ellauri035.html on line 900: altaassa mun ajatusten lumpeet kelluvat.
ellauri036.html on line 1416: ne kelluvat vaitonaisina — ja tämä vanha maa,
ellauri043.html on line 7046: Merenhohde kimaltelee hylkeiden viixissä, kalojen suomuissa. Merisiilit kierivät kuin pyörät, ammoniitit rullaavat kuin kaapelit, osterit kirskuttavat lihaxiaan, polypit käyttelee lonkeroitaan, meduusat värisevät kuin kristallipallot, sienet kelluvat, vuokot sylkee vettä, vaahdot ja kelpit kasvaa röyhyävät.
ellauri051.html on line 790: 214 The young men float on their backs, their white (krhm) bellies bulge to the sun, 214 Nuoret miehet kelluvat selällään, heidän valkoiset vatsansa pullistuu aurinkoon, he eivät
ellauri051.html on line 1740: 1130 Nor the sacs merely floating with open mouths for food to slip in, 1130 Eivätkä pussit vain kelluvat suu auki, jotta ruoka pääsisi sisään,
ellauri362.html on line 668: Iloa teeskennellyssä katseessa hänen sumuiset silmämunat kelluvat,
xxx/ellauri175.html on line 632: "Yö", hän sanoi melkein tutulla yksinkertaisella aksentilla, "se olen minä, elävien ylevä tytär, Tieteen ja Nerouden kukka, joka on seurausta kuuden tuhannen vuoden kärsimyksestä. Tunnista verhotuissa silmissäni tuntematon valosi, tähdet, jotka katoavat huomenna; - ja te, neitsyiden sielut, jotka kuolitte ennen hääsuudelmaa, te, jotka kelluvat hämmentyneenä läsnäoloni ympärillä, olkaa rauhallisia! Olen se hämärä olento, jonka katoaminen ei ole surun muiston arvoinen. Minun onneton rintani ei ole edes sen arvoinen, että sitä kutsutaan hedelmättömäksi! Tyhjyyteen jää yksinäisten suudelmieni viehätys; tuulelle, ihanteelliset sanani; katkerat hyväilyni, varjot ja salama ottavat ne vastaan, ja salama yksin uskaltaa poimia turhan neitsyyteni väärän kukan. Ajettuina minä menen erämaahan ilman Ismaelia; ja tulen olemaan kuin nuo surulliset linnut, jotka ovat lasten valloittamia ja jotka kuluttavat melankolisen äitiytensä maapallolla. Oi lumottu puisto! suuria puita, jotka pyhittävät nöyrän otsani varjosi heijastuksilla! Viehättäviä yrttejä, joissa kasteen kipinät syttyvät ja jotka ovat enemmän kuin minä! Elävät vedet, joiden kyyneleet virtaavat tämän lumivaahdon yli, selkeästi puhtaammin kuin kyyneleeni kiilteet kasvoillani! Ja te, toivon taivaat, - valitettavasti! jos vain saisin elää! Jos minulla olisi elämä! Vai niin ! kuinka kaunista onkaan elää! Autuaita ne, jotka vapisevat! Oi Valo, nähdään! Ekstaasin kuiskauksia, kuulet! Rakkaus, uppoa iloihisi! Vai niin ! hengitä vain kerran, nukkuessaan, nämä nuoret ruusut niin kauniita! Vain tuntea tämän yön tuulen kulkevan hiusteni läpi!... Voin vain kuolla!
7