ellauri002.html on line 1493: Mutta palataanpa don Jaimeen, ja vähän dona Caritaankin. Dona Caritakin oli noihin häihin kutsuttu, morsiamen luokkatoverina. (Me kaikki kolme oltiin rinnakkaisluokkalaisia Tehtaankadun kansakoulussa vuonna 1959, josta kertoo tämän sarjan eka tuotantokausi.) Dona Carita katsoo arvostelevasti kirkkokansaa, ja kuiskaa kaverilleen (josta tulee ihan kohta puhe): ton mä ehkä otan. Tarkoittaen yllättäen El Lauria, joka pyhäpukuun pyntättynä kenties näyttää epätavallisen siideltä, tai kiltiltä, mistäs sen tietää mikä vetoaa. Dona Carita pyytää don Jaimelta tulta tupakkaan. Epäkohtelias El Lauri antaa tikut, ei ymmärrä yskää, ei tartu onkeen, ajattelee vain ensimmäistä esitelmämatkaansa, jonne olis lähdettävä häiden jälkeen, ja puhuu pöpisee koko illan typeriä jonkun teologitytön kanssa, jolla nyt ei ole mitään jakamista.
ellauri043.html on line 2843: Ykkönen on pitkänhuiskea, söpönnäköinen, vakavahenkinen. Sen pitkät blondit hiuxet, keskijakauxella kristustyyliin, laskeutuu siististi olkapäille. Se heitti käsistään kaverilleen kantamansa patongin, josta tää otti kopin kumartaen itämaisesti.
ellauri046.html on line 415: Ei vittu, kylä se sittenkin oli kaappihomo! Ihan viime metreillä se tunnustaa kaverilleen Bolsonarolle: "Mulla on tää oka lihassa niinkuin Paavalilla oli ja six mä en voinut ruveta tavallisiin mimmoisiin. Sixmä rupesin epätavallisexi." Dodi! Rypäleitä persiissä! Sillä ei vaan ottanut eteen naisten kaa. Sitähän se Peevelikin itki.
xxx/ellauri312.html on line 587: PST John Keaz kirjotti kaverilleen Reynoldsille näin:
4