ellauri002.html on line 580: nää kaks ernua, kesäkuun illat

ellauri055.html on line 944: Sillinpää kuoli Mehiläisen sairaalassa Helsingissä 75-vuotiaana kesäkuun alussa 1964. Ruumiinsiunauksen Helsingin tuomiokirkossa toimitti piispa Eelis Gulin ja muistopuheen piti professori Rafael Koskimies, jonka Sillinpää oli määrännyt tähän tehtävään jo vuosia aiemmin. Sillinpää haudattiin Hämeenkyrön vanhalle hautausmaalle. Siellä on varmaan Koskisia kuin Mannisia Kangasniemellä. Tai sitten ei. Asteroidi 1446 Sillinpää on varmaan liian pieni tehdäxeen suurta koloa osuessaan maahan.
ellauri064.html on line 427: Nimismies Weneliuksen murhayritysjutun tutkinta eteni niin, että Wartiovaara vangittiin tammikuussa 1927 ja hänet tuotiin Kokkolaan kuulusteltavaksi. Kun toista jutun syytettyä Åkerblomia oltiin tuomassa Kokkolaan, tämä hyppäsi liikkuvasta pikajunasta Kruunupyyn kohdalla ja piiloutui metsään, josta etsijät hänet kuitenkin löysivät. Jutun käsittelyn aikana Åkerblom karkasi uudelleen kesäkuun alussa 1927 Kokkolan poliisiputkasta. Hänet kuljetettiin Essex-merkkisellä henkilöautolla Tampereelle ja sitten kertoman mukaan pyykkikorissa Helsinkiin Toivolan huvilaan, josta poliisit pidättivät hänet kymmenen päivän kuluttua. Heinäkuussa 1927 Maria Åkerblom ja metsänhoitaja Wartiovaara tuomittiin Kokkolan raastuvanoikeudessa 15 vuoden kuritushuonerangaistukseen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan. Vaasan hovioikeus alensi myöhemmin Wartiovaaran tuomion 12 vuoteen ja Åkerblomin tuomion 13 vuoteen. Korkein oikeus alensi Åkerblomia tuomiota vielä kahdeksaan vuoteen. Åkerblom yritti tuomiota kärsiessään paeta Hämeenlinnan naisvankilasta, mutta pako päättyi jo Hämeen läänin Koskella, kun pakoauto törmäsi sillankaiteen kivipilariin. Vankilasta vapauduttuaan Wartiovaara asettui Helsinkiin ja jatkoi edelleen mukana Åkerblomin liikkeessä.
ellauri242.html on line 178: Perventsevin romaanissa "Kunnia nuorelta iältä" (1948) Adzhimushkayn louhosten puolustamisen teema kosketettiin ensimmäisen kerran.. Yksi kirjan hahmoista, Arseniy Afanasiev, kertoo olleensa louhosten puolustajain jäsen. "Toukokuusta kesäkuun viidenteentoista päivään he istuivat. Viisitoista tuhatta ihmistä... He romahtivat meidät kivillä, muurittivat uloskäynnit. Kivet imettiin, vettä ei ollut... Siellä kolme lasten hautausmaata jäi louhoksiin... Ja sitten niistä päästettiin savua ja sitten kaasua... kaasua... Kolmesataa ihmistä lähti, lähti tiehensä. Viidestätoista tuhannesta kolmesataa!" Yksi ensimmäisistä joka mainitsi tämän sodanaikaisen tragedian oli Perventsev.
ellauri270.html on line 157: Joulukuun 1944 ja kesäkuun 1945 välillä liittoutuneet pommittivat Kwae Yaen molempia siltoja useita kertoja, aluksi huonolla menestyksellä.
ellauri316.html on line 153: raskaita tappioita, joita pelkästään Lounaisrintamalla kesäkuun 13. päivään
ellauri323.html on line 62: VITA SACKVILLE-WEST kirjoitti The Edwardians huvikseen ja tehdäkseen rahaa. Hän sai idean kirjasta ollessaan lomalla miehensä Harold Nicolsonin kanssa Rapallossa keväällä 1929, "ja aion kirjoittaa sen tänä kesänä ja tehdä omaisuuteni", hän kirjoitti Virginia Woolfille. "Se tulee olemaan sellainen vitsi, ja kaikki ovat vakavasti suuttuneita." Woolfs' Hogarth Pressin oli määrä julkaista se, ja Vita piti Virginia Woolfin ajan tasalla sen edistymisestä. "Se on aivan täynnä aristokratiaa. Pidätkö siitä? Minusta tuntuu, että jo pelkästään snobisista syistä sen pitäisi olla erittäin suosittu." Se oli. Kun The Edwardians ilmestyi toukokuussa 1930, oli heti selvää, että Hogarth Pressillä oli suosittu menestys käsissään. "Vitan kirja on niin bestseller, että Leonard ja minä vedämme rahaa kuin simpukoita verkosta", Virginia Woolf kertoi veljenpojalleen Quentin Bellille kesäkuun alussa. "Myymme noin 800 joka päivä." Myynti oli ylittänyt 20 000:n jo heinäkuun lopussa. Yhdysvalloissa, jossa sen julkaisi Doubleday, Doran, se oli kirjallinen kilta -kirja kuukauden kirja. Se jatkoi myyntiä; se on käännetty useille kielille ja dramatisoitu näyttämölle; se oli Vita Sackville-Westin kaupallisesti menestynein kirja.
ellauri352.html on line 448: König liittyi NSDAP: hen 1. syyskuuta 1939 ja oli Waffen-SS: n jäsen kesäkuun 1943 puolivälistä lähtien. Luultavasti tässä vaiheessa hänet siirrettiin Auschwitzin ja Auschwitz-Birkenaun pääleirille leirin lääkäriksi. Naisleirillä hän osallistui myös vankien valintaan kaasukammioihin, joissa heidät sitten murhattiin. König suoritti myös näennäislääketieteellisiä sähköiskuhoitoja sairaille naisvangeille. Loppukesästä 1944 Königistä tuli Auschwitz-Monowitzin leirinlääkäri Horst Fischerin seuraajana. Osana Auschwitzin keskitysleirin evakuointia König lähetettiin Mittelbaun keskitysleirin kautta Neuengammen keskitysleirille tammikuussa 1945, jossa hän työskenteli jälleen leirin lääkärinä.
ellauri369.html on line 238: Kesäkuun 5. ja 6. päivän mielenosoitukset, joita kutsutaan myös kesäkuun 1963 tapahtumiksi tai (iranilaisen kalenterin mukaan) Khordadin 15. päivän kansannousuksi.
xxx/ellauri010.html on line 357: Toukokuun ja kesäkuun ovat maksaneet.

xxx/ellauri059.html on line 45: En varsinaisesti itkenyt Marie Antoinetten kuolemaa. Surin onnetonta rakkautta ja sitä, että hänet erotettiin lapsistaan ja sitä onnetonta kirjettä, jonka hän kirjoitti lokakuisena aamuna 1793. Hänen kälynsä madame Elisabeth ei milloinkaan saanut sitä. Siitä syystä vihaan Robespierreä enemmän kuin hänen muiden julmuuksiensa tähden.Olisi ollut aivan eri asia, jos hän olisi antanut viedä kirjeen perille, ja lapset olisivat saaneet tietää heidän äitinsä ajatelleen heitä viimeiseen henkäykseen asti. Tai että se pieni salainen viesti olisi toimitettu eräälle ruotsalaiselle aatelismiehelle, joka odotti tietoja huolesta harmaana. Moinen inhimillinen ajatus tuskin edes pälkähti Robespierren kylmään, laskelmoivaan päähän. Hän sen sijaan kätki viestit kylmäverisesti omiin patjoihinsa. Saatoin aivan nähdä hänet silmissäni! Hän luki niitä varmasti joka ilta ennen kynttilan sammuttamista: "Eivät voi erottaa sydämiä toisistaan" hah hah, hän nauroi kylmästi ja kätki kirjeen taas patjaansa. Siellä hän piilotteli niitä yhdeksän kuukauden ajan. Mutta eräänä kesäkuun yönä 1794 herra Robespierre ei enää kallistakaan päätään pehmeälle pielukselleen. Hänellä ei nimittäin ole päätä enää, se on katkaistu Place de la Révolutionilla. Silloin kirjeet tulevat esiin. Vastaanottajat vain eivat enää ole tavattavissa. Madame Elisabeth-parka koki saman kohtalon kuin onneton kälynsä, samalla paikalla. Vain kirjeet jäivät. Marie Antoinette-raukka! Hänkin oli kerran nuori ja iloinen, ja asui rakastettuna kauniissa linnassa joka oli koko maailman keskipiste.
xxx/ellauri177.html on line 109: Sitten hänen mieleensä palasi muisto seuraavasta vihkimisestä, juhlallisempana, pelottavampana, keskellä samaa urkujen laulua, jonka keinuminen näytti olevan Jumalan bravuuri; sinä päivänä hänen harteillaan oli alidiakonin dalmaatikko, hän vannoi tervaavansa perseensä ikuisiksi ajoiksi siveyden lupauksella, hän vapisi koko lihastaan uskostaan huolimatta kauheasti: piispan "Munat tähän koriin" laittoi kaksi hänen tovereistaan pakenemaan kalpeina hänen vierestään; hänen uusina tehtäviään oli palvella pappia alttarilla, valmistaa pylväitä, laulaa kirje, pyyhkiä malja ja kantaa ristiä kulkueessa. Ja lopuksi hän parahti viimeisen kerran kappelissa kesäkuun auringon säteilyn alla; mutta tällä kertaa hän käveli kulkueen kärjessä, hänellä oli unlucky Alf sidottu vyöhönsä, tähti ristissä rinnassa, keula putosi hänen kaulastaan; Hän pyörtyi korkeimmasta tunteesta ja näki hänelle pappeuden antaneen piispan kalpeat kasvot, pappeuden täyteyden kolminkertaisella kätten päällepanemisella. Kirkollisen kuuliaisuuden valan jälkeen hänestä tuntui kuin hänet olisi nostettu paasikiviltä, kun prelaatin täysi ääni puhui latinalaisen lauseen: "Accipe Spiritum sanctum: quorum miseris peccata, remittuntur eis, et quorum retineris, retenta sunt." Eli saat täten täydet supervoimat, vallan sitoa ja päästää. Paizi tietenkin ize izesi. Siihen tarviit kolleegan apua.
xxx/ellauri253.html on line 48: Ilkka Remes (s. 13. joulukuuta 1962 Luumäki), kynäilijä oikealta nimeltään Petri Pykälä, on suomalainen jännityskirjailija. Hän on suosituimpia suomalaisia kirjailijoita. Remeksen teosten myynti ylitti kesäkuun 2006 alussa miljoonan kappaleen rajan, ja marraskuussa 2016 hänen teoksiaan oli myyty yli kaksi miljoonaa kappaletta. Ei sillä vielä kuuhun mennä.
13