Liekinvarsi liehuu kallioiden välissä;
ellauri043.html on line 3197: Me tavattiin merenrannalla maitoa täynnä olevia koirankuonolaisia (tai haita), jotka oli palaamassa retkeltä Taprobnen saarelle. Lämpimät aallot työnsivät eteemme vaaleita helmiä. Ambra raxahteli jaloissa. Valaiden luurankoja vaaleni rantakallioiden lomassa. Maan ääressä maa kapeni kapeammaxi kuin sandaali; — ja heitettyämme aurinkoa kohti valtameren pisaroita teimme käännöxen oikeaan päin palataxemme takaisin.
Silloin, kalpean kuunsäteen valossa, Antonius erottaa loppumattoman karavaanin joka kulkee kallioiden harjalla; — ja jokainen matkalainen, yx toisensa jälkeen, putoo jyrkänteeltä rotkoon.
ellauri389.html on line 144: Uneliaat aallot, kaukaisten kallioiden repercussive roar
xxx/ellauri177.html on line 369: Äänet olivat tulleet selvemmiksi. Puutarhan eläimet puolestaan huusivat heitä rakastamaan toisiaan kuin aikuistuneet bambit Disneyn Bambi-leffassa. Rumpali rummutti puunrunkoa. Cicadas lauloi hellällä kuoliaaksi. Perhoset levittävät suudelmia siipien räpyttäessä. Varpusilla oli hetken mielijohteisuutta, sulttaanien hyväilyt kulkivat innokkaasti seragion keskellä. Kirkkaissa vesissä kuului kutuaan auringossa olevien kalojen pyörtymistä, sammakoiden kiihkeää ja melankolista huutoa, koko salaperäinen intohimo, joka oli hirviömäisesti kyllästynyt kaislikoiden harmaaseen tylsyyteen. Metsän syvyyksissä satakielet huusivat nautinnon helmiäisnaurua, polttarit uljasivat, humalassa sellaisesta himosta, että he kuolivat väsymykseen lähes supistuneet naaraat. Ja kallioiden laatoilla, harvoin pensaiden reunalla, käärmeet, solmitut kaksi kerrallaan, sihisivät hiljaa kaxihaaraisine kyrpineen, kun taas suuret liskot haudivat munia, niiden selkärangat värähtelivät lievästä hurmiosta. Kaikkein syrjäisimmistä kulmista, auringonpaistetta, varjossa olevia reikiä, nousi eläimen haju, lämmin yleisestä urasta. Kaikessa tässä kuhisevassa elämässä oli lapsellista jännitystä. Jokaisen lehden alla sikiöi hyönteinen; jokaisessa ruohotumpussa kasvoi perhe; lentävät kärpäset, liimattuina toisiinsa, eivät odottaneet laskeutumistaan lannoittaakseen. Näkymättömät elämän palaset, jotka asuttavat ainetta, aineen atomit itse, rakastivat, pariutuivat, antoivat maaperälle herkullisen liikkeen, tekivät puistosta suuren haureuden.
xxx/ellauri235.html on line 406: Tutut etonilaiset demonit toistuvat tässä runossa: "Ihmisen heikko rotu, mitä sairaudet odottavat, / Työ ja köyhyys, kivun telineet." Toisessa ternaarissa menetyksen tunnustaminen nousee halun hahmoja vastaan ja vastustaa niitä "Yöllä ja kaikilla sen sairaalloisilla kasteilla". Yö, eräänlainen "mahtava äiti", pitää vallassaan "Itäisiä kallioita alas asti / Hyperionin marssia he vakoilevat, ja kimaltelevia sodan akselit." Hyperion on idealisoitu hahmo, joka liittyy "itäisten kallioiden" kautta Miltonin Rafaeliin ja epämääräisemmin Kristukseen, kun hän kohdistaa puolet voimastaan Saatanan legiooneja vastaan. Mutta oodi siirtää hänen edistymisensä määrittelemättömään tulevaisuuteen, apokalyptiseen aamuun, joka "oikeuttaa Joven lait". Hyperion poikkeaa runosta toisen trinaarin ensimmäisen strofin lopussa. Siten Yön, hautausmaajumalattaren, jonka "Spectres low and Birds of boding cry" on vastakohta Afroditen "ruusukruunaisille rakkaille", tappio lykätään.
xxx/ellauri312.html on line 661: Pátmos tunnetaan erityisesti Johanneksen ilmestyksen eli Ilmestyskirjan näkyjen tapahtumapaikkana. Sen kirjoittajana pidetty apostoli Johannes kertoo olleensa karkotettuna saarella samaan aikaan kun hän saneli kirjansa (kenelle?). Saaren tunnetuimpia nähtävyyksiä ovat Ilmestyskirjaluola, jossa Johanneksen sanotaan asuneen karkotuksensa aikana ja saaneen ilmestyksensä, sekä Johannes Teologin luostari. Luostari ja luola kuuluvat Unescon maailmanperintöluetteloon. Jun Tingissäkin Hunanissa korkeiden rantakallioiden lomassa oli luola jossa Wilhon tärähtänyt kollega Oskar Puutula asui ja näki samankaltaisia nåkyjä. Niitä vain ei kirjoitettu ylös.
xxx/ellauri357.html on line 635: Kenen mäntyjen, kallioiden ja luolien yli purjehtivat
9