Lähes kaikki säilyneet kuvaukset Simon Maguksesta sisältyvät varhaisten kirkkoisien Irenaeuksen, Justinos Marttyyrin ja Hippolytoksen teksteihin sekä apokryfiseen tekstiin Pietarin teot, jossa muun muassa kuvaillaan Roomassa käytyä Simon Maguksen ja Simon Pietarin välistä ”ihmekilpailua”. Pietarin teoissa kerrotaan, että Simon ”sai pronssikäärmeen liikkumaan, kivipatsaat nauramaan ja itsensä kohoamaan ilmaan”, kun taas Simon Pietari ”paransi sairaan sanan avulla ja sai sokean näkemään”.
ellauri045.html on line 40: Taistelu on elämän mauste; läheisimmätkin ystävyyssuhteet ovat jonkinlaista kilpailua, ja ellemme halua luopua kaikesta osaxemme tulleesta arvokkaasta, meidän on jatkuvasti kazottava jotakuta toista silmästä silmään ja ponnisteltava tappiota vastaan, olipa kysymys rakkaudesta tai vihasta. Pääsemme vieläkin haluamiimme tavoitteisiin rumiinvoiman avulla, voimakkaan luonteemme tai älykkyytemme ansiosta. Miehet ja naiset taistelevat keskenään rakkaudessakin. Urheilijat ratkaisevat paremmuutensa ruumiinkunnon mittelyssä; veltot taas istuvat pöyrdän ääressä shakkia pelaten tai keskustellen. Jokaisen ihmisten välisen kestävän siteen perustana ja vahvistajana on jokin kilpailun muoto. (RL Stevenson, Kalutut Palat kesäkuu 1967)
ellauri047.html on line 43: Ei hemmetti kukaan voi olla nero kaikessa, eikä edes kovin hyvä noin monessa. Se vaan häsläs Weimarin pikkuvaltiossa vähän joka alalla, mikä oli helppoa kuin heinänteko, koska oli niin vähän kilpailua, ja se oli Karl Augustin ja sen leipäsuden kaveri. Runoilla se osasi ja satuilla. Kova panomies se oli, se on sille annettava. Sen heiloilta on kysyttävä, oliko se sängyssä mistään kotoisin. Sen tiedekyhhääxet joita se väsäs vanhana oli aika heikkoja, runo kasvien metamorfoosista ja se hölmö väriteoria, susi jo syntyessään. Newton oli hoitanut jo hommat.
ellauri047.html on line 985: Merkantilismi eli merkantiilijärjestelmä oli itsevaltiuden ajan kauppa- ja teollisuuspolitiikkaa, jota toteutettiin 1500-luvulta 1800-luvulle. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase, eli viennin oli oltava tuontia suurempi. Tämä saavutettiin monopoleilla, tulleilla ja kauppakielloilla, jotka estävät merkantilismin mielestä haitallista kilpailua. Lisäksi pyrittiin voimakkaasti edistämään teollisuutta, erityisesti tuonnin korvaamiseksi kotimaisella tuotannolla. Merkantilismin taustalla oli käsitys, jonka mukaan maailman varallisuus (ennen kaikkea jalometallivarat) on vakio, ja jokainen itseään kunnioittava valtio pyrkii haalimaan siitä itselleen mahdollisimman suuren osan.
ellauri077.html on line 546: Ja syystä kyllä. Vahva usko ja vakaumus on aivan perseestä. Tästä huomaa kyllä heti että Wallace on kaappifundamentalisti ja oikeistolainen rebublikaani. Ihan typerä väite Eerikiltä että tennisakatemian teinit kärsii jostain arvotyhjiöstä. Ne kärsii aivan hullusta kilpailuarvomaailmasta joka ajaa ne kasvamaan fyysisestikin ihan vinoixi jonkun vitun tennispelin takia, vaan ehkä päästäxeen jonnekkin "taalakentille" keräämään "taalaosastoa". Ei se ole arvotyhjiö mikä niitä rassaa, se on hirvee kasa tyhjänpäiväisiä arvoja.
ellauri080.html on line 1038: Vaikka apinat usein mieluummin työskentelee niiden kaa joilla on samanlaisia luonteenpiirteitä ja ihanteita, biodiversiteetti tarjoaa mahdollisuuxia talentin lisäyxeen, ymmärryxeen ja luovuuteen, ja voi olla kriittistä ryhmän tai yhtiön menestyxelle. (Tää on muuten hyvin totalitäärinen ajatus, puhdasta fasismia! Tää ei ihan ole vanhan koulun villin lännen freedom-ajattelua! Sixkai Disneyn pitää sitä näin paljon termentää.) Biodiversiteetti jakautuu tavallisesti kahdelle tasolle (the haves and the havenots? Väärin arvattu - ) syvärakenteen diversiteettiin ja syvärakenteen diversiteettiin, kuin Chomskyn kieliopissa. (Kompetenssiin ja performanssiinko, missä ylärakenteella on se kompetenssi ja alarakenteelta odotetaan performanssia? taas väärin!) Pintatason diversiteetti heijastaa eroja apinoiden välillä jotka on helposti havaittavissa, kuten sukupuoli, ikä, rotu, entisyys, uskonto ja vammaisuus. Syvätason diversiteetti tarkoittaa niitä eroja joita on vaikeampi erottaa ja mitata, kuten luonne, uskomuxet, asenteet, arvot ja työskentely- sekä ajattelutavat. Biodiversiteetin tarkoitus on synnyttää kilpailua, ja tää kilpailu voi olla joko tuottoisaa tai luovaa tuhoa. Kielteiset kärhämät joita joskus nousee biodiversiteetin vuoxi... (Höpsis, tää on nyt ihan epäekologista! Useimmat kiistat on reviirikiistoja, joita tulee nimenomaan epädiversiteetistä, samassa ekolokerossa hääräävien rajakahakoista rajallisten resurssien äärellä.) ... niin että apinat ei tahdo työskennellä sekarotuisissa ryhmissä, sekä pinta- että syvätasolla. (Toisenrotuiset yleensä ajattelee myös hölmösti, vammasista puhumattakaan.) Kuiteskin, kun niitä hyvin höykytetään, kummallakin lailla diverssit tiimit on avain tuottavuuden lisäyxeen, kikyloikkaan, ja tiimin ongelmien ratkaisuun.
ellauri107.html on line 384: Philip paskiainen ei voinut antaa mielikuvitusvaimonsa voittaa edes yhtä juoxukilpailua. Se piti olla aina nopeampi, ja olikin, ainaskin vällyissä. Phillun vällykäärme veti nopeammin kuin varjonsa. Maureen ei päässyt irti edes starttitelineistä.
ellauri110.html on line 1007: Mietelmät pohtivat muun muassa sivistystä, työnjakoa, hyvinvoinnin muuttumista pahoinvoinniksi, pelkästään talouteen perustuvaa politiikkaa, terveyden tuhoutumista ”vaurastuvassa” yhteiskunnassa, turhuuden voittoa välttämättömästä, kilpailua ja kiirettä, köyhien ”auttamista”, käskyttämistä ja demokratiaa, tilastoja, sodanuhkaa, lain luonnetta sekä uskontoa.
ellauri112.html on line 154: Monet myöhemmät tutkijat ovat vieläkin enemmän vähentäneet olemassaolon taistelun merkitystä luonnossa. Niin esim. tunnettu ruhtinas Krapotkin eräässä teoksessa, jossa hän osoittaa, miten lukuisain eläinten pääpyrkimyksenä näyttää olevan välttää kilpailua. Luonnollinen valinta, sanoo hän, ei suinkaan vaikuta siten, että se synnyttäisi tungosta saman lajin yksilöiden kesken (kuten sen Darwinin mukaan täytyisi tehdä). Luonnollinen valinta suosii niitä eläin- ja ihmisryhmiä, jotka parhaiten osaavat välttää kilpailua. Esimerkkejä tarjoavat muuttolinnut, talvella nukkuvat imettäväiset, suunnattomia matkoja vaeltavat puhvelilaumat--kaikki koettavat, mikä milläkin tavoin, välttää ruuan vähyyttä ja siitä johtuvaa kilpailua; ja toiset ryhtyvät valtaviin ponnistuksiin saadakseen koko laumalle riittävän ravinnon. Krapotkinin mukaan luonnon antama opetus onkin: Välttäkää kilpailua, käykää liittoon keskenäiseksi avuksi! Sen on primitiivinen ihminen tehnyt. Ja se on syynä siihen, että ihminen on niin pitkällä kuin hän on. Myös uusimman biologisen tutkimuksen kesken ovat ne yksinkertaiset periaatteet, joiden kautta Darwin uskoi voivansa selittää kehityksen, siis ennen muuta »olemassaolon taistelu» paljon menettäneet tenhovoimastaan. Etevä englantilainen biologi prof. Bateson lausui Darwinin satavuotisjuhlan johdosta, että siitä huolimatta että olemme varmasti vakuutettuja kehitysopin totuudesta, täytyy lajien synnyn ja kehityksen syyt katsoa toistaiseksi tuntemattomiksi. Samaa mieltä ovat monet muut ensi luokan tutkijat, erityisesti tanskalainen prof. Johannsen, yksi uuden perinnöllisyystutkimuksen ensimäisistä auktoriteeteista. Tietysti ei »olemassaolon taistelun» tosiasiallisuutta voida kieltää. Mutta kehitykseen nähden rajoittunee sen merkitys pelkästään siihen, että se karsii pois elämänkyvyttömät oliot. Sen sijaan on siinä vaikea nähdä mitään suoranaisesti edistystä aikaansaavaa momenttia. Onhan sota hirvittävää voiman haaskausta, eihän tungos riittämättömästi varustetun elämän pöydän ympärillä voi aikaansaada muuta kuin tavatonta sen saman energian, sen positiivisen työn tuhlausta, joka toisessa tapauksessa, runsaan ravinnon ja ulkonaisen rauhan vallitessa, voitaisiin käyttää suvun edistymiseksi. Yllämainittu prof. Johannsen lausuukin: »Me löydämme suurimman määrän uusia elämäntyyppejä siellä, missä on parhaat mahdollisuudet levenemiseen ja runsaaseen ravintoon», toisin sanoin siellä, missä on pienin kilpailu. On siis kieltämätön tosiseikka, että uuden elämän-tieteen käsitys elävän luonnon tilasta ja varsinkin edistyksen edellytyksistä on tullut huomattavasti valoisammaksi. Niin epäselvää kuin kaikki vielä onkin, on Collin sitä mieltä, että saman sijan, minkä Darwin kehitysopillisessa teoriassaan antoi »olemassaolon taistelulle», tulee uudessa teoriassamme saamaan energian kasaaminen runsaan ravinnon vallitessa, jolloin jollakin meille toistaiseksi tuntemattomalla tavalla uudet edistyksensuuntaiset elimet syntyvät.
ellauri115.html on line 1028: Ei kestä kilpailua - Check
ellauri155.html on line 582: Toinen yhtä ilmeinen tiivistys on että ylevyys on sama asia kuin alhaisuus, kazottuna pesän huipulta vs. pohjalta. Samaa kilpailua alias omanvoitonpyyntiä mutta isommissa yxiköissä, esim. isänmaallisuus vs. ahneus. Vihainen ampiainen on ilkimys, uhrautuva mehiläinen sankari, sen voi Darwin totistaa.
ellauri163.html on line 919: Protestanttiset, kapitalistiset yhteiskunnat, joissa kilpailua ja omia päämääriä korostetaan
ellauri181.html on line 649: Testosteroni auttaa kortisolia hajoamaan. Tämä oli luolamiehelle edullista, koska jos hän olisi muistanut elävästi, miten kylmä edellisellä mammutinmezästysreissulla oli tai miten ikävästi jalkaan tullutta haavaa särki, hän ei olisi enää lähtenyt mezälle. Kortisolin puuttumisen varjopuolena on, ettei mies pelästy vaaroista tai opi töppäyxistä yhtä herkästi kuin nainen. Tämä voi johtaa toistuvaan hölmöilyyn erityisesti nuorilla miehillä, joiden veren testosteronipitoisuudet ovat huipussaan. Myöhemin isyys näyttää nostavan miehen veren kortisolipitoisuutta puolella, ja avioliitossa eläminen vähentää testosteronin määrää. Psykologian professori Göte Nyman ja sosiaalipsykologi Martti Puohiniemi ovat tutkailleet suomalaisen miehen arvoja, rooleja ja tunteita mainiossa kirjassaan Mies. Heidän mielestään erityisesti nuorille miehille sattuu ja tapahtuu, koska miehen hartain toive on olla rohkein ja paras – jos ei muussa niin edes hölmöilyssä. Kaverit arvostavat Duudson-tarinoiden kertojaa. Testosteroni pitää huolen siitä, että kisailu ja varsinkin voittaminen energisoivat miestä. Nainen kauhistuu tarpeettomien riskien ottamista eikä koe kilpailua rakentavaxi vaan liiallisen kortisolin vuoxi fyysisesti epämiellyttäväxi.
ellauri210.html on line 203: Surullinen onnettomuus, jonka tiedämme, tapahtui kahdennessatoista kulmassa. Jeesus oli siinä vaiheessa tasapäisenä (deadhead) näiden kahden varkaan kanssa. Tiedämme myös, että hän jatkoi kilpailua lentäjänä... mutta tämä menee jo aiheemme ulkopuolelle.
ellauri243.html on line 65: Kun taas nokintajärjestystä ja kilpailua peukuttavat näkemyxet ovat saaneet samassa meemimyllyssä joteskin plusmerkkisen sivumaun:
ellauri256.html on line 177: 1. Eleasarin poika ja Aaronin pojanpoika. Hänen äitinsä oli Putelin tytär, ja hänen poikansa nimi oli Abisua. (2Mo 6:25; 1Ai 6:4.) Nimenomaan nuoren Pinehaan nopea toiminta lakkautti Jehovalta tulleen vitsauksen, kun 24000 israelilaista oli kuollut kuppaan Moabin tasangoilla, koska he olivat harjoittaneet haureutta ja vetäneet viixeen Peorin Baalia. Kun hän näki Simrin vievän midianilaisen naisen Kosbin telttaansa, hän lävisti heidät molemmat pistokeihäällä, ”naisen tämän vatsanpohjan kohdalta”. Hänen palava intonsa siinä, että hän ’ei suvainnut mitään kilpailua’ Jehovaa vastaan, ”laskettiin hänelle vanhurskaudeksi”, ja Jumala teki hänen kanssaan liiton, jonka mukaan pappeus pysyisi hänen suvussaan ”ajan hämärään asti”. (4Mo 25:1–3, 6–15; Ps 106:30, 31.)
ellauri266.html on line 380: Kuuluisemman tieteisluomuksensa lisäksi Boulle säilytti myöhemmissä tarinoissaan joitakin tieteisfiktiota: hänen vuoden 1966 romaaninsa Gardens on the Moon, joka seuraa kuvitteellista avaruuskilpailua, on vain yksi esimerkki. Hänen nimeään ei kuitenkaan voi erottaa apinoiden franchising-sopimuksesta, jonka luomisessa hän auttoi. Apinoiden planeetta on huomionarvoinen, koska se oli yksi menestyneimmistä tieteelokuvan esimerkeistä Star Wars -elokuvan julkaisuun asti vuonna 1977. Elokuvasarja auttaa leikkaamaan 1960-luvun ajankohtana, jolloin tieteiskirjallisuus erillisenä genrenä alkoi levitä ja tavoittaa valtavirran yleisön: ennen tätä aikaa genretarinoita oli suurelta osin aikakauslehdissä ja romaaneissa. 1960-luvun lopulla tämä oli muuttumassa: sarjat, kuten Star Trek, ja hampurilaisketju-sarjat, kuten Apinoiden planeetta esitteli laajemmalle yleisölle genretarinoita. Kun elokuva- ja katselutottumukset muuttuivat, tieteiskirjallisuus tuli yhä suositummaksi suuren yleisön keskuudessa.
ellauri348.html on line 1055: Oli miten oli, Toivo, optimismi ja ilmaisexi anto vähentävät kilpailua. Usko vapaaseen tahtoon tukee talousliberalismia. Se on peliteoreettisen taloustieteen perusoletus. Että muumit ei ole nappuloita muumipelissä, vaan istuxivat planeeraamassa pelin laidalla. Se on ilmiselvästi pelkkää potaskaa.
ellauri351.html on line 364: Vihaamiseen tarvitaan uskoa ja uskomista, varmaan myös sinnikästä toivoa. Uskon perusteet ovat muita uskomuxia, opittuja käsityxiä ja todistajankertomuxia. Tietoa ei tarvita, siitä on vaan harmia. Usko on yleensä toivoa, että jotain mukavaa on tiedossa. Taino, ei tiedossa as such, mutta luvassa. Paremman toivossa voidaan tehdä vähän hyväntekeväisyyttä matkan varrella. On helppo olla kiltti taivastiellä, taivaassa resurssipula ei aiheuta kilpailua.
ellauri352.html on line 346: Yhteiskunnan tiheyden lisääntyessä kilpailu resursseista lisääntyy, mikä saa yksilöt erikoistumaan lieventääxeen tätä kilpailua. Tuloksena on se, mitä Durkheim kutsuu "työnjaoksi". Esim rikollisuus on ihan okei, työtähän sekin oikeastaan on. Lisäksi "rangaistus kumoaa rikoxen yhteiskunnalle aiheuttaman vahingon, jos se toimii säännöllisesti kuin peräsuoli".
ellauri371.html on line 77: Puolueen ristiriita. so. itselleen, eli hänen keskuudestaan ​​oleville nousijoille, itsensä tuhoaminen. Puolueiden erimielisyydet ravistivat takaa-ajosta innoissaan tästä tulevasta vallasta ja kunniasta tilauksia. Onko massojen mahdollista rauhallisesti ilman kilpailua, kyetä tuomitsemaan, hoitamaan asioita maissa, joita ei voi yhdistää henkilökohtaisiin kiinnostuksen kohteet? Pystyvätkö he puolustamaan itseään ulkopuolisilta vihollisilta? Tämä on mahdotonta ajatella, koska suunnitelma, johon on jaettu niin monta osaa kuin joukossa on päitä, menettää tarkoituksensa - epäjohdonmukaisuutta tulee, ja siksi siitä tulee käsittämätöntä ja mahdotonta toteuttaa. Kädet tälläsestä pesemme.
ellauri382.html on line 688: Lahjakkaana aikuisena olet ainutlaatuinen ja yhteydessä kaikkeen muuhun luonnossa. Luonnossa ei ole yli- ja alemmuutta, ei olemassaolon kilpailua eikä luonnonvalintaa. Kaikki asiat, olennot, ovat ainutlaatuisia juuri sellaisena kuin ne ovat. "Ole nöyrä, sillä sinä olet maasta tehty. Ole ylpistynyt juho, sillä sinut on tehty tähdistä." -serbialainen sananlasku.
ellauri398.html on line 482: kilpailua, Puohiniemi selvittää. Ja miehethän ovat ruvenneet viime aikoina
ellauri403.html on line 494: Kun Seibt oli 16-vuotias, hänen runonsa nationalismista "Sometimes I Keep Silent" julkaistiin David Bergerin " anti-islamisaation " blogissa Philosophia Perennis osana AfD-kilpailua. Toukokuusta 2019 lähtien Seibt on tallentanut matkapuhelimellasi YouTube- videoita aiheista muuttoliikkeestä feminismiin ilmastonmuutokseen, joissa hän kutsuu itseään "ilmastorealistiksi".
xxx/ellauri010.html on line 184: koitetaan kilpailua rajata ja

xxx/ellauri120.html on line 84: Tää plokkeri on vitun naivi. Ei tunteet pyöritä tätä menoa, tää on taistelua eloonjäämisestä. Me käydään elintasokilpailua hampaat irvessä. Sama ajatteluvirhe vaivaa seuraavaa Szymborskan personifioivaa runoa.
xxx/ellauri125.html on line 615: Munamies sulatti sydämiä Putouksessa vuonna 2011. Hän lupaa viedä katsojat nostalgiamatkalle. Munamies ja muut aiempien kausien hahmot tekevät paluun. Sen sijaan uusien hahmojen sketsihahmokilpailua ei tänä vuonna nähdä. Putous on vuosien saatossa uudistunut ja suulaimpien arvostelijoiden mukaan siitä on tullut koko perheen ohjelman sijasta täysin lastenohjelma. Nieminen arvostaa sitä, että lapset ja teinit viihtyvät ohjelman parissa, mutta hän haluaisi tuoda myös aikuisille katsojille laatusisältöä. Luvassa on muun muassa ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä sekä aivan uusi osio: munaa mekkoon.
xxx/ellauri126.html on line 547: Narsistin mielestä hänen omat saavutuksensa ja ongelmansa ovat aina merkittävämpiä ja mahtavampia kuin muiden. Hän suhtautuu elämään negatiivisesti ja onnistuu aina löytämään asioista huonoja puolia. Elämä on narsistille yhtä kilpailua, ja hän tuntee usein kateutta. Narsisti on myös yliherkkä loukkaantumaan ja ottamaan itseensä. Narsisti pitää itseään muita parempana ja syyttää toisia ihmisiä ongelmistaan. Hänellä ei ole kykyä empatiaan, eikä hän häpeä tekojaan. Narsistin omatunto ei kolkuta, vaan hän pystyy kääntämään kaikki asiat päälaelleen ja saa ihmiset uskomaan, että vika on aina muissa.
xxx/ellauri129.html on line 190:

Sukupuolikilpailua