Tää nainen on tosi kaunis, vaikka kuihtunut ja haudankalpea.
ellauri043.html on line 1782: ja vielä kalpeampi, turvotusta silmäluomissa kuin se oisi kauan itkenyt. Kysymättä se sanoo:
Ja satraapilta pääsi huuto, kun se näki noin kalpean kaverin.
Mutta aamulla, koulutunneilla, Menippos oli kalpea.
Silloin, kalpean kuunsäteen valossa, Antonius erottaa loppumattoman karavaanin joka kulkee kallioiden harjalla; — ja jokainen matkalainen, yx toisensa jälkeen, putoo jyrkänteeltä rotkoon.
...seison sun edessäs kuin toteemipaalu pystyssä, huojuvana, kalpeana ...
ellauri049.html on line 716: C’est une mer, un Lac blême, maculé d’îles Se on meri, järvi kalpea, saarten täplittämä,
ellauri051.html on line 1183: 590 The judge with hands tight to the desk, his pallid lips pronouncing a death-sentence, 590 Tuomari kädet tiukasti pöytää vasten, kalpeat huulensa lausumassa kuolemantuomion,
ellauri051.html on line 1803: 1191 If I, you, and the worlds, and all beneath or upon their surfaces, were this moment reduced back to a pallid float, it would not avail in the long run,1191 Jos minä, sinä ja maailmat ja kaikki niiden pinnan alla tai päällä tämä hetki pelkistyisi kalpeaksi kelluksi, siitä ei olisi pitkällä aikavälillä mitään hyötyä,
ellauri054.html on line 537: Browning kuzuu lemppariaan kalpeanaama Shelleytä avuxi. Sekavaa guelfi-gibelliinihäsläystä, Sordello istuu vaan takahuoneessa ja ajattelee leidi Palmaa. Alkaa elvixen munaa pitempi takautuma.
ellauri061.html on line 607: His silence will sit drooping. se istuu kalpeana hiljaa.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri093.html on line 734: Jälkimmäinen vaikutelma on että ei nää porukoina ole yhtään sen parempia tai huonompia kuin muutkaan, niillä vaan on izestä ja muista aivan väärä käsitys. Jos se ei ole rasismia, se on sitten tollasta heimomeemiä, tribal thing, kuten valkoinen vähemmistö sanoi Orange is new blackin kalpeanaamojen ruokalapöydässä, siinä ekassa osassa jossa päähenkilö vahingossa solvas keittäjää ja sai seuraavaxi ateriaxi tamponipurilaisia. Käytettyjä.
ellauri097.html on line 744: A leaping tongue of bloom the scythe had spared pystyssä huojuvana kalpeana viikatteelta turvassa
ellauri099.html on line 77:
ellauri105.html on line 225: kalpeaksi kun Maija pyörtyi. Katrin pää oli nyt pystyssä. Han
ellauri112.html on line 83: Mutta tämä ihanteellinen tila toteutuu vain silloin tällöin. Jännitys laukee, mälli lentää, pussit tyhjenee, ja mitä silloin tapahtuu? Äsken istui »minuus» elävästi tietoisena mahdistaan, kaikki langat käsissään, valta-istuimellaan ja hallitsi; nyt se lakkaa olemasta näyttämön ehdoton keskus, siirtyy vähitellen yhä syrjempään, hallitsevasta katselevaan asentoon, ja keskuksen valtaavat mielikuvat, jotka äsken kukistettuina, nyt alkavat saada takaisin itsenäisyyttänsä ja pitää karkeloitaan. Kuta vapaammiksi, irrallisemmiksi ja itsenäisemmiksi ne tulevat, kuta enemmän voimaa ja väriä ne saavat, kuta enemmän lähestymme unennäköä, sitä kalpeammaksi käy minä-tajunta, sitä enemmän herpaantuu sen jännitys, sitä enemmän muuttuu se pelkäksi tajunnan kentäksi, jolla unennäön kirjavat haamut loppumattomana sarjana pitävät temmeltään kummallisessa kuutamoisessa valaistuksessa minkä lähde on tietymätön. Mielikuvat ovat nyt täydelleen itsenäistyneet; kuvista ovat ne muuttuneet olennoiksi ja esineiksi, joiden vaatimus tulla otetuiksi täytenä totena ei kohtaa mitään vastaväitettä.
ellauri115.html on line 256: Sitten Vihtori tapasi Juliette Drouet nimisen näyttelijättären jota hän kuvasi sanoilla "kalpea ja tummasilmäinen, nuori, kookas, häikäisevä". Juliettesta tuli hänen elämänikäinen rakastajattarensa jolle se kirjoitti yhtä ylevän kauniita runoja kuin ennen vaimolleen. Adèle puolestaan petti Vihtoria heidän parhaan ystävänsä kriitikko Charles Sainte-Beuven kanssa. Kun suhde Julietteen oli kestänyt vasta muutaman kuukauden, Vihtori jäi kiinni rakastajatarrikoxesta erään nuoren lehtinaisen kaa. Samanlaisena naistenmiehenä hän pysyi koko ikänsä. Vielä viimeisinä vuosinaan hän kirjoitti muistiin valloituxiaan erityiseen muistikirjaan espanjaxi, jota Adèle ei osannut.
ellauri118.html on line 342: Who shows to Earth her heart´s pale heat, Ketä näyttää Maalle sydämensä kalpean kuumuuden,
ellauri118.html on line 355: Comes, thro´ the moonlight, dreamy pale. Tulee, kuunvalon läpitte, unenomainen kalpea.
ellauri132.html on line 926: Und fand die bleiche Dirne der Hölle zugetraut. Ja löysi lakanankalpean vosun pirun helmasta.
ellauri142.html on line 438: Tuomiopäivänä meille ei varmastikaan kysytä, mitä olemme lukeneet, vaan miten olemme eläneet. Missä ovat kaikki lordit ja tutkijat, jotka olet tuntenut niin hyvin heidän elämässään ja jotka olivat kuuluisia tieteestään? Heidän paikkansa ovat nyt muiden käytössä, enkä tiedä, ajattelevatko he niitä. Elämässään he näyttivät olevan jotain, ja nyt he ovat kalpeana hiljaa.
ellauri152.html on line 155: — Sun posket on kalpeat ja silmät säteilee.
ellauri152.html on line 739: Kesken sekasortoa joku löysi tulitikut ja sytytti yhden. eteeni ilmestyi näky kuin Habimasta. Serkkutyttöni hosui vat yöpaitasillaan tukka pörrössä, Jentel-täti oli kadottanut yömyssynsä ja seisoi siinä paljain jaloin alushoususillaan kalpeana ja säikähtäneenä. Josef-enon lumivalkea parta väpätti, luisevat kintut näkyivät pitkän yöpaidan alta, hän seisoi vesilammikossa märän pyykin keskellä ja toitotti: "Senkin kapiset koirat! Roistot!"
ellauri161.html on line 956: Qui, le long des grands murs de l'hospice blafard, joka pitkin hospizin kalpeanvihreitä seiniä
ellauri172.html on line 390: Bist vor Schrecken blaß! Olet säikäyxestä kalpea,
ellauri207.html on line 314: Lyön muuten vetoa eze viirusilmä Mimi siepataan ja tapetaan "erehdyksessä" Pepin sijasta. Niin se aina käy kalpeanaamaviihteessä, värivammasia kaatuu kuin kauraa, palefacet jatkaa menoa. Ize asiassa Mimmi on välttämättä nirhattava jotta Peppi saa lisenssin nuijia pahan Zalatshenko-iskän oikein rumasti. Vai riittäisikö vanhat kaunat kuitenkin? Häntä hännästä, isojalka pikkujalasta. Aina tää sama tematiikka, sanoisi Jan Blomstedt. Huonotpa on geenit Pepillä.
ellauri210.html on line 659: et des souliers pâles et purgés ja kalpeat puhdistetut jalkineet
ellauri238.html on line 69: παῖσαν ἄγρει, χλωροτέρα δὲ ποίας torttuun tarttuu, kalpeax saattaen
ellauri241.html on line 375: Swooned, murmuring of love, and pale with pain. Pökertyi, nuristen rakkaudesta ja kalpea kivusta.
ellauri241.html on line 555: Trembled; she nothing said, but, pale and meek, vapisi; hän ei sanonut mitään, mutta kalpeana ja nöyränä
ellauri241.html on line 625: Silently paced about, and as she went, käveli hiljaa ympäriinsä, ja kulkiessaan kalpean
ellauri241.html on line 748: As pale it lay upon the rosy couch: kun kalpeana se makasi ruusuisella sohvalla:
ellauri310.html on line 363: "Hän näytti hirvittävän sairaalta, kalpealta ja heikolta, ja hänen miehensä
ellauri362.html on line 542: ja katso! hänen kalpea, ja katso! hänen violetit orjat!
ellauri362.html on line 648: Tai kuinka kalpea Cicely puun sisällä
ellauri365.html on line 97: kuin kalpeat kasvot, jotka vaelsivat ympäri maailmaa. Comme une face pâle errant autour du monde.
ellauri365.html on line 156: Kuu peitti meidät kalpeailla säteillään La lune nous couvrait de ses rayons pâlis
ellauri369.html on line 108: Nicephorus väittää, että Paavali oli pieni mies, kiero ja melkein taipunut kuin jousi, kalpeat kasvot, pitkä ja ryppyinen ja kalju pää. Pseudo-Krysostomos toistaa Lucianin Paavalin pituuden ja viittaa häneen "kolmen kyynärän mieheksi".
ellauri386.html on line 62: Kun humalainen oli raiskannut yhdeksänvuotiaan tytön, Fedjaa pyydettiin hakemaan isäänsä hoitamaan häntä. Tapaus jäi vähän vaivaamaan, ja teema kypsän miehen halusta nuoren tytön haarukkaan esiintyy kirjoituksissa Pirut, Karamazovit , Rikos ja rikosseuraamus ja muissa kirjoituksissa. Vaikka Dostojevskin fyysinen rakenne oli ruipelo, hänen vanhempansa kuvasivat häntä kusipäiseksi, itsepäiseksi ja röyhkeäksi. Häntä kuvailtiin kalpeaksi, sisäänpäin kääntyneeksi unelmoijaksi ja karvakätisexi romantikoksi.
ellauri386.html on line 73: Kohtaustensa lisäksi hänellä oli siellä peräpukamia, hän laihtui ja "valitti kuumetta, vapinaa ja liian kuumaa tai kylmää joka ilta". Tilan haju levisi koko rakennukseen, ja pienen kylpyhuoneen piti riittää yli 200 hengelle. Puolalaiset aateliset pilkkasivat häntä ja hän muuttui russofiilixi. Ruozalaissyntyinen paroni Wrangel huomautti, että Dostojevski "näytti julmalta. Hänen sairaita, kalpeat kasvonsa peittivät syylät ja hänen vaaleat hiuksensa oli leikattu lyhyeksi. Hän oli hieman keskipitkä ja katsoi minua intensiivisesti terävällä harmaansinisellä silmällään. Se oli kuin jos hän yrittäisi katsoa sieluani ja selvittää, mikä olen miehiäni."
ellauri389.html on line 582: "Ja nämä luvut ovat kalpeat ja kauhistuttavat,
ellauri389.html on line 589: Hänen kalpea bändinsä nähtiin kerääntyvän,
ellauri408.html on line 94: Rohkea matkustaja vierailee palmussa, kysyy, mitä aarteita hänellä oli tarjottavana. Eloa vastasi yhdellä sanalla: "He sanovat, että tämä yksi... balsamoitu mansikka nurmikon keskellä." Ilmapallo, josta Jumala hengittää kimittäen korkealla äänellä, sammuttaa kiihkomme puolestamme. Mutta aurinkojemme jälkeen ja ilmakehän alla, jossa karvaiset pallomme kapeassa ympyrässä heiluvat kuin auton taustapeilissä, avaruus on autio, surullinen, tumma ja uurteinen. Epäilyttävä ja kalpea päivä valaisee pilven turhaan: Sen alla on Kaaos ja tuntematon yö, Ja kun ruskea tuuli murtaa sen syvät syvyydet, Voimme arvata käsittämättömän ja pohjattoman tyhjyyden.
xxx/ellauri010.html on line 214: kalpeanaama ihan valtalinjasta.
xxx/ellauri057.html on line 334: Viri kylmä käy yli kalpean veen.
xxx/ellauri068.html on line 249: Strepsiades palaa Ajatushautomoon noutamaan poikaansa. Feidippides on muuttunut kalpeaksi nössöksi ja älyköksi, jollaiseksi aiemmin pelkäsi tulevansa. Sen kämmenet on karvaiset kuin Robert Crumbilla. Kuoro hipsii pois paikalta.
xxx/ellauri084.html on line 260:
xxx/ellauri120.html on line 402: Rothit asustavat Nyyrikintiellä paritalon puolikkaassa, ent. pirhakan Tellun entisessä kämpässä Pezkujen ex-kotitalon vieressä. Nyttemmin kalpean kaunis riutunut Tellu seuraa kaikkialle Kirsin navakampaa aurinkoa kuin kalvas kuu. Pikku Maxin kanit "karkasivat" laatikosta pihalta. Ei Riitta niistäkään pitänyt. Tais tulla sama kohtalo kuin Sakun kaneille.
xxx/ellauri121.html on line 452: Kuvassa joku pitää kättä rukoilijan päällä siunausasennossa kuin Seija Maxin päällä Vivamossa rippikoulun päättäjäisissä. Se on Lohjalla, josta ostimme eilen Annabella-perunoita ja hyvin happamia karviaisia. Happamia, sanoi Kimmo karviaisista Lohjan torilla. Oli sekin kanssa pelleilyä. Ja paljonpa hyötyä oli siitä Maxille, joka ei osaa nimien pudottelun taitoa. Ei Mikollakaan ole vakinaista paikkaa Nokialla, vaan se on vuokratyöläinen, niinkuin oli John Ruozissa traktorifirmassa. Hemmetin Mrs. Bucket. Jöns kävi Simo Juvan maalla Vivamossa Miniaatossa. Kristinalla ja Petterillä oli valkoiset piziessut Bishops Innissä Tyrvännössä. Tyrvännössä oli paksut lyijykynät kiinni seinässä ketjulla etteivät ne lasten kajotessa joutuisi hävyxiin. Jokaisella oli oma tunnusväri: Kristinalla keltainen, Jönsillä sininen, mulla punainen ja Petterillä vihreä. Saarennon kerrossängyn pohjaan oli lyijykynällä kirjoitettu jotakin, en muista enää mitä. Sen näki kun nukkui alasängyssä. Äidin mielestä mulle ei sovi vihreä, tekee musta kalpean. En saanut koskaan vihreitä vaatteita. Bugger it.
xxx/ellauri127.html on line 787: Alone and palely loitering; Yxin kalpeana retkuilet;
xxx/ellauri154.html on line 196: – Mokomakin Höm! Höm Höm!... parta kuin variksenpesä, nuhruinen, vanha, harmaa, takkuinen, kapinen parta, parta, jolla ei ole ymmärtämystä, häpyä eikä naisenkunnioitusta; parta joka ei ole näkevinään, ei kuulevinaan, ei tajuavinaan; parta, resuparta, naavaparta. Kunpa italiantauti vapauttaisi minut tuosta ilkeästä lurjuksesta, jonka nenä on kuin polttoraudalla nipistetty, oikea sontanenä, hallan panema nenä, nenä kuin luutunpohja, kaikkea uskontoa vailla, kuolemankalpea nenä, sieluton nenä, jossa ei ole edes nenän varjoakaan, ei näe pisaraa, on aivan jäähileessä, inhottava nenä! vanha nenä! nenä, jossa tuuli vinkuu... kuollut nenä! Mikä minut on kiinnittänyt ruohon näppynenään, tuohon vanhaan ovenhakaan, joka ei enää tunne tietään? Paholainen vieköön tuon ikälopun kunniattoman nenän, tuon vanhan mehuttoman parran, tuon marakatinnaaman, nuo vanhat haituvat, tuon ukkorääsyn, tuon vanhan vaikka minkä! Ja otanpa izelleni nuoren miehen, joka tekee miehen töitä... kunnolla ja aina. Ja sitten...
xxx/ellauri174.html on line 142: Kaikkien näiden niin kutsuttujen lintujen värisevät sointisävelet on asennettu Geneven kronometrien tapaan. Ne saatetaan liikkeelle nesteen vaikutuksesta, joka kulkee näiden kukkien oksien läpi. Tämä lintukärpänen voisi myös lausua sinulle Shakespearen Hamletin ääripäästä toiseen ja ilman sumuria, parhaiden tämän hetken tragedioiden intonaatioilla. ― Sinussa on sellainen positivismi, joka tekisi Tuhannen ja yhden yön mielikuvituksen kalpeaksi! huudahti lordi Ewald.
xxx/ellauri174.html on line 177: Koska hän ei ollut perehtynyt illan asioihin, hän huomasi vasta melko myöhään, että toinen hänen kahdesta ystävästään oli pudonnut pöydän alle (ilmeisesti pitäen mattoa edullisempana kuin kaukainen sänkynsä) ja että toinen yhtäkkiä kalpea (kuten neiti Evelyn kertoi hän nauraen), oli poistunut pelistä ilman selitystä.
xxx/ellauri174.html on line 186: Neiti Evelyn laski tämän sanan kuullessaan kauniin kalpean päänsä ja hänen silmäripsiensä välissä välkkyi kaksi huomaamatonta kyyneltä. Anderson halusi kuitenkin imarreltuna pehmentää jäähyväistensä röyhkeyttä "muutamalla järkevällä sanalla".
xxx/ellauri174.html on line 359: "Eikö hän ollut ihana lapsi, rakas herra?" sanoi Edison. Hei! Hei! Kaiken kaikkiaan ystäväni Edward Andersonin intohimo ei ollut käsittämätöntä. - Mitkä lantiot! miten kauniit punaiset hiukset! poltettua kultaa, todellakin! Ja tuo iho niin lämpimästi kalpea? Ja ne pitkät silmät niin ainutlaatuiset? Nämä pienet kynnet ruusun terälehdissä, joissa aamunkoitto näyttää itkeneen, niin paljon ne loistavat? Ja ne kauniit suonet, jotka näyttävät itsensä tanssin jännityksen alla? Se käsivarsien ja kaulan nuorekas hehku? Se helmiäishymy, jossa märät kiilteet leikkivät kauniilla hampailla! Ja tuo punainen suu? Ja nuo kauniit kullanruskeat kulmakarvat, niin hyvin kaarevat? Ne sieraimet niin terävät, tärisevät kuin perhosen siivet? Tämä tiukan täyteläinen liivi, josta vihjasi nariseva satiini! Nuo jalat niin kevyet, niin veistokselliset? Nuo henkisesti kaarevat pienet jalat? ―Ah!… Edison päätti syvään huokaisten, luonto on kaunis kaikesta huolimatta! Ja tässä on pala kuningasta, kuten runoilijat sanovat!
xxx/ellauri174.html on line 397: "Luulen, rakas herrani, olet nyt rakentunut", hän päätti. En usko, en halua uskoa, että uljakkaimpien ja kalpeampien kaunokaisten joukossa olisi koskaan ollut nainen... suositeltavampi... kuin neiti Evelyn; mutta mitä minä vannon, minkä todistan - että he kaikki ovat tai tulevat huomenna - (muutama välilyönti auttaa) - enemmän tai vähemmän hänen perheestään.
xxx/ellauri175.html on line 173: Ja niiden ympärillä sylintereissä, heijastimien kulmissa ja suurissa lasilevyissä välkkyivät lamppujen valot. Salaisen, jopa okkultistisen juhlallisuuden vaikutelma leijui leikkaavissa silmissä; kaikki kolme olivat kalpeat; Hiljaisuuden suuri siipi kulki heidän ylitsensä hetken.
xxx/ellauri175.html on line 337: Nyt kun minulla on ollut tilaisuus katsoa tämän naisen verhottua ihannevartaloa ilman pyllyverhoja sekä taistelussa voitettua ruumista, josta nousen pukilta liian myöhään voittajana kuolettavan haavoittuneena, sallin itseni tiivistää koko tämän vertaansa vailla olevan illan, päästää eroon tästä verhosta sanomalla sinulle: "Koska mahtava älykkyytesi voima ehkä sallii sen, uskon sinulle, että voit muuttaa sen ikäänkuin pieruxi, joka pystyy antamaan minulle ylevän muutoksen, tämä kalpea ihmisaave. Ja jos tässä työssä vapautat minulle tämän ruumiin pyhän muodon tämän sielun taudista, vannon puolestani yrittääni - toivon henkäykseen, joka on minulle vielä tuntematon - täydentämään tätä lunastavaa varjoa.
xxx/ellauri175.html on line 350: Ikkuna oli jäänyt auki tähtikirkkaaseen yöhön, joka oli jo kalpea idässä; auto lähestyi, sai puiston polkujen hiekan rypistymään. - Hei! mutta he tulevat ottamaan sinut, uskonko? sanoi Edison. They're coming to take you away haha, they're coming to take you away!.
xxx/ellauri175.html on line 456: Oliko hän ymmärtänyt näiden kiihkeiden huomautusten pehmeän ja polttavan huminan? Yhtäkkiä kyynel vierähti hänen silmäripsiensa päästä hänen kalpeaille poskilleen."Joten sinä kärsit", hän sanoi matalalla äänellä, "ja se johtuu minusta!"
xxx/ellauri175.html on line 474: Samaan aikaan neiti Alicia Clary nousi -- ja lepäillen nuoren miehen olkapäillä kalpeat kädet, jotka olivat täynnä kimaltelevia sormuksia, hän sanoi hänelle haikeasti -- mutta sillä unohtumattomalla ja epämaallisella äänellä, jonka hän kerran oli kuullut:
xxx/ellauri175.html on line 494: Hän nousi ylös kiroilevana, kalpeana ja hiljaisena tuskan vallassa. Sitten hän istuutui jälleen, lausumatta sanaakaan ja lykkäämättä kaikkea päättäväisyyttä.
xxx/ellauri175.html on line 516: Heräsit vauhdilla, katsot kalpealta ympärillesi, pimeyteen.
xxx/ellauri175.html on line 565: Olen teitä kohtaan näiden rajattomien alueiden lähettiläs, joiden kalpeat rajat Ihminen voi nähdä vain välähdyksen tiettyjen unien ja tiettyjen unien välillä.
xxx/ellauri175.html on line 630: Loitsun kalpeat kasvot loistivat:
xxx/ellauri175.html on line 656: Seuraavassa luvussa lordi Ewald palasi laboratorioon ja toi vyötäröltä takaisin Hadalyn, joka horjui ja jonka hautapää, kalpea ja ikäänkuin pyörtyi, oli jäänyt nojaten hänen kumppaninsa olkapäälle.
xxx/ellauri175.html on line 671: - Jäähyväiset ! Neiti Hadaly!… sanoi Edison. Muistatko siellä maanalaisen huoneesi - jossa puhuimme joskus hänestä, jonka oli määrä herättää sinut kalpeaan olemassaoloomme elävinä?
xxx/ellauri175.html on line 727: Alician mukaan hän olisi "hyvin kalpea nainen, keski-ikäinen, pieni puhuja, aina suremassa, jonka on täytynyt olla hyvin kaunis: hänen silmänsä ovat jatkuvasti melkein kiinni, niin että niiden väri jää tuntemattomaksi. Hän näkee sen kuitenkin selvästi! Ja neiti Alica Clary lisää, että puolen tunnin aikana tällä alustalla salaperäinen kuvanveistäjä on "ikään kuin vaivattu päästä varpaisiin" hiljaa, kuin venäläinen kylpyhieroja. Hän pysähtyi vain satunnaisesti "kirjoittamaan lukuja ja viivoja paperiarkeille, joita hän tarjosi sinulle erittäin nopeasti. »
xxx/ellauri176.html on line 249: Dans leurs éclairs cruels et dans leurs pâleurs mates, Julman kirkkaana ja matan kalpeana.
xxx/ellauri176.html on line 346: Le froid scintillement de ta pâle clarté, Sun kalpean kirkkauden kylmän säteilyn,
xxx/ellauri176.html on line 447: Voisivatko Genesiksen kauhistuttava Jumala ja Golgatan kalpea, ristiltä irrotettu Kristus vielä laitimmaisen kerran todistaa olemassaolonsa ja päästää tyrehtyneen vedenpaisumuxsen jälleen valloilleen, sytyttää uudelleen sen tulisateen. joka muinoin poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kirotut kaupungit, aivokuolleet kaupungit? Vai jatkaisiko tämä liejuvyöry kulkua ja peittaisi ruttotautinsa alle koko vanhan maailman, jossa ei enää idä kuin synnin kylvö ja josta ei enää korjata kuin häväistyksen satoa? Mieti sitä! Tätä miettimään jää nyt Huishaismannin avataari.
xxx/ellauri177.html on line 109: Sitten hänen mieleensä palasi muisto seuraavasta vihkimisestä, juhlallisempana, pelottavampana, keskellä samaa urkujen laulua, jonka keinuminen näytti olevan Jumalan bravuuri; sinä päivänä hänen harteillaan oli alidiakonin dalmaatikko, hän vannoi tervaavansa perseensä ikuisiksi ajoiksi siveyden lupauksella, hän vapisi koko lihastaan uskostaan huolimatta kauheasti: piispan "Munat tähän koriin" laittoi kaksi hänen tovereistaan pakenemaan kalpeina hänen vierestään; hänen uusina tehtäviään oli palvella pappia alttarilla, valmistaa pylväitä, laulaa kirje, pyyhkiä malja ja kantaa ristiä kulkueessa. Ja lopuksi hän parahti viimeisen kerran kappelissa kesäkuun auringon säteilyn alla; mutta tällä kertaa hän käveli kulkueen kärjessä, hänellä oli unlucky Alf sidottu vyöhönsä, tähti ristissä rinnassa, keula putosi hänen kaulastaan; Hän pyörtyi korkeimmasta tunteesta ja näki hänelle pappeuden antaneen piispan kalpeat kasvot, pappeuden täyteyden kolminkertaisella kätten päällepanemisella. Kirkollisen kuuliaisuuden valan jälkeen hänestä tuntui kuin hänet olisi nostettu paasikiviltä, kun prelaatin täysi ääni puhui latinalaisen lauseen: "Accipe Spiritum sanctum: quorum miseris peccata, remittuntur eis, et quorum retineris, retenta sunt." Eli saat täten täydet supervoimat, vallan sitoa ja päästää. Paizi tietenkin ize izesi. Siihen tarviit kolleegan apua.
xxx/ellauri177.html on line 198: "Rakastan sinua, rakastan sinua", Serge toisti bassoäänellä. Ja Albine oli iso ruusu, yksi aamun vaaleista, avoimista ruusuista. Hänellä oli valkoiset jalat, vaaleanpunaiset polvet ja kädet, vaalea kaula, ihastuttavan suoninen kurkku, kalpea, ihanan kostea. Hän tuoksui hyvälle, hän venytti huulia, jotka tarjosivat korallikupissa niiden heikkoa hajuvettä edelleen. Ja Serge hengitti sen sisään, laittoi sen rintaansa vasten. -- Vai niin! hän sanoi nauraen, et satuta minua, voit ottaa minut kokonaan. Serge ilahdutti nauruaan kuin linnun poljista lausetta. "Sinulla on se laulu", hän sanoi; En ole koskaan kuullut sellaisesta suloisuudesta... Olet iloni.
xxx/ellauri177.html on line 495: Hän oli täynnä tyyneyttä. Hänen paljaat kasvonsa muistuttivat kivipyhimyksen kasvoja, joita ei häirinnyt mikään hänen sisälmyxistään tuleva lämpö. Hänen sukkansa putosivat suorina poimuina, kuin musta käärinliina paljastamatta mitään hänen ruumiistaan. Albine perääntyi nähdessään rakkautensa synkän aaveen. Hän ei löytänyt vapaata partaakaan, vapaita hiuksia. Nyt hiän näki hänen leikattujen hiustensa keskellä kalpean täplän, tonsuurin, joka huolestutti häntä kuin tuntematon sairaus, vaikka kapi, joku paha kipeys, kasvamassa siellä syömään onnellisten päivien muistoja.
xxx/ellauri177.html on line 515: Hän kohotti kalpeat kasvonsa, joissa tuskan hiki helmi. "Olen tehnyt syntiä", hän mutisi. Sori, en ikinä enää tee niin. "Minä", hän jatkoi, "kun näin sinut niin vapaana, luulin, ettet ollut enää pappi. Luulin, että se oli ohi, että pysyt aina siellä, minulle, kanssani... Ja nyt, mitä haluat minun tekevän, jos otat pois koko elämäni?" "Tee sama mitä minä teen", hän vastasi: "polvistu, kuole polvillesi, älä nouse ennen kuin Jumala antaa sinulle anteeksi." "Olet siis pelkuri?" hän sanoi uudelleen, vihan valtaamana, huulensa halveksivina.
xxx/ellauri177.html on line 552: Hän oli kaatunut polvilleen, hänen äänensä murtui nyyhkytystä, hänen silmänsä oli Golgatan kolmella ristillä, joilla väänteli kidutettujen kalpeat ruumiit, jotka olivat hirvittävästi laihtuneet Sergen karkeasta piirroksesta. Albine asettui kuvien eteen, jotta Serge ei enää tuijottaisi niitä. Mixi pappiparkaa säälittää toi 2000v sitten kuollut äijä enemmän kuin tän sievän tytön akuutimpi ongelma? Onxe vaan koska se on ize äijä? Onxtää jotain hyvävelijuttua? Setämiesten selkääntaputtelua? Pappi jatkaa pomilointia niinkuin mitään ei olisi tapahtunut, tyttö joutuu varmaan mierolle, kun on päästänyt miehen mekon alle ilman papin aamenta. Vaikka huusihan se langennut pappi varmaan hallelujaa ja tod.näk. aamenkin tytön päällä näpeimmällä hetkellä?
xxx/ellauri177.html on line 562: Hän huusi ja työnsi Albinena rajusti ovea kohti. Jälkimmäinen, hyvin kalpea, vetäytyi askel askeleelta. Kun hän pysähtyi, hänen äänensä kuristui, hän sanoi vakavasti: "Se on siis ohi, ajatko minut pois?... Olen kuitenkin vaimosi." Sinä loit minut. Jumala, joka salli tämän, ei voi rankaista meitä tässä määrin.
xxx/ellauri177.html on line 635: Hän ei ollut koskaan varhaisessa nuoruudessaan maistanut sellaisen ahkeruuden kasvua. Tämä varhainen nuoruus, jos hän sen nyt herätti, vaikutti hänestä täysin mustalta, kaukana auringosta viettäneeltä, kiittämättömältä, kalpealta, raajarikalta. Myös kuinka hän oli tervehtinyt aurinkoa, kuinka hän oli ihmetellyt ensimmäistä puuta, ensimmäistä kukkaa, pienintä nähtyä hyönteistä, pienintä poimittua kiviä! Kivet itse hurmasivat hänet. Horisontti oli poikkeuksellinen ihme. Hänen aistinsa, kirkas aamu, jolla hänen silmänsä täyttyivät, jasmiinin tuoksu hengitettynä, kiirun laulu kuultu, aiheuttivat hänelle niin voimakkaita tunteita, että hänen raajat pyörtyivät. Hän oli nauttinut pitkään opettaessaan itseään pienimpiinkin elämän jännityksiin. Ja aamulla Albine syntyi hänen vierellään ruusujen sekaan! Hän nauroi edelleen innoissaan muistolle. Hän nousi kuin tähti, joka oli välttämätön auringolle itselleen. Hän selvensi kaiken, selitti kaiken. Hän lopetti hänet.
xxx/ellauri177.html on line 663: Suuri väre näytti kulkevan kirkon läpi. Pelästynyt pappi, joka oli nyt taas tappavan kalpea, kuunteli. Kuka oli puhunut? Kuka oli pilkannut? Yhtäkkiä samettinen hyväily, jonka pehmeyden hän tunsi kaulallaan, oli muuttunut raivokkaaksi; kynnet repivät hänen lihaansa, ja hänen verensä virtasi jälleen. Hän pysyi kuitenkin jaloillaan taistelemassa kriisiä vastaan. Hän kirosi voittoisan synnin, joka pilkkasi hänen temppeleidensa ympärillä, missä kaikki pahan vasarat alkoivat taas lyödä pieniin päihin.
xxx/ellauri177.html on line 675: Paha pappi suunnittelee karkumatkaa Albinen kanssa. Hän tajusi itsensä puhuvan ääneen hetken. Koska rako muurissa oli edelleen olemassa, hän yhtyisi Albineen auringonlaskun aikaan. Hän tunsi itsensä hieman suuttuneeksi tästä päätöksestä. Mutta hän ei uskonut voivansa tehdä toisin. Hän odotti häntä, hän oli hänen vaimonsa. Kun hän halusi herättää kasvonsa, hän näki ne vain hyvin kalpeana, hyvin kaukana. Sitten hän oli huolissaan siitä, kuinka he asuisivat yhdessä. Heidän olisi vaikea jäädä maahan; heidän täytyisi paeta kenenkään epäilemättä sitä; Sitten kun he olisivat piilossa jossakin, he tarvitsisivat paljon rahaa ollakseen onnellisia.
xxx/ellauri177.html on line 696: -- Epäilemättä minäkin olen ollut surullinen. Olen edelleen melko kalpea, eikö? Kahdeksan päivää olin asunut siellä nurmikolla, josta löysit minut. Halusin vain yhden asian, nähdä sinun astuvan sisään tästä seinässä olevasta reiästä. Jokaisella äänellä nousin ylös, juoksin sinua vastaan. Ja se et ollut sinä, vaan tuuli kantoi lehtiä... Mutta tiesin erittäin hyvin, että sinä tulet. Olisin odottanut vuosia. Sitten hän kysyi häneltä: -- Rakastat minua yhä? "Kyllä", hän vastasi, "rakastan sinua edelleen." No sittenhän kaikki on kunnossa.
xxx/ellauri177.html on line 745: Hiänestä tuli hyvin kalpea, hiänen silmänsä palavat. Hän jatkoi vapina äänessä:
xxx/ellauri224.html on line 260: Ensimmäisen romaaninsa menestyksen myötä Dostojevski joutui hetkeksi venäläisten kirjallisten syleilyyn ja lopetti insinöörityönsä armeijassa. Mutta kun hänen jatkoromaaninsa jumiutui, hänen uudet kirjalliset "ystävänsä" kääntyivät hänen kimppuunsa ja pilkkasivat hänen omituisia tapojaan, syyläänsä ja puhetapaansa. Dostojevski oli aina pieni, kalpea ja fyysisesti heikko, ja hänen ensimmäiset epilepsiaoireensa ilmenivät teini-iässä, kuten myös polluutio.
xxx/ellauri234.html on line 61: Ja leijonan jälkiä sannassa Oli kalpea kuin lakana Sekä tyttäreni"
xxx/ellauri235.html on line 55: Kaisa Oravisto luki yhtä mielellään Hornblowereja kuin Piia Pipsukka Konsalikkeja. Ostin kirjamessuilla kirjan jossa H-Horatio Hornblower tulee ekan kerran laivalle tanakoiden naisten soutamana, vihreänä, kalpeana ja huojuvana merenkäynnistä satama-altaassa.
xxx/ellauri253.html on line 209: Ja tälläsiä vastaansanomattomia murhamoteja: Kyömynenän apartheidjärbän perhe nirhattiin. Angolasta päin toiminut kommunistien tukema sissiryhmä antoi kalpeanaamoille mitä kuului ja kuka käski. Sen jälkeen hän oli omistautunut kommunismin vastaiseen taisteluun, kuten Pekka Pykälä. Reppu pykälään ja kommareita päin! Jumankauta etnää paskiaiset ottaa päähän.
xxx/ellauri312.html on line 36: Ensinnäkin hummerin elimet ovat nurinkurisessa järjestyksessä. Perse on pään paikalla ja pää pyrstössä kuten Melvillen ja Hawthornen junassa. No ei oikeasti, läppä läppä. Lisää yxityiskohtia voit lukea v. 1967 syyskuun Kalutuista Paloista Rauhixen hyyskässä. Mutta kylläpä se pyrstö maistuu silti hyvältä! Ennen kalpeanaamojen tuloa inkkarien rannat kuhisivat näitä äyriäisiä. Nyt rannat kuhisevat valkonaamoja ja äyriäiset ovat vaarantuneita. Punanahat on sukupuuttoon tapettu niiltä rannoilta jo aikapäiviä. Hummeripojan kandeisi käyttää sosiaalisen median suodattimia. Niistä saa poskiin punaväriä ilman sitä epämukavaa keittovaihetta.
xxx/ellauri354.html on line 304: Mustissa hiuksissa, valkea Lydia, kalpea ruusu on, riutunut, lempeä murhe näin mieleni vallaten rintani hehkua vaimentaa
xxx/ellauri354.html on line 337: langue una rosa pallida; kalpea ruusu kuivuu;
xxx/ellauri357.html on line 428: Persyn paratiisisaari on niinkö nainen rähmällään. Siitä pistää aiemmin jo nähty musta torni, mikä lieneekään. Percyllä oli nähtävästi pitkä muttei järin tanakka. Mä seison sun edessäsi kuin totemipaalu pystyssä, kalpeana, huojuvana... Byzzön eskapismissa ihan pääasia oli tempoilu. Lyyli kiskoi ja se teki päästä kamalaa.
xxx/ellauri357.html on line 445: Percyn isä oli kansanedustaja ja äiti menestyneen teurastajan tytär. Hänellä oli neljä nuorempaa sisarta ja yksi paljon nuorempi veli. Shelleyn varhaislapsuus oli suojaisa ja enimmäkseen onnellinen. Hän oli erityisen lähellä sisariaan ja äitiään, jotka rohkaisivat häntä metsästämään, kalastamaan ja ratsastamaan. Muttei veneilemään nähtävästi. Shelleyä kiusattiin koulussa ja hän oli onneton, ja joskus hän vastasi väkivaltaisella raivolla. Koulussa hän räjäytti kalpeana aidan ruudilla. Etonissa hän joutui erityisen ankaran joukkokiusaamisen kohteeksi. Hänen erikoisuutensa ja väkivaltainen raivonsa saivat hänelle lempinimen "Mad Shelley". Jos sillä olisi ollut pyssy siitä olisi tullut kouluampuja. Shelley politisoitui yhä enemmän opiskelukaverinsa Hoggin vaikutuksen alaisena ja kehitti vahvoja radikaaleja ja antikristillisiä näkemyksiä.
xxx/ellauri376.html on line 720: Kaunis kalpea ja kalpea Narcissus,
xxx/ellauri388.html on line 569: Ja vaikka tulisittekin uudestaan ja yhä uudestaan antautumaan taistelussa, niin te, ollen tällä pohjalla, ette enää joudu epätoivoon, niinkuin ennen päätöstenne rauetessa, vaan te tulette ajattelemaan: koska en nytkään voittanut, se osoittaa, etten vielä ole kylläksi rakastanut elämän henkeä. Pyhimysten lailla nousette pystyyn aina lankeemuxen jälkeen, kuin totemipaalu kalpeana, huojuvana. Vaikka se näyttäisi kuinka pieneltä ja kömpelöltä tahansa, — vaikka epäilisitte, että joku voisi teille nauraa siitä, — se on kuitenkin tarpeellisempi kuin mikä hyvänsä, mitä tähän asti olette pitäneet käsissänne maailman käsitysten ja määräysten mukaan.
xxx/ellauri400.html on line 79:
104