ellauri006.html on line 1745: Kun on konna niin täytyy olla konna loppuun saakka. Tappaa kaikki kaverit. Ei voi luottaa kehenkään. Kun ei ole ite kiltti, eli luotettava. Kai se kiltteys on sit just tätä, luotettavuutta. Sodassakin on pelisäännöt, kuka saa tappaa kenkä ja millä keinolla. Säännöllinen sotaväki tappaa siviileitä kiltisti, muistaa pyytää jälkikäteen anteeksi, terroristit tappaa ittensäkin tuhmasti.
ellauri012.html on line 383: Kun mä kerron mikä kilpailija on tempaissut mun sydämen pois sulta, kiität mun mielenmuutosta, ja pyydät tätä kilpailija liimaamaan sen kii. Tästä sä jo arvaat että jumalahan se on joka vie nyt sulta Heloisen. Jep, mun rakas Abelard, nyt se antaa mulle sen mielentyyneyden jonka meidän kurjuuden kirkas muisto ennen esti. Just taivas joo! mikä muu kilpailija vois ottaa sulta mut? Voisitko kuvitella, että joku vaan, joku ihminen voisi kumittaa sut mun sisältä? Voisitko kuvitella mun vaihtavan jumalisen ja sivistyneen Abelardin kehenkään alempaan kuin jumalaan? Ei, must tuntuu et sä olet arvioinut mut oikein tässä kohtaa. Varmaan sä haluut tietää millä keinoin jumala sai aikaan näin suuren muutoksen? Kerron sulle, että saisit ihmetellä sallimuksen salaisia kiemuroita. Muutama päivä sen jälkeen kun sun vika kirje tuli mä sairastuin vakavasti (Joopa joo, aina tää sama deus ex machina näissä muinaisjutuissa); lääkärit jo luovutti mut kuolemalle. Silloin mun tunne, joka aina ennen oli tuntunut musta viattomalta, alkoi näyttää pahalta. Muistista tulvahti kuin filmissä (joojoo, anakronismi, mutta siltä se varmaan just tuntui) kaikki mun elämän menneet teot, ja mun täytyy tunnustaa että ainoo tuska jonka tunsin oli tunnontuska meidän rakkaudesta. Kuolema jota olin siihen saakka katsonut vain etäältä, häälyi nyt mun edessä kuin syntisillä. Aloin pelätä jumalan kostoa nyt kun olin lähempänä sitä, ja mua kadutti etten mä ollut ottanut kunnolla käyttöön armolahjoja. Ne hellät kirjeet jotka sulle kirjoitin, rakkaat keskustelut joita kävin sun kanssa, kiusas mua nyt yhtä paljon kuin ne oli ennen viehättäny. Voi Heloise-repukka, mä sanoin, jos on rikos lähteä tolla lailla hehkuttamaan, ja jos tämän elämän jälkeen siitä seuraa varma rangaistus, mikset sä vastustanut kunnolla tollaisia kiusauksia? Ajattele mitä kidutuksia on sulle varalla, kauhistu sua venttaavia helevetin koneita, ja muista samalla nautintoja joita sun eksynyt sielu piti niin hitsin hienoina. Äh! eikö vähän harmita että kieriskelit niin falskeissa huveissa? Lyhyesti, Abelard, kuvittele katumusta jota tunsin, niin et ihmettele lehmänkäännöstä.
ellauri024.html on line 234: Lopulta ei sitten samastu kehenkään.

ellauri063.html on line 257: Aina tietysti voi imarrella izeään sankaritarinoilla "tinkimättömästä toisinajattelijasta", mutta älä kuvittele että sellainen feikkishow menisi täydestä kehenkään muuhun kuin sinuun izeesi. Päinvastoin: halveximme sinua sixi että vaihdat koko ajan puolta tuulen suunnan mukaan, selittelet naurettavasti aiempia möläytyxiäsi. Lyhyesti sanoen olet surkuteltava tapaus. Kazo peiliin :trollface: sieltä näkyy toinen :trollface: vertically flipped.
ellauri080.html on line 104: 4:5 ei mee 1:1. Miten nää sit menee? Sangviinikot on rohkeita, koleerikot äreitä, melankoliset mähiä, flegmaatikot tyyniä. No sit yli jäis toi tunnollinen/hössö piirre. Onxe sit vaan uusi? Onko se sama kun Riemastuxen anaalis-obsessiivinen/retentiivinen tai neuroottinen? Ei tunnollisuus kyl liity selkeesti kehenkään, ellei fleguihin. Mut niitä on kai löperöjäkin, niinku joku Oblomov. Onx tää piirre 5 oikeesti joku modernin työelämän artefakti? Miten jaetan vastakkaiset piirteet muille tyypeille: jos melankoliset on konstitutionaalisesti mähiä, onx kaikki muut sit seurallisia? Vai voix ne olla kumpaa vaan, ikäänkun rändöminä? Tää jää nyt vähän auki.
ellauri110.html on line 719: Koska äidin kuolemasta on jo kulunut aikaa, voin viimein ajatella tapahtunutta kaikessa rauhassa, ilman tunteita ja kiihkoa. Ilman tunteita? Tunteita on, mutta sävyt ovat jo tasasempia. Käsitän, että olen yhä lähellä äitiä, voin häntä nyt vammoitta rakastaa. Näin sen ihmeekseni koen. Olen alkanut ajatella, että itse olen vammainen, ainakin mitä jalka- ja tunnepuoleen tulee. Enkö koskaan enää pysty pitempään kiintymään kehenkään? Pelkään näköjään itse hylkäyksiä, nuoruudessa saatuja
ellauri110.html on line 969: Valikoiman nimiruno oli myös Handea koskettava, kun Pablo ei saa yhteyttä kehenkään. On aivan katveessa. Narsismista todistaa säe "Kukaan ei näe minua." Normaalimpi sanoisi "En näe ketään." Hande on lopettanut kuubalaisten sauhuttelun, sauhuaa vaan turistina maailmalla kazomassa Pappa Hemingwaun laitimmaista venettä. Sen nimi oli Pilari. Hemingwaun tappamien eläinten päät ovat vielä seinällä. Joissakuissa ne herättävät someraivoa, massahysterian kaltaista. Handesta ne puolustavat paikkaansa. Paskiaiset puolustavat paskiaisia.
ellauri221.html on line 253: - Heinäsirkka oli niin soma! nyyhkytti Hutilo. Ei kajonnut kehenkään ja sovussa se eleli, sanoi Hätähinen. - Sen vuoksi sammakko söikin sen, lisäsi Mutteri. Ainoastaan Tietävä ei itkenyt, vaan lohdutteli tovereita. Älkää itkekö, veikkoset! Ei sammakko syönyt Ukraina heinäsirkkaa. Se ei ole totta. Se söi vain Krim kärpäsen. Ihan kunniasanallani - kärpäsen! - Samantekevää... nyyhkytti Mutteri.- Minun on sääli kärpästäkin. - Miksi niitä pitäisi sääliä? Eivät ne muuta tee kuin häiritsevät kaikkia ja levittävät tauteja. Jopa nyt jotakin, itketään kärpäsen vuoksi!
ellauri244.html on line 521: Omatunto vaakkui, sinähän taidat olla katkera. Sinä et vissiin enää usko kehenkään etkä mihinkään, et edes Suureen Kakkiin ja Luunänniin, vaikken minä sentään uskontoa kehtaa sinulle suositella sillä uskovaisen elämän sisältö on suuri vain prosentuaalisesti, ei absoluuttisesti, mutta sinä raukka olet menettänyt Jonnan ja saman tien uskon ja rakkauden ja joutunut kuutioon, sinuahan on ihan surku kun et osaa elää ilman enkeliä.
xxx/ellauri114.html on line 658: Pyhä Geronimo (Ep. 73) nakkaa rodeen anonyymin työn missä M. samastetaan Holy Ghostiin. Noin v. AD 600, Timotheus, Konstantinoopelin presbyteeri, kirjassaan Vääräuskoisten vastaanottokritiikki, lisää uutta pesua kaipaavien harhaoppisten listaan melchisedekiläiset (Magaralaiset), "joita kuzutaan nyttemmin nimellä Athingani. Ne asuu Phrygiassa, eivätkä ole juutalaisia eivätkä gentiilejä. Ne pitää sapattia ympärileikkaamattomina. Ne eivä koske kehenkään. Jos niille tarjoo ruokaa, ne käskee panna sen maahan; sitten ne tulee ja ottaa sen. Ne antaa tavaroita toisille yhtä varovaisesti."
xxx/ellauri179.html on line 894: The less will you settle to one; sitä vähemmän tyydyt kehenkään;
xxx/ellauri250.html on line 799: Jenkeillä on aina tää "you owe me a favor", "they owe us SOOO much" juttu. Tuli mieleen, että sehän on klaanimeemi! vanha tit for tat adagio, Hammurapin laki, silmä silmästä, hammas hampaasta. Ainut ero somaleihin on että jenkeillä klaanit on anoyymejä, ja niiden jäsenet on osakkeenomistajia. Väki vaihtuu niissä myötäänsä, mutta samat quid quo pro säännöt on voimassa. Mikään ei ole yhteistä, vaan kaikella on hintansa. Ne myyvät vaikka isoäitinsä kunhan hinta on oikea. Tämän toteaa jenkkihenkinen Nääsböön Harrykin: jokainen on lahjottavissa, lahjuxet vaan vaihtelevat. Ja sixi justiinsa ne pitää niin paljon ääntä tosta luotosta: kehenkään ei voi luottaa pitempään kun jaxaa heittää niiden isoäitiä.
12