Vihaisena tai suuttuneena kiellän usein tunnetilani
xxx/ellauri177.html on line 168: Haluan olla chose, pelkkä varmuusesine, kivespussi jalkojesi juuressa, jolle jätät vain tutun tuoksun, kivi, joka ei liiku paikasta, johon sen heität, ilman korvia, ilman silmiä, tyytyväisenä kantapääsi alla, ei pysty ajattelemaan roskaa muiden polun kivien kanssa. Vai niin! niin mikä onni! Saavutan ilman ponnistuksia ensimmäisellä yrityksellä täydellisyyden, josta haaveilen. Lopulta julistan itseni todelliseksi papiksi. Tulen olemaan sitä, mitä opinnot, rukoukseni, viiden vuoden hidas initiaationi eivät voineet tehdä minusta. Kyllä, kiellän elämän, sanon, että lajin kuolema on parempi kuin jatkuva kauhistus, joka sitä levittää. Siittäminen saastuttaa kaiken. Se on yleismaailmallinen rakkautta pilaava haju, joka myrkyttää puolisoiden makuuhuoneen, vastasyntyneiden kehdon ja jopa auringon alla pyörryttävät kukat ja jopa silmut puhkeamaan antavat puut. Maa kylpee tässä epäpuhtaudessa, jonka pienimmät pisarat kumpuavat häpeällisestä kasvillisuudesta. Mutta jotta minä olisin täydellinen, oi enkelien kuningatar, neitsyiden kuningatar, kuule huutoni, anna se! Tee minusta yksi niistä enkeleistä, joilta puuttuu selkäpuoli ja kamat jalkovälistä, on vain kaksi suurta siipeä poskien takana; Minulla ei ole enää vartaloa, ei raajoja; Lennän luoksesi kuin leija, jos soitat minulle; En ole muuta kuin suu, joka puhuu ylistystäsi, tahraton hiippari, joka heiluu matkaasi taivaissa. Vai niin! kuolema, kuolema, kunnioitettava Neitsyt, anna minulle pieni kuolema!
xxx/ellauri177.html on line 556: - Olit oikeassa, se on kuolema, joka mulla täällä on, se on kuolema, jonka haluan, kuolema, joka vapauttaa, joka pelastaa mut kaikesta mädyydestä... Kuuletko! Kiellän elämän, kiellän sen, syljen sen päälle. Sinun kukkasi haisee, aurinkosi sokeaa, ruohosi antaa spitaalille joka siellä makaa, puutarhasi on joukkohauta, jossa esineiden ruumiit hajoavat. Maa hikoilee kauhistusta. Valehtelet, kun puhut rakkaudesta, valosta, onnellisesta elämästä, viherpalatsin alaosassa. Sinussa on vain pimeys. Puusi tislaavat myrkkyä, joka muuttaa ihmiset eläimiksi; teidän pensaikkonne ovat mustia kyykäärmeen myrkystä; sinun joesi vierittävät ruttoa sinisten vesiensä alla. Jos repisin luonnostasi sen auringonpaisteen hameen, sen lehvistövyön, näkisit sen kauhistuttavana kuin räkä, luurangon kylkiluiden kanssa, kaikki paheiden syömä... Kiroileva siili on oikeassa, sillä oli kohta siellä!
5