ellauri020.html on line 464: Kun salaatit asetettiin tyttöremmin eteen, ne pysty nokkimaan vaan pari haarukallista. Palanutta Liisaa oli kadehdittu, nyt on vaikee pidätellä hymyä. Korjaan kyyneltä. Kaikki nää naiset oli veikanneet mustaa hevosta vasten vanhempien tahtoa (tai oli ize sellaisia, kuten Katrinka), ja saaneet jackpotin. It just goes to show. Ne jonka kaakit hävisi ei istu nyt Grenouillessa. Tää kai siis todistaa jotakin, piru tietää mitä. Liisan vanhemmat oli snobeja kun hyljexi wannabe lehtikeisaria, ite ne oli rikastuneet lihapakkaamosta Chicagossa 20-luvulla. Daisy tietää mitä sana snobi merkizee, tajuaa snobiuden suhteellisuusteorian. Snobi se on snobillakin, niinkuin herra herralla.
ellauri030.html on line 316: Epiktetos oli orja joskus keisariajalla, yhden varakkaan roomalaisen heräteostos (sitä sen nimi merkizee: lisähankinta, kaupanpäällinen), jonka se orjan viisasteluun kyllästyttyään pani kierrätyxeen. Heppu perusti hengenpitimixi stoalaisen izehoito-opiston. Se oli kampurajalka eikä osannut käsilläkään kirjottaa, mut sen oppilas Arrianos koosti sen systeemifilosofisista puheista käsikirjasen (Enkheiridion).
ellauri043.html on line 701: Antiokian, Efesoxen ja Alexandrian kaupungeissa on ryöstelty temppeleitä ja viety jumalien pazaita, pottuja ja kattiloita, keisaria naurattaa se kovasti.
ellauri054.html on line 534: Tapahtumapaikka ja aika: Italia 1220, tää nimittäin on Danten helvetistä ideoitu. Gelfit on paavin puolella ja gibelliinit peukuttaa keisaria, Sordello yhtenä.
ellauri096.html on line 893: Vuonna 1871 Saksan pikkuvaltiot yhdistyivät keisarikunnaksi, jota hallitsi Bonnin yliopistossa hankittua menstruaatioarpea kasvoissaan kantava Vilhelm I. Keisari uskoi vakaasti, että osakuntaelämä jätti arpia miehiin ja menstruaatioarvet tekivät näistä ”lujia ja urheita”, tai ainakin sööttejä. Hänen mielestään mensuurimeikkailun idea oli ymmärretty täysin väärin. Keisarista se oli nykyajan vastine keskiaikaisille hirttäjäisille ja antoi ”juuri sitä supervoimaa, jota yliopiston jälkeen elämässä tarvittiin”. Vilhelm uskoi myös löytävänsä armeijaansa kenraalit entisten "Seelenbruderiensa" joukosta. Keisarin järkytykseksi hänen arpiset kenraalinsa kuitenkin johtivat Saksan katkeraan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1918. Täh? Nyt lähti heittelehtimään. Vilhelm I (1797-1888) oli autuaasti kuollut ja kuopattu. Suuren sodan tappiokeisari oli 2 keisaria myöhempi Vilhelm II (1859–1941). On tässäkin historiasivusto. Samaa luokkaa kuin Tiede 2000-kuvasto.
ellauri206.html on line 213: Pasifistiksi kääntynyt 88-vuotias herra Kaneko kertoi Dawesille nuorena sotilaana tekemistään murhista, kidutuksista, raiskauksista ja lasten tappamisesta. Hän oli lähtenyt Kiinan rintamalle kunniasta unelmoiden. Japanilaissotilaat oli opetettu lausumaan kuoleman hetkellä kunniansa julki: ”Eläköön hänen majesteettinsa keisari!” Mutta kun Kaneko-sanin toverit kuolivat taisteluissa, kukaan ei ylistänyt keisaria: ”Kaikki huusivat äitii, äitii! Kaikki sanoivat niin. Ja se oli loppu.”
ellauri317.html on line 559: 15. huhtikuuta 1911 hänet määrättiin uudelleen Leib-guardin ratsuväkirykmenttiin. Leib-vartijat olivat Venäjän eliittijoukkoja, jotka oli määrätty suojelemaan keisaria. Hyvin hän siitäkin suoriutui.
ellauri372.html on line 345: Pompeius toivoi, että kuningas Ptolemaios, hänen entinen asiakkaansa, auttaisi häntä, mutta Egyptin kuningas pelkäsi loukata voittoisaa keisaria. Syyskuun 28. päivänä Pompeius kutsuttiin jättämään alukset ja tulemaan maihin Pelusiumissa. Kun hän valmistautui astumaan Egyptin maaperälle, Ptolemaioksen upseeri löi hänet petollisesti ja tappoi.
xxx/ellauri233.html on line 81: 1850- ja 1860-luvuilla shogunaattia painostettiin ankarasti sekä ulkomailta että ulkomailta. Silloin eri ryhmät, jotka olivat vihaisia ​​shogunaatille eri Euroopan maille tehdyistä myönnytyksistä, löysivät keisarin hahmosta liittolaisen, jonka kautta he saattoivat karkottaa Tokugawan shogunaatin vallasta. Tämän liikkeen mottona oli Sonnō jōi (尊王攘夷, "Kunnioita keisaria, karkoita barbaarit"), ja lopulta he onnistuivat vuonna 1868, kun keisarillinen valta palautettiin vuosisatojen maan poliittisen elämän varjossa.
xxx/ellauri255.html on line 182: Vuonna 1844 Bakunin muutti Brysselistä Pariisiin, jossa hän ensimmäistä kertaa tapasi Marxin ja Pierre-Joseph Proudhonin. Joulukuussa keisari Nikolai I otti Bakuninilta pois kaikki aatelisuuteen perustuvat etuoikeudet kuten wiixet, takavarikoi maat sekä määräsi elinikäiseen karkotukseen Siperiaan. Bakunin vastasi Nikolaille La Réforme -lehdessä julkaisemallaan pitkällä kirjeellä, jossa hän haukkui keisaria despootiksi, näytti fäkkiä, ja vaati Venäjälle ja Puolaan demokratiaa. Euroopan hullun vuoden 1848 aikana Bakunin matkusteli ihan hulluna eri puolilla Saksaa ja osallistui myös Ranskan toisen tasavallan väliaikaishallituksen sosialistien taloudelliseen tukemiseen. Berliinistä hän yritti päästä Preussin hallitsemaan Poznańiin, jossa oli juuri käynnissä puolalaisten kansannousu, mutta poliisi esti matkan. Tämän jälkeen Bakunin matkusti Leipzigin ja Wrocławin kautta Prahaan osallistuen kaupungissa pidettyyn ensimmäiseen panslavistiseen kongressiin. Kokouksen päätyttyä hän oli mukana kaupungissa puhjenneessa Itävallan keisarikunnan vastaisessa kansannousussa, joka kuitenkin tukahdutettiin väkivalloin. Syksyllä 1848 Bakunin julkaisi pamflettinsa L’Appel aux slaves, jossa hän kehotti slaavivallankumouksellisia yhdistämään voimansa Unkarin, Italian sekä Saksan vallankumouksellisten kanssa ja syöksemään vallasta Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Preussin kuningashuoneet.
xxx/ellauri255.html on line 195: 25. huhtikuuta vuonna 1863 Bakunin lähetti Tukholmasta kirjeen "suomalaisille isänmaanystäville", jossa hän kehotti suomalaisia järjestäytymään kaavailemansa salaisen vallankumouksellisen organisaation ja Puolan kansallisen hallituksen liittolaiseksi yhdessä Venäjän keisarikuntaa vastaan. Liittymisen vastineeksi, Bakunin oli vannonut tekevänsä kaikkensa mahdollistaakseen Suomen itsenäisyyden ja lupasi sen saavan liittyä mihin tahansa poliittiseen järjestelmään Suomi haluaisi. Paria kuukautta kirjeen päiväyksen jälkeen, J.V. Snellman julkaisi pitkän sanomalehtikirjoituksensa Sota vai rauha Suomelle, jossa hän Bakuninia mainitsematta, tuomitsee reaalipolitiikan hengessä kapinoinnin keisaria vastaan Suomen kohtalolle arvaamattomana hankkeena. Vittu ettää Snellman oli suuren luokan kusipää. Samaa kaliiperia kuin Anja Kauranen.
11