musta puhveli, jonka sianpää koskee maata, hartioissa kiinni vaan kapealla kaulalla, pitkällä ja vetkulla kuin tyhjä makkara.
ellauri115.html on line 153:
ellauri142.html on line 201: Sitä mukaa kun työväenluokka käy automaatiossa tarpeettomaxi, kaikki sen tasa-arvosaavutuxet heittää Wolttia kiilusilmäisten talousliberaalien happokäsittelyssä. Työläisparoista tulee yrittäjäorjia ilman turvaa sekä ilman vapautta, peruutetaan takas 1800-luvulle tai paremminkin öykkäröivän Platonin ja kuraveristen tamilien kulta-ajalle 300v eKr. Jumalautamä Buddhan porukoiden rekka peruuttaa linkkuun takavalot vilkkuen. Intiaanikäännös kapealla tiellä kohti tasa-arvoa. Tie eeku paranoo.
ellauri238.html on line 121: Jarno Pennanen ja Anja Vammelvuo tulivat siihen ehdottamaan että lähden heidän kanssaan pois. En halunnut lähteä heidän kanssaan enkä minnekään, mutta tajusin, että tilanne oli aivan mahdoton ja päätin suostua. Jarno pyysi Penttiä antamaan minun avaimeni ja kukkaroni, ja Pentti kaivoi ne heti taskustaan Jarnolle. Lähtisin heidän kanssaan, suunnittelin että päästäisin kohteliaasti heidät kapealla kadulla taksiin edelläni jolloin en jäisi takorautaiseen katuaitaan nojaavan oven viereen vaan kadunpuoleiselle ovelle, ja sitten kun taksi lähtisi liikkeelle, hitaasti ahtaassa tilassa, voisin hypätä ulos ja mennä uimaan.
xxx/ellauri177.html on line 188: Albiinilla oli laskevan auringon pölyssä maitomainen liha, hädin tuskin kullanruskea ja päivän kiilto. Ruususade, hänen ympärillään, hänen päällänsä, hukutti hänet vaaleanpunaiseen. Hänen vaaleat hiuksensa, jotka hänen kampansa eivät pitäneet hyvin, saivat hänet näyttämään tähdeltä, kun hän meni nukkumaan, peittäen hänen niskansa viimeisten liekehtivien ryppyjen häiriöillä. Hänellä oli valkoinen mekko, joka jätti hänet alasti, niin elossa hän oli päällänsä, niin paljon hän paljasti käsivartensa, kurkkunsa ja polvensa. Hän näytti viattoman ihonsa, joka kukkii häpeämättä kuin kukka, myski, jolla oli puhdas tuoksu. Hän venytteli, ei liian pitkä, notkea kuin käärme, pehmeillä kaarevilla, raikkaalla linjojen leventymisellä, kaikki syntymässä olevan vartalon ylevyys, vielä lapsuudessa kylvetty, murrosiästä jo turvonnut. Hänen pitkät kasvonsa kapealla otsallaan ja melko täyteläisellä suullaan nauroivat hänen sinisten silmiensä hellälle elämälle. Ja silti hän oli tosissaan, yksinkertaisilla poskilla, lihava leuka, yhtä luonnostaan kaunis kuin puut ovat kauniita. -- Ja että minä rakastan sinua! sanoi Serge vetäen hänet luokseen.
6