Kietoutuneena ristinparrulle, päätä pitempänä, kuolaten piikkikoronalle, sä kazoit kun se heitti henxelit. — Sillä sä et ole Jeesus, sä olet Verbi! Sä olet Kristus!
ellauri050.html on line 1161: Der du den Menschen schautest Joka kazoit apinaa
ellauri073.html on line 225: Selvästikin oikea johtaja ei ole vaan joku jolla on samanlaiset mielipiteet kuin sulla, eikä sellanen joka susta vaan on hyvä tyyppi. Oikea johtaja on joku joka oman supervoimansa ja karismansa ja esimerkkinsä avulla antaa inspistä porukoille, "inspis" nyt vakavasti ja epäkliseisessti ymmärrettynä (mitähän sekin olisi...) Oikea johtaja saa "meidät" tekemään asioita jotka "meistä" tuntuu "sieltä" hyvältä. Se on "mystinen" kyky, vaikee määritelä, mutta kyllä "me" se tunnistetaan kun nähdään, jopa (ja varsinkin tekis mieli sanoa) lapsina. "Sä" muistat sen varmaan joissain tosi mahtavissa koutseissa, opettajissa, tai jossain erikoisviileässä isommassa kaverissa jota kazoit "ylöspäin" (kiinnostava ilmaus) ja halusit matkia. Jotkut "meistä" muistaa nähneensä tän piirteen lapsena jossain pastorissa tai rabbissa, tai parzikajohtajassa, tai vanhemmassa tai kaverin vanhemmassa, tai jonkun kesätyön bossissa. Joo, nää oli kaikki "auktoriteettihahmoja", mutta tää on jotain aivan erikoista auktoriteettia (höpön höpön, se on kaikki just sitä samaa tavallista alfasusimeininkiä). Jos olit intissä, tiedät kuink tosi helppoa on sanoa mitkä kapiaisista oli oikeita johtajia ja mitkä ei, ja miten vähän nazat siihen vaikuttaa. (Tää on kuin ote Tuntemattomasta sotilaasta.) Johtajan oikea arvovalta on supervoima jonka sille myönnät mieluusti (no en takuulla), ja annat sille tän powerin ihan mielellään, olematta alistunut tai kaunainen, se tuntuu "oikealta". (Vitut, sellaista hemmoa ei mulle olekaan). Ihan syvältä, sä aina tykkäät siitä miltä oikea johtaja saa sut tuntumaan, sä paiskit töitä kovemmin tai oikein venytät ja ajattelet ettet ois tähän pystynyt ellei sulla olis ollut tätä heppua jota sä kunnioitit ja johka sä uskoit ja jota sä haluut miellyttää. (HYI HELVETTI! Jopa on paxua.)
xxx/ellauri265.html on line 209: Kiitos tästä. Olitteko kotonakin yhtä tylsiä? Köhittekö kaikki kyökin pöydän ääressä ja luitte lehtiä, maailman hukkuessa paskaan, kazoitte ruutua ettekä ulos ikkunasta? Juu. Luin viisivuotiaana Yrjö Karilaan Pikku Jättiläisestä Suomen urheilun rikkinäisyydestä. Nilkki kuuntelee ilmeisen kateena. Teeveessä Pallo ei viihdy kun ei saisi röhnöttää ryppyisissä vaatteissa. Somessa ei Niini tohdi pyöriä, sixi se ehtii lukea Hesarin joka päivä, painopaikankin. Pilkkii lehden ääressä kuin Piki.
4