ellauri016.html on line 109: viimeiseen jäljellejääneeseen vanhan ajan kartanoon.

ellauri016.html on line 673: agronoomikouluihin Kronoborgiin ja Libelitziin eli Liperiin, Siikajärven kartanoon.

ellauri055.html on line 1077: Elokuun lopussa muutan Helsinkiin Malminkartanoon. Uskon, että hyvä luova kausi jatkuu sielläkin. Teitä tervehtii joku Heikki.
ellauri079.html on line 63: Sarja alkaa Jed Klampetilla, köyhtynyt ja leskeytynyt mäkitupalainen joka asuu öljyrikkaan suon laidalla tyttärineen ja anoppeineen, löytää öljyä ampuessaan kaniinia. OK Öljy-Yhtiön vakooja tajuaa miten iso öljykenttä on, ja yhtiö maxaa sille (Jedille, ylläri) omaisuuden oikeudesta porata sen mailla. Patriarkka Jedin serkku Helmi Bodine tökkii sitä muuttamaan Kaliforniaan kuultuaan että sen vaatimaton tontti voisi tuottaa $25 miljuunaa (sama kuin $211 miljuunaa vuonna 2019), ja painostaa sitä ottamaan poikansa Jethron mukaan. Perhe muuttaa kartanoon varakkaille Beverlyn mäkiseudulle Kaliforniaan, Jedin pankkiirin, Milburn Drysdalen ja sen vaimon Margaretin naapuriin. Margaretilla on nolla kärsivällisyys mäkitupalaisiin nähden.
ellauri240.html on line 175: Joulukiireissä pakatessaan lahjoja Edward viiltelee höxötyxissään vähän kaikkia. Alkaa kuulua lähestyvän poliisiauton sireenien ulvontaa, ja Edward pakenee kukkulalla sijaitsevaan kartanoonsa. Naapurit lähtevät vihaisena väkijoukkona hänen peräänsä. Kim suuntaa kartanolle oikotietä ennen kuin naapurit ehtivät sinne ja tapaa Edwardin jälleen. Jim seuraa heitä ja hyökkää julmasti Edwardin kimppuun. Edward ei yritä vastustella, kunnes Jim epähuomiossa läimäyttää ja tönäisee Kimiä. Edward puukottaa Jimiä vatsaan hätävarjeluna ja työntää hänet ikkunan lävitse kuolemaan. Kaikki naapurit palaavat koteihinsa tyytyväisinä. Juu tässä rainassa ällöttävä Johny Depp on tosiaan se saxikäsi Eetu. Eetu olikin kilppi, toisin kuin se pedofiili Freddy. Krueger oli harrastuxineen lähempänä suomalaista Jammu Siltavuorta, joka vuorostaan oli hämmästyttävästi samannäköinen kuin el Lauri vanhana.
ellauri267.html on line 200: Maggie pystyi puhumaan helposti kaikenlaisten ihmisten kanssa, Murdaugh lisäsi. "Hän voisi pukea ylleen tyylikkäimmän juhlapuvun ja mennä kuvernöörin kartanoon ja viettää aikaa vauraimpien ihmisten kanssa, mitä tahansa, tai hän voisi mennä Hamptoniin ruokapankkiin. tai Walterborossa ja sopisi kaikkien joukkoon molemmissa paikoissa", hän sanoi.
xxx/ellauri010.html on line 1682: Ilse oli pahalla päällä, kun Emilia puhui lähdöstään. Ilse ei ollut ollut ikinä missään kyläilemässä, ja se karvasteli hänen mieltään. Minä en lähtisi Suvikartanoon mistään hinnasta, hän sanoi. Siellä kummittelee. Voi minä en tahtoisi olla sinun sijassasi vaikka saisin mitä. Sinun isotätisi on kauhean juonikas, ja se vanha eukko, joka asuu hänen luonaan, on noita. Hän panee joka yö portinpylväiden päissä olevat kivikoirat ulvomaan: öö-örr-öö-örr.

xxx/ellauri056.html on line 117: Myös seurueen rahat katoavat. Koko joukko päätyy Monrepoon kartanoon pidättyvän Sophie von Nicolayn vieraiksi. Lisää murhia tapahtuu, ja tapahtumat huipentuvat kuuluisalla Ludwigsteinin hautasaarella. Selviää muuten myös, mitä alkuperäiselle kartanon puistossa sijainneelle Väinämöisen patsaalle tapahtui…
xxx/ellauri057.html on line 229: Vuonna 1905 Hilja kihlautui samanikäisen mezänhoitaja-taidemaalarin ja kartanon pojan Väinö Strengin (1882-1919) kanssa. Väiski oli norssi ja sen isä yliopettaja. Mulla on Strengin latinan sanakirja hyllyssä. Äiti oli Schildt varmaan Sysmästä. Ne tapasivat yliopiston osakuntatoiminnassa, ja he menivät naimisiin saman vuoden lokakuussa. Nuoripari muutti Räisälään, Karjalan kannakselle Strengien sukukartanoon. Nyt Strengejäkin asuu Sysmässä. Paholaisen reki kaatui sinne. Hilja kaipasi kuitenkin uudessa kodissaan lapsuudenkotiinsa ja ikävöi kovasti isäänsä, jonka luona hän vieraili useasti avioliiton alkuaikoina. Myöhemmin aviopari muutti takaisin Helsinkiin. Hiljaa ja Väinöä vaivasi jatkuva rahapula. Hilja hankki tuloja toimimalla viransijaisena opettajana ja avaamalla miehensä kanssa Lahteen elokuvateatterin. Teatteri ei menestynyt, ja Hilja joutui pyytämään rahaa kuluihinsa isältään. Keväällä 1908 Väinö ja Hilja muuttivat erilleen, mutta kirjoittivat kuitenkin yhä toisilleen. Myöhemmin pari erosi lopullisesti. Miten Väinö Volmarille kävi ei kerrota. Kuoli inhimillisesti kazoen liian nuorena, 37v, vuosi kansalaiskärhämästä.
xxx/ellauri122.html on line 1104: outoon kartanoon. Romaani on liitetty tapahtumapaikkansa ja
xxx/ellauri167.html on line 683: Kokeiltuaan LSD:tä loppuvuodesta 1961 Leary ryhtyi myös sen puolestapuhujaksi, ja tutkimustoiminta alkoi yhä enemmän muistuttaa vapaamuotoista viihdekäyttöä. Tämä ja Learyn suosio jatko-opiskelijoiden piirissä herätti kasvavaa närää yliopiston johdossa, ja lopulta psilosybiiniprojekti lopetettiin vuoden 1962 loppuun mennessä. Toukokuussa 1963 Alpert ja Leary erotettiin tehtävistään, Alpert psilosybiinin antamisesta ensimmäisen vuoden opiskelijalle (yliopiston kanssa tehty sopimus nimenomaisesti rajoitti psilosybiinitutkimuksen vain jatko-opiskelijoihin) ja Leary luennointivelvollisuuksiensa laiminlyömisestä. Leary, Alpert ja muut psilosybiiniprojektissa mukana olleet siirtyivät Meksikoon jatkamaan kokeitaan ja perustivat ”kesäleirin” vanhaan hotelliin Zihautanejoon. Heidät häädettiin sieltä ennen pitkää, ja lopulta he vuoden 1963 lopulla asettuivat Hitchcockin suvun 64-huoneiseen kartanoon Millbrookiin, New Yorkiin.
xxx/ellauri224.html on line 568: Wall-en ja McCrean tavatessa käy ilmi, etteivät he ole olleet tekemisissä pitkään aikaan. Wally kertoo lyhyesti omasta tilanteestaan ennen kuin saa yhtä vastahakoiselta tuntuvan McCrean kertomaan, mitä on tehnyt viime vuosina. Elokuvan alkupuoli keskittyykin McCrean haukotuttaviin kertomuksiin Jerzy Grotowskin kokeellisesta teatterikommuunista Puolan metsissä, Saint-Éxuperyn Pikku prinssin harjoituksista Saharassa japanilaisen munkin kanssa, jonka sitten toi New Yorkiin asumaan perheensä kanssa puoleksi vuodeksi (vrt. isä Mefodi), matkoistaan Intiaan ja takaisin sekä Skotlannin Einhorn-yhteisöön, Belgradiin, Israeliin ja Richard Avedonin kartanoon Long Islandilla, jossa hän koki monimutkaisen uudelleensyntymisrituaalin. Haukotus.
xxx/ellauri235.html on line 228: Back to its mansion call the fleeting breath? Takaisin sen kartanoon kutsua ohikiitävä hengitys?
xxx/ellauri235.html on line 402: Yksi runon pysyvistä paradokseista piilee ajatuksessa tyydyttävästä toteutumattomuudesta: kylä-Hampdens; mykkä, kunniaton Miltons; syyttömät maaseutuelämän Cromwellit. Paradoksin synnyttää Grayn näkemys ihmiselämästä, jota hallitsee ainoa sen sisältämä väistämättömyys, kuolema. Ennen tätä väistämättömyyttä ihmisen voitot muuttuvat merkityksettömiksi, sillä "kirkkauden polut", kuten kaikki polut, "johtavat vain hautaan". Hautaa vasten asetetaan kronikka tai epitafi, ja jälkimmäinen on runossa huomattavan monimutkainen. Se kehittyy eri modaliteettien kautta ennen kuin se lopulta nousee esiin runoilijan omana epitafina, johon teos päättyy. Kroniikan erityisiä ilmentymiä ovat "köyhien aikakirjat", "kerroksinen uurna", "heraldiikka kerskaus". "animoitu rintakuva", "heikko muistomerkki". Kussakin tapauksessa muistojen kohteet vähenevät määrittävän kontekstin vuoksi: köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin" sen kartanoon kutsukaa ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "heikko". Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. köyhien aikakirjat ovat "lyhyitä ja yksinkertaisia", heraldiikan kerskaus "odottaa ... väistämätöntä hetkeä", kerroksinen uurna ja animoitu rintakuva eivät voi "Takaisin kartanoonsa kutsu ohikiitävää henkeä", muistomerkki on "hauras". ." Sellaiset kuvat puhuvat turhuudesta. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä. Silti se, mikä osoittautuu todella arvokkaaksi, on ihmissuhde. Grayn epitafien lukema on tiedossa: hän ei tuntenut näitä ihmisiä heidän eläessään; hän tuntee heidät heidän elämänsä mielikuvituksellisesta uudelleenluomisesta meditoimalla säilyneitä muistomerkkejä.
14