ellauri002.html on line 1554: ja häipyi pois, kun sitä katselin.
ellauri002.html on line 1908: Kesä 1977 oli kylmä ja sateinen. Elokuussa dona Carita ja don Jaime ratsastivat seuramatkalle Taorminaan. Pihi don Jaime ei halunnut maksaa rantamaksua, vaan kahlasi mereen kohdasta, jonne olivat sisiliaanot heitelleet pulloja. Tuli iso veripipi jalkapohjaan. dona Carita hälytti taksin, joka lähti pillit soiden viemään vuoren päälle paikalliseen sairaalaan. Ospedale, ospedale, huusi kuski taksin ikkunasta ja soitti torvea. Dona Caritalla oli märät hiekkaiset miniminibikinit ja don Jaimella verinen pyyhe jalassa. Ospedalessa ei sattunut olemaan puudutusainetta, haava ommeltiin sitten ilman. Sitten ei ollut stampelle. Seuraavana päivänä dona Carita haki pikku sanakirjan avulla una stampella. Saatin yksi kainalosauva. Tulitikkulaatikko on muuten italiaksi una scatola di svedesi (ibid.). Erittäin pahantuulinen don Jaime katseli jalka paketissa vierestä kun dona Carita snorkkeloi sinistä Välimerta. Pään sentään sai don Jaime kastetuksi veteen.
ellauri003.html on line 1055: sitä hämärässä silmiin katselin,

ellauri015.html on line 598: katselisi kaula pitkällä ruudun vierestä

ellauri050.html on line 870: Ritva myös kirjoitti, muisteli menneitä ja edesmenneitä ja purki omia tuntemuksiaan tekstiin. Hän katseli valokuvia ja kuunteli huilunsoittajatyttärensä musisointia. Ja itki.
ellauri061.html on line 1472: Kun äitini katosi puolukkareissulla Perunkajärvellä, helpotuin. Mieleeni palasivat tilanteet, joissa hän katseli pää ivallisesti kallellaan minua ja påivitteli, miten hänen pojastaan oli tullut niin kuuluisa, etta sita haastateltiin Annaan. Hän olisi kyllä pitänyt parempana, että minusta ei olisi otettu kuvaa siinä vanhassa poplarissa, koska minä näytin siinä niin lihavalta. Mutta niinhän sie năytät kaikissa takeissa, hän keksi ja kaakatti lakähtymäisillään. Vitsi, vitsi, hän tökki minua ja hymyili ymmärtäväisesti kulloisellekin kahvivieraalle, joka hämmentyneenä yritti katsoa kaikkialle paitsi minuun. Aiti oli mielestään taiteellinen. Hän ei osannut laulaa, maalata, säveltää, näytellä näyttämömielessä, soittaa instrumenttia eikä kirjoittaa, mutta hän oli sielultaan taiteellinen. Se ilmeni siten, että hän saattoi mină hetkenä hyvänsä ponnahtaa sohvalta ja kiljaista, että keitetäänpä kahvit. Tunnin päästä hän meni uudestaan keittiöön ja palasi sieltä ilmoittamaan että hän oli keittänyt kahvit ja aivan unohtanut sen. Se osoitti että hän on taiteellinen luonne. Kun hän huomautti, että televisiossa esiintyvä laulaja oli vanha ja lihava, mauttomassa meikissä, naimisissa itseään kaksikymmentä vuotta nuoremman miehen kanssa ja nuottikorvaton, niin hän tarkoiti, ettl hän ihailee laulajaa. joka tästä kaikesta huolimatta urheasti esiintyy televisiossa. Kyllä täytyy kunnioittaa. Näita laulajia oli paljon. Jokainen nainen oli hänen kilpailijansa, fiktiiviset hahmot myös. Aidin elämän täytti ihmisten painon tarkkailu ja kahvi. Hän huomautti pankin kassanaiselle tämän kaljuuntunmisesta vai siksi, että hän oli rehellinen. Kaikkihan näkivät sen. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi. Luultavasti hän olisi pyytänyt, jos hän olisi joskus ollut väärssä. Han oli kateellinen minulle niinsanotusta menestyksestäni ja julkisuudestani. Luulin äitien olevan kyvyttömiä niin tuntemaan. Kun hän kuoli, hän pääsi ensimmäisen kerran elämässään lehtiin. Sitten pimeys.
ellauri088.html on line 286: tarvetta, sillä välillä ruumiini oli niin jännittynyt, että hermoni tuntuivat korkeajännitekaapeleilta. Mutta evankeliumit eivät olleetkaan mitään satuja, vaan ne tapahtuivat oikeissa paikoissa, ihmisillă oli oikeita ammatteja, henkilöt olivat oikeasti eläneet. Ja kaikkein voimakkaimmin niistä nousi esiin julmuus. Kun olin saanut yhden luetuksi, aloitin toisen, ja tarina vaikutti vielä kauheammalta. Kyllä, se oli tyrmistyttävä kertomus. Luin ja hermostuin. Me kaikki olimme Herran palveluksessa, Herran, joka tarkkaili meitā koko ajan nähdäkseen, mitä valizimme, hyvää vai pahaa. Miten jarjetöntā, miten sellaisen orjan osan saattoi hyväksyä? Inhosin ajatusta, että Isä oli taivaissa ja lapset täällä alhaalla mudassa ja veressä. Mikä isä Jumala muka oli, mikä perhe hänen luoman olennot: minua pelotti ja samalla raivostutti. Inhosin Isää, joka oli tehnyt meidät niin heikoiksi, ainaiselle kärsimykselle alttiiksi, helposti tärveltyviksi. Inhosin sitä, että hän vain katseli, kun me sätkynuket yritimme selviytyä nälästä, janosta, sairauksista, kauhuista, julmuuksista, ylimielisyydestä ja vaikka oikeamielisistäkin tunteista, jotka epäuskon aina vaaniessa kätkivät alleen petollisuuden. Inhosin sitä, että hänellä oli neitsytäidistä syntynyt poika, jonka hän altisti pahemmalle kärsimykselle kuin luomakuntansa kurjimmat olennot. Inhosin sitä, että vaikka pojalla oli kyky tehdä ihmeitä, hän käytti valtaansa joutavuuksiin, joilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä, muttei mihinkään mikä oikeasti parantaisi ihmisen osaa. Inhosin sitä, että pojalla oli taipumus kohdella huonosti äitiään, mutta hän ei uskaltanut käydä isäänsä vastaan.
ellauri096.html on line 850: Televisio kamarimusisoi olohuoneessa. Aiti ja lina katselivat äänistä päätellen historiallista pukudraamaa. Koska meneillään ei ollut mikään hälyisä kotimainen huumoriohjelma eikä visailu, Anun ei tarvinnut sulkea huoneensa ovea. Aänimaisema ymparoi häntä herttaisena kukkatapettina. Isä puuhaili jotain kellarin verstashuoneessa. Veti käteen varmasti. Arpajaisista voitettu norppaherätyskello näytti [mitä näytti].
ellauri108.html on line 337: 7Puolilta päivin ihmiset aina lähtivät pois, ja sen jälkeen Susannalla oli tapana mennä kävelylle miehensä puutarhaan. 8Nuo kaksi vanhinta katselivat joka päivä, kuinka Susanna meni puutarhaan ja käveli siellä, ja heissä syttyi himo. 9Heidän ajatuksensa harhautuivat väärille poluille, eivätkä he enää kohottaneet katsettaan taivasta kohti eivätkä välittäneet tuomioidensa oikeudenmukaisuudesta. 10Molemmat halusivat Susannaa niin että olivat pakahtua, mutta he salasivat himonsa toisiltaan, 11koska häpesivät kertoa, kuinka kiihkeästi he halusivat maata hänen kanssaan. 12Joka päivä he seurasivat herkeämättä, milloin näkisivät hänet.
ellauri115.html on line 771: Aamupäivällä Terskan kaa harjoittamani horisontaaliliikunta ja sen erottamaton seuralainen hyväntuulisuus tekivät päivällistauosta miellyttävän; mutta jos se venyi lian pitkäksi ja kaunis ilma kutsui, en malttanut odottaa pitkään, vaan pujahdin kesken ateriaa tieheni ja hyppäsin veneeseen, ja jos oli tyyntä, meloin yksikseni järven keskelle. Oikaisin pitkäkseni veneen pohjalle kuin Eno Kala, katselin taivaalle ja toisinaan annoin veneen ajelehtia tuntikausia veden mukana, samalla kun uppouduin tuhansiin päämäärättömiin mutta hurmaaviin haaveisiin, joilla ei ollut täsmällistä tai kiinteää kohdetta mutta jotka olivat silti minulle sata kertaa mieluisampia kuin kaikki aiemmin suloisimpina pitämäni niin sanotut elämän nautinnot. Usein vasta auringonlasku kertoi minulle,
ellauri142.html on line 565: Aineeksi kutsutaan sitä syytä, josta johtuu syiden ja seurausten synty. Hengeksi kutsutaan sitä syytä, joka aiheuttaa ilon ja surun tuntemisen. Kannattas varmaan vetää henkeä välillä. Korkein Herra on katselija, sisäänpäästäjä, ylläpitäjä, omistaja; häntä kutsutaan myös karkeimmaksi vizixi, aikuiseksi. Hän on koko luonnon maailmansielu (Paramatma), siittävä, hedelmälliseksi tekevä voima. Alettasko nyt vihdoinkin vähitellen päästä vyön alle? Niin usein kuin joku olento, liikkuvainen tai liikkumaton, syntyy, oi paras inkkareista, se tapahtuu ominaisuuden (aineen) ja ominaisuuden tuntijan (hengen) yhtymisen johdosta. Joomä tiedän, aine on tietysti taas se naaras ja se konnoissööri on koiraspuolinen. No ei tässä joogassa sittenkään päästy vielä vaaka-asentoon. Odotetaan parempaa. Vielähän näitä on jonossa toinen mokoma.
ellauri145.html on line 601: Maailmaan laittamistani lapsistakin puntaroin koko lailla epäröiden, josko kaikki ”Jumalan valtakuntaan” tulevat myös tulevat Jumalasta11. Tänä syksynä menin mahdollisimman vähissä vaatteissa kahdesti omiin hautajaisiini, ensin kreivi Robilantina (ei – hän on poikani, siinä missä minä olen luontoni pohjalta Carlo Alberto), mutta minä itse olin Antonelli12. Rakas herra professori, teidän pitäisi nähdä tämä rakennelma13. Koska olen täysin kokematon seikoissa, jotka luon, teille kuulukoon kaikki kritiikki, olen kiitollinen voimatta luvata hyötyväni. Me artistit olemme opettamattomissa. – Tänään katselin – henkevänmaurilaista – operettiani, tyydytyksekseni totesin tässäkin tilaisuudessa, että nyt ovat Moskova yhtä hyvin kuin Roomakin grandiööseja asioita14. Ymmärrättehän, maisemaakaan varten ei minulta puutu lahjakkuutta.
ellauri153.html on line 637: Saulin viha Daavidia kohtaan muuttui pakkomielteiseksi. Jonatan katseli avuttomana, miten hänen isänsä kokosi lopulta armeijansa ja kierteli kuin mielipuoli pitkin maata etsimässä edes yhtä peräviatonta miestä. (1. Samuelin kirja 24:1, 2, 12–15; 26:20.) Mitä Jonatan teki? Raamattu ei kerro, että hän olisi koskaan ollut mukana edes seurapoikana yhdelläkään Daavidin vastaisella sotaretkellä. Hän ei voinut ajatellakaan sellaista, sillä hän oli uskollinen Jehovalle ja Daavidille ja piti kiinni ystävävänsä keskijalasta.
ellauri156.html on line 222: 6Taloni ikkunasta minä katselin ikkuna-aukon läpi 7 ja huomasin yksinkertaisten poikien joukossa nuorukaisen, joka oli vailla ymmärrystä. 8 Hän meni kadun yli kulmauksessa, jossa eräs nainen asui, ja suuntasi kulkunsa naisen asuntoa kohti 9 päivän jo illaksi hämärryttyä, pimeässä, yön tultua.
ellauri184.html on line 163: Ja hänet sahattiin kappaleiksi puusahalla. Ja he sahasivat palasiksi Jesajan, Aamoksen pojan, puusahalla. Ja Manasse ja Balkiira ja väärät profeetat ja ruhtinaat ja kansa, kaikki katselivat. Ja profeetoille, jotka olivat hänen kanssaan, hän sanoi ennen kuin hänet oli paloiteltu, "Menkää Tyyron ja Siidonin maakuntaan, sillä vain minulle Jumala on sekoittanut juoman." Ja kun Jesajaa sahattiin kappaleiksi, hän ei huutanut ääneen eikä itkenyt, mutta hänen huulensa puhuivat Pyhän Hengen kanssa kunnes hänet oli sahattu kahtia. Tästä on jo saarnattu paasauxessa 17. Kuviakin löytyy. Sahaussuunta vaihtelee, joskus sagittaalisesti halki (munista sopii aloitella), joskus dorsaalisesti poikki ja pinoon puukuoressa, kuten tässä.
ellauri206.html on line 135: Seurasin ahdistuneena oravien korkeita hyppyjä oksalta toiselle. Niiden nopeus oli saatanallista. Kuin Unikankareen murhatut olisivat ampaisseet puuhun tupsukorvaisina jyrsijöinä. Jos minulla olisi ollut haulikko, olisin ampunut eläimet rauhoittaakseni ne. Seisoin puun juurella ja katselin oravia, kunnes ahdistus hellitti ja taivas vaaleni ja vaikutelma oli äkkiä kuin valtavasta triptyykistä: vasemmassa siipikuvassa virtasi Aurajoen musta uoma, oikeassa turposi tuomiokirkon valaistu kivikasa, ja keskiosassa kasvoi vaahtera mielisairaine oravineen, jotka jahtasivat tuiskussa toisiaan, töykkivät, ahdistivat ja kiduttivat toisiaan samalla kun Uudenmaankadulla henkilöautot ja täydet bussit vyöryivät ohi. Mutta sitä saattoi katsella tyynenä, sillä jos pysäyttäisi oravat ja kysyisi, miksi ne toimivat näin, ei saisi vastausta, tai jos pysäyttäisi ihmiset, ei vastausta. Ne toimivat näin koska ne toimivat näin. Sokeaa tahtoa täynnä ihmisetkin muotoutuivat maan homeesta ja pystyttivät tuiskuavan avaruuden alle kirkkonsa, koulunsa, kauppapaikkansa ja sotilaalliset järjestelmänsä.
ellauri206.html on line 353: sitä hämärässä silmiin katselin,

ellauri213.html on line 155: Isaac Williams on elokuvien katsoja, television katselija, toimittaja, bloggaaja, pelaaja, sarjakuvafani ja roolipelaaja. Hän on ollut baarimikko ja tarjoilija, ja nyt hän kirjoittaa listoja CBR:lle. Hän keskittyy tv-sarjoihin ja elokuviin. Vapaa-ajallaan Isaac voi tavata pelaamassa, lukemassa, pelaamassa D&D:tä, kävelemässä Birminghamin pitkiä kanavia pitkin kuin Jeesus ja katsomassa elokuvia.
ellauri241.html on line 482: Were foiled, who watched to trace them to their house: jotka katselivat jäljittääkseen heidät kotiinsa:
ellauri247.html on line 151: Muuan kerjäläinen pyysi kerran kadulla almua tohtori Smollettilta, joka erehdyksessä antoi hänelle kokonaisen kultaguinean. Miesparka katseli hämmästyneenä suurta antia ja lähti sitten juoksemaan jalomielisen lahjoittajan jälkeen selittäen saaneensa liian paljon. Smollett ihastui miehen käytöksestä niin, että antoi hänelle vielä toisenkin guinean huudahtaen: Minkälaisen murjun onkaan rehellisyys ottanut asuinsijaxeen! Ja minkälaisen palazin jakomielisyys!
ellauri248.html on line 248: Pientenlastenkoulussa näytettiin raamattutunnilla isoa värikuvaa, joka esitti Danielia jalopeurain luolassa. Lapset katselivat kuvaa hyvin kiinnostuneina. Profeetta seisoi aseettomana julmien petojen keskellä. Äkkiä muuan pieni tyttö puhkesi itkuun. No, mikä sinulle nyt tuli, Liisa? ihmetteli opettaja. Nyyhkeensä lomasta tyttö sai sanotuksi: Nuo isot leijonat tuossa edessä syövät Danielin eikä pikku leijonalle, joka seisoo takana, jää mitään... yhyy!
ellauri270.html on line 65: Andrić sai romaanin inspiraation omasta elämästään - hän vietti lapsuutensa Visegradissa häntä kasvattaneen tätinsä Ana Matkovšikin luona, kun hänen äitinsä jäi ilman tuloja miehensä kuoleman jälkeen. Hän suoritti peruskoulun Visegradissa ja, kuten kaikki Visegrad-pojat, metsästi haukea ja paistoi särkeä Drinan varrella ja katseli vaikuttavaa siltaa samalla.
ellauri278.html on line 100: Stalin jäi istumaan keittiöön ja katseli myhäillen lamuutin työskentelyä. Keittiön koko oli noin neljä kertaa viisi metria. Keittiössä oli kaasuliesi ja vanhanaikaisia kaapistoja. Tiskipöytä nykyaikaisessa katsannossa puuttui, vaan olipahan tavallinen vahakankaalla päällystetty pöytä ja sillä kaksi emaloitua pesuvatia. Pöydän oikealla puolella seinässä oli kaatoallas ja sen alla lattialla sinkkipeltinen (likainen) laskisanko. Huoneen päädyssä olevan akkunan edessä oli pöytä ja neljä pinnatuolia, joista yhdellä istui Josef Stalin. Vastakkaisessa päädyssä oli valkea ovi, josta pääsi ruokakomeroon eli kahveriin. Keittiössä oli myös yksi ensimmäisistä neuvostovalmisteisista jääkaapeista. Se ei aina toiminut.
ellauri281.html on line 99: Stalin jäi istumaan keittiöön ja katseli myhäillen lamuutin työskentelyä. Keittiön koko oli noin neljä kertaa viisi metria. Keittiössä oli kaasuliesi ja vanhanaikaisia kaapistoja. Tiskipöytä nykyaikaisessa katsannossa puuttui, vaan olipahan tavallinen vahakankaalla päällystetty pöytä ja sillä kaksi emaloitua pesuvatia. Pöydän oikealla puolella seinässä oli kaatoallas ja sen alla lattialla sinkkipeltinen (likainen) laskisanko. Huoneen päädyssä olevan akkunan edessä oli pöytä ja neljä pinnatuolia, joista yhdellä istui Josef Stalin. Vastakkaisessa päädyssä oli valkea ovi, josta pääsi ruokakomeroon eli kahveriin. Keittiössä oli myös yksi ensimmäisistä neuvostovalmisteisista jääkaapeista. Se ei aina toiminut.
ellauri284.html on line 172: Koska saksalainen varuskunta pystyi kestämään lähes kaksi kuukautta laivaston saarrosta huolimatta jatkuvalla tykistöpommituksella ja tappiolla 6:1, tappio toimi kuitenkin tilapäisesti moraalin vahvistajana. Saksalaiset puolustajat katselivat uteliaana japanilaisia, kun he marssivat Tsingtaoon, mutta käänsivät selkänsä briteille saapuessaan kaupunkiin. Heidän vihansa oli niin syvä, että jotkut saksalaiset upseerit sylkivät brittiläisten kollegojensa sadetakkeihin.
ellauri299.html on line 339: Toinen mediatemppu, joka antoi Yippiesille ilmaista julkisuutta, ei vain Yhdysvalloissa, vaan kaikkialla maailmassa, oli se, kun Rubin, Hoffman ja muut pysäyttivät New Yorkin pörssin heittämällä rahaa ilmaan ja katselivat iloisena pörssivälittäjien hyökätessä keräämään seteleitä.
ellauri310.html on line 346: ajatellut. Lafayette Parkissa Guiteau luki sanomalehtiä ja katseli Valkoista taloa
ellauri330.html on line 300: – Lakiahan minä, niin kuin armollinen neiti sanoi, vastasi Grigorij luoden vilkkaat silmänsä Varjenkaan. – Sain sattumalta käsiini lakikokoelman kymmenennen nidoksen… minä katselin sitä… näin siinä olevan mieltä kiinnittävää ja hyödyllistä lukemista… nyt minulla on ensimmäinen nidos menossa. Ensimmäisessä kappaleessa sanotaan ’ketään ei voi syyttää siitä, ettei tunne lakeja.’ Minä arvelen, ettei kukaan niitä kaikkia osaa, eikä kaikkia tarvitse osata… Koulunopettaja on luvannut lainat minulle teoksen talonpojista…Se tulee olemaan mieltä kiinnittävää lukea.
ellauri342.html on line 208: Kun hän astui uudeksi pääsinapinvalmistajaksi, hän antoi kenraalin, herrasmies tervehtii ja suuntasi korkeita portaita kohti, missä Paavi odotti antaakseen hänelle virkamerkit: keltaisen puksipuulusikka ja sahramipuku. Muuli oli pohjassa portaat valjastettuina ja valmiina menemään viinitarhaan. Kun hän ohitti hänet, Tistet Vedene hymyili leveästi ja pysähtyi antamaan hänen kaksi tai kolme ystävällistä taputusta selkään, varmistaen, ulos hänen silmäkulmaansa, että paavi katseli... Muuli vakiintui oma itsensä:
ellauri343.html on line 295: Vähän tämän jälkeen kunnantalolle saapui Sivén hieman kahdeksan jälkeen. Hän meni elintarvikelautakunnan huoneeseen ja asetti pöydän sekä tuolin uunin eteen. Viereiselle tuolille Sivén asetti pistoolin, jota yritti piilotella aina kun uunia lämmittänyt leskirouva Katariina Simanainen saapui kohentamaan uunin tulta. Kymmeneltä Simanainen toivotti Sivénille hyvää yötä. Kirjuri Hippinen kävi myös huoneessa ja näki, että Sivén oli erittäin hermostunut; tämä siirteli ja pyöri tuolillaan, katseli tuleen ja siirsi aina paperinsa syrjään, jos Hippinen lähestyi tätä. Siimanaisen lähdön jälkeen Hippinen kävi vielä huoneessa. Sivén kysyi tältä Höttösen syntymävuotta ja pyysi Hippistä menemään nukkumaan toivottaen hyvää yötä. Hippisen lähdettyä huoneesta kuului 9-millisen Luger Parabellumin laukaus kello 22.15.
ellauri365.html on line 79: Naiset katselivat, istuen pehmeästi, Les femmes regardaient, assises mollement,
ellauri384.html on line 242: Hän sanoi tuntevansa itsensä varakkaaksi, kun hän käveli kauppatorin halki ja katseli kaikkia siellä näkemiään tavaroita, joita ilman hän tiesi voivansa elää.
ellauri398.html on line 811: Istuin alas tovereitteni kanssa ja katselin salamaa ja tulevaa myrskyä.
ellauri401.html on line 359: Lokakuun 8. päivän sateisena iltana ”kun ei ollut erityistä tehtävää”, Ervast päätti käydä tervehtimässä prinsessa Karadjaa*. * Mary Karadja eli Maria Louise Smith (1868–1943) oli ruotsalaisen raharuhtinaan Claes Ohlsson Smithin tytär. Maria oli avioitunut Turkkia Tukholmassa edustaneen fanarioottiprinssin Jean Karadja Pashan kanssa. Siitä johtui prinsessan arvonimi. Mary Karadjan luona oli juuri silloin vieraana berliiniläinen meedio Anna Abend miehineen, ja Ervast sai olla mukana sinä iltana järjestetyssä mediumistisessa istunnossa.

Istunto tapahtui täysin valaistussa huoneessa, ja sen kulku sujui siten, että prinsessan istuntoja varten teettämä pyöreä pöytä asetettiin meedion ja kulloinkin vuorollaan ”henkiä puhuttelevan” henkilön väliin. Ervastin tulosta ei ollut sovittu. Ensikertalaisena Ervast sai ensin olla kysymysten kohteena. Abendin suorittama henkien puhuttelu tapahtui siten, että hän asetti hengille kysymyksiä ja henget vastasivat pöydällä. Pöytä tie- si Ervastin syntymäajan, sisarten määrän ja nimet, äidin nimen ja kuolinpäivän. Pekka-nimi tosin sai aikaan hämmästyksen, sillä saksankielisen Anna Abendin mielestä se ei sentään ollut mikään nimi, enintään koiran.

Tämä pöytä oli myös kielitaitoinen, sillä se osasi vastata oikein myös Ervastin suomeksi tekemiin kysymyksiin. Istunnosta jäi Ervastille myönteinen vaikutelma. Hänen mielestään spiritistisellä liikkeellä oli tärkeä asema henkimaailman olemassaolon ja kuolemanjälkeisen elämän todistajana.

Toisella kertaa yleisö oli parhaasta päästä yläluokkaan kuuluvia henkilöitä. Ervast oli pukeutunut työmieheksi. Hänellä oli päällään musta villapaita. Kun Ervast katseli toisten hienoja vaatteita, häntä alkoi hävettää. Jälkeenpäin Peters kertoi Ervastille, että eräs venäläinen ruhtina- tar oli kysynyt Karadjalta, ”kuka oli se julma ja ei-puettu ihminen, se puoli-ihminen, joka oli siellä istunnossa”. Siihen tämä oli vastannut: ”Hän ei ole kyllä samanlainen kuin muut ihmiset, mutta totta puhuen hänen pikkusormensa on enemmän arvoinen kuin kaikkien muiden keskisormet yhteensä.”
ellauri401.html on line 535: Ervastilla oli kortteeri Lounaksilla. Ennen kursseja hän puheli koko päivän syvästi uskonnollisen vanhan hierojatädin kanssa Tämä tuli esitelmääkin kuuntelemaan ja sanoi sen jälkeen Ervastille: ”Jos olisin nuorempi, jaksaisin todella ymmärtää puheesi, mutta nyt vain jollakin tavalla tuntuu, että asiat ovat niinkuin sanot. Mutta kun sinä puhut, niin ota käteesi kirja. Tuntuisi mukavammalta katsella, ettei ole niinkuin perunoita pussista puistaisi!” Ervast katseli ja lupasi miettiä asiaa.
ellauri408.html on line 608: Roman de la Rose on allegorinen rakkausruno, joka saa muodon unelmanäkynä. 25-vuotias kertoja kertoo noin viisi vuotta sitten näkemästään unesta, joka on sittemmin toteutunut. Unessa hän matkusti muurien ympäröimään puutarhaan, jossa hän katseli ruusupensaita Narkissoksen lähteessä. Kun hän meni valitsemaan omaa erityistä kukkaansa, Rakkauden Jumala ampui häntä useilla nuolilla, jolloin hän ihastui ikuisesti yhteen tiettyyn kukkaan. Hänen yrityksensä saada ruusu ei tuottanut tulosta. Varastettu suudelma varoitti ruusun vartijoita, jotka sitten sulkivat sen vielä vahvempien linnoitteiden taakse. Kohdassa, jossa Guillaume de Lorrisin runo katkeaa, päähenkilö, joka kohtaa tämän uuden esteen rakkautensa toteuttamiselle, jää valittamaan kohtaloaan. Jean de Meun päättää tarinan surkealla kuvauksella ruusun nyppimisestä, joka saavutettiin petoksella, mikä on hyvin erilaista kuin Guillaumen idealisoitu käsitys rakkausmatkasta.
ellauri432.html on line 83: Sen jälkeen katselimme yhdessä Aarno Karimon kirjoittaman Kumpujen yö -kirjan kuvaa Porrassalmen taistelusta. Yksi isoisäni runoista on kaiverrettuna Porrassalmella sijaitsevaan muistopatsaaseen. Se on yksi selkeä muisto, jolloin kiinnostuin sodasta. Sillä --
ellauri439.html on line 213: hakemaan kaakaota, jota heille keittiössä valmistettaisiin. Sallu ja Laila katselivat ympärilleen. Täällä ei ollut ihmistä. Monet olivat jo aikoja sitten syöneet aamiaisensa. Unohdimme sittenkin syödä kaalisoppaa, Sallu sanoi ja tunsi huikaisevaa nälkää ajatellessaan soppaa, jota ei saanutkaan. Hei kaalisoppaa, kaalisoppaa, kaalisoppaa, hei.
ellauri448.html on line 122: Mr. Knox called Bloody Mary a honeypot. Hunajapurkki, Hunajapurkki! sanoi herra Knox vastahakoisesti ja katseli tätä haltioituneena. Hän laajeni kuin lämmin rakko. "Rutto!" hän huudahti ja ryntäsi ulos linnasta raivoisasti.
xxx/ellauri104.html on line 929: Helpotus: Seuraavana päivänä opettaja katsoi paperia ja huusi ääni väristen: ’Nyt menen ilmiantamaan sinut poliisille. Katsotaan sitten, auttaako Jumalasi sinua!’ Tämän sanottuaan opettaja lähti koulun pihaan, hyppäsi pyöränsä satulaan ja polki tielle. Mutta hän ei päässyt pitkälle. Ajaessaan koulun portin ohi hän putosi yhtäkkiä pyöränsä päältä – hänen sydämensä pysähtyi ja hän kaatui kuolleena maahan. Lapset katselivat luokan ikkunasta ja näkivät tämän. He juoksivat ulos ja kerääntyivät järkyttyneinä opettajan ruumiin ympärille. Sitten yksi huusi kovalla äänellä ja toiset yhtyivät hänen huutoonsa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa! Jumala on ehdottomasti olemassa!' Allah akbar! Allah akbar!”
xxx/ellauri113.html on line 300: Reinikainen oli kertomansa mukaan nuorena ateisti mutta kääntyi sitten kristinuskoon, ja hän on nykyään tunnettu useista kristinuskoa ja nuoren Maan kreationismia puolustavista kirjoistaan (esimerkiksi Unohdettu Genesis ja Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu). Reinikainen on puolustanut luomisoppia myös televisiossa ja vastannut katselijoiden kysymyksiin internetissä. Reinikainen on näkyvästi puhunut näennäistieteiksi katsottuja uskomushoitoja vastaan.
xxx/ellauri123.html on line 226: Tuli mieleeni, kun aikani katselin Sebastian von Hammerschmackin ja Sir Vincent Goebbelbängin sipsuttavan hännystakeissaan kilpaa hevosella takaperin ja sitten taas etuperin ja nytten vielä sivulle, että niin siis tämä on nyt sitä Oikeaa Urheilua, mutta esportsille naureskellaan?
xxx/ellauri123.html on line 914: jumalallisen yksin; katselin häntä, ruusuista,
xxx/ellauri139.html on line 113: Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso:
xxx/ellauri148.html on line 143: Minä pelkäsin joka kerta kun katselin miten hän työskenteli korkealla mukulakivikatujen yläpuolella. Seistessään korkeuksissa Moshe Blecher näytti mieheltä jolla on yliluonnolliset voimat, joka on tottunut ihmeisiin ja jota tavalliset lait eivät koske. Hän saattoi äkkiä pysähtyä ja kohottaa päänsä kuin odottaisi että minä hetkenä hyvänsä ilmaantuu enkeli tai serafi tuomaan pelastuksen viestiä. Moshe Blecher asui kellariasunnossa, mutta se oli soma Ja siisti. Öljylampussa oli aina tuli. Vuoteet oli sijattu. Missään ei virunut riepuje niin kuin muissa kellariasunnoissa Seinän vierellä oli kirjakaappi.
xxx/ellauri167.html on line 278: Kuljimme pitkään puhumatta. Olimme tulleet Nalewki-kadulle ja kulkeneet Dluga-kadun vankilan ohi, Arsenaalin, kuten sitä kutsuttiin. Vankilan edessä rangaistustaan suorittavat puhdistivat katuojia ja aseistetut vartijat valvoivat heitä. Vankien iho oli keltainen, heidän pukunsa oli kellanharmaa ja vankilan seinissäkin toistui sama likaisen tympeä väri. Eräs vanki nojasi harjaansa ja katseli isää ja minua puolittain huvittuneena omia aikojaan, silmät kahtena hymyilevänä viiruna. Ajattelin että tuo ei ollut elävä ihminen vaan ruumis joka oli hautaamisen sijasta heitetty vankilaan ja nauroi nyt tätä elävien tekemää erehdystä.
xxx/ellauri174.html on line 161: Tapasimme neiti Evelynin, kauniin punapään. Nämä herrat, kuultuaan häntä, vaihtoivat ystävällisen lapsen kanssa muutaman tilaisuuden ilkivaltaan, enemmän tai vähemmän miellyttävin seurauxin. Anderson, hajamielinen, katseli ympärilleen kiinnittämättä pienintäkään huomiota tanssijaan. Tai no ehkä ihan pienen.
xxx/ellauri174.html on line 357: Lordi Ewald katseli tätä näkyä mykkänä hämmästyneenä.
xxx/ellauri175.html on line 644: Hän käveli käytävää pitkin kohti valaistua kynnystä, jota Edison katseli. Hänen sininen, verhottu muoto kohotti jokaisen puun yläpuolelle, ja säteen loistaessa häneen aukeamalla hän kääntyi nuoren miehen puoleen. Hiljaisena hän toi molemmat kätensä suulleen ja suuteli häntä pelottavalla epätoivoisen liikkeellä. Sitten lordi Ewald, järkyttyneenä, poistui itsestään, käveli reippaasti häntä kohti, liittyi häneen ja kietoi nuorekkaasti kätensä hänen vyötärönsä ympärille, joka taipui heikosti tässä syleilyssä.
xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 298: Hän pysyi hiljaa, hyvin onnetonna kun ei löytänyt enää mitään uutta sanottavaa sanoaxeen hänelle rakastavansa häntä. Hän katseli hitaasti hänen ruusuisia kasvojaan, jotka antoivat itsensä mennä kuin unessa; silmäluomissa oli herkku elävää silkkiä; suu teki suloisen rypyn, märkä hymystä; otsa oli suht puhdas, hukkui kultaiseen viivaan hiusrajassa. Ja hän olisi halunnut antaa koko olemuksensa sanalle, jonka hän tunsi huulillaan, ilman, että olisi voinut lausua sitä. Sitten hän kumartui jälleen, hän näytti etsivän hienoa paikkaa niille kasvoille, jonka hän asettaisi ylimmän sanan. Sitten hän ei sanonut mitään, hänellä oli vain lyhyt hengitys. Hän suuteli Albinen huulia. - Albina, rakastan sinua! - Rakastan sinua Serge! Ja he pysähtyivät vapisten tästä ensimmäisestä suudelmasta. Hiän oli avannut silmänsä hyvin leveäksi. Hän pystyi työntämään suullaan hieman eteenpäin. Molemmat katsoivat toisiaan punastumatta. Jotain voimakasta, suvereenia hyökkäsi heihin; se oli kuin kauan odotettu tapaaminen, jossa he näkivät toisensa jälleen aikuisina, toisilleen tehtyinä, ikuisesti sidoksissa. He hämmästyivät hetken, nostivat katseensa lehtien uskonnolliseen holviin, näyttivät kyseenalaistavan puiden rauhallisia ihmisiä löytääkseen suudelmansa kaiun. Mutta metsän seesteisen omahyväisyyden edessä heillä oli rankaisemattomien rakastajien iloisuus, pitkäkestoinen, kaikuva iloisuus, joka oli täynnä heidän hellyytensä vuolaspuheista kutinaa.
xxx/ellauri177.html on line 405: Serge katseli itsestään huolimatta murtuman kynnykseen naulattuna. Alhaalla, tasangon pohjalla, laskeva aurinko valaisi Artaud-kylän kultalevyllä, kuin hämärästä nouseva näky, johon naapuripellot olivat jo hukkuneet. Tien varrella oli selvästi havaittavissa epäjärjestykseen rakennetut mökit, lantaa täynnä olevat pienet pihat, kapeat vihannespuutarhat. Ylempänä hautausmaan suuri sypressi kohotti tummaa profiiliaan. Ja kirkon punaiset laatat näyttivät uunilta, jonka yläpuolelle musta kello asettui ikään kuin herkästi muotoiltu kasvo; kun taas viereinen vanha pappi avasi ovensa ja ikkunansa iltailmaan.
xxx/ellauri177.html on line 413: Mutta Serge järkyttyi. Hän muisti. Menneisyys heräsi henkiin. Kaukaa hän kuuli selvästi kylän elävän. Nämä talonpojat, nämä naiset, nämä lapset, pormestari Bambousse, joka palasi Olivettes-peltostaan laskemassa seuraavaa satoa; se oli Brichets, mies raahaa jalkojaan, nainen voihki kurjuudesta; se oli Rosalie seinän takana, jota pitkä onnekas suuteli. Hän tunnisti myös hautausmaalla olevat kaksi roistoa, tuon roisto Vincentin ja tuon röyhkeän Katariinan, jotka katselivat suuria lentäviä heinäsirkoja haudojen keskellä; Heillä oli jopa mukanaan musta koira Voriau, joka auttoi heitä, kerjäämässä kuivan ruohon keskellä, puhaltaen vanhojen paasikivien jokaisesta halkeamasta. Kirkon laattojen alla varpuset taistelivat ennen nukkumaanmenoa; rohkein laskeutui jälleen alas, lensi sisään rikkoutuneiden ruutujen läpi, niin että hän, seuratessaan niitä silmillään, muisti heidän hienon metelinsä saarnatuolin alaosassa, tasanteen portaalla, missä heille oli aina leipää. Ja pastorin kynnyksellä La Teuse sinisessä puuvillamekossa näytti lihoneen enemmän; hän käänsi päätään hymyillen Desireelle, joka oli palaamassa navettapihasta, suurella naurulla, koko lauman seurassa. Sitten he molemmat katosivat. Sitten Serge ymmällään ojensi kätensä.
xxx/ellauri200.html on line 402: Sisar Ibinabo tuijotti häntä hämmästyneenä. Tuli hiljaista. Toiset tytöt katselivat heitä odottavasti. "Mitä sinä sanoit?" sisar Ibinabo kysyi hiljaa antaen Ifemelulle mahdollisuuden esittää anteeksipyynnön, ottaa sanansa takaisin. Mutta Ifemelu ei voinut pysäyttää itseään, hänen sydämensä hakkasi kuin nopeutetussa filmissä. "Päällikkö Omenka on niitä, jotka ovat mukana 419-huijauksessa, kaikki sen tietävät", hän sanoi. "Tämä kirkko kuhisee 419-miehiä. Miksei voi sanoa suoraan, että sali on rakennettu rikollisten rahoilla?" "Se on Jumalan työtä", sisar Ibinabo sanoi hiljaa. "Jos et pysty tekemään Jumalan työtä, häivy. Mene."
xxx/ellauri230.html on line 246: Tuntui oikein oudolta seurata japanilaista vastaanottoseremoniaa. Erityisen selvänä syöpyi muistiin erään japanilaisen pariskunnan tervehtimiseremonia. Mies oli ollut poissa Japanista yhteen menoon 8 vuotta, mutta siitä huolimatta aviopuolisot, nyt ensi kertaa tuon pitkän ajan jälkeen tavattuaan, pysähtyivät muutaman askeleen päähän toisistaan ja kumarsivat toisilleen syvään ja pitkään. Odottamiani syleilyä, naurua ja kovaäänistä iloista keskustelua ei syntynyt. Kumpainenkin seisoi siinä syvään kumartuneena ja ikään kuin henkeään pidätellen, katselivat toisiaan miehen vihdoin ensimmäisenä hiljalleen ojentuessa. Mutta vaikka japanilainen näin peittääkin innostuksensa ja katsoo velvollisuudekseen kaikkien tunteittensa tukahduttamisen ainakin ulkomaalaisilta, huomaa kuitenkin heitä mekon alta lähemmin tarkastellessaan mm. Geisha kylpylöissä, ettei innostusta ja tulisuutta suinkaan heiltä puutu, varsinkaan siinä vaiheessa kun mies hiljalleen alkaa ojentua. Alkujäykkyydestä päästyä alkaa viirusilmän pingotuskin löystyä. ;D
xxx/ellauri234.html on line 313: Poikain kielen kannat laukesivat. Suxi alkoi luistaa. Puolin ja toisin oli kyselemistä jos kuinka paljon. Siinä unohtuivat majurin kiireelliset järjestelytyöt Jaakon ja Jyrkin touhutessa. Vaara katseli poikia tyytyväisesti hymyillen ja kuunteli heidän haltioitunutta puhettaan hyvillä mielin. Kultainen nuoriso! Sen on tulevaisuus. »No niin, pojat, nyt saatte lähteä. Haluatte varmasti samaan ryhmään? Menkää ilmoittautumaan ensimmäisen komppanian matroonalle luutnantti Kotkolle. Carry on!»
xxx/ellauri235.html on line 512: Hornblower katseli taakseen, Ranskan pimenevää rannikkoa kohti. Tämä oli tapahtuman päätös; hänen maansa yritys kukistaa vallankumoushallitus oli torjuttu verisesti. Pariisin lehdet tulisivat riemuitsemaan; Lontoossa Gazette kuittaisi asian viidellä kylmäkiskoisella rivillä. Hornblower saattoi selvänäköisesti aavistaa, että maailma olisi vuodessa melkein unohtanut koko tapauksen. 20 vuodessa siitä ei enää tiedettäisi mitään. Hyvä puoli asiassa oli että melkoinen määrä apinoita jäi selkkauxessa ilman päätä.
xxx/ellauri237.html on line 82: Tekonsa jälkeen hän huuhteli viikatteen terän puhtaaksi pihan vesitynnyrissä. Hän kävi sisällä pesemässä omat vereentyneet kätensä astianpesuaineella ja uteliaisuudesta katseli huvilan eri huoneet yläkertaa myöten, mutta kellariin hän ei mennyt. Ja nyt kaikki käsien pesulle ja syömään, huusi Siiri-täti.
xxx/ellauri255.html on line 83: Mannergeim katseli näytelmää kiinnostunena ja kirjoitti muistiinpanoja repaleiseen vihkoonsa. Taas näitä! Mielenkiintoisia hahmoja, selvästi kiinnostuneita historiasta mutta kykenemättömiä ajattelemaan pitkällä tähtäimellä. Marski luikerteli pian taaksepäin ja katosi tiheään viitaan kuten okapi katoaa Kongon viidakkoon bantupygmien katsellessa huuli pyöreänä perään.
xxx/ellauri291.html on line 263: Ja minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,
xxx/ellauri291.html on line 487: Jarno oli saanut lahjaksi muun muassa uuden yöpuvun. Sisäkypärä olisi ollut parempi. Aamulla isä ja äiti katselivat aamukahvin äärellä, miten heidän pieni poikansa tanssahteli musiikin tahtiin.
xxx/ellauri296.html on line 111: 34 Mutta Absalom pakeni. Kun palvelija, joka oli tähystäjänä, nosti silmänsä ja katseli, niin katso, paljon väkeä tuli tietä, joka oli hänen takanansa, vuoren kuvetta. 35 Silloin Joonadab sanoi kuninkaalle: "Katso, kuninkaan pojat tulevat. On tapahtunut, niinkuin palvelijasi sanoi." 36 Juuri kun hän oli saanut sen sanotuksi, niin katso, kuninkaan loput pojat tulivat; ja he korottivat äänensä ja itkivät. Myöskin kuningas ja kaikki hänen palvelijansa itkivät hyvin katkerasti, sillä raiskaajapoika oli ollut kaikkien ykköslemppari.
xxx/ellauri361.html on line 147: Matelijoiden ryhmälle oli järjestetty vierailu norsuja kasvattavalle farmille. Sillä myös käytettiin norsuja apuna raskaissa töissä. Kierroksen aikana mies näki ison norsun seisomassa paahtavalta auringolta suojaavan suuren puun alla. Mies katseli ihaillen eläimen molon valtavaa kokoa. Pari kuvaa norsusta otettuaan mies jatkoi matkaansa. Meidän paalumme on huonompi kuin elefantin. Juoskaamme silti sinnikkäästi loppuun kilpailu, se kapula kädessä joka on teille edestäni annettu.
xxx/ellauri404.html on line 45: Lokakuun 28:ntena 1870. Merkillinen seikka on se täydellinen oikeuden syrjäyttäminen, joka aiheutuu kansakuntien välisistä selkkauksista. Melkein kaikki tv-katselijat arvostelevat asioita vain subjektiivisten taipumustensa, vihansa, pelkonsa, pyyteittensä, etujensa tai intohimojensa nojalla. Toisin sanoen: heidän arvostelunsa ei merkitse mitään. Aito arvostelija näkee sen, mikä on totta, harrastaa oikeudenmukaisuutta ja tahtoo siis olla puolueeton, vieläpä enemmänkin: olla pyyteetön, ja sitäkin enemmän: olla persoonaton. Kuinka monta jäävitöntä tuomaria onkaan parhaillaan riehuvaa sotaa arvostelemassa? Ei kymmentä, kenties ei kolmeakaan. Kaikki pitävät kunnianaan olla patriootteja, siis puolueellisia; väärämielisyys herättää onnentuntoa ja kiihkoa, ja sitäkin merkillisempää on, että ihmiset siitä ylpeilevät. Siinä määrin helpompaa on rakastaa tai vihata intohimoisesti kuin kohota aito inhimillisyyteen, vilpittömään uskonnolliseen katsantokantaan. Tämä tasapuolisuuden kammo, tämä oikeuden kaihtaminen, tämä laupiaaseen puolueettomuuteen kohdistuva raivo on ihmisen eläimellisen intohimon ilmaus, sokean, villin intohimon, joka naurettavasti pitää itseään järkenä, vaikka onkin pelkkä voima. Minä kiitän Jumalaa siitä, että sveiziläisyyteni ja mitätön asemani sallivat minun puhdistaa sieluni sellaisesta kiihkosta ja sellaisista alhaisista intohimoista ja etsiä vain oikeutta tyynenä ihmisenä, sine ira nec studio.