Lotarion kardinaalimunaus oli kirjoittaa teos De Miseria Condicionis Humane "Ihmiskunnan kurjuudesta" (Humaani olosuhteiden kuritus). Teksti on jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa kuvataan ihmisruumiin kurjuutta ja erilaisia vastoinkäymisiä, joita ihmisen on kannettava läpi elämän; toisessa osassa luetellaan ihmisen turhia pyrkimyksiä, kuten vaurautta, nautintoa ja itsekunnioitusta, ja kolmannessa käsitellään ihmisruumiin mätänemistä, tuomittujen tuskaa helvetissä ja tuomiopäivää.
De Miseria Condicionis Humane mainitaan Thomas Mannin romaanissa Taikavuori (ensimmäinen painos vuonna 1924), kun jesuiitta- intellektuelli Leo Naphta ja Hans Castorp pohtivat goottilaista pessimististä asketismia. Naphta kuvailee De Miseria Condicionis Humanea "hyvin nokkelaksi kirjalliseksi teokseksi" tai toisessa käännöksessä "äärimmäisen nokkelaksi kirjoitukseksi". Hän lainaa Hans Castorpille "murenevan pokkaripainoxen" tai "murentuvan pahviniteen" (todennäköisesti vuoden 1855 Achterfeldtin painoksen) Hans Castorpille tämän henkilökohtaisesta kirjastosta.
Mutta Pohjois-Italian kaksi puoluetta olivat kaukana saksalaisista aatelissuvuista, joista ne olivat nimensä ottaneet. Ghibelliinit eivät niinkään tukeneet Fredrik II:ta kuin Rooman valtakunnan ihannetta; ja guelfit eivät suosineet Welfin suvun suvun jäseniä niinkään, kuin vastustivat Rooman valtakuntaa ja sitä hallinneita Hohenstaufeneja. Ghibelliinien asiaa ajoivat vanhat maanomistavat aatelissuvut, jotka pyrkivät vahvistamaan perinteistä feodaalista valtaansa keisarin auktoriteetin ja Italiaan keskittyneen universaalin valtakunnan hierarkkisen järjestyksen avulla. Guelfit olivat kansanpuolue, jota johtivat vasta rikkaat pankki- ja kauppasuvut, joiden liitto paavin kanssa suojeli kaupunkiensa itsenäisyyttä ja itsehallintoa. Näiden puolueiden väliset poliittiset ja ideologiset erot eivät olleet pelkästään akateemisia: niitä ruokkivat ja ruokkivat naapurikaupunkien väliset sodat, naapuriperheiden väliset verikostot ja yksilöiden väliset murhanhimoiset kaunat.
xxx/ellauri056.html on line 159: Katri Manninen meni uusiin naimisiin syyskuussa 2001. Ensi syksynä hän lähtee miehensä, elokuvakriitikko, käsikirjoittaja Antti Pesosen kanssa kolmeksi kuukaudeksi Italiaan. Sinne Manninen on päättänyt mennä ilman valmiiksi myytyjä töitä. Mukaan mahtuu miehen ja kannettavan lisäksi vain siemeniä, jotka miehen on kannettava omassa pussissa.
xxx/ellauri123.html on line 311: Voimakasbassoisen kannettavan stereolaitteeni ja kaikki CD:ni. Minun on tunnustettava, että tapasin teeskennellä kaikkien musiikkityylien asiantuntijaa, vaikka tyylit eivät oikeasti olisikaan kiinnostaneet minua.
xxx/ellauri126.html on line 816: Esimerkiksi "aikuisten oikeesti", Ari Koivunen ja Antti Tuisku, besserwisserit, CD-koteloiden päällä oleva muovi, coverbiisit, Crocsit, Danny, dieetit, diesel- ja bensakoneiden vertailu, englanninkieliset tittelit, esimiehet ja alaiset, Espanjan eläkeläiset, fläppitaulut, laserosoittimet ja kaksipuolinen teippi, herätyskellon torkuttaminen, hikeä ozaliinaan pyyhkivät läskit, "hätätilassa riko lasi" vasarat, inttijutut, izensä ezijät, jatko-osat, jenkkakahvat, johdot, joululahjojen ostaminen, jouluvalot kesäkuussa, julkinen nenänkaivuu, juopon tuuri, juuri sinä: heitä tämä kirja vittuun ja mene töihin, jälkiviisastelijat, jäätelöauto, "kannettavat" tietokoneet, kirkollisvero, kiroileva siili, KOKO VIESTIN CAPS LOCK POHJASSA KIRJOITTAVAT URPOT, kotiteatteriurpot, kylmä kala -kättelijät, kännykkäkotelot vyöllä, käsityöblogit, liian ylös nostetut housut, liito-oravat, Markkuliitto, marttyyrit, metrilaku, miljoonat kaukosäätimet ei vehkeisiin, mukafiksut pellehermannit, jotka viittaavat itseensä sanalla allekirjoittanut, naaman kiilto reissujen jälkeen, Nico Rosberg, "niimpä", näppäinäänet, Näsinneula, ohuen ohuet leikkeleet, paperiprosessimiehet, peltipoliisin välähdys, penkiltä vitusti nostajat, perusjurpot hississä, pihatalkoot ja yhtiökokoukset, pirteät radiojuontajat, pissikset, projektit, puheluiden vitun ärsyttävät lopetusrutiinit, "RE Vs: vs: VS. RE Terve!", "Ruuhka-Suomi", se, että "sanos muuta" ja "Älä muuta sano" tarkoittavat samaa, se, kun on "ihmisiä liikeellä", painukaa vittuun! seniilit, debiilit ja gerbiilit, sisäisesti kauniit ihmiset, suomenruotsalaiset, teekkarit, teinityttöjen laihdutus, tietokoneen uudelleen käynnistäminen AINA kun tekee jotain, tsätit, turistit, tusinajulkkikset, TV Shop, TVstä tuttu, tyttöystävät, jotka puristelevat poikaystävänsä finnejä, tyypit, joiden on pakko sanoa joka asiaan jotakin, tyypit, jotka luulevat, että parisuhde paranee, kun otetaan koira tai hankitaan kakara, tyypit, jotka soittavat miljoona kertaa junasta, vaikka puhelu katkeaa heti, "vanha ällä", Venäjä, vesipullot, viinaa kannattaa hakea laivalta-matemaatikot.
xxx/ellauri134.html on line 318: Neizyt on kannettava maamerkki. Neizeen arkkituhero on Salvia (tai Guru), jolla voi maustaa kanaa tahi porsasta, ja joka kustantaa pedantisti huomiota jokaiseen sivuseikkaan, varmistuen mahd hitaasti ja varmasti et tavoiteltu tavoite saavutetaan. Osaamista, hihojen käärimistä ja kovaa höykytystä ei korvaa mikään. Kuha selvitetään marssijärjestys.
xxx/ellauri273.html on line 260: Näistä nummero 1 on lähinnä huono vizi. Perustuslakia edeltävä keskustelu jakoi verot suoriin ja välillisiin luokkiin; perustuslaissa ei kuitenkaan koskaan otettu käyttöön tätä tarkkaa eroa. Katso esim. The Federalist No. 36 (Alexander Hamilton). Siitä huolimatta korkeimman oikeuden päätöksissä, kuten License Tax Cases (1867), on rutiininomaisesti käytetty suoraa/epäsuoraa dikotomiaa. Jo vuonna 1796 asiassa Hylton v. Yhdysvallat, korkein oikeus paini suoran/epäsuoran dikotomian kanssa. Kuten yhteisöjen tuomioistuin selitti tuossa asiassa, välittömät verot on jaettava, kun taas välillisten verojen – tullien, verojen ja valmisteverojen – on oltava yhdenmukaisia; ja kaikkien muiden verojen (jos mahdollista) on oltava yhtenäisiä. Tuomioistuin piti "kuljetuksista" kannettavaa veroa välillisenä, koska se koski kuljetuksen käyttöä eikä itse omaisuutta, mikä on kiistatta vivahteikas ero.
xxx/ellauri291.html on line 145: Taiteilija ja kuvanveistäjä Wah Chang, joka oli työskennellyt Walt Disney Productionsissa, palkattiin suunnittelemaan ja valmistamaan rekvisiitta: hän loi avattavan kommunikaattorin, jonka uskotaan usein vaikuttaneen Nokian matkapuhelimen kannettavan version kokoonpanoon. Chang suunnitteli myös kannettavan anturi-tallennus-laskennan "tricorder"-laitteen ja erilaisia kuvitteellisia laitteita tähtialuksen insinöörimiehistölle ja sen sairaanhoitoasemalle. Sarjan edetessä hän auttoi luomaan erilaisia mieleenpainuvia avaruusolentoja, kuten Gornin ja Hortan. Eli kyllä viirusilmiäkin tarvittiin.
xxx/ellauri296.html on line 578: Beduiinien nuotiokronikat oli tämmoisia: beduiiniporukka liikkuu erämaassa. Tulee toinen sakki ja ryöstää, jättää pienemmän ryhmän alasti auringon armoille. Kahakassa yksi haavoittuu niin, että sitä pitää toisten kantaa. Se valittaa, miten, veljet, häntä hävettää. kun joutuu toisten kannettavaksi eikä ole edes vaatteita hävyn petoksi. Toiset lohduttaa: -Elä murehdi veli, munasillaan tässä kaikki ollaan. Tälläsessä hyvässä kohdassa kuuntelijat joihkasi AII! Messuaja sekin innostui ja sanoi "AII". No, lähdepaikkaa on etsitty, mutta ei löydetä, kantajilta alkaa voimat uupua, ja kannettava arvaa, mitä liikkuu toisten mielessä. Se pyytää jättämään hänet että toiset jaksaa pitemmälle. Ne jättää sen dyynin kupeeseen ja menee toiselle puolelle pitämään neuvoa. Sitten äänet häipyy. Ketään ei näy. Haavoittunut tietää, mihin tulokseen on tultu. Se asettuu odottamaan kuolemaa. Ennen iltaa alkaa liikettä taas kuulua: dyynin harjan takaa ilmestyy oma porukka, ilmoittaa: - llosanoma! Veli, pääset äitisi luo! Löytyi lähde! AII!
23