ellauri030.html on line 316: Epiktetos oli orja joskus keisariajalla, yhden varakkaan roomalaisen heräteostos (sitä sen nimi merkizee: lisähankinta, kaupanpäällinen), jonka se orjan viisasteluun kyllästyttyään pani kierrätyxeen. Heppu perusti hengenpitimixi stoalaisen izehoito-opiston. Se oli kampurajalka eikä osannut käsilläkään kirjottaa, mut sen oppilas Arrianos koosti sen systeemifilosofisista puheista käsikirjasen (Enkheiridion).
xxx/ellauri013.html on line 1097: > Sinä saatanan kampurajalka henkinen kääpiö akateeminen pelle.
xxx/ellauri091.html on line 970: [5.4. 19.21] jönsy: Luin Kierkegaardin. Ehkä tossa oli lievää biografismia. Pitäisi nähdä ajattelija tuoreiden oivallustensa valossa. Ekstaattinen Enten-eller on musta hieno, ja usein siteeraan sen viimeistä numeroa positiivisena esimerkkinä palkinnon halun oikeasta käsittämisestä. Sen kirjoja luettiin, ja se vaikutti niiden kautta, ei pilkallisten jälkimaailman tiivistäjien. Musta on väärin pilkata sellaista, joka elää pilkasta ja sen mahdollisuudesta. Vähän kuin pilkkasi Buster Keatonia. Sen kampurajalka oli tärkeämpi ruumiillinen vika kuin kyttyrä. Ihmisen tulee toteuttaa kaikki mahdollisuutensa, sanoo. Olen saanut liikavarpaita, taidan olla oikealla tiellä.
xxx/ellauri357.html on line 501: Joulukuussa Shelley tapasi Teresa (Emilia) Vivianin, joka oli Pisan kuvernöörin 19-vuotias tytär ja asui luostarissa odottaen sopivaa avioliittoa. Shelley "vieraili hänen luonaan" useita kertoja seuraavien kuukausien aikana, ja he aloittivat intohimoisen "kirjeenvaihdon", joka hiipui hiänen avioliittonsa jälkeen seuraavana syyskuussa. Emilia oli inspiraationa Shelleyn päärunolle Epipsychidion. (Se on izeriittoista ja izerakasta izetyydytystä, jossa runoilija kiihottuu omasta kuvastaan, äänestään ja tunteestaan. Xerox-koneella otettu belfie. Shelleyn runot on vitun klisheisiä, paljon klisheisempiä kuin kampurajalka Byronin.)
4