ellauri014.html on line 887: Itse asiassa se on pahempi kuin nazi, se on keskiaikainen feodaalirouva. Säätykiertokaan ei ole tarpeen, ei ole fiksua lykkiä koulutielle köyhiä, olkoonkin fiksuja. Valistus ei ole rotinkaista varten. Maalaistolloista 99% eksyy kaupungissa, ja palaa takas maalle varastelemaan ja kerjäämään. Lopuista (paitsi ehkä yhdestä ilmiömäisen kunnollisesta promillesta, jolla silläkin oisi takuulla lepposampaa kuokan varressa) tulee äkkirikkaita kelmejä, jotka keulii vanhaa aatelia lakatuilla vaunuillaan. Eto laskelma, linnanrouvaan exceli.
ellauri035.html on line 1132: Kerturi näkee Gracianissa vaan 2 pikku vikaa. 1 on sen suhtautuminen naisiin. Se ei ollut keskiaikainen, renesanssinen vaan vanhatestamentillinen. Ei keskiaikaisen ritarillinen, ei renessanssin kuolaava, vaan vanhan testamentin setämies: akka saatana.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri190.html on line 140: Novgorod oli Kiovan Venäjän toiseksi tärkein keskus. Sen sijainti Itämereltä Mustalle merelle johtaneen Viikinkien idäntien sekä Volgaa pitkin itään suuntautuneen reitin risteyksessä vauhditti kaupan, käsityöammattien ja kulttuurin kehitystä. Vielä keskiajalla Novgorod oli tärkeä kaupunki myös alueen suomensukuiselle väestölle, tästä kertoo esimerkiksi kaupungin keskiaikainen Tšjudintsov -niminen katu, joka on viitannut Tsudeihin. Ne oli niitä tsuhnia.
ellauri190.html on line 163: Kultainen orda (mong. Алтан Орд, Altan Ord, ven. Золотая орда, Zolotaja orda) oli mongolien perustama, nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut keskiaikainen valtio. Se oli eräs Mongolivaltakunnan seuraajavaltioista.
ellauri282.html on line 344: Pyhä Ignatius Loyola (1491 Loyola, Guipuzcoa, Espanja – 1556 Rooma, Italia), kastettu nimellä Íñigo López, oli katolinen ilkimys, jesuiittaveljestön perustaja ja mystikko. Íñigon nimi on keskiaikainen baski deminutiivi sanalle "Minun pikkuinen". Se kyllä vaurioitui myöhemmin, kuten saatte lukea.
xxx/ellauri218.html on line 71: Jostain syystä kuva oli Life-lehden keskiaukeaman ärvökuva siinä 50-luvun Gianzin ja Dodgersien mäzissä jota de Lillo kuvaa pitkäveteisen tarkasti pääteoxensa alussa. J. Edgar Hoover ei saanut irrrotetuxi siitä kazettaan. Me takuulla nähtiin alkuperäiskuva Pradossa vaikken yhtään muista. Ei se ole keskiaikainen, Lillo hölmöpää!
xxx/ellauri303.html on line 499: Juutalainen perinne korostaa enimmäkseen suht. vapaata tahtoa, ja useimmat juutalaiset ajattelijat torjuvat determinismin sillä perusteella, että vapaata tahtoa ja vapaan valinnan harjoittamista on pidetty moraalisen elämän edellytyksenä. "Näyttää siltä, ​​että sekä Raamattu, joka kehottaa ihmistä valitsemaan hyvän ja pahan välillä, olettaa moraalista epämääräisyyttä, että rabbit, jotka päättävät noudattaa hyvää taipumusta pahan sijasta, kuuluu jokaiselle yksilölle." Maimonides intti sinnikkäästi vapaan tahdon sopivan yhteen Jumalan ennaltatietämisen kanssa (Mishneh Torah, Hilkhot Teshuvah 5). Vain kourallinen juutalaisia ​​ajattelijoita on ilmaissut deterministisiä näkemyksiä. Tähän ryhmään kuuluu keskiaikainen juutalainen filosofi Hasdai Crescasja 1800-luvun hasidilainen rabbi Mordechai Yosef Leiner Izbicasta, plus tietysti Barukh Spinoza.
xxx/ellauri354.html on line 594: Sefer Zerubavel ( heprea : ספר זְרֻבָּבֶל , latinisoitu : Sēfer Zərubbāḇél ), jota kutsutaan myös Serubbaabelin kirjaksi tai Serubbaabelin apokalypsiksi, on keskiaikainen heprea - apgoypsen tyyliin kirjoitettu 1000 - luvun alussa. näyt (esim. Daniel, Hesekiel), jotka asetettiin Serubbaabelin, viimeisen Daavidin suvun jälkeläisen suuhun, joka otti merkittävän osan Israelin historiassa ja loi toisen temppelin perustan 600-luvulla eaa. Arvoituksellinen postpakolainen raamatullinen johtaja saa ilmestysnäön, jossa hahmotellaan Israelin ennallistamiseen, päivien loppuun ja kolmannen temppelin perustamiseen liittyviä henkilöitä ja tapahtumia.
xxx/ellauri376.html on line 161: Vuodesta 1977 lähtien Presleystä on tehty lukuisia väitettyjä ufohavaintoja. Joidenkin fanien pitkäaikainen salaliittoteoria on, että hän teeskenteli kuolemansa kuin Adolf Hitler. Hänet on nostettu, kuten keskiaikainen pyhimys, kulttihahmoksi. Hän on ikään kuin pyhitetty huudoilla. Elvis on noussut suureksi taiteilijaksi, suureksi rokkariksi, suureksi schlockin toimittajaksi, suureksi banaanixi sykkiväxi, suureksi voiman symboliksi, upeaksi kinkuksi, hienoksi ihmiseksi, ja, kyllä, mahtava amerikkalainen.
xxx/ellauri387.html on line 92: Friðþjófr Uljaan saaga [fri:θjou:fr] (isl. Friðþjófs saga hins frækna) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se sijoittuu aikaan ennen Islannin asuttamista ja luetaan siksi muinaissaagoihin. Saaga kertoo Friðþjófr Þorsteinninpojasta, sognevuonolaisen talonpojan pojasta, joka ansaitsee lisänimensä rohkeudellaan, ja rakastuu Sognin kuninkaaksi kutsutun Belin tyttäreen Ingibjörgiin. Tämä on kuitenkin luvattu Sveanmaan (isl. Svíþjóð) kuningas Hringrille, ja alhaissyntyinen Friðþjófr saa siksi Ingibjörgin puolisokseen vasta lukuisten eri käänteiden jälkeen. Friðþjófr Uljaan saagasta on säilynyt kaksi versiota. Näistä lyhyempi on laadittu Islannissa 1200-luvun loppupuolella tai 1300-luvun alussa, mutta sen varhaisimmat säilyneet käsikirjoitukset ovat 1400-luvun lopulta. Saagan pitempi versio on todennäköisesti 1400-luvulta, ja se on säilynyt vain paperikopioina, digitaalinen on kadonnut. Kaiken kaikkiaan saagasta on säilynyt useita kymmeniä käsikirjoituksia, mikä kertoo Friðþjófr Uljaan saagan olleen hyvin suosittu. Saagan lisäksi on säilynyt myös Friðþjófrin tarinaan liittyvää rímuramurillumarei-runoutta, josta saadut vaikutteet näkyvät saagan nuoremmassa versiossa. Friðþjófr Uljaan saagaa ei ole suomennettu. Aiemmin siteerattu Isokukko Uljas on ihan toinen saaga.
xxx/ellauri420.html on line 82: Lopulta hän seisoi harmaapukuisen ilmestyksen edessä. Huolimatta jäisestä sateesta, joka nyt tippuu hänen hatusta ja alas hänen selkäänsä, Hill hymyili. "Etkö ole kiehtova näky?" hän sanoi ihastuneena. "Luulin, että olet noita tai keskiaikainen karhu, joka heräsi henkiin."
12