ellauri005.html on line 1030: Että häntä aina vain kehuttiin

ellauri012.html on line 261: Sun tollaset taidonnäytteet sai muut ihan vihreiksi. Kuinka monet muut mimmit väitti niitä omikseen? Kuinka monen olen nähnyt huokailevan rakkaudesta sinuun, kun jonkun vieraskäynnin jälkeen niitä kehuttiin sun runojen Sylvian vertaisiksi? Toiseet on kateesta epätoivoisina haukkuneet mua että mulla ei ole muita ansioita kuin mitä mä saan sulta, eikä mitään etua heihin nähden paitsi että sä satut rakastamaan mua. Voitko uskoa kun sanaon, että naiseudesta huolimatta olin iloinen että mulla on rakastettu jolta sain viehätystä; ja sain salaista mielihyvää siitä että mua ihailee mies, joka pystyy korottamaan misunsa jumalattareksi. Sun kunniasta lainasin valoa, ja kuulin sun kiitokset, välittämättä kuinka vähän niitä ansaitsin, uskoin sun sanoja, jotta olisin enemmän sun mieleen.
ellauri146.html on line 275: Messias-eepoxin aiheena oli lunastus. Se oli niin pitkästyttävä että Grabben pirukin käytti sitä unilääkkeenä. Klopstockia kehuttiin muttei sitä juuri luettu. TLDR.
ellauri188.html on line 388: Melvillestä tuli paikallinen kuuluisuus Lansingburghissa hänen Tyynenmeren tarinoidensa ansiosta. Ystävät ja kylänmiehet innostivat häntä kirjoittamaan seikkailuistaan kuin Muumipappa, ja hänen ensimmäinen teoksensa Taipii – kappale polynesialaisten elämää julkaistiin 1846. Kirjasta tuli suosittu, vaikka yhdysvaltalainen Harper and Brothers ei suostunutkaan julkaisemaan sitä. Kirja julkaistiin Lontoossa, ja sitä myytiin noin 6 000 kappaletta myös Yhdysvalloissa. Kirjaa myös pääasiassa kehuttiin, vaikka esimerkiksi Britanniassa sen todenmukaisuutta epäiltiin ja Yhdysvalloissa vastustettiin sen esittämää kritiikkiä lähetystyöntekijöitä kohtaan. Vuonna 1847 Melville avioitui Elizabeth Shaw’n kanssa. He saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä.
ellauri221.html on line 260: Tietämättömästä tuli Jyvän ystävä. Ja jos hän huomasi jonkun kiusaavan tyttöjä, meni hän väliin ja sanoi: Miksi sinä tyttöjä kiusaat? Varo vain, etten minä sitä enää näkisi! Meillä ei sallita kiusata tyttöjä. Sen vuoksi tytöt alkoivat kunnioittaa häntä ja puhuivat, että Tietämätön on kiltti pikkuruinen. Toisten poikain tietenkin kävi kateeksi, kun Tietämätöntä kehuttiin ja hekin alkoivat puolustaa tyttöjä. Vihreässä kaupungissa lakattiin kiusaamasta tyttöjä. Jos sattui sellainen tappaus, että joku poika kävi nyrkit tms. pystyssä tyttöjen kimppuun tai vaikkapa sanoi vain ruman sanankin, niin kaikki alkoivat pilkata häntä, että hän on kasvattamaton murjaani ja tyhmä kuin pölkky, joka ei tunne yksinkertaisimpiakaan.
ellauri340.html on line 487: Vuonna 1977 Stanley Kauffmann (n.h.) arvioi A Moment of True Feeling -elokuvaa, että Handke "on tärkein uusi kirjailija kansainvälisellä näyttämöllä filmiohjaaja Samuel Beckettin jälkeen". John Updike arvosteli samaa romaania The New Yorkerissa ja oli yhtä vaikuttunut. Hän huomautti, että "hänen [Handken] tahallista intensiteettiä ja veitsen selkeyttä mieleenpainumista ei voi kiistää. Hän kirjoittaa psykologian ulkopuolelta, jossa tunteet saavat periksiantavuuden satunnaisesti kohdatuista, geologisesti analysoiduista kivistä." Tunteet kuin kivellä, takuulla. Frankfurter Allgemeine Zeitung kuvaili häntä " länsisaksalaisten kriitikoiden rakkaaksi". Hugo Hamilton totesi, että debyyttinsä jälkeen Handke "on testannut, inspiroinut ja järkyttänyt yleisöä". Hienoa. Joshua Cohen (n.h.) totesi, että Handke "komentoi yhtä sodan jälkeisen ajan suurista saksankielisistä proosatyyleistä, syvää ja nopeaa ja virran vastaista jokiretoriikkaa", kun taas Gabriel Josipovici (n.h.) kuvaili häntä, "vaikka varauksellisesti suhtautuu joihinkin hänen viimeaikaisiin teoksiinsa" yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävimmistä saksankielisistä kirjailijoista. WG Sebald (n.h.) sai inspiraationsa Handken monimutkaisesta proosasta. Toistamista käsittelevässä esseessä "Toisto tyylikeinona" hän kirjoitti "suuresta ja, kuten olen sittemmin oppinut, pysyvästä vaikutuksesta", jonka kirja teki häneen. "En tiedä", hän kehui, "onko kirjalliselle taiteelle erityisen merkittävä pakotettu suhde kovan raiskauksen ja ilmavan taikuuden välillä kauniimmin dokumentoitu kuin Toiston sivuilla." Karl Ove Knausgård kuvaili A Sorrow Beyond Dreams -kirjaa yhdeksi "aikamme tärkeimmistä saksaksi kirjoitetuista kirjoista mein Kampfin jälkeen, enkä puhu nyt vain omastani." Kirjaa ja sen kirjoittajaa kehuttiin myös Knausgårdin omassa taistelussani. Nää on hei muuten kaikki äijiä! All male paneeli. Epäluulot heräävät.
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri396.html on line 247: Dunhamilla on pidempi historia ongelmallisista lausunnoista värillisistä ihmisistä; Häntä kuitenkin kehuttiin erityisesti lausunnoista, joita hän antoi jalkapalloilija Odor Beckham Jr.:stä osallistuttuaan Met-gaalaan vuonna 2016. Dunham oli ilmeisesti istunut Beckham Jr.:n viereen tapahtuman aikana ja sen jälkeen annetussa haastattelussa. useita väitteitä, joissa kerrotaan, kuinka hän oli enemmän kiinnostunut puhelimeestaan ​​kuin keskustelemaan hänen kanssaan, koska hän ei pitänyt naista houkuttelevana, olettaen, että hän suhtautuu naisiin sen perusteella, haluaako hän seksiä heidän kanssaan (Williams). Ongelmana on, että Beckham Jr. ei koskaan esittänyt tällaisia ​​väitteitä, ja Dunham yrittäessään esittää itsensä deseksualisoituneena, defeminisoituneena ja näkymätönnä esineenä hyperseksualisoi samanaikaisesti Beckham Jr.:n mustan miehen ruumiin. Roxane Gayn mukaan Dunhamin kommentit, vaikka ne olivat ehkä hyviä tarkoituksia, vaikuttivat kuitenkin "todella vahingollisiin käsityksiin mustista miehistä ja seksuaalisuudesta". Itkevästä valkoisesta tytöstä tulee tässä tapa paljastaa tietty sarja suhteita, joissa valkoiset naiset ottavat uhrin roolin ja luonnehtivat niin ongelmallisesti/kritiikittömästi jotakuta toista negatiivisesti. Tällä tavoin se käsittelee suoraan politiikkaa ja etuoikeutta olla valkoinen nainen: joku, joka on samanaikaisesti sorrettu, mutta myös sortaja. Itkevän valkoisen tytön digitaalinen troppi kertoo siis siitä, kuinka etuoikeus toimii sosiaalisten identiteettien sisällä ja kuinka etuoikeus muodostaa sarjan sosiaalisia suhteita näiden identiteettien mukaan.
ellauri443.html on line 163: Samoin englantilaista Humbert Wellsiä (kuvassa) – joka tunnetaan paremmin kynänimellään  HG Wells  – kehuttiin visionäärinä. Hän oli tieteiskirjallisuuden, spekulatiivisten esseiden ja yhteiskuntakritiikin kirjoittaja, jota pidettiin "Nineteen Eighty-Four" -kirjailijan George Orwellin rinnalla yhtenä modernin aikakauden kaukonäköisimmistä häiskistä.
9