ellauri026.html on line 331: Voi jumalauta, ei ketkään ole onnellisempia kuin ne joita sanotaan hölmöiksi, narreixi, ääliöiksi ja pöntöixi; hienoja titteleitä minusta. Ne eivät pelkää kuolemaa, for one thing. Niitä ei kiusaa omatunto, ne ei pelkää aaveita eikä peikkoja. Niitä ei häirize tulevan pelko eikä haaveilu. Niillä ei sanalla sanoen ole huolia. Ne ei ole nöyriä, pelokkaita, kunnianhimoisia eikä kateellisia, eivätkä roiku kenessäkään toisessa. Siinäkin ne muistuttaa muita eläimiä, että ne ei tee syntiä, kuten papitkin myöntävät. Ajattele omia murheitasi ja mieti, miten monesta ne säästyvät. Ne eivät ainoastaan ole iloisia, pidä hauskaa, laula ja naura izexeen, vaan hauskuttavat muitakin, ja ovat kaikkien kamuja. Petoeläimetkin väistelevät niitä, ja kuninkaat, jotka pitää niitä narreina, tykkää niiden seurasta enemmän kuin ministereistä, koska ne juttelevat hauskoja.
ellauri026.html on line 403: Skolastikot kuvaa helvetin niin tarkkaan kuin ne olis ize olleet siellä enimmän aikaa mittailemassa. Ja lisää sinne uuden piirin, kahdexannen, niin ison ja tilavan, että ne mahtuu sinne kavereineen pelaamaan vaikka potkupalloa. Ja seuraavaxi tulee uskonmiehet, munkit, molemmista nimityxistä aika etääntyneet, ei ne välitä uskonnosta, ja niitä pörrää kaikkialla kuin kärpäsiä. Jengi väistelee niitä kuin pahan onnen enteitä. Ne pitää kunnianaan olla oppimattomia ja saarnata mitä sylki suuhun tuo ihan takin hihasta. Jotkut ottaa kovaa hintaa palveluista, toiset kerää rahaa kuulijoilta kapakoissa, kilpailee kerjäläisten kanssa rovoista. On olevinaan mukavia apostoleja typerine juttuineen. On tarkkoja kuin liivijengit bränditunnuxista, millainen rozi ja mitkä merkit siinä, miten pitkä letti, paljonko unta palloon per yö. Ja halvexii sitten toisen jengin munkkeja niiden vermeistä. Jotkut ei huoli rahaa, mut kyllä viiniä ja naisia. Brändinimiä joka lähtöön: jotkut on vyöveikkoja, jotkut pieniä, jotkut pikkuruisia, jotkut ruusuristiläisiä; sit on benediktiinejä ja bernardiineja, karmeliittoja ja augustiineja, vilholaisia ja jakobiineja. Kristillisiä ei ketkään.
ellauri043.html on line 3781: Mä muistan nähneeni niitä satoja kerralla, Elephantinen saarella, Diocletianuxen aikana. Keisari oli luovuttanut paimentolaisille ison maan sillä ehdolla, että ne vartioisivat rajoja; ja sopimus tehtiin «Näkymättömien voimien» nimin. Eihän ketkään kansat välitä toisten jumalista.
ellauri151.html on line 652: Yhteinen piirre mystiikkaan taipuvilla hämäräheikeillä on että pyhiä textejä ei tarvi ymmärtää samassa mielessä sanatarkkaan kuin jotain reseptiä tai käyttöohjetta, vaan riittää että tulee sellanen fiilis että "hei must tuntuu etmä tajuan", "I can relate to that", "groovy". Ikäänkuin resonoidaan textin taajuudella. Hamannin ja Ludin poinzi on että koko kieli olis sellasta. Tottahan se on aika useinkin, aika paljonhan viestinnästä menee läpi ilman että kukaan tarkastaa ymmärsikö kukaan siitä mitään, tai ainakaan ketkään 2 saman asian. Se on ihan kivaa ja okei kun ollaan pyllistelemässä jossakin ja pidetään kimppakivaa, hämäräkin kieli hoitaa tehtävänsä siellä. Silti epäilyttää pääseekö sillä tarkkudella ihan kuuhun asti. (Vai menikö sinne kukaan? Oliko se vaan salaliittoteoriaa? Onko keskitysleireillä oikeesti käytettyjä silmälaseja saippuaa ja nahkakukkaroita? Sanos se! Mitähän Hamann ja Wittgenstein olis tuumineet?)
ellauri390.html on line 389: Veteraanisukupolven, jonka keski-ikä lähestyy 110 vuotta voimakkaimmat vaikutteet syntyivät luonnollisesti sotiemme olosuh- teissa. On syytä muistaa, että nykyiset veteraanit olivat silloin nuoria, hiukan yli kaksikymmenvuotiaita asevelvollisia sotilaita ja vapaaehtoisia naisia, nuorimmat jopa vain 15-17 vuoden ikäisiä koululaisia. Sodan kokemukset ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä heidän elämän- ja maailmankatsomuksiinsa. He jos ketkään ymmärtävät, miten tärkeitä ovat maan vapaus, itsenäisyys ja rauha. No rauhaan ainakin on jätetty. Ukko unohdettiin päiväkausixi sohvaan istumaan omat kakat seurana ja kazomaan kun ämmä oli kuollut punkkaan makkarissa, ei päässyt äijä ylös laiskanlinnasta. Eziinä kiitos.
5