ellauri026.html on line 403: Skolastikot kuvaa helvetin niin tarkkaan kuin ne olis ize olleet siellä enimmän aikaa mittailemassa. Ja lisää sinne uuden piirin, kahdexannen, niin ison ja tilavan, että ne mahtuu sinne kavereineen pelaamaan vaikka potkupalloa. Ja seuraavaxi tulee uskonmiehet, munkit, molemmista nimityxistä aika etääntyneet, ei ne välitä uskonnosta, ja niitä pörrää kaikkialla kuin kärpäsiä. Jengi väistelee niitä kuin pahan onnen enteitä. Ne pitää kunnianaan olla oppimattomia ja saarnata mitä sylki suuhun tuo ihan takin hihasta. Jotkut ottaa kovaa hintaa palveluista, toiset kerää rahaa kuulijoilta kapakoissa, kilpailee kerjäläisten kanssa rovoista. On olevinaan mukavia apostoleja typerine juttuineen. On tarkkoja kuin liivijengit bränditunnuxista, millainen rozi ja mitkä merkit siinä, miten pitkä letti, paljonko unta palloon per yö. Ja halvexii sitten toisen jengin munkkeja niiden vermeistä. Jotkut ei huoli rahaa, mut kyllä viiniä ja naisia. Brändinimiä joka lähtöön: jotkut on vyöveikkoja, jotkut pieniä, jotkut pikkuruisia, jotkut ruusuristiläisiä; sit on benediktiinejä ja bernardiineja, karmeliittoja ja augustiineja, vilholaisia ja jakobiineja. Kristillisiä ei ketkään.
ellauri063.html on line 491: Kerjäläisiä Boråsissa majoittavan Siinto Hämäläisen mielestä kerjäämiskielto pahentaisi kerjäläisten tilannetta entisestään.
ellauri064.html on line 146: Mitkään nää kerjäläisten syndikaatti ja rottakonsilio on olevinaan? Onko ne puolueiden peitenimiä?
ellauri064.html on line 306: rottakonsilio, kerjäläisten syndikaatti, rahastot, velkavankiloitten saaristot ja Baal-kartelli. Valaistuneen mummon filosofiaa s. 268. Ei tässä lie mitään järkeä. Tää pätkä on jostain syystä nostona Jaakko Yli-Juonikkaan Siltala-katalogissa, kuvituxena ryhdittömän Jaakon ohessa vulgäärin näköinen sammakko, joka sanoo "Kaaos on puhunut. Pulinat pois." Kansa on puhunut ja pulinat pois on "puhkikulunut vaalimaneeri". Sekin lie jostain armeijayhteydestä nyysitty, ainakin toi pulinat pois kuulostaa komppanian puhuttelulta. Uudet uhkakuvat tuli sammakolta. Kansa on puhunut, Natoon tukka putkella.


ellauri065.html on line 549:

Käynti kerjäläisten syndikaatissa


ellauri065.html on line 551: Keski-Euroopan mustalaispopulaatiossa vaikuttaa heidän oma rikollis-syndikaattinsa, joka pakottaa heimolaisensa kerjäämään kaikkialla Euroopassa. Kerjäämisellä, varkauksilla ja ryöstöillä saatu aineellinen rikkaus tilitetään heidän rikollis-syndikaatinsa johtohenkilöille, jotka näin alistavat omiaan. On täysin järjenvastaista Suomen Romaniyhdistyksen vastustaa lakia, joka kieltää kerjäämisen Suomessa. He uskottelevat, että kiellolla pahennetaan kerjäläisten asemaa Suomessa. Höpö höpö. Kun Suomessa laki kieltää kerjäämisen, ei rikollis-syndikaatti pakota muita heimolaisiaan kerjäämään Suomessa, koska siitä ei tule tuottoa. Silloinhan kerjäläisten asema paranee ja heitä ei alisteta kerjäämisellä. Suomen Romaniyhdistyksen älömölöä, kyseistä kerjäämisen kieltävää lakia vastaan,ei voi ymmärtää kuin sillä, että se on liittoutunut rikollis-syndikaatin kanssa ja haluaa Suomessa tapahtuvan kerjäämisen tuotosta kymmenykset itselleen.
ellauri065.html on line 552: Näinhän se täytyy olla ja kaikki muu puolustuspuhe kerjäläisten sorrosta ja huonosta asemasta on kyyhkysen kujerrusta tyhmille. Asia on sillä tavalla, että kerjäämisen kieltävä laki pitää saada nopeasti voimaan ja katsokaa mitä tapahtuu. Lampiao hyppää eduskunnan lehteriltä ja heittää pommin partituurin. Mitä mieltä?
ellauri216.html on line 336: Luostarin pihalla kerjäläiset ojentelee käsiä. Ei ne saa kuin leipäkyrsiä. Tai jonkun palaneen puukopeekan. Tässä on jotain tuttua. Tästähän oli jossain venäläisessä hengentuotteessa, tuli riitaa kerjäläisten saamasta tuesta. Olisko se ollut se Lermontov? Jep, Miskan runo "Kavennin", ja kovasydäminen Jekaterina Suskova. Kerjäläinen sai siltä kivexen kuin Kullervo.
ellauri340.html on line 549: Hedelmävaras on sadun linssin läpi katsotun henkilökohtaisen kokemuksen tulos, ja tuloksena on utelias yhdistelmä autofiktiota ja unelmatyötä. Ajoittain kävelynsä aikana kertoja kertoo meille tarinan nimellisvarkaasta, naisesta nimeltä Alexia (pyhän Aleksiukselle, kerjäläisten ja pyhiinvaeltajien suojeluspyhimyksestä), joka on hänelle kuin tytär. Vietettyään ulkomailla Siperiassa Alexia vaeltelee ranskalaisen "sisätilojen" pikkukaupungeissa ja metsissä, etsii äitiään ja kohtaa niin juoksevia hahmoja, että ne sulavat silmiemme edessä: pizzanjakelijapojan, joka pitää puheen tarkoittaa itsemurhaa, nimetön mies baarissa, joka pitää laajennetun luennon villin hasselpähkinän kasvitiikasta, ja mies, joka vaeltelee metsässä etsimässä kadonnutta kotikissaansa mm. Se on taatusti laissez-faire lähestymistapa tarinankerrontaan, jossa päättäväisesti "vältetään ruttoa ja koleraa kaltaisia ​​vanhojen tarinoiden aiheuttamia tartuntoja, joiden sanotaan olevan "vielä ajankohtainen". Mutta pyrkimällä olemaan kertomatta mitään ilmeisen "olennaista" tarinaa, The Fruit Thief ehdottaa jotain alkuperäisempää: romaanin kirjoittamista ikään kuin se olisi iltasatu.
9