ellauri021.html on line 79: Alcott oli 37 vuonna 1869 kun se kirjoitti lehteen Pollyn jatkokertomuxena. Samaan aikaan kuin Pikku naisia. Se oli sairaalloinen, lavantautinen, naimaton ja feministi. Kuoli 55-vuotiaana lavantautiin tai elohopeaan.
ellauri023.html on line 1203: Nyt olen päässyt pienen ohukaisen vihreen kirjan loppuun. Se oli surullinen, muttei masentava. Loppu oli aika lyyrillinen, siis epätodellisen oloinen. Ei käynyt hyvin eikä huonosti, ei oikeastaan käynyt kuinkaan. Ei sattunut. Herttaisia kesämuistoja, sellaisia just joita 60 vuotias täti voisi kertoa 30-luvulta. Kivasti kertomuxen fokus lopuxi nyrjähti, ei enää tiennyt kuka puhuu mitä kenelle. "mezä missä poimimme isäsi kanssa mustikoita kerran". Syöpäinen tyttö lähtee kuplassa elänyttä, jäihin ehkä pudonnutta poikaa vastaan. Kuolema on orjantappura jonka kautta päästään kiinni rubiiniin, runoili Karl Venneberg, Gunnelin ikä- ja ehkä opiskelutoveri, nelkytlukulaisia. Niinpä niin. Uskokoon ken voi.
ellauri033.html on line 514: Tää on siitä lysti kirja lukea et Polle saarnaa tosi paljon kertomuxen välissä. Ansionsa mukaan saavat jutku Spinoza (mitä se sanoi mustasukkaisuudesta?), misogyyni Schopenhauer ja tieteellinen determinismi (Calle joka oli ortodoxisuuteen kallellaan luki 60-luvulla Monodia!). Se on pahempa kuin musulmaanien fatalismi. Eise niin voi olla, korskuu Polle. Kokonaisuus on enemmän kuin osinsa summa, siinä on jotain laskematonta, jumalan sormi niinkuin nakki männynkylessä tulee kaupan päälle supenumeräärisesti, yhteenlasku onkin superadditiivinen.
ellauri047.html on line 807: Dobbyn kertomuxen mukaan Friederike Brionissa oli luontaista tahtia, kun se kirmasi tuoxuvana lehmävaljakoiden perässä halki lukuisien kanatarhojen. Se oli kuin pieni kansanlaulu, ei sanoja ollenkaan. Millehän se tuoxui? Veikkaan Brie-juustolle.
ellauri088.html on line 597: Klapkan kirjan pitkäveteisyys selittyy sillä että se julkaistiin jatkokertomuxena. Noi George ja Harris oli sen oikeita kamuja, mutta veneretki oli oikeasti sen hanimuun. Jeromen teutonofobiaa edustaa myös seuraava hauska tarina:
ellauri097.html on line 507: Gilgameshin elämän suuri rakkaus oli Enkidu, villimies. Gilgameshin äiskä, jumalatar, ennusti sille Enkidusta: sulle tulee vahva partneri ... rakastat häntä vaimona. Prostituutti Shamhat, joka opetti Enkidua talon tavoille, kertoi sille että sä ja Gilgamesh tuutte rakastamaan toisianne. (Tytöt aina kertoo näin et ne vaihtaa kesken kertomuxen ekaan ja toiseen persoonaan. Ne on empaattisempia.)
ellauri100.html on line 1320: Sen mallissa oli 3 vaihetta eli faasia. Eka vaihe on toiminnan semiotiikka, jossa vuorostaan on kolme ossaa, eli mitä sadun hahmot puuhaavat (ne nimittäin hakee kamoja kuin muumipelissä - tää on suoraan tota EAT! tematiikkaa), kertomusskeema (missä järjestyxessä ne puuhat kerrotaan, eli suunnitelma, toteutus ja palkintojen jako), ja lähinnä pintaa kertomuxen aliohjelmien kielioppi, jossa määritellään miten hahmot saa ja menettää pelimerkkejä.
ellauri141.html on line 785: Esim Hugo von Hofmannsthal (toinen mitättömyys) koskaan ilmestymättömässä esipuheessaan saxalaiseen laitoxeen puhuu narratiivista. Hahaa, eise ole, Saint John vain narrasi, pelkkää perseilyä se on! Toinen hölmö T.S.Eliot, joka englanninsi sen, oli näkevinään siinä X cantoa, jossa väliin perustetaan kaupunkia ja väliin matkustellaan yhä syvemmälle autiomaan uumeniin. Mut ei sekään siitä oikein saa valmista. Ei siinä ole juonta siteexi eikä sankariakaan. Ihan paska kertomuxena. Alussa ja lopussa on joku chanson kuitenkin.
ellauri254.html on line 41:
ellauri294.html on line 336: Ja nyt tulee koko kertomuxen kaunein kohta! Tekla ei suinkaan alkanut heti rähistä pelkurille Paavolle, vaan sanoi vaan: Olen saanut peson, oi Paavali. Siveellisen puhtoisuuden vaatimus oli täytetty. No ei niistä kumminkaan tullut paria, vaan lähtivät kumpikin omalle lähetysalalleen.
ellauri360.html on line 356: Tulinpa vihdoin lukaisseexi Ritva Rouhunkosken toimittaman Reissu-Lassi Hiekkalan matkakertomuxen Saxan ja Tanskan matkalta 1922 maailmansotain välissä. Lassi kävi kansakoulun ja kansakoulunopettajaseminaarin ja oli sixi aina vähän katkera "ylioppilaille". Liian mukavat on niillä täällä oltavat! Ottaisivat mallia Saxasta, jossa kulkevat ryysyissä ja elättävät ize izensä volttikuskeina.
xxx/ellauri081.html on line 540: Marja ja Matti Tuhti kävivät Intiassa turistimatkalla viime vuosituhannella. Marja kirjoitti siitä matkakertomuxen Lehdykkään. Reportaashista ilmeni mm. seuraavaa. (Ei vaitiskaan. Ao. Lehdykän numeroa ei löydy. Lehdykän seuraavan numeron sisältöä: Kirjailija Kristina Carlsonin haastattelu.) "Iltalehti intialainen mies" hakusanoilla löytyy seuraavaa:
xxx/ellauri154.html on line 43: Sen ylevän moraalisen opetuxen ohessa, jonka tämän tarinan ozikko sisältää, eli että koska onnetar on nainen, se aina asettuu naisten puolelle ja edellyttää siten miehiltä kelvollista käytöstä, meille on käynyt selväxi, että viisauden sisällöstä 9/10 on vaiteliaisuutta. Lisäxi se räkämunkki, joka kirjoitti tämän kertomuxen, haluaa vaivihkaa antaa toisen yhtä mainion opetuxen, niittäin sen että sama izekkyys, joka solmii niin monia ystävyyssuhteita, parhaiten myös auttaa tärvelemään ne. Tästä saatte kauniimpia opetuxia ja järeämpää moraalia kuin mistään muusta kertomuxesta elämänne varrella. Nukkukaa kovalla maalla kuin ritari Hyvä Halu, ja kävelkää paljon kuin Tienkulkija-Ukko, jos haluatte vauhtia Jussi Kellonläppäänne, niin että paitanne kertoo kainostelematta mitä voimallisimmasta kohoheilahduxesta.
xxx/ellauri287.html on line 65: Löysin Antikvariaatti Sofian ulkolaatikosta 1 egellä H.V. Mortonin matkakertomuxen Paavalin jäljillä, suom. Aune Krohn, v. 1938. H.V. Mortonin Pyhän Paavalin rappusissa jäljittelee häikäisevästi apostolin kuuluisaa uskon matkaa Israelin, Kreikan ja Italian halki käyttämällä itse Raamattua oppaana. Morton, joka kuuntelee hyviä tarinoita ja tarkkailee yksityiskohtia, luo pakkolukuisen kertomuksen, joka tyydyttää uteliaimman matkailijan sekä tietoisemman ja intohimoisimman Raamatun lukijan. Jokainen leipä jonka otat jokainen leffa jonka duunaat jokainen rappu jonka väsäät mä tuun kellottaan suaaa.
xxx/ellauri410.html on line 907: Juskan piirroxesta ja sen selityxestä tuli mieleen Jönsin kansakouluikäisenä kertoma tarina miehestä vedenhakureissulla, joka putosi monta kertaa avantoon ja lopuxi sirotti kuusenoxia oven eteen. Siitä syntyi kertomuxen aikana piirros alastomasta naisesta. Maija Vironmäki lähetti Jönsin kuvan kanssa jodekan (Tauno Hirvonen) puhutteluun.
15