ellauri067.html on line 511: Sentimentaalista soopaa. Yllättäen nää on ensimmäiset sanat jotka putkahtivat mieleen kun olin lukenut 83 ekaa sivua. Seuraava oivallus s. 109 päästyä on että Thuomas on emotionaalisesti teini-ikäinen. Enemmän vielä kakkajuttuja kuin naintia. S. 131 käy selväxi että Pynchon on samanlainen pervo paskiainen kuin esim olmimainen Rilke, ja kaikki myöhemmätkin teutonit ja anglosaxit. (Oliko James Joyce saxi vaiko keltti? Ei se kovin keltti ollut, kakkaa se ojensi eikä suolaa.) Koko 2. maailmansota oli iso farssi, jossa aivan samixet vaan eri kokardeilla varustetut germaanit otti mittaa toisistaan. Noniinhän se oli sen Rilken ihannoima ensimmäinenkin. Siirtomaasotia ne olivat. Aivan vittua. Mix ton Pynchoninkin pitää noin intoilla maailmansodasta, johon se ize ei edes ehtinyt mukaankaan? Varmaan se kazoi matruusina liikaa sotaleffoja. Kaikista Rilken runoista se rakastaa eniten Duinon 10. elegiaa, joka on ruikelipaska. Oh boy, oh boy, Tomppa huutaa, ja muuta vastaavaa teini-intoilua. Sillä on muurahaisen munasuojat. Sivulla 435 on infantiili food fight kermakakuilla. Mä en jaxa.
xxx/ellauri027.html on line 278: Hei nyt tiedänkin missä on se pieni ero: Eski pyrkii ylätyyliin, mä suosin alatyyliä. Toinen jahtaa ylhäistä ja toinen alhaista, tavoitellaan antiikin eri esikuvia. Eski on jumalinen nousukas, ja sen tyylikin on ylevöittävää kuin joku Aiskhylos tai Plaatto, mä jumalaton laskukas, ja kirjoitan kuin pakana, jonkun Plautuxen tai Aristofaneen luokan törkimys. Pieru- ja kakkajuttuja. Täähän on suoraan Auerbachia, jonka Mimesis-rykäystä arvostelin kovin sanoin salaisissa runoissa. BANAALIA! sanoi laskukas oopperalaulajatar Angela nousukkaan ystävättärensä Annelisen tyylistä. Annelisestä tuli tohtori ja taloustieteen professori sikanuorena. Silkkaa kateutta.

xxx/ellauri113.html on line 568: Miten Jeesus (jos se nyt edes oli Jeesus) teki luomistyön? Juu se sanoi fiat, ja Fiat tuli, eikä folkkari. Ei se testannut miljoonia vuosia jotain prototyyppejä. Sehän olis naurettavaa, ah mä nauran, hahaha. Aika ilotonta naurua. Pekka on kuvasta päättäen ikävä ihminen. Se ei yhtään muistuta Dostojevskin isä Mefodia, vai mikä sen rippi-isä-äijän nimi oli Karamazoveissa, ei se ole lempeä, iloinen eikä vakava. Hyvyys ja pyhyys on siitä kaukana, se puhuu pieru- ja kakkajuttuja. Se näyttää koleeriselta setämieheltä, ja varmaan onkin sellainen. Saarnaa leipääntyneesti, niistää kesken kaiken nenäänsä räkäiseen nenäliinaan, virnuilee ja huitoo käsillä. Koko aika mainostaa myymiänsä kirjoja.
xxx/ellauri176.html on line 130:

Wall-to-wall carpet

A series of unrelated sex scenes with no plot. Whoever said this was boring? He was right. Hizin paljon noita pissakakkajuttuja, onxnää tyypit vähän infantiileja? Toilet trainingista on jäänyt traumoja.

4