Koko ajatus myydä izeään julkisesti netissä eniten tarjoavalle on huorahtava. Mutta sitähän kaupankäynti on, huoraamista. Yhden yön juttuja, I guess. Sotketaan parittelukumppalin hakuun halpaa kaupustelua, se on syyläinen talousliberaali idea. All good things have a number, isoäidillä on hintalappu niskassa. Mummi on punalaputettu tuote, past best before date. Helppohintaiset, iloiset, innokkaat ja intohimoiset ihmiset ovat deittimarkkinoilla hyvässä kurssissa. Hiljaiset ja halukkaat, ketterät ja kurvikkaat, sellaiset me haluaisimme.
ellauri350.html on line 852: Eli tällästä pientä kaupantekoa tääkin on, armo ja lunastus.
ellauri359.html on line 171: Blakella oli elämänsä aikana vain yksi näyttely, jonka hän ripusti veljensä kangaskaupan yläkertaan kesällä 1809 Lontoossa. Näyttelystä julkaistiin vain yksi arvostelu, jonka Megan Hunt kirjoitti The Examineriin. Hän valitti huonosti ymmärrettävistä allegorioista ja turhanpäiväisistä yrityksistä esittää sekä ruumista että sielua, tahroista, läiskistä ja sekasotkuisesta hölynpölystä. Kirjoittaja väitti, että Blake ei osaa piirtää ja että esillä olevat kuusitoista maalausta ovat ”vain penikkatautisten aivojen kuohahduksia” ja Blake itse ”epäonninen mielisairas”, joka kärsii ”häikäilemättömästä turhamaisuudesta”. ”Silmä näkee enemmän kuin sydän tietää", puolusteleixe Blake.
ellauri360.html on line 379: Suuri sota jätti Tanskan koskematta. Siellä riitti voita ja Pinnebergeiltä sai kaikkea vahvalla kruunulla. Lassikin oli 1922 vähän kallellaan korporativismiin päin: sillä päästäisiin demokratiaa vaivaavasta äänten kalastelusta. Vaikka luokkarajat kärjistyisivät, moraalisessa kazannossa voitettaisiin. Tanskan venstre oli pienviljelijöitä, høyre suurmaanomistajat, rahamiehet, kaupan edustajat ja suurin osa virkamiehistöä.
ellauri362.html on line 168: Peacock osoitti suurta kykyä liiketoiminnassa ja virallisten asiakirjojen laatimisessa. Vuonna 1836 hänen virallisen uransa kruunasi hänen nimityksensä Itä-Intian komppanian intialaisen kirjeenvaihdon päätarkastajaksi James Millin perään. Viran saattoi täyttää vain hyvällä liiketoiminnalla ja poikkeuksellisella kyvyllä virallisten asiakirjojen laatimiseen: ja Peacockin tehtävien suorittamisen ei uskota kärsineen mitään verrattuna hänen ansioituneeseen edeltäjäänsä tai hänen vieläkin kunniakkaampaan seuraajaansa, John Stuart Milliin. Peacockin ammatti oli pääasiassa rahoituksen, kaupan ja julkisten töiden parissa. Kanadassa on suurin osa Peacockin sukulaisista, mukaan lukien Tommy Peacock [joku surkea rockäijä]. Luppohetkinään hän kirjoitti runon "Päivä Intian toimistossa":
ellauri371.html on line 200: Kauppa, teollisuus ja keinottelu. Sama asia, aikaa tarvitaan intensiivisen kaupan holhoamiseen ja teollisuus, ja mikä tärkeintä, keinottelu, jonka rooli on teollisuuden vastapainossa: ilman keinotteluteollisuus moninkertaistaa yksityisen pääoman. Talsi ja ala palvella, nostaa maataloutta, vapauttaa maata maalainoilla perustetusta velasta pienet pankit. Se on teollisuuden kannalta välttämätöntä. Ime molemmin käsin pääoma maasta ja spekulaatio siirtäisi kaikki maailman rahat käsiimme ja siten heittäisi kaikki goyit riveihin proletaarien. Silloin goyit kumartavat meidän edessämme vain saadakseen oikeuden olemassaoloon.
ellauri371.html on line 483: Poliisijärjestö. Vapaaehtoinen poliisi on hyvällä päällä. Tämä valtakunta on anteeksipyyntö jumalalle nimeltä "Vishnu", jossa rommi on sen persoonallisuus - vanhassa ru---- Miten se tulee olemaan sosiaalisen koneen kevään mukaan, me--- katsokaamme kaikki tämä tilanne ilman virallisen poliisin apua, joka meidän kehittämiemme oikeuksien muodossa tuli kuin tali goymille, se estää hallituksia näkemästä noin klo 1/2:n ohjelmaamme. Kolmasosa aineistamme on valvoa muita ihan vaan velvollisuudentunteesta, periaatteesta halukkaina vapaaehtoiseen julkiseen palvelukseen. Älä sitten sano että on häpeällistä olla vakooja ja tiedottaja, vaan kiitettävää, mutta perusteettomat irtisanomiset rangaistaan ​​kyllä julmasti. Sen katsotaan estävän tämän vasikoinnin väärinkäyttöä oikein. Agenttimme ovat korkeimpien joukossa, ja alempi yhteiskunta iloisen helvetin joukossa - ministeriluokka, kustantajat, kirjapainot, kirjakaupan myyjät, virkailijat, työntekijät, valmentajat, jalkamiehet jne. Tämä voimaton, ei-valtuutettu mihinkään itseensä käpertynyt tasa-arvo imee, ja siksi siellä voimaton poliisi voi vain todistaa ja raportoida ja todentaa kun santarmit tekevät hänen todistuksensa ja pidätykset taivasjoukot ja kaupungin poliisi, tai asiakkaan haaroista riippuen poliisiasioista vastaava tarkastajaryhmä. Se ei raportoinut liiketoiminnassa nähdyistä ja kuulluista poikkeavuuxista. Myös poliitikot joutuvat vastuuseen salaamista varten, jos todistetaan, että tunnustivat: Tämä on minun syytäni.
ellauri383.html on line 181: Oulunkylän rautakaupan Paulan baarissa oli duunarien ja vanhusten kalakeitto päässyt loppumaan. Pöydällä oli Iltalehti suurin ozikoin: Putinilla on vastoinkäymisten viikko edessä. Tarkemmin lukien joku toimittaja Himanen koittaa siinä hikisesti kääntää toukokuun voitonpäivän ja virkaanastujaiset noloixi vastoinkäymisixi Voldemarille. Ja lisäxi esittää toiveikkuutta että Putin olisi jotenkin vakavasti sairaana. Vähän tässä on pahansuovan propagandan makua. Ozikointi ei oikein vastannut laihaa sisältöä.
ellauri386.html on line 476: Vaikka Radischev vaikutti Adam Smithiltä, hän säilytti protektionistiset näkemykset, tuomitsi tarpeettoman kansainvälisen kaupan ja ehdotti vahvempaa kotimaista tuotantoa. Kirjoittaja ei ollut millään muotoa idealisti, vaan myönsi, että "missä oli enemmän valistusta, missä oli enemmän sosiaalista elämää, siellä oli enemmän turmeltumista, joten hyvä ja paha ovat erottamattomia maan päällä". Vähän se piti Fontenellestä (1657 –1757), jonka kexintöä oli meemi että venuslaiset oli kauniita ja eroottisia.
ellauri389.html on line 103: South Sea Company eli Etelämeren komppania perustettiin vuonna 1711 Espanjan Amerikan-siirtomaiden kanssa käytävää kauppaa, erityisesti orjakauppaa, varten. Tuolloin loppuaan lähenevän Espanjan perimyssodan odotettiin päättyvän rauhansopimukseen, joka loisi edulliset olosuhteet kaupankäynnille. Komppanian osakkeille luvattiin vuosittain kuuden prosentin tuotto, ja ne kävivätkin hyvin kaupaksi. Vuonna 1713 solmittu Utrechtin rauhansopimus oli kuitenkin epäedullinen suunnitellun kaupankäynnin kannalta, sillä sen mukaan oli orjien maahantuontia verotettava ja kauppakomppanialla oli lupa lähettää vuosittain Amerikkaan vain yksi kauppalaiva. Ensimmäinen matka tehtiin vuonna 1717, ja sen menestys jäi rajalliseksi. Seuraavana vuonna kuningas Yrjö I kuitenkin asettui henkilökohtaisesti Etelämeren komppanian kuvernööriksi, mikä lisäsi sijoittajien luottamusta hankkeen kannattavuuteen. Pian osakkeille luvattiin jo sadan prosentin vuosituotto.
ellauri389.html on line 105: Etelämeren komppania lupasi vuonna 1720 ottaa hoidettavakseen Ison-Britannian valtionvelan, ja parlamentti hyväksyi esityksen. Sen seurauksena komppanian osakkeiden kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti ja niiden arvo kohosi tammi-elokuun välisenä aikana 128 punnasta yli tuhanteen puntaan. Komppanian osakkeilla käytävän kaupan liepeille syntyi myös muita yrittäjiä, jotka saivat monet kansalaiset houkuteltua harkitsemattomiin sijoituksiin. Ison-Britannian osakemarkkinat romahtivat syyskuussa 1720, ja pian sekä Etelämeren komppanian että muidenkin suurten yhtiöiden osakkeiden arvo putosi pohjalukemiin. Monet sijoittajat menettivät omaisuutensa.
ellauri389.html on line 466: John Newton (4. elokuuta 1725 Lontoo – 21. joulukuuta 1807 Lontoo) oli englantilainen merimies, orjalaivan kapteeni, orjakauppias sekä myöhemmin anglikaanisen kirkon pappi, virsirunoilija ja tunnetun virren ”Amazing Grace” kirjoittaja. Newtonin äiti kuoli, kun John oli seitsemän vuoden ikäinen, ja hän joutui lähtemään iskän orjalaivaan töihin laivapojaksi. Hänestä kehittyi vuosien mittaan raaka ja häikäilemätön nuorukainen. Jo nuorena hänestä tuli laivanomistaja, joka kuljetti orjia Afrikasta Amerikkaan. Se oli niin ikävä tyyppi että sen liikekumppanit kerran kylästyivät siihen ja möivät sen jollekin länsiafrikkalaiselle prinsessalle orjaxi. Yhdellä tällaisella matkalla vuonna 1748 joutui hänen huonokuntoinen laivansa kovaan myrskyyn Irlannin merellä. Hän joutui kamppailemaan myrskyn kourissa yksitoista tuntia, mutta selviytyi myrskystä. Newton lupasi parantaa tapansa jos ei uppoisi. Laivan pysymisen pinnalla hän koki osoituksena Jumalan armosta, joka kohdistui nimenomaan häneen, mutta vähän myös kaikkein jumalattomimpiin värillisiin ihmisiin kannen alla, ja tämä kokemus muutti hänen elämänsä. Järkevänä miehenä hän kuitenkin jätti orjakaupan vasta kuuden vuoden kuluttua jäädessään eläkkeelle. Hän jäi töihin Liverpoolin satamaan ahtamaan orjia, mutta pian hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui papiksi ja määrättiin hoitamaan pientä Olneyn seurakuntaa. Siellä hän tutustui runoilija William Cowperiin ja yhdessä he julkaisivat 1779 Olney Hymms -nimisen kokoelman lauluja, josta tuli yksi merkittävimpiä 1700-luvun evankelikaalisista laulu­kokoelmista. Sen 349 laulusta Cowper oli runoillut 67 ja loput Fig Newton. Virrellä "Amazing Grage" on liittymäkohtia hänen kokemaansa myrskyyn ja siitä selviytymiseen. Vähän sama legenda kuin Martin Luderilla, quod vide. Amerikkalaiset pitävät siitä erityisesti, sillä se ilmaisee amerikkalaisia perusarvoja olematta yhtä jingoistinen kuin America the Beautiful tai Star Striped Banner. ("By Jingo!" on brittiläinen vastine sanalle "Jösses!".)
ellauri391.html on line 467: Varsinainen perkeleen kexintö oli kirjapainotaito. Se oli uuden ajan paperinen some. Dominikaanimunkki Johann Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: ”Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Luther tuomitsi anekaupan sanoen: "Ei helvetissä vilahda!"
ellauri393.html on line 394: Marionin isän suku on tullut Suomeen Puolasta, äidin suku Venäjältä. Äiti vaali juutalaisia perinteitä: sapatti vietettiin, oli musiikkia ja hyvää ruokaa. Iso porukka ja perinteet toivat turvaa myös lapsille. Aikuisena Marion teki matkan isän kotiseudulle Puolaan ja järkyttyi. Isän suvun kotikylässä ei asunut enää juutalaisia, vilkas juutalaiskylä oli kuollut toisen maailmansodan melskeisiin. Kaikki juutalaiset oli tapettu sodan aikana (paizi Ossi), Marion kertoo. Vaikka matka oli tärkeä ja liikuttava, mikään seesteinen kotiinpaluu se ei Marionille ollut. Rungin perheessä juutalaisten kansanmurha toki oli läsnä, mutta siitä puhuttiin kuitenkin aika vähän. Luulen, että vanhemmat halusivat suojella meitä lapsia niiltä kauheuksilta, Marion sanoo. Ystävä arveli, että terapiasta voisi olla apua. Marion kävi viisi vuotta terapiassa setvimässä itseään. Ben Obstbaum on konetukkukaupan omistaja. Obstbaumit asuivat Merikadulla.
ellauri395.html on line 644: Joel Scott Osteen (s. 5. maaliskuuta 1963) on yhdysvaltalainen pastori , teleevankelista , liikemies ja kirjailija, jonka kotipaikka on Houston, Texas , Yhdysvallat. Viikoittaisista televisiopalveluistaan ja useista myydyimmistä kirjoistaan tunnettu Osteen on yksi hyvinvointiteologian ja Uskon sana -liikkeen tunnetuimmista henkilöistä .Silti vittu se on ollut tähän saakka täysin n.h. Hänen isänsä, entinen eteläisten baptistien pastori, perusti Lakewoodin kirkon (jonka Osteen on nykyinen vanhempi pastori) vanhan rehukaupan taakse. Vuonna 1982 hän söi humble pie ja palasi Houstoniin, perusti Lakewoodin televisio-ohjelman ja tuotti isänsä televisioituja saarnoja 17 vuoden ajan tammikuuhun 1999 asti, jolloin hänen isänsä kuoli sydänkohtaukseen. Toinen Olkkari.
ellauri395.html on line 1041: Vitun kaupankäyntiä. Ilmasexi pitää aina koittaa vängätä. Tää on judeokristityillä ihan verissä. Pyydä Jumalalta anteeksi jo etukäteen.
ellauri403.html on line 209: