ellauri080.html on line 1042: Vaikka naisten ja miesten välillä ei ole johdonmukaisia eroja ongelmanrtkaisussa, erittelytaidossa, kilpailuvietissä, pyrkyryydessä, seurallisuudessa tai oppimiskyvyssä (tosin karvaisuudessa, hopeaselkäisyydessä sekä hauixen ja lisääntymisputken näkyvän osan paxuudessa on eroja, jotka on menestyvässä johtajuudessa tärkeäxi koettuja avuja), on olemassa klisheisiä tyyppejä jotka heittää kielteistä valoa naisiin johtopaikoilla. Siinä missä miestä sanotaan väkeväxi ja pallo hallussa, jos se on menestynyt uralla, naista voidaan (hyvällä syylläkin) sanoa pomottelevaxi ja päällekäyväxi. Naiset ovat (tarkoitamme siis siltä voi jostakusta näyttää) puolueellisia, tunteenomaisia ja kyvyttömiä johtamaan ryhmää tai komppaniaa, rykmentistä puhumattakaan. (Divisioonia en viizi edes mainita.) Tuloxena näyttää julmalta ja epätavalliselta jos nainen on noussut valta-asemaan. Naisethan on yleisesti mukautuvampia ja halukkaita sopeutumaan arvovaltaan, toisin kuin miehet jotka ovat agressiivisempiä ja odottavat voittavansa enemmän. Sandberg koittaa vikistä että tälläset odotuxet ei muka olis geneettisiä, vaan ne olis syntymän jälkeisen kasvatuxen tulosta. Se uskoo ressukka että apinat voisi voittaa tämmöiset odotuxet jos niiden tilaan pannaan toisenlaisia ja niitä rintaruokitaan. Muuten on tuloxena että naiset ei aja takaa uria mahdollisimman tehokkaasti. Naiset on noita sisäänpäinkääntyneitä pelkureita, niiden emättimetkin on kuin sisäänpäin rullattuja siittimiä, tosin isommat kuin apinamiehillä, kerta apinamiehen siitin mahtuu niihin nahkoineen ja karvoineen, mutta piilosssa. Ne ihan piilottelee niitä. Ne pelkää johtoasemia koska menestys ja miellyttävyys toisen sukupuolen silmissä on 1 ja sama miehillä, mutta ihan käänteisiä naisilla. Apinat ei tue eikä kunnioita naisjohtajaa, ne pyllistelee mieluummin hopeaselkäisille karvakäsille.
ellauri244.html on line 197: Me uskallamme olla höpsöjä. Tulee mieleen Annan häiden puolivillaiset musiikkiesitykset, pianonpimputus ja viulunvingutus. Tyhmyys on tiedostavan 70-luvun jäljiltä kova tabu! määkyy kauraprinsessa. Onnexi en ollut näkemässä tätä. Meitä kuzutaan uussubjektivisteixi! Se on kulttuuriestablishmentille jotain eri kielteistä! riemastuu Eski. Se on lähellä Sartrea ja existentialismia. Se on lähellä talousliberalismia. Se on lähellä saarislaista narsismia. Vitun keskustapoliitikko. Pyrki sivusta kasan pinnalle, pääsi kasan sivulle. Käsittämättömän rohkeaa tulla esiintymislavalle ilman housuja. Ehkä kukaan ei ollut ennen nähnyt yhtä pientä pipua. Uskaltaminen on tärkeintä. Mitä potaskaa. Tämä ei ole mitään majakovskilaista paatosta vaan vuosikymmenten takaisia Lennon-sitaatteja. Kazokaa mun pyllyvakoa! (Missäs täällä on väliverhon rako?) Tämä sukupolvi ei ole kauppatavaraa! Haha! Hoho! Ei vai ole? Ohraprinssikirja meni kuin kuumille kiville. Eski tienasi pelkällä keekoilulla enemmän kuin tasavallan presidentti.
ellauri263.html on line 642: Besant ja Bradlaugh todettiin molemmat syyllisiksi ”säädyttömään kunnianloukkaukseen” ja tuomittiin puoleksi vuodeksi vankeuteen. Valitustuomioistuimessa tuomio kuitenkin kumottiin. Tämän jälkeen Besant kirjoitti ja julkaisi oman kirjansa syntyvyyden säännöstelystä nimeltä The Laws of Population. Ajatukset naisten osuudesta syntyvyyden säännöstelyssä saivat paljon julkisuutta. Muun muassa sanomalehti The Times syytti Besantin teosta säädyttömäksi, haureelliseksi ja saastaiseksi. Frank Besant käytti Annien saamaa kielteistä julkisuutta hyväkseen vakuuttaakseen oikeusistuimen siitä, että hän olisi sopivampi heidän yhteisen tyttärensä Mabelin huoltajaksi kuin Annie.
ellauri332.html on line 602: Pimeän uhan myötä Jar Jarin hahmo sai valtavasti kielteistä kritiikkiä. Häntä on moitittu liian lapselliseksi ja ärsyttäväksi. Vaikka esiosa-trilogia saakin yleisesti paljon kielteistä kritiikkiä, myös myönteisen kritiikin antajat usein kritisoivat Jar Jarin hahmoa kielteisesti.
ellauri378.html on line 153: Vetypommin isän Edward Tellerin (kuvassa alla) ehdotukset aina vain suuremmista ydinpommeista ovat antaneet hänelle myöhempinä vuosina myös kielteistä mainetta. Teller oli kiistattomasti nero, mutta joidenkuiden mielestä myös stereotyyppinen ”hullu tiedemies”. Terveisin USA:N ENERGIAMINISTERIÖ
xxx/ellauri086.html on line 729: Vuonna 1845 Poe saavutti vihdoin mainetta, joskaan ei rahaa, kun hänen runonsa "Korppi" ("The Raven") julkaistiin ja hänen muotokuvansa ja elämäkertansa ilmestyivät Graham'sissa. Hän sai lehdissä neron maineen, pääsi New Yorkin seurapiireihin ja tutustui merkittäviin kirjailijoihin kuten Walt Whitmaniin. Hänen terävä kynänsä ja alkoholinkäyttönsä toivat hänelle kuitenkin kielteistä julkisuutta, eikä menestys jäänyt pysyväksi. Runoutta hän "Korpin" jälkeen kirjoitti enää melko vähän.
xxx/ellauri139.html on line 259: Romaanissa on siis selkeästi kuvattu myös Dostojevskin maailmankatsomuksen heikkoja puolia: hänen omaksumaansa vitun nöyryyttä ja kärsimystä, kielteistä suhtautumista vallankumouksellisiin keinoihin ja taisteluvälineisiin.
7