ellauri004.html on line 1784: Jos se joka palvoo kauneutta

ellauri012.html on line 315: Mutta olin yhä epäluuloinen. Luulin että naiset ei pysty pitämään lupauksia ellei niitä pakoteta siihen jollain valoilla. Vaadin noi valat, ja taivaan takuumieheksi, ettei mun tarvitsis enää epäillä. Kiitti teille pyhät paikat ja lujaseinäiset luostarit! ootte vapauttaneet mut tuhannesta huolesta. Uskonto ja hartaus pitää tarkkaa vartiota teidän muurien ja rautaristikoitten ympärillä. Tää on täyttä lepoa mustasukkaiselle mielelle! Miten kärsimättömästi mä siihen pyrinkään! Kuljin ympäri kuin jalopeura päivittäin kehottamassa sua tähän uhraukseen; mä ihailin (uskaltamatta mainita) sun kauneutta, ihankuin en oisi sitä ennen nähnytkään. Oliko se pyhistelyn aikaansaamaa kukintaa, vai mun suuren menetyksen kaikua, en välittänyt tutkia, kiirehdin vaan sun nunnavihkimystä. Lahjoin sun abbedissan rahalla että saisin oikeuden sit sut haudata. Talon papit oli myös lahjottu ja pidettiin poissa sun läheltä, vaikka murisivat. En unohtanut mitään, isoa enkä pientä asiaa, ja jos sä olisit päässyt mun kynsistä, mä en ois itsekään mennyt luostariin; olin päättänyt seurata sua kaikkialle. Mun varjoni ois seurannut sun askelia ja aina aiheuttanut sussa sekaannusta tai pelkoa, mistä mä itse oisin ilahtunut.
ellauri020.html on line 284: Katrinka ja Natalie on samixet, ihailevat toistensa kauneutta, aivoja, bisnesvainua ja miesmenestystä. Katrinka tietty vetää lopulta pitemmän korren, plokkaa arvokkan partakoneen Nasulta. Mutta on yx mutta, vakava aber: Jean-Clauden mielestä periodin aikana ei voi bylsiä. Katrinan ja Mirekin mielestä se oli mukavaa, kuin ois lämpimässä kylvyssä. Onx partaveizi joku muslimi? No pitäähän nekin wiixikarvat timmissä. Gilletten terällä.
ellauri023.html on line 625: Muotoaistien silmän ja korvan lisäxi kauneutta säntää arvioimaan lähiaistit, pysty nenä ja hapan suu. Niillähän ne koiratkin arvioivat kumppaninsa kelpoisuutta, haistelevat pyllyä ja nuolaisevat sitä.
ellauri036.html on line 1608: kuin suodaxesi sille ikuista kauneutta!
ellauri049.html on line 123: mä, irvikuva, kauneutta vailla.
ellauri049.html on line 283: Turun arbiter elegantiarum Vaakku vertailee homopettereitä niille omistamissaan negrologeissa. Unski ei ollut mikään laulurunollinen Lauri Tähkä vaan kuiva kuvitettu klassikko. Armoitettu hampaitten kiristelijä, täynnä kipeitä retorisia kysymyxiä. Traagillisia elämäntunteita, syntipukin hajua. Olen verkon silmässä kala. En pääse pois. Kalansilmä kaula ojossa juuttuneena perssilmään, katkeruuden sammalkaihi samealla kalvolla. Baurdelaire-kopio. Egosentrisessä lyriikassa ainoo sosiaalinen tunne on sääli tai kateus. Mä säääälin sua. Kauneus on pääasia kuin Callerille. Rumuus on tarttuvaa kuin rengin räkä räystäällä. Irvikuva kauneutta vailla. Jouzenlaulusta tulee mieleen Callen kauniit pilvet ja vaakalinnusta Pärttyli. Mieskohtaisia tuntoja. Ankaraa izensätarkkailua vessassa. Suomen nuori Faethoon, aurinkorannan isvossikka tuuskahti turvalleen Nizzan somerikkoon.
ellauri049.html on line 706: Leconte de Lisle oli pessimisti, mutta ei runojensa kautta tuonut esiin ahdistuksensa perussyytä, ja häntä pidettiin omana aikanaan kylmänä, virtuoosina ja muotoon keskittyvänä runoilijana. Hän palvoi kauneutta, kuten häntä suomentanut Kaarlo Sarkiakin, joka on sanonut saaneensa häneltä paljon vaikutteita. Hän oli perehtynyt Intian uskontoihin ja piti ihmiselämää tragediana. Rakkaus on Leconte de Lislelle pelkkää harhaa, ja onnellisia ovat vain kuolleet. Mutta kauneus oli hänelle korkein ideai, tosin Sarkian elämäkerran kirjoittanut Aune Hiisku sanoo että jää hämäräksi, mitä kaikkea Leconte de Lislen kauneuden ideaan sisältyy.Ize se ei ollut järin kaunis, samaa ulkonäkötyyppiä kuin Jouko "Näkymätön" Viänänen. Joukolla oli nenäkäs amerikkalainen kakkosvaimo, joka höykytti sitä sikana Mika Seppälän rapujuhlissa, josta me myöhästyttiin törkeästi, koska tavattiin Lauri Karttusta ja Auli Hakulista Elitessä. Vaimo höykytti sikana myös Seijaa, sitä harmitti vitusti että Seija oli töissä vesilaitoxella, ja se oli vaan miehen mukana.
ellauri053.html on line 239: kauneutta oxin heijastaen.
ellauri060.html on line 990: Stefan Thermanin, 33, uudella Espoon-asunnolla on nähty viime viikkoina paljon naiskauneutta. Seiskan saamien tietojen mukaan Stefu heittäytyi täysillä sinkkuelämän pyörteisiin heti sen jälkeen, kun oli eronnut kohukaunotar Sofia Belórfista, 30.
ellauri061.html on line 103: Sitton vuorossa vähän naiskauneutta laulua ja paljaita sääriä, Irixen Cerexen ja jonkun vielä muodossa. Pafos-seminaari mainitaan. Joo Juno on se kolmas. Somasti puettuja ilomiehiä tulee, jotka yhtyvät tyttöihin viehättävässä tanssissa. Prosperolta tulee (syrjään): Toimeen! Panon lähestyy hetki. (Hengille:) Hyvin - pois - jo riittää! Ferdinand: On kummaa tää. Tulisen kiihkon vallassa on isäsi. Joopa joo sanoo Mirkku, se aina kuumuu tästä esityxestä. Ariel meinas jo muistuttaa Calibanista mutta Prospero kävi niin kuumana ettei se kehannut. Aijuu, olinpa unohtaa ne konnat.
ellauri097.html on line 631: Taiteilijakirjan perinteissä on suunnatonta kauneutta ja loputtomasti ammennettavaa kirjahkon hahmoa ja identiteettiä määriteltäessä. Taiteilijakirjaan liittyvä ajattelu ja toiminta on täynnä muistamisen tekoja, niitä, joiden avulla kirja voidaan tuoda uudelleen näkyviin teollisen tuotannon tuottaman sumuverhon takaa.
ellauri097.html on line 655: On myös kauneutta käyttää sitä kartonkia, jota sattuu löytymään hyllystä. Se on päätynyt hyllyyn tätä varten. Moukkamaista olisi tilata Italiasta viidentoista kartongin näytteet ja valita. (Siihen meillä ei ole rahaa, ja sitähän tässä yritetään tehdä. Mme otamme tästä tosiasiasta kaiken taiteellisen ja käytännöllisen ilon irti kuin 70-luvun betonibrutaalit arkkitehdit, teemme välttämättömyydestä hyveen. Keep it cheap.)
ellauri099.html on line 469: Arvostan luonnon kauneutta.
ellauri133.html on line 804: Mutta aikataulunmukainen liikenne on sekin kauneutta. Ja teräxiset voimansiirtopylväät jotka kohosivat korkealle syxyisen mezän yläpuolelle. Volga volga äiti armas meri meidän synnyinmaan.
ellauri135.html on line 67: Mutta aikataulunmukainen liikenne on sekin kauneutta. Ja teräxiset voimansiirtopylväät jotka kohosivat korkealle syxyisen mezän yläpuolelle. Volga volga äiti armas meri meidän synnyinmaan. Ja sen tervahöyryn nimi / oli prinsessa Armaada. Mutta mikä ihme on tuo tervahöyry? kysyy joku nykyajan tolvana. 1920-luvulla vastaus oli selvä: kyseessä on laivatyyppi, joita tuohon aikaan risteili Suomen vesillä pari sataa. Lavrov lupaa maalata tervahöyryn kauniin kapteenin mutta vasta tilaisuuden jälkeen Moskovassa.
ellauri160.html on line 714: kauneutta, saako armastella
ellauri171.html on line 164: Delilah käytti kauneuttaan ja sex appealia vaikuttaakseen vahvaan mieheen Simsoniin, joka saalistaa tämän karkaavaa himoa. Simson, Israelin tuomari, oli myös niin saalis kuin saalis painija, joka tappoi monia filistealaisia, mikä lisäsi heidän kostonhaluaan. He käyttivät Delilaa löytääkseen Simsonin voiman salaisuuden: hänen pitkät hiuksensa. LOL, vertaa Absalomia, jonka rastatukka oli hänen tuhonsa.
ellauri274.html on line 732: 2:29:46 новаторство дело не в жанрах и направлениях культура призвана служить добру красоте гармонии размышлять над 2:29:46 innovaatio ei ole kysymys genreistä ja suuntauksista, kulttuurin on tarkoitus palvella harmonian hyvää kauneutta pohdittavaksi
ellauri276.html on line 255: Runossa ei ole vertailua, koska tekijä ei voi verrata luontoa, pellon kauneutta mihinkään. Minusta tuntuu, että on mahdotonta löytää jotain kauniimpaa kuin kirkas, raikas aamunkoitto yhä kirkastuvan taivaan taustalla. Jokainen ihminen pysähtyy tahattomasti ja kuvittelee tämän viehättävimmän kuvan. Tekijällä ei myöskään ole hyperbolia, sillä luonnon suuressa kauneudessa ei ole mitään liioittelua.
ellauri313.html on line 343: Tämän seurauksena modernit kauniit ukrainalaiset naiset muistuttavat enemmän valkoihoista tyyppiä, mutta tämän takana piilee tuhansia vuosia vanha sekoitus kauneutta, eräänlainen naisellisuuden cocktail, joka on otettu maailman eri kansoilta. Siksi nykyaikaiset ukrainalaiset morsiamet erottuvat kauneudesta ja monimuotoisuudestaan: blondit, brunetit, ruskeat hiukset, punapäät, vaaleatukkaiset, hoikat, täyteläiset, pitkät, keskipitkät ja niin edelleen. Lups, aah.
ellauri313.html on line 346: Jokaisella naisella on omat kauneusrituaalinsa ja -tottumukset, jotka auttavat häntä paitsi säilyttämään luonnon hänelle antamaa kauneutta myös parantamaan sitä. Otetaan esimerkki heidän luukuistaan. Ukrainan morsiamen on tärkeää pysyä hoikkana niin kauan kuin mahdollista. Ja jopa synnytettyään lapsen tai kaksi, ukrainalaiset naiset yrittävät pitää painonsa kurissa. He käyvät kuntosalilla ja pitävät tiukkaa ruokavaliota. Tämän kovan työn ansiosta he voivat pitää kehonsa hoikana, rakonsa tiukana ja houkuttelevana vaikka syövät paljon sianlihaa.
ellauri313.html on line 459: Miten meikä pantiin alulle? He olivat saaneet hänet raakojen kuorsausten väliin, kun heidän himonsa heräsi satunnaisesti yön puolivälissä! He olivat saaneet hänet likaiseen nurkkaan oven taakse näiden rikkinäisten puutalojen hirvittävässä yksityisyydessä ja siittäneet hänet seisoaltaan pelottavassa salassa pelokkaiden kuiskausten välissä kiirehtien, ettei jotkut lapset kuule! He olivat saaneet hänet eläimelliseen äkilliseen himon ja nälän heräämiseen samalla, kun naurisvihreät kiehuivat kostealla tuoksullaan liedellä! Hän oli siittynyt jossain satunnaisessa ja unohdetussa hetkessä, jonka he olivat siepanneet elämästään saastasta, köyhyydestä, väsymyksestä ja työstä, aivan kuin peto repii lihapaloja; syntynyt puoliraiskauksen raa'assa, äkillisessä, hajallaan olevassa vihassa himon satunnaisen tilaisuuden vaikutuksesta; siitetty heti, kun ne heittäytyi takaisin töykeästi järjettömän sängyn reunalle unohdetun lauantain punaisessa heikkenevässä valossa, kun työt oli tehty, viikon palkat annettu, viikon lyhyt hengähdystauko lepoa, lepoa ja julmaa riemua! Hänet oli siitetty ilman rakkautta, ilman kauneutta, hellyyttä, taikuutta tai mitään hengen jaloisuutta, idiootti, himon sokea nälkä, joka oli niin alhainen, ettei se tuntenut inhoa saastaa, hajua, törkyä, rumuutta kohtaan, eikä kysynyt mitään parempaa kuin pussinperän suolta johka tyhjentää sen raa'at energiat.
ellauri315.html on line 37: Ritva "Kike" Elomaa (s. 1955 Lokalahti) on suomalainen kehonpullistelija, camp-laulaja ja camp-poliitikko. Hänen saavutuksiinsa kuuluvat voitto vuoden 1981 Ms. Olympia -kisassa, äärimmäisen nolo paskahumppailu Juha "Watt" Vainion kanssa ja kahden edellä mainitun muuntaminen pitkällisen pyrkyröinnin jälkeen kansanedustajanpaikkaan vuoden 2011 vaaleissa. Maskulainen bisneshodari toi Perussuomalaisten eduskuntaryhmään naiskauneutta. Olis jättänyt kaupungin rakentamatta mannerlaatalle toi Marokon kuningas niin ei olis kuollut niin paljon väkeä eikä tullut lisää Agadirin pakolaisia. Jäät sulaa navoilta, pingviinit hukkuvat, 2023 on kuumin tähän asti mitatuista vuosista. Lontoossa on nyt syyskuussa 30 astetta. Kloorikanat paistuvat.
ellauri323.html on line 263: Ja hänellä on myös kauneutta; ja muiden loistavien korujen monopolisteja" –
ellauri326.html on line 507: Mirgorod on ihmeellinen kaupunki! Millaisia rakennuksia onkaan siellä! On olkikattoisia, ruokokattoisia, vieläpä lautakattoisiakin rakennuksia. Oikealla katu, vasemmalla katu, ja kaikkialla kaunista aitaa, jota pitkin humala kierteleikse, jolle on ripustettu astioita ja jonka takaa auringonkukka kohottaa pyöreän päänsä, unikko rusottaa, suuret vesimelonit kimaltavat… Mikä loisto! Aidat ovat alituiseen koristetut vielä muillakin esineillä, jotka tekevät ne yhä ihailtavammiksi: milloin leveillä hameilla, milloin paidoilla, milloin roimahousuilla. Varkaus ja pahanteko ovat Mirgorodissa tuntemattomia, ja sentähden ripustaa jokainen aidalle mitä haluttaa. Jos lähestytte toria, niin varmaan pysähdytte hetkeksi ihailemaan näköalaa: torilla on lätäkkö, ihmeellinen lätäkkö, joka kaiketi on näkemistänne lätäköistä ainoa laatuaan! Se peittää melkein koko torin. Ihana lätäkkö! Talot ja töllit, joita kaukaa saattaisi luulla heinäru'oiksi, ihailevat ympärillä sen kauneutta.
ellauri345.html on line 424: Roomalaiset voivat kumota tämän kysymyksen suunnitellun lain. Jos ei tunnista sen pakottavaa luonnetta, romaanin ydin jää epäselväksi. Sillä tätä moraalisen äänen hiljaisuutta ei voida ymmärtää yksilöllisyyden piirteenä, kuten tunteiden mykistettyä kieltä. Se ei ole ihmisen rajoissa oleva kohtalo. Tämän hiljaisuuden myötä illuusio on asettunut kuluttavalla tavalla jaloimman olennon sydämeen. Ja tämä muistuttaa oudolla ikääntyessään mielisairaaseen menehtyneen Minna Herzliebin vaikenemista. Kaikki sanaton toiminnan selkeys on ilmeistä ja todellisuudessa itsensä säilyttävien sisäinen minä ei ole yhtä hämärtynyt kuin muiden. Pelkästään päiväkirjassaan Ottilien ihmiselämä näyttää vihdoinkin sekoittuvan. Kaikki heidän kielellisesti lahjakas olemassaolonsa löytyy yhä enemmän näistä hiljaisista kirjoituksista. Mutta he myös rakentavat vain muistomerkkiä jollekulle, joka kuoli. Hänen paljastavansa salaisuudet, jotka kuoleman yksin pitäisi paljastaa, tottunut ajatukseensa poismenosta; ja osoittamalla elävien hiljaisuutta he ennakoivat myös heidän täydellisen hiljaisuutensa. Illuusio, joka hallitsee kirjailijan elämää, tunkeutuu jopa hänen henkiseen, etäiseen tunnelmaan. Sillä jos päiväkirjan vaarana on, että se paljastaa liian aikaisin muistin idut sielusta ja estää sen hedelmien kypsymisen, silloin sen täytyy välttämättä tulla tuhoisaksi siellä, missä vain henkinen elämä ilmaistaan ​​siinä. Ja kuitenkin lopulta kaikki sisäisen olemassaolon voima tulee muistista. Vain hän takaa sielunsa rakkauden. Tämä henkii Goethen muistoa: ”Oi, sinä olit menneitä aikoja Siskoni tai vaimoni." Ja niin kuin sellaisessa liitossa kauneus itse säilyy muistona, niin se on kukkiessaankin merkityksetön ilman sitä. Tästä todistavat Platonin Phaidroksen sanat: "Joka on tuore vihkimisestä ja on yksi niistä joka näki siellä paljon tuonpuoleisessa elämässä, joka nähdessään jumalalliset kasvot, jotka jäljittelevät hyvin kauneutta tai fyysistä muotoa, hämmästyy aluksi, muistaa tuolloin kokemansa ahdistuksen, mutta sitten kun hän lähestyy sitä, hän tunnistaa sen luonteen ja palvo häntä kuin jumalaa, koska muisti on nostettu kauneusajatukseen ja näkee sen seisovan varovaisuuden vieressä pyhällä maalla." Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaista muistoa, hänessä kauneus todella jää ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. « Ottilienin olemassaolo ei herätä sellaisia ​​muistoja, kauneus on hänessä todellakin ensimmäinen ja olennainen asia. Kaikki heidän myönteinen "vaikutelmansa" syntyy vain ulkonäöstä; Lukuisista päiväkirjasivuista huolimatta hänen sisäinen olemuksensa pysyy suljettuna, suljempana kuin mikään Heinrich von Kleistin naishahmoista. Tämän näkemyksen myötä Julian Schmidt kohtaa vanhan kritiikin, joka sanoo oudolla varmuudella: "Tämä Ottilie ei ole todellinen runoilijan hengen lapsi, vaan syntinen luomus Mignonin ja vanhan Masaccion tai Giotton kuvan kaksoismuistossa. «. Itse asiassa Ottilienin hahmossa maalaus on ylittänyt eeppisen runouden rajat. Sillä kauneuden esiintyminen olennaisena sisältönä elävässä olennossa on materiaalin eeppisen ympyrän ulkopuolella. Ja silti hän on romaanin keskipisteessä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä. Sillä ei ole paljoa sanottavaa, jos uskomusta Ottilienin kauneudesta kuvataan perusedellytykseksi romaaniin osallistumiselle. Tämä kauneus ei saa kadota niin kauan kuin hänen maailmansa kestää: arkkua, jossa tyttö lepää, ei suljeta. Tässä teoksessa Goethe siirtyi hyvin kauas kuuluisasta Homeroksen mallista kauneuden eeppiseen esitykseen. Sillä ei ainoastaan ​​Helena vaikuta päättäväisemmältä Pariisin pilkkaamisessaan kuin Ottilie koskaan sanoissaan, vaan ennen kaikkea hänen kauneutensa kuvauksessa Goethe ei noudattanut kuuluisaa sääntöä, joka ilmeni muurilla kokoontuneiden ihailevista puheista. otettiin vanhoilta ihmisiltä. Ne omaleimaiset epiteetit, jotka Ottilielle annetaan, jopa romaanimuodon lakeja vastaan, vain siirtävät hänet pois eeppiseltä tasolta, jolla runoilija hallitsee, ja antavat hänelle vierasta eloisuutta, josta hän ei ole vastuussa. Mitä kauempana hän on Homeroksen Helenistä, sitä lähempänä hän on Goethea. Heidän tavoin hän seisoo epäselvällä viattomuudella ja näennäisen kauneudella heidän tavoin sovittavan kuoleman odotuksessa. Ja kutsuminen liittyy myös hänen ulkonäköönsä.
ellauri345.html on line 429: Siksi mikään taideteos ei saa näyttää elävältä täysin kielletyllä tavalla muuttumatta pelkäksi illuusioksi ja lakkaamatta olemasta taideteos. Hänen sisällään kuohuvan elämän täytyy näyttää jäätyneeltä ja ikään kuin vangituksi hetkessä. Tämä olento hänen sisällään on puhdasta kauneutta, puhdasta harmoniaa, joka tulvii kaaosta - ja itse asiassa vain tätä, ei maailmaa - vaan näyttää vain elävöittävän sitä, kun "se" virzaa "sen" läpi. Se mikä pysäyttää tämän ilmeen, karkottaa liikkeen ja häiritsee harmoniaa, on ilmeetön. Että elämä perustaa mysteerin, tämä jähmettyminen teoksen sisältöön. Samoin kuin käskevän sanan keskeyttäminen pystyy tuomaan totuuden esiin naisen välttelystä juuri siellä, missä se keskeyttää, niin ilmeetön pakottaa vapisevan harmonian säilymään ja jatkaa sen vapinaa vastalauseillaan. (Eli naisen "ei" tarkoittaa oikeasti ehkä, ja "ehkä" kyllä!)
ellauri345.html on line 456: Siinä elementissä, josta "jumalatar" Aphrodite nousi esiin, kauneus näyttää olevan aivan kotonaan. Virtaavat joet ja lähteet ylistävät häntä; Schönfliess on yhden Oseanidin nimi; Nereidien joukosta erottuu kaunis Galatean hahmo, ja meren jumalilla on peräti lukuisia kaunisjalkaisia tyttäriä. Liikkuva elementti, joka alun perin kylpee kävelevien jalkoja, kostuttaa kauneudella jumalattarien jalkoja, ja hopeajalkainen Thetis pysyy ikuisesti mallina, jonka mukaan kreikkalaisten runollinen mielikuvitus piirtää tämän osan heidän luomustensa ruumista. Kukaan ihminen tai miehekäs ajatus, edes Jumala ei omista kauneutta lättäjalkaiselle maajussi Hesiodoxelle; enkä tarkoita mitään sisäistä arvoa tässä. Se näyttää olevan ensisijaisesti sidottu naisen ulkoiseen muotoon, Afroditeen ja valtamereen elämänmuotoihin. Syvä tunne etsi Ottilien alkuperää sieltä, vetisestä etupepusta.
ellauri345.html on line 460: Ottilienin kauneutta määräävän illusion kanssa epäolennaisuus uhkaa edelleen pelastusta, jonka ystävät saavat taisteluistaan. Sillä jos kauneus on ilmeistä, niin on myös sovinto, jonka se myyttisesti lupaa elämää yes kuolemassa. Heidän uhrauksensa olisi yhtä turhaa kuin heidän kukoistuksensa, ellei heidän sovintonsa olisi sovinnon näyte. Itse todella todella sovinto on olemassa vain Jumalan kanssa. Jos siellä on sovitettu itsensä kanssa yes vain siten voi sovittaa itsensä hänen kanssaan, niin näennäiselle sovinnolle on ominaista halu sovittaa heidän kanssaan ja vain siten sovittaa heidän Jumalan kanssa. Jälleen kerran tämä näennäisen sovinnon yes todellisen sovinnon välinen suhde kohtaa romaanin yes novellin kontrastin.
ellauri345.html on line 466: Tämä tyttö ei ole pohjimmiltaan kaunis, Ottilie siis. Omalla tavallaan se on Eduard itse, eli turhaan kehutaan tämän parin kauneutta. Mutta Goethe ei vain käyttänyt lahjoitusrahojensa voimaa - yes taiteen rajojen tuki teki myös - vangitakseen tämän kauneuden, hän sen kevyimmillä käsillä vaan hilasi ku- vitun lähelle aistiakseen tämän lempeän, pyllyverhon takaisen new maailman. Loppu.
ellauri345.html on line 504: Erilainen näistä on Ottilien kuori hänen elävänä ruumiinaan. Vain sen avulla laki ilmaisee itsensä selkeästi, joka ilmenee muissa rikkoutuneemmin: mitä enemmän hevoset karkaavat, sitä enemmän näet kaikkea näennäistä kauneutta, joka voi vain tarttua eläviin olentoihin, kunnes yhden ja toisen täydellisen lopun on myös tuhouduttava. Joten mikään kuolevainen ei ole erottamaton. Siksi, jos maksiimit ja pohdiskelut kuvaavat totuudenmukaisesti tällaisen erottamattomuuden äärimmäistä astetta syvällä sanalla: "Kauneus ei voi koskaan tulla selväksi itsensä ulkopuolelle", jää silti Jumala, jonka edessä ei ole mysteeriä ja elämä on laiffia. Ihminen näkyy meille ruumiina ja hänen elämänsä rakkautena, kun he ovat Jumalan edessä. Siksi kuolemalla on valta paljastaa kuten rakkaus. Vain luonto on erottamaton; joka pitää salaisuuden niin kauan kuin Jumala sallii sen olla olemassa. Totuus löydetään kielen olemuksesta.
ellauri349.html on line 200: Morsiamen uni (v. 2-6). Morsian ylistää Jerusalemin tyttärille ylkänsä kauneutta
ellauri349.html on line 202: Jerusalemin tyttäret kysyvät (v.1). Morsian vastaa (v.2,3). Ylkä ylistää morsiamensa kauneutta (V. 4-7) ja pitää itseään kuningasta onnellisempana (v. 8,9). Morsiamen saattue (v. 10 - 12)
ellauri349.html on line 203: Ylistetään karkeloivan morsiamen kauneutta (v. 6:13-15). Ylkä puhuu rakkaudestaan, ja morsian vastaa (v. 6-10). Morsian kehoittaa ylkää lähtemään kanssaan maalle keväisent luonnon helmaan (v. 11-13)
ellauri349.html on line 810: Sama vaikutus on Rachmaninovin Vigilialla, jonka hän pistää kotonaan ihan joka aamu soimaan. ”Voisin itkeä elämän kauneutta, kirkkautta ja tuskaa”, hän myöntää. Aikaa piisaisi, ei ole kiire minnekään.
ellauri353.html on line 182: Siinä inhottavassa silmämunan viipalointirainassa (vrt. Megan ja Bones) Buñuel ja Dalí tekivät kardinaalimunauxen eliminoida kaikki loogiset assosiaatiot. Vastoin hänen toiveitaan ja odotuksiaan, elokuva oli suosittu menestys juuri sen yleisön keskuudessa, jonka hän oli halunnut loukata, mikä johti Buñuelin huutamaan ärtyneenä: "Mitä voin tehdä ihmisille, jotka rakastavat kaikkea uutta, vaikka se olisi vastoin heidän syvimpiä vakaumuksiaan tai epärehellistä, korruptoitunutta lehdistöä ja järjetöntä laumaa, joka näki kauneutta tai runoutta jossain, joka oli pohjimmiltaan vain epätoivoinen kiihkeä murhakutsu?" Sas se. Apinat on tosi sikkejä.
ellauri370.html on line 518: Valkoiset taas olivat Gobineaun mukaan kolmesta rodusta paras ja korkein, sillä vain valkoisilla oli kyky älylliseen ajatteluun, minkä lisäksi he olivat fyysisesti kauneimpia ja ainoita, joilla oli kyky luoda lisää kauneutta bylsimällä. Gobineau kirjoitti, että kauneus, korkea älykkyys ja voimakkuus ovat alkujaan olleet vain valkoisten ominaisuuksia, ja sikäli kuin näitä myönteisiä ominaisuuksia esiintyy aasialaisilla ja mustilla, se voi vain olla seurausta aikojen kuluessa tapahtuneesta rotujen sekoittumisesta. No eikös se sitten ollut hyvä asia? Selittäkääpä tarkemmin, Mr. Luke.
ellauri384.html on line 162: ja hyvyyttä, totuutta ja kauneutta omistettavaksi.
xxx/ellauri044.html on line 396: Herman Hessen Romaani Narkissos ja kultasuu käsittelee keskeisesti ristiriitoja maallisen ja taivaallisen, ruumiin ja sielun, järjen ja tunteen sekä taiteen ja tieteen välillä. Näitä dikotomioita kuvaavat ystävykset Narkissos ja Kultasuu, joista toinen on omistautunut Jumalalle ja toinen etsii nautintoa maallisista iloista. Ystävykset tutustuvat Mariabronnin luostarissa, jossa Narkissos on noviisina ja jonne Kultasuu tulee oppilaaksi. Kultasuu ei kuitenkaan viihdy luostarissa, vaikka ihaileekin suuresti Narkissosta ja toivoo tulevansa hänen kaltaisekseen. Kultasuu lähtee luostarista ja kokee suurta epäonnistumisen tunnetta, koska ei kyennyt noudattamaan ajan ihanteita, nöyryyttä, kuuliaisuutta ja hengellisyyttä. Hän kulkee, kohtaa kauneutta, hyvyyttä ja pahuutta ja päätyy taiteilijaksi, kuvanveistäjäksi. Niinkuin Hessekin, jonka pappi-isä oli pettynyt taiteilijapoikaansa.
xxx/ellauri087.html on line 269: – Huomaan linnun pesän naapuritalon seinänraossa. Ehdin ihastella varpusen vaatimatonta kauneutta ja samalla muistaa, että koko laji on uhanalainen. (Paizi ettei oo, se on elinvoimainen. Jostain syystä hevonpaskaa on ollut viime aikoina hyvin tarjolla.)
xxx/ellauri087.html on line 308: – Uomakipittäessämme suoritteesta toiseen emme havahdu jalkasienten suurenmoisuuteen, suomalaisten metsien superharvennuxeen tai kokki-moilasten taidolla käristämien pikkuahventen hohdokkuuteen. Emme havaitse särjen kauneutta emmekä suomalaisten koitten magiikkaa. Se on liian tavallista meille.
xxx/ellauri126.html on line 589: Tyhjyyden pelko on paha peikko kyllä. Siitä pääsee kun peiton alla imee namua. Kun painut usvaisia takaportaita alas izen kellariin voit sieltä löytyä sisäistä kauneutta ja elämäniloa. Ellei sizisäinen ääni ala kuiskuttaa, tai joku huutaa römeästi Pirkko! Pirkko! Avaa ovi!
xxx/ellauri136.html on line 387: Tämän seurauksena Mikhail Yurevich hajosi Catherinen kanssa Sushkova, mutta koska hän oli luonteeltaan kostonhimoinen henkilö, jonkin ajan kuluttua hän koski hiäntä sieltä. Tämä tapahtui 5 vuoden kuluttua jakeesta "Kaveri". Runoilija ei ilmaisse mitään tosi tunteita, osoitti karkoitusta jatkuvasti ihaillen tytön kauneutta. Lopulta Sushkova rakastui häneen ja sitten Lermontov iski hiänelle murskaavan iskuja. Mikhail Yuryevich ilmoitti kaikille, että Catherine oli tyhmä, ruma ja vain sääli. Lermontovin "Kavennetun" runon analyysi mahdollistaa paitsi ihailla myös ympäröivän maailman kovaisuutta, mutta myös nostamaan verhon suuren venäläisen runoilijan tunteiden yli.
xxx/ellauri173.html on line 196: Le personnage qui se tenait debout en face d’Edison était un jeune homme de vingt-sept à vingt-huit ans, de haute taille et d’une rare beauté virile. Viriiliä kauneutta! Homoiluako taas? Les lignes de sa personne laissaient deviner des muscles d’une exceptionnelle solidité, tels que les exercices et les régates de Cambridge ou d’Oxford savent les rendre.
xxx/ellauri174.html on line 229: Mitä tulee "kauneuteen", jolla hän voisi ylpeillä, - jos oletetaan, että estetiikalla on jotain tekemistä tämän luokan rakkauksien kanssa, - sanon vielä kerran, millaista kauneutta minun pitäisi odottaa löytäväni tästä naisesta, kun otetaan huomioon kauhistuttavat väkivaltaisuudet. jonka hänen pitkäaikainen pito hallussaan oli tuottanut Andersonin kaltaisessa luonnossa?
xxx/ellauri174.html on line 294: Jos jotkut näyttävät ensi silmäyksellä kauniilta, vakuutan, että heidän kasvojensa tai heidän ruumiinsa on ehdottomasti tarjottava joitain surullisen kuuluisia, ala-arvoisia piirteitä, jotka vääristävät loput ja joihin heidän olemuksensa käännetään: elämä ja ylilyönnit vahvistavat pian näitä epämuodostumia. - Ja nyt on sanottava, että kun otetaan huomioon heidän sytyttämä intohimonsa, kun tämänkaltaisen intohimon on saatava aikaan nämä synkät seuraukset, se ei suinkaan johdu heidän harhaanjohtavasta kauneudesta heidän vahingollinen voimansa rakastajaansa kohtaan! mutta monet näistä vain vastenmielisistä piirteistä, jotka vain saavat tämän rakastajan sietämään sitä pientä tavanomaista kauneutta, jota he häpäisevät. Voiko ohikulkija haluta näille naisille tätä kauneutta: heidän rakastajaansa? ei koskaan.
xxx/ellauri175.html on line 332: Ja koska en pysty, sanon teille, että karkottaa - milloinkaan arjesta - tämä sisäinen itsestäänselvyys, joka painaa minua pakkomielle, tietäen, että minä, okkulttinen olemukseni, on tästä lähtien vihdoin täynnä tätä tahnamaista sielua ja vaistoja. ilman valoa, joka ei voi poimia kauneutta mistään - (kun taas asiat ovat vain sitä, mitä ne on suunniteltu ja me todellisuudessa olemme vain sitä, mitä voimme niissä ihailla, eli - sanokaa tunnista meidät), - myönnän sen sinulle kaikessa vilpittömästi, uskon tehneeni melkein lähtemättömän alennuksen teon omistamalla tämän naisen: enkä enää tiedä kuinka lunastaa itseäni tästä teosta, haluan ainakin rangaista heikkoudesta eräänlaisella puhdistavalla kuolemalla. Lyhyesti sanottuna, ja kun koko ihmiskunnan pitäisi hymyillä, väitän säilyttäväni omaperäisyyden ottaa itseni vakavasti, ja lisäksi minulla on perheen motto: Etiamsi omnes, ego non.
xxx/ellauri175.html on line 650: Hidas, hidas ja läpitunkeva armo pehmensi hänen säteilevää ja ankaraa kauneutta; hän näytti olevan kykenemätön puhumaan! Hänen päänsä lepää nuoren miehen olkapäällä, hän katsoi häntä ripsien välistä hymyillen säteilevää hymyä. Jumalattaren feminisoitunut, lihallinen illuusio, hän kauhistui yön. Hän näytti imevän rakastajansa "sielua" ikään kuin varustaakseen itsensä sillä; hänen erkaantuneet, puoliksi pyörtyneet huulensa liikkuivat ja vapisevat koskettaen hänen luojansa huulia neitseellisessä suudelmassa.
xxx/ellauri177.html on line 585: Oliko se kirous rakastaa Albinea? Ei, jos se rakkaus menisi lihan ulkopuolelle, jos se lisäisi toivoa toisen elämän haluun. Miten se sitten oli olla rakastettu? Ilman sanaa, ilman askelta häntä kohti, antaen tämän puhtaan arkuuden hengittää sekä hyvän tuoksun, miellyttävän taivaalla. Siellä Jeesus nauroi lempeästi hyväntahtoisuudesta, lähestyi, rohkaisi tunnustamaan, niin että pappi uskalsi vähitellen kertoa hänelle yksityiskohtaisesti Albiinin kauneutta. Niinkuin Jeppe ei ize tietäisi, olihan hän ollut mukana designeeraamassa Albinea, ja föönaamassa sen upeata tukkaa.
xxx/ellauri230.html on line 104: Romaanin tapahtumat on sijoitettu vuoristossa olevaan turistiseutuun, missä rikkaat nautiskelijat viettävät huoletonta elämää kuin apinat kuumien lähteiden ympärille ryhmittyneissä kylpylöissä. Maalauksellinen luonto, jonka ajatonta kauneutta korostaa vuodenaikojen länsimaista nopeampi vaihtelu, saa tekijän kuvaamana japsulaisen nussipiirroksen kaltaista selittämätöntä, lutuista viehätystä.
xxx/ellauri237.html on line 753: (Siinä jotkut erittäin mukavat jakeet, jotka käsittelevät jonkun naisen kauneutta, joka saa hänet kiinni. Pablo vangitsee hänet puhtaimpaan läheisyyteensä, jossa hänen ruumiinsa juuriosa kulkee Mustin läpi. Jokaisessa sanassa hän kuvailee hienostuneesti rakastamansa henkilön ominaisuuksia, joissa jokainen jae ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa hänestä ja vähän Pablosta izestäänkin.
xxx/ellauri251.html on line 116: Atalantea tavoitteli vaimokseen myös häneen rakastunut Melaniini, joka Boiotia-versioissa tunnetaan nimellä Hippomenes. Melamiini tiesi ettei voittaisi nopeudessa, joten hän pyysi apua Afroditelta. Afrodite halusi auttaa: hän suosi rakastuneita, eikä pitänyt rakkauden välttelystä. Melaniini sai jumalattarelta kolme lumottua kultaista omenaa (joo ne samat omenat jotka Afrodite oli saanut Pariisista), joiden kauneutta Atalante ei pystyisi vastustamaan. Miehen tulisi lahjan vastineeksi uhrata Afroditelle.
xxx/ellauri253.html on line 526: Joulun rauhaa, kauneutta, lempeyttä, vapahdusta ja armoa. Näitä toivon kaikille jokaiseen elämän päivään! ✨💖❄️ Terskuja Anna Carlson Björklund tms.
xxx/ellauri280.html on line 493: Nykylukijaa saattaa Esterin muistelmissa hieman häiritä muistelijan laaja syventyminen tuntemiinsa henkilöihin ja näiden kertomiin tapauksiin henk.koht. narsististen kokemusten sijaan. Reippaan tytön kommellukset tuovat mieleen Anni Polvan Tiina-sarjan. Hän tunsi omakohtaisesti kaikki Haminan upseerikokelaat, oltuaan niiden rakastama pumpattava Varvara. Ajatella millainen merkitys naisen ulkonäöllä oli 1900-luvun Suomessa! Ilman kauneutta hän ei olisi päässyt suomalaisen ja eurooppalaisen yhteiskunnan ylimpään luokkaan, parhaaseen A-ryhmään. Jopa Wäinö Aaltonen ikuisti hänen perseensä marmoriin 1938.
xxx/ellauri304.html on line 209: Musta (f) minä ja miellyttävä (f), lukee psalttarissa alkukielellä. Kirja muistuttaa tyyliltään muinaisen Lähi-idän alueen eroottisia runoja ja Theokritoksen maalaisidyllejä. Tästä syystä kriittiset tutkijat uskovat, että kirja on ajoitukseltaan myöhäinen ja että se on kirjoitettu hellenististen kulttuurivaikutteiden aikana. Vaikka kirja ei mainitse Jumalaa nimeltä kertaakaan, sen allegorisen tulkinnan vuoksi se on otettu mukaan Raamatun kaanoniin. Haha, se sai vaan patriarkkojen veret liikkeelle. Juutalaisen tradition mukaan kirja on allegoria Jumalan rakkaudesta Israelin kansaa kohtaan. Origeneestä alkaneessa kristillisessä perinteessä kirja on allegoria uskovaisen suhteesta seurakuntaan tai Kristuksen ja seurakunnan välisestä suhteesta. Vittu se on vaan pehmopornoa. Uuden testamentin kirjoittajat eivät viittaa Laulujen lauluun. Eikä ihme, on se niin heruttava, että Paavalilla olisi tullut vähemmästäkin kamat housuihin. Etenkin kun miehen kauneutta suizutetaan siinä aivan pidäkkeettömästi.
xxx/ellauri354.html on line 85: Tämä on runollinen, sensuelli kirja, jonka monet arvostelijat, jotka eivät pysty näkemään omaa kunto-ajatteluaan pidemmälle, ovat tuominneet nihkeäksi, pedofilian paeaniksi ja yksinkertaisesti sairaaksi. Mutta se ei ole. Se on ruusun viimeinen kukinta; pakkasen koskettamana sen olisi pitänyt nulpahtaa, mutta sen sijaan se on upeampi, kauniimpi, koska se on niin kausittaista, todellinen yllätys. Se, mitä se sanoo miesten rakkauden luonteesta nuorta kauneutta kohtaan, on ikivanhaa: näytä hyvältä, ole hiljaa ja nöyrä, ja anna hänen olla hallitseva, viedään tässä äärimmäisyyksiin. Se toimi Lumikissa, se toimi Prinsessa Ruususessa ja se toimii myös muna delgadona.
xxx/ellauri356.html on line 292: kauneutta, nautintoa, varallisuutta, voimaa,

58