ellauri001.html on line 2476: Ei ollut Eedit vielä äänestänyt jaloillaan, hipsinyt tiehensä kaikessa hiljaisuudessa. Eetit! Eeeetit! EETIT!!! kaikui tyhjässä asunnossa. Soittokello keittiöön ei enää soinut, ei kai ollut toiminut vuosikymmeniin. Johdot oli vielä tallella, ja huoneet numeroituna keittiön seinällä, laatikko ja pienet luukut joihin syttyi joskus Lassin aikaan valokin. Saattoi tilata huonepalvelun: Pirr! Lasi mehua ja leivos, kuten äiti sanoi ja painoi pientä nenää sormella.

ellauri017.html on line 1295: HAHAA!!! ja HOHOO!!! kaikui autossa. Jöns vielä pahensi asiaa sanomalla et Miisun yritys on kuin pissis herneitä. Vitun noloa. Ehkä tällästen kokemusten takia musta tuli lindkvisti. Ei sentään psykiatria.
ellauri030.html on line 510: Kolmikyppisenä Arttu naiskeli jotain laulajatarta, mutta epäili sitä (ehkä syystä) tautisexi, eikä menty naimisiin. Size palas Berliiniin, mut sen luennot kaikui tyhjille saleille vieläkin. Koleran aikaan Arttu häipy Frankfurtiin, ja vaati että laulajatar ois jättänyt 9-vuotiaan pikkupoikansa kolerakaupunkiin. Se ei suostunut, ja niille tuli bänet. Nelikymppisenä sillä oli uusi hani kiikarissa, 17-vuotias neizykäinen, mut tää ei ollut kiinnostunut. Schopenhauer jäi Frankfurtiin ja kirjoitteli lisää parannuxia Kantin prujauxiin. Äiti kuoli 1838, Arttu oli 50. Arttu kirjoitti pari pläjäystä etiikasta ja voitti norjalaisen palkinnon.
ellauri043.html on line 4545: Se rakastaa rumpusettejä, jalkojen töminää, susijengin ulvontaa, kaikuisia vuoria ja syviä kuruja (Kuru Korppi uudemmissa Akuissa oli tosi syvältä), mantelinkukkaa, kranaattia ja Fazerin vihreitä kuulia, valssia, kuorsaavia huiluja sokeriruokoa, suolaista kyyneltä — verta! Sulle! tää on sulle! Vuorten äiti! Kaikkien pommien isoäiti!
ellauri140.html on line 784: But his wast wordes returnd to him in vaine: Mutta ne kaikui kuin Mikonkadun Fazerilla:
ellauri221.html on line 339: Oikea nimeni on Draco Malfoy, eipäskun Graf Hugo von der Drache. Ilkiöillä on tälläsiä ulkomaalaisen kaikuisia lohikäärmenimiä. Sitten liityin puolueeseen ja jouduin melkein heti sotaan. Se oli loistoaikaa. Niinpä niin, Bond nuolaisi huuliaan muistelleessaan miten Krebsin pää oli kolahtanut pöydänkulmaan. Loistopotku. Galalla oli ruma rupi korvan takana ja vaivautunut ilme.
ellauri369.html on line 445: On Herpesin vaikutus älynystyröihin ja lukioihin oli syvä ja jatkui kauan sen julkaisun jälkeen. Carlylen elämäkerturi Richard Garnett (1835-1906) kirjoitti, että sen ajatuksia "kaikuivat kaikki päivän parhaat miehet". Joseph McCaben mukaan Garnett "vaali aitoa ja jokseenkin mystistä uskoa uskontoon, joka yhdisti vihamielisyyden papistoa ja dogmeja kohtaan modifioituun uskoon astrologiaan " .
xxx/ellauri174.html on line 535: Tälle vitsille lordi Ewald, jo ennestään hyvin ärsyyntynyt, alkoi nauraa kevyesti; — sitten nähtyään, että Edison myös nauroi, häneen valtasi mitä kummallisin hilpeys: paikka, kellonaika, kokeen aihe, sama pillunajatus, joka heidän välillään sinkoili, kaikki näytti hänestä hetken yhtä pelottavalta kuin se oli järjetöntä: niin, että epäilemättä ensimmäistä kertaa elämässään hän sai todellisen hullun naurun kohtauksen, joka kaikui tämän haudan Eedenin kaikuista. "Olet kauhea pilkkaaja", hän sanoi. "Verraton huromisti."
xxx/ellauri177.html on line 152: No juu! Abbe Mouret muisti yhtäkkiä. Kuume, josta hän kärsi nyt, oli saavuttanut hänet Désiréen navetassa, vastapäätä vielä munivia kuumia kanoja ja kaneja, jotka repivät hiuksia mahastaan. Sitten hengityksen tunne hänen niskassaan oli niin selvä, että hän kääntyi vihdoin katsomaan, kuka häntä näin kaulasta otti. Ja hän muisti Albinen hyppäävän ulos Paradousta oven paiskattaessa lumotun puutarhan ilmettä; hän muisti hänen laukkaavan pitkin loputonta seinää, seuraten avoautoa sen juoksemassa, heittäen koivunlehtiä tuuleen kuin monta suudelmaa; hän muisti vieläkin hänet hämärässä nauramassa veli Archangiaksen kirosanoille, hänen hameensa laskeutuivat tielle, kuin pieni pölysavu, jonka iltailma kääritteli. Hän oli kuusitoista; hän oli outo, hänen melko pitkät kasvonsa haisi raikkaalta ilmalta, ruoholta, maalta. Ja hänellä oli niin tarkka muisti hänestä, että hän näki naarmun yhdessä hänen notkeista ranteistaan, vaaleanpunaisen valkoisessa ihossa. Miksi hän nauroi niin katsoessaan häntä sinisillä silmillään? Hän oli liimaantunut kiinni tämän nauruun, kuin ääniaaltoon, joka kaikui kaikkialla hänen lihaansa vasten; hän hengitti sitä sisään, hän kuuli sen värähtelevän sisällään. Kyllä, kaikki hänen tuskansa tuli siitä naurusta, jonka hän oli juonut. Sanalla sanoen, Sergeä panetti!
xxx/ellauri253.html on line 336: Britit raportoivat kaiken heti CIA:n päämajaan. Natalien määrätietoiset pakarat kaikuivat Salzburgin kujilla.
xxx/ellauri387.html on line 177: Kaupungin ulkopuolella olevalle kukkulalle pystytettiin suuri alusta. Kuningas ja munkki seisoivat yhdessä edustaen maan ja taivaan yhteistä tahtoa. Clermontin kokouksen innostus vuonna 1095, kun Pietari Erakko ja Urbanus II aloittivat ensimmäisen ristiretken, vastasi pyhää kiihkoa, jonka Bernard inspiroi hänen huutaessaan: "Oi te, jotka kuuntelette minua! Kiirehdi tyynnyttämään taivaan vihaa, mutta älkää enää rukoilko sen hyvyyttä turhalla valituksella, vaan peittäkää itsenne läpäisemättömillä soljillanne. Aseiden melu, vaara, työ, sodan väsymys ovat niitä katumuksia, joita Jumala nyt määrää. Kiiruhda sitten sovittamaan syntisi voitoilla uskottomista, ja pyhien paikkojen vapautuminen olkoon katumuksenne palkinto." Kuten edellisessä jaxossa, huuto "Deus vult ! Deus vult!" vierähti peltojen yli, ja se kaikui puhujan äänestä: "Kirottu olkoon se, joka ei tahraa miekkaansa verellä."
11