ellauri009.html on line 1790: Tätä olen usein miettinyt: miten sopii yhteen lämpökuolema ja elämä, entropian laki ja kasvuräjähdys? Toinen vähentää eroja, toinen lisää? Vai lisääkö? Ehkä me ollaan vaan paikallisia eetteripyörteitä. Aurinko on kuuma, avaruus kylmä, me siltä väliltä. Oisko tää paakkuuntuminen vaan paikallinen välivaihe globaalissa tasoittumisessa? Vähänniinkun Suomi viilenee koska maapallo kuumenee? Singulariteettipuuro silottuu pipunoiden kautta? Maailmankaikkeus jäähtyessään kuplii, kuplat kasvaa ennenkuin plätsähtää ja lässähtää.
ellauri011.html on line 550: Kääntäen: Jonsei maailmankaikkeus oo mukana mun juonessa, sit en IHAN AIKUISTEN OIKEESTI halunnukkaan sitä. Esim sitä Noopelia.
ellauri029.html on line 482: Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, että kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Tyhjästä on paha nyhjästä, sanoi jo Perza Rovamo. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa Jahve-jumala luo kaikkeuden tyhjästä. (Mutta kukas loi Jahve-jumalan! Hahaa, gotcha!) Näiden luomiskertomusten mukaan kaikella on jokin anteroa hyödyttävä tarkoitus. Esimerkiksi Aristoteleen mielestä luonnossa ei tapahdu mitään ilman päämäärää.
ellauri036.html on line 1034: Kun vanha maailmankaikkeus vieritti
ellauri043.html on line 5581: Mulla on ollut mun ylpeyden päivät. Hyvä Aristophanes talutti mut näyttämölle, ja keisari Claudius Drusus istutti mut pöytäänsä. Patriisien housuissa mä risteilin majesteettisesti! Kultavaasit resonoivat muhun kuin rummut; — ja kun talon herran mureenoista, tryffeleistä ja piiraista täysi suolisto vapautui ryskeellä, tarkkaavainen maailmankaikkeus oppi että ruohti oli ollut ruualla!
ellauri049.html on line 635: Mallarmé suunnitteli pitkään suurta teosta, Kirjaa isolla K:lla, josta hän kertoi kirjeenvaihdossaan ystävilleen. Tätä suurteosta hän ei kuitenkaan koskaan julkaissut. Siitä on jäljellä vain katkelmia, joista Jacques Scherer on toimittanut kokoelman Le ’Livre’ de Mallarmé (1957/1977). ”Kirjan” piti olla kaikkien kirjojen hyperbola ja sen tarkoitus oli kattaa koko kaikkeus. Mallarmén kuningasajatus on, että ”Maailma on olemassa päätyäkseen Kirjaan.” (Le monde existe pour aboutir à un Livre). Selvä narsisti.
ellauri050.html on line 130: No, jumala, maailmankaikkeus, enkelit,
ellauri053.html on line 125: Maailmankaikkeus on kone joka tekee apinoista jumalia. Listan jatkona juoxentelee kalansilmä Harari.
ellauri053.html on line 785: Tampuurimajurilla on samanlaisia höpähdyxiä kuin Bellowin Salella: et kaikkeus on niinko mun sisällä, tai et mä kurkin sitä jostain oxanreijästä, ja et mä varmaan loppupeleissä pääsen johkin ihme autuuteen. Se on kyl jonkin sortin hulluutta.
ellauri069.html on line 199: Omegapiste on ranskalaisen filosofin ja jesuiittapapin Pierre Teilhard de Chardinin (1881–1955) kehittämä käsite, joka kuvaa kompleksisuuden ja tietoisuuden äärimmäistä tasoa, jota kohti maailmankaikkeus hänen teoriansa mukaan kehittyy. Teilhard kutsui evoluutioteoriaansa kompleksisuuden ja tietoisuuden laiksi; Teilhardin mukaan maailmankaikkeus voi kehittyä lisääntyvän kompleksisuuden ja tietoisuuden suuntaan vain, mikäli sitä vedetään kohti äärimmäisen kompleksisuuden ja tietoisuuden pistettä. Höh, tää on vaan vanhaa taivastoivoa tekotieteellisillä sanoilla. Vähän sellasta transhumanismia. Pierrestä lisää albumissa 219.
ellauri079.html on line 210: Häkki. Näitä on useita, kaikki vastustavat kaupallista tv-viihdettä ja tv-mainoxia. Valon lajeja. Synkät logiikat. Kai tennis käy kaikille? "Täällä ei ole häviäjiä". Virtausta laatikossa (Flux in the Box, ks tätä). Nää on tennisaiheisia. Loputon läppä. Näitä on 5? versiota. Kaupallista viihdettä. Anulaarifuusio on ystävämme.Ditto voimistettu valo. Berkeleyn sairaanhoitajien liitto. Cambridgen kielioppiteoreetikkojen liitto. Eklottava Steven "Pinky" Pinker mainitaan. Leskimies. Kuolema Scarsdalessa. Ehkä homoilua. Hupia kera lampaiden. Immanentti valtakunta. Tuskan lajeja. Erilaisia pieniä liekkejä. Näissä on viittauxia aviolliseen uskottomuuteen, varmaan Wallun äitykän. Medusa vastaan odaliski. Vois olla Wallun äiti vs. tyttöystävä. Kone aaveessa. (p.o. Ghost in the Machine eikä toisinpäin.) Homo duplex. Tusinoittain John Waynejä. Painoton teeseremonia. Taivaan ja helvetin avioehtosopimus. Tässä mainitaan taas äiti Teresa. Kenenhän mielestä se oli upea? Läppä. Yleisö näyttelijänä. Hyvin ärsyttävä Wallusta. Yhdysvaltalaisten yritysten keskijohdon kyynelehtiviä edustajia. Keskeneräinen. Tää vois suoraan viitata James D. Wallacen tuotantoon (alla). Disney Leith tuuma tuumalta. Readymade-draama. Jälkimmäisiä taas puolitusinaa. Olix tää se Viihde vai? Mies joka alkoi epäillä olevansa lasia. Skizoilua. Amerikkalainen vuosisata tiilen kautta nähtynä. Muzehän on just tää kirjanen?! Onaniadi. Ei erityisen hauska. Maailmankaikkeus menettää malttinsa. Siipikarja siivillään. Moebius strippaa. Tästä tulee mieleen Klibanin Freud´s first slip. Hyvästi byrokraatille. Verisisko: kovaakin kovempi nunna. Väkivallalla herkuttelua. Tulkoon kevennys. Nimettömiäkin on aika liuta. Poissa on Troy. Siitä tuli violetti ex-kaupunki, saastetynnöri. Voittokuponki on poistettu. Wallun painostava muistelus narisevan sängyn purusta isän kaa. Äiti joka ei tykkää siivoamisesta imuroi. Kuuluisien diktaattorien vauvavalokuvia. Viittaus Eskaton-peliin kai. Seiso naurun takana seisovien miesten takana. Lisää rebublikaanista sosiaalitoimistovihaa. Ihan kuin ennen vanhaan. Painostavia isimuisteluxia. Terävä pikku roisto. Turtanoiden hyinen majesteettisuus. Hyvännäköisiä miehiä pienissä fixuissa huoneissa joiden jokainen sentti käytetään typerryttävän tehokkaasti. Oiskohan toi vika jotain homoilua pöpilässä. Alhaisen lämpötilan yhteiskuntaoppi. Poor Yorick. (Ainakin) 3 hurraahuutoa syylle ja seurauxelle. Antaa ymmärtää että Tavis bylsi Aprillia. Halu haluta. Jotain nekrofiliaa. Turvallinen veneily ei ole sattumaa. Antaa ymmärtää että Joellen naama jäi veneen potkuriin. Erittäin vähäinen vaikutus. Narkoleptinen aerobic-opettaja. Oiskohan se Wallu ize. Yöllä on sombrero päässä. Oidipaalista höpöä. Wallu oli takuulla oidipaalinen. Rikostoveri! ...koko tekotaiteellisen ja raivostuttavan epätasaisen uran typerin, inhottavin, tökeröin ja huonoiten editoitu tuote. Pääosissa ikääntynyt pederasti (James) ja tatuoitu katuprostituoitu (Joelle). Sano H niinkuin himokkuus. Jonkun Bressonin synnin enkelien coveri. Never höörd. Aineeton maa. Yawn. Oli suuri ihme että hän eli isässä häntä tuntematta. Taas painostavia isimuisteluxia. Kuolema ja sinkkutyttö. Joku kilometrin pituinen nimi muka jonkun Peter Weissin näytelmästä tehdylle filmille. James yökkii yleisön päälle tuoden mieleen paskanheiton Oulussa. Liian hauskaa. Niinpä niin. Tuo ei ollut enää hauskaa. Surullinen tapaus nimeltä minä. Pahoillaan joka paikassa.. Tähän se päättyi, tai oikeammin loputtomaan läppään nummero 5.
ellauri112.html on line 170: --Jos mielikuvituksessamme käymme läpi kaikki käsitykset todellisuuden rakenteesta, mitä mahdollisesti tunnemme, on helppo huomata, että eräällä niistä on aivan erikoinen viehätysvoima ymmärryksellemme, johtuen sen erinomaisesta ainakin näennäisestä selvyydestä. Se on se käsitys, että mikä on olemassa on tyhjä tila ja siinä olevat ja liikkuvat kappaleet. Uudemmista ajattelijoista on varsinkin Henri Bergson koettanut ottaa selvää siitä, mihinkä tämän »esineellisen» käsitystavan viehätysvoima perustuu. Hän on sitä mieltä, että sen perusta itse asiassa on käytännöllinen, biologinen. Niiden syitten joukossa, jotka ovat vaikuttaneet, että juuri ihminen on kohonnut maapallon herraksi, on epäilemättä yhtenä kaikkein tärkeimmistä se, että ihminen, älynsä avulla, on oppinut käyttämään kiinteitä kappaleita työkaluina ja aseina. Ihmisen nimi ei pitäisi olla homo sapiens vaan homo faber, s.o. seppä (sanan laajimmassa mielessä). Mutta tästäpä syystä onkin ymmärryksemme niin syvästi ja pääsemättömästi rakastunut kiinteisiin kappaleisiin, esineellisyyden aatteeseen. Syvä vaisto, syvempi kuin logiikka ja tosiseikat, ajaa meitä kaikkialla viemään läpi tämän aatteen, ja jos tälle taipumukselle annetaan täysin vapaat kädet, on tulos ennakolta määrätty, nim. materialismi. Kun kreikkalainen Demokritos paljon yli kaksituhatta vuotta sitten loi ensimäisen atomiopin suunnitelman, toimi hänen ajatuksensa tämän »esineellisyyden» vaiston ajamana: miten luonnolliselta tuntui kuvailla, että kaikki oleva on pienen-pienistä kiinteistä kappaleista kokoonpantu, samanlaisista kuin ne joita me joka päivä kivien ja puupalojen muodossa pitelemme käsissämme ja jotka ovat meille niin tuttuja ja selviä. Ja sama vaisto elää meissä vielä tänä päivänä. Mutta harvoin on tämä vaisto saanut sen pahempaa kolausta kuin yllämainittujen luonnontieteen uudempien tulosten kautta. Siinä suhteessa on noilla tuloksilla kerrassaan vallankumouksellinen luonne. Jos ne vakiintuvat ja jähmettyvät totuuksiksi, on materialismin aika ikipäiviksi mennyt. Eihän meillä ole minkäänlaista mahdollisuutta saada mielikuvitustamme tyydyttävää, havainnollista, »esineellistä» käsitystä sellaisista suureista kuin eetteri eli painoton aine, elektronit, joilla ei ole massaa j.n.e. Ne ovat puhtaita käsitteitä, merkkejä, symboleja. Jos yritämme tehdä niistä jotain havainnollisia todellisuudenkuvia, syntyy ristiriitasia sekasikiöitä, jotka todistavat pelkästään »esineellisen» älyntaipumuksemme kömpelyyttä. Mutta samalla todistaa tämä kuinka suunnattoman pitkälle luonnonilmiöiden tieteellinen analyysi itse asiassa on mennyt. Se todellisuus, jota luonnontiede näissä uudemmissa tuloksissaan käsittelee, ei enää ole varsinaisesti aineellinen; se on kaukana meidän esineellisten käsitystapojemme saavuttamattomissa, todellisuutta, jota ei silmä näe eikä käsi kosketa, mutta jonka matemaatiset suhteet on noihin merkeillä ja symboleilla ilmaistu. Muinaiset pythagoralaiset sanoivat, kuten Aristoteles kertoo, että lukujen aineksista on koko maailmankaikkeus kokoonpantu. Mielestäni voi uusi luonnontiede nähdä edelläkävijänsä, ei materialistisessa Demokritoksessa, vaan Pythagoraassa. Samanlaiseen epähavainnolliseen, puhtaasti käsitteelliseen todellisuuden käsitykseen kuin Pythagoraalla näyttää olleen, tuntuu myös uusi luonnontiede johtavan. Ajatus on kaikki, niin lopettaa Henri Poincaré, meidän aikamme luonnontutkijoista kaiketi edustavimpia, erään aikaisemman teoksensa.
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri115.html on line 528: Kuiteskin tää näkyvä maailmankaikkeus koostuu aineesta, hajallaan olevasta ja kuolleesta [Jalkanuotti: mä olen kovasti yrittänyt ymmärtää elävän molekyylin käsitettä, mutta turhaan. Idis että aine tuntisi ilman aisteja näyttää mulle käsittämättömältä ja ristiriitaiselta. Voidaxeni hyväksyä tai hyljätä tän ajatuxen mun pitäis ensin ymmärtää se, ja täytyy myöntää ettei se ole onnannut.], jolla ei ole mitään elävän ruumiin koheesiosta, organisaatiosta, eikä jäsenten yhteistunteesta, sillä on varma juttu että me jotka ollaan osia ei olla tietoisia kokonaisuudesta. Tää sama universumi on liikkeessä, ja sen liikkeet on järjestyneitä, muuttumattomia ja lainalaisia, sillä ei ole mitään sitä vapautta mikä näkyy apinoiden ja muiden elukoiden spontaaneissa liikkeissä. Niin että maailma ei ole joku jättimäinen eläin joka liikkuu izestään; sen liikkeet johtuu siis jostain ulkopuolisesta syystä, syystä jota en pysty havaizemaan, mutta pieni ääni pääni sisällä tekee tän syyn niin ilmeisexi että mä en voi kazoa auringon kulkua kuvittelematta jotakuta pyörittämästä äsitä, ja kun maa pyörii mä olen näkevinäni käden joka antaa sille vauhtia. [Tämmönen mikkihiirimaailmankuva on valtaosalla uskovaisia, koska uskovaiset haluu uskoa että juuri näin on laita. Will to believe, sanois James.]
ellauri142.html on line 604: Herbert Spencer, engl. filosofi, synt. 1820, kuoli äskettäin. Hänen kirjansa The study of sociology on ilmestynyt 10 painoksena. Herbert oli kyrvännuppi muutenkin kuin näöltä. Vaikka Spencer sanoo kyllä ihanasti näin: ”Se, joka pysyy muuttumattomana joukkojen paljoudessa, mutta yhä muuttuu muodoltaan näiden meidän aistiemme huomattavissa muovauksissa, joita maailmankaikkeus meille näyttää, on tuntematon ja käsittämätön mahti; sitä olemme pakotetut pitämään rajoittamattomana paikan ja aluttomana sekä loputtomana ajan suhteen.” (Kz myös H. P. Blavatsky, Salainen oppi I.)
ellauri162.html on line 444: Kosmologeilla on nippu vaihtoehtoisia lopun ajan skenaarioita. Yhden mukaan loppurytinässä säteily muuttuu niin voimakkaaxi että tähdet syttyvät palamaan. Avaruus täyttyy tulisella plasmalla. Toisen mukaan maailmankaikkeus laajenee hamaan maailman tappiin, ja kaiken aikaa laajeneminen vaan kiihtyy. Lopputila on lämpökuolema, missä lämpö on ihan nollassa. Se on todennäköisintä, mutta stop, on vielä muita: Esim. voi käydä niin että koko kudelma lähtee luistille, tulee loppurepeämä. Aikaa siihen on 200Gv. Hurjin on tyhjiökuplan hajoaminen, missä absoluuttinen tyhjiö etenee valon nopeudella. Voimat häviävät, ja koko kaikkeus pyyhkiytyy pois hetkessä. Armokuolema, eikä surevia jää.
ellauri180.html on line 564: Of aid from them—She was the Universe. Niiden apua: se oli maailmankaikkeus.
ellauri216.html on line 224: Cosmology projektin Saul Pearmutter - hah, se oli Perlmutter hölmö terskanpää! - hokasi että kaikkeus kiihtyvästi laajenee, mihin tarvitaan mustaa ainetta. His Dark Materials. Jumala on tota mustaa ainetta, sitä on meidän ulkopuolella ja varsinkin meidän sisässä, pimeässä tähdessä. Sieltä se tursuu ulos ruskeana massana. Mä oon sen sisässä ja se on mussa, me ollaan 2 hengen juna.
ellauri269.html on line 736: Kuvitteellisessa kertomuksessaan Supermanista The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, kirjailija Michael Chabon yhdistää myös Golemiin. Hänen päähenkilönsä Josef Kavalier pakenee Prahasta piiloutumalla Golemin arkkuun ja luo samanlaisen hahmon sarjakuviinsa. Tohtori Windy Counsell Petrie kirjoittaa aiheesta "Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature" ("Illumination and Escape: Writing and Regeneration in 21st Century Jewish-American Literature") motiivista: "Golemi merkitsee uskoa taiteellisen luomisen voimaan... Joe Kavalierille maailmankaikkeus, jonka hän luo Sarjakuvien piirtäminen on sellainen, jossa hänellä on valtuudet tehdä jotain natseille… Vaikka Joe ymmärtää, ettei hän voi kirjaimellisesti satuttaa Hitleriä sarjakuvakirjoituksellaan, romaani antaa ymmärtää, että hänen sarjakuvillaan on valtaa vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen."
ellauri277.html on line 356: Jumala on Bahai-uskossa ylimaallinen, eikä häntä voi tuntea suoratoistona, enintään kesäuusintoina. Jumala on ilmaissut itseään eri sanansaattajien kautta, joista viimeisin oli Baha’ullah. Bahai-uskon mukaan Jumala on yksi ja koko kaikkeus kuuluu hänelle, muut älkööt yrittäkökään. Hän on kaikkivaltias ja täydellinen. Hänen ei tarvi pyrkiä enää mihinkään. Maailmanhistoriassa on ollut vain yksi Jumala ja eri uskonnot ovat kutsuneet Häntä eri nimillä. Ihmisen rajallinen mieli ei voi ymmärtää Jumalaa. Bahaiden mukaan ainoa asia, mitä tiedämme Jumalasta on, että hän on olemassa. Kaikki muut arvauxet on ilman muuta vääriä.
ellauri377.html on line 405: Ihaan tulkinta. Ja Jeesus rukoili ja kääntyi maailman neljää kulmaa kohti opetuslastensa kanssa, jotka kaikki olivat pukeutuneet pellavavaatteisiin, ja sanoi: " iaō iaō iaō ." Tämä on sen tulkinta: iōta , koska maailmankaikkeus on mennyt eteenpäin kuin Lea Kivelässä; alfa , koska se kääntyy takaisin; ōmega , koska kaiken täydellisyyden loppuun saattaminen tapahtuu.
ellauri391.html on line 145: Platonismissa noin 100-luvulta eKr. 200-luvulle jKr. kestänyttä suuntausta kutsutaan keskiplatonismiksi. Sen tavassa nähdä maailmankaikkeus ja maailmankaikkeuden synty on paljon yhteistä Johanneksen evankeliumissa kuvatulle näkemykselle. Keskiplatonistien mukaan maailmankaikkeudella on kolme syytä:
xxx/ellauri084.html on line 596: Wallun iskähaikara muka inhos Bazinia. Wallu ize varmaan peukutti sitä, vaikka se oli kommunisti sodan aikana. Kuoli onnex leukemiaan 40-vuotiaana. Se kannatti jollain lailla Schleiermacherin 1799 keximää personalismia, jonka mukaan henkilöt on tärkeempiä kuin koko muu maapallo ja maailmankaikkeus yhteensä. Se on yxi idealismin muoto muiden joukossa, eli sielu on taas kaikki kaikessa. Sitä varmaan Wallukin meinaa tässä liputtaa. Personalisteja oli kirkonmies- ja huuhaafilosofijoukossa sekä Bostonissa että Calisotassa. Onko Schleiermacherista, tosta tomppelista pyllyverhontekijästä paasattu jo aiemmin? Ilmeisesti ei.
xxx/ellauri113.html on line 75: Hawkingilla (tai sen kuolinpesällä, joka kokosi tän prujun Hawkingin muistiinpanoista ja nostaa tekijänpalkkiot) oli lisää suuria kysymyxiä (se ei vastaa kaikkiin näihin, osa on vaan kompia): 1) Mistä me tulemme? 2) Miten maailmankaikkeus syntyi? 3) Mikä on kaiken tarkoitus ja suunnitelma? 4) Onko muualla elämää? 5) Miten ruokimme alati kasvavan väestön? 6) Miten huolehdime puhtaasta vedestä, tuotamme uusiutuvaa energiaa, torjumme ja parannamme neurosairauxia ja hidastamme ilmastonmuutosta? Heitetään tähän vastauxet niihin jotka jätti Hawkingin suu auki nostelemaan kulmakarvoja: 1) Äidin perseestä 2) Kai samalla tavalla eli mustasta reijästä 3) Ei mikään 4) ks. alla 5) Ei mitenkään 6) Kz. 5)
xxx/ellauri113.html on line 80: Hawking sanoo että kaikkeus on nyhjästy tyhjästä, mutta se ei vakuuttanut Perza Rovamoa (joka heitti mut ulos marxismi-leninismin opintopiiristä kun uskalsin ehdottaa Hegelin vastakkaista mielipidettä), eikä se vakuuta Hannu Mäkelää. Aristarkhos 300 eKr. ymmärsi taivaankappaleiden asennot, mutta se ei vakuuttanut aikalaisia, eikä vakuuta Flat Earth porukoita vieläkään. Lyödäänkö vetoa, huutaa Blaise paskalta mustalta reijältä.
xxx/ellauri113.html on line 82: Hawkingin mielestä koko maailmankaikkeus on saatu ilmaisexi, tyhjän panttina. Saatte kaiken anteexi, sanoi Jehova pilvenlongalta ja teki hypnoottisen eleen. Ilmainen lounas ehtoollisen lisäxi.
xxx/ellauri123.html on line 481: Ihminen vaan toivoo että kehitys menee eteenpäin. Se on käärmemessiasmeisinkiä, sapatin häväistys. Maailmankaikkeus on pallon muotoinen . Sen ulkopuolella ei ole mitään. Sen ulkopuolella on vielä jotakin.
xxx/ellauri126.html on line 751: Sillä kaikki onnettomuutemme ovat omaa syytämme. Maailmankaikkeus on tajunnan peili (eikä kääntäen, kuten Marx virheellisesti väitti, kääntäen meidät idealistit päälläseisontaan.)
xxx/ellauri130.html on line 195:
xxx/ellauri167.html on line 643: Principia Discordiassa on kertomus Harmaanaaman Kirouksesta. Tarinan mukaan vuonna 1166 eaa. sai mies nimeltänsä Harmaanaama päähänsä, että maailmankaikkeus on täynnä järjestystä, ja tästä syystä päätti kaiken olevan vakavaa ja leikin syntiä. Tuntemattomasta syystä kukaan aikalaisista ei huomannut kaikkialla yhtälailla esiintyvää epäjärjestystä, ja hyväuskoisina ihmiset siirtyivät seuraamaan Harmaanaamaa. Tämä johti ajan myötä nykyiseen yhteiskuntaan, jossa järjestystä pidetään tilanteesta riippumatta positiivisena ja epäjärjestystä negatiivisena. Tästä jaottelusta johtuen joutuvat ihmiset sietämään myös järjestyksen tuhoisia ja rajoittavia puolia, ja epäjärjestyksen luovia piirteitä pidetään yhtä paheksuttavina kuin sen tuhoisia piirteitä.
xxx/ellauri170.html on line 980: Gnostilaisuudella viitataan yleensä sellaisiin uskonnollisiin oppijärjestelmiin ja myytteihin, joiden mukaan kaikkeus on pahan tai tietämättömän alemman luojajumalan (yleensä kiivaan juutalaisen Jehovan) luomus, ja pelastus viittaa pelastavaan tietoon ihmisen jumalallisesta alkuperästä ja sielun vapautumiseen ruumiin vankilasta.
xxx/ellauri170.html on line 1026: Iaōn tulkinta. Ja Jeesus teki hypnoottisen eleen, kääntyen kohti maailman neljää kolkkaa opiskelijoiden kanssa, jotka kaikki olivat pukeutuneet pellavapukuihin, ja sanoen: "iaō iaō iaō." Tämä on sen tulkinta: iōta, koska maailmankaikkeus on poissa suoraan; alfa, koska se kääntyy takaisin; ōmega, koska kaiken täydellisyys valmistuu. Jou.
xxx/ellauri298.html on line 542: BPM 1. Autuuden/paratiisin matriisi. Se muodostuu isälle ihanasta hedelmöityshetkestä ja jatkuu koko raskauden ajan ensimmäisiin kuukautisiin saakka. Tämä on äidin ja lapsen yhtenäisyyden matriisi. Yhdeksän kuukauden ajan koko maailmankaikkeus lapselle on kohtu. Turvallisuuden tunne, täyteläisyys, ihanteellinen mukava lämpötila, mukava rento asento. Kaikki tarpeet tyydytetään - sellainen on täydellisen seesteisyyden ja autuuden merellinen kokemus. Suotuisissa raskausolosuhteissa lapsessa kehittyy tässä vaiheessa perusluottamus maailmaan, kyky iloita ja luottaa, rentoutua ja hyväksyä itsensä, tuntea olevansa osa luontoa. Mutta vaarat uhkaavat myös äiskyn masussa!
xxx/ellauri303.html on line 455: Vaikka juutalaisuuden hallitseva paine on se, että Jumala on aika persoonallinen, on olemassa "vaihtoehtoinen traditiovirta, josta esimerkkinä on ... Maimonides", joka useiden muiden juutalaisten filosofien kanssa hylkäsi ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Tämä heijasti hänen uskoaan negatiiviseen teologiaan : Jumalaa voidaan kuvata vain sillä, mitä Jumala ei ole. Rabbi Mordecai Kaplan (juutalaisilla ei ole kovin paljon eri nimiä), joka kehitti rekonstruktistista juutalaisuutta ja opetti Amerikan konservatiivisessa juutalaisteologisessa seminaarissa, hylkäsi myös ajatuksen persoonallisesta Jumalasta. Kaplan sen sijaan ajatteli Jumalaa "voimana, kuten painovoimana, joka on rakennettu universumin rakenteeseen", uskoen, että "koska maailmankaikkeus on rakennettu mahdollistamaan henkilökohtainen onnellisuus ja yhteisöllinen solidaarisuus toimiessamme moraalisesti, tästä seuraa, että universumissa on moraalinen voima; tätä voimaa konstruktistit tarkoittavat Jumalalla", vaikka jotkut rekonstruktiolaiset uskovatkin persoonalliseen Jumalaan. Joseph Telushkinin ja Morris N. Kertzerin mukaan Kaplanin "perinteisen juutalaisen jumalakäsityksen rationalistinen hylkääminen vaikutti voimakkaasti" moniin konservatiivisiin ja reformirabeihin, jotka saivat monet lakkaamaan uskomasta persoonalliseen Jumalaan." Pew Forum on Religion and Public Life 2008 US Religious Landscape Survey -tutkimuksen mukaan amerikkalaiset, jotka tunnustavat olevansa juutalaisia uskonnon perusteella, ovat kaksi kertaa todennäköisemmin kannattaneet ajatuksia Jumalasta "persoonattomana voimana" kuin ajatusta, että "Jumala on henkilö, jonka kanssa naisilla voi olla ihmissuhde".
xxx/ellauri357.html on line 661: Ympärillä olevien asioiden selkeä maailmankaikkeus;