ellauri005.html on line 1000: yön kahleisiin, madon jok ei kuole.
ellauri062.html on line 511: väsynyt orpouteen, väsynyt kahleisiin,
ellauri185.html on line 655: Niinhän villi petoeläin pannaan kahleisiin ja siteisiin, ettei se voi purra ja raadella pahan luontonsa mukaan, vaikka se sitä kernaasti haluaisi, mutta kesyä, lauhkeata eläintä ei tarvitse samoin kahlehtia vaan se on ilmankin ja itsestään vaaraton. Jollei ihmistenkin suhteen näin meneteltäisi, kun ottaa huomioon, että ihmiset valtaosaltaan ovat pahoja ja tuhansien joukossa tuskin on yksi oikea kristitty, niin raatelisivat he toinen toisensa kappaleiksi eikä kukaan voisi rauhassa elää vaimonsa ja lastensa kanssa, harjoittaa sänkypainia, elinkeinoansa ja palvella Jumalaa, vaan koko maailma autioituisi.
ellauri333.html on line 488: Suuri osa kirjoituksista kertoo palvovasta rakkaudesta Jumalaan. Niissä kuvaillaan myös ihmisen kietoutumista maallisten harhojen kahleisiin sekä vapautuksen saavuttamista Jumalan armon kautta.
ellauri351.html on line 347: Jos vihaa ei seuraa suru ja luopuminen, jää vihan kahleisiin. Tai sit voi vetää vihatulle niin kovaa turpaan ettei se kotiin löydä, ja saada siitä vähän iloa.
xxx/ellauri075.html on line 344: Vittu tätä iänikuista pyhitystä. kuka sitä kaipaa, en minä ainakaan. Muka radikaalia vapautta, maaorjuus vaan vaihdettiin tehdastyön kahleisiin. (Nyt sen sijaan on tullut mitääntekemättömyys. Vielä radikaalimpaa vapautta. Sysselsättningin puute on 2000-luvun hurja probleema.)
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri292.html on line 73: Tekla kuunteli Paavalin taivaallisia sanoja verhon takana. Kuunneltuaan apostolin opetusta kolme päivää Teklan sydämeen syttyi hengellinen ilo ja hän päätti heittäytyä täysin uskon varaan. Kun kaikki huomasivat, että Tekla ei enää välittänyt mistään maallisesta vaan kiintyi yhä lujemmin tuon muukalaisen sanoihin, joka suositteli avioliitosta pidättäytymistä, Teokleos ja Thamyris alkoivat menettää syystä malttinsa. Koko kaupunki kuohui. Paavali vangittiin ja vietiin kuvernöörin eteen; tämä määräsi Teklankin kahleisiin ja vankilaan.
8