ellauri049.html on line 112: Talven 31-32 kolmekymppiset "pojat" viettivät kiihkeästi yhdessä. Heillä oli paljon yhteistä: kmpikin oli ollut yliherkkä lapsi, jonka läheisiä ihmissuhteita varjostivat toistuvat hylätyxi tuleminen ja ulkopuolisuus. Molempien esikuva oli dekadenssin ylipappi Charles Baudelaire (1821-67). Molemmat oli maailmanluokan narsisteja. Molemmilla oli narssissiruno, jossa ne kazoo izeään toisen peilistä. Uuno näkee siellä izensä, Kalle Uunon naamarin. Vajaan vuoden seukkasivat ja sitten tuli bänet. Kailas lähti Nizzaan kuolemaan.
ellauri108.html on line 337: 7Puolilta päivin ihmiset aina lähtivät pois, ja sen jälkeen Susannalla oli tapana mennä kävelylle miehensä puutarhaan. 8Nuo kaksi vanhinta katselivat joka päivä, kuinka Susanna meni puutarhaan ja käveli siellä, ja heissä syttyi himo. 9Heidän ajatuksensa harhautuivat väärille poluille, eivätkä he enää kohottaneet katsettaan taivasta kohti eivätkä välittäneet tuomioidensa oikeudenmukaisuudesta. 10Molemmat halusivat Susannaa niin että olivat pakahtua, mutta he salasivat himonsa toisiltaan, 11koska häpesivät kertoa, kuinka kiihkeästi he halusivat maata hänen kanssaan. 12Joka päivä he seurasivat herkeämättä, milloin näkisivät hänet.
ellauri203.html on line 89: Jos "mykistyt" vastineeksi, he yhtäkkiä "tulevat äänekkäiksi". Kokeile sitä ja katso. Ei ole väliä, ovatko he vielä elämässäsi, he tekevät sen tunnetuksi. Älä anna kenellekään eturivin paikkaa tuskallesi. Ironista kyllä, ilman reaktiotasi tai suoritustasi heillä ei ole valtaa sinuun tai itseensä, ja heidän on pakko hypätä lavalle, kiihkeästi sekoittaen saadakseen hallinnan takaisin, kaikin mahdollisin tavoin, paljastaen omat aikomuksensa, huutamalla (teoillaan), jotta he voivat tulla kuulluiksi. Sanon, että he tarvitsevat reaktiotanne, mutta huomaatte, että kieltäytymisenne reagoida ei estä heitä puhumasta itselleen. Huomaat, että läsnäolosi oli lisävaruste, ei välttämättömyys. Huomaat, että he eivät merkinneet mitään, kun he yrittävät kaikkensa saadakseen sinut reagoimaan. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, mitä he sanovat ja tekevät, heidän poissa ollessaan. Olet ikuisesti kiitollinen siitä, että he "hiljenivät" ja ainoa katumuksesi on, että he eivät tehneet sitä aikaisemmin.
ellauri216.html on line 533: Ippolitilla puhutaan luostareista ja niiden merkityksestä. Puolustamme Dimitrin kanssa kiihkeästi luostareita ja niiden merkitystä sielunpelastuskilpajuoxussa. Opettaja ei jostakin syystä suosi luostareita. Suutahdan mielessäni, kun hän lausuu usein aikaisemminkin ihmisten suusta kuulemani lauseet: Entäs sitten, jos kaikki menisivät luostariin? Kuin kas sitten käy? Ihmissuku pääsee loppumaan! Kukaan ei pääse kulkemaan! Elukoillehan on annettu käsky lisääntyä ja täyttää maa! Vielä hän jatkaa: »Muistan pyhien elämäkerroista, taisi olla pyhittäjä Makarios Egyptiläisen elämästä, opetuksen kahdesta naisesta, jotka avioelämän ja sen vaivojen kestämisen kautta saavuttivat erakkoja korkeamman kunnian. Siinä teille erinomaisuus!
ellauri222.html on line 988: "Yritin viettää yhden yön tuon tytön kanssa salaa vaimolta ja perheeltä ennen kun lähdin laivalle. Olimme molemmat työssä kuljetusosastolla. Mutta en saanut sitä järjestymään. Joten kannoin viikkokaudet kondomia taskussani enkä päässyt sitä käyttämään. Kerran kaikki oli jo sovittu mutta silloin vaimoni isoäiti kuoli. Minun täytyi hakea isoisä hautajaisiin. Hän ei käsittänyt mistä oli kysymys. Istuimme kappelissa missä urut soivat. Ukko sanoi: Kas tuohan on kappale jonka tahdissa se vanha koira kuoli', ja veisteli vitsin toisensa jälkeen. Sitten hän tunsi arkussa lepäävän vaimonsa ja sanoi kiihkeästi 'Mitä, tuossahan on äiti! Minä näin hänet eilen tavaratalossa. Mitä hän täällä tekee? Äiti, äiti! Ja silloin hän ymmärsi ja purskahti itkuun. Miten hän itkikään. Ja minä myös. Me kaikki. Minulla oli kondomi yhä taskussa. Mitä sanotte?
ellauri267.html on line 648: Mitä teki, puolisot suutelivat niin kiihkeästi

ellauri276.html on line 812: Slowly and inveterately, hitaasti ja kiihkeästi,
ellauri284.html on line 245: Viidennessä jaksossa "General Hospital" viitataan toistuvasti Saksan vastaisiin tunteisiin Britanniassa sodan aikana. Kenraali Melchett käskee Blackadderia selvittämään, mikä on huippusalaisten taistelusuunnitelmien vuodon takana, ja kiinnittää sen välittömästi, vaikkakin virheellisesti, "saksalaiseen vakoojaan" (jonka myöhemmin havaitaan olevan yksi heidän omista omistajistaan). Blackadder kuulustelee kapteeni Darlingia, joka kiihkeästi kiistää olevansa vakooja ja sanoo olevansa "yhtä britti kuin kuningatar Victoria ", johon Blackadder vastaa sarkastisesti: "Joten isäsi on saksalainen, olet puoliksi saksalainen ja menit naimisiin saksalaisen kanssa?"¹
ellauri300.html on line 109: Kyläpappi huutaa kiihkeästi ja itkee.
ellauri339.html on line 391: Kovat železo budem s žarom, Me takomme rautaa kiihkeästi,
ellauri340.html on line 526: Vuonna 1971, muutama vuosi sen jälkeen, kun Handke julkaisi ensimmäisen romaaninsa, hänen äitinsä, joka kärsi heikentävistä päänsäryistä ja masennuksesta, tappoi itsensä 51-vuotiaana. Jälkikäteen Handke vuodatti ahdistuneen, änkyttävän tekstin, joka muodostaa " A Sorrow Beyond Dreams ", joka julkaistiin seuraavana vuonna ja on edelleen kirja, josta hänet tunnetaan parhaiten englanniksi. Tämmönen nyyhkytarina uppoo anglosaxeihin kuin häkä. Handke raportoi kiihkeästi omasta kiihottomuudestaan.
ellauri372.html on line 498: Vuonna 1744 ilmestyi toinen uusi painos, tavalliseen tapaan toimittajan omalla yhdistelmätekstillä: tämä toimittaja oli Zachary Gray (1688–1766), kiihkeästi puritaaneja vastustava Englannin kirkon pappi. Gray lisäsi laajoja ja kiemurtelevia muistiinpanoja, joista monet olivat varsin merkityksettömiä, ja joissa hän yritti määrätietoisesti vääntää Hudibrasin tukemaan Englannin kirkkoa. (Mikään tekstissä ei näytä tukevan tätä.) William Warburton, Alexander Popen ystävä, Shakespearen toimittaja ja myöhemmin Gloucesterin piispa, kirjoitti epäilevänsä, oliko millään opitulla kielellä koskaan ilmaantunut niin säälittävä kasa hölynpölyä kuin Greyn kommentit Hudibrasista.
ellauri373.html on line 652: Hertzlin äkillisen (?) kuoleman jälkeen vuonna 1904, kyllä, Ginsberg, hänen jälki- kannattajia, joista tuli samoja fanaatikkoja kuin hän itse jatkoi kiihkeästi takaamista molemmat päätavoitteet, jotka hän asetti itselleen:
xxx/ellauri027.html on line 1123: ”Fantastisen lapsuuden” elänyt hymypoika Hyvinkäältä yritti kiihkeästi tulla uuden sukupolvensa vihaiseksi mieheksi, ja alkoi izekin uskoa omaan vedätyxeensä, että suomalaiset ja varsinkin edellisen sukupolven vakosamettivallankumoukselliset olivat latteata porukkaa. Latistavat, eivät anna Esan kukoistaa.
xxx/ellauri027.html on line 1133: Mutta tämä Pipsa oli hankala tapaus, kovapäinen ja lahjaton ja viis välitti vainusta. Pipsa ei halunnut turhan tähden uusiin naimisiin. Sillä oli ennestään julkkisoptikko, jotenkin klonkkumainen kuikelo. Mutta Esa halusi kiihkeästi Pipsan kanssa naimaan. Siispä Saarisen oli pakko ajatella ajattelunsa uusiksi. Sisäinen tähti oli pantava jäähylle, jos hän halusi saada omakseen kuningattaren ja puolet hänen valtakunnastaan. No eski oli rutinoitunut mammanpoika, hännänheiluttaja. Sillähän se pärjäilee naisvaltaisissa seminaareissa. Imuroinko ensin vai käynkö kaupassa.
xxx/ellauri167.html on line 179: del nostro amor tu hai cotanto affetto, Meidän lemmelle noin kiihkeästi,
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri227.html on line 302: Olin muuri ja enin yha kiihkeästi nauka olemassalons ehtiin, kein tajunnassani teorioits, testain ja verain a erilaisin kysymyksenasetteluin. Maailmankuvani e mahtunut, että elimeni olisi vain oikku. Jokin on luomuz minus. Mar ten tiennyt mikä samma kohale, evoluutio vai kenties jumala?
xxx/ellauri234.html on line 329: Milloin tulisi lähtö? Minne veisi matka? Mihin suuntaan tulisi taistelujen tie kulkemaan? Ne olivat kysymyksiä, joihin vastausta kiihkeästi odotettiin. Epämääräinen huhu kertoi, että lähtö tulisi aikaisin, iso pommi putoaisi telttakylän keskelle. Terve! Virkistävä uni olisi kaiken päätteenä. Niin oli, ja jännittävää oli! Ryssiä päihin vaan! Silimien välliin ryssää, että se takasin tyssää, silimien välliin silimien välliin silimien välliin ryssää juu!
xxx/ellauri287.html on line 466: "Omassa keskuudessaan," kirjoitti Tacitus juutalaisista, "he liittyvät kiinteästi yhteen ja ovat alttiita auliisti avaamaan kätensä, mutta muita he kiihkeästi vihaavat. He eivät koskaan syö eivätkä nuku muukalaisen kanssa. Niitä, jotka siirtyvät heidän piiriinsä, he opettavat halveksimaan jumalia, hylkäämään isänmaansa ja ylenkatsomaan vanhempia, lapsia, veljiä ja sisaria." Unohdetaan toisinaan, että juutalaisuus oli Kristuxen aikaan aktiivista lähetystyötä harjoittava uskonto. Jokaisessa synagoogassa oli harjottelijoina proselyyttiporukka. Jutkut oli vapautettu ruotuväestä eikä ne kumartaneet lippua. Täähän on ihankuin JW.org!
xxx/ellauri298.html on line 538: Synnytysprosessi - tapa, jolla lapsi lipsahtaa synnytyskanavan läpi - on erittäin traumaattinen kokemus, joka on verrattavissa vain kuoleman kokemukseen. Loppujen lopuksi äiti, joka hoiti ja hoiti lasta uskollisesti yhdeksän kuukautta, supisstuu yhtäkkiä kiihkeästi ja yrittää työntää lasta tuntemattomaan. Tällainen kuoleman ja uudestisyntymisen kokemus jättää syvän jäljen (jäljen) ihmisen psyykeen, ja se määrittää hänen henkisen tilansa koko hänen elämänsä ajan: hänen käyttäytymismallinsa, asenteensa maailmaan, itseensä ja jopa alttiuden psykosomaattisille vaikutuksille, sairaudet. Loppujen lopuksi kuinka usein saamme itsemme tuntemaan, että "askelemme samalla haravalla" tai "kuljemme ympyrää" - tämä on vanhojen malliemme oivallus käytännössä. Saammeko outoja, käsittämättömiä tunteita, kuvia, emmekä ymmärrä mistä ne tulevat? Usein vastaukset löytyvät juuri syntymämme mysteeristä. Oliko synnytys luonnollinen ja ilman komplikaatioita, kuinka kauan kesti kohdun avautumisaika ja sikiön kulkeminen synnytyskanavan läpi, käytettiinkö anestesiaa tai keisarileikkausta - miten isämme työnsi mällin kohdunperälle - kaikki tämä on erittäin tärkeää ja sillä on ratkaiseva vaikutus tulevaisuuteen lapsen kohtalo.
xxx/ellauri306.html on line 84: Itsekkyys puolestaan on hyve, jota on syytä juhlia. "Olla itsekäs", kirjoittaja kirjoittaa, "on pitää elämäänsä arvokkaana asiana, jota pitää kiihkeästi syleillä, ei itseriippuvaisena antautuneena. Olla itsekäs on pyrkiä saavuttamaan parasta, mikä on nimenomaan sinulle mahdollista. Olla itsekäs on pysymistä uskollisena ideoillesi.” Itsekkyys suojelee sitä, mitä yksilö on saavuttanut, erityisesti varallisuutta. Schwartz pitää naurettavana ajatusta, että "miljardöörin tekemiseen tarvitaan kylä"; Hän väittää, että itse tehty rikkaus ei ole myytti. "Yleinen etu" on kuitenkin myytti, poliitikkojen temppu (ei välitä siitä, että kansalaiset ovat valinneet heidät) pakottaakseen ihmiset maksamaan siitä, mitä he eivät halua: kansallispuistoista, taiteen rahoituksesta, julkisista asunnoista ja jopa julkiset koulut.
22