Mutta tekikö ne niin! Ne ei kuunnellu mua! Se joka vastusti mua - nuori kähäräpartainen miehenkorsto - heitti mulle kylmän rauhallisesti tekastuja vastaväitteitä; ja sillä aikaa kun mä ezin sanoja, kaikki tuijotti mua ilkeän näköisinä haukahdellen kuin hyeenat. Voi vinde! Voisimpa ajaa ne maasta keisarin avulla, tai paremminkin nirhata ne, runtata ne läjään, nakata kuralolloon kärsimään! Kärsinhän minäkin, hittolainen!
Tällä korulla sais jo vaikka keisarin vaimon!
ellauri043.html on line 600:
ellauri043.html on line 3372: Yx kännipää puhutteli meitä laulaen suloisella äänellä. Se oli Neron hautaruno (ei väliaivo), jolla oli valta nirhata jokainen joka kuunteli sitä huolimattomasti. Sillä oli selässä rasiasa 1 keisarin kitarasta otettu kieli. Mä sivuutin sen olankohautuxella. Se heitti meille lokaa päin pläsiä. Silloin mä irrotin vyöni ja annoin sen sille käteen.
ellauri043.html on line 5036: Jumalaxitekemisen kotka, mikä Ereboxen puhallus on sut tuonut mulle asti? Tai, lennähdätkö Marsin kentältä tuomaan mulle viimeisen keisarin sielun?
ellauri047.html on line 910: Goethe kuuli vanhojen ihmisten kertovan miten Maria Teresia oli Frankfurtissa tuulettanut siippansa voitettua pyhän saxalaisen keisarinvaalit. "Kun Frans Stefan kuin mikäkin Kaarle Suuren haamu lähti tuomiokirkosta yllään omituinen kruunausviitta ja leikkisästi kohotti käsiään osoittaen Maria Teresialle valtakunnan omenaa, valtikkaa ja merkillisiä kruunaushanskoja, tämä purskahti hillittömään nauruun, ja tuo riemu levisi kazojien keskuuteen." Tässä on vanha valta enää pilkan kohteena.
ellauri047.html on line 966: Uudessa kuviossa kaivettiin uskonsotienkin teemat esille. Tuskin oli sattumaa et Goethesta yhtäkkiä Shakespeare oli ihan parhautta, Racine ja Corneille ei enää midiä. Fred pelastui lopulta 2 keisarinnan tyrmäyxeltä sillä että Bog soitti gongia ja tempas Elisabetin taivaaseen. Sodan lopputulos: status quo ante bellum. Jostain kumman syystä jengi laski tän Rauhan voitoxi.
ellauri049.html on line 303: Baudelaire ja hänen kustantajansa Auguste Poulet-Malassisi saivat eräiden Pahan kukkien ensimmäisessä laitoksessa (1857) olleiden runojen takia sakkotuomion, minkä lisäksi kyseiset kuusi runoa pantiin Ranskassa julkaisukieltoon. Syynä oli ”yleisen moraalin ja hyvien tapojen halventaminen”. (lähde?) Leskikeisarinna laski Kallen sakkoja.
ellauri063.html on line 137: Kansantribuunin oikeuksista (tribunicia potestas) tuli Augustuksen myötä osa Rooman keisarin valtaoikeuksista. Kansantribuunien valta väheni keisarikaudella, vaikka heidän virkansa ei kokonaan hävinnytkään. Ne oli vähän sellasia sosiaalidemokraatteja, patriisien poliittisia luottovankeja. Noskeja.
ellauri093.html on line 835: Keisari oli valtiopäivien avajaispuheessa kehottanut kiisteleviä osapuolia esittämään omat kantansa. Katolilaiset eivät olisi halunneet suostua tähän, sillä he eivät halunneet keskustella julkisesti kerettiläisten kanssa. He yrittivät saada aikaan uskonnollisia asioita käsittelevän komitean. Evankeliset eivät kuitenkaan voineet suostua tähän, sillä komiteassa olisi ollut katolinen enemmistö. He vaativat sen sijaan tunnustuksen julkista lukemista valtiopäivillä. Keisari suostui tähän, ja lukemispäiväksi määrättiin 24. kesäkuuta. Kiireellisten neuvottelujen ja ajan puutteen vuoksi lukeminen siirtyi kuitenkin 25. päivään. Tunnustusta paranneltiin viimeiseen asti ja lisättiin iltalypsypointteja. Lukeminen suoritettiin keisarin ja säätyjen edessä. Tunnustus oli kirjoitettu saksaksi ja latinaksi. Keisari olisi halunnut luettavan latinankielisen kappaleen, mutta vaaliruhtinas Johannsin vaadittua, että saksalaisella maaperällä olisi kuultava saksankielistä tekstiä, keisari suostui saksankielisen version lukemiseen. Kukas tää keisari olikaan? Se ei varmaan osannut saxaa järin hyvin. Lukemisen suoritti Saksin kansleri Christian Beyer, ja siihen kului kaksi tuntia. Tämän jälkeen molemmat kappaleet luovutettiin keisarille.
ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri135.html on line 179: Kirjassa esitetään myös Helsingin pelastuminen tuholta kenraalikuvernöörin ansioksi. Sulut ja patterit, joita tehtiin Santahaminasta (ja Matosaaresta) aina Lauttasaareen saakka eivät olleet turhanaikaisia, vaan ratkaisivat kaupungin kohtalon, kuten kerrotaan. Vieläkin tärkeämpää Suomen kannalta oli Krimin sodan jälkeinen aika, jolloin, uuden keisarin hallitessa, aloitettiin suuri modernisaatio-ohjelma, johon kuului niin talouden kohentaminen rautateiden, kanavien, sahojen ja muut teollisuuden avulla kuin myös kansansivistyksen kohottaminen.
ellauri141.html on line 63: Horatius antaa ymmärtää että Maecemas oli nyhverö. Muze tajusi runoseppojen propaganda-arvon. Maecenas kerskui olevansa upporikkaita Kilniuxia äidin puolelta. Se omisti vaikuttavan huvilan Tivolissa Rooman lähellä. Siitä on jäljellä auditorio. Osa Maecenaksen omaisuudesta oli perintöä vanhalta suvulta, jonka hän väitti johtavan juurensa aina etruskeihin asti. Maecenaan valta tuli kuitenkin lähinnä läheisestä ystävyydestä keisarin kanssa.
ellauri141.html on line 66: Testamentissaan Maecenas pyysi että Augustus pitäisi huolta Horatiuksen asioista. Kovinkaan kauan ei keisarin tarvinnut sitä tehdä, sillä runoilija kuoli vain muutaman viikon mesenaattinsa jälkeen. Horatius haudattiin Roomaan Esquilinus kukkulalle.
ellauri160.html on line 80: Li poikkesi muista Tang-kauden suurista runoilijoista siinä, ettei hän koskaan suorittanut virkatutkintoa eikä hänellä ollut akatemiauransa jälkeen virallista asemaa Vuonna 756 Li liittyi keisarin 16. pojan prinssi Lin johtamien joukkoihin runoilijana. Hieman myöhemmin prinssi Litä syytettiin pyrkimyksestä perustaa oma valtiona ja hänet teloitettiin. Li Bai joutui vangiksi Jiujiangissa, josta hänet karkotettiin Yelangiin. Ennen hänen sinne saapumistaan annettiin kuitenkin käsky yleistä armahduksesta, jonka ansiosta Li saattoi palata Itä-Kiinaan. Li kuoli tiettävästi sukulaisensa luona vuonna 762 Dangtussa Anhuin maakunnassa. Tuskin tunnetun legendan mukaan hän hukkui pudottuaan veneestä yrittäessään juovuspäissään tavoitella kuun kuvajaista. Juu, Li Po ja Ezra Pound on aika samixia, paizi että Li Po ei ole yhtä misogyyninen paskiainen kuin Ezra Pound.
ellauri183.html on line 583: Esinahkajäännöksiä alkoi ilmestyä Euroopassa keskiajalla. Aikaisin havaittu havainto tapahtui 25. joulukuuta 800, jolloin Kaarle Suuri antoi sen Paavi Leo III kun jälkimmäinen kruunasi entisen keisarin. Kaarle Suuri väitti, että enkeli oli tuonut sen hänelle, kun hän rukoili Ryhmä Hauta, vaikka proosaisemmassa raportissa sanotaan, että se oli häälahja Bysantin keisarinna Irenelle. Sen aitouden katsottiin myöhemmin vahvistavan näky pyhältä Ruotsin-Tanskan sillalta, joka vahvisti, että se oli jossain Roomassa. Descriptio laternansis Ecclesia, kirjoitettu vähän ennen vuotta 1100, osoitti, että Leo III: n tilaama Philip Rothin kokoinen sypressi-rinta asetettiin alttarin alle Pyhän Laurin kappeliin, joka piti kolme laatikkoa. Yksi laatikoista sisälsi kultahelmisen ristin. Asiakirjassa todettiin, että tässä ristissä oli Jeesuksen esinahka ja napa.
ellauri185.html on line 643: Kaikki yrityxet ottaa Kristus makutuomarixi maallisten valtioitten järjestelyä ja hallintaa koskevissa asioissa on hän ize selvästi torjunut julistamalla: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta." Täällä kuunalisessa maailmassa se on vain 1 mielipide muiden joukossa, mies ja ääni periaatteella. Ize asiassa se peukuttaa kirkon ja valtion erottamista kun se sanoo: antakaa keisarille mikä keisarin on, ja jumalalle mikä on jumalan." (Tästä ne piispat takuulla suuttuvat, mutta suuttukoot.) Toisaalta se sanoo että jumalaa on toteltava enemmän kuin ihmisiä. Mitäs jos sanoja on puolijumala? Pitääkö totella molempia? Se on aika repivää. Deuteronomiassa sanotaan että lähimmäistä on rakastettava kuten izeä. (Sieltähän Jeesus sen nappasi.) Siinä sanoja on 100% jumala, joten ei auta muu kuin lähteä kysymään mitä se ehkä tarkoitti lähimmäisellä. Ei varmaan samaa kuin sen puoliverinen poika!
ellauri203.html on line 503: Nestor Kukolnikin isä oli galitsialainen slovakki, joka työskenteli vuodesta 1803 lähtien Pietarin pedagogisen instituutin fysiikan laitoksen johtajana, tulevan keisarin Nikolai I:n opettajana ja Nežinin lukion rehtorina. Kukolnik Jr opiskeli Nežinissä Nikolai Gogolin luokkatoverina ja työskenteli sen jälkeen venäjän kielen ja kirjallisuuden opettajana Vilnassa. Vuonna 1831 Kukolnik siirtyi virkamieheksi Pietariin, jossa hän omistautui kokonaan kirjalliselle uralleen.
ellauri216.html on line 388: Uskotaan, että Jumalanäidin Feodorovskaya-ikoni auttaa perhe-elämän järjestämisessä. Ihmiset uskoivat, että avioliiton siunaus tämän kuvan edessä toisi varmasti onnea. Monet saksalaiset aristokraatit, jotka halusivat pärjätä Venäjällä, joutuivat hyväksymään ortodoksisuuden. Jotta perhe olisi vahva, prinsessat ottivat itselleen isänimen "Fedorovna" - kuten esimerkiksi viimeisen keisarin vaimo. He rukoilivat häntä myös vaikean synnytyksen aikana.
ellauri244.html on line 312: Anjan kuvaamat harrivieroitusoireet ei oikein kuulosta kauramummolta. Ne on jostain toisesta pienoisromaanista lainattuja meemejä: "Muistin miltä Sysprinssi kuulosti ruiskahtaessaan suureen puhelimeen. Nirsk narsk ruis ruis." Sensijaan räntämummon viime lizari rantojen miehen näköiselle Harrille kokoomusnuorten kantapaikassa on hyvin uskottavalta kuulostava. Leskikeisarinnan revengeveto ihan Camilla Läckbergin kaliiperia. "Sanokaa etten ole täällä." Jättämisen sunnittelu oli aikanaan lempilajejani. Tunsin voitonriemua.
ellauri254.html on line 620: Judenitš pyysi suomalaisia liittymään sotaan puolelleen ja oli tunnustavinaan Suomen itsenäisyyden, mutta koska itäisen valkoisen rintaman komentaja Aleksandr Koltšak ei tunnustanut Suomen itsenäisyyttä, Suomi ei liittynyt mukaan Venäjän valkoiseen rintamaan bolševikkeja vastaan saartamaan Pietaria. Venäjän monarkistien kanta oli, että Venäjän keisarikunnan alueella olevien kansallisuuksien itsenäisyyspyrkimykset ja Venäjän valtiorakenteeseen liittyvät kysymykset pitäisi ratkaista rauhantilan palattua perustuslakia säätävässä kansankokouksessa. Periaatteessa Venäjän keisarikunta ja keisarin valtaa käyttänyt tasavaltalainen Venäjä oli yhtenäinen valtakunta, josta ei perustuslaillisesti voinut erota, kuten liittovaltioista.
ellauri257.html on line 135: Ševtšenko sai 1846 työpaikan Kiovan yliopistosta piirustuksen opettajana. Panteleimon Kuliš, Mykola Kostomarov ja Mykola Hulak ja eräät muut perustivat Kiovassa salaisen Kyrilloksen ja Metodioksen slaavilaisen seuran. Panslavistisen ja keisarin vastaisen seuran tavoitteena oli luoda slaavilainen tasavaltainen liittovaltio, jossa Ukraina muodostaisi yhden osavaltion. Suunnitelma toteutui sittemmin Njeuvostoliittona.
ellauri257.html on line 137: Kun porukka jäi kiinni ize teossa, Ševtšenko sai erityisen ankaran tuomion. Hänet määrättiin palvelemaan armeijassa sotamiehenä määräämättömäksi ajaksi. Tuomion ankaruuteen vaikuttivat Ševtšenkon kirjoittamat keisarin vastaiset runot.
ellauri263.html on line 515: Helenan seuraavien vuosien liikkeistä ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta hänen tiedetään matkustelleen ympäri Eurooppaa muun muassa kreivitär Kiseljovan kanssa. Iskä lähetti sille viikkorahaa. 18-vuotiaan naisen karkaaminen aviomieheltään yksin Eurooppaan oli 1800-luvun puolivälissä hyvin erikoinen tapaus, ja se aiheutti skandaalin Venäjän seurapiireissä. Myös huhut alkoivat kiertää. Erään huhun mukaan hän olisi ollut aikansa kuuluisan oopperalaulajan ja Pasta Carbonaroihin kuuluneen Agardi Metrovichin rakastajatar (muiden rakastajien ohella) tai kaksiavioinen vaimo, ja hänellä olisi ollut ainakin yksi avioton lapsi. Lapsen isäksi mainittiin muiden muassa Venäjän keisarinnan serkku, ruhtinas Emile von Sayn "Ludi" Wittgenstein. Blavatskyn kerrottiin ansaitsevan elantonsa toisinaan Pariisin puolimaailmassa, toisinaan ratsastamalla turkkilaisessa sirkuksessa, hämärissä liiketoimissa, meediona tai antamalla pianokonsertteja Lontoossa. Siellä se luki Bulwer-Lyttonin tekeleen Pompejin loppuajoista ja innostui siitä Isixestä. Bulwer-Lytton tunnetaan parhaiten Snoopysta.
ellauri267.html on line 1318: Näytelmä sijoittuu Pohjois-Afrikkaan, jossa Portugalin kuningas Don Sebastian ja hänen liittolaisensa on voitettu ja vangittu maureita vastaan käydyn sodan jälkeen. Sebastianin tärkein halu on mennä naimisiin rakastamansa naisen kanssa, Almeyda, Barbaryn kristitty kuningatar, jota myös pidetään vankina. Tämän hän onnistuu tekemään sen jälkeen, kun keisari Muley-Moluch on antanut hänelle jonkin verran vapautta, jotta Sebastian voi yrittää voittaa Almeydan käden keisarille. Sebastian ja Almeyda pakenevat keisarin kostoa avioliitostaan, koska hänet tapetaan kapinassa, mutta he eivät pakene kohtaloa. Viimeisessä näytöksessä he oppivat vanhalta neuvonantajalta Alvarezilta, joka on juuri vapautettu vankeudesta, että he ovat velipuoli ja sisar, joilla on ollut sama isä. Heidän suhteensa insestisyys, vaikka se olikin tietämätöntä, pakottaa heidät eroamaan ja vetäytymään erillisiin uskonnollisiin taloihin.
ellauri267.html on line 1320: Maurit kuvataan koko näytelmän ajan ryhmittymien repiminä ääliöinä, ja suurin uhka on keisarin suosikin Benducarin pyrkimys kaataa hänet valtaistuimelta, näennäisesti keisarin veljen Muley-Zeydanin hyväksi, mutta todellisuudessa itselleen. Tässä yrityksessä hän ottaa mukaan väestön uskonnollisen johtajan Mufti Abdallan ja Thoraxin, kristityn, joka on kääntynyt Sebastiania vastaan ja liittynyt maureihin. Borax liittyy myöhemmin Sebastianiin keisarin kaatumisen jälkeen voittaakseen kansannousun ja palauttaakseen arvokkaat johtajat paikoilleen. Koominen osajuoni sisältää kristityn vangin Don Antonion pyrkimykset paeta muftin kotitaloudesta tyttärensä Morayman ja hänen aarteensa kanssa samalla tavalla kuin Lorenzo ja Jessica pakenevat Shylockista Shakespearen Venetsian kauppiaassa (pr. 1604).
ellauri275.html on line 99: Eniten venäläisten reformeista ja rahakorvauxista hyötyivät prinssitason maanomistajat kuten just nää Tsavtsavadset. joilla oli yli 1000 sielua per pää. Suurin osa isännistä oli pienomistajia joilla oli alle 20 sielua. Orjien vapautuxessa maa jäi maanomistajille ja vapautetut orjat sai "neuvotella" siitä uudet "sopparit". Jos ne ei miellyttäneet sai lähtee menee. Bloody peasants sai lunastaa porholta maatilkkunsa jos niillä oli rahaa. Käytännössä ne joutuivat ottamaan lainaa maapankista jota ne ei ikinä pystyneet maxamaan. Tää velkaorjuus jatkui vuoteen 1912 saakka. Ainoa tulos oli että bloody peasantit köyhtyivät entisestään ja niiden maapläntit pienenivät puoleen. Vauraat venäläistyneet aateliset saivat sevverran tukia etteivät rettelöineet, vaikka niiden isät oli vielä vannoneet listivänsä ryssän keisarin. Ketkään ei olleet tyytyväisiä ryssien uudelleenjärjestelyihin, ja siemenet oli kylvetty stalinismin nousulle.
ellauri276.html on line 87: Virzhavadzen prinssi Garmivan (tavallinen tavadi, ei sentään mtavari eli duke) Pietarissa vuonna 1786 syntynyt poika sai nimekseen Aleksanteri. Keisarinna Katariinasta tuli hänen kummitätinsä. Suostuminen vauvan kummitädiksi oli poikkeuksellinen merkki huomiosta, jonka keisarinna antoi Georgian ministerille hänen erityisistä ansioistaan: prinssi Garsevan allekirjoitti vuonna 1783 Georgievskissa ns. ystävyyden traktaatin, jonka mukaan Kaiketi- Kartlin valtakunta hyväksyi Venäjän protektoraatin.
ellauri284.html on line 736: Hänestä tuli Pyhän Johanneksen ritarikunnan armon ritari 11. maaliskuuta 1901 ja sitten tuon ritarikunnan ritari 3. heinäkuuta 1901. Hänelle myönnettiin myös Saksan Mustan Kotkan ritarikunta keisarin vierailuaikana Yhdistyneissä kansakunnissa helmikuussa 1901. Hän oli 26. kesäkuuta 1902 julkaistussa vuoden 1902 kruunajaisten kunniamerkkiluettelossa ja sai kunniamerkin kuningas Edward VII :lta noin klo puoli Buckinghamin palatsi 8. elokuuta 1902. Täti antoi hänelle vielä tuokkosellisen mansikoita ja setä viiden pennyn rahan.
ellauri288.html on line 445: 13-vuotias. Meillä ei ollut paljon kirjoja kotona: pommituksen aikana melkein kaikki paloi. Mutta äitini ja isoisäni ostivat jotain, enimmäkseen kirjoja ranskaksi ja venäjäksi - nuoruudessaan äitini asui useita vuosia Pariisissa ja työskenteli sitten ranskan opettajana. Mutta hän tiesi venäjää lapsuudesta lähtien, kuten melkein kaikki ihmiset hänen sukupolvensa, jotka saivat koulutuksensa kokonaan tai osittain venäjäksi. Siten hänen hyllyllään olivat Pushkinin, Lermontovin, Tšehovin niteet. Eräänä iltana luultavasti yksinkertaisesti siksi, ettei minulla ollut mitään tekemistä, otin Lermontovin valittuja runoja ja aloin selata sitä. Yhtäkkiä tajusin, että ymmärsin enemmän tai vähemmän lukemani. Ja sitten törmäsin runoon "Limalaiva". Luin sen ja lopetin melkein kyyneleet silmissä. Ei niinkään sympatiasta keisarin haamua kohtaan, vaan odottamattomasta tapaamisesta hengen kanssa, runouden voimalla. Tuo koira, runous, hän haukkasi minua, ja jokin minussa muuttui peruuttamattomasti. Siitä lähtien Illalla minusta tuli ensin innokas runon lukija ja sitten yritin säveltää jotain itse. Useiden vuosien ajan luin lähes yksinomaan venäläistä runoutta ja klassista proosaa.
ellauri315.html on line 263: Saska ei pitänyt Rasputinistä. Kerenskin mukaan Rasputin oli terrorisoinut keisarinnaa uhkaamalla palata kotikyläänsä. Aateliston jäsenet murhasivat Rasputinin joulukuussa 1916 hautaamalla hänet huusin taaxe keisarillisen asuinpaikan lähelle.
ellauri317.html on line 137: Todellakin, Kotliarevskin Eneida on voimakas ukrainalaisen alkoholisti-identiteetin julistus ja moukkamaisen kasakkakulttuurin vahvistus aikana, jolloin niitä tukahdutettiin yhä enemmän. Tekemällä ukrainalaisia kasakkoja sekä troijalaisista että latinalaisista, Kotliarevski arvostaa kauniisti ja ikuistaa Ukrainan tavat, perinteet ja elämäntavat, aivan kuten keisarin tukema ja pakotettu venäläistäminen uhkasi näitä. Eneidassa sekä jumalat että kuolevaiset herkuttelevat sianlihalla (Ukrainan suosikkivälipala tähän päivään asti, salo) ja borssilla, juovat horilkaa (ukrainalaista vodkaa), pukeutuvat kuntushiin, kozhukheihin ja shushuneihin (perinteinen kasakkapuku), leikkelivät banderaa (ukrainalainen luuttu) ja tanssi goriltsaa ja sanzharivkaa.
ellauri317.html on line 147: Lähihistorian brutaalit seuraukset (eli Hetmanaatin asteittainen tuhoutuminen ja liittäminen vuosina 1762–1785) eivät kuitenkaan ole missään selvempiä kuin alamaailmassa, jota käytetään, kuten usein, pohtimaan todellisen maailman tapahtumia ja poliisin nykymoraali. Ensimmäiset ja pahimmat syntiset, joita Aeneas kohtaa ylittäessään Styxin varsinaisessa helvetissä, ovat julmat (venäläiset) maanomistajat, jotka olivat pahoinpidelleet maaorjiaan heidän elinaikanaan (3.70–1). Jos ajatellaan, että massa-"enserfment" Aiemmin suurelta osin vapaa ukrainalainen talonpoika perustettiin suoraan keisarin asetuksella vuonna 1783 Hetmanaatin liittämisen jälkeen, jolloin Venäjän määräämään maaorjuusjärjestelmään sisältyvien väärinkäytösten tuomitseminen on niin lähellä kuin Kotliarevski koskaan pääsee kritisoimaan Venäjän vallan sortoa Ukrainassa ja Putinin inhaa hyökkäyssotaa.
ellauri317.html on line 213: Puolan kuningaskunta (puol. Królestwo Polskie, ven. ца́рство По́льское, Tsarstvo Polskoje), epävirallisesti Kongressi-Puola (puol. Królestwo Kongresowe, ven. Конгрессовая Польша, Kongressovaya Pol’sha), oli Wienin kongressissa vuonna 1815 Napoleonin sotien päätteeksi perustettu Venäjän keisarin alainen epäitsenäinen valtiomuodostelma vuosina 1814–1915. Tämä kuningaskunta on Puolan kaikkiaan viidestä historiallisesta kuningaskunnasta järjestyksessä toinen. Näistä kuningaskunnista tämä on toinen epäitsenäinen. Puolan kuningaskunnalla oli vuoden 1831 kapinaan saakka Suomen suuriruhtinaskuntaa vahvempi autonomia, koska maalla oli säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät sekä oma armeija.
ellauri317.html on line 746: "Nyt kun rehevät ja vauras vuodet olivat tulleet Venäjälle, viimeinen asia, mitä hän tarvitsi, oli sota; heidän olisi pitänyt juuri pitää Requiem-messu arkkiherttua Franz Ferdinandille, jonka jälkeen kolmen Saksan, Itävallan ja Venäjän keisarin olisi pitänyt juoda lasillinen vodkaa herätyskellossa ja unohtaa koko tapaus."
ellauri317.html on line 751: Syksyllä 1916 Venäjä oli ollut sodassa keskusvaltojen – Saksan, Itävalta-Unkarin ja Ottomaanien valtakunnan (nykyisen Turkin) kanssa – yli kaksi vuotta. Niiden 20 vuoden aikana, jotka hän oli ollut valtaistuimella ennen ensimmäistä maailmansotaa, Nikolai II oli kohdannut paineita uudistaa absoluuttista monarkiaa, jonka hän peri isältään Aleksanteri III:lta vuonna 1894. Hänen virkaanastumisen aikaan 26 v. vanha tsaari näytti omaksuvan edistystä ja nykyaikaa. Hän myönsi Paris Pathé -yhtiölle luvan kuvata hänen vuoden 1896 kruunajaiskulkueensa ja hänen myöhempiä valtiovierailujaan Euroopan johtajien luo vaimonsa keisarinna Alexandran ja tyttärensä Olgan kanssa, ja niistä tuli ensimmäinen uutisvideokameroilla dokumentoitu kuninkaallinen kiertue. Koko hallituskautensa ajan Nicholas osoitti huolta imagostaan kotona hyödyntäessään 1900-luvun alun nousevaa joukkomediaa. Hyvä mies, moderni trendipetteri!
ellauri317.html on line 780: Nikolai ja hänen vaimonsa keisarinna Alexandra, jotka jäivät Aleksanterin palatsiin aivan Pietarin ulkopuolella viiden lapsensa kanssa, aliarvioivat edelleen tyytymättömyyden vakavuutta. Alexandra suhtautui hylkäävästi mielenosoittajiin ja kirjoitti Nicholasille armeijan päämajaan: "Kaupungissa olevat rivit ja lakot ovat enemmän kuin provosoivia... Se on huligaaniliike, nuoret pojat ja tytöt juoksevat ympäriinsä ja huutavat, ettei heillä ole leipää, vain kiihottaakseen - sitten työmiehet estävät muita tekemästä työtä – jos olisi hyvin kylmä, he luultavasti pysyisivät sisällä. Mutta tämä kaikki menee ohi ja hiljenee – jos duuma vain käyttäytyisi itse – pahimpia puheita ei paineta."
ellauri327.html on line 273: Järvenpääläinen taidekoti on aiivan hirvee hökkeli jossa makuuhuoneet on ahtaita kopperoita "jotta yhteisille alueille riittää tilaa". Sehän on pahempi kuin maja! "Niin hyvä että ahistaa" huokaa akuankkamainen izetehty taideämmä. Tääkö muka on Suomen kaunein koti? 116 neliön koirankoppi. Jo on aikoihin eletty. O tempora o mores. Kattokin kuin rauhixen autotallissa ja ikkunat heitelty sinne tänne kuin huolimattoman halot liiterin perälle. Mullakin on Rauhixessa liiteri siistimpi kuin tää. Tää on ruma kuin rengin räkä räystäällä. Muumiko on ollut kirvesmiehenä? Mikä on toi musta hyyskä talon takana? Onxe käymälä? Vai Guggenheimin ladon pienoismalli? On vittu taas keisarin uudet vaatteet tyhjällä narulla.
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri333.html on line 115: Asooka on japsukieltä ja tarkoittaa "aijaa, vai niin?" Ashokan olemassaolo historiallisena keisarina oli melkein unohdettu, mutta brahmi-kirjoituksella kirjoitettujen lähteiden purkamisen jälkeen 1800-luvulla Ashokalla on maine yhtenä suurimmista Intian keisareista. Modernin Intian tasavallan tunnus on muunnelma Ashokan leijonapääkaupungista. Ashokan pyörä, Ashoka Chakra, on otettu Intian kansallislipun keskelle.
ellauri345.html on line 640: Saksan liittovaltion olisivat kuuluneet muut Saksan valtiot paitsi Itävalta, mikä merkitsi niin sanotun piensaksalaisen vaihtoehdon (kleindeutsche Lösung) valitsemista. Kansalliskokous tarjosi huhtikuussa 1849 Saksan keisarin kruunua Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV:lle, mutta tämä kieltäytyi siitä.
ellauri345.html on line 642: Fredrik Vilhelm kieltäytyi vastaanottamasta keisarin kruunua vedoten siihen, että hänen asemansa kuninkaana tuli ylhäältä. Konservatiivina hän ei halunnut vastaanottaa kruunua joltain kämäseltä vaaleilla valitulta kansalliskokoukselta eikä myöskään hyväksyä Frankfurtin perustuslakia. Tynkäparlamentti yritti epätoivoisesti puolustaa aiemmin hyväksytyn perustuslain voimassaoloa edes eteläisen Saksan alueella, kunnes Württembergin armeija hajotti sen 18. kesäkuuta. Saksan vallankumous päättyi samoihin aikoihin Badenin sotilaskapinan kukistamiseen.
ellauri351.html on line 547: Vuonna 690 Wu Zhou interregnum (690–705) keisarinna Wu Zetian julisti itsensä tulevan Buddha Maitreyan inkarnaatioksi ja teki Luoyangista "pyhän pääkaupungin". Vuonna 693 hän korvasi tilapäisesti opetussuunnitelman pakollisen Dao De Jingin omilla virkamiehille tarkoitetuilla säännöillä.
ellauri351.html on line 730: Jöns oli lukenut pyhästä Yrjänästä, mullakin saattaa olla siitä jotain paasausta. Yrjänä oli paavin tai keisarin henkivartija, mutta otti lopputilin ja lähti Tel Aviviin asumaan yxiössä. Jossain Mahgrebissa sen sanotaan pelastaneen damselin distressistä seivästämällä jonkun matelijanaivon ahraimella (se oli sen mieliase, koska se oli poikasena pyydystellyt kaloja rantavesistä jossain Jordanian rajalla). Näin siis Jöns. Ykä on Gruusian ja Englannin suojeluspyhimys ja Venäjän korkein sotilasprenikka. Ristiretken aikana joku väitti nähneensä pyhän Yrjänän muurin harjalla. Kohta kaiki muutkin muistivat että siellähän se kuppelehti. Tällänen generatiivinen muisti on myös Seija-paralla. Se muistaa aivan selvästi tapahtumattomia seikkoja. Ize muistan liian vähän, muisti on lähinnä Rantanplan-tasoa, mutta Seija korjaa vahingon.
ellauri353.html on line 480: Volynia on Puolan, Valko-Venäjän ja Ukrainan rajalla. Se oli osa Pale of Settlementtiä. Venäjän juutalaisten asuinalue (ven. черта оседлости, tšerta osedlosti; jidd. דער תּחום-המושבֿ, der tkhum-ha-moyshəv; hepr. תְּחוּם הַמּוֹשָב, tḥùm ha-mosháv) oli Venäjän keisarikunnan länsiosissa vuosien 1791–1917 välillä sijainnut suuri alue, jolla keisarikunnan juutalaiset alamaiset saivat asua. Alueen rajasi keisarinna Katariina Suuri Puola-Liettualle kuuluneiden alueiden siirryttyä Puolan jaoissa Venäjälle vuonna 1772. Laajimmillaan alue sijaitsi nykyisten Liettuan, Latvian, Valko-Venäjän, Ukrainan, Moldovan, Länsi-Venäjän ja Itä-Puolan alueilla, ja siihen kuuluivat sen ajan suurista juutalaiskaupungeista muun muassa Vilna, Minsk ja Odessa. Kiova, Jalta ja muutama muu alueen suurista kaupungeista olivat kuitenkin juutalaisilta yhä suljettuja. Alue lakkautettiin virallisesti vuonna 1917 lokakuun vallankumouksen myötä. Porukoista iso osa päätyi jenkkeihin, niin Odessan pulskeat kuin Galizian lommoposkiset.
ellauri368.html on line 172: Jumalakeisarin (Rooman?) kukistumisen jälkeen maahanmuuttajat ja ankara nälänhätä vanhassa maailmassa saavat biljoonat ihmiset lähtemään tuntemattoman länsiavaruuden vapauteen ja leviämään ympäri maailmankaikkeutta. Tätä diasporaa kutsutaan myöhemmin diasporaxi, ja yhdistettynä Isr- korjaan Atreides-jälkeläisten ennennäkemätöntä julmuutta ennakoivalle näkemykselle, se varmistaa, että ihmiskunta on ikuisesti paennut täydellisen sukupuuttoon liittyvän uhan uhalta.
ellauri374.html on line 549: Jemeljan Ivanovitš Pugatšov (Емельян Иванович Пугачёв) (s. 1740 tai 1742, teloitettiin 1775) oli venäläinen kasakkasoturi ja sittemmin kapinajohtaja ja kruununtavoittelija keisarinna Katariina II:n aikana. Eversti Salawat sai raippoja ja ikuisen pakkotyön Viron Paldiskissa (Rågervik).
ellauri383.html on line 213: Itä-Rooman valtakunnassa keisarin piti olla fyysisesti täydellinen, koska se heijastaa ortodoksisia näkemyksiä Jumalasta tuolloin. Tuohon aikaan Jumalalla oli aivan jumalattoman iso kyrpä ja mittaamattoman vetoisat kassit. Tämän seurauksena keisarin kilpailijoiden silpominen oli yleistä, ja vaikka tyypillinen menetelmä oli sokeuttaminen, kastraatio ei myöskään ollut harvinaista.
xxx/ellauri056.html on line 112: Punavuoren keisarinnan Johannes muistuttaa hieman Reijo Mäen Jussi Varesta, ainakin alkoholinkäytön ja kesken jääneiden lainopintojen suhteen. Myös Johannesta vaivaa usein täydellinen muistinmenetys kostean illan jälkeen. Johannes on myös varsin heikko kauniiden naisten suhteen, ovatpa sitten kyseessä säätyläisperheitten tyttäret tai Helsingin huonomaineisten kaupunginosien maksulliset naiset. Aamulla roikkuu veltto muna sepaluxesta kuin Miehen tien maalaispojalla eikä muista mitään. Filmi poikki. Ilkeettää.
xxx/ellauri056.html on line 538: Kantin hauta tuhoutui pommituksessa 1945. Luut lensi taivaalle. Kantin mukaan nimetyn yliopiston edessä seisovan uuden Kantin patsaan lahjoittivat saksalaiset vuonna 1991. Patsas töhrittiin loppuvuodesta 2018. Se liittyi Kantia vastaan käytyyn kampanjaan, sillä kansallismieliset (lue ryssät) eivät halunneet kaupungin lentokenttää nimettäväksi Kantin mukaan, vaikka kansanäänestyksessä hän oli suosikki. Kenttä nimettiin Venäjän keisarinnan Elisabetin mukaan.
xxx/ellauri120.html on line 55: Lauri sai määräyksen viedä Rooman seurakunnan omaisuuden keisarille. Hän jakoi varat kuitenkin köyhille ja vei heidät keisarin eteen sanoen, että he ovat kirkon oikea aarre. Lauria piinattiin ensin ruoskilla ja asetettiin sitten halsterin tapaiselle rautalankaverkolle poltettavaksi. Hänen kerrotaan pysyneen lujana ja tyynenä keskellä tuskiaan, jopa pilkanneen pyöveleitään pyytämällä, että nämä kääntäisivät hänet toiselle kyljelleen, jotta sekin puoli paistuisi.
xxx/ellauri139.html on line 866: Millimolli jolla oli izelläänkin varoja rakasti eleganttia ja vähän ylellistäkin elämää. Jean-Baptiste Sanson de Pongerville sanoi eze muutti keisarin rahalahjat pikaisesti lyxihevosiin, vaunuihin ja upeisiin huonekaluihin. Sen horjuva terveys ärkkyi maailmallisessa sutinassa ja tunteilussa jota vaati salarakkaudet. Loistavasta seurapiiristä se löysi vakavan kiintymyxen, mutta siihen liittyvä käsi oli kielletty ajosuunta, isä sanoi eze mieluummin näkee tyttärensä kuolleena kuin kynäilijän vaimona. Neitonen kuolikin Millimollin ja Millimolli hyvin surullisena piiloutui Ville-d'Avrayhen missä se sävelsi 2 kokoelmaa valitusvirsiä nimillä Soutukahdexikot ja Aloituskymmeniköt. Et hyväxi kääntyi tämäkin takaisku.
xxx/ellauri173.html on line 329: Ewaldilla ei ollut vanhempia, mutta hyviä käytössä kuluneita apulaisia. Päärinä sen piti osallistua Intian keisarinnan kemuihin, se oli siis Viktoria, ja vuosi 1877. Ranskixet olivat jo saaneet päihin Preussilta.
xxx/ellauri173.html on line 747: "Kuinka hän voi olla, kun hän on typerys! Ihminen on hyvä vain, kun on tyhmä, sanoo lordi Ewald. - Vai niin ! Olisi edes rikollinen, ilkeä, tumma, Rooman keisarinna, niin olisin ymmärtänyt hänet! ja tuhat kertaa suosikki! Mutta ei siinä kaikki että hän ei ole hyvä, hänellä ei ole sitä villiä ruokahalua, joka syntyy voimakkaasta ylpeydestä. Hyvä ! sinä sanot? Hänessä ei ole jälkeäkään siitä ylivoimaisuudesta joka muuttaa rumuuden ja levittää lumottua balsamiaan jokaiseen haavaan! Pyh, hän ei ole edes kunnolla paha!
xxx/ellauri230.html on line 219: Tämä Agvan Dordzhi oli yhteisiä tuttaviamme. Hän oli pitkät ajat oleskellut Tiibetissä, Lhassassa, ja mikäli oikein muistan ollut siellä oikein Tiibetin rahaministerinä. Hän oli virkamatkoillaan kulkenut laajalti Aasiassa, käynyt usein mm. Etu- ja Taka-Intiassakin niiden budhalaisia luostareita katselemassa. Erään matkan hän oli tehnyt Venäjän keisarin Nikolai II:n luokse. Vaikka tämä hänen matkansa olikin kokonaan epäpoliittinen, oli sillä suuret poliittiset seuraukset, jotka eivät suinkaan olleet suotuisat hänen maalleen, Tiibetille. Hän oli nimittäin käynyt Venäjän hovissa selostamassa niitä vaikeuksia, joita hänen heimolaisensa burjaatit ja kalmukit saivat varsinkin uskontonsa harjoittamisen suhteen kokea Venäjän rajojen sisäpuolella, ja oli retkensä Pietariin tehnyt saadakseen uskonveljilleen Venäjällä tunnustetun aseman suvaittuna uskonlahkona. Mutta tämä hänen matkansa koitui Tiibetille onnettomuudeksi. Englantilaiset, saadessaan matkan tietoonsa, tulkitsivat sen tarkoituksen toisin. He otaksuivat, että Agvan Dordzhi, joka Venäjän keisarille oli lahjoina tuonut joukon harvinaisia kalleuksia ja tiibettiläisiä koruja, oli Pietarissa tavoittelemassa Venäjän suosiota tai sopimassa sen yli ulottamisesta Tibetin. Vaikka ize asiassa Agvan-parka ei saanut zaarilta vaivoistaan vastineexi muuta kuin kämäsen taskukellon!
xxx/ellauri230.html on line 601: Kojiki (jap. 古事記, suom. Vanhojen asioiden kronikka) on yksi vanhimmista säilyneistä japanilaisista kirjoista ja vanhin tunnettu japanilainen historiateos. Se on valmistunut vuonna 712 ja siinä kerrotaan Japanin historia maailman luomisesta keisarinna Suikon hallituskauteen 600-luvun alussa. Moottoriturpa julkaisi 44-osaisen tutkimuksen Kojikista nimeltä Kojiki-den. Runot sillä oli lyhyempiä, kuten tämä Kustun suomentama:
xxx/ellauri233.html on line 78: Etymology:Tycoon. Edit. "Tycoon" tulee japanilaisesta Taikunista (大君?), joka tarkoittaa "suurta prinssiä/paronia" ja on shogunille annettu titteli. Vuonna 1857 arvonimi, jonka ulkomaalaiset antoivat Japanin shogunille (jonka sanotaan käyttäneen hänen kannattajiaan puhuessaan ulkomaalaisille, yrittäessään välittää, että shogun oli tärkeämpi kuin keisari), japanilaisesta taikunista "suuri herra tai prinssi", kiinasta tai "suuri" + kiun "herra". Yksi sotilaskomentajien rivistä, jotka vuosina 1192–1867 olivat yleensä Japanin todellisia hallitsijoita, vaikkakin nimellisesti keisarin alaisia. Kenraali: Japanin armeijan ylipäällikön tai kenraalikapteenin arvonimi feodaalisen järjestelmän jatkuessa kyseisessä maassa. Arvonimi, jonka Mikado alun perin myönsi Japanin itäisten maakuntien sotilaskuvernöörille. Vallan asteittaisella anastamisella shoguneista (ulkomaalaiset tuntevat tycooneina) tuli lopulta virtuaalisia hallitsijoita. "Tycoon" on tullut tarkoittamaan "varakasta ja voimakasta liikemiestä".
xxx/ellauri233.html on line 81: 1850- ja 1860-luvuilla shogunaattia painostettiin ankarasti sekä ulkomailta että ulkomailta. Silloin eri ryhmät, jotka olivat vihaisia shogunaatille eri Euroopan maille tehdyistä myönnytyksistä, löysivät keisarin hahmosta liittolaisen, jonka kautta he saattoivat karkottaa Tokugawan shogunaatin vallasta. Tämän liikkeen mottona oli Sonnō jōi (尊王攘夷, "Kunnioita keisaria, karkoita barbaarit"), ja lopulta he onnistuivat vuonna 1868, kun keisarillinen valta palautettiin vuosisatojen maan poliittisen elämän varjossa.
xxx/ellauri233.html on line 305: Adamsille annettiin anteliaasti tuloja: "Palveluista, joita olen tehnyt ja teen päivittäin, keisarin palveluksessa ollessani keisari on antanut minulle elantoni" ( Kirjeet ). Hänelle myönnettiin lääni Hemissä (Jpn: 逸見) nykyisen Yokosukan kaupungin rajojen sisällä "kahdeksankymmenen tai yhdeksänkymmenen peltomiehen kanssa, jotka ovat minun orjiani tai palvelijoitani" ( Kirjeet ). Hänen omaisuuden arvo oli 250 kokua (riisin maan vuositulon mitta, jossa yksi koku määriteltiin riisimääräksi, joka riittää yhden ihmisen ruokkimiseen vuodeksi). Lopulta hän kirjoitti "Jumala on huolehtinut minusta ihan kivasti suuren kurjuudeni jälkeen" ( Kirjeet ), millä hän tarkoitti katastrofien aiheuttamaa matkaa, joka oli alun perin tuonut hänet Japaniin.
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri239.html on line 106: Wu wei (kiinaksi: 無為; pinyin: wúwéi) on muinainen kiinalainen käsite, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "unteluus", "hervakkuus","tyhjäntoimittaminen", tai "löröä, älä tee". Wu wei nousi kevään ja syksyn aikoihin kungfutselaisuudesta tärkeäksi käsitteeksi Kiinan valtiotaidossa ja taolaisuudessa. Sitä käytettiin yleisimmin viittaamaan ihanteelliseen hallintomuotoon, johon kuului keisarin ponneton käyttäytyminen. Se kuvaa ristiriitaisen henkilökohtaisen harmonian, vapaasti virzaavan spontaanisuuden ja laissez-fairen tilaa, ja se tarkoittaa yleensä myös asianmukaisemmin hengen tai mielen tilaa, jossa kungfutselaisuus on sopusoinnussa sovinnaisen kauppiasmoraalin kanssa.
xxx/ellauri292.html on line 513: Teidän täytyy sitten, kuten sanoin, pitää hänen tekemiensä ihmeiden sarjaa toteutettuina demonien palvelutyön kautta; sillä tytön elvyttämisessä on luovuttava kaikesta ihmeen luonteisesta, jos hän todella eli koko ajan ja kantoi edelleen elintärkeää kipinää, kuten kirjoittaja sanoo, ja jos höyry nousi hänen kasvoilleen. Sillä on mahdotonta, kuten sanoin aiemmin, että tällainen ihme olisi ohitettu hiljaisuudessa itse Roomassa, jos se tapahtui suvereenin pomon keisarin ollessa ihan hollilla.
xxx/ellauri292.html on line 517: Sit vielä hän puhui Domitianuksesta, seuraavan lausunnon, kun hän sanoo "kuten Vespasianus teki sinusta keisarin, niin Minä tein hänet." Voi taivas, mikä röyhkeys! Kukaan tavallinen ihminen, eikä myöskään mikään todellinen filosofi, joka ylittää muun ihmiskunnan, ei pystyisi antautumaan sellaiseen räjähdysvoimaiseen pommitukseen altistamatta itseään järkevien ihmisten silmissä syytteeseen hulluudesta.
xxx/ellauri293.html on line 658: Aika, josta tämä teos saa erityistä tietoa, on jaettu kuuteen ajanjaksoon, joista toiseen, 80-120 jKr., sisältyy "Ihmeiden aika", jonka historia tulee olemaan spiritualisteja kiinnostava keinona. vertaamalla aikamme näkymättömien älykkyyden ilmenemismuotoja samankaltaisiin tapahtumiin välittömästi kristinuskon käyttöönoton jälkeen. Apollonius Tyanaeus oli tuon ajanjakson merkittävin henkilö, ja hän näki tusinan Rooman keisarin hallituskauden. Ennen syntymäänsä Proteus, Egyptiläinen jumala ilmestyi äidilleen ja ilmoitti, että hänen oli määrä inkarnoitua tulevaan lapseen. Hiän meni unessa annettujen ohjeiden mukaan niitylle keräämään kukkia. Siellä ollessaan joutsenparvi muodosti kuoron ympärille ja lauloivat yhteen ääneen taputtaen siipiään.Heidän kihloissaan ja hellävaraisen sefiirin puhaltaessa ilmaa syntyi Apollonius. Mieleen juolahtaa Yeazin runo britti jouzenesta Irlannin Ledan pukilla.
xxx/ellauri295.html on line 123: "Kexikääpä jotain syytteitä jotka voisin lähettää Roomaan saatteena suvereenisti! Sillä ei ole mitään järkeä lähettää vankia keisarin luo täsmentämättä häntä vastaan asetettuja syytteitä!"
xxx/ellauri298.html on line 549: BPM-vammat 2. Lyhyt istukka tai sen puuttuminen. Esiintyy keisarinleikkauksen tai nopean synnytyksen aikana. Ihminen kehittää kärsimättömyyttä, kyvyttömyyttä nähdä asiat läpi ja taistella - kaikki ongelmat on ratkaistava nopeasti ja ilman vaivaa. Tällaisilla ihmisillä on taipumus nopeasti luovuttaa ja periksi, jos se ei onnistu ensimmäisellä yrittämällä. On otettava mallia isiltä, sekin onnistui vasta kovan yrityxen kautta, penixen lipsahdettua poies pillusta useita kertoja.
xxx/ellauri306.html on line 456: Hunneista tuli roomalaisten leegosotilaita ja Attilasta Itä-Rooman keisarin Theodosiuxen kokki. Nestorius, Konstantinopolin patriarkka, pahoitteli tilannetta. Hunnien länsisiivellä oli heruleita, meidän esi-isiä.
xxx/ellauri306.html on line 474: Seuraavana päivänä, kun suuri osa aamusta oli kulunut, kuninkaalliset palvelijat epäilivät sairastamista ja murtautuivat suuren kohun jälkeen ovet sisään. Sieltä he löysivät Attilan kuoleman verenvuodon seurauksena, ilman haavoja, ja tytön, jonka kasvot alaspäin itkivät verhonsa alla. Sitten, kuten tuolle rodulle on tapana, repäisivät hiuksensa pois päästään ja tekivät heidän kasvonsa kauhistuksiksi syvin haavoin, jotta kuuluisaa soturia voitaisiin surettaa, ei naisellisen itkujen ja kyynelten, vaan ihmisten veren kautta. Lisäksi Attilan kuoleman yhteydessä tapahtui ihmeellinen asia. Sillä unessa joku jumala seisoi itä-Rooman keisarin Marcianuxen rinnalla, kun tämä oli huolestunut raivokkaasta vihollisestaan, ja näytti hänelle Attilan jousen, joka oli murtunut samana yönä, ikään kuin vihjatakseen hunnirodun olleen velkaa paljon tuolle aseelle. Tämän kertomuksen historioitsija Priscus sanoo hyväksyvänsä totuudenmukaisexi ilman todisteita. Sillä Attilan pidettiin niin kauheana suurille valtakunnille, että kilpailijoiden jumalat ilmoittivat hänen kuolemastaan kilpaileville hallitsijoille erityisenä siunauksena.
xxx/ellauri306.html on line 490: Hunien kuningas Magyar Feher Bor, jonka laumat eri heimoista ja liittolaisista ovat lakaiseneet pontisilla (ei Aasian) aroilla ja molemmissa Rooman valtakunnissa, kuolee jättäen valtaistuimen kahdelle pojalle. Sotaan ja nälkäisiin verisiin kampanjoihin kyllästynyt Bleda haluaa asettua rauhassa Rooman liittolaiseksi, hänen veljensä Attila uskoo vain miekan voimaan. (Puppua.) Roomalainen kenraali Aethius, joka tuntee hunnit hyvin entisten panttivankien vaihdon seurauksena, ei onnistu saamaan todellista rauhaa, mutta ostaa horjuvan, lupaamalla kaksinkertaisen kunnianosoituksen. Heikon keisari Valentinianuksen hovi, joka muutti Roomasta pohjoiseen Ravennaan, jossa todellinen hallitsija on keisarinna-äiti Galla Placidia, barbaarikuninkaan leski, kieltäytyy ehdoista ja vangitsee Aethiuksen, joka edelleen kieltäytyy ottamasta vällyerää Valentinianuksen pyllynruman sisaren Honorian kanssa. Kunnianhimoinen prinsessa tarjoaa nyt kätensä ja valtakunnan myötäjäiset Attilalle, juuri sitä mitä Bleda toivoi. Rauhaa halveksien Attila murhaa suositun Bledan metsästyksen aikana (palturia) ja taivuttelee laumoja marssimaan hänen kanssaan valtakuntaan. Vaikka tietämätön, peloissaan Valentinian voi vain surra lemmikkigepardiaan, Galla Placidia kuntouttaa Aethiuksen johtamaan epätoivoista puolustusta, mutta hyvinsyöneet kuntonsa laiminlyöneet legioonat ilman vakavia linnoituksia eivät ole vertaa hunnilaumoille, jotka eivät pelkää mitään, paitsi ehkä että taivas putoaa heidän päällensä, mukanaan salaperäinen kristittyjen jumala, hänen poikansa sekä hänen maallinen edustajansa, paavi Leo, adjutantteinaan P. Pietari ja P. Paavali....— KGF Vissers
xxx/ellauri312.html on line 402: Mutta mixi Maarian työtakki on sininen? Fr Johnny Rotten SM, Daytonin yliopiston katolinen korkeakoulu, Marian Library-International Marian Research Instituten johtaja, kirjoitti: " Marian tummansininen vaippa, noin vuodelta 500 jKr., on peräisin bysantista ja on keisarinnan värinen." Sinistä käytetään myös kuukautissuojamainoxissa havainnevärinä. Lisäksi Numbers osoitti, että "leviittojen tulee 'levittää liitonarkin päälle kokonaan sininen kangas" (4:6). Ja edelleen: 'Ja näkyleipäpöydän päälle he levittävät sinisen kankaan' (4:7). Israelin lippukin on sininen.
xxx/ellauri319.html on line 284: Muistatteko, että eräs uskonnollinen ystäväni kertoi minulle uskovansa, että Shevchenko oli arvokas ja kaunis henkilö. Usko tekee ihmeitä - hän luo ihmisiä aaseista ja seeproista, joten hän voi myös tehdä Shevchenkosta kenties vapauden marttyyrin. Mutta terveen järjen pitäisi nähdä Shevchenko perseenä, tyhmänä ja roistona, ja lisäksi katkerana juomarina, vodkan rakastajana Khokhla-isänmaallisuuden vuoksi. Tämä Khokhla-radikaali kirjoitti kaksi paskvillia suvereenista keisarista – yhden suvereenista keisarista ja toisen suvereenista keisarinnasta … En ole lukenut näitä paskiileja, eikä kukaan tuntemani ole lukenut niitä (mikä muuten todistaa, että ne eivät ole ollenkaan pahoja, vaan vain litteitä ja tyhmiä), mutta olen varma, että keisarinnan pasquillin täytyy olla törkeän ruma jo mainitsemastani syystä. Shevchenko lähetettiin Kaukasiaan sotilaana. En sääli häntä, jos olisin hänen tuomarinsa, en tekisi vähempää. Minulla oli henkilökohtainen vihamielisyys tällaisia liberaaleja kohtaan. Yksi Khokhlan liberaaleista, tietty Kulish (sellaisen sian sukunimi!) julkaisi Pikku-Venäjän historian "Zirochkassa", joka tunnetaan myös nimellä ... Isimovin julkaisemassa lapsille tarkoitetussa lehdessä, jossa hän sanoi, että Pikku-Venäjän täytyy joko erota Venäjältä tai hukkuu... Tätä he tekevät nämä karjat, aivottomat liberaalit. Oi, rakastan niitä! Lampaathan ovat liberaaleja nyytien ja silakan kera nyytien nimissä... (jupisee venäjäxi)
xxx/ellauri354.html on line 283: Aivan poikkeuxellisenkin törtelössä Body of Proof jaxossa vlta 2013 Katella ("Katja") on ukrainalainen murhamies-rakastaja joka kääntyykin loppua kohti hyvixexi, ei se ollutkaan tappanut ukrainalaista ostovaimoa vaan pikemminkin pelastanut sen lapsen rumalla keisarinleikkauxella vainajatytön vazan läpi ja sukkelasti nimennyt sikiön omatoimisesti "Katjaxi". Vixikästä tässä on että vaikka kaikkea venäläiselta haiskahtavaakin vielä kavahdetaan Philadelphiassa, tässä jaxossa alkaa Ukrainan torakanhaju vähin erin hälvetä. Vuosi 2013 taisi olla toisen Krimin sodan vuosi. Jenkkipoliisitkin ihmettelevät kuinka tämmönen hyväsydäminen ammattitappaja on voinut ryhtyä nirhaamaan hyvixiä, vaikka 80-luvulla osallistui afganistanin sotaan ryssän puolella. Täh? Nyt ei oikein komputoi. Ketkä siis oli hyvixiä ja ketkä pahixia milloinkin? Taino, mitä vitun väliä oikeastaan. Viirusilmällä Meganilla ei tässä jaxossa ollut muuta tehtävää kuin vittuilla nenäkkäästi ukrainalaisen pääkonna naisen pojalle. So there! Hetkonen, jos veikko huitoi pyssyä jo 80-luvulla, sen piti olla vähintään viisikymppinen tässä jaxossa. Kaise olikin, tää sarja taitaa olla eräänlaista keski-iän sexiä. Megan ja Kate pinnistää näyttäxeen ihan samoilta kuin ukrainalaiset ostovaimokkeet, mutta näillä on auttamatta vähempi ryppyjä, vain 1 joka jalkovälissä.
76