ellauri018.html on line 1063: Paimentolaisarvoihin kuuluvat miesten tasa-arvoisuus, riippumattomus, tiukka lojaalisuus omaa perhettä, sukua ja klaania kohtaan sekä sotaisuus ja oman kunnian valvominen. Islam voidaan nähdä paimentolaisuuteen perustuvien klaaniyhteiskuntien oloista nousseena uskontona, joka tarjoaa vastauksia juuri niiden erityisiin tarpeisiin. Kuten telttailuun ja kaikenlaiseen setämiesten sikailuun.
ellauri028.html on line 493: Se kuoli vuonna 2014 70-vuotiaana. V 99 ylkkärissä se oli 55-vuotias. Syyllistyi kaikenlaiseen törkeilyyn

ellauri220.html on line 531: Nettiuutiset ovat erityisen soveltuvia propagandatarkoituxiin, koska uutiset on paxulti upotettuna kaikenlaiseen värikkääseen taustamazkuun, jossa asioille voidaan antaa niille tarkoitettu tulokulma samalla tai jopa ennenkuin päästään ize uutiseen.
xxx/ellauri027.html on line 76: Toissa joululomalla me vanhuxet vuokrattiin kaikki minions-videot ja kazottiin ne putkeen. Videokaupan jotenkin viehättävä vaikkei mikään säihkysääri tyttö ei sanonut mitään, vaikka kazoi vähän, kun säntäsin sisään viis minuuttia ennen keskiyön sulkemisaikaa kuin peukku hyvinvarustettuun muovokojuun ja huusin kuin se sölsnitorilla: vieläkö riissnää? Maksan rrunsaassi! Mustan Pekan kalatiskillä vauraat ostajat hakee kampasimpukoita yhtä kiihtyneinä. Se oli varmaan saanut tottua kaikenlaiseen.
xxx/ellauri239.html on line 340: Pienempituloiset kuluttavat nettotuloihinsa nähden enemmän rahaa pelaamiseen kuin suurituloiset. Myös alhaisen koulutustaustan, työttömyyden, heikon terveydentilan ja runsaan päihteidenkäytön on havaittu liittyvän suurempaan rahapelikulutukseen. Suurempaan viinanläträämiseen myös ja lohtusyömiseen. Viihdepaskan töllöttämiseen baareissa istumiseen ja mätkintään. Eli kaikenlaiseen halpahintaisempaan EFK sijaistoimintaan.
xxx/ellauri363.html on line 241: kaikenlaiseen valvontaan: kouluihin, sairaaloihin, kasarmeihin ja jopa kanaloihin. Vankilalaitos oli vain yksi esimerkki 1800-luvulla monilukuisemmiksi käyvistä kurinpitolaitoksista, joissa kurinalaisuutta ja norminmukaista käytöstä tuotettiin tilajaon ja ohjatun toiminnan avulla.
xxx/ellauri417.html on line 826: Tämä on sosialistinen realistinen kirja, jossa makea, syötävä sisus on peitetty lähes sulamattomalla (ja pirun paksulla) kuorella. Tämä makea sisus on erittäin arvokas, yllättävän moderni teoria kestävästä kehityksestä: että Venäjän metsien mielivaltainen tuhoaminen edistyksen nimissä johtaa erittäin vakaviin ekologisiin katastrofeihin. Tätä ajatusta professori Vihrov saarnaa, ja hän saa siitä kunnon selkäsaunan, erityisesti kilpailijaltaan, professori Gracianskylta, jonka periaatteet eivät voi olla oikeita pelkästään siitä syystä, että (sosialistisen realismin jalojen perinteiden mukaisesti) hänen näkönsä ei myöskään ole hyvä. Ja joku, jonka näkö ei ole hyvä, on varmasti luokkaerosta, ja joku, jonka alkuperä on luokkaerosta, paljastuu joka tapauksessa saarnaavan harhaoppia. Suoraan. Pahantahtoisuudesta. Leonov pitää Vihrovin teoriaa niin tärkeänä, että hän korvaa seitsemännen luvun toisen alaotsikon löyhällä viisikymmentäsivuisella tutkimuksella, joka toisaalta osoittaa viehättävää innostusta, ja toisaalta olisi ollut viisaampaa lyhentää tämä tutkimus kahdeksikymmeneksi sivuksi ja sijoittaa se metsätieteelliseen aikakauslehteen – niin kaikki olisivat luultavasti olleet paremmassa asemassa. Valitettavasti kirjoittaja pyöristi tämän tutkimuksen sen sijaan 900 sivuksi: hän lisäsi hieman perhedraamaa, hieman toista maailmansotaa ja hieman työväenliikkeen toimintaa vallankumousta edeltävältä ajalta antaakseen sille painoarvoa. Valitettavasti Leonov ei voi tehdä näille lisäyksille mitään: toisaalta hän kokoaa yhteen paljon vihanneksia suhteessa niihin (tietysti nämä ovat "virallisia" vihanneksia), toisaalta hän käärii koko jutun johonkin valheelliseen sentimentaalisuuteen – ja jopa tappaa teoksen dramaturgian sotkeutumalla vähitellen 30–60-sivuisiin muistelmiin. Lisäksi nämä lisäykset seuraavat toisiaan melko ad hoc -tavalla, heikentäen erityisesti omaa vaikutustaan. Romaani alkaa Vihrovin kauan kadoksissa olleen tyttären, Polyan, saapumisesta Moskovaan. No, tässä Moskovassa on niin suurta hyväntekeväisyyttä, että neljä ihmistä saattaa isättömän tytön kotiin raitiovaunusta, koska hänellä on paljon rojua, kaikki puhtaasta hyväntahtoisuudesta, koska sellainen sosialistinen ihminen on. Sitten meidät kastetaan kaikenlaiseen siirappiin, kunnes sivulle 50 asti natsien terroripommittajat ilmestyvät Neuvostoliiton taivaalle – muuten, en ole koskaan ollut niistä näin iloinen, koska minua alkoi jo oksettaa. No, tästä eteenpäin hyppelemme edestakaisin kaikenlaisten juonenkäänteiden ja retrospektiivien, puoluetoimien ja ideologisten väittelyiden välillä, kunnes loppuun asti totuus voittaa natsit ja metsäntuhoojat. Leonovin kyseenalainen kunnia on se, että Polyan hahmossa hän onnistuu luomaan yhden maailmankirjallisuuden
7