ellauri003.html on line 73: joka esittää traagisen kertomuksen humoristisin keinoin,

ellauri008.html on line 43: Tässä albumisssa on aika paljon Joseph Conradista ja sen el zorromaisista tekeleistä. Jooseppi ei saanut Noobelia, varmaan mamuuttaan. Joseph Conrad, alun perin Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
ellauri012.html on line 532: Viimeisten sanojen kanssa käy helposti kuin Elsan kertomuksen paaville. Sen piti päättää mainen taivallus sanaan Aamen. Kardinaalit preppas sitä kuolinvuoteella vähän väliä: muista sit se aamen. Sit tuli RAI:n toimittaja siihen väliin ja kysyi siltä: mikä on nyt paavin kunto? Paavi vastasi: no, minä ... (†).
ellauri014.html on line 1563: Prof. Tuomarila haukkui Marinoa ettei se pässi ajatellut mitään. Nyttemmin on mietitty, ettei se oikein tiennyt mitä ajatella: tiede oli just alkanut tunkea poeettojenkin tajuntaan, ja ne oli vähän ymmällään. Niinkuin Miltonkin, jolle tähtitieteen ja luomiskertomuksen liimaaminen yhteen teetti paljon selittelyä. Ja kai niillä oli molemmilla mielessä yhtä ja toista mistei passannut puhua, ei passaa oikein vieläkään. Nimittäin homostelua.
ellauri017.html on line 1038: Talmudissa kerrotaan, että rabbi Simeon ben Azzai löysi Jerusalemista kertomuksen, jossa kirjoitettiin, että kuningas Manasse tappoi Jesajan. Kuningas Manasse sanoi Jesajalle: "Häntäsi Mooses sanoi: 'Ei kukaan saa nähdä Jumalaa ja jää eloon'; mutta sinä olet sanonut: 'Minä näin Herran istuvan hänen valtaistuimellaan'; ja totesi edelleen muita ristiriitoja – kuten 5. Mooseksen kirjan ja Jesajan kirjan 40 välillä; Mooseksen kirjan 33 ja 2 Kings välillä Jesaja ajatteli: "Tiedän, että hän ei hyväksy selityksiäni; miksi minun pitäisi lisätä hänen syyllisyyttään?" Sitten hän lausui tetragrammin, setripuu avautui ja Jesaja katosi sen sisään. Kuningas Manasse käski sahata setri, ja kun saha saavutti hänen suunsa, Jesaja kuoli; näin häntä rangaistiin siitä, että hän sanoi: "Minä asun kanan pepussa, jolla on saastaiset huulet".
ellauri025.html on line 1057: dialogipelejä kertomuksen rakenteeseen.

ellauri034.html on line 535: Józef Teodor Nałęcz Konrad Korzeniowski, taiteilijanimeltään Joseph Conrad (3. joulukuuta 1857 – 3. elokuuta 1924) oli puolalais-englantilainen kirjailija. Hän loi romaaneillaan uusia ulottuvuuksia seikkailukertomuksen lajityyppiin.
ellauri039.html on line 24: Max ja Moritz on ilmeisesti opettavaiseksi tarkoitettu saksalainen kuvakertomus vuodelta 1865, jonka laati Wilhelm Busch. Se kertoo kahdesta kurittomasta pojasta, jotka eivät lakkaa tekemästä kepposia ja jotka jauhetaan lopulta jyviksi. Suomeksi kertomuksen riimitteli Kalle Väänänen.
ellauri047.html on line 95: Vuonna 1786 Goethe tunsi tarvetta maisemanvaihdokseen. Hän lähti Italiaan (lähti tost noin vaan, dumppas 10-vuotisen hoitonsa, 7v vanhemman rouva von Steinin ilman edes textaria) ja vietti siellä seuraavat kaksi vuotta, tutkien väsymättömällä innolla paikallista kulttuuria. Myöhemmin hän kirjoitti matkalla tekemiensä päiväkirjamerkintöjen pohjalta laajan matkakertomuksen. Goethe totesi vanhuksena, että Italiassa vietetty aika oli hänen elämänsä onnellisinta aikaa. Hänen tuotannossaan nousivat tänä aikana vahvasti esille antiikkiin ja humanismiin liittyvät teemat.
ellauri055.html on line 849: Hämeenkyrön kirkkoherrana toimi 1800-luvun puolivälissä Georg Jakob Forsman, jonka poika Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen kirjoitti – opeteltuaan suomen kielen – esikoisteoksensa, kertomuksen Hämeenkyrön pitäjästä, vuonna 1851. Yrjö-Koskinen vietti myöhemmin kesiään Hämeenkyrössä läheltä Kyröskoskea omistamallaan mökillä.
ellauri062.html on line 559: On totta, että Espen Aarsethin käsittelemät tekstit olettavat, että lukija ei lue niitä satunnaisessa järjestyksessä, mutta käytännössä lukijalla on täysi vapaus hypätä mihin tahansa tekstin skriptoniin. Perinteisen salapoliisikertomuksen lukijankin olisi tarkoitus edetä tekstissä lineaarisesti alusta loppuun, jotta kertomuksen jännite säilyisi, mutta todellisuudessa mikään ei estä häntä vilkaisemasta, kuka on tarinan murhaaja. Eskelinen (2012a, 38) ehdottaa, että pääsystä puhuttaessa pitäisi ottaa huomioon, onko rajoitteet todella toteutettu tehokkaasti kuten jenkkiläisessä äänestyskoneessa. Muuten ei voi puhua testosteronisista rajoituxista.
ellauri096.html on line 386: Teoksessa De Genesi ad Litteram Augustinus esitti, että Jumala loi kaiken maailmankaikkeudessa olevan samanaikaisesti, ei kuudessa kalenteripäivässä niin kuin Genesiksen suora luenta vaatisi. Hän esittää, että Genesiksen esittämällä kuuden luomispäivän rakenteella on ennemmin hengellinen kuin luonnontieteellinen merkitys, eikä tämä luenta ole yhtään vähemmän kirjaimellisempi. Augustinus ei myöskään katsonut, että syntiinlankeemus olisi aikaansaanut fyysisiä muutoksia kaikkeudessa ja esitti jopa, että Aadamin ja Eevan ruumiit oli luotu kuolevaisiksi jopa ennen syntiinlankeemusta. Tästä huolimatta hän katsoi luomiskertomuksen tulkitsemisen olevan vaikeaa, ja huomauttaa, että meidän tulee olla valmiita muuttamaan mieltämme kun saamme asiasta uutta tietoa.[27]
ellauri096.html on line 929: En tunne kumpaakaan kirjallista performanssitaiteilijaa ollenkaan. Nuoren Voiman toinen päätoimittaja Vesa Rantama, vieläkö aiotte jatkaa sairauskertomuksen julkaisemista? ”Saattaa olla”, Rantama vastaa. Saahan sillä rahnaa, josta on aina pula. Niinkuin tälläkin, miettii Herlinin omistama Antti Mäjänder.
ellauri111.html on line 880: Salaliittoteoria on pyrkimys selittää haitallisia tai traagisia tapahtumia pienen, voimakkaan ryhmän toiminnan seurauksiksi. Monessa salaliittoteoriassa oletetaan salaliittolaisten olevan hyvin vaikutusvaltaisia ja kieroja sekä taitavia salaliiton toteuttamisessa ja sen salaamisessa. Salaliittoteoreetikot etsivät tapahtumasta ja sen raportoinnista poikkeavuuksia, jotka he näkevät todisteina salaliitosta siinä kun muut voivat nähdä niissä vain tavanomaisia inhimillisiä virheitä tai sattumaa. Salaliittoteoriat hylkäävät tapahtumien ympärille hyväksytyn kertomuksen ja saattavat nähdä virallisen versionkin todisteena salaliitosta.
ellauri111.html on line 886: Salaliittoteorioihin vahvasti uskovilla on muita suurempi tarve kokea olevansa ainutlaatuisia ja he kokevat salaliittoteorioiden kautta olevansa muita tiedostavampia ajankohtaisista tapahtumista. Masonin (2002) mukaan salaliittoteorioihin uskovat näkevät asiat salaisen tiedon narratiivin eli kertomuksen kautta ja että he uskovat, että heillä on salaista tietoa, mitä muilla ei ole saatavilla. Lantian ym. mukaan tämä vahvistaa heidän omaa käsitystä omasta ainutlaatuisuudestaan, joka on taas yhteydessä korostuneeseen narsismiin. Cichocka ym. (2016) havaintojen mukaan paranoidiset ajatukset toimivat yhdistävänä välittäjänä salaliittoteorioiden ja yksilöllisen narsismin välillä salaliittoteorioihin uskovilla henkilöillä.
ellauri118.html on line 406: Millainen on uskottoman romaanisankarittaren mieli? Kuinka kirjallisuuden vakiintuneet muodot vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme todellisia ja fiktiivisiä mieliä? Onko toinen mieli vain lukijan fantasia? Ovatko aviorikosromaanit fantastisia? Uskoton mieli ja tekstuaaliset petokset pohtii kriittisesti kertomuksen ja mielten tutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä. Samalla se kartoittaa länsimaisen kaunokirjallisuuden uskottomuustraditiota. Tutkimuskohteet ulottuvat 1600-luvulla julkaistusta Madame de La Fayetten Clèvesin ruhtinattaresta Gustave Flaubertin Madame Bovaryyn, Kate Chopinin feministiseen klassikkoon Heräämiseen ja lopulta tosielämän kertomussikermään, joka syntyi Clintonin ja Lewinskyn seksiskandaalin ympärille. Mitä yhteistä on Emma Bovarylla ja Monica Lewinskylla ja missä määrin lukutapamme tuottavat heidän välilleen yhtäläisyyksiä? [Kiintoisa kysymys. Tärkeä ero kuitenkin että Monica imutti Billin siggeä, mitä Madame Bovary ei tiettävästi tehnyt.] Teos tarjoaa seitsemän tapaustutkimuksen lisäksi moniulotteisen kuvan narratologiasta ja mielten tutkimuksesta strukturalismin ajoilta tämän päivän monialaiseen kognitiotieteeseen. Teoksen esittelemät ja kommentoimat teoriat ja metodit ovat kirjallisuustieteen lisäksi sovellettavissa kulttuurintutkimukseen, sosiaalitieteisiin ja lingvistiikkaan.
ellauri118.html on line 415: Venäläisiltä formalisteilta periytyvä jako kerrottuun tarinaan (”fabula”, story) ja kerrontaan eli esittämisen tapaan (”sjužet”, plot) on narratologian ytimessä kaikkein sitkeimmin eläviä dikotomioita. Gérard Genetten ja Mieke Balin määritelmistä saadaan seuraava synteesi: ”kertoja puhuu tekstin jonka sisältö on kertomus; fokalisoija esittää kertomuksen, jonka sisältö
ellauri118.html on line 416: on kertomuksen tapahtumat (”histoire”); henkilöhahmot toteuttavat nämä tapahtumat” (Bal 1981, 45). Analyysi ois kai niinkö texti textinä ja tulkinta niinkö mitä tästä opimme. Syntaxi ja semantiikka.
ellauri131.html on line 258: Jussin tarinavarastosta kuulin yhden huomattavan kertomuksen erään juhannuksen saarnasta sodan jälkeen. Tuolloin vallinneen elintarvikepulan vuoksi monet papit kävivät kotipitäjässään pitämässä ns. voisaarnoja. Niin teki myös se rovasti, jonka juhannussaarna jakautui kahteen osaan. (Tämä pitäisi nyt kuulla riittävän hitaalla pateettisella papinnuotilla, jonka minä teologisen pätevyyteni vuoksi tietysti osaan...). Ensimmäinen osa käsitteli seuraavia asioita:
ellauri135.html on line 264: Korolenko ei ole syvälle tunkeutuva psykologinen erittelijä, mutta hänen kaunis, värikäs tyylinsä, hieno ja herkkä tunne, tarkka todellisuuden havainto ja luja luottamus parempaan tulevaisuuteen tekevät hänen kertomuksensa erittäin miellyttäviksi. Suuren nälänhädän vallitessa vuonna 1892 hän kulki Itä-Venäjällä puutetta kärsivillä seuduilla järjestämässä avustusta ja lievensi näin toiminnallaan paljon hätää. Havaintonsa hän julkaisi kirjassa Nälkävuonna (1893). Niinikään hänen sanomalehtikirjoitustensa ansioksi on luettava, että joukko votjakkeja, jotka oli jo tuomittu kuolemaan ihmisuhrien toimittamisesta, joutuivat uudestaan tutkittaviksi ja syyttömiksi havaittuina vapautettiin. Votjakit lähtivät iloisina takaisin Volgan mutkaan keittelemään kylkiluita. Votjakkien autonominen alue (ven. Вотская автономная область, Votskaja avtonomnaja oblast) oli vuosina 1920-1934 Neuvostoliitossa Venäjän neuvostotasavallassa ollut itsehallinnollinen alue, joka käsitti nykyisen Udmurtian tasavallan alueen. Alue perustettiin 4. marraskuuta 1920. Udmurteista käytettiin tuolloin nimeä votjakit.
ellauri155.html on line 696: Paizi Humen kädenheilutuxillekin on jo 2 tulkintaa. Ei tää ole helppoa! Klassisen kertomuksen mukaan Hume pelleilee "vapauden" ja "välttämättömyyden" sananselityxen kanssa. Naturalistisessa veetään mukaan tollaset shaftesburylaiset moraalin tunteet.
ellauri159.html on line 1318: Jeesus esitti tämän kertomuksen: “Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Aika totisena poikana minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.” (Luuk. 18:9–14)
ellauri162.html on line 576: Esimerkiksi, kun Aatami ja Eeva karkotettiin Paratiisista, Victor kuvailee heitä ulosheittäviä tuulia (vv. 530-536): se on tuulenhenki (spiritus, v. 532) joka hallitsee luontoa ikäänkuin jumalan stuntmannina. Victor ei jätä pois Jumalan päätöstä karkottaa lemmenpari, ollakseni varma, mutta hän ei myöskään tee siitä kertomuksen keskipistettä. Tyypit heitetään vaivihkaa ulos takaovesta. Tämä suuntaus näkyy koko runossa. Jopa kaikkein dramaattisimpien tapahtumien jälkeen (Aatamin ja Eevan karkotus Paratiisista, tulva ja sen jälkiseuraukset sekä Sodoman tuhoaminen), pelastuksen toivoa heilutetaan epigrammaattisesti lukijan nenän edessä tavanmukaisella tyylillä.
ellauri172.html on line 104: Runoilijan oman kertomuksen mukaan hän osasi latinaa, kreikkaa ja hepreaa kuuden vuoden iässä, ja hän oli kääntänyt Platonin Kritonin kirjastosta alle 11-vuotiaana. Runoilijan poika petti isän asian katollisille ja jäi siitä perinnöttömäxi. Nobelisti Szymborska on puolantanut Agrippaa.
ellauri188.html on line 392: 31-vuotiaana Melville tapasi Pittsfieldissä kesällä 1850 46-vuotiaan Nathaniel Hawthornen, jonka kanssa "ystävystyi". Kirjailijat viettivät paljon aikaa keskustellen komeista intellektuelleista ja filosofisista asioista. Hawthorne myös vaikutti Melvillen seuraavan romaanin Moby Dick sisältöön, sillä hän kannusti Melvilleä tekemään siitäkin allegorisen tarinan suoran valaanpyyntikertomuksen sijaan. Ai siis mitä? kysyi Hermanni. No kikkeli, kikkeli, tietysti, selvitti Nat kärsimättömästi. Vaikka kirja on nykyään todella tunnettu, omana aikanaan se oli paha pettymys. Sitä myytiin koko Melvillen elinaikana vain 3 000 kappaletta. Hänen seuraava romaaninsa Pierre oli vieläkin suurempi floppi.
ellauri190.html on line 136: Novgorod on yksi Venäjän vanhimmista kaupungeista. Nestorin kronikka mainitsee sen ensimmäisen kerran jo vuoden 859 yhteydessä, joskin todellisuudessa kaupunki on satakunta vuotta nuorempi. Nestorin kronikan mukaan alueen slaavilaiset ja suomalais-ugrilaiset heimot lopettivat veron maksun varjageille ja alkoivat hallita itse itseään. Ajauduttuaan keskinäisiin sotiin he kuitenkin kutsuivat varjagit ja näiden ruhtinaan Rurikin hallitsijakseen vuonna 862. Tämän kertomuksen todenperäisyys on hyvin kiistanalainen.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri246.html on line 50: Agnon muutti 1908 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan, joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa täällä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 144: M. Zoštšenkon kertomuksen Punaiset ja valkoiset johdosta Gorki marisi: En nãe punaisia enkä valkoisia, on vaan kuvattu tavallisia jokapäiväisiä ihmisiä miltei valokuvauksellisen tarkasti. Kertomuksesta puuttuu pulma, ei tunnu, että yritettäisiin kuvattavan kautta katsahtaa valkoisen puolen pahoihin alkujuuriin (1921).
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri262.html on line 271: Siis samanlainen mammanpoika tämäkin kuin C.S. Lewis, ja Hemingwaykin, for that matter. Vuonna 1904 myös 12-vuotiaan Tolkienin äiti kuoli ajauduttuaan diabeettiseen koomaan. Tolkien oli kuudentoista, kun hän rakastui tulevaan vaimoonsa Edith Brattiin. Tolkienin huoltaja, katolinen pappi, Mabelia mahdollisesti köyrinytkin Isä Francis Morgan ei kuitenkaan hyväksynyt sexuaalisuhdetta, joten Ronald ja Edith saattoivat mennä vällyihin vasta 1914, kun Ronald täytti 21 vuotta ja täysi-ikäistyi. Pariskunta meni naimisiin 22. maaliskuuta 1916 Edithin käännyttyä katolilaiseksi. He saivat 1917 ensimmäisen neljästä lapsestaan. Romanssi innoitti Tolkienia luomaan kertomuksen Berenistä ja Lúthienista. Edit tanssi Ronille jossain mezässä kuin Lúthien. Ronnie laittoi Ethelille hautakiveenkin nimexi Lúthien.
ellauri262.html on line 289: Sormusten herran kirjoittaminen alkoi ilman merkittäviä juonisuunnitelmia. Tarina sai lopullisen muotonsa kirjoittamisen aikana. Hän työsti kirjaa vuoteen 1949 asti. Tolkienin työskentely eteni puuskittain, mistä kertoo se, että päästyään ensimmäisen osan puoleen väliin hän piti vuoden tauon ja jatkoi kirjaa vasta vuonna 1941, kuitenkaan sitä lopullisesti missään vaiheessa hylkäämättä. Tolkien myös pilkkoi kirjansa osiin ja kirjoitti päähenkilöidensä Frodon ja Samin matkan Mordoriin (neljäs ja kuudes kirja) ennen muita kirjoja, jotka käsittelivät Sormuksen sotaa. Neljännen kirjan luvut hän lähetti ilmavoimissa Etelä-Afrikassa palvelleelle pojalleen Christopherille luettavaksi jatkokertomuksena.
ellauri279.html on line 324: Karkotuksen jälkeen Solženitsynin onnistui hiljakseen hankkiutua takaisin Moskovaan ja päästä lopulta Lev Kopelevin ansiosta kosketuksiin kirjallisten piirien, erityisesti Novyi mir -kirjallisuuslehteä päätoimittaneen rintamarunoilija Aleksandr Tvardovskin kanssa. Tvardovski oli kiltti maalaismies ja ihanteellinen kommunisti, joka kaikesta sydämestään tuki Nikita Hruštšovin uudistuslinjaa uskoessaan auttavansa uudistuksia julkaisemalla Solženitsynin ensimmäisen leiriaiheisen kertomuksen Ivan Denisovitšin päivä. Julkaisuluvan antoi itse Hruštšov. 1960-luvun alussa ja erityisesti 22. puoluekokouksen jälkeen jatkuva Stalin-kritiikki tulkittiin olojen vapautumiseksi, ja Ivan Denisovitšin päivän julkaisemista pidettiin lopullisena liberalismin voittona.
ellauri284.html on line 525: "Tunteiden ja tapojen ilmaisu on nykyään sulanut yhteen ja muuttunut elävästi länsimaiseksi", maanpaossa oleva tiibetiläinen aktivisti Namdol Lhagyari kirjoitti Twitterissä. "Muista kulttuureista, tavoista ja sosiaalisista vaikutuksista sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvän kertomuksen tuominen mukaan tiibetiläisen ilmaisun tulkitsemiseen on kauhistuttavaa."
ellauri285.html on line 104: Yhtenä kirjan sisäkkäisenä antikertomuksena ”Makkonen”, romaanihenkilö, ottaa haltuunsa ”kirjailijan” muistiinpanot ja luonnokset ja toimittaa ne kokonaisuudeksi omin välihuomioin. Kirjailijan muistiinpanot ovat kuin aforismeja tai runoja. Niistä voi poimia lähtökohdan myös Romaanihenkilön kuolemalle:
ellauri288.html on line 486: Myös Silm koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä realistis-psykologisessa osassa kerrotaan teologi I:n tarina Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa ylioppilastoverin silmin. I:stä tuntuu, että häntä seuraa salaperäinen Silm. Hän aloittaa teologian opinnot, tekee kuten monet muutkin vähän yhteistyötä KGB:n kanssa päästäkseen ulkomaille, tunnistaa itsestään gnostikot ja kabalistit, joiden avulla hän yrittää kavaltaa vainoharhaisen Silmin. Mutta kertomuksen toisessa osassa selviää, Silmä ei ole KGB eikä mikään muukaan salainen järjestö, vaan mm. Yhdysvaltain dollariin ikuistettu Mordorin paha silm.
ellauri299.html on line 200: Havainnot, joiden mukaan kokaiinille altistuneiden vauvojen oireiden takana olivat muut tekijät, kuten ennenaikaisuus, eivät "sopineet kansalliseksi pelotteeksi muodostuneen kertomuksen sisään" ja niihin kiinnitettiin vähemmän huomiota. Ajatukset PCE:n vakavista vaikutuksista on saatettu helpommin omaksua, koska ne "sopivat kulttuuristen stereotypioiden kanssa". Paskameediat luukuttivat sensaatiomaisia paskatutkimuxia ja vaikenivat muista.
ellauri316.html on line 711: Bradfordin päiväkirjakertomuksen siitä, kuinka kaikki hyötyivät sopimuksen
ellauri322.html on line 448: Ugolino della Gherardesca, (noin 1220 – 1289) oli italialainen aatelismies ja laivaston komentaja. Hän oli mahtavan Gherardescan suvun päämies ja Pisan ghibelliinien johtohahmoja. Parhaiten Kreivi Ugolino tunnetaan Danten kuvitteellisesta kuvauksesta Jumalaisessa näytelmässä. Tarinan mukaan hänet vangittiin poikiensa ja pojanpoikiensa kanssa syytettynä maanpetoksesta, kanssarikollisensa kavaltamana. Heitä pidettiin vangittuina yhdeksän kuukautta, ja he nääntyivät nälkään vankeudessa. Danten mukaan Ugolino söi poikiensa lihaa. Tutkijat ovat kyseenalaistaneet kertomuksen muun muassa sillä perusteella, että vankilaan joutuessaan kreivi oli yli 70-vuotias ja huonohampainen, ja pojat olivat sitkeitä.
ellauri332.html on line 680: Unenvälittäjä - saaga koostuu kolmesta romaanista, jotka on kirjoittanut Augusto Cury – lääkäri, psykiatri, psykoterapeutti ja julkaisuilmiö Brasiliassa. Ensimmäinen USA:n markkinoille ilmestynyt kirja Unenvälittäjä: Kuzumus sisältää hahmoja, jotka ovat läsnä koko saagassa. Sydämestä laaditun kertomuksen avulla Cury vetää rinnakkaisuuden modernin yhteiskunnan vaikutusten elämäämme ja tunteidemme välille.
ellauri345.html on line 406: Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
ellauri345.html on line 408: Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina. Runoilija antoi Ottilielle tämän vaarallisen viattomuuden taian ja hän liittyy läheisimmin uhriin, jota hänen kuolemansa juhlii. Koska se näyttää niin viattomalta, että se ei jätä teloitusaluetta. Se ei ole puhtaus, vaan sen ulkonäkö, joka leviää viattomuudella hänen vartalonsa yli. Ulkonäön aineettomuus vie hänet pois rakastajaltaan. Samanlainen ilmeinen luonne vihjaa myös Charlotten hahmossa, joka näyttää vain täysin puhtaalta ja moitteettomalta, kun taas todellisuudessa hänen uskottomuutensa poikaystävälleen vääristää sitä. Jopa äidin ja kotiäidin ulkonäössä, jossa passiivisuus ei ole hänelle kovin tärkeää, hän näyttää varjoiselta. Ja kuitenkin vain tämän määrittämättömyyden hinnalla hänessä ilmestyy aatellisuus, joten hän ei ole erilainen kuin Ottilie, joka on ainoa illuusio varjojen joukossa. Aivan kuten tähän teokseen tutustumisen kannalta on oleellista etsiä avainta ei neljän kumppanin välisestä kontrastista, vaan siitä, mitä he eroavat romaanin rakastajista. Pääkertomuksen hahmoilla on vastakohdat vähemmän yksilöinä kuin pareina.
ellauri348.html on line 367: No joo, tää lehva käyttää psykologisen draaman, science fictionin ja epälineaarisen kertomuksen elementtejä tutkiakseen muistin ja rakkauden luonnetta. Elokuvan pääosissa nähdään Jim "like a glove" Carrey ja Kate Winslet, joka on saanut paljon palkintoja itsepäisten ja monimutkaisten naisten esittämisestä. Time -lehti valitsi Winsletin maailman 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon vuosina 2009 ja 2021. Hänet nimitettiin Brittiläisen imperiumin komentajaksi vuonna 2012. Kate voitti BAFTA-palkinnon Marianne Dashwoodin roolista elokuvassa Sense and Sensibility (1995). Maailmanlaajuista tähteyttä seurasi hänen pääroolinsa James Cameronin eeppisessä romanssissa Titanic (1997), joka oli tuolloin tuottoisin elokuva. Hänellä on jokaisesta avioliitosta lapsi, mukaan lukien näyttelijä Mia Threapleton.
ellauri352.html on line 482: Vuonna 2002 Ganzfried kirjoitti "dokumentaarisen kertomuksen" tutkimuskokemuksistaan ​​otsikolla The Holocaust Travesty. Lehdistötietojen mukaan hän ei aina ottanut tosiasioita vakavasti pyrkiessään polemisoida sitä vastaan, mitä hän näki kouristelevaa kulttuuriteollisuutta vastaan, joka "salaatti holokaustin kaltaisia ​​asioita kasoihin" (s. 22). Vain viikkoja myöhemmin Mächler esitteli lisätuloksia tutkimuksestaan ​​sekä lisäpohdintoja tapauksen merkityksestä
ellauri370.html on line 581: Hän ei ollut perehtynyt sen enempää teologiaan kuin aikansa luonnon­tieteeseenkään, mutta kun hän kirjoitti ennen kuin evoluutioteoria tuli yleisesti tunnetuiksi, hän piti Raamattua ­todenmukaisena kertomuksena ihmiskunnan muinaishistoriasta.
ellauri391.html on line 108: Panee ihmettelee, onko tämä myöhäinen muisto todellinen muisto tapauksesta vai laajalti julkaistun kertomuksen hyväksyminen useiden vuosikymmenten ajan? Sekä Hoover että Paderewski näyttävät epäilevän tarpeeksi uskoakseen tarinaan muistelmissaan, paitsi tunnustaakseen, että heidän ensimmäinen tapaamisensa saattoi olla vuonna 1896. Mitä he myöhemmin tekivät puolalaiselle ruoka-avulle ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa ja sen jälkeen on propagandatarina joka on muistamisen ja toistamisen arvoinen. You owe me SOO much, se on jenkkien mielilauseita. Vähävenäläiset on nyt niille velkaa monen monta vehnälastia.
ellauri398.html on line 63: Kysymys kuuluukin, miksi tuo tietty synti tuomittiin niin ankarasti? Varmasti oli muitakin syntejä, joihin Mooses syyllistyi, mutta Jumala päätti noudattaa kuolemantuomiota ympärileikkauksen puutteen vuoksi. Vastaus juontaa juurensa luultavasti Abrahamin aikaan. Kun Jumala kutsui Abramin ja teki liiton hänen kanssaan, hän muutti hänen nimensä Abrahamiksi ja antoi hänelle liiton merkin: ympärileikkaus. Mooses kirjoitti myöhemmin tämän kertomuksen: "Silloin Jumala sanoi Abrahamille: 'Sinun on pidettävä liittoni, sinun ja sinun jälkeläistesi tulevien sukupolvien ajan. Tämä on minun liittoni kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, liitto, joka sinun tulee pitää: Jokainen miespuolinen teistä ympärileikataan. Sinut on ympärileikkattava, ja se on merkki minun ja sinun välisestä liitosta” (1. Moos. 17:9–11). Jumalalle oli selviö, että Abrahamin jälkeläisten joukossa jokainen mies jokaisessa perheessä oli ympärileikattava. Ei poikkeuksia: ”Minun liittoni teidän lihassanne on olla ikuinen liitto. Jokainen ympärileikkaamaton mies, jota ei ole lihaltaan ympärileikattu, erotetaan kansastaan; hän on rikkonut minun liittoni” (1. Moos. 17:13–14). Mooses, Abrahamin jälkeläinen, oli ympärileikattu. Mutta jostain syystä hän ei ollut ympärileikkannut omaa poikaansa. Saattoi olla, että Mooses oli paimenena Midianissa neljänkymmenen vuoden ajan luopunut heprealaisen elämästä. Tai ehkä hän luuli olevansa jo ”erotettu kansastaan”, joten miksi vaivautua liiton merkillä?
ellauri398.html on line 631: saada takaisin isänsä valtakuntaa. Erään kertomuksen mukaan hänen koko nimensä ja
xxx/ellauri086.html on line 740: Poella oli merkittävä ja laaja vaikutus moniin häntä seuranneihin kirjailijoihin. W. H. Audenin mukaan Poen kuvaukset epänormaaleista ja itsetuhoisista mielentiloista vaikuttivat Dostojevskin tuotantoon, hänen salapoliisisankarinsa oli Sherlock Holmesin esikuva, hänen tulevaisuuskertomuksensa vaikuttivat H. G. Wellsiin ja hänen seikkailukertomuksensa Jules Verneen ja Robert Louis Stevensoniin.
xxx/ellauri104.html on line 1230: Samuel Kettunen: Luomiskertomuksen ja biologian fakta on se, että mies sai ensin. Mieheltä kysyttiin näät ensin, kun vaimo lankesi. Kun se ei huolinut kysyttiin käärmeeltä. Johan alkoi miehellekin kelvata.
xxx/ellauri120.html on line 208: Tarkastusvaliokunnan toimittamaan aineistoon sisältyvien eräiden kulujen osalta (stailaus- ja kampaamohankinnat, lentolippuosto, pysäköintikulu, digilehtitilaus, pyörähuollon kulu) tarkastusvirasto on ryhtynyt toimenpiteisiin niiden takaisin perimiseksi tai verotuksen oikaisemiseksi. Takaisin perittäväksi sisältyy stailaus- ja kampaamohankintoja, jotka eivät esimerkiksi ole ajallisesti liittyneet VTV:n vuosikertomuksen kuvauksiin vuosilta 2018—2019, yhteensä 1 122 euroa. Verotuksen oikaisemiseksi pyörähuollon kulu 95 euroa vuodelta 2020 on lisätty pääjohtajan ja myös pyörähuoltoa kyseisenä vuonna käyttäneiden 55 viraston henkilön verotettavaksi tuloksi.
xxx/ellauri123.html on line 411: Dostojevskin pikkunovellin ”NAURETAVAN IHMISEN UNI”. Saksankielisenä vain 48 sivua taskukirjana. Se kosketti minua heti syvästi, itkin. Luin tämän unikertomuksen melkein joka vuosi uudestaan ja aina se kosketti minua, itkin taas. Naurettava ihminen löytää toisen samankaltaisen veljen ja ehkä siksi uskon ymmärtäväni tämän tarinan myös sydämellä. Annoin tarinan luettavaksi ystävilleni, ei kukaan huomannut tarinassa mitään erikoista. He eivät kuitenkaan haukkuneet tarinaa, koska olivat sitä mieltä, että Dostojevski on suuri kirjailija, jota ei saa kritisoida negatiivisesti. Muuten, tästä tulee mieleen, että ennen kun luette eteenpäin tätä lyhyttä kirjoitusta, lukekaa ensiksi tämä Dostojevskin pikkunovelli. Suomessa löydätte sen kirjasta ”Valkeat yöt”, viimeisenä tarinana. Löydätte sen melko varmasti Sysmän kirjastosta.
xxx/ellauri129.html on line 367: Lukijat pohtivat Rikun tekstiä tarkasti. Joitakin sen puutteita alleviivataan: on liian oudosti sanottu, että ihminen saa nenuunsa, ja miksi kertomuksen päähenkilö haahuilee niin paljon paikasta toiseen?
xxx/ellauri139.html on line 1046: Kun hän lähti Avonista vuonna 1828 (esipuheessaan Hégésippen kerätyille teoksille, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, että Hégésippe oli erinomainen klassisen kirjallisuuden opiskelija ja että hänellä oli lahjakkuus latinalaiseen tulkintaan), hän aloitti oppisopimuskoulutuksen oikolukijana Provinsin kustantaja, monsieur Lebeau - Hégésippe viittaa teoksissaan M. Lebeaun tyttäreen "sisarekseen" ja hän omisti lyhyet proosakertomuksensa hänelle. Kun Kaarle X kulki Provinsin läpi vuonna 1828, Sainte-Beuve ilmoittaa meille, Moreau kirjoitti isänmaallisen runonsa Vive le roi! . Hégésippe Moreau meni Pariisiin ennen vuotta 1830. M.Lebrunin neuvosta hän lähetti kopion kirjeestään painamisesta M. Firmin Didotille, ja hänet palkattiin Didot -kustantamolla, joka sijaitsi rue Jacobilla, mutta lähti tämä työnantaja pian sen jälkeen. Hän osallistui heinäkuun vallankumoukseen 1830, työskenteli lyhyesti opettajana ( maître d'étude ) ja alkoi johtaa Böömin elämää.
xxx/ellauri174.html on line 75: (2) Jos kaikki on suoraan Jumalan hallinnassa, Hänen tahtonsa alaista, entä ihmisen vapaus? Malebranchen näkemys siitä, että meillä on vapaus valita, mutta vain suhteessa äärellisiin hyödykkeisiin, ei ole vakuuttava, sillä se kieltää samalla tavalla vastustuksen mahdollisuuden kohti Jumalaa yleishyödykkeenä. (Tämä saattaa olla väärä kuvaus Malebranchen näkemyksestä; katso Totuuden etsimisen ensimmäinen luku, jossa hän täsmentää, että vaikka emme voi muuta kuin toivoa hyvää yleensä, voimme vapaasti soveltaa tätä rakkautta yksityiskohtiin, ja voimme tehdä siitä sen sekavan muotin, joka johtaa syntiin. Hänen kertomuksensa ei eroa tältä osin Pyhän Augustinuksen kertomuksesta.)
xxx/ellauri174.html on line 410: Niin kirjoittaja kertoo kertomuksen pojasta nimeltä Dafnis ja tytöstä nimeltä Khloe. Kummatkin on jätetty lapsena luontoon, toinen kutun seuraan, toinen nymfien luolaan, yhdessä erilaisten tunnusesineiden kanssa. Vuohipaimen nimeltä Lamon löytää Dafniksen ja lammaspaimen Dryas puolestaan Khloen. Kumpikin päättää kasvattaa lapsen kuin se olisi hänen omansa; Lamon yhdessä vaimonsa Myrtalen, Dryas yhdessä vaimonsa Napen kanssa.
xxx/ellauri208.html on line 474: Mahfouzin teoksiin kuuluu Awlad Haretna (arab. أولاد حارتنا‎, ’Awlād Ḥāratnā, joka on käännetty englanniksi nimillä Children of Gebelawi ja Children of the Alley) vuodelta 1959. Se ilmestyi aluksi jatkokertomuksena lehdissä ja kertoo vertauskuvallisesti yksijumalaisten uskontojen synnystä. Uskonoppineet estivät teoksen julkaisemisen romaanina ja Mahfouz joutui fatwayrityksen kohteeksi. Kirjassa kerrotaan Adam-isän ja kolmen pojan (Mooses, Jeesus ja Muhammad) tarinat. Teos julkaistiin kirjana toisella lähettäjänimellä Beirutissa 1967.
xxx/ellauri208.html on line 869: Idströmin vahvuus on, että Antin kertomuksen epäluotettavuus menettää merkityksensä, kun sattumat kasautuvat toistensa päälle. Pieni poika on samalla kertaa kurjimmista kurjin ja varustettu parhaimmilla eväillä selviytymiseen.
xxx/ellauri208.html on line 967: Jälleen Finlandia-palkintoehdokkaanakin ollut Kirjeitä Trinidadiin kertoo verovirkailija Seppo Sirenin perheestä. Näkökulmahenkilö Sepon lisäksi siihen kuuluvat vaimo ja 14-vuotias, kehitysvammaisena pidetty tytär Ursula. Romaani keskittyy jälleen perhe-elämän mutkikkaisiin kuvioihin ja ennen kaikkea lapseen vanhempien keskinäisen valtataistelun välissä ja välikappaleena. Vieraassa ympäristössä ja epätavallisissa oloissa, yhteisellä matkalla Luvattuun maahan, perheenjäsenten väliset jännitteet kärjistyvät tavallisuudesta poikkeaviin mittasuhteisiin. Näkyviin nousevat nytkin ihmismielen kätketyt ja pimeät puolet, samoin kyvyttömyys lukea ja tulkita toisen mieltä. Romaania voi lukea Sepon kehityskertomuksena, mutta ainakin yhtä paljon se on Ursulan kirja. Juuri Ursula lähettää "kirjeitä Trinidadiin", toisin sanoen isälleen. Mutta yhä uudestaan isä torjuu häpeämänsä ja omituisena pitämänsä tyttären ja repii myös tämän kirjeet niitä lukematta. Vasta Ursulan kuoleman jälkeen tämän tietokoneelle tallentamat kirjeet avaavat näkymiä Ursulan mieleen yhtä hyvin Sepolle kuin lukijalle.
xxx/ellauri237.html on line 70: Konttinen näät murhattiin kotipihallensa Vihdissä 1. syyskuuta 1969. Häntä oli kuristettu, potkittu ja isketty viikatteella eri puolille kehoa. Murhaaja, silloin 19-vuotias mies, jäi kiinni vasta kahden kuukauden kuluttua murhasta. Mies tunnusti murhan poliisille kuulustelussa, johon hänet oli viety sen jälkeen, kun hän oli uhkaillut kotiinsa kylään tullutta serkkuaan veitsellä. Motiivina oli kosto: mies oli ollut aikoinaan Konttisen oppilaana ja väitti, että Konttinen opetti häntä huonosti lukemaan ja pakotti tämän syömään pahaa kouluruokaa, johon mies ei ollut tottunut. Konttinen oli myös miehen kertomuksen mukaan haukkunut häntä "itkupilliksi", koska tämä oli purskahtanut itkuun Konttisen komentelun takia.
xxx/ellauri255.html on line 496: Vuonna 1970 Jorma Ojaharju julkaisi kapakkakirjailijana olonsa ajoista kerronnan eri tasoja sekoittelevan aikalaiskertomuksen Amok. Siinä fakta ja fiktio sekoittuvat iloisesti toisiinsa, kuten monen muunkin aikalaisen niin kutsutuissa paljastuskirjoissa.
xxx/ellauri287.html on line 65: Löysin Antikvariaatti Sofian ulkolaatikosta 1 egellä H.V. Mortonin matkakertomuxen Paavalin jäljillä, suom. Aune Krohn, v. 1938. H.V. Mortonin Pyhän Paavalin rappusissa jäljittelee häikäisevästi apostolin kuuluisaa uskon matkaa Israelin, Kreikan ja Italian halki käyttämällä itse Raamattua oppaana. Morton, joka kuuntelee hyviä tarinoita ja tarkkailee yksityiskohtia, luo pakkolukuisen kertomuksen, joka tyydyttää uteliaimman matkailijan sekä tietoisemman ja intohimoisimman Raamatun lukijan. Jokainen leipä jonka otat jokainen leffa jonka duunaat jokainen rappu jonka väsäät mä tuun kellottaan suaaa.
xxx/ellauri291.html on line 277: Vuonna 1890 George Kimball kirjoitti kertomuksensa siitä, kuinka Massachusettsin miliisin 2. jalkaväkipataljoona, joka tunnetaan nimellä "Tiger"-pataljoona, työskenteli yhdessä sanoitukset "John Brown's Bodylle". Kimball kirjoitti:
xxx/ellauri293.html on line 141: Näytä dorkalle palaa. Dorkas ( kreikaksi : Δορκάς, latinoitu: Dorkás, käytetään käännettynä muunnelmana arameankielisestä nimestä Tabitha (gaselli; keisarillinen aramea: 2 kultakalaa) oli mainittu Apostolien teoissa. Hiän asui Joppen satamakaupungissa, joka on nykyään Tel Avivin lähiö. Unnatural Acts kuvailee häntä tunnetuksi "hyvistä teoistaan ja armonteoistaan", joka ompelee vaatteita köyhille. Kun hän kuoli, hänen yhteisönsä elävän lesket surivat häntä ja lähettivät kiireellisesti hakemaan Pietarin ( Apostolien teot 9:38 ), joka oli lähellä Lyddassa. Todisteena hänen hyväntekeväisyydestään, he näyttivät hänelle joitakin hänen ompelemistaan vaatteista, ja Raamatun kertomuksen mukaan Pietari nähtyään Tabithan vaatteitta herätti hiänet kuolleista näyttämällä hiänelle palaa. (Apostolien teot 9:36-43 , katso keskustelu sieltä ja albumia 213.)
xxx/ellauri303.html on line 446: ultraortodoksiset ryhmät torjuvat evoluution käsitteen ja uskovat maapallon olevan vain muutaman tuhannen vuoden vanha . Muut ortodoksisten ja ei-ortodoksisten juutalaisten ryhmät eivät usko Genesiksen luomiskertomuksen kirjaimelliseen tulkintaan, ja tämän näkemyksen mukaan juutalaisuus ei ole ristiriidassa tieteellisen mallin kanssa, jonka mukaan maailmankaikkeuden ikä on noin 13,77 miljardia vuotta. vanha. Norbert M. Samuelson kirjoittaa "kysymys maailmankaikkeuden tapaamisesta ei ole koskaan ollut juutalaisen filosofian ongelma, viime kädessä siksi, että tämä filosofia ei ole koskaan ottanut Raamatun kirjaimellista merkitystä sen paljastettuna, todellisena merkityksenä".
xxx/ellauri306.html on line 474: Seuraavana päivänä, kun suuri osa aamusta oli kulunut, kuninkaalliset palvelijat epäilivät sairastamista ja murtautuivat suuren kohun jälkeen ovet sisään. Sieltä he löysivät Attilan kuoleman verenvuodon seurauksena, ilman haavoja, ja tytön, jonka kasvot alaspäin itkivät verhonsa alla. Sitten, kuten tuolle rodulle on tapana, repäisivät hiuksensa pois päästään ja tekivät heidän kasvonsa kauhistuksiksi syvin haavoin, jotta kuuluisaa soturia voitaisiin surettaa, ei naisellisen itkujen ja kyynelten, vaan ihmisten veren kautta. Lisäksi Attilan kuoleman yhteydessä tapahtui ihmeellinen asia. Sillä unessa joku jumala seisoi itä-Rooman keisarin Marcianuxen rinnalla, kun tämä oli huolestunut raivokkaasta vihollisestaan, ja näytti hänelle Attilan jousen, joka oli murtunut samana yönä, ikään kuin vihjatakseen hunnirodun olleen velkaa paljon tuolle aseelle. Tämän kertomuksen historioitsija Priscus sanoo hyväksyvänsä totuudenmukaisexi ilman todisteita. Sillä Attilan pidettiin niin kauheana suurille valtakunnille, että kilpailijoiden jumalat ilmoittivat hänen kuolemastaan ​​kilpaileville hallitsijoille erityisenä siunauksena.
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri376.html on line 476: Monet Pironin pienemmät runot ovat hienoja, silloinkin kun ne paljastavat kirjailijan heikkoudet, etenkin hänen kyltymättömän kunnianhimonsa ja epikurolaisen elämänkatsomuksensa. Kuvaavia siinä suhteessa ovat esimerkiksi hänen ilkeät ja hauskat epigramminsa, etenkin "Contre Voltaire", sekä laulunsa ja kertomuksensa.
xxx/ellauri394.html on line 381: Kyynisempi puolisukeltaja Akutagawa löytyy albumin suikkitaulukosta maanmiehensä Kawabatan ohella. Hänet tunnettiin myös pseudonyymillä Chōkōdō Shujin. Hän kehitti voimakkaasti japanilaisten novellien tyyliä ja kirjoitti yksityiskohtaisia kuvauksia ihmisluonnon nurjista puolista. Kertomus Rashōmon (1915) perustuu Heian-kauden kauhukertomukseen, ja hän soveltaa siihen aikansa psykologista kerrontaa. Vuonna 1921 suosionsa huipulla Akutagawa luopui täysipäiväisestä kirjailijantyöstä ja lähti kirjeenvaihtajaksi Kiinaan. Hän stressaantui, sairastui eikä enää toipunut entiselleen. Palattuaan Japaniin hän julkaisi kuuluisimman kertomuksensa "Metsikössä", (Yabu no naka) vuonna 1922. Suuri osa Akutagawan tuotannosta on vahvasti omaelämäkerrallista. Hän tsemppasi horjuvan fyysisen kunnon ja mielenterveyden kanssa. Akutagawa kärsi harhoista ja syömishäiriöistä, yritti itsemurhaa pari kertaa ja onnistui siinä lopulta vuonna 1927, vain 35-vuotiaana. Tsemppi kannatti! Akira Kurosawan läpimurtoelokuva Rashomon – paholaisen temppeli perustuu Akutagawan novelleihin Rashōmon ja Metsikössä. Novellissa Rashōmon on Kioton kaupungin eteläinen portti, kun taas elokuvassa se on temppeli. Nimestään huolimatta elokuvan juoni perustuu lähes täysin Metsikössä-novelliin.
xxx/ellauri420.html on line 80: Kaikki eivät olleet vakuuttuneita tästä tulkinnasta. Muun muassa valitusfilosofi Voltaire muistutti, ettei Raamattu todellisuudessa kerro Onanin masturboineen. Juutalaiset rabbit ovat tulkinneet Onanin tarinaa ahkerasti. Jotkut heistä olivat sitä mieltä, että ongelma oli se, että Onan kieltäytyi täyttämästä osaansa sukupolvien ketjussa. Katolisessa kirkossa Onanin kertomuksen on tulkittu tarkoittavan keskeytettyä yhdyntää. 300–400-luvuilla elänyt kirkkoisä Augustinus puolestaan oli pitänyt Onania esimerkkinä ihmisestä, joka ei tehnyt voitavaansa toisen hyväksi. Tamar kyllä rentoutui muttei tyydyttynyt, jäi kaipaamaan toista varvia kuten Rei Shimura.
xxx/ellauri420.html on line 114: Mielipiteensä ilmaisivat myös reformaattorit. Martti Luther piti Onania ”pahantahtoisena ja parantumattomana nulikkana”, jonka tekemä synti oli insestiä ja aviorikosta hirvittävämpi. Lutherin mukaan Onan oli mahdollisesti kiihottanut naisen, mutta ”pettänyt” hänet ratkaisevalla hetkellä. Jean Calvin, ranskalainen uskonpuhdistaja ja kalvinismin isä, yhdisti itsetyydytyksen ja Onanin kertomuksen, mutta ongelma oli siinä, että Onanin toiminta esti hedelmöittymisen.
72