ellauri033.html on line 997: et sun palsamoidun ilman keveät tuoxut,
ellauri036.html on line 1239: oi neizyt! kuin sun keveän huounnan pieni ääni.
ellauri036.html on line 1285: Tuoxu tulee kukista, se on keveätä öljyä
ellauri036.html on line 1589: Voi kylläpä ne tekee voltteja, raikkaat keveät lintuset,
ellauri048.html on line 476: Tässä tulee taas eteen toi genrehölmöys. Kaikkein tärkeintä on tietää onx tää komedia, tragedia, road movie vai mikä. Vitun väliä! Elämäkin on tragikoomista, tyylitöntä tieleffaa ilman juonta, ainaista lopun alkua. Musta sellainen leffa on hyvä josta turvelot leffarasistit ei edes tiedä mihin se pitää lokeroida. Se muistuttaa elämää. Koko jako tragediaan ja komediaan oli säätyrasismia. Tragedia on ylevää hengennostatusta yläluokalle ja komedia viihdettä alhaiselle rahvaalle. No nehän enemmän tarvizee helpotusta naurusta. Yläluokka naureskelee matkalla pankkiin. Tragediassa ne työntää jalkaa peiton alta kylmään ja vetää sen sitten nautinnollisesti takaisin. Katharsis jaa pöntön pohjalle. Olo tuntuu keveältä.
ellauri053.html on line 90: Paxu eunukki haluis olla keveä. Mut jos on neljänkympin jalka se on yhtä vaikeaa kuin mörön tanssia. Mieluimmin tanssii yxixensä kun kukaan ei ole näkemässä. Soittaa valkoista pianoa ilman sävelkkorvaa. Ja mölisee. Timon Airaxinen kaipaa keveyttä sekin, kuin Milan Kundera. Sekin on aika iso eunukki. Ja lihava.
ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri115.html on line 722: Miehet puhuvat katumuxen äänestä, piilorikosten salaisesta rangaistuxesta, jonka avulla rikoxet usein paljastuu, tai sitten niillä kerskumisesta. Alas yliminä! Kukapa ei olis kuunnellut kiusaxeen sen kuiskutusta. Puhun kokemuxesta, ja mä mielelläni kuristaisin tän komentelevan tunteen joka aiheuttaa mulle niin paljon kärsimystä. Mutta on toteltava luonnon kuzua ja käytävä kusella kun kusettaa; sä näät että sen ies on keveä ja kun me kuunnellaan tota ääntä meillä on hyvä päänalunen. Pahis pelkää ja juoxee karkuun sitä; se haluis päästä eroon izestään; sen ahistuneet silmät vilkuu ympärille ja ezii jotain viihdettä; ilman katkeraa satiiria ja moukkamaista läpänheittoa se olis aina surullinen; toi ivanauru on sen ainut nautinto. Toisin vanhurskas mies, joka löytää rauhan omista pöxyistään; se on yhtä iloinen yxin kuin seurassa, sen tyydytys ei riipu niistä jotka sitä lähestyy, sen housuihin mahtuu vaikka kuinka monta sellaista.
ellauri145.html on line 1178: Freudin Sigge koitti urputtaa, että huumorissa erotuxena komiikasta on jotain härmistynyttä ja ylevää. Aivan perseelleen meni Sigge, nimenomaan sitä siinä ei ole. Härmistys tulis (sanoo Piha-Antero) narsismin voitosta, haavoittumaton minä selviää voittajaxi. Mitä vittua? Taas menee tismalleen väärinpäin. Huumori on voittoa narsismista jos jotakin. Naura sinäkin. Minä muka ei anna izensä masentua Ollin kurjuudesta, vaan pikemminkin ilostelee siitä, sanoo Freud, ja antaa hauskan esim: Hirtettävä joka hirtetään maanantaina orjankäteen (potence) "huudahtaa": Kerrankin viikko alkaa kivasti! Ha. Ha. Saatana mikä ääliö toi Sigge oli. No kyllä se sentään huomaa että ego siinä tekee pilaa supermiehestä, nauraa sen kustannuxella. Antero peräsmies terottaa: musta huumori ei ole tyhmyyxiä (bétise), ironiaa, keveätä pilailua ... Se on jotain vallatonta mutta vakavaa, kuin Ilmo Launixella. Ei ainaskaan sentimentaalista, sille se on vihainen kuin rakkikoira. Kruunattu kurjenpää.
ellauri216.html on line 669: Tunnen izeni tuhlaajapojaxi, joka kassit keveämpinä palaa isän luo. Vieläkö isän syli on mulle avoin? Alan imeä hiljaa isä Grigoria reessä. Ei tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.
ellauri395.html on line 729: ​Tunnusta Jumalalle mieltäsi painavat asiat, jotta voisit sen jälkeen rukoilla vapaalla ja keveällä mielellä – eli tunnusta Jumalalle asiat, joita on ehkä tullut sinun ja Hänen väliin. Hän tietää ne kyllä, mutta hänestä on mukava kun nöyristelet.
ellauri398.html on line 1175: Lääkkeeksi elämän kaaokseen tai patologisiin ideologioihin Peterson tarjoaa kirjallaan kahtatoista ohjetta tai sääntöä, joista osa on vakavahenkisiä osa taas sävyltään keveämpiä. Itse hän on maininnut näistä kaksi koko kirjaa ja muita sääntöjä jäsentäviksi:
ellauri412.html on line 135: Entäs nuubialaiset ja muut mutakuonot sitten? Kookaskasvuisen ja kiiltäväihoisen kansanne, kansan, jota pelätään lähellä ja kaukana, oudosti ääntelevän, jalkojaan tömistävän kansan ilman housuja, jonka maata virrat huuhtovat mukaansa, sen käy köpelösti senkin. Turhaan lähettävät Mr. Sebaotille lahjoja. Ebyktistä puhumattakaan!  Katsokaa, Herra on lähtenyt liikkeelle kuin muumi keveästi kiitävällä pilvellä! Hän saapuu Egyptiin, ja Egyptin epäjumalat vapisevat hänen edessään ja Egyptin sydän jähmettyy.
xxx/ellauri091.html on line 170: Pitkästä ja tuotteliaasta urastaan huolimatta Hilja Haahti on jäänyt miltei unohduksiin. Hänen teoksiaan on pidetty pelkästään keveänä jatkona hänen äitinsä, ensimmäisen suomenkielisen naiskirjailijan Theodolinda Hahnssonin, tuotannolle.
xxx/ellauri123.html on line 961: yhtä keveästi kuin huonekalujen ylitse, ja kun
xxx/ellauri127.html on line 803: Her hair was long, her foot was light, Sen fleda oli pitkä, jalka keveä,
xxx/ellauri130.html on line 519: Anna elimesi karkeloida keveästi ajan miekanterällä kuin kaste kyrvän kärjessä.Rabi TagoreMKILL!
xxx/ellauri173.html on line 964: Mutta asiaan! Lähellä pylvästä Hadaly, vielä pitkään mekkoon verhottuna, seisoi ja nojasi modernin mustan pystypianon pystysuoraan, johon oli sytytetty kynttilöitä. Juveniilin sievästi hän osoitti keveän tervetuloeleen Ewaldille. Yhdessä nurkassa oli tekotakka, sekin varmaan samanlainen kuin Seijan luona Eirassa. (Karhuntaljakin siellä oli, vaikkei karhupukua.) Puissa linnut nauroi lensi parittain, eikös kohta tule jo se puolen tunnin onni vain? (tuumii Lortti).
18