ellauri014.html on line 346: Seuraavax Pröötä pännii et Juulia onkin nyt hyvällä tuulella eikä voihki enää kalpeana kaipauxesta. Onx tää siis koko kirja pelkkää narsismia joka naamarista? Nähtävästi. Oikeesti Pröötä vaivaa et nyt se kolmas pyörä Claire roikkuu koko ajan kannoilla, eikä se pääse edes koittaa sieltä Juuliaa. On aika alkaa jälleen uhkailla.
ellauri035.html on line 536: jalat väristen rakkaudesta, kalpeana venyttelevänä;
ellauri036.html on line 1690: Rolla, kalpeana ja vapisevana, sulki ikkunan.
ellauri036.html on line 1769: Mutta se näki siellä Rollan niin kalpeana takanaan,
ellauri043.html on line 836: seisoo liikkumatta, jäykkänä ellei jäykempänä kuin paalu, kalmankalpeana.


ellauri054.html on line 537: Browning kuzuu lemppariaan kalpeanaama Shelleytä avuxi. Sekavaa guelfi-gibelliinihäsläystä, Sordello istuu vaan takahuoneessa ja ajattelee leidi Palmaa. Alkaa elvixen munaa pitempi takautuma.
ellauri061.html on line 607: His silence will sit drooping. se istuu kalpeana hiljaa.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri093.html on line 734: Jälkimmäinen vaikutelma on että ei nää porukoina ole yhtään sen parempia tai huonompia kuin muutkaan, niillä vaan on izestä ja muista aivan väärä käsitys. Jos se ei ole rasismia, se on sitten tollasta heimomeemiä, tribal thing, kuten valkoinen vähemmistö sanoi Orange is new blackin kalpeanaamojen ruokalapöydässä, siinä ekassa osassa jossa päähenkilö vahingossa solvas keittäjää ja sai seuraavaxi ateriaxi tamponipurilaisia. Käytettyjä.
ellauri097.html on line 744: A leaping tongue of bloom the scythe had spared pystyssä huojuvana kalpeana viikatteelta turvassa
ellauri099.html on line 77:

...seison sun edessäs kuin toteemipaalu pystyssä, huojuvana, kalpeana ...


ellauri142.html on line 438: Tuomiopäivänä meille ei varmastikaan kysytä, mitä olemme lukeneet, vaan miten olemme eläneet. Missä ovat kaikki lordit ja tutkijat, jotka olet tuntenut niin hyvin heidän elämässään ja jotka olivat kuuluisia tieteestään? Heidän paikkansa ovat nyt muiden käytössä, enkä tiedä, ajattelevatko he niitä. Elämässään he näyttivät olevan jotain, ja nyt he ovat kalpeana hiljaa.
ellauri152.html on line 739: Kesken sekasortoa joku löysi tulitikut ja sytytti yhden. eteeni ilmestyi näky kuin Habimasta. Serkkutyttöni hosui vat yöpaitasillaan tukka pörrössä, Jentel-täti oli kadottanut yömyssynsä ja seisoi siinä paljain jaloin alushoususillaan kalpeana ja säikähtäneenä. Josef-enon lumivalkea parta väpätti, luisevat kintut näkyivät pitkän yöpaidan alta, hän seisoi vesilammikossa märän pyykin keskellä ja toitotti: "Senkin kapiset koirat! Roistot!"
ellauri207.html on line 314: Lyön muuten vetoa eze viirusilmä Mimi siepataan ja tapetaan "erehdyksessä" Pepin sijasta. Niin se aina käy kalpeanaamaviihteessä, värivammasia kaatuu kuin kauraa, palefacet jatkaa menoa. Ize asiassa Mimmi on välttämättä nirhattava jotta Peppi saa lisenssin nuijia pahan Zalatshenko-iskän oikein rumasti. Vai riittäisikö vanhat kaunat kuitenkin? Häntä hännästä, isojalka pikkujalasta. Aina tää sama tematiikka, sanoisi Jan Blomstedt. Huonotpa on geenit Pepillä.
ellauri241.html on line 555: Trembled; she nothing said, but, pale and meek, vapisi; hän ei sanonut mitään, mutta kalpeana ja nöyränä
ellauri241.html on line 748: As pale it lay upon the rosy couch: kun kalpeana se makasi ruusuisella sohvalla:
xxx/ellauri010.html on line 214: kalpeanaama ihan valtalinjasta.
xxx/ellauri127.html on line 787: Alone and palely loitering; Yxin kalpeana retkuilet;
xxx/ellauri175.html on line 494: Hän nousi ylös kiroilevana, kalpeana ja hiljaisena tuskan vallassa. Sitten hän istuutui jälleen, lausumatta sanaakaan ja lykkäämättä kaikkea päättäväisyyttä.
xxx/ellauri176.html on line 249: Dans leurs éclairs cruels et dans leurs pâleurs mates, Julman kirkkaana ja matan kalpeana.
xxx/ellauri177.html on line 675: Paha pappi suunnittelee karkumatkaa Albinen kanssa. Hän tajusi itsensä puhuvan ääneen hetken. Koska rako muurissa oli edelleen olemassa, hän yhtyisi Albineen auringonlaskun aikaan. Hän tunsi itsensä hieman suuttuneeksi tästä päätöksestä. Mutta hän ei uskonut voivansa tehdä toisin. Hän odotti häntä, hän oli hänen vaimonsa. Kun hän halusi herättää kasvonsa, hän näki ne vain hyvin kalpeana, hyvin kaukana. Sitten hän oli huolissaan siitä, kuinka he asuisivat yhdessä. Heidän olisi vaikea jäädä maahan; heidän täytyisi paeta kenenkään epäilemättä sitä; Sitten kun he olisivat piilossa jossakin, he tarvitsisivat paljon rahaa ollakseen onnellisia.
xxx/ellauri235.html on line 55: Kaisa Oravisto luki yhtä mielellään Hornblowereja kuin Piia Pipsukka Konsalikkeja. Ostin kirjamessuilla kirjan jossa H-Horatio Hornblower tulee ekan kerran laivalle tanakoiden naisten soutamana, vihreänä, kalpeana ja huojuvana merenkäynnistä satama-altaassa.
xxx/ellauri253.html on line 209: Ja tälläsiä vastaansanomattomia murhamoteja: Kyömynenän apartheidjärbän perhe nirhattiin. Angolasta päin toiminut kommunistien tukema sissiryhmä antoi kalpeanaamoille mitä kuului ja kuka käski. Sen jälkeen hän oli omistautunut kommunismin vastaiseen taisteluun, kuten Pekka Pykälä. Reppu pykälään ja kommareita päin! Jumankauta etnää paskiaiset ottaa päähän.
xxx/ellauri312.html on line 36: Ensinnäkin hummerin elimet ovat nurinkurisessa järjestyksessä. Perse on pään paikalla ja pää pyrstössä kuten Melvillen ja Hawthornen junassa. No ei oikeasti, läppä läppä. Lisää yxityiskohtia voit lukea v. 1967 syyskuun Kalutuista Paloista Rauhixen hyyskässä. Mutta kylläpä se pyrstö maistuu silti hyvältä! Ennen kalpeanaamojen tuloa inkkarien rannat kuhisivat näitä äyriäisiä. Nyt rannat kuhisevat valkonaamoja ja äyriäiset ovat vaarantuneita. Punanahat on sukupuuttoon tapettu niiltä rannoilta jo aikapäiviä. Hummeripojan kandeisi käyttää sosiaalisen median suodattimia. Niistä saa poskiin punaväriä ilman sitä epämukavaa keittovaihetta.
xxx/ellauri357.html on line 428: Persyn paratiisisaari on niinkö nainen rähmällään. Siitä pistää aiemmin jo nähty musta torni, mikä lieneekään. Percyllä oli nähtävästi pitkä muttei järin tanakka. Mä seison sun edessäsi kuin totemipaalu pystyssä, kalpeana, huojuvana... Byzzön eskapismissa ihan pääasia oli tempoilu. Lyyli kiskoi ja se teki päästä kamalaa.
xxx/ellauri357.html on line 445: Percyn isä oli kansanedustaja ja äiti menestyneen teurastajan tytär. Hänellä oli neljä nuorempaa sisarta ja yksi paljon nuorempi veli. Shelleyn varhaislapsuus oli suojaisa ja enimmäkseen onnellinen. Hän oli erityisen lähellä sisariaan ja äitiään, jotka rohkaisivat häntä metsästämään, kalastamaan ja ratsastamaan. Muttei veneilemään nähtävästi. Shelleyä kiusattiin koulussa ja hän oli onneton, ja joskus hän vastasi väkivaltaisella raivolla. Koulussa hän räjäytti kalpeana aidan ruudilla. Etonissa hän joutui erityisen ankaran joukkokiusaamisen kohteeksi. Hänen erikoisuutensa ja väkivaltainen raivonsa saivat hänelle lempinimen "Mad Shelley". Jos sillä olisi ollut pyssy siitä olisi tullut kouluampuja. Shelley politisoitui yhä enemmän opiskelukaverinsa Hoggin vaikutuksen alaisena ja kehitti vahvoja radikaaleja ja antikristillisiä näkemyksiä.
xxx/ellauri388.html on line 569: Ja vaikka tulisittekin uudestaan ja yhä uudestaan antautumaan taistelussa, niin te, ollen tällä pohjalla, ette enää joudu epätoivoon, niinkuin ennen päätöstenne rauetessa, vaan te tulette ajattelemaan: koska en nytkään voittanut, se osoittaa, etten vielä ole kylläksi rakastanut elämän henkeä. Pyhimysten lailla nousette pystyyn aina lankeemuxen jälkeen, kuin totemipaalu kalpeana, huojuvana. Vaikka se näyttäisi kuinka pieneltä ja kömpelöltä tahansa, — vaikka epäilisitte, että joku voisi teille nauraa siitä, — se on kuitenkin tarpeellisempi kuin mikä hyvänsä, mitä tähän asti olette pitäneet käsissänne maailman käsitysten ja määräysten mukaan.
27