ellauri012.html on line 282: Joo, Abelard, mä vetoon suhun näiden kahleiden nimessä, helpota niiden painoa, ja tee ne mulle niin helpoiksi kuin voi. Opeta vaikka taivaallisen rakkauden säännöt; koska sä olet hylännyt mut, oisin iloinen, jos edes taivas naisi mut. Mun sydän pitäis nyt rouvan tittelistä ja hylkii muita; kerro miten tätä taivaallista rakkautta ravitaan, miten se toimii ja puhdistaa. Kun meidät heitettiin maailman valtamereen, me ei kuunneltu muuta kuin sun värssyjä, jotka julisti kaikkialla meidän iloja ja nautintoja. Nyt kun me ollaan armon satamassa, eikö sopisi että sä saarnaisit mulle tästä uudesta onnesta, ja opettaisit mulle kaiken, mikä voisi lisätä tai parantaa sitä? Näytä mulle samaa miellyttävää naamaa mun nykyisessä olotilassa kuin kun oltiin maailmassa. Ei vähennetä kiihkoa, mutta vaihdetaan sen kohdetta; jätetään laulelut ja veisataan virsiä; nostetan katseet pois sieltä yhdestä paikasta ylös jumalan luo, eikä hekumoida muusta kuin sen kunniasta!
ellauri096.html on line 863: ”Vastustajan voimat näyttivät hupenevan, ja hänen kalpeilla kasvoillaan erottui punaisia laikkuja. Hän haukkoi henkeään erien välissä eikä silti tahtonut saada happea. Kun se hitaasti upposi tajuntaani, aloin vain toivoa, että hän pian pyörtyisi. Paizi sitten se ei ehtisi merkata minua. Verdammt noch mal!” Mensuurimeikkailu paljasti armottomasti, oliko nuorukaisessa tosimiehen aineksia kuin Aki Mannisessa, vai onko se väpelö kuten se nörtti taiteellinen telttakaveri. Mikään ei muutu, vaan verryttelypuvut vaihtuvat. Paukapäiden kasvojen piti mittelön aikana kuvastaa malttia, urheutta ja rehtiyttä – ei kiihkoa, silmitöntä verenhimoa saati sitten pelkoa. Jos paukantti käänsi päänsä sivuun miekan terän tieltä tai räpytti silmiään, hänet leimattiin armotta pelkuriksi ja hän sai ylimääräisen reijän perseeseen. Kunnian puolustaminen oli mensuurimeikkailun keskeinen arvo. Kuuluisa saksalainen runoilija Heinrich Heine opiskeli 1800-luvulla Göttingenin yli­opistossa. Hän oli taustaltaan juutalainen ja päätyi miekkailemaan juutalaisvastaisen solvauksen esittänyttä opiskelijaa vastaan. Hänen kustantajansa rohkaisi suosikkirunoilijaansa sanoilla: ”Ennemmin kuolema kuin häpeä!” "Ennemmin häpeä kuin perseeseen 2 lisäläpeä", laukaisi Chaim leukavasti.
ellauri110.html on line 719: Koska äidin kuolemasta on jo kulunut aikaa, voin viimein ajatella tapahtunutta kaikessa rauhassa, ilman tunteita ja kiihkoa. Ilman tunteita? Tunteita on, mutta sävyt ovat jo tasasempia. Käsitän, että olen yhä lähellä äitiä, voin häntä nyt vammoitta rakastaa. Näin sen ihmeekseni koen. Olen alkanut ajatella, että itse olen vammainen, ainakin mitä jalka- ja tunnepuoleen tulee. Enkö koskaan enää pysty pitempään kiintymään kehenkään? Pelkään näköjään itse hylkäyksiä, nuoruudessa saatuja
ellauri352.html on line 335: Menneisyyden suuret asiat, ne, jotka innostivat isiämme, eivät enää herätä meissä samaa kiihkoa, joko siksi, että ne ovat tulleet yleiseen käyttöön siinä määrin, että ne ovat tiedostamattomia, tai koska ne eivät enää vastaa nykyisiin pyrkimyksiimme; mutta mitään ei ole vielä tehty niiden korvaamiseksi esim fasismilla nazismilla tai viihdemeedialla. Tämä tilanne jättää yhteiskunnan ilman kiinteää keskustaa, ilman auktoriteettia ja hajoamisen tilaan. Se on alttiina korkeammalle itsemurhaluvulle, hillittömälle individualismille ja akuutimmalle anomian tai nihilismin tunteelle, jossa "perinteiset säännöt ovat menettäneet auktoriteettinsa".
ellauri384.html on line 311: Kun Solon oli ulkomailla, kolme ryhmää [Hill, Plain ja Shore] alkoivat taas riidellä. Vaikka he pitivät hänen lakejaan, jokainen odotti jonkinlaista muutosta, joka saattaisi antaa etua muihin nähden. Solon oli liian vanha ottamaan aktiivisen roolin palatessaan Ateenaan, mutta hän tapasi yksityisesti johtajia ja yritti rauhoittaa partisaanien kiihkoa.
xxx/ellauri087.html on line 426: And while thy willing Soul transpires Ja sun sielus halukkaasti hengittää kiihkoa sielun tulisen
xxx/ellauri128.html on line 61: Tosi mustasukkaisuus lisää rakkauden kiihkoa.André le ChapelainMFUCK!
xxx/ellauri177.html on line 617: Hän meni niin pitkälle, että halveksi aikaisempaa tyyneyttä, hänen helppoa kiihkoaan, joka sai hänet polvilleen tyttömäisessä ilossa, ilman että hän edes tunsi maan mustelmia polvissaan. Hän keksi iloa kärsimyksen syvyyksistä, makaamaan siellä, nukahtamaan siellä. Mutta kun hän siunasi Jumalaa, hänen hampaansa tärisivät suuremmasta kauhusta, hänen kapinallisen verensä ääni huusi hänelle, että kaikki se oli valhetta, että ainoa toivottava ilo oli pästä makaamaan Albinen syliin, kukkivan aidan takana Paradoussa. Aah se sentään tuntui joltakin! Kuusi tuumaa lujaa parrua lämpimässä pillussa! 7 jos olet taitava!
xxx/ellauri195.html on line 57: Monet ihmiset pelkäävät käärmeitä ja muita eläimiä. Tässä tutkimuksessa selvitetään kuinka lähelle ihmiset uskaltavat mennä vällykäärmettä ja muita elimiä tuntematta voimakasta kiihkoa tai pelkoa. Sinulta kysytään ensin erilaisia taustatietoja, ja tämän jälkeen sinua pyydetään arviomaan miltä sinusta tuntuisi, jos olisit eri etäisyyksillä käärmeistä tai muista eläimistä. Vastaaminen kestää noin 5-10 minuttia. Pään etäisyys käärmeen juuresta testin aikana vaihtelee välillä 0-15cm.
xxx/ellauri356.html on line 480: Sollers oli näät henkisen kiihkoajan ytimessä 1960- ja 1970-lukujen Pariisissa. Hää johti avantgardistista Tel Quel -lehteä vuosina 1960-1982. Hän osallistui kriitikoiden ja ajattelijoiden, kuten Jacques Derridan, Jacques Lacanin, Louis Althusserin ja Roland Barthesin julkaisemiseen. Lehdessä julkaistuissa tyypeistä osa on vähän tunnettuja tai kiistanalaisia: Lautréamont, Dante, Artaud, Bataille, Joyce, Derrida, Foucault ja jopa Barthes. Jotkut heistä kuvattiin myöhemmin romaanissaan Femmes (1983) muiden ennen toukokuuta 1968 ja sen jälkeen toimineiden ranskalaisen intellektualismin hahmojen rinnalla. Philippe Sollers oli 1960- ja 1970-luvuilla läheinen muun muassa Jacques Lacanille, Michel Foucault'lle, Louis Althusserille ja ennen kaikkea Roland Barthesille, jotka ovat kuvattu romaanissa Naiset (1983). Lopuista julkkixista tuli sen verisiä vihamiehiä.
xxx/ellauri387.html on line 165: Kaupungin ulkopuolella olevalle kukkulalle pystytettiin suuri alusta. Kuningas ja munkki seisoivat yhdessä edustaen maan ja taivaan yhteistä tahtoa. Clermontin kokouksen innostus vuonna 1095, kun Pietari Erakko ja Urbanus II aloittivat ensimmäisen ristiretken, vastasi pyhää kiihkoa, jonka Bernard inspiroi hänen huutaessaan: "Oi te, jotka kuuntelette minua! Kiirehdi tyynnyttämään taivaan vihaa, mutta älkää enää rukoilko sen hyvyyttä turhalla valituksella, vaan peittäkää itsenne läpäisemättömillä soljillanne. Aseiden melu, vaara, työ, sodan väsymys ovat niitä katumuksia, joita Jumala nyt määrää. Kiiruhda sitten sovittamaan syntisi voitoilla uskottomista, ja pyhien paikkojen vapautuminen olkoon katumuksenne palkinto." Kuten edellisessä jaxossa, huuto "Deus vult ! Deus vult!" vierähti peltojen yli, ja se kaikui puhujan äänestä: "Kirottu olkoon se, joka ei tahraa miekkaansa verellä."
11