ellauri006.html on line 1745: Kun on konna niin täytyy olla konna loppuun saakka. Tappaa kaikki kaverit. Ei voi luottaa kehenkään. Kun ei ole ite kiltti, eli luotettava. Kai se kiltteys on sit just tätä, luotettavuutta. Sodassakin on pelisäännöt, kuka saa tappaa kenkä ja millä keinolla. Säännöllinen sotaväki tappaa siviileitä kiltisti, muistaa pyytää jälkikäteen anteeksi, terroristit tappaa ittensäkin tuhmasti.
ellauri012.html on line 289: Jos olisin voinut kuvitella että kirje, joka ei ollut tarkoitettu sulle, voisi joutua sun käsiisi, olisin ollut varovaisempi enkä pannut siihen mitään mikä olisi voinut herättää sussa menneiden vastoinkäymistemme muistot. Kuvasin rohkein vedoin menetyksieni sarjan ystävälle saadakseni hänet järkiinsä omasta menetyksestään. Jos olen tällä hyväntahtoisella keinolla häirinnyt sinun rauhaasi, koetan nyt kuivata nuo kyyneleet, jotka surullinen kuvaus sai sinut vuodattamaan; koetan sulauttaa oman suruni sinun suruusi, ja vuodattaa sydämeni sinun eteesi; lyhyesti, avata silmiesi eteen koko hätäni, ja sieluni salaisuuden, jonka turhamaisuuteni on tähän saakka salannut muulta maailmalta, ja jonka sinä nyt pakotat esiin minusta, huolimatta päinvastaisista päätöksistäni.
ellauri014.html on line 1357: Moraali ja politiikka ovat erottamattomat. Ne on molemmat meemien perintöainesta. Mammon on niiden luoja, ja mammonaa ne palvovat. Moraali on sen RNA, suoritustason toimijoiden ohjelmaa. Politiikka on sitten DNA, ohjelmoitavaa massakäytöstä. Sano millaista moraalia peukutat, niin mä tiedän mitä politiikkaa kannatat, mitkä meemit on sut ohjelmoineet edelleen välittämään itseään, ja millä keinolla.
ellauri032.html on line 339: Kielen väärikäyttötavat vastaavasti: 1. väärät käsityxet, päätelmät ja erehdys. 2. metafora, sanojen käyttö siirretyssä merkityxessä, erehdytys tällä keinolla. 3. Väärinpeluu, huijaus, harhautus. 4. toisten mätkiminen kielellä.
ellauri058.html on line 384: Hotakaisen lastenkirjat ovat lapsille sopimattomia. Raateleva lammas Jyrki Nummi huomauttaa, että Hotakaisen textit on mutkikkaiden struktuureiden sijaan pintaliitoa. Kerronnallisuus nojaa pelkistettyyn esitystapaan ja tarinat rakentuvat tyylitelmille ja parodioille yksinkertaisessa juonenkuljetuksessa. (Nummi, 1997: 33.) Hotakaisen teosten ominaisuuksiksi on niin kriitikoiden kuin yleisönkin parissa huomattu kankea pahansuopa vizailu, pinnallinen juoni ja nykyajan ilmiöiden käsittely. Kari Hotakaisen tunnetuimpia teoksia ovat autofiktiiviset Klassikko (1997) ja Juoksuhaudantie (2002). Kari Hotakaisen julkkiskirjailijan kuvassa on kysymys näkyvyydestä ja teosten mainostamisesta keinolla millä hyvänsä.
ellauri093.html on line 469: Mut ei sekään ole ihan tyydyttävää (Nielsenin kannalta), sillä sittenhän ei Jepen neizeellinen syntymäkään ole kuin vain sielun silmin nähtävää sekundatotta. Miten käy tiernapoikien? Siitä ei Prof Nielsen selviä kuin mustekalan keinolla: levittämällä mustan pilven ja uimalla kiiruusti pois sen varjolla.
ellauri101.html on line 699: Jotain aina pakkosyötetään työläisille jollain keinolla niin kuin termiitille feromoneja yhteiskuntavazasta. Pitkään se oli härkä mörkö tiikeri Jeesus taivas enkeli. Njevvostoliitossa se oli vähän aikaa Marx Engels Freud ja Jung. Nyze on yxinomaan Calvin Klein Nike Coke ja Pizza the Hut.
ellauri112.html on line 167: »NYKYINEN MATERIALISMI» Parisissa on eräs aikakauslehti viime vuosina järjestänyt paljon harrastettuja esitelmätilaisuuksia, joissa joukko eteviä ranskalaisia tiedemiehiä ja ajattelijoita on esittänyt mielipiteitään periaatteellisista elämän ja tieteen kysymyksistä. Näin on syntynyt esitelmäsarjoja, jotka myöhemmin on julkaistu erikoisina teoksina; viimeinen näistä on äskettäin ilmestynyt nimellä »Le matérialisme actuel» (Nykyinen materialismi). Joukko Ranskan ensimäisiä nimiä luetaan tämän kirjan kansilehdellä sen tekijöinä: tunnettu filosofi Henri Bergson, mainio matemaatikko, muutamia kuukausia sitten kuollut Henri Poincaré (kirjassa oleva esitelmä on eräs hänen viimeisistä lausunnoistaan), etevä ja miellyttävä, meilläkin tunnettu kansantaloustieteilijä Ch. Gide y.m.-- Tuntuu epäilemättä vähän oudolta kuulla puhuttavan »nykyisestä materialismista». Onhan meillä juuri näinä vuosina syytä viettää varsinaisen materialismin kaksikymmenvuotista kuolinpäivää. Vuonna 1895 julisti Wilhelm Ostwald tieteellisen materialismin voitetuksi kannaksi. Ja johan jo kolmekymmentä vuotta sitäkin ennen filosofi F.A. Lange suurisuuntaisen historiallisen ja arvostelevan esityksensä kautta osoitti materialismin löyhyyden maailmankatsomuksena. Ei siis tosiaan näytä olevan syytä enää ottaa esille kysymystä materialismista ja sen »kumoamisesta». Mutta sitä eivät kirjamme tekijät tarkoitakaan tehdä. Meillä on päinvastoin edullinen tilaisuus heidän esityksiensä perustuksella tarkastella, kuinka pitkälle olemme edenneet pois varsinaisesta materialismista. Kuten toivon käyvän selville, antaa tällainen tarkastelu sangen mielenkiintoisia tuloksia. Materialismin kulmakivenä on alusta alkaen ollut atomismi eli oppi siitä, että aine on kokoonpantu jakamattomista hiukkasista. Mutta kun nämä hiukkaset ovat niin suunnattoman pieniä, ettei niitä millään tieteen nykyisellä keinolla voida havaita, on niiden olemassaolo ainakin jossain määrin jäänyt »uskon asiaksi». Merkillistä on nyt, että atomien olemassaolo nykyään, viisikymmentä vuotta materialismin kukoistuskauden jälkeen, itse asiassa lienee varmempi kuin mitä se oli silloin. Loistavassa esitelmässään esittää näet Poincaré joukon uudempia ilmiöitä, jotka vallan odottamattomalla tavalla tulevat atomi-olettamuksen tueksi, ilmiöitä, joiden kautta tiedemiehellä on tilaisuus tavallaan nähdä atomit tai molekyylit itse, joten niiden olemassaolo on varma. Miksei siis nyt materialismi esiinny riemukulussa ottamaan takaisin menetettyjä alueita? Se johtuu siitä, että atomit, nuo havainnolliset, yksinkertaiset perusainekset, joista oli niin helppo kuvailla kaikki todellisuus kokoonpannuksi ja joiden ulkopuolelle, tyhjää avaruutta lukuunottamatta, ei pitänyt jäädä mitään, ovat tykkänään menettäneet filosofisen tenhovoimansa. Mitä hyödyttää puhua atomeista jonain lopullisina, kun jokainen niistä on itsessään oma maailmansa, joka voi hajota vielä suunnattoman paljon pienempiin tekijöihin? Ja mitenkä on sitten näiden laita? Ovatko sitten ne jotain johon voidaan turvata pelkäämättä, että taas luiskahdetaan joihinkin uusiin pikku äärettömyyksiin? On paras olla niihin luottamatta. Eräät jotka ovat ryhtyneet tutkimaan niiden massaa, ovat tulleet siihen johtopäätökseen, ettei sitä olekaan olemassa. »Ei ole enää ainetta, on pelkästään reikiä eetterissä; mutta kun nämä reiät eivät voi muuttaa paikkaa järkähyttämättä niitä ympäröivää eetteriä, tarvitaan voimaa niitä liikuttamaan, ja ne näyttävät olevan inertialla varustettuja, kun tämä inertia itse asiassa kuuluu eetterille.» Nämä luonnontieteen uudemmat--toistaiseksi kai jonkunverran hypoteetiset--äärimäiset tulokset ovat väkevästi mielenkiintoisia muussakin kuin puhtaasti tieteellisessä suhteessa. Jos näet kysymme, mikä on n.s. materialismin psykologinen ydin, se salattu lähde, josta se ammentaa voimansa, niin on luullakseni vastattava: materialismi tyydyttää erästä ymmärryksemme alkuperäistä, juurtunutta mielihalua, mielikuvituksemme taipumusta pitää »esineellistä» todellisuuden käsitystä jollakin tavoin itsestään selvänä. Koetan ilmaista tämän havainnollisemmin.
ellauri147.html on line 677: (Martin on primäärinarsismille hyvin hyvin vihainen.) Säuglingtutkimuxissa ei näy siitä mitään merkkiä. Ei imeväiset ole ameeboita vaikka imevätkin tissiä, niillä on vahva kazekontakti primääriobjektiin, joka ei ole siis vaan tissi, vaan äidin pärstävärkki. Ameebaläppä on tarmokkaasti torjuttava. Se on infektiöösi. Perinteiset kallonkutistajat puolustautuvat samalla keinolla kuin saarnaajat: ei se ole tässä tärkeää mikä on totta, vaan miltä tuntuu, ja mikä tehoaa. Analyytikkojen turinat tiettävästi toimivat, samantekevää ovatko ne jossain hämärässä mielessä "totta" vai ei. Potilaat tykkää niistä. Lasten ja äitien vuorovaikutuxen tutkiminen on un-psychoanalytisch, se kuuluu jonnekin sosiopsykologian reservaattiin. Näin siis 70-luvulla, jolloin Martin opiskeli Bambergissa. Tällänen kaxoisstandardi, Revue des Deux Mondes (jota luki Tolstoin Lekan sankari teoxessa Ylösnousemus) ei käy ollenkaan päinsä enää, Martin terottaa, eläköön siis Winnicot!
ellauri249.html on line 210: Hruštšov liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1918. Ajatusmaailmaltaan hän oli kuitenkin lähempänä menševikkejä ja näiden pyrkimystä parantaa taloudellisia ja sosiaalisia olosuhteita kuin bolševikkien ajatusmaailmaa, jonka mukaan valtaan piti päästä keinolla millä hyvänsä.
ellauri297.html on line 475:

Ihmisen kukoistaminen on objektiivinen päätavoite. Tai no, jumalan kukoistaminen, mutta sehän menee ilman sanomista. Jokainen haluaa kukoistaa omalla tavallaan, ja viime kädessä olemme kaikki samaa mieltä siitä, miltä kukoistaminen näyttää, esim Kardashianin porukat. Kun tarkastelemme ihmisen kukoistamisen abstraktia tavoitetta, emme kuitenkaan ajattele, että yksilöllistä kukoistustani suurempia tavoitteita on, vaikka se myötävaikuttaisi myös laajemman yhteisön ns. kukoistukseen. Tulemme näkemään, että tällainen kukoistaminen tapahtuu aina oman ihmisyytemme ja yhteisön vähiten arvostettujen inhimillisyyden kustannuksella. Mahdollisuuden kukoistaa tai kommunikoida välillä kommunikoin paljon mieluummin. Todellakin, tämä on esimerkki, jonka saimme Kristuksessa. Esimerkki osoittaa, että tällä keinolla pääsee vielä mahtavammin kukoistamaan loppupeleissä. Kannattaa siis tarkastella koko pelin strategiaa eikä tilannekohtaisia taktiikoita.
ellauri325.html on line 257: Veblen hylkäsi kaikki teoriat, jotka perustuvat yksilölliseen toimintaan tai kaikki teoriat, jotka korostavat mitään sisäisen henkilökohtaisen motivaation tekijää. Hänen mukaansa tällaiset teoriat olivat "epätieteellisiä". Kehitystä ohjasivat inhimilliset jäljittelyn, saalistuksen, työnteon, vanhempien taipumuksen ja tyhjän uteliaisuuden vaistot. Veblen halusi taloustieteilijöiden ymmärtävän sosiaalisten ja kulttuuristen muutosten vaikutukset taloudellisiin muutoksiin. Vapaa-ajan teoriassa jäljittelyn ja saalistuksen vaistot ovat tärkeässä roolissa. Ihmiset, niin rikkaat kuin köyhätkin, yrittävät tehdä vaikutuksen muihin ja pyrkivät saamaan etua Veblenin "kerskakulutukseksi" kutsumalla keinolla ja kyvyllä harjoittaa "kerskavapaa-aikaa". Tässä työssä Veblen väitti, että kulutusta käytetään tapana saada ja signaloida reviiriä. "Kerskakulutuksen" kautta syntyi usein "kerskajätettä", jota Veblen inhosi. Hän puhui edelleen kulttuurin "saaliistamisvaiheesta" siinä mielessä, että saalistusasenteesta on tullut yksilön tavanomainen henkinen asenne.
ellauri327.html on line 587: Toisin kuin Budjeryn, Ruotsin kansainvälisten asioiden instituutin analyytikko Andreas Umland arvioi ydinaseista luopumisen olleen Ukrainan virhe, sillä Budapestin muistion rikkomisella olisi vain rajalliset seuraukset Venäjälle. Hän väitti, että ydinsulkusopimuksen allekirjoittajavaltiot eivät voi luottaa valtioihin, joiden tarkoituksena on taata sopimus, ja vain varmistaa suvereniteettinsa omalla ydinpelotekeinollaan. Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022 jälkeen Umland yhdessä Hugo von Essenin kanssa toistivat, että Venäjän toimet olivat heikentäneet ydinsulkusopimusta merkittävästi. He väittivät, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli mahdollista vain siksi, että Venäjä pidettiin pohjimmiltaan turvassa omalla ydinarsenaalillaan, kun taas Ukraina oli tehnyt virheen luopuessaan omista ydinaseistaan.
ellauri335.html on line 402: Krav Maga on täysin käytännöllinen menetelmä, jonka tarkoitus on selviytyminen kamppailussa keinolla millä hyvänsä. Krav Magan tekniikat ovat yksinkertaisia ja brutaaleja, ja ne menevät sievistelemättä suoraan asiaan. Hyökkäyksen tulee kohdistua vastustajan haavoittuviin kohtiin, kuten silmiin, kurkkuun ja nivusiin. Krav Magassa ei ole sääntöjä, joten taistelu saa olla kieroa, ja apina saa käyttää mitä tahansa käteen sattuvaa. Aika juutalaista sentimenttiä.
xxx/ellauri057.html on line 881: Helsingin Malmilla on talkoovoimin raivattu entisestä jäteojasta luontonähtävyys. Samalla keinolla sietäisi vaientaa nilkkikin. Mohammed ja Jeanne ei muka löydä kirppixelle. Nilkki ei sais töitä edes Eipäjoen Hesestä. Vitun pönöttäjä.
xxx/ellauri259.html on line 737: Kotimaisen rikoselokuvan Yön saalistajat kertomus alkaa, kun kulta-auto lähtee tehtaalta arvokuljetus mukanaan. Autonkuljettaja on roisto ja takapenkille on piiloutunut rosvojoukkoon soluttautunut poliisi Pete Hautala (Ilmari Saarelainen). Heillä on tarkoituksena hämätä mukana olevaa oikeata vartijaa ja tehdä suuri kultaryöstö, mutta toisin käy – kultaharkkojen tilalla kuljetuksessa onkin kultaharkoixi soluttautuneita tiiliskiviä. Keikka onnistuu muilta osin ja rosvojoukko alkaa suunnitella uutta iskua. Tästä alkaa melkoinen kissa-hiiri-leikki poliisien ja roistojen välillä. Rosvot ovat epätoivoisia ja valmiit panemaan kaiken peliin. Poliisit yrittävät estää suunnitelmat keinolla millä hyvänsä.
xxx/ellauri281.html on line 72: Seija meni aprillihalpaan kun sanoin että tipujen ruokintahäkkiin oli juuttunut jalastaan orava. Seija kiukustui aika kovasti ja haukuskeli pitkään mua ja mun sukulaisia. Myöhemmin pihalla kyykisteli pääsiäispupu, jota Seija ei enää meinannut jaxaa tulla kazomaan. Vaikka enhän sentään 2x koittaisi samalla keinolla kusettaa. Pupu oli ihan oikea.
17