ellauri018.html on line 45: Räppi on kielellistä taiturointia. Taide on toki makuasia, ja eri yleisöä miellyttävät erilaiset riimittelyt. Se me täällä Hesarissa tiedetään, tääkin juttu kirjoitettiin huolellisesti kieli keskellä, ettei varakkaat vanhat pierut suutu enempää kuin uudet nuoremmat. Jokaiselle jotakin, ja meille täpäkät.
ellauri031.html on line 591: Vielä sietämättömämpää kuin Sariolan juonten kömpelyys on hänen kerrontatekniikkansa alkeellisuus. Sariolalle pitäytyminen normaaliproosassa, tuikitavallisessa minä sinä hän -muotoisessa kerronnassa, on varsin viisas valinta. Tajunnanvirta tai sisäinen monologi edellyttäisivät näet edes jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta. Sariola sen sijaan pudottaa kavaletin toisensa jälkeen kuin maailman monin poni Polle, hänen kielikuvansa ovat naurettavuuteen asti kuluneitä ("viiltävä kaipuu") ja dialogi puisevan epäpuheenomaista ja yxitasoista. Tsygologi kaatuu rämähtäen fläppitaulun perässä, kirjan henkilöt eivät edes hätkähdä. Kummankin romaanin ulkopuoliset kertojat ja Rakkaan ystävän minäkertoja tulkizevat jatkuvasti sekä tilanteet että henkilöt. Nämä idioottipsykologit eivät koskaan vaikene, vaan tappavat lukijan mielenkiinnon joka askelella. Tai eivät tapa, se syntyy kuolleena.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri311.html on line 543: romaaneja, kielellistä käännöstä humaanitieteissä, hypoteettista puhuttelua
ellauri317.html on line 156: On vaikea korostaa liikaa, kuinka perustavanlaatuiseksi Kotliarevskin Eneida olisi Ukrainan kansalle ja heidän kulttuurilleen. Todellakin, Kotliarevski ei ole vain modernin ukrainalaisen kirjallisuuden perustaja, vaan hänen voidaan sanoa myös standardoineen ukrainan kielen: tämän hän saavutti asettamalla äidinkielensä pultavan murteen ukrainan "klassiseksi" muotoksi. Runoilijamme tuotti runon liitteenä kaikkien aikojen ensimmäisen ukrainalaisen sanakirjan, joka sisälsi yli tuhat sanaa ja säilytti kielen täyden värikkään, usein idiomaattisen monimuotoisuuden, joka on ankkuroitu ukrainalaiseen "kansanhenkeen". Hän sisällytti usein tarkoituksella seurakunnallisia, arkaaisia ​​ja suullisesti johdettuja sanoja, jotka eivät olleet koulutettujen venäjänkielisten käsittämättömiä esitelläkseen ukrainan koko kielellistä rikkautta, joka säilytti vanhemmat slaavilaiset muodot, jotka olivat lakanneet käyttämästä venäjässä ulkomaisten (enimmäkseen ranskan kielen) takia. ja saksalainen) vaikutus. Kotliarevski ei siis vain luonut kansalliseeposta, vaan muokkasi pohjimmiltaan kansalliskielen, joka kukoistaa Taras Shevchenkon (1814–69) kaltaisiksi parin vuoden sisällä tämän uranuurtajan kuolemasta.
ellauri345.html on line 412: Onko Ottilien luonto osansa aidossa, luonnollisessa viattomuudessa, jolla on yhtä vähän tekemistä moniselitteisen aineettomuuden kanssa kuin autuaan viattomuuden kanssa? Onko hänellä luonnetta? Onko heidän luonteensa selvästi näkyvissä, ei niinkään heidän oman avomielisyytensä kuin vapaan ja avoimen ilmaisun kautta? Se kuvaa kaiken tämän päinvastaista. Hän on suljettu - enemmän kuin kaikki, mitä hän tekee ja sanoo, ei pysty vapauttamaan häntä sulkeutumisestaan. Kasvimainen mykkäys, joka ilmaistaan niin suuresti Daphne-aiheessa nostettujen käsien rukouksessa, piilee hänen olemassaolostaan ja hämärtää sitä jopa äärimmäisissä vaikeuksissa, jotka muutoin loistavat kirkkaana kaikille muille. Hänen päätöksensä kuolla ei vain jää salaisuudeksi ystäviltä loppuun asti, vaan se näyttää täydellisessä salaisuudessaan myös hänestä käsittämättömältä. Ja tämä menee hänen moraalinsa juureen. Sillä jos missä tahansa, moraalinen maailma näyttää kielen hengen valaisemana päätöksessä. Mikään moraalinen päätös ei voi tulla elämään ilman kielellistä muotoa ja tarkasti ottaen ilman, että siitä on tullut viestinnän kohde. (Huoh näitä kynäilijöitä, ne jaxaa uhota tosta sanan voimasta.)
6