ellauri002.html on line 1918: No se romahdus. Se hiipi maaliskuussa vähitellen Cambridgen takatalvessa, talven lumi oli sulanut, uutta lunta alkoi hienokseltaan tipahdella taivaalta isoina hahtuvina. Mutta tämä vaatii oman episodin, palaan siis mielirunoilijani pariin. Huomaa Franz Kafkan hieno sairaskertomus ohessa.
ellauri003.html on line 75: tai se on onnelliseen loppuun päättyvä traaginen kertomus.
ellauri005.html on line 1940: Koko vuosikertomus on läpi vedetty.
ellauri012.html on line 237: Kaikista kurjuuksista huolimatta voit olla millainen tahdot kirjeessä. Kirjeet keksittiin lohduttamaan sellaisia yksinäisiä kurjia kuin mä. Nyt kun mä olen menettänyt ilon nähdä ja pitää sut, niin koitan korvata sitä vähän sun kirjeillä. Sieltä luen sun salaisimmat ajatukset; mä kuljetan niitä aina mukanani, ja pussaan niitä koko ajan; jos olet mustasukkainen, kohdista se sun kirjeisiin, ne on sun ainoat kilpailijat. Jottei siitä koidu vaivaa, kirjoita aina vaan mikä tulee ensin mieleen, älä suunnittele; kuulisin mieluummin sydäntä kuin aivoja. En voi elää ellet kerro että vielä rakastat mua; mutta sen pitäis tulla niin luonnostaan, että voin uskoa, että teet sen vapaaehtoisesti. Ja koska tämä surullinen kertomus sun ystävälle herätti mun kaikki surut, on vähintään oikein että lohdutat mua nyt muuttumattomalla rakkaudella.
ellauri015.html on line 1138: Mustansininen rynnäkkö Rönkkölän kylässä, kertomus. Sos.-dem. työläisnuorisoliitto, Helsinki 1935 (nimimerkillä Urpo)
ellauri019.html on line 665: Kosovon albaanimamun Pajtim Statovcin Bolla romaanin mottona oli hyvin Paulo Coelhomainen pikku kertomus, jossa paholainen lupaa jehovalle toimittaa kiärmeksen pois kuleximasta paratiisista, jos saa palkkioksi siltä sen pojan. Jumala suostuu kauppaan vaikka pitkin hampain. Aika kerettiläinen versio ilosanomasta, manikealainen muunnelma. Mut albaanithan onkin mumslimeita, vääraleukoja.
ellauri022.html on line 938: Khosrow ja Shirin ( persiaksi: خسرو و شیرین) on persialaisen runoilijan Nizami Ganjavin (1141–1209), joka kirjoitti myös Laylan ja Majnunin, kuuluisan traagisen romanssin nimi. Se kertoo pitkälle kehitetyn fiktiivisen version tarinasta Sasanian kuninkaan Khosrow II: n rakkaudesta Armenian prinsessa Shiriniin, josta tulee Persian kuningatar. Olennainen kertomus on persialaista alkuperää oleva rakkaustarina, joka tunnettiin jo suuresta eepos-historiallisesta runosta Shahnameh ja muista persialaisista kirjailijoista ja suosituista tarinoista, ja muissa teoksissa on sama otsikko.
ellauri026.html on line 662: > Herakleitoksesta kerrotaan useita tarinoita, joihin kuuluu kertomus hänen kuolemastaan. Sen mukaan hän kylpi sairaana karjanlannassa ja hylkäsi lääkärien ohjeet. Hyvä hämärä!
ellauri028.html on line 83: Matkakirjeitä Maasta (engl. Letters from the Earth) on Mark Twainin postuumisti julkaistu kirja ja sen nimikertomus. Vuonna 1962 julkaistun teoksen toimitti Bernard DeVoto. Valikoima teoksesta ilmestyi suomeksi Kristiina Kivivuoren suomennoksena 1963 Gummeruksen kustantamana. Tää paasaus koskee vaan sitä turinaa.
ellauri028.html on line 146: apotti on jo luukulla. Paizi ei Boccacciolla ole sellasta kertomusta.
ellauri028.html on line 615: Kasku on ikävystyttävä luonteenomainen kertomus jostain julkkixesta. Se on vielä yx alajaji puujalasta.
ellauri029.html on line 482: Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Tyhjästä on paha nyhjästä, sanoi jo Perza Rovamo. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. (Mutta kukas loi Jahve-jumalan! Hahaa, gotcha!) Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin anteroa hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.
ellauri030.html on line 1007: Kiinalaiset haukkui kristittyjä lähettejä sadunkertojixi, kun kristittyjen evankeliumi oli niistä vaan kertomus, josta puuttuu pelikirja. Missäs säännöt on? Käviköhän Wilhollekkin näin. No sen yleisö oli oppimatonta väkeä, ne varmaa tykkäskin tarinoista.
ellauri033.html on line 587: Sixte lukee siis edelleen ihmishukan kertomusta tapahtumista markiisin huvilinnassa. Eri narsistista textiä. Minkähän verran tässä on omaelämäkerrallista? Ainakin se varmaan et ihmissusi alias Bourget oli tyttöystävien mielestä nätti poika, ja se että sitä rotinkaisena otti suunnattomasti päähän, mut samalla vähän himotti markiisin lihasaivoinen pikkuwiixinen pikkusikareja poltteleva aatelispoika joka osas razastaa, miekkailla ja pelaa biljardia. Rotinkainen Bourget tunsi vaan pelin taskuversion.
ellauri039.html on line 24: Max ja Moritz on ilmeisesti opettavaiseksi tarkoitettu saksalainen kuvakertomus vuodelta 1865, jonka laati Wilhelm Busch. Se kertoo kahdesta kurittomasta pojasta, jotka eivät lakkaa tekemästä kepposia ja jotka jauhetaan lopulta jyviksi. Suomeksi kertomuksen riimitteli Kalle Väänänen.
ellauri039.html on line 26: Max ja Moritz edustaa eurooppalaista 1800-luvun kuvakertomusta, jota on pidetty modernin sarjakuvan eräänä edeltäjänä. Max ja Moritz itse oli vanhimman edelleen jatkuvan sarjakuvastripin, Rudolph Dirksin Kissalan poikien (Katzenjammer Kids), esikuva.
ellauri042.html on line 576: Harold Pinter käytti muutamia Sacksin tapauskertomuksia näytelmässään A Kind of Alaska, ja vuonna 1990 Sacksin kertomusten pohjalta tehtiin elokuva Awakenings (suomeksi Heräämisiä), jossa Robin Williams ja Robert de Niro olivat pääosissa. Elokuva teki Sacksista maailmankuulun.
ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri046.html on line 335: Niinkuin se ettei Don Juanista vois tehdä kertomusta. Byron oli jo tehnyt sellaisen 1819, ja tosi hyvän. Turhaa suunpiexentää. Söörenissä voi olla ainesta kriitikoxi, mut kummonenkaan taiteilija se ei ole, eikä ajattelija.
ellauri055.html on line 1428: Tähän saa loppua kertomus lapsekkaasta runoilijasta, heikko hyvästijättö-säkeistö koko menneen kesän runoelmalle. Mutta tässä valossa ei mikään ole naurettavaa, kaiken raukenevaisuus vain on ilmeinen. Kimalaisen surina ja seinäkellon väsähtänyt astunta. Maurisemaista.
ellauri058.html on line 527: Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo (11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000 Tampere) oli tunnettu suomalainen kirjailija. Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos. Päätalon tuotanto sisältää 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.
ellauri060.html on line 1149: Muka dystopiasarja käsineidin kertomus, hah hah, sehän on 1-1 jenkkilän arkipäivää tänä päivänä. Ei ole paljon mielikuvitusta tarvinnut käyttää. Samat setämiehet, sama fundamentalismi, samat feikkiuutiset, sama presidentti Trump. Sama katuväkivalta, ICE-äijät, mädät tädit ja sedät, sama makeileva kuritus.
ellauri062.html on line 996: Lehtilukusalissa istuu noin 30 asiakasta. Kaikki eivät vielä ole oppineet pyyhkimään siten, että paperi ei lainkaan rapisisi. Silmääni osuu kauhukertomus oppilaiden pipoja takavarikoivasta naisrehtorista (HS 13.11.02). Minullakin on pipo päässä sisällä. Me lehtisalissa enimmäxeen ääneti piereskelevät olemme enimmäxeen syrjäytynyttä väkeä.
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri088.html on line 287: Inhosin sitä, että Jumala jätti poikansa rukoilemaan hirvelssä tuskissa eikä alentunut vastaamaan hänen avunpyyntoihinsä. Kyilä, koko kertomus masensi minua. Entä ylösnousemus: hirveästi piinattu ruumis, joka palasi elämään? Kuolleista nousseet pelottivat minua, en saanut yöllä unta. Miksi kokea kuolema, jos sen jälkeen tulikin takaisin ja eli ikuisesti? Ja mitä järkeä oli 1kuisessa elämässä kuolleista herätettyjen ihmisten joukossa? Oliko siină todellakin kysymys hyvityksesta - eikö se pikemminkin ollut sietämättömän kauhun tila? Ei, ei, taivaissa asuva rakkaudeton Isà oli aivan samanlainen kuin Matteuksen ja Luukkaan jakeiden rakkaudeton isä, joka antaa kiven, käärmeen tai skorpionin nälkäiselle pojalleen, joka pyytää leipää. Jos olisin keskustellut asiasta oman isäni kanssa,olisin vahingossa saattanut livauttaa: tämä isähän on vielä pahempi kuin sinä.
ellauri093.html on line 38: Pakottamisesta, väkivallasta sekä kadotuxella uhkailusta on ollut sana sanaa vastassa. Asianomistajan kertomusta ei ole kaikilta osin voitu pitää varsin luotettavana eikä sitä tukevaa näyttöä ole ollut riittävästi. Syyte ja syytteeseen liittyvät vaatimukset hylättiin kokonaisuudessaan. Tuomio ei ole lainvoimainen.
ellauri096.html on line 378: [...] jos kukaan, joka ei ymmärrä jumalallisen kaunopuheisuuden sävellajia, löytää jotain näistä asioista [fyysistä kaikkeutta koskien] kirjoistamme, tai kuulee samaa noista kirjoista, niin että se vaikuttaa olevan ristiriidassa hänen omien järjellisten kykyjensä havaintojen kanssa, antakaa hänen tietää, että nämä muut asiat eivät ole millään tavalla tarpeellisia kirjoitusten antamien varoitusten, kertomusten tai ennustusten kannalta. Lyhyesti, on sanottava että kirjailijamme tiesivät totuuden taivaista, mutta ei ollut heidän kauttaan puhuneen Jumalan Hengen tarkoituksena opettaa ihmisille mitään mikä ei olisi hyödyksi heidän pelastukselleen.
ellauri097.html on line 491: Ferranten takakannen texti on aivan anuxesta. "Elämännälkä ajaa hyväosaista teiniä syvälle rahvaanomaiseen Napoliin." Kylläpä oli keskiluokkainen lause. Kenenkähän persepään kynästä se on peräisin. Tää on säätymoraliteetti, ei mikään vitun road movie. No on se kyllä kehityskertomus, teini-iän skizoja. 7 tarinan typologiassa ehkä lähinnä tollanen qvest, koska siinä on taikaesine, se rannekoru.
ellauri100.html on line 1320: Sen mallissa oli 3 vaihetta eli faasia. Eka vaihe on toiminnan semiotiikka, jossa vuorostaan on kolme ossaa, eli mitä sadun hahmot puuhaavat (ne nimittäin hakee kamoja kuin muumipelissä - tää on suoraan tota EAT! tematiikkaa), kertomusskeema (missä järjestyxessä ne puuhat kerrotaan, eli suunnitelma, toteutus ja palkintojen jako), ja lähinnä pintaa kertomuxen aliohjelmien kielioppi, jossa määritellään miten hahmot saa ja menettää pelimerkkejä.
ellauri107.html on line 562: Phillun kertomus ekan vaimon abortista olis hirvittävää kuultavaa sen lukemana äänikirjana. Kamala se on muutenkin. En usko sen seliselistä sanaakaan. Kylmä hirviö, hirvee kylmiö. Callekin puhui mielellään moraalista izekurista ja periaatteista. Ne on anaalis-obsessiivisten apinoiden mielisanoja, sellaisten joiden kurenauha peräaukossa on liian tiukalla.
ellauri108.html on line 88: Rastat tuo mieleen helluntaiystävät, nekään ei halua järjestäytyä kirkkokunnaxi. Kummatkaan ei ottaneet uskoaxeen että niiden hengellinen johtaja on kuolevainen. Kaikkein huvittavinta rastoissa on miten ne kaiken ton prinssi Philip jumalaxi -cargokultin alla pössypäisinä on tismalleen samanlaisia vanhoillis-patriarkaalisia törkimyxiä kuin niiden vanhat orjaisännät. Siitä (jos ei muuten) huomaa miten kaikki toi kehyskertomus on vaan kuorrutusta lapsille ja lapsenmielisille. Ihan mikä eläinsatu kelpaa hyvänsä, kuhan saadaan nostetuxi omaa häntää ja säilytetään muuten status quo.
ellauri109.html on line 391: No niinpä tietysti. Old boys network pelas taas kuin junan vessa. Vitun mursuwiixi kusipää. Se Madame Bovary prujaus oli varmaan vesipäisen Flaubertin Coletista distilloima paha nainen -kertomus.
ellauri115.html on line 732: Marcus Atilius Regulus (kuoli mahdollisesti 250 eaa.) oli Rooman tasavallan konsuli ja sotilasjohtaja, joka nähtiin Roomassa sankaruuden esikuvana. Perimätiedon mukaan Regulus pysyi vangittuna Karthagossa kunnes hänet lähetettiin Roomaan neuvottelemaan joko rauhasta tai vankienvaihdosta. Hänen kerrotaan vaatineen senaattia kieltäytymään Karthagon ehdotuksista, minkä jälkeen hän noudattaakseen vapauttamisensa ehtoja palasi vankeuteen Karthagoon huolimatta roomalaisten vastustuksesta. Hänen vangitsijoidensa kerrotaan nopeasti kiduttaneen hänet kuoliaaksi. Reguluksen toiminta nähtiin osoituksena sankarillisesta kestävyydestä. Paras aikakautta käsittelevä säilynyt lähde, kreikkalainen historioitsija Polybios (n. 203–118 eaa.) ei mainitse Reguluksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista, mutta se mainitaan vuonna 129 eaa. konsulina toimineen Gaius Sempronius Tuditanuksen fragmenteissa. Jotkut historiantutkijat ovat arvelleet, että kertomus Reguluksen kiduttamisesta olisi keksitty puolustamaan sitä, että Diodoros Siculuxen mukaan roomalaiset kiduttivat kahta karthagolaista sotavankia Reguluksen lesken käskystä.
ellauri115.html on line 1226: Aaprahammi meinas tarjoilla jumalalle Iisakin annospaloina kun se käski. Tää oli jehovalta hyvin puhdas narsistinen kiskasu. Iisakki olis ollut victim tässä, ja olikin, vaikkei ihan tullut casualtyä. Sijaiskärsijäxi löytyi joku päkäpää. Aaprahammi olis ollut nöyrä marttyyri. Kyltää kertomus hyvin kuvastaa mistä uhriutumisessa on kysymys. Aaprahammi tunsi izensä paremmax ja olonsa turvaisax kun noudatti narsistijumalansa joka oikkua.
ellauri117.html on line 405: Zelda Sayre kuitenkin purki kihlauksen, koska hän ei uskonut, että mainosfirmassa työskentelevä ja novelleja kirjoittava Scott pystyisi elättämään myös hänet. Potpotpotpot potkut sain, kesken hakkailua. Fitzgerald muutti takaisin vanhempiensa luokse St. Pauliin, missä hän ryhtyi korjaamaan kertomustaan The Romantic Egoist.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 410: 1Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri118.html on line 415: Venäläisiltä formalisteilta periytyvä jako kerrottuun tarinaan (”fabula”, story) ja kerrontaan eli esittämisen tapaan (”sjužet”, plot) on narratologian ytimessä kaikkein sitkeimmin eläviä dikotomioita. Gérard Genetten ja Mieke Balin määritelmistä saadaan seuraava synteesi: ”kertoja puhuu tekstin jonka sisältö on kertomus; fokalisoija esittää kertomuksen, jonka sisältö
ellauri118.html on line 430: Kyltässä selvästikin on jotakin! Oikein narsistiset mieskirjailijatkin kertoo ize miltä ne jossain tilanteessa näyttivät jopa ilman peiliä. Muzen tässä panee merkille ettää naisen uskottomuusteema kolahtaa naisiin eri lailla kuin mieskirjailijoihin tai lukijoihin. Monika Fludernikin autoritäärisen määritelmän mukaan kertomus – kirjallinen tai muu – ei ole pohjimmiltaan muuta kuin ihmismielen tulkinnallinen kehys, piparkakkumuotti, joka sovitetaan kokemuksen, ilmiön tai diskurssin päälle sitä jäsentämään tai selittämään; yhtä hyvin romaani kuin arkikokemuskin on samojen kerronnallistamisen mekanismien tulosta (Fludernik 1996, 31–35, passim.)
ellauri118.html on line 438: Willie van Peer, kognitiotieteellisten sovellusten edelläkävijä kirjallisuustieteessä, empiirisen lukijatutkimuksen puolestapuhuja ja elitistisen formalismin ponnekas vastustaja, pohtii kirjallisia teemoja käsittelevässä artikkelissaan, miksi juuri uskottomat aviovaimot ovat kaunokirjallisuudessa alati toistuva aihe. Van Peer perusteleen aiheen (tai teeman, hän ei erottele näitä kahta käsitettä) suosiota sen emotionaalisella ja kognitiivisella potentiaalilla: moraalisen valinnan ja sen mahdollisten seurauksien luoma jännite riittää kantamaan pitkääkin kertomusta. (Van Peer 2002, 256–258.) Väitän, että kysymys on kuitenkin ennen kaikkea narratologinen: kielletyn romanssin kirjallista traditiota on pitänyt ja pitää edelleen hengissä mielten lukemisen ja konstruoimisen halu, ja nämä intohimot ovat erottamattomasti kytköksissä kerronnallisiin strategioihin. No entäs se darwinistinen tosiseikka, että poikasista 5-15% syntyy käenmunista? Eiköhän se riitä tuomaan tälle teemalle pysyvää mielenkiintoa?
ellauri118.html on line 1068: Danny sanoo radiolähetyksessä päättäneensä, ettei koskaan eroaisi vaimostaan. Armi kuitenkin eräänä päivänä kysyi, menisikö Danny hänen kanssaan naimisiin. – Sitten kun tämä hetki tuli, jolloin Armi kysyi mennäänkö naimisiin, sanoin joo, mennään naimisiin edellyttäen, että sinä et enää juo viinaa ja jätät tuon seurueen, Danny kertoo. Aavikon sisko Marja-Liisa Kauranen kommentoi Dannyn kertomusta Ilta-Sanomille. Kauranen sanoo, että Dannyn sanat antavat tilanteesta vääristyneen kuvan, sillä naimisiin menosta oli puhetta jo ennen Aavikon alkoholisoitumista. Kaurasen mukaan naimisiin meno ei siis riippunut yksin hänen siskostaan tai tämän sairastumisesta. Pari ei saanut koskaan virallisesti toisiaan. Danny Lipsanen oli koko suhteen ajan naimisissa Liisa Lipsasen kanssa mutta sai säännöllisesti Armilta kosteata pillua.
ellauri132.html on line 751: Jos sulla on entinen novelli tai lyhyt stoori jota väsäät, pidä nää listat käsillä sitä varten että juutut kii. Joskus kuzumaton henkilö tai lisätty kertomus voi valasta tai raivata polun sun stooriin jota kelpaa seurata. Kohuttu tekijä Margaret @wood on kuluttanut vuosikymmeniä hiomalla viikatetta. Sen luovan kynäilyn MestariLuokalla Margie opettaa aspiroivia kynätyyppejä miten kehittää juonta, hahmoja ja asetuxia niiden omiin kirjallisiin teoxiin.
ellauri135.html on line 262: Korolenko oli vuodesta 1895 narodnikkien aikakauskirjan Russkoje Bogatstvon toimittaja. Hänen ensimmäinen huomattava teoksensa oli Makarin uni (1885), joka on erinomainen kertomus puolipakanallisesta jakuuttilaistuneesta Itä-Siperian venäläisestä. Karkotusajalta saatuja aiheita käsittelee kirja Siperialaisen matkamiehen muistelmia (1885). Lounais-Venäjällä liikkuvat kertomus Huonossa seurassa (1885), Metsä humisee (suom.), Sokea soittaja (1886; suom.) ja Yöllä (1888).
ellauri141.html on line 648: Lälli Kooroxen pojat, historiallinen kertomus 1100-luvun loppupuoliskolta. WSOY 1926.
ellauri141.html on line 654: Harmaa vaeltaja, historiallinen kertomus 1300-luvulta. Aura, Turku 1947
ellauri141.html on line 781: Vittu mitä pyörittelyä. Ihan Löden kirkkohissan aineen tasoa. Mitähän runoilija on oikein tarkoittanut tässä? Ensinnäkään Bernie ei tiedä onko tää runo vaiko kertomus. Saattaahan olla vielä muitakin mahdollisuuxia. Jos se on vaikka ostoslista. No ei, Bernie ei usko genreihin. (Tuli tossa muuten mieleen, että Raamatun kertomus Ruthista on oikeastaan romcom. Siinä on kaikki sen genren tuntomerkit.) Tarvitaan uusia muotoja, uusia muotoja tarvitaan. Jossei niitä saada, se on sama kuin ei olisi koko taidetta. (Jussi Jurkka, p.c.) No ei, Bernhard päätyy ehdottamaan, että koska plöräyxessä ei ole havaittavissa minkään maakunnan juonta, se onkin lyyrinen proosaruno.
ellauri141.html on line 783: Muut analyytikot on päätyneet siihen että Anabasis on kertomus maihinnoususta meren rannalta jonnekin keski-Aasiaan (vrt. Xenofonin samanniminen aiempi teos helleenien retkestä Turkkiin, jota luettiin koulussa Diodorus Siculuxen perästä, ja Arrianoxen ditto joka kertoo Alexanterin hirmutöistä Keski-Aasiassa.).
ellauri143.html on line 1678: Kuitenkin vasta kolmenkympin kriisissä Siddhārtha oman kertomansa mukaan hylkäsi ylellisen elämän, leikkasi hiuksensa nätisti, puki ylleen okranvärisen mekon ja jätti kotinsa vanhempiensa kyyneleiden saattamana. Myöhempien ja dramaattisempien kertomusten mukaan hän lähti palatsista salaa hevosellaan muiden nukkuessa, jättäen peräänsä vaimonsa ja vastasyntyneen poikansa Rahulan. Vittu mikä kusipää.
ellauri145.html on line 630: 6 Ransk. grand monden eli arvokkaan ”suuren maailman” tyylin Feuilletonistena eli lehtimiehenä tai lehtiin jatkokertomusta kirjoittavana kirjailijana.
ellauri145.html on line 655: 17 Cosima Wagner (1837–1930) oli Lombardiassa syntynyt unkarilaisen pianisti-säveltäjä Franz Lisztin (1811–1886) tytär, joka erottuaan saksilaisesta kapellimestarista Hans von Bülowista (1830–1894) nai toisen saksilaisen, oopperantekijä Richard Wagnerin (1813–1883). Nietzsche ystävystyi Wagnereiden kanssa 1869 lähtien Sveitsissä, mutta välit katkesivat 1878. Nietzschen kirjoituksissa Cosimaan usein yhdistyvä Ariadne on kreikkalaisen mytologian labyrinttikertomusten kreetalainen prinsessa. Hän nai lopulta hurmanjumala Dionysoksen, jonka nimellä osa Nietzschen hulluuskirjeistä, mukaan lukien Cosimalle Ariadnena osoitetut, on allekirjoitettu.
ellauri153.html on line 761: 22 Mikä Nabobia vaivasi? ”Hänen sydämensä kuoleutui hänessä, ja hän ize tuli kuin kiveksi.” Kyseessä oli mahdollisesti jonkinlainen sairauskohtaus. Hänen loppunsa koitti kuitenkin kymmenisen päivää myöhemmin – eikä pelkästään lääketieteellisistä syistä. ”Jehova löi Nabobia köniin, niin että tämä kuoli.” (1. Sam. 25:38.) Tuohon oikeudenmukaiseen teloitukseen päättyi Abigailin pitkä, painajaismainen avioliitto. Vaikka Jehova ei tiettävästi enää nykyään puutukaan asioihin surmaamalla ihmisiä yliluonnollisesti, tämä kertomus on sopiva muistutus siitä, että perheessä harjoitettava sorto ja väkivalta ei jää milloinkaan häneltä huomaamatta. Hän saattaa varmasti oikeuden voimaan omana aikanaan. (Lue Luukkaan 8:17.)
ellauri155.html on line 713: Kantille ei tää arkijärjen selvitys lähestulkoon kelvannut. Sen miälestä tämmönen "spontaanisuuden vapaus" on täysin riittämätön käsitys moraalisesta vapaudesta. Kant kuvaa kuuluisasti tätä moraalisen vapauden kertomusta "kurjaksi verukkeeksi" ja ehdottaa, että tällainen vapaus kuuluu kelloon, joka liikuttaa käsiään sisäisten syiden avulla. Jos tahtomme määräytyy edeltäneiden luonnollisten syiden perusteella, emme ole vastuullisempia toimistamme kuin mikään muu mekaaninen esine, jonka liikkeet ovat sisäisesti ehdollisia. Yksilöt, jotka nauttivat vain tällaisesta vapaudesta, ovat, epäyhtenäiset väitteet, vähän enemmän kuin "robotit" tai "nuket", jotka ovat kohtalon pelatessa. Tämä yleinen kritiikki, joka kohdistuu moraalisen vapauden ymmärtämiseen "spontaanisuuden" osalta, johtaa suoraan kahteen tärkeään kritiikkiin. No vittu Kant, me ollaan ropotteja, sinä myös. (Paizi olet rikki nyt. Mixi rikoit sen? Se on rikki nyt! UÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!)
ellauri155.html on line 719: Tässä käsittelyssä Humen ymmärretään puolustavan pohjimmiltaan tulevaisuuteen suuntautuvaa ja utilitaristista kertomusta moraalisesta vastuusta. Thomas Hobbesin kaltaisten ajattelijoiden jälkeen Hume huomauttaa, että palkkiot ja rangaistukset saavat ihmiset toimimaan jollain tavalla eikä toisissa, mikä on selvästi huomattava sosiaalinen hyödyllisyys (T 2.3.2.5/410; EU 8.2897–98). Tällaista tulevaisuuteen suuntautuvaa, utilitaristista vastuullisuutta ovat kehittäneet edelleen monet muut compatibilistit, joiden kanssa Hume on usein tiiviisti tunnistettu (esimerkiksi Moritz Schlick ja J.J.C. Smart). Tämänkaltaisia tulevaisuuteen suuntautuvia, utilitaristisia kertomuksia on arvosteltu. Kaikenlaisten kantilaisten mukaan, perusongelma on se, että he ovat täysin sokeita aavikon asioille ja siten puuttuvat vaaditusta (taaksepäin katsovasta) kostotekijästä, jota tällä alalla tarvitaan.
ellauri162.html on line 567: Uudistetun maailman perijänä Noah tekee lähes kaiken oikein, mutta hän on vain pieni hidastetöyssy matkalla kadotukseen. Ihmisen laskeutuminen täydelliseen jumalattomuuteen, itsestäänselvyys perisynnin vuoksi, etenee vielä nopeammin Nooan kuoleman jälkeen, kun rutto, jotka nyt paljastuu epäjumalanpalvonnaksi, vaatii koko ihmiskunnan uhrikseen (3.99-326). Alethian kolmas osa alkaa klo 3.326 Abrahamin syntymällä, "taivaan arvoinen mies" (vir dignus caelo). Hänen tehtävänään on johtaa kansansa ja todellakin koko ihmiskunta takaisin todellisen Jumalan pariin. Abrahamin kertomus pääsee vasta alkuun, mutta Abrahamin tehtävän lopullinen menestys ennustetaan juonipaljastuxena. Kuten edellä todettiin, runo päättyy Sodoman tuliseen katastrofiin.
ellauri162.html on line 569: Jos tämä Alethian yhteenveto päättyisi tähän, runo olisi väärin tulkittu. On totta, että Victorin kertomus ihmiskunnan laskeutumisesta syntiin on ehkä Alethian silmiinpistävin näkökohta, varsinkin näin reikäraudan aikakaudella. Ja on totta, että kuten Danten ja Miltonin hänen jälkeensä, Victorin on kivempi kuvata, mikä on pahaa, kuin kuvata, mikä on hyvää. Kuitenkin koko Alethiassa, kaikista ihmiskunnan jumalattomista, syntisistä impulsseista ja teoista huolimatta, seisoo Jumalan suuri majoneesi, "joka on aina armollinen ja hyvä" (3.13: qui mitis semperque bonus).
ellauri171.html on line 283: Maria Magdaleena pysyi uskollisena Jeesukselle hänen kuolemansa jälkeenkin. Jeesus oli ajanut hänestä ulos seitsemän demonia tehokkaalla polkupyöräpumpullaan ja ansainnut tämän elinikäisen rakkauden. Vuosisatojen aikana Maria Magdaleenasta on keksitty monia perusteettomia tarinoita, kuten siitä, että Jeesus jatkoi Magdaleenan pumppaamista saarnojen väliaikoina into piukeena, meni hänen kanssaan salaa naimisiin ja muutti hänet ja lapset Englantiin tai kenties eli onnellisina Cashmirissa Intiassa. Vain Raamatun kertomus hänestä on totta, muut satua, vaikka kaunista.
ellauri181.html on line 59: Rotpeter-nimisen apinan kuzuvat määrittelemättömän akatemian jäsenet lähettämään raportin hänen "apinan menneisyydestään". Useiden vuosien "ehdottoman izensä kieltämisen ja sopeutumisen" jälkeen, joka oli vangittu mezästysretkelle Afrikassa ja lähetetty häkkiin, eziessään ulospääsyä, hän huomasi pian, että hänelle oli avoin toinen tapa häkissä asumisen lisäxi. eläintieteellinen puutarha: varietee ja tulla " henkilöxi" siellä. Raportin aihe on silloin pikemminkin sen kuvaus sopeutumisprosessista ja sen roolista ihmisen jäljittelijänä. Apinan inkarnaation kertomus voitaisiin myös ymmärtää tarinaxi pakotetusta assimilaatiosta ja opetussatiirina.
ellauri181.html on line 67: On olemassa useita pieniä palasia raporttiin akatemia. Kertojan ja Rotpeterin impresario , outo keskustelu Rotpeterin ja vierailijan välillä, sekä (väliaikaisesti hullun) ensimmäisen Rotpeter-opettajan kirjeen alku, on outo kohtaaminen. Ihmisen apina on tämän tarinan ensimmäisen persoonan kertoja, hän vain unohtaa uskomattoman inkarnaationsa puolet ja kommentoi niitä. On kuitenkin merkittävää, että nuoruuden muistot eivät ole enää tämän I: n käytettävissä; he ovat tukahdutettuja. Tämä heijastaa traumaa hänen väkivaltaisesta sieppauxestaan alkuperäisestä tilastaan. Kaiken kaikkiaan tarina ei tule esiin kokemisen, vaan narratiivisen ja reflektiivisen izen. Koska kertomus on ensisijaisesti suunnattu arviointiin ja arviointiin, ja todellakin melko korkeammasta näkökulmasta, koska Punaisen Pietarin horisontti kattaa eläimen ja ihmisen olemassaolon, luonnollisen vaiston ja hengellisen kurinalaisuuden, vapauden ja sosiaalisen organisaation. Rotpeterin kommentit eivät koske vain hänen omaa tarinaansa, vaan myös kuvan, jonka ihmiset tekevät izeään.
ellauri183.html on line 251: Sinansa vizikasta että Malamuutin hauska luomiskertomus tai toinen vedenpaisumus ei ole juuri heilauttanut viihdenäyttämöiden verhoja, vaikka se arvokkaalla tavalla nakertaa sekä juutalaisuuden että kristinuskon hölmömpiä puolia. No ehkä juuri sixi, kumpikaan tiimi ei pääse vapautuneesti naureskelemaan vastapuolelle. Lukijat ei oikein tiedä kehenkä samastuisivat. Kaikki suuttuvat!
ellauri185.html on line 68: Mitäs tapahtui samaan aikaan toisaalla? Kreikassa 600-500-luvulla eKr Solon ym arkista puuhastelua. Sisämerten kolonisointia kilpaa Foinikian kaa. Millonkas se Iisebelin Tyros lytättiin? Jezebel esiintyy 800-luvulla, jälkeen Salomonin 970–931 BCE. Daavid osti tontin jolle Salomo rakensi ekan temppelin. Temppeli hävitettiin 589-587 Nebukadnesarin toimesta ja taparikolliset vietiin tällä kertaa Babylonin linnaan 597-539. Hizi kun olisi se seinätaulu jossa on raamatun tapahtumat aikajanalla. Millos se Moosexen konvoi palas Ebyktistä? Joidenkin Raamatun pohjalta tehtyjen laskujen mukaan israelilaiset palasivat Egyptistä noin 1300–1200 eaa. He joutuivat sotaan filistealaisia ja kanaanilaisia kanssa valloittaen Ain, Jerikon ja Hazorin. Arkeologien mukaan Jeriko ja Ai tuhoutuivat noin 1550 eaa. keskipronssikauden lopussa. Monien tutkijoiden mukaan Egyptissä kävi vain pieni joukko, ja israelilaiset olivat eräänlainen Kanaanin maan alakulttuuri, joka eli paimentolaisina maassa, jossa kaupunkilaiset palvoivat muun muassa israelilaisten uskovaisten epäjumalina pitämiä Baalia ja Astartea. Eräässä vaiheessa nämä paimentolaisheimot alkoivat vallata Israelia. Israelilaiset voittivat viimeiset kanaanilaiset noin 1140 eaa. David Rohlin kiistanalaisen revisioidun kronologian mukaan Jerikon ja Ain tuhoutuminen osuu samaan aikaan israelilaisten Egyptistä-paluun kanssa, ja Raamatun kertomus on mahdollinen kuvaus tapahtumista.
ellauri188.html on line 54: Taipii on yhdistelmä romaania ja matkakertomusta. Huima seikailukertomus, kiehtova kuvaus Etelämeren romanttisella paratiisisaarella, pää hulahulatyttöjen kaislahameissa ja niiden romanttiset tissit kourassa kuin kookospähkinät.
ellauri196.html on line 340: August Strindberg: Avioelämää: kaksitoista kertomusta avioelämästä, ensimmäinen osa. K. Kaatra, Tampere 1907 (alkuteos Giftas) Mullonse.
ellauri196.html on line 364: Alexandre Dumas vanhempi: Mestari Aadam Kalabrialainen: kertomus Italian rosvoelämästä. Karisto 1916
ellauri196.html on line 400: Max Eyth: Rahaa ja kokemusta, kertomus. Kirja 1924
ellauri203.html on line 515: Kukolnikin historiallisiin kertomuksiin sisältyy Suomi-aiheinen Jegor Ivanovitš Silvanovski, ili zavojevanije Finljandii pri Petre Pervom, joka ilmestyi Friedrich von Derschaun Finski vestnik -lehdessä vuonna 1845. Sen sankari on suomalainen nuorukainen, joka siirtyy suuren Pohjan sodan aikana venäläisten palvelukseen. Kertomus esittää ruotsalaiset suomalaisten riistäjinä ja venäläiset heidän vapauttajinaan. Kukolnikin kertomus on yksi ensimmäisistä suomennetuista venäläisten kirjailijoiden teoksista. Carl Axel Gottlund julkaisi sen Thomas Frimanin käännöksenä Suomi-lehdessään nimellä Eerikki Silvanus eli Suomen valloittaminen Pietäri ensimäisen aikana. Suomessa ilmestyi 1840- ja 1850-luvuilla myös kaksi Kukolnikin kertomusten ruotsinnosta.
ellauri207.html on line 408: | TER | Koulutus arviointikertomus |
ellauri211.html on line 301: Tämän kirjan pitäisi olla alaotsikon mukaisesti rakkauskertomus. Panu Rajalan pitäisi kirjoittaa ”elämästään Katri Helenan kanssa hellän suorasukaisesti, itseään säästämättä, vailla kaunaa ja katkeruutta, muistaen kaiken kauniin, murheen ja tuskankin tunnustaen”. Pah. Suorusukaisuutta löytyy, mutta varsinkin löytyy kaunaa ja katkeruutta. Kauneus kääntyy nopeasti murheeksi ja ainakin tämän lukijan osaksi tuli tuska. Jos omahyväisyydellä on nimi, se voisi olla Panu Rajala. Kustantaja ei ainakaan säästele ylisanoissa, mainiten Rajalan ”maamme luetuimmaksi elämäkertakirjailijaksi”. Tämän lukijan mielestä hän tuntuu olevan ainakin omasta mielestään maamme tuotteliain ja laadukkain kirjailija. Painosten kuninkaaksi häntä ainakin voi tituleerata, onhan aiemmasta paljastuskirjasta Enkeli tulessa otettu liki 10 painosta.
Lavatähti ja kirjamies on alusta alkaen asenteellinen teos. Rajalalle viihdetaiteilijuus ei merkitse mitään. Hän onnistuu väheksymään pitkän uran tehnyttä tähteä, teki tämä mitä hyvänsä. Vain kansanmusiikista ja -runoudesta vaikutteita ottava levytys saa kirjamiehen hyväksynnän. Kirjamiehen maailmankuvaan ei sovi, ettei lavatähti lue romaaneja. Henkisen kasvun ja tuonpuoleisesta elämästä kertovat teokset hän leimaa hömpäksi ja viiden pennin aforismeiksi. Rajalan mielestä Katri Helena ei pärjää viisaiden kulttuuri-ihmisten parissa. Kukapa viihtyisi seurassa, joka katsoo alaspäin.
Oman täydellisyyden kirjamies muistaa tuoda esille. Hänen erehdyksensä ovat inhimillisiä, jotka miehelle sallittakoon. Hän myöntää ehdollisesti saattaneensa tai taitaneensa tehdä sitä tai tätä, ja sitten ihmettelee, kun toisella on eri näkemys asioista. Hän on rehellinen kun tähti on tekopyhä. Hänen työnsä ovat kulttuurihistoriallisesti tärkeää, tähden henkistä onanointia. Miehen itsetuntoon taitaa koskea olla avec, harvemmin ensisijaisesti kutsuttu.
ellauri244.html on line 285: "Harri Sirolan toinen romaani on leimahtava rakkaustarina, kertomus nuoren suomalaismiehen ja Kreikassa syntyneen mulattitytön levottomasta suhteesta. Tapahtumapaikkana on ensin Pariisi, sitten huumausaineiden ja vallattujen talojen, bändien ja anarkismin Amsterdam."
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri248.html on line 329:
SIENKIEWICZ, Henryk, Quo vadis : kertomus Neron ajoilta. WSOY, 1976
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri270.html on line 293: Shirley Jackson putkahti esille albumissa 133 ja pulpahti lyhyesti pintaan albumissa 158. Shirley Hardie Jackson (14. joulukuuta 1916 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat - 8. elokuuta 1965 North Bennington, Vermont, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti kauhukertomuksistaan. Kirjailijanuransa aikana Jackson kirjoitti kuusi romaania, kaksi muistelmateosta ja yli 200 kauhukertomusta, toinen toistaan kauheampia. Kaikista kauhein niistä oli Lottery. Aika kauhean näkönen Shirley oli izekin. Varmaan kotijoukkojakin pelotti.
ellauri272.html on line 61: Fifty Shades of Grey on brittiläisen E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistu eroottinen romaani. Sen tarina kertoo nuoren opiskelijan ja rikkaan liikemiehen suhteesta. Kirja sisältää kuvauksia muun muassa sadomasokismista. Romaani on käännetty yli 50 kielelle ja sitä on myyty yli 70 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Sen suosio käynnisti hetkellisen kevyen eroottisen kirjallisuuden ilmiön, jonka aikana Suomessakin kustantamoille lähetettiin runsaasti lajityyppiin sovitettuja käsikirjoituksia, kuten esim albumin 201 helläneroottinen kertomus "Isokukko Uljas". Lajityypin mestarit markiisi de Sade ja Ritter von Sacher-Masoch on myös tulleet vastaan hiljan albumissa 268.
ellauri279.html on line 130: Isä oli etninen valkovenäläinen ja tuli Stolypinin uudisasukkaista, jotka asettuivat Gerasimovkaan vuonna 1910. Pavlikin isä, entinen sisällissodan nuorempi komentaja, oli Gerasimovskyn kyläneuvoston puheenjohtaja vuoteen 1931 asti. Gerasimoviittien muistelmien mukaan Trofim Morozov alkoi pian tämän viran ottamisen jälkeen käyttää sitä henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi, mikä mainitaan yksityiskohtaisesti häntä vastaan myöhemmin aloitetussa rikosasiassa. Todistajien kertomusten mukaan Trofim alkoi kaupata riistetyiltä takavarikoituja tavaroita. Lisäksi hän spekuloi erityisille uudisasukkaille myönnetyillä todistuksilla.
ellauri282.html on line 592: Vuonna 1911, kun hän ei ollut kirjoittanut runoja pitkään, hän sävelsi Ikuisen armon, ensimmäisen kertomusrunoistaan. Se oli jymymenestys.
ellauri285.html on line 267: Aloitan tämän luvun lyhyellä katsauksella elämän merkityksellisyyden tai merkityksen käsitteeseen osassa 2. Luvuissa 3–5 käsitellään kolmea johtavaa kertomustyyppiä siitä, mikä tekee elämästä Merkityksellisen: yliluonnollisuus, subjektivistinen naturismi ja objektivistinen naturismi. Osoittautuu, että että tärkeimmät jakokysymykset koskevat arvon roolia ja luonnetta. Yliluonnolliset ja objektivistiset naturistit uskovat, että sitoutuminen objektiiviseen arvoon on välttämätöntä merkitykselle elämässä, kun taas subjektivistit kieltävät tämän. Yliluonnolliset uskovat aika karkeasti, että Jumalan olemassaolo on tarpeen oikeanlaisen objektiivisen arvon ja oikeanlaisen suhteen kannalta, kun taas Objektivistiset naturistit kiistävät nämä väitteet. Objektivististen luonnontutkijoiden keskuudessa keskeiset keskustelut koskevat subjektiivisen sitoutumisen luonnetta johkin objektiiviseen arvoon (esim raha) sekä erityisesti millainen objektiivinen arvo tarvitaan merkityksellisyyteen.
ellauri285.html on line 275: Yliluonnollisille hepuille elämän merkityksen lähde tai ehto on jokin tuonpuoleinen kokonaisuus eikä luonnollinen maailma (karkeasti tieteen tutkima maailma), kuten esim. Jumala tai kuolematon sielu. Tässä osiossa keskityn Jumala-keskeisiin näkemyksiin. Käsitykset Jumalasta eroavat toisistaan uskontojen sisällä, mutta tässä mahdollisesti merkityksellisiä ominaisuuksia ovat kaikkivoipaisuus, Kaikkitietävyys, kaikkihyvänsuopuus, ajattomuus, välttämättömyys ja maailman luojan rooli. Jumalallisten tarkoituskertomusten mukaan elämästä tekee merkityksellisen Jumalan suuri suunnitelma (minulle tai ihmisille yleensä). Yksi argumentti tälle on, että ilman sitä meidän elämät ovat satunnaisia ja sattumanvaraisia. Kuten muuan Craig asian ilmaisee, ilman Jumalaa olemassaolollamme ei ole tarkoitusta, koska se on seurausta "sattuman ja välttämättömyyden sokeasta vuorovaikutuksesta." Koska se, mikä on sattumaa, ei ole tarkoituksenmukaista, elämä, joka on sokean törkkäyxen tulos luonnollisessa prosessissa kuten peiton alla lisääntyminen on merkityksetön.
ellauri288.html on line 79: Virolaisen kirjailijan Jaan Kaplinskin esittämä arvio Sofin ”Puhdistuksesta”. Hän, jota on vaikea uskottavasti syyttää neuvostovallan lakeijaksi, kirjoittaa: ”Minun ainoa mutta sitäkin vakavampi vastaväitteeni kirjaa kohtaan on se, että sen uskotellaan olevan realistinen kertomus elämästä Neuvosto-Eestissä. Sofi Oksanen, jolla ei ole ollut suoranaista kosketusta siihen aikaan ja niihin tapahtumiin, joita hän kuvaa, on ottanut palasia meidän elämästämme, neulonut ne yhteen jonkun ikivanhan ideologis-myyttisen kirjallisuuden sääntöjen mukaan ja myy niitä nyt Lännessä. Hän myy jotakin, mikä on olevinaan meidän elämäämme, mutta mikä ei sitä ole.” On blogissaan leimannut Sofi Oksasen Göebbelsin veroiseksi propagandistiksi.
ellauri297.html on line 486: Kun Jeesus perusti uudelleen Jumalan kansan ( am ), se oli ihmisten yhteisö, joka teki juuri tätä. He tekivät samaa ja suurempaakin työtä, paremmalla palkalla. Jeesuksen oman arvion mukaan työtä ihmisten yhteyden palauttamiseksi Jumalan ja toistensa kanssa, mitä Jeesus kykeni saamaan aikaan lyhyenä aikanamme (predikaatti puuttuu). Aloimme epäonnistua tässä näkemyksessämme, kun instituutioimme Jumalan kansan ja symbioottiset organisaatiot kasvoivat ja ottivat vallan kirkon muodossa. Vaihdoimme ihmisen kukoistukseen johtavan suoran sielujen välisen kommunikoinnin epäsuoraan kukoistukseen. Ajattelimme, että jos kukoistaminen on kaiken suora pääte, niin ihmisille ei tarvitse kommunikoida, heidän täytyy nähdä ja kuulla ja puhua ja syödä ja kukoistaa kaikin mahdollisin tavoin ja mahdollisimman tehokkaasti. Tämä johti siihen, että toissijainen käyttöliittymä välitti "istu alas, ole hiljaa ja kuuntele Raamatun kertomustasi ja asettu sitten jonoon ja ota muru ja istu alas, Ruhama näyttää olevan vapaana."
ellauri308.html on line 446: Dugin hyödyntää ranskalaisilta filosofeilta kuten Michel Foucault’lta ja Jean-François Lyotardilta peräisin olevaa valistuksen “suurten kertomusten” kritiikkiä. Sen avulla voidaan horjuttaa liberalismin itsestään kertomaa tarinaa, jonka mukaan liberaali demokratia on historian universaali päätepiste, johon kaikki kehitys on tähdännyt. Dugin viittaa erityisesti amerikkalaisfilosofi Francis Fukuyaman ajatukseen liberaalista demokratiasta “historian loppuna”.
ellauri311.html on line 105: matkakertomus Matkalla (1957), josta muodostui ajan vastakulttuurin
ellauri316.html on line 344: Juri Timofejevitš Galanskov (venäjäksi: Юрий Тимофеевич Галансков; 19. kesäkuuta 1939 – 4. marraskuuta 1972) oli venäläinen runoilija, historioitsija, ihmisoikeusaktivisti ja toisinajattelija. Poliittisista toimistaan, kuten samizdat -almanakan perustamisesta ja toimittamisesta, hänet vangittiin vankiloissa, leireissä ja pakkohoitopsykiatrisissa sairaaloissa ( Psikhushkas ). Hän kuoli työleirillä. Länteen tuolloin saapuneiden kertomusten mukaan vuotavasta mahahaavasta kärsinyt Galanskov ei saanut sairaanhoitoa vankeutensa jälkeen, ja hänelle ruokittiin vankilassa suolakalaa ja mustaa leipää. Hän kuoli sen jälkeen, kun toinen vanki, jolla ei ollut pätevyyttä leikkaukseen, leikkasi häneltä mahahaavan. Leikkauksen jälkeen leirin hallinto kieltäytyi siirtämästä häntä sairaalaan tai sallimasta pätevien lääkäreiden käydä hänen luonaan. Ennen kuolemaansa Galanskov onnistui hiipimään kotiin kirjeen kanssa jossa sanottiin: "He tekevät kaikkensa nopeuttaakseen kuolemaani."
ellauri318.html on line 29: " Vapiduxen esikoinen on moderni mafiakertomus, jonka karskit hahmot on kuvattu niin sujuvasti että siitintä on vaikea laskea kädestään." - Seura
ellauri322.html on line 177: Alkuperäistä ja kiistanalaisempaa käsikirjoituksen loppua ei julkaistu virallisesti, vaikka se sisältyy usein liitteenä moniin uusiin romaanin painoksiin. Tässä versiossa Falkland väittää oikeudessa, että Calebin asialista on vain kosto. Caleb vastaa väittäen olevansa oikeudenmukaisuuden ääni ja tarjoutuen keräämään todistajia Falklandia vastaan, mutta tuomari yhtäkkiä vaientaa hänet ja kieltää hänen tarjouksensa kutsuen Calebia röyhkeäksi ja hänen syytöksiään naurettaviksi. Joidenkin sivujen puuttuessa tarina hyppää viimeiseen kohtaukseen, jossa Caleb vangittiin jonkin aikaa myöhemmin, ja hänen vartijanaan on kukaan muu kuin Jones. Calebin kertomus näyttää nyt epäsäännölliseltä ja sekavalta, mikä viittaa siihen, että hän on tullut hulluksi. Calebille kerrotaan, että Falkland on kuollut hiljattain, mutta hän ei näytä deliriumissaan muistavan edes kuka Falkland on. Tää on hyvä ohjelma täst mie piän.
ellauri323.html on line 106: Hän syntyi Jacopo dei Benedettiksi ja kuului pieneen aatelisperheeseen. Hän opiskeli lakia Bolognassa ja hänestä tuli menestyvä asianajaja . Jossain vaiheessa 20-vuotiaana hän meni naimisiin nuoren aatelisnaisen Vanna di Bernardino di Guidonen kanssa, joka oli joidenkin kertomusten mukaan hurskas ja antelias nainen. Hänen maineensa vuoksi maallisena ja ahneena miehenä hiän otti tehtäväkseen kuolettaa lihaansa sovitukseksi tämän käytöksestä.
ellauri326.html on line 95: Kirjassa ei ole yhtä päähenkilöä, vaan se tarkastelee Newttien kehitystä laajasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kertojan rekisteri näyttää eri kohdissa "luisuvan" toimittajan, historioitsijan tai antropologin rekisteriin. Kolme keskeisintä hahmoa ovat kapteeni J. van Toch, merimies, joka löytää Newts; herra Gussie H. Bondy, teollisuusmies, joka johtaa Newt-teollisuuden kehitystä; ja herra Povondra, herra Bondyn ovimies. Ne kaikki toistuvat läpi kirjan, mutta yhdenkään ei voida sanoa ohjaavankertomusta millään merkittävällä tavalla. Kaiken kukkuraxi kaikki kolme ovat tšekkiläisiä. Juu ei tästä kirjasta ole romaanina mihinkään. Aika heikko, aika heikko.
ellauri326.html on line 473: Kahden hupaisan naapuruksen esipuheessa nimetön kirjoittaja sanoo, että kertomus on käännekohta Gogolin tuotannossa, sillä hän jättää siinä hyvästit nuoruuden romanttisille haaveille ja siirtyy nykyarkeen, jossa hän kuitenkin näkee vain sen naurettavat puolet. Gogol yritti turhaan kuvata "ideaaliluonteita", sillä siinä hän epäonnistui todella pahasti. Hän oli omimmillaan kuvatessaan karikatyyrejä.
ellauri326.html on line 592: Toistan: tällä sadulla ei ole mitään tekemistä poliittisten systeemien kanssa, vaan se on kertomus apinoiden suunnattomasta ahneudesta ja eripuraisuudesta ja sen seuraamuxista.
ellauri334.html on line 153: Aivan sairas BODIES on toinen hyvä kertomus länsidemokratian ja pääoman salaliitosta. Kaikkein traagisinta on ettei se edes ole enää dystopiaa, vaan on silkkaa lontoolaista arkipäivää. Länkkärien propagandamelu alkaa särkeä jo rumpukalvoja. Eikä siinä vielä kaikki!
ellauri334.html on line 247: Kuten Matteus niin usein tekee, Sak. xi. 12-13, oudosti sekaisin Jer. xviii. 2 ja xxxii. 6 ja sitä seuraavat, sitä kutsutaan tyypilliseksi profetiaksi tässä kerrotussa tapahtumassa. Aivan erilainen on tarina Juudaksen lopusta, joka liittyy Apostolien teoissa i. 18-19. Siellä hän osti pellon rahoilla ja kuoli sille putoamisen seurauksena: "Jos putoaa päätä myöten, hän hajosi keskeltä ja kaikki hänen sisälmyksensä purskahti ulos"; tämä kertomus päätetään viittauksella Ps. lxix. 26 (AV 25). Katso Aceldama. Papiaksen, Johanneksen opetuslapsen (ks. Gebhardt ja Harnack, "Patrum Apostolicorum Opera", i. 2, 93 ja sitä seuraavat luvut ), mukaan Juudaksen koko ruumis oli niin turvonnut, että se oli kauhea näky ohikulkijoille, ja makattuaan siellä lyhyen ajan hän repesi auki omalla pellollaan. Arabian apokryfonissa "Evangelium Infantiæ Salvatoris", ch. xxxv., Juudaksen kuvataan olevan Saatanan vallassa Jeesuksen syntyessä; ja kun Jeesus-lapsi otettiin lähelleen, jotta hän sai helpotusta sairaudesta, Jeesus löi häntä sen sijaan. Keskiajalla Juudasta tehtiin usein suosittujen meemien aihe ja Juudas parka esitettiin pahan juutalaisen perustyyppinä. On niitä pahempiakin, Netanjahu seimerkixi.
ellauri340.html on line 539: Kun sota kiihtyi 90-luvun alussa, tällä arch-solipsistilla oli vähän mahdollisuuksia toimia välittäjänä. Mutta hän kuitenkin kirjoitti siitä. Vuonna 1995 hän matkusti Serbiaan matkalla, joka kerrottiin A Journey to the Rivers -kirjassa (alaotsikkona "Justice for Serbia"), kirjassa, joka alun perin kirjoitettiin artikkelisarjana Süddeutsche Zeitung -sanomalehteen. Matkakertomus ei poikennut niinkään Handken jo omaksumista menetelmistä, joten kirjailija matkustaa ympäri Serbiaa, näkee, mitä hän haluaa nähdä, eikä näkemättä mitä ei, antautuen "alkumaailman, joka ilmestyi tuntematon sivilisaatio." Reaktio kirjaan oli välitön ja intensiivinen – kriitikot ja kirjailijat arvostelivat sitä jyrkästi. Kirjaan sisältyi vastaus hänen kriitikoilleen, joka otti tehtäväkseen hänen mielestään länsimaisessa mediassa Serbian vastaisena ennakkoasenteena: "Mitä tietää, kun ylivoimainen verkkoverkosto tuottaa vain tietoa, ei sitä tietoa, jota voi tulla. olla vain oppimisen, havainnoinnin ja oppimisen kautta?"
ellauri340.html on line 564: Hiljaisten paikkojen kappale, äskettäin laajennettu Handken tietokirjallisuuden kokoelma, "Essee sienihullusta" tarjoaa silmiinpistävän epävarmuuden tunnustuksen, jopa katumuksen hohtavan – tai ainakin itsetietoisuuden. Essee kuvaa "ystävää", joka on pakkomielle sienien keräämiseen. Mutta sitä lukiessa alkaa epäillä, onko kertomus juuri tästä sienenkeräilijästä; se on melkein kuin Handke kysyisi huomaamattomasti neuvoja "ystävälle". Ystävä, sotarikollisia puolustava asianajaja, näkee harrastuksensa kasvavan pakkomielteeksi, kun hän yrittää keksiä joukon kaavoja sienienkeräykseensä – lupaavimmilla paikoilla, parhaimpina vuodenaikoina. Eräänä päivänä hän huomaa oudon mielenhäiriön jälkeen pitelevän sieniä oikeussalissa. Handke pohtii: "Sienten etsiminen ja kaikenlainen etsiminen sai näkökentän kutistumaan, hän väitti, pisteeksi. Pyyhi näkemyksensä kokonaan pois." Handke ei käske lukijoitaan tekemään muita oletuksia, mutta on vaikea olla ihmettelemättä, painiko tämä Handke epäilyksensä kanssa omista vakiintuneista mielipiteistään.
ellauri348.html on line 238: Barbara Kingsolver (s. 8. huhtikuuta 1955) on Pulitzer-palkittu amerikkalainen kirjailija, esseisti ja runoilija. Hänen laajalti tunnettuja teoksiaan ovat Myrkytyksen raamattu, tarina vinxahtaneen lähetyssaarnaajan perheestä Kongossa ja Eläimet, kasvis , Miracle, tietokirjallisuuskertomus hänen perheensä yrityksistä syödä isä paikallisesti. Vuonna 2023 hän sai Pulitzer-palkinnon kaunokirjallisuudesta romaanista Demon Copperhead. Hänen työnsä keskittyy usein aiheisiin, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus, biologinen monimuotoisuus sekä ihmisten ja heidän yhteisöjensä ja ympäristönsä välinen vuorovaikutus.
ellauri348.html on line 319: Rorty postmodernistina uskoo menneiden metakertomusten, mukaan lukien kristillinen tarina, utilitarismi ja marxismi osoittaneen vääriä toiveita; että tollanen pelkkä teoria ei voi tarjota sosiaalista toivoa; ja että liberaalin ihmisen on opittava elämään ilman yhteisymmärrykseen perustuvaa sosiaalisen toivon teoriaa, ja vaan seppoilla talousliberaalina yxinyrittäjänä aivan simona. Sillä lailla ei ole ainakaan häiriöxi onnekkaammille oligarkeille.
ellauri351.html on line 491: Paavo jatkaa kertomusta: Joukkomurhiin erikoistunut Neuvostoliitto järjesti rauhan ja ystävyyden festivaaleja joissa porukoita listittiin kuin kyssäkaaleja.
ellauri352.html on line 484: Sittemmin käydyt nolot asiantuntijakeskustelut tekevät selväksi, että tapaus tarjoaa esimerkillistä materiaalia keskusteluun peruskysymyksistä monilla tiedon aloilla, kuten omaelämäkerran kirjallisessa genressä, Shoa-historiografiassa, sen käsittelyssä tapana. menneisyyden ja Shoan poliittisen aseman ymmärtäminen yleismaailmallisena poliittisena menneisyytenä, uhrikertomus, suullinen historia, muistiteoria, traumateoria, terapeuttinen muistojen käsittely jne.
ellauri353.html on line 319: Amerikan sisällissodan jälkeen Keckley kirjoitti ja julkaisi omaelämäkerran Kulissien takana: Tai kolmekymmentä vuotta orjana ja neljä vuotta Valkoisessa talossa vuonna 1868. Se oli sekä orjakertomus että muotokuva ensimmäisestä perheestä, erityisesti Marysta (Todd Lincoln), ja se oli kiistanalainen, koska se paljasti noloja juttuja Lincolnien yksityiselämästä.
ellauri362.html on line 406: Psykoanalyytikkojen vihaaman Morton Schatzmanin byhlein Soul Persecution in the Family yhdistää isän menetelmät pojan kokemuksen elementteihin ja päinvastoin. Se sisältää yksityiskohtaisen analyysin ja vertailun Daniel Paulin muistelmista, joka on hänen toisen pitkän koppituomionsa aikana kirjoitettu kertomus, hänen isänsä julkaistuihin lastenkasvatusta koskeviin kirjoituksiin. Löydökset koskevat monia koulutusta, psykiatriaa, psykoanalyysiä, psykologiaa, uskontoa, sosiologiaa ja politiikkaa - lastenkasvatuksen ja perhe-elämän mikropolitiikkaa ja niiden suhdetta suurempien ihmisryhmien makropolitiikkaan.
ellauri365.html on line 363: | Palvelujohtajuuden ominaisuus | Raamatun kertomus | Mitä Jeesus keki | Oppitunti, jonka voimme oppia |
|---|
ellauri365.html on line 615: Tämä Heidenstamin kertomus on puhasta mänspleiningiä, kalsaa misogyniaa. Tästä esseestä käy ilmi että Heidenstam oli täys sekopää mitä naisiin tulee. Se sekosi kai siitä että sen nuoret hoidot petti sitä jonkun kauppamatkustajan kanssa kuin Lolita Humbert Humbertia. Vaikka izehän se sen 2-naamaisen pelin aina aloitti.
ellauri369.html on line 283: Jaakko Hämeen-Anttila -vainajan (levätkööt hänen luunsa rauhassa) mukaan länsimaiset arabian tutkijat yleensä uskovat, että asiat todella tapahtuivat niin kuin Ibn Ishaq oli kuullut kerrottavan, kuitenkin niin, että viime aikoina on tuotu esiin mahdollisuus, että tarinaan on tiivistetty pitempi ajanjakso, jolloin Muhammed ei olisi vielä tuominnut epäjumalia. Toisaalta kertomus muistuttaa kaunokirjallista veijaritarinaa, jossa piru petkuttaa hengenmiestä. Jansen uskoo, että tarina on keksitty antamaan selitys edellä lainatulle Koraanin jakeelle 22:52. K.-H. Ohlig pitää mahdollisena, että saatanalliset jakeet olivat Koraanissa al-Tabarin aikana 900-luvulla ja poistettiin vasta sen jälkeen.
ellauri370.html on line 179: Vainot alkoivat viimeistään Abrahamista, eli siitä kun se alkoi telttailla ahneen ja kiivaan aavikkopuhahduxen kanssa. Koko Toora on kaunaista kertomusta niistä. Kuuntelisivat Pirkkoa: tärkeää ei ole kumpi aloitti, vaan kumpi lopettaa.
ellauri371.html on line 469: Asianosaiset vastaanottavat asiat vain tuomioistuimelta, selvittävät ne muistioiden ja asiakirjojen mukaan suojattuina, näin kertoi asiamiehemme asiakkailleen kuulustelun jälkeen oikeudenkäynnissä unohdetut tosiasiat. He saavat maksun suojan laadusta riippumatta. Nämä ovat yksinkertaisia motivoivia puhujia asioiden puolesta, jotka puoltavat oikeutta syyttäjälle, joka toimii esittelijänä maksusta: tämä lyhentää oikeuden kertomusta. Niin tällä tavalla saadaan aikaan rehellinen ja puolueeton puolustus, jota ei otettu käyttöön kiinnostuksesta, vaan vakaumuksesta. muun muassa tällä hetkellä harjoitettavan lahjonnan poistamiseksi toverit, heidän suostumuksensa voittaa tapaus sille joka maksaa
ellauri372.html on line 477: Kirjanoppineiden välillä käydään kiistaa siitä, onko tämä Joosuan tapaus yksi kertomus vai onko siinä liitetty yhteen kaksi eri kertomusta, joissa yksi kertomus viittaa Joosuaan alttarin rakentamiseen ja siihen uhraamiseen, kun taas toinen kertomus viittaa Joosuaan asettamassa sinne suuria kivilaattoja, jotka oli valkaistu kalkilla ja joihin oli sitten kaiverrettu Toora. Joka tapauksessa vallitsee yleinen yksimielisyys siitä, että Joosuan lähteet ovat ennen 5. Mooseksen kirjaa, ja näin ollen käsky alttarin rakentamisesta ja kirjoitusten tekemisestä perustuu todennäköisesti näihin Joosuan lähteiden toimiin, eikä päinvastoin, tavoitteena mahdollisesti tarjota deuteronomistin teologian hyväksymä etiologia paikalle.
ellauri372.html on line 479: Paljon myöhemmin Kirjassa, kun Joosua oli vanha ja kuoli, hän kokosi kansan Sikemiin ja piti jäähyväispuheen ja kirjoitti sitten nämä sanat Jumalan Tooran kirjaan, otti suuren kiven ja asetti sen ovenkarmin alle, joka on Herran pyhäkössä. Riippuen tavasta, jolla Joosuan lähteet liitetään yhteen, tämä voi olla vain toinen versio aiemmasta kertomuksesta, jossa Joosua asetti valkaistut kivilaatat, joihin oli kaiverrettu Toora, ja jotkut tutkijat uskovat, että tämä kertomus saattaa olla alun perin ollut aikaisemmassa paikassa Joosuan kirjassa.
ellauri372.html on line 481: Raamatun kertomusten tärpättipuu (terebintti eli pistaasi) pyhäkön vieressä oli ilmeisesti olemassa jo patriarkkien aikana, koska Jaakobin kuvataan Genesiksen kirjassa hautaanneen vieraiden jumalien epäjumalat (jotka kuuluivat setä Labanille) sen alle. Midrashin mukaan samarialaiset löysivät myöhemmin yhden näistä kyyhkysen muotoisista epäjumalista, ja sitä käytettiin palvonnassa Gerisim-vuorella.
ellauri377.html on line 137: Mooseksen kirjan 17:23–27 tulkintaa Barnabas 9:7–8:ssa pidetään "klassisena esimerkkinä" midrashisesta tulkinnasta: "Lukien kertomusta Abrahamista, joka ympärileikkasi 318 perheensä k- jäsentä, hänen katse osui hahmoon 318, joka esiintyi kirjakäärössä muodossa ΤΙΗ. Nyt ΙΗ oli tuttu supistus Jeesuksen pyhästä nimestä, ja se on niin kirjoitettu aikakauden Aleksandrian papyruksiin; ja kirjain Τ näytti ristiltä." Selvä pyy sanoi Manninen varista.
ellauri377.html on line 162: Tässä yhteydessä jotkut egyptiläiset näkivät samankaltaisuuksia Jahven ja Setin kertomusten välillä sekä foneettisen samankaltaisuuden lisäksi Koinē kreikan : Ἰαω , romanisoitu: Iaō , Jahven nimi , jota hellenisoituneet juutalaiset käyttävät , ja koptin Iō , lit. "aasi", jota pidettiin silloin Sethin eläimenä. Nalle Puhin masentunut ystävä Ior liittyy tähän jotenkin.
ellauri377.html on line 164: Tunnetuimmassa versiossa juutalaisten onolaattisuutta väittävien kertomusten muunnelmassa Jerusalemin temppeliin ryöstöstä kuuluisa seleukiden kuningas Antiokus IV Epiphanes havaitsi, että sen pyhin ei ollut tyhjä, vaan siellä oli aasin kuva. Tunnetuimmin se on varhaisimmassa tunnetussa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen kuvauksessa, grafiitissa, jossa kristitty palvoo aasinpäistä ristiinnaulittua jumalaa.
ellauri377.html on line 211: Niistä mitalisijoille päätyi 3 synoptista eli silminnäkijäkertomusta sekä pistesijalle Johannexen luritus.
ellauri378.html on line 245: Antiikin ajan kirjallisten lähteiden mukaan taistelu kesti yhteensä kolme päivää, jolla kuitenkin tarkoitettiin koko marssia metsän läpi. Arkeologi Peter S. Wells on kyseenalaistanut näiden kuvausten luotettavuuden ja arvellut varsinaisen taistelun kestäneen vain joitakin kymmeniä minuutteja. Yllätetyt roomalaiskohortit eivät kyenneet järjestäytymään totuttuihin taistelumuodostelmiinsa, eivätkä metsässä hajallaan olevat roomalaisten joukot pystyneet yhdistymään lujaksi rintamaksi. Varus haavoittui ja teki lopulta ilmeisesti itsemurhan. Germaanit tuhosivat koko roomalaisten saattueen, ja Arminius sai kertomusten mukaan haltuunsa kahden legioonan kotkat (aquila), kolmas sen sijaan joutui hävyxiin kantajansa ruumiin mukana. Germanicus kävi myöhemmin ne 2 noutamassa pois.
ellauri390.html on line 148: Antti Tuuri on 1 sellainen, ja sen kirja Ameriikan raitti kertomus korruptiosta ja kusetuxesta izekkyyden nimissä oikeistohenkisellä Pohjanmaalla. Juipit peukuttaa Isaiah Berlinin negatiivista vapautta olla maxamatta veroja. Muilutettuja rahoja eri pankeissa ja tiine vaimo mattokäärössä. Taistoa ei voi jättää kaxistaan rahakapsekin kanssa, saattaa vetää välistä. Jo on urheita suomalaisia sotureita omaa puolta pitämässä. Amerikan puolella olis kaikki hauskempaa ja vapaampaa, saa ajaa kuuden kupin kumarassa koska norminpurku on siellä paljon pitemmällä. Taistolla oli sitäpaizi kahvikupillinen bashkiirin spermaa suonissa eli se on osa-aikamustalainen.
ellauri391.html on line 71: Paderewski väitti kieltäytyneensä maksusta, antaneensa rahat Hooverille ja käskeneensä tätä vähentämään kulujensa kattamiseen tarvittavat varat, antamaan itselleen kymmenen prosenttia tuotoista, ja Paderewski olisi tyytyväinen siihen, mitä jää jäljelle. Tarinan toisessa versiossa Paderewski ottaa rahat ja repi velkakirjan, mikä osoittaa Hooverille, että he olivat kuitit ilman kuittia. Tarinaan on usein lisätty Paderewskin matka äskettäin nimettynä Puolan pääministerinä, joka matkustaa Pariisiin kiittämään Hooveria Puolan ruokkimisesta ensimmäisen maailmansodan jälkeisen suuren ahdingon aikana. Joidenkin kertomusten mukaan Hoover on vastannut: "Ei hätää, herra Paderewski, minä tiesin, että tarve oli suuri. Sitä paitsi sinä et muista sitä, mutta autat minua kerran, kun olin opiskelija yliopistossa ja olin kolossa."
xxx/ellauri027.html on line 1021: Vapaa assosiaatio on kyllä siunattu asia, nää munkin sepustuxet on siitä vankka todiste. Toinen hyvä esimerkki on Jevgeni "Zhenka" Popov, joka novellissa Joku oli, tuli ja lähti kesken kertomusta Irina Arkadjevna Sneginasta tekee "poikkeaman" ja putkahtaa ize näkyviin tarinan keskeltä kuin yllättävä pää tulisi pahki pahvikuvasta:
xxx/ellauri027.html on line 1023: Stop! Tämä kertomus huojahtelee ja sortuu kokonaan. Tämä ei kiinnosta ketään muuta kuin minua, mutta minä senkun väsään tasapainoitellen ja virnistellen tätä - säälittävää, impotenttiä irvistystä. Jotta tuota, hällä väliä - pian kaikki onnistuu, heti hetkinen, nono, nyt, sulkekaa silmät älkääkä tuijottako minua.
xxx/ellauri057.html on line 833: Yksi Haisulin novelleista julkaistiin Hufvudstadsbladetissa. Se oli suhteellisen irvokas kertomus Zacheus, joka sisältyy kokoelmaan Kratskog vuodelta 1903.
xxx/ellauri104.html on line 1131: Vuoden 2004 käsikirjassa ei ole enää yhtään raamatunkohtaa, joka viittaisi luomiskertomusten tai huoneentaulujen patriarkaaliseen ihmis- ja avioliittokäsitykseen. Entistä selvemmin painotetaan puolisoiden tasavertaisuutta, keskinäistä huolenpitoa ja tukea. Yhdessä rukouksessa on maininta siitä, että Jumala on asettanut avioliiton myös suojelemaan ja rikastuttamaan puolisoiden rakkautta. Tässä toistetaan jo edellisessä käsikirjassa esiintynyt ajatus avioliiton merkityksestä puolisoille. Vanhemmissa käsikirjoissa korostettiin useammin avioliiton merkitystä yhteiskunnalle. Nyt sen merkitys puolisoille saa enemmän huomiota. Porukoilla on yleensä niin vähän perittyä ettei siitä maxa vaivaa puhua. Avioliittokäsityksen mahdollista edelleen kehittämistä ajatellen tämä painopisteen muutos on varteenotettava asia.
xxx/ellauri120.html on line 202: Iltalehti julkaisi 2. huhtikuuta 2021 Jarno Liskin artikkelin, jossa kerrotaan VTV:n itsesensuurista. Artikkelin mukaan VTV:ssä on Yli-Viikarin toimikaudella sensuroitu viraston tekemiä tarkastuksia: esimerkiksi raporteista on Iltalehden mukaan poistettu kriittisimpiä kohtia. VTV:n tehtävänä on valvoa veronmaksajien rahojen käyttöä ja valtiontaloutta. Se tekee tarkastuksia ja laatii raportteja kyseisiltä aihealueilta. Iltalehden tietojen mukaan Yli-Viikarin aikana tarkastustoimintaa on kuitenkin vähennetty ja tarkastuskertomusten sävyä pehmennetty. Myös Helsingin Sanomat kertoi tarkastustoiminnan vähentyneen Yli-Viikarin virkakaudella.
xxx/ellauri126.html on line 432: Sekun kertomusten kuittaus yxisanaisesti "Joo" ja päällepuhuminen tylsillä Jari-Pekka-valeilla. Paskat Riku kävi siellä syömässä kun rakentajat eivät tehneet ruokaa ajoissa. Nälkä oli kiljuva.
xxx/ellauri126.html on line 575: Toipunut narsisti ei pihtaa pillua." Seurasin tuon naisen kertomusta ihaillen. Koko hänen peränsä nousi tuolilta kun hän pääsi siihen pisteeseen.
xxx/ellauri126.html on line 746: Oshon mukaan kukaan meistä ei ole sitä mitä "olemassaolo" haluaisi meidän olevan. "Olemassaolo" on pahoillaan mutta meitä on nyt pakko rankaista. Osho sanoo: maailmassa on salaliitto syntymättömiä lapsia vastaan. V. 1967 Valituissa Paloissa on varoittava kertomus laittomista aborteista. Aborttilääkäri vaivaa nuorta potilasta tottuneesti kuin taikinaa ja kazoo sitä halvexivasti: tyhmä tyttö, mitäs annoit, vika oli ihan täysin sun.
xxx/ellauri128.html on line 483: Noailles´n lapsuuden ja nuoruuden kattanut omaelämäkerta Le Livre de ma vie ilmestyi 1930, ja hän suunnitteli sille vielä jatkoa. Häneltä on suomennettu muutamia runoja ja tekijänimellä Mathieu de Noailles laaja kertomus Kummalliset kasvot. Runosuomennoksista "Iltatunnelma" on julkaistu antologiassa Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja, samoin "Romanttiset tissit", joka on julkaistu myös antologiassa Tuhat laulujen vuotta (1. p.). "Valitus" on julkaistu Katri Valan Kootuissa runoissa.
xxx/ellauri136.html on line 239: Hovioikeuden enemmistön mukaan huomioon ottaen asianosaisten välisten yhteydenottojen aiheen ja asianomistajan saapuminen hänelle entuudestaan tuntemattoman vastaajan seurassa asuntoon, asianomistajan kertomusta ei pelkästään ilman tukevaa muuta näyttöä voitu pitää riittävänä perusteena hänen kieltäytymiselleen yhdynnästä.
xxx/ellauri136.html on line 616: tyypillistä nuortenkirjallisuutta, jossa esimerkiksi seikkailullinen matka liitetään itsensä löytämiseen ja aikuistumiseen. Ympäristöteemat siis ikään kuin tarjoavat kehyksen, jonka puitteissa seurataan nuoren päähenkilön kasvukertomusta. Nuoret oppivat vastoinkäymisten kautta kantamaan vastuuta ja kasvavat kohti aikuisuutta.
xxx/ellauri139.html on line 163: Bataillen keskeisiä teemoja olivat muun muassa ateismi, suvereniteetti, erotisismi, transgressio ja heteronormaalisuus. Hän käsittelee teemojaan usein taiteesta tai antropologiasta otettujen esimerkkien tai kertomusten avulla ja luo mielellään havainnollisia käsitteitä rautalangasta.
xxx/ellauri148.html on line 548: Seisoin pelästyneenä nurkassa käymälän vieressä ja puristin rintaani vasten nyyttiäni jossa oli melkein pelkästään omia käsikirjoituksia ja vähät kirjani. Piru nauroi sisälläni omia kuvitelmiani. Tiesin aivan hyvin että näin edessäni apinalauman historian olemuksen. Tänään puolalaiset rääkkäsivät juutalaisia, eilen venäläiset ja saksalaiset olivat rääkänneet puolalaisia, huomenna sakemannit rääkkäsivät jutkuja, ylihuomenna jenkit ja jutkut rääkkäävät miehissä rättipäitä. Jokainen historian kirja oli kertomus murhista, kidutuksista ja epäoikeudenmukaisuudesta, jokainen sanomalehti ja klikkiuutinen ui veressä ja häpeässä. Lukemistani filosofeista pessimistisimmät, Schopenhauer ja Von Hartman molemmat tuomitsivat izemurhan (unohtaen läpän "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi"), mutta sillä hetkellä minä tiesin että on vain yksi pitävä tapa esittää vastalauseensa elämän kauhuille ja se on lingota Jumalalle hänen huonosti valittu lahjansa takaisin kuin Kristina-täti. Oli täysin mahdollista että jos minulla olisi tuossa vaiheessa ollut pistooli tai vyöpommi, olisin tappanut itseni listittyäni ensin summanmutikassa kasan huligaaneja.
xxx/ellauri167.html on line 643: Principia Discordiassa on kertomus Harmaanaaman Kirouksesta. Tarinan mukaan vuonna 1166 eaa. sai mies nimeltänsä Harmaanaama päähänsä, että maailmankaikkeus on täynnä järjestystä, ja tästä syystä päätti kaiken olevan vakavaa ja leikin syntiä. Tuntemattomasta syystä kukaan aikalaisista ei huomannut kaikkialla yhtälailla esiintyvää epäjärjestystä, ja hyväuskoisina ihmiset siirtyivät seuraamaan Harmaanaamaa. Tämä johti ajan myötä nykyiseen yhteiskuntaan, jossa järjestystä pidetään tilanteesta riippumatta positiivisena ja epäjärjestystä negatiivisena. Tästä jaottelusta johtuen joutuvat ihmiset sietämään myös järjestyksen tuhoisia ja rajoittavia puolia, ja epäjärjestyksen luovia piirteitä pidetään yhtä paheksuttavina kuin sen tuhoisia piirteitä.
xxx/ellauri174.html on line 408: Romaani sijoittuu Lesboksen saarelle, Mytilenen läheiselle maaseudulle, 100-luvulle ajanlaskun alun jälkeen. Esipuheessa kirjailija kertoo olleensa metsästämässä saarella ja nähneensä nymfien lehdossa rakkauskertomusaiheisen maalauksen. Hänessä heräsi kiinnostus kirjoittaa maalauksen tapahtumat sanoiksi. Tämän vuoksi hän sanoo kirjoittaneensa romaaninsa.
xxx/ellauri187.html on line 281: Yksi selitys hänen Jeesuxen kannalta ennenaikaiseen kuolemaansa annetaan Jaakobin apokryfisessä evankeliumissa (kirjoitettu ~ 145AD), jonka oletetaan olevan Jaakobin – Jeesuksen veljen – protoevangeliumi, joka väittää, että Jaakob oli itse asiassa Joosefin poika aiemmasta avioliitosta. Kaanonin evankeliumit eivät koskaan mainitse Joosefin ikää, mutta tämä Kertomus Jaakobista esittää Josephin vanhana miehenä, joka kutsuttiin jumalauta vaan huolehtimaan neitsyt Mariasta. Jos tämä kertomus pitää paikkansa, selitys Josephin poissaololle myöhemmin Kristuksen elämässä johtuisi siitä, että hän siirtyi ihan vain vanhuuttaan ajasta ikuisuuteen joskus äpäräpoika Jeesuxen 12 ja 19 ikävuoden välillä.
xxx/ellauri201.html on line 190: Ruozalaisista liittyi vapaaehtoisina Suomen talvisotaan nazijärjestöjen koppalakkipäät. Ruozi suorastaan kuhisi nazeja 30-luvulla. Sodan aikana oli Ruozissakin keskitysleirejä epäluotettavalle punikkiainexelle. Ukon kertomus oli mielenkiintoinen, se on myönnettävä.
xxx/ellauri202.html on line 165: Ja sit ei siltä juuri muuta tullut kuin tää sarjakertomus. Siinä kaikki. Mitähän oikein liikkui dynämiittimiesten mielessä?
xxx/ellauri208.html on line 776: Katkelma on kuin esimerkki terapiaoppaasta. Kun luen Sariolan kertojanääntä, ajattelen sen olevan tarkkaan kirjoitettua potilaskertomusta. Dialogeissa taas tulee esiin parisuhteiden ulkopuolella lähinnä terapiaistunnoissa paljastettua haavoittuvuutta. Tältä Tomin ja Sirkan aviokriisi kuulostaa, kun Tom yrittää antaa Sirkalle häälahjaa:
xxx/ellauri208.html on line 859: Antin matka alkaa loppupäästä, ikkunalaudalta, ja kertoo sitten omituisesta vuodesta pojan elämässä. Kertomuksen aikana esiin nousee myös katkelma Kaarinan kirjoittamasta romaanista, joka on tarinan maailmassa (auto)fiktiota mutta asettuu lujemmin perinteiseen psykologiseen realismiin kuin sitä ympäröivä kertomus.
xxx/ellauri209.html on line 110: Michael Mooren kertomus siitä miten liberaalit jenkit 9/11 isänmaallisuusaallon aikana käänsivät kelkkansa ja keräytyivät pahan pensaan juurelle on karmaisevaa kertomaa. Just sitä samaa on menossa nyt länsiliiton laajuisesti Ukrainan selkkauxessa. Turha tästäkään on eziä oikeassa olleita ja syyllisiä, tää on vaan tällästä determinististä murkkukekojen keskinäistä vellontaa, käydään jäsentenvälisiä kuihtuvassa ekomaisemassa. Jauhokuoriaiset ovat aina ongelma.
xxx/ellauri224.html on line 48: Michael Mooren kertomus 20 vuoden takaisista vaaleista joissa Bush saatiin valituxi laittomasti Al Goren paikalle on tarkkaa kopiota Trumpin aikaisista vaalikähmyistä. Ihan sama kumpi roisto pääsee voitolle, peli on samaa rikollista äänipokeria. Jengi siellä tietää izekin: maa on läpimätä banaanivaltio joka hoippuu taas kerran sisällissodan partaalla. Syy on sama kuin muissa samanlaisissa kärhämissä: törkeästi lisääntynyt eriarvoisuus, jota ryöstöviljelyllä kuohkeutettu unelmatorttu ei enää pysty lykkäämään yhä synkemmältä näyttävään maxuhetkeen.
xxx/ellauri227.html on line 286: – Se on myös universaali kertomus nuoresta ihmisestä, joka tuntee elävänsä maailman laidalla, eristyksessä kaikesta. Kiona asuu konkreettisesti kaukana, mutta samalla tavalla minä tunsin teininä Pohjois-Ruotsissa olevani jumissa jossain maailman laidalla. Kiona on vähän niikuin se Disneyn sankari, ei se Fiona (vihreä) vaan se havaijitar, jonka poikaystävä muistuttaa Hulkia (vaikkei sekään ole vihreä).
xxx/ellauri233.html on line 286: Laiva takavarikoitiin ja sairas miehistö vangittiin Osakan linnaan Edon daimyōn ja tulevan shōgunin Tokugawa Ieyasun käskystä . "Hyväntekeväisyyden" yhdeksäntoista pronssitykkiä purettiin ja Espanjan kertomusten mukaan niitä käytettiin myöhemmin ratkaisevassa Sekigaharan taistelussa 21. lokakuuta 1600.
xxx/ellauri237.html on line 597: 1Jan Nepomuk Neruda 9. heinäkuuta 1834 Praha - 22. elokuuta 1891 Praha) oli tšekkiläinen kirjailija, kriitikko sekä modernin tšekkiläisen runouden uranuurtaja. Nerudan runot ovat monipuolisia, ja niihin sisältyy niin filosofisia runoja kuin isänmaallisia hymnejäkin. Neruda kuitenkin vihasi yläluokkaa, minkä voi huomata esimerkiksi hänen kertomuskokoelmastaan nimeltä Malostranské povídky vuodelta 1878. Prahan Malá Stranan kaupunginosan elämästä kertova kirja on suomennettu nimellä Prahalaistarinoita (2000).
xxx/ellauri239.html on line 800: Valkoinen raivo on kertomus Laurista, joka suunnitteli ja valmistautui tekemään joukkomurhia. Hän ajattelee yhä olevansa tappaja, kuolemaansa asti, vaikka hän ei ole koskaan tappanut ketään, ei edes lyönyt. Laurilla on todellisuus vähän hämärtynyt.
xxx/ellauri250.html on line 875: Pikin mielikirja on Pohjakosketus. Se antaa sen Matti Pylkkäselle lahjaxi. Se on ajoittain erittäin raskasta ja hurjaa luettavaa. Henkinen väkivalta kasvaa toiseen potenssiin, ja jälki on rumaa. Huojuvan parisuhteen lisäksi Honkanen tavoittaa arvokkaan havainnollisesti perhenäkökulman eli lasten kohtalon rikkinäisessä perheessä. Pohjakosketus on Nina Honkasen kertomus parisuhteesta, jossa mies on itsekäs ja tunteeton naista kohtaan, vaikka onkin mainio isä ja nainen kestää, koska on oppinut pienestä kestämään. Kirja on kertomus siitä, kuinka ihminen lopulta löytää itsensä vuosien eksyksissä olon jälkeen ja kuinka rankasta parisuhteesta ja erosta voi pinnistää ja ponnistaa tukevasti omille jaloilleen vaikeuksien kautta.
xxx/ellauri251.html on line 122: Mitä pitemmälle tätä luritusta suolistan sitä homsemaisemmalta se alkaa tuntua. Ei tää ole mikään kreikkalainen uurna, tää on häthätää peitelty hinureiden rakkauskertomus.
xxx/ellauri252.html on line 577: Vitut tää on mikään "huikea jännityskertomus". Tää on Maj Sjöwallin vajakkimainen post mortem pamfletti. Som Carl von Clausewitz så fiffigt fick det till: War is the continuation of politics by other means. The Western way of conducting war is built on five foundations; superior technology, disciplined soldiers, the means to finance wars, and military traditions. Ruåzi on pieni mutta nälkäinen kapitalistinen valtio.
xxx/ellauri259.html on line 737: Kotimaisen rikoselokuvan Yön saalistajat kertomus alkaa, kun kulta-auto lähtee tehtaalta arvokuljetus mukanaan. Autonkuljettaja on roisto ja takapenkille on piiloutunut rosvojoukkoon soluttautunut poliisi Pete Hautala (Ilmari Saarelainen). Heillä on tarkoituksena hämätä mukana olevaa oikeata vartijaa ja tehdä suuri kultaryöstö, mutta toisin käy – kultaharkkojen tilalla kuljetuksessa onkin kultaharkoixi soluttautuneita tiiliskiviä. Keikka onnistuu muilta osin ja rosvojoukko alkaa suunnitella uutta iskua. Tästä alkaa melkoinen kissa-hiiri-leikki poliisien ja roistojen välillä. Rosvot ovat epätoivoisia ja valmiit panemaan kaiken peliin. Poliisit yrittävät estää suunnitelmat keinolla millä hyvänsä.
xxx/ellauri281.html on line 285: Via sacra tarkastelee kolmea Kristuksen kaatumista, mutta yksikään niistä ei esiinny kanonisissa evankeliumeissa. Langennut Kristus, Manuel Cacidedo Canales, 1952. Evankeliumikertomus Kristuksen askeleista matkalla Golgatalle ei voisi olla ytimekkäämpi, kun kaatumakohtauxetkin on poisjätetty. Niistä enemmän albumissa 210.
xxx/ellauri289.html on line 51: Kerttu Juvan Pesulan Marita on kertomus valkoisesta orjakaupasta 50-luvun Turussa. Saaristosta työperäisesti maaltapaennut Marita paiskii töitä 24/7 pesutuvassa nollapalkalla muka maxaaxeen Aune-tädin pistouvaamat farmarit ja ison ruutupaidan. Ne saavat motarilla keulivan työväenluokkaisen Tapsan housunetumuxen pullistumaan, pian kuuluu sepaluxen napeista lähtölaukauxet. Tapsan ajolasit saa sen näyttämään Carlsonien silmälasipäisiltä koulupojilta vespan selässä.
xxx/ellauri292.html on line 291: Rabbit pitivät Rahabia kelvollisena päin- ja selinmakuulle kääntyneenä ja todistivat, että Rahab meni naimisiin Joosuan kanssa tämän kääntymyksen jälkeen; heidän jälkeläisiinsä kuuluivat profeetat Jeremia, Hilkia, Seraja, Mahseia, Baruk, Hesekiel ja profeetta Hulda, vaikka Joosuan kirjassa ei ole kertomusta esinahkajohtajan avioliitosta kenenkään kanssa tai perhe-elämästä. Rahab mainitaan usein Jetron (Yitro) ja Na´amanin rinnalla "positiivisina esimerkkeinä" Israeliin liittyneistä käännynnäisistä, ja toisessa midrashissa Rahab toimii kaikkien maailman pakanakansojen puolestapuhujana. Pakanoissa on monta tosi mehukasta panoa.
xxx/ellauri292.html on line 326: Toisen Kuninkaan 22:n kertomus kertoo Huldan kuulemisesta seuraavasti:
xxx/ellauri292.html on line 337: Hulda esiintyy heprealaisessa Raamatussa vain yhdeksässä jakeessa, 2. Kun. 22:13–20 , 2. Aikakirja 34:22–28.. Tämä lyhyt kertomus riittää tekemään selväksi, että Huldaa pidettiin profeettana, joka oli tottunut puhumaan Jumalan sanaa lyhyesti suoraan ylipapeille ja kuninkaallisille virkamiehille, joille korkeat virkamiehet tulivat anomaan, jotka kertoivat kuninkaille ja kansoille heidän kohtalostaan, joilla oli valta määrittää, mikä oli ja mikä ei ollut aito laki, ja kuka puhui ankaralla käskyllä toimiessaan profeettana. Siitä huolimatta Raamattu ei tarjoa Huldasta sellaista nippelitietoa kuin se tyypillisesti tarjoaa meille miehisille profeetoille. Me todellakin jäämme tietämään enemmän hänen miehensä taustasta kuin tiedämme hänen omastaan, ja hänen persoonallisuudestaan tiedämme suurelta osin hänen aviomieheltään. Miehen mukaan Hulda oli varsinainen pirttihirmu, pahempi kuin Pekka Puupään Justiina.
xxx/ellauri292.html on line 483: Se on sinänsä hienoa, jos totta, kuten kertomus meille kertoo, et hän piti itsensä puhtaana yhdynnässä naisten kanssa.
xxx/ellauri293.html on line 715: Narratiivivirhe viittaa siihen, kun ihmiset käyttävät narratiiveja yhdistääkseen satunnaisten tapahtumien välisiä pisteitä mielivaltaisen tiedon ymmärtämiseksi. Termi juontaa juurensa Nassim Talebin kirjasta The Black Swan: The Impact of the Highly Improbable. Kertomusvirhe voi olla ongelmallista, koska se voi johtaa siihen, että ihmiset muodostavat vääriä syy-seuraussuhteita tapahtumien välillä. Esimerkiksi startup-yritys voi saada rahoitusta, koska sijoittajia vaikuttaa uskottavalta kuulostava kertomus sen sijaan, että saatavilla olevan todisteen perustellumpi analyysi olisi.
xxx/ellauri296.html on line 178: Nykyään Genesiksen luomiskertomus on kauan sitten korvattu
xxx/ellauri305.html on line 106: Match Pointissa Allen siirtää teeman Dostojevskin parodiasta risuparran motiivien ja kertomusten suorempaan sitoutumiseen. Allen palaa joihinkin teemoihin, joita hän oli tutkinut Rikokset ja rikkomukset (1989), kuten oikeudenmukaisuuden olemassaolo maailmankaikkeudessa. What bullshit.
xxx/ellauri306.html on line 472: Länkkärit pitävät sensijaan parempana Attilan aikalaisen Priskuksen kertomusta, jonka Jordanes kertoi 6. vuosisadalla :
xxx/ellauri312.html on line 207: Suuri narratiivi (myös meta-narrative ja grand récit ; ranskaksi : métarécit tai grand récit) on kertomus historiallisen merkityksen, kokemuksen tai tiedon kertomuksista, joka tarjoaa luokkayhteiskunnalle legitimiteetin (vielä toteutumattoman) kapitalismin pääidean odotetun valmistumisen kautta. End of history, lännen murskavoitto yms.
xxx/ellauri312.html on line 212: Strategisen viestinnän konsortio sai äskettäin kaksivuotisen, uusittavissa olevan 2,5 miljoonan dollarin apurahan merivoimien tutkimustoimistolta projektilleen "Terroristin kertomusten ja vastakertomusten tunnistaminen: Tarinaanalyytikkojen upottaminen retkikuntayksiköihin". Muuan "Bud" kiersi ja soitti rytmikitaraa Whitedog-yhtyeessä tutkien rock and rollia jokapäiväisen työelämän sosiaalisena teoriana. Hänen viimeisin työnsä on soveltaa kommunikaatioteorioita ja kertomusta terrorismin ideologisen tuen vastustamiseen.
xxx/ellauri312.html on line 927: Kirja koostuu Decameronen tai Canterburyn tarinoiden tapaan useista kertomuksista, jotka kutoo yhteen kehyskertomus. Kehyskertomus kertoo seitsemän pyhiinvaeltajan matkasta kohti Hyperion-planeetan aikahautoja. Matkan aikana pyhiinvaeltajat kertovat toisilleen kukin omat elämäntarinansa ja sen, miksi he ovat lähteneet mukaan tälle matkalle. Kirja on jaettu lukuihin, ja matkaajien minä-muotoiset tarinat esiintyvät omilla otsikoillaan lukujen sisällä. Tarina jää Hyperionissa kesken ja jatkuu suoraan Hyperionin tuhossa.
xxx/ellauri312.html on line 929: Hyperionin kehyskertomus on kerrottu Konsulin näkökulmasta, mutta kertoja on ulkopuolinen siinä missä pyhiinvaeltajien tarinat ovat minä-muotoisia. Perinteisen kerronnan ohella kirja sisältää lainauksia päiväkirjasta ja runoja.
xxx/ellauri319.html on line 251: Tämä kertomus löytyi "Greedy finance" nimiseltä palstalta, se oli täynnä mainoskatkoja. Pääasia oli kazoa ne kaikki mainoxet. Ads help us run this site. By continuing your navigation on our site, pre-selected companies may set cookies or access and use sensitive information on your device to serve relevant ads or personalized content.
xxx/ellauri363.html on line 308: Päiväkirjan kirjoittajan Ned Wardin kertomus on tyypillinen. Hän vieraili Bethlemissa vuonna 1699 ja huomasi olevansa uppoutunut pelottavaan melun ja epäjärjestyksen maailmaan. "Kuulimme sellaista ketjujen kolinaa, ovien rummutusta, huutamista, huutamista, laulua ja kolinaa, etten voinut ajatella muuta kuin... [näkemystä], jossa helvetti irtosi ja sai Helvetin meteliin."
xxx/ellauri363.html on line 602: Historiantutkimuksen metodina genealogia tarkoittaa kehityskertomusten ja jatkuvuuksien purkamista sekä vastamuistien kuulemista. (Mitähän vittua sekin mahtaa tarkoittaa.) Foucault’n mukaan
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri379.html on line 95: Heart of Darkness, novelli, kirjoittaja Joseph Conrad, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1899 Blackwood's Edinburgh Magazine ja sitten Conrad's Youth and Two Other Stories (1902). Heart of Darkness tutkii länsimaisen kolonialismin kauhuja ja kuvaa sitä ilmiönä, joka tahraa paitsi sen riistomaita ja kansoja, myös niitä lännessä, jotka edistävät sitä. Vaikka Conradin puoliautoelämäkerrallinen kertomus sai alun perin heikon vastaanoton, siitä on tullut yksi laajimmin analysoiduista englantilaisen kirjallisuuden teoksista. Kriitikot eivät ole aina kohdelleet Pimeyden sydäntä suotuisasti ja moittivat sen epäinhimillistä esittämistä kolonisoituneista kansoista ja sen halveksivaa kohtelua naisia kohtaan. Siitä huolimatta Heart of Darkness on kestänyt, ja nykyään se on modernistinen mestariteos, joka liittyy suoraan postkolonialistiseen todellisuuteen.
xxx/ellauri385.html on line 482: Ainoana järkimiehenä Laurence Sterne pilkkasi Burtonin juhlallista sävyä ja hänen pyrkimyksiään todistaa ilmiselvät tosiasiat painavilla lainauksilla Tristram Shandyssa. Sterne pilkkasi myös Burtonin jakautumista lukujensa otsikoissa ja parodioi hänen vakavaa ja raitishenkistä kertomustaan Ciceron surusta tyttärensä Tullian kuoleman johdosta. Puu kasvoi Brooklynissa tyttö luki kirjastoa läpi A:sta alkaen kuin Jorma Oxanen Otavan tietosanakirjaa, ja oli päässyt Burtoniin ennenkuin kirjastonhoitaja suositteli sille jotain tyttökirjoja.
xxx/ellauri388.html on line 200: Krafft-Ebingillä oli erityinen merkitys homoseksuaalisuuden tieteelliselle tutkimukselle. Hänet johtivat tälle vielä suhteellisen tutkimattomalle työalalle (hänen omien kertomusten mukaan hänelle lähetetyssä kirjeessä) Karl Heinrich Ulrichsin kirjoitukset , jolle hän teeskenteli tukevansa teoriaansa "Urningista" lähes kolmantena sukupuolena. 1800-luvulla yleisö ja varsinkin kirkot pitivät homoseksuaalisuutta laajalti moraalittoman ajattelutavan ja elämäntavan ilmaisuna, joka on seurausta viettelystä, seksuaalisesta liiallisuudesta tai rappeutuneesta perinnöllisyydestä (dekadenssiteoria). Se kriminalisoitiin joissakin maissa, erityisesti Englannissa ja Preussissa, ja siitä tuomittiin ankarilla vankeusrangaistuksilla. Sitä vastoin siitä lähtien, kun Napoleon alkoi laittaa anista pénaliin, se dekriminalisoitiin Hannoverin ja Baijerin kuningaskunnissa ja muissa Saksan maissa. Krafft-Ebing saavutti suurta julkisuutta oikeuslääkärinä ja psykiatrina. Hänen rikosasioissa ja psykiatriassa saatujen tutkimusten perusteella homoseksuaalit kuvattiin perinnöllisesti kuormitetuiksi kieroutuneiksi, jotka eivät olleet vastuussa synnynnäisestä seksuaalisen halunsa "käänteisyydestä" eivätkä siksi olleet rikostuomareiden, vaan pikemminkin neurologien ja psykiatreiden toimivaltaa . Näin hän avasi uuden potilaspohjan hoidolle ja tutkimukselle. Rahantuloa ei voinut estää.
165