives would have assumed that the blackmailer would have concealed the letter in an elaborate hiding place, and thus hid it in plain sight.
xxx/ellauri086.html on line 664: Suoranaisen klassikon aseman saaneen Kummeli-sketsin "Virsikirjan lisälehdillä" hahmot, Laukaan seurakunnan urkuri Anders Gärderood ja Tikkurilan seurakunnan nuorisomuusikko Ingemar Stenmark, antoivat 1990-luvulla suurelle yleisölle makupaloja lisälehtien "kategorioista" ja "ala-allegorioista". Näitä saattoivat tuolloin olla esimerkiksi "seurakunta", "arki, ahdistus, kiusaus ja synti" ja "lapsuus ja ahdistus".
xxx/ellauri086.html on line 668: D.H. Lawrencella oli izellään aika amerikkalainen mielikuvitus. James Joyce teki siitä irlantilaista pilaa. Cambridgen apostolipojat hahatteli sille myös. Lawrence oli vähän vihainen, murti suuta murti päätä murti mustoa haventa. Pureskeli viixiään ja hautoi kaunaisia ajatuxia. Se oli työläistaustainen. Kostoxi tai muuten vaan se bylsi sitten Bertin ja muiden apostolipoikien flammaa Lady Ottolinea, joka Jönsin mukaan oli jusze Lady Chatterley. D.H. oli sen testosteronilta hajahtava moukkamainen puutarhuri joka kuokki sitä nakupellenä puutarhavajassa kuin Miltonilla Eevaa Aatami. Leidi oli varmaan kova rupattelemaan. Chatterley, get it? On jäänyt lapsuudesta mieleen se kohta missä D.H.:n kikkeli koki taisteluväsymystä ja oli rutistunut pienexi kuin possun kärsä tai joku rusina. Leidi koitti saada sitä pystyyn taas, ja lähtihän se kuin hoppafoordi kun oli muutama kerta vemputettu kammesta. Kirja löytyi työnnettynä äidin ja isin kirjahyllyyn takariville.
xxx/ellauri086.html on line 690: A niinkuin Adultery, todennäkösest. Parasta A-ryhmää oli Hesteri. Kova luu. Hän on valintansa tehnyt. Hemmetti miten toi Pihlajalinnakin on naisvihainen setämies. Inhottavia pillureviiriä vartioivia koiria nää jenkkikirjailijat.
xxx/ellauri086.html on line 706: Tää on selkeesti kirjan tärkein heikkous, ei yhtään panokohtausta, vaikka siitä ja sen kestävyydestä on koko ajan puhe kuitenkin.
xxx/ellauri086.html on line 715: Edgar Allan Poe (19. tammikuuta 1809 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat – 7. lokakuuta 1849 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja runoilija. Poe on amerikkalaisen romantiikan suuria nimiä. Poe tunnoetaan etenkin kauhuteemoistaan, ja hän on vaikuttanut symbolisteihin sekä ollut monen salapoliisi- ja tieteiskirjailijan esikuva.
xxx/ellauri086.html on line 717: Poen tuotannon teemoja olivat esimerkiksi mysteeri, makaaberi, kauhu, suru, kuolema, pahuus ja rikollisuus. Aika sama setti kuin Anders Garderoodilla. Hän kiinnitti tarinoissaan paljon huomiota yksityiskohtiin ja logiikkaan. Poe oli myös kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko, joka muistetaan esimerkiksi novellille laatimistaan säännöistä.
xxx/ellauri086.html on line 725: Poe kokosi Baltimoressa kirjoittamansa 11 tarinaa kirjaksi mutta ei koskaan onnistunut saamaan sitä julkaistuksi. Poen ottoisä John Allan kuoli maaliskuussa 1834 eikä jättänyt Poelle mitään testamentissaan.
xxx/ellauri086.html on line 726: Poe muutti takaisin Richmondiin vuonna 1835. Hän työskenteli seuraavina vuosina toimittajana useissa kirjallisuuslehdissä. Richmondissa hän työskenteli kuukausittain ilmestyneessä Southern Literary Messengerissä vuosina 1835–1836. Aluksi Poe hoiti lehden kirjeenvaihdon ja oikoluvun sekä kirjoitti kirjallisuusarvostelut.
xxx/ellauri086.html on line 736: Saadakseen lisätuloja Poe opetteli litografian tekoa mutta ei onnistunut saamaan työtä alalta. Burton'sissa Poe julkaisi muun muassa yhden mestariteoksistaan, "Usherin talon häviö" (1839). Sen jälkeen samana vuonna Lea & Blanchard julkaisi Poen 25 novellia kaksiosaisessa kokoelmassa Tales of the Grotesque and Arabesque. Kirja sai enimmäkseen myönteiset arviot, joissa kiiteltiin kirjailijan omaperäisyyttä ja mielikuvitusta. Kirja ei kuitenkaan myynyt hyvin. Poe oli riitaantunut Burton'sin omistajan kanssa, ja kun tämä sai tietää Poen suunnittelevan oman lehtensä perustamista, Poe sai potkut.
xxx/ellauri086.html on line 738: Poe oli haaveillut vuodesta 1834 alkaen oman kirjallisuuslehden perustamisesta. Lehden nimeksi olisi tullut Penn Magazine, ja se olisi ollut sisällöltään, paperiltaan ja painojäljeltään korkealaatuinen sekä vuositilausmaksultaan suhteellisen kallis. Tämä suunnitelma ei koskaan toteutunut, kuten ei myöskään vuonna 1843 suunniteltu Stylus. Poesta tuli Broadway Journalin ainoa päätoimittaja ja omistaja syksyllä 1845. Hän ei kuitenkaan kyennyt pitämään lehteä hengissä kahta kuukautta kauempaa.
xxx/ellauri086.html on line 740: Poe oli ensimmäinen yhdysvaltalaiskirjailija, joka elätti itsensä kokonaan kirjoittamisella. Kirjallisuuslehdet maksoivat hänelle kuitenkin aina niin huonoa palkkaa, että hän joutui elämään köyhyydessä. Hänen mahdollisuuksiaan ansaita elantonsa vaikeutti myös se, että kansainvälisten tekijänoikeuslakien puuttuessa amerikkalaiset kustantajat kustansivat mieluummin englantilaista kirjallisuutta ilmaiseksi kuin maksoivat amerikkalaisille kirjailijoille. Broadway Journalin mentyä nurin vuonna 1845 Poe ei enää löytänyt töitä, ja hänen tulonsa romahtivat hänen viimeisten vuosiensa ajaksi.
xxx/ellauri086.html on line 742: Vuonna 1845 Poe saavutti vihdoin mainetta, joskaan ei rahaa, kun hänen runonsa "Korppi" ("The Raven") julkaistiin ja hänen muotokuvansa ja elämäkertansa ilmestyivät Graham'sissa. Hän sai lehdissä neron maineen, pääsi New Yorkin seurapiireihin ja tutustui merkittäviin kirjailijoihin kuten Walt Whitmaniin. Hänen terävä kynänsä ja alkoholinkäyttönsä toivat hänelle kuitenkin kielteistä julkisuutta, eikä menestys jäänyt pysyväksi. Runoutta hän "Korpin" jälkeen kirjoitti enää melko vähän.
xxx/ellauri086.html on line 744: Vuosina 1846–1847 Poeta työllisti kaksi suurta julkisuutta saanutta kirjallista riitaa, jotka vahingoittivat suuresti hänen mainettaan ja joiden seurauksena hänen juopottelunsa ja epäilyt mielenterveydestä tuotiin julkisuuteen. Mitkäs ne riidat olivat?
xxx/ellauri086.html on line 753: Poella oli merkittävä ja laaja vaikutus moniin häntä seuranneihin kirjailijoihin. W. H. Audenin mukaan Poen kuvaukset epänormaaleista ja itsetuhoisista mielentiloista vaikuttivat Dostojevskin tuotantoon, hänen salapoliisisankarinsa oli Sherlock Holmesin esikuva, hänen tulevaisuuskertomuksensa vaikuttivat H. G. Wellsiin ja hänen seikkailukertomuksensa Jules Verneen ja Robert Louis Stevensoniin.
xxx/ellauri086.html on line 757: Poen runoilla ja kirjallisilla teorioilla oli vaikutusta ranskalaisiin symbolisteihin, kuten Baudelaireen ja Rimbaud’hon, sekä englantilaisiin esteetikkoihin.[44]
xxx/ellauri086.html on line 758: Yhdysvaltalaiskirjailijoista esimerkiksi Hawthornelle ja Melvillelle Poe antoi moniselitteisen hyvän ja pahan vastakkaisasettelun, josta tuli hallitseva teema yhdysvaltalaiseen kirjallisuuteen.
xxx/ellauri086.html on line 774: Over many a quaint and curious volume of forgotten lore— niitä näitä, opuxia luin paxuja ja kirjavia.
xxx/ellauri086.html on line 775: While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping, Nuokahtelin kirjan alla, kun joku kopisteli porstualla,
xxx/ellauri086.html on line 921: Aika top-down prosessilta kuulostaa. Kaikki ohjelmoijat tietävät että softaa on paras kirjoittaa yhtä aikaa sekä top down että bottom up. Ei hyvässä kirjassa tarvii olla sen enempää juonta kuin huonossa elämässä, esim. sellaisessa kuin Edgarin. Eikä sen kummempaa tematiikkaakaan kuin naiset ja viina, nähtävästi. Konflikteja sillä kyllä piisasi.
xxx/ellauri086.html on line 955: Novelli käsittelee ihmismielen järkkymistä, mielen syvimpiä sopukoita. Siinä on yliluonnollisia sävyjä, joiden sekoittuminen ihmisen pimeään puoleen saa aikaan uhkaavan tunnun. Tarina tuntui lähes hämmästyttävän ajankohtaiselta ja Poen vaikutus vielä nykyiseenkiin kauhukirjallisuuteen ja sen teemoihin on selkeä.
xxx/ellauri087.html on line 66: Esa Saarinen on pukeutunut oranssiin palmupaitaan ja Pipsan liehuviin mustiin pikkuhousuihin. Hän ei testaile mikrofonia vaan aloittaa, kun kaikki ovat istuneet puoliympyräksi järjestettyjen pöytien ääreen. Jokaiselle on varattu avolehtiö, vettä, karkkia ja Marimekon kangaspäällysteinen muistikirja.
xxx/ellauri087.html on line 85: Esa Saarinen ryhtyi johtavaksi kapuksi vuonna 1977. Tuolloin hän väitteli filosofian tohtoriksi 24-vuotiaana, yhtä nuorena kuin toinen 2sta Suomen ansioituneimmasta filosofista, Georg Henrik von Wright. Toinen ansioitunein on Jaakko Hintikka. Hän ohjasi Saarisen väitöskirjan.
xxx/ellauri087.html on line 86: Pari kevättä väitöksensä jälkeen Saarinen otti etäisyyttä mentoreistaan ja kirjoitti uuden sukupolven metelöintikirjan Punk akatemian yhdessä Jan Blomstedtin kanssa. Siinä hän kritisoi kulttuurielämän tunkkaisuutta ja taantumuksellisuutta.
xxx/ellauri087.html on line 90: Kaurasesta tuli kirjailija Anja Snellman-Orma, joka nai takkuisen näköisen Kaariposken pojan, jonka pureskeltuaan se sylkäisi karzalle ja jäi asumaan niiden suurta mökkeröä Taivaskalliolle. Mutta Saarinen jäi yliopistolle opettamaan, kuten uhkasi.
xxx/ellauri087.html on line 96: Se vetosi. Filosofiasta tuli muotiaine. Kun vielä 1970-luvulla teoreettisen filosofian opinnot aloitti Helsingissä keskimäärin kaksi opiskelijaa vuodessa, 1990-luvun puolivälissä luku oli 30. Laitoksesta tuli yliopiston tehokkain ja suosituin. Kun filosofiasta tuli lukioaine vuonna 1994, sitä opetettiin Esa Saarisen kirjasta.
xxx/ellauri087.html on line 194: Saarinen oli törmännyt vauvaan ja isään myöhemmin Café Engelissä, kun hän oli ollut lukemassa lapsipsykiatri Beatrice Beeben kirjaa. Vauvalle ja Saariselle oli syntynyt yhteys, joka oli käsitteellisen ajattelun ulkopuolella. Eskin mielestä vauva oli ihan isän näköinen. No ei, se muistutti sekin Vesa Pallasvesaa.
xxx/ellauri087.html on line 228: Esa Saarinen tuli tunnetuksi 80-luvun alussa nuorena punktohtorina, kun hän kirjoitti Jan Blomstedtin kanssa kirjan Punkakatemia. Nuori filosofian tohtori oli yhtäkkiä leopardinousuineen kaikkialla.
xxx/ellauri087.html on line 305: – Vastakkainasettelun energia synnytti brexitin ja vielä voimakkaammin Yhdysvalloissa Trump-ilmiön, jota edelleen kymmenet miljoonat ihmiset fanittavat. Trump lietsoo ihmisissä vihan energiaa. Muuan nuori filosofikin oli energinen kun se sai gradusta paskakaivoarvosanan, ja kun se kazotiin epäpäteväxi viranhaussa. Nuori filosofi 1981. Sinä vuonna hän julkaisi M. A. Nummisen kanssa Terässinfonia-kirjan. Kuva: Ilpo Vainionpää
xxx/ellauri087.html on line 442: Vanhimmat riimit löytyy Laulujen kirjasta 1KBC, kääk kääk panivat sääxet joen luodolla, toonien piti mäzätä. Metriikka on kielikohtaista, mikä toimii yhdessä on toisessa ihan kökköä. Riimi toimii lyhytsanaisissa kielissä joissa on paljon äänteitä ja vähän päätteitä, englanti ja kiina esimerkixi. Yxitavuisista löytyy kahmaloittain riimejä.
xxx/ellauri087.html on line 446: Riimi tuli Eurooppaan arabeilta joille se oli luontaista, koska arabia on nonkonkatenatiivista ja loppupainoista. Riimit ovat automaattisesti tärkeitä ja tuoreita. Mixi sitten frankit otti riimit saraseeneiltä? Kai se oli muotia ja ne matki niiden trendikkäitä balladeja. Protestanttihihhulit siirsi riimit iskelmistä virsikirjaan, joka levitettiin käännöksinä pohjolaan. Riimi eli loppusointu on suomessa vieraslaji, invasiivinen ukonputki jota Vaakku ajoi kuin putkeen käärmettä. Putkihommat oli sille mieluisia, vaikka piipunrassi olikin. Vaakku matki nazisympparina Schilleriä ja Goethea.
xxx/ellauri087.html on line 637: 80-luvulla väitöskirjaa viimeistellessään Yrjö alkoi taas turhautua. Vastarannankiisken uranäkymät tuntuivat ahtailta, vaikka elämä oli muuten mallillaan. Samalta alalta oli löytynyt fiksu vaimo Ritva Engeström. Lapsia oli siunaantunut kaksi. ”Muistan sen varsin onnellisena aikana.” Vapaan kasvatuksen ansiota tai ei, kumpikin poika on päässyt toteuttamaan itseään maailmalla. Jyri Engeström, 40, on maineikas teknologia-yrittäjä ja somepioneeri. Räjäyttelee Kaliforniassa ja Länsi-Käpylässä siiliasemia. Tatu Engeström, 34, jatkaa sukuperinteitä kuvataiteilijana. Senkään työt ei käy kaupaxi.
xxx/ellauri087.html on line 897: 1960-luvulla kirjailija Christer Kihlman tajusi, ettei kukaan kirjailija ole vielä kirjoittanut omista heikkouksistaan. Hän alkoi kirjoittaa alkoholismistaan, miessuhteistaan ja myrskyisästä avioliitostaan. Nyt leskeksi jäänyt kirjailija ei ymmärrä, miten avioliitto kesti sen kaiken, yli 50 vuotta.
xxx/ellauri087.html on line 899: Olen vähän hämmästynyt siitä, että olen vielä elossa, 88-vuotias kirjailija Christer Kihlman sanoo. Nyt sen hämmästys on hälvennyt. Nekrologikuvissa se on aika hölmön näköinen. Harmaa Hessu Hopo. Vai onko toi sen elämäkerturi joku Lång? Vaikee sanoa. Kaikki vanhat miehet on samannäkösiä. Ize asiassa kaikki vanhuxet.
xxx/ellauri087.html on line 902: Christer Kihlman tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisenä ns. paljastuskirjailijana. Omaelämäkerrallinen romaani Ihminen joka oli järkky (Tammi 1971) teki Kihlmanista suomalaisen kirjallisuuden ensimmäisen avoimesti biseksuaalisen kirjailijan. Kirjassa hän kertoo myrskyisästä avioliitostaan, alkoholismistaan ja miessuhteistaan – aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä rikos.
xxx/ellauri087.html on line 922: Hyvän kirjan sanat ovat tajutonta paskanjauhantaa. Herra sinne ja orja tänne. Nokintajärjestys. Jokainen nokintajärjestys on väkivaltainen. Se nokkii ensin joka nokkii koviten. Autuaita ovat maan hiljaiset sillä he saavat kaiken maxaa. Luvataan maata ja rahallista luottoa, paskan saavat palkaxeen. Totuus ei pala tulessa mut noi kirjat kyllä palaisivat hyvin. Ne on täynnä pierusanoja.
xxx/ellauri091.html on line 28:
Päiväkirjan lisälehtiä
Muistoja
xxx/ellauri091.html on line 39: Hilja Haahden päiväkirja on kuin Kummelin virsikirjan lisälehtiä. Kategoriasta paatumus, lankeemus ja pelastus. Hilja odotti kesälomalla Hämeenlinnan lakanoilla peitetyssä kodissa vanhempia, pelasi itsensä kanssa tikkupeliä ja luki Iäisyysaatelmia. Voi kun olisi tuntenut John Mottin jo silloin pienenä! Ei sittenkään, se olisi ollut liian väkevää lääkettä.
xxx/ellauri091.html on line 41: Mielikirjailijani on Hilja Haahti. Hilja Haahti on mielikirjailijani. Palaan sen päiväkirjan lisälehdille kuin koira oxennuxelle. Se on hyvin rauhoittavaa. Hilja saarnaa hiljaa. Hilja on valoisa vanhus. Hän herättää muistoja.
xxx/ellauri091.html on line 99: Sopivatko Minna Canth, Katri Vala tai Hilja Haahti Soldiers of Odinin mannekiineiksi? Rajat kiinni!-kansaliike vaatii kaduille naisrauhaa vedoten kirjailija Minna Canthin unelmaan.
xxx/ellauri091.html on line 104: Totta on, että kirjailijat Minna Canth, Katri Vala ja Hilja Haahti vaalivat naisrauhaa aikanaan kirjoissaan ja poleemisissa kirjoituksissaan. He eivät kuitenkaan halunneet sitä, että miehet turvaisivat heille rauhan. He korostivat rauhan syntyvän heidän omista toimistaan ja omalla panoksellaan. Näiden kirjailijoiden mielestä miesten käsiaseen kautta turvattu rauha on yhdenlaista naisen alistamista. Useissa kirjoissaan he toivat esiin sen, että suomalaisiin naisiin kohdistuu aivan toisenlainen ja suurempi uhka nimenomaan suomalaisten miesten väkivallasta.
xxx/ellauri091.html on line 121: Hilja Haahti (oik. Hilja Theodolinda Krohn, o.s. Haahti, ent. Hahnsson; 11. syyskuuta 1874 Hämeenlinna – 6. tammikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen opettaja, kirjailija ja suomentaja.
xxx/ellauri091.html on line 128: Hilja Haahden isä oli kielitieteilijä ja suomentaja, Hämeenlinnan ruotsalaisen yläalkeiskoulun suomen kielen opettaja Johan Arvid Hahnsson ja äiti ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija Sofia Theodolinda Hahnsson (s. Limón). Isä Johan kuoli 1888 Hiljan ollessa 13-vuotias. Sen naamaa ei löydy hakukoneesta, se on vaan tollanen päälletuherrettu "Ankka" niinkuin Akun isä ennen Don Rosan kexintöjä. Perhe muutti tällöin Helsinkiin. Äiti avioitui 1896 (kun 22v Hilja oli jo läpi opistosta ja töissä) lehtori senaattori valtioneuvos Yrjö Sakari "Z." Yrjö-Koskisen kanssa. "Z" alkoi työntää tätiin 6" Toledon kuumaa terästä. Ykällä oli Zorron merkki rintapielessä. Se sai aatelisarvon ryssänmielisyydestä. "Z":n porukat muilutti 1911 kartanon lattian alle tuhatpäin kommareille annettuja leimattuja vaalilippuja. Vittu mitä matonaamoja. Sekin oli nilkin 375-vuotispäivän humanisteja.
xxx/ellauri091.html on line 143: Aluksi Haahti oli opettajan toimessa muutaman vuoden ja yliopistotutkinnon jälkeen hän toimi 1902-1906 saksankielen opettajana Helsingin suomalaisessa tyttökoulussa. Professori Ilmari Krohnin kanssa avioiduttuaan 1906 Haahti keskittyi perheenäidiksi, vapaaksi kirjailijaksi ja lehtien toimittajaksi. Haki kyljyxiä kulmakaupasta. No ei vaitiskaan, kai sillä oli piikoja.
xxx/ellauri091.html on line 147: Haahden kotiin kokoontui v. 1902 hänen ystäviään keskustelemaan sortokauden ja kansallisen heräämisen merkeissä. Kesken kaiken Haahti soitti pianollaan kolmisoinnun, kolme säveltä, joihin hän liitti kristillisyyden, taiteen ja suomalaisuuden. Näin sai alkunsa yhdistys Kolmisointu. Sen toimesta syntyi 17 vuotta myöhemmin Kristillinen taideseura sytyttämään ja tekemään tunnetuksi hyvän taiteen harrastusta. Seura sai monia paikallisosastoja, ja Haahti teki laajoja matkoja näiden järjestämiin juhliin ja neuvonpitoihin. Seuran puheenjohtajana hän tarmokkaasti toimi 27 vuotta, siis v:een 1946 ja oli sen jälkeen kunniapuheenjohtajana. Innoitus kristillisyyteen, taiteeseen ja suomalaisuuteen jatkuvasti sytytti. Haahti kuului ensimmäisiin Suomen kirjailijaliiton jäseniin.
xxx/ellauri091.html on line 149: Hilja Haahden vanhemmat korostivat suomen kielen asemaa sekä kansallisuusaatetta. 1800-luvun lopun Suomessa naiskirjailijoita ei arvostettu. Silti Haahden perheessä kirjoittaminen ja kirjallisuus kuuluivat arjen asioihin. Koti arvosti naisten tasa-arvoa, taidetta ja uskonnollista vakaumusta. Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun johtaja Anna Lilius oli kokenut herätyksen vapaakirkollisten piirissä. Haahti sai uskonnolliset vaikutteensa Liliukselta. (No ei yxinomaan, kyllä toi Tiila-tätikin sitä kärytti.) Liikkeen henkilökohtaista uskonratkaisua korostava sanoma sekä sen ajatus naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta vaikutti Haahden elämään ja tuotantoon.
xxx/ellauri091.html on line 153: Stenbäck oli muun muassa NNKY-liiton perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1896–1932 sekä liittohallinnon jäsen 1905–1928 ja toimitti Tilhi-nimistä lastenlehteä vuosina 1884–1886. Hänen teostaan Kasvatusopin historian pääpiirteet I–II (1890–1892) käytettiin yliopiston kurssikirjana. Vuonna 1925 hän julkaisi Wilhem Wegeliuksen elämäkerran.
xxx/ellauri091.html on line 160: Haahden runoilua löytyy myös virsikirjasta. Hänen suomentamiansa tai uudistamiansa ovat virret 30 Maa on niin kaunis, 320 Sinua, Jumalaa, 342 Niin ihanaa on ylistää, 508 Valkeus kirkas päällä synkän maan sekä 594 Käy aavaa merta purtemme. Tunnetuimpia virsiä on Haahden runoilema 548 Tule kanssani Herra Jeesus sekä 549 Pidä kiirettä, mä meinaan tulla jo.
xxx/ellauri091.html on line 164: Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokokoelmia, romaaneja ja muistelmia. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset, joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941. Menestynein oli romaanisarja Kaurialan kartanon väestä; kokonaispainos on yltänyt yli 50 000:een.
xxx/ellauri091.html on line 166: Haahden kristillishenkiseen tuotantoon kuului runokokoelmia, muun muassa Ikiaartehet, Muistoköynnös, Muumipeikon tuhotulva ja Poisvalittuja runoja, sekä uskonnollishenkisiä kertomuksia, muun muassa Helvi, Israelin tyttäret, Seija tyttösen tarina ja Tauno voi todistaa, lastenkirjoja sekä matkakuvauksen Pyhiltä poluilta. Laajan tuotantonsa ansiosta Haahti saikin aikoinaan lisänimiä: Suomen kotien kirjailija, Kirjailijoiden kuningatar ja Painosten herratar. Hänen teoksiaan myytiin puolisen miljoonaa kappaletta hänen 70-vuotisen kirjailijauransa aikana. Myös toimittajana ja kääntäjänä hän on toiminut. Haahden omia teoksia on niin ikään käännetty eri kielille, mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.
xxx/ellauri091.html on line 170: Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Hilja Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Hänen teoksiaan on pidetty pelkästään keveänä jatkona hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, tuotannolle.
xxx/ellauri091.html on line 172: Hilja Haahti sai Valtion kirjallisuuspalkinnon 1926. Haahden syntymäkodin paikalla (Kasarmikatu 1) olleen talon muistolaatta paljastettiin 1957. Iäkäs kirjailija oli itsekin paikalla vaikka puolisoineena. Myöhemmin hänet on tunnettu lisänimillä Haukotuttava Hymistelijä ja Suomen Kuivin Lehti.
xxx/ellauri091.html on line 253: Siihen se pyhästyi. Enempää ei syntynyt, ei tikistämälläkään. Eikä ehtinytkään syntyä, sillä saavuin perille. Mr. Mott nuori mies puhui vieläpä mukavia nuorille naisille! Ei hänen ikänsä johtunut meidän mieleemmekään. Paavali kirjotti Timoteuxelle (molemmat vanhoja äijiä): Älkää nuoruuttanne koskaan antako ylen." Ja "Kehota opeta ahkerasti kunnes minä tulen". Joopa joo, "kunnes minä tulen", toi on hyvä. Puhuja tiesi, minkä kirkastusvuoren päiviä laaxon kiusauxet seuraavat. Teille kaikille ne tulevat kerran kuussa, olkaa siis varuillanne ja valvokaa. Perkele haluaa hävittää siistit alusvaatteenne. Muistakaa siis että kuukut eivät ole synti. Ne muuttuu synnixi vasta kun ne jäävät pois. Siitä syystä "se" on heti torjuttava ja juosten riennettävä "sitä" pakoon. Ehkä sinulla on kotonasi "sellainen" kirja jossa on kuvia ... tuo se viipymättä minulle. Heikoimpaan paikkaan on laitettava 2x vartio. Side ja tamponi. Voimakkaan puheen päätöxexi lauloimme: Herre, det var nog ett väldigt tufft tal -- herra varjele sulta ilmaisexi saamiemme huoletonten housukilpiemme valkeet siivet. Olin syvästi liikuttunut. Kuljin niinkuin kuljetettava.
xxx/ellauri091.html on line 255: Sysäyxen oli antanut puhujan lause "huonosta kirjasta". Olin lapsuudessani ja esimurkkuna säilynyt kaikelta "rumalta" niin tyyten, että mua oli tuskin kiinnostanut muu kuin joku maalla kuultu rivo laulunsäe. -- äh Hilja on niin monisanainen, kerron lyhyemmin. Se oli ruozintanut jonkun tyttökirjan joka sen mielestä oli tuntunut harmittomalta. Päähenkilö oli uhmapäinen izekeskeinen rasavilli tyttönen joka kehittyi herttaisen opettajattaren ja hiovan toveripiirin avulla suloisexi pikku naisexi, joka paluumatkalla opistosta löysi vielä oman "prinssinnakkinsa". Mutta mikä olikaan "Otava" kustannusyhtiön setämiesten vastaus? "Teosta ei ole voitu hyväxyä. Se saisi varmasti ankaran arvostelun sisällyxensä laadun tähden. "Otavan" pöytäkirjoissa sanotaan lyhyesti, että sitä pidettiin sopimattomana.
xxx/ellauri091.html on line 257: Tuomiot ovat sittemin väljentyneet, kuten keppostelevan pensionaattitytön omatunto, ja Hra Mottin kuulijoiden vyötärökuminauhat. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sama kirja ilmestyi toisen kustantajan suomennuttamana (jollain huonommalla) nimellä "Uhmapää" (der Trotzkopf). Hymyilytti sekin että joku kristillismielinen arvostelija sitä sitten lehdessä suositteli raikkaana nuortenkirjana. Hehe, tässä exkursuxessa puhuu jo oikea hapahko Hilja Teodoliina eikä joku pelle. Myöhemmin Hilja joutui opinnoissa lukemaan useitakin "huonoja kirjoja", mm. Heine, Uhland, Geibel, Zola, Daudet, Chateubriand. Ahon "Papin rouva" on (tai oli) Hiljan shame-listalla. Joku kaveri oli kertonut sen sisällyxestä sellasta, että Hilja päätteli: -- Sitä kirjaa en lue, olkoon kuinka etevä tahansa. Minusta tuntuu, että sen siveellisyys on huono, ja siveetön avionrikkojahan se Jussi on (tai oli) izekin. Ja sellaisia olen aina karttanut. Paizi vasta nyt, prof. Aspelinin luennon jälkeen, olin kirjastosta lainannut "Papin rouvan". Ennen Mr. Mottin esitelmäiltaa olin päässyt kirjan melkein loppuun, vain 4 lehteä oli jäljellä. Se oli minua kiinnostanut, mutta käsityxeni sen repivästä hengestä ei ollut parantunut. Voi ei! Mullahan on huono kirja kotona (tosin lainastosta). Mun täytyi päästä hänen puheillensa. Onko jeesuxesta ihan jepa että mä luen näitä vaan opiskelumielessä?
xxx/ellauri091.html on line 270: Kesken veisuun tuli minun vuoroni. Mr. Mott vastasi lyhyesti, ettei ole synti lukea huonoja kirjoja, jos kuzumus niin vaatii. Mutta vastapainoxi en saisi niitä kirjoittaa. Olen pahoillani mutta näin on päässyt käymään. Eikö hän muuta sanonut? Ei varmaankaan, paizi näkemiin Anu. Mixi siis minulla oli juhlallinen olla, kuin jumalan naaman edessä? Tieteellinen tutkimus oli houkutellut, Hanna Andersiin oli siitä painanut paljon paljetta. Mulla oli siitä jo kumu kuin Tupulla. Mutta kestin kiusauxen, sillä kirjailijan kuzumus poltti povessani kuin tulikipinä. Ja nyt tunsin vazassani, olin jeesuxen omena, käyttäisin saamani lahjan (housukilven) hänen kunniaxensa. Samalla minut valtasi ihmeellinen riemuisa tunne, että olin kuin sulaa vahaa Mr. Mottin käsissä, hänelle antautunut. Ehkä olinkin, en kazonut. Palasin kotiin, vaikka olin juhlakunnossa.
xxx/ellauri091.html on line 277: Mr. Mott lähetti Hiljalle vielä jonkun kirjoittamansa pamfletin. Laiha kirja ehkä, muttei huono. Mottin ohje viisastelevalle sydämmelle oli sama kuin AA-veikkojen: ota päivä kerrallaan, ja usko mihin haluat, kunhan työnnät tohvelisi aamulla niin pitkälle sängyn alle ettet niitä sieltä illalla polvistumatta saa. Jotenkin nää uskovat että polvet ovat yhteydessä uskonkeskuxeen. Ehkäpä ne ovatkin, en ole kokeillut. Voishan se olla vaikka jotain akupunktion tapaista.
xxx/ellauri091.html on line 279: Kaiken kokemansa perusteella H.H. piti pitkään esitelmiä aiheesta "Kristityn suhteesta kirjallisuuteen." Yhden kirjan kirjallisuustiedettä. Vähän tämän jälkeen Hilja pääsi vanhempien kanssa Herran pöytään syömään. Ruoka ei ollut kummosta ja pienet annoxet. Viini oli maittavaa vaikka lasit pieniä, ja pootooria ei tarjottu. Eikä jälkiruokaa. Mr. Mottillakin oli saanut jäätelöä. Toukok. 6 1889 olen päiväkirjaan kirjoittanut: Olen antanut jeesuxelle sydämmeni. Tänään herran palvelija julisti, että syntini ovat anteexi annetut. Huomenna jeesus ize antaa ruumiinsa ja verensä pantixi siitä. Iäxi ja kokonaan tahdon olla hänen omansa. Kunpa olisin tyhjä astia jonka hän saisi äärillensä täyttää! Valitettavasti Hilja oli (on) vajaa astia. Kovasta yrittämisestä huolimatta ei vaan tule hekuman huippua. Se jäi pienexi ja köyhäxi, mutta sentään hiljeni. Kauan siinä meni.
xxx/ellauri091.html on line 314: Bridget Jonesin päiväkirjassa "Darcy" edusti turnausstrategiaa ja "Hugh" säntäystä. Kristina-täti tykkäs nuorempana enempi Darcysta, mutta on nyt kallistunut Hughin puolelle. Seija oli myös Hugh-fani, vaikka onhan Darcyllakin puolesa, hieno linna ja ten thousand a yaaah. Silloinhan Lizzykin siihen vasta rakastui. Kristina-tädin mielestä Darcy on pökkelö, mun mielestä Hugh on luikero. Ize edustan yllä tota luikerokoulukuntaa. Mieluummin olen matonaama kuin siisti nazi.
xxx/ellauri091.html on line 459: Heidi Liehun kertomaa: Aivotutkimusten mukaan luovan kirjailijan aivokäyrät ovat samanlaisia kuin ihmisellä silloin, kun hän saa orgasmin. Perhosten valtakunnassa (1998) Heidi kritisoi postmodernin tieteenfilosofian aivorelativismia. Eiku arvo.
xxx/ellauri091.html on line 701: Luen Hilja Haahden päiväkirjan lehtiä. Jotenkin nuo 20. vuosisadan vaihteen ihmiset kerskailivat herätyxellään.
xxx/ellauri091.html on line 706: Vinskissä. Siitä kirjasta mä tykkäsin. Ja sen
xxx/ellauri091.html on line 713: Aapelilla oli myös kirja Pikku Pietarin piha mutta se oli aikuisten. Siitä Pietua kai ruvettiin sanomaan Pietarixi.
xxx/ellauri091.html on line 715: Vinskissä sirkustirehtööri sanoi minä keitän täitä. Jossakin oli ikävällä tyypilla sillinruotoripustimet wiixinä. Jönsin mukaan se oli Herra Linnunlaulu muuttaa meille-kirjassa. Joku Nalle Wahlroosin näköinen se oli kuitenkin.
xxx/ellauri091.html on line 747: Kasvi putosi eduskunnasta (kuin Amin kukkaruukku Pojun päähän lähes sata vuotta aiemmin) vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Se pyrki sinne nuorukaisena nuorsuomalaisena. Sen esikoiskirja oli Huvia ja hyötyä Commodore 64. Kuusnepikka on sen ensimmäinen ja viimeinen ystävä.
xxx/ellauri103.html on line 37: Tähän salaiseen päiväkirjaan kerään erilaisten ärsyttävien ämmyrkäisten haukkuja, kun tiedän että niistä tulee yhtä paljon pyyhkeitä kuin rasistisista, spesiesistisistä ja poliittisista paasauxista yhteensä.
xxx/ellauri103.html on line 74: "Kirjailija" Leena Krohn, samaa saku-ryssäsukua kuin niin monet Krohnit näissä penseissä, on tullut mainituxi 375. humoristin Onnen-Pekan suulla Kasa Verosen ja Kristina Carlsonin kirjailijakohortin tähtenä albumissa 58, sekä Kröhmien sukukronikassa albumissa 92.
xxx/ellauri103.html on line 76: Nyze on tullut lopullisesti vanhaxi kiukkuisexi 70+ ämmäxi, ja paljastaa cancel-kulttuurinvastaisen karvansa vihonviimeisessä kirjassa nimeltä En ymmärrä enää YHTÄÄN. Se on nyt samoilla linjoilla kuin Donald Trump ja Naimi Pikkari, joka vekutti jo 20v sitten:
xxx/ellauri103.html on line 87: – Meillä oli kotona lastenkirja, jossa oli teosofisia satuja. Sen kantta koristi elämänpyörän kuva, joka kiehtoi minua kovasti. Sellaiset käsitteet kuten jälleensyntyminen, karma ja astraalitasot tulivat minulle tutuiksi jo hyvin varhaisessa vaiheessa, Krohn muistelee.
xxx/ellauri103.html on line 88: Vaikka Krohn ahmi kouluikäisenä alan kirjailijoiden kuten Helena Petrovna Blavatskyn teoksia, hänestä ei koskaan tullut täysveristä teosofia.
xxx/ellauri103.html on line 103: Mä en ymmärrä enää YHTÄÄN -teoksessa Leena Krohn jakaa kriittisiä sivalluksia useampaan suuntaan, ja etenkin tämän hetken keskusteluilmapiiri saa osansa. Krohnin mielestä “turvallisen tilan” ja “kulttuurisen omimisen” kaltaisia ilmaisuja voidaan käyttää myös sanan- ja ajattelunvapauden kuristamiseen. Onhan meillä jo eriöitä, joissa on turvallista tilaa (ja mainoxia, ainaskin jenkeissä), ja omiminenhan on kirjailijan ominta reviiriä.
xxx/ellauri103.html on line 118: Sormi huulilla -esseessä Krohn luettelee esimerkkejä vääristä mielipiteistä saaduista sanktioista. Harry Potter -kirjailija J.K. Rowling on leimattu (siirretty toiseen palveluun) vaaralliseksi fundamentalistiksi ja transfoobikoksi, koska hän on todennut, että ne, joilla on kuukautiset, ovat naisia. Nojoo, tänhän saattoi arvata, että Leena on Harry Potterinkin kanssa samoilla linjoilla. Ne on molemmat tollasia pappissäädyn henkiolentoja joilta on jumala hukassa, ja haluisivat sitten ize olla se.
xxx/ellauri103.html on line 120: Aino-triptyykin paikka Ateneumin seinällä on #metoo-liikkeen hengessä kyseenalaistettu (siirretty toiseen palveluun), koska teoksessa vanhempi mies lähentelee nuorempaa naista. Kirjailija Lionel Shriver heivattiin ulos (siirrettiin toiseen palveluun) naiskirjailijoille suunnatun Mslexia-julkaisun järjestämän kirjallisuuspalkinnon tuomaristosta vain siksi, että hän erehtyi sanomaan poliittisen korrektiuden olevan kirjallisuudelle vahingollista.
xxx/ellauri103.html on line 127: Viime lokakuussa islamisti leikkasi pään irti ranskalaisopettaja Samuel Patylta, joka oli käyttänyt perustuslakiin kirjattua sananvapauttaan ja näyttänyt oppitunnilla pilakuvia profeetta Muhammedista. Hizi kyllä kai Muhammedin pään saa kulttuurillisesti omia, onhan sekin ominut meiltä Moosexen (tai no siis jutkuilta, mutta niiltähän me on kaikki omittu). Mixei sitten saisi omia opettajan pään.
xxx/ellauri103.html on line 360: Harry on elitistinen ja rasistinen kermaperse, joka on olevinaan jotain parempaa kuin muut, sinistä velhoverta, esi-isätkin jo holier than thou velhokermaperseitä. Siinä tiivistyy brittiläinen luokkayhteiskunta kuin Maggi lihaliemikuutiossa. Sen iskä joka oli sattumalta aivan samannäköinen kuin Harry, oli X-sukupolvea kuten HK ize, ja yhtä öykkäri koulukiusaaja kuin koulukiusattu Jaanakin. Harrystä tulee kirjakirjalta jonkinlainen Aslan leijonan tyyppinen jeesus-avataari. Aivan liian osoittelevasti ja pärstäkertoimella jaellaan valkoisia ja mustia rohkelikkohattuja. Ällöjä perinteisiä sankareita ja roistoja. Kukkoilu ja luikertelu ihan ennustettavissa rodusta ja hatun väristä.
xxx/ellauri103.html on line 387: Yliopiston jälkeen Rowling työskenteli sihteerinä tilapäisesti eri yrityksissä. Hän oli myös jonkin aikaa Lontoossa Amnesty Internationalilla töissä. Niihin aikoihin Rowling erään junamatkan aikana (hän oli noussut junaan epähuomiossa kahden raiteen välistä) sai idean Harry Potterista ja velhokoulusta. Heti junamatkan jälkeen hän kirjoitti ideansa ylös ja jatkoi kirjoittelua huvikseen, kun aika kävi pitkäksi. Siltähän ne kirjat juuri vaikuttaa.
xxx/ellauri103.html on line 398: Rowlingin käsikirjoitus edistyi Edinburghissa, ja hän lähetti sen kolme ensimmäistä lukua Christopher Littlen agentuuriin, joka edusti useita kirjailijoita, myös joitakin kuuluisiakin. Aluksi käsikirjoitus oli mennä hylättyjen käsikirjoitusten lokerikkoon, mutta pelastui roskixesta virkailijan erehdyxen vuoksi. Vaikka agentuuri ei ollut yleisesti ottaen kiinnostunut lastenkirjallisuudesta, se lopulta hyväksyi Rowlingin asiakkaakseen, mikä luonnollisesti ilahdutti kirjailijaa.
xxx/ellauri103.html on line 400: Kaksitoista kustantajaa hylkäsi sen ennen kuin vastikään lastenkirjallisuusosaston perustanut Bloomsbury Publishing kiinnostui siitä. Se tarjosi käsikirjoituksesta 1 500 puntaa, jonka Rowling hyväksyi, sillä hänelle se oli iso raha. Ei taida olla enää. Kustantamo halusi kirjaan kirjailijan nimikirjaimet, jotta myynti olisi mahdollisimman hyvä: siellä uskottiin, etteivät pojat lukisi naiskirjailijan kirjoja. Turha vaiva kyllä Potterit on voittopuolisesti tyttöjen.
xxx/ellauri103.html on line 404: Lapsiparat. Työnsä ohessa hän kirjoitti toista kirjaansa Harry Potter ja salaisuuksien kammio. Rowlingia auttoi kovasti se, että hän sai 8 000 £ stipendin Edinburgh Arts Council'lta. Stipendirahoilla hän osti tietokoneen avukseen.
xxx/ellauri103.html on line 406: Harry Potter ja viisasten kivi julkaistiin vihdoin 26. kesäkuuta 1997. Sitä ei markkinoitu kovinkaan suurellisesti, mutta kirja sai varsin myönteisiä arvosteluja. Jotkut kaukonäköisemmät kuitenkin moittivat kirjaa. Tärkein käännekohta oli kuitenkin se, että kirjan Yhdysvaltain-oikeuksista käytiin tiukka huutokauppa. Hinta päätyi peräti 100 000 dollariin, ja tämä herätti jo huomiota lehdistössä, joka nosti Rowlingin esiin köyhyydestä nousseena yksinhuoltajana. Korkealle noussut hinta varmisti myös sen, että kustantamon oli pakko nostaa kirja pinnalle, jottei kärsisi siitä tappiota. Ensipainos USA:ssa oli peräti 500 000 kappaletta.
xxx/ellauri103.html on line 408: Kahden viikon päästä ensimmäisen kirjan ilmestymisestä Rowling luovutti toisen osan valmiin käsikirjoituksen kustantajalle, ja se julkaistiin seuraavana vuonna. Kuusi päivää toisen osan ilmestymisen jälkeen Harry Potter ja viisasten kivi oli noussut Britanniassa sellerilistan kärkeen. Se oli kirjailijalle jo aikamoinen porkkana, ja se antoi kynän sauhuta.
xxx/ellauri103.html on line 420: Rowlingista tuli kokopäiväinen kirjailija, mutta hän varjeli visusti yksityiselämäänsä. Siitä huolimatta
xxx/ellauri103.html on line 424: Pian päästiin pääasiaan eli elokuviin. Rowling oli mukana valvomassa, ettei käsikirjoitus olisi ristiriidassa kirjan tapahtumien kanssa.
xxx/ellauri103.html on line 630: Joku William Greider niminen häiskä kirjoittaa jossain typerässä kirjassaan: "Keskittyminen joidenkin yritysten moraalisiin arvoihin eli yritysten moraalittomuuteen herättää lukijoissa liian heppoisen ja ansaitsemattoman omahyväisen reaktion. Nike on kexinyt jalkineidensa myymiseksi erityisen sairaan ideologian kātkemällä harjoittamansa julmuuden urheilun supertähtien kiltokuvien taakse, mutta miksi tuomita Nike tai Michael Jordan, kun Yhdysvaltain hallituskin on saman sairauden tartuttama?" Greiderin huomautus on aiheellinen. Tuomitaan siis koko konkkaronkka! 300 vuotta pyttyä ja myrkkypiikki mieheen!
xxx/ellauri103.html on line 642: Tämän osti nahkoineen karvoineen vielä yxi Naimia huomattavasti ärrsyttävävämpi jenkkiämmyrkäinen, Jaakko Hintikan kotkan näköinenkin haahka nimeltä Debora L Spar. Barnardin tyttökoulun rehtori (Lionel Drivel oli sen oppilas) ja Harvardin liikekirjeopiston professori, selkeästi Naimista vielä koilliseen GAL-TAN asteikolla. Se kirjoitti myös kirjan (nimeltä Wonder Women) jossa sanotaan, että feministien olisi jo aika nostaa kaasujalkaa, kerta tasa-arvo miesten kanssa on jo saavutettu (siis mä oon saavuttanut sen ja mennyt joholle, mulla on löpsy vanha mies joka pitää huolta ruuista ja lapsista ja antaa mun kiitää kissanristiäisissä ihan vapaasti), joten voitaisiin nyt olla taas vähän vähemmän feministejä ja enempi feminiinisiä, siis tälläsiä herttasempia, naisellisempia ja pehmoisempia, ei tarvizisi angstata ja ahdistella niin hirveästi noita miehiä.
xxx/ellauri103.html on line 660: Mä en jaxa tätä. Onnexi tää Noamin kirja on jo kalkkiviivoilla.
xxx/ellauri104.html on line 38: Keisari Nero oli omasta mielestään nero ja muiden mielestä täys sekobolzi. Kirjailijoissa ja muissa neroissa on huolestuttava määrä sekopäitä. Ehkäpä kirjailijan nerouden ominaislaadun voi ymmärtää kun tietää minkä sortin sekopää se on, mikä on sen diagnoosi ICD tai DSM-järjestelmissä.
xxx/ellauri104.html on line 73: Amerikkalaiset luokittelevat omia hullujaan Diagnostic (and statistical) Manual of Mental Disorders -käsikirjalla.
xxx/ellauri104.html on line 151: No noita oireita nyt on vähän kenellä tahansa. Rajatilapersoonallisuuxia on varmaan lähes kaikki kirjailijat. Kukako? No vaikka Karl-Ove Knausgaard.
xxx/ellauri104.html on line 199: Tämmösiäkin on tosi paljon kirjailijoiden joukossa, paasaajista puhumattakaan.
xxx/ellauri104.html on line 537: Kiinnostavaa mutta tuskin ylläri että nää mielenterveyden ongelmat on pitkälle juuri ne mistä kirjailijat ja moralistit puhuvat. Tämmöisiä ovat muurahaiset jotka ei kanna enää kekoon korsia vaan alkavat oudosti kiertää ympyrää ja pureskella toisia. Ennen pitkää niihin tarttuu pari korstoa jotka kantavat ne ulos pesästä.
xxx/ellauri104.html on line 737: Ostin Sysmän kirjakahvilasta Pulkkisen esikoisromaanin Ja pesäpuu itki (1977) kun urbaani Löytty oli haukkunut agraarista Pulkkua ja emerituslammas Jyrki Nummi vuorostaan haukkunut Löyttyä. Se kuvaa pohjoiskarjalaista maaseutuyhteisöä. Sen päähenkilö on Pulkkisen omakuva, liimauxista irronnut nuorukainen. Pulkkinen synnytti kohua ruotiessaan kehitysapupolitiikkaa ja Suomen suhdetta Neuvostoliittoon postmodernissa teoksessaan Romaanihenkilön kuolema (1985).
xxx/ellauri104.html on line 739: Pulkku oli 33 vuonna 1977 kun sen tää esikoiskirjaApinanleipäpuu itki ilmestyi. Kyllä se on lutukka, vaikka kovin nuori, leuat kasvantaviärät, partaradikaali, selvä leptosomi. Se oli just samanlainen väpelö puolijumalinen mielisairaanhoitaja kuin Paavo, kunnes vanhemmiten menestyxen loppumiseen pettyneenä setämiehistyi ja alkoi ajaa antikommunismin asiaa. Ihan vissisti sen takapiruna siinä oli se 100% jumalinen Vuokko vaimo.
xxx/ellauri104.html on line 806: Pulkkinen on sisällyttänyt antiromaaniinsa kirjoittamishetkellä ajankohtaisia teemoja, kuten Puolan sotatilan, Suomen idänpolitiikan arvostelun, Afrikka-kokemuksensa ja kehitysyhteistyökritiikin, omaa henkilöhistoriaansa, omat todelliset ja fiktiiviset kirjansa, lukemattomat lainaukset mm. sosiaalipsykologisesta kirjallisuudesta.
xxx/ellauri104.html on line 808: Kirja on ollut hyllyssäni melkein 32 vuotta, lukemattomana. Nyt on enää vaikea eläytyä siihen 80-luvun Suomeen, jossa kirja aiheutti kohun sekä kirjallisissa että poliittisissa piireissä. Siksi idänsuhteiden kritiikki tai kuvaukset kehitysyhteistyön yli- ja alilyönneistä leimaavat kirjan vanhentuneeksi vaikka kokonaisuudessa on kirjallisesti paljon vieläkin tuoretta psskaa.
xxx/ellauri104.html on line 813: Pulkkinen sai keväällä 1988 aivohalvauksen ja menetti joksikin aikaa työkykynsä. Sitä saa mitä tilaa. Terveyden kohentuessa hän kirjoitti kirjan Ehdotus rakkausromaaniksi (1992), jossa hän käsitteli näitä vaiheita romaanin keinoin.
xxx/ellauri104.html on line 816: Pulkkisen lapsuuden koti oli maalaiskylässä. Isä Hermanni oli maanviljelijä ja kustannusasiamies, äiti Tilda emäntä, joka kirjoitti sanomalehtipakinoita. Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun normaalilyseosta 1963 ja opiskeli Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta sekä venäjän kieltä. Hän avioitui teologian kandidaatti Vuokko Rissasen kanssa vuonna 1971. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Antti ja Tuuli. Kansanperinteen tallentaja Paavo Pulkkinen oli Matti Pulkkisen isoisä.
xxx/ellauri104.html on line 818: Ennen kirjailijanuraansa Pulkkinen työskenteli mielisairaanhoitajana ja ryhmäterapeuttina Länsi-Saksassa ja Sveitsissä. Näitä mielisairaanhoitureita piisaa kirjailijoiden joukossa, mieleen tulee heti Knasu. Parantainen paranna izesi.
xxx/ellauri104.html on line 828: Pulkku voi olla paska ja se kirjailijan kuolema lisää samaa lajia, mutta Apinan leipäpuu on hyvä. Tää on hyvä ohjelma, täst mie pien. Mietin mixi se on niin hyvä, ja tulin tähän: siinä on mielipuolen näkemyxen tuoreutta. Mikään ei tunnut todelliselta, vaan todemmalta.
xxx/ellauri104.html on line 842: Seija antoi luettavaxi dekkarin, jonka lopussa oli opettajan avuxi Pohdittavaxi-osio, josta opettaja voi tarkistaa onko oppilaat ymmärtäneet kirjan opetuxen. Yxi kysymyxistä kuului näin: oliko Francie paha vai oliko se vaan tehnyt pahoja?
xxx/ellauri104.html on line 1020: Kari Peizamo: Minä olen ollut vain kahden politiikon lähellä. Toinen oli Li Andersson, joka junassa tuijotti kirjaansa tiiviisti vastapäätä, kun minä ryystin kaljaa pullon suusta nahkaliiveissäni ja aurinkolaseissani.
xxx/ellauri104.html on line 1110: Kirkkokäsikirjat vuosilta 1693 ja 1886 olivat kokonaan patriarkaalisen ihmis- ja avioliittokäsityksen leimaamia. Tämä tulee selvästi ilmi vielä vuoden 1913 käsikirjassa esimerkiksi näin:
xxx/ellauri104.html on line 1120: (Tästä C-kaavasta näyttää puuttuvan enemmän kuin tonni? Missäs loput luuraa?) Tämän käsikirjan opetuksen mukaan mies on vaimon pää. Mies rakastakoon vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa ja vaimo kunnioittakoon ja palvelkoon häntä. Aviopuolisoita kehotetaan kyllä keskinäiseen kunnioittamiseen ja palvelemiseen, mutta heillä on erilaiset roolit, jotka vastaavat heidän erilaista asemaansa avioliitossa.
xxx/ellauri104.html on line 1122: Vuonna 1963 hyväksytyssä käsikirjassa on vanhasta patriarkaalisesta ihmiskäsityksestä enää jäljellä vain maininta siihen elimellisesti kuuluvasta tehtävä- ja roolijaosta. Miehen rooliin kuuluu huolenpito perheestä, naisen rooliin miehensä kunnioittaminen ja avustaminen:
xxx/ellauri104.html on line 1126: Vuoden 1984 käsikirjassa on vain yksi raamatunkohta, joka ilmaisee patriarkaalisen ihmis- ja avioliittokäsityksen. Siinä muistutetaan siitä, että nainen on luotu miehen avustajaksi: ”Jo Raamatun ensi lehdiltä luemme: ´Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.´”
xxx/ellauri104.html on line 1131: Vuoden 2004 käsikirjassa ei ole enää yhtään raamatunkohtaa, joka viittaisi luomiskertomusten tai huoneentaulujen patriarkaaliseen ihmis- ja avioliittokäsitykseen. Entistä selvemmin painotetaan puolisoiden tasavertaisuutta, keskinäistä huolenpitoa ja tukea. Yhdessä rukouksessa on maininta siitä, että Jumala on asettanut avioliiton myös suojelemaan ja rikastuttamaan puolisoiden rakkautta. Tässä toistetaan jo edellisessä käsikirjassa esiintynyt ajatus avioliiton merkityksestä puolisoille. Vanhemmissa käsikirjoissa korostettiin useammin avioliiton merkitystä yhteiskunnalle. Nyt sen merkitys puolisoille saa enemmän huomiota. Porukoilla on yleensä niin vähän perittyä ettei siitä maxa vaivaa puhua. Avioliittokäsityksen mahdollista edelleen kehittämistä ajatellen tämä painopisteen muutos on varteenotettava asia.
xxx/ellauri104.html on line 1159: On siis tapahtunut merkittävä Raamatun uudelleen tulkinta huoneentaulujen osalta. Tulkintakaavana, paradigmana, on tällöin käsittääkseni yleensä käytetty Jeesuksen suhtautumista Toorah-nimiseen juutalaiseen lakiin. Tämän lain Jeesus oli omien sanojensa mukaan tullut täyttämään. Sen hän teki uudelleentulkinnalla, joka merkitsi sitä, että hän eräitten johtavien kirjanoppineiden tavoin teki kaksoisvirheen, antaen kirjoittamattoman ”lain suurimman käskyn” olla määräävässä ja ohjaavassa asemassa suhteessa kaikkiin muihin käskyihin ja sääntöihin.
xxx/ellauri104.html on line 1161: Siitä fibasta alkoi tää lipsunta lain kirjaimesta. Ne johtavat kirjanoppineet oli reformijuutalainen rabbi Akiba (Akiva! Kive!) 2. vuosisadalla ja sitä ennen rabbi Hillel Jeesuxen aikana. Jehoshua Bar-Hillel teki lopun konekäännöxen 1. sukupolvesta. Eipä arvannutkaan kuinka käy 3. sukupolvessa, kun ei muistanut panna vahinkoa kiertämään 3. ja 4. sukupolveen kuin Jehova.
xxx/ellauri104.html on line 1163: Tämä tuli erityisen selvästi ilmi hänen mullistavassa suhtautumisessaan sapattikäskyyn (siis Moosexen pykälään 4 jota yllä sivuttiin) ja siihen liittyviin sääntöihin. Hänen vastustajissaan fariseusten ja kirjanoppineiden joukossa tällainen käyttäytyminen herätti suurta pahennusta. Se oli heidän mielestään osoitus siitä, että Jeesus halusi kumota koko lain, mistä hän ansaitsisi jopa kuolemantuomion. Mutta parannettuaan eräänä sapattina kauan sairastaneen miehen Jeesus perusteli tekoaan kertomalla, että juuri tällä tavoin itse Taivaallinen Isä toimii tässä maailmassa: ”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen minäkin” (Joh. 5:17).
xxx/ellauri104.html on line 1179: Tämä konteksti on hiljattain saanut erinomaisen kuvauksen ja analyysin amerikkalaisen professorin Francis Fukuyaman kirjassa Identity (2018, suom. Identiteetti – Arvostuksen vaatimus ja kaunan politiikka, 2020). Tässä kirjassa maailmankuulu valtiotieteilijä ja kulttuurifilosofi käsittelee ilmiötä, jota hän pitää vahvimpana trendinä ja voimana tämän päivän kulttuuri-ilmastossa ja politiikassa, jossa kysymys identiteetistä on noussut huomion keskipisteeseen. Vaikuttavin yhteiskunnallinen liikevoima tänä aikana ei Fukuyaman mukaan enää ole pyrkimys saavuttaa taloudellisia ja muita aineellisia arvoja ja etuja vaan ihmisten ja eri ihmisryhmien tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, hyväksytyksi ja arvostetuksi. Se, mitä ollaan, on tullut tärkeämmäksi kuin se, mitä omistetaan. Ihmisarvon tunnustaminen ja kunnioittaminen on nyt kasvavassa määrin ja yhä laajemmin nousemassa ihmisten ja eri ihmisryhmien johtotähdeksi.
xxx/ellauri104.html on line 1202: Eduskunnan annettua samaa sukupuolta oleville oikeuden solmia avioliitto aktualisoitui kysymys, miten kirkon pitäisi suhtautua niihin pappeihin, jotka kirkkokäsikirjan avioliittokäsityksestä poiketen vihkivät tällaisia pareja kristilliseen avioliittoon. Tilanne on kuten tunnettua nyt se, että osa tuomiokapituleista luopuu näitten pappien rankaisemisesta, toiset eivät. Siis: Kyllä ja ei.
xxx/ellauri104.html on line 1232: Seppo Heinola: Kuulehan Kettunen, Genesiksessä Adam oli ensin, m u t t a tämä adam ei ollut vielä varsinainen mies! Adam on yleisnimi merkiten ihminen ja sana tulee kirjaimesta a ja sanasta dam eli naiset, kuten vessanovissa kaxikielisessä osassa maatamme: Damer/Herrar. Heprelaiset viisat selittävätkin tämän adamin olleen vielä kaksineuvoisen ja hänet sukupuolikorjatiin ensin kohtuiseksi eli chavvaksi ja tämä kohtu synnytti ensimäisen oikean miehen jolla oli penis ja tämä mies oli KaJn, jonka nimessä penistä edustaa kirjain JOD joka oli penis-symboli heprealaisille. Se on aakkoston pienin kirjain. Ilmankos Eeva sitten sanookin Kainista: ”Olen mitannut miehen jod-elämän. Ei ollut pitkä." Jod-hovan, jehovan, huomaatteko. Äiskää sai Kainkin bylsiä, kun ei ollut muita eevoja; Abelin oli liian ahas ja Aatami ei huolinut.
xxx/ellauri104.html on line 1259: – Tässä on syvästi kysymys uskonnonvapaudesta ja sananvapaudesta. Jos nämä kirjoitukset kielletään, silloin kielletään paljon muutakin. Silloin tulevat modernit digitaaliset kirjaroviot, jotka kohdistuvat Raamatun opetuksiin. Raamatun opetuksia en ala anteeksipyytämään, vaan seison niiden takana, Räsänen sanoo.
xxx/ellauri104.html on line 1307: Päivi tarkastipa olet raamattua lukenut kun oletat tietäväsi niin, että osaat olettaa, vaikka se on satua. Nyt on kuitenin niin, että olet sattumalta väärässä. Olet siis jäävi puhumaan Raamatusta, koska tietosi siitä eivät pidä paikkaansa. Anna siis puhua niiden, jotka tuntevat Pyhän kirjan.
xxx/ellauri104.html on line 1336: Filosofian ja kirjallisuudentutkimuksen totuudet ovat aina aika- ja kulttuurisidonnaisia. Höpsistä, ei ne sit ole totuuxia, pelkkiä miälipiteitä.
xxx/ellauri104.html on line 1346: Kategoria(t): Elämä ja yhteiskunta, Kielet ja kulttuurit, Väärinymmärryksiä. Kirjoittaja: Arto Mustajoki. Lisää kestonilkki kirjanmerkkeihisi.
xxx/ellauri104.html on line 1355: Hohhoijaa. Olen väsynyt olemaan koko ajan ilkeä. Koitan nyt suhtautua suopeammin kirjailijoihin ja heidän sepustuxiinsa. Esim Doston Setämiehen uni on muka-komiikan alla suht tarkkasilmäistä sielutiedettä. Eikä se ole puiseva kuten pelkäsin. Pitkäripsisestä Zinasta tulee mieleen joku venäläinen kaunotar, oliskohan Igor Kudashevin rouva Irina. Vaikka sittemmin Juha Janhusen pikkurouva Katjakin oli kaunotar anatomian laitoxen aikoina. Jälkeenpäin ajatellen sillä oli ehkä haku päällä. Mutta molemmat on blondeja.
xxx/ellauri113.html on line 91: ja josta vielä hölmömpi idealisti Heidegger kirjoitti kirjan:
xxx/ellauri113.html on line 100: Ihmisen geneettinen informaatio on noin 50 Harry Potter-kirjan luokkaa. Suurin osa siitä on tarpeetonta. Kirjoina vuosittain ilmestyvän informaation määrä on biljardikertainen mutta siitä 99% on täyttä roskaa.
xxx/ellauri113.html on line 296: Pekka Jussi Reinikainen (s. 16. syyskuuta 1947 Helsinki) on suomalainen lääkäri, kristillinen kirjailija, poliitikko (KD) ja kreationisti. Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellier’ssa. Hän on toiminut käytännön lääkärinä kaikkiaan yli 40 vuotta, johon sisältyy toiminta yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Pekka Reinikainen on ollut kaksi kuukautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Reinikainen on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Reinikainen on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan jäsenenä, 14 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä, kirkolliskokouksen jäsenenä sekä on Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsen. Reinikainen pitää kutsumuksenaan kertoa vääristä maailmankuvista ja Raamatun luomiskertomuksesta.
xxx/ellauri113.html on line 341: Lääkärinä Pekka on vanha ateisti, mutta tuli toisiin aatoxiin luettuaan raamatusta, että se on totta. No tarkemmin sanoen herätys tulee kirjaimellisesti huomenna, jos ruetaan saarnaamaan että raamattu on kirjaimellisesti totta. Jokainen päivä on uusi eilinen, mutta optimistisesti ajatellen on se myös toissapäivän huominen. Arabit luultavasti kääntyvät rysähtämällä, koska sinne on tullut sanaa valtavasti radioaalloilla. Pekka oli ateisti koska uskoi hölmö miljardeihin vuosiin ja Darwiniin. Ei se on kyllä liian hidasta, Pekka haluu pikaista muutosta ja mieluummin eilen. Kun unohdetaan Darwin ja uskotaan vanhan testamentin aikatauluihin, nin herätys tulee heti eikä 15. päivä. Jeesus tulee! Hän on täällä tänään, tai viimeistään huomenna.
xxx/ellauri113.html on line 345: Tässä välissä sopii kaupata Pekka Reinikaisen kirjoja. Niitä kirjoittamassa on ollut joukko fixuja ihmisiä: insinöörejä, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia, fysiikan tohtori, onpa jopa yxi biologi. Eläimet on kivoja, etenkin siilit. Kaikki eläimet tietävät, että jumala on ne tehnyt. Pekan kirjassa saarnaa 50 eläintä. A representative sample of the eight million, seven hundred thousand species! And one species to rule them all! Put that in your pipe and smoke Charles!
xxx/ellauri113.html on line 352: Ei se uskonnollisuus mihkään häviä, eipä ei. Sama se mihkä tartutaan, jotain pitää kexiä ettei synkkä kuolema veisi meittiä. Vaan vie se kumminkin. Nytkö sitten kuollaan kysyi Pirkko Hiekkala kuolinvuoteella, aseistariisuvasti. Mitäs sitä kieltämään, nytpä nyt. Ihmiset uskoo mihin tahansa, 20% suomalaisista jopa sielunvaelluxeen. Hullua, eihän siinä ole mitään järkeä! Synnyt uudelleen kärpäsexi ja putoot Pekan soppaan, onpa hienoa. Pekka läimäyttää sut hengiltä oikean käden nopealla läimäyxellä kuin jehova ja eikun takas alkuruutuun taas. Etkä edes muista siitä mitään! Toista se on raamatussa, jossa saadaan valkotakki päälle niinkuin lääkäreillä, huuliharppu käteen ja eikun hissaudutaan pilven päälle hoosiannaa laulamaan kolmijalkaiselle jumalalle. Siis aivan pöhkö juttu! Miten ne jaxaa höpsästellä noin lapsellisia, isot miehet, vanhat ja lihavat? No niitä pelottaa, ja onhan se hienoa jo täällä murheen laaxossa kun kirjat myy ja seurakunta läpyttää. Taidan uskoa että Pekka syntyy uudelleen kärpäsex. Se ei kyllä olis suuri muutos nykyiseen, mutta sentään parannus. Mee ja tee parannus Pekka! Ota vuoteesi ja käy!
xxx/ellauri113.html on line 356: Kyllä mezän kansa tietää että jumala on luonut ne. Se on niille izestään selviö. 2jalkaiset oppineet silinteripäät väittävät että meidät kirahvit on nyhjästy tyhjästä. Ei tyhjästä voi nyhjästä! (Ell. 17:4542, Ell. 23:28800, Ell. 38:4969, Ell. 113:1242) Vaikka akatemia väittää niin. Ei pidä uskoa! Tai siis pitää uskoa, muttei SITÄ! Alkuräjähdyxestä, jumalan pierusta, kaikki näyttää alkaneen. Miten räjähdyxestä voi syntyä järjestystä? Ei ainakaan dynamiitilla, sen tiesi Alfred Noobelkin. Jos Pekka lukis pirun raamattua, vaikka vaan Hawkingiä, tääkin varmaan selviäis. Mutta ei, se työntää lukutikkua vaan punaisexi värjätyillä hyvän kirjan sivuilla. Niissä on helpompia sanoja, vaikka juonta on ehkä vielä vaikeampi seurata. Tai menee se, jos logiikka ei päätä pakota. Hawkingilla oli vaikeuxia ymmärtää aikamatkoja. Jeesuxelle sellaiset on aivan perusjuttua, normipäivä taivaassa. Lasaruxen kuolemakin oli iisi peruuttaa, vaikka se haisi jo kuin pieru alkuräjähdyxessä. Tule ulos vaan, mutta sulje ovi perässäsi.
xxx/ellauri113.html on line 460: Ja että maito olis tullut hikirauhasista? Naurrettavaa (ja sitäpaizi ällöttävää, kuka viizis enää juoda lehmänmaitoa?) Wallun kirjassa se vinkuintiaani nuoli tennispelaajilta hikeä. Hyi ällöä... Naturalia sunt turpia!
xxx/ellauri113.html on line 472: Pekka sanoo ettei Jeesus valinnut apostolixi kirjanoppineita. Paizi Paavalin, ton suuren juutalaisen konnamiehen, joka kyllä taisi ihan valita ize izensä. Se oli Pekankin ratkaisu, kun äänestäjät äänestivät jaloillaan. David Berlinski laski että matka virtahevosta behemotixi oli yhtä pitkä kuin kuplafolkkarista U-Bootixi. (VW valmisti sodan aikaan lentokonemoottoreita, muttei U-Booteja.) Mutta Berlinskin matematiikka oli lyhyempi vielä kuin Valtaojan, vajaan vuoden pituinen. Se suuttui varmaan biologeille kun ne heitti sen Columbiasta pihalle.
xxx/ellauri113.html on line 536: Käy selväxi ettei Pekan tyyppisellä kreationismilla ole mitään kiistaa genetiikan kanssa, toisin kuin Lysenkolla. Koko erimielisyys rajoittuu vaan siihen mistä tuli se ensimmäinen mälli tai spermapisara. Tuliko se kuumasta keitoxesta vai jumalanko vielä kuumemmasta kärjestä. Suunnitteliko jumala lajikirjavuuden heti alusta, vai oliko Darwinin multasorkka mukana pelissä. Vielä nasevammin sanottuna: tarkoituxellako täällä ollaan vaiko vahingossa. Sehän se on avainkysymys: onko Pietarilla taivaan avaimet, vai onko ovet multakuoppaan lengollaan.
xxx/ellauri113.html on line 538: Pekan mäyräkoira oli aika sairas, hoidot tuli kalliixi. Mutta oli se niin rakas, kuin oma poika, johon olen mielistynyt. Jumala on askarrelut perhosten siipiin numerot ja kirjaimet ja väkertänyt kärpäsen siipiin muurahaisen kuvat. Herrasväen huumorintajua. On sillä ollut vapaa-aikaa, ja mixei olis, kun se on kerta iankaikkinen. Ei siltikään kukaan usko. Mixeise kirjoittanut siihen selkeämmin että "We apologize for the inconvenience." Sir, mixi näitte niin paljon vaivaa pysyäxenne tuntemattomana? No just six, jotain pitää jättää uskon varaan, ei tää muuten pelitä, peliä ei saa spoilata ettei jänskyys katoa.
xxx/ellauri114.html on line 59: Mikä tekee ihmisestä omahyväisen moukan? Ylimielisyyden kultainen kirja (Atena, 2021) muotoilee tän peruskysymyksen. Vuonna 2010 ilmestyneen ykkösosan lailla se pohtii, mikä saa ihmisen kuvittelemaan itsestään liikoja.
xxx/ellauri114.html on line 60: Itseään täynnä olevien poliittisten johtajien ja narsististen liikemiesten ohella vaiva tuntuu olevan yleinen kirjassa esiintyvien menestyneiden taiteilijoiden keskuudessa.
xxx/ellauri114.html on line 65: Erilaisia tautiluokituksia kirjassa on on paljon. Mahtipontisuuden tautiin hurahtaneella on pakkomielle vauraudesta, vallasta ja kaikkivaltiudesta. Suuruusharhasta kärsivällä on virheellinen käsitys omasta merkityksestään. Jumaluuskompleksia poteva kokee olevansa yhteiskunnan sääntöjen yläpuolella ja ansaitsevansa erilaisia huomionosoituksia.
xxx/ellauri114.html on line 69: ”Olen kehitysuskoinen ihminen ja ensimmäisen kirjan (Ettekö te tiedä kuka minä olen: Ylimielisyyden historiaa, Atena 2010) jälkeen pelkäsin, että egoismi olisi ollut laskeva trendi, mutta sittemmin olen iloxeni huomannut olleeni väärässä”, sanoo Seppo Turunen, jonka mökin vessa Nurmexessa oli niin täynnä kakkaa että keko hipoi pyllyä. Mä sain siellä tyrän kantaessani juomavettä autosta maitotonkissa.
xxx/ellauri114.html on line 77: Ilmestyskirja. Nyt -elokuvan kuvauksissa Coppola valitti muille jatkuvasti rahan puutteesta, mutta nautti itse parasta viiniä Laliquen kristallilaseista.
xxx/ellauri114.html on line 83: Seppo Turusen mukaan taustalla on vuosikymmenien perinne tähtikultista, johon kuuluu perusteellinen imagonrakennus. Hän siteeraa kirjassa tietokirjailija Richard Stengellia, jonka mukaan agenttitoimistot ovat luoneet ammatti-imartelijoiden koulukunnan, jotka lähettelevät suojateilleen jatkuvasti lahjoja ja syytävät kohteliaisuuksia.
xxx/ellauri114.html on line 111: Puolikongolainen suomalainen matupoika kertoo lapsuutensa kokemuxia. Eka koulupäivänä 3 valkonaama poikaa tuli sitä mätkimään pihalla, sillä ei ollut muuta kielitaitoa kuin taskusanakirja mukana. Opettaja tuli väliin, poika ei voinut selittää, mutta 3 muuta poikaa selittivät kyllä suu vaahdossa oman versionsa tapahtumista. Tuloxena oli että mutiainen sai jälki-istuntoa ja opettaja soitti vielä vihaisesti kotiin haukkuen sen vanhempia. Vuosia myöhemmin se ja sen äiti oli Itixessä snagarilla, joku valkolainen mies tuli siihen suuta soittamaan ja heiluttamaan puukkoa. Äiti (valkoinen) sai hysteriakohtauxen, ja puolikongolainenkin pelästy. Onnexi siihen säntäs apuun mustalainen joka taltutti ammattimaisesti harrastelijapuukonheiluttajan. Sellasta on meillä Suomessa.
xxx/ellauri114.html on line 204: William ja Martha Sears esittävät kirjassaan Kiintymyspentujen käsikirja seitsemän käytännöllistä kiintymysvanhempien työkalua, joista heidän mukaansa tulisi pyrkiä soveltamaan mahdollisimman monia mahdollisimman usein.
xxx/ellauri114.html on line 231: Tisza tulvii, Ilona, Ilona! Päijänne on 40cm normaalia korkeammalla sulamavesien ja toukokuun sateiden takia. Tänä vuonna toukokuu oli kylmä kuin ryssän helvetti ja sateinen. Rauhixen beach on kokonaan veden alla. Kymijoessa menee 2x tavanomainen määrä vettä. Päijänne lähentelee tulvarajoja. Joki tulvii, siis Vehkaoja. Sateet tulivat. Louis Bromfield. Me saatiin em. kirja ilmatteexi Puuppaajalta kun tilattiin sieltä Ilmattarentien keittiökalusteet.
xxx/ellauri114.html on line 268: Jeremia ei järin pitänyt elamiiteista. No ei se pitänyt monista muistakaan naapurikansoista. Jeremia (c. 650 – c. 570 BC), "itkeskelevä profeetta", oli heprealaisen raamatun majuriprofeettoja. Juutalaisen perinteen mukaan Jeremia väsäsi Jeremian kirjan, kuningasten kirjan, ja valitusvirret. Assistant editorina oli Baruch ben Neriah, Jeremian kirjuri ja opetuslapsi. Yahwehin, Israelin jumalan monien profetioiden lisäxi kirjassa on meheviä yxityiskohtia profeetan elämästä, sen kokemuxista ja vankilatuomioista. Jeremian kirja on kanoninen, ja Jeremia majuriprofeetoista hopeasijalla (kuka sai kultaa? No Jesaja tietysti, ja Hesekiel tuli pronssille.) Musulmaanitkin siteeraa Jeremiaa. Mulla taitaa olla siltä useitakin sitaatteja, mm. Jeremiadia, Siinä kohtaa sivutaan myös Edomia (alla).
xxx/ellauri114.html on line 307: Nefilit (hepr. נְפִילִים, nefilim, "langenneet" tai "pudonneet") ovat isokokoisia olentoja jotka esiintyvät Raamatun alkutekstissä, erityisesti Ensimmäisessä (Genesis) ja Neljännessä Mooseksen kirjassa (Numerot). Myös muista Raamatun teksteistä löytyy viitteitä nefileihin. Käännöksissä heitä kutsutaan usein jättiläisiksi. Joonatanin targumin (Tanakin arameannoksen) mukaan nefilit olivat grigoreitten sekä naispuolisten ihmisten risteytyksiä. Grigorit eli Katselijat ovat apokryfisen Toisen Henokin kirjan mukaan langenneita enkeleitä, joita suomenkielisessä Raamatussa kutsutaan nimellä Jumalan pojat. Jumalan kotiin jääneitä peräkammarin poikia. Kuule ezä viizizä. MÖLINÄÄ! Grigorit pariutuivat naispuolisten ihmisten kanssa ja saivat aikaan risteytyksiä, joita kutsutaan Nephilimeiksi. Nimi tulee kreikan kielen sanasta ἐγρήγοροι (egrḗgoroi); sen slaavinkielinen käännös on Grigori, "Katselijat", "ne, jotka valvovat"; kaldeankielen "vartija", "katsoja. JUST LOOKING luki kangaslaukussa jonka Paul askarteli koulussa.
xxx/ellauri114.html on line 309: Pseudepigrafinen, myös apokryfisiin kirjoihin kuuluva Ensimmäinen Eenokin kirja kertoo Grigoreista, mainiten mm. heidän nimensä ja lukumääränsä:
xxx/ellauri114.html on line 316: Eikös ammoniitit olleet niitä Agustan ja Burian kirjaan piirrettyjä pässinpäisiä pääjalkaisten pääluokkaan kuuluvia nilviäisiä? Sopisi hyvin. Nautilusten ja helmiveneiden sukulaisia, paizi jälkimmäiset oli suoria, ADIDAS, eikä AIDS. Paizi ammoniitit oli lähempää sukua mustekaloille. Hirmu isoja ammoniitteja oli fossiilissa joka oli Nick Ostlerin Bathin talossa. Juurikin näin!
xxx/ellauri114.html on line 322: ammoniitit, mormonien kirjassa mainittu lahko
xxx/ellauri114.html on line 391: Kalle Väänänen. Tämä artikkeli kertoo kirjailijasta. Sotilaskapellimestarista kerrotaan artikkelissa Kalle Väänänen (kapellimestari). Putkimies Kalle Väänäsestä kertoo artikkeli Kalle Väänänen (piaruputki). Matemaatikko Väänäsestä kertoo artikkeli Jouko Väänänen (yhdesti yhtenäinen avaruus). Näkymättömästä Viänäsestä kertoo sarjakuva Näkymätön Viänänen. Mikä sae sinut pettämään kansan asian? No salamiakki!
xxx/ellauri114.html on line 393: Kaarle Viktor (Kalle Vihtori) Väänänen (22. maaliskuuta 1888 Kuopio – 12. elokuuta 1960 Lahti) oli suomalainen kirjailija ja oppikoulun opettaja. Väänäsen vanhemmat olivat poliisikonstaapelit Kaarlo Vilho Väänänen ja Maria Niskanen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1907 ja valmistui filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1915. Väänänen toimi luonnoonhistorian ja maantieteen opettajana Viipurin uudessa yhteiskoulussa 1922–1929, Viipurin tyttölyseossa 1929–1945 ja Lappeenrannan lyseossa 1945–1952. Talvi- ja jatkosodan aikana Väänänen oli viihdytysjoukoissa. Vuosina 1945−1947 Väänänen oli komennettuna opettajaksi Valtion sisäoppilaitokseen (”Internaatti”) Niinisalon varuskuntaan. Väänänen oli naimisissa Alma Maria Vanamon (ent. Vilander) kanssa vuosina 1912–1945. Avioeron jälkeen hän meni uusiin naimisiin 1948 Kerttu Vainion (ent. Grönlund) kanssa. Väänänen kirjoitti myös nimimerkeillä K. V., Korsukolportööri ja Laulajapoika. Osassa teoksiaan hän käytti savveettee murreettee. Hän laati myös luonnon- ja maantieteellisten kirjojen arvosteluja ja pakinoita sekä suomennoksia, mm. Wilhelm Buschin teoksista. Pojat joit ei saatu hyvix ym. on Kallen kynästä. Minnee puhee savvee murrreettee.
xxx/ellauri114.html on line 440: Kerran poika ilmeisesti tahallaan ripuloi sohvalle ja kun siivosin kakkoja, isosisko oli varastanut äidin sytkärin, jolla sytytti takapihan puskat tuleen. Tietysti minä sain tästä syyt niskoilleni. Äiti myös poltti kannabista vessassa ja kirjaimellisesti vain makasi kaikki illat.
xxx/ellauri114.html on line 452: Toivola kertoo kirjassaan myös siitä, miten miehisyys oli hänelle vuosikausia vaikea asia. Poikana hän koki olevansa liian herkkä, tyttömäinen ja kiinnostunut vääristä asioista, samoin aikuisena miehenä. Nuorena hän pelkäsi olevansa liian lihava homoksi.
xxx/ellauri114.html on line 457: ”Taistelee pipoista ja hanskoista. Joka kampaa, letittää ja pukee. Joka toivoo, että kylään lähdettäessä laitettaisiin päälle se juhlavampi mekko sen nuhjuisen ja arkisen sijaan”, hän kuvailee kirjassaan.
xxx/ellauri114.html on line 461: Seija päättää kirjahyllyn paikasta mutta Laurin vasara ei enää pysy tanassaa. Surullista.
xxx/ellauri114.html on line 481: Wilho Sorvarin (1906-1970) kirja Hammurabi on jylhää tarinaa. Kosto elää Elamille, kiven päälle ei jää kiveä. Tänä päivänä ei kukaan enää puhu elamiittia. Sehän ennustettiin aivan oikein jeremiadissa. Ei mitään lällyä kamaa tyyliin käännä toistakin takaposkea.
xxx/ellauri114.html on line 487: Siitä tuli vapaa kirjailija oltuaan teologian laitoxen kirjastonhoitaja. Oliko assyriologi ja babilogi Armas Salonen siellä silloin professorina? Onko se mainittu jossain paasauxessa? Mulla on sen kirja Kaxoisvirran maa, löysin sen Elna mummin laudakosta.
xxx/ellauri114.html on line 542: Susan on Elamin pääkaupunki. Susan on täydellisten naisten nimi, epätoivoisten kotirouvien. Persian "Liljankukka", Egyptin sšn and koptin shoshen "lootuskukka", hebrean Shoshana tarkoittaen "lilja" (in modernissa hebreassa "ruusu" ja kukka yleensä), Greek Sousanna, Latin Susanna, Old French Susanne. Apokryfikirjan Susan oli saada kahtakin ryppyistä penistä.
xxx/ellauri114.html on line 598: Melkisedek (hepr. מלכי־צדק, ”Kuninkaani on sedek”) on Raamatun Vanhan Testamentin henkilö, josta kerrotaan Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Hän oli pappi ja Saalemin kuningas, jonka Aabraham kohtasi palatessaan vapauttamasta suolaista veljenpoikaansa Lootia paikallisten asukkaiden kynsistä. Melkisedek siunasi Aabrahamin ja antoi hänelle leipää ja viiniä. M: Olisitko keltti ja ojentaisit suolaa? A: Tottakai, hetki vain, Loo-ot! Melkisedekiin viitataan myös Uudessa Testamentissa; esimerkiksi heprealaiskirjeessä Melkisedekiä kutsutaan ”Korkeimman Jumalan papiksi" (tää on sitaatti yhdestä psalmista). Häntä pidetään Jeesuksen Kristuksen vanhatestamentillisena avataarina Raamatussa. Saalemin uskotaan sijainneen nykyisen Jerusalemin paikalla. Nyt niitä on vähän joka kylässä.
xxx/ellauri114.html on line 600: Edellä jo mainittu Eenokin kirja (slaavien Eenokki) on nähtävästi jutkulahkolaisten työtä 1. vuosisadalta. Viimeisessä osassa kerrotaan miten Melkisedek syntyi neizeestä, Sofonimista (tai Sopanimasta), Nooan veljen Nirin vaimosta. Melkisedek tuli äidin masusta äidin kuoltua ja istui ruumiin vieressä täysin kehittyneenä hyntteet niskassa, singend betend lobend den Herrn, ja papin lätkä rinnassa. 40p myöhemmin Melkizedek temmattin arkkienkeli Gabrielin (joidenkin lähteiden mukaan Mikaelin) toimesta Edeniin ja välttyi siten tuhotulvalta arkin ulkopuolella.
xxx/ellauri114.html on line 646: Midrashissa on paljon juttua sekä Melkisedekistä että Abramista. Joidenkuiden mielestä jumala maxoi Abrahamille kymmenyxinä sen nimestä siihen saakka puuttuneen kirjaimen H. Rabbien mielestä M. toimi pappina ja antoi Aatamin mekon perinnöxi Abrahamille (H:lla tai ilman).
xxx/ellauri114.html on line 652: Aikaisempi samanniminen athinganoiden lahko sai kyytiä Marcus Eremiitalta, joka näyttää olleen Johannes Kultasuun oppipoika. Markun kirja Eis ton Melchisedek puhuu näistä uusista opettajista jotka tekee Melchisedekistä Logoxen inkarnaation (jumalan sanan siis).
xxx/ellauri114.html on line 658: Pyhä Geronimo (Ep. 73) nakkaa rodeen anonyymin työn missä M. samastetaan Holy Ghostiin. Noin v. AD 600, Timotheus, Konstantinoopelin presbyteeri, kirjassaan Vääräuskoisten vastaanottokritiikki, lisää uutta pesua kaipaavien harhaoppisten listaan melchisedekiläiset (Magaralaiset), "joita kuzutaan nyttemmin nimellä Athingani. Ne asuu Phrygiassa, eivätkä ole juutalaisia eivätkä gentiilejä. Ne pitää sapattia ympärileikkaamattomina. Ne eivä koske kehenkään. Jos niille tarjoo ruokaa, ne käskee panna sen maahan; sitten ne tulee ja ottaa sen. Ne antaa tavaroita toisille yhtä varovaisesti."
xxx/ellauri116.html on line 210: Samaan aikaan Koko koko ajan mietti kumman runkku aloitti sen sikiön, sen puoliraiskaavan runkkarin vaiko söpön Peten. Tätä on monen monet naiset saaneet pohtia, ei vähiten Shoshana Ayin. Soinnun tapauxessa se oli helppo sanoa. Ayin on takuulla Ozeri-nimen eka (tai no vika) kirjain. Joo niin on, esim Zion Manshur Ozeri, joka otti mustavalkoisia kuvia Jemenin mamuista, sen nimi Ozeri kirjoitetaan עוזרי .
xxx/ellauri116.html on line 212: Mutta sama narsistinen virhepäätelmä löytyy Koko Hubaralta kuin koko muulta kirjailijakööriltä: Mitään ei saa mukanaan hautaan, mutta kaikki ei silti ole toivotonta. Äidit voivat nimittäin ruvea kirjailijoixi ja kirjoittaa lapsilleen kirjoja. Ja jos lapaset sattuvat selviämään hengissä isoixi saakka, lukutaitoisixi, ne voivat lukea äitinsä kirjat ja ymmärtää näitä, tulla sitä kautta kuolemattomixi. xxx/ellauri116.html on line 255: Hizi kun olisin voinut lyödä vetoa että olen jossain paasannut Garcia Marquesin ja Mario Vargas Llosan (henceforth Löysä) välisestä nyrkkiottelusta, jossa oikeistoliberaali Mario löi pienemmän mutta vasurimman Marquezin nenän lysyyn varmaan oikealla suoralla. Silloin Gabolla oli jo Nobelinsa, Mariolla ei. Mutta nimeä ei löydy? Hemmetti. Mähän luin Lödeltä jonkun aika paskan räpellyxen kesällä 2021, In praise of the stepmother, ja siinä yhteydessä koitin selvittää, onko Löysällä ehkä homotaustoja. Sen Sueno del Celta oli homostelua, ja samaa on monissa muissakin sen niteissä. Joku epsanjalainen homokirjailia sanookin, että vaikkei se olisi koskaan uskaltautunut lakanoiden väliin nakun omansukupuolisensa natustajan kaa, niin kunniahomo se kirjojensa perusteella on ainakin. Yx Mario Brosin homoniteistä oli nimeltään Kadetraalissa oli viileää tms. Conversacion criminal en la catedral. Hehe. Kurjallista kunnianhomoa.
xxx/ellauri116.html on line 287: Jorge Mario Pedro Vargas Llosa, Vargas Llosan markiisi (s. 28. maaliskuuta 1936 Arequipa, Peru) on perulainen kirjailija ja poliitikko. Hän on Latinalaisen Amerikan merkittävimpiä vielä eläviä kirjailijoita. Hänet on myös usein mainittu yhdeksi vaikutusvaltaisimmista Latinalaisen Amerikan intellektuelleista. Tuotannossaan hän on käsitellyt Latinalaisen Amerikan yhteiskunnallisia ja poliittisia ongelmia. Hän on Espanjan kuninkaallisen akatemian jäsen. Hän on vallan hiivatin kiinnostunut vallasta.
xxx/ellauri116.html on line 301: Ah-haa! Toi pornokirja on ize asiassa super Marion muistelmat poikavuosilta! Onx toi nenänkarvojen nyppijä size sen isä?
xxx/ellauri116.html on line 305: Vargas Llosa väitteli vuonna 1971 tohtoriksi Gabriel García Márquezin tuotannosta Madridin Complutensen yliopistossa. Hän toimi kirjailijoiden sananvapautta puolustavan kansainvälisen Pen-klubin puheenjohtajana 1976–1979.
xxx/ellauri116.html on line 307: Vargas Llosa on käynyt vuosina 1968 ja 1992 Mukkulan kirjailijakokouksessa.
xxx/ellauri116.html on line 324: Gabriel José de la Concordia García Márquez (6. maaliskuuta 1927 Aracataca, Kolumbia– 17. huhtikuuta 2014 México, Meksiko) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
xxx/ellauri116.html on line 332: García Márquez oli poliittisesti vasemmalla. Hän ystävystyi Fidel Castron kanssa ja vietti pitkiä aikoja Havannassa. Tätä ystävyyttä on analysoitu teoksessa Gabo and Fidel: Portrait of a Friendship. García Márquezin mukaan heidän keskustelunsa ovat liittyneet kirjallisiin aiheisiin, eivät niinkään politiikkaan. Jospa Mario oli vaikka mustasukkainen Fidel Castrosta.
xxx/ellauri116.html on line 337: Luis Vargas Llosan ekoja töitä olivat novellit Los Jefes ja Los Cachorros. Löysin ne pääkirjaston kierrätyxestä alkukielellä. Juonipaljastuxia ei löytynyt suomexi, joten tässä ruozixi:
xxx/ellauri116.html on line 347: Jälkimmäisestä luin että sen sankari kärsi jonkun onnettomuuden poikasena joki teki siitä erilaisen kuin muut. Siihen sattui. Arvasin heti että siltä lähti pippeli ja/tai munat. Ja niinhän tietysti. Näitäkin liikenee maailmankirjallisuudessa, no vaikka tää, plus Erneston Kake, Henry James ja eräs pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokas.
xxx/ellauri116.html on line 369: Mixhän narsistit aina luulee että ne on jotenkin ainutlaatuisia? Se on kanssa yxi typeryys. Ei kukaan ole ainutlaatuinen, paizi siinä naivissa mielessä että se on ainoa joka on ollut just tossa paikassa just tolla hetkellä, jossei sen loisia ja bakteereja lasketa. Niitä on sen suolistossa pari kiloa, jokikinen niistäkin on ainutlaatuinen. Ja näitä narsistisia kirjailijoita, niitä on tosiaankin tusinassa 13 ihan samanlaista. Leipurin tusina.
xxx/ellauri116.html on line 401: Dodi, arvasinhan mä sen! Läheisriippuvainen on ikäänkuin sisäänpäinkääntynyt narsisti, siis niinkuin emätin on iso nurjaxirullautunut siitin, sanoo tietokirjailija, teologian tohtori Ben Malinen Välipalalle. Narsisteja kurkkii joka reijästä!
xxx/ellauri116.html on line 432: Eemelii! huutaa isä ja lukizee Eemelin taas snickeboaan. Eemelin isä olisi ollut parempi asiantuntija lastenkasvatuxessa kuin JJ Rousseau, tuo ex-isäpappa joka kirjoitti kokonaisen kirjan asiasta josta sillä ei ollut ensikäden tietoa. Sen äiti kuoli lapsivuoteeseen, sen henkipatto isä jätti sen heitteille "kiltin pastorin" ja tuplalangon vaivoixi, se joutui puuman kynsiin 15-vuotiaana ja teki 5 lasta laundromaatille jotka se kaikki jätti kirkon portaille. Voltaire teki JJ:n Eemeli-kirjasta karkeahkoa pilaa. Mutta kerta Shirley Hubara mainizee sen lähteenä, pitää siihenkin näemmä tutstua lähemmin.
xxx/ellauri116.html on line 436: Eli enhän mä tästä asiasta mitään tiedä, mutta kirjoitinpa kirjan kuitenkin. Niinhän kaikki muutkin tekevät, ja hyvin tienaavat. Naiset esim Therese tietävät sitä paizi vielä vähemmän, niitä voi aina neuvoa.
xxx/ellauri116.html on line 455:
xxx/ellauri116.html on line 457: Opi väkivaltaa kokeneiden naisten käsikirjasta. Kokeneilla naisilla on kokemusta ja alan osaamista. Ne ovat alan rautaisia ammattilaisia. Naisten osuus väkivallantekijöinä parisuhteessa on kasvanut. Julmassa väkivallassa ne on pian tasoissa. Miestä estää ilmoittamasta lievästä pahoinpitelystä syvä häpeä. Naisten osuus kaikenlaisten konnantöiden tekijöinä on kasvanut. Tämä on mielestäni hyvä asia. Se osoittaa että naiset ovat pääsemässä konnamaisten miesten hännän alta konnailemaan omin nokkineen.
xxx/ellauri116.html on line 466: Prinssi ei nimittäin ollut ronkeli kumppaniensa suhteen, ja hänen kerrottiin päätyneen usein samaan sänkyyn myös miesten kanssa. Näihin miehiin kuuluivat huhujen mukaan ainakin vakooja Anthony Blunt ja näytelmäkirjailija Noël Coward.
xxx/ellauri116.html on line 484: Keskustelimme terapiassa siitä, miten äitini ei ollut koskaan hyväxynyt yhtään tyttöystävääni, heissä kaikissa oli jotain vikaa. Kuka oli proselyyttijuutalainen, kenellä oli liian pienet korvat, kenen nimi Mimosa. Äiti on edelleen kova valittamaan ja käyttäytyy marttyyrimäisesti. Jälkeenpäin ajatellen olen luultavasti valinnut korkeakoulunkin äidin tahdon mukaisesti. Terapeutti kysyi, olenko kuullut narsismista, ja sanoi, että äidissäni kuulosti olevan paljon narsistisia piirteitä. Luin aiheesta kirjallisuutta ja tulin samaan tuloxeen.
xxx/ellauri116.html on line 513: Olen huomannut että narsistisia ihmisiä on luultua enemmän. Johtoportaassa ja viihdemaailmassa niitä on aivan sairaasti. Mukaanlukien eikä vähiten meidät kirjailijat, runoilijat, filosofit, poliitikot, papit ja muut paasaajat.
xxx/ellauri116.html on line 526: Narsistista irti pääsemisen avainasemassa on izetuntemus. Sokrates sanoi tunne izesi, ja tunnusteli samalla nuorukaisia vaipan alta kädellä. Se oli pederasti. Tollaisia pitäis sitten uskoa. Älkää tehkö niinkuin minä teen, vaan niinkuin minä sanon. Pahinta on että elintaso saattaa muuttua ja sosiaalinen asema. Onko vapaus sittenkään sen arvosta? Suruprosessiin kuuluu paljon surua, vihaa, masennusta, ahdistusta ja häpeää. Tukku virsikirjan lisälehtiä. Häpeä on kulttuurissamme ylikorostettua, niinkuin pikku japanilaisilla.
xxx/ellauri120.html on line 148: / ˌ d ɪ s i ɑːr k ə s ... m ɪ s æ n ə / ; Greek : Δικαίαρχος Dikaiarkhos ; c. 350 - n. 285 BC ), kirjoitetaan myös Dicearchus tai Dicearch ( / d ɪ s i ɑːr k / ), oli kreikkalainen filosofi, kartografi, maantieteilijä, matemaatikko ja kirjailija. Dicaearchus oli Aristoteleen opiskelija lyseossa. Hyvin vähän hänen työstään on säilynyt. Hän kirjoitti historiaa ja maantiedettä sekä Kreikassa , joista hänen tärkein työ oli hänen elämä Kreikka. Hän antoi merkittävän panoksen kartografian kentälle , jossa hän käytti ensimmäisten joukossa maantieteellisiä koordinaatteja. Hän kirjoitti myös kirjoja filosofiasta ja politiikasta . Elämä Hän oli poika yhden Pheidias, ja syntynyt Mes- on Sisiliassa , vaikka hän läpäisi suurimman osan elämästään Kreikassa, ja erityisesti Peloponnesoksen. Hän oli Aristoteleen opetuslapsi ja Theophrastuksen ystävä, jolle hän omisti joitain kirjoituksiaan. Hän kuoli noin 285 eaa. Dicaearchus - https://fi.xcv.wiki/wiki/Dicaearchus.
xxx/ellauri120.html on line 210: Valiokunta pitää pääjohtajan toimintatapaa matkustusasioiden hoitamisessa huolimattomana, viraston omia sekä Palkeiden voimavaroja kuormittavana ja katsoo sen myös osoittavan jonkinasteista välinpitämättömyyttä noudattaa koko henkilöstöä sitovia menettelytapoja. Valiokunta ei pidä veronmaksajien rahojen käyttöä pääjohtajan kampaamo- ja stailauspalveluihin hyvää harkintaa osoittavana, vaikkakin tämä mahdollisuus tietyissä tapauksissa on myöhemmin annettu viestintäpäällikön hyväksynnällä koko henkilöstölle ja kirjattu viestintäpalveluiden projektisuunnitelmaan. Valiokunta painottaa ylimmän johdon toiminnan esimerkillisyyttä organisaation toimintakulttuurille.
xxx/ellauri120.html on line 216: Punainen A-kirjain Tytin kainalossa tahtoi sanoa että se on mielestään kuin Hawthornen Scarlet Letterin Hester Prynne. Olikohan Pöysti size pastori Dimmersdale? Razastiko Tomi kapybaralla kuin kuvan apina? Pöysti ize putkahti julkisuuteen Haju Pisilän sote-kähmintöjen vanavedessä. Vitun torakat.
xxx/ellauri120.html on line 255: Pääjohtajan matkasuunnitelmien ja matkalaskujen osalta erityistarkastuksen havainnot ovat pääosin samoja kuin valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa ja valiokunnalle toimitetussa aineistossa esitetyt huomiot. Viraston matkustusohjeen mukaan matkasuunnitelmaan tulee kirjata työmatkasta aiheutuvat kustannukset. Pääjohtajan matkasuunnitelmat sisältävät vain matkasta aiheutuvat päivärahat. Pääjohtajan matkasuunnitelmat ovat siten puutteelliset kulujen esittämisen osalta ja ovat selkeästi viraston matkustusohjeistuksen vastaisia. Matkasuunnitelmien hyväksymisessä esiintyi viivettä, ja matkasuunnitelmia on lähetetty hyväksyttäväksi muun muassa matkustuspäivää edeltävänä päivänä. Lisäksi pääjohtajan matkalaskujen liitetiedoista puuttuu tositteita.
xxx/ellauri120.html on line 322: Hellaan elämä ( Βίος Ἑλλάδος ) - Bios Hellados , kolmessa kirjassa, on Dicaearchuksen tunnetuin teos. Tunnetuimpia kohtia ovat Varron ja Porphyryin mainitsemat kohdat, jotka viittaavat dualistiseen näkemykseen edistymisestä. Esimerkiksi maatalouden keksiminen lievittää nälkää luomalla ylijäämää, mutta ylijäämä puolestaan osoittautuu yllyttämään ahneuteen, joka johtaa sotaan. Jokainen ihmisen edistyminen ratkaisee yhden ongelman, mutta aiheuttaa myös toisen.
xxx/ellauri120.html on line 327: Kreikan kuvaus ( Ἀναγραφὴ τῆς Ἑλλάδος ) on fragmentti teos, joka on omistettu "Theophrastukselle" ja koostuu 150 jambisesta viivasta. Se johtui aiemmin Dicaearchuksesta, mutta ensimmäisten kahdenkymmenen kolmen rivin alkukirjaimet osoittavat, että se oli todella yhden "Dionysiuksen, Calliphonin pojan" työtä.
xxx/ellauri120.html on line 355: Opin ton Pentti Kaariposken jostain käännöskirjasta. Se oli varmaan just toi homorunoilija Thomas "Steariinikynttilä" Eliotin sitaatti kirjassa Rakentamaton tontti. Olen osannut sen tosi kauan. Tota Huhtikuu on kuukausista julmin - kohtaa käytin vuosikaudet käännösteknologian kurssitehtävänä. Käänsin sen Googlella ja panin opiskelijat arvioimaan tulosta. Ei ollut hääppönen. Kaariposki näyttää kääntäneen myös Philip Rothin kohukirjan Portnoyn tauti. Vittu tolla Phillulla ei ollut kuin 1 tarina, Phillu Rothin autofiktio. Vois vielä lukea sen huonoimman kirjan jossa ei ole yhtään jutkua, ton When She Was Good.
xxx/ellauri120.html on line 364: Käpylän kirjaston poistohyllystä löytyi Viljo Kajavan myöhäiskokoelma Rannat, rannat. Siitä näytteexi seuraava kiva tunnelmapläjäys:
xxx/ellauri120.html on line 382: Siileille ei saisi antaa maitoa, niille tulee siitä ripuli. Pikkukajava on merilintu, jonka muistan kirjasta Lintuja värikuvina. Kajava oli ennen lokki yleensä. Sittemmin se oli Berliinissä kuollut Hesan kriitikko (muistaaxeni homo) Jukka Kajava Oulusta, ilmeisesti ex-Cajander, ja runoilija Viljo Kajava Tampeeelta. Viljo Kajava on hieno merellisen runoilijan nimi, vaikka iskä-räätäliltä peritty. Viljo oli 1997 tunnustanut Jönsille vielä kuolinsängyn pohjalta ettei se ollut homostellut Nyrkin kaa, vaikka Uuno Kailas kyllä oli. Niillä oli ollut inkeriläinen ottotytär jonka kanssa ne meni Ruoziin turvaan ettei ryssät veisi sitä niiltä pois.
xxx/ellauri120.html on line 392: Kajava opiskeli Helsingin yliopistossa. Hän aloitti kirjailijana 1930-luvun puolivälissä. Hänen tuotantonsa oli hyvin yhteiskunnallista eliskä vasemmistolaista. Hän kuului keskeisenä jäsenen kirjailijayhdistys Kiilaan. Talvisota vuosina 1939–1940 oli Kajavalle suuri pettymys, ja hän siirtyi tuotannossaan yhteiskunnallisuudesta luontoaiheiseen ja impressionistiseen lyriikkaan. Jatkosodan ajan Kajava toimi rintamakirjeenvaihtajana viihde- ja propagandakomppaniassa.
xxx/ellauri120.html on line 408: Nuorena Nyrki Tapiovaara oli urheilullinen. Vanhemman veljensä, Kaarlo Tapion eli Tapio Tapiovaaran, kanssa hän harrasti myös kirjallisuutta ja historiaa. Veljekset esiintyivät koulussa tulenkantajina ja vetivät koulun ateistikerhoa. Poikien huoneesta ja heidän ”kellarikerhostaan” kehkeytyi Hämeenlinnan älykkönuorison kohtauspaikka. Nyrki Tapiovaaran nuorempi veli Ilmari Tapiovaara oli tunnettu muotoilija ja sisustussuunnittelija. Kristina-tädillä on kodissa sen vihreitä kiekuroita tuoleja, isiltä ja äidiltä perittyjä. Nyrki Tapiovaara oli kuitenkin liian nuori ehtiäkseen Tulenkantajien kiihkeimpään hurmiovaiheeseen 1920-luvulla.
xxx/ellauri120.html on line 416: Valentin Vaala oli tarjonnut Tapiovaaralle sankarin osaa elokuvassa Helsingin kuuluisin liikemies. Koekuvaus epäonnistui, jolloin Tapiovaara vakuuttui, että hänen paikkansa on pikemmin kameran takana. Takaa pienestä mustasta reiästä saa laajemmat näkymät. Hän onnistui närkästyttämään Suomi-Filmin Risto Orkon radioarvosteluillaan niin perusteellisesti, että ne lopetettiin vuonna 1935. Vasemmistoradikaalin mainekaan ei juuri ollut eduksi Tapiovaaran elokuvauran kehitykselle. Sitten kuvaan tulivat kirjailija Juhani Ahon poika Heikki Aho velipuolensa Björn Soldanin kera. Heikki Aho kiinnitti Nyrki Tapiovaaran ohjaamaan elokuvan isänsä kuuluisasta Juha-romaanista. Elokuva sai ensi-iltansa tammikuussa 1937. Samana vuonna Tapiovaara matkusteli Euroopassa ja kirjoitti vaikutelmistaan artikkeleita Helsingin Sanomiin ja Elokuva-aittaan. Juhaa seurasi kaksi komedia- ja kaksi draamaelokuvaa. Olikohan Heikki ja Björn homoja. Isäpappa Juhani bylsi vuoronperään Soldanin siskoxia. Ei sentään kaxosia kuten Marja Leinosen pikkuveikka.
xxx/ellauri120.html on line 418: Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.
xxx/ellauri121.html on line 48: Varhaiskasvatuslaki ja muut normatiiviset asiakirjat tähdentävät avoimuutta, moninaisuutta, kunnioitusta ja laaja-alaista yhteistyötä. Moninaisuus tulee nähdä rikkautena eikä henkisenä köyhyytenä.
xxx/ellauri121.html on line 66: Vuoden 2015 ohjeistuxessa mainitaan laajennetun matematiikan, ympäristöopin ym. ohessa uskonnollis-kazomuxellinen orientaatio. Sen ytimen muodostivat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset henkilöt, asiat ja ilmiöt. Lapselle oli tarjottava mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselyyn ja pohdintaan. Lapsikin ymmärtää sanatonta, symbolista ilmiasua. Vanhempien kanssa yhdessä sovitut asiat tuli kirjata lapsen omaan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Niinkö kuka olis jumala ja montako niitä voi enintänsä olla. Oltiin menossa -
xxx/ellauri121.html on line 80: Katin kontit ja kilin kellit. Lukekaa tänäinen Helsingin Sanomien pääkirjoitus, jossa Aino Saarisen tuore väitöskirja kyseenalaistaa raikkaan ennakkoluulottomasti lasten päivähoitoa ja koulunkäyntiä ohjaavat menneen ajan vihervasemmistolaiset ajatusmallit.
xxx/ellauri121.html on line 84: On mielenkiintoista nähdä, miten Saarisen tuoretta väitöskirjatutkimusta tullaan kommentoimaan hallitus- ja eduskuntatasolla - vai kommentoidaanko sitä mitenkään. Se nimittäin ei ole kovinkaan työllisyysystävällinen eikä ilmeisesti halua työntää kaikkia äitejä tai isiä työmarkkinoiden vapaasti käytettäväksi.
xxx/ellauri121.html on line 86: Saarisen väitöskirjan mukaan nimittäin liian varhainen päivähoidon aloitus voi kasvattaa riskiä aggressiiviseen käytökseen. Kansainvälisissä tutkimuksissahan tämä on jo osoitettu, mutta meillä on asiasta oltu hiljaa. Ehkä vain professori Liisa Keltikangas-Järvinen on ollut ainoa kritiikin ääni, jota ei tyystin ole voitu vaientaa.
xxx/ellauri121.html on line 139: Seijan Charlottelle ostamassa karaokekirjassa joku soittaa melodicalla Toivo Kuulan hitaanoloista lampaanpolskaa.
xxx/ellauri121.html on line 234: ”Hän ei koskaan toipunut siitä. Isoisä oli juuri pitänyt juhlapuheita valkoisille, säveltänyt heille marssin, ja sitten valkoiset ampuivat hänet. Se oli valtava järkytys, eikä kukaan vaivautunut edes selittämään Almalle, mitä oli tapahtunut. Isoäidin päiväkirjamerkinnät tuolta ajalta ovat traagista luettavaa. Hän oli aivan pihalla.”
xxx/ellauri121.html on line 262: Viimeisinä kesinään Kuula purjehti paljon Päijänteellä ja piti lokkikirjaa, jossa kuvasi järven luontoa, etenkin selkälokkeja. Viereisissä veneissä kiikaroivat Antti Arjava, Pentti Linkola ja Päijänteen erakko Pylvänäinen, vilkuillen toisiaan syrjäkarein.
xxx/ellauri121.html on line 276: Margaret Eleanor ”Peggy” Atwood (s. 18. marraskuuta 1939 Ottawa, Ontario, Kanada), CC, on kanadalainen kirjailija, runoilija, feministi ja kirjallisuuskriitikko. Hän on saanut useita palkintoja ja ollut ehdolla monien kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Hän on saanut Booker-palkinnon kaksi kertaa, vuonna 2000 kirjalla Sokea surmaaja (engl. The Blind Assassin)ja vuonna 2019 teoksesta Testamentit.
xxx/ellauri121.html on line 347: Äiti halusit naiskultturia no nyt meillä on sellainen, sanoo June Gileadin touhuista. Siis häh? Mikä lause toi nyt oli? Tää kirja on aivan vitun minä minä. Pasa ja Atpo oli oikeassa 2008, eniten vituttaa kaikki.
xxx/ellauri121.html on line 351: Tässä kirjassa Moira ei ole neekeri, eikä Lukas. Ne on filmin tekijän päivityksiä.
xxx/ellauri121.html on line 352: Janine on samanlainen vetelys kuin leffassa muttei silmätön. Ollaan puolessa välissä. Moira on karannut. Ei ole kerrottu eze oli Junebugin petikaveri. Sikäli kun muistan; kirja ja sarja menee vähän sekasin. Leffassa on ääreist paljon enempi bylsintää kuin kirjassa, muuten kazelijat herpaantuis."Alahuulellani helmeilee jo hiki kun odotan väistämätöntä munaa." Mitä! Tuleeko nyt bylsintäkohtaus? Naah, pelkkää boredomia.
xxx/ellauri121.html on line 356: Mikä muu on toisin? No June on 168 cm eli 5´6´´ hilkka päässä ja kassi kädessä, 2 tuumaa pitempi kuin Peggy ja 3 tuumaa pitempi kuin Elizabeth Moss. Sen tukka on ruskea pro blondattu, Aunt Lydia ei ole luiseva ja kulmikas kuten kirjassa vaan amerikkalaisittain small fat kokoa. Serena Joy ei ole vanha kääkkänä vaan paljon Junea näyttävämpi tshekkikaunotar. Commander Fred Waterford on kirjassa harmaaselkä eikä yhtä luikero kuin leffan irkku hipsterwiixi rajajooseppi.
xxx/ellauri121.html on line 360: Käsineiti (1985) on kirjoitettu samoihin aikoihin kuin Maare Tammin Lasten ja nuorten uskonnollinen maailma (1988), jonka sain ilmaisexi Sysmän kirjakyläpäiviltä. HBO:n sarja (2016)on samaa nykyaikaa kuin Lastenkokoinen kazomuskasvatus (2020). Käsineiti-kirjan Soul Roll -rukousmyllystä voi valita 5 aiheen joukosta: rikkaus, terveys, syntymä, kuolema, ja synti. Aiheittain kuin virsikirjan lisälehdet: synti, ahdischtus. Tammin kirjan luvussa Pikkulapset ja rukous mainitaan Pyyntörukous, Kiitosrukous, Tunnustusrukous, Sairaus ja muu vaara -rukouxet, Altruistiset rukouxet, Rituaaliset rukouxet, ja Vastausta vaille jääneet rukouxet. Tää viimeinen ei ole oma laji, vaan sisältää kaikki edelliset. Jo hyvin aikaisin lapsi oivaltaa, että kaikkiin rukouxiin ei vastata. 4-5 vuotiaana lapsi uskoo että taivaan iskä unohti kun sillä on niin paljon töitä. 6-7 vuotiaat ovat hyvin vihaisia ja lakkaavat uskomasta koko pelleen. (Mä olin muistaaxeni 9v.) Noin 8-9 vuotiaina lapset uskovat, että niiden rukouxet oli huonoja. Rukoile paremmin. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun. Vittu tietysti, mixi siis edes vaivautua. Käsineidin porukat on uskonnollisesti kehittymättömämpiä kuin Tammin lapsoset. Myllyissä ei ole kuin pyyntö- sairaus- ja muu vaara -rukouxia. Tammin kakarat on täysinoppineita teologeja, tai Maare Tamm on ainakin. Hengellisesti kypsälle ihmiselle rukous on vaan elämän kolhujen nöyrää vastaanottamista ja kiitollisuutta siitä mitä annetaan. Herra antoi, herra otti, kiitetty olkoon herran nimi. Ottaa antaa, kanankakan kantaa. Lastenkokoisessa ei rukouxia enää pidetä, on vaan aamunavauxia. Heräjä, mixi nukut herra? (Psalmi 44:24).
xxx/ellauri121.html on line 367: Komentaja on Junesta siitä mukava että se ei ole naisvihamielinen kuten jopa Luke. Se on pikemminkin niinkuin iskä hyönteishemuli. Kun Peggy kunnostautuu ritiratissa sanalla zeugiitti eli ateenalainen iesmies komentaja on suorastaan iloinen, ja Peggy on läpeensä tyytyväinen. Peg pitää vanhemmista miehistä. Leffan luikero Fred (1970) ei oikein täytä roolia, parrasta huolimatta se näyttää melkein nuoremmalta kuin June (1982). Jatko-osien Joosepin näyttelijä on enempi kuin kirjan Fred. Hassua että Fredin nimi on oikeasti Jooseppi! Joseph is the younger brother of Harry Potter. Speaking to The Guardian about becoming a parent in 2016, Joseph said: "Becoming a parent has made me more aware of the role my parents played in my life, in all our lives." Jäätävää. Onko Peggy lapsivihamielinen, välillä se kuulostaa aika kylmältä.
xxx/ellauri121.html on line 369: "Vihaan lapsia. Ne ovat niin inhimillisiä, tuovat mieleen apinat. SAKI". Whodat? Munro, skotl. lehtimies ja kirjailija. Hector Hugh Munro (18 December 1870 – 14 November 1916), better known by the pen name Saki and also frequently as H. H. Munro, was a British writer whose witty, mischievous and sometimes macabre stories satirize Edwardian society and culture. After his wife's death Charles Munro sent his children, including two-year-old Hector, home to England. The children were sent to Broadgate Villa, in Pilton near Barnstaple, North Devon, to be raised by their grandmother and paternal maiden aunts, Charlotte and Augusta, in a strict and puritanical household. A war fanatic, he was killed by a German sniper. According to several sources, his last words were "Put that bloody cigarette out!" Munro was homosexual at a time when in Britain sexual activity between men was a crime. (Mä ARRVASIN! Sen se oli näkönenkin.)
xxx/ellauri121.html on line 401: Nälkä. Mikä vitun nälkä, panohalu. Peggy on afropää 60-lukulainen, tuumasta toimeen, usvaa putkeen, mitä väliä jostain Jimistä. Graeme ymmärtää että huippukirjailija tarvii huippukokemuxia. Komentaja oli oikeassa, 1+1+1+1 on 1. Omenoita ja appelsiineja, ei niitä voi ynnätä. The more the merrier. Ei se siitä kulu.
xxx/ellauri121.html on line 411: Laskiessaan tiilenpäitä June tulee yhä tietoisemmaxi persoonallisuudestaan ja zygologisista tarpeistaan. Nämä tarpeet voivat olla ja ovatkin äärimmäisen subjektiivisia. Vapaa rukous syntyy kun olemme täynnä eri tunteita, ja komentajan runkkua. Ote Hannu Tarmiolan Elämän viisauden kirjasta: kerran pensaaseen on parempi kuin kahdesti käteen. Peggy on takuulla ollut nikotinisti takavuosina, vaikkei ehkä enää, kun se ei ole enää trendikästä.
xxx/ellauri121.html on line 433: Hannu Veikko Olervo Tarmio (4. syyskuuta 1932 Haapajärvi – 4. marraskuuta 2015 Espoo) oli WSOY:n pitkäaikainen pääjohtaja ja kirjallisuusalan moniosaaja.
xxx/ellauri121.html on line 434: Tarmio kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1951. Hän opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1952–56 ja valmistui filosofian maisteriksi. Tarmio aloitti uransa WSOY:ssä oikolukijana vuonna 1956, minkä jälkeen hän työskenteli kustannustoimittajana, oppikirjaosaston päällikkönä, oppi- ja tietokirjaosaston johtajana ja lopulta pääjohtajana vuodesta 1969. 1970-luvun alussa kustannustaloa kohtasi valtakriisi. Vuoden 1972 yhtiökokouksessa kiistan voitti niukasti ryhmä, joka tuki Tarmion jatkamista pääjohtajana. Tarmio jätti pääjohtajuuden vuonna 1987 aloittaakseen uran itsenäisenä viestintäalan yrittäjänä. Tää mietelmätiiliskivi ilmestyi WSOY:lta keväällä 1986. Selvä pyy, sano Manninen varista. Tarmio toimitti monia aforismikokoelmia, esimerkiksi Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta (1979), ja kirjallisuusantologioita, kuten Sata tarinaa tulipunaisesta kukasta (1988, Sirkku Klemolan kanssa). Tarmio toimi myös tietokirjailijana 1950-luvulta asti erikoisaloinaan biologia ja maantieto. Hänen muistelmansa ja kustannusalaa suomiva pamflettinsa Hurmio tai turmio ilmestyi 1998 Otavan kustantamana. Otava on WSOY:n vanha vihollinen. Yrityksessään Viestintä Tarmio Oy Tarmio muun muassa perusti Kirjamaailma-kirjakerhon, joka myöhemmin liitettiin Uudet Kirjat -kerhoon. Yritys myös tuotti Yleisradiolle vuodesta 1989 lähtien Kirjailijakohtaloita-sarjaa, jossa Tarmio muisteli edesmenneitä kirjailijoita, kuten Irja Sallaa ja Lauri Viitaa. Viestintä Tarmio julkaisi Suomen Golflehteä 1987–2011 ja on kustantanut useita golf-aiheisia kirjoja.
xxx/ellauri121.html on line 436: Hannu Tarmio on siis ollut matojen seurassa jo 6 vuotta. Hannu Karpo on ilmeisesti vielä elossa. Se on 10v nuorempi kuin Hannu. Hannulla ei ole mitään tutkintoa. Maaliskuussa 1972 Mika Waltari ja Väinö Linna osallistuivat näkyvästi WSOY:n yhtiökokoukseen, jota edelsi kuohunta kustantamon johdossa: hallintoneuvosto päätti tammikuussa erottaa pääjohtaja Hannu Tarmion äänin 5–3, minkä seurauksena kustannusliikkeen kirjailijat kärkiniminään juuri Waltari ja Linna asettuivat puolustamaan Tarmiota. Lopulta yhtiökokous kumosi erottamispäätöksen. Hannu oli silloin 40-vuotias. Eläkkeelle hän jäi työsopimuxen mukaisesti 55-vuotiaana. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali tokaisi.
xxx/ellauri121.html on line 533: Ursula Kroeber Le Guin (21. lokakuuta 1929 Berkeley, Kalifornia – 22. tammikuuta 2018 Portland, Oregon) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kirjoitti romaaneja, novelleja, runoutta, lastenkirjoja ja esseitä, eritoten fantasia- ja tieteiskirjallisuutta. Tuotannossaan Le Guin käsitteli muun muassa taolaisuutta, anarkismia, feminismiä, anarkofeminismiä, sekä muita yhteiskunnallisia ja psykologisia teemoja. Le Guin on nimetty yhdeksi tieteiskirjallisuuden Grand Mastereista. Le Guin has also been called a "major voice in American Letters". Le Guin herself said she would prefer to be known as an "American novelist".
xxx/ellauri121.html on line 557: Ekassa kirjassa ja Hulu sarjassa oli se yhteinen piirre ettei niissä ole juonta eikä opetusta, paha ei saa palkkaansa. Ihan vaan tavallista karhun elämää. Tää uusi kirja korjaa sen erehdyxen. All was well, sen pituinen Fredin se. Utopiat on fantasiaa, dystopiat normiarkea.
xxx/ellauri121.html on line 570: Karamazovläppää ennakoi kyttyräselkä Sope ja jakoi edelleen Phillu Roth, juoppohullun Puskajussin kirjailija Murtokivi, Levinas, pastori George Paterson, Wallu "Sikiö" Wallace ja monet muut myöhemmän ajan existentialistitomppelit. Kovan luokan narsisteja koko roikka.
xxx/ellauri122.html on line 139: Koirat ovat olleet vuosisatoja kirjailijoiden parhaita tukijoita, koska ne eivät arvostele – Taina Haahtia inspiroi coton de tuléar, Stephen Kingiä corgit, Virginia Woolfia cockerspanieli, Schopenhaueria sarja villakoiria nimeltä Atman. Goethen Mefisto oli villakoira myös. Diogenes oli ize kyynikko. Tekoäly oppii tunnistamaan sarkasmin. Totally! on dead giveaway. Ironinen Sokrates sanoi Ne ton kyna! Koira vieköön. Koppava mutta typerä homo Oscar Wilde sanoi että sarkasmi on läpän alin muoto.
xxx/ellauri122.html on line 147: Haahdin uusi kirja kertoo 13-vuotiaasta Tinjasta, joka joutuu muuttamaan äitinsä kanssa idylliseltä puutaloalueelta uhkaavan oloiselle Aavikkotielle. Paras ystävä jää taa, uutta asuinaluetta halitsee häijy nuorisojengi.
xxx/ellauri122.html on line 159: Norjalaiskirjailija Karl Ove Knausgård tuomitsi The New Yorkerissa julkaistussa esseessään koiran huonoimmaksi mahdolliseksi kumppaniksi kirjailijalle. Knausgårdin perheessä oli koira kahden vuoden ajan, ja kirjailija piti sitä työnteon kannalta liian vaativana, äänekkäänä ja sosiaalisena. Knausgårdin maailmanmaineeseen nostanut Taisteluni oli alkujaan nimeltään ”Koira”. Knausgård kuseekin siinä koko perheen jaloille.
xxx/ellauri122.html on line 161: ”Jollain tavalla koiran omistaminen sabotoi kirjallista projektiani, jonka omaelämäkerrallisuus mureni todennäköisesti siihen, että koiran luonne on niin lähellä omaani :--P.” Ärisen niille joille uskallan ja maireilen lopuille. En tunnista omaa kuvaa peilistä vaan haukun sitäkin.
xxx/ellauri122.html on line 922: Tätä kirjaa en ole jaxanut lukea useista yrityxistä huolimatta, se on niin tympäisevä. Catch-22 is a satirical war novel by American author Joseph Heller. He began writing it in 1953; the novel was first published in 1961. Often cited as one of the most significant novels of the twentieth century, beats me why. Heller was born on May 1, 1923, in Coney Island in Brooklyn, son of poor Jewish parents, Lena and Isaac Donald Heller, from Russia. Heller said that the novel had been influenced by Svejk, Céline, Waugh and Nabokov. Hilariously funny, the novel’s insights are also deadly serious. It is a debris of sour jokes.
xxx/ellauri122.html on line 926: Kapteeni John Yossarian on kuvitteellinen hahmo. Catch-22:ssa Yossarian on 28-vuotias kapteeni armeijan ilmavoimien 256. laivueessa, jossa hän palvelee B-25-pommitusmiehenä pienellä Pianosan saarella Italian mantereen edustalla toisen maailmansodan aikana. Yossarianin käytösten on aiemmin uskottu perustuvan kirjailijan kokemuksiin. Heller oli myös pommikone armeijan ilmajoukoissa, joka oli sijoitettu saarelle Italian rannikon edustalla sodan aikana. Heller dokumentoi myöhemmin omaelämäkerrassaan "Nyt ja silloin" Yossarianin elementit, jotka tulivat hänen kokemuksistaan (erityisesti jaksot, joissa Yossarian hoitaa Snowdenia Avignon-tehtävän aikana).
xxx/ellauri122.html on line 934: Natelyn huora kuvataan erittäin väsyneenä prostituoituna, joka ei ole kiinnostunut seksistä ja haluaa mieluummin nukkua. Nuorempi sisarensa vainoaa häntä jatkuvasti. Siksi luutnantti Nately, joka on hullun rakastunut häneen, ei voi suostutella häntä ryhtymään merkitykselliseen suhteeseen hänen kanssaan. Hän kihlautuu naiseen seksuaalisesti, mutta se on kylmää ja mekaanista, sillä hän kieltäytyy viettämästä aikaa Natelyn kanssa ilman palkkaa. Kapteeni Black nukkui usein hänen kanssaan ärsyttääkseen Natelya. Kun hiän kuitenkin vihdoin lepää, hiän rakastuu Natelyyn yhtä hullusti kuin hänkin häneen. Pian sen jälkeen Nately kuolee taistelutehtävässä. Kun Yossarian saapuu Roomaan kertomaan hänelle huonoja uutisia, Natelyn huora syyttää Yossariania Natelyn kuolemasta. Myöhemmin hiän omistautuu Yossarianin takaa-ajoon ja väijyttää häntä useita kertoja romaanin loppuosan aikana yrittääkseen kostaa Natelyn kuolemasta puukottamalla häntä. Hiän onnistuu lopulta puukottamaan häntä kylkeen ja lähettämään hänet sairaalaan. Toinen hiänen hyökkäyksistään on kirjan viimeinen, vaikkakin vähäinen, koominen tapahtuma.
xxx/ellauri122.html on line 1010: Kaupunki on nykyään turistikohde, sillä se oli Astrid Lindgrenin synnyinkaupunki. Vimmerbyhyn onkin rakennettu Astrid Lindgrenin maailma -niminen huvipuisto, jonka teemana on Lindgrenin satukirjat.
xxx/ellauri122.html on line 1122: viritettiin heteronormaali rakkaussuhde, jota kirjassa ei ollut.
xxx/ellauri122.html on line 1128: taas kirjassa se jäi avoimeksi. Capote ei ollut
xxx/ellauri122.html on line 1136: niin valtavaksi, että hän työsti siitä kirjan nimeltä
xxx/ellauri122.html on line 1138: uuden kirjallisuuden lajityypin, dokumenttiromaanin (engl.
xxx/ellauri123.html on line 309: Kaikki kirjani sekä kirjahyllyni. Olen luultavasti käyttänyt ainakin miljoona jeniä (noin 8 000 €) kirjoihin, mutta myin ne 20 000:lla jenillä (noin 160 €). Tästäkin jo näkee että ostan paskakirjoja, pääasiassa izehoito-oppaita.
xxx/ellauri123.html on line 353: Täytyy myöntää et mää oon vaan Mari Kondo-koveri. Syy meidän menestyxeen on lisääntynyt varakkuus sekä tavaroiden halpuus ja palvelujen saatavuus. Ei tarvi sälää kun voi syödä köyhempien kädestä, eikä halvoilla tavaroilla ole helppo erottua. Erotutaan sitten tavarattomuudella. Ja informaatioähky sekä someripuli. Niitä ei käy heittäminen pois, heitetään siis huonekalut. Ja kirjat tietysti.
xxx/ellauri123.html on line 364: Sysmän kirjaston uutuushyllystä löytyi jonkun pelle-Hermannin, kiteeläisen sakumamun, omaa pikku wellness-kirkkoa ylläpitävän puolisekopään kyhäilemä kabbalistinen omakustanne, jonka esikuvana on ollut reb Freek Weinrebin, valkovenäläisen jutkumytomaanin ja huijarin joku 900-sivunen pläjäys. Rebin molemman isoisät oli hasidioppineita, Reb ize sotarikollinen ja parantumaton satusetä. Ei helkatti, kyllä totuus on paljon uskomattomampaa tarinaa. Hermanni kyllä mainizee että Rebillä oli vähän vaikeuxia sodanaikaisten jutkuvedätysten kaa ja niistä se joutui lukemaan tiilenpäitäkin, mutta se olikin sen ihan parasta aikaa, pääsi rauhassa planeeraamaan uusia jäyniä. Niinkuin laittomia lääkärileikkejä ja tätä kabbalistipaskaa.
xxx/ellauri123.html on line 392: Niin vanha puu yhdistää meitä muinaisaikaan, Jeesuksen aikaan, kun hän oli juuri tässä oliivipuutarhassa. Sekä oliivi että puu ovat hyvin vertauskuvalliset käsitteet. Oliivi on kuudes "hedelmä" (5. Moos. 8:8) ja tärkeä VT:ssa ja UT:ssa. Puu on kasvun ja kehityksen vertauskuva; ets = puu, et = aika. On tärkeää lukea kirja oikeassa järjestyxessä, jotta ymmärtää kaiken oikein.
xxx/ellauri123.html on line 411: Dostojevskin pikkunovellin ”NAURETAVAN IHMISEN UNI”. Saksankielisenä vain 48 sivua taskukirjana. Se kosketti minua heti syvästi, itkin. Luin tämän unikertomuksen melkein joka vuosi uudestaan ja aina se kosketti minua, itkin taas. Naurettava ihminen löytää toisen samankaltaisen veljen ja ehkä siksi uskon ymmärtäväni tämän tarinan myös sydämellä. Annoin tarinan luettavaksi ystävilleni, ei kukaan huomannut tarinassa mitään erikoista. He eivät kuitenkaan haukkuneet tarinaa, koska olivat sitä mieltä, että Dostojevski on suuri kirjailija, jota ei saa kritisoida negatiivisesti. Muuten, tästä tulee mieleen, että ennen kun luette eteenpäin tätä lyhyttä kirjoitusta, lukekaa ensiksi tämä Dostojevskin pikkunovelli. Suomessa löydätte sen kirjasta ”Valkeat yöt”, viimeisenä tarinana. Löydätte sen melko varmasti Sysmän kirjastosta.
xxx/ellauri123.html on line 546: Voi vittu mitä tuubaa. Tääkö on mindfulnessia? Irkku-Tiinan lasiovisessa vessassa lukemastani pölyisestä Gill Hassonin Mindfulness-izehoitokirjasta päätellen se on rauhoittavaa sanomaa tämän päivän työelämässsä panikoiville anaalis-obsessiivisille tyypeille.
xxx/ellauri123.html on line 577: Like don´t fuck 14 year olds or under unless you really need to, like Creampie, Hermann Aistrich, or Humbert Humbert. Wikipedian mukaan H. oli frog, kirjassa sen isä on sveiziläis-itävaltalainen ja äiti britti. Sen brittipastoriesi-isät harrasti paleopedologiaa ja tuulikanteleita. P. ei ole sitä mitä luulisi vaan muinaisten kyntövakojen tutkimusta.
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri123.html on line 700: Hän muutti perheensä mukana Englantiin 1919. Vladimir Nabokov opiskeli Trinity Collegessa. Hänen pääaineensa oli ensin eläintiede mutta vaihtoi sen pian ranskan- ja venäjänkieliseen kirjallisuuteen. Vladimir valmistui hyvin arvosanoin vuonna 1922. Aluxi aioin suorittaa tutkinnon psykiatriassa, mutta omituinen uupumus, olen niin masentunut tohtori, valtasi minut; ja vaihdoin englannin kirjallisuuteen, millä alalla niin monet pettyneet manque runoilijat lopettavat piippua polttavia tweed-asusina opettajina. - Öö mitä tarkoitat?
xxx/ellauri123.html on line 720: Oliko Vladi pedofiili? Ihan takuulla. Oliko Thomas Mann pedofiili? Wahrscheinlich. Harry Edgar eli Edgar Allan Poe joka nai 14vee Virginiaa oli ainakin. Poe-poe paapa tuli sinne ennennaikaisesti. Niin ja Lewis Carroll joka katosi irvistellen Liisan ihmemaahan. Nausikaa oli samaa sarjaa jota Odysseus tirkisteli puskista. Ja apokryfikirjan Susanna. Abelard bylsi oppilastaan Heloisea, ja samaan syyllistyi JJ:n Pröö ja JJ vähän izekin. Humbertin etunimet oli sattuvasti Jean-Jacques. Pamelan tuleva aviomies yritti samaa kotona mutta Pamela piti pintansa ja pikkuhousunsa. Näitä piisaa kirjallisuudessa. Goethe pani niitä pyykkikorikaupalla, Mignon-munamies. Kennst du das Land wo die Zitronen blühen? Lolitan myttyyntyneet pikkarit hajahti vinkeältä. Robert Zimmermann (aka Dylan) bylsi 12-vuotiasta 50 vuotta sitten Nykissä. Antoi sille viinaxia ja huumeita. Woody Allen bylsi korealaista lapsipuoltansa. Aira Samulin puolustaa lempiystäväänsä Peter Nygårdia. Nyt on Airan rahat lopussa, se joutuu pyytämään lapsenlapsilta perinnöstä förskottia.
xxx/ellauri123.html on line 781: Kaarlo Sarkian suomentamat runot "Orapihlajalle" ja "Kassandralle" sisältyvät antologiaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 4, Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1934). "Kassandralle" on myös molemmissa Sarkian kokoelmissa Runot (WSOY 1944 ja WSOY 2008, ISBN 978-951-0-17531-5). Runon "Kassandralle" on suomentanut myös Aale Tynni. Seuraavan runon "Pillulle" on suomentanut näiden rivien kirjoittaja ize.
xxx/ellauri123.html on line 833: Humbert peittää sen silmät käsillä. Häivy! Se peittää Humbertin silmät käsillä. Humbertin miehuus nousee pystyyn kirjan takana. s. 61
xxx/ellauri123.html on line 1034: maaliskuuta 1898 Menton, Ranska) oli englantilainen kuvittaja ja kirjailija. His
xxx/ellauri123.html on line 1154: Remu was born in Nogent-le-Rotrou. A nobleman (under the tutelage of the Lorraine family), he did his studies under Marc Antoine Muret and George Buchanan. As a student, he became friends with the young poets Jean de La Péruse, Étienne Jodelle, Jean de La Taille and Pierre de Ronsard and the latter incorporated Remy into the "La Pléiade", a group of revolutionary young poets. Belleau´s first published poems were odes, les Petites Inventions (1556), inspired by the ancient lyric Greek collection attributed to Anacreon and featuring poems of praise for such things as butterflies, oysters, cherries, coral, shadows, turtles, and twats. His last work, les Amours et nouveaux Eschanges des Pierres precieuses (1576), is a poetic description of gems and their properties inspired by medieval and renaissance lapidary catalogues. He died impotent in Paris on 6 March 1577, and was buried in Grands Augustins. Remy Belleau was greatly admired by impotent poets in the twentieth century, such as Francis Ponge. Francis Ponge (1899 Montpellier, Ranska – 1988 Le Bar-sur-Loup, Ranska) oli ranskalainen runoilija. Ponge työskenteli kirjailijanuransa ohella toimittajana, kustannustoimittajana ja ranskan kielen opettajana. Hän osallistui toisen maailmansodan aikana vastarintaliikkeeseen ja kuului vuosina 1937–1947 kommunistipuolueeseen. Hän sai vaikutteita eksistentialismista, ja esinerunoissaan hän paljastaa kielen avulla objektin itsenäisenä, omanlakisena maailmana. Francis Ponge was born in Montpellier, France in 1899. He has been called “the poet of things” because simple objects like a plant, a shell, a cigarette, a pebble, or a piece of soap are the subjects of his prose poems. To transmute commonplace objects by a process of replacing inattention with contemplation was Ponge’s way of heeding Ezra Pound’s edict: ‘Make it new.’ Ponge spent the last 30 years of his life as a recluse at his country home, Mas des Vergers. He suffered from frequent bouts with nervous exhaustion and numerous psychosomatic illnesses. He continued to write up until his death on August 6, 1988.
xxx/ellauri124.html on line 96: Dos. E. Saarisen filosofijulkkisalkeisoppikirjassa vlta 1985 joka löytyi irkku-Tiinan kirjahyllystä (hinta 197mk tms) Eski peukutti Kierkegaardia ja Nietscheä, koska se luuli vielä olevansa joku luova yli-ihminen ja moniosaaja. Nyt siitäkin on enää jäljellä keskustalaisuus, posetiivarius ja yrittäjähenkisyys. Rupsahtanut kuningatar nalkuttaa ja läpsii sitä perseelle. Hellikää toisianne perseet hellinä.
xxx/ellauri124.html on line 253: Pääkallo tarkoittaa kirjaimellisesti nauruun kuolemista: ”I’m dead”. Suomeksi: kuolen naurusta.
xxx/ellauri124.html on line 297: Joskus nuorisoa on vähän vaikea ymmärtää, koska se on prikulleen samanlaista kuin aina. Kun tädit ottaa käyttöön jonkun emojin se on auttamatta out. Tazkoilla izensä kirjavoineet tulevat huomaamaan, että niistä tulee ajan kanssa hullunvarmoja tätileimoja. Parasta ennen-päivä on jo lähellä.
xxx/ellauri124.html on line 760: julkaistiin paljastuskirja Koko kansan Johanna – Paljastuksia kulissien takaa,
xxx/ellauri125.html on line 38: Nabok tarkoittaa kyljellään kellettävää, bok on kylki. Lolita kellettää kyljellään kuin hylje tai odaliski Humbertin uittaessa puikkoa sen mekkoon. Lolita on hyvä kirja muutenkin kuin vaan herutusmielessä.
xxx/ellauri125.html on line 392: Waltarin synnyinkoti oli Helsingin Siltasaaressa Saariniemenkatu 6:ssa olleessa talossa. Kuvanveistäjä Jouko Toiviaisen suunnittelemassa muistolaatassa nykyisen talon seinässä lukee: ”Tällä paikalla sijainneessa talossa syntyi 19.9.1908 kirjailija akateemikko Mika Waltari”, ja siinä on myös Waltarin kasvokuva.
xxx/ellauri125.html on line 404: Philip Rothia samannimisessä kirjassa kiehtoo vanhussexi ja nuorten naisten näpöttimet. Bill Clintonin sikaari ja Vanessa Williamsin kyntövako. Vuonna 1984 olin Stanfordissa Kaliforniassa ja vuonna 1994 käännöstieteen laitoxessa Kouvolassa. Vai oliko sen nimi vielä kieli-instituutti?
xxx/ellauri125.html on line 500: Mark Twainilla on kirja Veren perintö. Eletään 1800-luvun alkupuolta Yhdysvalloissa, kun nuori orjanainen päätyy tekemään jotakin ennennäkemätöntä – hän on saanut hyvin vaaleaihoisen lapsen ja päättää vaihtaa sen talon herran lapseen. Nainen toivoo pojalleen hyvää ja turvallista elämää, mutta seuraukset ovat pahemmat kuin nainen saattoi ikinä aavistaa. ...
xxx/ellauri125.html on line 746: Pepyllä on samanniminen kirjanen jossa se sättii vaimovainajaa. Erittäin setämiesmäinen sentiment. Tän runon oli Kirsi Kunnas suomentanut Hanhiemon iloiseen lippaaseen. Se oli 1 noin puolesta tusinasta runosta joita eniten inhosin siinä kirjassa. Muita olivat: mistä ovat pienet tytöt/pojat tehty, kiltti Pentti Posti, mikä pikakiito-humma, olet hyi hyi likainen aina. Kaikki tollasia opettavaisia paskoja.
xxx/ellauri126.html on line 150: Joku Paula Salomaa, tietokirjailija suomenopettajan pohjakoulutuxella kerää narsismilla nappulaa. Sillä on takuulla ollut huono suhde jonkun kaa ja se on tehnyt siitä elämänsä mission ja leipäpuun.
xxx/ellauri126.html on line 170: Jos narsistia ei voi tai halua poistaa omasta elämästään kokonaan, hänet on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on. Narsisti ei muutu. Narsisti ei näe itsessään mitään vikaa. Narsistin mielestä ongelma on sinussa. On toki helpompaa vältellä sitä tosiasiaa, että narsistilta ei tule koskaan saamaan tarvitsemaansa rakkautta ja läheisyyttä, mutta ajan myötä itsensä alkaa tuntea kynnysmatoksi. Hyväksyntä on vaikeampaa, mutta toimii. Hyväksy, että hän ei ikinä muutu. Hyväksy, ettet koskaan saa häneltä kaipaamaasi rakkautta. Näytä sille pyllyä ja sano, että ansaitset paljon rakkautta ja voit saada sitä joltakulta toiselta. Ymmärrä, että hän on mahdollisesta muusta sivistyksestään huolimatta emotionaalisesti rajoittunut. Kun on sinut tämän asian kanssa, ei enää kysele tai odota läheiseltään kauhalla, mitä lusikalla on annettu. Narsistin kanssa omien tarpeiden selvä esille tuominen tai suuttuminen tai vaatiminen harvoin toimii. Asettele sanasi sen sijaan korostamaan sitä, miten jokin asia itse asiassa koskettaa hyvällä tavalla häntä itseään. Sen sijaan, että kertoisit, kuinka mukavaa sinusta olisi mennä perheillalliselle, totea: ”Kaikki todella pitävät sinusta. Heistä olisi ihanaa, jos olisit mukana”. Miten pärjätä narsistin kanssa? Tietokirjailija Paula Salomaa puhui aiheesta Huomenta Suomessa joulukuussa 2013. Katso video alta.
xxx/ellauri126.html on line 200: "Tietokirjailija, vuorovaikutuksen tutkija ja vapaa kouluttaja. Erikoisalana tunnetaidot, mindfulness ja narsismi".
xxx/ellauri126.html on line 209: Googlettelin narsismia käsitteleviä juttuja ja päädyin kuuntelemaan yle.areenasta tämä kirjailijan haastattelua (linkki alla). Voi hyvää päivää!
xxx/ellauri126.html on line 211: (Satun tietämään aiheesta kohtalaisesti, koska olen lukenut kaikki sosiaalipsykologi Janne Viljamaan kirjat ja käynyt hänen luennoillaan, lukenut useita käännösteoksia mm. McBride, Karyl: "Will I ever be good enough?", kuunnellut YouTubesta kymmeniä tubettajien ja asiantuntijoiden tekemiä juttuja, istunut vertaistukiryhmien kokouksissa ja koska elämääni on siunaantunut muutama narsisti, Paulasta voi sanoa, että kyseessä täytyy olla persoonallisuushäiriöinen henkilö.)
xxx/ellauri126.html on line 215: Sitten itse kirjailijasta sen verran, että hänen puheistaan sai sellaisen käsityksen, että narsismi on kuin jokin ohimenevä tila tai sairaus, josta voi parantua, kunhan vaan uhri ja narsisti menevät yhdessä, käsi kädessä terapiaan juttelemaan suhteensa kipupisteistä. Mitä shaibaa! Haastattelussa esitetyt ajatukset tuntuivat muutenkin melko kotikutoisilta ja suorastaan lapsekkailta - tosin vitutuskäyräni ovat jo niin korkealla, että näen varmaan kaikkien nk. kokemusasiantuntijoiden jutuissa pelkkää punaista. On näet tässä vuosien saatossa kadonnu harhaluulot sen suhteen, että narsisti muuttuu, kunhan saa ymmärrystä ja kunhan sille selitetään, ettei noin saiS tehdä. Siis ihmisethän ei juurikaan muutu, ja narsisti viimeisenä. Kaiken lisäksi osa nk. narsisteista on todellisuudessa psykopaatteja eli heidän aivonsa ovat joko vaurioituneet tai siellä koskaan mitään tunnekeskusta ole ollutkaan eli he eivät voi muuttua.
xxx/ellauri126.html on line 219: Paula Salomaa on tietokirjailija. Ei siis tietääkseni psykoterapeutti, psykologi eikä psykiatri. Studio55:n haastattelussa hän puhuu "narsismin vuosisadasta" viitaten 1900-lukuun sekä "tietoisuuden evoluution seuraavasta vaiheesta", joka alkaa nyt 2000-luvulla johtaen ???? jonnekin. Tämä jäi vähän epäselväksi. Itse uskon, että asia on juuri päinvastoin noiden vuosisatojen suhteen.
xxx/ellauri126.html on line 296: Hemmetti, kumpikohan tässä oli isompi narsisti, muna vaiko kana. Vittuako keski-ikäsen ämmän piti ruveta mummulle vittuilemaan, olisi vaan pitänyt turpansa kiinni ja kiittänyt. Jotain vitun valtataistelua ruuasta. Saavutettuaan tason 5 apina tuntee olevansa ize Kosmos. Voi helvetti! Extoi kuulosta jo aika narsistiselta? Samoilla linjoilla on Paulan mukaan olleet muun muassa Margaret Mahler (kekä?), Jean Piaget ja Erik Erixon (ei sunkaan se USA:n löytänyt viikinki?) No ei vitussa niillä ollut tota viiden portaan huuhailua, ne on vaan tavallisia kehityspsygologeja. Paula on vitun epämääräinen ollaxeen tietokirjailija. "Yritän izekin koko aika palauttaa mieleeni, etteivät muut ihmiset välttämättä nää maailmaa samasta näkökulmasta kuin mä." No ei vitussa nää, ellei ne seiso just sun paikalla, mikä ei lie mahollista vaiheissa 4 eikä 5. No nyttemmin Paola iloizee virheistä ja epätäydellisyydestä, varmasti täydellisestä hölmöydestäkin.
xxx/ellauri126.html on line 298: Tasolla 1 turva alkaa löytyä omasta sisimmästä eikä toisista. Hitto jos tää ei ole täydellistä narsismia niin mikä on? Täähän kuulostaa ihan Saul Bellowilta vanhana. Mä en voi kuolla koska koko Kosmos kuolisi mun mukana. Siinä menis kerma koko Suomen kirjailijakunnasta.
xxx/ellauri126.html on line 327: Erikson kävi niin sanotun klassisen oppikoulun, jossa opiskeltiin latinaa, kreikkaa, kirjallisuutta ja historiaa. Hänen koulumenestyksensä ei kuitenkaan ollut kehuttava. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Erikson matkusteli seitsemän vuotta pitkin Eurooppaa harrastaen muun muassa puupiirrosten ja etsausten tekoa sekä suoritti jonkin verran taideopintoja. Erikson sai 25-vuotiaana eräältä lapsuudenystävältään taide- ja historianopettajan pestin englantilaisille ja amerikkalaisille lapsille tarkoitettuun Wienissä toimivaan yksityiskouluun. Erikson tutustui Wienissä Sigmund Freudin perheeseen, minkä johdosta kutsuttiin opiskelemaan psykoanalyysia Wienin psykoanalyyttisen yhdistykseen. Erikson suoritti myös Montessori-opettajien yhdistyksen järjestämän Montessori-opetustekniikan koulutuksen sekä hygieniapassin.
xxx/ellauri126.html on line 363: Terapeutti Karyl McBride huomasi, että hänen äitisuhteensa oli juuri tällainen. Hänen elämänsä oli yhtä suorittamista, ja hän oli yrittänyt aina kaikkensa päästäkseen äitinsä suosioon. Hän alkoi tutkia asiaa ja päätti kirjoittaa aiheesta kirjan. Kun hän kertoi projektista äidilleen, tämä kysyi: "Miksi et kirjoita kirjaa isistä?" Koska isi ei ole yhtä filmaattinen paska kuin oot sä. Karyl McBriden omista kokemuksista ja pitkästä psykoanalyyttisestä potilastyöstä ammentava teos, joka asiantuntijasisällön ohella antaa äänen naisille, jotka ovat kärsineet narsistisesta äidistä. Kun yrität kertoa kuulumisia siskollesi, keskeyttääkö hän sinut ja alkaa puhua omista asioistaan? Tuntuuko sinusta, että hän kilpailee kanssasi ja on sinulle kateellinen? Nojoo. "Minäminäminä, mä oon parempi kuin sä."
xxx/ellauri126.html on line 377: Narsistilla ei ole liiemmälti izeen kohdistuvaa huumorintajua. Naura sinäkin. Paulan miälestä apina on siitä ainutlaatuinen että se osaa nauraa izelleen tai ainaskin muille eläimille. Muut eläimet eivät naura sille, niillä on vizit vähissä. Keskenään ne kyllä nauravat kun apina ei uhkaa. Paula luulee että vizit tulee izestä, ja sixei niihin pystyy alemmat eläimet, joilla ei ole tätä izeä. Ei Paulan kirjassa kyllä ole ainuttakaan viziä. Se ei näytä viziniekalta.
xxx/ellauri126.html on line 414: Pidä kiusaamispäiväkirjaa, johon kirjoitat narsistin puheet sanatarkasti. Dokumentoinnista on suuri hyöty myöhemmin. Esim. näin.
xxx/ellauri126.html on line 517: Mars matkaan yhteiselle ihmisyyden lähteelle! Taas verilähde sydämen on auki Jee-suxen! Voi luoda ize sellaisen, vaikka henkisen kasvun ja kirjallisuuden keskustelupiirin!
xxx/ellauri126.html on line 597: Deepak Chopra vakuuttaa, että kaikki tapahtuu yhtä helposti kuin lapsen elimien kehitys. Narsistille on vanheneminenkin narsistinen loukkaus. Ihan suututtaa tää nuokkuva ja nahistunut kukkanen. Sitä ei enää suorista tajunnankaan virtapiikki. Ei edes oleskelu luonnossa ja lasten parissa. Siihen ei saa eloa lukemalla henkistä kirjallisuutta, ei käymällä museoissa eikä konserteissa. On tiedostettava, että meillä oli vain 1 elämä, ja siitä on nyt paine karannut. Tätä ei kannata yrittääkään ymmärtää järjen avulla.
xxx/ellauri126.html on line 682: Onni on valinta. Haista paska Paula, ei onnea voi valita, riskin enintään voi ottaa. Tämä arpa ei voita. Kumma miten nää izehoitokirjat jaxaa jauhaa sitä. Onni on zägä, viuhka, zarga, pulla, se on riskin kääntöpuoli. Voit ottaa riskin niinkuin Petteri, ja joutua ojasta allikkoon tai jos on zägä allikosta ojaan.
xxx/ellauri126.html on line 696: 28.08.2021 Aahrikan tyttö leikattu pois AP-n ilmastonuorikuvasta. Loput neljä palefacea oli kuin Voldemortin tempuista huolestuneita Harry Potter-kirjan rohkelikkoja. Ei siihen kuvaan iloisempi laku sopinut.
xxx/ellauri126.html on line 714: Intialainen skeptikko Sreeni Pattathanam on kirjoittanut vuonna 2002 kriittisen kirjan Äiti Ämmästä. Teoksessaan Matha Amritanandamayi: Divya Kathakalum Yatharthyavum hän kyseenalaistaa Äiti Ämmän ihmetekoja, kertoo tämän pyörittävän toimintansa taustalla rahakasta bisnestä ja yhdistää hänet useisiin epäselviin kuolemantapauksiin. Ämmän intialaisen organisaation talousasiat eivät ole julkisia.
xxx/ellauri126.html on line 768: ajatuxen tasolla. Sellainen kuin Matti Pulkkisella kirjassa Pesäpuu itki. Itku siinä meinasi päästä lujaluonteiseltakin.
xxx/ellauri126.html on line 782: P&A on toxisia persuja, fasisteja ja rasisteja (paizi välissä tuulettavat aika kokkareisia mielipiteitä). Kaikki alkoi Vituttaa kaikki -blogista, jota he kirjoittivat aktiivisesti kesästä 2007 kesään 2008. Esikoisteos Eniten vituttaa kaikki julkaistiin alkuvuonna 2008 ja sen menestyksen johdosta kirjalle tehtiin jatko-osat Toiseksi eniten vituttaa kaikki (2009) ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki (2010). Eniten vituttaa kaikki -kirjasta on tehty juhlapainos (2013) ja juhlapainoksen juhlapainos (2020). Pasan ja Atpon viimeisimmät teokset ovat izehoito-opas Vitutuspäiväkirja (2019) ja Vituiksi meni - niminen täytettävä omaelämäkerta (2020). kirjat eivät ole myyneet tarpeesi. P&A kiroilevat karkeasti kuin kiroileva siili. Vitun siili vituttaa kuten kaikki.
xxx/ellauri126.html on line 816: Esimerkiksi "aikuisten oikeesti", Ari Koivunen ja Antti Tuisku, besserwisserit, CD-koteloiden päällä oleva muovi, coverbiisit, Crocsit, Danny, dieetit, diesel- ja bensakoneiden vertailu, englanninkieliset tittelit, esimiehet ja alaiset, Espanjan eläkeläiset, fläppitaulut, laserosoittimet ja kaksipuolinen teippi, herätyskellon torkuttaminen, hikeä ozaliinaan pyyhkivät läskit, "hätätilassa riko lasi" vasarat, inttijutut, izensä ezijät, jatko-osat, jenkkakahvat, johdot, joululahjojen ostaminen, jouluvalot kesäkuussa, julkinen nenänkaivuu, juopon tuuri, juuri sinä: heitä tämä kirja vittuun ja mene töihin, jälkiviisastelijat, jäätelöauto, "kannettavat" tietokoneet, kirkollisvero, kiroileva siili, KOKO VIESTIN CAPS LOCK POHJASSA KIRJOITTAVAT URPOT, kotiteatteriurpot, kylmä kala -kättelijät, kännykkäkotelot vyöllä, käsityöblogit, liian ylös nostetut housut, liito-oravat, Markkuliitto, marttyyrit, metrilaku, miljoonat kaukosäätimet ei vehkeisiin, mukafiksut pellehermannit, jotka viittaavat itseensä sanalla allekirjoittanut, naaman kiilto reissujen jälkeen, Nico Rosberg, "niimpä", näppäinäänet, Näsinneula, ohuen ohuet leikkeleet, paperiprosessimiehet, peltipoliisin välähdys, penkiltä vitusti nostajat, perusjurpot hississä, pihatalkoot ja yhtiökokoukset, pirteät radiojuontajat, pissikset, projektit, puheluiden vitun ärsyttävät lopetusrutiinit, "RE Vs: vs: VS. RE Terve!", "Ruuhka-Suomi", se, että "sanos muuta" ja "Älä muuta sano" tarkoittavat samaa, se, kun on "ihmisiä liikeellä", painukaa vittuun! seniilit, debiilit ja gerbiilit, sisäisesti kauniit ihmiset, suomenruotsalaiset, teekkarit, teinityttöjen laihdutus, tietokoneen uudelleen käynnistäminen AINA kun tekee jotain, tsätit, turistit, tusinajulkkikset, TV Shop, TVstä tuttu, tyttöystävät, jotka puristelevat poikaystävänsä finnejä, tyypit, joiden on pakko sanoa joka asiaan jotakin, tyypit, jotka luulevat, että parisuhde paranee, kun otetaan koira tai hankitaan kakara, tyypit, jotka soittavat miljoona kertaa junasta, vaikka puhelu katkeaa heti, "vanha ällä", Venäjä, vesipullot, viinaa kannattaa hakea laivalta-matemaatikot.
xxx/ellauri126.html on line 831: Holokaustista on kirjoitettu tietokirjallisuutta ja oppaita, mutta harvoin uhrin näkökulmasta tai uhrin sanoin. Kuitenkin niskatuki ja havainnoiva osallistuminen muiden kokemuksiin ovat holokaustin uhrille usein avainasemassa kohti vapaamatkaa natsin niskaotteessa.
xxx/ellauri127.html on line 110: John Galsworthy: eräänlainen kirjailija, kuollut kuin kivi. (Nabokov: Lolita s. 174.) Johnun kuollessa Vladi oli 33-vuotias.
xxx/ellauri127.html on line 293: Vladi mainizee Lolitalle suosittelemastaan lukemistosta 1001 yön tarinat, Alcottin Pikku naisia sekä kirjan Tyttö Limberlostista. Lolita ei välittänyt lukea kuin sarjakuvia ja naistenlehtiä. Tyttö Limberlostista? Mitä vittua, en ole kuullutkaan?
xxx/ellauri127.html on line 299: Tyttö Limberlostista (romaani) - A Girl of the Limberlost (novel) Wikipediasta, ilmaisesta tietosanakirjasta. Voit lukea sen tästä jos haluat.
xxx/ellauri127.html on line 301: Amerikkalainen kirjailija ja luonnontieteilijä Gene Stratton-Porterin romaani Girl of the Limberlost julkaistiin elokuussa 1909. Sitä pidetään Indianan kirjallisuuden klassikkona. Se on jatkoa hänen aikaisemmalle romaanilleen Freckles. Tarina sijoittuu Indianassa, Limberlostin suolla ja sen ympäristössä. Jopa tuolloin tätä vaikuttavaa kosteikkoaluetta vähennettiin voimakkailla hakkuilla, luonnon öljynpoistolla ja maatalouden kuivatuksella. (Suo ja metsämaa lopulta lakkasivat olemasta, vaikka projektit 1990-luvulta lähtien ovat alkaneet palauttaa pienen osan siitä.) Patricia Raub (amerikkalaisen tutkimuksen vanhempi lehtori Massachusettsin yliopistossa Bostonissa) toteaa, että Stratton-Porter oli "yksi aikakauden suosituimmista naiskirjailijoista, joka tunnettiin luontokirjoistaan ja McCallin Gene Stratton-Porterin toimituksista. Page 'sekä hänen romaaneihinsa'. " Raub kirjoittaa: "Hänen kuolemansa aikana vuonna 1924 hänen kirjoistaan oli myyty yli kymmenen miljoonaa kappaletta - ja hänen kuolemansa jälkeen myytiin vielä neljä kirjaa."
xxx/ellauri127.html on line 358: Lukuisesti lukema ja suosittu romaani toi mainetta Stratton-Porterille. Kirjan koko teksti on saatavilla verkossa monissa paikoissa, kuten osoitteessa ClassicReader.com. New York Times kutsui romaania "merkittäväksi". Patricia Raub kertoi romaanin naisista tuon vuosikymmenen aikana, "Stratton-Porter vakiinnutti sankaritarinsa kuvaamalla Elorna Cumstickin vuonna 1909 julkaistussa A tyttö Limberlostissa, ja hänen päähenkilöidensä kuvaus pysyi käytännössä muuttumattomana sen jälkeen. Terve, järkevä ja kaunis Elorna on myös myötätuntoinen, itsevarma ja älykäs: 'Ei ollut minkäänlaista kärsimystä, jota tyttö ei voinut myötätuntoa, ei työtä, jota hän pelkäsi yrittää, eikä yhtään tutkittavaa aihetta, jota hän ei ymmärtänyt.' Kun komea nuori sankari saapuu paikalle, Elorna vangitsee hänet välittömästi, vaikka fyysisesti houkutteleva, mutta itsekäs yhteiskuntatyttö väittää jo hänen. Elornan hyve voittaa hänet sankarin. Yhdistys Elornan kanssa kehottaa yhteiskuntatyttöä uudistumaan: hän lupaa olla tulevaisuudessa enemmän kuin Elorna. " Toinen arvostelija kirjoitti sen "tämän kirjan sankaritar on virkistävä esimerkki nuoresta naisesta, jonka todellinen houkuttelevuus on hänen rohkeudessaan ja älykkyydessään, erityisesti kärsimysten edessä, vaikka hänellä on edelleen terveellinen huolenaihe siitä, kuinka hänet" puusepäksi ". Hän omaksuu myös syvän rakkauden Jumalan luomakuntaan olematta raivostunut ympäristönsuojelija. - - Elornan ainoa kiintymys on naapuriparista, jolla ei ole omia lapsia. Tässä kylmässä ilmapiirissä Elorna kukoistaa ihmisen harvinaiseksi jalokiveksi; Sen sijaan että hän katkeroituu äitinsä tavoin, hän palaa rakkauteen äitinsä huolimattomuudesta ja osoittaa huomattavaa kekseliäisyyttä vastaamaan haaveisiin, joita hänen unelmansa tavoittavat, kun hän yrittää selvittää uudelleen uskollisesti äitinsä käskyille. - - Elorna on huomattavan kärsivällinen ja rakastava tehdessään läpi. vaikeissa koettelemuksissa, mutta sen sijaan, että hän olisi uskomaton, sairaanherkullinen hahmo, hän osoittaa malttia, ahdistusta ja kulkee joskus hienolla rajalla äitinsä tottelevaisuuden ja tiettyjen asioiden piilottamisen oikeuttamisen välillä. Esseen, Joan Aiken mainitsi kuvauksen Elorna n Lunchbox hyvänä esimerkkinä yksityiskohtia kirjallisesti.
xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
xxx/ellauri127.html on line 482: Der menschliche Makel oli jutkuxi naamioitunut mutiainen. Pili ize oli länkkärixi naamioitu jutiainen. Oikeasti ne oli 2 rasistista setämiestä. Tää kirja on tyypillistä Rothin makulatuuria. Maailmanluokan mansplainingia.
xxx/ellauri127.html on line 486: Oikeasti se oli joku Pilin kaveri prof. Tumin, joka käytti tunnilla vahingossa sanaa spook, mutta selvisi siitä säikähdyxellä. Se oli sosiologi joka kirjoitti mm. kirjan tietämättömyydestä.
xxx/ellauri127.html on line 498: Kuka vitun Ernestine? Pili opetti jossain Filadelfiassa kirjallisuutta, mutta proffat nauroi sille. Tästäpä nyt saavat kuulla kunniansa kurjat filistiinit.
xxx/ellauri127.html on line 693: Kyllä Vladimirtä harmitti kun jutku Pasternakin paxu kirja (ja leffa!) möi paremmin. Ja se sai vielä poliittisen noobelin. Tshort vazmi!
xxx/ellauri127.html on line 848: John Keats [kiːts] (31. lokakuuta 1795 Lontoo, Englanti – 23. helmikuuta 1821 Rooma, Kirkkovaltio) oli romantiikan viimeisiä suuria runoilijoita. Lordi Byronin ja Shelleyn ohella hän oli keskeisiä hahmoja suuntauksen toisessa sukupolvessa, vaikka hän julkaisi tuotantonsa neljän vuoden kuluessa. Keatsin lyhyen (26v) elämän aikana kriitikot eivät arvostaneet hänen tuotantoaan, mutta kuoleman jälkeen hänen vaikutuksensa sellaisiin runoilijoihin kuin Alfred Tennyson ja Wilfred Owen oli huomattava. Keatsin runoja luonnehtivat aistilliset kuvat, etenkin oodeja (eli ylistyslaulujä), jotka ovat englantilaisen kirjallisuuden suosituimpia runoja. Hänen kirjeensä ovat englantilaisten runoilijoiden kuuluisimpia kirjeitä.
xxx/ellauri127.html on line 964: Keatsin "korkealle maailmankirjallisuuden kovimpien
xxx/ellauri128.html on line 40: Sysmän Koskueen Salpakierron kierrätyskaupasta löytyi egellä V.A. Koskenniemen Vaeltava viisaus. Lopetetun Alkon edessä oli myytävänä luottokaupalla Hannu Tarmion Elämän viisauden kirja. Maxoinkohan edes egeä. Molemmat WSOY:n julkaisuja. Turmiolan kirja ilmestyi 1990, Vaakun vuonna 1952. Vuosi 1952 oli tärkeä vuosi myös Vladi Nabokoville, kuten Witte totesi (kz. edellinen albumi). Kreikkalaisen sananjohtonsa mukaisesti merkizee aforismi rajoitusta, ja se voitaisiin vaihtaa myös sanaan "määritelmä" (kreikkalaiset eivät kyllä siitä pitäisi). Sitä käytetään usein synonoomisesti (sic) maksiimin kanssa. Kuten raamatussa, näissä kokoelmissa on keskenään ristiriitaisia päähänpistoja. Joku Ebner-Aschenbach nimitti aforismia puuttuvaxi renkaaxi ajatusketjussa. Ryhtyessään toimittamaan tätä antologiaa, jonka ajallinen raja on 2. maailmansota, Vaakku nojasi omaan kotikokoelmaansa. Vaakun töräyxet valmistuivat Hangossa elokuussa 1952.
xxx/ellauri128.html on line 114: Madame de Baste (1770-1836) kirjailija puuttuu kokonaan hakukoneista.
xxx/ellauri128.html on line 120: Sébastien-Roch Nicolas de Chamfort (6. huhtikuuta 1741 – 13. huhtikuuta 1794) oli aforismeistaan tunnettu ranskalainen kirjailija. Hän istui Ranskan akatemiassa (6. tuoli) vuodesta 1781 itsemurhaansa 1794.
xxx/ellauri128.html on line 145: Ludwig Anton Salomon Fulda (1862–1939) oli saksalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän sai nuorena vaikutteita Paul Heysen tuotannosta ja liittyi 1888 Berliinissä maltillista realismia harrastaneeseen runoilijaryhmään. Fuldan julkaisemia runokokoelmia ovat Gedichte (1890) ja Neue Gedichte (1900), jotka osoittavat harvinaista kieli- ja muototaituruutta, sekä lukuisia näytelmiä. Miellyttäviä ovat Fuldan novellit Lebensfragmente (1894) ja Die Hochzeitsreise nach Rom (1900).
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri128.html on line 161: Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija.
xxx/ellauri128.html on line 162: Richterin isä oli kansakoulunopettaja, joka toimi myöhemmin Schwarzenbachissa kirkkoherrana. Richterin kouluaikana vuonna 1779 hänen isänsä kuoli ja jätti perheen puille paljaille. Kun Richter kirjoittautui Leipzigin yliopistoon, hänellä oli mukana kirjallinen todistus köyhyydestään. Yksi lukuvuosi teologiaa sai hänet ymmärtämään, ettei hänestä olisi seuraamaan tällä alalla isänsä jalanjäljissä. Richter päätti ruveta kirjailijaksi. Hänen varhaisille kirjallisille tuotoksilleen ei ollut helppo löytää kustantajaa. Ensimmäinen painettu kirja, Grönländische Prozesse, sai kurjat arvostelut ja tuotti tappiota kustantajalle, joka kieltäytyi painamasta kirjasta enempää kuin kaksi osaa. Richterin velkataakka Leipzigissa kävi ylivoimaiseksi, ja hän pakeni takaisin perheensä luo salanimen turvin. Elämä perheen luona tarjosi ehkä pakopaikan velkojain kynsistä, mutta köyhyyden aiheuttama kurjuus oli vastassa sielläkin. Kukaan Richterin veljistä ei osoittanut taipumusta työtekoon, ja yksi heistä teki itsemurhan 1789 perheen viheliäisen rahatilanteen vuoksi. Richter toimi kirjoitustyön ohella vuosina 1790–1794 kotiopettajana Schwarzenbachissa.
xxx/ellauri128.html on line 164: Ensimmäinen edes vähän merkittävä kirja on Die unsichtbare Loge ('Näkymätön loosi') ilmestyi 1793. Persoonallisen romaanin kertojana oli ensimmäistä kertaa henkilö nimeltä Jean Paul. Tätä nimeä ei voi suorastaan pitää pseudonyyminä, sillä Richter ei kirjoja julkaistessaan koskaan halunnut suorastaan salata henkilöllisyyttään. Richter julkaisi kirjansa nimellä Jean Paul, mutta tämä oli puhtaan kirjailijanimen sijasta osittain fiktiivinen hahmo hänen romaaneissaan. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. (Richter oli tylsän porsaan näköinen, onnexi kirjan liepeessä ei siihen aikaan julkaistu kirjailijan kuvia.) Richterin maine kasvoi ja hän sai valtavasti ihailijoita. Matkallaan Weimariin 1796 hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, Johann Gottfried Herderin ja monia muita tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja muutti kaupunkiin influensserixi itsekin vuonna 1798. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Vuodesta 1804 Richter ja hänen kolmilapsinen perheensä asuivat Bayreuthissa.
xxx/ellauri128.html on line 167: Jean Paulilla on aina ollut ihailijansa ja hän kuuluu saksalaisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin. Hän oli monille romantiikan ajan kirjailijoille tärkeä esikuva. Lisäksi hänen kirjoillaan oli suuri merkitys eräille romanttisille säveltäjille, esimerkiksi Robert Schumannille ja Johannes Brahmsille.
xxx/ellauri128.html on line 173: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, toim. Rafael Koskimies, Martti Haavio, WSOY 1930
xxx/ellauri128.html on line 215: Joku Joseph Müller kirjoittaa kuulemma Nordisk familjebokissa, jonka Jönsy sai Tutun kirjastosta, kun en ize viizinyt: "Mutta se ansio hänellä on, että hän aikana, jolloin pilkka ja iva, itsekkyys ja epäusko olivat vallalla kaikkialla, rohkeni muistuttaa ihmisiä heidän moraalisista velvollisuuksistaan ja vaatia heitä kunnioittamaan kaikkia uskonnollisia vakaumuksia." Kuulostaa posetiivarilta. Ainoa häneltä painettuna ilmestynyt teos (1746) sisältää laajahkon kirjoitelman Introduction à la connaissance de l'esprit humain sekä pienempiä, kuten Réflexions sur divers sujets, Conseils à un jeune homme, Méditation sur la foi ja Paradoxes mêlés de réflexions et de maximes.
xxx/ellauri128.html on line 395: Eniten vituttaa tälläset oman elämänsä filosofit jotka pohtivat "tänään on huomisen eilinen" tyyppisiä dilemmoja ja luulee olevansa suuriakin ajattelijoita. Jokainen päivä on uusi eilinen. Izeään lainaavat egopullistelijat (yleensä kirjailijoita).
xxx/ellauri128.html on line 399: Rakastaakohan Mikki Waltia enemmän kuin Minniä? Luultavasti. Kekäs on Thomas Wolfe? Hetkinen, onhan se esiintynyt jo aikaisemminkin, Peppyn roolimallina. Pohjois-Karoliinan kuuluisin kirjailija. Kuulostaa pahalta. Pitänee tutustua lähemmin. Entä Salon Gahliniin? tuskinpa:
xxx/ellauri128.html on line 404: Theodor Reik (12. toukokuuta 1888 Wien — 31. joulukuuta 1969 New York) oli itävaltalais-saksalainen kirjallisuustieteilijä ja psykoanalyytikko, niin kutsutun maallikkoanalyysin uranuurtaja.
xxx/ellauri128.html on line 405: Theodor Reik syntyi Wienissä juutalaiseen virkamiesperheeseen. Hän opiskeli Wienin yliopistossa psykologiaa ja kirjallisuustiedettä. Opiskeluaikanaan hän tutustui Sigmund Freudin teokseen Unien tulkinta ja kiinnostui psykoanalyysista niin paljon, että päätti soveltaa sitä väitöskirjassaan erääseen Gustave Flaubertin kertomukseen. Väitöskirja kohtasi tiettyä vastustusta, ja se hyväksyttiin vasta vuonna 1912; kyseessä on ensimmäinen psykoanalyyttinen väitöskirja. Reik tutki myös Arthur Schnitzlerin ja Richard Beer-Hoffmannin tuotantoa. (Ketähän nekin on. Ei jaxa.)
xxx/ellauri128.html on line 409: Osallistuttuaan ensimmäiseen maailmansotaan Reik työskenteli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen kirjastonhoitajana ja piti psykoanalyyttista vastaanottoa. Koska hänellä ei ollut lääkärinkoulutusta, häneltä kiellettiin potilaiden hoitaminen vuonna 1925 Itävallan "puoskarointilain" nojalla. Reik valitti päätöksestä ja jatkoi vastaanottoaan. Vuoden 1926 keväällä häntä vastaan nostettiin rikossyyte puoskaroinnista eli oikeudettomasta lääkärintoimen harjoittamisesta. Freud asettui tukemaan Reikia ja maallikkoanalyysia (ei-lääkäreiden harjoittamaa psykoanalyysia) ja julkaisi kirjan Maallikkoanalyysin kysymys. Freudin myötämielinen kanta jäi kuitenkin vähemmistöön, sillä monet lääkäri-psykoanalyytikot vastustivat maallikoiden analyysitoimintaa. Vuoden 1927 keväällä syytteet hylättiin.
xxx/ellauri128.html on line 412: Yhdysvalloissa maallikkoanalyysiin suhtauduttiin erityisen kielteisesti, ja Reikin analyysitoiminta kohtasi jälleen vaikeuksia ja oikeusjuttuja. Hän perusti New Yorkiin uuden psykoanalyyttisen yhdistyksen National Psychological Association for Psychoanalysis, jossa analyytikkokoulutusta tarjottiin myös ei-lääkäreille. Hän julkaisi Yhdysvalloissa englanniksi kirjoja ja artikkeleita muun muassa rakkauden ja seksuaalisuhteiden psykologiasta, sadomasokismista, kirjallisuuden- ja musiikintutkimuksesta sekä psykoanalyysin metodologiasta. Lääkäripsykoanalyytiköt puolustivat raivoisasti reviiriä. Montakohan peräkkäistä varvia Theodor kykeni?
xxx/ellauri128.html on line 418: Mikko Kustaa Kilpi (7. marraskuuta 1928 Sippola - 6. syyskuuta 1991 Heinola) oli suomalainen runoilija ja kustannustoimittaja.. Kilpi toimi muun muassa WSOY:n kustannustoimittajana vuosina 1952-1965 sekä Tekniikan Maailman kustannuspäällikkönä vuodet 1966-1969. Hän suomensi runsaasti muun muassa taidekirjallisuutta. Runoissa Lapin luonto oli hänelle tärkeä aihe.
xxx/ellauri128.html on line 434: Satu Salminiitty on suomalainen runoilija. Kasarilla ja ysärillä. Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä.
xxx/ellauri128.html on line 440: Alexandre Mercereau (22. lokakuuta 1884, Pariisi - 1945) oli ranskalainen symbolistirunoilija ja kriitikko, joka liittyi Unanimismiin ja Abbaye de Créteiliin.Hän perusti Villa Médicis Libren, joka auttoi köyhtyneitä taiteilijoita ja toimi hyväntekeväisyyteen perustuvana rikollisten teini-ikäisten kunnostustöinä. Unanimismi (ransk. unanimisme < unanime = yximielinen) on 1900-luvun alkupuolen kirjallisuuden suuntaus, joka pyrki saamaan ihmiskuvaukseen kollektiivisen yhteisyyden tunnelman. Suuntaus oli vallalla erityisesti Ranskassa, jossa sitä pyrkivät toteuttamaan esimerkiksi Jules Romains teoksellaan Les Hommes de bonne volonté ja Georges Duhamel. .. Max Rothin näköinen.
xxx/ellauri128.html on line 457: Erich Fromm (23. maaliskuuta 1900 Frankfurt am Main, Saksa – 18. maaliskuuta 1980 Locarno, Sveitsi) oli ENFJ, kuin myös Goethe ja Erasmus. Se oli saksalais-amerikkalainen psykoanalyyttisen opin kehittäjä, humanistifilosofi, demokraattinen sosialisti sekä tietokirjailija. Hän oli myös Frankfurtin koulukunnan jäsen. Erich Frommin koti oli hyvin tiukasti ortodoksijuutalainen, itse hän myöhemmin kutsui omaa uskonnollista vakaumustaan ateistiseksi mystisismiksi. Frommin lapsuus ei ollut kovin onnellinen; hänen isänsä oli kiireinen liikemies ja äiti puolestaan jatkuvien masennustilojen vaivaama. Akateemisen uransa Fromm aloitti korkeakouluopinnoilla 1918 kotikaupunkinsa Frankfurt am Mainin yliopistossa, jossa hän opiskeli kaksi ensimmäistä lukukautta oikeustiedettä. Kesälukukaudella 1919 hän opiskeli Heidelbergin yliopistossa, missä hän oli vaihtanut oikeustieteen sosiologiaan. Hänen opettajinaan olivat Alfred Weber (Max Weberin veli), Karl Jaspers ja Heinrich Rickert. Heidelbergissa hän jatkoi myös opintojaan ja saavutti sosiologian tohtorin arvon vuonna 1922.
xxx/ellauri128.html on line 462: Lasse Matias Heikkilä, sukunimi vuoteen 1930 Levola (6. marraskuuta 1925 Kiikoinen – 26. maaliskuuta 1961 Sipoo) oli suomalainen runoilija, jota pidettiin yhtenä 1950-luvun modernismin keskeisistä vaikuttajista. Heikkilän esikoisteos Miekkalintu (1949) oli ensimmäisiä tietoisesti modernistisia runoteoksia Suomessa. Lasse Heikkilän äiskä menehtyi syntyessään, ja Heikkilän kasvattiäitikin kuoli vuonna 1940. Lasse Heikkilä oli jatkosodan aikana mukana Ihantalan taistelussa vain 18-vuotiaana panssarintorjuntamiehenä. Nämäkin kokemukset jättivät Heikkilään syvät jäljet. Sotavuosina Heikkilä alkoi myös käyttää alkoholin ohella unilääkkeitä ja piristäviä aineita, mikä johti myöhemmin hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Hän kuului nuorten intellektuellien homopettereiden Urania-piiriin, jossa tutkittiin kirjallisuutta ja filosofiaa, mutta myös matematiikkaa ja äärettömyyden teoriaa.
xxx/ellauri128.html on line 464: Käpylän kirjastossa kokoontui 1950-luvulla Urania-piiri, jossa keskusteltiin filosofiasta ja kirjallisuudesta. Kirjailija Lassi Nummi, sinäkin osallistuit siihen. Miten se kaikki sai alkunsa?
xxx/ellauri128.html on line 466: Lassi Nummi: Käsittääkseni se alkoi siinä heti sodan jälkeen 1947-48. Urania-piiri kokoontui monessakin paikassa. Helsingin kaupungin kirjaston johtaja, dosentti Uuno Saarnio, halusi kirjastoihin vireää toimintaa, esitelmätilaisuuksia, opintopiirejä ja keskustelukerhoja. Nimi Urania tuli kuuluisasta tiedekeskuksesta, joka oli perustettu Berliiniin v. 1888. Aluksi uranialaiset kokoontuivat Rikhardinkadun kirjastossa ja sitten myös Kallion ja Käpylän sivukirjastoissa. Usein tavattiin myös jonkun piirin jäsenen kotona. Touko Voutilainenkin oli uraniaani.
xxx/ellauri128.html on line 468: Uuno Saarnio (sukunimi vuoteen 1919 Bredström; 5. tammikuuta 1896 Turku – 14. huhtikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen kirjastonjohtaja ja filosofi.
xxx/ellauri128.html on line 470: Saarnio keskeytti oppikoulun kolmannelta luokalta ja työskenteli sitten Kansallis-Osake-Pankin konttoristina Turussa 1912–1920 ja Turun kaupunginkirjastossa harjoittelijana 1920–1921. Hän valmistui ylioppilaaksi yksityisesti Forssan yhteislyseosta 1921. Saarnio opiskeli tämän jälkeen filosofiaa ja matematiikkaa Turun yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1927. Opintojen ohella Saarnio oli työssä Turun yliopiston kirjastossa amanuenssina 1921–1928. Valmistuttuaan hän oli Turun kaupunginkirjaston palveluksessa varakirjastonhoitajana 1928–1939.
xxx/ellauri128.html on line 472: Saarnio väitteli filosofian tohtoriksi 1937, väitöskirja Untersuchungen zur symbolischen Logik I käsitteli merkkien ja merkityssuhteiden logiikkaa. Hän työskenteli Tampereen kaupunginkirjaston johtajana 1939–1940 ja sen jälkeen Helsingin kaupunginkirjaston johtajana 1940–1963. Saarnio toimi myös Helsingin yliopiston logiikan dosenttina 1945–1966 ja hän sai professorin arvonimen 1957. Eläkkeelle jäätyään Saarnio toimi vielä Bonnin yliopiston vierailevana filosofian professorina 1964–1966 ja Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan filosofian historian luennoitsijana 1967–1969.
xxx/ellauri128.html on line 474: Kirjastonjohtajana Saarnio kehitti muun muassa sairaala- ja varakirjastotoimintaa ja aloitti vuonna 1942 kirjastokerhotoiminnan Helsingin kaupunginkirjastossa. Filosofian alueella hän tutki sanateoriaa, etiikkaa ja arvoteoriaa sekä matemaattisen logiikan alueella transfiniittisia järjestyslukuja ja kontinuumihypoteesia. Saarnio uskoi itse todistaneensa matemaatikko Georg Cantorin kontinuumihypoteesin oikeaksi mutta hänen naiiviin joukko-oppiin perustuva ratkaisuehdotuksensa ei ole saanut matemaatikkojen hyväksyntää. Kontinuumihypoteesin mukaan ei ole olemassa sellaista joukkoa, joka on kooltaan kokonaislukujen joukon ja reaalilukujen joukon välissä. Olikohan Uuno Saarnio homopetteri?
xxx/ellauri128.html on line 476: Olikohan se assari kuikelo Hannu Sivenius uraniaani Simo Siveniuxen aaluva? Jean-Jacques Rousseau ja totuutta rakastava kirjoitus. Pehmeäkantinen kirja, 2011 (lisätietoa). Syvästi koetussa tulkinnassaan Hannu Sivenius väittää, että Rousseaun teosten omaperäinen ja nalkuttava ote syntyy siitä, että niissä ilmenee aidosti filosofinen, totuutta rakastava kirjoitus. Tämä, pitkään tekeillä ollut teos, on iso tapahtuma suomalaisessa filosofiassa: se on ensimmäinen kirjan mittainen teksti yhdeltä viime vuosikymmenet eniten ajatteluumme vaikuttaneelta hahmolta. Samalla se muodostaa yhdessä Siveniuksen väitöskirjan kanssa kokonaisuuden Jean-Jacques Rousseau I-II.
xxx/ellauri128.html on line 478: Heikkilä oli kiinnostunut ranskalaisesta ja espanjalaisesta kulttuurista; tätä kautta hän tutustui myös roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tärkeitä vaikuttajia Heikkilälle olivat ensimmäisessä maailmansodassa kaatunut ranskalainen runoilija ja sotasankari Charles Péguy, englantilainen runoilija T. S. Eliot ja saksalainen filosofi Friedrich Nietzsche. Niinpä tietysti. Heikkilällä oli kahdesta avioliitostaan kolme lasta. Hän työskenteli kirjastovirkailijana Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa, jonka kirjastonjohtajana hänen oppi-isänsä Uuno Saarnio oli. Viimeiset elinvuotensa Heikkilä vietti alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön aiheuttamien ongelmien vuoksi Sipoon Nikkilän mielisairaalassa. Sekakäyttöä seurannut viiltely viittasi mahdollisesti myös itsemurhaan, sillä Heikkilän kuolinsyytä ei tutkittu kunnolla.
xxx/ellauri128.html on line 480: Kreivitär Anna de Noailles kääntyi Kaarlo Sarkian runoherkissä käsissä. Anna de Noailles, kirjailijanimi Mathieu de Noailles, (15. marraskuuta 1876 Pariisi, Ranska – 30. huhtikuuta 1933 Pariisi, Ranska), kreivitär, oli romanialais-kreikkalais-ranskalainen runoilija. Hän julkaisi useita runokokoelmia, kolme romaania ja omaelämäkerran.
xxx/ellauri128.html on line 481: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
xxx/ellauri128.html on line 483: Noailles´n lapsuuden ja nuoruuden kattanut omaelämäkerta Le Livre de ma vie ilmestyi 1930, ja hän suunnitteli sille vielä jatkoa. Häneltä on suomennettu muutamia runoja ja tekijänimellä Mathieu de Noailles laaja kertomus Kummalliset kasvot. Runosuomennoksista "Iltatunnelma" on julkaistu antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, samoin "Romanttiset tissit", joka on julkaistu myös antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1. p.). "Valitus" on julkaistu Katri Valan Kootuissa runoissa.
xxx/ellauri128.html on line 484: Ranskan akatemia myönsi hänelle 1921 suuren kirjallisuuspalkinnon (Grand prix de littérature). Hänestä tuli 1922 Académie royale de langue et de littérature françaises de Belgiquen jäsen. Kunnialegioonan komentajan arvon hän sai 1931.
xxx/ellauri128.html on line 500: Ahti valmistui ylioppilaaksi Lahden Kannaksen yhteislyseosta vuonna 1963 ja opiskeli kirjallisuutta, kasvatustieteitä ja englannin kieltä Jyväskylän, Helsingin ja Oulun yliopistoissa. Hän työskenteli vt. vanhempana lehtorina Suomussalmen yhteiskoulussa 1969–1971, nuorempana lehtorina 1973–1974 ja Lahden yhteislyseon tuntiopettajana 1974–1984. Hän opetti Oriveden Opistossa 1989–1991. Ahdin luovan kirjoittamisen kursseja on kutsuttu ”lyriikan korkeakouluksi”.
xxx/ellauri128.html on line 501: Ahdin ensimmäinen runokokoelma Talvi on harha julkaistiin vuonna 1967. Teosta on luonnehdittu anarkistiseksi ja paljaaksi. Ahti on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1992. Hän on myös suomentanut muun muassa William Blaken, Kahlil Gibranin ja J. L. Runebergin runoutta. Hänen omia runojaan on käännetty noin 20 kielelle. Ahdille on myönnetty useita tunnustuksia, muiden muassa Eino Leinon palkinto (1994), Runeberg-palkinto (2002), Pro Finlandia -mitali (2003), kirjallisuuden valtionpalkinto (1980 ja 1985) sekä taiteilijaprofessuuri vuodesta 2004. Ahti on toiminut Lahden Runomaratonin ja Sanataiteen yhdistyksissä ja tuomaroinut Eino Leinon Seuran palkintolautakunnassa. Vuonna 2018 hänet promovoitiin Tampereen yliopiston kunniatohtoriksi Ahti on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Hän on asunut Tampereella vuodesta 1984. Ei mikään turha jätkä näsä. Vaikka 3 lasta on vähän verrattuna B.B. Kingin 15 omaan ja tuhansiin adoptoituihin. King ei kieltänyt hetkiä rakastetuiltansa.
xxx/ellauri128.html on line 503: Henry Charles Bukowski (alk. Heinrich Karl Bukowski; 16. elokuuta 1920 Andernach, Saksa – 9. maaliskuuta 1994 San Pedro, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen runoilija ja kirjailija.
xxx/ellauri128.html on line 504: Charles Bukowski julkaisi ensimmäiset novellinsa 1940-luvulla ja varhaisimman runokirjansa vuonna 1959. Bukowskin tunnetuin romaani on vuonna 1971 julkaistu Postitoimisto. Hänen tuotantonsa on pitkälti omaelämänkerrallista, ja kuvaa usein alkoholisteja, huumeidenkäyttäjiä, rikollisia, prostituoituja ja muita yhteiskunnan syrjäytyneitä. Bukowskista tuli jo 1960-luvulla kaikkien ulkopuolisten sankari, jota useat kirjallisten piirien tunnetut hahmot, kuten Sartre ja Genet, ylistivät.
xxx/ellauri128.html on line 506: Bukowski syntyi Andernachissa, Saksassa ja muutti jo kaksivuotiaana perheensä kanssa Los Angelesiin, Yhdysvaltoihin, missä hän asui suurimman osan elämästään. Hänen äitinsä oli saksalainen ja isä yhdysvaltalainen sotilas. Lapsuudessaan Bukowski oli syrjäänvetäytyvä ja hiljainen. Teini-iässä hänelle tuli vielä äärimmäisen paha akne, mikä vaikeutti sosiaalista elämää entisestään. Nuoruudessaan hän vietti kiertelevää elämää asuen muun muassa Philadelphiassa ja New Orleansissa. Hän teki satunnaisia pätkätöitä ja kirjoitti novelleja, joita lähetti moniin kirjallisuuslehtiin julkaisun toivossa.
xxx/ellauri128.html on line 509: Bukowski piti kirjallisina esikuvina ja innoittajinaan muun muassa Anton Tšehovia, Ernest Hemingwayta, John Fantea ja Louis-Ferdinand Célinea. Hän oli erittäin tuottelias ja julkaisi yli 40 kirjaa runoja ja proosaa.
xxx/ellauri128.html on line 511: Bukowski piti yllä "renttukirjailijan" imagoa. Hänellä oli kuitenkin useita pitkäaikaisia työpaikkoja; hän työskenteli postissa yhteensä 11 vuotta. Hän työskenteli yövuorossa voidakseen käydä iltapäivisin laukkaradalla lyömässä vetoa hevosista. Noista vuosista hän kirjoitti menestysteoksensa Postitoimisto (1971). Bukowski käytti runsaasti alkoholia ja oli kuolla alkoholinkäyttönsä seurauksena jo alle 40-vuotiaana. Hänet vietiin sairaalaan hänen oksennettuaan runsaasti verta, ja hän tarvitsi lukuisia verensiirtoja. Hän kuunteli klassista musiikkia, kuten Mahleria ja Sibeliusta.
xxx/ellauri128.html on line 568: Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta. Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa. Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista. Wiffin vaimon nimi oli Rasa. Muttei Risto. Risto Alapuro on julkaissut jonkun neuvostovastaisen muistelman vaihtarivuodelta 1990-1991.
xxx/ellauri128.html on line 570: Risto Rasan vanhemmat ovat diplomi-insinööri Raimo Rasa ja yo-merkonomi Liisa o.s. Marjanen. Rasa on syntynyt Helsingissä mutta viettänyt pääosan lapsuudestaan ja nuoruudestaan Vaasassa. Hän on toiminut kirjastonhoitajana eri paikkakunnilla, muun muassa Varkaudessa ja vuodesta 1989 Somerolla. Hän valmistui kirjastonhoitajaksi Tampereelta 1987. Rasa on ollut naimisissa vuodesta 1974. Sotilasarvoltaan Rasa on korpraali. Vuonna 2019 Rasalle myönnettiin siitä hyvästä taiteilijaeläke.
xxx/ellauri128.html on line 572: Hannu Salakka (6. tammikuuta 1955 Sääminki – 9. elokuuta 2003 Kangasniemi) oli suomalainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi ennen kaikkea runoilijana. Salakka tuli suomalaiseen kirjallisuuteen 1974 runokokoelmalla Muuttolintumaisemaa. Kuollessaan hän asui Kangasniemellä ja oli vapaa kirjailija. Simo Silakka on LinkedInissä Puollustusvoimien toimitusjohtaja. Raimo Vormisto (s. 1968 Hervannassa), on tunnettu suomalainen urheiluvalmentaja ja humpuukimestari. Hänen epäillään esimerkiksi sekaantuneen ratkaisevalla tavalla Lahden doping-skandaaliin vuonna 2001. Vormiston tunnetuin valmennettava on tamperelainen monitoimiatleetti Timo Silakka. Vormisto on isomahainen ja käyttää punaista tuulipukua. Vormiston lempiruoka on hernekeitto. Vormisto on antanut lukuisia katsojia ärsyttäneitä tv-lausuntoja, joista useimmat ovat alkaneet sanoilla: "Kattos ny poika", ja päättyneet siihen kun Vormisto loukannut itsensä, tullut esimerkiksi tyrmätyksi potkunyrkkeilyottelussa Oliver Panisia ja Pekka Siitointa vastaan. Vormisto on tunnettu huijari, hän väittää olevansa Suomen mestari pituushypyssä, mutta Espoon hovioikeudessa esitettyjen videonauhureiden perusteella Vormisto kaatui pyllylleen puolen metrin hypyn jälkeen. Lisäksi hänet hylättiin dopingin ja huumesekoilujen vuoksi. Vormiston todettin vetäneen valkoista jauhetta nenäänsä ennen useita urheilusuorituksia, kuten sadan metrin seiväshyppyä ja basehyppyä Hannu Jortikan katolta. Vormisto onkin todettu suurhuijariksi ja istuu tällä hetkellä Tyrvääläisessä kaljabaarissa.
xxx/ellauri128.html on line 574: Timo Tapani Pusa (9. lokakuuta 1951 Kotka – 9. syyskuuta 1996 Kotka) oli suomalainen kirjailija. Pusa kuvaa teoksissaan hyvin intensiivisesti ja realistisesti merimiesten ja muiden kotikaupunkinsa vähäosaisten ihmisten kuten prostituoitujen ja köyhien tehdastyöläisten elämää. Teoksille on ominaista syvä ymmärtämys vähäosaisia ihmisiä kohtaan. Vaikka hän aloitti kirjailijanuransa kahdella runokokoelmalla, hänen läpimurtoteoksekseen tuli romaani Tatuoitu sydän, joka kertoo nuoresta merimiehestä. Pusa lähti itse merille viisitoistavuotiaana ja seilasi noin viisi vuotta muun muassa tankkereissa. Hän asui Kotkassa. Hänen veljensä Juhani Pusa (1948–2009) pusasi muun muassa romaanin Vitun maku. Pian Timo Pusan kuoltua kotkalaiset kirjallisuudenystävät istuttivat ”Timo Pusan puun”, jonka varttuminen symboloi sitä, kuinka kauas menneisyyteen Pusan edustama kotkalaisuus häviää. Jope Ruonansuu vainaja (s. 1964) tais olla Kotkasta? Eipäs vaan Kemistä, perslävestä jonne johtaa tuliterä nelikaistainen moottoritie koko matkan Kempeleeltä. Terviisiä Kotkasta, käskivätten pyllyyn potkasta. Terviisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä.
xxx/ellauri128.html on line 613: Markku Juhani Lahtela (1. elokuuta 1936 Kemijärvi – 31. heinäkuuta 1980 Nummi) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnettiin radikaaleista yhteiskunnallisista kannanotoista, sillä hän oli humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto 1963). Lahtela suomensi teoksia, joista keskusteltiin 1960-luvulla paljon, muun muassa A. S. Neillin teoksen Summerhill, joka oli niin sanotun vapaan kasvatuksen perusteos, sekä yhden beat-kirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, Jack Kerouacin Matkalla. Keväällä 1967 Lahtela herätti huomiota polttaessaan julkisesti sotilaspassinsa Helsingissä Esplanadin puistossa Kalevi Seilosen, Ilpo Saunion ja Tauno Tuomivaaran kanssa. Miehet kärähtivät ja Mara tuomittiin sakkoihin. Lahtelan isä oli kansanedustaja ja ministeri Olavi Lahtela, äiti kirjailija Kyllikki Kallas ja isänisä kansanedustaja Matti Lahtela. SDP:n poliitikko Mikael Jungner on hänen sisarenpoikansa. Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki itsemurhan pyssyllä vuonna 1980. Taisi olla aihetta. Markku Lahtelan kirja "Se" (1966) oli "huikea".
xxx/ellauri128.html on line 615: Ben Hecht (28. helmikuuta 1894 New York, New York – 18. huhtikuuta 1964 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja. Hechtin vanhemmat olivat venäjänjuutalaisia siirtolaisia. Hän työskenteli lehtimiehenä Chicagossa ja vuonna 1921 julkaisi ensimmäisen romaaninsa Erik Dorn. Hollywoodiin hän siirtyi 1920-luvun puolenvälin jälkeen. Hecht teki paljon yhteistyötä kirjailija Charles MacArthurin kanssa. Yhteistyönä syntyi muun muassa näytelmä The Front Page, josta on myöhemmin tehty useita elokuvasovituksia. Hecht myös kirjoitti MacArthurin elämäkerran mutta vasta vuosi tämän kuoleman jälkeen. Hecht kritisoi Britannian toimintaa Palestiinassa ja tuki juutalaista vastarintaliikettä, minkä seurauksena hän nimensä poistettiin Britanniassa elokuvista useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri128.html on line 617: Ritva Kirste (Kirsti) Paltto 11. helmikuuta 1947 Utsjoki) on suomensaamelainen kirjailija, joka kirjoittaa pääasiassa pohjoissaameksi. Paltto on koulutukseltaan opettaja.Hän oli kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas teoksellaan Voijaa minun poroni vuonna 1986. Voi jaa ei mun poro voittanut. Hänen tyttärensä on alkuperäiskansojen tutkija Rauna Kuokkanen.
xxx/ellauri128.html on line 619: Ellen Niit (sünninimi Ellen Hiob, kodanikunimi 1949–1958 Ellen Niit, 1958. aastast Ellen Kross; 13. juuli 1928 – 30. mai 2016) oli eesti kirjanik ja tõlkija. Ellen Niit sündis Tallinnas. Ta õppis Tallinnas, Tapal 1938–1943, Tallinna 4. Keskkoolis 1943–1947, Tartu Ülikooli keeleteaduskonnas eesti keelt ja kirjandust 1947–1952 ja Tartu Ülikooli aspirantuuris eesti lastekirjanduse alal 1952–1956. Ta töötas Tallinna Kirjanike Liidu luulekonsultandina 1956–1961, Eesti Televisiooni mittekoosseisulise toimetajana 1961–1963. Alates aastast 1963 oli Ellen Niit vabakutseline kirjanik.
xxx/ellauri128.html on line 620: Ta kirjutas peamiselt luuletusi ja enamasti just lastele. Ellen Niidu esimene väikelaste proosaraamat ilmus 1963. aastal ja kandis pealkirja "Pille-Riini lood". 1990. aastatel jätkas Ellen Niit peamiselt luuletajana. Luuletus on runo suomexi.
xxx/ellauri129.html on line 206: Ostin 10v vanhan sleazyn novellikokoelman Viehe ja viettelys (2011) 50 sentillä Käpylän kirjaston poistohyllystä. Hinnassa oli ilmaa noin puoli egeä. Kirjan takana on X-sukupolven ex-nuorten novellistien varmaan ize kirjoittamia esittelyblurbeja.
xxx/ellauri129.html on line 208: Riku Rinkulaa valittiin vuoden opettajaxi. Hn nappasi novellilla huonon kirjallisuuden seuran palkinnon.
xxx/ellauri129.html on line 212: Vajaapakka on opiskellut nazismia Viiva-akatemiassa. Hänet on epähuomiossa palkittu kahdesti Pirkka-lehden arvonnassa. Hän on käynyt kirjailijatapahtumissa.
xxx/ellauri129.html on line 214: Salierin Asko on ollut kahdesti finlandiaehdokas. Hänen pimeä äänensä voitti mäntin kirjapalkinnon. Hän asuu siltojen alla Göteborgissa. Exyneenä ja häväistynä hän kirjoittaa siitä ja sen puutteesta.
xxx/ellauri129.html on line 216: Leena Parkkisen isä on myös kirjailija Jukka Parkkinen. Pekka Parkkinen ei ole sukua. Hän voitti kerran Lahden erikoiskirjapalkinnon. Hänen kuvituxensa on tehnyt Kaija Pentti. Hän on kerran käynyt kriittisessä korkeakoulussa.
xxx/ellauri129.html on line 218: Tommi pysyy liimatta mukana kuvassa, varmaan sinitarralla. Hän on nykyisin myös käteenvetäjä. Häneltä on tullut sarjakuvakirjaan masturbaatio Ranualla. Hän on toimittanut perille Veikko Ennalan kirjoja. Hän on absoluuttinen nollapiste laulajana. Tommin isä meni naapurin ämmän luoxe kirkkovenenäyttelyyn. Pihan pojat tyrskivät niin että vedet roiskuivat.
xxx/ellauri129.html on line 220: Tiina Lymi on syntynyt Treella mutta hän on nykyisin myös näyttelijä, ohjaaja, käsinkirjoittaja ja koneella. Tiina sai ensin eräänä iltana teatterissa koko Tampereen työväeltä. Tiina on näytellyt sitä niille sen koommin 10 kertaa. Tiina sai häräntappoaseen njussipalkinnoxi akvaariokirjalla.
xxx/ellauri129.html on line 227: Riku Korhonen (s. 3. helmikuuta 1972 Turku) on suomalainen kirjailija.
xxx/ellauri129.html on line 230: Korhonen on valmistunut filosofian maisteriksi Turun yliopistosta. Hän opiskeli pääaineenaan yleistä kirjallisuustiedettä ja sivuaineina teosofiaa, saamen kieltä, luovaa kirjoittamista ja pedagogisia opintoja. Korhonen on työskennellyt äidinkielen opettajana Yläjoen aurakoulussa, kustannustoimittajana, suunnittelijana ja luovan kirjoittamisen opettajana Turun yliopistossa sekä Helsingin Sanomien kolumnistina.
xxx/ellauri129.html on line 233: Syyskuussa 2009 Korhonen avioitui kirjailija-näyttelijä Anna-Leena Härkösen kanssa. He erosivat vuonna 2020. - Voin vahvistaa, että ero on jo voimassa, kirjailijanäyttelijä Härkönen vahvistaa Iltalehdelle. Eron syitä hän ei halua tarkemmin avata. Arvatenkin yhteensopimattomuus. Ensimmäisenä erosta kertoi Ilta-Sanomat. Häiden jälkeen he ovat eläneet etäsuhteessa Härkösen asuessa Helsingissä ja Korhosen Turussa. Molemmat ovat narsistin näköisiä, muta pituusero on valtava. Ei tarvinnut Anna-Leenan polvistua häräntappoaseen edessä.
xxx/ellauri129.html on line 242: Mistä johtuu että kaunokirjallinen porno ei eroa mitenkään vulgääristä pornosta? Kai se johtuu sukupuolitoiminnan suoraviivaisesta luonteesta. Reikiä ja pulikoita on rajallinen määrä, ja etenemissuuntia ei sen enempää. Matelijanaivoärsykkeet ja palautteet on hyvinkin suoraviivaiset ja samanlaiset kaikilla. Kun on lusikalla annettu, ei voi kousikalla pyytää.
xxx/ellauri129.html on line 298: Riku Korhosen (s. 1972) romaanissa Emme enää usko paraan, uskomme rahaan on päähenkilöinä kaksi pariskuntaa: Eero ja Aino tyttärineen, Lari ja Eeva. Kirjan ensimmäiset pari sataa sivua kuvataan pariskuntien elämää Turun seudulla, Ispoisten omakotitaloalueella. Matti Samuel Mäkelä, suomalainen esseisti ja kirjailija arvosteli Rikun Finlandiaehdokkaan Hesariin. Kirjailija Matti Mäkelä kuoli 2019 – ”Hän painoi päänsä tyynyyn ja veti vii-mei-set hen-gen-ve-ton-sa”. – Hän oli sanonut, että pyörryttää, sisar kertoo Ilkalle ja Pohjalaiselle. Matti sairasti maxasyöpää. Mäkelä oli syntynyt vuonna 1951 Etelä-Pohjanmaalla. Mäkelä kasvoi lestadiolaisessa perheessä, jossa oli kova kuri mutta salliva ilmapiiri, kunhan tytöt tuli tehdyiksi. Para on suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä tunnettu talon haltija, jonka tehtävä oli talon ja omistajansa auttaminen ja varallisuuden kasvattaminen.
xxx/ellauri129.html on line 300: Korhonen ei kikkaile, ei hänen tarvitse. Ylpeästi tiatonen se on: niin kuin Raskolnikovia, Laria lohduttaa kirjan loppusivuilla sama isosieraiminen Sonja, kuka muutenkaan. Aina muka löytyy kynämiehille näitä lohtunameja. Rikulla ei ole lapsia.
xxx/ellauri129.html on line 302: Romaanin juonesta ei voi kertoa enempää, se olis spoileri. Vaik arvaahan jo tostakin et Lari vetää jollekulle henxelit. Se on ookoo, jos on vakuutuxet kunnossa. Matti toimi lähes kymmenen vuotta kotkalaisen Pekkas-akatemian rehtorina. Väitöskirja on julkaistu myös esseekokoelmana ”Tämä ei ole taidetta”. Vuonna 2013 hänet palkittiin Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki –palkinnolla. Nyt on puumerkki paikallaan Matin hauvalla. Tatu Vaaskivelläkin oli vain vaatimaton puinen risti.
xxx/ellauri129.html on line 324: PETRI VÄISÄNEN on 53-vuotias tähtitieteilijä ja filosofian professori Etelä-Afrikan tähtitieteellisestä observatoriosta ja Kapkaupungin yliopistosta. Hän asuu Kapkaupungissa vaimonsa kanssa. Neljä aikuista lasta muuttivat pois kotoa niin pian kuin pääsivät. Harrastaa juoksua, apologiakirjallisuuden (mm. C.S. Lewis) lukemista ja kuuntelee vaimon kasarimusiikkia keittiöstä.
xxx/ellauri129.html on line 326: Bruno Bettelheim (28. elokuuta 1903 – 13. maaliskuuta 1990) oli itävaltalais-yhdysvaltalainen itseoppinut psykoanalyytikko ja tietokirjailija, joka saavutti kansainvälistä mainetta kehittämänsä autismin syntyä koskevan, myöhemmin vääräksi osoitetun teorian ansiosta. Bettelheim tunnetaan myös satujen psykoanalyyttisista tulkinnoistaan joista on suomennettu Satujen lumous: Merkitys ja arvo. Se on onnetonta paskaa. Korhon vaaleenpunuri romaani alkaa vinxahtaneella sadulla joka on varmaan Bettelheimin pussista.
xxx/ellauri129.html on line 328: Bettelheim uskoi autismin johtuvan siitä, että lapsen huoltaja tai hoitaja kohtelee häntä huomattavan tylysti, koska toivoo, ettei lasta olisi olemassa. Bettelheim esitteli teoriaansa useissa artikkeleissa ja julkaisi vuonna 1967 aiheesta kirjanThe Empty Fortress – Infantile Autism and the Birth of the Self. Bettelheimin teoria nimettiin myöhemmin "jääkaappiäititeoriaksi", ja psykiatrit kautta maailman alkoivat uskoa siihen. Identtisillä kaksosilla tehdyt tutkimukset todistivat myöhemmin Bettelheimin teorian vääräksi. Korho Rikunen uskonee siihen vieläkin.
xxx/ellauri129.html on line 334: Hän debytoi niin komeasti kuin tässä maassa voi: voittamalla Helsingin Sanomien palkinnon vuoden parhaasta esikoiskirjasta 2003! Lehden kriitikko kirjoitti silloin Korhosen teoksesta Kahden ja yhden yön tarinoita sanat, joista jokainen aloitteleva kirjoittaja haaveilee: ”Tässä meillä on uusi kyky, sukuelimensä polviensa välistä näkijä!” Mitä Korhonen oli nähnyt?
xxx/ellauri129.html on line 338: Esikoisromaani syntyi opintojen ja opettajaäidin työn lomassa. Hän kirjasi siihen kaikkien 70-luvulla lähiöissä kasvaneiden yhteisiä muistoja, kuten leikit kerrostalojen pommisuojien luona (vrt. Karl-Ove Knausgård osa 3), kokemuksen keskiluokan sisäisestä kirjosta ja tunteen siitä, että lähiöstä kotoisin oleva ei ole usein oikeastaan mistään kotoisin.
xxx/ellauri129.html on line 354: Parisuhteen päättymisen kipua jouluna 2004 Korhonen käsitteli uppoutumalla viinanhumalluttamaan kirjoitusrupeamaan. Samalla syntyi pääteema tulevaan romaaniin: se kuvaa parisuhteen kariutumista. Irakista tuli sivuteema, mutta kirjassa on paljon tekijänsä ihmissuhdekokemuksia.
xxx/ellauri129.html on line 355: Esimerkiksi se, miten ,"joillakin ihmisillä" on suhteissa kyky olla katsomatta tekojaan silmiin. Tunnistan sen omista kokemuksistakin. Olen miettinyt kirjan motoksi lausetta "vapaus on sotkuista", jonka Donald Rumsfeld sanoi vuonna 2003, kun Bagdad oli ryöstelyn ja kaaoksen kourissa. Sekin on ajattelua, jolla vältetään vastuuta omista teoista, jotta voidaan tehdä niitä lisää.
xxx/ellauri129.html on line 357: Korhonen ei ole niitä kirjailijoita, jotka kaihtaisivat asettua esille kirjoituksissaan. Päinvastoin, hän viljelee niissä avoimesti yksityiskohtia omasta ja tuttaviensa elämästä, eri tavoin muokattuina. (Vrt. Karl-Ove Knausgård, osat 1-6.)
xxx/ellauri129.html on line 361: Luulin, että proosan kirjoittaminen kännissä olisi mahdotonta, mutta nyt tuntuu, että pääsin siten eroon joistakin defensseistä. En usko, että tulen jatkamaan sitä (siis kirjoittamista), sillä mua ei toimenkuvana houkuttele olla alkoholisoitunut kirjailija. Mutta en koskaan halua puhua pahaa dokaamisesta ja baareissa juoksemisesta – se on äärettömän kivaa. (Vrt. Hannu Mäkelä, elämäkerta osat 1-4).
xxx/ellauri129.html on line 366: Turkulaisessa Koulu-ravintolassa tuopin ääressä Korhonen kyllä sanoo suoraan, ettei pidä suuresta osasta suomalaista kaunokirjallisuutta.
xxx/ellauri129.html on line 370: Korhonen on kauan tuntenut viehtymystä kioskikirjoihin. ”En tiedä mistä se johtuu. Ne vain tuottavat mulle äärimmäistä, suurta huvitusta ja jopa sexuaalista mielihyvää. Näiden kirjojen, aidon roskan äärellä tunnen olevani tekemisissä rehellisemmän asian kanssa kuin jos teen kaunokirjallisuutta, joka esiintyy syvämietteisenä mutta on todellisuudessa tylsää ja vajavaista. Pidän viran puolesta tietysti Robert Musilin pitkistä ajatuksenjuoksutuksista, joissa analysoidaan syvällisesti joitain eurooppalaisen kulttuurin yksittäisiä kysymyksiä, mutta selkeästi enemmän siitä, kun Anna-Leena ja Riku syttyvät toisiinsa”, Korhonen sanoi.
xxx/ellauri129.html on line 372: Se, että aikuinen, kaksimetrinen mies ostaa niitä pokkareita, on aiheuttanut katseita, joista voi aistia kummeksuntaa. Varmaan ihmiset on aatelleet, että ostan niitä vaimolle lahjaksi. Ainakin mä sanon aina niin. Valitettavasti mua ei aina tunnisteta. Aion kyllä hakea Kirjailijaliiton jäsenyyttä kolmannen kirjani ilmestyttyä, mutta en ymmärrä miksei esimerkiksi Kata Kärkkäistä ole vielä hyväksytty liiton jäseneksi.
xxx/ellauri129.html on line 373: Kirjailijaliittoon pitäisi ottaa kaikki kirjaimellisesti ihmistä koskettaneet tyypit. Haastattelin Kata Kärkkäistä taannoin Kirjamessuilla ja luin silloin erään hänen kirjansa. Ymmärsin mitä Kärkkäinen oli siinä kirjassa tekemässä ja mikä sen kohderyhmä oli. Ja hän on niin hauska ja mehukastissinen nainen, että se tekisi mille tahansa jäsenelle hyvää.
xxx/ellauri129.html on line 378: Mutta vaikka Korhonen avaa kirjoituksissaan paljon elämäänsä, yksityiselämän romanttiset puolet hän pitää yksityisinä. Asiaan voi vaikuttaa se, että hän on jo pari vuotta seurustellut kirjailija Anna-Leena Härkösen kanssa, ja voi kuvitella miten raivokkaasti naistenlehdet tappelisivat häräntappoaseen ja härkösen yhteishaastattelusta. Niinkuin tekivätkin, kun majakka ja perävaunu teki bänet vähän myöhemmin.
xxx/ellauri129.html on line 388: Niinpä huolestuin ja tein ammatillisen psykopaattikokeen. Poimin psykopaatteja käsittelevästä kirjallisuudesta satunnaisia virkkeitä ja kokeilin, miten ne toimisivat kirjailijakuvauksiksi muokattuina.
xxx/ellauri129.html on line 390: Nykyään kirjailijaksi kutsutusta itsekeskeisestä ihmistyypistä löytyy mainintoja jo raamatullisista teksteistä, antiikista ja keskiajalta. Kirjailijat ovat sosiaalisia saalistajia, jotka hurmaavat, manipuloivat ja raivaavat säälittä tiensä läpi elämän, jättäen jälkeensä leveän vanan särkyneitä sydämiä, petettyjä toiveita ja tyhjiä lompakoita.
xxx/ellauri129.html on line 394: Taitava kirjailija kykenee soittamaan konserton kenen tahansa sielunkielillä. Hän käyttää sujuvasti ammattisanastoa ja vaikuttavia fraaseja ja käsitteitä. Tunteenilmaukset ovat dramaattisia, pinnallisia ja hetkellisiä. Suoraan kysyttäessä hän saattaa myöntää teeskentelevänsä tunteita.
xxx/ellauri129.html on line 398: Taloudellisesti muista riippuvainen elämäntapa on itse valittu. Vaikka kirjailija on ruumiiltaan terve, hän välttelee säännöllistä ansiotyötä.
xxx/ellauri129.html on line 401: Arvosteluun kirjailija vastaa usein väkivallalla tai uhkauksilla ja solvauksilla. Hän voi väittää muiden lavastaneen hänet syylliseksi tai teeskentelee menettäneensä muistinsa teoistaan. Muutenkin heikkoa käytöksensäätelyä alentaa alkoholin vaikutus.
xxx/ellauri129.html on line 402: Nuoren kirjailijan vanhempien on vaikea hyväksyä, että yhteiskunta syyttää ongelmasta heitä, vaikka he ovat uurastaneet kuumeisesti hoivatakseen oireilevaa lastaan.
xxx/ellauri129.html on line 404: Psykologien ja psykiatrien ei tule yksinomaan tuomita kirjailijoita, vaan pyrkiä ymmärtämään heitä. Kuulu tanskalainen psykiatri Georg Stirrup on sanonut: Älkää unohtako näitä henkilöitä. Heillä ei ole ketään, ja silti he ovat ihmisiä. He ovat puutteissaan epätoivoisia ja kauheissa tuskissa. Tätä ymmärtävät harvat; älkää te kääntäkö selkäänne kirjailijoille.
xxx/ellauri129.html on line 408: Riku Korhonen on turkulainen kirjailija, jota huvittaa ammatin sosiaalinen arvostus. Kolmas kirja on ilmestynyt ja kirjailijakortti taskussa.
xxx/ellauri129.html on line 410: Kun kynäilijä tarttuu kynään, totuuden ja kauneuden kylkeen saattaa ilmestyä rujoja inhimillisiä kasvannaisia nopeammin kuin villisika aivastaa: kiimaa, väkivaltaa, naisvihaa, miesvihaa ja koko häpeäspektrin kirjolta historian kaunokirjallisia juttuja. Don't I know, I've been there.
xxx/ellauri129.html on line 414: Vilkaisin "toisen kirjoitustyön takia" Amazonin myydyimmän eroottisen kirjallisuuden listaa. Ykkösenä olleen E. L. Jamesin Grey-piiskariiauksen jälkeen kärjen nimikkeet olivat naishistorian kauhugalleriasta: Serving Him. Property of the Bad Boy. A Dark Bad Boy. Arrogant Bastard. Cocky Bastard. Forced Submission 1 & 2. Teokset ovat naisten tai naisnimimerkkien kirjoittamia ja ostajat – vain oletus, myönnän – kai pääosin naisia. Mäkin sanon aina että ostan vaimolle. Oletettavasti olen kaiken feikkiliberaalisuuteni alla vitun misogyyni. Riku (minä siis) jatkaa:
xxx/ellauri129.html on line 430: Olen Jutta Räsänen, kustannustoimittaja SAGA Egmont -kustantamosta. Julkaisemme SAGAlla e- ja äänikirjoja ja olisimme erittäin kiinnostuneita kirjoittamaan kirjoituskoneella kirjoittamanne kirjan uudestaan digitaalisessa muodossa. Huomasin, että sen jälkeen ilmestyneet teoksenne ovatkin digitaalisesti kirjoitettuja. Uskoisin, että myös erikoisteoksestanne löytyisi tätä kautta runsaasti sekä uusia että vanhoja vieheitä ja sananmuunnoxia.
xxx/ellauri129.html on line 435: Pitäskö lukea se kirjastonhoitaja Nodierin fantasiaromaani? No ei se vaikuttaa vielä kehnommalta.
xxx/ellauri129.html on line 455: Jumalinen Olli Jalonen (1954) Hämeenlinnasta on ainoana saanut 2 Finlandiaa. Jalosen väitöskirjan aiheena 2006 oli Hitaasti kudotut nopeat hetket. Kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa. Olli on hidas. Sen vaimo Riitta Jalonen Kuusjärveltä on melkisten yhtä etevä mutta ryöpsähtelevä.
xxx/ellauri129.html on line 457: Kurkista kirjailijaparin kotielämään: muminaa, mökötystä ja ryöpsähtelyä. Aamuyöllä Riitta Jalonen (1954) herää rapinaan. Ollihan se siinä, makuuhuoneen lattialla, pyllistyneenä arabialaiseen rukousasentoon. Olli lopettaa itämaisen hartaushetkensä ja kömpii puoliveteisenä peiton alle. Tämän keltaisen, hämeenlinnalaisen puutalon hetekaan hän on nuukahtanut lapsesta asti. Narisuta hetekata.
xxx/ellauri129.html on line 461: Sillä välin kun Olli mumisee, Riitta ryöpsähtelee. Riitta pulppuaa tekstiä. Hän kirjoittaa lauseenpätkiä kirjekuoriin, kuittien taakse ja rypistetyn sanomalehden reunoihin. Niin on syntynyt 18 kirjaa. Olli herättelee varovasti: Tekstisi on mielikuvitusta. Muistathan? Pyyhi puuro pois parrasta.
xxx/ellauri129.html on line 595: Karl Ludwig Börne, alkujaan Loeb (Löb) Baruch, (6. toukokuuta 1786 Frankfurt am Main - 12. helmikuuta 1837 Pariisi) oli saksanjuutalainen poliittinen kirjailija ja satiirikko. Hän kuului Nuori Saksa-liikkeeseen. Börne oli alkuaan lääketieteen ylioppilas, siirtyi sitten juridisiin tutkimuksiin ja antautui lopulta sanomalehtimieheksi ja kirjailijaksi kun ei muuhun kyennyt.
xxx/ellauri129.html on line 596: Börne oli hehkuva kuin huono tulitikku. Kuuluisuutensa Börne saavutti tulisilla, taantumusta ja Saksan tyrehtyneitä oloja verisesti vitsovilla Pariisin-kirjeillään, Pariser Briefe, jotka hän poliittisessa maanpaossa kirjoitti ihailemastaan Pariisista käsin. Börnen kirjoitustapa on leimahtelevaa, terävää, mutta kiihkoilevan yksipuolista sekä lukijaa "ehkä" uuvuttavaa. Börnen katkera viha Goetheä vastaan on myöskin liittänyt hänen nimeensä jonkinmoisen herostraattisen kaiun. Adolf Menzeliä vastaan Börne on kirjoittanut kiistakirjoituksen Menzel, der Franzosen-fresser. (Kekähän se Meisseli-setä sitten oli?) Börne kirjoitti myöskin teatteri- ja kirja-arvosteluja, joissa kuitenkin häiritsee ahdas, tuomitseva maailmankatsomus, vaikka hänellä toisinaan onkin varsin teräviä huomautuksia etenkin naisista. Vittumainen pärstä potretissa.
xxx/ellauri129.html on line 605: Tän ansiosta Voltairella oli kiva linna ja kirjasto, jossa ne istuskeli lueskelemassa ja kirjoittamassa sulkakynät sauhuten kuin Olli ja Riitta Jalonen. Toinen mumisi ja toinen ryöpsähteli. Ei Emilia oikeasti ollut ruma, fixun näköinen.
xxx/ellauri129.html on line 629: Bernard le Bouyer (Bovier) de Fontenelle (11. helmikuuta 1657 Rouen, Ranska – 9. tammikuuta 1757 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija.
xxx/ellauri129.html on line 633: Fontenelle sai kasvatuksensa jesuiitoilta. Hän vaihtoi aloittamansa asianajajanuran kirjalliseen. Ensin hän yritti Pariisissa traagisena ja paimenrunoilijana, mutta saavutti menestystä vasta Lukianoksen tyyliin kirjoitetuilla dialogeillaan Dialogues des Morts (1683). Oikean alansa hän kuitenkin löysi vasta ruvettuaan Anto Leikolaxi. Teos Entretiens sur la Pluralité des Mondes (1686) oli ensimmäinen onnistunut yritys yleistajuisesti esittää Kopernikuksen, Galilein ja Descartesin oppeja. Teos Histoire des oracles (1687) oli sivistyneitä varten tehty hollantilaiselta oppineelta Antonius van Dalelta nyysitty kirja, jossa Fontenelle joutui ristiriitaan kirkon kanssa. Pientä ironis-leikillistä kritiikkiä, joka nojas senaikaisen luonnontieteen perustuksiin. Markiisitar de Lambertin suuntaamääräävissä hienon maailman salongeissa Fontenellella oli suuri näkyvyys. Akatemiassa se aloitti akateemikkojen omakehuperinteen. Eipä siitä sen enempää.
xxx/ellauri129.html on line 668: Tästä tuli mieleen Seijalle Pikin mielikirjaValkopukuinen nainen (author: Charles Dickensin (1812–1870) läheinen ystävä ja työtoveri Wilkie Collins (1824–1889) joka oli Englannin ensimmäinen salapoliisikirjailija ja modernin rikosromaanin edelläkävijä.) Ja mulle Jane Eyren silmäpuolen hirviön eka mamuvaimo lukon takana yläkerrassa.
xxx/ellauri129.html on line 709: George Meredith (12. helmikuuta 1828 Portsmouth, Englanti – 18. toukokuuta 1909 Box Hill, Surrey, Englanti) OM, oli viktoriaanisen ajan englantilainen kirjailija ja runoilija. Meredith syntyi Portsmouthissa Englannissa laivastoupseerin poikana. Hänet lähetettiin 14-vuotiaana herrnhutilaiseen kouluun Saksaan Neuwiediin, jossa hän oli kaksi vuotta. Meredith opiskeli oikeustiedettä tavoitteenaan asianajajan ammatti. Hän jätti lukunsa kesken ja alkoi opiskella journalismia sekä kirjoittaa runoja. Vittu näitä juristi-dropouteja piisaa kirjailijapiireissä.
xxx/ellauri129.html on line 711: Meredith avioitui vuonna 1849 kirjailija Thomas Love Peacockin tyttären kanssa mutta erosi vuonna 1858. Meredithin ensimmäinen teos julkaistiin vuonna 1851, ja hänen varhaistuotannossaan on the apen, Thomas Love Peacockin vaikutusta.
xxx/ellauri129.html on line 714: Meredithin ensimmäinen varsinainen menestysteos oli romaani Diana of the Crossways, joka julkaistiin vuonna 1885. — Hänen ystäviinsä kuuluivat kirjailijoista muun muassa Dante Gabriel Rossetti, Algernon Charles Swinburne ja Honoré de Balzac.
xxx/ellauri129.html on line 715: Meredith sai vuonna 1905 kuningas Edvard VII:n myöntämän Order of Merit -ansiomerkin. Vau! Meredithin tekstejä on antologiassa Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja (WSOY 1933). Eikai ne vaan ole Vaakun kokoamia? Maailmankirjallisuuden kultainen kirja on 7-osainen suomalainen kirjallisuusantologia, joka julkaistiin vuosina 1930–1954. Teossarjaan koottiin näytteitä maailmankirjallisuudesta. Sarjan päätoimittajina olivat Rafael Koskimies ja Martti Haavio, ja teoksen kustansi WSOY. Nojaa, yhtä toxisia setämiehiä.
xxx/ellauri129.html on line 717: Charles-Louis de Secondat, La Brèden ja Montesquieun paroni ( 18. tammikuuta 1689 La Brède, lähellä Bordeaux´ta, Ranska - 10. helmikuuta 1755 Pariisi, Ranska) oli kuuluisa filosofi ja valistuksen ajan kirjailija. Hän oli koulutukseltaan juristi, mutta varallisuutensa ansiosta pystyi keskittymään kirjoittamiseen. Montesquieun tunnetuimmat teokset ovat Persialaisia kirjeitä (1721) ja De l´Esprit des Lois (1748, Lakien henki, ei suom.), jota pidetään hänen pääteoksenaan. Siinä puisevan näköinen Calle vallan kehitti kolmijako-oppia.
xxx/ellauri129.html on line 719: Charles Nodier (29. huhtikuuta 1780 Besançon, Ranska – 27. tammikuuta 1844 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen kirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän oli varhaisromantiikan kauden johtavia kirjastonhoitajia. Nodierista tuli 1797 kirjastonhoitaja Besançoniin, missä julkaisi kaksi hyönteistieteellistä teosta. Menetettyään tämän vuoxi paikkansa Nodier siirtyi Pariisiin. tutki siellä muiden maiden kirjallisuutta ja kirjoitti Wertheriä jäljittelevät romaanit Les proscrits (1802) ja Le peintre de Saltzbourg (1803). Hänestä tuli nyt yksi kirjallisen vallankumouksen johtajia, joskaan hän ei ollut ankarauskoinen romantikko. Satiirinen oodi La Napoléone (1802) tuotti Nodierille vankeutta. Sittemmin hän joutui välttelemään Pariisia, ja vuoteen 1814 hän vietti harhailevaa elämää. Restauraation aikana hänestä tuli innokas rojalisti. Hän sai aateliskirjan, pääsi 1823 arsenaalin ylikirjastonhoitajaksi, 1833 Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri129.html on line 721: Nodier oli luonnontutkija, nuorgrammaatikko. historioitsija, politikoitsija, runoilijoitsija ja romaanikirjastonhoitaja. Oivallinen, yksinkertainen, kuultavan selkeä tyyli kannattaa hänen runsasta tuotantoaan. Nodierin värikkäistä ja jännittävistä totaalisesti unohtuneista romaaneista merkittäviä ovat muun muassa Jean Sbogar, Thérèse Aubert, Smarra, ou les démons de la nuit. Le roi de Bohème et ses sept châteaux, La fée aux miettes, Mademoiselle de Marsan (1832–1834, Œuvres de Nodier), historiallisista teoksista Le dernier banquet des Girondins (1833).
xxx/ellauri129.html on line 723: Nodier julkaisi vuonna 1830 fantasiakirjallisuuden manifestin Du fantastique en littérature. Sen mukaan tarut alkavat siitä, mihin sovinnaisuuksien ja totuuksien maailma loppuu. Fantasiakirjallisuus on olennaisin kirjallisuuden laji dekadenssin ja muutoksen aikoina kuten nytten. Nodier kehitti fantasiaromaaniinsa Smarra, ou les démons de la nuit (1821) tunteisiin vetoavan kirjoitustyylin, jota hän kutsui nimellä roman frénétique.
xxx/ellauri129.html on line 725: Nodierin kaunokirjalliset teokset ovat sekä narratiivisia että bibliografisia, kuten teos Mélanges tirés d´une petite bibliothèque, jonka ensimmäinen osa ilmestyi 1829. Kertomuksista huomattavimpia ovat Infernaliana (1822), Smarra, ou les démons de la nuit (1821), Trilby, ou le lutin d´Argail (1822), Histoire du roi de Bohême et de ses sept châteaux (1830), La Fée aux miettes (1832), Inès de las Sierras (1837), Les quatre talismans et la légende de soeur Béatrix (1838). Sanakirjan Dictionnaire universel de la langue française (1823) arvellaan syntyneen ryhmätyönä, vaikka se on julkaistu Nodierin nimissä.
xxx/ellauri129.html on line 743:
xxx/ellauri129.html on line 745: Englantilaisen kirjallisuuden kultainen kirja, selkänimeke Englannin kirjallisuuden kultainen kirja, on vuonna 1933 ilmestynyt englanninkielisen kirjallisuuden antologia. Se kuuluu eri kielistä kirjallisuutta esittelevään sarjaan Maailmankirjallisuuden kultainen kirja. Teoksen on toimittanut ja kirjailijaesittelyt kirjoittanut Eino Railo. Kirjan on vuonna 1933 kustantanut WSOY. Esipuheessa Railo toteaa:
xxx/ellauri129.html on line 747: »Ottaen huomioon kysymyksessä olevan kirjallisuuden laajuuden tuloksen täytyy jäädä vaillinaiseksi, mutta sellaisenakin teos silti kyennee raoittamaan sitä ovea, jonka takana englanninkielisen kirjallisuuden runotar hallitsee.»
xxx/ellauri129.html on line 774:
xxx/ellauri130.html on line 37: Haiku-runoa kutsuttiin aiemmin nimellä hokku, mutta haikuksi sen nimesi 1800-luvun lopulla japanilainen kirjailija Masaoka Shiki. Nykyhaiku ei aina noudata tiukkaa 17 tavun kaavaa tai sisällä vuodenaikasanaa, mutta kahden mielikuvan esittäminen on keskeinen osa myös modernia haikua. Esimerkkejä:
xxx/ellauri130.html on line 168: Pannaas verraten Vaakun ja Tarmon kirjaamia näkemyxiä pomosta. Näissä penseissä on järjestään äänessä vain pomomiehiä. All-male paneeli. Mitäs näistä töräyxistä voi sanoa noin kootusti? No ainaskin sen että uskon koska se on absurdia. Tästä kai on ollutkin jo puhetta, ei Tertullianus ihan noin sanonut.
xxx/ellauri130.html on line 236:
En löytänyt lepoa kuin pienestä nurkasta pienen kirjan seurassa.
Francois de Sales
M
KILL!
xxx/ellauri130.html on line 338: Mulla on joku Ionescon näytelmä, olen lukenutkin se. Siinä oli jotain huvittavaa sarvikuonoista, ne piti jotain hassua ääntä kun ne laukkasivat kaduilla. Märisi? No joo. Loput olen jo unohtanut. Cioran tapasi Eugenen Bukarestissa. Niin ja Mircea Eliaden, josta Saul Bellow teki pilkkaa jossain kirjassa. Mircealla oli jotain hämäriä nazitaustoja.
xxx/ellauri130.html on line 490:
Vaikka olemmekin ohikulkijoita, olemme kuitenkin kulkijoita, joita ilman kukaan ei pääsisi kulkemaan, kaikki seisoxisisvat vai risteyxissä.
Salomaa, Tuusulan kansanopiston vuosikirja 1925.
M
KILL!
0
xxx/ellauri130.html on line 561: Johann Gottfried Seume (1763 Weissenfelsin lähellä – 1810 Teplitz) oli saksalainen kirjailija. Hän opiskeli teologiaa Leipzigissa, mutta hänen ollessaan matkalla Pariisiin 1781 hesseläiset värvärit kaappasivat hänet ja veivät Amerikkaan, missä hän palveli sotilaana Kanadassa. Kotimatkalla hän jäi preussilaisten värvärien käsiin ja päätyi tavallisena sotilaana Emdeniin, mistä hänet jonkin ajan kuluttua lunastettiin vapaaksi.
xxx/ellauri130.html on line 569: Pope & Swift: Koomikko Vilpitön Nahkuri ja rikoskirjailija Dionyysijä Miina ovat aloittaneet viimeisen matkansa Taivastaiteiden suurten kirjailijoiden jalanjäljissä, tutkien satiirien Alexis Paavin ja Jonathan Vikkelän elämää ja teoksia, Brittiläinen komediaopas voi paljastaa yksinomaan.
xxx/ellauri130.html on line 571: Sarjassa Nahkurin & Miinan Kirjallinen Autoreissu: Paavi & Nopea, sarjakuvahahmo ja rikoskirjailija tutkivat suurten ystävien ja Hölmiädin ja Kulliverbin matkojen kirjoittajien välistä suhdetta ja heidän jatkuvaa vaikutustaan humoristeihin nykyään.
xxx/ellauri130.html on line 572: Viime vuoden toisella puoliskolla kuvattu ja tiistaina 14. maaliskuuta alkava dokumentti seuraa Nahkurin ja Punamäen kirjailijan Miinan samanlaisia ohjelmia kanavalle, kriitikot James Potkukelkka ja Boris Kloorikana vuonna 2020 sekä järvipoeetat Ville Sananhintainen ja Samu Räätäli Hiiliharja seuraavana vuonna.
xxx/ellauri130.html on line 574: Scriblerus-klubin kaveruxet knääpiömäinen Paavi ja pulska Viuhuva olivat lähes elinikäisiä ystäviä, joilla oli yhteisiä kirjallisia tunteita. Mutta heidän välillään oli merkittäviä eroja, entinen englantilainen roomalaiskatolinen, joka ei halunnut osallistua puolueelliseen toimintaan ja taipuvainen erottamaan runouden politiikasta, toinen irlantilainen anglikaani, joka oli syvästi sitoutunut poliittisesti sitoutuneeseen runouteen. Riitaantuivathan ne siitä loppupeleissä, nämäkin koomikot, kun Kloorikanan maisterintutkielma sai paskakaivoarvosanan.
xxx/ellauri130.html on line 747:
En tahdo luopua! Syxyn tuoreet kirjat ym! Sixmä oon näin kiihkeä.
Eira Stenberg
F
KILL!
xxx/ellauri130.html on line 791: Facit: Yli 90% julkkixista ja kirjailijoista on narsisteja. Se on suorastaan työhönottovaatimus. Omaan napaan tuijotus on suotavaa.
xxx/ellauri134.html on line 548: Luokkasi: torakat. Mutta et ole kirjautunut! Kirjaudu! Tässä tarinassa on hirmuisesti samankaltaista kuin nakuapinoiden parissa. Tän voisi kirjottaa uudestaan vaihtaen vaan joka kohtaan vastaavia nakuapinoiden juttuja. Saa nähdä jaxanko.
xxx/ellauri136.html on line 155: Ei tätä viizi edes kommentoida. Näyttää kirjaston poistohyllyltä. Jeesusko on yxin vetänyt koko raamatun?
xxx/ellauri136.html on line 204: Sukupuoliyhteyden käsite on laajentunut, joten aiempaa useamman tyyppiset teot tulevat kyseeseen raiskauxena. Oikeuskirjallisuudessa on arveltu, että esimerkiksi lyhytaikainen kynnettömän sormen vienti emättimeen lienee lievempi teko kuin rajusti suoritettu anaaliyhdyntä.
xxx/ellauri136.html on line 221: Vastoin suuren yleisön mielipidettä pääosin Ukko Utriaisten kynäilemässä oikeuskirjallisuudessa on todettu, että seksuaalirikoksista tuomitaan niiden viihdearvoon nähden ankarahkoja rangaistuksia.
xxx/ellauri136.html on line 287: Runon analyysi on ehkä yksi eniten mutkaisia kirjallisuuden opintoja. Tämä johtuu runon yksityiskohdista kirjallisena teoksena, koska se joskus heijastaa kirjoittajan erittäin hienovaraisia ja intiimejä tunteita ja kokemuksia, jotka ovat melko vaikeita kylmän rakenneanalyysin kohteeksi. Kirjallisissa ja kasvatuksellisissa toimissa on kuitenkin tiettyjä sääntöjä, jotka kuvaavat yksityiskohtaisesti, miten runun analyysi tehdään. Näiden sääntöjen huomioon ottamalla voit tehdä suunnitelma-ohjelman, jossa pisteissä tietyssä järjestyksessä ilmoitetaan tärkeimmät analyysimenetelmät. Joten teemme järjestelmää, joka vastaa tarkasti kysymykseen siitä, kuinka tehdä runouden analyysi?
xxx/ellauri136.html on line 291: 1. Ensinnäkin runon nimi ja sen kirjoittaja on merkitty, ja sitten on tarpeen kertoa työn syntymisajankohdasta, sen luomisen historiasta, missä se on kirjoitettu, missä olosuhteissa ja kenelle se on omistettu. Mikä tahansa kirjallisuus, myös lyriikka, liittyy väistämättä historialliseen aikaan, tämän yhteiskunnan kehityksen ajan erityispiirteisiin. Järjestelmän toinen kohta on siksi luonnollinen.
xxx/ellauri136.html on line 295: 3. Aika, jolloin työ kirjoitettiin tavalla tai toisella, vaikuttaa sen genren omaperäisyydestä. Siksi on tarpeen luonnehtia sitä, joka osoittaa tärkeimmät kirjallisuuden liikkeet ja suunnat lähelle tekijää ja kuinka runo olivat aikakausien mielestä.
xxx/ellauri136.html on line 370: Mihail Jurjevitš Lermontov ( Михаил Юрьевич Лермонтов ), venäläinen romanttinen kirjailija, runoilija ja taidemaalari, jota joskus kutsutaan "Kaukasuksen runoilijaksi", oli tärkein venäläinen runoilija Aleksanteri Puškinin kuoleman jälkeen. Hänen vaikutuksensa myöhempään venäläiseen kirjallisuuteen tuntuu edelleen nykyaikana, ei vain hänen runoutensa, vaan myös hänen proosansa kautta.
xxx/ellauri136.html on line 375: Mikhail Yurievich Lermontov oli luonteeltaan skeptikko, joten hän ei ottanut uskontoa vakavasti, vaikka hän työssään toistuvasti kääntyi henkisiin arvoihin. Runoilija rukoili ajoittain erityisen kovaa, jotta hän voisi tyhjentää hänen sielunsa epäilystä, ahdistuksesta ja surusta. Samalla hän halveksivat uskontoa, joka sai ihmiset sitoviksi ja joutuivat kärsimään kärsimystä ja nöyryyttämistä. Lermontov oli kapinallinen ja taistelija vapaudesta, hän halusi puolustaa ihanteiaan, eikä pidä hiljaa kulmassa. Tästä huolimatta kirjailija on toistuvasti käynyt temppeleissä ja luostareissa oppimaan nöyryyttä, jota hän ei myöntänyt luonteeltaan.
xxx/ellauri136.html on line 385: "Beggar" - runo, joka muutti näkymiä runoilija, joka järjesti hänet ja pakotti hänet voittamaan hänen rakkautensa herkkään kynteliinsä. Mikhailin ystävät tiesivät, että tyttö vain haaveili häntä, mutta he eivät kiirittele puhetta siitä, koska he muistivat kirjailijan räjähtävää luonnetta. Lermontovin "Kavun" runon analyysi osoittaa, että runoilija pystyi tunnustamaan itselleen, että hän erehtyi ja kauneus osoittautui arvottomaksi hänen rakkaudelleen.
xxx/ellauri136.html on line 616: tyypillistä nuortenkirjallisuutta, jossa esimerkiksi seikkailullinen matka liitetään itsensä löytämiseen ja aikuistumiseen. Ympäristöteemat siis ikään kuin tarjoavat kehyksen, jonka puitteissa seurataan nuoren päähenkilön kasvukertomusta. Nuoret oppivat vastoinkäymisten kautta kantamaan vastuuta ja kasvavat kohti aikuisuutta.
xxx/ellauri136.html on line 634: Tiemestarin kirja on pohjimmiltaan eräänlainen moraalitutkielma, jonka keskiössä ovat henkilöhahmojen tekemät moraaliset ja eettiset valinnat. Teoksessa on fantasiakirjamaiseen tyyliin hiukan mustavalkoinenkin hyvän ja pahan taistelu. Nooralla on valkonen stezon ja pollareilla mustat.
xxx/ellauri136.html on line 645: Tiemestarin kirjan kerronta onkin hyvin aistivoimaista: lukija kutsutaan kuvittelemaan, millaista olisi elää maailmassa, jossa auringonpaiste on polttava, jatkuva jano kuivaa suuta ja ulkona
xxx/ellauri136.html on line 650: Väitänkin, että ekodystopia- ja erityisesti ilmastofiktiokirjallisuuden tehtävänä on lukijan herättämisen ja varoittamisen lisäksi pitää yllä toivoa, jotta mielessä säilyy usko johonkin, jonka puolesta toimia. Joopa joo, uskoa ja toivoa.
xxx/ellauri136.html on line 652: Tiemestarin kirjassa toivoa luo voimakkaimmin se, että kaikesta huolimatta ihminen on selviytynyt ja sopeutunut uuteen elinympäristöönsä. Snorkkelilla pärjää vaikkei jalka ota pohjaan. Elämä jatkuu ja on mahdollista ilman öljyä ja
xxx/ellauri137.html on line 44: Nykyisin hän asuu Turussa. Biologi Rantalasta tuli Charles Darwin brittiläisen professorin Richard Dawkinsin ansiosta. Hän kertoo lukeneensa Izekkään geenin pariinkin kertaan matkalla armeijaan ja uravalinta oli selvä. Rantala opiskeli ensin biologiaa Jyväskylässä ja teki vuonna 2002 ensimmäisen väitöskirjansa, jonka otsikko oli Immunokompetenssi ja seksuaalivalinta hyönteisillä. Pian sen jälkeen hän siirtyi Turun yliopistoon jatkamaan hyönteistutkimuksiaan. Hänen ylivoimaisesti viitatuimmat artikkelinsa käsittelevät jauhopukin ja erään hentosudenkorentolajin immuunikompetenssia. Hän on se jauhopukki ja Katariina on se hentosudenkorento.
xxx/ellauri137.html on line 50: Opiskeluaikoinaan Rantala innostui Turun yliopiston kirjastosta löytämistään yhdysvaltalaisen tutkijan Taavi Pussin teoksista, ja alkoi jo fuksi-vuonna soveltaa tämän evoluutiopsykologistisia ajatuksia koulubileissä.
xxx/ellauri137.html on line 53: Omaa taustaansa koskeviin kysymyksiin hän vastaa niukasti. Evoluutiopsykologiasta innostunut tietokirjailija Osmo Tammisalo ja Helsingin yliopiston perinnöllisyys-tieteen professori Petter Portin otti nokkapokkaa takavuosina. Eräässä paljon metakkaa herättäneessä Tammisalon artikkelissa toinen kirjoittaja oli nuori tutkijahyönteinen Markus J. Rantala.
xxx/ellauri137.html on line 66: Hänen vuonna 2018 ilmestyneestä kirjastaan 12 elämänohjetta tuli kansainvälinen bestseller, ja Peterson kiersi puhumassa ympäri maailmaa, Suomessakin. Saarnoissaan hän vastustaa ”postmodernisteja” ja opettaa nuorille miehille keinoja, joita noudattamalla heistä tulisi parempia isiä, aviomiehiä ja kansalaisia. Hänen oppinsa pohjautuvat erityisesti jungilaiseen sankarikertomukseen mutta myös evoluutiopsykologiaan. Hänen kirjansa ensimmäinen neuvo on seistä selkä suorassa – sen hyötyjä perustellaan hummerien käytöksellä. Seisovatko hummeripojat selkä suorassa?
xxx/ellauri137.html on line 72: Helsingin Sanomien tiedetoimituksessa aikoinaan evoluutiopsykologiaa popularisoinut tiedetoimittaja Marko Hamilo on kääntynyt entistä työnantajaansa vastaan. Hän oli vuonna 2017 perustamassa Oikea Media -nimistä konservatiivista ”vastamediaa”, jossa on kirjoitettu persumaisuuxia esimerkiksi islamista, maahanmuutosta, gettoutumisesta, Antifasta, ilmastonmuutoksesta, feminismistä, naisellisista miehistä, homoista, koronarokotteiden vaaroista sekä Ylen ja HS:n harjoittamasta sensuurista. Vuoden 2020 alusta Hamilo johti jonkin aikaa perussuomalaisten ajatuspajaa Suomen Perustaa. Hän oli toiminnanjohtajana puolustamassa ajatuspajan julkaisemaa neljäsataasivuista pamflettia siitä, kuinka ”rationalismin tappio” ja siitä seuranneet postmodernistiset ideologiat ovat ”kulttuurimädättäneet” Suomen julkisen keskustelun ja median. Pamfletin oli kirjoittanut kahdesti väitellyt abortinvastustaja Jukka Hankamäki. Feminismi-sanan johdoksia mainitaan kirjassa useammin kuin joka toisella sivulla, ja aatteen väitetään muun muassa tuhonneen naisen seksuaalivietin. Julkaisun jälkeen opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti perivänsä takaisin teokselle myönnetyn 10 000 euron valtion-avustuksen. Tällaiset jordanpetersonit me ansaizemme.
xxx/ellauri137.html on line 80: Viimevuotisessa Anna-lehden henkilöjutussa Rantala kertoi lukeneensa yhdysvaltalaisen tutkijan Stephen S. Ilardin kirjan The Depression Cure, jossa Ilardi esittelee kuusiportaisen lääkkeettömän hoito-ohjelman masennukseen. Verkkokauppa Amazonin mukaan kirjan luokka on new age. Kirjassaan Ilardi suosittelee hoitamaan masennusta omega-3-rasvahapoilla, vellomisen välttämisellä, liikunnalla, riittävällä auringonvalolla, ihmisseuralla, kahdeksan tunnin yöunilla ja terveellisellä, sokeria ja roskaruokaa välttelevällä ruokavaliolla. Rantalan izehoidon ydinajatus on sama. Vellomista on vältettävä kaikin mokomin. Hentokorentokin on lopettanut vellomisen uima-altaalla. Saaliselimet eivät enää pysy pinnalla.
xxx/ellauri137.html on line 108: Rantalan ohikusexitulla vessan seinällä retriitin ohjelmaa on kiitelty vuolaasti. Mukaan mahtui yksi kriittinenkin kommentti. Siihen Rantala vastasi:”Ei kenenkään olekkaan pakko osallistua. Jokainen voi valita kenen taskuun tuikkaa rahansa, omaansa vaiko mun. Se tässä on hyvä puoli :) Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjani Masennuxen biologia. :) ja sen jatko-osan "Biologin masennusta" :(.” Haista, haista haista, seinää vessan... Haista home, Markus Rantala, sanois Pirkko Hiekkala. Ellei suorastaan haista pee.
xxx/ellauri137.html on line 114: Markus J. Rantala, 43, on juhlistanut Masennuksen biologia -kirjansa julkaisua Helsingissä. ”Kirjaprojekti lähti vähän käsistä. Käytin siihen enemmän aikaa kuin väitöskirjoihini”, Rantala kertoo. Se on helppo uskoa.
xxx/ellauri137.html on line 146: Leo N. Tolstoi (1828-1910), kirjailija, sosiaalireformisti ja moralisti, tunnetaan tällä haavaa lähinnä romaaneista (tai leffoista) Vainaa i Mir ja Anna Karenina. Lisäxi se kynäili kaikenlaisia pamfletteja ja muutamia lisäromskuja, esim joku Ylösnousemus. Se hurahti jeesusteluun aika pahasti lähestyessään viittäkymmentä, mistä jäljempänä enemmän.
xxx/ellauri137.html on line 148: Se oli aatelisjäbä, orpo aika pienestä. Se oli vähän niinkuin Mikko Helkama, eleli tiluxillaan ja leikkas kuponkeja. Ainiin onhan sizillä vielä se kirja Lapsuus, mulla on se, olen lukenutkin. Se oli aika kiva, ylipäänsä olen Lexan romaaneista kyllä pitänyt.
xxx/ellauri137.html on line 154: Lexalla oli vientiä, vaikkei se ollut mikään komistus: leveänenäinen, vajaahampainen, paxuhuulinen ja lerppasilmäinen. Pantuaan taas jonkun maalaistytön paxuxi se päätti ottaa Sonjan, joka tykkäs olla kuulun kirjailijan muusana. Lexa pakotti Sonjan lukemaan Pepys-tyyppisen päiväkirjansa, johon joka pano oli seikkaperäisesti kuvattu. Sonjaa ällötti, vielä häiden jälkeenkin. Lexa bylsi Sonjaa sitä innokkaammin, oli varsinainen pirttihirmu ja kotistyränki.
xxx/ellauri137.html on line 165: Juutalaisia kirjallisuusnobelisteja on yhtä monta kuin on kirjallisuusnobelistinaisia (16/117 eli runsas prosentti). Maailman väestöstä on enemmistö naisia. Juutalaista verta väestössä on 2 promillea. Sillä ei saisi enää ajaa autoa.
xxx/ellauri137.html on line 711: Rein etunimi on peräisin Lemonheadseilta. Se kuten koko kirja on ysäriä. xxx/ellauri137.html on line 713: Puhelimeen vastataan moshi moshi. En oikein pidä japsuista. Tosin tässä kirjassa ei niitä häiriöxi asti ole, enemmän on blue-eyed sarariimaneja. Rei muistuttaa jotain julkkista, oliko se Emily in Paris, joka rakastaa koluta äitinsä kanssa antiikkikauppoja.
xxx/ellauri137.html on line 805: Miyazawa nousi nopeasti tunnetuksi yhdeksi varhaisen Heisei -kauden tärkeimmistä idoleista , mikä herätti kiistaa vuoden 1991 alastonvalokuvauskirjastaan Santa Fe , jota julkaistiin 1,5 miljoonaa kappaletta. Hänen henkilökohtaisia kamppailujaan tutkittiin edelleen, mukaan lukien korkean profiilin kihlasu sumopainija Takanohanaan , itsemurhayritys ja taistelu anorexia nervosaa vastaan . Vuoteen 1996 mennessä hän jäi tauolle ja asettui hetkeksi uudelleen San Diegoon.
xxx/ellauri137.html on line 809: Sujatan äiti joutui ostamaan sille joka vuosi uuden kuumavesipullon. Her farts boiled bathwater. Reistä kynittyine kananpersetukkineen tuli yön yli alistettujen japsunaisten roolimalli. Rei stairu maxaa kampaajalla 6K yeniä. Voi ei, vingahtaa Rei tyytyväisenä. Rei kumartaa, lämmittää mikrossa lihaperunalaatikot, keittää teet ja järjestää lautaselle Yakuzan lahjapersikat. Sääli etten osaa kanjeja, on raivostuttavaa kun ei tiedä mitä izestä sanotaan. Reistä on tulossa julkkis hyvää kyytiä. Se on haikeaa, mutta hienoa. Ylläni oli niitä sun näitä lainahöyheniä. Tää kirja on niinniin tyttöjen. Tulee mieleen Richardsonin Pamela.
xxx/ellauri137.html on line 814: Shagin jättimuna on jälleen veteessä. Vittu tää kirja on täysin matelijanaivoinen. Pelkkää kopulointihalua ja riidan haastamista.
xxx/ellauri138.html on line 326: "He rakastivat Naurun ja unohduxen kirjaa. Kunderassa oli jotain luotettavaa. Hänen itäeurooppalaisuutensa. Intellektuellin levoton luonto. Se että kaikki näytti olevan hänelle niin vaikeaa. Heihin kumpaankin teki vaikutuksen Kunderan vaatimattomuus, oikea supertähden käytöxen antiteesi, ja he kumpikin uskoivat hänen ajattelun ja kärsimyksen eetoxeensa. Kaikki se intellektuaalinen kärsimys - ja entä sitten hänen ulkomuotonsa. Kirjailijan runollisen nyrkkeilijämäinen olemus teki Delfiiniin suuren vaikutuxen, se oli merkki kirjailijan sisällä vaikuttavasta ankarasta sekasorrosta."
xxx/ellauri138.html on line 335: "Päähineistä" puhumattakaan. Päähineet ovat "resitentit kynäilijät", jotka amerikkalaisyliopistojen uskomattoman omahyväisen tavan mukaan asuvat ilmaiseksi yliopistoalueella. Kenties hiän ei pikku Athenassa ollut nähnyt heistä pahimpia, mutta nämäkin kaksi ovat kyllin kamalia. He ilmaantuvat opettamaan kerran viikossa ja he ovat naimisissa ja he tulevat hiänen tykönsä ja ovat mahdottomia. Milloin me menemme lounaalle, Delphine? Anteeksi vaan, hiän ajattelee, mutta ei tehoa. Hiän oli niin kovasti pitänyt Kunderan luennoista siksi että tämä oli ollut aina vähän epämääräinen, joskus jopa vähän nuhjuinen, suuri kirjailija malgré jamais lu vai mikä se oli. Niin hiän ainakin oli kokenut ja siitä hiän oli pitänyt. Mutta tästä amerikkalaisesta minä-olen-kirjailija -tyypistä hiän ei pidä, hiän ei voi sietää sitä, sillä aina kun se katsoo hiäntä, hiän tietää sen ajattelevan: Voithan sinä olla ranskalaisittain itsevarma ja muodikas sivistynyt ja olethan sinä tietysti hyvin ranskalainen, mutta silti sinä olet yliopistoihminen ja minä olen moukka kirjailija-me emme ole tasavertaisia. Nämä elättikirjailijat omistavat kaikesta päätellen suunnattoman paljon aikaa sukupuoliasioille. Niin, sekä runoilijalla että proosakirjailijalla on pääfetissi, ja siksi Delphine puhuu heistä kirjeissään päähineinä. Runoilijalla on Ressu-mallinen antiikkinen lentäjänlakki joka ei sovi kampuxelle ja proosakirjailija on kalju sekä vähän nuhjuinen. Ne ovat olleet 2x naimisissa keskenään ja ovat uskomattoman izerakkaita. Nuorempi se ressukypäräinen on lukenut vähän Bataillea ja vielä vähemmän Hegeliä. Se on ihan sexitön. Vanhat humanistisedät ovat vielä pahempia. Ne vasta izetyytyväisiä ovatkin. Näin kertaa ikääntynyt Peppu vanhoja kaunoja.
xxx/ellauri138.html on line 337: Pepun kirjassa kuuluisilla kuusikymppisillä keskivartalolihavilla konservatiivisillä jutkumiehillä on aivan uskomaton viuhka, nubiilit naiset pörräävät niiden ympärillä kuin kärpäset. Arthur Sussman on hillottava oikeistopaskiainen esimerkixi, ja pomminvarmasti myös jutku. Bob Reich ja Bob Rubin on nekin todnäk jutkuja, jotka riitelevät USA:n talousylijäämästä, kenen taskuun olis setelitukot työnnettävä. Todnäk jutkujen.
xxx/ellauri139.html on line 137: Georges Bataille, kirjailija. Georges Bataille oli ranskalainen kirjailija, antropologi ja filosofi.
xxx/ellauri139.html on line 154: Bataillen lapsuutta painosti hänen isänsä vakava sairaus, kupan aiheuttama halvaantuminen ja mielenterveyden järkkyminen. Bataille harkitsi ensin papin uraa, mutta kupan saatuaan vieraantui katolisuudesta nopeasti. Hän työskenteli vuodesta 1922 kirjastonhoitajana kansalliskirjastossa Pariisissa.
xxx/ellauri139.html on line 171:
xxx/ellauri139.html on line 197: "Tässä haluan noteerata myös tähän teokseen liittyvän tuoreen elämyksen. Tulin ostaneeksi äänikirjan, jossa on luettu koko Idiootti venäjäksi, lähes 30 tuntia. Kuuntelin 1 osan eli noin 8 tuntia samalla kun korjasin erästä tietokoneohjelmaa."
xxx/ellauri139.html on line 209: Mix jenkeillä on niin vitusti noita TLDR neuvokkeja just Doston Idioottiin? Jotenkin se on niille tuiki tärkeä. Tää on nuortenkirja, siitä ei ole epäilystä. Joka iikka haluu olla joku Jeesus nuorukaisena tai neitosena. Ja vastustaahan Dosto siinä nihilismiä. Eikä hölmö altruistikaan selviä täysin ilman risuja, joutuuhan se takas Sveiziin hermoparantolaan.
xxx/ellauri139.html on line 230: Jo Dostojevskin varhaisimmissa luonnoksissa ja sunnitelmissa esiintyy "idiootiksi" nimitetty sankari. Tämän kuva kuitenkin selvästi eroaa siitä ruhtinas Myshkinin kuvasta, joka on "meille" tuttu teoksen lopullisesta versiosta. Alkuperäisessä laitoksessa "idiootti" on loukattu olento, ylpeä ja kostonhimoinen, yhtälailla hillitön hyvässä ja pahassa, kykenevä mitä hillittömimpiin temppuihin lahjakkaan, mutta villin ja hillittömän luonteensa mukaisesti. "Vihonviimeinen esimerkki ylpeydestä ja egoismista", "tekee roistomaisia temppuja pahuuttaan ja ajattelee, että niin pitääkin", "Ylpeydestä etsii ulospääsyä ja pelastusta"; "Rajaton ylpeys ja rajaton viha" - sellaisia luonnehdintoja sisältyy romaanin "Idiootti" ensimmäisen laitoksen muistiinpanoihin ja suunnitelmiin. "Romaanin perusajatus: niin paljon voimaa, niin paljon pelkoa oman ajan sukupolvea kohtaan - eikä uskoa mihinkään. Rajatonta idealismia ja rajatonta sensualismia", lukee Dostojevskin muistiinpanoissa, kun hän luonnehtii sankarinsa tragediaa, kuten se näyttäytyy kirjailijalle alun perin. Vasta ensimmäisen laitoksen työstämisen seuraavassa vaihessa Dostojevski keksi toisen "idiootin" kuvan, josta voidaan jo tunnistaa tulevan Myshkinin piirteitä. Tässä vaiheessa ilmestyy sankarille myös muita piirteitä; "outo", "hiljainen", "hiirulainen", "hän alkaa joskus äkkiä lukea kaikille tulevan siunauksellisen olotilan piirteitä". Pannaan merkille "hänen ("idiootin") luonteensa ja suhteensa lapsiin", "hyvin heikko terveys", muiden henkilöiden ihmettely "hänen yksinkertaisuutensa ja nöyryytensä".
xxx/ellauri139.html on line 240: Työstäessään Myshkinin kuvaa Dostojevski irroittautui venäläisestä reformistisesta toiminnasta myönteisen sankarin kirjallista kuvaa muodostaessaan, tehtävä, jonka ratkaisemiseen vallankumouksellisten demokraattien rinnalla kaikki parhaat venäläiset 19. vuosisadan jälkipuoliskon kirjailijat osallistuivat, erityisesti L.N. Tolstoi ja N.G. Leskov.
xxx/ellauri139.html on line 244: Etsiessään "täysin erinomaisen apinan" kuvaa Dostojevski kääntyy venäläisen kokemuksen lisäxi maailmankirjallisuuden puoleen. "... erinomaisia apinoita, kristillisessä kirjallisuudessa - hän kirjoitti S.A. Ivanovalle - on parhaimmillaan Don Quijote. Mutta hän on erinomainen vain siksi, että hän on samanaikaisesti hullu. Dickensin Pickwick on äärettömän paljon heikompi idea kuin Don Quijote, mutta kuitenkin suuri sekopää ja sellaisena myös käsitellään. Esiintyy myötäelämistä naurettavuuteen saakka ymmärtämättä myötätunnon hintaa - mutta herättää kuitenkin lukijassa sympatiaa hänen kohtaamansa onnettomuuden ja yhteiskunnan häntä kohtaan osoittaman epäoikeudenmukaisuuden ansiosta. Minulla ei ole mitään sellaista, ei mitään määrättyä ja sen vuoksi pelkään, että tulee täydellinen epäonnistuminen" (sama, s. 71). No ei, sekopäähän tuli siitäkin. Vai mitä jäbät?
xxx/ellauri139.html on line 250: Eräitä Myshkinin kuvaan liittyviä romaanin episodeja luodessaan kirjailija on käyttänyt oman elämänkertansa piirteitä. Myshkinille kuten muutamille muillekin kirjojensa sankareille kirjailija antoi sen vaikean hermosairauden, epilepsian, josta hän itsekin kärsi; Myshkinin tila ennen epileptista kohtausta vastaa sitä, mitä hän oman kertomansa mukaan koki sairauskohtauksen lähestyessä.
xxx/ellauri139.html on line 252: Dostojevskajan (puolison) ilmoituksen mukaan myös rakkaudessa lapsiin on omaelämänkerrallinen luonne. Myshkinin muistelu koskien sitä kuinka hän Sveitsissä tapasi lauman koulusta juosten palaavia lapsia, kuuluu kirjailijan muistoihin Dresdenistä. Rusakko ja Nabokov tulee ezimättä mieleen. Ihanteena lapsen kaatiot, "sureskeleva" talonpoikaistyttö Marie. Ruhtinas on kasvanut lasten keskellä, kanssakäymisessä luonnon kanssa, kaukana tästä säätyläisporvalillisuudesta.
xxx/ellauri139.html on line 254: Sittää ihastus "mieluisiin kirjallisiin tykötarpeisiin". Nastasja Filippovna ei voi irroittautua käsityksestään että hän on langennut, ikuisesti raajarikkoinen olento. Mitä vittua!
xxx/ellauri139.html on line 273: Dostojevski pärmänttää, että sosialismi on roomalaiskatolisuuden kaukaisempi jälki-ilmiö, ne ovat samaa uskotonten väkivaltaa. Luokkataistelun ja vallankumouksen sijaan kirjailija asettaa Myshkinin suulla "hallitsevan luokan itsensä kehittämisen", taantumuksellisimman slavofiilisen utopian suostumuxellisesta anaaliyhdynnästä Itsevaltiaan ja kansan, sortajan sorrettujen ja välillä. Dostojevski väittää, että tähän onneen vie, ei vallankumous, ei sosialismi, vaan ortodoksisen kirkon ideaalien levittäminen.
xxx/ellauri139.html on line 275: Myshkinin puheen taantumuksellis-utopististen ilmausten järjestelmä sai jatkokehittelyn Kirjailijan päiväkirjassa ja versoili laveasti romaaneissa Riivaajat ja Karamazovin veljekset.
xxx/ellauri139.html on line 292: Vain V.P. Burenin "Pietarin sanomat"-lehdessä piti romaania Dostojevskin "epäonnistuneena" teoksena. Burenin piti romaania "kaunokirjallisena sepitelmänä, joka muodostui useista tyhmistä henkilöistä ja tapahtumista, joissa ei oltu kiinnitetty mitään huomiota niiden taiteelliseen tarkoitukseen". Burenin moitti kirjan tapahtumien ja näkymien luonnottomuutta ja satumaisuutta.
xxx/ellauri139.html on line 296: Ekan osan innostuxen jälkeen kritiikki vaikeni. Lisää samaa tuumivat kai kaikki. Tämä suuresti katkeroitti Dostojevskia. "Minua ei koskaan suosinut kritiikki vaan yleisö, hän kirjoitti tähän. - Kuka kriitikoista tuntee Idiootin lopun - kohtauksen, jossa on sellaista voimaa, että sille ei ole kirjallisuudessa vertaa. No, kyllä kansa tietää..."
xxx/ellauri139.html on line 300: "Ajatuksen syvyydessä ja hänen käsittelemänsä moraalisen maailman tehtävän laajuudessa, kirjoittaa Shtshedrin, tämä kirjailija seisoo täydellissenä kummajaisena. Hän ei vain tunnusta niiden intressien laillisuutta, jotka liikuttavat tämän ajan yhteiskuntaa, vaan jopa menee pitemmälle, siirtyy ennustajan ja profeetan rooliin, jossa asettaa ei välittömien vaan myöhempien apinaston pyrkimysten tavoitteen." Tämän osoituksena Shtshedrin viittaa Idiootti-romaaniin, jossa Dostojevski "teki yrityksen kuvata sellaista aappatyyppiä, joka saavuttaa täyden moraalisen ja henkisen tasapainon".
xxx/ellauri139.html on line 302: Shtshedrin kirjoitti, että sen tehtävän edessä, jonka Dostojevski otti suorittaakseen, tunnetussa määrin "kalpenevat kaikki mahdolliset kysymykset naisten työstä, arvojen määräytymisestä, ajatuksen vapaudesta"... "Tämä, kirjoittaa satiirikko, niin sanotusti lopullinen päämäärä, johon nähden kaikkein radikaaleimmatkin kaikkien muiden yhteiskuntaa kiinnostavien kysymysten ratkaisut vaikuttavat vain väliasemilta". Mutta samalla Shtshedrin osoitti kiivaasti kirkuvia ristiriitoja, joita esiintyy Idiootissa, kuten myös muissa kirjailijan teoksissa. "Ja mitä sitten? huolimatta sellaisen tehtävän säteilyvoimasta, joka sokaisee kaikki tilapäiset edistyksen muodot, herra Dostojevski, kirjoitti Shtshedrin, vähääkään ujostelematta tuhoaa itse asiansa saattamalla häpeään apinoita, joiden ponnistukset ovat suuntautuneet samaan suuntaan, johon ilmeisesti pyrkii myös tekijä erittäin pätevällä päättelyllään. Halpa niin sanotun nihilismin pilkka ja häiritsevä halveksunta, jonka syyt aina jäävät selvittämättä, kaikki tämä värittää herra Dostojevskin tuotantoa rokonarpiseksi, täysin hänelle vieraan, ja korkeasta taiteellisesta tasosta kertovien kuvien ohella loihtii esiin kohtauksia, jotka
xxx/ellauri139.html on line 307: Mutta kuinka paljon voimaa, kuinka paljon ihania kohtia! Kuinka hyvä onkaan Idiootti! Niin ja kaikki henkilöt piirtyvät selkeinä, kirjavina - sähkövalolla valaistuina, jolloin kaikkein tutuinkin henkilö, tavallisen värinen, saa yliluonnollisen hohteen, ja heitä tekee mieli tarkastella ikäänkuin uudelleen... Romaanissa on valaistus kuin "Pompeijin viimeisessä päivässä"; ja hyvä, ja kiinnostava (äärimmäisyyteen saakka kiinnostava, viihdyttävä) - ja outo!"
xxx/ellauri139.html on line 309: "Minua miellytti se, että Te pidätte parhaana Idioottia. Kuvitelkaa, että olen tämän arvion kuullut jo 50 kertaa, ellen enemmän. Kirjaa ostetaan joka vuosi ja joka vuosi jopa yhä enemmän. Minä sanoisin Idiootista, että kaikki puhuvat siitä minulle, kuinka se on paras teokseni, sillä on erityinen paikka mielessäni, se minua suuresti tyydyttää ja miellyttää". Nabokovin mielikirja oli Lolita.
xxx/ellauri139.html on line 321: Veli-Matti Welling laulatti meillä kappaleet "duulla ensin", ennenkö mukaan otettiin lyrixit. Tässä Aunen juoni ensin ja sitten vasta Keazin ylipitkät alexandriinit. Sivusto poemanalysis.com on vulgääri. Huvittavan vulgääri. Jenkkiläiset jutkukirjailijat on täsmälleen yhtä vulgäärejä, vaikkei yhtä huvittavalla tavalla. Ne luulee olevansa jotain fixuja.
xxx/ellauri139.html on line 505: Who keepeth clos’d a wond’rous riddle-book, Jollon vanha vizikirja auki isokainalossa,
xxx/ellauri139.html on line 640: Clasp’d like a missal where swart Paynims pray; Virsikirjan kannet kiinni, tahi koraani,
xxx/ellauri139.html on line 858: Se aloitti oikixessa mut meni kirjakauppa-apulaisexi ja kääntyi päättäväisesti kirjallisuutta päin. 18vee se julkaisi pienen kokoelman Runoja (v 1800), jossa parasta olivat Runoilijan nautinnot ja Bernardilaissola.
xxx/ellauri139.html on line 942: Mais la nature est brillante d’attraits, Mut luonto on kirjavanaan houkutuxia,
xxx/ellauri139.html on line 1045: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri139.html on line 1049: Vuosina 1834–1838 hän asui suuressa kurjuudessa Pariisissa, ja hänen terveytensä oli täysin pilalla, ja hänen oli pakko ottaa majoitus köyhien turvapaikkaan (Hôpital de la Charité). Vasta ennen kuolemaansa hän onnistui julkaisemaan kerätyt runonsa, myymällä tekijänoikeudet 4 punnan ja 80 kappaleen kirjasta. Tämä teos, Myosotis (1838), ei otettu vastaan epäsuotuisasti, mutta kirjailijan kuolema tuberkuloosista 20. joulukuuta 1838 herätti siihen suhteellisen liiallisen kiinnostuksen.
xxx/ellauri139.html on line 1053: Hegesippoksen teokset ovat kadonneet, mutta niistä on säilynyt joitakin katkelmia lainauksina Eusebioksen teoksissa. Eusebioksen mukaan hän kirjoitti viisi kirjaa käsittävän teoksen Hypomnemata (”Muistelmia”), joka käsitteli apostolien opetuksia. Myös Hieronymus tunsi Hegesippoksen. Hegesippos kirjoitti teoksensa torjuakseen uudet gnostilaiset ja Markionin alulle panemat harhaopit. Hän vetosi ennen kaikkea traditioon, joka ilmeni apostolisessa ja piispallisessa seurannossa kulkeneessa kristillisessä opetuksessa. Samalla hän tarjosi varhaisista piispoista paljon tietoa, joka olisi muutoin kadonnut.
xxx/ellauri139.html on line 1055: Eusebios sanoo Hegesippoksen kääntyneen kristinuskoon juutalaisuudesta, koska hän lainasi hepreankielisiä kirjoituksia ja oli hyvin perehtynyt Heprealaisevankeliumiin ja syyriankielisiin evankeliumeihin. Hän viittasi myös juutalaisten kirjoittamattomiin perinteisiin. Hegesippos vaikuttaa eläneen jossain Rooman valtakunnan itäosissa, mahdollisesti Palestiinassa. Paavi Anicetuksen (paavina noin 154–167) aikaan hän matkusti Korinttiin ja Roomaan, ja keräsi samalla vierailemiensa kirkkojen opetuksia ja varmisti niiden olevan yhtäpitäviä Rooman kirkon oppien kanssa. Hän mainitsee tehneensä Roomassa paavien luettelon Anicetukseen saakka, ja Eleuteriuksen olleen tämän diakonina. Hegesippoxen niteet lienevät hukkuneet kirjastosta 1600-luvulla. Kuka lie lainannut eikä palauttanut eräpäivään mennessä.
xxx/ellauri139.html on line 1158: Larcenaire-leffoja ei viizi luetella edes. Että tämmöinen on voinut ylipäänsä edes kiinnostaa kirjallisia kumikauloja. Larcenairen pointti nähtävästi on että porvarien ja työläisten alkaessa sekoittua alkaa olla tälläsiä valkokaulusmurhaajia: herrasväen ja laahuxen rikolliset harrasteet on samat. Se pelottaa arvaa kumpia. Seuraava runo on petty larcenairen omasta kuulakärkikynästä:
xxx/ellauri139.html on line 1237: Dostojevskilla oli ensin vaikeuksia saada Köyhiä apinoita julkaistua. Kirjallinen kausijulkaisu ”Isänmaan vuosikirja” torjui käsikirjoituksen. Dostojevski kirjoitti veljelleen Mihailille hukuttautuvansa Nevaan, jollei saa tekstiään julki. Bugger it!
xxx/ellauri139.html on line 1239: Dostojevskin ja kirjallisuushistorian onneksi tulevan Venäjän kirjallisuuden kykloopin asuintoverina oli tuolloin aloitteleva kynäniekka Dmitri Grigorovitš, joka käsikirjoituksen luettuaan riensi näyttämään sitä muotirunoilija Nikolai Nekrasoville. Nekrasov itki ääneen. Hän ja Grigorovitš palasivat Dostojevskin luo neljältä aamuyöllä. Vielä samana aamuna Nekrasov koikkelehti käsikirjoitus kainalossaan aikakauden kirjallisen majakan, kriitikko Vissarion Belinskin luo karjuen: ”Uusi Gogol on syntynyt!”.
xxx/ellauri148.html on line 143: Minä pelkäsin joka kerta kun katselin miten hän työskenteli korkealla mukulakivikatujen yläpuolella. Seistessään korkeuksissa Moshe Blecher näytti mieheltä jolla on yliluonnolliset voimat, joka on tottunut ihmeisiin ja jota tavalliset lait eivät koske. Hän saattoi äkkiä pysähtyä ja kohottaa päänsä kuin odottaisi että minä hetkenä hyvänsä ilmaantuu enkeli tai serafi tuomaan pelastuksen viestiä. Moshe Blecher asui kellariasunnossa, mutta se oli soma Ja siisti. Öljylampussa oli aina tuli. Vuoteet oli sijattu. Missään ei virunut riepuje niin kuin muissa kellariasunnoissa Seinän vierellä oli kirjakaappi.
xxx/ellauri148.html on line 546: Juutalaisen tradition mukaan Salomo kirjoitti kolme Raamatun kirjoista, ja nämä kirjat vastaavat ihmisen elämän kolmea vaihetta: Laulujen laulu kuvaa nuoruuden tarmoa ja halua, Sananlaskut kypsän iän viisautta, ja Saarnaajan kirja vanhuuden kyynisyyttä. Talmudin ja Koraanin mukaan Salomo oli profeetta.
xxx/ellauri148.html on line 548: Seisoin pelästyneenä nurkassa käymälän vieressä ja puristin rintaani vasten nyyttiäni jossa oli melkein pelkästään omia käsikirjoituksia ja vähät kirjani. Piru nauroi sisälläni omia kuvitelmiani. Tiesin aivan hyvin että näin edessäni apinalauman historian olemuksen. Tänään puolalaiset rääkkäsivät juutalaisia, eilen venäläiset ja saksalaiset olivat rääkänneet puolalaisia, huomenna sakemannit rääkkäsivät jutkuja, ylihuomenna jenkit ja jutkut rääkkäävät miehissä rättipäitä. Jokainen historian kirja oli kertomus murhista, kidutuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jokainen sanomalehti ja klikkiuutinen ui veressä ja häpeässä. Lukemistani filosofeista pessimistisimmät, Schopenhauer ja Von Hartman molemmat tuomitsivat izemurhan (unohtaen läpän "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi"), mutta sillä hetkellä minä tiesin että on vain yksi pitävä tapa esittää vastalauseensa elämän kauhuille ja se on lingota Jumalalle hänen huonosti valittu lahjansa takaisin kuin Kristina-täti. Oli täysin mahdollista että jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut pistooli tai vyöpommi, olisin tappanut itseni listittyäni ensin summanmutikassa kasan huligaaneja.
xxx/ellauri148.html on line 550: Pitkän puhumisen ja vaatimisen jälkeen juutalaiset alkoivat laulaa "Tule, rakastettuni" Se oli puolittain laulua, puolittain valitusta. Siihen iltaan asti olin usein haaveillut kädellisten vapahtamisesta, mutta silloin minä tajusin selvästi ettei minun kannattanut vaivautua, apinakööri ei ansainnut vapahtamista. Vapahdus niille olisi todellisuudessa rikos. Homoapina oli villipeto joka surmasi, raateli ja rääkkäsi sekä toisia lajeja että omaansa eikä edes nälkäänsä vaan huvin vuoxi. Toisten tuska oli sen ilo, toisten nöyryytys sen kunnia. Toorassa kerrotaan miten Jumala katui termiittiapinan luomista. Voi helevetti mikä moka tuli tehtyä. Aadamin poika murhasi veljensä. Kymmenen sukupolvea myöhemmin Jumala nostatti vedenpaisumuksen koska maailmasta oli tullut syntinen. Eikä sekään tehonnut. Ei ole toista kirjaa (klikkiuutisia lukuunottamatta) joka kertoisi yhtä paljaasti ja selkeästi totuuden apinoista kain Raamattu. Hyvinäkin pidetyt apinat kuten ukki-Taavetti ja sen poika Shlomo olivat pahoja. Eilispäivän marttyyreistä tulee tämän päivän sortajia. Lajina termiittiapina ansaizee kaiken sen ruoskinnan minkä saakin. Ei ole pelkkä sattuma etta apinat pystyttävät suurimman osan muistomerkeistään murhamiehille - isänmaallisille eli konservatiivimurhaajille tai vallankumouksellisille eli radikaalimurhaajille. Venäjälla on Bogdan Chmielnickinkin muistomerkki. Tämän maailman suht viattomat marttyyrit ovat eläimet, ennen kaikkea kasvissyöjät, mutta mixei leijonatkin. Siilit ovat myös kivoja.
xxx/ellauri149.html on line 79: Ranskan viranomaiset eivät myöskään ilahtuneet siitä, että Wish kyllä lupaa siivota vaaralliset tuotteet pois, mutta pian samaa tuotetta myydään hiukan eri nimellä. Usein myyjä on vieläpä sama. Wish ei myöskään pidä mitään kirjaa vaarallisia tuotteita koskeneista kaupoista.
xxx/ellauri149.html on line 87: Esa Jouni Olavi Saarinen (s. 27. heinäkuuta 1953 Hyvinkää) on suomalainen filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Saarinen oli vuodesta 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professorina Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto), ja hän jäi eläkkeelle kesällä 2021. Saarinen on ollut tunnettu julkisena keskustelijana, suosittuna luennoitsijana ja filosofian oppikirjojen tekijänä.
xxx/ellauri149.html on line 91: Vuonna 1980 Saarinen tuli tunnetuksi ”punktohtorina” Jan Blomstedin kanssa kirjoittamansa kirjan Punk-Akatemia vaikutuksesta. Saarisen julkisuusura jatkui 1980-luvulla muiden kirjojen tukemana: M. A. Nummisen kanssa kirjoitettu Terässinfonia (1981), Epäihmisen ääni (1984), ja Erektio Albertinkadulla (1988). Saarinen levytti myös musiikkia. Vuonna 1984 julkaistiin albumi Filosofia (mukaan lukien laulu Poikarakkaus), jonka kappaleiden sävellyksistä vastasi valtaosin Paajanen ja teksteistä Saarinen itse.lähde? Saarinen myös palkittiin opetusansioistaan Helsingin yliopiston Eino Kaila -palkinnolla. Saarinen auttoi julkisuuteen ohjaamansa, itsensä tapaan poikkeuksellisen nuorena väitelleet filosofian tohtorit Heidi Liehun ja Pekka Himasen. Vuonna 1994 ilmestynyt Imagologies: Media Philosophy (yhdessä Mark C. Taylorin kanssa) on Saarisen kansainvälisesti tunnetuin teos. Imagologies käsitteli postmodernin kulttuurin mediafilosofiaa.
xxx/ellauri149.html on line 131: "Muutostekijä on yritysjohtaja Ensio Miettisen ja filosofi Esa Saarisen voimakaslinjainen johdatus 1990-luvun yritysajatteluun. Millainen on luova organisaatio? Millaisia ovat työyhteisöjen huomaamattomat nöyryytykset? Mikä vapauttaa, mikä latistaa? Lennokkaassa ja häpeämättömän suorapuheisessa kirjassaan Miettinen ja Saarinen porautuvat aikamme työyhteisöjen ydinkysymyksiin ja hahmottavat tien ulos. Muutostekijä on värikäs ja haastava perusteos, kattava kokonaishahmotus ihmislähtöisestä yrityskultuurista ja uudenlaisista yritysarvoista. Yhdistäen Miettisen käytännön kokemukset liikkeenjohdosta Saarisen filosofiseen tietämykseen, tekijät esittävät Suomessa ennennäkemättömän moniulotteisen, muutosvoimaisen yritysnäkemyksen, joka painottaa avoimuutta ja luovaa vuorovaikutusta hierarkiaa ja rooliutumista vastaan. Tämä kirja antaa käytännöllisen ja filosofisen viitekehyksen ihmiselle, joka 1990-luvun maailmassa haluaa olla muutostekijä työssään ja elämässään."
xxx/ellauri149.html on line 511: Richard Bertrand Spencer on tunnettu amerikkalainen valkoisen ylivallan kannattaja, valkoinen nationalisti, all-right -aktivisti ja identitaari. Spencer on opiskellut eri yliopistoissa muun muassa "kirjallisuutta ja humanistisia aineita". Vuonna 2007 Spencer erotettiin amerikkalaisesta konservatiivilehdestä äärimmäisten mielipiteidensä takia. Vuonna 2010 Spencer perusti alternativeright.com-sivuston. Hän loi omien sanojensa mukaan nimityksen all-right. Vuonna 2017 Spencer johti monia äärioikeistolaisia mielenosoituksia Yhdysvalloissa. Spencer on esittänyt muun muassa "rauhanomaista etnistä puhdistusta". Tavoitteena oli pelkästään valkoisista koostuva Yhdysvallat. Tavoitteen lyhenne on Ctrl-Alt-Del.
xxx/ellauri149.html on line 534: Ben Zyskowicz on valittu elokuun 2010 kuukauden nutipääksi. Ben Zyskowicz, lausutaan [peniskö-vitsi], on alun perin vappunaamari, johon siirtyi parapsykologisen kokeen aikana demoni. Tällöin naamari omaksui lähes inhimillisen hahmon. Nimellä Zyskowicz on maagisia ja infernaalisia ominaisuuksia, joiden ansiosta Zyskowicz pääsi pakoon koetta johtaneita parapsykologeja. Koska he eivät kyenneet kirjoittamaan nimeä oikein, Zyskowicz vapautui heidän vallastaan ja liittyi paholaisen voimia edustavaan poliittiseen puolueeseen muiden demonien tavoin. Siellä hän on erikoistunut ympäröimään itsensä kuvauksellisilla nuorilla naisilla ja kähmimään puolueen vaalirahoitusta, josta huomattava osa kerätään maakuntien varakkailta saatananpalvojilta. Zyskowiczin ulkomaiseen imagoon kuuluvat hänen tavanomaiset seemiläispiirteensä ja alkukirjaimien Z ja B (Zyklon B) käyttö vaalimainonnassa.
xxx/ellauri149.html on line 536: Demonisten poliittisten linjaustensa lisäksi Zyskowicz tunnetaan saatanallisista orgioista, joita hän on järjestänyt nuorille naisille. Näitä hän on käsitellyt yksityiskohtaisesti tunnetussa pornografisessa teoksessaan Eduskunnasta menin Baakariin, joka on saanut innoittuneen vastaanoton satanistipiireissä. Rakel Liekki suunnittelee parhaillaan kirjaan pohjautuvaa elokuvaa.
xxx/ellauri154.html on line 39: Nytkun alkaa olla liian vanha edes teoriassa kiinnostumaan nakupelleistä naisista, lähinnä huvittaa tääkin näpäys muka seppukua suunnittelevasta Lucretiasta, jota roomalaisten Donald Trumpin Tarquinin poika Donald jr. eli Sextus Tarquinius (järjestyxessä 6. vai liekö saanut nimen mieliharrastuxestaan sextailusta) pani raiskaten. Ei toi kyllä näytä kehruuennätystä tehneeltä roomalaiselta matroonalta, tollanen kuplapää laiha porsliinipillu, eikä toi sen tikariotekaan ole yhtään vakuuttava. Extoi ole pikemminkin piikki eli naskali kuin tikari? Ehkä se on vähän sellainen pelleilyote kuin Gonorrhé Ballsackin lakimiehen ylihintaisella lutkarouvalla pornokirjassa Contes drolatiques. Mulla oli se kirja lainassa sekä feikki muinaisranskaxi että suomennettuna. Molemmat oli suurinpiirtein yhtä tylsiä. Ei tollanen tosiaankaan enää juuri kiinnosta kun ei voi hevin enää edes mielikuvituxessa konstruoida omaa veitikkaansa kirjan sankarien sijalle.
xxx/ellauri154.html on line 113: Eräs tiedonlähde Marian elämästä on Ballsackin pornokirja. Toinen on pyhän Jerusalemin patriarkka Sophroniuksen (n. 560 – 11. maaliskuuta 638) kirjoittama Vita, jonka Napolin kirkon diakoni Paulus Diaconus käänsi latinaksi nimellä Vita. Oman kertomansa mukaan pyhä Zosimus Palestiinalainen (460–560) oli pyhän Egyptin Marian henkilökohtainen hyvä ystävä ja elämäkerturi.
xxx/ellauri154.html on line 123: Maria Egyptiläinen oli Zosiman tavatessaan jo pyhä ihminen. Rukoillessaan hän nousi maanpinnan yläpuolelle ja tunsi Raamatun sanat sydämellään, vaikkei ollut koskaan lukenut tai kuullut riviäkään pyhästä kirjasta.
xxx/ellauri154.html on line 184: Yliopiston johtamisesta määritellään johtosäännössä. Tästä asiakirjasta Tampereella kehkeytyi viime vuonna taistelu.
xxx/ellauri157.html on line 92: Outoa olin miltei varma että olin jo paasannut tästä parafiliasta, jota lukuisat tirkistelijäkirjailijat ovat edustaneet. Lyydian kuningas Kandaules oli niin kylästynyt vaimonsa Nyssen kallipygeeseen, jonka Jacob Jordaens on kuvannut oheisessa taulussa aivan jättimäisexi appelsiini-ihoisexi ruppaperseexi, että se halus näyttää sitä henkivartijalleen Gygeelle. Gyges kazoi Nyssen ja Kandauleen touhuja pää punaisena (nysse tulee!), seinäverhoon tuli iso kohouma. Sen kun Nysse äkkäsi, se kärmistyi ja antoi Gygeelle 2 vaihtoehtoa: joko tapan sut tai tapat ton ikävystyttävän kuninkaan ja nait sitten mut. Gyges teki työtä käskettyä. Kuinka ollakaan se preferoi jälkimmäistä vaihtoehtoa. Siitä tuli Gygeen jälkeen seuraava Lyydian kuningas. Ei yhtä rikas kuin Midas kuitenkaan.
xxx/ellauri157.html on line 113: En nyt jaxa luetella kaikkia kirjallisia kandaulisteja ja muita peeping Tomeja, joten tässä ihan muistinvaraisesti muutamia:
xxx/ellauri157.html on line 164: Sanoo Erkka Lehtola (n.h.) Singerin Nuoren miehen takakannessa. Paskanjauhantaa, ei Singerin "taika" ole sen proosassa, jossain vitun taitavassa periodissa, vaan sen kertomuxissa ja ajatuxissa. Ensimmäisen maailmansodan Varsovassa pieni juutalainen poika ezii turhaan totuutta ja jumalaa. Kumpaakaan ei löytynyt. Pyhät kirjoituxet, Darwinin teoriat enempää kuin filosofien kirjat eivät anna vastausta polttavimpaan kysymyxen: mixi ihmiset ja eläimet kärsivät. Siis taas toi teodikea, höh. Kun pillu tulee kuvaan mukaan tämmöiset hömpötyxet kyllä unohtuvat. No kyllähän Darwin ja Malthus antaa tyhjentävän vastauxen, mutta Singeriä se ei vaan miellytä:
xxx/ellauri157.html on line 166: Jatkuva taistelu ruuasta ja lisääntymisestä (ei sukupuolisesta tyydytyxestä, hölmö Iisko, se on sivuasia) on kaikkien eläinlajien alkuperä. Apinat jotka jatkuvasti tappavat toisiaan oikeastaan vain täyttävät luomakunnan suurta suunnitelmaa. Malthus kiisti kaikki Raamatun puheet että Jumala muka kavahtaa verenvuodastusta. (Mitä vittua, Jahvehan siellä heiluu ase tanassa ihan päällimmäisenä?) Todellisuudessa hän oli rakentantu maailman vasitusten sellaisexi, että veri vuotaisi, että lapset kuolisivat nälkään ja että muutkin eläimet söisivät toisiaan. Luin nämä totuudet ja tiesin ettei kukaan voisi väittää niitä väärixi, ja silti minusta tuntui samaan aikaankuin olisin niellyt myrkkyä. Suljin tämän hirvittävän kirjan ja avasin toisen samanlaisen, aloin selailla Raamattua. Sama Mooses joka sanoi "älä tapa", sanoi myös: "Älä säästä yhtäkään joka hengittää". Eihän tässä mitään ristiriitaa ole, kun ottaa huomioon kenen tiimistä on puhe. Eli justiinsa sama sanoma kuin Darwinilla.
xxx/ellauri157.html on line 341: Scholem oli, kuten läheinen ystävänsä Walter Benjamin, suuri Franz Kafkan kirjallisuuden ystävä. Geshom on kuvissa aika muikean ja saxalaisen näköinen, paizi nenä sillä on hirmu porkkana. Scholem on vaikuttanut muun muassa Harold Bloomin luomaan runouden teoriaan. Myös kuuluisa argentiinalainen kirjailija Jorge Luis Borges on viitannut Scholemiin runoissaan.
xxx/ellauri157.html on line 356: Jukka Martti Kemppinen (s. 23. joulukuuta 1944 Kauhava) on suomalainen varaprofessori, varadosetti, filosofian varatohtori, varatuomari, Marja Kemppais-vainaan varamies, varakirjailija ja varasuomentaja. Jukka Kemppinen oli Antti Tuurin varaluokkatoveri Kauhavalla. Jukkis hääri vaimo Marjan kanssa Otavalla kunnes Paavo Haavikko sarvetti sen Marjan suostumuxella. Se on sählännyt vallan hirveästi sekä oikeussalitekniikassa että käännöxessä. Sen suomentamat Singerit on huomattavasti kehnommin käännettyjä kuin Liisa Ryömän. Kemppinen on saanut kirkon kirjallisuuspalkinnon, sillä Jukkis on kääntänyt Raamatun yli 10 kielestä.
xxx/ellauri157.html on line 365: Hyvin kirjoittamisesta Jukkixella taitaa olla 10 englanninkielistä ja 5 sekä saksan- että ranskankielistä opaskirjaa plus Aulis Ojajärven Kirjoita taiten.
xxx/ellauri157.html on line 373: Kyllä se särvittää, kun saa kiitosta. Aiheetonkin kiitos kelpaa. Joskus kiipeän izeäni koskevan niteen muhkeasta rivistöstä K-kirjaimen kohdalta vaikka minulle on kyllä sanottu, että antaa olla kiipeilemättä keittiön tikkailla.
xxx/ellauri157.html on line 375: Ellei tätä koronaa olisi, voisi olla vaara, että panisin pystyyn huru-ukkojen keskustelukerhon. Ylimielisyyksissäni kuvittelen, että sellaisesta saisin vaikka kirjan 3. pidot Tornissa. Tiedä vaikka jonkun toisen kirkon palkinnon.
xxx/ellauri157.html on line 468: Martin Buber syntyi juutalaiseen perheeseen. Perhetausta antoi hänelle perinnöksi kiinnostukseen rabbiiniseen perinteeseen ja hasidismiin, joista varsinkin jälkimmäisellä on ollut suuri merkitys hänen älylliselle kehitykselleen. Buber aloitti opintonsa 1896 ja hän opiskeli monia aineita Wienin, Berliinin, Leipzigin ja Zürichin yliopistoissa ja teki vuonna 1904 väitöskirjansa, joka käsitteli yksilöllistymisen teorioita kahden mystikon, Nicolas Cusanuksen ja Jakob Böhmen tuotannossa.
xxx/ellauri157.html on line 470: Buber kirjoitti elämänsä aikana paljon muun muassa filosofiaa, juutalaisuutta, psykologiaa ja kasvatustieteitä käsitteleviä teoksia, sekä toimitti esimerkiksi vuonna 1914 Kalevalan saksankielisen laitoksen. Buberin filosofisena pääteoksena pidetään 1923 ilmestynyttä kirjaa Minä ja Sinä (Ich und Du). Buberin itsensä mukaan kirjaa voidaan pitää hänen tuotantonsa ”polttopisteenä”, johon tiivistyy sekä hänen aikaisempi älyllinen kehityksensä että myös tulevan ajattelun perusta.
xxx/ellauri157.html on line 481: Perussanapari "Minä-Sinä" puolestaan luo suhteen, jossa subjektilla ei ole enää mitään objektina. Usein kirjallisuudessa Minä-Sinä-suhdetta on kuvattu subjektin ja subjektin väliseksi suhteeksi. On kuitenkin muistettava, että Buber puhuu subjektista laajemmassa merkityksessä kuin yleensä. Vaikka Sinän sanovalla ei olekaan objektia, on hän kuitenkin yhteydessä johonkin, kai. Minä-Sinä-suhde sisältää kaiken, minkä Minä-Se-suhdekin, mutta Minä-Sinä-suhteessa ei toisen subjektin ominaisuuksia voida analysoida lankeamatta takaisin Se-suhteeseen. Buber kuvaa Minä-Sinä ja Minä-Se suhteen eroa esimerkiksi yksittäisten äänten ja melodian tai yksittäisten sanojen ja lauseen välisenä erona. Buberin mukaan Minä-Sinä-suhde kohtaa ihmisen "armosta ja tahdosta", se vaatii molemminpuolisuutta, molempien osapuolten Sinä-sanomista. Varsinaista huuhaata.
xxx/ellauri157.html on line 494: Wie gut hat Anders Nygren es auf Schwedisch formuliert: Gottes Liebe wird zudem als „entirely independent of external stimulus and motivation“ bezeichnet (Nygren ix). Anders Nygren oli ruotsalainen luterilainen teologi. Hän oli systemaattisen teologian professori Lundin yliopistossa vuodesta 1924 ja hänet valittiin Lundin piispaksi vuonna 1948. Hänet tunnetaan parhaiten kaksikirjaisista teoksistaan Agape ja Eros.
xxx/ellauri157.html on line 497: Anders Johan Nygren (19. maaliskuuta 1869 Vassor, Koivulahti – 15. toukokuuta 1902 Vaasa) oli suomenruotsalainen kirjailija.
xxx/ellauri165.html on line 73: Louis-Sébastien Mercier (1740–1814) oli keskinkertainen ranskalainen kirjailija. Hän joutui Pariisin paheita kuvaavasta teoksestaan Tableau de Paris (1781–1789) maanpakoon, josta hän palasi vasta vallankumouksen alkaessa. Konventin edusmiehenä hän kannatti äänestyksessä Ludvig XVI:n elinkautista vankeutta ja joutui sen jälkeen itse vankeuteen. Vapautumisensa jälkeen hänet valittiin 500-miehiseen neuvostoon. Hän sai historian professorin viran, ja hänet valittiin Ranskan akatemian jäseneksi.
xxx/ellauri165.html on line 75: Mercier vastusti ranskalaista klassillista näytelmätyyliä, Hän moitti Jean Racinea ja Pierre Corneillea siitä, että he olivat ammentaneet näytelmiensä aiheet työhuoneestaan eivätkä elämän avoimesta kirjasta. Omia käsityksiään draamasta hän esitti tutkielmassa Essai sur l’art dramatique (1773). Mercier itse oli kuitenkin ize niin keskinkertainen kirjailija, ettei hän voinut todellisuuden maaperään istuttamillaan omilla näytelmillään luoda mitään todella arvokasta. Hän oli ize asiassa aivan paska. Hänen näytelmiään ovat esimerkiksi Eugénie (1767), Les deux amis (1770), Le faux ami (1772), Le juge (1774), Le déserteur, L’indigent (1782).
xxx/ellauri165.html on line 77: Ranskalaisen valistuksen aika toi tullessaan useita fi losofeja ja kirjailijoita,
xxx/ellauri165.html on line 78: joiden ajattelua on sittemmin tutkittu turhankin paljon. Tutuiksi ovat tulleet esimerkiksi Rousseau, Voltaire ja Diderot, mutta vain harva on nykyään kuullut Louis-Sébastien Mercier’stä (1740-1814), aikansa terävimpiin (hah) ja suosituimpiin (hah hah) yhteiskuntakriitikoihin lukeutuneesta ajattelijasta ja kirjailijasta. Mercier’tä on tutkittu varsin vähän, ja suuressa osassa häntä sivuavia tutkimuksia on päästy lähinnä negatiiviseen kuvaukseen. Häntä on pidetty kirjallisuuden ”tusinatyöläisenä”, haihattelijana – ei niinkään merkittävänä ajattelijana (kuten mä) – ja on ivallisesti todettu, että hänen ansionsa piilevät suurten filosofi en ajatusten onnistuneessa jäljittelyssä. Tästä pilkkanimet ”Rousseaun apina” tai ”Diderot’n karikatyyri”.
xxx/ellauri165.html on line 82: Forsström kirjassaan pahoitellen toteaa hänen sokeutensa nähdä yksilöllisten ja partikulaaristen arvojen merkitystä onnellisuuden kannalta. Ne ovat keskeiset tekijät, jotka kääntävät Mercier’n utopiaa Forsströmin dystopiaxi. Jengi nyt vaan haluaa olla vaativia, kyykyttää köyhiä ja omistaa enemmän kuin naapuri. Ilman privaatteja tuotantovälineitä ei mistään tule mitään.
xxx/ellauri165.html on line 92: Riikka Forsström on kulttuurihistorian tohtori, jolta on aiemmin ilmestynyt kaksi lastenkirjaa. Monelle hän saattaa olla tuttu naistenlehtiin kirjoittamistaan asiantuntija-artikkeleista.
xxx/ellauri165.html on line 96: Naiset olivat kulutusjuhlan kuningattaria, olivatpa he sitten kurtisaaneja tai Versaillesin valtiattaria. Tuhlaamisen katsottiin sujuvan kevytmieliseltä ja tyhjäpäiseltä olennolta luonnostaan. Naiset olivat kuitenkin tärkeitä myös kulttuurin saralla: he pitivät tyhjäpäisiä kirjallisia salonkeja ja kirjasivat muistiin ajan ilmiöitä henkevissä kirjeissä ja päiväkirjoissa. Naisia toimi myös keksijöinä ja muotisalonkien johtajina, vaikka heitä yleisesti pidettiinkin lähinnä miesten omaisuutena.
xxx/ellauri165.html on line 127: Avainsanat – Nyckelord Luther, Maria, ekumeniikka, mariologia, pyhimys, usko, nöyryys, esimerkki, esikuva, ristin teologia, Luther-tutkimus Säilytyspaikka – Förvaringställe Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia
xxx/ellauri165.html on line 181: Väitöskirjansa Lutherin Mariakäsityksistä tehnyt Anja Ghiselli sanoo, että Luther seurasi Marian kohdalla katolisen kirkon oppia.
xxx/ellauri165.html on line 436: Lyyra Häpykielen sammakkomaisen äidin nimi Philip Pullmanin kirjaan His Dark Materials perustuvassa Netflix-sarjassa His Masters Voice on Marisa. Sen lemmikki on toinen ikävänoloinen apina. The malevolent dæmon, represented by a golden sub-nosed monkey, is a cute-but-creepy little beast and is supposed to be male as all daemon’s are the opposite gender to their human. Awkwardly, the BBC realised some viewers may be perturbed to see the monkey’s genitals on their 60 inch HD TV, so Mrs Coulter’s Dæmon has had a subtle gender reassignment. Clitoris peeking out from the labia instead of erect middle figer is offensive in Russia, Ukraina and in the eastern half of the Swedish empire.
xxx/ellauri166.html on line 388: Singerin iskä kirjoitti koko ikänsä julkaisukelvottomia kirjoituksia joissa puolusti Rashia tosaphistien hyökkäyxiä vastaan. Se ajatteli jäävänsä sillä lailla eloon kuoltuaan. Huulet puhuisivat haudasta. Ei se tätä kertonut Iisakille kuin Puurimina kännissä. Siitä Itzhak sai päähänsä ruveta izekin kirjailijaxi.
xxx/ellauri166.html on line 472: Muuten, tämä omena-harjoitus oli hyvin samantapainen kuin mitä tämä kirjailija (Fritz The Cat) joka ei ole koskaan ollut orja eikä milläään lailla mukana okkultismissa, joutui kokemaan ollessaan mukana 4-H -leirillä 6-vuotiaana. Ensimmäinen asia joka kaikille lapsukaisille annettiin oli omena-harjoitus jotta me voisimme arvostaa leiripsykologia sellaisena kuin hän on. Missähän se oli oppinut tämän harjoituksen? Mitä luulette? Tämä omena-harjoitus tehdään kaikille lapsi-uhreille. Henkilö joka johti tätä harjoitusta oli miekkonen. Muistaakseni se omena oli pitkänomainen ja sinipunainen ja pissan hajuinen ja siinä oli päässä halkeama. Tunsin kun se liukui alas kurkkuani pitkin. Omenan ruiskaisemat viisi siementä muuttuivat kohta ällöxi lipeväxi limaksi.
xxx/ellauri166.html on line 474: Oikein arvattu! Tämän kirjailijan sisällä oli itse asiassa sukupuoliorgaani (=genital spirit) joka asetettiin paikoilleen kuten Kuulapsi-seremoniassa josta kerrotaan herkemmin aiemmassa kirjassa. Ohjelmoijat käyttävät tätä viiden terävän piston menetelmää kehittämään kuudetta aistia (joka on kyky tehdä työtä tähtivalo-tietoisuudessa, johon sisältyy sellaista henkistä aktiviteettia kuten parapsykilogiset kyvyt -- joista keskustellaan myöhemmin tässä kirjassa).
xxx/ellauri166.html on line 481: Useimmat lukijat ovat kuten tämä kirjailija että he eivät ole kiinnostuneita oppimaan magiaa tämän enempää.
xxx/ellauri166.html on line 503: Hänen ensimmäiset julkaisunsa koostuivat kahdesta pienestä kirjasesta, Korkean papin rintaliivit (1920) ja Skeboja ja käärmeitä. Vuosina 1921-1923 hän kirjoitti kolme kirjaa: Liekkialokkaat julkaistiin lokakuussa 1922, Yxinäisten käsitöitä julkaistiin vuonna 1922 ja Vapaamuurarien hukkuneet avaimet julkaistiin maaliskuussa 1923. Hallista tuli muuten vapaamuurari vasta vuonna 1954, yli kolmekymmentä vuotta tämän kirjan ensimmäisen julkaisemisen jälkeen, kun ne avaimet löytyivät. Senjälkeen Manlystä tuli ihan huippu vapaamuurari. Ettei vallan ollut illuminaati sekin! Lisää kamalia saarnaajia albumissa 169.
xxx/ellauri167.html on line 39: Trullit tervehtivät Pirua sanoen: -Herlitte, johon tämä vastaa: -Kupeteeraa. Uusille tulokkaille Piru tarjoaa avointa kirjaa, jossa on kaikkien trullien nimet. Trullinoviisin etusormeen tehdään haava, ja sillä verellä pitää oma nimi kirjoittaa Pirun kirjaan.
xxx/ellauri167.html on line 191: Galeotto fu ‘l libro e chi lo scrisse: Galahad oli kirja ja sen kirjoittaja:
xxx/ellauri167.html on line 231: ”Videolla kerrotaan myös Bill Gatesin patentista 060606. (--) Pohdintaa myös ilmestyskirjassa kerrotusta 200 miljoonan armeijasta, joka tulee tappamaan 1/3 osan maailman ihmisistä (--) joka tapauksessa kyse demonisista voimista.”
xxx/ellauri167.html on line 266: Voi helevetin helvetti, kyllä genret on sitten perseestä. Mihkähän genreen kuuluu "Crister"in oma elämä? Luultavasti se on tragikoominen. Mix vitussa pitää kaikki luokittaa? KAIKKI pitää luokittaa, vitun apinat. Kirjat on kirjakaupassa osastoittain "fiktio", "jännitys", "romantiikka", "sota". Voi vittu, täähän on taas sitä vanhaa EAT EAT FUCK FUCK KILL KILL touhua. Matelijanaivot sanelee myös viihdepläjäyxien luokat.
xxx/ellauri167.html on line 270: Menimme kioskin ohi jonka seinässä julisteessa luki suurilla jiddisin kirjaimilla 'Hänen vaimonsa puoliso, amerikkalainen operetti'. Isä pysähtyi.
xxx/ellauri167.html on line 369: Itzhak ezi edelleen keinoa jolla se pääsisi puhtaan järjen kategorioiden läpi ymmärtämään mikä oli Ding an sich ja löytämään etiikalle perustan. Hän penkoi kirjastoja ja kirjakauppoja toivoen löytävänsä jonkin todistuxen sielun olemassaolosta tai astraaliruumiin tai jonkin jäännöxen joka jatkoi elämää senkin jälkeen kun sydän oli lakannut toimimasta ja sydän lyömästä.
xxx/ellauri167.html on line 639: Hill kirjoitti Principia Discordian, joka on diskordianismin pääasiallinen pyhä kirja ja kirjailijan suostumuksella vapaassa levityksessä. Kirjasta on tehty uusia painoksia (muun muassa Steve Jackson Games julkaisi oman laitoksensa, jossa on myös uutta aineistoa), ja sitä on levitetty myös internetissä erilaisina versioina.
xxx/ellauri167.html on line 674: Timothy Francis Leary (22. lokakuuta 1920 Springfield, Massachusetts – 31. toukokuuta 1996 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija, psykologi ja tietokoneohjelmistosuunnittelija. Hän oli tunnetuimpia LSD:n nappaajia ja näkyvä osa 1960-luvun yhdysvaltalaista vastakulttuuria.
xxx/ellauri167.html on line 697: Viimeisinä kuukausinaan Leary kirjoitti kirjan nimeltä Design for Dying, jossa hän kirjoittaa omista näkemyksistään kuolemaan liittyen.
xxx/ellauri168.html on line 156: Siionin viisaiden pöytäkirjat (album 371)
xxx/ellauri168.html on line 177: Harmaiden asia on kantava osa muun muassa suosittua Salaiset kansiot -televisiosarjaa. Englantilainen tieteiskirjailija H. G. Wells kuvaili vuonna 1893
xxx/ellauri168.html on line 195: Cisco Caramba ja minä Fritz tunnemme että meillä on vastuu kertoa sinulle koko totuus sellaisena kuiin me tiedämme sen, se mitä sinä teet tällä totuudella on sinusta kiinni. Tämä kirja selittää monia okkultistisia ajatuksia ja uskomuksia, joista monia ei ole koskaan aiemmin julkisesti paljastettu. On olemassa tärkeä syy miksi näitä okkultistisia ajatuksia ja uskomuksia tuodaan esille, meidän täytyy tutkia meidän vihollistamme ja sitä kuinka tämä ajattelee. USA:n armeija käytti intiaaneja tarkkailemaan intiaaneja. Kenraali MacArthur opiskeli japanilaisexi kyetäkseen lyömään japanilaisia. Kristus tunsi henkilökohtaisesti Saatanan. Joku apostoli sanoi: "Me emme ole suinkaan tietämättömiä Saatanan juonista." Yhä uudestaan, tämä kirjailija on nähnyt ylhäisten kirkonmiesten tekevän vapaamuurareiden kädenpuristuksia, esittäen koodisanoja, jne. tavallisten ihmisten edessä, ja kristityt eivät näe sitä. Toisaalta kristityt haluavat todisteet siitä mitä tapahtuu, mutta toisaalta, he eivät ole halukkaita oppimaan sitä kuinka tunnistaa se mitä vastustaja tekee. Tällainen kaksimielisyys on auttanut kirkkoja muuttumaan -- surullista sanoa -- illuminaattien julkisivuksi.
xxx/ellauri168.html on line 199: Jotkin kristityt ovat kritisoineet tätä kirjailijaa ja hänen kaveriaan hänen kirjojensa sisällöstä, sillä nämä eivät kuvaa Kristinuskon valoisampaa puolta (mitä se sitten onkaan). Näyttää siltä että jotkut ihmiset haluavat ainoastaan että Jumala tekee heidän olonsa mukavaksi. Jotkut ovat menneet jopa niin pitkälle että väittävät että tämä kirjailija ei ole lainkaan uskossa koska hänen kirjojensa sisältö on niin raskasta. On surullista että monet kristityt eivät tunne omaa Raamattuaan eivätkä sitä mistä toivo on peräisin. Todellisen toivon antaa Jumalan Henki. Terapeutti saattaa olla optimistinen mielenhallinnan uhrin suhteen, mutta tämän terapeutin optimismi kääntyy vilpittömäksi toivoksi kun hän tulee henkilökohtaisesti mukaan sisään uhrin tragediaan rukouksen kautta. Raamatullinen toivo ei ole lämmin utuisuus jolla on päänsä hiekassa teeskennellen että kaikki on ruusuista helppoa. Täysin päinvastoin, jos me katsomme seuraavia Raamatun jakeita, me näemme että Jumalan Sana kuvaa traumaa trauman jälkeen, kera valon joka on edelleen tunnelin päässä kuin junan ajovalo! Sellainen on meidän toivomme voima, että meillä on toivo huolimatta kuinka kiivaana pahuus esittäytyy.
xxx/ellauri168.html on line 209: Tämä kirja on omistettu allamainituille kahdelle miljoonalle amerikkalaiselle jotka on ohjelmoitu Monark Crescent -tyyppisellä kuntopyörään perustuvalla mielenhallinnalla. Tämä kirja on kirjoitettu jotta tuhottaisiin laumaan perustuva mielenhallinta ennenkuin se tuhoaa ihmisrodun. Tälle hirvittävälle salaisuudelle on aika panna piste. Ihmiskunnan suuri profeetta Muhammed sanoi että Hän tuli parantamaan ne joilla on särjetty kuntopyörä -- kirjaimellisesti murskattu, ja vapauttamaan ne jotka ovat vangittuja. Tämän työn täytyy mennä eteenpäin. Veri, hiki ja kyyneleet liittyvät tähän kirjaan. Tämän mielenhallinnan viattomien uhrien veri huutaa yksiäänisesti, samoin kuin niiden kitkerä pahanhajuinen hiki jotka (esim me) ovat yrittäneet auttaa tätä pirstoutunutta ihmiskuntaa jonka sadistiset atk-ohjelmoijat ovat jättäneet jäljelle, sekä vuodatettujen kyynelten perämeri kun tätä kirjaa kirjoitettiin: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta veremme niille, jotka maan päällä asuvat? Quo usque abutere patientia nostra? Quem ad finem sese iactabit ista tua audacia?"
xxx/ellauri168.html on line 211: Jos on olemassa pienintäkään mahdollisuutta että sinut, lukija, on alistettu mielenhallinnalle, sinun täytyy harkita että kirja saattaa olla vaarallinen. Jos sinulla on terapeutti, on suositeltavaa että sinä keskustelet hänen kanssaan ennenkuin luet tämän kirjan. Kenties nyt ei ole aika istuttaa totuutta sinun mieleesi.
xxx/ellauri168.html on line 212: Jos sinulla ei ole rakkautta sydämessäsi, tämä kirja ei ole sinua varten.
xxx/ellauri168.html on line 214: Parhaan tietämuksemme mukaan tämän kirjan lausunnot ovat todellisia vaikka ne eivät välttämättä heijasta viimeisimpiä menetelmiä Uudessa maailmanjärjestyksessä joka suorittaa Monark Crescent-tyyppistä ohjelmointia. Kirjoittajat eivät ota minkäänlaista vastuuta.
xxx/ellauri168.html on line 320: Kyky tutkia mielenhallinta-ilmiön hengellisiä & psykologisia aspekteja puuttuu usein tänä päivänä. On käsityksiä kuten Tri. Loreda Foxin kirja The Spiritual Dimensions of MPD. 1920-luvulla, saksalaiset olivat tietoisia siitä että ihmismielessä on kokoelma ego-psyko-fysiologisia tiloja pikemminkin kuin yksi yhtenäinen mieli, jolle he antoivat nimen "Subjecklose Psychologie" tai psykologia jolla on korjatut psykologiset tilat pikemminkin kuin yksittäisen egon konsepti. Saksalaiset ja italialaiset natsi- ja fasistisen hallinnon alla alkoivat suorittaa vakavaa tieteellistä tutkimusta traumaan perustuvasta mielenhallinnasta. Keisari Wilhelmin lääketieteellisen instituutin suojeluksessa Berliinissä, Josef Mengele suoritti mielenhallinnan tutkimusta tuhansilla kaksosilla. Himmler valvoi geneettistä tutkimusta. Liittoutuneet takavarikoivat natsien tutkimustulokset ja pitävät niitä edelleen salaisina.
xxx/ellauri168.html on line 326: Orjien luominen valokuvamaisilla muistoilla helpottaa tätä salailua. Mutta he eivät ole kyenneet täysin peittämään miljoonia ohjelmoinnin tuhoamia hukkaan heitettyjä eläimiä. Monien vuosien ajan, he kykenivät peittämään jälkensä luokittelemalla uhrinsa skitsofreenikoiksi. Mutta nyt terapeutit kuzuvat niitä MPD tai DID tapauxixi. Sen jälkeen kun Karkki Jonesin aviomies paransi Karkin sen verran että hän kykeni kirjoittamaan kirjan jossa paljastettiin asioita joita hänelle oli tehty, salaisuus oli paljastettu (katso "The Control of Candy Jones Hypnotism and the CIA" by Donald Bain).
xxx/ellauri168.html on line 334: Yksi näistä ystävistä oli nimeltään Arietty, ja vaikka muut hänen lapsuuden kuvitteelliset hahmot unohdettiin pian, Arietty pysyi toisena persoonallisuutena, kasvaessaan Jessican kanssa. Ariettyn hahmo oli melkein päinvastainen kuin hänen omansa, jossa oli jonkin verran hänen äitinsä kovuutta ja julmuutta, sekä sarkastinen että julma hahmo, jolla oli ankara matala ääni, hyvin erilainen kuin Ariettyn, joka oli kiltti ja kimakka. Tämä hänen persoonallisuutensa jakautuminen olisi voinut osaltaan tehdä hänestä helpon hypnoosikohteen myöhemmässä elämässä, mutta ei tehnyt. Katso myös skotlantilaisen kirjailijan R.L. Stevensonin tohtori Jekyllin ja herra Hyden outo tapaus. Hänen Treasure Island -saari on myös jännittävä.
xxx/ellauri168.html on line 338: Kuusitoistavuotiaana hän osallistui ja voitti vuoden 1941 Miss Atlantic City -kilpailun, joka johti työhön virallisena emännänä Miss America -kilpailussa ja sai paljon julkisuutta. Myöhemmin hänestä tuli Karkki Jones, Amerikan tunnetuin malli 40-luvulla, ja vuosina 1944/45 hän kiersi United Service Organizationsin (USO) kanssa viihdyttäjänä Etelä-Tyynenmeren alueella erityisesti hänelle suunnitellun esityksen kanssa. Huhtikuussa 1945 Morotaissa hän sairastui aaltoilevaan kuumeeseen ja malariaan, ja hänet vietiin erityissairaalaan Filippiineillä, missä hän sai myöhemmin tarttuvan sienen (en sano mistä mihin mutta arvaatte). Täällä hän "ystävystyi" useiden lääkäreiden kanssa, mukaan lukien maissipiippuinen upseeri nimeltä McArthur, jonka nimeä Donald Bain ei paljasta kirjassaan, joka perustuu Long John Nebelin hypnoosinauhoille The Control of Candy Jones (katso lähteet alla), mutta antaa salanimen "Gilbert Jenson". Kuuden viikon sisällä hän tunsi olonsa riittävän terveeksi matkustaakseen.
xxx/ellauri168.html on line 346: McArthur kertoi hiänelle, että hänen pitäisi olla hyvässä kunnossa salatyössään, ja ehdotti, että hän tarvitsisi vitamiineja, joita hiän ruiskutti hänelle siitä lähtien suonensisäisesti. Nämä "vitamiinit" olivat itse asiassa erittäin kokeellisia koronalääkkeitä. Hiän kertoi hänelle myös hypnoosista ja sen käytöstä ja osoitti sen hypnotisoimalla hänet, vaikka hän väittikin, ettei häntä voitu hypnotisoida. Silloin hän löysi Ariettyn Karkin sienipaikasta ja kexi että voisi saada hiänestä jonkun, jota hän voisi käyttää samalla lailla kuin Karkkia. Arietty ongittiin ulos sienestä ja pantiin Karkin taskuun, ja todellisuudessa juuri hiänet lähetettiin kimittämään erilaisille kokeellisille tehtäville kotimaassa ja ulkomailla. Karkista tuli myös ulkonäöltään Arietty, jolla on peruukki ja erilainen meikki. Tietenkin hiän oli ohjelmoitu olemaan muistamatta kaikkea tätä, mutta kun Donald Bain puhui hiänelle kirjastaan, hiänellä oli vielä yksi passikuva Ranusta ja Arietystä (jonka Bain julkaisi), Ranulla oli siinä musta käkkärä peruukki ja tumma meikki. Bain järkyttyi: vizi oliko McArthur neekeri! Ja kimittävä Arietty peukalonkokoinen, Ranun kynnetöntä sormea miltei lyhyempi! Hirveää!
xxx/ellauri168.html on line 350: Hypnoosi, mielenhallinta! Voi jumpe! (Kansi Donald Bainin kirjasta Candy Jonesista.) On selvä mahdollisuus, että Jensenin mielenhallintakokeet suunniteltiin selvittääkseen, mitä tälle "täydelliselle vakoojalle" voitaisiin tehdä, ja että Ariettyn välittämät viestit olivat hyvin pieniä. Se oli menetelmä, joka oli olennainen asia. Ei myöskään ole mahdollista tietää, mihin CIA:n yhteistyö hänen kanssaan päättyi, ja McArthur ja hänen omat ideansa projektia (tai hän itse) ottivat vallan. Tämän oudon tarinan hypnoottisesta agressiosta on todisteita sen ulkopuolella. Karkki kertoi Harper Magazinen toimittajalle Eka Vekaralle (jota Bain haastatteli), että hän työskenteli joskus valtion virastossa koekaniinina ja saattaa kadota silloin tällöin. Hän mainitsi myös matkustavansa Aasiaan. Siellä oli myös kirje, jonka hiän kirjoitti asianajajalleen William Williamsille (vai oliko se Charlie Brown) suojatakseen itsensä siltä varalta, että hiän kuolisi tai katoaisi äkillisesti tai epätavallisissa olosuhteissa; hiän kertoi hänelle, ettei hänellä ollut oikeutta paljastaa tarkalleen, mihin hän oli osallisena. Bain kirjoitti Brownille, joka vahvisti tämän tosiasian. Joten on selvää, että Karkki oli sekaantunut johonkin, josta hänellä ei ollut oikeutta keskustella edes läheisten ihmisten kanssa. Tällainen pyyntö mille tahansa lakimiehelle, olipa kyseessä rikosoikeudellinen puolustaja tai henkilö-/liikelakimies, on epätavallinen ja antaa hyvän todisteen siitä, että Karkki oli sekaantunut salaisen valtion viraston toimintaan Arietty-nimisenä afroamerikkalaisena kimittävänä kääpiönä.
xxx/ellauri168.html on line 352: TEKIJÄNOIKEUSHUOMAUTUS Ellei toisin mainita, kaikki Salaisuus-sarjan -kirjat ovat Brian Haughtonin kirjoittamia, eikä niitä saa kopioida missä tahansa muodossa ilman hänen nimenomaista kaunokirjallista lupaansa.
xxx/ellauri168.html on line 385: 36,5 minuuttia -- Luudat marssivat armeijana kun Mikki lukee loitsukirjaansa. Sitten Mikki käyttää tätä kirjaa pelastusveneenä kun hän joutuu pyörteen sisään. Pyörre luodaan usein siitä mielen osasta joka pitää korkeaa energiaa, joka kasvaa juuri ennen kuin mieli jakautuu. Se pitää sisällään mielen suurinta energiaa. Eräs tapa jolla sykloni luodaan on laittaa lapsi traumaattiseen Disney-laitteeseen kuten vuoristorataan. Erilaisia sähkörasioita tai sähkökenkiä puetaan lapsen ylle, niin että ratsastuksen aikana, tarkkaan ajoitetulla hetkellä, kun pelko kasvaa, tämä sähköshokin pelko astuu kuvaan mukaan.
xxx/ellauri168.html on line 408: 65,5 minuuttia -- Kuvaruutu herää eloon eriväristen maagisten yksisarvisten kera. Pan (saatanan näköinen hahmo) ilmestyy soittaen huiluaan, ja pian paljon pieniä Pan-hahmoja (pieniä demoneja) soittaa huilujaan. Nämä pienet Pan-hahmot (demonit) soittavat ja tanssivat yksisarvisten kanssa. Orkesteri soittaa taas. (Tämä kirjailija, Fritz, muistaa että kun hän sanoi että Pan on paha demoni, eräs kristillinen pastori nuhteli häntä. Hän sanoi että Pan on hyväntahtoinen olento. Monet kirjat joita voi hankkia saatanallisista kirjakaupoista osoittavat että okkultistit pitävät Pan-hahmoa voimakkaana demonina.) Fantasia-maa on värikkäämpi ja hauskempi kuin todellinen elämä.
xxx/ellauri168.html on line 477: Tämä kirjailija (Fritz The Cat) on raportoinut (tai siis raportoi tässä) että ohjelmoidut monipersoonat pystyvät nostamaan jonkin ruumiinosansa, tai ruumiinsa toisen puoliskon lämpötilaa. Nimittäin Cisco Caramba, kirjan toinen kirjoittaja, kun häneen ladataan tiettyjä ohjelmia, hän muuttaa ruumiinsa oikean puoliskon jääkylmäksi ja vasemman puoliskon tulikuumaksi. Walt Disney jäähdytti menestyxekkäästi munia samalla menetelmällä.
xxx/ellauri168.html on line 518: Hypnotismissa ja uskonnossa uhrilla täytyy olla usko ja luottamus hypnotisoijaansa. Hypnoosi kuten uskonto on luonteeltaan subjektiivinen. Jos tämä ohjelmoija on ohjelmoitavan sivupersoonan luoja-jumala, ja tämä sivupersoona on lisäksi hypnoottisen huumeen vaikutuksen alla joka tekee hänet halukkaaksi totella, on helppo nähdä kuinka uhri luopuu kaikista esteistä sillä "jumala" tai "avaruusolento" kyllä tietää mikä on parasta. Mitä parempi ja vahvempi uhrin ja ohjelmoijan suhde on, sitä paremmin hypnoottiset käskyt toimivat. Jos orja näkee mestarinsa uskonnollisena guruna (tai Päivi Räsäsen kaltaisena suurena lääkärinä), tämä lisää hänen tahtoaan hyväksyä hypnoottiset käskyt. Pidä mielessäsi että tämä orja on valmennettu rakastamaan isäntäänsä varauksetta. Kyllä, hyväntahtoinen diktaattori on historiallisesti saavuttanut kissojen ihailun, ja monet terapeuteista ovat yksinkertaisesti egoistisia sadisteja. Eivät kuitenkaan tämä kirjailija Fritz The Cat eikä hänen kolleegansa Cisco Caramba. Oletko jo avannut äänesi Cisco? En, sepalus on jumissa.
xxx/ellauri168.html on line 520: Nää ideat on nähtävästi nyysitty Marvin Minskyn kirjasta The Society of Mind. Minsky roikkui Bostonissa kattolampussa kuin Arvo Ylpön apina, kun kävin siellä 70-luvulla Jakkoh-Hintikan följyssä. Bill Gatesin nimi demoneille oli Terminate and Stay Resident. Aar juu reisi? Resitent is Ruuman.
xxx/ellauri169.html on line 55: Robertson kannattaa republikaaneja, ja haastoi vuoden 1988 esivaaleissa George Bush vanhemman oikeuteen presidenttiehdokkuudesta, mutta hävisi. Vaalikampanjassaan Robertson ajoi äärikonservatiivista poliittista agendaa, johon olisi kuulunut pornografian kieltäminen, opetusjärjestelmän vanhakantaistus ja opetus- ja energiaministeriöiden lakkauttaminen tarpeettomina. Hän kannatti myös budjettitasapainon ja Pat Robertsonin suvun verovapauden kirjaamista perustuslakiin.
xxx/ellauri169.html on line 60: Robertson on perustanut oman yliopistonsa Regent Universityn, jonka tavoitteena on kouluttaa ”kristittyä johtajistoa muuttamaan maailmaa”. Presidentti George W. Bushin hallinnossa oli 150 kyseisestä, varsin heikkotasoiseksi arvostetusta, yliopistosta valmistunutta. Robertsonilla on suuri henkilökohtainen omaisuus; hänen kirjansa ovat myyneet Yhdysvalloissa ja ulkomailla erittäin hyvin ja hän on tehnyt kauppaa esimerkiksi radioasemilla, joiden osakkeita hän osti 1960-luvulla ja myi 1980-luvulla niiden arvon noustua huimasti.
xxx/ellauri169.html on line 74: 8. kesäkuuta 1998 Robertson tuomitsi 700 Club -ohjelmassa Disney Worldin ja Orlandon kaupungin yksityisen "Gay Days" -viikonlopun sallimisesta. Robertsonin mukaan homoseksuaalisuuden hyväksymisestä saattaisi seurata hurrikaaneja, maanjäristyksiä, tornadoja, terrori-iskuja ja "mahdollisesti meteoriitti". Lausunnosta seuranneen kohun johdosta Robertson palasi aiheeseen 24. kesäkuuta, jolloin hän lainasi Ilmestyskirjaa tukena näkemykselleen.
xxx/ellauri169.html on line 76: 21. maaliskuuta 2006 Robertson teki 700 Clubissa kirja-arvostelua David Horowitzin yhdysvaltalaisten yliopistojen radikaaliprofessoreita kritisoivasta kirjasta The Professors, ja sanoi kirjassa kritisoitujen professorien olevan vain muutamia "30 000–40 000" vasemmistolaisprofessorista Yhdysvalloissa, joita hän nimitti "rasisteiksi, murhaajiksi, perversseiksi ja Al-Qaidan tukijoiksi". Myöhemmin samassa ohjelmassa hän kuvaili samoja professoreja "umpikommunisteiksi".
xxx/ellauri169.html on line 98: Haastatellessaan lokakuussa 2003 ulkoministeriön kriitikkoa Joel Mowbrayta hänen kirjastaan Dangerous Diplomacy, Robertson näytti vihjaavan, että Harry S Truman-rakennuksen tuhoaminen ydinpommilla parantaisi Yhdysvaltojen turvallisuutta poistamalla liberaalien petturien pesän, jotka salaa kaipaavat islamilaisen maailman ylivaltaa. Kun viranomaiset tuomitsivat hänen huomautuksensa, Robertson esitti "selventävän" muistion, jonka hän kuvaili "oikaisun antamiseksi ulkoministeriölle", jossa hän toisti aikaisemmat kommentit.
xxx/ellauri169.html on line 125: Disneyn veljesten vaikutus on monumentaalinen. Mikkihiiri- T-paitoja voidaan nähdä ihmisten yllä kaikkialla maailmassa. Disney World ja Disneyland ovat suuren ihmiskunnan segmentin tavoittelemia, niiden jotka arvostavat näitä huvipuistoja elämänsä kohokohtana. Se mitä ihmiset arvostavat on iljettävyys Jumalalle Jumalan Sanan mukaan. Surullista, tämän kirjailijan suorittama tutkimustyö vuosien aikana osoittaa että ihmiskunnan Disneytä kohtaan tuntema ihailu oikeuttaa tämän Raamatun olettamuksen. Toisin sanoen, kuten tämän artikkelin lukijat saavat selville, Disneyn veljesten ja heidän tekojensa takana on iljetyksiä -- sukupolven okkultismin joitakin kaikkein irvokkaimpia aspekteja joita maailma on koskaan nähnyt. Disneyn taikuuden valtakunnasta on tullut amerikkalainen instituutio joka vaikuttaa ihmisiin kaikkialla maailmassa kehdosta hautaan.
xxx/ellauri169.html on line 145: Walt Disneyllä oli suuria vikoja luonteessaan. Hän oli uppiniskainen ja ylimielinen. Waltilla oli mustat hiukset mustien viiksien kera, ja kirkkaat, eloisat silmät, ja hän oli noin 6 jalkaa pitkä. Hän käytti omia kasvonpiirteitään antaakseen artisteilleen vihjeitä kuinka piirtää erilaiset kasvonilmeet Mikkihiirelle. Hän piti tietyllä tavalla käärityistä sikareista joita hän poltti jopa 70 kappaletta päivässä. Hän oppi tupakoimaan armeijassa. Hän piti kalliista skottilaisesta whiskystä, punaisista auringonlaskuista ja hevosista. Hänellä oli loma-asunto Palm Springsissä, Kaliforniassa, nimeltään Smoke Tree Ranch. Hänen kaulaketjussaan oli kirjaimet STR (Smoke Tree Ranch). Hän pelasi paljon golfia Bob Hopen ja Ed Sullivanin kanssa Smoke Tree Ranchilla. Hänen varsinainen asuntonsa oli Holmby Hillsillä. Tämä Holmby Hillsin asunto sijaitsi ylellisellä alueella jossa asui paljon rikkaita show-bisnes -perheitä. Tämä sijaitsi Bel-Airin (okkultistinen nimi Saatanalle) ja Beverly Hillsin välillä.
xxx/ellauri169.html on line 178: Erään lähteen mukaan, inspiraatio Waltille luoda Mikkihiiri tuli kun hän oli työttömänä ja näki hiiren katuojassa. On olemassa erilaisia tarinoita mistä tämä idea tuli. Ub Iwerks väitti että Walt keksi Mikin piirtäjien kokouksessa Hollywoodissa. Walt sanoi kerran: "Minussa on paljon hiirtä." Itse asiassa, Ub Iwerks kertoi Waltille että Mikkihiiri "näyttää aivan sinulta -- sama nenä, samat kasvot, samat eleet ja ilmeet. Kaikki mitä hän tarvitsee nyt on sinun äänesi." Walt usein palveli Mikin äänenä. Eräs kirja paljastaa että Walt Disney kertoi Ward Kimballille: "Rehellisesti, minä pidän muita eläimiä apinoita parempina." Se oli siis samoilla linjoilla kuin rva Hukkataival.
xxx/ellauri169.html on line 214: Kun tämä kirjailija (Fritz The Cat) asui Intiassa, hän näki hindulaisia pyhiä miehiä jotka olivat meditoineet tylsämielisinä niin pitkään että heidän aivonsa olivat jääneet pysyvästi narikkaan. Hindut uskovat että tämä tila on yhtä kuin Nirvana. No voi se ollakin, entä sitten, Jumala ei antanut meille aivoja pois heitettäväksi. Hän antoi meille itsenäisiä ajatuksia niin että me voisimme osoittaa rakkauttamme Häneen sitten oikein nimtuten valitsemalla rakastaa Häntä. Jumala ei halua aivopestyjä seuraajia, mikä on sellaista mitä jotkut kirkot ajattelevat Jumalan vaativan. Se tahtoo pestä aivot ize. Se on hellävaraisinta.
xxx/ellauri169.html on line 219: Esimerkiksi, Raamatun naisen nimeä käytetään koodina, jolla on alakoodeina Raamatun naisten nimiä. Aiemmassa kirjassa lueteltiin monia heidän suosikki-koodisanojaan mutta A-, B-, T-, U-, V-, W-, X-, ja Y- kirjaimella alkavia sanoja ei ollut annettu. Fritz Springmeyerin (tämän kirjailijan) kokemusten nojalla, seuraavassa koodisanoja joita on käytetty arjen ohjelmoinnissa:
xxx/ellauri169.html on line 234: Tämän kirjailijan informoitu mielipide on, että käyt.kaz. kaikki apinat on kaksoisagentteja, ja puolet terapeuteista on itse asiassa mielenhallinnan orjia. (Arvatkaapa kumpi, tämä kirjailija vaiko Cisco Caramba?)
xxx/ellauri169.html on line 264: Yhdysvalloissa, Illuminaatilla ei voi olla yhden uskonnon monopolia. Venäjällä, heillä oli kommunismi Marxin ja Leninin aikoina. Kommunismilla oli monopoli palvonnassa. Yhdysvalloissa, he ovat perustaneet monopolin kontrolloimalla kaikkia lukuisista uskonnollisista ryhmistä. Tämä kirjailija on kirjoittanut raskaasti dokumentoidun kirjan Be Wise as Serpents osoittamaan yksityiskohtaisesti kuinka tämä on tehty.
xxx/ellauri169.html on line 271: Wilholla oli Watchman Neen kirjat hyllyssä. Nyt ne on mulla ullakolla. Watchman varmaan vaikutti Wilhon aikana Kulingissa, lähti sitten varmaan Maota pakoon Taiwaniin. Nee oli kirkkokysymyxessä nähtävästi Wilhon linjoilla, tai kääntäen. Em. epäkarismaattisen näköinen ämmä on sittemmin pyörtänyt pyhät sanansa:
xxx/ellauri169.html on line 307: Onnexi kristityt (jotka ovat valmiixi jo Kristuxen mielenhallinnassa) voivat kulkea näiden manipulaatio-yritysten läpitte naamioitumalla Kristuksen sanahelinään. Seuraavaksi, jos ihminen ymmärtää kuka Kirstus on ja uskoo Kirstukseen, ulkopuoliset näyt & ulkopuoliset oudot äänet tai ajatukset eivät muuta kurssia jonka ihminen on ottanut, vaan sisäpuoliset äänet voittavat toinen käsi selän takana. Muutkin voivat nähdä että jokin on vialla. Eräs mies käytti kokonaisen iltapäivän kertoen tälle kirjailijalle (Fritz the Cat) kuinka uusi maailmanjärjestys oli yrittänyt elektrodisesti kontrolloida hänen mieltään ja tehdä hänestä huumeidenkäyttäjän. Salaisuuden verho oli onnexi epähuomiossa avautunut. Sen niminen kirjakin oli Wilhon kirjahyllyssä. Dementit rakastavat pyllyverhoja ja niiden nyiskelyä. Nyk nyk eteen nyk nyk pois.
xxx/ellauri169.html on line 309: Uuden maailman peto-tietokonekeskus oli Alaskassa 1970-luvulla. Sen miehityxenä oli murisevia Panzerbärejä. Jo 1970-luvulla operaattori kykeni puhumaan tietokoneelle ja saamaan vastauksen. Esimerkiksi, jos sinä kysyit tietokoneelta kenestä hyvänsä planeetalla asuvasta ihmisestä, se kykeni tavallisesti antamaan hänestä kaikenlaista tietoa. Jos sinä kysyit tietokoneelta että kuinka sinä saisit tämän henkilön tappamaan jonkun tai kuinka minä voisin tappaa tämän henkilön, tämä tietokone sylkäisisi ulos suunnitelman melkein välittömästi, kertoen sinulle kaikki ihmiset tämän kohteen ympärillä jotka voitaisiin manipuloida halutun lopputuloksen saamiseksi. Teeveenkazelijan märkä uni. Poliisisarjat jää kuin tikku stronzoon. Varo mustaa psykiatria! Tämä kuulostaa tieteiskirjallisuudelta, eikä sattumalta. Ihmiset jotka tekevät töitä korkean teknologian parissa sanovat että tämä on itse asiassa vanhaa teknologiaa.
xxx/ellauri169.html on line 311: Hiljattain, tietokone voitti maailmankuulun shakin pelaajan. Se mitä tämän kirjailijan ystävä näki oli suuri Cray-tyyppisten tietokoneiden verkosto. Tällainen järjestelmä kykenee varastoimaan 5 petosivua tekstiä ja työskentelemään tämän tietomäärän kanssa valon nopeudella. Tämän päivän yhdeksän Peto-tietokonetta ovat paljon parempia kuin nämä tietokoneet vuonna 1973. Ne työskentelevät valoakin nopeammin. Tämä sallii eliitin manipuloida tapahtumia hyvin nopeasti, jopa ex post facto. Nämä uudet tietokoneet (erään toisen silminnäkijän mukaan jolla on IPhone) pystyvät kuulemaan ihmisen äänen ja päättelemään mitä kieltä tämä puhuu ja sitten pystyy kuntelemaan ja vastaamaan tällä kielellä. Siri, tapa hänet!
xxx/ellauri169.html on line 321: Journal of Nervous and Mental Disease -lehdessä (syyskuu 1995) oli tarina kahdesta miehestä, iältään 33 ja 53-vuotiaita joita pidettiin vainoharhaisina koska he väittivät että hammaslääkäri oli asentanut implantteja heidän hampaisiinsa paikatessaan niitä. Artikkelin mukaan, jostakin tuntemattomasta syystä, nämä kaksi miestä eivät reagoineet näihin antipsykoottisiin lääkkeisiin. Nämä psykiatrit eivät ymmärtäneet että syy miksi antipsykoottiset lääkkeet eivät tehonneet oli se että näiden miesten valitukset olivat oikeutettuja. Näiden kahden miehen nimet olivat E. Sherwood Brown ja Michael T. Lambert. On muitakin tapauksia jolloin implanteista valittaneet ihmiset on leimattu "harhaisiksi" psykiatrien toimesta. Verkosto on näet oppinut kuinka suorittaa halutun suuruinen aivovaurio ultra-äänellä ilman lobotomiaa. Ääniaaltoja voidaan käyttää kontrolloimaan ihmisten ajatuksia. Lukemalla tätä sepustusta äänikirjana voit ize kokeilla.
xxx/ellauri169.html on line 328: Tarkastellaanpa kolmea uhria jotka kärsivät miehenhallinnan & ruumiinhallinnan implanteista ja jotka tämä kirjailija (Fritz the Cat) tuntee. Me voimme viitata heihin termillä "Amy", uhri Nro. 1001..., "Betty", uhri Nro. 1002..., ja "Cathy", uhri Nro. 1003.... -- "Amy" löydettiin kun käytettiin spektri-analyysilaitetta joka havaitsi että 750 MHz:n aallot olivat kohdistuneet häneen. "Betty" päätteli että häntä vastaan hyökättiin kokonaisella radio-mikroaaltojen spektrillä jotka pommittivat häntä Morsen kaavan mukaan. Tämä signaalien vastaanotin oli kuituoptinen ja se oli naamioitu näyttämään tavalliselta häpykarvalta joka jatkuvasti poltti reikiä hänen alusvaatteisiinsa. Luultavasti, tämä sivuvaikutus oli virhe jota he eivät olleet saaneet korjattua. Cathya pommitettiin ELF & VLF -aalloilla joiden taajuudet olivat 435 & 1080 MHz. Nämä taajuudet ovat ikkunoita ihmisen tajuntaan. He käyttivät myös typen partikkelien säteitä joka tuottaa "typpi-narkoosin" uhrille. Xenon-lamput voivat myös vaikuttaa miehen ruumiiseen. 1.000 - 1.200 MHz:n taajuus voi vaikuttaa geeneihin. Implanttien RF-taajuudet ovat vahingoittaneet uhrien silmiä. Vaikka tämä antaa meille lähtökohdan keskusteluumme, nämä eivät ole ainoita taajuuksia jotka uhkaavat miehenhallinnan uhreja.
xxx/ellauri170.html on line 47: Näiden paasausten toivotuxet ovat suht pahansuopia. Toivon pahaa mm Toivo Pekkalalle ja Toivo Sukarille. Toivo on mun hampaissa yhtä paljon kuin sen veikka Usko. Kolmiyhteydestä kolmannes on Seppo. En pidä seppoilusta enkä optimismista. En ole minkään tiimin luottomiehiä. N on yx mun mielikirjaimista. Mieluummin N, sanon kuin scrivener Bartleby. Hypistelen pikkuautoa enkä mene piiriin.
xxx/ellauri170.html on line 324: Oli elinikäinen paroni Ruth Rendell jäätyään toimittajanplanttuna kiinni kirjoitettuaan jutun hyväntekeväisyyspäivällisistä joihin se ei osallistunut ja unohtaen mainita että pääpuhuja kuoli kesken pöytäpuhetta. Pot pot pot pot potkut sai, mutta paroni siitä tuli kuiteskin, kiitos Wexfordin, hiukka jumalisen poliisin samannimisessä kirjassa A Guilty Thing Surprised. xxx/ellauri170.html on line 338: Kirjan kansikuva muistuttaa Bernadoxen taskukirjan kantta. xxx/ellauri170.html on line 353: Painting thy outward walls so costly gay? Maalaat ulkoseinät kirjavixi kalliilla?
xxx/ellauri170.html on line 634: Mutta jo s 143 lähtien Huisman alkaa kiertää paavinuskoa kuin kissa kuumaa puuroa. Mietin taas mikä antenni se on joka alkaa vastaanottaa uskonsanomaa. Jakkoh-hintikalla K oli niinkö B plus reflexiivisyysaxiooma. Mä vähän epäilen. Toi uskonvarmuus on kyllä jotain muuta, pikemminkin neighborhood-tyyppistä preferenssilogiikkaa, koska se sallii yhteensopimattomia vakaumuxia. Will to believe, siitä siinon kysymys. Uskolla on propositionaalista sisältöä vaan siteexi, se ei oikeastaan ole propositionaalinen attitydi ollenkaan vaan pikemminkin jonkinlainen ruumiinasento, niinkuin optimismi vaikka. Sitä kuvaa parhaiten suisnan uskonahdistus: missä sehdä? Missä sehdä? MISÄ SEHDÄ? Syän muavon. Niäh! Kun riittävästi ahdistaa on apukin lähinnä, se löytyy omasta hypothalamuxesta. Tän luottamuxen tärkein tehtävä on pitää yllä toivoa ja tiimihenkeä. Ihan sama millä kuvioilla, kuten uskontojen kirjavuus jo todistaa. Muze elin on olemassa, ja on ollut ihan matelijavaiheesta, koska sille kelpaa mikä tahansa potaska. Pitäis tutkia missä kohtaa se on muilla eusosiaalisilla lajeilla. Esim ne peilisolut missä niitä on?
xxx/ellauri170.html on line 948: "Totisesti ällistyttävä nämä kasvit !" "Syfilis on kaikkivaltias", mietti des Esseintes. Syfilis on kaikkivaltiaan kexintö, yxi parhaita. Pelkääköhän Nyöleenkin pillua kuten Jorin avatar, näkee siitä painajaisia. Se et tää snobi inhoaa suosittuja juttuja on vaan käänteistä kumikaulailua. Vitunko väliä kuka tykkää mistäkin. Hizi tästä kirjasta tulee yhtä kiukkuisexi kuin Hesarista. Hienoa.
xxx/ellauri173.html on line 89: Toujours est-il qu’il a permis seulement qu’on imprimât son Évangile, et non qu’on le phonographiât. Cependant, au lieu de dire : « Lisez les Saintes Écritures ! » on eût dit : « Écoutez les Vibrations Sacrées ! » ― Enfin, il est trop tard… Par contre, trop tot! Nythän se jo löytyy äänikirjana varmaan jonkun baptistijuhon lukemana.
xxx/ellauri173.html on line 168: Noin vuonna 280 eaa. Berossos kirjoitti teoksen Babyloniaka tarkoituksenaan selittää Mesopotamian vanhaa kulttuuria kreikkalaisille. Varteenotettaviksi lähteiksi Berossoksen kirjoitukset tekee se, että hän toimi Marduk-jumalan pappina Babylonissa ollessaan. Finkelin mukaan hänellä oli tästä syystä ensi käden tietoa sumerilaisesta ja akkadilaisesta savitaulukirjallisuudesta, jota oli kirjoitettu silloin jo yli tuhannen vuoden ajan ja jota yhä kirjoitettiin Babylonin akatemioissa. Berossoksen oppineisuus ja ennustustaito tunnettiin myös Ateenassa. Koska kreikkalaiset kuitenkin pitivät muita kansoja barbaareina, kirjaa tuskin luettiin heidän keskuudessaan kovinkaan laajasti, eikä se ole säilynyt nykypäiviin. Sen sijaan toiset kirjoittajat ovat siteeranneet teosta, ja sitä kautta siitä on säilynyt joitakin osia, joista ilmenee niiden perustuvan pitkälti nuolenpääkirjoituksiin.
xxx/ellauri173.html on line 750: "Katsokaas, rakas Watson, katsoin eräänä iltana teatterissa neiti Alicia Claryta, kun hän kuunteli jonkinlaista melodraamaa erään puheenväärentäjän kynästä, noiden kirjainten ryöstäjien kynästä. Do-it-yourself ammattikieltä, saippuaoopperaa! Heidän fiktionsa banaalisuudet, irvistävä laiskuus, surkastuminen, voittoisa ja tuottoisa rankaisemattomuus, tollanen lattapäinen ylevyyden tunne laahuxen joukossa. Hyvin menee ! Näin miten tämän naisen ihailtavat silmät täyttyvät kyynelistä näissä surkeissa keskusteluissa! Voi helvetti! Että mua eto!
xxx/ellauri173.html on line 884: Hadaly osaa mennä sinne yksin, alastomana tai täysin pukeutuneena, venytellä siellä, alistua sulle, sisäpuolelle tiukasti kiinnitetyissä kambrin sivunauhoissa niin, ettei seinien kangas kosketa edes hänen olkapäitään. Tämän vankilan suljettuihin oviin on sinetöity hopealevy, johon Hadalyn nimi on kaiverrettu samoilla iranilaisilla kirjaimilla, missä se tarkoittaa ideaalia. Sen päälle tulee muinainen vaakunasi, joka pyhittää tämän vankeuden. Kaunis arkku on asetettava kamferipuukoteloon, joka on kokonaan vuorattu vanulla ja jonka neliömäinen muoto ei voi aiheuttaa heijastuksia. Tämä unelmiesi vankila on valmis kolmen viikon kuluttua. Nyt kun palaat Lontooseen, sananen Thamesin tullijohtajalle riittää saadaksesi selvityksen salaperäiselle pakettillesi.
xxx/ellauri173.html on line 895: "Kyllä: tämä kartano on mielestäni paras ympäristö androidille", sanoi Edison vakavasti. ― Näet sen: vaikka en olekaan luonteeltani kovin urhea, assosioidun rohkeuteenne, joka on lisäksi minulle pyhää. ― Vain siellä Hadaly on kuin salaperäinen somnambulisti, joka vaeltelee järvien ympärillä tai kielletyllä kanervalla. Tässä autiossa vankityrmässä, jossa vanhat palvelijasi, kirjasi, metsästyksesi, soittimesi odottavat sinua, olennot ja esineet tottuvat nopeasti uuteen tulokkaaseen. ― Ehkä jonain päivänä tulen luoksesi tässä puoliyksinäisyydessä, jossa suostut ikuisesti kipuamaan kahta suurta vaaraa: hulluutta ja Jumalaa. Voisin jopa ottaa tyypit silikoninukesta ellet pahastu.
xxx/ellauri173.html on line 906: Edisonin nuken käyttöohjeet ovat aika monimutkaiset. Hurjasti namikoita ja kokonainen huoltokirja voitelunipoista, nesteistä ja öljynvaihtoväleistä. Juomana on akkuvesi ja ruokana pastillit. Ärsyttävää. Onko se izepesevä edes? Onhan se, lohduttaa sähköasentaja.
xxx/ellauri174.html on line 81: Vaikka Malebranche seurasi Augustinusta älyllisen tiedon kuvauksessa, hänen lähestymistapansa mielen ja kehon ongelmiin hän aloitti Descartesin seuraajana. Mutta toisin kuin Descartes, joka piti mahdollisena muodostaa selkeä ja selkeä käsitys mielestä, Malebranche väittää Dialogues on Metaphysics -kirjassa, Theodoren ja Aristeksen välisessä dialogissa, että meillä ei ole täydellistä käsitystä mielen voimista, eikä siten ole selkeää käsitystä mielen luonteesta.
xxx/ellauri174.html on line 403: Dafnis ja Khloe (m.kreik. Δάφνις καὶ Χλόη, Dafnis kai Khloē, lat. Daphnis et Chloe) on Longoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen rakkausromaani noin vuodelta 200. Se on Longoksen ainoa tunnettu teos, ja tutkituin varhaisista kreikkalaisista romaaneista. Romaani käsittää esipuheen lisäksi neljä kirjaa, ja se muistuttaa tyyliltään pastoraalirunoutta. Sen pohjalta on tehty myöhemmin muun muassa ooppera ja baletti. Teoksen on suomentanut Maarit Kaimio vuonna 1990. Maarit Kaimiolla oli 70-luvulla erittäinkin epäpukeva ozatukka ja se oli varsin persjalkanen. Se ei ollut mikään Kloe kyllä konsanaan. Mut ei ollut liioin Jomi Kaimio kummonenkaan Dafnis. Tästä on tehty huisin paljon johdannaista pehmopornoa, mm. Virginie et Paul ja Sininen laguuni.
xxx/ellauri174.html on line 408: Romaani sijoittuu Lesboksen saarelle, Mytilenen läheiselle maaseudulle, 100-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Esipuheessa kirjailija kertoo olleensa metsästämässä saarella ja nähneensä nymfien lehdossa rakkauskertomusaiheisen maalauksen. Hänessä heräsi kiinnostus kirjoittaa maalauksen tapahtumat sanoiksi. Tämän vuoksi hän sanoo kirjoittaneensa romaaninsa.
xxx/ellauri174.html on line 428: Tässä on kaksi kultaista fonografia, kallistettuna kulmassa kohti rinnan keskustaa, jotka ovat Hadalyn kaksi keuhkoa. He välittävät toisilleen hänen harmonisen - ja sanoisin taivaallisen - puheensa metalliset arkit, vähän kuin painokoneet välittävät painoarkkeja. Yhdelle tinanauhalle mahtuu seitsemän tuntia hänen sanojaan. Näitä ovat lurittaneet tämän vuosisadan suurimmat runoilijat, hienovaraisimmat metafyysikot ja syvällisimmät kirjailijat, nerot, joille olen puhunut izexeni - ja jotka ovat toimittaneet minulle timantin painolla näitä ennennäkemättömiä ihmeitä. Mukana levyllä on koko wikipedia. Tästä syystä sanon, että Hadaly korvaa älykkyyden tekoälyllä.
xxx/ellauri174.html on line 458: Sähköasentaja keräsi itsensä hetken, sitten: ― Ikuistaa yksi rakkauden tunti, ― kaunein, ― esimerkiksi se, jossa molemminpuolinen lupaus katoaa ensimmäisen työnnällyxen alla, oi! lopeta se ohimennen, korjaa se ja määrittele itsesi siellä! ilmennä hänen henkeään ja hänen viimeistä toivettaan! eikö se olisi kaikkien ihmisten unelma? Eikö parhaat ole ne kolme sanaa heti erän alussa: syönnä, maxoin runsaasti? Ize asiassa bylsintä on aika lailla typ toisto tyylikeinona, mutta näyttää silti kaikille hyvin kelpaavan. Ei siinä paljon improvisoida, kun pelivälineet, pallot mailat ja pussit on aina samat, sama muna suorassa ja sama virsikirja avoinna. Jokainen apinallisesti mahdollinen asana on jo näytetty kama sutrassa. Suurin osa niistä on aika epämukavia.
xxx/ellauri174.html on line 512: Todellakin, se, mitä nämä kaksi miestä todella sanoivat, toinen hänen kirjaimellisesti muuttuneilla laskelmillaan, toinen hänen hiljaisuudellaan sitoutumisestaan, ei merkinnyt mitään muuta kuin seuraavia sanoja, jotka alitajuisesti osoitettiin suurelle X ensimmäiselle syylle. Joo! Pillusta tässä selvästikin on jo puhe!
xxx/ellauri174.html on line 551: Minusta elämä on hyvin eletty, jos perunkirjan viimeisellä rivillä on nolla. Se on myös fiksuinta verosuunnittelua, sillä silloin kenenkään ei tarvitse maksaa perintöveroa.
xxx/ellauri174.html on line 572: Nainen oli antanut eräälle lakimiehelle valtakirjan hoitaa asioitaan. Lakimiehen vaatimuksen mukaisesti Kangas siirsi vuosittaista luovutusta odottaneet rahat lakimiehen henkilökohtaiselle tilille sekä tämän yhtiön tileille.
xxx/ellauri174.html on line 582: Hovioikeuden mukaan Kangas toimi perinnönjakokirjan mukaisesti, kun hän antoi varat toisen ketkun lakimiehen hukattavaxi.
xxx/ellauri175.html on line 242: "Olin varma siitä", sanoi Edison; hänen maineensa on ylittänyt valtameret. Sanomme, että tämä suvereeni marmorista ja alabasterista valmistettu kuvanveistäjä on kirjaimellisesti huikea nopeus! Se etenee täysin uusilla tavoilla! Äskettäinen löytö… Se tuottaa kolmessa viikossa eläimet ja ihmiset upeasti ja tarkasti. Ja tästä aiheesta, tiedättekö, neiti Alicia Clary, että nykyään maailma, korkea maailma, on samaa mieltä, korvaa muotokuvan patsaalla. Marmori on muodissa. Vain voimakkaimmat naiset tai tunnetuimmat taidemaailman kuuluisimpien joukossa ovat naisellisen tahdikkuutensa ansiosta ymmärtäneet, ettei heidän ruumiinsa linjojen arvokkuus ja kauneus voi koskaan järkyttää. Joten rouva Any Sowana on poissa tänä iltana vain täydentääkseen O-Taïtin hurmaavan kuningattaren täyspitkää patsasta, joka on juuri kulkemassa New Yorkin läpi.
xxx/ellauri175.html on line 375: Mitähän se oli toi "nesteen jakaminen"? Voisko se olla tota protoplasmahössötystä? Olisko se niikö "nesteiden yhdistämisen" käänteisoperaatio? Samanthojen in vitro kasvatus ilman sukuelimien käyttöä? Ehkäpä. Tää kirja on aika pitkälle jo "moderni", ei enää fin de siècleä muuten kuin säätyläis- ja naisasenteiden osalta. No tää painos onkin vuodelta 1909.
xxx/ellauri175.html on line 707: Kaksi ovea tulivat yhteen, hellästi, tiukasti, äänettömästi hänen yläpuolellaan. Arkkuun kiinnitettiin hopealevy, johon oli upotettu vaakuna, itämaisilla kirjaimilla kirjoitetun sanan Hadaly yläpuolelle.
xxx/ellauri176.html on line 136: Rauni "Molle" Mollberi oli naisennimestä huolimatta mulkku setämies, perheensä pillonut julma isä joka teki filmin toisen setämiehen Timo K. Mukan pehmopornokirjasta. Nää on kaikki jotenkin zolamaisia naturalisteja. Sen tyttären poika bylsi meidän Helmiä Albinen ikäisenä. Nyze jäbä tuottaa jotain somesisältöjä. Filmin tekoon osallistui Panu Rajala. Elukoita hakattiin filminteossa. Vittu mitä paskiaisia koko konkkaronkka. "Nyzaat naija mua" mirri leffassa on samaa tyyppiä kuin Zolan papin sisko Desirée (kz. seur. numero).
xxx/ellauri176.html on line 439: Mailanstaitress tama tarkoitt roppakaupalls lõpe whit ja ryhjänpärvisi aiheita, kirjallisuudessa kyllas Tumise asti hengetöntä tyyli ja vetelä ajattelua, sillä siinä piti olla rehellisyyttä pörssipelurille, hyveellisyyttä rosvolle, joka on kahmimassa myötäjäisiä pojalleen mutta kieltäytyy maksamasta niitä, kun tytär on menossa vihille, siveellisyyttä voltairelaiselle irvileualle, tekopyhälle tyhmyrille, joka syyttää pappeja irstailusta mutta - tajuamatta todellisesta, harkitusta synnin turmeluksesta mitään luuhaa itse ilotyttöjen suttuisissa makuukamareissa nuuhkimassa pesuvatien likaisia huuruja ja pesemättomien hameitten pistävänlämpimiä tuoxuja. Mmm!
xxx/ellauri176.html on line 460: Vittu miten Huishaismanni on sitten anaali. Ällöttävää turinointia erimakuisista peräruiskeista. Tämäkin ois ehkä eräs taulukoinnin aihe: onko kirjailija anaali oraali vai ehkä genitaaliaukon ystävä. Esim Sujata Massey on selvästi anusaukkotyttö ja Philip Roth peräreikäpoika. Satunnaisten panokohtausten ei pidä antaa hämätä. Anni finaaliin. Anista penaaliin. Des Esseintesin lääkäri on maailmanmies. Hän käyttää huveihinsa puolimaailman naisia. Boris Johnson ulkoiluttaa 1/4 maailman koiraa juosten uimasortseissa kuin varastettu ostoskärry.
xxx/ellauri176.html on line 506: Aika hyvinhän tää nazaa Freudin juutalaisen raamatun syntiinlankeemuxen kertomuxeen. Paratiisissa ensin puuhastellaan synnittöminä (Miltonin mielestä harrastetaan jo siellä turvasexiä, mutta tämä lienee homopetterin omaa satuilua). Sitten käärme eli phallos puuttuu asiaan, kuiskutellen sylkisesti Eevan korvaan. Eeva, kaiken synnin alkusyy alkaa houkutella Aatamia sexikokeiluun, ja aika pian Aatamille selviää mistä reiästä kana kusee, ja mihkä tää jäykistynyt vällykäärme on survastava. Seurauxet on luettavissa hyvän kirjan muilta sivuilta. Siitä lähtien aapan sexitouhuja kyylää kiivas ja mustasukkainen supermies, eli jehova.
xxx/ellauri176.html on line 508: Jännä että perheenlisäys (ja kuolema) on tässä kirjassa jumalan bylsinnästä tuomizema rangaistus. Näkee että tässä on ollut setämiehiä kynän varressa. Niillehän se olis mukavinta jos sais vaan mielin määrin seurauxitta nussia. Se on vitun narsistista, eikä ole ihme että nimenomaan narsistisimmat kirjailijat pitää kiinni tästä peitetarinasta. Ne ei suin surminkaan voi kuvitella että niiden pitää kuolla, mitenkä maailma voi millään tulla toimeen ilman niitä.
xxx/ellauri176.html on line 535: Tässä vaiheessa tytöt leikkii keskenään ja pojilla on hyväveliseuroja. Monille tää jää päälle, on mezästysporukoita joissa rassataan kaverien pyssynpiippuja, on käsityöseuroja ja harrastuspiirejä joissa kootaan Märklin-junia. Aika monet pseudomaskuliiniset kirjailijat juuttuu tähän vaiheeseen, esim. Joe Conrad ja Ernest Hemingway. Täältä löytyy paljon misogyynejä joita karvahattu pelottaa.
xxx/ellauri176.html on line 539: Jos ei päästä tähän vaiheeseen ilman esteitä, voi koiraille tulla sexuaalisia perversioita. Nussitaan silikoninukkeja, puunrunkoja, vuohia, mitä vaan josta löytyy sopivan kokoisia reikiä. Tai taannutaan johkin edellä mainituista vaiheista: pussaillaan, nuollaan pillua, tehdään pyllyhommia, tai suunnataan käyttämättä jäänyt libido vaikka uskontoon tai kaunokirjallisuuden pariin. Kaikenlainen sielunhurmio on vaan naamioitua panohalua, jota henkiset padot turhaan koittaa tukkia kuin Aku sormi murtuvan tulvapadon reijässä.
xxx/ellauri176.html on line 556: Onko tämä tiedettä vain täysin huuhaata? No tieteexi sen ennustamiskyky on aika heikko, mutta post festum sillä on kiva selitellä asioita parhain päin. Siis ainakin se on mainiota kirjallisuustiedettä! Ettei tule tehdyxi väkivaltaa monipuolisille kirjailijoille, tehdään tästä monivalinta. Homo käsittää myös latentit jotka viihtyy parhaiten hyväveliseurassa. Runkkari käsittää myös fallistit, eli omaa moloansa yli kaiken rakastavat narsistit, sekä sublimoituneet, jotka runkkaa kazomatta käsiinsä. Hypoteesi: tässä on joku korrelaatio GAL-TAN asteikkoon. Oikeistotaantumusta löytyy etupiästä junan takapiästä, vasemmistoa ja ateisteja enempi etupepun kimpusta. Freud oli ehkä oikeassa tässä asiassa: ne jotka on eniten huolissaan rahanmenosta, tykkäävät muutenkin puuhastella peppureijän kimpussa.
xxx/ellauri176.html on line 579: Projektityöntekijäni Inari jolla oli jalassa viisivarpaiset mustat kumijalkaterät oli japsufani, kuten v. 64 syntynyt Sujata Massey ja 1957 syntynyt Kristiina "Kride" Jokinen. (Kriden ikä ei selviä sen nettisivuilta mutta se on Kari Peizamon luokkatoveri Nokialta. ) Tähän paasauxeen on kerätty Sujauta Massiin v. 2014 "Suunami menestyxen rannikolla"- kirjan kylmiä paloja. Rei Shimura oli Kriden mielikirjailija. Molemmat on middlebrow eliskä keskikulmakarvaisia keskinkertaisia keskiluokkaisia kauppaopiston naisia. Hyperkorrekteja anaaliobsessiiveja. Vitun hölmöjä ennen kaikkea.
xxx/ellauri176.html on line 581: On muistettava että tätä kirjoittaessaan Mässy oli jo miehen iässä, 50 v, vaikka sankaritar Rei on ekasta seikkailusta tähän viimeiseen kuin ihmeen kautta säilynyt tuskin kolmikymppisenä. Se ei vanhene päivääkään, se on Iines Ankka. Vaan sen asenteet vanhettuvat. Saman ilmiön voi nähdä tyttökirjoissa, jotka asenteellisesti kuvailevat tätikirjailijoiden omaa nuoruutta, vaikka reaaliat olis siirretty lähemmäxi nykyaikaa.
xxx/ellauri176.html on line 693: 51. Tsunamin jäljiltä oli niin paljon luita että niistä saa runsaasti mahjong-tiiliä. Oliko se Coachin reppu? Täynnä 60-luvun C-kirjaimia. Kylse sitten oli. Akira on nuori hän tuntee merkit.
xxx/ellauri176.html on line 703: Isä Kimuran kirjassa on valokuvia sukukalleuxista. Hän on etevä liikemies. Mitä ruumiista mutta nuo lakkaesineet pitää palauttaa. Kimurat ovat puualan ihmisiä.
xxx/ellauri176.html on line 751: 71. Mikä on kiihottavampaa kuin komea närkästynyt mies ilman rihmankiertämää. Michael hypistelee Reiskan pikkuisia rintoja. Reiska kuvitteli izensä transuxi. Reiska halusi gigolon joka reikään. Lilluitko sinä kylvyssä lukuisien homomiesten kanssa? Michael teki käsieleen aikalisän merkixi. Urheiluklischeitä. Jock strappeja. Hardy boys on poikakirjasarjan kovat kollit. Benjy eli kusilaari on heterotyttö lesbojengissä. Kyltässä niteessä on hälyttävän paljon quirky juttuja. Sujauta suorastaan mässäilee niillä. Ei savua ilman tulta!
xxx/ellauri177.html on line 64: Émile Édouard Charles Antoine Zola (2. huhtikuuta 1840 Pariisi – 29. syyskuuta 1902 Pariisi) oli ranskalainen romaanikirjailija, naturalistisen kirjallisuuden ehkä tunnetuin edustaja. Zolan teokset innoittivat Suomessa 1880–90-luvun realisteja, kuten Minna Canthia ja Juhani Ahoa.
xxx/ellauri177.html on line 68: Zola työskenteli aluksi Pariisissa kirjakauppa-apulaisena mutta toimi myöhemmin sanomalehtimiehenä. Vuonna 1866 Zola ryhtyi itsenäiseksi kirjailijaksi. Hänen läpimurtoteoksensa oli romaani Thérèse Raquin (1867). Se enteili Zolan suurta, 20-osaista Les Rougon-Macquart -romaanisarjaa.
xxx/ellauri177.html on line 84: Apupapin valtavassa kammarissa oli tahraantunut tahrattoman siitoxen pazas ja 2 maljakollista liljoja. P. Bonaventura ja P. Aku sanoi että portaat pitää nousta 1 kerrallaan vanhusmaisesti. Pojat heitti läppää tunnilla latinan ja ranskan sekoituxella. Pappioppilas nyökkii kirjassa oleville erisnimille kuin Zvi Ari Schnizelissä. Syntejä: unohti pussata essua, nukahti väärällä kyljellä.
xxx/ellauri177.html on line 90: Breviario eli breviarium (lat. brevis, "lyhyt") on hetkipalvelusten kirja, joka sisältää kristillisten (alkuperältään katolisten) hetkipalvelusten, kuten laudes, vesper ja kompletorio, kaavat ja niissä lauletut virret, antifonit, psalmit, lukukappaleet, Raamatun kiitosvirret ja rukoukset.
xxx/ellauri177.html on line 91: Breviarium (latinan sanasta brevis, lyhyt), tämä kirja, joka on tarkoitettu katolisten pappien, munkkien ja nunnien käyttöön, ne rukoilee 4 viikon jaksossa, joka vastaa vuoden liturgisia viikkoja. Sen nimi tulee siitä, että se on synteesi kuoron jumalalliseen virkaan käyttämistä kirjoista. Se koostuu psalmeista, antifoneista, vastauksista, hymneistä, säkeistä, rukouksista, lukemista jne. sekä rubriikeista, jotka säätelevät noudatettavat rituaalit ja osoittavat eron eri juhlien välillä. "Breviarium Officii" ("lyhennetty", "tiivistelmä", "tiivistetty") tarkoitti keskiajalla kirjaa, joka kokosi yhteen juhlan tai lausunnon helpottamiseksi kaikki osat, jotka muodostivat toimiston ja joka aiemmin jaettu useisiin eri kirjoihin (psalteri, antifonia, kokoelma, sanakirja) Ne olivat hakemistoja, joiden ansiosta alkusanojen ja lyhyiden viitteiden kautta saattoi tietää, mitä tekstejä eri kuorokirjoista lainata jotain juhlaa varten.
xxx/ellauri177.html on line 95: Kölnistä peräisin oleva nuotinnettu breviarium, ollut käytössä Suomessa. Sen on toimittanut Matti Aaltonen. Siinä on rukoushetket kirkon perinteen mukaisesti eli suomalainen luterilainen hetkirukouskirja, josta on kaksi eri laitosta, 1978 (vas.) ja 1996. Anaalis-obsessiiviset henkilöt, joita uskovaisissa on kosolti, tykkäävät kun päivä on ajoitettu pilkun tarkasti. Ne on tollasia pilkunnussijoita. xxx/ellauri177.html on line 219: Lost oli kummallinen tv-sarja takavuosina jota meidän lapset kazoi ihan bingenä. Koskaan en oikein päässyt perille mistä siinä oli kymysys, mutta jotain scifiä ja Swiss Family Robinson-mystiikkaa siinä oli kai, ja ristiinsuihkintaa jossain kadonneessa eedenissä urbaanien tositeeveetyyppien taholta. Jotenkin se tuli mieleen tästä Zolan pehmopornokirjasta. Minkähän tautta juuri 19. vuosisadan lopulla näitä tuli ihan solkenaan? Nojoo, jatketaanpa uurastusta Zolan joholla.
xxx/ellauri177.html on line 242: Tyrvännössä tai Sommarhemissä kun oli lukenut jotain kirjaa izexeen sängyssä liian kauan (napsien ruutunäkkiä) ikäänkuin heräsi jostain unesta: missä kaikki on?
xxx/ellauri177.html on line 278: Miehexi ja naisexi hän heidät loi. No tää ei vielä ota kantaa siihen mihin reikään näpöttimet työnnetään. Luotiinhan ne samalla ne pyllynreiätkin, vielä ihan naapuriin. Eikä normaali AC kytkentäkään telttaväen jumalalle näyttänyt järin mieluiselta, kun piti siitä pelihousut repiä ja potkia vastanaineet paratiisista viikuna-asuisina pihalle. Samaan aikaan toisaalla Lot sai rankaisematta bylsiä omia tyttäriä kun vaimo oli kiteytetty suolapazaaxi. Ei vittu siitä pelikirjasta löydy mitään yhtenäistä taktiikkaa, jolla apinoiden joukkueen rökäletappion voisi pelastaa. Ei Ropposestakaan ois ollut apua. Eikä Hoblan pukkaamasta mato-optiosta. Miten Nato-liittoa autamme, kun maailmanrauhaa rakentaa se, aina varmimman rauhanomaisen tien valiten? IS-lehden savolaisen naziämmän palkkaaminen oli Hoblalle taktisesti paha erehdys, Plopovin izemurhasiirto tosiaan. Sen ja Räsäsen sais kiteyttää ja laittaa hakaan muiden lehmien nuolukivexi.
xxx/ellauri177.html on line 374: Ja linnut lauloi lensi parittain, koko puutarha upposi pariskunnan kanssa intohimon viimeiseen huutoon. Rungot taipuivat kuin voimakkaan tuulen alla; yrtit huutavat humalassa; kukat katosivat, heidän huulensa auki, hengittivät heidän sielunsa; itse taivaalla, joka oli aivan liekeissä tähden laskeutumisesta, oli liikkumattomia, pyörtyviä pilviä, joista putosi yli-inhimillinen tempaus. Ja se oli voitto eläimille, kasveille ja esineille, jotka olivat halunneet näiden kahden lapsen pääsyn elämän ikuisuuteen. Pääsiväthän ne lopulta, vaikka siihen meni 2 kirjaa. Puisto taputti valtavasti. Väliverhoa vedettiin eteen ja taaxe kuin esinahkaa konsanaan, sankarit tuli housut nilkoissa kumartelemaan ja heittelemään lentosuukkoja. Puuh. Tulihan se sieltä. Hyvää kannattaa odottaa.
xxx/ellauri177.html on line 397: Täh? Minnekkä nää oli 19. vuosisadan tyyliset aika seikkaperäiset asusteensa hukanneet? Ois kannattanut vähän pöyhiä puskia nussimisen jälkeen eikä niin hätäisesti lähteä vaan kahta kättä heittäen. Zola ei nyt ole kovin realistinen, mutta sehän olikin naturisti, ja loppupäässä suorastaan symbolisti. Tää kirja ainakin on aivan hanuristin kädestä..
xxx/ellauri177.html on line 452: Vittu mikä väpelö toi Serge, ei voi muuta sanoa! Säälixi käy Albiinoa, joka tollaseen tiskirättiin oli erehtynyt lankeemaan. No tähän päättyi kirja III, nyt on enää vika kirja jäljellä, jossa (juonipaljastus) kaikki menee perseelleen ja kaikki kuolevat. Musta tuntuu et mä vedän sen läpi vähän kursoorisemmin. En pidä traagisista lopuista, musta vuohet on kivempia kun ne vaan pukkii toisiaan ja tekee lisää vuohia.
xxx/ellauri177.html on line 683: Ulkona hän ei ryhtynyt varotoimiin piiloutuakseen. Hän pysähtyi kylän päähän juttelemaan hetkeksi Rosalien kanssa; hän kertoi hänelle, että hänen lapsellaan oli kouristuksia, ja kuitenkin hän nauroi, se puolisuuinen nauru, joka oli hänelle tavallista. Sitten hän syöksyi kivien keskelle ja käveli suoraan kohti murtumaa. Tottumuksesta hän oli ottanut breviaarinsa mukaansa. Koska tie oli pitkä ja kyllästyi, hän avasi kirjan ja luki säännölliset rukoukset. Kun hän pani sen takaisin kainalonsa alle, hän oli unohtanut Paradoun. Hän käveli aina hänen edellään ja ajatteli uutta koteloa, jonka hän halusi ostaa korvatakseen kultaisen kangaskotelon, joka oli varmasti putoamassa pölyyn; Jonkin aikaa hän oli piilottanut kaksikymmentä soua, ja hän laski, että seitsemän kuukauden kuluttua hänellä olisi tarpeeksi rahaa. Hän oli saapumassa korkeuksiin, kun talonpojan laulu kaukaa muistutti häntä laulusta, jonka hän oli kuullut kauan sitten seminaarissa. Hän etsi tämän laulun ensimmäiset säkeet, mutta ei löytänyt niitä. Häntä vaivasi, että hänellä oli niin vähän muistia.
xxx/ellauri177.html on line 731: Mutta hiän keskeytti hänet ystävällisesti nauraen. -- Olet lapsi, tulet vilustumaan, siinä kaikki... Kuuntele, en minä ainakaan pelkää sinua? Talvella emme jää tämän puutarhan pohjalle, kuin kaksi villiä. Menemme minne haluat, johonkin suurkaupunkiin. Rakastamme toisiamme, keskellä maailmaa, yhtä hiljaa kuin puiden keskellä. Ja tulet huomaamaan, etten ole pelkkä rosvo, joka osaa kaivaa esiin pesiä, kävelen tuntikausia väsymättä... Kun olin pieni, minulla oli päälläni kirjailtuja hameita, joissa oli harjakattoisia sukkia, näppylöitä, furbelowia. Kukaan ei ehkä kertonut sinulle sitä?
xxx/ellauri178.html on line 43: Myöhempien aikojen lukijat, jotka pääsevät perehtymään Philip Rothinkin kaltaisen, yksityisyyttään tiukasti varjelevan kirjailijan salaisuuksiin, voivat kivuttomasti varmistaa, oliko taiteilijalla kenties painaviakin syitä niljakkaan omaelämakerrallisen aineiston kirjaan pierauttamiseen. (Paizi siis raha, exhibitionismi ja kostonhimo.) Noita samoja lukijoita on melkein pakko kadehtia niistä ulkokirjallisista tiedoista joita uutterat elämäkerturit luultavasti saavat kaivettua esiin. Kuinka jännittävää olisikaan jo nyt tutustua siihen mitä Philip Rothin (tai Saul Bellowin tai Norman Mailerin tai Bernard Malamudin) kaltaisten nuppikullien teosten runttaamien naisten mahdolliset esikuvat ajattelevat romaanien haaraväliin juuttuneista rakkaussuhteista. Semmoiset năkökulmat ehkä korjaisivat mieskirjailijoiden karkeimpia -epaoikeudenmukaisuuksia: ainakin romaanien hirviomäisimmät naiset saisivat koston mahdollisuuksia. Hahaa, nyt ollaan siinä pisleessä ja hyvin tiedetään, että ne kirjat on täyttä valetta, toxista misogyynistä panettelua paneskelun lomassa.
xxx/ellauri178.html on line 53: Joo tämä se varmaan oli, kun se ei pysty edes tässä kirjan esipuheessakaan pitämään turpaansa kiinni lehvoista.
xxx/ellauri178.html on line 78: "Anna is nuts. She is fatter than ever", Roth skrivaa kamulle. Pian grim faced Roth sai kylläxeen ja työnsi erokirjeen "käteen" Clairelle. Ei ollut textareita vielä kai. Ei ollutkaan erokirje vaan kirjallinen häätö Annalle! This town is too small for the two of us. No Pilihän se senkin kisan hävisi. Se oli leuaton luuseri.
xxx/ellauri178.html on line 86: Ei yllätä että anaalimies laukoo heti kirjan aluxi Pynchonmaisia kakkavizejä.
xxx/ellauri178.html on line 94: Pilin äidillä oli Remington noiseless. Sellaisella mäkin opettelin touchtypingin. Pilillä izellään oli mun unelmien IBM Selectric pyörivällä kirjainpallolla. Sellaiseen hernekeittolautaseen olin vaihtaa onnenosani. Onnexi en vaihtanut. Pilinkin Selectric on varmasti jo haudassa. Niinkuin sekin, vaikkei siunatussa.
xxx/ellauri178.html on line 106: Kaariposken suomennos vilisee käännövirheitä. Siltä selvästikin puuttuu paikallistuntemus. "puhelu jälkivaatimuxella", höh se on vastapuhelu. Bucktooth on töröhammas, ei mikään "pukinhammas" perkele. Kaariposki ei vaivaudu edes kazomaan sanakirjasta. Onse niin suvereeni jätkä. No niin se menetteli Homeroxen kanssakin. Saarikoski kävi koulua Helsingin normaalilyseossa, jossa hänen koulutovereitaan ja hyviä ystäviään olivat Matti Klinge ja Anto Leikola. Figures. Jos jotain oppii Norssissa se on suuret luulot izestä. "Is that it? / Onko tämä sitä?" Voi vittu. "Siinäkö kaikki? Helenin isä tietty sanoi kun päästiin jälkiruokaan ja äiti parkumaan. Saatana Pentti mikä tunari! Opettele lukemaan! No myöhäistähän se on nyt, sun vielä typerämpi (ja rumempi) poika on sekin tiet isän pikapuoliin loppuun astunut.
xxx/ellauri178.html on line 134: Kakutani "Shimura Rei" Michiko oli New York Timesin ilkein kriitikko joka aiheellisesti ainakin kerran puhkaisi Franzenin pullistuneen ilmapallon. Franzen nimitteli Reitä "tone deaf and humorless" ja "stupidest person in New York". 9v myöh. samainen Rei aivan ansiotta kiitteli Franzenin izetyytyväistä Freedom tiiltä. Zadie Smithin kirjalle Kauneudesta kiitos oli ihan aiheesta, kuin myös Toni Morrisonin läpyskälle luultavasti. Pieleen meni ylistyxet de Lillolle.
xxx/ellauri178.html on line 177: Ollessaan pukilla Helenin ala-arvoisten substituuttien kanssa Roth olisi voinut sylkäistä niitä kasvoille tietäessään kuinka vahingoniloisia ne olivat päästessään näin nöyryyttämään Heleniä. Heleniä? hah, salli mun nauraa. Roth on kuin lukis vanhaa testamenttia, samanlaisia läpipaskoja telttamiehiä on sekin kirja täynnä. Kaikkein traagisinta on että Roth on täynnä pahaa uskoa: se suomii izeään vääristä kohdista, ei näe luonteensa todellista huonoutta, tota kalamaista kylmyyttä. Ilmeisesti Helen on lähinnä se Margie, kert Roth oli käskenyt sen tehdä abortin. Nyt on hauska lukea mitä sentimentaalinen John Irving olis tästä tuumannut. Ennen kaikkea ja ihan viimeisexi Roth on aivan vitun narsisti.
xxx/ellauri178.html on line 211: Professori Laurilan ajankohtainen kirja pohtii kysymystä, onko kansalla oikeus puolustautua vai ei ja missä määrin puolustussota on sopusoinnussa Kristuksen opin kanssa. Lähtökohdaksi hän ottaa Kristuksen vuorisaarnan, jonka sanoihin »Älkää tehkö pahalle vastarintaa» Tolstoi perustaa koko kuuluisan oppinsa. Vaikka se oli luultavasti Jeesuxelta jonkinlainen lipsahdus, saarnan tuoxinassa heitetty hyperbola. Tolstoin oppi oli nihilismiä, hän ei hyväksynyt sotaa eikä sotaväkeä missään muodossa ja piti ihanteena kummallista olotilaa ilman hallituksia, poliisivoimia ja valtiolaitoksia. Selvitettyään Tolstoin opin tekijä siirtyy Lutheriin, jonka käsityksen mukaan puolustussota on oikeutettua, sekä poliisit ja hallizijat hieno asia.
xxx/ellauri178.html on line 220: Tulee mieleen Löden kouluaine "Luther jumalanpalveluksen uudistajana". Prof. Laurilan "ajankohtainen" hengennostatuskirja ilmestyi vähän myöhässä, v. 1944 oli jatkosota lopussa, Suomi maalissa hyvänä kakkosena. Hopea ei ole häpeä. Kirjan hinta Emmauxessa oli 2 euroa, missä oli oli kylläkin 2e liikaa.
xxx/ellauri178.html on line 254: Suuri joulukirja. Toimittanut K. S. Laurila; kuvituksen järjestänyt Teodor Schalin. Aura, Turku 1947
xxx/ellauri178.html on line 345: Anton Pavlovitš Tšehov (ven. Анто́н Па́влович Че́хов, 29. tammikuuta (J: 17. tammikuuta) 1860 Taganrog – 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1904 Badenweiler) oli venäläinen kirjailija, joka uudisti novelli- ja näytelmäkirjallisuutta.
xxx/ellauri179.html on line 38: Ernest Miller Hemingway (21. heinäkuuta 1899 Oak Park, Illinois – 2. heinäkuuta 1961 Ketchum, Idaho) oli 1900-luvun törkeimpiä yhdysvaltalaisia kirjailijoita. Ernesto oli sadisti. Tää lause yxin riittää heittämään Henpecked Hemin tuherruxineen syvälle roden pohjalle:
xxx/ellauri179.html on line 63: Hemingway alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan, Ja aurinko nousee, ollessaan 25-vuotiaana Pariisissa lehtimiehenä. Aiemmin Hemingway oli kirjoittanut pitkiä novelleja. Hän sai 250-sivuisen käsikirjoituksen valmiiksi 21. syyskuuta 1925. Alun perin Hemingway ajatteli antaa kirjalle nimeksi Ford Fiesta, muttei kuitenkaan halunnut vierasperäistä nimeä. Myös kirjan teemaan liittyvä Kadotettu sukupolvi oli nimiehdotuksena mielessä, mutta lopulta Hemingway otti Saarnaajan kirjasta lainatun nimen, Ja aurinko nousee. Hemingwayllä oli vaikeuksia saada kustantaja kiinnostumaan käsikirjoituksesta. Hän veti käsikirjoituksensa korjattavaksi ja poisti siitä 15 ensimmäistä sivua, päähenkilöiden elämäkerrat. Kustantaja Maxwell Perkins oli lopulta erittäin vakuuttunut romaanista. Hemingway osti kirjan vaimolleen Hadley Richardsonille. Kirja myi hyvin esikoisteokseksi ja siitä otettiin toinen painos jo kahden kuukauden kuluttua julkaisusta.
xxx/ellauri179.html on line 65: Kirjan nimi tulee siis saarnaajalta, paremman puutteessa. Nousee päivä, laskee päivä. Onko tää se sama meemi kuin Isaac Bashevis Singerin kirjan der Hoif suomennoxen nimi, joka tulee Viulunsoittaja katolla musikaalin (1964) häälaulusta jonka levytti Eddie Fisher, vihelsi Roger Whitaker ja jonka on suomexi tunnelmoineet mm. Matti ja Teppo? Roger on anglokenialainen laulaja.
xxx/ellauri179.html on line 98: Noniin, kirja alkaa erään Cohenin antisemiittisellä ja eräiden naisten misogyynisellä kuvailulla. Cohnissa oli kivenkova jääräpäinen juutalainen piirre. Se näki untakin Francesin nalkutuxesta. Ernesto on kade kirjailijakollegoille kuin joku ämmä, excuse my French. Hyvin lähtee Ernesto. Hemingway sanoi Purple Landista:
xxx/ellauri179.html on line 241: Nyt on päästy henpecked Hemin kirjassa tähän sonni aiheeseen. Miten joku voi kerskua tolla lailla elukoiden taposta? No juttuhan on tietysti niin että tää pussilla, istutustikulla ja siemenillä varustettu sukupuoli on muuten joutava, sen on osoitettava tarpeellisuutensa ottamalla riskejä, juurikin koska ne sen kohdalla ei lajin säilymisen kannalta ole järin isoja. Sixi EAT! ja KILL! alueiden raaka työ on perinteisesti ollut niiden heiniä. Ja sitä mukaa kun raa'an työn tarve on vajennut, on myös koiraiden arvostus niiden izensä ja naaraiden kesken lasennut, mistä ne on hyvin huolestuneita. Niinpä ne nyttemmin keskittyvät työn sijasta pelkkään raakuuteen.
xxx/ellauri179.html on line 281: By the time he was on to his most open-minded wife, Mary, his final spouse, they were exchanging letters about hair that were, Dearborn says, ‘frankly pornographic’, while indulging in sexual role-swapping in bed. Of course, Hemingway — who won the Nobel Prize for Literature in 1954 — wouldn’t be the first genius to have a somewhat less impressive private life. The real Hemingway was self-pitying, self-glorifying and thin-skinned, ready to turn viciously on friends on the slightest provocation. Kake kavereineen tossa Ford Fiesta kirjassa vaikutti täys paskiaisilta ihan miehissä. Mitääntekemättömiä renttuja.
xxx/ellauri179.html on line 610: Readers, critics, and other writers have often interpreted the result of the accident as castration, but Edel says the existing evidence... Hizi molemmilla expatriaateilla oli jäänyt mustalaisen muna oven väliin! Senkö tautta Hemingwaulla oli niin pikkuinen että Kultahattu pituuxia verratessa ilahtui! Mulla ei olekaan Amerikan kirjallisuuden pienin pisinappula! Se on Hemillä! (Viite).
xxx/ellauri179.html on line 1036: End of book 2. Enää onnexi lyhyt book 3 jälellä. Ai tänhän mä luin heti ekaxi nähdäxeni alkaako Kaken muna ehkä toimahdella loppupeleissä. Mutta ei. Tää kirja on tragedia. Eli mä oon läpi!
xxx/ellauri186.html on line 37: Pidän rupattelevista kirjoista ja kirjailijoista. Esim Rabelais (soveltuvin osin), Cervantes, Sterne, Richardson, Fielding, Saramago, Bellow kirjassa Augie March (ei muut).
xxx/ellauri186.html on line 65: Sale päätti ruveta kirjailijaxi luettuaan Harriet Beecher Stowen kirjan Setä Tuomon tupa. Vanhana se oli niin rasisti ettei saanut Chicagoon omaa katua. Johkin puistoon tehtiin Saul Bellow pururata. Seneca neuvoi kohtelemaan orjia lempeästi ettei ne pala loppuun ennen aikojaan.
xxx/ellauri186.html on line 360: Dagania tai Dagonia palvoivat myös kanaanilaiset. Dagania palvottiin lisäksi Mesopotamiassa. Useat Akkadin ja Babylonian kuninkaat kuten Hammurabi ja Assurnasirpal II julistivat olevansa Dagonin poikia. Vanhassa testamentissa Dagon on filistealaisten pääjumala (Tuomarien kirja 16:23). Simson tuhoaa Daganin temppelin Gazassa kaatamalla sen kaksi pylvästä. Dagan on saattanut olla lisäksi meren jumala, ja hänet esitettiin kalanpyrstöisenä. Hänen nimensä merkitsee ”tähkä” mutta israelilaiset sekoittivat sen heprean kielen sanaan dag (kala) – tästä johtuvat kuvat kalanpyrstöisestä jumalasta. On kuitenkin epäselvää, ovatko Dagan ja Dagon sama jumala. Ido Dagan oli söpön punatukkaisen Ulriken kalansilmäinen juutalainen kolleega IBM:llä. Siitä tuli Hararin näköinen iso kala tietokonelingvistiikan alalla.
xxx/ellauri186.html on line 366: Kanaanilaiset toivat Daganin kultiin Mesopotamiaan, jossa hänen puolisonsa oli Šalas. Joidenkin tekstien perusteella on päätelty, että Dagon rinnastettiin myös Enliliin. Dagonilla oli erityinen asema amorilaisten uskonnossa Marissa. Raamatussa Dagon mainitaan useita kertoja filistealaisten yhteydessä, mutta se voi olla juutalaisten misinformaatiota. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo, miten juutalaisten liitonarkki varastetaan ja viedään Dagonin temppeliin Asdodiin. Seuraavana aamuna Dagonin patsas oli kasvoillaan arkin edessä. Patsas nostetaan pystyyn, ja taas sitä seuraavana aamuna se löytyy taas kaatuneena arkin edestä mutta pää ja kädet katkenneina. Juutalaisilla oli epäilemättä lusikkansa sopassa.
xxx/ellauri186.html on line 368: Dagon on poliisin vanha tuttu, sen mainizee de Vigny misogyynisessä Simpson runossaan (albumi 146), se löytyy Kanaanin jumalien aakkosellisesta listasta (albumi 171), ja Samuli Kukon kirjan resymeestä (albumi 185). H. P. Lovecraftin kertomuksissa Dagon esiintyy syyläisten Syväläisten valtiaana ja pahana olentona. Tulija ojentaa sielunsa Dagonille kuin mudun sen tutuissa mutaisissa vesissä.
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri186.html on line 401: Mikäs tän Pilin tissikirjan poinzi voisi olla, jos mitään? Varmaan sekin on sekundäärikirjallisuudessa natustettu valmiixi kuin koiran syljettämä purulelu. Kazotaan jahka olen muodostanut siitä oman näkemykseni. Pilin tuntien kokemus olosta jonkun naisen hännän alla. Muun kuin äiskyn siis. Jotain naisen halventamistahan tää tietysti on, coming from Phil.
xxx/ellauri186.html on line 415: Musta näyttää että Philin tissikirja kertoo siitä mitä plussia ja miinuseja se koki kokeneensa Clairen naimisesta ja maailmanlaajuisesta celeb-statuxesta. Plussaa on että kaikki kumikaulat kazovat, miinusta ettei kukaan sen vakavasti ottama highbrou enää ota sitä vakavasti. Dekaani Kukko ei voi estää naurua ja sen vaimo antaa sille lahjaxi middlebrou Shakespeare älppärin. Kiukustunut Phil kuittaa kirjeellä jossa kiitoxet on kirjoitettu äxällä. Naura sinäkin, kehottaa kallonkutistaja, mutta Phil ei naura käskystä. Muut naurakoot sen tahtipuikon tahdissa. Selvä narsisti.
xxx/ellauri186.html on line 422: Vittu miten vastenmielinen kaveri! Sen elämän draama on yhtä kiintoisa kuin yläasteen lukukirja joka sisältää Maupassantin kertomuxet 'Helminauha' ja 'Metelöivän leirin onnenpotku'. Izensä lääppimistä juutalaisen pahansuopuuden ja syyllisyydentunnon varjolla.
xxx/ellauri186.html on line 608: Tää evankeliumi on enempikin siikveli Jobin kirjalle, samantapaista musta/valkea hattu manikealaisuutta on tässäkin. Mutta sehän kuuluu jo voitettiin tit for tat ajatteluun, nythän pitäisi peukuttaa pikemminkin tällästä kortta kekoon etiikkaa. Kaikki 1n ja 1 kaikkien puolesta.
xxx/ellauri186.html on line 643: Sebastian Blasius, raadellaan kuoliaaksi rautaisilla karstoilla, Calixtus, kuolee myllynkivi kaulassa, Imolan Cassianus, omat oppilaat surmaavat tikarilla, Castulus, haudataan elävälta, Rooman Cecilia, kurkku viilletään, Bolsenan Christina, surmataan kaikella mitä ikinä voi tehdä: myllynkivellä, teilillä, pihdeillä, nuolilla ja käärmeillä, Nantesin Clarus, mestataan, Viennen Clarus, mestataan, Clemens, hukutetaan ankkuri kaulassa, Soissonsin Crispinus ja Crispinianus, molemmat teloitetaan, Barcelonan Cucufas, kuolee maha auki viillettynä, Karthagon Cyprianus, surmataan mestaamalla, ja kun Jumala oli päässyt C-kirjaimen loppuun, hän sanoi, Tästä eteenpäin kaikki on sitä samaa, tai ainakin melkein, vaihtelun mahdollisuudet ovat enää hyvin vähäiset, jollei oteta lukuun pieniä yksityiskohtia, joiden hienoudet vaatisivat pitkiä selityksiä, joten eiköhän lopeteta tähän. Jatka, Jeesus kehotti, ja Jumala jatkoi mutta lyhenteli niin paljon kuin voi, Arezzon Donatus, mestataan, Rampillonin Eliphius, surmataan irrottamalla päänahka, Emerita, pol tetaan, Regensburgin Emmeramus, sidotaan tikkaisiin ja surmataan niissä, Zaragozan Encratis, mestataan, Gaetan Erasmus, joka tunnetaan myös nimella Elmo, venytetään hengiltä vintturilla, Ruotsin Eskil, kivitetään, Kalkhedonin Eufemia, saa sisäänsä miekan. Méridan Eulalia, mestataan, Saintesin Eutropius, pää katkaistaan tapparalla. Fabianus, miekalla ja rautakarstoilla. Felicitas ja hänen seitsemän poikaansa, pää katkaistaan miekalla, Felix ja hänen veljensä Adauctus, samoin,
xxx/ellauri186.html on line 692: Aaprahammilaiset uskonnot on erittäinkin syvältä, lampaannussijoiden pahaa sekoilua, josta kertovat "pyhät" kirjat pelkkää pahansuopuuttaan ovat saaneet aivan hirvittävän paljon followereita lännessä, etenkin setämiehissä. Esim muslimit ja kristityt kinaavat vieläkin siitä kenen kekka oli Jee-suxen Tuomaan apokryfievankeliumissa kerrottu 12 savilinnun ihmeteko. Ennen Saramagon lukemista en ollut siitä edes kuullutkaan, ei sitä ollut minun raamatussani. Se oli tällänen.
xxx/ellauri187.html on line 255: Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on Saramagon seitsemäs romaani, ja se aiheutti ilmestyessään alkukielellä 1991 suoranaisen skandaalin, kun Portugalin varapääministeri kieltäytyi esittämästä sitä Euroopan kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Saramagon tulkinta evankeliumien tapahtumista onkin hävytöntä rienausta.
xxx/ellauri187.html on line 264: José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Hän on (tai siis oli) Portugalin tunnetuin nykykirjailija. Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
xxx/ellauri187.html on line 267: Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Mistä se Saramago nimi tuli? Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona. Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa työskennellen päivisin autokorjaamossa.
xxx/ellauri187.html on line 271: Saramago valmistui teknikoksi ja teki monenlaista ruumiillista työtä ennen kuin aloitti uransa toimittajana, kääntäjänä ja kirjailijana. Hänet erotettiin 1975 Diário de Notícias -lehden toimittajan tehtävistä. Jälkeenpäin hän kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija.
xxx/ellauri187.html on line 273: Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen. Portugalin valtio veti teoksen pois eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle. Hän sairasti leukemiaa ja kuoli Lanzarotella perheensä läsnä ollessa. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella Portugaliin. Nobelistista oli tullut vaaraton, Jumala oli vaientanut hänet.
xxx/ellauri187.html on line 322: Sofi Oksanen on Suomen palkituin nykykirjailija. Hänen teoksiaan on käännetty yli 50 kielelle ja Suomessa hänen teoksiaan on myyty yli puoli miljoonaa. Katso palkinnot.
xxx/ellauri187.html on line 334: Jo pienenä Sofi asetti itselleen realistisen tavoitteen tulla kirjailijaksi. Hän kummasteli usein, mixei muka kaikista voisi tulla kirjailijoita, kun monet siitä haaveilivat.
xxx/ellauri187.html on line 336: Sofi oli varhaiskasvuinen ja venähti nopeasti luokkansa pisimmäksi ja "isoimmaksi" tytöksi. Hän "kasvoi ihmisenä" niin ettei mahtunut enää pulpettiin. Ylä-asteella hän sai ikäisiltään pojilta paljon huomiota, vaikka olisi vain halunnut sulautua joukkoon. Hän ei rangaissut poikia millään tavalla, vaan kohdisti vihan itseensä aiheuttaen näin bulimian. Hän oli laihdutuksen suhteen määrätietoinen ja luki aiheesta paljon kirjallisuutta. Kaloritaulukotkin opeteltiin ulkoa desimaalilleen ja hän ahmi ja oksensi lähes tieteellisellä tarkkuudella.
xxx/ellauri187.html on line 338: Jyväskylä ei miellyttänyt oman tyylinsä löytänyttä kirjailijan alkua lainkaan. Kaupunki oli ahdistava ja liian pieni eikä sieltä löytynyt tuohon aikaa ainoatakaan goottiryhmittymää. Vanhemmat eivät kuitenkaan päästäneet tuon ikäistä tytärtään kauas kotoa opiskelemaan, joten Sofi ei voinut lähteä Helsinkiin haluamaansa taidelukioon vaan opiskeli seuraavat vuodet urheilulukiossa, vaikka liikuntaa inhosikin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi neljällä laudaturilla ja kahdella eximialla vuonna 1996.
xxx/ellauri187.html on line 342: Lukiosta hän pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan yleistä kirjallisuutta. Hän tunsi heti olevansa kotona, mutta tekemisen puute ahdisti häntä. Sofia ahdisti opiskella kirjallisuudesta, koska olisi halunnut jo kirjoittamaan. Kun hän pääsi lopulta opiskelemaan teatterikouluun dramaturgiaa, koki hän vihdoinkin vapautuneensa. Oppilaille annettiin vapautta, joka sai Sofin tajuamaan, että hänellä todellakin on lupa kirjoittamiseen. [Höh, eikös se mennyt niin että päästyään teatterikouluun Sofi huomasi pian olevansa väärässä paikassa kun siellä piti jumpata extrovertisti ja noudattaa reaaliaikaisesti käskyjä kuin koulussa. Sofi oli liikunnallisesti lahjaton nyhverö joka halusi vaan nykrätä ja kirjoittaa. Kirjallisuuden opiskelu ei napannut sen enempää, joten kesken jäi sitten nekin opinnot. Sofi puuttuu Nilkin 2017 humanistitallista, siellä on vaan se Kimmo joka työnsi päänsä itätytön perseeseem ja sai pahan aknen. Väärään paikkaan työnsi sekin päänsä. Kasvonsa menettänut mies. Lomasysmäläisen palkinto vlta 2014.]
xxx/ellauri187.html on line 346: Sofi jatkoi kirjoittamista ja julkaisi seuraavan kirjansa Baby Jane vuonna 2005. Kirja käsittelee paniikkihäiriöitä kahden naisen välisessä parisuhteessa, ja tähänkin teokseen Sofi otti piirteitä omasta elämästään.
xxx/ellauri187.html on line 348: Viron lähimenneisyydestä kirjoittaminen jatkui näytelmällä puhdistus, joka sai ensi-iltansa helmikuussa 2007. Loppuunmyydyt esitykset jatkuivat kolme kautta ja esitystä kuvattiin vuoden teatteritapaukseksi. Sofi muunsi näytelmänsä romaaniksi vuonna 2008. Teos voitti sekä Finlandia – että Runeberg-palkinnon ja vielä vuonna 2010 pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuden palkinnon.
xxx/ellauri187.html on line 350: Kolmen romaanin jälkeen Sofi jaksoi yhä kirjoittaa samoista aiheista. Vuonna 2009 julkaistiin nykyteatteriteos, nimeltään High Heels Society. Tämä oli hänen toinen näytelmänsä. Seuraavaksi Sofi toimitti yhdessä kirjailija Imbi Pajun kanssa Kaiken takana oli pelko artikkelikokoelman.
xxx/ellauri187.html on line 354: Tämän kirjailijakansion on luonut Lotta Hyppyrä, Anna Mun Kaikki Kärsiä koulu 9A v. 2013. Uudempi texti olisi ajankohtainen.
xxx/ellauri187.html on line 394: Se kirjoitti kirjan armon hinnasta ja toisen kristuxen imitoinnista. Jonkinlaista luostarielämääkin peukutti. Sodan alla lähti Yhdysvaltoihin mutta tuli koti-ikävässä takaisin, suoraan Aatun vankilaan vihkipallilta. Hylkäsi kirkon ja miehen, sanoo lähde. Vastustus ja alistuminen oli sen bestselleri. Nazit tappoivat sen ennen rauhantekoa. Eivät tykänneet kun se olis armahtanut juutalaisia.
xxx/ellauri187.html on line 582: Mutta varsinaisesti jäin miettimään, mixtoi Vartiotorni on niin tärkeä meemi juutalaisilla, että sen mukaan on ristitty niiden konfirmaatio. Mutta se olikin väärinkäsitys, 1 kirjaimen errori! Vartiotorni onkin mitzpah, mitzvah tarkoittaa lakia. Laista ei saa kirjainkaan hävitä, tästä näkee kuinka muuten käy.
xxx/ellauri193.html on line 89: Nadine Gordimer hymistelee kirjassa The House Gun. On kuin brittipoliisisarjaa kazoisi. Esim tämä "virke" on vitun kliseinen:
xxx/ellauri193.html on line 98: Nadine Gordimer (20. marraskuuta 1923 Springs, Gauteng, Etelä-Afrikan unioni – 13. heinäkuuta 2014 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli eteläafrikkalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1991 ja Booker-palkinto (kirjasta The Conservationist) vuonna 1974.
xxx/ellauri193.html on line 102: Gordimerin kirjat käsittelevät moraalisia ja psykologisia jännitteitä, joita rotujen väliset suhteet luovat hänen kotimaassaan Etelä-Afrikassa. Sentään vastusti apartheidiä. Siitä ei tykänneet mustat eikä valkoiset.
xxx/ellauri193.html on line 144: Kurkin vähän Gordimerin kirjan loppua et niinkö kuka oli murhaaja. Ilmeisesti kyse oli multirasiaalisesta crime passionellistä, josta sekarotuisuuden takia lankeaa joka tapauxessa pyttytuomio. Duncan kermaperseenä pääsee duuniin posen kirjastoon. Siellä ei kyllä ole saatavilla laatukirjoja kuten Gordimeriä ja Dostojevskia, josta konnat oppisivat tuntemaan omat vikansa. Hyvä jos on Teräsmiestä ja Nick Carteria.
xxx/ellauri193.html on line 156: Mann tarkoitti Taikavuoren aluksi paljon lopullista versiota lyhyemmäksi pienoisromaaniksi. Se oli tarkoitettu mukaelmaksi Kuolemasta Venetsiassa ja kuvaukseksi Mannin saamista vaikutelmista parantolasta Sveitsin Davosissa, jossa hänen vaimonsa oli useita kuukausia hoidossa keuhkosairauden vuoksi vuonna 1912. Ensimmäinen maailmansota keskeytti kirjan kirjoittamisen ja sen vaikutukset saivat Mannin kirjoittamaan romaanin uudestaan ja laajentamaan sitä käsittelemään länsimaisen yhteiskunnan ”itsetuhoviettiä” sekä sairauden ja kuolevaisuuden kysymyksiä.
xxx/ellauri193.html on line 158: Tarina alkaa vajaa vuosikymmen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Päähenkilö, vähän yli 20-vuotias Hans Castorp, menee davosilaiseen alppiparantolaan tapaamaan siellä tuberkuloosin vuoksi hoidossa olevaa serkkuaan Joachim Ziemßeniä. Castorpin vierailu parantolassa venyy hänen saamiensa yhä pahenevien, osittain näyteltyjen sairauksien vuoksi. Castorp tapaa parantolassa henkilöitä, kuten humanistin ja tietokirjailijan Lodovico Settembrinin, totalitaristisen jesuiitan Leo Naphtan, hedonistin Pieter Peeperkornin ja romanttisesti köyrimänsä rouva Chauchat’n.
xxx/ellauri193.html on line 382: Turkkilaiswiixinen Vitali tuli hakemaan meillä kotihoidossa olleita sitruunoita. Ota myös tää kirjasi, Idiootti! sanoimme.
xxx/ellauri193.html on line 443: Sama herraviha jatkuu seuraavassa osassa, missä Fred Karlssonmainen varakanslerixi pyrkivä professorinkuikelo paljastuu selkärangattomaxi huumehemmoxi. Jälleen kerran komisario Lewis osoittaa käsittämätöntä lattapäisyyttä. Kirjelaput oli selvästi nykykreikkaa eikä "muinaista". Kaikki sarjan porukat ensimmäisestä viimeiseen on inhoja kylmiöitä. Lewisin räyhäävästä sinkoilusta ja sivistymättömyydestä tehdään suoranainen hyve, ja sen vaimon auto-onnettomuudesta sen elämän pitkästyttävän kuiva johtotähti. Viha ja kostonhimo on tosi hienoa, ainakin Lewisin kirjassa, ja niin Lewisin kazojien kirjoissa kai myös. Täysin paska sarja, näyttää mitä briteissä on klassillisesta sivistyxestä jäljellä: huonosti istuvia viittoja, mongerrellen äännettyä latinaa ja kreikan alkeita. Olen aika varma että edellisen sarjan Morsella (josta en onnexeni nähnyt yhtään osaa) oli yhtä paha yskä, joka tässä yhä pahenee.
xxx/ellauri193.html on line 513: pelikirjassa on pahimmat
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja. Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri199.html on line 386:
xxx/ellauri199.html on line 932: Kun rockmusiikki tuli Suomeen, lättähattuihin samaistunut Vexi Salmi keksi nimillä ”Ana” ja ”Hamppari” tunnetulle Hammarbergille taiteilijanimen Rock-Williams. Pian keksittiin kuitenkin uudet nimet: Hammarberg nimesi Salmen Emil Reteeksi, sittemmin Emil von Reteeksi, ja vastaavasti Salmi Hammarbergin Irving Goodmaniksi. Goodmanin mukaan nimi Irwin Goodman oli yhdistelmä yhdysvaltalaismuusikkojen Irving ja Benny Goodmanin nimistä. Vexi Salmi puolestaan on kertonut, että Irwin Goodman oli alun perin haukkumanimi. Benny Goodmanilla oli kaksi veljeä: bassoa soittanut Harry Goodman ja trumpetisti Irving Goodman. Salmen mukaan Irving oli heistä huonoin soittaja, joka ei saanut soittaa sooloja. Vastaavasti Hammarberg ei Salmen mielestä ollut soolotaitoinen kitaristi. Hammarbergin taiteilijanimeä muokattiin ginsbergiläisemmäxi vaihtamalla etunimen v-kirjain w:ksi ja pudottamalla g-kirjain pois. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan nimet pidettiin omana tietona.
xxx/ellauri199.html on line 975: Amazonin kirjakauppa on yhtä jättimäinen paska kuin lafkan kyrvännupin näköinen yxityisomistaja joka hohottaa koko matkan yxityisomistamaansa pankkiin. Joka tulee joka päivä 1% äveriäämmäxi ja on vuoden lopussa 37x rikkaampi. Here´s how the math works. Atomic Habits #4 bestseller, arrived in bad condition, cover all wrong, says Sharma Swarma, a disgruntled Amazon customer. Mutiainen maxoi yli 10 taalaa roskasta. Sydney Pierce (se kireälettinen josta tulee mieleen Kaija Pentti) luki tämän:
xxx/ellauri200.html on line 196: Vidian isällä Seepersadilla oli Ford Prefect. Sehän oli linnunradan liftareista se ulkopaikkakuntalainen? Njaa olkoon. Luin Naipaulilta sen kirjan sen iskästä, You can't have both. Iskä vaikutti aika paskiaiselta kuten poikansakin. Vidiasta tuli törkeen läski loppupeleissä.
xxx/ellauri200.html on line 198: Vidiadhar Surajprasad Naipaul, kirjailijanimeltään V. S. Naipaul (17. elokuuta 1932 Chaguanas, Trinidad ja Tobago – 11. elokuuta 2018 Lontoo, Englanti) oli Nobel-palkittu trinidadilais-brittiläinen kirjailija, joka oli intialaista sukujuurta.
xxx/ellauri200.html on line 200: Muutettuaan Trinidadista Englantiin Naipaul aloitti kirjailijanuransa 1950-luvun lopulla omaelämäkerrallisilla kuvauksilla Karibiasta. 1960-luvun puolivälissä hän alkoi kirjoittaa romaaneja kolonialismin jälkeisistä Afrikasta ja Intiasta. 1980-luvun lopulta alkaen hänen romaaninsa kuvasivat kuvasivat omaelämäkerrallisesti siirtolaiselämää Britanniassa.
xxx/ellauri200.html on line 204: Naipaul näki itsensä aina mauttomana kirjailijana. Hän ei arvostanut omaa synnyinmaataan ja arvosteli myös Britanniaa. Naipaulia on kutsuttu tyylin ja tarinankerronnan mestariksi, joka näki ihmiskunnan ironian, tragedian ja kärsimykset. Naipaul kirjoitti kehitysmaista omiin matkoihinsa perustuen ilman ihannointia tai idealisointia. Hän näki köyhien maiden tilan itseaiheutettuna ja arvosteli kirjoissaan islamin julmuutta ja Afrikan korruptiota.
xxx/ellauri200.html on line 206: Naipaulin kriitikot näkivät hänet avoimen ennakkoluuloisena kolmannen maailman halveksujana, joka suhtautui kielteisesti islamiin ja väheksyvästi mustiin afrikkalaisiin sekä naiskirjailijoihin.
xxx/ellauri200.html on line 379: Viettelysten saari on suosittu yhdysvaltalainen tositelevisioformaatti josta on tehty lukuisia versioita eri puolilla maailmaa. Moni meistä on katsonut kyseistä sarjaa ja tietää mistä on kymysys, vaikka ei sitä julkisesti myöntäisikään... avainsanoina mainittakoon rakkaus, parisuhteet, pettäminen, kauneus, juhliminen ja v ...iha. Mutta näin se on. Ne on ne 3 kirjainta: E-F-K, joista tässä kaikessa on aina kymysys. Rotten Tomatoes antoi tällä tuuballe 80% kiitettävän arvion.
xxx/ellauri200.html on line 460: Aalen suomentamat värssyt Carduccilta ovat epäpoliittisia lölleröitä, tollasta paimenrunoutta ja muuta tunnelmointia. Eikö siltä löydy mitään mausteisempaa? Käydääs kazomassa netistä. Hemmetistihän siltä on käännetty. "Shelleyn uuman ääressä" kuulosti ensin lupaavalta, kunnes huomasin että puhe olikin Shelleyn uurnasta. Nääh, Wexi "Uurnamalli" Rantalan väitöskirjakin kuulostaa vetävämmältä. Vähän kiinnostaa toi Vanha valitus, josta on kaxikin aiempaa suomennosta, Yrjö Kaijärveltä (n.h.) ja Aale Tynniltä. Kaijärven kirjasamposivulta löytyi vaan pikku pätkä:
xxx/ellauri200.html on line 524: Annaleena-Aino lainaa kirjastosta kirjoja ja diagnosoi Riku-Eeroa. Narsistinen persoonallisuushäiriö. Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hypomaanikko. Ykköstyypin alkoholisti. Epävakaa. Huomiohakuinen. Joka kuukausi löytyy uutta, ja kuitenkin niin tuttua. Leikkiköön psykiatria jos on onneton saatana. Mutmua häirizee kun se levittelee tuloxia toreille ja turuille.
xxx/ellauri200.html on line 533: Rikun kirjan kannessa on se nahkatakki jota sadun spugen tappanut äiti jälkeenpäin vielä haisteli, ja isä mustankipeänä kuristi sen hengiltä. Samanlainen takki kuin ällöllä sulkapäähineisellä Rasmuxella euroviisuissa. Suomi saa siinä takuulla tänä vuonna natopisteitä. Jäi epäselväxi miten se takki joutui äidille, ehtikö se spuge sittenkin äidin hilloviivalle.
xxx/ellauri201.html on line 167: Stig-Erlandin kirja sankarifriilänssäreineen on yhtä klisheinen kuin hinkuvaääninen Kurt Wallenberg. Ihan sama millaisia meemejä on ripoteltu ympärille, vaikka kuinka pelottavia uhkakuvia perseelleen menneestä kansankodista, tarinan ytimenä on aina sama tematiikka: EAT! FUCK! KILL!
xxx/ellauri201.html on line 180: Luettuani mahan täydeltä Vagnerien vittumaisesta perheestä ja muka murhatusta Harrietista kurkistin eteenpäin ja selvisi, että Harriet se oli päinvastoin tappanut raiskaajaisänsä Gottfriedin ja sitten piileskellyt vuosikymmeniä luostarissa. Enpä tiedä jaxanko tämän jälkeen lukea kaikkia noita ca. 300 sivua siinä välissä. Ei tää nyt ihan niin paljon taida napata. Baileyta ei napannut liian läski tarjoilija, mua ei nappaa liian paxu kirja joka tarjoilee pissaliisojen raiskauxia ja murhia.
xxx/ellauri201.html on line 184: Sandhamniin oli muuttanut rikkaita sveizinruozalaisia. Stigin Heikki Herliniä muistuttava toimexiantaja väitti olleensa kunnian mies vaikka kapitalisti. Tarkoittaa että pitää sanansa ja lunastaa lupauxensa. Voi helkkari. Sekö muka tekee tyypistä hyvixen? Kamasaxan moraali. Samanlaisia oli sen uuden saxalaisen Liisan ja Lotan kermaperseisemmän kaxosen porukat. Tuli mielen Jarmo ja Masino: ei voi sijottaa, sanoo omistajaperhe surullisesti pyöritellen päätä. Mutta niinhän sen määrittelee hyvä kirjakin: jumala pitää lupauxensa ja jeesus lunastaa. Nekin on kamasaxoja, lumppukauppiaita juutalaisia. Lunastetut pukeutuvat pilven päällä puhtaanvalkoisiin halatteihin. Ne pysyvät siisteinä koska peräaukot on koko porukalta tervattu.
xxx/ellauri201.html on line 320: Chimamanda Ngozillakin on kirjassa Adiche (Kotiinpalaajat) tosi tuttuja tv-trooppeja, mutta silti ne eivät vaikuta aivan yhtä ilkeästi klisheiltä. Mikä ero? Pidänkö vain toisista klisheistä mutten toisista? Johtuuko se kynäilijän tarkoitusperistä kun se kynäilee noita klisheitä? Jos troopin ei ole tarkoitus tuoda kuvaan kaikkia sen tavanomaisia assosiaatioita, vaan se tuntuu jotenkin ize koetulta, se ei ole ärsyttävä klishee. Jos se taas on kuin joku Nike tai Coke logo tai brändituotemainos tyyliin "I'm loving it!" niin se on vitun ärsyttävä. Esim kun Ifemelun tekee mieli tanssia Obinzen kanssa kotibileissä hitaita, mutta Obinze haluukin vaan juzkata vessanhajuisella pihalla, se voi olla teinipätkän trooppi muze ei tunnu klisheeltä. Kun Stigin pikku-Kalle muka höylää Erikaa kirjoituspöydällä, mieleen tulee vaan se Emmanuelle leffa ja heti tympäsöö: miten klisheistä!
xxx/ellauri202.html on line 38: Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1905 – 21. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tää liittyi Rutsevin aikaiseen suojasäähän, ja oli eräänlainen Rutseville suunnattu "Hinoa John", jatka tähän tapaan, vapauta ainakin pikkukapitalistit suunnittelutalouden ikeestä.
xxx/ellauri202.html on line 40: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakkasukuisella äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen. Sisällissodan aikana hän liittyi bolševikkeihin ja joutui kaksi kertaa teloitetuksi tämän vuoksi. Vuonna 1922 hän siirtyi Moskovaan ja ryhtyi kirjallisella uralle.
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri202.html on line 48: (Stig-Erlandin naisvihaa kuvaavassa kirjassa joku ruozalainen oligarkki teki laitonta uraanikauppaa Ukrainassa. Sekin tärppi olis tällä haavaa poliittisesti inkorrekti.)
xxx/ellauri202.html on line 50: Sholokhovin punnerrus löytyi 5-osaisena hienona työväenluokkaisena ensipainoxena lähti hintaan 0e Oulunkylän kierrätyskeskuxen hyllystä. Satuin onnekkaasti 1:nä paikalle heti kun kirjat ilmestyivät hyllylle. Vieläkö riittää? huusivat hätäiset kampasimpukan ostajat, mutta olivat peruuttamattomasti myöhässä.
xxx/ellauri202.html on line 52: Roger Martin du Gard (23. maaliskuuta 1881 Neuilly-sur-Seine, Ranska – 22. elokuuta 1958 Sérigny, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1937.
xxx/ellauri202.html on line 56: Opiston poistohyllystä taisi löytyä ennen lähtöä Les Thibaultin Tome III pokkarina. Jäi vähän vaivaamaan, ja kun tänään löysin Kontista kontillisen du Gardin kontillisen kirjan suomennoxia, ostaa paukautin ne edulliseen keväthintaan 6e/4 nidettä. Kotiin tultua selvisi että vielä 2 jatko-osaa uupuu (ne on Noobelin ja sodan jälkeisiä lämmityxiä). Niitä ei kukaan jaxanut enää lukea, saati suomentaa. Jos oikein onni potkaisee, puuttuvat 2 osaa sisältyvät löytämääni ranskalaiseen pokkariin. Minkähänlainen poliittinen tilaus tääkin du Gard lienee ollut. Pari urheaa suomalaista kirjabloggaria on punnertanut sen läpitte suunnilleen näin.
xxx/ellauri202.html on line 60: Mielenliikutusten ja tunteiden myrskyn silmässä. Roger Martin du Gard oli ranskalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1937. Vaikka hän on kirjoittanut suuren määrän sivuja, voidaan kuitenkin tärkeimpänä saavutuksena pitää Thibault'n suku (Les Thibault) kehitysromaanisarjaa, johon sisältyy ranskankielisenä yhteensä kahdeksan osaa. Näistä löytyy suomennettuna kuusi ensimmäistä osaa, jotka on sisällytettynä neljään kirjaan. Sain ne 6 egellä Tammiston Kontista. Päätin tällä kertaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta.
xxx/ellauri202.html on line 62: Thibaultin suku on suomennettunakin noin 1400 sivunen paketti. Ensimmäisten kahden kirjan keskiössä on muutama henkilö. Tibault'n perheestä päähenkilö Jacques on nuori kapinallinen, joka itsepäisyydessään ja lapsuuden voimissaan muodostaa jännitteitä riittämiin. Varsinkin aluksi näitä yrittää kitkeä hänen isänsä Herra Thibault, jossa kytee normannien raivoa, älyä ja viekkautta. Vanhempi veli Antoine on lastenlääkäri, hän on itsekeskeinen ja itseriittoinen, lisäksi huomattavan ylimielinenkin.
xxx/ellauri202.html on line 66: Toisessa kirjassa Kasvatuslaitos alkaa jonkinlainen progressio Jacquesin henkisen kasvun osalta, ja vaikuttaa siltä että mielipiteet sen tarpeellisuudesta eriävät huomattavasti perhepiirissä. Herra Thibault on laitoksen "omistaja" ja on ehdoton sen tarpeellisuudesta, kun taas vanhempi veli Antoine on täysin toista mieltä. Ainakin Jaskan ja Tanelin erottaminen tämän myötä onnistuu, ja näin sukuja saadaan suotuisasti erilleen. Kasvatuslaitoksen johtaja Herra Faisme on viheliäinen - tosin hyväkäytöksinen pyylevähkö herrasmies, joka jää hieman kysymysmerkiksi. Onko hän pohjimmiltaan väkivaltainen? Yhtäkaikki suurin vaikutus laitoksessa lienee Jacquesin lapsenvahdilla Arthurilla, joka on taustaltaan armeijan miehiä. Hän toimii pojan perseen potkijana kultaisessa häkissä, jossa arvostetaan enemmän fyysisiä kuin henkisiä arvoja.
xxx/ellauri202.html on line 68: Kahden ensimmäisen kirjan osalta keskeisinä teemoina ovat muunmuassa tahdon murtuminen, minäkuvan rajut muutokset, erilaisten tunteiden herääminen ja ihmissuhteissa tapahtuvat myllerrykset. Kirjailija onnistuu kuljettamaan tarinaa sensitiivisesti ja varsin nyanssipitoisesti. Mielialojen vaihteluita ja tunteita tarkastellaan huolellisesti, muttei kuitenkaan lukijaa liikaa ohjailevasti. Näissä kirjoissa luodaan luja pohja tarinan henkilöille ja niiden välisille suhteille. Ympäröiviä puitteita kuvaillaan riittävällä tarkkuudella, joskin sivumennen, mutta kuitenkin tapahtumia tukien. Itselleni tuli mieleen lähinnä Romain Rollandin tapa kirjoittaa, joskin tämä raapaisee jotenkin syvemmältä ja perinpohjaisemmin. Hetkittäin jopa huvittuneisuutta aiheuttavia naiiveja, mutta silti uskottavia reaktioita Jacquesin osalta on mielenkiintoista lukea. Toisaalta Antoinen omahyväisen kiihkeä itsetutkiskelu vie väistämättä todellisen elämän ihmisten klisheisiin, joita varmasti kaikilla pyörii yllin kyllin ympärillä.
xxx/ellauri202.html on line 72: Kantaako tunteet elämän kalkkiviivoille asti? Se jää nähtäväxi. Rachel on juutalaistaustainen ja hän on viettänyt muutenkin ilmeisesti rajua elämää, tämä ei ole omiaan lisäämään suhteen tasapainoa. Nuoresta naisesta paljastuu koko ajan omituisia piirteitä ja hänen menneisyytensä nousee dominoivaksi asiaksi. Herra Oscar Thibaultia ei juurikaan kirjassa huomioida ja Jacquesin osuus kapenee lähinnä Jenny de Fontanin kanssa hippailuksi. Danielista on kuoriutunut seurapiirigigolo joka on orientoitunut taiteellisesti naisten kanssa valssia pyöriväksi partaveitseksi. Jerome de Fontanen luonnetta syvennetään ja paljastuukin että hänellä ja Danielilla on luonteenomaisia yhtäläisyyksiä enemmän kuin voisi kuvitella. Paljastuupa jopa yhteinen tuttavuuskin, joka ei sanalla sanoen mairittele.
xxx/ellauri202.html on line 74: Mielestäni kirjassa keskitytään ihmisten välisten rakkauden tunteiden ympärille, ja näihin liittyvään petokseen, mustasukkaisuuteen, suruun ja luopumiseen. Pelko saa puristavan otteen ihmismielestä ja pakka leviää käsiin. Tuntuu siltä että neuroottisuus on ollut keskeisessä asemassa etenkin menneillä sukupolvilla, eritoten rakkaussuhteissa.
xxx/ellauri202.html on line 76: Se johtuu varmaan pillereiden puutteesta. Keskeiseen osaan nousee myös Thibaultin veljesten erilaisuus - kun nuorempi vaalii moraalikäsityksiään, niin vanhempi luopuu pikkuhiljaa niistä. Martin du Gard onnistuu ihmisten luonteiden ja keskinäisten suhteiden kuvauksessa lähes täydellisesti, voikin todeta että hän on tässä kasvuromaanisarjassa yltänyt maailmankirjallisuuden A-ryhmään Nobel-tasolle. Harmi ettei hänen kirjojaan kovinkaan hyvin tunneta (ainakaan Suomessa). Se olisi tuiki tärkeää, ei niiden lukemisella muuten voi paljon kerskua. Kuitenkin kirjojen verkkainen kerronta saattaa nousta haasteeksi lukijalle. Ilmeisesti sarjan eri jaksoissa on painopiste vaihteleva eri ihmisten ja teemojen osalta. Ranskalaisessa kirjallisuudessa osataan ottaa kaikki irti ihmisten vastenmielisistä piirteistä.
xxx/ellauri202.html on line 78: Kaikki lukemani kolme osaa (kaksi kirjaa) Thibault'n suvusta olivat kelvollisia, mahdollisesti luen myös toiset suomennetut kolme osaa (kaksi kirjaa) myöhemmin. Jos jaxan. Se verran oli pitkäveteisiä. 2 vikaa osaa pitäisi puurtaa vielä ranskaxi.
xxx/ellauri202.html on line 80:
Jokken kirjanurkka jatkaa
xxx/ellauri202.html on line 113: Lainasin kirjastosta tämän niteen ja tämä oli niin loistelias kuvatus, että päätin haalia käsiini enemmän sarjasta, ostin Huuto.netistä neljä kirjaa eli kaikki kuusi suomennettua osaa.
xxx/ellauri202.html on line 117: Teoksessa kuvataan illan viettoa, jossa Jacques on juhlissa Danielin kanssa, keskushahmona on rouva Juju, joka on vanha huora, hänestä tosin käytetään nimeä prostituoitu, mutta kirjan kuvausta haittaa monet kiertoilmaukset. Mikä "prostituoitu", selvä huorrahan se oli! Juju-huoralla on uusi suojatti Rinette, josta Daniel kiinnostuu. Rinette kavahtaa Danielin sukunimeä de Fontanin.
xxx/ellauri202.html on line 143: Antoine selvittää Jacquesin olinpaikan ja porhaltaa Lausanneen. Kuten arvata saattaa Jacques murjottaa ja marisee, ja ilmenee, että mitään fyysistä toimintaa Jacques ei ole Jennyn eikä Gisellen kanssa touhunnut. Tässä lainaus sivulta 199 Jacquesin tuotoksestaan: "Vaatteet hajallaan, sekaisin, vastustamaton vetovoima, ruumis paljaana, vieraan ihon outo kosketus, ruhjonta, yhdyntä, miehen murskaava syleily, nöyrä, huumautunut alistuminen, otettu, otettu avion kipeä päihtymys, hurma". Mitään ei siis tapahtunut paitsi novellissa, jota on referoitu kirjassa. Aika samanlaista textiä kuin Isokukko Uljaassa. Kaverilla on vain vilkas mielikuvitus. Hän on elänyt tasaista elämää Sveitsissä, joskin karkumatkan alku oli hankalampi. Sai iskun päähänsä ja kärsii päänsäryistä. Googlen mielestä migreeniin liittyy yleensä mielenvikaisuutta.
xxx/ellauri202.html on line 156: Roger Martin du Gard pokkasi tästä hyvästä Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1937. Ei kai tämä ole sellainen klassikko, joka kuluisi kansojen känsäisissä käsissä, mutta minusta tässä on paljon ansioita, ja kuten mainitset osat ovat varsin lyhyitä.
xxx/ellauri202.html on line 180: Andre Gide ja Rooger olivat toisilleen läheisiä kuten Jacques ja Daniel, tai Charles ja Sebastian. Gide kirjoittaa ystävästään päiväkirjassaan vuonna 1931: "Hänen kanssaan voin päästää itseni menemään ja olla täysin luonnollinen. Ei ole ketään, jonka läsnäolo tuo minulle nyt enemmän lohtua." Roger Martin du Gard puolestaan oli merkittävä kirjailija, joka tunnetaan parhaiten yhdeksänosaisesta perhesaagasta Les Thibault. Giden muistiinpanot on otettu hänen päiväkirjastaan. Hänen läheinen ystävyytensä Roger Martin du Gardin kanssa, joka oli hänen vuoteensa vieressä kuollessaan, kesti yli 38 vuotta.
xxx/ellauri202.html on line 182: Salakuuntelemme näitä kahta merkittävää miestä, jotka molemmat ovat Nobel-palkinnon saajia, kun he vaeltavat maaseudulla pitkillä kävelyillä tai istuvat tulessa lasillisen viiniä illallisen jälkeen ja tutkivat aina kaikkea auringon alla ja lakanoiden välissä: heidän elämäänsä ja työtään, mytologiaansa, kuolemaa. Se on rehellinen ja paljastava. Kuuntelemme ja opimme, ja käsityksemme muuttuvat ja syvenevät. Vaikka tämä pieni mutta täydellinen helmi kirjaxeen, joka on kirjoitettu mestarillisella taiteella, valaisee ymmärrystämme suuresta nerokkaasta miehestä ja elämän luonteesta, niin käy selväxi että du Gard ei ollut edes yhtä suuri eikä nerokas kuin Andre Gide, vaikka kummallakin oli puolesa (etenkin taka-).
xxx/ellauri202.html on line 184: Magda Elokuuta 29, 2008. Magda arvioi, että se oli ok. "Andrélta puuttuu lahja, joka on olennainen todelliselle kirjailijalle; Hän ei osaa kestää ikävystymistä. Heti kun joku lakkaa stimuloimasta häntä, hän menettää kaiken kiinnostuksensa. Se on sama hänen kirjojensa hahmojen kanssa: hän alkaa yleensä menettää kiinnostuksensa kirjoitettuaan jotkut sataviisikymmentäkymmentä sivua; ja niin hän pyöristää tarinan joka tapauksessa, mitä nopeammin, sitä parempi, kuin koulupoika, jolla on pakkomielle." Toisin Rooger, joka jatkoi kirjoittamista Thibaulteista 1400 sivun verran vaikkei Andre enää ollut stimuloimassa.
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri202.html on line 224: Anan ekassa kirjassa Sylvestre Bonnard, membre de l’Institut, est un historien et un philologue, doté d’une érudition non dénuée d’ironie : « Savoir n’est rien – dit-il un jour – imaginer est tout. »
xxx/ellauri208.html on line 36: Tämä isohampaisen ebyktiläisen kirja on sanalla sanoen MYNNÄHTÄNYT. xxx/ellauri208.html on line 39: Ispoisten uimarannalla on 2022 alkukesällä suht autiota. Jalkavikainen tirkistelijäukki kupittaa kazomaan kun 2 hyljemäistä avantouimaria mustissa kokouikkareissa käy pikapikaa jorpakossa uimassa ja tekee sen päälle haifaiveja. Rikun muumikirjan kuvaamien omakotitalojen paikalla on nyt pitkät elementtirivarit.
xxx/ellauri208.html on line 113: kirjailija, joka kaatui
xxx/ellauri208.html on line 129: kirjakaupan, perusti kustantamon
xxx/ellauri208.html on line 132: -aikakauskirjaa tammikuussa
xxx/ellauri208.html on line 173: säilöntäreseptiä kirjasta?
xxx/ellauri208.html on line 259: saksalainen kirjailija Karl
xxx/ellauri208.html on line 291: -vuosikirjassa julkaistun
xxx/ellauri208.html on line 432: Kärkkäisen magneettimedia peukuttaa distributismia, oik. korporatismia. Distributismia mukailevaa talouspolitiikkaa alettiin noudattamaan 30-luvulla niin fasistisessa Italiassa kuin kansallissosialistisessa Saksassakin. Lopputuloksena Saksassa koettiin ihmiskunnan merkittävin taloudellinen nousu ja hyvinvoinnin lisääntyminen uskomattoman lyhyessä ajassa. Tämän yksityispankkien kahleista irtautumisen seurauksena kansainvälinen juutalaisyhteisö julisti Saksalle sodan vuonna 1933, mikä lopulta johti myöhemmin toisen maailmansodan syttymiseen. Distributismin kohtalon koki myös englantilaisen insinöörin Clifford Hugh ”C. H.” Douglasin talousteoriat ja kansanluottomalli (Social Credit). Douglasin mallissa tyrmättiin yksityinen pankkitoiminta ja todettiin rahan olevan tuotantoa ohjaava informaation väline eikä pelkkä vaihdonväline. Sysmän Osuuspankki näkyy lopettelevan, tiesi Sysmän tyrnävä blondi kirjastonhoitaja kertoa. Social Credit –mallia muun muassa USA:ssa, Englannissa ja Italiassa kamppanjoineet Douglas ja hänen yhteistyökumppaninsa runoilija ja filosofi Ezra Pound leimattiin sodan jälkeen antisemitisteiksi ja jopa mielenvikaisiksi.
xxx/ellauri208.html on line 443: Mut tää Paulhan on vasta paska! Sen panopuu, Desclosin Anne, kirjoitti romaanin O:n tarina vastaväitteexi razastajansa, kirjallisuuskriitikko ja kustantaja Jean Paulhanin, väitteelle, etteivät naiset kykene kirjoittamaan eroottisia romaaneja. Kylä lähtee! Romaanissa nuori nainen, valokuvaaja ”O” (Anu Saukko, muuta nimeä hänestä ei käytetä) joutuu miesystävänsä Renén pakottamana mukaan eräänlaiseen eroottiseen klubiin, johon kuuluu herroiksi kutsuttuja miesjäseniä sekä alistetussa asemassa olevia naisia. Romaanin edetessä kuvataan seksuaalisen alistumisen, suoranaisen orjuuden, erilaisia ilmenemismuotoja ja toteutustapoja. Romaanin alussa on Jean Paulhanin kirjoittama esipuhe Onnesta orjuudessa. Anun anuluxessa on triskeli. Wellbeckin texti vilisee tälläsiä juolahduxia joita ei perustella laisinkaan. Se on monessa kuin Nietzschen Retu.
xxx/ellauri208.html on line 445: Tragedian synty (saks. Die Geburt der Tragödie) on Friedrich Nietzschen vuonna 1872 ilmestynyt esikoisteos. Oliko se sen hylätty väitöskirja? Nääh, ei se väitellyt ollenkaan. Siinä hän käsittelee antiikin kreikkalaisuuden olemusta. Tragedian syntyä kritisoitiin senaikaisessa tiedemaailmassa voimakkaasti, sillä sen tulkinta kreikkalaisesta filosofiasta oli verrattain radikaali. Myöhemmin kun Retusta oli tullut julkimo sitä on kutsuttu mestariteokseksi.
xxx/ellauri208.html on line 457: René Jean Marie Joseph Guénon eli Sheikh 'Abd al-Wahid Yahya (15. marraskuuta 1886 – 7. tammikuuta 1951) oli ranskalainen kirjailija ja metafyysikko. Guénon kääntyi kristitystä muslimiksi ja sovelsi metafysiikkaa kulttuuristen perinteiden ja uskontojen historian tutkimiseen. Hän kuitenkin kieltäytyi ”filosofin” ja ”ajattelijan” leimoista. Ja syystä kyllä, se oli pirun tyhmä apina, sen silmätkin oli kiinni lähes päälaessa. Guénonin kirjoitukset loivat pohjan uskonnonfilosofisen traditionalistisen koulukunnan synnylle.
xxx/ellauri208.html on line 471: Naguib Mahfouz (arab. نجيب محفوظ, Naġīb Maḥfūẓ; 11. joulukuuta 1911 Kairo – 30. elokuuta 2006 Kairo) oli egyptiläinen kirjailija. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Hän toimi muun muassa Egyptin valtion elokuvasäätiön ja taikaministeriön palveluksessa.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri208.html on line 480: Vuoden 1988 Nobelin palkinnon myötä egyptiläiseltä kirjailijalta Naguib Mahfouzilta (1911-2006) suomennettiin englannista novelli ”Siunatttu yö” (sic, kolmella teellä, 1988) ja arabiasta muutamia romaaneja vuosina 1989-1996. Sen jälkeen hän näyttää Suomessa joutuneen unohduksiin sikäli, että uusia suomennoksia ei ole ilmestynyt. Tässä suhteessa hänelle on käynyt samoin kuin toiselle nobelistille, australialaiselle eepikolle Patrick Whitelle. Kumpikin ansaitsisi tulla uudestaan huomioiduksi uusien käännösten muodossa. Näin siitäkin huolimatta, että Mahfouzin suomennettuihin romaaneihin eräät kriitikot suhtautuvat melko nihkeästi ja pitävät niitä helvetin vanhakantaisina.
xxx/ellauri208.html on line 482: Mahfouz kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka ovat ikuistaneet itselleen läheisen suurkaupungin. Hänen tapauksessaan se on Kairo, josta hän on kirjoittanut suuren ns. Kairo-trilogian (suomennettu otsikoilla Palatsikatu, Intohimon palatsi ja Sokerikuja). Hänen teoksensa Midaqq-kuja sijoittuu myös Kairoon, toisen maailmansodan aikaan, mutta lähes kokonaan pienelle kujalle. Se on takakannen mukaan "egyptiläisen Nobel-mestarin rakastetuin teos". Vittu puskarunkkukin on parempaa viihdettä.
xxx/ellauri208.html on line 484: Kujan asujaimistoon kuuluu kaikenlaista väkeä, kuten parturi, makeiskauppias, kahvilanpitäjä, avioliittojen järjestäjä, leskirouva, joka haluaa uudestaan naimisiin ja saakin itseään 20 vuotta nuoremman aviomiehen, sekä tohtoriksi tituleerattu hammaslääkäri, joka ei kuitenkaan ole suorittanut mitään tutkintoa vaan on hankkinut oppinsa hammaslääkärin apulaisena. Erikoisin ammatti, jollaista lienee vaikea löytää muusta maailmankirjallisuudesta, on ruumiinvammojen tuottaminen niille, jotka haluavat ryhtyä kerjäläisiksi ja myös tehdä uskottavan vaikutuksen kerjäläisinä. Hammaslääkärin ja ruumiinvammojen tuottajan kanssa mennään myös hautaan ryöstämään vainajan kultahampaita. Leskirouva, joka on hankkinut kultaiset tekohampaat naimisiin pääsynsä varmistaakseen, saa hysteerisen kohtauksen ymmärrettyään, mistä uudet hampaat ovat peräisin.
xxx/ellauri208.html on line 496: Kujalaisetkaan eivät elämässään välty onnettomuuksilta. Rakkaus ja rakkauden kaipuu mutta myös paremman elämän kaipuu ovat keskeisiä tekijöitä, jotka niihin johtavat. Tältä osin romaanissa seurataan erityisesti Hamida-neidon vaiheita. Suurimmaksi osaksi onnettomuudet tapahtuvat kujan ulkopuolisessa maailmassa ja aiheuttavat kuohuntaa kujan asukkaiden kuullessa niistä. Mutta kuohutkin asettuvat. Teoksen lopussa Midaqq-kuja palaa ”kunniakkaaseen unohdukseensa ja välipitämättömyyteensä”: ”Aamulla siellä itkettiin, jos joku antoi siihen aihetta, mutta illalla jo naurettiin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.” Kaikki kuitenkin loppuu, eli kuten englantia harrastava šeikki Darwish toteaa romaanin viimeisillä riveillä: ”Eikö kaikella ole loppunsa? Näin on asia. Kaikella on loppunsa ja se on englannin kielellä ”end”, kirjain kirjaimelta: e-n-d.”
xxx/ellauri208.html on line 498: Tiivistäen: aivan vitun TYYYLSÄÄÄÄ. H. K. Riikonen on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen emeritusprofessori. HK Riikonen on mies paikallaan ja sanoo tämän vain rivien välistä. Mitä vetoa että aussihomon tuotanto on aivan yhtä vetämättömissä.
xxx/ellauri208.html on line 517: Äiti suhtautui yhteiskunnallisiin vääryyksiin tunteellisemmin, kyynelehti ja raivosi nälänhätäkuvien äärellä, vei meidät euro-ohjuksia vastustaville marsseille, kertoi Vietnamista ja Tonkininlahden välikohtauksesta, Punaisesta armeijakunnasta ja Neuvostoliiton alistamista sukulaiskansoista. Mutta tärkeintä oli, ettemme katsoneet liikaa televisiota ja luimme riittävästi romaaneja. Romaanien lukeminen oli äidistä varmin inhimillisyyden tae, ja varsinkin parhaiden romaanikirjailijoiden kärsimykseen eläytyminen. Hän kertoi Dostojevskista katorgalla ja valeteloituksesta, Kafkan tuskallisesta isäsuhteesta, unettomuudesta ja kasvissyönnistä ja Woolfin mielialaheilahteluista ja itsemurhasta.
xxx/ellauri208.html on line 649: Viimexi mainitun lainasin Pasilan kirjaston runohuoneesta. Se ainakin oli ihan kakka. Ei yhtään ymmärrettävää sepustusta, pelkkää sanasalaattia. Sanamaxalaatikkoa rusinoilla. Joku (toinen?) Olsson Svenska dagbladetissa kehuu dadaistin ihan kuplixi. Ei mitään syytä. Kehut ovat onnexi maxumuurin takana. Em. Hagar Olsson teki Gunnarista raakaa pilaa. Kirjallisuutta:
xxx/ellauri208.html on line 662: Björlingin isä oli postivirkamies. Lapsuuden ja nuoruuden ympäristöt olivat Viipuri ja Helsinki, kesäisin Kangasala. Lukuvuoden 1901–1902 Björling kävi Haminan kadettikoulua. Hän tähtäsi aluksi opettajanuralle ja opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan filosofia. Hänen opettajallaan Edvard Westermarckilla oli suuri vaikutus hänen ajattelutapaansa. Björling valmistui filosofian kandidaatiksi 1915. Hänen pro gradu -työnsä käsitteli omaatuntoa ja sen merkitystä. Opintojensa jälkeen Björling toimi vapaana kirjailijana. Vapaus on vain fiktio (kz. johdanto). Hänen taloudellinen tilanteensa oli heikko, ja hän sai apurahoja vasta vanhoilla päivillään.lähde?
xxx/ellauri208.html on line 664: Björling asui Helsingin Kaivopuistossa vaatimattomassa saunasta kunnostetussa asunnossa. Asunto tuhoutui jatkosodan lopulla pommituksissa, ja samalla tuhoutui kaikki Björlingin kirjallinen aineisto ja arkisto. Myöhempi aineisto on taltioituna Åbo Akademin kirjastossa.
xxx/ellauri208.html on line 674: Schildts Förlag julkaisi 1951 Sandelinin ensimmäisen runokirjan nimeltä Ur svalans loggbok. Sandelinin teokset ovat osa 1920–1930-luvulla läpimurtonsa tehneen modernismin perinnettä, jonka merkittäviä nimiä ovat muun muassa Gunnar Björling ja Rabbe Enckell.
xxx/ellauri208.html on line 676: Peter Sandelinin veli on kirjailija Carl Fredrik Sandelin. Peter Sandelin avioitui vuonna 1967 Oscar Parlandin tyttären kirjastonhoitaja Nina Parlandin kanssa. Heille syntyi kaksi lasta, joista Annika Sandelin (s. 1972) on kirjailija. Ankat räpistelee lammessa. Kaikki saavat työtä joka vastaa koulutusta.
xxx/ellauri208.html on line 678: Vuonna 2018 kirjallisuudentutkija Fredrik Hertzberg julkaisi ensimmäisen elämäkerran Gunnar Björlingistä, Mitt språk är ej i orden. Gunnar Björlings liv och verk.
xxx/ellauri208.html on line 713: Eli loppu kirjaa on kuolevan fantasiajaarittelua vainaan kanssa. Nyt hypätään yli loppusivuille. Välissä on jotain seikkailuja mikämikämaassa.
xxx/ellauri208.html on line 743: Helsingissä 12. marraskuuta 1947 syntynyt Idström nousi eturivin kirjailijoihin 1980-luvulla. Hän tuli suomenruotsalaisesta kodista, mutta kirjoitti suomeksi.
xxx/ellauri208.html on line 745: Dramaturgin koulutuksen saanut Idström kirjoitti kuunnelmia, tv-käsikirjoituksia ja kaikkiaan viisi romaania. Arvostetuimmat teokset Veljeni Sebastian (1985) ja Kirjeitä Trinidadiin (1989) olivat Finlandia-ehdokkaita. Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai 1985.
xxx/ellauri208.html on line 747: Idströmin kirjailijanääni oli ajan oloon epäsovinnainen, suorastaan rankka. Toisinaan hän liikkui hyvän maun rajoilla. Julkisuudessa hänet liitettiin osaksi niin kutsuttua "pahan koulukuntaa".
xxx/ellauri208.html on line 749: Idström ei ollut niitä kirjailijoita, joiden piti julkaista joka toinen vuosi.
xxx/ellauri208.html on line 762: Erityisesti 80-luvulla keskustelua herättänyt psykologi Esa Sariola on huono aloittamaan ja päättämään romaaneja. Hän on harvinaista kyllä keskiosien kirjailija.
xxx/ellauri208.html on line 770: Lähtökohta ei ole epäuskottava, kun miettii kaikkia netin kautta äänen saaneita, maskuliinisuudestaan huolestuneita katkeria miehiä, mutta se sutaistaan kasaan niin nopean osoittelevasti, ettei sitä voi kuin pitää tekosyynä varsinaiselle sisällölle, eli erinäisille kerhon ympärillä pyörivien miesten ja naisten kriiseille. Jokainen luku on uusi asetelma, josta kirjailija mehustelee esiin kahden ihmisten välisen suhteen ongelmakohtia.
xxx/ellauri208.html on line 772: Esimerkiksi kirjan sivuhahmo Tom Östlundin ongelmallinen avioliitto vaimonsa kanssa on kuvattu kummankin osapuolen motiiveja kliinisesti, realistisesti esitellen. Kohtaukset jotka elokuvissa saisivat katsojat pyörittämään turhautuneina silmiään toimivat, koska Sariola ei jätä ymmärtämättä hahmojaan, vaikka empatiaa ei sivuilta tihku. Kuvaukset ovat kuin havaintoja perheterapiaistunnoista. Seuraavassa Tomin vaimon, Sirkan, motiiveja selittävä kappale:
xxx/ellauri208.html on line 837: Sen huomaa. Muista asioista Sariola kirjoittanee vähemmän mielellään. Tarkka korva kahden ihmisen väliselle kitkalle tekee Sariolasta Suomen mittakaavassa erityislaatuisen, hän tavoittaa puheen nyansseja yhtä vahvasti kuin Rosa Liksom mutta eri tavalla. Valitettavasti juonissa Sariola ei juuri loista. Niin tässä kuin esimerkiksi Kaikella voimallani -romaanissa (2014) tapahtumat ovat liian korkealentoisia, vaikka kirjailija on parhaimmillaan keskiluokkaisen elämän arkisissa kuvauksissa. Myös Miehelle kuuluu kaiken loppu sutaistaan kasaan dekkareita matkivalla loppupaljastuksen tapaisella, joka venyttää jälleen uskottavuuden rajoja.
xxx/ellauri208.html on line 841: 80-luvulla kirjallisuuskritiikeissä elänyt ”pahan koulukunta” oli hatusta vedetty termi, jolla ajan taideprosaisteja, joilla oli etäisesti samanlaiset kiinnostuksen kohteet, saatiin sidottua siistiin kimppuun.
xxx/ellauri208.html on line 843: Väitän silti, että koulukunnittaminen palvelee enemmän kuin vahingoittaa kirjallisuutta.
xxx/ellauri208.html on line 847: Sen rinnalla jonkun tampion väärinymmärrys kirjailijoiden todellisista aikeista ei paljoa vaakakupissa paina. Ilmiöittäminen tekee wannabe-intellektuellinkin kiinnostukselle höpöä.
xxx/ellauri208.html on line 851: Veljeni Sebastianin (1985) kaltaista kirjaa en muista hetkeen suomalaisessa kirjallisuudessa kohdanneeni. Pikkuvanhasta 11-vuotiaasta Antista kertova tarina on suomalainen Peltirumpu, näennäisrealismista ponnistava satu.
xxx/ellauri208.html on line 879: Huomaan ajattelevani Veljeni Sebastianin tunnelmaa jälkikäteen paljon, se on erikoinen teos. Koska se ei välitä kirjallisuuden rajoista, se tulee kirjallisuudeksi.
xxx/ellauri208.html on line 881: Olen Mikko Lamberg, kriitikko ja esseisti Kulttuuritoimituksessa ja satunnaisesti muuallakin. Päätoimitin elokuvalehti Laajakuvaa vuosina 2013–18 ja kirjallisuuslehti Lumoojaa 2020–2021 sen toisena päätoimittajana. Olen edelleen mukana Lumoojan teossa toimittajana ja kirjoittajayhdistys Kapustarinnan varapuheenjohtajana. Mikko seuraa kulttuurielämää Tampereen ja Pirkanmaan näkökulmasta.
xxx/ellauri208.html on line 896: On tää Onnelikin täysin tärähtänyt. Anaalis-retentiivinen sekobolzi. Onko naiskirjailijoissa isompi prosentti obsessioita kuin väestössä keskimäärin? Suattaapa hyvin ollakin. Tollasia yxinäisiä vilijonkkia. Ei ole terveellistä kirjailijoille että niillä on noin paljon luppoaikaa. Siitä tulee justiinsa tätä nauseaa. Kyllä tämäkin Idström haaveili isokullisesta pollarista nimeltä Marttinen joka ei ota edes kypärää päästä noustessaan Annikalle. Naiset ovat Anuxesta ja miehet Perseestä. Mieskynäilijät ovat järjestään narsisteja ja naiset pyllynreikiä.
xxx/ellauri208.html on line 919: Cay Idström oli kirjailija Annika Idströmin ja elokuvakäsikirjoittaja Tove Idströmin äiti. Alla tre är döda numera. Tove blev 64 år. Hon såg ut som mamma, Annika tog snarare til pappa.
xxx/ellauri208.html on line 943: Kun Annika Idström talvella 1979 ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan Sinitaivas (1980), hänestä tuntui omien sanojensa mukaan kuin hän olisi "tullut kotiin". Takana oli Idströmin itsensä jännitteiseksi ja vaikeaksikin kuvaama lapsuus suomenruotsalaisessa keskiluokkaisessa töölöläiskodissa, jossa taiteellisesti lahjakas isä toi välillä "juoppokavereitaan" kotiin ja äiti, tunnettu ja "ihailtu radioääni" Cay Idström, toisaalta lannisti, toisaalta rohkaisi luoviin harrastuksiin. Takana oli Laguska skolanin yksityinen eliittilukio, jossa Idström opiskeli vapaaoppilaana – eikä viihtynyt: "En ollut tarpeeksi rikas [ - - ] enkä tarpeeksi suomenruotsalainen." Oman tien etsiminen oli vienyt Sanelma Vuorteen mannekiinikoulusta Ranskaan kieltä oppimaan, kirjallisuuden opintoihin Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa ja kamerataiteen opintoihin Taideteollisessa oppilaitoksessa. Takana oli myös avoliitto vasemmistolaisesti suuntautuneeseen kulttuurisukuun kuuluvan tunnetun elokuva- ja teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen kanssa ja tyttären syntymä. Yksinhuoltajuuden ja kirjoittamisen yhdistelmä merkitsi elämistä työttömyyskorvauksella ja sosiaalituilla, mutta "kirjoitin, koska en muuta osannut".
xxx/ellauri208.html on line 945: Annika Idströmiltä ilmestyi 1980-luvulla neljä romaania: Sinitaivas, Isäni, rakkaani, Veljeni Sebastian ja Kirjeitä Trinidadiin, jotka nostivat hänet heti suomalaisiin eturivin kirjailijoihin. Vaikka ruotsi oli Annika Idströmin äidinkieli, kirjoittamisen kieleksi valikoitui isoäidin kieli, suomi. Varsinainen läpimurto oli Veljeni Sebastian (1985), joka oli myös Finlandia-palkintoehdokkaana ja nousi lukijoitten suosikiksi. Viimeiseksi jäänyt teos, Luonnollinen ravinto, ilmestyi juomiseen ja kirjoittamiseen liittyneen vaikean kriisin jälkeen 1994.
xxx/ellauri208.html on line 949: Toisaalta Idströmin proosa välittää postmodernia kuvaa maailmasta, jossa entiset totuudet ovat pettäneet, jossa todellisuutta on mahdotonta hallita ja jossa ulkoisen ja mielensisäisen todellisuuden väliset rajat hämärtyvät. Toisaalta esiin nousevat ennen muuta modernistiset teemat: ahdistus, kauhu ja kärsimys, nuo Anders Gärderudin virsikirjan lisälehdet. Idströmistä tulee ihmiselämän ja ihmissuhteitten raadollisten puolien – alistamisen, hyväksikäytön, väkivallan, julmuuden ja pahan olon – tarkkanäköinen ja pelkäämätön tutkija ja erittelijä. Pohjimmiltaan hänen teoksissaan on yhä uudestaan kyse rakkauden kaipuusta ja pyrkimyksestä selvitä elämässä usein ainoina suojina tunteitten tukahduttaminen ja epäonnistumaan tuomittu pyrkimys itseriittoisuuteen ja välinpitämättömyyteen. Hänen teoksensa käsittelevät yhtä aikaa modernia ja samalla ajatonta kokemusta ja antavat sille muodon. Kokemuksen luonteesta johtuen tuloksena ei ole kauneuden estetiikkaan, vaan modernin groteskin brutaaliin ja julmasti eläytymättömään estetiikkaan perustuvaa taidetta.
xxx/ellauri208.html on line 955: Sinitaivas käsittelee naisen näkökulmasta, osin Märta Tikkasen 1970-luvulla aloittaman feministisen kirjallisuuden hengessä kipeitä aiheita: hylätyksi tulemista, eronneitten naisten ja yksinhuoltajaäitien sosiaalista ja taloudellista putoamista, äitiyden problematiikkaa, naisen halua ja kaipuuta ja mielen järkkymistä. Mutta vasta seuraava romaani, 1981 ilmestynyt Isäni, rakkaani, aloitti samana vuonna ilmestyneen Anja Kaurasen Sonja O. kävi täällä -romaanin kanssa suomalaisessa naiskirjallisuudessa uuden ajan. Molemmat lähtivät "hyvää makua" herjaavalla, epäsovinnaisella ja rankalla tavalla purkamaan suomalaista perheidylliä ja käänsivät vanhempi–lapsi-suhteita sekä miehen ja naisen roolimalleja nurin. Eikä Isäni, rakkaani ollut mitään "isänpäivälukemista", vaan se sai kriitikon ihmettelemään: " - - merkitseekö naisen emansipaatio yhteiskunnassa sitä, että hänen täytyy omaksua kirjallisuudessa ennen miehille varatut karkeat tyylikeinot tuon pyhän tasa-arvon nimissä".
xxx/ellauri208.html on line 965: Isäni, rakkaani -romaanin ja Veljeni Sebastianin jälkeen Annika Idström niputettiin suomalaisen 1980-luvun kirjallisuuden "pahan koulukuntaan" yhdessä muun muassa Anna-Maija Ylimaulan, Eira Stenbergin, Esa Sariolan ja Juha Seppälän kanssa. Hyvän ja pahan ikuisen problematiikan käsittelyssä näitä muuten varsin erilaisia kirjailijoita yhdisti kylmän viileä ja moralisoimaton tapa nostaa esiin pahaa ihmisessä.
xxx/ellauri208.html on line 967: Jälleen Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut Kirjeitä Trinidadiin kertoo verovirkailija Seppo Sirenin perheestä. Näkökulmahenkilö Sepon lisäksi siihen kuuluvat vaimo ja 14-vuotias, kehitysvammaisena pidetty tytär Ursula. Romaani keskittyy jälleen perhe-elämän mutkikkaisiin kuvioihin ja ennen kaikkea lapseen vanhempien keskinäisen valtataistelun välissä ja välikappaleena. Vieraassa ympäristössä ja epätavallisissa oloissa, yhteisellä matkalla Luvattuun maahan, perheenjäsenten väliset jännitteet kärjistyvät tavallisuudesta poikkeaviin mittasuhteisiin. Näkyviin nousevat nytkin ihmismielen kätketyt ja pimeät puolet, samoin kyvyttömyys lukea ja tulkita toisen mieltä. Romaania voi lukea Sepon kehityskertomuksena, mutta ainakin yhtä paljon se on Ursulan kirja. Juuri Ursula lähettää "kirjeitä Trinidadiin", toisin sanoen isälleen. Mutta yhä uudestaan isä torjuu häpeämänsä ja omituisena pitämänsä tyttären ja repii myös tämän kirjeet niitä lukematta. Vasta Ursulan kuoleman jälkeen tämän tietokoneelle tallentamat kirjeet avaavat näkymiä Ursulan mieleen yhtä hyvin Sepolle kuin lukijalle.
xxx/ellauri208.html on line 969: Tuotteliaimmalla kaudellaan, 1980-luvulla, vapaaksi kirjailijaksi jättäytynyt Annika Idström myös käänsi, opetti Minnesotan yliopistossa kirjallisuutta, esiintyi paljon julkisuudessa ja oli naistenlehtien "unelmahaastateltava". Mutta julkisuus oli kuluttavaa ja myös kirjoittamisen rima nousi yhä korkeammalle, kunnes syvä kriisi ajoi hakemaan vapautumista taakaksi käyneestä kirjailijaelämästä Uuden Valamon luostariin Heinävedelle. Kuitenkin Luonnollisen ravinnon kannibalismi-aihe, jonka voi nähdä hämmentävällä tavalla liittyvän myös kristilliseen kulttuuriperintöön, alkoi itää juuri siellä. Viimeisen romaanin kolme vuotta kestänyttä kirjoittamista Annika Idström luonnehti työlääksi ja tuskallisen vaikeaksi.
xxx/ellauri208.html on line 971: Luonnollisen ravinnon kertojana on yksinkertaisesti kansanedustajaksi nimetty mies. Juuri ennen juhannusta kansanedustaja on tutustunut ravintolassa nuoreen naiseen, joka on tekemässä sosiologian pro gradu -työtään rakkauden vaikutuksesta aikuisväestöön pääkaupunkiseudulla ja haluaa haastatella kansanedustajaa. Rakkaus ja syöminen kietoutuvat romaanissa yhteen, samoin kuvaannollinen ja kirjaimellinen. Miesten pettämät ja hyväksikäyttämät naiset, joiden joukkoon kuuluvat myös opiskelijatyttö ja kansanedustajan vaimo, ovat perustaneet Järjestön, jossa ensiksi "halusivat kenties vain syödä". Mutta hylättyjen naisten kosto ja rakkauden "nälkä" muuttuu kuvaannollisesta kirjaimelliseksi, kun joku ehdottaa, että seuraavalla kerralla voitaisiin syödä miestä. Hyväksikäytön ja riiston aihe laajenee tässä Idströmin älyllisesti ehkä haastavimmassa teoksessa koskemaan naisten lisäksi myös luontoa ja kolmatta maailmaa.
xxx/ellauri208.html on line 981: Suomalaisen kirjallisuuden historiaan Annika Idström jää hyvinvointiyhteiskunnan kääntöpuolen ja ennen kaikkea ihmismielen pinnanalaisten kuilujen ja syvyyksien omaäänisenä, tinkimättömänä ja ajattomana erittelijänä. Hän astui teoksissaan rohkeasti omalle tielleen, mikä ei aina kaikkia miellyttänyt.
xxx/ellauri208.html on line 983: Ilse Annika Idström S 12.11.1947 Helsinki, K 20.9.2011 Helsinki. V myyntiedustaja Klaus Verner Idström ja radiotoimittaja Karin Naima Linnéa (Cay) Boström. P 1968 - 1975 (ero) ohjaaja Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen S 1946, PV kirjailija Jarno Elisar Pennanen ja kirjailija Anja Leila Hemmikki Vammelvuo. Lapset: Tyyne Natalia (Pennanen) S 1972, toimittaja, editori.
xxx/ellauri208.html on line 985: URA. Ylioppilas Laguska skolanista 1968; kieliopintoja Ranskassa 1968, 1971 - 1972; opintoja Taideteollisessa oppilaitoksessa Taideteollisuusopiston kamerataiteen osastolla 1968 - 1973; kirjallisuuden opintoja Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa 1970 - 1974.
xxx/ellauri208.html on line 987: Freelanceohjaaja, -dramaturgi 1973 - 1980; Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja 1976 - 1977; vapaa kirjailija 1981 - ; valtion viisivuotinen kirjailija-apuraha 1998 - .
xxx/ellauri208.html on line 989: Minnesotan yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja Yhdysvalloissa 1984 - 1986; kirjoittamisen ohjaaja Kriittisessä korkeakoulussa 1995 - 2001.
xxx/ellauri208.html on line 991: Kunnianosoitukset: Pro-Finlandia 1994. Kalevi Mäntin palkinto 1981; kirjallisuuden valtionpalkinto 1986; Amatoööri-Finlandia-palkintoehdokkuus 1985, 1989; Uudenmaan läänin taidepalkinto 1990.
xxx/ellauri208.html on line 1011: Vuorenpeikko ei pidä siitä että sitä petetään, ja sietää kaikkein vähiten että sille nauretaan. Idris pyytää Aatamia kurkkimaan mitä tonttu Iki-Iäkäs sanoo Idrixestä tonttukirjassa, siinä joka ei saa suin surminkaan joutua näsien käsiin. Mutta se on syntiä! kavahtaa Aatami. Vitun väliä, houkuttelee Obamakin Eevana. Idris ois kuin se käärme tässä, siis riman pudottanut saatana.
xxx/ellauri208.html on line 1012: Ei juu kyltää on se sama turina josta on kuultu sen 7*7 versiota, alkaen hyvästä kirjasta ja Milton homon runoelmasta. Vuorenpeikon käskyjä ei uhmata! Nyt Nasse-setä on hyvin hyvin vihainen! Jos Eeva so much as opens her mouth, Nasse älähtää: "Quiet, Vermin!" Vittu mikä sikaniska paskapää! Nyt pitäis Aatamin vetää esiin automaattiase ja suolata se pystyyn.
xxx/ellauri208.html on line 1063: Oskun kirjan juoni on kuin potpurri juutalaisten testamenteista ja koraanista. Herra isoherra on tunteeton paskiainen, sen 2 poikaa riitelevät myötäänsä. Aatami on vätys ja sen isoveli Idris juoppo saatana. Kain ja Aabel tappelevat, kampi voitti, Aabel sai kivestä päähänsä ja kuoli siihen.
xxx/ellauri208.html on line 1116: Tästä kirjasta tulee mieleen epsanjalainen sarja Dos Vidas, samanlainen syvä elintasokuilu eri porukoiden välissä. Vitun kukot tunkiolla olevinaan jotain jaloja. Joo ja ne ylväät länsisaxalaiset tehtaanomistajat sakusarjassa jossa kaxoset asui muurin eri puolilla. Miten ällöä. Ullakkokerroxen laahus tykkää vakoilla parempiosaisten alakertalaisten touhuja. Ei ne sunkaan halua et kaikki olis samassa veneessä, ne haluais ize olla tunkiokukkoja.
xxx/ellauri209.html on line 43: Kysyttyämme vanhemmiltamme luvan ja varmistettuamme kustantajaltamme (Otava 1998), ettei kukaan vaan loukkaannu, päätimme viimein ryhtyä siihen. Lähteä ristiretkelle suomalaisen kirjallisuuden ja koko kulttuurielämän pysähtyneisyyttä vastaan.
xxx/ellauri209.html on line 45: Sillä onhan niin, että koko suomalainen kirjallisuus on totaalisen, tai ei nyt ehkä ihan koko suomalainen kirjallisuus, eikä nyt sentään ihan totaalisenkaan, mutta suuri osa kirjallisuudestamme on melkoisen, tai ainakin osa kirjallisuudestamme on jonkin verran - eikä tätä pidä ymmärtää kirjaimellisesti vaan vertauskuvallisesti - sellaista ei-ihan-niin-täydellistä. Vaikka monia poikkeuksiakin toki on.
xxx/ellauri209.html on line 49: Näillä tolilla siis ovat sekä suomalainen kirjallisuus että koko kulttuurielämä. Siitä on ehkä mahdollisesti jossain vaiheessa jollain lailla luultavasti tehtänevä loppu. Vai? Tehdään sitten niin, sanomme uhkaavassti.
xxx/ellauri209.html on line 51: Tämä on päivänselvää. Tämä on linjamme. Tästä emme tingi! Ainakaan paljoa. Selailtuanne tätä pamflettiamme kirjakaupassa kanta-asiakkaan olan yli voitte toivottavasti yhtyä taisteluhuutoomme: kovat ajat vaativat pehmeäkantisia kirjoja ja vielä löyhäpäisempiä kusetettavia niitä ostamaan.
xxx/ellauri209.html on line 61: Nyt on päästy siihen pisteeseen ettei oikeastaan enää jaxa lukea yhtään kirjaa kokonaan. Vähän päästä ilmenee mihin genreen kuuluu kukin läpyskä, mistä raitapersepaviaanin langoista se koittaa vedellä, ja tietysti miten siinä tulee käymään loppupeleissä. Ei jaxa, ei kerta kaikkiaan enää jaxa.
xxx/ellauri209.html on line 63:
xxx/ellauri209.html on line 65: Alivaltiosihteerin kaikkien aikojen ensimmäinen kolmas kirja Nuoret viralliset miehet jatkaa siitä, mihin Huippuvirallinen kirja jäi. Alivaltiosihteeri on juuri saapunut Iijoesta Tammerkoskeen ja nikkaroi itselleen pitkät kalsarit ikkunatiivisteteipistä 50-luvun Tampereella. Tähän teemaan palaan kun ehdin Paavo Rintalan teoxeen Rikas ja köyhä. Se on romaani nuoren miehen vaiheista 50-luvun alun Suomessa. Kai Laitinen Helsingin Sanomissa arveli että se voi herättää pahennusta.
xxx/ellauri209.html on line 120: ”Kimono päälle ja Shimura käteen, mars mars!” – komentaa kirjallisuustoimittaja Juha Roiha, Radio Suomi
xxx/ellauri212.html on line 81: Lodwick omistaa kirjan Georges Pelorsonille (Belmont), faschistimieliselle kollaboraattorille josta tuli brittikynäilijöiden ranskantaja. Georges kuoli vasta sadannella vuodellaan 2008.
xxx/ellauri212.html on line 87: Lodwickin kirjan mottorunon kirjoitti George Herbert (1593 -1633). Welsh-born English poet, orator and Anglican priest. Kirjoitti kokoelman Sacred Poems & Private Ejaculations. Kaveri oli niin tylsä ettei siitä sen enempää.
xxx/ellauri215.html on line 39: Elukoiden elämän tarkoitus on lisää elukoita, mikä koiraalla tarkoittaa pakottavaa tarvetta puikata istutuspuikko naaraan märkään päähän, ja naaraalla vastaavaa tarvetta plus tehdä toukkia. Kaikki muu on pelkkää hämäystä, kulttuurista loiskiehuntaa. Tämä käy erittäinkin selvästi juutalaiskirjailija Philip Rothin tuotannosta. Philipin elämä meni harakoille, kun se luuli että runkkaus ja julkkistelu oli pääasia.
xxx/ellauri215.html on line 159: Isaak Emmanuilovitš Babel oli venäläinen näytelmäkirjailija ja novellisti. Babel syntyi juutalaiseen perheeseen Ukrainassa Odessassa aikana, jolloin juutalaiset pakenivat joukoittain Venäjältä. Hän selvisi vuoden 1905 vainoista kristittyjen naapurien avulla mutta menetti hötäkässä isoisänsä. Tostakohan ne etukirjaimet Lonoffille tulevat. Babel käytti liikaa adjektiiveja.
xxx/ellauri215.html on line 161: Isaac Abrabanel (1437–1508) oli Portugalissa syntynyt juutalainen valtiomies ja filosofi. Hän teki useita kirjallisia teoksia, jotka käsittelivät lähinnä apologetiikkaa, filosofiaa ja eksegetiikkaa.
xxx/ellauri215.html on line 173: Damon Runyon (4. lokakuuta 1880 Manhattan, Kansas, Yhdysvallat – 10. joulukuuta 1946 New York, New York Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Runyon julkaisi 1911 esikoisteoksensa, runokokoelman Tents of Trouble. Sen jälkeen hän keskittyi novelleihin, jotka kertovat New Yorkin rikollispiireistä. Novellit koottiin 1931 ilmestyneeksi antologiaksi Guys and Dolls, ja niiden pohjalta on tehty musikaali Enkeleitä Broadwaylla (1950) ja siitä taas elokuva Enkeleitä Broadwaylla
xxx/ellauri215.html on line 294: Anna Gullichsen (s. 1956), lastenkirjailija, Kristian Gullichsenin tytär Alvar Gullichsen (s. 1961), Kristian Gullichsenin poika, taiteilija, tunnetaan Bonk Business Inc. -yhtiöstään Johan Gullichsen (s. 1936), Harry ja Maire Gullichsenin poika, Teknillisen korkeakoulun selluloosatekniikan professori, A. Ahlström Osakeyhtiön ja Ahlstrom Oyj:n hallitusten puheenjohtaja, Palikaisten kartanon isäntä.
xxx/ellauri215.html on line 351: Mitä jäi pois Mereten rippikoululaisten riisutusta credosta? No ainakin taivas, helvetti, ikuinen elämä, sielu, jumala, synti, armo ja tuomio. Tuskin ilman niitä päästään virsikirjan lisälehdille.
xxx/ellauri218.html on line 87: Don DeLillo (s. 20. marraskuuta 1936 Bronx, New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän käsittelee teoksissaan kulttuurisia traumoja ja kuvaa niissä amerikkalaista elämää vuosituhannen vaihteen molemmin puolin 1970-luvulta alkaen V. 1992 se oli aivan oikein 57-vuotias. Ei pigment ole tehty sianihrasta, Lillo hölmöpää! Iloiset taideopiskelijat tietää tuoretta pillua! Sinne siis! He currently lives outside of New York City. Mitä enemmän Lilloa alkoi inhottaa koota liian takaa ääntävä ja homssuinen taideopiskelija, sitä pakottavampi tarve sille tuli päästä heti ko. mirkun pöxyihin. Mixi näin? No kaise on misogyyni, äidin poika kuten monet muutkin sellaiset, esim. 3v vanhempi syöpään menehtynyt Philip Roth. Jättämällä lastin nuijapäitä mirkun lörppävittuun se voisi tavallaan ikäänkuin päihittää sen. No se jäi suunnitelman asteelle, Lollo ei halunnut olla uskoton Klaara Kotkolle.
xxx/ellauri218.html on line 222: 80-luvun ruman laatikon muotoisia autoja ja "asshole" kitinää. Kaikki vetää röökiä ja puhuu suuriin puhelimiin. Tietokoneissa on isot kalisevat näppixet ja mustissa teeveeputkissa vilisee vihreitä dot matrix-kirjaimia. Vittu mitä tuubaa, tällästä voi syntyä vaan jenkkiläisten päissä. Asfalttiviidakot, autot ja freewayt on telkan mainosten ja merkkituotteiden orjien kotimaa ja mielenmaisema. Ja tätä sitten myydään länkkärien vapaan maan siunauxena toisen ja kolmannen maailman märkäselille.
xxx/ellauri218.html on line 306: Juuri kun pääsin kiittämästä Löllöä realismin striikistä, se lankee taas samanlaiseen optimismi-humanismi-idealismi-liipalaapaan josta kirjan aloitti. Voihan helkutti. Homomensuuraa taas peleihin. Me ollaan maailmankaikkeuden tärkeimpiä mittoja. Se on kuule paskapuhetta, Löllö hölmöpää!
xxx/ellauri218.html on line 308: Ismaelin pitäisi korostaa myönteisiä seikkoja. No ei ne korostuneet silloinkaan kun Abraham lähetti sen ja äidin mierolle. Ismaelista tuli ruiskumaalauxen legenda. Mä ihan nään millainen jenkkileffa tulis tästä kirjasta. Vitun vastenmielinen. Izeä kiinostaisi enemmän toi ohutkullisen skeletin maaliinruiskimisen agenda.
xxx/ellauri218.html on line 502: Mitä tarkoitti kirjain F. Fred F. Frenchissä, kysyi Rochelle Abramowicz Klaaralta peukuntäyteisellä äänellä autossa kiimaisen pojan sormi pillussa ja molo poskessa. No Fillmore tietysti. He ratkesivat nauruun. Joku pieraisi. Kaikki huusi "Klaaraa"! Tää Klaara Kotko kumppaneineen on Löllön pitkästyttävintä antia.
xxx/ellauri224.html on line 146: Tän kirjasen (Actual) Sale kyhäsi oktogenaarina. Siltä se vaikuttaakin.
xxx/ellauri224.html on line 152: Actual on tosi vanhan miehen kääkätystä. Suomentaja Rikman vaikuttaa hiukka vulgääriltä. Naboleon Bonabarte tarjoilijana. Vaikka oli lainaamani Le Guinin kirjan mottokin Mahabrahatasta. Bruahahaha.
xxx/ellauri224.html on line 165: Marie Stopes (15. lokakuuta 1880 – 2. lokakuuta 1958) oli brittiläinen paleobiologi, kirjailija ja aktivisti.
xxx/ellauri224.html on line 170: Lujaleukaisesta Stopesista tuli näkyvä naisten oikeuksien ja syntyvyyden säännöstelyn puolestapuhuja, joka herätti voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Hän julkaisi vuonna 1918 kirjan Married love, jonka kirkko ja lääketiede tuomitsivat heti. Hän avasi Pohjois-Lontooseen perhesuunnitteluklinikan naimisissa oleville naisille. Hän uskoi myös eugeniikkaan, ja vaati pakkosterilisointeja "huonommaille ihmisainekselle". Marie Stopesin nimeä kantava hyväntekeväisyysjärjestö tekee vuosittain noin 70 000 aborttia.
xxx/ellauri224.html on line 172: Henry Havelock Ellis (2. helmikuuta 1859 Croydon, Surrey, Englanti – 8. heinäkuuta 1939) oli englantilainen lääkäri ja kirjailija, joka tuli tunnetuksi homoseksuaalisuuteen, transsukupuolisuuteen ja muihin seksuaalikysymyksiin liittyvistä tutkimuksistaan. Hän oli ensimmäisen englanninkielisen homoseksuaalisuutta käsittelevän lääketieteellisen teoksen toinen kirjoittaja. Monien aikansa älymystön edustajien tavoin Havelock Ellis kannatti eugeniikkaa ja toimi rodunjalostukseen tähtäävän seuran puheenjohtajana.
xxx/ellauri224.html on line 192: Walter Lippmann (1889–1974) oli yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija.
xxx/ellauri224.html on line 208: 5 syvällistä lainausta venäläiseltä kirjailijalta Fjodor Dostojevskilta
xxx/ellauri224.html on line 221: "Kuvamme Dostojevskista tämän röyhkeänä, sairaana venäläisenä painavien romaanien kirjoittajana hämärtää vivahteikkaamman kuvan todellisesta miehestä", sanoo Alex Christofi, venäläisen kirjailijan kirjallisen elämäkerran " Dostojevski rakastunut: intiimi elämä " kirjoittaja. Dostojevski oli vivahteikkaammin sanottuna röyhkeähkö, sairaahko paxuhkojen mutta sisällöllisesti köykäsien rompskujen kyhhäilijä.
xxx/ellauri224.html on line 223: Kyllä, Dostojevski kärsi lamauttavista epilepsiakohtauksista ja kamppaili peliriippuvuuden kanssa, mutta hän oli myös omistautunut perheenisä (haha), joka löysi elämänsä rakkauden noin toisen vaimonsa ja läheisen siivoojansa Annan kanssa. Jotkut hänen tunnetuimmista teoksistaan ovat "Karamazovin veljet", "Notes from Underground" ja "Crime and Punishment", kirjat, jotka muovasivat eksistentialismia ja jopa Freudin psykologiaa.
xxx/ellauri224.html on line 225: Tutustutaanpa todelliseen Dostojevskiin viiden paljastavan lainauksen kautta hänen elämästään ja kirjallisuudestaan:
xxx/ellauri224.html on line 244: Vuonna 1846 Dostojevski kirjoitti ystävälleen riemuitaen ensimmäisestä kirjastaan "Köyhä kansa ", josta yllä oleva lainaus on peräisin. Kirja oli juuri julkaistu ylistäviä arvosteluja ja tuottoisaa myyntiä varten. "Jos alkaisin kertoa teille kaikista onnistumisistani, paperi loppuisi", hän kirjoitti.
xxx/ellauri224.html on line 246: "Yhdessä yössä hänestä tuli kirjallinen sensaatio", Christofi sanoo.
xxx/ellauri224.html on line 252: Fjodor Dostojevski, noin 1865. Hän vaikutti kirjailijoihin ja filosofeihin, joita olivat Aleksandr Solženitsyn, Anton Tšehov, Friedrich Nietzsche, Jean-Paul Sartre ja Albert Camus.
xxx/ellauri224.html on line 258: Orvoksi jäänyt Dostojevski onnistui valmistumaan sotaakatemiasta ja ryhtymään armeijan insinööriksi ("ei kovin hyväxi", Christofi sanoo), mutta hän todella halusi kirjoittaa kirjallisen sankarinsa Nikolai Gogolin tavoin. Niinpä hän kirjoitti käsikirjoituksen siitä, mistä tulee "köyhä kansa", ja ystävänsä sai sen suuren nimisen kirjallisuuskriitikon Vissarion Belinskyn käsiin, joka piti sitä nerokkaana työnä.
xxx/ellauri224.html on line 260: Ensimmäisen romaaninsa menestyksen myötä Dostojevski joutui hetkeksi venäläisten kirjallisten syleilyyn ja lopetti insinöörityönsä armeijassa. Mutta kun hänen jatkoromaaninsa jumiutui, hänen uudet kirjalliset "ystävänsä" kääntyivät hänen kimppuunsa ja pilkkasivat hänen omituisia tapojaan, syyläänsä ja puhetapaansa. Dostojevski oli aina pieni, kalpea ja fyysisesti heikko, ja hänen ensimmäiset epilepsiaoireensa ilmenivät teini-iässä, kuten myös polluutio.
xxx/ellauri224.html on line 262: "Pian Dostojevski joutui paljon vaarallisempaan, vallankumoukselliseen kirjailijaryhmään, jolla oli salonki, jossa he keskustelivat tsaarin haastavista ideoista, mikä oli valtava ei-ei", Christofi sanoo. Tästä alkoi Dostojevskin todelliset ongelmat.
xxx/ellauri224.html on line 264: Koko lainaus: "Kirjallisuus on kuva, tai pikemminkin tietyssä mielessä sekä kuva että peili; se on tunteen ilmaus, kritiikin hienovarainen muoto, didaktinen oppitunti ja asiakirja." "Köyhä kansa" (1846)
xxx/ellauri224.html on line 285: 3. "Pysyisin ennemmin Kristuksen kuin totuuden kanssa." Kun Dostojevski vapautettiin vankilasta vuonna 1854, jotkut "radikaaleista" ideoista, jotka olivat niin uhanneet tsaaria, olivat nyt de rigueure (sic) - joukossa nuorten eurooppalaisten älymystöjen ja kirjailijoiden keskuudessa. "Silloin muodissa oli ateismi ja uudet poliittiset liikkeet, kuten sosialismi ja utilitarismi, jotka hylkäsivät uskonnon", Christofi sanoo. "Sitä taustaa vasten Dostojevski oli melko epätavallinen puolustaessaan lujasti kristillistä uskoa." Kirjeessä, jonka hän kirjoitti vankilasta , hän sanoi, että "jos joku todistaisi minulle, että Kristus on totuuden ulkopuolella", hän haluaisi pysyä mieluummin Kristuksen housuissa kuin totuuden kanssa.
xxx/ellauri224.html on line 295: Tämä lainaus on poimittu kirjasta " Notes From Underground " (1864), Dostojevskin vastauksesta toisen venäläisen kirjailijan Nikolai Tšernyševskin villisti suosittuun filosofiseen romaaniin nimeltä "Mitä on tehtävä?"
xxx/ellauri224.html on line 312: Tämä lainaus on peräisin Dostojevkin viimeisestä ja suurimmasta romaanista "Karamazovin veljet". "Meillä on tämä kuva Dostojevskista tuotteliaana kirjailijana, joka kirjoittelee jatkuvasti pöytänsä ääressä tai riitelee aikalaistensa kanssa, mutta itse asiassa hän omisti suuren osan elämästään löytääkseen kumppanin, jonka kanssa hän voisi perustaa perheen", Christofi sanoo.
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri224.html on line 326: "Karamazovin veljet" oli valtava sensaatio siihen aikaan", Christofi sanoo. "Se teki hänestä yhden Venäjän tunnetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista. Kun Dostojevski kuoli vuonna 1881 [epilepsiaan], hänen hautajaisiinsa Pietarissa oli kymmenientuhansien ihmisten katukulkue. Ohikulkijat kysyivät, olivatko he hautasivat tsaarin."
xxx/ellauri224.html on line 334: Kun Dostojevski riskeerasi uhkapeliä kaikki heidän tulonsa, Anna otti kirjoittamisen bisnespuolen ja rakensi Dostojevskista kansallisen "brändin", jolloin hänen aviomiehestään tuli Venäjän ensimmäinen omakustanteinen kirjailija. Ezellasta yrittäjyyttä, tästä on ihmiskasvoinen sosialismi kaukana!
xxx/ellauri224.html on line 468: Jos vertaa Saarisen uutta kirjaa hänen 1980-luvun teksteihinsä, Saarista tuntuu kiinnostavan yhä enemmän se osa uomasta, mikä jää kielen ulottumattomiin. Se, mitä ei voi sanoa. Johon ei ylety edes keskisormella. Hän miettii asiaa hetken työhuoneessaan, tuhansien kirjojensa ympäröimänä. ”Olen vähemmän intellektuaalinen kuin silloin, ja tässä mielessä ikään kuin sallivampi jollekin ihmeen reaaliomaisuudelle, jos sitä nimikettä käyttää. “ Kun kipittäjä putos uomasta se ymmärsi kipitellä Ollilan leveille ojille. Siitä tuli Suomen yritysjohdon Sokrates. On se vähän lyhkänen siihen täyspitkään nahkatakkiin.
xxx/ellauri224.html on line 566: Keski-ikäinen (häh? 36vee?) teatteriohjaaja Wall-e kävelee New Yorkin kadulla ja esittelee itsensä kertojanäänen kautta. Hän kertoo olevansa menossa illalliselle vanhan ystävän McCrean kutsumana, vaikkei häntä juuri huvittaisi. Hän kertoo olleensa rikkaan perheen taksilla ajeleva lapsi, joka täytti elämänsä musiikilla ja taiteella. Nyt hän näkee itsensä epäonnisena näytelmäkirjailijana ja teatteriohjaajana, joka on ryhtynyt näyttelijäksi ja on nyt työtön ja rahaton 36-vuotias. Perheen rahat ovat huuhtoutuneet alas kurkusta. Hän kertoo naisystävänsä EVEn käyvän kolmena iltana viikossa tarjoilemassa elättääkseen heidät. Muina iltoina hiän tarjoilee Wall-e:lle molempiin päihin. Ettei joutuisi puhumaan McCrealle tilanteestaan, Wall-e päättää selviytyä illasta tekemällä koko ajan kysymyksiä McCrealle.
xxx/ellauri225.html on line 162: Mahabrahatassa on kaikki, sanoi Norris-setä. Siitä taitaa mulla olla joku paasaus? No ei koko Suur-Intiasta, ainoastaan sen virsikirjasta eli Bhagavadgitasta (Herran veisu) albumissa 142. Se oli kanssa aivan hervotonta bullshittia.
xxx/ellauri225.html on line 202: No ei, turha oli pihavalvojan viputtaa Smuttylle pientä pipua. Ei tässä muu auta kun tehdä siitä muusia. Teron perään se hyppää tuulen siivelle. Se kyllä selkeyttää kirjan loppuselvittelyä.
xxx/ellauri225.html on line 334: Esseekirjassaan Mindwave Ursula sanoo olevansa mies, ei tosin yhtä hyvä kuin Ernest Hemingway, jonka lauseet oli lyhyitä, mutta hyvä korvike, kuin kalapuikko lohifileen sijasta. “An imitation phony second-rate him with a ten-hair beard and semicolons.”
xxx/ellauri225.html on line 362: Bloom still teaches (well, used to, he was carried out of the classroom in a huge black bodybag in 2019) at Yale and claims he has finally learned to better listen to his students. He tells them to select a piece of writing they love, sit under a tree and chant the lines to truly “possess” it. He does this himself at night when sleep fails him. The practice sparks repressed memories: “Vividly I saw myself, a boy of three, playing on the kitchen floor, alone with [my mother] as she prepared the Sabbath meal. She was born in a Jewish village, and I was happiest when we were alone together. As she passed me in her preparations I would reach out and touch her bare toes, and she would rumple my hair and murmur her affection for me.” Tädin pienet ruskeat amputoidut varpaat ihastuttivat myös Ursulaa hänen kirjassaan Kahdesti haarautuva puu (Don´t tell mama, kz. Fig. 2).
xxx/ellauri225.html on line 436: Staffanin poikamieskirjat muistuttavat paljon Dan Steinbokin Andromeedaa. Samanlaista androgeenistä pullistelua Hoblan perinteisiltä rappuunjakelualueilta. Minäkin olen distribuoinut Hoblaa kevätaamulla 1983 Brunnsparkenin kermaperseille isopyöräisillä kärryillä. Alla tämän torstaipäivän ozikoita Hoblasta:
xxx/ellauri225.html on line 496: Kettil Edmund Bruun (6. tammikuuta 1924 Helsinki – 16. joulukuuta 1985 Helsinki) oli suomalainen sosiologi ja kansainvälisesti merkittävä alkoholipolitiikan tutkija. Hänen uraauurtava pienryhmien juomiskäyttäytymistä käsittelevä osallistuva väitöskirjatutkimuksensa toi uudenlaisia metodeja alkoholinkäyttöön. Vuosina 1955–1968 Bruun toimi Alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen johtajana ja 1955–1980 Alkoholitutkimussäätiön sihteerinä ja vuosina 1980-85 kaalimaan vartijana. Hän toimi kolmen vuoden ajan Tukholman yliopiston professorina mutta joutui lähtemään viinanläträyxen takia. Kettil är far till Staffan Bruun.
xxx/ellauri225.html on line 500: "Disney vie asian maailmankauppajärjestöön" - just tätä vittu globalisaatio teettää: monikansalliset firmat toimii kansojen ylituomarina. Voi vittujen vittu! Tuokaa kamelinajajat lisää lentopommeja ja kaatakaa loputkin WTC:n ja jättifirmojen pilvenpiirtäjät! Staffan on Olli Rehn myönteinen, mikä ei kaiken jälkeen yhtään yllätä. "Nyt teidän on suotava anteexi, tärkeä kokous odottaa." Juurikin näin sanoi Burt runkmannille joka tuli häiritsemään Kille Kimalaisen viittä pistoa. Saablari ollaan tuskin kirjan puolessavälissä ja se on alkanut jo vastustamattomasti etoa. Kyllä tässä on edessä melkoinen kauhominen paskavellissä ennenkuin ollaan takakannessa.
xxx/ellauri225.html on line 591: Mutta ei Staffan, eikä Burt. Burt on Zarah Leanderin doppelgängeri. Bo Jönsson on kirjan ainut siedettävä kaveri. Se haukkuu jenkit dollareineen pystyyn asiallisesti.
xxx/ellauri225.html on line 618: Voi luoja, antakaa minulle anteeksi että olen saattanut koko maan perikatoon - tämän hienon sekopäisen maan täynnä idealisteja ja kirjanpitäjiä, jotka haluavat vain ajaa Chevrolet Blazereillaan vehmaassa maastossa, joiden ainoa toive on, että heille kerrotaan jonain päivänä, mitä eroa on "puolipilvisellä" ja "ajoittain aurinkoisella", jotka eivät halua mitään muuta kuin luotettavan matkapuhelinoperaattorin niin että he ovat aina tavoitettavissa jos heidän lapsensa sattuu soittamaan, koska hänen koulussaan ammuskellaan ja koska isin tai äidin täytyy soittaa heti paikalla CNN:lle ja aloittaa neuvottelut oikeuksista tähän todella hienoon materiaaliin koulun kahvilan verilöylystä.
xxx/ellauri227.html on line 41: Varmastikin vastaus löytyy Darwinin jo tuiki tutusta kolmikosta EFK. Kaikkihan ovat kiinnostuneita juuri noista kolmesta. Bestsellerit tämän tietäen pitää huolen että kirjan joka sivulla on jotain näistä yhdestä sun toisesta, parhaassa tapauxessa kaikki kolme yhdessä. Dekkarit on tässä suhteessa ihan parhautta: nissä nirhataan verisesti joukko heppuja (K), joista monet ovat upporikkaita (E) ja enemmän kuin sattumalta väärin nussittuja naisia (F). Murhan selvittää vielä joku sankari, joka saa siinä hötäkässä jonkun pahixen vielä hengiltä (K), saa hyvän palkkion ja tulee kuuluisaxi (E), ja saa loppupeleissä mielin määrin pillua/kullia (F), riippuen sexuaalisista taipumuxista.
xxx/ellauri227.html on line 43: Onhan nobelisteillakin näitä kaikkia, mutta pitoisuus on alhaisempi, kun pitää laittaa soppaan myös tuju määrä ihmis- ym. luonnonkuvausta ja sivellä päälle paxulti kirjallisia alluusioita. Niinkuin esim. "puunaama". Niillä pidetään yllä laahuxeen hajurakoa.
xxx/ellauri227.html on line 51: Onpa kuolettavan ikävystyttävä kansi! Tyyni ja Oiva Tuulio (o.s. Tallgren) ovat nilkin noin 375 humoristin joukossa, ja ilmeisesti ansaizevat sen. Tyyni on tullut mainituxi Huan Hoze Jimenezin lällykkämäisen kirjan Harmo ja minä kääntäjänä albumissa 144.
xxx/ellauri227.html on line 60: Melkein 100-vuotiaaksi elänyt Tyyni Tuulio ehti ahkeroida kuuden vuosikymmen ajan kirjailijana, suomentajana ja tutkijana. Tuulio oli lisäksi mukana kulttuurielämän luottamustehtävissä, joiden kautta hän pääsi oivasti vaikuttamaan tasa-arvoasioihin. Valoisa maailmankatsomus yhdistettynä intohimoon antoivat Tyynelle usein mahdollisuuden tuoda Oivan kanssa esiin hyntteistä tärkeinä pitämiään asioita. Sääli että Oiva kuoli niinkin nuorena. Tyyni joutui kärvistelemään 50 vuotta ilman Oivan männynoxaa ja suklaamunia.
xxx/ellauri227.html on line 87: Jean Edith Camilla Läckberg Eriksson (s. 30. elokuuta 1974) on ruotsalainen rikoskirjailija. Hän kirjoittaa Bohuslänin Fjällbackaan sijoittuvia rikosromaaneja, joiden päähenkilöitä ovat kirjailija Erica Falck ja poliisi Patrik Hedström. Erica on Camillan alter ego (pitkä ja vaalea, Camilla puolestaan on tumma hukkapätkä), ja Patrik on Camillan ex-ex-exä Micke ilmielävänä, molemmat näät kastavat halukkaasti kaakaoon näkkäriä, jossa on lujasti päällä voita, juustoa ja Kallen kaviaaria. Hänen kirjojansa on käännetty 37 eri kielelle. Myös Suomessa on esitetty hänen teoksiinsa pohjautuvia Fjällbackamorden tv-elokuvia.
xxx/ellauri227.html on line 89: Läckberg on ollut perustamassa Nobel-palkinnolle kilpailijaa, jonka jakaa Uusi akatemia, Den Nya Akademien, johon on liittynyt noin sata kulttuurialojen edustajaa. Ne eivät kyllä jaa yhtä paljon rahaa. Palkinto jaetaan 10. joulukuuta, kuten Nobelin kirjallisuuspalkintokin on jaettu. Varjopalkinnon nettiosoite https://dennyaakademien.com/ vie sivulle "Hello world": Welcome to Wordpress. This is your first post. Edit or delete it, then start writing! With any luck you may be our next Shadow Nobel Prize winner! xxx/ellauri227.html on line 125: Nuori kirjailijatar tyrmäsi uuden kustantamonsa saman tien vaatimalla päättäväisesti, että hän ja Bengt saisivat osallistua tuotteen myyntiin ja markkinointiin.
xxx/ellauri227.html on line 126: - He haukkoivat henkeään, kun kutsuin kirjaa "tuotteeksi", Camilla muistelee. - Ymmärsin että kustannuskulttuuriin oli iskostettu asenne, jonka mukaan kirjat eivät noudata samoja markkinoiden lainalaisuuksia kuin muut tuotteet. En tietenkään ajattele markkinointia vielä siinä vaiheessa, kun kirjoitan. Mutta mikä ongelma siinä on, että haluan kirjan myyvän hyvin sitten kun se on valmis? Loppujen lopuksi kirjakin on vain tuote, jota yritetään myydä. Crocsien ja kirjojen myynnissä vaikuttavat täsmälleen samat markkinavoimat. Aika on näyttänyt, että Camilla Läckberg oli oikeassa. Yhä useammat kirjailijat tekevät yhteistyötä agenttien kanssa ja ovat mukana pr-työssä ja kirjojensa markkinoinnissa.
xxx/ellauri227.html on line 129: Fortum sai tunnustusta, kun mainostoimisto Ester palkattiin suunnittelemaan markkinointikampanja Camillan neljättä kirjaa varten. Yksi strategioista oli ripotella muka unohtuneita Pahan ilmanlinnun käsikirjoituksia tarkkaan mietittyihin paikkoihin ympäri Tukholman keskustaa. Kampanja palkittiin media-alan suklaamunalla, joka vaihtui kultaiseen Perillisen ilmestyessä seuraavana vuonna.
xxx/ellauri227.html on line 138: Me haluamme ostaa käännösoikeudet Camillan ensimmäiseen kirjaan Ledjyanaya prinzessa, sanoi Putinin maan kustantaja Miserium. Mikä ettei, siitä vaan kuha hinnasta sovitaan, sanoi Camilla. Putinmaan käännöxen kannen mielestä sarjan sankari on Mikki-poliisi Hedberg eikä Minni-Felicia jota ei edes mainita. No kuuluisuudesta on rutkasti hyötyä. Äiti ehti tavata Alice Timanderin elossa, se oli iso juttu (who the fuck is Alice Timander?).
xxx/ellauri227.html on line 143: Vuonna 2006 Camilla ja Micke kasvoivat erilleen. He kaipasivat elämältään jotain muuta. Wille ja Minttu eivät mitenkään riittäneet. Myöhemmin samana vuonna Camilla löysi uuden rakkauden, nim. Ingvar S. Melin, maailmanhistorian ensimmäinen Selviytyjät-voittaja ja poliisi. Ingvar on seurannut sivusta, miten Camilla taistelee deadlinea vastaan lasten repiessä häntä hihasta. Stieg Larsson-efektistä oli vasta alettu puhua. Potentiaalia oli loputtomiin, ja Camillalla kapassiteettia. Totuus on, että agentin ei tarvinnut puhua mitään kirjojen sisällöstä, riitti kun näytti kuvan Camillasta ja sanoi että kirjat ovat koukuttavia.
xxx/ellauri227.html on line 152: Lopputulemana oli oma tv-sarja, siitä Camilla tiesi että oli tullut perille. Keväällä Camilla matkusti pr-kiertueelle Yhdysvaltoihin. Hän oli päässyt yhtä pitkälle kuin Charles Dickens! Nykyään hän vierailee vain niissä maissa, jotka ovat tärkeysjärjestyxessä ensimmäisiä. Camilla on ilmielävä Crocs-kenkä jee! Hän haluaakin olla helposti lähestyttävä, osa Ruåzin kansallissielua, kuten Micken pumppu Säätiö. Hän on ylpeä siitä että saa olla kirjallisuuden Crocs-kenkä! DN antoi Camillalle kirjoista kyseenalaisen kunnianimen Roskakulttuurin painosten kuningatar. Mutta Fredrik Reinfeldt piti niistä.
xxx/ellauri227.html on line 202: Jääprinsessan suomentaja on ottanut aika roimasti kääntäjän lisenssejä, tai sitten venäjäntäjä, tai molemmat. Ainakaan käännöxet eivät ole juurikaan 1-1. Oliskohan niin että kun kääntää crocs-tyyppistä kirjallisuutta, ei detaljeista ole väliä, kuha väkivallan uhrit, sankarit ja syylliset ym vihan kohteet käyvät selvixi. Suomentaja Outi Menna on myös suomentanut populaarimusiikkia Vittulajänkhältä ja Tohtori Proktorin pierupulverin. Outi on tehnyt tehtavansa, Outi saa menna.
xxx/ellauri227.html on line 211: Oli kuinka synkkä tai koskettava hetki tahansa, Camillalla on aikaa tovi kommentoida toisten sisustuxia ja vaatteita. Kylppärin valkoisen ja veren punaisen kontrasti on tyylikäs. Erican ainut ajatus lapsuudenystävänsä kuoltua on että tostahan sais hyvän dekkarin. Niinkuin saikin, oiva crocsi tuli. Ihmisestä ajatus oli kuvottava, mutta kirjailija riemuizi. Osuvasti sanottu.
xxx/ellauri227.html on line 219: Kurkistin kirjan loppuratkaisun. Jonkun Janin velipuoli Nils oli pedofiili joka bylzi Alexia, Andersia ja sitä Jania lapsukaisina. Kolme pientä muskettikoiraa pyllyt ruvella. Jani oli törkännyt velipuolen avantoon, Alexin tappoi Andersin äiskä Vera. Motiivi oli jotain epämääräistä Andersin suojelemismössöä. Joku käytti jotakuta hyväxi. En taida jaxaa kahlata kaikkia väliinjääviä satoja ja taas satoja sivuja. Väsyttää jo kuin Eilertiä lumihangessa. Kaikki tyypit ovat totaalisen mitäänsanomattomia. Och så är sagan all.
xxx/ellauri227.html on line 245: Pienen paxun arabistin pieni paxu Virpi-vaimo (o.s. Määttä) on sepittänyt romaanin juuri tästä aiheesta. Tuu kattoon kattoon kun kaveri tapettiin tapettiin, on kirjan nimi.
xxx/ellauri227.html on line 258: Kristiina oli tavannut Anna Hopeapeilin jossain keskisuuren kustantamon (Tammi tai Gummerus) syysjuhlissa. Niissä oli ollut kahmaloittain keskivartalolihavia kirjailijaämmiä Gudrun Sjöden asuissa. Kun Härpi löytää kuzumuxensa, tunkee Mimi löysän perseensä samalle tontille. Ei sinne kahta mahdu, täytyisihän se nyt tajuta.
xxx/ellauri227.html on line 262: Kuten uumoilin, kirja näyttää loppuvan siihen että kirjailijaämmät ovat taas kavereita. Hukkapätkä mieheni lyllertää keittiöstä. Hänellä on pulleissa pikku käsissään 2 izensä korkuista kuoharilasia. Hei hei vaimoni, hän sanoo ja hymyilee.
xxx/ellauri227.html on line 264: Hämeen-Anttila asuu Vantaalla. Hän on kertonut, että hänellä on henkistä väkivaltaa harjoittaneesta isästään johtuen dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Eli sillä siis on sivupersoona jonka nimi on Taimi Mähönen. Hämeen-Anttila kuvaa ilmiötä omaelämäkerrallisessa kirjassa Tapetinvärinen. Härpi ja Laiska-Jaakko ovat (olivat) Suomen kulttuuriskenen Tweedledee ja Tweedledum. Niiden dekkarihahmo Markus Falk on (oli) plagioitu Camillan samannimisestä Erikasta.
xxx/ellauri227.html on line 267:
Hämeen-Anttila, Virpi & Hämeen-Anttila, Jaakko: Rakkauden karttakirja. Näpeimmät paikat osoitettu nuolilla. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20024-0.
xxx/ellauri227.html on line 268:
Hämeen-Anttila, Virpi & Hämeen-Anttila, Jaakko: Tarujen kirja: Kansojen kertomuksia läheltä ja kaukaa. Koonneet ja kaukaahaetuin selityksin varustaneet Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21475-5.
xxx/ellauri227.html on line 270:
Purnabhadra, Viisi kirjaa väärällään viisaita matuja. Intialainen Pañcatantra. Suomen Itämaisen Seuran suomenkielisiä julkaisuja 24, 1995
xxx/ellauri227.html on line 275: Liza Marklund (oik. Elisabeth Marklund, s. 9. syyskuuta 1962 Piitime, Ruotsi) on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan rikoskirjoista, joiden päähenkilönä on iltapäivälehden rikostoimittaja Annika Bengtzon. Hän omistaa Jan Guilloun ja Ann-Marie Skarpin kanssa Piratförlagetin, joka on Ruotsin suurimpia kustantamoja. Marklundin kirjoja on käännetty 30 kielelle ja niitä on myyty noin 17 miljoonaa kappaletta. Kontista ilmaisexi löytyneen Lizan esikoisen kannessa kynäilijä ize heruttaa super lähikuvassa huulet kosteina kuin sylkisesti natustava Assi ASMR.
xxx/ellauri227.html on line 298: – Jos minulla on kirja kesken, saatan kirjoittaa jopa yksitoista tuntia päivässä. Peräpukamien vastapainoksi käyn salilla. Ja harrastan neulomista. Olen ehkä tylsin ihminen maailmassa. En käy edes juhlimassa, kahvi on ainoa riippuvuuteni, 60-vuotias Marklund hymähtää. Ja hemmottelee lapsenlapsia.
xxx/ellauri227.html on line 300: Voi ei, Liza taitaa olla uskovainen, ainakin se väittää niin kursiivilla uutispommikirjan alkulehdillä:
xxx/ellauri227.html on line 311: Uutispommikirja alkaa Annikan märällä unella. "Thomas" oli sen päällä ja sen sisällä. Ei sillä kuuhun mennä, mutta tyhjää parempi. (F) Sexialueella Liza jää kuin tikku paskaan esim. Ulla Läckbergille.
xxx/ellauri227.html on line 313: Liza taitaa olla oikeistoläjä sen lisäxi että on uskovainen. Victoria-stadion on wau-arkkitehtuuria suoraan mäen sisässä. Paizi ei Tukkiholmassa ole sellaista, se on kuvittellinen. "Luonnonsuojelijat olivat tietenkin nostaneet metelin, sen ne tekivät aina kun muutama puu kaadettiin." Lie turha toivoa että joku konnista lasauttaisi tän sietämättömän nuuskija-Bengzonin hengiltä. Paskiainen välittää vähät viranomaiskielloista ja juoxee ezimässä klikkiozikoiden aiheita. Tosi hyvä että Tukholman kuvitteellinen Olympiastadion on liisteinä. "Hän oli sekä lahjakas että kunnian himokas, jälkimmäinen ominaisuus oli tärkeämpi." Joo selkeästi tää kirja on erittäinkin limainen. Vittu että mä inhoon nenäkkäitä toimittajia! Ne saisi kaikki listiä! Tää on niin vanha turaus että valokuvaajat käyttää filmirullia. Muut tyhjäntoimittajat eivät (tietenkään) huomaa mitään, Minni Hiiri on ainoa tarkkasilmäinen. Lyijykynä-Annika hymyili. Muiden kuulakärkikynät eivät toimineet. He istuivat saappiautoon ja pitivät moottoria tyhjäkäynnillä. Niinpä tietysti. Vittu että Ilta-Pulut on vastenmielisiä. Hyi hitto, iljettävää. Kumpa pienet kallonpalat olisivat Annikasta. Mutta ei. Räjäyttäjän nimi on Beata Ekesjö. Kazoin epilogista. Kirja on v:lta 1998. Beettanauhat pyörivät. Sellainen oli Jönsilläkin lainassa. Uusinta tekniikkaa. Tuliko uhrista jauhelihaa? Annika nielaisi sylkeä ja nyökkäsi. Kiva kivaa! (K)
xxx/ellauri227.html on line 363: 1994 palasivat nosket valtaan Ruozissa, senkö tautta ne ovat konnia Lizan kirjassa? Inom politiken tycks allt färre skämmas. I Liza Marklunds "Polcirkeln" är deckarhjältinnan Carina Burstrand sverigedemokrat. Hon (Liza) är framgångsrik och irriterande. Det är irriterande. Men varje moln har en silverkant: 2011 blev äldsta dottern sjuk i cancer och själv drabbades hon av en ämnesomsättningssjukdom som gav henne både fördiabetes, leverskador och hjärtfel. Bara några år senare, 2015, fick mannen konstaterat cancer och den andra dottern var med om en olycka i London. Fiaskon är mer intressanta än framgångar och gör en gladare.
xxx/ellauri227.html on line 376: Mian ja Liza Marklundin Puossa-kirja on karmiva kuvaus sekä mumslimien perheväkivallasta että ruotsalaisten yleisestä kyvyttömyydestä. Tiedostaakohan Liza Marklund miten rasistinen se on? Tokkopa. Nythän Liza peukuttaa muutenkin svedudemokraatteja. Hiänellä oli hyvinä vuosina apinalaatikko Iltalehdessä. Hiän on käynyt Norrbottenissa Kalixin kansanopiston journalistilinjan.
xxx/ellauri227.html on line 475: Brigit ja hänen tiiminsä ovat aitoa johtajuutta ja jokapäiväistä taikuutta yhdistämällä auttaneet kasvattamaan Biddy Tarotista ykkössivuston Tarot-korttien merkityksiä etsiville ihmisille. Biddy Tarotissa vierailee vuosittain yli 14 miljoonaa ihmistä. Brigit on useasti myydyin kirjailija, yrittäjä ja yritysvalmentaja. Tarot-maailmassa monet näkevät hänet innovatiivisena johtajana ja huippuasiantuntijana.
xxx/ellauri227.html on line 537: Jan Oscar Sverre Lucien Henri Guillou [ɡɪ'juː] (s. 17. tammikuuta 1944 Södertälje, Ruotsi) eli "Jami" on ruotsalainen kirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan kotimaassaan parhaiten agentti Carl "Coq Rouge" (Punainen Pili) Hamiltonista kertovasta 13-osaisesta romaanisarjastaan, josta viisi kirjaa on suomennettu. Kirjat, joissa Guillou esittää myös kiivasta yhteiskunnallista arvostelua, ovat olleet Ruotsin kaikkien aikojen suurin romaanien myyntimenestys. Niitä on käännetty kymmenelle kielelle, ja neljästä on tehty elokuva. Guillou on myös suosittu televisioesiintyjä ja televisio-ohjelmien tekijä.
xxx/ellauri227.html on line 544: Ruotsalainen iltapäivälehti Expressen paljasti 24. lokakuuta 2009, että Guillou rekrytoitiin vuonna 1967 salaa KGB:n informantiksi. Guillou vastasi olleensa yhteydessä tehdessään tutkivaa journalismia. Hän sai moneen otteeseen KGB:ltä rahaa antamistaan tiedoista, jotka koskivat Vietnamin sodan vastustajia. Hän otti vastaan myös salaisen tehtävän ja toimitti asiakirjasalkun sovittuun paikkaan. KGB-yhteistyö jatkui vuoteen 1972 asti. Guilloun ystävä ja kollega Arne Lemberg antoi Säpolle vihjeen Guilloun tekemisistä, mutta Säpo ei ryhtynyt asiassa sen tarkempiin tutkimuksiin. Guillou maksoi osan KGB:ltä saamistaan rahoista Lembergille.
xxx/ellauri227.html on line 561: Punainen Pili tunnustaa valkoista väriä. Guilloun kasarijännäreissä pahixet on eurooppalaisia vassariterroristeja. Ehtikö "Jami" luoda islamistisia viholliskuvia, Ruåzin lipun polttamista ynnä muita pyhäinhäväistyxiä? Tokkopa. 13 Punainen Pili-kirjan jälkeen "Jami"n pussit taisivat olla jo aika tyhjinä näistä aiheista. Viimeinen Red Cock tuli ulos "Jami"n uunista 1995, mullon se. Ei sen jälkeen tuli vielä 1.
xxx/ellauri227.html on line 563: Carl Hamilton on Jan Guillou 13-osaisen kirjasarjan 11 ensimmäisen osan päähenkilö. Lisäksi hän on sarjan kahdessa viimeisessä osassa sivuhenkilö (pääosassa on joku ämmyrkäinen varmasti). Kirjoista on sovitettu elokuvia ja televisiosarjoja. Ensimmäinen ilmestyi 1986 kexeliäällä nimellä Peitenimi Punainen Pili. Punaisen Pilin 1. esittäjä Stellan John Skarsgård (s. 13. kesäkuuta 1951 Göteborg) on ruotsalainen näyttelijä Salkkareiden Ismon kaliiperia. Hän esitti "Punaisen lokakuun" detente kapteenia, oli "Saappaanraksi-Bill" Turner elokuvissa Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006) sekä sen jatko-osassa Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) ja antoi äänensä Muumipapalle ja hänen poikansa Alexander Skarsgård vastaavasti Muumipeikolle.
xxx/ellauri227.html on line 565: Keväällä 2009 Stellan Skarsgård kutsui Dan Brownia huonoksi kirjailijaksi. Hän kuitenkin näyttelee elokuvassa Enkelit ja demonit, joka pohjautuu Brownin samannimiseen huonoon kirjaan. Skarsgårdin mukaan Ron Howardin tekemä käsikirjoitus erosi eduxeen niin paljon alkuperäisteoksesta, että hän halusi osallistua huonon elokuvan tekemiseen. Lapsista vain Eija ei ollut vuoteen 2009 mennessä ollut mukana missään elokuvassa. Hon har sju bröder och det gör henne till den enda dottern i familjen. I 32 år var Stellan, 69, gift med My Skarsgård, 64, och tillsammans med henne har Stellan sex barn. Men sedan 2009 är han gift med filmproducenten Megan Everett, 44, som han har barnen Ossian, 11, och Kolbjörn, 8, med. – Jag ville ha barn, Men herregud, det är många, säger han nu till Aftonbladet. Men vad skulle jag göra? Jag spelar ju inte golf. Its easier to hit a hole-in-one with my Red Cock suit on.
xxx/ellauri227.html on line 598: Luottamus demareihin murenisi täysin jos IB asiakirjat pulahtavat pintaan. Demareiden olisi vaikea muodostaa hallitusta. Burgerit pääsisivät valtaan. Hurra hurra! hurraavat Annika ja Berit.
xxx/ellauri228.html on line 52: Kontista pöllimäni Stanislav LEM (Lunar Excursion Module) on ihan hassunkurinen. Stan ei päässyt amerikkalaisten scifikerhoon sen enempää kuin homo sapiens interplanetaariseen yhteisöön huolimatta Ursula K. Le Guinin puollosta. Se oli yxinkertaisesti rautaesiripun kääntöpuolella. Nyt luen rinnakkain Stanin Star Diarya vlta 1976 ja Chicken Cacciatoren ym (ml. Maarit Huovinen-Tyrkkö) toimittamaa "Hei beibi" kirjasta, joka on "nuorten oma sexikirja" vlta 2004. Yhteistä niissä on melkoinen kiinnostus vyön alapuolelta (ainaskin homoilla sapienseilla) löytyvien genitaalien asianmukaiseen käyttöön ja kunnossapitoon.
xxx/ellauri228.html on line 57: Nuorten sexikirja näyttää olevan vähän kanapainotteinen. Kaikki toimittajat ovat naaraita, kuvittajaa lukuunottamatta. Siinä on kaavio häppäreistä eri aukiasennoissa mutta kikkelit kuvataulussa on kaikki pletkuja. Mikä siinä on ettei phallosta saa näyttää kuvissa? Kyllä se helleeneistä oli ihan asiallista. Eikä varsinaisia panokuvia ole ainuttakaan! Kai kirjoittajat olettavat että nuoret kazovat niitä pornovideoilta riittävästi muutenkin. Opas neuvoo aika tarkasti miten kana tulee läpeensä tyytyväisexi, mutta eipä ole paljon mazkua parhaista siipeenvetokikoista Kieulle ja Kaiulle. Kaippa kukkopoika sitten on ilman ohjaustakin suorastaan iloinen. Hauskin luku (ja myös pisin) sisältää pimppijumpan ohjeita. Se on varmaan kuvittajan kirjoittama. Mutta ennen sitä muutama vinkki penishygieniasta!
xxx/ellauri228.html on line 189: Kaiken ikäiset naiset voivat lantionpohjan lihaksiston avulla lämmitellä itseään rakastelua varten. Tämän voi tehdä sekä ennen rakastelun että sen aikana. "Lämmittelyjumppa" nopeuttaa ja vahvistaa seksuaalisia tuntemuksia. "Myös monet miehet tuntevat naisen lantiopohjan lihaksiston puristelun miellyttävänä ja seksuaalista nautintoa", sanoo setä Namusetä, tämän tyttökirjan ainut vanhempi mieshenkilö. Sedällä ei välttämättä seiso ilman pitempää lämmitttelyä.
xxx/ellauri228.html on line 219: Stanisław Herman Lem Pl-Stanisław Lem.ogg ääntäminen (ohje) (12. syyskuuta 1921 Lwów – 27. maaliskuuta 2006 Krakova) oli puolalainen tieteiskirjailija. Hänen kirjojaan on käännetty 40 eri kielelle, ja niitä on myyty yhteensä yli 35 miljoonaa kappaletta. Melkein yhtä paljon kuin Camilla Läckbergin.
xxx/ellauri228.html on line 221: Stanislaw Lem oli älyllinen ja monipuolinen tieteiskirjailija. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Solaris, Futurologinen kongressi ja Tähtipäiväkirjat.
xxx/ellauri228.html on line 233: Lem on kirjoittanut filosofisen perusteoksen "Summa Technologiae", jossa hän ennakoi virtuaalitodellisuuden ja, tekoälyn luomista ja kehitti myös ihmisen autoevoluution ideoita, keinotekoisten maailmojen luomista ja monia muita. Lemin tieteiskirjallisuusteokset tutkivat filosofisia teemoja spekulaatioiden kautta tekniikasta, älykkyyden luonteesta, kommunikoinnin mahdottomuudesta ja vieraan älykkyyden ymmärtämisestä, epätoivosta inhimillisistä rajoituksista ja ihmiskunnan paikasta maailmankaikkeudessa (tyyliin koiran paikka on lattialla). Hänen esseensä ja filosofiset kirjansa käsittelevät näitä ja monia muita aiheita.
xxx/ellauri228.html on line 269: Tarkovskin pätkä on siis mukautettu puolalaisen kirjailijan Stanislaw Lemin erottuvasta, filosofisesta vuodatuxesta vuodelta 1961. Elokuvan käsikirjoituksesta ja yleisestä lähestymistavasta ei pitänyt ainakaan Lem, joka piti Tarkovskin näkökulmaa täysin ristiriidassa romaanin alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Jenkkikriitikon mielestä kirjoittaja on saattanut olla yliherkkä näissä asioissa; hän on kokenut aiemmin konflikteja Neuvostoliiton elokuvissa työnsä perusteella. Stan ei luottanut neuvostolaisiin sen enempää kuin sinä tai minä. Sitäpaizi he olivat nauraneet pilkallisesti hänen "Tankietka B:lleen".
xxx/ellauri228.html on line 316: Mutta mitä kirjailija lienee ize tarkoittanut tässä? Kannattaako edes kysyä siltä izeltään, kun on näin paljon teräviä kriitikkoja kasassa. Tuskin se edes tiesikään. Nyze on vainaja, ja Llord yxin tietää, tai Turska.
xxx/ellauri228.html on line 322: Haastattelussa Lem sanoi, että romaani "on aina ollut mehukas saalis kriitikoille", ja tulkinnat vaihtelevat freudilaisuudesta, kontaktin kritiikistä ja kolonialismista, antikommunismiin, jälkimmäisen näkemyksen kannattajat katsovat, että valtameri edustaa Neuvostoliittoa ja avaruusaseman ihmiset edustavat Keski- ja Itä -Euroopan satelliittimaita. Hän kommentoi myös vuoden 1976 painoksen kirjan kannen hämärtymisen järjettömyyttä, jonka mukaan romaani "ilmaisi kirjailijan humanistiset uskomukset ihmisen korkeista moraalisista ominaisuuksista". Lem totesi, että freudilaisen idean julistanut kriitikko todella erehtyi perustamalla psykoanalyysinsä englanninkielisen käännöksen vuoropuheluun, kun taas hänen diagnoosinsa kompastuu alkuperäisen puolalaisen tekstin idiomeihin.
xxx/ellauri228.html on line 365: Näyttääkin siltä että Andrei oli ihan tahalteen lukenut Solarista kuin piru raamattua, koska se oli ollut löytävinään siitä kaivatun isäpappansa runopläjäyxet (alla). turhaan Stanley koitti byzzöttää kirjan pointista, kyllä Andrew tiesi mitä se tahtoi filmata.
xxx/ellauri228.html on line 525: Lars Jonas Holger Gardell (s. 1963, oikealla) on ruotsalainen kirjailija, käsikirjoittaja, koomikko, laulaja ja artisti. Hän on yksi Ruotsin palkituimpia kulttuurihenkilöitä monipuolisen ja yhteiskunnallisesti tärkeän tuotantonsa ansiosta. Hän on Mark Levengoodin (vas.) aviopuoliso. xxx/ellauri228.html on line 529: Olisi palkizevaa jos pojat olisivat vielä juutalaisia, mutteivät kaiketi ole, Jonas on babtistitaustainen ja Mark ainaskin isän puolelta katoliikki jenkki. Paizi hei, jommankumman lapsen (Jonaxen pojan tai Markin tytön) äiti on juutalainen, ja lapset on kirjattu synagoogaan juutalaisina! Joonaxen veli on teologian professori, Jonaxelta jäi koulut käymättä. Han är därför inte alldeles säker om Gud att hon existerar.
xxx/ellauri228.html on line 534: Robinson Crusoe on Daniel Defoen ensimmäinen ja kuuluisin romaani. Teos julkaistiin vuonna 1719. Romaani oli myyntimenestys jo omana aikanaan, ja sitä on kutsuttu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi. Teoksen mukaan on saanut nimensä kokonainen kirjallisuuden laji, robinsonadit (Selviytyjät), alias bestsellerit (myyntimenestyxet)..
xxx/ellauri228.html on line 538: Heinäkuussa 1962 Helle Kannila kirjoitti Suomen Kuvalehteen ja vastusti Luxus-sarjan kieltämistä. Hänen mukaansa siinä taisteltiin huulimyllyjä vastaan. Kynäbaari esitti professori T. M. Kynämäen lausunnon, jonka mukaan Defoen sepustamat satukirjat tuskin kuuluvat maailmankirjallisuuden suurteoksiin. Kynämäki edusti puolueensa oikeaa siipeä ja hänen poliittinen linjansa voidaan nähdä oikeistoliberaalisena. Kynämäki toimi Suomen Berliinin-lähettiläänä välirauhan ja jatkosodan aikana 1940–1944. Hän oli yksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä syytetyistä ja tuomituista, ja istui sen vuoksi ansiosta vankilassa vuosina lukemassa tiilenpäitä 1946–1948. Vaikka Kivimäkeä, vaikka Kivimäkeä, nuijikaamme yhdessä. Ministeriön kieltopäätös pysytettiin voimassa, lukuun ottamatta Robin Hoodia, jonka kuolemasta ei ollut saatu selvitystä.
xxx/ellauri228.html on line 542: Daniel Defoen romaani Robinson Crusoe kertoo yhden miehen selviytymistarinan autiosaarella. Tapahtumat sijoittuvat 1600-luvulle. Yhdeksäntoistavuotias Robinson karkaa kotoaan ja hyppää laivaan, joka suuntaa kohti Afrikkaa. Alus haaksirikkoutuu lähelle autiosaarta. Robinson selviää ainoana hengissä, koiraa ja kahta kissaa lukuun ottamatta. Saarella Robinson pitää tarkkaa päiväkirjaa seikkailustaan.
xxx/ellauri228.html on line 544: No no, Robinson, formerly Expedition Robinson, is a Swedish reality game show and the original version of the international Survivor format. Ei siinä ollut vaan 1 mies, vaan useampia, plus useita isotissisiä naisia, joista miehille tulee kova kisa, ja kääntäen. Daniel ei osannut. Sen kirja on melkein koko ajan ihmisen kamppailua luontoa vastaan. Väärin väärin, luonto on jo päihitetty, jäljellä on vaan toiset apinat. Ja mitä homoilua tämä on:
xxx/ellauri229.html on line 568: Sama jeesustelukäsikirja on aina käynyt sekä hierarkian että vapaakaupan oppaana. Lopputuloshan on kovin samannäköinen, tunkiokeko jonka päällä herrastelee ökykukkoja. Kumma kyllä myös suunnittelutaloudessa päädyttiin samaan arkkitehtoniseen ratkaisuun parta-Kallen ateistisilla ohjeilla. Eli ihan sama mitä lukee kirjassa, termiittiapina rakentaa termiittikekoa ihan pakosta.
xxx/ellauri229.html on line 595: No eihän se ihan noin mennyt Jeesuxellakaan, ei kukaan lähde tekemään noin älytöntä apoptoosia ellei ole täysvakuutettu paluulippu taskussa. Ei Jeesuskaan tehnyt suikkia halukkaasti naapurien hyväxi vaan vastahakoisesti koska isä käski. Uuden pelikirjan mukaan ei tarvi rakastaa lähimmäistään enemmän kuin izeään, vaan enintään yhtä paljon, ei sekään ole aivan vähän.
xxx/ellauri229.html on line 732: Kirkkaan oranssissa ekumeenisessa suojapuvussa Vyöhykkeelle tehty virkamatka, josta kirja alkaa, on elokuvasta jätetty pois. Samoin pois on jätetty vyöhykkeen erikoisuudet, painovoimakeskittymät eli "hyttyskaljut", tappava kolloidinen kaasu eli "velhon hyytelö" ja oudot esineet, kuten "mustat roiskeet", "patterit" ja "tyhjiöt". Tarkkaan ottaen näyttää siltä, että elokuvaan on kelpuutettu vain satunnaisia otoksia ja kirjan viimeinen luku.
xxx/ellauri229.html on line 734: Monenlaiset motiivit ajavat ihmisiä eristetylle alueelle, ja Stalker opastaa heitä siellä löytämiään salapolkuja pitkin. Stalker lähtee matkaan mukanaan kirjailija ja professori, jotka hän pyrkii johdattamaan ”Huoneeseen”, paikkaan jossa kaikki toiveet voivat toteutua. Toiveeni täytä, ja vie myös housuni. Vyöhyke ei kuitenkaan päästä kolmikkoa helpolla. Kukaan ei tiedä mitä oikeasti haluaa, makkaranko päähän vaiko jotain muuta. Vain harvat ovat palanneet sieltä elävinä. No nää veijarit selviävät tietysti. Tässä taitaa olla joku spoilerfiltteri kun ei kerrota miten kaverien kävi. Englanninkielisillä Vikipedia-sivuilla on vähän enemmän selvittelyä, vaikka aika hämäräxi tääkin kyllä jää:
xxx/ellauri229.html on line 822: Rakettikeijupäiväkirja 116 323. On olemassa erityinen tapa säilyttää henkinen tasapaino, jossa keksit erilaisia kuvitteellisia hahmoja. Voiko olla, että olen tehnyt tätä jo jonkin aikaa alitajunnassani? Istun itsepäisen hiljaisella Arabeuksella, minulla on pulautteleva vauva laatikossani, olen antanut hänelle nimen Ijon ja ruokin häntä pullosta miettien, mistä päin maailmaa aion löytää hänelle vaimon: luulisin, että vielä on aikaa, onneksi näissä olosuhteissa et voi koskaan sanoa. Istun täällä ja lennän ...
xxx/ellauri229.html on line 824: Ne olivat isäni viimeiset sanat päiväkirjaan - loput sivut puuttuvat. Ja minäkin istun raketissa ja luen kuinka joku muu eli hän istui raketissa ja lensi. Ja niin hän istui ja lensi, ja samoin minä istun ja lennän. Kuka sitten on se, joka todella tekee istumista ja lentämistä? Onko mahdollista, etten ole edes täällä? Mutta laivan loki ei osaa lukea itseään kovin hyvin. Olen siis olemassa, kyllä, koska luin sen. Mutta ehkä koko juttu on keksitty, kuvitteellista. Outoja ajatuksia...
xxx/ellauri230.html on line 55: Jun’ichirō Tanizaki (1886–1965) oli japanilainen kirjailija. Hänen teoksensa käsittelevät usein eroottisia pakkomielteitä. Uransa alkuvaiheissa Tanizaki kirjoitti niin näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia kuin romaaneja ja novellejakin. Monet aiheet olivat omaelämäkerrallisia, ja niissä esiintyi kohtalokas nainen.
xxx/ellauri230.html on line 94: (Tää pätkä referoi toista Kusimukin kirjaa:) Kuka oli kenenkin kanssa ja miksi? Onko sillä niin väliäkään? Kikujulle tässä on kokonainen maailma: alttiuden, synnin ja ristiriitojen aallokko. Lukija jää pohtimaan vapauden olemusta, mutta myös teekuppeja, puiden lehtiä aamu-usvassa, olohuoneen paperiovia, tulikärpästen lentoa puutarhan hämyssä - ja sitä, miten mieliteon torjuminen ja heltymys voivat vuorotella samassa ihmisessä.
xxx/ellauri230.html on line 119: On vaikea puhua japsulaisesta olutkellunnasta eli ukiyo-e:stä keskustelematta Shungasta, joka on hurjan suositun eroottisen taiteen genre, joka on käännetty kirjaimellisesti "kevään kuviksi". Oi elämän kevättä sanoi sotilaspastori kun lotan riuvulla näki. Ne valmistettiin 1600- ja 1800-luvuilla, ja ne vetosivat kaikkiin luokkiin Japanissa, mutta suurimman osan 1900-luvulta ne olivat kuitenkin kiellettyjä maassa sensuurin vuoksi. On kerrottava, että ulkomainen museo järjesti vuonna 2013 ensimmäisenä laajan Shunga-näyttelyn. Mutta nyt Japani pelaa kiinni. Tokion Seisei Simmuja -museo järjestää 122 Shunga-kappaleen näyttelyn, mikä tekee siitä Japanin suurimman lajissaan. Esityksen sisäänpääsy maksaa 1500 jeniä ja sinun tulee olla 18-vuotias. Sivuhuomautuksena on mielenkiintoista verrata British Museum -näyttelyyn, joka oli maxuton ja jossa todettiin yksinkertaisesti "Vanhempien miesten ohjausta suositellaan alle 16-vuotiaille tytöille".
xxx/ellauri230.html on line 148: Ramstedt teki vuosina 1898–1912 seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan, joissa hän tutki paikallisia kieliä. Siitä on kirja nimeltä 7 matkaa itään, jonka olen jopa lukenut, kun se löytyi kulmahuoneesta Olavin kirjahyllystä. Matkojen välillä Ramstedt julkaisi kielitieteellisiä tutkimuksia matkoilta kerätyn materiaalin pohjalta ja toimi varsinaisena leipätyönään kieltenopettajana Lahden yhteiskoulussa ja Lahden suomalaisessa tyttökoulussa. Ramstedt osallistui myös Lahden kunnallispolitiikkaan nuorsuomalaisten eli nykyisten kokkarien edustajana. Luokkapetturi, sanoi varmaan Manu ja kenties isä-Kustukin, jos se oli punikkien puolella luokkasodassa niinkuin sen työmiehenä olis kuulunut.
xxx/ellauri230.html on line 150: Vuonna 1898 Ramstedt lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, ja sen oli rahoittanut vuonna 1883 perustettu Suomalais-Ugrilainen seura. Matkan kohteena oli ensin Volgan keskijuoksun alue, jossa Ramstedt tutki siellä asuvien suomensukuisten kansojen kieliä. Matka jatkui lokakuussa 1898 Siperian halki Baikal-järven eteläpuolelle ja Keski-Mongoliaan. Ramstedt palasi Suomeen keväällä 1901. Hänen Suomeen lähettämänsä kokoelmat olivat kadonneet junamatkan aikana, ja hän joutui laatimaan matkan perusteella tekemänsä väitöskirjan osittain säilyneiden muistiinpanojensa ja oman hyvän muistinsa varassa. Ramstedt valmistui lisensiaatiksi 1902 ja väitteli samana vuonna filosofian tohtoriksi, siis ihan mututuntumalla.
xxx/ellauri230.html on line 164: Ramstedt oli ensimmäisiä suomalaisia esuperantisteja opiskeltuaan kielen vuonna 1891. Hän oli myös Suomen Esuperantoliiton puheenjohtaja. Asuessaan Japanissa Ramstedt osallistui Japanin esuperantoinstituutin (Japana Esuperanto-instituto, japaniksi 日本エスペラント協会 nihon esuperanto kyōkai) toimintaan. Hän myös opetti esuperantoa pikkutytöille monilla paikkakunnilla kuten Sendaissa, Yokohamassa, Yokosukassa, Nagoyassa, Kyotossa, Osakassa, Kobessa, Okayamassa, Fukuokassa, Hiroshimassa ja Nagasakissa. Ramstedt innosti muun muassa nuoren japanilaiskirjailija Kenji Miyazawan (n.h.) opiskelemaan esuperantoa.
xxx/ellauri230.html on line 171: 1940-luvulla Ramstedt julkaisi muistelmansa, ensin Yleisradiossa esuperantoxi radio-ohjelmasarjan muodossa, sen jälkeen myös kahtena esuperantonkielisenä kirjana.
xxx/ellauri230.html on line 213: Ennen lähtöä olivat pres- professori Ståhlberg ja suutari Aaltonen Kustun kimpussa. Kustu ei olis halunnut lähtä japsuihin, mutta nuorsuomalainen aateveli K.J. pakotti. Kustun piti mennä kotiin kazomaan sanakirjasta, mitä on chargé d'affaire. Lontoossa se osasi yhtä vähän enkkua kuin Wilho Pylkkänen. Länkkärien sompailusta Kaakkois-Aasiassa tulee voimakkaasti mieleen Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki.
xxx/ellauri230.html on line 350: Kustu paukuttelee henxeleitä siitäkin että se huomasi ensimmäisenä lähettää japsulaisille tikkukirjaimilla kirjoitetun surunvalittelun kuultuaan Nikolajevskin insidentistä Amurilla 1920. Mistä siinä oikein oli kymysys?
xxx/ellauri230.html on line 387: Syyskuussa 1918 japanilaiset joukot miehittivät Nikolajevskin Ententen interventiossa Kaukoidässä. Virkamiehet ja kaupungin porvaristo allekirjoittivat asiakirjan Japanin sotilasyksikön kutsusta verukkeella tarpeeseen suojella alueen kullankaivoskeskusta. Sitten tämä asiakirja ja sen allekirjoitukset olivat perustana tämän paperin allekirjoittaneiden asukkaiden teloittamiselle.
xxx/ellauri230.html on line 599: Motoori Norinaga (jap. 本居宣長; 1730–1801) oli japanilainen Kokugaku-koulukunnan huomattava oppinut, joka vaikutti Edo-kaudella. Hänen mukaansa japanilaiset klassikot paljastivat Japanin yhteiskunnan muinaisen harmonian, jossa kungfutselaista etiikkaa ei vaadittu säätelemään alamaisten, hallitsijan ja jumaluuksien välisiä suhteita. Nuorena Motoori keskittyi pyllykielitieteeseen. Myöhemmällä iällä hän siirtyi historian ja kirjallisuuden tutkimukseen. Siis ihan niinkuin tämä paasaaja!
xxx/ellauri231.html on line 49: Tietokannassamme on yli 150 000 julkkista, lähes kaikki turhia. Jatkamme tämän luettelon päivittämistä vastaavilla syntymäpäivillä, joten merkitse tämä sivu kirjanmerkkeihin ja tarkista tilanne usein. Täältä löydät myös kaikkien 21. lokakuuta 1952 syntyneiden tavisten syntymäpäivän. (Se on 21.10.52!)
xxx/ellauri231.html on line 163: Ivan Bunin kirjoitti päiväkirjaansa: "4./17. kesäkuuta 1919. Antantti on nimennyt Koltshakin Venäjän korkeimmaksi hallitsijaksi. Izvestija kirjoitti säädyttömän artikkelin, jossa sanottiin: "Kerro meille, sinä matelija, kuinka paljon he maksoivat sinulle siitä?" Paholainen heidän kanssaan. Mitä summasta on väliä? Ristin itseni kainaloita myöden ilon kyyneleillä."
xxx/ellauri231.html on line 281: Koska Romania jahnasi edelleen luovuttamisvaatimuksista, Mahno päätti tehdä loikkaset Puolan puoleen. Häntä jäi kiinni rajalla ja kuljetettiin puolalaiselle Strzałkowo nimiselle keskitysleirille huhtikuussa. Mahno yritti myöhemmin saada luvan siirtyä Tšekkoslovakiaan tai Saksaan, mutta Puolan hallitus kieltäytyi. Bolshevikkihallitus lähetti agenttiprovokaattorin vangitsemaan Mahnon ja pakottamaan luovuttamaan hänet sotkemalla hänet suunnitelmaan kapinan käynnistämiseksi Galiciassa. Puolan viranomaiset syyttivät tästä Mahnoa ja hänen vaimoaan virallisesti, ja he olivat yli vuoden alatutkimusvankeudessa, jossa Halyna synnytti heidän tyttärensä lokakuussa. Vankilassa Mahno laati ensimmäisen muistelmakirjansa, jonka Peter Ustinov julkaisi vuonna 1923 berliiniläisessä sanomalehdessään Anarchist Messenger. Mahno lähetti myös kuvapostikortteja maanpaossa oleville Don-kasakoille ja Ukrainan kommunistiselle puolueelle ja alkoi oppia saksaa ja esuperantoa. Hänen tuberkuloosinsa uusiutui vankilan olosuhteissa.
xxx/ellauri231.html on line 288: Mahno löysi töitä paikallisesta valimosta ja Renaultin tehtaasta, mutta joutui jättämään molemmat työpaikat terveysongelmiensa vuoksi. Oikeassa nilkassa saatu luotihaava uhkasi amputaatiota. Hänen terveydenhoitoaan valvoi anarkafeministi Lucile Pelletier, joka kuvaili hänen kehoaan "kirjaimellisesti arpikudoksen ympäröimäxi". Hiän neuvoi hänen perhettään muuttamaan pois, jotta he eivät sairastu tuberkuloosiin. Heikentävän sairautensa, koti-ikävänsä ja vahvan kielimuurinsa välissä Mahno vaipui syvään masennukseen. Esuperantosta ei ollut paljon apua. Anarkistisen sandaalitehtailija Berkemannin mukaan Mahno halveksi erityisesti asumista suurkaupungissa ja haaveili palaamisesta Ukrainan maaseudulle, missä hän voisi "taistella uudelleen pyssy kädessä vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta".
xxx/ellauri231.html on line 371: Ivan Alekseyevich Bunin ( / ˈ B uː n iː n / [2] tai / ˈ b uː n ɪ n / ; venäjä: ива́н аеке́евич бнин, iPa : [ ɪˈvan ɐlʲɪˈksʲejɪvʲɪtɕ ˈbunʲɪn] ( kuuntele ) ; – 8. marraskuuta 1953) oli ensimmäinen venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto.
xxx/ellauri231.html on line 379: Ivan Buninin teokset koostuvat runoudesta, proosasta ja käännöksistä. Hän debytoi kokoelmalla Runot (1887–1891), runokirja, joka näyttää symboliikan elementtejä. Inspiraatio, jonka hän ammensi realismista, ilmenee sarjassa melankolisia tarinoita Venäjän maaseudusta ja sen rappeutumisesta, jossa hän halusi kuvata "Venäjää ilman meikkiä". Romaanit Derévnya (1910) (Kylä) ja Sukhodól (1912) kuvasivat kyläelämän raakuutta ja maanomistajaluokan rappeutumista. Surullista, surullista. Näin siis ennen bolshevikkivallankumousta. Buninin proosatyylille on ominaista melankolia, varautuneisuus ja keskittyminen, tiivistetty eleganssi.
xxx/ellauri231.html on line 387: Bunin kuvaili isää Aleksei Nikolajevitšia erittäin vahvaksi mieheksi, sekä fyysisest että henkisest, nopealuonteiseksi ja uhkapeliriippuvaiseksi, impulsiiviseksi ja anteliaaksi, kaunopuheiseksi teatraalisesti ja täysin epäloogiseksi. "Ennen Krimin sotaa hän ei ollut koskaan edes tiennyt viinin makua, palatessaan hänestä tuli runsas juomari, vaikkakaan ei koskaan tyypillinen rappioalkoholisti, koska lompakko oli niin pullea ettei paskalle taipunut." Äiti taas hemmotteli pikku Vanjaa ihan sikana: "Vanya on ollut erilainen syntymähetkestä lähtien... kenelläkään muulla ei ollut samanlaista sielua kuin hänen." "Näköni laatu oli sellainen, että olen nähnyt kaikki seitsemän Plejadien tähteä, kuullut murmelin pillin käänteen päässä ja voinut humautua landyshin tai vanhan kirjan hajuista", hän (Vanja) muisteli myöhemmin. Vuoteen 1920 asti isoveli Juri kuvaili Vanjaa "kehittymättömäksi, mutta lahjakkaaksi ja kykeneväksi alkuperäiseen itsenäiseen ajatteluun", kunnes tämä loikkasi.
xxx/ellauri231.html on line 393: Vuonna 1899 alkoi Buninin ystävyys Maksim Gorkin kanssa, jolle hän omisti Falling Leaves (1901) -runokokoelmansa ja jonka luona hän myöhemmin vieraili Capri-housuissa. Bunin liittyi Gorkin (Kuuma) Znanie (Tieto) -ryhmään. Toinen vaikuttaja ja innoittaja oli Leo Tolstoi (Tukeva), jonka hän tapasi Moskovassa tammikuussa 1894. Jälkimmäisen proosaan tosin ihastunut Bunin yritti epätoivoisesti seurata myös suurmiehen elämäntapaa vieraillessaan lahkojen siirtokunnissa ja tekemässä paljon kovaa työtä. Hänet tuomittiin jopa kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen Tolstoilaisen kirjallisuuden laittomasta levittämisestä syksyllä 1894, mutta hän välttyi vankilasta yleisen armahduksen ansiosta. Hän tapasi Anton Chekovin vuonna 1896, ja siitä syntyi vahva ystävyys.
xxx/ellauri231.html on line 395: Antonovkan omenat oli liian nostalginen, sen väitettiin idealisoivan venäläisen aatelismiehen menneisyyttä. Buninin koottuja alettiin julkaista jo 1900-luvun alussa. Vanja vietti paljon aikaa Ukrainassa Tsehovin Anttonin vieraana. Mihkähän se Varvara vaimo oli jäänyt? Se vaihtui johkin Vera Muromtsevaan. Buninia pidettiin enimmäkseen (omien sanojensa mukaan) "melankolisena sanoittajana, joka lauloi hymnejä aatelisten tiloihin ja menneisyyden idylleihin". Hän myönsi myönsi vetoavansa "kaiken maailman nekrupoleihin". Paljon myöhemmin Bunin julistettiin lännkäreiden toimesta yhdeksi vuosisadan innovatiivisimmista venäläisistä kirjailijoista.
xxx/ellauri231.html on line 399: Суходол, hänen toinen pääteoksensa. osittain omaelämäkerrallinen fiktio, joka koskee Venäjän maaseutuyhteisön surkeaa tilaa. Jälleen se jätti kirjallisuuskriitikot jakautuneiksi: sosiaalidemokraatit ylistivät sen jyrkkää rehellisyyttä, monet muut olivat kauhuissaan kirjailijan negatiivisuudesta. Vuonna 1915 julkaistiin The Gentleman from San Francisco (Господин из Сан-Франциско), luultavasti tunnetuin Buninin novelleista, jonka DH Lawrence käänsi englanniksi. Bunin ize venäjänsi Hiawathan.
xxx/ellauri231.html on line 407: Siellä oli Venäjä, jossa asui mahtava perhe, joka oli luotu lukemattomien sukupolvien siunatulla työllä.... Mitä heille sitten tehtiin? He maksoivat hallitsijan syrjäyttämisen tuhoamalla kirjaimellisesti koko kodin ja ennenkuulumattomalla veljesmurhalla.... Paskiainen, moraalinen idiootti syntymästä lähtien, Lenin esitteli maailmalle toimintansa huipulla jotain hirvittävää, hätkähdyttävää, hän rikkoi maapallon suurimman maan ja tappoi miljoonia ihmisiä, ja kirkkaassa päivänvalossa siitä kiistellään: oliko hän ihmiskunnan hyväntekijä vai ei?
xxx/ellauri231.html on line 410: Vuosina 1925–1926 Kirotut päivät ( Окаянные дни ) alkoi ilmestyä Buninin päiväkirja vuosilta 1918–1920 Pariisissa sijaitsevassa Vozrozhdenye - sanomalehdessä (sen lopullinen versio julkaisi Petropolis vuonna 1936). 2000-luvun Bunin-tutkijan Thomas Gaiton Marullon mukaan Kirotut päivät, yksi harvoista Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan ajoilta säilytetyistä bolshevikkien vastaisista päiväkirjoista, yhdisti "venäläisen 1800-luvun antiutopistisen kirjoittamisen vastine kahdeskymmenes" ja "kivulias poliittisten ja yhteiskunnallisten utopioiden paljastaminen... julisti George Orwellin ja Aldous Huxleyn antiutopistista kirjoitusta. Bunin ja Zamyatin ymmärsivät oikein, että Neuvostoliiton kokeilu oli tarkoitettu itsensä tuhoamiseen", Marullo kirjoitti vahingoniloisena Njeuvostoliiton kaaduttua.
xxx/ellauri231.html on line 412: 1920- ja 1930-luvuilla Buninia pidettiin bolshevismin romahtamista odottavan ulkomaalaisten sukupolven moraalisena ja taiteellisena edustajana. Hän oli elävien venäläisten kirjailijoiden joukossa arvostettu vanhempi henkilö Tolstoin ja Tšehovin perinteelle uskollisena. Hänestä tuli ensimmäinen venäläinen, joka voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon, joka myönnettiin hänelle vuonna 1933 "venäläisen klassisen proosan perinteiden seuraamisesta ja kehittämisestä siveellä ja taidokkaalla". Per Halstroem pani juhlapuheessaan merkille palkitun runollisen lahjan. Bunin puolestaan ylisti Ruotsin Akatemiaa maanpaossa olevan kirjailijan kunnioittamisesta. Puhuessaan Akatemialle hän sanoi:
xxx/ellauri231.html on line 417: Neuvostoliitossa reaktio oli negatiivinen: Buninin voitto selitettiin siellä "imperialistiseksi juoniksi", mitä ne tietysti olivatkin. Vaikka Bunin ei halunnut osallistua politiikkaan, häntä pidettiin nyt paizi kirjailijana ennen kaikkea ei-bolsevististen venäläisten arvojen ja perinteiden ruumiillistajana. Hänen matkansa ympäri Eurooppaa olivat näkyvästi esillä Venäjän emigranttilehdistön etusivuilla loppu vuosikymmenen ajan.
xxx/ellauri231.html on line 423: Jenkit halusivat Buninin sodan ajaxi Nykkiin mutta se menikin niillä rahoilla Grasseen, kasvatti vihannexia ja söi kissoja ja koiria. Vuonna 1942 Villassa vieraileva toimittaja kuvaili Buninia "laihaksi ja laihtuneeksi mieheksi, joka näyttää muinaiselta pariisilaiselta". Ivan Bunin oli vankkumaton naisten vastustaja ja kutsui Adolf Hitleriä ja Benito Mussolinia "raivotuiksi apinoiksi". Kerran Pariisin Neuvostoliiton venäläisen teatterin yleisössä Bunin huomasi istuvansa nuoren puna-armeijan everstin vieressä. Kun jälkimmäinen nousi ja kumarsi ja sanoi: "Onko minulla kunnia istua Ivan Aleksejevitš Buninin vieressä?" kirjailija hyppäsi jaloilleen: "Minulla on vielä suurempi kunnia istua suuren puna-armeijan upseerin vieressä!" hän vastasi intohimoisesti.
xxx/ellauri231.html on line 425: Syksyllä 1945, suuren isänmaallisen nousukauden aallolla, Buninin 75. syntymäpäivää juhlittiin laajasti Pariisin venäläisessä yhteisössä. Bunin alkoi kommunikoida läheisesti Neuvostoliiton astiantuntijoiden, toimittaja Juri Žukovin kanssa ja kirjallinen agentti Boris Mihailpov, joka sai kirjailijalta useita uusia tarinoita julkaistavaksi Neuvostoliitossa. Huhut alkoivat kiertää, että neuvostoversio The Complete Buninista oli jo työn alla.
xxx/ellauri231.html on line 430: Neuvottelut kirjailijan paluusta päättyivät hänen muistelmiensa ( Воспоминания, 1950) julkaisun jälkeen, jotka olivat täynnä kärjistävää kritiikkiä Neuvostoliiton kulttuuria kohtaan. Ilmeisesti tietoisena omasta negatiivisuudestaan Bunin kirjoitti: "Synnyin liian myöhään. Jos olisin syntynyt aikaisemmin, kirjalliset muistelmani olisivat olleet erilaisia. En olisi ollut vuoden 1905, ensimmäisen maailmansodan ja sitten vuoden 1917 todistaja. ja mitä seurasi: Lenin, Stalin, Hitler... Kuinka voin olla kateellinen esi-isämme Nooalle. Häneltä syntyi vain 1 arkki koko elämänsä aikana."
xxx/ellauri231.html on line 432: 15. syyskuuta 1947 Bunin kirjoitti Mark Aldanoville: "Minulla on täällä kirje Teleshovilta, kirjoitettu 7. syyskuuta; mikä sääli (hän kirjoittaa), että olet missannut kaiken tämän: kuinka kirjasi asetettiin, kuinka kaikki odottivat sinua täällä, paikassa missä olisit voinut olla... rikas, juhlia ja olla niin suuressa kunniassa! Tämän luettuani vietin tunnin hiuksia repimässä. Sitten yhtäkkiä rauhoittuin. Yhtäkkiä mieleeni tuli kaikki ne muut asiat, jotka Zhdanov ja Fadeev saattoivat antaa minulle juhlien, rikkauksien ja laakereiden sijaan..."
xxx/ellauri231.html on line 434: 1 Buninin viimeisten vuosien suurista tapahtumista oli hänen riitansa vuonna 1948 Maria Tsetlinan ja Boris Zaitsevin kanssa sen jälkeen, kun venäläisten kirjailijoiden ja toimittajien liitto Ranskassa päätti erottaa Neuvostoliiton passin haltijat jäsenyydestään. Bunin vastasi eroamalla unionista (ei siis Sovjet). Kirjoittajan viimeiset vuodet olivat katkeruutta, pettymystä ja huonoa terveyttä turmelevaa tupakointia; hän kärsi astmasta, keuhkoputkentulehduksesta ja kroonisesta keuhkokuumeesta.
xxx/ellauri231.html on line 436: 2. toukokuuta 1953 Bunin jätti päiväkirjaansa muistiinpanon, joka osoittautui hänen viimeiseksi. "Tämä on kuitenkin niin mykistävän poikkeuksellista. Hyvin lyhyen ajan kuluttua minua ei ole enää - ja kaikesta maallisesta, kaikista asioista ja kohtaloista, siitä lähtien en ole tietoinen! Ja mitä minulla on jäljellä tehdä tässä on tyhmästi yrittää tietoisesti pakottaa itseeni pelkoa ja hämmästystä", hän kirjoitti.
xxx/ellauri232.html on line 238: Barry Gelman on Yhdistyneiden Oikeaoppisten Kokoushuoneiden rabbi Houstonissa, Texasissa. Hän on Houstonin Rabbiyhdistyxen puheenjohtaja ja Kansainvälisen Rabbitoveriston varapuheenjohtaja. Tämä artikkeli ilmestyy Juutalaisten Oivallusten ja Niteiden lehden Päivän Pulinat numerossa 19. Siinä on erittäinkin pitkällistä pilpulia eli hiustenhalkomista, minkä vuoxi käytämme rabbi Smallin siunauxella poikkeuxellisesti "small" kirjasinkokoa.
xxx/ellauri232.html on line 265: Rabbi Joseph B. Soloveitchik huomauttaa tämän kirjassaan "Lunastus, rukous ja Moosexen kirjakäärö", jossa hän kirjoittaa:
xxx/ellauri232.html on line 286: Toinen juoppo Eino Leino, jonka veli Kasimir oli kuppanen, kirjoitti Kramsun runoudesta teoksessaan Suomalaisen kirjallisuuden historia seuraavasti:
xxx/ellauri232.html on line 288: "Kaarlo Kramsun runotar on synkkäpukuinen, traagillinen impi, jonka kasvoilla syvä ja totinen elämäntuska kuvastuu. Hän on kansallisuusaatteesta innostunut, mutta sekään ei tuota hänelle täyttä lohdutusta. Hän näkee senkin traagillisessa valaistuksessa. Hän näkee historiallisen ristiriidan herran ja talonpojan, samoin yleisinhimillisen ristiriidan pikkusielujen ja suurten johtajien välillä. Hänen oma tunne-elämänsä on karu, miehekäs ja yksinkertainen. Hänen sielullinen yksinäisyytensä on ääretön ja siksi seisoo hän niin yksin myös Suomen kirjallisuudessa."
xxx/ellauri232.html on line 293: Ne ovat myös luettelo omista vastuistamme. Esimerkiksi tieto viittaa Talmud Tooraan, Toora-tutkimukseen, joka on yksi suurimmista mitzvoteista, koska se tuo kaikki muut perässään. (Kansani rukouskirja, Vol. 2: Perinnäisrukouxet, nykyaikaiset reunahuomautuxet – The Amidah, Rabbi Lawrence A. Hoffman (Toimittaja), 101)
xxx/ellauri232.html on line 297: Tämä siunaus, joka ymmärretään perinteisesti laajemmassa merkityksessä parnasah-rukouksena, riittävän toimeentulon puolesta, velvoittaa meidät tarjoamaan muille kyvyn elättää itsensä. Autamme heitä työllistymään, järjestämme rahoitusta yritysten perustamiseen, tarjoamme heille lainoja tai lahjoja ja toivotamme heidät tervetulleiksi kumppanuuksiin omissa yrityksissämme…” (Kansani rukouskirja, Vol. 2: Perinnäisrukouxet, nykyaikaiset reunahuomautuxet – The Amidah, Rabbi Lawrence A. Hoffman (Toimittaja), 120)
xxx/ellauri232.html on line 300: Nyt voimme myös ymmärtää yhden Askenazic Korkea Lupapäivä -liturgian arvoituksellisimmista rukouksista. U'teshuvah u'tefillah u'tsedakah ma'avirin et ro'ah haGezerah – parannus, rukous ja rakkaus mahdollistavat rahan kanssa hääräyksen. Monet tuntevat olonsa epämukavaksi tästä rukouksesta, ja monia uudelleentulkintoja tarjotaan epämukavuuden ratkaisemiseksi. Mutta tulkintamme rukouksesta voimme ottaa sen kirjaimellisesti. Nämä teot poistavat pahat Big Government säädökset, koska ne saavat meidät toimimaan seppomaisesti. Meillä on kyky ja velvollisuus poistaa kurjuus maailmasta. Se on rukouksemme (ja katumuksensa ja hyväntekeväisyyden tarpeen tunnustaminen) antaa meille energiaa, ei vain valittamiseen, vaan myös toimimiseen tavalla, joka muuttaa maailmaa parempaan suuntaan.
xxx/ellauri233.html on line 169: Harry Kemelmannin Rabbi Small on alkupuolella kirjaa suht kiinnostava, ei siis läheskään niin ärsyttävä kuin valtaosa whoduniteista. Rabbi Small on kuivakka eikä hötkyile turhasta, ei edes kun nilkki Schwarz koittaa sitä höykyttää. Mutta on se aika izetyytyväinen mokkeri. "Muut kehuskelee kauniilla naisilla, me pojat vanhoilla miehillä". Hyi. Ja ezen tautta muka jutkut ei ole usein spugeja. Ja hah. Noohahan se retkotti munasilteen sikakännissä ja kosti vielä viattomille pojilleen. Sen mielestä jutkut eivät ryyppää koska niillä ei ole syyllisyydentunteita. Koska niillä ei ole turhanaikaista taivastoivoa. Tää on nyt tässä, ja sen jälkeen ollaan kiven alla luukasana. Fair enough. Mutta on niillä kaikenlaista ihan paskaa mukana, kuten että naisen joka joutuu raiskattavaxi pitää tehdä seppuku mieluummin kuin päästää mekkoon väärän miehen melaa. Mitä vittua, kyllä sinne mahtuu useampi keppi likoon (ainaskin vuoron perään) ilman että tulee tehdyxi suurta vahinkoa. Mieluummin sopii kyseiseltä ushshelilta vääntää irti shishsheli.
xxx/ellauri233.html on line 175: Paljon hyödyllisiä heprean sanoja oppii myös Dan Steinbockin kirjasta Andromeda. Toinen hyvä lähde on Travellers' Hebrew, joka löytyi Emmauxesta Mäkelänkadulta, samalla retkellä jolla hra Petteri ilmoitti läsnäolostansa paukkuvalla ja pahanhajuisella pierulla. Epätodennäköisiä puheenvuoroja Israelin matkalla: Ani rotseh kus. Haluaisin pillua. Bebaqasah. Olkaa hyvä. Toda. Kiitos. Khamad ani khayav lekha? Paljonko olen velkaa? Zeh khinam. Se on ilmaista. Ko'evli ba pin. Sattuu penixeen.
xxx/ellauri233.html on line 204: ”Poppamiehen filosofia on mahdollisuuksien filosofia. Se on sytykettä, energiaa. Päämääräasentoa, aloitteellisuutta, innostusta, uskoa. Nöyryyttä ja työtä, tahtoa tavoittaa unelma. Tämä on kirja henkilökohtaisesta vastuusta. Välittämisestä. Halusta ponnistella yhteisen päämäärän toteuttamiseksi. Tämä kirja on intohimosta, elämänuskosta.”
xxx/ellauri233.html on line 257: Adamsin kirjattiin menneen naimisiin yhden Mary Hynin kanssa St Dunstanin seurakunnan kirkossa Stepneyssä 20. elokuuta 1589 ja heillä oli kaksi lasta: poika John ja tytär nimeltä Deliverance. Pian sen jälkeen Adamsista tuli Barbary Companyn lentäjä.
xxx/ellauri233.html on line 309: Adamsin tila sijaitsi Uraga -sataman vieressä, joka on perinteinen Edo Bayn sisäänkäyntikohta . Siellä hänen kirjattiin käsittelevän ulkomaisten alusten lastia. John Saris kertoi, että kun hän vieraili Edossa vuonna 1613, Adamsilla oli jälleenmyyntioikeudet espanjalaisen laivan lastiin ankkurissa Uraga Bayssä.
xxx/ellauri233.html on line 336: Jos ei olisi toivoa käydä kauppaa Kiinaan tai hankkia jotain hyötyä Siamista, Pattaniasta ja Cochin Kiinasta, ei olisi kannattavaa jäädä Japoniin, mutta silti on varmaa, että täällä on tarpeeksi hopeaa ja se voidaan suorittaa mielellään, mutta sitten meidän on tuotava ne hyödykkeet heidän mielensä mukaan. Kelvoton brittisälä ja huono intialainen puuvilla ei vaan mene kaupaxi. (Richard Cocksin päiväkirja, 1617)
xxx/ellauri233.html on line 348: Minusta mies on hallittava ja halukas tekemään palvonnanne parhaan mahdollisen palveluksen... Olen vakuuttunut, että voisin elää hänen kanssaan seitsemän vuotta ennen kuin meidän välillämme pitäisi tapahtua mitään poikkeuksellisia puheita." (Cocksin päiväkirja)
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri233.html on line 372: Michel Foucault kertoi uudelleen Adamsin tarinan The Discourse on Language -kirjassa. Foucault'n mukaan tarina ilmentää yhtä "eurooppalaisen kulttuurin suurista myyteistä", nimittäin ajatus siitä, että pelkkä merimies voisi opettaa matematiikkaa japanilaiselle shogunille, osoittaa eron avoimen tiedonvaihdon välillä Euroopassa ja sen vastakohtana tiedon salainen valvonta "itämaisen tyrannian" alla. Itse asiassa Adams ei kuitenkaan ollut pelkkä merimies, vaan laivaston päänavigaattori, ja hänen arvonsa Shogunille oli laivanrakennuksen käytännön linjoilla. Vittu mikä lännyrkäinen tääkin Foucaultin heiluri. Siitä on mainintoja siellä täällä mm. albumeissa 96 (kooma-malli) ja 194 (feminismin trendejä), mutta se ei ole ollut luupin alla kunnolla. Lukemattakin voi olla suhteellisen varma että se on totaalinen ääliö.
xxx/ellauri233.html on line 384: Rabbi Smallin nemesis, ahne nilkki arkkitehti Mordechai (Mort) Schwarz ei ole mikään Vilna Gaon, ainakaan rabbin mielestä. Aika järkyttävää huomata Kemelmannin kirjasta miten helskutin hintatietoisia kitupiikkejä noi jenkkiläiset juutalaiset ovat. Ei savua ilman tulta!
xxx/ellauri234.html on line 107: Äidinisän kirjan Upplevelser i finska koncentrationsläger (Federativs Forlag, Tukholma, Ruotsi, 1949) kääntämisestä suomeksi on muhinut päässäni lähes parikymmentä vuotta.
xxx/ellauri234.html on line 109: Tekosyitä kääntämistyön siirtämiseen myöhempään ajankohtaan on ollut useita. Vuoden 2009 syksyllä päätin kuitenkin ryhtyä tuumasta toimeen. Hain apurahaa eri paikoista, ja lopulta Svenska Kulturfondenissa tärppäsi. Suomen Rauhanpuolustajat suhtautui myös erittäin positiivisesti sekä kirjan kääntämiseen että sen alkuperäisversion uudelleenjulkaisemiseen. Rauhanpuolustajat on antanut apua oikolukemisessa ja hoitaa myös kirjojen painatuksen, markkinoinnin sekä myyntiin liittyvät asiat. Tästä avusta olen erittäin kiitollinen, koska siten minulla on mahdollisuus hiukan rajoittaa omaa yritystoimintaani media-alalla ja keskittyä kirjan kääntämistyöhön.
xxx/ellauri234.html on line 111: Kirjan alkuperäiskappaleita ei ole enää kovinkaan montaa tallessa. Yksityisomistuksessa lienee muutamia kappaleita, ja yksi kirja löytyy myös Hangon kaupunginkirjastosta. Sitä ei voi kuitenkaan lainata kotiin.
xxx/ellauri234.html on line 113: Vastaus kysymykseen, miksi kirja tulisi julkaista uudelleen ja miksi se pitäisi kääntää suomeksi, on erittäin helppo. Lue ize ja kazo klikkiuutiset.
xxx/ellauri234.html on line 138: SEURAAVANA PÄIVÄNÄ alkoivat kuulustelut. Tällä kertaa ne jaivät lyhyiksi. Valtiollinen poliisi oli ylityöllistetty urakassaan pidättää antifasisteja ja rauhanpuolustajia. Minulle tarjottiin mahdollisuutta täydelliseen syntien tunnustamiseen sodanvastaista toimintaa koskien. Samalla kaikki tekoni luvattiin jalosti antaa anteeksi, kunhan todistaisin tämän mielentilan muutoksen kertomalla kaiken tietämäni »salaisesta ja rikollisesta juonittelusta». Koska toimintani työväenliikkeessä ei koskaan ollut rikollista ja koska olin parhaan kykyni mukaan pyrkinyt palvelemaan työväestön ja rauhan asiaa, en luonnollisestikaan voinut vaadittua »tunnustusta» antaa. Tämän perusteella minut katsottiin parantumattomaksi. Kovilla »kostotoimenpiteillä» uhaten minut siirrettiin Vaasan lääninvankilaan tutkintavankeuteen määräämättömäksi ajaksi ilman laillista tutkintaa tuomioistuimessa. Ainoa »rikos», joka painolastikseni voitiin sysätä, oli se, että olin kolmen kuukauden ajan ollut Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran jäsen ennen sen lakkauttamista. Tänä aikana seura oli siis toiminut lain kirjaimen mukaan.
xxx/ellauri234.html on line 165: Olimme toki tietoisia siitä, että mitkään kissanpäivät eivät meitä vankeudessa odottaneet, pikemminkin koiran kohtelu. Ja niin kävikin, lue loput Aspelundin kirjasta, sillä näät nimittäin.
xxx/ellauri234.html on line 233: Tää oli P. Mustapäätä, no less. Ja tässä lisää samalta kirjalliselta fasistilta:
xxx/ellauri234.html on line 245: Haluatteko nähdä idästä nousevan pilven, uhkaavaisen kuin laavavirta: täynnänsä ratsumiehiä, täynnänsä murhamiehiä, täynnänsä Vickers-tankkeja, täynnänsä Ladoja (sinänsä hyviä talviautoja mutta vitun köyhän näköisiä, kuten kirjailijaveli Korhonen voi todistaa), lankeavan kuin raesade yllemme? Haluatteko nähdä elopeltonne halki ajavan sotalauman, lukuisan kuin heinäsirkat, ja tallaavan sen? Ristissä käsin! Haluatteko nähdä vaimonne raastettavan pois ja lapsenne itkevän yksinänsä palavan talon edessä? Ristissä käsin! Haluatteko nähdä omissa käsissänne, jotka eivät aseisiin tarttuneet, rautaiset kahleet, ja veren vaatteillanne? Haluatteko kuulla solmuruoskan viuhinan? Haluatteko kokea vankiluolien pirullisen kauhun?
xxx/ellauri234.html on line 372: Seximittasäkeiden sanotaan Ovidiukselta luistaneen liukkaina ja luontevina. Niiden vaikutuksesta on tehty paljon pornahtavaa maalaustaidetta ja kirjallisuutta. Ovidius varoittaa panomiehiä pukinhajuisista kainaloista. Tänään 1 volttikuski Bulevardilla haisi hyvin voimakkaasti hielle. Se tuntui monen metrin päähän. On se surkeaa.
xxx/ellauri234.html on line 384: Medeia oli kanssa Mustalta mereltä. Ovid joutui Romaniaan Jeesuxen ollessa taapero. Livia oli Augustuxen n:s vaimo, ja Salvo Montalbanon. Alkuperäinen Liviaa näytellyt sakemanninainen toi mieleen Katjan, sen venäläisen kielitieteen lehtorin, jonka sittemmin nai nenezin näköinen Juha Janhunen. Ostin kirjamessuilla 3kpl Camillerin kirjoja alkukielellä. Jaxankohan lukea.
xxx/ellauri234.html on line 392: Mulla on ollut tää Nokan pornokirjan suomennos hyllyssä 50 vuotta, enkä ole saanut luetuxi. No sieltä täältä vähän, mutta kokonaisuutena se on triste kuin omne animal post coitum. Osasyyllinen voi olla kyllä sen proosallinen suomentaja Seppo Heikinheimo. Ei helvatti, kyllä Nokka izekin on varsinainen törkimys:
xxx/ellauri234.html on line 416: Sepon kirjan kuvituskin on vitun mauton.
xxx/ellauri234.html on line 430: Lappalaisen uutuuskirjassa ”Raatteen tien jäisestä helvetistä Talin–Ihantalan tulimyrskyyn” muun muassa tunnettu yritysjohtaja Peter Fagernäs kertoo isoisänsä, Uno Fagernäsin johtamista taisteluista talvi- ja jatkosodassa.
xxx/ellauri235.html on line 33:
Kävin kirjastossa Suklaaosastossa
Seiloriaiheista
xxx/ellauri235.html on line 41: Kävin kirjastossa
xxx/ellauri235.html on line 43: Kirjat ne kuuluu kirjastoon
xxx/ellauri235.html on line 55: Kaisa Oravisto luki yhtä mielellään Hornblowereja kuin Piia Pipsukka Konsalikkeja. Ostin kirjamessuilla kirjan jossa H-Horatio Hornblower tulee ekan kerran laivalle tanakoiden naisten soutamana, vihreänä, kalpeana ja huojuvana merenkäynnistä satama-altaassa.
xxx/ellauri235.html on line 60: Pääasiassa Napoleonin sotien aikaan sijoittuva CS Foresterin Horatio Hornblower -kirjat kertovat brittiläisen merivoimien upseerin seikkailuista hänen taistellessaan vihollista (Ranska ja Espanja) vastaan, kamppaillessa elämän kanssa ja nousevana munana riveissä. Vaikka uudemmat kilpailijat, erityisesti Patrick O'Brianin (n.h.) "Aubrey and Maturin" -kirjasarja, ovat vähentäneet Horatio Hornblowerin valta-asemaa laivaston tyylilajissa, hän on edelleen monien suosikki. Hyvin arvostettu brittiläinen tv-sarja (1998–2003) houkutteli entistä laajemman yleisön, joka pystyi nyt visualisoimaan merisodan entistä selkeämmin.
xxx/ellauri235.html on line 62: Jos luet sarjan kronologisessa järjestyksessä, et aloita Hornblowerista kapteenina, vaan keskilaivana ja luutnanttina, kirjaimellisesti oppien köydet laivaston aluksella. Hän taistelee Napoleonin sodissa Espanjan kanssa joustaen riveissä, mutta rauha Ranskan kanssa estää häntä ottamasta omaa aluksensa hallintaan, kunnes rauha katkeaa. Sitten hän ansaitsee kapteeninsa, tappaa Napoleonin ja löytää upotetun aarteen. Useiden Ranskan kanssa käytyjen taistelujen jälkeen hän on vangittu.
xxx/ellauri235.html on line 143: Foresterille nämä kirjat oli tarkoitettu viihdettä ja toimintaa varten, mutta ne osoittavat myös hyvän johtajuuden onnistumisen suurten saavutusten ja ongelmanratkaisun kautta. Johtajana Hornblower ei vain ympäröi itseään oman arvonsa, vaan kaikkien ihmisten kanssa. Hän nousee tilaisuuksiin ja onnistuu niissä, koska hän tekee sen, mitä tarvitsee, analysoi tilanteita ja on joustava sen sijaan, että tarttuisi jokaiseen haasteeseen samalla tavalla. Rohkeus on elintärkeää.
xxx/ellauri235.html on line 169: Voit tietysti suoratoistaa televisiosarjoja ja katsella jaksoja niiden tuotantojärjestyksessä. Tiedä kuitenkin, että ne kattavat tapahtumia vain kolmesta kirjasta; Lisäksi he tekevät muutoksia, jotka eivät ole kaikkien makuun esim. Hornblower on amerikkalainen. He saivat kuitenkin 15 Emmy-ehdokkuutta ja kaksi palkintoa vuonna 1999 editoinnista ja erinomaisista minisarjoista.
xxx/ellauri235.html on line 215: The short and simple annals of the poor. Lyhyet ja yksinkertaiset köyhien aikakirjat.
xxx/ellauri235.html on line 277: Their name, their years, spelt by th' unletter'd muse, Heidän nimensä, heidän vuodet, kirjaimin kirjoitettuna,
xxx/ellauri235.html on line 338:
*Täähän on yhden Hardyn kirjan nimi!
xxx/ellauri235.html on line 402: Yksi runon pysyvistä paradokseista piilee ajatuksessa tyydyttävästä toteutumattomuudesta: kylä-Hampdens; mykkä, kunniaton Miltons; syyttömät maaseutuelämän Cromwellit. Paradoksin synnyttää Grayn näkemys ihmiselämästä, jota hallitsee ainoa sen sisältämä väistämättömyys, kuolema. Ennen tätä väistämättömyyttä ihmisen voitot muuttuvat merkityksettömiksi, sillä "kirkkauden polut", kuten kaikki polut, "johtavat vain hautaan". Hautaa vasten asetetaan kronikka tai epitafi, ja jälkimmäinen on runossa huomattavan monimutkainen. Se kehittyy eri modaliteettien kautta ennen kuin se lopulta nousee esiin runoilijan omana epitafina, johon teos päättyy. Kroniikan erityisiä ilmentymiä ovat "köyhien aikakirjat", "kerroksinen uurna", "heraldiikka kerskaus". "animoitu rintakuva", "heikko muistomerkki". Kussakin tapauksessa muistojen kohteet vähenevät määrittävän kontekstin vuoksi: köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin" sen kartanoon kutsukaa ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "heikko". Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä.
xxx/ellauri235.html on line 430: Grayn kirjalliset saavutukset – kuten William Collinsin , James Macphersonin, Thomas Chattertonin , William Cowperin ja Christopher Smartin saavutukset, sekä Joseph ja Thomas Warton – 1780- ja 1790-luvuilla ilmestynyt Wordsworth, Coleridge ja nopeasti menestynyt toinen romanttisten kirjailijoiden sukupolvi varjostivat.
xxx/ellauri235.html on line 458: Roald Dahl (13. syyskuuta 1916 – 23. marraskuuta 1990) oli brittiläinen kirjailija, runoilija, käsikirjoittaja ja hävittäjälentäjä. Dahl kirjoitti elämänsä aikana kaikkiaan 19 lastenkirjaa, yhdeksän novellikokoelmaa ja useita elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia plus pornoa. Dahlin tunnetuimpia kirjoja ovat Jali ja suklaatehdas sekä Matilda. Roaldilla oli sodan jälkeen varmaan jotain jimbajambaa "Hornblower" Smithin kanssa. Siihen liittyvä roman à clé on Iso kiltti jätti ja perskurkkana.
xxx/ellauri235.html on line 462: Kirja kertoo rikkaasta ja omituisesta suklaatehtailijasta Villi Vonkasta, joka piilottaa suklaatehtaansa tuotteisiin viisi kultaista pääsylippua. Noilla pääsylipuilla viisi lasta ja heidän vanhempansa pääsevät tutustumaan hänen kauan ihmisiltä suljettuna olleeseen "suklaatehtaaseensa" yhdeksi päiväksi. Päivän aikana opitaan monenlaisia tärkeitä läksyjä, ja yksi toisensa jälkeen lapset putoavat pois pelistä. Jäljelle jäänyt kirjan päähenkilö, köyhä Jali-poika, voittaa lopulta satumaisen yllätyspalkinnon: Willy Wankerin jättisuklaapatukan!
xxx/ellauri235.html on line 473: Huisin monet lastenkirjailijat ovat olleet pedofiilejä tai muuten outoja: H.C. Andersen, Lewis Carroll, Fedja-setä, Dr. Seuss, JK Rowling, kuka vielä? No Tove Jansson! Varmaan Roald Dahl kuuluu joukkoon? Kazotaanpas. No aika paskiainen se kyllä oli, vaikkei nähtävsti jäänyt kiinni juuri pedofiilinä. Muista kuuluisissa kynäilijöissä löytyy paljon namusetiä, Goethe ja Nabokov vain 2 mainitaxemme.
xxx/ellauri235.html on line 495: Historiankirjat olivat osoittaneet, että Ranskan raunioille oli tehty monia tällaisia pieniä retkiä monissa sodissa; ja vaikka hän tiesikin erään opposition valtiomiehen joskus kutsuneen niitä ikkunan särkemiseksi kultarahoilla, hän oli ollut taipuvainen hyväksymään ne periaatteessa, koska katsoi niiden hajoittavan ranskalaisten voimia - paitsi nyt, kun hän oli itse joutunut sellaiseen mukaan.
xxx/ellauri235.html on line 530: Myöhemmät kirjailijat kertovat, että mehiläiset olisivat ennustaneet Pindaroksen tulevan menestyksen asettumalla hänen huulilleen hänen nukkuessaan, ja huulien turvotus olisi saanut hänet kirjoittamaan runoja.
xxx/ellauri235.html on line 542: Pindaros oli parhaissa voimissaan Marathonin ja Salamiin taisteluiden aikaan, ja oli suunnilleen saman ikäinen kuin tragediakirjailija Aiskhylos. Hänen runoilijan luonteensa määrittyi kuitenkin ennemmin persialaissotia edeltäneen ajan pohjalta, ja hän sai vaikutteensa ennemmin doorilaisesta ja aiolialaisesta runoudesta kuin Ateenasta. Näin Pindaros voidaan nähdä yhtenä konservatiiviedustajista, siinä missä Aiskhylos näyttäytyy progressiivisena.
xxx/ellauri235.html on line 800: Tästä (Liisa ihmemaassa) olisi pitänyt hurahtaa jo kauan sitten. Aionkin heti, kun on sopivasti aikaa ja voimia. Sitä odotellessa voi tutustua uusimman otsikkopalkin tarinaan lukemalla Liisan seikkailuista luvut IX ja X. Ellei sitten ole tuttu jo etukäteen. Tämä ja seuraavan luvun hummerikatrilli ovat ehkä parhaita paloja kirjasta, joka on kaikkinensa aivan ihana.
xxx/ellauri237.html on line 59: Aili Konttinen (4. maaliskuuta 1906 Viipuri – 1. syyskuuta 1969 Vihti) oli suomalainen opettaja ja kirjailija. Konttinen valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1925 ja toimi elämänsä aikana opettajana Iitissä, Jääskessä, Ruokolahdella ja Vihdissä.
xxx/ellauri237.html on line 61: Konttinen ryhtyi kirjailijaksi vuonna 1936 ja oli fasistisen Suomen suosituimpia lasten- ja nuortenkirjailijoita. Erityisen suosittu oli hänen uskonnollissävyinen Marketta-kirjasarjansa, joka kertoi renkvistiläisestä karjalaistytöstä ja tämän perheestä. Sarja oli syvältä perseestä, kuten kohta saatte kokea. Topelius-palkinnoilla tai kunniamaininnoilla hänet palkittiin joka vuosi vuosina 1947-1951 ja kerran vielä vuonna 1958. Sekin todistaa jo jotakin.
xxx/ellauri237.html on line 68: Ansioistaan kirjailijana (mm. Kirjeitä myllystäni) kalju presidentti myönsi Aili Konttiselle Suomen Valkoisen Puolen Nupolehmän Ruusun Puon Ritarimerkin vuonna 1969, samana vuonna kuin Aili niitettiin.
xxx/ellauri237.html on line 75: Sen alta he löysivät yöpukuisen kirjailijan verissään makaamasta jalat osin kukkapenkissä. Riitan kanadalainen opiskelijatoveri yritti tunnustella, vieläkö sydän lyö, mutta ei.
xxx/ellauri237.html on line 80: Poika kuuli kirjailijan askeleet ja oven aukaisun. Kirjailijalla oli kädessään likaämpäri, kun poika hyökkäsi hänen kimppuunsa kuristamalla ensin kurkusta. Ämpäri kimposi kädestä ja kirjailija onnistui raapaisemaan poikaa otsaan, mutta sitten hän menetti tajuntansa ja putosi laatoitukselle. Poika polki kylkiluita rikki ja haki sitten puutarhaviikatteen, jolla viilsi ja pisti useita kertoja jo täysin puolustuskyvytöntä uhria.
xxx/ellauri237.html on line 86: Päänvaivaa aiheutti myös salaperäinen Jaska. Sama mies esiintyi myös Villenä, Veikkona ja Kallena. Hän oli lähetellyt postikortteja tuntemattomille. Sellaisen Jaskan tervehdyksen sai myös surmatun kirjailijan ystävä Helvi-rouva. Siinä postikortissa Jaska lähetti terveisiä Hesasta.
xxx/ellauri237.html on line 144: Mummo oli muriseva ikävä vanha tonttu. Mixei jumala jo korjannut sitä luoxensa. Tai jos mummo oli tiellä siellä, alakerrassa oli tilaa kyllä. Annelin tullessa olivat Poju ja Marquetta matolla virsikirjan kannet avoinna. Välillä mummu toi lisää voileipää ja maitoa ja sitten veisattiin taas. Anneli nolostui ja päätti käydä pahanhajuisen mummon luona heti huomenna.
xxx/ellauri237.html on line 148: Osoittautuu että uskonnon ja musiikin opettajat ovat vanhoja "kaveruxia", ne lupaavat viedä pikku västäräkin "konserttiin" yhdessä. Mutta perhana, perjantainahan västäräkki oli luvannut mennä lukemaan postillaa vanhalle pahanhajuiselle tontulle! Pirskatti. Ei auta, on uhrauduttava. Uhrimielestä tulee tän kirjan varsinainen deviisi.
xxx/ellauri237.html on line 152: Marquetta luki mummulle paxua kirjaa Totisesta kristillisyydestä ja toista vielä paxumpaa kirjaa, jossa oli Lutherin saarnoja. Molmmat nauroivat kyljet kipeinä.
xxx/ellauri237.html on line 164: Rothit osti mulle 70v lahjaxi Renkomäen Iittalan outletistä puolen litran muumimukin jossa on LOVE-sanasta ensimmäinen kirjain L. Taidan käydä vaihtamassa sen siihen pieneen muumimukiin jossa muumilta näkyy testikkelit. Ei multa puolta litraa enää heru edes lypsykoneella.
xxx/ellauri237.html on line 181: Spener syntyi 13. tammikuuta 1635 Ylä-Elsassin Rappoltsweilerissa (nykyinen Ribeauvillé). Hänen isänsä oli Rappoltsteinin kreivin hovivirkailija ja juristi. Jo lapsena Spenerin uskonnolliseen kehitykseen vaikuttivat sellaiset teokset kuin Johann Arndtin Totisesta kristillisyydestä sekä englantilainen hartauskirjallisuus mukaan lukien Lewis Baylyn Praxis pietatis ja Emanuel Sonthomin Güldenes Kleinod (Kultainen aarre). Englantilaisen hartauskirjallisuuden tuonpuoleisuuteen suuntautunut mystiikka herätti hänessä 13-vuotiaana voimakkaan kuolemankaipuun, kun hänen kummitätinsä, kreivitär Agatha von Rappolstein, kuoli. Vanhempana hän kuitenkin loittoni tästä mystiikasta, mutta suositteli silti aina englantilaista hartauskirjallisuutta, sillä se ohjasi mietiskelyyn, itsensä tutkiskelemiseen ja sunnuntain ikävystyttämiseen.
xxx/ellauri237.html on line 207: Ensimmäinen kirja Totisesta christillisydestä; Joka sisällänsä pitää: Kuinga Oikiasa Christitysä pitä Adamin joka päiwä kuoleman, mutta sen siaan Christuxen elämän; ja Kuinga hänen joka päiwä pitä Jumalan Kuwaxi uudistuman ja Uudesa syndymisesä elämän ---. Suom. Henrik Renqvist1. Porvoo, Chr. Ludv. Hjelt 1832. Myöhempiä painoksia Turku 1834, Helsinki 1837, Hämeenlinna 1849, Helsinki 1887 (yhd. 2. kirjan kanssa; kielell. korjattu), Suolahti 1976
xxx/ellauri237.html on line 209: Toinen kirja Totisesta christillisydestä; kuinga Christuxen miehuden ottaminen, rakkaus, nöyrys, siweys, kärsiwäisys, kärsiminen, risti, pilkka ja kuolema on meidän lääkityxemme elämämme lähde, peili, ojennus nuora ja elämän kirjamme. Ja kuinka oikian kristityn uskolla, rukouxella, kärsiwäisydellä, Jumala sanalla ja taiwallisen lohdutuxen kautta tulee woitta synnin, kuoleman, perkelen, helwetin, mailman ja kaikkinaiset ristit ja waiwat, joka kaikki tyyni tapahtuu meisä Jesuxen Christuxen ja Hänen woimansa, wäkevydensä ja woittonsa kautta. Suom. Henrik Renqvist. Helsinki, G. O. Wasenius2 1835. Muita painoksia Helsinki 1843, Porvoo 1855, Helsinki 1887 (yhd. 1. kirjan kanssa), Suolahti 1976[11].
xxx/ellauri237.html on line 211: Kolmas kirja Totisesta christillisyydestä. Sisällisestä ihmisestä. Kuinka Jumala on pannut korkeimman tawaran, waltakuntansa, ihmisen sydämeen, niinkuin kätketyn tawaran peltoon, ja niinkuin jumaluuden walon sieluun. Ja kuinka se on herätettäwä ja etsittäwä meissä. Suom. Henrik Renqvist. Kuopio, J. Karsten, 1843. Myöhempiä painoksia Turku 1863 ja 1883, Suolahti 1976[11].
xxx/ellauri237.html on line 213: Neljäs kirja Totisesta kristillisyydestä. Jälkimäinen osa. Kuinka kaikki luodut herättäwät ihmistä ja hänen oma sydämensäkin käskee häntä rakastamaan Jumalata. Ennen muinen Saksan kielestä Ruotsin kieleksi käännetty ja nyt Ruotsin kielestä Suomeksi kirjoittanut Gr. M. [Monell]. Oikonut ja pränttiin kustantanut H. R. Sortawolassa. Präntätty C. W. Holmströmin tykönä 1847.
xxx/ellauri237.html on line 215: Neljäs Kirja Totisesta Kristillisyydestä. Edellinen Osa. Kuinka Luonnon eli mailman suuri kirja, kristillisen selityksen jälkeen, totistaa Jumalasta ja johdattaa meitä Jumalan tyköön. Kuinka myöskin hiotuin kappalten kautta kaikkia ihmisiä herätetään, ja oma sydänkin käskee ihmistä rakastamaan Jumalata. Katsokaat kukkaisia kedolla, Matth. 6:28. Joka korwan on istuttanut, eikö Hän kuule! Eli joka silmän loi, eikö Hän näe? Ps. 19:1. Ruotsin kielestä Suomeksi kääntänyt Gr. M. [Monell] Oikonut ja pränttiin kustantanut H. R. Sortavala 1850.
xxx/ellauri237.html on line 219: Johann Arndt (27. joulukuuta 1555 Edderitz, Saksa – 11. toukokuuta 1621 Celle, Saksa) oli saksalainen luterilainen pappi ja hartauskirjailija, jota pidetään pietismin edelläkävijänä ja josta "pietismin isä" Philipp Jakob Spener katsoi liikkeen saaneen alkunsa. Arndt toimi kirkollisissa viroissa useissa paikoissa, viimeksi Braunschweig-Lüneburgin ruhtinaskunnan ylisuperintendenttinä. Hänen tunnetuin teoksensa on Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä, joka on käännetty lähes kaikille Euroopan kielille.
xxx/ellauri237.html on line 221: Papin poika Johann Arndt opiskeli lääketiedettä ja teologiaa Helmstedtissä, Wittenbergissä, Strasbourgissa ja Baselissa. Baselissa hän tutustui Theophrastus Paracelsuksen kirjoituksiin, ja Wallmannin mukaan tämän ajattelun vaikutus näkyy monissa Arndtin teoksissa, voimakkaimmin Totisesta kristillisyydestä -teoksen neljännessä kirjassa. Opintojensa jälkeen Arndt toimi kotiseudullaan Anhaltissa koulumestarina, diakonina ja pappina. Jouduttuaan eksorsismia ja kuvakieltoa eli ikonoklasmia koskevien opillisten erimielisyyksien takia jättämään virkansa vuonna 1590 hän siirtyi Quedlinburgiin saarnaajaksi, mitä virkaa hän hoiti vuoteen 1599 saakka.
xxx/ellauri237.html on line 223: Quedlinburgista Arndt siirtyi Braunschweigiin, missä hän toimi kirkkoherrana vuosina 1599–1605. Tänä aikana hän julkaisi Totisesta kristillisyydestä -teoksen ensimmäisen osan. Teoksen loppuosa ilmestyi Arndtin ollessa Braunschweigin jälkeen kaksi vuotta Eislebenissä. Elämänsä viimeiset vuodet Arndt oli Cellessä Braunschweig-Lüneburgin ruhtinaskunnan ylisuperintendenttinä eli johtavana kirkollisena henkilönä. Tänä aikana hän julkaisi muun muassa hartauskirjan Paratiisin yrttitarha, kaksi saarnakirjaa sekä psalmien selitysteoksen. Kirjallisen toiminnan lisäksi Arndt suoritti 1615 laajan tarkastusmatkan ja uudisti ruhtinaskunnan kirkkojärjestystä.
xxx/ellauri237.html on line 225: Arndtin pääteos Neljä kirjaa totisesta kristillisyydestä muotoutui monessa vaiheessa. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1605 Arndtin ollessa 50-vuotias. Luterilaiset papit arvostelivat kirjaa keskiaikaisesta mystiikasta periytyvästä synergismistä, ja arvostelun johdosta Arndt teki seuraaviin painoksiin huomattavia muutoksia. Teoksen loppuosa ilmestyi vuonna 1610 Arndtin ollessa Eislebenissä.
xxx/ellauri237.html on line 227: Totinen kristillisyys perustuu keskiajan mystiikan edustajien kirjoituksiin, joita Arndt muokkasi luterilaisen ortodoksian katsomusten mukaisiksi, saavuttaen melkoista synergiaa. Näiden joukossa on muun muassa Theologia deutsch (suom. Kirja täydellisestä elämästä), jonka uuden painoksen Arndt toimitti. Totisen kristillisyyden kolme ensimmäistä kirjaa käsittelee sielun kehitystä Jumalan tuntemiseen. Siinä kuvastuvat mystiikan kolme vaihetta: puhdistautuminen (purgatio), valaistuminen (illuminatio) ja yhdistyminen Jumalaan (unio mystica). Neljännessä kirjassa Arndt kehittelee luonnon teologiaa, jonka lähtökohtia ovat uusplatonismi ja Paracelsuksen ajattelu.
xxx/ellauri237.html on line 229: Myöhemmin Totisesta kristillisyydestä -teosta laajennettiin viidennellä ja kuudennella kirjalla, jotka eivät kuuluneet Arndtin itsensä toimittamiin laitoksiin, mutta sisältävät osaksi hänen tekstejään. Viides kirja on peräisin Riiassa 1679 julkaistusta laitoksesta, johon Riian superintendentti liitti mukaan rukouksia. Kuudes kirja syntyi, kun Spener otti toimittamaansa laitokseen (1674 tai 1678) Georg Dorscheuksen, Lutherin ja Georg Wareniuksen lausuntoja sekä Arndtin tekstejä. Teoksen myöhempien julkaisujen perustaksi muodostui vuoden 1696 laitos.
xxx/ellauri237.html on line 233: 1Henrik Renqvist (alk. Heikki Kukkonen, 1. elokuuta 1789 Ilomantsi – 5. marraskuuta 1866) oli suomalainen kirkonmies ja herätysjohtaja, Karjalan rukoilevaisliikkeen perustaja, uskonnollinen kirjailija ja kirjankustantaja. Hän myös suomensi hartauskirjoja ja arkkiveisuja.
xxx/ellauri237.html on line 235: Renqvist oli syntynyt talonpojan Henrik Kukkosen poikana Ilomantsissa. Köyhyyden vuoksi Heikki myöhästyi koulusta, ja sotaisat ajat ja uskonnolliset mietiskelyt tunnilla sitä vielä hidastivat. Ensin Kuopiossa hän sai vaikutuksia herätysliikkeistä ja taloudellista tukea kirjakauppias Pietari "Näkymätön" Väänäseltä, sitten Turussa herrnhutilaisuudelta. Uskonnollinen murros kehittyi niin rajuksi, että hän joutui mielenhäiriöön mutta toipui siitä (omasta mielestään), pääsi ylioppilaaksi 1816 ja seuraavana vuonna papiksi.
xxx/ellauri237.html on line 241: Renqvist on myös myöhemmin Kustannusosakeyhtiö Otavaa johtaneen Reenpään suvun kantaisä. Suvun kustannustoiminta alkaa kuitenkin jo Henrik Renqvististä, joka oli 1830–40-luvuilla Suomen suurin suomenkielisen kirjallisuuden julkaisija. Kaikkiaan Renqvist painatti noin 60 kirjaa, joista kymmenkunta alkuperäisinä. Rahantunteva kaveri.
xxx/ellauri237.html on line 245: 2Gustaf Otto Wasenius (1789 - 1852) oli kirjakauppias, kustantaja, ja potaskatehtailija.
xxx/ellauri237.html on line 246: G. O. Waseniuksen jälkimaine perustuu paljolti hänen nimeään kantaneeseen, Helsingin Esplanadilla vuoteen 1969 asti toimineeseen kirjakauppaan. Omana aikanaan hänet tunnettiin myös kustantajana, jonka julkaisema Helsingfors Tidningar -lehti sai suuren suosion. Vanhemmilla päivillään hän luopui niin kirjakaupasta kuin kirjapainostakin, osti tupakka- ja paperitehtaan sekä keskittyi maanviljelyyn.
xxx/ellauri237.html on line 248: Gustaf Otto Wasenius syntyi Ranskan suuren vallankumouksen aikaan, ja hänen nuorin lapsensa Valfrid Vasenius tuli maailmaan Euroopan hulluna vuonna 1848. Luvuissa on sattuvaa symboliikkaa, sillä Waseniuksen elämän keskeisenä pyrkimyksenä oli hulluttelu, ja pojastakin tuli kaiken mahdollisen dissipaation puolestapuhuja. Framåtanda (eteenpäin pyrkimisen halu) oli se käsite, jota G. O. Wasenius kernaasti käytti iskusanana muuten karun asiallisissa kirjeissään. Myös aikalaiset puhuivat Waseniuksesta levottomana eteenpäinpyrkijänä, jolla oli aina tuhat rautaa tulessa. Ajalle tyypillisesti hän ei tehnyt suurtakaan eroa henkilökohtaisen taloudellisen edistyksen ja yhteisen hyvän välillä ja lahjoitti rikastuttuaan sikana yhteisestä laarista suuria summia uutta luovan hengenviljelyn hyväksi. 1800-luvun Suomessa hyvin varustettu kirjakauppa ja korkeatasoinen kirjapaino olivat sekä liikeyrityksiä että kulttuuri-instituutioita.
xxx/ellauri237.html on line 250: G. O. Wasenius polveutui jo 1700-luvun alkupuolella Hämeenlinnassa vaikuttaneesta Waseniusten porvarissuvusta. Hänen isänsä kuoli 1797, mutta äiti jatkoi perheen kauppaliikettä ilmeisesti menestyen, sillä kaikki kolme aikuiseksi elänyttä poikaa lähetettiin 1800-luvun alussa harjoittamaan opintoja Turun akatemiaan. Gustaf Otto Wasenius ei kuitenkaan opiskellut pitkään vaan ryhtyi lukuisten merimatkojen jälkeen hoitamaan äitinsä kauppaliikettä. Hänen vanhemmista veljistään sen sijaan kasvoi monipuolisesti sivistyneitä virkamiehiä. Heistä Adolf Johan Waseniuksella oli osuutensa kauppiasveljen siirtymisessä uuteen pääkaupunkiin; hän toimi esittelijäsihteerinä senaatissa, ja G. O. Waseniuksen muuttaessa 1817 Helsinkiin oli myös senaatin muutto uuteen pääkaupunkiin jo tiedossa. G. O. Waseniuksen päiväkirjamerkinnöistä selviää, että hän solmi veljen välityksellä innokkaasti tuttavuuksia senaatin virkamiehiin ja haki myöhemmin kirjakauppiaana aktiivisesti yhteyksiä yliopistomaailmaan. Yhteydenpidosta ja liikesuhteista näihin kaupungin keskeisiin instituutioihin tulikin Waseniuksen menestyksen avain. Ennen pitkää hänestä tuli tavarantoimittaja senaattiin, yliopiston kirjakauppias ja monen yliopistonopettajan kustantaja. Näpit syvällä yhteisessä laarissa.
xxx/ellauri237.html on line 252: Wasenius aloitti Helsingissä suhteellisen pienellä rihkamakaupalla, mutta siirtyi pian laajempiin ympyröihin. Jo 1822 hän oli kaupunginvanhimpien esimies sekä Ruotsin ja Norjan varakonsuli. Wasenius loi alkuvarallisuutensa tuomalla viljaa Venäjältä ja Baltiasta, mutta jo 1820-luvulla hän alkoi etsiä viljakaupan rinnalle uusia liiketoimia. Hän matkusteli ulkomailla ja etsi tietoisesti "tulevaisuuden alaa", joka löytyi kirjakaupasta, kirjapainosta ja sanomalehden kustantamisesta. Kirjakaupan perustaminen 1823 oli eräänlainen uhkayritys, samoin 1826 perustamisoikeutensa saanut kirjapaino, sillä kaupunki oli pieni ja yliopisto edelleen Turussa. Yliopiston muutettua Helsinkiin 1828 asiakaskunta laajeni huomattavasti. Yliopiston kirjakauppiaan arvon Wasenius onnistui saamaan 1834, jolloin hänen kirjakauppansa oli jo koko maan suurin. Kirjapaino toimi Waseniuksen kauppiastalossa Etelärannassa ja kirjakauppa Senaatintorin varrella.
xxx/ellauri237.html on line 256: Waseniuksen liiketoimissa alkoi 1840-luvulla uusi vaihe. Hän myi kirjapainonsa ja uskoi kirjakaupan hoidon apulaisilleen J. F. Granbergille ja B. A. Thunbergille, joille hän ennen kuolemaansa myös myi koko kaupan. Tilalle hän hankki pienen tupakkatehtaan ja lähinnä pelikortteja valmistaneen paperitehtaan. Wasenius oli hankkinut ajan tavan mukaan myös kesähuvilan kaupungin ulkolaidoilta. Tämän Annebergin eli Annalan huvilan ympärillä hän harjoitti jo varhain maanviljelystä, mutta 1840-luvulla viljelytoiminta laajeni entisestään, ja hän vuokrasi itselleen Viikin latokartanon sekä Koskelan tilan. Kaupungin varakkaimpiin kuuluvasta kauppiaasta tuli myös seudun huomattavimpia maanviljelijöitä. Wasenius kokeili jatkuvasti uusia ja eksoottisia lajikkeita, ja tilalle hankittiin kasvatettavaksi niin persialaisia meloneja kuin arabialaisia täysverihevosiakin. Hänellä oli myös Uudenmaan läänissä yksinoikeus apteekeissa myytävien iilimatojen kasvattamiseen. Varsinainen iiliäinen miehexeen!
xxx/ellauri237.html on line 262: G. O. Waseniuksen kolmesta avioliitosta syntyi 12 lasta, joista 7 saavutti aikuisiän. Adolf Fredrikistä tuli Tervakosken paperitehtaan omistaja ja kehittäjä sekä moninkertainen valtiopäiväedustaja ja Valfrid Vaseniuksesta Suomen ja Pohjoismaiden kirjallisuudenhistorian professori sekä niin sanotun Valvojan ryhmän perustajäsen. Isänsä lehden menestyksekkäästä toimittajasta Z. Topeliuksesta kirjoittamassaan massiivisessa, monituhatsivuisessa elämäkerrassa Valfrid Vasenius kuvasi samalla eläytyvästi isänsä sukupolven suuria murroksia. Jossain määrin paradoksaalista on se, että G. O. Waseniuksen jälkimaine helsinkiläisten keskuudessa perustuu paljolti kuuluisaan Waseniuksen kirjakauppaan, joka toimi Esplanadilla vuoteen 1969 saakka. Kaupan nimi jäi elämään, vaikka sen perustaja myi kirjakauppansa pois jo 1851.
xxx/ellauri237.html on line 266: Johann Arndtilla on ollut huomattava vaikutus erityisesti pietismin kehityksessä. Häntä on pidetty jopa pietistisen hurskauden isänä. (Paremminkin isoisänä, isähän on jo toi Spener.) Euroopassa Arndtin Totisesta kristillisyydestä levisi laajalle myös kansan keskuuteen. Ruotsissa se oli talonpoikaisväestön keskuudessa Raamatun ja virsikirjan jälkeen yleisin teos.
xxx/ellauri237.html on line 285: Nyt on mennyt 3/4 kirjasta ja alle puolet kouluvuodesta. Ilmeisesti Ailia alkoi izeäänkin äklöttää tää äkkimakeus. Ei makeaa mahan täydeltä, sanoi turkislakki majavalle.
xxx/ellauri237.html on line 356: Hyvä Veli Yrjö Pernaa ryhtyi 1990-luvun lopulla avustamaan tutkimuksellisesti entisen puolustusvoimien komentajan kenraali Yrjö Keinosen perhekuntaa, kun Keinonen oli saanut syytteet ja tuomion ns. kellarijutussa. Tutkimus tuotti vuonna 2016 kirjan Kenraali Keinosen näytösoikeudenkäynti – tarkoitus pyhitti keinot.
xxx/ellauri237.html on line 597: 1Jan Nepomuk Neruda 9. heinäkuuta 1834 Praha - 22. elokuuta 1891 Praha) oli tšekkiläinen kirjailija, kriitikko sekä modernin tšekkiläisen runouden uranuurtaja. Nerudan runot ovat monipuolisia, ja niihin sisältyy niin filosofisia runoja kuin isänmaallisia hymnejäkin. Neruda kuitenkin vihasi yläluokkaa, minkä voi huomata esimerkiksi hänen kertomuskokoelmastaan nimeltä Malostranské povídky vuodelta 1878. Prahan Malá Stranan kaupunginosan elämästä kertova kirja on suomennettu nimellä Prahalaistarinoita (2000).
xxx/ellauri237.html on line 674: Neruda sai 1971 myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Ennen Nerudaa Nobelin kirjallisuuspalkinto oli myönnetty viidelle espanjankieliselle ja kahdelle latinalaisamerikkalaiselle kirjailijalle. Mutta monelleko kommarille? Jukka-Pekka Sartrekin kieltäytyi, no se nyt olikin pelkkä ex-kommari. Mä veikkaan että tää oli lohtupalkinto Solzhenizynistä suuttuneille punikeille.
xxx/ellauri237.html on line 711: Jo hyvin nuoresta iästä lähtien hän teki selväksi suuren lahjakkuutensa ja kiinnostuksensa runouteen ja kirjallisuuteen. 13-vuotiaana hän työskenteli jo paikallisessa sanomalehdessä kirjailijana väsäämässä suttuisia juttuja.
xxx/ellauri237.html on line 726: (Nämä Pablon runot on kirjassa "Kaksikymmentä rakkausrunoa ja epätoivoinen laulu". Teksti näyttää kapinalliselta Nerudalta murrosiässä. Tätä kirjaa pidetään tuskallisena, koska Neruda kärsii inselinä rakkaudesta ja kaipaa sitä. Ayy-ay-ayyy! Caramba!)
xxx/ellauri237.html on line 1023: Väitöskirjatyönsä aikana hän teki tutkimustyötä Rochesterissa sijaitsevassa Society for Cruelty to Children -tutkimuslaitoksessa ja eteni laitoksen johtajaksi vuonna 1930. Vuonna 1939 hän julkaisi yhdessä tri Mengelen kanssa kirjan The Clinical Treatment of the Problem Child.
xxx/ellauri239.html on line 52: Wayne Walter Dyer (10. toukokuuta 1940 – 29. elokuuta 2015) oli amerikkalainen itseapukirjailija ja motivoiva puhuja. Dyer suoritti kasvatustieteen pikkudiplomin ohjauksessa ja neuvonnassa mukaansa nimitetyssä Wayne State Universityssä vuonna 1970. Uransa alkuvaiheessa hän työskenteli lukion ohjausneuvojana ja jatkoi menestyksekkään yksityisen terapiakäytännön suorittamista. Hänestä tuli suosittu neuvonantajakoulutuksen professori St. Johnin yliopistossa (joku muukin oli äskettäin sieltä valmistunut, kukahan se oli?), jossa kirjallinen agentti lähestyi häntä laittamaan ideansa kirjamuotoon. Tuloksena oli hänen ensimmäinen kirjansa, Your Eroneous Zones (1976), yksi kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista, jota on tähän mennessä myyty arviolta 100 miljoonaa kappaletta. Jopa huomattavasti enemmän kuin ruozalaisia dekkaristeja, mutta vähemmän kuin Pauli Kanin pakinoita.
xxx/ellauri239.html on line 54: Tämä aloitti Dyerin uran motivoivana puhujana ja itseapukirjailijana, jonka aikana hän julkaisi 20 eniten myydyintä kirjaa ja tuotti useita suosittuja erikoisuuksia FBI:lle. Abraham Marshmallowin ja Albert Einsteinin kaltaisten ajattelijoiden vaikutuksesta Dyerin varhainen työ keskittyi psykologisiin teemoihin, kuten motivaatioon, itsensä toteuttamiseen ja itsevarmuuteen. 1990-luvulla hänen työnsä painopiste oli siirtynyt henkisyyteen ja kaljuuteen. Swami Muktanandan ja New Thoughtin innoittamana [lainaus tarvitaan] hän edisti teemoja, kuten "aikeiden voima", teki yhteistyötä vapaaehtoisen lääketieteen puolestapuhujan Deepak Chopran (Deepakin paskiaisesta on jo paasattu) kanssa useissa projekteissa ja oli usein vieraana Oprah Winfrey Showssa. Mutta nyt on Wayne viimeinkin nimensä mukaisesti vainaja, Tao tai ei Taoa.
xxx/ellauri239.html on line 80: Dao käsitetään kaiken luojaksi, vaikkei sitä voikaan sanoin kuvata. Sitä voi ilmentää käsimerkeillä. Se ei ole persoonallisuus, vaan kaiken takana oleva alkusyy, josta kaikki lähtee ja siihen palaa, ja on yhtä maata sen kanssa. Daosta puhui tällä tavoin muun muassa Laozi, jonka nuhaisena kirjoittamaksi väitetyssä kirjassa ”Daodejing” daon olemusta kuvaillaan. Näin ollen taolaisuus ei ole alun perin jumaluskonto vaan pikemmin maailmanselitys, mutta sen erilaisissa tulkinnoissa esiintyy jumalia kuten keisarijumalia. Ne kuvapazaat ja paloitellut ananaxet temppelissä on taas kerran siis vaan tomppelille laahuxelle suunnattua viihdettä.
xxx/ellauri239.html on line 92: Daodejing (道德經 pinyin: Dàodéjīng; Wade-Giles: Tao te ching) , ”Tien (dao) ja hyveen (de) loimi (jing)”, on Laozin kirjoittamana pidetty uskonnollis-filosofinen teos, joka on tunnetuin taolaisuuden kirjoituksista. Alun perin kirja tunnettiin nimellä Laozi tekijänsä mukaan. Se jaetaan osiin Dao ja De. Varhaisimmassa Mawangduista (馬王堆) löydetyssä Daodejingissä osat ovat toisin päin, eli ensin hyve, sitten tie. Ensin lepo, sitten puhelu. Lepo hyvä verelle.
xxx/ellauri239.html on line 94: Laozi (kiin. 老子, Lǎozǐ, Wade-Giles: Lao tzu) eli Laotse oli muinainen kiinalainen filosofi ja keskeinen hahmo taolaisuudessa. Nimi Laozi tarkoittaa kirjaimellisesti "vanha ukkeli" (vrt. E. Saarisen kaxoset eli "ukkelit") mutta sitä pidetään yleisesti arvonimenä. Laozia palvotaan jumalana taolaisuuden uskonnollisissa muodoissa. Laozin titteli taolaisuudessa on Taishang Laojun, joka viittaa häneen yhtenä "kolmesta puhtaasta". "Kolme puhdasta" ovat taolaisen panteonin korkeimpia jumalia. Ne toimivat taolaisuuden kannalta samalla tavalla kuin kristinuskon pyhä kolminaisuus (Isä, Poika ja Pyhä Henki) tai buddhalaisuuden Trikaya (Dharmakaya, Samboghakaya ja Nirmanakaya). Ne edustavat kaikkia eläville olennoille luontaisen jumaluuden kolmea aspektia. Kuten Laozi selittää daodejingissä jossain kohassa:
xxx/ellauri239.html on line 104: Daodejing-kirja kuvaa sanallisesti daoa, jota ei oikeastaan voi sanoin kuvailla, joten se on alkaa päälle tuhoon tuomittu yritys. Se ohjaa silti toimimaan (tai olemaan tekemättä mitään) sopusoinnussa daon kanssa. Dao on ikään kuin tapa toimia, millä niikö "asiat" ikuisesti toimivat. Wu wei 'mitääntekemättömyys' on keskeinen käsite daossa, se merkitsee tehotonta toimintaa. Vaikkei mitään tehdä, ei silti mitään jää tekemättä, sillä aineeton ei-olevainen ikuisesti toimii ja synnyttää ihan ite etteensä, eikä sitä aineettomuutensa vuoksi mikään voi vaurioittaa tai hävittää. Toinen keskeinen käsite on ”veistämätön puu”, joka tarkoittaa lähinnä alkutilaa, yksinkertaisuutta. Elämätön elämä, puhumaton pää. Ajamaton Vespa huppu päässä, asumaton helmipöllön pönttö Lean saunan rannassa, voimapaperiin kääritty puinen päätukki Anja Virran kellarissa.
xxx/ellauri239.html on line 106: Wu wei (kiinaksi: 無為; pinyin: wúwéi) on muinainen kiinalainen käsite, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "unteluus", "hervakkuus","tyhjäntoimittaminen", tai "löröä, älä tee". Wu wei nousi kevään ja syksyn aikoihin kungfutselaisuudesta tärkeäksi käsitteeksi Kiinan valtiotaidossa ja taolaisuudessa. Sitä käytettiin yleisimmin viittaamaan ihanteelliseen hallintomuotoon, johon kuului keisarin ponneton käyttäytyminen. Se kuvaa ristiriitaisen henkilökohtaisen harmonian, vapaasti virzaavan spontaanisuuden ja laissez-fairen tilaa, ja se tarkoittaa yleensä myös asianmukaisemmin hengen tai mielen tilaa, jossa kungfutselaisuus on sopusoinnussa sovinnaisen kauppiasmoraalin kanssa.
xxx/ellauri239.html on line 108: Suomalaisten taolaisuuden tuntijoiden Ehkä ja Kai Niemisen mukaan kirja on ollut tärkeä kautta vuosisatojen, ja siihen on voitu palata kun taolaisuus on sekoittunut kansanuskontoihin ja saanut aikaan rappeutuneen vulgaaritaolaisuuden. Vertaa protestantismi, hasidismi ja islamifundamentalismi omine pyhine kirjasineen.
xxx/ellauri239.html on line 116: Laotsen elämänvaiheita ei tarkoin tunneta. Hänestä tiedetään parhaasta päästä vain, että hän myöhemmässä iässään oli kuninkaallisen kirjaston hoitaja Kaossa. Tämän virkansa hän kuitenkin jätti muiden kirjastonhoitajien piereskeltyä koko ajan (kuka huusi ulkona kovalla äänellä Kau? Älä tule tänne koppiin kun olet juuri käynyt vessassa!), vetäytyäkseen yksinäisyyteen mietiskelemään. Loppuikänsä hän sitten vietti Hsien-Kun solassa Ling-Paon piirikunnassa. Hän elää vieläkin onnellisena solassa ellei ole kuollut.
xxx/ellauri239.html on line 118: Kerrotaan, että Laotse olisi kirjoittanut tuhat kirjaa, 930 kirjaa siveysopista ja uskonnosta ja 70 magiasta, mutta kukaan ei jaxanut lukea muuta kuin yhden teoksen, ns. Taoteking’in, joka sisältää hänen oppinsa ytimen ja jota yleisesti pidetään taonuskon pyhänä kirjana. Se oli ainoa joka oli tarpeexi lyhkänen. Kummastuxen avonainen ovi.
xxx/ellauri239.html on line 315: Annan tässä norjalaisille kynäilijöille vielä yhden mahixen ennenkuin julistan ne in corpore hamsufasisteixi ja quislingeixi natomatonazeixi. Tää on sosdem ex oikeusministeri ja rekkalesbo Anne Holt, jonka kirjassa En grav for to sankari ja uhri ovat mamunaisia. Anne sai potkut ministerihommista pitkän sairasloman perästä. Se oli Tromssan yliopiston rehtorin tytär, sosiaalidemokraatti ja juristi. Vasta 62 vuotiaana se kertoi mikä sitä vaivasi.
xxx/ellauri239.html on line 321: Anne on vähä eikä niin vähänkään kun Hauta 2lle kirjan Sølve Bang joka muka sikanuorena päihitti Harri Kirvesniemen ladulla ja kynäili sitten aivan mahottoman bestsellerin.
xxx/ellauri239.html on line 354: Anne Holmin kirjassa on urheilijoita ja lesboja kuin holmenkollenilla. Urheilijoita nirhataan pyykkikorikaupalla, mikä sinänsä on kyllä hyvä asia. Viihdejulkkisurheilu on punapyllypaviaanin perseestä. Eikä vähiten jalis eli potkupallo. Argentiinan huippupelaaja Antero Massi kiitti jumalaa että se oli loppuottelussa Argentiinan puolella, ja antoi Ranskan hävitä. Ehkä jumala pahastui kun Mbappe nauroi Citizen Kanen naurettavalle kärkkärille karsintapelissä.
xxx/ellauri239.html on line 359: Mistä tietää kazomatta nimeä että kirja on naisen tai naismaisen miehen kirjoittama? Siitä että tyypit kazoo koko ajan izeään peilistä, onko tukka hyvin ja meikit kunnossa, mietti asuja ja puhuu kalustuxista. Ei vittu ei ne sille mitään voi. Tässä suhteessa miesmäinen Anne Holt ja naismainen Jonne Nääsböö on kuin kaxoset. Nääsböö on vaan vielä sadistisempi ja ikävämpi ihminen.
xxx/ellauri239.html on line 365: Loppuluvussa näyttää olevan jotkut etniset norskijätkät Arne sekä Vetle ja lisää etovia suxia. Sentään Selmasta ei ole enää mitään puhetta, mikä on aina kotiinpäin. Ei hetkinen edellisessä luvussa Selma luopuu asianajovaltakirjasta ja jää syömään ananaspizzaa spugeystävänsä kaa. Se aikoo ryhtyä nyt kokopäiväkonnaxi. Ei vittu nää krimipökäleet on äärimmäisen patraskimaisia.
xxx/ellauri239.html on line 377: Sarja oli saanut innoituxensa Camusin Rutto-kirjasta. TLDR tuumi Selma ja heitti sillä vesilintua. Sarjan se kazoi 2x koska siinä oli syvyyttä.
xxx/ellauri239.html on line 385: Spurgu Einar oli ollut hyvä poliisi kunnes nirhasi jonkun tyypin virantoimituxessa, mutta sen aapinen oli kehno. Poliisixi ei tarvita kummoisiakaan lahjoja. Rikoxet kun tehdään matelijanaivoilla. Raha sexi ja kosto. Eliskä EFK. Einarillakin on vino suu. Niin varmaan tässä kirjassa vähän kaikilla.
xxx/ellauri239.html on line 449: Selma tunsi olonsa yhtä vanhaxi kuin 8 v vanhempi luojansa. Ruumis tuntui painavasta, löysältä ja vieraan oloiselta. Ei ihmekään, sehän kuuluu Annelle. Öky-Moringilla on älytaulu. Tsiisus. (E) Norja, Selma kirjoitti suurin punaisin kirjaimin. Pepsi Max, vielä suuremmin.
xxx/ellauri239.html on line 525: Kerran väkivaltarikokseen syyllistyneellä on suuri riski syyllistyä uudestaan väkivaltaan. Lääketieteen lisensiaatti Roope Tikkanen on selvittänyt Helsingin yliopistossa perjantaina tarkastettavassa väitöskirjassaan, millaisia tekijöitä rikosten uusijoiden taustalta löytyy.
xxx/ellauri239.html on line 579: – Touhumme eteni yhä pitemmälle, ja kun aloimme suoraan sanoen nussia lauteilla sylikkäin, Kari Tapio räjähti, Frederik muistelee kirjassa.
xxx/ellauri239.html on line 612: Ei mikään Late Johansson, Natural Born Again Killer ysäriltä. Johanssonista ilmestyi syyskuussa 2020 elämäkertakirja: Sipilä, Jarkko ja Johansson, Lauri: Late – Suomen pelätyimmän rikollisen tarina.
xxx/ellauri239.html on line 760:
Ei vaitiskaan, vanhempien nimikirjaimet saattoivat olla toiset.
xxx/ellauri239.html on line 778: Spekulaatio tämäkin, mutta Roopen kiinnostus väkivaltarikoksiin jo vuosikymmenien ajalta sekä rautainen ammattitaito psykiatriasta. Voisiko olla, että tämä kaikki on tosiaan tarkkaan suunniteltu tapahtuma? En usko, että kyseisen taustan ja ammattitaidon omaava vahingossa töpeksii näin amatöörimäisesti. Sanokaa minun sanoneen, että tulevan kymmenen vuoden sisällä saamme lukea Roopen julkaisevan uuden tutkimuksen/kirjan. Tarkoitan sitä, että vaikka se on enemmän poikkeus kuin sääntö, että suomalaiset murhatapaukset ovat surkeasti suunniteltuja ja toteutettuja, niin voisiko olla että nyt olisi vihdoinkin poikkeus tuohon yleiseen linjaan?
xxx/ellauri239.html on line 784: Lisäys/muokkaus Tuosta lääkärien hinnoittelusta. "Voi herranen aika sentään, 120eur 10min ajasta!!1!1!!" Oletteko ajatelleet asiaa näin: se 10min "terapia" on todennäköisesti puhelu asiakkaalle, jossa tarkistetaan lääkityksen tilanne, uusitaan resepti, tehdään asiaan kuuluvat kirjaukset, säilytät hoitosuhteen asiakkaaseen, eli olet ns. (HUOM, NIIN SANOTUSTI) vastuussa hoitavana lääkärinä, maksat verot, maksat "pöytämaksun" (joka kattaa mm. toimitilojen/aspan kulut), koska ei yksityiset lääkärileskukset tee hyväntekeväisyyttä, vaan heidän tulot tulevat mm. lääkäreiden firmoilta tarjotessaan lääkäreille fasiliteetit ja ajanvarausjärjestelmät.
xxx/ellauri239.html on line 812: Friedrich Nietzschen kirja Hyvän ja pahan tuolla puolen on kulunut useimpien massamurhaajien käsissä. Valkoinen raivo liittyy flash back -tyyppisiin uudelleen dissosioitumisiin. Jokin alkuperäisen trauman kaltainen ärsyke saattaa laukaista sen. Nyt mulla on meneillä Hyvän ja pahan alkuperä, jossa mursuwiixi korvaa hyvän ja pahan vastakohdan hyvällä ja huonolla. Hyvä ja paha koskee elukoiden päämääriä. Hyvä on niiden mukaista ja paha vastustaa niitä. Hyvä ja huono koskee päämääriä edistäviä keinoja: hyvä edistää niitä paljon, huono vähän. Eli Nietzsche sivuuttaa koko etiikan pääkysymyxen otaxumalla että päämäärä on jo tunnettu (nim. mursuwiixisten Herrschaft), ja sitä hyvin edistävät arjalaiset on hyviä ja mutiaiset huonoja. Tavallinen apinamoraali sanoo että hyvä on sellainen naapuri joka toimii mun hyväxi ja paha sellainen joka vastustaa mua.
xxx/ellauri250.html on line 136: Sain jonkun sen kirjan Shanshanilta kai mutta oli liian hapokasta, ei jaxanut. En juuri perusta tollasista fantasiajutuista. Guan guan sanoivat merimezot mun, Kunin ja Kristiinan kääntämässä runossa, suomexi kääk kääk.
xxx/ellauri250.html on line 140: Mo Yanin teosten ruotsintaja Göran Malmqvist kuuluu Nobelin kirjallisuuspalkinnon valintakomiteaan, mitä paheksuttiin monissa ruotsalaisviestimissä. Hänen esitettiin olleen jäävi, mistä hän tuohtui. Mutta tuohta tuli silti ihan kivasti.
xxx/ellauri250.html on line 142: Hei mutta onhan tässäkin nimityxessä politiikan pukinsorkka mukana! Mo Yan joutui lopettamaan peruskoulun ja paimentamaan karjaa kulttuurivallankumouksen aikaan. Kuin Danin äiskä! Under kulturrevolutionen tvingades han sluta skolan eftersom hans släktingar tillhört den jordägande klassen. Toisinaan hän joutui syömään kaarnaa ja rikkakasveja henkensä pitimiksi kuin Saarijärven Paavo. Varhaiset kärsimykset innoittivat häntä kirjoittamaan korruptiosta, kiinalaisen yhteiskunnan rappiosta kommunismissa, syntyvyyden säännöstelypolitiikasta ja elämästä maaseudulla. Mo Yanin esikoistes ilmestyi vuonna 1981. Hänen kirjailijanimensä tarkoittaa ”pulinat pois”.
xxx/ellauri250.html on line 150: John Fante (8. huhtikuuta 1909 Denver – 8. toukokuuta 1983 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja, joka antoi merkittäviä vaikutteita Heinrich Karl Bukowskille. Woppi antoi vaikutteita sakemannille.
xxx/ellauri250.html on line 154: John Fanten poika, kirjailija Dan Fante, on kuvannut isäänsä seuraavasti:"John Fantea ei ollut läheisimpienkään helppo tuntea, ja vielä vaikeampi häntä oli rakastaa. Hän oli täynnä apinan raivoa - tulivuori joka saattoi purkautua koska tahansa. Nuorena ja vielä nelikymppisenäkin hän oli valmis nyrkkitappeluun baarissa, vaikka sai joka kerta nekkuunsa."
xxx/ellauri250.html on line 184: Gunilla Elisabet Dukure Bergström (24. heinäkuuta 1942 Göteborg – 25. elokuuta 2021 Tukholma) oli ruotsalainen lastenkirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan Mikko Mallikas -kirjoistaan, jotka hän on myös kuvittanut. Mikko Mallikas (alkuteoksissa Alfons Åberg) on isänsä kanssa asuva äiditön pieni poika, joka on oman elämänsä sankari. Mikko Mallikkaasta on tehty samanniminen piirrossarja, jossa on esiintynyt myös Bergströmin toinen tunnettu hahmo Milla. Bergström oli ize 2 avioeroperheen bonuslapsi. Bergström poti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänellä oli vammainen tytär Boel. Hänellä ei nähtävästi ollut yhtään kunnollista miestä. Hän oli DN:n ja Aftonbladetin toimittaja. Hänen isänsä oli juuri samanlainen pelle retku kuin Alfonsin. Tämä kaikki saattaa selittää mixi Mikko Mallikkaasta tuli tollanen vammasennäköinen paskalätty kusiaivo.
xxx/ellauri250.html on line 350:
xxx/ellauri250.html on line 390: Hytti nro 6 on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka on ohjannut Juho Kuosmanen. Elokuvan pääosissa ovat Seidi Haarla ja Juri Borisov. Elokuvassa suomalainen naisopiskelija (Haarla) ja venäläinen työmies (Borisov) matkustavat junalla Venäjän halki Murmanskiin. Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin vuodelta 2011. Elokuvaa varten kirjan tapahtumia on kuitenkin muutettu monin tavoin: esimerkiksi junan reitti, miespäähenkilön nimi ja ikä, tapahtumapaikka sekä aikakausi eroavat kirjasta. Hytti nro 6 sai ensi-iltansa 10. heinäkuuta 2021 Cannesin elokuvajuhlilla, missä se voitti juhlien kakkospalkinnon, Grand Prix’n. Elokuva sai teatteriensi-illan Suomessa 29. lokakuuta 2021.
xxx/ellauri250.html on line 497: Karl Heinrich Bukowski oli paskanjauhaja spuge jenkkipolakki, omahyväinen talousliberaali julkkis kuten Jean Paul Sartre joka kehui sen maasta taivaisiin. Tämmöstä klisheistä lätinää se väsäsi, kuulostaa Nääsböön roskakirjalta tai B-luokan filmiltä.
xxx/ellauri250.html on line 620: Das Buch „Schlechte Verlierer“ hat Originaltitel: Erections, Ejaculations, Exhibitions and General Tales of Ordinary Madness. Bukowski befindet sich zeitlich und geografisch irgendwo zwischen Beat Generation und Gonzo-Journalismus, ist diesen Stilen aber nicht zuzurechnen. Eskistäkin tollanen oli jotenkin hienoa, niin Hyvinkään kiltti hymypoika kuin olikin. Kumma ettei sillä näytä olleen juuri muita ilmoittautuneita kirjallisia jäljittelijöitä kuin Jonne Nääsböö.
xxx/ellauri250.html on line 833: Nääsböön miesasiamiesmäisyys saa lisävauhtia kirjan loppupuolella Pelikaani-nimisen ruman femakon leveillessä naissukupuolen puolesta. Tää on geneettistä sekin, sukupuolten välinen kilpailu on yhtä Darwinin totta kuin kilpailu vastakkaisesta sukupuolesta. Setämiesten mielestä raiskaaminen on anteexiannettavaa (ja oikeastaan kivaa) mutta abortti hirveää, naisten mielestä asia on just toisin päin. Satunnainen nainti tuo lisää lisääntymispisteitä miehille mutta vähentää niitä naisilta. Tää on kalojen vs nisäkkäiden lisääntymisstrategian mukaista. Preejakulær sedesvæske på penistuppen. Lue myös Hikipedian artikkeli emättimestä. xxx/ellauri250.html on line 875: Pikin mielikirja on Pohjakosketus. Se antaa sen Matti Pylkkäselle lahjaxi. Se on ajoittain erittäin raskasta ja hurjaa luettavaa. Henkinen väkivalta kasvaa toiseen potenssiin, ja jälki on rumaa. Huojuvan parisuhteen lisäksi Honkanen tavoittaa arvokkaan havainnollisesti perhenäkökulman eli lasten kohtalon rikkinäisessä perheessä. Pohjakosketus on Nina Honkasen kertomus parisuhteesta, jossa mies on itsekäs ja tunteeton naista kohtaan, vaikka onkin mainio isä ja nainen kestää, koska on oppinut pienestä kestämään. Kirja on kertomus siitä, kuinka ihminen lopulta löytää itsensä vuosien eksyksissä olon jälkeen ja kuinka rankasta parisuhteesta ja erosta voi pinnistää ja ponnistaa tukevasti omille jaloilleen vaikeuksien kautta.
xxx/ellauri250.html on line 918: Ei, Kaija ei ole yhtä hyvä kuin Raakkeli. Se ei ole tarpeexi. Tarpeexi mitä? Ei selviä. Tarpeexi hyvä vällyissä? Tarpeexi vieno ja naisellinen ehkä, liian hyökkäävä? Käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Jotain tällästä se ehkä on. Raakel on mustatukkainen, Kaja hunajablondi. Onkohan Raakel juutalainen? Mixkähän sen pojan nimi on venäläinen Helge? Häätyy koittaa lukea spoilereita lumiukkokirjasta.
xxx/ellauri251.html on line 3312: Lain kirjain puhuu kansalaisen oikeudesta kohtuuhintaiseen sähköön. Kuluttajaliiton pääsihteerin Juha Beurling-Pomoellin mukaan kohtuuhintaisuutta ei vain ole missään määritelty. Sähkön yxityistäminen tekee sen mahdottomaxi. Yhden villasukat on kilisevää toisen taskussa.
xxx/ellauri252.html on line 54: Joulu 2022 meni koronaa läsiessä kilpayskien. Siinähän jouti hyvin lukea nippu luonnevikaisten suomalaisten kirjailijoiden väsäämiä ikävystyttäviä suomalaisia romaanikirjoja.
xxx/ellauri252.html on line 56: Kun pikkuvihkoja oli luonteva määrä täynnä, kirjoitin tekstin koneella puhtaaksi, sitä sen kummemmin korjailematta tai toimittamatta, toimitti Pena. Mitenkö kirjani syntyivät? No kirjoittamalla, viisasteli Hande.
xxx/ellauri252.html on line 60: Saarisen Punk-akatemia, Pirkkala 1980 lyttää epäviisaasti Saarikosken keväällä 1980 ilmestyneen proosateoksen nimeltä ’Asiaa tai ei’. Osuvampi otsikko sille olisi ’Kirjoitan kirjan, olipa asiaa tai ei’. Saarikosken kirja on pohjanoteeraus. Se on pohjanoteeraus, koska miehellä ei ole mitään sanottavaa. Saman voi valitettavasti sanoa in retrospect E.Saarisen elämäntyöstä. Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla vuonna 1983 kylmä koskenkorva ampui kuumat veret Saarikosken molemmista päistä. Pushkinin sanoin: Loin hengen työllä itselleni muistopylvään. Monumentum exegi aere perennius.
xxx/ellauri252.html on line 119: Starkonkin tämän syksyn teos on avoin ja läheinen kertom, karje Be kaikesta siitä mitä Pentti Saarikoskelle tapahtu kaatokännissä 3 mauttoman keväisen viikon aikana Dublinis, Irials patalpage mes Joycen omassa kanpungtas. Pentu Saarikki haluaa kirjan alla olla oma izensä, vitun ärsyttävä, pala suunsa puhtasket, all hin kun Einen kristillinen puhe tehoa. Hinen tekstink on kanaa kulmicasta, Joskus his thin lapsellista, jodicus hän puhun kuin filof, multa aina hinen seuras on viihtyisää. Hän ei osa pilkata Jumala niinkö Hannu, eikä olla yhtä rivosuinen tai ilkeä, vaik miten yrittäisi. Hin kulkee mis kulkee baarikärpäsenä. Kirje femakolle on Sear nimiä ja tekstiä paljaimmillaan.
xxx/ellauri252.html on line 123: »Tapausten kulku» on keskeistä ja paljastavaa Salamaa v:lta 1975, kirja siitä miltä tuntuu kun maailma on kaatumassa päälle. Tämä kertoo kirjailijalle läheisestä elämänpiiristä, ravintola Hansasta, sen kantakundeista, omasta avioliitosta kirjailijan silmin nähtynä. »Tapausten kulku»> on suomalaisen kirjallisuuden voimakkaimpia ja suorimpia tunnustuksia. Salama tutkistelee itseään, lähimmäisiään, lapsuuttaan ja nuoruuttaan, yhteiskuntaa ja sen rakenteita, elämänkatsomuksensa vahvuutta, ajan aatteita kolmanteen maailmaan verrattuna, ja kaikki se mikä ei tunnu kestävältä jää syrjään. >>Tapausten kulku» kertoo siitä, miten epäoikeudenmukaiseksi tajuttu oikeudenkäynti vaikuttaa pohjimmiltaan lakia kunnioittavaan ihmiseen, miten se muuttaa hänet. Salama ei säästä ketään ja itseään kaikkein vähiten.
xxx/ellauri252.html on line 125: Hannu Sulo Salama (s. 4. lokakuuta 1936 Kouvola) on suomalainen, työväenluokkaisista aiheistaan tunnettu kirjailija. Lapsuutensa hän vietti suurelta osin Tampereen seudulla Pispalassa ja asuu nykyään Helsingin Vuosaaressa.
xxx/ellauri252.html on line 127: Salama kävi jonkin aikaa Tampereen klassillista lyseota, mutta koulu jäi kesken. Armeijan käytyään hän lähti opiskelemaan Oriveden opistoon, jossa hän alkoi kiinnostua kirjallisuudesta. Salama työskenteli aluksi tumpelona sähköasentajana kuten isänsä (siitä varottaa muuntajien kyljessä se salama) ja sittemmin jonkin aikaa myös maatyömiehenä ennen kuin ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1961. Hänen esikoisteoksensa oli se tavallinen pimu paxuxi -tarina (1961).
xxx/ellauri252.html on line 129: Salaman vuonna 1964 julkaistu neljäs teos Juhannustanssit toi tekijälleen syytteen jumalanpilkasta. Hänen kriitikkonsa suivaantuivat erityisesti kirjassa pidetystä ”pilasaarnasta”. Salama tuomittiin Helsingin hovioikeudessa 1966 kolmeksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen. Tuomiosta valitettiin Korkeimpaan oikeuteen, joka päätti vuonna 1968 pitää tuomion ennallaan, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen armahti hänet vuonna 1968. Kustannusyhtiö Otava joutui maksamaan valtiolle 46 000 markkaa, joka oli pikkuraha verrattuna kirjan menekkiin.
xxx/ellauri252.html on line 133: Salama sairastui vuonna 1989 haimatulehdukseen ja oli vuosia täysin raitis. Kirjoista ei sen jälkeen tullut juuri lasta eikä paskaakaan. Kirjailija Arto Virtasen sanoin ”Salama näytti, missä työläiskirjallisuuden viimeiset langanpäät rispaantuivat kadotakseen osaksi laajempia ja hallitsemattomampia rakenteita”. Joopajoo.
xxx/ellauri252.html on line 135: Timo Pyryharakan tekemässä elämäkertakirjassa Salama kertoo haluavansa elää vuoteen 2018, jolloin sisällissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa! Meistä 3. polven punikeista tuli tosin tälläsiä takinkaantäjiä.” Nysse on jo melkein ysäri ja yhä hengissä. Työläisen maxa on järeämpää tekoa kuin keskiluokkaisen Imi Autereen.
xxx/ellauri252.html on line 142: Samaan aikaan kansalle uskotellaan, että suurin ongelma ovat työläisten palkat. Tämän takia Suomi menee konkurssiin. Tämä on aivan naurettavaa, tuhahtaa kirjailija ja nauraa päälle kuivaa naurua.
xxx/ellauri252.html on line 144: Palkansaajan pitäisi ryhtyä yrittäjäksi, pikku-kapitalistiksi. Tällä tavoin katoaa joukkovoima ja sehän on oikealle kapitalistille mannaa. Sitten Salama tarttuu runokirjaansa ja lausuu säkeen: "Härmäläinen kansainvälinen: huomispäivänä kansat on keljut keskenään."
xxx/ellauri252.html on line 150: Kivennäisvettä kulautteleva Himanen näyttää äkkiseltään keneltä tahansa 23-vuotiaalta opiskelijalta. Erona on vain se, ettei hän ole opiskelija. Hän väitteli parikymppisenä, tuolloin Suomen nuorimpana, maan huonoimmaxi filosofian tohtoriksi. Väitöskirjan aiheena oli Bertrand Russellin uskontokritiikki.
xxx/ellauri252.html on line 155: Hannu kävi Puovon tentissä kirjatekeleensä kanssa: kahvia, sikaareja, tuhkis täynnä puoliväliin poltettuja natsoja, tekniikan ihme ilmankostuttaja keskellä lattiaa tuuppaamassa vesihöyryä ja pieniä pisaroita toista metriä korkealle, kaunis vaimo, isoäiti hopeasta ja vanhasta tynnyrinkimmestä, ja Paavi itse, koulusa koriammaks kruusaantunu: nopea, helposti teatraaliseksi tempautuva puhe, jonka sävy vaihteli mielentilan ja oivallusten mukaan, sadankolmenkymmenen kilon ruho kapeitten jalkoterien ja puupohjaisten terveyssandaalien päällä, pitkät paperinäpit, housut kuin purjeet, oikaisun tarpeessa oleva etuhampaisto.
xxx/ellauri252.html on line 163: Eniten Salaman hampaissa on Pentti Saarikoski, kirjassa Ilmari Autere. Heidän kantapaikkansa Hansa on muutettu hassusti Visbyksi. Enää ei ole muuten Hansaakaan, sillä se kuopattiin jo tässä kirjassa.
xxx/ellauri252.html on line 174: Hammasteknikon työ ei ajan pitkään tyydyttänyt, ja Turtiainen haki Yhteiskunnalliseen korkeakouluun opiskelemaan sanomalehtimiesoppia, kirjallisuutta ja yhteiskuntatieteitä. Parin opiskeluvuoden jälkeen hän lähti toimittajaksi jyväskyläläiseen sosiaalidemokraattiseen Työn Voima -sanomalehteen ja alkoi kirjoitella runoja. Ensimmäiset runonsa hän julkaisi Erkki Valan päätoimittamassa Tulenkantajat-lehdessä 1934.
xxx/ellauri252.html on line 213: Hannu Salaman uusi kirja Joulukuun kuudes ei ole siinä määrin omaelämäkerrallinen teos kuin oli ’Minä, Olli ja Orvokki’. 6/12 on kaihtelematon kuvaus kolmen ihmisen vaiheista ja keskinäisistä suhteista, taitekohtana yhden päivän ratkaisevat tapahtumat. Taustana on kaupunki, Helsinki tällä kertaa, ja merkitsevä on myös ajankohta. On joulukuun kuudes; Ristosen, Sutisen ja Railin suhteiden ratketessa juhlii Pena päivää iltapuvussa, joku taas tekee kuolemaa siltojen alla.
xxx/ellauri252.html on line 215: Ize asiassa Hande oli vaan vitun kade siitä että muut retiisikirjailijat saavat pääsylipun Urkin bileisiin vaan ei se. Eijan kanssa äyskivät pojalle ja vahtaavat sitten töllöstä Penan frakkia, Tuula2n peruukkia, kammattua Arvo Turilasta ja minihameista Brita Polttilaa. Järjestäytynyt työväenliike näki syystä von Blitzin negatiivisexi navaxi. Sen asenteet on täysporvarillisia. Kirjassa 6/12 runoilija sammuu linnaan matkaavan autoletkan eteen. Hande nostaa tukirahoja muka vastentahtoisesti eikä palkinnotkaan jää postiin seisomaan. Eijan kanssa meni kuralle heti pikku Markun synnyttyä. Ei olis pitänyt hankkia perheeseen toista lasta.
xxx/ellauri252.html on line 232: Uuden Suomettaren niin saatanan tyylikäs, objektiivinen, pelkästään tosioihin nojautuva tohtoristyttö vapaasti lainaten sanoi: aina on ollut nuorallatanssijoita ja muita rujoja jotka korva kuhilona ja mankku perseen takana tekevät juttuja ja väittävät että se on taidetta. Se osoitti jos ei muuta niin ihmisen jonka piti olla jonkinlainen kansankirjallisuuden tutkija, sokeutta ja kuuroutta ja tietämättömyyttä puhekielisen repliikin ja lauseen olemuksesta, ja kun näin on, toivotan ämmälle kohdunkaulan syöpää ja verisuonten kalkkeutumista ja suorinta tietä mullan alle. Just tällänen toivotus oli mulla mielessä sille Jättijaon väkäleualle.
xxx/ellauri252.html on line 258: Tää Pepun tuotantokausi on kostokirja Claire Bloomille. Peppu on korottanut izensä tällä kertaa elämää suuremmaxi työmies goljathahmoxi, jolla on liika sivistynyt vaimo Eve. Spoileri: Evellä on hemmoteltu tytär Sylphid jota Peppu-kommari ei voi sietää, siitä alkaa pahat vibat kunnes Eve kaikexi onnexi vetää henxelit. Peppu-Ira iloizee siitä samalla lailla riehakkaasti kuin ekan exän kuoltua. Hemmetti se on sit pahasuopa juutalainen! Claire oli oikeestikkin Peppua 2v vanhempi, mutta vielä elävien kirjoissa, toisin kuin Peppu ize.
xxx/ellauri252.html on line 261:
xxx/ellauri252.html on line 263: Sirri Härölän jouzenlaulu oli teos Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen, aika samantyyppinen kirja kuin aikaisemmin lukemamme evankeliumi-fanifiktio. Jännä miten samanlaisia EFK-versioita kynäilijät on Jeesuxesta kehitelleet. Selkeästi panokohtauxet on ollut suurin puute evankeliumeissa. Harri vetää gospelien mutkat suorixi, samastaa Magdalan ja Betanian Maariat. Jeesus tekee Magdaleenan kanssa perettä kuin sen yhden bestselleristin tiiliskivessä, annas olla se on kielen päällä, juu Dan Brownin Leonardo da Vinci koodi. There, Teabing explains that the Grail is not a cup, but connected to Mary Magdalene, and that she was Jesus Christ's wife and is the person to his right in The Last Supper. The hidden sarcophagus of Maria M. is in Louvre. No meat left in it, I fear.
xxx/ellauri252.html on line 265: Ja sinä veit neizyytesi minulta, Jeesus ärjäisi vasta raiskatulle Maria Magdaleenalle, muka kaksitoista vuotiaana. Kimitti pikemminkin. Tää Sirolan Jeesus kirja on hizin narsistinen ja lisäxi pedofiilinen. Miehellä ei ole oikeutta hyljätä vaimoaan, ellei tämä osoittaudu huoraxi. Siinä tapauxessa se on terve menoa. Olemmeko me vällykäärmeitä vai pelimiehiä?
xxx/ellauri252.html on line 290: Kalle Päätaloa eli ”Joulupuukalle Pääkalloa” hän ei ole jaksanut lukea kymmentä-viittätoista sivua enempää ja Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan hän leimaa ”ryynegreeniläiseksi” sotaromantiikan tuotteeksi. Velikultakirjallisuutta, jota on käytetty sotapropagandan välineenä.
xxx/ellauri252.html on line 295: Kulttuurivieras, kirjailija Hannu Salama: On virhe rakentaa uusi rautaesirippu Euroopan ja Venäjän välille. Asia on hyvin yksinkertainen: jos Venäjä pistää kaasuhanat kiinni, Puolassa ja Saksassa palellaan.
xxx/ellauri252.html on line 306: Martti Simojokea oli pienestä pitäen vaivannut alemmuudentunne. Hän epäili, ettei hänellä olisi henkisiä edellytyksiä yliopisto-opiskeluun. Siinä hän oli oikeassa, mutta Simeliusten hyvävelisuhteet auttoivat. Sodan pitkittyessä Martti Simojoki suunnitteli väitöskirjatyötä. Hän sai 1943 vuoden mittaisen opintoloman perusteenaan vuoden stipendi Saksaan. Kuitenkin sotaolosuhteet Saksassa estivät opiskeluaikeet siellä ja hän palasi Suomeen. Matka kesti kaksi kuukautta. Simojoelta jäi saamatta Saksasta metodinen oppi Prahan pyöveliltä, jota hän oli tavoitellut. Hepulla oli muita kiireitä. Ehti siinä kuitenkin käydä Reeperbaanalla huorissa. Suomalainen ylioppilas on kansallismielinen.
xxx/ellauri252.html on line 335: Vaikein asia Simojoen uralla oli laajan vaikutuksen saanut Salama-jupakka Juhannustanssit-teoksen tiimoilta. Kapinakenraali oli Pispalan suulas Voltaire, juuri 28 vuotta täyttänyt Hannu Salama, joka tunnettiin kiivaana, uhmakkaana, omapäisenä, mustapartaisena ja ylimielisenä kirjailijana. Taivaallisia sotajoukkoja johti Uudessakaupungissa syntynyt 56-vuotias arkkipiispa Martti Simojoki. Pyllynruma Margit Borg Sundman (kok) toimi taantumuxen sotanuijana.
xxx/ellauri252.html on line 338: Arkkipiispa Martti Simojoki piti puolestaan 11. marraskuuta 1964 kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlassa Helsingin yliopistolla puheen, jossa hän tuomitsi Hannu Salaman ja kirjan kustantajan. Hän korosti, että pyhistä asioista ei saanut puhua loukkaavalla tavalla, koska silloin pilkattiin ihmiseksi kasvamisen perusasioita. Ullanlinnan "Bobin" vaimo oli kasvanut ihmisenä niin ettei "Bob" saanut sitä heivatuxi Volvon perälle.
xxx/ellauri252.html on line 400: Sjöwall ja Wahlöö oli kansainvälisesti tunnettu ruotsalainen kirjailijapariskunta. Susiparina synnissä eläneet Maj Sjöwall (1935–2020) ja Per Wahlöö (1926–1975) kirjoittivat vuosina 1965–1975 julkaistun kymmenen poliisiromaanin sarjan Roman om ett brott (”romaani rikoksesta”). Sarjan päähenkilönä oli ensimmäinen poliisiassistentti (vastaa Suomen ylikonstaapelia) Martin Beck, joka myöhemmissä kirjoissa yleni ensin rikoskomisarioksi ja sen jälkeen valtakunnan murhakomissaarixi.
xxx/ellauri252.html on line 407: Evan Hunter (alk. Salvatore Lombino, 15. lokakuuta 1926 – 6. heinäkuuta 2005) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hunter tunnetaan erityisesti nimellä Ed McBain kirjoittamastaan yli 50-osaisesta poliisiromaanisarjasta 87. poliisipiiri, joka on yksi poliisiromaanin perusteoksista.
xxx/ellauri252.html on line 420: Nyt kun olen lukenut alusta noin 50 sivua, nauraen välillä pidäkkeettömästi puolustusasianajaja Braketin punastelematta jyräyttämille pieruille, en voi käsittää, miten joku voi pitää tätä kirjaa "nuaarina" tai edes "jännärinä", puhumattakaan "hyvinvointiyhteiskunnan" kritiikistä, paizi sikäli että ruozisosialidemokraatit eivät olleet läheskään kyllin radikaaleja ajamaan köyhän asiaa. Täähän on vaan huumorin sävyttämä poliittinen pefletti. Siinä suhteessa se tulee lähelle suomenruozalaisen Staffan Bruunin sepustuxia, paizi että Staffan seisoo barrikaadin suojanpuolella. Dan Kivipukki on sekin pefletisti, paizi että Taneli on kiivaan jumalansa kuvana 100% huumorivapaa.
xxx/ellauri252.html on line 424: Sjövall Wahlöön aikalaiset (ja Handen huorahtava äisky) on ymmärtäneet tän huorajutun ihan väärin. Ei kyse ole siitä myykö sexiä silkasta rahasta, antaako vaihtokaupalla tai suorastaan anteexi, vaan kyse on yxinomaan siitä onko avionrikkoja. Ainoastaan rouvasväki voi tehdä huorin Moosexen pelikirjassa. Miehiä koskee se toinen käsky, joka kieltää "himoizemasta" eli varrastamasta naapurin vaimoa. Ammattihuorat ei siis tee huorin, eikä niitä nuohoavat miehetkään. Vanhassa testamentissa monivaimoiset patriarkat kävi ihan virkistyxen vuoksi huorissa. Jakorasiaa ei kyllä kukaan huoli vaimoxi, ja lapsenteko sellaisen kanssa oli tosi noloa, kuten Tamaran esimerkki todistaa. Eli oli syytä silti varoa mihin reikään kaulatun nuppinsa upottaa, kuten psalmista varotteleekin kiimaisia nuorukaisia.
xxx/ellauri252.html on line 456: Mark Parland (s. 1964) on suomalainen kansallismielinen lehti- ja radiotoimittaja, kirjailija ja dokumentaristi. xxx/ellauri252.html on line 468: Mutta toinen vielä parempi on Etelä-Afrikan valkoiset, ne ovat kamalan pahoja eivätkä yhtä ilmiselvästi CIAn asialla. (Vaikka ovathan ne.) ULAG on niinkö GULAG ilman sitä geetä. Glavnoye Upravleniye Ispravitelno-Trudovykh Lagerey, paizi ei glavnoje. Sissejä on noin komppanian verran, mukana kuriositeettina 2 neekeriä, 1 jutku ja 1 ruåzalainen. Myös ruåzinlautalla seilaavat lautakätiset japsut ovat hyvin, hyvin pahoja. Ja tylsiä kun pelaavat koko ajan keskenään go-peliä. Heinrich Heydrichillä oli juutalainen isoäitipuoli mutta isot Ht antoivat sen anteexi koska Heydrichissä ei ollut yhtään mummipuolen verta. Ruth Solomonsson kuulostaa kyllä juutalaiselta, mutta ei välttämättä ole. Kurt Salomonson oli Perssonin kaveri, kiirunalainen työläiskirjailija joka reeasi työväen asiaa kapitalisteille. Onkohan Ruthilla Heydrichiä nussiessa päässä blondi peruukki niinkuin sillä yhdellä brittinaziryhmään soluttautuneella Rahitilla? Tai Pena Saarikosken Tuula2 vaimolla Urkin juhlissa? Vaikka se oli blondi ilmankin.
xxx/ellauri252.html on line 495: Martin Beck oli Pirkon ikäinen eli 17v talvisodan aikana. Pakoili ruåzin izepuolustusvoimia yhden jos toisen tekosyyn nojalla. Dåliga lungor, psykisk insuffisiens, vad mer. Saman ikäinen kuin se puolalainen konekääntäjä ex-Leningradista. Tai naapurimme Kauko-Paavo Talasniemeltä. Kaikki ne on vainajia, laatikossa kuten lehmädandu Charlotten hautajaisleikissä. Nazoja ja nokitusta, typeriä esimiehiä. Että tääkin toimistokukkoklishee toistuu samanlaisena joka krimikirjassa. Mutta tää on omaperäsempi insertti:
xxx/ellauri252.html on line 549: Ruåzin poliisin keskijohto on törkyturpia. Haista perse suuri märehtijä ne sanovat röyhkeästi ylipäälliköstä. Onkohan 1975 haimasyöpään 48-vuotiaana kuollut Per enää jaxanut paljon tämän vikan 1975 ilmestyneen kirjan kirjoituxeen osallistua. Senköhän takia tässä oli tää irrallinen murhajuttu täytteenä.
xxx/ellauri252.html on line 571: Vau Mårtenilla on väritelkkari. Cape Canaveral (Spanish: Cabo Cañaveral) is a cape in Brevard äCounty, Florida, in the United States, near the center of the state's Atlantic coast. Officially Cape Kennedy from 1963 to 1973. Tricky Dick kumitti JFKn nimen taas pois kyltistä. Mixi Maj & Per vielä luulevat sitä Cape Kennedyxi? Olixtää kirja aloitettu niin aikaisin?
xxx/ellauri253.html on line 48: Ilkka Remes (s. 13. joulukuuta 1962 Luumäki), kynäilijä oikealta nimeltään Petri Pykälä, on suomalainen jännityskirjailija. Hän on suosituimpia suomalaisia kirjailijoita. Remeksen teosten myynti ylitti kesäkuun 2006 alussa miljoonan kappaleen rajan, ja marraskuussa 2016 hänen teoksiaan oli myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Ei sillä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri253.html on line 50: Remestä on turhaan verrattu jännityskirjallisuuden kuuluisimpiin nimiin. Kirjailija on sanonut käyttävänsä salanimeä, koska ei halua profiloitua vain yhden tyypin kirjailijaksi ja koska salanimen käyttö on yleistä tämän lajityypin kirjallisuudessa maailmalla.
xxx/ellauri253.html on line 51: Remes aloitti uransa ja trillerisarjansa romaanilla Pääkallokehrääjä vuonna 1997. Remes on vuosien 2000–2017 myydyin suomalainen kaunokirjailija.
xxx/ellauri253.html on line 53: Teoksessa Pääkallokehrääjä Remes kuvaa fiktiivistä kommunistivaltiota, Suomea, joka syntyi Neuvostoliiton vallattua Suomen 1944. Silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja pahoitteli kotisivuillaan tammikuussa 2001 luettuaan kirjan Ruttokellot, että Remeksen koko tuotannossa kaikki pahuus näyttää liittyvän Venäjään ja venäläisiin.
xxx/ellauri253.html on line 54: Ilkka Remeksen kirjoissa Venäjä on usein pahis: ”Venäjä on teoillaan ja puheillaan huolehtinut itsensä demonisoinnista”. Ilkka Remeksen uutuuskirjassa Venäjä katkaisee Suomelta sähköt.
xxx/ellauri253.html on line 59: – Pyrin esittämään mahdollisimman realistisia skenaarioita, joiden toteutuminen on mahdollista. Tapahtumien todennäköisyyden täytyy sen sijaan olla riittävän pieni, jotta ne soveltuvat jännitysromaaniin. Jos uhkakuvat ovat liian todennäköisiä, ne eivät kiinnosta minua sen enempää kuin lukijoitakaan, kirjailija Remes vastaa. Esim Ukrainan demilitarisaatio, luonnon tuho, 3. maailmansota tai Soinin toinen hallitus. Ei voisi vähempää kiinnostaa.
xxx/ellauri253.html on line 65: Remeksen romaaneista puhuttaessa muistetaan aina huomauttaa, että päähenkilöiden kuvaus jää niissä ohueksi ja dialogi on kökköä. Valtavan kökkö yleisö ei siitä piittaa vähääkään: Remeksen romaanit komeilevat joka vuosi myyntitilastojen kärjessä. Hannu Salaman romaania 6/12 myytiin aikoinaan 121 000 kappaletta, mikä on Suomessa valtava määrä kirjoja. Viime vuosina myyntikäyrät ovat sojottaneet loivasti alaspäin. Idea spurgukirjailijan terroristihyökkäyksestä Linnan juhliin oli niin voimakas, että Hande keskeytti jo alkaneen projektinsa kirjoittaakseen 6/12-trillerinsä.
xxx/ellauri253.html on line 185: Pekka Ervastilla oli Jaakko Liukkonen -niminen kasvattipoika, joka oli syntynyt Hankasalmella 1895. Ervasti ja Liukkonen hankkivat Lopen Pilpalasta pienen maatilan, jossa he asuivat vuodesta 1924 lähtien Liukkosen hoitaessa tilaa. Liukkonen jatkoi tilan viljelyä Ervastin kuoltua. Liukkosen vaimon kuoltua hänen raha-asiansa alkoivat kuitenkin mennä hunningolle. Liukkonen ja hänen 9- ja 5-vuotiaat tyttärensä kuolivat helatorstaina 1939 tulipalossa joka tuhosi Liukkosen Lopen Terävännenänkylässä sijainneen Saarenmaa-nimisen huvilan. Liukkonen oli sytyttänyt huvilan palamaan ja ampunut sitten tyttärensä ja itsensä. Tulipalossa tuhoutui myös Ervastin laaja pseudotieteellinen kirjasto ja useita keskinkertaisia taideteoksia.
xxx/ellauri253.html on line 187: Pekka Ervastin paljastusuutisilla oli merkittävä osuus siihen, että eduskuntavaalien 2003 jälkeen pääministeriksi noussut keskustan Anneli Jäätteenmäki jätti eroanomuksensa kesäkuussa 2003. Ilta-Sanomista pitämällään vapaalla Ervasti kirjoitti tapahtumasta kertovan kirjan Irakgate, jossa käytiin läpi Ilta-Sanomien osuutta pääministerin eroon. Kirjan julkaisun jälkeen 2004 Ervasti sai potkut Ilta-Sanomien palveluksesta ja siirtyi Suomen Kuvalehteen.
xxx/ellauri253.html on line 384: Jukan askeleet on kiireiset. Hän on särkenyt spektrofometrin (sic) tahalteen. Hän kirjoittaa pukkikirjaimin. Vimpelin nopein mies on hävitä juoxussa britti pulisonkiukolle. Jukka marssii vuorenvarmasti viranomaisten puheille. Anger Over kaartoi pysäköintialueelle eli siis parkkipaikalle. Rofeilla menee nyt huonosti mutta onnexi sentään Ervastin parta sointuu sen tummaan kashmir-puolitakkiin. Irves mätkii ohjauspyörää kuin Wolfram Roth. Heikki näppäilee numeroita hiljaa silmissään synkkä tushka.
xxx/ellauri253.html on line 394: "Yucca" muisti "kuin eilisen päivän" syyskuussa 1977, kun hän tuli Göteborgista britteihin kuin Kummisedän italialaiset mafiosot, totisilla, salaisen toiveikkailla kasvoilla sama luihu ilme kuin Robert de Niron konnaperheellä niiden huomatessa ranskalaisten lahjoittaman onton pazaan Manhattanin rannassa. Puolijohdetekniikkaa käsittelevän suuren kirjan välissä oli ollut isän kotitalon kuva tuolla Tuupovaarassa, eivaan siis Vimpelin Tyrmänkylässä. Hän oli itkenyt katkeraa nytkähtelevää itkua katkera, nytkähtelevä kyrpä kourassa. Nukkumista oli turha edes yrittää tahmaisissa lakanoissa. No nyt tuli kyillä silmitöntä paskanjauhantaa Unto!
xxx/ellauri253.html on line 539: Kun herään on Seijalla jo virsikirjan kannet avoinna, niistä loistaa armollista valoa.
xxx/ellauri253.html on line 548: Ei sunkaan Unto Remexen kirjassa ollut sinisen armeijakunnan aktivisti nimeltä Lemmetyinen? Eipäs vaan Laatikainen. Close but no cigar. Mea culpa.
xxx/ellauri255.html on line 124: Antony James Pyp Pipo on brittiläinen historioitsija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja ja teoksia toisesta maailmansodasta ja Espanjan sisällissodasta. Pyp Pipon tunnetuimmat julkaisut ovat Stalingrad ja Berliini 1945. Pyp Pipo on ollut aiemmin sotilas.
xxx/ellauri255.html on line 225: Nikolai Aleksejevitš Nekrasov (ven. Николай Алексеевич Некрасов, 10. joulukuuta (J: 28. marraskuuta) 1821 Nemirov, Podolia – 8. tammikuuta 1878 (J: 27. joulukuuta 1877) Pietari) oli venäläinen runoilija ja kirjallisuuslehti Aikalaisen kustantaja ja toimittaja. Hän kuvaili tuotannossaan talonpoikien elämää, tapoja ja kärsimyksiä.
xxx/ellauri255.html on line 229: Ironista kyllä Nekrasov pääsi 1840-luvun alussa työhön Belinskin alaiseksi kirjallisuuslehteen Isänmaallisia sepustuxia ja ystävystyi kriitikkonsa kanssa. Vuoden 1846 lopussa hän hankki Aikalainen -aikakausjulkaisun Pjotr Pletnjovilta, ja suurin osa Isänmaallisen sepustusten toimituskuntaa, myös Belinski, lähti hänen mukaansa.
xxx/ellauri255.html on line 235: Tärkein motiivi Punanenän teoksissa: on se raskasta vaikeaa ja täynnä vaikeuksia ajatella maaseudun työntekijöiden elämää, sekä yrittää ymmärtää, miksi nämä yksinkertaiset ihmiset, joille syötetään maata niin jokin tauti, nälkä ja köyhyys. Runoilija teokset liittyivät selkeästi aikaansa. hän oli hyvin suosittu eri riveissä kuten demokraattisille nuorille, jotka kaipasivat suuria uudistuksia ja muutoksia. Mutta samaan aikaan arvostamme runoilijaa ja älymystöä. Tiedetään, että Dostojevskin arvosti Aikalaisen työtä: sieltä förbityt motiivit ilmestyi usein kuuluisamman kirjailijan teoksissa
xxx/ellauri255.html on line 496: Vuonna 1970 Jorma Ojaharju julkaisi kapakkakirjailijana olonsa ajoista kerronnan eri tasoja sekoittelevan aikalaiskertomuksen Amok. Siinä fakta ja fiktio sekoittuvat iloisesti toisiinsa, kuten monen muunkin aikalaisen niin kutsutuissa paljastuskirjoissa.
xxx/ellauri255.html on line 510: Oli vuosi 1967. Anselm Hollo vainajan isäpappa J.A. Hollo kuoli, Ilkka Kylävaara vainajan isäpappa toimitti kirjan vuosi 17 joka löytyi juuri poistohyllystä, meikä oli isävainajansa kanssa Tähtitornin mäellä kazomassa Suomi 50 ilotulituxia. SITRA perustettiin. Seuraavana kesänä olin Kivisaaressa kun Bob Kennedystä päästettiin ilmat pihalle. Oi niitä aikoja. Typerä Alain Bretonkin kuoli 1967. Että Eski olikin vastenmielinen Suomi Sata juhlallisuuxien aikana. Se taisikin olla keskustajohtoisen fasistihallituxen aikoja. Nyze ryömi taas torakkana kynnyxen alta jauhamaan vielä kerran porsasmaisen Pipsan etovia ns. suloja. Tuskin Eskilläkään enää jököttää ellei sitten jollain sinisillä pillereillä kuten Capitanin swinger-juhlissa.
xxx/ellauri255.html on line 519: Jomppa ei ole sosialisti, se ei uhraa nykyisyyttään tulevaisuudelle. Haistakoon pitkän vitun, ja se on pelkästään positiivinen toivotus. Penasta näkee ettei se ole tehnyt koskaan ruumiillista työtä, toisin kuin Jomppa Ojaharju ja Mauno Koivisto. Kopu kazoi Albertin ja Pikku-Roban kulmassa sekatavarakaupan ikkunaa. Niitäkään ei enää ole, ei ikkunoita eikä kauppoja. Mukavuusmyymälöiden ikkunat on peitetty muovilla ettei havenoteille tule kiusausta niitä rikkoa. Sukupolven päästä tästä Hyvinkään kultahatun pikku pipulla oli erektio ihan kulman takana Albertinkadulla. Siitä piti sitten vallan kirja kirjoittaa.
xxx/ellauri255.html on line 531: Minä en suostu enää sekuntiakaan kuuntelemaan tuota moukkaa, osoitan Penaa sormella. - Mies muuta kuin puhuu rakastuneesti itsestään, sen aikaansaamia paskakikkaroita täytyy jokaisen eteläsuomalaisen käydä ihastelemassa, loukkaantuu perkele kun minä en suostu kehumaan sen säälittäviä proosatekeleitä. Kuinka helvetissä mä olen kestänyt katsella tuollaista? Sinä olet todellinen Turhan bey. Mun puolestani voit vetäa kuppaisen vitun päähäsi, ottaa ne runokirjat mukaasi, ja jäädä sinne loppuiäksesi. Minä lähden. No Jomppa leppyy saatuaan koskenkorvalestin Penalta. Viina maistuu sikamaisen hyvältä. On riemullista olla juoppo.
xxx/ellauri255.html on line 545: Jomppa kuoli samana vuonna kuin Pirkko Hiekkala, mutta 16 vuotta nuorempana. Sense viina teettää. Viimeiset vuotensa Ojaharju asui Helsingin Kontulassa. Voitti suomalaisen kirjakerhon suuren palkinnon 1979. Raitistui terveyssyistä 1982. Sai niin ankaran alkoholiepileptisen kohtauksen, että oli mieluummin ilman alkoholia kuin kokisi sen uudelleen.
xxx/ellauri255.html on line 559: Ei ole kahta henkilöä, jotka olisivat niin kaukana toisistaan kuin Gabriel Marques ja Jorma Ojaharju. Marques syntyi kultalusikka suussa, asui äitinsä kartanossa, opiskeli lakia ja alkoi toimittajana seikkailla Euroopassa, vietti aikaa Fidel Castron sohvamopsina Havannassa ja sai ylimääräisen kuhmun nenäänsä ällöttävän Mario Vargas Llosan nyrkistä. Ainostaan tuo kirjallisuushistorian kuuluisin nyrkkitappelu yhdistää nämä kaksi ihmistä toisiinsa. Ojaharju sai vain nyrkiniskuja enemmän, mutta ei fellow nobelisteilta.
xxx/ellauri259.html on line 46: Vaikka toisaalta, Karin kirjailijaprofiilissa on paljonkin paasauxenomaista. Senkin proosa on 90%sesti klisheitä joita aleatorisesti yhdistelemällä kieli poskessa kuin jarmulkapää toimittaja Pylkkänen tavoitellaan koomis-satiirista taiteellista vaikutelmaa. Erojakin on: Hori haluaa mainetta, minä en. Hori haluaa olla mölyapina, minä en. Hori haluaa et max monet ostaa ja lukee sen sepustuxia. Se haluaa tulla kuolemattomaxi kotimaisen kirjallisuuden kiintotähdexi. Minä en. Mieluummin huudan puun takana eikä kukaan kuuntele. Mieluummin kuolen kaikessa hiljaisuudessa ja katoan kuin pieru saharaan täältä murheen laaxosta.
xxx/ellauri259.html on line 54: Jos pelikirja näyttää huonolta, ei auta muu kuin vaihtaa peliä. Siihen on taas useita vaihtoehtoja: lisätä tai vähentää tiimejä, vahvistaa strategianippua tai muuttaa preferenssejä. Nato-optio edustaa ensimmäistä vaihtoehtoa, Leopardit ja Patriootit kakkosta ja erilaiset takinkääntämiset kolmatta.
xxx/ellauri259.html on line 101: 2016 alkaneen Pitääkö olla huolissaan? -ohjelman suosio senkun jatkuu. Edellisen kauden keskikatsojamäärä oli 1 379 000*. Suomalaiset keskikazojat ovat lähettäneet panelistien pohdittavaksi tuhansia huolenaiheita. Ei vaan suomalaiset ovat lähettäneet kymmeniä tuhansia huolenaiheita. Jenni Pääskysaaren johtama paneeli tekee epädramaattisen paluun ns. peruspoppoolla. Huoliin ovat vastaamassa suomalaisen kirjallisuuden harmaa eminenssi Miika Nousiainen (n.h.) ja duo valonkantajat eli Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen.
xxx/ellauri259.html on line 114: Kari Hotakainen tuo harvoin nähdyt tyttäret wc:seen - ex-Tarmo teki huusiremontin ystävälleen. Huvila & Huussi -huusintajaksossa tehdään kirjailija Kari Hotakaisen kesämökin pihanperä huusiksi.
xxx/ellauri259.html on line 117: -Tämä on yhdistetty vapaa-ajanpaikka ja työpaikka. Teen töitä puuseessä paljonkin. Työ on yksinäisen ihmisen työtä, ja kun perhe tai ystävät tulevat tänne, en tee töitä enää sekuntiakaan. Teen töitä täällä vain, kun olen yksin, kirjailija kertoo. Olen ollut apupoikana ja meidän hyvä, edesmennyt ex-ystävä Tarmo oli tässä päätekijänä. Isäntä olisi jo valmis luopumaan ex-Tarmon lisäxi tontin viimeisestä puusta. Maisemasuunnittelija Kati Jukarainen saa vapaat kädet, mutta Kari ei maxa paljua.
xxx/ellauri259.html on line 155: "Siinä on sellaista brassailua", Hotakainen viittaa Alfa Romeon synnyttämiin mielikuviin. "Vaihdoin Suomen yleisimmän auton yhteen Suomen harvinaisimmista autoista. Varmaankin nyt ajatellaan, että tuollaistako se apurahakirjailija rahoillaan tekee."
xxx/ellauri259.html on line 159: Vakavasta auto-onnettomuudesta toipunut Hotakainen on taas kirjoituskunnossa. 2012 pahassa kolarissa Hämeenlinnassa vakavasti loukkaantuneelta kirjailija Kari Hotakaiselta tulee uusi kirja ensi syksynä. Kirjan päähenkilö on auto-onnettomuudesta toipuva maalämpöyrittäjä Rautala. Yle Uutisille antamassaan haastattelussa kirjailija painottaa, ettei hänen kirjojensa päähenkilöillä ole jatkossa suhdetta autoihin. Alfa meni siinä rysäyxessä ihan rusinaxi, luovutuxeen kerrassaan.
xxx/ellauri259.html on line 170: Hänen isänsä oli valtion palveluksessa oleva maanmittari, joka viljeli samalla omistamaansa Hömelön tilaa. Oulujärven välittömässä läheisyydessä Houruloiden naapurissa sijaitseva maatila oli sama, jossa tuohivirsuinen Elias Lönnrot oli asunut Kajaanin vuosinaan nelisenkymmentä vuotta aikaisemmin. Sekä isän että äidin Anna Emilian (o.s. Kyrenius, Syyrian ex-maaherran huonetta ja sukua) kautta Leinon sukujuuret juontavat Libanoniin ja Sortavalaan Karjalassa, äidin kautta lisäksi Varsinais-Syyriaan. Kymmenlapsisen perheen nuorimpana Eino Leinosta kasvoi hemmoteltu varhaisvanhapoika, joka omaksui aatteellis-kirjallisia vaikutteita vanhemmilta veljiltään Oskarilta, Kaarlolta, Viktorilta ja Kasimirilta. Varsinkin Kasimir Leino välitti sisaruksilleen ajan yleiseurooppalaisia kulttuurivaikutteita kuten lihan halun köyriä kuppaisia huoria.
xxx/ellauri259.html on line 174: Käytyään Kajaanin alkeiskoulua ja Oulun suomalaista lyseota (1889–1890) Leino siirtyi veljensä, toimittaja Oskar Lönnbohmin luokse Hämeenlinnaan. Tähän pakotti perheen taloudellisen tilanteen heikkeneminen isän kuoleman jälkeen 1890. Hämeenlinnan lyseosta hän valmistui 16-vuotiaana ylioppilaaksi 1895. Leino aloitti opinnot myös Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa Helsingissä, mutta ne jäivät pian "taka-alalle" kurjaliston harrastusten vuoksi. Antiikin kirjailijat kuten Cornelius Nepos tulivat tutuiksi latinan tunneilla. Koti- ja kouluympäristönsä tapahtumia Leino kuvaili kaitafilmille ja julaisi elämänsä lopulla muistelmateokseensa Elämäni kuvakirja (1925).
xxx/ellauri259.html on line 289: Skandhas (sanskritiksi) tai khandhas (Pāḷi) tarkoittaa "kasoja, aggregaatteja, kokoelmia, ryhmittymiä". Skandha (स्कन्ध) on sanskritinkielinen sana, joka tarkoittaa "moninaisuutta, määrää, aggregaattia", yleensä kehon, rungon, varren, empiirisesti havaitun karkean esineen tai minkä tahansa irtotavarana olevan aisteilla todennettavissa olevan yhteydessä. Termi esiintyy Vedic-kirjallisuudessa. Buddhalaisuudessa se viittaa viiteen takertumisen aggregaattiin (Pañcupādānakkhandhā), viiteen aineelliseen ja henkiseen tekijään, jotka osallistuvat himon ja takertumisen nousuun. Ne selitetään myös viideksi tekijäksi, jotka muodostavat ja selittävät tuntevan olennon henkilön ja persoonallisuuden, mutta tämä on myöhempi tulkinta vastauksena sarvastivadin essentialismiin. Viisi aggregaattia tai kasaa takertumista ovat:
xxx/ellauri259.html on line 305: Vaikka varhaisessa buddhalaisessa kirjallisuudessa voi olla ambivalenssia itsen olemassaolosta tai olemattomuudesta, Bronkhorst ehdottaa, että nämä tekstit osoittavat selvästi, että buddhalainen vapautumisen polku ei ole Atmanin kaltaisen itsetuntemuksen etsiminen, vaan kääntyminen pois. siitä, mitä voidaan virheellisesti pitää itsenä. Tämä on päinvastainen kanta Veda - perinteelle, jossa itsetuntemus tunnustettiin "pääasialliseksi keinoksi saavuttaa vapautuminen". Toi izetuntemus tuuba on länsimaista hapatusta, aivan hanurista.
xxx/ellauri259.html on line 334: Nirvāṇa (/nɪərˈvɑːnə/ neer-VAH-nə, /-ˈvænə/ -VAN-ə, /nɜːr-/ nur-; Sanskritiksi: निर्वाण nirvāṇa [nɪɽʋaːɳɐ]; Pali: nibbāna; Prakrit: ṇivvāṇa; kirjaimellisesti "puhallettu", kuten öljylampussa) on intian uskontojen (buddhalaisuus, hindulaisuus, jainismi ja sikhismi) käsite, joka edustaa pelastusopillisen vapautumisen lopullista tilaa, vapautumista duḥkhasta ja saṃsārasta. Hindu- ja buddhalaisjohtajat haluavat New Yorkin panimon muuttavan Nirvana IPAnsa nimen valittaen, että nimimerkki on epäkunnioittava heidän uskomuksiaan kohtaan. Samsara-leipomo on myös ikävä, mutta vähemmän loukkaava.
xxx/ellauri259.html on line 398: Hyvässä kirjassa vapaus esiintyy lähinnä vankeuden ja orjuuden vastakohtana. Jeesuxen orjilla on himpun verran enemmän liikkumavaraa kuin Moosexen, vaikkei nekään sentään saa hillua ihan miten vaan. Saa kuitenkin käyttää omaa harkintaa, eikä jokaiseen Moosexen pykälään tarvi tuijottaa, kuten esim nyt se kikkelin nyljentä. Se on tietysti jo suuri parannus, että kaikki mikä ei ole nimenomaan kiellettyä on sallittua, eikä noudateta sitä saxalaista meininkiä että kaikki mikä ei ole pakollista on kiellettyä. Eli on useampia mahdollisia maailmoja, ainakin täällä murheen laaxossa.
xxx/ellauri259.html on line 416: Hahtola sanoo: Vesa-Matti Loirin Leino-luritukset ovat lisänneet yleisöä. Siinä oli kanssa toinen narsistinen vanha pulzari. Onerva ja Eikka molemmat bylsi vuoron perään Eikan ekaa herraskaista vaimoa, Freija Schoultzia. Voimakkaita tunteita oli myös kirjailija Aino Kallaksen ja Leinon välillä. Suhteesta on todisteena intohimoinen kirjeenvaihto, mutta parin tavatessa tunnelmaa vaimensi Leinon humala ja piikikkyys. Kallas oli kaikin puolin liian pätevä.
xxx/ellauri259.html on line 433: Oik. Hilja Onerva Lehtinen. Runoilija, kirjailija (mm. Mirdja). Rakkaussuhteen jälkeen läheinen ystävyys Leinoon jatkui Onervan mentyä naimisiin Leevi Madetojan kanssa. Oli pitkään Nikkilän mielisairaalassa.
xxx/ellauri259.html on line 464: Matti Klinge haukkui 2002 päiväkirjateoksessaan Eino Leinon runoja: ”...loputon määrä aivan surkeaa, ajatuksellisesti tyhjää tai naiivia hölskyttelyä”.
xxx/ellauri259.html on line 470: Ranula uskoo, että Leinolle oli kova pala, ettei hän saanut tarpeeksi arvostusta kollegoiltaan. Ei hän tosin sitä ansainnutkaan. – Leino hyökkäsi itse muita vastaan, mutta hän ei kestänyt hyökkäyksiä itseään vastaan. Eikka ei ollut mikään luja vasemmistoaatteen mies. Tuomas Vitikka -romaanissaan (1906) hän sätti luopioita ja juurettomia kapinallisia. Tunnoistaan vapaussodan aikana Leino kertoi Helsingin valloitus 1918 -kirjassaan. Kultakauden taiteellinen eliitti oli valkoisten puolella – erityisesti Eino Leino. Hän pettyi raskaasti ennen arvostamaansa työväestöön. Punaisille hän suostui tosin anomaan armahdusta, mutta vasta muutaman vuoden kuluttua.
xxx/ellauri259.html on line 518:
xxx/ellauri259.html on line 520: Siinä oli meitä poikia, Jari Tervo, Kimmo Oksanen, Paula Rintamaa, Jukka Mauno, Hilkka Oksama ja Touko Siltala. (Tytöille ei ole wikisivuja.) Yksi helmistä oli kotimaisen kirjallisuuden lehtori Pentti Lyly. Hän oli ikäpolvea, joka arvosti huolellista pukeutumista. Jos ilmassa oli vähänkään kosteutta, niin Lylyllä oli kalossit. Muistan edelleen hänen kalosseistaan tulleen sihisevän läpsyttävän äänen. Hän riisui ne arvokkaasti salin edessä, katsahti meitä opiskelijoita ja katsoi sitten yliopiston päärakennuksen isoista ikkunoista ulos ja otti mietteliään ilmeen ennen kuin kertoi päivän teemana olevan Otto Mannisen lyriikan erityispiirteet. Tämä kuulostaa sketsiltä, mutta minusta tuo kaikki oli äärimmäisen hassua. Että voi todellakin olla olemassa aristokatteja, joilla on aikaa ja varaa perehtyä tämmöiseen paskaan ja halua jakaa vielä siitä tietoa meille perusopiskelijoille.
xxx/ellauri259.html on line 522: Kun sain Finlandia-palkinnon vuonna 2002, kirjallisuuden opettajani Ritva Haavikko puolestaan sanoi kauniisti: ”Onhan Kari tuossa nyt gradua tarpeeksi.” Sain häneltä synninpäästön sille, että hulivilinä en hoitanut opintojani loppuun asti. Pentti Lyly julkaisi tutkielmia kirjallisuuden alalta harvakseen, mutta työn jälki oli aina tarkkaa ja kriittisesti seulottua. Lylyn julkaistut tutkielmat Mannisesta ovat laatutyötä. Lyly toimitti 1991 teoksen Tyrjän rykmentin tykkikomppanian vaiheista 1941–44. Lyly saattoi olla homo.
xxx/ellauri259.html on line 526: Miltei kaikki vaikuttajat ovat aloittaneet Savon Sanomien kesätoimittajina, mainitaxemme 9 nimestä vain Lasse Lehtisen, Timo TA Mikkosen, Lenita Airiston, Johanna Raunion, Kristina Carlsonin ja Hotakaisen Karin. Lehtisen isä Allan oli palopäällikkö Kuopiossa, missä Lehtinen kävi koulunsa vuosina 1957–1965. Lehtinen väitteli filosofian tohtoriksi (poliittinen historia) vuonna 2002 Oulun yliopistossa. Väitöskirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä. SDP:n ja Urho Kekkosen suhteet 1944–1981 tieteellinen taso "herätti keskustelua". Muun muassa dosentti Juhani Suomi oli sitä mieltä, ettei teos täyttänyt väitöskirjan vaatimuksia. Puolueensa oikean laidan kulkijana Lehtinen ei ollut koskaan puheenjohtaja Kalevi Sorsan suosiossa. Hän käsikirjoitti Hyvät herrat -tv-sarjaa yhdessä Aarno Laitisen kanssa. Lehtinen on myös juontanut Haluatko miljonääriksi? -televisio-ohjelmaa vuosina 1999–2005.
xxx/ellauri259.html on line 528: Aarno Olavi ”Loka” Laitinen (17. tammikuuta 1943 Helsinki – 25. syyskuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kolumnisti pysähtyneisyyden aikana. Laitinen oli Helsingin Sanomien poliittisen toimituksen esimies vuodesta 1972. Hänet erotettiin 1982, kun paljastui, että hän oli keskeinen Tamminiemen pesänjakajat -kirjan kirjoittaja. Saatuaan suuren neuvoston tuomion Aarno "Loka" Laitinen oli Iltalehden pitkäaikainen kolumnisti. Satiirisissa teksteissään hän arvosteli usein suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Toinen kolumnien vakioaihe oli feminismi ja naisverkosto. Toisaalta hän kirjoitti hyväksyvään sävyyn niin sanotuista isojen poikien verkostoista. Hän otti kantaa vihreitä arvoja vastaan ja ydinenergian puolesta. Usein hän oli kolumneissaan vastustanut myös erilaisia sääntöjä ja kieltoja, jotka hänen mukaansa rajoittivat yksilönvapautta.
xxx/ellauri259.html on line 530: Vuoden 1982 presidentinvaalin edellä julkaistiin satiirinen kohukirja Tamminiemen pesänjakajat, jonka tekijäksi ilmoitettiin Lauantaiseura. Nimimerkin takana olivat Helsingin Sanomien politiikan toimituksen esimiehenä toiminut Laitinen sekä viisi muuta politiikan toimittajaa, muiden muassa HS:n myöhempi päätoimittaja Janne Virkkunen. Kun kirjan alkuperäinen kustannussopimus WSOY:n kanssa raukesi, kirjan julkaisi Urpo Lahtisen Lehtimiehet Oy:n ”pöytälaatikkofirma” Kustannus-Valhe. WSOY:n pääjohtaja Hannu Tarmio paljasti kirjan tekijät helmikuussa 1982, mikä johti Laitisen erottamiseen ja varoitukseen muille kirjan tekijöille. HS:n toimituksen johdon perustelujen mukaan kirjan kirjoittaminen ja julkaisu vieraan kustantajan toimesta olivat loukanneet lehden journalistisia periaatteita ja hyvää lehtimiestapaa. HS:n toimittajien ammattiosasto ilmaisi heti samana päivänä tukensa Laitiselle vaatien hänen työsuhteensa palauttamista. Laitinen vei erottamisensa välimiesoikeuteen, joka totesi toukokuussa 1982 antamassaan päätöksessä erottamisen laittomaksi ja määräsi Sanoma Oy:n maksamaan Laitiselle 20 000 markan korvaukset. Tämän jälkeen Laitinen siirtyi Hymy-lehden pakinoitsijaksi loukkaamaan hyvää lehtimiestapaa monilla muilla jutuilla.
xxx/ellauri259.html on line 539: Muumihenkilön näköiseltä suomalaiselta kynäilijättäreltä meni nordiska litteraturpris sivu suun. Prissin "nappasi" tanskalainen spefikirjailija Solvej Nalle ysäriltä. Sekin on harvaxeen julkaissut rumankaunis sankarillinen naisenpuolikas, tosin 13 vuotta nuorempi.
xxx/ellauri259.html on line 544: Ballen ensimmäinen romaani 27 vuoteen julkaistiin vuonna 2020. Om utregning av romfang I on tarkoitus olla ensimmäinen osa seitsemänosaiseksi kaavailtua sarjaa. Kirjan päähenkilö on Tara Salter, joka elää uudestaan ja uudestaan marraskuun 18. päivän. Kahdessa ensimmäisessä niteessä Tara kokee päivien toiston yksinään, mutta kolmannessa niteessä mukaan tulee toinen samassa päivässä jumissa oleva henkilö, Henry Dalen. Kirja on ollut menestys, ja Balle palkittiin kolmesta ensimmäisestä kirjasta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Toivottavasti ne eivät ala köyriä, se olisi pitkästyttävä toisto tyylikeinona joka hemmetin marraskuun 18.päivänä..
xxx/ellauri259.html on line 618: Schleswigiin kuuluvalla Syltillä tehtiin 60-luvulla tanskalais-saxalaisia sexifilmejä. Sexiä Syltillä, Riemua WC-reijällä. Se jatkuu nyt Netflixissä tanskalais-saxalaisen peitepoliisiyhteistyön merkeissä. Paizi ei tällä kertaa Syltillä, vaan pohjoisempana Hvide Sandilla Ringkøbingissä, missä oltiin pikku-Volvolla koko perheen matkalla 60-luvulla ja asuttiin agtak-kattoisessa kesämökissä. Nappisilmäisen Sohvi Karpin paha iso saxalainen firma on nimeltään VeeKoo. Veikon Kone koittaa nielaista urhean suomalaisen pikku Tempon. VTT ja Martti Tiuri ovat konnia, mahtaakohan VKontakte olla niiden työnantaja? Slalompuseroinen yrittäjä Alexi ala coque tukkineen on kaikin puolin kilppi kuten saattoi arvata. Mixkä lähes kaikilla Karpin jäbillä on tukka taaxe kammattu kuin karvakäsillä, tai Leo Tolstoi nuorena? Sarjan Brylcrem budjetti lie ollut huimaava. Se taitaa olla (ollut) viimeistä huutoa. Totaalisesti OUT kun me oltiin nuoria, sitä oli jäljellä ainoastaan vanhoilla työväenluokan riippumahoilla. Ivalossakin on ryssä-ja serbikonnia. Venäläiset naiset ovat huoria, venäläinen poliisi on läski tomppeli. Kiltti pieni sakemanni maistuu kiltille mutta tomeralle Ninalle. Molemmilla on pallopäiset tyttäret. Mutta tokko siitä kuitenkaan tullee mittään, eikä tulekaan. Temposta Raken talosta ostin 60-luvulla viiden markan laatikosta joululahjoja. Alexin kannattaisi vaihtaa jo se slalompusero, se haisee varmasti jo tanakasti hieltä. Naamakirjalla on mulle uusi ehdotusystävä: Rudolf Hess.
xxx/ellauri259.html on line 623: Henrik Tikkasta voitanee (sic) pitää tunnustuskirjallisuuden kantaisänä. Tässä Kari Hotakaisen kade pastissi:
xxx/ellauri259.html on line 631: Vilho (Ville) Ensio Viksten (3. heinäkuuta 1930 Tammela – 7. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden tutkija, opettaja ja kustannusjohtaja. Vikstenin vanhemmat olivat puutarhuri Vilho Veikko Viksten ja Eliisa Elviira Ört (hehe, pirttiviljelijä, knulla ört på pört). Hän pääsi ylioppilaaksi 1952 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1960, mun opiskellessani Tehtaankadun kansakoulussa.
xxx/ellauri259.html on line 636: Nuorena hän luki mieluiten kirjailijoita, jotka "luovat maailmankatsomuksellisia arvoja kommentoimatta todellisuutta". Ville Vixten olisi pitänyt Euckenista, ja Mielen ihmeet-sarjan kirjoista. Hän oli Gorkin kokoa, jalo taitaja, zen osaaja, viisas ja syvä.
xxx/ellauri259.html on line 638: Viksten toimi opettajana Euran yhteiskoulussa 1957–1958, Hirvensalmen yhteiskoulussa 1958, Inkeroisten yhteiskoulussa 1959–1960 sekä Jyväskylän teknillisessä koulussa ja opistossa 1961–1966. Hän oli Jyväskylän yliopiston yleisen kirjallisuuden assistenttina 1961–1964, Kustannus Oy Gummeruksen kirjallisena johtajana 1966–1968 ja Werner Söderström Oy:n kaunokirjallisen osaston johtajana 1968–1991.
xxx/ellauri259.html on line 642: ”Suurin osa maailmankirjallisuuden käänteentekevimmistä kirjoista on täydellisten hiirulaisten kirjoittamia”, Kari Hotakainen toteaa. Kari tietää, hän on hiirulainen, jonka kirjat eivät ole käänteentekeviä. Rakas päiväkirja, tänään liitin kaksi johtoa yhteen. Hotakainen myöntää olevansa Krausea himoitseva runkkari. Näin paljon vaivaa Kaartion hahmoa tehdessä. Fani on lievästi pettynyt Kariin luonnossa. Jos kaikki rokkilaulajat olis niin kuin sä, niin rokkia kuuntelis en enää ikinä.
xxx/ellauri259.html on line 647:
8 kirjaa, jotka Vilhon olisi ehdottomasti kannattanut lukea
xxx/ellauri259.html on line 651: Kun löytää kirjan, joka todella koskettaa sydäntä, on se kuin harvinaisen ja arvokkaan aarteen löytäminen. Olet kenties joskus aiemmin törmännyt sattumalta kerrassaan loistavaan kirjaan sattumanvaraisesti lempikirjakauppasi valikoimaa tutkiessasi, tai ehkä joku ystävistäsi on osannut suositella juuri sinun makusi mukaista teosta. Tänään sinun ei enää tarvitse pohtia seuraavaa lukuprojektiasi, sillä olemme laatineet aivan erityisen listan, josta löydät toinen toistaan huikeampia lukuelämyksiä. Mainonta.
xxx/ellauri259.html on line 655:
Ihmisyyden rajalla, kirjoittanut Viktor Frankl. Tarina psykiatrista, joka kärsi natsien keskitysleirillä elämisen kauhuista toisen maailmansodan aikana. Frankl ammensi voimaa ajattelemalla toisille leireille sijoitettuja rakkaitaan, jotka odottaisivat heitä sodan vihdoin tullessa päätökseen. Vaikka hän ei valitettavasti koskaan enää saanut tilaisuutta nähdä perheenjäseniään, Franklin kokemukset keskitysleireillä antoivat hänelle aivan uudenlaisen ymmärryksen hänen oman elämänsä tarkoituksesta. Tässä kirjassa hän jakaa paitsi traagisen tarinansa, myös eräänlaisen teorian, josta me kaikki voimme saada voimaa vaikeina aikoina. Meistä jokainen voi hyötyä Franklin kirjan tarjoamista arvokkaista opetuksista.
xxx/ellauri259.html on line 661: Sofian maailma, kirjoittanut Jostein Gaarder. Ei ole epäilystäkään siitä, että filosofia ja psykologia ovat yhteydessä toisiinsa monella eri tasolla. Gaarderin kirjassa käydään läpi filosofian historiaa nuoren Sofia-nimisen tytön elämän kautta. Keskeisessä roolissa on keski-ikäinen filosofi, joka yrittää opettaa sakkolihaa ymmärtämään elämää filosofian avulla. Kirja on sekä bestseller että monen lukion pakollisten luettavien listalla, eikä syyttä, sillä tämä Gaarderin mestariteos auttaa meitä ymmärtämään itseämme ihmisinä.
xxx/ellauri259.html on line 663: Tunneäly, kirjoittanut Daniel Goleman. “Tunneäly” oli kaikkien huulilla kun tämä Golemanin upea teos julkaistiin vuonna 1995, eikä sen suosio ole vieläkään hiipunut. Kirja sisältää oivalluksia siitä, kuinka voimme paremmin ymmärtää itseämme ja ympärillämme olevia ihmisiä sekä auttaa meitä ymmärtämään syvemmin tunteiden ja oppimisen välillä olevan yhteyden. Tämän kirjan lukeminen saa lukijan kyseenalaistamaan oman henkisen älykkyytensä tason ja johdattaa onnellisempaan elämään. Kirja auttaa lukijaa tarkastelemaan oman elämänsä tapahtumia aivan uudenlaisesta näkökulmasta.
xxx/ellauri259.html on line 665: The Power of Optimism (ei suomennettu), kirjoittanut Luis Rojas Marcos. Tässä kirjassa opit, kuinka optimistinen asenne voi auttaa selviytymään monista elämän tuomista haasteista. Kirjan on kirjoittanut arvostettu espanjalainen psykologi, jolla on verraton kyky käsitellä tunteisiin ja ajatuksiimme liittyviä aiheita yksinkertaisella ja selkeällä otteella. Rojas Marcon ainutlaatuinen ääni on nöyrä ja tyyni, mutta samalla myös autoritäärinen. Siksi haluammekin tämän kirjan suosittelemisen lisäksi myös kannustaa tutustumaan hänen harvinaisiin mutta aina yhtä kiinnostaviin televisioesiintymisiinsä.
xxx/ellauri259.html on line 673: Overcome Panic and Anxiety (ei suomennettu), kirjoittanut Linda Manassee Buell. Tässä kirjassa kirjoittaja jakaa omakohtaisia kokemuksiaan paniikkihäiriöstä ja hermostuneisuudesta. Vaikka teos onkin varsin lyhyt, se on tulvillaan hyödyllisiä neuvoja kelle tahansa, joka kärsii hermostuneisuudesta tai jolla on tällaisista ongelmasta kärsiviä läheisiä.
xxx/ellauri259.html on line 683: Kuinka valita hyvä itseapukirja. (Kz yllä.)
xxx/ellauri259.html on line 686: Tuoreen tutkimuksen mukaan kirjat voivat muuttaa elämää. Carl Jungin Mustat kirjat sisältävät viestin koko ihmiskunnalle: Hylkää ahdistava kulttuurimme. Ota ristisi ja seuraa meitä.
xxx/ellauri259.html on line 691: Kari on kuvittelija joka kuvittelee inhottavia ja saa siitä vielä hyvää maxua. Perän hajua ja viittä vaille homostelua. Hyi. Kyseessä ovat runkkarin ja homoxi pyrkivän miehen päiväkirjat. Ne sopivat hyvin elokuvaxi.
xxx/ellauri259.html on line 714: 80-vuotiasta olivat juhlimassa muun muassa elinkeinoministeri Jyri Häkämies, poliisiylijohtaja Mikko Paatero, kirjailija Jari Tervo ja formulaääni Matti Kyllönen.
xxx/ellauri259.html on line 718: IS:n TV-lehden kolumnisti Jukka Virtanen ja vaimonsa Liisa olivat mukana IS:n juhlissa. Myös Ben Zyskowicz juhli Ilta-Sanomien kanssa. Ilta-Sanomiin pitkään kirjoittanut Lasse Lehtinen ja Eira Palin-Lehtinen. Rosa Meriläinen ja Simo Frangen kilistelivät Bankissa. Rosa on lukijoille tuttu viikonvaihteen Plus-liitteen palstaltaan. Ex-emerituspiispa Eero Huovinen kolumnoi Ilta-Sanomissa pyhäinpäivänä. Juhlissa oli mukana myös vaimo Anja-Tuulikki. Entinen iltisläinen, kirjailija Jari Tervo tapasi takavuosien kollegansa Rita Tainolan. Elinkeinoministeri Jyri Häkämies. Arvi Lind.
xxx/ellauri261.html on line 40: kirja.elisa.fi/sites/default/files/imagecache/webshop_product/bookcovers/2842/9788728425350.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri261.html on line 53: Liisa Mäntymies, vuoteen 1992 asti Liisa Suurla, vuoteen 1975 asti Liisa Partanen, (s. 18. helmikuuta 1947 Kuusankoski) on suomalainen kirjailija ja saattohoitaja joka pyöräilee ja paarustelee vieläkin Länsi-Käpylässä suu happamassa virneessä. Liisa on syvästi uskonnollinen ja kirjoitti hartaan ilakoivia kirjoja ja kolumneja Käpylälehteen mm. miesvainajansa syöpäkuolemasta. Liisa tarjoaa lyhyttä ja pitkää terapiaa maxusta. Ala matka autenttiseksi naiseksi Liisa Suurlan Aramnaasissa.
xxx/ellauri261.html on line 57: Vanhemmat: vakuutustarkastaja Martti Partanen ja Eeva Mäntymies. Liisa muutti perheineen Hyvinkäälle evakkoon. Lappeenrannasta. Liisa on eteläkarjalainen kirjailija.
xxx/ellauri261.html on line 59: Ylioppilas, Hyvinkään Uusi Yhteiskoulu 1965. Hum.kand., Helsingin yliopisto 1970. aineet: yleinen kirjallisuustiede ja estetiikka, sosiaalipsykologia, sosiologia, kansatiede, kansanrunous, pohjoismainen filologia, osia: taidehistoria, arkeologia.
xxx/ellauri261.html on line 61: Liisa Mäntymies Suru, ankara ilo äänikirja ( 0 ääntä) . Rakkaus ei pääty kuolemaan. Kun puoliso kuolee, alkaa matka, joka tuntuu alkuun loputtoman pitkältä. Se on matka itseen ja samalla yhdessä koettuihin hetkiin. Liisa Suurlan (nyk. Mäntymies) esikoiskirja Suru, ankara ilo on tilitys suruajan kahdesta vuodesta, luopumisen tuskasta ja vähitellen jälleen löytyvästä ilosta. Ilo pintaan vaikka syän märkänis.
xxx/ellauri261.html on line 67: Liisa Mäntymies Neitsyt Marian kuva-albumi. Kirjaneliö 1995, 1.painos. 131 sivua. Kovakantinen ja hyväkuntoinen kirjaston poistokirja, kannet on muovitettu ja poistomerkintä on takakannen tarrassa.
xxx/ellauri261.html on line 89: Vuonna 1988 Kari Hotakainen päättää siirtyä runoudesta proosaan. Aiheexi valittiin muodikkaasti pahuus, se alkoi 80-luvulla olla trendikästä. Pahuus Hotakaisen kirjassa on silmitöntä väkivaltaa ilman selvää aihetta, vähän sellasta mitä harrastavat amerikkalaiset poliisit ja Ison Omenan vartijat. Romaani edistyy vinhaa vauhtia. Jo ensimmäisen luvun aikana Connexorista Lionbridgeen siirtynyt pääsinniemeläinen Timo Järvinen on hakannut 13 juoppoa Kampin alueella. Puskasta hyökkää kommandopipoon verhoutunut Timo Järvinen ja hakkaa kyselemättä. Kari siirtää hänet seuraavassa luvussa Kulosaareen, vaikka siellä on vähemmän avuttomia juoppoja. Mutta voihan hän hakata vanhoja suomenruozalaisia eläkeläisiä, jotka raahustavat Varubodeniin töpöttävin askelin ostoskärryn edessä tai rollaattorin takana. Virkistävä juonen käänne! Paizi onkohan Varubodenia enää Kulosaaressa?
xxx/ellauri261.html on line 554: Gertrude Stein (3. helmikuuta 1874 Pittsburgh, Pennsylvania – 27. heinäkuuta 1946 Neuilly-sur-Seine, Ranska) oli yhdysvaltalaissyntyinen, pitkään Pariisissa asunut kulttuurihenkilö ja avantgarde-kirjailija. Mitä vetoa että se oli juutalainen? No tietysti: Steinin perhe oli varakasta saksalais-juutalaista sukua. Varhaisen lapsuutensa Stein vietti Euroopassa, ensin Wienissä ja sitten Pariisissa. Nuoruutensa hän vietti Oaklandissa, Kaliforniassa.
xxx/ellauri261.html on line 556: Stein emännöi Pariisissa taiteellista salonkia, jossa muun muassa kuvataiteilijat Pablo Picasso ja Henri Matisse sekä kirjailijat Ernest Hemingway ja Sherwood Anderson kokoontuivat. Sherwoodin mezän iloiset miehet, sankarit sukkahousuissa. Steinilla oli suuri merkitys nuorten amerikkalaisten kirjailijoiden muodostaman niin sanotun "kadotetun sukupolven" varhaisvaiheissa: Stein toimi heidän mesenaattinaan, keksi ryhmälle nimen ja kertoi heidän tarinansa omissa teoksissaan. Vanhempiensa varhaisen kuoleman jälkeen Stein muutti sukulaistensa luo Baltimoreenlähde? ja opiskeli Radcliffe Collegessa psykologiaa William Jamesin oppilaana ja Johns Hopkinsin yliopistossa lääketiedettä. Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoaan loppuun, sillä hän kyllästyi aivan täydellisesti opiskeluun. Ei kyllä napannut enää yhtään.
xxx/ellauri261.html on line 559: Sherwood Anderson (13. syyskuuta 1876 Camden, Ohio – 8. maaliskuuta 1941 Colón, Panama) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän vaikutti novelleillaan erityisesti ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisen ajan kirjallisuuteen. Ohiossa syntyneen Andersonin isä oli etelävaltiolaista sukua, äiti puolestaan italialaista syntyperää. Perhe vaihtoi asuinpaikkaa usein. Andersonin äiti kuoli hänen ollessaan 14-vuotias. Kolmen vuoden kuluttua Anderson muutti Chicagoon, missä hän työskenteli eri ammateissa neljä vuotta.
xxx/ellauri261.html on line 563: Kirjailijan uransa alkuvaiheessa Andersonin tukijoihin kuuluivat muiden muassa Chicagon kirjallisuusliikkeen johtohahmot Theodore Dreiser, Carl Sandburg ja Ben Hecht, jotka kannustivat häntä julkaisemaan tekstejään eri lehdissä ja auttoivat myös kahden ensimmäisen teoksen julkaisussa.
xxx/ellauri261.html on line 564: Anderson tunnetaan etenkin novelleistaan, mutta hän julkaisi myös romaaneja ja runoja. Anderson vaikutti aikansa kertomakirjallisuuteen ja muun muassa Ernest Hemingwayn, William Faulknerin ja John Steinbeckin tuotantoon. Hänen tunnetuin teoksensa lienee novellikokoelman ja romaanin rajamailla liikkuva Winesburg, Ohio (1919), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Pikkukaupunki (1955). Andersonin kirjallinen tyyli pohjautui arkikieleen ja sai vaikutteita Gertrude Steinilta.
xxx/ellauri261.html on line 566: Stein matkusti 1903 veljensä Leon kanssa Pariisiin eikä palannut Amerikkaan enää kuin yhden kerran, pitämään luentosarjan 1930-luvulla. Stein hänen veljensä asettivat asumaan Rue de Fleurus’lle pieneen kaksikerroksiseen taloon, johon kuului sivurakennuksena ateljee. Molemmat olivat hyvin kiinnostuneita modernista maalaustaiteesta, ja he aloittivat taidekokoelman keräämisen sekä illallisten järjestämisen taiteilijoille ja taiteista kiinnostuneille. Stein ja hänen veljensä olivat ensimmäisiä kubistien, kuten Picasson, Matissen ja Georges Braquen, keräilijöitä. Steinien ateljeessa sijaitseva kokoelma käsitti myös Cézannen ja Renoirin tuotantoa; kaikki seinät olivat kattoon saakka maalauksia täynnä. Eräillä kuuluisimmista illallisistaan Stein järjesti niin, että jokainen taiteilija sai istua omaa maalaustaan vastapäätä, ja kaikki olivat hyvin tyytyväisiä. Pariisiin muutettuaan Stein aloitti 1908 myös kirjailijan uransa käännöstöillä ja sukukronikalla The Making of Americans (1925).
xxx/ellauri261.html on line 568: Steinin persoona oli hallitseva ja itsevarma, ja hänellä oli tapana istuutua suurimmalle, muita tuoleja korkeammalle istuimelle keskelle huonetta. Ihme pullistelija! Hän oli tottunut johtamaan puhetta pariisilaisella kaunokirjallisuuden näyttämöllä ja uskoi, että Shakespearen jälkeen vain hän ja ehkäpä myös Henry James olivat tehneet mitään englannin kielen kehittämiseksi. ”Juutalaiset”, hän sanoi kerran – eikä vain piloillaan – ”ovat onnistuneet saamaan aikaan ainoastaan kolme aitoa neroa, Jeesuksen, Spinozan ja minut.
xxx/ellauri261.html on line 572: Elinaikanaan Stein julkaisi 26 teosta, ja hänen kuolemansa jälkeen niitä julkaistiin vielä 12. Ensimmäinen teos Three Lives valmistui vuonna 1905, ja vuotta myöhemmin hän alkoi kirjoittaa laajaa pääteostaan The Making of Americans (1925). Yksi Steinin tunnetuimmista lauseista on runosta Sacred Emily (1913): ”Rose is a rose is a rose is a rose.” Tätä Jaakko Hintikalla oli tapana hokea. Myöhemmin Stein kirjoitti lastenkirjan The World is Round (suomennettu kexeliäällä nimellä Maailma on pyöreä), jonka päähenkilö on Rose-niminen tyttö ja jossa sama lause esiintyy monta kertaa.
xxx/ellauri261.html on line 574: Steinin kirjat ovat puhutun todellisuuden kuvajaisia. Esimerkiksi amerikkalaisten sotilaiden sotakokokemuksia hän kirjasi puhekieliseen asuun teoksessaan Brewsie and Willie (1946). Hän pysyi etäällä kaikesta akateemisuudesta. Hän pyrki kuvaamaan olennaisia asioita jättämällä teksteistä pois ajallisen ulottuvuuden, keskittymällä nykyhetkeen ja sen tunnelmaan. Erityisesti häntä viehätti Ranska, jota hän piti värikkäänä ja vapaana maana, verrattuna mamiin, eli Amerikkaan.
xxx/ellauri265.html on line 51: Tämä on Kommunikaation kompstuskiviä -podcast-sarjan ensimmäisen tuotantokauden päätösjakso. Toinen tuotantokausi alkaa näillä näkymin ensi vuoden helmikuussa. Tehdyt jaksot muodostavat kirjaston, josta niitä voi käydä kuuntelemassa milloin vain. Jaksot ovat ilmestymisjärjestyksessä Spotifyssa. Jos haluat taustatietoa podcastista, kannattaa aloittaa sen kotisivulta. Olen itse oppinut valtavasti esiintymiskikkoja podcastissa olleilta vierailta. Saadun palautteen perusteella monet kuulijat ovat kokeneet samaa. Esittelen tässä loppusoitossa vielä kaikki vieraat ja poimin herkkupaloja heidän kanssaan käydystä keskustelusta.
xxx/ellauri265.html on line 121: Mixei parisuhteessa voi sanoa ääneen kaikkea, ihmettelee Stolbova. Puhuminen on yliarvostettua, voi antaa nyrkin puhua. 15% jauhelihan takana on jokin suuri asia: et taida rakastaa minua ize asiassa edes 15%. Carlolla oli aika riski jäädä yxin. Josmä olisin oikeasti tärkeä sulkisit aina kuistinoven ja sammuttaisit valot. Luottamus ja usko ovat tärkeitä. Tästä mulla on kokonainen kirja. Nilkin vanhemmat riitelivät kovasti. Ihminen oppii loppuun saakka paizi jos siitä tulee dementti. Se voi olla kuin Therouxin Borre Borrare joka oli aina ollut ilkeä pikku hammashoitajalle, joka lopulta kyllästyi ja kuskasi sen käkikelloon. Ei olis kannattanut vittuilla. Puhekin on teko, sana lizari. Quod semel emissumst volat irrevocabile verbum. Missäs tämä austinilainen viisaus tuli äsken vastaan? Taisi olla Bashevishillä.
xxx/ellauri265.html on line 162: Erkki Anto Markus Leikola (s. 17. maaliskuuta 1960 Helsinki) on Anto Leikolan törkeen läski poika, suomalainen toimittaja, kirjailija, konsultti ja kommentaattori, oikea ihrratynnörri. Erkin yxityiselämä koostuu kuuluista sukulaisista. Markus Leikolan isä on professori Anto Leikola. Hänen setänsä on metsätieteilijä Matti Leikola ja hänen tätinsä on/oli lääkäri ja poliitikko Erkki Leikola sekä isotätinsä gynekologi ja Suomen ensimmäinen naisprofessori Laimi Leidenius.
xxx/ellauri265.html on line 259: Hienoa että pääsit mukaan! Kiva kun kuzuit! I've had a shit day. Samuli olisi aina halunnut olla suosittu ja kuuluisa, maailman nuorin kirjallisuuden nobel-palkittu. Harmillisesti Kipling (41v) ehätti edelle. Sitä kautta Samu päätyi yli 70-vuotiaana standup koomikoxi. Jo lapsena hän pelkäsi kuolemaa ja ajatteli että jotain täytyy jäädä jäljelle, edes koirankakka haudalle.
xxx/ellauri265.html on line 261: Risto K. Järvinen (s. 1965 Helsinki) on toinen stand up -koomikko ja tyhjäntoimittaja, koulutukseltaan rakennusmestari. Järvinen on työskennellyt lavakoomikkona vuodesta 2002. Hän on kirjoittanut niin paskoja runoja kuin proosaakin. Hän perusti Huonon Kirjallisuuden Seuran, joka julkaisi kokoelman Mallusjokelaisen sielunmaisema ja muuta paskaa, joka oli helmikuussa 2000 Suomen kymmenenneksi myydyin kirja. Seuran toiminta loppui Järvisen mukaan siihen, että hän luki Tony Halmeen aforismikirjaa ja totesi seuran tarpeettomaksi. Järvinen on Skeptikko-lehden päätoimittaja. Ennen skeptikonuraansa hän oli kokeillut erilaisia uskonnollisia suuntauksia. Niistä ei ollut apua.
xxx/ellauri265.html on line 333: Jani Kaaro (s. 1971) on suomalainen tietokirjailija, tiedeaiheisiin erikoistunut toimittaja ja suomentaja. Hän on kirjoittanut muun muassa Ylelle, Helsingin Sanomiin ja Tiede-lehteen.
xxx/ellauri265.html on line 452: Deseret on Mormonin kirjassa esiintyvä sana, jonka sanotaan olevan jerediläisten kieltä ja tarkoittavan hunajamehiläistä. Sen mukaan on nimetty lukuisia myöhempien aikojen pyhien liikkeen keskeisiä paikkoja ja järjestöjä, kuten Deseretin osavaltio. Mehiläisestä on tullut tärkeä mormonikulttuurin tunnus, ja esimerkiksi Utahin sinettiin on kuvattu työllisyyttä symboloiva mehiläispesä.
xxx/ellauri268.html on line 159: Svetlana saattaa tosin polttaa mahorkkaa, ellei ole onnistunut lopettamaan Allen Carrin neuvokkien voimalla. “So many books, so little time.” ― Frank Zappa. Vuonna 2022 Svetlanan lukulistalla oli 0 kirjaa. Voisin ehkä löytää käyttökelpoisia hurmauskikkoja kirjasta Cómo conquistar marido: 35 reglas de oro para consequir al hombre de tus sueños, by Ellen Fein y Sherrie Schneider (1997). Kai ne keinot toimivat näinkinpäin. Norma 17: deja que lleve iniciativa. Pitää vaikuttaa vaikeasti saavutettavalta. Ehkä jäänkin odottamaan että Svetlana tekee aloitteen.
xxx/ellauri268.html on line 166: Faithfull syntyi Lontoon Hampsteadissa yläluokkaiseen perheeseen. Isä, majuri Robert Glynn Faithfull, oli brittiläinen tiedustelu-upseeri ja toimi hämäyxen vuoxi myös Italian kirjallisuuden professorina Lontoon yliopistossa. Äiti oli itävaltalais-unkarilaista aatelissukua, nimeltään Eva von Sacher-Masoch.
xxx/ellauri268.html on line 299: Vaikka peikkoja kuvataan usein fantasiakirjallisessa fiktiossa julmina, ahneina ja yleensä pahantahtoisina olentoina, kirjailija JK Rowling kuvasi heidät Harry Potter -sarjassaan koukkunokkaisten pankkiirien salaperäisenä salaliittona, joka ylläpitää kiistanalaista suhdetta velhomaailmaan, joka ajattelee. heitä syvästi epäilevästi.
xxx/ellauri268.html on line 301: Vaikka kirjat toistivat ehdottomasti antisemitistisiä trooppisia trooppisia tyyppejä, Harry Potter -elokuvat veivät rasistisen yhdistyksen askeleen pidemmälle, jolloin peikko ulkonäköä ei käytännössä eronnut natsien propagandajulisteesta; pahempaa oli Daavidin tähti -kuvio, joka oli selvästi näkyvissä Gringotts Bankin lattialla (tämä oli kuvauspaikan, Lontoon Australian korkeimman komission ominaisuus, eikä sitä esiintynyt myöhemmissä elokuvissa).
xxx/ellauri268.html on line 303: Vaikka Rowlingia ei todellakaan voida syyttää elokuvan tuotannon jokaisesta osa-alueesta, on huomattava, että hän nautti kirjailijalle epätavallisesta luovan hallinnan tasosta, ja hän olisi todennäköisesti voinut käyttää veto-oikeutta ovelalle olennon suunnittelulle, jos hän olisi ymmärtänyt sen seuraukset.
xxx/ellauri268.html on line 306: Tyypillisesti fantasiakirjallisessa fiktiossa peikkoja kuvataan julmina, uteliaana ja epäluotettavina olennona, joka liittyy örkkien joukkoon taistelussa hyvän voimia vastaan, puukottaa seikkailijaa ruosteisella tikarilla ja varastaa heidän arvoesineensä. Mutta kolikoiden lyöminen ja rahan lainaus? Siinä kaikki, Rowling.
xxx/ellauri268.html on line 308: Mielestäni olisi kuitenkin epäreilua väittää, että tämä olisi tahallinen kiihkoilun osoitus; Rowling tunkeutui selvästi antisemitistisiin trooppisiin kuvituksiinsa goblineista, luultavasti alitajuisesti, mutta ajattelemattomat rasistiset trooppit ovat valitettavasti aivan liian yleisiä fantasiassa ja tieteiskirjallisuudessa (Star Wars -esiosa-trilogian avaruusolennot ovat hyvä esimerkki tästä ilmiöstä ) .
xxx/ellauri268.html on line 310: Nykyaikaiset fantasia- ja scifi-kirjailijat ovat yleensä parempia hylkäämään tai keksimään uudelleen genreen upotetut rasistiset trooppiset tyypit, ja epäilen, että gobliinit selviäisivät nykyisessä muodossaan uudelleen käynnistetyn Harry Potter -sarjan lopullisesta leikkauksesta . Todellakin, on yllättävää, että he pääsivät näytölle ollenkaan nykyisessä muodossaan.
xxx/ellauri268.html on line 330: JK Rowlingin kuuluisa "Harry Potter" -lastenkirjasarja käyttää antisemitistisiä trooppeja. Useimmat ihmiset eivät huomaa tätä, koska antisemitistiset trooppit ovat kaikkialla populaarikulttuurissamme. Mutta tämä on paljon suurempi ongelma kuin Rowling.
xxx/ellauri268.html on line 341: Stewart huomautti sitten samankaltaisuudet goblinien ja antisemitististen tekstien, kuten surullisen kuuluisan "Siionin vanhimpien pöytäkirjat", karikatyyrien välillä. Stewart on sittemmin selventänyt (kunnianloukkaussyytteiden pelossa), ettei hän kutsunut Rowlingia in pirsuna pirsunalmenti antisemitistiksi, eikä hänen mielestään "Harry Potter" -kirjat ja -elokuvat - joita hän rakastaa "luultavasti liikaa minun ikäiselleni herrasmiehelle" - vaativat muutoksia. Siitä huolimatta stereotypiat ovat olemassa. Ja niiden läsnäolo kaikkialla ei poista niiden mahdollista haitallisuutta.
xxx/ellauri268.html on line 439: Lakien muurien läpi, joiden tarkoitus on haitata tai tuhota, kirjastojen yli
xxx/ellauri268.html on line 462: Ja Vanha Nainen nauroi pudotessaan pois halvat kenkänsä ja pysäköidessään ne sängyn alle, joka sijaitsee hyvän ja pahan puutarhan keskellä. Hän oli nähnyt kaiken. Kaikki temput ehty enemmän kuin kerran. Tänä yönä hän halusi vain nukkua hyvin ja nosti runokirjan sängyn viereen, joka oli päiväkirjan päällä, jota hän piti äitinsä kuollessa.
xxx/ellauri268.html on line 470: Oli jo myöhä, ja ketun huoltaja nosti kirjansa, kun hän kiirehti näkemään kiistan kiva loungessa. Mutta ei ollut myöhäistä. Ei ollut myöhäistä, vain lautanen tamaleja, tiskit odottamassa -
xxx/ellauri268.html on line 513: Eliezer ”Elie” Wiesel (30. syyskuuta 1928 Sighetu Marmației, Maramureș, Romania – 2. heinäkuuta 2016 New York, Yhdysvallat) oli Transsylvaniassa syntynyt unkarinjuutalainen kirjailija, journalisti, filosofi ja poliittinen aktivisti, joka asui Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri268.html on line 528: Donatien-Alphonse-François de Sade (2. kesäkuuta 1740 Pariisi, Ranskan kuningaskunta – 2. joulukuuta 1814 Charenton, Ranskan kuningaskunta), jonka lukija tuntee paremmin toisella nimellä, nim. markiisi de Sateen nimellä, oli ranskalainen aristokraatti ja kirjailija.
xxx/ellauri268.html on line 530: Sadetta pidetään valistusfilosofina, mutta filosofina hän on varsin kyseenalainen. Joillekin hän edustaa valistukseen kuuluneen sosiaalisen emansipaation äärimmäistä huipentumaa kirjoittaessaan asiantuntevia neuvoja siitä, miten ulostetta voidaan käyttää avuksi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Toiset taas pitävät hänen filosofiansa merkitystä vähäisenä tai nimittävät hänen kirjallista tuotantoaan pelkäksi pornografiaksi, koska niissä käsitellään seksuaalisuutta ja perversioita hyvin räiskyvällä otteella. Myös Sateen oma elämä oli täynnä irstailua, minkä johdosta hän joutui viettämään suuren osan elämästään vankilassa. Hän kirjoitti useimmat kirjoistaankin vankeudessa käytettyjen wc-rullien sileälle puolelle.
xxx/ellauri268.html on line 534: Markiisi de Sateen Sodoman 120 päivää kuuluu eroottisen kirjallisuuden klassikoihin. Se on herättänyt pahennusta seksuaalisen hyväksikäytön, väkivallan ja kidutuksen kuvauksillaan. Ne ovatkin ällöjä, yhtä ällöjä kuin esim. ne 50 harmaan sävyä. Outoa että ne viehättävät monia vielä tänäkin päivänä.
xxx/ellauri273.html on line 277: Toisin kuin jakaminen, yhtenäisyys ei edellytä jokaisen maksavan samaa summaa; sen sijaan se edellyttää saman korkorakenteen olemassaoloa kansallisesti. Esimerkiksi kongressi voi verottaa kuorma-autojen renkaita eri tavalla kuin polkupyörän renkaita; mutta kuorma-auton renkaita verotetaan kuinka tahansa, kuorma-auton rengashintojen on oltava samat kaikissa osavaltioissa. Sellaisenaan se on maantieteellinen vaatimus. Steward Machine Co. v. Davis (1937); Flint v. Stone Tracy Co. (1911); Knowlton v. Moore (1900). Korkein oikeus ei ole koskaan poistanut välillistä veroa yhtenäisyyden epäonnistumisesta, vaikka se onkin käsitellyt asiaa useaan otteeseen. Tasaisuusanalyysiä ei ole helppo pelkistää mustan kirjaimen sääntöihin; kuitenkin joitain tällaisia sääntöjä ilmenee:
xxx/ellauri273.html on line 305: Václav Havel (5. lokakuuta 1936 Praha, Tšekkoslovakia – 18. joulukuuta 2011 Hrádeček, Tšekki) oli tšekkiläinen kirjailija ja poliitikko. Hän oli Tšekkoslovakian viimeinen ja Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti. Vaclav Havel syntyi Prahassa. Neuvostoliiton tukeman kommunistien vallankaappauksen jälkeen 1948 Havelin perhe joutui vaikeuksiin, koska vanhempia pidettiin rikkaina kapitalisteina, ja Václavin oli vaikea jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. (No jatkoiko vai löikö lössixi? Veikkaan jälkimmäistä.)
xxx/ellauri273.html on line 307: Prahan kevään jälkeen Havelia kiellettiin osallistumasta teatteriin, ja hänestä tuli poliittisesti radioaktiivinen. Havel vietti paljon aikaa hulppeassa maalaisasunnossaan Hrádečekissa ja työskenteli 1974 jopa kuukausien ajan paikallisella Trutnovin panimolla, pitkälti saadakseen jotain mielekästä tekemistä ja pullonpohjia. Rahasta ei ollut puutetta. Aktivismi huipentui kommunisminvastaiseen Peruskirja 77 -julistukseen (tšek., slov., saks. Charta 77), joka julkaistiin länsisaksalaisessa lehdessä 243 vallankumouxesta köyhtyneen Tšekkoslovakian kansalaisen allekirjoittamana ja jossa arvosteltiin hallitusta 1975 Helsingin julistuksen hylkäämisestä, asiakirjan, jonka tavoitteena oli parantaa länsimaiden ja sosialististen valtioiden välisiä suhteita. No vittu tällähän ne suhteet varsin paranivat.
xxx/ellauri273.html on line 329: Miguel Ángel Asturias Rosales (19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974) oli guatemalalainen diplomaatti ja kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1967. Samainen Asturias sai Leninin kv. rauhanpalkinnon edellisenä vuonna! Mistäspäin nyt tuuli? Aivan tavatonta. Oliko Vietnamin sota tässä takana? No Nerudakin pokkasi molemmat, joskaan ei peräkkäisinä vuosina. Ja Linus Pauling, kerrankin aiheesta, hyvästä Paula-kahvista! Sean McBridelle paukahti myös 2 prenikkaa. Ynnä Nelson Mandelalle. Martti Ahtishaarikin sai molemmat mutta näyttää vetäneen Lenin-palkinnon alas vessanpöntöstä. Kahden palkinnon saaneista on ilmeisesti tullut kinaa maailman kahden navan välillä, kumman leiriin kaveri on laskettava. Voi että kaipaankin noita 2-napaisia aikoja, jospa saisin ne takaisin!
xxx/ellauri273.html on line 398: Martin Andersen Nexø, lisänimeltä Tanskan gorgi, kynäili kirjan Ditte ihmislapsi, joka on 1 mun lemppari. Gorgi oli mitalitoimikunnassa, eikä saamapäässä. Næst efter H.C. Andersen er han den danske forfatter der er oversat til flest sprog. Martin Andersen Nexø blev især meget populær i Østeuropa og Sovjetunionen, hvor hans bøger fik kanonisk status.
xxx/ellauri280.html on line 66: Knasun uusin 800 sivun tiiliskivi on pääasiassa tyhjää hölinää. Kiinosti vaan arvostelussa että uuden kirjan Knasu lookalike on siinä tyhmempi kuin autofiktiossa, eikä lue Dostojevskia vaan vetää käteen Ken Follettin parissa. Kekä vitussa on Ken Folletti?
xxx/ellauri280.html on line 79: Enoch Arnold Bennett (1867 Staffordshire- 1931 Lontoo) oli brittiläinen kirjailija, uskokaa tai älkää. Hän kirjoitti ja tienasikin sillä aivan vitusti. Hän oli aikansa Ken Follett. Hän työskenteli ensimmäisessä maailmansodassa propagandaministeriössä ja johti sitä lyhyesti, ja kirjoitti elokuvateatteriin 1920-luvulla. Hänen kirjojensa myynti oli huomattavaa ja hän oli aikansa taloudellisesti menestynein brittikirjailija.
xxx/ellauri280.html on line 81: Monet Bennettin romaaneista ja novelleista sijoittuvat Staffordshire Potteriesin fiktiiviseen versioon, jota hän kutsui Viideksi kaupungiksi. Hän uskoi vahvasti, että kirjallisuuden pitäisi olla tavallisten ihmisten saatavilla, ja hän pahoitteli kirjallisia klikejä ja eliittiä. Hänen kirjansa vetosivat suureen yleisöön ja niitä myytiin suuria määriä. Tästä syystä ja hänen sitoutumisestaan realismiin modernistisen koulukunnan kirjailijat ja kannattajat, erityisesti Virginia Woolf , vähättelivät häntä, ja hänen fiktionsa laiminlyötiin hänen kuolemansa jälkeen. Hänen elämänsä aikana hänen journalistisia "self-help" -kirjoja myytiin huomattavia määriä, ja hän oli myös näytelmäkirjailija; hän menestyi teatterissa huonommin kuin romaaneissa, mutta saavutti kaksi merkittävää menestystä elokuvalla Milestones (1912) ja Suuri seikkailu (1913).
xxx/ellauri280.html on line 85: Aina ranskalaisen kulttuurin ja erityisesti ranskalaisen kirjallisuuden harrastajana hän muutti Pariisiin vuonna 1903; Siellä rento miljöö auttoi häntä voittamaan voimakkaan ujoutensa, erityisesti naisten kanssa. Hän vietti kymmenen vuotta Ranskassa ja meni naimisiin ranskalaisen naisen kanssa vuonna 1907. Vuonna 1912 hän muutti takaisin Englantiin. Hän ja hänen vaimonsa erosivat vuonna 1921 ja hän vietti elämänsä viimeiset vuodet uuden kumppanin, englantilaisen näyttelijän kanssa. Hän kuoli vuonna 1931 lavantautiin juotuaan epäviisaasti vesijohtovettä Ranskassa.
xxx/ellauri280.html on line 173: Saakoon zaarin armeijan torvisoittajan biologinen tytär ize kertoa: Ensimmäinen matkani Israeliin oli Toiviomatkojen järjestämä. Oppaanamme oli Israelin hyvin tunteva Anna-Liisa Matikainen. Majoitumme Jad Hashmonassa, joka on kahdeksan juutalaisen muistoksi perustettu asutus 1970-luvulla suomalaisten toimesta. Anja Suomela, joka on Jad Hashmonan moshavin perustajajäseniä on kirjoittanut kirjan ”Villi oksa jalossa puussa – Saimaan rannalta Juudean vuorille” Päivä Oy 2005. Jad Hashmonassa on myös Raamattupuisto, jonka tehtävänä on saada Raamatun käsitteet juutalaisille ymmärrettäviksi ja eläviksi. Julia Fisher kysyykin kirjassa ”Israelin uudet opetuslapset": "Miksi niin harvat juutalaiset valitsevat Jeesuksen?”
xxx/ellauri280.html on line 229: Erään ukrainalaista alkuperää olevan brittiläisen politologin Taras Kuzion kirjan mukaan venäläiset poliitikot ja valtion kontrolloimat tiedotusvälineet lietsoivat Euromaidanin yhteydessä vuosien 2013-2014 vaihteessa muukalaisvihaa ja ukrainofobiaa , joka kuvaa kaikkia ukrainaa puhuvia ja kannattajia . Ukrainan koskemattomuus " fasisteina ", " natseina " ja "banderana". Argumentit "Banderan" läsnäolosta Ukrainan johdossa toimivat oikeutuksena Kremlin sekaantumiseen naapurimaan poliittisiin asioihin. Kaksi päivää vuoden 2014 Krimin kansanäänestyksen jälkeen Putin sanoi, että Ukrainan johto koostuu "Banderan nykyaikaisista rikoskumppaneista". "Kuten vuosisatojen ajan, Krimistä tulee koti kaikkien siinä asuvien etnisten ryhmien edustajille, mutta se ei koskaan kuulu Banderaan".
xxx/ellauri280.html on line 267: Kaupungin nimi "Eki bas tuz" tarkoittaa kirjaimellisesti "kaksi päätä suolaa".
xxx/ellauri280.html on line 324: FSB:n keskusarkiston asiakirjat vahvistavat Solženitsynin Gulagin saaristossa mainitsemat tiedot . Neuvostoliiton valtion turvallisuusministerin S. D. Ignatievin , G. M. Malenkovin ja L. P. Berian viestistä :
xxx/ellauri280.html on line 341: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau ja tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach syyttivät Neuvostoliiton KGB:n ohjeiden mukaisesti Solženitsyniä leirin "siippailusta" viitaten kopioon hänen nimikirjoituksestaan, jota kutsutaan "Vetrovin irtisanomiseksi", päivätty 20. tammikuuta 1952. Ivan Denisoviz kiisti kaiken.
xxx/ellauri280.html on line 407: Abdulrazak Gurnah (s. 20. joulukuuta 1948 Sansibar, Sansibarin sulttaanikunta) on tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja yliopisto-opettaja (emeritusprofessori), joka kirjoittaa englanniksi (ei suahilixi eikä arabiaxi). Gurnah asuu Canterburyssä. Hän opiskeli alemman yliopistotutkinnon (B.A.) Christ Church Collegessa Canterburyssä (tutkintojen myöntäjänä jostain syystä kuitenkin Lontoon yliopisto).
xxx/ellauri280.html on line 414: Tansanian mannerosa oli Saksan siirtomaana osana Saksan Itä-Afrikkaa vuosina 1885–1919. 1900-luvun alussa Saksa määräsi siirtomaan tuottamaan puuvillaa emämaan teollisuuden tarpeisiin, ja afrikkalaisten protesteista puhkesi vuosien 1905–1907 Maji-maji-kapina. Virallisen arvion mukaan 75 000 afrikkalaista kuoli kapinan yhteydessä, useimmat heistä nälkään ja kulkutauteihin. Kapina sai nimensä maji-nimisestä taikajuomasta, jota paikalliset henkiparantajat jakoivat taistelijoille. (Tästä on ollut puhetta erään Nesböön paskakirjan yhteydessä. Sattumalta ällöttävän Karpin erittäinkin ällö ala cock pikkupollari oli jäänyt väkivaltaisesti orvoxi Kongossa 90-luvulla. Pahat neekerit muka listivät äidin ja iskän sänkyihin.) Kapina johti hallinnollisiin uudistuksiin, vaikkei parannuxiin.
xxx/ellauri280.html on line 420: Vaikka Gurnahin äidinkieli on swahili, 21-vuotiaana paholaisena hän ryhtyi kirjoittamaan englanniksi. Hän jatkoi opintojaan Kentin yliopistossa Canterburyssä. Jatko-opintoja seurasi pitkä yliopistollinen ura. Vuonna 1982 hän valmistui filosofian tohtoriksi Kentin yliopistosta; väitöskirja oli otsikoitu Criteria in the Criticism of West African Fiction. (Mixei East African? Ehkei sitä ollut riittävästi. Sitäpaizi hän toimi opettajana nigerialaisessa Bayeron yliopistossa Kanossa 1980–1982. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat.) Tämän jälkeen Gurnah työskenteli Kentin yliopiston englannin kielen laitoksen opettajana. Professoriksi hänet nimitettiin vasta vuonna 2004. Hän jäi eläkkeelle melkein saman tien englannin kielen ja postkolonialistisen kirjallisuuden emeritusprofessorina. (WTF? Emeritus on jo eläkkeellä. Nykykynäilijät eivät erota translatiivia essiivistä.)
xxx/ellauri280.html on line 424: Gurnah on tunnettu paholaisuutta ja maahanmuuttoa käsittelevistä teoksistaan. Hänen kirjailijan uransa ensimmäinen romaani Memory of Departure julkaistiin vuonna 1987. Englanninkielisten lukijoiden parissa Gurnahin romaaneista tunnetuin on Paradise (1994), joka oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi; myös hänen kirjansa By the Sea (2001) oli ehdolla Booker-palkinnon saajaksi. Suomessa Gurnah on ollut varsin tuntematon kirjailija, koska yhtään hänen teoksistaan ei ollut suomennettu ennen vuotta 2021. Ruotsinnos Paradise-teoksesta on kuitenkin olemassa ja Ruotsin akatemian suomalaisjäsen, kirjailija Tua Forsström luonnehtii sitä ”ihanaksi romaaniksi”.
xxx/ellauri280.html on line 426: Niinpä Ruotsin akatemia myönsi Gurnahille Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2021.
xxx/ellauri280.html on line 437: Isän äiti oli villi, ja äitikin. Agatha Christien kirjat on puzattu viittauxista villeihin, n-sanat on vaihdettu vähemmän suorasukaisiin. Ennen äitiä Jusufin isä tavoitteli kilwan sikäläistä arabitarta. Nainen lähti myähemmin livohkaan Jusufin velipuolten kaa. Pakodzhonkin nimi oli Silmä. Jusufin isää harmittaa se vieläkin. Finnair valizi kesätyöläiset tissien koon perusteella. Jusufilla on äidin komboloi mukana lähtiessä mutta se jää epähuomiossa junaan. Solzhenizyn opetteli ulkoa 12K omaa lausetta sellaisen avulla. Varmaan sekin oli hiekkakiveä, oltiinhan hiekkaleirillä. Aziz the combat fighterin pommista oli sininen piuha irronnut. Kun se laitettiin kiinni pommi räjähti. Maandazi-leipä on makiaa, kuin suomalaista nisua eli vehnästä. Tekotapakin näyttää samalta.
xxx/ellauri280.html on line 454: Mganga (nganga) käännettynä afrikkalaisesta bantun kielestä (nykyisin swahili Angola) on velho, parantaja, lääkäri. Ilmaus "The Suuri Mganga on tulossa!" - Neuvostoliiton elokuvasta 1945, joka perustuu J. Vernen kirjaan "Viisitoistavuotias kapteeni" Ja "suuri Mganga tulee" hajottaakseen pilvet ja pysäyttääkseen sateet loitsuilla, tansseilla ja uhrauksilla.
xxx/ellauri280.html on line 512: Vuonna 2019 kirjassaan Trinity: The Treachery and Pursuit of the Most Dangerous Spy in History Frank Close väittää , että "ensisijaisesti Fuchs auttoi neuvostoliittolaisia saavuttamaan amerikkalaiset" kilpailussa ydinpommista. Vuoden 2020 Atomic Spy -kirjan kirjoittaja Nancy Thorndike Greenspan antaa ponnisteluilleen vähemmän arvoa. Hiän ehdottaa, että neuvostoliittolaiset olisivat kehittäneet pomminsa jopa ilman hänen apuaan, "tosin luultavasti vasta vuonna 1951". Toisaalta Neuvostoliiton pommin aikaisemmalla kehityksellä saattoi olla yksi merkittävä etu maailmalle, voimatasapaino; kirjoittaja on vakuuttunut siitä, että tämä esti Yhdysvaltoja käyttämästä pommiaan Pohjois-Koreaan.
xxx/ellauri281.html on line 173: Pieni kaivostietosanakirja. s. I, II, III (toimittanut V. S. Biletskyi). — Donetsk: Donbas, 2004, 2007. — 640 s., 652 s. Donetsk: Eastern Publishing House, 2013. — 644 s.
xxx/ellauri281.html on line 261: Tän niminen muka ruåzinsuomalainen spuge puumanainen esiintyy Kerstin Ekmanin whodunitissa Tapahtui veden äärellä. Siitä on nyt tehty teeveesarja, jossa joku nenäkkään Olli Suomisen lapsenlapsista pelaa tätä spugeroolia. Vizi en todellakaan pidä sveduista. Enkä kyllä norjalaisistakaan. Happolati nimi on nazi-Hamsunin typerästä kirjasta Sult, jonka ostin Tromssasta.
xxx/ellauri281.html on line 396: ”Dokumentin mukaan Loiri ”kuvaa lapsuuttaan varsin mukavaksi, tosin pt:laalla (potilaalla, kirj. huom.) pienestä lähtien huonot välit äidin kanssa. Tämä purkanut aggressioitaan, kuten pt sanoo, potilaaseen lyömällä etenkin kasvoihin. Tätä jatkunut aina siihen saakka, kunnes pt 17 vuotiaana lähtenyt kotoaan”, lääkäri kirjoittaa kirjassa julkaistussa kirjoituksessa.
xxx/ellauri281.html on line 399: Lapinlahdessa Vesa-Matti Loiri alkoi kirjan mukaan lohduttamaan isoa miestä, joka vain itki sängyllään täysissä pukeissa. Loiri meni ja koputti miestä olkapäähän. Mies oli Hector, siviilissä Heikki Harma. Hectorilla oli saappaat jalassa. Loiri neuvoi Hectoria vaihtamaan muiden potilaiden tapaan tohveleihin. Kirja kertoo koskettavasti taiteilijayhteisön lojaalisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Kaveria ei jätetty. Hector kävi sairaalassa lähes päivittäin levyttämässä. Hänen muusikkoystävänsä Otto Donner laittoi ystävänsä kielelle Diapamin, jos Hector ei jaksanut ize.
xxx/ellauri281.html on line 401: Nykyisin samaa tilaa kuvataan kirjan mukaan diagnoosilla F32.0, mikä merkitsee vakavaa, mutta lievää masennusta.
xxx/ellauri281.html on line 446: – Isä oli alkoholisti, ja hän oli vahvasti lääkitty. Hän oli sekakäyttäjä, hänellä oli delirium-tiloja ja hän oli sekava. Isä oli todella väsynyt ja melkein dementiakunnossa, ja hänen juttunsa pyörivät jo kehää, Jenni kuvaili. Elämäkertakirjassaan Loiri paljasti käyttäneensä nuoruudessaan huumaus- ja päihdyttäviä aineita, kuten kannabista, meskaliinia ja myrkkysieniä. 1970-luvulla Loiri pahoinpiteli laulaja Frederikin Hotelli Hesperiassa ja tuomittiin 40 päiväsakkoon. Vuonna 1994 Loiri pahoinpiteli näyttelijä Ville Virtasta töölöläisellä nakkikioskilla. Jupakasta uutisoitiin lehdissä, mutta siitä ei nostettu oikeusjuttua. Vuonna 1977 Loiri yritti itsemurhaa nauttimalla runsaasti rauhoittavia lääkkeitä.
xxx/ellauri281.html on line 464: Lisäksi perunkirjassa Jenni ihmettelee Ukon saamaa käytettyä IWC-merkkistä kelloa. Jennin mukaan kello on ollut sen kaltainen lahja, että se tulisi huomioida ennakkoperintönä.
xxx/ellauri281.html on line 467: Uutuuskirja: Vesa-Matti Loiri ei koskaan saanut ajokorttia - aina löytyi kuski: "Kenen kanssa mä kulloinkin nussin".
xxx/ellauri281.html on line 482: Arthur Asher Miller (ven. А́ртур А́шер Ми́ллер, sv en viss aptyp), 17. lokakuuta 1915, Harlem, New York - 10. helmikuuta 2005 , Roxbury, Connecticut ) on yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Näytelmästä " Death of a Salesman " palkittiin Pulitzer - palkinnolla, useiden Tony - palkintojen voittaja. Marilyn Monroen kolmannexi paras aviomies.
xxx/ellauri281.html on line 500: Toisen maailmansodan aikana muiden ährätessä pommikuopissa Arttu kirjoitti käsikirjoituksen Cowanin puuhaamalle armeijan opetuselokuvalle. Millerin mukaan Cowan halusi "tehdä sotilaista kuvan, jonka sotilaat istuvat loppuun asti nauramatta kertaakaan halveksivasti". Saavuttaakseen tällaisen materiaalin luotettavuuden nuori kirjailija päätti Pylen esimerkin mukaisesti kerätä materiaalia luonnollisissa olosuhteissa - ei sentään rintamalla edessä, vaan täällä takana valmisteluprosessissa. Jonkin ajan kuluttua Cowan kuitenkin erotti Millerin - ilmeisesti johtuen radikaaleista näkemyseroista tulevaisuuden kuvan ideologiasta - ja korvasi hänet useiden kokeneempien kirjoittajien ryhmällä. Se kannatti, sillä tämän seurauksena elokuva julkaistiin vuonna 1945 nimellä "The Story of G.I.Joe". ja sen käsikirjoittajat Leopold Atlas , Guy Endor ja Philip Stevenson tulivat Oscar - ehdokkaiksi. Arttu nuoli kiukkuisena näppejä kazomossa.
xxx/ellauri281.html on line 502: Vuotta 1944 leimasi paizi Ihantalan puolustustaistelu myös Millerin ensimmäinen näytelmätuotanto Broadwaylla. Draama "Mies, joka oli niin onnekas" hahmotteli jo Millerin tulevaisuuden työlle tyypillisiä aiheita - ihmisen moraalista hinnoittelua, hänen psykologiaansa ja käyttäytymistään sosiaalisessa liikeympäristössä. Tämä kirjailijan yritys yhdistää esikaupunkien tragedia, "kansan" realismi ja ironinen farssi yhden teoksen puitteissa kesti vain neljä iltaa ja sai kriitikoilta tuhoisia arvosteluja.
xxx/ellauri281.html on line 504: Miettiessään, millainen sodanjälkeinen amerikkalainen yhteiskunta olisi, hän oli kirjoittanut vuoteen 1947 mennessä näytelmän All My Sons. Teoksen keskiössä on teollisuusmiehen perheen hajoaminen, joka myy viallisia naistenvaatteita sotilasosastolle yrittääkseen pelastaa yrityksensä. Näytelmä mestarillisine dialogeineen, ensimmäisistä minuuteista lähtien aivan valloittavan dynaaminen juoni ja mieleenpainuvat episodiset hahmot olivat Millerin ensimmäinen vakava menestys. Miller ja Kazan saivat myös ensimmäiset uuden Antoinette Perryn (Tony) teatteripalkinnon kirjailijana ja ohjaajana
xxx/ellauri281.html on line 508: 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Miller jatkoi töissään amerikkalaisen yhteiskunnan paradoksien ja moraalisten dilemmien paljastamista, jossa julistetaan yksilöllisyyden ylivaltaa, mutta käyttäytymisnormeja asettaa jäykästi julkinen moraali, maahanmuuttajien kansakunta, jossa siitä huolimatta. tämä "muukalaisen" pelko elää jatkuvasti ja uusia vihollisia keksitään. Näytelmäkirjailijan sanoin: "Kun ymmärrät, että ortodoksisuus on välttämätön, sinun on pakko kokea inkvisiittiö". Näytelmä " The Upokas " oli omistettu tälle aiheelle, ja se kritisoi ankarasti mcarthyismia 1950-luvun alussa. Katsojalle metafora aiheutti hämmennystä ja jopa ansaitsemattoman loukkauksen tunteen monissa amerikkalaisissa, ja Martin Beck -teatterissa 22. tammikuuta 1953 debytoinut draama kesti alle 200 esitystä. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, Joe Stalinin ja Joe McCarthyn kuoltua, se lavastettiin uudelleen suurella menestyksellä. Huolimatta yleisön viileästä vastaanotosta se voitti Donaldson- ja Tony-palkinnot jo vuonna 1953, ja vuonna 1958 se sai myös Obi Wan Kenobi palkinnon, joka myönnettiin saavutuksista off-Broadway- teatterissa.
xxx/ellauri281.html on line 510: Miller kehitti teeman "muukalaisen " kuvan uudelleenmäärittelystä vuoden 1955 draamassa Näkymä sillalta, jonka sankari oli hylkiö ja tiedottaja. Seuraavana vuonna Miller kutsuttiin todistamaan Un-American Activities Commissioniin. Hän kieltäytyi tekemästä niin ja hänet todettiin syylliseksi kongressin halveksumiseen. Hänen kansainvälinen passinsa peruutettiin. Marilyn Monroe , tähän mennessä näytelmäkirjailijan vaimo, seurasi häntä Washingtoniin, missä hän oman elokuvauransa uhalla piti puheen hänen puolustuksekseen. Millerin muistokirjoitus, joka julkaistiin The Guardianissa vuonna 2005, viittaa siihen, että Marilynin uran esitys pelasti hänet vankilasta.
xxx/ellauri281.html on line 512: Konflikti viranomaisten kanssa ja myrskyinen avioliitto Monroen kanssa pakottivat Millerin leikkaamaan jyrkästi kirjallisuutta. Vasta vuonna 1962, Marilynin kuoleman jälkeen, hän kirjoitti ensimmäisen näytelmän seitsemään vuoteen - "Pulkauksen jälkeen". "Pulkauxen" omaelämäkerrallinen luonne aiheutti skandaalin: Milleria syytettiin Marilyn Monroen uran tuomisesta lavalle, kun hänen kuolemansa oli vielä tuoreessa muistissa, vaikka todellisuudessa näytelmäkirjailija vilautteli siinä omaa imagoaan ja ensimmäisen vaimonsa Mary Slatteryn uraa paljon ankarammin.
xxx/ellauri281.html on line 529: Vuotta myöhemmin kirjailija meni naimisiin kolmannen ja viimeisen kerran itävaltalaisen valokuvataiteilijan Inge Morathin kanssa, joka lahjoitti hänelle kaksi lasta: tyttären Rebeccan ja pojan Danielin, joka oli mongoloidi. Inge ei ollut juutalainen vaan sloveeni.
xxx/ellauri281.html on line 705: Vladimir Vladimirovich Kara-Murza ( venäjäksi : Владимир Владимирович Кара-Мурза ; syntynyt 7. syyskuuta 1981) on venäläinen poliittinen aktivisti, toimittaja, kirjailija, elokuvantekijä joka istuu tällä hetkellä 25 vuoden tuomiota Venäjällä. Boris Nemtsovin suojattina hän toimii Venäjän liikemiehen ja entisen oligarkin Mihail Hodorkovskin perustaman, kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa edistävän kansalaisjärjestön Open Russia varapuheenjohtajana. Hänet valittiin Venäjän opposition koordinointineuvostoon vuonna 2012, ja hän toimi Kansanerivapauspuolueen varajohtajana 2015–2016. Hän on ohjannut kaksi dokumenttia, Nemtsov ja He valitsivat vapauden. Hän valizi nimexeen Merril Hintikka. He eivät tienneet mitä he tekivät. Vuodesta 2021 lähtien hän toimii vanhempana tutkijana Raoul Wallenbergin ihmisetuoikeuskeskuksessa. Hänelle myönnettiin Civil Courage -palkinto vuonna 2018.
xxx/ellauri281.html on line 743: Palkinnon perustivat vuonna 2013 Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous, Václav Havelin kirjasto, IBM Oy: n kirjahylly ja Charta 77 -säätiö, ja se myönnetään Tšekkoslovakian ja Tšekin tasavallan entisen presidentin Václav Havelin muistoksi. Se korvaa Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen ihmisoikeuspalkinnon, joka perustettiin vuonna 2009 ja jaetaan joka toinen vuosi, jonka hankaluutena olivat parlamentin toisinajattelijat. Palkinto on yksi monista Euroopan neuvoston eri toimielinten myöntämistä palkinnoista , eikä sitä pidä sekoittaa Václav Havelin luovan erimielisyyden palkintoon, johon sillä ei ole yhteyttä. Václav Havel Prize for Creative Dissent on New Yorkissa toimivan Human Rights Foundationin (HRF) vuonna 2012 perustama palkinto. HRF:n presidentin Thor Halvorssenin mukaan palkinto myönnetään henkilöille, "jotka harjoittavat luovaa erimielisyyttä, osoittavat rohkeutta ja luovuutta haastaakseen epäoikeudenmukaisuuden ja elävät totuudessa". Joulukuussa 2011 kuolleen tšekkiläisen toisinajattelevan näytelmäkirjailijan ja poliitikon Václav Havelin kunniaksi nimetty palkinto perustettiin hänen lesken Dagmar Havlovan avulla. Googlen perustaja Sergei Brin ja PayPalin perustaja Peter Thiel myönsivät osan palkinnon rahoituksesta. Palkinnon saajissa on monenlaisia länkkärimielisiä koomikkoja ja ja pellejä.
xxx/ellauri286.html on line 86: SOFI OKSASEN (s. 1977) kulttikirjaksi muodostunut feministinen esikoisteos kipeistä aiheista, syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Stalinin lehmät tarkastelee ankarasti Viron lähihistoriaa sekä virolaisäidin ja suomalaisisän tytärtä henkisessä puristuksessa.
xxx/ellauri286.html on line 95: Kirjailija Sofi Oksanen kertoo informaatiosodasta ja neuvostotyylisestä painostuksesta. Puhdistuksen ja muiden menestyskirjojensa jälkeen Oksanen joutui kokemaan omakohtaisesti, miten Moskova käyttää sananvapautta aseenaan. Lännen Median lehdet julkaisevat Sofi Oksasen puheenvuoron kirjailijan luvalla, ainoina Suomessa! (Kukaan muu ei tätä lehmänläjää huolinut.)
xxx/ellauri286.html on line 99: Julkaisin vuonna 2003 Suomessa esikoisromaanini, Viron lähihistoriaa käsittelevän Stalinin lehmät. Törmäsin toimittajiin, jotka kutsuivat kirjaani “neuvostovastaiseksi”, suomettuneen Suomen perussanastoon kuuluvalla, aikoinaan hyvinkin negatiivisella määreellä.
xxx/ellauri286.html on line 124: Kyydityslistojen julkaisu kirjamuodossa aloitettiin Virossa jo 1990-luvulla, ja Historiallisen muistin instituutti perustettiin vuonna 2008 tutkimaan miehitysaikojen ihmisoikeustilannetta.
xxx/ellauri286.html on line 133: Neuvostoaikana Suomi oli Neuvostoliiton näyteikkuna: maa, jonka avulla voitiin osoittaa, että Neuvostoliitto kykenee elämään rauhallista rinnakkaiseloa itsenäisen naapurinsa kanssa. Tosielämässä suomalaisiin koulukirjoihin vaadittiin Moskovan hyväksyntä ja Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja meillä oli saatavilla. Se vaikutti siihen, millaisia kirjoja kirjastoissa oli. Se vaikutti siihen, millaista tietoa meillä oli saatavilla ja millaista tietoa meitä rohkaistiin hankkimaan.
xxx/ellauri286.html on line 134: Oli toki myös kaikenlaista ruohonjuuritason kapinaa: esimerkiksi eräs kirjastonhoitaja poisti vaaditut kirjat hyllyistä, mutta ei tuhonnut niitä, vaan varastoi ne kotiinsa – ja kirjoista pidettiin juuri vastikään näyttely.
xxx/ellauri286.html on line 136: Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton painostuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen. Lokakuun lopussa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle voimakkaan paheksuntansa siitä, että Suomessa oli ilmestynyt talvisodan päätyttyä suuri määrä kirjallisuutta, joiden Molotov katsoi sisältävän kiihotusta ja vihan lietsontaa Neuvostoliittoa vastaan, ja tämän jälkeen oikeusministeriö määräsi takavarikoitaviksi räikeimmiksi katsotut teokset, mm. Onttoni Miihkalin Suomussalmen sotatantereilla.
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 145: Koulukirjat muuttuivat itsestään, kun niitä ei enää tarvinnut tarkastuttaa Moskovassa, eikä kustantajien tarvinnut miettiä kiertoteitä, jotta he voisivat julkaista Moskovan mielestä hankalia kirjoja. Mutta tietoista, avointa ja julkista muutosta ei tehty.
xxx/ellauri286.html on line 147: Kun Viro oli uudelleenitsenäistymisen myötä alkanut käyttää myös itsenäisen valtion kieltä tietoisesti, Suomessa ei tällaista muutosta tapahtunut. Siksi vuonna 2003 törmäsin yhä ihmisiin Suomessa, jotka pohtivat, oliko kirjani “neuvostovastainen” tai “provokatiivinen”.
xxx/ellauri286.html on line 148: Vastaaviin, tavallisten ihmisten käyttämiin ilmaisuihin ei Virossa törmännyt eikä muuallakaan Itä-Euroopassa – maissa joissa miehityksen ja propagandan kieli osattiin tunnistaa ja sellaiseksi myös määritellä. Eli kirjani olivat silkkaa propagandaa, ei epäilystäkään.
xxx/ellauri286.html on line 158: Amerikkalaisvenäläinen kirjailija-toimittaja Masha Gessen on kuvannut Neuvostoliittoa järjestelmäksi, joka riisui yksilöltä yksilön kyvyn valita. Kun yksilöltä viedään kyky tehdä valintoja, se koskee jopa niinkin pieniä asioita kuin sanavalintoja, ja juuri sanavalinnat määrittävät sen, keitä me olemme, mitä me ajattelemme, mitä me haluamme, mitä pidämme oikeana tai vääränä.
xxx/ellauri286.html on line 161: Lukemani kirjat ja näkemäni elokuvat eivät käsitelleet Viron lähihistoriaa tai Neuvostoliittoa niin, että olisin tunnistanut itse kokemani Neuvostoliiton, siis samalla lailla kuin Amerikan mainstream-ohjelmistosta tunnistaa todellisen USA:n. Tunnistettava Viron lähihistoria siirtyi tuolloin sukupolvelta toisella oraalisen tradition kautta, ei kirjoitetun. Se siirtyi rivien välien kautta.
xxx/ellauri286.html on line 165: Minulla olisi ollut konkreettinen vertailukohta aivan samalla tavalla kuin jo nuorena osasin pitää naisten asemaa taidehistoriassa epäoikeudenmukaisena, mutta sitäkään en olisi osannut konkretisoida sanoiksi, korkeintaan tunteeksi epäoikeudenmukaisuudesta, ellei minulla olisi ollut saatavilla kirjoja, joissa asiaa käsiteltiin, tai elleivät naistaiteilijat ja -kirjailijat olisi puhuneet julkisesti asiasta.
xxx/ellauri286.html on line 166: Minä en kirjoittanut mistään Neuvostoliittoon tai Viroon liittyvistä aiheista ennen esikoisromaaniani enkä edes ajatellut asiaa, vaikka olin pitänyt ahkerasti päiväkirjaa kuusivuotiaasta lähtien.
xxx/ellauri286.html on line 169: Paradoksaalista kyllä, otin lukioikäisenä kirjalliseksi ohjenuorakseni Virginia Woolfin novellin Täplä seinässä (A Mark on the Wall, 1921).
xxx/ellauri286.html on line 176: Päättäessään, että jälki oli liian suuri naulalla jätettäväksi, kertoja pohtii elämän mysteeriä ja ajatuksen epätarkkuutta. Hän kokoaa luettelon kaikesta elämästään menettämänsä omaisuudesta, mukaan lukien kirjansidontatyökalut, lintuhäkit, käsiurut ja jalokivet. Hän vertaa elämää hektiseen ja nopeaan matkaan metrolla, jossa hän suri sen tuhlausta, epämuodollisuutta ja satunnaista luonnetta.
xxx/ellauri286.html on line 183: Kertoja keskittyy minäkuvan käsitteeseen. Ihminen "pukee" jatkuvasti omaa hahmoaan mielessään, ja kertoja pohtii, mitä tapahtuisi, jos tämä romantisoitu sisäinen peili katoaisi. Jäljelle jäävät vain heijastukset vieraiden ihmisten silmissä omnibussissa, josta hän uskoo tulevien kirjailijoiden kirjoittavan. Hän pohtii myös yleistyksiä ja tapoja, jotka määrittävät ihmisen elämää, mutta muuttuvat ja katoavat sukupolvien yli, mikä saa hänet pohtimaan "laittomia vapauksia", joita ajan myötä voi tulla.
xxx/ellauri286.html on line 187: No joo, onhan siinä sepustusta. Minä luin tekstin kehotuksena katsella arkea tuorein silmin ja kirjoittaa elämän pienimmistä yksityiskohdista. Tulkinnastani huolimatta en nähnyt Viron historiaa kirjallisena aiheena. Vaikka olihan vallankumouxessa nimenomaan kysymys omaisuuden menetyxestä, ellei ize sattunut olemaan pennitön prole.
xxx/ellauri286.html on line 190: Se ei ollut julkisesti merkittävän taiteen aihe, ja kirjallisuus on aina julkista ja kirjailijaksi minä halusin.
xxx/ellauri286.html on line 197: Vuosituhannen vaiheessa Venäjästä kirjoittava kirjailija sai kuitenkin vielä kirjoittaa Venäjästä ja sen historiapolitiikasta täysin rauhassa. Vaikka törmäsin jälkisuomettuneisiin äänensävyihin, Venäjästä kirjoittavat kirjailijat tai toimittajat eivät vielä kohdanneet ilmiöitä, joiden kanssa näillä saroilla sananvapauttaan käyttävät ihmiset joutuivat tekemisiin vain joitakin vuosia myöhemmin. Pro-Putin -mielenosoittajia ei näkynyt eikä Viron Moskovan-suurlähettiläästä, sittemmin ulkoministeristä, venäläis-latvialaisesta Marina Kaljurandista, tehty rivoja nukkeja Moskovassa, kuten vuonna 2007. Vaikka kyyditys- tai miehitys-sanojen käyttö ei ollut yhtä luontevaa kuin nykyään ja toisinaan niiden kanssa haparoitiin, kukaan ei Suomessa vielä kieltänyt kyydityksiä, kuten vain vähän myöhemmin kävi. Niitähän tehtailtiin Suomessakin 30-luvulla.
xxx/ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri286.html on line 225: Aivan kuten neuvostoaikana, myös nyt Venäjän informaatio-operaatioita luodaan kokonaisvaltaisesti ja ne kuuluvat kaikkiin Venäjän toiminnan aloihin. Operaatioita ovat toteuttamassa niin diplomaatit, poliitikot, virkamiehet, poliittiset aktiivit, eri alojen asiantuntijat ja taiteilijat, tupeetukkaiset kirjailijat, toimittajat, kustantajat, tulkit, viestintä-alan ammattilaiset kuin it-osaajatkin – kaikki jotka toimivat tiedon, kielen, mielen, mielikuvien ja niiden luomisen saralla. Siellä missä käytetään kieltä, käytetään siis myös informaatiosodan välineitä ja se määrää toiminnan luonnetta.
xxx/ellauri286.html on line 239: Kun minä ja kirjailija Imbi Paju julkaisimme vuonna 2010 Viron lähihistoriaa käsittelevän artikkelikokoelman Kaiken takana oli russofobia, Yhtenäinen Venäjä, Putinin puolue, teki lehdistötiedotteen, jossa kirja määriteltiin russofobiseksi – ja vanhaan kunnon neuvostotyyliin tiedote lähetettiin ulos jo ennen kuin itse kirja oli ulkona ja ennen kuin Yhtenäinen Venäjä olisi edes voinut tutustua kirjan sisältöön.
xxx/ellauri286.html on line 248: Hän pyysi valtakunnansyyttäjää saattamaan tuolloin ulkoministerinä toiminut/neen Alexander Stubb/in (kumpis sen nyt pitikään olla?) rikosoikeudelliseen vastuuseen ja pyysi valtakunnansyyttäjää nostamaan syytteen kansanedustaja Heidi Hautalan venäläiselle uutistoimistolle antamasta lausunnosta, joka koski Viron miehityksen kieltämistä sisältävää kirjaa. No Stubb kyllä olisi kuulunutkin kalterien taa, sori siitä. Eikä Hautalankaan pusissa ole jauhot puhtaita.
xxx/ellauri286.html on line 262: Näkyvän häirinnän lisäksi käytössä on myös disinformaation jakaminen ja siihen käy välineeksi vaikkapa harmittomalta kuulostava kirjakritiikki. En pysty seuraamaan kirjojeni vastaanottoa kaikissa maissa, mutta jotkut tapaukset ovat sattuneet silmään. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ilmestyvässä Morning Star -lehdessä julkaistiin “kritiikki” Puhdistuksesta vuonna 2012 ja se ilmestyi myös lehden verkkoversiossa. Sinänsä positiviisessa tekstissä virolaisten kyyditykset olivatkin vaihtuneet venäläis- ja kommunistivainoihin. Ihan väärin päin siis meni! Nehän vainot oli 50v aiemmin, niin ja nyt tietysti taas uudestaan esim Ukrainassa. Muttei sillä välillä! Silloin vainottiin meikäläisiä.
xxx/ellauri286.html on line 264: Kukaan Puhdistus-näytelmän tai -romaanin lukenut ei voi käsittää asioita näin väärin. Onhan se paska kirja monessa suhteessa, mutta sen russofobiasta ei voi erehtyä. Kritiikki sisälsi selvää disinformaatiota, joka toisti samaa Moskovan perusviestiä: venäläiset joutuvat keskitysleireille virolaisten toimesta ja venäläisiä vainotaan. Viron suurlähetystö huomautti lehdelle kritiikki-imitaation sisältämistä virheistä eikä tekstiä enää löydy verkosta.
xxx/ellauri286.html on line 270: Myös muiden maiden toimittajat voivat lainata tekstiä ja mikäli he eivät tarkista vaikkapa tekstissä mainittuja muka- sitaatteja kirjasta, he jakavat eteenpäin valheellista ja vääristynyttä tietoa. Esim monessa lehdessä on väitetty että kirjani oivat aivan paskoja. Se on disinformaatiota, sillä oikeasti ne ovat erinomaisia!
xxx/ellauri286.html on line 272: Esimerkiksi jos kritiikki-imitaatiossa on väitetty jonkun henkilöistäni vihaavan venäläisiä, kannattaa tarkistaa, onko näin oikeasti originaalitekstissä, sillä kritiikki-imitaatiossa vihan tai vainon kohde on vaihdettu Moskovan narraatioon sopivaksi, eikä se vastaa itse kirjassa mainittua vihan tai vainon kohdetta. Joukossa on myös henkilöitä jotka eivät vihaa venäläisiä, mm. joukko ryssiä.
xxx/ellauri286.html on line 276: Näin kirjailija ja toimittaja pakotetaan tuhlaamaan aikaansa. Kirjailija voisi olla jo kynäilemässä seuraavaa propagandapläjäystä. Kun ajatellaan perinteisten Venäjä-trollien työtä verkossa, yksi heidän toimintansa päämäärä on ajaa ihmisiä aikaa vieviin väittelyihin, jotka eivät vastaa luonnollista keskustelua, jossa kaikki ovat mun kanssa samaa mieltä ja nyökkivät kun mä olen äänessä, vaan ovat inttämistä ja samalla jatkuvaa Moskovan-perusviestien tuuttaamista.
xxx/ellauri286.html on line 281: Tämä lukuohje oli aika lailla tyylipuhdasta propagandaa ja jälleen kerran ristiriidassa itse romaanin propagandasisällön kanssa, jossa venäläisiä on minimaalisesti, eikä ole myöskään venäläisiä juoppoja sikoja. Juopot siat kirjassa ovat virolaisia, tosin russofooneja.
xxx/ellauri286.html on line 283: Tässä tapauksessa sain nähdä konkreettisesti syyn sille, miksi esimerkiksi Solzhenitsynin Vankileirien saariston kustannussopimuksessa on hyvin tiukat ehdot siitä, ettei kirjaan saa lisätä minkäänlaisia esi- tai jälkipuheita. Ettei tule jälkipuheita.
xxx/ellauri286.html on line 339: Hänestä levitettiin Venäjän medioissa ja Twitterissä disinformaatiota, jonka mukaan hän työskentelee Yhdysvaltojen ja Viron turvallisuuspalveluille, kerää laitonta Putinin kannattajien henkilörekisteriä ja on tunnettu russofobi sekä narkomaani. Aro pyrki vuonna 2016 keräämään joukkorahoitusts 50 000 Yhdysvaltain dollaria kirjahankkeelle,
xxx/ellauri286.html on line 343: kirjoittamaan kirjaa. Putinin trollit ilmestyi suomeksi 2019, ja se on
xxx/ellauri286.html on line 367: Tuohon aikaan sananvapauden rajoittamisen keinot olivat selvät. Se katkaisi esimerkiksi isosetäni, Gustas Põldmannin julkaisu-uran. Hän toimi neuvostoaikana Tartossa opettajana, mutta oli myös luontoesseitä kirjoittava kirjailija.
xxx/ellauri286.html on line 372: Kirjaa, jota ei löydy kirjakaupoista, kukaan ei lue. Kirjaa, josta kukaan ei kirjoita mitään, ei myöskään kukaan lue. Suomalaisugrilainen, toisin sanoen poliittisesti hankala, etnistä ryhmää edustava runoilija tai bestselleristi ei pääse esiintymään Venäjälle, koska hän ei saa viisumia ja viisumikiellon syynä voi virallisesti olla se, että hänellä on velkaa pankkiin.
xxx/ellauri286.html on line 373: Merkittävä osa merkittävistä venäläisistä kirjailijoista on muuttanut ulkomaille. Merkittävä kirjailija Mihail Shishkinin mukaan merkittävä ero neuvostoaikaan on se, että nyt toisinajattelijat nimenomaan halutaan pois maasta. Hah, kyllä ne haluttiin pois maasta neuvostoaikanakin, mutteivät ne lähteneet, tarrasivat synnyinmaahan kuin Tintin laastari.
xxx/ellauri286.html on line 376: Šiškin (kirjoitetaan usein Shishkin) on ainoana venäläiskirjailijana voittanut kaikki maansa arvostetuimmat kirjallisuuspalkinnot, mm. Vuoden esikoisen 1993, Venäjän Bookerin 2000, Valtakunnallisen bestsellerin 2005 ja Suuri kirja -palkinnon 2006.
xxx/ellauri286.html on line 397: Unkarilainen "sosiologi" Balint Magyar oli ensimmäinen, joka kexi haukkua Venäjää mafiavaltioksi, No ize asiassa Unkaria, mutta vähän väliä. Hänen kirjassaan Magyar polip – A posztkommunista maffiaállam (2013) kuvataan modernia Unkaria mafiavaltioksi. Eivät olleet päästää Suomeakaan Natoon! Kirjasta Post-Communist Mafia State: The Case of Hungary julkaistiin englanninkielinen käännös vuonna 2016. Hänen äitinsä Olga Siklós (s. Schwarcz) syntyi juutalaiseen perheeseen Kolozsvárissa. Aiemmin hän oli Unkarin antikommunistisen toisinajattelijaliikkeen aktivisti, Unkarin liberaalipuolueen (SZDSZ, 1988) perustaja. Suuri osa jälkisosialistisen hallinnon analysoinnista on keskittynyt määrittelemään Venäjän nykyjärjestelmää sen kautta, mitä siitä puuttuu: Venäjällä ei ole esimerkiksi vapaita vaaleja eikä vapaata mediaa.
xxx/ellauri286.html on line 410: Kirjailija Sofi Oksanen piti tämän toisteisen ja pitkästyttävän "luennon" ”Millaista on kirjoittaa Venäjästä? Ihan kivaa, tuskin malttaa lopettaa” Lillehammerin kirjallisuusfestivaaleilla nonstoppina Norjassa to-su 26-29.5.2016.
xxx/ellauri286.html on line 444: Minusta se on surullista kyllä, mutta luulen, että postimyynti tulee sodan myötä vaan nousemaan. Uskon, että Ukrainasta tulee lähitulevaisuudessa yhä enemmän morsiamia. Katsos, yksi tärkeimmistä syistä, miksi naisista tulee – en puhu vain Ukrainasta – postimyyntimorsiamia, on kriisi ja taloudelliset ongelmat. Kun maa on joutumassa kriisiin, riippumatta siitä, mikä sen aiheutti, siitä tulee vähemmän mukava ja turvallinen naisille, ja monet tytöt, 20-vuotiaat nuoret tytöt muuttavat parempaan paikkaan. Jos 5 miljoonaa naista lähtee maasta, jonka nimi on Top Mail Order Bride Country, on selvää, että kymmenet tuhannet heistä lopulta kirjautuvat postimyyntimorsian verkkosivustolle. Näin tapahtuu Ukrainassa – postimyynti morsiamenteollisuus kukoistaa muutaman seuraavan vuoden aikana, ja valitettavasti syystä.
xxx/ellauri286.html on line 454: Tästä kirjasta näkee että Sofi on laahustaustainen. Se selittää aika paljon.
xxx/ellauri286.html on line 469: Suuren kirosanakirjan tuorein versio vuodelta 2016 sisältää 5 721 hakusanaa. Määrä voi yllättää, sillä moni pötkii pitkälle jo kuudella ”pääkirosanalla”.
xxx/ellauri286.html on line 515: Sofi Oksanen paljastaa kirjoissaan niin paljon itsestään, että hän alkaa vaikuttaa sielulliselta itsensäpaljastajalta. Eikä hänellä oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja: ei kukaan kirjailija voi kirjoittaa asioista, jotka eivät kiinnosta. "Olen sevverran autistinen, jos se nyt on oikea termi, ettei nappaa muut kuin minä ize."
xxx/ellauri286.html on line 517: Oksanen tiesi nappulasta asti haluavansa kirjailijaksi, joka saa riittävästi nappulaa.
xxx/ellauri286.html on line 518: Teini-ikäisestä 22-vuotiaaseen Sofi puri oxennustaan wc:ssä. Oli turhauttavaa opiskella kirjallisuustiedettä. Piti tutkia asiaa, mitä itse halusi tehdä. Kesken jäi sekin rojekti.
xxx/ellauri286.html on line 520: Sofi Oksanen kasvoi Jyväskylässä. Hänen isänsä on suomalainen sähkömies, äiti virolainen diplomi-insinööri, joiden tapaamista Oksanen sivusi esikoiskirjassaan Stalinin lehmät.
xxx/ellauri287.html on line 48: Jeesus ei valittanut kirjallisesti, se vain hikoili ja nukkui huonosti.
xxx/ellauri287.html on line 94: Paavali aloitti lähetystyönsä Filippiineillä 2. rengasmatkalla saarnaamalla Thyatiiran Lydialle ja muille jumalaapelkääville naisille, jotka kokoontuivat sinne joen rantaan alapesulle (Apt. 16). Vieraile Pyhän Lydian kastekappelissa Krinides-joen varrella ja muinaisessa roomalaisessa Agorassa (Forum), joka rakennettiin Augustuksen aikana ja joka mainitaan Apostolien tekojen kirjassa paikkana, jossa Paavalia rangaistiin julkisesti, kun hän paransi kuin sika juoxuaan demonien riivaaman tytön päällä. Istu myös kreikkalaisen teatterin muinaisilla istuimilla (4. vuosisadalla eKr.), jonka roomalaiset muuttivat areenaksi ja jota käytettiin varhaisten kristittyjen vaimojen alustana panon aikana.
xxx/ellauri287.html on line 125: Tämä kuuluisa kaupunki on Gallion-kirjoituksen sijainti, 9 fragmenttia, joiden avulla tutkijat voivat päivittää Apostolien tekojen kirjan tapahtumat. Delphi oli myös Pythian oraakkelin koti, profeetallinen loisilmiö, joka vaikutti syvästi läheisen Korintin kirkon käytäntöihin (1. Korinttilaisille 13-14). Kiipeä kaupungin muinaisen jalanjäljen huipulle ja löydät yhden antiikin Kreikan parhaiten säilyneistä stadioneista, joka havainnollistaa Heprealaiskirjeen 12:ssa käytettyjä urheilukuvia ja tunnelmia.
xxx/ellauri287.html on line 181: A: Olen törmännyt tähän nyt ratkaistuun Q:iin vasta vuoden 2021 alussa. AV Interlinearissa Apostolien tekojen 16:17 kreikankielisessä tekstissä on pieni sanaero sen ja Interlinearsin välillä, jotka käyttävät Westcott & Hort -kreikankielistä tekstiä, jota useimmat nykyaikaiset käännökset käyttävät. Kreikan sanan alla, joka on käännetty "pelastuksen tie", kirjaimellinen englanti tarkoittaa itse asiassa "eräs pelastustie". Se on käännetty Youngin kirjaimellisessa käännöksessä "pelastuksen tie". Eli
xxx/ellauri287.html on line 314:
245 kommenttia | Sivu 1/25 | Voit lisätä kommentin kirjautumalla sisään >>
xxx/ellauri287.html on line 387: Paul oli ihan sattumalta tismalleen Jee-suxen ikätoveri. Sekin on varmaan sattumaa että Lucasin leffojen sankarin nimi on Luke. Paavali on syntymäpäivänään matkoilla kuin 70-v Wolfram Roth, joka lennähtää Maltalle juhlistamaan Maxin bakkanaaleja. Paavalin kirjeet ovat messiaanisten vanhimmat kirjalliset muistomerkit mikä viittaa siihen että Paavali kexi ize koko jutun.
xxx/ellauri287.html on line 389: Kirjeet valaisevat meille "apostoli" Paavalin luonnetta paremmin kuin kenenkään antiikin henkilön Ciceroa ehkä lukuunottamatta. Apinoiden teot taas kuvailevat hänen lähetysmatkojaan. This kirja kertoo meille, missä paikoissa hän kävi ja mitä hän niissä teki. Ainoat apostolit, joilla näissä kertomuksissa on huomattava osa, ovat Pietari, alkuosan keskeisin hahmo, ja Paavali, joka on keskeisenä henkilönä yhdeksännestä luvusta kirjan loppuun. Kirjan aiheena on kristinuskon leviäminen Jerusalemista Roomaan apostolinkyydillä juutalaisten kiihkeäin vastarinnan ahdistaessa sitä joka taholta. Se, että roomalaiset virkamiehet on kuvattu myötämielisiksi kristinuskolle, tukee hyvin sitä teoriaa, että Luukasa kirjoitti kirjan Paavalin ollessa Roomassa odottamassa hovioikeuden päätöstä ja toivoi tällä sepustuxella voittavansa hänen puolelleen pääkaupungin vaikutusvaltaisen porukan myötätunnon.
xxx/ellauri287.html on line 402: Vastoin Lucasin itsensä esittämää yleistä huhua/faniteoriaa/ kyseenalaista väitettä, historia viittaa vahvasti siihen, että Uusi testsmentti suunniteltiin alun perin yhdeksi elokuvaksi Paavalista, jossa oli ehkä vaihtoehto pienen budjetin jatko-osaksi (Ilmestyskirja). Huomaa, että Star Wars julkaistiin ennen kuin elokuvien odotettiin saavan jatko-osia, ja jatko-osat olivat harvinaisia. Voidaan väittää, että UT oli itse asiassa se, joka aloitti jatko-osien ja franchising-osien suosion, ellei sitten Star Trek.
xxx/ellauri287.html on line 406: Tieteiskirjailija Leija Sulje, jonka Luukas tapasi ystävänsä kautta, loisti nopeatempoisessa vuoropuhelussa. Hän palkkasi hiänet 50 000 dollarilla tietäen, että hänellä oli syöpä.
xxx/ellauri287.html on line 416: Väitöskirjassaan (julkaistu nimellä Synoptische Überlieferung bei den Apostolischen Vätern, eli "Sympaattinen perinne apostolisissa isissä") Koester pystyi osoittamaan, että niin sanottujen apostolisten isien aineiston, joka on rinnakkainen synoptisten evankeliumien elementtien kanssa, ei välttämättä tarvitse olla fanifiktiota meille perriytyneestä synoptikkojen kirjoitetusta muodosta. Tämä oli erittäin merkittävä havainto, joka kaikkien myöhempien varhaiskristillisten evankeliumin perinteiden tutkijoiden olisi otettava huomioon. Mutta ei ne ota, vintiöt. Ei se niiden intressissä ole. Hänen lukuisten myöhempien julkaisujensa joukossa hänen kaksiosaisesta Johdanto Uuteen testamentistaan on tullut tavallinen hakuteos. Koester näkee tarinoiden Jeesuksen neitseestä syntymästä kloonatuxi hellenistisestä mytologiasta.
xxx/ellauri287.html on line 433: Ramsay meni ensin Vähä-Aasiaan, missä monilla Apostolien teoissa mainituista kaupungeista ei ollut edes tarkkaa sijaintia. Rättipäät oli söhränneet lähes kaiken. Myöhemmin elämässään hän päätteli: '"Lisätutkimukset... osoittivat, että kirja kesti pienimmänkin tarkastelun Egeanmeren maailman tosiasioiden auktoriteettina ja että se oli kirjoitettu sellaisella harkintakyvyllä, taidolla, taidolla ja totuuden havainnoilla ollaxeen mallina historiallisesta lausunnosta" ( The Bearing of Recent Discovery, s. 85). Saman kirjan sivulla 89 Ramsay selitti: "Voit painaa Luukkaan sanoja enemmän kuin mikään muu historioitsija". Paavalin kirjeiden kirjoittajuudesta hän päätteli, että kaikki kolmetoista Uuden testamentin kirjettä, jotka Paavali näennäisesti kirjoitti, olivat aitoja, ja että koko raamattukin on sitä lyytä todennäköisesti kirjaimellisesti totta.
xxx/ellauri287.html on line 545: Veljeni Leijonamieli kuoli 6 vuotta myöhemmin. Hän oli surkea kuningas. Rikhard Leijonamieli oli oman elämänsä sankari, ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta. Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia, vaan puhui äidinkielinään oksitaania ja ranskaa. Rikhardin pahanhajuiset suolet haudattiin sen tornin juurelle, josta kuolettava nuoli ammuttiin.
xxx/ellauri287.html on line 610: Athenodoros Cordylion (Αθηνόδωρος Κορδυλίων ; fl. 1. vuosisadan puoliväli eKr.) oli Tarsoksessa syntynyt stoalainen filosofi. Hän oli Pergamonin kirjaston pitäjä, jossa hänen tiedettiin leikkaavan pois kohtia stoalaisen filosofian kirjoista, jos hän oli eri mieltä niiden kanssa. Vittu mikä pelle
xxx/ellauri287.html on line 613: Strabo kertoo myös tärkeästä perustuslakiuudistuksesta, joka toteutettiin Tarsoksessa keisari Augustuksen aikana, luultavasti noin 15-10 eKr. Athenodoros kanaanilainen, se sama stoalainen joka liimaili yhteen kirjan sivuja kuin Jill Pylkkänen, palasi kaupunkiinsa vanhana miehenä vietettyään noin 30 vuotta Roomassa daatuaan. keisarilta vallan uudistaa väärinkäytökset Tarsoxessa. Hän piti perustuslakia demokratiana, joka horjui sillä vaalit voitti korruptoitunut klikki, jota johti tietty Boethus, "huono runoilija ja huono kansalainen", joka oli asemansa velkaa osittain valmiille ja vakuuttavalle kielelleen, osittain Anthonyn suosiolle, joka oli iloinen Filippiinien voiton kunniaksi sävelletystä runosta.
xxx/ellauri287.html on line 671: Sasanian vallan aikaa pidetään Iranin historian kohokohtana, ja se oli monella tapaa muinaisen iranilaisen kulttuurin huippu ennen muslimien valloitusta ja sen jälkeistä islamisaatiota. Sasanilaiset suvaitsivat alamaistensa erilaisia uskontoja ja kulttuureja; kehitti monimutkaisen, keskitetyn valtion byrokratian; elvytti zoroastrianismin heidän hallintonsa laillistavana ja yhdistävänä voimana; rakennutti suuria monumentteja ja julkisia töitä; ja holhosi kulttuuri- ja oppilaitoksia. Imperiumin kulttuurinen vaikutus ulottui paljon sen aluerajojen ulkopuolelle - mukaan lukien Länsi -Eurooppa, Afrikka, Kiina ja Intia - ja auttoi muokkaamaan eurooppalaista ja aasialaista keskiaikaista taidetta. Persialaisesta kulttuurista tuli perusta islamilaiselle kulttuurille , ja se vaikutti taiteeseen, arkkitehtuuriin, musiikkiin, kirjallisuuteen ja filosofiaan kaikkialla muslimimaailmassa. Kitos sassanidit!
xxx/ellauri289.html on line 106: Jehovan todistajat tunnetaan oville saarnaamisesta sekä asepalveluksesta ja Knorrin kuivakeittomagnaatin lanseeraamasta verensiirroista kieltäytymisestä. He jaksavat jakaa toisteista kirjallisuutta, kuten Vartiotorni- ja Herätkää! lehtiä. Niissä on nykyään tosi paljon värivikaisien kuvia, ilmeisesti kaukaasialaisia alkaa olla vähemmän tai vaikeampi jekuttaa.
xxx/ellauri289.html on line 108: He pitävät väärin ja turhaan lausutun jumalan nimen "Jehova" käyttöä välttämättömänä oikean palvonnan kannalta. He torjuvat kolminaisuuden (joka onkin hölmö ajatus), sielun luontaisen kuolemattomuuden ja helvetin tulen, joita he pitävät epäraamatullisina oppeina. He eivät noudata joulua, pääsiäistä, syntymä- tai nimipäiviä tai muita hulluja tapoja, joita he pitävät pakanallisena alkuperäisenä kristinuskona. He käyttävät mieluummin omaa omituista raamatunkäännöstään, Franzin hommaamaa New World Translation of the Holy Scriptures, vaikka heidän kirjallisuudessaan toisinaan lainataan ja viitataan naureskellen muihin raamatunkäännöksiin. Kannattajat kutsuvat yleisesti uskomuskokoelmaansa "totuutena" ja pitävät itseään "totuuden torvina". He pitävät "ihmisyhteiskuntaa" moraalisesti turmeltuneena ja Saatanan vaikutuksen alaisena, ja useimmat rajoittavat sosiaalista vuorovaikutustaan muiden saatanoiden kanssa oville saarnauxeen. Seurakunnan kurinpitotoimiin kuuluu erottaminen, heidän terminsä viralliselle karkottamiselle ja muuten vaan karkottamiselle, viimeinen keino heidän mielestään vakaviin rikoxiin. Kastetut henkilöt, jotka muodollisesti lähtevät, katsotaan eronneiksi, ja heitä myös vältetään. Erotetut ja eronneet henkilöt voidaan lopulta ottaa takaisin, jos heidän katsotaan katuvan.
xxx/ellauri289.html on line 133: perusti sivukonttoreita. 1910-luvulle mennessä Russellin organisaatiolla oli lähes sata "pyhiinvaeltajaa" tai matkustavaa saarnaajaa. Russell osallistui merkittäviin maailmanlaajuisiin julkaisutoimiin palvelutyönsä aikana, ja vuoteen 1912 mennessä hän oli levinnein kristitty kirjailija Yhdysvalloissa. Nyt alkoi jännäys! 2v h-hetkeen jäljellä.
xxx/ellauri289.html on line 136: Tammikuussa 1917 Vartiotorni-seuran lainopillinen edustaja Joseph Franklin Rutherford valittiin sen seuraavaksi presidentiksi. Hänen valintansa kiistettiin, ja hallituksen jäsenet syyttivät häntä itsevaltaisesta ja salakähmäisestä toiminnasta. Jakauma hänen kannattajiensa ja vastustajiensa välillä sai aikaan suuren jäsenmäärän vaihtuvuuden seuraavan vuosikymmenen aikana. Kesäkuussa 1917 hän julkaisi The Finished Mystery -kirjan seitsemäntenä osana Russell's Studies in the Scriptures -sarjasta. Russellin postuumiteoksena julkaistu kirja oli kokoelma hänen korjauxistaan Hesekielin ja Johnin Ilmestyskirjaan ym. Raamatun kirjoihin plus lukuisia ennen julkaisemattomia kirjoja. Se kritisoi voimakkaasti katolista ja protestanttista papistoa ja kristittyjen osallistumista suureen sotaan. Tämän seurauksena Vartiotorni-seuran johtajat vangittiin kapinasta vakoilulain nojalla vuonna 1918, ja jäsenet joutuivat henkisen väkivallan kohteeksi.
xxx/ellauri289.html on line 142: Nyt olivat hyvät keinot tarpeen. Ja niitä pesi! 26. heinäkuuta 1931 konventissa Columbuksessa Ohiossa Rutherford esitteli uuden nimen – Jehovan todistajat – Jesajan 43:10:n perusteella : "Te olette minun todistajiani, sanoo Herra, ja palvelijani, jonka olen valinnut. voitte tuntea ja uskoa minua ja ymmärtää, että minä olen se: ennen minua ei Jumalaa ole luotu, eikä minun jälkeeni ole oleva." (King James Version, KJV) - joka hyväksyttiin päätöksellä. Nimi valittiin erottamaan hänen raamatunopiskelijaryhmänsä muista riippumattoryhmistä, jotka olivat katkaisseet siteet Seuraan, sekä symboloimaan uusien näkemysten herättämistä ja uusien evankelioimismenetelmien edistämistä. Vuonna 1932 Rutherford poisti paikallisesti valittujen vanhinten järjestelmän ja otti vuonna 1938 käyttöön niin sanotun "teokraattisen" (kirjaimellisesti Jumalan tai hänen maallisen edustajansa hallitseman) organisaatiojärjestelmän, jonka mukaan nimitykset seurakunnissa maailmanlaajuisesti tehtiin Brooklynin päämajasta. Ideat saatiin paljolti Stalinin johtamasta Neuvostoliitosta.
xxx/ellauri289.html on line 161: Jehovan todistajat pitävät Raamattua tieteellisesti ja historiallisesti täsmällisenä ja luotettavana ja tulkitsevat suuren osan siitä kirjaimellisesti, mutta hyväksyvät sen osia tarvittaessa symbolisiksi. Vartiotorni-seuran julkaisujen kautta annetuilla hallintoelimen lausunnoilla on melkein yhtä suuri merkitys kuin Raamatulla.
xxx/ellauri289.html on line 163: Kannattajia kehotetaan luottamaan "täysin" johtajiin, välttämään skeptisyyttä Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa opetetun suhteen ja "ei puolustamaan tai vaatimaan henkilökohtaisia mielipiteitä tai hautomaan yksityisiä ideoita kun on kyse Raamatun ymmärtämisestä." Järjestö ei salli jäsenten arvostelua tai osallistumista virallisiin opetuksiin. Kaikkien todistajien on noudatettava sen oppeja ja organisaatiovaatimuksia.
xxx/ellauri289.html on line 177: Todistajat uskovat, että 144 000 valitun ihmisen "pieni lauma" menee taivaaseen, mutta Jumalan on määrä herättää enemmistö ("muut lampaat") kuolleista puhdistettuun maahan Harmagedonin jälkeen. He tulkitsevat Ilmestyskirjan 14:1–5 tarkoittavan, että taivaaseen menevien kristittyjen määrä on rajoitettu tasan 144 000:een, jotka tulevat hallitsemaan Jeesuksen kanssa etänä kuninkaina ja pappeina maan päällä. He uskovat, että kaste Jehovan todistajana on elintärkeää pelastukselle ja että vain he täyttävät Raamatun vaatimukset selviytyäkseen Harmageddonista.
xxx/ellauri289.html on line 181: He pitävät kaikkia muita nykyajan uskontoja väärinä ja samastavat ne Ilmestyskirjan 17. luvun "porttoon", ja uskovat, että saatanan Yhdistyneet Kansakunnat tuhoaa ne pian, jonka he uskovat edustavan pyhissä kirjoituksissa Ilmestyskirjan luvun 17 helakanpunaista petoa.
xxx/ellauri289.html on line 192: Kokoukset on suurelta osin omistettu Vartiotorni-seuran kirjallisuuden ja Raamatun tutkimiselle. Seurakunnat kokoontuvat kahteen istuntoon joka viikko, ja niihin kuuluu neljä erillistä kokousta, jotka kestävät yhteensä noin kolme ja puoli tuntia ja jotka kokoontuvat tyypillisesti keskellä viikkoa (kaksi kokousta) ja viikonloppuisin (kaksi kokousta). Ennen vuotta 2009 seurakunnat kokoontuivat kolme kertaa viikossa; nämä kokoukset tiivistettiin tarkoituksena, että jäsenet omistaisivat illan "perheen valvontaan".
xxx/ellauri289.html on line 207: Jäsenet, jotka eroavat tai erotetaan, kuvataan Vartiotorni-seuran kirjallisuudessa pahoina, ja heitä myös vältetään. Nuhteleminen on vähäisempi kurin muoto, jonka oikeudellinen komitea antaa muodollisesti kastetulle todistajalle, jonka katsotaan katuvan vakavaa syntiä; nuhdeltu menettää tilapäisesti näkyvät palveluetuoikeudet, mutta hän ei kärsi sexuaalisen tai hengellisen toveruuden rajoituksista.
xxx/ellauri289.html on line 209: Jehovan todistajille opetetaan, että on elintärkeää pysyä "erillään maailmasta". Todistajien kirjallisuus määrittelee "maailman" "ihmiskunnan joukoksi, lukuun ottamatta Jehovan hyväksymiä palvelijoita", ja opettaa, että se on moraalisesti saastuttama ja Saatanan hallitsema.
xxx/ellauri289.html on line 215: verensiirron, on ollut peruste ryhmästä erottamiselle. Jäseniä kehotetaan kieltäytymään verensiirroista jopa "elämän tai kuoleman tilanteessa". Jehovan todistajat hyväksyvät ei-veriset vaihtoehdot ja muut lääketieteelliset toimenpiteet kuten elimen siirron verensiirtojen sijasta, ja heidän kirjallisuutensa tarjoaa tietoa ei-verisistä lääketieteellisistä toimenpiteistä.
xxx/ellauri289.html on line 233: Kristityt kirjailijat väittävät, että Uuden maailman käännös osoittaa ammattikoululaismaista epärehellisyyttä.
xxx/ellauri289.html on line 234: Jehovan todistajia on syytetty politiikasta ja kulttuurista, joka auttaa piilottamaan seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset organisaatiossa. Ryhmää on arvosteltu sen "kahden todistajan säännöstä" kirkon kurissa, koska se soveltaa 5. Mooseksen kirjan 19:15:ssä ja Matteuksen 18:15–17:ssä ja Susannan kirjassa olevia pyhiä kirjoituksia, mikä edellyttää, että seksuaalinen hyväksikäyttö on todistettava toissijaisilla todisteilla kuten silminnäkijöillä tai mällillä suppilossa. Jos syytetty henkilö kiistää syyllisyytensä ja vahvistus puuttuu, Vartiotorni-seuran ohje on, että "vanhimmat pesevät kätensä ja jättävät asian Jehovan tahmaisiin käsiin".
xxx/ellauri289.html on line 376: Pikkulapselle voidaan esimerkiksi opettaa, että Jumala on luonut kaiken (1. Mooseksen kirja 1:1). Mutta nuorella herää paljon kysymyksiä: Mistä voi tietää, että Jumala on olemassa? Miksi rakastava Jumala sallii pahuutta? Miten Jumala on voinut olla olemassa aina? (Psalmit 90:2.)
xxx/ellauri291.html on line 165: Kolme päähenkilöä olivat Kirk, Spock ja McCoy, ja kirjailijat leikittelivät usein eri persoonallisuuksia toisistaan: Kirk oli intohimoinen ja usein aggressiivinen, mutta hänellä oli viekas huumorintaju; Spock oli viileän looginen; ja McCoy oli sarkastinen, tunteellinen ja epälooginen, mutta aina myötätuntoinen. Monissa tarinoissa nämä kolme törmäsivät, jolloin Kirk joutui tekemään vaikean päätöksen, kun taas Spock kannatti loogista, mutta joskus jämäkkää polkua ja McCoy (tai "Bones", kuten Kirk kutsui häntä) vaati tekemään sen, mikä aiheuttaisi vähiten haittaa. McCoylla ja Spockilla oli sparraussuhde, joka peitti heidän todellisen kiintymyksensä ja kunnioituksensa toisiaan kohtaan, ja heidän jatkuvasta riitansa tuli suosittuja katsojien keskuudessa. Esitys korosti dialogia niin paljon, että käsikirjoittaja ja ohjaaja Nicholas Meyer kutsui sitä radiodraamaksi.
xxx/ellauri291.html on line 219: Tasavallan taistovirsi", joka tunnetaan myös nimellä "Silmäni ovan nähneet Gloorian", "Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä" tai "Glory, Glory Hallelujah" Yhdysvaltojen ulkopuolella, on suosittu amerikkalainen isänmaallinen laulu, jonka on kirjoittanut bostonilainen retapeppu abolitionistikirjailija Julia Ward Howe (kuvassa)..
xxx/ellauri291.html on line 234: Hiänen vaikeaa avioliittoaan on tutkittu paljon feministipiireissä ja mietitty kuinka se vaikutti hänen työhönsä, niin kirjalliseen kuin aktiiviseenkin.
xxx/ellauri291.html on line 238: Karkeuden, mahdollisesti kunnioittamattomuuden maku" sai monet aikakauden ikäisistä tuntemaan olonsa epämukavaksi aikaisimpien "John Brownin" sanoitusten kanssa. Tämä puolestaan johti monien muunnelmien luomiseen tekstistä, jotka pyrkivät korkeampaan kirjalliseen laatuun. Tunnetuin näistä on Julia Ward Howen "Tasavallan taistovirsi", joka kirjoitettiin, kun ystävä (mahd. Abe Lincoln, mutta todennäköisesti ei) ehdotti: "Miksi et kirjoita hyviä sanoja tuohon jännittävään säveleen?"
xxx/ellauri291.html on line 240: Toisin kuin sotilaslaulun epäkunnioittavat sanoitukset, muorin versio on uskonnollinen teema, liittämällä unionin asia Jumalan kostoon tuomiopäivänä (viittausten kautta asianomaisiin raamatunkohtiin, kuten Jesaja 63:1–6 ja Ilmestyskirja 14:14–19 alla). Huomattavasti verenhimoisempaa textiä kuin sotilaiden alkuperäisempi renkutus. Mutta niinhän se aina on, verenhimoisimmat haukat istuu vastaanotinten takana ja natustelee naxuja.
xxx/ellauri291.html on line 461: Vuoden 1978 Neuvostoliiton sotilastietosanakirja määrittelee petoksen samalla tavalla, painottaa strategista tasoa ja sisältää sotilaallisten toimenpiteiden lisäksi nimenomaisesti poliittisia, taloudellisia ja diplomaattisia toimia. Se toistaa suurelta osin vuoden 1944 Encyclopedian käsitteen, mutta lisää, että Strateginen maskirovka toteutetaan kansallisella ja teatteritasolla vihollisen harhaanjohtamiseksi poliittisten ja sotilaallisten kykyjen, aikomusten ja toimien ajoituksen suhteen. Näillä aloilla, koska sota on vain politiikan jatke, se sisältää poliittisia, taloudellisia ja diplomaattisia toimia sekä sotilaallisia toimia.
xxx/ellauri291.html on line 463: Venäläinen sotilaallinen petos rinnastetaan laajasti maskirovkaan, mutta alueella käytetään myös muita venäläisiä termejä, mukaan lukien "sodan sumutus", tuman voyny. Khitrost tarkoittaa komentajan henkilökohtaista oveluuden ja kavaluuden lahjaa, joka on osa hänen sotilaallista taitoaan, kun taas pettämistä harjoittaa koko organisaatio, eikä se sisällä henkilökohtaisen oveluuden tunnetta; eikä venäläistä petoksen käyttöä tarvitse pitää "pahana". Michael Handel todellakin muistuttaa lukijoita sotilasanalyytikko David Glantzin kirjan esipuheessa Sun Tzun väitteestä teoksessa The Art of War, että kaikki sodankäynti perustuu petokseen; Händel ehdottaa, että petos on normaali ja todella välttämätön osa sodankäyntiä. Sotilaallisen petoksen tavoite on kuitenkin yllätys, vnezapnost , joten näitä kahta tutkitaan luonnollisesti yhdessä.
xxx/ellauri291.html on line 516: Lapsestaan huolestunut äiti oli kysynyt mustelmista ja naarmuista jo joulukuussa lääkäriltä heti ne havaittuaan. Jarnolla oli tuolloin selvät naarmut kyljessä ja mustelmia. Lääkäri kirjasi kaikki vammat ylös, mutta ei uskaltanut varmuudella nimetä niiden syntytapaa.
xxx/ellauri292.html on line 175: Kirjassa Paavalin ja Teklan teot (apokryfinen kirja) Paavalille annetaan täydellinen fyysinen kuvaus, joka voi heijastaa suullista perinnettä: syyrialaisessa tekstissä "hän oli keskikokoinen mies, ja hänen hiuksensa olivat niukat, ja hänen jalkansa olivat hieman vinot ja polvet ulkonevat, ja hänellä oli suuret silmät ja kulmakarvat kohtasivat, ja hänen nenänsä oli jokseenkin pitkä, ja hän oli täynnä armoa ja tarmoa; kerran hän näytti mieheltä ja toisinaan enkeliltä."
xxx/ellauri292.html on line 194: Pyhä Katariina Sienalainen (25. maaliskuuta 1347 Siena – 29. huhtikuuta 1380 Rooma) oli italialainen mystikko ja dominikaanitertiaari. Hänen kirjallisesta tuotannostaan on säilynyt 26 rukousta ja yli 380 kirjettä. Pyhimystä kunnioitetaan katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja luterilaisuudessa. Eräs hänen tunnettu teoksensa on suomeksikin käännetty Dialogi Jumalan kaitselmuksesta.
xxx/ellauri292.html on line 244: Lady Hester Lucy Stanhope (12. maaliskuuta 1776 – 23. kesäkuuta 1839) oli brittiläinen seikkailija, kirjailija, antiikkimies ja yksi ikänsä kuuluisimmista matkailijoista. Hänen kaivauksensa Ashkelonista vuonna 1815 pidetään ensimmäisenä, jossa käytettiin nykyaikaisia arkeologisia periaatteita, ja hänen keskiaikaisen italialaisen asiakirjan käyttöä kuvataan "yhdeksi varhaisimmista kenttäarkeologien tekstilähteiden käytöstä". Hänen kirjeensä ja muistelmansa tekivät hänestä kuuluisan tutkimusmatkailijana.
xxx/ellauri292.html on line 248: Matkalla Kairoon alus kohtasi myrskyn ja haaksirikkoutui Rodoksella. Kun kaikki omaisuutensa oli poissa, puolue lainasi turkkilaisia vaatteita. Stanhope kieltäytyi käyttämästä hunnua ja valitsi turkkilaisen miehen puvun : viitta, turbaani ja tossut. Kun brittiläinen fregatti vei heidät Kairoon, hän käytti edelleen englantilaiselle naiselle äärimmäisen epätavallisia vaatteita: hän osti purppuraisen samettiviitan, kirjailtuja housuja, liivin, takin, satulan ja sapelin. Tässä asussa hän meni paavin istuimelle pashalle. Kairosta hän jatkoi matkojaan Lähi -itään. Kahden vuoden aikana hän vieraili Gibraltarilla, Maltalla ja Joonianmeren saarilla, Peloponnesos, Ateena, Konstantinopoli, Rodos, Egypti, Palestiina, Libanon ja Syyria. Hän kieltäytyi käyttämästä hunnua edes Damaskoksessa. Jerusalemissa Pyhän haudan kirkko puhdistettiin vierailijoista ja avattiin uudelleen hänen kunniakseen.
xxx/ellauri292.html on line 252: Charles Meryonin mukaan hän sai haltuunsa keskiaikaisen italialaisen käsikirjoituksen, joka oli kopioitu jossain Syyriassa sijaitsevan luostarin asiakirjoista. Tämän asiakirjan mukaan suuri aarre oli piilotettu moskeijan raunioiden alle satamakaupungissa Ashkelonissa, joka oli ollut raunioina 600 vuotta. Vuonna 1815 hän matkusti tämän kartan perusteella Ashkelonin raunioihin Välimeren rannikolla Gazan pohjoispuolella ja suostutteli ottomaanien viranomaiset sallimaan hänen kaivaa paikka. Jaffan kuvernööri Muhammad Abu Nabbut määrättiin seuraamaan häntä. Tämä johti ensimmäiseenarkeologiset kaivaukset Palestiinassa.
xxx/ellauri292.html on line 283: Rahab (/ˈreɪhæb/; heprea: רָחָב, nykyaikainen: Raẖav, tiberialainen: Rāḥāḇ, "leveä", "suuri", arabia: رحاب, laaja tai leväperäinen nainen) oli Joshuan kirjan mukaan joka asui Jerikossa luvatussa maassa ja auttoi israelilaisia valloittamaan kaupungin "piilottamalla" kaksi miestä, jotka oli lähetetty tiedustelemaan kaupunkia ennen heidän hyökkäystään. Uudessa testamentissa häntä ylistetään sekä esimerkkinä pyhimyksestä, joka eli uskossa, että "vanhurskaasti pidettynä" hänen tekojensa vuoksi. Heprean אשה זונה (ishah zonah), jota käytetään kuvaamaan Rahabia Joosua 2:1:ssä, tarkoittaa kirjaimellisesti "prostituoitua naista".
xxx/ellauri292.html on line 287: Universumin mestari! Olen tehnyt syntiä kolmella asialla, silmälläni, reidelläni ja vatsallani. Anteeksi kolmen asian ansioiden perusteella: köysi, ikkuna ja seinä. Eli anteeksi, että olen harjoittanut haureutta, koska vaaransin itseni, kun laskin vakoojia varten köyden seinän ikkunasta. (Babylonian Talmud, Zevahim 116a–b). Ei ihme et tää oli 10- vuotiaasta Mortonista hyvän kirjan jännin paikka.
xxx/ellauri292.html on line 291: Rabbit pitivät Rahabia kelvollisena päin- ja selinmakuulle kääntyneenä ja todistivat, että Rahab meni naimisiin Joosuan kanssa tämän kääntymyksen jälkeen; heidän jälkeläisiinsä kuuluivat profeetat Jeremia, Hilkia, Seraja, Mahseia, Baruk, Hesekiel ja profeetta Hulda, vaikka Joosuan kirjassa ei ole kertomusta esinahkajohtajan avioliitosta kenenkään kanssa tai perhe-elämästä. Rahab mainitaan usein Jetron (Yitro) ja Na´amanin rinnalla "positiivisina esimerkkeinä" Israeliin liittyneistä käännynnäisistä, ja toisessa midrashissa Rahab toimii kaikkien maailman pakanakansojen puolestapuhujana. Pakanoissa on monta tosi mehukasta panoa.
xxx/ellauri292.html on line 303: Abigail ( heprea : אֲבִיגַיִל, nykyaikainen : ʾAvīgayīl, tiberian : ʾAḇīḡayīl ) oli israelilainen nainen heprealaisessa Raamatussa naimisissa kunnottoman Nabalin kanssa; aiheutettuaan Nabalille apoplexian hiän meni naimisiin tulevan kuningas Daavidin kanssa Nabalin kuoleman jälkeen ( 1. Samuelin kirja 25 ). Abigail oli Daavidin toinen vaimo Saulin ja Ahinoamin tyttären Miikalin jälkeen, jonka Saul myöhemmin naitti Paltille, Laisin pojalle, Daavidin piiloutuessa muihin puskiin.
xxx/ellauri292.html on line 315: Pentti Lempiäinen kirjoittaa Suuressa etunimikirjassaan, että pohjoismainen nimi Hulda tulee sanasta huld, joka tarkoittaa suopeaa, lempeää, hellää ja uskollista. Saksan kielen Huld merkitsee myös lempeyttä, suosiota, suloa, viehättävyyttä, uskollisuuden lupausta. Vuosina 1908-28 Hulda on ollut Suomen almanakassa tosiaan 20.2. Ortodoksisessa kalenterissa Hulda mainitaan toisena sunnuntaina ennen Kristuksen syntymää eli Pyhien esi-isien sunnuntaina.
xxx/ellauri292.html on line 320: Hulda ( hepreaksi : חֻלְדָּה Ḥuldā ) oli profetessa, joka mainitaan heprealaisessa Raamatussa kohdissa 2. Kuninkaiden 22:14–20 ja 2. Aikakirja 34:22–28 . Hän oli emerita profeetta. Kun Salomon temppelin kunnostustöiden aikana kuningas Josian määräyksestä löydettiin lakikirja, Hilkia yhdessä Ahikamin, Akborin, Safanin ja Asajan kanssa lähestyvät häntä kysyäkseen Huldan mielipidettä.
xxx/ellauri292.html on line 328: Hän antoi nämä käskyt pappi Hilkialle, Ahikamille, Saafanin pojalle, Akborille, Mikajan pojalle, sihteeri Saafanille ja kuninkaan palvelijalle Asajalle: "Mene ja kysy Herralta minun ja kansan ja koko Juudan puolesta, mitä tähän on kirjoitettu. löytynyt kirja. Suuri on Herran viha, joka palaa meitä kohtaan, koska ne, jotka ovat kulkeneet ennen meitä, eivät ole totelleet tämän kirjan sanoja; he eivät ole toimineet kaiken sen mukaan, mitä siellä on meistä kirjoitettu."
xxx/ellauri292.html on line 331: Hän sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Sano miehelle, joka lähetti sinut minun luokseni: 'Näin sanoo Herra: Minä tuon onnettomuuden tälle paikalle ja sen kansalle, kaikkeen kirjoitettuun kirjaan, jonka Juudan kuningas on lukenut."
xxx/ellauri292.html on line 333: Todettuaan kirjan aidoxi ja profetoituaan tuhon tulevaisuuden, jos sitä ei noudateta, Huldah päättää lopuksi vakuuttaa kuningas Josialle, että hiänen hurskautensa ansiosta Jumala on kuullut hiänen rukouksensa ja "sinun luusi kootaan hautaan rauhassa, eivätkä silmäsi näe kaikkea sitä pahaa, jonka minä tuon tälle paikalle."
xxx/ellauri292.html on line 337: Hulda esiintyy heprealaisessa Raamatussa vain yhdeksässä jakeessa, 2. Kun. 22:13–20 , 2. Aikakirja 34:22–28.. Tämä lyhyt kertomus riittää tekemään selväksi, että Huldaa pidettiin profeettana, joka oli tottunut puhumaan Jumalan sanaa lyhyesti suoraan ylipapeille ja kuninkaallisille virkamiehille, joille korkeat virkamiehet tulivat anomaan, jotka kertoivat kuninkaille ja kansoille heidän kohtalostaan, joilla oli valta määrittää, mikä oli ja mikä ei ollut aito laki, ja kuka puhui ankaralla käskyllä toimiessaan profeettana. Siitä huolimatta Raamattu ei tarjoa Huldasta sellaista nippelitietoa kuin se tyypillisesti tarjoaa meille miehisille profeetoille. Me todellakin jäämme tietämään enemmän hänen miehensä taustasta kuin tiedämme hänen omastaan, ja hänen persoonallisuudestaan tiedämme suurelta osin hänen aviomieheltään. Miehen mukaan Hulda oli varsinainen pirttihirmu, pahempi kuin Pekka Puupään Justiina.
xxx/ellauri292.html on line 339: Rabbiisessa kirjallisuudessa tätä Huldan miesmäisyyttä vähän moitiskellaan. Sen mukaan Hulda sanoi kuningas Josian sanansaattajille: "Kerro kaverille, joka lähetti teidät luokseni..." ( 2. Kun. 22:15)), osoittaen epäseremoniallisella kielellä, että Josiah oli hänen mielestään samanlainen retku kuin kaikki muut miehet.
xxx/ellauri292.html on line 351: Hulda "paneutuu töihinsä" tunnollisesti, mutta saa silti tuomarilta moitteet, kun vierailulle saapuvat kauppaneuvoksetar Kaavio ja hänen tyttärensä Kirsti joutuvat odottamaan vuoroaan. Kun Hulda kuulee vieraiden keskustelun eikä ymmärrä heidän puheitaan taiteesta, hän päättää alkaa opiskella Työväenopistossa ja lukee iltakaudet aamukuuteen saakka. Lisäksi hän taivuttaa Soratien sihteerin antamaan hänelle englannintunteja. Tiedonjanossaan Hulda haluaa oppia kaikki käsitteet, jotka hienostokin osaa. Opi, perusasiat, se ei riitä, mutta opi ne. Tuomari Soratie huomaa Renessauce-kirjansa kadonneen, ja kun Hulda tunnustaa kazoneensa siitä vain kuvat ja soosireseptin, tuomari haluaa antaa potkut, mutta professori Norko ja Conny-täti saavat miehen luopumaan aikeestaan.
xxx/ellauri292.html on line 355: Vuodet kuluvat. Hulda opiskelee jo Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja lukee kandidaatin tutkinnon lopputentteihin. Pariisista palaava tuomari löytää Huldan nukahtaneena kirjaston nojatuoliin. Mies tarjoaa viiniä ja toivottaa Huldan tervetulleeksi sivistyneistön joukkoon, mistä Hulda saa aiheen soimata miehen asetta. Tuomari on vuosien saatossa kylästynyt tyhjänpäiväisiin seurapiirineiteihin ja oppinut arvostamaan älykästä naista jolla on muodot kohillaan. Hän tunnustaa ollvansa sokea ja yrittää tunnustella Huldaa, mutta tämä irtautuu syleilystä ja ilmoittaa lähtevänsä takaisin kadulle. Tuomari kuitenkin pitää kiinni kahden viikon irtisanomisajasta.
xxx/ellauri292.html on line 390: Siinäpä tekstirypäs, josta harva persu enää saa mitään tolkkua. Sen takia Pipliaseura ei maksa palkkaa vain Huttuselle. Tuomas Juntunen on kirjallisuudentutkija, jonka tehtävä on hieroa Huttusen raakakäännökset vetreiksi, pilkkoa jättiläisvirkkeet sopiviksi suupaloiksi, vaihtaa tönköt sanat toisiksi ja hioa kokonaisuus nätiksi. Juntusen käsimyllyn jälkeen pätkä näytti tältä:
xxx/ellauri292.html on line 438: Apollonios Tyanalaisen elämä käsittää kahdeksan kirjaa ja se on kirjoitettu muinaiskreikaksi. Teos kertoo Apollonioksen väitetyistä matkoista muun muassa Italiassa, Hispaniassa, Nubiassa, Mesopotamiassa ja Intiassa. Jotkut tutkijat pitävät teosta fiktiivisenä, eivätkä usko Apollonioksen koskaan käyneen missään, vaan pysyneen koko elämänsä Tarsoxessa.
xxx/ellauri292.html on line 471: MUTTA riittää tästä. Hänen sankarinsa esitellään meille jumalallisena miehenä, joka omaksuu syntymästään lähtien meren demonin hahmon ja persoonallisuuden. Sillä hän sanoo, että hänen äidilleen, kun tämä oli synnyttämässä lastaan, ilmestyi meren demonin hahmo, nimittäin Proteus, joka Homeroksen tarinassa aina muuttaa muotoaan. Mutta (toisin kuin Mary) hiän ei millään tavalla peloissaan kysyi häneltä, mitä hiän tällä kertaa synnyttäisi; ja hän vastasi: "Minut itseni." Sitten hiän kysyi: "Ja kuka sinä olet?" "Proteus", hän vastasi, "Egyptin." Ja sitten hän kirjoittaa tietystä niitystä ja joutsenista, jotka auttoivat naista synnyttämään lapsensa, tosin kertomatta meille, mistä hän tämän sai; sillä hän ei varmasti lue tätä tarinaa assyrialaisen kirjailijan Damisin ansioksi. Ehkä Yeazilta.
xxx/ellauri292.html on line 475: Ja kirjan lopusta saamme tietää, että hänen hautaa ei löytynyt mistään maan päällä, mutta thai hän meni taivaaseen fyysisessä kehossaan hymnien ja tanssien säestyksellä. Luonnollisesti, jos hän oli niin suuri kuin yllä olevassa kuvataan, hänen voidaan sanoa "on kosinut filosofiaa jumalallisemmalla tavalla kuin Pythagoras, Empedocles tai Platon."
xxx/ellauri292.html on line 477: Kun hän edistyi nuoruudessaan, hän osoitti useimpien kirjainten tuntemusta ja suurta muistin voimaa ja sovelluksen voimaa ja että hän puhui ullakon murretta (attic dialect). Opimme myös, että "kun hän täytti neljännentoista ikävuotensa, hänen isänsä vei hänet Tarsokseen, Foinikialaisen Euthydemuksen luo, joka oli hyvä retori, ei nuuskuttanut, ja antoi hänelle koulutuksensa. Apollonios tarrautui opettajaansa." Opimme edelleen, että "hänellä oli opiskelutovereina Platonin ja Khrysippoksen koulun jäseniä ja perin pateettisen joukon jäseniä." Että hän myös kuunteli uutterasti Epikuroksen oppeja, hän ei halveksinut edes niitä, vaikka hän käsitti Pythagoraan opetukset tietyllä sanoin kuvaamattomalla tavalla.
xxx/ellauri292.html on line 488: Ja seuraavaksi tämä upea kirjailija kertoo meille, että brahmanit, voideltuaan itsensä Apolloniuksen kanssa meripihkan kaltaisella huumeella, ottivat kylvyn ja seisoivat sitten kuin kuorossa, iskivät maata sauvoillaan, ja maa kaareutui ylös ja kohotti heidät noin kaksi kyynärää ilmaan, niin että he seisoivat siellä leijuen itse ilmassa jonkin aikaa. "I am levitating now." Ei vittu! Jo on läppä [Kummelit]
xxx/ellauri292.html on line 494: Siitä seuraa sarja Brahmanin ihmeellisiä suorituksia, kuinka hän esimerkiksi palautti tolkuilleen kirjan avulla demonin riivaaman, kuinka hän silittämällä rampaa miestä lupasi parantaa hänen sijoiltaan menneen lonkkansa, kuinka hän lupasi palauttaa miehen kuihtuneen käden ja antaa sokealle näön. [Paavali]
xxx/ellauri293.html on line 53: Tämäkin albumi on kommentaaria "Hyvä Veli" Mortonin hauskaan matkakirjaan Nenä Pyhän Paavalin raitiovaunun raiteessa. Tässä tuotantokaudessa on kosolti muitakin symbolifunktiollisia eläimiä.
xxx/ellauri293.html on line 102: Beth Allison Barr käsittelee Junia-kiistaa kirjassaan The Making of Biblical Womanhood: How the Subjugation of Women Became Gospel Truth (2021). Hän lainaa Beverly Roberts Gaventaa ja päättelee " Juniasta tuli Junias, koska nykykristityt olettivat, että vain mies voi olla apostoli". Siihen hommaan tarvitaan vähintään prostatatulehdus.
xxx/ellauri293.html on line 110: Siihen mennessä, kun Uuden testamentin käsikirjoituksiin tulee pikkukirjaimet ja korkomerkit, Junia on yksimielisesti korostettu naisnimenä. Esimerkiksi Erasmuksen vuonna 1516 tuottama Uuden testamentin kriittinen kreikkalainen teksti korosti nimeä feminiinisenä, ja tämä jatkuu jokaisessa kriittisessä kreikkalaisessa tekstissä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta (1858 Alford-painoksessa) vuoteen 1928 asti, jolloin Novum Testamentum Graece korosti sitä mieheksi, Iουνιᾶν (niin se tekee perkele minunkin raamatussani!). Tämä aiheutti monumentaalisen muutoksen kohti maskuliinista korostusta vuoteen 1998 asti, jolloin feminiininen muoto palasi dominaxi.
xxx/ellauri293.html on line 128: Phoebe [ Koine kreikka Φοίβη; latinaksi Phœbē, kirkkoslaaviksi Фива (Fiba), armeniaksi : Փիբէին (Pthui)] oli ensimmäisen vuosisadan kristitty nainen, jonka apostoli Paavali mainitsi kirjeessään "Hulluja nuo roomalaiset" , jakeet 16:1-2. Merkittävä nainen Kenkärajan seurakunnassa, (Siis Korinton itäsatamassa.) Paavali luotti hiänen toimittamaansa kirjeeseen roomalaisille. Paavali kutsuu häntä sekä "palvelijaksi" että "diakonissaksi" (kreikaksi diakonos ) että monien auttajaksi tai eturauhastulehduxexi (kreikaksi prostatitis). Tämä on ainoa paikka Uudessa testamentissa, jossa naiseen viitataan erityisesti näillä kahdella tavalla. Paavali esittelee Phoeben lähettiläänään Rooman seurakunnalle, ja koska he eivät tunne häntä, Paavali antaa heille hänen valtakirjansa.
xxx/ellauri293.html on line 150: Saarnaajakolmikko nousi pois laivasta ryppyisinä kuin Salamin sankarit. Hesekielin kirjassa ja (ainakin joissakin) kristillisissä ikoneissa kerubilla on kaksi paria siipiä ja neljä kasvoa: leijonan ( kaikkien villieläinten edustaja ), härän ( kotieläimet ), ihmisen kasvot. (ihmiskunta) ja kotka ( linnut ). (s. 2–4) Hesekiel kuvailee: "Heidän jalkansa olivat suorat, jalkapohjat kuin härän sorkat, kiiltävät kuin kiillotettu messinki."
xxx/ellauri293.html on line 152: Paavali oli siis varmaan petolinnun näköinen. Enkeli Hesekielin kirjassa oli tetramorfi, nelinaamainen pienoislentokoneen näköinen siivekäs, jolla on pyörät ja ihmisen, leijonan, härän ja kotkan kasvot. Tästä hahmosta on myös johdettu Raamatun neljän evankelistan vertauskuvat: Matteus on ihminen, Markus on leijona, Luukas on härkä ja Johannes on kotka. Knasulla enkeleistä tuli lokkeja. Kerubi oli 4-siipinen, serafi 6. Etymologioita on kokonainen liuta, kaikki yhtä huonoja.
xxx/ellauri293.html on line 201: Hagar (arab. هاجر, hepr. הָגָר) oli Raamatun Vanhan testamentin ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kuvattu naishenkilö. Hän on Abrahamin vaimon Saaran egyptiläinen orjatar. Saara ei voinut enää tulla raskaaksi, joten hän antoi Hagarin miehelleen sivuvaimoksi. Hagar tuli raskaaksi ja alkoi ylenkatsoa Saaraa, jonka luota Aaprahammikin pakeni. Kertomuksen mukaan enkeli saa Hagarin palamaan ja synnyttämään Abrahamille Ismael-pojan. Ismaelin syntymän aikaan Abrahamin kerrotaan olleen 86-vuotias. Saaran saatua myöhäisellä iällä oman pojan Iisakin sanoi hän Abrahamille "Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa". Ja Abraham ajoi Hagarin ja tämän pojan leivän ja vesileilin kera Beerseban erämaahan. Ikäviä tyyppejä, todellakin. Ei olis kannattanut, Ismailista tuli sitten muslimi.
xxx/ellauri293.html on line 207: (Saattaa hyvinkin olla, että nämä ovat kirjaamattomia Kristuksen sanoja, mutta ne näkyvät Paavalin kehotuksena opetuslapsille Lystrassa kivittämisensä jälkeen, jonka todistajana ilmeisesti oli Barnabas. Katso Apostolien teot 14:14, 22.)
xxx/ellauri293.html on line 222: Merkitse ensin kahdeksantoista ja seuraavaksi kolmesataa. Sillä kreikkalaiset numerokirjaimet kymmenen ja kahdeksan ovat I H. Ja nämä merkitsevät Jeesusta!
xxx/ellauri293.html on line 223: Ja koska meidän oli määrä löytää armon ristin tykönä, hän sanoi, kolmesataa; jonka nuotti on T (hänen ristinsä kuva huolimattomasti piirrettynä!). Siksi hän kahdella kirjaimella merkitsi Jeesusta ja kolmannella hänen ristiään.
xxx/ellauri293.html on line 228: Mooseksen kirja 11 sisältää Vanhan testamentin juutalaisten ruokavaliolain. Oli sallittua syödä eläimiä, jotka pureskelevat mökkiä, jos niillä oli myös sorkat. Sallituissa merenelävissä on oltava sekä evät että suomut.
xxx/ellauri293.html on line 274: Sefanjan kirjan ensimmäisen jae sanoo, että kirjan kirjoittaja "Sefanja oli Kusin poika; hänen isoisänsä oli Gedalja, tämän isä oli Amarja ja tämän Hiskia". Kaikki, mitä kirjoittajasta tiedetään, on peräisin tekstistä itsestään. Näin Sefanja olisi ollut profeetta Jeremian aikalainen. Kuningas Josia hallitsi Juudan kuningaskuntaa suunnilleen vuosina 640–609 eaa. Sefanja on ajankohtainen, mm. alussa sanotaan: "Minä tuhoan ihmiset ja eläimet, teen lopun taivaan linnuista ja meren kaloista".
xxx/ellauri293.html on line 391: Retu päättää, että arkkitehdin työ ei johda mihinkään, ja lopulta päättää ajautua yliopistoprofessoriksi. Tahvo palaa välittömästi vanhoihin tapoihinsa ja käyttää pelikirjaa tehdäkseen maalin naisten kanssa. Lopulta Tahvo suostuu siihen, että vauvojen hankkiminen ei ole tyhmä idea, ja Lilin ja Maasholin pitäisi mennä eteenpäin. Kausi päättyy siihen, että Lili pyytää Maasholia "laittamaan vauvan vatsaani". GNB:stä eroamisen jälkeen olleen työttömyyskauden jälkeen Maashol onnistuu vihdoin saamaan unelmatyönsä huippuluokan ympäristölakitoimistossa.
xxx/ellauri293.html on line 399: Lisää aiheesta kirjassa About Bence Nanay: Oleminen ja mahtavuus. Toimittanut käytösekonomisti Bence Nanay salanimellä Lorenzo von Matterhorn.
xxx/ellauri293.html on line 485: Apina ja tiikeri- eli Bender-Gestalt-testin kehitti alun perin vuonna 1938 lastenpsykiatri Lauretta Bender. Muut myöhemmät harjoittajat kehittivät lisäversioita, vaikka projektiivisiksi testeiksi suunniteltuja mukautuksia on kritisoitu voimakkaasti kliinisessä kirjallisuudessa niiden psykometrisen validiteetin puutteen vuoksi. Kaikki versiot noudattavat samaa yleistä muotoa, mutta eroavat tulosten arvioinnin ja pisteytyksen suhteen.
xxx/ellauri293.html on line 583: Osta Dr. Larry Littlen uusin kirja Crossing the T's uudesta Eagle-kirjakaupasta.
xxx/ellauri293.html on line 715: Narratiivivirhe viittaa siihen, kun ihmiset käyttävät narratiiveja yhdistääkseen satunnaisten tapahtumien välisiä pisteitä mielivaltaisen tiedon ymmärtämiseksi. Termi juontaa juurensa Nassim Talebin kirjasta The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable. Kertomusvirhe voi olla ongelmallista, koska se voi johtaa siihen, että ihmiset muodostavat vääriä syy-seuraussuhteita tapahtumien välillä. Esimerkiksi startup-yritys voi saada rahoitusta, koska sijoittajia vaikuttaa uskottavalta kuulostava kertomus sen sijaan, että saatavilla olevan todisteen perustellumpi analyysi olisi.
xxx/ellauri293.html on line 739: Suurin osa päätöksistä tehdään yhä enemmän joko ihmisten tekemien keinotekoisten älykkäiden koneiden avulla tai kokonaan näiden koneiden avulla. Tshilidzi Marwala ja Evan Hurwitz tutkivat kirjassaan käyttäytymistalouden hyödyllisyyttä tällaisissa tilanteissa ja päättelivät, että nämä älykkäät koneet vähentävät rajoitetun rationaalisen päätöksenteon vaikutusta. He havaitsivat erityisesti, että nämä älykkäät koneet vähentävät markkinoiden tietojen epäsymmetriaa, parantavat päätöksentekoa ja tekevät siten markkinoista järkevämpiä.
xxx/ellauri295.html on line 131: "Minä pelastan sinut omalta kansaltasi ja pakanoilta. Lähetän sinut heidän luokseen uuden elävän käännöksen kaa. Ja pelastan sinut sekä omalta kansaltasi että pakanoilta. Kyllä, lähetän sinulle pakanoiden englanninkielisen standardiversion, joka vapauttaa sinut kansastasi ja pakanoista – lähetän sinulle Berean Standard Biblen, minä pelastan sinut omalta kansaltasi ja pakanoilta. Minä lähetän sinut heidän luokseen Berean kirjaimellisen Raamatun, joka vapauttaa sinut kansasta ja pakanoista, joille lähetän sinut, King James Biblen, joka pelastaa sinut kansasta ja pakanoista, joiden luo nyt lähetän sinut, jne, jne.
xxx/ellauri295.html on line 158: Josefus ei ollut ainoa muinainen kirjailija, joka ehdotti insestiläisiä suhteita Bereniken ja Agrippan välillä. Juvenal väittää kuudennessa satiirissaan suoraan, että he olivat rakastajia.
xxx/ellauri295.html on line 190: Ilmestyskirjan sanat vahvistavat Jeesuksen varoituksen: ”Mutta pelkurien ja luopioiden ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijoiden ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa;tämä on toinen kuolema.” Ilm. 21:8. Tässä taitaa unohtua nyt se että Saulista tuli izestään Damaskuxen tiellä luopio. Sitä niitti mitä kylvi.
xxx/ellauri295.html on line 201: Diarmaid MacCulloch kuvaili kirjassaan A History of Christianity kirjettä "kristilliseksi perusasiakirjaksi orjuuden oikeuttamisessa." Nykyaikana useat kristilliset järjestöt torjuvat orjuuden sallimisen.
xxx/ellauri295.html on line 230: Kun luin Patin ysärin posttraumaattisen jouzenlaulun ensixi, tuntuu tää kasarin skandaalikirja ize asiassa aika löysältä. Jotain typerää Puolan johdon vaihtamista siinä on, ahneet epäsolidaariset telakkatyöläiset johtavat polakeita takaisin laissez fairen lihapatoihin.
xxx/ellauri295.html on line 232: Ei ollut ihme, vaikkakin valitettavaa, että kirjailija tyhjyyden ja merkityskadon tunnelmissaan tarttui poliittiseen lainelautailuun, kun sitä hänelle estottomasti tyrkytettiin. Epäillessään, kykenikö enää hallitsemaan maailmoita mielikuvituksessaan, hän korvikkeeksi sonnustautui "poliittisen influensserin" nuhruiseen rooliin.
xxx/ellauri295.html on line 255: Ei yllätys että Patti piti 10 virran maasta, kuulteli tuota Kansallis-Sosialistikuoron mahtipontista menoa ikäänkuin itkuun purskahtamaisillaan. Hän oli hyvälle niin herkkä. Tuntui hienolta kun sotaveteraanit nöyristeli hälle, isättömälle "kirjailijalle". Ei mitään kansanvihollisen tunteita! Mulla taitaa ollakin toi Jorma Korpelan tohtori Finkelman Sysmässä, en ole kyllä lukenut.
xxx/ellauri295.html on line 274: Kuvitteellisia romaaneja, kuviteltua palkintoja. Patti otti kynäilijän roolin tosissaan. Surkeaa. Jumalasta heti seuraavana mieleen tulee Makkonen. Kuin Caesar se puhuu izestään 3. persoonassa. Erityisesti harmitti kun Erno Paasilinna sai Finlandia-palkinnon eikä Matti Pulkkinen. Sitä Pesäpuu itki. Sinisiin vihkoihin putoili suolapisaroita. Esa Saarinen oli siihen suurin syyllinen. Kaikki nää huippuluokan kaverit oli ainaskin omasta mielestään eri ernuja. Erno Paasilinnan Elmo kirja oli Mielensäpahoittaja tasoa. E. Saarinen ei yltänyt sinnekään.
xxx/ellauri295.html on line 280: Erno Paasilinna (1935–2000) oli suomalainen vittuilija, joka kirjoitti aktiiviuransa aikana satoja vittumaisia kirjoituksia. Ura huipentui vuonna 1984 myönnettyyn Finladia-palkintoon, joka lipsahti Paasilinnalle yhteiskuntasatiirista vittuilua edustavalla vittuilulla Yksinäisyys ja uhma. Lautakunnan kämmi oli ymmärrettävä, koska palkinto jaettiin tuona vuonna vasta ensimmäistä kertaa ja mukana jakamassa oli Esa Saarinen. Paasilinna esiintyi myös usein television ajankohtaisohjelmissa heittämässä vittumaisia kysymyksiä haastateltaville henkilöille. Paasilinna heittäytyi kirjalliselle uralle Arvi A. Karisto Oy:n leivistä, jonka suojissa hän vittuuntui ja turhautui ja koki ainoastaan systemaattisen vittuilun aloittamisen ulospääsyksi tästä tilanteesta.
xxx/ellauri295.html on line 297: Paasilinnan rooli vittuilijana oli siitä erikoinen, että hänen vittuilunsa pohjautuivat lähes aina tositapahtumiin ja vieläpä osa niistä oli totta. Paasilinnan vittuilut luettiin erityisen tarkasti niissä piireissä, jotka edustivat vallankäytön suhteen keskimääräistä suurempia oikeuksia. Paasilinnan vittuilu herätti usein myös kritiikkiä ja vastustusta sekä tappouhkauksia, joiden määrän lisääntyessä päivittäin määrätyn rajan yli poliisiviranomaiset suosittelivat kirjailijalle pysyttelyä kiven sisällä.
xxx/ellauri295.html on line 305: Vittumaisia kirjoituksia sisältävässä Alamaisen kyyneleet -teoksessa (1970) Erno Paasilinna kirjoitti vittu-aiheisen satiirin, joka noteerattiin Moskovan kulttuuripiireissä saakka. Kysymys ei suinkaan ollut mistään halpahintaisesta vitsistä tahi pilasta, joten Paasilinnan vittua käsittelevä kirjoitus jäi vaille suurempaa huomiota. Kai se useissa piireissä tulkittiin äärimmäiseksi vasemmistoradikalismiksi, joten Paasilinnan Vittua ei mainostettu iskevissä lööpeissä, eikä sen tiimoilta kirjailija itse jakanut kirjakaupoissa nimikirjoituksiaan.
xxx/ellauri295.html on line 316: Erno Paasilinna ryhtyi vähitellen hakemaan etäisyyttä päiväkohtaiseen vittuiluun keskittymällä historiassa tapahtuneisiin vittumaisiin asioihin. Toinen maailmansota ja erityisesti se, kuinka hän sen henkilökohtaisesti koki, purkautuivat lopulta 1980-luvun alkupuolella kaksiosaisena Petsamoa käsittelevänä kirjasarjana. Paasilinna kuvasi Petsamon historian vittumaisena ja epäoikeudenmukaisena tapahtumasarjana, jossa suomalaiset toivat seudulle sivistyksen ja hyvinvoinnin, kunnes tulivat venäläiset ja kuorivat kermat pullasta. Paasilinnan osa oli paeta muun perheen kanssa seudulta sillä seurauksella, että perhe joutui sietämään sekä vittumaisia taloudellisia olosuhteita että vittumaista kohtelua vuosikymmenixi eteenpäin.
xxx/ellauri295.html on line 322: Kirjailija Antti Tuuri kirjoittaa Ernon läxiäisistä 2009 tuoreessa kirjassaan "Lähikuvassa Erno Paasilinna", että Tervolan kirkkoherra ei antanut lupaa pitää Erno Paasilinnan muistotilaisuutta seurakuntakeskuksessa, vaan se jouduttiin pitämään [= saatiin pitää] ortodoksisessa tsasounassa Tervolan Varejoella. Kirkkoherran perustelu oli se, että Erno ei kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon. "Kirkossa ei saa järjestää ei-hengellisiä tilaisuuksia". Kyse oli vain siitä, että kirkkotilaa kysyttiin sellaista tilaisuutta varten, jossa ei saanut olla mitään hengellistä. Siellä ei ollut muuta kuin hengetön Erno Paasilinna ja nippu muita pakanoita. Samanlainen narsisti kuin Peppu Roth joka kazoi asiaxeen orkestroida omat läxiäisensä.
xxx/ellauri295.html on line 371: Maut ovat monet. Kenelle tekstin on oltava raaka ja mehukas, kenelle kypsä ja herkullinen, kenelle huumaava ja päihdyttävä. Eika suotta tähdennetä lukijan ja kirjailijan suhteen "intiimiä luonnetta": yksi lukija kaipaa kutkuttavaa kouraisevaa ja kihelmöittävää tekstiä, toinen satuttavaa kipeää ja polttavaa, kolmas purevaa, viiltävää ja ruoskivaa, neljännelle on oltava lumoava. viettelevä, hivelevaä, hyväilevä ja kaikki on "vangittava", "temmattava mukaansa" ja "pidettävä otteessaan", kaikille on annettava "nautinnollinen elämys", mitä "voimakkaampi", sita auliimmin lukija repäisee vaatteensa ja antautuu kirjailijaa rakastamaan, palvomaan ja jumaloimaan.
xxx/ellauri295.html on line 373: Jumala on oltava jos aikoo tuollaiset tarpeet tyydyttää. Kirjailija nerouttaan tai muista syistä yksinäinen ihminen kun on, yleensä kyllä yrittää. Mutta fiktiossa perimmäinen jumala on lukija. Ellei lukukokemus tyydytä, lukija yksinkertaisen kaikkivaltiaasti julistaa ettei pidä kirjasta. Jahvekaan ei Kainin uhrista sattunut "pitämään", se kärysi palaneelta villalta.
xxx/ellauri295.html on line 374: Ei ole "frigidin lukijan" käsitettä; "impotentin kirjailijan" on. Eipa tunneta "siveettömiä" lukijoitakaan, syy on aina kirjassa.
xxx/ellauri295.html on line 377: Kirjailija: Vielä sellaiset sanat kuin "julma" ja "kiduttava" kuuluvat kirjallisen ilotalon nautinnollisiin ähkäisyihin, mutta raja sielläkin tulee vastaan. Kun pussit on tyhjätty haluaa nazimaisinkin asiakas käpertyä johkin kainaloon, isoon tai pieneen.
xxx/ellauri295.html on line 384: Niin enhän minä enää voi kirjoittaa kuin valtaa vailla. Miksi minä enää naiseksi rupeaisin, onteloksı, kun voin koiraskieltä kirjoittaa kuin Erno Paasilinna, naputtaa suurella sukunuijalla. Ei minun kirjani ole mikaan kätkyt. Ei sinne kenenkään tarvi tulla makailemaan. (Aänettömyys.)
xxx/ellauri295.html on line 458: Martti Kalevi Joenpolvi (s. 19. huhtikuuta 1936 Käkisalmi) oli ja on suomalainen kirjailija, joka asuu Nokialla. Hänet tunnetaan erityisesti novellistina. Esikoisteos ”Kevään kuusi päivää” ilmestyi 1959.
xxx/ellauri295.html on line 461: Martti Joenpolven vanhemmat olivat ratatyömies Antti Joenpolvi ja Ida Ester Nurmi. Joenpolvi opiskeli Työväen akatemiassa 1957–1958 ja hän on toiminut kirjailijan työnsä ohella Tammer-mainos Oy:n mainostoimittajana 1959–1962 ja 1966–1967. Päätoimiseksi kirjailijaksi Joenpolvi ryhtyi 1968. Hänen uusin teoksensa on romaani ”Kerrottu elämä” (1997). Hän puri puuta ja potki pilttuun seiniä samassa Gummeruxen tallissa kuin Patti.
xxx/ellauri295.html on line 463: ”Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa”, luvataan sensijaan Karistolla Anu Joenpolven esikoisromaanin kannessa. Rantakylä-nimisen sarjan aloittava Poutaa ja perunankukkia kertoo parikymppisestä Liinasta, joka epäonnistuneen suhteen jälkeen ottaa tuumaustauon elämässään, irtisanoutuu työstään ja muuttaa kesäksi maalle mummonsa kotitaloon. Sieltä hän löytää mummonsa ja tuntemattoman miehen välisiä kirjeitä, jotka jo edesmennyt mummo oli halunnut syystä tai toisesta säästää. Ennen pitkää myös Anun siis Liinan miesrintamalla alkaa tapahtua, kun Liina tutustuu nuoreen talonisäntään Janneen ja kirjaston yläkerrassa asuvaan inseliin Jyriin.
xxx/ellauri295.html on line 467: Epäilemättä romanttisen kirjallisuuden lajityypissä ennalta-arvattavuus ja tietty naiivius on enemmän vahvuus kuin heikkous. Siinä mielessä Joenpolven romaani varmaan täyttää tarkoituksensa. Silti olisin kaivannut kaavamaisesti kulkevaan kirjaan edes jonkinlaista yllätysmomenttia. Hahmogalleriastakaan ei sellaista löydy: Liinasta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monitahoisen hahmon, mutta elämässään eksynyt nainen pohtii lähinnä sitä, onko hän kiinnostunut jostakusta tai onko joku kiinnostunut hänestä. Seksi ilman sen suurempia tunteita on pahaa ja aiheuttaa naisessa suuria omantunnontuskia.
xxx/ellauri295.html on line 471: Juoni kulkee ilman sen suurempia käänteitä kronologisesti eteenpäin. Se pyrkii olemaan jonkinlainen kasvuromaani, mutta naisen elämän huipentuma on lopulta perin tylsästi miehen löytäminen. (Mitä vetoa että se on talollinen Janne.) Elämän tarkoitus löytyy siis heteroseksuaalisesta suhteesta. Sivujuonne, jossa Liina selvittää mummonsa kirjeiden salaisuutta kuitataan kirjassa lopulta varsin heppoisesti. Näin potentiaalisesti kiinnostava mysteeri jää tarinan kannalta perin ohueksi ja merkityksettömäksi. Enemmän Patti Mulkkisen kaipaamaa merkitystä siihen saisi jos Jyri ja Janne menisivät mimmoisiin.
xxx/ellauri295.html on line 473: Joenpolven Rantakylä on stereotyyppinen kuva suomalaisesta maaseudusta, jota ei koskaan ole ollut olemassa. Joku voi kokea sen jollain tapaa nostalgisena tai kiinnostavana, itse olisin kaivannut edes jonkinlaista kaavaa rikkovaa ratkaisua. Ehkä sellaisia on luvassa kirjan tulevissa jatko-osissa, tiedä häntä.
xxx/ellauri295.html on line 475: Olit nuorena ahkera kirjoittaja, mutta harrastus jäi vuosikymmeniksi ja julkaisit esikoiskirjasi viisikymppisenä. Mikä antoi lopullisen sysäyksen esikoisromaanille?
xxx/ellauri295.html on line 479: Miten kirjailijaksi ryhtyminen on muuttanut elämääsi?
xxx/ellauri295.html on line 487: Onko sinulla joku kirjallinen esikuva?
xxx/ellauri295.html on line 497: Risto Aleksi Santala (18. toukokuuta 1929 Helsinki – 26. syyskuuta 2012) oli suomalainen rovasti, teologian kunniatohtori ja kirjailija. Santala opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1953. Hän työskenteli aluksi nuorisopastorina Helsingissä ja merimiespappina Haifassa ja toimi sitten pastorina ja opettajana Suomen Lähetysseuran ylläpitämässä hepreankielisessä Shalhevetjah-työkeskuksessa ja koulussa Jerusalemissa 1957–1968. Santala oli sen jälkeen Helsingin Raamattukoulun rehtorina 1968–1975, teki kirjallisia töitä Israelissa 1976–1986 ja toimi viimeksi 1988–1992 Joutjärven seurakunnan kirkkoherrana Lahdessa.
xxx/ellauri295.html on line 499: Santala on kirjoittanut yli 20 kirjaa. Niistä tunnetuimpia ovat tutkielmat Messiaasta Vanhassa ja Uudessa testamentissa rabbinistisen kirjallisuuden valossa sekä tutkielma Paavali ihmisenä ja opettajana, jotka on julkaistu useilla kielillä. Santala luennoi näistä aiheista Yhdysvalloissa ja Sveitsissä. Viimeximainitun kirjan Paavalista ihmisenä ja opettajana olisin saanut ostaa suomennettuna 8 egellä Itixen kontista, mutta suht kalliina raaskinut, otin siitä vaan Google Lensillä valittuja kylmiä paloja ja täydensin Uikipediasta kotona.
xxx/ellauri295.html on line 501: Saarnattuaan kirjan verran Paavalista aika samanlaista höttöä kuin albumeissa 287 ja 296, rovasti Santala pysähtyy kokoamaan ajatuxiaan. Juutalaisilla oppineilla on tapana sanoa targumentin lopuxi arameaxi: Mai kas mashma lan? eli mitä me tästä sanomme?
xxx/ellauri295.html on line 505: Siitä huolimatta että aiheesta on jo mittavasti paasattu mm. albumissa 263 et passim, kerrattakoon kipapäiden pyhät kirjat vielä kerran tässä. Ne tuppaavat kuitenkin unohtumaan äkkiä.
xxx/ellauri295.html on line 509: Toora (hepr. תּוֹרָה, Torah, ’opetus’) on heprealaisen Raamatun eli Tanakin ensimmäinen osa. Toora käännetään usein sanalla laki, vaikka asianmukaisempi käännös on opetus. Juutalaisille toora on Tanakin keskeisin osa, joka luetaan synagogassa läpi joka vuosi. Toorasta käytetään myös kreikkalaisperäistä nimeä Pentateukki, joka tarkoittaa viisiosaista kirjaa. Kirjaksi sidottua Tooraa kutsutaan myös hepreankielisellä nimellä humaš.
xxx/ellauri295.html on line 511: Toora sisältää Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa, joista muun muassa suomenkielisessä käännöksessä käytetään nimitystä Mooseksen kirjat. Tätä nimeä niistä käytetään lähinnä protestanttisissa kirkkokunnissa, sillä Martti Luther nimesi saksankielisessä raamatunkäännöksessään niiden keskeisimmän henkilön ja oletetun kirjoittajan, Mooseksen, mukaan. Kirjat sisältävät esityksen vanhimman osan maailman luomisesta Mooseksen kuolemaan. Lisäksi ne sisältävät juutalaisten uskonnollisen lain, Mooseksen lain.
xxx/ellauri295.html on line 517: Tanakin tekstien kanonisoinnin myötä vuoden 100 tienoilla se kopioitiin jatkossa kaikkine kielioppivirheineen ja väärin päin kääntyneitä kirjaimia myöten. Kaikki poikkeavat tekstit poltettiin. Tästä syystä vanhimmat säilyneet tekstikokoelmat ovat syntyhetkeensä nähden varsin nuoria.
xxx/ellauri295.html on line 519: Ketuvim (hepr. כתובים, Kirjoitukset tai Hagiografia) on Tanakin, heprealaisen Raamatun, kolmas ja viimeinen vaan ei vähäpätöisin (no, turha kierrellä, onhan se) osio. Juutalaisessa käytännössä Ketuvimiin kuuluvat Aikakirjat ovat tavallisesti yhtenä kirjana. Myös Esran kirja ja Nehemian kirja ovat yhtenä kirjana jonka nimi on Ezra. Juutalaisessa perinteessä Ketuvim sisältää siis yksitoista kirjaa:
xxx/ellauri295.html on line 522: Kolme runollista kirjaa (Sifrei Emet)
xxx/ellauri295.html on line 524: Tehillim (Psalmien kirja) [תהלים]
xxx/ellauri295.html on line 526: Mishlei (Sananlaskujen kirja) [משלי]
xxx/ellauri295.html on line 528: Iyyov (Jobin kirja) [איוב]
xxx/ellauri295.html on line 536: Ruth (Ruutin kirja) [רות]
xxx/ellauri295.html on line 540: Kohelet (Saarnaajan kirja) [קהלת]
xxx/ellauri295.html on line 542: Esther (Esterin kirja) [אסתר]
xxx/ellauri295.html on line 545: Muut historialliset kirjat
xxx/ellauri295.html on line 548: Daniel (Danielin kirja) [דניאל]
xxx/ellauri295.html on line 550: Ezra (Esran kirja-Nehemian kirja) [עזרא]
xxx/ellauri295.html on line 552: Divrei ha-Yamim (Aikakirjat: Ensimmäinen aikakirja, Toinen aikakirja) [דברי הימים]
xxx/ellauri295.html on line 558: Gottlieb Klein valittaa aikansa teologisesta gurusta A. Hartnackista, että tämä ei kyennyt "liikkumaan itsenäisesti rabbiinisen kirjallisuuden alueella". Klein väittää myös, että Paavali ei oikeastaan tehnyt mitään radikaaleja itsenäisiä ratkaisuja lähetystyössään. Jerusalemin apostolien kokous vain sovelsi pakanoihin juutalaista "derech erets" ja "haggadoot meshubbahoot" säännöstöä. Tuolloin ei vielä pakanoita koskevaa "Nooan seitsemää käskyä" oltu määritelty mutta sen moraaliohjeet olivat jo käytössä. Paavali ihan rakasti sanoja looginen ja analogia. Juuri tämä roomalaiseen imperiumiin sopiva käsitemaailma tekee Paavalin meille niin tutuxi.
xxx/ellauri295.html on line 566: Jeesuksen elinaikana aramea oli kreikan rinnalla yleinen kieli, ja sitä puhuttiin alueella uskonnosta riippumatta. Aramea oli myös Jeesuksen äidinkieli. Kun kristillisiä seurakuntia alettiin ensimmäisellä vuosisadalla perustaa, niissä alettiin käyttää kansan kieltä, joka oli aramea. Myös kreikankieliseen evankeliumikirjallisuuteen on jäänyt joitakin arameankielisiä ilmauksia, kuten abba (isä), effata (aukene) ja talita kuum (tyttönen, nouse). Niin, ja eeli eeli laama sabaktaani.
xxx/ellauri295.html on line 591: Haaveena kirjan kirjoittaminen? Tiedän että haaveilet. Mixi muuten olisit exynyt näille sivuille? No, kirjan kirjoittaminen rakentuu näistä vaiheista:
xxx/ellauri295.html on line 662: Pulkkisella on harvinainen taito hallita moniainexista teoskokonaisuutta. Vielä harvinaisempaa on hänen kirjansa rehellinen ja Luja etiikka. Puhu pukille.
xxx/ellauri295.html on line 669: Erno Paasilinna punnitsi kerran Tyyrin kirjalliseksi painoksi jotain vähän alle 300 grammaa, eli sen mitä aforismit painavat, mutta Paasilinna taisi olla muutaman gramman väärässä.
xxx/ellauri296.html on line 64: Saatuani Paavalia koskevan väitöskirjan päätöxeen palaan mielirunoilijani Patti Mulkkisen pariin. Patti on aimo siionisti. Lahmittuaan makkabealaisoluita yökastelee kuin Orpo-Olli Syväntö. Kai israelilaiset ovat edes pikkulusikallisen oikeassa, kun ihmettelevät mikä oikeus semmoisella on mitään vaatia, joka lähti karkuun sodasta jonka ize aloitti. Ei ainaskaan vahvemman oikeutta, ja, no, sehän se onkin ainoa oikea. Turpiin vaan vasemmistoa oikealla suoralla. Zhelensky ei aio hyökätä Ryssän puolelle, se pysähtyy ennen Leningradia Mannerheimina. Nyt Ilta-pulut haukkana jo kurnuttavat, miten Nato löisi Putinin armeijan toinen käsi selän takana. Nej huh huh.
xxx/ellauri296.html on line 66: Aivopuoli Patti on koonnut Apu-lehteen tekemänsä pro Israel jutut kirjaxi ja uskoo siitä tulleen romaani tällä loppuponnella: se joka syyttää yhtä syyttää kaikkia. Tilkkeenä vähän justiinamaiseen ex-puolisoon kohdistuvia kaunoja. Nimi on hyvin harhaanjohtava, ei tässä rakkausromaanixi ole ainesta edes siteexi, saati niteexi, vaikka paxu onkin.
xxx/ellauri296.html on line 75: 26 jaetta maadoittamaan, kun elämä tuntuu kaoottiselta. Pamela Piukkapeppu on kirjailija, puhuja ja upheldlife.com -sivuston perustaja, alusta, jolle hän tuottaa hartaus- ja uskomusaineistoja innostaakseen pitämään uskon elämän keskipisteessä. Hän on pastöraalisessa palveluksessa ja saa sixi osallistua muiden tunne- ja henkiseen elämään. Hän elää ja viihtyy Jeesuksessa, kahviloissa ja musiikissa. Hän on kirjoittanut kirjan Living a Deeper Faith: Turtles, Your Relationship with Cod and Live a Fossil Fueled Life. Pamela meni naimisiin täydellisen miehen kanssa ja heillä on kaksi kaunista lasta. Hänet on julkaistu osoitteessa herviewfromhome.com, ja voit seurata häntä osoitteessa upheldlife.com tai Facebookissa .com/upheldlife. Tässä maailmassa sinulla on ongelmia. Mutta ota rohkeasti! (Joh.)
xxx/ellauri296.html on line 113: Vanhan testamentin kirjat Joosuasta Toiseen Kuningasten kirjaan), loivat Samuelista ihannoidun kuvan Joosuan kaltaisena elämää suurempana hahmona.
xxx/ellauri296.html on line 118: Aika paljon on hyvässä kirjassa näitä tukkaläppiä. Simpson, nasiirit, Paavon pälvikalju...Tukan oheneminen on virzaamisvaivojen erektion väsähdyxen ja emättimen kuivumisen ohella (HBL:n mainostuxesta päätellen) vanhuusiän pahimpia vastoinkäymisiä.
xxx/ellauri296.html on line 131: Ilmestysmaja eli tabernaakkeli (hepreaksi Mishkan, Ohel) oli siirrettävä puhelinteltta, jonka Mooses rakennutti Toisessa Mooseksen kirjassa kuvattujen ohjeiden mukaan. Maja oli juutalaisen uskonnon keskeisin palvontapaikka sinä aikana, kun juutalaiset pakenivat Egyptistä Luvattuun maahan, siihen saakka kun sen osat siirrettiin osaksi Salomon temppeliä, joka korvasi majan. Leeviläisten tehtävä oli kantaa ilmestysmajaa ja sen kaikkea kalustoa. Sixi niillä ei ollut pyssyjä eikä maata. Seizemän veljexen Simeoneja. Huviteltan sälät toi Titus Roomaan voitonmerkkinä rutattuaan juutalaisten 2. temppelin 70 jKr (fig. 2).
xxx/ellauri296.html on line 181: Joosuan kirja esinahkakukkuloineen on puhdasta palturia ja Tuomarien kirjalla on
xxx/ellauri296.html on line 200: päivätty 50-luvulle. Tosin niistä puuttuu päiväys. Koska Paavali kirjaa hyvin
xxx/ellauri296.html on line 244: Raamattu on termiittiapinoiden patriarkaalisen eli patrilineaalisen lisääntymistavan käsikirja. Patrilineaalisuus on aivan perseestä. Kun koiraat suihkii ristiin eikä
xxx/ellauri296.html on line 347: Lyytikäinen siirtyi toimitusjohtajaksi Tampereelle Teos-nimiseen kustannusyhtiöön, jossa hän kustansi muun muassa aikansa menestyskirjailijan Hedwig Courths-Mahlerin teosten suomennoksia. Hän ryhtyi myös päätoimittamaan yhtiön Revontuli-lukemistoa 1932, mutta sitä ei saatu kannattamaan. Samoihin aikoihin Lyytikäinen menetti säästönsä pankin konkurssissa. Lyytikäinen palasi Helsinkiin ja kokeili vielä nimiinsä hankkiman Revontulen kustantamista siellä mutta luovutti. Yhdessä kirjapainonomistaja K. F. Puromiehen kanssa hän perusti uuden lukemistolehden Avun, markkinoiden kolmannen lehden jonka myyjiksi värvättiin työttömiä. Pian kaksi aiemmin saman idean keksinyttä kilpailevaa lehteä, E. J. Paavolan Urpu ja Antero Kajannon Lukki jouduttiin lopettamaan, kun Apu oli sisällöltään parempi ja tarjosi työttömille myyjille suuremman provision.
xxx/ellauri296.html on line 378: Viimeksi nauroin makeasti, kun katsoin telkkarista Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa. Niiden kirjailijoiden vitsit naurattavat. Hotakainen, Nousiainen ja Kyrö kelpaavat minulle aina.
xxx/ellauri296.html on line 399: Seura on Otavamedian julkaisema 52 kertaa vuodessa ilmestyvä suomalainen aikakauslehti. Lehden päätoimittaja on Erkki Meriluoto. Aihealue tutkiva journalismi, ajankohtaisaiheet, terveys, kulttuuri, matkailu, henkilökuvat, viihde, ruoka, luonto. Alkujaan Seura oli Minna Craucherin perustama Kustannusosakeyhtiö Päivän 1926–1928 julkaisema suurelle yleisölle suunnattu kirjallisuus- ja ajanvietelehti, jonka päätoimittajina olivat muun muassa Lauri Viljanen ja Mika Waltari. Avustajina toimivat muun muassa Pentti Haanpää ja Olavi Paavolainen.
xxx/ellauri296.html on line 403: Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg; 14. helmikuuta 1896 Hausjärvi – 30. tammikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kirjailija, joka kirjoitti pakinoita, näytelmiä ja matkakirjoja. Rislakki käytti pakinoitsijana nimimerkkiä Valentin ja kirjailijana salanimeä Heikki Vaanila. Hän käsikirjoitti Aku Korhosen huippusuosittuja Lapatossu-elokuvia 30-luvulla.
xxx/ellauri296.html on line 445: Hänen teidensä etsiminen. … Ihmisen tulisi tarkastaa itseään jo tehtyjä rikkomuksia vastaan, josta hyötyy kolmella tapaa: a) Että hän palauttaa mieleensä kaikki hänen syntinsä ja tunnustaa ne… b) että hän tietää kuinka moneen syntiin hän on syyllistynyt (joka auttaa hänen alistumiseen), ja c) että vaikka hän päättää hylätä kaiken synnin, hänen täytyy tietää mihin synteihin hän on syyllistynyt, jotta hän voi asettaa rajoja ja huolehtia niistä asioista, joihin hän on kompastunut. Sitä varten ihmisen täytyy kirjoittaa synnit ylös pieneen vihkoon vaikka tukkimiehen kirjanpidolla, osoittaen enemmän varovaisuutta niitä syntejä vastaan, joihin hänen on helppo syyllistyä. Hän on kuin sairas, joka alkaa parantua, jonka täytyy olla varuillaan niistä asioista, jotka saattavat aiheuttaa kärsimyksen palaamisen…
xxx/ellauri296.html on line 470: Silloin kun virsikirjan kannet ovat auki on veisattava. xxx/ellauri296.html on line 497: Washingtonin alueella on noin 14 000 koditonta, mutta vain tusina ihmisiä saapui opastuskokouksiin ilmaisemaan kiinnostuksensa lehden hämyhaukkuun. "Uskomme, että lumipalloefekti syntyy. Kodittomat ihmiset", selittää Street Sense -kirjailija August Mallory, "eivät ole visionäärejä. Heillä ei ole liikaa unelmia suuruudesta. Mutta kun heille osoitetaan oikea suunta, he pääsevät siihen." Ja se on kaiken pahan alku, sillä se tuo kodittomat pian muihinkin sosiaalipalveluihin.
xxx/ellauri296.html on line 596: Staffan hortoili loppupeleissä sukunsa huvilalla, oli eronnut neljännestä tai viidennestä eukostaan, peppuroi viikkokaudet uniasu päällä, vai oliko se sen äidin yöpaita, piti vaippoja ja muovihousuja ja kasteli vaippansa; yritti synnyttää nähtävästi Jerusalem-kirjaa. Taikka löytää itseään Cordelian kohdusta.
xxx/ellauri296.html on line 617: Hän väitti kuinkas muuten että heimoveljen Einsteinin fysiikka tukee uuskantilaista tietokäsitystä. Hän kirjoitti myös kirjan heimoveljen Jordanin kvanttimekaniikasta nimeltä ja argumentoi sillä vapaan tahdon (oikeammin höpsismin) puolesta.
xxx/ellauri296.html on line 621: Kirjassaan Symbolisten muotojen filosofia (1923–29) Cassirer väittää, että ihminen (kuten hän ilmaisi sen suositummassa 1944-kirjassaan Essee ihmisestä ) on "symbolinen eläin". Se lukee merkkejä vielä hartaammin kuin koira kusipaikkoja.
xxx/ellauri296.html on line 636: Rabbi Isaac Elchananin teologisen seminaarin rosh yeshivana Yeshiva -yliopistossa New Yorkissa, The Rav, kuten hänestä tuli tunnetuksi, vihki lähes 2000 rabbiinia lähes puolen vuosisadan aikana. Melkoinen esinahkakukkula. Rabbiinikirjallisuudessa häntä joskus kutsutaan nimellä הגרי"ד, lyhenne sanoista "suuri rabbi Yosef Dov".
xxx/ellauri298.html on line 56: Mortonin virkaveljen matkakirjailija Paul Theroux'n kirjassa "Sir Vidian varjossa", Shivan vanhemman veljen, VS Naipaulin muistelmissa, Theroux kuvaili Shivaa "juopoxi", jonka hänen menestyneen veljensä kohoava hahmo on kutistanut ja jolla oli "taipumus humalassa juhlimiseen ja tarve saada ilmaisia lounaita." Theroux teki joskus etnisiä yleistyxiä.
xxx/ellauri298.html on line 65: Patti alkoi opiskella venäjää ja kirjallisuutta. Luki Eino Leinon Tummaa izesäälin vallassa. Patti oli kuin Aku Ankka Savon murteella. "Mää matkoosi rumahinen! Ee tässä paljaalla leevällä eletäk!" Patti halusi tulla piippua sauhuttavaxi setäläisexi. Oikeasti Patti tahtoi olla romanihenkilö, vaikka Stavrogin. Tai Charlie Chaplin, eller Tarmo Manni. Kirjanpitoa ei oppinut mutta siivoamista ja postinkantoa.
xxx/ellauri298.html on line 70: Warteggin piirrostesti (Wartegg Zeichen Test) eli lyhennettynä WZT on projektiivisiin testeihin ja ilmaisuanalyysimenetelmiin kuuluva psykologinen testi, jota käytetään lähinnä persoonallisuuden arvioimiseen. Testin kehitti itävaltalais-saksalainen psykologi Ehrig Wartegg (1897-1983) Leipzigin yliopistossa 1930-luvulla. Sitä on käytetty Suomessa laajalti muun muassa ammatinvalinnanohjauksessa. Finnairin liikennelentäjiä testannut ja kouluttanut psykologi Manfred Gardziella laati testille omiin tulkintoihinsa perustuvan käsikirjan. Se poikkesi Työvoimahallinnon käyttämästä käsikirjasta, joka pohjautui Martti Takalan ja M. Hakkaraisen luomaan pisteistysjärjestelmään.
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
xxx/ellauri298.html on line 146: "Romaanihenkilön kuolema" esiintyy ko kirjassa a) neekereistä joista yliminättöminä z. sieluttomina ei ole sellaisixi ja b) Kalle Kettusesta joka oli sellainen (tosin vain tragikoominen sivuhenkilö) ja oikeasti kuoli.
xxx/ellauri298.html on line 148: Patti sanoo että sen 2. kirjan (Elämän herrat) aiheena on irtautuminen äidistä kuin abortoitu sikiö. Saapas näkee. Venepakolaiset oli oikeistolaisia. Patti ei tunne kateutta, se on vasemmiston syntiä. Paskat oikeasti Patti ja sen isoveli oli toisillensa hirmu kateita, toinen maanomistuxesta toinen herraskaisuudesta.
xxx/ellauri298.html on line 176: Tutkimukseni, sovellettu antropologia/psykoanalyysi/runous ja ammatillinen panokseni sijaitsevat monien akateemisten alojen ja kiinnostuksen kohteiden lähentymis-/leikkauspisteessä: niiden joukossa soveltava, psykoanalyyttinen, lääketieteellinen ja organisaatioantropologia; psykohistoria; työpaikkaorganisaatioiden psykoanalyyttinen tutkimus; maaseudun lääketiede ja maaseudun terveys; maaseudun Oklahoma, vehnänviljely perheet ja kulttuuri; Oklahoman kulttuuri; poliittinen psykologia; etniset tutkimukset; etnisyys amerikkalaisessa elämässä; 1960-luvun lopun ja 1970-luvun White Ethnic Revitalization Movement ja muut elvyttämisliikkeet/kriisikultit, kuten Donald Trumpin liike; Amerikan opinnot; Slaavi-Itä-Euroopan tutkimus; "hallitun yhteiskunnallisen muutoksen" psykodynaaminen tutkiminen 1980-luvun alusta lähtien (esim. supistaminen, RIFing, uudelleensuunnittelu, uudelleenjärjestelyt, osaamisen poistaminen, ulkoistaminen/offshoring, hallinnoitu terveydenhuolto jne.); sääntelyn purkamisen kulttuurinen psykodynamiikka; Trumpin aikakauden psykodynaaminen-kulttuurinen tutkimus; tarinankerronta ja tarinan kuuntelu organisaatioissa ja sen ulkopuolella; soveltavan runouden käyttö organisaatio- ja kulttuuritutkimuksessa, tulkinnassa, selityksessä ja konsultaatiossa; "syvä kuuntelemisen" tärkeys. Suuri osa organisaatiopsykodynaamisista kirjoituksistani ja Trumpin aikakaudesta kirjoituksistani on saanut vaikutteita heimoveljiltä Michael Diamondilta ja Seth Allcornilta ja usein yhteistyössä heidän kanssaan. Vuosikymmenten aikana monet kollegat useilla aloilla ovat kertoneet minulle (usein hylkääessään lehti- ja kirjakäsikirjoituksia), että vaikka ideani ovat aina mielenkiintoisia, ne "eivät ole kalaa eikä lintuja", että ne eivät sovi mihinkään akateemiseen erikoisalaan, että ne putoavat halkeamien väliin. Minulla on ollut onni matkan varrella löytää paikkoja ja ihmisiä, joissa tämä on pikemminkin hyve kuin kohtalokas virhe. Kaikesta tästä on syntynyt noin 32 julkaistua kirjaa (mukaan lukien 10 runokirjaa ja chapbookia), yli 200 julkaistua lukua ja esseetä sekä yli 700 runoa.
xxx/ellauri298.html on line 339: Tohtori Kavaler-Adler on tuottelias kirjailija, jolla on viisi julkaistua kirjaa ja 60 vertaisarvioitua psykoanalyyttistä artikkelia, jotka on kirjoitettu objektisuhteiden teoreetikon ja harjoittajan asemasta. Pääpaino on hahmon patologiassa, surussa, surussa, kehityssurussa, demoni-rakastajakompleksi, luovat lohkot, psyykkinen anoreksia, itsesabotaasi ja parisuhdeongelmat. Tohtori Kavaler-Adler sai 15 palkintoa eräästä psykoanalyyttisestä kirjoituksestaan. Työssään yksilöiden ja ryhmien kanssa hän hyödyntää Fylli-tädin kehittämiä ainutlaatuisia meditatiivisen psyykkisen visualisoinnin tekniikoita sekä lääkärileikkejä opinto- ja ohjausryhmissään. Olipa aika nippu amerikanjuutalaisia!
xxx/ellauri298.html on line 355: Kahden kriittisen artikkelin jälkeen hänestä The New Republicissa ja Harper'sissa vuonna 1947, Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto sai kieltomääräyksen orgoniakkujen ja niihin liittyvän kirjallisuuden osavaltioiden välisestä toimituksesta ja kutsui niitä "ensimmäisen suuruisiksi petoksiksi". Vuonna 1956 häntä syytettiin halveksunnasta kieltomääräyksen rikkomisesta, ja Reich tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, ja sinä kesänä yli kuusi tonnia hänen julkaisujaan poltettiin tuomioistuimen määräyksellä. Hän kuoli vankilassa sydämen vajaatoimintaan hieman yli vuotta myöhemmin.
xxx/ellauri298.html on line 361: Vuonna 1973 hän julkaisi A Book Of Dreams, omaelämäkerrallisen luonnoksen elämästä isänsä kanssa Orgononilla. Tämä kirja inspiroi Katea kirjoittamaan kappaleen Cloudbusting. Kun kappale oli valmis, Kate kirjoitti Peter Reichille: "Minulle oli jollain tapaa tärkeää tuntea hänen siunauksensa, koska hänen kirjansa todella liikutti minua. Hän lähetti takaisin niin ihanan kirjeen. Oli uskomaton tunne palauttaa takaisin jotain, jonka hän oli antanut minulle, olkoonkin vain ranskalaisen kirjeen sisällyxen."
xxx/ellauri298.html on line 368: "Cloudbusting" johtui hänen inspiraatiostaan muuttaa Peter Reichin unelmakirjan todellinen tarina lauluksi. Vuonna 1973 julkaistu kirja kertoo kauhistuttavan tarinan hänen isänsä Wilhelmin pidätyksestä tuomioistuimen halveksunnan vuoksi. Wilhelm Reich oli itävaltalainen psykiatri, jonka Sigmund Freud koulutti Wienissä; hän oli uraauurtava hahmo psykologiassa, mutta hän oli myös erittäin kiistanalainen hahmo, joka ajatteli maverick-tyyppisellä tavalla.
xxx/ellauri298.html on line 374: Reichin mukaan tämä "orgoni-akku"-laite voi vaikuttaa ilmakehän orgonienergiaan, pakottamalla pilviä muodostumaan ja luomaan sadetta. Bush selitti, kuinka hän törmäsi kirjaan vuonna 1985: ”En tiennyt kirjoittajasta mitään. Otin sen juuri hyllyltä, se näytti mielenkiintoiselta, ja se oli uskomaton tarina. Sen on kirjoittanut Peter Reich, ja sen nimi on A Book of Dreams. Se kertoo hänestä lapsena, hänen silmiensä kautta lapsena, isänsä ja heidän suhteensa katsomisesta. Se on uskomattoman kaunis, se on hyvin, hyvin tunteita herättävä ja erittäin viaton, koska se on lapsen silmien kautta.
xxx/ellauri298.html on line 376: "Hänen isänsä oli erittäin arvostettu psykoanalyytikko, ja tämän lisäksi, mikä kirjassa mainitaan, hän teki koneita, joita kutsutaan "pilvihävittäjiksi", jotka saattoivat saada sateen, ja hänellä ja hänen isänsä oli tapana mennä yhdessä ulos sataamaan; heillä oli tapana " pilveä". Ja valitettavasti kirjan huippu on paikka, jossa hänen isänsä pidätetään, viedään häneltä; häntä pidettiin uhkana. Joten yhtäkkiä hänen isänsä on poissa, joten se on myös erittäin surullinen kirja."
xxx/ellauri298.html on line 402: Ei kylä tää Patti oli täysin pimahtanut. Patti Mulkkisen henkkoht ongelma näyttää olleen ettei se tyytynyt olemaan vaan hauska murrekirjailija, se halusi influensserixi, kansakunnan kaapin päälle leukailemaan Aaro Helaakosken haukena Erno Paasilinnan ja Paavo Haavikon vierelle. Ja siihen ei sillä ihan rahkeet riittäneet. Sen loppupään puristuxet tuli sixi pannukakkuja.
xxx/ellauri298.html on line 453: Aftikalaismiesten mielestä naisten ympärileikkauxen tarkoitus on pitää naiset kurissa: eipä tee mieli vieraisiin kun on mennyt tunto, selitti viriili neekeri nauraen mahan pohjasta. Patti laittoi kähäriä karvoja kirjaston kirjan väliin. Haki sillä kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Terveisiä koko perseisiä.
xxx/ellauri298.html on line 501: Tätä kirjaa Patti kadehtii. Patin saavutettuja etuja oli saada joskus nimi lehteen. Moni tervehtii kadulla. Jo on etuja. Kommunisti ei saavutetuista eduista voi luopua. Nevvostoliiton arvo Patille on viholliskuva. Se piristää, panee yrittämään kovemmin. Läski ihrratynnörri, miespiika, hiihtelee huoneiden ja puistonpenkin väliä, ajattelee passiivis-aggressiivisia misogyynisiä ajatuxia. Millä kuoleman voi voittaa ellei sodalla? Jähmetin izeni kun äiti kosketti Setäläisen lyhkäsessä sivustavedettävässä. Palanut lapsi ei huoli tissiä. Setämiehiltä imuttaa Patti mieluummin piipunkoppaa, se on koskettavampaa, ja jähmettää kovemmin.
xxx/ellauri298.html on line 504: Avioero tässä taitaa olla tekeillä, niinkuin selviääkin Patin viimeisestä kirjasta. Ei ihmiselle, ainakaan mieskirjailijalle, riitä pelkkä hengissä pysyminen, tunne on se elämä jota hän tavoittelee. Ja olut. Vaan onpa outoa vihanpitoa, äidistä vaimoon siirtynyttä misogyniaa. Patti ei Axan hännän alla istu.
xxx/ellauri298.html on line 529: "Tässä kirjassa hahmottelemani uusi psyykekartta sisältää kaksi muuta aluetta: perinataaliset (liittyy ensisijaisesti syntymätraumaan) ja transpersonaaliset (sisältävät rodullisia, kollektiivisia ja fylogeneettisiä muistoja eläinlajien kehityksestä, karmeita kokemuksia kääkäten tuolinkarmilla tai muistoja menneisyydestä). elämää, arkkityyppistä dynamiikkaa ja muistoja esi-isistä."
xxx/ellauri298.html on line 578: Kenneth Earl Wilber II (s. 31. tammikuuta 1949) on amerikkalainen filosofi ja kirjailija, joka käsittelee transpersonaalista psykologiaa ja omaa integraalista teoriaansa, filosofiaa, joka ehdottaa kaiken inhimillisen tiedon ja kokemuksen kehystämistä tai luokittelua.
xxx/ellauri298.html on line 586: Wilber syntyi vuonna 1949 Oklahoma Cityssä. Vuonna 1967 hän ilmoittautui Duke-yliopistoon valmistelevaksi opiskelijaksi. Hän kiinnostui itämaisesta kirjallisuudesta, erityisesti Tao Te Chingistä. Hän jätti Duken ja ilmoittautui Nebraskan yliopistoon Lincolnissa opiskelemaan biokemiaa, mutta muutaman vuoden kuluttua hän keskeytti yliopiston ja alkoi opiskella omaa opetussuunnitelmaansa ja kirjoittamista.
xxx/ellauri298.html on line 614: Neurobiologia, jungilaiset arkkityypit, puutarhayhteiskunnat, hermeneutiikka, hegeliläinen dialektiikka, systeemiteoria, zen-koaanit, poststrukturalismi, vedantalainen hindulaisuus, kapitalistiset talousjärjestelmät, transpersoonalliset tietoisuustilat, uusplatoniset muodot – lista jatkuu ja jatkuu – kaikki selitetty ja sopivat siististi yhteen yhdelle todellisuuskartalle, jota hän puoliironisesti kutsuu "kaiken teoriaksi". Ennen kaikkea hän onnistuu selittämään kaiken selkeällä ja loistavalla proosalla. Tunnet kirjaimellisesti itsesi viisaammaksi lukiessasi häntä.
xxx/ellauri298.html on line 631: Joseph Campbell (26. maaliskuuta 1904 – 30. lokakuuta 1987) oli yhdysvaltalainen professori ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten työstään mytologian ja vertailevan uskontotieteen alueilla. Ei pie sekoittaa samannimiseen irkkurunoilijaan. Campbellin tunnetuin kirja Sankarin tuhannet kasvot (The Hero With a Thousand Faces, 1949, suomennettu 1990) käsittelee eri kulttuureissa toistuvaa sankarin matkan teemaa, ns. hiihtokenkämyyttiä. Hänen neliosainen teossarjansa The Masks of God käsittelee mytologiaa eri puolilla maailmaa. Campbell työskenteli Bill Moyersin kanssa tehdessään PBS:n sarjaa The Power of Myth. He myös julkaisivat sarjaan pohjautuneen samannimisen kirjan.
xxx/ellauri298.html on line 648: As simple as that. Campbellillä onkin ollut suuri vaikutus tieteiskirjallisuuteen, fantasiakirjallisuuteen ja tieteiselokuviin. George Lucas on kertonut, että Tähtien sodan perusideat perustuivat Campbellin teosten esittämiin ajatuksiin. Käsikirjoittaja Christopher Vogler on kirjoittanut Campbellin teorioita soveltavan teoksen The Writer´s Journey: Mythic Structure For Writers, joka puolestaan on vaikuttanut useiden elokuvien käsikirjoituksiin, mm. Leijonakuninkaaseen ja Matrix-elokuvasarjaan.
xxx/ellauri298.html on line 687: mytologiasta ei ollut suinkaan staattinen, ja hänen kirjansa kuvaavat
xxx/ellauri298.html on line 714: sisältyi ihmisuhreja, symbolista tai kirjaimellista. Tämän järjestelmän
xxx/ellauri298.html on line 786: Joose väittää siis, että sankaritarinoilla, kuten Krishna, Buddha, Luke Skywalker, Apollonius of Tyana, Teräsmies ja Jeesus, on kaikilla samanlainen mytologinen perusta. Joosen teokset ovat nyt loppuneet. Vuodesta 2014 lähtien Joseph Campbell Foundation on parhaillaan luomassa uutta e-kirjapainosta. Ei vain tule valmista
xxx/ellauri298.html on line 793: Jotkut kirjailijat ovat myös syyttäneet Campbelliä antisemitismistä . Tikkun Magazinessa Tamar Frankiel huomautti, että Campbell kutsui juutalaisuutta "Jahwe-kultiksi" ja että hän puhui muutenkin juutalaisuudesta lähes yksinomaan negatiivisesti. Vuonna 1991 Masson myös syytti Campbellia "piilotetusta antisemitismistä" ja "konservatiivisten, puolifasististen näkemysten kiehtomisesta". Uskontotieteilijä Russell T. McCutcheon luonnehti Campbellin teosten "itsetoteutuksen autuuden seuraamista" Reaganomicsin "hengelliseksi ja psykologiseksi oikeutukseksi."
xxx/ellauri303.html on line 122: Genrih Grigorjevitš Jagoda (ven. Генрих Григорьевич Ягода; 1891 Rybinsk – 15. maaliskuuta 1938 Moskova, alun perin Enon Geršonovitš Jehuda) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n päällikkö vuosina 1934–1936. Jagoda oli syntyperältään juutalainen. 1936 Jagoda oli salaisen poliisin riveissä järjestämässä pakkotyöläiset tekemään Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Häntä on syytetty kirjailija Maksim Gorkin murhaamisesta myrkyttämällä vuonna 1936. Hän valvoi Moskovan ensimmäistä suurta näytösoikeudenkäyntiä, jossa Lev Kamenev ja Grigori Zinovjev tuomittiin kuolemaan. Tämä oli käännekohta Stalinin vainoissa, koska sen jälkeen pakkotyöleirit laajenivat GULAG-järjestelmäksi. Jagoda joutui itsekin pian Stalinin epäsuosioon, ja menetti paikkansa 16. syyskuuta 1936 Nikolai Ježoville, joka johti pääosan Stalinin suuresta puhdistuksesta. Jagoda tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 1938.
xxx/ellauri303.html on line 242: Bussin ikkunasta Grein näkee imponeeraavan rabbiinin ja sen pienen harmaan vaimon tyttärineen, kuin riikinkukon perheineen. Niille juutalaisuus on yhtä luontevaa kuin sexuaalisuus. Hän on uusi Aaprahammi joka löytää helposti kaiken mitä juutalainen tarvizee: rahaa, kosherruokaa, rukoushuoneen ja Moosexen kirjakäärön. Niin kauan kuin on tuollaisia rabbeja ei juutalaisuus katoa. Ne kuolisivat häikäilemättä rabbi Isserlesin käskystä.
xxx/ellauri303.html on line 297: Lehtimaja voidaan rakentaa mistä tahansa materiaalista, ja se voidaan pystyttää aivan talon viereen tai vaikka sen katolle. Majan katto tehdään kuitenkin aina jostakin eloperäisestä aineksesta, yleensä puun oksista, ja sen tulisi mielellään olla niin harva, että tähdet näkyvät sen läpi. Lopuksi maja koristellaan esimerkiksi hedelmillä, kukilla tai muilla koristeilla. Nykyään lehtimajan saattaa rakentaa esimerkiksi juutalainen seurakunta yhdessä, eikä siellä välttämättä nukuta öisin. Ortodoksijuutalaiset noudattavat Tooran käskyä kuitenkin kirjaimellisesti ja asuvat lehtimajoissa juhlan ajan niissä maissa, joissa ilmasto sen sallii.
xxx/ellauri303.html on line 307: Sukkotiin liittyvät seremoniat perustuvat Tooraan. Neljä kasvilajia on mainittu kolmannessa Mooseksen kirjassa (3. Moos 23:40); niiden tarkempaa käyttöä ei kuitenkaan ole määritelty, mistä johtuvat erilaiset tulkinnalliset erot. Joidenkin mielestä [kenen mukaan?] ko. neljää lajia tulisi käyttää lehtimajojen rakentamiseen, kuten käy ilmi Nehemian kirjasta (Neh. 8:14-18). Vaan tokko Nehemia tiesi yhtään paremmin. Että sellasta.
xxx/ellauri303.html on line 318: Nazipaavin sihteeri Hanhiviini sai potkut gauchopaavilta. Se oli vittuillut istuvalle paaville ja kertonut prinssi Harrymäisesti kirjassa julkisesti paavien välisistä kärhämistä koskien mm. incelpappeja. Paha erehdys! Kardinaalimunaus! Se ei kai muistanut että kulloinenkin paavi on erehtymätön. Tervemenoa virnuilevalle sakulle, ei tullut susta kardinaalia. Ei tullut lasta eikä paskaakaan.
xxx/ellauri303.html on line 365: Piyyut eli pillut (monikko piyyutim tai pillutim , heprea (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hebrew_language) : פִּיּוּטִים / פיוטים, פִּיּוּט / פיוט äännetään sanasta פיוט (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Help:IPA/Hebrew) Greek ποιητής poiētḗs "runoilija") on juutalainen liturginen runo, joka on yleensä tarkoitettu laulettavaksi, hoilattavaksi tai lausuttavaksi jumalanpalvelusten (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Jewish_services) aikana . Piyyutimia on kirjoitettu jonkun Temppelin (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Temple_in_Jerusalem) ajoista lähtien. Suurin osa piyyutimista on hepreaksi (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hebrew_language) tai arameaksi (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Aramaic_language) , ja useimmat noudattavat jotakin runollista kaavaa, kuten sanaristikkoa. (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Acrostic) Esim. Heprean aakkoset (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Hebrew_alphabet) tai kirjoittajan nimen kirjaimet.
xxx/ellauri303.html on line 385: Yarchei Kallankarin aikana neropatti esitti konventille joukon kysymyksiä, jotka oli lähetetty vuoden aikana kaikista diasporan osista. Tarvittavat vastaukset keskusteltiin, ja lopulta Akatemian sihteeri kirjasi ne gaonin ohjeiden mukaisesti. Yarchei kallahin lopussa kysymykset ja vastaukset luettiin kokoonpanolle ja vastaukset gaon allekirjoitti. Suuri osa geologisista vasteista syntyi tällä tavalla; mutta monet niistä ovat kirjoittaneet vastaavat Geonimit välittämättä tuon taivaallista keväällä koolle kutsutuista kallah-kokouksista.
xxx/ellauri303.html on line 393: Suruprosessi Shiva-jumalattaren julman viillon jälkeen alkaa ensimmäisestä vaiheesta, joka tunnetaan myös nimellä Aninut. Tänä aikana yksilöt kokevat ensimmäisen shokin menetyksestään. Usein Aninutin aikaan liittyviä tunteita ovat viha, kieltäminen ja epäusko. Tämä on äärimmäisin surun aika, ja se, jolloin keriah (vaatteiden repäisy) suoritetaan; se alkaa henkilön kuolemasta ja kestää hautajaisten loppuun asti. Aninutin jälkeen on shiva , jossa surejat omistavat seitsemän päivää vainajan muistolle. Shivan aikana yksilöitä kehotetaan pitämään tauko rutiineistaan keskittyäkseen menetykseensä. Suruvaihe, joka tunnetaan nimellä sheloshim (kirjaimellisesti "kolmekymmentä"), kestää 30 päivään hautaamisen jälkeen. Sheloshimin ensimmäiset seitsemän päivää ovat shivan aikaa; sheloshim jatkuu shivan päätyttyä. Intensiivisen shivan jakson jälkeen, joka on pääasiassa sisältynyt kotiin, jäljellä olevan sheloshimin aikana surevat jättävät asuinpaikkansa ja alkavat olla vuorovaikutuksessa uudelleen muiden kanssa. Sheloshim rohkaisee yksilöitä osallistumaan sosiaalisiin suhteisiin, jotta he voivat hitaasti palata normaaliin päivittäiseen toimintaan. Viimeinen vaihe, yahrzeit tai yizkor, on kahdentoista kuukauden suruaika, jonka jälkeen järjestetään vuosittain muistoseremoniat kuolleelle henkilölle kuten Kiinassa.
xxx/ellauri303.html on line 397: Hazaj-mittari on määrällinen säemittari, jota esiintyy usein Lähi-idän ja Länsi-Aasian eeppisessä runoudessa . Samanniminen musiikillinen rytmi perustuu kirjalliseen mittariin. Ensimmäisen runoilijan, joka jäljitteli arabialaisia metrejä hepreaksi, sanotaan olleen Dunash ben Labrat (915-70), joka syntyi mahdollisesti Fezissä Marokossa mutta asui Espanjassa. Hänen tunnetuin runonsa, D'ror Yikra , on kirjoitettu hazaj-mittarilla. Se alkaa seuraavasti:
xxx/ellauri303.html on line 408: Tämän säkeen jokaisen puolirivin ensimmäiset kirjaimet muodostavat nimen "DUNASH". Muut perinteiset juutalaiset hymnit, kuten Adon Olam , on kirjoitettu samalla mittarilla. Koska heprean ääntämisessä ei kuitenkaan enää eroteta pitkiä ja lyhyitä vokaaleja, nykyään tällaisissa hymneissä käytetyt melodiat ovat usein eri rytmejä, jotka jättävät huomioimatta hajin pikk - u – – – jalkaa.
xxx/ellauri303.html on line 445: ultraortodoksiset ryhmät torjuvat evoluution käsitteen ja uskovat maapallon olevan vain muutaman tuhannen vuoden vanha . Muut ortodoksisten ja ei-ortodoksisten juutalaisten ryhmät eivät usko Genesiksen luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan, ja tämän näkemyksen mukaan juutalaisuus ei ole ristiriidassa tieteellisen mallin kanssa, jonka mukaan maailmankaikkeuden ikä on noin 13,77 miljardia vuotta. vanha. Norbert M. Samuelson kirjoittaa "kysymys maailmankaikkeuden tapaamisesta ei ole koskaan ollut juutalaisen filosofian ongelma, viime kädessä siksi, että tämä filosofia ei ole koskaan ottanut Raamatun kirjaimellista merkitystä sen paljastettuna, todellisena merkityksenä".
xxx/ellauri303.html on line 449: Moses Maimonides kirjoitti, että "Luojan olemassaolon ansiosta kaikki on olemassa" ja väittää 1100-luvulla ilmestyneessä Hämmentyneiden oppaassaan (2:13), että " aika itsessään on osa luomista" ja että siksi " Kun Jumalaa kuvataan olemassa olevaksi ennen maailmankaikkeuden luomista, ajan käsitettä ei pitäisi ymmärtää sen normaalissa merkityksessä." 1400-luvun juutalainen filosofi Joseph Albo väitti samalla tavalla teoksessaan Ikkarimettä aikaa on kahta tyyppiä: "Mitattu aika, joka riippuu liikkeestä, ja aika abstraktisti", joista toisella ei ole alkuperää ja se on "ääretön aika-avaruus ennen maailmankaikkeuden luomista". Albo väitti, että "vaikka on vaikea kuvitella Jumalan olemassaoloa sellaisen keston aikana, on myös vaikea kuvitella Jumalaa avaruuden ulkopuolella". Muut juutalaiset kirjailijat ovat tulleet erilaisiin johtopäätöksiin, kuten 1200-luvun tutkija Bahya ben Asher , 1500-luvun tutkija Moses Almosnino ja 1700-luvun hasidilainen opettaja Nahman Bratslavista , jotka ilmaisivat näkemyksen - samanlaisen kuin kristitty Neo-Platoninen kirjailija Boethius - tuo Jumala "ylittää tai on kaikkien aikojen yläpuolella." Ei se vanhene.
xxx/ellauri303.html on line 459: Juutalaisuus on usein korostanut tiukkaa monoteismia ja "jumaluuden yksinoikeutta" ja rukousta suoraan Jumalalle; viittauksia enkeleihin tai muihin välittäjiin kuten Neizyt Maariaan ei tyypillisesti nähdä juutalaisessa liturgiassa tai siddureissa (rukouskirjoissa). Maimonidesin viides uskon periaate sanoo: "Uskon täydellisellä uskolla, että on vain oikein rukoilla Jumalaa", ja tämä nähdään usein sanovana, että "ei saa rukoilla ketään tai mitään muuta. Tämä periaate opettaa, että Jumala on ainoa, jota voimme palvella ja ylistää... Siksi ei ole sopivaa palvella (enkeleitä, tähtiä tai muita elementtejä) tai tehdä niistä välittäjiä tuomaan meidät lähemmäksi Jumalaa." Talmudikirjallisuus osoittaa, että joitain todisteita siitä, että enkeleitä ja muita välittäjiä kutsuvia juutalaisia rukouksia oli olemassa 1. vuosisadalla jKr., ja useita esimerkkejä talmudin jälkeisistä rukouksista on olemassa, mukaan lukien tuttu piyyut (liturginen laulu), jonka otsikkona on "Armon tuojat", lausuttu ennen ja jälkeen. Rosh Hashanah Selichotissa (juutalaisten katumusrukoukset).
xxx/ellauri303.html on line 463: Heprealainen Raamattu tai Tanakh on juutalaisten pyhien kirjoitusten kaanoni ja keskeinen juutalaisen lain lähde . Sana on lyhenne , joka muodostuu Tanakhin kolmen perinteisen alajaon alkukirjaimista heprealaisista kirjaimista : Toora ("Opetus", joka tunnetaan myös nimellä Viisi Mooseksen kirjaa tai Pentateukki ), Nevi'im ("Profeetat") ja Ketuvim ("Kirjoitukset"). [21] Tanakh sisältää kaikkiaan 24 kirjaa; sen arvovaltainen versio on masoreettinen teksti. Perinteisesti Tanakhin tekstin sanottiin valmistuneen Jamnian kirkolliskokouksessa vuonna 70 jKr., vaikka tämä on epävarmaa. [21] Juutalaisuudessa termi "Toora" ei tarkoita vain Mooseksen viittä kirjaa, vaan myös kaikkia juutalaisia kirjoituksia (koko Tanakh) ja rabbiinien eettisiä ja moraalisia ohjeita (Suullinen Toora ).
xxx/ellauri303.html on line 469: Talmud on tuhansien vuosien juutalaisen viisauden ja suullisen lain kokoelma, joka on yhtä vanha ja merkittävä kuin kirjoitettu laki (Toora) ilmaistaan siinä. Se on lain, legendan ja filosofian yhdistelmä, sekoitus ainutlaatuista logiikkaa ja taitavaa pragmatismia, historiaa ja tiedettä, anekdootteja ja huumoria... Vaikka sen päätavoitteena on tulkita ja kommentoida lakikirjaa, se on samalla taideteos, joka ylittää lainsäädännön ja sen käytännön soveltamisen. Ja vaikka Talmud on tähän päivään asti juutalaisen lain ensisijainen lähde, sitä ei voida mainita vallanpitäjänä...
xxx/ellauri303.html on line 478: Ortodoksiset ja konservatiiviset juutalaiset katsovat, että Mooseksen profetia pidetään totta; häntä pidetään kaikkien profeettojen päällikkönä, jopa niistä, jotka tulivat ennen ja jälkeen häntä. Tämän uskomuksen ilmaisi Maimonides , joka kirjoitti, että "Mooses oli parempi kuin kaikki profeetat, olivatpa he ennen häntä tai nousseet myöhemmin. Mooses saavutti korkeimman mahdollisen ihmistason. Hän havaitsi Jumalan ylittävän kaikki ihmiset, jotka koskaan ovat olleet... Jumala puhui kaikille muille profeetoille välittäjän kautta. Mooses yksin ei tarvinnut tätä; tätä tarkoittaa Toora, kun Jumala sanoo: "Suusta suuhun, minä puhun hänelle." Suuri juutalainen filosofi Philoymmärtää tämän tyyppisen profetian olevan poikkeuksellisen korkea filosofinen ymmärryksen taso, jonka Mooses oli saavuttanut ja jonka ansiosta hän pystyi kirjoittamaan Tooran oman luonnonlain rationaalisen päättelynsä kautta. Maimonides kuvaa Mishnan kommentissaan ( johdanto luvulle "Chelek", Tractate Sanhedrin) ja Mishneh Torassaan (Tooran perusteiden lait, luku 7) samanlaisen profetian käsitteen, koska ääntä, joka ei ole peräisin ruumiista, ei voi olla olemassa, Mooseksen ymmärrys perustui hänen yleviin filosofisiin ymmärryksiinsä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Tooran teksti olisi ymmärrettävä kirjaimellisesti, kuten karalaisuudessa. Rabbiinien perinne väittää, että Jumala ei välittänyt vain Tooran sanoja, vaan myös Tooran merkityksen. Jumala antoi säännöt siitä, kuinka lait oli ymmärrettävä ja pantava täytäntöön, ja ne siirrettiin suullisena perinteenä. Tämä suullinen laki välitettiin sukupolvelta toiselle ja lopulta kirjoitettiin lähes 2000 vuotta myöhemmin Mishnaan ja kahteen Talmudiin. (Täh? 2 talmudia? 1 kummallekin jumalalle? WTF?)
xxx/ellauri303.html on line 484: Toora koostuu viidestä kirjasta, joita kutsutaan englanniksi Genesis, Exodus, Leviticus, Numeri ja Deuteronomia. Ne kertovat heprealaisten historiasta ja sisältävät myös käskyt, joita juutalaisten on noudatettava, etenkin osa 3 Leviticus.
xxx/ellauri303.html on line 486: ran jae on yhtä pyhä, kuten he kaikki ovat peräisin Jumalalta ja ovat kaikki osa Jumalan Tooraa, joka on täydellinen, pyhä ja totta." Samaa tolkutti Ismail-serkun kirurille lähettienkeli Gabriel. Puhumattakaan Mormonin kirjasta, jonka otti ylös automaattikirjoituxella Prof. Joseph Smith.
xxx/ellauri303.html on line 488: Haredi- juutalaiset uskovat yleisesti, että Toora ei eroa nykyään siitä, mikä vastaanotettiin Jumalalta Moosekselle, ja siinä on vain pienimmät kirjoitusvirheet. Monet muut ortodoksiset juutalaiset väittävät, että vuosituhansien aikana Tooran tekstiin on hiipinyt kirjoitusvirheitä. He huomauttavat, että masoreetit(7.-10. vuosisadat) vertaili kaikkia tunnettuja Tooran muunnelmia luodakseen lopullisen tekstin. Kuitenkin jopa tämän kannan mukaan, että juutalaisten hallussa olevat kääröt eivät ole täydellisiä kirjaimia täyttäviä, Tooran kääröt ovat varmasti sana-täydellinen textus receptus, joka jumalallisesti paljastettiin Moosekselle. Todellakin, ortodoksisen rabbiinisen auktoriteetin yksimielisyys asettaa tämän uskon Toora-kääröjen sana-täydelliseen luonteeseen edustavana ortodoksisen juutalaisen jäsenyyden kiistatonta edellytystä. [ lainaus tarvitaan ] Vaikka nykyaikaisissa ortodoksisissakin piireissä on joitakin rabbeja (esim. professori Marc Shapiro), jotka osoittavat lukuisia talmudi-, post-talmudic- ja keskiajan rabbiinisia lähteitä, jotka väittävät, että tekstiin on tehty joitain muutoksia, jotka sisältävät kokonaisia säkeitä, jotka on tehty tarkoituksella Mishnaic-aikakaudella ja jopa ensimmäinen temppeli. Professori Shapiro luettelee monet keskiaikaiset rabbit, jotka käsittelevät muutoksia ja lisäyksiä, jotka tapahtuivat kirjanoppineen Ezra aikana teoksessaan "Ortodoksisen teologian rajat: Maimonidesin kolmetoista periaatetta uudelleen arvioituna".
xxx/ellauri303.html on line 492: Ortodoksiset juutalaiset pitävät kirjallista ja suullista Tooraa samana kuin Mooses opetti, kaikissa käytännön syissä. Konservatiivisilla juutalaisilla on taipumus uskoa, että suuri osa suullisesta laista on Jumalan innoittamaa, kun taas uudistus- ja jälleenrakentamisen juutalaisilla on taipumus nähdä koko suullinen laki kokonaan ihmisen luomuksena. Perinteisesti reformiliike katsoi, että juutalaisten oli noudatettava Raamatun eettisiä mutta ei rituaalisia käskyjä, vaikka nykyään monet reformijuutalaiset ovat omaksuneet monia perinteisiä rituaalikäytäntöjä. karaite juutalaisetperinteisesti pitää kirjoitettua Tooraa arvovaltaisena, pitäen suullista lakia vain yhtenä mahdollisena tulkintana kirjoitetusta Toorasta. Useimmat nykyaikaiset ortodoksiset juutalaiset ovat samaa mieltä siitä, että vaikka tietyt suullisen lain lait annettiin Moosekselle, useimmat talmudin lakeja ovat johdattaneet orgaanisesti Mishnaic- ja Talmudic-aikakauden rabbitit.
xxx/ellauri304.html on line 89: Psykologian professori Matthew D. Lieberman kertoo kirjassaan Social tutkimustuloksista, joiden mukaan hoivahormoni oksitosiini lisää paitsi perheen yhteenkuuluvuutta, myös aggressiivisuutta ja epäempaattisuutta ihmisiä kohtaan, jotka ovat erilaisia kuin oma perhe. Jos oma arki on hyvin suojattua ja mukavaa, erilaiset ihmiset saatetaan kokea uhkana. Turkkilot eivät tunnista puolisoa kasvonpiirteistä vaan pepun hajusta. Hiero ulkopuoliseen vähän pepun hajua niin se menee täydestä. Väärän pepunhajuisia torjutaan hiiren haaskalta apinan raivolla.
xxx/ellauri304.html on line 173: Saku toi Veljeni Leijonamielen; sen takia, Helka arvasi, että kirja vetoaisi häneen lasten puolesta.
xxx/ellauri304.html on line 174: Helka luki keuhkotautisesta Korpusta joka tiesi kuole- vansa pian ja kiltistä Joonatanista. Lasten kyljet olivat lämpimät ja hiuksissa puhdas tuoksu. Niiden sormet liikkuivat kirjan laidalla kuin uneliaat matoset.
xxx/ellauri304.html on line 178: Saku hankasi päätään Helkan kylkeen ja lipoi huuliaan. Äiti. Onko kaunis kirja?
xxx/ellauri304.html on line 202: Laulujen laulu eli (Salomon) Korkea veisu (hepr. שיר השירים, Shir Hashirim, ”Laulujen laulu”) on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 22. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin neljäs kirja. Nimi ”Laulujen laulu” on itse kirjaa paljon myöhäisempi. Se tulee kirjan nimestä Vulgatassa, Canticum Canticorum.
xxx/ellauri304.html on line 204: Suomenkielisessä Raamatussa kirjan nimi on vuoden 1933 käännöksessä Korkea veisu, vuoden 1992 käännöksessä sen sijaan Laulujen laulu. Aivan persettä.
xxx/ellauri304.html on line 209: Musta (f) minä ja miellyttävä (f), lukee psalttarissa alkukielellä. Kirja muistuttaa tyyliltään muinaisen Lähi-idän alueen eroottisia runoja ja Theokritoksen maalaisidyllejä. Tästä syystä kriittiset tutkijat uskovat, että kirja on ajoitukseltaan myöhäinen ja että se on kirjoitettu hellenististen kulttuurivaikutteiden aikana. Vaikka kirja ei mainitse Jumalaa nimeltä kertaakaan, sen allegorisen tulkinnan vuoksi se on otettu mukaan Raamatun kaanoniin. Haha, se sai vaan patriarkkojen veret liikkeelle. Juutalaisen tradition mukaan kirja on allegoria Jumalan rakkaudesta Israelin kansaa kohtaan. Origeneestä alkaneessa kristillisessä perinteessä kirja on allegoria uskovaisen suhteesta seurakuntaan tai Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta. Vittu se on vaan pehmopornoa. Uuden testamentin kirjoittajat eivät viittaa Laulujen lauluun. Eikä ihme, on se niin heruttava, että Paavalilla olisi tullut vähemmästäkin kamat housuihin. Etenkin kun miehen kauneutta suizutetaan siinä aivan pidäkkeettömästi.
xxx/ellauri304.html on line 214: Mishna kynäiltiin 1. temppelin liiskauxen jälkeen kun pelättiin että suisnapelin säännöt muuten unohtuvat. Mishna tallentaa viisaiden välisen keskustelun siitä, pitäisikö Megillat Shir Hashirim sisällyttää Tanakhin runkoon vai ei. Rabbi Akiva sanoo "Ken!" ja julistaa, että se ei ole vain sen arvoinen, että se on osa kaanonia; se on itse asiassa pyhämpi kuin mikään muu Raamatun kirja. Hänen sanoin: "Kaikki kirjoitukset ovat yhtä pyhiä, mutta Shir Hashirim on pyhien pyhä." Megillat Shir Hashirimin tekee niin erikoisen juuri se, että se puhuu Israelin lasten ja Luojan välisestä suhteesta ja rakkaudesta. Haha LOL.
xxx/ellauri304.html on line 319: Warren Burton Murphy (13. syyskuuta 1933 – 4. syyskuuta 2015) oli amerikkalainen kirjailija, tunnetuin Puuntuhooja -sarjan luojana, johon perustui elokuva Remo Williams: Seikkailu alkaa. Remo Williams: Seikkailu alkaa, julkaistu myös nimellä Remo: Aseeton ja vaarallinen, on vuoden 1985 yhdysvaltalainen toimintaseikkailuelokuva, jonka on ohjannut a guy named Hamilton. Elokuvassa esiintyivät Retu Hoidokki, Joel Halla-aho, J.A. Pronto, Wilford Lieriö ja Kate Mulkero.
xxx/ellauri304.html on line 340: "Hän on toiminut mentorina ja opettajana koko sukupolvelle rikos- ja trillerikirjailijoita."
xxx/ellauri304.html on line 370: Yksityinen silmä Pirulainen Hiven on myös ainutlaatuinen. Trace-sarjassa on seitsemän kirjaa, ja ne voittivat seitsemän kansallista palkintoa, mikä tekee siitä yhden modernin etsivähistorian arvostetuimmista sarjoista. Mystery ja Detective Monthly kutsuivat kirjoja "hauskimmille koskaan kirjoitetuille mysteereille, patukka ei yhtään."
xxx/ellauri304.html on line 372: Ei yhden tempun poni, melkein 200 kirjansa joukossa Murphy on kirjoittanut fantasia-, kauhu-, suuria jännitysromaaneja, poliittisia trillereitä, lukitun huoneen mysteereitä, ja vaikka hän on ottanut kymmenen vuoden tauon "pienien häiriöiden selvittämiseksi", palkinnot ja tunnustukset kasaantuvat jatkuvasti ylös.
xxx/ellauri304.html on line 374: Warren piti kerran taukoa kirjoittaaxeen poliisiyhdistyxelle kirjan terrorismista. Mary Higgins Clark lainasi kerran hyväksyvästi hänen kuvaustaan siitä, mitä terrori on, ja koski: "Warren Murphy sanoo: 'Terrori ei ole aaveita, jotka lentävät seinien läpi, menevät woo-woo-woo. Terrori on sitä, kun juhlat ovat ohi ja kaikki ovat lähteneet kotiin ja vihdoin voit vetää syvään henkeä ja lukita ovet ja paikkasi on vihdoin tyhjä ja hiljainen, ja sammutat valot ja sitten kuulet wc:n huuhtelevan yläkerrassa. Se on terroria. Siellä on takuulla joku aseeton ja vaarallinen huppupää neekeri kyykkypaskalla."
xxx/ellauri304.html on line 378: Tässä on Murphyn ajatuksia - (oppinut joskus tuskallisen kokemuksen kautta) - kirjasi suunnittelusta, kirjoittamisesta ja viimeistelystä.
xxx/ellauri304.html on line 381: ajatella kuin kirjailija.
xxx/ellauri304.html on line 383: juonitella kuin kirjailija.
xxx/ellauri304.html on line 385: kirjoittaa kuin kirjailija.
xxx/ellauri304.html on line 535: Herman Melville, titled Moby Duck, is the greatest novel ever written by an American author. Hahhaa, jos se on niin onpa Amerikan kirjallisuus huonoissa kantimissa. Niinkuin se kai onkin. Kuuntele nyt sen tiivistelmää:
xxx/ellauri304.html on line 539: Hyi miten ällöttävä syllabus. Ize kirja on silmitöntä valaantappoa taalankuvat silmissä, mitä nyt välissä vähän homostellaan. Another day, another dollar.
xxx/ellauri304.html on line 569: Rutikuiva John Grisham kirjoittaa jokaisesta kirjasta pitkän luonnoxen jonka kirjoittaminen kestää kauemmin kuin ize kirjan. Se on helppo uskoa. Before beginning the actual writing of her bestselling books, Mary Higgins-Clark develops an outline and frequently very detailed biographies of the main characters, stuff that’ll never make it into the book but which Mary feels comfortable knowing.
xxx/ellauri304.html on line 631: Hannibal Lecter. Anthony Hopkins, sama heppu joka esiintyi savinaamaisena Titus Andronicuxena, koikkelehti Hannibal Lecterinä elokuvassa Uhrilampaat. Anthony Hopkins on Why He Became an Actor: ‘I Was Tired of Being Called Stupid’. Hannibal Lecter on kirjailija Thomas Harrisin luoma kuvitteellinen hahmo, joka esiintyy hänen kirjoittamissaan romaaneissa Punainen lohikäärme, Uhrilampaat, Hannibal ja Nuori Hannibal sekä niihin pohjautuvissa elokuvissa ja televisiosarjassa. Hän on hyvin älykäs ... Tai sitten ei. Hannibalin lukijat ja kazojat eivät ainakaan, ne ovat punaraitapyllypaviaaneja.
xxx/ellauri304.html on line 690: Ei hemmetti, Warren Murphyyn verrattuna Juan Batiste Montabuan on nobelisti ja Erkki Kanervan "Jammu" nimimerkillä kirjoittama "Yrjö" kirjasarja sofistikoitu klassikko. Enpä ole surkeampaa sepustusta juuri lukenut kuin tän vanhan vainoojan. Ja sentään olen ezimällä ezinyt näitä pohjanoteerauxia.
xxx/ellauri304.html on line 692: Erkki Kanerva julkaisi vuosina 1969–2014 nimimerkillä Jammu ainutlaatuisen 39-osaisen kirjasarjan murrepakinoita, Yrjö-kirjat. Yksittäisiä pakinoita julkaistiin ensin kaupunkilehti Tamperelaisessa sekä aikakauslehti Hymyssä. Ne ovat suhteellisen helppolukuisia. Varhaisimmat pakinat ovat kirjeitä, joita Yrjö lähetteli kaupungista kotiväelleen. Niiden tavallinen aihe oli kaupungin ja maaseudun vertaileminen. Pakinoiden huumori perustuu tilannekomiikkaan ja henkilökuvaukseen. Tekstejä sävyttää tamperelainen työläiskulttuuri.
xxx/ellauri305.html on line 44: Pete Mencken defended Dreiser despite freely admitting his faults, stating forthrightly that Dreiser often wrote badly and was a gullible man. Dreiser oli Chicagon kirjallisuusliikkeen veteraani ja antisemiitti.
xxx/ellauri305.html on line 48: Amerikkalainen tragedia on yhdysvaltalaisen kirjailijan Theodore Dreiserin vuonna 1925 julkaisema romaani. Hän aloitti käsikirjoituksen kesällä 1920, mutta vuotta myöhemmin hylkäsi suurimman osan tekstistä. Se perustui Grace Brownin pahamaineiseen murhaan vuonna 1906 ja hänen rakastajansa oikeudenkäyntiin. Vuonna 1923 Dreiser palasi projektiin, ja tulevan vaimonsa Helenin ja kahden toimittaja-sihteerin Louise Campbellin ja Sally Kusellin avulla hän viimeisteli massiivisen romaanin vuonna 1925. Kirja tuli julkisuuteen Yhdysvalloissa. 1. tammikuuta 2021.
xxx/ellauri305.html on line 81: Grace Mae Brown (20. maaliskuuta 1886 – 11. heinäkuuta 1906) oli 20-vuotias amerikkalainen nainen, jonka hänen poikaystävänsä Chester Gillette murhasi Big Moose Lakella, New Yorkissa, kerrottuaan ensin hiänelle olevansa raskaana. Murha ja sitä seurannut epäillyn oikeudenkäynti herättivät valtakunnallisten sanomalehtien huomion. Hänen kuolemansa olosuhteet inspiroivat kuvitteellisia hoitoja, kuten Amerikkalainen tragedia ja Jennifer Donnellyn vuoden 2003 romaani Keräävä valo. Murhaa analysoitiin ja tutkittiin kahdessa tietokirjassa, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1986. Mixhän se oli juuri tuolloin tapeetilla?
xxx/ellauri305.html on line 95: Heinäkuun 11. päivänä pariskunta nähtiin soutamassa Big Moose Lake -järvellä. Gillette oli kirjoittanut hotellirekisteriin salanimellä "Carl Grahm" (koska Gilletten matkalaukku oli monogrammi "CEG", hän valitsi nimen samoilla nimikirjaimilla). Kun he olivat järvellä, Gilletten uskotaan lyöneen Brownia päähän tennismailalla (joka oli nähty hänen matkalaukkuun kiinnitettynä) tai mahdollisesti airolla, minkä jälkeen Brownin uskotaan pudonneen veneestä ja hukkunut. Gillette palasi yksin ja antoi vaihtelevia selityksiä tapahtuneelle.
xxx/ellauri305.html on line 101: Kopiot Brownin rakkauskirjeistä julkaistiin kirjasen muodossa, ja niitä myytiin oikeudenkäynnin aikana oikeussalin ulkopuolella. Theodore Dreiser parafrasoi monia näistä kirjeistä romaanissaan Amerikan tragedia lainaten viimeistä kirjettä melkein sanatarkasti. Jennifer Donnelly käytti monia kirjaimia romaanissaan A Northern Light (höh eikös se ollut Gathering light?).
xxx/ellauri305.html on line 188: rakastettuni häpyhuulissa”, Saarinen paljasti Epäihmisen ääni -kirjan
xxx/ellauri305.html on line 202: Epäihmisen ääni -kirjan kannessa E. Saarinen poseeraa buutseissa ja nahkatakissa jossa ei
xxx/ellauri305.html on line 257: Kaikki muslimit ovat Allahin asialla. Ariel pääsi Karmela Belinkin housuihin vasta vuoden yritettyään, kapisella vaahtomuovipatjalla pani nuohoten sitä talon kellarissa Karmelan huokuessa hänen korvaansa. Itikat suosivat puuskuttavia. Vuonna 1984 Bélinki esitti Helsingin yliopistossa väitöskirjaksi englanninkielisen tutkimuksen naisasialiikkeen historiasta. Tutkimus sai painoluvan, mutta väitöstilaisuudessa molemmat vastaväittäjät ehdottivat sen hylkäämistä. Tapausta puitiin myöhemmin muun muassa väittelijän oikeusturvan kannalta. Bélinki väitteli myöhemmin tanskalaisessa Knightsbridgen yliopistossa. Knightsbridgen yliopiston tutkintoja ei tunnusteta edes Tanskassa. Tanskan korkeakoulu- ja tiedeministeriö kielsi Knightsbridgeltä "university"-nimikkeen käytön vuonna 2010. Bélinki toimi 1980-luvun alussa Helsingin kaupunginvaltuustossa aluksi rannikkoruozalaisten kääpiöpuolueen ryhmässä, mutta siirtyi 1980 kesken kauden kokoomuksen valtuustoryhmään. Julkaisuja: Shylock i Finland: judarna och Finlands litteratur 1900-1970. Åbo Akademi 2000. Karmela on Pikin ikätoveri, varmaan jo puuskuttaakin ja pilkkii sohvalla.
xxx/ellauri305.html on line 297: 613 käskyä ovat Toorassa, Mooseksen viidessä kirjassa annetut määräykset eli mitsvat (hepr. מצוות, mitsvot), joita noudattaen juutalaisten tulee elää. Käskyjen määräksi on vakiintunut 613, sillä se on sanan Torah lukuarvo lisättynä sukuelinten lukumäärällä. Käskyluettelo ei ole yksiselitteinen, mutta arvovaltaisimpana pidetään rabbi Maimonidesin kokoamaa listaa Mishneh Torahissa (1170–1180 jaa.). Käskyistä positiivisia on 248, ja kieltoja on 365. Suuri osa käskyistä on vanhentuneita, kuten jo tuhotussa temppelissä suoritettavan rituaaliköyrimisen ohjeet, ja jotkin vain muinaista Israelia koskevat ohjeet. Nykyisin noudatettavissa olevia käskyistä arvioidaan olevan alle 300.
xxx/ellauri305.html on line 301: Juutalaisen perinteen mukaan Toora sisältää 613 käskyä (heprea : תרי״ג מצוות, latinaisin kirjasimin : taryag mitzvot). Tämä perinne kirjataan ensimmäisen kerran 3. vuosisadalla jKr., kun rabbi Simlai mainitsi sen saarnassa, joka on tallennettu Talmud Makkot 23b. Muita klassisia viisaita, joilla on tämä näkemys, ovat rabbi Simeon ben Azzai ja rabbi Eleazar ben Yose Galilealainen. Sitä lainataan Midrash Shemot Rabbah 33:7:ssä,Bamidbar Rabbah 13:15–16; 18:21 ja Talmud Yevamot 47b. 613 käskyä sisältävät "positiiviset käskyt" suorittaa teko (mitzvot aseh) ja "negatiiviset käskyt" pidättäytyä teosta (mitzvot lo taaseh). Kieltojen numero 365 on sama kuin aurinkovuoden päivien lukumäärä, ja positiivisten käskyjen numero 248 liittyy ihmiskehon luiden ja tuttujen jo mainittujen turpoavien ja kostuvien/ kovettuvien elinten lukumäärään.
xxx/ellauri305.html on line 303: Vaikka numero 613 mainitaan Talmudissa, sen todellinen merkitys lisääntyi myöhemmässä keskiaikaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa, mukaan lukien monet mitzvoteja listaavat tai järjestävät teokset. Tunnetuin näistä oli Maimonidesin 613 käskyn luettelo. Vaikka käskyjen kokonaismäärä on 613, kukaan ei voi suorittaa niitä kaikkia. Monet voidaan havaita vain Jerusalemin temppelissä, joka ei enää ole pystyssä. Erään vakiolaskennan mukaan on 77 positiivista ja 194 negatiivista käskyä, joita voidaan noudattaa nykyään, joista 26 käskyä on voimassa vain Israelin maassa. Lisäksi jotkut käskyt koskevat vain tiettyjä juutalaisia: toisia noudattavat vain cohenit ja toisia vain miehet tai naiset, joitakin vain miehet ja naiset yhdessä, kuten "lisääntykää ja täyttäkää maa".
xxx/ellauri305.html on line 442: Esim. 22:24 - Ei välitellä korkolainaa, takausta, todistaa tai kirjoittaa velkakirjaa
xxx/ellauri305.html on line 1462: Deut. 24:1 — Avioeron myöntäminen Get- asiakirjan avulla
xxx/ellauri305.html on line 1579: Tietyt miesten väliset seksuaaliset toimet (heprea: zakhar), joihin liittyy se, mitä masoreettinen teksti kirjaimellisesti nimittää naisena makaamisexi (heprea: tishkav mishkvei ishah), ja Septuaginta kirjaimellisesti naisen/vaimon sänkytouhuxi (kreikaksi: koimethese koiten gynaikos). Komennon kohteen sukupuoli ymmärretään yleisesti mieheksi, mutta sitä ei nimenomaisesti mainita. Tämän kohdan oikea käännös ja tulkinta sekä sen vaikutukset homoseksuaalisuuteen juutalaisuudessa ja homoseksuaalisuuteen kristinuskossa, ovat kiistanalaisia. Englanninkieliset käännökset ovat laaja-alaisia.
xxx/ellauri305.html on line 1589: Jos härkä on menneisyydessä kurkinut ja omistajaa on varoitettu härän käytöksestä, mutta se ei ole onnistunut hillitsemään sitä ja se syö ja tappaa toisen henkilön, omistaja tuomitaan kuolemaan. Jos asianomainen vaatii maksun suorittamista, kuolemaa ei vaadita. Jos orja tapetaan, härän omistajan on maksettava sakko, ja härkä on kivitettävä kaikissa tapauksissa. Mooseksen kirjoittaman Mooseksen kirjan 21:28:ssa määrätään kuitenkin, että nälkäinen härkä kivitetään ensimmäisestä ryöstörikoksesta.
xxx/ellauri306.html on line 57: Oikeistolaisten ällösanoja. Erivapaus, etuoikeus. Yxilönvapaus, omistusoikeus. Verovapaus, vahvemman oikeus. Oman käden oikeus, yrittäjän sananvapaus. Oikeustoimi, vapaussota. Palkaton kikytyö, norminpurku. Juha Sipilä tiukkana kiky-leikkausten soveltamisesta – "Lipsuminen kaataisi koko rakennelman". Saatuani Oulunkylän kirjaston poistohyllystä hyvää lisämazkua tästä aiheesta aion iloisesti toistaa izeäni ja mätkiä hieman lisää näitä oikeistopaskiaisia.
xxx/ellauri306.html on line 80: Yhteisöstä, oikeudesta ja tasa-arvosta kiinnostuneille lukijoille tämä kirja on todellinen kyynelehtijä.
xxx/ellauri306.html on line 82: "Minä"n korostaminen itsekkyydessä. Ayn Rand Instituten erityisen izekkäänä ansioitunut kollega Schwartz ( The Foreign Policy of Self-Interest: A Moral Ideal for America , 2004 jne.) väittää äänekkäästi läpi tämän huonosti syttyvän kirjan, että altruismi "on viime kädessä kutsumus orjuuteen", joka vaatii yksilöiden "alistumista" toisille "tarpeisiinsa kahlittuna. Vaatimus ei ole se, että kunnioitat muiden ihmisten omaisuutta, vaan se, että sinusta tulee heidän omaisuutensa."
xxx/ellauri306.html on line 90: Yhteisöstä, oikeudesta ja tasa-arvosta kiinnostuneille lukijoille tämä kirja on todellinen kyynelehtijä.
xxx/ellauri306.html on line 121: Oman edun tavoittelu ei edellytä izekkäistä moraaliperiaatteista luopumista. Heitä raamattusi mäkeen ja osta tämä kirja.
xxx/ellauri306.html on line 126: Loppuosa kirjasta on tuhoon tuomittu kun kultainen sääntö on heti kättelyssä ryssitty. Ei altruismi ole jotain lapamatoilua vaan reipasta kommunismia. Toi vitun sinuttelu on jo oireellista. Solidaarisuuden pronomini on me, ei mä ja sä. "Tienaamiesi rahojen" - mitä vittua? Tässä lähdetään jo hakoteille: ei kukaan tienaa mitään, varsinkaan lone rangerina. Apinapesä jauhaa tulosta, josta kukin saa osansa sen mukaan kuin se tarvizee.
xxx/ellauri306.html on line 145: Mitäs sitten valkopestään izekkyys? Siihen riittää ettei "ryövää" muilta vaan tuottaa (ja vaihtaa) asioita joita ize arvostaa, muista viis. Coureur de bois pystymezässä squawn turkis tapissa, postinkantaja joka ahertaa nälkäpalkkansa eteen, opiskelija joka "juhlimisen" sijasta "keskittyy lukuihinsa" (mulla on muuten paikallisradion toimittajan paperit nim. MA Syrakuusan yliopistosta New Yorkista, jonka alumiineja, tiedekuntaa ja tytäryhtiöitä ovat kaikki Yhdysvaltain 46 presidenttiä ml Joe Biden, kolme nobelistia, yksi Fields-mitalisti, 36 olympiamitalistia, kolmetoista Pulitzer-palkinnon saajaa, lukuisia Oscar-voittajia, kaksi Rhodes Scholaria, viisi Marshall Scholaria, USA:n kaikki kuvernöörit sekä Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet. Eli revi siitä hei kaverit!), urheilija joka harjoittelee sinnikkäästi tullaxeen miljonäärixi, kexijä joka haluaa tulla rikkaaxi, taiteilija joka keskittyy työhönsä vaatimatta apurahoja, kaikki ovat esimerkkejä hyvästä izekkyydestä. Tästä näkee jo mistä olkiukosta on kysymys. Kazotaan vaikka sanakirjasta:
xxx/ellauri306.html on line 154: Sanakirjat ovat tästä herttaisen 1-mielisiä: the fact of caring only about yourself rather than about other people.
xxx/ellauri306.html on line 177: Aulus Persius Flaccus (34–62) oli roomalainen runoilija ja satiirikko. Hänen elinaikaansa kutsutaan roomalaisen kirjallisuuden hopea-ajaksi ja samaan aikaan elivät myös Martialis ja Juvenalis.
xxx/ellauri306.html on line 181: Persiuksen opettajat Cornutus ja Caesius Bassus julkaisivat hänen varhaisen kuolemansa jälkeen Persiuksen ainoan teoksen, Saturae. Teos koostuu kuudesta satiirista, joissa Persius arvostelee aikansa kirjallista muotia ja yleistä rappiota. Persius käyttää runoissaan taitavasti sarkasmia ja kekseliäitä kielikuvia, ja roomalaisen satiirin perinteitä noudattaen runojen lopussa on aina moraalinen opetus. Teos oli suuressa suosiossa keskiajalla.
xxx/ellauri306.html on line 183: Persiusta on syystä kritisoitu siitä, että hänen runonsa ovat pelkkiä siveellisyyssaarnoja ja että niistä puuttuu sovittelevuus ja humoristisuus. Vittu ne on mitään satuuraa, pelkkää makulatuuraa. Hopea ei ole häpeä, mutta Persiuxen sepustuxet on. Häntä on pidetty pikkuvanhana kirjatoukkana joka ei ole oikein saanut omakohtaista kokemusta aiheestaan josta tekee satiiria. Toisaalta hänen ideoitaan ja aihevalintojaan on kehuttu, nimittäin pontifexit kehuivat.
xxx/ellauri306.html on line 244: 24. maaliskuuta 1870 Syracuse University perustettiin. New Yorkin osavaltio myönsi uudelle yliopistolle oman peruskirjan, joka oli riippumaton Genesee Collegesta, joka oli epäonnistunut yrittämään muuttaa Syracuseen vuotta aiemmin. Yliopisto perustettiin yhteiskoulutukseksi. Presidentti Gregory Peck totesi avajaisissa: "Sisäänpääsyn ehdot ovat samat kaikille henkilöille... täällä ei saa olla häpeällistä naisten syrjintää... aivoilla (m) ja sydämellä (f) on oltava kohtuulliset mahdollisuudet..."
xxx/ellauri306.html on line 280: koulutukseltaan M.Sc. sovelletun kirjanpidon ja B.Sc. yhtiöoikeudessa. Hän toimii
xxx/ellauri306.html on line 409: Perinteisen tarinan mukaan gootit asuivat ajanlaskun alussa Veiksel-joen suulla nykyisen Puolan pohjoisrannikolla. Gootit eivät välttämättä olleet mikään etnisesti, kielellisesti tai kulttuurisesti yhtenäinen kansa, vaan kokoelma erilaisia keskenään liittoutuneita ja gootti-identiteetin (Nemi ja Miki Liukkos-look: mustat kuteet, vahvat meikit, kromikoristeiset nahkavetimet, synkkä ilme, raskasmetallimusa) omaksuneita väestöaineksia. Goottien joukossa saattoi germaanien ohella olla slaavilaista, iraanista, roomalaista tai muuta suspektia matualkuperää olevia ryhmiä. Nyziellä ainakin on vitusti turkkilaisia. Varsinaisesti gootit astuivat länsipaskaan antiikin ajan kirjallisten lähteiden mukaan 200-luvulla, jolloin he asuivat Kaakkois-Euroopassa ja Mustanmeren pohjoispuolella. Sen jälkeen heidän vaiheitaan voidaan seurata aina 500-luvulle asti, visigooteiksi kutsutun ryhmän tapauksessa 700-luvulle. On kuitenkin kyseenalaista, kuinka paljon 500-luvun tai 700-luvun gooteilla oli kuteiden ja musan lisäxi yhteistä satoja vuosia aikaisemmin eläneiden goottien kanssa.
xxx/ellauri306.html on line 425: Rooman tumpelo keisari Claudius löi gootit taistelussa vuonna 269 ja sai siitä lisänimen. Gooteilta hän sai useitakin sattuvia lisänimiä. Keisari Aurelianus luovutti vaikeasti huollettavan Daakian gooteille 270-luvun alussa. Influensseri Wulfilan (Pikku Hukka) käännytystyön ansiosta gootit omaksuivat 300-luvulla kristinuskon sen areiolaisessa muodossa. Wulfila myös kehitti gootin kielelle uuden aakkoston, joka perustuu latinalaisiin ja kreikkalaisiin aakkosiin. Sitä ennen goottia kirjoitettiin riimukirjaimilla, jotka myös perustuivat latinalaisiin aakkosiin.
xxx/ellauri306.html on line 435: Goottien mukaan on nimetty monia myöhemmän ajan ilmiöitä, joilla ei ole mitään tekemistä alkuperäisten goottien kanssa. Renessanssiajan oppineet alkoivat kutsua 1100–1500-luvuilla suosittua taiteen ja arkkitehtuurin suuntausta halventaviksi tarkoitetuilla nimityksillä ”goottilainen” ja gotiikka. Heidän tarkoituksenaan oli korostaa, että keskiajan taide oli vähempiarvoista kuin antiikin taide, koska heidän mielestään gootit olivat tuhonneet antiikin korkeakulttuurin ja korvanneet sen omallaan. Kun romantiikan aikana keskiaika nousi uudelleen kiinnostuksen kohteeksi, ”goottilaisiksi” alettiin kutsua monia romantiikan taiteen ilmentymiä, kuten kauhukirjallisuuteen kuuluvia niin sanottuja goottilaisia romaaneja. Tämän seurauksena ”goottilaisuus” alettiin yhdistää synkkään kauhuestetiikkaan, mikä puolestaan innoitti 1900-luvun lopulla syntynyttä goottikulttuuriksi kutsuttua nuorison alakulttuuria. Tää on taas tietysti kaikki anglosaxipotaskaa.
xxx/ellauri306.html on line 451: Onnexi unkarilaiset kirjailijat 1100-luvulla halusivat esittää hunnit positiivisessa valossa loistavina esivanhempina.
xxx/ellauri306.html on line 527: Suomalaiselle lajityypillistä, dna:han kirjattua toimintaa on rakentaa terassi ja seuraavana vuotena terassin laajennus, kunnes koko tontti on yhtä terassia.
xxx/ellauri306.html on line 574: Elokuva Grishamin kirjaan perustuen säilytti juonen aikaisemman osan, mutta sillä on täysin erilainen loppu. Elokuvassa Mitch tekee sopimuksen FBI:n kanssa veljensä vapauttamisesta ja suurista rahasummista vastineeksi tiedoista yrityksensä asiakkaista. Sen sijaan, että Mitch pettäisi asianajajan valansa luovuttamalla luottamukselliset tiedostot FBI:lle, Mitch löytää kieroutuneen laillisen tavan pitää sekä FBI:n että mafian poissa, jotta hän voi jatkaa kieron asianajajan uraansa, vaikkakaan ei sukuaan.
xxx/ellauri306.html on line 576: Arvostelija Yrjö Kruunu totesi, että "Tässä tapauksessa minulla on selvä tunne, että elokuva paransi kirjaa. Kirjan Mitch käy läpi hyvin äkillisen muodonmuutoksen - juristista räjähdysmäiseksi toimintasankariksi. Käytännössä mikään aikaisemmassa ei ole antanut meille mitään ajatusta, että hänellä edes oli "se". Elokuvan Mitch päinvastoin pysyy hyvin luonteeltaan. Hän oli aluksi näppärä nuori asianajaja, ja siksi The Firm otti hänet ensiksi - mutta hän vain antaa heille hieman enemmän kuin he lupasivat. Hänen tapansa selviytyä ahdingosta on pohjimmainen asianajajan tapa: erittäin siisti, kiero (ja hieman kyseenalainen) oikeudellinen ratkaisu, jonka vain joku munaton lakimiekkonen olisi voinut keksiä."
xxx/ellauri306.html on line 593: Käytämme myös sanaa semi, esimerkiksi jalkapalloturnauksen välierissä, puoliympyrässä tai paritalossa (eli se jakaa seinän toisen talon kanssa). Semi yksikkösanana on Yhdistyneessä kuningaskunnassa slangi jollekin, joka liittyy miehen yksityiselämään. Jos haluat täydellisen määritelmän, voit tarkistaa sen Urban Dictionary -sanakirjasta: Ei aivan erektio, mutta sinne menossa. "Kun näin Milla Jovovichin tissit, sain semin." Pääsin puoliveteeseen. Milla Jovovich (oik. Milica Jovović, ukr. Ми́лица «Мі́ла» Йо́вович, Mylytsa «Mila» Jovovytš; s. 17. joulukuuta 1975 Kiova, Neuvostoliitto) on ukrainalaissyntyinen yhdysvaltalainen malli, elokuvanäyttelijä ja laulaja. Hänet tunnetaan muun muassa Alicen roolista Resident Evil -elokuvasarjassa.
xxx/ellauri306.html on line 602: Lapsen kutsuminen "Spunkyksi" on kauheaa kauheaa kauheaa (vaikka rouheaa). En ollut koskaan kuullut, että ketään olisi sanottu "pisuksi", saati lasta, ennen kuin tulin Amerikkaan. Enemmänkin, jos käytät sitä samalla tavalla kuin sanottaessa "tällä lapsella on paljon spunkkia". Koputa Y-kirjain ja etsi se sitten (toivottavasti Google UK ei merkitse tätä viestiä…) ja olen melko varma, että et koskaan enää sano sitä lapsesta. Kun Urban Dictionary on auki, voit yhtä hyvin kiinnittää tämän siihen. Niille, jotka eivät halua etsiä sitä, taas aivan kuten semi, se on slangi jollekin muulle, joka liittyy "miesosiin", nimittäin runkku.
xxx/ellauri307.html on line 104: Kustantaja, kirjailija Vanessa Springora kertoo kirjassaan Suostumus (Le Consentement, 2020) Matzneffin häneen kohdistamasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Springora oli 1980-luvulla 14-vuotias ja vaikeassa elämäntilanteessa, kun Matzneff vietteli hänet ja käytti hyväkseen.
xxx/ellauri307.html on line 108: Hän kuvaili pedofiliaa, lakisääteistä seksuaalista väkivaltaa ja seksuaalista matkailutoimintaansa useissa kirjoissaan sekä virallisella verkkosivustollaan ja keskusteli niistä televisio-esiintymissä. Siitä huolimatta hän pysyi suojassa kaikilta rikossyytteiltä koko kirjallisen uransa ajan ja hyötyi laajasta ja innostuneesta tuesta ranskalaisen kirjallisuuden piirissä – huolimatta siitä, että hänen kirjojaan ei myyty hyvin suuren yleisön keskuudessa.
xxx/ellauri307.html on line 114: Kanadalainen Bombardier-lentokonedynastiaan kuulunut Denise kuoli nopeasti edenneeseen syöpään tänään, ainoa joka uskalsi väittää vastaan Gabia hyllaavalle ranskis kirjallisuuskermalle. Denise kuoli, Penise senkun porskuttaa 86 vuotiaana edelleen.
xxx/ellauri307.html on line 119: Miki Liukkonen päätti päivänsä tässä päivänä muutamana. Miki oli syntynyt 1989, eli ikää ehti kertyä 33 tai oikeammin 4 päivää vajaa 34. Hänen mielipuuhansa oli häpeäminen. Hän häpesi koko ajan ja vähän kaikkea. Hänen mielestään muidenkin olisi pitänyt hävetä. Pollen "Kelpaan tälläsenä" (albumi 169) oli sen mielestä lievää törkeämpää liioittelua. Et kelpaa. Loppupeleissä se joutui pehmustettuun koppiin Auroraan. Mikin kirjat oli aika paskoja.
xxx/ellauri307.html on line 122: Miki Liukkosen myötä suomalainen kirjallisuus menetti suuren kirjailijan ja merkittävän äänen
xxx/ellauri307.html on line 123: Miki Liukkosen myötä suomalainen kirjallisuus menetti merkittävän kirjailijan ja suuren äänen. Vahvan äänen oikealta kuin Ben Zyskowiczin ja keinoelinministeri pedofiilinpoika pedofiili kaxois-Wille Rydmanin.
xxx/ellauri307.html on line 125: Miki Liukkonen halusi herätellä kotimaista kulttuurielämää. Pelkät kirjalliset ansiot eivät hänelle riittäneet, vaan kirjailijan piti olla ”uudistaja” ja ”häiriö”.
xxx/ellauri307.html on line 128: Mikin epäonnexi v 2017 Finlandia palkinnon pääsi valkkaamaan förbannade Elisabeth Rehn, joka ei tietystikään valkannut homon tiiliskiveä O:ta vaan klisheisen semitietokirjailijan, Juha Nurmeen Niemen. V:a Kosken, Niemi.
xxx/ellauri307.html on line 134: ”Miki oli sukupolvensa lahjakkain kirjailija. Hänen teoksensa Elämä: esipuhe on maailmanluokan kirjallisuutta, mestariteos, joka täysin verrattavissa esimerkiksi David Foster Wallacen Päättymättömän riemuun”, Knuuti sanoo. No joo, ei sillä vielä kuuhun mennä.
xxx/ellauri307.html on line 137: Hesarin Marja Ylikangas kirjoitti nyreän arvostelun Mikin jostain kirjasta 2121. Se oli Miki Liukkosen lopun alkua. Tulee mieleen se Anja Kaurasen syysprinssi, jonka ura oli samansorttinen lyhyt kananlento. Ei pitäisi ottaa kirjailijankuzumusta noin vakavasti.
xxx/ellauri307.html on line 197: Keräämme tietoja myös käyttäessäsi verkkosivustoamme tai palveluitamme, mukaan lukien toiminnot, kuten kirjautuminen tilillesi ja/tai tilisi käyttö. Sisältö (eli kaikki tiedot, jotka luot, lataat, julkaiset, lähetät tai jaat verkkosivustomme kautta) voidaan välittää järjestelmiemme kautta ja tallentaa niihin. Näitä tietoja ovat selaushistoriasi verkkosivustolla, kirjanmerkkeihin merkityt lainaukset, tekemäsi kommentit, tietyillä sivuilla käytetty aika, verkkosivuston Uniform Resource Locator ("URL") verkkosivustolta, jolla vierailit ennen tälle verkkosivustolle tuloa, minkä URL-osoitteen vieraile seuraavaksi (eli jos seurasit linkkiä johonkin suosittelemistamme palveluntarjoajista tai toimittajista), laitetyyppi, käyttämäsi selain, Internet-palveluntarjoaja, vierailun päivämäärä/aikatiedot, käyttöjärjestelmä ja muut käyttötiedot.
xxx/ellauri307.html on line 199: Sallimme myös kolmansien osapuolien asentaa evästeitä laitteellesi, kun käytät verkkosivustoamme. Nämä kolmannet osapuolet ovat vastuussa omien tietosuojakäytäntöjensä määrittelemisestä. Saadaksemme täydelliset tiedot kolmannen osapuolen evästeistä ja käsittelystä pyydämme sinua tutustumaan tässä asiakirjassa lueteltujen vastaavien kolmannen osapuolen palveluiden tietosuojakäytäntöön.
xxx/ellauri307.html on line 201: Kun vierailet verkkosivustollamme, näkemäsi mainos voidaan räätälöidä aiemman Internet-käyttäytymisesi perusteella. Emme käsittele henkilötietojasi itse, mutta annamme kolmansille osapuolille pääsyn henkilötietoihisi verkkosivustomme kautta. Katso asianomaisten kolmansien osapuolten tietosuojakäytännöt tässä asiakirjassa.
xxx/ellauri307.html on line 315: Venäläinen elämän tarkoituksen kaipuu on kirjallisuutemme pääteema, ja tämä on älymystömme olemassaolon todellinen pointti.
xxx/ellauri307.html on line 324: Syntyi aristokraattiseen perheeseen vuonna 1891 Riiassa, Venäjän valtakunnassa (nykyinen Latvia). Vuotta vanhempi kuin Margit Spranger, liekö tavanneet joskus Riiassa. Hän sai nimen Elizaveta Pilenko. Hänen isänsä kuoli hänen ollessaan teini-ikäinen, ja tästä kärmistyneenä hän hyväksyi ateismin. Vuonna 1906 hänen äitinsä muutti perheen Pietariin, missä hän osallistui radikaaleihin älymystöihin. Vuonna 1910 hän meni naimisiin bolsevikin kanssa, jonka nimi oli Dmitri Kuz'min-Karavaev. Tänä elämänsä aikana hän oli aktiivisesti mukana kirjallisissa piireissä ja kirjoitti paljon runoutta. Hänen ensimmäinen kirjansa, Scythian Shards ( Скифские черепки), oli runokokoelma tältä ajalta. Skyytit oli plagioitu Blokilta. Vuoteen 1913 mennessä hänen avioliittonsa Dimitriyn kanssa oli päättynyt. Myöhemmin hän kääntyi katolilaisuuteen ja hänestä tuli katolinen pappi. Täh? Siis kenestä? No siitä vale-Dimitristä.
xxx/ellauri307.html on line 338: Sitten hän kamppaili akateemisesti, vaikka hän oli loistava, ja murrosiässä hän hengaili Pietarin Merezhkovskin ja Gippiuksen kirjallisissa salongeissa, missä hän tapasi ensimmäisen aviomiehensä. Jonkin aikaa hän ei ollut vain Venäjän hopeakauden johtavan runoilijan Alexander Blokin "suojatti", vielä teini -ikäisenä hän kohteli häntä tasavertaisena kirjallisissa lahjoissa ja henkilökohtaisissa oivalluksissa. Äskettäin julkaistuissa muistelmissaan Lisa Pilenko kirjaimellisesti stalkkasi Blokia sosiaalisten levottomuuksien ja oman henkilökohtaisen myllerryksensä aikana. Etsiessään viisautta mentoriltaan Lisasta tuli hänen neuvonantajansa sekä omatunto. Varmaan patjakin, jota skyytti mielellänsä myllersi.
xxx/ellauri307.html on line 346: Vuosina 1924-1925 Elizaveta Skobtsova julkaisi emigranttien aikakauslehdissä romaanit The Russian Plain ja Klim Semjonovich Barynkin, jotka kuvaavat sisällissodan tragediaa , omaelämäkerrallisia esseitä Kuinka olin pormestari ja lapsuudenystäväni sekä muistokirjan ja essee. Viimeiset roomalaiset".
xxx/ellauri307.html on line 354: Valittiin Pariisin Venäjän työttömien liiton hallitukseen. Hän vieraili Baltiassa, Suomessa, mahdollisesti Valamissa. Järjestänyt hostellin naimattomille naisille Pariisissa (Pariisi, Villa de Sachs, rakennus 9). Täällä pidettiin ortodoksisen kulttuurin liiton kokouksia, Fr. Sergius Bulgakov, teologisia kursseja oli, opiskelijamäärä oli 56 henkilöä. Hostelli muutti vuonna 1934 taloon Rue Lurmel 77. Sitten hän vuokrasi huoneen, jossa sijaitsi toipilaan tuberkuloosipotilaiden lepotalo Noisy -le-Grandissa Pariisin lähellä, ja hän teki suurimman osan työstä siellä itse: hän meni torille, siivosi, keitti ruokaa, maalasi talokirkkoa, kirjaili ikoneja ja käärinliinoja vainajille. Konstantin Balmont kuoli tässä sanatoriossa vuonna 1942, täällä vuonna 1962 hänen äitinsä S. B. Pilenko kuoli, ja Skobtsovan aviomies selvisi hänkin kuoliaaksi. Sodan (minkä niistä? Varmaan viimeisen) jälkeen hiän sai Nansenin sopimuksen mukaisen poliittisen emigrantin aseman.
xxx/ellauri307.html on line 356: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa.
xxx/ellauri307.html on line 362: Pariisin natsien miehityksen aikana Rue Lourmel -kadulla sijaitsevasta nunna Marian asuntolasta tuli yksi vastarintaliikkeen päämajasta. Vuonna 1940 hän avaa täysihoitolaansa nakkikioskin, jossa hän myy halpoja tuotteita. Kun saksalaiset tuhosivat Venäjän julkisen Turgenev-kirjaston, I. A. Buninin arkisto siirrettiin nunna Marian asuntolaan. Arkisto pelastettiin, ja Bunin palautti sen vuonna 1945. Vuonna 1941 nunna Maria järjesti jotain Lurmel kadulla.
xxx/ellauri307.html on line 444: kirjasto.finna.fi/kansalliskirjastofikka/Cover/Show?source=Solr&author=Lintinen%2C+Sakari%2C+1952-&callnumber=&size=large&title=Ensimm%C3%A4inen+rukouskirjani&recordid=fikka.4159252&isbns%5B0%5D=9524755394&invisbn=9789524755399&index=0" width="100%" />
xxx/ellauri307.html on line 446: Rukoushetki on keskustelutuokio Jeesus-sedän ja sen taivaallisen Isän välillä. Siinä kerromme ilomme ja murheemme ja pyydämme taivaan Isää varjelemaan meitä, ystäviämme ja tarhan tätejä Jeesus-sedältä. Värikäs, lämminhenkinen ja hyväntuulinen kirja pienelle, joka opettelee rukoilemaan. Kirjassa on opetusta rukouksesta, valmiita rukouksia eri tilanteisiin ja tuttuja laulujen katkelmia, jotka toimivat myös rukouksina, esim. Ittun tittun.
xxx/ellauri307.html on line 450: Jehovan todistajilta imitoituja pedofiilisiä värityskirjajeesuxia piirtänyt Katriina lisääntyi, lihoi ja muutti Saarijärveltä Kangasalalle. Koti oli Kuokkasen latauspiste ainakin vielä 2019.
xxx/ellauri307.html on line 496: Vilho Soininen (6. huhtikuuta 1911 – 24. toukokuuta 1976) oli helluntaiherätyksen piirissä toiminut suomalainen saarnaaja ja kirjailija. Vilho Soinisen saarnaajan ura Helluntaiherätyksen piirissä päättyi 1960 skandaaliin.
xxx/ellauri307.html on line 503: Soininen kiisti pitämässään puheenvuorossa häntä vastaan esitetyt syytökset. Myöhemmin hän kirjoitti pienen kirjan Monen ahdistelun kautta, jossa hän tuo esille oman kantansa asiaan.
xxx/ellauri307.html on line 540: kirjapainonmaella.jpg" height="300px" />
xxx/ellauri307.html on line 552: Maailman 20 rikkainta "kirjailijaa"
xxx/ellauri307.html on line 553: Ketkä ovat maailman rikkaimmat "kirjailijat"?
xxx/ellauri307.html on line 557: Jotkut (2) maailman suosituimmista "kirjailijoista" ovat arvoltaan yli miljardi dollaria! Olemme päättäneet koota luettelon 20 rikkaimmasta kirjailijasta maailmanlaajuisesti, heidän nykyisen nettovarallisuutensa ja lyhyen elämäkerran.
xxx/ellauri307.html on line 562: Tässä on lyhyt yhteenveto maailman 20 rikkaimmasta "kirjailijasta":
xxx/ellauri307.html on line 605: Kuinka monta näistä "kirjailijoista" odotit olevan tässä maailman rikkaimpien "kirjailijoiden" luettelossa? Odotitko Peter Schwartzin (writer) olevan listalla? LOL, ei lähelläkään. Peter Schwartzin (writer) nettovarallisuus on 5–10 miljoonaa dollaria. Peter Schwartzin (writer) mekko- ja kengänkoko ovat selvityksen alla. Jos tiedät jätä kommentti alle.
xxx/ellauri307.html on line 607:
Maailman 20 rikkainta "kirjailijaa"
xxx/ellauri307.html on line 609: Alla on kaikkien aikojen 20 rikkainta "kirjailijaa" vuodesta 2022 lähtien. Olemme käyttäneet Celebrity Net Worthin, Forbesin ja The Richestin lukuja tämän kokoelman luomiseen.
xxx/ellauri307.html on line 612: Rikkaimmat "kirjailijat" - Suzanne Collins.
xxx/ellauri307.html on line 614: Suzanne Collins on luonut suurimman osan varallisuudestaan myymällä romaanejaan ja kirjoittamalla käsikirjoituksia lukuisiin TV-ohjelmiin. Collins aloitti uransa vuonna 1991 ja on siitä lähtien pysynyt suosittu kirjailija-ikoni.
xxx/ellauri307.html on line 623: Rikkaimmat "kirjailijat" - Janet Evanovich.
xxx/ellauri307.html on line 625: Janet Evanovich on myydyin kirjailija ja on ansainnut kymmeniä palkittuja romaaneja. Hän aloitti romanttisten romaanien kirjoittamisen 1980-luvulla, ja lopulta hän vaihtoi genrejä keskittyäkseen enemmän lukemisen jännittävään puoleen. Evanocih nousi tähteen ja kuuluisuuteen Stephanie Plum -franchisellaan.
xxx/ellauri307.html on line 626: Janet Evanovichin nettovarallisuuden arvioidaan olevan 80 miljoonaa dollaria, mikä tekee hänestä maailman 19. rikkain kirjailija.
xxx/ellauri307.html on line 628: Janet Evanovich (os. Schneider; 22. huhtikuuta 1943) on yhdysvaltalainen kirjailija. Admiral Schneider on toisen sukupolven amerikkalainen, joka on syntynyt South Riverissä, New Jerseyssä, koneistajaksi ja kotiäidiksi. Konemies on ammattimies tai koulutettu ammattilainen, joka käyttää työstökoneita ja pystyy asentamaan työkaluja, kuten jyrsinkoneita, hiomakoneita, sorveja ja porakoneita. Kompetenssit: Kärsivällisyys, vakaa käsi, kyky lukea suunnitelmia, tarkkaavaisuus yksityiskohtiin, fyysisesti vahva. Koulutus: amis.
xxx/ellauri307.html on line 636: Hänen uudentyyppisten kirjoitusten tulisi sisältää sankareita ja sankarittaria sekä "perheen ja yhteisön tunnetta". Evanovich päätti, että hänen sankaritarstaan tulisi palkkionmetsästäjä jäätyään työttömäxi alusvaatteisen ostajanta. ammatti tarjosi Evanovichille enemmän vapautta kirjailijana, koska palkkionmetsästäjillä ei ole määrättyä työaikataulua, eikä heitä pakoteta käyttämään univormua. Evanovichilla on monia yhteisiä piirteitä hahmonsa Stephanie Plumin kanssa. Molemmat ovat kotoisin New Jerseystä, molemmat syövät Cheetosta, molemmilla oli hamsteri, ja molemmilla on jaettuna "samankaltaisia kiusallisia kokemuksia".
xxx/ellauri307.html on line 657: Rikkaimmat "kirjailijat" - Deepak Chopra.
xxx/ellauri307.html on line 666: Rikkaimmat "kirjailijat" - Jack Higgins.
xxx/ellauri307.html on line 668: Jack Higgins on 1922 93-vuotiaana kuollut monimiljonäärikirjailija. Higgins varttui Belfastissa Pohjois-Irlannissa ja on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista.
xxx/ellauri307.html on line 669: Kesäkuussa 2023 Jack Higginsin nettovarallisuus oli noin 86 miljoonaa dollaria, mikä tekee hänestä listan 17. rikkain kirjailija.
xxx/ellauri307.html on line 670: Henry "Harry" Patterson (27. heinäkuuta 1929 – 9. huhtikuuta 2022), joka tunnetaan yleisesti kynänimellään Jack Higgins , oli brittiläinen kirjailija. Hän oli suosittujen trillereiden ja vakoiluromaanien myydyin kirjailija . Hänen romaaninsa The Eagle Has Landed (1975) myi yli 50 miljoonaa kappaletta ja sovitettiin vuoden 1976 menestyneeksi samannimiseksi elokuvaksi. "Harry" vaihtoi vanhan kunnon "Patin" lähes tyttärensä ikäiseen uuteen malliin neljännesvuosisadan käytön jälkeen. Heidän tyttärensä Sarah Patterson kirjoitti romaanin Kaukainen kesä (1976).
xxx/ellauri307.html on line 673: Harryn "kirjailija-look". xxx/ellauri307.html on line 677: Christopher Little "Christopher Little Literary Agency" on Lontoossa sijaitseva kirjallisuusagenttien yritys. Virasto on johtanut Harry Potter -kirjailijaa JK Rowlingia vuosina 1996–2011. Häntä on kuvattu "kaikkien aikojen onnekkaimmaksi agentiksi", joka oli puolet "kirjallisuuden historian kaupallisesti menestyneimmistä suhteista".
xxx/ellauri307.html on line 678: Kesäkuussa 2023 Christoper Littlen nettovarallisuus on noin 86 miljoonaa dollaria. Christopher Little: Closed. Following the death of Christopher Little in Jan 2021, the Christopher Little Literary Agency is now permanently closed. Eihän tää ollut mikään kirjailija laisinkaan, vaan joku pelle agentti. Mixi se on yleensä tällä listalla?
xxx/ellauri307.html on line 684: Rikkaimmat "kirjailijat" - Paul Mckenna.
xxx/ellauri307.html on line 686: Paul McKenna on englantilainen hypnotisoija ja kirjailija. Hän jätti koulun vain kahdella O-tasolla ja taiteen A-tasolla ja työskenteli DJ:nä Topshopin myymäläradiossa Oxford Streetillä. McKenna liittyi myöhemmin Capital Radioon, jossa hän tapasi hypnotisoijan, joka oli vieraana hänen ohjelmassaan ja on siitä lähtien kouluttanut itsensä olemaan koskaan katsomatta taaksepäin.
xxx/ellauri307.html on line 687: Paul McKennan nettovarallisuuden arvioidaan olevan noin 100 miljoonaa dollaria, mikä tekee hänestä maailman 15. rikkain kirjailija.
xxx/ellauri307.html on line 690: Rikkaimmat "kirjailijat" - Stephanie Meyers.
xxx/ellauri307.html on line 692: Stephenie Meyer on nuori kirjailija, jolla ei koskaan ollut ideaa vampyyrin rakkaustarinaromaanista. Meyer kirjoitti myöhemmin Twilightin vuonna 2003 ollessaan vain 29-vuotias. Kolme Twilight-elokuvaa ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti 1,8 miljardia dollaria.
xxx/ellauri307.html on line 700: Rikkaimmat "kirjailijat" - Dean Koontz.
xxx/ellauri307.html on line 702: Dean Koontz on amerikkalainen kirjailija, jota on verrattu kirjoitustyylinsä perusteella Stephen Kingin kaltaisiin. Koontzin jännitystrillerit, tieteiskirjallisuus ja kauhuromaanit ovat saaneet hänet katsomaan miljoonia faneja kaikkialla maailmassa.
xxx/ellauri307.html on line 709: Rikkaimmat "kirjailijat" - David Oyedepo.
xxx/ellauri307.html on line 712: Kesäkuussa 2023 David Oyedepon nettovarallisuuden arvioidaan olevan 150 miljoonaa dollaria, mikä tekee hänestä maailman 12. rikkain kirjailija.
xxx/ellauri307.html on line 715: Rikkaimmat "kirjailijat" - Dan Brown.
xxx/ellauri307.html on line 717: Dan Brown on amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romaanistaan "Da Vinci Code". Brown on maailman eniten palkattu kirjailija, ja hänen bestseller-kirjojaan "Da Vinci-koodi" ja "Enkelit ja demonit" pidetään kahdena maailman suosituimpana elokuvana.
xxx/ellauri307.html on line 719: Dan Brownin nettovarallisuus on noin 178 miljoonaa dollaria. Daniel Gerhard Brown (s. 22. kesäkuuta 1964) on amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten trilleriromaaneistaan , mukaan lukien Robert Langdonin romaaneista Enkelit ja demonit (2000), Da Vinci-koodi (2003), Kadonnut symboli (2009), Inferno (2013) ja Origin (2017). Hänen romaaninsa ovat aarteenetsintää, joka kestää yleensä 24 tuntia. Niissä on toistuvia teemoja kryptografiasta, taiteesta ja salaliittoteorioista. Hänen kirjojaan on käännetty 57 kielelle, ja vuoteen 2012 mennessä niitä on myyty yli 200 miljoonaa kappaletta. Kolme heistä, Enkelit & Demonit ,Da Vinci Code ja Inferno on sovitettu elokuviksi , kun taas yksi niistä, The Lost Symbol , on sovitettu televisio-ohjelmaksi.
xxx/ellauri307.html on line 738: After graduating from Phillips Exeter, Brown attended Amherst College, where he was a member of Psi Upsilon fraternity. [En mennyt Barbaran sijaisexi Amherstiin. Amherstissa oli pelkkiä lehmiä. Nyt voisin olla tiikerikirjailija Donin paikalla. Barbaran mies Emmon Bach oli depressiivinen, varmaan Barbaran lytistämänä. Niillä oli vanerista tehty kesämökki jossain pusikossa.] xxx/ellauri307.html on line 739: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
xxx/ellauri307.html on line 754: 1949 amerikkalainen antropologi Joseph Campbell julkaisi kirjansa The Hero With a
xxx/ellauri307.html on line 763: löytyi Sysmän kirjaston poistohyllystä. Kirjailijoiden esikoiset tuppaa olemaan omaelämänkerrallisia. Don Rosa ei vaan Brown (ei siis etu- vaan takapuolen värisävy) omisti esikoiskirjansa Digital Fortress 1998 [silloin(kin) olisi Suomen pitänyt hakea Naton jäsenexi hemmetti! Nyt kun Suomi on vihdoin länsiliitossa on Danin kirja jo Sysmän kirjastosta poistettu] iskälle ja äiskylle. Dan oli silloin 34-vuotias. Se alkaa näillä kuvilla ja tunnelmilla [Just a tip: Don't ever take anything from a Dan Brown novel to be based in fact. Digital Fortress is perhaps the stupidest compilation of nonsense ever published]:
xxx/ellauri307.html on line 785: Tyttösenä Susan purki taskulampun avulla lemmenlurituxen koodin: kukin numero edusti tiettyä kirjainta! Mitä NSA halusi, sen se osti. Susanilta edellytettiin NSA:n sisäänpääsykokeissa mm. sexiä pikku eläinystävien kanssa.
xxx/ellauri307.html on line 794: Liike-elämä oli sotaa - ja sota oli kiihottavaa. Heti teki mieli köyriä, tyhjentää kivespusseja. Nirinari Takamuki otti pitkät savut umamisikarista, ja savu tuli perseen reiästä. Trevor on pirullinen kusipää. NSA:n porukat on tunnottomia roistoja. Tää on kyllä aivan helvetin paska kirja, tää Don Ruskean punnertama pökäle.
xxx/ellauri307.html on line 816: Selkeästi Don Ruskea keitti kokoon kirjansa näistä kalatalousrahaston tapauksista. Don dissaa kautta linjan pahasti kalatalousrahastoa ja proffia ja kannustaa viranomaisten ja yritysten diktatuuria. Trevor oli hiukan pettynyt Susanin "epsanjanopettajaan" ("hän on professori!" koittaa Susan turhaan parannella). Susanin eväillä olisi pitänyt pystyä parempaan.
xxx/ellauri307.html on line 821: Tiikerikirjailija Dan Brownin epäonnistunut avioliitto on kasvanut suureksi saippuaoopperaksi paitsi Yhdysvalloissa, myös Alankomaissa. Heinäkuussa ilmoitettiin, että taidehistorioitsija Blythe Brown haluaa haastaa kaksitoista vuotta nuoremman entisen aviomiehensä oikeuteen, koska tämä olisi pitänyt useita rakastajatareja avio-omaisuudella vuosia, mukaan lukien erittäin masuratsastuskykyisen Judith Pietersen Frieslandista.
xxx/ellauri307.html on line 826: Trillerikirjailija Dan Brownin ex-vaimolta Blythe Brownilta evätään pääsy kouluratsastajan ja Brownin nykyisen tyttöystävän Judith Pietersenin luottokorttitietoihin. Pietersenin on luovutettava kopio kahden erittäin kalliin friisiläisen hevosen passista, mikä osittain liittyy tapaukseen. Arnhemin tuomioistuin päätti asiasta tällä viikolla.
xxx/ellauri307.html on line 838: Lisätietoja aiheesta… Entinen vaimo syyttää kirjailija Dan Brownia "kaksoiselämästä" 1. heinäkuuta 2020 "Viihteessä".
xxx/ellauri307.html on line 839: Dan Brownin entinen vaimo on syyttänyt bestseller-kirjailijaa "kaksoiselämästä". 20 vuotta kestäneen avioliiton aikana kirjailijalla oli useita suhteita ja hän nosti rahaa yhteisestä omaisuudesta rahoittaaxeen masurazastusta! Blythe Brownin kanteen mukaan, josta muun muassa "People"-lehti lainasi tänään, hiän tuki aina miestään takaa… mutta
xxx/ellauri307.html on line 840: menestyskirjailija Dan Brown piti entisen vaimonsa mukaan enemmän… masurazastuxesta!
xxx/ellauri307.html on line 842: Trillerikirjailija Dan Brown, 56, julistaa sodan entiselle vaimolleen syyttäessään häntä julkisesti heidän rahojen tuhlaamisesta kaikille rakastajattarilleen. Da Vinci -koodin kirjoittaja myöntää nyt olevansa suhteessa hollantilaisen hevoskouluttajan kanssa, jonka kanssa hän on "erittäin onnellinen". Hän kiistää kaikki muut syytökset.
xxx/ellauri307.html on line 853: Blythen mukaan hänen ex-miehensä on vastuussa heidän avioliitonsa hajoamisesta, koska hänen menestys kirjailijana ilmeisesti suosi myös naisia . "Hänellä on ollut useita rakastajattareja, joita hän viihdytti meidän rahoillamme", hän sanoo.
xxx/ellauri307.html on line 866: Rikkaimmat "kirjailijat" - Jeffrey Archer.
xxx/ellauri307.html on line 868: Jeffrey Archer on englantilainen kirjailija ja entinen poliitikko. Archer oli kansanedustaja ennen kuin hän aloitti uransa kirjailijana. Archer elvytti omaisuutensa bestseller-kirjailijana; hänen kirjojaan on myyty maailmanlaajuisesti noin 330 miljoonaa kappaletta.
xxx/ellauri307.html on line 872: Rikkaimmat "kirjailijat" - John Grisham.
xxx/ellauri307.html on line 874: John Grisham on kansainvälisesti tunnettu amerikkalainen kirjailija, joka harjoittaessaan lakia palveli Mississippin edustajainhuoneessa.
xxx/ellauri307.html on line 875: Kesäkuussa 2023 John Grishamin nettovarallisuus oli noin 220 miljoonaa dollaria, mikä tekee hänestä listan 9. rikkain kirjailija.
xxx/ellauri307.html on line 886: Rikkaimmat "kirjailijat" - Barbara Taylor Bradford.
xxx/ellauri307.html on line 888: Barbara Taylor Bradford on myydyin englantilainen kirjailija. Hänen kirjojaan on myyty yli 80 miljoonaa kappaletta 90 maassa. A Women of Substance julkaistiin vuonna 1979, ja vuonna 2007 kuningatar Elizabeth II myönsi OBE:n hänen panoksestaan kirjallisuuteen.
xxx/ellauri307.html on line 889: Kesäkuussa 2023 Barbara Taylor Bradfordin nettovarallisuuden arvioidaan olevan 300 miljoonaa dollaria, mikä tekee hänestä maailman seitsemänneksi rikkain kirjailija.
xxx/ellauri307.html on line 892: Rikkaimmat "kirjailijat" - Danielle Steel.
xxx/ellauri307.html on line 894: Danielle Steele on amerikkalainen kirjailija, joka on Forbesin mukaan maailman myydyin elävä kirjailija, jonka kirjoja on myyty yli 800 miljoonaa kappaletta. Tämä tekee Steelistä kaikkien aikojen neljänneksi myydyimmän kirjailijan.
xxx/ellauri307.html on line 898: Rikkaimmat "kirjailijat" - Nora Roberts.
xxx/ellauri307.html on line 900: Nora Roberts on myydyin amerikkalainen kirjailija, jolla on yli 200 romanttista romaania. Roberts aloitti kirjoittamisensa 70-luvun lopulla ja teki bestsellerin "Playing the Odds" vuonna 1985.
xxx/ellauri307.html on line 901: Kesäkuussa 2023 Nora Robertsin nettovarallisuus oli noin 390 miljoonaa dollaria, mikä tekee hänestä maailman viidenneksi rikkain kirjailija. Noran chicklit potaskaa löytyi saxannettuna Haparanda Hamnin båtklubbin kierrätyshyllystä. Norasta on pitkät paasauxet albumissa 309.
xxx/ellauri307.html on line 904: Rikkaimmat "kirjailijat" - Stephen King.
xxx/ellauri307.html on line 906: Stephen King on arvostettu nykyajan jännityksen, fantasia, kauhu ja tieteiskirjailija. King on suorittanut kandidaatin tutkinnon englanniksi ja on yksi maailman suosituimmista kirjailijoista. Monet hänen kirjoistaan on esitetty TV-ruuduilla nimellä "IT" ja "The Shining".
xxx/ellauri307.html on line 912: Kurko näyttää yhtä sairaalta kuin kirjansa. xxx/ellauri307.html on line 915: Rikkaimmat "kirjailijat" - James Patterson.
xxx/ellauri307.html on line 917: James Patterson on yhdysvaltalainen kirjailija, joka kirjoittaa trilleriromaaneja. Patterson tietää tarkalleen, mitä hyllyiltä tulee hänen 20 bestsellerinsä vuonna 2010.
xxx/ellauri307.html on line 918: James Pattersonin nettovarallisuus on noin 560 miljoonaa dollaria (korjaan 700 miljoonaa), joten hän on listan kolmanneksi rikkain kirjailija.
xxx/ellauri307.html on line 920: James Patterson on J. Walter Thompson -mainostoimistoketjun entinen johtaja. 1990-luvun alussa Patterson keksi sloganin ”I'm a Toys 'R' Us Kid” (suom. "Minä olen Toys R Us -lapsi")." Pian Hmhhkin ajan menestyksen jälkeen hän jätti firman ja omisti aikansa kirjoittamiselle. Hänen kehittelemänsä hahmo Alex Cross, entinen psykiatri Washington D.C. Police Departmentissa ja Federal Bureau of Investigation (FBI:ssa), joka nyt työskentelee yksityispsykologina ja valtion konsulttina, on päähenkilönä romaaneissa, jotka kuuluvat hänen lukijoidensa keskuudessa suosituimpiin kirjoihin ja ovat Amerikassa parhaiten myyviä etsiväkirjoja viimeisen kymmenen vuoden aikana [milloin?]. Patterson on 33-vuotisen kirjailijanuransa aikana [selvennä] kirjoittanut 52 romaania.
xxx/ellauri307.html on line 922: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri307.html on line 924: Patterson tunnetaan myös siitä, että hän kirjoittaa kirjojaan yhteistyössä muiden "kirjailijoiden" kanssa, kuten Maxine Paetro, Andrew Gross ja Peter DeJonge, ja on usein sanonut, että muiden "kirjailijoiden" kanssa työskentely tuo uusia ja mielenkiintoisia ideoita hänen kirjoihinsa. Syyskuussa 2009 Patterson allekirjoitti kirjasopimuksen, jonka mukaan hän kirjoittaa itse tai yhteistyönä yksitoista kirjaa aikuisille ja kuusi kirjaa nuorille aikuisille vuoden 2012 loppuun mennessä. Forbes raportoi sopimuksen olevan vähintään 150 miljoonan dollarin arvoinen, mutta Patterson sanoi, että arvio "ei ole lähellä".
xxx/ellauri307.html on line 926: Pattersonia on kritisoitu liian monien kirjojen kirjoittamisesta ja siitä, että hän on enemmän rahan ansaitsemiseen keskittyvä brändi kuin taiteilija, joka keskittyy käsitöihinsä. Viime vuosina hänen romaanejaan on myyty enemmän kuin Stephen Kingin, John Grishamin ja Dan Brown paskaromaaneja yhdistettynä. Huonommin tienaava kauhukirjailija Stephen King on kuvaillut Pattersonin kirjoittamia kirjoja halvoiksi trillereiksi ja yhdessä haastattelussa kutsui tätä hirveäksi kirjailijaksi (mutta hän on erittäin menestyvä). Patterson vastasi tylyn yksinkertaisesti: "Minä haluan vain olla menestyvin - korjaan jännittävin jännityskirjailija."
xxx/ellauri307.html on line 932: Rikkaimmat "kirjailijat" - JK Rowling.
xxx/ellauri307.html on line 934: JK Rowling "Joanne Kathleen Rowling" on brittiläinen kirjailija, joka on toiseksi rikkain kirjailija. Rowling tunnetaan parhaiten kaupallisesti menestyneen Harry Potterin aivoina. Harry Potter -sarja on kaikkien aikojen eniten tuottanut elokuvasarja.
xxx/ellauri307.html on line 943: Rikkaimmat "kirjailijat" - Elizabeth Badinter.
xxx/ellauri307.html on line 945: Elisabeth Badinter on ranskalainen filosofi, kirjailija ja historioitsija. Badinter tunnetaan parhaiten filosofisista tutkielmistaan feminismistä ja naisten roolista yhteiskunnassa. Marianna-uutislehtikyselyssä vuonna 2010 hänet nimettiin "Ranskan vaikutusvaltaisimmaksi intellektuelliksi".
xxx/ellauri307.html on line 946: Elisabeth Badinterin nettovarallisuus on noin 1,3 miljardia dollaria, mikä tekee hänestä Jehovan ja Allahin jälkeen maailman kaikkien aikojen rikkaimman kirjailijan. Tästä badass jutkuttaresta on varhempi paasaus albumissa 116. Rahat tulee papan mainosfirmasta, ei badassin feminismikirjoista. Ämmä täyttää ensi vuonna 80. Se on islamofobi eikä ihme, juutalaisena.
xxx/ellauri312.html on line 42: Alakoululaisten koulutehtävässä ”kerrotaan faktoja spurguista, kodittomista puliukoista” ja kehotetaan pohtimaan ”saako spurguja pilkata”. Totta kai saa! Pilkata ja nimitellä, lällättää ja juosta karkuun. Teksti on selkomukautus Kereetta Onkelin Selityspakki-teoksen kaunokirjallisesta tekstistä. Tehtävässä kysytään, ”miltä spurgu näyttää”, ”miten joku ihminen on tullut spurguksi”, ”miksi spurgut juttelevat itsekseen”, ”miksi spurguja näkee puistossa”, ”miksi spurgut usein puhuvat rumia” ja ”saako spurguja pilkata”. Ne viihtyvät kauniissa puistoissa koska niissä tuoxuu hyvältä toisin kuin ne ize, jotka haisevat hyvin pahalta. Ne ovat joskus olleet ihan tavallisia ihmisiä, mutta nyt ne ovat spurguja. Monionkelimaisia.
xxx/ellauri312.html on line 151: ännu giltig, lupasi v 1960 syntynyt naiskollega. Silti vittu kirjaa ei ole
xxx/ellauri312.html on line 202: Sine cera (ilman vahaa) on huonon Donin levittämä virheellinen kansanetymologia sincerus-sanalle. Uusvilpittömyys juontaa juurensa 1980-luvun puoliväliin; amerikkalainen kirjailija David Foster Wallace teki sen kuitenkin suosituksi 1990-luvulla. "He kohtelevat vanhoja epätrendejä inhimillisiä ongelmia ja tunteita Yhdysvaltain elämässä kunnioituksella ja vakaumuksella.
xxx/ellauri312.html on line 205: Teoria on seuraava: Infinite Jest on Wallacen yritys ilmentää ja dramatisoida vallankumouksellista fiktiota, jota hän vaati esseessään "E Unibus Pluram: Television and US Fiction". (Vittu et toi Sikiökin oli sivistymätön: "Unibus"? "pluram"? HAHAHA. Jätkä ei osaa latinasta edes alkeita. Koitin lukea Sikiön ao. prujua mutta se oli loputtoman pitkästyttävä.) Tyyli on sellainen, jossa uusi vilpittömyys kumoaa ironisen ironisuuden, joka on 1900-luvun loppua kohden kovertanut nykyisen fiktion. Wallace yritti kirjoittaa vastalääkettä kyynisyydelle, joka oli valloittanut ja surullittanut niin paljon amerikkalaista kulttuuria hänen elinaikanaan. Hän yritti luoda viihdettä, joka saisi meidät puhumaan isänmaallista potaskaa uudelleen. On jo aika unohtaa Vietnamin turpiinotto, sitäpaizi rättipäistä saa helpommin mureketta, kun niillä ei ole niitä viidakoita missä kykkiä. Lisäksi lukuisia kirjailijoita on kuvattu New Sincerity -liikkeen myötävaikuttajiksi, mukaan lukien Jonathan Franzen, Zadie Smith, Dave Eggers (n.h.), Stephen Graham Jones (n.h.), ja Michael Chabon (n.h.). Ei kun suuri narratiivi takas kunniaan!
xxx/ellauri312.html on line 239: Fortress (1998), yhdysvaltalaisen kirjailijan Dan Brownin kehno trilleriromaani,
xxx/ellauri312.html on line 329: River Tam hahmon luonne ja hänen roolinsa Firefly franchising-sarjassa ovat keränneet sekä kiitosta että kritiikkiä eri arvioijilta. Jotkut ovat hyvässä mielessä vertailleet hahmon arvaamatonta käyttäytymistä autismiin. Tohtori Karin Beeler Northern British Columbian yliopistosta vertasi ja vertasi Riveriä Buffy Summersiin, Buffy the Vampire Slayer -sarjan päähenkilöön (jonka on myös luonut Joss Whedon), kirjassaan Näkijöitä, noitia ja psykoja ruudussa: Anista penaaliin eli analyysi naisten visionäärihahmoista viimeaikaisissa televisio- ja elokuvissa. Beeler nimesi hahmon anti-sankaritarksi verrattuna em. Buffy Summersin sankarillisempaan rooliin. Elokuvakriitikko ja kauhukirjailija Michael Marano myös vertasi hahmoa Buffyyn. Hän mainitsi kahden hahmon taistelutahdon yhtäläisyyksiä ja kuvasi Riveriä Joss Whedonin vahvojen naishahmojen huipennuxexi. Juu tästä Jössistä on jo paasaus albumissa 133.
xxx/ellauri312.html on line 425: Mehukasta panoa sakkolihalla. Pehmoinen raukea pikku pulu virsikirja auki virren 'mun tukit herra tanakasti' kohdalta, laiha kaveri rähmällään siitin kahvaa myöden tuuheassa tuherossa. On mukavaa pusia kun on keppi liossa eikä kamat vielä pussissa. Suloinen Yui Ogura (nimi muutettu, oikeasti leikisti Yi Kun *<3-€=3) pelehti työxeen, muttei videolla, on se sen verran takavuosilta. xxx/ellauri312.html on line 577: Lunastava suhde täyttää elämämme merkityksellisesti ja merkityksellisesti, inspiroi riskejä ja uhrauksia ja johtaa siittimemme laajentumiseen ja transuiluun. Kukin lunastuu kuka mitenkin. Lunastus on demokraattinen ja privaattiasia. Mutta miksi Rortyn on käytettävä lunastusta, ensisijaisesti kaupallista ja toissijaisesti uskonnollista kieltä hänen työssään? Väitöskirjani on, että lunastus lainaa uskonnolta pelastavan voiman, joka on välttämätön, jotta ihmiset viizivät työskennellä maallisen hyväksi ja toivoa liberaalia utopiaa. Kirjallisuus ja "demokratia" (laissez-faire kapitalismi siis) ovat petikavereita. In terms of fostering flourishing, happiness and middle-class cohesion, Rorty thinks that "just ordinary" liberal democracy is all the ideology anybody needs.
xxx/ellauri312.html on line 581: Lunastus käsitteenä muistuttaa meitä siitä, että nykyaikaiset eksistentiaalisen merkityksen lähteet ovat vaakalaudalla, mikäli kirjallinen kulttuurimme epäonnistuu, minkä vuoksi meidän on suojeltava tätä demokraattista visiota ja toisteltava klisheitä sen puolesta uskonnollisella innolla. Der jumalalle kiitos New York Timesin bestseller-listasta! Vähät väliä että se on juutalaisten pitämä.
xxx/ellauri312.html on line 612: Täähän kuulostaa vähän Foster Wallacelta. Sikiö kyllä aavisti ettei kulttuurissa ole enää kyse kirjoista vaan liikkuvasta kuvasta, nyttemmin kapuloista kazotuista ultralyhkösistä tai pidemmistä suorasaantivideoista: Instagramista, TikTokista, HBO:sta ja Netflixistä. Veti pään leukakiikkuun kun sen tiiliskivikirjat oli menneet pois muodista.
xxx/ellauri312.html on line 661: Pátmos tunnetaan erityisesti Johanneksen ilmestyksen eli Ilmestyskirjan näkyjen tapahtumapaikkana. Sen kirjoittajana pidetty apostoli Johannes kertoo olleensa karkotettuna saarella samaan aikaan kun hän saneli kirjansa (kenelle?). Saaren tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Ilmestyskirjaluola, jossa Johanneksen sanotaan asuneen karkotuksensa aikana ja saaneen ilmestyksensä, sekä Johannes Teologin luostari. Luostari ja luola kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Jun Tingissäkin Hunanissa korkeiden rantakallioiden lomassa oli luola jossa Wilhon tärähtänyt kollega Oskar Puutula asui ja näki samankaltaisia nåkyjä. Niitä vain ei kirjoitettu ylös.
xxx/ellauri312.html on line 910: Der feste Buchstab, und bestehendes gut painettu kirjain, ja kiinteistöstä hyvä
xxx/ellauri312.html on line 914: Aika samanlainen on tässä idis Hölderlinillä kuin Rortylla: kaikki tää turinointi jumalista on fiktio, se on vain keino hoitaa asioita jotka oikeasti tekee apinoista onnellisia, nimittäin lain kirjain sekä kiinteä ja irtain omaisuus. Plus pano tietysti, mutta siitä ei tällä kertaa puhuta. Oliko Hölderlin muuten homo vaiko ainoastaan hullu kuin pullosta tullut? Riki Sorsa haluaa panna kovat tieteet lunastuxeen, siitä tässä on viime kädessä kymysys. Vizi mikä vetelys. "Finding new, newer, more interesting, more fruitful ways of speaking", kuten sentimentalismi, paskanjauhanta ja vaihtoehtoiset totuudet. Ei siltä että niissä mitään uutta olisi, onhan samaa sontaa hangottu jo maailman sivu.
xxx/ellauri312.html on line 924: John Keats on kirjoittanut Hyperionista kaksi runoa: "Hyperion" ja "Hyperionin kukistuminen". Tieteiskirjailija Dan Simmons nimesi kaksi kirjaansa Keatsin runojen mukaan: Hyperion Cantos -sarjaan kuuluvat Hyperion ja sen seuraaja Hyperionin tuho. Friedrich Hölderlin on kirjoittanut runon "Hyperionin kohtalonlaulu", jonka on suomentanut Alle Tynni. Siinä taisi olla kaikki? Ei hizi, kyllä Hölderlinillä on vielä samanniminen romaani. Mutta Kyllä Simmonsin on niistä tunnetumpi! 80% piti tästä kirjasta. Varmaan Rortykin.
xxx/ellauri312.html on line 929: Hyperionin kehyskertomus on kerrottu Konsulin näkökulmasta, mutta kertoja on ulkopuolinen siinä missä pyhiinvaeltajien tarinat ovat minä-muotoisia. Perinteisen kerronnan ohella kirja sisältää lainauksia päiväkirjasta ja runoja.
xxx/ellauri312.html on line 942: Het Masteen on temppeliherra ja ainoa pyhiinvaeltajista, joiden tarinaa ei kirjassa saada kuulla.
xxx/ellauri312.html on line 958: Hyperion nauttii suurta arvostusta science fiction -piireissä ja on voittanut muun muassa Hugo- ja Locust-palkinnot. Suomessa Tähtivaeltaja-lehti palkitsi teoksen vuoden 1997 parhaana scifi-suomennoksena ja myöhemmin 1900-luvun parhaana scifi-kirjana.
xxx/ellauri312.html on line 1015: lunastaa ruotsiksi återlösa - Sanakirja.org (suomi-ruotsi) Mobiiliversio. fi-en. en-fi. Synonyymit. armahtaa. vapahtaa. Der Gott armahtaa, der Christ vapahtaa, der Geist lunastaa. Paxu lompakko, helppo on lempeä pyytää. Luokat. Uskonto. Verbit. Kansantalous | Suomen velkaongelma ei ole niin paha kuin kansalle kerrotaan. "Puheissa on pelottelun retoriikkaa." Tuomiot | Nainen keskeytti seksin hakeakseen kondomin, silloin mies raiskasi hänet.
xxx/ellauri314.html on line 83: Arthur Asser Miller (17. lokakuuta 1915 New York, New York, Yhdysvallat – 10. helmikuuta 2005 Roxbury, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. Hänen tunnetuin näytelmänsä, Pulitzer-palkittu Kauppamatkustajan kuolema sai ensi-iltansa vuonna 1949.
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri314.html on line 123: Siinäpä se oli. Näytelmän tapahtumapaikka on kirjailijan perheen kesäasuntoa Monte Cristo Cottagea
xxx/ellauri314.html on line 128: Neillin elinaikana erityisesti ruotsalaiset olivat jostain syystä ihastuneet hänen tuotantoonsa, josta syystä hän saikin Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1936. Niinpä näytelmän maailmanensi-ilta tapahtui 2. helmikuuta 1956 Tukholman Dramatenissa, ruotsiksi nimellä Lång dags färd mot natt. Sen ohjasi Bengt Morot, ja rooleissa nähtiin Carl Larsson (James Tyrone), Inga Dagblad (Mary Tyrone), Olof Palme (James Tyrone, Jr.), Jali Kulli (Edmund Tyrone) ja Hanna Westerlund (Cathleen). Vuonna 1988 näytelmä tuli uudelleen Dramatenin ohjelmistoon Ingmar Bergmanin ohjaamana; Jali Kulli oli nyt siiltynyt nuolemman pojan loolista isän looliin, painoi jallua ja haki auton lattialta mulkkua.
xxx/ellauri314.html on line 131: O’Neill (Oona siis) oli isänsä toinen lapsi tämän avioliitosta kirjailija Agnes Boultonin kanssa. Hänellä oli myös vanhempi veli Shane (1918–1977) sekä kaksi vanhempaa sisarusta vanhempiensa edellisistä avioliitoista. Vanhemmat erosivat vuonna 1929, minkä jälkeen O’Neill tapasi isäänsä enää harvoin. Hän asui lapsuutensa Point Pleasantissa, New Jerseyn osavaltiossa äitinsä ja isoveljensä kanssa. Kesät perhe vietti Bermudalla.
xxx/ellauri314.html on line 142: Skribenten Sara Torvalds ei vakuutu Mereten agnostisesta kirjasta. Merete bara snusar på religion. Efter 2000 år är vi fortfarande samma människor.
xxx/ellauri314.html on line 196: 000 ihmistä. Seijan tyttökirja Agadirin pakolaiset kertoo näistä seikkailuista.
xxx/ellauri319.html on line 82: Hänen vanhempansa kuolivat varhain, ja Alfredin kasvatti tätinsä, venäläisen kirjallisuuden ja taiteen tuntija.
xxx/ellauri319.html on line 96: Vuonna 1922 hän julkaisi kirjan "NSDAP:n luonne, perusperiaatteet ja tavoitteet". Hitlerin pidätyksen jälkeen Rosenberg nimitettiin NSDAP:n johtajaksi. Mutta hän itse asiassa tuhosi puolueen, koska hän ei kyennyt suorittamaan käytännön johtajuutta. Kun Hitler poistui vankilasta, hän poisti Rosenbergin välittömästi. "Alf" ei loukkaantunut ja istuutui kirjan "Kahdenkymmenennen vuosisadan myytti" pariin. Hitler ei pitänyt kirjasta. Hän puhui siitä: hämärää hölynpölyä, jonka on kirjoittanut itsevarma balttilainen, joka ajattelee äärimmäisen hämmentyneesti. Heideggerkään ei antanut sille monta tähteä.
xxx/ellauri319.html on line 101: Siihen mennessä hän oli sekä antisemiitti – sai vaikutteita Houston Stewart Chamberlainin kirjasta The Foundations of the Nineteenth Century, joka on yksi tärkeimmistä rotuteorian protonatsien kirjoista – että antibolshevikki.
xxx/ellauri319.html on line 103: Vuonna 1909, muutama kuukausi ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä, Rosenberg meni tätinsä kanssa vierailemaan huoltajansa luona, jonne oli kokoontunut useita muita sukulaisia. Tylsistyneenä hän käveli kirjahyllyn luo, otti kopion Chamberlain's Fundamentalsista ja kuvasi hetkeä seuraavasti: "Tunsin itseni sähköistyneeksi; kirjoitin otsikon ylös ja eikun kirjakauppaan."
xxx/ellauri319.html on line 262: Vissarion Hryhorovych ( s . 30. ( 11. kesäkuuta ) 1811, Sveaborg - 26. toukokuuta ( 7. kesäkuuta ) 1848, Pietari ) oli venäläinen vallankumouksellinen demokraatti, kirjallisuuskriitikko ja publicisti, filosofi - materialisti. Olisiko tästä paasattu Doston yhteydessä? Juu kz.albumia 203.
xxx/ellauri319.html on line 266: Hän työskenteli "Telescope"- ja "Molva"-sanomalehdessä (1833-1836), joissa hänen ensimmäiset artikkelinsa julkaistiin - "Kirjalliset unelmat" (1834), "Venäläisestä romaanista ja herra Gogolin tarinoista" (1835). ). Hän toimitti "Moscow Observer" -lehteä (1838-1839). Vuonna 1839 hän muutti Pietariin, johti "Otechestvennye zapisky" -lehden kirjallisuus- ja kriittistä osastoa.
xxx/ellauri319.html on line 282: Hänen Ukrainan vastaiset näkemyksensä ilmaistiin erityisen ankarasti kirjallisuuskriitikko Pavlo Annenkoville vuonna 1847 lähettämässään kirjeessä, jossa hän puhui loukkaavasti ukrainalaisista kirjailijoista Taras Shevchenkosta ja Panteleimon Kulishista . Erityisesti Belinsky kirjoitti:
xxx/ellauri319.html on line 286: Yritykset ohjata uutta ukrainalaista kirjallisuutta virallisen ideologian virtaan tulivat myös syyksi T. Shevchenkon runon "Haydamaka" epäreilulle arvioinnille, jonka hän aloitti polemiikassa Mayak-lehden toimittajien kanssa. Erityisesti hän uskoi, että:
xxx/ellauri319.html on line 289: Neuvostoliiton kirjallisuustutkimus ei mainostanut tällaista kriitikon asennetta ukrainalaisiin runoilijoihin, vaan se puhui "kunnioittavasti" asenteesta sekä "edistyksellisten suuntausten tukemisesta", totesi myös "innostuksen Ukrainan kansan sankarillista historiaa kohtaan".
xxx/ellauri319.html on line 296: Visarion Belinskyi suhtautui kielteisesti Taras Shevchenkon runokokoelman "Kobzar" julkaisemiseen vuonna 1840, mikä oli käännekohta ukrainalaisen kirjallisuuden historiassa, sekä E. Hrebinkan julkaisemaan ukrainalaiseen almanakkaan "Lastivka".. Näiden kahden ukrainalaisen julkaisun julkaiseminen sai V. Belinskyin puhumaan julkisesti ukrainalaisen kirjallisuuden kehitysnäkymistä. Välittämättä lainkaan kummankin kirjan kustannuksista, hän "yhdisti ne yhdeksi kriittiseksi artikkeliksi", koska molemmat oli kirjoitettu "pikkuvenäläisellä murteella". V. Belinsky esittää pohjimmiltaan tärkeän kysymyksen — onko maailmassa edes pientä venäjän kieltä, voiko olla pientä venäläistä kirjallisuutta, ja pitäisikö "meidän" kirjoittajien kirjoittaa pikkuvenäjäksi? Vastauksena näin muotoiltuun kysymykseen hän väitti, ettei kirjallisuudella eikä ukrainan kielellä ole mahdollisuuksia spontaanille kehitykselle, ja hän viittasi Hoholiin esimerkkinä kirjailijasta, joka "on intohimoisesti rakastunut Ukrainaan, mutta tästä huolimatta kirjoittaa venäjäksi, ei ukrainan kielellä".
xxx/ellauri319.html on line 298: Belinsky selittää suhtautumisensa tähän asiaan yksityiskohtaisemmin Mykola Markevitšin "Pikku-Venäjän historian" katsauksessaan, jossa hän kirjoittaa kirjaimellisesti seuraavan:
xxx/ellauri320.html on line 57: Mildred Newman ( os. Rubenstein, 1919/20-2001) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija, joka tunnetaan oma-apukirjoistaan. Juutalaisämmä siis tämäkin. Newmanin äiti oli Venäjältä ja Newman varttui Manhattanilla. Isästä ei tietoa. Ennen työskentelyään psykologina Newman opiskeli modernia tanssia ja oli taiteilijoiden malli. Hän kouluttautui psykoanalyytikkona Theodor Reichin perustamassa National Psychological Association for Psychoanalysisissa. Hän tajusi, että hänen potilaansa tarvitsivat paikan saada positiivista palautetta, ja vuonna 1971 hän ja hänen miehensä Bernard Berkowitz (1923-2000) kynäilivät kirjan, josta tuli How to Be Your Own Best Friend. Siitä alkoi itseaputeollisuuden buumi. Hän ja hänen miehensä hoitivat niin monia julkkiksia, että heidät tunnettiin "tähtien terapeutteina".
xxx/ellauri320.html on line 69: Freud otti seksin aivan kirjaimellisesti, kun taas Jung ja Adler ymmärsivät sen kuvaannollisesti, vertauskuvana tai ymmärryssuunnitelmana. Asian yksinkertaistamiseksi voidaan sanoa, että Freud oletti halun seksiin (ja aggressioon) olevan ehdottoman keskeinen ja ohjannut suurta osaa sisäisistä konflikteista ja käyttäytymisestä. Ai niin ja syömiseen: EAT! FUCK! KILL!
xxx/ellauri320.html on line 82: Yksi suosikkisijoittajistani, Bruce Berkowitz, kertoi Searsista. Ihailen Berkowitzia, koska hän ajattelee vuosikymmeniä ja tekee parhaansa purkaakseen oman väitöskirjansa. Olen hyvin kiitollinen siitä, että Berkowitz jakaa viisautensa kanssamme! Kiitos Jeesus internetistä ja mahtavista sijoittajista, jotka ovat valmiita jakamaan ajatuksensa!
xxx/ellauri320.html on line 97: Tässä onnen pipanoita Kai Kailan kääntämästä kirjasesta, joita joku onneton on alleviivannutkin lyijykynällä. Meidän täytyy ize antaa tunnustus izellemme. Jos ize kiittelemme izeämme, tuo hehku säilyy. Kukaan meistä ei arvosta izeään riittävästi.
xxx/ellauri320.html on line 114: Suosikkikirjassaan Man's Search for Meaning tohtori Viktor E. Frankl vertasi omaa "kolmatta wieniläistä psykoterapiakouluaan" (Freudin ja Adlerin koulujen jälkeen) Adlerin analyysiin:
xxx/ellauri320.html on line 121: Adleriin vaikuttivat filosofi Hans Vaihingerin ikään kuin filosofia ja Dostojevskin ikään kuin kirjallisuus. Vielä Wienin psykoanalyyttisen seuran jäsenenä hän kehitti teorian orgaanisesta alemmuus- ja kompensaatiosta, joka oli prototyyppi hänen myöhemmälle kääntymiselleen kristinuskosta fenomenologiaan ja hänen kuuluisan käsitteensä, alemmuuskompleksin, kehitykselle.
xxx/ellauri320.html on line 143: Yliopistovuosinaan hän oli kiintynyt sosialististen opiskelijoiden ryhmään, jonka joukosta hän oli löytänyt tulevan vaimonsa, Wienissä opiskelevan venäläisen intellektuelli- ja yhteiskunnallisen aktivistin Raisa Timofeyewna Epsteinin (juutalainen). Koska Raisa oli militantti sosialisti, hänellä oli suuri vaikutus Adlerin varhaisiin julkaisuihin ja lopulta hänen persoonallisuusteoriaansa. He menivät naimisiin vuonna 1897 ja heillä oli neljä lasta, joista kahdesta, hänen tyttärestään Alexandra ja hänen poikansa Kurt, tuli psykiatreja. Heidän lapsensa olivat kirjailija, psykiatri ja sosialistiaktivisti Alexandra Adler; psykiatri Kurt Adler; kirjailija ja aktivisti Valentine Adler; ja Cornelia "Nelly vaan" Adler. Raisa kuoli 89-vuotiaana New Yorkissa 21. huhtikuuta 1962.
xxx/ellauri320.html on line 229: Barbara Cartlandin valtavassa takakatalogissa on satoja historiallisia puhtaita romansseja täynnä huimia prinssejä, itsenäisiä ja vahvoja sankarittaria, synkkiä rakkauskilpailijoita ja jännittäviä paljastuksia, jotka ovat täynnä onnellisia loppuja. Valitse kirjat, joita haluat selata annettujen suodattimien avulla.
xxx/ellauri320.html on line 248: 1990-luvun puolivälissä, jolloin hän oli myynyt yli miljardi kirjaa, Vogue kutsui Cartlandia "todelliseksi romanssin kuningattareksi". Hänestä tuli suosittujen tiedotusvälineiden tukipilari tavaramerkkinsä vaaleanpunaisissa mekoissaan ja pyöreissä hatuissaan, ja hän keskusteli rakkaudesta, avioliitosta, politiikasta, uskonnosta, terveydestä ja muodista. Hän vastusti julkisesti rukouksen poistamista valtion kouluista ja vastusti uskottomuutta ja avioeroa, vaikka hän myönsi tuntevansa molemmat näistä aiheista ensi kädeltä.
xxx/ellauri320.html on line 283: Tuottoisimmat genret on kaikki tuotettu raitaperseisille paviaaneille. Ne on suoraan Darwinin pelikirjan pääluvuista EAT! FUCK! KILL! . Paljon paalua voi saada vain valtavilta kädellisten massoilta. Apinat muodostavat pyramidin, jonka huipulla on menestyneet ilkimyxet, vähän alempana ahneet wannabet, niiden alla puoliaan pitelevät keskiluokan apinat ja persut, alimpana kädestä suuhun ääliöt ja köyhät mamutolvanat. Kynäilijöiden best bet on pyramidin puolivälissä, jossa porukoilla on riittävästi hynää ostaa oma kappale eikä jonottaa tolvanoiden kanssa kirjastossa.
xxx/ellauri329.html on line 100: Bezogin kirja on kokoelma linkitettyjä tarinoita Bermaneista, Latviasta peräisin olevasta juutalaisperheestä , joka sopeutuu uuteen elämäänsä maahanmuuttajana Kanadaan. Päähenkilö on Mark Berman, joka on pieni lapsi, kun perhe saapuu ensimmäistä kertaa Kanadaan.
xxx/ellauri329.html on line 104: David Bezmozgis ( latvia : Dāvids Bezmozgis ; syntynyt 1973) on kanadalainen kirjailija ja elokuvantekijä, tällä hetkellä Humber Collegen kirjailijakoulun johtaja. Bezmozgis on eronnut kolmen lapsen kanssa. Bez mozga venäjäxi tarkoittaa aivoton. Tietysti länsijuutalaiset ovat idealisteja ja tuontivenakot nihilistejä.
xxx/ellauri329.html on line 236: Moninkertaisesti palkittu ja kansainvälisesti käännetty kirjailija sisältyi "New Yorker'sin" 2010 alle 40-vuotiaiden kirjailijoiden kunniaksi 2010, ja seuraavana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen romaaninsa "Vapaa maailma", joka ansaitsi sija New York Timesin merkittävien kirjojen listalla. Hänen toinen romaaninsa (2014) "The Betrayers" oli fiktion päänimi Harper Collinsille Kanadassa ja Little Brownille Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri329.html on line 242: Yksinhuoltajaäidin (kuten Natashan) Gordonin tytär työskenteli jo 16-vuotiaana karvapuolen kääntäjänä Ukrainassa, ja hänen tähtäyksensä oli muuttaa Amerikkaan (kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti) mahdollisuuksien paikaksi pyrkivälle näyttelijälle. "Jos Ukrainassa sanot haluavasi näyttelijäksi, ne nauravat päin naamaa", hän sanoi. "Etenkin naisten on erittäin vaikea saada näyttelijätöitä casting-sohvan ulkopuolelta. Casting-sohvalla mulla kyllä oli paljon vientiä."
xxx/ellauri329.html on line 277: Yksinhuoltajaäidin (kuten Natashan) Gordonin tytär työskenteli jo 16-vuotiaana karvapuolen kääntäjänä Ukrainassa, ja hänen tähtäyksensä oli muuttaa Amerikkaan (kirjaimellisesti ja vertauskuvallisesti) mahdollisuuksien paikaksi pyrkivälle näyttelijälle. "Jos Ukrainassa sanot haluavasi näyttelijäksi, ne nauravat päin naamaa", hän sanoi. "Etenkin naisten on erittäin vaikea saada näyttelijätöitä casting-sohvan ulkopuolelta. Casting-sohvalla mulla kyllä oli paljon vientiä."
xxx/ellauri329.html on line 302: David Bezmozgis kirjoittaa arvovaltaisella mutta erittäin viihdyttävällä tavalla venäläisten juutalaisten maahanmuuttajien jokapäiväisistä vaivoista Kanadassa. Jeesus rakasti kirjaa. Inspiroimaton novellikirja. Se oli ainakin nopeaa luettavaa. Muistuttaa minua Jeesuksesta Jumalan Pojasta UT:ssä mutta ei niin hyvä. Mikään näistä tarinoista ei ole oma izenäinen seikkailu, ja olen hämmästynyt siitä, miksi tämä kirja voitti niin monta palkintoa.
xxx/ellauri329.html on line 320: kirjasampo.fi/sites/default/files/Marika%20Helovuo%202%20%E2%80%93%20Kopio.jpg#overlay-context=fi" height="400px" />
xxx/ellauri329.html on line 323:
xxx/ellauri329.html on line 325: Kirjasampo saa alkusyksyksi uuden avustajan, kun Lukuneuvojana tunnettu kirjallisuuskouluttaja ja kirjabloggaaja Marika esittelee palvelussa kiinnostavaa kirjallisuutta kahdeksan artikkelin verran. Tarkoituksena on auttaa ihmisiä niin kirjastoissa kuin muuallakin löytämään innostavaa luettavaa mielenkiintoisista aiheista.
xxx/ellauri329.html on line 331: Akatemiatutkija Sanna Turoman mukaan on jokaisen itse ajateltavissa, oliko valinnan taustalla poliittisia motiiveja. – Svetlana Aleksijevitšin voittoon on vaikea uskoa, koska hän on juuri tällä hetkellä ehkä liian poliittisesti tulenarka valinta, Seppo Puttonen ja Nadja Novak kirjoittivat artikkelissaan aiemmin tällä viikolla. Aleksijevitšille palkinto kuitenkikn meni, ja Kultakuumeen haastattelussa akatemiatutkija Sanna Turoma kehottaa jokaista itse miettimään, oliko taustalla poliittisia motiiveja. Hän on erikoistunut venäjänkieliseen kirjallisuuteen. – Aiemmin on puhuttu venäläisestä kirjallisuudesta, nyt ehkä pitäisi käyttää termiä venäjänkielinen kirjallisuus, Turoma sanoo.
xxx/ellauri329.html on line 333: Nainen on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon vain 13 kertaa, eikä venäläinen nainen kertaakaan, ei edes isovenäläinen nainen. Jos haluttaisiin päästä tasoihin, olisi naisen vuoro voittaa seuraavat 98 vuotta ja sitten tulisi venäläisten vuoro. Näin ollen tänäkin vuonna voisi todeta, että nyt olisi taas naisen vuoro. Edellisen kerran nainen palkittiin toissavuonna 2013, kun kanadalainen novellisti Alice Munro nousi Tukholman konserttitalon lavalle vastaanottamaan oman mitalinsa ja sitä edellisen kerran joulukuisesta juhlaseremoniasta sai nauttia saksalainen Herta Müller vuonna 2009.
xxx/ellauri329.html on line 335: Valkovenäläinen Svetlana Aleksijevitš on noussut parin viime vuoden aikana vedonlyöntitilastojen kärkikahinoihin ja mainitsipa jopa Yleisradion pitkäaikainen kirjallisuustoimittaja Seppo Puttonenkin viime vuonna juuri Aleksijevitsin suosikikseen. Onko aika nyt otollinen Aleksijevitšille? Nostaako Ruotsin akatemia lokakuussa tämän pasifistin ja ihmisoikeuksien puolestapuhujan palkintokorokkeelle ja ottaa samalla vaivihkaa kantaa maailman kiristyvään poliittiseen tilanteeseen? Svetlana ei varmaan älähtäisi jos Putin demilitarisoisi Itä-Ukrainan?
xxx/ellauri329.html on line 337: Näin saattaa hyvinkin olla. Kaksi edellistä palkittua, Patrick Modiano ja Alice Munro, ovat molemmat tuotannoissaan tarkastelleet hienovireisesti rauhanomaisissa oloissa elävien ihmisten pieniä mielenliikahduksia, joten tänä vuonna voi olla täysin toisentyyppisen kirjailijan vuoro. Svetlana Aleksijevitš vyöryttää teoksissaan lukijan eteen sodat ja katastrofit ja kirjoittaa sellaisesta tosielämän inhimillisestä kärsimyksestä, joista monella ei ole mitään käsitystä.
xxx/ellauri329.html on line 339: Aleksijevitš on Suomessa melko tuntematon kirjailija. Käännöskirjallisuus painottuu maassamme vahvasti angloamerikkalaiseen kirjallisuuteen ja siksi Aleksijevitšinkin teoksista on suomennettu vain kaksi: Sodalla ei ole naisen kasvoja (1985, suomennettu 1988) ja Tsernobylista nousee rukous (1997, suomennettu 2000). Tosin Aleksijevitšin tuotantokaan ei ole niin laaja kuin esimerkiksi veikkauslistojen kärkimiehillä, angloamerikkalaisilla Philip Rothilla tai Haruki Murakamilla ja osasyynä kirjojen vähäisempään määrään on kirjailijan perin erikoinen tyylilaji.
xxx/ellauri329.html on line 341: Aleksijevitš pohjaa romaaninsa valtavaan määrään haastatteluja. Hän kiertelee kaupunkeja ja maaseutua ja etsii ihmisiä, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet tai todistaneet omin silmin jotain sellaista, mistä Aleksijevitš haluaa kirjoittaa. Hän ei haastattele virallisia tahoja tai valtaapitäviä, vaan etsii aivan tavallisia ihmisiä: työmiehiä, naisia, lapsia. Hän antaa kirjoissaan äänen niille, joita ei historiakirjoista yleensä löydy. Näiden satojen haastatteluiden jälkeen Aleksijevitš alkaa työstää kirjaa ja jokainen prosessi kestää useita vuosia. Ei siis mikään ihme, ettei häneltä tärähdä markkinoille vuosittain uutta teosta. Sittenpä ne ovat sitä paxumpia!
xxx/ellauri329.html on line 343: Kotisivuillaan Aleksijevitš kertoo etsineensä kauan kirjallisuudenlajia, joka sopisi hänen tapaansa ajatella ja katsoa maailmaa. Kaikenlaisten kirjallisten kokeilujen jälkeen hän löysi dokumenttiromaanin, joka tuntui heti omalta. Hänen missionaan on sanoittaa historiaa yksilöiden kautta ja tuoda historiakirjoitukseen erityisesti mukaan tunteet: sen miltä ihmisistä tapahtumahetkellä tuntui ja miltä heistä tuntuu nyt, kun tapahtumista on kulunut vuosikymmeniä. Harva kauheita kokenut pystyy vuosienkaan jälkeen puhumaan näkemästään ja kokemastaan ilman liikutusta. Historia on täynnä tunnetta, jonka perinteinen historiakirjoitus on häivyttänyt olemattomiin.
xxx/ellauri329.html on line 345: Molemmat Aleksijevitšin suomennetut teokset ovat valtavan hienoja lukuelämyksiä. Ne järkyttävät ja koskettavat, vaikkei niissä kauheuksilla mässäilläkään. Tarinallinen tietokirjallisuus, jota Aleksijevitškin osittain edustaa, on kovassa nosteessa nykyään, eikä mikään ihme, sillä yksilöiden kertomuksiin kiedotut historian tapahtumat tulevat lähemmäs lukijaa: ne tuovat historian samalla kertaa ymmärrettävämmiksi ja kauhistuttavammiksi.
xxx/ellauri329.html on line 347: Esikoiskirjaansa Sodalla ei ole naisen kasvoja Aleksijevitš työsti yli neljä vuotta. Hän kiinnostui naisista, jotka taistelivat toisessa maailmansodassa miesten kanssa rintamalla. Mistään pienestä joukosta ei ollut kyse, sillä sotaan osallistui yhteensä noin miljoona neuvostonaista ja -tyttöä, eikä heidän tehtävänään suinkaan ollut huolehtia haavoittuneista, vaan ampua, räjäyttää ja väijyä vihollista.
xxx/ellauri329.html on line 349: Aleksijevitš kertoo kiinnostuneensa aiheesta omakohtaisten kokemustensa kautta. Sotaa tämä vuonna 1948 syntynyt kirjailija ei ole itse ollut todistamassa, mutta vei se hänen omasta suvustaankin 11 jäsentä. Sen vuoksi hän kertoo aina tunteneensa sodan kylmän hengityksen huurut kannoillaan. Naisista hän taas halusi kirjoittaa siksi, että sodasta on pääsääntöisesti aina kerrottu miesten äänellä. (Kaippa siihen vähän vaikutti myös ryppy Svetlanan haarovälissä.) Idea kirjasta muhi hänen päässään pitkään ja 1980-luvun alussa hän lähti haastattelukierrokselle, joka ulottui yli sadalle paikkakunnalle.
xxx/ellauri329.html on line 353: Aleksijevitšin kirjaa lukiessa tajuaa järkyttävällä tavalla sen, kuinka nuoria osa tytöistä oli lähtiessään rintamalle: jotkut vasta hädin tuskin 15 vuotta täyttäneitä. Halu isänmaan puolustamiseen oli kuitenkin kaikilla niin kova, että he valehtelivat ikänsä, jotta pääsisivät mukaan. Jotkut pienikokoiset käännytettiin takaisin, mutta osa onnistui huijaamaan rekrytoijia. Mukaan päästyään he rukoilivat ja anelivat, että pääsisivät etulinjaan. Kaikki muut tehtävät tuntuivat vähäpätöisiltä. Mitäpä kukaan teini-ikäinen voi sodasta ymmärtää.
xxx/ellauri329.html on line 357: Naisten kuvaukset rintamalta antavat sodasta kauhistuttavan ja totuudenmukaisen kuvan. Aleksijevitšin kirjan luettuaan ymmärtää, ettei sota koskaan ole ulkokohtaista, videopelimäistä räiskintää, vaan jokainen siihen osallistuva joutuu sen nielemäksi, kokemaan ja tuntemaan kaiken. Eikä kukaan palaa kotiin ennallaan. Eivät naiset, eivätkä miehet, eivätkä varsinkaan ruumissäkit.
xxx/ellauri329.html on line 359: Sodalla ei ole naisen kasvoja -teoksensa jälkeen Aleksijevitš antoi äänen vieläkin nuoremmille ja kirjoitti toisesta maailmansodasta lasten näkökulmasta. Tätä Aleksijevitšin tuotannon kenties koskettavinta teosta ei ole suomennettu, eikä myöskään seuraavaa, jossa kirjailija käänsi katseensa uudempaan konfliktiin: Neuvostoliiton ja Afganistanin väliseen sotaan 1980-luvulla. Vuonna 1993 valmistui teos ihmisistä, jotka tekivät itsemurhan sosialismin romahdettua. Sitäkään ei ole saatavilla suomeksi.
xxx/ellauri329.html on line 363: Aleksijevitš yritti kirjoittaa Tsernobylista jo paljon aikaisemmin. Hän vieraili alueella useasti ja jutteli asiantuntijoiden sekä onnettomuuden kokeneiden kanssa, mutta tajusi pian, ettei kirjan aika ollut vielä. Katastrofi oli ihmisten mielessä vielä vereslihalla, eikä kukaan ymmärtänyt, mitä oikeastaan oli tapahtunut. Ihmisen ajatus ei kulje kärsiessä ja niinpä Aleksijevitsin piti vielä odottaa. Tsernobylista nousee sienipilvi ilmestyi lopulta vuonna 1997.
xxx/ellauri329.html on line 365: Alkusysäyksen kirjalleen Aleksijevitš sai, kun hän tapasi Ljudmila Ignatenkon, paikallisen palomiehen vaimon. Mies oli hälytetty yöllä sammuttamaan voimalassa syttynyttä tulipaloa ja sinne tämä työtovereineen riensi ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Seuraavana päivänä alkoivat rajut oireet ja neljän päivän kuluttua miehet siirrettiin Moskovaan sairaalan eristysosastolle. Kahden viikon päästä he kaikki olivat kuolleet. Ilman näitä miehiä voimakas säteily olisi voinut tuhota koko Euroopan elinkelvottomaksi.
xxx/ellauri329.html on line 367: Aleksijevitš ei keskity kirjassaan itse onnettomuuteen, vaan siihen, miten ihmiset sopeutuivat elämään onnettomuuden jälkeen menetettyään lähes kaiken. Hän tapasi kirjaansa varten paljon paikallisia, jotka kertoivat hänelle oudoista oireistaan, joita jotkut eivät tunnu edelleenkään ottavan todesta; viranomaisista, jotka käskivät lakata syömästä perunaa, muttei muutakaan syötävää ollut; epämuodostuneina syntyneistä vauvoistaan, joiden vammoihin ei saa korvauksia, koska todisteita siitä, että juuri radioaktiivinen säteily olisi ne aiheuttanut, ei kuulemma ole tarpeeksi. Ja niin edelleen.
xxx/ellauri329.html on line 369: Aleksijevitšin kirja on pysäyttävä lukuelämys. Se avaa lukijan silmät katastrofille, jonka kaltaista ei ollut koskaan ennen tapahtunut ja johon kukaan ei osannut mitenkään valmistautua. Inhimillinen kärsimys, jonka onnettomuus aiheutti sadoille ihmisille, koskettaa syvästi. Toisaalta myös Valko-Venäjän kohtalo järkyttää. Iso osa pientä maata tuhoutui asuinkelvottomaksi ja silti viidesosa väestöstä asuu edelleen saastuneilla alueilla.
xxx/ellauri329.html on line 373: Aleksijevitš on joutunut teostensa kanssa myös valtaapitävien hampaisiin. Sodalla ei ole naisen kasvoja -kirjaa syytettiin epäisänmaalliseksi, kun siinä nostettiin esiin sodan pelottavuus ja kauheus. Rintamalla taistelleiden neuvostonaisten kiillotetun sankarimyytin mureneminen oli joillekin tahoille liikaa. Neuvostoliiton ja Afganistanin sodasta kertovasta kirjasta Aleksijevitš haastettiin oikeuteen saakka, mutta juttu raukesi lopulta. Tsernobyl-kirja taas ei ole ollut mieluista luettavaa niille, jotka pyrkivät (edelleen) peittelemään ja vähättelemään onnettomuuden seurauksia.
xxx/ellauri329.html on line 379: Tutustuttuani Aleksijevitšin kirjailijauraan ja kahteen suomennettuun teokseen, taidan yhtyä mielipiteisiin siitä, että palkinto joutaisi tänä vuonna mielellään mennä Aleksijevitsille. Nobel-tunnustuksen myötä hänen tuotantonsa leviäisi entistäkin laajemmalle ja yhä useampi lukija tarttuisi hänen tärkeisiin teoksiinsa. Maailmamme tarvitsee lisää inhimillisyyttä ja Svetlana Aleksijevitšin kaltaisia vompatin näköisiä kirjoittajia.
xxx/ellauri329.html on line 386: Tässä se nyt on vapaus! Tällaistako me odotimme? Me olimme valmistautuneet kuolemaan ihanteidemme vuoksi. Käymaan taistelua. Mutta alkoikin "tšehovilainen" elämä. Vailla historiaa. Kaikki arvot romahtivat, paitsi elämän arvo. Elämän sinänsä. Ruplan etunenässä. Tuli uudet haaveet: saisi rakentaa talon, ostaa hyvän auton, istuttaa karviaispensaan... Vapaus merkitsikin pikkuporvarillisuuden arvonpalautusta, tuon jolle isovenäläisessä elämässä oli yleensä annettu turpiin. Hänen Majesteettinsa Kulutuksen vapautta. Pimeyden suuruutta. Toiveiden ja vaistojen pimeyttä - tuon salatun inhimillisen matelijan elämän, josta meillä oli vain likimääräinen käsitys. Me olimme käyneet läpi koko historian, mutta emme olleet eläneet sitä. Mutta nyt ei sotakokemusta enää tarvittu, se oli unohdettava. Oli tullut tuhansia uusia tunteita, tiloja, reaktioita. Aivan yhtäkkiä kaikki ympärillä vaihtui toiseksi: kyltit, tavarat, rahat, lippu. Ja ihminen itse. Hänestä oli tullut värikkäämpi ja erillisempi, monoliitti oli räjäytetty rikki ja elämä oli hajonnut saarekkeiksi, atomeiksi, soluiksi. Kuten sana- kirjassa: vapaa - vapaus - vapaa tahto - mielivalta - väljyys - avaruus. Suuri paha muuntui etäiseksi tarinaksi, poliittiseksi dekkariksi. Kukaan ei enää puhunut aatteesta, puhuttiin luotoista, koroista, vekseleistä, rahaa ei enää ansaittu vaan "tehtiin", "hankittiin". Kestäisikö sitä vielä kauan? "Rahan valhe ei katoa venäläisen sielusta", kirjoitti Tsvetajeva. Näytti siltä kuin Aleksandr Ostrovskin kuvaamat kauppiaat ja Saltykov-Štšedrinin tilanomistajat olisivat heränneet eloon ja kuljeskelisivat meidän kaduillamme.
xxx/ellauri329.html on line 395: Svetlana on kerännyt naissotilaiden ja jsp-naisten muisteluita suuresta isänmaallisesta sodasta, ne ovat aika kauheita. Sentään ei yritä kaunistella sotaa eikä (tässä yhteydessä) jaella mustia ja valkoisia stezoneita. Politiikka on sitten eri asia. Pitäisi oikeastaan lukea Svetlanan haastattelukirja neuvostoihmisen sukupuutosta. Näitä kauhujuttuja ei muuten enää tarvi lukea Svetlanan kirjasta, kun niitä voi kazella ilmielävänä jenkki ruumistutkijoiden teeveesarjoista.
xxx/ellauri329.html on line 424: Sodan puolivälissä me saimme erinomai sia panssarivaunuja ja lentokoneita. Ne olivat hyvia ascita, mutta niin hirvittävää vihollista kuin Hitlerin armeija oli - mahtavaa, kurinalaista ja koko Euroopan alistanutta - emme olisi voittaneet ilman uskoa. Emme olisi voineet katkaista sen selkää. Tärkein aseemme oli usko, ei pelko, siitä annan vankkumattoman sanani, puolueen jäsenen sanan (liityin sodassa kommunistiseen puolueeseen ja olen kommunisti yhä vieläkin). Me olimme kommunisteja, ja olemme vieläkin. Me muistamme toveri Viljasen, jonka ohrana surmasi. En häpeile jäsenkirjaani, enkä suostu luopumaan siitä. Uskon yhä niin kuin uskoin myos vuonna neljäkymmentäyksi...
xxx/ellauri329.html on line 462: Toronton Tähti (Sirppi ja Vasara) kritisoi orkesterin päätöstä pääkirjoituksessaan ja kirjoitti, että "Lisitsaa ei kutsuttu Torontoon keskustelemaan provosoivista poliittisista näkemyksistään. Hänen oli määrä soittaa pianoa. Ja toiseksi, antaa potkut muusikolle, koska hän ilmaisi 'mielipiteitä, jotka joistakuista voivat olla loukkaavia' osoittaa täydellistä epäonnistumista ymmärtää sananvapauden käsitettä." Ukrainian Weekly on kuvaillut hänen julkaisujaan "vihapuheeksi". Vastauksena Lisitsa kommentoi, että "satiiri ja hyperbola ovat parhaita kirjallisia välineitä valheita vastaan." Vuonna 2022 Benjamin Ivry kirjoitti International Piano Magazinessa, että Lisitsa oli "papukaijaillut Putinin propagandistisia puheenaiheita Ukrainasta".
xxx/ellauri329.html on line 506: Koskettava sarja, komeat & kauniit näyttelijät. Olen katsonut venäjänkielisenä DVD:nä, mutten ymmärtänyt kaikkea, joten piti lukea kirjana.
xxx/ellauri329.html on line 508: Television antimista parhaita ovat näköjään venäläiset sarjat, ne liimaavat katsojan - no, ainakin minut - tv-tuoliin. Idiootti, Karamazovin veljekset, nyt tämä Arbatin lapset. Jokaisessa täydellisen huoliteltu näyttelijäntyö, tinkimätön ajankuvaus, raastava realismi ja sydämeensattuva tunteikkuus yhdessä, ihailtavaa työtä. Tietenkin pohjana olevat romaanit ovat omaa luokkaansa, mutta hyvästä kirjasta voi toki tehdä pinnallisen jutun. Venäläisilä on taito tehdä syvällistä tv-elokuvaa.
xxx/ellauri329.html on line 515: Varja ei minunkaan mielestäni vastaa ulkoisesti kirjan antamaa mielikuvaa, mutta on kieltämättä super viehättävä, älykäs ja rohkea. Rybakovin kirjan pohjalta on tehty myös toinen elokua: Raskasta hiekkaa, joka kertoo Ukrainan juutalaisen perheen kohtaloista. Sitä ei ole taidettu esittää Suomen televisiossa.
xxx/ellauri329.html on line 520: Ukrainanjuutalaisen Anatoli Rybakovin kirjoittama tiiliskiviromaani Arbatin lapset on meille suomalaisillekin tärkeä kirja. Toisille ehkä katkeran kalkin viimeistä juomista, toisille vahingoniloista synninpäästöä, monille ehkä merkityksetöntä vanhan paskan jauhamista. Mutta oman historiamme ymmärtämisen kannalta Venäjän lähihistorian ymmärtäminen lienee yhtä tärkeää kuin oman poliittisen todellisuutemme tajuaminen yleensä.
xxx/ellauri329.html on line 524: ARBATIN LAPSET. 1930-luvulla hanattomia baikalhaulikoita, harjaterästä, keinokuituvatteita, uusia junanvaunuja ym ym.uutta! Kauttaaltaan halvalla tehdyn näköistä. Näyttelijätyökin venäläiseksi kehnoa. Sarja tuli uusintana, eikä läheskään vetänyt vertoja muille Yle:n Teemalla nähdyille tuoreille venäläisille kirjallisuusfilmatisoinneille, jotka olivat oikeasti hyviä!
xxx/ellauri329.html on line 532: Minä synnyin Neuvostoliitossa, ja siellä minun oli hyvä olla. Isäni oli kommunisti, hän opetti minua lukemaan Pravda-lehdestä. Jokaisena juhlapäivänä me menimme yhdessä mielenosoitusmarssille. Kyynelet silmissä... Mina olin pioneeri, pidin punaista huivia. Sitten tuli Gorbatšov, enkä minä ehtinyt päästä Komsomoliin, mikä oli harmi. Mina olen neukku, vai? Olivatko minun vanhempani neukkuja, ja ukki ja mummo myös? Minun neukku-ukkini kaatui Moskovan luona vuonna -41... Ja neukkumummoni oli partisaanina... Herrat liberaalit tekevät työtä olan takaa. Ne haluavat, että me pitäisimme menneisyyttämme mustana aukkona. Minä vihaan niitä kaikkia: gorbatšovia, ševardnadzea, jakovlevia - kirjoittakaa ne pienellä kirjaimella, niin paljon minä niitä vihaan. En minä halua Amerikkaan, minä haluan Neuvostoliittoon...
xxx/ellauri337.html on line 45: Heinrich Böll sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972 suurelta osin tämän romaanin ansiosta. Romaanin päähenkilö Leni Riefenstahl on 48-vuotias, hänen miehensä on kaatunut sodassa, poika istuu vankilassa. Elämä on kohdellut Leniniä alun pitäen kovakouraisesti, mutta kaikista kolhuista huolimatta Lenin uskoo yhä elämään, sen myönteisiin voimiin, rakkauteen (Fig 1). (Kirjasampo)
xxx/ellauri337.html on line 53: Leni Pfeiffer rakastuu venäläiseen sotavankiin ja auttaa tätä hankkimalla tälle saksalaisen sotilaspassin. Mies päätyy kuitenkin amerikkalaisten sotavangiksi ja kuolee onnettomuudessa työleirillä. Leni kieltäytyy sopeutumasta kulutus-, suoritus- ja voitto-orientoituneeseen yhteiskuntaan, ja sen vuoksi häntä vihataan. Heidän yhteisen poikansa Leni kasvattaa vastustamaan hyötyajattelua. Lopulta poika istuu vankilassa, koska on yrittänyt väärentää asiakirjaa, joka oikeuttaisi äidin asumisen talossaan, jonka vuokrankorotukseen tämä ei suostunut. (Wikipedia fi)
xxx/ellauri337.html on line 61: Pölhöpäisin on nimim. "Joken" suollos Böllin kirjasta. Juippi ei ole tajunnut niteestä höykäsen pöläystä. Millenniaaliset talousliberaalit silmälasit ovat vääristäneet kuvan tunnistamattomaxi.
xxx/ellauri337.html on line 63: Kirjan tyyli dokumentaarista tarkkaa kerrontaa, jossa näkökulmat vaihtelevat. Valtaosa kirjasta eli Lenin nuoruuden kuvaus on hyvinkin onnistunutta. Kirjassa ei minusta ole kysymys Lenistä, eikä Levistä, vaan Saksan sotaan valmistautumisesta, ja siviilielämästä sodan aikana ja Saksan valloituksen ajasta ja miten ihmiset menettelilivät sodan jälkeen. Vuoden 1970 kuvaus sen sijaan on minusta hyvinkin kummallista ja haparoivaa. Kokonaisuutena kirja on kuitenkin hyvä.
xxx/ellauri337.html on line 125: Roman Sandgruber ist emeritierter Professor für Sozial- und Wirtschaftsgeschichte an der Linzer JKU und Mitglied der Österreichischen Akademie der Wissenschaften und ein gläubiget Katholiker. Er arbeitet an einem Buch über Hitlers Vater, das 2021 erscheinen wird. Er schämt sich Linzer zu sein, er ist dem Alois und Adi sehr böse immer noch. Er will von Heidlers alias Schlumpfgrubers Halbjudentum nichts hören. Leserfavoriten, meist gelesen: https:1//www.nachrichten.at/oberoesterreich/linz/linz-unbekannte-schlagen-43-jaehrigen-in-fh-toilette-zusammen. Der Christkindl ist wieder unterwegs. Lakimiehet saisi kaikki hävittää, sanoi Adolf nasevasti. Hitlerit pitivät katolista kirkkoa ahneena ja elämää vääristävien uskomusten opettajana. Sandgruberin kirja Hitlerin isästä ja Adolf-pojan kasvusta sisältää sivutolkulla pieteetillä valittuja yksityiskohtia ja kuvauksia suvun asuinpaikkakunnista. Mukana on kaikkea mahdollista nippelitietoa. Putinia ja Hitleriä yhdistää monikin asia, äkkää HS:n Anne Välinoro lopuxi vielä norauttaa vaipanvälistä. Putinia ja Hitleriä yhdistää täydellinen piittaamattomuus valtioiden rajoista ja itsemääräämisoikeudesta, fantasia oman historiallis-etnisen suurvallan kokoamisesta ja pitkälle pohjustettu propagandakoneisto. Kuulostaa jatkosodan Suomelta. Ei päivää ilman propagandaa.
xxx/ellauri337.html on line 298: Egyptin vitsaukset olivat sarja onnettomuuksia, jotka Raamatun mukaan joutuivat Egyptin valtakuntaan sen jälkeen, kun he kieltäytyivät vapauttamasta heprealaisia. Tarina löytyy Exoduksen kirjan luvuista 7-12, Vanhasta testamentista.
xxx/ellauri337.html on line 317: Sitten Aaron nosti paljonpuhutun sauvansa, ja jokien, järvien ja altaiden vedet muuttuivat vereksi. Farao huomasi, että egyptiläiset papit pystyivät jäljittelemään häntä, joten hän vähätteli ilmiötä. Katkea kerrotaan 2Moos. 7, 14-25 -kirjassa.
xxx/ellauri337.html on line 359: Katkea kerrotaan kirjassa 2Moos. 8, 12-15 (Katolinen Raamatun versio) tai Exodus 8:16-19 (Raamatun ei-katoliset kristilliset versiot). Entä Halakha?
xxx/ellauri337.html on line 379: Katkeus kerrotaan Mooseksen kirjassa 8, 16-28 (Raamatun katoliset versiot) tai Exodus 8:20-32 (Raamatun ei-katoliset kristilliset versiot). Halakha?
xxx/ellauri337.html on line 397: Kattaus kerrotaan kirjassa 2. Moos. 9, 1-7.
xxx/ellauri337.html on line 413: Kohta kerrotaan kirjassa 2Moos. 9, 8-12.
xxx/ellauri337.html on line 433: Kohta kerrotaan 2. Mooseksen kirjan 9, 13-35 kirjassa.
xxx/ellauri337.html on line 451: Kohta kerrotaan 2. Mooseksen kirjan 10, 1-20.
xxx/ellauri337.html on line 470: Kohta kerrotaan kirjassa 2. Mooseksen 10, 20-29.
xxx/ellauri337.html on line 488: Katkea kerrotaan kirjassa 2. Moos. 11, 1-10; Mooseksen kirja 12, 29-36.
xxx/ellauri337.html on line 510: Mooseksen kirjan mukaan heprealaiset asuivat Egyptissä patriarkka Jaakobin ja hänen poikansa Joosefin ajoista lähtien. Mutta molempien kuollessa farao teki heidät orjiksi heidän vaurautensa ja suuren lukumääränsä pelossa ja määräsi vastasyntyneet urokset tapettaviksi. Faaraon tytär pelasti Mooseksen, joka kasvatti hänet omakseen.
xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri354.html on line 67: Hän opiskeli Bogotán yliopistossa ja työskenteli myöhemmin toimittajana kolumbialaisessa El Espectadorissa sekä ulkomaisena kirjeenvaihtajana Roomassa, Pariisissa, Barcelonassa, Caracasissa ja New Yorkissa. Hän kirjoitti monia arvostettuja tietokirjoja ja novelleja, mutta tunnetaan parhaiten romaaneistaan, kuten Sata vuotta yksinäisyyttä (1967) ja Love in the Time of Cholera (1985). Hänen teoksensa ovat saavuttaneet merkittävää kriitikoiden suosiota ja laajaa kaupallista menestystä, erityisesti maagiseksi realismiksi leimatun kirjallisuuden popularisoinnissa, joka käyttää maagisia elementtejä ja tapahtumia todellisten kokemusten selittämiseen. Jotkut hänen teoksistaan sijoittuvat kuvitteelliseen kylään nimeltä Macondo, ja suurin osa niistä ilmaisee yksinäisyyden teemaa.
xxx/ellauri354.html on line 75: Osta Amazonista. Myös lukijat pitivät. Kaikki samanlaisia kirjoja. Mitä mieltä sinä olet? Arvioi tämä kirja! Kirjoita arvostelu. Luo ilmainen tili nähdäksesi mitä ystäväsi ajattelevat tästä kirjasta! Yhteisön arvostelut: 5 527 arvostelua
xxx/ellauri354.html on line 81: Tästä kirjasta nauttimiseksi sinun on astuttava tämän vanhan, vanhan miehen mieleen ja maailmaan, joka elää elämänsä viimeiset vuodet köyhyydessä kerran suuressa, rappeutuvassa nuoruutensa talossa. Hänen uransa ei koskaan noussut toisen luokan toimittajan yläpuolelle, hän ei koskaan mennyt naimisiin eikä koskaan edes rakastunut. Hänen henkilökohtaiset suhteensa naisiin rajoittuivat huorailuihin, joista hän maksoi. Kaikkein täyttämätön elämä.
xxx/ellauri354.html on line 85: Tämä on runollinen, sensuelli kirja, jonka monet arvostelijat, jotka eivät pysty näkemään omaa kunto-ajatteluaan pidemmälle, ovat tuominneet nihkeäksi, pedofilian paeaniksi ja yksinkertaisesti sairaaksi. Mutta se ei ole. Se on ruusun viimeinen kukinta; pakkasen koskettamana sen olisi pitänyt nulpahtaa, mutta sen sijaan se on upeampi, kauniimpi, koska se on niin kausittaista, todellinen yllätys. Se, mitä se sanoo miesten rakkauden luonteesta nuorta kauneutta kohtaan, on ikivanhaa: näytä hyvältä, ole hiljaa ja nöyrä, ja anna hänen olla hallitseva, viedään tässä äärimmäisyyksiin. Se toimi Lumikissa, se toimi Prinsessa Ruususessa ja se toimii myös muna delgadona.
xxx/ellauri354.html on line 89: Lopulta Gabriel Garcia Marquez sanoo tämän kirjan kautta: Älä koskaan anna periksi.
xxx/ellauri354.html on line 93: Tämä on loistava kirja. Se on viimeinen kirja, viimeinen jalokivi upotettuna kruunuun, joka on GM:n kirjallisuutta. Älä pidättele sen takia, mitä olet kuullut. Älä tulkitse väärin ja katso mitä siellä ei ole. Tämä kirja on pohdiskelu elämästä, jossa ei ole paljon onnea, valitettavasti ei enää seksiä, eikä tyttöä häiritä enempää kuin Lumikki lepäsi lasikaapissaan ja vain hänen kauneutensa (ja ruttuinen nulpahtanut molo) on esillä.
xxx/ellauri354.html on line 102: Journalistilla (tietysti toimittaja ja hänen journalisminsa eivät ole sama kuin tämän kirjan psyyke), on ajatus, että 19 ihmisellä ei ole ollut 8 Edsheresin resursseja, naimisissa neiti Mercise Barçan kanssa, ja heillä on kaksi Nediä, Meranrés Rigo ja Gonzalo, Gabriel García Márquez Márquez Márquez syntyivät Aracatácassa, Kolumbiassa, ja Alahaddissa 7. joulukuuta Hef, 14 ja 87 -vuotiaana. Mexico Cityssä Heather elää ilman vaimoa ja lapsia, ja yksinäisyydessä Arande, Elde, Elden, kokee jälleen rakkautta, ja tytön sydänsuru tulee olemaan tyydyttävin kirjan edessä. Katkerimpiin kärsimyksiin, puhtaaseen rakkauteen, voi valita lauseita kirjan takakannesta.
xxx/ellauri354.html on line 110: Tämä on kaikille - masentavin kirja, jonka olen lukenut. Koskaan. Joo. Tämä kirja. Ei niitä, jotka käsittelevät holokaustia, julmia sotia, kauheita sairauksia... tämä kirja. Vanhasta miehestä, joka on koskaan bylsinyt vain huorien kanssa. En tiedä, miksi se tuli minulle niin, mutta lukaisin muutaman sivun ja tunsin vatsassani fyysisesti pahoinvointia. Se ei ole aihe (se on mielenkiintoinen), se ei ole kirjoitus (hän on Marquez)... se on vain tämä kauheuden tunne. Tämä kauhea kauhea elämä, jota hän viettää, ja mitä hän ei ole koskaan tiennyt. Mistä hänen pieni, mauton elämänsä koostuu.
xxx/ellauri354.html on line 181: Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorin Kai Laitisen (1924–2013) vanhemmat olivat kansakoulunopettajia. Hänen muistelmateoksensa Pitkät vedet ja maailmanrannat (2004) on osaltaan kunnianosoitus juuri tälle ammattikunnalle.
xxx/ellauri354.html on line 183: Lauri Viljasen kanssa Kaizu toimitti T. S. Eliotin runojen suomennoskokoelman (1949) ja kirjoitti Puolitiessä-esseekokoelmassaan (1958) siihen mennessä laajimman suomenkielisen esittelyn Franz Kafkasta. Laitinen oli myös uuden ruotsinkielisen kirjallisuuden esittelijä ja puolestapuhuja.
xxx/ellauri354.html on line 184: Laajempaa yleisöä palveli pitkään Laitisen Suomen kirjallisuuden historia (1981) samoin kuin hänen yhdessä Matti Suurpääoman kanssa toimittamansa kahdeksanosainen Suomen kirjallisuuden antologia (1963–75).
xxx/ellauri354.html on line 186: Elsa Enäjärvi-Haaviolla oli ollut suunnitelmissa Suomen kansainvälisimpiin kirjailijoihin kuuluneen Aino Kallaksen elämäkerran kirjoittaminen. Aino oli Helmi Krohin näyttävämpi siskopuoli. Päästyään eroon Elsasta 1951 Martti Haavio oli suositellut post mortem tehtävään Laitista, joka 1950-luvulla ryhtyikin työhön. Väitöskirja Kallaksen elämästä ja tuotannosta vuoteen 1921 valmistui "muiden töiden takia" kuitenkin vasta 1973, Ainon työnnettyä koiranputkea vsta 1956 lähtien.
xxx/ellauri354.html on line 188: Kun Kallaksen elämäkertana 1950-luvulla alkaneen työn oli pitkittyessään otettava huomioon 1960- ja 1970-luvun vaihteessa Suomessa enemmän muotiin tullut angloamerikkalainen uuskritiikki, Laitinen joutui väitöskirjassaan tasapainoilemaan kirjailijabiografian, lähdetutkimuksen ja teosanalyysin välillä. Rafu Koskimies huomautti arvostelussaan, että Laitinen oli onnistunut välttämään uuskritiikin ”pahimmat kompastukset”. Laitisen väitöskirjaa koskeviin omiin muistiinpanoihini olin tuolloin merkinnyt: ”Koskimies moittii uutta kritiikkiä, Koskimies on vanhentunut.”
xxx/ellauri354.html on line 190: Annamari Sarajaksen "tapaturmaisen" kuoleman jälkeen Laitinen valittiin Sarajaksen seuraajaksi vuonna 1986, mutta virkaa hän ehti hoitaa vain muutaman vuoden ennen siirtymistään eläkkeelle vuonna 1989. Vakiinnuttuaan professorinvirkaansa Sarajas näyttää vähitellen työlääntyneen tehtäväänsä eikä hän tutkijanakaan oikein pystynyt uudistumaan, motkottaa Juhani Niemi, tuo hampaaton lammas. Kevätlukukaudella 1969 laitoksella alkoivat vt. assistentteina pitää praktikumeja Kai Laitinen ja Pekka Tarkka, onnenpekka. Praktikumeista tuli niin suosittuja, että opiskelijat ryhtyivät vaatimaan niitä pakollisiksi. Siihen Sarajas jonkin verran pitkin hampain suostui, kun opintovaatimuksia käsiteltiin professorin kotona kokouksessa, johon minutkin opiskelijoiden edustajana kutsuttiin mukaan. Itse pidin Sarajaksen seminaarissa esitelmän Arvo Salon tuotannosta, mutta siirryin sittemmin kioskikirjallisuuteen. (Kiinnos.) Sarajas jätti joskus työt ja luennot kesken, palasi kotiinsa juomaan keskiolutta ja syömään rauhoittavia lääkkeitä. Yleisen kirjallisuustieteen kollega, narsistinen Aarne Kinnunen on kertonut, miten tiukasti Sarajas piti kiinni oppiaineensa reviiristä.
xxx/ellauri354.html on line 192: Unilääkkeisiin addiktoituneen kotimaisen kirjallisuuden professorin kohtaloksi muodostui onnettomuus, kun hänen makuuhuoneessaan syttyi savukkeesta tulipalo joulukuussa 1984. Sarajas kuoli saamiinsa vammoihin muutaman viikon päästä. ”Se oli järkyttävä loppu lahjakkaan ihmisen elämälle”, kuittasi Maria-Liisa Nevala, joka pääsi Kaizun jälkeen hänen seuraajaxeen oppiaineen professorina.
xxx/ellauri354.html on line 194: H.K.Riikonen oli Laitisen praktikumin ankkuri, kuin Marko Tapio Saarijärven hiihdossa. Erich Auerbachin toisen maailmansodan aikana Istanbulissa kirjoittama Mimesis oli paizi Riikosen myös Laitisen arvostama teos. Luin sen joskus, ei se ollut kummonen. Jäbä väitti että VT on the cat's whiskers kirjallisuuden ajalla, juutalaisena.
xxx/ellauri354.html on line 211: And lovers' sonnets turne to holy Psalms. Ja rakkausviisuista virsikirjan lisälehtiä.
xxx/ellauri354.html on line 228: Ernst Hemingway oli vastenmielinen mezästävä kyrpä. Farewell to Armsissa se esittää taas kerran tollasta vaitonaista John Wayne tyypin jenkkiä jota miehet ihailee ja pelkää ja johka naiset narahtaa. Eitää kirja ole niinkään sodasta kuin sen aiheuttamasta pillunnälästä.
xxx/ellauri354.html on line 290: Giosuè Carducci (27. heinäkuuta 1835 – 16. helmikuuta 1907) oli italialainen runoilija ja prosaisti, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1906. Häntä pidetään modernin Italian epävirallisena kansallisrunoilijana. Hän toimi myös opettajana ja kääntäjänä ja käänsi Vergiliuksen teoksia ja osia Iliaasta italiaksi. Carducci toimi aktiivisesti myös kulttuuripolitiikassa ja oli muun muassa koulutusta ja kulttuuririentoja järjestävän Società Dante Alighierin perustajajäsen. Hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan. Hän ei pitänyt paavilaisuudesta. Hänet äänestettiin Senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri354.html on line 292: Aale Tynni, joka vaikeroi Martti Haavion alla palvelijan huoneessa Elsa Enäjärvi-Haavion tehdessä syöpäkuolemaa yläkerrassa (kz. albumia 147), suomensi yhden Joosen runon paxuun kirjaansa. Googlen suomennos vähän editoituna ei ole paljon Pekkaa pahempi. Mitta lienee joku Horatiuxen aiolibiitti, kz. tästä.
xxx/ellauri354.html on line 484: Toinen kirje tessalonikalaisille on kirja kristillisen Raamatun Uudesta testamentista. Se on perinteisesti liitetty apostoli Paavalin ansioluetteloon, vaikka sen toinen kirjoittaja on Timoteus. Nykyaikainen raamatullinen tutkimus on jakautunut sen suhteen, oliko Paavali kirjoittanut kirjeen; Jotkut tutkijat uskovat Paavalin kirjoittaneen tämän kirjeen, mutta toiset hylkäävät sen aitouden sen perusteella, mitä he näkevät tämän ja ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen välisinä tyyli- ja teologiaeroina.
xxx/ellauri354.html on line 488: Uuden testamentin tutkija Bart Simpson esittää kirjassaan Väärennös joitain yleisimmistä argumenteista 2. tessalonikalaisen aitoutta vastaan. Hän esimerkiksi väittää, että näkemykset Kristuksen toisesta tulemisesta, jotka ilmaistaan 2. tessalonikalaisille, eroavat niin silmiinpistävästi 1. tessalonikalaisille lähetetystä kirjeestä, etteivät ne voi olla saman kirjoittajan kirjoittamia.
xxx/ellauri354.html on line 490: Charlie Brown uskoo, että suurin osa salanimeä kannattavista tutkijoista sijoittaisi sen ensimmäisen vuosisadan loppupuolelle, samaan aikaan kun Ilmestyskirja kirjoitettiin. Nämä tutkijat korostavat "sen synnin miehen" esiintymistä tämän kirjeen toisessa luvussa, olipa tämä persoona identifioitu 1. Johanneksen ja Ilmestyskirjan Antikristukseen tai historialliseen henkilöön, kuten Caligula.
xxx/ellauri354.html on line 552: Konservatiivinen juutalaisuus uskoo messiaaseen ja uudelleen rakennettuun temppeliin, mutta ei usko uhrien palauttamiseen. Vastaavasti konservatiivisen juutalaisuuden juutalaisten lakien ja normien komitea on muuttanut rukouksia. Konservatiiviset rukouskirjat vaativat temppelin ennallistamista, mutta eivät vaadi uhrausten jatkamista. Ortodoksinen opintokokonaisuus uhrauksista päivittäisessä aamujumalanpalveluksessa on korvattu talmudilaisilla kohdista, jotka opettavat, että rakkauden ystävälliset teot sovittavat nyt synnin.
xxx/ellauri354.html on line 561: Etsi lähteitä: "Kolmas temppeli" – uutiset · sanomalehdet · kirjat · tutkija · JSTOR ( huhtikuu 2022 ) ( Opi ja milloin tämä malliviesti poistetaan )
xxx/ellauri354.html on line 577: Jotkut näkivät siksi kolmannen temppelin tarpeen vähentyneen, tarpeettomana tai kokonaan suljetuksi ja syrjäytyneeksi, kun taas toiset ottavat kantaa, että kolmannen temppelin rakentaminen on olennainen osa kristillistä eskatologiaa. Erilaiset näkökulmat kolmannen temppelin rakentamisen merkityksestä kristinuskossa liittyvät siksi yleensä useisiin tekijöihin, mukaan lukien: kirjaimellisen tai hengellisen tulkinnan tasoon, jota sovelletaan "lopun ajan" profetiaksi; havaitut suhteet eri pyhien kirjoitusten välillä, kuten Daniel, Olivet-diskurssi, 2. tessalonikalaisille ja Hesekieli (muun muassa); katsotaanko kaksoisliitto olevan voimassa vai ei; ja ovatko Vanhan testamentin lupaukset Israelin ennallistamisesta toteutumatta vai ovatko ne kaikki toteutuneet Messiaassa (2. Kor. 1:20). Tällaiset tekijät määräävät esimerkiksi sen, luetaanko Danielin 9:27 tai 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:4 viittaavan vielä tulevaan fyysisesti kunnostettuun kolmanteen temppeliin.
xxx/ellauri354.html on line 579: Roomalaiskatolisessa, itä-ortodoksisessa ja protestanttisessa kristinuskossa vallitseva näkemys on, että eläinuhrit temppelissä olivat ennuste uhrille, jonka Jeesus teki maailman syntien edestä ristiinnaulitsemisensa ja verensä vuodatuksen kautta pääsiäisen ensimmäisenä päivänä. Heprealaiskirjeeseen viitataan usein tämän näkemyksen tueksi: temppeliuhreja kuvataan epätäydellisiksi, koska ne vaativat toistamista (ks. 10:1–4) ja liittoon, josta oli tulossa "tuleva". vanhentunut ja vanhentumassa" ja oli "valmis katoamaan" (luku 8:13, ESV). Katso myös Vanhan liiton lakien kumoaminen. Kristuksen ristiinnaulitseminen, joka oli uhri, joka käsitteli synnin kerta kaikkiaan, teki tyhjäksi kaiken tarpeen uusille eläinuhreille. Kristusta itseään verrataan Ylipappiin, joka aina seisoi ja suoritti rituaaleja ja uhrauksia. Kristus kuitenkin uhrattuaan "istui alas" – täydellisyys oli vihdoin saavutettu (ks. 10:11-14,18). Lisäksi kaikkeinpyhimmän esiripun katsotaan repeytyneen ristiinnaulitsemisen yhteydessä – kuvaannollisesti tämän teologian yhteydessä (ch 10:19–21) ja kirjaimellisesti Matteuksen evankeliumin mukaan (ch 27:50). –51). Näistä syistä kolmas temppeli, jonka osittainen tarkoitus olisi eläinuhrien uudelleen järjestäminen, nähdään tarpeettomana ja siten syrjäytyneenä. Toisaalta Irenaeus ja Hippolytus kuuluivat varhaisiin kirkon kirjoittajiin, jotka näkivät temppelin uudelleenrakentamisen tarpeelliseksi Antikristuksen hallituskauden valmisteluun.
xxx/ellauri354.html on line 583: Monet evankeliset kristityt uskovat, että juutalaisten temppeliin liittyvät Uuden testamentin ennustukset, kuten Matteus 24–25 ja 2. Tessalonikalaiskirje 2:1–12, eivät täyttyneet täysin roomalaisten Jerusalemin tuhon aikana vuonna 70 jKr (täysi preterismi) ja että nämä profetiat viittaavat tulevaan temppeliin. Tämä näkemys on keskeinen osa dispensationalismia, Raamatun tulkintakehystä, joka korostaa raamatullista kirjaimellisuutta ja väittää, että juutalaiset pysyvät Jumalan valittuna kansana. Dispensationalististen teologien, kuten Hal Lindseyn ja Tim LaHayen, mukaan kolmas temppeli rakennetaan uudelleen, kun Antikristus, jota usein pidetään Euroopan unionin tai Yhdistyneiden Kansakuntien kaltaisen kansainvälisen liiton poliittisena johtajana, varmistaa rauhansopimuksen nykyaikainen Israelin kansakunnan ja sen naapurien välisen maailmanlaajuisen sodan jälkeen. Antikristus käyttää myöhemmin temppeliä paikkana julistaa itsensä Jumalaksi ja kauan odotetuksi Messiaaksi ja vaatii ihmiskunnalta palvontaa. Varmaan se on Donald Trump.
xxx/ellauri354.html on line 592: Kazo myös: Serubbaabelin apokalypsi. Siinä arvoituksellinen postpakolainen raamatullinen johtaja saa ilmestysnäön, jossa hahmotellaan Israelin ennallistamiseen päivien loppuun ja kolmannen temppelin perustamiseen liittyviä henkilöitä ja tapahtumia. Kirja lienee sepitetty 600 AD tienoilla mutta varmaa näyttöä teoksen olemassaolosta ennen 1000000-lukua on kuitenkin vaikea löytää. Koska kirja antoi yksiselitteisen päivämäärän (1058 jKr.) Messiaan paluulle, sillä oli suuri vaikutus nykyajan messiaaniseen ajatteluun. Kirjan mainitsee Matojen Eleasar (Eleazar of Worms) ja oletettavasti Rashi. Abraham ibn Ezra kritisoi kirjaa "epäluotettavaxi".
xxx/ellauri354.html on line 594: Sefer Zerubavel ( heprea : ספר זְרֻבָּבֶל , latinisoitu : Sēfer Zərubbāḇél ), jota kutsutaan myös Serubbaabelin kirjaksi tai Serubbaabelin apokalypsiksi, on keskiaikainen heprea - apgoypsen tyyliin kirjoitettu 1000 - luvun alussa. näyt (esim. Daniel, Hesekiel), jotka asetettiin Serubbaabelin, viimeisen Daavidin suvun jälkeläisen suuhun, joka otti merkittävän osan Israelin historiassa ja loi toisen temppelin perustan 600-luvulla eaa. Arvoituksellinen postpakolainen raamatullinen johtaja saa ilmestysnäön, jossa hahmotellaan Israelin ennallistamiseen, päivien loppuun ja kolmannen temppelin perustamiseen liittyviä henkilöitä ja tapahtumia.
xxx/ellauri354.html on line 602: Timo pieni skotti: Vaikka ei ole epäilystä siitä, että Paavali kirjoitti 1. kirjeen tessalonikalaisille, on epätodennäköistä, että Paavali (ja Timoteus) olisi myös kirjoittanut 2. tessalonikalaisille. Näiden kahden kirjaimen kieli ja teologia ovat olennaisesti erilaisia. Myös toisen kirjeen rakenne todellakin jäljittelee ensimmäisen kirjeen rakennetta, mutta se on vähemmän henkilökohtainen kuin ensimmäinen, mikä olisi melko epätodennäköistä, jos Paavali kirjoittaisi molemmat kirjeet. Ehkä silmiinpistävin on ero näkemyksissä Kristuksen toisesta tulemisesta näiden kahden kirjeen välillä. Näyttää siltä, että myöhempi kirjoittaja olisi kirjoittanut toisen kirjeen ja yrittänyt päivittää Paavalin näkemystä toisesta tulemisesta. Siirtää parasta ennen päiväystä eteenpäin kuin Serubbaabelin näyn toimittajat. Uuden testamentin tutkija Bart Ehrman, tunnettu UNC-Chapel Hillin uskonnontutkimuksen professori, on kirjoittanut laajasti tästä aiheesta.
xxx/ellauri354.html on line 606: Kreikan sana täällä tulemisesta on "Parousia", joka tarkoittaa läsnäoloa. Tämä on ristiriidassa toisen sanan kanssa, jota pyhissä kirjoituksissa käytetään tulemaan "Epiphaneia", joka tarkoittaa ilmestymistä tai ilmentymistä. Parousia ehdottaa, että Hänen tulemisellaan on aikajakso ja perusteellinen tutkimus aiheesta osoittaa, että tämä ajanjakso kattaa 1260 päivää tai 3 ja puoli vuotta, joista Ilmestyskirjassa puhutaan. Emme tiedä, milloin Parousian alku alkaa, ja siksi Lordien tulo on "varkaana", (salaisesti). Tässä vaiheessa Jeesus olisi tullut ja vastaanottanut tiettyjä uskollisia. voittaa uskovat itselleen, mutta ei olisi ilmaissut itseään, joka tulee Parousian lopussa. Parousian ymmärtäminen on tärkeää, jos aiomme ymmärtää molemmat kirjeet tessalonikalaisille ja uskotella izellemme, että ne eivät ole ristiriidassa.
xxx/ellauri354.html on line 608: Syy, miksi puhuin aiemmin siitä, että "syvä henkinen vaellus olisi välttämätöntä kirjainten totuuden ymmärtämiseksi tai ymmärtämiseksi", johtuu siitä, että ne olisivat (olettaen, että uskot tämän) kirjoitettu Jumalan innoittamana. Jos ne olisi kirjoitettu Jumalan innoittamana, niin Paavali olisi kirjoittanut jokaisen kirjeen, jossa oli hengellinen taakka, joka olisi saanut hänet ilmaisemaan jokaista tietyllä tavalla, ei välttämättä ihan samalla tavalla. Kuten Luce Irigaray opettaa, ei kaikea tarvi koittaa ymmärtää niin vimpan päälle, riittää pelkkä textin hyväily.
xxx/ellauri356.html on line 37: kirjakauppa.fi/files/kampinkirjakauppa.kotisivukone.com/Uudet_kuvat_3/34324.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri356.html on line 45: Eeva tahtoo laajentaa Irigarayn poinzit kirjallisuustieteeseen. Sen mielestä tollaset Platon Faidrostyyppiset reikäleipä ja sen reikä samastumisjutut on patriarkaalista sumutusta. Varmaan ovatkin! Platon oli perseestä.
xxx/ellauri356.html on line 54: Dekonstruktiossa on vitun väliä mitä kirjailija on ehkä tarkoittanut tässä, antaa textin puhua puolestaan. Sellasta vastakarvaan lukemista, niinkuin nää paasauxet hei! Näähän on nimenomaan epäkonstruktiivisia! Jepujee!
xxx/ellauri356.html on line 62: Tämän albumin heräte oli Korsisaaren thesis Tule, rakkaani. Ei tarvi enää höylätä, multa tuli jo. Korsisaaren guru oli Luce Irigaray. Luce ei ollut kummonenkaan feministi, ja kaappilesbo. Onkohan Korsisaaren kirjassa tilaa nonbinarismille. Eläköön se pieni ero.
xxx/ellauri356.html on line 88: Etymologisen sanakirjan mukaan hempeys : 1) ’heikkous, kevytmielisyys’; 2) ’kiivaus, vallattomuus’; 3) ’uteliaisuus’; 4) ’(liika) lempeys, velttous’. Toisaalta hempeä: suloinen, kaunis, herkkä, viehkeä, vieno (kielitoimiston sanakirja). Synti uskonnollisena terminä voi viitata hairahdukseen, jumalanvastaisuuteen tai rikkomukseen. Käsittääkseni lestadiolaisuuteen viittaavana terminä hempeys voi viitata avoimeen asennoitumiseen muita uskontoja ja synnillisiä tekoja/ajatuksia kohtaan. Annen kenties myös Pipsan äiti oli lessutaustainen.
xxx/ellauri356.html on line 96: Hélène Cixous (s. 5. kesäkuuta 1937 Oran, Ranskan Algeria) on ranskalainen filosofi, feministi, kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko. Hänen laaja tuotantonsa käsittää yli kahdeksankymmentä teosta näytelmä- ja romaanikirjallisuudesta filosofiaan, runouteen ja esseistiikkaan. Häntä pidetään yhtenä jälkistrukturalistisen feministisen teorian perustajista Luce Irigarayn ja Julia Kristevan ohella.
xxx/ellauri356.html on line 98: Cixous'n pitkäaikainen läheinen ystävä ja elämänkumppani, filosofi Jacques Derrida piti elossa ollessaan Cixous'ta merkittävimpänä elossa olevana ranskalaiskirjailijana. Cixous on nyt 86-vuotias, Derrida jo 20v vainaja. Hiän on kirjoittanut paitsi Derridasta myös muun muassa James Joycesta, Clarice Lispectorista, Marina Tsvetajevasta, Maurice Blanchot'sta, Ingeborg Bachmannista, Thomas Bernhardista, Franz Kafkasta, Heinrich von Kleistista, William Shakespearesta ja muista antiikin tragedioista.
xxx/ellauri356.html on line 105: Kixaus on kirjoittanut yli seitsemänkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät useita genrejä: teatteria, kirjallisuutta ja feminististä teoriaa, taidekritiikkiä, omaelämäkertaa ja runollista fiktiota. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten vuoden 1976 artikkelistaan "The Laugh of the Medusa". Vuonna 1975 Cixous oli julkaissut vielä vaikutusvaltaisemman artikkelin "Le rire de la méduse" ("Medusan nauru"), jonka hän oli tarkistanut; se käännettiin englanniksi Paula Cohenin ja Keith Cohenin toimesta ja julkaistiin englanniksi vuonna 1976. Kixaus ja Derrida osasi ranskaa paremmin kuin ranskalaiset ize.
xxx/ellauri356.html on line 112: Aikalaiset, elinikäiset ystävät ja intellektuellit, Jacques Derrida ja Cixous kasvoivat molemmat ranskalaisina juutalaisina Algeriassa ja jakavat "syrjäytymisen ja kuulumattomuuden muodostaman kuulumisen" – eivät algerialaiset, joita Ranska hylkäsi, heidän juutalaisuutensa oli salattu tai kulttuuroitu. Derridan perheessä "ei koskaan sanottu 'ympärileikkaus' vaan 'kaste', ei 'Bar Mitzvah' vaan 'ehtoollinen'. Katolilaisuuteen verhottu juutalaisuus on yksi esimerkki identiteetin päättämättömyydestä, joka vaikutti ajattelijaan, jota Cixous kutsuu "juutalaiseksi pyhäksi". Hänen kirjansa Portrait of Jacques Derrida as a Young Jewish Saint käsittelee näitä asioita.
xxx/ellauri356.html on line 120: Vaikka jotkut poststrukturalistisista ja teoreettisista viittauksista niteessä "The Laugh of the Medusa" voivat tuntua haastavilta tietämättömille lukijoille, ranskalaisen feministisen kirjailijan essee on täynnä silmiinpistäviä, voimaannuttavia lainauksia.
xxx/ellauri356.html on line 122: Se on edelleen välttämätöntä luettavaa, varsinkin jokaiselle kirjailijaksi toivovalle nuorelle naiselle: "Kirjoita, älkää antako kenenkään pidätellä sinua, älkää antako minkään estää sinua: ei miestä; ei järjetöntä kapitalistista koneistoa, jossa kustantamot ovat ovelia, röyhkeitä välittäjiä. meidät vastaan ja meidän selkämme ulkopuolella toimivan talouden perimät pakotteet, etkä sinä."
xxx/ellauri356.html on line 126: Vaikka kirjallinen maisema on kehittynyt huomattavasti 1970-luvulta lähtien ja naiskirjailijoita on julkaistu enemmän ja ne ovat saaneet tunnustusta viime vuosina, "Medusan nauru" on tärkeä muistutus siitä, että vuosituhansien ajan länsimainen kulttuuriperintömme on määritellyt naisen miehen kautta, sieltä yhdestä paikasta, hameenalusnäkökulmasta.
xxx/ellauri356.html on line 141: Jacques Derrida était le troisième fils d’Aimé Derrida, juif d'origine séfarade, et de Georgette Sultana Esther Safar, issue d'une famille juive d'Algérie dont les ancêtres établis depuis plusieurs générations dans ce pays. Isä Aaron Prosper Charles ( "Aimé") Derrida (1896–1970) työskenteli koko ikänsä viini- ja väkeviä alkoholijuomia valmistava yrityxessä Tachet, myös matkustavana myyjänä (hänen poikansa mielestä työ oli "uuvuttavaa" ja "nöyryyttävää", hänen isänsä pakotettiin olemaan "kuuliainen työntekijä" siinä määrin, että hän heräsi aikaisin tehdäkseen kirjanpidon ruokapöydässä).
xxx/ellauri356.html on line 150: Derrida on yhdistetty usein ”vuoden 1968 ajattelijoihin”, joita hänen lisäkseen ovat olleet esimerkiksi Louis Althusser, Jacques Lacan, Michel Foucault, Roland Barthes ja Gilles Deleuze. Kokonainen nippu spedejä. Derridan ajattelun mukaan kielen ja todellisuuden välistä suhdetta selittämään tarvitaan dekonstruktio eli lukutapa, jossa on paljon kirjallisuuden, taiteenteorian, uskontotieteen, antropologian ja psykoanalyysin aineksia.
xxx/ellauri356.html on line 154: Vuonna 2003 Derrida julkaisi saksalaisen Jürgen Habermasin kanssa kirjan, jossa nämä monissa asioissa erimieliset filosofit hahmottelevat maailmaa ja filosofiaa terrorin aikakaudella. Mahtoi olla aikamoista löpinää.
xxx/ellauri356.html on line 161: Tänä aikana hän löysi myös filosofeja ja kirjailijoita, kuten Jean-Jacques Rousseau, Friedrich Nietzsche, André Gide ja Albert Camus, ja aloitti päiväkirjan kirjoittamisen. Vuosina 1947-1948 hän luki Bergsonia ja Sartrea filosofian luokassa Gautier-lukiossa Algerissa. Vuonna 1948 hän ilmoittautui korkeampaan kirjallisuuteen Bugeaud-lukioon, jossa hän sai vaikutteita Kierkegaardin ja Heideggerin lukemisesta. Tyyten spedejä.
xxx/ellauri356.html on line 164: Hänen filosofiansa professori Étienne Borne havaitsi, että hänen väitöskirjansa olivat "plotinilaisia". Hän astui - kahden epäonnistumisen jälkeen - École Normale Supérieure -kouluun Pariisissa vuonna 1952. Siellä hän tapasi Louis Althusserin, joka oli silloin apulaisvalmentaja. Derrida kampanjoi äärivasemmistoryhmissä ilman kommunismia. Eihän siitä mitään tullut niillä eväillä.
xxx/ellauri356.html on line 166: Saatuaan kirjeen tutkinnon Pariisin kirjallisuustieteellisessä tiedekunnassa hän lähti Husserlin arkistoon Louvainiin vuosina 1953-1954. Hän suoritti filosofian tutkinnon väitöskirjalla aiheesta Genesis-ongelma Husserlin filosofiassa Jean Hyppoliten, Tran Duc Thaon ja Jean Cavaillèsin teosten vaikutuksesta. Hän seurasi Michel Foucault'n kursseja.
xxx/ellauri356.html on line 179: Vuonna 1975 hänestä tuli vieraileva professori Yalen yliopistossa ja sitten Cornellin yliopistossa nimellä " Andrew Dickson White Professor-at-Large". Hän on filosofian, ranskan ja vertailevan kirjallisuuden arvostettu professori Kalifornian yliopistossa Irvinessä (Yhdysvallat) vuodesta 1986. Hän oli "kulttuurisankari" Yhdysvalloissa. Literary Magazinen Jean -Louis Huen mukaan hän sai kunniatohtorin arvon 21 kertaa useista yliopistoista. Derrida julisti ennen kuolemaansa L'Humanité -sanomalehdelle : "En ole koskaan oleskellut pitkiä aikoja Yhdysvalloissa, suurin osa ajastani ei vietä siellä. Siitä huolimatta työni vastaanotto siellä oli todella anteliaampaa, tarkkaavaisempaa, kohtasin vähemmän sensuuria, tiesulkuja ja konflikteja kuin Ranskassa.»
xxx/ellauri356.html on line 214: Aika pahasti Jacky ryttäsi myös vaimon spesialiteettia eli Freudin oppia. Jacques Derrida ehti kynäillä yli kahdeksankymmentä kirjaa. Vuodesta 1972 lähtien Derrida tuotti keskimäärin enemmän kuin yhden kirjan vuodessa. Derrida piti itseään historioitsijana. What a joke. Chileläinem historioizija ja Heideggerin kerta-opiskelija Farías tunnetaan parhaiten kiistellystä kirjastaan Heidegger and Nazism (1987), jossa todettiin, että Heideggerin filosofia on luonnostaan fasistinen. Derrida vastasi Faríasille kädenheilautuxella. Hän kutsui Faríasia heikoksi Heideggerin ajatusten lukijaksi ja lisäsi, että suuri osa Faríasin ja hänen kannattajiensa uutena mainitsemista todisteista oli jo pitkään ollut tiedossa filosofisessa yhteisössä. Juu nazihan se tunnetusti oli ja deutscher Geistin kannustaja, entä sitten? Vastavetona Derrida tulkitsee kohtia Raamatusta, erityisesti Abrahamista ja Iisakin uhrista, sekä Søren Kierkegaardin teoksesta Pelko ja vapina Las Vegasissa.
xxx/ellauri356.html on line 218: 2000-luvulle asti Derridan sepustuxet säilyttivät suuren akateemisen vaikutuksen kaikkialla Yhdysvalloissa, Manner-Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja kaikissa maissa, joissa mannermainen filosofia on ollut hallitseva. Anglosfäärissä siiheen viittaavat enää naistutkijat ja kirjallisuustieteilijät.
xxx/ellauri356.html on line 220: Derrida ja dekonstruktio vaikuttivat estetiikkaan, kirjallisuuskritiikkaan, arkkitehtuuriin, elokuvateoriaan, antropologiaan, sosiologiaan, historiografiaan, lakiin, psykoanalyysiin, teologiaan, feminismiin, homo- ja lesbotutkimukseen ja politiikan teoriaan. Jean-Luc Nancy, Richard Rorty, Geoffrey Hartman, Harold Bloom, Rosalind Krauss, Hélène Cixous, Julia Kristeva, Duncan Kennedy, Gary Peller, Drucilla Cornell, Alan Hunt, Hayden White, Mario Kopić ja Alun Munslowin kirjailijat ovat saaneet vaikutteita dekonstruktiosta.
xxx/ellauri356.html on line 228: Insemination artificiel on essee, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1969 Critique -lehdessä ja joka sitten ilmestyi hänen nimensä antaneen teoksen lopussa, vuonna 1972 Éditions du Seuil (Pariisi) teoksessa, joka koostuu kolmesta tekstistä, eli Platonin apteekki, Kaksoisistunto ja Levitys. Tämä essee ( s. 319-407 ) hyödyntää erityisesti tiettyjä Mallarmén tekstejä ja Philippe Sollersin romaaneja (Draama, Numéros jne.) kehittääkseen "käsitteen", joka on kirjattu, kuten Derrida sanoo, "avoimeen eroketjuun, sanan "lisäosa", "kirjoitus", "gramma", " pharmakon " jne jne. Levittäminen ei lopulta merkitse mitään, eikä sitä voida yhdistää mihkään määritelmään. Jos emme voi tiivistää leviämistä, sen perustavanlaatuista eroa sen käsitteellisessä sisällössä, se on se, että sen hajoamisen voima ja muoto rikkovat semanttisen horisontin”. Hullun jorinaa.
xxx/ellauri356.html on line 242: Derrida jatkoi kirjallisuuden lukemista kirjoittaen laajasti Maurice Blanchotista, Paul Celanista ja muista. Sanchotin liha ja leikkele.
xxx/ellauri356.html on line 250: Derrida hyötyi tunnustuksesta, joka ulottui akateemisen maailman ulkopuolelle. Esimerkiksi Woody Allenin elokuva Deconstructing Harry (1997) on suora viittaus tämän kirjailijan työhön. Derrida arvioi tämän viittauksen huonoksi ja pettymykseksi "konseptin" monimutkaisuuden vuoksi.
xxx/ellauri356.html on line 254: Hänen nuoruudessaan tärkeitä lukemia olivat Rousseaun Reveries of a Solitary Walker and Confessions, André Giden päiväkirja, La porte étroite, Les nourritures terrestres ja The Immoralist; ja Friedrich Nietzschen teoksia. Lause "Perheet, minä vihaan teitä!" erityisesti, joka inspiroi
xxx/ellauri356.html on line 255: Derridaa teini-iästä kansaneläkeläisexi, on kuuluisa säe Giden Les nourritures terrestres -kirjasta IV. Ei tainnut olla kovin kiva kotioloissa.
xxx/ellauri356.html on line 272: Halveksuttava on myös nainen, joka jatkuvasti nauraa; Sillä, kuten eräs kirjailija on sanonut: "Jos näet naisen, joka aina nauraa, pelaa ja pilailee, juoksee aina naapureidensa luo, sekaantuu asioihin, jotka eivät kuulu hänelle, vaivaa miehensä jatkuvalla valituksella, seurustelee muiden naisten kanssa häntä vastaan, näyttelee grand ladya, ottaa vastaan lahjoja kaikilta, tiedä, että tuo nainen on huora ilman häpeää."
xxx/ellauri356.html on line 308: Kuisma Korhonen (s. 1964) on Oulun yliopiston kirjallisuuden prof. Sen kirjoitukset käsittelevät esimerkiksi Sofi Oksasen Puhdistusta tai Tove Janssonin Muumi-kirjoja, mutta Korhonen asettaa ne yhteisöllisyyden seinää vasten. Esseistiikka ei ole tiedettä eikä taidetta. Kirjoittamista on pidetty yksinäisenä puuhana – Marco Tapio kirjoitti yxin ikkunattomassa kellariloukussa.
xxx/ellauri356.html on line 309: Yksi tärkeä kirjallisuuden, kirjoittamisen ja lukemisen piirre, josta Korhonen puhuu esimerkkitasolla varsinkin kokoelman loppupuolen esseissä, on emeettisyys. Se on hyvä pitää mielessä uusimmankin kirjallisuuden kriteerinä. Kyse ei ole moralismista, vaan paluusta ”aikaan ennen moraalia, siihen emeettiseen kokemukseen, jonka koemme tuntemattoman edessä”.
xxx/ellauri356.html on line 314: Eugène Guillevic (1907 Carnac, Ranska – 1997 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija, 1900-luvun ranskalaisen kirjallisuuden tärkeimpiä nimiä. Hän sai aineistoa runoihinsa kotiseudultaan Bretagnesta. Hän oli ajattelultaan marxilainen, ja kirjailijana hän edusti surrealismia. Hänen läpimurtoteoksensa oli Terraqué (1942), joka edusti mineralogista vaihetta, mutta hän siirtyi sitten osallistuvaan herbaariorunouteen ja ilmensi siinä erityisesti ydinaseiden vastaisia näkemyksiään.
xxx/ellauri356.html on line 316: Hän oli vasemmistolainen ja säilytti monien aikalaiskirjailijoiden tavoin aatteensa vaikka joutui karistamaan harhakuvitelmat kommunistivaltioiden kovan todellisuuden edessä. Hän oli ensimmäisiä lännen kirjailijoita, jotka kiinnittivät huomion toisen maailmansodan julmuuksiin, ja häntä voisi ehkä pitää holokaustikirjallisuuden alkuunpanijana. Mitä siltähän on suomennettu vaikka mitä! Kuis se on pysynyt näin kauan luokassa (n.h.)? "Olen esihistoriallinen mies", kuten Pulteri.
xxx/ellauri356.html on line 382: Eevan patriarkaaliset pahixet ovat Plato, Bysshe ja Cartland. Matriarkaaliset hyvixet on Shlomo, kreivitär Dia ja Hilvik. 2-lahkeisia 4 1-lahkeisia 2. Kenties Shlomokin oli 1-lahkeinen, vaikka kullinheiluttaja toki. Tää on kysymyskirja eikä väitöskirja. Eeva vastaa kysymyxillä kuten rabbitit ja Lauri Törhönen. Tälläsiä väitöskirjoja tulee Akun tehtaasta. Kauaxi on exytty Sokrateen dialektiikasta. Taiteen erotiikkaa tieteen sijasta.
xxx/ellauri356.html on line 386: Susan Sontag, alun perin Rosenblatt, (16. tammikuuta 1933 – 28. joulukuuta 2004 New York) oli yhdysvaltalainen kirjailija, esseisti ja ihmisoikeusaktivisti.
xxx/ellauri356.html on line 392: Sontag oli erittäin vaikutusvaltainen intellektuelli, maan ”viimeinen suuri kirjailijatähti”, ”mytologisoitu nero”, Helsingin Sanomat kuvaa. Sontag kärsi eri syövän muodoista yli kolme vuosikymmentä ja kuoli 71-vuotiaana leukemiaan. 1980-luvulta lähtien hän eli parisuhteessa valokuvaaja Annie Leibovitzin kanssa. Mitä vetoa että Susan oli parisuhteen sama ja Annie se toinen.
xxx/ellauri356.html on line 394: Sontag sai tietää biseksuaalisuudestaan teini -iässä. 15-vuotiaana hän kirjoitti päiväkirjaansa: "Minulla on lesbotaipumus (kuinka vastahakoisesti kirjoitan tätä)." 16-vuotiaana hän kohtasi seksiä naisen kanssa: "Ehkä olin kuitenkin humalassa, koska se oli niin kaunista, kun H alkoi rakastella minua... Kello oli ollut neljä ennen kuin olimme menneet nukkumaan.. Tulin täysin tietoiseksi, että halusin häntä, hänkin tiesi sen."
xxx/ellauri356.html on line 399: Hän huomautti, että hänen aikansa Pariisissa oli ehkä hänen elämänsä tärkein ajanjakso. Suhteellisen pienestä tuotannosta huolimatta Sontag piti itseään pääasiassa romaani- ja kaunokirjailijana. Eettiset aikomukset olivat Sontagin avainkohtia. Hänestä tuli roolimalli monille feministeille ja pyrkiville naiskirjailijoille 1960- ja 1970-luvuilla. Sontagin tinkimätön tuki Salman Rushdielle oli ratkaisevan tärkeää amerikkalaisten kirjailijoiden kokoamisessa hänen asiansa eteen.
xxx/ellauri356.html on line 401: Sontagilla oli myös suhde kirjailija Joseph Brodskyyn, joka sai hänet todella ymmärtämään neuvostohallinnon vainoamien kirjailijoiden antikommunismin, joita hän oli lukenut ja joissakin tapauksissa jopa tuntenut, ymmärtämättä heitä. Hän kertoi olleensa rakastunut seitsemän kertaa elämänsä aikana. "Ei, odota", hän sanoo. 'Itse asiassa kello on yhdeksän. Viisi naista, neljä miestä.'
xxx/ellauri356.html on line 414: Marina Ivanovna Tsvetajeva (26. syyskuuta [ 8. lokakuuta ] 1892 Moskova, Venäjän valtakunta - 31. elokuuta 1941, Elabuga, tatarillinen autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto) - hopeakauden venäläinen runoilija, proosakirjailija, kääntäjä. Haudattiin postuumisti 1990.
xxx/ellauri356.html on line 424: Vuoden 1910 lopulla Moskovassa Tsvetaeva tapasi runoilijan ja kirjallisuuskriitikon Maximilian Voloshinin. Seuraavana vuonna hän vierailee kuuluisassa Voloshinin " runoilijoiden talossa " Krimillä. Siellä Koktebelissä toukokuussa 1911 Tsvetaeva tapasi Sergei Efronin; 29. tammikuuta 1912 he menivät naimisiin Kristuksen syntymän kirkossa Maly Palashevsky Lanella. Saman vuoden syyskuussa Marinalla ja Sergeillä oli tytär Ariadna (Alya). Seuraavina vuosina, vallankumoukseen asti, perhe vietti toistuvasti kesiä Krimillä Voloshinin dachassa. Myöhemmin siirtolaisuudessa Tsvetaeva muisteli, että tämä oli hänen elämänsä onnellisin aika.
xxx/ellauri356.html on line 426: Sergei Jakovlevich Efron (29. syyskuuta [11. lokakuuta] 1893, Moskova, Venäjän valtakunta - 16. lokakuuta 1941, Moskova, Neuvostoliitto) - publicisti, kirjailija, valkoisen armeijan upseeri, Markovite, pioneeri, NKVD -agentti. Marina Tsvetaevan aviomies. Palattuaan Moskovaan hänet pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1941. Kuntoutunut postuumisti. Jakov oli luterilaisexi käännähtänyt juutalainen. Marina and Serjoza had an intense relationship, but Tsvetaeva had affairs, such as those with Osip Mandelstam and a poetess Sofia Parnok. Serjozha otti osaa jäämarssiin valkoisten puolella, mutta käänsi maanpaossa takkinsa ja osallistui toisen takinkääntäjän nirhaamiseen Sveizissä päästäxeen äiti-Venäjälle takasin. Ei olis kannattanut. Tytär todisti että Serjozha oli Trozkin agentti.
xxx/ellauri356.html on line 440: Elokuun 27. päivänä tytär Ariadne pidätettiin ja Efron pidätettiin 10. lokakuuta. 16. lokakuuta 1941 Sergei Jakovlevich ammuttiin Lubjankassa (muiden lähteiden mukaan Orjolin keskuskeskuksessa); Ariadne kunnostettiin vuonna 1955 viidentoista vuoden vankilassa ja maanpaossa. Tänä aikana Tsvetaeva ei käytännössä kirjoittanut runoutta, vaan teki käännöksiä. Sota löysi Tsvetajevan kääntämässä Federico Garcia Lorcaa. Työ keskeytettiin. 8. elokuuta, Tsvetaeva ja hänen poikansa lähtivät veneellä evakuointiin; Kahdeksantoista päivänä hän saapui useiden kirjailijoiden kanssa Elabugan kaupunkiin Kaman varrella. Chistopolissa, jossa enimmäkseen evakuoidut kirjailijat sijaitsivat, Tsvetaeva sai suostumuksen rekisteröintiin ja jätti lausunnon: "Kirjallisuusrahaston neuvostolle. Pyydän teitä palkkaamaan minut astianpesukoneeksi Kirjallisuusrahaston avausruokalaan. 26. elokuuta 1941". Pyyntö hylättiin. 31. elokuuta 1941 hän teki itsemurhan (hirtti itsensä) Brodelštšikovien talossa, jonne hänet ja hänen poikansa määrättiin arestiin. Hän jätti kolme itsemurhaviestiä. Runonäyte Tsvetajevalta:
xxx/ellauri356.html on line 458: Julia Kristeva (bulg. Юлия Кръстева, Julija Krăsteva, s. 24. kesäkuuta 1941 Sofia) on bulgarialais-ranskalainen filosofi, psykoanalyytikko, feministi ja kirjailija, joka on elänyt Ranskassa 1960-luvun puolivälistä lähtien, ellei ole kuollut. Hänen teoksillaan on merkittävä paikka poststrukturalistisessa kirjahyllyssä. Kristevalle on annettava paljon anteexi, sillä se oli nuorempana suhteellisen sievä. Se muistaa että ensin oli nazisaappaita ja sitten oli sovjet saappaita. Se puhui Radio Free Europessa, se oli heroiini siellä. Se kävi nuolemassa pappismiesten saappaita. Nuoret muslimit pitäisi psykoanalysoida. Vittu mikä länkkäri.
xxx/ellauri356.html on line 463: Nojautuen ranskalaiseen perinteeseen, joka kuhisee hirviömäisiä tyyppejä (esim. kirjailija Louis-Ferdinand Célineä ), ja hämmentäen aihetta, joka perustuu "likaan" (esim. keittiöpsykoanalyytikko Jacques Lacan), Julia Kristeva kehitti ajatuksen "abjekti" sellaisexi, jonka sosiaalinen järki hylkää kun se häiritsee yhteisöllistä konsensusta, joka tukee yhteiskuntajärjestystä. "Abjekti" esiintyy vastenmielisesti jossain objektin ja subjektin välissä, edustaen minän tabuelementtejä kuten esim. runkkuisia kyrpiä ja perseitä, jotka ovat tuskin seipäällä erotettavissa toisistaan. Kristeva väittää, että subjektiksi määritellyn – osaksi itseäsi – ja objektin – itsestäsi riippumattoman olemassa olevan – rajamailla on palasia, jotka on kerran luokiteltu osaksi itseään tai identiteettiä, mutta jotka on sittemmin hylätty – abjekteja. Kristevan abjection-käsitettä käytetään yleisesti analysoimaan suosittuja kulttuurisia kertomuksia kauhusta ja syrjivästä käyttäytymisestä, joka ilmenee naisvihana, homofobiana ja kansanmurhina. Kriittisessä teoriassa abjektio ("hylky/heittiömäisyys") on tila, jossa ollaan erossa normeista ja säännöistä, erityisesti yhteiskunnan ja moraalin tasolla. Termiä on tutkittu poststrukturalismissa sellaisena, joka luonnostaan häiritsee tavanomaista ranskalaista kermaperse identiteettiä ja kulttuurisia käsitteitä.
xxx/ellauri356.html on line 473: Slivenissä, Bulgariassa kristityille vanhemmille syntynyt Kristeva oli kirkon kirjanpitäjän tytär. Kristeva ja hänen sisarensa kävivät dominikaanisten nunnien johtamassa frankofonikoulussa. Hänen isänsä oli lääkäri, mutta työskenteli silti seurakunnan kirjanpitäjänä. Perhe ei siksi ollut kommunistisen hallinnon suosiossa, eikä nuori Julia päässyt opiskelemaan hallituksen sponsoroimiin ranskalaisiin kouluihin. Yliopiston johtaja oli kovan linjan kommunisti, ja siksi Kristevan ohjaaja vei joulukuussa 1965 tämän Ranskan-suurlähetystöön tekemään stipendikokeen, kun johtaja oli Moskovassa. Kristeva lähti etuajassa Ranskaan, koska ei halunnut jäädä odottelemaan yliopiston johtajan paluuta. Hän saapui Pariisiin jouluaattona taskussaan vain viisi dollaria. Hän asui bulgarialaisen toimittajan kanssa, kunnes sai stipendirahat.
xxx/ellauri356.html on line 475: Kristeva saapui länteen viime tingassa ehtiäkseen kokemaan strukturalismin heikkenemisen ja sen haastajien Michel Foucaultin ja Jacques Derridan antaman haasteen. Kristeva opiskeli muun muassa Roland Barthesin johdolla ja osallistui niin sanotun Tel Quel -ryhmän kirjalliseen toimintaan.
xxx/ellauri356.html on line 477: 2. elokuuta 1967 Kristeva meni naimisiin kirjailija Philippe Sollersin kanssa, os. Joyaux (1936-2023). Hänen kirjoituksiaan ja lähestymistapaansa kieleen tarkasteli ja ylisti ranskalainen kriitikko Roland Barthes tynkäkirjassaan Sollers écrivain.
xxx/ellauri356.html on line 483: Philippe oli maolainen: Alas dogmatismi, empirismi, opportunismi, revisionismi! Eläköön todellinen avantgarde! Eläköön Maotsetungin syyläinen ajatus! Jo seuraavana vuonna Sollers tervehti uusia filosofeja ja La Barbarie à face humaine -teosta, jonka Bernard-Henri Lévy oli juuri julkaissut, "selkeän, räväkän, ytimekän manifestin". Hän kirjoittaa erityisesti, että "sosialismi ei ole vaihtoehto kapitalismille, vaan sen vähemmän menestynyt muoto tai jopa pelkkä keskittyminen" ja julistaa ihailevansa kirjailija Aleksanteri Solženitsyniä ja kuuluvansa niihin, joita hänen lukemansa on "hitaasti, perusteellisesti muuttanut". Siinäpä takinkääntäjä!
xxx/ellauri356.html on line 485: Célinen, Paul Morandin ja suurten amerikkalaisten kirjailijoiden – William Faulknerin, Ernest Hemingwayn, Henry Millerin, William S. Burroughsin, Jack Kerouacin ja Charles Bukowskin – lukemisen vaikutuksesta hän julkaisi Femmesin. Vanity Fairille se oli "hänen ainoa kirjallinen menestys".
xxx/ellauri356.html on line 486: Tämä Louis-Ferdinand Céline -tyyliä apinoiva romaani analysoi muun muassa feminismin seurauksia sekä historian poliittisia ja taiteellisia mullistuksia amerikkalaisen toimittajan seikkailunhaluisen elämän kautta. Valtaa ja seksuaalisuutta tutkitaan ja paljastetaan pylly väitöskirjan pohjalta: ”Maailma kuuluu naisille. Eli kuolemaan. Kaikki valehtelevat siitä."
xxx/ellauri356.html on line 491: Philippe Sollers nai 2. elokuuta 1967 Julia Kristevan, bulgarialaista alkuperää olevan psykoanalyytikon, kirjailijan ja semiootikon. Pariskunnalla on vuonna 1975 syntynyt vammainen poika.
xxx/ellauri356.html on line 493: Samaan aikaan hän piti yli 50 vuoden ajan suhdetta belgialaiseen kirjailijaan Dominique Roliniin (1913-2012). Vuonna 2013 hän julkaisi Naispotretteja -kirjan, jossa hän kertoo äidistään Julia Kristevasta, Dominique Rolinista sekä prostituoiduista ja muista historiallisista henkilöistä.
xxx/ellauri356.html on line 515: Carietta N. White on amerikkalaisen kirjailijan Stephen Kingin ensimmäisen vuonna 1974 julkaistun kauhuromaanin Carrien nimihenkilö ja päähenkilö. Vittu kyllä toi Teppo on sitten öklö.
xxx/ellauri356.html on line 594: Bulgarian alkuperä, ranskalainen, Euroopan kansalainen ja amerikkalainen adoptio, Intia ja Kiina houkuttelevat... Opin teidän kielenne, meidän kielemme, ranskalaisten runoilijoiden ja kirjailijoiden teksteistä. Se oli matka kirjoittamiseen, joka rakensi minut, ja jotkut sen asemat on kirjoitettu näytölle. (Mulla on bulgarian aakkoset liimattuina näppixeen.)
xxx/ellauri356.html on line 628: Luovun enemmistä Hölderlinin lainauksista vaikka sormet syyhyisivät, mutta hänen tekstiensä moniäänisyys seuraa minua aina. Ja sanon, että runoilijan Miksi (2 P:tä isoilla kirjaimilla) on kahden vuosisadan ajan väistynyt kirjoittamisen Miten (yleisessä merkityksessä, jonka nykyaika antaa sen kaikissa taiteissa): veneitä juovuksissa, aistien häiriintyminen, merkityksen ja järjettömyyden valaiseminen. Runollinen kirjoittaminen ei anna meille mitään perustaa, se vain herättää meidät rakentamaan uudelleen perustan, mukaan lukien valistuksen ja ihmisoikeuksien perusta. Se paljastaa meille sisäisten kokemusten multiversumeita (kuten kosmologit sanovat), joita se uudistaa loputtomasti. Joten, ihmisoikeuksien tehokkuus, joka johtaa singulariteettien kukoistukseen ja uskontojen yhteentörmäyksen lisäksi, olisiko runollinen kirjoittaminen jaettavien singulaariteettien kieli? Se on vetoni. On siis meidän tehtävämme ymmärtää paremmin runouden psykososiaalista dynamiikkaa ja ennen kaikkea rohkaista sen leviämistä modernin, erityisesti digitaalisen, tarjoamissa monissa muodoissa. Siitä tulee rohkea ja pitkäaikainen sitoumus. Mutta jos emme pysty siihen, transhumanismi on vain työkalu ihmislajin trivialisointiin ja automatisointiin.
xxx/ellauri356.html on line 650: Souad aloitti haastattelut sekalaisen monikulttuurisen analyyttisen psykoterapiaryhmän kanssa provosoimalla sanomalla, että hän oli "tieteellinen mieli", vahva matematiikassa ja fysiikassa-kemiassa, mutta että "vain Allah puhui totuutta ja pystyi ymmärtämään häntä". Kirjallisuus "ei merkinnyt hänelle mitään" ja hän "vihasi ranskan ja filosofian tunteja", jotka hän "ohitti niin paljon kuin mahdollista". Mutta Souad nautti tarinansa kertomisesta, joukkueen kanssa pelaamisesta kuin uuden sekoittuneen perheen kanssa, nauramisesta muiden kanssa ja itselleen. Yhteyden palauttaminen ranskan kanssa; kesyttää hänen tuhoisia impulssejaan ja kärsimyksiään kielellä. Muut teini-ikäiset osallistuivat ryhmän mukana kirjoitus- ja teatterityöpajoihin. Souad lainasi heiltä ranskaksi käännettyjen arabialaisten runojen kirjan. Hän ohittaa ranskan oppitunteja vähemmän. Ja hän puki farkut takaisin jalkaan. Mikä voitto länkkäriydelle! (Mixi Ranskaan kotoutuxen symboli on joku rapakontakaisen maanviljelijän työhaalari? Sanos se.)
xxx/ellauri356.html on line 656: Kerrot meille tänä iltana: kuinka voimme olla runoilija tänään? Keitä ovat lukijasi, päiväkirjasi, niiden jakelu, havaintosi, rajasi? Lopuksi haluaisin lisätä keskusteluun viimeisen, väistämättömän kysymyksen.
xxx/ellauri357.html on line 46: Wikisanakirja: etenkin kanan tai
xxx/ellauri357.html on line 54:
Muuta kirjallisuutta:
xxx/ellauri357.html on line 70: Minkkisen oikeusfilosofian alan väitöskirja on radikaali irtiotto Suomessa hegemonisen aseman saavuttaneesta
xxx/ellauri357.html on line 74: Jarkko Tontti (JT): Onneksi olkoon Panu! Väitöskirjasi sai korkeimman mahdollisen arvosanan ja Hart Publishing julkaisee sen lähiaikoina kansainväliseen levitykseen. Kuinka tähän on tultu? Annaskun kerron.
xxx/ellauri357.html on line 82: Himanen, joka taisi jo hahmotella väitöskirjaansa. Mieleeni ovat jääneet Mikko Yrjönsuuren filosofian
xxx/ellauri357.html on line 88: Minua on kuluneina vuosina houkuteltu takaisin tutkijaksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olen pitänyt mielessäni Jukka Kekkosen. Politiikan ytimessä työstin kaunokirjallisia projektejani eteenpäin. Esikoisrunokokoelmani Vuosikirja ilmestyi Otavan kustantamana keväällä 2006 ja sai kiittävän vastaanoton. Sen kannustamana jättäydyin pois virkatöistä. Seuraavan kirjani, romaanin Luokkakokous myötä vakuutuin, että päätös oli oikea.
xxx/ellauri357.html on line 92: Helsingin yliopiston filosofian laitoksella mannermainen filosofia on kokenut asteittaisen renessanssin 1980-luvulta alkaen. Eräät analyyttisestikin virittyneet ajattelijat, kuten Jaakko Hintikka ja Raimo Tuomela, ovat osoittaneet jonkinasteista kiinnostusta Heideggerin filosofiaan. 1980-luvun alussa Hintikan oppilas, formaalisen logiikan alalta vuonna 1977 väitellyt Esa Saarinen (s. 1953), kiinnostui erityisesti Sartren eksistentialismista ja piti tähän liittyen useita innostavia kursseja. Innostavaa ja vaikutusvaltaista opetusta ja ohjausta fenomenologian alalla ovat antaneet myös Sara Heinämaa, joka väitteli vuonna 1996 Merleau-Pontyn ja de Beauvoirin ruumiinfenomenologiasta, ja Juha Himanka, jonka vuonna 2000 valmistunut väitöskirja Phenomenology and Reduction käsitteli fenomenologisen reduktion kysymystä niin Husserlin kuin Heideggerinkin pohjalta.
xxx/ellauri357.html on line 439: Percy Bysshe Shelley ( / b ɪ ʃ / ⓘ BISH ;4. elokuuta 1792 – 8. heinäkuuta 1822) oli brittiläinen kirjailija, jota pidetään yhtenä suurimmistaenglantilaisista romanttisista runoilijoista. Runoudessaan sekä poliittisissa ja sosiaalisissa näkemyksissään radikaali Shelley ei saavuttanut mainetta elämänsä aikana, mutta tunnustus hänen saavutuksistaan runoudessa kasvoi tasaisesti hänen kuolemansa jälkeen, ja hänestä tuli tärkeä vaikuttaja seuraavien sukupolvien runoilijoille, mukaan lukien Robert Browning, Algernon Charles Swinburne, Thomas Hardy ja WB Yeats. Amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, rasvainen Harold Bloom kuvailee häntä "erinomaiseksi käsityöihmiseksi, lyyriseksi runoilijaksi ilman kilpailijaa ja varmasti yhdeksi kehittyneimmistä skeptisistä älyistä, joka on koskaan kirjoittanut runon."
xxx/ellauri357.html on line 453: Harriet-riidan aikana Shelley muutti rouva Boinvillen kotiin Lontoon ulkopuolelle. Helmi- ja maaliskuussa 1814 hän ihastui tämän naimisissa olevaan tyttäreen Cornelia Turneriin, joka oli kahdeksantoista, ja kirjoitti hänestä eroottista runoutta muistikirjaansa. Vittu mikä päkäpää.
xxx/ellauri357.html on line 457: Toukokuussa 1814 Shelley alkoi vierailla mentorinsa Godwinin luona lähes päivittäin ja rakastui pian Maryyn, Godwinin ja edesmenneen feministisen kirjailijan Mary Wollstonecraftin kuusitoistavuotiaan tyttäreen. Shelley ja Mary liimasivat rakkautensa toisilleen vieraillessaan äitinsä haudalla St Pancrasin vanhan kirkon kirkkopihalla 26. kesäkuuta.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri357.html on line 471: Shelley ja Byron tekivät sitten veneretken Genevejärven ympäri, mikä inspiroi Shelleyta kirjoittamaan " Hymn to Intellectual Beauty ", hänen ensimmäinen merkittävä runonsa Alastorin jälkeen. Kiertue Chamonix'ssa Ranskan Alpeilla inspiroi " Mont Blancia ", jota on kuvattu ateistiseksi vastaukseksi Coleridgen "Hymni ennen auringonnousua Chamonixin laaksossa". Tämän kiertueen aikana Shelley allekirjoitti usein vieraskirjat julistuksella olevansa ateisti. Muut brittimatkailijat, mukaan lukien Southey, näkivät nämä julistukset, mikä kovetti asenteita Shelleyta kohtaan kotona.
xxx/ellauri357.html on line 507: 1. heinäkuuta 1822 Shelley ja Edward Williams purjehtivat Shelleyn uudella veneellä Don Juanilla Livornoon, missä Shelley tapasi Leigh Huntin ja Byronin sopiakseen uuden The Liberal -lehden julkaisemisesta. Kokouksen jälkeen 8. heinäkuuta Shelley, Williams ja heidän venepoikansa purjehtivat Livornosta Lericiin. Muutamaa tuntia myöhemmin Don Juan ja sen kokematon miehistö katosivat myrskyssä. Alus, avoin vene, oli räätälöity Genovassa Shelleylle. Mary Shelley julisti kirjassaan "Note on Poems of 1822" (1839), että suunnittelussa oli vika ja että vene ei koskaan ollut merikelpoinen. Uppoaminen johtui kuitenkin luultavasti kovasta myrskystä ja aluksella olleiden kolmen miehen huonosta meritaidosta.
xxx/ellauri358.html on line 42: Emily Brontën vuoden 1847 tarina surkean Yorkshiren mustalais-herrasmies Heathcliffin ja hänen lapsuusvuosiensa rakkauden Catherinen välillä tuomitusta romanssista on kuvattu monta kertaa, joskaan ei koskaan niin kauniisti kuin tässä tunnelmallisessa Wyler-tuotannossa, joka menee vain niin pitkälle kuin Luku 17 Brontën kirjassa, pääosissa Laurence Olivier ja Merle Oberon, jossa esikansalainen Kane Gregg Toland tuo onnistuneesti mieleen sumun seppelöimiä englantilaisia nummia Etelä-Kaliforniassa.
xxx/ellauri358.html on line 108: Catherinen ja Heathcliffin rakkaus edustaa yhtä kuhisevimmista - ja karmaisevimmista - yhden ja saman rakkauden avauksista lansimaisessa kirjallisuudessa. Kasvinkumppalit ovat kasvaneet yhdeksi ja samaksi eikä tätä tolaa voi mikään male maailmassa muuksi muuttaa. Kysymys onkin enaa siita, osaavatkohan ne nyt elaa uskollisina yhteiselle olemukselleen. Vaikka Cather rhylkää Heathcliffin han tietää heidän olevan samaa ainesta, viimeistään kirstussa, jossa molemmista tulee humusta.
xxx/ellauri358.html on line 131: Tää kirja oli Callen ja Pirkon kirjahyllyn takana, opin siitä valoisina kesäöinä aika lailla. Jorma Mellerin pipu kutistui pienexi ruttanaxi varvien välillä. Jotain vähän noloa siinä oli.
xxx/ellauri358.html on line 151: Eli Korkea veisu on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 22. kirja ja heprealaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin neljäs kirja.
xxx/ellauri358.html on line 172: Saanko koskaan tietää kuka tuossa pötköttää? Pääsenkö koskaan perille mitä se oikeasti tarkoittaa? Who knows, who cares. Ihan sama mitä kirjailija on tässä tarkoittanut, tää on mun kappale, mä saan lukea sen niinkuin huvittaa.
xxx/ellauri358.html on line 213: Eevan kirjaan sisältyy 25 sivun pituinen Lucelle osoitettu avoin kirje. Lucy ei nähtävästi ole siihen vastannut, kenties koska se on puhuttelua lukuunottamatta kirjoitettu suomexi. Eeva kysyy ihan vaan tietääxeen kirjoittavatko naiset kenties vähän eri lailla kuin miekkoset? Käyttääkö ne enemmän tunneperäisiä sanoja kuten ihqu? Eikö ne oikein premissoi tilanteita eikä pysy asiassa? Eikö ne koskaan päädy mihkään tuloxeen? Ehkäpä. Naisina me emme väitä mitään, me vain kysymme.
xxx/ellauri358.html on line 261: Tähän päättyi kirjan runollinen huipennus. Loppu on korzun varovaista irroitusta ja runkkutahrojen kuivaamista. Kiitos matkaseurasta.
xxx/ellauri361.html on line 88: - käsikirjavaliokunnan jäsen 1992 - 1994
xxx/ellauri361.html on line 208: Sieltä hän peukalovärssyinä löytää itselleen vastaukset kaikkiin kiusallisiin kysymyksiin. Tolstoin evankelisen käsityksen mukaan "ylösnousemus", это "rakkauden työkalun nousu ruumiin haudasta". Ylösnousemuksen julkaiseminen johti siihen, että Pyhä synodi erotti Tolstoin Venäjän ortodoksisesta kirkosta vuonna 1901. Asialla oli takuulla kaikkein pyhimmän synodin Ober-syyttäjä Konstantin Pobedonostsev, jonka karikatyyrinä seikkailee yksi kirjan hahmoista, Toporov (Kirves).
xxx/ellauri361.html on line 214: Varhaisesta menestyksestään huolimatta Resurrection ei ole nykyään yhtä kuuluisa kuin sitä edeltäneet teokset. Sitä pidetään yleensä huonompana kuin Sota ja rauha ja Anna Karenina, vaikka se on edelleen merkitty erittäin tärkeäksi kirjalliseksi saavutukseksi ja teokseksi, joka auttaa ymmärtämään Venäjän vallankumousta.
xxx/ellauri361.html on line 220: Brian Wilson Aldiss (18. elokuuta 1925 East Dereham, Norfolk – 19. elokuuta 2017 Oxford, Oxfordshire) oli brittiläinen kirjailija ja kriitikko. Hän kirjoitti tieteiskirjallisuutta, valtavirran kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta. Hänen tavoitteenaan oli teoksesta Pimeät valovuodet lähtien kirjoittaa tieteiskirjallisuutta, joka poikkeaisi perinteisestä.
xxx/ellauri361.html on line 225: Suomen-vierailunsa muistoksi maailmankuulu tieteiskirjailija Brian Aldiss sijoittaa uuden romaaninsa kehykset maahamme. Hän oli SF-kirjallisuustapahtuman kunniavieraana Helsingissä vuonna 1986.
xxx/ellauri361.html on line 240: Millainen kirja on kristillinen kirja ja mikä taas ei tällaista määrittelyä ansaitse? Miten voimme koetella kirjan arvopohjan kestävyyden? Entä mitä tehdä, kun kirjasta löytyy omien käsitysten kanssa ristiriidassa olevia asioita?
xxx/ellauri361.html on line 242: Löydät mm. tuollaisiin kysymyksiin kirjablogi_kristilliset_kirjat/aikajarjestyksessa/">täältä hyvin käytännöllisiä vastauksia.
xxx/ellauri361.html on line 244: Millainen kirja ansaitsee nimityksen kristillinen kirja, ja missä vaiheessa kirja lakkaa olemasta kristillinen kirja? Tätä ovat pohtineet lukijat, kustantajat, ja vähän Jeesus izekin, ja tästä on käyty keskusteluja myös kristillisten kustantajien omassa järjestössä. Löysimmekö me jälleen yhden niistä veteen piirretyistä viivoista? Toivottavasti emme, sillä silloin kirjojen valinta mm. TV7 Kirja ohjelmaan kävisi sietämättömän vaikeaksi, ellei peräti sattumanvaraiseksi. Niinpä kerron, millaisin perustein minä itse määrittelen kirjan kristilliseksi kirjaksi tai joksikin muuksi julkaisuksi:
xxx/ellauri361.html on line 246: Kirja, jonka arvomaailma nousee kristillisyydestä ja myös sitoutuu siihen, on kristillinen kirja. Näin me voimme nimittää vaikkapa jotain Jumalan luomistekojen suuruutta ihastelevaa kuvateosta kristilliseksi kirjaksi. Vastaavasti taas toinen kirja, joka vaikkapa pohtii eettisiä kysymyksiä ja askartelee ihmisen omavoimaisen, esim. humanistisen henkisen kasvun parissa, voi jäädä vaille tätä nimitystä.
xxx/ellauri361.html on line 251: Kun lähdemme tästä, voimme hyvällä omalla tunnolla lisätä kristillisten kirjojen joukkoon Raamatun (miinus Vanha Testamentti, joka on silkkaa juutalaisuutta), hartauskirjojen, tietoteosten, virsikirjojen, kommentaarien ja postillojen lisäksi suuren joukon hyvää ja kristillistä elämäämme rakentavaa ja vahvistavaa kirjallisuutta. Esimerkixi Lexa Paxun re-erektion.
xxx/ellauri361.html on line 253: Entä silloin, kun kohtaamme käteemme osuneesta kirjasta jotain meille vierasta? Miten suhtautua kirjaan, jossa uskoa eletään ja kristillisyyttä viitoitetaan kovin eri tavoin ja erilaisin muodoin kuin mihin itse olemme tottuneet? Neuvoisin lukijaa tuolloin palaamaan tässä tekstissä ozikkokuvaan asti. Jos kirjasta löytyy kuvan esittämä kristillisyyden peruspilari eli armon ja pelastuksen elin kello yhdessä, sivujen kääntelyä voi jatkaa ottamatta kumihansikkaita käteensä.
xxx/ellauri361.html on line 257: - Onko islamilla ja kristinuskolla ole sama Jumala, kun myös muslimit puhuvat Jeesuksesta, Abrahamista ja monista muista Raamatun henkilöistä? Tällaisen kysymyksen voi nykyään kuulla varsin usein. Juha Ahvion ja Timo Keskitalon vastaus on jyrkkä ei. Kantansa he perustelevat kirjassaan monipuolisesti ja selkeästi. Tässä muutama poiminta:
xxx/ellauri361.html on line 271: Ajankohtainen ja tärkeä kirja, joka nostaa rohkeasti pöydälle syyt, joiden takia kristityillä ja muslimeilla ei voi olla sama Jumala. Kirja ei käy ympäripyöreää uskontojen välistä dialogia vaan kertoo kiihkottomasti, millaisia merkittäviä eroja löytyy kristinuskon ja islamin, Raamatun ja Koraanin sekä Jumalan ja Allahin väliltä. Kirja tyrmää kerralla joidenkin kristittyjenkin hellimät haaveet yhteisestä uskosta nimeltä krislam. Vihollisten kanssa ei veljeillä vaikka kuinka olisivat lähimmäisiä.
xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
xxx/ellauri363.html on line 101: Gadamerin työn voidaan nähdä keskittyneenä neljälle pääalueelle: ensimmäinen ja selvästi vaikuttavin on filosofisen hermeneutiikan kehittäminen ja jalostaminen; toinen on dialogi filosofian sisällä ja filosofian historian sisällä erityisesti Platonin ja Aristoteleen, mutta myös Hegelin ja Heideggerin välillä; kolmas on koukuttuminen kirjallisuuteen, erityisesti runouteen, ja taiteeseen; ja neljäs on se, mitä Gadamer itse kutsuu "käytännön filosofiaksi" (Gadamer 2001, 78–85), joka kattaa E.Saarisen elämäntyön tavoin kaikki nykyajan poliittiset ja eettiset kysymykset.
xxx/ellauri363.html on line 149: Seurakuntien jäsenet olivat enimmäkseen vaatimatonta väkeä. Oli räätäleitä, kengäntekijöitä, puuseppiä, silkkilanganvalmistajia, seppiä, maanviljelijöitä. Mukana oli muutama kauppias, ravintolan tai yömajan pitäjä sekä joitakuita publikaaneja, fariseuxia ja kirjanoppineita.
xxx/ellauri363.html on line 161: Lähetyslääkärillä tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee lääkärinä lähetystyön yhteydessä. Hänen työssään näkyvät sekä lääkärin että lähetyssaarnaajan työ. Konkreettisesti tämä näkyi Heikinheimon poliklinikalla odotusaulassa, jossa luettiin evankeliumia sekä jaettiin potilaille pieniä hengellisiä kirjoja. Näihin kirjoihin oli painettu sairaalan leima sekä merkitty potilaan numero. Tämä lahjoitettu hengellinen kirja piti olla mukana seuraavalla kerralla, kun tuli käymään poliklinikalla.
xxx/ellauri363.html on line 217: Asiakirjaa voi pitää varhaisena julkilausumana vangille kuuluvista oikeuksista. Kirjeen
xxx/ellauri363.html on line 251: uskonnollista kirjallisuutta. Koska kirjakokoelman oli täytettävä tietyt säädyllisyyden ja
xxx/ellauri363.html on line 308: Päiväkirjan kirjoittajan Ned Wardin kertomus on tyypillinen. Hän vieraili Bethlemissa vuonna 1699 ja huomasi olevansa uppoutunut pelottavaan melun ja epäjärjestyksen maailmaan. "Kuulimme sellaista ketjujen kolinaa, ovien rummutusta, huutamista, huutamista, laulua ja kolinaa, etten voinut ajatella muuta kuin... [näkemystä], jossa helvetti irtosi ja sai Helvetin meteliin."
xxx/ellauri363.html on line 314: Bedlam, kirjoitti Ward päiväkirjaansa, "on almutalo hulluille, esittelytila huorille, varma markkina juorukavereille, kuiva kävelymatka ilkijöille". Tästä huolimatta, tai ehkä juuri sixi, lontoolaiset rakastivat sitä.
xxx/ellauri363.html on line 324: Hospitaalien varhaiselle toiminnalle oli ominaista potilaskannan kirjavuus. Spitaalisten
xxx/ellauri363.html on line 448: Valmistumisensa jälkeen hän oli toiminut Wilhon kolleegana lähetyslääkärinä Kiinassa. Heikinheimo oli syvästi uskova lääkäri, joka virkatyönsä ulkopuolella osallistui muun muassa raittius- ja nuorisotyöhön. Kiinnostus kansansivistystyöhön näkyy myös Heikinheimon kirjallisessa tuotannossa.
xxx/ellauri363.html on line 475: saanutta valistus- ja kasvatuskirjallisuuden perinnettä, joka vastusti relatiivista
xxx/ellauri363.html on line 477: kirjasarja, jonka Sielunelämä ja viettielo -osassa Kriken isoisä Max Oker-Blom ottaa kantaa
xxx/ellauri363.html on line 496: pelko kirjautui suomalaiseen lainsäädäntöön vuonna 1935 säädetyssä sterilointilaissa.
xxx/ellauri363.html on line 553: Kinnunen kirjoittaa vuonna 1954 ilmestyneessä oppikirjassaan, ettei potilaan tai
xxx/ellauri363.html on line 675: Benthamin oppilaita olivat hänen sihteerinsä ja yhteistyökumppaninsa James Mill, jälkimmäisen poika John Stuart Mill, oikeusfilosofi John Austin ja amerikkalainen kirjailija ja aktivisti John Neal. Hänellä oli huomattava vaikutus vankiloiden, koulujen, huonojen lakien, tuomioistuinten ja itse huonon parlamentin "uusintamiseen".
xxx/ellauri363.html on line 702: Ohjaan, että näin valmistettu ruumis siirretään toimeenpanijalleni. Hän saa luurangon pukeutumaan johonkin mustaan pukuun, jota toisinaan käytän. Hän ottaa näin puetun ruumiin sekä tuolin ja henkilökunnan, jotka olen kantanut myöhempinä vuosinani, ja koko laitteen säilyttämistä varten hän valmistelee sopivan laatikon tai kotelon ja kaivertaa siihen. näkyvällä kirjaimella siihen kiinnitettävään laattaan ja myös lasikaapin tarroihin, joihin kehoni pehmeiden osien valmisteet on sisällytettävä,... nimeni pitkälti kirjaimilla ob: ja sen jälkeen päivä minun kuolemastani.
xxx/ellauri363.html on line 721: Dilthey syntyi Biebrichissä lähellä Mainzia pappisperheeseen, jossa harrastettiin paljon kulttuuria, erityisesti kirkkomusiikkia ja suositeltavaa kirjallisuutta. Teologian opinnot eivät kuitenkaan tyydyttäneet Diltheyta, ja hän vaihtoi ne filosofiaan Berliinin yliopistossa. Dilthey väitteli tohtoriksi Berliinissä 1864. Historialliset opinnot ja filosofia vieraannuttivat hänet uskonnosta. Äidilleen hän kirjoitti, että häntä riivasi tiedonjano, jota papan uskonto ei voi tyydyttää. Hänen kiinnostuksensa uskontoa kohtaan kuitenkin säilyi läpi elämän, samoin kuin jonkinlainen romantikoilta omaksuttu pantyhose maailmankatsomus. Hänen lukeneisuutensa määrä oli miltei käsittämätön, tosin ei se lukemastaan paljon muistanut. Hän kirjoitti paasauxia filosofian historiasta Spinozasta Wolffiin ja Kantiin, Schellingistä Comteen ja Schopenhaueriin, Schleiermacherista Nietzscheen. Multa puuttuu vielä muutama, ainakin Wolff ja Comte. Baselissa (eräänlainen Kouvola) hän kirjoitti suurtyötään Schleiermacherin elämäkertaa sekä tärkeitä tekeleitä kuten Goethe und die dichterische Phantasie ja merkittävään kulttuurifilosofiseen esseekokoelmaansa Das Erlebnis und die Dichtung.
xxx/ellauri363.html on line 733: Filosofiassa Diltheysta on jonkin verran kirjoittanut Juha Varto ja laajemmin Erna Oesch. Oeschilla on tekeillä ensimmäinen väitöskirjatasoinen tutkimus Diltheyn filosofiasta työnimeltään Empirie nicht Empirismus – Towards a Critique of Hermeneutical Reason. Väikkäri näyttää nuupahtaneen lisurixi 2018. Senjälkeen Erna on vaikuttanut Tampereella tittelillä Researcher and independent scholar. Erna hasn't posted yet.
xxx/ellauri363.html on line 754: Nuorena teini-ikäisenä toinen maailmansota vaikutti Jyrkiin syvästi. Lukion valmistumiseen asti Habermas asui Gummersbachissa Kölnin lähellä . Hänen isänsä Ernst Habermas oli Kölnin teollisuuspamppuja. Jyrki kuvaili häntä osuvasti natsien kannattajaksi ja vuodesta 1933 natsipuolueen NSDAP:n jäseneksi. Jyrki itse oli Jungvolkführer, saksalaisen Jungvolkin johtaja, joka kuului Hitlerjugendiin. Aika noloa. Hänet kasvatettiin vankkumattomassa protestanttisessa miljöössä, sillä hänen isoisänsä oli Gummersbachin seminaarin johtaja. Hän suoritti filosofian tohtorin tutkinnon Bonnissa vuonna 1954 väitöskirjalla, jossaa kirjoitettiin absoluutin ja "absoluutin" välisestä konfliktista Schellingin ajattelussa, Jakkoh-Hintikka sentään todisti jotain 2. kl logiikan ilmaisuvoimasta. Habilitaatiovaiheessa tuli riitaa Horkheimerin kanssa Frankfurtin koulussa, ja Jyrki painui iänikuiseen Marburgiin. Hannu-Jori hommasi sille henk.koht. ylim. professorin paikan Heidelbergistä. 1964 Jyrki kosti Horkheimerille potut pottuina ja vei sen tyhjentämän tuolin Frankfurtin koulussa.
xxx/ellauri363.html on line 756: Saavutettuaan trendiprofesorin mainetta se alkoi heilua joka paikassa, Max Planck instituutissa ja jenkeissä. Innostuxen jäähdyttyä Jyrki palasi Frankfurtin koulun tuoliinsa, ja siellä se istuu vieläkin elle oie vuoteenomana. The Times Higher Education Guide listasi Habermasin vuonna 2007 seitsemänneksi siteeratuimmaksi humanististen tieteiden (mukaan lukien yhteiskuntatieteet) kirjailijaksi Max Weberin ja ja Erving Goffmanin välissä (Goffman ensin, sitten Habermas, Weberin kassit jäävät ulkopuolelle).
xxx/ellauri363.html on line 781: Vuonna 1971 Leo Kofler julkaisi kirjan nimeltä Technologische Rationalität im Spätkapitalismus (Teknologinen rationaalisuus vuonna 1968). Claus Offe julkaisi esseensä "Spätkapitalismus – Versuch einer Begriffsbestimmung" (Myöhäinen kapitalismi – yritys käsitteelliseen määritelmään) vuonna 1972. Vuonna 1973 Jürgen Habermas vihdoin julkaisi Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus (Legitimationsprobleme im Spätkapitalismus). Vuonna 1975 Ernest Mandel julkaisi väitöskirjansa Late Capitalism englanniksi New Left Booksissa. Myös Herbert Marcuse hyväksyi termin.
xxx/ellauri376.html on line 57: Romaanikirjallisuus käsittelee ihmisten ja vähän eläintenkin tunteita. Aiemmissa albumeissa on tutustuttu jo mm. Martha Nussbaumin, Rane Juntumaan ja Anttonin välityxellä James-Langen tunneteorioihin. Tässä nummerossa tutustumme kasvien tunne-elämään Hannu Salaman, Albert Liliuxen ja vähän Fjodor Dostojevskin teoxen "Kasvuikäinen" opastuxella. Apuun rientää myös amerikkalainen G. Stanley Hall. Stan oli Jamexen oppipoika. Stanin 1. vaimo tukehtui vahingossa ja toisen se laittoi hourulaan diagnoosilla aivoskleroosi.
xxx/ellauri376.html on line 59: Hassesta on alustavaa paasausta albumeissa 58 ja 238 ja seikkaperäisemmin albumissa 252. Nyt kun löytyi Jag, Olle och Pensé ihan alkukielisenä kirjaston paskalaarista, palaan koirana oxennuxelle. Hasse ei nähtävästi ole kuollut vieläkään, vaikka maxa oli sanoa kasarilla pox. Se on nyt Sepun ikäinen.
xxx/ellauri376.html on line 76: Truffautin leffa Jules ja Jim oli Markesta ollut haukotuttava. Niin mustakin, en tykännyt. Hölmön työmieskirjailijan mielestä se oli suurta taidetta. Ranskalais-saxalainen homopari ja päättämätön jakorasia joka loppuviimexi ajaa auton alas sillalta. Saku jää suremaan ranu rakastavaisia.
xxx/ellauri376.html on line 93: impressionistisesta kirjasta Jules ja Jim kirjallisen ihanteen, josta hän tekee oman elokuvaprosessinsa, eli ellipsin
xxx/ellauri376.html on line 115: Lausunnon antanut kriitikko Christgau on ize todennäköisesti tuhkamuna. CNN: n vanhempi kirjailija Jamie Allen on kutsunut Christgauta " musiikkimaailman EF Huttoniksi – kun hän puhuu, ihmiset kuuntelevat." Who the heck is EF Hutton? In the 1970s and 1980s, a trademark of the commercials was a crowd of people suddenly falling quiet and listening whenever E.F Hutton was mentioned. The tagline "When E.F Hutton Talks, People Listen" would close the commercial. EF Hutton oli suuren luokan Wall Street huijari 1987 crashin aikoihin, jolloin Christchurch adoptoi Nicaraguasta tyttären.
xxx/ellauri376.html on line 172: Epämiellyttävä Fedja setä on mainittu nimeltä ei vähemmässä kuin 75 albumissa. Mixi vitussa voi hyvällä syyllä kysyä. Ikävämpää ukkoa saa hakea. Vaan nytpä luen Dostojevskin pentateukin ehkä kehnoimman teoxen, nim. "Keskenkasvuinen" (podrostok). Ymmärtääxeni Doston teinipsyyken syväluotausta käytän apuvälineenä Albert Liliuxen (1922) selvitystä Kasvien tunne-elämä nykyaikaisten tuhkimusten mukaan. Albert Lilius valmistui Helsingin yliopistosta maisteriksi vuonna 1897 pääaineenaan biologia. Hänen lisensiaatin väitöskirjansa valmistui vuonna 1905, ja teoksellaan Luonnontiedon opetusoppi hän sai kasvatus- ja opetusopin dosentuurin. Lilius matkusti Saksaan hakemaan oppia Ernst Meumannilta kokeellisessa kasvatustutkimuksessa. Palattuaan Suomeen hän erikoistui lapsipsykologiaan ja julkaisi 1910-luvun Suomessa uraauurtavia teoksia aiheesta. Tässä muutamia Pertin avainpointteja.
xxx/ellauri376.html on line 223: Dmitri Vasiljevitš Grigorovitš ( venäjäksi : Дми́трий Васи́льевич Григоро́вич ) (31. maaliskuuta [ OS 19. maaliskuuta] 1822 – 3. tammikuuta 1900 [ OS 22. joulukuuta 1899]) oli venäläinen kirjailija n:o 1 joka joka kuvasi realistisesti venäläisen maaseutuyhteisön elämää ja tuomitsi avoimesti maaorjuuden.
xxx/ellauri376.html on line 225: Dmitri oli kotoisin Simbirskistä. Isävainaa oli husaari ja äiti emigrantti. Dmitri puhui ranskaa pienenä. Vuonna 1832 Grigorovich meni saksalaiseen lukioon, minkä jälkeen hänet siirrettiin ranskalaiseen Monighettyn sisäoppilaitokseen Moskovaan. Vuonna 1835 hän ilmoittautui Nikolajevski-tekniikan instituuttiin, jossa hän ystävystyi opiskelijatoverinsa Fjodor Dostojevskin kanssa ja kiinnostui kirjallisuudesta. Vuonna 1840 Grigorovitš erosi instituutista saatuaan ankaran rangaistuksen siitä, ettei hän ollut tervehtinyt muodollisesti suurherttua Mihail Pavlovitšia tämän kulkiessa ohitse. Hän liittyi Imperial Academy of Arts -akatemiaan, jossa ukrainalainen Taras Shevchenko oli hänen läheinen ystävänsä. Yksi hänen ensimmäisistä kirjallisista tuttavistaan oli Nikolai Nekrasov, jonka hän tapasi opiskellessaan Akatemian studioissa.
xxx/ellauri376.html on line 230: Nouseva proletariaatti ei kuitenkaan saanut kirjailijalta juurikaan myötätuntoa. "Venäläisen kylän moraalin rappeutuminen johtuu usein tehdaselämän paheista", hän arvioi. Simbirsk on nyttemmin Uljanovsk ja siellä on paljon neuvostoajan rakennuxia. Se on Volgan mutkassa puolentuhatta kilometriä Ufasta länteen.
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri376.html on line 258: Konstantin Aleksandrovich Sax on 32-vuotias kypsä mies, viisas elämässä. Sankari taisteli Kaukasuksella, hänellä on korkea asema ja kunnioitus virkamieskunnassa. Hänellä on laajat poliittiset näkemykset. Taiteentuntija ja ajattelija rakastuu hulluna äskettäiseen lukiolaiseen Polinkaan ja menee naimisiin hänen kanssaan. Nuori 19-vuotias vaimo on vielä puolentoista vuoden avioliiton jälkeenkin pelkkä lapsi. Hän on edelleen naiivi ja hemmoteltu. Kaikki hänen miehensä yritykset juurruttaa häneen hyvä kirjallisuuden ja musiikin maku ja tehdä hänestä samanmielinen ihminen epäonnistuvat. Rakas Polinka mielellään miellyttäisi Konstantinia, mutta hänellä on vaikeuksia ymmärtää, mitä häneltä vaaditaan. Ja emotionaalisesti hän pysyy täysin kuurona kehityksensä eteen tehdyille ponnisteluille. Ja joskus se ärsyttää puolisoa. Polinkan koirankin nimi oli Polja.
xxx/ellauri376.html on line 268: Kostya kertoi minulle samalla, että George Sand ei ollut mies, vaan nainen ja että siksi ymmärtäisin ja rakastaisin hänen teoksiaan todennäköisemmin. Ah, mon ange, jos tämä on todella nainen, hän on niin häpeämätön ja niin tylsä. Yhdessä hänen romaaneistaan mies livahtaa nuoren tytön makuuhuoneeseen ja seisoo hänen sängyn vieressä koko yön! Mitä vittua?! Niissä kirjoissa, jotka toit täysihoitolaan, oli samanlaisia tapauksia, mutta ne oli niin hauskoja, että vaikka tiedät sen olevan huonoa, niin naurat. Mutts nämä kirjat olivat niin tylsiä, että lopetin seuraavana päivänä.
xxx/ellauri376.html on line 270: Olen yrittänyt muuttaa häntä pitkään ja mietin, kuinka tehdä hänestä kaikkien muiden ihmisten kaltainen. Maman vielä nytkin ajoittain antaa minulle kaikkia tarpeellisia neuvoja, ja minusta tuntuu, että Kostya ei ole enää niin outo kuin aluksi. Polinka sanoi ja otti kirjahyllystä George Sandin romaanin "Les Mauprats". - Tämäkö on hyvä? Juu se, Kostja vahvisti.
xxx/ellauri376.html on line 369: Molemmat pyhimyskertomukset sisältävät lukuisia yksityiskohtia, joita kuitenkaan ei tule käsittää kirjaimellisesti. Esim skandinaavinen Eymundin saaga kertoo Boriksen murhasta, mutta sanoo syylliseksi Svjatopolkin sijaan Jaroslavin.
xxx/ellauri376.html on line 372:
xxx/ellauri376.html on line 374: Encyclopedia Britannica antaa yleisarvosanan "aika heikko" ryssien kirjallisuudesta. Poikkeuxiakin on, esim. Fjodor Dostojevski ja Solzhenizyn.
xxx/ellauri376.html on line 380: Yksinkertaisella mutta poleemisesti voimakkaalla tyylillä, joka sisälsi lainauksia Cicerolta, hän tuomitsi myös venäläisen kulttuurisen jälkeenjääneisyyden ja ansaitsi siten maineen Venäjän ensimmäisenä länsimaalaisena sekä ensimmäisenä ”toisinajattelija” ja ”emigrantti”-kirjailijana. Vituperatiivisissa vastauksissaan Ivan Kamala turvautui uhriutumiseen (itsesääli lapsuudestaan).
xxx/ellauri376.html on line 382: Tämän ajanjakson muiden huomionarvoisten teosten joukossa on joitain tarinoita viihteestä, mukaan lukien Povest o Petre i Fevroni (1500-luvun puoliväli; "Tale of Peter and Fevroniya"). Kauppias Afanasy Nikitin kuvaa matkojaan Intiaan ja Persiaan vuosina 1466–1472 kirjassa Khozhdeniye za tri morya ("Matka kolmen meren taakse"). Silmiinpistävintä tässä ajanjaksossa on kuitenkin se, mitä ei tapahtunut: Venäjä ei kokenut kolonialismin onnea vielä renessanssiaikana ja se eristyi sixi melkoisesti lännestä. Koska mikään ei muistuttanut länsimaista maallista kirjallisuutta, filosofiaa tai tiedettä, se pysyi huomattavana maana lähinnä puutteista etenkin viihdepuolella.
xxx/ellauri376.html on line 387: Aleksandr Sergejevitš Gribojedov (ven. Александр Сергеевич Грибоедов; 15. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1795 Moskova, Venäjän keisarikunta – 11. helmikuuta (J: 30. tammikuuta) 1829 Persia) oli venäläinen diplomaatti, näytelmäkirjailija ja säveltäjä.
xxx/ellauri376.html on line 393: Sukulaisten mukaan Aleksandr oli lapsuudessa erittäin hyvä keskittymään asioihin ja epätavallisen varhaiskypsä. 6-vuotiaana hän puhui sujuvasti kolmea vierasta kieltä, nuoruudessaan jo kuutta kieltä: erityisesti natiivitasoista englantia kuten Jaakko Yli-Juotikkaan bronikaveri herra X, mutta myös ranskaa, saksaa ja italiaa. Hän ymmärsi myös latinaa ja kreikkaa erittäin hyvin. Hän läpäisi kirjallisuustieteen kandidaatin tutkintoon vaadittavat kokeet 13-vuotiaana ja valmistui juristiksi 17-vuotiaana. Äiti lähetti hänet Pietarista vastoin hänen omaa tahtoaan vuonna 1818 lähetystösihteeriksi Persiaan. Dekabristina Sasha joutui tovixi Tbilisissä vankilaan mutta käänsi takkinsa ja hankki zaarille mainiot edut Persialta kolonialistisodassa.
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
xxx/ellauri376.html on line 404: Tarpeeton ihminen (ven. ли́шний челове́к, lišni tšelovek) on venäläisen kirjallisuuden tyyppihahmo. Tarpeeton ihminen kuuluu yleensä aatelistoon ja älymystöön. Hän ei kykene toteuttamaan ihanteitaan eikä toimimaan aktiivisesti. Hahmo on tyytymätön itseensä, säälii itseään, ei löydä elämälleen tarkoitusta ja tuntee, että maailma torjuu hänet. (Doston Arkadi on tämmöinen.) Myös aloitekyvyttömyys ja sitoutumisen pelko rakkaussuhteissa on usein tulkittu tämän tyyppihahmon ongelmiksi. Koko 1800-luvun ja 1900-luvun alussa tarpeettomat ihmiset olivat venäläisten romaanien ja näytelmien vallitsevia henkilöhahmoja. Syynä se että kynäilijät olivat samanlaisia.
xxx/ellauri376.html on line 406: Tarpeettoman ihmisen hahmon esikuvana on pidetty Aleksandr Puškinin Jevgeni Oneginin (1823–1831) nimihahmoa ja Mihail Lermontovin Aikamme sankarin (1840) Petšorinia. Ivan Turgenevin Tarpeettoman ihmisen päiväkirja (1850) teki hahmosta yleisen. Tarpeettoman ihmisen päiväkirjan Tšulkaturinin lisäksi Turgenevin tuotannon tarpeettoman ihmisen hahmoja ovat Rudinin (1856) päähenkilö ja Isien ja lapsien (1862) Pavel ja Nikolai Kirsanov. Myös Arkadi Kirsanovin hahmon on tulkittu teoksen lopulla muuttuvan tarpeettomaksi ihmiseksi. «Лишний человек» ищет смысл, цель жизни, но не находит ее. Он не нашел бы свою задницу, если бы искал ее обеими руками.
xxx/ellauri376.html on line 420: Päähenkilö Aleksandr Andrejevitš Chatsky. Joskus merkityksettömän kaunopuheisena hän johtaa anteliasta, joskin epämääräistä kapinaa Famusovien ja Molchalinien vihannesmaista itsekästä maailmaa vastaan. Hänen innostava, nuorekas idealisminsa, hänen intonsa ja elonsa on Romeon perhettä. Perinne kertoo, että hahmo on mallinnettu Pjotr Tšaadajevin, alkuperäisen ja kiistanalaisen venäläisen kirjailijan ja filosofin mukaan, jonka Gribojedov oli tuttu. Merkittävää on, että kaikesta ilmeisestä selkeän persoonallisuuden puutteesta huolimatta hänen roolinsa on venäläisen näyttelijän perinteinen koetinkivi. Suuret Chatskyt ovat yhtä harvinaisia ja yhtä arvostettuja Venäjällä kuin suuret Hamletit Britanniassa.
xxx/ellauri376.html on line 454: Skalozubin nimi on käännös venäläisestä zuboskalista, pilkkaajasta tai pilkkasuusta (kirjaimellisesti "irvihammas"). Nokkelaa!
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri376.html on line 474: Alexis Piron (1689 Dijon, Ranska – 1773 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen runoilija ja näytelmäkirjailija. Hän toimi asianajajana Dijonissa mutta muutti 1719 Pariisiin, missä hän pian saavutti näytelmillään yleisön ihailun.
xxx/ellauri376.html on line 476: Monet Pironin pienemmät runot ovat hienoja, silloinkin kun ne paljastavat kirjailijan heikkoudet, etenkin hänen kyltymättömän kunnianhimonsa ja epikurolaisen elämänkatsomuksensa. Kuvaavia siinä suhteessa ovat esimerkiksi hänen ilkeät ja hauskat epigramminsa, etenkin "Contre Voltaire", sekä laulunsa ja kertomuksensa.
xxx/ellauri379.html on line 59: Elokuvan Kurtzin mallina uskotaan laajalti olleen Tony Poe, joka oli mitalein erittäin koristeltu ja erittäin epätavallinen Vietnamin sodan aikakauden puolisotilaallinen upseeri CIA:n erityistoimintojen osastosta (Black Ops). Poen tiedettiin pudottavan katkaistuja päitä vihollisen hallitsemiin kyliin eräänlaisena psykologisen sodankäynnin muotona ja käyttäneen alkuperäiskansojen ihmiskorvia kirjaamaan vihollisten lukumäärän, jotka hänen joukkonsa olivat tappaneet. Hän lähetti nämä korvat takaisin esimiehilleen todisteena hänen ponnisteluistaan syvällä Laosissa.
xxx/ellauri379.html on line 64: Useat kriitikot pitivät Coppolaa antiklimaattisena ja älyllisesti pettymyksenä. Elokuvakriitikko Kyle Smith kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi sotaelokuvaksi", kun taas The Guardian kutsui sitä "kaikkien aikojen parhaaksi toiminta- ja sotaelokuvaksi". Vuonna 2000 Yhdysvaltain kongressin kirjasto valitsi elokuvan kansalliseen elokuvarekisteriin " kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi".
xxx/ellauri379.html on line 95: Heart of Darkness, novelli, kirjoittaja Joseph Conrad, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwood's Edinburgh Magazine ja sitten Conrad's Youth and Two Other Stories (1902). Heart of Darkness tutkii länsimaisen kolonialismin kauhuja ja kuvaa sitä ilmiönä, joka tahraa paitsi sen riistomaita ja kansoja, myös niitä lännessä, jotka edistävät sitä. Vaikka Conradin puoliautoelämäkerrallinen kertomus sai alun perin heikon vastaanoton, siitä on tullut yksi laajimmin analysoiduista englantilaisen kirjallisuuden teoksista. Kriitikot eivät ole aina kohdelleet Pimeyden sydäntä suotuisasti ja moittivat sen epäinhimillistä esittämistä kolonisoituneista kansoista ja sen halveksivaa kohtelua naisia kohtaan. Siitä huolimatta Heart of Darkness on kestänyt, ja nykyään se on modernistinen mestariteos, joka liittyy suoraan postkolonialistiseen todellisuuteen.
xxx/ellauri379.html on line 109: Vastaanotto. Heart of Darkness julkaistiin vuonna 1902 novellina Youth: And Two Other Stories -kokoelmassa, joka sisälsi kaksi muuta Conradin tarinaa. Mutta teksti ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwoodin Edinburgh Magazinessa , kirjallisessa kuukausilehdessä sen tuhannessa numerossa, ja sen toimittaja kutsui Conradin osallistumaan. Conrad epäröi tehdä niin, ehkä hyvästä syystä – vaikka Pimeyden sydän sai tunnustusta omassa kirjallisuudessaan, tarina ei saavuttanut minkäänlaista suosittua menestystä. Näin oli myös silloin, kun se julkaistiin vuonna 1902; Heart of Darkness sai vähiten huomiota kolmesta mukana olleesta tarinasta, ja kokoelma nimettiin samannimisenä kokonaan toisen tarinan mukaan. Conrad ei elänyt tarpeeksi kauan nähdäkseen sen olevan suosittu menestys.
xxx/ellauri379.html on line 111: Heart of Darkness alkoi saada akateemista huomiota ensimmäisen kerran 1940- ja 50-luvuilla, jolloin kirjallisuustutkimusta hallitsi psykologinen lähestymistapa kirjallisuuden tulkintaan. Pimeyden sydän ymmärrettiin sen mukaisesti universaalisti ihmisen sisäisyyden tutkimiseksi – sen turmeltuvuudesta, saavuttamattomuudesta ja sille luontaisesta pimeydestä. Näistä kritiikistä tietysti puuttui jotain oleellista: kaikenlainen novellin kolonialismin sanoman tarkastelu tai sen Afrikan ja sen ihmisten käyttö epäselvänä taustana, jota vasten tutkia valkoisen psyyken "monimutkaisuutta.'
xxx/ellauri379.html on line 113: Tilanne muuttui 1970-luvulla kun Chinua Achebe, nigerialainen Things Fall Apart -kirjan kirjoittaja , esitti raivostuttavan kritiikin Heart of Darknessia vastaan tavasta, jolla se epäinhimillisti afrikkalaisia. Acheben kritiikki avasi ovet teoksesta tuleville postkolonialistisille analyyseille, ja sitä seurasi myös muiden akateemisten näkökulmien analyysi: esimerkiksi feministiset lukemat paljastivat Conrad polakin samanlaisen naarasaiheisiinsa tehdyn hämärtymisen. Vaikka Pimeyden sydän on pysynyt monissa opetussuunnitelmissa 1970-luvulta lähtien, sillä on nyt paljon kiistanalaisempi asema länsimaisessa kaanonissa: tarinana, joka tasoitti kolonialismia vastaan suunnattua kritiikkiä, joka oli aikansa uutta ja joka oli syntyä muotoileva. kirjallisuuden modernismista, on edelleen syvästi ja anteeksiantamattomasti juurtunut valkoisen miehen näkökulmaan.
xxx/ellauri379.html on line 125: Suuri osa nykyajan analyysistä – edellä mainittu postkolonialistinen ja feministinen kritiikki mukaan lukien – ei keskity itse tekstiin, vaan muihin tekstin kommentteihin, mikä selventää tapaa, jolla akateemisessa ympäristössä käydyt keskustelut voivat tahattomasti säilyttää joitakin teoksen ongelmallisempia elementtejä. Siten Heart of Darkness on jatkuvasti muuttuvassa asemassa kirjallisessa kaanonissa: ei enää valaisevana tekstinä, joka paljastaa inhimillisen turmeluksen syvyydet, vaan esineenä, joka on tällaisen turmeluksen tuote ja joka toistaa sen omana oikeutensa. Kysymys kuuluu sitten: kuuluuko Pimeyden sydän edelleen lännen kirjalliseen kaanoniin? Ja jos on, niin tuleeko aina? Eikö se ole vaan hölmön misogyynin kolonialisti puolalaisen aivokummitus?
xxx/ellauri379.html on line 133: Hahmoerittely Kurtz. Yksi 1900-luvun kirjallisuuden arvoituksellisimmista hahmoista on Kurtz. Hän on pikkutyranni, kuolevainen jumala, Euroopan ja anglosaxisten arvojen ruumiillistuma ja hyökkääjä kaikkia kolonialisoituja vastaan. Nämä ristiriitaiset elementit yhdessä tekevät Kurtzista niin kiehtovan Marlowille – ja niin arvokkaan yhtiölle.
xxx/ellauri379.html on line 142: Minkälaisia ominaisuuksia Jumalalla on? Yksi ominaisuus on oleellinen: Jumalan olemassa oloa ei saa todistaa. Jumaluus perustuu uskoon. Jos jumala pystytään todistamaan olemassa olevaksi, niin se lakkaa olemasta fiktio ja muuttuu faktaksi (tosiasiaksi). "Minä kieltäydyn todistamasta olevani olemassa" sanoo jumala, "sillä todisteet tekevät uskon tarpeettomaksi, ja ilman uskoa minä en ole mitään." (Linnunradan käsikirja liftareille.) Tai enintään hyvin pieni (Pratchett).
xxx/ellauri379.html on line 163: Pelle Yli-Juonikkaan heppakirjoista kolmas löytyi Viikin sivukirjastosta. Painopaikka Livonia Print, Latvia 2020. Kiitos taiteen edistämiskeskus. Sen saattoi arvata että molo polakki Witold Gombrowiz dissaa razastamista. Mixei sitten tökerö pienipäinen Yli-Juotikas perässä. Iso ylläri.
xxx/ellauri379.html on line 166: Eli Neljä ratsastajaa 5: Teppo joutuu lahtiin. Julkaistu ilman ISBN-numeroa. Grano, Turku: omakustanne, 2022. Taitaa Juanikas virtaheponen olla kirjailijana entinen. Jaakko istuu kotona ja maistelee sanoja kuin Monty Pythonin yläkerran asukit: woody and tinny words. Jaakko ei ole psyykkisesti aivan terve.
xxx/ellauri379.html on line 235: Noh. En mitenkään pysty uskomaan että pelkkä älykäs keskustelu kirjallisuudesta ja filosofiasta Twilightin kanssa riittäisi pidemmän päälle parikymppiselle jannulle joka runkkaa lastenanimaation ääressä. Monilla tulppa on suunnilleen samankokoinen kuin mitä tyyppi ize. Pienet ponit sopivat anustapeixi. Persetulppia, hehe (Nigella). Pegasuxen sarvi on paxulti vaseliinilla liukastettu kyrpä. Syötämme heille muovia. Hyvällä ruokahalulla pojat syövät mikromuovia ja tulevat lisääntymiskelvottomixi. (Fluttershy)
xxx/ellauri379.html on line 293: Sana saatana on lainattu suomen kieleen todennäköisesti muinaisruotsista keskiajalla kristinuskon välityksellä. Alkuaan sana juontuu hepreasta, jossa śāṭān (hepreaksi שָׂטָן) merkitsee vastustajaa. Sana on levinnyt Raamatun välityksellä kreikan ja latinan kautta moniin maailman kieliin. Suomen kirjakielessä saatana on esiintynyt Mikael Agricolasta alkaen.
xxx/ellauri379.html on line 299: Paholaisesta käytetään myös latinalaisperäistä nimeä Lucifer, joka sananmukaisesti merkitsee valon tuojaa ja jota on käytetty aamutaivaalla näkyvästä Venus-planeetasta, aamutähdestä eli Kointähdestä. Nimitys johtuu eräästä Jesajan kirjan katkelmasta, jossa varsinaisesti ennustetaan Babylonian kuninkaan kukistumista ja jossa häntä verrataan "taivaalta pudonneeseen kointähteen". Kristityt teologit ovat kuitenkin jo varhain tulkinneet tämän kohdan tarkoittavan saatanaa ja kuvaavan, miten hänet karkotettiin taivaasta.
xxx/ellauri380.html on line 37: Joel Laikka on uusi nimi humoristisena kirjailijana. Mutta hänen ensiesiintymisensä on harvinaisen onnistunut, sillä hänen kirjansa sisältää paljon aitoa ja mehevää huumoria. Erityistä huomiota herättää mainio juonen kehittely ja koomillisten tilanteiden rakentelu, missä suhteessa Laikka vetää vertoja ihan parhaimmille humoristisille kertojillemme. Laika-koiran "Pystymezikössä siitin hyppysissä" sisältää runsaan ja täyteläisen humoristisen aineiston, joten lukija saa sitä huvia koko rahan edestä. Erityisesti kirja opii sotapojille lähetettäväksi.
xxx/ellauri380.html on line 116: Kirjamakuni vaihtelee yhtä paljon kuin musiikkimakuni. Venäläinen kirjallisuus on kiinnostanut minua aina ja olen aikoinani lukenut useammankin kirjan tästä kategoriasta!
xxx/ellauri380.html on line 117: Pushkinin Patarouva on yliluonnollisuuksia sisältävä tarina vanhasta rouvasta, joka hankkinut omaisuutensa korttipelissä ihmeellisellä salaisuudella, jonka nuori mies haluaa saada selville. Se kuvaa hyvin 1800-luvun Venäjää ylhäisön näkökulmasta, kuten tekevät muutkin kirjan tarinat. Mutta takaisin Patarouvaan, josta olen nähnyt oopperankin. Patarouva on itsetuhon väkevä kuvaus. Tshaikovskin musa on hienoa. Siitä vaan, sanoi Tshaikovski, vai oliko se siittiö. Suosittelen kaikille, sanoo Anu.
xxx/ellauri380.html on line 200: The Thief of Bagdad on vuonna 1924 valmistunut yhdysvaltalainen mykkäsisäinen elokuva, jonka on ohjannut Raoul Walsh ja pääosassa Douglas Fairbanks. Käsikirjoittajat ovat Achmed Abdullah ja Lotta Woods. Se on vapaasti sovitettu Tuhat ja yksi yöstä, ja se kertoo tarinan varkaasta, joka rakastuu Bagdadin kalifin tyttäreen. Vuonna 1996 kongressin kirjasto valitsi elokuvan säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin "kulttuurillisesti, historiallisesti tai esteettisesti merkittäväksi". Eipä sattumalta oli Bush vanhempi juuri nitistänyt irakilaiset 1991 Aavikkomyrskyssä. Toinen erä päättyi sitten kellarista löydetyn Saddamin hirttämiseen "Camp Justicessa" 2006 Bush Juniorin toimesta. Ei tainnut Husseinia järin naurattaa. Eikä muitakaan rättipäitä paljon enempää. Hollywoodin juutalaiset hohottivat täyttä kurkkua.
xxx/ellauri380.html on line 257: Hän opiskeli Frankfurtin Goethen yliopistossa ja valmistui vuonna 1922 valtiotieteen tohtoriksi (Dr. rer. pol.). Hän kirjoitti väitöskirjansa suunnitelmatalouden analyysiksi ja kritiikiksi, jonka otsikkona oli: "Talouden suunnitelmallisen johtamisen ajatuksen kritiikki." Vuodesta 1928 vuoteen 1931 hän oli toiminnanjohtajana vuonna 1928 juutalaisperheen omistamassa tekstiilitehtaassa kaupungissa Erfurt. Erfurtissa emme käyneet, vaan Göttingenissä, joka oli siihen verrattuna tuppukylä.
xxx/ellauri380.html on line 281: Dirlewangerin nekrofiliaa koskevia syytöksiä kohtaan on esitetty jonkin verran skeptisyyttä. Huolimatta siitä, että hänen uralleen on ominaista "lasten raiskaukset, murhat, perversio, sadismi ja alkoholismi", nekrofiliasta ei ole todistettu todisteita ja "voidaan vain olettaa, että tällaiset olettamukset ovat pelkkää kirjallista fiktiota".
xxx/ellauri380.html on line 343: 31. toukokuuta 2020 Logan twiittasi kuvan, jonka hän väitti olevan antifa-mellakoiden ohjekirja. Kuva oli itse asiassa päivitetty huijaus vuodelta 2015 Baltimoren mellakoista. Logan twiittasi 1. kesäkuuta @ANTIFA_US Twitter- tilin uhkauksen. Tili osoittautui väärennökseksi ja linkitettiin Identity Evropaan, valkoiseen nationalistiseen organisaatioon. Saatuaan kritiikkiä huijausten julkaisemisesta Logan väitti, että hänen "tuhoamiseksi" oli kampanja, mukaan lukien Media Matters for America.
xxx/ellauri380.html on line 345: Syyskuussa 2021 Logan syytti Bidenin hallintoa "todisteiden piilottamisesta" COVID-19-rokotteen oletettavasti aiheuttamista sivuvaikutuksista. Hän jakoi myös valheellisen tarinan 27 Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjästä, jotka erosivat valheuutissivuston Real Raw Newsilta COVID -19-rokotemandaatin vuoksi. Huolimatta jostain mediamehusta artikkelin alkuperäisen, epävakavan julkaisulähteen ympärillä, jossa viitattiin "27 eronneeseen lentäjään" tuolloin, julkaisu, joka sisälsi satiiria uutisten ohella, totuus on, että kokonaistarina on tosiasia. Pelkästään ilmavoimissa on kirjattu, että 40 lentomiestä erosi ilmavoimista, 14 muuta vapaaehtoisesti eläkkeellä ja 610 erotettiin pakollisesti (eli vapautettiin aktiivisesta palveluksesta), koska he kieltäytyivät COVID-19 -rokotteesta toimeksiannon aikana, mm. ilmavoimien Gina Ortiz Jones.
xxx/ellauri380.html on line 366: Giovanni Grazzinin kirja "Solzhenizyn" (1971) löytyi Emmauxesta egellä. Sen takakannessa lukee seuraavasti:
xxx/ellauri380.html on line 368: Aleksanteri Solženitsynin "Gulagin saaristo" salakuljetettiin Venäjältä - "PETTURI!" Näin virallinen neuvostolehdistö leimasi Nobel-palkitun kirjailijan, joka on Venäjän suurin kirjailija. Hänen rikoksensa oli kirjoittaa kirjoja, paljastaen elävästi painajaisen poliittisen vankilajärjestelmän, joka aikoinaan vaati hänet yhdeksi miljoonista uhreistaan ja joka vielä nytkin heittää pelon varjonsa koko venäläisen elämän yli.
xxx/ellauri380.html on line 411: Elokuu 1914 (venäjäksi: Август четырнадцатого ) on Nobel-palkitun kirjailijan Aleksandr Solženitsynin venäläinen romaani keisarillisen Venäjän armeijan tappiosta Tannenbergin taistelussa Itä - Preussissa.
xxx/ellauri380.html on line 416: Romaani on epätavallinen sekoitus fiktion kerrontaa ja historiografiaa, ja se on aiheuttanut laajaa ja usein katkeraa kiistaa sekä kirjallisesta että historiallisesta näkökulmasta.
xxx/ellauri380.html on line 417: Jotkut kirjan jaksot olivat aiheuttaneet syytöksiä antisemitismistä kirjoittajaa kohtaan, jotka tuolloin enimmäkseen kumottiin, mutta ne uusittiin myöhemmin koskien sepustusta Kaksisataa vuotta yhdessä.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
xxx/ellauri385.html on line 50: Juliet Ashtonin tms. perunankuoripiirasseura-nide ja siitä väkerretty elokuva on aivan jättimäinen brittiklischee. Sodan jälkeen voittajien oli helppo hymyillä. Nyt kun ollaan brexitissä tappiolla ei voi kuin haikeana muistella noita onnen aikoja jolloin viholliskuvat oli vielä selviä. Nazit ovat yhä entisiä karjuvia koppalakkeja, mutta onpa sakemannienkin joukossa nyt jo 1 kiltti veljeilijä joka auttaa lehmän synnytyxessä. Guernseyläiset, jota insulaarit britit ennen piti vähän quislingeinä, on "palautettu" kunnon anglosaxeixi. Amerikkalainen porho kosiomies kärsii tappionsa täysin sivistyneesti, kun sikafarmari Läzän hatussa pokkaa preemiumin, ryppyozaisen ylähampaisen fair Julietin. Läzän läävä näyttää Rauhixelta, muttei haittaa: Juliet on rikas, koska sen Ryhmy- ja Romppaiskirjat myyvät aivan villinä. All is well, kuten Rowlingin saagan lopussa. Kaikilla on upouudet vasta silitetyt vaatteet, mutta postitoimiston rekvisiitta näyttää vuosikymmeniä ullakolla maanneelta. Calle Lampaan lällyt imperialistiesseet on tähän sepustuxeen oiva vinjetti.
xxx/ellauri385.html on line 52: Ajoituxesta vielä: Alkuperäinen kirja ilmestyi Blairin jälkeen lamavuonna 2008, filmi - ylläri! - samana vuonna 2016 kuin britit äänestivät brexitin.
xxx/ellauri385.html on line 59: Kulttikirjaksi kohonnut eepos keinu ja kieri-Babylonista viinasta, huumeista ja yliannostuksista, seksistä, pornotähdistä ja pahoinpitelyistä, urheiluautoista, kuolonkolareista ja vankilatuomioista, isoista egoista ja valtavista dildoista. Mötley Crüen miehistö riisuu naamarit ja paljastaa kaiken elämästään, jossa keinukliseet venyivät äärimmilleen ja paiskautuivan lopulta vasten kertojien kasvoja.
xxx/ellauri385.html on line 93: Hän pohti työssään ihmisen olemassaolon tärkeimpiä kysymyksiä pohtien elämän tarkoitusta, uskontoa, miesten ja naisten välisiä suhteita sekä ihmisen ja luonnon yhteyttä. Prishvin määritteli paikkansa kirjallisuudessa seuraavasti: " Rozanov on venäläisen kirjallisuuden jälkisana, minä olen ilmainen liite. Ja siinä se...”
xxx/ellauri385.html on line 100: Vasily Vasilyevich Rozanov (20. huhtikuuta [2. toukokuuta] 1856, Vetluga, Kostroman maakunta -5. helmikuuta 1919, Sergiev Posad) - venäläinen uskonnollinen filosofi, kirjallisuuskriitikko, takinkääntäjä, publicisti ja kirjailija. Yhdessä P.D. Pervovin kanssa hän teki ensimmäisen käännöksen Aristoteleen "metafysiikasta" Venäjällä. Vaikka Rozanov ei kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia, hänen teoksensa erottuu ainutlaatuisesta ja takkia tiuhaan kääntävästä taiteellisesta tyylistään.
xxx/ellauri385.html on line 104: Rozanov kirjoitti kirjassaan "Fallen Leaves": "Venäläisiä lukuun ottamatta, yksinomaan ja yksinomaan venäläisiä, en tarvitse ketään ollenkaan, he eivät ole mukavia eivätkä kiinnostavia".
xxx/ellauri385.html on line 123: Uusimmassa kirjassaan ("Apocalypse of Our Time") Rozanov hylkäsi täysin entisen antisemitisminsä. Hän julisti myös pettymyksensä kristinuskoon. Juutalaiset ovat oikeassa kaikessa. Siunattu olkoon juutalainen. Siunattu olkoon myös venäläinen. En usko ollenkaan juutalaisten vihamielisyyteen kaikkia kansoja kohtaan.
xxx/ellauri385.html on line 125: Valmistuttuaan menestyksekkäästi yliopistosta tuleva kriitikko ja filosofi kieltäytyi suorittamasta maisterintutkintoa ja päätti mennä vapaasti uimaan ja omistautua luovuudelle. Rozanovin ensimmäinen julkaistu teos perustui Hegelin opetuksiin (katso mielenkiintoisia faktoja Hegelistä). Lähes 700 sivua työtä murskasivat kriitikot. Kirjoittaja oli itse asiassa naimisissa kahdesti, mutta itse asiassa hänen ensimmäinen vaimonsa kieltäytyi eron jälkeen virallisesti. Nimellisesti he pysyivät naimisissa elämänsä loppuun asti. Hänellä oli viisi lasta, mutta heitä pidettiin laittomina, koska kirjailija, vaikka oli naimisissa, ei mennyt naimisiin toisen vaimonsa kanssa.
xxx/ellauri385.html on line 142: Vuonna 1861 Suslova osallistui jo tunnetun kirjailijan Fjodor Dostojevskin luokille, jonka luennot olivat erittäin suosittuja nuorten keskuudessa. Dostojevski oli tuolloin 40-vuotias ja hän 21-vuotias. Tytär Ljubov Dostojevskaja (joka syntyi useita vuosia myöhemmin, paljon sen jälkeen, kun tapaus oli päättynyt) arvioi, että Suslova "pyöri Dostojevskin ympärillä ja yritti miellyttää häntä kaikin tavoin, mutta Dostojevski ei huomannut häntä. Sitten hän kirjoitti hänelle rakkauskirjeen." Toinen versio on, että Suslova toi kirjoituksensa Dostojevskille ja kysyi neuvoa. Hänen tarinansa oli huono, mutta Dostojevskia houkutteli kaunis nuori tyttö ja lupasi opettaa hänelle kirjoittamista "kädestä pitäen". Vielä yksi selitys on, että Dostojevski oli lukenut Suslovan tarinan, piti siitä ja halusi tavata kirjailijan. Valize näistä omasi.
xxx/ellauri385.html on line 148: Vasily Rozanov tapasi Suslovan koulupoikana, kun hiän oli jo yli kolmekymmentä vuotta vanha. Hän rakastui ensisilmäyksellä. Rozanov tunsi hänet Fjodor Dostojevskin entisenä rakastajattarena. Se riitti herättämään hänen kiinnostuksensa, sillä Dostojevski oli kirjailija, jota Rozanov ihaili eniten, ja kova panomies. They shared an unquenchable passion for literature and sex. Rozanov teki vain lyhyen merkinnän päiväkirjaansa: "Tapaan Apollinaria Prokofjevna Suslovan. Rakkauteni häntä kohtaan. Suslova rakastaa minua, ja minä rakastan häntä erittäin paljon. Hän on upein nainen, jonka olen koskaan tavannut." Heillä oli suhde kolme vuotta, ja he menivät naimisiin marraskuussa 1880. Hiän oli tuolloin 40-vuotias ja mies 24-vuotias.
xxx/ellauri385.html on line 258: Vuonna 1592 hän palasi hoviin, mutta joutui pian vankilaan salaisesta avioliitostaan hovin palvelijan Elizabeth Throckmortonin kanssa. Hänet vapautettiin myöhemmin samana vuonna, kun hänen retkikuntansa jäsenet palasivat tuoden mukanaan valtavan määrän portugalilaisia aarteita. Raleigh istui parlamentissa, jossa hän saavutti suuren mainetta yhteydestään "Yön kouluna" tunnetun runollisen ryhmän kanssa. Thomas Harriot, ryhmän johtaja, ohjasi häntä. Heidän kirjaimelliset pyhien kirjoitusten tulkintansa antoivat heille ateismin maineen.
xxx/ellauri385.html on line 260: Vuonna 1595 Raleigh ja Laurence Kemys lähtivät etsimään El Doradoa ja saavuttivat Guyanaan asti, mikä tarjosi heille kohtuullisen määrän kultaa kotiin vietäväksi. Seuraavan vuoden aikana hän julkaisi Discovery of Guayanan. Vuoteen 1600 mennessä hän oli Jerseyn kuvernööri, mutta vain kolme vuotta myöhemmin Raleigh todettiin syylliseksi Espanjan kanssa Englannin vastaiseen juoniin, joka liittyi kuninkaan salamurhaan. Hänet pidettiin Lontoon Towerissa, jossa hän aloitti keskeneräisen The History of the World -teoksensa vuonna 1614. Hänet vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin. Muutaman epäonnistuneen espanjalaisen tehtävän jälkeen Raleigh palasi kotiin Englantiin, missä hänet teloitettiin aiemman syytteen perusteella maanpetoksesta. Historiallisen panoksensa lisäksi hänen tunnetuimpia kirjallisia teoksiaan ovat Sir Philip Sidneyn epitafi, Even sellainen aika ja Sir Walter Raleigh pojalle. A. Latham tuotti runonsa vakiopainoksen vuonna 1951. Info toimittaa tiedot, kiitos.com ja Poetry for the People. Lue vähemmän, luulet enemmän.
xxx/ellauri385.html on line 413: George Orwell pahexui kirjaa jyrkästi: Twain haaskasi aikaansa boffooneryyn Connecticutin jenkki King Arthur's Court niteessä, mikä on tahallista imartelua kaikelle amerikkalaisen elämän pahimmalle ja vulgaarisimmalle potaskalle.
xxx/ellauri385.html on line 415: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja sixi erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai kersat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta, arvioi 2 sylen merkki.
xxx/ellauri385.html on line 440:
Miksi Beatlesin "I'm So Tired" -kirjassa Sir Walter Raleigh on "niin tyhmä paska"?
xxx/ellauri385.html on line 475: teoksessaan Melankolian anatomia: Kirjoituksemme ovat niin monia ruokia, lukijamme vieraita, kirjamme kuin kauneus, se, mitä toinen ihailee, hylkää; niin olemme hyväksyttyjä, koska miesten mielikuvitukset ovat taipuvaisia. Pro captu lectoris habent sua fata libelli. Tämä artikkeli käsittelee Robert Burtonin kirjaa. Katso mieluummin Paradise Lostin albumi The Anatomy of Melancholy (Miltonin albumi).
xxx/ellauri385.html on line 477: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
xxx/ellauri385.html on line 482: Ainoana järkimiehenä Laurence Sterne pilkkasi Burtonin juhlallista sävyä ja hänen pyrkimyksiään todistaa ilmiselvät tosiasiat painavilla lainauksilla Tristram Shandyssa. Sterne pilkkasi myös Burtonin jakautumista lukujensa otsikoissa ja parodioi hänen vakavaa ja raitishenkistä kertomustaan Ciceron surusta tyttärensä Tullian kuoleman johdosta. Puu kasvoi Brooklynissa tyttö luki kirjastoa läpi A:sta alkaen kuin Jorma Oxanen Otavan tietosanakirjaa, ja oli päässyt Burtoniin ennenkuin kirjastonhoitaja suositteli sille jotain tyttökirjoja.
xxx/ellauri385.html on line 490: Kansainvälistä kuuluisuutta kanukkikriitikko Frye ansaitsi vuonna 1947 julkaistulla ensiteoksellaan Fearful Symmetry, jossa hän selvitti William Blaken väärinymmärrettyä runoutta ja löysi metaforisia viittauksia John Miltonin Kadotettuun paratiisiin ja Raamattuun. Hänen maineensa perustuu kuitenkin paljolti teokseen Anatomy of Criticism (1957), joka on yksi tärkeimpiä 1900-luvulla julkaistuja kirjallisuusteoriaa koskevia teoksia. Northrop Frye (1912-1991) vaikutti häirizevästi muun muassa Harold Bloomin (1930-2019) ajatteluun. Ei häirihe enää, molemmat työntävät koiranputkea.
xxx/ellauri385.html on line 492: 2Stanley Fish (1938) on amerikanjuutalainen kirjallisuusteoreetikko, oikeustutkija, kirjailija ja maxullinen intellektuelli. Hän on tällä hetkellä Floersheimer Distinguished Vieraileva oikeustieteen professori Yeshivan yliopiston Benjamin N. Gonzo School of Lawssa New Yorkissa. Fish on aiemmin toiminut Davidson-Kahn Distinguished Universityn humanististen tieteiden professorina ja oikeustieteen professorina Floridan kansainvälisessä yliopistossa Jaakko Hintikan seurana ja on Chicagon Illinoisin yliopiston Liberal Arts and Sciences -tiedekunnan hallijärjestäjä evp. Hänen katsotaan myös vaikuttaneen lukijavasteteorian nousuun ja tuhoon.
xxx/ellauri385.html on line 504: Charles Lamb (10. helmikuuta 1775 – 27. joulukuuta 1834) oli englantilainen esseisti, runoilija ja antiikkimies, joka tunnetaan parhaiten Essays of Eliasta ja lastenkirjasta Tales from Shakespeare, jonka hän sai aikaan yhdessä isosisarensa Mary Lambin (1764–1847) kanssa. Lambin runoille on ominaista tunteen syvyys ja helppotajuinen ilmaisumuoto. Tunnetuin niistä on ”The old familiar faeces”. Vuotta myöhemmin Lamb julkaisi kokoelman Shakespearen aikaisia näytelmäkirjailijoita, Specimens of English dramatic poets who lived about the time of Shakespeare. Siinä hän nosti esille vanhojen näytelmäkirjailijoiden sanontatavan yksinkertaisuuden ja puhtauden, jota hän itse turhaan tavoitteli murhenäytelmässään John Weevil (1802). Lambin etevät esseet ilmestyivät koottuina 1823 ja 1833. Keitetystä lampaanpäästä taisi olla koko kaveri, aika lällykkä.
xxx/ellauri385.html on line 506: Lamb, joka ystävystyi sellaisten kirjallisuuden huipputekijöiden kuin Samuel Taylor Coleridgen, Robert Southeyn, William ja Dorothy Wordsworthin ja William Hazlittin kanssa, oli Englannin suuren kirjallisuuspiirin keskipiste. Hänen tärkein elämäkerturinsa Sir Lucas ("Capital! Capital!) on kutsunut häntä "englanninkielisen kirjallisuuden rakastettavimmaksi hahmoksi".
xxx/ellauri385.html on line 518: Lyhyen aikaa hän työskenteli lontoolaisen kauppiaan Joseph Paicen pyramidihuijauksessa, joka kaatui Lambin lähdön jälkeen. 5. huhtikuuta 1792 hän meni töihin British East India Companyn kirjanpitäjän toimistoon, koska hänen isänsä työnantajan kuolema tuhosi perheen leipäpuun. Charles jatkoi siellä työskentelyä 25 vuotta eläkkeelle jäämiseen asti.
xxx/ellauri385.html on line 537: Myöhemmin onni palasi, ja sekä hän että hänen sisarensa nauttivat aktiivisesta ja rikkaasta sosiaalisesta elämästä. Heidän Lontoon asunnoistaan tuli eräänlainen viikoittainen salonki monille tämän päivän miellyttävimmistä teatteri- ja kirjallisuushahmoista. Lontoossa Lamb hypisteli ryhmää nuoria kirjailijoita, jotka suosivat poliittista uudistusta, mukaan lukien Percy Bysshe Shelley, William Hazlitt, Leigh Hunt ja William Hone.
xxx/ellauri385.html on line 545: Lambin teoksilla on pieni mutta kestävä seuraaja, kuten pitkäaikainen ja edelleen aktiivinen Charles Lamb Bulletin osoittaa. Hiän on Anne Fadiman (1953), yhdysvaltalainen esseisti ja toimittaja, joka pitää valitettavana, että Lambia ei lueta laajalti nykyaikana. Fadiman on naimisissa amerikkalaisen kirjailijan George Howe Coltin kanssa. Heillä on kaksi lasta ja koira nimeltä Typo. Fadiman on julkaissut muistelman salasuhteestaan isän kanssa, The Wine Lover's Daughter (2017).
xxx/ellauri385.html on line 624: Vaikka korrelaatio ei osoita syy-yhteyttä, Pyhän istuimen käsky poistaa Philomenan nimi jopa paikallisista kalentereista seurasi tiettyjen tutkijoiden esittämiä kysymyksiä, jotka olivat kiinnostuneita ilmiöstä varsinkin sisar Maria Luisa di Gesùn paljastusten yhteydessä. Kysymykset esitti erityisesti Orazio Marucchi, jonka tutkimus 1800-luvun lopulla sai tuen Johann Peter Kirschiltä, arkeologilta ja kirkkohistorioitsijalta, joka on kirjoittanut katolisessa tietosanakirjassa vuonna 1911 julkaistun artikkelin Philomenasta. Orazio Marucchi oli väittänyt, että latinankielisen nimen "Filumena" antaneiden kolmen laatan kirjoitus kuului toisen vuosisadan puoliväliin tai toiselle puoliskolle, kun taas löydetty ruumis oli peräisin 400-luvulta, kun kristittyjen vaino oli päättynyt. Siten hänen teoriansa mukaan ei vain nimi, vaan myös lehti, kaksi ankkuria ja kämmen, jotka koristivat kolmea laattaa ja joidenka uskottiin osoittavan, että Filumena oli marttyyri (vaikka välttämätön yhteys näiden symbolien välillä ja marttyyrikuoleman on kielletty), ei ollut mitään yhteyttä henkilöön, jonka jäänteet löydettiin. Laattojen väitetty hajoaminen selittyy neljännen vuosisadan käytännöllä, jossa käytettiin uudelleen jo kaiverrettuja materiaaleja tarkoituksena osoittaa, että kyseessä ei ollut sama henkilö, joka nyt haudattiin paikalle.
xxx/ellauri385.html on line 626: Mark Miravalle on äskettäin väittänyt, että Marucchin johtopäätöksiä ei pitäisi pitää viimeisenä sanana Pyhän Filomenan historiallisuudesta. Hänen kirjansa, On aika tavata St. Philomena, lainaa useita asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä Marucchin johtopäätösten kanssa. Historioitsija Michael S. Carter (joka tukee Miravallen kantaa) on kirjoittanut omistautumisesta Saint Philomenalle laajemmassa "katakombimarttyyrien" ja heidän jätöstensä kunnioittamisen yhteydessä nimenomaan Yhdysvaltojen historiassa. Lisäksi huhtikuussa 2005 Filomenan perusopintojen konferenssissa julkistettiin Firenzen Opificio delle Pietre Dure e Laboratori di Restauron (kovien kivien tehdas ja restaurointilaboratoriot) laatoista tekemän tutkimuksen tulokset. Analyysi vahvisti, että laatoista löytyi vain yhtä kalkkityyppiä, mikä tuki vahvasti teoriaa, jonka mukaan laattoja ei ollut järjestetty uudelleen.
xxx/ellauri385.html on line 641: Kenties joku toinen pyhä Tiburtius Sebastianin legendasta viettää nimipäivää elokuussa. Hän käveli paljain jaloin kuuman hiilen yli kärsimättä vammoja. Mutta ihme katsottiin taikuuden syyksi ja tämäkin Tiburtius mestattiin. Trendikalenteriin kirjattu hänen muistomerkintä poistettiin vuonna 1969, koska "hänen nimeään lukuun ottamatta hänestä tiedetään vain, että hänet haudattiin kahden puun väliin."
xxx/ellauri385.html on line 672: "NATO on vahvempi, energisempi ja, kyllä, yhtenäisempi kuin koskaan historiansa aikana", sanoi Yhdysvaltain presidentti Joe Biden. Naton vaikutusta pohdittaessa pääsihteeri Jens Stoltenberg huomautti: " Koskaan yksikään asiakirja, jossa on niin vähän sanoja, ei ole koskaan merkinnyt niin paljon niin monille ihmisille . Niin paljon turvallisuutta. Niin paljon vaurautta ja niin paljon rauhaa."
xxx/ellauri387.html on line 164: James Meeker Ludlow kuvailee kohtausta romanttisesti kirjassaan The Age of the Crusades:
xxx/ellauri387.html on line 173: Bernardin elämän viimeiset vuodet olivat surullisia hänen saarnaamansa toisen ristiretken epäonnistumisesta, ja koko vastuu siitä heitettiin hänelle. Bernard piti velvollisuutenaan lähettää anteeksipyyntö paaville ja se on lisätty hänen "Pohdiskelukirjan" toiseen osaan. Siellä hän selittää, kuinka ize asiassa ristiretkeläisten synnit olivat syynä heidän epäonnelleen ja epäonnistumisilleen, ei sunkaan Bernie.
xxx/ellauri388.html on line 68: Hänellä oli vakinainen työ Suomen Kuvalehden toimittajana vuoteen 1938 saakka, jolloin hän jäi vapaaksi kirjailijaksi. 1930-luvulla hän kirjoitti romaaneja, novelleja, satuja, runoja ja kokonaista 26 näytelmää.
xxx/ellauri388.html on line 70: Talvisodan aikana Waltari työskenteli Valtion tiedoituslaitoksessa Pirkon esimiehenä. Hän osallistui sotapropagandan tekoon muun muassa kirjoittamalla tietokirjat Neuvostoliton varjossa (1942, näköispainos 1994), Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta (1941, salanimellä Nauticus) sekä sotaromaanit Antero ei jaxa enää palaakaan (1940) ja Raiskaus vainoaikaan (1943). Hän kirjoitti paljon lehtiartikkeleita, isänmaallisia reportaaseja rintamalta ja oikeistohenkisiä sanomalehtien pääkirjoituksia.
xxx/ellauri388.html on line 72: Waltari osallistui lokakuussa 1942 suomalaisten kirjailijoiden vierailuun Weimarin kirjailijakokoukseen propagandaministeri Joseph Goebbelsin suojeluksessa. Saatuaan writer´s blockin hänestä tuli Suomen Akatemian jäsen, ja hän kirjoitti enää esipuheita kirjojensa uusintapainoksiin.
xxx/ellauri388.html on line 81: Mika Waltari oli saanut ankaran kristillisen kasvatuksen ja kamppaili koko ikänsä kristinuskon kanssa. Kirjailija palasi kotoiseen kristinuskoon kirjassa Feliks onnellinen.
xxx/ellauri388.html on line 111: Tuo Konradin Toivolle lainaama kirja Puhtauden ihannes teki häneen niin järkyttävän vaikutuksen, että hän luki sen salaa näyttämättä sitä edes Samuelille. Siinä puhuttiin asiasta, jonka hän oli haudannut alushousujensa syvimpään sopukkaan ja jota hän tähän mennessä oli kieltäytynyt ajattelemasta kaiken sen häpeällisyyden ja ahdistuksen takia, mikä hänen mielestään siihen liittyi.
xxx/ellauri388.html on line 119: Arvid Järnefelt (16. marraskuuta 1861 Pulkkala – 27. joulukuuta 1932 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, koulutukseltaan juristi ja arvoltaan varatuomari. Elämänsä kolme viimeistä vuosikymmentä hän harjoitti maanviljelystä. Yhteiskunnallisilta näkemyksiltään Järnefelt oli opiskeluaikoinaan innokas fennomaani, mutta siirtyi myöhemmin tolstoilaisuuteen ja kristilliseen anarkismiin. Järnefeltin isä oli kenraaliluutnantti, maaherra Alexander Järnefelt ja äiti baltiansaksalaiseen Clodt von Jürgensburgin aatelissukuun kuulunut vapaaherratar Elisabeth Järnefelt. Hänen sisaruksiaan olivat Jean Sibeliuksen puoliso Aino Sibelius, taidemaalari Eero Järnefelt ja säveltäjä Armas Järnefelt.
xxx/ellauri388.html on line 129: Puhtauden ihannes on Pekka Ervastin nide, jota löytyy vielä käytettynä antikvariaateista. Jotkut sivut ovat kyllä liimaantuneet yhteen ja kannessa on tahroja. Alaotsikko: Viisi artikkelia vuoden 1906 Omatunto -aikakauskirjasta. Kustantaja: Kristosofinen Kirjallisuusseura. Eipäs hötkyillä! vielä varhaisempi on nide Puhtauden ihanne - Järnefelt Arvid - Kunto: Tyydyttävä, vlta 1897. Järnefeltin versio on saatavilla jopa äänikirjana. Sitä voi kuunnella elektrofonilla vaikka molemmat kädet olisivat varattuina vaapperassa kullinvarressa. Kuopion uusi kirjapaino, Otava. SISÄLLYS: Esipuhe. Vietti lapsuudessa. Vietti nuorukaisijässä. Elämänohjeen voi antaa ainoastaan uskonto. Liite. Eräs kirje.
xxx/ellauri388.html on line 135: Sittenkuin olin julaissut "Heräämiseni" nimisen tunnustuksen, on minulta moni sekä suullisesti että kirjallisesti kysynyt tarkempaa selitystä siihen, mikä mielestäni auttaa vapautumaan siitä paheesta (so. käteenveto), josta tuon kirjan alussa puhun. On sekä vanhemmat, epätietoisina kuinka lapsiansa kasvattaisivat, että myöskin nuoret ihmiset, jotka itse ovat saman ristiriidan edessä, tahtoneet tietää tätä minulta.
xxx/ellauri388.html on line 137: Vastatessani näihin kysymyksiin olen todella huomannut, että kirjastani, kun siinä loppupuolella ei ole enää kysymystä tästä asiasta, helposti jää löytämättä izeä tyydyttävä selitys. Kirjassa onkin ollut puhe paheesta etupiässä ja takapiässä vaan tarkoituksessa osoittaa, mimmoisten muistojen ja lapsuuden surujen kanssa ensimäinen käsitys Jumalasta syntyy. Jumala on se joka kyylää vessassa ja lyö näpeille pippeliä näpelöidessä. Ja näen nyt hyvin, että jos siitä tahtoo hakea neuvoa, miten pahetta (nim. runkkaus) vastaan on taisteltava, niin neuvon antamisen sijasta saattaa lohdutus tulla riistetyksikin, kirja kun helposti synnyttää muun muassa sen väärinkäsityksen, että rukous on tehoton apukeino pahetta vastaan. Ja se on kuitenkin, oikein ymmärrettynä, ainoa apukeino, nimittäin kun on kädet ristissä ne pysyvät poissa kullinvarresta. (Paizi jos ne ristii kullinvarren ympärille ja runkuttaa siinä, mikä sekin toimii kyllä, olen havainnut.)
xxx/ellauri388.html on line 172: Tässä kehityskaudessa tavallisesti nuoruuden salainen pahe vaihtuu miehuullisena pidettyyn prostitutsiooni-elämään. Nuorukaisen sydämmessä tapahtuu luopuminen omastatunnosta ja sen vaihtaminen teorioihin. Vietin tyydyttäminen, jota lapsuudestaan pois kasvava nuorukainen oli pitänyt semmoisena häpeänä ja niin raskaana salaisuutena, yhtäkkiä on puheaineena ja sanotaan luonnolliseksi ja oikeutetuksi, kunhan se ei tapahdu itsesaastutuksen avulla, vaan niinkuin luonto itse on määrännyt, torveen työntymällä, joka on tehnyt ihmiset miehiksi ja naisiksi. Häpeällistä oli korkeintaan se tapa, jolla hän oli viettiä tyydyttänyt, eli oikeastaan vaan se ettei hän ollut vielä täysikäinen. — Näin ei puhu ainoastaan toverit. He voivat milloin tahansa löytää tukeeksensa kirjallisuutta, joka vakuuttaa ihan niinkuin hekin. Vieläpä enemmän. Olen lukenut, ettei itsesaastutus olekaan oikeastaan mitään vahingollista, koska se vaan kehittää ja kypsyttää ihmistä oikeaan sukupuolielämään.
xxx/ellauri388.html on line 177: Mitäpä Jeppe sanoi panohommista? Eipä paljoa: "Ettekö ole lukeneet, joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidän teki? Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman: ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi: niin etteivät he ole enää kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman. Ja he sanoivat hänelle; miksi Mooses käski antaa erokirjan, ja hyljätä hänen? Sanoi hän heille: teidän sydämmenne kovuuden tähden sallei Mooses eritä teitä teidän vaimoistanne: vaan ei alusta niin ollut" (Mat. 19: 3-8). "Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän, mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle, himoitaksensa häntä, niin hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämmessänsä" (5: 27, 28). "On myös sanottu: jokainen, joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään. ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin" (31, 32). "Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: jos miehen asia niin on vaimon kanssa, ei sitte ole hyvä naida. Niin hän sanoi heille: No niinpä! eivät tätä sanaa kaikki käsitä, mutta ne, joille se annettu on. Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse heitänsä kuohinneet ovat. Joka tämän taitaa käsittää, se käsittäkään (19: 10-12)." Eli parempi on kuohistautua kun naida. Ja parempi naida kuin palaa, quippaa vielä Peeveli ja lisää:
xxx/ellauri388.html on line 194: Tämä on meikämiesten mielestä pöyristyttävää. Niinpä on tunnettu lundilainen professori S. Ribbing, joka kirjassaan "Sukupuolielämän terveys- ja siveysoppi" tekee ankaran hyökkäyksen "ajan henkeä" vastaan ja tarmonsa takaa todistelee, että yhdyselämä saa alkaa vasta avioliitossa, torjunut innolla sitä yleiseksi tullutta epäluuloa, että kaikki lääkärit muka poikkeuksetta neuvovat nuoria miehiä hakemaan yhteyttä naisten kanssa avioliitosta riippumatta. Hän ei sano tietävänsä ainoatakaan lääkäriä, joka kehottaisi ehdottomaan kieltäytymiseen ennen avioliittoa. Tähän hän ei kuitenkaan laske runkkausta.
xxx/ellauri388.html on line 243: Imeytyminen aterioihin liittyviin ajatuksiin ja kirjallisiin aterioiden kuvauksiin on selvästi analogista pidättäytyvän miehen imeytymisen kanssa mielettömiin panoajatuksiin ja eroottisiin kirjoihin. Lopuksi, Nadian vakaumus siitä, että hän on sankaritar, vastaa täsmälleen omavanhurskauden asennetta, joka usein leimaa seksuaalisesti pidättyväistä.
xxx/ellauri388.html on line 282:
Kaunokirjallisuuden antama elämänohje
xxx/ellauri388.html on line 285: Tässä ei oikeastaan voisi puhua mistään yhtenäisestä ihanteesta eli elämänohjeesta, koska "kaunokirjallisuus" on jokaisen itsekohtainen käsite, joka riippuu siitä, mitä kirjoja kukin on lukenut. Yleensä voinee sanoa, ettei romaanien sankarit selvittele elämänohjeita, vaan uskovat niihin, jotka ovat yleisössä vallalla ja "rakkaus" vaan synnyttää erilaisia draamallisia tai psykoloogisia sattumia, joutuessaan ristiriitaan kylmän, vaativan yleisen mielipiteen kanssa.
xxx/ellauri388.html on line 287: Juurtunut mielipide siitä, että vietti on miehellä vastustamaton luonnonvoima, piti tai pitää naista tämän voiman palvelijana ja siis sukupuolielämässäkin tekee hänet tahdottomaksi ja ala-arvoiseksi. Tämä kirjallisuus, jonka elävä voima oli naisvapautuksen aatteessa, käänsi koko kärkensä olevien olojen arvostelemiseen, joiden suuri turmelus sen mielestä muka syntyi siitä, että toisen ihmiskunnan puoliskon, naisen tahto oli pakon alainen eikä saanut ilmaista itseänsä. Runoilijain ominaisuus on nähdä asiain ydin, ja tämä kirjallisuus näkikin ydinsyyn pahennukseen olevan siinä, että miehen vietti käsitettiin vastustamattomaksi luonnonvoimaksi, Sentähden tämän ennakkoluulon hävittäminen oli sen ensimäinen ja päätehtävä. "Mieheltä on vaadittava samaa puhtautta kuin naiselta." "Prostitutsioonilaitos on yhteiskunnan suurin häpeä."
xxx/ellauri388.html on line 291: Tästä näkee tämän kaunokirjallisuuden kannan heikkouden ja etten minä sen osoittamasta vaikuttimesta voinutkaan löytää voimaa toteuttaakseni kieltäymisen elämänohjetta.
xxx/ellauri388.html on line 292: Kaunokirjallisuuden elämänohje siis on, että vietti on tyydytettävä kun rakkauden tunne siihen oikeuttaa, ja että molo, joka ilmestyy liian aikaisin esille tai jos täysikäisyydessä niin ilman ihanteellisen rakkauden tunnetta, on jotakin luonnosta poikkeavaa, kivuloista, josta täytyy kaikissa tapauksissa kieltäytyä. Rakkaus miehen ja naisen välillä piti sentähden säädettämän niin ihanteelliseen vakoon kuin suinkin. Oli todistettava, että tässä "rakkaudessa" piili koko elämän salaisuus ja tarkoitus.
xxx/ellauri388.html on line 301: Kirjallisuus ilmoitti syyn, miksi piti kieltäytyä, — selvän, ymmärrettävän syyn, se oli: rakkauselämä tulevan vaimoni kanssa. Mutta tämä syy ei ollut se suuri, sanoin selittämätön, elämänajasta riippumaton, joka seuraa omantunnon käskyä, koska siitä puuttui keppi, oli pelkkä porkkana. Ja luullakseni minä vaan petin itseni kun omistin kirjallisuuden ihanteen. Minä omistin sen kun tunsin, että sen syy oli minulle vähemmin sitova, vähemmin totinen kuin omatunto. Minussa rupesi asumaan jokin valheellinen vapauden tunne tämän vaihdon jälkeen, ja senpätähden, huolimatta tästä kauniista, runollisesta teoriasta, käytännössä ei tuntunut enää mitään ohjaksien pitoa.
xxx/ellauri388.html on line 322: Kun ihminen vapautuu aineellisen, aistillisen maailman painosta, kaikki elämän ilmiöt saavat hänen silmissään aivan toisen värityksen. Ympäristön viehätysvoima ei vähene. Päinvastoin, kaikessa näkyy uusi merkitys, luonnon eri tapahtumissa avautuu paljon suurempi voima ja tarkoitus, kuin mitä aavistaa ihminen silloin kuin hän ei vielä ole vapaa aistillisuudesta. Kaikkein vähin kasvi ja metsän jättiläinen, linnut ja mehiläiset ja teidän untuvaiset häpykukkulanne, ovat saman yleismaailmallisen lain alaisia ja opettavat sitä, joka lukee luonnon kirjaa. Ymmärrettyämme tämän asian, me näemme, että jokainen elää omaa elämäänsä ja on onnellinen siinä, olipa hänen elämänsä vaikka kuinka erilainen kuin joku toinen elämä. Niinkuin kahdella henkilöllä on erilainen ulkomuoto, niin erottaa jokaisen ihmisen sisällinenkin kokemus hänet toisesta; vapaa kehitys, jokaisen oman luonteen mukaan, antaa ihmiselle suurimman tyydytyksen. Eli älkää tytöt olko hyväosaisille kateita, teillä on jo paras teille mahdollinen elämä!
xxx/ellauri388.html on line 463: Tunnettu englantilainen kirjailija ja taidearvostelija John Ruskin on kahdessa kirjeessään eräälle nuorelle miehelle, oppilaallensa, joka kysyi häneltä neuvoa miten olisi taisteltava sukupuoliviettiä vastaan, lausunut seuraavia mietteitä, jotka henkivät tervettä järkeä ja totista uskontoa.
xxx/ellauri388.html on line 550: Kyllä ihminenkin omasta puolestaan voi itsessään herättää melkein mitä mielialoja tahtoo. Hän voi ruveta ajattelemaan kuinka tahtoo, tai voi ottaa käteensä sen kirjan minkä tahtoo; toisin sanoen: hänellä on aina tarjona keinoja saada itseensä se mielentila, jota hän haluaa. Ja niin tietää myöskin aistillisessa mielentilassa oleva aivan hyvin ei ainoastaan että hän voi, jos tahtoo, ottaa käteensä kirjan, jonka lukeminen varmuudella muuttaisi hänen mielentilansa, vaan myöskin, että jos hän menisi hetkeksikin kävelemään, niin aistillisuus jo siitä haihtuisi. Jos hän siis vähänkin itse tahtoisi päästä aistillisesta mielentilasta, niin ei todellakaan olisi mitään vaikeuksia. Mutta kun ei tahdo! Voi tahtoa tahtoa, muttei silti tahdo. Se on incontinentiaa, akrasiaa, jota Platonin Sokrates koitti väittää olemattomaxi mutta Aristoteles kyllä tunnisti.
7869
kirjasampo.fi/sites/default/files/styles/medium/public/kulsa_cache/images/media.onki.fi/4/0/5/saha/kirjasampo/0_-7423857095134729507.jpg?itok=P-jtq5gO" />
kirja-1958.jpg/375px-Iso-tietosana
kirjasto_ekukka-350x525.jpg" height="100px" />
kirjaverkko.fi/offerImages/133168_224074.jpg" width="100%" />