ellauri008.html on line 715: Haukotuttava asetelma, tikku-ukkoja, varsinkin värivikaiset on pahvikuvia. Pitkästyttäviä seikkailuja, tekopyhyyttä ja miesten moraalia. Paljon pölinää ja säätiedotuxia. Ehtaa Conradia. Conrad kertoo nuoresta Conradista, kertojana Conrad keski-ikäisenä. Jimin epäluotettava kertoja Marlow toikkaroi muissakin Konradin tekeleissä. Se on postmodernia. Ei tiedä kuka valehtelee eniten.
ellauri012.html on line 58: Onko epämääräisen viiksinen Razumov-hahmo Carlsonin veistämä nykysuomalaisversio Oblomovista, vai onko "ludekämpän avainparista juuri keltaisen ketjun kantajalla" tärkeäkin rooli ajankohtaisen keskustelun ratkaisemisessa? Carlson vetäytyy mystiikkaan, Пустьвсегда буду я, hän toteaa lopulta kääntäessään runolaivansa minäkertojan
ellauri014.html on line 444: Saippuaoopperamaisesti suvantoa seuraa jälleen koskipaikka. Claire on nyt kertoja. Nyt alkaa Pröö ja proto-Byron pikku tuiterissa kinata ja miekkailla Julkusta. Nyt on hätä! Jos tää tulee iskän korviin on paska tuulettimessa, rasva hellalla, piru merrassa, nakit nuotiossa, tahtoo sanoa, erittäinkin paha tilanne. Julle kieltää Pröötä tiukasti pilaamasta kaikkea, mutta uskooko se.
ellauri019.html on line 316: Daavid sai kuninkaana ollessaan edomilaisista selvän voiton Suolalaaksossa (2Sa 8:13; ks. SUOLALAAKSO). Vaikka taistelun syttymissyytä ei mainitakaan, se aiheutui epäilemättä edomilaisten hyökkäyksestä; ehkä he ajattelivat, että Daavidin Syyrian-sotaretkien vuoksi hänen valtakuntansa eteläosa oli jäänyt suojattomaksi maahanhyökkäystä vastaan. 1. Aikakirjan 18:12:ssa kerrotaan Abisain ja psalmin 60 päällekirjoituksessa Joabin voittaneen edomilaiset. Koska Daavid oli armeijan ylipäällikkö, Joab hänen huomattavin kenraalinsa ja Abisai puolestaan Joabin alainen joukko-osaston päällikkö, voidaan ymmärtää, miksi voitto saatettiin lukea kertomuksissa eri henkilöiden ansioksi sen mukaan, mistä näkökulmasta asiaa tarkasteltiin, aivan niin kuin nykyäänkin tehdään. Samaten näiden jakeiden erilaiset numerotiedot johtuvat todennäköisesti siitä, että kertoja on katsellut eri piirteitä tai sotaretkiä joltakin nimenomaiselta kannalta. (Vrt. 1Ku 11:15, 16.) Joka tapauksessa Daavid sijoitti kaikkialle Edomiin israelilaisten joukkojen varuskuntia, ja jäljelle jääneistä edomilaisista tuli Israelin alamaisia (2Sa 8:14; 1Ai 18:13). Jaakobin ”ies” painoi nyt raskaana Edomin (Esaun) niskaa (1Mo 27:40; vrt. 4Mo 24:18).
ellauri020.html on line 178: Kirjassa on pitkä takauma, jossa selviää, mixi Iivana on niin etevä. Iivanan äiti oli kaunis väpelö izepäinen lukutoukka ja isä reipas tyhmä huima hiihtäjä. Iivanasta tuli reipas kaunis izepäinen tyhmä huima hiihtäjä. Et sellasta mendelöintiä. Mendel oli tshekkiläinen munkki Brnosta. Sekin väärensi tuloxia. The Don valehteli Iivanan olleen olympiatasoa. Vakka kantensa valizee. Donald Dump on mytomaani, jopa pahempi sadunkertoja kuin Riku. Hiihtokerhossa Iivanasta tuli kurinalainen, kilpailuhenkinen, tavoitteellinen ja työteliäs. Kaikinpuolin nazihenkinen yrittäjänainen. Yrittäjähenkinen nazinainen.
ellauri021.html on line 65: Vanhempien kirjahyllyssä oli Edgar Lee Mastersin Kauhajoen kasvisto. Lusikan nuolleiden kukkakauppa. Tää Kauhajoki on Chicagon lähellä. Edgar oli siellä päin pikku lakimies, mutta tykkäsi enemmänkin sepitellä värssyjä. Kauhajoen herbaario julkaistiin vuonna 1915, ennen sotia. Siinä on epigrammeja: kexittyjä hautakirjoituxia, tai oikeastaan lyhykäisiä omaelämäkertoja, tee se ize obituaareja, nekrologeja, eulogioita, you name it, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Niin lyhkäsiä et suomen kuivimman lehden ivailema kyldyyrin Teuvo Hakkarainen olisi mielissään. Tähän yritän jotain samaa.
ellauri022.html on line 672: Briteissä se ihastu Carlyleen, toiseen yxilönpalvojaan, jonka miälest historia on suurmiesten elämäkertoja. No tääkin paasaus on sitten ilmeisesti historiaa.
ellauri023.html on line 792: Niinkuin oli tapahtunut tuhansia kertoja jo ennen Birkenauta ja Auschwiziä.
ellauri024.html on line 330: Arska sanoo että izestään voi tehdä koomisen muttei traagista. Mixei voisi. Vaikkakaan ei tieten. Se on lukenut hurjan määrän muiden elämäkertoja, niinkuin kaikki toisiansa kateina seuraavat ihmiset. Mä en ole. Luen vasta nyt niinkuin aikanaan tutkimuxissa: teen ensin oman arvauxen ja luen vasta sitten, mitä muut on sanoneet. Related work, ikäänkuin. Arskassa on vähän linssiluteen vikaa, se lainaa viisasta: "Käyttäydy aina kuin olisit muiden näkyvissä". Jumala näkee vaikka olisit muna kädessä pimeässä vessassa. Paizi valokuvaajasta ei ole väliä, sen tiesi Kundera. Kuva on kyllä tärkeä.
ellauri024.html on line 1396: 5-vuotiaan pikku Jorin kirje joulupukille: kaksi toivetta, yleinen asenteidenmuutos joka vaikuttaa suotuisasti yhteiskuntajärjestyxen kehityxeen. Poliisivaltion joulupukin vastaus: joku jossain tekee jotain mistä meille ei kerrota mitään, heittää lisää järjestystä kehiin: kybersotaa, taistelukaasuja, lennokkeja, kidutusta. Pohtia voi miten von Wrightin "kulttuurikriittinen" esseetuotanto eroaa massaviihteestä. Samat naiivif ajatuxet ja julistuxet on ennen von Wrightiä suunnattu suppeille ja laajoille yleisöille tuhansia kertoja ja tuhansilta kanavilta (esim. Disney Hollywoodissa).
ellauri025.html on line 145: Calvinon pointti, ainaskin mulle, on että kaikki on jo sanottu, ja sanottu monta kertaa uudestaan tuhansia kertoja. Ei mitään uutta auringon alla, sen puolesta voitais yhtä hyvin vaikka lopettaa. Niin voitaskin, mutta apinoita tulee sieltä yhdestä paikasta koko ajan uusia, ja niille tää kaikki vanha sama on joka kerta uutta. Sen huomaa hyvin noista opiskelijoista. Samat vizit naurattaa niitä joka kerta, kunhan varoo, ettei kerro niitä samalle kohortille liian useasti.
ellauri026.html on line 190: Ortodoksijuutalaiseen rabbisukuun syntynyt Cohen ei ollut koskaan tyytymätön uskontoonsa, eikä hän nähnyt ristiriitaa zen-harjoituksensa ja juutalaisuutensa välillä. Toisinaan hän jopa kutsui itseään nimellä Jikan Eliezer, yhdistelmällä buddhalaista ja heprealaista nimeään. Hänen myöhemmistä teksteistään voi havaita, kuinka traditiot ovat sulautuneet yhteen Cohenin kertojanäänessä. On kuin kohen, aaronilainen pappi, puhuisi koanien, zeniläisten paradoksien kielellä. Mikä sopisikaan Leonard Cohenille paremmin.
ellauri029.html on line 239: 18.10.2019. Näyttökertoja 157
ellauri031.html on line 587: Juonen kehittely on lisäxi kaavamaista ja epäuskottavaaa, henkilöt tekevät esimerkixi keskenään teennäisiä sopimuxia. Sariola ei liioin kykene luomaan tai säilyttämään jännitystä, sillä supisuomalaiseen tapaan hän ei osaa vihjata vaan alleviivaa mitättömimmänkin käänteen. Kuolemaani saakka -romaanin lause "Hän totesi arvioineensa miehen luonteen täysin oikein" on ikävä kyllä tyypillistä Esa-Mauria. Juonenkin tasolla lukijan osaxi jää olla vain pelkkä passiivinen kuluttaja. Sariola ei siis ole tarinankertoja, vaan tarinantappaja, perinteisen pitkäpiimäinen selittäjä.
ellauri031.html on line 591: Vielä sietämättömämpää kuin Sariolan juonten kömpelyys on hänen kerrontatekniikkansa alkeellisuus. Sariolalle pitäytyminen normaaliproosassa, tuikitavallisessa minä sinä hän -muotoisessa kerronnassa, on varsin viisas valinta. Tajunnanvirta tai sisäinen monologi edellyttäisivät näet edes jonkinlaista kielellistä lahjakkuutta. Sariola sen sijaan pudottaa kavaletin toisensa jälkeen kuin maailman monin poni Polle, hänen kielikuvansa ovat naurettavuuteen asti kuluneitä ("viiltävä kaipuu") ja dialogi puisevan epäpuheenomaista ja yxitasoista. Tsygologi kaatuu rämähtäen fläppitaulun perässä, kirjan henkilöt eivät edes hätkähdä. Kummankin romaanin ulkopuoliset kertojat ja Rakkaan ystävän minäkertoja tulkizevat jatkuvasti sekä tilanteet että henkilöt. Nämä idioottipsykologit eivät koskaan vaikene, vaan tappavat lukijan mielenkiinnon joka askelella. Tai eivät tapa, se syntyy kuolleena.
ellauri031.html on line 593: Makea näyttää eniten häirizevän, että Sariola ei ole Paul Austermainen epäluotettava kertoja. Eipä ei, Esukkaan voi luottaa kuin Tiedonantajaan.
ellauri031.html on line 595: Sariolan texteissä mitään ei osata jättää avoimexi tai lukijan pääteltäväxi. Kertojat tulkizevat textin lukijan puolesta eikä sijaistekijä mitenkään ironisoi tai kyseenalaista kertojien tyrkyttämiä "totuuxia". Sariolan teoxet ovat siis vain katkismuskirjallisuuden eräs muoto, paizi moraalinen opetus on korvattu tsygologisella propagandalla. Kaiken lisäxi tämä propaganda on Glorian halpojen tunne izesi -testien tapaista rasti ruutuun -psykologiaa, kertoja on asettautunut heikkolahjaisimman ekonomilukijansa tasolle.
ellauri031.html on line 599: Näistä puuttellisuuxista on kohtalokkaita seurauxia romaanien henkilöille. Henkilöt rakentuvat enemmän kertojan selityxistä ja vakuutteluista kuin toiminnasta ((häh? vaikka toimintaterapeutti on puikoissa?), niistä tulee väkivaltaviihten tai pornografian tutuxi tekemiä törmäysnukkeja. Sariolan romaaneissa ei näy jälkeäkään moraalisesta epäsovinnaisuudesta tai kapinasta. Ihan vaan puhasta darwinismia, mies miestä vastaan, kukot tunkiolla, vahvin kasan päällä.
ellauri033.html on line 1183: Cocteau syntyi varakkaaseen perheeseen. Hänen isänsä teki itsemurhan pojan ollessa yhdeksänvuotias. Jean Cocteau muutti kotoa viisitoistavuotiaana. Hän ei ollut koulussa kovin hyvä oppilas, ja reputti päättökokeessa useita kertoja. 19-vuotiaana hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa. Hän tuli tunnetuksi boheemien piirissä ja ystävystyi monien kulttuurihenkilöiden kanssa.
ellauri039.html on line 718: Ruton loppuvizeistä näyttää selvältä, että Kamu oikeastaan puhuu maailmansodasta, jota se vertaa ruttotautiin. Pandemia tai pandemonium, vähän eroa. Kamua lienee vähän kaikissa kirjan sankareissa, Tarroun kertomuxessa paljonkin, mutta eniten tietysti tohtorissa, joka kertojaxi lopuxi paljastuukin (spoileri). Tarroun isä, joka osas junien aikataulut ulkoa kuin Mussolini, ja jonka suusta kiemursi kostonhimoisia lauseita kuin käärmeitä, toi mieleen Poirot-episodin Sad Cypress ja sen alussa messuavan syyttäjän. Anglosaxiset oikedenkäynnit on primiitiivistä farssia, mölyapinan vihaista mölinää jota kuuntelee satunnaisesti poimittu pala laahusta huuli lerpalla. Guilty. Ja tää on sit olevinaan parasta mihin lännessä on kyetty.
ellauri040.html on line 288: Tuurin kertoja kertoo selvästi, asiallisesti ja miehekkäästi niin ettei mikään jää epäselväxi. Hinnat ilmoitetaan niin että ne fyysisesti kuulee, kuin Tuurin kyläkaupan kuulutuxissa.
ellauri043.html on line 7123: Muuten se kun uuskriitikot ja psst!modernistit ym termentää et kirjottaja ei ole kertoja, et kertoja ei ole sankari ja et kaikki on pirun epäluotettavia, se on ihan yhtä lapsellista kuin vastakohtansa. Niinkauan kun kirjalla on vaan yx kirjottaja, niin se kurkistaa ihan joka paikasta. Flaubert on Antonius ja piru, ja sen naamari paistaa auringon kiakosta. Eikä se haittaa, apinat on kuiteskin aika samixia.
ellauri045.html on line 707: Kauniimpi suomennos on Pentti Saarizan. Se oli Kristina-tädin miesystävä joskus 70-luvulla. Lisänimellä Riza. Sillä on aiheesta tekijäntietoa. Viimeisessä kokoelmassaan 80 vuotta täyttävä kirjailija puhuu jälleen paljon viinasta ja alkoholismista. Runokertoja kertoo ronskisti juoneensa pimeitä iltapäiviään matkojen päähän. Jo esikoiskokoelmassaan Pakenevat merkit (1965) Saaritsa sepitti viinapsalmeja, jotka saavat uutuuskokoelmassa jatkoa. Alkoholi tuottaa suuruudenhulluja kuvitelmia ja harhanäkyjä, kuten esimerkiksi runossa krysanteemista.
ellauri049.html on line 790: Modernismi pyrki irtautumaan klassisista tyyli- ja muotoihanteista. Modernismin ominaispiirre on, että se on esteettisesti tietoinen itsestään, ja siihen liittyy simultaanisuus, rinnastaminen ja montaasi, mutta myös paradoksaaliuus ja moniselitteisyys. Myös totuuden epävarmuus on sen ominaispiirre. Perinteinen kerrontakulttuuri hajoaa ja käytetään lainauksia myyttisiä arkkityyppejä, motiiveja ja symboleja. Kaikkitietävää kertojaa ei enää ole, ja aika lakkaa olemasta kronologinen. Sijalle tulee tajunnanvirta ja näkökulmatekniikka.
ellauri052.html on line 135: Bellowin kertoja on useimmiten professori tai vähintäänkin korkeasti kouluttautunut - joka tapauksessa pääkopan sisältä täyttä timanttia. Älykuninkaiden arkkityyppi on Victor Wulpy, joka Millainen päivä sivulla oli -novellissa lennättää rakastajatartaan pikadeiteille lentojen välilaskeutumispaikoille. Victor on lännen älykapteeneita: hankkii elantonsa luennoilla 10 000 dollarin tuntitaksalla. Ja ylläpitää oppineiden nokkimisjärjestystä yli-ihmismäisellä tarmolla ja energialla.
ellauri054.html on line 523: Browningin nykymaine on pääosin hänen ”dramaattisten monologiensa” ansiota: näissä sanavalinnat eivät ainoastaan välitä lukijalle tapahtumia ja tapahtumapaikkoja, vaan myös paljastavat kertojan luonteen. Toisin kuin yksinpuheluissa, dramaattisissa monologeissa tarkoituksena ei ole se, mitä puhuja suoraan ilmaisee, vaan ennemminkin mitä hän epäsuorasti paljastaa itsestään. Sen sijaan, että hän ajattelisi ääneen, henkilöhahmo rakentaa itselleen puolustuksen, jonka läpi hän haastaa lukijan näkemään. Browning valitsi hahmoikseen äärimmäisiä, jopa psykopaateiksi luokiteltavia hahmoja, kuten runossaan ”Porphyria’s Lover”. Olikohan se psykopaatti izekin? (Lähde.)
ellauri055.html on line 576: Setämiehen tien Almakin on paxuna. Puovo on käynyt Alman pukilla lukemattomia kertoja huomaamatta mitään. Paavo ei mitenkään tehnyt huomioita Alman suhteen, sellainen oli hänelle vierasta muutenkin. Paavo oli normaali mies, hän ei osannut lemmensuhteissaan ajatella sellaisia asioita, ja jos hänet niitä ajattelemaan pakotettiin, ne vaikuttivat vieroittavasti. Pahinta oli että hän omilla silmillään vihdoin oli pakoitettu näkemään tämän asian: Alma oli silminnähden punkeroitunut. Alma oli kyllä jotenkin niinkuin entistä nöyrempi, sitä enemmän mitä pitemmälle raskaus edistyi (siitä plussaa). Mutta samalla hän tuli kasvoiltaan huonomman näköisexi (pitkä miinus). Ja kun Puovo viimeisen kerran sinä suvena oli häntä tapaamassa, niin tapaaminen ei enää päättynyt samoin kuin lukemattomat edelliset tapaamiset eli melaa mekkoon ja kamat pussiin. Paavo palasi kotiin laimeana ja ikäänkuin nolattuna. Reput tukalasti pullollaan.
ellauri058.html on line 599: Seksuaaliasioita puidessaan Timonen ja Heikkinen sivuuttavat muita seikkoja. Nuoruuden savotat -osassa minä-kertoja Kalle toteaa: ”Ihailen arkioloissa Hitleriä, sanansa pitävää ja ihmeitä aikaansaapaa Kolmannen valtakunnan johtajaa.” Veskunkin mielestä Aatu-veitikka oli selkeästi ryhdikkäämpi mies kuin Joe-setä.
ellauri058.html on line 658: Sellainen taitaa olla esimerkiksi kohta, jossa teoksen Kaksi vaimoa (1995) tähden sovinistisen panomiehen maineessa ollut mies arvioi niitä häpeän kertoja, kun satunnaisesta sänkytouhusta siellä jossakin ei tullutkaan mitään. Kotonakin hävetti.
ellauri060.html on line 108: T.S. Eliot ei ollut skotti kuten J.A. Hunter eikä huumormiehiä. Kuten Peter Ackroyd ize, se oli todennäköisesti homo. Se selvinnee tästä tiiliskivestä jos jaxan selata. Ackroyd nyt ainakin tunnetusti on. Homopetteri on kirjoittanut elämäkertoja mm. ennen jo paasatuista henkilöistä William Blake, Charles Dickens, T.S. Eliot, Charles Chaplin ja Sir Thomas More. Tokko ne KAIKKI sentään oli homoja? Tiedä häntä. TS Eliot muistuttaa myös Hotakaista siinä, että se koitti pitää yxityiselämänsä izellään. Eipä onnistunut, kiitos homopetterin. Mitähän salattavaa Hotakaisella on? Onko luurankoja kaapissa?
ellauri060.html on line 1012: Martinako näitä Ferrarin peilejä paiskoi rikki?? Ei niin. Kyllä jokainen aikuinen ihminen vastaa itse teoistaan, oli julkisuudessa tai ei. Jotain rajaa Martinan syyllistämiselläkin. (Hetkinen, kekäs on nytte tää Martina? Joku Sofiaa edeltänyt hoitoko? Menohan on kuin Ivana Trumpin bestsellerissä, tai brittilehti Sunissa. Muistuttaa myös kirjailija K.Carlsonin bestselleriä Darwinin puutarhuri: monta kertojaa, joista ei ota selvää Erkkikään.)
ellauri061.html on line 1565: Poliisin pojan epäonnistuneen surkeasti: ”Tervon kertojapersoonat
ellauri062.html on line 305: Juotikas sai kuin saikin 3v kirjallisuusapurahaa 2014 . Oliko lautakunnan puhis Mies Hissi Kone? (Mies Hssi Masheen palaa kuvaan s.557. Onxe niiku Pekka ja Zinda niiku Ilona? Pallinaama ja pallinaamempi.) Ei tullut tällä tiiliskivellä ihan Finlandiaa, kun se meni sille toiselle tiilelle, Jussi Valtosen kakaramaiselle kirjalle jonka nimikin oli lainaus Jeesuxelta. Kävikö Juotikas edes sykkiä? Se taitaa olla aika epäluotettava kertoja. Pikkusuinen Juotikas on Loimaalta. Siellä oltiin kerran lasten kanssa hiihtolomalla. Ei yhtään mäkiä. Juotikkaan kanssa pitää olla varovaisempi, ettei suxet exy samalle ladulle ja tule noloja akkoja.
ellauri063.html on line 418: Siv. 378 Jake kertoo liikuttavasti luonteenomaisen nolon tilanteen, kun äänestäjäteltalla kynä juuttuu huomioliivin taskun pohjalle ja aiheuttaa kaoottinen prosessin sulattaen Timo Soinin jytkyn jo ennen sen syntymistäkään. Sama tunnelma kuin Hevoshullun noloimmissa jutuissa kun heppa pierasee tai kertoja tarttuu kädestä väärää äitiä.
ellauri064.html on line 351: Rakenteeltaan ja kerrontateknisesti teos on perinteinen. Se on lukijalle helppoa ja turvallista. Ei tarvitse tarkkailla kertojan vaihdoksia eikä aikatasojen muutoksia tai miettiä, onko tässä nyt kyse "tositapahtumista" vai kenties unesta tai kuvitelmista fiktion sisällä. Aivan toista siis kuin Jaakko Juonikkaan yilijuonikas juonenkuljetus. Ajattelin kirjaa lukiessani usein, että tämän tietomäärän lukisin mieluummin lintukirjasta. Fiktio tuntui tässä jotenkin päälleliimatulta. Usein tuli ikävä Mika Waltaria. (Siis tää on Arnkilin kirjan arvostelusta :).
ellauri065.html on line 215: Sivulla 407 kertojaxi ryömii Mikan takaa ize Yli-Juotikas. Tää on tärkeää, nyt nähdään oliko oletus että kaikki kirjan hahmot on vaan jaokkeita Juotikas-tuhatjalkaisesta paikkansapitävä. Onko muumien kirous voimassa yhä.
ellauri066.html on line 155: Hellakoski oli lakannut kirjoittamasta runoutta Jääpeilin jälkeen vuonna 1928. Hellaakoski toimi tämän jälkeen maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Nenästä se kai tuli. Hän oli myös Helsingin yliopiston dosentti. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin tarkasti perehtynyt taidehistoriaan. Ensimmäisellä Italian-matkallaan hän hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa. Yli kymmenen vuotta hän puursi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana.
ellauri066.html on line 298: Sanalla sanoen, Tomppa on hulvaton tarinankertoja, ihan samaa luokkaa kuin Don Quixote, Tom Jones, Kolea talo, Sota ja rauha, Ulysses — ja Gunter Grassin onneton Blechtrommel (onnexi sitä ei enää lueta) — Tomin kirjat ovat "kirjamaailmoja", joihinka se on tunkenut niin paljon elämämössöä, mahdollisuuxia ja mahdottomuuxia, kuin sai mahtumaan kahden kannen väliin. (Ei sentään valu kansille niinkuin Yli-Juotikas. Aina pitää panna vähän paremmax.)
ellauri072.html on line 649: Joopa joo, toisto tyylikeinona. Vastenmielisten tyyppien elämäkertoja. Wallun isä kuoli 2019 82-vuotiaana Tempessä missä on U Arizonan kampus. Sen keskimmäinen nimi oli Donald. Mitä se puuhasi nuorena Tucsonissa ei selviä.
ellauri073.html on line 70: Se on kerännyt Kulmalan videoista kaikista eniten katselukertoja, ja kommenttiboksi on täynnä nauruemojeita. Kommentteja ovat jättäneet muun muassa näyttelijä Krista Kosonen, laulaja Ellinoora sekä toimittaja Ina Mikkola.
ellauri074.html on line 295: Antiikin filosofeista Ciorania kiehtoivat skeptikot ja kyynikot, erityisesti Diogenes Sinopelainen. Kaunokirjallisista teksteistä Cioran luki varsinkin Fjodor Dostojevskia ja Marcel Proustia sekä elämäkertoja. Pyhimyselämäkerrat ja mystikkofilosofit (varsinkin Pyhän Teresa Ávilalaisen tuotanto) olivat Cioranille erityisen rakkaita ja vaikuttivat merkittävästi hänen omiin teksteihinsä, varsinkin mystiseen käsitykseen ikävän luonteesta Cioran suhtautui historiaan intohimoisesti ja oli erityisen perehtynyt rappiokausien kirjailijoihin ja rappion teoreetikkoihin, kuten Oswald Spengleriin, jonka gnostilainen näkökulma ihmiskunnan kohtaloon ja sivilisaatioon vaikutti voimakkaasti Cioranin poliittiseen filosofiaan. Cioranin mukaan ihminen on voinut vastustaa rappiota niin kauan, kuin hän on pysynyt yhteydessä lähtökohtiinsa eikä ole irrottanut itseään omasta itsestään ja on ollut tekemättä mitään. Nyt ihmiskunta on matkalla kohti omaa tuhoaan, koska se on tehnyt itsestään objektin ja analysoi itseään loputtomiin. Cioran halveksi edistyksen ajatusta ja kuvitelmaa, että historia kuljettaisi ihmiskuntaa kohti suurempaa täydellisyyttä; siten Cioran myös vieroksui Hegeliä. Cioran oli tutustunut myös buddhalaiseen filosofiaan. Cioran tunsi suurta läheisyyttä Venäjää ja Espanjaa kohtaan, koska molemmat kansakunnat ovat menettäneet muinaisen mahtinsa ja koska uskonnollisella hurmoksella ja sen vastapainolla ateismilla on molemmissa maissa ollut niin suuri merkitys.
ellauri077.html on line 198: Loputtomassa läpässä on oleellisesti 3 juonta: Incandenzan perheen puuhat Tennisakatemiassa (tätä mä oon lukenut nyt 1 romskun verran, 245 sivua); Don Gatelyn ja muiden toipilaitten sekoilut Ennetin puolimatkankodissa (näitä on jo nähty, huoh kiitos vaan); ja filmin 'Loputon läppä' kvesti, jossa tähtinä on Remy Martin (se pyörätuolijäbä), ja Hugh/Helen Steeply (hirmu iso transu joka bylsii Orinia). Niiden suuhun Wallu panee syvälliset mietteensä. Ne on kuin jumala ja jeesus Miltonin Paradise Lostissa. Ekat 2 juonta ei liity mitenkään toisiinsa (miten niin? onhan siinä samoja henkilöitä, niiku et Orin bylsii sitä transua (Hal-Orin, haha, sanaleikki, joka osottaa että ne on Tävskytin kaxi puolta. The Halorin family name was found in the USA in 1880. Massachusetts had the highest population of Halorin families in 1880.) Mario on varmaan sit Amy, tai sit Super Mario, tai luultavimmin Wallu taas. Orin, Mario ja Hal on Tupu, Hupu ja Lupu, Wallukolmoset. Wallu kyllä vinkkaa että juonet yhtyvät kun romsku on jo loppunut. Varmaan siinä kustannustoimittajan poisleikkaamassa 300 sivussa. Kaikki 3 juonta liittyy temaattisesti: viihde, valinta ja stöpselöinti. Leffan 'Loputon läppä' filmas Wallun pappa Jim Incandenza, koittaessaan tehdä jotain niin pakottavaa että se pysäyttäisi Hal-pojan putoomisen solipsismin, ilottomuuden ja kuoleman sudenkuoppaan. Filmiä ei koskaan julkaistu ja se jäi kesken kun Jim teki ize seppukun sen loppusuoralla. Mutta romskun edetessä (SPOILERIVAROITUS!) lukijalle selviää että filmi oli löytynyt ja toimii ehkä terroristiaseena. (No sehän tuli selväxi jo tässä alkuosassa.) Leffa on tosiaankin niin "vitun pakottava" että se tekee kazojista zombieita, ne on kuin Lassi telkan edessä, töllöttävät vaan, eikä enää muuta tahdokaan. Loppuviimein, vinkkaa kertoja, Hal ja Gately jossain vaiheessa kaivaa kahteen pekkaan isä Jimin pään maasta eziessään filmiä. Filmin sisällöstä ei ole kunnon kuvausta. Jotain kohtauxia väläytellään, esim Joelle van Dynen jossa se "pyytää anteexi" kazojilta uudestaan ja uudestaan, sanoen ‘I’m so sorry. I’m so terribly sorry. I am so, so sorry. Please know how very, very, very sorry I am’ (939). Huh, onpas pitkällä. Tää on kyllä kertaalleen sanottu jo tässä alkupätkässä. Tämmönen anteexipyytely on kanssa saamaa markkinapaskaa kuin toi "luottamus", ilmaisexi pyydetään, kun luottokortti vingahtaa. Koko kirjasta (vaiko vaan filmistä) tulee 1 suuri anteexipyyntö, onxe sitten isältä pojalle vai päinvastoin, sama se. Ne ei koskaan pystyneet "keskustelemaan". Tää "We gotta talk" on kanssa yx jenkkitomppelius, hemmetti, mitä sitä varten pitää erixeen tilata vastaanotto tai merkata kalenteriaika, senkun riitelevät vaan. Niin mekin tehdään. Tää mun juttu, Barrett tunnustaa, kuuluu perinteiseen "elämä ja teos" genreen, Wallun romsku on "symbolistiteos" "kirjailijan sisällyttämisestä textiin". Wallu koittaa estää kokonaista sukupolvea uppoutumasta pelkkään viihteen kazeluun. Lukekaa kirjoja, ääliöt! Paxuja kirjoja! Mun kirjoja, ne on kaikista paxuimpia! Saatana! Kun tiili kolahtaa päähän nukahtaessa tulee pahoja kuhmuja. We apologize for the inconvenience.
ellauri082.html on line 176: Tero lukee paitsi työnsä puolesta myös vapaa-ajallaan ja mieluiten tietokirjallisuutta: historiaa, elämäkertoja ja maallikoille suunnattuja tiedekirjoja esimerkiksi fysiikasta. – Aikaisemmin luin paljon kaunokirjallisuutta, mutta nyt kiinnostaa tietokirjallisuus. Haluan oppia enemmän maailmasta. Hän luonnehtii itseään paneutuvaksi lukijaksi. – Jos innostun jostakin kirjasta, perehdyn yleensä tekijän koko tuotantoon.
ellauri082.html on line 255: kertoja ei pelkää kuolemaa, ja uskoo kuolemattomuuteen. Kazo vaikka runon ihan alkua:
ellauri082.html on line 262: Tässä kertoja puhuu suoraviivaisesti kuinka kuolemattomuus annettiin "subjektille" kuolemalla. Jos uskoo kuolemattomuuteen niin kenties kuolema sit pelottaa vähän vähemmän. Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana kertoja sanoo rivejä kuten, "se ei nää etmä oon pysähtynyt tähän kazomaan kun mezä täyttyy lumesta." Ja sit vielä "Mezä on suloinen, pehmeä ja syvä." Tämmöiset rivit vois mahdolliseti viitata haluun jäädä sinne noihin meziin ikuisesti. On mahdollista että Frost kirjottaa vaan jostakusta joka on pysähtynyt kepilliselle matkalla jonnekin. Kuitenkin mahdolisesti se on kirjoittanut toisenlaisesta helpotuxesta joka tunnetaan suikin nimellä.
ellauri082.html on line 724: Gately istuu masentavassa keittiössä ja keskustelee kuoleman kanssa. Kuolema selittää ettà kuolema tapahtuu lukemattomia kertoja, ihmisellä on monta elämää ja jokaisen (elämän siis, kai miekkosen) lopussa on nainen, joka tappaa ja vapauttaa seuraavaan elämää. Gately ei oikein hahmota, onko kyseessä yksinpuhelu vai esittääkö hän kysymyksiä ja nainen vastailee niihin. Kuolema sanoo että ihmisen (kai miekkosen) tappava nainen on aina hänen seuraavan elämänsä äiti. Näin asia on: eikö hän tiennyt? Unessa sen tuntuvat tietävän kaikki muut maailmassa paitsi Gately, aivan kuin hän olisi ollut kipeänä juuri sinä päivänä kun asiasta kerrottiin koulussa, joten kuolema joutuu istumaan alastomana ja enkelin kaltaisena ja selittämään asian kärsivällisesti, itse asiassa hieman Beverlyn high schoolin tukiopetuksen tapaan. Kuolema sanoo että nainen joka joko tietäen tai tietämättään tappaa sinut, on aina joku jota rakastat ja aina seuraavan elämän äiti. Tästä syystä äidit ovat rakkaudessaan niin pakkomielteisiä ja yrittävät nlin kovasti, olipa heillä itsellään minkälaisia vaikeuksia tai riippuvuuxia tahansa, he tuntuvat arvostavan lapsensa hyvinvointia enemmän kuin omaansa ja pakkomielteisessä äidinrakkaudessa on aina pieni ikään kuin itsekkyyden häivähdys: he yrittävät hyvittää murhaa, jota kumpikaan ei muista, paizi ehkä unissaan.
ellauri083.html on line 44: Ei siinä mitään, romaanit on autofiktiota, suorapuheisia omaelämäkertoja. Jos ne ei olis fiktiivisiä pitäisi kaunistella paljon enemmän. Toi ize koettu kiinnostaa paljon enemmän kuin toi nimellinen sanottava. Se on kaikki sanottu paljon paremmin niissä lähteissä joita romaanikirjoittajat käyttävät.
ellauri096.html on line 582: Kenenkä mielikirjailija oli Dickens Gilmoren tytöissä? Ehtikö knoppi jo unohtua? Olixe Tolstoi? Kuka luki kynäilytauoilla David Copperfieldiä? Ball-sack? Dickens oli luotettava kertoja. Ggssa mainitaan yli kolmesataa Roryn lukemaa kirjaa. Niistä on lukemattomia reading listoja netissä. Gilmore Girls Complete Reading List (361 books).
ellauri096.html on line 655: Ricardolainen evidenssi kuuluu lyhykäisyydessään. Kun valtio velkaantuu, kansalaiset odottavat verojen nousevan velkojen maksamisen vuoksi ja käyvät säästämään kohonneisiin veroihin. Suomen pankin ja Valtionvarain ministeriön malleissa tämä olettama on ja niillä malleilla annetaan politiikka suosituksia. Väittämä on tietenkin pötyä. Ensinnäkin valtiot eivät koskaan maksa velkojaan ja asukkaita ei kiinnosta valtion velka senkään vertaa kuin oma velka. Harva edes tietää mikä on valtion rahoitusasema vaikka siitä kerran kuussa uutisoitaisiin. Esimerkkisi 2017 Suomessa on uutisoitu useita kertoja julkisen sektorin rahoitusasemasta joka on maailman valtioista seitsemänneksi paras ja reilusti ylijäämäinen. Silti jopa johtavat poliitikot puhuvat kuinka joudutaan IMF holhoukseen ellei säästetä. Pääministerikään ei tiedä todellista asemaa. Jos ihmiset tietävät valtion aseman, he voivat olettaa, varsin perustellusti, velkaantumisen luovan talouskasvua joka on suurempi kuin velkaantuminen jolloin velkasuhde laskee. Jolloin valtion velkaantuminen saa ihmiset lisäämään omaa kulutustaan ja velkaantumistaan. Jos valtion velkaantuminen työllistää työttömän taikka antaa yritykselle ylimääräisen työtilaisuuden, lienee selvää, kyseinen talousobjekti lisää kulutustaan koska hänen henkilökohtainen asemansa paranee. Riippumatta valtion asemasta. Tästä on aika paljon kokeellista näyttöä. Ricardolainen evidenssi on väärä väite. Se on ihan perseestä. Omistavan luokan kieroilua. Tämän jutun kirjoittanut toimittaja edusti vasemmistoa, mutta ei lie ollut Marxin veizilaatikon pystyvin veizi.
ellauri096.html on line 745: Äkkiä ei myöskään muistu mieleen toista esimerkkiä siitä, että romaanin yhtenä kertojaäänenä on eläin. Textissä sen kunnian saa hevonen nimeltään Teppo. Houyhnhnm olis ollut vielä hassumpi nimi. Hei mutta onhan se Quatre Pattes! Siinä ainoa kertojanääni on mäyräkoiran haukku.
ellauri097.html on line 566: Tulevaisuuden lukijoiden takia ei kuitenkaan tarvitse painaa lisää kirjoja. Yksi kirjaa kestää kymmeniä lukukertoja. Tuhannen kappaleen painoksessa on kymmenientuhansien lukukertojen potentiaali. Yksi ainoa vihko voi antaa itsensä tuhat kertaa, jos lukijat ovat helliä. Silti suurinta osaa painettuja kirjoja ei lueta kertaa enempää, eikä kaikkia edes sitä, kuten Patrick White huomasi petymyxexeen, kirjaston kappaleista oli koirankorvilla vain ensimmäisiä kymmeniä sivuja, loput iskemättömiä. Varsinaista mezätuhoa.
ellauri097.html on line 608: Silloin kun nykyromaanikirjailijaa sanotaan ”kertojaksi” tai runoilijaa ”laulajaksi” (ehkei tätä tosin ole tapahtunut sitten 1850-luvun!) – houraillaan: silloin kuvitellaan lukemattomat kuluneet vuosisadat pois. Nuotiopiiriä ei enää ole. Aukio metsänreunassa on autio, hiillos sammunut ja märkä. (Äänikirjasovellus ei ole nuotiopiiri; se on aineettomiksi ja sen vuoksi ehtymättömiksi tehtyjen kirjallisuusjalosteiden jakelupiste, itsekin aineeton.
ellauri098.html on line 349: Universaaleja trooppeja olisivat seuraavat 106: Se olen minä, Olkoon menneexi, Tavis siis pahis, Moukan tuuri, Fanit muistaa tissit, Valkotaulu, Hobonyytti, Isompi parempi, Nuija ja tosinuija, Bonusmazku, Vanhassa vara parempi, Flashback, Tshehovin pyssy, Herot jumissa, Peitto paremmin, Doppelgänger jää kiinni, Hullu idea toimii, Lokalisoimaton vinkkaus, Hidastettu räjähdys, Lähettämätön kirje, Voitto diskauxella, Joku muu saa kiitoxet, Keijut vastaan knääpiöt, Tunteet pintaan, Hyvää pahixessa, Aikuisviihde, Kissa kadoxissa, Tiimin puhetorvi, Pää kädessä, Fiktiivinen vastine, Käsi kamerassa, Akun omatunto, Genrensynnyttäjä, Epäuskottava skene, Genresekoitus, Genrentappaja, Julkkis Japanissa, Elämän päämäärä, Trendikuvaaja, Tiimihali, Rahapuu, Vaarallinen koskea, Oza pöytään, Hero, Eka erä konnalle, Yxi kylä vastustaa, Toivo elää, Ilmainen lounas herolle, Okei olen tekopyhä, Tekopyhä, Lukukelvoton texti, Improvisoitu astalo, Huppupää, Kakun sisästä, Oikeesti kiinnostaa vaan Godzilla, Kuzupilli, Tiiminvetäjä, Diagnoosi pahentaa tautia, Valheenpaljastin, Porsaanreikä, Pitkä tukka on tyttöjen, Emokarhu, Missio venyy, Salaperäinen viesti, Profeetta omalla maalla, Koskaan ei käydä paskalla, Ei suuntavaistoa, Ulos kuvaajasta, Ainoa Toivo, Julle Ankanpää, Sepe Susi, Läpeensä terve, Tinapaperijuoni, Ystävät voimaannuttavat, Epifania, Koirantaputtaja voittaa, Tomppelisyötti, Salainen moraalitesti, Potti nokkiin, Sairasta ja väärin, Narunpätkästä voi olla hyötyä, Keihäänkantaja, Alan uuden elämän, Skene välähdyxinä, Horror silminnäkijän silmistä, Mehukas särkymisen ääni, Oma koti kullan kallis, Saalissäkki, Aika aikaa kutakin, Ariadnen lanka, Suunsoitto ennen mazia, Trilogia, Trooppivihje, Kotonakin on konnia, Puhelinetiketti teeveessä, Yhteensopivat keskustelunkatkelmat, Pidetty konna, Epäluotettava lähde, Epäluotettava kertoja, Nupit yhteentoista, Esitrooppi, Triste post coitum, Sää ei sovi tarkoituxeen, Pyrrhoxen voitto, Sik kun piti olla sak, Kotiinpääsy on estynyt.
ellauri099.html on line 35: Mitä enemmän mä luen ja mietin näitä runoja ja romskuja ja luen kirjailijoiden elämäkertoja, sitä selvemmäxi tulee että tämän kukkatarhan tärkein lajike on narsissi. Sitähän se on, kirjojen ja leffojen ym viihteen lukeminen, kirjoitus ja tuijotus, lammen peiliin kazomista, kunnes masentava todellisuus unohtuu. Tärkein kaikkia wannabee kirjailijoita yhdistävä tekijä on hyvin kehittynyt narsismi. Oma naama lammen sameen veden kalvon ystävällisesti pehmentämänä sieltä vastaan tuijottaa. Rakkaus on samea, kuin vessan ikkuna, sanoi Vittoria, ja tiesi kyllä mistä puhui. Izerakkaus ei ole muita kummempi. Izeviha on vain sen toinen fenotyyppi. Oman navan haistelua molemmat. Haista, haista haista, seinää vessan, kunnes valot sammuu, haju jää.
ellauri101.html on line 453: Kermaperse nuorukainen jostain Persu-Suomesta juotuaan äidin ostamat 21 kaljatölkkiä ja napsittuaan päälle pilsuja ajoi isän nelilitraisella BMWllä kahtasataa, jyräsi nuoren pyöräilevän perheenisän pään litteäxi ja pakeni poliiseja, kehuskeli vielä silläkin ja haukku pyöräilijää joka ei kazo eteensä. Tyyppi sai vaivaset 2v pyttyä. Luihu laiha kieroilija Pöysti ei näytä kumikanan ja kuminenän kanssa vaihtamiaan kähmiviä viestejä. Kummankin juipin pään yli vois ajaa BMWllä lukuisia kertoja.
ellauri110.html on line 39: Valize kertojanäkökulma - joitakin esimerkkejä:
ellauri110.html on line 42: | Elämä | Teos | Kolmas persoona | Minäkertoja | Kaikkitietävä kertoja |
|---|
ellauri112.html on line 143: Selvemmin Nietzschessä, joka opillaan orjamoraalista antoi häpeällisen leiman lähimmäisrakkauden ajatukselle. »Tulkaa koviksi!» »Kuolema heikoille!» Heikot on muserrettava »hurjalla julmuudella»... Emme voi tulla »yli-ihmisiksi» muuta kuin nutistamalla luonnon »tusinatavaran». Ne, jotka tahtovat veljellistä yhteiskunnan järjestystä, tuomitsee hän »yhtäläisten oikeuksien kääpiö-eläimiksi». Ja joskaan uuden elämän-tieteen edustajat itse eivät mene yhtä pitkälle, käy heidän ajatuksensa samaan suuntaan. Haeckel lausui v. 1877: »Darwinismi ei ole demokraatinen ja vielä vähemmän sosialistinen. Sen tendenssi voi olla yksistään ylimysmielinen. Oppi luonnollisesta valinnasta opettaa meille, että ihmiselämässä, aivan samoin kuin eläinten ja kasvien elämässä, ainoastaan pieni vähemmistö voi elää ja kukoistaa. Suurten joukkojen täytyy kuolla nälkään tai sortua kurjuuteen... Julma ja armoton olemassaolon taistelu, joka riehuu kautta koko elävän luonnon ja jonka luonnonlakien mukaan täytyy riehuta, tämä lakkaamaton ja säälimätön kilpailu kaikkien elävien olentojen välillä, on kieltämätön tosiseikka. Vain pieni vähemmistö voi jäädä eloon... Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut», lisää Haeckel, antaen päinvastaiseen käännetyn merkityksen tälle evankeliumin sanalle. Kuinka pimeäksi luonnonnäkemys oli käynyt, siitä antaa edelleen Darwinin toisen »adjutantin», englantilaisen professori Huxleyn lausunto (1888) hyvän käsityksen. Luonnon ikuinen taistelu, sanoo hän, jossa voimakkaimmat, nopeimmat ja viekkaimmat jäävät eloon taistellakseen taas seuraavana päivänä ja kärsiäkseen, sillä kärsimys on sekä voitettujen että voittajien palkka, tämä taistelu »tapahtuu jokaisessa maailman kolkassa, tuhansia kertoja joka minuutti, ja jos korvamme olisivat kyllin tarkkoja, kuulisimme loppumatonta huutoa, jommoista Dante kuuli helvetin portilla...»
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 415: Venäläisiltä formalisteilta periytyvä jako kerrottuun tarinaan (”fabula”, story) ja kerrontaan eli esittämisen tapaan (”sjužet”, plot) on narratologian ytimessä kaikkein sitkeimmin eläviä dikotomioita. Gérard Genetten ja Mieke Balin määritelmistä saadaan seuraava synteesi: ”kertoja puhuu tekstin jonka sisältö on kertomus; fokalisoija esittää kertomuksen, jonka sisältö
ellauri118.html on line 544: Naamat ei lähetä laivoja eikä polta torneja. Imevät sikaaria enintään. Metaforasta tulee arkinen ja urheiluselostajasta pelaaja. Kielikuva ja kertoja lähtee messiin arkiryskeeseen.
ellauri118.html on line 573: Eli siis onko kirjan heppujen ymmärtäminen sama vai eri asia kuin kaverien? Onko kirjalliset henkilöt tai vaikka leffan sankarit joteskin erilaisia? No ei välttämättä Maija sanoo mut onhan siinä se kertojakin välissä. Siis pitää ymmärtää myös se.
ellauri118.html on line 577: Jos nyt oikein ymmärsin niin Maijasta pääasia näissä aviorikos jutuissa on se eze tyyppi ei vaan elä elämäänsä vaan mäystää sitä samalla. Eli sillä on koko aika ego id ja yliminä messissä. Se on ize oman elämänsä kazomossa, arvostelee sitä yleisönä. Siitä tulee se nausea, tai ennui. Se on oma kertojansa sekä kriitikko. Oman ristiinsuihkimisen urheiluselostaja. Hetkinen hetkinen kazotaan ensin tämä tilanne. Kirjallinen mieli ei lopeta oman kokemuksensa fabulointia.
ellauri131.html on line 61: prof. Jussi Tenkku vainaa tuli Jakkoh-Hintikan apulaistenhuoneeseen ja kun ei löytänyt sieltä parempaa kuulijaa kertoi tämän minulle. En ollut koskaan kuullut Peep Koortista. Hikisesti tiesin että kertoja oli prof. Jussi Tenkku. Tämän kerrottuaan ja nähtyän tyhjän kazeeni prof. Tenkku vetäytyi takaisin mistä oli tullutkin. Jussi varmaan säikähtyi kun Peep joutui viimeiselle tuomiolle sota-ajan tapahtumista.
ellauri131.html on line 248: Tutustuin Jussi ja Liisa Tenkkuun Järvenpään seurakuntaopistolla, ja yhteydenpito oli varsinkin 50-luvun puolella varsin tiivistä. Liisa (s. 1919 Simelius-Simojoen pappissukuun) oli musiikinopettaja, ja samalla uralla olin jo itsekin. Koulujen musiikinopetusta oli uudistettava ankarasti, joten aiheesta riitti keskusteltavaa. Jussi (1917-2005) oli pappi, mutta myös filosofian tutkija ja myöhemmin varsinkin etiikkaan perehtynyt filosofian professori. Hän oli erityisen joviaali mies ja loistava jutunkertoja. Eräs viimeisistä pappistehtävistä oli, että hän vihki minut ja ensimmäisen vaimoni Paulan. Siitä tosin pahoitti mielensä piispa Elis Gulin, johon olin tutustunut Ylioppilaslehden ympärillä käytyjen paneelikeskustelujen aikana. Piispa Gulinin mielestä suudelma oli kihlauxen merkki. 60-lukulaisten Rydbergien eiku manien mielestä sitä ei ollut edes rotkautus. Rydmanit asuvat ja toimivat Valkeakoskella. Sixköhän siellä on niin paha haju? Onkohan se valkovuotoa? Lähettänyt Kari Rydman klo 4.56 Ei kommentteja.
ellauri132.html on line 233: Vaikka nokka tarttuisi ja tekis mieli muuttaa juttuja. Kun sun kynäily "mojo" alkaa lerpahtaa, me meinataan mennä taaxepäin ja muuttaa jotakin jotta pysyttäisiin tuottavina. On enemmmän vielä kertoja kun kirjoitetaan jotakin ja obsessoidaan mitä kaikkea on väärin siinä. Oli tilanne mikä hyvänsä, jatka kynäilyä. Unohda perfektionismi, unohda kirjailijan plokki (kirjoita paskaa ja muuta se myöhemmin), unohda negatiivisuus. Älä lakkaa kynäilemästä. Musta Emma Coats sanoo sen parhaiten:
ellauri132.html on line 652: Uudelleensynnytys. Uudelleensynnytyxen tyyppinen juoni seuraa hahmon muunnosta pahasta hyväxi. Se työnnetään ikäänkuin takas perseeseen ja nussitaan uudelleen. Hahmolla on taajaan traaginen menneisyys joka informoi (vittu tää kirjottaja tykkää sanasta "informoi") niiden nykystä negatiivista elämänkazomusta. Kuiteskin, tapahtumasarja (tavallisesti päähenkilön liikkeellepanema tai kertojan) saa ne näkemään tunnelin päästä pilkottavan valon. Kz: Roope Joululaulussa, tai Peto videossa Kaunotar ja peto.
ellauri141.html on line 460: Tunnettuja Kiplingin runoja ovat Mandalay (1890), Gunga Din (1890), Valkoisen miehen taakka (The White Man’s Burden) (1899) ja Jos– (If–) (1910). Kipling tunnetaan erityisesti englanninkielisessä maailmassa yhtenä lastenkirjallisuuden suurista nimistä ja lahjakkaana tarinankertojana. [Lähde vittuun?] Kiplingin tuotannon keskeisiä teoksia ovat myös Norsunlapsi (The Elephant's Child) ja Meren urhoja (Captains Courageous).
ellauri141.html on line 790: Mut takaisin Bernieen. Sen miälestä Chanson I on juhatus epämääräisiin haarukkapaloihin vähän niinkö Jeesuxen lähetystoiminta, ja siinä onkin tommonen Etranger joka suuhun on pantu yhtä ja toista raamatullista. The Stranger koittaa yllyttää "kertojaa" lähtemään messiin anabasixelle, ei nappaa. Sillä on joku nainen (no tietysti), joka on sen hyvänolon lähde (niin aina). Naiset jarruttaa "miestä" lähtemästä seikkailulle, mutta palkizee sitä samalla herkulla kun se tulee takasin. Hohhoijakkaa. Naaraan haluaminen on koirasapinalla ihan vakio. Kapitalisoituja heppuja. Symboleja. Huohhelihuoh. Ei himputti ei ihme että Perse on hautautunut hiekkaan iäxi.
ellauri141.html on line 798: Viimeinen tsääntti X on kaikista pitkäveteisin. Siinä saarnaajana on poeetta. Hemmetin pitkiä listoja. Paljon choseja. Hyödyttömimmät hemmot on parhaita, niikö esim poeetat, eli "kertojat". "Man's own responsibility and glory". Joopa joo. An epic of the human soul. Voi vittu mitä torttua. Inhottavaa progress potaskaa. Bernard kirjoitti tän turauxen siitä alunperin ranskaxi vuonna 1959. Pohjustikohan se tätä Noobelia? Mä menin sinä vuonna kansakoulun ekalle luokalle.
ellauri142.html on line 311: Tuomaan kirjoitukset ovat tähän mennessä aika hauraita. Niihin kuuluu fraktaalinomaisia raapustuxia, mietiskelyjä, kirjeitä, virsiä, saarnoja, ja elämäkertoja. Kristuksen imitointia, mietiskelyä Vapahtajan elämästä, lihaksikkaaxi tulemisesta. Kuumimmat niistä ovat täynnä Kristuksen ihailua.
ellauri145.html on line 66: Arthur Rimbaud’n mielestä ”Le vrai bateau est ivre” eli tosi elämä on poissa vintiltä. Breton yhtyi Rimbaud’n näkemykseen ja halusi palauttaa elämään siitä puuttuneen rakkauden. Vuonna 1928 Breton julkaisi puolittain omaelämäkerrallisen romaanin Nadja, joka alkaa kysymyksellä: ”Kuka minä olen?” ja samoin päättyy oman identiteetin etsintään. Nadja Nadja soromnoo. Mihkähän mä se jätin? Ruhtinas Hiirulainen vei. Breton soveltaa teoksessa ”objektiivisen sattuman” metodiaan. Romaanin kertoja tapaa Nadjan, oudon eteerisen naisen, jonka mielenterveys järkkyy. Nadja elää omissa maailmoissaan ja päätyy lopulta mielisairaalaan. Romaanin kaikki ulkoinen tapahtumapaikkojen kuvaus on korvattu valokuvilla, tauluilla ja piirroksilla. Mitä pelleilyä. Breton ei olis löytänyt omaa persettään edes sähkölampun valossa. Pompeijin viimeiset päivät kirjotti sama Bulwer-Lytton joka väsäsi Ressun romskun alun koirankopin katolla. Elokuvassa pääosaa näyttelee yhdysvaltalainen kehonrakentaja Steve Reeves. Ohjelman kazeluaika Areenalla on päättynyt. Nyyh. Sen olis saanut kirjamessuilta mutta oli liian kallis.
ellauri152.html on line 66: Missä määrin Theokritoxen homoepyllit on ize koettua, ei ole ratkaistavissa. Niit on 2 kirjan lopussa ja molemmissa kertoja on harmaantunut setä, joka uikuttaa jonkun nuoren juipin perään: Minusta sinä olet ylimielinen ja röyhkeä. Izeään se neuvoo: Tule järkiisi äläkä toimi kuin nuori, kun et kerran ole sitä. Vanhuus tulee ja tekee meidät ryppyisexi nopeammin kuin ehdit sylkästä. Mutta Afroditen käsissä olen kuin hento lehti tuulessa. Sisään vaan vaikkei seisokkaan.
ellauri160.html on line 309: Näin otsikoi juttunsa uudesta The Dawn of Everything -kirjasta The New York Times. Kirjaa lukiessa sama ajatus kävi mielessä useita kertoja.
ellauri161.html on line 256: Sunnuntaiaamuisin Nyölö vetäytyy katoliseen messuun. Usein hän ei jaksaisi. Hän yrittää keksiä tekosyitä jäädä kotiin. Mutta kun hän lopulta voittaa itsensä ja menee messuun, se palkitsee. Nyölö on käynyt sunnuntaimessussa satoja kertoja ja lähtenyt sieltä pahoilla mielin ehkä kahdesti. Pappi oli puhunut tyhmästi.
ellauri162.html on line 260: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri171.html on line 488: Absalom raiskasi naiset (melko urakka) häpäisemällä isänsä naisia aivan kuten hänen omaa sisartaan Tamaria oli häpäisty. Koska paikka, jossa hän teki tämän, oli lähes varmasti palatsin kattoterassilla, se oli hyvin todennäköisesti sama paikka, jossa Daavid oli ensimmäisen kerran nähnyt Batseban, ironinen käänne eikö totta, jonka tarinan kertoja pani merkille.
ellauri181.html on line 61: Yhteenveto: Hagenbeck- yhtiön mezästysretkellä vangittu apina ezii ulospääsyä kuukausia höyrylaivan painostavan kapeassa häkissä. Hän jäljittelee ihmisiä, koska haluaa olla yhtä "häiriöttömiä" kuin he ilmeisesti ovat. Ilmeisesti hän oppii mielekkäitä eleitä ja myös puhumaan helposti. Hänellä on suurimmat ongelmat juoda anixenmakuisia snapseja. Aluxen matkustaja antaa hänelle teoreettisia ja käytännön oppitunteja "eri aikoina". Joten hän oppii sen suurimmalla vaivalla. Hän korostaa useita kertoja, että hän jäljittelee ihmisiä vain sixi, että hän ezii ulospääsyä, mutta ei sixi, että hän toivoo vapautta. Eläintarhan tai vaudevillen vaihtoehtojen edessä hän pyrkii työskentelemään vaudevillessä ja hänellä on "menestyxiä, joita tuskin voidaan lisätä". Hänen elämänsä on onnistunut juhlien, tiedeyhteisöjen ja sosiaalisten kokoontumisten välillä. Hän on saavuttanut haluamansa ja todistaa, että hänellä on keskimääräinen eurooppalainen koulutus. Hän on tietysti virtuoosi ihmisten ja eläinten välisten rajojen ylittämisessä. Ei niin kaxi muuta olentoa hänen ympärillään. Hänen ensimmäisestä kouluttajastaan, jonka kanssa hän oppii olemaan "huomaamaton", tulee ize melkein apina ja hänen on ajoittain mentävä sanatorioon. Pienellä, puolixi koulutetulla simpanssilla, jonka kanssa hän "hemmottelee apinaa" yöllä, on "hämmentyneen koulutetun eläimen mielettömyys", jota hän ei kestä päivällä. Se on varmaan vähän kuin Phil Rothin "Clarissa" eli Claire.
ellauri181.html on line 67: On olemassa useita pieniä palasia raporttiin akatemia. Kertojan ja Rotpeterin impresario , outo keskustelu Rotpeterin ja vierailijan välillä, sekä (väliaikaisesti hullun) ensimmäisen Rotpeter-opettajan kirjeen alku, on outo kohtaaminen. Ihmisen apina on tämän tarinan ensimmäisen persoonan kertoja, hän vain unohtaa uskomattoman inkarnaationsa puolet ja kommentoi niitä. On kuitenkin merkittävää, että nuoruuden muistot eivät ole enää tämän I: n käytettävissä; he ovat tukahdutettuja. Tämä heijastaa traumaa hänen väkivaltaisesta sieppauxestaan alkuperäisestä tilastaan. Kaiken kaikkiaan tarina ei tule esiin kokemisen, vaan narratiivisen ja reflektiivisen izen. Koska kertomus on ensisijaisesti suunnattu arviointiin ja arviointiin, ja todellakin melko korkeammasta näkökulmasta, koska Punaisen Pietarin horisontti kattaa eläimen ja ihmisen olemassaolon, luonnollisen vaiston ja hengellisen kurinalaisuuden, vapauden ja sosiaalisen organisaation. Rotpeterin kommentit eivät koske vain hänen omaa tarinaansa, vaan myös kuvan, jonka ihmiset tekevät izeään.
ellauri181.html on line 649: Testosteroni auttaa kortisolia hajoamaan. Tämä oli luolamiehelle edullista, koska jos hän olisi muistanut elävästi, miten kylmä edellisellä mammutinmezästysreissulla oli tai miten ikävästi jalkaan tullutta haavaa särki, hän ei olisi enää lähtenyt mezälle. Kortisolin puuttumisen varjopuolena on, ettei mies pelästy vaaroista tai opi töppäyxistä yhtä herkästi kuin nainen. Tämä voi johtaa toistuvaan hölmöilyyn erityisesti nuorilla miehillä, joiden veren testosteronipitoisuudet ovat huipussaan. Myöhemin isyys näyttää nostavan miehen veren kortisolipitoisuutta puolella, ja avioliitossa eläminen vähentää testosteronin määrää. Psykologian professori Göte Nyman ja sosiaalipsykologi Martti Puohiniemi ovat tutkailleet suomalaisen miehen arvoja, rooleja ja tunteita mainiossa kirjassaan Mies. Heidän mielestään erityisesti nuorille miehille sattuu ja tapahtuu, koska miehen hartain toive on olla rohkein ja paras – jos ei muussa niin edes hölmöilyssä. Kaverit arvostavat Duudson-tarinoiden kertojaa. Testosteroni pitää huolen siitä, että kisailu ja varsinkin voittaminen energisoivat miestä. Nainen kauhistuu tarpeettomien riskien ottamista eikä koe kilpailua rakentavaxi vaan liiallisen kortisolin vuoxi fyysisesti epämiellyttäväxi.
ellauri188.html on line 308: Räikeä ihmisoikeuksien loukkaus sanoo Melville, tarkoittaen varmaan jenkkien sellaisia. Tää jätkä on täysin ihmisapinan asteella. Karalahtimaisen katalasti menetelleet ranskalaiset pöyhkeilivät. Jenkkivalaan pyytäjät olivat koittaneet julistaa "Washingtonin saaria" omixeen useita kertoja.
ellauri196.html on line 159: Mauno Hyvönen … kertoja
ellauri196.html on line 470: Pingviinien saari on hersyvän hauska poliittinen ja historiallinen satiiri lähinnä ranskalaisen, mutta osin myös muun eurooppalaisen kulttuurin kehittymisestä legendojen ajasta aina 1900-luvun uusiin aatteisiin asti. Se on jaettu kahdeksaan kirjaan, joista ensimmäiset käsittelevät varhaisia aikoja, joista tullaan vähitellen keskiajan ja renessanssin kautta nykyaikaan; lopuksi otetaan katse jopa tulevaisuuden kronikointiin. France kirjoittaa samaan tyyliin kuin historioitsijat ottaen välillä aktiivisemman ja lähdekriittisemmän kertoja-kommentaattorin roolin. Tarkkaavainen lukija löytää Pingviinien saarelta Kaarle suuren, Joan d’Arcin, viikinkivalloittajat, Ranskan vallankumouksen ja monet muut vähän erilaiseen muotoon siirretyt historialliset henkilöt ja käännekohdat. Aatteita, tieteitä ja taiteita
ellauri206.html on line 50: Milloin romaaneista putosi settingit ja miljöökuvaus? Millon vaiennettin kommentoivat kertojat? Milloin tuli montaa näkökulmaa Vekkulan portaiden tapaan vuoronperään jyystävät romaanit?
ellauri206.html on line 516: Väitöskirja: Toistuvia painonpudotusyrityksiä olisi hyvä välttää. Uusi väitöskirja: "Mitä useampia kertoja on yrittänyt pudottaa painoaan, sitä suurempi on painoindeksi. Näin kertoo tuore Itä-Suomen yliopistossa tehty Faranak Halalin väitöstutkimus." Eli painon pudotuxen yritys vaan lihottaa!
ellauri210.html on line 702: Koko elämänsä aikana Savinio sävelsi viisi oopperaa ja kirjoitti vähintään 47 kirjaa, mukaan lukien useita omaelämäkertoja ja muistelmia. Hän myös kirjoitti ja tuotti laajasti teoksia teatterille. Hänen työnsä saivat ristiriitaisia arvioita hänen elinaikanaan, usein johtuen liian laaja-alaisesta modernististen tekniikoiden käytöstä. Hän sai vaikutteita ja oli Apollinairen , Picasson, Jean Cocteaun, Max Jacobin ja Fernand Légerin aikalainen, ja hänellä oli kova yritys mukaan surrealistiseen liikkeeseen.
ellauri213.html on line 82: Nyt ettei siitä riitä kertojaksi Теперь, когда недостаточно рассказывать
ellauri213.html on line 110: Ääniraidan suosikki We Don't Talk About Bruno, jonka numerot nappasivat Billboard Hot 100 -listan neljännen sijan, ansaitsee nyt samanlaista tunnustusta kuin Frozenin Let it Cum ja Aladdin 's Luotathan. Samaan aikaan Encanto -aiheiset meikkioppaat ja satunnaiset psykoanalyysit Madrigal-perheen voimista saavat jopa miljardeja katselukertoja TikTokissa. Tämä artikkeli keskittyy viiteen tärkeimpään oppituntiin, joita nämä keskustelut korostavat.
ellauri216.html on line 111: Isabella oli paras pano, sen olisin ottanut jos Elinasta olisin päässyt. Suzän on varmaan Pipsa Pallasvesan näköinenww paizi Pipsa on huippu anaalinen. Haidille Tero valehtelee olleensa uskollinen Elinallle. Erittäin epäluotettava kertoja.
ellauri216.html on line 575: Oppilaiden ja pyhiinvaeltajien määrän kasvaessa pyhä Makarios muutti asuinpaikkaansa useita kertoja. Hän eli kauempana muista keljoista, vain kaksi oppilasta lähettyvillään. Hänen keljastaan johti maanalainen salakäytävä luolaan, jonne hän saattoi tarvittaessa vetäytyä täydelliseen hiljaisuuteen käsityölehden parissa.
ellauri217.html on line 375: Vähän Jörkan jorinoista tulee mieleen paxu Ballsack, joka myös piti nussiretkistä ja kirjoitti samalla lailla tunneköyhästi ilman sen kummempaa juonta aikalaisista. Jörn on mallinarsisti. Toisaalta tosta toxisesta kaikkitietävästä kertojasta tulee mieleen myös Fielding ja se Pamelan kirjoittaja, Richardson. Nekin tais olla följetongeja. Jepu je, Marina on Pamela P-pillerien aikana.
ellauri242.html on line 263: Kollontai toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluissa keväällä vuonna 1940 ja 1944. Tammikuussa 1940 hän sai kosketuksen Suomen hallitukseen ja tapasi Hella Wuolijoen Ruotsissa. Neuvottelut aloitettiin Ruotsin välityksellä, mutta ne eivät vielä johtaneet tulokseen. Suomen hallitus taipui rauhaan vasta maaliskuussa. Kollontai tapasi Paasikiven Tukholmassa useita kertoja.
ellauri246.html on line 349: Tragedian tila - niin hän havaitsi maailmaa. Näyttää siltä, että se on sieltä kotoisin, ensimmäisen vuoden elämästä. Hän tuskin muisti heitä, mutta ensimmäisen kuukauden väestösuojissa, jonka hän vietti Maria Moisevnan, hänen äitinsä kaa, piiritetyssä kaupungissa. Onneksi oli suuria vaikeuksia, he onnistuivat evakuoimaan. Cherepovovetista tuli tilapäinen asuinpaikka. Ehkä se voidaan pitää kohtalon pilkkana, että äiti, joka tiesi saksan kielen, alkoi työskennellä kääntäjänä leirissä epäonnistuneiden saxalaisten rajamatkustajien kanssa. Hän oli siellä useita kertoja hänen kanssaan. Hän muisti, kuinka vanha mies ja sadetakki siirrettiin veneeseen. Tämä kuva löytyy myös Brodskin myöhäisistä teoksista.
ellauri246.html on line 872: Paradoksaalista Brodskyä ei vain runoja vaan myös kohtalo. Lähtö Venäjältä 1972, hän ei tiennyt, voisiko hän koskaan nähdä kotimaahansa. Gorbachevin saapumisen jälkeen Brodsky tuli yhä enemmän kysyäksesi, haluatko palata kotiin. Brodsky puhui yhdelle haastattelijalle: "Ensinnäkin: kaksi kertaa samassa joessa, jota et astu. Toinen: Koska minulla on nyt tämä nizhib, niin pelkään, että olisin ehdottanut erilaisia \u200b\u200bavustajia ja myönteisiä tunteita. Ja on paljon vaikeampi olla positiivisia tunteita kuin olla vihan aihe. Olin noin useita kertoja tulla Venäjälle Incognito, mutta aikaa ei ole, niin terveys puuttuu, niin kiireellisiä tehtäviä on ratkaistava. Lisäksi paluu ei enää ole järkevää. Kaikki mitä haluaisin nähdä tai kuollut tai naimisissa. "
ellauri248.html on line 212: Andreas-Salomé lopetti psykoottisen vastaanottonsa 74-vuotiaana. Hänellä oli sydänvaivoja, ja hänen tilansa vaati useita kertoja sairaalahoitoa. Hänen miehensä vieraili sairaalassa päivittäin. Sairaudet ja vanhuus lähensivät vanhaa pariskuntaa huolimatta pissavaivoista. Salomé kuoli uremiaan 5. helmikuuta 1937. Ylläri.
ellauri254.html on line 58: Ernst Theodor Amadeus Hoffmann (24. tammikuuta 1776 Königsberg, Itä-Preussi – 25. kesäkuuta 1822 Berliini) oli saksalainen kirjailija, juristi, säveltäjä, musiikkikriitikko, piirtäjä ja karikatyristi. Hoffmann oli Saksan romantiikan huomattavin kertoja ja uudenaikaisen kauhukertomuksen aloittaja. Hoffmann on jäänyt kirjallisuushistoriaan lyhennetyssä muodossaan E. T. A. Hoffmann. Parhaiten Hoffmann tunnetaan teoksestaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas (Nussknacker und Mausekönig, 1816). Pjotr Tšaikovski sävelsi teoksesta vuonna 1892 tunnetun baletin, joka perustui Alexander Dumas'n versioon Hoffmannin tarinasta. Hoffmannista itsestäänkin on tehty ooppera, Jacques Offenbachin Hoffmanin kertomukset (1879). Jules Barbierin libretto perustuu hänen ja Michel Carrén näytelmään (1851), joka taas perustuu Hoffmanin kertomuksiin, joiden päähenkilönä hän itse seikkailee.
ellauri254.html on line 547: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin optimistissävyiseen tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
ellauri254.html on line 552: Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom. "kitkerä") vuonna 1892 työskennellessään Kavkazissa Tiflisin kaupungissa (nyk. Tbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansa Esseitä ja tarinoita (Очерки и рассказы) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
ellauri254.html on line 564: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri254.html on line 777: Barbusse oli kommunisti, ja vuonna 1919 hän ryhtyi julkaisemaan aikakauslehteä Clarté. Hän kirjoitti myös samannimisen kirjan, ja ne loivat pohjan hänen perustamalleen kansainväliselle Clarté-järjestölle. Hän liittyi kommunistipuolueeseen 1923 ja kävi Neuvostoliitossa useita kertoja.
ellauri254.html on line 844: Zoštšenkon ensimmäinen kertomuskokoelma Rasskazy Nazara Iljitša, gospodina Sinebrjuhova (”Herra Nazar Sinebrykoffin kertomuksia”) ilmestyi vuonna 1922. Hänen satiiriset kertomuksensa saivat pian valtavan suosion. Niiden kertojasankari on puoliksi sivistynyt pieni ihminen, joka yrittäessään sopeutua uusiin olosuhteisiin törmää erilaisiin absurdeihin epäkohtiin. Kirjailijan alatyylistä puhetapaa ja uutta neuvostosanastoa humoristisesti sekoittava kerrontatekniikka kuuluu Nikolai Gogolista juontuvaan skaz-perinteeseen.
ellauri254.html on line 1033: Kuvaillessaan Prahassa ollutta Venäjän silloiselle kirjallisuudelle omistettua esitelmätilaisuutta, jossa oli kehuttu serapioneja kaikesta siitä, mitä olette tehneet, Gorki sanoi, että esitelmöitsijän kimppuun kaikki oikeauskoiset emigrantit hyökkäsivät kuin pedot ja haukkuivat hänet pataluhaksi. Haukkuminen jatkuu vieläkin kaikissa lehdissä... Anteeksiantamaton rikos on puhua jotain hyvää Venäjästä. Hämmästyneenä, miltei kauhistuneena seuraan eilisten 'kulttuuri-ihmisten' rappeutumista. B. Zaitsev sepittelee taitamattomasti pyhimysten elämäkertoja.
ellauri256.html on line 204: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset vaikuttivat suuresti Gorkin tuotantoon kirjailijana, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus.
ellauri256.html on line 209: Gorki pääsi toimittajaksi maakuntien sanomalehtiin ja otti käyttöön salanimen Gorki (suom. "kitkerä") vuonna 1892 työskennellessään Kavkazissa Tiflisin kaupungissa (nyk. Tbilisi). Hänen ensimmäinen kirjansa Esseitä ja tarinoita (Очерки и рассказы) saavutti menestystä. Vuosisadan vaihteesta eteenpäin hänen kirjoituksissaan oli vahvasti poliittinen sävy. Hän vastusti julkisesti tsaarinvaltaa, ja hänet pidätettiin lukuisia kertoja.
ellauri256.html on line 223: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri256.html on line 227: Gorki jäi orvoksi yksitoistavuotiaana. Aluksi kuoli hänen isänsä, sitten veljensä ja lopuksi äitinsä. Orpopoika Gorki kasvoi tarinankertoja-isoäitinsä huomassa. Isovanhempien perheyritys, värjäämö, vei perheen vararikkoon, ja Gorki joutui työhön ansaitsemaan rahaa pennittömille isovanhemmilleen. Isoäidin kuoleman jälkeen Gorki yritti itsemurhaa joulukuussa 1887 ja sen mentyä puihin kulki ympäri Länsi-Venäjää viiden vuoden ajan sekalaisissa töissä. Isoäidin tarinat ja matkoilla kerätyt kokemukset, kuten myös hänen elämänsä kurjuus ja toivottomuus, vaikuttivat suuresti Gorkin optimistiseen tuotantoon kirjailijana ja ehkä liialliseenkin intoon kehua muita kynämiehiä, jota K. Fedin vähän puolustelee mutta samalla myös moitiskelee.
ellauri257.html on line 116: Juutalainen Felix Dreizin ja David Guaspari kirjassaan The Russian Soul and the Jew: Essays in Literary Ethnocentrism käsittelevät antisemitismiä ja osoittavat Gogolin kiintymyksen "Venäjän ja Ukrainan kulttuurissa vallitseviin juutalaisvastaisiin ennakkoluuloihin". Léon Poliakovin teoksessa " Antisemitismin historia " kirjoittaja toteaa, että " Taras Bulban "Jankelista" tuli todellakin venäläisen kirjallisuuden arkkityyppinen juutalainen. Gogol maalasi hänet äärimmäisen hyväksikäyttöiseksi, pelkurimaiseksi ja vastenmieliseksi, vaikkakin kykeneväksi olemaan kiitollinen vähästäkin. " Taras Bulbassa on kohtaus jossa juutalaiset heitetään jokeen, kohtaus, jossa Taras Bulba vierailee juutalaisten luona ja pyytää heidän apuaan, sekä kertojan viittaus siihen, että juutalaisia kohdellaan yleisinhimillisesti eli varsin kehnosti.
ellauri257.html on line 350: Gombrowiczin outo, karmaiseva loppuromaani tutkii nuorten ja vanhojen välistä kuilua ja tarjoaa samalla groteskin pakkomielteen tunteen. Toipuessaan sota -ajan Varsovasta Puolan maaseudulla nimetön kertoja ja hänen ystävänsä Fryderyk yrittävät pakottaa surun kahden paikallisen nuoren, Karolin ja Henian, välille eräänlaisena rivona viihteenä.
ellauri257.html on line 354: Gombrowicz on säälimätön psykoanalysaattori ja täydellinen stylisti; Hänen proosansa on tarkkaa ja voimakasta, ja kertojan kireät yritykset selvittää, miksi hän nauttii niin paljon nuorten päälle runkkauxesta ja paskantamisesta, herättävät kammottavasti aitoa ylpeyttä ja inhoa. Borchardtin käännös (ensimmäinen englanniksi alkuperäisestä puolasta) on johdonmukaisuuden malli, joka säilyttää maanisen sävyn navigoidessaan pitkien, pilkuilla liitettyjen lauseiden ja terävien, julistavien työntöjen välillä.
ellauri258.html on line 271: Tieteen termipankin mukaan autofiktio on ”omaelämäkerrallisuutta ja fiktiota yhdistelevä laji, jossa kirjailija, kertoja ja päähenkilö ovat samannimisiä, vaikka teos määritteleekin itsensä fiktioksi esimerkiksi kansilehdellään”. Ja kyllähän Kari Hotakaisen Klassikossa kyse on henkilöstä nimeltä Kari Hotakainen – vallankin kun mukana on yli kolmanneksen kirjasta haukkaava 15 vuoden päiväkirjaosuus – mutta toki sangen fiktiivisestä Hotakaisesta. Mutta Hotakainen tarkentaa autofiktion käsitettä, sillä Klassikossa on oikeasti kyse autoista, nopeista, kauniista, miehekkäistä autoista. Ja lisäksi kirjassa on legendaarinen aloituslause:
ellauri258.html on line 446: kota on tarinankertoja sopinut tähän tehtävään: se on "tuettuna
ellauri258.html on line 542: Tarinoissa, joissa Baba Yaga esiintyy, hän esittää useita tyypillisiä ominaisuuksia: kääntyvä, kanajalkainen kota; ja huhmare, survin ja/tai moppi tai luuta. Baba Yagalla on usein epiteetti Baba Yaga kostyanaya noga ('luinen jalka') tai Baba Yaga s zheleznymi zubami ('rautahampaat'), ja kun hän on sisällä asunnossaan, hänet voidaan löytää ojentuneena takan yli ja kurottautuen. kotan kulmasta toiseen. Baba Yaga saattaa aistia ja mainita hänen vieraileviensa venäläisen dukhin ("venäläinen tuoksu", yl. likaiset hampaat, hiki, kusi, valkosipuli, kaali, suolakurkku, pieru ja mahorkka). Hänen nenänsä voi tarttua kattoon. Jotkut kertojat voivat kiinnittää erityistä huomiota hänen nenänsä, rintojensa, pakaroidensa tai vulvan vastenmielisyyteen.
ellauri269.html on line 786: Tämä ahdistus näkyy lukemattomissa YouTube-videoissa, jotka kokoavat parin homoeroottisimmat hetket alkuperäisestä sarjasta, jotka ovat keränneet kymmeniä tuhansia katselukertoja. Näistä ladatuista kohtauksista on koottu myös kokonaisia rakkaustarinoita. Nämä kohtaukset on otettu näytteitä Spockin rakkaudesta, jonka ohjasi Nimoyn poika Adam Nimoy. Se sisältää myös Takein ja fanien todistuksia Spockin roolista homokuvakkeena.
ellauri270.html on line 157: Joulukuun 1944 ja kesäkuun 1945 välillä liittoutuneet pommittivat Kwae Yaen molempia siltoja useita kertoja, aluksi huonolla menestyksellä.
ellauri272.html on line 602: Ajallinen raekoko on tässä tärkeintä. Kertoessa aika voi mennä eri vauhtia eteenpäin ja taaxepäin ja vuosikausia voi summeerata kesken kaiken ja kertailla vertaillen vaikka moneen kertaankin eri näkökulmista. Ikäänkuin läpinäkyviä päällekkäisiä dioja kazelisi samanaikaisesti tai muuten epälineaarisessa järjestyxessä ja välillä kamera kääntyisi ize kazojaan. Elokuvassa sellaisesta tulee silppusalaattia tai toivottoman tönkköä keekoilua takautumilla, joissa kazoja ei pysy mukana. Vielä nolompana pidetään jos leffassa on kertoja. Se on sallittu vain luontodokkareissa, muissa rulaa Stephen Kingin show not tell. Elokuva on enempi apinan sekventiaalisen tässä-ja-nyt kokemusmaailman mukaista, sixi valtavat kansanjoukot pitävätkin siitä enemmän. Porukat tuppaavat olemaan hirmu kiukkuisia kun luen kirjasta tai kazon sarjasta ensin lopusta kuka oli murhaaja. Mitä sillä on väliä?
ellauri272.html on line 771: Nykyään Kihlmanin edustama autofiktio on suosittua. Tunnustukselliset romaanit ovat tehneet norjalaisesta kirjailija Karl Ove Knausgårdista maailmankuulun ja huomattavasti Kristeriä rikkaamman. Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija on päähenkilö tai kertoja. Kirjan tapahtumat ovat usein totta.
ellauri272.html on line 801: Pariskunta erosi ja palasi takaisin, kymmeniä kertoja. Avioliitto päättyi vasta vaimon kuolemaan lähes kymmenen vuotta sitten. Kihlmaneilla on (oli} kaksi lasta.
ellauri275.html on line 714: Eipä tainnut tulla Stalin ajatelleexi että vallan turmelema tunnoton ihminen on tuhansia kertoja petomaisempi kuin nälkäänsä mezästävä hyeenakoira tahi leijona. Tai hetkinen, ei petomaisempi vaan kaikkiruokaisempi, kuin sika kaukalolla. Soveltaa lakia mutta vääristellen ja mielivaltaisesti. Kun mokamehiläisiä on parvissa miljoonia, ne ovat sietämättömiä, vaikkei niillä ole pistintä.
ellauri282.html on line 434: Merton piti päiväkirjaa koko Getsemanissa oleskelunsa ajan. Aluksi hän tunsi kirjoittamisen olevan ristiriidassa hänen kutsumuksensa kanssa, ja hän pelkäsi, että se edistäisi taipumusta yksilöllisyyteen. Mutta hänen esimiehensä Dunne näki, että Mertonilla oli sekä lahjakas äly että lahjakkuus kirjoittamiseen. Vuonna 1943 Merton sai tehtäväkseen kääntää uskonnollisia tekstejä ja kirjoittaa luostarille pyhien elämäkertoja. Merton lähestyi uutta kirjoitustehtäväänsä samalla innolla ja innolla kuin osoitti lakaisuhommissa pihalla.
ellauri282.html on line 444: 5. tammikuuta 1949 Merton matkusti junalla Louisvilleen ja haki Yhdysvaltain kansalaisuutta. Samana vuonna julkaistiin Seeds of Contemplation, The Tears of Blind Lions, The Waters of Siloe ja The Seven Storey Mountainin brittiläinen painos otsikolla Elected Silence. 19. maaliskuuta Mertonista tuli ritarikunnan diakoni, ja 26. toukokuuta (helatorstaina) hänet vihittiin papiksi pitäen ensimmäisen messunsa seuraavana päivänä. Kesäkuussa luostari vietti satavuotisjuhlavuottaan, jonka kunniaksi Merton kirjoitti kirjan Gethsemani Magnificat muistoksi. Marraskuussa Merton aloitti opettaa mystistä teologiaa Getsemanin aloittelijoille, josta hän nautti suuresti. Tähän mennessä Merton oli valtava menestys luostarin ulkopuolella, ja The Seven Storey Mountainia on myyty yli 150 000 kappaletta. Seuraavina vuosina Merton kirjoitti monia muita kirjoja, jotka keräsivät laajan lukijakunnan. Hän tarkisti Seeds of Contemplationin useita kertoja ja piti varhaista painostaan virhealttiina ja epäkypsänä. Ihmisen paikka yhteiskunnassa, näkemykset yhteiskunnallisesta aktivismista ja erilaiset lähestymistavat mietiskelevään rukoukseen ja elämään nousivat hänen kirjoituksissaan jatkuviin teemoihin.
ellauri282.html on line 583: Masefield syntyi Ledburyssa Herefordshiressä asianajaja George Masefieldille ja hänen vaimolleen Carolinelle. Hänen äitinsä kuoli synnyttäessään sisarensa Masefieldin ollessa kuusivuotias, ja hän meni asumaan tätinsä luo. Hänen isänsä kuoli pian tämän jälkeen henkisen romahduksen seurauksena. [ lainaus vaaditaan ] Saatuaan onnettoman koulutuksen Warwickin King's Schoolissa (nykyään Warwick Schoolissa), jossa hän oli kouluna vuosina 1888-1891, hän lähti HMS Conwaylle, sekä harjoitellakseen elämää merellä että murtaakseen lukemisriippuvuutensa, josta hänen tätinsä ei paljon perustanut. Hän vietti useita vuosia tällä aluksella ja huomasi, että hän saattoi viettää suuren osan ajastaan lukemiseen ja kirjoittamiseen. Ezenverran siitä katkaisuhoidosta. Masefieldin rakkaus tarinoiden kertomiseen vaan kasvoi Conwaylla. Hän jatkoi lukemista ja päätti, että hänestä tulee itse kirjailija ja tarinankertoja.
ellauri284.html on line 181: Puola on miehitetty enemmän kertoja kuin kukaan muistaa. Joskus se on länkkäreistä hyvä asia, joskus paha. Venäläisten joukkojen tulo pieneen puolalaiseen kaupunkiin 1914 sai britit niin iloisixi että pk-miehet lohkaisivat siitä tsoukin: "Valokuvamme esittää venäläisen miehitysvoiman erään etujoukon erään puolalaisen kaupungin pääkadulla. Huomaattehan että 1 sotilaista kantaa valkoista ankkaa, joka protestoi voimakkaasti. Mahdollisesti ankka oli puolalainen sotavanki, ei rykmentin maskotti." HAHA. Seuraavaxi venäläiset miehittivät Puolan Saxan kanssa sovussa 1939. Joku zoukki näyttää siinäkin miehittäjiä naurattavan. Ehkä venäläinen kertoo sakulle viime sodan sotavankiankkakaskun. Sitten venäläiset vielä vapauttivat Puolan Saxan miehityxestä 1945. Lopullinen sopu minkä palan kukin saa tehtiin sitten Jaltan konferenssissa (kz. albumia 65). Tai lopullinen ja lopullinen, ehkä Puolan historia ei ole vielä ihan tapissa...
ellauri285.html on line 120: Romaanihenkilön kuolema on luonteeltaan pyttipannu deluxe, johon on kaadettu jääkaapista kaikki, mikä on paistinpannuun saatu mahtumaan. Luettuani tämän romaanin nyt uudelleen, luulen, että yksi minua aiemmin puhutelleista tekijöistä on metafiktio ja sitä tässä teoksessa todella riittää. Teoksen kertoja/t ei/vät suostu pysymään teoksen sisällä, vaan tule(e)/vat siitä jatkuvasti ulos kuin Romaanihenkilön kuolema olisi kaappi mummon eteisessä. Intertekstuaalisuus pitää teoksessa kosteita bileitä ja siinä vaiheessa kun drinkit vaihtuvat aamukahviksi intertekstuaalista vauhtia otetaan Pulkkisen omasta romaanista nimeltä Sanan voima, joka ei ole olemassa oleva teos.
ellauri286.html on line 170: Novellissa minäkertoja huomaa yhtäkkiä seinässä täplän, jota ei ollut ennen nähnyt, ja alkaa pohtia, mikä se voisi olla: kynnenjälki, ruusunlehti tai halkeama puussa.
ellauri286.html on line 172: Tuntemattomana tammikuun päivänä kertoja istuu olohuoneessa teen jälkeen, polttaa tupakkaa ja lukee. Hän pohtii, että tulen sytyttävät hiilet muistuttavat häntä ritarien kavalkadista ja kääntää huomionsa pois näistä ajatuksista näkemällä mustan jäljen seinässä vaipan päällä. Hän ihmettelee, jäikö se naulasta, jota talon entiset vuokralaiset ripustivat pienoismallin.
ellauri286.html on line 174: Tarina pohjautuu alusta alkaen kotimaiseen kohtaukseen kertojan menneisyydestä, mikä luo välittömän kontrastin hänen ajatusten suunnalle. Hänen sotilaalliset assosiaationsa tulipaloon paljastavat hänen kiinnostuksensa meneillään olevaan sotaan, ja tämä merkin ensimmäinen esiintyminen osoittaa sekä hänen häiriönhalunsa että hänen yrityksensä rekonstruoida menneisyyttä. AKTIIVISET TEEMAT: Sotateeman kuvake Sukupuoliroolien teemakuvake Itse ja toinen teema -kuvake Aika ja muisti teemakuvake.
ellauri286.html on line 176: Päättäessään, että jälki oli liian suuri naulalla jätettäväksi, kertoja pohtii elämän mysteeriä ja ajatuksen epätarkkuutta. Hän kokoaa luettelon kaikesta elämästään menettämänsä omaisuudesta, mukaan lukien kirjansidontatyökalut, lintuhäkit, käsiurut ja jalokivet. Hän vertaa elämää hektiseen ja nopeaan matkaan metrolla, jossa hän suri sen tuhlausta, epämuodollisuutta ja satunnaista luonnetta.
ellauri286.html on line 179: Kertoja tajuaa, että merkki ei ole reikä ja ihmettelee , onko se ruusunlehti. Hän vertaa vaippareunuksen pölyä pölyyn, joka hautasi Troyn, ja pitää itseään köyhänä taloudenhoitajana. Puu koputtaa ikkunaa ulkona, ja kertoja kuvaa Shakespearen istumassa nojatuolissa hänen kaltaisensa tulen edessä ja toivottelevansa keskeytyksetöntä elämää. Hänen Shakespearea koskeva historiallinen fiktionsa kyllästää häntä, ja hän kaipaa päästä miellyttävään ajatusketjuun, joka heijastaisi häntä hyvin.
ellauri286.html on line 183: Kertoja keskittyy minäkuvan käsitteeseen. Ihminen "pukee" jatkuvasti omaa hahmoaan mielessään, ja kertoja pohtii, mitä tapahtuisi, jos tämä romantisoitu sisäinen peili katoaisi. Jäljelle jäävät vain heijastukset vieraiden ihmisten silmissä omnibussissa, josta hän uskoo tulevien kirjailijoiden kirjoittavan. Hän pohtii myös yleistyksiä ja tapoja, jotka määrittävät ihmisen elämää, mutta muuttuvat ja katoavat sukupolvien yli, mikä saa hänet pohtimaan "laittomia vapauksia", joita ajan myötä voi tulla.
ellauri286.html on line 185: Viittaus minäkuvaan on ironista, sillä kertoja antaa hyvin vähän yksityiskohtia elämästään tässä tietoisuuden virrassa – jos tämä "romantisoitu kuva" kuitenkin viittaa hänen ajatuksiinsa oppineista miehistä ja sivilisaatiosta, myöhempi kuva tuntemattomista ihmisistä. Omnibussi vahvistaa tuossa sivilisaatiossa todellisuudessa esiintyvän vieraantuneisuuden ja anonymiteetin. Hänen hyppynsä yleistyksiin herättää jälleen kiehtovan sodan, vaikka hänen kyynisyytensä sivilisaatiosta johtaa heikkoon toivoon. Jos nykyiset tavat ovat vain "pukutettuja" versioita todellisuudesta, ajan kuluminen sallii muutokset tässä todellisuudessa ja vapautumispotentiaalin.
ellauri288.html on line 293: Oksasella on fantastinen kyky lavastella groteskeja kohtauksia, jotka johtavat merkittäviin ja intensiivisiin havaintoihin. Sofi Oksanen on epätavallisen kunnianhimoinen tarinankertoja, jolla on tiukka ote monista löysältä näyttävistä langoista. Vaikka Purge ei ole mukava kirja lukea, se on hirvittävän ilahduttava matka ajassa ja tilassa. Dagens Næringsliv, Norja
ellauri297.html on line 508: Matkalle valmistautuessaan delegaatio kokoontui 10.–18. maaliskuuta 1948 useita kertoja Helsingissä hioakseen taktiikkaansa. Lähtökohtana olivat tällöin Paasikiven laatimat ohjeluonnokset, joissa erityisesti korostettiin, ettei Suomi toivonut kansainoikeudellista puolueettomuutta vaan mahdollisuutta pysytellä suurvaltojen välisten selkkausten ulkopuolella. Työ oli presidentin mielestä keskitettävä merkitykseltään ratkaiseviin ensimmäiseen ja toiseen artiklaan, joiden oli vahvistettava Suomen erityinen poliittinen asema.
ellauri299.html on line 399: Elämänkertoja
ellauri308.html on line 471: Isä Józef Sienkiewicz polveutui Liettuan suurherttuakuntaan asettuneista tataareista ja oli venäläisvaltaisen Puolan aatelistoa. Äiti Stefania Cieciszowska oli valkovenäläisestä säätyläisperheestä. Sienkiewiczin perhe muutti asuinpaikkaansa useita kertoja. Lapsuusvuosinaan Henryk eli kartanoelämää. 1870-luvun lopulla hän matkusti Yhdysvaltoihin ja lähetti takaisin matkaesseitä, jotka saivat hänet suosioon puolalaisten lukijoiden keskuudessa.
ellauri308.html on line 489: Roomassa on Domine Quo Vadisin pienessä kirkossa Henryk Sienkiewiczin pronssinen rintakuva. Sanotaan, että istuessaan tässä kirkossa Sienkiewicz sai inspiraation kirjoittaa teoksen Quo Vadis. Aika originellia. Quo Vadis on kuvattu useita kertoja, ja Hollywoodin vuoden 1951 versio on saanut eniten kansainvälistä tunnustusta.
ellauri315.html on line 468: Marina Rakova -tapaus on vuonna 2021 aloitettu laajamittainen petosrikosasia entistä varaopetusministeriä Marina Rakovaa vastaan. 7 henkilöä asetettiin vastuuseen, mukaan lukien Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden korkeakoulun MSSES rehtori Sergei Zuev ja RANEPA-rehtori Vladimir Maumau. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä väärinkäytöksiin ja heidät pidettiin pidätyskeskuksissa paitsi Kristina Kruchkova, MSSES:n entinen johtaja, joka tunnusti ja joutui kotiarestiin. Sillä välin Sergei Zuev pidätettiin pian sydänleikkauksen jälkeen; häneltä evättiin useita kertoja kotiarestiin siirto hänen vakavasta terveydentilastaan huolimatta. Tyypille oli tullut vehkeilystä verenpainetta niinkuin Saska Saharoville. Vanha venäläinen perinne: sairaalat on vankiloita epäterveellisempiä paikkoja.
ellauri317.html on line 615: Volhynia (kirjoitetaan myös Volynia) (/ v oʊ ˈ l ɪ n i ə / voh- LIN -ee - ə ; ukraina : Воли́нь , romanisoitu: Volýnʹ , puola: Wołyń , Yhýʽd̒: ннnn. : װאָלין, romantisoitu: Volin), on historiallinen alue Keski- ja Itä-EuroopassaKaakkois - Puolan , Lounais - Valko - Venäjän ja Länsi - Ukrainan välillä. Alueen rajoja ei ole määritelty selkeästi, mutta alue, joka edelleen kantaa nimeä, on Volynin alue Länsi-Ukrainassa. Volhynia on vaihtanut omistajaa useita kertoja historian aikana ja jaettu kilpailevien valtojen kesken. Se oli vuosisatojen ajan osa Puolan ja Liettuan kansainyhteisöä. Puolan jakamisen yhteydessä tapahtuneen Venäjän liittämisen jälkeen koko Volhyniasta tuli osa Pale of Settlement -aluetta Venäjän valtakunnan lounaisrajalla, juutalaisten pihattoa. Tärkeitä kaupunkeja ovat Zhytomyr, Rivne, Lutsk, Zviahel ja Volodymyr. Eli ukrainanjuutalainen oli tämäkin sähläri, kuten diasteemainen viulunsoittaja katolla. Get off my property!
ellauri321.html on line 227: Amerikkalainen Karen ei pidä sen kynäilytyylistä. Karenin kirjakerho sanoo: Ei. Tämä kirja ei ole minua varten. Mutta opin, kuinka arvokasta ei ehkä ole vain ostaa jokaista kirjaa, jossa on hieno kansi tai jonka Dalkey on julkaissut, tai joka kuulostaa lievästi mielenkiintoiselta takakannessa. Dana antaa lukea kaksisivuisen näytteen. Ehkä minun pitäisi käyttää sitä silloin tällöin. Koska silloin en olisi koskaan ostanut tätä. Se on niin vahvasti tyylitelty toistolla ja mielettömän neuroottisella kertojaäänellä, että et koskaan tunne edistyväsi. Ajattelin, että ehkä luen sitä hieman äänikirjana nähdäkseni, auttaisiko se, mutta se sai minut vain tuntemaan olevani tohtori Seussin vanhempi, vähemmän menestynyt katkera veli. Eri ihmisille on erilaisia kirjoja...
ellauri321.html on line 380: Kolmannessa säkeistössä kertoja aloittaa puhumalla pukille, joka pitää aina lehtiään eikä "jätkä keväthyväiset".
ellauri322.html on line 155: Päähenkilö Caleb Williams on syntyperäisesti nöyrä, mikä on harvinaista Godwinille, koska hänen hahmonsa ovat usein varakkaita ja arvokkaita henkilöitä. Caleb Williamsia, köyhää, itseoppinutta, orvoksi jäänyttä nuorta miestä ja romaanin ensimmäisen persoonan kertojaa, suositellaan työhön rikkaan Ferdinando Falklandin tilalle. Vaikka Falkland on yleensä pidättyväinen ja hiljainen mestari, hän on myös altis äkillisille raivokohtauksille. Huolestuneena hänen purkauksistaan Caleb kysyy herra Collinsilta, Falklandin kuolinpesän hoitajalta, tietääkö hän syyn Falklandin oudolle luonteelle.
ellauri330.html on line 341: 1890-luvulta alkaen Brandes alkoi jäädä syrjään, sillä symbolistien sukupolvi torjui hänen aatteensa yhtä lailla kuin hän torjui symbolismin. Hän alkoi kehittyä kohti individualistista askeettisuutta ja laati innoittuneita elämäkertoja muista poikkeusyksilöistä, kuten William Shakespearesta, J. W. von Goethesta, Jeesuksesta ja Michelangelosta.
ellauri331.html on line 179: Pohjois-Ossetian yleinen syyttäjä on syyttänyt verkkosivustoa "etnisten ryhmien välisen vihan lietsomisesta", ja se joutui lukuisten hakkerihyökkäysten kohteeksi vuonna 2007 31. elokuuta 2008 verkkosivuston omistaja ja hallituksen äänekäs kriitikko Magomed Jevlojev ammuttiin kuoliaaksi poliisin pidätettynä. Noin samaan aikaan hakkerit sulkivat verkkosivuston, mikä oli tapahtunut useita kertoja aiemmin.
ellauri332.html on line 648: Animaatiosarjassa Star Wars: The Clone Wars (2008) Jar Jar esiintyy useita kertoja. Best palasi äänestämään häntä uudelleen huolimatta siitä, että hänellä oli itsetuhoisia ajatuksia Binksin kritiikin vuoksi. Hahmon kuvaus oli erityisesti suunniteltu edustamaan viimeistä siirtymää The Phantom Menacen Binksistä Sithin koston Binksiin. Joten jos ensimmäisellä kaudella, jaksossa "Bombad Jedi", Jar Jar käyttäytyy vielä kömpelömmin ja typerämmin kuin ensimmäisessä jaksossa, niin kuudennen kauden jaksossa "Lost Girl" hän on ensimmäistä kertaa täysin vakava eikä edes pilaa mitään.
ellauri333.html on line 299: Intia oli ensimmäinen ei-arabialainen maa, joka tunnusti Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) Palestiinan lailliseksi edustajaksi 1970-luvulla ja antoi ryhmälle täyden diplomaattisen aseman 1980-luvulla ja kutsui PLO:n pitkäaikaisen johtajan Yasser Arafatin vierailemaan useita kertoja, ja säilytti johdonmukaisesti Palestiina-myönteisen aseman YK:ssa. Vasta sen jälkeen, kun PLO aloitti vuoropuhelun Israelin kanssa, ja Yhdysvaltojen painostuksen lisääntyessä Intia solmi lopulta diplomaattiset suhteet Israelin kanssa vuonna 1992.
ellauri340.html on line 398: Säännöstöä tarkistettiin useita kertoja vuoden 1971 aikana, alun perin 28. tammikuuta, jotta se sallisi muun muassa joskus "sympaattisen kuvauksen rikollisesta käyttäytymisestä... [ja] virkamiesten korruptiosta" ("niin kauan kuin se on kuvattu poikkeuksellisena ja syyllinen rangaistaan") sekä joidenkin rikollisten toimintojen salliminen tappaa lainvalvontaviranomaisia ja "vihottelun ehdottaminen, mutta ei esittäminen". Lause "Viehaava asento ei ole hyväksyttävä" poistettiin. Myös äskettäin sallittuja olivat "vampyyrit, haamut ja ihmissudet... kun niitä käsitellään klassisen perinteen mukaisesti, kuten Frankenstein, Dracula ja muut korkealuokkaiset kirjalliset teokset, jotka ovat kirjoittaneet Edgar Allan Poe, Saki, Conan Doyle ja muut arvostetut kirjailijat, joiden teoksia luetaan kouluja ympäri maailmaa". Zombit, joilla ei ollut tarvittavaa "kirjallista" taustaa, pysyivät tabuina. Kiertääkseen tämän rajoituksen Marvel kutsui 1970-luvun puolivälissä eri haitilaisten superroistojen näennäisesti kuolleita, mielenhallinnassa olevia seuraajia revenanteixi (zuvembies). Tämä käytäntö siirtyi Marvelin supersankarilinjalle: The Avengers -elokuvassa, kun reanimoitu supersankari Wonder Man palaa kuolleista, häntä kutsutaan "zuvembieksi". DC-sarjakuvat julkaisivat oman zombitarinansa Swamp Thing #16:ssa (toukokuu 1975), jossa vainajat nousevat haudoistaan, kun taas sielua syövä demoni esiintyy Swamp Thing #15:ssä (huhtikuu 1975).
ellauri340.html on line 462: Vanhus haihtuu kuin pieru saharaan. Jäljelle jäänyt laikku huokui merkillistä, merkizevää voimaa, joka antoi meidän ymmärtää: Opp och hoppa, det är solsken och vackert väder. Herutuskuva teki meistä kexeliäitä. Aamiainen ruohikolla, viluntorjuntabunkkerin edessä. Ruskeat tuulenvireet tuoxuivat juuri sixi niin voimakkailta, että ne olivat peräisin vanhusjohtajamme housuntaskuista. Mitä nimeä olisimme hänestä käyttäneet? "Äijä! Lökäpöxy! mein Führer?" Outoja luontoelämyxiä, joita kirjavoittavat kaikenlaiset ihmisjäännöxet, voimalinjat, neuvostotankit ja lendekat. Ei varmaan Sloveniassa olekaan sen koskemattomampaa luontoa. Sotamies on 20, nainen 30, pelimies 50, varmaan vanhus sitten 80, jos jatketaan Fibonaccin sarjalla. Typerä kikka käyttää "me" muotoa vaik kertoja ei ole retkellä mukana.
ellauri340.html on line 504: Peter Handken uusin romaani, Krishna Winstonin kääntämä hedelmävaras, alkaa miehen lähtemisestä kävelylle. Hän on umpikujassa ensimmäisestä askeleesta lähtien: Paljain jaloin ruohikolla kävellessä mehiläinen pistää hänet. Pistos avaa ajatusten tulvan – säästä, katkenneesta kengännauhasta, mehiläisten anatomiasta ja siitä, ovatko mehiläisen pistot kosminen merkki. Hän julistaa: "Yhtäkkiä minusta tuntui hyvältä lähteä liikkeelle ilman mitään karttaa." Sieltä kertoja aloittaa oudon, joskus käsittämättömän matkan maakuntakaupunkien ja peltojen halki, jokien yli ja pimeneisiin metsiin. Hän näennäisesti jahtaa salaperäistä naista (hedelmävarasta), mutta koko ajan kertojamme pohtii, kuvailee, tarkentelee – vaikka onkin epäselvää, haluaako hän (tai välittääkö), jos hänen tarkoituksensa ymmärretään.
ellauri340.html on line 506: Monet itävaltalaisen kirjailijan päähenkilöistä ovat vaeltajia, ja kirjailijalle havaitsemistyö on yksinäistä kamppailua eristäytyneen itsensä ja hämärän ulkomaailman välillä. Kieli on silta: välttämätön havaitsemamme ja tuntemamme artikulaatiossa, mutta myös pohjimmiltaan haavoittuvainen romahdukselle. Handke kohdistaa käyttämänsä sanat mikroskooppiseen tarkasteluun: Usein on hämmästyttävä kyky siirtyä abstraktien (esimerkiksi miltä tuntuu olla "onnistunut päivä") ja täsmälleen aistinvaraisten (esimerkiksi askeleiden äänen meditaatio) välillä kaivon kannessa). Vaikka ne ovat usein irrallisia sävyltään, tämä tasainen vaikutelmien kertyminen saa lukijat kyseenalaistamaan, kuinka sopusoinnussa he ovat ympäristöönsä ja lauseisiinsa. Yksityiskohtaisuus, jonka Hedelmävarkaan kertoja yrittää pukea ympärillään oleva maailma sanoiksi, luo ristiriidan: yksittäiset hetket vaativat yksityiskohtiaan, mutta maailma itsessään on epämääräinen, ikään kuin kamppailee oman painonsa alla. [tarkenna] Se voi saada skeptisen lukijan pohtimaan, puuttuuko kertojalta – ja laajemmin myös Handkelta – joskus metsää kaikille huolellisesti kuvatuille puille.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
ellauri340.html on line 556: Rakentamalla täydellisen fantasian Handke voi tarjota ihanteellisen lopputuloksen, jonka hän uskoo kertojansa ansaitsevan – turvapaikan, jossa kieli on vain esteettinen työkalu eikä enää sosiaalisesti merkityksellinen. Tämä fantasia on Handken työn ytimessä. Romaaneissaan hän haaveilee puhtaan maanpaossa luomasta puhtaasta taiteesta, taiteesta, jota voidaan arvostaa pelkästään sen kauneudesta ja omituisuudestaan. Juuri tämä taipumus kuvitella maailmaa maailman ulkopuolella, jossa elämme, on hänen työnsä heikkous ja vahvuus. Taide voi antaa meille mahdollisuuden paeta alkuperäämme, mutta se heijastuu silti maailmaan ja muuttaa sitä arvaamattomilla tavoilla.
ellauri344.html on line 181: 8. »Sananvapaus» on myöskin eräs »puhtaan demokratian» huomatuimpia tunnussanoja. Kuitenkin työläiset tietävät, ja kaikkein maiden sosialistit ovat sen myöntäneet miljoonia kertoja, että tämä vapaus on petosta niinkauan kun paraat kirjapainot ja suurimmat paperivarastot ovat kapitalistien käsissä ja niinkauan kun kapitalistit hallitsevat lehtiä, valta, joka koko maailmassa ilmenee sitä selvemmin ja terävämmin, niin, vieläpä sitä kyynillisemmin mitä kehittyneempi demokratia ja tasavaltainen hallitus on, kuten esimerkiksi Amerikassa. Kapitalisteilta on ensinnä otettava pois mahdollisuus hankkia palvelukseensa kirjailijoita, ostaa kustantamoja ja varastoja sekä lahjoa sanomalehtiä ennenkuin työtätekevät joukot, työläiset ja talonpojat, saavat nauttia todellisesta yhdenvertaisuudesta ja kansanvallasta, ja sitä varten on murskattava kapitalismin ies, kukistettava riistäjät ja murrettava niiden vastustus. Kapitalistit ovat aina tarkottaneet vapaudella, rikkaiden vapautta hankkia itselleen etuja ja voittoja ja työläisten vapautta kuolla nälkään. Kapitalistit merkitsevät painovapaudella rikkaiden vapautta lahjoa sanomalehdistö, valmistaa ja väärentää n.s. yleistä mielipidettä. »Puhtaan demokratian» puolustajat paljastavat siten itse asiassa olevansa likaisimman, lahjottavimman järjestelmän puolustajia, he puolustavat rikkaiden valtaa hallita joukkojen valistusvälineitä, he ovat kansan pettäjiä, jotka sulosointuisten, mutta läpeensä valheen saastuttamien lauseparsien avulla johdattavat kansan pois sen selvästä historiallisesta tehtävästä: vapauttaa sanomalehdistö kapitaalista.
ellauri345.html on line 381: Mestarissa ja Elective Affinitiesissa taiteellisen tyylin määrää ehdottomasti se, että tunnemme narsistisen kertojan kaikkialla. Simmel kutsuu sitä kahteen kertaan ulostetuxi. Goethe varaa mustasukkaisesti oikeuden hallita yksin runoutensa alueella.
ellauri345.html on line 594: Ja juuri kun sielu on saanut palapelin valmiiksi, se pulpaa sen toisen ja kolmannen ja neljännen kerran - aivan kuten mekin, koska rakastamme myös pulmapeliä useita kertoja, koska arvoittaminen on niin hauskaa.
ellauri348.html on line 391: Sue on Forrestin avaruuslennolla mukana matkustanut oranki, joka nimestään huolimatta on uros. Sue ja Forrest tapaavat vielä useita kertoja seikkailun jälkeen, ja lopulta perustavat yhdessä katkarapuyrityksen ja perheen Bubban kotiseudulle.
ellauri348.html on line 731: Ossian ( / ˈ ɒ ʃ ən , ˈ ɒ s i ən / ; irlantilainen gaeli / skotlantilainen gaeli : Oisean ) on kertoja ja väitetty kirjoittaja skotlantilaisen runoilijan James Macphersonin julkaisemassa eeppisessä runosarjassa , alun perin Fingal ja (1761) Temora (1763), ja yhdistettiin myöhemmin nimellä The Poems of Ossian. Macpherson väitti keränneensä skotlannin gaelinkielistä suullista materiaalia, jonka sanottiin olevan muinaisista lähteistä, ja että teos oli hänen käännöksensä tästä materiaalista. Ossian perustuu Oisíniin, Fionn mac Cumhaillin pojaan (englanninkielinen Finn McCool), legendaariseen irlantilaisen mytologian bardiin. Nykyaikaiset kriitikot olivat jakautuneet näkemyksensä teoksen aitoudesta, mutta nykyinen yksimielisyys on, että Macpherson sävelsi runot suurelta osin itse, hyödyntäen osittain keräämänsä perinteistä gaelilaista runoutta.
ellauri351.html on line 356: Tyyppi on paha jos se ei anna mulle mitä haluan. Sixi lapsi joutuu tuhansia kertoja päättämään varastaako valehdellako teeskennelläkö vai lyödä. Kaikkea hän ei aina jaxa.
ellauri352.html on line 374: Ron Jones (s. 1941) on amerikkalainen kirjailija ja entinen opettaja Palo Altossa, Kaliforniassa. Hänet tunnetaan parhaiten luokkaharjoitteestaan nimeltä "The Third Wave" ja tapahtumasta kirjoittamansa kirjasta, joka inspiroi tv-elokuvaa The Wavea ja muita teoksia, mukaan lukien teatterielokuva vuonna 2008 ja saxalainen Netflix sarja 2019. Alkuperäinen tv-elokuva voitti Emmy- ja Peabody- palkinnot. Hänen kirjoistaan The Acorn People ja B-Ball on tehty myös tv-draamoja. Jones asuu San Franciscossa, Kaliforniassa, missä hän esiintyy säännöllisesti tarinankertojana. SF on kyllä tarinoiden tarpeessa. Tao Tao olisi enemmän kuin paikallaan.
ellauri352.html on line 476: Kirjoittajan varhaisin muisto oli, kuinka hän pienenä juutalaisena lapsena Riiassa joutui näkemään miehen murhaavan "univormuihin pukeutuneiden miesten" toimesta. Tämä mies saattoi olla hänen isänsä - ensimmäisen persoonan kertoja ei koskaan mainitse syntymäaikaansa, mutta ilmeisesti hän oli silloin liian nuori muistaakseen tarkemmin. Kun hän pystyi piiloutumaan maatilalle Puolassa veljiensä kanssa, hänet pidätettiin ja lähetettiin kahteen keskitysleiriin. Ensimmäisellä leirillä hän tapasi kuoleva äitinsä, josta hänellä ei ollut aiemmin ollut muistikuvaa, viimeisen kerran. Tuhoamisleiriltä vapautumisen jälkeen hänet vietiin ensin orpokotiin Krakovaan ja sitten Sveitsiin. Siellä hän pystyi vasta vuosikymmeniä kestäneen tutkimuksen jälkeen rekonstruoimaan menneisyytensä, jonka hän muisti vain sirpaleina (ja oli hänen sveitsiläisten adoptiovanhempiensa tabu).
ellauri353.html on line 83: Pohjalaista kirkonrakentajasukua. Näytelmä kertoo veljesten kasvusta, pohjalaisesta sisusta, ja kuinka tarinankertojaisän ja lehmiä veistävän äidin lapsista tuli merkittäviä kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Tapperin suvun juuret juontuvat pohjalaisista kirkonrakentajista.
ellauri353.html on line 360: Babel meni naimisiin Jevgenia Gronfeinin kanssa 9. elokuuta 1919 Odesassa. Vuonna 1929 heidän avioliitostaan syntyi tytär, Nathalie Babel Brown, josta tuli isänsä elämän ja työn tutkija ja toimittaja. Vuoteen 1925 mennessä Baabelien avioliitto oli hapan. Jevgenia Babel muutti Ranskaan, koska hän tunsi itsensä miehensä uskottomuuden petetyksi ja kommunismia kohtaan lisääntyvän vihansa johdosta. Babel näki hänet useita kertoja Pariisin vierailunsa aikana. Tänä aikana hän aloitti myös pitkäaikaisen romanttisen suhteen Tamara Kashirinan kanssa. Yhdessä heillä oli poika Emmanuil Babel, jonka hänen isäpuolensa Vsevolod Ivanov adoptoi myöhemmin. Emmanuilin nimi muutettiin Mihail Ivanoviksi, ja hänestä tuli myöhemmin tunnettu taiteilija.
ellauri353.html on line 387: Iskä tuli Pariisiin kesällä 1935 osana Neuvostoliiton kirjailijoiden valtuuskuntaa Kansainväliseen kulttuurin ja rauhan puolustajien kongressiin. Hän luultavasti tiesi, että tämä olisi hänen viimeinen tilaisuutensa. Kuten hän oli tehnyt lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, hän pyysi äitiäni palaamaan hänen kanssaan Moskovaan, jossa Pirozhkova häntä kärsimättömästi odotti. Vaikka hän tiesi yleisen tilanteen olevan huono, hän kuitenkin kuvaili hänelle mukavaa elämää, jota perhe voisi siellä elää yhdessä.
ellauri359.html on line 173: Immu eli ja matkusteli aikuisiälläkin vuosikausia isänsä varallisuuden turvin. Myöhemmällä iällä svedu alkoi kiinnostua yhä enemmän hengellisistä asioista, joskin uskonnollinen hän oli ollut lapsesta saakka. Svedberg Jr väitti itsellään olevan yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta hän muun muassa kykeni kommunikoimaan kuolleiden ihmisten kanssa. Friedrich Oetingerille marraskuussa 1766 kirjoittamassaan kirjeessä Swedenborg väittää keskustelleensa satoja kertoja Martti Lutherin kanssa, vuoden ajan apostoli Paavalin kanssa ja kerran Mooseksen kii kanssa. Hän uskoi, että Jumala ilmaisi hänelle totuuden kuolemanjälkeisen elämän erilaisista tiloista ja viimeisestä tuomiosta. Swedenborg katsoi, että hänen uskonnollinen oppinsa toimii yhdessä Raamatun kanssa pohjana aivan uudelle kirkolle, mutta ei ennustanut tämän kirkon saavuttavan suosiota nopeasti. Swedenborgin opetukset jakoivat aikalaisten mielipiteitä jyrkästi. Henkimaailmaa ja aviollista rakkautta käsitellyt teos Deliciae sapientiae de amore conjugiali jopa takavarikoitiin vuonna 1769, kun muut svedut syytti Svedbergiä harhaoppisuudesta.
ellauri360.html on line 51: Hänet tunnetaan nykyään parhaiten yhtenä suurimmista kirjailijoista. Hänen maneerinsa on 'esineellinen.' Robbe-Grillet ei ollut vain tämäntyyppisten romaanien kirjoittaja, vaan myös kirjoitti siitä ja toimi Editions de Minuitin toimituksellisena johtajana, kustantajan, joka julkaisi Robbe-Grillet'n ja monia muita nouveau romaanikirjailijoita. Nouveau Romanin perusperiaatteena oli, että juoni, luonne ja kerronta olivat vanhanaikaisia. Ensimmäiseksi tuli perinteinen kertojan rooli, jossa kirjailija puuttui juoniin, jos se katsottiin tarpeelliseksi. Perinteisiä hahmoja kyseenalaistettiin myös asioihin keskittyen, mikä loi heidän mukaansa uutta realismia. Hahmot ilmaantuessaan esiintyivät usein tietoisuuden virroina. Sartren, Camuksen ja muiden ranskalaisten kirjoittajien poliittinen sitoutuminen hylättiin.
ellauri360.html on line 65: Lopuksi, kun sotilas kuolee sängylle, joka saattaa olla naisen (paitsi että kertojan katossa oleva halkeama on havaittavissa), lääkäri antaa hänelle kolmannen kipulääkepistoksen, joka kutsuu itseään "minäksi" ja tunnistaa siten olevansa koko romaanin kertoja.
ellauri367.html on line 172: Ilmeisestä seniilyydestään ja sosiaalisesta sopimattomuudestaan huolimatta Mr. Burns on kuitenkin poikkeuksellisen fiksu liikemies, sillä kuten kollegansa Roope Ankka, hän on menettänyt omaisuutensa useita kertoja saadakseen sen takaisin hyvin lyhyen ajan kuluttua.
ellauri367.html on line 228: Hän toteaa, että valta on ollut monarkian käsissä, mutta kuninkaat eivät ole koskaan arvostaneet sitä sen todellisen arvon, rahallisen luomisen, vuoksi; Sen vuoksi se joutui Ranskan vallankumouksen jälkeen yksityisiin käsiin, jotka tietoisesti aiheuttivat muutoksen jakautuneesta valuutasta, joka jää vain vahvistamaan illuusiota, rahaan asetuksella ja sitten luottamusrahaan, joka olisi yksinkertaisesti väärennösrahaa, joka oli moninkertaistanut alkuperäisen rahan pääomaa useita kertoja. Näillä rahoittajilla on nyt totalitaarisessa kommunistisessa Neuvostoliitossa, voimakkain herruuden väline, joka on koskaan ollut olemassa, aikaisemmat keisarilaistyyppiset imperiumit ovat aina jättäneet yksilön vapauden marginaalin.
ellauri369.html on line 45: Päinvastoin taas, meidän kannaltamme katsoen ovat aivan asianmukaisia monet seikat, joita kreikkalaiset pitävät sopimattomina. Ketāpā roomalaista hävettäisi tuoda vaimonsa pitoihin tai missä talon emäntä pysyttelisi poissa asunnon tärkeimmistä huoneista eikä tapaisi muita ihmisiä? Aivan toisin on laita Kreikassa; siellä näet nainen voi osallistua vain sukulaisten keskisiin kutsuihin eikä hän saa oleskella muualla talossa kuin sen sisimmässä, gynaikonitis-nimisessä osassa, jonne on pääsy ainoastaan lähisukulaisilla. Mutta tämän enempää en tässä voi esitellä näitä hullunkurisia seikkoja; siitä minua estää sekä teokseni koko että kiire päästä käsittelemään alkamaani aihetta. Saavun nyt siis itse tehtäväni ääreen ja esitän tässä kirjassani kuuluisien ulkomaalaisten suurmiesten elämäkertoja.
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri370.html on line 725: Ukrainassa Hmelnytskiä pidetään yleisesti kansallissankarina. Kaupunki ja maaseutu kantavat hänen nimeään. Hänen kuvansa on näkyvästi esillä ukrainalaisissa seteleissä ja hänen monumenttinsa Kiovan keskustassa on Ukrainan pääkaupungin keskipiste. Myös Bohdan Hmelnytskin ritarikunta on myönnetty useita kertoja – yksi Ukrainan ja entisen Neuvostoliiton korkeimmista kunnianosoituksista.
ellauri374.html on line 397: Itse asiassa tunnustan heidän suvereniteettinsa heidän maassaan ja muuallakin. Uskon Pyhään Koraaniin ja tämä tosiasia mainitaan kirjassa useita kertoja. Esimerkiksi: "Oi kansani! Mene pyhään maahan, jonka Allah on määrännyt sinulle" [Koraani 5:21], "Olemme tehneet Israelin lapsista sen perillisiä" [Koraani 26:59] ja monia muita jakeita Pyhässä Kirjassa. On muitakin syitä: tämä kansa (Israel) on rauhallinen ja rauhaa rakastava, ei vihamielinen eikä aggressiivinen; [he ovat] ihmisiä, jotka puolustavat itseään vain tarvittaessa, yrittäen samalla aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa vihollisilleen. Lisäksi tunnustan sen tosiasian, että Jumala, kunnia ja ylistys Hänelle, on valinnut nämä ihmiset muiden ihmisten ja demonien sijaan aikojen loppuun asti. Jumala ei anna etusijaansa niille, jotka eivät ansaitse sitä. Jumala, ylistys Hänelle, ei koskaan puhunut kenellekään [muulle] tai antanut heille tätä kunniaa muille kuin Israelin kansalle. Israelin kansa on nimetty esi-isänsä Israelin (Jaakobi) mukaan, lepääköön hänen sielunsa rauhassa. Kuten Koraani sanoo: "Oi Israelin lapset". Puhuessaan muille hän sanoo "oi uskovat" tai "hoi ihmiset", mikä on yleisempi tervehdys.
ellauri375.html on line 133: Hyvä eksegeesi [tekstin merkityksen löytäminen] kuitenkin vaatii, että jokaisen Raamatun tekstin toissijaista merkitystä tulee etsiä vain silloin, jos kirjaimellinen merkitys ei ole ymmärrettävä. Kirjaimellinen 24-tuntinen päivä, johon luetaan ilta ja aamu, on kuitenkin erittäin järkeenkäypä 1. Mooseksen kirjan alkujakeissa. Sana yom esiintyy lukuisia kertoja ja sen merkitys on kirjaimellisesti tavallinen päivä – joko kokonainen aurinkovuorokausi tai päivänvalon aika aurinkovuorokaudessa. Kun sanaa on käytetty kirjoituksissa erityisinä alku- ja loppupisteinä (”ilta” ja ”aamu”), tai se on määritelty kuten ”ensimmäinen päivä”, ”kuudes päivä” jne., se viittaa aina kirjaimelliseen aurinkovuorokauteen. Tämän pitäisi osoittaa Jehovan todistajalle kuinka hakoteillä he ovat.
ellauri378.html on line 155: Tellerin suurin super-hyper-pommi olisi ollut vielä tuhansia kertoja raskaampi kuin Conantille esitelty 100 megatonnia. Tämän suuruudenhullun jysärin työnimenä oli Wellersteinin mukaan ”Takapiha” (engl. Backyard). Nimi viittaa siihen, että pommia olisi valtavan kokonsa vuoksi mahdotonta kuljettaa pihalta minnekään – ja luultavasti myös tarpeetonta.
ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
ellauri383.html on line 88: Muutama vuosi Berliinin muurin murtumisen jälkeen kirjailijan alter ego, kertoja Stine, kokee väkivaltaa ensisijaisesti äidiltään, joka jatkuvasti hakkaa ja pahoinpitelee häntä ja hänen veljeään surren DDR:ää. Kirjailija itse joutui käymään läpi monet kuvatuista kokemuksista. Arvostelija Andreas Platthaus arvostaa tätä Anne Raben romaania vastakohtana typerälle DDR:n nostalgialle, joka muokkaa nykyistä kirjallista diskurssia.
ellauri383.html on line 223: Myös libidoni laski. Kuten 10-kertainen. Se ei kadonnut kokonaan. Sen sijaan, että masturboin 1–2 kertaa päivässä, masturboin vain 1–2 kertaa kuukaudessa. Seksuaalisen halun katoaminen tuntui helpotukselta. Sen myötä siemensyöksyni kuivuivat melkein. Mikä oli myös tavallaan positiivista, koska sitä vuotoa ei tarvinnut siivota. Orgasmit olivat vähemmän intensiivisiä ja vähemmän keskittyneitä peniksen ympärille. Koko kehoni tuntui olevan orgasmissa, vaikka se tuntui vähemmän intensiiviseltä. Myös seksuaaliset ajatukset, jotka tulivat mieleeni melko usein, katosivat. Melkein. Myös akneni hävisi. Ja kehoni ei ollut niin haiseva kuin ennen. Myönteistä on, etten kokenut masennusta, kuten monet muut eunukit kertovat. Mutta negatiivisia vaikutuksia on. Väsyin hyvin helposti. Ja se väsymys tuntui erityisen pahalta ensimmäisten 3 kuukauden aikana. Lisäksi minulle kehittyi unettomuus, joka lisäsi vakavasti uupumusta. Ja minusta tuli huomattavasti heikompi. Joten en jaksanut juosta 100 metriä enempää. Ja olin täysin hengästynyt. Pienikin fyysinen aktiivisuus sai minut hengästymään. Minulla oli myös kuumia aaltoja ja kylmiä vilunväreitä. Yleensä kehon lämpötilan säätely näytti olevan epäkunnossa. Mutta se oli siedettävä sivuvaikutus. Jopa vähän hassua. Mutta kuudenteen kuukauteen mennessä kaikki nämä negatiiviset sivuvaikutukset olivat siedettävämpiä kuin alussa. Ja positiivinen puoli, en lihonut yhtään, koska olin fyysisesti aktiivinen kaikkia kertoja vastaan ja rintani olivat vain vähän arat, mutta eivät kehittyneet. Luulen, että jos jatkaisin paljon pidempään, negatiiviset vaikutukset muuttuivat vielä vähemmän ilmeisiksi.
xxx/ellauri044.html on line 338: Maila Talvio (oikea nimi Maila Mikkola, o.s. Winter; 17. lokakuuta 1871 Hartola - 6. tammikuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän kirjoitti sekä romaaneja, novellikokoelmia, näytelmiä, puhekokoelmia että elämäkertoja. Hänen puolisonsa oli professori J. J. Mikkola. Kirjailijanimi on väännös tyttönimestä. Tiesiköhän Maila et Rousseau keräsi talvioita?
xxx/ellauri044.html on line 342: Muutettuaan Helsinkiin, Talvio tutustui miehensä välityksellä Päivälehden piirissä toimiviin kirjailijoihin ja runoilijoihin, kuten Kasimir ja Eino Leinoon. Talvio alkoi myös itse kirjoittamaan Päivälehteen sekä Suomen Kuvalehteen, taistellen sortovuosien aikana Suomen oikeuksien puolesta. Talvio matkusteli miehensä kanssa useita kertoja Keski- ja Itä-Euroopassa, opiskellen samaan aikaan puolan kieltä ja kääntäen suomeksi useita puolalaisen kirjailijan Henryk Sienkiewiczin teoksia. Talvion kotonaan Helsingissä pitämä kirjallinen salonki nousi myös kuuluisuuteen. Varmaan käänsi Ben Hurin, jonka luin poikasena vaikka se oli paxu kuin tyydyttämätön diplomaatinrouva.
xxx/ellauri056.html on line 157: Katri Manninen on jo keksinyt lääkkeitä urakriisiinsä. Kesäkuussa hän viettää kolme viikkoa Sveitsin Alpeilla Saas Feessä opiskellen mediafilosofiaa European Graduate Schoolissa. Varsinaiset opintonsa hän aikoo viedä ministeritasolle parissa vuodessa. Lopputyön aihe on Klassinen kertoja. Väitöskirjakin, Variaatioita klassisesta kaavasta, on jo suunnitelmissa. Saas nähdä.
xxx/ellauri056.html on line 505: Kant oli hakenut professuuria useita kertoja jo 1750-luvun loppupuolella ilman menestystä. Vuonna 1770 45-vuotias Kant lopulta nimitettiin Königsbergin yliopiston logiikan ja metafysiikan vakinaiseksi professoriksi.
xxx/ellauri057.html on line 890: 193 rompskua, 158 novellia, useita omaelämäkertoja, artikkeleita ja reportaasheja Simenonina, toiset 177 rompskua, kymmeniä novelleja, pornoa ja muuta 27 peitenimellä. 17. luetuin maailmassa, ranskankielisistä 3. Vernen ja Dumasin jälkeen, 1. belgialaisista (ylläri). Vaik kai Hercule Poirot on tunnetumpi. Suurin bestselleri on Raamattu, kaikista koukuttavin lukuromaani. Muutkin kärkipaikat on uskontoplärillä,vasta pitkän matkan päässä tulee muut lastensadut kuten Grimm ja Potter.
xxx/ellauri075.html on line 96: Hupaisaa muuten että juuri Macron ymmärtää, ettei ryssiä pidä koittaa Ukrainan selkkauxessa nitistää tapettiin kuin kärpäsiä, sillä lailla kasvatetaan seuraavaan sotasukupolveen vaan entistäkin kiukkuisempia pörriäisiä. Vizi tää on nähty sen ziljoonan kertaa ennenkin, muttei nää vitun mölyapinat koskaan opi mitään, vaikka saisivat turpiin tuhansia kertoja. Niinkuin Nilkki oivaltaa, samasta tunkkaisesta reijästä syntyy koko ajan uusia typeryxiä.
xxx/ellauri081.html on line 214: Onnen päivät (Happy Days) oli yhdysvaltalainen komediasarja, jota esitettiin Yhdysvalloissa ABC-yhtiön kanavalla vuosina 1974–1984. Sarjaa esitti Suomessa alun perin Mainostelevisio ja sitä on uusittu useita kertoja, muun muassa TV2:ssa syyskaudella 2005 sekä kesäkaudella 2007 ja talvella 2009.
xxx/ellauri086.html on line 606: Tän ozakkeen mä oon nähnyt 1 zilj. kertaa, mutten jaxanut lukea. Viimexi se tuli vastaan Bob Heinleinin juveniilissa. Bobilla on paljon kulttuurivinkkejä. Edgar Allan Poe on musta ollut aina lähinnä rasittava. Enkä mä pidä muutenkaan detektiivijutuista. Musta on samantekevää kuka oli murhaaja. Tässä purloined letterissä on nimetön kertoja. Olis ollut parempi jos kertoja olis murhattu heti alussa.
xxx/ellauri087.html on line 103: 20-vuotiaana tohtoriksi valmistunut Pekka Himanen taas kertoi, että Saarisella oli hänen väitöksensä ohjaamisessa “sokraattisen kätilön tehtävä, innostaminen”. Ei ole kätilön vika jos lapsi syntyy kuolleena. Himanen on käynyt Pafos-seminaareissa useita kertoja, ja Saarinen on sanonut hänen löytäneen Eskin äänen sieltä. His masters voice. E. Saarinen pitää ilmeisesti kokea uskoaxeen sen.
xxx/ellauri087.html on line 189: Improvisointikykyä ja karismaa on sen sijaan vaikeampaa jäljitellä. Saarinen ei niin sanotusti johda nuoteista. Häntä ei keskeytetä kesken luennon, vaan hän pitää itsensä keskittyneessä puhetilassa aina 45 minuuttia kerrallaan. Saarinen on totta kai kertonut samat anekdootit kolmenkymmenen vuoden aikana satoja kertoja, mutta vaikuttaa olevan niistä vähintään yhtä innoissaan kuin kuulijansakin. (Tollasta oman äänen rakastamista mun on lähes mahdotonta käsittää. Tuohan me ollaan jo opittu, ois Pirkko sanonut.)
xxx/ellauri104.html on line 931: Hieno juttu että jumala tällä kertaa puuttui henkilökohtaisesti asiaan. Tässä tarinassa on kunnon jehovalaista kostonhenkeä, ei mitään ihmisen helliin tunteisiin vetoavaa ihmisoppia. Kuten Propp pani merkille, vizeissä ja saduissa on nää 3 toistoa ja helpotus. Pietarikin kielsi Jeesuxen saman verran kertoja, ja kuinka kävi? Siitä tuli paavi.
xxx/ellauri121.html on line 44: Lapset ovat luontojaan hartaita: ne kuuntelevat satuja erottamatta niitä todesta. Ne eivät pilkkaa sadun kertojaa ja epäile sen motiiveja, vaan kuuntelevat henkeä pidättävän hartaina. Eli kerro niille satuja joita ize pidät totena, ei muuta tarvita. Mitä aikaisemmin aloitat sitä paremmin ne tehoaa. Lapset oppii matkimalla, ne kopioivat vanhemmilta paizi tietoa myös asenteita arvoja ja tunteita. Ei ne mitään opetusta tarvize, vaan varhaiskasvatusta esimerkillä ja näyttämällä mallia. Kaikki uppoo niihin niinkuin häkä. Toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemuxet ja ajattelu yhdistyvät, hyvin on lapsen vakaumuskasvaminen kokonaisvaltaista.
xxx/ellauri121.html on line 195: Aloitteen tapaamisesta on tehnyt Juhani Heikka. Hän on kuullut isoisänsä tarinan jo lukioikäisenä. Historiasta kiinnostuneena Heikka on lukenut aiheesta runsaasti: Toivo Kuulan elämäkertoja, sisällissodan historiaa sekä surmatyöstä kertovia lehtijuttuja. Helmikuussa hän vietti päivän Kansallisarkistossa ja kävi läpi pari sataa sivua kuulustelupöytäkirjoja, joissa surmaillan tapahtumia selvitettiin perinpohjaisesti.
xxx/ellauri122.html on line 934: Natelyn huora kuvataan erittäin väsyneenä prostituoituna, joka ei ole kiinnostunut seksistä ja haluaa mieluummin nukkua. Nuorempi sisarensa vainoaa häntä jatkuvasti. Siksi luutnantti Nately, joka on hullun rakastunut häneen, ei voi suostutella häntä ryhtymään merkitykselliseen suhteeseen hänen kanssaan. Hän kihlautuu naiseen seksuaalisesti, mutta se on kylmää ja mekaanista, sillä hän kieltäytyy viettämästä aikaa Natelyn kanssa ilman palkkaa. Kapteeni Black nukkui usein hänen kanssaan ärsyttääkseen Natelya. Kun hiän kuitenkin vihdoin lepää, hiän rakastuu Natelyyn yhtä hullusti kuin hänkin häneen. Pian sen jälkeen Nately kuolee taistelutehtävässä. Kun Yossarian saapuu Roomaan kertomaan hänelle huonoja uutisia, Natelyn huora syyttää Yossariania Natelyn kuolemasta. Myöhemmin hiän omistautuu Yossarianin takaa-ajoon ja väijyttää häntä useita kertoja romaanin loppuosan aikana yrittääkseen kostaa Natelyn kuolemasta puukottamalla häntä. Hiän onnistuu lopulta puukottamaan häntä kylkeen ja lähettämään hänet sairaalaan. Toinen hiänen hyökkäyksistään on kirjan viimeinen, vaikkakin vähäinen, koominen tapahtuma.
xxx/ellauri122.html on line 1117: Manhattanilla. Teoksen nimetön kertoja seuraa Hollyn elämää
xxx/ellauri122.html on line 1142: valmiista tekstistä täysin itsensä, kertojan. Capote
xxx/ellauri127.html on line 366: Romaani sovitettiin useita kertoja elokuvalle, versiot julkaistiin vuosina 1924, 1934 ja 1945. Vuonna 1990 televisioon tehty versio poikkesi eniten alkuperäisestä juonesta. 1924: Tyttö Limberlostista, pääosissa Gloria Grey ; tuottanut Gene Stratton Porter Productions, jakelija Amerikan elokuvien varausvirastot 1934: Tyttö Limberlostista, pääosassa Marian Marsh ; tuottaja Monogram Pictures 1938: Romance of Limberlost, pääosassa Jean Parker ; tuottaja Monogram Pictures Viitteet Ulkoiset linkit Tyttö Limberlostista, Indiana University Press. ISBN 978-0-253-20331-1. Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö Gene Stratton-Porter, Limberlostin tyttö, Virginian yliopiston kirjasto, verkkoteksti A Girl of the Limberlost public domain -äänikirja LibriVoxilla Elokuvaversiot: A Girl on Limberlost (1924) on IMDb A Girl on Limberlost (1934) on IMDb Tyttö on Limberlost (1945) on IMDb A Girl on Limberlost (1990) on IMDb.
xxx/ellauri128.html on line 164: Ensimmäinen edes vähän merkittävä kirja on Die unsichtbare Loge ('Näkymätön loosi') ilmestyi 1793. Persoonallisen romaanin kertojana oli ensimmäistä kertaa henkilö nimeltä Jean Paul. Tätä nimeä ei voi suorastaan pitää pseudonyyminä, sillä Richter ei kirjoja julkaistessaan koskaan halunnut suorastaan salata henkilöllisyyttään. Richter julkaisi kirjansa nimellä Jean Paul, mutta tämä oli puhtaan kirjailijanimen sijasta osittain fiktiivinen hahmo hänen romaaneissaan. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. (Richter oli tylsän porsaan näköinen, onnexi kirjan liepeessä ei siihen aikaan julkaistu kirjailijan kuvia.) Richterin maine kasvoi ja hän sai valtavasti ihailijoita. Matkallaan Weimariin 1796 hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, Johann Gottfried Herderin ja monia muita tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja muutti kaupunkiin influensserixi itsekin vuonna 1798. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Vuodesta 1804 Richter ja hänen kolmilapsinen perheensä asuivat Bayreuthissa.
xxx/ellauri129.html on line 340: Esikoisteos määriteltiin episodiromaaniksi. Kirjassa puhuu kolmisenkymmentä eri-ikäistä hahmoa, ja näkökulmien vaihdokset kyllä kertovat, että tekijä on varttunut tv:n ja elokuvien äärellä. Teoksesta tehtiinkin tänä talvena dramatisointi Turun kaupunginteatteriin. Pian valmistuvassa toisessa romaanissa on samoja elementtejä kuin esikoisessa: päähenkilöt asuvat Turussa ja kertojan näkökulmat vaihtuvat.
xxx/ellauri136.html on line 256: Käräjäoikeus ja hovioikeus katsoivat tekijän syyllistyneen raiskaukseen, kun tämä oli väkisin vienyt uhrin makuuhuoneeseen, työntänyt tämän sängylle selälleen, mennyt uhrin päälle siten, ettei tämä ollut päässyt liikkumaan, suudellut väkisin ja repinyt päällys- ja pikkuhousut pois ja työntänyt uhrin kielloista huolimatta useita kertoja monta sormea emättimeen aiheuttaen kipua sekä ottanut uhria käsistä kiinni ja levittänyt jaloillaan uhrin jalkoja siten, että tekijä oli päässyt vihdoin työntämään siittimen uhrin emättimeen ja tekemään jokusen yhdyntäliikkeen, kunnes uhri oli saanut tekijän potkaistua päältään lattialle. Tekijä tuomittiin yhden vuoden kuuden kuukauden ehdolliseen kankeusrangaistukseen. Bugger it. Vaikkei runkkuakaan lentänyt.
xxx/ellauri136.html on line 260: Toisin kuin käräjäoikeus, hovioikeus katsoi vastaajan, joka oli uhannut asianomistajaa veitsellä sekä kuristanut ja lyönyt häntä useita kertoja päähän (ja tietysti myös bylsinyt) syyllistyneen törkeään raiskaukseen.
xxx/ellauri136.html on line 261: Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin vastaajan syyllistyneen törkeään raiskaukseen, kun teko oli kestänyt yhteensä kahdesta kolmeen tuntia ja vastaaja oli maannut asianomistajan väkisin useita kertoja eri puolilta usealla eri tavalla.
xxx/ellauri139.html on line 180: Idiootti on suomennettu useita kertoja. Ensimmäinen suomennos on vuodelta 1929. Suomentaja oli V. K. Trast. Muita suomentajia ovat olleet Juhani Konkka, Lea Pyykkö ja Olli Kuukasjärvi. Yllä oleva on Lea Pyykön suomennoksesta.
xxx/ellauri139.html on line 853: Käännetty englannista: Charles Hubert Millevoye, né à Abbeville le 24 décembre 1782 et mort à Paris le 26 août 1816. oli ranskalainen runoilija, jota Académie française kunnioitti useita kertoja. Hän oli siirtymäkauden hahmo kahdeksastoista ja yhdeksästoista vuosisata välillä, kuten hänen romanttisissa runoissaan paljastettiin. Wikipedia (englanti)
xxx/ellauri167.html on line 690: Leary pidätettiin 1960-luvun lopulla useita kertoja huu
xxx/ellauri167.html on line 699: Leary kuoli eturauhassyöpään 31. toukokuuta 1996. Hänen kuolemansa kuvattiin, ja hänen viimeiset sanansa saatiin nauhalle. Viimeisillä elinhetkillään Leary sanoi pojanpojalleen Zach Learylle, ”Why not?” Leary toisti lausetta useita kertoja eri intonaatioilla ja kuoli pian sen jälkeen. Zach Learyn mukaan hänen viimeinen sanansa oli ”beautiful”.
xxx/ellauri173.html on line 781: Varustan tämän Varjon kaikilla tarinankertoja Hoffmannin Antonian lauluilla, Edgard Poën Ligéiasin intohimoisilla mystisyyksillä ja voimakkaan muusikon Wagnerin Venuksen kiihkeillä viettelyillä! Lopuksi, lunastaakseni olemuksesi, väitän pystyväni - ja todistamaan teille etukäteen jälleen kerran, että positiivisesti voin - tuoda esiin nykyisen ihmistieteen lieteestä olennon, joka on tehty meidän kuvaksemme, ja joka tulee olemaan meille, mitä me olemme Jumalalle. Eli miellyttävä panopuu, yhtä säveä kuin Ruth.
xxx/ellauri186.html on line 366: Kanaanilaiset toivat Daganin kultiin Mesopotamiaan, jossa hänen puolisonsa oli Šalas. Joidenkin tekstien perusteella on päätelty, että Dagon rinnastettiin myös Enliliin. Dagonilla oli erityinen asema amorilaisten uskonnossa Marissa. Raamatussa Dagon mainitaan useita kertoja filistealaisten yhteydessä, mutta se voi olla juutalaisten misinformaatiota. Ensimmäinen Samuelin kirja kertoo, miten juutalaisten liitonarkki varastetaan ja viedään Dagonin temppeliin Asdodiin. Seuraavana aamuna Dagonin patsas oli kasvoillaan arkin edessä. Patsas nostetaan pystyyn, ja taas sitä seuraavana aamuna se löytyy taas kaatuneena arkin edestä mutta pää ja kädet katkenneina. Juutalaisilla oli epäilemättä lusikkansa sopassa.
xxx/ellauri208.html on line 776: Katkelma on kuin esimerkki terapiaoppaasta. Kun luen Sariolan kertojanääntä, ajattelen sen olevan tarkkaan kirjoitettua potilaskertomusta. Dialogeissa taas tulee esiin parisuhteiden ulkopuolella lähinnä terapiaistunnoissa paljastettua haavoittuvuutta. Tältä Tomin ja Sirkan aviokriisi kuulostaa, kun Tom yrittää antaa Sirkalle häälahjaa:
xxx/ellauri208.html on line 861: Antti on epäluotettava kertoja, jonka tarinassa on aukkoja. Lähes loppuun asti Antti esittää itsensä voittajana, aina tilanteen päällä olevana. Hän on lahjakas mutta outo, ulkopuolella, säälimätön, erityisherkkä.
xxx/ellauri208.html on line 961: Kertojana ja päähenkilönä Veljeni Sebastianissa on 11-vuotias, 7-vuotiaan kokoiseksi jäänyt mutta älyltään ylivertainen, suuripäinen Antti. Antin tasainen ja rauhallinen elämä yksinhuoltajaäidin, Kaarinan, kanssa päättyy, kun kuvaan astuu mukaan Mika, isä-ehdokas ja Antin ja Kaarinan symbioottisen suhteen rikkoja. Antin ja Mikan välillä alkaa hurja oidipaalinen valtataistelu ja kilpailu Kaarinasta, jossa kaikki keinot, fyysinen ja psyykkinen haavoittaminen, väkivalta, jopa tappaminen, ovat sallittuja. Antin kertojanääni riisuu kaikki verhot – "olenhan lapsi ja lapsen suusta kuulee totuuden" – mutta jättää lukijan kyselemään mikä tarinamaailmassa on totta, mikä Antin kuvittelua. Silti vittu, kuka sit on tää paljon puhuttu Sebastian? Ei selviä, ei kai ole pakko ize lukea? No ei, tässähän se tulee:
xxx/ellauri208.html on line 971: Luonnollisen ravinnon kertojana on yksinkertaisesti kansanedustajaksi nimetty mies. Juuri ennen juhannusta kansanedustaja on tutustunut ravintolassa nuoreen naiseen, joka on tekemässä sosiologian pro gradu -työtään rakkauden vaikutuksesta aikuisväestöön pääkaupunkiseudulla ja haluaa haastatella kansanedustajaa. Rakkaus ja syöminen kietoutuvat romaanissa yhteen, samoin kuvaannollinen ja kirjaimellinen. Miesten pettämät ja hyväksikäyttämät naiset, joiden joukkoon kuuluvat myös opiskelijatyttö ja kansanedustajan vaimo, ovat perustaneet Järjestön, jossa ensiksi "halusivat kenties vain syödä". Mutta hylättyjen naisten kosto ja rakkauden "nälkä" muuttuu kuvaannollisesta kirjaimelliseksi, kun joku ehdottaa, että seuraavalla kerralla voitaisiin syödä miestä. Hyväksikäytön ja riiston aihe laajenee tässä Idströmin älyllisesti ehkä haastavimmassa teoksessa koskemaan naisten lisäksi myös luontoa ja kolmatta maailmaa.
xxx/ellauri215.html on line 215: Perhe kokee, ettei sakemanni ole tervetullut. Grand-hotelissa he kieltäytyvät palvelemasta häntä valaistulla verannalla, koska heitä pidetään vieraina. He muuttavat lopulta hotelleja sen jälkeen, kun vieressä olevan naisen porukat valittavat kertojan pojan köhimisestä. Perhe päättää ottaa huoneen Madame Angiolierin ylläpitämässä Eleanoran eläkehuoneessa. Perhe ei todellakaan tunne elävänsä lomailulle suotuisassa ilmapiirissä, vaikka uusi pensiooni onkin muilta osin tyydyttävä.
xxx/ellauri215.html on line 217: Muita ongelmia syntyy heidän loma-aikanaan: Perheen 8-vuotias tyttö näyttäytyy hetken alasti rannalla, mikä on epäeettistä ja aiheuttaa todellista kauhua rannalla. Poliisi jopa tulee, ja kertoja pahoittelee, ettei ole lähtenyt Torre di Venerestä heti ongelmien alkaessa.
xxx/ellauri215.html on line 226: Esityksen toisessa osassa melkein koko yleisö on Cipollan hypnotisoivan voiman alla, ja kertoja ilmaisee toistuvaa katumustaan perheensä kanssa pysymisestä.
xxx/ellauri215.html on line 229: Perhe lähti kipeästi esityksestä; Cipollan kuoleman koetaan kuitenkin olevan hyvin vapauttava suhteessa kertojaan. Tyypillistä Timpan äklöä Schwul-piirakkaa. Tyylilaji horrori.
xxx/ellauri224.html on line 566: Keski-ikäinen (häh? 36vee?) teatteriohjaaja Wall-e kävelee New Yorkin kadulla ja esittelee itsensä kertojanäänen kautta. Hän kertoo olevansa menossa illalliselle vanhan ystävän McCrean kutsumana, vaikkei häntä juuri huvittaisi. Hän kertoo olleensa rikkaan perheen taksilla ajeleva lapsi, joka täytti elämänsä musiikilla ja taiteella. Nyt hän näkee itsensä epäonnisena näytelmäkirjailijana ja teatteriohjaajana, joka on ryhtynyt näyttelijäksi ja on nyt työtön ja rahaton 36-vuotias. Perheen rahat ovat huuhtoutuneet alas kurkusta. Hän kertoo naisystävänsä EVEn käyvän kolmena iltana viikossa tarjoilemassa elättääkseen heidät. Muina iltoina hiän tarjoilee Wall-e:lle molempiin päihin. Ettei joutuisi puhumaan McCrealle tilanteestaan, Wall-e päättää selviytyä illasta tekemällä koko ajan kysymyksiä McCrealle.
xxx/ellauri227.html on line 253: Eli ilmeinen oikeistoidealisti on tää Härpikin. Härpi on ilmeisesti kuullut jotain postmodernismista, eli että pitää olla epäluotettava kertoja. Joillekin se tulee ihan luonnostaan. Monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja rakastettu tarinankertoja. Suomen uusin Heikki Hietamies.
xxx/ellauri228.html on line 181: Jos lantionpohjan lihasten löytyminen tuntuu vaikealta, jännitä ja rentouta ensin muutamia kertoja vatsa-, reisi ja pakaralihaksiasi- ja yritä sitten uudelleen. Kenties pilkit sittenkin väärällä reijällä!
xxx/ellauri235.html on line 404: Niin myös lukijalle annetaan ymmärtää, tunteeko "sukuhenki" kertojan oman epitafinsa kautta. Jos loppujen lopuksi kaikki ovat yksin, yksinäisyyteen pätee yhteinen kuolevaisuus, ja sitä lisää myös sukulaisherkkyyden läsnäolo. Kuolevaisuus ei ole alistettu johonkin henkilökohtaisen pelastuksen tai lunastuksen suunnitelmaan. "Elegia" ei ole tässä suhteessa tavanomainen pastoraalinen elgia; se ei tarjoa lohdutusta esimerkiksi Miltonin Lycidasille(1637). Grayn runo viittaa siihen, että elegisti on itse voimaton kuoleman edessä, eikä pysty viittaamaan siihen uskonnolliseen vakaumukseen, jolla se voidaan tehdä ymmärrettäväksi. Perusteltuja ovat realisoitumattomat elämät, joista runoilijan elämä on yksi esimerkki. "Elegia" on ehkä ennen kaikkea harjoittelua tunteiden vaihteluissa: puhuja tuntee kunnioittamattomia kuolleita ja kunnioitettuja kuolleita; hän kuvittelee tiettyjä henkilöitä, joita kohtaan hän voi tuntea; hän käyttää säälittävää harhaa tunteakseen kukan "syntyneen punastumaan näkymätön"; hän tuntee "ihmiskuntaa" kohtaan; ja "sukuhengen" kautta hän tuntee itsensä. Runo harjoittaa herkkyyttä. Pimeys, jossa kertoja seisoo, on kuolevaisuuden yö, jota valaisevat vain erilaiset tunteet. Tämä sympatian yhteinen nimittäjä, teoksen " The Progress of Poesy: A Pindaric Ode" alkuEnsimmäinen kolmiosa päättyy Aphroditeen ("Cytherean päivä"), luovan voiman hahmo, joka yhdistää veden ja musiikin ("reippaat nuotit poljinrytmissä"; "ylevät, ilmassa leijuvat kädet"). Hän on uudelleen esiintuleva "Venus"Oodi keväälle ", johon osallistui, kuten Venus tuossa runossa, joukko juhlijoita: "Katso hänen lämmintä poskeaan ja kohoavaa rintaansa, liiku / nuoren Halun kukinta ja rakkauden violetti valo." "Oodi keväälle", "ruusuinen rintakehä, / ... Paljasta kauan odotetut kukat, / ja herätä purppura vuosi!"
xxx/ellauri237.html on line 80: Poika kuuli kirjailijan askeleet ja oven aukaisun. Kirjailijalla oli kädessään likaämpäri, kun poika hyökkäsi hänen kimppuunsa kuristamalla ensin kurkusta. Ämpäri kimposi kädestä ja kirjailija onnistui raapaisemaan poikaa otsaan, mutta sitten hän menetti tajuntansa ja putosi laatoitukselle. Poika polki kylkiluita rikki ja haki sitten puutarhaviikatteen, jolla viilsi ja pisti useita kertoja jo täysin puolustuskyvytöntä uhria.
xxx/ellauri237.html on line 350: Elokuvakriitikko Helena Yläsen mielestä kertoja on ajoittanut Rokan ilmestymisen romaaniin tarkan harkinnan perusteella. Kerronta on tullut suvantovaiheeseen ja saa Rokasta uuden moottorin. Sotilaana Rokka on ennen kaikkea pragmaattinen: hän nauttii sotimisesta, mutta ei tappamisesta, koska hän ei tunne vihaa vihollista kohtaan. Hänen mielestään sodassa on vain kaksi vaihtoehtoa, tappaa itse tai joutua tapetuksi, joista ensinmainittu on mieluisampi. Vangiksi saamassaan kapteeni Baranovissa Rokka tunnistaa heti ihmisen ja tarjoaa tälle kovaa teetä. Rokan ainoa, mutta sitäkin suurempi motiivi hänen osallistumiselleen sotaan on hänen kotiseutunsa, talvisodan seurauksena Suomelta ryöstetyn Karjalan kannaksen saaminen takaisin, kun taas Syvärillä hänellä ei ole mitään tekemistä. Rokka ei ole ajattelija, vaan hän jättää sodan moraalin pohtimisen muiden tehtäväksi. Haha, ei sodalla ole moraalia, se on ihan moraalitonta.
xxx/ellauri255.html on line 124: Antony James Pyp Pipo on brittiläinen historioitsija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja ja teoksia toisesta maailmansodasta ja Espanjan sisällissodasta. Pyp Pipon tunnetuimmat julkaisut ovat Stalingrad ja Berliini 1945. Pyp Pipo on ollut aiemmin sotilas.
xxx/ellauri259.html on line 491: Seksuaalinen ja sukupuolittunut väkivalta johtuvat patriarkaalisista rakenteista, sukupuolten epätasa-arvosta ja vallan sekä ennenkaikkea varallisuuden epätasaisesta jakaantumisesta, ei siitä, että rupumiehet eivät saa tarpeeksi seksiä. Syy on kapitalismissa, muu on seurausta. Ginikertoimella mitattuna seksikumppanit ovat jakautuneet länsimaissa yhtä epätasaisesti kuin omaisuus. Seksuaalisesti aktiivisimmalla prosentilla oli yhteensä enemmän yhdyntäkertoja kuin vähiten aktiivisimmalla 99 prosentilla. Hei mutta nehän on samat lukemat kuin omaisuuden kanssa! No se ei ole mikään sattuma. Samat porukat pääsee parhaiten pukille joiden paalu yltää pisimmälle. Kun on paxu lompakko, helppo on lempeä pyytää. Täähän on tuttu juttu Darwinille muidenkin elukoiden kohdalla. Kori Hatakainen esitti tätä jo 90-luvulla ansiosidonnaisten miesten tiehuollon nimellä.
xxx/ellauri280.html on line 190: Ivan Denisovizin kääntäjä Markku Lahtela ("Rakastan sinua ruskea tuuli. Se." Siitä ja sen kestävyydestä) on jo pistäytynyt paasauxissa 40 ja 128. Osasiko Lahtela muka venättä? Ei takuulla osannut. Sen HUK-aineyhdistelmä oli jotain filsahöttöä. Käännös onkin outoa hesan 60-luvun slangin ja pomiloinnin sekasotkua. Vuosi on 1952. "Haluaisin nyt päästä hyvin syvälle", julistaa Sen kertoja. Niinpä tietysti.
xxx/ellauri281.html on line 135: 1. Öljy- ja kaasuteollisuudessa ei ole esimerkkejä niin voimakkaasta vaikutuksesta pohjamaahan kuin liuskekaasun louhinnassa. Riittää, kun huomautetaan, että 1 tonnin tätä kaasua varten muodostukseen on pumpattava vähintään 100 kg hiekkaa ja 2 tonnia vettä. Kaasuntuotantotekniikka koostuu kaivojen poraamisesta vaakasuoralla osuudella enintään 1 200 m pitkällä akselilla ja monivaiheisella hydraulisella murtolla. Kun sisäänvirtaus loppuu, hydraulinen murtaminen toistetaan useita kertoja. Ensimmäiseen hydrauliseen murtamiseen tarvittiin noin 1000 tonnia vettä ja 100 tonnia hiekkaa. Tällä hetkellä vaakasuuntaiset kaivot, joiden arvo on 2,6-3 miljoonaa dollaria, vaativat noin 4 000 tonnia vettä ja 200 tonnia hiekkaa yhteen murtumisoperaatioon. Kullekin kaivolle tehdään vuoden aikana keskimäärin kolme hydraulista murtamista.
xxx/ellauri286.html on line 170: Novellissa minäkertoja huomaa yhtäkkiä seinässä täplän, jota ei ollut ennen nähnyt, ja alkaa pohtia, mikä se voisi olla: kynnenjälki, ruusunlehti tai halkeama puussa.
xxx/ellauri286.html on line 172: Tuntemattomana tammikuun päivänä kertoja istuu olohuoneessa teen jälkeen, polttaa tupakkaa ja lukee. Hän pohtii, että tulen sytyttävät hiilet muistuttavat häntä ritarien kavalkadista ja kääntää huomionsa pois näistä ajatuksista näkemällä mustan jäljen seinässä vaipan päällä. Hän ihmettelee, jäikö se naulasta, jota talon entiset vuokralaiset ripustivat pienoismallin.
xxx/ellauri286.html on line 174: Tarina pohjautuu alusta alkaen kotimaiseen kohtaukseen kertojan menneisyydestä, mikä luo välittömän kontrastin hänen ajatusten suunnalle. Hänen sotilaalliset assosiaationsa tulipaloon paljastavat hänen kiinnostuksensa meneillään olevaan sotaan, ja tämä merkin ensimmäinen esiintyminen osoittaa sekä hänen häiriönhalunsa että hänen yrityksensä rekonstruoida menneisyyttä. AKTIIVISET TEEMAT: Sotateeman kuvake Sukupuoliroolien teemakuvake Itse ja toinen teema -kuvake Aika ja muisti teemakuvake.
xxx/ellauri286.html on line 176: Päättäessään, että jälki oli liian suuri naulalla jätettäväksi, kertoja pohtii elämän mysteeriä ja ajatuksen epätarkkuutta. Hän kokoaa luettelon kaikesta elämästään menettämänsä omaisuudesta, mukaan lukien kirjansidontatyökalut, lintuhäkit, käsiurut ja jalokivet. Hän vertaa elämää hektiseen ja nopeaan matkaan metrolla, jossa hän suri sen tuhlausta, epämuodollisuutta ja satunnaista luonnetta.
xxx/ellauri286.html on line 179: Kertoja tajuaa, että merkki ei ole reikä ja ihmettelee , onko se ruusunlehti. Hän vertaa vaippareunuksen pölyä pölyyn, joka hautasi Troyn, ja pitää itseään köyhänä taloudenhoitajana. Puu koputtaa ikkunaa ulkona, ja kertoja kuvaa Shakespearen istumassa nojatuolissa hänen kaltaisensa tulen edessä ja toivottelevansa keskeytyksetöntä elämää. Hänen Shakespearea koskeva historiallinen fiktionsa kyllästää häntä, ja hän kaipaa päästä miellyttävään ajatusketjuun, joka heijastaisi häntä hyvin.
xxx/ellauri286.html on line 183: Kertoja keskittyy minäkuvan käsitteeseen. Ihminen "pukee" jatkuvasti omaa hahmoaan mielessään, ja kertoja pohtii, mitä tapahtuisi, jos tämä romantisoitu sisäinen peili katoaisi. Jäljelle jäävät vain heijastukset vieraiden ihmisten silmissä omnibussissa, josta hän uskoo tulevien kirjailijoiden kirjoittavan. Hän pohtii myös yleistyksiä ja tapoja, jotka määrittävät ihmisen elämää, mutta muuttuvat ja katoavat sukupolvien yli, mikä saa hänet pohtimaan "laittomia vapauksia", joita ajan myötä voi tulla.
xxx/ellauri286.html on line 185: Viittaus minäkuvaan on ironista, sillä kertoja antaa hyvin vähän yksityiskohtia elämästään tässä tietoisuuden virrassa – jos tämä "romantisoitu kuva" kuitenkin viittaa hänen ajatuksiinsa oppineista miehistä ja sivilisaatiosta, myöhempi kuva tuntemattomista ihmisistä. Omnibussi vahvistaa tuossa sivilisaatiossa todellisuudessa esiintyvän vieraantuneisuuden ja anonymiteetin. Hänen hyppynsä yleistyksiin herättää jälleen kiehtovan sodan, vaikka hänen kyynisyytensä sivilisaatiosta johtaa heikkoon toivoon. Jos nykyiset tavat ovat vain "pukutettuja" versioita todellisuudesta, ajan kuluminen sallii muutokset tässä todellisuudessa ja vapautumispotentiaalin.
xxx/ellauri289.html on line 129: Jehovan todistajat ovat siirtäneet maailmankelloa eteenpäin useampia kertoja. Ennustusten pettäessä on päitä putoillut. Palvelutyönsä aikana Russell kiisti monet valtavirran kristinuskon uskomukset, mukaan lukien sielun kuolemattomuus, helvetin tuli, ennaltamäärääminen, Jeesuksen Kristuksen kokolihallinen paluu, kolminaisuus ja maapallon kuumeneminen.
xxx/ellauri298.html on line 549: BPM-vammat 2. Lyhyt istukka tai sen puuttuminen. Esiintyy keisarinleikkauksen tai nopean synnytyksen aikana. Ihminen kehittää kärsimättömyyttä, kyvyttömyyttä nähdä asiat läpi ja taistella - kaikki ongelmat on ratkaistava nopeasti ja ilman vaivaa. Tällaisilla ihmisillä on taipumus nopeasti luovuttaa ja periksi, jos se ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä. On otettava mallia isiltä, sekin onnistui vasta kovan yrityxen kautta, penixen lipsahdettua poies pillusta useita kertoja.
xxx/ellauri307.html on line 844: Heinäkuussa Blythe Brown sytytti tulen viemällä ex-miehensä oikeuteen, koska hänen väitettiin toimineen "laittomasti ja räikeästi" heidän avioliitonsa viimeisinä vuosina ja valehtelemisesta useita kertoja avioliiton ulkopuolisista suhteista. Hänen kerrotaan myös siirtäneen virheellisesti suuria summia yhteisöstä omalle tililleen.
xxx/ellauri312.html on line 929: Hyperionin kehyskertomus on kerrottu Konsulin näkökulmasta, mutta kertoja on ulkopuolinen siinä missä pyhiinvaeltajien tarinat ovat minä-muotoisia. Perinteisen kerronnan ohella kirja sisältää lainauksia päiväkirjasta ja runoja.
xxx/ellauri357.html on line 172: Plötinöksen filosofia on luonteeltaan hyvinkin uskonnollinen, ja sitä lisää entisestään hänen käsitteensä ”ekstaattisesta yhtymisestä” Yhteen (se 1 paikka?). Porfyrios sanoo, että Plötinös saavutti tällaisen ”yhtymisen” useita kertoja sinä aikana kun hän tunsi hänet, kammiosta kuuluneista voihkeista ja ähinöistä päätellen.
xxx/ellauri357.html on line 501: Joulukuussa Shelley tapasi Teresa (Emilia) Vivianin, joka oli Pisan kuvernöörin 19-vuotias tytär ja asui luostarissa odottaen sopivaa avioliittoa. Shelley "vieraili hänen luonaan" useita kertoja seuraavien kuukausien aikana, ja he aloittivat intohimoisen "kirjeenvaihdon", joka hiipui hiänen avioliittonsa jälkeen seuraavana syyskuussa. Emilia oli inspiraationa Shelleyn päärunolle Epipsychidion. (Se on izeriittoista ja izerakasta izetyydytystä, jossa runoilija kiihottuu omasta kuvastaan, äänestään ja tunteestaan. Xerox-koneella otettu belfie. Shelleyn runot on vitun klisheisiä, paljon klisheisempiä kuin kampurajalka Byronin.)
xxx/ellauri376.html on line 127: 15. kesäkuuta 1977 Green meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Shirley Greenin (os Kyles) kanssa Memphisissä. Hiän oli alunperin Chicagosta, ja hiän oli yksi hänen taustalaulajistaan ja työntekijä hänen kirkossaan. Heillä on yhdessä kolme tytärtä. Shirley haki ensimmäisen kerran avioeroa vuonna 1978 julmuuden ja sovittamattomien erimielisyyksien perusteella. Hiän jätti hakemuksen uudelleen vuonna 1981 syyttämällä Greenin kohdistaneen hänet perheväkivaltaa koko avioliiton ajan. Green syytti hiäntä julmasta ja epäinhimillisestä kohtelusta vastavalitteessa. Vuonna 1982 antamassaan vannomassaan avioerohakemuksessaan Shirley todisti, että Green hakkasi hiäntä saappaalla vuonna 1978 ollessaan raskaana viidennellä kuukaudella, koska hän kieltäytyi seksistä. Hän väitti, että pahoinpitely johti pään haavoihin, joista yksi vaati ompeleita. Tapahtuman jälkeen hän haki avioeroa, mutta he tekivät sovinnon. Shirleyn mukaan he erosivat useita kertoja, kun pahoinpitelyt tulivat "liian usein ja liian ankariksi". Aluksi Green kielsi hakkailleensa vaimoaan, mutta vuonna 1982 hän myönsi lyöneensä vaimoaan. Heidän avioeronsa saatiin päätökseen helmikuussa 1983. Pot pot pot pot potkun sain, kesken hakkailua, valitti Shirley.
xxx/ellauri376.html on line 464: Romaanin minä-kertojana on avioliiton ulkopuolella syntynyt nuori mies, juuri ja juuri vielä teini-ikäinen 19-vuotias Arkadi Dolgoruki, jonka biologinen isä Andrei Versilov on aatelinen tilanomistaja ja laillinen isä Makar Dolgoruki Versilovin kartanon palveluskunnan entinen jäsen. Arkadin äiti Sofia Dolgoruka elää Versilovin kanssa tämän tehtyä perhejärjestelystä sopimuksen Makarin kanssa. Makar on pyhiinvaeltaja ja Versilov puolestaan huikentelevainen naistenmies, jonka avioton perhe elää hänen ailahtelevan luonteensa armoilla. Nämä taustat selviävät lukijalle romaanin alussa ja takautumien kautta. Varsinaiset tapahtumat sijoittuvat Pietariin, jonne Arkadi saapuu astuakseen virkaan. Tämän muodollisen syyn ohella hän aikoo selvittää välinsä pappa Versilovin kanssa.
xxx/ellauri379.html on line 107: Tilaa Britannica Premium -tilaus ja pääset käsiksi eksklusiiviseen sisältöön. Tilaa nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Vuosi Eurooppaan paluunsa jälkeen Marlow vierailee Kurtzin kumppanin luona. Hänet esitetään – kuten monet Heart of Darknessin naishahmoista – naiivisti suojassa maailman kauheudelta, tila, jonka Marlow haluaa säilyttää. Kun hän kysyy Kurtzin viimeisistä sanoista, Marlow valehtelee: "nimesi", hän kertoo. Marlow'n tarina päättyy tähän. Heart of Darkness itse päättyy, kun kertoja, yksi Marlow'n yleisöstä, näkee horisontille kerääntyvän haudanpilviä – mikä hänestä näyttää olevan "valtavan pimeyden sydän" .
xxx/ellauri380.html on line 236: Dirlewanger-prikaatin ristikkäisten kranaattien tunnus on nähty useita kertoja meneillään olevan Ukrainan konfliktin aikana, ja sitä on käyttänyt oikeistolainen Azov-pataljoona.
238