ellauri045.html on line 859: Lisää tukea urheiluvihalle löytyy rättipäisen Wallacen Loputtoman läpän loputtomista tennisurheiluselostuxista. Jotain perusteellisesti väärin pitää olla siinä että lapsia eristetään johkin lahjakkaiden leirille missä niiden pitää puristella palloa kaikkialla paizi syödessä ja niille kasvaa oikee kyynärvarsi joka on 3x vasemman kokoinen ja näyttää lapseen kiinnitetyltä gorillan tai satamajätkän kädeltä. Mitä helvettiä? Etmä vihaan tällästä erikoistumista johkin täysin hyödyttömään paskaan. Vitun lahjakkaita lapsia. Wallusta tää hulluus teki vainajan. Hirsipuulintuna keikkui katto-orressa.
ellauri162.html on line 474: Tiettyjen kasvonpiirteiden näkeminen tosiaankin tuotti hänelle suoranaista tuskaa. Eräille kasvotyypeille ominaiset ystävällisen alentuvat, nyrpeanhappamat ilmeet hän otti melkeinpä henkilöönsä kohdistuvina loukkauksina. Hänen teki mieli sivaltaa korville tuotakin herraa, joka seisoskeli keskellä katua ja siristeli silmiään tärkeän näköisenä, samoin tuota, joka keikkui kannoillaan ja myhäili itsekseen silmälasit nenänsä päällä, puhumattakaan tuosta, joka oli pohtivinaan suuriakin ajatuksia ahmiessaan kulmat kurtussa unettavaa palstantäytettä ja puuduttavia pikku-uutisia jostakin sanomalehdestä.
ellauri238.html on line 604: Ja samanlainen nenäpäiväpelle Pena oli kuin Esa Saarinen. Lauloi Dipolissa M.A. Nummisen Uuno Kailaan runoon säveltämän tangon Olen verkon silmässä kala, vaikkei osannut laulaa sen vertaakaan kuin Esa, yhtä vähän ize asiassa kuin minä. Täys puukorva siis. Dipolin humalainen nuori yleisö tietysti hurrasi tangokuningas Saarikoskelle, joka suosiosta intoutuneena vetäisi kappaleensa toisen kerran ja keikkui lavalla raakkumassa, kunnes yleisökin kyllästyi. Mixnää pöllöydet on niin samanlaisia joka jonnella? Penakin kerskui että puolisnellmannina se on mukana bokenissa jossain alanootissa. Kai tää on taas sitä genreä. Erilaisia tarinoita on vain muutama.
ellauri330.html on line 541: Tuoppi olutta ja kakſi korttelia wiinaa lipparikſi on kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuum ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa lasketteliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat. Mutta läkſinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua täymään. Lauluni remahti, akkunat ſäpäleiksi sälähti, ja ſiitäpä liikkeille Tampereen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina lystipoika, minä wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa ſoraa ja ſantaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin wiifi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: anna sen pojan olla alallansa! hän ei ole mitään rakkari eikä mikään pikiprakkari. Mutta kolmas kysyi: mikä sitä poikaa waiwaa? ja neljäs sanoi: häntä pitäis auttaa ajallansa. No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta wiides tuuppasi wihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: mene Helsinkiin! Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: mene nyt tiehes, finä wasaran-poika! Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeeseen, astuin ylös Kuninkalan ſaarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!
xxx/ellauri076.html on line 536: Brylcreemikutreilla keikkui roston
xxx/ellauri201.html on line 90: Sänky ryskyi, natisi liitoksistaan ja valitti hajoavansa. Minä huusin, Isokukko-Uljas karjui, kyllä semmoinen meteli piti hereillä koko talon! Mutta sillä hetkellä en tiennyt muusta, levisin vaan, otin sisääni isoa murikkaa, sonnin jäykkää aisaa! Olin jossakin muualla, päässä pyöri ja rinnassa hyrskysi, huone keikkui. Isokukko-Uljas ponnisti voimalla viimeisen kerran, työnsi syvälle, naisen pyhimpään. Painavat pallit minua vasten hakkasivat, antoivat lisää suolaa soppaan. Kyrpä turposi paksuksi, mies karjahti, syöksi kuuman siemenlastin syvälle sisääni, täytti sillä koko vakoni. Tunsin sen, takerruin mieheen kaikin voimin, purskahdin pieniksi lemmenpisaroiksi, sulin kuin voi, rinnassa hulmahti, ja valahdin hervottomana sängylle.
6