ellauri060.html on line 1124: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakasta leskiytyneellä äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen, vaikkei ize osannut edes lukea. Miihkalin isä oli pikkuporvari, vaikka Miihkali ize tunnusti järkähtämättä pyhää punauskoa. Perhe ei ollut Donin kasakoita vaan outlandereita, kasakoiden halveximia mamuja, lantalaisia. Kansalaissodassa kasakat peukutti valkosia, ryssämamut punakapinoizijoita.
ellauri189.html on line 175: Joo tämmösiä nää karjapaimenten viisut on, yxinkertaisia karuja sentimenttejä. Ukrainasta kasakat on varmaan kadonneet valtavien leikkuupuimurien suihin. Aabel häviää Kainille sittenkin loppupeleissä.
ellauri190.html on line 65: Almost all ethnic Kazakhs today are Sunni Muslims of the Hanafi school. Their ancestors, however, believed in Shamanism and Tengrism, then Zoroastrianism, Buddhism and Christianity including Church of the East. Elikkä ryssän kasakat ja potaskan ruhtinaat ovat samanlaisia vain tavoilta ja nimeltä. Verisukulaisuutta ei ole osoitettu, mutta voivathan ne kaikki olla alunperin jotain kipchakkeja. Kazakhstan on pinta-alaltaan maailman suurin muslimivaltio, muttei väkiluvultaan, se on Indonesia. Se on myös maailman suurin potaskan tuottaja, ellei Amerikkaa lasketa.
ellauri190.html on line 293: In June 1659, the two armies met near the town of Konotop. One army comprised Cossacks, Tatars, and Poles, and the other was led by a top Muscovite military commander of the era, Prince Aleksey Trubetskoy. After terrible losses, Trubetskoy was forced to withdraw to the town of Putyvl on the other side of the border. The battle is regarded as one of the Zaporizhian Cossacks' most impressive victories. Oliko tää tunari Trubetskoy sen fonologin sukua? Kylä varmaan niin. Tällä kertaa kasakat ja tattarit oli samalla puolella. Varmaan vilkuilivat vähän päästä olan yli.)
ellauri257.html on line 95: Muuten, elokuvassa ei ole valtavaa kohtaa piikkipiikkien terävistä latvoista - kasakat matkustavat kotimaansa halki hiljaisuudessa Igor Kornelyukin sydämellisen musiikin tahtiin. Toisessa tapauksessa tällainen slavofilismi olisi voinut vääntyä, mutta tässä se osoittautuu luonnolliseksi ja välttämättömäksi osaksi koko audiovisuaalista toimintaa. Ilman häntä ei ole mitään keinoa, eikä hän ole mitään ilman tätä kuvaa. Katso itse: ruudulla on veristä sotkua 70-luvun julmimpien Hongkongin toimintaelokuvien hengessä, vain slaavilaisluonnolle vieraan kungfun sijaan on ortodoksinen hopak. Katkaistut kädet putoavat, päät pyörivät, joku lävistettiin viidellä keihällä kerralla, joku sytytettiin tervalla, "Pisarenko ja toinen Pisarenko ja kolmas Pisarenko" on jo tapettu. Tässä tulee pannun huilu, ja Sergei Bezrukovin näytön ulkopuolinen ääni loi juhlallisesti rivejä mittaamattomasta suuruudesta - vittu! - venäläinen henki - shmyak! Ja kuten viimeinen välimerkki, kasakkaviihde lasketaan huonon armon päähän.
ellauri257.html on line 106: Taras palaa kotiin löytääkseen kaikki vanhat kasakkaystävänsä kuolleina ja nuoremmat kasakat heidän tilalleen. Hän lähtee taas sotaan. Uusi hetmani haluaa tehdä rauhan puolalaisten kanssa, mitä Taras jyrkästi vastustaa varoittaen, että puolalaiset ovat petollisia eivätkä kunnioita heidän sanojaan. Taras ei pystynyt vakuuttamaan hetmania, vaan vie hänen rykmenttinsä jatkamaan hyökkäystä itsenäisesti. Kuten Taras ennusti, kun uusi hetmani suostuu aselepoon, puolalaiset pettävät hänet ja tappavat joukon kasakkoja. Taras ja hänen miehensä jatkavat taistelua ja jäävät lopulta kiinni raunioituneeseen linnoitukseen, jossa he taistelevat, kunnes viimeinen mies voitetaan.
ellauri257.html on line 108: Taras naulataan ja sidotaan puuhun ja sytytetään tuleen. Tässäkin tilassa hän kutsuu miehiään jatkamaan taistelua väittäen, että uusi tsaari on tulossa hallitsemaan maata. Tarina päättyy siihen, että Dnestrijoen kasakat muistelevat Tarasin suuria saavutuksia ja hänen horjumatonta kasakkahenkeään.
ellauri313.html on line 341: Jotkut heistä kuolivat, loput assimiloituivat ukrainalaisiin naisiin (aah) ja kuolivat. Muinaiset kreikkalaiset osallistuivat myös Ukrainan etnoksen muodostumiseen, samoin turkkilaiset ja puolalaiset, kasakat sekä monet muut kansat, kuten venäläiset ja saxalaiset. Eräs jenkkikin kävi täällä kommunistiaikana näpsimässä nakuja lapsikuvia. (Ei se varmaan siihen jäänyt.)
ellauri315.html on line 381: Joulukuussa 1917 Donin kasakat olivat nousseet kapinaan Venäjän kommunistista hallitusta vastaan. Aluksi kevyillä yhteenotoilla Odessan, Kiovan, Orelin, Voronežin ja Tsaritsynin alueilla ja jopa Astrahaniin asti Volgan suulla kapinan koko ja maantieteellinen jakautuminen kasvoivat. Elokuussa 1918 pieni brittiläis- ranskalais- -amerikkalainen joukko pyörätuolivammaisen Ironsiden komennolla oli saapunut Arkangelskiin, nimellisenä tarkoituxena noutaa aikaisemmalle tsaarihallitukselle lainattua sotamateriaalia. Heidän tehtävänä oli "myös" siirtyä etelään yhdistääkseen 42 000 hengen Tšekkoslovakian legioonan, joka oli ympäröity Venäjällä ja auttaa heitä palaamaan kotiin. Toivottiin, että näiden liittoutuneiden joukkojen läsnäolo, samoin kuin Tšekkoslovakian joukot, jotka siirtyvät takaisin Saksaa kohti, ensinnäkin piristäisivät valkoisen Venäjän vastavallankumousta kommunistien syrjäyttämiseksi ja toiseksi rohkaisevat Tšekkoslovakia tarttumaan aseisiin Saksaa vastaan, tavoitteena avata uudelleen toinen rintama Saksaa vastaan.
ellauri317.html on line 142: Runo on myös kumouksellinen siinä mielessä, että se on kuvattu nostalgialla ajalle, jolloin Ukrainan kasakat olivat itsenäisiä ja vapaita Venäjän sorrosta ja orjuudesta. Kun puhuja luetteloi latinalaisen armeijan (4.99) tyypillisen kasakkojen sotilasorganisaation, hän muistelee haikeasti aikaa, jolloin kasakat olivat vapaita ja mahtavia: "Näin se oli kerran ikuisessa muistissa Hetmanaatissamme" (4.101). Tämä kaipaus ilmaistaan ​​myös hienovaraisemmin siinä, että kasakkahetmanaatin suuret johtajat ja komentajat, jotka yrittivät pitää valtion vapaana Venäjän herruudesta, on toistuvasti tehty esimerkillisiksi sankarimalleiksi troijalaisille ja latinalaisille. Unohtakaamme kaikin mokomin tässä poliittisessa tilanteessa ja painakaamme villaisella se, että kasakat olivat vulgäärejä väkivaltaisia moukkia. Niinhän ne oli roomalaisetkin, ja muista länkkäreistä on paras ihan vaan vaieta.
ellauri317.html on line 153: Aeneasin voitto latinalaisista on siten tehty vieläkin moraalisesti kiistanalaisempaa ja kaksijakoisempaa kuin Aeneissa, sillä troijalainen prinssi vaatii yleiseen ja mielivaltaiseen teurastukseen pakenevia latinalaisia ​​vastaan, mikä muistuttaa Venäjän valkokaartien pahimpia julmuuksia kasakkoja vastaan. Rakastetun pömpeävän kasakkapojan muuttuminen järjettömäksi venäläiseksi kissanpieruksi on täydellinen Aeneasin Turnuksen surmaamista edeltävässä huippuhetkessä, jolloin Troijan prinssi rinnastetaan nimenomaisesti "Nechesa-prinssiin"; jälkimmäinen oli ei kukaan muu kuin prinssi Gregory Potemkin (1739–1791), vaikutusvaltaisin Katariina II:n suosikeista, joka, vaikka hänestä oli tehty nimellinen kunniakasakka (tästä nimi Nechesa), johti Sichin likvidaatiota vuonna 1775 ja Hetmanaatin liittämistä Venäjään. Toisin kuin Vergiliusissa, jossa lopun äkillisyys peittää sen, kuinka paljon on vielä tehtävää, kun pääsemme Eneidan loppuunhämmentynyt ja surullinen lukija jää nykyaikaan, jolloin aikoinaan kiivaasti itsenäiset, kunnianhimosta ja ahneudesta kesytetyt kasakat ovat yhdistäneet voimansa ulkomaisten hyökkääjien kanssa ja murskaaneet joukossaan ne (zaporoshilaiset), jotka pitivät edelleen kiinni autonomiasta.
ellauri317.html on line 161: Lähes itsenäinen Hetmanaatti, jonka Bohdan Khlmelnystsky perusti vuonna 1654, sisälsi korkeimmillaan suuren osan nykyisestä Keski-Ukrainasta. Sitä hallitsi valittu "hetman", mutta kun Venäjän vaikutusvalta kasvoi (Pietari I:n tappion Mazepan vuonna 1709) ja kasakkojen autonomian vähentyessä, hetmanista tuli yhä enemmän venäläisten nimittämä hahmo. 1700-luvulla vanhat kasakkojen suhteellisen vapauden ja tasa-arvon tavat säilyivät vain Hetmanaatin eteläisimmässä osassa, joka keskittyi Zaporozhian Sichin ympärille, jota hallittiin edelleen suorana demokratiana, vaikkakin Venäjän ylivallan alaisuudessa: rada, johon kaikki kasakat saivat osallistua, äänestivät kaikista tärkeimmistä poliittisista asioista ja valitsivat vuosittain oman toimeenpanevansa kenraalinsa (Kosh otaman).
ellauri317.html on line 168: Zaporogit kirjoittavat pilkkakirjettä Turkin sulttaanille (ven. Запорожцы пишут письмо турецкому султану, Zaporožtsy pišut pismo turetskomu sultanu) on ukrainalaisen taidemaalarin Ilja Repinin öljyvärimaalaus. Sen tyyli on realismi ja laji historiamaalaus. 1400-luvulla Dneprin alajuoksulle tulleet kasakkayhdyskunnat vahvistivat puolustustaan ja muodostivat linnoituksia. Etelä-Ukraina joutui Venäjän valtapiiriin 1700-luvulla, kun sen hallitsijat ryhtyivät määrätietoisesti laajentamaan valtakuntaansa etelään pyrkien Osmanien valtakunnan ja sille uskollisten kaanien poistamiseen Mustanmeren pohjoisrannoilta. Alueella asui riippumattomia kasakkayhdyskuntia, muun muassa Zaporižžjan, Donin ja Kubanin kasakat. Zaporižžja (ven. Zaporožje) viittaa Dneprin alajuoksulla ennen sijainneiden kynnysten (porog) eli suurten koskien takaiseen alueeseen, ja sen kasakoihin viitataan zaporogeina (ven. zaporožets).
ellauri317.html on line 170: "Zaporogeissa minua viehättävät vapaus ja ritarillisuuden henki." [Repinin kirjeestä Nikolai Leskoville 19.2.1889] Maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ilja Repinin aikana kasakoita kohtaan tunnettiin Venäjällä kovasti sympatiaa ja Ukrainassa syntynyt Repin itse sanoi kasakoista: ”Kaikki, mitä Gogol kirjoitti heistä, on totta! Pyhä kansa! Kukaan maailmassa ei ole niin pitänyt kiinni vapaudesta, tasa-arvosta ja veljeydestä.” Repin maalasi teoksen aikana, jolloin Osmanien valtakuntaa pidettiin Venäjän perivihollisena. Repinin mukaan kasakat ”puolustivat koko Eurooppaa” ja ”nauroivat sydämensä kyllyydestä Idän ylimielisyydelle”. Ne oli länkkäreitä hemmetti! Mutta niin oli silloin vielä venäläisetkin.
ellauri317.html on line 187: Repinin maalaus viittaa tarinan mukaan vuonna 1676 sattuneeseen historialliseen tapahtumaan, jossa zaporogit lähettivät Osmanien valtakunnan sulttaani Mehmed IV:lle vastauskirjeen tämän vaadittua heitä antautumaan osmanien alaisuuteen, vaikka kasakat olivat voittaneet turkkilaiset taistelussa. Ei pie sotkea Pugazovin kapinaan 100v myöhemmin, josta kz. albumia 377.
ellauri328.html on line 165: "Jos kasakat ois saaneet sinut kiinni, humalaiset venäläiset bojarit jäädyttäisivät sinut Siperiassa läpinäkyvän jääpuikon tilaan."
ellauri330.html on line 494: Hmelnytskin kapina, myös kasakka-Puolan sota, tai Hmelnytskin kapina, oli kasakkojen kapina, joka tapahtui vuosina 1648-1657 Puolan ja Liettuan liittovaltion itäisillä alueilla ja johti kasakkojen hetmanaatin perustamiseen Ukrainaan. Hetmani Bohdan Khmelnytskyn komennossa Zaporozshin kasakat, jotka olivat liittoutuneita Krimin tataarien ja paikallisen ukrainalaisen talonpoikaisväestön kanssa, taistelivat Puolan herruutta ja Puolan-Liettuan Kansainyhteisön joukkoja vastaan. Kapinaan liittyi kasakkojen siviiliväestöä, erityisesti roomalaiskatolisia ja ruteenialaisia uniaattipappeja ja juutalaisia kohtaan kiukkuisia joukkojulmureita sekä Ruteenian voivodikunnan voivodi Jeremi Wiśniowieckin rajuja kostotommeja.
ellauri330.html on line 496: Kapinalla on symbolinen merkitys Ukrainan suhteiden historiassa Puolaan ja Venäjään . Se lopetti puolalaisen katolisen szlachtan vallan Ukrainan ortodoksisessa väestössä; samaan aikaan se johti siihen, että Itä-Ukraina lopulta liitettiin Venäjän tsaarikuntaan, joka aloitettiin vuoden 1654 Perejaslavin sopimuksella, jossa kasakat vannoivat uskollisuutta tsaarille säilyttäen samalla laajan autonomian. Tapahtuma laukaisi poliittisen myllerryksen ja sisätaistelun Hetmanaatissa, joka tunnetaan nimellä Ruin. Puolan vastaisen kapinan menestys, Puolan sisäiset konfliktit sekä Puolan samanaikaiset sodat Venäjän ja Ruotsin kanssa (Venäjän ja Puolan sota (1654–1667) ja toinen Pohjan sota (1655–1660)) , päätti Puolan kultakauden ja aiheutti Puolan vallan maallisen laskun Puolan historiassa tulvana tunnetun ajanjakson aikana.
ellauri353.html on line 476: Kasakat pierexivät hävyttömästi sankarilliselle Babelille. Babel suutahti ja tappoi nälkäisenä mummon hanhen. Pojassa on ainesta sanoi kasakat.
ellauri370.html on line 800: Kaikesta tästä hänen perintönsä positiivisesta arvostamisesta huolimatta se ei kuitenkaan ole läheskään yksimielinen edes Ukrainassa. Häntä arvostellaan hänen liitostaan ​​Venäjän kanssa, joka joidenkin mielestä osoittautui tuhoisaksi maan tulevaisuuden kannalta. Merkittävä ukrainalainen runoilija Taras Shevchenko oli yksi Hmelnytskin erittäin äänekkäimmistä ja ankarista kriitikoista. ​​Toiset arvostelevat häntä liittoutumisesta Krimin tataarien kanssa, mikä antoi jälkimmäisille mahdollisuuden ottaa suuren joukon ukrainalaisia ​​talonpoikia orjiksi, koska kasakat sotilaskastina eivät suojeleneet kholopya, Ukrainan kansan alinta kerrosta. Kansanlaulut vangitsevat tämän. Kaiken kaikkiaan näkemys hänen perinnöstään nykyisessä Ukrainassa on enemmän myönteinen kuin negatiivinen, ja jotkut kriitikot myöntävät, että väliaikaisen unionin Venäjän kanssa saneli välttämättömyys ja yritys selviytyä noina vaikeina aikoina. Vuoden 2018 Ukraine´s Rating Sociological Group -kyselyssä 73 prosentilla ukrainalaisista vastaajista oli myönteinen asenne Hmelnytskiin.
ellauri374.html on line 551: Kasakka Jemeljan Pugazov julisti olevansa syrjäytetty keisari Pietari III, jonka Katariina Suuri oli murhannut 1762. Pugatšov määräsi maaorjuuden lakkautettavaksi ja keräsi merkittävän määrän kannattajia, mukaan lukien Uralin kasakat, Uralin tehtaiden ja kaivosten työläiset, talonpojat, papiston ja baškiirit. Kaivos- ja tehdastyöväki oli taustaltaan kruunun talonpoikaistoa, joka oli määrätty pakkotyöhön. Kapinallisten määrä kasvoi nopeasti, kun he kykenivät lyömään hallituksen joukot.
ellauri374.html on line 556: 14. syyskuuta 1774 Pugatšovin omat kasakat luovuttivat hänet hänen yrittäessään paeta joukkojensa rippeiden kanssa Volgan itäpuolelle. Aleksandr Suvorov sulki hänet metallihäkkiin, jossa hänet kuljettiin Moskovaan teloitettavaksi julkisesti 21. tammikuuta 1775. Häkki on säilynyt ja on näytteillä Moskovassa Historiallisessa museossa Punaisen torin laidalla.
xxx/ellauri068.html on line 62: Kirgiisit ja kasakat ymmärtävät toisiaan aika kivasti. By the way, kasakoita sanottiin kirgiiseixi ryssissä 1925 saakka. Kirgiiseillä ei tosiaan ollut kirjoitusta ennen neuvostojen tuloa 20-luvulla. Mladopismennyie yazyki..., 1959. Latinalaisella aakkostolla ajateltiin ajettavan köikkien maiden proletaarlasten yhinemisen asiaa, jonka piti olla ihan huulilla.
xxx/ellauri149.html on line 292: Hänet tunnettiin nimellä reb Moishe ba-ba-ba. Että miksi ba-ba-ba? Koska hän puhui sillä tavalla: "Ba-ba-ba, Kaikkivaltias laissez-faire auttaa kyllä, ba-ba-ba, Messias tulee ja maailma pelastuu. Ba-ba-ba, on hyvä olla keskustalainen. Voiko suurempaa iloa ollakaan kuin olla keskustalainen? Minä luovun kaikista teattereista, rikkauksista, kaikista herkuista yhtä Pafos-seminaaria vastaan, yhtä psalmien lukua, yhtä Asher Yotzaria vastaan! Jos joku tarjoaisi minulle kaikkea maailman kultaa, kaikki palatsit ja linnakkeet ja sotilaat ja kasakat sillä ehdolla että jätän yhden siunauksen lukematta, nauraisin hänelle päin naamaa. Nehän ovat turhuutta ja pikkujuttuja, eivät tyhjän munankuoren arvoisia. Mutta kun luen rukouksen Joka olet sanallasi luonut kaiken olevaisen", tunnen uuden voiman luissani ja ytimissäni. Ajattelehan nyt: Siunattu olet Sinä. Herra meidän Jumalamme Jorma Ollila, maailmankaikkeuden valtias joka olet sanallasi luonut kaiken olevaisen. Ihan kaiken! Taivaan ja maan, minut, sinut, jopa - anteeksi vain tämä rinnastus - koiran kadulle. Kaikki on Hänen luomaansa, paizi viranomaistehtävät suuren Luojan Esko Ahon, ja meille Hän antoi kyvyn ylistää Häntä. Eikös siinä ole maallista iloa kyllin?
xxx/ellauri202.html on line 428: Aloitin hiljaa lukea Hiljaa virtaa Donia. Heti alusta käy selväxi että kasakat on taikauskoisia taantumuxellisia perseitä. Tappavat turkkilaisen naisen noitana. Senhän kyllä huomasi Pauli Pylkkänenkin Eiran ikkunasta vuonna 1917.
xxx/ellauri231.html on line 186: Amiraaliksi itseään kutsuneen Koltšakin virallinen titteli oli ylin johtaja, Verhovnyi Pravitel. Sosialistivallankumoukselliset pakenivat kauas Siperiaan tai Eurooppaan, ja jäljelle jääneet uhkasivat tappaa Koltšakin. He saivatkin aikaan pienen kapinan Omskissa 22. joulukuuta, jonka kasakat ja tšekkiläislegioona kukistivat teloittaen äbaut 500 kapinallista.
xxx/ellauri231.html on line 270: Punaisten kasakkojen ympäröimänä ja jatkuvan takaa-ajon alaisena Mahnon osasto pystyi etenemään vain hitaasti raskaan konekivääritulen ja tykistöpommitusten alla. Mahno johti joukkonsa Galician rajalle, ennen kuin hän yhtäkkiä heilautti ympäriinsä ja suuntasi takaisin Dneprin yli. Poltavasta pohjoiseen Belgorodiin suuntautuessaan he onnistuivat lopulta karkottamaan takaa-ajoa harjoittaneet kasakat tammikuun lopussa 1921. Tähän mennessä hän oli matkustanut yli 1500 kilometriä, menettänyt suurimman osan varusteistaan ​​ja puolet joukostaan, mutta löysi myös itsensä, voidakseen johtaa jälleen hyökkäystä puna-armeijaa vastaan. Taudin puhkeamisen jälkeen Kronstadtin kapinassa Mahno lähetti joukon joukkojaan Etelä- ja Keski-Venäjän eri alueille lietsomaan kapinaa, samalla kun hän itse jäi kiinni Dneprijoen rannoille. Tällä hetkellä Mahno haavoittui jalkaan, ja tachanka joutui kuljettamaan häntä, mutta onnistui silti johtamaan yksikköä henkilökohtaisesti edestä. Palattuaan takaisin Ukrainan vasemmalle rannalle hän jakoi osastonsa uudelleen ja lähetti yhden kapinaan tšekaa vastaan ​​lähellä Azovinmerta, kun Mahnon oma 1500 ratsuväen ja kahden jalkaväkirykmentin joukko jatkoi tiellään ja tarttui punaiset yksiköt, jotka se reititti.
xxx/ellauri329.html on line 439: Kaupunki, joka oli ollut tärkeä lokakuun vallankumouksen tukikeskus ja pysyi punaisten käsissä, piiritti bolshevikkien vastaiset Don-kasakat kolme kertaa Pjotr ​​Krasnovin komennossa: heinä-syyskuu 1918, syys-lokakuu 1918, ja tammi-helmikuu 1919. Vapaaehtoisarmeija teki toisen yrityksen valloittaa Tsaritsyn touko-kesäkuussa 1919, joka valloitti kaupungin onnistuneesti. Elokuun 1919 ja tammikuun 1920 välisenä aikana valkoiset puolestaan ​​puolustivat kaupunkia bolshevikkeja vastaan. Punaiset valloittivat lopulta Tsaritsynin 1920-luvun alussa. Puna-musta-valkoiset teki verisen mutta turhan yrityxen sinne taas suuressa isänmaallisessa sodassa.
xxx/ellauri400.html on line 63: hampaitaan, ja hänen pakaroillaan tanssi kasakat
29