ellauri041.html on line 550: On se kauheeta! jopa itänaapurissa

ellauri043.html on line 764: Mut ei tää niin kauheeta oo! Tähän tottuu. Musta jopta tuntuu…

ellauri047.html on line 111: Goethen sihteeri Eckermann yritti hoitaa Goethen peeärrää väittämällä, et se muka tykkäs tosi paljon Lutherista. Privaatisti sanoi, että se ei ole antikristitty eikä epäkristillinen, mutta selkeesti ei-kristitty, ja et risti on 1 neljästä sen mielestä ällöttävimmästä jutusta. Spinozasta se sitävastoin diggas kovasti, niinkuin Lessing ja Herderkin. Oli se vähän panteistikin, kuten Flaubert ja Einstein. Hihhuleille se oli "suuri pakana". Poliittisesti se oli Aarne Kinnus-tyyppinen 'temokraatti', leikki sijansa saakoon, kunhan ei mene överix. von Goethe kuulosti se korvissa oikein hyvältä. Se oli vapaamuurari. Ranskan vallankumous oli sen mielestä kauheeta, se kirjoitti paljon huvinäytelmiä, jossa se teki pilkkaa siitä. Hermann ja Dorothea on sen kyhäyxistä ehkä kaikkein puisevin. Se oli sen suurin menestys saxalaisten mielestä.
ellauri073.html on line 484: LH N:o 20 12/96. Tää tarina on selvästi autobiografinen. Wallu saalistaa naisia, kohtelee niitä ihan ylikivasti mutta pettävästi ja jättää sit ku nallin kalliolle. Tää on sen omastakin mielestä sama oireyhtymä kuin patologisella raiskaajalla. Vinoutuneen äitisuhteen tulosta: kaivataan sairaan kipeästi läheisyyttä muttei sitten kestetäkään sitä. Tää silmäpuolisuus monissa jutuissa ns. "pistää silmään" myös. Se on oidipaalista. Oidipuskin sokaisi izensä nähtyään mitä tuli tehtyä. (Vaikkei se musta nyt niin kauheeta ollutkaan, jälkeenpäin ajatellen. )
xxx/ellauri176.html on line 264: Mais, horreur ! des soirs, dans ta sévère fontaine, Mut kauheeta! Sua lähde kaunis kazelen kun illalla,
5